3 NAINEN vaihtaa lakanoita ja siivoaa kotiaan eli tekee ”sunday resetiä”. Se on ensimmäinen video, jonka näen tavallisena arki-iltana avattuani Tiktokin. Peukaloa pyyhkäisemällä saan tietää, että Temptation Island Suomi -osallistuja on Pirkanmaan käräjäoikeudessa syytettynä pahoinpitelystä. Oikeussalipätkää seuraa kooste laulaja Sabrina?Carpenterin keikkojen kohdasta, jossa hän matkii erilaisia seksiasentoja. ”Tää on sun merkki käydä ostamassa Normalista nää valoverhot!” kannustetaan seuraavassa videossa. Verhot maksavatkin vain 11,80 euroa. JO? LÄHES joka kolmas 18–24-vuotias suomalainen pitää sosiaalista mediaa pääasiallisena uutislähteenään, ja yhä useampi saa uutisensa nimenomaan Tiktokista. Se ei itsessään ole välttämättä huono asia. Nykyään suurin osa perinteisistä mediataloista on löytänyt tiensä nuorten suosimille somealustoille selittämään uutisia alle minuutissa niin, että zetat ja alfat jaksavat varmasti keskittyä. Ongelmalliseksi tilanteen tekee se, että yleensä alustat perustuvat algoritmiin, joka suosittelee katsojalle juuri hänelle parhaiten sopivaa materiaalia. Tiktok tietää, että vaikka olen toimittaja, minulle ei kannata näyttää vakavia uutisaiheita esimerkiksi Ukrainan sodasta tai Yhdysvaltojen sisäpolitiikasta. Vapaa-ajallani haluan mieluummin katsella, kun joku puhdistaa tiskiallastaan. Jos oma uutistensaantini rajoittuisi vain algoritmin tuputtamaan sisältöön, jäisi maailmankuvani kovin kapeaksi. Pyörisin samanmielisten nuorten naisten kaikukammiossa, jota kovin ikävät tai monimutkaiset asiat harvemmin läpäisevät. SUOMESSA surkutellaan keskustelukulttuurin polarisoitumista ja nuorten naisten ja miesten erkaantumista liberaalija konservatiivileireihin. Samalla varsinkin nuoret jätetään yhä useammin algoritmin vietäviksi ja heille suunnattuja journalistisia julkaisuja lakkautetaan. Lukiolaiset ja partiolaiset nirhasivat jo omat lehtensä, samoin Lapin ylioppilaskunta. Sama kehityskulku näkyy isommissa medioissa. Esimerkiksi Helsingin Sanomat päätyi lakkauttamaan lähes peräkanaa sekä Nyt-liitteen että yliopistokirjeenvaihtajan pestin. Monella taholla hirttä kiristetään pikkuhiljaa. Myös tämän lehden omistaja Helsingin yliopiston ylioppilaskunta (Hyy) on syksyn mittaan harkinnut Ylioppilaslehden lakkauttamista. Lopulta päädyttiin siihen, että lehdeltä leikattiin suunnilleen koko vuoden avustajapalkkioiden verran rahaa eli 13 000 euroa. Leikkauksella saatiin kuitattua Hyyn budjettivajeesta huimat 1,6 prosenttia. Silti sen vaikutukset ovat karuja ja konkreettisia. Lehden ilmestymiskerrat vähenevät jo viidestä neljään, kun vielä kymmenisen vuotta sitten lehti tuli kahdeksan kertaa vuodessa. Nuoria, aloittelevia toimittajia pystytään työllistämään entistä vähemmän. Aihekirjo kutistuu ja ajankohtaisuus kärsii. Ylioppilaslehdeltä on nyt reilussa vuodessa leikattu noin 80 000 euroa, siis reilusti yli viidennes rahoituksesta. Se tuntuu tässä ajassa vastuuttomalta arvovalinnalta. KILPAILU huomiosta käy kuumana ja printtilehtien taru saattaa pian tulla tiensä päähän. Silti esimerkiksi ylioppilaskunnissa ei vaikuteta ymmärtävän alkuunkaan, että digiloikat vaativat investointeja. Ne eivät tapahdu niin, että paperilehteä vain lakataan painamasta ja rahoitusta leikataan vuosi vuodelta. Tämä Ylioppilaslehden numero lähetetään jokaiseen Suomen lukioon. Nuoretkin nimittäin ansaitsevat heille tehtyä journalismia. Jos sen arvoa ei ymmärretä nuorten omissa järjestöissä, missä sitten? Lehden luettuaan tietää, ettei algoritmi ole ollut sörkkimässä aihevalintoja, vaan ne on tehty journalistisin perustein. Journalistiset valinnat taas tarkoittavat, että takana on ammattitaitoa, jota ei saa ilmaiseksi. NUORET ANSAITSEVAT MEDIOITA PÄÄKIRJOITUS ROOSA WELLING K U V A : JO O N A M Ö TT Ö
4 PÄÄTOIMITTAJA Roosa Welling ART DIRECTOR Iisa Pappi TOIMITUSSIHTEERIT Alli Hallonblad Eveliina Lempiäinen TEKIJÄT Adele Hyry, Joona Möttö, Saara Peltola, Juuso Pikkarainen, Aalto Puutio, Syksy Räsänen, Otto Snellman, Kaho Suzuki, Brad Vest KIITOKSET Inka Snellman KANNEN KUVA Brad Vest Perustettu 1913. 112. vuosikerta. Ylioppilaslehden Kustannus Oy on Aikakausmedian sekä Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen. SÄHKÖPOSTIOSOITTEET etunimi.sukunimi @ylioppilaslehti.fi SOMESSA @ylioppilaslehti OSOITE Leppäsuonkatu 9C, 00100 Helsinki TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET www.ylioppilaslehti.fi/ tilaajapalvelut MEDIATIEDOT www.ylioppilaslehti.fi/ mediatiedot KUSTANTAJA Ylioppilaslehden Kustannus Oy TOIMITUSJOHTAJA Mika Perkiö mika.perkio@ylva.fi PAINO Printall AS, Tallinna, Viro ISSN: 0355-9246 ISSN: 1458-445X (verkkolehti) Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetetystä aineistosta eikä palauta sitä. Seuraava numero ilmestyy 28.3. YLIOPPILASLEHTI PÄÄKIRJOITUS Algoritmin armoilla TOIMITUKSELTA Helli ystävää TOP 10 Jäähyväiset KANINKOLO Oispa budii ALKUPALA Löydä todellinen kotisi UUTISIA Hyvästi paperiset todistukset GALLUP Oliko lukiossa kivempaa? UUTINEN Hyy kurittaa opiskelijaa VIERASKYNÄ Yliopiston Israel-politiikka on vastuutonta Liftasimme Tallinnasta Prahaan. 3 5 6 6 7 8 9 10 12 Brad?Vest on valokuvaaja, joka pyrkii työssään tuomaan Yhdysvaltojen yhteiskunnan, perheiden ja yksilöiden tarinat lähelle. Hän asuu Memphisissä Tennesseessä ja on kuvannut muun muassa The New York Timesille. Tähän lehteen hän kuvasi dragista kertovan kansijutun. TEKIJÖINÄ Pienikin rituaali voi helpottaa. Peukalot pystyyn OIKAISU LEHTEEN 05/2024: Oikeuslääkärin työstä kertovassa jutussa väitettiin virheellisesti, että muslimitaustaisten ihmisten lukumäärä Suomessa olisi 35 000–40 000. Todellisuudessa muslimien määrä on nykyään noin 120 000–130 000. Ilmastoahdistusta purkamassa 32 32 24 24
5 OUTOJA OPINNÄYTTEITÄ Tinder-biot syynissä 3 X DOKKARIT Sivisty ja viihdy MIESLASTEN TIEDEKYSYMYKSET Fysiikan perusteita SATIIRI Sneak peek Sanna Marinin kirjasta POSTIA Suomi-kuvaa maailmalle 38 38 39 41 42 aluaisin, että joku pitäisi minusta huolta. Siis joku muukin kuin äiti tai isä silloin, kun käyn heillä kylässä. Ei rahallisesti tai terapiamielessä, vaan pienin teoin. Joku keittäisi minulle kahvia, lukisi kirjaa, peittelisi unille. Eleitä, joita parisuhteessa kumppanille tehdään, tai ainakin viimeisimmässä, vuosien takaisessa parisuhteessani tehtiin. Seurusteleva saattaa unohtaa, että sellainen hoiva ei ole kaikille arkea. ”Treat your friends like your lovers and your lovers like your friends.” Sitaatti osui silmiini joskus internetissä. Siinäpä sanat, joiden mukaan haluaisin elää. Ystävien hemmottelu ja treffeille vieminen on ihanaa. Rakastan kestitä, joskus isosti mutta etenkin usein pienesti. Olen leiponut ja laittanut aamiaista, keittänyt kuumaa juomaa, tehnyt ison satsin ruokaa ja kuljettanut sitä ystävälle töihin. Välillä vien heitä teatteriin, keikalle tai elokuviin, mutta lähinnä syntymäpäivinä. Pitäisi viedä useammin, ihan muuten vain. Ystävyyksiin panostetaan vaihtelevin tavoin ja voimavaroin. Moni jo arvottaa ystävät vähintään yhtä tärkeiksi kuin kumppanit, ainakin teoriassa. Kumppanin kanssa yhdessäolo on usein säännöllisempää ja arkisempaa, jolloin on helpompi hengailla myös tekemättä mitään. Moni parisuhteellinen tapaa ystäviä harvemmin, jolloin on tarve päivittää kuulumiset pitemmältä ajalta ja olla täydellisen läsnä. Kyllä rakastuneet saavat luvallani hautua romanttisessa kuplassaan, mutta muistakaa myös sinkkuystävää! Hän tarvitsee hoivaa, vaikka oppii väkisinkin pitämään puoliaan ja hemmottelemaan itse itseään. Parisuhteessa olevallekin tekee hyvää saada paapomista myös muilta kuin kumppan(e)ilta. Huolehdin itsestäni hienosti, mutta välillä se uhkaa kääntyä typeräksi yli-itsenäisyydeksi. Tarvitsemme toisiamme, aina ja nyt ehkä enemmän kuin koskaan. Kun leikkauspolitiikka repii yhteiskunnan turvaverkkoon ihmisen mentäviä aukkoja, yhteisöjen tuki muuttuu tärkeämmäksi. Ystävyyksien vankentamisesta ei ole ikinä haittaa. Ja ehkä avain vahvempiin, rakastajahenkisiin ystävyyksiin ei ole sataprosenttisen läsnä oleva tuntikausien hengailu, vaan pienet, säännölliset, vähemmän suunnitellut kohtaamiset ja kädenojennukset. Vaikkapa errand friend hang – termi, jonka opin aikanaan taiteilija Annika?Izoralta . Ystävähengailua asioiden hoitamisen lomassa. Teimme sitä kamujeni kanssa usein ennen korona-aikaa: kävimme kävelyllä ja sen päätteeksi yhdessä ruokakaupassa. Ystävä tuli seuraksi optikolle tai pesin pyykkiä hänen luonaan, kun pyykkituvan pesukone prakasi. Kun pyykit pyörivät, keitimme teetä ja kerroimme kuulumisia. Ylensimme tylsät arkiset askareet mutkattomaksi yhdessäoloksi. RAKASTAJAN KOHTELUA TOIMITUKSE LTA EVELIINA LEMPIÄINEN Saara?Peltola on tamperelainen kuvajournalisti, jolla on krooninen kaukokaipuu. Aalto?Puutio on helsinkiläinen kirjoittaja ja valokuvaaja, joka etsii kuviinsa pehmeää valoa, nostalgiaa ja pieniä, arkisia asioita. Tähän lehteen he kirjoittivat reportaasin liftausmatkastaan Prahaan. KUVA: JOONA MÖTTÖ Drag queenit ajettiin ahtaalle Tennesseessä. Lainsuojattomat kuningattaret 14 14
6 YLIOPPILASLEHTI 1/2025 @T_opioidi Banaanin syke on 92-96, mandariinilla 80-85 ja kiivillä 75-80. Mittaukset tehty neljällä eri kellolla (Apple,Garmin, Garmin,Suunto). Kahvikupeilla, muovipulloilla jne ei sykettä löydy. Kertokaa joku mihin tämä perustuu!? Teoreettinen kysymys demokratiasta: Jos 50,1% enemmistö päättäisi yksimielisesti että 49,9% vähemmistö tulee ottaa hengiltä. Pitäisikö armeijan ja poliisin toteuttaa se, vai säilyvätkö ihmisoikeudet vähemmistöllä riippumatta poliittisesta tilanteesta? Missä menee raja? Olen murtanut jalkani ja vaimo ei suostu pyyhkimään takapuoltani kun käyn paskalla. Olen pettynyt ja vihainen Oispa budii. Oispa budi laillista niin vois kaupasta ostaa budii. @siltamaeki Ite oon syönyt varmaan 100g leikkeleitä ja oon 100% kunnossa vaikka oon syönyt leikkeleitä varmaan 100 grammaakin oon syönyt Vietämme aikaa somen syövereissä, jotta sinun ei tarvitsisi. KANINKOLO Pilates. Hyvästi jumppaleggingsit ja clean girl -estetiikka. Joe Biden. Nykyisellä vaarilla on paremmat lääkkeet. Loputon uutuuskirjojen varailu The Ethical Slutia siteeraavat cis-het-miehet Kokaiini. In this economy?! Tekoälysekoilu. Otetaan nyt kaikki ihan rauhassa. Keskustakirjasto Oodi. Liikaa vauvoja ja natseja. Chappell Roan -kultti Andrew’t (Tate, Huberman, prinssi) Syyhy 1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. 8. 9. 10. Anonyym i Ylilauda lla Anonyym i Vauva.fi: ssä Anonyym i Vauva.fi: ssä ” Ylioppilaslehti on täynnä mädäntyneitä ja hämäriä ajatuksia pääkirjoituksesta alkaen. ” ? Opiskelija kritisoi Ylioppilaslehteä lehden numerossa 28/1964. PARHAITA TIMANTTIJU TTUJA Nämä asiat jätetään taakse vuonna 2025. Bye, bitch!
7 YLIOPPILASLEHTI 1/2025 YLIOPPILASLEHTI 1/2025 ALKUPALA Aloita tästä: Morjesta nääs! Tervetuloo Tampesteriin elikkäs Suomen vetovoimasimpaan mestaan. Kyl sää tiärät et täällä viihtyy muukin opiskelijalössi eli seuraavalla nyssellä vaan tänne ni mennään Rantaan&Poroon kolmioille bailaan manserokin tahtiin. Jatkoilla si nakkifakiirin kautta ratikalla Hervantaan jos vaik pääsis teekkareiden kaa skellariin. Ny rillataan! Noni, sää kuulut Turkkusse! (Mut älä ny kummiskaa ulkopaikkakuntalaisen ikän sano ”turkkusse”, jos haluut säilyttä kasvos.) Tääl o vaik mitä hianoo, ainaski Bar Ö, Lyni, Dynamo, Forte, Föri, hianost pelittävä funikulaari, Delican sämpylät, Pualalanpuistom vappu ja Q-talon sitsit. Lopuist sun tartte itte tul ottama selvää! Hyvää Jyvääskylää! Antiikin Ateenassa vaikuttivat Sokrates ja Sofokles, Suomen Ateenan alakaupungilta löytyvät Sokkari ja Halonen. Yläkaupungilla on Jytää ja iskelmää, Vakiopaine, Kampuskino ja Katriinan kasvisravintola. Keskisuomalaisen kulttuurin kehdossa kuljet kaltaistesi joukossa, sillä Jykylässä joka neljäs vastaantulija on opiskelija. Jos Helsingin Töölösä opiskelija-asunnon tilavuus vastaa kalliolaisen nuoren pöksyjä, mieti, miten isot puntit sinulla on Oulusa, kun nää saat Hesulin hintoihin verrattuna hirviät neliöt. Valatavia lahkeitasi voit sitten liehutella jäätäväsä merituulesa vaikkapa Hurumoksessa, Hailuodon Bättre Folokisa tai Qstockisa. Tai ihan vaan ku röhönötät Nallikarilla auringonlaskua ihailemasa. P.S. Fuck the polliis! Sie saatat rakastua runolliseen Rovaniemeen. Syystaivaalla loimottavat tulikettujen turkkikipinät ja jossain mehtän siimeksessä Mr. Lordi taikoo itselleen uutta pukua (ja syö Paula-vanukkaita, legend has it). Lapin yliopistossa sie voit vasiten tehdä väitöskirjan itsestäsi ja opintojen ohella saaha lisätienestejä Korvatunturin tonttuna kläppejä viihyttämässä. Testaa, mihin opiskelukaupunkiin oikeasti kuulut! Bro sä kuulut Stadiin! Tuu messii nii käydää vetää kasvisjalapenonugut Kaivopihan Unaris ja otetaa Boltti Stansvikii. Heitetää riipparit puihi ja sit vaa chillaa ja pajauttaa työäijien etee ennen ku viimesetki ikihongat on kaadettu kehä kolmosen sisält. Vamos! KYLLÄ HELSINKI? KYLLÄ EN Onko Turku Suomen persereikä? EN OSAA SANOA EI Onko lempiartistisi Gettomasa? Vaihdatko kotiin mennessä farkut verkkarihousuun? Pelkäätkö poliisia? Ka, Pohjois-Karjala kutsuu sinnuu, kuhan sie jaksat ensin körötellä Pieksämäeltä hikisessä kiskobussissa perille asti (samalla sie voit kätevästi ottaa vaikka pienet ettonet). Tääl siul on ainaki varraa maksaa vuokraa Ellin asunnoista ja yöelämää löytyy ainaki Ilonan haalaribileistä ja kasiapproilta. Kesällä voit juoda Ilosaarirockissa kaliaa vaikka auringonnousuun. TAMPERE TURKU JYVÄSKYLÄ OULU ROVANIEMI JOENSUU EN EI KYLLÄ KYLLÄ KYLLÄ EN (vaan toppahousuun) Oletko vegaani? Anonyym i Vauva.fi: ssä
8 YLIOPPILASLEHTI 1/2025 UUTISET lioppilaskuntien pakkojäsenyys turvaa parhaiten niiden toiminnan ja lakisääteisten tehtävien hoitamisen, todetaan Petteri? Orpon (kok) hallituksen toimeenpanemassa selvityksessä ylioppilaskuntien pakkojäsenyyden poistamisesta. Opetusja kulttuuriministeriö (OKM) julkaisi selvityksen joulukuun lopulla. Pakkotai automaatiojäsenyydellä tarkoitetaan, että yliopistoon läsnä olevaksi ilmoittautunut opiskelija on automaattisesti ylioppilaskunnan jäsen, eikä jäsenyydestä voi erota. Selvityshenkilö Juha?Viertola kirjoittaa, että nykyisestä automaattisesta, pakollisesta jäsenyydestä luopuminen ”heikentäisi merkittävästi ylioppilaskuntien kykyä suoriutua lakiin perustuvista tehtävistä”. Jäsenyyden muuttaminen vapaaehtoiseksi heikentäisi selvityksen mukaan myös opiskelijayhteisön toimintaa. Viertola arvioi, että ylioppilaskuntien järjestäytymisaste jäisi pitkällä aikajänteellä valtakunnallisella tasolla alle 50 prosenttiin, mikä heikentäisi ylioppilaskuntien kykyä edustaa opiskelijoita ja toimia riippumattomasti muista tahoista. Myös jäsenmaksutulot vähenisivät merkittävästi. Ylioppilaskuntien pakkojäsenyyden poistoa on perusteltu sillä, että se rikkoo perustuslaissa säädettyä yhdistymisvapautta. OKM:n tuoreessa selvityksessä ei arvioitu pakkojäsenyyttä laajemmin yhdistymisvapauden turvaamisen näkökulmasta, sillä sitä on arvioitu jo aiemmin useiden lainsäädäntöhankkeiden yhteydessä. Pakkojäsenyyttä ei selvityksen mukaan voi pitää ”suoraan voimassa olevan perustuslain vastaisena”. OKM:n selvitys: Ylioppilaskuntien pakkojäsenyys on yhä perusteltu Ylvan toimitusjohtajaksi Mika Perkiö elsingin yliopisto ottaa sähköiset tutkintotodistukset käyttöön maaliskuun 18. päivästä alkaen, yliopisto tiedottaa. Helsingin yliopisto on ollut viimeisiä suomalaisia yliopistoja, joissa on vielä käytetty paperisia todistuksia. Tiedotteen mukaan sähköisiin todistuksiin siirtyminen on herättänyt paljon keskustelua, mutta sähköisen todistuksen eduiksi katsotaan sen luotettavuus ja vaivattomuus. Sähköisiin tutkintotodistuksiin siirrytään ensimmäiseksi alemmissa ja ylemmissä korkeakoulututkinnoissa sekä tieteellisissä jatkotutkinnoissa. Pdf-muotoinen tutkintotodistus on ainoa virallinen todistus eikä paperista kopiota anneta, jotta sitä ei erehdyttäisi pitämään virallisena todistuksena. Helsingin yliopiston ylioppilaskunta (Hyy) teetti aiheesta keväällä 2023 jäsenilleen kyselyn, jonka perusteella paperisen tutkintotodistuksen symbolinen arvo nähtiin merkittävänä. Hyyn julkaisemassa blogitekstissä suhtaudutaankin uudistukseen hyvin varauksella. ”On harmillista, että yliopistomme antaa vähän arvoa opiskelijan työlle. Kun opiskelijoiden läpivirtaamisen tehostaminen on viety äärimmilleen ja valmistumisestakin aiotaan karsia inhimillisyys, on opiskelija yliopistolle pelkkä resurssiyksikkö. Se on alentavaa”, kommentoi Hyyn hallituksen vuoden 2024 puheenjohtaja Antti? Kaijansinkko? blogissa. lvan uudeksi toimitusjohtajaksi on valittu Mika? Perkiö . Hänet valittiin lokakuussa irtisanoutuneen Leea? Tolvaksen tilalle Hyyn ravintolaja kiinteistöbisneksestä vastaavan Ylvan toimitusjohtajaksi sekä Hyyn talousjohtajaksi. Kauppatieteiden maisteri Perkiö on toiminut aiemmin talousjohtajan, toimitusjohtajan sekä hallituksen jäsenen rooleissa useissa eri yhtiöissä, kuten Den Groupissa, Deletessä, Sataservicessä ja Machinery Oy:ssa. ”Mika Perkiö vakuutti Ylvan hallituksen monipuolisella kokemuksellaan haastavista rahoitusja yritysjärjestelyistä”, Ylvan hallituksen puheenjohtaja Mika? Heikkilä perusteli valintaa Ylvan tiedotteessa. Perkiö joutuu hyppäämään uuteen pestiin haasteellisessa tilanteessa, sillä suuriin rakennushankkeisiin lähtenyt Ylva on viime vuosina kärsinyt pahasti koronapandemiasta, Ukrainan sodasta ja korkojen noususta. Tiedotteen mukaan Perkiö kuitenkin uskoo pitkän kokemuksensa ”haasteellisista ongelmanratkaisutilanteista” auttavan tulevissa tehtävissä. Helsingin yliopiston ylioppilaskunta omistaa Ylioppilaslehteä kustantavan Ylioppilaslehden Kustannus Oy:n. Helsingin yliopisto luopuu paperisista todistuksista ALLI HALLONBLAD ROOSA WELLING ROOSA WELLING
9 YLIOPPILASLEHTI 1/2025 Onko korkeakoulussa ollut hauskempaa kuin lukiossa? On. Kun kilometrejä on enemmän takana ja tuntee itsensä paremmin, tietää myös sen, missä on hyvä ja mistä on kiinnostunut. Lukiossakin oli hauskaa, mutta tietyn aihepiirin opiskeleminen tuntuu totta kai mielekkäämmältä. Joo, on ollut. Lukiossa oli kivaa se, että oli monenlaista porukkaa, mutta samalla ylppäreihin tähtääminen teki siitä aika stressaavan elämänvaiheen. Se on jatkuvan epävarmuuden aikaa, mikä ainakin itsellä heijastui opiskeluun ja vähän muuhunkin elämään. Yliopistossa tekee vain yhtä asiaa, niin pystyy ottamaan rennommin. Kyllä mä sanoisin, että joo. Yliopistossa saa valita, mistä itse tykkää, mikä voi olla motivoivampaa. Lääkis on pitkä koulu, ja yhteisö on aika tiivis kurssin ja kandiseuran sisällä. Tuntuu, että oppii tuntemaan ihmiset. On ollut kivempaa yliopistossa, koska ainakin omalle alalle on hakeutunut tosi paljon samanhenkisiä tyyppejä. Koko aihealue toteutuksineen on vahvasti mielenkiinnonkohteisiin sidoksissa. Tykkään yliopiston hengestä holistisesti, lukiossa taas moni vielä etsii itseään ja joukkoon kuulumisen fiilis ei toteudu kaikilla samalla lailla. Olen vaihto-oppilaana Suomessa ja kävin lukion Itävallassa. Suomalaisessa korkeakoulussa on pitänyt osata toimia, koordinoida ja suunnitella elämäänsä itsenäisemmin. Opiskelijaelämä on myös ollut vilkasta, mistä olen tykännyt. Lukiosta lähtö voi tuntua stressaavalta: pitäisi itsenäistyä, löytää uusi ala ja kaverit sekä pärjätä pienillä tuilla. Kun kysyimme opiskelijoilta joulun alla, miten he ovat viihtyneet yliopistossa tai muussa korkeakoulussa, kukaan ei silti haikaillut lukiovuosien perään. Eszter?Paukovits,?21? LIIKETALOUS Elias?Soukola,?25? LÄÄKETIEDE Veera?Lipponen,?25 GLOBAALI KESTÄVYYS Sameli?Muurimäki,?34 ELOKUVAOHJAUS Saku?Liimatainen,?28? MUSIIKKITEKNOLOGIA TEKSTI: ALLI HALLONBLAD KUVAT: IISA PAPPI No joo, on mun mielestä. Olen mulle tärkeällä alalla ja saanut vapauksia opiskella sitä, mistä tykkään. Olen ollut yliopistossa myös vähän enemmän aktiivinen opiskelijaelämässä, vaikka en koskaan ole ollut siinä kovin aktiivinen. Pinja?Laine,?25? LÄÄKETIEDE GALLUP
10 YLIOPPILASLEHTI 1/2025 UUTINEN elsingin yliopiston ylioppilaskunta (Hyy) päätti nostaa jäsenmaksuaan 28 eurolla lukuvuodelle 2025–2026. Asiasta päätettiin joulukuussa Hyyn edustajiston lähes seitsemäntuntiseksi venyneessä kokouksessa. Jäsenmaksu on kuluvana lukuvuonna 57 euroa. Korotuksen myötä 85 euroon nouseva maksu tarkoittaa noin 50 prosentin kertakorotusta. Hyyn jäsenmaksulla katetaan esimerkiksi ainejärjestöille suunnattuja tukia ja tiloja, lastenhoitoapua, opiskelijatapahtumia, Ylioppilaslehden kustantamista sekä oikeudellista neuvontaa. Siihen ei sisälly YTHS-maksua, joka maksetaan erikseen. Korotuksella pyritään sopeuttamaan ylioppilaskunnan vaikeaa taloustilannetta. Hyyn tämän vuoden budjetissa oli noin 820 000 euron vaje, joka johtuu etenkin Hyyn omistaman ravintolaja kiinteistöyhtiö Ylvan pitkään jatkuneista talousvaikeuksista. Muun muassa Unicafe-ravintoloita ja hotellibisnestä pyörittävä Ylva on kompastellut koronapandemian, Ukrainan sodan ja korkojen nousun keskellä. Edustajiston hyväksymän talousarvion mukaan tavoite on, että kun jäsenmaksua nyt nostetaan reippaammin, ei vuoden 2026 budjettiin tarvitsisi enää esittää uutta korotusta. BUDJETTIVAJEEN paikkaamiseksi edustajisto päätti tehdä myös useita suurempia ja pienempiä leikkauksia etupäässä jäsenpalveluihin. Leikkuriin joutuivat esimerkiksi järjestöjen toiminta-avustukset (noin 57 000 euroa), hallintokulut (noin 26 000 euroa), Ylioppilaslehti (noin 13 000 euroa) sekä edunvalvonta (noin 7000 euroa). Lisäksi päätettiin tulouttaa yhteensä noin 280 000 euroa käyttörahastosta. Ylvan omistamien kiinteistöjen vuokrakulut muutetaan tänä vuonna niin sanotuksi sisäiseksi lainaksi, mikä helpottaa ylioppilaskunnan taloutta hieman. Tilakulut ovat Hyyn suurin yksittäinen kuluerä ja olivat viime vuonna yli 1,4 miljoonaa euroa. Edariryhmien näkemykset siitä, miten ylioppilaskunnan taloutta tulisi sopeuttaa, erosivat toisistaan merkittävästi. Kärjistettynä toisessa laidassa olivat Kokoomus, Keskeiset, professioaloja edustava Help sekä konservatiivinen Murros, jotka ajoivat suurempia leikkauksia jäsenmaksukorotuksen välttämiseksi. Ryhmät näkivät korotuksen olevan ”suorastaan törkeä” yksittäistä opiskelijaa kohtaan. Toisessa laidassa taas olivat Sitoutumaton vasemmisto (Sitvas), Hyyn vihreät, ainejärjestöläisten Hyal, Osakunnat, ruotsinkielisten Snäf sekä demarit eli Osy, jotka näkivät 28 euron korotuksen perusteltuna isompien leikkausten tai jopa yksittäisten palveluiden lakkauttamisen välttämiseksi. Joulukuun edustajiston kokouksessa käytiin koko Hyyn toimintatalouden budjetti läpi rivi riviltä ja suoritettiin lukuisia äänestyksiä erilaisiin muutosesityksiin. Erityisesti Kokoomus pyrki hakemaan selvästi isompia leikkauksia. Ryhmä olisi ollut valmis leikkaamaan esimerkiksi Hyyn henkilöstöstä 300 000 euroa eli lähes 40 prosenttia, mutta esitys kaatui suljetussa lippuäänestyksessä. Vääntöä aiheutti myös Ylioppilaslehti, johon Kokoomus esitti 118 000 euron leikkausta, kustannussopimuksen irtisanomista sekä toiminnan alasajoa seitsemän kuukauden kuluessa. Ehdotus kuitenkin hävisi äänestyksen. Ylioppilaslehteen nyt tehty 13 000 euron leikkaus tarkoittaa käytännössä sitä, että ilmestymiskerrat vähenevät viidestä neljään vuodessa. Ylioppilaslehti oli vuosi sitten yksi Hyyn suurimmista säästökohteista, kun lehden budjetista leikattiin 65 000 euroa eli noin viidennes. HYY lähti alun perin 2010-luvulla panostamaan kiinteistöja ravintolabisnekseen tavoitellakseen jäsenmaksutonta ylioppilaskuntaa vuoteen 2025 mennessä. Tuoreessa talousarviossa todetaan, että jäsenmaksuton Hyy on edelleen ”merkittävä ja tavoiteltava” asia, mutta toteutuakseen Ylvan voitonjaon olisi normalisoiduttava. Tiedossa on, ettei Ylva pysty maksamaan juuri lainkaan voittoa ainakaan vielä tänä eikä ensi vuonna. Lisäksi jäsenmaksusta luopuminen edellyttäisi, että Hyyn käyttörahasto palautuisi vastaamaan noin yhden vuoden menoja, jotka ovat 3,5 miljoonan euron tuntumassa. Päättyneen vuoden lopussa käyttörahastossa oli arviolta 40 000 euroa, ja tänä vuonna kertymän odotetaan menevän jopa pakkasen puolelle. Helsingin yliopiston ylioppilaskunta omistaa Ylioppilaslehteä kustantavan Ylioppilaslehden Kustannus Oy:n. Jäsenmaksu nousee Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan tavoitteena oli luopua jäsenmaksusta tänä vuonna kokonaan, mutta nyt sitä nostetaankin kerralla 50 prosenttia. Isommalla rahalla saa jatkossa entistä vähemmän palveluita, kun talousvaikeuksissa painiva ylioppilaskunta teki samalla leikkauksia muun muassa järjestötukiin, edunvalvontaan ja Ylioppilaslehteen. 28 euroa Hyyn jäsenmaksun kehitys euroina lukuvuodesta 2020–2021 lukuvuoteen 2025–2026 46 52 57 85 46 46 ROOSA WELLING
11 YLIOPPILASLEHTI 1/2025 yyn edustajistovaalien alla Ylioppilaslehti esitti vaaliliitoille yksinkertaisen kysymyksen. Ryhmät pantiin kertomaan, kuinka paljon heidän mielestään jäsenmaksua on pakko ensi lukuvuonna euromääräisesti korottaa ylioppilaskunnan vajeen paikkaamiseksi. Lisätäydennystä vastauksiin saatiin Ylkkärin vaalipaneelissa. Vastaukset kuuluivat tiivistettynä näin: Kokoomus, Keskeiset, Help ja Murros pyrkivät jättimäisillä leikkauslistoillaan välttämään korotuksen kokonaan. Muut ryhmät taas näkivät korotuksen pakollisena leikkauksista huolimatta, mutta sen suuruusluokka vaihteli. Osakunnat eivät halunneet ”missään nimessä” nähdä jäsenmaksun nousevan yli viidellä eurolla. Snäf oli valmis muutaman opiskelijahintaisen lounaan suuruiseen eli käytännössä alle kymmenen euron korotukseen. Osy hyväksyi maltillisen korotuksen, jossa olisi kyse ”muutamista euroista”. Hyyn vihreiden puheenjohtajan Emil? Aarnion mukaan korotuksessa oli ”aivan ehdottomasti” pysyttävä yksinumeroisessa summassa. Hyalin mukaan kipuraja jäsenmaksun korotukselle meni noin 20 eurossa, jota ryhmän edustaja Oona?Hartikainen kuvasi vaalipaneelissa jo ”aika äärimmäiseksi summaksi”. Sitvas ei Ylioppilaslehden jutussa halunnut vielä ottaa kantaa korotussummaan, mutta vaalipaneelissa ryhmän puheenjohtaja Atte?Ahokas totesi, ettei jättikorotuksia ole tulossa ja että ”jo 20 euroa kuulostaa aika päätähuimaavalta”. ”En näe, että sen yli olisi mitenkään realistista mennä missään tilanteessa”, hän sanoi. KOMMENTIT olivat tietysti osa vaalikamppailua. Vaalien jälkeen todelliset talousluvut lätsähtivät vasten edariryhmien ja äänestäjien kasvoja. Hyyn pääsihteeri Mikko? Kymäläinen esitti budjettipohjassaan jäsenmaksuun huimaa 28 euron korotusta. Hän kertoi pitävänsä henkilökohtaisesti mahdottomana sekä toteuttaa edustajiston vasta hyväksymää strategiaa että tehdä 820 000 euron kulusäästöjä pelkästään toiminnasta leikkaamalla. Edustajisto päätyi kokouksessaan hyväksymään budjetin, jossa jäsenmaksua korotetaan 28 eurolla. Pitkälti jäsenpalveluihin osuvilla leikkauksilla ei saatu maksua hilattua euroakaan alaspäin pääsihteerin esityksestä. Käytännössä yksikään ryhmä ei siis pitänyt kiinni puheista, joita jäsenmaksukorotuksesta pidettiin vaalien alla. Ne olivat yhtä tyhjän kanssa. Toki osa ryhmistä onnistui muissa tavoitteissaan. Järjestötuista ei leikattu niin paljon kuin pelättiin ja Hyyn henkilöstö ja sitä myötä suuri osa edunvalvonnasta säilyi koskemattomana. Ylioppilaslehtikin jatkaa ilmestymistä ainakin seuraavaan leikkausintoon asti. SILTI Hyyn taloustilanteen todellinen jama vaikuttaa päässeen yllättämään lähes kaikki ryhmät. Vaikutti siltä, että vaalilupauksia tehtiin puolin ja toisin vailla parempaa tietoa. Esimerkiksi osakuntien esittämä viiden euron maksimikorotus olisi vaatinut jopa 650 000 euron leikkausten hakemista muualta, mutta tähän ryhmä ei ollutkaan lopulta valmis. Sitvas taas kokousti Ylioppilaslehden tietojen mukaan lukemattomia tunteja löytämättä budjetista juuri mitään ylimääräistä leikattavaa. 20 euron korotuksessa pysyminen olisi vaatinut leikkauksia reilusti yli 250 000 euron edestä. Myös Ylioppilaslehden toiminnan kannalta ryhmien tietämättömyys on ollut hätkähdyttävää. Kokoomus, Keskeiset ja Help väittivät, että Ylioppilaslehden rahoituksen olisi voinut vetää jopa nollaan, vaikka todellisuudessa kustannussopimus sekä työntekijöiden määräaikaiset sopimukset estävät tämän. Viimeistään budjettiedarissa ryhmät olivat ymmärtäneet realiteetit, ja Kokoomus päätyikin Akseli?Lehtosen johdolla esittämään Ylioppilaslehteen reippaasti alle puolta siitä leikkauksesta, jota vielä vaalien alla heiluteltiin. Myös Hyal myönsi (tosin vasta budjetin hyväksymisen jälkeen) oman 20 euron kipurajansa perustuneen sille, että Ylioppilaslehden budjetista olisi voitu leikata kaikki pois. OPISKELIJOITA vaaditaan ahkerammin vaaliuurnille vaikuttamaan, mutta äänestysprosentin nostaminen ei juuri lämmitä, jos äänestäjä ei voi luottaa siihen, että vaalilupauksista edes yritetään pitää kiinni. Edustajiston toiminta ei varsinaisesti herätä luottamusta ylioppilaskuntaa kohtaan myöskään vastuullisena työnantajana. Viime kädessä edarin päätös tarkoittaa, että nykyiset opiskelijat maksavat enemmän ja saavat vähemmän. Toistaiseksi he eivät voi muuta kuin kuitata ylioppilaskunnan laskun. Kaikki vaalilupaukset jäsenmaksusta rikottiin, eikä kukaan joudu vastuuseen ROOSA WELLING KOMMENTTI K U V A : JO O N A M Ö TT Ö YLIOPPILASLEHTI 1/2025
12 YLIOPPILASLEHTI 1/2025 VIERASKYNÄ Israel-kytkösten arviointia tehdään Helsingin yliopistossa vastuuttomasti ja vailla tietoa alestiinalainen kansalaisyhteiskunta esitti jo 20 vuotta sitten kutsun boikotoida israelilaisia yliopistoja, koska ne tukevat kolonialismia, apartheidia ja miehitystä. Ne esimerkiksi kehittävät aseita ja kouluttavat joukkoja Israelin miehitysarmeijalle. Israelilaiset yliopistot ovat tukeneet hyökkäystä Gazaan esimerkiksi avustamalla siihen osallistuvia opiskelijoita ja kannattamalla julkisesti sairaaloiden, koulujen ja moskeijoiden pommittamista. Israel on tappanut Gazassa ainakin yli 40 000 palestiinalaista, luultavasti yli 200 000. Muun muassa YK:n erikoisraportoija Francesca? Albanese , yhdysvaltalaisten yliopistojen ihmisoikeusverkosto ja ihmisoikeusjärjestö Amnesty International ovat raportoineet, että Israel syyllistyy kansanmurhaan. Kansanmurhan myötä akateemisen boikotin kutsuun on vastattu ennennäkemättömällä tavalla. Myös Suomessa opiskelijat ja tutkijat ovat vaatineet yliopistoja lopettamaan yhteistyön israelilaisten yliopistojen kanssa sekä luopumaan sijoituksista yrityksiin, jotka ovat osallisina Israelin ihmisoikeusloukkauksiin. Helsingin yliopisto jatkaa yhä EU-rahoitteisia tutkimushankkeita Israelin yliopistojen kanssa, mutta opiskelijoiden mielenosoitusten seurauksena se jäädytti opiskelijavaihdot Israeliin ilmaistakseen ”huolensa konfliktin jatkumisesta”. Taideyliopisto on ollut asiassa eettinen edelläkävijä. Se jäädytti marraskuussa nykyiset hankkeet israelilaisten yliopistojen kanssa ja pidättäytyy uusista hankkeista ”kunnes Gazan humanitaarinen kriisi on ratkennut”. Kumpikaan yliopisto ei ole käynyt läpi rahastosijoituksiaan osallisten yritysten varalta. Yhteistä yliopistojen päätöksissä on sitoutuminen Israel-kumppanuuksien eettiseen arviointiin. EETTISEN arvioinnin pitäisi nojata yliopistojen eettisiin ohjeisiin ja tutkittuun tietoon. Esimerkiksi Gentin yliopistossa Belgiassa eettinen neuvosto päätyi selvityksen jälkeen suosittamaan yhteistyön lopettamista kaikkien israelilaisten yliopistojen ja tutkimuslaitosten kanssa yliopiston ihmisoikeuspolitiikan nojalla. Yliopiston johto noudatti ohjetta. Helsingin yliopisto on sitoutunut eettisessä ohjeistuksessaan kunnioittamaan ja edistämään YK:n yleismaailmallisia ihmisoikeuksia ja pyrkimään kaikessa toiminnassaan varmistamaan, että se ei loukkaa niitä. Eettistä arviointia on tehnyt vuodesta 2021 lähtien riippumaton eettinen asiantuntijaneuvosto EAN, jossa istuu tutkijoita, professoreita ja opetushenkilökuntaa eri tiedekunnista. EAN:n tehtävä on muun muassa valmistella yliopiston arvojen mukaisia koulutusja tutkimustoiminnan periaatteita ja neuvoa yliopiston johtoa pyynnöstä. Sääntöjensä mukaan sen pitää ottaa yliopiston eettisten ohjeiden lisäksi huomioon myös ”muu relevantti kansallinen ja kansainvälinen normisto”. Israel-yhteistyön tapaus on osoittanut, ettei neuvosto kuitenkaan noudata niitä sääntöjä ja ohjeita, joita sen pitäisi. Onko se siis riippumaton asiantuntijaelin vai yliopiston johdon käsikassara? KIINNOSTUIMME EAN:sta viime keväänä, koska Helsingin yliopiston johto viittasi siihen perustellessaan päätöstään jatkaa tutkimusyhteistyötä vakavia rikoksia tukevien israelilaisten instituutioiden kanssa. EAN:n kokousmuistiot eivät ole avoimesti saatavilla, mutta saimme ne tarkasteltavaksi tietopyynnöllä. Muistioiden perusteella neuvosto keskusteli kokouksissaan Israel-yhteistyöstä viime keväänä, kun yliopiston kehittämispäällikkö Markus? Laitinen esitteli asian ja pyysi EAN:lta ”evästystä yliopiston johdolle ja hallinnolle”. Helsingin yliopisto jatkaa yhteistyötä israelilaisten yliopistojen kanssa, vaikka se sisältää riskin osallisuudesta kansainvälisen oikeuden rikkomuksiin. Yliopiston johtoa neuvoo eettinen asiantuntijaneuvosto EAN, joka ei käyttänyt keväällä Israelyhteistyöstä keskustellessaan mitään kirjallista materiaalia eikä kutsunut kuultavaksi ainuttakaan asiantuntijaa. TEKSTI: SYKSY RÄSÄNEN JA OTTO SNELLMAN KUVA: KAHO SUZUKI
13 YLIOPPILASLEHTI 1/2025 YLIOPPILASLEHTI 1/2025 Kokousmuistioista käy ilmi, ettei keskustelun tueksi käytetty mitään kirjallista materiaalia. EAN ei myöskään kutsunut kuultavaksi ainuttakaan asiantuntijaa, vaikka se voi sääntöjensä mukaan tehdä niin. Israelilaisten yliopistojen osallisuutta Israelin valtion rikoksiin on dokumentoitu ja tutkittu vuosikymmenten ajan. Akateemisesta boikotista on saatavilla paljon materiaalia, kuten myös kansainvälisen oikeuden normistosta ja sen asettamista velvollisuuksista kansanmurhan ja muiden vakavien rikosten suhteen. Suomessakin on ansioituneita Lähi-idän tutkijoita niin Helsingin kuin Tampereen yliopistoissa. EAN:n valintaa olla käyttämättä taustatietoa ei voi siis perustella sillä, ettei sitä olisi saatavilla. Kokousmuistiot osoittavat, että taustoitus olisi tullut tarpeeseen. Erityistä tietämättömyyttä osoittavat EAN:n kommentit siitä ristiriidasta, että Helsingin yliopisto on lopettanut yhteistyön venäläisten muttei israelilaisten yliopistojen kanssa. Se totesi, että Ukrainan ja Gazan tapaukset ovat erilaisia, koska ”ensimmäiseen ei liittynyt provokaatiota [mutta] jälkimmäiseen liittyi”. Asiantuntijaneuvosto sivuutti sen, että Israel on miehittänyt Gazaa vuodesta 1967 asti, pitänyt sitä vuodesta 2006 laittoman saarron alla ja tehnyt sinne vuosikausia päivittäisiä hyökkäyksiä. Jää myös epäselväksi, ovatko etiikkaa arvioivat asiantuntijat sitä mieltä, että ”provokaatio” oikeuttaa sotarikokset ja pyyhkii pois kansainvälisen oikeuden normit. Muistioiden lukemisen jälkeen toinen meistä vaihtoi sähköpostiviestejä EAN:n puheenjohtajan Erika? Löfströmin kanssa ja kysyi, ottaisiko neuvosto asian uudelleen käsittelyyn ja kuulisi asiantuntijoita. Löfström kirjoitti kesäkuussa, että asiantuntijoiden kuuleminen olisi toivottavaa ja että EAN palaisi asiaan syksyllä. Syyskuussa hän kuitenkin totesi, ettei neuvosto enää keskustele yhteistyöstä israelilaisten instituutioiden kanssa, koska se käsittelee vain yliopiston johdon osoittamia tehtäviä. Tämä linjaus on vastoin neuvoston perustamispäätöstä ja nykyistä tehtävänkuvausta. Löfströmin mukaan EAN:n keskustelu Israelista oli ”monipuolista”. Väite ei vastaa pöytäkirjoihin merkittyjä puheenvuoroja. Löfström selitti tätä sillä, ettei pöytäkirjojen tarkoitus ole kuvata kokouksien keskusteluja yksiselitteisesti tai kattavasti. Neuvosto ei kuitenkaan hänen mukaansa kommentoi tai selitä muistioiden sisältöä ”ulkopuolisille”. YHTEISTYÖ israelilaisten yliopistojen kanssa on vakava oikeudellinen kysymys. Belgialaiselle Antwerpenin yliopistolle suunnatussa oikeudellisessa arviossa on todettu, että yhteistyö israelilaisten instituutioiden kanssa sisältää riskin osallisuudesta kansainvälisen oikeuden rikkomuksiin. Viime syyskuussa 38 riippumatonta YK:n asiantuntijaa kehotti lopettamaan akateemisia suhteita Israeliin. Kaikesta tästä huolimatta EAN ei uskalla tai halua toimia riippumattomasti Helsingin yliopiston johdosta, ei perusta arvioitaan tutkittuun tietoon eikä avaa niitä yliopistoyhteisön jäsenille. Tämä ei ole yllätys yliopistolla, jossa muodollista demokratiaa on vuosikymmeniä näivetetty rehtorien ja dekaanien vallan kasvaessa. Helsingin yliopiston pitää heti lopettaa yhteistyö kansanmurhaa tukevien instituutioiden kanssa. Koska EAN on toistaiseksi laiminlyönyt tehtävänsä, on yliopiston toiminnan eettisyyden varmistaminen opiskelijoiden, tutkijoiden ja henkilökunnan paineen varassa. Israelin yliopistojen akateeminen boikotti on osa palestiinalaisen kansalaisyhteiskunnan (BDS-liike) kattavaa kutsua boikotoida, divestoida (eli vetää sijoituksia pois) ja asettaa sanktioita eli pakotteita Israelille ja sen rikoksiin osallisille tahoille. Boikotti kohdistuu instituutioihin, koska ne ovat osallisina kolonialismiin, apartheidiin ja miehitykseen, ei niissä työskenteleviin yksilöihin. Sitä vaaditaan jatkettavan, kunnes Israel noudattaa kansainvälistä oikeutta. Sekä Helsingin yliopiston ylioppilaskunta (Hyy) että Suomen ylioppilaskuntien liitto (Syl) ovat vaatineet, että suomalaiset yliopistot liittyvät akateemiseen boikottiin. Helsingin yliopistolla boikotin puolesta toimii esimerkiksi opiskelijoiden Students for Palestine -ryhmä. Ovatko etiikkaa arvioivat asiantuntijat sitä mieltä, että ”provokaatio” oikeuttaa sotarikokset ja pyyhkii pois kansainvälisen oikeuden normit? Syksy Räsänen on vanhempi tutkija Helsingin yliopistossa ja Sumud – Suomen Palestiina-verkoston varapuheenjohtaja. Hän on kirjoittanut kirjan Israelin apartheid (Into Kustannus, 2017). Otto Snellman on käytännöllisen filosofian väitöskirjatutkija Helsingin yliopistossa. Hän on toiminut viimeisen vuoden ajan yliopistolla Tutkijat Palestiinan puolesta ja Students for Palestine -ryhmissä. AKATEEMINEN?BOIKOTTI
14 YLIOPPILASLEHTI 1/2025 kuningattaret Yhdysvaltojen konservatiivinen Tennessee on ensimmäinen osavaltio, jossa dragissa esiintymisestä on tehty laitonta julkisilla paikoilla. Ylioppilaslehti haastatteli syvän etelän drag queeneja, joiden mukaan yhteisön tilanne tulee vain vaikeutumaan nyt, kun Donald Trump on palannut valtaan. Etelän
16 YLIOPPILASLEHTI 1/2025 amplighter Lounge on räkälä sanan voimakkaimmassa merkityksessä. Kun astuu sisään rapistuvaan liikerakennukseen, voimakas löyhkä varastaa heti huomion. Haju on tahmaisen, lattialle kaatuneen oluen, homeen ja makean parfyymin yhdistelmä. On maanantai-ilta Memphisissä, Yhdysvaltojen Tennesseessä. Lamplighter Loungessa on alkamassa jokaviikkoinen drag-show. Iltaa emännöi Philip? Lee , taiteilijanimeltään Hunny? Blunt , joka heiluu A-tikkailla esiintymishuoneen perällä ja virittelee jouluvaloilla koristeltuja verhoja. Edessä on muutama rivi kaareen asetettuja taittotuoleja. Huomatessaan minut Lee ryntää halaamaan. Kehun hänelle paikan tunnelmaa. ”Tämä ei ehkä ole kaikkein fiinein paikka Memphisissä mutta ehdottomasti turvallisin”, Lee toteaa ykskantaan. Niin. Tennessee sijaitsee Yhdysvaltojen konservatiivisessa etelässä, ja dragissa esiintyminen julkisilla paikoilla on ollut osavaltiossa laitonta maaliskuusta 2023. Virallisesti laki kieltää ”aikuisille suunnatut kabaree-esitykset” sellaisissa paikoissa, joissa alaikäinen saattaisi altistua niille. Verhojen takaa aplodien keskelle lehahtava Juicy? Massacre ei siis varsinaisesti riko lakia, sillä baari on vain täysiikäisille. Juicy lip-syncaa eli liikuttaa huuliaan nauhalta tulevan laulun mukana ja tanssii samalla antaumuksella. Hänellä on punainen tukka ja leopardikuvioinen, violetti trikooasu, jonka hihoista roikkuu kirkuvan vaaleanpunaisia länkkärihapsuja. Yleisö hurraa ja tyrkyttää ryppyisiä dollarin seteleitä Juicylle, joka astelee koreasti ympäri huonetta. Edessäni istuvalla kaverilla on päässään väärin päin lippis, jossa lukee ”I need a huge cock – tail”. rag-kiellossa on käytännössä kyse melko perinteisestä kädenväännöstä Tennesseen republikaanien ja paikallisen liberaalin lgbtq-yhteisön välillä. Republikaanit saivat kiellon aikaan väittämällä, että drag olisi ”alaikäisille vahingollista”. Laki ei ehtinyt olla voimassa montaakaan kuukautta, kun liittovaltion tuomari totesi sen kesäkuussa 2023 olevan perustuslain vastainen. Reilua vuotta myöhemmin, heinäkuussa 2024, muutoksenhakutuomioistuin puolestaan kumosi päätöksen. Laki tuli jälleen voimaan. Illan ensimmäinen show on ohi. Istun baarin puolelle loosiin Juicyn ja hänen kollegansa Magical? Miss?? Mothien kanssa. Kumpikin heistä esiintyy jutussa taiteilijanimellään turvallisuussyistä. Kysyn, minkälaista tämän kaiken keskellä on elää. ”Tennessee on Yhdysvaltain fasistisin osavaltio. Jokainen ihminen, mies, nainen, lapsi ja drag queen on täällä vähemmän vapaa kuin missään muualla”, Mothie toteaa. Kolmekymppisellä Mothiella on hohtavan sininen peruukki, samanväriseksi värjätyt viikset ja väkevä katse. Hänen mukaansa drag-kielto kuvaa hyvin kuilua Memphisin kaltaisten liberaalien kaupunkien ja konservatiivisen maaseudun – eli käytännössä koko muun Tennesseen osavaltion – välillä. ”Tällä hetkellä Memphisin seudun syyttäjä ei ota lakia koskevia tapauksia käsiteltäväkseen, mutta osavaltio yrittää saada hänet savustettua ulos”, Mothie selittää. Toistaiseksi Memphisissä esimerkiksi Pride-kulkueessa dragiin pukeutuneita ei ole pidätetty tai syytetty nimenomaan tämän lain nojalla. Mothie kertoo dragin olevan hänelle taidetta ja performanssi. Koska hän ja muut illan esiintyjät pukeutuvat siihen lähinnä esityksiä varten, heidän arkeensa laki ei sinänsä vaikuta. ”Minut kyllä pidätettiin, kun olin protestoimassa osavaltion kuvernööriä vastaan. He luulivat, että minulla on ase”, Mothie sanoo ja pyöräyttää silmiään. ”Minulla oli kimaltava megafoni.” Mothie viittaa republikaanikuvernööri Bill? Leen vierailuun Memphisissä maaliskuussa 2023 päivää ennen kuin tämä vahvisti dragkiellon. Pidätystilanteesta julkaistulla uutisvideolla voi kuulla Mothien kutsuvan Leetä fasistiksi ja valehtelijaksi. Muutamaa päivää aikaisemmin kuvernööristä oli vuodettu julkisuuteen lukioaikainen kuva, jossa hän oli itse pukeutunut naiseksi osana jonkinlaista koulun perinnettä. Kuvernööri myönsi kuvan aidoksi mutta totesi, että vastaavan ”hupailun” vertaaminen aidon dragin kaltaiseen ”lapsille vahingolliseen toimintaan” on naurettavaa. ennesseen drag-laki on ensimmäinen Yhdysvalloissa, muttei välttämättä viimeinen. Uudelleen presidentiksi valitun Donald?Trumpin hallinnon suunnitelmiin kuuluu vastaavanlaisten lakien säätäminen koko liittovaltion alueelle. Mothie toivoo, etten yritä luoda heistä turhan sankarillista kuvaa. ”Totuus nimittäin on, että olemme se kanarialintu kaivostunnelissa. Kun me kupsahdamme, alkaa monille muillekin tulla tukalat paikat. Enkä halua olla mikään tuomiopäivän julistaja, sanon vain suoraan. Puhun nyt todellisuudesta.” Yhtäkkiä Mothien ilme muuttuu ovelaksi, suorastaan salamyhkäiseksi. ”Minullahan on monta nimeä: olen Moth Moth Moth, tai Magical Miss Mothie, mutta ennen kaikkea olen Saint Mothie”, hän sanoo. Mothie selittää, että on alkanut tarkoituksella tuoda esityksiinsä ja taiteeseensa paljon uskonnollisia teemoja, symboleita ja Jeesusta. ”Kun meiltä nimittäin aletaan riistää erilaisia vapauksiamme, on ’uskonnonvapaus’ niistä aivan viimeinen”, hän sanoo tehden sormillaan suurieleisesti sitaattimerkit. ”Joten jos Jeesus ja Mothie ovat erottamattomasti yhteydessä, minulta ei voi viedä tätä pois.” Mothie vakavoituu ja jatkaa: ”Heidän on parempi olla valppaana, koska minä opin nopeasti, ja osaan myös rukoilla.”
YLIOPPILASLEHTI 1/2025
18 YLIOPPILASLEHTI 1/2025
19 YLIOPPILASLEHTI 1/2025 YLIOPPILASLEHTI 1/2025 emphisin historia on täynnä sortoa ja kapinallisuutta. Entinen orjakaupan solmukohta oli 1960-luvulla myös yksi kansalaisoikeusliikkeen taistelutantereista, jossa murhattiin pastori Martin? Luther? King . Kingin kuolinpaikka, segregaatiolakien aikaan mustille asiakkaille suunnattu Lorraine-motelli, on muutettu Yhdysvaltain kansalaisoikeusliikkeen museoksi. Keskustan Beale Street oli aikanaan ”mustan USA:n pääkatu”, ja Memphisiä kutsutaan paitsi bluesin kodiksi myös rock and rollin synnyinpaikaksi. Rock and rollin pioneereista monet olivat mustia queer-ihmisiä, kuten Little?Richard ja Big?Mama?Thornton . Little Richard lauloi Tutti Fruttin alkuperäisessä versiossa anaaliseksistä, Long Tall Sally taas oli vastustamaton transsukupuolinen seksityöläinen. ”Tässä kaupungissa on järjestetty drag-show joka viikko vuodesta 1969 saakka”, Mothie opettaa. Queer-väestö on jättänyt kiistattoman jäljen Memphisin identiteettiin, historiaan ja ylpeyden aiheisiin. Silti juuri kaupungin queer-historian esilletuominen oli Mothien mukaan osasyy sortavien lakien syntyyn. Memphisin tieteen ja historian museossa järjestettiin kesällä 2022 Summer of Pride -näyttely, jonka päätösjuhlissa oli tarkoitus pitää museon historian ensimmäinen drag-show. Tilaisuus kuitenkin peruttiin aivan viime hetkellä, kun rakennuksen ulkopuolelle ilmaantui rynnäkkökiväärein varustautunut äärioikeistolainen mielenosoittajajoukko Proud Boys. Kyseessä on sama porukka, joka marssi etulinjassa Yhdysvaltain edustajanhuoneen Capitolin valtauksessa tammikuussa 2021. Lähes kolmesataa henkeä evakuoitiin museon tiloista. Ketään ei pidätetty. Mothie kertoo, että asiasta tuli ensin paikallistason uutinen ja sitten kansallinen uutinen. Hän uskoo, että vasta tämän uutisoinnin kautta moni Tennesseen konservatiiveista sai ylipäätään tietää, että Memphisissä suunniteltiin koko perheen drag-show’ta. Seurauksena syntyi suunnitelma laista, jolla pyrittiin estämään vastaavat tilaisuudet tulevaisuudessa. äliaika on ohi, ja illan toinen esitys alkaa piirakansyöntikilpailulla. Yleisön joukosta lavalle päätyvät mittelöimään nuorehko mies ja keskiikäinen nainen. Hunny Blunt ja Juicy Massacre seuraavat kilpailua intensiivisesti ja rääkyvät mikrofoniin selostusta sellaisella innostuksella, että tiedon sijaan välittyy lähinnä tunne. Jälkimmäinen show on saanut tuvan täyteen. Yleisö on kirjava: nuoria ja vanhoja, mustia ja valkoisia, vaatteinaan kaikkea kimaltavista ihonmyötäisistä mekoista haalistuneisiin duunarifarkkuihin. Osa seuraa show’ta matalalla profiililla, osa heiluu tuolillaan myötäeläen esityksiä äänekkäästi ja vailla kontrollia. Yhdysvaltojen kulttuurillisesti omaleimaista etelää on vaikea määritellä täsmällisesti. Helpoiten alueen rajat saa piirrettyä sisällissodan aikaisten rajojen perusteella entisen konfederaation alueelle. Etelään tiivistyvät monet Yhdysvaltoihin liittyvistä stereotypioista: paljon aseita, uskonnollisuutta, uppopaistettua ruokaa ja matala koulutustaso. Yksi erikoisimmista Yhdysvaltain etelää koskevista tilastoista on se, että siellä asuu valtaosa koko maan lgbtq-ihmisistä, siis noin reilu kolmasosa. Vaikka väkilukuun suhteutettuna heitä ei ole merkittävästi enempää kuin muualla, esimerkiksi Tennesseessä jopa 6,3 prosenttia väestöstä kertoi kuuluvansa lgbtq-vähemmistöön. Vastaava luku on Kaliforniassa 5,1 ja New Yorkissa 5,5 prosenttia. Koska muuttaminen pitkienkin matkojen päähän on Yhdysvalloissa verrattain yleistä, voisi äkkiseltään ajatella monen queer-ihmisen pakenevan vainoa ja väkivallan uhkaa pois konservatiivisemmilta alueilta. Illan lopuksi Hunny Blunt lip-syncaa Dolly? Partonin balladin. I'll be fine and dandy Lord it's like a hard candy Christmas I'm barely getting through tomorrow But still I won't let Sorrow bring me way down. Esityksen jälkeen ryntään kysymään häneltä, miksi etelässä asuu niin paljon queer-väestöä. Hunny Blunt naurahtaa. Hänen mukaansa ympäröivän yhteiskunnan vihamielisyys tekee etelän queer-yhteisöistä entistä yhtenäisempiä ja solidaarisempia. Memphisin drag-piireissä vaikuttaa siis vallitsevan jonkin sorttinen talvisodan henki. ”Olen tavannut vaikka kuinka paljon queer-ihmisiä, jotka ovat muuttaneet tänne kuka mistäkin syystä ja täällä liittyneet taisteluun löytäen merkitystä elämälleen”, Hunny sanoo. Taistelu jatkuu, mutta Magical Miss Mothien mukaan oikeudelliset keinot ja marssit on tällä erää nähty. Draglain voimaantulo ja Trumpin uusi kausi ovat siirtäneet yhteisön päämääräksi selviytymisen.
Aloita yliopistosi Akatemialla! akatemia.org Q-TEATTERI DOSTOJEVSKI – SMOLANDER LIPUT: Q-teatteri p. 044 248 7835 (ti–pe klo 11–15) www.Q-teatteri.fi www.tiketti.fi p. 0600 1 16 16 Ohjaus ja sovitus: Esa-Matti Smolander Rooleissa: Hannu-Pekka Björkman, Lotta Kaihua, Elena Leeve ja Miro Lopperi OPISKELIJALIPPU ALK. 19 € JULISTETTAVAKSI HAETAAN OSKARI JA SIIRI VILAMON RAHASTON SEKÄ HÄMÄLÄISTEN YLIOPPILASSÄÄTIÖN TUTKIMUSJA GRADUSTIPENDIT 2025 Gradustipendejä ovat oikeutetut hakemaan • Helsingin yliopistossa maisterintutkielmaa tekevät Hämäläis-Osakunnan nykyiset jäsenet Tutkimusstipendejä ovat oikeutetut hakemaan • Helsingin yliopistossa jatko-opintojaan harjoittavat Hämäläis-Osakunnan nykyiset ja entiset jäsenet • muut henkilöt, jos tutkimus kohdistuu Hämeeseen Hyvin perustellulle tutkimusstipendihakemukselle voidaan myöntää vuoden työskentelyn mahdollistava työskentelyapuraha. Sähköinen hakujärjestelmä ja tarkemmat hakuohjeet löytyvät osoitteesta www.hys.net / Hakuaika päättyy 27.2.2025 klo 24.00
Tunne järki ja äly faktassa ja fiktiossa Lukuvuosi 13.8.2025-29.5.2026 www.laajasalonopisto.fi Viestinnän koulutus Vuonna 2025 opistossa on kaksi viestinnän koulutusta, Mediaja Urheilutoimittajalinja. Viestinnän koulutuksissa opiskellaan eri medioissa vaadittavia taitoja: videokuvaamista ja -editointia, radiojuontamista sekä -tuottamista, uutistyötä, äänityötä, valokuvausta ja kuvankäsittelyä, journalismia, kirjoittamista, tiedottamista, esiintymistaitoja ja sosiaalisen median sisällöntuotantoa. Osana opiskelua on oma opiskelijoiden toteuttama monimediainen julkaisu Kaupunkikanava, johon sisältyy Kaupunkiradio sekä Kaupunki.TV. Mahdollisuuksien mukaan olemme mukana urheiluja kulttuuritapahtumissa. Taiteen koulutus Taiteen koulutuksissa syvennytään tutkimaan ja oppimaan laaja-alaisesti valittua taidealaa. Koulutuksissa painotetaan oman minuuden vahvistamista sekä oman taiteilijuuden löytämistä. Opetus sisältää niin ohjattuja kuin itsenäisesti toteutettavia projekteja, demoja ja tehtäviä, yksilöja ryhmätyöskentelyä sekä luentoja yhteisesti ja omassa ryhmässä. Taiteen opintolinjat tekevät yhteistyötä keskenään sekä muiden opintolinjojen kanssa. Eri taidemuotojen välinen yhteys on tiivistä ja taidelinjojen alumnitoimintaa kehitetään taiteen kampuksena; Laajasalon Taika. Taiteen koulutuksemme ovat: Elokuva, Kuvataide ja graafinen suunnittelu, Musiikki, Näyttelijäntaide 1 ja 2, Pelituotanto ja Tanssi. Valtiotieteet Valtiotieteiden linjalla perehdytään valtioja yhteiskuntatieteisiin. Teemme avoimen yliopiston väylän opintoja ja valmistaudumme yliopistojen valintakokeisiin. Kevätkaudella opiskelijat saavat valmiiksi yliopistoaineiden perusopinnot seuraavasti: Helsingin yliopiston politiikka ja organisaatiot, viestintä, yhteiskunnallinen muutos ja ruotsin kielen kurssi. Turun yliopiston poliittinen historia, sosiaalitieteet, valtio-oppi sekä puheviestintä.
Valmistaudu tulevaisuuteen ja tee unelmistasi totta! Hyödynnä välivuosi tehokkaasti ja suuntaa kohti unelmiesi ammattia! Koulutuksemme tarjoavat sinulle käytännön taitoja ja varmuutta tulevaisuuden valintoihin. Eurajoen kristillinen opisto Koulutie 4, Eurajoki Hae koulutukseen: eko.fi/koulutukset Vapaan sivistystyön koulutukset 25.8.2025 – 21.5.2026 • Hyvinvointi, hieronta ja fysioterapia -koulutus • Musiikkilinja 4.8.2025 – 30.6.2026 • Kasvatusja ohjausalan ammattitutkinto 15.9.2025 – 31.7.2026 • Erityispedagogiikan perusopinnot • Kasvatustieteen perusopinnot • Musiikkiterapian perusopinnot Suoramarkkinointi Mega Oy on 1986 perustettu Suomen johtava puhelimitse tapahtuvaan markkinointiin erikoistunut yritys. Toimimme 15 paikkakunnalla työllistäen yli 300 henkilöä. Kuulumme Alma Media Oyj -konsernin Alma Media News -liiketoimintayksikköön. Entäpä jos vedätkin hetken henkeä työskennellen myyntitehtävissä – keräät tienestejä sukan varteen ja kokemusta hihaan? Tarjoamme sinulle mahdollisuuden ansaita hyvin ja oppia samalla taitoja, joista sinulle on hyötyä elämäsi eri vaiheissa ja monessa eri ammatissa. Tehtävänäsi on markkinoida puhelimitse erilaisia tuotteita tai palveluita. Työkaluinasi on helppokäyttöinen soittojärjestelmä ja sinä itse. Voit työskennellä kokopäiväisesti yritysmyynnissämme tai osa-aikaisesti iltavuorossa kuluttajamyynnin parissa. Työt voit aloittaa vaikka heti. Takuupalkka 9€/h tai kannustava provisio. Katso lähin toimistomme ja lähetä hakemus, niin olemme sinuun yhteydessä: megaduuni.fi TIEDÄTKÖ JO MITÄ SINUSTA TULEE ISONA? Suoramarkkinointi LIIKUNNALLINEN AMMATTI HUIPPUOLOSUHTEISSA VIERUMÄELLÄ! Opiskele Hae lukion jälkeen liikunnanohjauksen perustutkinnolle jatkuvassa haussa 2.2.-31.7.2025! Lisätiedot ja hakuohjeet nettisivuiltamme: bit.ly/lpt-yo 29 23,50 Liittymällä Ylkkärin salaseuraan saat meiliisi vaivihkaisia katsauksia kulttuuriin ja politiikkaan, luottamuksellisia suosituksia, kärkeviä kommentteja ja muita herkkuja. Uutiskirje ilmestyy aina, kun sitä vähiten odotat. Psst!
Pykälä ry:n valmennuskurssit Pykälän verran viisaampana pääsykokeeseen. Olemme auttaneet oikeustieteellisestä haaveilevia saavuttamaan unelmansa jo 70 vuoden ajan. Niin myös tänäkin keväänä. Tutustu uudistuneeseen kurssivalikoimaan ja ilmoittaudu osoitteessa www.pykalanvalmennuskurssit.fi Kauppatieteiden maisteriksi PORISSA utu.fi/haeporiin > HAE 11.-25.3.2025!
24 YLIOPPILASLEHTI 1/2025 H y p p ä is it k ö v ii na nh a ju is e n p a ke t t i aut on t ak a p e nk i ll e kes ke llä p uol a l a is ta pi k k u ky l ää ? K u n k a k s i t oim i tt a j aa lif t a si v a t 16 k i l o m et r i ä T a ll i n n a st a P r a h a an , o l iva t vai ht o eh d ot v ä lil l ä v äh i ssä . L o pu lt a ih m ist en avu lia i su u s p ää s i yl lä tt ä m ää n . TEKSTI JA KUVAT: SAARA PELTOLA JA AALTO PUUTIO
25 YLIOPPILASLEHTI 1/2025 YLIOPPILASLEHTI 1/2025 H y p p ä is it k ö v ii na nh a ju is e n p a ke t t i aut on t ak a p e nk i ll e kes ke llä p uol a l a is ta pi k k u ky l ää ? K u n k a k s i t oim i tt a j aa lif t a si v a t 16 k i l o m et r i ä T a ll i n n a st a P r a h a an , o l iva t vai ht o eh d ot v ä lil l ä v äh i ssä . L o pu lt a ih m ist en avu lia i su u s p ää s i yl lä tt ä m ää n .
26 YLIOPPILASLEHTI 1/2025 letteko menossa kohti Pärnua, kysymme Tallinnan-lautan autokannelle laskeutuvilta ihmisiltä kerta toisensa perään. On torstai 26. syyskuuta, kello on kymmenen aamulla. Suomalaiset matkustajat ovat tulleet vain kääntymään ja palaavat tuliaisostosten jälkeen Helsinkiin. Juuri ennen kuin laiva saapuu satamaan, meitä onnistaa. Virolainen Merlin on juuri saanut ajokortin ja kysyy, haittaako se meitä. Ei haittaa. Nousemme mustan Opelin kyytiin ja odotamme, että pääsemme ajamaan ulos laivasta. Merlin on matkalla kotiin Tihemetsaan lähelle Pärnua. Puhumme suomea, sillä Merlin osaa sitä paremmin kuin englantia. Jännittää, Merlin sanoo, kun kaarramme sateiselle satama-alueelle. Meitäkin, mutta ei vain hänen ajotaitonsa takia. Matka on alkanut. Olemme pakanneet reppuihin lämpimiä ja sateenpitäviä vaatteita, vihkot ja kamerat. Parin ensimmäisen päivän kylttejä varten meillä on aamulla lähi-Alepasta haettu banaanilaatikko. Aiomme liftata pitkin Via Balticaa eli Eurooppatie 67:ää. Tavoite on päästä Prahaan, joka on 1 673 kilometriä pitkän ja viisi valtiota halkovan tien päätepiste. Meillä on yhdeksän päivää aikaa. Idea syntyi seikkailunhalusta. Olimme molemmat rahattomia ja kyllästyneitä arkeemme, ja kesällä Suomessa liftatessa olimme jääneet koukkuun adrenaliiniryöppyyn. Koskaan ei tiedä, kuinka nopeasti tien varresta pääsee pois ja kenen kyydissä. Kun kyyti vihdoin saapuu, onnistumisen tunne on valtava. Sitä ei bussitai junalippuja ostamalla saa. Hyvistä kokemuksistamme huolimatta liftaaminen on herättänyt lähipiirissämme epäilyjä. Vanhempamme, joille liftaaminen oli 80-luvulla yksi matkatapa muiden joukossa, vaativat nyt, että jaamme kännykän sijaintia ympäri vuorokauden. Kämppis pelkää, että palaamme kotiin ilman munuaisia – jos palaamme. Liftaamisen pitäisi kuitenkin olla nykypäivänä turvallisempaa kuin koskaan. Käden ulottuvilla on jatkuvasti älypuhelin, josta näemme sijaintimme ja jolla voimme tarvittaessa soittaa apua. Ja mikä tärkeintä, olemme liikkeellä kahdestaan. Oikeastaan meitä pelottaa lähinnä, että kalliit kameramme varastetaan. Sen varalta olemme nostaneet matkatavaravakuutuksen korvaussummaa vielä lähtöä edeltävänä iltana. TALLINNAN keskustassa valistamme läheltä piti -tilanteen jälkeen Merliniä, että suojatien eteen on pysähdyttävä, jos viereinenkin auto on pysähtynyt. Hän on yllättynyt. Merlin kertoo ottaneensa meidät kyytiin, koska halusi henkistä tukea ajomatkalle. Suomessa olemme oppineet, että liftatessa pitää jaksaa kannatella keskustelua, mutta Merlin ei ole puhelias. Opimme me jotain: hän on 32-vuotias ja työskentelee varastossa Keravalla. Hänellä on virolainen, Suomessa asuva poikaystävä. Merlin ei halua kertoa sukunimeään, kuulemma jottei poikaystävä löydä artikkelia ja paheksu sitä, että hän on ottanut tuntemattomia kyytiin. Olemme heränneet kuudelta aamulla ehtiäksemme laivaan. Suljemme silmämme vain hetkeksi, mutta yhtäkkiä yli tunti on kulunut. Merlin ei onneksi ole vielä ajanut kolaria, vaikka tie hyökyy sadevettä. MERLIN jättää meidät tienposkeen lähellä Pärnua. Ostamme tienvarsikahvilasta ranskalaiset ja kaalisalaatin. Sitten nostamme juuri askartelemamme Riikakyltin. Ehdimme pohtia, millaisesta kyydistä kieltäytyisimme. Tärkeintä olisi arvioida, onko kuski selvin päin. Päätämme luottaa vaistoihimme. Puolen tunnin kuluttua ensimmäinen auto jarruttaa. Slavik? Nikolajevs on hänkin matkalla pois Suomesta. Hän työskentelee rakennustyömaalla Helsingissä, viikon tai muutaman kerrallaan. Välissä hän palaa kotiinsa Latviaan. Keski-ikäinen Nikolajevs ajaa hienolla autolla ja on pukeutunut siististi. Hän kertoo ottavansa usein liftareita kyytiin. Ehkä siksi, että hän liftasi itse nuorena paljon. Sen jälkeen on alttiimpi jakamaan hyvää eteenpäin. Nikolajevs puhuu äidinkielenään venäjää, englantia vähemmän. Yritämme kysyä englanniksi, ajatteleeko hän liftaamisen vähentyneen, ja hän kohauttaa olkiaan. Kyllä liftareita näkyy aina silloin tällöin, hän sanoo. Kun pysähdymme huoltoaseman pihaan, otamme hetken pohdinnan jälkeen kameramme vessaseuraksi – kaiken varalta. Palatessamme Nikolajevs puhuu kännykkäänsä malttamattoman näköisenä, sätkä suussaan. PÄIVÄ 2: RIIKA Riian hostellissa on vaneriset kapselisängyt ja satavuotiaan kivitalon tuoksu. Kukaan ei juttele meille. Aamulla kuljemme taajamaan kaksikaistaisen tien pientareelle ja nostamme peukalot pystyyn. Suuntana on Kaunas, Liettuan toiseksi suurin kaupunki. Huudamme ilosta, kun auto pysähtyy tienposkeen
27 YLIOPPILASLEHTI 1/2025 YLIOPPILASLEHTI 1/2025 vain muutaman minuutin odottelun jälkeen. Pääsemme parikymppisten Endija? Filipovan ja Davis? Kalninsin kyydissä heidän kotikyläänsä Iecavaan noin tunnin päähän Riiasta. He ajavat väliä lähes päivittäin, sillä Filipova opiskelee kauppatieteitä yliopistossa ja Kalnins työskentelee lentokentällä. Iecavassa meitä onnistaa jälleen nopeasti. Liettualainen Greta? Vitone raivaa takapenkille tilaa ja survoo takaluukkuun tavaraa. Näemme lastenistuimen ja tiedustelemme, onko kyydissä myös lapsi. Mutta ei, emme saa taaperoa viihdyttäjäksemme. Kolmikymppiset Greta Vitone ja Karolis?Vitonis ovat ensimmäiset, joiden kanssa keskustelu ei hyydy. He puhuvat hyvää englantia, ovat molemmat matkustelleet ja asuneet vuosia Maltalla ennen lapsensa syntymää. Pariskunta yllättyy matkamme tarkoituksesta. Molemmilla on kokemusta liftaamisesta, mutta vain kotimaassaan. Vitonis arvelee, että liftaaminen on turvallisempaa tutussa maassa. ”Silloin ruumiit on helpompi löytää”, Karolis Vitonis sanoo ja vinkkaa silmää. Kuulemme, että Kaunasilla on ”vähän sellainen maine”. Kun Vitonis huomaa ilmeemme, hän tarkentaa sen olevan jo historiaa. Pariskunta ottaa usein liftareita kyytiin, eikä mitään ongelmia ole ollut. Greta Vitonen mielestä liftaaminen on nuorempien puuhaa. Kun on ikää, usein on myös rahaa, ja on helppo matkustaa mukavasti. Paikoissa pitää olla sovitusti, etenkin nyt lapsen saamisen jälkeen. Lapselle ei voi sanoa, että äiti on ehkä kotona perjantaina, mutta ehkä vasta maanantaina. Puhumme myös vakavampia: sodasta, Venäjästä, Natosta, Kaliningradista aivan kyljessä. Suomenkin historiaa pariskunta tuntee, ja Karolis Vitonis on juuri lukenut kirjan suomalaisesta tarkka-ampujasta Simo? Häyhästä . ”Liettuaa ei enää olisi, jos emme olisi Natossa”, Vitonis sanoo. Jäsenyys jakaa liettualaisten mielipiteitä. Moni ajattelee, ettei suurta Natoa kiinnosta pienen Liettuan tulevaisuus, kuskit kuvaavat. Vitone ja Vitonis ajavat lopulta ohi oman käännöksensä, jotta me pääsemme hyvälle bussipysäkille. Sanomme hyvästit haikeina ja jäämme odottamaan. Tien toisella puolella avautuu suuri hamppupelto, toisella nousee hautausmaa kappeleineen. On lämmin, auringonpaisteessa pärjää hihattomalla. ALLE puolen tunnin päästä viereemme pysähtyy parikymppinen Rytis?Chmelevskas . Hän on ajamassa mummolaansa Ramygalaan, 20 kilometriä oikeaan suuntaan. Chmelevskas kertoo nähneensä juuri ennen meitä toisen liftaajan mutta ei halunnut ottaa yksin kulkevaa miestä kyytiinsä. Moni tapaamistamme kuskeista on sanonut, ettei ottaisi kyytiinsä ketä tahansa. Erityisesti miehet epäilyttävät: yksin matkustavat, mutta myös kaksikot, ryhmistä puhumattakaan. Meitä selvästi auttaa matkassa, että toinen meistä on nainen. Naiseus on liftatessa paradoksaalista. Sen ansiosta kyytejä saa helpommin, mutta riskejä on myös enemmän. Naisena ja miehenä yhdessä matkustaminen lienee helpoin ja turvallisin tapa saada kyytejä. Myös ulkonäkö tuo meille turvaa. Olemme valkoisia, joten kukaan ei kyseenalaista, miksi vaellamme tienreunoja ja liikumme liftaten. Mahdumme normeihin ja näytämme vaurailta ja siisteiltä. Meillä on pastelliväriset tuuliasut ja villapaidat, sillä haluamme viestiä vaatteillamme, että olemme kilttejä ja vaarattomia. Parivaljakkomme miehellä on päässään söpö kissapipo. Ramygalassa jatkamme matkaa Kaunasiin liettualaisen Ramunas?Kynasin autossa. Kynas on puhelias. Hän kertoo, että kun hän oli lapsi ja Liettua vielä osa Neuvostoliittoa, hänen perheensä otti erään liftaajan kyytiin. Kun kyytiläinen lopulta lähti, pamautti hän Ladan oven kiinni niin lujaa, että ikkuna hajosi sirpaleiksi. Uutta lasia ei noin vain ollut saatavilla, ja autolla ajettiin pitkään tuuli korvissa vinkuen. ”Vihaan Via Balticaa”, Kynas julistaa nyt. Hänen mukaansa tie on tylsä, puuduttava ja huonossa kunnossa. Me taas emme meinaa saada tarpeeksemme aavoista pelloista ja neuvostotunnelmaisista pikkukylistä. PÄIVÄ 3: KAUNAS Epätoivo valuu ensimmäistä kertaa mieliin seuraavana aamuna, kun seisomme nelikaistaisen moottoritien vierellä ja rekkojen ilmavirta on kaataa meidät ojaan. Toiselle on pakko huutaa tien jylinän yli. Varsovaan on neljänsadan kilometrin ajomatka, lähes viisi tuntia. Peräännymme huoltoasemalle ja tilaamme lohduksemme mozzarellatikkuja. Joku nauraa meille, kun väritämme tussilla pöydän ääressä Warsaw-tekstiä kylttiimme. Huoltoaseman suulla tapaamme Ivan?Zvarychin , noin kuusikymppisen ukrainalaisen autokauppiaan. Meillä ei ole yhteistä kieltä, joten keskustelemme Google-kääntäjän avulla. Zvarych on hakenut norjalaisen auton liettualaiselta kumppaniltaan ja ajaa sen vielä samana päivänä Itä-Puolan Lubliniin. Reitti kulkee Varsovan läpi. Kämppis pelkää, että palaamme kotiin ilman munuaisia – jos palaamme.
28 YLIOPPILASLEHTI 1/2025 Olemme valkoisia, joten kukaan ei kyseenalaista, miksi vaellamme tienreunoja ja liikumme liftaten.
29 YLIOPPILASLEHTI 1/2025 Zarych innostuu kertomaan elämästään. Näemme kuvia kodista, vaimosta, koirasta, pojasta ja pojan puolisosta. Kuskimme on kova sienestäjä: hän näyttää kuvia, joissa auton peräkontti pursuaa tatteja. Zvarych hymyilee leveästi, vilkaisee meitä tuon tuosta taustapeilistä ja odottaa reaktioita. Kaivamme esiin kuvan omasta alkusyksyn sienisaaliistamme ja hän riemastuu. Liettuan ja Puolan rajalla ohitamme muutaman pakettiauton, jotka kuljettavat avustustavaraa Ukrainaan. Ikkunoiden läpi näkee, että pakut ovat täynnä kasseja ja paketteja, takalaseja vasten on teipattu punainen risti tai Ukrainan lippu. Yhdellä pakuista on Suomen rekisterikilvet, toisella Norjan. Zvarych näyttää videon, mutta tällä kertaa iloisen Miki-koiran haukun sijasta videolta kuuluu öinen ilmahälytys Zvarychin kotikaupungissa. Parikymppinen poika ei ole joutunut sotaan, mutta veli on. Autokauppiaana Zvarych on hoitanut rintamalle myös auton, josta tietysti löytyy kuva. Kun sota alkoi, Zvarych pelkäsi ilmahälytyksiä. Nyt kaikkeen on tottunut. Kotona, pienessä kaupungissa luoteisessa Ukrainassa on toistaiseksi turvallista asua. Kun kerromme kääntäjällä olevamme pahoillamme ukrainalaisten puolesta Zvarych kohauttaa jälleen olkapäitään ja vastaa ukrainaksi jotain, josta ymmärrämme vain sanan ”Finlandia”. PÄIVÄT 4 JA 5: VARSOVA Vietämme Varsovassa kaksi yötä. On hyytävän kylmä, ja puemme kaikki vaatteemme kerroksiksi. Harhailemme kaduilla ja käymme puolankielisessä joogassa venyttelemässä takapenkillä istumisesta puutuneita takalistojamme. Viimeisenä iltana Airbnb:n sängyssä kännykän kelmeässä valossa puhumme siitä, että nyt jännittää. Puolan valtavat moottoritiet pelottavat, eikä niiden varrella ole bussipysäkkejä, huoltoasemia vain. Niillekin on vaikea päästä. Välimatkat ovat pitkiä, joten paikka on valittava tarkoin, jottei koko päivä mene hukkaan. Lopulta emme ehdi seistä huoltoaseman pihassa viittäkään minuuttia, kun nelikymppinen Karolina poimii meidät kyytiinsä. Hän on ajamassa suoraan neljän tunnin päähän Wroc?awiin. Se on paljon enemmän kuin uskalsimme toivoa. Esittelemme itsemme, mutta kuskimme vain nyökkää ja laittaa kuulokkeet korville. Hän tuntuu tarjoavan kyydin velvollisuudentunnosta, mutta se ei haittaa. Mekin olemme väsyneitä, joten kaivamme kuulokkeet ja vaivumme tunneiksi ajatuksiimme. PÄIVÄ 6: WROC?AW Aamulla emme halua matkustaa kahta tuntia liftauspaikalle, joten kokeilemme onneamme taajamassa. Asetumme pienelle nurmikolle evästauolle ja nostamme ilmaan Prague-kyltin. Osa ohi ajavista ihmisistä hymyilee vilpittömästi, osa säälinkare silmissään. Moni puistelee päätään tai osoittaa sormella alaspäin. Päättelemme sen tarkoittavan, että he ajavat vain johonkin lähelle. Tunnin odottelun jälkeen matkustamme linja-autolla kaupungin laidalle ostoshelvetin pihamaalle. Olemme etsineet kartalta moottoritien varrelta huoltoaseman, mutta näemme nyt, että sinne päästäksemme meidän täytyy kiertää kilometritolkulla korkeaa metalliaitaa. Ehdimme taapertaa aidan viertä vain muutaman minuutin, kun eteemme ilmestyy ihmeeltä tuntuva näky: aitaan on tehty ihmisen mentävä reikä, portti suorastaan. Eivätkä yllätykset pääty siihen. Kun huoltoaseman pihassa kyykistymme laskemaan reppumme törmäysaidan viereen, on aita täynnä tekstiä. ”Kaunas ? Santiago de Compostela”, ”Rzeszów ? Woodstock 2024”. Olemme oikealla reitillä! Saamme kyydin kylään, joka on kartan mukaan suorimman reitin varrella. Vasta takapenkillä luemme netistä varoituksia siitä, että Puolan ja Tšekin rajaa ylittäessä liftaajan tulee varoa hiljaisempia reittejä, sillä niiltä ei välttämättä saa kyytiä. Liian myöhäistä. Seisomme huoltoaseman pihassa tunnin, sitten toisen. Taivas peltojen yllä repeää ja käärimme sadeviittoja reppujemme ylle. Kinastelemme siitä, missä olisi paras paikka seistä. Vaihtelemme kylttejä, välillä Prahaan, välillä Lubawkaan, kylään maiden rajalla. Kerran joku pysähtyy, mutta suunta on väärä. Toinen auto ei tarjoa kyytiä, neuvoo vain meitä asettumaan tien toisella puolella olevan huoltoaseman pihaan. Kun tunnit kuluvat ja hämärä lähestyy, alamme ymmärtää, että kyytiä ei välttämättä tule. Kännykkä ei pitkään aikaan ole liikkunut sijaintia jakavassa sovelluksessa, ja lukitusnäyttö täyttyy äidin huolestuneista viesteistä. Onneksi toinen huoltoasemista vaikuttaa olevan auki läpi yön. Voimme tarvittaessa katsoa Netflixiä puhelimelta ja lämmitellä. On parempi keskittyä siihen kuin ajatella, että olemme keskellä maaseutua vieraassa maassa. Olemme ennen matkaan lähtöä sopineet, että emme liftaisi pimeällä. Kuskit eivät ensinnäkään huomaisi meitä, mutta suurempi syy on, että jos jotain ikävää sattuisi, apua olisi helpommin saatavilla päiväsaikaan. Neljän tunnin odottamisen jälkeen vitsailemme kuitenkin, että rima hyvälle kuskille on matalalla. Äkkiä auto hidastaa ja kuski vinkkaa meille kädellä. Andrew ja Roksana Andrzej ovat matkalla kotiinsa Lubawkaan. Kaiken lisäksi he vaikuttavat aivan turvallisilta ja tasapainoisilta. Andrew’lla on yllättävä yhteys Suomeen. Hän työskentelee Tšekin hiihtomaajoukkueen kanssa ja viettää talvisin kahdesta kolmeen viikkoa pohjoisessa. Hänen lempipaikkansa on Muonio. Matkan aikana pimeä laskee ja pellot vaihtuvat matalaksi vuoristoksi. Andrzejit ajavat meidät pienen majatalon pihaan asti. YLIOPPILASLEHTI 1/2025
30 YLIOPPILASLEHTI 1/2025 PÄIVÄ 7: LUBAWKA Aamulla Lubawkassa sataa ja lämpöä on yhdeksän astetta. Vaikka olemme harhautuneet kauas todellisesta E67-tiestä, ei meidän tarvitse seistä kylänraitilla pitkään ennen kuin valkoinen paku jarruttaa. Etupenkillä poltetaan tupakkaa, ulos tunkee voimakas viinan haju ja lattialla on kasapäin tyhjiä kaljatölkkejä. Sisällä neljä meitä huomattavasti vanhempaa miestä tekee tilaa. Kun reppujamme nostetaan pakun perälle, käymme nopeasti suomeksi keskustelun, uskallammeko nousta kyytiin. Kuski vaikuttaa viinan hajusta huolimatta selväpäiseltä. Toisaalta jos tunnelma kääntyy ikäväksi, olemme alakynnessä. Mutta joukko on ajamassa Prahan läpi, joten pakkaamme itsemme ja kameramme keskipenkeille. Autossa on kolme Vasylia . Kaksi heistä on veljeksiä, yksi heidän naapurinsa. Takapenkillä istuu serkku Duma . He ovat ukrainalaisia mutta asuvat Puolassa ja ovat matkalla töihin Saksaan. Jaamme muutaman sanan englanniksi, osaamme puolin toisin muutaman sanan saksaa ja puolaa. Turvaudumme Google-kääntäjään. Kumpuileva maaseutu vaihtuu moottoritieksi pian Tšekin rajan jälkeen. Pysähdymme huoltoasemalle ja joukko ryhtyy kuivaamaan pihapöytää talouspaperilla. Autosta kannetaan evästä: vehnäleipää, kanankoipia, sinappia ja tomaatteja. Meitä kannustetaan syömään niin paljon kuin haluamme. Yksi Vasyleista pyytää anteeksi, että näin he ovat tottuneet elämään. Meille ei kuitenkaan kukaan ole aiemmin tarjonnut lounasta. Omatunto nakertaa, sillä tämä joukko oli ensimmäinen, jonka kyydistä teki mieli kieltäytyä. On vaikea keksiä muita tilanteita, joissa tuntemattomat auttaisivat toisiaan yhtä pyyteettömästi. Ajattelimme etukäteen, että liftareita kyytiin ottavat haluaisivat vastineeksi jotakin – edes juttuseuraa. Mutta matkallamme moni ei ole halunnut juuri jutella. Suurin osa vain haluaa auttaa. Praha, Via Baltican päätepiste, on jo lähellä. Ennen kuin nousemme autoon, eräs miehistä kaivaa hienovaraisen viinapullon takkinsa liepeestä ja se kiertää pienen ringin ympäri. Meille tai kuskille ei tarjota. Etupenkillä Vasyl sytyttää tupakan ja varistaa tuhkia ikkunan raosta maantielle. Haju tunkeutuu taakse ja saa himoitsemaan sauhuja. Radiosta pauhaa ukrainankielinen biisi, jossa on voimakas basso. Kielimuuri harmittaa meitä kaikkia. Keskustelu on hidasta, paljon häviää kahden kielen väliin. Eräs miehistä utelee, miten päädyimme tänne asti ilman autoa. Kerromme, että halusimme seikkailun. Onnistuitteko, hän kysyy. Jäämme kyydistä parinkymmenen kilometrin päässä Prahan keskustasta. Kiittelemme vuolaasti, djakuju , kuten he meille opettavat. Otamme muutaman yhteiskuvan. Emme malta lakata hymyilemästä, ja hymyilemme vielä kauan sen jälkeenkin, kun ukrainalaisten paku on kadonnut näköpiiristä. Helsinki Riika Kaunas Wroc?aw Lubawka Praha Kaverin kanssa liftaaminen on turvallisempaa ja usein hauskempaa. Tee kyltit paksulla tussilla ja isoin kirjaimin, mieluiten ruskealle pahville. Liftaa vain paikoissa, joihin autot voivat turvallisesti pysähtyä. Monissa maissa, myös Suomessa, jalankulku moottoritiellä on kielletty. Seiso vähän matkan päässä pysähdyspaikasta, jotta kuskilla on aikaa reagoida. Suosi huoltoasemia, bussipysäkkejä ja isoja teitä. Muista myös Hitchwiki-sivusto. Kuuntele auton tunnelmaa. Juttele, jos kuski kaipaa juttuseuraa ja kunnioita, jos hän haluaa ajaa hiljaisuudessa. Pakkaa pieni laukku arvotavaroille ja pidä se lähelläsi autossa, ei takakontissa. Kaverin kanssa reissatessa autossa voi nukkua vuorotellen. Älä liftaa pimeällä, nouse päihtyneen kuskin autoon tai ota muita turhia riskejä. Kyytejä kyllä tulee. Älä suunnittele liikaa. Liftaamalla voit päätyä vaikka minne! 10 VINKKIÄ LIFTAUKSEEN ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? Varsova
Kun reppujamme nostetaan pakun perälle, käymme nopeasti suomeksi keskustelun, uskallammeko nousta kyytiin. YLIOPPILASLEHTI 1/2025 31 YLIOPPILASLEHTI 1/2025
32 YLIOPPILASLEHTI 1/2025 on on a alt o li i k et tä a alt o li i k et tä TEKSTI: EVELIINA LEMPIÄINEN KUVAT: ADELE HYRY IlmastoIlmastosuru suru
33 YLIOPPILASLEHTI 1/2025 YLIOPPILASLEHTI 1/2025 akas hössömme Moriz Luppa Lulu s. 2.8.85 k. 28.6.96 Kiitos sinulle rakas kultainen Piki 1984–1997 Helsingin Haagan pieneläinhautausmaa on sopivan kaoottinen. Lievä epäjärjestys peilaa elämää osuvammin kuin ihmisten hautausmaiden standardimittaiset kivirivit ja säntillisesti suitut polut. Kuolleille lemmikeille pystytetyistä paasista ja näköisveistoksista huokuu vilpitön kaipuu sekä jonkinlainen pakottava tarve muistella. Joidenkin lemmikkinimien perään on kaiverrettu ihmisen sukunimi, mikä korostaa eläimen virallista perheenjäsenyyttä. Marraskuisena lauantaina viisihenkinen seurueemme on kokoontunut muistamaan eläimiä, joita kukaan ei ”omista”, mutta jotka ovat kadonneet tai vaarassa kadota. Lajikato on yksi ilmastokatastrofin monista synkistä seurauksista. Varovaistenkin laskelmien mukaan kato on huomattavasti nopeampaa kuin luonnon normaali sukupuuttovauhti. Kadonneiden lajien sururituaalin vetää ympäristötunnetutkija, teologian tohtori Panu?Pihkala . Hän on kollegoineen tutkinut ympäristötunteita 2010-luvun alusta lähtien. Aiemmin viikolla olen jutellut hänen kanssaan ilmastoahdistuksesta, suremisen tavoista ja toivosta. Suomalaisnuoret kokivat vuonna 2022 tehdyn tutkimuksen mukaan lähes eniten ilmastohuolta ja -ahdistusta osallistuneiden 28 maan joukosta. Vuoden 2021 nuorisobarometrissa yli kolme neljäsosaa nuorista ilmoitti tuntevansa surua luonnon monimuotoisuuden heikentymisestä sekä lajien sukupuutosta. Pihkalan mukaan nuorten ilmastohuoli on väkevä muistutus laajemmasta tarpeesta käsitellä ilmastotunteita. Nuorilla on avoin mieli ja siihen, millaisia reagointitapoja heille muodostuu, voi vielä vaikuttaa. Pihkala on ohjannut rituaaleja jo parikymmentä vuotta, ensin pappina 2000-luvulla ja sittemmin ympäristöaiheiden parissa. Välillä rituaalit ovat abstraktimpia eivätkä liity tiettyyn paikkaan, toisinaan kokoonnutaan konkreettisen tapauksen ympärille. Esimerkiksi Kirkkonummella Pihkala järjesti Hvitträskin vanhalle metsälle julkisen rituaalin, jossa surtiin avohakkuita. Parhaimmillaan rituaalit auttavat kohtaamaan vaikeitakin asioita yhdessä ja helpottavat tunteiden käsittelyä. Pihkalan mukaan ne voivat ainakin jossain määrin muokata ihmisten käyttäytymistä. JOS surun väri on lännessä musta ja idässä valkoinen, kadonneiden lajien teemapäivänä meitä ympäröi täydellinen murheen sekoitesävy. Aurinko on pelkkä härnäävä aavistus harmaanvalkean pilvivaipan takana. Läheisen Metsäläntien varrella on pieniä pakokaasun tuhrimia lumilaikkuja. Alkuun Pihkala ehdottaa, että kiertelemme kukin hetken hautuumaalla ja tunnustelemme, mitä ajatuksia tai tunteita ympäristöstä nousee. Halutessaan voi maastoa vahingoittamatta poimia mukaansa jotakin kutsuvaa ja tuoda lopuksi eläinkokeiden uhrien haudalle. Noukin kuolleiden lehtien seasta punaisia marjoja ja palan kaarnaa, jonka nilapuolella kasvaa valkeaa rihmastoa. Tavaan taas hautojen nimiä. Lopulta valumme rituaalin kohtaamispaikalle ja jäämme muistokiven eteen seisomaan. Luen uudelleen ja uudelleen kiven korutonta viestiä ”Eläinkokeiden viattomille uhreille”, ja yllätän itseni itkemästä. Melkein hävettää, vaikka tämä on juuri se tila, jossa on sallittua, jopa suotavaa näyttää tunteita. Selitän ensin, että minulla on PMS, ja että siksi varmaan olen niin herkillä. Sitten soperran ihmisten tavasta arvottaa eläinlajeja sekä niistä nimettömistä, toislajisista eläimistä, joita ei moni pysähdy suremaan. On niin paljon ihmisiäkin, Suomalaisnuoret kokevat tutkimusten mukaan valtavasti ilmastoahdistusta ja -surua.?Vaikeita tunteita yritetään purkaa terapiassa ja autoteillä istumalla, mutta helpotusta voi löytää yllättävän pienistäkin rituaaleista. a alt o li i k et tä a alt o li i k et tä
34 YLIOPPILASLEHTI 1/2025 joiden kohtaloita surra. En osaa sanoa aiheesta mitään perustavanlaatuista, ei ole tarviskaan. Muut kiittävät jakamastani. KIRJAILIJA ja dramaturgi Laura? Gustafsson pitää puheen, jossa hän muistelee 1600-luvulla sukupuuttoon kuollutta alkuhärkää. Emme saaneet tutustua Bos primigeniukseen , vaikka varhaismodernista vuosisadasta ei tunnu edes olevan niin kauan aikaa. Olisimme melkein voineet tuntea alkuhärän, toisin kuin miljoonia vuosia sitten sukupuuttoon kuolleet hirmuliskot tai jääkautiset villamammutit. Gustafssonista tuntuu kuin lajit valuisivat sormien välistä tyhjyyteen. 1900-luvun alusta lähtien on kadonnut lukuisia eläinlajeja: noin 70 nisäkästä, 80 lintua, 25 matelijaa, 150 sammakkoeläintä ja 160 kalaa. Olemme tarkastelleet ilmastokatastrofin numeroita ja käppyröitä pitkään. Monet tavan kansalaiset ehkä viimeiset 10 vuotta, tutkijat jo vuosikymmeniä. Faktoja ja järkiratkaisuja on yritetty tarjoilla monessa muodossa. Välillä tutkijat ja meteorologitkin ovat ratkenneet itkuun puhuessaan aiheesta. Ilmastotunteista ei ole Suomessa keskusteltu vielä kovin kauaa. Lasten ja nuorten ilmastohuolta on ohitettu ja vähätelty. Aikuiset ovat halunneet määritellä, mistä nuoret voivat osoittaa mieltään ja miten. Yksi argumentti nuorten aktivismin kritisoinnille on, että ilmastonmuutos on ”aikuisten ongelma”, jota lasten ei pitäisi joutua ajattelemaan. Emme voi varmaksi tietää, onko reaktioissa kyse aidosta huolesta vai aikuisten yrityksestä vältellä ikävää aihetta. Johonkin tunteet on purettava. Nuorilla vaikutuskeinoja on rajatusti. Saksalaisen sosiologin Wolfgang? Streeckin mukaan neljä perusstrategiaa läntisessä kulutuskapitalismissa selviämiseen ovat ostelu, päihtyminen, pärjäily ja toivominen (shopping, doping, coping ja hoping ). Jotkut valitsevat Temu-ostosrallin, toiset menevät autoteille istumaan. Pihkalan mukaan ympäristöasiat ajautuvat arjessa helposti taustalle, jolloin kynnys niistä puhumiseen kasvaa. ”Nuoretkin ikään kuin sopeutuvat ilmastokriisiin vallitsevana asiana. Yhteiskunnalliset vaatimukset ovat kovia, kun lukioissa pitää tehdä hirveästi duunia”, hän huomauttaa. ”Arjesta poikkeavissa tilanteissa, kuten viikonloppujuhlissa, pikkutunneilla sitten rupeaa paljastumaan, mistä kaikesta maailmassa ollaan huolissaan.” Pihkalan mukaan yhteiskunnasta puuttuvat suremisen tavat sekä tilat, joissa surra yhteisöllisesti. Suruperinteet ovat katkenneet ja itkuvirret vaimenneet. Pihkala toteaa, että monet, jotka ovat menneet terapiaan puhumaan ilmastoahdistuksesta, ovat pettyneet vastaanotolla. Terapeutti on saattanut ajatella, että ahdistus kumpuaa pohjimmiltaan muusta kuin ilmastotunteista. Tai ratkaisuehdotukset ovat olleet yksinkertaistavia, vaikka nykymaailman käsittely ja vaurioiden laajuuden tieL as te n ja nu or te n ilm as to hu ol ta on oh ite ttu ja vä hä te lty . A ik ui se t
35 YLIOPPILASLEHTI 1/2025 YLIOPPILASLEHTI 1/2025 dostaminen vaatii Pihkalan mukaan monivaiheisen suruprosessin. Syvemmälle suremiselle on tärkeää olla erilaisia tiloja. Rituaalinomaista suremista tapahtuu myös mielenosoituksissa, mutta julkisessa katutilassa on haavoittuvaista, ja mahdollisuus selkkauksiin esimerkiksi ohikulkijoiden kanssa on suurempi. Ympäristöajattelijoiden mukaan monet ilmastokriisin ongelmat kumpuavat liian yksilökeskeisestä ajattelusta ja toiminnasta. Ympäristötunteitakaan ei pidä yksilöllistää liikaa, sanoo Pihkala. ”Se tie olisi aika karsea, jos tämä menisi medikalisoituneeksi ja psykologisoituneeksi yksilöterapiameiningiksi. Ympäristötunteiden syyt ovat todellisissa yhteiskunnallisissa ja poliittisissa ympäristöongelmissa.” HAUTAUSMAAN ruohikosta huokuu kengänpohjien läpi kylmää. Nostelen jalkojani ja työnnän kädet taskuun. Gustafsson puhuu kuoleman jälkeisestä jälleensyntymästä, ei uskonnollisesti, vaan fysiikan kautta. Eläimen kuollessa energia muuttaa muotoaan. Ihmiset saattavat kadota, mutta sittenkin on vielä elämää. Ajatus ihmisen sukupuutosta on monelle kaukainen ja kivulias. On helpompi osoittaa mieltä tiettyä voimalaa, hakkuuta tai kaivosta vastaan. Tend the garden you can touch . Hoida sitä plänttiä, jonka multaan voit upottaa kätesi. Ajatus on hieman muunneltu versio Voltairen Candide -teoksen sitaatista, jossa turkkilainen vanhus huolehtii hedelmätarhastaan eikä ole kiinnostunut siitä, mitä vallan ytimessä Konstantinopolissa tapahtuu. Toiminta on tärkeä ulottuvuus ilmastosurun käsittelyssä. Se voi olla ruoan kasvattamista yhteisellä viljelypalstalla, lukupiirien, elokuvailtojen tai keskustelujen järjestämistä, mielenosoituksiin osallistumista. Toiminta paitsi auttaa elonkehää myös tuo pystyvyyden ja osallisuuden tunteita. On myös olennaista ottaa etäisyyttä ja surra. Etäisyys suo hermostolle lepoa ja helpottaa selviytymistä, sanovat psykologitkin. Sureminen auttaa kohtaamaan ja hyväksymään muutoksia, joita ilmastokatastrofin eteneminen väistämättä aiheuttaa. Mietin, kuinka haahkapoikueiden pulputus on kadonnut mökkirannasta ja huumaavan tuoksuiset lehmukset hakattiin kotikulmiltani. Kaipaan kunnolla lumisia talvia. Pihkalan mukaan suru voi parhaimmillaan auttaa arvostamaan sitä, mitä vielä on jäljellä ja työstämään muutosta, joka tapahtuu sekä itsessä että maailmasuhteessa. PIHKALA pitää muistopuheen ja kehottaa meitä halutessamme tekemään jonkin hyvältä tuntuvan kehollisen eleen. Hän kyykistyy koskettamaan hautakiveä. Hellästi, ajattelen, ja itken vähän lisää. Kuvaaja räpsii vielä parit kuvat ja sitten siirrymme haudalta teetermarin ja pullapussin luo. Rituaalin virallinen osuus päättyy. Kun hörpimme teetä, taivaalta alkaa ripsottaa vettä, tiheää kylmää suihketta kuin valtavasta sumutepullosta. Rupattelemme hetken ja poistumme sitten hautuumaalta suuntiimme. Hämeenlinnanväylän bussipysäkillä palelen ja huomaan ajautuvani synkkiin aatoksiin. Jonakin päivänä ihmiskunnasta ei ole jäljellä hiustupsuakaan ja se on meille ihan oikein , tuumin happamesti. Osaisinkohan surra ihmiskuntaa, jos haaveilisin lapsista, joiden mahdollinen tulevaisuus ulottuisi kauas 2100-luvulle? Ehkä lasten takia on pakko pysyä toiveikkaana ja optimistisena. Toivolle on erilaisia määritelmiä tutkimusalasta tai ajattelijasta riippuen. Karkeasti käsitykset usein jaotellaan liialliseen toiveajatteluun ja perustellumpaan tai kestävämpään toivoon. ”Tutkimukseen perustuva toivo on tärkeää sen takia, ettei olisi pelkkää ’toivotaan toivotaan’ -meininkiä ilman, että itse tehdään mitään”, Pihkala sanoo. Hyvin voimakas optimismi sekä ajatus, että ”ei tässä tarvitse suuresti ihmiskunnan tapoja muuttaa”, ovat hänen mielestään selvästi katteettomia. Pihkala ei ota kantaa siihen, onko ihmiskunnalla toivoa, vaan puhuu mieluummin pragmaattisemmin siitä, minkälaiset asiat olisivat merkityksellisiä ja kunniakkaita edistää. ”Toivo siitä, että maailmassa voisi olla enemmän välittämistä tai että ihmiskunta pystyisi muuttamaan toimintatapojaan paremmiksi suhteessa ympäristöön, ei ole suinkaan turhaa.” Ilmastotoimien eteneminen vain on etanamaisen hidasta. Pihkala kertoo seuraavansa surulla ja suuttumuksella sekä ajoittaisella alakulolla maailman ilmastoja ympäristöpolitiikan jähmeyttä. ”Kyllä se herättää monenlaisia epäreiluuden tunteita”, hän sanoo. ”Toki on paljon ihmisiä, jotka tekevät ahkerasti duunia, ja myös erävoittoja saadaan. Mutta eihän se kokonaiskuva kovin optimismia herättävä näinä aikoina ole.” Pihkala on kirjoittanut paljon ilmastotunteisiin liittyvästä aaltoliikkeestä esimerkiksi epätoivon ja toiveikkuuden välillä tai matalampien ja innostuneempien mielialojen välillä. Alakulosta ja doomscrollauksesta hetkellisen masentumisen ja suutahduksen kautta toimintaan. Toiminnassa koetun ilon ja osallisuuden kautta väsähdyksestä takaisin lepäämään. Ehkä uudestaan alakuloon, lukemaan lisää, suuttumaan, taas aktivoitumaan ja niin edelleen. Isot ympäristötoimetkin tuntuvat ottavan ensin loikkia eteen ja sitten takapakkia. Yhdysvallat eroaa Pariisin sopimuksesta, liittyy takaisin ja kohta taas ehkä vetäytyy siitä. Ruotsi investoi isosti vihreään siirtymään, sitten sähköakkuteknologian tulevaisuuden toivoksi kaavailtu firma menee konkurssiin. Vastaavia esimerkkejä innovaatioiden sakkaamisesta ja toisaalta ajoittaisesta vauhtisokeudesta on paljon. ELÄMÄ ja kuolema on syklistä, kuten Laura Gustafsson puheessaan haudalla muistutti. Kuka tietää, ehkä suuren tuhon jälkeen tulee jotain uutta ja parempaa. Vaikkapa ihmiskunta 2.0., jonka jäsenet pystyvät lisääntymään suvuttomasti ja rakastamaan ehdottomasti. Vaatimaton, pienen porukan sururituaalimme ei isossa kuvassa muuta mitään, ja meillekin joku olisi voinut tulla huutamaan, että menkää hipit töihin sieltä haudalta itkemästä. Mutta ainakin olimme yhdessä jakamassa hetken, muistamassa nimettömiä tässä kauheassa jännittävässä maailmassa, jossa on onneksi vielä myös merkitystä ja elinvoimaa. ov at ha lu nn ee t m ää rit ell ä, m ist ä nu or et vo iv at os oi tta a m iel tä än ja m ite n.
36 YLIOPPILASLEHTI 1/2025 Tutustu laajaan koulutustarjontaamme ja hae meille opiskelijaksi > utu.fi/hae Löydä oma urapolkusi Turun yliopistosta! Get inspired by your potential.
HAKU SAVOLAISTEN YLIOPPILAIDEN SÄÄTIÖN ASUNTOIHIN Soluhuoneet ja yksiöt yksin hakeville sekä kaksiot pariskunnille & kaveruksille Vallilassa ja Patolassa. Hakuaika päättyy 28.2.2025. Jatkoaikasekä kesäasuntohakemukset käsitellään samassa haussa. Lisätietoja: http://savolainenosakunta.fi/?q=asunnot Hyvä?Ylioppilaslehden?kestotilaaja, Ylioppilaslehti ilmestyy tänä vuonna neljä kertaa aiemman viiden numeron sijaan. Se johtuu siitä, että lehden rahoitusta leikataan jälleen. Ylioppilaslehti tekee jatkossakin yllättävää, tarkkanäköistä ja tinkimätöntä journalismia. Kiitämme tilaajia ymmärryksestä. Kysymyksissä ole yhteydessä: toimitus@ylioppilaslehti.fi YLIOPPILASLEHTI 1/2025
38 YLIOPPILASLEHTI 1/2025 Mummi sano hauskaks ja äiti komeeks ies kertoo usein deittiprofiilissaan olevansa itse hauska ja toivoo naisen puolestaan olevan huumorintajuinen. Asia selvisi, kun suomen kieltä Helsingin yliopistossa opiskellut Reetta? Huhta kävi graduaan varten läpi yli sadan miehen Tinder-profiilit. Gradussaan Huhta luokitteli profiileja tekstianalyysin avulla erilaisiin kategorioihin. Tinder-bioissa oli yleistä esimerkiksi kertoa itsestään, rohkaista keskustelunaloitukseen, luonnehtia ihannekumppania tai kertoa mahdollisen suhteen tavoitteista: Mummi sano hauskaks ja äiti komeeks Tässä muutama juttu, joista oon tosi innoissani: Netflix, Musiikki ja Kahvi. Entä sä? Pitkä, fiksu, puhelias, kunnianhimoinen ja hyvä kokkaa. Puhun ja pussaan hyvin, toivottavasti sä myös Alun perin Huhta oli aikonut analysoida horoskooppeja mutta päätyi kavereidensa kanssa keskusteltuaan lopulta deittiprofiileihin. ”Joku näytti ihan typerän profiilitekstin, ja ajattelin, että tuohan on kuitenkin selvästi tunnistettavissa omaksi tekstilajikseen”, hän kertoo. Huhdalla oli jo entuudestaan käyttäjätunnus Tinderissä, joten aineiston hankkiminen oli vaivatonta. Sovelluksen algoritmi tosin vaikutti siihen, millaisia profiileja aineistoon päätyi. Huhta sai tutkimistaan Tinder-profiileista vaikutelman, että ne eivät olleet kovin omaperäisiä. Osa profiileista oli hänen mukaansa jopa lähes sanasta sanaan identtisiä. Itse graduprosessi oli Huhdan mukaan äärimmäisen raskas. Hän teki viime keväänä kahta työtä samaan aikaan eikä valmistumista voinut enää lykätä. Huhta päätyi ottamaan viikon graduloman töistä ja istumaan Kaisakirjaston työtilassa melkein aamusta iltaan. Välillä kaverit toivat hänelle ruokaa. ”Käytännössä kahdessa viikossa puskin lähes koko paskan paperille. En voi suositella kenellekään”, hän toteaa. Kun Huhta sai lopulta gradun palautettua, hän muistelee poistaneensa tiedoston koneeltaan, ettei vahingossakaan joutuisi avaamaan sitä enää ikinä. Hän kertoo nyt toivovansa, että joku tekisi gradun samasta aiheesta – mutta paremmin. ”Pliis tehkää joku tämä uudestaan niin, että ympäröivä kulttuuri ja muut deittiprofiileihin vaikuttavat asiat otetaan vahvemmin huomioon.” FAKTA GRADUN OTSIKKO: ”Hyvinä päivinä ihan hauska” – Miespuolisten Tinder-käyttäjien profiilitekstit tekstilajinäkökulmasta tarkasteltuna SIVUMÄÄRÄ: 51 sivua TIEDEKUNTA: Humanistinen tiedekunta OPINTOSUUNTA: Suomen kieli PARAS ANTI: ”Jäi vähän paha maku suuhun koko prosessista. Jos tekisin gradun uudestaan, tekisin selkeän aikataulusuunnitelman enkä jättäisi kaikkea viimeisiin viikkoihin.” TEKSTI: ROOSA WELLING KUVA: IISA PAPPI Reetta Huhta puski miesten Tinder-profiileja analysoineen gradunsa kasaan vain kahdessa viikossa. OUTOJA OPINNÄYTTE ITÄ Brittiläisen Elizabeth?Sankeyn omakohtaisesta kokemuksesta ammentava Witches (2024) on hieno elokuvaessee, jossa terveysalan ammattilaisten ja aktivistien haastattelut limittyvät klassikkokauhuelokuvien klippeihin naisista, äideistä ja noidista. Dokumentti kysyy: mitä jos roviolla noitina poltetut naiset kärsivätkin synnytyksen jälkeisestä masennuksesta tai psykoosista? Sankeyn pehmeässä kertojanäänessä on oma asmr-taikansa. Nähtävissä MUBI:ssa. KUVAT: TUOTANTOYHTIÖT TEKSTI: EVELIINA LEMPIÄINEN Avarra mieltäsi dokumenttielokuvilla, jotka sukeltavat syvälle. Vä ä rin ymm är rety t ? n oid a t OUTOJA OPINNÄYTTE ITÄ
39 YLIOPPILASLEHTI 1/2025 YLIOPPILASLEHTI 1/2025 MIESLASTEN TIEDEKYSYMYKSET Arun?Bhattarain ja Dorottya?Zurbón yhteisohjauksessa Onnen asiamies (2024) kaksi onnellisuustutkijaa kiertää vehreää Bhutania keräämässä dataa ihmisten onnellisuudesta. Kaavakkeen kysymykset ovat hupaisia: Montako traktoria sinulla on? Entäpä aasia? Milloin itkit viimeksi? Liikuttavimpia ovat arkiset hetket, kuten transnainen pesemässä syöpäsairaan äitinsä selkää yrttikylvyssä. Toisen tutkijan parisuhteen kaipuu kulkee vierellä melankolisena sivujuonena. Nähtävissä Docpoint-festivaalilla. Ohjaaja Lawrence?Côté-Collinsille? selviää, että hänen nuoruudenystävänsä Billy?Poulin istuu Kanadassa vankilatuomiota kahdesta taposta. Billy on nuorena käynyt myös Côté-Collinsin kimppuun, ja vankilassa hänellä on todettu skitsofrenia. Ohjaaja haluaa tukea, ymmärtää ja antaa anteeksi ystävälleen. Pitkälti Billyn nuorena kuvaamasta kotivideomateriaalista koostuva Billy (2024) on suttuinen, koskettava tarina ystävyydestä ja avun saamisen sattumanvaraisuudesta. Nähtävissä Docpoint-festivaalilla. Lasten tiedekysymyksiä on ratkottu iät ja ajat, mutta vihdoin vastatuiksi ansaitsevat tulla ”aikuisten” kysymykset. Lähetä oma kinkkinen kysymyksesi sekä kysyjän nimi ja ikä osoitteeseen toimitus@ylioppilaslehti.fi. KALLE, 33 Kun kävelee nurmikolla, joutuvatko pienet eläimet mullan alla puristuksiin? ALLI, 29 ”Nurmikolla kävellessä paine jaloista jakautuu laajalle alueelle ja vaikuttaa vain maan pintaosaan. Nurmikon alla oleva maaperä on huokoista, ja huokoset voivat olla ilman tai veden täyttämiä. Kävellessä huokoset painuvat kasaan ja tekevät maasta joustavan. Joustavuutta lisää eloperäisen aineksen määrä, joka on tyypillisesti mullassa suuri. Maaperän joustavuus vähentää paineen vaikutusta pieniin eläimiin vähän kuin jumppamatolla kävelisi. Monet maaperässä elävät eläimet liikkuvat syvemmällä maassa, missä paineen vaikutus on huomattavasti pintaosaa pienempi tai sitä ei ole lainkaan. Ne myös liikkuvat maaperän huokosissa tai käytävissä, joissa paine on pieni verrattuna tiiviiseen maamassaan. Pienillä eläimillä on rakenteellisia ominaisuuksia, jotka auttavat kestämään painetta. Hyönteisillä on ulkoinen suojaava tukiranka, joka muodostuu kitiinistä. Isoimpien matojen keho taas koostuu joustavasta, jaokkeisesta lihaskudoksesta, joka mahdollistaa liikkumisen ahtaissa tiloissa. Lisäksi madoilla on kehossaan nesteen täyttämiä onteloita, jotka auttavat kestämään puristusta ja säilyttämään kehon muodon paineen alla. Pienet eläimet voivat kokea puristusta liikkuessaan maan pintaosassa, jos ihminen sattuu astumaan niiden yläpuolelle. Puristus on kuitenkin huokoisessa mullassa niin kevyt, ettei se eläimiä haittaa. Toisenlainen tilanne syntyy, jos maa on hyvin tiivistä, sen huokostilavuus on pieni ja maan päällä liikutaan raskailla koneilla.” Maaperägeologian tutkimusprofessori Antti Ojala , Geologian tutkimuskeskus Geologi Kati Ahlqvist (FM geologia ja FM ekologinen eläintiede), Geologian tutkimuskeskus ”Kylmä ilma saa elimistön kuljettamaan verta iholta poispäin lämmittämään sisäelimiä, eli pintaverenkierto vähenee. Jos joku ihoalue altistuu kylmälle, kuten paljas nenä pakkasella tai paljaat jalat lumihangessa, verenkierto sillä alueella vähenee ja kyseistä kohtaa alkaa luonnollisesti palella. Toki nenä tai varpaat voivat palella ilman, että muuten on kylmä. Tämän on varmaan moni kokenutkin. Mahtaisiko mieslapsen kohdalla ongelma olla enemmän terminologinen – palelu voi ehkä hänen mielessään tarkoittaa kokonaisvaltaisempaa asiaa kuin pelkkää kylmän aistimista?” Anatomian osaston vanhempi yliopistonlehtori Maarit Hölttä , Helsingin yliopisto M on t a k o ?tra k toria? t a rvi t a a n? o nn e e n ? L i i a n?m y öh ä ä n ? diagno s o i t u Voiko ihminen palella vain tietystä kohtaa kehoa, jos hän on muutoin tyytyväinen vallitsevaan lämpötilaan? Riitelemme tästä kotona, kun tyttökaveri valittaa, että nenää palelee. Minusta se ei ole mahdollista.
40 Paperilehti on statussymboli. Ylioppilaslehti kertoo yhteiskunnan, kulttuurin ja opiskelijaelämän ilmiöistä ennen kuin muut mediat ehtivät niihin tarttua. Kestotilauksella saat neljä paperilehteä kotiin kannettuna. Normaalihintainen tilaus maksaa 39?euroa vuodessa ja opiskelijatilaus 14,50?euroa . Tilaa helposti osoitteessa: ylioppilaslehti.fi/tilaajapalvelut?
41 YLIOPPILASLEHTI 1/2025 ometimes, my evenings are like this: I take myself on a 15-kilometre-boss-woman-running date and then make myself a bubble bath. I light some candles, relax to Rage Against the Machine, kick my aching feet up against the bathtub and release a happy little groan. Then I begin to wonder: How did I do it? Ever since I became elected as the youngest prime minister in the world at the age of 34 (#thatgirl), I have known that people want me to fail. But I didn’t want to change myself, the world needed to change. We don’t need the old Saulis of the world to tell us that we are too young or too female. So, when I became the youngest prime minister in the whole world, I knew that I had the right to be me. I only had to push through the limits and labels, stop being afraid and be amazing instead. Soon I knew that the way to do that was actually to quit politics and embrace being inspiring. WHEN you are in politics, you are feeling all the bad stuff all the time. Then you can forget all the good stuff. In those long long Covid-time meetings, I sometimes forgot. The Greens and the Kepu were fighting all the time, and I just wanted to stuff turf down their throats. I left the room and let them sort out their fights, but they were like children and the last thing I wanted was to be a stay-at-homemom. I ran and drank lots and lots of coffee and ran and ran, like my life depended on it. It was all negativity. Lots of Covid, economy and inflation. I partied hard, and you know what happened. I became famous! But what you don’t maybe realize is that this is how I found my true family. It was the people who wanted to dance with me. Everywhere around the world, people wanted to dance. Talented, amazing, passionate people like you, my reader. I learned that it’s not what you say or do, but who you are that matters. I was amazing. I was beautiful, young and inspiring. I am. RIGHT now, I feel like my happiest self. And you know what? I am going to own it. There shouldn’t be any guilt in feeling good. I mean now at Tony Blair Institute for Global Change, I get to inspire every day. I am a driver of change, a force to get things done. And by the way, Ukraine is so so important, #SlavaUkraini! Sometimes, you hear the ridiculous rumour that women don’t shit. Well, I am not afraid to say that I do, each time after my bubble bath, naked, with a happy little groan. And every time, somewhere in the world a school bag is donated to a poor little girl. Because my mission is empowering underprivileged people, especially girls worldwide. If I could become Prime Minister after working at the cash register, so can you. You only have to want things to change. You only have to be better. You only have to start dancing. XOXO, Sanna Chapter 666: Be Better, You Deserve It Ylioppilaslehti on saanut haltuunsa osan Suomen entisen pääministerin Sanna Marinin vielä julkaisemattoman kirjan luonnoksesta. Englanninkielisessä teoksessa Our Turn: Fearless Leadership for a New Generation Marin inspiroi tulevaisuuden nuoria johtajia tekemään rohkeita valintoja, kuten hän itse. SATIIRI
YLIOPPILASLEHTI 1/2025 42 Suomi-brändipaketti Stephen Colbertille POSTIA eurasimme joulukuussa jännityksellä hellää julkista viestinvaihtoa sinun ja Helsingin Sanomien välillä. Ensin Hesari teki uutisen siitä, että sinä viittasit poronkäristykseen ohjelmassasi, koska #Suomimainittu. Sitten sinä pistit Sanomatalossa sukat pyörimään mainitsemalla Hesarin uutisen, ja Hesari uutisoi tietysti jälleen. Sinä lupailit seuraavaksi, että kohta meno jatkuu saunan puolella, mikä innoitti HS:n tekemään trendikkään pystyvideon lämpenevästä saunasta. Kuumaa! Rakas Stephen (saammehan kutsua sinua Stepheniksi?), olet varmasti jo huomannut, että Suomi ei ole kuin kaikki muut maat. Onhan tämä ollut Maailman Onnellisin Maa TM jo seitsemän vuotta peräkkäin. Täällä asuu sisukas ja tasa-arvoinen ja ei yhtään rasistinen kansa, jolla on maailman nuorin ja kaunein naispääministeri (On edelleen!! Ei puhuta siitä nykyisestä!!), ja joka ennen kaikkea ei kaikesta hyvyydestään huolimatta tee itsestään koskaan numeroa. Erityisesti sinua varmasti kiinnostaa, että olemme The Land of Free Press. Täällä journalismi on nimittäin ennen kaikkea puoli-ilmaiseksi tehtyä. Vapaus riippuu siitä, kuinka paljon maksuhalukkuutta pystyy herättämään samalla kun seuraa, miten paljon Yleltä leikataan tai kuinka monen kaupallisen median huipputoimittajan vuosien määräaikaisketjutus tällä kertaa päätetään yllättäen. Rakas Stephen, hartain toiveemme on, että voisit kirjoittaa meille suomalaisille kirjeen. Voisimme olla kinoksia kasaavia tonttusia, kuten näyttelijä Emma?Thompson kuvasi Hesarissa julkaistussa kirjeessään Suomen kansalle. Sinulle voisimme olla ihan mitä vain. Kirjeen voi lähettää maailman parhaan ylioppilaslehden eli Ylioppilaslehden päätoimittajan sähköpostiosoitteeseen roosa.welling@ylioppilaslehti.fi. Jos lähetät, lupaamme painaa sen lehden kanteen. Jo etukäteiskiitoksena lähetämme sinulle Suomi-brändipaketin. Se sisältää levyn Fazerin inflaatiosinistä (4,55 e) sekä tietysti ehtaa Suomen viennin valopilkkua eli Atrian broilerin fileeleikettä, suoraan 15 000 broileria tunnissa lahtaavalta Pohjanmaan-teurastamolta. Olisimme lähettäneet myös Hesarin printtilehden suomen opiskelua varten, mutta sitä ei ole nähty kevään muutosneuvottelujen jälkeen ilman yhtäkään Lue lisää -linkkirimpsua. Warmest regards, Ylioppilaslehti Palstalla lähetämme ihmisille postia. K U V A T: V A LM IS TA JA T DEAREST AMERIKKALAINEN TALK SHOW -JUONTAJA STEPHEN?COLBERT ,
43 YLIOPPILASLEHTI 1/2025 YLIOPPILASLEHTI 1/2025 Suomi-brändipaketti Stephen Colbertille