• 3 Syyskuu 2008 www.ydinlehti.fi 9 euroa Mukana ESF-lauta p eli! Ydinaseet palaavat? Tuki alkuperäiskansoille takkuaa
• Yhteiset palvelut kunnollisiksi, siis kunnallisiksi! Helsingin kaupunginvaltuutettu ja kansanedustaja 70- ja 80-luvuilla Keskisen sosiaalikeskuksen johtaja 1986-2004 Tuorein teos: Reilu verokirja 2008 KATI PELTOLA JAA ilmastonsuojelulle, EI eriarvoistumiselle. Kunnallisvaalit 26.10.2008 kansanedustaja, kaupunginvaltuutettu, VTM Helsinki Haluatko suojella ilmastoa? 1 2 3 Ihmiskasvoinen Helsinki Tarja Kantola S D P H e l s i n k i w w w. t a r j a k a n t o l a . f i www.satuhassi.net u_ilmo_ydin.indd 1 2.9.2008 20:53:48 Tilaa uudistunut Opiskelijatarjous: 20 ensimmäinen vuosi, 20 / vuosi ensimmäiset kolme vuotta 26.9.2008 klo 9.30­16.00 Rauhankasvatusfoorumi: Taide ja osallisuus rauhankasvatuksessa 26.9.2008 klo 16.30­19.00 Juhlavastaanotto 20.­22.10.2008 Rauhankoulu YK-viikolla Pasilan kirjastossa: näyttely ja työpajoja. minkä jälkeen tilaus jatkuu normaalihintaisena kestotilauksena. jatkuu kestotilauksena Kestotilaus 28 , vuositilaus 35 Tilaa netissä: www.ydinlehti.fi tsekkaa rosebudin kirjakaupat helsingissä Ateneumin kirj akauppa kirjoja jotka muuttavat maailmaa Kiasma-kauppa Iso Roobertinkatu 20 Likekirjakauppa Rosebud. Kirjakauppa. Mariankatu 21 www.rosebud.fi 2 Numero 3 Syyskuu 2008
• Emilia Palonen Kirjoittaja on Ytimen päätoimittaja ja tutkijatohtori Helsingin yliopistossa. Sisäpolitiikkaa TEKEMÄSSÄ MIKSI Georgian kriisi syttyi? Mitä siellä tapahtui? Yksiselitteistä vastausta ei ole ja onkin kenties parempi pohtia: mitä kriisi aiheutti, ja miksi se jatkuisi? Kriisi ravisutti. Euroopassa voi yhä olla aseellisia konflikteja. Valtionrajoja voidaan kyseenalaistaa väkivalloin. Nationalismi ­ kansojen itsemääräämisoikeuden vaatimuksineen ­ näyttäytyy taas. Georgiassa etnisiä eroja luodaan kielen, ei uskonnon perusteella ­ ovathan kaikki paikalliset osapuolet ortodokseja. Venäjää röyhistelee rintaansa ja muuttuu monen silmissä kumppanista viholliseksi. Ihmettelemme tätä kaikkea, vaikka elämme jälkikommunismia: aikaa, jona edellisen aikakauden taakka on yhä läsnä. Kenties jo unohdimme, että kansallistunne on vahva entisen Neuvostoliiton ja Itä-Euroopan alueella. Vaikka LänsiEuroopassakin jyllää kansallisvaltionationalismi, emme millään ymmärrä Venäjää. länsimaiden sympatiaa hakeva propaganda kohdistui Tsekkoslovakian ja Suomen tapahtumiin vuonna 1938. Ison naapurin pelko näkyi suomalaismediassa. Nato-intoinen ulkoministeri kirmasi Etyjin puheenjohtajana opettelemaansa maailmankolkkaan Etelä-Ossetiaan, ja vei suuren osan kriisille varatusta palstatilasta. Georgian kriisistä tuli sisäpolitiikan työkalu Suomessakin. Olisiko Nato-jäsenyys Suomelle turva aggressiiviseksi nähtyä Venäjää vastaan? Meillä kuten muuallakin Itä-Euroopassa YYA-sopimuksen lauettua haaveillaan osallisuudesta Pohjois-Atlantin puolustusliittossa. Rauhanturvaamisen sijaan kyse olisi itärajan turvaamisesta. Silti Nato ei turvaisi rauhaa maailmassa tai kotimaassa. Venäjän ihmisoikeustilanne, oligarkia ja eriarvoisuus huolestuttavat. Naton saavutukset ihmisoikeuksien turvaamisessa eivät ole juuri paremmat. Syksy näyttää miten Yhdysvaltojen presidentinvaaleissa käy ­ lisääntyvätkö eriarvoisuus, luonnonvarojen kuluttaminen tai militarismi. Suomi ei voi välttää geopoliittista asemaansa. Uhat on muutettava mahdollisuuksiksi, väliinputoajan asema eduksi. SAAKASVILIN on usein haettu ratkaisuja sisäpolitiikan haasteisiin tai talouden ongelmiin. Georgiassa Saakasvili joutui epäsuosioon ennen konfliktia. Venäjällä Putin rakentaa valta-asemaansa ja oligarkkitaloutta. Yhdysvalloissa demokraatit ovat olleet nousussa vaalien kynnyksellä. Maailmantaloudessa puhutaan kriisistä. Öljyn hinta on noussut, kaasuputkia suunnitellaan Venäjältä muualle, omavaraisuuteen pyrkivään Eurooppaan. Yhdysvaltojen asuntolainoista syntynyt kriisillä on globaaleja seurauksia. Maailmanlaajuinen ruokakriisi ja ilmastonmuutoksen aiheuttama rakenteiden uudistustarve muokkaavat maailmankauppaa. Globaalinakin aikakautena kansantalouksien kriisejä voitaneen purkaa muun muassa valtionomistuksessa olevan aseteollisuuden tuotoilla. Jos kriisi laajenisi Venäjän ja länsimaiden väliseksi, siitä voisi hyötyä moni. Muun muassa Britanniaa uhkaa syvin lama sitten toisen maailmansodan, ja taloudellinen ahdinko kyseenalaistaa Uuden työväenpuolueen valtaa. SODISTA Rauhanturvaamisen sijaan Natojäsenyydessä kyse olisi itärajan turvaamisesta. KUNNALLISVAALIEN Sodan uhkaa se ei poistaisi. alla Ydin kysyi ehdokkailta, millaisia turvallisuusriskejä kotikunnissa nähtiin: puolueesta riippumatta tulokset kertoivat huolesta erityisesti lasten ja nuorten mielenterveysongelmia sekä sosiaalista ja taloudellisesta syrjäytymistä kohtaan. Kun ulkopoliitiikasta tulee sisäpolitiikkaa Nato-jäsenyyskeskusteluineen, monia tärkeitä asioita unohdetaan. Niin ulko- kuin sisäpolitiikassa tulisi puuttua sosiaalisiin ja taloudellisiin ongelmiin, joita riittää kotimaassa ja maailman konfliktialueilla. Siinä esimerkkeinä eivät voi toimia Yhdysvallat taikka Venäjä. Suomi on henkitoreissaan viruvan Euroopan turvallisuusja yhteistyöjärjestön Etyjin puheenjohtajamaa. Siellä Ossetian tilanteen kärjistyminen tiedettiin hyvin. Kuitenkin erityisesti Etyjin ruohonjuuritason toimintoja, jotka olisivat välttämättömiä kriisien ennaltaehkäisyyn, on karsittu säästösyistä. Eikö Suomi voisi profiloitua ja suunnata "turvallisuuspolitiikan" resursseja juuri Etyjin toimintaan? Syyskuu 2008 Numero 3 3
• Ydin-lehti i numero 3 i Syyskuu 2008 3 Pääkirjoitus 5 Ytimekkäästi 7 Arvaa mikä puolue 8 Selviämisen politiikkaa Egyptissä HENRI ONODERA 23 Kansalaisjärjestöt ja aktivistit kokoontuvat Malmössä EMILIA PALONE N 24 ESF-lautapeli Media: 12 Etupiiriajattelun painolasti SUSANNA HAST KUVAAJAN NIMI Ydintä etsimässä: 27 Kansallinen tarina kestää MIKKO METSÄMÄKI 28 EU-lobbaus vaatii taitoa ja pitkää pinnaa ANNA HYVÄRIN EN 30 "Ei meitä auteta, vaan elämämme sotketaan" MANUEL MARTINE Z ESPINOZA 34 Halabja kemiallisten iskujen jälkeen KRISTIINA KOIVUNE N 36 Rauha vai rankaiseminen MARTTI KOSKEN NIEMI Politiikan ytimestä: 13 EU:n palautusdirektiivi polkee ihmisoikeuksia OILI ALM 37 Diapamia vai kuntoutusta? TOPI KANNIAI NEN 38 Lauluja demokratiasta OSCAR REYES 15 Kotoutustestejä puhelimessa TUULI SAARIKOSKI 16 Mikrokosmos pääkaupungissa RIITTA OITTINEN 42 Sateenkaariperheet ja lasten oikeudet ANNA MORING Me=Suomessa: 18 Käytäntö määrittää maahanmuuttajan aseman TAPIO LAAKSO 22 Darfurin kriisi on kiinalainen juttu PEIK JOHANSSON 43 Tapahtumat 44 Ydinkirjat 46 Ydinaseet kuohuttavat taas Eurooppaa 50 Rauhan ytimestä: JAAKKO ELLISAARI & KALEVI SUOMELA Georgian talvisota KALLE KALLIO YDIN-LEHTI Rauhanasema, Veturitori 3, 00520 Helsinki p. 044 575 7763, ydin@ydinlehti.fi, www.ydinlehti.fi PÄÄTOIMITTAJA Emilia Palonen, p. 040 507 7198 emilia.palonen@ydinlehti.fi TOIMITUSSIHTEERI Oili Alm, p. 044 575 7763 oili.alm@ydinlehti.fi HALLITUKSEN PJ Jorma Bergholm jorma.bergholm@paasitorni.fi TÄMÄN NUMERON TOIMITUSKUNTA Rita Dahl, Mari Hyrkkänen, Kristiina Koivunen, Riitta Oittinen, Leila Oksa, Michael Perukangas, Tuuli Saarikoski ja Elina Turunen. ULKOASU Teppo Jäntti ja Leila Oksa TAITTO Paula Laitinen KANNEN KUVA Tuuli Saarikoski TILAUKSET ydin@ydinlehti.fi, www.ydinlehti.fi Maksamalla tilille 800013 ­ 1509924 Ydin ilmestyy 4 kertaa vuodessa. TILAUSHINNAT 35 euroa / vuosi 28 euroa / kestotilaus ja opiskelijat 4 Numero 3 Syyskuu 2008
• Askel kohti Suomen NATO-jäsenyyttä? Yhdysvaltalaisten aseiden ostaminen on saattanut olla vaikeaa Suomessa, mutta nyt asiaan on saatu parannus: Yhdysvaltojen puolustusministeriön perustama puolustusmateriaalialan yhteystoimisto aloitti toimintansa Suomessa elokuun alussa. Toiminnasta vastaa Yhdysvaltojen suurlähettiläs Barbara Barrett. Toimisto ei sijaitse Yhdysvaltojen lähetystön yhteydessä, vaan Suomen puolustusministeriön tiloissa Helsingissä osoitteessa Kaartinkuja 1. Aurinkoenergiaa Bagdadiin, Unkariin kaukolämpöä Samaan aikaan, kun Suomessa puhutaan maalämmöstä, erilaiset energiamuodot pääsevät kokeiluun muualla. Energian saannin vaikeuduttua Unkarin hallitus kampanjoi kaukolämmön puolesta. Ennen vuotta 1989 omavaraisuus ei ollut agendassa: halpaa energiaa tuputettiin Neuvostoliitosta. Vuoden 1989 vallankumouksen aikaan vesivoima puhututti ja nosti kansanliikkeitä. Sittemmin ydinvoima on yleistynyt, mutta vihdoin vuonna 2008 ja energian hintojen noustua kaukolämmöstä on tullut trendisana, joka mainitaan asuntoilmoituksia myöten. Bagdadilaiset puolestaan tutustuvat aurinkoenergiaan odottaessaan, että amerikkalaisten vuonna 1991 pommittamat voimalat saadaan kuntoon. Syynä ei ole ekologisuus vaan turvallisuuden lisääminen. Kaupunkiin on asennettu tänä vuonna viisi tuhatta katulamppua, jotka varastoivat päivisin aurinkoenergiaa ja syttyvät automaattisesti auringon laskiessa. Sodan aikana kadut ovat olleet iltaisin täysin pimeita. Hiekkamyrskyjen aikaan aurinkokennot eivat kuitenkaan toimi. Niistä onkin ilmastomuutoksen ja kuivuuden lisääntymisen myötä tullut jatkuva riesa Irakissa. Sadankomitealle uusi pääsihteeri Yhteiskuntatieteen maisteri Eekku Aromaa on aloittanut Sadankomitean uutena pääsihteerinä elokuun puolivälissä. Aikaisemmin hän on toiminut esimerkiksi Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton pääsihteerinä ja vapaaehtoisena Demon projektissa Nepalissa. Hänellä on laaja järjestökokemus vapaaehtoistoimijana muun muassa partiosta ja monista vihreistä järjestöistä. Aromaa nimeää tavoitteikseen tehtävässä jäsenmäärän ja vaikuttavuuden kasvattamisen sekä järjestön vahvistamisen. Mitä tapahtuikaan 9/11? Syyskuun 11. tulee joka vuosi, mutta pääseekö ihmiskunta tuon rikoksen ohitse? Oikeudenkäyntiä ja tuomiota odotellessa epäiltyjä on, mutta todisteet ovat puutteellisia. David Ray Griffin on koonnut kirjaansa 9/11 Contradictions 25 tapausta, jossa USAn viranomaisten omat lausunnot lyövät toisiaan korville. Rikosta voi myös yrittää selvittää tieteen keinoin. Näin Steven E. Jones ym. kaksoistornien ja kolmannen tornin sortumisen syitä tarkastelevassa artikkelissaan. Kirjoittajat pyysivät Noam Chomskya tueksi. ­ Lähettäkää ensiksi juttunne julkaistavaksi Science-lehteen ja pariin muuhun tieteelliseen aikakauslehteen, Chomsky vastasi. Artikkeli ilmestyi The Open Civil Engineering Journal-lehdessä 2/2008. Mikael Böökin 9/11 kommentaari julkaistiin Ytimen nettisivuilla 11. syyskuuta. David Ray Griffin, 9/11 Contradictions, Olive Branch Press 2008. Jonesin ym. artikkelin suomennos "WTC:n tuhoutuminen: 14 kohtaa, joista olemme yhtä mieltä hallituksen virallisten raporttien kanssa" www.saunalahti.fi/wtc2001/journal08.htm. Kasviskampanja? Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 2007 yhdessä Al Goren kanssa voittanut Rachendra Pachauri vieraili Belgiassa Gentin yliopistossa syyslukukauden alussa puhumassa lihansyönnin vaikutuksesta ilmastonmuutokseen. Tapahtuman otsikko oli Less Meat Less Heat ja runsaslukuiselle yleisölle tarjottiin ilmaisia kasvisproteiininäytteitä. Flaamit ovat muutenkin vallooneja innostuneempia kasvissyönnistä. Flanderissa kampanjoidaa jopa viikottaisen kasvistorstain (donderdag veggiedag) puolesta. KeskiEuroopassa perjantai taas on usein kalapäivä. Hernerokkatorstain asemaa ei kai mikään Suomessa uhkaa, mutta mitä tuumivat kunnallisvaaliehdokkaat koulujen kasvisruokapäivästä? ILMOITUSKOOT JA -HINNAT (hintoihin lisätään alv 22 %) 1/1 sivua 196 x 255 mm 1 200 euroa 1/2 sivua 196 x 125 mm 650 euroa tai 96 x 255 mm 650 euroa 1/3 sivua 196 x 82 mm 440 euroa 1/4 sivua 96 x 125 mm 350 euroa 1/6 sivua 196 x 39 mm 220 euroa 1/8 sivua 96 x 60 mm 200 euroa JULKAISIJA Ydin-julkaisut ry. 42. vuosikerta (Rauhaa kohti -lehden 81. vuosikerta) PAINOPAIKKA Miktor Oy ISSN 0356-357X YDIN on Kultti ry:n jäsenlehti. Lehti pidättää itsellään oikeuden käsitellä sille toimitettua materiaalia. Lehden vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai julkaisussa sattuneesta virheestä rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. Huomautukset 14 päivän kuluessa. YTIMEN IRTONUMEROA MYY Akateeminen kirjakauppa (Helsinki keskusta, Iso Omena, Itäkeskus, Tapiola, Oulu, Turku, Tampere) ja Stockmann Helsinki. Syyskuu 2008 Numero 3 5
• Lennä ja säästä rahaa! Ytimen avustaja lomaili kesällä Tukholmassa ja hämmästeli lentojen halpuutta. Eräs saksalainen nainen kertoi tuoneensa oikeuden määräyksestä parivuotiaan lapsensa Tukholmaan tapaamaan isäänsä. Äiti myös kuljetti lapsen kotiin tapaamisen jälkeen. Itse hän lensi Saksaan siksi aikaa, kun lapsi oli isän luona. Köyhälle opiskelijaäidille oli halvempaa ostaa menopaluulippu Saksaan kuin maksaa kolmen päivän yöpyminen retkeilymajassa. Kuinka pitkään halpalentojen aikakausi jatkuu? Toinen avustaja matkusti junalla Helsingistä Rovaniemelle. Ostaessaan tiistaina junalippua lauantai-illan junaan hän sai kuulla sen olevan täysi. Sunnuntaiksi vielä löytyi. Toisin kävi tuttavalle Rovaniemellä, joka tahtoi sunnuntaina saada lipun saman päivän junaan. Hän lensi pääkaupunkiin ­ hieman aiemmin lento olisi maksanut noin puolet junalipun hinnasta.. Asiakkaat eivät taida VR:lle kelvata. Yhtiö poistaa opiskelijoilta kesäalennuslipun ja kieltää ulkomailla opiskelevilta oikeuden alennukseen. Se ei pysty hankkimaan viiden päivän varoitusajalla lisävaunuja. Eurooppalaisten rautatieyhtiöiden tavoin VR voisi luoda itsestään vaihtoehdon autoilulle esimerkiksi myytävillä alennuskorteilla. Pelkkä vihreä imagokampanja ei riitä. Rekisterikilpivarkaat vaanivat Tukholmassa Tukholmassa käyttöön otetut tietullit ovat vähentäneet yksityisautoilua keskustassa ja helpottaneet ruuhkia. Tietullien maksuja valvovat automaattikamerat tallentavat autojen rekisterikilvet. Niistä on tullut varkaiden uusi hittituote. Kaupunkiin omalla autolla lähtevien kannattaa ruuvata yöksi toinen rekisterikilpi pois, ellei auto ole valvotulla parkkipaikalla. Poliisilta saa väliaikaisen rekisterikilven, joka säästetään taas vastaisen varalle... Patria niittää mainetta Moca-rypälepommeilla... Patria on kehittänyt yhteistyössä Suomen puolustusvoimien kanssa rypäleaseen. Yrityksen mukaan kyseessä on itsetuhomekanismiltaan "maailman edistyksekkäin" kuorma-ammus. Puolustusvoimille ase ei ole kelvannut ­ ainakaan vielä. Olisiko pommin nimi enteellinen: 120 MOCA? Ilmiselvästi Patrialla on valmius tämän ammustyypin sarjatuotantoon: painetussa englanninkielisessä nelivärimainoksessa 120 MOCA on yhtenä vaihtoehtona Patrian Nemo- ja Amos-kranaatinheitinjärjestelmien ammukseksi. MOCA:ssa on 21 tytärammusta: se rikkoo Oslon rypäleaseet kieltävää sopimusta. Suomen hallitus ei ole kuitenkaan ilmoittanut, aikooko se allekirjoittaa Oslon sopimuksen. Puolustusvoimien tiedottajat ovatkin erityisen vastahakoisia kertomaan rypälepommista mitään. Pääesikunnan tiedotuspäällikkö Eero Karhuvaara lupasi vastauksia tuota pikaa, mutta päivät kuluivat. Toisen puhelinsoiton jälkeen maavoimien tiedotuspäällikkö Lauri Inna ilmoitti kysyneensä asioita tykistön tarkastaja Aki Sihvoselta. MOCA:n edistyksellisyyttä "emme voi kumota emmekä vahvistaa", väitti Inna. Kysymykseen, kuinka paljon veronmaksajien rahoja on käytetty MOCA:n kehittelyyn, ei Innan mukaan oikeastaan voi vastata, koska eri tekijöitä on "vaikea ryhtyä erottelemaan" ja koska päätöksentekijöille "halutaan antaa työrauha". Kysymykseen siitä, miksi puolustusvoimat ostaa rypäleaseita Saksasta, vaikka niitä voisi ostaa Patrialtakin, Inna vastasi, että ammukset ovat eri tyyppisiä: saksalaisia rypäleaseita ammutaan kenttätykeillä, kun taas Patrian pommeja ammuttaisiin kranaatinheittimillä. Ehkä Suomen puolustusvoimat uskoo tarvitsevansa molempia? Inna ei myöskään kumonnut eikä vahvistanut sitä, onko Suomella jo allekirjoitettu sopimus siitä, että lisää rypäleaseita tulee Saksasta ensi vuonna. Ilmeisen huumorintajuisena miehenä hän totesi: "Toivottavasti vastaukset riittivät." 6 Numero 3 Syyskuu 2008 ...ja lahjuksilla Slovenian pääministerille? Yleisradion MOT-ohjelman (1.9. 2008) toimittaja väittää nähneensä dokumentit, jotka paljastavat Patrian maksaneen lahjuksia Sloveniaan myytyjen AMV-ajoneuvojen ja kranaatinheitinjärjestelmien kauppojen yhteydessä noin 21 miljoonaa euroa. Kaupoista olisi valunut rutkasti rojalteja myös puolustusvoimille. Suuri osa Sloveniaan menneistä lahjuksista olisi maksettu Slovenian nykyiselle pääministerille, Janez Jansalle. Jansa tunnetaan eurooppalaisissa demokratia- ja rauhanliikkeissä vuoden 1988 niin kutsutusta Slovenian keväästä. Jansa oli kirjoittanut nuorten Mladina-lehteen kriittisiä artikkeleita Jugoslavian kansanarmeijasta. Hän ei sietänyt sitä, että armeijan komentokieli oli serbokroatia ja lähes kaikki kapiaiset serbejä. Jansa tuomittiin salamyhkäisessä oikeudenkäynnissä vankilaan. Hänestä tuli sankari ja yksi keskeisistä henkilöistä Slovenian noustessa kapinaan liittovaltiota vastaan. Jansasta tuli puolustusministeri jo vuoden 1990 vaalien jälkeen ja pääministeriksi hänet nimitettiin vuonna 2004. Näiden vuosien glamouria himmentää häneen vuonna 1994 kohdistettu syyte, jonka mukaan hän olisi ­ tällä kertaa ihan itse ­ antanut sotilaiden sekaantua siviilioikeuteen. Slovenian puolustusministeri Karl Erjavec vaati Patrialta kirjallisen vakuutuksen, ettei lahjustutkinta liity Slovenian ja Patrian sopimukseen. Erjavec uhkasi jäädyttää sopimuksen, ellei saa selvitystä. Selvityksen saatuaan hän perui uhkauksen. Sloveniassa järjestetään parlamenttivaalit 21. syyskuuta.
• Ydin-lehden toimitus valitsi kahdeksan suurehkoa kaupunkia eri puolilta Suomea ja arpoi nämä eduskunnassa edustettuina olevien puolueiden kesken. Näiden kaupunkien tai piirien yhteyshenkilöitä pyydettiin tämän jälkeen valitsemaan yksi puolueensa kunnallisvaaliehdokas vastaamaan kysymykseen "Mikä on paikkakuntanne suurin turvallisuusuhka?". Julkistamme nyt vastaukset ja annamme lukijoillemme mahdollisuuden arvata, minkä puolueen edustaja on kunkin vastauksen takana (yksi jätti vastaamatta). Puolueet ovat siis aakkosjärjestyksessä keskusta, kokoomus, kristillisdemokraatit, perussuomalaiset, RKP, sosialidemokraatit, vasemmistoliitto ja vihreät. Oikein vastanneiden kesken arvomme Gandhi T-paidan ja kirjan, kirjoja ja kaksi Ytimen vuositilausta. Vastaukset yhteystietoineen tulee lähettää 30.9. mennessä osoitteeseen ydin@ydinlehti.fi tai Ydin, Rauhanasema, Veturitori 3, 00520 HKI. Oikeat vastaukset ja voittaneiden nimet julkaistaan Ytimen verkkosivuilla www.ydinlehti.fi 8.10.2008. Voittaneille ilmoitetaan asiasta henkilökohtaisesti. Osallistu lukijakilpailuun, veikkaa oikea puolue! Paikkakuntanne suurin turvallisuusuhka? ­ Paikkakuntamme suurin turvallisuusuhka on viina, v viina, viina + muut huumeet. Jos yksikin henkilö perh heessä käyttää, niin kaikki kärsivät! Se on kuin syöp pä. Tämä "syöpälaji" on saastuttanut jo suuren osan S Suomen kansasta (alkoholin kulutus Suomessa yli 10 l / hlö). Yleisimmät "Alko-syöpälajit" Suomessa: 1 Koskenkorva, Koff, Lapin kulta, Olvi, siiderit, lonkerot, K jne. Kaikki tunnemme nämä "syöpälajit" ja jokapäiväijn sessä elämässämme näemme markettien, ravintos loiden, huoltoasemien, jne. tavaravalikoimissa näilo tä tuotteita. Sieltä ne kulkevat eri reittejä koteihin ja muualle yhteiskuntaan. ­ Paikkakuntani suurimman turvallisuusuhan muod dostaa huono-osaisuuden, syrjäytymisen ja näköa alattomuuden keskittyminen samoille asuinalueille. K Kurjuuden keskittyminen synnyttää lisää kurjuutta. P Parempiosaiset äänestävät pian jaloillaan ja kierre on v valmis. Joidenkin alueiden ghettoutuminen muodostaa t turvallisuusuhan, koska tilanne ruokkii monenlaisia ong gelmia. Alueet ovat otollisia kasvupaikkoja rikollisuud delle, väkivallalle, päihdeongelmille tai yksinkertaisiin r ratkaisuihin uskoville ääriliikkeille. On selvää, että kurjuuden keskittymien synty vaikuttaa kaikkiin paikkakunnalla eläviin tavalla tai toisella. ­ Oman kaupunkini pahin turvallisuusuhka on lasten ja n nuorten näköalattomuus. Osattomuus ja köyhyys peri riytyy jo toisessa tai kolmannessa sukupolvessa. Jos n nuorella ei ole koskaan ollut mitään toivoa paremmasta tu tulevaisuudesta, eikä vanhemmilla ole kykyä tai voimia k kannustaa eteenpäin, voi kohta käsissämme olla sukup polvi, joka ei odota elämältään mitään. Ilman haaveita ih ihminen ei jaksa välittää itsestään, toisista tai elinympäri ristöstään. ­ Paikkakuntani uhka on mielestäni välillinen. Näen, e että uhkaksi muodostuu ihmisten välinpitämättömyys, jo jonka syynä ovat paheneva työttömyys, siitä aiheut tuva huono-osaisuus ja tästä johtuva pahoinvointi. T Tämä näkyy katukuvassa juopotteluna, väkivaltana ja m muina rikoksina ja johtaa myös kaupungin epäsiisteyt teen, kun mistään ei välitetä. Ihmiset näkevät ja kokev vat epäsosiaalisen kaupunkiympäristönsä uhkana. ­ Vakavin uhka on sisäisen turvallisuuden alueella. Täh liittyy mm. syrjäytyminen ja sen mukana häiriintyvä hän y yhteiskuntarauha. Alkoholi- ja huumeongelmien sekä väk kivalta- ja omaisuusrikosten myötä jopa yhteiskuntarauh on vaarassa murentua. Ongelma korostuu asutusha k keskuksissa, joissa kansalaisten jakautuminen A- ja B-, jo C-luokan kansalaisiin ilmenee kärjistetyimmin. Piejopa n nissä kunnissa ja haja-asutusalueilla turvallisuus vaarantu poliisipalvelujen heikennyttyä. Jo nyt Suomessa on tuu a alueita, joilla "lähin poliisi" on n. 200 kilometrin päässä. Poliisin saatavuuden huononeminen vaarantaa vakavasti perustuslaissa turvatun henkilökohtaisen koskemattomuuden ja yksityiselämän suojan. ­ Lasten ja nuorten henkinen pahoinvointi, koulukiusaam miset ja huostaanotot ovat kasvaneet räjähdysmäisesti. K Köyhyys, syrjäytyneisyys ja heikot elinolosuhteet luovat h herkästi levottomuuksia ja väkivaltaa. Lapsi ei syntyess sään voi valita vanhempiaan, sukupuoltaan, väriään tai e elinolosuhteitaan. Toimivien ja laadukkaiden peruspalv veluiden avulla varmistamme, ettei yksikään lapsi jää t taustoistaan huolimatta verkostojen ulkopuolelle ja että jo jokaisella ihmisellä on mahdollisuus menestyä elämäss sään. Kuntani suurin turvallisuusuhka on jatkuva peruspalveluverkon supistamisen sekä alimitoitetut, epärealistiset budjetit. Valtion tulisi taata riittävät resurssit kunnille toimivien palveluiden järjestämiseksi. ­ Kotikaupunkiani ei uhkaa Venäjä, Venäjä, Venäjä vaan liikenne, liikenne, liik kenne. Liikenteen päästöt muodostavat 1/5 Suomen kasvihuonekaasuista. Il Ilmastomuutoksen hillitsemiseksi ihmiset tuleekin saada busseihin, raiteille ja re reippailemaan nykyistä enemmän. Liikenne tappaa myös suoraan. Liikenteess sä kuolee vuosittain 400 ihmistä: maanteillä erityisesti nuoria, taajamissa taas ik ikäihmisiä. Henkilöautojen väheneminen liikenteessä näkyy siis myös liikennetu turvallisuuden lisääntymisenä. Siksi minun puolueeni on junapuolue ja näistä sy syistä esitämme mm. kaupunkini pääkadun muuttamista joukkoliikennekaduks si ja bussilippujen hintoihin 30 prosentin alennusta. Toukokuu 2008 ­ Ei kommentteja. nki! kaupu o, kaan ovat Espo hdok ulu, aa e hdot Veikk kivaihtoe Kuopio, O , . un Kaup i, Jyväskylä re ja Turku k pe Helsin iemi, Tam Numero 2 ann 7 Rov J O KE R I:
• SELVIÄMISEN POLITIIKKAA Ruokakriisi puhuttaa maailmalla, mutta samalla pitkäjänteiset paikalliskamppailut jäävät pimentoon. Egyptin lakkoväki ja ruohonjuuritason protestiliikkeet ovat tehneet tuloaan jo useamman vuoden, arvioi Henri Onodera. Mahalla al-Kubran mielenosoitukset olivat vain jäävuoren huippu. Eriarvoisuus on kouriintuntuvaa, kun maan 80 miljoonasta asukkaasta puolet elää vajaalla kahdella dollarilla päivässä. uhtikuun alun tapahtumat Mahalla al-Kubran kaupungissa Egyptissä uutisoitiin ympäri maailmaa. Kuvat väkijoukon ja poliisirintamien välisistä yhteenotoista, kiviä heittelevistä nuorista, kyynelkaasusta ja palavista autonrenkaista levisivät myös Suomen mediassa. Vaikka ennalta suunniteltu lakko peruuntui viime hetkellä, se ei estänyt kaupungin asukkaita marssimasta kaduilla ja osoittamasta mieltään elinkustannusten nousua vastaan. Yhteenotot alkoivat poliisijoukkojen käytyä rauhanomaisten mielenosoittajien kimppuun. Sen sijaan muualla maassa samaan aikaan oppositioryhmien järjestämä ja pitkälti leh8 Numero 3 Syyskuu 2008 distön, internetin ja Facebookin kautta ajettu yleislakko toteutui vain osittain. Näissä kaupungeissa turvallisuusjoukot ja siviilipukuiset poliisit pitivät tiukkaa kuria julkisten rakennusten ja aukioiden läheisyydessä. Mahalla al-Kubran mielenosoitukset olivat vain jäävuoren huippu. Samalla kun kansainvälinen lehdistö korosti tapahtumien yhteyttä maailmanlaajuiseen ruokakriisiin, Egyptissä virisivät muistot Kairon ruokamellakoista ­ ns. leipäintifadasta ­ vuodelta 1977. Tuolloin yli 70 ihmistä sai surmansa ja kymmeniä haavoittui, kun mielenosoittajat ja armeija ottivat yhteen ruoan hintojen noustua presidentti Sadatin valtakaudella. Lähimuistissa oli toki myös keväällä 2008 syventynyt kansallinen leipäkriisi, jonka aikana 11 ihmistä kuoli ja kymmeniä haavoittui leipomoluukuilla syttyneissä levottomuuksissa. Valtaosa egyptiläisistä saa juuri ja juuri päivän elannon pöytään. Maan 80 miljoonasta asukkaasta puolet elää vajaalla kahdella dollarilla
• EGYPTISSÄ päivässä. Työttömyys, näköalattomuus ja häviävät mahdollisuudet uran tai perheen perustamiseksi vaivaavat erityisesti nuorisoa. Noin 20 prosentin inflaatio, palkkatason pysähtyneisyys ja globaalilla tasolla räjähtänyt ruoan hinta on kasvattanut suhteellisen köyhyyden määrää entisestään. Paperilla Egyptillä menee hyvin Vuonna 1952 itsenäistyneen Egyptin ja presidentti Nasserin aikaiset haaveet ­ maareformi, suuri keskiluokka ja julkinen talous sekä yhtäläiset opiskelu- ja työskentelymahdollisuudet ­ ovat rapisseet viimeistään presidentti Hosni Mubarakin kaudella. Tilalle ovat tulleet kattavat IMF-vetoiset rakenneuudistukset ja yksityistämispolitiikka ­ mm. maanomistuksen, teollisuuden ja palvelujen piirissä ­ mikä on vahvis- tanut valtion ja elinkeinoelämän kytköksiä entisestään. Paperilla ja tietystä näkökulmasta katsottuna Egyptillä menee hyvin. Talouskasvu on seitsemän prosentin luokkaa, turismista saadut tulot ja ulkomaiset investoinnit ­ erityisesti Persianlahden öljyraha ­ virtaavat ennätyksellisen vuolaasti. Tämä kehitys kuitenkin hyödyttää pientä 10 prosentin etuoikeutettua ryhmää. Parempiosaiset perheet kouluttautuvat kalliissa yksityiskouluissa ja muuttavat kaupunkiasutusten laidoille pystytettyihin tarkoin vartioituihin, aidattuihin yhteisöihin. Niiden ulkopuolelle jäävät liikenteen saasteet ja melu, tautiepidemiat, köyhyys ja muut kolmannen maailman ongelmat. Viheralueet kukoistavat ja uima-altaat täyttyvät keskellä erämaata valtavien investointien, energia- ja vesimäärien turvin samalla kun yli puolet egyptiläisperheistä ei ole vesijohtoverkoston piirissä. Syyskuu 2008 Numero 3 9
• Globaalin ruokakriisin turvallistaminen ja pukeminen talous- ja kehitystermistöön hukkaavat olennaisen: taistelun toimeentulosta ja tulevaisuudesta ruohojuuritasolla. Protestiliike laajenee Maan enemmistön piirissä mielenosoitukset ja paikallinen lakko- ja protestitoiminta ovat arkipäiväistyneet. Mahalla al-Kubran 25 000 työläistä saavuttivat viimeksi turnausvoittoja valtiolliselta Misr Spinning & Weaving -tekstiilijätiltä joulukuussa 2006 ja syyskuussa 2007. Eri arvioiden mukaan viimeisen kahden ja puolen vuoden aikana maan teollisuuskeskuksissa on järjestetty yli 900 protestia ja työnseisausta. Tehdas- ja rautatietyöläisten lisäksi työtaisteluihin ovat ryhtyneet esimerkiksi verovirkailijat, lääkärit ja yliopistoprofessorit. Lähi-idän historioitsija Joel Beinin arvioi, että kyseessä on merkittävin työläisten protestiliike itsenäisyyden ajan Egyptissä. "Tärkeimpiä välittömiä joukkoprotestien taustatekijöitä ovat palkkojen alhaisuus sekä pitkään, vuoden 2004 puolivälistä alkaen, viivästyneet lisät ja palkankorotukset", totesi Beinin heinäkuussa julkaistussa Weghat Nazar -lehdessä. Liikehdinnän taustalla ovat rajut elinkustannusten nousut, elintasokuilun syveneminen ja miltei olemattomat vaikutusmahdollisuudet oman elämän kulkuun. Egyptin ay-liikkeitä edustaa hallitusmielinen kattojärjestö GFETU (General Federation of Egyptian Trade Unions), joka ei nauti luotta- musta työpaikoilla. Sisäministeriön eri poliisiosastot pysäyttävät poliittiselta haiskahtavat liikkeet alkutekijöihinsä. Vuodesta 1981 käytössä ollut hätätilalaki antaa niille laajat valtuudet puuttua niin yhdistystoimintaan kuin yksityisten ihmisten asioihin. Yli viiden henkilön julkiset kokoontumiset, itsenäisestä ay-liikkeestä puhumattakaan, on kielletty laissa. Silti lakkotoiminta näyttää purevan. Valtaosa viime vuosien lakoista on saavuttanut vähintään osittaisen voiton, mutta jokaisesta palkankorotuksesta tai aiemmin luvatusta etuudesta on taisteltava erikseen. Valtiovallan suora kritiikki ja vastustus ovat virinneet myös työpaikkojen ulkopuolella. Niilin suiston kylien asukkaat ovat kapinoineet kunnallistason päättäjiä vastaan. Buheiran maakunnassa maanviljelijät ovat nousseet suurmaanomistajia vastaan, jotka ovat hiljattain kunnallishallinnon siunauksella pakkolunastaneet maa-alueita itselleen. Burullusin asukkaat kapinoivat viimeksi kesäkuussa paikallista viljanjakelupäätöstä vastaan. Kesällä 2007 ympäri maata puhkesi protesteja juomaveden turvaamiseksi. Aleksandrian, Kairon ja Gizan asukkaat ovat kampanjoineet kotitalojensa säilyttämisen puolesta. Useimmiten vaatimusten keskiössä ovat elämisen perusehdot ­ puhdas juomavesi, ruoka ja katto pään päälle. Kifayan jälkimainingeissa Itsenäinen oppositiotoiminta on erittäin rajattua Egyptissä tiukan lainsäädännön, valvonnan ja hallituskurin vuoksi. Oppositiopiirejä ovat perinteisesti leimanneet myös nurkkakuntaisuus ja henkilökeskeinen politiikka. Lailliset ­ eli hallituksen hyväksymät ­ oppositiopuolueet nähdään ruohonjuuritasolla voimattomiksi ja alttiiksi solmimaan lehmänkauppoja hallituksen kanssa. Ideologiset vedenjakajat ja pitkäaikaiset kilpailuasetelmat puolueiden välillä ja sisällä ovat vaikeuttaneet laajapohjaista kampanjointia erityisesti vanhenevan johtoportaan keskuudessa. Vuonna 2004 perustettu Kifaya-liike onnistui kokoamaan opposition rivejä. Se järjestäytyi verkostomaisesti, henkilöjäsenyyden pohjalta ja tarjosi yhteisen toimintaympäristön niin arabinationalisteille, sosialisteille kuin maltillisille "keskitien" islamisteille. Mukana oli myös liberaaleja ja sitoutumattomia toimijoita. Heidän tähtäimessään olivat presidentin- ja parlamenttivaalit loppuvuonna 2005. Liike vaati laajoja rakenteellisia uudistuksia vallalla olevaan poliittisen järjestelmään, alkaen presidentti Mubarakin erosta, hätätilan purkamisesta ja vapaiden vaalien järjestämisestä. Uutta liikkeen retoriikassa oli suora ja vankkumaton kritiikki presidentti Mubarakia ja hänen valtamonopoliaan kohtaan. Kifaya-moton (suom. "Jo riittää!") alla syntyi ja kehittyi useita mm. nuorison omia sekä ammattialakohtaisia toimintaryhmiä, jotka toimivat itsenäisesti eri paikkakunnilla. Protestit, mielenosoittajien pidätykset ja pahoinpitelyt saivat pian huomiota niin kansallisissa kuin kansainvälisissä tiedotusvälineissä. Liikkeen merkitystä valtiovallan kyseenalaistamisessa ja arvostelussa ei voi sivuuttaa. 10 Numero 3 2 Toukokuu 2008 Syyskuu 2008
• Lakko- ja protestiliikkeitä siivittävät uudenlainen siviilirohkeus ja väkivallattoman vastarinnan ihanteet. Uranuurtajina voidaan pitää vaalivuonna 2005 syntyneitä kansalaisliikkeitä, jotka ovat sittemmin kuihtuneet tai muuttaneet muotoaan. Niiden toistuvat mielenosoitukset vaativat muutosta vallitseviin oloihin, presidentti Hosni Mubarakin eroa ja vapaita vaaleja. Eri oppositioryhmiä koonnut Kifayaverkosto oli erityisen vankkumaton kritiikissään presidentti Hosni Mubarakia kohtaan, syyttäen häntä yksivaltiudesta, korruptiosta, sekä virkansa petaamisesta pojalleen Gamal Mubarakille. Egyptissä avoin kritiikki valtionpäämiestä kohtaan oli ennen kuulumatonta. Vaatimukset demokratiasta, ihmisoikeuksista ja lainmukaisuudesta eivät kuitenkaan saaneet suuria massoja liikkeelle. Liikkeen aktivisteja, bloggaajia ja toimittajia on sittemmin häiritty ja pidätetty. vuosiksi paljon kohua herättäneissä sotaoikeudenkäynneissä. EGYPTI 2008 POLITIIKKA Egypti on perustuslaillinen demokratia, jossa presidentillä on laajat valtaoikeudet. Päätöksenteko keskittynyt Kairoon ja NDP-valtapuolueelle (National Democratic Party). Puolueella on presidentin ja ministerien virat, ylivoimainen enemmistö maan parlamentissa (324 paikkaa 454:stä) ja kunnallishallinnoissa (92 % noin 15 000:sta). Puoluetta johtaa presidentti Hosni Mubarak. Suurimpia oppositiopuolueita ovat Wafd (6 paikkaa parlamentissa), Tagammu (2 paikkaa) ja Ghad (1 paikka). Tärkein oppositioliike on Egyptin Muslimiveljeskunta (88 paikkaa). Ammattikunnista lakimiesten ja toimittajien liitot ovat aktiivisia. Hätätilalaki on ollut voimassa vuodesta 1981. Uusi, vuonna 2007 hyväksytty perustuslaki painottaa terrorismin vastaisuutta ja kaventaa yksityishenkilöiden vapauksia. Huoli tulevaisuudesta Tiedotusvälineissä Mahalla al-Kubran tapahtumat esiintyvät nyt rinnakkain muiden maiden ­ kuten Haitin, Bangladeshin tai Somalian ­ "ruokamellakoiden" kanssa. Maailmanlaajuinen ruokakriisi sai täten kasvot ­ nälkäisen ja kadulla mellakoivan kolmannen maailman köyhälistön ­ mutta onko siinä koko totuus? Mielikuva epätoivon ja vihan vallassa mellakoivista väkijoukoista johtaa helposti harhaan. Ruokakriisistä näyttää muodostuneen turvallisuusuhka ja globaalia taloutta vitsaava sairaus, johon kansainväliset rahoituslaitokset etunenässä etsivät kuumeisesti lääkettä juuri nyt. Jos sitä ei löydy, vuosien kehitystyö menee hukkaan, varoittivat Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) johtaja Dominique Straut-Kahn ja Maailmanpankin johtaja Robert Zoellick huhtikuussa. Syventyneen elintasokuilun ja epätasaisen kehityksen valossa voi olla, ettei varoitus kuulosta Egyptin köyhdytetyn enemmistön korvissa niinkään uhkaavalta. Vaikka globaali ruokakriisi on vakava ongelma, sen turvallistaminen ja pukeminen talousja kehitystermistöön häivyttävät taka-alalle sen, mikä on ruohonjuuritasolla olennaisinta: Ihmisen taistelu omasta ja perheensä toimeentulosta ja tulevaisuudesta. Olipa kyseessä ruoka tai ei, julkisesta protestista on tullut Egyptissä yhä tärkeämpi yhteiskunnallisen osallistumisen muoto ­ selviämisen politiikkaa. Varsinkin, kun muut keinot ovat vähissä. TALOUS Talouskasvu: 7,1 % ja bruttokansantuote (GNP) 5500 USD/henkilö (2007). Tärkeimmät vientituotteet: öljy ja maakaasu, puuvilla, tekstiilit, kemikaalit. Tärkeimmät tuontituotteet: koneet ja tekniikka, elintarvikkeet, kemikaalit ja puu. Maailman Kauppajärjestö WTO:n jäsen vuodesta 1995. Talouden rakenneuudistus ja yksityistäminen on hallituksen päätavoite. Egyptin pinta-alasta alle 3 % on viljelykelpoista, valtaosa Niilin suistossa. Vankilassa ilman syytettä Poliittiset pidätykset ja perusteettomat vangitsemiset ovat Egyptissä yleinen käytäntö. Kansainvälisen Amnestyn mukaan Egyptissä pidetään 18 000 ihmistä vangittuna ilman syytettä tai kunnollista oikeudenkäyntiä. Ylivoimaisesti suurin oppositioryhmä Egyptin Muslimiveljeskunta on pitkälti jättäytynyt protestien ulkopuolelle. Hallitus on estänyt liikkeen toimintaa kovin ottein pian sen jälkeen, kun se voitti 20 prosenttia parlamenttipaikoista vuonna 2005. Yli 800 liikkeen jäsentä on vangittu pelkästään tänä vuonna. Lisäksi kesäkuussa liikkeen johtoa teljettiin vankilaan YHTEISKUNTA Asukkaita 80 miljoonaa, joista 90 % muslimeja (sunneja) ja 9 % kristittyjä (kopteja). Noin kaksi kolmesta on alle 25-vuotias. Lukutaidottomuus on 29 % (miehet 17 %, naiset 41 %). Asutus keskittynyt Niilin jokilaaksoon ja suistoon. Aavikkoalueet pois lukien väestöntiheys on 2000 hlöä/km². Henri Onodera toimii tutkijakoulutettavana Helsingin yliopiston Kehitysmaatutkimuksen laitoksella. Kuvat: Nasser Nouri Uusi politisoituminen Kifaya-liikettä leimasivat merkittävällä tavalla uusi politisoitunut nuoriso ja uusmedian valjastaminen opposition välineeksi. Liikkeen tärkeimmiksi tiedotuskanaviksi muodostuivat internet, kännykät ja erityisesti nuorten aktivistien blogit. Tietotekniikan omaksuneet nuoret tiedottivat ja jakoivat blogeissaan protesti- ja vankilakokemuksia ja lähettivät kuvia ja videoita kadulta maailmalle miltei reaaliajassa. Vaalivuosi 2005 ei tuonut merkittäviä muutoksia maan poliittiseen elämään. Vaalien jälkeen ja kansainvälisten parrasvalojen himmennyttyä hallitus on kohdellut poliittista oppositiota yhä kovakouraisemmin. Kifaya-liike osallistui tuomarien protestikampanjaan parlamenttivaa- litulosten kumoamiseksi keväällä 2006 ja NDP:n perustuslakiuudistusten vastaiseen kampanjointiin keväällä 2007. Sen vaatimukset demokratiasta ja ihmisoikeuksista jäivät pitkään yleiselle, abstraktille tasolle eivätkä pureutuneet konkreettisesti Egyptin "hiljaisen enemmistön" kokemaan arkitason ahdinkoon. Kifaya-liike on hiljalleen hävinnyt egyptiläisestä katukuvasta sen keskeisten toimijoiden keskitettyä voimavaransa uusiin liikkeisiin, kampanjoihin ja yhteistyöprojekteihin. Tänä vuonna yksi merkittävimpiä oppositiota yhdistäneitä tapahtumia on ollut Mahalla al-Kubran työläisten tueksi järjestetty solidaarisuuskampanja. Syyskuu 2008 Numero 3 11
• Susanna Hast Kirjoittaja on Aleksanteriinstituutin ja Lapin yliopiston tutkija, joka tekee väitöskirjaansa etupiiripolitiikasta. Etupiiriajattelun ehdotin, että etupiirin käsitteestä voitaisiin jo luopua (HS Vieraskynä, 25.4). Sen jälkeen Georgia ja Venäjä tarttuivat aseisiin Etelä-Ossetiassa, ja perinteinen etupiiripolitiikka koki renessanssin. Venäjän ulkopolitiikka sen naapuri- maita kohtaan on ollut arvaamatonta koko Neuvostoliiton hajoamisen jälkeisen ajan: enää se ei vain pullistele muskeleitaan, on ryhdytty tositoimiin. Naapurit vastasivat Venäjän toimiin 12. elokuuta Georgian, Ukrainan, Liettuan, Latvian, Viron ja Puolan päämiesten pitäessä puheita Tbilisissä vastalauseena Venäjän sortopolitiikalle. Tätä parempaa esimerkkiä saa hakea siitä, kuinka etupiiriajattelu edelleen vallitsee. Venäjän sotilaallinen marssi Georgiaan on tulkittu länsimaissa etupiiriajattelun kautta. Venäläinen ulkopolitiikka näyttäisi edelleen perustuvan vallantasapainon oppeihin ja etupiireihin. Tämä politiikka on tyypillistä suurvalloille: vaikutusvalta omien rajojen ulkopuolella on kenties tärkein kriteeri suurvallan statukselle, jota Venäjäkin julistaa avoimesti. Etupiiri johtaa suuremman ja pienemmän valtion epätasaarvoiseen suhteeseen ja suurempi valtio usein loukkaa pienemmän suvereniteettia. Näin kävi 8. elokuuta alkaneessa Georgian ja Venäjän yhteenotossa. KEVÄÄLLÄ PAINOLASTI Pieni valtio voi ajaa etujaan leimaamalla suurvallan toimet etupiiripolitiikaksi. an rankaisemisesta, voimme tulkita Venäjän sotilaallisen väliintulon etupiiripolitiikaksi. Kokonaan toinen ­ ja laiminlyöty ­ näkökulma on kuitenkin se, että pienempi valtio voi hyödyntää etupiiriretoriikkaa saadakseen tukea suuremmilta valtioilta. Pienemmän valtion aseena omien intressiensä ajamisessa voi olla suurvallan toimien leimaaminen etupiiripolitiikaksi. Georgian presidentti Saakasvili tuntee tämän strategian hyvin ja on hakenut vertaistukea myös muilta, joita Venäjä/ Neuvostoliitto on historian aikana sortanut: esimerkiksi Suomelta. Etupiiripolitiikkaan vedotaan juuri entisissä Neuvostoliiton maissa, joilla on ongelmia Venäjä-suhteissaan. Etupiiripolitiikalla syyttelystä voi tulla dialogin käymisen este. Muun muassa Venäjän öljykiistat Ukrainan ja Georgian kanssa nostattivat samanlaisen etupiiripolitiikka-tulkinnan ja syyttelyjen ryöpyn. Venäläiset selittivät luopuvansa "lähiulkomaat"-ajattelusta, suosivista käytännöistä ja palauttavansa suhteet suvereenien valtioiden välisiksi. Venäjän toimet tulkittiin kiristykseksi, poliittiseksi peliksi ja taloudelliseksi imperialismiksi. ratkaisemaan pitkään muhinutta kriisiä dialogin avulla Georgia ja Venäjä käyttivät väkivaltaa Etelä-Ossetiassa. Konfliktin sovittelijoilta dialogi epäonnistui heidän sorruttuaan analysoimaan konfliktia etupiiriajattelun kautta. Ensimmäinen askel olisi tuoda helpotusta inhimilliseen kärsimykseen alueella. Seuraava on totuuden selvittäminen tasapainoisia neuvotteluja varten. Vaikka Venäjän sotilaallinen väliintulo Georgiassa muistuttaa kylmän sodan aikaisesta etupiirien maailmasta, ajattelutapana se pikemminkin rajoittaa kuin edistää vuorovaikutusta. Etupiiripolitiikka on kuin leimasin, joka estää näkemästä sen alle jäävän tekstin. Leimasimen käyttö syyttelyn apuvälineenä estää konfliktin osapuolia ymmärtämästä toisiaan sen lisäksi, että se hämärtää sovittelijoiden kykyä nähdä, mistä konfliktissa on todella kyse. EPÄONNISTUTTUAAN logiikan mukaan Venäjän motiivit ovat kuitenkin kaikkea muuta kuin lopettaa väitetyt etniset puhdistukset. Venäjä näyttää puolustavan etupiiriään erityisesti reaktiona Yhdysvaltojen kasvavalle vaikutusvallalle. Yhdysvallat uhkaa Venäjän etupiiriä kouluttamalla ja varustamalla Georgian asevoimia sekä tukemalla Georgian Nato-jäsenyyttä. Venäjän valtiojohdon mukaan Georgia onkin Yhdysvaltojen erityisprojekti. Kun tähän lisätään presidentti Medvedevin puheet Georgi12 Numero 3 Syyskuu 2008 ETUPIIRIPOLITIIKAN
• Keskustelu maahanmuutosta ja kotouttamisesta käy kuumana EU:ssa. Saksa on juuri ilmoittanut alkavansa soveltaa "sisäänpääsykokeita" maahanmuuttajille Alankomaiden tapaan. Ranskassa ilmapiiri kovenee. Seuraavissa jutuissa tarkastellaan EU:n palautusdirektiivin lisäksi maahanmuuttajien asemaa Alankomaissa, EU:n pääkaupungissa Brysselissä ja Suomessa. EU:N palautusdirektiivi IHMISOIKEUKSIA Euroopan unionin uutta maahanmuuttopelotetta palautusdirektiiviä selvitti Oili Alm. ansainvälinen Amnesty ja pakolaisjärjestöjen kattojärjestö ECRE vetosivat keväällä Euroopan parlamentin meppeihin, jotta sovintoesitystä laittomasti EU:n alueella oleskelevien ihmisten kohtelusta ei hyväksyttäisi. Järjestöjen mukaan palautusdirektiivi koetteli myös parlamentin roolia ihmisoikeuksien puolustajana. Parlamentti kuitenkin äänesti esityksen puolesta selkein luvuin. Toukokuussa parlamentin poliittisten ryhmien rivit olivat vielä hyvin sekaisin. Brysselissä toimittajille järjestetyssä seminaarissa oli ilmeistä, että demarit, vasemmisto ja vihreät äänestäisivät esitystä vastaan, mutta myös muiden ryhmien hajonta oli selvää. Seminaarissa puhuttiin muun muassa Libyaan Italiasta palautettujen ihmisten katoamisesta ja venepakolaisten kaikkien henkilökohtaisten tavaroiden ­ mukaan lukien passit ja valokuvat ­ polttamisesta Kanarian saarten edustalla "sanitäärisistä syistä" ja lapsipakolaisten kaameasta tilanteesta säilöönottopaikoissa. Välimerenmaiden ja Saksan hallitusten lobbauksen on täytynyt olla ankaraa. Kesäkuussa mepit hyväksyivät paSyyskuu 2008 Numero 3 13 POLKEE
• lautusdirektiivistä neuvotellun sovintoesityksen luvuin 369 ­ 197. Peräti 106 europarlamentaarikkoa äänesti tyhjää. Kaikki muutosesitykset äänestettiin nurin. Puolitoista vuotta vankeutta Palautusdirektiivin kiistellyin asia koskee laittomasti EU:n alueelle tulleiden turvapaikanhakijoiden säilöönottoa. Lapsiperheet ja yksin tulleet lapsipakolaiset voivat joutua vankilaoloihin jopa 18 kuukauden ajaksi. Ihmisoikeus- ja pakolaisjärjestöt ovat huomauttaneet, että aika on suhteettoman pitkä, kun on kyse ihmisistä, jotka eivät ole syyllistyneet mihinkään rikokseen. Maahanmuuttoa TAPRI:ssa tutkiva Anitta Kynsilehto sanoo yllättyneensä kovasti direktiivin läpimenosta Euroo- Tähän saakka parlamentti on ollut ihmisoikeuksien vahtikoira, joka pitää huolen siitä, että lainsäädännössäkin tarkastellaan asioita laajemmasta näkökulmasta. pan parlamentissa ­ olihan myös YK:n pakolaistoimisto UNHCR kritisoinut voimakkaasti esitystä. ­ Pitkän säilöönottoajan salliminen ja maahantulon kieltäminen käännytettävältä jopa viideksi vuodeksi johtavat helposti siihen, että niitä aletaan pitää normaalikäytäntöinä. Tähän saakka parlamentti on ollut ihmisoikeuksien vahtikoira, joka pitää huolen siitä, että lainsäädännössäkin tarkastellaan asioita laajemmasta näkökulmasta. dollisuuksia ylipäätään turvapaikkaa tarvitsevilla on tulla tänne, kritisoi Kynsilehto. Hän olettaa, että EU-maissa mennään maahanmuuttopolitiikassa yhä enemmän Alankomaiden suuntaan: kansalaisuustestit ovat niin vaikeita, etteivät omat kansalaisetkaan selviäisi niistä. Kynsilehto tekee parhaillaan tutkimusta koulutettujen pohjoisafrikkalaisten naisten muuttoliikkeistä. Hänen mukaansa muuton taustalla on erilaisia syitä ja pitkiäkin historioita. Aluksi on voinut olla kyse pakenemisesta sodan keskeltä, mutta myöhemmin toimeentulon hakemisesta. EU-maat kuitenkin toivottavat nyt tervetulleiksi erityisesti korkeasti koulutettua väkeä, vaikka koulutusta voi olla hyvin vaikea saada tunnustetuksi. ­ Laitetaanko heidät sitten lopulta kuitenkin alimmin palkattuihin töihin, kysyy Kynsilehto. Jotain hyvääkin Tarvitsemme palautusdirektiiviä, mutta emme millä hinnalla hyvänsä, ilmoittivat Amnesty ja ECRE yhteisessä tiedotteessaan toukokuussa. EU:n ministerineuvoston kokouksissa Suomen kantoja pyrki edistämään ylitarkastaja Harri Sivula. Hän kiittää Euroopan parlamentin neuvotteluissa tekemiä muutosehdotuksia ja sanoo niiden vieneen neuvottelutuloksen Suomen toivomaan suuntaan. Sivula olettaa, että kansalaisjärjestöjen ankara kritiikki johtuu siitä, ettei niissä tiedetä, missä muodossa direktiivi lopulta hyväksyttiin. ­ On tärkeää, että direktiivillä säädetään velvoitteita niille EU:n jäsenvaltioille, joilla ei esimerkiksi ole ollut mitään aikarajoja säilöönotolle aikaisemmin. Olen yli 10 vuoden ajan tehnyt työtä maahanmuuttoasioiden parissa, enkä ole vielä ikinä kuullut, että EU toimisi jonkinlaisena keppihevosena, että säilöönoton tai maastakarkotuksen aikarajat pidentyisivät niissä maissa, missä ne nyt ovat lyhyempiä, Sivula sanoo. Direktiivin teksti on parhaillaan juristi-lingvistien käsittelyssä. Kun se on saatu käännettyä kaikille virallisille kielille, direktiivi julkaistaan EU:n virallisessa lehdessä. Tämän jälkeen jäsenvaltioilla on kaksi vuotta aikaa sen täytäntöönpanoon. Romanit sormenjälkirekisteriin Italian hallituksen toimet romanilapsien ja -perheiden sormenjälkirekisterin perustamiseksi suurimmissa kaupungeissa järkyttävät jo Euroopan unionin toimielimiäkin. Rekisteri rikkoo syrjinnän vastaisia EU-sääntöjä ja perusoikeuksia. Silti italian hallitus sai heinäkuisessa Euroopan parlamentin täysistunnossa myös tukea suunnitelmilleen. Keskustelua peränneitä syytettiin Euroopan parlamentin valjastamisesta kansallisen politiikan vetojuhdaksi. EU:n kansalaisina lähinnä Romaniasta tulevat romanit voivat oleskella laillisesti Italiassa samojen ehtojen mukaan kuin muutkin EU-kansalaiset. Italian hallitus on kuitenkin sisäiseen turvallisuuden vedoten alkanut pitää omaa, rotuun perustuvaa romanien sormenjälkirekisteriä. 14 Numero 3 Syyskuu 2008 Linnake-Eurooppa Tämän direktiivin viesti on Kynsilehdon mukaan selvä: tarkoituksena on kertoa, että tänne on epämiellyttävää tulla ja että riski on suuri, jos saapuu ilman papereita. ­ Mutta mihin nämä ihmiset sitten sijoittuvat? On mietittävä, mitä mah- Oili Alm
• puhelimessa Alankomaalaisen yhteiskunnan arvoja ­ mitä ne sitten kullekin ovatkaan ­ toimintaperiaatteita ja hollannin kieltä opetetaan kotouttamiskursseilla, jotka tulivat vuonna 2005 pakollisiksi tietyille maahanmuuttajaryhmille. Maan noin 16,5 miljoonasta asukkaasta melkein viidesosa on taustaltaan ulkomaalaisia. Alankomaissa ulkomaalaiset jaotellaan "länsimaisiin" ja "ei-länsimaisiin". Jako tehdään poliittistaloudellisin perustein. Länsimaita ovat esimerkiksi EU-maat, USA, Etelä-Korea, Japani ja Alankomaiden entinen siirtomaa Indonesia. Ei-länsimaisia ovat esimerkiksi turkkilaiset, marokkolaiset ja Alankomaiden entisestä siirtomaasta, Surinamista kotoisin olevat. KOTOUTUSTESTEJÄ Alankomaiden populistipoliitikot ovat pyrkineet sulkemaan maan rajat uusilta tulokkailta jo vuosia, ja kansankin asenteet ovat koventuneet. Monikulttuurisuuden sijasta maassa vaaditaan sopeutumista hollantilaisiin arvoihin, kirjoittaa Tuuli Saarikoski. automaatin käyttöä. Joillakin paikkakunnilla kursseille on vaikea päästä. Ihmisoikeudet vähissä Lähtömaassa läpäistävä kotoutustesti vaaditaan myös Alankomaiden kansalaisuuden saaneiden perheenjäseniltä. Tämä on hankaloittanut turkkilais- ja marokkolaislähtöisten alankomaalaisten perheiden yhdistymistä. Ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watchin mukaan uusi laki vaikeuttaa erityisesti turkkilais- ja marokkolaismorsiamien maahantuloa. Maahantulo näistä maista onkin vähentynyt. Turkkilaisia ja marokkolaisia muutti maahan runsaasti 1970-luvulla, kun Alankomaita vaivasi työvoimapula. Silloin halvalle työvoimalle ei opetettu paikallista kieltä, koska heidän työssään sitä ei katsottu tarvittavan, ja kielenoppimisen pelättiin johtavan maahan jäämiseen. Uusia tulijoita pyrittiin siis olemaan kotouttamatta toivoen, että työvoimapulan jälkeen he palaisivat sinne, mistä olivat tulleetkin. Käytännössä kuitenkin moni jäi, ja toi perheensä mukanaan. Pelkkä kotoutustestin läpäiseminen ei vielä riitä maahantuloluvan saamiseen. On pystyttävä myös osoittamaan ­ kuten toki muissakin EU-maissa ­ että pystyy elättämään itsensä ja perheensä. Puolisoa toisesta maasta odottavan Alankomaiden kansalaisen on todistettava, että hän ansaitsee vähintään 120 prosenttia minimitulosta. Tämä tulotasovaatimus on Human Rights Watchin mukaan EU:n korkein. Alankomaiden hallitus suunnittelee jo ulkomailla tehtävän kotouttamiskokeen vaikeuttamista entisestään, vaikka ensimmäisiä tutkimustuloksia lain vaikutuksista odotetaan vasta keväällä 2009. Maksullisia kokeita Vuodesta 2005 alkaen Alankomaat vaativat, että länsimaiden ulkopuolelta maahan tulevan on läpäistävä kotimaassaan kotoutuskoe ennen maahanpääsyä. Koe suoritetaan yleensä paikallisessa Alankomaiden suurlähetystössä puhelimitse. Tietokone laskee tulokset ja ilmoittaa, onko kandidaatti päässyt läpi, jolloin tämä voi hakea maahantulolupaa. Kokeen hinta on 350 euroa ja uusinta maksaa saman verran. Kokeeseen valmistautuminen ja oppimateriaalien hankkiminen on kokonaan tulijan vastuulla. Vuonna 2007 voimaan tulleen lain mukaan EU- tai ETA-maasta tulevan maahanmuuttajan on suoritettava kotoutuskoe viiden vuoden kuluessa maahanmuutosta. Tämä laki koskee myös "vanhoja uudisasukkaita" eli jo vuosia sitten maahan muuttaneita. Länsimaiden ulkopuolelta tulevien maahanmuuttajien on siis läpäistävä ensin kotoutuskoe lähtömaassaan ja myöhemmin isompi koe Alankomaissa. Koe mittaa sekä kielitaitoa että yhteiskunnan tuntemusta ja on maksullinen. Maahanmuuttajille on tarjolla hyvin eritasoisia kursseja. Joillakin kursseilla on mukana lukutaidottomia, jolloin hollannin kieltä ja kulttuuria päntätään päähän ulkoa. Toisaalta on kursseja, joilla insinööreille opetetaan muka uutena asiana pankki- Tuuli Saarikoski on Alankomaihin kotoutunut valokuvauksen opiskelija. Syyskuu 2008 Numero 3 15
• Pikku-Kongo on kävelymatkan päässä Brysselin suomalaisesta merimieskirkosta MIKROKOSMOS pääkaupungissa ­ Bryssel on ainoa arabimaa, jossa ei ole sotaa, toteaa belgialainen rockikoni Arno kryptiseen tyyliinsä. Arno on kunnostautunut rasisminvastaisessa kamppailussa. Noin miljoonan asukkaan Brysselissä asuu pitkälti yli sata kansallisuutta, ja miltei puolet kotitalouksista on monikielisiä, kirjoittaa Riitta Oittinen Brysselistä. Bryssel on täynnä kontrasteja. Yhtäältä se on yksi Euroopan unionin rikkaimmista alueista, sillä EU-instituutioiden ohella NATO, suurlähetystöt ja monikansallisten suuriyritysten pääkonttorit keräävät paikalle ostovoimaa. Toisaalta köyhiksi luokitetuilla asuinalueilla elää miltei 40 prosenttia asukkaista, eikä luvussa ole edes mukana laittomia maahanmuuttajia ja turistiviisumilla työskenteleviä. Virallinen Bryssel ylläpitää itsestään useita imagoja. Voimakkaimmin sitä markkinoidaan modernina Euroopan pääkaupunkina. EU-myönteisyys näkyy heti lentokentällä: matkustajat toivo16 Numero 3 Syyskuu 2008 tetaan suureellisesti tervetulleeksi Eurooppaan ­ ei Belgiaan saati Brysseliin. Keskustan katukilvissä on kaupunkivaakunan rinnalla kuva EU-lipusta. Käsitys Brysselistä EU-byrokraattien pääkallonpaikkana on toki vain osatotuus. Turistitoimisto yrittää välittää kaupungista maanläheistä tunnelmaa kutsumalla sitä iskulauseella "sinun eurooppalainen kyläsi". Belgialainen PR-koneisto esittelee ­ tosin ainoastaan sopiviksi katsomissaan asiayhteyksissä ­ Brysseliä myös maailmanlaajuisena ja suvaitsevaisena sulatusuunina. Samaa
• ideaa symboloi paikallisten rakastama sekarotuinen koira Zinneke, joka on saanut patsaankin. Köyhillä ei ole varaa koiriin, on tosin turkkilaistaustainen sosialistipoliitikko Emir Kir kerran tokaissut. Monikulttuurista kaupunkilaisuutta symboloiva, sekarotuinen Zinneke-koira. Eurooppalaisuuksien kirjo Kahden kerroksen Eurooppa näkyy opinahjojen, harrastusten ja kulutuskäyttäytymisen valinnoissa. Omassa piirissä pysyttelemistä sanotaan, näkökulmasta ja kohderyhmästä riippuen, joko oman kulttuurin ja kielen vaalimiseksi tai sopeutumattomuudeksi. Erilaisten maahanmuuttajien arvottaminen ilmenee myös käsitteiden siirtolainen ja ekspatriaatti (expatriate) arkikäytössä: vanhemmista EU-maista tulleita valkokaulustyöntekijöitä ja pohjoisamerikkalaisia asukkaita media nimittää yleensä ekspatriaateiksi. Siirtolaisiksi kutsutaan hanakammin EU:n ulkopuolelta tulleita, mutta myös ruumiillisen työn tekijöitä, kuten vain lyhyillä rakennustyökeikoilla olevia puolalaisia, joilla ei ole aikomustakaan varsinaisesti muuttaa maahan. Termiä "laiton ekspatriaatti" en ole havainnut. Sen sijaan käsite laiton maahanmuuttaja on käytössä, saattaapa heitä työskennellä pimeästi euroekspatriaattien palveluksessakin. Vuosi 2008 on Euroopan kulttuurienvälisen vuoropuhelun teemavuosi. Tavoitteena on "edistää kulttuurien välistä ymmärrystä yhä moninaisemmassa ympäristössä". Teemaan liittyen puolisentoista tuhatta EU-instituutioiden virkailijaa ­ tai sellaiseksi kurkottelevaa ­ osallistui keväällä kolmen päivän opintopakettiin. Sietää kysyä, olisiko osallistujien omatoiminen jalkautuminen Brysselin vähemmän hienoihin kaupunginosiin ollut halvempaa ja konkreettisempaa kulttuurienvälisyyttä. Monikulttuurisuus Valtaosa Brysselin etnisistä asuinalueista on monikulttuurisia. Niiden kaupat, kahvilat ja muut puolijulkiset tilat kyltteineen, koristeineen ja sisustuksineen näyttävät paloja Aasiasta, Afrikasta, Yhdysvalloista, Länsi- ja Itä-Euroopasta. Ne saattavat myös viestiä kiinnittymisestä useampaan paikkaan, kuten euro-bangla tai euro-afro -tyyppiset pienyritysten nimet todistavat. EU:hun liittyvää symbolikuvastoa hyödynnetään ironisestikin. Osa nurkkakauppojen mainoskylteistä tuo esiin kokonaisia ajanjaksoja: Belgian kolonialismin, britti-imperiumin ja Ottomaanien imperiumin romahtamisen, itsenäisyystaistelujen ajan, kansakuntien nousun tai kadonneen sosialistisen yhteiskuntajärjestelmän. Monelle Brysselistä matkailujuttuja kirjoittavalle toimittajallekin muutamakin askel vähemmän tallatuilla poluilla voisi antaa uutta jutunjuurta. Esimerkiksi kiireinen Brabant-kauppakatu kerää asiakkaita Hollannista ja Saksasta asti. Vieri vieressä olevista puodeista löytyy muslimibarbi, turkkilaisessa vankilassa viruneiden kommunistien kansanmusiikkilevyjä, Kiinassa tehtyjä "merkkituotteita" ja britti-imperialismia kritisoivia Bollywoodfilmejä. Brysselissä valmiiksi asuville tämänkaltaisen "ulkomaanmatkan" aiheuttama ekologinen jalanjälki olisi pieni. Välillä tosin tuntuu siltä, että osalle Brysselissä asuvista tai vierailevista EUeurooppalaisista matka olisi yhtä vaivalloinen kuin Pitkänsillan ylittäminen suomalaiselle porvarille aikanaan. Riitta Oittinen asuu valtaosan vuodesta Brysselissä ja tutkii sitä. EU:n itälaajeneminen näkyy katukuvassa varsinkin puolalaisina kauppoina. Tämä kyltti esittelee 1950-luvun maamerkit Varsovasta ja Brysselistä. Syyskuu 2008 Numero 3 17
• Maahanmuuttajat kotoutuvat Helsingissä muun muassa naapuruston yhteisten tapahtumien avulla. Käytäntö MAAHANmäärittää MUUTTAJAN ASEMAN Helsingin ja Vantaan poliisit ryhtyivät keväällä tarkastamaan pistokokein ulkomaalaisilta vaikuttavien ihmisten papereita julkisilla paikoilla. Ketä tahansa valtaväestöstä erottuvaa voidaan epäillä laittomasta maassa oleskelusta. Jälleen kerran maahanmuuttopolitiikan tärkeitä linjauksia tehdään käytäntöjen avulla, arvioi Tapio Laakso. 18 Numero 3 Syyskuu 2008
• EU:n sisärajojen valvonta on poistunut ja Tallinnasta tulijat voivat kävellä laivasta suoraan bussiin. Kun muodollisuudet valtion rajalla ovat vähentyneet, raja kävelee vastaan rautatieasemalla tai baarissa. Lain kirjain kertoo hyvin vähän maahanmuuttopolitiikan todellisuutta muovaavista käytännöistä. Periaatteessa ulkomaalaislaki on inhimillisen turvapaikkapolitiikan ja turvapaikanhakijan oikeuksien toteutumisen kannalta varsin hyvä. Kohtuuttomia tilanteita tulee silti esille tasaiseen tahtiin. Tiedotusvälineistä ja kirkon turvapaikanhakijoille tarjoamasta suojelusta on tämän vuoksi muodostunut eräänlainen viimeinen valitustuomioistuin. Maahanmuuttopolitiikan käytäntöjen valvojina ja kriitikoina kansalaisyhteiskunnalla on tärkeä merkitys. Lain sovellus ontuu Maahanmuuttovirasto (entinen Ulkomaalaisvirasto) tekee päivittäin melko kirjaimellisesti elämän ja kuoleman päätöksiä. Elämä ja tulevaisuus ovat pelissä turvapaikkapäätösten lisäksi myös työluvista, kansalaisuuden saamisesta ja perheen yhdistämisestä päätettäessä. Virkamiehet suojautuvat päätösten arvostelulta asettumalla piiloon lain suojiin. He kertovat päätöksiä tehdessään vain noudattavansa lakia. Toisenlaiset päätökset vaatisivat toisenlaista lakia ja se on eduskunnan ja hallituksen tehtävä. Päätöksessä lukeva "ilmeisen perusteeton" ei kuitenkaan ole mikään suora seuraus lainsäädännöstä. Päätös tehdään arvioimalla esitettyjä todisteita ja soveltamalla lainsäädäntöä. Valitettavasti on epäselvää, mikä tekee todistelusta uskottavaa. Arvioinnin pitäisi olla läpinäkyvää ja yhteismitallista. Käytäntöjen merkitys paljastuu pahamaineisten tilapäisten oleskelulupien eli niin sanottujen b-lupien kautta. B-luvan saanut henkilö ei ole oikeutettu työntekoon tai opiskeluun. Vuonna 2005 Ulkomaalaisvirasto ryhtyi myöntämään erityisesti Afganistanista, Irakista ja Somaliasta tulleille turvapaikanhakijoille lähes yksinomaan b-lupia. Viraston näkemys oli, että kansainvälisen suojelun kriteerit eivät täyttyneet näistä melko vaarallisina pidetyistä maista tulleiden enemmistön kohdalla. Yksilöllisessä harkinnassa pelkkä maassa vallitseva sotatila ei riitä suojelun perusteeksi. Tilapäisiä lupia myönnettiin, koska ihmisten karkottaminen kyseisiin maihin ei kuitenkaan onnistunut tai ollut soveliasta. Ulkomaalaisten säilöönotto on tällä hetkellä yleistyvistä käytännöistä pahimpia. Säilöönotto ilman rikosta Ulkomaalainen voidaan ottaa säilöön henkilöllisyyden ja muiden tietojen selvittämisen ajaksi tai jos on syytä epäillä, että henkilö saattaa ryhtyä piileskelemään tai syyllistyä rikokseen. Ennalta ehkäisevän vapaudenriiston kohdistaminen ihmisiin, jotka eivät ole syyllistyneet mihinkään rikokseen, on oikeuskäytännön näkökulmasta ongelmallista. Ensimmäinen säilöönottokeskus avattiin Suomessa 2002 Katajanokan vankilan entisiin tiloihin. Tätä ennen ­ osin edelleen ­ säilöönotetut oli sijoitettu tavalliseen putkaan tai vankilaan. Tätä pidettiin ihmisoikeuksien kannalta erityisen ongelmallisena. Suomalaiset ihmisoikeusjärjestöt olivat mukana siunaamassa säilöönottokeskuksen avaamista, koska se oli "pienempi paha". Säilöönoton pitäisi olla viimesijainen toimenpide, mutta säilöönottoajat sen sijaan pidentyvät ja ihmisiä otetaan säilöön herkemmin. Säilöönotosta on järjestöjen siunauksella tullut hyväksyttyä. Sisäministeriö haluaa pystyttää uusia keskuksia ja säilöönottoajat venyvät pahimmillaan kolmeen kuukauteen. B-luvat ja säilöönotto kertovat, että maahanmuuttajien oikeuksien puolustaminen vaatii huomion kohdistamista siihen, mitä tapahtuu todella. Abstrakti puhe turvapaikkajärjestelmästä, Geneven sopimuksesta tai ihmisoikeuksista ei auta ihmisiä heidän todellisissa tilanteissaan. Ministeri vaihtui Eduskunta ei halunnut luoda tilapäisistä oleskeluluvista laajaa käytäntöä, kuten 2005­2006 tapahtui. B-luvan sai yhteensä 558 hakijaa, jotka joutuivat täysin näköalattomaan tilanteeseen vailla mahdollisuuksia rakentaa elämää. Käytäntö poistui 2007 yhtä nopeasti kuin oli syntynytkin. Vuonna 2006 enemmistö Somaliasta tulleista turvapaikanhakijoista sai b-luvan, seuraavana vuonna lähes kaikki hakijat saivat pysyvän oleskeluluvan suojeluntarpeen perusteella. Välissä vaihtui asiasta vastaava ministeri, ei laki. B-luvat poistuivat, koska käytäntöä kritisoitiin ja vastustettiin laajasti. Jopa Valtiontalouden tarkastusvirasto otti kantaa b-lupien laajaa käyttöä vastaan, koska kotoutumisen kannalta ei ole mitään järkeä siinä, että ihmiset ovat pari vuotta tyhjän panttina. Se on huonoa valtion rahojen käyttöä. Maahanmuuttopolitiikka on pullollaan ongelmallisia käytäntöjä, joihin ei ole vielä pystytty puuttumaan riittävästi. Lisäksi uusia käytäntöjä luodaan jatkuvasti kuten pääkaupunkiseudun poliisien esimerkki osoittaa. Niissä onkin maahanmuuttopolitiikan kehittämisen tärkein alue. Tapio Laakso on ihmisten vapaan liikkumisen kannattaja Kuvat: Michael Perukangas Syyskuu 2008 Numero 3 19
• KIINALAINEN JUTTU Darfurin kriisi on Lääkärit ilman rajoja listasi alkuvuodesta 2004 kymmenen "humanitaarista uutista", jotka olivat jääneet kansainvälisessä uutistarjonnassa aivan liian vähälle huomiolle. Ensimmäisenä listalla oli Sudanin ja Tsadin pakolaiskriisi. Kriisistä, jossa nääntyvät sadat tuhannet pakolaiset, jättivät kotinsa väkivaltaisuuksien vuoksi Darfurin maakunnassa Sudanin länsiosien syrjäseuduilla, kirjoittaa Ytimelle Peik Johansson. 20 Numero 3 Syyskuu 2008
• vustusjärjestöjen raporteissa puhuttiin tuolloin jo kymmenistä tuhansista kuolonurheista julmassa sodassa, jota Sudanin hallitus ja sen tukemat janjawiid-joukot kävivät lähinnä Darfurin siviiliväestöä vastaan. Huhtikuussa 2004 tuli kuluneeksi kymmenen vuotta Ruandan kansanmurhan alkamisesta. Kansanmurhan vuosipäivän alla YK:n Sudanin humanitaarisen avustustoiminnan johtaja, brittiläinen Mukesh Kapila vertasi lehdistötilaisuudessa Darfurin tilannetta kymmenen vuoden takaiseen Ruandaan. Vihdoin kansainvälinen uutiskynnys ylittyi. Taikasana oli lausuttu oikeaan aikaan, ja Darfurin konflikti ponnahti maailman tietoisuuteen. Vertausta Ruandaan toistettiin uutistoimistojen uutisissa ja sanomalehtien pääkirjoituksissa, ja pian tv-ryhmiä lähetettiin Tsadiin rajan taakse pystytetyille pakolaisleireille. A DARFUR Singahdus otsikoihin Sen jälkeen mikään muu Afrikan konflikti ei ole ollut yhtä tiiviin uutisseurannan kohteena kuin tilanne Darfurissa. Kuluneena kesänä Darfur oli taas ulkomaanuutisten kestoaiheena useastakin eri syystä. Heinäkuussa Haagin kansainvälinen rikostuomioistuin (ICC) nosti Sudanin presidenttiä Omar al-Bashiria vastaan syytteen kansanmurhasta ja rikoksista ihmiskuntaa vastaan. Ihmisoikeusaktiivit pitivät istuvaa valtionpäämiestä vastaan nostettua syytettä "historiallisena askeleena", mutta Afrikan unioni ja monet diplomaatit pelkäsivät mahdollisen pidätysmääräyksen vaikeuttavan entisestään Darfurin rauhanneuvotteluja ja rauhanturvaoperaatiota. Elokuun alussa YK:n turvallisuusneuvosto päätti kuitenkin jatkaa YK:n ja Afrikan unionin rauhanturvaoperaatiota vuodella eteenpäin. Operaatio ei ole edennyt suunnitelmien mukaan. Viime vuonna sovituista 26 000 rauhanturvaajasta vain kolmasosa on saatu paikan päälle. Helikoptereista, ajoneuvoista ja varusteista on pulaa, koska operaatiolle ei ole maksettu luvattuja määrärahoja. BBC kertoi elokuussa, että monilla Afrikan maista kotoisin olevilla rauhanturvaajilla oli kypärän sijasta siniset muovipussit pään suojana. Pekingin olympialaisten alla Darfur pääsi jopa urheilu-uutisiin, sen jälkeen kun Yhdysvaltojen olympiajoukkue valitsi sudanilaissyntyisen 1 500 metrin juoksijan Lopez Lomongin kantamaan tähtilippua Pekingin kisojen avajaisissa. Yhdysvaltojen kansalaisuuden viime vuonna saanut Lomong varttui itse pakolaisleirillä Keniassa ja oli yksi amerikkalaisurheilijoiden perustaman Team Darfurin edustajista olympialaisissa. Muiden amerikkalaisten Darfur-kampanjoiden lailla myös urheilijat vaativat lisää ulkomaisia joukkoja Darfuriin ja että Kiina painostaisi Sudanin hallitusta lopettamaan sotatoimet. Darfurissa on viiden vuoden aikana kuollut ainakin 200 000 ihmistä ja yli kaksi miljoona ihmistä on joutunut jättämään kotinsa. biankielisiin etnisiin ryhmiin. Arabit ovat pääasiassa alueelle myöhemmin saapuneita paimentolaisia, alkuperäiskansat taas pienviljelijöitä. Kaikki darfurilaiset ovat islaminuskoisia ja ihonväriltään mustia. Kyse ei ole siis uskonnollisesta konfliktista eikä myöskään selkeästi eri roturyhmiin kuuluvien kansojen välisestä konfliktista. Etniset erot ovat pikemminkin kielellisiä, kulttuurisia, historiallisia ja poliittisia. Ennen brittiläistä siirtomaavaltaa Darfurin aluetta hallitsivat mahtavat kuningaskunnat: keskiaikaiset Zagawan, Dajun ja Tunjurin imperiumit sekä itsenäinen Furin sultanaatti, joka liitettiin anglo-egyptiläiseen Sudanin protektoraattiin vasta vuonna 1916. Siirtomaavallan aikana ja Sudanin itsenäistymisen jälkeen Darfur jäi kuitenkin syrjäiseksi maakunnaksi, jonka kehittämiseen ei uhrattu voimavaroja. Monet asukkaat hakeutuivat töihin muualle maahan tai liittyivät Sudanin armeijaan. 1970-luvulla, vuosia jatkuneen kuivuuden jälkeen, miltei koko zagawa-kansa joutui jättämään aavikoituneen kotiseutunsa Pohjois-Darfurissa. Osa lähti töihin Libyan öljyalueille, osa muutti asumaan muualle Darfuriin tai keskisen Sudanin kaupunkeihin. Zagawien laajasta muuttoliikkeestä ei kuitenkaan seurannut etnisiä väkivaltaisuuksia. Etniset konfliktit Darfurissa eivät silti ole mitään uutta, eivät myöskään konfliktit arabikansojen ja alueen alkuperäiskansojen välillä. Aikojen saatossa kiistoja on syntynyt laidunmaista ja rajallisten vesivoimavarojen käytöstä. Eri ryhmien edustajat ovat käyneet valtataistelua paikallispolitiikassa, ja joskus myös jokin arkinen riita on levinnyt etnisten ryhmien väliseksi vastakkainasetteluksi. Aiemmin tällaiset konfliktit soviteltiin perinteisissä ajawiid-kokouksissa. Ennen Kansallisen islamilaisen rintaman (NIF) valtaantuloa Sudanin hallituksen edustaja osallistui yleensä sovittelijana neuvotteluihin. Darfur jäi syrjään Pinta-alaltaan puolitoista kertaa Suomen kokoisessa Darfurissa asui ennen sotaa vajaa kahdeksan miljoonaa ihmistä, noin viidesosa koko Sudanin 40 miljoonasta asukkaasta. Darfurin asukkaat jakautuvat lukuisiin eri kansoihin, joista suurimpia ovat furit, masaliitit, dajut, tunjurit, birgedit ja zagawat. Osalla näistä kansoista on sukulaisia nykyisen Tsadin alueella. Lisäksi huomattava osa Darfurin asukkaista kuuluu ara- Islamistijuntta sortajana Sotilasvallankaappauksessa vuonna 1989 valtaan tullut islamistijuntta halusi saada pikaisen lopun Etelä-Sudanissa meneillään olleeseen sisällissotaan, etenkin sen jälkeen kun etelän ja pohjoisen rajaseuduilta löydettiin öljyä. Hallitus julisti kristinuskoiseen etelään pyhän sodan ja aseisti paikallisia arabiankielisiä Syyskuu 2008 Numero 3 21
• ja islaminuskoisia heimoja taistelemaan etelän siviilejä vastaan. Vuodesta 1983 vuoteen 2005 jatkuneessa Etelä-Sudanin sodassa ja sodan aiheuttamissa nälänhädissä menehtyi yli miljoonaa ihmistä. Etelä-Sudanin tilanne ei silti koskaan saanut isompaa huomiota maailmalla. 1990-luvun puolivälissä islamilainen rintama ryhtyi järjestelmällisiin sortotoimiin myös Darfurissa. Masaliittien alueella islamistit syrjäyttivät paikallisen sulttaanin ja nimittivät uudeksi sultaaniksi arabipaimentolaisten edustajan. Masaliittien maita jaettiin paimentolaisille. Myös fur-kansan kotiseudulla oli maakiistoja alueelle myöhemmin tulleiden arabipaimentolaisten kanssa. Islamistihallitus vangitsi satoja fureihin kuuluvia opiskelijoita, lakimiehiä, opettajia ja virkamiehiä. Reaktiona sortotoimiin Darfuriin perustettiin vuonna 2003 aseellinen vastarintaliike, Sudanin vapautusarmeija (SLA). Pian sen rinnalle tuli myös toinen kapinaliike, hallitusta vastustavien islamistien perustama Oikeuden ja tasa-arvon liike (JEM). Kapinaliikkeiden vaatimukset olivat maltillisia: Darfurille haluttiin enemmän vaikutusvaltaa Sudanin hallinnossa ja lisää voimavaroja koulutukseen ja terveydenhuoltoon. Hallitus vastasi kapinointiin ilmapommituksilla ja janjawiidien iskuilla, joissa kyliä tuhottiin, viljasadot poltettiin, naisia joukkoraiskattiin ja lapsia ryöstettiin pakkotyöhön ja orjuuteen. Aiemmin samanlaista sotataktiikkaa käytettiin Etelä-Sudanissa dinka-kansan ja nuba-kansan siviilejä vastaan. uhkasi katkaista pohjoiseen kulkevan ölTänä päivänä 70 prosenttia Sudanin jyputken, islamistihallitus suostui rauhansopimukseen ja vallanjakoon SPLA:n kanssa. vientituloista tulee öljystä, ja valtaosa Rauhansopimus etelän kanssa kiihdytti soöljystä viedään Kiinaan. Kiina on taa Darfurissa, arvelee Darfurista kotoisin oleva sudanilainen politiikantutkija Ali Ali-Dinar. myös Sudanin tärkein aseiden - Islamistien sotilashallitus tarvitsee sotaa pysyäktoimittaja. seen vallassa. Sudanin poliittiset liikkeet ovat niin hajanaiset ja heikot, että tällä hetkellä vain armeijalla olisi riittävästi voimaa ja yhtenäisyyttä ajaa islamistit vallasta. Sen vuoksi islamistien kannalta on hyvä, että armeijalla riittää muuta tekemistä, Ali-Dinar toteaa. Öljyntuotannon kasvu herätti myös maailman kiinnostuksen Sudanin tapahtumiin, eikä vähiten sen vuoksi, että öljyntuotanto on pitkälti Kiinan valtion öljy-yhtiön hallinnassa. Tähän vetosi myös amerikkalaisjärjestöjen Kiinaa vastaan kohdistettu kampanja Pekingin "kansanmurhan olympialaisista". Tänä päivänä 70 prosenttia Sudanin vientituloista tulee öljystä, ja valtaosa öljystä viedään Kiinaan. Kiina on myös Sudanin tärkein aseiden toimittaja. Vähemmän on puhuttu siitä, että myös Darfurissa on öljyä. Arvioiden mukaan tuotantokapasiteettia olisi yhtä paljon kuin muualla Sudanissa yhteensä. Darfurin sissiliikkeistä etenkin JEM on tehnyt viime aikoina iskuja öljykentille. Nähtäväksi jää, rauhoittaako öljy lopulta myös Darfurin vai kiihdyttääkö se konfliktia entisestään. Darfurin kohtaloon vaikuttaa suuresti myös Etelä-Sudanissa vuonna 2011 pidettäväksi kaavailtu kansanäänestys alueen itsenäisyydestä. Ristiriitainen öljy Öljynporauksen käynnistyminen Etelä- ja Pohjois-Sudanin rajaseudulla kuitenkin rauhoitti Etelä-Sudanin yli 20 vuotta kestäneen sodan jälkeen. Kun Etelä-Sudanin sissiliike, Sudanin kansan vapautusarmeija (SPLA) 22 Numero 3 Syyskuu 2008 Peik Johansson on helsinkiläinen vapaa toimittaja. Kuvat: Pekka Haavisto
• Vuonna 2004 Lontoossa järjestetyn Euroopan sosiaalifoorumin päättänyt mielenosoitus päättyi konserttiin Trafalgar Squarella. Euroopan sosiaalifoorumin tavoite on "muuttaa Eurooppaa ­ eikä vain pohtia nykypäivää". Kun kymmenet tuhannet aktivistit tulevat keskustelemaan eri teemoista tarkoituksena on luoda ehdotuksia ja yhteyksiä jatkotoimintaa varten. KANSALAISJÄRJESTÖT JA AKTIVISTIT kokoontuvat Malmössä sesta toiminnasta kiinnostuneita. Tapaamisen on kutsunut koolle ruotsalainen suoran toiminnan ryhmä Ofog, joka toivoo rauhantoimijoiden verkostoituvan, tutustuvan toistensa teemoihin ja toimivan yhdessä, löytävän ideoita ja energiaa omaan toimintaan, kertoo Leona Kotilainen Rauhanpuolustajista. Ofogin Euroopan rauhanfoorumin teemoja ovat Nato ja EU:n militarisoituminen, ydinaseet, avaruuden militarisoituminen ja kansaivälinen aseteollisuus. kenteista ei kuitenkaan päästä eroon. Valtaa on kuitenkin aina päätöksenteossa, kun punnitaan vaihtoehtoja. On väliä sillä kuka päättää ja mitä. ESF:ssä keskeiset päätökset tehdään avoimessa suunnittelukokouksessa, WSF:n kansaivälinen komitea on suljettu. ESF:ssä voidaan juntata. On väliä silä ketkä kuuluvat järjestelytoimikuntaan ja millaiset järjestöt saavat siellä tärkeän roolin. Eroa on sillä järjestetäänkö ruohonjuuritason Euroopan laajuista tapaamista, jolloin tavoitteena olisi saada mahdollisimman paljon käytännön työryhmiä, vai vaihtoehtoväen megakonferenssia, jossa erilaiset "vaihtoehto-starat" kuten Antonio Negri ja Michael Hart esittelevät ajatuksiaan laajemmallekin yleisölle ja kaupungin imagoa nostaen. ­ On ollut ristiriitaisia käsityksiä siitä miten pitäisi toimia. Ruotsissa on ollut vain alueellisia sosiaalifoorumeita, eikä ESF ole ollut tunnettu. Pohjoismainen järjestelytyö on ollut yhtä kaoottista kuin muuallakin, Liittynee tapahtuman luonteeseen ja pieniin resursseihin. SF:llä ei kuitenkaan ole itsetarkoitus. Merkitystä on sillä, että luodaan suhteita ja edesautetaan yhteisiä projekteja. SF konkretisoituu ja sen merkitys tulee esiin poliittisten sisältöjen kautta. Jää nähtäväksi miten suomalaiset järjestöt kokevat sen, mutta pelkästään sinne meneminen on hyödyllistä, tuumii Laura Tuominen Suomen sosiaalifoorumista. Teksti ja kuvat Emilia Palonen Kansalaisjärjestöjen karnevaaleiksi ja radikaalin politiikan tilaksi ymmärretty sosiaalifoorumi kerää tänä vuonna arviolta 20 000 kävijää Euroopan sosiaalifoorumiin (ESF) Malmöön 17.­21. syyskuuta. Suomesta Malmöön lähtee ainakin kuusi bussilastillista aktivisteja. Edellinen ESF oli Ateenassa 2006, sitä edellinen Lontoossa 2004. Sosiaalifoorumiliike alkoi Brasilian Porto Alegresta, jossa tammikuussa 2001 järjestettiin ensimmäinen maailman sosiaalifoorumi WSF. Ideana oli luoda vaihtoehtoinen tila ja prosessi käytännön toimintaa, globalisaation ja kapitalismin kyseenalaistamista helpottamaan. Malmössa ohjelmassa on kaksi päivää työryhmiä ja seminaareja, lauantaina iso mielenosoitus ja sunnuntaina lopputapahtuma, jossa mietitään myös mitä tapahtumasta jäi käteen, sekä kulttuuria. Monet paikalliset toimijat järjestävät oheistapahtumia. Piilevät konfliktit ESF prosessi jo foorumin valmisteluvaiheessa luo kontakteja eri toimijoiden välille. Itse tapahtuma, foorumi on vain osa laajempaa vaihtoehtotoiminnan jatkumoa. Eurooppalaisen verkoston luonti ja käytännön ongelmista keskusteleminen ja niiden ratkaiseminen on myös Ytimen tavoitteena Malmössä. Yhdessä suomalaisten (Ny Tid, Diplo ja Voima) ja eurooppalaisten vaihtoehtolehtien (brittiläinen Red Pepper, El Topo Viejo Barcelonasta, Globusz ja Le Monde Diplomatique Unkarista, Birgün Turkista, Novaya Gazeta Venäjältä, ruotsalainen Fria Tidningar -lehtirypäs) sekä yhdysvaltalaisen Yes! lehden kanssa. Vaikka eurooppalainen verkostoituminen oli alkanut jo aiemmista ESF:istä, session hyväksyttämiseen osaksi Malmön ESF:ää oli työn takana. Vaikka moni tahtoo uskoa, että valta on tasaarvoisten yhteisön ESF:n ulkopuolella, valtara- Autonomiset tilat Autonomous spaces -tapahtuma järjestetään ESF:stä irrallaan ­ ESF2008 Action Network taas siihen liittyvänä. Muun muassa maanystävät ja Via Campesina järjestävät autonomisen leirin. Kaikki eivät lähde ESF:ään virallisen ohjelman takia. ­ Minua kiinnostaa erityisesti ESF:n aikana järjestettävä European Peace Action, joka pyrkiii kokoamaan yhteen rauhasta ja antimilitari- Syyskuu 2008 Numero 3 23
• 18.9. 19:30 Inkonst Klubbrum Stanza ja Ny Tid Ilta Nicolai Dungerin ja suomenruotsalaisen runouden parissa. Lavalle astuvat Catharina Gripenberg, Heidi von Wright, Matilda Södergan, Thomas Brunell ja Stella Parland. Valitset valtavasta ohjelmasta kulttuuritapahtumia. Menet katsomaan Cinema Vagabundon ulkoilmaelokuvanäytöstä, mutta palelet, olethan Ruotsissa. Elokuvan loputtua jatkat matkaa. Päätät käyttää aikaa kultturelliaktivistina. Hengaa kaksi heittokierrosta. BILEET Paikallisten bileissä on kotikutoinen tunnelma ja musiikki raikaa aamuun asti. Odota seuraavaan vuoroon ja heitä: Pääset punkkarin kanssa putkaan. Jatka matkaa. OPPIA MAAILMAN MUUTTAMISEKSI STANZA KOHTAA MUUMILAAKSON VAIHTOEHTOTAPAHTUMA Anarkistit ja muut sosiaalifoorumin kriitikot ovat järjestäneet omaehtoisen tapahtumansa. Otat selvää tarjonnasta. Myös ESF:llä on oma ilmainen Open ESF -tapahtumansa, jossa menoa riittää.. Pääset pois seuraavalla vuorolla. Pääset pois sitä seuraavalla vuorolla. EPA-KAUPPASOPIMUSTEN SEURAUKSET JA VAIHTOEHDOT PE 14:00-17:00 Sofielund, Baltiska hallen Färnebo folkhögskola filial, Afrikagrupperna, Attac Sverige, Transportarbetarförbundet Seminaarissa keskitytään European Partnership Agreements -kauppasopimusten vaikutuksiin eteläisessä Afrikassa, vaihtoehtoihin ja liikkeen mobilisointiin. Jäät kiinni intensiiviseen keskusteluun heittovuoroksi. Jatka matkaa. TUTKIMUS JA KANSALAISUUS PE 14:00-17:00 Möllevången, Chokladfabriken, Vörtsalen Fondation Sciences Citoyennes, ETC Group, EUROSOLAR Turkey, World Federation of Scientific Workers. Täällä keskustellaan julkisesta osallistumisesta. Debatti tutkijoiden, kansalaisjärjestötoimijoiden ja liikkeiden välillä voisi vahvistaa kansalaisten tiedontuotantoa ja tutkijoiden yhteiskunnallista vastuuta. Lähdet pohtimaan osallistumista kulttuuritapahtumaan tutkijoiden kanssa. Lähdet vaihtoehtotapahtumaan ottamaan selvää asiasta anarkistisemmin. T LE U 19.9. 9:30-12:30 Möllevången, Mazettihuset, Mazettisalen Kansan Sivistystyön Liitto, Folkets bildningsförbund, Vasudhaiva Kutumbakan, ym. Seminaarissa käsitellään tiedon, kulttuurin, koulutuksen ja joukkotiedotusvälineiden demokratisoimista. OO LI F E N A E IA OS M I S TO - ! S O H N N AN PA TO TOE MA O O AU A I H T U V PAH UR E TA Toukokuu 2008 Jaat oppimiskokemuksesi paikallisen nuorison kanssa bileissä. Päätät kirjoittaa jutun vaihtoehtolehteen paluumatkalla. Jatka matkaa. Ilta venähtää, ja nukut aamulla pitkään. Odota yksi vuoro. Lähdet ajoissa majapaikkaan, jotta jaksat aamulla. Jatka matkaa. KULTTUURITAPAHTUMA - ET s IS AT hu TE LLI S T, TKIJ n ts YH NA E E TU i se lke N I K K JA nla n va Fo alen , e KU LI rd ts ois do n OT gå es a t tie da ST en rd, F n j ä ä n so A s n do ll RJ Ro ngå tie site ise KI :00 ose e n k ä a st a ? s 21 R tei sä in v riaa TO yh äs o ät ryhm orism hist ij tek .Työ terr ttaa n i työ sta toja irjo an sto uole irjas ka k ma tki e. irja n p a k Ku K a i t tu ill p lkis lla. de or a roo ja ju ude äh oja t Jatk . L rj a Eu ta ka ki tka u t aik a ma pa TO 18:00-21:00 Sofielund, Enskifteshagen, Tält 2 Attac Suomi, Hyvinvointivaltion vaalijat, European Network for Public Services, ym. Täällä keskustellaan pohjoismaista hyvinvointimallia uhkaavista tekijöistä ja miten siitä, miten mallia tulisi kehittää. POHJOISMAINEN HYVINVOINTIMALLI Hyvinvointi saa sinut nälkäiseksi: ruokajonoon! Jatka matkaa. TO 9:30-12:30 Sofielund, Studiefrämjandet, Stora salen Zukunftskonvent, Vasemmistofoorumi, Trans, ym. Seminaari käsittelee siirtotyöläisten oikeuksia sekä nationalismia Itä-Euroopassa. Tila oli täysi, mutta sillä välin vaihdat käytävällä kokemuksia unkarilaisen vasemmistolaisen kanssa. IHMIS- JA KANSALAIS OIKEUDET KAIKILLE Lähdet kiinnostavien tyyppien kanssa kulttuuritapahtumaan. Jatka matkaa. M RU IN Numero 2 25
• Luetko sinä ajatuksia? 10 numer oa 12 > Tuleeko eläinten vallankumous? Lue Vihreästä Langasta uusia ajatuksia ihmisistä ja muista eläimistä ­ joka viikko. Tilaa Vihreä Lanka kotiisi ja lue myös verkkolehti osoitteessa www.vihrealanka.fi Toisin sanoen.
• Mikko Metsämäki Kansallinen tarina kestää P ekingin olympialaisia ympäröinyttä mediahälyä olisi voinut erehtyä pitämään parodiana Juhani Peltosen Elmosta, ellei Elmo olisi itsessään parodiaa huippu-urheilusta ja olympialaisista. Jättiläiskisoihin lähdettiin jälleen kerran suurin satsauksin. Yle lähetti Pekingistä ohjelmaa miltei 800 tuntia, ja pelkät Ylen kalusto- ja henkilöstökulut sekä satelliittiyhteismaksut nousivat noin neljään miljoonaan euroon. Lähetysoikeuksien hintaa Yle ei jostain syystä halunnut kertoa, mutta summan on arvioitu olevan kymmenen miljoonan euron luokkaa. Onneksi raha ei mennyt hukkaan, vaan sillä tuettiin Kansainvälisen olympiakomitean työtä. KOK nettosi Pekingissä pelkästään tv-oikeuksien myynnistä noin 1,7 miljardia dollaria. la Porilaisten marssi. Saattoi melkein kuulla Immon ja Lylyn ­ Elmon "pääselostajien" ­ intomielisen nuotin: "Kyllä tässä Suomen neljännessä maalissa oli sitä samaa vihaa, pelottomuutta ja uhrautuvaa intomieltä kuin eräässä laukauksessa, joka kajahti varmasta ja tarkasta kädestä Senaatin portaikossa kesäkuun 16. päivä 1904." iin Ylelle kuin muillekin kotimaisille viestimille olympialaiset ovat edelleen ensisijaisesti kansallinen projekti. Vaikka "edistyksellisissä" piireissä usein kuvitellaan, että myöhäismodernissa maailmassa kansallisuuden merkitys on romahtanut, olympialaisia seuraamalla tästä harhakuvitelmasta pääsee tehokkaasti eroon. Kun Satu Mäkelä-Nummela ampui olympiakultaa trap-ammunnassa, päälle piti luonnollisesti kuunnel- N Silti neljä miljoonaa suomalaista jätti keihäänheiton finaalin väliin ansallisuusaate onkin ainoa ideologia, jota olympialaisissa saa harjoittaa. Jopa keskustalaisuus on äärimmäisen tiukasti kontrolloitujen kisojen yhteydessä liian kovaa kamaa, siinä määrin pontevasti Matti Vanhanen ja muut poliitikot kielsivät olevansa paikalla poliitikkona. Politiikan pelko johti surkuhupaisaan tilanteeseen, kun selvisi, että Tero Pitkämäki ja Teemu Wirkkala olivat allekirjoittaneet Amnesty Internationalin vetoomuksen rauhanomaisen Tiibet-ratkaisun puolesta. "Huijauksen" kohteeksi joutuneet keihäänheittäjät riensivät oikopäätä kieltämään, että heillä olisi moisten hassutusten kanssa oikeasti mitään tekemistä. Pituushyppääjä Tommi Evilä puolestaan leiskautti vuoden sitaatin kommentoidessaan Kiinan tilannetta Helsingin Sanomien olympialiitteessä. Evilä totesi, että "Ei ihmisoikeuksien jyrääminen ole ikinä jees, mutta on maailmassa pahempiakin asioita." Tämäkin kommentti on kuin suoraan Elmosta, jossa selostajakaksikko pohtii Derwangan jättiläiskisojen avajaisissa urheilun syvintä olemusta: "Ja kyllä täytyy todeta, etteivät monet kansainväliset muotivirtaukset kuten pakanalähetys, raittiustyö, toisinajattelu tai Punaisen Ristin toiminta pysty lainkaan kilpailemaan suosiosta rehdin ja jalon urheilun kanssa." Eivät ehkä pysty, mutta ei ole urheilunkaan asema enää entisessä mallissa suomalaisten sydämissä. Olympialaisten seuratuin lähetys oli keihäänheiton finaali, jota katsoi parhaimmillaan 1,3 miljoonaa suomalaista. Se on paljon, mutta silti neljä miljoonaa suomalaista jätti kisan väliin. Yhtenäiskulttuuri murtuu, vaikka urheilumedia tekeekin edelleen parhaansa rakentaakseen yhtä suurta kansallista tarinaa. K Mikko Metsämäki on Markkinointi&Mainonta-lehden toimituspäällikkö. Syyskuu 2008 Numero 3 27
• EU-LOBBAUS vaatii taitoa ja pitkää pinnaa päämiestensä tiedot ja saamiensa palkkioiden suuruuden, jotka merkitään vastikään perustettuun, vapaaehtoiseen rekisteriin. Rekisteri on tarkoitus laajentaa kattamaan kaikki kolme keskeistä toimielintä. Pohditaan myös sitä, pitäisikö rekisteröitymisestä tehdä pakollista. Vaikka lobbaus voidaan nähdä epäilyttävänä tai jopa paheksuttavana, on se olennainen osa lainsäädäntöprosessia Euroopan unionissa. Lobbarit voivat tarjota päätöksentekijöiden, kuten Euroopan parlamentin jäsenten, käyttöön ensiluokkaista asiatuntemusta, arvioi tutkija Anna Hyvärinen. Sekä Euroopan parlamentilla että komissiolla on kiinteät yhteydet eri jäsenvaltioiden painostus- ja eturyhmiin. Suomalaiset järjestöt ovat kokonaisuuden kannalta pieniä tekijöitä, mutta toisinaan nekin saavat äänensä kuuluville uutta EU-lainsäädäntöä laadittaessa. EU:n toimielimet ovat hiljattain ryhtyneet laatimaan sääntöjä, joiden avulla yritetään parantaa edunvalvonnan avoimuutta. Parlamentti ja komissio hyväksyivät kesän alussa menettelytapasäännöstön. Sen noudattamiseen sitoutuneet lobbarit ilmoittavat yhteystietonsa, Lobbarit Brysselissä on ainakin 15 000 lobbaria ja 2 500 edunvalvontajärjestöä: lakiasiantoimistoja, konsultteja, ajatushautomoita, kansainvälisiä yrityksiä, teollisuuden toimialajärjestöjä, ammattiyhdistyksiä ja kansalaisjärjestöjä. Ministeriöt sanelevat Suomalaisilla järjestöillä on käytettävissään kolme pääasiallista reittiä, kun ne haluavat vaikuttaa tulevan EU-lainsäädännön sisältöön: yhteistyö Suomen valtionhallinnon kanssa, eurooppalaiset kattojärjestöt tai unionin toimielimien itsenäinen lobbaus. Suomen hallituksen virallinen kanta unionin lainsäädäntöhankkeisiin valmistellaan kolmiportaisessa järjestelmässä, johon kuuluvat EU-ministerivaliokunta, EU-asioiden komitea ja valmistelujaostot. Etu- ja kansalaisjärjestöiden näkökulmasta kotimaisessa valmistelujärjestelmässä on monia heikkouksia. Järjestöt pääsevät osallistumaan ainoastaan alimmalla tasolla eli jaostoissa ja sielläkin vain, mikäli kutsutaan koolle niin sanottu laaja kokoonpano. Jos Suomen kannasta on erimielisyyttä, viime kädessä ministerit tekevät päätöksen. Laajan kokoonpanon jaostokokouksiin kutsutaan vain kyseisen sektorin keskeisimmät sidosryhmät. Monissa kysymyksissä paras asiantuntemus löytyisi aivan muualta järjestökentästä. Esimerkiksi valmismatkoja tai alkuperäiskansoja koskevaan EU-sääntelyyn on hankalaa muodostaa kantaa, jos jaostossa ei ole matkatoimistoalan tai saamelaisten edustajia. Valitettavasti useimmat jaostot kokoontuvat vain muutamaa viikkoa ennen unionin ministerineuvoston kokousta. Tosiasiassa suurin osa Lobbaus on puurtamista ja tähtihetkiä Sebastien Babaud lobbaa Brysselissä englantilaisen Saferworld-järjestön toimistossa. Tähän saakka pääosa työstä on kohdistunut komissioon ja ministerineuvostoon, mutta pian painopiste saattaa siirtyä parlamenttiin. Riippumaton kansalaisjärjestö Saferworld toimii väkivaltaisten konfliktien ehkäisemiseksi ja lievittämiseksi. Järjestö tekee yhteistyötä hallitusten, kansainvälisten järjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan edustajien kanssa. Vaikuttamistyön lisäksi järjestö tekee tutkimuksia ja tukee muiden järjestöjen kampanjoita. Saferworld perustettiin vuonna 1989 ja se toimii Euroopan lisäksi Afrikassa ja Aasiassa. Järjestö saa rahoitusta yksityishenkilöiltä, säätiöiltä ja muun muassa Euroopan komissiolta. Sen päämaja on Lontoossa ja toimisto Brysselissä vuodesta 2005. ­ Teemme läheistä yhteistyötä Brysselissä EPLO:n eli Peacebuilding Liaison Officen kanssa. Sen jäseninä olevat kansalaisjärjestöt toimivat konfliktien ehkäisemisen ja rauhanomaisen ratkaisemisen puolesta, Sebastien Babaud kertoo. Suomalaisia EPLO:n jäsenjärjestöjä ovat KATU, kansalaisjärjestöjen konfliktinehkäisyverkosto, ja "Ahtisaaren toimisto" Crisis Management Initiative (CMI). Suomalaisilla rauhanjärjestöillä ei ole toimistoja Brysselissä. tävin kehitysavun antaja. Jos Lissabonin sopimus joskus astuu voimaan, parlamentin vaikutus kasvaa entisestään: sille on annettava selvityksiä myös ulko- ja turvallisuuspolitiikan alueelta ja se käyttää valvontavaltaa, Babaud arvioi. Esityslistoilla on valtava määrä asioita ja valiokunnissakin päivät ovat pitkiä. Työpäivä saattavat venähtää yli 12-tuntisiksi. Täysistunnossa läsnä on yli 700 parlamentin jäsentä ja puheenvuoroilla tiukat, pääasiassa minuutin aikarajat. ­ Selvitämme kenen jäsenen vastuulla mikäkin asia on ja otamme usein yhteyttä mepin avustajaan. Teemme yhteistyötä myös valiokuntien virkamiesten kanssa. Toimistomme konferensseihin kutsutaan meppien lisäksi komission ja neuvoston virkamiehiä. Joskus meitä kutsutaan kuultaviksi valiokuntaan. Keskustelua aseviennistä Saferworldin arviointiraportti EU:n aseviennistä sai myönteistä palautetta, kun se julkistettiin parlamentin tiloissa. Raportin tekoon osallistui useita kansalaisjärjestöjä ympäri Eurooppaa. Ne vaativat asevientiin nykyisten suositusten sijaan jäsenvaltioita sitovia sääntöjä ja muun muassa korruption kitkemistä asekaupasta. ­ Järjestimme julkistamistilaisuuden espanjalaisen mepin Raul Romevan kanssa. Hän on aiemmin kirjoittanut mietinnön, jossa arvioi asevientikriteereiden toteutumista EU:n alueella. Tilaisuus oli menestys, saimme paljon julkisuutta. Toivottavasti ehdotuksemme vaikuttavat ja jäsenvaltiot saavat aikaan yhteisen, sitovan kannan asevientikriteereihin, toivoo Babaud. Oili Alm Uurastusta ja yhteistyötä ­ Euroopan parlamentin vaikutusmahdollisuudet ovat nytkin suuret, Euroopan unionihan on maailman merkit28 Numero 3 Syyskuu 2008
• avoimista kysymyksistä on silloin jo ratkaistu, ja Suomikin on sitoutunut tehtyihin kompromisseihin. Nykyisin jaostot ovat järjestöille lähinnä tiedonsaannin ­ ei vaikuttamisen ­ väline. Jos jaostotyöskentely aloitettaisiin hyvissä ajoin ennen kuin komissio on antanut virallista lainsäädäntöehdotustaan, sidosryhmät voisivat päästä aidosti mukaan Suomen kannan valmisteluun. Kotimaisen valmistelun aikaistaminen tehostaisi samalla valtionhallinnon harjoittamaa EU-lobbausta. Avoimuudesta hyötyvät kaikki EU-asioiden valmistelussa sovitellaan usein yhteen epävirallisia kantoja niin ministeriöiden kesken kuin toimivaltaisen ministeriön ja sidosryhmien välillä sähköpostitse ja puhelimitse. Tässä prosessissa voivat tietenkin vaikuttaa vain valitut tahot. Toisinaan ministeriöt järjestävät sidosryhmille kuulemistilaisuuksia. Vastuuvirkamiehen ja hänen esimiestensä asennoituminen ratkaisee prosessin avoimuuden Suomen kantaa laadittaessa. Pahimmassa tapauksessa ministeriössä ei kuunnella muita viranomaistahoja, järjestöistä puhumattakaan. Hyvä esimerkki sen sijaan on yhtiöoikeuden sektori, jonka vastaava virkamies pitää yllä jatkuvaa keskusteluyhteyttä sidosryhmien kanssa. Tieto on EU-vaikuttamisessa valtaa: on tiedettävä, mitä unionin toimielimissä kaavaillaan ja kuka asiaa hoitaa. Suomalaiset järjestöt saavat usein kansainvälisten verkostojensa kautta ajantasaisempaa tietoa, ja joskus puolestaan virallisissa neuvotteluissa ravaavat virkamiehet ovat paremmin perillä asian käsittelyvaiheista. Avoin tiedonkulku parantaa selvästi molempien osapuolten vaikutusmahdollisuuksia. ­ Hallituksen kautta me saamme tietoa, mutta emme pysty vaikuttamaan Suomen kantaan juuri lainkaan. Kattojärjestön kautta voimme vaikuttaa koko lainsäädäntöesitykseen, jos meillä on joku kansallinen pointti, joka kannattaa tuoda siellä esille. Voidaankin kysyä, miten hyvin pienen maan kansallisen järjestön näkemykset välittyvät eurooppalaisen katto-organisaation kantoihin. Jos jäsenjärjestöjen suhtautuminen tiettyyn EUhankkeeseen osoittautuu ristiriitaiseksi, kumman sana painaa enemmän, suomalaisen vai saksalaisen jäsenjärjestön? Entä kuinka paljon kattojärjestöissä jaksetaan nähdä vaivaa sellaisten ongelmien eteen, jotka koskevat vain ja ainoastaan Suomea? Kuinka eduskunnan EU-valtaa käytetään? Eduskunnan aseman turvaaminen unionin päätöksenteossa ilman että hallituksen asema vahvistuu suhteettomasti, oli yksi huolenaihe, kun Suomi liittyi Euroopan unioniin. Perustuslaki takaakin parlamentaarisen EUasioiden valvonnan paremmin kuin muissa EU-maissa. Ministerit raportoivat ennen neuvoston kokouksia kaikista esityslistalla olevista asioista kirjallisesti ja suullisesti. Hallitus ei saa päästää yhtään eduskunnan lainsäädäntö-, budjetti- tai kansainvälisten sopimusten ratifiointivaltaan liittyvää asiaa EU:ssa päätökseen ilman tietoa eduskunnan kannasta asiassa. Suuren valiokunnan antama kanta ei ole oikeudellisesti sitova, mutta se edustaa niin vahvaa parlamentaarista ohjausta, etteivät hallitukset ole siitä käytännössä koskaan poikenneet. Eduskunnalla on myös rajoittamaton tiedonsaantioikeus kaikista unionin asioista ja asiakirjoista, eikä hallitus voi kieltäytyä antamasta niitä niiden salassapitoon vedoten. EU-jäsenyys näyttää jopa vahvistaneen eduskunnan asemaa hallitukseen nähden: nykyisin kaikista EU:n osittaiseenkin toimivaltaan liittyvistä sopimusneuvotteluista on informoitava eduskuntaa jo valmisteluvaiheessa. Esimerkiksi OECD:n investointeja koskeneesta MAI-sopimusaikeesta saatiin jo varhain tietoa. Eduskunnan kriittiset kannat tukivat maailmanlaajuista kansalaisyhteiskunnan reaktiota, joka johti koko sopimusluonnoksen hautaamiseen. Taitoa ja resursseja tarvitaan Vaikuttaminen suoraan EU:n toimielimiin, kuten parlamenttiin tai komissioon, edellyttää huippuasiantuntemusta ja tiiviitä henkilösuhteita. Vain suurimmilla suomalaisjärjestöillä on riittävästi resursseja oman Brysselin toimiston perustamiseen. Vaikka Euroopan parlamentti haluaa ainoana suorilla vaaleilla valittuna EU:n toimielimenä profiloitua unionin lainsäädäntötyössä kansalaisnäkökulmalla, myös meppien lobbaaminen on haasteellista. Edunvalvontaryhmien keskinäinen kilpailu on erittäin kovaa. Parlamentin kanssa toimittaessa on luotava yhteys siihen ydinryhmään, joskus jopa yksittäiseen henkilöön, joka vastaa tekstien luonnostelusta. Lainsäädäntövaikuttaminen on tehokkainta, kun kaikkia mainittuja vaikuttamisen keinoja käytetään rinnakkain. Lopputuloksesta ei ole varmuutta. Lobbausyritykset eivät ole aina onnistuneet kovasta työstä huolimatta, vaikka alan piireissä usko suomalaisten järjestöjen mahdollisuuksiin saada äänensä kuuluville EU:ssa on luja. Asiat loistokunnossa? Paperilla asiat ovat kunnossa, eduskunnalla on erinomainen instrumentti käytössään. Tämä ei kuitenkaan kerro miten sitä käytetään ja kenen nuoteista sitä soitetaan. Voiko EU-asioiden hoito olla kovin erilaisella tasolla kuin parlamentaarinen politiikanteko muutoin? Osaavatko tiedotusvälineet ja kansalaisjärjestöt parhaalla tavalla käyttää hyväkseen Suomen eduskunnan EU-asioiden käsittelytapaa? Pelkästään suuren valiokunnan kautta kulkevia asiakirjoja seuraamalla pysyy hyvin perillä jo asioiden valmisteluvaiheessa siitä, mitä EU:ssa tapahtuu. Myös media ja kansalaisjärjestöt voivat pysyä ajan tasalla ja vaikuttaa siihen, että eduskunnassa osataan oikeaan aikaan tehdä oikeita kysymyksiä ja ottaa kantaa asioihin. Kansalaisjärjestöillä on myös tietoa, jonka saattaminen edustajien ja valiokuntien tietoon olisi tärkeää. Näitä mahdollisuuksia ei käytetä nykyisin läheskään riittävästi. Erkki Tuomioja Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja, kansalaisjärjestöaktiivi ja muun muassa entinen ulkoministeri. Yhteiset verkostot käytössä Eurooppalaisilla järjestöillä on kattojärjestöjä ja verkostoja, joilla on tiiviit suhteet unionin toimielimiin. Katto-organisaation kautta voidaan nostaa esiin tärkeitä kysymyksiä jo komission vasta lainsäädäntöä suunnitellessa. Johtaja Jukka Ahtela Elinkeinoelämän keskusliitosta kiteytti: EU-ministerivaliokunta EU-ministerivaliokunta kokoontuu perjantaiaamuisin käsittelemään poliittisesti, taloudellisesti ja oikeudellisesti merkittäviä ajankohtaisia EU-asioita. Ministerivaliokunnan puheenjohtajana on pääministeri. EU-asioiden komitea EU-asioiden komitea on neuvoa-antava ja sovitteleva elin. Se käsittelee laajakantoisia ja useita ministeriöitä koskevia EU-asioita sekä asioita, joista jaostokäsittelyssä ei ole päästy yksimielisyyteen. Komiteassa ovat edustettuina kaikki ministeriöt, tasavallan presidentin kanslia, oikeus- Anna Hyvärinen on varatuomari ja tutkija Oikeuspoliittisessa tutkimuslaitoksessa. kanslerin virasto, Suomen Pankki ja Ahvenanmaan maakuntahallitus. Puheenjohtajana on EUasioiden valtiosihteeri. EU-jaostot EU-asioiden komitea on asettanut yhteensä 34 sektorikohtaista valmistelujaostoa. Jaostojärjestelmä on EU-asioiden virkamiesvalmistelun perusrakenne. EU-jaostoissa puheenjohtaja ja sihteeri ovat yleensä toimivaltaisesta ministeriöstä. Syyskuu 2008 Numero 3 29
• EU pyrkii huomioimaan alkuperäiskansat kehitysyhteistyössään. Silti tarvitaan vain kaksi esimerkkitapausta osoittamaan, että EU:n retoriikka on ristiriidassa käytännön kanssa. Kaupalliset intressit ajavat alkuperäiskansojen tavoitteiden, ihmisoikeuksien ja demokratian yli, väittää meksikolainen tutkija Manuel Martinez Espinoza. 30 Numero 3 Syyskuu 2008 Chiapasissa etno- ja vallankumousturistit ihastelevat luontoa ja alkuasukkaita, mutta paikalliset ovat tyytymättömiä siihen miten alueelle suunnattu EU:n kehitysapu käytetään.
• ELÄMÄMME V irallisesti Euroopan unionin kehitysyhteistyön tavoitteena on taloudellinen ja sosiaalinen kestävä kehitys, kehittyvien maiden integrointi maailmantalouteen ja kamppailu köyhyyttä vastaan. Unionin tarkoitus on myös tukea demokratiaa ja oikeusvaltioita, sekä kunnioittaa ihmisoikeuksia ja perustavanlaatuisia vapauksia kohdemaissa. Latinalaisessa Amerikassa alkuperäiskansat ovat kärsineet väärinkäytöksistä ja ryöstelystä. Heitä on pidetty kyvyttöminä hoitamaan ja hallinnoimaan omia asioitaan ja varojaan. Mutta muun muassa ravitsemuksen, asumisen, luku- ja kirjoitustaidon, poliittisen osallistumisen ja oikeudellisen suojan määrittämien kehitysmittareiden mukaan he ovat köyhistä köyhimmät Latinalaisessa Amerikassa. SOTKETAAN" Tavoitteena demokratia? Köyhät kumoukselliset Marginalisaatio ei ole kuitenkaan merkinnyt alkuperäiskansojen toimettomuutta. Alkuperäiskansat ovat vaatineet poliittisia ja yhteisöllisiä oikeuksia. Ne ovat osallistuneet aktiivisesti vallankumouksiin, sissisotiin, kansalaisliikkeisiin, presidenttien vallasta syöksemisiin, ja muihin kapinoihin ja mellakoihin, joita on tapahtunut lukuisia Latinalaisessa Amerikassa viime vuosikymmeninä. Alkuperäiskansojen taistelut ovat horjuttaneet niin kansallisia kuin kansainvälisiäkin näyttämöitä. Latinalaisen Amerikan valtioiden haasteena onkin, miten rakentaa poliittisia, sosiaalisia, taloudellisia, kulttuurisia ja juridisia rakenteita, demokratioita, joiden toimintaan myös alkuperäiskansat voivat osallistua ja vaikuttaa. Demokratian tulisi toimia monikulttuurisessa kontekstissa. Vaihtoehtona on konfliktien kärjistyminen. Kehitysyhteistyön piirissä on kaksi kiisteltyä mallia, joiden avulla on etsitty ratkaisua tähän ongelmaan: alkuperäiskansojen mukauttaminen ja sulauttaminen olemassa oleviin rakenteisiin tai etnokehitys eli että vain alkuperäiskansat itse ovat kykeneväisiä ottamaan johdon omasta kohtalostaan. Euroopan unionin kehitysyhteistyö alkuperäiskansojen kanssa sijoittuu näiden mallien väliin. EU:n kehityspolitiikkaa alkuperäiskansojen piirissä pyritään toteuttamaan niin hallinnon, ihmisoikeuksien, oikeusvaltion kuin demokratiankin alueilla. EU hyväksyi direktiivit alkuperäiskansojen tuesta vuonna 1998 ja on siitä lähtien pyrkinyt yhtäältä alkuperäiskansojen konsultointiin ja osallistamiseen niitä koskevissa EU:n ohjelmissa tai projekteissa, ja toisaalta alkuperäiskansojen asioiden integrointiin EU-politiikkaan. Millaisia tuloksia EU ­ maailman suurin kehitysavun antaja ­ on saanut aikaan alkuperäiskansojen piirissä? Kahden seuraavan esimerkin valossa vastaus on: riittämättömiä. Sekä Lounais-Meksikon Chiapas että Väli-Amerikan Guatemala ovat valtioita, joilla on suuri alkuperäisväestö: 25 prosenttia Chiapasissa ja 45 prosenttia Guatemalassa. Molemmissa on köyhiä paljon, ja vielä enemmän alkuperäiskansojen keskuudessa ja kummassakin on esiintynyt merkittäviä aseellisia ja poliittisia alkuperäisyhteisöjen liikkeitä ­ Chiapasissa zapatistiliike, Guatemalassa vallankumouksellinen kansanrintama. EU-komissio on rahoittanut vuosina 2003­2008 Chiapasissa ja Guatemalassa kahta kehitysyhteistyöprojektia, joiden tavoitteena on ollut edistää alkuperäiskansojen osallistumista. Projektit eivät ole kuitenkaan ainoastaan tukeneet alkuperäiskansojen osallistumista, vaan ne ovat lisäksi lujittaneet yhteiskunnan autoritaarisia piirteitä ja pönkittäneet etuoikeutettujen asemaa. Tuki monikulttuuriselle demokratialle tai yhteisöllisten oikeuksien ja etnokehityksen mallin kehittämiselle on ollut olematonta. Epäilemättä kyseessä on syvä ristiriita EU:n kehitysyhteistyön tavoitteiden ja käytännön toteutuksen välillä. Vaikka EU:n kehitysyhteistyö julistaa solidaarisuutta alkuperäiskansojen tavoitteita kohtaan, se on rajallista unionin Meksikoa ja Väli-Amerikkaa koskevien geopoliittisten ja taloudellisten intressien vuoksi. Tästä syystä alkuperäiskansojen konsultointi, demokraattiset sopimusehdot ja ja korruptionvastaiset toimet jäävät suurelta osin toteuttamatta. Alkuperäiskansojen vaatimukset Alkuperäiskansojen vaatimukset perustuvat kuuteen ulottuvuuteen, joista kukin perustuu yhteisöllisiin oikeuksiin: taloudellinen: oikeus omaehtoiseen kehitykseen poliittinen: itsehallinnolliset oikeudet kulttuurinen: oikeus omaan kulttuuriin juridinen: oikeus alkuperäiskansojen omaan oikeusjärjestelmään 5) alueellinen: oikeus territorioon 6) osallistuva: oikeus konsultoida ja osallistua kaikkeen alkuperäiskansoja koskevaan 1) 2) 3) 4) Syyskuu 2008 Numero 3 31
• Projektit Chiapasissa ja Guatemalassa ovat muun muassa · puuttuneet alkuperäiskansojen osallistumiseen vain paikallisella tasolla. Kansallista tasoa on kartettu. · kuluttaneet pääosan projektien resursseista hallintoon ja konsultointiin. · käyttäneet varoja omien intressiensä legitimointiin ja edistämiseen. · epäonnistuneet lahjonnan, painostuksen ja kiristämisen estämisessä. · kohdelleet paikallisia yhteisöjä ja organisaatioita epäkunnioittavasti. Meksiko Talous kävelee yli Alkuperäisyhteisöjen jäsenet ovatkin useasti tuoneet ilmi, että kun he ovat lähestyneet EU:n projekteista vastaavia deGuatemala legaatioita raportoidakseen korruptiosta projektien yhteydessä, he ovat saaneet vastaukseksi: "no, ne ovat toimintatapoja, näin täällä tehdään asiat". Jos EU haluaisi ajaa johdonmukaisesti alkuperäiskansojen oikeuksia, se muuttaisi kohdemaiden taloudellisia ja kaupallisia oloja niin, että monikulttuurisen demokratian toteutuminen mahdollistuisi. Tästä johtuen harjoitetulla kehityspolitiikalla ei ole vaikutusta sen enempää rakenteellisiin syihin, jotka ovat sulkeneet alkuperäiskansat järjestelmän ulkopuolelle, kuin siihenkään, että tunnustettaisiin alkuperäiskansojen poliittiset oikeudet. Alkuperäiskansojahan pitäisi tukea sellaisten kaupallisten sopimusten vastustamisessa, jotka vaarantavat niiden asuinalueiden ekosysteemit. Tämä merkitsisi kuitenkin kaupanteon hankaloittamista. Kaivosta ei ehkä voisi hyväksikäyttää, uutta ekoturistikohdetta perustaa, tai luonnonvarojen käyttöoikeutta antaa eurooppalaiselle yritykselle, niin kuin käynyt Chiapasissa ja Guatemalassa. Kuten Human Rights Watch ilmoitti raportissaan vuonna 2006: Euroopan unionille ihmisoikeudet ovat riippuvaisia kaupallisista sopimuksista. Muistoja sademetsäkäynniltä Matka oli pitkä ja tiet mutkikkaita. Välimatka Chiapasin lähimmän kaupungin Comitanin ja Lacandonan sademetsän rajaseudun välillä on valtava. Kerran minut valtasi pyörryttävä tunne, että jos minulle kävisi täällä jotakin, kukaan ei koskaan saisi tietää. Mutta tämä tyhjyyden tunne katosi äärettömyyden ihailuun tarkastellessani suurenmoisia vuorten välisiä notkoja, upeita syvän siniä järviä. Sanoin kuvaamatonta. Intiaaninaiset ja -miehet, yksin tai lapset selässään, kulkivat tien vierustalla polttopuita kantaen, vedenhakumatkalla tai kahviviljelmälle suunnaten; kävelymatkalla, joka saattaisi kestää päiväkausia. Saavuin yhteisöön nimeltä Nuevo Plan de Ayala. Kuten viereisiinkin yhteisöihin, sinne tul32 Numero 3 Syyskuu 2008 lakseen täytyy suostua maksamaan hinta: polviansa myöten mutaan sotkeutuminen. Hintaan kuuluu myös shokki, jonka näyttämistä yrittää välttää: kuluneita palmukattoisia puutaloja maalattioineen, ilman viemäreitä; paljasjalkaisia lapsia, joilla ei ole juomakelpoista vettä, ja jotka pääasiassa syövät kovia, kodin ulkopuolelta löytämiään tortilloja; ei kouluja, ei sairaaloita. Ihmiset ottivat minut vastaan uteliaalla katseella, "buenas, joven" -tervehdyksien säestämänä. Syrjäytymisen lisäksi Lacandonan sademetsän asukkaat puhuvat innokkaasti elämästään ja haluavat tulla kuulluiksi, vaikka se tarkoittaisi toistamiseen menetettyjä toiveita. Nuevo Plan de Ayala on yksi niistä yhteisöistä, jotka ovat mukana EU:n ja Chiapasin osavaltion rahoittamassa kehitysyhteistyöprojektissa nimeltä Prodesis. Siitä on todistamassa Euroopan unionin varovainen kyltti kokoushuoneessa, jonne on myös asennettu kaksi tietokonetta. Kylän ihmisille piti vakuuttaa moneen kertaan, etten ole Prodesista välttyäkseni henkilökohtaisesti heidän vihaltaan. ­ Onpa hienoa että kaikki huolestuvat ja puhuvat intiaanimaatyöläisistä, mutta kaikki jää aina sanahelinäksi! totesi minulle ahavoitunut mies. Läsnäolijat selittivät, että vain kaksi viikkoa sitten koko yhteisö oli kokoontunut Prodesisin edustajan luo pyytämään rahoitusta aikaisemmin esittämälleen projektille. Vastaus oli "ei,
• Tämän vuoksi tässä jutussa käytettyjen tapausten kaltaiset projektit eivät tue konfliktien ratkaisua vaan lisäävät jännitteitä. Näin on käynyt esimerkiksi Chiapasissa, jossa eurooppalaiset projektit ovat kohdistuneet zapatistiliikkeen vaikutusalueille ja törmänneet yhteen väestön kanssa. Dominga Vasquez, ensimmäinen intiaanipormestari Sololassa Guatemalassa hahmotteli seuraavasti: ­ He vain ottavat valokuvia meistä sanoakseen lehdistössä, että saamme tukea. Mutta se ei pidä paikkansa. Meitä ei auteta. Meidän elämämme sotketaan. Menetämme aikaamme ja rahaamme. Meiltä pyydetään asioita joita emme voi antaa. Meille annetaan rahaa, jotta muka voimistuisimme, mutta samalla sanellaan, miten raha pitää käyttää. Tällä hetkellä meitä pidetään uutena brändinä nimeltä "Alkuperäiskansat" mukaan lukien Rey Quichen historiat ja Maya-lippu. Mutta alkuperäiskansa ei tarkoita näitä asioita, vaan se tarkoittaa meidän todellisuuttamme, meidän historiaamme, ja meidän maailmankäsityksemme ja arvojemme toteuttamista. Että päätämme itse, mitä ja miten toteutamme. Turhautuminen siihen, ettei ongelmia voi ratkaista institutionaalista tietä, johtaa vastakkainasetteluun ja konfliktin laajenemiseen. Näin on käynyt alkuperäiskansojen parissa jo yli 500 vuoden ajan. Chiapasin poliittinen painolasti Lounais-Meksikon Chiapas houkuttelee ekoturistien lisäksi "vallankumousturisteja". Chiapas on kuin globaalin aikakauden poliittinen laboratorio, jossa erilaiset intressit törmäävät ja luovat konfliktien kierteen, kirjoittaa tutkija Hanna Laako. Chiapas on luonnonvaroiltaan Meksikon rikkainta vyöhykettä. Se vetää puoleensa muun muassa öljystä, kahvista, puusta, vesivoimasta, mineraaleista ja lääketeollisuudesta kiinnostuneita monikansallisia yrityksiä. Ekoturismi, erilaiset kehitysyhteistyöprojektit ja luonnonsuojelijat ovat yrittäneet vaikuttaa kukin omalla tavallaan sekä alkuperäiskansojen tapoihin elää ja viljellä, että luonnonvaroista kiinnostuneiden yritysten ahneuteen luonnonvarojen omistamisessa. Erityistä strategista ja sotilaallista merkitystä osavaltiolle antavat sen maantieteellinen asema naapurimaan Guatemalan rajalla sekä sen hulppea Lacandonin sademetsä, jota on pidetty Amazonin jälkeen Latinalaisen Amerikan toiseksi tärkeimpänä sademetsänalueena. Chiapas onkin lyhyessä ajassa käynyt läpi useita suuria muutoksia, mukaan lukien maatyöläisten suuri muuttoliike, ympäristön pilaantuminen, yleinen kansalaisten liikehdintä, aseellinen kansannousu, sekä alati kuohahteleva paikallinen politiikka. Katolisella kirkolla on ollut keskeinen rooli alueen politisoimisessa erityisesti 1960-luvulta lähtien. Osavaltion kirkko alkoi toteuttaa vapautuksen teologian suuntausta, jossa köyhiä maatyöläisiä ja alkuperäisyhteisöjä kannustettiin omien olojensa pohdintaan ja omien ratkaisujen löytämiseen. Vallankumousturismia? Vuonna 1994 Chiapas astui viimeistään koko maailman parrasvaloihin aseellisen zapatistiliikkeen ottaessa haltuunsa seitsemän tukikohtaa osavaltion sisällä. Sittemmin rauhanomaiseksi muuttunut liike on pitänyt kiinni autonomisesta alueestaan ja perustanut sinne oman poliittisen järjestelmän. Zapatistiliike on toiminut inspiraationa sekä alkuperäiskansoille että maailman vasemmistolle. Meksikon hallitus puhuukin katkerasti "vallankumousturismista". Chiapasin väestö koostuu alkuperäiskansoista, joilla on pitkä poliittinen kokemus aktiivisesta vastarinnasta. Siitä zapatistiliike on vain viimeisin esimerkki. Zapatistiliike on nostanut esille köyhyyden lisäksi erilaisia tärkeitä poliittisia hankkeita ja esityksiä. Nämä ovat kuitenkin viime aikoina törmänneet yhteen valtion lisäksi erilaisten osavaltion resursseista kiinnostuneiden muiden tahojen kanssa. Vaikka konfliktit muhivat, Chiapas on viime vuosina onnistunut pysyttelemään jonkinlaisessa jännittyneessä rauhantilassa. Poliittinen moniulottuneisuus kuitenkin takaa, että Chiapasissa määritellään tärkeitä, perusinhimillisiä kysymyksiä. Prosessia kannattaa seurata. Konfliktien osavaltio Historiallisesti Chiapas pysyi pitkään Meksikon suurten käännekohtien ulkopuolella ja täten myös köyhänä. Tuloksena kehittyi oligarkkinen poliittinen järjestelmä, joka on vasta viime vuosisadan puolivälistä hiljalleen alkanut murentua. Myös puolisotilaallinen, radikaali vasemmisto on jo 1960-luvulta lähtien pitänyt Chiapasia ihanteellisena tukikohtana vallankumoukselle. Chiapasissa oligarkia ja radikaalivasemmisto olivat törmäyskurssilla erityisesti 1980-luvulla guatemalalaisten pakolaisten vyöryttyä rajan yli ja Chiapasin maatyöläisten alettua organisoitua radikaaleiksi poliittisiksi, aseellisiksikin liikkeiksi. Tiukentuneet hallituksen turvatoimet ja alueen militarisointi yhdessä oligarkkisen luokkarakenteen kanssa johtivat väkivallan kierteeseen. Manuel Martinez Espinaza on meksikolainen tutkija Salamancan yliopistossa Espanjassa. Hän viimeistelee väitöskirjaansa artikkelin teemasta. Kuvat: Hanna Laako Hanna Laako on tutkija Helsingin yliopiston valtio-opin laitoksella ja Amerikkojen tutkijakoulussa. Hän valmistelee väitöskirjaa zapatistiliikkeen poliittisuudesta. Oaxacan taistelu jatkuu emme anna rahoitusta, halusimme vain nähdä ehdotuksenne mitataksemme kykyjänne". Silloin kyläläiset korottivat äänensä irtisanoutuakseen projektista, sillä Prodesis "ei pidä lupauksiansa". ­ Ja tässä tilanteessa me nyt olemme, selvitti yksi kyläläisistä punehtunein kasvoin. Seuraavana päivänä lähdin Lacandonan sademetsästä alakuloisena mutta unohtamatta erään intiaaninaisen pyyntöä Nuevo Plan de Ayalassa: "Kerro niille eurooppalaisille mitä ne meille tekevät". Manuel Martinez Espinoza Oaxacassa, Lounais-Meksikossa alkoi keväällä 2008 kansannousu, joka vaatii kuvernööri Ulises Ruiz Ortizin eroa, rangaistuksia ihmisoikeuksien rikkojille ja oikeutta pahoinpidellyille ja kuolleille. Kesäkuun mielenosoitukseen osallistui tarkkailijoiden mukaan 80 000 ihmistä, mutta paikallinen poliisi pääsi laskuissaan vain 20 000:een. Oaxacalaiset muistivat kahden vuoden takaista tragediaa. Vuonna 2006 poliisit hyökkäsivät Zocalo-aukiolle leiriytyneiden opettajien kimppuun, pahoinpitelivät ja pidättivät heitä. Naisvaltainen opettajajoukko on vaatinut parannuksia koulutukseen ja vastustaneet korruptiota jo 26 vuoden ajan. Mukana on vaatimuksia myös alkuperäiskansojen oikeuksista. Poliisien hyökkäys kesällä 2006 herätti monet muutkin kansalaiset. Raivostuneet oaxacalaiset perustivat Appo-kansanliikkeen, johon kuuluvat kaikki kuvernööriä vastustavat tahot, ihmiset ja organisaatiot. Vuosi sitten arveltiin Appon kehittyvän poliittiseksi puolueeksi osavaltion valtuuston vaaleihin. Epäilyt vaalivilpistä johtivat kuitenkin äänestysprosentin romahdukseen noin 20 prosenttiin. Appon joukoissa haaveillaan nyt autonomiasta, sillä monien mielestä korruptiosta ei muuten päästä eroon. Meri Mononen raportoi muun muassa median roolista alueen konfliktissa Ytimen verkkosivuilla www.ydinlehti.fi Syyskuu 2008 Numero 3 33
• ­ Me Halabjan asukkaat olemme vahvempia kuin kemialliset aseet. Meitä ei voi tappaa, sanoo Sarkhel Gafar Kristiina Koivusen haastattelussa. Gafar on Halabjassa vuonna 1988 tehdyn joukkomurhan muistoksi rakennetun monumentin johtaja. Matkustin Halabjaan viime toukokuussa nähdäkseni, miten Irakissa sijaitseva pieni kurdikaupunki on toipunut Irakin armeijan kaasupommihyökkäyksestä, jossa kuoli viisi tuhatta ihmistä. Odotin tulevani apaattiseen kaupunkiin. Sen sijaan kohtasinkin päättäväisyyttä ja uskoa tulevaisuuteen. ­ Olin yhdeksänvuotias Saddamin kaasuhyökkäyksen aikaan. En voisi koskaan muuttaa pois Halabjasta, sillä kunnioitan murhattuja sukulaisiani. Me olemme uskollisia marttyyreillemme, Sarkhel Gafar kertoo. 1987 joukkomurhaa. Viiden tuhannen ihmisen murhaaminen kemiallisilla aseilla oli pitkän joukkomurhien ketjun loppuhuipennus. ­ Halabja on ollut aina kurdilaisen kulttuurielämän keskus. Sata vuotta sitten täällä oli paljon koraanikouluja. Suurin osa Irakin kurdirunoilijoista on kotoisin Halabjasta. Tämä on aina ollut kurdien vastarinnan keskus arabeja vastaan, kertoo yhdistyksen hallituksen jäsen Mohamed Faraj Saaid. 1960-luvulla Irakin armeija tuhosi koko kaupungin, mutta se rakennettiin nopeasti uudelleen ja vastarinta jatkui. Napalmia Halabjaan pudotettiin ensimmäisen kerran vuonna 1974. Sitä ympäröivät kylät poltettiin 1987, jotta kurditaistelijat eli peshmergat eivät olisi päässeet kaupunkiin. Joukkomurhien ketju Maaliskuun 16. päivänä vuonna1988 tehty joukkomurha tunnetaan myös ulkomailla. Mutta yleensä ei kerrota, miksi tämä irakilaisten lomanviettopaikkana tunnettu paratiisimaisen kaunis alue joutui Saddamin raivon kohteeksi. Vierailuni aikana Halabjan uhrien perheiden yhdistys valmistelee pari päivää myöhemmin pidettävää joukkomurhan muistotilaisuutta. Kun ihmettelen sen pitämistä toukokuussa, vaikka kaasuhyökkäys tapahtui maaliskuussa, minulle kerrotaan, että nyt muistellaan vuoden 34 Numero 3 Syyskuu 2008 Symboliset haudat Irakin kurdialue sai autonomian 1991 ja Halabjassa päästiin rakentamaan muistomerkkejä uhreille. Tutustuin joukkohautoihin yhdistyksen jäsenten kanssa. Uhrit oli haudattava niin nopeasti, ettei heitä ehditty tunnistaa. Ainoa, mikä kiireessä ehdittiin tehdä, oli heidän lukumääränsä las-
• Martti Koskenniemi Kirjoittaja on akatemiaprofessori, joka puhui aiheesta Hiroshimapäivän muistotilaisuudessa 6.8.2008. RAUHA vai viime vuosien näyttävimmistä kansainvälisistä projekteista tähtäsi "rankaisemattomuuden kulttuurista" luopumiseen. Vakaviin ihmisoikeusrikoksiin syyllistyneet valtiojohtajat, poliitikot ja sotilaat oli saatava oikeudelliseen vastuuseen. Entisen Jugoslavian ja Ruandan sotarikostuomioistuimet perustettiin vuosina 1993 ja 1994. Vuonna 2002 toimintansa aloitti YK:n kansainvälinen rikostuomioistuin, ICC. Mutta tukevatko tuomioistuimet rauhaa? Jugoslavian sisällissodan aikana moni ajatteli, ettei serbijohdon syyttäminen helpottanut rauhansopimuksen aikaansaamista. Sama ajatus esitettiin kun ICC:n syyttäjä päätti syyttää Sudanin presidenttiä Omar al-Bashiria Darfurin alueen sotarikoksista. Kritiikkiä ei ole syytä sivuuttaa. Pyrkimys rauhan saavuttamiseen ja rikoksiin syyllistyneiden tuomitsemiseen eivät ole aina sopusoinnussa ­ ainakaan oikeudenkäynnin taustalla olevien tahojen oltua mukana konfliktissa. Milosevicille Haagin tuomioistuin ei ollut puolueeton oikeudenjakaja, vaan osa lännen Balkan-politiikkaa. Jättihän syyttäjä nostamatta kanteen NATON vuonna 1999 suorittamista pommituksista, joissa noin 500 serbisiviiliä sai surmansa. Tuskinpa Karadzickaan tulee pelaamaan tuomioistuimen säännöillä, vaan väittää oikeudenkäyntiä poliittiseksi. RANKAISEMINEN? YKSI RIKOSOIKEUDENKÄYNNIT Viisas rankaiseminen edellyttää poliittista silmää. ovat huono väline totuuden löytämiseen. Ne kohdistuvat yksilöiden tekoihin. Historiassa on kysymys muustakin kuin yksilöllisestä pahuudesta tai hyvyydestä. Avatessaan Milosevic-oikeudenkäynnin, syyttäjä Carla del Ponte totesi, ettei "Serbian kansa" ole syytettynä. Ymmärrämme, miksi hän halusi sanoa näin. Samalla antoi Serbialle kuten muillekin väestöryhmille alibin ­ "emme me olleet siinä mukana, emme tienneet mitään, se ei koskenut meitä" ­ jonka purkaminen kesti Saksassa vuosikymmeniä. Ihmisyyttä vastaan kohdistuvien rikosten taustalla on aina instituutioita ja kokonainen poliittinen kulttuuri: Miten al-Bashir pääsi Sudanissa valtaan? Millaiset ryhmät tukivat häntä? Mikä oli ulkomaailman rooli? Näitä kysymyksiä ei rikostuomioistuin sovi käsittelemään, ja koko totuus ei tule esiin. Osatotuus toimii aina jonkun puolesta, toista vastaan. Kenen syyllisyyteen kiinnitetään huomiota, ja miten tuo syyllisyys rajataan, on poliittisen valinnan, ja siis poliittisen vallan kysymys. Kysymykseen rauhan ja rankaisemisen välisestä suhteesta ei ole helppoa vastausta. Viisas rankaiseminen edellyttää poliittista silmää, mutta rikosoikeuden jumalatar kuvataan side silmillään. Rikoslain poliittisen sokeuden on oletettu takaavan oikeudenkäynnin puolueettomuus. Fiat justitia, pereat mundus: tulkoon oikeus vaikka maailma tuhoutuisi. Harva julistautuu tällaisen juridisen pöyhkeyden kannattajaksi. Oikeudenkäyntien vaihtoehtona pidetyillä totuuskomissioilla on omat ongelmansa ­ pääseväthän "syylliset" niissä usein uhrien näkökulmasta liian vähällä. Etelä-Afrikan totuuskomissio ei helpottanut eri väestöryhmien välejä. Yksin rikosoikeuteen turvaaminen ei riitä; pahuuteen tuijottaminen ei luo kestävää yhteisöllisyyttä. On myös tuettava muita solidaarisuuden instituutioita, epätasa-arvon kitkemistä, henkisiä ja taloudellisia voimavaroja. Muutoin rikosoikeus jää epäoikeudenmukaisen maailman peiliksi, jossa vahvimmat voivat ihastella omaa moraalista erinomaisuuttaan. RAUHAN ja rankaisemisen välistä ristiriitaa on joskus soviteltu korostamalla, että oikeudenkäynneissä on kysymys totuuden esiin saamisesta, ja että ilman totuutta ei tule pysyvää rauhaa. Mutta kokemukset rikosoikeudesta totuuden välineenä eivät ole kovin rohkaisevia. Esimerkiksi Nürnbergissä totuus natsismista kuvattiin siihen sisältyvänä militarismina. Saksan syyllisyys kristalloitui hyökkäyssodan aloittamisena. Juutalaisten tai muiden kansanryhmien joukkomurha oli toissijainen. Esimerkiksi Belzec, Sobibor ja Treblinka, joissa murhattiin yhteensä 1,7 miljoonaa juutalaista, mainittiin vain kerran Nürnbergin asiakirjoissa. Nürnbergissä näytetty filmi, jossa kaivinkoneet hautaavat ruumiita Bergen-Belsenin keskitysleirillä, puhui vain "siviileistä", ei juutalaisista, mustalaisista tai homoseksuaaleista. Nürnbergissä ei käsitelty Saksan kaupunkien pommittamista sodan loppuvaiheessa, Britannian suunnitelmaa Norjan valtaamiseksi, tai Puolan upseerien murhaamista Katynin metsässä. Yhdysvaltain atomipommeja ole milloinkaan tuotu oikeuden käsiteltäväksi: Tokiossa jaettiin voittajan oikeutta. 36 Numero 3 Syyskuu 2008
• Diapamia vai Johanna Suhonen ehtii moneen. Hän ehti myös kertomaan Ydin-lehdelle Ulkoministeriön nuorten ulko- ja turvallisuuspoliittisesta ryhmästä, jonka jäseneksi hänet valittiin tämän vuoden helmikuussa. -vuotias valtiotieteiden ylioppilas on suorittanut vapaaehtoisen asepalveluksen, toiminut rauhanturvaajana Kosovossa ja asunut Argentiinassa tehden työtä korruptiota vastustavan Transparency Internationalin Argentiinan maajärjestössä. Suhonen toimii myös useissa järjestöissä, kuten Attacissa ja Maattomien ystävät -järjestössä. Unifemissa Suhonen vaikuttaa YK:n päätöslauselman "Naiset, rauha ja turvallisuus" toteuttamista edistävässä 1325-verkostossa. Helmikuussa 2008 Suhonen valittiin Ulkoministeriön nuorten ulko- ja turvallisuuspoliittiseen ryhmään. ­ Arvelen, että onnistuin hakemuksessani osoittamaan pitkäaikaisen kiinnostukseni ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Lisäksi rauhanturvaajakokemukseni Kosovossa oli varmasti plussaa. Ulkoministeriön nuorten ulko- ja turvallisuuspoliittisessa ryhmässä oikeistopuolueet ja monet kansalais- ja nuorisojärjestöt edustettuina. Aktiivisimmat ehtivät ulkomaillekin. Johanna Suhosta pitää kiireisenä dokumentinteko Brasilian maattomista ja siihen liittyvä koulutusjakso Ruotsissa. Emilia Palonen KUNTOUTUSTA? 29 Kosovo havahdutti ­ Lähdin Kosovoon sillä asenteella, että lähden tekemään hyvää. Kosovossa havahduin miettimään sotilaallisen kriisinhallinnan vaikutusta yhteiskuntaan ja aloin ymmärtää siviilikriisinhallinnan tärkeyden. Sotilaallinen kriisinhallinta on vain diapamia yhteiskunnalle, ennakoivalla siviilikriisinhallinnalla saavutetaan kestävämpiä tuloksia, Suhonen selittää. EU:n vahvuus on hänen mielestään sen siviilikriisinhallintakyky, yhteistoiminta sotilaallisen kriisinhallinnan kanssa ja se, että EU pystyy yhdistämään näihin taloudellisen tuen ja kehitysyhteistyön. ­ Pidän toivottavana, että Suomi profiloituisi EU:ssa siviilikriisinhallinnan edelläkävijäksi. Pyrin myös tuomaan tätä näkemystä esille UTP-ryhmässä, pohdiskelee Suhonen. Noin kerran kuukaudessa kokoontuvaan Ike- ja Nato-nuoriksikin paneteltuun ryhmään on kohdistunut alusta alkaen paljon epäilyjä. Nimitystä Ike-nuoriksi Suhonen ei hevin niele. ­ Me olemme UM:n nuorten ulko- ja turvallisuuspoliittinen ryhmä, emme ulkoministerin opetuslapsia. ympäristöä koskevissa kysymyksissä, ei niinkään kansallisvaltioon keskittyvässä turvallisuudessa, Suhonen toteaa. Kun kerran ulko- ja turvallisuuspolitiikasta puhutaan, niin entäs Nato? ­ Mielestäni olemme kohtalaisen yksimielisiä siitä, että Nato-kysymys ei ole niin keskeinen kuin mitä se perinteisessä keskustelussa on ollut. Ryhmämme pitää sotilaallista liittoutumista tärkeänä, mutta se voi viitata myös pohjoismaiseen yhteistyöhön, Suhonen toteaa. Suhonen kertoo, että ryhmässä on tiettyjen jäsenten kohdalla havaittavissa halua yhtenäisen ja mielellään positiivisen Nato-kannan muodostamiseen. ­ Tätä on ryhmässä kuitenkin kritisoitu avoimesti. Eivät puolueetkaan kykene muodostamaan yhtenäistä Nato-kantaa, miksi meidän pitäisi? Google tietää, että monet ryhmän jäsenistä toimivat aktiivisesti järjestöissä, kuten esimerkiksi Eurooppanuorissa, Kokoomusnuorissa, Allianssissa, Demarinuorissa ja Globbareissa. ­ Kyllä siellä on ihmisiä useammasta puolueesta, ainakin kokoomuksesta, RKP:stä, vihreistä ja perussuomalaisista. En tunne kaikkien ihmisten taustoja. Tarkoitus oli saada kasaan mahdollisimman monipuolinen joukko nuoria. Ryhmässä ei tietääkseni ole vasemmistopuolueiden jäseniä, mutta itse sijoitan itseni vasemmalle, mitä arvoihin tulee. Topi Kanniainen Nuorten ulko- ja turvallisuuspoliittinen ryhmä · valittiin vuoden 2008 helmikuussa · hakijoita oli 420, joista 28 valittiin · jäsenet olivat valintahetkellä iältään 16-28 vuoden väliltä Ei Nato-nuoria Suhosen mukaan ryhmä peräänkuuluttaa arvopohjaista ulkopolitiikkaa. ­ Vaadimme päättäjiltä rohkeutta irrottautua lyhyen aikavälin kansallisen edun tavoittelusta. Mielestämme painopisteen tulisi olla globaaleissa kehitystä, demokratiaa ja kauppaa, kehitystä ja · valinnan suoritti Suomen Nuorisoyhteistyö ­ Allianssi ry. · hakijoiden joukosta ryhmän vetäjäksi valittiin 24-vuotias Allianssi- ja partiolaisaktiivi, valtio- ja oikeustieteiden ylioppilas Johan Ekman Syyskuu 2008 Numero 3 37
• Velvollisuuteni on auttaa ihmisiä, sillä voin käyttää ääntäni ­ monet eivät voi. Mutta tunnen vastuuta myös paikallisesti, lähelläni asuvia ihmisiä kohtaan. Joku on taksikuski ja joku työskentelee tehtaassa, minä puolestani laulan, sanoo maailmankuulu artisti Manu Chao, jota haastatteli Oscar Reyes. I stumme nuotiolla esiintymislavan takana Glastonburyssa Länsi-Englannissa, ja Manu Chao on vasta pääsemässä vauhtiin. Hetki sitten hän oli lavan viimeinen esiintyjä tuhansien ihmisten yleisön edessä. Nyt hän istuu nuotiolla oluttölkkejä ojennellen ja puhuu politiikkaa. Vaikka hän painottaa, ettei voi olla johtaja ja antaa hiljaisille ääntä, hän n voi joskus raivata tilaa poliittisille näkemyksille, joita muuten ei saataisi lainkaan esiin. Manu Chao on maailmanluokan tähti, mutta hänessä on myös aseistariisuvaa vaatimattomuutta. Mexico Cityn valtavalla keskustorilla 100 000 -päiselle yleisölle soittanut muusikko esiintyy edelleen kotikaupungeistaan yhden, Barcelonan, baareissa. Poliittisempia keikkoja hän heittää esimerkiksi G8-maiden kokoontuessa Genevessä tai Maailman Sosiaalifoorumissa Porto Alegressa, satamatyöläisten lakkotilaisuuksissa sa ja vankiloissa ­ usein yllättäen ja ilman esittelyjä. Jos analogiaa haluaa etsiä, Manu Chao merkitsee globalisaation vastustajille samaa kuin Bob Dylan rauhan- ja ihmisoikeusliikkeelle 60-luvulla. 38 Numero 3 Syyskuu 2008
• Olen Manu ja musiikki on intohimoni. Mut Mutta politiikka on myös osa minua. Kasvanut aktivistiksi Kasvanut Manu Chaon poliittinen herääManu minen kulki käsi kädessä hänen musiikillisen kehityksensä kanssa: ­ Olen Manu ja musiikki on intohimoni. Mutta politiikka on myös osa minua. Politiikka iskostui Manun tietoisuuteen kodin kautta. Perhe oli paennut Espanjasta diktaattori Francon hallinnon annettua hänen isoisälleen kuolemantuomion. Manu itse syntyi Pariisissa vuonna itsehallinto1961. Hänen isänsä on kotoisin Espanjan itsehallin alueelta Galiciasta ja äiti Baskimaasta. Vastuuntunne lähiympäristöstä on syöpyn häneen syöpynyt lähtemättömästi: ­ Se on osa kulttuuriani ja kasvatustani, äidiltä saakasvatus maani perintöä. Isäni ja äitini olivat aktivisteja, joten oliva opin siitä lapsesta saakka. Nurkkakuntaisuus ei kuulu Manu Chaon näkemykkuul siin paikallisaktivismista. Paikalliset ympäristöt ovat mielenkiintoisia, koska jokainen heijastaa yhteiskuntaa ja maailmaa omanlaisellaan tavalla. Hän on asuom nut Riossa, Meksikossa ja Barcelonassa mutta ei ole Mek asettunut vakituisesti minnekään. Miten jatkuvan liikvak keellä olon ja paikallisen vastuun voi sovittaa yhteen? ­ Elä Elämässäni on monia lähiyhteisöjä. Siirryn yhdestä toiseen, organisoin, työskentelen ja yritän saada dest asioita liikkeelle. a Musiikkia matkalla Vaivattomuus siirtyä paikasta toiseen heijastuu Manu Chaon musiikissa. Hänen musiikkinsa lokeroidaan helposti maailmanmusiikiksi, mutta Manu pitää määritelmää uuskolonialistisena: usein musiikkiteollisuus r kategorisoi musiikin "maailmanmusiikiksi", jos sitä ei esitetä englanniksi. Manu Chaon ranskan-, espanjan-, M englannin-, portugalin- ja italia italiankieliset laulut tuntuvat kuitenkin yleismaailmallisilta. Musiikissa kuuluMusi vat kadun äänet ja studioon on usein revitty amatööama rimuusikkoja suoraan kadulta. Manun musiikki on saanut selviä vaikutteita The Clashiltä ja Bob Marleyltä. Joe Strummerin tiedetään fanittavan häntä. Bob Marleylle Manu on omistanut laulun Mr Bobby ja sanoo arvostavansa Marleyn yksinkertaista lähestymistapaa, joka on tavoittanut maailmanlaajuisen yleisön. Manun musiikissa eri tyylit yhdistyvät toisiinsa saumattomasti. Hänen omintakeinen punkia ja skata yhdistävä soundinsa on syntynyt yleisön palautetta ja paikallista musiikkia kuunnellen tien päällä, erityisesti Latinalaisessa Amerikassa. 80-luvun lopulla Mano Mano Chao tuli tunnetuksi 80 Negra -nimisestä bändistään. Levytuottaja neuvoi heiAmerikkaan, tarkoittaen tietä menemään kiertueelle A bändi lähtikin keikkailemaan tenkin USA:ta. Mutta b He Etelä-Amerikkaan. H liikkuivat laivalla ja esiintyivät satamakaupungeissa. Vuotta myöhemmin kiertueen satamakaupungei oli kulkupelinä ol juna ja yleisönä Kolumbian sissit, maatyöläiset ja huumeiden salakuljettajat. "Minulla "Minu oli mahdollisuus viettää paljon aikaa rakastamassani Latinalaisessa Amerikassa, sinne alkoi kasta kasvaa perheeni. Kaikki on ollut uskomatonta elämän ka koulua", Manu kertoo. Mano Negralle retket tulivat kuitenkin sen verran raskaiksi, että bändi hajosi. Sen jälkeen Manu ryhtyi reppumatkaajaksi. Hän pakkasi mukaansa kannettavan kahdeksanraitaisen nauhurinsa ja äänitti tien päällä suurimman osan ensimmäisestä soololevystään Clandestino. Levy julkaistiin 1998 ja sitä myytiin yli viisi miljoonaa kappaletta. Seuraava albumi Proxima Estacion: Esperanza (Seuraava pysäkki: Toivo) lainasi nimensä Madridin metron kuulutuksesta. Levy julkaistiin vuonna 2001. Manu Chaon asema yhtenä maailman suosituimmista artisteista oli sinetöity. Seuraava studioalbumi syntyi vasta kuuden vuoden jälkeen. La Radiolina otettiin vastaan ylistävin arvioin syksyllä 2007. Näiden levyjen välissä Manu Chao kirjoitti, osallistui poliittiseen toimintaan, esiintyi ja teki töitä DJ:nä. Vuonna 2004 hän tuotti sokean malilaisen pariskunnan, Amadoun ja Miriamin albumin Dimanche à bamako, jota myytiin puoli miljoonaa kappaletta. Manu Chaon arvoista kertoo paljon se, että hän on keskittynyt levynteon sijaan musiikillisiin kokeiluihin ja matkustamiseen. Samat teemat toistuvat eri muodoissa hänen musiikissaan ja levyillään. Tässä mielessä hän onkin enemmän trubaduuri kuin studiomuusikko: laulut ja äänet muuttuvat matkan myötä. Tappavaa politiikkaa Arkipäiväiset tapahtumat ovat Manu Chaon politiikan ytimessä. Kun häneltä kysyy, mitkä poliittiset tapahtumat ovat vaikuttaneet eniten hänen poliittisiin mielipiteisiinsä, hän kokee vastaamisen vaikeaksi: ­ Aktivismin muotoja ei voi pistää tärkeysjärjestykseen. Tärkeintä on arkipäivä. Manu kertoo oppineensa omalta isoisältään rehellisyyden merkityksen politiikassa. Mutta nykymaailmassa rehellisyys ei enää riitä, on tehtävä enemmän. Mitä re sitten tarkoittaa "tehdä enemmän"? Tämän Manu Chao tarkoi selittää perin juurin poliittisesti. Hän suhtautuu järjespo telmälliseen politikointiin hyvin epäilevästi ja julistaa tuoreimmalla singlellään Politik kills politiikan voivan polit tappaa. Politiikassa tarvitaan rehellisyyttä ja uudelleen uudell organisoitumista henkilökohtaisella, perheen ja lähiyh-
• teisön tasolla vastalauseena tietämättömyydestä ja valheista ammentavalle viralliselle politiikalle. Kyynisyydessä kieriskelemättä Manu kuvaa laulussaan maailmaa toivottaman karuksi paikaksi, jossa politiikka on väkivaltaista. ­ Suuri ongelma on raha. Talouden valta on politiikkaa suurempi. Me äänestämme, mutta poliitikot ovat kaikki sätkynukkeja. Tämä ei ole todellista demokratiaa. ­ Samanlainen vääristävä vaikutus demokratiaan on medialla, Manu Chao tuumii. ­ Kun Berlusconi nousi Italiassa valtaan kymmenen vuotta sitten, tuli todistettua, että hallitsemalla mediaa voi tulla presidentiksi. Ranskan Sarkozy on esimerkki samasta tosiasiasta. Yhä harvemmat uskovat demokratiaan, ja se on hyvin vaarallista. Minä tunnen olevani demokraatti, sillä mielestäni demokratia on vähiten vahingollinen yhteiskuntamuoto ihmisten yhteiselolle. Ammattipoliitikot ovat vääristäneet sanan merkityksen täysin. ­ Televisio taas ei kunnioita mitään, joten suuri osa lapsistakaan ei opi kunnioittamaan mitään. Minusta se on vaarallisinta koko yhteiskunnassa. On hyvin tärkeää, että seuraavat kaksi tai kolme sukupolvea eivät enää kasva television aivopeseminä. Se olisi kauheaa: pelkkää nopeaa rahaa, väkivaltaa ­ ja kaiken pitää olla helppoa ja uutta ilman mitään työetiikkaa. En usko yhteen suureen vallankumoukseen, jonka kautta kaikki muuttuu. Uskon tuhansiin ja taas tuhansiin pieniin paikallisiin vallankumouksiin. Se on minun toivoni. ­ Sinä et voi muuttaa maailmaa. Minä en voi muuttaa maailmaa. En voi muuttaa edes maatani ­ jos edes tiedän, mikä kotimaani on ­ mutta paikallistasolla me kaikki voimme vaikuttaa asioihin. Jokaisen vastuulla on yrittää vaikuttaa asioihin ja toivon, että siten löytyvät ratkaisutkin. En usko yhteen suureen vallankumoukseen, jonka kautta kaikki muuttuu. Uskon tuhansiin ja taas tuhansiin pieniin paikallisiin vallankumouksiin. Se on minun toivoni. Tulen ääreen alkaa tulla muitakin haastattelijoita, onnittelijoita ja kavereita. Päätämme haastattelun, mutta yllättäen ilta jatkuu. Manun kitaristi, joka on hetki sitten piiskannut lavalla soittimestaan punkkia, tarttuu akustiseen kitaraan. Manu palaa nuotiolle ja laulaa tutun tuntuisia säveliä vapaudesta ja kapinasta. Bändin trumpetisti tulee mukaan soittamaan Diego Maradonasta kertovan La Vida Trombolan, joka alunperin nauhoitettiin Emir Kusturican elokuvaa varten. Jossain vaiheessa alkaa kaikua kertosäe samaniltaisen Espanjan EM-kisavoiton kunniaksi. Manu hymyilee, muttei ei liity kuoroon. Joku ojentaa Manulle hatun, josta tämä tekee hetkessä tamburiinin. Manageri patistaa häntä kohti kiertuebussia, mutta lupauksista huolimatta soitto jatkuu. Manu nauttii. Vasta aamun valjetessa Manu hyvästelee ystävänsä. ­ Taisit luoda täällä itsellesi yhteisön, sanon jäähyväisiksi. Manu hymyilee tarttuvasti: ­ Niin me aina yritämme. Luonnon vastaisku Kun Manulta kysyy, pitääkö hän muutosta mahdollisena, hän sanoo, että muutos lähtee todennäköisemmin pelosta kuin toivosta: ­ On kyse kilpajuoksusta hullun järjestelmän ja ihmisen säilymisen välillä. Viimeksi kuluneiden parin vuoden aikana olen huomannut ihmisten pelon. He puhuvat paljon ilmastonmuutoksesta ­ hitto soikoon, heinäkuussa sataa ja joulukuussa paistaa aurinko! Jotakin on menossa pieleen, ja suuri joukko muuten poliittisesti passiivisia ihmisiä on aktivoitumassa. Nyt Manu jo innostuu. Hän laittaa kätensä polvelleni ja ilmoittaa sanovansa pian jotain poliittisesti arveluttavaa: ­ En ole lainkaan huolissani luonnon puolesta. Toki ihminen vahingoittaa luontoa monin kamalin tavoin, mutta olen varma, että jonain päivänä luonto kostaa. Hän tekee dramaattisen eleen, jolla hän kuvaa sivilisaation loppua: ­ Me poistumme tältä pirun planeetalta minuutissa! ­ Hyökätessämme luontoa vastaan hyökkäämme itseämme vastaan. Emmekä me voita tätä taistelua. Sen voittaa luonto. Toivo paikallisyhteisöissä Manun visio on melkoisen apokalyptinen, mutta hän ei pidä sitä väistämättömänä. Vaikka hänen näkemyksensä globaalista muutoksesta ovat pessimistisiä, hän uskoo, että merkittäviä muutoksia voi syntyä paikallisessa toiminnassa. 40 Numero 3 Syyskuu 2008 Oscar Reyes on englantilaisen Red Pepper -lehden toinen päätoimittaja. Kuvat: Jamie James Medinaz
• "VALOKUVA VOI OLLA MYÖS TOTTA" Markus Jokela
• Anna Moring Kirjoittaja tekee väitöstutkimusta perheideaaleista Helsingin yliopiston Kristiinainstituutissa ja toimii Sateenkaariperheet ry:n hallituksessa. Sateenkaariperheet ja LASTEN OIKEUDET PITÄISIKÖ lapsella olla mahdollisuus kahteen samaa sukupuolta olevaan juridiseen vanhempaan? Tätä kysymystä eduskunta joutuu vielä syksyn kuluessa pohtimaan, kun käsiteltäväksi tulee samaa sukupuolta olevien rekisteröityjen parien mahdollisuus tulla kumppaninsa lapsen toiseksi vanhemmaksi. Ratkaisu asiaan saataneen ensi vuoden puolella. Tällä hetkellä samaa sukupuolta olevien vanhempien ydinperheessä elävän lapsen tilanne on karu: jos biologinen vanhempi kuolee, ei lapsella ole varmuutta siitä, voiko hän jatkaa elämistään ja asumistaan toisen vanhempansa kanssa omassa kodissaan. Tai jos vanhemmat eroavat, ei lapsella ole oikeutta tavata toista vanhempaansa, jos biologinen vanhempi tätä vastustaa. Tilanteessa, jossa perheessä on useampia lapsia joilla on keskenään eri biologiset vanhemmat, voidaan lapsia riitatilanteessa repiä ja pompotella aikuisten kiistakapuloina täysin biologisten siteiden sanelemista lähtökohdista. sa esimerkiksi oman lapsen kuoleman vuoksi, uus- tai sateenkaariperheen tapauksessa vaikkapa erotilanteessa. Seuraava askel olisi avata mahdollisuus siihen, että lapsella voisi olla juridinen vanhemmuusside useampaan kuin kahteen ihmiseen kerralla. Tämä on kuitenkin vaikuttanut kynnyskysymykseltä monelle, eikä tämän rajan yli syystä tai toisesta ole haluttu mennä. Kriisitilanteissa olisi tärkeää, että lapsen etu olisi myös lainsäädännössä turvattu ydinperheen muottia laajemmin. Käytännössä mahdollisuus useampaan kuin kahteen vanhempaan merkitsisi sitä, että lapsen lähipiirissä olisi kolme tai useampi ihmistä, joilla olisi oikeus hoitaa lapsen asioita ja velvollisuus vastata lapsen kasvatuksesta. Jälkimmäinen tilanne on jo todellisuutta, edellinen vasta utopiaa. Suomessa elää useita satoja sateenkaariperheitä ja kymmeniä tuhansia uusperheitä, joissa lapsella on arjessaan läsnä enemmän kuin kaksi vanhempaa. Arkielämässä vanhemmuuteen liittyvät juridiset oikeudet ja velvollisuudet ovat melko näkymättömiä. Mutta kriisitilanteessa, jos lapsi tai vanhempi sairastuu, aikuiset riitaantuvat keskenään tai joku kuolee, nousevat lapsen oikeudet ja aikuisten velvollisuudet korostuneesti esiin. Näissä tilanteissa olisi tärkeää, että lapsen etu olisi myös lainsäädännössä turvattu ydinperheen muottia laajemmin. Lain ja sosiaalisten käytäntöjen kautta tulisi arvostaa lapsen arjessa ja todellisuudessa toteutuvia tunnesiteitä ja huoltosuhteita ja pyrkiä vaalimaan niiden jatkumista mahdollisuuksien ­ ja lapsen edun ­ mukaisesti. Valitettavan usein nykylainsäädännön puitteissa kauniit ajatukset lapsen edusta typistyvät rumaksi taisteluksi aikuisten oikeuksista, joissa biologinen ja juridinen vanhemmuus ovat ainoita lapsen kannalta merkittäviksi laskettavia siteitä. voisi kysyä, mikä tässä nyt on niin erikoista, että pitää oikein lakia ryhtyä muuttamaan? Näinhän lapsia on riepoteltu kautta aikain heteroydinperheiden riitaisissa avioeroissa ja on siitä ennenkin selvitty. Ja onhan heterouusperheissäkin paljon vastaavia tilanteita, joissa ikänsä yhdessä eläneet sisarukset erotetaan toisistaan kriisin tullen niin asumisen kuin tapaamistenkin puolesta vain biologisiin siteisiin perustuen. Juuri tässä onkin asian ydin. Uudistusta ei kaipaa vain laki rekisteröidystä parisuhteesta, eikä sekään riitä, että samaa sukupuolta oleville pareille annetaan mahdollisuus nk. ulkoiseen adoptioon, siihen, että he voivat yhdessä ottaa ottolapsen vaikkapa Kiinasta tai Etelä-Afrikasta. Sen sijaan koko vanhemmuutta ja lapsen oikeuksia koskeva lainsäädäntö tulisi uudistaa perusteellisesti niin, että se ottaisi aidosti lähtökohdakseen lapsen edun, ei aikuisen oikeutta omiin lapsiinsa. JOKU TÄLLÄ HETKELLÄ LAPSELLE 42 voitaisiin myöntää tapaamisoikeus myös muihin kuin juridisiin vanhempiinsa. Esimerkiksi lapselle läheinen isovanhempi, uusperheen isä- tai äitipuoli tai sateenkaariperheen sosiaalinen vanhempi voisi hakea oikeutta tavata lasta siinäkin tilanteessa, että suora side lapseen on katkennut, isovanhemman tapauksesNumero 3 Syyskuu 2008
• Kultti Helsingin Kirjamessuilla HELSINGIN KIRJAMESSUT 23.­26.10. Sosiaalifoorumin jälkilöylyt KESKUSTELUTILAISUUS ESF:STÄ 24.9. HELSINKI Kultti ry:n kuuden nelioön osastolla on esillä kattava valikoima kulttuurilehtiä. Osastolla voi myös pelata kulttuurilehtilottoa ja kuunnella äänilehteä. Vuoden laatulehti -kilpailun voittaja julkistetaan Eino Leino -lavalla torstaina 23.10. klo 16. Kultin kilpailussa mukana on Akateeminen Kirjakauppa. Kultti järjestää torstaina jäsenlehtiensä kanssa muutakin ohjelmaa Eino Leino -lavalla: klo 12.30 keskustellaan nuorten mediakasvatuksesta. Keskustelussa ovat mukana tutkijat Sirkku Kotilainen ja Leena Rantala, vetäjänä on Jukka Relander. Kello 13.00 alkaa paneelikeskustelu korkeakoulutuksen, työelämän ja talouden suhteesta. Kello 13.30 alkaen keskustellaan ruotsiksi nettijulkaisujen tulevaisuudesta. Siri Reuterstrand, Ruotsin kulttuurilehtiyhdistyksen puheenjohtaja ja alba.nulehden toimittaja keskustelee nettilehtien idealismista ja taloudesta KSF-Median kehitysjohtajan Jan-Erik Andelinin kanssa. Keskustelu tulkataan suomeksi. ESF:n tapahtumien antia mietitään kimpassa Helsingin Rauhanasemalla keskiviikkona 24.9. kello 17 alkaen. Tilaisuuteen ovat tervetulleita niin foorumissa käyneet kuin kaikki muutkin asiasta kiinnostuneet. Vapaamuotoista keskustelua vetää Ytimen päätoimittaja Emilia Palonen. Rauhanasema on vanha puinen asemarakennus, joka sijaitsee Pasilan aseman vieressä, Itä-Pasilan puolella. Suomen PEN 80 vuotta SUOMEN PEN 80 VUOTTA -JUHLASEMINAARI 13.11. HELSINKI Suomen PEN täyttää tänä vuonna 80 vuotta. Vuosipäivää juhlistetaan juhlaseminaarilla, -vastaanotolla ja -illallisella Ravintola Laulumiehissä (Hietaniemenkatu 2), Helsingissä torstaina 13. marraskuuta, kello 15. Aiheena on sananvapaustilanne Suomessa 80 vuoden aikana. Kello 17 alkaa juhlavastaanotto joka noin kello 18 siirtyy juhlaillalliseen samoissa tiloissa. seminaarikahvit ja vastaanottovirvokkeet. (Illalliskortti maksaa 25 euroa.) Ilmoittautumiset Mikael Bryggerille mikael.brygger@gmail. com (044 033 8075) ja maksut viimeistään 3.11. mennessä. Turvallisuuspoliittista kritiikkiä YK-päivänä YK:N ASEIDENRIISUNTAVIIKKO 20.­22.10, SEMINAARI 23.10 HELSINKI Kuumaa sellupolitiikkaa! SELLUPOLIITTISIA PUHEENVUOROJA 24.9. Jalanjäljistä juttua JALANJÄLKI-YMPÄRISTÖPÄIVÄ 26.9. YK:n aseidenriisuntaviikkoa vietetään lokakuun 24. päivä olevan YK-päivän ympärillä. Rauhanjärjestöt ja YK-liitto järjestävät seminaarin torstaina 23.10. kello 17 alkaen Helsingin Yliopistolla. Järjestöt haastavat päättäjät ja asiantuntijat vastaamaan kysymyksiin Suomen turvallisuuspolitiikasta. Seminaarissa väitellään siitä, miten maailmanpolitiikan tapahtumien ja kehityksen tulisi näkyä Suomen turvallisuuspoliittisissa valinnoissa ja hallituksen syksyllä antamassa selonteossa. Lisää rautaa rajalle ja rahaa sotilaalliseen puolustukseen, vai kriisinhallintaa ja rauhantyötä? Nato-jäsenyys nyt, vai ei koskaan? Minne katosi YK-politiikka? Onko EU oikeasti rauhankyyhky vai itsekäs, omaa etuaan ajava talousmahti? Pasilan pääkirjastossa järjestetään rauhankasvatuksen työpajoja YK-viikolla 20.­22.10. Ja viikon lopuksi perjantaina 24.10. järjestetään monilla paikkakunnilla perinteisiä rauhankulkueita. Rauhanliitto sytyttää myös perjantaina kynttilöistä rauhanmerkin eduskuntatalon rappusuille muistuttamaan aseidenriisunnan tärkeydestä ja varustelumenojen kasvattamisen järjettömyydestä. Suuressa sellukeskustelussa Pikkuparlamentin kansalaisinfossa 24.9. keskustelevat Brasilian Maattomien MST-kansanliikkeen Lourence Vicente, tutkija Jussi Pakkasvirta ja saksalaisen Urgewaldympäristöjärjestön edustajia. Kello 12 alkava tilaisuus huipentuu kello 13.30 Maattomien ystävien ja Stora Enson debattiin. Illalla Sellupoliittis-maailmanpoliittiset forróiltamat Ravintola Bossa (Annankatu 21, Helsinki). Kello 18­03 Elokuvia Latinalaisen Amerikan maakysymyksestä ja plantaasitaloudesta (Suomen Rauhanpuolustajat) ja kello 20 alkaen palopuheita, brasilialaista forróa ynnä muuta musiikkia. Maan ystävät, Maattomien ystävät, Into, Ydin sekä Helsingin yliopiston Yleisen valtio-opin laitos. Vanhalla ylioppilastalolla Helsingissä järjestetään perjantaina 26.9. kello 10­16 Jalanjälki-ympäristöpäivä, jossa ympäristöasiantuntijat, toimittajat ja tietokirjailijat keskustelevat ihmisen vaikutuksesta ympäristön tilaan. Mukana mm. Heidi Hautala, Sirpa Pietikäinen, Ilkka Hanski, Kaarina Järventaus, Salla Tuomivaara, Peter Lund ja Pasi Toiviainen, ympäristötietoutta ja ympäristöalan toimijoita. Järjestämässä kustantamot Avain, Into, Gaudeamus, Vastapaino ja ynnä muut. www.avain.net/jalanjalki Kaupunkikulttuuria nyt! MEGAPOLIS 2023 27.9. HELSINKI Ympäristöjärjestö Dodo yhteistyökumppaneineen järjestää kolmatta kertaa urbaanin festivaali Vanhalla ylioppilastalolla lauantaina 27.9. Helsinkiläiset ja kansainväliset vieraat esittelevät visioita siitä, miten kaupungeista tehdään onnellisia ja ekologisia. Seuraavat Megapolikset Tampereella Hällänäyttämöllä 25.10. ja Turun Vanhalla Raatihuoneella 6.11. megapolis2023.org/ Syyskuu 2008 Numero 3 43
• Innolla pamfletteihin! Vuoden vaihtoehtokirjallisuuden merkkipaaluja ovat Into-pamfletit, jotka sopivat vanhempien ja nuorten aktivistien taskuun. Loistava formaatti: pieni, selkeän luettava ja innostavan poleeminen! Into-pamfletti antaa aihetta ajatella ­ niillekin joilta tiiliskivet jäävät lukematta. Pamfletit ovat "in" muissakin kustantamoissa. Vastaimperiumin sydämen Rosebud-kirjakaupan nettisivujen mukaan: "Into Kustannus on Voiman sisar ja Maan ystävien, Suomen Rauhanpuolustajien ja Luonto-Liiton, Rosebud Booksin ja Heikki Hiilamon firma, joka kustantaa myös Le Monde diplomatique -pokkareita." Tähän mennessä julkaistut kolme Into-kirjaa pohtivat maailmaa vaihtelevalla syvyydellä, mutta kiinni trendeissä ja niitä vahvistaen. Hanna Kuuselan ja Mika Rönkön Puolueiden kriisi oli hyvä keskustelunavaus sille miksi puolueet kiinnostavat ­ tai eivät. Mutta kävi ilmi, etteivät ne kiinnostaneet kuin muutamaa kirjoittajaa. Miksi ihmeessä ei kustannettu kahta kirjaa, toista puoluista ja toista vasemmistosta? Ja miksei pyydetty Heikki Patomäen lisäksi muita politiikan tutkijoita kirjoittamaan puolueista attacin ulkopuoleltakin? Vähän jäi luu käteen, mutta myös innostus ja toive kirjasta, juuri tästä aiheesta. Mahatma Gandhin Vapaudesta ­ Hind swaraj on ihastuttava ja ärsyttävä kirja. Siinä Gandhin yhteiskunnallinen ajattelu nousee esille ­ kaikessa karmeudessaan, sovinismia ja luddismia myöten. Siitä huolimatta tästä kirjasta saa paljon irti, etenkin jos kontekstualisoi Gandhin ajatukset. Tuomas Wallgrenin inspiroima kollektiivinen kirjankäännösprojekti upeasti ottaa käyttöön Gandhin ajattelun, ja filosofian jokapäiväisyyden. Kuka tahansa voi kääntää Gandhia, tosin käytännössä kääntäjälista kirjan lopussa on luettelo tieteen ja kansalaisjärjestöjen vaihtoehtoväestä. Linkolan ajamana -kirjassa uudelleenjulkaistiin Pentti Linkolan essee Runo-Suomi vai hyvinvointivaltio... kirjasta Unelmat paremmasta maailmasta (WSOY, 1971). Sitä ja Linkolan ajattelun eri aspekteja purkivat seitsemän tutkijaa ja ajattelijaa. Artikkelikokoelma toimi jälleen aivan mainiona ajatuksia herättävänä matkalukemisena. Erityisesti korvamerkitsisin Inkeri Koskisen artikkelin linkolalaisuutta laajemmalle yleisölle. Sen sijaan kirjan toimittajan Tere Vadénin artikkeli oli muihin nähden kohtuuttoman pitkä, vaikeaselkoinen ja maailmaasyleilevä ­ filosofinkannusten kalisuttelu ei tähän sopinut. Jaana Airaksisen sekä Mika Rönkön sekä Teemu Matinpuron keskustelua herättävä kirjasarja jatkuu syksyllä arjen ja suoran demokratian politiikalla. Odotan jo innokkaana. Emilia Palonen Lue Ytimen nettisivuilta pidemmät arviot, myös Michael Perukankaan ja Eila Salomaan arviot Puolueiden kriisi -kirjasta. Hanna Kuusela ja Mika Rönkkö (toim.) Puolueiden kriisi Into 2008, 139 s. Tere Vadén (toim.) Linkolan ajamana Into 2008, 191 s. Mahatma Gandhi Vapaudesta ­ Hind swaraj Into 2008, 139 s. Kosmopoliittinen maailmankuva "Itse päätin luopua kodin ja koulun (sanottakoon hyvin suhteellisesta ja ongelmaisesta) turvasta ja olen siitä lähtien ollut matkalla pois, vaikka tämä taival saattaakin ­ mistä minä tiedän? ­ johtaa takaisin kotiin." (s. 23) Leif Salmén tavoittaa kosmopoliittisesta maailmankuvan mutta myös matkustamisen ja muualla asumisen, kuulumisen ja toiseuden Leif Salmen Alas Akropolilta Suom. Arto Häilä Teos 2008, 250 s. kokemukset. Kirjan kymmenen esseetä kirjallisuudesta ja politiikasta avaavat eurooppalaista kulttuurihistoriaa. Vaikka kirja on tietoa pullollaan, työkaluna on kokemus ­ usein jonkun muun kuin kirjoittajan. Juuri kirjan johdanto- ja nimikkoesseessä aukeaa merstarillisesti tilan ja muistin kautta maailmankansalaisen ­ tai eurooppalaisen ­ toiseus ja olemus. Läsnäja poissaolon, kokemuksen ja toiseuden leikittely kiteytyy kirjan viimeistelyprosessista Tunisiassa kertovassa loppuluvussa. Emilia Palonen Reiluutta verotukseen! Peltola, Kati ­ Pirkko Melender Reilu verokirja WSOY (Barrikadisarja) 2008, 204 s. Tämä kirja on tervetullut puheenvuoro oikeudenmukaisemman verotuksen puolesta. Kirja esittelee yksinkertaisen veromallin, joka korvaisi nykyisen monimutkaisen ja rikkaita suosivan verotusjärjestelmän. Kirjoittajien missio on ylentää ihmiset veronmaksajista demokraattisen yhteiskunnan muodostaviksi kansalaisiksi. Oikeudenmukaisemman verotuksen vaatiminen on ilman muuta tarpeellista. Reilun verokirjan mukainen mallikaan ei silti poistaisi politiikan merkitystä. Olennaista olisi edelleen se, miten rahat jaettaisiin. Amu Urhonen Tahdotko arvioida mielenkiintoisen kirjan? Ota yhteyttä! ydin@ydinlehti.fi 44 Numero 3 Syyskuu 2008
• 80-luvulla kansainvälisen YK-päivän marssit muuttuivat kulkueiksi ja osallistujien määträ moninkertaistui. KUOHUTTAVAT EUROOPPAA 46 Numero 3 Syyskuu 2008
• Ensimmäinen END-konventio järjestettiin 1982 Brysselissä, samana vuonna naisten rauhanliike marssi Tukholm asta Moskovaan . muassa Israelin­Palestiinan konflikti, Lähi-idän tilanne, Afganistan, Intian ja Pakistanin kilpavarustelu, Pohjois-Korea, Naton laajeneminen Itä-Euroopassa, radikaali islamismi, ja ehkä myös keskustelu EU:n puolustusulottuvuuden kehittämisestä. mahdollista ja sopimuksen ulkopuolelle jättäytyneet Intia, Pakistan ja Israel tulisi saada osaksi keskustelua. Ydinvoiman renessanssi kasvattaa myös mahdollisten uusien ydinasemaiden määrää. Pohjois-Korean, Libyan, Iranin tai Syyrian kaltaisten ydinsulkusopimuksen uhmaajien määrä voi kasvaa nopeasti. Ydinasevaltojen vastapainona työskentelee seitsemän kansainvälisen kansalaisjärjestön käynnistämä aloite Middle Powers Initiative (MPI). Kansainvälisen johtoryhmän puheenjohtaja on Kanadan entinen aseidenriisuntasuurlähettiläs senaattori Douglas Roche. Suomalaiset Sadankomitea ja Rauhanliitto kuuluvat verkostoon kattojärjestönsä International Peace Bureaun (IPB) kautta. Uusia toimijoita Ydinsulkusopimuksen tarkistuskokouksessa vuonna 1995 sopimus muutettiin määräaikaisesta pysyväksi. Konkreettisesta ydinaseriisunnan aikataulusta ei sovittu, mutta syntyi ilmapiiri, jossa aikataulusta uskottiin päästävän sopuun lähivuosina. Ovia avattiin myös kansalaisjärjestöille, jotka ovat siitä pitäen olleet mukana sekä tarkistuskokouksissa että niiden välivuosina pidettävissä valmistavissa kokouksissa. Vuoden 2000 tarkistuskokouksessa vielä sovittiin "13 askeleen" aseriisuntaohjelmasta, mutta vuoden 2005 seurantakokouksessa ydinsulkusopimus ei edistynyt osittain Yhdysvaltojen ylimielisen asenteen vuoksi. Vuoden 2010 tarkistuskonferenssille on kasautumassa suuria paineita, koska sopimuksesta tulisi saada kaikkia toimijoita koskeva. Pohjois-Korean tapaisen ydinaseen kehittämisen ei tulisi enää olla Vaarallinen ohjuskilpi MPI:n tuottama materiaali on laatunsa vuoksi arvostettua sekä kansalaisjärjestöissä että hallitusten edustajien keskuudessa. Kansainvälisessä lakimiesten ydinasevastaisessa organisaatiossa vaikuttava John Burroughs on tuottanut verkostolle erittäin mielenkiintoisen arvion ydinsulkusopimuksen vuoden 2010 seurantakokouksen haasteista. KAUPPAA YD INASE ILLA Intian ja USA:n välinen ydinteknologian kauppasopimus jäi elokuussa ydintuottajamaiden järjestön NSG:n kokouspöydälle. Pääministeri Singh voitti heinäkuussa äärimmäisen niukasti Intian parlamentin tuen sopimusluonnokselle. Kansainvälinen atomienergiajärjestö IAEA on jo sopinut Intian kanssa sen siviililaitosten valvonnasta. Sopimuksen hyväksyttäminen syksyllä USA:n kongressissa saattaa jäädä presidentti George W. Bushin hallinnon viimeiseksi voimanponnistukseksi. 123-kauppasopimuksen on nähty murtavan YK:n ydinsulkusopimuksen perusteita. Intia onkin pysytellyt visusti ydinsulkusopimuksen ulkopuolella. Kahdenvälisen kauppasopimuksen perusteella Intia saisi poikkeusaseman, joka vapauttaisi ydinmateriaalien ja teknologian viennin Intiaan. Intiaa ei enää vaadittaisi ydinsulkusopimuksen jäseneksi, eikä sitoutumaan ydinkoekieltoon tai aseriisuntaneuvotteluihin. Yksittäiset poliitikot, tutkijat ja rauhanliikkeet ovat arvostelleet sopimusluonnosta voimakkaasti. Todennäköisimmän vastustajan, Kiinan 48 Numero 3 Syyskuu 2008 lopullinen linja on suuri arvoitus. Venäjä ja Ranska ovat jo valmistelleet vastaavat kauppasopimukset Intian kanssa. Jopa Intian kanssa strategisessa varustelukierteessä oleva Pakistan uskoo tulevaisuudessa itse hyötyvänsä Intian poikkeusratkaisusta. Ydinasediplomatiaa Sopimus repii myös NSG:tä. EU:n komissio osallistuu NSG:n toimintaan, mutta pysyttelee hiljaa. EU:n puheenjohtajamaa Ranska ei toimi omia intressejään vastaan. Suomi on yksi NSG:n 45 jäsenmaasta. Viikkoa ennen NSG:n kokousta uskottiin, että enää viisi tai kuusi maata harkitsisi keinoja sopimuksen pysäyttämiseksi: Uusi Seelanti, Sveitsi ja EU-maista Irlanti, Hollanti, Norja ja Itävalta. Kokouksessa kuusikko sai täysin yllättäen rinnalleen toistakymmentä maata. Intia on käynyt hiljaista diplomaattista kampanjaa sopimuksen puolesta. Sen edustajat ovat vierailleet kaikkien 45 NSG-jäsenmaan mi-
• Rauhanasemalla www.rauhanliitto.fi/materiaalit/julkaisut www.sadankomitea.org/myyntituotteet Sanna Rummakko (toim.) MYYNNISSÄ Eriksson, Johansson & Sundback Tahdon asia ­ suomalainen maanpuolustus murroksessa Mureneeko maanpuolustus, suomalaisuuden tukijalka? Maanpuolustuksen historiaa, nykytilaa ja tulevaisuuden näkymiä valotetaan useasta näkökulmasta uusia avauksia kaihtamatta. Kirjoittajina mm. tutkija Arto Nokkala, kansanedustajat Tarja Cronberg ja Johanna Sumuvuori sekä kirjailija Arno Kotro. Rauhan saaret Kirja Ahvenanmaan itsehallinosta, demilitarisoinnista ja puolueettomuudesta. Ilman armeijaakin tulee toimeen. Opiskele Ahvenamaan malli ja hanki myös ulkomaalaiselle ystävälle kertoaksesi demilitarisoinnista. Kirja on saatavana suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. 7 Sadankomitean 20 Kalevi Kalemaa (toim.) suositut T-paidat! Useita malleja ja kokoja! Runoja sodasta ja rauhasta Vanhempaa rauhanlyriikkaa. Ajatuksia sodasta ja rauhasta 20 15 Elina Turunen (toim.) Kirjailijoiden, tiedemiesten, poliitikkojen ja tavallisten pasifistien mietteitä sodasta ja rauhasta. Yhteishintaan 35 20 Hässäkkä ­ Pasifistinen toimintaopas Perusteos kaikille suorasta toiminnasta kiinnostuneille! Sadankomitean julkaisemasta tuoreesta oppaasta löydät perustietoa väkivallattomuuden periaatteista kansalaistoiminnassa sekä hauskoja toimintaideoita ja käytännön vinkkejä katuteatterista ja rekvisiitan teosta mitä erilaisimpiin tempauksiin. Mahatma Gandhi Vapaudesta Mahatma Gandhin toiminta ja ajattelu on innostanut kansanliikkeitä ja poliittisia ajattelijoita jo sadan vuoden ajan. Suomessa rauhanliike ja ympäristöliike sekä viime vuosikymmenen globalisaatiokriittinen liike ovat saaneet tärkeitä vaikutteita Gandhilta. Tekstien suomennostalkoisiin ovat osallistuneet mm. Satu Hassi ja Thomas Wallgren. pasifistinen toimintaopas 5 rjo Sateenva isiin kesäsate 10 Tervetulo a tutustum aan! 10 Rauhanasema www.rauhanasema.fi Veturitori 3 Itä-Pasila, Helsinki
• MAINOS PUUTTUU