POSTIA EGYPTISTÄ Täällä on liian kuuma, eikä kansannousustakaan tullut oikein mitään. RAUHAN PUOLESTA Kiitos opintopisteuudistus ja prosessiemme veteraanit 1999–2005. ylioppilaslehti 1 • 2021 ab in um er o HEI KUULE SUOLI! Suolistossa tiivistyvät ulostemassa ja ihmisen kuolevaisuus.
KANSANOPISTO HELSINGISSÄ VUODESTA 1907 Media Audiotuotanto Radiotoimittaja TV-työ Urheilutoimittaja Uutisja ajankohtaistoimitus Taide Elokuva Kirjoittaja Kuvallinen viestintä ja graafinen suunnittelu Laulun linja Näyttelijäntaide 1 ja 2 Pelituotanto Lukuvuosi 16.8.2021 25.5.2022 www.laajasalonopisto.fi #laajasalonopisto Yhteiskunta Kasvatustieteet, mediakasvatus ja vaihtoehtopedagogiikat Valtiotieteet Suomen kieli ja kulttuuri Kielestä kiinni Työelämän suomea Toiminnallinen suomen kielen jatkokurssi Toiminnallinen lukutaitokoulutus Ammatillinen koulutus Kasvatusja ohjausalan ammattitutkinto Seurakuntaja hautauspalvelualan ammattitutkinto Hae Oulun yliopistoon www.oulu.fi/haku Jos pärjäät täällä, pärjäät missä vaan Oulu ei ehkä ole New York, mutta täältä voi tulla kovempaa porukkaa. Näillä leveysasteilla tarvitaan tietynlaista asennetta. Meillä sekä tieteen tekeminen että opiskelijaelämä hoidetaan tinkimättömällä pohjoisen tyylillä. Ja sitä joko rakastaa tai sitten oppii rakastamaan. Asenne voi olla yhtä tärkeää kuin tutkinto. Meiltä saat molemmat. #U niO ulu #A rc tic A tt itu de Orekry_OY_1_2021_Ylioppilaslehti_.indd 1 Orekry_OY_1_2021_Ylioppilaslehti_.indd 1 18.1.2021 11.38 18.1.2021 11.38
Hae Oulun yliopistoon www.oulu.fi/haku Jos pärjäät täällä, pärjäät missä vaan Oulu ei ehkä ole New York, mutta täältä voi tulla kovempaa porukkaa. Näillä leveysasteilla tarvitaan tietynlaista asennetta. Meillä sekä tieteen tekeminen että opiskelijaelämä hoidetaan tinkimättömällä pohjoisen tyylillä. Ja sitä joko rakastaa tai sitten oppii rakastamaan. Asenne voi olla yhtä tärkeää kuin tutkinto. Meiltä saat molemmat. #U niO ulu #A rc tic A tt itu de Orekry_OY_1_2021_Ylioppilaslehti_.indd 1 Orekry_OY_1_2021_Ylioppilaslehti_.indd 1 18.1.2021 11.38 18.1.2021 11.38
MAINOS LUO HUOMISESTA PAREMPI. Tulevaisuuteen voi vaikuttaa opiskelemalla luonnontieteitä, matematiikkaa tai tilastotiedettä! Opinnoista saat tietoa siitä, mitä elämä maapallolla on sekä erilaisia keinoja ratkaista, kuinka elämä voisi jatkua vielä pitkään tuleville sukupolville. RAKENNA OMA OPINTOPOLKUSI Jyväskylän yliopiston matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan opiskelijat ovat luonnontieteiden, matematiikan ja tilastotieteen monitaitureita. Monialainen, poikkitieteellinen ja käytännönläheinen koulutustarjontamme, opinnot muissa tiedekunnissa sekä vaihto-opiskelumahdollisuus ulkomailla mahdollistavat juuri sinun näköisesi opiskelun. OPISKELUVAIHTOEHDOT > Biologia > Luonnonvarat ja ympäristö > Fysiikka > Kemia > Matematiikka > Tilastotiede ja datatiede > Nanotiede > Aineenopettaja > Luokanja aineenopettaja KESTÄVÄN TULEVAISUUDEN VAIKUTTAJA Meillä opiskellessa sinulla on mahdollisuus erilaisiin uravaihtoehtoihin ja hankkia valmiudet toimia haastavien ongelmien ratkaisijana esim. ilmastonmuutoksen tai biodiversiteetin köyhtymisen torjumisessa, uusien teknologisten innovaatioiden kehittämisessä tai kestävämmän elämäntavan rakentamisessa. Sinulle avautuu tilaisuus työskennellä mm. elektroniikan, lääketieteen, koneoppimisen, materiaalien, rahoituksen ja ympäristöteknologian parissa. YKSILÖNÄ OSANA YHTEISÖÄ Pidämme huolta opiskelijoistamme. Yhdessä tekeminen on tärkeää luennoilla, laboratoriossa, maastossa ja laskuharjoituksissa. Harjoitustehtäviä ratkotaan usein pareittain tai pienissä ryhmissä, sillä yhdessä hankalimmatkin tehtävät ratkeavat helpommin. Yhteistyö mahdollistaa uusien ystävien löytämisen ja verkostoitumisen niin opintojen aikana kuin valmistumisen jälkeenkin. UUTTA: TILASTOTIEDE JA DATATIEDE Tilastotieteilijä puristaa valtavasta big datasta olennaisen tiedon päättäjien käytettäväksi. Tilastotieteen sovellusaloja on lukemattomasti ja työllistymistilanne on erinomainen. Tilastotieteilijänä voit päästä tutkimaan esim. hirvipopulaation kannanarviointia, lukijan silmänliikkeiden mallinnusta ja huoneilman radonpitoisuuden mittaamista sekä laadunvalvontaa ja tuotekehittelyä metalliteollisuudessa. MUISTA HAKEA. YHTEISHAKU / 17.3.–31.3.2021 JYU.FI/SCIENCE STUDY-SCI@JYU.FI Katso lisää opintopolku.fi hakusanalla jyuscience-k2021
S ekaannuin männävuonna eläkeaiheisen podcastin tekemiseen. Ajattelin, että voisi olla ihan kiva tietää eläkkeistä edes jotain, jos vaikka sattuu vahingossa elämään niin vanhaksi, että asia tulee ajankohtaiseksi. Kivempi olisi ollut olla tietämättä. Suomen eläkemenot ovat 20 vuodessa nousseet noin 11 miljardista yli 31 miljardiin euroon. Eläkeikäisiä ihmisiä on entistä enemmän ja heille maksetaan entistä parempia työeläkkeitä. Systeemi on kallis ja rasittaa julkista taloutta. Ellei maksajia ilmaannu jostain lisää, sitä pitää alkaa tasapainottaa. Työeläkkeet rahoitetaan pääosin palkasta perittävillä työeläkemaksuilla. Niiden osuus on tällä hetkellä keskimäärin 24,4 prosenttia palkasta. (Paina se mieleesi, niin olet paremmin kartalla kuin 87 prosenttia suomalaisista.) Maksuja on menneinä vuosina myös rahastoitu ja sijoitettu myöhempää käyttöä varten. Työeläkemaksuja voisi periaatteessa korottaa, mutta se tekee myös työntekijöiden palkkaamisesta työnantajalle kalliimpaa. Edesmenneen taloustieteilijän Alberto Alesinan mukaan siitä voi seurata noidankehä. Jos palkkaaminen on liian kallista, nuoret eivät työllisty eivätkä rahoita eläkejärjestelmää. Ansaitut eläkkeet puolestaan kuuluvat perustuslain omaisuudensuojan piiriin, eikä niiden leikkaamista ehdota itsetuhoisinkaan poliitikko. Eläkkeiden kireämpi verotus ei sekään nauti laajaa kannatusta. Työeläkelaitosten hallinnoimille rahastoille on haastavaa saada parempaa tuottoa, koska lain mukaan rahastoidut eläkkeet on sijoitettava tuottavasti ja turvallisesti. Niinpä ratkaisuksi on alettu tarjota työtä. Nuoret pitäisi saada nopeammin työelämään, vanhukset pysymään siellä kauemmin ja kaikki siinä välissä tekemään enemmän töitä. En jaksa uskoa, että se yksin riittää. Tasapainoa on haettava muualtakin. Kunnon töitä (ks. viime lehden pääkirjoitus) ei meinaa nytkään riittää kaikille halukkaille, eivätkä kaikki selviydy nykyisenkään työelämän paineista. Toissa vuonna mielenterveyssyyt olivat ensimmäistä kertaa yleisin syy jäädä työkyvyttömyyseläkkeelle. Erityisen paljon ovat lisääntyneet nuorten naisten masennusperäiset työkyvyttömyyseläkkeet. Tuija Siltamäki Päätoimittaja KIINNOSTAVA ELÄKEKIRJOITUS V uoden 2021 ensimmäisen Ylioppilaslehden kansijuttu käsittelee Egyptin kansannousua, josta on tullut kuluneeksi kymmenen vuotta. Kuten kansannousussa, ei juttuhankkeessakaan kaikki mennyt toiveiden mukaan. Koronaviruksen takia en voinut lähteä Kairoon, eikä se olisi ollut muutenkaan turvallista. Haastattelut tehtiin etänä toimittajia auttavan fikserin ja valokuvaajan kanssa. Turvallisuussyistä fikseri ei myöskään haastatellut viranomaisia tai tuntemattomia ihmisiä kadulla. Vain muutama haastateltava esiintyy jutussa nimellään. Ainoastaan yksi heistä valokuvattiin. Egyptissä on yhä työttömyyttä, korruptiota, poliisiväkivaltaa ja sensuuria – kaikkea sitä, mistä mielenosoittajat halusivat päästä eroon. Ei tullut demokratiaa, eikä varsinkaan sananvapautta. En muista kansannoususta paljoa. Kun se alkoi, join energiajuomia koulussa ja shoppailin Forumin H&M:ssä. Olin 16-vuotias ja lukion ensimmäisellä luokalla Helsingissä. Yhden asian muistan. Kun mielenosoittajat ohittivat isäni asunnon Hurghadassa, hän iski nyrkkiään ilmaan innoissaan. Niin kauan, että käsi venähti. Energiajuomia ja sirkushuveja alapääkirjoitus PÄÄKIRJOITUS KUVAT: ANTTI YRJÖNEN Sonia El Kamel Kirjoittaja on Ylioppilaslehden toimitussihteeri. Lue Egyptin kansannousua käsittelevä juttu sivulta 30. ylioppilaslehti.fi 5
MATILDA JOKINEN (s. 1993) on vapaa toimittaja, joka kirjoittaa esimerkiksi Latinalaisesta Amerikasta, ilmastosta ja kunnista. Viime vuodet hän on opiskellut ja työskennellyt Helsingissä, Wienissä, Tampereella ja Madridissa. Tähän lehteen hän kirjoitti lentämisestä ja kotimaisten kielten asemasta yliopistolla. ylioppilaslehti ABINUMERO 1/2021 päätOIMIttAjA tUIjA SILtAMäKI ARt dIREctOR ANttI YRjÖNEN tOIMItUSSIhtEERIt SONIA EL KAMEL KAROLIINA pAANANEN tEKIjÖINä täSSä NUMEROSSA ROGER ANIS, ANNA ISOTALO, MATILDA JOKINEN, ANU KAAJA, EVELIN KASK, JUHO KANKAANPÄÄ, MILJA KEINÄNEN, ANTTI J. LEINONEN, OSKARI ONNINEN, RUBEN STILLER, MARKO YLITALO KANNEN KUvA SONIA EL KAMELIN KOtIALBUMI pERUStEttU 1913 108. vUOSIKERtA SähKÖpOStIOSOIttEEt ETUNIMI.SUKUNIMI @YLIOPPILASLEHTI.FI twIttER , INStAgRAM , fAcEBOOK @YLIOPPILASLEHTI KUStANtAjA YLIOPPILASLEHDEN KUSTANNUS OY OSOItE LEPPÄSUONKATU 9 B 00100 HELSINKI pAINO PRINTALL AS TALLINNA, VIRO tOIMItUSjOhtAjA EEMELI LEHTO EEMELI.LEHTO@YLVA.FI OSOIttEENMUUtOKSEt jA tILAUKSEt YLIOPPILASLEHTI.FI/ TILAAJAPALVELUT MEdIAtIEdOt YLIOPPILASLEHTI.FI/ MEDIATIEDOT SEURAAvA NUMERO 26.3.2021 ISSN 0355-9246 1458-445X vERKKOLEhtI tOIMItUS EI vAStAA tILAAMAttA LähEtEtYStä AINEIStOStA . YLIOppILASLEhdEN KUStANNUS OY ON AIKAKAUSLEhtIEN LIItON SEKä KULttUURI -, MIELIpIdE jA tIEdE LEhtIEN LIIttO KULttI RY : N jäSEN . TEKIJÖITÄ ”Ei tämä ollut pelkästään Twittertai nettivallankumous”, sanoi mediatutkija Lilly Korpiola Ylioppilaslehden numerossa 5/2011. Kun Hosni Mubarak luopui vallasta Egyptissä, länsimainen media sovitteli sankarinviittaa länsimaisille sosiaalisen median alustoille, joissa edistyksellinen väestönosa, koulutettu nuoriso, kertoi Egyptin tapahtumista ulkomaiselle medialle. Vähemmälle huomiolle jäivät köyhät egyptiläiset, vaikka hekin olivat läsnä mielenosoituksessa, kirjoitti toimittaja Hanna Nikkanen Ylioppilaslehdessä maaliskuussa 2011. Lue arkistojuttu Diktaattorien vaihtoviikot osoitteessa ylioppilaslehti.fi. TOP-10 TEMPAISUT 1. #VASTUULLISTA JOURNALISMIA 2. #HYVINSANOTTU 3. #RAKENTAVATWIITTAAJA 4. #TISSIVIIKKO 5. #PYLLYONPOP 6. #TERAPIASSATAVATAAN 7. TYÖNIMI 8. ILMASTOKYNÄ 9. ILMASTOFONTTI 10. THE LAND OF FREE PRESS Palstalla laitetaan asioita tärkeysjärjestykseen. RE TR O ROGER ANIS (s. 1986) on egyptiläinen kuvajournalisti, joka aloitti uransa vuonna 2010, kun Egyptin kansannousu alkoi. Hän on valokuvannut kansainvälisille uutistoimistoille ja hänen valokuviaan on julkaistu muun muassa The New York Timesissa, Le Mondessa ja Aftenpostenissa. Tässä lehdessä julkaistaan hänen kansannousua käsitteleviä kuviaan. 6 Ylioppilaslehti 1/2021
52 Helsinki haluaa kasvaa, mutta pysyä vehreänä. Tästä kaadettiin rakennuksen tieltä puita. OIKAISUjA Numerossa 6/2020 julkaistussa Kouvolaa käsitelleessä jutussa kirjoitettiin virheellisesti, että Valkealan uimahalli sijaitsee Valkeakoskella. Todellisuudessa se sijaitsee Valkealassa. Juttussa kirjoitettiin myös, että Anjalankoski, Elimäki, Jaala, Kouvola, Kuusankoski ja Valkeala yhdistyivät Kouvolaan. Oikeasti ne lakkasivat olemasta ja tilalle perustettiin uusi kunta. Jutun loppupäässä käytettiin yhdestä haastatellusta virheellisesti nimeä Lappalainen. Oikea nimi on Laitinen. Numerossa 6/2020 julkaistussa kansalaisaloitteita käsitelleessä jutussa Digija väestötietovirasto oli virheellisesti lyhennetty muotoon DDV. Oikea muoto on DVV. ANTTI YRJÖNEN JYLKKÄRI kysyi Vastaamo-tietomurron jälkeen YTHS:ltä, ovatko opiskelijoiden tiedot turvassa. ”Olemme pyrkineet kaikin keinoin toimimaan niin, että tällainen hyökkäys olisi mahdollisimman epätodennäköinen”, YTHS:n tietosuojavastaava Marjo Tipuri sanoi Jylkkärille. Lisäksi Jylkkäri on haastatellut ketamiini_ markun_meme_stash-Instagram-tilin ylläpitäjää ”Markkua”. ”Oikeasti ei kiinnosta vittuakaan, onko mun meemit hauskoja. Ketamiini-Markku on mua varten, mun narsismin kehto”, tilin ylläpitäjä sanoo lehdelle. Jylkkäri 8/2020 (30.11.) jylkkari.fi OULUN ylioppilaslehden kansijuttu käsittelee kuolemapositiivisuutta eli sitä, miten omaan kuolemaan liittyvää pelkoa voi vähentää. Lehdessä neuvotaan muun muassa, että puhumalla kuolemasta, tekemällä kuolinsiivouksen eutkäteen tai suunnittelemalla omat hautajaisensa voi oppia suhtautumaan kuolemaan rauhallisemmin. Lisäksi lehti käsittelee psykedeelisten huumeiden vaikutusta mielenterveyteen. Paperilehden loppupäässä on myös useita englanninkielisiä juttuja. Ne käsittelevät muun muassa kaukosuhteita ja etäopiskelua. Oulun ylioppilaslehti 4/2020 (5.11.) oulunylioppilaslehti.fi ”PERSOONA painaa yhä enemmän rekrytoinneissa, vaikka kukaan ei tarkkaan tiedä, mitä sillä tarkoitetaan.” Näin kirjoitetaan Tampereen yliopiston ylioppilaslehdessä Visiirissä. Lehti antaa vinkkejä siihen, miten omat vahvuudet voi tuoda esiin videolla. Visiiri selvittää myös, miten etäaika on vaikuttanut luentojen keskustelukulttuuriin niin opiskelijoiden kuin opettajienkin näkökulmasta. Lehti käsittelee myös sitä, miten vaihto-opintoja suoritetaan, kun pandemia jyllää maailmalla. Visiiri 1/2021 (27.1.) visiirilehti.fi Sonia El Kamel M UU T YL IO PP IL A SL EH D ET HYVÄ TILAISUUS Pormestariehdokas Eeva Kärkkäinen saa nyt palstatilaa. 18 KUVAT: MATILDA JOKINEN, ROGER ANIS, EVELIN KASK, KUVITUS: MIKKO RANTANEN KIItOKSEt ISA DAHLSTRÖM, MATLEENA ETELÄSAARI, PAULA IIVONEN, RIITTA KARJALAINEN, TIMO KEKKONEN, SOFIA PRAMI, SUSANNE SALMI, ROBERT SUNDMAN, POSTIN ASIAKASTUKI & TIEDEKESKUS HEUREKA. ylioppilaslehti.fi 7
OLEN AINA ajatellut, että työ on aivan oma tapansa olla tekemisissä toisten ihmisten kanssa. Työ sisältää vaatimuksia, rajoitteita, aikatauluja ja pakkoja. Mutta se tarjoaa myös yhdessä ponnistelemisen, yhteenkuulumisen ja yhdessä kehittymisen hetkiä. Siksi työkyvyn rapautumisessa ja siitä johtuvasta työelämästä poistumisessa on mielestäni aina kyse valtavasta menetyksestä. Työ tarjoaa myös toimeentuloa. Jos työhön ei enää kykene, siitä koituvia tulonmenetyksiä korvataan sosiaalivakuutuksesta. Jos työhistoriaa on jo takana, korvaus tulee työeläkejärjestelmästä. Jos ei ole, mahdollinen työkyvyttömyyseläke maksetaan Kelasta. Työn tarjoama tapa olla toisten ihmisten kanssa jää kuitenkin toteutumatta kummassakin tapauksessa. TYÖKYVYSSÄ ON kyse ihmisen ja työn yhteensopivuudesta. Siksi yhteen työhön kykenemätön voi selviytyä toisenlaisesta tehtävästä. Uuden alun eväitä voidaan etsiä ammatillisesta kuntoutuksesta ja testata työkokeilussa. Monien ihmisten kokemusmaailmassa työkyvyttömyyseläkkeelle kuitenkin edelleen päästään, ei jouduta. Työnantajat puolestaan odottavat ja johtavat mieluiten vain täyttä ja mahdollisimman tasalaatuista työpanosta. Siksi kuntoutus ei tuota aina tulosta eikä työkokeiluja suosita. Pitkittyvä sairausloma vieraannuttaa helposti työstä ja yhtä lailla myös opiskelusta. Se voi joskus olla haitallista myös sairaudesta toipumisen kannalta. Siksi polkuja takaisin työhön pitää lisätä. Ja miettiä sitä, miten ihminen voisi jatkaa työssä jäljellä olevan työkykynsä kanssa ja esimerkiksi masennuksesta huolimatta. MUTTA LÖYTYYKÖ työelämältä toivorikkaita kasvoja? Onko pitkään poissa olleella yhteisöä, johon palata, työkavereita, joilta oppia? Ja onko kellään aikaa perehdyttää, kannustaa ja kulkea mukana? En tiedä. Mutta ajattelen, että niin asian pitäisi olla, sillä työ on ihmiselle terveellistä. Siinä on kyse myös pärjäämisen tunteesta. Ja luottamuksesta siihen, että oma tekeminen ja elämä kantavat. ”Ajatella, jos olisin jäänyt siihen tilaan ja siksi ihmiseksi, joka olin sairauslomalle jäädessäni”, kiteytti asian hyvin omalla kohdallaan eräs kuntoutuja. Suvi-Anne Siimes Kirjoittaja on Työeläkevakuuttajat Telan toimitusjohtaja. YMMÄRRÄN täysin Uschanovin somettomuuden mutten itsekkäistä syistä hyväksy sitä. @roedvin EHKÄ Hyyn kannattaisi antaa Tampereen yliopiston tyyliin Virallinen ja Taipumaton viestintäohje, miten lyhenne pitää lausua. @oskarionninen NÄEN tämän vakavana pyrkimyksenä horjuuttaa ylioppilaskuntien julkishallinnollista asemaa. Ensin niiltä viedään isot kirjaimet, seuraavaksi automaatiojäsenyys! @korventausta YLKKÄRI ja kannessa kuva. Damn. Tykkään. @EPMattila MITÄMITÄ? Jotain k-poppia, muttei sanaakaan menkkagatesta. Come on, Siltis. @aleksityminen TOISIN esiin sen, että ainakin professori Matti Klinge todella lausuu lyhenteen H Y Y, eli hiuksenhienojen taukojen kera. @HeikkiIsotalo HYYTISTÄ, ei oo kyllä tullut ikinä edes mieleen, että HYY:n voisi lausua sanana @AapoLaakso VITTU että on oikeasti hyvä kokonaisuus tää YL k-pop juttusetti, kerrankin jotain järkevää lehdessä saatana @anonyymi OON tänään lukenut kolme @Ylioppilaslehti juttua ja kaikki ovat olleet oivaltavia ja poikenneet peruskaurasta. Pitää varmaan avata lehti useammin. @laurimuranen HYY saatana @osulop HYYTISTÄ :D @nallenhunaja KANTAAKO ELÄMÄ? JULKISTA KESKUSTELUA ok, boomer KU VI TU S: M IL JA K EI N Ä N EN Hei abi! Tämä on Ylioppilaslehti. Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan lehti käsittelee yhteiskunnallisia kysymyksiä meidän sukupolvemme näkökulmasta. Seuraamme korkeakoulukenttää, kotimaan politiikkaa, ympäristöja yhdenvertaisuuskysymyksiä, kulttuuria ja vaikka mitä muuta. Opiskelijana voit tilata lehden hintaan 14,50 € / vuosi. Ohjeet löytyvät verkosta osoitteesta ylioppilaslehti.fi/tilaajapalvelut. 8 Ylioppilaslehti 1/2021
ENNEN KORONAKRIISIÄ lentämistä haluttiin vähentää. Siitä tuli jopa noloa. Syynä oli ilmastokriisi. Pilvien päällä podettiin syyllisyyttä vuonna 2018 julkaistun Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) raportin jälkeen. Raportissa vaadittiin ripeitä ilmastotoimia, jotta maapallon lämpeneminen pysähtyisi 1,5 asteeseen. Vaatimus ei näkynyt matkustajamäärissä, mutta lentohäpeä oli kuukauden sana heinäkuussa 2019. Samaan aikaan ilmassa oli Flightradar 24 -sivuston mukaan vuorokauden aikana enemmän koneita kuin koskaan aiemmin. Ilmailualan nousukiito näytti pysäyttämättömältä, kunnes pandemia puhkesi ja taivas tyhjeni. Lentäminen väheni jyrkemmin kuin yksikään ilmastoaktivisti oli osannut unelmoida. Puhdistunutta ilmakehää ei kuitenkaan juhlittu, päinvastoin. Suomessa sama hallitus, joka oli luvannut vastuullista ilmastopolitiikkaa, lupasi nyt tukea talousvaikeuksissa kamppailevaa lentoalaa. LENTOALAN TULEVAISUUDESTA käydään kahta keskustelua. Ensimmäisessä lentäminen on ilmastouhka. Toisessa pandemia kurittaa sinivalkoisin siivin liitävää valtionyhtiötä ja sen työntekijöitä. Esimerkiksi Finnairin toimitusjohtaja Topi Manner on vakuuttanut, että lentoala palaa entiselleen ja alkaa jopa kasvaa, mikäli koronarokote keksitään. Molemmat todellisuudet ovat olemassa. Siksi niitä pitäisi käsitellä rinnakkain. On turha väittää, etteikö kunnianhimoinen ilmastopolitiikka tarkoittaisi montaa henkilökohtaista tragediaa. Lukuisten työpaikkojen on kadottava. Sitten tilalle luodaan uusia. KORONA TODISTI, että muutos on mahdollinen, muttei helppo. Vapaat yksilöt ja yhteisöt ryhtyivät vastuullisiksi vasta, kun oli pakko. Ennen koronarajoituksia flygskam vähensi lentämistä ainoastaan Ruotsissa, jossa on käytössä lentovero. Sen sijaan matkustusrajoitukset toimivat. Viime vuonna Suomen lentokentillä kävi parikymmentä miljoonaa matkustajaa vähemmän kuin vuotta aiemmin. Myös lentoyhtiöt ovat suhtautuneet pandemiaan vakavammin kuin ilmastokriisiin. Ilmastoteot on lykätty kauas tulevaisuuteen, jotta lippujen hinnat on voitu pitää alhaalla. Koronakriisiin yhtiöt sen sijaan vastasivat välittömästi, vaikka se tuli kalliiksi. Tällä kertaa valtiot eivät jättäneet vaihtoehtoja. Matilda Jokinen Kirjoittaja on lentokentillä nukkumiseen erikoistunut vapaa toimittaja, joka ei ole uusinut elokuussa 2020 vanhentunutta passiaan. KO LU M NI YLIOPISTON KIRJASTO on kovin hieno laitos, ja sen palveluksessa oleminen on kovin hienoa. Siitä johtuu, että tämän laitoksen henkilökunta joitakin heikkoja poikkeuksia lukuunottamatta on puoliruotsalaista tai pataruotsalaista ja juuri sitä täysiveristä lajia, joiden ukkovaarit eivät vielä ruotsin sanaa ymmärtäneet. Kirjastotyön hienoudesta on joku hyötykin, nimittäin se, että meillä voidaan saada vaikka aatelismiehiä suorittamaan juuri niitä tehtäviä, joiden näkee muissa suurissa kirjastoissa olevan tavallisten vahtimestarien hoidettavina. Mutta kansallisen kirjallisuutemme tärkein kokoelma tästä hienoudesta tietysti on saanut vissin leimansa. Onhan tunnettua, että yliopiston kirjaston Fennica-osastoa viime aikoihin saakka ovat saaneet hoitaa henkilöt, joiden on käännettävä keskustelu jollekin hienommalle kielelle, jos heidän esimerkiksi olisi näytettävä osastoaan jollekin niin hullulle ulkomaalaiselle, että tämä olisi opiskellut suomen kielen ja luulee sillä tulevansa toimeen pyytäessään saada katsella suomalaisen kirjallisuuden kokoelmaa Suomen valtionyliopiston kirjastossa. Ylioppilaslehti julkaisee uudelleen Urho Kekkosen vanhoja kirjoituksia. Kekkonen toimi Ylioppilaslehden päätoimittajana 1927–1928. Tämä on katkelma Kekkosen kirjoituksesta vuodelta 1927. Kirjoitus on kokonaan luettavissa Ylioppilaslehden verkkosivuilla ylioppilaslehti.fi. HAUDAN TAKAA Yliopiston kirjasto eli tarina isännättömästä talosta KUVA JA KUVITUS: YLIOPPILASLEHDEN ARKISTO Re kl aa m i Yl io pp ila sle hd es sä vu on na 19 27 . A N TT I YR JÖ N EN Ilmastokriisistä ilmailukriisiin ylioppilaslehti.fi 9
tEKStI MATILDA JOKINEN KUvA ANTTI YRJÖNEN Helsingin yliopisto on ylpeä kaksikielisyydestään, mutta kolmas kieli valtaa yhä enemmän alaa. Ovatko kotimaiset kielet vaarassa, kun akateeminen maailma suosii englantia? ajasta Kaksikielisyys nähdään trademarkkina kirjoittamaan englanniksi, jotta julkaisut pääsevät arvostettuihin julkaisusarjoihin. Luonnontieteissä kotimaisilla kielillä ei julkaista juuri mitään. Englannin asemaan ei ole tulossa muutosta. ”Yliopisto haluaa, että opiskelijat muuttavat maailmaa. On loogista, että toimimme englanniksi, jotta saamme äänemme kuuluviin”, Böhling sanoo. ”Eikä akateeminen maailma elä kuplassa. Englanti valtaa tilaa myös arjessa”. Kun tutkimuksen kieli on englanti, pyrkii yliopisto kehittämään suomenja ruotsinkielistä tiedeviestintää. Tutkijoita kannustetaan julkaisemaan verkossa lyhyt kuvaus tutkimustuloksistaan myös kotimaisilla kielillä. Kokonaisten tutkimusten kääntämiseen rahaa ei ole. ”Kääntäminen olisi aikamoinen efortti, ja voi kysyä, mikä hyöty siitä olisi”, Böhling toteaa. HELSINGIN YLIOPISTOLLA ei ole yhtenäistä kantaa siihen, onko englantikeskeisyyden kasvu hyvä vai huono asia. Tärkeä arvo on vapaus. Opiskelijoilla, tutkijoilla ja professoreilla on paljon valtaa vaikuttaa siihen, kuinka monikielisyys käytännössä toteutuu. kaistiin 2014. Siinä linjataan, että yliopiston on samanaikaisesti vaalittava kansalliskieliä ja vastattava kansainvälistymisen haasteisiin. ”Kyse on jatkuvasta tasapainottelusta kolmen kielen välillä”, Böhling sanoo. Monikielisyys näkyy hänen mukaansa monella tapaa. On kielikampanjoita, Tieteen termipankki ja kaksikielisiä kandiohjelmia, joissa opiskelijat suorittavat 60 opintopistettä sekä suomeksi että ruotsiksi ja loput 60 valitsemallaan kielellä. Niin kutsututtujen tvex-ohjelmien suosio on viime vuosina noussut. Myös vuonna 2012 avatun Tieteen kansallisen termipankin sanasto kasvaa koko ajan, kun tutkijat keräävät eri tieteenalojen termistöä jatkuvasti päivittyvään wiki-muotoiseen tietokantaan. ”Yliopisto toimii rennosti kolmella kielellä. Kaksikielisuus nähdään trademarkkina ja ylpeytenä”, Böhling sanoo. TIETEEN TAVARAMERKKI on kuitenkin kansainvälisyys, joka edellyttää yhteistä kieltä. 1800-luvulla akateemisen maailman lingua franca oli latina, sitten saksa, ja nyt englanti. Suuri osa maailman tutkimuksista julkaistaan englanniksi. Näin on myös Helsingin yliopistossa, jossa myös kotimaisia kieliä äidinkielenään puhuvia kannustetaan J os etsii tietoa Helsingin yliopiston tutkijakouluista, päätyy todennäköisesti englanninkielisille verkkosivuille. Eikä ihme. Lähes 90 prosenttia yliopiston vertaisarvioiduista tieteellisistä julkaisuista on kirjoitettu englanniksi. Tohtorikoulutettavista noin 30 prosenttia puhuu äidinkielenään jotain muuta kuin suomea tai ruotsia. Englanniksi myös opetetaan yhäenemmän. Haku 35 kansainväliseen maisteriohjelmaan päättyi 15. tammikuuta. Hakemuksia tuli ennätysmäärä, 7 401. Viime vuosisadalla yliopistomiehet puuhasivat intohimoisesti uusia sanoja suomen kieleen. Nyt yliopistoja pidetään jopa osasyyllisinä kielten näivettymiseen. Pitäisikö tästä huolestua? HELSINGIN YLIOPISTON kaksikielisyydestä vastaava vararehtori Tom Böhling ei ole huolissaan kotimaisten kielten asemasta yliopistossa. ”En näe riskiä, että suomi ja ruotsi näivettyisivät.” Etenkin suomi on Böhlingin mukaan innovatiivinen kieli. Esimerkiksi ruotsin kielessä anglosaksiset termit otetaan helpommin käyttöön sellaisinaan. Helsingin yliopiston kieliohjelma jul10 Ylioppilaslehti 1/2021
Esimerkiksi tiettyä määrää suomeksi ja ruotsiksi julkaistuja tutkimuksia ja opinnäytetöitä ei edellytetä. Kansainvälisiltä opiskelijoilta, tutkijoilta ja työntekijöiltä ei vaadita kotimaisten kielten opintoja. Pakon tarpeellisuudesta on keskusteltu, mutta toistaiseksi sitä on Böhlingin mukaan pidetty usein turhana tai liian ehdottomana. ”Ajatuksena on, että monella on spontaani halu oppia kieliä, ja siihen kannustetaan voimakkaasti. Yliopiston tehtävä ei ole ohjata.” YLIOPISTOJEN VASTUU kansalliskielten elinvoimaisuudesta on erittäin suuri, arvioi Kotimaisten kielten keskuksen johtaja Ulla-Maija Forsberg. Hänkään ei kuitenkaan halua kieltää tutkijoilta englantia. ”Se on portti kansainväliseen tiedeyhteisöön. Esimerkiksi Puolassa tuskaillaan, kun pääosa tutkimuksesta tapahtuu yhä puolaksi.” Forsberg toivoo, että yliopistoja palkittaisiin nykyistä enemmän monikielisestä viestinnästä ja tutkimustulosten kääntämisestä. Samalla hän muistuttaa, että vaikka tutkijoilta ei olisi mielekästä vaatia kotimaisten kielten osaamista, opetushenkilöstön kohdalla on toisin. Heiltä kielitaidon edellyttämistä kannattaisi vähintään harkita. ”Voi olla kohtalokasta, jos lakataan opettamasta äidinkielellä. Kotimaisten kielten uhanalaistuminen on tapahtunut viimeisten kymmenen vuoden aikana nimenomaan opetuksen puolella.” ENGLANTI ON yleinen etenkin maisteriohjelmien kielenä. Esimerkiksi ruotsinkielisen kauppakorkeakoulun Hankenin maisteriopetus on pääosin englanninkielistä. ”On ristiriitaista, että samalla Hankenin tarkoitus on suojella ruotsinkielistä kauppatieteiden opetusta”, Forsberg huomauttaa. Maisterivaiheen kielellä on väliä, sillä juuri silloin opiskelijat erikoistuvat omaan alaansa ja sen käsitteistöön ”Maisteritasolla ajatukset syvenevät. Pro gradu -tutkielmassa tätä syvempää ajattelua sovelletaan. Sen kirjoittaminen äidinkielellä kehittää opiskelijan omaa ajattelua ja luo kieleen uutta sanastoa.” KOTIMAISTEN KIELTEN asema opetuskielinä herätti erityisen suurta huolta lukiolain uudistamisen yhteydessä. Elokuussa 2019 voimaan astuneeseen lakiin oli tulla pykälä, joka olisi mahdollistanut ylioppilastutkinnon suorittamisen englanniksi. Tarkoituksena oli houkutella ”kansainvälisiä osaajia”. Lopulta pykälä jätettiin pois, eivätkä uhkakuvat kotimaisten kielten kurjasta kohtalosta ole toistaiseksi muutenkaan toteutuneet. Forsbergin mukaan huoli näivettymisestä ei ole suuri: vaikka suomen ja ruotsin asema opetuskielinä on heikentynyt, eivät ne ole uhanalaisia millään mittarilla. ”Englannin paine on kuitenkin kaikkialla niin vahva, että kannattaa pitää tuntosarvet ylhäällä ja muistaa, ettei kieli säily itsestään.” Helsingin yliopiston kaksikielisyydestä vastaavan rehtorin Tom Böhlingin mukaan on loogista, että yliopisto toimii englanniksi. ylioppilaslehti.fi 11
MARIANNA HEINONEN, s. 1993, toimeentulo, yhdenvertaisuus (yliopisto ja yhteiskunta) ja kehitysyhteistyö. (Sitvas) Opiskelee sosiologiaa valtiotieteellisessä tiedekunnassa. ”Haluan lisätä tietoisuutta ja osaamista antirasistisista käytänteistä. Yksi keino pyrkiä tähän on järjestää laadukkaita antirasistisia koulutuksia järjestötoimijoille.” OSKARI HEINONEN, s. 1999, tapahtumat ja viestintä. (Edistykselliset) Opiskelee politiikkaa ja viestintää valtiotieteellisessä tiedekunnassa. ”Haluan jatkossakin tuoda ylioppilaskuntaa lähemmäs opiskelijoita ja erityisesti opiskelijan arkeen liittyviä ongelmia ja tarpeita. Loistava esimerkki tästä olisi ylioppilaskunnan tarjoama ohjaus opiskelijoiden mielenterveyspalveluihin hakeutumisessa.” FIONA HELMINEN, s. 1995, viestintä ja kuntavaalit. (Sitvas) Opiskelee pohjoismaisia kieliä sekä politiikkaa ja organisaatioiden tutkimusta. ”Tulevana vuonna haluan kehittää erityisesti ylioppilaskunnan viestinnän saavuKeskustoimistosta, päivää! NIMITYSUUTISIA Edustajisto valitsi Hyylle joulukuussa uuden hallituksen. Ylioppilaslehti esittelee hallituksen jäsenet ja kertoo, mitä he haluavat ylioppilaskunnassa muuttaa tai säilyttää. JESSIKA ISOMERI, s. 1995, puheenjohtaja. (Hyal) Opiskelee maantiedettä. ”Haluan säilyttää yhteisöllisyyden meidän ylioppilaskunnassa ja yliopistoyhteisössä. Yhteisöllisyys ja vertaistuki vaikuttavat olennaisesti meidän jokaisen hyvinvointiin ja jaksamiseen. Opiskelijoilla tuleekin olla hyvät mahdollisuudet löytää ympärilleen tärkeitä ihmisiä ja yhteisö, johon voi kokea kuuluvansa.” INKA SYLGREN, s. 1997, varapuheenjohtaja. (Hyyn vihreät) Opiskelee translationaalista lääketiedettä. ”Varapuheenjohtajuuden lisäksi vastaan Hyyn linjapaperin päivittämisestä 2020-luvulle. Hyyn yksi tärkeimmistä tehtävistä on toimia opiskelijoiden äänenä yliopistolla ja yhteiskunnassa, jonka raamit määritellään sanoin edellä mainittuun dokumenttiin.” SALLA KUVA, s. 1997, talousjohtokunnan puheenjohtaja. (Edistykselliset) Opiskelee politiikkaa ja viestintää. ”Tavoitteeni on pakkojäsenyydestä luopuminen. Ihanteellista olisi, että tämänkin jälkeen Hyy olisi yhä relevantein ja houkuttelevin vaihtoehto opiskelijoille.” tettavuutta. Hyyn näkyvyys jäsenistölle nojautuu korona-aikana pitkälti viestintään, joten yhdenvertaisuus ja saavutettavuus viestinnässä ovat nyt entistäkin tärkeämpiä.” TUUKKA KAINULAINEN, s. 1999, koulutuspolitiikka (oikeusturva ja työelämä), kaksikielisyys ja liikunta. (Snäf) Opiskelee oikeustiedettä svenska socialoch kommunalhögskolanissa. ”Etenkin pandemian aikana on tärkeää, että ylioppilaskuntana kiinnitämme huomiota opiskelijoiden edunvalvontaan, hyvinvointiin ja opetuksen laatuun. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että etäluentojen laatuun, kestoon ja tauottamiseen kiinnitetään yliopistotasolla huomiota. Luentojen nauhoittamiseen tulisi myös pyrkiä nykyistä laajemmin.” SALLA LAHDENTAUSTA, s. 1997, vapaaehtoiset, terveys ja kansainvälisyys. (Help) Opiskelee farmasiaa. ”Haluaisin omalta osaltani madaltaa kynnystä osallistua Hyyn toimintaan kielestä ja koulutustaustasta riippumatta. Toimivaan kolmikielisyyteen panostaminen ja kansainvälisten vaihtoja tutkinto-opiskelijoiden saaminen laajemmin mukaan toimintaan olisi erittäin tärkeää.” SOPHIE NYYSSÖNEN, s. 1992, kaupunki, asuminen, World Student Capital ja perheelliset. (Hyal) Opiskelee yleistä ja aikuiskasvatustiedettä. ”Tänä vuonna Hyyn hallituksen jäsenenä aion olla mukana sekä vaalimassa että uudistamassa perinteitämme kuten vahvaa opiskelijoiden edunvalvontaa, hauskoja vapaa-ajan aktiviteetteja ja opiskelijoiden hyvinvointia ja osaamista tukevia rakenteita, kuten järjestötoimintaa. Opiskelijoiden äänen kuuluminen ja äänestysprosentin nostaminen kuntavaaleissa sekä yksinäisyyttä ja uupumusta vähentävien toimien edesauttaminen ovat minulle tärkeitä.” JANNE SALOKOSKI, s. 1998, järjestöt, yhdenvertaisuus (järjestöt), uudet opiskelijat ja kampusviljely. (Osakunnat) Opiskelee teologiaa. ”Tahtoisin lähentää Hyyn piirissä toimivia järjestöjä ylioppilaskunnan kanssa. Monet KOONNEEt KAROLIINA PAANANEN & SONIA EL KAMEL 12 Ylioppilaslehti 1/2021
TUOMAS AHO, s. 1997, Ylva-vastaava ja hallintoneuvoston puheenjohtaja. (Help) Opiskelee oikeustiedettä. ”Vallitseva koronatilanne on ollut haastava paitsi Hyylle, myös sen lukuisille jäsenjärjestöille. Haluankin tänä vuonna olla osaltani varmistamassa, että Hyyn taloudenpito on vastuullista ja pitkäjänteistä myös näiden haasteiden keskellä.” KU VA T: A N TT I YR JÖ N EN , TO N I PA K A RIN EN järjestöt ja varsinkin uudet opiskelijat kokevat Hyyn melko etäiseksi, joka ei ole toivottavaa. Ajatuksena on järjestövaliokunnan toiminnan uudistaminen mielekkäämmäksi tavaksi järjestöaktiiveille toimia myös Hyy-tasolla.” ALEKSI TUJUNEN, s. 1998, koulutuspolitiikka, ympäristö ja ilmasto sekä tuutorit. (Hyyn vihreät) Opiskelee saksan kieltä. ”Mielestäni Hyyn tulisi parantaa avoimuuttaan listaamalla ohjaavat asiakirjansa ja dokumenttinsa nettisivuillensa helposti löydettävään muotoon nykyisen hankalasti toimivan hakutoiminnon sijaan. Lisäksi Hyyn tulisi palkata kestävän kehityksen asiantuntija, jotta Hyyn ympäristösektorilla olisi jatkuvuutta ja jotta siinä ehdittäisiin tehdä kaikki tehtävät mitä nykyisin sektorille kuuluu." Kiinnostavatko sinua YTHS-uudistus, opiskelijapolitiikka ja keskustelu ylioppilaskunnan jäsenyydestä? Ylioppilaslehti seuraa opiskelijoiden arkea koskevia aihepiirejä verkossa osoitteessa ylioppilaslehti.fi. PU HE EN JO HT A JIS TO M UU T JÄ SE NE T Legis tarjoaa maan parhaat valmennuskurssit oikeustieteellisten pääsykokeisiin. Viime vuoden asiakastyytyväisyytemme oli 100 %. Voit osallistua kursseille asuinpaikasta riippumatta, sillä tarjoamme laajoja lähija etäkursseja. TIEDOT OPETTAJISTA JA KURSSEISTAMME: LEGISVALMENNUS.FI HAETKO OIKEUSTIETEELLISEEN?
KAJAANIN AMMATTIKORKEAKOULUSSA PIENISTÄ ASIOISTA VOI KASVAA SUURTA Kevään yhteishaku 17.3.-31.3.2O21 www.kamk.fi Lisätietoja: KAMK Hakijapalvelut hakijapalvelut@kamk.fi
Hakuaika: 17.3.202130.3.2021 Huomio, katse eteenpäin! Haaveiletko upseerin urasta? Hae opiskelemaan Maanpuolustuskorkeakouluun, Suomen ryhdikkäimpään yliopistoon. Luvassa on varma ammatti ja monien mahdollisuuksien urapolku. Ota haaste vastaan. Lue lisää osoitteesta www.upseeriksi.? ja seuraa meitä Instagramissa ja Facebookissa @maanpuolustuskorkeakoulu “TULE DIAKIIN JA LÖYDÄ OMA TEHTÄVÄSI” HAE YHTEISHAUSSA 17.–31.3. HYVÄN TEKEMISEN AMMATTIKORKEAAN DIAK.FI/YHTEISHAKU OPISKELE HELSINGISSÄ, OULUSSA, PIEKSÄMÄELLÄ, PORISSA TAI TURUSSA! Asioimistulkkausopinnot voit aloittaa millä tahansa Diakin kampuksella! AMKJA YAMKKOULUTUKSET: SOSIAALIJA TERVEYSALA KIRKON ALA TULKKAUSALA • elokuvaja tv-työ • journalismi • kasvatustiede • näyttelijäntyö • psykologia • valokuvaus • yhteiskunnallinen linja: hallintotiede, historia, politiikan tutkimus, yhteiskuntatutkimus 10.8.2021–31.5.2022 TAMPERE HAE NYT! voitsi.fi VOITSILLA KANSANOPISTOVUOSI
SÖK TILL SOC&KOM VID HELSINGFORS UNIVERSITET >SOCKOM.HELSINKI.FI STUDERA PÅ SVENSKA VID ETT AV VÄRLDENS TOPPUNIVERSITET BLI EXPERT INOM: Journalistik och kommunikation Socialpsykologi Statskunskap med förvaltning Sociologi Rättsvetenskap Socialt arbete och socialpolitik ANSÖKNINGSTID 1177.--3311..3..20211 Lukion jälkeen liiketoiminnan ammattilaiseksi jopa vuodessa! Hae yhteishaussa 23.2. 22.3.2021 tai jatkuvan haun kautta. Tutkinnon jälkeen voit jatkaa opintojasi korkea-asteelle. Meiltä myös muita Meiltä myös muita ammattija erikoisammattija erikoisammattitutkintoja. ammattitutkintoja. Lue lisää koulutuksistamme mercuria.fi Liiketoiminnan perustutkinto, merkonomi Liiketoiminnan ammattitutkinto (lähiopetusta kahtena iltana kuukaudessa) hoas.fi Mukavinta ja helpointa opiskeluajan asumista
Opiskelijoistamme jopa 20 % on suomenkielisiä. Opiskele kauppatieteitä ja aloita kansainvälinen urasi Hankenilla! Haku 17.3–31.3.2021. www.hanken.fi | ansokan@hanken.fi Kauppatieteitä ruotsiksi? Pykälä ry:n valmennuskurssit valmennusta oikeustieteellisen alan yhteisvalintaan jo lähes 70 vuotta pykalanvalmennuskurssit.fi valmennuskurssit@pykala.fi
Tässä on Eeva Kärkkäinen. Hän on 31-vuotias ministerin erityisavustaja ja keskustan pormestariehdokas. Miksi, sitä on vaikea ymmärtää. Helsingin keskustalla ei ole Helsingin keskustassa helppoa. OLEN KÄYTETTÄVISSÄ 18 Ylioppilaslehti 1/2021
S yylliset Eeva Kärkkäisen politisoitumiseen löytyvät Savon Sanomien viimeisiltä sivuilta. Siellä seikkailivat Lassi ja Leevi, Modesty Blaise ja B. Virtanen. Ne vetosivat alakouluikäiseen E. Kärkkäiseen. Vähitellen hän siirtyi sarjakuvista ulkomaanja kotimaanuutisiin. Hän alkoi kiinnostua asioista: Merten saastumisesta, Suomen EU-jäsenyydestä ja presidentinvaaleista ja saattoi välipalaa syödessä referoida päivän lehden sisältöä muulle perheelle. Hän toimi myös perheen tasa-arvovaltuutettuna, joka vastusti töiden jakautumista miesten ja naisten tehtäviin. Pohjois-Savossa Soisalon saaressa sijainnut lapsuudenkoti ei Eevaa lukuun ottamatta ollut poliittinen. Toki oli selvää, että naapurustossa äänestettiin presidentinvaaleissa Esko Ahoa eikä Tarja Halosta ja EU-jäsenyyteen suhtauduttiin kriittisesti eikä hurmoksellisesti, mutta kotona politiikasta ei juuri puhuttu. Äiti työskenteli tekstiilitaiteilijana, isä tutkimusassistettina ja myöhemmin yrittäjänä. Lapsia oli kymmenen, viisi poikaa ja viisi tyttöä. (Perhe oli lestadiolainen, mutta sittemmin suurin osa heistä – myös Eeva Kärkkäinen – on jättänyt herätysliikkeen.) Rahaa sen sijaan oli niukasti. Se kuormitti vanhempia. Kotona kävi perhepäivähoitaja Anja. Anja täytti tiskikonetta, leipoi sämpylöitä ja keitti kiisseliä. Jos Kärkkäisen veljet tappelivat, Anja, entinen maatilan emäntä, saattoi ottaa toisen toiseen kainaloon ja toisen toiseen kainaloon ja tokaista, että jos hän on vihaista sonnivasikkaa pystynyt pitelemään, niin kyllä hän aina kahta poikaakin pitelee, Kärkkäinen muistelee. Hän ihaili Anjaa. ”Myöhemmin olen oppinut, että tässä oli ehkä kyse ennaltaehkäisevästä perhetyöstä, jossa lapsiperheille annetaan matalalla kynnyksellä apua, ennen kuin omat voimat loppuvat.” Yläasteella Kärkkäinen havahtui poliittisten nuorisojärjestöjen olemassaoloon. Leppävirralta sellaisen toimintaa ei kuitenkaan löytynyt. Kirkonkylällekin oli kotoa matkaa melkein 30 kilometriä. 15-vuotiaana hän lähti pois, niin kuin isosiskot ja isoveljet ennen häntä. Kärkkäinen pääsi Kallion lukioon ja muutti Helsinkiin. Ensin isosiskon keittiöön, sitten isoveljen. Ison perheen lapset olivat tottuneet jakamaan. Eevaa ei tosin paljon kotona näkynyt, isosisko kertoo. Pikkusisko kävi koulun jälkeen siivoamassa, ja sitten hän vielä jossain vaiheessa ”hurahti siihen politiikkaan”. Näin se kävi. V uonna 2006 oli presidentinvaalit. Kärkiehdokkaat olivat Tarja Halonen ja Sauli Niinistö, ja kampanjoinnissa muodissa olivat vaalikahvilat. Niitä Kärkkäinen kierteli ja alkoi viihtyä Matti Vanhasen vaalikahvilassa. Koulun jälkeen hän suuntasi Annankadulle Matin paikkaan keskustelemaan politiikasta. Kärkkäinen sanoo, että hänellä oli jo siinä vaiheessa sellainen olo, että kun hän ennen pitkää liittyy johonkin puolueeseen, keskusta voisi olla hyvä vaihtoehto. Lopullisen päätöksen sinetöi hänen mukaansa se, että keskustalaisten kanssa oli kivointa jutella. He eivät olleet liian oikeistolaisia niin kuin kokoomuslaiset, mutteivät myöskään niin hyökkääviä kuin vihreät ja vasemmistoliittolaiset. Demareista maku meni jo aiemmin, kun Demokraatti-lehdessä kritisoitiin aluetukia. Ja tietysti oli ilmeisiä, taustaan liittyviä syitä. Kärkkäisen lapsuus oli kuin keskustan vaalimainoksesta. Hän kasvoi vanhassa maalaistalossa, jonka pihapiirissä pidettiin lemmikkeinä tEKStI TUIJA SILTAMÄKI KUvAt EVELIN KASK hanhia, kanoja, kaneja ja vuohia. Soisalon saaressa hiihdettiin, luisteltiin ja liikuttiin luonnossa, juostiin pellon yli naapuriin aamulypsylle ja mentiin koulun jälkeen ratsastamaan naapurin hevosella. ”Jossain vaiheessa multa kysyttiin, että voisitko sä joskus ottaa täällä kahvinkeittovuoron, ja sille tiellä jäin.” Sen jälkeen luottamustehtävät seurasivat toisiaan. Ensin Kärkkäinen pääsi Helsingin Keskustanuorten johtokuntaan ja Suomen Keskustanuorten liittohallitukseen, sitten keskustan puoluevaltuustoon ja Helsingin keskustan varapuheenjohtajaksi. Ehdolle kuntavaaleihin, varajäseneksi asuntolautakuntaan. Kärkkäinen teki myös palkkatyötä puolueessa. Lukiossa Helsingin keskustan valtuustoryhmän sihteerinä ja lukion jälkeen Helsingin Keskustanuorten toiminnanjohtajana. Vuonna 2009 koitti Eeva Kärkkäisen tilaisuus. Silloinen liikenneministeri Anu Vehviläinen etsi eduskunta-avustajaa, ja Helsingin keskustan aktiivit suosittelivat hänelle Kärkkäistä. ”Olin aluksi ihan kauhistunut, kun hän oli niin hirveän nuori”, Vehviläinen kertoo. Aktiivit kuitenkin sanoivat ministerille ”hyvin painokkaasti”, että Kärkkäinen kannattaa tavata. Vehviläinen suostui. Hän sanoo, että Kärkkäinen teki heti vaikutuksen. Oli vasta päässyt ylioppilaaksi, mutta ”huokui” henkistä kypsyyttä. Avustajan tehtävät loppuivat vuonna 2011, kun eduskunta vaihtui. Seuraavat seitsemän vuotta Kärkkäinen opiskeli Uppsalassa valtiotieteitä, työharjoitteli Brisbanessa ajatushautomossa ja työskenteli politiikan toimittajana keskustalaisessa Suomenmaa-lehdessä ja sitoutumattomassa Must Read -verkkomediassa. Jälkimmäinen pesti jäi kuitenkin vain parin kuukauden mittaiseksi. henkilö ylioppilaslehti.fi 19
Kärkkäiselle avautui seuraava näköalapaikka. Syksyllä 2018 hänet kutsuttiin pääministeri Juha Sipilän erityisavustajaksi. Sen jälkeen Kärkkäisellä on riittänyt töitä keskustan ministeriryhmässä. Hän on erityisavustanut valtiovarainministeri Mika Lintilää, puolueen puheenjohtajaa ja elinkeinoministeriä Katri Kulmunia ja tiedeja kulttuuriministeri Hanna Kososta. Kosonen ja Kärkkäinen tutustuivat keskustan mentorointiohjelmassa muutama vuosi sitten. Kosonen mentoroi Kärkkäistä ja auttoi häntä pohtimaan elämänvalintoja ja työelämään liittyviä kysymyksiä. Kososella on Kärkkäisestä tavanomaista hyvää sanottavaa. Ahkera, perusteellinen, luotettava. Hän kertoo myös, että ”niin kiltin näköiseksi” ihmiseksi Kärkkäisellä on ”aika räävitön huumorintaju”. ”Sieltä voi tulla ihan mitä vain”, Kosonen sanoo. E rityisavustajat hoitavat ministerin esikunnassa eri tontteja. Karkeasti ottaen ne jakautuvat substanssija viestintätontteihin. Substanssikysymyksiin keskittyvä avustaja edistää esimerkiksi lainvalmisteluun liittyviä asioita, viestintäavustaja auttaa ministeriä valmistautumaan haastatteluihin ja vastaa Ylioppilaslehden soittopyyntöihin. Jos ministeri on erityisavustajan työhön tyytymätön, työt loppuvat. Tällä hetkellä Eeva Kärkkäinen työskentelee tiedeja kulttuuriministeri Annika Saarikon erityisavustajana. ”Se, että Eeva on myrskyisän keskustan ministeriryhmän vaiheissa löytänyt paikan eri ihmisten kabineteissa kertoo siitä, että hän nauttii laajaa luottamusta, ja että hänen osaamistaan arvostetaan”, sanoo Saarikon toinen erityisavustaja Silja Silvasti (liikuntapolitiikka ja opintotuki). Silvasti ja Kärkkäinen tutustuivat noin kymmenen vuotta sitten Keskustanuorissa. Ystäviä heistä tuli vuonna 2017, kun Silvasti ryhtyi kuntavaaleissa Kärkkäisen kampanjapäälliköksi. ”Eeva on enemmän pohdiskeleva, mietiskelevä ja harkitseva. Minä sen sijaan en suostu ymmärtämään puoliakaan asioista, en hyväksy enkä ymmärrä.” Kärkkäinen sai 177 ääntä eikä päässyt läpi – kuten ei myöskään kuntavaaleissa 2008 (92 ääntä), eduskuntavaaleissa 2011 (228 ääntä) eikä eduskuntavaaleissa 2019 (1 125 ääntä). K ärkkäinen nimitettiin keskustan pormestariehdokkaaksi hieman ennen joulua. Aloite tuli yksittäisiltä Helsingin keskustan aktiiveilta, Kärkkäinen sanoo. ”Varmaan siinä oli sellainen ajatus, että siihen ehdokkaaksi halutaan helsinkiläinen keskustalainen eikä…” Eikä Paavo Väyrynen? ”Niin…” (Keminmaalainen Väyrynen ilmoitti marraskuussa olevansa valmis harkitsemaan Helsingin pormestariehdokkuutta, mutta keskustan piirihallitus torppasi aikeet.) Tämän lehden mennessä painoon pormestarikisaan ovat ilmoittautuneet sdp:n Nasima Razmyar, vihreiden Anni Sinnemäki, perussuomalaisten Jussi Halla-aho, vasemmistoliiton Paavo Arhinmäki, kristillisdemokraattien Mika Ebeling, Liike Nytin Harry Harkimo ja sinisen tulevaisuuden Tiina Ahva. rkp:n Eva Biaudet on ilmoittanut olevansa käytettävissä. Kokoomus ei vielä ollut ilmoittanut ehdokastaan Jan Vapaavuoren seuraajaksi, mutta Ellun Kanojen Kirsi Pihaa veikkailtiin. Kärkkäinen arvelee, että hänen valintaansa vaikuttaa se, että hän on sitoutunut Helsingin keskustan työhön ja arvoihin. Ja vaikkei hän viime eduskuntavaaleissa tullutkaan valituksi, tuli ääniä silti yli tuhat ja keskustan listan kolmanneksi eniten. Helsinki on keskustalle hyvin hankala paikka. Vuoden 2017 kuntavaaleissa keskustan kannatus oli Helsingissä vain 2,8 prosenttia. Se on saman verran kuin kristillisdemokraateilla ja hieman yli prosentti enemmän kuin feministisellä puolueella. Läpi pääsi kaksi keskustalaista. Eduskuntavaalit 2019 menivät vielä heikommin. Kannatus tippui 7,2 prosentista 2,9 prosenttiin, ja puolueen ainoa helsinkiläinen kansanedustaja Kimmo Tiilikainen putosi eduskunnasta. Erityisen synkkiä luvuista tekee se, että Suomessa on sellaisiakin paikkoja, joissa keskustan kannatus kuntavaaleissa on yli 80 prosenttia. Esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaalla sijaitsevassa Merijärven kunnassa puolueen kannatus oli viime kuntavaaleissa 86,3 prosenttia, Kärkkäisen kotiseudulla Leppävirrallakin 43,6 prosenttia. Pormestarikisassa keskustan mahdollisuudet ovat lähes olemattomat, mutta puolueelle on silti tärkeää asettaa oma ehdokas. Kärkkäisen mielestä pienen puolueen ehdokas voi tuoda keskusteluun moniäänisyyttä ja vaihtoehtoja. Hänestä ehdokkuus on hyvä tapa tuoda esiin Helsingin keskustan linjoja. Silja Silvastin mielestä ehdokas tarvitaan, ettei heikko kannatus ruokkisi itseään. Jos Helsinkiin ei panosteta, ei kannatus parane siellä koskaan. Tärkeää on sekin, että ehdokas on juuri Kärkkäinen. Kansanedustaja Kososen mielestä on hyvä, että Kärkkäinen on mukana näyttämässä, että keskusta on moninainen puolue ja vaikuttamassa ihmisten mielikuviin keskustasta. Puhemies Vehviläisen mielestä Kärkkäisen nimittäminen ehdokkaaksi oli ”raikas ajatus”. 20 Ylioppilaslehti 1/2021
Must Readin päätoimittajan Anne Moilasen mielestä se oli fiksua. Kun keskustalla ei ole varteenotettavia mahdollisuuksia menestyä kuntavaaleissa saati pormestarikilvassa, kannattaa tilaisuuden tuoma julkisuus hyödyntää Eeva Kärkkäisen brändäämiseen ja tunnetuksi tekemiseen. Pienen puolueen suhteellisen tuntemattomalla ehdokkaalla ei tavallaan ole mitään hävittävää. Koska mahdollisuuksia menestyä ei juuri ole, ei ole paineitakaan. Silti saa näkyvyyttä itselleen ja ajatuksilleen. Ehdokkuuden takia Kärkkäinen pääsee haastatteluihin ja vaalipaneeleihin. ”Onhan hän ihan kultatyttö mille tahansa puolueelle. Nuori, fiksu, koulutettu, ympäristötietoinen ja tasa-arvotietoinen”, Moilanen luettelee. Hän ei kuitenkaan usko, että Kärkkäinen on houkuteltavissa muualle. Hän vaikuttaa ”niin keskustalaiselta”. Niin, nyt puhutaan kuitenkin ihmisestä, joka ihastui lukioikäisenä Maalaisliiton perustajan Santeri Alkion ajatuksiin ja papattaa Lauttasaaren pimeällä lenkkipolulla keskustan poliittisesta ylivertaisuudesta niin että ohikulkijat kääntyvät katsomaan. Yhteiskunta on olemassa ihmistä ja ihmisen kasvua varten… Politiikka on paljon muutakin kuin materian jakamista… Rakenteet eivät lopulta ratkaise, vaan se, että ihmisellä on sisäinen palo oppia ja kehittyä ja olla yhteiskunnan jäsen ja pyrkiä auttamaan itseään ja yhteisöään… Ihminen on osa luontoa, ja kaikki elämä täällä perustuu siihen, että me käytetään luonnonvaroja ja ihminen ja luonto elää rinta rinnan… Luontoa ei voi asettaa lasikuvun alle ja ajatella, että nyt pelastetaan luonto ihmiseltä… On ihan eri asia sanoa Helsingissä, että lopetetaan turpeen poltto, kuin mennä sanomaan se ihmiselle, joka asuu sun naapurissa ja saa siitä leipänsä… Ja joka lähettää vielä haastattelun jälkeen pitkiä tarkennuksia siitä, miten keskustassa kohtaavat erilaiset elämäntodellisuudet. Ja miten keskustan identiteetin ytimessä on puolueen moninaisuuden takia monessa asiassa tasapainoilu eri näkökulmien välillä. Ja miten keskustalaisen politiikan ytimessä on aina se, että ollaan kiinnostuneita siitä, mistä jaettava syntyy, ja että se syntyy työn ja yrittäjyyden kautta ja… M itä Kärkkäinen itse ehdokkuudesta saa? Arvokasta kokemusta, puolueen kiitollisuuden? Tuhat ääntä lisää seuraavissa eduskuntavaaleissa? Sitä Kärkkäinen ei lähde spekuloimaan. ”Mun fokus on nyt näissä kuntavaaleissa. Tottakai niiden tulos vaikuttaa siihen, että mitä seuraavana.” Ainakin Kärkkäinen panostaa vaaleihin tosissaan. Kärkkäisen tukiyhdistys on kerännyt rahoitusta jo pitkään. Viime keväänä se myi varainhankintana mansikkahilloa. Kansanedustaja Kosonen kertoo syövänsä sitä ”kiltisti” edelleen. Vaaliteemoissakaan ei ole suuria yllätyksiä. Asuinalueita pitäisi Helsingissä kehittää asukaslähtöisesti, vahvistaa asukasdemokratiaa, suojella kaupunkimetsiä ja lopettaa roskalumen kippaaminen mereen. Palveluiden pitäisi olla lähellä ja saavutettavissa, mieluiten kävelyetäisyydellä. Helsinki-lisän leikkaus pitää perua ja antaa perheille pienten lasten hoitoon erilaisia vaihtoehtoja. Erityisen huolissaan Kärkkäinen on eriarvoistumisesta. ”Haastavista” perhetaustoista tulevia lapsia ja nuoria pitäisi auttaa nykyistä enemmän, esimerkiksi kasvattamalla koulujen välisiä eroja tasaavan positiivisen diskriminaation rahoitusta. Mitä hän haluaa tehdä isona? Kerääkö hän nyt kokemusta ja substanssia myöhempää uraa varten? ”En mä ajattele niin pitkälle. Politiikka on niin arvaamaton ja nopeasti muuttuva laji.” Niinpä niin. Jotain me kuitenkin tiedämme. Lapsena Eeva Kärkkäinen ilmoitti haluavansa pääministeriksi. Keskustan kannattaa asettaa pormestarikilpaan oma ehdokas, koska se on hyvä tilaisuus tuoda esiin ehdokasta ja hänen ajatuksiaan. ylioppilaslehti.fi 21
M erkintä opetusministeri Maija Raskin (sd) kalenterissa, 19. kesäkuuta 1999 kello 8.00: Bolognan ministerikokous. Vanhan kalenterin lisäksi Rask on säilyttänyt ministerivuosilta pieniä muistikirjoja. Niihin hän kirjoitti havaintoja työmatkoilta, joskus myös piirsi, esimerkiksi hotellihuoneen ikkunan näkymän. Pohjois-Italian Bolognassa kokouspaikka oli hulppea, yksi mailman vanhimmista yliopistoista, mutta siitä reissusta Rask ainoastaan kirjoitti ja niukasti: lento edellispäivänä, mukana ylijohtaja Markku Linna. ”Aika vaatimattomasti ilmaistu”, Rask, 70, sanoo nyt. Ainakin siihen nähden, kuinka ison uudistuksen ministerit panivat kokouksessa vireille. R ask oli aloittanut Paavo Lipposen (sd) toisessa hallituksessa paria kuukautta aiemmin ja oli keskustelemassa kollegojensa kanssa siitä, miten opiskelijoiden ja tutkijoiden liikkuvuutta voitaisiin lisätä. Toistaiseksi se sujui kankeasti. Eri maiden yliopistoilla oli eripituisia ja -sisältöisiä tutkintoja ja erilaisia arvosana-asteikkoja. tEKStI KAROLIINA PAANANEN KUvAt ANTTI J. LEINONEN PISTEET KO
Parikymmentä vuotta sitten eurooppalaisilla opetusministereillä oli visio nimeltä Bolognan prosessi. Sitä on kiittäminen suomalaisillekin opiskelijoille tutuista opintopisteistä. Mutta oli ministereillä hankkeelle myös taka-ajatus: rauha. TIIN
Laatu vaihteli yliopistojen välillä, samoin keinot mitata opintosuorituksia. Esimerkiksi Suomessa yliopisto-opiskelija sai 40 työtunnista yhden opintoviikon, Ruotsissa sen sijaan yksi täysi työviikko vastasi yhtä akademiska poängia eli akateemista pistettä. Vaihto-opinnot viivästyttivät valmistumista, kun ulkomailla suoritettujen kurssien hyväksilukeminen oli hankalaa. Ministerit yrittivät korjata ongelmaa Bolognan prosessilla. He halusivat rakentaa yhteisen korkeakoulualueen, jossa suoritukset arvioidaan samalla tavalla ja kaikkialla suoritettavissa olisi tietynlaisia tutkintoja: kandidaatin-, maisterinja tohtorinsekä lisensiaatintutkintoja. Opintoja alettaisiin mitatakin samalla tavalla. Suomeenkin tulisi 40-tuntisen opintoviikon sijaan ECTS-piste (The European Credit Transfer and Accumulation System), opintopiste. Yksi opintopiste vastaa 27 tuntia työtä. Vaikeampi on sanoa, kuinka monta tuntia koko korkeakoulualuejärjestelmän keksiminen kesti. V uosi 1999 oli Suomelle iso vuosi. Heinäkuussa alkoi Suomen ensimmäinen EU-puheenjohtajakausi, jonka onnistuminen oli Suomelle tärkeää. Puheenjohtajuuskautta alettiin valmistella jo vuonna 1995, kun Suomi liittyi Euroopan unioniin. Ministeriöihin palkattiin hyvissä ajoin harjoittelijoita ja virkamiehiä hoitamaan puheenjohtajuuskauden valmisteluja. Syyskuussa 1995 Birgitta Vuorinen valmistui kaasvatustieteen maisteriksi Jyväskylän yliopistosta, ja koulutusta vastaava työpaikka löytyi heti. Lokakuussa Vuorinen aloitti EU-harjoittelijana opetusministeriössä. Noin 25 vuotta myöhemmin Vuorinen on edelleen töissä samassa paikassa, nykyään korkeakoulupolitiikan vastuualueen johtajana. 1990-luku oli vastavalmistuneelle ministeriön virkamiehelle kiinnostavaa aikaa. ”Tuntui, että oli uudistusintoa”, Vuorinen kuvaa. Mutta niin oli pelkojakin, kuten murroksissa yleensä. EU-yhteistyön rinnalla käynnistyi myös kansainvälinen, hallitusten välinen yhteistyö. Vuotta ennen Bolognan ministerikokousta, toukokuussa 1998, Ranska, IsoBritannia, Saksa ja Italia laativat Pariisissa Sorbonnen julistuksen. Sorbonnen yliopiston 850-vuotisjuhlan yhteydessä allekirjoitetulla julistuksella pyrittiin harmonisoimaan jäsenmaiden erilaisia korkeakouluihin liittyviä järjestelmiä, kuten tutkintojen sisältöjä ja laajuuksia. Neljän suuren maan keskenään aluille panema tavoite herätti Suomen ja monien muiden maiden yliopistoissa ja ylioppilaskunnissa huolta. Alkaisiko Bryssel ahtaa autonomisia yliopistoja yhteen muottiin? Laskisiko yliopistokoulutuksen laatu? Maaliskuussa 1999 Helsingin yliopiston rehtori Kari Raivio varoitti Sorbonnen julistuksesta. Yliopiston vuosipäivänä pitämässään puheessa Raivio kuvasi sitä aikapommiksi. Helsingin Sanomat siteerasi Raivion puhetta: ”Tällaista kansainvälistymistä emme tarvitse emmekä halua!” ”Epäilemättä tarvittaisiin uusi mahtava byrokratiakoneisto Brysseliin vahtimaan harmonisoinnin edistymistä ja jakelemaan sitä koskevia direktiivejä.” Myös Helsingin Sanomat otti kantaa 6. huhtikuuta 1999 julkaisemassaan pääkirjoituksessa. Sen otsikko oli ”Vaarallinen julistus”. ”Sorbonnen julistus on paperilla hyvän näköinen looginen kokonaisuus, mutta se voi olla myös Troijan puuhevonen, joka laskee salakavalasti korkeimman opetuksen tasoa”, lehti varoitti.
Suomi ei allekirjoittanut Sorbonnen julistusta, ja koko asiakirja jäi vain muutaman maan väliseksi. Sen ajatus kansainvälisyydestä jäi kuitenkin kiinnostamaan monia Euroopan maita, myös Suomea. Sovittiin, että opetusministerit ja virkamiehet jatkaisivat keskustelua asiasta kesällä Italiassa. K esäkuisena lauantaina vuonna 1999 eurooppalaiset opetusministerit istuutuivat Bolognan yliopiston juhlasalin puisiin loosseihin. Salin etuosaan oli heijastettu Bolognan julistus – asiakirja, jonka allekirjoittamalla nyt kymmenet maat ilmaisivat halunsa yhtenäistää korkeakoulujärjestelmiään. 29 kertaa jonkin maan ministeri nousi paikaltaan, käveli salin etuosaan, otti kynän, allekirjoitti paperin, käveli takaisin, istui. Välissä soivat fanfaarit. Aikaa kului, se jäi opetusministeri Raskin mieleen. Varsinkin, kun yksi ministereistä kirjoitti nimensä väärään kohtaan julistusasiakirjaa ja seremoniallisuudet jouduttiin hetkeksi keskeyttämään. Raskin vanhassa kalenterissa lukee, että kello 23 mennessä hän oli lentänyt Saksan kautta Helsinkiin. Nimi oli paperissa. S uomen puheenjohtajakausi alkoi heinäkuussa 1999, pari viikkoa Italian kokouksen jälkeen. Puuhaa riitti. Suomen piti järjestää noin 80 ministerikokousta, joista yksi oli opetusministerien epävirallinen kokous. Se pidettiin syyskuussa Tampereella. Kolmipäiväisen tapaamisen puheenjohtaja oli ministeri Rask. Ministereillä oli paljon puhuttavaa. Oli käytävä läpi koulutusrakenteet, tutkintojen vertailtavuuden parantaminen, opiskelijoiden liikkuvuus maasta toiseen, työn etenemisen seuranta… Entä harmonisaatio? Se epäilytti suomalaisia edelleen. Rask otti huoleen kantaa kokouksen päätteeksi tiedotustilaisuudessa. ”Muurasin torstaina Tampereen ammattikorkeakoulun Infotalon peruskiven ja laitoin koko harmonisaation sinne lieriöön”, Rask sanoi (HS 26.9.1999). Myös unionin koulutuskomissaari Viviane Reding vakuutti, että Bolognan prosessissa keskityttäisiin maiden rajojen yli liikkumisen mahdollistamiseen. Pakottaa ei edes voisi, sillä julistus oli ilmaus eri maiden yhteisestä tavoitteesta, ei varsinainen sopimus. ”Jäsenmaat valitsevat itse, miten ne lisäävät opiskelijoiden liikkumista. Me luomme tapoja, jotka helpottavat siirtymistä systeemistä toiseen”, komissaari sanoi. Reding oli vakuuttunut siitä, etteivät opiskelijat tulevaisuudessa pysyisi enää samassa maassa opiskelemassa. He aloittaisivat opintonsa yhdessä, jatkaisivat toisessa, lopettaisivat kolmannessa. Rakenneuudistuksen lisäksi ministereitä kiinnosti koulutuksen laatu ja sen mittaaminen. Ilman laatumittareita korkeakoulutuksen kilpailukyky maailmalla tuskin paranisi. S amana syksynä 1999 Ida Mielityinen aloitti Suomen ylioppilaskuntien liiton Sylin koulutuspoliittisena sihteerinä. Nykyään Mielityinen on korkeakoulutettujen keskusjärjestön Akavan kehityspäällikkö. Sylissä yksi hänen työtehtävänsä oli seurata ja tuoda keskusteluun Bolognan prosessista opiskelijoiden näkökulmia. Myös Mielityinen muistaa prosessin ja sen tavoitteiden vastustuksen. Sylissä kuitenkin hoksattiin, että prosessissa pääsisi vaikuttamaan. Ministerit ja virkamiehet alkoivat kokoustaa säännöllisesti, Bolognan jälkeen Prahassa, sitten Berliinissä. Syl alkoi osallistua muiden eurooppalaisten opiskelijaliittojen tavoin Bologna-kokouksiin. Kemiläinen Maija Rask oli kansanedustajana 16 vuotta, vuodesta 1991 vuoteen 2007. ylioppilaslehti.fi 25
Vähitellen Sylissä hoksattiin sekin, että joitakuita opiskelijoita epäilyttäneillä uudistuksilla voisi olla hyviäkin seurauksia. Mielityinen muistaa erään silmiä avanneen hetken. Prosessin suunnitteluvaiheessa opiskelijaliittojen eurooppalainen kattojärjestö European Student’s Union (Esu) järjesti kokouksen Hollannissa. Siellä käsiteltiin tulevaa eurooppalaista korkeakoulutuksen laadunvarmistusta. Hollantilainen kollega kertoi kokouksessa muille, miten koulutuksen laatua heidän yliopistoissaan valvottiin. Tanskassakin siihen oli keksitty vastaava systeemi, samoin Ruotsissa. ”Mutta me olimme heihin verrattuna koulutuksen laadunvarmistuksessa ihan villi länsi. Meillä ei ollut minkäänlaista laadunvarmistusjärjestelmää.” Mielityinen muistaa, kuinka häntä siinä kokouksessa hävetti. ”Täällä Impivaarassa oli toisteltu, kuinka korkeakoulutuksemme oli niin loistavaa ja laadukasta. Olin itsekin mennyt siihen mukaan täysin kritiikittä.” Miten laadun olisi voinut tunnistaa, jos kukaan ei ollut edes määritellyt, mitä se on? Tutkimus tukee Mielityisen havaintoja siitä, että suomalaisessa korkeakoulutuksessa oli jotakin vialla. Hän nostaa esiin vuonna 2001 valmistuneen, 1980ja 1990-luvuilla tehdyn Pitkä tie maisteriksi -tutkimuksen. Sen mukaan esimerkiksi 1985 aloittaneista 17,5 prosenttia oli jättänyt opintonsa kesken ja vain puolet opiskelijoista valmistui seitsemässä vuodessa. Nykyään kaikista ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneista noin 66 prosenttia valmistuu tavoiteajassa, maisteritutkinnon suorittaneista noin 29. Ja tarkemmin ajateltuna sen kyllä ymmärsi, mitä parantamisen varaa vuosituhannen vaihteen korkeakoulutuksessa oli. Sylissä aloittaessaan Mielityinen opiskeli Helsingissä valtiotieteellisessä, jossa kursseja saattoi suorittaa kirjatenteillä. Opetus oli opettajalähtöistä ja sitä annettiin usein kuin massaluennolla, vaikka salissa olisi istunut vain parikymmentä opiskelijaa. Kaiken lisäksi tenteistä saattoi saada ihan hyviä arvosanoja, jos luki viime tipassa kirjojen johdannot, loppupäätelmät ja ehkä jotakin ensimmäisistä luvuista. 26 Ylioppilaslehti 1/2021
B olognan prosessi alkoi edetä vauhdilla ympäri Eurooppaa. Suomessa opetusministeriössä perustettiin työryhmä suunnittelemaan kaksiportaisen tutkintorakenteen toimeenpanoa. Lakia piti uudistaa uuden järjestelmän mukaiseksi. Samalla iso joukko vanhoja asetuksia kumota. Lisäksi tarvittiin allekirjoittajamaiden yhteinen ”seurantarakenne”, The Bologna Follow-up Group, joka seuraisi prosessin etenemistä. Se kokoontuisi säännöllisesti ja sopisi muun muassa siitä, mitä kansainvälisiä tilaisuuksia jär jestetään, mitä selvityksiä laaditaan ja miten pro sessin etenemisestä raportoidaan ministereille. Seurantarakennetta suunniteltiin Suomen puheenjohtajuuskaudella. Laadun vahvistamiseen luotiin kussakin jäsenmaassa mekanismi. Lisäksi yhteistyö korkeakoulujen laadunvarmistuksesta alkoi Euroopassa. Laadunvarmistustyötä tehdään yhteisten eurooppalaisten periaatteiden pohjalta. Vaikka autonomian menetys huoletti yliopistoja, nekin olivat mukana suunnitelmissa kattojärjestönsä European University Associationin kanssa. Yliopistot suunnittelivat myös, miten ne valvoisivat koulutuksen laatua ja mitä tutkintojen pitäisi vastedes sisältää. Suomessa korkeakoulujen omaa laatutyötä tukee Korkeakoulujen arviointineuvosto, joka on osa Kansallista koulutuksen arviointikeskusta (Karvi). Se tekee korkeakouluihin auditointeja, eli tarkastuksia tai arviointeja, ja arvioi niiden omia laatujärjestelmiä. Auditoinneissa ollaan kiinnostuneita esimerkiksi siitä, kuinka yhteiskunnallisesti vaikuttavia korkeakoulut ovat ja kuinka opiskelijoiden motivaatiota tuetaan ja heidän hyvinvoinnistaan huolehditaan. R eilussa 20 vuodessa Bolognan prosessiin on liittynyt parikymmentä maata lisää, viimeisimpänä San Marino. Seurantakokouksiakin on pidetty säännöllisesti. Mikä Bolognan prosessin merkitys on nykyään? Päästiinkö tavoitteisiin? Maija Rask pitää tärkeimpänä käytännön muutoksena kaksiportaista tutkintorakennetta. ”Se oli hyvin tärkeä, koska kaikki eivät jaksa heti valmistua maisteriksi. Kun on kandi, on jo jotakin, ja voi jatkaa työelämässä tai opinnoissa.” Mitä Ida Mielityinen sanoo prosessista? ”Itse arvioisin, että se on ollut kaikkein voimakkain ja koulutuspolitiikkaa uudistava yksittäinen työntövoima Suomessa”, Mielityinen sanoo. Ryhtiliikkeen sai Mielityisen mukaan aikaan se, että uudistusta tehtiin kansainvälisellä yhteistyöllä. Enää ei kehdattu puhua mitä sattuu, vaan väitteet piti perustella uudella tavalla. Mielityisen mukaan Bolognan seurauksena Suomeen on tullut vahvaa laatuajattelua. Myös opiskelijalähtöinen ajattelu koulutuksessa on vahvistunut. ”Liikkeelle on lähtenyt oikeasti järkevä keskustelu opintojen kuormituksesta, samoin keskustelu opintoajoista.” Myös Birgitta Vuorinen sanoo, että prosessi on ollut erittäin määräävä tekijä korkeakoulutuksen kehittämisessä. ”Mutta juuri niin, että me olemme olleet aktiivisia agendan luomisessa.” Vuorinen uskoo, että nykytilanteeseen on päästy sillä, että on edetty yhteistyöllä, jossa on mukana koko korkeakouluyhteisö. Entä olivatko pelot Brysselistä käsin ohjattavasta uudistuksesta aiheellisia? Suomessa Bolognan prosessista puhutaan harvoin, vaikka se on edelleen käynnissä. Sen osoittamaan suuntaan mennään koko ajan. Viime aikoina Bologna-kokouksissa on linjattu esimerkiksi korkeakoulutuksen saavutettavuuden edistämisestä – ja kesäkuussa opetusja kulttuuriministeriö tiedotti alkavansa tehdä ”korkeakoulutuksen saavutettavuussuunnitelmaa”. ”Mutta ei koeta, että sitä tehtäisiin Bolognan prosessin vuoksi. Asia sopii suomalaisen korkeakoulupolitiikan agendaan riippumatta prosessista”, Vuorinen sanoo. Vuorinen arvioi, että alun ”kiihkeiden vaiheiden” jälkeen suurilta väännöiltä on vältytty, koska Suomi on aktiivisesti osallistunut prosesin kehittymiseen ja siihen, miten tavoitteita on asetettu. Ennen kuin Maija Rask aloitti kansanedustajana, hän työskenteli muun muassa sairaanhoitajana Ruotsissa ja kaupungin terveydenhoitajana ja sairaanhoidon opettajana Kemissä. ylioppilaslehti.fi 27
L aadun lisäksi korkeakouluja kiinnostaa määrä. Opetusministeriö myöntää korkeakouluille rahoitusta valmistuneiden opiskelijoiden lukumäärän mukaan. Korkeakouluissa huolta on herättänyt se, ohjaako rahoitusmalli huomion pois laadusta. Moni opiskelija kokee, että opintopistettä kohden on tehtävä liian paljon työtä. ”Ainainen haaste”, sanoo Vuorinen. Opintoviikkojenkin aikana osa tutkinnoista oli rönsyillyt niin, että ne edellyttivät paljon suurempaa työmäärää kuin olisi voinut päätellä. Ongelmaa on yritetty ratkaista vuosien saatossa. Ennen kuin opintopisteja tutkintorakenneuudistus tuli voimaan, korkeakoulut suunnittelivat alakohtaisessa yhteistyössä, mitä tutkintojen pitäisi sisältää. Vuorinen muistaa keskusteluja siitä, onko esimerkiksi paljon luennoilla käyvän kielen opiskelijan opintopiste sama kuin sellaisen alan opiskelijan, joka saa opintopisteitä kirjatenteillä. Epäsuhtaa on vieläkin, mutta Vuorinen arvioi, että opintopistejärjestelmä on lisännyt läpinäkyvyyttä. Esimerkiksi Helsingin yliopiston verkkosivuilla ohjeistetaan, kuinka monta sivua vaativaa tekstiä opiskelija silmäilee tai syvälukee tunnissa. Ohjeiden avulla opettajat voivat laskea, mitä kaikkea opiskelija ehtii 27 tunnissa. O petusministeriö ohjaa korkeakouluja säädöksillä, rahoituksella ja keskusteluilla, joita ministeriö käy korkeakoulujen kanssa säännöllisesti. Ministeriötä kiinnostavat tutkintoopiskelijoiden ja kansainvälisten opiskelijoiden määrät, se, miten tasa-arvo ja yhdenvertaisuus toteutuvat oppilaitoksissa, opintopistekertymät. Jos opintopistekertymissä on isoja muutoksia, ministeriö kysyy keskusteluissa korkeakouluilta syitä muutokseen. Rahoituksen perusteena on usein kuitenkin määrällisiä asioita – kuten valmistuneiden määrä. Laadullisten mittareiden löytäminen on Vuorisen mukaan hankalaa, koska korkeakouluissa on niin erilaisia aloja, eikä yksi mittari kohtelisi kaikkien alojen opiskelijoita tasavertaisesti. Vuorinen näkee, että rahoitusmalli kannustaa oppilaitoksia pitämään huomion myös laadussa. Rahoituksessa huomioidaan myös opiskelijoiden antamaa palautetta ja se, kuinka hyvin korkeakouluista työllistytään valmistumisen jälkeen. Lisäksi tänä vuonna alkavalla rahoituskaudella korkeakoulut saavat suuremman rahoituksen opiskelijoista, jotka valmistuvat tavoiteajassa. ”Saa bonusta, jos onnistuu tukemaan opiskelijoita niin, että he pystyvät suorittamaan tutkinnon tavoiteajassa.” Viime kädessä korkeakoulut itse päättävät, miten ne käytännössä pyrkivät vauhdittamaan opiskelijoiden valmistumista. Vuorisen mukaan fiksuinta olisi, jos pyrkimys näkyisi työmäärän mitoituksessa, joustavissa suoritustavoissa, opintojen ohjauksessa ja opiskelijoiden tukemisessa. B olognan prosessille oli Raskin mukaan muitakin syitä kuin vaihto-opiskelemisen sujuvoittaminen. ”Se oli nimenomaan rauhanprosessi”, Rask sanoo. ”Jos lähdet vaihtoon, opit tuntemaan niitä ihmisiä ja sinut opitaan tuntemaan. Rauhaa ei voi rakentaa paremmin muuten kuin henkilökohtaisilla suhteilla.” Ministerit tapaavat muutaman vuoden välein järjestettävissä kokouksissa. Kokouksista julkaistaan julkilausumia, joissa jäsenet tunnustavat yhteisiä arvojaan. Viimeisin tapaaminen oli Rooman etäkokous marraskuussa 2020. Rooman kokouksessa jäsenet sitoutuvat muun muassa edistämään ja suojelemaan akateemista vapautta ja instituutioiden autonomiaa. Vuorisen mukaan kokousten julkilausumissa näkyy usein Suomelle tärkeitä painotuksia. Aktiivisia keskustelijoita ovat EU-maat ja eri järjestöt. Vuorinen sanoo, että prosessi on ”kansainvälisen yhteistyön ja yhteisymmärryksen rakentamista”. Mukana ollaan vapaaehtoisesti, mikä on Vuorisen mielestä prosessin vahvuus. Ei ole direktiivejä, ei pysyviä rakenteita, ei yhteistä rahoitustakaan. Liki 50 allekirjoittajan joukkoon mahtuu hyvin erilaisia maita. Prosessi myös tuo saman pöydän ääreen maita, joilla muutoin olisi hankaluuksia keskenään. Samoihin kokouksiin ovat osallistuneet esimerkiksi Venäjä ja Ukraina sekä Vuoristo-Karabahista sotineet Armenia ja Azerbaidžan. Jos haluaa olla mukana, on hyväksyttävä julistuksiin sisältyviä arvoja. Mikä kaikkia motivoi mukaan? Halu saada osaavaa kansaa, sivistystä, Vuorinen sanoo. ”Jokainen maa ymmärtää sen tärkeyden.” V uonna 2002 opetusministeriö sai uudistuksen suunnittelutyön valmiiksi, 2003 hallitus vaihtui. Maija Rask jatkoi kansanedustajana vielä yhden kauden. Vuonna 2004 uusi hallitus esitti yliopistolain muuttamista. Opintopistejärjestelmä ja kaksiportainen tutkintorakenne tulivat voimaan elokuussa 2005. Rask on alkuperäiseltä koulutukseltaan sairaanhoitaja ja terveydenhoitaja. Kansanedustajana hän kuitenkin aloitti kasvatustieteen maisteriopinnot Lapin yliopistosssa. Oli jäänyt tunne, ettei aiempi koulutus ollut kaikkien mielestä opetusministerille riittävä. Rask valmistui maisteriksi 2006, ja vuonna 2012 hän väitteli vielä tohtoriksi. Opiskellessaan Rask piti kirjaa opintopisteistään sitä mukaa kun niitä kertyi. Kirjanpito on tallessa Raskin kotona Kemissä makuuhuoneen pöydällä: Kaksi lasivaasia, joissa on sinisiä, vihreitä ja punertavia lasihelmiä. Ne ovat opintopisteitä, ja niitä on paljon. ”Paljonkos siinä maisterintutkinnossa niitä on?” ”Tohtorintutkinnossakin on aika paljon.” Lähteenä on käytetty Päivi Arosen julkaisua Bologna-prosessi Helsingin yliopistossa – alemman ja ylemmän korkeakoulututkinnon linjaukset (2005). 28 Ylioppilaslehti 1/2021
Maija Rask sanoo, että opintosuoritusten mittaaminen lasihelmillä oli hänelle hyvä motivaattori. ylioppilaslehti.fi 29
EHKÄ TÄNÄ KEVÄÄNÄ KAIKKI MUUTTUU
Kymmenen vuotta sitten egyptiläiset vaativat maan presidenttiä eroamaan. Siinä he onnistuivat. Nyt maassa on sotilashallinto. tEKStI SONIA EL KAMEL KUvAt ROGER ANIS & SONIA EL KAMELIN KOTIALBUMI P uheessa oli 36 sanaa. Ensimmäiset olivat Bismillah al-Rahman al-Rahim. Jumalan, Armeliaan Armahtajan nimeen. Niin puheet on tapana aloittaa Egyptissä. Varapresidentti Omar Suleiman puhui televisiokameroille. Kello oli kuusi illalla, päivä 11. helmikuuta 2011. Suleiman oli valittu tehtäväänsä alle kaksi viikkoa aiemmin. Egyptin sisäpolitiikka ylittää harvoin kansainvälisen uutiskynnyksen, mutta nyt lähetystä seurattiin ympäri maailmaa. Aiemmin iltapäivällä helikoptereiden oli nähty lentävän Kairon yli etelään. Kaduilla juoruiltiin. Suleiman ei katsonut televisiokameraan, vaan jonnekin sen yli. Hänellä oli ilmoitus. Egyptiä 30 vuotta hallinnut presidentti Hosni Mubarak oli eronnut virastaan. Sitten Suleiman päätti hieman yli puoli minuuttia kestäneen puheensa. ”Jumala auttakoon meitä kaikkia.” Mubarak oli lähtenyt Kairosta palatsiinsa Punaisenmeren rannalle. Kansannousun alkamisesta oli kulunut 18 päivää. Yli 850 ihmistä oli kuollut. Eri puolilta Kairoa alkoi kuulua musiikkia, autojen tööttäilyä ja riemunkiljahduksia. Tuntemattomat ihmiset onnittelivat toisiaan. Kaduilla laulettiin kansallislauluja, tanssittiin, itkettiin ja naurettiin. Juhliin osallistuivat demokratia-aktivistit, Muslimiveljeskunnan kannattajat, koptikristityt, radikaalit salafistit, arabinationalistiset nasseristit, sotilaat, feministit, taksikuskit, vihanneskauppiaat… Elämäni paras päivä, monet kuvailevat yhä. Hetken egyptiläiset olivat yhtä. EHKÄ TÄNÄ KEVÄÄNÄ KAIKKI MUUTTUU ylioppilaslehti.fi 31
K eväällä 2011 useissa PohjoisAfrikan ja Lähi-idän maissa vuosia kytenyt tyytymättömyys leimahti. Ihmiset olivat väsyneitä eri asioihin: Korruptioon, huonoon taloustilanteeseen, työttömyyteen, köyhyyteen, sensuuriin, poliisiväkivaltaan ja diktaattoreihin. Jotkut siihen, että rikkaus ja valta olivat keskittyneet eliitille, toiset arkisiin asioihin – kuten siihen, että tomaatin ja leivän hinnat heilahtelivat arvaamattomasti. Egyptissä oli vuonna 2011 yli 80 miljoonaa asukasta. Ympäri maata järjestettyihin mielenosoituksiin osallistui miljoonia ihmisiä. Tarkkaa lukua ei tiedä kukaan. Länsimaissa media alkoi kutsua Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän kansannousujen aaltoa Arabikevääksi. Egyptissä yksi kevään merkeistä näkyi kesällä 2010. Kesäkuun alussa 28-vuotias keskiluokkainen egyptiläinen Khaled Said sai surmansa Aleksandriassa. Ihmisoikeusjärjestöjen mukaan poliisi pahoinpiteli Saidin kuoliaaksi, koska hänen hallussaan oli video, jossa viranomaiset jakoivat keskenään huumetakavarikon saaliin. Virallisen selityksen mukaan Said kuoli tukehduttuaan lääkkeisiin. Khaled Saidin muistolle perustettiin Facebook-ryhmä. Sen nimeksi tuli Me kaikki olemme Khaled Said. Ryhmä järjestäytyi kunnolla vasta hieman myöhemmin. 17. joulukuuta 2010 tunisialainen vihannesmyyjä Mohamed Bouazizi sytytti itsensä tuleen Sidi Bouzidin kunnantalon edessä. 26-vuotias Bouazizi oli ollut matkalla tukkutorilta myyntipaikalleen, kun poliisi vaati häntä esittämään myyntilupansa. Tunisiassa vihannesten myyntiin ei tarvitse lupaa. On arveltu, että poliisi yritti saada myyjältä lahjuksia. Se on tavallista useissa Pohjois-Afrikan maissa. Kun Bouazizilla ei ollut näyttää lupaa, kolme poliisia taklasi hänet maahan. He takavarikoivat Bouazizin vaa’at ja vihannekset. Tilanne oli nöyryyttävä. Hän halusi valittaa tapahtuneesta pormestarille, mutta tällä ei ollut aikaa vihannesmyyjälle. Kunnantalon edessä Bouazizi kaatoi ylleen nestettä, ehkä bensaa tai tärpättiä. Sitten hän sytytti itsensä tuleen. Bouazizi vietiin sairaalaan. Sen jälkeen kunnantalolle marssi hänen äitinsä, mutta kukaan ei suostunut tapaamaan häntäkään. Äiti jäi seisomaan paikoilleen pitkäksi aikaa. Tilanteesta kuvattu video alkoi levitä netissä. Seuraavana päivänä kunnantalon edessä puhui vihannesmyyjän setä. Ihmisiä kerääntyi kuuntelemaan. Hallitus lähetti Sidi Bouzidiin poliiseja ja sotilaita. Ihmiset alkoivat osoittaa mieltään. Bouazizi kuoli sairaalassa tammikuun alussa 2011, mutta kaupunkisota jatkui. Sen päätteeksi, 14. tammikuuta, Tunisian presidentti Zine El Abidine Ben Ali erosi ja pakeni maasta. Mielenosoitukset levisivät Tunisiasta Algeriaan, Bahrainiin, Jemeniin, Libyaan, Syyriaan – ja Egyptiin. Bouazizin polttoitsemurhan jälkeen egyptiläiselle Khaled Saidille perustetussa Facebook-ryhmässä julkaistiin kutsu. Siinä kannustettiin egyptiläisiä osoittamaan mieltään kidutusta, köyhyyttä, korruptiota ja työttömyyttä vastaan kansallisena poliisin päivänä 25. tammikuuta 2011. Osallistun-nappia painoi noin 100 000 Facebookin käyttäjää. Monet heistä olivat pari-kolmekymppisiä korkeakoulutettuja egyptiläisiä, jotka kuuluivat huhtikuun 6. päivän nuorisoliikkeeseen. Se oli perustettu kolme vuotta aiemmin tukemaan teollisuustyöläisten lakkoa, mutta nyt sen kannattajat vaativat Twitterissä ja Facebookissa maahan sananvapautta ja vapaita vaaleja. Hosni Mubarak kaavaili pojastaan Gamal Mubarakista Egyptin seuraavaa presidenttiä Se ei miellyttänyt kaikkia. H amdy oli seurannut Tunisian tapahtumia netissä. ”Kun Tunisian presidentti Ben Ali lähti, arabit olivat uuden äärellä. Egyptiläiset alkoivat ajatella, että hei meidänkin pitäisi, me pystymme siihen”, hän sanoo. Hamdy oli 23-vuotias ja teki töitä kääntäjänä. Vuotta aiemmin hän oli valmistunut yliopistosta ja luonut itselleen Twitter-tilin. 32 Ylioppilaslehti 1/2021
Egyptissä ei ole puolueetonta mediaa. Sosiaalisessa mediassa puhuttiin siitä, mitä maassa oikeasti tapahtuu: Diktatuurista, nepotismista, poliisiväkivallasta ja korruptiosta. Kaikesta siitä, mistä Hamdykin halusi päästä eroon. Poliisin päivänä 25. tammikuuta hän tapasi ystävänsä yhdessä mielenosoituksen kokoontumispaikoista Gizan pyramidien lähellä. Sieltä he marssivat Tahririn aukiolle. Hamdyn mukaan matkalla oli ainakin tusina poliisin muodostamaa ihmisketjua. ”Työnnyimme ja työnnyimme niiden läpi ja pääsimme aukiolle.” Tahririn aukion keskus on liikenneympyrän keskellä kasvava nurmikko. Alue on valtava. Sinne mahtuu ainakin 160 000 ihmistä. Tahrir tarkoittaa vapautusta. Tammikuussa 2011 aukiosta tuli vallankumouksen sydän, telttakylä, jossa osoitettiin mieltä, nukuttiin, käytiin kauppaa ja hoidettiin loukkaantuneita. Kun Hamdy saavutti aukion, hän kuuli väkijoukon huutavan: ”Leipää, vapautta ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta!” Ensimmäisenä mielenosoituspäivänä paikalla oli 50 000 ihmistä. Se oli ennennäkemätöntä. ”Olin täynnä unelmia. Halusimme kunnioitusta ja vapautta”, Hamdy sanoo. ”Se tuntui oikealta silloin.” Mielenosoittajilla oli aluksi vain yksi konkreettinen vaatimus. He halusivat sisäministeri Habib el Adlyn vastuuseen poliisiväkivallasta ja ulos hallituksesta. Poliisi hajotti mielenosoituksia vesitykeillä ja kyynelkaasulla. Mielenosoittajat heittelivät kiviä. Armeijakin oli aukiolla. Egyptissä se on aina paikalla. Armeijan tehtävä on valvoa maan perustuslain toteutumista. Sillä on Egyptin instituutioista eniten valtaa. Armeija omistaa yrityksiä, bensa-asemia, tuotantolaitoksia ja maataloudelle tärkeitä maa-alueita, joilla se viljelee ruokaa. Se on rakentanut siltoja, satamia ja tietoverkkoja. 25. tammikuuta 2011 alkoi kaupunkisota. Aluksi armeija tarkkaili sitä sivusta. P erjantaina 28. tammikuuta Kairossa oli 24 astetta lämmintä ja puolipilvistä. 22-vuotias Hassan veti jalkaan pitkät kalsarit, kahdet farkut ja puki ylleen kaksi villapaitaa, pusakan ja takin. Ehkä poliisin kepiniskut sattuisivat vähemmän, Hassan sanoo ajatelleensa. Hän lähti Tahririn aukion lähettyvillä sijaitsevaan moskeijaan. Monella muulla oli sama suunnitelma. Islamilaisissa maissa perjantai on pyhäpäivä. Silloin lähinnä viranomaiset tekevät töitä. Keskipäivällä lausutaan Al-Jum'a, perjantairukous. Hassan oli ollut Tahririn aukiolla edellisenä päivänä, sitä edellisenä ja sitä edellisenä.
Hän ei osoittanut mieltään ainoastaan poliisiväkivaltaa vastaan. Hän kertoo, ettei hän kokenut kuuluvansa egyptiläiseen yhteiskuntaan. Tuntui, että maa kuuluu pienelle eliitille eli presidentille ja tämän tukijoukoille. Hän ei kuitenkaan vaatinut presidentin eroa, vaan laajempaa yhteiskunnallista muutosta. Poliisin ote oli tiukentunut päivä päivältä. Torstaina 27. tammikuuta Kairossa oli pidätetty satoja ihmisiä. Hassan oli entistä vihaisempi. Hän kertoo yrittäneensä koordinoida liikkeitään ystäviensä kanssa, mutta se oli hankalaa. Varhain perjantaina Egyptin hallitus sulki internetin. Myös puhelinverkko oli suljettu. Nokiat eivät enää soineet. Rukouksen jälkeen Hassan osoitti mieltään Tahririn aukiolla. Nyt paikalle oli demokratialiikkeen lisäksi tullut Muslimiveljeskunnan kannattajia. Muslimiveljeskunta oli Egyptin suurin oppositioliike ja kielletty virallisena puolueena. Ihmisiä oli satoja tuhansia. Armeija ei puuttunut mielenosoituksiin. Hassan kertoo olleensa mielenosoitusten etulinjassa Tahririlla. ”Se oli tyhmää”, hän sanoo. Perjantai 28. tammikuuta nimettiin myöhemmin Vihan perjantaiksi. Kymmeniä ihmisiä kuoli. Satoja pidätettiin, ja Hassan sanoo olleensa yksi heistä. ”Makasin maassa, ja poliisit hakkasivat minua kengillään. Ei armoa.” Nenä murtui ja osa hampaista katkesi, hän sanoo. ”En tiennyt, että pidätetyksi joutuminen on kuin pahimmasta painajaisestani.” ”Olin niin vihainen. Tapa, jolla he lyövät, on sellainen, että he haluavat satuttaa.” Poliisiautossa, pian ennen vapauttamistaan Hassan kertoo nähneensä miehen, jolta puuttui toinen korva. Kengäniskut kasvoihin alkoivat tuntua pieneltä. H osni Mubarak on lempeä diktaattori, niin Youssef kertoo ajatelleensa aluksi. Ei mikään Saddam Hussein tai Muammar Gaddafi. Tammikuun alussa 2011 Youssef oli teini, 15-vuotias lukiolainen. Hänellä ei ollut voimakkaita mielipiteitä mistään. Kun mielenosoitukset alkoivat, Youssef alkoi miettiä. Miksi Egypti on yhteiskuntana sellainen kuin on? Kuka käyttää maassa valtaa? Mitä vallan kolmijako tarkoittaa? Mielenosoitukset jatkuivat helmikuussa, ja niistä tuli väkivaltaisempia. Youssef osallistui mielenosoituksiin silloin tällöin. ”Olin niin nuori”, hän sanoo. 2. helmikuuta hän ei ollut Tahririn aukiolla. Onneksi, sillä silloin kameleilla ratsastaneet miehet hyökkäsivät mielenosoittajien kimppuun. Päivää kutsutaan Kameleiden taisteluksi. Kymmeniä mielenosoittajia kuoli. ylioppilaslehti.fi 35
Mubarak ei silti antanut sisäministeri el Adlylle kenkää, pannut turvallisuusjoukkoja aisoihin tai vaikuttanut taipuvan muihinkaan mielenosoittajien vaatimuksiin. Se suututti monia, myös Youssefia. Vähitellen hänestä alkoi tuntua siltä, että Mubarakista pitäisi päästä eroon. ”Hän oli korruptoitunut, hän oli hyödytön.” Mubarakista tuli mielenosoittajien yhteinen vihollinen. Hän antoi kasvot poliisiväkivallalle, ahneudelle ja korruptiolle. ”Ulos, ulos, Hosni Mubarak”, huusi sekalainen joukko mielenosoittajia yhteen ääneen Tahririn aukiolla. Armeija seurasi tapahtumia pitkään sivusta. Sen piti valita Mubarakin hallinnon ja mielenosoittajien tukemisen väliltä, ja lopulta se päätyi kansan puolelle. Armeija lupasi olla käyttämättä väkivaltaa ja suojella mielenosoittajia. Armeija hylkäsi Mubarakin. Se oli harkittu siirto. M ariamilla ei ollut aikaa siivota. Hän haaveili ihmisoikeusjuristin ammatista ja suoritti oikeustieteen opintojaan eräässä eurooppalaisessa yliopistossa. Oli tenttiviikko. Hänen huoneensa oli täynnä likaisia astioita ja vaatekasoja, mutta ei opiskelustakaan tullut oikein mitään. 20-vuotias Mariam oli liimautunut television ja tietokoneen eteen ja seurasi kotimaansa tapahtumia. Hän oli muuttanut Egyptistä Eurooppaan 10-vuotiaana vanhempiensa töiden takia. Koptikristitty Mariam toivoi, että Egyptistä tulisi sekulaari demokratia, tasa-arvoinen maa, jossa uskonto on erotettu oikeuslaitoksesta. Hän odotti, että presidentti eroaisi. 10. helmikuuta Mubarak asettui televisiokameroiden eteen. Mariam oli matkustanut vanhempiensa kotiin. He asuivat samassa EU-maassa kuin Mariam, mutta eri kaupungissa. Vanhemmat katsoivat olohuoneessa Egyptin valtion televisiokanavaa, Mariam seurasi huoneessaan kansainvälistä mediaa ja Twitteriä. He kaikki odottivat, että tänään se tapahtuisi. Mubarak eroaisi. ”Puhuttelen Egyptin nuorisoa tänään Tahririn aukiolla ja ympäri maata”, Mubarak aloitti. ”Puhuttelen teitä sydämestäni, isän dialogi poikiensa ja tyttäriensä kanssa”, hän jatkoi. Mutta ei eroilmoitusta. ”Näin televisiosta, kuinka ihmiset Tahririn aukiolla riisuivat kengät jaloistaan ja heristivät niitä puheelle”, Mariam sanoo. Nykyään Mariam asuu Kairossa. Ihmisoikeusjuristia hänestä ei tullut. Hän päätti sittenkin erikoistua yhtiölakiin. M ahmoud Salem juhli koko yön. Joi samppanjaa ja olutta ja poltteli kuuteen asti aamulla kavereidensa kanssa. He tanssivat Starbucksin edessä Heliopoliksen kaupunginosassa Kairossa. Salem oli 29-vuotias. 11. helmikuuta koko Egypti oli hurmoksessa. Presidentti Mubarak oli vihdoin ja yllättäen eronnut. Salemin lapsuudenkoti oli presidentin naapurissa. Se oli kätevää, kun Salem osoitti mieltään häntä vastaan. Saattoi käydä omassa vessassa. Salem kertoo, että hänen äitinsä oli töissä Mubarakin hallinnossa. Heidän perheensä kuului Egyptin yläluokkaan, ja Salemin elämä oli aina ollut vähän parempaa kuin keskivertoegyptiläisen. Kun egyptiläiset osoittivat mieltään Tahririn aukiolla, monet kasasivat itselleen pahvista istuinalustan. Eväänä oli leipää ja juustoa. Salem päivysti aukiolla isossa teltassaan, jossa oli wifi. Hän söi muffinsseja ja jakoi niitä muillekin. Yeah bitches, Salem sanoo. ”Ajattelin, että meidän on tarkoitus nauttia tästä.” Salemin perheellä oli valtaa ja rahaa. Salem opiskeli yliopistossa Yhdysvalloissa. ”Kun palasin Egyptiin vuonna 2004, huomasin, että äitini oli korruptoitunut entisestään.” 36 Ylioppilaslehti 1/2021
Siksi Salem alkoi kirjoittaa anonyymiä englanninkielistä blogia. Sen nimeksi tuli Rantings of a Sandmonkey. Salem purkautui korruptiosta ja poliisiväkivallasta, kaikesta siitä, mistä Egyptissä ei omalla nimellään voinut puhua. Hänestä tuli demokratialiikkeen aktivisti. Mubarakin eroon mennessä Salemin blogista oli tullut yksi Egyptin kansainvälisesti seuratuimmista. Salem sanoo, ettei hän ollut vasemmistolainen, vaan anarkisti. Enää hän ei välitä siitä, mitä Egyptissä tapahtuu. Maassa vaikuttavien demokratia-aktivistien uusi sukupolvi ärsyttää häntä. Salemin mielestä aktivistit ovat nykyään liian herkkiä eivätkä suostu keskustelemaan eri mieltä olevien ihmisten, kuten Muslimiveljeskunnan kannattajien, kanssa. Salem on asunut ulkomailla jo vuosia. J uhlat loppuivat nopeasti. Kun Egyptiä 30 vuotta hallinnut diktaattori oli kukistettu, maahan syntyi valtatyhjiö. Mielenosoittajien yhteinen tavoite oli ollut hankkiutua eroon Mubarakista. Muuta yhteistä heillä ei juuri ollut. Farmasiaopiskelija Iman oli aluksi toiveikas. Hän sanoo ajatelleensa, että kaikki eri ryhmät pääsisivät sanomaan sanottavansa ja rakentamaan yhdessä Egyptistä unelmiensa yhteiskunnan. Iman halusi Egyptiin demokraattiset vaalit. ”Suunnittelimme jopa, millainen olisi Egyptin musiikkiministeriö.” Jälkihehkua ei kestänyt kauaa. Vastuun vallansiirrosta otti armeija, joka oli päässyt kansan suosioon käännettyään selkänsä Mubarakille. Maan väliaikaiseksi johtajaksi nousi Egyptin armeijan korkeimman neuvoston puheenjohtaja Mohamed Hussein Tantawi. Mielenosoituksiin osallistuneet liikkeet eivät päässeet yhteisymmärrykseen siitä, miten maata pitäisi muuttaa. Demokratialiike oli liian hajanainen johtaakseen sekavaa tilannetta. Muslimiveljeskunta sen sijaan oli järjestäytynyt. Monen mielestä liike oli paras vaihtoehto Mubarakin hallinnolle. Muslimiveljeskunta on kansainvälinen islamistiliike. Sen tavoitteena on muodostaa konservatiivinen islamilainen kalifaatti, jossa noudatetaan sharia-lakia. Valtakunta ulottuisi Espanjasta Indonesiaan eikä siellä olisi korruptiota tai köyhyyttä. Imankin ajatteli, että Muslimiveljeskunnalle voisi antaa mahdollisuuden. Mubarakin aikana Muslimiveljeskunta oli toiminut salaa. Enää sen ei tarvinnut. Egyptissä järjestettiin lyhyessä ajassa useat vaalit: maaliskuussa 2011 perustuslain uudistusta koskenut kansanäänestys, vuodenvaihteessa 2011–2012 parlamenttivaalit ja toukokuussa 2012 presidentinvaalit. Ne olivat kaikki menestyksiä Muslimiveljeskunnalle. Kun Iman oli osoittanut mieltään Tahririn aukiolla, hän oli kantanut mukanaan kylttiä. Siinä luki, että Jumala on olemassa ja rakastaa Egyptiä. Ihmiset tulivat suutelemaan kylttiä. Seuraavaan kevääseen mennessä Iman oli menettänyt uskonsa Allahiin. Mikään ei muuttunutkaan paremmaksi. Hän lähti Egyptistä ennen presidentinvaaleja. Ensin Kuwaitiin, myöhemmin Kanadaan. A hmed äänesti vuoden 2012 presidentinvaaleissa. Ensimmäistä ja viimeistä kertaa, hän sanoo. Hän oli 29-vuotias. Viimeisellä kierroksella vastakkain olivat Muslimiveljeskunnan Mohamed Mursi ja Mubarakin hallintoa edustanut Ahmed Shafiq. Mursi voitti vaalit. Hän astui virkaan 30. kesäkuuta 2012. Ahmedin mielestä Shafiq edusti vanhaa valtaa. Sitä, josta oli nimenomaan haluttu päästä eroon. Hän juhli Muslimiveljeskunnan rinnalla. ”He lauloivat vallankumouslaulujamme, joten heidän voittonsa tuntui muutokselta, tai vallankumouksen jatkumolta.” ylioppilaslehti.fi 37
Valtakautensa alussa Mursi puhuikin demokratian puolesta, mutta lupaukset unohtuivat nopeasti. Mursin kriitikkoja pidätettiin, eikä presidentti ottanut huomioon muiden liikkeiden näkemyksiä. Marraskuussa 2012 Mursi ajoi läpi lain, joka antoi hänelle käytännössä rajattomat valtaoikeudet. Vähitellen jopa osa Mursin kannattajista kääntyi häntä vastaan. Heitä alkoi pelottaa, että Muslimiveljeskunta tekisi Egyptistä pysyvästi autoritaarisen ja islamistisen yhteiskunnan. Syntyi uusi kansanliike. Keväällä 2013 se keräsi miljoonia nimiä vetoomukseen, jossa vaadittiin Mursin eroa. Jo presidentinvaalikampanjansa aikaan Mursi sai ilkkumanimen al-stebn, auton vararengas. Siitä tuli yllättävän osuva. Mursi meni pian vaihtoon. 30. kesäkuuta oli katastrofi, Ahmed Elbaqry sanoo. Vuonna 2013 hän oli 22-vuotias opiskelijaliiton puheenjohtaja, Muslimiveljeskunnan kannattaja. Kun Mursin virkaanastujaisista tuli vuonna 2013 kuluneeksi tasan vuosi, Tahririn aukio oli taas täynnä ihmisiä. Tällä kertaa eroa vaadittiin Mursille. ”Silloin minusta tuntui siltä, että unelma oli haihtunut ja palaisimme aikaan, joka olisi pahempi kuin Mubarakin”, Elbaqry sanoo. Mursi kieltäytyi eroamasta. 3. heinäkuuta puolustusministeri Abdel Fattah al-Sisi puhui televisiokameroille. ”Egyptin kansa on kutsunut Egyptin armeijan apuun. Ei, jotta armeija voisi säilyttää valta-asemansa, vaan korostaakseen kansallista vastuutaan ja vastatakseen vaatimuksiin”, Sisi sanoi. Hän ilmoitti, että perustuslaki kumottaisiin ja maassa järjestettäisiin uudet presidentinvaalit. Tahririn aukiolla alkoivat juhlat. Mursi syrjäytettiin ja pidätettiin. Muslimiveljeskunta julistettiin terroristijärjestöksi, ja armeija pidätti liikkeen jäseniä ja sulki sen televisiokanavia ja sanomalehtien toimituksia. Myös demokratialiikkeen aktivisteja pidätettiin. Moni heistä on edelleen vankilassa. Useat pakenivat ulkomaille. Samaan aikaan Syyriassa oli käynnissä sisällissota. Moni egyptiläinen pelkäsi kotimaansa ajautuvan samanlaiseen kaaokseen. Egyptiläiset alkoivat taas kaivata vahvaa johtajaa. Sellaista, kuin puolustusministeri Sisi. Ehkä hän saisi tilanteen rauhoittumaan. K un Hosni Mubarak syrjäytettiin vuonna 2011, vihannesmyyjä Heba oli todella surullinen. ”Se on normaalia. Jokaisen pitäisi olla lojaali maalleen. Hän oli minun presidenttini. Synnyin, kun hän oli presidentti.” Vuonna 2014 Sisi valittiin presidentiksi. Osa egyptiläisistä pitää hänestä, osa piti Mursista, ja jotkut kaipaavat Mubarakia, Heba sanoo. Hän on nyt 47-vuotias. Heba kuuluu Sisin kannattajiin. Hänen mielestään elämä on parempaa nyt kuin 10 vuotta sitten. On töitä, ja yrityksen perustaminenkin on nykyään helpompaa, hän sanoo. ”Mutta ihmiset haluavat istuskella kahviloissa ja valittaa, ettei töitä ole. Armeija aloittaa jatkuvasti uusia projekteja, jotta ihmisillä olisi töitä.” ”Ihmiset ovat laiskoja.” K evään 2011 jälkeen moni asia on muuttunut. Valta on nykyään armeijalla. Syksyllä 2013 voimaan astui laki, joka rajoittaa julkisia kokoontumisia. Sitä perustellaan terrorismin uhalla. Silti jihadistiryhmät ovat voimistuneet etenkin Siinailla. Ne ovat tehneet useita iskuja vuoden 2013 jälkeen. Reittilennot ja pakettimatkat Egyptiin ovat hyytyneet. Se on kurittanut turismista riippuvaisen maan taloutta. Valtionvelkaa on kolme kertaa enemmän kuin vuonna 2011. Leipä on moninkertaisesti kalliimpaa kuin kymmenen vuotta sitten. Vankilassa on enemmän ihmisiä kuin Mubarakin aikana. Toimittajia ja hallintoa vastustavia ihmisiä katoaa. Mohamed Mursi ja Hosni Mubarak joutuivat vankilaan. Mursi kuoli kesällä 2019, Mubarak kevättalvella 2020. Mutta yksi asia on palannut entiselleen. Egyptillä on taas presidentti – ja hän näyttää pitävän vallasta. Hamdy, Hassan, Heba, Iman, Mariam ja Youssef eivät turvallisuussyistä esiinny jutussa oikeilla nimillään. Jutussa on käytetty lähteenä Lilly Korpiolan ja Hanna Nikkasen kirjaa Arabikevät (2012) sekä Lilly Korpiolan ja Sanna Raita-ahon kirjaa Arabikevään jälkeen (2017). 38 Ylioppilaslehti 1/2021
KUVIA SUOLESTA K un pidätät pierua tai kakkaa, peräpään nerokas tuplalukko aktivoituu: katso video! Ihmistä ei ole luotu kakkaamaan normaalissa istuma-asennossa – tässä oikea asento. Kuuluisa saksalaislääkäri näyttää, miten pöntöllä kannattaa istua, että kakka kulkee kunnolla – suolistomikrobiston salaisuudet kiehtovat tutkijoita ympäri maailmaa. Mitä kakan haju ja väri kertovat terveydestäsi? Lääkäri vastaa. Vatsa sekaisin? 7 ulostetyyppiä ja oireet, joiden syy kannattaa selvittää. Vatsakivut, ripuli ja ummetus voivat olla merkkejä ärtyvästä suolesta – näillä vinkeillä helpotat iltapäivän turvotusta ja ilmavaivoja. Koronan ensioire voi olla myös ripuli – vatsaoireet voivat kestää parikin viikkoa. Suolisto kiinnostaa suomalaisia, eikä ihme. Ovathan siellä toiset aivomme – ja tikittävä aikapommi. Suoliston saloista tiedetään kuitenkin vielä vähän. Onneksi lehdistö raportoi aktiivisesti, mitä oman navan takana tapahtuu. tEKStI TUIJA SILTAMÄKI KUvAt MARKO YLITALO ylioppilaslehti.fi 41
J opa joka viidennellä suomalaisella on kroonisesti herkkä vatsa, ja syy siihen saattaa olla länsimaisessa ruokavaliossa. Suolistovaivat eivät ole vain aikuisten pulma – Lääkäri kertoo, miten ärtyvä suoli voi oireilla jo koululaisella ja mitä silloin kannattaa tehdä. Tulehdukselliset suolistosairaudet ovat jo kansanterveydellinen sairaus ja näkyvät lääkärin vastaanotolla – näin lisäät suolistosi hyvinvointia. Lähes jo uusi kansantauti – tulehdukselliset suolistosairaudet yleistyvät huippuvauhtia, ja eniten uusia tapauksia tulee nuorille. Suolistosairaudet lisääntyvät huippuvauhtia – nämä oireet kertovat sairastumisesta. Suolistosairaudet lisääntyvät Suomessa vauhdilla – tutkimus: voivat kasvattaa dementiariskiä. Suolistosyövät yleistyvät vauhdilla – oireet jäävät alussa helposti piiloon. Paksusuolensyöpä yleistyy vauhdilla – voi kasvaa salakavalasti ja todetaan joka vuosi yli 3 000 suomalaisella. Löytyikö nyt syy tulehduksellisten suolistosairauksien hurjaan kasvuun? Professori: ”Teoriassa tämä voisi selittää”. P arhaita timanttijuttuja: Syömme itsellemme masennuksen – Laaja tiede artikkeli kertoo, kuinka suolisto edistää aivo terveyttä ja miten dramaattisia puutteita nyky ihmisen ruoka valiossa on. Vatsavaivojen syy voi olla syvällä mielessä – Annette Palssa parantaa stressivatsoja, mutta on yksi joukko potilaita, jota hän ei voi auttaa. Tietynlainen liikkuminen voi viedä 42 Ylioppilaslehti 1/2021
vatsakivut parissa viikossa – Asiantuntijat kertovat, kuinka suolistoa voi rauhoittaa liikkumalla. Ihovoiteisiin lisätään nyt aineita, joiden tiedetään hillitsevän suoliston tulehduksia – Asiantuntijat kertovat, mistä on kyse. Ummetus on yleinen vaiva, josta voi päästä eroon yksinkertaisilla muutoksilla – Asiantuntija kertoo, miten herkkää vatsaa voi kouluttaa toimimaan. Haluatko vihdoin eroon vatsan turvotuksesta? Tee muutama yksinkertainen muutos. Stressi saa vatsan mullin mallin: valkoinen dieetti ja 11 muuta keinoa, joilla voit pelastaa tilanteen. Tällainen vatsan turvotus ei ole enää normaalia – 6 keinoa, joilla saat ärtyvän suolen rauhoittumaan. Naposteletko koko ajan? Ei kannattaisi – näin se haittaa suolistosi toimintaa. Olut voikin olla terveysjuoma! Näin juot oikein olutta, joka tekee suolistollesi pelkkää hyvää. Hypnoosista on löytynyt tehokas hoito ärtyvän suolen oireyhtymään – Auttanut potilaita, joilla lääkkeet ja ruokavaliomuutokset on jo kokeiltu. Keisarileikkaus altistaa vauvan immuniteettisairauksille, mutta ulosteensiirto äidiltä vastasyntyneelle voi auttaa. Meilahdessa on pakastin täynnä jäätynyttä ulostetta: 80 asteen pakkasessa piilee toivo ratkaista kaikkien suolistoongelmat. T uhansilla suomalaisilla voi olla suolistossaan vastenmielinen loinen. Antibioottiripuli vaivaa eteläkarjalaisia muuta Suomea enemmän: ”Kun se ottaa vallan suolistossa, sitä on vaikea häätää”. ylioppilaslehti.fi 43
Ennen antibioottien liikakäyttöä ja roskaruokaa ihmisten suolistossa kuhisi terveempi mikrobiyhteisö – keskiajan käymäläjäte auttaa vertailemaan. ”Suolia oli kottikärryllisen verran” – Evartti nousi dramaattisella tavalla leikkauspöydältä kuninkuuskilvan suosikiksi. Selittämätön mahakipu kannattaa tutkia – Sonjan ohutsuoli puhkesi kohtalokkaasti. Pika-aituri Elmo Lakka kärsii harvinaisesta suolistosairaudesta – havahtui oireisiin vessassa: ”Kyllähän se kuumotti”. Kun suoli vuotaa verta, liikunta helpottaa ultrajuoksija Michaela Lindströmin arkea: ”Olen päättänyt elää niin normaalia elämää kuin mahdollista”. Maratoonarin suolistobakteeri teki hiiristä himojuoksijoita – mikrobit halutaan valjastaa kuntoilun ja painonhallinnan avuksi. Tutkimus: Kissankakan levittämä yleinen loinen ei olekaan aivan niin nerokas strategi kuin on luultu. Messilän ranta uimakelvottomassa kunnossa – suolistoperäistä enterokokkia vedessä. Piereskelevätkö vauvat äidin mahassa ja kasvaako maha myös pierujen takia? 9 asiaa, jotka voivat kasvattaa suolistosyövän vaaraa – ”Tätä riskitekijää moni ei tunnista”. Yksityiskohta ruokavaliossa pienentää suolistosyövän vaaraa. Oletko vähentänyt leivän syömistä? Älä tee yhtä virhettä: ”Aivan suoraan yhteydessä suolistosyöpiin” Kahvin ainesosat voivat hillitä suolistosyöpää. Haavainen paksusuolitulehdus on yhteydessä suurentuneeseen suolistosyöpäriskiin. Nämä kaikki lisäävät suolistosyövän riskiä – ”turvallisessa” lihansyönnissä riskiraja tulee nopeasti vastaan. Salakavala suolistosyöpä yleistyy Suomessa, ja tietyt asiat kasvattavat sairastumisen vaaraa – näin pienennät riskiä. Joka päivä lähes 10 suomalaista saa suolistosyövän diagnoosin – oireet sekoittuvat helposti vatsavaivoihin. Suolistosyövät yleistyvät – nuorimmat sairastuneet alle nelikymppisiä. Suolistosyövät yleistyvät vauhdilla, mutta oireet pannaan helposti ”herkkävatsaisuuden piikkiin”: nuorimmat sairastuneet ovat alle nelikymppisiä. Harmiton vaiva, suolistosairaus vai syöpä – näin erotat kriittiset oireet, joihin tuhannet sairastuvat joka vuosi. Suolistosyöpä etenee usein ilman oireita: Näin tunnistat sairauden. Suolistosyöpää luullaan helposti ”herkkävatsaisuudeksi” – tietty oire kertoo usein, että kyse on syövästä eikä vatsavaivoista. Paksusuolensyöpä voi kehittyä vaivihkaa ilman oireita – tunnista suolistosyövän selkein merkki. Näin tulehduksellinen suolistosairaus vaikuttaa elinikään. Löytö paljasti yllättävän kuolemanriskin: suolistomikrobit vaikuttavat elämän pituuteen. Kirjoitus on koottu joistakin Iltalehdessä, Ilta-Sanomissa, Helsingin Sanomissa ja Yle.fi:ssä vuoden 2020 aikana julkaistujen suolistojuttujen otsikoista. Marko Ylitalo on helsinkiläinen graafikko ja toimittaja. Hän on kuvannut makkaroita Visvalerssi-projektiinsa vuodesta 2014 ja valmistelee kuvista kirjaa. 44 Ylioppilaslehti 1/2021
Seuraa meitä: Kuvakortit 10 kpl nyt alk. 7,63 € norm. alk. 10,90 € Sinun etukoodisi: JUHLAT21 *Saat 30%:n alennuksen kuvatuotteista. Etu ei koske valokuvia, lahjakortteja ja oheistuotteita. Etukoodi on kertakäyttöinen ja voimassa 30.6.2021 asti. Alennus lasketaan tuotteiden normaalihinnoista ja toimituskulut lisätään tilaukseen. Alehinnat saat etukoodia käyttäen. Lue koodin käytöstä osoitteessa ifolor.? /maksutavat#koodin-kaytto. Psst! Tiesithän, että uutiskirjetilaajana saat VIP-alennuksia ja ideoita kuvien käyttämiseen. Tilaa uutiskirje osoitteessa ifolor.? /uutiskirje. Ifolor Oy, asiakaspalvelu ark. 9-17, puh. 09 3484 0200, asiakaspalvelu@ifolor.? Kuvakirjat nyt alk. 6,97 € norm. alk. 9,95 € ifolor.fi Kun on juhlan aika. Etu Sinulle -30% *
Historia, valtiotieteet Kasvatustiede, psykologia Kirjoittaminen, kieliopinnot Teatteri, näyttelijäntyö Oikeustiede, kauppatieteet Aloita yliopistosi Akatemiassa www.akatemia.org Katso myös muut opinnot Kauniainen Opiskele kauppatieteitä PORISSA! utu.fi/haeporiin > HAE 17.-31.3.2021
HAE Seinäjoen ammattikorkeakouluun seamk.fi/haku AGROLOGI (AMK), päivätoteutus FYSIOTERAPEUTTI (AMK), päivätoteutus GERONOMI (AMK), monimuotototeutus INSINÖÖRI (AMK), Automaatiotekniikka, päiväja monimuotototeutus INSINÖÖRI (AMK), Bioja elintarviketekniikka, päivätoteutus INSINÖÖRI (AMK), Konetekniikka, päiväja monimuotototeutus INSINÖÖRI (AMK), Rakennustekniikka, päivätoteutus INSINÖÖRI (AMK), Tietotekniikka, päivätoteutus KULTTUURITUOTTAJA (AMK), päivätoteutus RAKENNUSMESTARI (AMK), Rakennustekniikka, päivätoteutus RESTONOMI (AMK), Ravitsemispalvelut, päivätoteutus SAIRAANHOITAJA (AMK), päiväja monimuotototeutus SOSIONOMI (AMK), päivätoteutus TRADENOMI (AMK), Kirjastoja tietopalveluala, päivätoteutus TRADENOMI (AMK), Liiketalous, päiväja monimuotototeutus YLEMMÄT AMK-TUTKINNOT INSINÖÖRI (YLEMPI AMK), Automaatiotekniikka INSINÖÖRI (YLEMPI AMK), Teknologiaosaamisen johtaminen KULTTUURITUOTTAJA (YLEMPI AMK) SOSIAALIJA TERVEYSALA YLEMPI AMK, Ikääntymisen asiantuntija SOSIAALIJA TERVEYSALA YLEMPI AMK, Kehittäminen ja johtaminen TRADENOMI (YLEMPI AMK), Liiketoimintaosaaminen YHTEISHAKU 17.3.–31.3.2021 VÄSTRA NYLANDS FOLKHÖGSKOLA YKSIVUOTISET OPINNOT TAIDE & MUOTOILU TANSSI & TEATTERI TIETEELLISET AINEET Valmistaudu tulevia opintoja varten. Hengähdä hetki. Löydä polkusi. Haku on käynnissä: WWW.VNF.FI E V A N K E L I N E N O P I S T O Vuodessa ammattiin ja valmiuksia jatko-opintoihin KEO-Karstula tarjoaa opintotukikelpoisia opintoja Keski-Suomen sydämessä. Mahdollisuus opiskella myös Opintosetelillä. Meillä voit asua myös opiskelija-asuntolassa. Kasvatusja ohjausalan ammattitutkinto Hoiva-ala | Liikuntaja hyvinvointiala | Käsityöala Ympäristöja ilmastoala | Suomenkieli Maahanmuuttajille www.suomenteatteriopisto.fi toimisto@suomenteatteriopisto.fi HOVI – Sukkavartaankatu 9 KOMEDIATEATTERI – Lapintie 3 a toimisto puh. 0207 288 388 8,35 snt/puh + 16,69 snt/min TEATTERISTA AMMATTI Teatteriopiston kevään hakuaika 1.3.-20.5. • Näyttelijäntyön peruslinja • Näyttelijäntyön jatkolinja • Musiikkiteatteripainotteinen peruslinja Pääsyvaatimuksena on, että hakija on täyttänyt ennen opintojen alkamista 16 vuotta, ja että hän on suorittanut oppivelvollisuutensa. ILMOITTAUTUMINEN www.suomenteatteriopisto.fi AMMATTIIN OHJAAVAA KOULUTUSTA NÄYTTELIJÄKSI AIKOVILLE TAMPEREELLA
OPINTOJA VOI SISÄLLYTTÄÄ KORKEAKOULU TUTKINTOON ASEMA ENSIKERTALAISKIINTIÖSSÄ SÄILYY OIKEUS KELAN OPINTOTUKEEN AVOIMIA YLIOPISTOJA AMK-OPINTOJA SEKÄ LUKIOKURSSEJA KOVIEN TIETEIDEN KESÄLUKIO 5.–15.7.2021 Opiskele tehokkaasti seuraavia lukion kursseja: • Biologian kertaus BIabi • Fysiikan kertaus FYabi • Aine ja säteily FY7 • Kemian kertaus KEabi • Reaktiot ja tasapaino KE5 • Pitkän matematiikan kertaus MAAabi (myös MABabi) • Abitti-kurssi Ilmoittaudu etäkesälukioon 30.5.2021 mennessä OPINTOLINJAT 2021–2022 • Arkkitehtuurin ja tekniikan aloille suuntaavat opinnot UUTTA • Biologia ja luonnontieteet • Englannin kieli ja kansainvälisyys • Historia ja kulttuuritieteet • Kasvatustieteet • Kauppatieteet • Korkeakouluun valmentavat opinnot* • Luova ilmaisu UUTTA • Luova kirjoittaminen UUTTA • Lääketieteeseen suuntaavat opinnot • Maahanmuuttajakoulutukset* • Oikeustieteet • Psykologia • Soteli* • Suuntana poliisiala* • Viestintä UUTTA • Yhteiskuntaja valtiotieteet • Elämässä eteenpäin SYKSY ** Kolme reittiä korkeakouluihin: avoin väylä, valintakoe ja todistusvalinta SUOSITTU KANSANOPISTO JYVÄSKYLÄN KORPILAHDELLA JATKUVA HAKU JA JOUSTAVA ALOITUS! alkio.fi * Kaksi aloitusta: elokuu ja tammikuu ** Koulutus on suunnattu oppimisvaikeuksia kokeville 18–29-vuotiaille koulutustai työpaikkaa vaille oleville nuorille. Koulutus on maksuton. | www.alkio.fi | toimisto@alkio.fi
PUHELINHAASTATTELIJOITA Etsimme sujuvasanaisia IROResearch Oy on suomalainen markkinaja mielipidetutkimuksiin erikoistunut yritys. Tule tekemään tietokoneavusteisesti haastatteluja Kampin metroaseman vieressä sijaitsevaan toimistoomme. Työvuorot voit valita itsellesi sopiviksi (2 – 5 vuoroa/viikko). Lisätietoja arkisin 9 – 16 / Mikko Partio puh. (09) 7740 6011 tai vapaamuotoinen hakemus sähköpostitse: mikko.partio@iro.fi Voit myös täyttää hakemuksen osoitteessa www.iro.fi Suoramarkkinointi Mega Oy on 1986 perustettu Suomen johtava puhelimitse tapahtuvaan markkinointiin erikoistunut yritys. Toimimme 17 paikkakunnalla työllistäen yli 400 henkilöä. Kuulumme Alma Media Oyj -konsernin Alma Talent –liiketoimintayksikköön. Entäpä jos vedätkin hetken henkeä työskennellen myyntitehtävissä – keräät tienestejä sukan varteen ja kokemusta hihaan? Tarjoamme sinulle mahdollisuuden ansaita hyvin ja oppia samalla taitoja, joista sinulle on hyötyä elämäsi eri vaiheissa ja monessa eri ammatissa. Tehtävänäsi on markkinoida puhelimitse erilaisia tuotteita tai palveluita. Työkaluinasi on helppokäyttöinen soittojärjestelmä ja sinä itse. Voit työskennellä kokopäiväisesti yritysmyynnissämme tai osa-aikaisesti iltavuorossa kuluttajamyynnin parissa. Työt voit aloittaa vaikka heti. Katso lähin toimistomme ja lähetä hakemus, niin olemme sinuun yhteydessä: megaduuni.fi TIEDÄTKÖ JO MITÄ SINUSTA TULEE ISONA? Suoramarkkinointi TIETOA, TUKEA JA NEUVONTAA SYÖMISHÄIRIÖTÄ SAIRASTAVILLE, LÄHEISILLE JA AMMATTILAISILLE Ota yhteyttä Etelän-SYLI ry:hyn, jos… olet huolissasi omasta syömisestäsi tai sairastat syömishäiriötä. epäilet, että läheisesi oireilee tai sairastaa syömishäiriötä. haluat kysyä hoidosta tai avun hakemisesta. haluat tietää vertaistukiryhmistä tai muusta tukitoiminnasta. Etelän-SYLI ry Kaapelitehdas Tallberginkatu 1 C 115, 00180 Helsinki puh. 040 535 1626 / 050 321 0187 info@etelansyli.fi | www.etelansyli.fi Ylioppilaslehden kanssa voit verkostoitua myös Linkedinissä.
ASIANTUNTEVAT OPETTAJAT REAALIAIKAISET WEBINAARIT PAINETUT MATERIAALIT LUENTOTALLENTEET OPETUSVIDEOT HARJOITUSKOKEET TURVALLISET ETÄOPETUSKURSSIT KAIKKI ETÄOPETUSKURSSIT -15% KOODILLA YO15 www.eximia.fi voimassa 15.3.2021 asti ylioppilaslehti_2019_210x290.indd 1 ylioppilaslehti_2019_210x290.indd 1 26.1.2021 14.26.09 26.1.2021 14.26.09 HAKU SAVOLAISTEN YLIOPPILAIDEN SÄÄTIÖN ASUNTOIHIN Soluhuoneet yksin hakeville ja yksiöt/kaksiot pariskunnille & kaveruksille Koskelassa, Vallilassa ja Patolassa. Hakuaika päättyy 28.2.2021. Jatkoaikasekä kesäasuntohakemukset käsitellään samassa haussa. Uusien opiskelijoiden hakuaika on 15.6.-15.7.2021. http://savolainenosakunta.fi/?q=asunnot Julistettavaksi haetaan Oskari ja Siiri Vilamon rahaston sekä Hämäläisten ylioppilassäätiön TUTKIMUSJA GRADUSTIPENDIT 2021 Gradustipendejä ovat oikeutetut hakemaan • Helsingin yliopistossa maisterintutkielmaa tekevät Hämäläis-Osakunnan nykyiset jäsenet Tutkimusstipendejä ovat oikeutetut hakemaan • Helsingin yliopistossa jatko-opintojaan harjoittavat Hämäläis-Osakunnan nykyiset ja entiset jäsenet • muut henkilöt, jos tutkimus kohdistuu Hämeeseen Hyvin perustellulle tutkimusstipendihakemukselle voidaan myöntää vuoden työskentelyn mahdollistava työskentelyapuraha. Sähköinen hakujärjestelmä ja tarkemmat hakuohjeet löytyvät osoitteesta www.hys.net Hakuaika päättyy 28.2.2021 klo 24.00 Ylioppilaslehti tiedottaa HEI SINÄ kirjoittaja, kuvittaja, valokuvaaja tai muu tekijä! Ylioppilaslehti etsii jatkuvasti uusia hyviä avustajia ja uusia hyviä juttuja. Onko sinulla idea, jonka tahtoisit päästä toteuttamaan? Tai sanottavaa, jonka tahtoisit kertoa maailmalle? Toimi näin: Lähetä viesti osoitteeseen tuija.siltamaki@ylioppilaslehti.fi. Esittele itsesti ja laita mukaan muutama työnäyte, jos sellaisia on. Sinun ei tarvitse olla ammattilainen, mutta haluamme tietää, mitä olet aiemmin tehnyt ja mitä osaat. Esittele ideasi. Kerro, mille lehden palstalle se sopisi tai millaisen verkkojutun tai somesisällön siitä tekisit. Kerro, mikä on jutun ydinkysymys, ketä siihen voisi haastatella ja mitä muuta lähdeaineistoa käyttää. Esimerkiksi ”jotain Kouvolasta” ei ole idea, mutta ”reportaasi Suomen suurimman muuttotappion syistä, seurauksista ja torjuntakeinoista Kouvolassa” on. Jos sinulla ei ole vielä ideaa, voit tarjoutua tekijäksi. Kerro silloinkin hieman osaamisestasi, liitä mukaan mahdollisia työnäytteitä ja kerro, millaisista aiheista olet kiinnostunut tekemään juttuja. Kaikista aineistoista maksetaan palkkio. Ylioppilaslehti on Julkisen sanan neuvoston jäsenenä sitoutunut journalistin ohjeisiin. Ohjeisiin voi tutustua osoitteessa jsn.fi. Yhteistyöterveisin Toimitus
POIS TIELTÄ! V iime vuoden marraskuussa Helsingissä oli lähes 660 000 asukasta, ja lisää on tulossa. Vuonna 2012 tehdyn väestöennusteen mukaan vuonna 2050 helsinkiläisiä voi olla jopa 860 000. He tarvitsevat palveluita ja asuntoja. Se taas vaatii rakentamista. Asuntojen tarve kasvaa tulevaisuudessa merkittävästi. Helsinki on linjannut, että vuoteen 2022 saakka se pyrkii rakentamaan 7 000 uutta asuntoa vuodessa. Vuodesta 2023 rakennustarve nousee 8 000 asuntoon vuodessa. Uusille asunnoille ja palveluille raivataan usein tilaa kaupunkimetsistä ja puistoista. Samaan aikaan sekä kaupunki että monet sen asukkaat haluavat säilyttää kaupungin vehreyden. Yhdistelmä on hankala. Tuore esimerkki tästä löytyy Pirkkolasta Pohjois-Helsingistä. Siellä tilaa uudelle monitoimihallille lohkaistiin kaupunkilaisille tärkeästä Keskuspuistosta. PIRKKOLAN HALLIN paikaksi valittiin Keskuspuiston kapein kohta. Rakentaminen kaventaa puistoa entisestään. Se on herättänyt monissa kaupunkilaisissa närää. Asiasta on uutisoinut esimerkiksi Helsingin Sanomat. Kiistaan johtaneet tapahtumat saivat alkunsa vuonna 2014, kun Helsingin kaupunginvaltuusto hyväksyi kaavan, jossa alue varattiin asemakaavassa virkistyskäyttöön ja liikuntapuiston edistämiseen. Hallin sijainnista päätettiin vuonna 2018. Toden teolla kiista syttyi toukokuussa 2020, kun kulttuurija vapaa-aikalautakunta hyväksyi liikuntahallin vuokrasopimuksen. tEKStI ANNA ISOTALO KUvA ANTTI YRJÖNEN kaupunki Tässä rakennetaan maailman toimivinta kaupunkia – ja tulevaisuudessa vasta rakennetaankin, kun kaupungistuminen kiihtyy. Samaan aikaan kaupunki pohtii, kenen lähimetsää sen tieltä kaadetaan. Puut kadettiin Pirkkolan monitoimihallin alta marraskuussa 2020. 52 Ylioppilaslehti 1/2021
tEKStI ANNA ISOTALO KUvA ANTTI YRJÖNEN Vastalauseena Pirkkolassa alettiin järjestää mielenosoituksia. Harva on vastustanut itse hallia, mutta sen sijaintia on kritisoitu. Usein rakennushankkeet konkretisoituvat asukkaille vasta siinä vaiheessa, kun rakennustyöt ollaan aloittamassa. Niihin aikoihin keskustelukin yleensä kiivastuu. Silloin suunnitelmiin on kuitenkin usein jo liian myöhäistä vaikuttaa. Se olisi helpompaa aiemmin esimerkiksi asemakaavaa hyväksyttäessä. Ja siinä vaiheessa, kun Pirkkolan hallipaikan vuokrasopimusta oltiin hyväksymässä, olivat niin kaupunki kuin halliyhtiökin jo ehtineet investoida suunnitelmiinsa paljon aikaa ja rahaa. Nyt puut on jo kaadettu ja hallin rakentaminen etenee. PIRKKOLASSA PUIDEN kaatamista on vastustettu vetoamalla ympäristösyihin. Toukokuussa 2020 alueen puihin oli kiinnitetty pahvisia ja paperisia kylttejä, joissa luki esimerkiksi ”ei hakkuita Pirkkolaan” ja ”tämä metsä toimii kotina monelle eläinja kasvilajille”. Rakentamista on käsitelty myös oikeudessa. Marraskuussa Helsingin hallintooikeus hylkäsi Pro Luonto ry:n tekemän, rakentamista koskeneen valituksen. Asia vietiin myös korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Tammikuussa sekin hylkäsi valituksen. Ympäristökysymysten lisäksi kaupunkien viheralueita halutaan varjella myös niiden terveyshyötyjen vuoksi. 2000-luvulla metsien terveyshyötyjä on tutkittu paljon. Miellyttävä lähimetsäympäristö innostaa ihmisiä liikkumaan useammin ja enemmän, ja metsäympäristö myös vähentää stressiä. Metsissä liikkuminen ennaltaehkäisee sekä fyysisiä että psyykkisiä sairauksia. Niin metsät kuin kaupunkipuutkin parantavat kaupunkien ilmanlaatua sitomalla pölyä ja hiiltä. Näyttää siltä, että muuttoliike Helsinkiin kiihtyy kaupungistumisen takia entisestään. Kaupungin kasvaessa viheralueet ovat väistämättä uhattuina. RAKENNETUN kaupunkiympäristön ja viheralueiden tasapainon pohtiminen on kuulunut kaupunkien suunnitteluun jo pitkään, ja viheralueiden merkitys on tiedostettu kauan. Parisataa vuotta sitten Britanniasta rantautui Suomeen puutarhakaupunkiaate. Aatteesta innostui Helsingin ensimmäinen asemakaava-arkkitehti Bertel Jung (1872– 1946), joka oli myös Keskuspuiston isä. 1800-luvun lopun teollistumisen synnyttämä muuttoaalto pääkaupunkiseudulle laajensi Helsinkiä alueellisesti. 1910-luvun alussa Jung halusi kehittää kaupungin keskelle sitä halkovan vihervyöhykkeen. Alueeseen kuuluivat niin Töölönlahden, Hesperian ja Eläintarhan puistot kuin nykyisen Keskuspuiston eteläisimmät metsäalueet. Myöhemmin puiston rajoja on selkeytetty ja puistoa laajennettu pohjoiseen. Esimerkiksi vuoden 1978 osayleiskaavassa puiston kulku Vantaanjoelle saakka vahvistettiin. 1970-luvulla helsinkiläiset ylipäätään oppivat paremmin, mikä Keskuspuisto on, ja heräsivät sen erityisyyteen. 1970-luvulla myös virkistysaluesuunnittelun ohjeet kehittyivät ja vakiintuivat. Alettiin antaa konkreettisia ohjeita siitä, miten saavutettavuus voidaan toteuttaa. Esimerkiksi vuonna 1973 valtion virkistysaluekomitea teki mietinnön niin sanotusta viheralueiden saavutettavuudesta. Siinä todettiin muun muassa, että alle kilometrin etäisyydellä asunnosta tuli olla vähintään 40 neliömetriä asukasta kohden ulkoilupuistoa, joka sopii erityisesti lasten ja vanhusten käyttöön. Nykyisin esimerkiksi ympäristöministeriön ja monien kansainvälisten viheralueiden suunnitteluohjeiden mukaan ihmisillä pitäisi olla virkistymiseen sopiva viheralue alle 300 metrin tai 5 minuutin kävelymatkan päässä kodistaan. Tähän Helsingissäkin pyritään, ja saavutettavuus on säilynyt kaupungin kaavoituksessa tärkeänä arvona. Saavutettavuudella voidaan viheralueiden yhteydessä tarkoittaa etäisyyksien lisäksi esimerkiksi sitä, että virkistysalueille pääsee eri liikennevälineillä. Käytännössä saavutettavuus siis tarkoittaa vaivatonta pääsyä palvelujen pariin. HELSINGIN VIIMEISIN yleiskaava hyväksyttiin 2016 ja se tuli voimaan 2018. Sen selvitystöissä suunniteltiin strateginen viheraluevisio vuoden 2050 Helsingistä ”vihreänä ja merellisenä kaupunkina”. Kaavassa Helsinki visioidaan viherverkostokaupungiksi. Verkostot viittaavat muun muassa viiteen Helsinkiä halkovaan ”vihersormeen”. Vihersormet ovat melko yhtenäisiä pohjoisesta etelään kulkevia viheralueita. Esimerkiksi Viikki–Kivikko-vihersormi kulkee Jakomäestä Kulosaaren kartanolle. Verkostosuunnittelussa myös poikittain kulkevia vihersormia linkittäviä virkistysyhteyksiä pyritään vahvistamaan, jotta virkistysalueiden saavutettavuus paranisi. Koska kasvulle on löydettävä tilaa jostakin, viheralueita priorisoidaan keskenään. Kaavoitus suunnitellaan siten, ettei asuinalueita jää virkistysaluekatveisiin, eikä virkistysja monimuotoisuusarvoiltaan kaikkein merkittävimpiä kohteita menetettäisi. Siksi yleiskaavasuunnittelun yhteydessä suoran suojelun piiriin määritettiin uusia suojelualueita. Kaupunki on halunnut määritellä, mitkä arvokkaat luontokohteet ainakin halutaan säilyttää. Kun käyttöpaine kasvaa, myös reittejä ja puistoja joudutaan rakentamaan enemmän. Luonnontilainen metsä kestää huonommin kasvavaa käyttöä kuin rakennettu puisto. Kaupunkisuunnittelijat kutsuvat tällaista kulunohjaukseksi. Helsingin viheraluepinta-ala on laskentatavasta riippuen 40–47 prosenttia. Jos vuoden 2016 yleiskaava toteutuu kokonaisuudessaan väestönkasvun maksimiskenaarioiden mukaisesti, on 2050-luvulla enää vain noin kolmannes Helsingin pintaalasta viheralueiden peitossa. SILLÄ, MITEN viheralueet jakautuvat ympäri kaupunkia, on paljon merkitystä muun muassa siihen, miten vehreänä ihmiset kaupungin kokevat. Esimerkiksi Lontoon pinta-alasta 47 prosenttia on viheralueita. Viheralueiden kokonaispinta-ala on samaa suuruusluokkaa Helsingin kanssa, mutta iso osa siitä on alueellisesti keskittynyttä tai yksityisomistuksessa. Lisäksi metsäpinta-alaa Lontoossa on Helsinkiin verrattuna hyvin vähän. Helsinkiä pidetään Lontoota vihreämpänä muun muassa siksi, että Lontoossa metsäisyys ei ole yhtä helposti kaupunkilaisten saavutettavissa. Nopeasti paisuvat kaupungit voivat panostaa ylöspäin rakentamiseen. Toisin kuin monissa suurkaupungeissa, Helsingissä rakennetaan edelleen pääasiassa matalia kerrostalorakennuksia pilvenpiirtäjien sijaan. Pilvenpiirtäjät varjostavat maisemaa seudulla, jossa aurinko on muutenkin matalalla. Korkeat rakennukset vaikuttavat myös kaupungin siluettiin. Usein käykin niin, että rakennussuunnitelmissa kajotaan pieniin, strategisesti vähäpätöisempiin viheralueisiin – sellaisiin, joilla on merkitystä pienemmälle määrälle ihmisiä. Juttua varten on haastateltu Helsingin kaupungilla työskentelevää maisemaarkkitehtia Raisa Kiljunen-Siirolaa. ylioppilaslehti.fi 53
kuvissa näkyvä asunto ei vaikuta isolta. Entä jos kissat eivät tule toimeen? Mitä jos uudesta kissasta kasvaa aggressiivinen ja ilkeä? Uusi kissa ei ole munchkin, vaan pöyheä ja lyttynenäinen. Se tulee todennäköisesti kärsimään hengitysongelmista myöhemmin. Ruskea kissa hoivaa pörhöpentua; keltainen kurmottaa. Kuusi päivää hiljaisuutta. Alan seurata Hongkongin uutisia tarkasti. Kiinan lupaama ”yksi maa, kaksi järjestelmää” -systeemi on pettämässä, sanovat ulkomaiset asiantuntijat. Alkuvuodesta tekeillä ollut uusi laki olisi sallinut hongkongilaisten rikollisten luovuttamisen Manner-Kiinaan. Osa paikallisista pelkää menettävänsä lain myötä itsehallintonsa ja ihmisoikeutensa. Luovutuslakia vastustaneet, nyt jo useita kuukausia jatkuneet suuret mielenosoitukset ovat pitkään olleet rauhallisia, mutta nyt ensimmäiset laukaukset on ammuttu. Kaduilla on kyynelkaasua ja verta. Lokakuun väkivaltaisuudet alkoivat samana päivänä kun kissatili lakkasi päivittämästä. Poliittisesti aktiivisten ystävieni vuoksi tiedän kyllä Kiinan hallinnon ihmisoikeusrikkomuksista: Keskitysleireistä, sisäelinkaupasta, toisinajattelijoiden vainoamisesta, sensuurista. Varmasti tästä tietävät myös maani poliitikot ja liikemiehet, mutta he katselevat vain kissaja pankkitilejään. Hyvien diplomaattisten suhteiden vuoksi Suomeen on jopa tuotu Kiinasta kaksi pandaa, joita voi käydä katsomassa eläintarhassa. Epäeettistä, en todellakaan mene katsomaan pandoja, ajattelen, ja jatkan pikkuasunnossa asuvien töppöjalkakissojen ja pienen lyttynenän seuraamista. Ne vaikuttavat tottuneen toisiinsa. Mietin, kuka kissatilin takana on. Onko ylläpitäjiä yksi vai kaksi? Jostain syystä ajattelen, että kaksi. Mitä he tekevät? Ovatko he osoittamassa mieltään? Vai kannattavatko he täysin sydämin Manner-Kiinan kommunistista puoluetta? Vai haluavatko he vain piileskellä? En voi tietää. munchkin-rotuun. Munchkinien kasvattamista kritisoidaan, sillä lyhyet jalat saattavat aiheuttaa muun muassa selkärankaongelmia. Olisi eettistä lakata seuraamasta tiliä, mutta olen koukussa. Niin koukussa, että kun päivityksiä ei näy virrassani tavalliseen tapaan, alan miettiä, mitä kissoille on tapahtunut. Huolestun kyllä kissoista jo virtuaalisen yhteytemme alussa, syyskuussa 2018, kun Hongkongiin iskee taifuuni. Typhoon so scare, sanotaan päivityksessä, jossa keltainen kissa katselee tuimana metallisen ikkunaristikon taakse: pelkkää huurretta ja vettä. Ja sen jälkeen viikon tauko. En ole myrskyharrastaja tai mieti sääilmiöitä. Yleensä. Viimeistään myrskyn aikana tajuan tunnesiteen syntyneen. Näin se toimii, ajattelen: minulle aukeaa pieni ikkuna jonnekin, henkilökohtaisuuden illuusio, ja yhtäkkiä välitän paljon enemmän Hongkongin asioista kuin vaikkapa Latviasta, josta en tunne ketään. Seuraan uutisten säätietoja. Taifuunin mentyä ohi kissat jatkavat julkisuuttaan tavalliseen tapaan ja lakkaan taas huolehtimasta maailmasta. L okakuussa 2019 menen katsomaan tilin pääsivua. Viimeisin päivitys lokakuun alusta on kuva makoilevasta ruskeasta kissasta. Kuvatekstissä pyydetään Jumalaa siunaamaan Hongkongia, hymiökyyneleet virtaavat jokina. Mitä Hongkongissa tapahtuu? Seuraan uutisia huonosti, joten googlaan. Massiivisia mielenosoituksia. Väkivaltaisia mielenosoituksia. Kaksi päivää hiljaisuutta. Kolme päivää hiljaisuutta. Ehkä tilin vaimenemiselle on jokin arkipäiväinen selitys. Neljä päivää hiljaisuutta. Hiljaisuus kiihtyy. Voiko hiljaisuus kiihtyä? Viisi päivää. Taifuunin lisäksi kissatilillä tapahtuu dramaattinen käänne vuoden 2020 alussa. Silloin kahdelle kissalle hankitaan seuraksi vielä kolmas. Järkytyn muutoksesta. Tilin HONGKONGIN KAUNIIT KISSAT tEKStI ANU KAAJA essee n syksy 2019. Olen seurannut suosittua hongkongilaista kissatiliä aktiivisesti jo vuoden ajan. Yhtäkkiä tili lakkaa päivittämästä. Kissat katoavat. Ja kuten aina tässä maailmassa, söpön ja ihanan alla poreilee jotain epämiellyttävää ja kauheaa. Harmiton kissakuva-ajanvietteeni roiskii pian silmieni eteen kyynelkaasua ja verta. Mutta ensin on käytävä vuodessa 2018. Liityn Instagramiin loppukesästä erään kivuliaan eron jälkeen. Alusta ei ole vielä merkittävästi politisoitunut. Estetiikka on pehmeää ja kaunista. Pakollisten ystävien lisäksi pyrin seuraamisvalinnoillani pois arjesta ja ikävyyksistä. Jostain syystä algoritmi ehdottaa minulle seurattaviksi kaukaisia kissoja Iso-Britannian aiemmin kolonisoimalta, sittemmin Kiinalle luovuttamalta saarelta. Ajattelen, että se palvelee hyvin allergiaani. Digitaaliset kissat ovat turvallisia, sillä minulla tuskin on Hongkongiin mitään asiaa. Pärskimisalttiin nenäni ja pörheän kissaturkin välissä aaltoilee parikin valtamerta. Päätän olla seuraamatta muita kissatilejä, sillä kissojen pitäminen julkkiksina on kyseenalaista. Mutta yhden heikkouden voin itselleni sallia, järkeilen. Sitä paitsi söpöyden katselu kohentaa ikuista melankoliaani. Ajan myötä opin tuntemaan Hongkongin kissojen tavan liikkua, niiden ilmeet, lelumieltymykset ja naukumistavat. Toinen kissoista on ruskearaidallinen ja kiltti, toinen okrankeltainen ja temperamenttinen. Okrankeltaisen halveksivat ilmeet ovat suosikkejani. Aluksi luulen, että hongkongilaisten kissojen töppöjalkaisuus ja mutkaselkäisyys ovat niiden yksilöllisiä piirteitä. Naiivi pöhkö, moitin itseäni, kun tajuan, että kissat kuuluivat kääpiökokoiseksi jalostettuun 54 Ylioppilaslehti 1/2021
Sitten se vihdoin tulee: yksi päivitys. Ruskea, yleensä rauhallinen kissa, makaa kenkälaatikossa ja naukuu vihaisena suu auki, torahampaat paljaana, toisessa kuvassa se puree laatikkoa. Helpotus. Rytmi ei kuitenkaan palaudu ennalleen. Aiempaan nähden se on lähes kuollut. Sen sijaan protestit jatkuvat. Mielenosoittajat valtaavat Hongkongissa katuja ja rakentavat barrikadeja. Poliisi ampuu väkijoukkoon kyynelkaasua ja pippurisumutetta. Osa mielenosoittajista heittelee poliisia tiilillä. Eräänä päivänä, erillisissä paikoissa, kuvataan videot, joista ensimmäisessä poliisi ampuu mielenosoittajaa rintaan, toisessa mielenosoittajat sytyttävät kiinalaismielisen miehen palamaan. Molemmat jäävät henkiin. Amnestyn tarkkailijat raportoivat, että poliisit hakkaavat käsirautoihin laitettuja mielenosoittajia kadulla, pahoinpitelevät ja kiduttavat suljettujen ovien takana. Protesteihin osallistuneet naiset kertovat seksuaalisesta väkivallasta, eräs nainen sanoo poliisien joukkoraiskanneen hänet asemalla. Videolla näkyy, kuinka poliisi ajaa moottoripyörällä mielenosoittajien joukkoon. A ikaa kuluu. Kissatili on taas hiljentynyt. Pelkään pahinta ja kuvittelen omistajille tai heidän läheisilleen tapahtuneen jotain niin traumaattista, etteivät he enää jaksa kuvata kissojaan. Mietin hetken jopa yksityisviestin laittamista, mutta se tuntuu liian oudolta. Ei heillä ole tilivelvollisuutta ventovieraalle seuraajalle. Toivon vain, että kissat asuvat tarpeeksi korkealla, kaukana metelistä ja vaaroista, ja että joku muistaa ruokkia ne. Seuraavan kolmen kuukauden aikana kissatilille ilmestyy vain neljä kuvaa. Ajan myötä totun Hongkongin kissojen poissaoloon enkä enää ajattele niitä kovin usein. Algoritmi ehdottaa minulle toista kissatiliä hiljentyneen tilalle. Koska ensimmäisen seuraaminen muuttui huvista huoleksi, en varmasti seuraisi enää toista. Enhän? Algoritmin tarjoama kissa on hongkongilainen lajitoverinsa tapaan okrankeltainen munchkin, mutta se asuu Japanissa. Tiedän, että pitäisi seurata mieluummin jotain tavallista, pelastettua maatiaiskissaa. Töppöjalkaisten munchkinien seuraaminen lisää niiden kysyntää. Se on väärin. Väärin… Alan silti seurata japanilaista töpökkikissaa. Kiinnyn siihen samalla tavoin kuin hongkongilaiseenkin, vaikka sen luonne on aivan erilainen. Siinä missä hongkongilainen okramunchkin oli itsetietoinen ja söpöydessäänkin ylväs, tämä kissa on liikuttavan yleiskauhistunut. A lkaa vuosi 2020. Itken Australian paloissa kituvia koalakarhuja. Uusi munchkinkohteeni saa seuraa. Harmaa pentu on rodultaan scottish fold. Vielä sairaampi! Liikkuminen aiheuttaa scottish foldeille kipua, luen. Pennun korvat eivät kuitenkaan lurpahda. Sillä ei ole kipua aiheuttavaa geeniä, vaan se on terve! Olen iloinen kissan puolesta ja toivon, etteivät omistajat pety sen korviin. Utelias pentu tuo itseluottamusta toisellekin kissalle. Japanilainen kissatili nousee pian seuraajamäärissään hongkongilaisen ohi. Videoita ja kuvia pulpahtelee monta kertaa päivässä. Klippien rytmi muuttuu alun kömpelöstä ammattimaisen dramaturgiseksi. Kissat saavat sponsorisopimuksia. Ne mainostavat leluja, puhdistustuotteita ja herkkuja. Olen myös melko varma, että olohuoneen lasipöytä on hankittu (tai saatu) söpösti litistyneiden tassujen alakulmasta kuvaamista varten. Vuodenaikojen vaihtumisen kissatilillä näkee typeristä hatuista: halloweenina kurpitsahattu, jonka vilkas harmaa kissa viskaa videossa kiukkuisena päästään, jouluna Petteri Punakuonon poronsarvet. Paheksun hattuja, mutten silti lakkaa seuraamasta. K esä 2020. BLM. Instagram politisoituu. Alan seurata informatiivisia tilejä ja ahdistun. Tarvitsen kissatilejä enemmän kuin aiemmin. Vain yksi kissatili -systeemini pettää. Eettisyyttä tyydyttämään valitsen kotikaupunkini pelastusjärjestön ja kalifornialaisen sijaiskodin, joka on erikoistunut hoitamaan villeinä löydettyjä pentuja luottavaisiksi lemmikeiksi. Kissojen adoptointi tuo vaihtelua, muttei samanlaista pitkäaikaisen kiintymyksen mahdollisuutta, kun yksilöihin ei ehdi tottua. Alan seurata myös julkkista: seikkailevaa pantteriläikkäistä bengalikissaa, jolla on miljoonayleisö ja hulppeat tuotantoarvot. Kissan turkooseiksi editoidut silmät sointuvat vuorikielekkeiltä näkyviin järviin ja kesätaivaisiin. Sisätiloissa kissa poseeraa kanadalaisten ylläpitäjiensä kauppaamien puolijalokivien edessä, kaukainen ametistikissa. Arkisemmat munchkin-tilit ovat lähempänä sydäntäni. Pieni japanilainen asunto ja ikkunantakaisia hyönteisiä vahtivat kissat. Ja se toinen, hiljentynyt Hongkongissa. Eräänä päivänä japanilainen munchkin näyttää lähikuvassaan jotenkin oudolta. Kunnes ymmärrän, että kuvassa on hongkongilainen kissa. Tili on taas päivittänyt! 30. kesäkuuta 2020 Kiinan asettama uusi turvallisuuslaki astuu voimaan Hongkongissa. Kansainväliset mediat raportoivat, että löyhä muotoilu mahdollistaa toisinajattelijoiden pidätykset, eikä vangittuna pitämisessä ole ajallista takarajaa. Loppuvuoden aikana poliisi pidättää uuden lain nojalla useita ihmisiä. Joulukuussa Hongkongin tunnetuimmat demokratia-aktivistit Joshua Wong, Agnes Chow ja Ivan Lam tuomitaan vankeuteen mielenosoituksien järjestämisen ja niihin yllyttämisen ja osallistumisen vuoksi. Suomalaiset mediatkin paheksuvat tilannetta. Tammikuussa 2021 yli 50 oppositiopoliitikkoa ja demokratia-aktivistia pidätetään. Pian lain voimaantulon jälkeen hongkongilaisesta kissasta, siitä tuimasta okranvärisestä, julkaistaan kuva, jossa se makaa selällään takajalat pitkinä sojottaen, tuttu kiukkuilme kissankasvoillaan. Onkohan tässä jokin vertauskuvallinen viesti, pohdin. Kopioin kuvatekstin kirjoitusmerkit käännösohjelmaan. ”Unlovable cat”, se sanoo. ylioppilaslehti.fi 55
tEKStI OSKARI ONNINEN Miten millenniaaleista tuli burnout-sukupolvi? Sitä pohtivat tietokirjoissaan kotimainen Eeva Kolu ja amerikkalainen Anne Helen Petersen. Ylioppilaslehti vertaili ja arvioi heidän tuoreet kirjansa. kulttuuri SUOMALAINEN JA AMERIKKALAINEN MENI BURNOUTIIN biologisella kierteellä – älä koeta huijata kivikautisia aivojasi! Jia Tolentinon ja Jenny Odellin kaltaisilta nykyesseisteiltä poimitaan havaintoja, joilla voi selittää omaa oloaan. Kirjan loppua kohti saavat yhä enemmän rutiinien luettelointi, mindfulness-harjoitukset ja wanhan ajan ajattelijat Pinterest-versioina. (Aika on suhteellista, kuten jo muinainen Einstein sanoi.) Kolu kertoo vähentäneensä ja jopa lopettaneensa uutisten lukemisen ja maailman seuraamisen, koska se ahdisti liiaksi. Tilalla on katoaminen oman navan kokoiseen ja syvyiseen vorteksiin. Se on kuulemma trendi hyvin pärjäävien kaupunkilaisnaisoletettujen keskuudessa. Silti Kolua ei pidetä varoittavana esimerkkinä vaarallisesta tietämättömyyden ja välinpitämättömyyden ”normalisoinnista”, vaan aitoudesta ja self-caresta. dyimpien ja kirjastovaratuimpien kirjojen listalle. Instagram-kuvatuimpienkin joukkoon se olisi varmasti noussut, jos niistä pidettäisiin vertailukelpoista listaa. K olun kirjan alaotsikko on Eli kuinka olla tarpeeksi maailmassa, jossa mikään ei riitä. Maailmaa se ei kuitenkaan käsittele. Ainoastaan sitä, kuinka olla tarpeeksi. Siksi kirjoittaja kertoo saaneensa kolme burnoutia. Kertoja vaikuttaa siltä kuin hänen elämänsä menisi sijoiltaan aina, kun hän lukee Hesarin torstaisivuilta kakanneensa, pureskelleensa tai hengittäneensä väärin, mutta silti hän ei voi lakata lukemasta niitä. Keskeisiä lähteitä ovat itsensäkehittämiseen liittyvä populaaritiede evoluutioK irjailija-toimittaja Kari Kontio kirjoittaa vuonna 1992 ilmestyneessä Lajinsa viimeinen -romaanissa näin: Äiti on niitä ihmisiä, jotka olettavat, että humoristit ovat hauskoja seurallisia ihmisiä, eivätkä raivohulluja erakkoja, että huippu-urheilijat ovat kivoja nuoria, eivätkä läpeensä itsekkäitä maanikkoja. Että kauniit miehet ovat lempeitä. Ja niin edelleen. Eeva Kolukin on antanut itsestään upean, sympaattisen ja mukavan kuvan. Kolu on bloggaaja ja influensseri, joka tituleeraa itseään kirjoittajaksi. Loppuvuodesta Kolun esikoisteos Korkeintaan vähän väsynyt nousi Suomen myy… 56 Ylioppilaslehti 1/2021
Kirjan perusteella Kolulla menee koko ajan niin hyvin, että hänen elämänsä suuria haasteita ja sen ratkaisuja on uskaltaa postata Instagramiin kuva, jossa meikkivoiteen alta näkee aknearpia. Hän voi puhjeta itkuun onnesta Italiassa, syödä masennukseensa skonsseja ja murehtia, ostaako sikahintaisen täyspuuruokapöydän. Hanki oikeita ongelmia, hänelle tahtoisi koko ajan sanoa, mutta tuskin tarvitsee. Niistä kirjoittaminen ei sopisi siihen perfektionistisella manialla kaivettuun kuoppaan eli influensseri-ajan minäbrändiin, jossa Kolu tuntuu rakastavan piehtaroida. K irjansa alussa Kolu koettaa yleistää omat kokemuksensa viittaamalla toimittaja Anne Helen Petersenin Buzzfeediin kirjoittamaan artikkeliin tammikuulta 2019. Sen otsikko oli Millenniaaleista tuli burnout-sukupolvi. Siispä Kolustakin. Petersenin artikkelia on luettu yli seitsemän miljoonaa kertaa. Hän osui johonkin ja onneksi jatkoi syvemmälle. Syksyllä, samoihin aikoihin Kolun teoksen kanssa, ilmestyi tietokirja Can't Even. Kirjassa Petersen selvittää tyypillisin toimituksellisin metodein – haastatteluin ja lähdekirjallisuuden avulla – historiallisia ja kulttuurisia syitä sille, miksi millenniaalit tai ainakin liberaalit kaupunkilaismillenniaalit palavat joukolla pohjaan. Lyhyt kehityskulku: 1940-luvun lopun ja 1960-luvun puolivälin välillä syntyneet boomerit purkivat omat epävarmuutensa kasvattamalla lapsia, joita suojeltiin kaikelta ja joilta vaadittiin kaikki. Collegeen oli mentävä. Kovalla työllä kyllä pysyy keskiluokassa. Luokkapudotus oli vanhempien pahin pelko. Mutta kun 1980-luvulla ja 1990-luvun alussa syntyneet monikykyiset yhdysvaltalaismillenniaalit purjehtivat majesteettisesti työelämään, he saivat huomata, ettei kovasta työstä palkittukaan. Työpaikkatilanne oli kelvoton. Opintolainaa oli kymmeniä tuhansia dollareita, työehdot vähintäänkin vaatimattomat ja sairausvakuutukset vielä olemattomammat. Yksinkertaisesti Petersenin kirja käsittelee sitä, miten jenkkiyhteiskunta on nuorten ihmisten kannalta mätä ja niitä tyylipuhtaan uusliberalistisia kehityskulkuja – terveisiä Woltiin ja McKinseylle! – jotka siihen ovat johtaneet. “The fetishization of lovable work means that plain old jobs — non-ninja, non-Jedi jobs that might not be “cool” but that nonetheless offer magical powers like “stability” and “benefits” — come to feel undesirable. Within this logic, mailmen and electrician seem like our grandparents’ and parents’ jobs, the sorts of jobs with a definable start and ending, the sort of jobs that don’t subsume the worker’s identity. Maybe you don’t love it, or feel passion for installing air conditioning, but you don’t hate it. The hours are fair, the pay is decent, the training is feasible. And yet, these jobs are often coded, at least amongst the educated middle-class, as undesirable. That’s something Samantha, who grew up upper-middle class in Connecticut, and dropped out of college before finishing her degree, still struggles with. After leaving school, she told everyone she knew that she wanted to teach and was just taking time. But what she really wanted was to become the manager at the small grocery store where she worked. Today, she still works at that grocery store, where she makes a good hourly wage and has a flexible schedule. “I still feel like it’s not enough, because it’s not something I dreamed about doing as a kid,” she explained. “But does that mean it’s not a good job? Did my grandfather dream of being a postman for thirty years? Probably not, but I bet no one begrudged him that good job.” – Anne Helen Petersen: Can't even ylioppilaslehti.fi 57
Y hteiskuntakuvaus koskee tietenkin vain Yhdysvaltoja, ja se on erinomainen opas amerikkalaisen ja suomalaisen millenniaalikulttuurin erojen ymmärtämiseksi. Kuvaavaa on, että samaan aikaan kun Suomessa burnout-keskustelu pyörii opiskelijoiden väsymyksen ympärillä, Petersen ei mainitse opiskelun rankkuutta kirjassa lainkaan. Ongelmat alkavat vasta sitten, kun pitäisi hankkia harjoittelupaikka (suhteilla) ja muuttaa suurkaupunkiin sen perässä (vanhempien rahoilla) tai jos näitä ei ole: koettaa luovia pätkätöiden, palkattomien harjoittelujen ja homeluukkujen ristiaallokossa, pelätä kuollakseen sairastumista ja toivoa, että aterioiksi riittävät nykytyöpaikkojen vetovoimatekijät, jääkaappeihin ahdetut eväät, joilla työntekijä sitoutetaan kökkimään kubiikkelissaan iltaan asti. Pahimmassa tapauksessa huomaa, että koko college oli virhe. Suorittava työ on rennompaa ja kivempaa, mutta sitä tekemällä ei ole yhtään rentoa tai kivaa maksaa takaisin kymmenien tuhansien opintolainoja. Petersen on pahoillaan, että hän sai vasta 31-vuotiaana aikuistumisen symbolina pidetyn eläkevakuutussuunnitelma 401(k):n, siis sellaisen, jossa työnantaja maksaa työntekijänsä eläkemaksuja. Hän ei myöskään kykene ostamaan itselleen ja miehelleen asuntoa New Yorkista, vaan joutuu osavaltion kehyskuntiin, koska entisen väitelleen tutkijan ja nykyisen tähtitoimittajan tulotaso ei yksinkertaisesti riitä muuhun. Äitiysajatuksetkin jäivät, koska yhdysvaltalaisessa kotiäitiyhteiskunnassa se ei yksiselitteisesti tuntunut järkevältä tai mahdolliselta. Suomessa millenniaalien näkymät eivät ole lainkaan yhtä synkät. Petersenin kirjan kaltaisen selvityksen lukisi mielellään. Jos se jostakin löytyy, niin professori Juha Siltalan Nuoriso-eepoksesta (2013) tai viime syksynä julkaistusta sukupolvien välistä oikeudenmukaisuutta käsittelevästä Saamattomat-kirjasta. (Tiedoksi: tämän artikkelin kirjoittaja tuntee sen kirjoittajat. Yksi heistä on Ylioppilaslehden päätoimittaja Tuija Siltamäki, joka ei ole myötätai vastavaikuttanut kirjan mainintaan saati kirjoittajan eläkekertymään.) Törmäsin kaveriin liikennevaloissa. Kysyin mitä kuuluu. ”Mä oon sellanen ihan kuiviin nuupahtanut viherkasvi, joka pitäis viedä suihkuun ja istuttaa uuteen ruukkuun”, vastasi kaveri. ”Joo tiedän tasan tarkkaan. Olispa ihmisille sellanen kovalevyn resetointi. Tai et asennettais kokonaan uus kovalevy. Menisin siihen heti”, sanoin. Kaverini nauroi. ”Aina kun me nähään, mä oon hajoamassa työstressiin ja sä oot burnoutissa.” Tätä nimenomaista keskustelua oli edeltänyt työputki ja venähtänyt sähköremontti, jonka ansiosta oli niin väsynyt ettei väsymykseen auttanut enää edes lepo. Yhtenä yönä keksin, mikä auttaisi: heräsin keskellä yötä ajatukseen, että haluan tiputukseen. Halusin maata tiputuksessa, jossa annettaisiin elämää suoraan suoneen. Värejä. Makuja. Keskusteluja. Naurua. Taidetta. Musiikkia. Kevyessä tuulessa heiluvia heinänkorsia ja kevätkukkia. Linnunlaulua. Sitä tunnetta kun kääntää kasvot auringonpaistetta. Sitä, miltä rantakivet tuntuvat jalkojen alla ja persikan nukkainen pinta kädessä. On väsymystä, johon auttaa nukkuminen. Ja sitten on toisenlaista väsymystä, sellaista kun tuntuu että on puristanut itsensä täysin kuiviin eikä ole mitään annettavaa mihinkään tai kenellekään, ei enää mitään sanottavaa eikä enää edes muista miksi millään oli koskaan mitään väliä. Sellaiseen väsymykseen auttaa yksi asia, elämä. – Eeva Kolu: Korkeintaan vähän väsynyt
MEMMO-PALVELUN VIDEOT. Julkkiksen on oltava nykyään koko ajan ”online”, eikä laulajan pahin kilpailija ole enää toinen laulaja, vaan koko maailma ja sen my day -tubettajat. Näihin ajankohtaisiin teemoihin tarttuu raikkaasti viime keväänä käynnistynyt komediasarja Memmo. Jaa iloa!. Huippusuositusta ruotsalaissarjasta nähdään nyt suomalainen versio. Komedian nimi viitannee esperanton sanaan mem, joka tarkoittaa itseä. Memmo kertoo uudesta palvelusta, jossa jo tähtihetkensä eläneet julkisuuden henkilöt kuvaavat faneilleen pientä maksua vastaan henkilökohtaisia videotervehdyksiä. Sarjan absurdissa maailmassa käyttäjät ostavat julkkiksilta onnitteluja kannustusvideoita ystävilleen, lapsilleen ja jopa hääpareille. Jokainen lyhyt jakso koostuu yhdestä videoviestistä. Taitavasti rytmitetyt monologit kutittelevat koko perheen nauruhermoja. Sarja marssittaa katsojan eteen kirjavan kavalkadin viihdemaailman pudokkaita. Jussi Vuori esittää herkullisesti keski-ikäistyvää goottirumpali Jussi 69:ä, joka yrittää kätkeä hiipuvan uransa hihkaisujen ja pakotetun energisyyden taakse. Hahmo on koomisuudessaan traaginen. Ristiriitainen hahmo on myös stripparista radiojuontajaksi ja koko kansan parisuhderiitojen sovittelijaksi siirtynyt Eerikäisen Esko (upea Esko Eerikäinen), joka lupaa välittää tilausvideoillaan käyttäjien anteeksipyyntöjä puolisoilleen. Sympaattisena sivuhenkilönä vilahtaa Palomies Sami (Sami), pelija solmuvideoita Youtubeen kuvaava palomies, joka haastaa solmintataidoillaan viihdemaailman konkarit. Sarja tekee armotonta pilkkaa alustatalouden ja kurjistuvan työelämän ongelmista. Julkkikset ovat viihteen Foodora-lähettejä, jotka polkevat nauhalle tsemppivideoita pilkkahintaan samalla, kun kansainvälinen alusta käärii rahat. Tässä kaameassa pelissä ei tunneta työaikoja: Julkkikset purkittavat ”memmojaan” kävelylenkillä, työpaikallaan ja jopa vessanpytyllä. Se on hauskaa, mutta ei kovin uskottavaa. Samalla Memmo ottaa naurun keinoin kantaa vakavaan aiheeseen. Komedian dystooppisessa todellisuudessa kansalaisilla ei ole varaa psykoterapiakäynteihin, vaan ainoastaan personoituihin videotervehdyksiin. Missikilpailut voittanut Sara (mainio Sara Chafak) neuvoo koskettavassa puheenvuorossaan, kuinka töiden keskellä on muistettava ottaa itselle omaa aikaa. Sarja julistaa, että moderni julkkis on faninsa tärkein terapeutti. Juho Kankaanpää Kirjoittaja on erittäin hyvä kriitikko. Julkkis on viihteen Foodora-lähetti Pippa Laukan pahin painajainen Sepelvaltimotaudin puhkeamista voi edesauttaa monella tapaa. Oma suosikkini on georgialaisen hatsapuri-leivän ylensyönti. Hatsapuri muistuttaa pizzaa, ja senkin päälle voi laittaa mitä haluaa. Uunissa paistettavan leivän täytteenä on usein paljon suolaista juustoa. Korkean kolesterolin toivossa lämpimän leivän päälle voi vielä rikkoa kananmunan. Sonia El Kamel Avokonttori, ideologiani Sarjakuvataiteilija Ulla Donnerin sarjakuvakirja Sontaa (S&S 2019) on paitsi viihdyttävä satiiri mainostoimistoista myös erinomainen kuvaus siitä, kuinka nykytyöelämässä kaiken pitää kuulostaa merkitykselliseltä. Nykyään jopa siinä, ettei toimistoissa ole seiniä – tai edes pöytiä – on kysymys arvovalinnasta. Karoliina Paananen Oikeasti hyvä urheilukirja Jos Brahenkentän jono ulottuu Roskapankille, käänny ympäri ja hae kirjastosta Kaarina Hazardin ja Raimo Summasen kirja Lätkä – Kirja urheilusta (Teos 2011). Se käsittelee poikkeuksellisen syvällisesti sitä, mitä on olla urheilija. Summanen analysoi sivukaupalla esimerkiksi sitä, miten jää vaikuttaa pelin kulkuun. Vihdoin selviää sekin, mitä se oma peli oikeastaan on. Tuija Siltamäki Älykkään ihmisen valitusta Internet tarjoaa mahdollisuuden matkata New Yorkiin kuulemaan mikä kaikki ärsyttää Fran Lebowitzia. Esimerkiksi internet ja New York. Boomerin valitus on musiikkia korville Kuvittele olevasi kaupungissa -dokumenttisarjassa, joka on katsottavissa Netflixistä. Antti Yrjönen Noudatitko virallisia suosituksia? Kerro siitä Instagramissa tai Twitterissä tägäämällä @ylioppilaslehti. Memmo. Jaa iloa! Rooleissa Jussi Vuori, Esko Eerikäinen ja Sami. Katsottavissa: memmo.me. P etersen ei määrittele burnoutia romahduksenkaltaiseksi ”työuupumukseksi”, vaan tilaksi, jossa puurtamista ei saa lopetettua silloinkaan, kun to-do-lista on tyhjä. Viimeistään sosiaalinen media on tehnyt vapaa-ajastakin työtä. Sen Eeva Kolukin on huomannut. Kolulle kyse on kuitenkin uravalinnasta. Petersen taas esittää esimerkiksi professori Elizabeth Currid-Halkettiin viitaten, miten ”pyrkyriluokan” sosiaaliset ja kulttuuriset pääomat ovat kiinni nimenomaan statuksen jatkuvassa performoinnissa, johon sosiaalinen media on oiva työkalu. Hän osoittaa syyttävän sormensa rakenteisiin: Toimiiko kapitalismi, jos se menee niin pitkälle, että rikkoo meritokratiankin? Ei toimi, Yhdysvallat todistaa. Eeva Kolu ei osoita sormellaan mihinkään, vaan on kuin kirjoittaisi koko ajan aiheen vierestä. Kirjan lopussa koronavirus iskee, afterit ja brunssit loppuvat. Kolu huomaa olevansa aika yksin. Siitä on vaikea syyttää yhteiskuntaa. kritiikki SU O SI TT EL EM M E ylioppilaslehti.fi 59
Alekoodilla ylioppilaslehti5 saat viiden euron alennuksen verkkokauppatilauksestamme. Osoitteemme on www.lehmusroastery.com. Alekoodi voimassa 1.4.2021 asti. Käytä se hyvin. LUE JA JUO VAIN LAATUA 20170727_karjalan_kovin_tulosteet.indd 3 20170727_karjalan_kovin_tulosteet.indd 3 29/01/2021 15.15 29/01/2021 15.15
Alekoodilla ylioppilaslehti5 saat viiden euron alennuksen verkkokauppatilauksestamme. Osoitteemme on www.lehmusroastery.com. Alekoodi voimassa 1.4.2021 asti. Käytä se hyvin. LUE JA JUO VAIN LAATUA 20170727_karjalan_kovin_tulosteet.indd 3 20170727_karjalan_kovin_tulosteet.indd 3 29/01/2021 15.15 29/01/2021 15.15 Arvon kuntavaaliehdokas, mainostakaa Tekin itseänne Ylioppilaslehdessä. Se on ollut monelle muullekin tie menestykseen. Seuraava Ylioppilaslehti ilmestyy 26. maaliskuuta, pari viikkoa ennen ennakkoäänestyksen alkamista. Ylioppilaslehti jaetaan Helsingin yliopiston opiskelijoille ja telineisiin Helsingissä. Lehden paperiversion painos on noin 35 000 kappaletta. Ilmoituskoot ja hinnat löytyvät verkosta osoitteesta ylioppilaslehti.fi/mediatiedot. Nämä vaalimainokset on julkaistu Ylioppilaslehdessä alun perin vuosina 1995, 1999 ja 2003.
Tervetuloa kokemaan kävelykeskustan jännittävin ravintolamaailma ja paljon muita hyvää tekeviä valintoja!
VIIME YLIOPPILASLEHDEN Postia-palstalla lähetimme ajatuspaja Liberalle uuden sisältöjohtajan: Barbien. Kansainvälisen uraohjuksen monipuolisista laajoista ja kiistattomasta pätevyydestä huolimatta Barbieta ei kuitenkaan valittu Tere Sammallahden seuraajaksi. Libera ilmoitti 26. tammikuuta, että ajatuspajan sisältöjohtajana aloittaa oikeustieteen tohtori Tero Lundstedt. Ylioppilaslehti vaati Liberan toiminnanjohtajaa Lasse Pipistä selittämään, miksei Barbie pärjännyt OTT:lle rekryssä. Ylioppilaslehdellä on velvollisuus seurata kehittyvät uutistilanteet loppuun asti. Miksi Barbie ei pärjännyt rekryssä? Nyt en voi mitään muuta kuin taustaksi valottaa hakuprosessia, että se oli pitkä ja perusteellinen. Itse asiassa Barbie taisi missata virallisen hakuajan postin kulun vuoksi. Joo. Se oli ikävä juttu. Sitä ei kuitenkaan laskettu hänelle epäeduksi. Hakuperusteet olivat hänellä hyvät, mutta ehkä Barbien taloustieteellinen osaaminen ja tutkimusnäytöt jäivät hakemustekstissä epäselviksi. Barbiehan on edelleen teillä eikä ole tänne toimitukseen palannut. Toivomme, että voisitte selittää nämä asiat Barbielle, jotta hän kehittyy työnhakijana. Palautekeskustelu tai paremminkin monologi on pidetty. En tiedä, onko hän ollut pahoillaan siitä, ettei tullut valituksi. Hän on ollut työyhteisössä hyvin hiljainen jäsen – oikeastaan mykkä. Mutta kyllä hän on muuten työyhteisöön sujahtanut mainiosti. Kuinka pitkälle Barbie pääsi rekryssä? Ehkä Barbien vaitonaisuus jätti hänet ensivaikutelman varaan hakukierroksilla. Onko Barbie ollut rento vai jäykkä hahmo työyhteisössänne? Kyllä hän on enemmän synnyttänyt rentoutta työyhteisöön ja keskusteluun. Olen tietysti jäävi tämän sanallisen viestinnän puutteesta johtuen enempää arvioimaan hänen saavutuksiaan. Niin pitkälle ei olla tässä työyhteisössä päästy, että kuulisin hänen puhettaan, vaikka ääntä ei kuulu. Mitä Liberan sisältöjohtaja muuten tekee? Sisältöjohtajan tärkein tehtävä ajatuspajassa on tietysti tuottaa sisältöä. Hän osallistuu täysin palkein sisällön tuottamiseen ja ajatustyöhön. Tai sitten hän kerää asiantuntijoita, kirjoittajia ja tutkijoita niihin ryhmiin, jotka kulloiseenkin aiheeseen paneutuvat. Nyt meillä on työn alla maahanmuuttoon liittyvä raportti, jonka työnimi on Tervetuloa Suomeen. Jos saa vinkata, niin Barbiehan on muuttanut Suomeen Yhdysvalloista hyvinvointiyhteiskunnan perässä, että hän olisi varmasti hyvä henkilö kirjoittamaan raporttiin. Hän on ollut läsnä kyllä projektipalavereissa, kun ne on toimistolla pidetty. Hän on tosin hyvin huono liikkumaan, vaikka hänellä on käsittääkseni hyvin toimivat nivelet. KU VA : M A TT EL teksti SONIA EL KAMEL yl-selvitys Barbie jäi rannalle huippurekryssä Ajatuspaja Libera valitsi sisältöjohtajakseen oikean ihmisen. Ylioppilaslehti pyysi palautetta rekryprosessista. ylioppilaslehti.fi 63
NIMIMERKKI ”EPÄTIETOINEN” kysyy: Kannattavatko opportunismi ja nuoleskelu työelämässä? Pitäisikö ihmisellä olla moraalista integriteettiä, selkärankaa? Vastaus: Whistleblowerit ja totuudenpuhujat saavat palkkion amerikkalaisissa elokuvissa, mutta todellisessa elämässä opportunistit ja konformistit voittavat. Nykyisen organisaatioelämän peruspeli on varsin yksinkertainen: Minimoi vihollisten määrä ja mielistele niitä, joilla on valtaa. Ui liiviin, verkostoidu ja hymyile. Kehotan lukemaan Machiavellia – sillä pärjää aina. Setä on joskus kokeillut rehellisyyttä, mutta amerikkalaisten elokuvien lupaamaa palkkiota ei koskaan tullut. Loppukohtauksessa setä istui lähiöpubissa itsesäälissään velloen, katkeroituneena ja kyynisenä. Rehellisyys kaduttaa aina. Koskaan ei ole liian myöhäistä nuoleskella ja mukautua organisaatioelämän hymiöön. ”EN OSAA verkostoitua”, valittaa nimimerkki ”Introvertti”. Voitko auttaa? Rakas Introvertti! Olet varmaankin lukenut Linus Jonkmanin kirjan Introvertit – työpaikan hiljainen vallankumous. Sen antama lupaus hiljaisten vallankumouksesta on valhe. Jos sait kirjasta lohtua, elät vaarallisessa illuusiossa. Verkostoitumisen aikakaudella lipevät ja sosiaaliset voittavat pelin. Organisaatiot nostavat konformistisia verkostoitujia keskiportaaseen, jossa he verkostoituvat toisten konformististen verkostoitujien kanssa. Tämä jengi tuottaa valtavan määrän tyhjää jargonia ja turhia palavereita. Läppä lentää ja organisaatiopeli pyörittää itseään. Hiljaiset eivät peri maata, vaan katsovat vierestä, kun maamme ylitse hyökyy tyhjän paskapuheen aalto. Asiakkuuden rajapinnalla koetaan vau-elämysten kesto-orgasmeja. Innovaatioseminaareissa tuotetaan innovaatiopuhetta, joka on seminaarien suurin innovaatio. Joku hihkuu jossain uudelle organisaatiokaaviolle, joka näyttää surrealistin LSD-tripin tuotokselta. Rakas introvertti! Älä verkostoidu, pysy itsenäsi. Katso vierestä, kun paskanpuhujien feedbackuppi kietoutuu itseensä. SETÄ! ONKO millenniaalien ahdistus vain poseerausta? Nimimerkki: Pitääx ahdistua? Ei ole. Ahdistunut millenniaali pohtii valintoja, jotka eivät koskaan toteutuneet. Ennen tätä kutsuttiin neljänkympin kriisiksi, mutta millenniaaliahdistuksella on omat historialliset erityispiirteensä. Setä peilaa millenniaalien ahdistusta omaan elämänkaareensa. Setä syntyi vakavaraiseen keskiluokkaan vuonna 1961 ja ehti työmarkkinoille ennen 1990-luvun lamaa. Lamasta nousseen NokiaSuomen visiot olivat optimistisia ja maailma näytti paljon selkeämmältä kuin nykyään. Narratiiveja oli vähemmän, identiteettien kirjo oli kapeampi, eikä yhtenäiskulttuuri vielä vetänyt viimeisiään. Millenniaalien tilanne on sedästä vaikeampi. He elävät nopeiden syklien aikakautta. Talouden suhdanteet kääntyvät nopeasti ja mahdollisia elämännarratiiveja ja identiteettejä on vaikka toisille jakaa. Yhdenmukaisuuden pakosta on siirrytty yksilöllisyyden pakkoon. On oltava jotenkin erikoinen. Parisuhteeseen liittyvät odotukset ovat kasvaneet. Elämän pitää olla jännää ja työn motivoivaa. Jos millenniaali odottaa työelämän vastaavan itseilmaisun tarpeisiin, hän pettyy väistämättä. Tämän ajan yksi kuva on mediaalalle suurin toivein saapunut millenniaali, joka kirjoittaa avokonttorihelvetissä uutisia netin loputtomaan viemäriin palkalla, joka ei anna aiheita optimismiin. Setä ei halua syyttää millenniaaleja ylimitoitetuista odotuksista. Ihmisellä on oikeus toivoa ja pettyä. Kapina odottaa itseään, mutta se on tulossa ja soljuu osaksi kriisiytyvän keskiluokan kapinaa. Millenniaalit eivät ryntää yhtenä joukkona kadulle, emmekä näe vuoden 1968 toisintoja. Todennäköisesti näemme enemmänkin poreilua siellä täällä, pettyneiden millenniaalien hajanaista oireilua. Vituttaa ja syystä. Setä olisi mielellään nuori, mutta millenniaaleja ei käy kateeksi. He vaeltavat ilmastokriisin kehityspessimistisessä maisemassa, ja samaan aikaan heille tarjotaan illuusiota loputtomista mahdollisuuksista. Vähemmästäkin tulee hulluksi. Sedällä ei ole lääkettä millenniaaliahdistukseen. Maaret Kallion tekstien aiheuttamasta stressistä setä kuitenkin varoittaa. Kun Kallio varoittaa millenniaaleja suoritusahdistuksesta ja kehottaa armollisuuteen itseään kohtaan, tämä saattaa johtaa armollisuuden suorittamiseen. Perkeleellinen kierre tämäkin. REHELLISYYS KADUTTAA AINA setä vastaa KU VI TU S: M IL JA K EI N Ä N EN Palstalla työelämäkonsultti Ruben Stiller ratkoo keissejä rajapinnassa. Askarruttaako (työ)elämä? Jaa murheesi posti@ylioppilaslehti.fi. 64 Ylioppilaslehti 1/2021
”MITÄ SE Trump seuraavaksi”, boomerit kysyivät millenniaalilapsiltaan 1 461 päivän ajan. Donald Trump oli kannibaaliuutinen, joka söi kaiken muun sisäänsä. Sitä oli pakko katsoa ja spekuloida. Nyt se on ohi. Vahinkoa korjataan vielä pitkään. Sen ymmärsi Joe Bidenin virkaanastujaisista. Symboli väistyi ja Y.M.C.A. soi. Tilalle tuli symboli, joka otti varapresidentikseen symbolin ja valikoi symbolit esiintymään. Näihin symboleihin me joudumme liittämään identiteettimme myös Suomessa, koska monipuoluejärjestelmä antaa meille samat tylsät lopputulokset, johtaa sitä Sanna tai Juha. Jo ennen sitä Trump potkittiin Twitteristä. Oli vähemmän CAPSLOCKEJA reagoitavaksi. Virkaanastujaisiin loppui kaikki muukin. Neljän vuoden hiljaisuus oli valmis alkamaan. Ei paukahtaen vaan pissismäisesti fiilistellen. Kamala, sydän. Michelle, yass queen <3 <3 <3. Ehkä sydän myös Joelle, koska hän ei ole Donald. Tylsistä asioista ei saa suuria tunteita irti. Saa vain tylsää. SITTEN TULIVAT lapaset, jotka lähtivät lapasesta. Lapaset olivat Vermontin senaattorin ja demokraattien presidenttiehdokkaaksi pyrkineen Bernie Sandersin käsissä Yhdysvaltain presidentin virkaanastumisjuhlallisuuksissa. Lapaset oli tehnyt vermontilainen opettaja. Lisäksi Sandersilla oli päällään sama, ei oikein minkään värinen, takki kuin edellisessäkin suositussa kuvassa. I’m once again asking for your memes made of me. Vanhus mökötti taitettavalla tuolilla kädet puuskassa, mikä tarkoitti kaikkea mahdollista. Ainakin heistä, joiden opintopisteet humanistisesta tiedekunnasta lasketaan kymmenissä. Aina niin 1990-luvun tuoksuinen Naomi Klein yritti palauttaa itsensä jonnejen tietoisuuteen lätisemällä lapasten olevan symboli ihan kaikenlaisille asioille, kuten varautuneelle tuomitLapaset <3 <3 <3 sevuudelle, varoitukselle, liberaalien omatunnolle, katu-uskottavuudelle ja lesoilulle. Viimeinen osui. Demokraattien puolueeliitti hävisi, kun Bernie varasti jälleen show'n. Enemmistölle ne olivat silti lapaset ja vanhus, jonka saattoi laittaa istumaan Google Mapsiin tai elokuvateatteri Rivieraan. Yass queen! Viimeistään, kun Bernie-kuva istui Hesarin kannen kokoomusmainoskuvassa, Petterin ja Elinan oikealla ja vasemmalla puolella eli välissä noin niinkun virheiden välttämiseksi, merkkien analysointiin kehitetyt ranskalaiset työkalut menettivät teränsä. Meemi on merkityksen hautakivi. Kun ei halua sanoa mitään, mutta kokee pakottavaa tarvetta osallistua keskusteluun ja tulla nähdyksi internetissä, voi lähteä meemin matkaan. KUN POSTAA sydämen Kamala Harrisille, uskoo olevansa historian oikealla puolella ja haluaa kertoa sen. Oikeasti kiinnostavaa olisi tietää, mitä Kamala Harris merkitsee sinulle? Mitä Michelle Obama merkitsee sinulle? Mitä Joe Biden merkitsee sinulle? Osaatko vastata muuta kuin queen <3 <3 <3? Kun postaa Bernien tuolilla liimattuna mihin tahansa kuvaan, uskoo korkeintaan olevansa internetin oikealla puolella. Vai uskooko ylipäätään mihinkään? Bernie voitti internetin hetkeksi, koska Yhdysvallat on voittanut internetin. Bernien merkityksettömyys on ylilautalaista, väitetysti vaarallista merkityksettömyyttä. Halusimme tai emme, jokaisella on oma Pepe-sammakkonsa, jonka taakse piiloutua, kun maailmasta on jäljellä vain kuvia. Sen meemejä jaat, kenen lauluja laulat. Ironia on kuollut, mutta lapanen ei merkitse edes sitä vähää. Vaan muuhun narsistinen keskittymiskyvyttömyys ei riitä. Se on tehnyt politiikasta kirjaimellisesti märän lapasen. Märkä lapanen haisee. Namaste, Maria Nordin! OLET VIRITTÄYTYNYT kiitollisuudentunteeseen ja manifestoinut oireet haasteiksi. Kerrot, että Eroon oireista -kurssin käyneet ovat saaneet ajatuksen voimalla helpotusta vaivoihinsa ja sairauksiinsa. Sisäinen todellisuutesi on totisesti todellinen ja värähtelysi maaginen. Universumi on tästä vaikuttunut – ja kiitollinen. Siksi lähetän Sinulle palkinnoksi kiven. Se saattaa näyttää miltä tahansa kiveltä, vaatimattomalta sorakikkareelta, mutta sellainen se ei ole. Kyseessä on hoivakivi. Se suodattaa epäpuhdasta energiaa* ja erittää vastustuskykyä parantavaa UV-säteilyä**. Nämä vaikutukset ovat samat kaikille, joiden sallit koskettaa kiveä. Jos olet Todellinen Parantaja, kivi välkehtii Sinulle kaikissa Universumin tasoissa ja väreissä. Ihmisille, joilla ei ole parantajan lahjaa, kivi näyttäytyy harmaana ja kovana. Jos kivi välkehtii Sinulle, valo heijastuu äänekkäiden ja ilkeiden epäilijöidesi kasvoille. Kosketa kiveä ja näytä kaikille kykysi, jotta pääsisimme vihdoin eroon sekä oireista että epäilijöistä! Hoivakiven hoitavat vaikutukset ovat tutkimusten mukaan*** voimakkaimmillaan, kun kiven ja ihmisen kehityskulut risteävät. Jokainen hoivakivi on valittu tarkasti ja poimittu käsin sen saajalle merkityksellisestä paikasta. Sinun kivesi on Pasilasta, Turvallisuusja kemikaalivirasto Tukesin pihasta. Värähtelevin terveisin Universumi * Huom. vaikutusta ei ole testattu tieteellisin metodein. ** Huom. vaikutusta ei ole testattu tieteellisin metodein. *** Huom. vaikutusta ei ole testattu tieteellisin metodein. Palstalla lähetämme ihmisille postia. YS T. TE RV . KU VA : A N TT I YR JÖ N EN Ylioppilaslehden kulttuurisotakirjeenvaihtaja raportoi rintamilta, joiden ei tarvitsisi kiinnostaa ketään. ylioppilaslehti.fi 65
Ylioppilaslehden taloustoimitus. Mykkäsen Juhani tässä terve! Soitin sulle tässä sillä, että mitä siellä on oikein juonittu. Ymmärsin, että kyseessä olisi tällainen juttuformaatti, joka on snadisti kieli poskessa, oliks näin? Joo. Konseptin nimi on Asiaton kysymys. Viime lehdessä tutkiva journalisti yritti selvittää Jan Vapaavuoren tulevaisuuden suunnitelmia, ja nyt suhun on yhteydessä tosi innokas taloustoimittaja, jota kiinnostaa Woltin tarina. Okei, joo, kyllä. Lähtökohtaisesti suhtaudun myönteisesti. Yksi asia vain, että tuommoinen formaatti, jossa on kai tarkoitus kysyä nasevia kysymyksiä, niin toi lähettiaihepiiri on semmoinen, että se herättää paljon yhteiskunnallista keskustelua. Se on tosi tärkeä ja olennainen keskustelunaihe, mutta mä en millään tavalla halua puhua siitä asiasta missään muussa kuin vakavassa ja kunnioittavassa sävyssä. Voin spoilata sen verran, että esimerkiksi orja-sanaa ei käytetä kertaakaan tässä haastattelussa. Kun se on aidosti monimutkainen asia, jossa on kyse ihmisten elinkeinosta ja asemasta työmarkkinoilla. Joo, no jos sopii, niin mä esittelen itseni vielä uudestaan, niin mä pysyn käsikirjoituksessa. Jeps. Ylioppilaslehden riippumattomasta taloustoimituksesta päivää Juhani Mykkänen! Onks paha paikka? Voin puhua! Hei, ensinnäkin tosi isot onnittelut: Wolt on tehnyt suomalaista yrityshistoriaa ja kerännyt satojen miljoonien kasvurahoituksen. Kerro hei ihan rehellisesti, onks mahtava fiilis? Ollaan tosi iloisia. Tää on iso luottamuksen osoitus (*taustalta kuuluu iPhonen tekstiviestiääni*) sille, mitä (*taustalta kuuluu iPhonen tekstiviestiääni*) tehdään noin niin kuin yrityksenä, että on hyvä fiilis. Vetääkö menestys nöyräksi, Woltin perustaja, Juhani Mykkänen? tEKStI TUIJA SILTAMÄKI Miksi juuri Wolt onnistui tässä maailmanvalloituksessa? Sori mä tiiän, että tää ei oo välttämättä hirveän helppo kysymys. Öö, hyvin paljon kyse on onnesta. Me satuttiin aloittamaan yrityksen rakentaminen oikealla toimialalla ja sellaisesta maasta, jossa tällaista yritystä ei missään nimessä kannattaisi yrittää lähteä rakentamaan. Mä johdan itsekin täällä Ylioppilaslehdessä aika menestyvää liiketoimintaa, ja on pakko sanoa, että Suomessa on kyllä menestyminen tehty monella tapaa aika vaikeaksi. Onks sulla samanlainen kokemus? (*Pirteästi*) Ei ole samanlainen kokemus! Mulla on semmoinen kokemus, että Suomessa on poikkeukselliset mahdollisuudet menestykseen! Täällä on matala korruptio, hyvä terveydenhuolto, erittäin hyvä koulutusjärjestelmä, myönteinen startup-kulttuuri ja näin edespäin. No tosi hyvä, jos sä pystyt suhtautumaan positiivisesti. Musta itsestä tuntuu – sori kun mä nyt jauhan tästä – että monet työelämän rakenteet on meillä aika jäykkiä. Esimerkiksi nämä toimitussihteerit ja art director täällä kuuluvat liittoon, niin meidän toiminta ei ole ollenkaan niin leania kuin se voisi olla. *Mykkänen naurahtaa* *Mykkänen huokaisee syvään* Ymmärrän… Kiitos. Ajattelin, että tästä voi näin johtajien kesken vähän avautua ja vaihtaa ajatuksia. Mä en oo johtaja, mulla ei oo yhtään alaista. Mutta itseäänhän voi aina johtaa. Se on tosi vaikeeta, potkut tekis mieli antaa joka päivä. Vitsi kun pääsis antaa oikein kunnolla potkuja. *Mykkänen nauraa* Steve Jobs sanoi joskus hirveen hyvin, että ihmiset, jotka ovat tarpeeksi hulluja luulemaan, että he muuttavat maailmaa, ovat just niitä, jotka sen lopulta tekevät! Maailmaa ovat varmasti muuttaneet myös monet täyspäiset, jotka ovat olleet hyvin rauhallisia, mutta myös monet hullut. Bongasin just, että jäbä on menossa Hesarin Visioon kolumnistiksi. Se on varmaan mahtava tilaisuus levittää teidän messagea – ja hyvää mieltä? Oon erittäin tarkkaan sopinut Hesarin kanssa ihan omasta toiveestani, että en tule kolumnissani käsittelemään asioita, jotka on Woltin intresseissä. Alustatalouden haasteista käytävä kriittinen keskustelu on tarpeen, mutta ainahan tulee vähän kupruja, kun ruvetaan tekemään uutta. Johtuuko vastareaktio siitä, ettei Suomessa ymmärretä kasvuyritysten haasteita? Ei se siitä johdu! Musta tuntuu, että kritiikki johtuu siitä, että on ihan aito huoli. Ihmiset oikeasti välittävät toisistaan. Halutaan, että ihmiset eivät ole epätasa-arvoisessa asemassa. Samalla ihmisillä on huoli siitä, että tuleeko isoista teknologiarityksistä liian isoja ja käyttävätkö ne liikaa valtaa. Ne kritiikin taustalla olevat huolet on tosi ymmärrettäviä. Just näin. Ja lopuks on pakko vielä kysyä yhtä juttua, sori jos tää on liian vaikee kysymys, mutta mitä suomalaiset vois tästä Woltin huikeesta menestystarinasta oppia? *Mykkänen on yhdeksän sekuntia hiljaa* Mä... No tekis mieli sanoa, että oikeastaan mistä tahansa asiasta voi kuka tahansa oppia paljonkin varmasti. Suomalainen kateus ei ole vaivannut täällä? Ei oo kyllä. Omassa ystäväpiirissä ainakin ihmiset on lähinnä ollu tosi iloisia siitä, että Woltilla on menny hyvin. Ja tosi usein on tullu sanoo vaikka, että onpa kiva kun teidän asiakaspalvelussa on kivoja tyyppejä töissä tai että onpa kiva käyttää sitä äppiä. No hyvä kuulla. Kudos haastattelusta kuten meillä bisnesmaailmassa sanotaan. Kudos, kudos. asiaton kysymys 66 Ylioppilaslehti 1/2021
Ihmisten parisuhteet on konsepteina todella kämäsiä. Mä luulin et mun omistajapariskunnalla menee ookoosti, mutta kävikin ilmi, että niillä meni ookoosti ainoastaan sen takia että ne ei aiemmin ikinä nähneet toisiaan koska molemmat oli töissä 24/7. Mikä oli parasta meille kaikille. Mutta nyt ne on alkanu ”selvittää” asioita hyisssaatana. Mun mielestä valtion pitäis jollain subventiolla tukee pariskuntia, jotka ei mee pariterapiaan ”avaamaan tunnelukkojaan”. Kalliolaiset rescuekoirat Timotei, Myrsky, Salami ja Rihanna suunnittelevat paluumuuttoa Espanjaan ja puhuvat paskaa omistajistaan Torkkelinmäen koirapuistossa. Vittu lol Tiukanhajusta menkkaverta kuljeskellu tänää Teakin, kirjaston takapihan pikkukaltsien ja Kallion lukion hoodeil kandee käydä tsekkaa jos sellanen kiinnostaa. Söin 11 kasvomaskii tol lenkillä eikä Pena huomannu yhtn mitn! xDDDd Mut vietiin eilen shamaanille koska noi pelkäs et oon kirottu ja pakko sanoo et luulin et se on taas jotain marianordin-Q-sekoilua mut ei ku se oliki aika cool kokemus. En osaa selittää sitä tai silleen mut tuntu tosi hyvältä ja oikeelta olla siellä ja rupesin kelaa et ehkä täl kaikel onki meaning ja ehkä kaikki mun kyynisyys onki ollu vaan mun sielun defense jotain modernin elämän ripulia vastaan tai sit se blissful olo saatto kyl johtuu siitä weedokeksistä jonka vedin ku mun omistaja ei nähny. SALAMI RIHANN A TIMO TE I MYR SK Y Onkkidonkki – löysin kolmesta kakasta täällä hapanjuuren hajua. Tää yhteiskunta alkaa olee nyt aika ylikypsä. Ehdotan et tehään vallankumous NYTTEN ja pakkopalautetaan ite ittemme takas Espanjaan turvaan näiltä New Yorker kangaskassi-munapäiltä ennen ku se kolmas aalto alkaa. Oikeesti weli NAJSS!
Opiskelijalippu puhelimeen Vältä jonottaminen. Todista opiskeluoikeutesi sähköisesti ja osta 30 pv lippu HSL-sovelluksessa.