LIIAN LÄHELLÄ Miksi Tiina Elovaara on persu? s. 30 Innovaatioita vaikka väkisin s. 38 ABINUMERO
EDIT ORS DINOSAUR JR. EDITOR S (UK) • DINOS AUR JR. (USA) CHELS EA WOLFE (USA) • LADY LESHU RR (UK) THE RADIO DEPT. (SWE) • DISCO ENSEM BLE HUORA TRON • IISA • KAIRO N; IRSE! • KUBE LITKU KLEME TTI & TUNTE MATON NUME RO RUUDO LF & KARRI KOIRA • RÄJÄY TTÄJÄT THE HOLY • TUUTT IMÖRK Ö + PALJO N LISÄYK SIÄ LUVAS SA HUO RAT RON 2PV LIPUT ALK. 95 € ENNAKKO: SIDEWAYSHELSINKI.FI/LIPUT TEU RAST AMO 9.–10 .6.20 17
HUS on Suomen suurin erikoissairaanhoidon toimija ja työnantaja. Vahvuutemme on osaava ja työssään viihtyvä henkilökunta, joka arvostaa avoimuutta ja yhdenvertaisuutta. Työmme tavoitteena on korkea laatu ja korostamme potilaan parasta. Tervetuloa työkaveriksemme! HUS on savuton. Vaihtelevatkin työtilanteet sujuvat saumattomass a tiimissämme. Eeva, sairaanhoit aja HUS on monien mahdollisuuksien työpaikka Valitse ura terveydenhuollon parissa: www.hus.fi/urajakehittyminen Oulu ei ehkä ole New York, mutta täältä voi tulla kovempaa porukkaa. Näillä leveysasteilla tarvitaan tietynlaista asennetta. Meillä sekä tieteen tekeminen että opiskelijaelämä hoidetaan tinkimättömällä pohjoisen tyylillä. Ja sitä joko rakastaa tai sitten oppii rakastamaan. Asenne voi olla yhtä tärkeää kuin tutkinto. Meiltä saat molemmat. Hae Oulun yliopistoon www.oulu.fi/haku Jos pärjäät täällä, pärjäät missä vaan #UniOulu #ArcticAttitude Tutustu tarjontaamme tamk.fi tamk-blogi.tamk.fi @tamk_uas @tampereenamk tamk.fi/youtube Haku syksyllä 2017 alkaviin koulutuksiin OIVALTAMISEN ILOA! 15.3.–5.4.2017 4
Mukavinta ja helpointa opiskeluajan asumista Koti ja kämppikset: hoas.fi hoashelsinki hoas_fi hoas_fi Kauppatieteiden maisteriksi Porissa! utu.fi/haeporiin Hae 15.3.-5.4.2017 Yrityselämän caset auttavat laittamaan teorian käytäntöön HEIDI, KAUPPATIET. YO, PORI “ “ TU TU ST U KA M PU KS EE M M E 5
JOS MAAILMA OLISI HARRY POTTERkirjasarja, monennenko osan tapahtumia juuri nyt eläisimme? Huomasin pohtivani kysymystä tammikuun lopulla, kun Yhdysvaltain tuore presidentti Donald Trump astui valtaan, vannoi tekevänsä maastaan jälleen suuren ja määräsi seitsemän muslimienemmistöisen maan kansalaisille maahantulokiellon. Analogia ei ole hatara, vaikka se saattaa aluksi hieman huvittaa. Huvitti minuakin. J. K. Rowlingin kirjoittamien, maailman luetuimpiin kuuluvien romaanien kantava teema on silti tänään lähes kivuliaan ajankohtainen: Haluammeko sulkea osan ihmisistä pois siksi, että heidän alkuperänsä on toisenlainen? Kohtelemmeko kaikkia yhdenvertaisesti, vai ansaitsevatko toiset parempaa kohtelua taustansa perusteella? JOKAINEN VOI TIETYSTI ITSE PÄÄTTÄÄ, onko vaikkapa presidentti Trump verrattavissa sarjan pääpahikseen, Voldemortiin. Mutta jotain samaa herroissa kieltämättä on. Molemmat haluavat pitää oman yhteiskuntansa puhtaana heistä, jotka ”eivät kuulu tänne”. Molemmat uskovat, että ne toiset hidastavat omaa menestystä ja nousua suuruuteen. Ja ennen kaikkea: molemmat uskottelevat kannattajilleen, että kaikki kääntyisi paremmaksi, kunhan vain he eivät olisi täällä. E H K Ä E L Ä I S I M M E N Y T V I I D E N N E N , kenties kuudennen kirjan tapahtumia. Noissa kirjoissa sankarit saavat huomata, että tietynlainen ajattelu ja arvomaailma ovat tehneet peruuttamattomasti paluun, vaikka niille ei uskottu olevan enää sijaa. Kolumnisti Aishi Zidan on lehden loppupuolella saman teeman äärellä. Hän huomauttaa, että moni meistäkin saattoi luulla kehityksen kulkevan pysäyttämättömästi kohti globaalia yhdenvertaisuutta. Ehkä luulemme niin edelleen. Niin moni teki Rowlingin kirjoissakin. M YÖ S P OT T E R I E N K I R J O I T TA JA O N osallistunut aktiivisesti ajankohtaiseen keskusteluun. Hän on kertonut muun muassa Twitterissä olevansa surullinen ja pettynyt siihen suuntaan, jonka Yhdysvallat ja Iso-Britannia ovat ottaneet. Samalla Rowling on muistuttanut, että juuri näistä vihan teemoista ja niiden torjumisesta on Potterin seikkailuissa kyse. Kaikkia tämä tulkinta ei ole miellyttänyt. Muutamat vannoutuneet Harry Potter -fanit ovat ilmoittaneet kovaan ääneen polttavansa kirjat lähes 20 vuoden jälkeen, koska kirjailijan näkemykset eivät tunnu omilta. ”Selvästi hän on katsonut sivuja, mutta ei lukenut niihin painettuja sanoja”, joku kommentoi Rowlingin Facebookissa saamaa negatiivista palautetta. Samoilla linjoilla oli myös kirjailija itse. Guess it’s true what they say: you can lead a girl to books about the rise and fall of an autocrat, but you still can’t make her think, hän twiittasi. HARRY POTTER JA UUDEN PRESIDENTIN ARVOITUS K uv a : M er i Bj ör n PÄ Ä K I R J O I T U S Robert Sundman, päätoimittaja ”Kirjoissa sankarit saivat huomata, että tietynlainen ajattelu ja arvomaailma ovat tehneet paluun, vaikka niille ei uskottu olevan enää sijaa.” 7
SISÄLLYS A L K U U N 7 Pääkirjoitus 8 Sisällys 11 Jäitä hattuun, sanovat ulkopolitistit 12 Gentrifikaatiotutka 13 Missä viipyy onnittelukirjeeni? 13 Tässä ovat maailman rikkaimmat naiset 14 Valkoinen yliopisto 16 Palestiinalaiset etsivät vapautta vaaterekistä LO P P U U N 50 Kun emojit korvaavat sanat 52 Sarjakuva: Kosminen työtön 53 Riikka Ala-Hakula teki pioneeritutkimuksen aseemisesta kirjoituksesta 54 Fiktio: Lauma 55 Emoji-uutiset 56 Kolumni: Aishi Zidan 58 Yst. terv. Ylioppilaslehti TURVATON TALLI s. 24-29 Ratsastajan pitää sietää lääppimistä, Marille sanottiin. Seksuaalinen häirintä on urheiluseuroissa tabu. Tekijöinä tässä lehdessä Meri Björn, Petri Kangas, Veera Koivaara, Antti Kyrö, Aapo Laakso, Mikael Mattila, Joel Nieminen, Jyrki Nissinen, Helmi Rantala, Olli Salmi, Alana Saul, Tuija Siltamäki, Jussi Särkilahti, Annikki Valomieli, Emmi-Riikka Vartiainen, Mikko Vähäniitty, Aishi Zidan Kannen kuva Joel Nieminen
LEHTI ISSN 0355-9246 /// ISSN 1458-445X (verkkolehti) Vuoden toinen numero ilmestyy 24.3. Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetetystä aineistosta eikä palauta sitä. OSOITTEENMUUTOKSET JA TILAUKSET: www.ylioppilaslehti.fi/tilaajapalvelut PIRKANMAAN GUGGENHEIM s. 38-43 Tampere3 on takkuinen yritys yhdistää useita korkeakouluja joksikin, josta pitäisi ainakin syntyä innovaatioita. s. 18.1.1913 Helsinki PÄ ÄTO I M I T TA JA Robert Sundman A D Tuomas Järvenpää TO I M I T U S S I H T E E R I T Melissa Heikkilä Veera Jussila etunimi.sukunimi(a) ylioppilaslehti.fi KUSTANTAJA Ylioppilaslehden Kustannus Oy Leppäsuonkatu 9 B 00100 Helsinki p. 050 447 1117 TOIMITUSJOHTAJA Antti Kerppola antti.kerppola(a)hyy.fi MEDIATIEDOT www.ylioppilaslehti.fi/mediatiedot PALAUTE posti(a)ylioppilaslehti.fi PAINO Printall AS, Tallinna, Viro EI MIKÄÄN PERUSPERSU s. 30-37 Tiina Elovaaraa kiinnostaa muukin kuin maahanmuutto. Miksei hän sitten ole vaikka demari? [also in english]
JÄITÄ HATTUUN! Teksti: Rober t Sundman Maailma kaipaa nyt taustoittavia tekstejä, uskovat The Ulkopolitist -verkkolehden tekijät. Helpottuneet päivitykset täyttivät Facebook-feedin uudenvuoden aattona, kun ”surkein vuosi ikinä” vihdoin loppui. 2016 jää mieleen tietysti David Bowien ja muiden tunnettujen taiteilijoiden kuolemista, mutta ennen kaikkea Ison-Britannian EU-eroäänestyksestä eli Brexitistä sekä Donald Trumpin valinnasta Yhdysvaltojen presidentiksi. Keskenään verkottuneiden valtioiden maailmankylän piti olla paras mahdollinen ratkaisu, mutta toisin kävi: miljoonat ”globalisaation häviäjiksi” itsensä kokevat antoivat äänensä kuulua – kovaa. Nousussa: fiilikset, deglobalisaatio, nationalismi. Laskussa: faktat, vapaa liikkuvuus ja vapaakauppa, kansainväliset yhteisöt. Kansainvälisen politiikan ilmiöistä kirjoittavan The Ulkopolitistin tekijäporukka on seurannut kehitystä mielenkiinnolla. Vuonna 2011 syntynyt verkkolehti on kasvattanut tänä vuonna tiiminsä lähes 70 vapaaehtoisen laajuuteen, kerännyt joukkorahoituskampanjalla yli 10 000 euroa ja julkaissut vuoden aikana peräti 138 artikkelia, joissa analysoitiin – muun muassa – edellä mainittuja nousevia ja laskevia ilmiöitä. Verkkolehden tavoitteena on ollut alusta alkaen Suomessa käytävän ulkopoliittisen keskustelun monipuolistaminen. Vuonna 2012 toimitus arvosteli Suomen Kuvalehden Vieraskynä-paikalla suomalaista ulkopoliittista keskustelua muun muassa sisäänpäinkääntyneisyydestä, konsensusperinteestä ja asiantuntijakultista. Tänä vuonna kritiikkiä saa perinteisen median viljelemä alarmismi. Toimituspäällikkö Matti Pesu, viestintäja kehityspäällikkö Christopher Rowley ja toimituskunnan jäsen Elina Ylä-Mononen eivät heti niele väitettä vuoden 2016 ylivertaisesta kamaluudesta. ”Vuoden 2001 WTC-iskujen jälkeen moni ajatteli, että nyt tapahtuu jokin iso paradigman muutos kansainvälisissä suhteissa. Sellaista ei koskaan kuitenkaan tapahtunut. Nyt menossa ovat ehkä syvemmät prosessit, ja on nähtävissä, että jotkut instituutiot saattavat murentua”, Pesu pohtii. Kansainvälisten tapahtumien merkityksellisyys voidaan kuitenkin hahmottaa vasta jälkikäteen, sanoo Rowley. ”Me emme yritä sovittaa tapahtumia kaikista suurimpaan kontekstiin tai kertoa, mitä nämä kaikki asiat tarkoittavat vaikkapa maailmanhistorian kannalta. Ennemminkin yritämme pohtia, mitä tämä tai tämä tarkoittaa juuri nyt, ihmisen kokoisella mittapuulla.” Verkkolehden teksteissä on nyt korostunut tietynlainen ”jäitä hattuun” -tunnelma. Kun suuret uutistalot ovat täräyttäneet ulkomaanuutisensa nopeasti ulos, on The Ulkopolitistissa pureskeltu ja keskusteltu porukalla, jotta päästään syvemmälle. ”Monet mediat ovat tietysti ongelmissa, kun pitäisi miettiä, miten saadaan lukijoita ja katsojia jatkuvasti lisää. Mutta koska me emme saa rahaa mistään, niin sitä ei tarvitse miettiä”, Rowley sanoo ja naurahtaa. Yksi asia on kuitenkin selvästi muuttunut: ihmiset ovat nyt kiinnostuneempia ulkopolitiikasta kuin aiemmin. Ylä-Mononen kiittää älypuhelimia. ”Jatkuva verkossa oleminen on varmasti yksi iso syy muutokseen.” K uv a : Ju ss i Sä rk il ah ti AJANKOHTAISTA 11
Nepalilainen Makalu-ravintola vetää ruokaintoilijoita Kumpulasta asti Ravintola Sandron väen Mo Cafe: perjantain vegaanibuffet ja nyhtökauravoileipä Yökerho Tillikka: ysärija 2000’s-klubit, kitarakeikkoja Siltasen tapaan Malmin kiistelty lentokenttä: tarjolla treffeille vaikka sunnuntaibrunssia ja pienkoneiden katselua, jatkossa ehkä myös festareita (HS 4.10.2016) Avokadot ja viikunat aseman hedelmäkojusta kuin Berliinissä ikään Malmin hautausmaalla ei ruuhkaa julkkisten (Tauno Palo, Ansa Ikonen jne.) haudoista huolimatta Ravintola Konja: aamupäivän tungos, Playboy-flipperi ja kehyksissä Teemu Selänteen pelipaita ”Picasson” taidetta myynnissä Ylä-Malmin torilla Muruseni-kahvilan ikkunassa muovisia täytekakkuja, kahvi 1,50 euroa Cafe Lilia ei tarjoa kahvia, vaan ”aasialaista jalkahierontaa” Malmin Korupaja: matala talo parkkipaikan tuntumassa, ainakin 5-6 valvontakameraa näkyvissä ulkona Fallkullan kotieläintila: kanat ja lehmät aina muotia Bierhaus: ”12 Hanaa [sic], Lisäksi valtava määrä erikoisoluita” Villi länsi -teema Westworldin tapaan: Malmissa baarit kutsuvat itseään saluunoiksi GENTRIFIKAATIOTUTKA Itse kuljen päivittäin Malmilla ja joka päivä saan huomata törmääväni mitä hämärämpiin tyyppeihin. Ihan päivänvalossa!? Näin kirjoitti nimimerkki ”hhassle” Demi.fi:n keskustelupalstalla syyskuussa 2013. Malmi mainittiin tiuhaan keskusteluketjussa, jonka otsikko oli ”Helsingin pahimmat slummit, viinanhuuruisimmat lähiöt ja karuimmat ghettot”. Kolmessa ja puolessa vuodessa on tapahtunut paljon. K-, Ntai T-junasta ei voikaan enää suunnistaa suoraan Ala-Malmin McDonaldsiin, koska sitä ei enää ole. Tilalla on astetta ajankohtaisempi Burger King. YLIOPPILASLEHTI SELVITTI, SAAKO KOILLIS-HELSINGIN KESKUS JO SLUMMIPISTEIDEN SIJAAN HIPSULIPISTEITÄ. M M A L M I Te k s t i : M e l i s s a H e i k k i l ä & Ve e r a J u s s i l a 12
WebOodiin kilahtaa kolmassadas opintopiste ja maisterin paperi odottaa noutamista. Onnitteluja ei silti kuulu. Miksi Helsingin yliopisto ei onnittele valmistuvia opiskelijoita, palvelupäällikkö Päivi Pakkanen? ”Opiskelijat ovat kaivanneet opinnoilta joustavuutta, eikä valmistumisen tiellä saisi olla hidastavia käytäntöjä. Tiedekunnathan myöntävät tutkinnot, ja ne järjestävät nykyään myös valmistumisjuhlia kerran tai pari lukuvuoden aikana. Juhliin voi ilmoittautua, ja sinne saa ottaa mukaan esimerkiksi vanhemmatkin. Vanhoista publiikeista on sen sijaan luovuttu tai ollaan luopumassa. Yliopistohan ei ’valmista’ opiskelijaa, vaan opiskelija itse määrää hetken, jolloin hän laittaa prosessin käyntiin ja päättää valmistua. Emme siis esimerkiksi voi täältä lähettää todistusta ja onnitteluja ilman opiskelijan omaa pyyntöä. Tällainen palaute voi kuitenkin olla ihan paikallaan. Valmistuminen voi tietysti mennä liiankin tehokkaaksi ja mekaaniseksi, ja meidän on ehkä syytä miettiä, miten kehittää näitä prosesseja. On hyvä kuulla, että myös sitä kannattaisi miettiä, miten onnitella opiskelijaa. Pitäisikö esimerkiksi asiakaspalvelijoillemme sanoa, että todistuksen noutamisessa olisi syytä olla mukana jokin juhlallisempi elementti?” KYSYTÄÄN AUKTORITEETILTA Nimi on enne. Etenkin, jos nimi sattuu olemaan Mars tai Walton. Ja ilman konglomeraattiperheen sukunimeä on naisena turha edes haaveilla pääsystä maailman rikkaimpien listalle. Maailman rikkain nainen, kosmetiikkajätti L’Orealin perijä Liliane Bettencourt voi kerskua 36,1 miljardin dollarin omaisuudellaan. Potin koko vastaa etelänaapurimme Viron bruttokansantuotetta. Seuraavaksi rikkain nainen amerikkalaisen bisneslehti Forbesin listalla on 32,3 miljardin dollarin omaisuudellaan kauppaketju Walmartin perijä Alice Walton. Mars-patukoilla rikastuneen suvun perijällä Jacqueline Marsilla taas on 23,4 miljardia dollaria. Vaikka maailman rikkaimpien naisten pankkitileillä näkyvät nollat ovat huimaavia, ne eivät ole mitään verrattuna rikkaimpien miesten nettovarallisuuksiin. Microsoftin perustaja Bill Gates porskuttaa edelleen listan kärjessä 75 miljardilla dollarilla, ja kauppaketju Zaran perustaja Amancio Ortega tulee vahvana kakkosena 67 miljardilla. Gatesin ja Bettencourtin välillä on siis 38,9 miljardin dollarin kuilu. Kaikkiaan maailman rikkaimpien ihmisten listaa dominoivat valkoiset, amerikkalaiset miehet. Liliane Bettencourt yltää vasta listan 11. sijalle. Hyväntekeväisyysjärjestö Oxfam julkaisi tammikuun puolessavälissä raportin, jonka mukaan maailman kahdeksalla rikkaimmalla miehellä on yhtä paljon rahaa kuin 3,6 miljardilla maailman köyhimmällä ihmisellä. Raha valuu maailman rikkaimmille maailman köyhimpien kustannuksella, ja köyhistä suurin osa on naisia. Oxfamin tutkimuksesta käy ilmi, että viimeisen 25 vuoden aikana maailman varakkaimpien ihmisten prosentti on tienannut enemmän rahaa kuin 50 prosenttia ihmisistä. Tästä voi syyttää niin yhteiskunnallisia rakenteita, verojen kiertoa, suuryritysten valtaa kuin työläisten oikeuksien polkemistakin. Ja vaikka osa pohatoista onkin ansainnut dollarinsa kovalla työllä, on yli puolet maailman miljardööreistä perinyt omaisuutensa. Megarikastumisen mahdollisuudet ovat siis heikot, ellei ole sattunut syntymään äveriääseen dynastiaan. Joskus nimi saattaa silti olla enne, kuten maailman 20. rikkaimmalla miehellä. Opettajavanhempien lapsi onnistui hankkimaan itselleen muovibisneksellä Aasian toiseksi rikkaimman tittelin. Hänen nimensä on tietysti Li Ka-shing. Maailman tapahtumat numeroina. PERINTÖÄ VAI KOVAA TYÖTÄ? Tällä palstalla soitamme viranomaisille ja asiantuntijoille. Kahdeksan rikkainta miestä omistavat yhtä paljon kuin maailman köyhimmät 3,6 miljardia ihmistä. (Oxfam) Maailman rikkaimman naisen, Liliane Bettencourtin, arvioitu omaisuus dollareissa on 36,1 miljardia Hän on maailman rikkaimpien ihmisten listalla sijalla 11. (Forbes) Rikkaimman miehen, Bill Gatesin, arvioitu omaisuus on 75 miljardia (Forbes) 13
Suomessa maahanmuuttajia ohjataan ammattikouluun, vaikka heillä olisi kiinnostusta ja kykyjä yliopistoon. Helsingin yliopistoon hakenutta Miran Jumahia sanottiin liian itsevarmaksi. Teksti: Helmi Rantala 14
KUN MOHAMMED HADI KERTOI lukion opinto-ohjaajalle haluavansa hakea yliopistoon maailmanpolitiikan opiskelijaksi, opinto-ohjaaja kehotti häntä tutustumaan sosiaalialan opintoihin. Kaverit sanoivat Hadin yliopistoaikeita itsemurhaksi. Hadi oli muuttanut Suomeen lapsena Irakista. Kun hän lopulta vuonna 2016 aloitti maailmanpolitiikan opintonsa Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa, hän huomasi erottuvansa joukosta. Hadi oli ainoa ihonväriltään ei-valkoinen monisatapäisellä johdantoluennolla. Valtiotieteellinen tiedekunta ei ole ainoa, jossa opiskelijoina näkee lähes poikkeuksetta valkoihoisia, suomea äidinkielenään puhuvia nuoria. Farmasian tiedekunnassa proviisoriksi opiskeleva Miran Jumah teki opintoja aikaisemmin Kuopiossa. Siellä hän oli kurssinsa ainoa ulkomaalaistaustainen opiskelija. Jumah muutti Irakin kurdialueelta Suomeen 6-vuotiaana. ”Eräs sosiaalityöntekijä suhtautui tosi epäilevästi siihen, että halusin hakea Helsinkiin. Tänne oli kuulemma vaikeaa päästä, ja hän sanoi minua liian itsevarmaksi.” YLIOPISTON VALKOISUUDESTA ON vaikea löytää tutkimusta. Etnistä taustaa ei saa Suomessa tilastoida, sanoo Helsingin yliopiston sosiologian apulaisprofessori Lena Näre. Hänen mukaansa on kuitenkin olemassa viitteitä siitä, että Suomessa maahanmuuttajataustaisia nuoria ohjataan aloille, jotka eivät vaadi korkeakoulutusta. ”On suoraan sanottuna törkeää, ettei näissä tapauksissa kuulla nuorta itseään.” Usein maahanmuuttajataustaisten korkeakouluopiskelijoiden vähyyttä perustellaan Näreen mukaan kielitaidon puutteella, sosiaalisen aseman periytymisellä ja valmennuskurssien korkealla hinnalla. Esimerkiksi kielitaito vaikuttaakin selkeästi. Suomalaisen tieteen kielinä pidetään perinteisesti suomea ja ruotsia, ja siksi opiskelijoiden oletetaan osaavan opiskelukieltä äidinkielen tasolla. Tukea suomea toisena kielenä opiskeleville ei juurikaan ole tarjolla. Vaikka maailmanpolitiikan tenttikirjallisuus on enimmäkseen englanniksi, äidinkielenomainen suomen kielen vaatimus on aiheuttanut Hadille päänvaivaa. Hän ei päässyt pakollisiin opintoihin kuuluvaa tieteellisen kirjoittamisen kurssia läpi ensimmäisellä kerralla. ”Opettajani suositteli minulle ruotsinkielisille tarkoitettua suomen kielen kurssia.” Hadin mielestä suomen kielen taito ei heijasta ihmisen älykkyyttä tai kykyä työskennellä akateemisessa ympäristössä. Näre on samoilla linjoilla. ”Yliopisto-opiskelijan suomen on kyllä oltava ymmärrettävää, mutta yleensä edes suomea äidinkielenään puhuvat opiskelijani eivät osaa kieltä täydellisesti.” KIELITAITOA SUUREMPI MERKITYS on kuitenkin sillä, että edes ymmärtää hakea korkeakouluun. Tilastojen mukaan koulutus periytyy vahvasti. Jos vanhemmat ovat korkeasti koulutettuja, on todennäköistä, että lapset seuraavat perässä. Näre huomauttaa, että yliopistoon pääseminen on myös luokkakysymys, ja vain harva maahanmuuttaja kuuluu lähtökohtaisesti yhteiskunnan eliittiin. Mohammed Hadin vanhemmat saivat Irakissa yliopistokoulutuksen, ja Hadille on aina ollut selvää, että hänkin kouluttautuisi. Miran Jumahin vanhemmat hankkivat Suomeen muutettuaan itselleen ammatillisen koulutuksen. Usein koulutus tyssää ohjauksen puutteeseen. Kiinnostunut ja yliopistoon pätevä maahanmuuttaja ei saa Suomessa hakemiseen tarvitsemiaan neuvoja, sanoo projektikoordinaattori Marita Häkkinen Jyväskylän yliopistosta. Tietoa pitää nykyisin kerätä useasta eri paikasta. Hakija tulee helposti ohjatuksi alempaan koulutukseen esimerkiksi siksi, ettei aiempaa koulutuspohjaa ja hakijan omia kiinnostuksia huomioida riittävästi. M I TÄ S I T T E N P I TÄ I S I T E H DÄ? Lena Näre painottaa, että maahanmuuttajien opintopolkujen esteitä tulisi tutkia enemmän. Myös yhteydet korkeakouluihin tulisi avata, sillä maahanmuuttajia koulutusasioissa opastavat opinto-ohjaajat tekevät yhteistyötä lähinnä ammattikoulujen kanssa. Erityistä petrattavaa akateemisten maahanmuuttajien huomioonottamisessa olisi työja elinkeinopalveluilla sekä korkeakouluilla, sanoo Häkkinen. Englanninkielisiä opiskeluohjelmia ja suomi toisena kielenä -opetusta tulisi kehittää, koska korkeakoulutasoisia suomen kielen opintoja ei ole tarjolla riittävän paljon ja riittävän korkealla tasolla. Opiskelijoille pitää siis tarjota opetusta tiedekelpoisesta suomen kielestä, kun sen osaamista kerran heiltä vaaditaankin. Jotain konkretiaakin jo on. Häkkinen on ollut mukana käynnistämässä maahanmuuttajataustaisia opiskelijoita tukevaa SIMHEhanketta (Supporting Immigrants in Higher Education in Finland). Opetusja kulttuuriministeriön rahoittama hanke tähtää siihen, että korkeakouluun pätevien maahanmuuttajien olisi helpompaa löytää opiskelupaikka. Kokeilu on ollut käynnissä Jyväskylän yliopistossa ja Metropolia-ammattikorkeakoulussa, ja Häkkisen mukaan tulokset ovat lupaavia. Opiskelijoiksi haluavia on ohjattu henkilökohtaisesti, ja osa on jo löytänyt reitin opiskeluun esimerkiksi avoimen korkeakoulun kautta. Helmikuussa kokeilu laajenee muun muassa Helsingin ja Turun yliopistoon, Oulun ammattikorkeakouluun ja Karelia-ammattikorkeakouluun. MIKSI SITTEN YLIPÄÄTÄÄN ON ongelma, että Suomen yliopistoissa on vähän maahanmuuttajia? Siksi, että hukkaamme valtavan määrän tietoja ja taitoja, Näre ja Häkkinen sanovat. Lähtömaissa saatua koulutusta ei usein lasketa Suomessa minkään arvoiseksi. ”Monikulttuurisuus ja kansainvälisyys toisivat yliopistoon innovatiivisuutta, ja sen tuomaa pääomaa ja verkostoa on mahdotonta mitata. Suomi monimuotoistuu, ja yliopistossakin tulisi herätä tähän. Nyt meillä vallitsee illuusio yhdenvertaisuudesta”, Lena Näre summaa. Näre ihmettelee, miksi hänen työnantajansa eli Helsingin yliopisto kiinnittää niin paljon huomiota kansainvälisyyteen, mutta ei huomioi jo Suomessa olevia maahanmuuttajia. Pakolaiskriisin myötä Suomeen saapui ennätyksellinen määrä turvapaikanhakijoita, joista Häkkisen mukaan odotettua useampi on ollut opiskelija, korkeakoulutettu tai korkeakoulukelpoinen. Koulutuspolkuja täytyisi kehittää heidän taitojensa mukaisesti. Irakista muuttanut Miran Jumah korostaa, että opiskelu on antanut hänelle ja hänen perheelleen paremmat mahdollisuudet hyvään elämään. ”Opiskelemalla näkee, millainen ihminen itse on.” Jutussa on käytetty lähteenä Pekka Myrskylän tutkimusta ”Koulutus periytyy edelleen” (Tilastokeskus 1/2009). 15
KATUREKISSÄ LIEHUU MOSCHINON yöpaita. Vaatekaupan verkkariosastolla kysellään Adidasta ja Diadoraa. Hämyisän ostoskeskuksen kaupoissa myydään identtisen näköisiä Vansin ja Niken tennareita. Kun kengän ottaa käteensä, sen kovakumipohjaa jaksaa hädin tuskin taivuttaa. Siitä tunnistaa Made in Hebron -tennarin. Ramallahissa on helppo löytää muotia, mutta ei aitoa muotia. Kengät valmistetaan muutaman kymmenen kilometrin päässä Hebronissa, jossa tehtaillaan piraatteja paikallisille markkinoille. Rantarolexeja esitteleviä ukkoja istuu pilkkijakkaroilla vilkkaimmilla jalkakäytävillä, ja samoja kelloja saa myös peruskemikalioista. RAMALLAH, PALESTIINAN hallinnollinen pääkaupunki, tarkoittaa arabiaksi jumalan mäkeä. Israelin puolelle Jerusalemiin on vain kymmenen kilometrin matka. Heti Ramallahista ulos johtavien teiden varsilla törmää Israelin sotilaisiin. Kaupungin sisällä ainoat asevoimat ovat Palestiinan omia turvallisuusjoukkoja, jotka ohjailevat liikennettä rennosti Kalashnikovit kainalossa. Israelin ja Palestiinan konflikti ei jää piiloon Ramallahissakaan. Talojen katolla tönöttää mustia vesisäiliöitä, koska Israel säännöstelee veden saantia alueella. Paljon selkeämmin Ramallah on kuitenkin putiikkien ja kahviloiden keskus. Keskustassa joka kolmas kivijalkaliike on vaatekauppa. Pukeutuminen on muuta Länsirantaa vapaampaa: naiset suosivat neuletakkeja ja farkkuleggingsejä, monet antavat hiusten liehua vapaina ilman hijab-huivia. Vallitseva tyyli on kuitenkin siisti ja huoliteltu, ei kokeellinen. Miesten shortseihin suhtaudutaan kadulla kuin alushousuihin. Hiuksiaan ei värjää kukaan, ja pitkätukkaisille miehille huudellaan hävyttömyyksiä. Sukkia ja kalsareita myydään avoimesti kadulla, mutta naisten eroottiset alusasut on kätketty pikkukauppojen nurkkiin. NAISTEN MUOTI-ILMIÖIHIN ei ole miehenä helppoa tutustua tarkemmin. Tuntemattomien naisten kanssa on arveluttavaa alkaa juttusille, ja miehet ajetaan ulos useimmista naistenvaateliikkeistä. Palestiina tunnetaan monista asioista. Niitä voisivat olla myös logopaidat, piraatti-Vansit ja farkkulegging sit. VAPAUS LÖYTYY VAATEREKISTÄ Teksti: Aapo Laakso Kuvat: Petri Kangas 16
Yleisemmin Ramallahin trendeistä osaa sanoa Omar Abu Alkhair. Hän istuskelee korkean tiskin takana omistamassaan miestenvaateliikkeessä, jonka nimi on Promo Fashion. Vielä viitisen vuotta sitten Ramallahissa pukeuduttiin siihen, mitä vaatekauppiaat sattuivat Kiinasta tai Turkista tuomaan, Abu Alkhair sanoo. Sitten internet mullisti kaiken. ”Se avasi nuorten silmät monille asioille. Yksi niistä on muoti, ja erityisesti erilaiset vaatemerkit.” Merkin pitää myös näkyä – muutenhan se olisi turha. Siksi paidan logon pitää olla rinnassa. ”Minulla on myynnissä esimerkiksi Polo Ralph Laurenin paitoja, joissa on logo hihansuussa. Kukaan ei osta niitä”, sanoo Abu Alkhair ja naurahtaa. Kovinta huutoa Ramallahin nuorten miesten keskuudessa juuri nyt on American Eagle Outfitters. Abu Alkhairin toisessa vaatekaupassa oli aluksi merkille pieni nurkkaus. ”Ihmiset hullaantuivat siitä niin paljon, että nyt koko liike myy pelkkää American Eaglea. Ja paljon myykin.” KAUPUNGILLA LIIKKUVAT NUORET miehet ovatkin toinen toistaan viimeistellymmän näköisiä. Mistä kumpuaa halu käyttää pukeutumiseen aikaa ja rahaa keskellä konfliktialuetta? Tavallaan vastaus sisältyy kysymykseen. Israelin miehitys rajoittaa palestiinalaisten elämää kaikilla osa-alueilla, sanoo Abu Alkhair. Valtaosa palestiinalaisista haaveilee elämänlaatunsa kohottamisesta. Miehityksen alla eläminen on uuvuttavaa, eikä keinoja sen vastustamiseen juuri ole. Sellaisessa tilanteessa pienetkin vapaudet tuntuvat suurilta. ”Monet nuoret haluavat pukeutua hyvin ja istua kahvilassa kavereidensa kanssa. Jos ei voi tehdä muuta, voi ainakin tuntea olonsa mukavaksi.” Sen sijaan Abu Alkhair ei osaa sanoa, miksi juuri American Eagle Outfitters on päätynyt kaupungin halutuimmaksi merkiksi. Hän neuvoo jatkamaan matkaa seuraavaan paikkaan. AUGUST MENSWEAR SIJAITSEE Ramallahin tyylikkäimmällä kadulla, Rukab Streetillä, jonka varrella on muun muassa kaupungin kuuluisin jäätelöputiikki Rukab’s Ice Cream. Vaatekauppaan päästäksemme joudumme odottamaan pari tuntia illan hiljenemistä. Vasta sitten mahdumme pikkuruiseen myymälään sisälle. Liikkeen omistaa 26-vuotias Bara Zughier. Vähän välinpitämätön olemus saattaa olla harjoiteltu. Tukka ja parta ovat trimmatut, kello näkyy ja jalassa hohtavat tahrattomat valkoiset Converset. Tuonti on Zughierin bisnes. Hän myy vain halutuimpia merkkejä ja ylläpitää itse kauppansa valikoimaa käymällä kuukausittain Istanbulissa. Zughierin kuratoima valikoima on kovassa maineessa. ”Asiakkaat sanovat, että he eivät pukeudu tiettyyn merkkiin, vaan Augustiin.” Tutut merkit näkyvät täälläkin. Näyteikkunan mallinukella on American Eagle Outfittersin paita. Toisen mallinuken parkarotsi on rennosti auki ja vähän pois harteilta. Lattialla niiden jaloissa on kookas Fiat 500:n pienoismalli, jonka viereen on asemoitu bonsai-palmu. Myymälän tuhkakuppi on kromattu ja siinä on Britannian lippu. Zughierin kädessä käryää Parliament, ”maailman tyylikkäin savuke”. Niitä hän tarjoaa auliisti ja muistaa huomauttaa, että nekin ovat tuontitavaraa. ”Tuon ainoastaan pieniä eriä vaatteita. Tämä on pieni kaupunki. En voi myydä samaa mallia tai väriä liikaa, sillä bisnes kärsisi.” ZUGHIERIN PIKKUVELI, 20-vuotias Suhaib auttelee myymälän töissä. Illalla liikkeessä pyörii hänen kavereitaan, jotka vaikuttavat olevan mielissään siitä, että saavat hengailla kaupassa. Jokainen heistä opiskelee yliopistossa. Mutta miksi juuri American Eagle Outfitters? Merkki tekee vaatteita juuri parikymppisille, sanoo Suhaib Zughier. Ja sellaisella hinnalla, että niitä on varaa ostaa. ”Tyyli liittyy ensisijaisesti tulotasoon, vaikka tarkoitus ei olekaan näyttää vaatteillaan, että on varakas.” Oikeastaan tyyli on tärkeämpää kuin brändi, sanoo Suhaib Zughier. ”Tyyli kuvaa ihmisen persoonaa. Hyvä laatu taas näyttää kivemmalta ja istuu paremmin. Jossain vaiheessa sitä vain löytää omaan tyyliin parhaiten sopivan brändin.” Ramallahissa omaa tyyliä edustaa nyt kotkalogo. ”Ihmiset hullaantuivat American Eaglesta niin paljon, että nyt koko liike myy pelkästään sitä.” 17
Opiskelu on monipuolista ja käytännönläheistä sisältäen luentoja, harjoituksia, laboratoriotöitä ja kenttäkursseja. Opiskelemiesi aineiden lisäksi opit myös tiedonhakua, analyyttistä ja kriittistä ajattelua sekä raportointia. Tavoitteena ei ole yksittäisen vastauksen löytäminen vaan ratkaisutaitojen ja luonnontieteellisen ajattelun kehittyminen yhdessä tekemisen ja oivaltamisen kautta. Palkintona on oppimisen iloa, ainutlaatuisia elämyksiä, ymmärrystä maailman toiminnasta ja uusia kokemuksia. Monet mahdollisuudet ja elämäsi parhaat vuodet! Useimpiin hakukohteisiin valinta tapahtuu ylioppilastutkintotodistuksen arvosanojen perusteella. Hyvät matemaattiset taidot ja ajattelutapa ovat eduksi kaikissa tiedekunnan oppiaineissa, joten pitkän matematiikan ylioppilaskokeen arvosanaa painotetaan opiskelijavalinnoiss a. Jyväskylän yliopistossa voit opiskella luonnontieteistä fysiikkaa, kemiaa, ekologiaa ja evoluutiobiologiaa, soluja molekyylibiologiaa, akvaattisia tieteitä ja ympäristötiedettä sekä näiden lisäksi matematiikka ja tilastotiedettä. Koulutus antaa valmiudet monenlaisiin tutkimusja asiantuntijatehtäviin. Voit valmistua myös aineenopettajaksi. Luonnontieteilijät ovat monitaitureita, jotka vastaavat ympäristön ja teknologian haasteisiin. Maailma tarvitsee asiantuntijoita purkamaan tulevaisuuden haasteita kuten ilmastonmuutosta, jäteongelmaa sekä lajien katoamista. jyu.fi/science study-sci @ jyu.fi #jyscience Jyväskylä on vilkas opiskelijakaupunki keskellä vehreää luontoa ja järviä. Asukkaita on 130 000, joista yli 15 000 on yliopisto-opiskelijoita. Vireä opiskelijaelämä näkyy niin katukuvassa kuin opiskelijatapahtumien määrissä. Opiskelun arkea voi piristää vaikka lautailemalla Laajavuoren rinteillä tai lenkkeilemällä Jyväsjärven Rantaraitilla. Jyväskylän kesä, Jyrock, Yläkaupungin yö ja monet muut kulttuuritapahtumat tuovat kaupunkiin eloa vuoden ympäri. Liikkuminen kaupungissa on vaivatonta: Pyörällä pääsee kaikkialle ja paikallisbussi toimii. T ule opiskelemaan luonnontieteitä Jyväskylään! MATEMATIIKKA ON PARASTA JAETTUNA Matematiikka on opiskelijavalintojen valttikortti! Luonnonvarat ja ympäristö Fysiikka (fyysikko ja aineenopettaja) Kemia (kemisti ja aineenopettaja) Matematiikka ja tilastotiede Matematiikan aineenopettaja Biologia Hakukohteet kandidaattija maisteriohjelmiin Jyväskylä – Vilkas ja viihtyisä opiskelijakaupunki
AVOIN YLIOPISTO. PALVELUKSESSASI! Helsingin yliopiston Avoin yliopisto on oiva vaihtoehto oman alan etsimiseen ja opiskeluun vaikka välivuoden aikana. Tarjolla on luentoja, verkkokursseja ja kirjatenttejä ympäri vuoden, lähes kaikilta yliopiston tieteenaloilta. Opinnot voi liittää yliopistotutkintoon. Tutustu opintotarjontaan ja kerro myös kaverille! helsinki.fi/avoin www.lapinamk.? /hakijalle Kemi • Rovaniemi • Tornio HAE PARASTA PAIKKAA. Etsi oma unelmasi, löydä oma paikkasi. Pohjoinen on sinun. Haku 15.3.–5.4. Katso haussa olevat koulutukset www.lapinamk.? /hakijalle helsinkirekry.fi yhdessä teemme vaikuttavia tekoja katso avoimet t yÖPaikat LIITY TYYTYVÄISTEN OPISKELIJOIDEN JOUKKOON JYVÄSKYLÄN KRISTILLINEN OPISTO Sulkulantie 28, 40520 Jyväskylä Puh. 014 3348 000, toimisto@jko.fi LISÄÄ KOULUTUSPOLKUJA: www.jko.fi OPISKELE AMMATTIIN • Lapsija perhetyön perustutkinto (lastenohjaaja) • Koulunkäynnin ja aamuja iltapäivätoiminnan ohjaaja (ammattitutkinto ja erikoisammattitutkinto) • Lasten ja nuorten erityisohjaaja • Perhepäivähoitaja • Kotityöpalvelu • Suntio HYÖDYLLINEN VÄLIVUOSI Osaamista ja valmiuksia jatko-opintoihin. • Graafinen suunnittelu • Kasvatusja opetustyö • Kirjoittaminen • Musiikki • Teatteri • Sisustussuunnittelu KODIKAS ASUNTOLA, 2 KM KESKUSTASTA LISÄTIETOJA JA HAKEMINEN: www.jko.fi/hakeminen
Ammattikorkeakoulu suurella sydämellä AMK-tutkinnot • Insinööri (AMK) • Prosessija materiaalitekniikka, kemiantekniikka • Tietoja viestintätekniikka • Tuotantotalous • Sähköja automaatiotekniikka • Tradenomi (AMK) • Sairaanhoitaja (AMK) • Terveydenhoitaja (AMK) • Sosionomi (AMK) • Yhteisöpedagogi, kirkon nuorisotyö (AMK) • Musiikkipedagogi (AMK) YAMK-tutkinnot • Insinööri (ylempi AMK) • Tradenomi (ylempi AMK) • Sairaanhoitaja/terveydenhoitaja/ sosionomi (ylempi AMK) • opiskelijoita 2900 • opettajia ja asiantuntijoita 250 • kampukset Kokkolassa, Ylivieskassa ja Pietarsaaressa • inspiroivat oppimisympäristöt • pienet ryhmäkoot • laajat verkostot Suomessa ja maailmalla • monipuoliset opiskelukaupungit • tiivis opiskelijayhteisö • tyytyväiset opiskelijat Lisää tietoa, tunnelmia ja tarinoita: centria.fi centriaamk ALOITA YLIOPISTOSI HEOSSA! 16.08.201731.5.2018 Täytä hakemus osoitteessa: www.heo. Arkkitehtuuri ja muotoilu Historia Kasvatustieteet ja psykologia Kauppatieteet Liikuntaja terveystieteet Lääketiede Oikeustiede Tekniikka ja digitalisaatio Sisustussuunnittelu Valtiotieteet Valmentaudu yliopistoon! HEOssa voi opiskella monipuolisesti kulttuuria, mediaa ja yliopisto-opintoja. Opiskelu kansanopiston yhteisöllisessä ilmapiirissä on ponnahduslauta jatkoopintoihin tai työelämään. Luova. Luotettava. Akateeminen. YLI_105x275.indd 1 11.1.2017 13.56 VALOKUVAUS SARJAKUVATAIDE ANIMAATIO Haku lukuvuoden 2017-2018 opintoihin on käynnissä Kauppatiede 60 op ja 9 kk Markkinointi, johtaminen, laskentatoimi ja verotus tai työja organisaatiopsykologia + väylä opiskelijaksi yliopistoon Oikeustiede Hanki valmiudet oikeustieteen jatko-opintoihin ja opiskelutekniikkaan Kuvataide 8 kk Kuvataiteen valmentavat opinnot + perusopintoja 25 op halutessasi Arkkitehtuuri 8 kk Valmentaudu pääsykokeisiin ja jatko-opintoihin kuvataiteen ja matematiikan alueilla Luonnontiede 9 kk tai 4,5 kk Kun tavoitteenasi on teknillinen tai lääketieteellinen. Abeille, ylioppilaille tai ammatillisen tutkinnon suorittaneille Matkaopaskoulu 4 kk Vaihda maisemaa! Opinnoista 2 kk ulkomailla Päivölän opisto Päivöläntie 52 Tarttila (Valkeakoski) VAUHTIA YLIOPISTO-OPINTOIHIN TAI MATKALIPPU MAAILMALLE
www.laurea.fi Ammattikorkeakoulututkintoon johtavat koulutukset: • Fysioterapia, päiväopintoina • Kauneudenhoitoala, monimuoto-opintoina • Liiketalous, päiväja monimuoto-opintoina • Rikosseuraamusala, monimuoto-opintoina • Sairaanhoitajakoulutus, päiväja monimuoto-opintoina • Sosionomikoulutus, päiväja monimuoto-opintoina • Terveydenhoitajakoulutus, päiväopintoina • Tietojenkäsittely, päiväopintoina • Turvallisuusala, päiväopintoina • Matkailuja palveluliiketoiminta, päiväopintoina Laurea_Abilehti_105x275mm.indd 1 30/01/17 14:16 Median ja taiteen kansanopisto-opinnot 2017–2018 Kuvataide Mediajournalismi Valokuvaus Visual Design Katso lisää verkkosivuiltamme ja hae mukaan! Paasikivi-Opisto I paasikiviopisto.fi Luova kampus luoville tyypeille • radioja lehtitoimittaja • elokuva ja tv • elokuvanäytteleminen • valokuvaus • psykologian opinnot • kasvatustiede w w w . v o i o . f i L I S ÄT I E T O A VOIONMAA T A M P E R E E N Y T I M E S S Ä
Opistontie 111 60800 Ilmajoki (06) 425 6000 toimisto@epopisto.fi ? ? EPOPISTO.FI VAUHTIA JATKO-OPINTOIHIN OPISTOVUODESTA Haku lukuvuoden 2017-2018 opintolinjoille 21.2.-31.7.2017 (Lääketiede viimeistään 14.7.2017) Seuraa meitä somessa #epopisto #opistoelämää OPISTO AVAA OVIA! \ Kasvatustiede \ Kauppatiede \ Liikuntatiede \ Lääketiede \ Lääketiede, lyhyt \ Oikeustiede \ Psykologia \ Sosiaalija terveyskasvatus \ Yliopistostartti \ Fria finska studielinjen \ Kirjoittaminen ja suomen kieli \ Rytmimusiikki \ Maskeeraus \ Tanssinohjaus \ Teatteri Aloita yliopisto-opinnot, valmistaudu jatko-opintoihin tai pääsykokeisiin ja kehitä itseäsi! FKF:n yliopistoyksikkö tarjoaa japanin kielen ja kulttuurin filosofian kandidaatin ohjelman. FKF ja Taalainmaan yliopisto ovat tehneet yhteistyösopimuksen joka mahdollistaa kandidaatintutkinnon suorittamisen Vaasassa. Tarkemmat tiedot esitteestä tai verkossa www.fkf.fi/uni. FKF:n yliopisto-yksikkö koostuu kahdesta ohjelmasta: kandidaatintutkinto japanin kielessä ja kulttuurissa sekä teologinen opinto-ohjelma. Hakemuksien tulee olla perillä viimeistään 15.7.2017. Tieto opiskelupaikasta annetaan 28.6.2017 mennessä. Luentoja pidetään pääsääntöisesti keskiviikoisin ja torstaisin alkaen 23.8.2017. Yliopistoyksikkö, Fria kristliga folkhögskolan, Kasarmintori 1, PL 46, 65101 Vaasa. Puh. (0)6 319 1500 Fax (0)6 319 1510. Sähköposti: info@fkf.fi. Kotisivut: www.fkf.fi/uni. 19 93 -2 01 7 Elokuussa alkavat koulutukset VALMIUKSIA JATKO-OPINTOIHIN * Hoiva-avustajalinja * * Kasvatusja psykologisten aineiden linja *Muotoilun abc * Mikä musta tulee? Nuoren oma polku Käsityöilmaisun linja *Terveysliikuntalinja AMMATTITUTKINTOKOULUTUS Koulunkäynnin ja aamuja iltapäivätoiminnan ohjauksen at:n valmistava koulutus Perhepäivähoitajan at:n valmistava koulutus Lisätiedot: puh. (014) 5252 200 044 3252 213 www.keokarstula.fi kansanopisto@keokarstula.fi Kolmivuotiselle HUHTIKUUSSA TAIDEKOULUMAAN HAKU nykytaiteen päivälinjalle. Lisätiedot ja ilmoittaudu hakuun: Katso myös iltakurssit! 2017
Teksti: Melissa Heikkilä – Kuvat: Joel Nieminen Ä Ä R I M M Ä I S E N L Ä H E L L Ä J A T O D E L L A H I L J A A
PITKÄT Viimeisen kymmenen vuoden aikana Suomessa on paljastunut useampi tapaus, jossa valmentaja on käyttänyt nuorta urheilijaa seksuaalisesti hyväkseen. Silti vain 14 urheiluseuraa tarkistaa vapaaehtoisten valmentajiensa rikostaustat. Se on alle promille.
MARIN* PUHELIMEN NÄYTÖLLE ilmestyy viesti, joka saa hänet voimaan pahoin. Haluaisin pyytää anteeksi. Voinko viedä sinut illalliselle? Viestin lähettäjä on esteratsastuksen entinen Suomen mestari ja nykyinen hevosalan yrittäjä, joka oli palkannut Marin töihin jonkin aikaa sitten. Ensimmäisen työviikon jälkeen toimitusjohtaja oli tarjonnut Marille kyytiä ja kertonut, että työporukka olisi menossa yhdessä ravintolaan illalliselle. Ravintolassa odotti kuitenkin toimiston väen sijasta toimitusjohtajan ystäväpariskunta. Mari hämmentyi eikä kehdannut heti lähteä. Pian toimitusjohtajan käsi oli Marin reidellä. ”Jouduin ottamaan hänen kädestään kiinni ja siirtämään sen pois. Sitten hän hivutti kättään reittäni pitkin ylös.” Toimitusjohtaja kysyi, onko koskettaminen epämiellyttävää. On, vastasi Mari. Seuraava työpäivä oli ahdistava, sillä toimistolla oli Marin ja toimitusjohtajan lisäksi ainoastaan muutama työntekijä. Lähiesimiehelle avautuminen paljasti, ettei Mari ollut ainoa, jolle oli jäänyt toimitusjohtajasta inhottava tunne. ”Hän sanoi, että toimitusjohtaja vain on tuollainen, ja sitä tapahtuu kaikille naisratsastajille. Se oli kuulemma osa tätä työtä.” R A T S A S T U S N O U S I O T S I K O I H I N seksuaalisen häirinnän vuoksi noin kuusi vuotta sitten. Vuonna 2011 Pohjois-Savon käräjäoikeus tuomitsi aluevalmentajana työskennelleen kenttäratsastuksen moninkertaisen Suomen mestarin puolentoista vuoden ehdolliseen vankeuteen alaikäisten valmennettaviensa seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Syksyllä 2015 toinen moninkertainen kenttäratsastuksen Suomen mestari, seitsemänkymppinen Cajus Aminoff tuomittiin kolmen vuoden ehdolliseen vankeuteen käytettyään seksuaalisesti hyväksi kolmea 14–15-vuotiasta valmennettavaansa. Espoon käräjäoikeuden langettaman tuomion jälkeen Hevosurheilu halusi haastatella Aminoffia. ”En kommentoi millään tavalla. Hevosia teurastetaan”, Aminoff sanoi. Molemmat tapaukset järkyttivät ratsastusyhteisöä, sillä tuomitut lukeutuivat maan tunnetuimpiin ratsastusvaikuttajiin. ”Kilpailuissa Cajus oli kaikista mukavin ja aina auttamassa. He molemmat olivat kilpailutilanteissa kaikkien ystäviä. Kun kuulin tuomioista, en meinannut uskoa niitä todeksi”, kertoo Ylioppilaslehden haastattelema entinen kenttäratsastaja. Olen yllättynyt ainoastaan siitä, että kyseessä on juuri Cajus. Hänestä en ole kuullut yleisiä varoituksia. Monista muista sen sijaan olen, kirjoitti puolestaan toimittaja Katja Ståhl ratsastusblogissaan vuonna 2015. RATSASTUKSEN PARISSA TAPAHTUNUT hyväksikäyttö asettaa harrastuksen huonoon valoon. Huhut talleilla nuoria vaanivista namusedistä kiertävät sitkeästi ratsastajien keskuudessa, ja esimerkiksi jokainen Ylioppilaslehden haastattelema harrastaja oli tietoinen niistä. Pari vuotta sitten Suomen Ratsastajainliitto (SRL) tilasi lajin tolasta kyselytutkimuksen hevostalouden agrologiksi opiskelevalta Laura Laukkaselta. Hämeen ammattikorkeakoulussa opinnäytetyönä valmistunut tutkimus paljasti, että noin joka kymmenes kyselyyn vastanneesta harrastajasta oli nähnyt seksuaalista häirintää ratsastuksen parissa. Häirinnän kohteeksi oli joutunut neljä prosenttia vastaajista. Vastanneita oli yhteensä 1 700, eli häirintää todistaneita oli toistasataa ja kohteeksi joutuneita lähes 70. Eniten häirintää olivat nähneet ja kokeneet alan ammattilaiset sekä aktiiviharrastajat, kuten hevosten omistajat ja kilpailijat. Talliympäristön lisäksi häirintää tapahtui muun muassa kisoissa ja kisamatkoilla sekä valmennustilanteissa. Yleisimpiä häirinnän muotoja olivat sanallinen ehdottelu, härskit kommentit, vihjailevat eleet tai luvaton koskettelu. Yksikään kyselyn miesvastaaja ei ollut kokenut seksuaalista häirintää. Laukkasen mukaan ahdistelulle altistaa lajin epäsuhtainen sukupuolijakauma. Ratsastusseurojen noin 45 000 jäsenestä 95 prosenttia on naisia. Lajin johtavissa asemissa olevat henkilöt, kuten kilparatsastajat ja valmentajat, ovat taas suhteessa useammin miehiä. Kyselyn mukaan eniten häirintää kokeneita oli 40–49-vuotiaiden ikäryhmässä. Tutkimus olettaa, että he ovat kokeneet häirintää ollessaan parikymppisiä. Ilmiön vahvistaa myös Vermon raviradan nuorisovastaava Pia Jaatinen. ”Nuorempana näin talleilla häirintää, ja tytöt puhuivat siitä keskenään. Se oli sellaista käsiksi käymistä, ehdottelemista ja sopimatonta kielenkäyttöä.” Ratsastajainliiton pääsihteeri Fred Sundwall pitääkin laajamittaista häirintää ennen kaikkea menneisyyden ilmiönä. Hän uskoo, että ratsastuspiirit ovat siistiytyneet parissakymmenessä vuodessa. Tilanne on kuulemma huomattavan paljon parempi kuin esimerkiksi 1980-luvulla. Sundwall toki korostaa, että liitossa seksuaaliseen häirintään on täydellinen nollatoleranssi – huhujen perusteella ”käännetään heti kiviä ja kuullaan ihmisiä”. Mutta: ”Väitän, että jos häirintää tapahtuisi laajasti, se olisi koko ajan meillä tiedossa.” NUORIA AHDISTELLAAN KYLLÄ muuallakin kuin hevostalleilla. Urheilun piiristä löytyy useampi räikeä tapaus kuluneen kymmenen vuoden ajalta. Kouvola, 2008, 2011 ja 2015. SM-liigaseuran valmentaja tuomittiin vuonna 2015 raiskauksen yrityksestä. Aikaisemmin hänet oli tuomittu useasti lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Joukkue, ei ollut aikaisemmista tuomioista tietoinen. Oulu, 2013. Seiväshyppyvalmentaja sai kahdeksan kuukauden ehdollisen vankeusrangaistuksen suudeltuaan ja kosketeltuaan seksuaalisesti kymmenvuotiasta lasta vuonna 2007. Mies erotettiin seurasta, kun syyte tuli ilmi. Helsinki, 2015. Salibandyvalmentaja tuomittiin kolmen ja puolen vuoden vankeuteen törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Hän oli ollut useita kertoja yhdynnässä valmentamansa 14-vuotiaan kanssa erityisen nöyryyttävällä tavalla. Tyttö uskalsi kertoa hyväksikäytöstä vasta muutamaa vuotta myöhemmin sen jälkeen, kun psykologi oli puhunut koulussa hyväksikäytöstä. Ä Ä R I M M Ä I S E N L Ä H E L L Ä . . . 2 4 2 9 26
Viime vuoden lopulla Jääkiekkoliitossa käynnistettiin tutkinta tirkistelyepäilyjen takia. Liitossa merkittävässä asemassa oleva henkilö on Urheilulehden tietojen mukaan tirkistellyt 1990-luvulta lähtien nuorisomaajoukkueiden pelaajia suihkussa ja pukuhuoneissa. Kattavaa tutkimusta urheilevien nuorten seksuaalisesta häirinnästä ei ole tehty. Nuorisotutkimusseuran Marja Peltola on tutkinut yleisemmin lasten ja nuorten väkivaltakokemuksia harrastustoiminnan parissa. Hänen aineistonaan oli Poliisiammattikorkeakoulun ja Nuorisotutkimusseuran vuonna 2013 toteuttama niin sanottu lapsiuhritutkimus, jossa kartoitettiin lasten ja nuorten kokemaa väkivaltaa. Tuolloin harrastusten parissa tapahtuvaa väkivaltaa selvitettiin ensimmäistä kertaa erikseen. Kyselyyn vastasi reilut 11 000 kuudesja yhdeksäsluokkalaista, joista noin puolet harrasti liikuntaa ainoana tai tärkeimpänä harrastuksenaan. Poikien ja tyttöjen jakauma liikuntaharrastajien joukossa oli melko tasainen. Lähes joka viides liikuntaa harrastava nuori oli joskus saanut valmentajalta osakseen kiroilua tai huutamista. Pilkkaamisesta, nimittelystä tai seksuaalissävytteisistä viesteistä kertoi harvempi kuin joka kymmenes vastaaja. Seksuaalissävytteisestä koskettelusta, suutelusta tai suutelun yrittämisestä kertoi vajaa kaksi prosenttia nuorista. Vakavampia seksuaalisen väkivallan muotoja, kuten yhdyntää tai sen yrittämistä oli kokenut prosentti vastaajista – siis yli 50 nuorta. Tutkimuksessa kartoitettiin vain ohjaajien nuoriin kohdistamaa häirintää eikä esimerkiksi tapauksia, jossa tekijänä on toinen nuori urheilija. Tutkimuksen mukaan pojat raportoivat väkivallasta urheilun parissa tyttöjä useammin. He myös kokevat urheiluharrastuksissa seksuaalista väkivaltaa tai häirintää noin kaksi kertaa useammin kuin tytöt. Ylivoimaisesti suurin osa nuorista harrastaa liikuntaa häirinnältä turvassa. Siitä huolimatta ”nämä ilmiöt eivät ole kuitenkaan niin harvinaisia kuin voisi toivoa”, Peltola kirjoittaa. AHDISTELUA EI OLISI ilman aikuisen valtaa. Hevostalleilla ja jääkiekkokaukalossa on hyvät edellytykset sille, että nuoresta tulee hiljainen uhri. Kuvio voi edetä vaikka näin: Vaikutusvaltaisessa asemassa oleva valmentaja rakentaa nuoreen, yleensä alaikäiseen valmennettavaansa kiinteän luottamussuhteen. Hän antaa tälle huomiota ja kertoo, miten tärkeä rooli valmentajalla on harrastuksessa menestymisen kannalta. Usein valmentaja tarjoaa nuorelle parempia harrastusvälineitä tai -mahdollisuuksia verkostojensa avulla. Lähentely saattaa alkaa aivan pienistä, viattoman oloisista asioista. Valmentaja ehkä koskettaa urheilijaa sopimattomasta paikasta sillä verukkeella, että korjaa asentoa paremmaksi. Valmennusleireillä aikuiset valmentajat ja valmennettavat nuoret saattavat mennä yhdessä alasti sekasaunaan. Nuoren ja valmentajan välille syntyy usein vahva henkinen riippuvuussuhde, jossa nuori voi esimerkiksi ihastua tai rakastua. Yhteisestä ”salaisuudesta” voi olla vaikea tehdä julkista, ellei halua lopettaa urheiluharrastusta kokonaan. Suomessa seksuaalisen kanssakäymisen suojaikäraja on 16 vuotta, mutta valmennussuhteessa raja nousee 18 ikävuoteen juuri siksi, että valmentajalla on poikkeuksellisen paljon valtaa nuoreen valmennettavaansa. Tätä nuorempien lasten suostumus ei lievennä teon rangaistavuutta tai oikeuta sitä millään tavalla. Stereotypian mukaan seksuaalirikolliset ovat syrjäytyneitä nurkan takana vaanijoita. Seksuaaliseen häirintään syyllistyneet valmentajat ovat 27
kuitenkin usein sosiaalisia, suosittuja, arvostettuja ja itsevarmoja korkean profiilin hahmoja, sanovat aihetta tutkineet Norjan liikuntatieteellisen yliopiston professori Kari Fasting ja Brunelin yliopiston liikuntatieteiden professori Celia Brackenridge. Tutkijat huomauttavat, että hyvä maine valmentajana voi toimia myös tekijöiden alibina, sillä kukaan ei uskalla haastaa heidän toimintatapojaan. ”Tiedän teinejä, jotka eivät ole omasta mielestään uhreja, vaan heistä suhde valmentajaan on todella siisti juttu. Se tarkoittaa parempaa valmennusta ja kilpailijoiden poisraivaamista. Tietenkään tämä ei ota vastuuta pois aikuiselta”, kertoo eräs pitkäaikainen ratsastaja Ylioppilaslehdelle. Kukaan tähän juttuun haastatelluista harrastajista ei halunnut puhua aiheesta omalla nimellään. Esimerkiksi toimitusjohtajan ahdistelema Mari ei halua olla lehdessä tunnistettavasti, koska pelkää asiasta puhumisen vaikuttavan omiin harrastusmahdollisuuksiinsa pienten piirien takia. Marja Peltola korostaakin tutkimuksessaan, että moni hyväksikäyttötapaus ei koskaan tule ilmi. Uhrit pelkäävät kostoa, urheilumahdollisuuksien vaarantumista, leimaantumista tai sitä, että heitä ei uskota. Jos jotain epäsopivaa tapahtuu, on helpompi syyttää itseään kuin urheiluyhteisössä luotettua ja ihailtua valmentajaa. ALAN KATTOJÄRJESTÖSSÄKIN OLLAAN häirinnän edessä hämmentyneitä. ”Aihe on vielä meillä tabu, ja siitä on vaikea keskustella”, sanoo Valtakunnallisen liikuntaja urheiluorganisaatio Valon tasa-arvovastaava Sari Kuosmanen. Kuosmasen tehtävänä on muun muassa auttaa urheiluseuroja tunnistamaan seksuaalinen häirintä ja hyväksikäyttö. Seurat ovat vasta heräämässä siihen, mitä tarkalleen tarkoitetaan lakiin merkityllä seksuaalisella häirinnällä ja minkälainen käytös rikkoo lakia. Kuosmasen mukaan urheilukentällä ei ole yhtenäistä linjaa siitä, kuinka häirinnästä raportoidaan eteenpäin. Alan kattojärjestö joutuukin lukemaan ahdistelutapauksista usein vasta lehdistä. Viimeistään uusi liikuntalaki sysäsi liitot toimiin. Vuonna 2015 voimaan tullut laki vaatii lajiliittoja avaamaan, miten yhdenvertaisuus, tasa-arvo sekä liikunnan ja urheilun eettiset periaatteet toteutuvat heidän lajissaan. Jos selvitystä ei kuulu, valtio saattaa sulkea rahahanat. Suomen Ratsastajainliitto käynnisti samana vuonna oman yhdenvertaisuussuunnitelmansa laatimisen, jonka tuloksena liitto julkaisi ratsastukselle räätälöidyn ohjekirjan urheilun pelisäännöistä vuonna 2016. Sen pohjana oli muun muassa Laura Laukkasen tekemä opinnäytetyö. Opasta käytetään nykyään muun muassa valmentajakoulutuksissa. Ratsastajainliitto on myös muiden liikuntajärjestöjen kanssa sitoutunut niin sanottuihin Reilu Peli -ohjeisiin, joiden on tarkoitus olla urheilun reiluutta ja tasa-arvoa ohjaava yhteinen julistus. Ratsastajainliiton nettisivuille on lisätty lomake, jolla saa ilmoittaa esimerkiksi kiusaamiseen tai häirintään liittyvistä havainnoista. KAIKKIAAN URHEILUSEURAT VOISIVAT kuitenkin olla paljon nykyistä ahkerampia – tai edes hyödyntää lain antamia oikeuksia. Vuodesta 2003 alkaen työnantaja on ollut velvollinen tarkistamaan lasten parissa työskentelevien ihmisten rikostaustat. Vuonna 2014 voimaan tuli laki, joka mahdollisti rikostaustan selvittämisen myös vapaaehtoisilta. Vapaaehtoisvetoisella urheilukentällä luulisi, että seurat olisivat ottaneet lakimuutoksen innolla vastaan. Toisin on kuitenkin käynyt. Urheiluseurat tarkistavat vapaaehtoisten rikosrekisteriotteita laiskasti, kertoo rekisteriasiantuntija Joel Rouvinen Oikeusrekisterikeskuksesta. Lain voimaantulovuodesta 2014 lähtien rikosrekisteriotteen on pyytänyt vain 14 urheiluseuraa. Rikosrekisteriotteen tilaaminen maksaa 12 euroa. Valon karkean arvion mukaan Suomessa oli vuonna 2012 noin 15 000 urheiluseuraa. Kaikista Suomen urheiluseuroista noin promille siis tarkastaa lasten ja nuorten kanssa työskentelevien vapaaehtoisten rikostaustat. ”Meillä on tiedossa, että tätä oikeutta ei käytetä hirveän paljon”, Valon tasa-arvovastaava Sari Kuosmanen kertoo. Ratsastajainliitossa rikostaustan selvittäminen ulotettiin vapaaehtoisiin valmentajiin hyväksikäyttötapausten jälkeen. Vuonna 2011 tuomittu aluevalmentaja yritti kumota hänelle asetettua toimitsijaja kilpailukieltoa sillä perusteella, että hyväksikäyttötapaukset olivat tapahtuneet urheilun ulkopuolella, illanistujaisissa hänen kotonaan. Tämä yritys sai liiton tarkentamaan toimintaja kilpailusääntöjään velvoittamaan urheilijoita myös kilpailujen ulkopuolella. TO I M I T U S J O H TA JA N R AV I N TO L AS SA lääppimä Mari irtisanoutui työpaikastaan vain muutamaa viikkoa myöhemmin. Ennen lähtöään Mari marssi toimitusjohtajan huoneeseen ja moitti tätä epäsopivasta käytöksestä. Hän ei usko, että mies olisi kuitenkaan ottanut opikseen. ”Uskon, että hän palkkasi minut alun perinkin sen takia, että olen hänen mielestään kivan näköinen tyttö”, Mari sanoo. Ä Ä R I M M Ä I S E N L Ä H E L L Ä . . . 2 4 2 9 28
”Olen ollut tietoinen, että ratsastuspiireissä on ahdistelua. Pelkkänä harrastajana olin kuitenkin säästynyt siltä.” Hevostallien tai pukukoppien ahdistelua ei voikaan kitkeä pelkillä säännöillä. Tähän mennessä urheiluseurojen rooliksi on jäänyt jakaa ohjekirjoja ja reagoida jo tapahtuneisiin ahdistelutapauksiin. Esimerkiksi Suomen Ratsastajainliitto on oppaassaan antanut ohjeita tilanteisiin, joissa häirintää kohdataan. Ensinnäkin kaikkien tulisi tietää häirinnän varalle luoduista käytännöistä ja siitä, keneen voi olla yhteydessä. Sen jälkeen kaikki vinkit tarkistetaan, rikosepäilyihin puututaan ja viranomaisiin otetaan yhteyttä. Hyväksikäytön jatkuminen estetään katkaisemalla uhrin ja tekijän välinen kanssakäyminen, ja uhri ohjataan ulkopuolisen ammattiauttajan puheille. Tämä on arvokasta, mutta tapausten ehkäiseminen vaatii järeämpiä toimia. Esimerkiksi Valossa työskentelevän Sari Kuosmasen tavoite on kannustaa lisää naisia valmentajiksi. Tutkimusten mukaan valmentajien sukupuolijakauman tasaaminen auttaa ehkäisemään hyväksikäyttöä. Suurin ongelma on häirinnästä vaikeneminen. Uhrikaan ei välttämättä tunnista tulleensa häirityksi, kun näistä asioista ei puhuta nuorten tai valmentajien kesken. Vaikenemiseen taas on syynä häpeä – kuten seksuaalisessa häirinnässä yleensäkin. Lääppimisen kohteena oleminen tuntuu uhrista omalta mokalta tai valinnalta. Siksi sopivan käytöksen rajoista olisi tärkeää puhua ääneen esimerkiksi tallilla. Ratsastajainliiton oppaan mukaan valmentaja saa esimerkiksi ryhtyä nuoren Facebook-kaveriksi, mutta seurustelu on kielletty myös täysi-ikäisen valmennettavan kanssa, jos se ”heikentää valmentajan uskottavuutta seuran, joukkueen tai perheen kannalta”. Tutkija Marja Peltola kirjoittaa, ettei yksittäinen toimi voi yksinään poistaa ongelmaa. Hänen mukaansa on kuitenkin rohkaisevaa, että urheiluseurat pyrkivät selkeyttämään häirinnän ennaltaehkäisyyn liittyviä ohjeitaan. ”Haasteeksi jää niiden käytäntöön vieminen”, Peltola toteaa. SIIHENKÄÄN EI VOI LUOTTAA, että hyväksikäytöstä tuomittu valmentaja poistuisi alalta. ”Cajus (Aminoff) oli mukava ja nöyrä, eikä todellakaan mikään elostelija. Hän on lajissa niin tärkeä hahmo, että hän pystyy varmaan jatkamaan valmennusta sellaisten aikuisten kanssa, joille hän ei ole tehnyt mitään ja joille riittää se, että hän on sovittanut rikoksensa”, sanoo pitkäaikainen ratsastaja Ylioppilaslehdelle. Vuonna 2011 tuomitulle aluevalmentajalle asetettu toimitsijaja kilpailukielto tarkoitti, että hän oli suljettu pois kaikesta Ratsastajainliiton toiminnasta. Kielto umpeutui kuitenkin tämän vuoden alussa. ”Meidän pitää miettiä, millainen kantamme on ja mitä voimme yhdistyslain mukaan tehdä. Tässä pitää mennä lakikirja ja sääntövihot kourassa”, liiton pääsihteeri Sundwall sanoo. Ainakin Kajaanin Ratsastusseuran hallitus päätti viime syyskuussa, että tuomittu voi jatkaa seurassa valmentamista tämän vuoden alusta alkaen. Mikään ei myöskään kiellä häntä valmentamasta yksityishenkilönä omalla tallillaan. Jutussa on käytetty lähteenä Marja Peltolan artikkelia ”Ohjaajan väkivaltainen käyttäytyminen liikuntaharrastuksissa: sukupuolen ja maahanmuuttotaustan merkitys lapsiuhritutkimuksen valossa” Päivi Bergin ja Marja Kokkosen (toim.) teoksessa ”Urheilun takapuoli (2016)” sekä Kari Fastingin ja Celia Brackenridgen tutkimusta ”Coaches, sexual harassment and education” (2007). Marin nimi on muutettu. Valo, Valtakunnallinen liikuntaja urheiluorganisaatio ry yhdistyi Suomen Olympiakomitea ry:hyn vuoden 2017 alussa. Kuvissa esiintyvät henkilöt eivät liity jutussa mainittuihin tapauksiin. 29
If the anti-immigration wing of the Finns Party seizes power, moderates like Tiina Elovaara will struggle. So why won’t they leave? SENSE AND SENSIBILITY ( E n g l i s h s t o r y s t a r t s o n p a g e 3 4 . ) Text: Tuija Siltamäki – Photos: Annikki Valomieli 30
M itä tuollainen tyttö tekee tällaisessa paikassa? Sellaiselta setäilevän alentuvalta holhoamiselta kuulostavat usein puheet, joissa ihmetellään Tiina Elovaaran puoluekantaa. Koska kyllähän me ajattelemme tietävämme, millaisia perussuomalaiset ovat. Sellaisia huonosti koulutettuja, muukalaiskammoisia syrjäseutujen reppanoita, jotka eivät ole ikinä edes nähneet maahanmuuttajia, mutta pelkäävät niitä silti kuollakseen. Tai sitten ne ovat jotain Vastarintaliikkeen natsilarppaajia, jotka kokoontuvat kammioihinsa lukemaan Scriptaa ja uhraamaan pieniä lapsia ”Mestarille”. Meillä on hyvin kattava, enemmän tai vähemmän todellisuuteen pohjautuva persukuvasto, eikä Tiina Elovaara sovi siihen oikein mitenkään: hän on 30-vuotias eli nuori, korkeasti koulutettu nainen, joka opiskelee aikuiskasvatusta Tampereen yliopistossa ja kykenee ajattelemaan muutakin kuin maahanmuuttoa. Elovaaraa kiinnostavat niin sanotusti ihan tavalliset asiat: koulutus, hyvinvointi ja turvallisuus. Eduskuntavaalikampanjassaan vuonna 2015 hän vaati politiikkaan inhimillisyyttä, positiivisuutta ja välittämistä. Eduskunnassa Elovaara on jättänyt kirjallisia kysymyksiä esimerkiksi lastensairaaloiden valtionavustuksista ja laatinut koulukiusattuja puolustavan lakialoitteen. Lisäksi hän on allekirjoittanut Huominen ilman pelkoa -lakialoitteen, joka tähtää järjestäytyneen rasismin kieltämiseen. Tamperelaisena Elovaara on ollut kiinnostunut myös siitä, miten Yleisradio voisi kehittää toimintaansa Tampereen Mediapoliksessa. ”On ollut ihan liikuttavaakin, kuinka paljon puoluevalinnastani ja jaksamisestani kysytään”, Elovaara toteaa hieman huvittuneena. I magopoliittisesti ajatellen Elovaaran kaltaiset naiset olisivat perussuomalaisille loistava investointi – siis jos puolue ylipäätään haluaa brändätä itseään salonkikelpoisempaan suuntaan. Nykymuodossaan perussuomalaiset ei heitä houkuttele, mutta eivät kaikki kaipaa Elovaarankaan palveluksia. Homma-forumilla hänelle toivotetaan tervemenoa demareihin, ja omilta puoluetovereiltakin tulee välillä kylmää kyytiä. Marraskuussa verkkolehti Long Play spekuloi Iivisniemen pesänjakajat -jutussaan, mitä tapahtuu, jos ja kun Timo Soini ennen pitkää astuu syrjään puolueen johdosta. Elovaara kommentoi tuolloin, että liian nuiva eli jyrkän maahanmuuttovastainen ehdokas voi karkottaa hänen kaltaisiaan pois puolueesta. Moni tulkitsi kommentin niin, että jos nuiva valitaan, Elovaara lähtee. Elovaara käsitteli mielestään aihetta yleisemmällä tasolla. Selitys ei mennyt läpi. Muun muassa perussuomalaisten eduskuntaryhmän toinen varapuheenjohtaja Leena Meri nimitti Iltalehden haastattelussa Elovaaran puheita painostamiseksi ja uhkaamiseksi. Vastavuoroisesti Elovaara kokee, että häntä on yritetty savustaa ulos puolueesta. Tarkkoja painostusyrityksiä hän ei suostu paljastamaan, mutta sanoo ”ristiriitojen” näkyvän sekä pienissä että isoissa kysymyksissä. Mikset sitten lähde? Elovaara asettelee sanojaan pitkään ja korostaa sitten puhuvansa – jälleen – yleisellä tasolla. ”Puolueen vaihtaminen ylipäätään on harvoin ratkaisu”, hän aloittaa. ”On minua kyllä lähestytty lämpimästi useammastakin puolueesta.” Ai demareista? ”Ei mitenkään erityisesti demareista.” J Ä R K I J A T U N T E E T 3 3 7 32
W hat’s a nice girl like you doing with people like that? Finns Party member Tiina Elovaara is used to patronizing questions regarding her political affiliation. Because, in all honesty, we all think we know exactly what a typical member of the right-wing populist party looks like. They are poorly educated, xenophobic plebs from the peripheries, who have never set eyes on an immigrant but are dead scared of them anyway. Or then they are Nazi wannabes from the Finnish Resistance Movement, who gather in their chambers to sacrifice small children to their ‘master’, Finns MEP Jussi Halla-aho, while chanting his selected works from Halla-aho’s notorious blog Scripta. We have an extensive, more or less truthful idea of what the Finns Party is about, and Tiina Elovaara does not tick any boxes. She is a 30-year-old (i.e. young), highly educated woman, who is studying adult education at the University of Tampere and is capable of thinking about issues other than immigration. Elovaara is interested in so-called ‘regular things’: education, welfare and security. In her 2015 parliamentary election campaign, she lobbied for more humane, positive and caring politics. In parliament, she has left written questions about government funding for children’s hospitals and drafted a bill to defend victims of school bullies. She also signed a bill called “A tomorrow without fear”, which aims to ban organised racism. Tampere-based Elovaara is also interested in how the Finnish broadcasting company Yle could develop its regional operations in Tampere. “I’ve even felt quite touched by how interested people are in my choice of party and my wellbeing,” Elovaara says, clearly amused. A woman like Elovaara should be a valuable asset for the Finns Party’s public image – and she would be if the party was at all interested in appearing presentable. As it is, women like Elovaara are not a particularly important demographic for the party. Some colleagues have expressed their contempt towards Elovaara’s politics, with online commenters in the “immigration critical” discussion forum Homma wishing her a speedy departure to the Social Democratic Party. Last November, online magazine Long Play speculated what would happen, if seasoned Finns Party leader Timo Soini stepped down as party leader. Elovaara told the magazine that a harsh immigration critic would scare people like herself away from becoming affiliated with the party. Finns Party members from the party’s anti-immigration wing describe themselves with the Finnish word “nuiva”, meaning cold or standoffish. Elovaara’s comment was widely interpreted to mean that if someone too “nuiva” or radically anti-immigration were chosen, Elovaara would leave. According to Elovaara, she was talking on a more general level. That did not cut it. In an interview for tabloid Iltalehti, the second vice chair of the Finns parliamentary group Leena Meri accused Elovaara of pressuring and threatening the party. Elovaara, in turn, says she feels like she is being maneuvered out. She won’t reveal any details, but says the “conflicts” between her and the party can be seen on both small and larger issues. So why won’t she leave? Elovaara mulls over her words and emphasises that she is –again–speaking on a general level. “Switching parties rarely is the answer,” she starts. “But I have been approached warmly by several parties.” Meaning, the Social Democrats? “Not especially by them.” T o understand why defecting seems like such an impossible thought to Elovaara, one must understand where she comes from. Elovaara is a first-term Member of Parliament, and has been active in the Finns for a decade–a third of her life. The Finns, formerly known as the True Finns, were born in the aftermath of the dissolution of the Finnish Rural Party in 1995. Around that time, Tiina Elovaara was still navigating through girlhood in the notorious Tampere suburb Kaukajärvi. Elovaara grew up next door to a sanatorium for alcoholics. Her mother died of cancer when Elovaara was nine. Her father was a drunk. Back then the Finns were a minor political player, with only a single MP that largely went ignored. Nobody really knew what the party stood for and nobody really cared. But Elovaara did. She saw the party as an alternative to the stiff mainstream parties. Since the very beginning, the Finns have been more of a citizens’ movement with room for everyone. For Elovaara, the Finns have given regular citizens decision-making power on issues of national importance and placed them in influential roles usually reserved for the elite. “Some grow into the roles, some don’t,” she says. Regardless of your background, the party gave everyone a fair shot. “No matter who you were our doors were open.” That is exactly how Elovaara sees herself. The sole reason for her loyalty is her gratitude. “My background is… uncommon. Where I’m from, people don’t make it to Parliament.” As a first-term parliamentarian, Elovaara snagged spots in the Environment and Foreign Affairs Committees. The latter committee aligns with Elovaara’s interests, and she has been able to work with foreign policy heavyweights like former Prime Minister Alexander Stubb and former presidential candidate for the Green League, Pekka Haavisto. For Elovaara, positions in the “major-league” prove how much her party trusts her and provide her with opportunities that would otherwise be unattainable for a young woman. A cynic might say that Elovaara’s swift rise to important political positions is no surprise. After all, the Finns Party has unhinged MPs like Teuvo Hakkarainen and Pentti Oinonen in its ranks, who should not be allowed outside much less able to influence foreign policy. [ENG 1/1] SENSE AND SENSIBILITY Translation: Melissa Heikkilä 34
J otta ymmärtäisi, miksi loikkaaminen on Elovaaralle niin mahdoton ajatus, on ymmärrettävä hänen taustaansa perussuomalaisissa. Elovaara nousi eduskuntaan ensimmäisen kerran viime vaaleissa. Puolueen toiminnassa hän on kuitenkin ollut mukana jo vuosikymmenen, kolmasosan elämästään. Perussuomalaiset syntyi vuonna 1995 konkurssiin menneen Suomen maaseudun puolueen jämistä. Niihin aikoihin Tiina Elovaara vietti lapsuuttaan Tampereen Kaukajärven levottomassa lähiössä. Naapuritalossa oli alkoholistiparantola. Äiti kuoli syöpään, kun Elovaara oli vasta yhdeksän. Isä joi. 1990-luvun puolivälissä perussuomalaiset oli pienpuolue, jota ei pidetty oikein minään. Sillä oli eduskunnassa tasan yksi kansanedustaja. Kukaan ei oikein tiennyt, mitä he haluavat, eikä ketään oikeastaan kiinnostanutkaan. Mutta Elovaaraa kiinnosti. Hän piti perussuomalaisia vaihtoehtona vanhoille valtapuolueille. Perussuomalaiset on alusta lähtien ollut Elovaaralle ennen kaikkea kansanliike, jossa on ollut tilaa kaikille. Se on nostanut valtakunnalliseen päätöksentekoon tavallisia ihmisiä ja antanut heille luottamustehtäviä. ”Osa kasvaa niihin, osa ei”, Elovaara toteaa. Siitä huolimatta kaikille on annettu mahdollisuus. ”Meille on voinut tulla, vaikket olisi kukaan.” Sellaisena Elovaarakin kokee puolueeseen tulleensa. Kiitollisuus estää häntä loikkaamasta. ”Mun tausta on... omanlaisensa. Ei sieltä yleensä ponnisteta eduskuntaan.” Ensimmäisen kauden kansanedustajana Elovaara nostettiin ympäristöja ulkoasiainvaliokuntiin. Niistä jälkimmäinen käsittelee Suomen kansainvälisiin suhteisiin liittyviä asioita ja on Elovaaralle erityisen tärkeä. Ulkoasianvaliokunnassa hänen kollegoitaan ovat muun muassa sellaiset ulkopolitiikan mammutit kuin Alexander Stubb (kok) ja Pekka Haavisto (vihr). Elovaara tulkitsee tilanteen niin, että nostamalla hänet ”raskassarjalaisten” joukkoon puolue on osoittanut hänelle sellaista luottamusta ja tarjonnut sellaisia mahdollisuuksia, joita hän ei nuorena naisena olisi muualla saanut. Kyynisempi saattaisi huomauttaa, ettei sinänsä ole ihme, jos Elovaara on saanut puolueessa vakavasti otettavia luottamustehtäviä. Perussuomalaisten eduskuntaryhmässä on kuitenkin Teuvo Hakkaraisen ja Pentti Oinosen kaltaisia huru-ukkoja, joita ei aina oikein arvaisi päästää edes ulos – saati ulkoasiainvaliokuntaan. P erussuomalaiset on ollut suomalaiselle medialle valtava testi, joka on usein reputettu. Joko ei ole oltu tarpeeksi kriittisiä tai sitten on suistuttu hysteeriseen paniikkiin yhden Facebookkirjoituksen takia. Esimerkiksi europarlamentaarikko Jussi Halla-ahon kirjoituksia on välillä tulkittu kuin piru raamattua. Provosointia, satiiria ja ironiaa on luettu vakavina poliittisina ehdotuksina. Puhutaan siis asioista nyt niiden oikeilla nimillä ja kysytään suoraan: kuinka paljon puolueen kohusta kohuun rämpiminen oikein turhauttaa? ”Politiikkaan kuuluu se, että on pakko oppia sietämään massiivistakin turhautumista.” Perussuomalaiset on toistuvasti syyttänyt mediaa puolueen mustamaalaamisesta, sen edustajiin kohdistuvasta ajojahdista ja heidän tahallisesta väärinymmärtämisestään. Mutta on puolueessa niitäkin, joita tarpeeton provosointi jo kyllästyttää. Ei Elovaaraltakaan heru touhulle loputtomasti ymmärrystä. ”Ilmiössä voi olla kyse kahdesta asiasta. Se, että ihminen on harkitsematon, on tavallaan inhimillistä. Tähän ammattiin ei kukaan saa koulutusta. Mutta osa rakentaa poliittisen uransa provokaatioon. En näe sen arvoa.” Liian kriittiseksi Elovaara ei taaskaan suostu heittäytymään. Hän alkaa puhua syrjäytymisestä sekä yhteiskunnallisesta murroksesta ja sanoo, että pettymystä ja aggressiivisuutta pitäisi ymmärtää, muttei alistua niille. ”On toisaalta huolestuttava piirre, että provosoinnilla voi nykymaailmassa päästä vaikka Yhdysvaltain presidentiksi.” J os johonkin on suomalaisessa politiikassa voinut luottaa, niin siihen, että Timo Soini on ja pysyy. Soinin institutionaalinen asema on alkanut kuitenkin horjua. Syypäitä siihen ovat maahanmuuttajat ja aiemmin mainittu eiralainen kielitieteilijä. Perussuomalaiset valitsee puheenjohtajansa kesäkuun puoluekokouksessa Jyväskylässä. Virallisia ehdokkaita ei ole lehden painoonmenohetkellä yhtään, mutta käytännössä kaksi: Soini ja Halla-aho. Soini on lähes omin pikku kätösin leiponut hassusta pienpuolueesta Suomen kolmanneksi suurimman puolueen ja sekoittanut suomalaisen politiikan perinpohjaisesti. Halla-aho on puolestaan profiloitunut maahanmuuttokriittisyyden maskottina, onhan Homma-forumkin syntynyt hänen Scripta-bloginsa vieraskirjan pohjalta. Tammikuun alussa Lännen Median kyselyssä Halla-ahon kannatus oli jo lähes tasalukemissa Soinin kanssa. Hänellä on täydet edellytykset nousta puolueen johtoon. Monien arvioiden mukaan se profiloisi perussuomalaisia entistä enemmän vain yhden asian liikkeeksi. Se huolettaa Elovaaraa ja horjuttaa hänen vaalimaansa ajatusta perussuomalaisista kansanliikkeenä, jossa kaikille on tilaa. Jos Halla-ahosta tulee puheenjohtaja, valuvatko entiset kolmen suuren kannattajat takaisin sinne, mistä ovat tulleet? ”Jos tämä alkaa liikkua siihen suuntaan, että on vain yksi teema eli maahanmuutto, niin totta kai sillä on seurauksensa”, Elovaara sanoo ja tokaisee sitten varsin nuivasti: ”Olisi tosi kiinnostavaa nähdä se Halla-ahon puheenjohtajaohjelma, niin sanotusti.” Pitkään politiikassa olleet tietävät varsin hyvin, millaisia visioita ylipäätään on mahdollista toteuttaa. Elovaaran mielestä maahanmuuttokriitikkojen utopistisimpia näkyjä yhdistääkin usein poliittinen kokemattomuus. Kaikista nuivimmat ovatkin jo pettyneet perussuomalaisiin. Rajoja ei ole vieläkään pistetty kiinni, eikä edes Jussi Halla-aho saa niitä yksin suljettua. ”Kyllä mä haluaisin nähdä ne hallitusneuvottelut ja sen kansainvälisen politiikan, miten se käytännössä toteutettaisiin”, hän hymähtää. Ettei Suomi ottaisi enää ikinä yhtään pakolaista? ”Joo. Ihan huvittava ajatus sinänsä.” Mutta pian tästäkin aihepiiristä löytyy valoisampi näkövinkkeli. Puheenjohtajakilpailu voi Elovaaran mielestä nimittäin ”kirkastaa työväen agendaa” ja puhdistaa ilmaa. Se pakottaisi perussuomalaiset käymään kunnon linjakeskustelun. Sellaiseen ei puolueessa ole aiemmin ollut juuri edes tarvetta. 35
T he Finns Party has tested the Finnish media on several occasions, with varying results. The media either fails to be critical enough or hysterically amplifies the importance of a single Facebook post. For example, Jussi Halla-aho’s provocative, sometimes satirical and ironic blog posts have been interpreted as literal political statements. It’s time to address the elephant in the room: how frustrating is it to be in a party, which seems to stumble from one scandal to another? “Tolerating massive frustration is a part of politics.” The Finns have repeatedly blamed the media for partisan and unfair reporting, manhunts and intentionally misunderstanding them. But the Finns are notorious for their provocation-spewing politicians. That tactic is starting to bore even their party colleagues, and Elovaara has limited patience for behaviour like that. “We’re talking about two things here. It’s human to sometimes slip and say something inconsiderate. Nobody receives formal training for this job. I don’t see the value of building an entire career on provocation though.” Then, Elovaara turns diplomatic. She starts talking about marginalization and societal change, and says we should understand disappointment and aggression, not yield to it. “On the other hand, it’s really worrying how provocation can make you the president of the United States.” I t has always seemed like a given that Timo Soini would continue to be the head of the Finns Party. Recently however, strong feelings concerning immigration and contenders like Halla-aho have dented Soini’s institutional position. The Finns are due to elect a new party leader at their party congress next June. Though no one has officially announced their candidacy, there are really only two possibilities: Soini and Halla-aho. Soini has almost single-handedly raised the Finns Party to being the county’s third largest party, thoroughly shaking Finnish politics in the process. Halla-aho, in turn, has profiled himself as a champion of the anti-immigration wing; the Homma discussion forum was inspired by the comments section of his blog. In a poll published by Lännen Media in early January, Halla-aho’s popularity ratings were almost even with Soini’s. He has the full potential to become party leader. Political pundits believe Halla-aho’s rise to power would pigeonhole the Finns even more as a single-issue party. These developments worry Elovaara, and play their part in corroding her belief in the Finns as a citizens’ movement for people from all walks of life. If Halla-aho becomes chair, would it repel the voters, who gave their votes to protest the mainstream? “If it looks like we’re focusing on just one issue like immigration, then naturally that has its consequences,” says Elovaara and then, quite standoffishly, ”It would definitely be interesting to see Halla-aho’s plan for his chairmanship.” Veterans in politics know very well what kind of changes are actually possible. Elovaara thinks political inexperience is to blame for the anti-immigration wing’s utopian daydreams. The most standoffish, or “nuiva” members have been disappointed by bold promises of anti-immigration action in the past. When the Finns made it into government this outlandish talk was proven to be just that: talk. The borders are still “open” and not even Halla-aho can shut them on his own. “I’d like to see those government formation talks and how that kind of foreign policy would be implemented in practice,” she scoffs. You mean rejecting all refugees? “Yeah. It’s quite an entertaining thought.” Every cloud has a silver lining. Elovaara believes giving Soini a run for his money would “brighten the working class agenda” and clear the air. It would force the Finns into a serious and thorough ideological conversation, which–before now–was seen as unnecessary. E lovaara emphasizes that the Finns are a relatively young party, for whom ordinariness is both a weakness and a strength. Its organisation and procedures are very different from those of larger parties, and being different is both a blessing and a curse. “The party’s structure means that as an organisation, we’re struggling in some areas when compared to our competitors.” Like what, for example? “Communications.” It’s hard to disagree. Other major parties have communications managers, communications coordinators, communication planners and heads of communications, while the Finns are lacking in these titles altogether. This leads to frequent communications blunders. Their politicians are often quoted saying something outrageous, and the media’s attempts to get Soini to condemn rascism always end awkwardly. What else would you expect from a political party, whose leader’s personal blog has been a laughing stock for years, and whose youth wing chair, Sebastian Tynkkynen, thinks crawling up church steps in a diaper is a good way to further their political agenda? Party Secretary Riikka Slunga-Poutsalo seems indifferent to facts because hey, what matters is how things feel. To top it all off, the party’s general make-it-happener happens to be Matti Putkonen, who loves nothing more than organising eccentric media performances, which leave viewers wondering whether he really believes his delusions or whether the media have swallowed yet another elaborate postmodern parody without chewing. It’s hard to imagine Tiina Elovaara preaching about spontaneously combusting bats, or having hissy fits over muslim children trick-or-treating. Elovaara has a hundred reasons and more to switch parties. Yet, defection is all but an impossible thought. Why? Because the Finns have given Elovaara everything. Because ultimately, this is not a question of sense, but sensibility. “I have lived my entire life through gratitude. Without it, I wouldn’t be standing where I am,” Elovaara says solemnly and continues: “This party gave me a home. It would take something huge and radical, and a long time to think things over before I would give up my loyalties and find a new home.” It always protects, it always perseveres. [ENG 2/2] S E N S E A N D S E N S I B I L I T Y 3 3 7 36
E lovaara korostaa, että perussuomalaiset on nuori puolue, jolle tavallisuus on sekä vahvuus että ongelma. Se on myös organisaatioltaan ja toimintatavoiltaan hyvin erilainen kuin vanhat valtapuolueet. Erilaisuus on rikkaus ja iso ongelma. ”Puolueen rakenne ei välttämättä organisaationa toimi kuin joillain muilla puolueilla, jotka osaavat tietyt asiat erinomaisesti.” Kuten mitkä? ”Viestinnän.” Siitä on vaikea olla eri mieltä. Muilla suurilla puolueilla on viestintäpäälliköitä, viestintäkoordinaattoreita, viestintäsuunnittelijoita ja viestintävastaavia, perussuomalaisilla ei. Viestintäongelmien kanssa kamppaillaan lähes aina, kun joku puolueen jäsen on möläyttänyt jotain outoa ja Soinia yritetään saada tuomitsemaan rasismi – yleensä laihoin tuloksin. Mutta mitä muuta voisi odottaa, kun puheenjohtajan Ploki on ollut yleinen vitsi jo vuosikaudet ja poliittisen nuorisojärjestön puheenjohtaja edistää poliittista agendaansa rypemällä vaipoissa pitkin kirkon portaita? Puoluesihteerinä häärii Riikka Slunga-Poutsalo, joka ei usein hallitse edes omaa viestintäänsä. Tai saattaahan hän hallitakin, mutta hei, näin nämä asiat koetaan. Kaiken huipuksi jonkinlaisena joka paikan yleisvirkailijana pöhisee omituisia mediaperformansseja järjestävä Matti Putkonen, josta on lähes mahdoton sanoa, uskooko hän todella omiin juttuihinsa vai onko niiden tarkoitus vain todistaa, että media liukastuu jokaiseen Putkosen liukumiinaan. Tiina Elovaaraa on vaikea kuvitella horisemassa räjähtävistä lepakoista tai vaahtoamassa virpovista muslimipenskoista. Hänellä olisi kaikki maailman järkisyyt vaihtaa puoluetta, ja jos häntä on uskominen, ottajiakin olisi. Silti puolueen vaihtaminen on Elovaaralle lähestulkoon mahdoton ajatus. Miksi? Koska Elovaara on saanut perussuomalaisilta kaiken. Koska tässä ei ole kyse vain järkisyistä, vaan tunteista. ”Olen aina elänyt elämääni kiitollisuuden kautta. En olisi tässä ilman sitä”, Elovaara sanoo vakavana ja jatkaa: ”Tämä puolue antoi minulle kodin. Vaatii tosi isoja ja mullistavia asioita ja pitkän harkinnan, jotta ikinä tulisi sellainen tilanne, että lojaaliuteni loppuisi ja olisi vaihdettava kotia.” Kaiken se kestää, kaiken se kärsii. 37
YLLÄTTÄEN YHDESSÄ Teksti: Mikael Mattila – Kuvitus: Antti Kyrö
TIISTAINA LOKAKUUN 14. PÄIVÄ KLO 14.14 vuonna 2014 Tampereen yliopiston intranettiin ilmestyi tiedote. Siinä kerrottiin, että Tampereelle luodaan uusi korkeakoulu, Tampere3. Se tulisi muodostumaan Tampereen yliopistosta, Tampereen teknillisestä yliopistosta sekä Tampereen ammattikorkeakoulusta. Julistuksessa oli vain yksi pulma: päätöksestä ei oltu kerrottu kenellekään. Yhdistyminen oli kyllä ollut puheissa aiemminkin. Hankkeelle keväällä valittu ohjausryhmä oli kuitenkin antanut kuvan, ettei mitään päätöksiä oltu vielä tehty. Seuraavaksi tulikin sitten jo lokakuinen tiedote siitä, miten Tampereelle todellakin luodaan nopeasti uusi korkeakoulu. Tampere3:n verkkosivujen mukaan syntymässä on hyvinvoivan yhteiskunnan kehittäjä, moottori ja tulkki sekä käytäntöjä muokkaava ja ravisteleva sivistysyliopiston ja ammattikorkeakoulun kokonaisuus, joka tarttuu ihmiskunnan ongelmiin sekä yhdistää ideat, ihmiset, tieteen, sovellukset ja elinkeinoelämän. Tai sellaisen piti syntyä. Yhdistyneen yliopiston oli määrä aloittaa toimintansa vuoden 2018 alussa. Alkuvuoteen 2017 mennessä koululla ei kuitenkaan ollut yrityksistä huolimatta edes sovittua nimeä saati allekirjoitettuja perustamisasiakirjoja. Nyt uudeksi tavoitepäivämääräksi on ilmoitettu 1.1.2019. Tampere3 saattaa hyvinkin olla Pirkanmaan oma Guggenheim tai Länsimetro. Ainutlaatuinen se ei kuitenkaan ole. Eri puolilla Suomea Lahdesta Lappiin puuhataan yhteen sellaisia korkeakouluja, jotka eivät ole tottuneet olemaan yhdessä. Ongelmiahan siitä tulee. TEEMME UUTTA ROHKEASTI, RIPEÄSTI JA RAIKKAASTI ( TAMPERE3.FI) Tampere3:a ja Guggenheimia yhdistää muun muassa salamyhkäinen viestintä, rahoituksen niukkuus ja ankara vastustus. Lähes tyhjästä lokakuussa 2014 ponnahtanut tiedote poiki heti Tampereen ylioppilaskunnan järjestämän mielenosoituksen. Soppa kiehahti yli marraskuussa 2016, kun Tampereen teknillisen yliopiston hallitus päätti keskeyttää yhdistymisen valmistelun rahoitussyistä. Kuukauden päästä se kuitenkin pyörsi sanansa, mutta vaati tulevan yliopiston perustamiskirjaan muutoksia. Tällä hetkellä hanke on ikään kuin varikolla: ei hylätty, mutta ei liikkeelläkään. Koulujen yhdistymistä puuhaamassa ollut Tampereen yliopiston entinen rehtori Kaija Holli ei ole tilanteesta huolissaan. ”Aina tulee vähän takapakkia, kun tekijät vaihtuvat.” Sekä Tampereen yliopisto että Tampereen teknillinen yliopisto saivat noin vuosi sitten uudet rehtorit. Pelkästään henkilövaihdoksista ei kuitenkaan ole kyse: Tampere3:n tiellä on ollut myös muun muassa lakiin liittyviä ristiriitoja. Vyyhdin takana on vuoden 2010 yliopistolaki, joka erotti yliopistot valtionhallinnosta. Muutoksen myötä esimerkiksi professorit eivät enää toimi valtion virassa, vaan tavallisessa työsuhteessa. Myös varainhankinnan vastuuta on siirretty enemmän yliopistoille itselleen. Lisäksi yliopistot voivat nykyään valita, ovatko ne julkisoikeudellisia yhteisöjä vai säätiöitä. Tampereen yliopisto on julkisoikeudellinen yhteisö eli toimii yliopistoille perinteisemmällä tavalla. Sitä johdetaan rehtoraatin, hallituksen ja kollegion avulla, ja näiden jäsenistö koostuu pääosin yliopiston omasta väestä. Tampereen teknillinen yliopisto sen sijaan on säätiö. Sen johto koostuu rehtorista, hallituksesta sekä konsistorista, joka päättää oppilaitoksen akateemisesta sisällöstä. Hallitus koostuu yliopistoväen sijaan ulkopuolisista vaikuttajista, jotka tulevat pääosin elinkeinoelämästä. Myös Tampere3-korkeakoulusta on tulossa säätiö, sillä mallin uskotaan houkuttelevan ulkoisia rahoittajia herkemmin apajille. Nyt luonnosteltu Tampere3:n hallituksen nimityskomitea päästää kuitenkin liikaa valtaa yliopistoyhteisön ulkopuolelle, sanoo valtiosääntöoikeuden dosentti Pauli Rautiainen Tampereen ylioppilaslehti Aviisissa. Yliopistolain mukaan säätiöhallituksen nimittävän toimielimen tulisi edustaa edellämainittua kolmikantaa. Nyt ideoidussa komiteassa taas päätösvalta olisi yliopiston ulkopuolisilla vaikuttajilla. Lisäksi luonnos asettaisi rehtorin myös konsistorin puheenjohtajaksi, mikä on dosentti Rautiaisen mielestä huonoa hallintoa. K A I J A H O L L I E I H Ä T K Ä H D Ä E D E S laittomuuteen liittyvistä epäilyistä. Hänestä ongelmat ovat ”näennäisiä”. ”Syytöksillä halutaan vain hidastaa prosessia. Tässä pitäisi nyt nähdä yhteinen tavoite, ohi tällaisten erojen. Hallintohan on olemassa juuri yliopistoyhteisöä varten! Sitä paitsi teknillinen yliopisto on tämän säätiömallin jo testannut, joten olisi outoa, jos ongelmia ilmenisi vasta nyt.” Tampereen teknillisen yliopiston rehtori Mika Hannula muotoilee sanansa varovasti. Miten onnistuu korkeakoulujen yhdistäminen innovaatiotehtaiksi, kun rahoitus ja kunnolliset suunnitelmat puuttuvat? 39
”Olemme sitoutuneet alkuperäiseen visioon, eli haluamme luoda taloudellisesti vahvan säätiöyliopiston, jonka perustamiseen valtioneuvosto päätti osallistua jo viime keväänä.” Muun muassa Tampere3:n rahoitus sai kuitenkin teekkarikoulun jo kerran karkaamaan neuvottelupöydästä. Uuden korkeakoulun rahapotti koostetaan yhdistyvien oppilaitosten varallisuudesta, joka yhteenlaskettuna on useita satoja miljoonia. Yhdistymiseen varattu peruspääoma on kuitenkin vain reilut kaksi miljoonaa. Sen kokoamiseen on osallistunut liuta tahoja Tampereen kaupungista Suomen ammattiliittojen keskusjärjestö SAK:hon ja Tampereen kauppakamariin. Valtion osuus on vaivaiset 50 000 euroa. ”Se on aika muodollinen summa. Sillä ei vielä taata, että koulutus ja tutkimus pysyisivät yhdistämistä edeltävällä tasolla”, Hannula sanoo. Tampereen teknillinen yliopisto pelkää omien varojensa puolesta. Se on ymmärrettävää. Yhteisen kukkaron malli tarkoittaa käytännössä sitä, että TTY-säätiön varoja käytetään myös Tampereen yliopiston kehittämiseen, ja toisinpäin. TTY haluaisikin valtion osallistuvan uuden korkeakoulun rakentamisen peruskustannuksiin peräti 50 miljoonalla eli sata kertaa nykyistä suuremmalla summalla. Ylioppilaslehden saamien vinkkien mukaan Tampereen teknillinen yliopisto palasi neuvottelupöytään opetusja kulttuuriministeriön painostuksesta. Tampereen korkeakoulujen aloitteesta alkanut projekti onkin muuttunut ministeriön puolelta tarjoukseksi, josta ei voi kieltäytyä – ainakaan, jos mielii saada koulutukseen rahoitusta. Tampere3-projektin hankejohtaja Päivi Myllykangas vastaa painostusepäilyihin tulkinnanvaraisesti: ”Ministeriö toimii kuten se toimii. Jos se koetaan painostukseksi, niin olkoon sitten näin.” “TAITAVA, UTELIAS JA AIKAANSAAVA OPISKELIJA YTIMESSÄ” ( TAMPERE3.FI) Opiskelijoiden edustajia Tampere3 on hämmentänyt aina lokakuussa 2014 julkaistusta tiedotteesta asti. ”Tampere3-viestinnässä on menty fantsuilu edellä”, sanoo Tampereen yliopiston hallituksen entinen opiskelijaedustaja ja prosessia aitiopaikalta seurannut Eetu Kreivi. ”On esitelty tällainen uusi ja mahtava malli avaamatta tarpeeksi, mikä se oikeastaan on, ja sitten on vaadittu opiskelijoita ja henkilökuntaa vain sopeutumaan siihen. Samalla malli näyttää olleen epäselvä myös hankkeen vetäjille.” Myös Kreivin entinen hallituskollega Anne Soinsaari pitää hanketta epämääräisesti johdettuna. ”On maalailtu hienoja kuvia uudesta yliopistosta, mutta foorumeita, joilla yhteisiä hankkeita olisi konkreettisesti mietitty, ei ole ollut tarpeeksi.” ”Ministeriö toimii kuten se toimii. Jos se koetaan painostukseksi, niin olkoon sitten näin.” Y L L ÄT TÄ E N Y H D E S S Ä 3 8 4 3 40
Yliopiston viimeaikainen hallinto ei ole ollut muutenkaan järin keskustelevaa, sanovat Tampere3-hanketta hallitukselle kritisoineet Kreivi ja Soinsaari. Eikä Tampereen yliopisto ole tässä suhteessa ainoa. Vuoden 2010 yliopistolain jälkeen opiskelijat ja tutkijat eri puolilla Suomea ovat kilpaa moittineet kaupallistuvaa yliopistoa ja läpinäkymätöntä johtamistapaa. Helsingin yliopistolla kritiikki poiki viime vuonna Yliopistokäänne-nimisen addressin, jossa Helsingin yliopiston professorit moittivat yliopistolain johtaneen epädemokraattiseen, keskusjohtoiseen ja mielivaltaiseen yliopisto johtamiseen. ”Valtio hallitsee yliopistoja kepillä. Ajatellaan, että ilman kvantitatiivisia mittareita tutkijat ja opiskelijat eivät tee hommiaan kunnolla. Tämä heijastuu myös Tampere3:een”, Kreivi sanoo. Myös Tampereen ammattikorkeakoulussa on herännyt huolia Tampere3:n heikosta demokratiasta. Yliopistoihin verrattuna ammattikorkeakoulu on kuitenkin pysynyt hiljaa: sille yhdistymisestä on paljon hyötyä. ”Ammattikorkeat haluavat yliopistojen kylkeen, koska yksittäisten koulujen on vaikeampaa saada rahoitusta tutkimus-, kehitysja innovaatiotoimintaan, vaikka se kuuluu myös ammattikorkeakoulujen päätehtäviin. Yliopistoille annetaan myös julkisessa keskustelussa enemmän painoarvoa, ja opiskelijoiden edunvalvonta on resursoidumpaa”, selittää Tampereen ammattikorkeakoulun hallituksen jäsen Iiris Suomela. YHDISTYMISPÖHINÄ ON TÖRMÄNNYT ongelmiin muuallakin kuin Tampereella. Lapissa Rovaniemen kaupunki on kinastellut Kemin ja Tornion kanssa Lapin ammattikorkeakoulun osakkeiden myynnistä. Kemi ja Tornio haluaisivat naittaa ammattikorkeakoulun Oulun yliopistolle, kun taas Rovaniemi veisi sen Lapin yliopiston kylkeen. Lahden ammattikorkeakoulun (LAMK) opiskelijakuntaa nakertaa puolestaan fuusion ripeä aikataulu ja huono osallistaminen. LAMK on pyrkimässä osaksi Lappeenrannan teknillisen yliopiston omistamaa LUT-konsernia, ja samaan koplaan on menossa myös Saimaan ammattikorkeakoulu. Yksi kipuilija kuviossa on ollut Lahden maineikas Muotoiluinstituutti, joka on jo aiemmin sulautettu Lahden ammattikorkeakouluun. Muotoiluinstituutin opiskelijayhdistys MIO ry marssi joulukuun alussa puheenjohtajansa Janne Kalliolan johdolla kaupungintalolle ja jätti lausunnon, jossa se ilmaisi huolensa koulun asemasta. ”Opiskelijat ja henkilökunta kiivastuivat siitä, ettei näistä aikeista ja keskusteluista tiedotettu tarpeeksi aikaisin. Vaikka päätöksiä ei oltu vielä tehty, niin tuntui, että keskustelut oli viety jo aika pitkälle meitä kuulematta”, Kalliola kertoo. Muotoiluinstituutissa on ollut huolia jo ennen uusimpia fuusiouutisia. Kalliolan mukaan Lahden ammattikorkeakoulun säästötoimet ovat lisänneet henkilökunnan työtaakkaa, minkä lisäksi materiaalikuluista ja opettajavierailuista on leikattu. Lahden ammattikorkeakoulun hallituksen puheenjohtajan Kari Salmen vastaus on odotetun rauhoitteleva. Muotoiluinstituutin toimintaa ei olla hänen mielestään ”missään nimessä vaurioittamassa”. ”Tilanne on hallinnassa! Opetusohjelmia pitää silti arvioida uudelleen, jotta ne vastaisivat parhaiten elinkeinoelämän tarpeisiin. Yhdistämisessä näen Muotoiluinstituutin kannalta vain etuja, koska LUT tarjoaa esimerkiksi yrittäjyystaloutta käsitteleviä opintoja. Suuri osa muotoilijoista ryhtyy kuitenkin yrittäjiksi.” LUT-konsernin on tarkoitus aloittaa toimintansa vuoden 2018 alussa.
TAMPERE3 ON UUDEN AJAN LEONARDO DA VINCI. ( TAMPERE3.FI) Korkeakoulufuusioiden isoäiti Suomessa on Aalto-yliopisto, joka syntyi heti uuden yliopistolain myötä vuonna 2010. Sen muodostivat pääkaupunkiseudulla Teknillinen korkeakoulu, Kauppakorkeakoulu ja Taideteollinen korkeakoulu. Seitsemän vuoden takaisen Aalto-fuusion sujumista on jo ehditty tutkia. Esille ovat nousseet samat, tutut pulmat. ”Säätiöyliopistoon muodostettiin yliopistoyhteisön ulkopuolinen hallitus, mikä herätti henkilökunnassa hämmennystä. Myös päätöksenteon osallistamisen koettiin jääneen näennäiseksi”, sanoo Aaltoa tutkinut Pauliina Koschke. Myös viestinnän epäjohdonmukaisuus kuulostaa kiusallisen ajankohtaiselta. Aalto-prosessin aikana rehtorit joutuivat vakuuttelemaan, ettei enempää kerrottavaa ole. ”Hoettiin vain, että asiat etenevät.” Kolme erilaista hallintoja opiskelijakulttuuria joka tapauksessa yhdistyi paljon hoetuksi innovaatioyliopistoksi. Aalto sai kesäkuussa Kansallisen koulutuksen arviointikeskus Karvin laatuleiman, koska se on ”hyödyntänyt hyvin yliopistoyhteisön ja ulkoisten sidosryhmien näkemyksiä”. Suomeksi sanottuna se on kaupallistanut itseään tehokkaasti. Jos tämä oli tavoite, ei lopputulos näytä katastrofilta. Se ei silti tarkoita, että Aalto-yliopisto olisi mallioppilas. Koschke toivoo, että yhteen haluavat oppilaitokset osaisivat jatkossa paremmin perustella paitsi yhdistymisen syitä, myös listata yhteisiä tavoitteitaan. Perusteellinen pohjatyö ehkäisee hänen mukaansa mahdollisia konflikteja. Siksi nyt Tampereella ilmenneet ongelmat eivät yllätä Koschkea. “Jostainhan se kertoo, että nämä hankkeet herättävät voimakkaita reaktioita henkilökunnassa ja opiskelijoissa. Niin ei tarvitsisi olla.” AALLON JÄLKEEN KOULUFUUSIOT OVAT jatkuneet. Vuonna 2010 Turun yliopisto sulautti itseensä paikallisen kauppakorkeakoulun, ja Kuopio sekä Joensuu yhdistivät voimansa Itä-Suomen yliopistoksi. Vuonna 2013 Sibelius-Akatemia, Kuvataideakatemia ja Teatterikorkeakoulu yhdistyivät puolestaan Taideyliopistoksi. Uusimmat korkeakoulufuusiot pyrkivät pidemmälle, yli niin sanotun duaalimallin. Termillä viitataan perinteiseen työnjakoon yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen välillä: ensimmäiset satsaavat akateemiseen ja jälkimmäiset soveltavaan tutkimukseen. Suomalaisessa korkeakoulujärjestelmässä on ollut pitkään olemassa kaksi erillistä tutkintopolkua. Mitä duaalimallin ylittämisellä siis tarkoitetaan? No, tällä hetkellä ei juuri mitään. Mallin purkaminen edellyttäisi lakimuutoksia, jotka eivät toistaiseksi menisi eduskunnassa läpi. Etenkin kokoomus haluaa pitää järjestelmän ennallaan. Siksi tällä kierroksella pyritään vain lisättyyn yhteistyöhön. Tampere3:ssa on mahdollista suorittaa kursseja naapurikoulusta, mutta sieltä valmistuisi entiseen malliin maistereita, diplomiinsinöörejä ja tradenomeja – ei mitään uuden polven fuusiotutkinnon suorittajia. Luulisi, että mallissa karsitaan ainakin päällekkäisiä kursseja, mutta hankejohtaja Päivi Myllykangas sanoo, että ristiinopiskelua vain ”tehostetaan”. ”Tutkintopolut pidetään erillään, mutta tarkoituksena on helpottaa esimerkiksi ammattikorkeakouluopiskelijoiden mahdollisuuksia maisteriopintoihin yliopiston puolella”. Tämä kyllä sopii trendiin, jossa yliopisto-opintoja jaetaan monien EU-maiden tapaan selkeän kaksiportaisiksi eli erillisiin kandidaattija maisteritutkintoihin. Varsinainen Tampere3:ksi yhdistyminen alkaa kuitenkin näyttää yhä enemmän muodolliselta tempulta, jolla saadaan ehkä säästöjä ja ehkä kohotettua imagoa. TA M P E R E 3-H A N K E O RGA N I S O I DA A N UUDELLEEN. ( TAMPERE3.FI) Miksi korkeakoulut sitten koettavat väkisin yhdistyä, jos se on niin vaikeaa? Eivät ne välttämättä koetakaan. Kuten Tampereen teknillisen korkeakoulun tapaus vihjaa, joku muu saattaa ohjailla suuntaa. Opetusja kulttuuriministeriön mukaan vuoden 2010 yliopistolailla on pyritty ”parantamaan yliopistojen toimintaedellytyksiä kansainvälisessä toimintaympäristössä”. Käytännössä se tarkoittaa, että yliopistoista halutaan säätiöittämisen kautta kilpailukykyisiä vähällä julkisella rahalla. Se sopii nykyiseen poliittiseen linjaan, jossa Juha Sipilän hallitus leikkaa korkeakoulujen ja tutkimuksen valtiollisesta rahoituksesta 420 miljoonaa euroa vuodessa. Opetusja kulttuuriministeriön kärkihankkeissa yliopistoilta edellytetään tarkempaa ”profiloitumista” ja ”yritysyhteistyötä” eli itsensä aggressiivista brändäystä tutkimusrahoituksen toivossa. Rahoitusta metsästävissä yliopistoissa työskentelee kuitenkin tyytymätöntä henkilökuntaa. Opetusja kulttuuriministeriön loppuraportti uudesta yliopistolaista tuottaa déjà-vu-kokemuksen: yliopistojen väkeä häiritsee etenkin osallistamisen vähäisyys ja tutkimusrahoituksen jahtaaminen. Professoriliiton tutkimus puolestaan kertoo professoreiden antavan työnantajilleen vain tyydyttävän arvosanan. Yliopistomaailman muutoksia seuranneen tutkijan arvio on kitkerä: nykyinen tiedepolitiikka estää tehokkaan tutkimuksen. ”Päättäjät eivät ymmärrä, millä periaatteella tieteen tekeminen toimii. Se vaatii pitkäjänteistä työtä ja mahdollisuuksia sattumille. Ei sitä voi noin vain hoputtaa”, sanoo yhteiskuntatieteiden tohtori Pirjo Pöllänen Itä-Suomen yliopistosta. Pöllänen on tutkinut, miten yliopistotutkijan profiili on viimeisen vuosisadan aikana muuttunut. Tehokkuutta, kilpailua ja yksityistä rahoitusta painottava trendi on kiihtynyt yliopistoissa 1990-luvulta alkaen. Tutkijan entistä epävarmempi toimenkuva ei vastaa lupausta ”lisääntyneestä autonomiasta”, vaan päin vastoin tutkimusrahojen saamiseen vaaditaan korkeakoulujen profiilia vastaavat tutkimussuunnitelmat. ”Tai siis, silloin rahojen saaminen helpottuu vähän”, Pöllänen lisää kuivasti. Tutkija katsoo, että Tampere3:n edustamalla yhdistymisbuumilla pyritään yksinkertaisesti kustannustehokkuuteen. ”Kyllähän tämä näkyy jo eurooppalaisissa standardeissa. Suomalaista yliopistoverkkoa pidetään liian tiheänä ja kalliina.” I N N OVA AT I OT OVAT TA M P E R E 3 : N K I N keskeinen tavoite. Niistä puhutaan koulutussäästöjen ja fuusioiden yhteydessä niin paljon, että sanaan on helppo suhtautua pilkallisesti. Mutta mitä sitten olisivat oikeat innovaatiot, höttöisen innovaatiopuheen sijasta? Tamperelaiset opiskelijaedustajat Anne Soinsaari, Eetu Kreivi ja Iiris Suomela harmittelevat, että innovaatio on leimautunut kuvaamaan teknisluonnontieteellisiä ratkaisuja ja niiden kaupallistamista. Sellaisella kärjellä yhteiskunnalliseen tutkimukseen profiloitunutta Tampereen yliopistoa ei ajeta fuusioon ainakaan hyvillä mielin. ”Innovaatio pitää kaapata takaisin”, Soinsaari puuskahtaa. Kolmikko intoutuu pyörittelemään vaihtoehtoja: voisiko Sipilän hallituksen perustulokokeilun mahdollistanutta taustatutkimusta pitää innovaationa? Entä maailman konfliktitilanteisiin keksittyjä uusia ratkaisutapoja? Yhtenä esimerkkinä esiin nousee tohtori Saara Särmän hupimielessä perustama All Male Panel -blogi, jonka kuvakaappaukset naureskelevat usein pelkistä pukumiehistä koostuville asiantuntijajoukoille. Blogi teki Särmästä valtakunnan päivystävän feministin. Myös Tampere3-koulujen rehtorit näkevät innovaatiot laajemmin kuin ”vimpaimina”. Vimpaimestakin tulee innovaatio vasta silloin, kun sitä sovelletaan sosiaaliseen ympäristöön, sanoo Tampereen yliopiston entinen rehtori Kaija Holli. Tutkija Pirjo Pöllänen on kuitenkin skeptisempi siitä, mitä innovaatio uusissa fuusiokouluissa tarkoittaa. ”Yhteiskunnalliset oivallukset eivät tuota rahaa. Sitä innovaatioilta tällä hetkellä kuitenkin vaaditaan. Tarvittaisiin laajamittainen muutos korkeakoulupolitiikassa, jotta muiden kuin vimpaimien arvostus nousisi.” Tammikuun 19. päivä Tampere3-hanke tiedotti valinneensa uuden johtoryhmän luotsaamaan koulujen yhdistymistä. Pelkkiä miehiä, huomasi Saara Särmä. Y L L ÄT TÄ E N Y H D E S S Ä 3 8 4 3 42
”Kyllähän tämä näkyy jo eurooppalaisissa standardeissa. Suomalaista yliopistoverkkoa pidetään liian tiheänä ja kalliina.”
ALOITA OMA TARINASI Kajaanin ammattikorkeakoulussa Valitse alasi ja aloita oma tarinasi: • Datacenter | Älykkäät järjestelmät | Peliala • Liikunnanohjaaja | Sports and Leisure Management Matkailun asiantuntija | Adventure Tourism • Rakennustekniikan insinööri | Konetekniikan insinööri • Sairaanhoitaja • Liiketalous | International Business Jatka omaa tarinaasi: Katso ylempään AMK-tutkintoon johtavat koulutukset nettisivuiltamme. Yhteishaku: 15.3. – 5.4.2017 Helsingin kansanopisto Helsingin kansanopisto www.laajasalonopisto.fi Taide elokuva kirjoittaja kuvallinen viestintä ja graafinen suunnittelu laulusolisti näyttelijäntyö 1 ja 2 pelituotanto Viestintä crossmedia - monialan sisällön tekijä kirjoittava toimittaja ja tiedottaja radiotoimittaja urheilutoimittaja Yhteiskunta kasvatusala valtiotiede Ammatillinen koulunkäynnin ja aamu- ja iltapäivätoiminnan ohjaus suntio Muu koulutus maahanmuuttajien kielikoulutus (SuoMa) idealinja Kansanopisto Helsingissä meren rannalla 14.8.2017 - 1.6.2018 valintakokeet kesä- ja elokuussa
MAC MILLER (US) | TOVE LO (SE) ZARA LARSSON (SE) KYGO (NO) | DJ SNAKE (FR) MARTIN GARRIX (NL) | PROFEETAT ULTRA BRA | TRAVIS SCOTT (US) ANTTI TUISKU | DISCO ENSEMBLE | HALOO HELSINKI! JENNI VARTIAINEN | JVG | KAIJA KOO | POPEDA SANNI | VESALA ALEX MATTSON | ALMA | ANSSI KELA | DARUDE | ELIAS GOULD ELLINOORA | EVELINA | KAURIINMETSÄSTÄJÄT | KUBE NIKKE ANKARA | PARIISIN KEVÄT | PETE PARKKONEN ROOPE SALMINEN & KOIRAT | VESTA ... JA USEITA MUITA! Oikeudet muutoksiin pidätetään
MAC MILLER (US) | TOVE LO (SE) ZARA LARSSON (SE) KYGO (NO) | DJ SNAKE (FR) MARTIN GARRIX (NL) | PROFEETAT ULTRA BRA | TRAVIS SCOTT (US) ANTTI TUISKU | DISCO ENSEMBLE | HALOO HELSINKI! JENNI VARTIAINEN | JVG | KAIJA KOO | POPEDA SANNI | VESALA ALEX MATTSON | ALMA | ANSSI KELA | DARUDE | ELIAS GOULD ELLINOORA | EVELINA | KAURIINMETSÄSTÄJÄT | KUBE NIKKE ANKARA | PARIISIN KEVÄT | PETE PARKKONEN ROOPE SALMINEN & KOIRAT | VESTA ... JA USEITA MUITA! Oikeudet muutoksiin pidätetään OS A S U O M E N HIST O RI A A OS A S U O M E N HIST O RI A A Ravintola Manala, Dagmarinkatu 2, puh. (09) 580 77 707 Ostrobotnian Juhlakerros, Museokatu 10, puh. (09) 580 770 w w w . b o t t a . f i Suomalaisten 1930 -luvun elokuvien nostalgiset iskusävelet heräävät eloon Bottan juhlasalissa Heikki Kahilan kiinnostavien tarinoiden ja upeiden kuvien siivittämänä. Esiintyjät: Päivi Ristimäki laulu Reetta Ristimäki laulu Jere Ristimäki laulu Marko Puro piano, laulu Kotirintaman naiset esittävät 1940 -luvun sotavuosien suosituimpia radiohittejä. Sota-aikana ja pulavuosina viihteen arvo ymmärrettiin. Bottan salissa palataan sota-ajan tunnelmiin paitsi musiikin avulla, myös lehtileikkein ja kosmetiikkam ainoksin. Väliajalla tarjoillaan maistettavaksi mm. korvikekahvia ja "kovaa teetä". Esiintyjät: Ira Kaspi laulu Reetta Ristimäki laulu Eliina Mäkiranta piano Kabareeta salakapakassa Ilolintu Greta Kreuzberg ystävineen esittää räävitöntä 1920 -luvun berliiniläistä kabareemusiikk ia aitoon Weimarin ajan henkeen. Illan innoittajina Marlene Dietrich, Claire Waldorf ja Ute Lemper. Esiintyjät: Greta Kreuzberg (Reetta Ristimäki) laulu Marko Puro piano, laulu Jukka Ojala harmonikka Ville Herrala basso Liput 10 € sis. eteispalvelun, ennakkoon Manalan baarista tai ovelta Liput 10 € sis. eteispalvelun, ennakkoon Manalan baarista tai ovelta Liput 10 € sis. eteispalvelun, ennakkoon Manalan baarista tai ovelta KABAREE BERLIN KABAREE BERLIN KOTIRINTAMAN NAISET KOTIRINTAMAN NAISET -konsertti SUOMI-FILMI SUOMI-FILMI -konsertti 1930-1939 1930-1939 La 17.3. Klo 19 1940-1949 1940-1949 La 7.4. Klo 19 1920-1929 1920-1929 La 25.2. Klo 19-21 8 . – 1 2 . M A A L I S K U U T A A m m a t i l l i n e n k o u l u t u s v i e j o u s t a v a s t i a m m a t t i i n j a j a t k o o p i n t o i h i n . Rakenna yksilöllinen opintopolkusi kiinnostuksesi mukaisesti kansainvälisyyden, urheilun, yrittäjyyden tai huippuosaamisen saralla. Hae Omniaan. Tutustu koulutusaloihimme ja valitse itsellesi sopivin tapa opiskella. Y H T E I S H A K U 2 1 . 2 .? 1 4 . 3 . 2 1 7 omnia.fi/yhteishaku M I H I N S I N Ä T Ä H T Ä Ä T ?
OSKARI JA SIIRI VILAMON RAHASTON SEKÄ HÄMÄLÄISTEN YLIOPPILASSÄÄTIÖN TUTKIMUSJA GRADUSTIPENDIT 2017 Apurahoja ovat oikeutetut hakemaan Helsingin yliopistossa opintojaan harjoittavat Hämäläis-Osakunnan nykyiset ja entiset jäsenet muut henkilöt, jos tutkimus kohdistuu Hämeeseen Hyvin perustellulle tutkimusstipendihakemukselle voidaan myöntää koko vuoden työskentelyn mahdollistava stipendi. Sähköinen hakujärjestelmä ja hakuohjeet löytyvät osoitteesta www.hys.net Hakuaika päättyy 28.2.2017 klo 24.00 Hämäläisten ylioppilassäätiö Urho Kekkosen katu 4-6 F, 00100 Helsinki puh. (09) 5860 1810 KUNTAVAALIEHDOKAS! Tavoita äänestäjäsi mainostamalla Ylioppilaslehden vaalinumerossa, joka ilmestyy 24.3.2017. LUE LISÄÄ OSOITTEESTA www.ylioppilaslehti.fi/mediatiedot TAI OTA SUORAAN YHTEYTTÄ PIRUNNYRKKIIN: Kari Kettunen, p. +358 40 018 5853 Erja Lehtonen, p. +358 40 018 5852 PERUSTETTU 1901 GRUNDAD
kli k Puhelin kilahtaa Whatsapp-viestin merkiksi. Lounaskutsu irvistävällä naamalla ja parilla kirjekuorta muistuttavalla symbolilla. Kirjekuorten viesti on selvä: minulla on erilainen puhelin kuin ystävälläni. Irvistelyä en lähde edes tulkitsemaan. Ennen lounasta tallennan kirjoittamani tekstin painamalla 3,5 tuuman diskettiä muistuttavaa kuvaketta. Oikeita diskettejä en ole nähnyt viiteentoista vuoteen, mutta tajuan kuvakkeen merkityksen – samoin kuin tajuan kolmen pisteen tarkoittavan mobiililaitteissa valikkoa. Kuvallinen viestintä ei ole uusi asia. Tiedämme kivikautiset mammutinkuvat luolien seinillä, Egyptin hieroglyfit, liikennemerkit. Kirjoitettu kieli on jyllännyt kuitenkin vuosisadat. Voisiko tekstijärjestelmä olla vaivihkaa jäämässä jälleen sivurooliin? Kuvat ovat pikemminkin tulleet taas tekstin takaa näkyviksi, sanoo Taideyliopiston taidehistorian ja -teorian professori Anita Seppä. Siinä mielessä teknologinen kehitys merkitsee paluuta vanhaan. Eniten viime aikoina on muuttunut tapa, jolla kirjoitamme viestejä toisillemme. Chat-keskustelumme näyttäisivät toiselta ilman japanilaista Shigetaka Kuritaa. 1990-luvun lopulla teleyhtiö NTT DoCoMon työntekijä hahmotteli kynällä paperille 176 symbolia. Niillä Kurita aikoi kalastaa yhtiölleen nuorten suosiota Japanin kireästi kilpailluilla matkapuhelinmarkkinoilla. Aiheet kuvakkeisiin hän otti arkipäiväisestä ympäristöstään, kuten säätiedotusten symboliikasta sekä kiinalaisista kanji-merkeistä. Keksintö oli menestys, ja muut japanilaiset teleyhtiöt lähtivät mukaan. Kymmenen vuotta myöhemmin emojit levisivät Applen mukana ympäri maailman. Arkipäiväisen viestittelyn kuvallistuminen otti harppauksen, kun Kuritan kehittämät emojit saivat paikkansa Unicode-standardissa vuonna 2010. Unicode on teknologiayhtiöiden perustama standardi, koodausjärjestelmä, joka mahdollistaa, että maailman pientenkin kielien merkit toistuvat oikein digitaalisessa viestinnässä. Nykyään emojeilla on globaalissa järjestelmässä vastaava täsmällinen arvo kuin vaikkapa pohjoismaisten kielten ääkkösillä. Standardiin kuuluu myös karkea yksivärinen malli emojista sekä sanallinen kuvaus: ”mies pelaamassa vesipooloa”, ”irvistävän kissan kasvot” ja niin edelleen. Useimmat teknologiayhtiöt korvaavat pelkistetyt emojimallit omilla tulkinnoillaan. Whatsapp-viesteihin ilmestyvät kirjekuorisymbolit selittyvätkin esimerkiksi emojien eritahtisella päivittymisellä eri laitteisiin. Samsungin ja iPhonen emojisuhteen pitäisi olla kitkaton, mutta käytännössä niin ei aina ole. Edes Unicode-standardi ei siis takaa, että emojit olisivat universaali kieli. MERKITSEVÄ HYMY Teksti: Olli Salmi Olemme alkaneet korvata sanoja emojeilla. Meneekö sanoma enää perille? 50
ku vi tu s: Tu om as Jä rv en pä ä Kuten sanallinen kieli, myös emojien kieli muuttuu ja saa uusia merkityksiä. Tämä kieli ei kuitenkaan kehity käyttäjien mielihalujen mukaisesti, sillä tarjottu merkkivalikoima on teknologiayhtiöiden päätösvallassa. Unicodea hallinnoivaan organisaatioon kuuluvat niin Apple, Google, Netflix kuin Intian hallituskin. Emojeista saa kyllä tehdä ehdotuksia, mutta konsensukseen perustuva järjestelmä tekee emojikuvastosta helposti kädenlämpöisen. Vuoden 2010 jälkeen on huomattu, että tietyt emojilisäykset ovat helpompia kuin toiset. ”Mies pelaamassa vesipooloa” voi nyttemmin olla myös ”henkilö pelaamassa vesipooloa; keskitumma ihonväri”. Maapalloemojista on tarjolla vaihtoehtoisia, eri mantereet huomioivia kuvakulmia perinteisten Atlantin rantojen sijasta. Vaikeampia aiheita ovat, eivät ehkä yllättäen, väkivalta ja seksuaalisuus. Kesällä 2016 Apple esti kivääriemojin lisäämisen Unicodekokoelmaan. Sateenkaariperheitä kuvaavat emojit on hyväksytty itse standardiin, mutta niitä sovelletaan vaihtelevasti. Esimerkiksi naisparia ja lapsia kuvaava perhe-emoji on kelvannut Applelle, muttei Microsoftille. Instagram esti joksikin aikaa munakoisoemojin käytön haussaan, koska emojille on annettu seksuaalinen merkitys. Venäjällä mietitään homopropagandalakien soveltamista emojeihin. Anita Seppä vertaa ilmiötä yritysten mesenoimaan taiteeseen. Myöskään emojien takana olevat yhtiöt eivät ole kiinnostuneet kohujen herättämisestä. Viestinnän laimentumisesta on huolehdittu ennenkin. ”Väljähtyneitä kielikuvia, vertauksia ja ilmauksia käyttämällä säästää paljon henkistä vaivannäköä, mutta sillä kustannuksella, että merkitys jää epämääräiseksi sekä lukijalle että kirjoittajalle”, moitti kirjailija George Orwell vuonna 1946 esseessään Politics and the English Language. Kummalliset kielikuvien sekoitukset – kuin ”joutsenlaulua laulava fasistimustekala” tai ”sulatusuuniin heitetty saapas” – olivat Orwellin mielestä vain ajattelun laiskuutta. Tuskin Orwell olisi pitänyt emojeistakaan. Ne olisivat hänestä luultavasti pelkkä viestien vesittämisen väline. Onnittelu, kiitos tai kannustus – kaiken voi kuitata samalla peukalon kuvalla. Anita Seppä ei ole yhtä ankara. Nopeasti arjessa käytettävät emojit mahdollistavat hänestä uudenlaisella viestinnällä leikkimisen – vaikka puitteet tulisivatkin teknologiayhtiöiltä. ”Sanat ovat usein tavallaan kuluneita. Ne kiinnittyvät arkikäytössä tiettyyn merkitykseen, jollei niitä sitten vaivaudu käyttämään runollisesti. Kuvilla on helpompaa ja nopeampaa luoda monenlaisia, vähän hämäriäkin merkityksiä.” Niinpä yhteen liitettyjen käsien emoji voi tarkoittaa rukoilua, kiitosta, pyyntöä tai ylävitosten heittämistä. Ehkä lähemmäs jaettua todellisuutta ei voi tällä hetkellä edes päästä. Hymynaama on hymynaama niin vihapuhefoorumilla kuin eläinvideoryhmässäkin, myös kielirajat ylittäen. Tuoreessa Arrival-elokuvassa Amy Adamsin esittämä kielitieteilijä yrittää muodostaa yhteyttä maapallolle saapuneisiin avaruusolioihin, jotka viestivät suihkuttamalla raajoillaan ilmaan ympyröitä. Kirjaimellisesti universaalia kieltä on kuitenkin yritetty kehittää myös todellisuudessa. Vuonna 1972 Nasa lähetti avaruuteen Pioneer 10 -luotaimen, johon kiinnitetyssä metallikyltissä esitettiin perustiedot ihmisestä ja maapallosta vastaanottajalle, jonka kielitaidosta tai olomuodosta ei ollut mitään käsitystä. Universaalein merkistö, jonka tutkijat saattoivat kuvitella, perustui vetyyn ja valoon. Vety on havaittavissa olevan maailmankaikkeuden yleisin alkuaine, ja valon nopeus on sama havainnoitsijasta riippumatta. Vety värähtelee tietyllä taajuudella, ja valolla on tietty aallonpituus tällä samalla taajuudella. Näistä johdettiin mittayksiköt: 0,7 nanosekuntia, 21 senttimetriä. Nämä mitat esitettiin kyltissä vetyatomia kuvaavina ympyröinä, joihin kaikki muu luotaimeen kaiverrettu on suhteutettu. Kyltissä esiintyvät esimerkiksi mies ja nainen (alkuperäisten emojien tapaan valkoihoisia), joista naisen pituudeksi on valittu 168 senttimetriä eli kahdeksan 21 senttimetrin universaaliyksikköä. Kaikki ei kuitenkaan mennyt putkeen. Laatan alaosaan kaiverrettiin myös kuva aurinkokunnasta, jossa Pioneer liitelee Jupiteria ja Saturnusta kuvaavien pallojen välistä. Tätä luotaimen matkaa havainnollistetaan nuolella. Nuolisymboli ei kuitenkaan ole millään tavoin universaali – edes maapallolla. Nuoli on tietoisen kehittelyn tulos, muutaman hassun vuosisadan mittainen käytäntö, joka on modernilla ajalla alkanut korvata osoittavan sormen kuvaa. Nasan huolellinen asiantuntijajoukko siis kuvasi ihmiskunnan valkoiseksi ja kompastui suunnilleen ainoaan käyttämäänsä symboliin. Kosmisen lounasviestin nuolesta tuli kirjekuori.
Kosminen työtön on Jyrki Nissisen Ylioppilaslehdelle luoma sarjakuva. 52
”TÄLLÄ HETKELLÄ YMMÄRRÄN ASEEMISEN kirjoituksen ilmaisumuotona, joka muodostuu merkeistä, mutta ei kanna luonnolliselle kielelle ominaisia äänteellisiä tai semanttisia merkityksiä. Aseemista kirjoitusta käytetään visuaalisessa runoudessa, abstraktissa kuvataiteessa ja käsitetaiteessa. Tekeillä olevan kirjallisuustieteen väitöskirjani tavoitteena on määritellä aseemisuuden käsite ja kartoittaa ilmaisumuodon perinnettä kirjallisuuden alueella. Väitöskirjani on pioneeritutkimus aseemisesta kirjoituksesta. Termi on peräisin visuaalisilta runoilijoilta itseltään, ja se on mainittu akateemisessa maailmassa vain muutaman kerran. Työssäni joudunkin jatkuvasti miettimään, miten keksitään tapa puhua sellaisesta, jolle ei ole aiemmin ollut käsitteitä. Tämän vaikeus liittyy työni aiheeseen, sillä tutkimuskohteeni tarkoitus on välittää merkityksiä nimenomaan ei-kielellisellä tasolla. Kirjapainojen yleistyessä tekstin visuaalinen taso pyrittiin vähitellen häivyttämään porvarillisesta romaanista kokonaan. Romaania lukiessa ei ole tarkoitus kiinnittää huomiota siihen, miltä teksti näyttää, vaan mennä sisään teoksen maailmaan ja kuvitella se. Aseeminen kirjoitus koettelee radikaalilla tavalla kirjallisuuden rajoja. Samalla lajin tutkimus nostaa esille niitä kirjallisuuden muotoja, joissa tekstin visuaalisuus vaikuttaa merkityksen muodostumiseen ja jossa siihen on tarkoitus kiinnittää huomiota. Neljä aseemista runokokoelmaa julkaissut ranskalainen Henri Michaux on sanonut teoksensa Mouvements (1951) jälkisanoissa, ettei halua enää ilmaista asioita niin sanotulla luonnollisella kielellä, joka merkitsee aina myös jotain muuta kuin mitä hän haluaisi sanoa. Samoin jo aiemmin ranskalaisen kokeellisen kirjallisuuden piirissä ajateltiin, että luonnollinen kieli on vallan kieli, jonka hierarkioista ei voi vapautua. Aseemisella kirjoituksella kieltäydytään joutumasta kieleen liittyvien valtahierarkioiden marioneteiksi ja otetaan haltuun henkilökohtainen tila. Katutaide lienee luonnollisin konteksti, jossa aseemisiin merkkeihin voi törmätä. Kuten katutaiteilija valtaa itselleen palan ympäristöään, aseemisen kirjoituksen tekijä ottaa oman tilan ja irtautuu kielestä, joka on aina myös muiden. Elämme ajassa, jossa joudumme jatkuvasti kohtaamaan vieraita asioita. Esimerkiksi pakolaistilanteen aiheuttamat reaktiot osoittavat, miten vaikeaa se meille voi olla. Myös aseemiseen kirjoitukseen liittyy aina tietty vierauden ja toiseuden kokemus. Katsottaessa uutta tekstiä tai merkkiä pitää oppia havaitsemaan maailmaa uudelleen sen kautta. Samalla syntyy hätkähdyksen kokemus, jonka koemme myös muiden tuntemattomien asioiden äärellä. Aseemisella tekstillä tekijä voi jättää maailmaan jäljen, jolla ei ole yhteisesti sovittua merkitystä, eikä tulkitsijalla tällöin ole mitään valmista tapaa kohdata tuota jälkeä. Näin vieraiden merkkien äärellä tulee altistuneeksi sellaiselle toiseudelle, jota ei tarvitse kohdata luettaessa esimerkiksi perinteistä romaania.” Tällä palstalla tapaamme tiedemaailman uudisraivaajia ja omien teidensä kulkijoita. R I I K K A A L A H A K U L A , väitöskirjatutkija, Jyväskylän yliopisto K uv a : M ik ko V äh än iit ty Teksti: Veera Koivaara ”Aseemisella tekstillä voi jättää maailmaan jäljen, jolla ei ole yhteisesti sovittua merkitystä.” 53
Tänään ystäväni yrittää lähteä luotani. Yllämme on vastassa arkun mattainen kansi. Ei kantta kiinni ole pultattu, mutta tiedämme, ettei se työntämällä aukenisi. Ystäväni koukistaa käsivarsiaan – ensin oikealle, sitten vasemmalle. Ystäväni Bee ei ole liikkunut hetkeen ja kädet nytkivät jäyhänä vasten kylkiä. Hitaasti Been jalkoihin palaa tunto. Pinnat halaavat paksun karvan peittämiä reisiä kohdista, joita silkkimekko ei peitä. Hetken Bee miettii, että olisi halunnut tulla haudatuksi paljaana. Hymähdän, nyt on aivan liian myöhäistä olla sillä tavoin ronski. Ulkopuolella tapahtuisi. Lauren täyttää kaksikymmentäviisi vuotta. Been pitäisi olla siellä, mutta Beepä on täällä, itse valitsemassaan arkussa. Ei sillä ole väliä. Been ystävillä on pienpanimo-oluita, suunnitelmia ja yhdellä kansainvälinen ura Linköpingissä. He ovat iloluontoisia ja ajeltuja siinä missä Bee on karvainen. Tuskin olimme koskaan menossa, minä ja Bee. Heillä on ne juttunsa ja meillä omamme ja näin on hyvä. Been käsi lähtee liikkeelle. Se liukuu untuvaiselta poskelta alas kaulalle, sillä kohoaa rouhea sänki. Käsi kulkee muhkeilta rinnoilta, joiden kummuilla kasvaa pehmeä sammal, aina navalle, jonka ympärille on puhjennut tasankomainen, uinuva kasvusto. Häpykummulla viidakko tihenee, käy karkeaksi ja raapii hikoavaa kämmentä. Bee harkitsee pystähtyvänsä, mutta ei yhtäkkiä muista, miksi tekisi niin. Reisillä kukkii raastavaa harjaa. Sääriä peittää käden alla säntillisesti taittuva nukka. Varpailla kasvaa sienimäinen harso, siihen hän ei ole yltänyt hetkeen. Bee on noussut istumaan. Ärryn. Muistutan Beetä siitä, miksi hänen on jäätävä kanssani arkkuun. Laurenilla on friikinseksikäs pitkä kieli, jonka se ujuttaa kylmän vesivanan alle. Sinun ei tarvitse käydä vessassa, mutta sinulla on tapana istua kahdeksantoista kertaa illassa valevirtsalla ja harjoitella kuulumisiasi. Hörppiessään Lauren ehdottaa hajamielisesti, että josko hymyilisit. Tiedät, että hän pyytää hymyäsi vain nähdäkseen kuinka amorinkaarellasi lepäävä paksu karva taittuu. Kaikki tietävät, että vaikka kuinka huolellisesti heiluttelisit höylää huulillasi hinkeilläsi hävylläsi, olet aina kauhean karvainen ja se hävettää iloisia ystäviäsi. Ystäviä, joilla on ankarat karvakolmiot laskelmoiduissa paikoissa. STOP, in the name of lovi. Kun muut tanssivat, näet ympärilläsi paljaan ihon läpitunkematonta asfalttia ja alkukantaisessa tahdissa kohoilevia kiitoratoja. Ystäväsi haluavat ajatella, että olet yksin. Ne haluavat, että olet yksin. Olet yksin. Mutta sinulla yksin on minut ja minulla yksin sinut ja yksin meillä on hyvä. Bee avaa sanomalehden. Ystäväni kasvoilla on yhteiskunnallinen ilme. Tänään hänellä on enemmän liikkumavaraa kuin yleensä. Bee lipaisee sormeaan, paljaaseen kieleen tarttuu karva. Tunnollisesti ystäväni kääntää sanomalehden sivua. Sekä elävät että kuolleet citykanit ovat kadonneet Helsingin Käpylästä, uutinen julistaa. Elävät, kuolleet, kuolevat ja eläneet, jänistäneet yhtenä rintamana. Bee hivuttaa katseensa ekologisesta katastrofista uutiseen tunnetusta kaunottaresta, joka on taas käyttänyt. Katoavat kaniinit eivät herätä suurta mielenkiintoa maailmassa, jossa karvaton kaunotar kärsii. Olen nyt varma, että ystävälläni on suunnitelma. F I K T I O Lauma Teksti: Alana Saul Kuvitus: Emmi-Riikka Vartiainen 54
Ulos ajattelit? Kuulostaa hauskalta. Ne sitten kysyvät, että mitä kuuluu. Mitäs sä olet tehnyt, kun ei olla aikoihin nähty? Kahville? Kaljalle? Kabareehen? Mietitääs nyt jo, mitä vastaat, ettei tule huteja. Voisit kertoa, että olet maannut arkussa ja enimmäkseen odottanut, että rakkosi täyttyy ja saat muuta ajateltavaa kuin sen, että makaat arkussa. Ne muut sitten kertovat ihmisistä, onnistumisista, ehkä oivalluksista. Voit kertoa, että jos googlettaa hakusanalla karvainen nainen, saa tulokseksi petite neito saa hänen karvainen esine creampied. Se nainen oli 90 % sileä, katsoit ja katsoit ja katsoit. Ystäväsi puhuvat varmasti matkoista, matkustaminen on nykyään erityisen hauskaa. Ehkä ne puhuvat sattumuksista, jotka ovat sen verran noloja että ovat viihdyttäviä, mutta sen verran viihdyttäviä, että eivät oikeastaan ole ollenkaan noloja. Voit sitten kertoa, että olet nyppinyt pillukarvoja pulssisi tahdissa ja luutunut luonnottomasta liikakasvusta. Been sormet uppoavat reiden karvapeitteeseen. Leuka retkahtaa vasten rintakehää. Bee voisi olla unessa, jos ystävälläni olisi tapana nukkua. Enimmäkseen hän makaa silmät selällään ja miettii, kuinka eläimet tekevät sen, luovat nahkansa. Huomautan, että ystäväni näyttää voivan paremmin silmät suljettuina. Tämä arkku on koti ja tämä koti on arkku ja näin meillä on hyvä. Ystäväni suunnitelma oli pieni, hellyyttävä kapina. Sellainen, jonka voi sallia. Bee tarraa hiuksiinsa. Ne ovat jäntevät ja hetken käsi ui suostuvaisissa suortuvissa. Bee muistaa kuulleensa, että muualla maailmassa kauniista karvasta maksetaan satumaisesti rahaa. Sitä pidetään eksoottisena. Hiuksista repimällä ystäväni ruho nousee huojuvaan seisoma-asentoon. Beestä ei lähde ääntä, kun hän riippuu oman kätensä varassa. Olen unohtanut, että ystäväni on pitkä. Myös Bee näyttää unohtaneensa, että on pitkä. En ole varma, kumpaa meistä huimaa, kun hän nousee täyteen pituuteensa ja nostaa keittiön ylimmältä hyllyltä sakset. Tänään ystäväni yrittää lähteä luotani. Pehmeää murinaa asunnossa. En ole varma, onko ääneni tarkoitettu hyökkäykseksi vai puolustukseksi. Ystäväni Bee muistelee omistavansa laukun. Hän etsii laukkua, löytää sen, mutta ei tiedä mitä sinne pitäisi laittaa. Hän laittaa sinne lusikan, se tuli ensimmäisenä vastaan ja olisi outoa kantaa tyhjää laukkua. Ystäväni suun nittelee kysyvänsä, mitä muille kuuluu ja hymyilevänsä, kun joku vastaa. Bee lähtee, vaikka ystävä huoneen nurkassa muistuttaa, että me kuulumme toisillemme. Bee saa viestin. Lauren kysyy, onko Bee tosiaan tulossa. Kun ei yleensä sitten kuitenkaan tule. Bee haluaisi vastata, että tänään hän on noussut, lukenut sanomalehden, saksinut suortuvat iholtaan, mutta muistaa, etteivät sellaiset asiat merkitse muille samaa kuin ne merkitsevät hänelle. Ovella ystäväni Bee kääntyy. Käperryn arkkumme nurkkaan ja tarkastelen Beetä karvapeitteeni uumenista. Herkistyn, kapinoiva ystäväni epäröi, väistelee katsettani. Sanon, että jos hän nyt lähtee, on suhteellisen varmaa, että minä en odota täällä samanlaisena. Bee kääntyy ja nojaa koko vartalonsa voimin oveen. Oven läpi tuntuu kylmä tuulenvire. On marraskuu, jos Bee on laskenut oikein. Oven edessä on tonneittain santaista multaa, matoja ja juuria, kokonainen maailma, ei se työntämällä aukenisi. Bee lähettää viestin, hän on rappukäytävässä matkalla, ulkona on kaunis mutta syksyinen ilma. Ihoa kirvelee, karvat syöksyvät huokosista läpi. Koen tarvetta lohduttaa ystävääni. Otan mukavan asennon arkun nurkassa, emme ole lähdössä vielä pitkään aikaan. Ystäväni Bee nostaa katseensa, kun kehrään: ”Näin on hyvä.” EMOJI-UUTISET Arvaatko, mistä uutisesta on kyse? Jaa vastauksesi Twitterissä tunnisteella #emojiuutiset. Jos olet nopea, voit voittaa kirjapalkinnon! Kerromme vastauksen myös tällä palstalla seuraavassa Ylioppilaslehdessä. Edellisessä numerossa kerroimme, että pääministeri Juha Sipilä kehuu entistä Talvivaaran nikkelikaivosta. Sipilän mukaan Sotkamossa on ”tehty ihme”. Erityisesti vihreät kummastelivat Sipilän kehuja ja Terrafame-pipoa. Alana Saul on helsinkiläinen kirjailija, joka sijoittui vuoden 2016 Martti Joenpolven novellikilpailun kärkikymmenikköön ja kirjoittaa nyt esikoisnovellikokoelmaansa. Parhaan juoni-ideansa hän on saanut ehkä Rovaniemen Teboililla. 55
JOS MAAILMAN VALTIOT YRITTÄISIVÄT nyt sopia ihmisyyden pelisäännöistä, onnistumisen mahdollisuudet olisivat pienet. Yhdysvaltain presidentti Donald Trump hokisi Amerikan tulevan ensin. Kanadan pääministeri Justin Trudeaun tunteisiin käyvät ihmisoikeuspuheet leviäisivät sosiaalisessa mediassa. Saudi-Arabian kanssa väiteltäisiin siitä, koskevatko ihmisoikeudet naisia. EU:ssa kiisteltäisiin keskenään. Pukumiehet valvoisivat huippukokouksesta toiseen ja tulisivat kameroiden eteen silmät ristissä vesitettyjen kompromissien kanssa. Vuonna 2017 tuskin syntyisi sellaista ihmisoikeuksien yleismaailmallista julistusta kuin toisen maailmansodan jälkeen. Nyt ei päästäisi sopuun edes minimitasosta: siitä, että meillä on oikeus elämään, vapaaseen sanaan, syrjimättömyyteen ja siihen, ettei meitä kiduteta tai vangita syyttä. K Y L M Ä N S O D A N J Ä L K E I S E S S Ä Euroopassa varttuneelle ihmisoikeudet ovat tuntuneet itsestäänselvyydeltä. Ne näyttivät lapsuudessani junalta, joka etenee hitaasti ja mutkitellen kohti parempaa toteutumista. Eurooppa laastaroi kylmän sodan haavoja ja entisen Neuvostoliiton maat kulkivat kohti vapaampia yhteiskuntia. Nyt Yhdysvalloilla on presidentti, joka määrää maahantulokieltoja muslimimaiden asukkaille ja ylistää vesikidutusta. Trump on käyttänyt jatkuvasti halventavaa ja syrjivää kieltä muun muassa naisista, muslimeista, meksikolaisista, vammaisista ja pakolaisista. Euroopalla ei ole kuitenkaan varaa ylpeillä. Samanlaisesta populistisesta ja syrjivästä retoriikasta on tullut arkea monin paikoin täälläkin. Trump julistaa rakentavansa muurin Meksikon rajalle, mutta eurooppalaiset rakentavat samalla omia näkyviä ja näkymättömiä muurejaan. TAHTI KIIHTYI VUONNA 2015, kun Eurooppaan alkoi saapua paljon aiempaa enemmän turvapaikanhakijoita. Äkkiä EU:n jäsenmaat kilpailivat keskenään siitä, mikä maista onnistuu olemaan kaikkein luotaantyöntävin saapujille. Tuhannet naiset, lapset ja miehet jätettiin luokattoman kurjiin oloihin Kreikkaan. Viime keväänä solmitun pakolaissopimuksen myötä uudet tulokkaat käännytetään unionin ulkopuolelle, sekasortoiseen Turkkiin. Kaikki tämä nakertaa toisen maailmansodan jälkeen sovittua periaatetta, jonka mukaan meillä pitäisi olla oikeus hakea turvaa sodalta ja vainolta. Myös Suomi kilpailee luotaantyöntävimmän maan maineesta. Turvapaikkalainsäädäntöä kiristettiin vuodessa niin kovalla vauhdilla, ettei muutosten vaikutuksia ihmisoikeuksille ehditty arvioida kunnolla. Turvapaikanhakijoiden oikeusturvaa on heikennetty rajoittamalla heidän mahdollisuuksiaan oikeusapuun. Myös kielteisiä turvapaikkapäätöksiä koskevia valitusaikoja on lyhennetty. Perheenyhdistäminen on tehty lähes mahdottomaksi. Hallitus yritti myös viedä läpi esitystä, jossa turvapaikan saaneiden sosiaaliturvaa leikattaisiin pienemmäksi kuin kantaväestöllä. Esitys törmäsi kuitenkin perustuslaillisiin esteisiin. Valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojanen on todennut, että Suomi testaa yhä ahkerammin, missä ihmisoikeussopimusten ja perustuslain äärimmäiset alarajat kulkevat. Osa päättäjistä tuntuukin suhtautuvan perustuslakiin taakkana, joka häiritsee politiikan tekoa. IHMISOIKEUKSISTA ON HELPPO PUHUA, kun taloudella menee hyvin ja olot ovat normaalit. Oikeuksista tinkiminen taas on helpointa aloittaa haavoittuvimmista ryhmistä. Anonyymien turvapaikanhakijoiden, vammaisten tai väkivaltaa kokeneiden naisten oikeuksien puolesta harva jaksaa lähteä kaduille. On helppoa sanoa, ettei ole rahaa ja olosuhteet pakottavat. Kyse ei kuitenkaan ole vain turvapaikanhakijoista tai muista vähemmistöistä. Periaatteista tinkiminen yhden ryhmän kohdalla johtaa kaltevalle pinnalle. Silloin kenestä vain voi tulla seuraava taakka, jonka oikeuksien murentaminen on ”välttämätöntä” esimerkiksi taloudellisista syistä. Siksi ihmisoikeuksia ei pitäisi alistaa päivänpolitiikan kohteeksi. Kirjoittaja on ulkomaantoimittaja, joka työskenteli aiemmin ihmisoikeusjärjestö Amnestylla. K O L U M N I HELPPO TINKIÄ, HANKALA PALAUTTAA Te k s t i : A i s h i Z i d a n ku va : M er i Bj ör n ”Kenestä vain voi tulla seuraava taakka, jonka oikeuksien murentaminen on ’välttämätöntä’ taloudellisista syistä.” Pääyhteistyökumppani Yhteistyökumppani LIPUT alk. 16 / 19 / 20 € KANSALLISTEATTERIN LIPPUMYYMÄLÄSTÄ 010 733 1331 (0,083 €+pvm/mpm) LIPPUPISTEESTÄ 0600 900 900 (1,98 €/min+pvm) lippu.? ROOLEISSA Tarja Heinula, Petri Liski, Heikki Pitkänen, Annika Poijärvi, Taisto Reimaluoto, Marja Salo, Timo Torikka ja Timo Tuominen ROOLEISSA Katariina Kaitue, Tero Koponen, Sonja Kuittinen, Antti Luusuaniemi, Pihla Maalismaa, Fanni Noroila, Karin Pacius, Seppo Pääkkönen ja Esko Salminen. MUUSIKKO Joakim ”Jusu” Berghäll ESIINTYJÄT / PERFORMERS Niillas Holmberg, Connie Kristo?ersen (Grönlannin kansallisteatteri), Anra Naw ja Tuomas Rounakari (Ruska Ensemble, muusikko) OHJAUS Atro Kahiluoto OHJAUS Janne Reinikainen OHJAUS Jarkko Lahti KANTAESITYS PIENELLÄ NÄYTTÄMÖLLÄ 1.3.2017 ENSI ILTA SUURELLA NÄYTTÄMÖLLÄ 8.3.2017 MAAILMAN KANTAESITYS WILLENSAUNASSA 9.3.2017 Syvältä kouraiseva draama Suomesta Näkyjä jäätikön reunalta 56
Pääyhteistyökumppani Yhteistyökumppani LIPUT alk. 16 / 19 / 20 € KANSALLISTEATTERIN LIPPUMYYMÄLÄSTÄ 010 733 1331 (0,083 €+pvm/mpm) LIPPUPISTEESTÄ 0600 900 900 (1,98 €/min+pvm) lippu.? ROOLEISSA Tarja Heinula, Petri Liski, Heikki Pitkänen, Annika Poijärvi, Taisto Reimaluoto, Marja Salo, Timo Torikka ja Timo Tuominen ROOLEISSA Katariina Kaitue, Tero Koponen, Sonja Kuittinen, Antti Luusuaniemi, Pihla Maalismaa, Fanni Noroila, Karin Pacius, Seppo Pääkkönen ja Esko Salminen. MUUSIKKO Joakim ”Jusu” Berghäll ESIINTYJÄT / PERFORMERS Niillas Holmberg, Connie Kristo?ersen (Grönlannin kansallisteatteri), Anra Naw ja Tuomas Rounakari (Ruska Ensemble, muusikko) OHJAUS Atro Kahiluoto OHJAUS Janne Reinikainen OHJAUS Jarkko Lahti KANTAESITYS PIENELLÄ NÄYTTÄMÖLLÄ 1.3.2017 ENSI ILTA SUURELLA NÄYTTÄMÖLLÄ 8.3.2017 MAAILMAN KANTAESITYS WILLENSAUNASSA 9.3.2017 Syvältä kouraiseva draama Suomesta Näkyjä jäätikön reunalta
Helsingin Sanomat ja Yle risovat teitä. MV-lehti ja muut vastamediat puolestaan ovat mielestänne usein ”melko laaduttomia” (oikeamedia.com 30.1.). Tammikuussa STT kertoikin, että Facebookin suljetussa MV-ryhmässä haaveillaan keskitysleireistä ja polttouuneista turvapaikanhakijoille. Ei siis ihme, että olette nähneet mediakentällä tilaa uudenlaiselle julkaisulle, ”perinteisiin journalistisiin arvoihin sitoutuneelle medialle” [sic]. Kiva, että olette saaneet vanhan tekijäporukan jälleen kokoon! Ette kuitenkaan halunneet sitoutua niihin ”perinteisiin journalistisiin arvoihin” eli Journalistin ohjeisiin (Markkinointi&Mainonta 1.2.). Me täällä Ylioppilaslehdessä muistelimme yhdessä Timo Vihavaisen kanssa toimittamaanne Mitä mieltä Suomessa saa olla -bullshitbingokirjaa, joka sisälsi reilut kolmekymmentä tekstiä sellaisilla otsikoilla kuin Salaliitto nimeltä kulttuurimarxisti, Miksi homosaatio ärsyttää ja Kuinka minusta tuli maahanmuuttokriittinen. Huomasimme, että tuore projektinne jatkaa samalla linjalla. Tammikuun lopulla medianne oli ehtinyt julkaista Timo ”Sarastus” Hännikäisen kirjoittaman kirja-arvion, jossa todetaan pienellä haikeudella poliittisen korrektiuden vieneen kulttuurituotteistamme niin ”neekerit”, ”mustalaiset” kuin ”muhamettilaisetkin”. Suomen Uutiset -sivuilta tutun elintarviketieteiden maisteri Matti Hukarin jutussa puolestaan verrataan Ronald Reaganin aikaista ”liberaalien parkua” Trumpin saamaan kohteluun. Hukari myös toteaa, ettei Trump voi mitenkään sortaa vähemmistöjä, koska juutalainen rabbi on kutsuttu pitämään rukous uudelle presidentille. Kerrotte antavanne äänen Suomen ”hiljaiselle enemmistölle”. Miksi avustajakuntanne sitten koostuu nurkassa murisevan MVlehden lempparityypeistä eikä tästä mystisestä suomalaisten enemmistöstä? Järjestäkää vaikka avustajailta uusille kirjoittajille, niin mekin teimme! Konstig, totesitte vuosi sitten Ylioppilaslehden haastattelussa, että ”keskusteleminen on meidän aikamme rakkaita illuusioita” eikä ”vastapuolta” siten voi todellisuudessa ymmärtää. Samalla muistuttitte, että vastustajan ajatuksiin kannattaa kuitenkin perehtyä taktisista syistä. Kuten mestari Sunzikin aikanaan sanoi: tunne vihollisesi. Me täällä aiomme siis lukea verkkolehteänne. Ja jos saamme osoitteenne, lähetämme teille tietenkin vuosikerran Ylioppilaslehdestä – tuosta kulttuurimarxilaisen homosaation airueesta. Yst. terv. Ylioppilaslehti Palstalla lähetämme ihmisille postia. HYVÄT OIKEA MEDIA -VERKKOLEHDEN PERUSTAJAT MARKO HAMILO JA JOONAS KONSTIG, Ystävällisin terveisin, Ylioppilaslehti 58