YLIOPPILASLEHTI NRO 2 2020 Vain ulkonäöllä on väliä Vain ulkonäöllä on väliä S. 28
8.-9.5.2020 SUVILAHTI PYHIMYS GETTOMASA GASELLIT RUUDOLF & KARRI KOIRA NUBLU D J I B U S A L E E V I L ST Ö Ö E L I A S G O U L D E X T U U T T I Z F G R A C I A S J E S S E M A R K I N K A R I N A R A A P PA N A & T U L U S I N T ’ L S O FA T H E H O LY Y E B O YA H AIVOVUOTO BIZI DETALJI DJ KRIDLOKK DJANGOMAYN EDU KEHÄKETTUNEN & SETÄ KOPONEN EINARI STYLMAN ERO! HAAMU HEIKKI KUULA HENRIK! IKE JV KAURIINMETSÄSTÄJÄT KYYNEL LAINEEN KASPERI LAKE JONS LIFE MARY ANN HAWKINS MC KOO MUSTA BARBAARI & PRINSSI JUSUF NICOLE WILLIS ONNI BOI PESSO PIETARIN SPEKTAAKKELI PIKAKASSA SEKSIKÄS-SUKLAA & DOSDELA SITOI STEPA & HEIMO ILMAN MENNEISYYTTÄ TEFLON BROTHERS
YLIOPPILASLEHTI NRO 2 2020 PERSPECTIVES AND PROVOCATIONS, I.E. JOURNALISM IN ENGLISH: YLIOPPILASLEHTI.FI ENG RANSKALAISKIRJAILIJA Marguerite Duras ’ n romaanissa Varakonsuli on dialogikohtaus , jossa Intiaan asettunut diplomaatti antaa vink kejä nuoremmalle kollegalleen . On nähtävä maata mahdollisimman laajasti , diplomaatti selittää , ja ainakin autoilu riisiviljelmien läpi täytyy kokea . Itse asiassa on otettava tavak si matkustaa pois Kalkutasta säännöllisin väliajoin ! Ajattelen kohtausta usein , sillä se tiivistää osuvasti keskiluokkaisen länsimaisen ihmi sen matkustusfilosofian : mahdollisimman kauas ja mahdollisimman usein . Vuonna 1966 julkaistu Varakonsuli osoit taa , ettei kyseessä ole uusi ilmiö . Vaikka massaturismi ja lentomatkailun räjähdys mäinen kasvu ovat verrattain uusia asioita , nykyisen eetoksemme siemenet on kylvet ty paljon aiemmin . Siksi suhtaudun skeptisesti ajatukseen siitä , että miljoonat ihmiset yhtäkkiä ha vahtuisivat lähimatkailun tai kotona pysy misen iloihin , vaikka ilmastonmuutoksen äärellä meidän tulisi tehdä juuri niin . Ha luamme jatkossakin tavata kaukana asuvia läheisiämme , rentoutua , paeta – ylipää tään olla elossa . Motiiveja on yhtä monta kuin matkustajia . Tarvitsemmekin kipeästi paitsi lentove ron kaltaista keppiä , myös porkkanaa , joka kannustaa suosimaan vaihtoehtoisia matkus tustapoja . Reissaaminen kun ei maailmasta hevillä lopu . SIVULTA 20 ALKAVASSA jutussa käsitellään eu rooppalaisen junamatkailun nykytilaa . Jutun kirjoittaja Anna Isotalo matkusti Madridin il mastokokouksesta takaisin Helsinkiin maata pitkin . Se osoittautui paitsi hitaaksi ja kalliiksi , myös yllättävän vaikeaksi tavaksi matkustaa . 65 PENDOLINO HELSINGISTÄ JOENSUUHUN ON TUNNIN JA VIISI MINUUTTIA NOPEAMPI KUIN 15 VUOTTA SITTEN. JUNAMATKAILU KEHITTYY! Make junamatkailu great again 3 PÄÄKIRJOITUS T: SUSANNE SALMI, PÄÄTOIMITTAJA K: MIKKO RIKALA Reissua hankaloittivat niin junayhtiön lakko , heikko kuluttajansuoja kuin juna asemien likaiset vessat . Usein ongelmat alkavat jo matkaa varates sa . Niin kävi itsellenikin viime kesänä , kun yritin buukata junamatkan Vilnasta Berliiniin . Juonipaljastus : eipä onnistunut , sillä juna yhteyttä näiden kaupunkien välillä ei ole . Hintava bussi – juna yhdistelmä olisi kyllä löytynyt , mutta matka olisi kestänyt 16 tuntia – siis kauemmin kuin henkilöau tolla . Lisäksi pelkkään reitin selvitte lyyn tuhrautui tunteja , kun lennon olisi buukannut minuuteissa . Lentäen kaikki ylipäätään tuppaa sujumaan helpommin . Tämän on muututtava . Alkuvuosi on onneksi ollut iloisten junauutisten aikaa . Ruotsi suunnitte lee uusia yöjunayhteyksiä Malmöstä Saksan Kölniin , josta matka voisi jat kua helposti esimerkiksi Brysseliin tai Pariisiin . Ensimmäinen säännöllinen yöjunayhteys saattaa kulkea jo 2022 . Saksassa puolestaan kunnostetaan rautateitä yli 80 miljardilla eurolla . Tar koituksena on myös halventaa junalippujen hintoja . Samaan kelkkaan on saatava myös Suomi . Sijaintimme Itämeren väärällä puolella toki mutkistaa asioita , mutta se ei estä meitä toi mimasta yhteisen hyvän eteen : uudistamaan eri liikennemuotojen verotusta ja tukia , sitou tumaan esimerkiksi Rail Baltican kaltaisiin kansainvälisiin hankkeisiin ja innovoimaan palveluita , joiden avulla maata pitkin matkus taminen muuttuu helpoksi ja houkuttelevaksi . Muutos vie aikansa , joten hommiin on ryh dyttävä heti . Muuten saamme sanoa reissuil lemme hyvästit .
HELSINGIN SANOMAT on ottanut syntyvyy den laskun ja ” vauvakadon ” suosikkiaiheek seen , eikä ihme , koska sen pyörittelyn voi yhdistää mihin tahansa teemaan . Onko vika kaupunkielämän houkutuksissa ? Tinderin lo puttomassa ihmisbuffetissa ? Millenniaalien ilmastoahdistuksessa ? Vain taivas on rajana ! Hesari kuvittelee jopa itse osallistuneensa ongelman aiheuttamiseen julkaisemalla teks tejä , jotka ovat ” huonontaneet lapsiperhear jen brändiä ”. Perhetiimin toimittajat voivat kuitenkin huokaista helpotuksesta , sillä viime aikoina korviimme on kantautunut myös hyviä uutisia : helmikuussa oli karkauspäivä , mikä tarkoitti yhtä päivää enemmän aikaa synnyttää ! Hesari spekuloi , että koronaviruk sen aiheuttamat karanteenit voisivat edistää lisääntymistä .” Käykö niin , että ensi vuonna saamme rutkasti iloisia vauvauutisia ?” sun nuntaisivulla kysyttiin . PÄÄTOIMITTAJA SUSANNE SALMI @SUSANNESALMI ART DIRECTOR VIIVI PROKOFJEV @VIIVIPROKOFJEV TOIMITUSSIHTEERI PEKKA TORVINEN @TORVINENP TOIMITUSSIHTEERI IIDA SOFIA HIRVONEN @INTERNEITI TEKIJÖINÄ TÄSSÄ NUMEROSSA DORA DALILA, PAULIINA HOLMA, ANNA ISOTALO, HILLA KURKI, PONTUS PUROKURU, MIKKO RIKALA, ROOSA SAVO, EETU SIHVONEN, ANNA TOMI, SAARA TUUSA KIITOKSET ELENA CROWE, NIKLAS FERM, LEO KARHUNEN, MATILDA KIVELÄ, AKI KULMISJÄRVI, JENNI LEINO, OSSI MANSIKKA, PIRJO RANTANEN, AUGUST SALO, TANELI SUORANTA, LASER CUT STUDIO, HEINON TUKKU, RUTTÉN KANNEN KUVA EMMA SARPANIEMI PERUSTETTU 1913 107. VUOSIKERTA SÄHKÖPOSTIOSOITTEET ETUNIMI.SUKUNIMI@YLIOPPILASLEHTI.FI WWW.YLIOPPILASLEHTI.FI INSTAGRAM: @YLIOPPILASLEHTI TWITTER: @YLIOPPILASLEHTI TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET WWW.YLIOPPILASLEHTI.FI/ TILAAJAPALVELUT MEDIATIEDOT WWW.YLIOPPILASLEHTI.FI/MEDIATIEDOT KUSTANTAJA YLIOPPILASLEHDEN KUSTANNUS OY LEPPÄSUONKATU 9 B 00100 HELSINKI TOIMITUSJOHTAJA ANTTI KERPPOLA PAINO PRINTALL AS, TALLINNA, VIRO TOIMITUS EI VASTAA TILAAMATTA LÄHETETYSTÄ AINEISTOSTA EIKÄ PALAUTA SITÄ. ISSN 0355-9246 ISSN 1458-445X (VERKKOLEHTI) SEURAAVA NUMERO 8.5.2020 Parempi brändi vauvoille 4 YLIOPPILASLEHTI NRO 2 2020 TOIMITUKSELTA Ylioppilaslehti seuraa Helsingin Sanomien kunnostautumista ja tekee tänä keväänä avauksia tilanteen korjaamiseksi . Esimerkiksi brändiongelmasta päästään eroon , kun lap siperhe elämästä tehdään coolia urbaanien vaikuttajien keskuudessa . Esitämme kehitys ehdotuksia myös yliopiston suuntaan : lapsen hankkimiseen voitaisiin kannustaa vaikka jo opiskeluvaiheessa antamalla jokaisesta vau vasta 25 opintopistettä . Tai sitten aiheen voisi jättää rauhaan ja tode ta , että elämä on ennenkin jatkunut erikoisen tuntuisissa maailmantilanteissa . Se jatkuu edelleen , kunhan yhteiskunnan rakenteet eivät tee lapsen hankkimisesta riskaabelia toimintaa , joka on mahdollista vain rikkaille . Ydinperheen mainetta on turha yrittää palauttaa # tradwife tyyppisillä uuskonser vatiivisilla villityksillä . Se on lopulta historial lisesti tuore tapa kasvattaa lapsia , ja joutaakin muuttua yhteiskunnan muuttuessa . Ihmiset eivät ole loppumassa maailmasta .
YLIOPPILASLEHTI NRO 2 2020 5 TEKIJÖINÄ Dora Dalila LOVE ACTUALLY: IT´S COMPLICATED S. 6 KULTTUURIKLASSIKKO: IHMISIÄ JA DEMONEJA S. 42 KOLUMNI: SAARA TUUSA S. 46 CITYSSÄ SUHISEE: BACK TO THE FUTURE S. 8 FLASHBACK: NOUSUKAUDEN KUVA S.6 KAINALOSSA: LEVITOIVA JUNA S. 9 KAIKEN MAAILMAN DOSENTTI: AMERIKAN TUTKIJA S. 7 PÄÄKIRJOITUS: HYPÄTÄÄN KYYTIIN S. 5 ESSEE: PONTUS PUROKURU S. 40 FIKTIO: ANNA TOMI S. 44 Rock on kuol lut (taas) PASILASSA TAPAHTUU KUMMIA Turhuuden markkinoilla KAUNEUDEN KALLIS HINTA Euroopan halki MIKSI JUNAMATKAILU ON NIIN HANKALAA? SISÄLLYSLUETTELO JUNAMATKAILUN mahdollisuuk sista kertovan jutun kuvitti Dora Dalila . Dora on kuvataiteilija ja valo kuvaaja , joka on opiskellut Aalto yliopistossa . Tällä hetkellä hän asuu Tunisiassa . Siellä artisokkasesonki alkaa olla ohi ja siirrytään parsa kaalisesonkiin . Keväällä Doralla on suunnitelmissa oleilla pari viikkoa residenssissä Saharassa ja piipahtaa Suomessa . ANNA TOMI kirjoitti fiktiopalstalle proosaa . Annan muistia ja mene tystä käsittelevä esikoisrunoteos Huomisen vieras ilmestyi viime vuonna Poesian julkaisemana . Anna asuu Oaklandissa Kaliforniassa ja tekee väitöskirjaa kirjallisuustietee seen Berkeleyn yliopistossa . Tänä keväänä hän opettelee äänittä mistä ja tekee kaikenlaisia kirjoitusprojekteja . 28-37 10-19 Anna Tomi 20-27 FUKSIO: UUTISET JA SÄÄ S. 44 REHTORI JARI NIEMELÄ KIRJOITTI YSTÄVÄKIRJAAN S. 47
YLIOPPILASLEHTI NRO 2 2020 6 FLASHBACK LOVE ACTUALLY T: ANONYYMI K: SHUTTERSTOCK PALSTALLA PUHUTAAN RAKKAUDESTA. OON MIETTINY KOKO päivän miks oot niin tutun näkönen mut nyt tajusin ! Oonko ihan väärässä vai oonko törmänny suhun joskus Tinderissä ? En ikinä tehnyt aloitteita . Olin jutellut uu dessa koulussa tapaamani vaaleatukkaisen pojan kanssa metrossa mutta uskalsin lait taa hänelle viestiä vasta sen tosiseikan turvin , että Tinderin kautta tiesimme toisemme ennestään . Silti viestin lähettämiseen vaa dittiin kokonaisen kaveriarmeijan tsempit ja painostukset . Nyt oot itse asiassa hyvin väärässä . Mulla ei oo koskaan ollut Tinderiä , metropoika vastasi . Olin valmis hautautumaan vällyjen alle koko loppuelämäni ajaksi . Metropoika varmasti luulisi , että olin epätoivoinen , eikä haluaisi puhua kanssani enää ikinä . Minun täytyisi väl tellä häntä koulussa joka päivä tästä eteenpäin . Toisin kävi . Kun olin aikani bongaillut metropoikaa koulun ruokalassa , hakeutunut samoihin ryhmätöihin ja stalkannut maanisesti somea , päädyimme samoihin bileisiin . Bileiden jälkeen päädyimme baariin , baarin jälkeen Mäkkäriin ja Mäkkäristä minun luokseni , sillä oli niin myöhä , ettei metropoika päässyt enää kotiin . Hän nukkui ilmapatjalla lattiallani . Sen jälkeen metropoika kävi usein . Lopulta istuimme molemmat sängylläni selkä vasten seinää ja nojasimme toisiimme . Silittelin vaa leanpunaista vilttiä , johon olimme kietoutu neet , ja tuijottelin oven yläpuolella roikkuvaa taulua , kun en kehdannut katsoa silmiin . I love chocolate , taulussa luki . Ooksä ihastunut ? metropoika kysyi . No eiköhän se oo ollut aika selvää alusta asti . Entä sä ? Mansikka ja mustikka JUPIN MUSTELMAT YLIOPPILASLEHDEN VAPPULEHDESSÄ VUONNA 2000 TORNIN HISSI KLO 17 : ” Rakastatsä mun munaa ?” Jussi puuskuttaa . ” Pane mua bisneskuningas ”, Marde vaatii . Jussi ja Marde harhauttavat muun seurueen ja syöksyvät hissiin muhinoimaan . TORNIN KATTOTERASSI KLO 17 . 08 : ” Tajuutsä Jusu , koht tää citi on meidän ”, Kari tuulettaa . Luotin veljekset katsovat alla aukeavaa Helsinkiä . ” Jämsänkoski – Helsinki all night long ”, Jussi tykittää . Von Fyrkendahlin Mobira pärähtää soimaan . Kyllä mä uskoisin , että oon . En oo ihan varma . Öisin ei enää tarvittu ilmapatjaa . Hahtuvainen ensilumi leijui maahan , minä laitoin akustista musiikkia soimaan ja kiipesin ikkunasta sisäpihalle . Metropoika nosti kaiuttimen ikkunalaudalle ja kuvasi salaa , kun tanssin . Aamuisin lähdimme kouluun yhdessä nukuttuamme tuskin lainkaan ja pidimme huolen , ettei kukaan huomaisi . Poistin Tinderin . Mitä me oikein ollaan ? kysyin kerran . Kai me voidaan olla mitä halutaan … vaikka porkkanoita , metropoika vastasi . Ookoo … sä haluut olla porkkana ? Niin ... tai jotain sellaista … Mä voin olla porkkana , ja sä voit olla jotain muuta . Meistä tuli Mansikka ja Mustikka , sillä metropoika ei ollut valmis seurustelemaan . Päädyimme taas samoihin bileisiin . Metro poika jutteli koko illan toisen naisen kanssa naamat niin lähekkäin , että ne lähes kosketti vat toisiaan , ja lähti tämän kanssa yhtä matkaa kotiin . Sanoin metropojalle , että vaihtoehtoja on kaksi : alamme seurustella tai lopetamme koko jutun . En haluaisi olla mansikka enää . Samoihin aikoihin , kun aloin vältellä metro poikaa koulun ruokalassa , latasin Tinderin takaisin . Löysin miehen , johon olin alun perin sekoittanut hänet . Aika söpö , blondi , baby face . Ei oikeastaan yhtään saman näköinen . En kyennyt laittamaan miehelle viestiä . Ollaanko me tavattu Tinderissä ? Mainio iskurepliikki , mietin jälkeenpäin . Päätin , että uskaltaisin sanoa sen vielä jollekulle – tällä kertaa tarkoituksella . E , 23
YLIOPPILASLEHTI NRO 2 2020 7 KAIKEN MAAILMAN DOSENTTI T: ROOSA SAVO K: VIIVI PROKOFJEV PALSTALLA ESITELLÄÄN TIETEENTEKIJÖITÄ. YHDYSVALLOISSA KÄYDÄÄN PRESIDENTINVAALIT MARRASKUUSSA. DONALD TRUMPIN VIIME VAALIEN MENESTYKSEEN VAIKUTTIVAT OIKEISTOLAISET VASTAMEDIAT, KUTEN BREITBART NEWS -SIVUSTO. MIKSI VASTAMEDIAT VAIKUTTAVAT POLITIIKKAAN? Vastamediat ilmoittavat tarjoavansa vaihto ehdon valtamedioille . Tähän sisältyy ajatus siitä , että valtamedia on eliitin hallussa ja mitään ei saa enää sanoa . Yhdysvalloissa mediamaisema on pirstaloitunut , eli tietoa saadaan valtavasta määrästä eri kanavia . Huijaamistarkoituksessa tehtyjen uutisten määrä ja poliittinen painoarvo ovat lisäänty neet . Oikeistopopulistien vaikutus sekä poli tiikan että median kentällä on paljon suurempi kuin heidän kannatuksensa , koska retoriikka , jota ennen paheksuttiin , löytää tiensä vasta medioista valtamediaan ja oikeistopopulistien suusta muiden politiikkojen käyttöön . MILLÄ TAVOIN VASTAMEDIAT KERÄÄVÄT ÄÄNESTÄJIÄ PUOLELLEEN ? Vastamediat omaksuvat populistisen tyylin , johon kuuluu kansan ja eliitin vastakkainaset telu , kaiken esittäminen kriisinä ja ” huonota paisuus ”. Mukana on samaistuttava johtaja , joka eliittiasemastaan huolimatta tuntee kansan huolet . Yhdysvaltalaisten vastame dioiden tapoihin kuuluu demokraattisten instituutioiden vastustaminen , kuten deep state salaliittoteoria . Sen mukaan Trump ei ole voinut toteuttaa hyviä aloitteitaan , koska joku byrokraattisessa hallinnossa on laittanut kapuloita rattaisiin . Lisäksi paskanpuhuminen eli pienten ja isojen asioiden esittäminen yhtä merkittävinä hämärtää asioiden mittasuhteita . OHJAAVATKO OIKEISTOPOPULISTIT VASTAMEDIOIDEN RETORIIKKAA? Vastamedioiden voidaan ajatella olevan oi keistopopulisteille ilmaista työvoimaa , koska niiden puhetyyli sopii populismiin . Vaikutus on kuitenkin molemminpuolinen : kun Trump twiittaa , Breitbart kirjoittaa juttua . MITEN KAIKKI TÄMÄ VAIKUTTAA TULEVAAN VAALITAISTOON? Demokraattien kärkiehdokas joutuu todennä köisesti kohujen kohteeksi . Joe Bidenia , jonka republikaanipuolue alun perin arvioi Trumpin pahimmaksi vastustajaksi , syytettiin korrup tiosta Ukrainassa . Viime vaaleissa pizzaga te salaliittoteoria yhdisti Hillary Clintonin pizzerian alakerrassa kokoontuvaan lasten hyväksikäyttörinkiin . Ilmeisestä valheelli suudestaan huolimatta moni uskoo näihin . Silloin valtamedian on vaikea toimia oikein : toisaalta niiden odotetaan uutisoivan mistä puhutaan , mutta toisaalta sen tehdessään ne antavat teorioille näkyvyyttä ja uskottavuutta . Sitten asia käännetään näin : ” nyt isokin media on huolestunut – eli sen täytyy olla totta !” Fake news ! KUKA: TUTKIJATOHTORI NIKO PYRHÖNEN, 37 LAITOS: ETNISTEN SUHTEIDEN JA NATIONALISMIN TUTKIMUSKESKUS CEREN, HELSINGIN YLIOPISTO MISTÄ EI TUNNETA: PELAA TYÖN VASTA PAINOKSI JOUKKUEAMMUSKELUPELEJÄ, JOISSA SYKE NOUSEE EIKÄ TARVITSE AJATELLA LIIKAA.
8 CITYSSÄ SUHISEE K: VIIVI PROKOFJEV YLIOPPILASLEHTI NRO 2 2020 Sinulle on posti @ KAIPAISITKO TÄNÄ iltana uuden mekon , vii nipullon , särkylääkkeitä ? Jos asuisit Keski Euroopassa , vaatisi vain pari klikkausta Amazoniin ja kuriiri toisi haluamasi hyödyk keet kotiovellesi tuota pikaa . Suomi on sen verran syrjässä , että kulje tuksissa kestää useimmiten päiviä . Kotona ei kuitenkaan tarvitse odotella , kun tavarat voi No present NO FUTURE , kirjoitettiin tämän lehden edelli sessä numerossa . No future , huusivat punkka rit jo Britanniassa 1977 , kun postfuturistinen mieliala alkoi vallata alaa . Mutta mitä ihmettä no future tarkoittaa ? Useasti toistellun näkemyksen mukaan olem me vähintään länsimaissa siirtyneet vähitel len miettimään kaikkea ennakoinnin kautta . Tämä näkyy konkreettisimmin uutisissa . Enää uutiset eivät kerro , mitä on tapahtunut , vaan valtaosa jutuista koskee mahdollista tulevai suutta . Mitä voisi tapahtua , jos ..? No future oli ja on ilmaus . Tulevaisuus on myyty , koska on eletty velaksi ; tulevaisuus on syöty , koska eläkekriisi ja vauvakato . Nyt nykyisyys pitäisi uhrata , jotta tulevaisuutta olisi . MIKSEI KUKAAN AJATTELE LAPSIA ? No future on pikemminkin valitus nykyisyy den kamaluudesta . Sosiologi Pierre Bourdieu ei olisi hyväk synyt tällaista puhetta . Bourdieun mukaan tulevaisuus ei ole vain mahdollisuus , joka joko toteutuu tai ei , eikä se ole minkään sortin ho risontti , joka joko lähenee tai katoaa . Tulevai suus on erottamattomasti osa nykyisyyttä . Itse asiassa ihmiset kokevat ajan lähes jat kuvasti nimenomaan ennakoivana toimintana . Bourdieu tarjoaa banaaliksi esimerkiksi jal kapallon . Hyvä pelaaja liikkuu niin , että hän menee sinne , minne pallo on tulossa , ei sinne , missä pallo on . Tuleva ei ole siis vain mahdol lisuus vaan osa pelin rakennetta . Tuleva on jo joukkuekavereiden ja vastustajan asennoissa ja sijainneissa . Tämä havainto pätee koko todellisuuden ilmenemiseen ihmiselle . Kaikki toiminta on ennakoivaa . Toisin sanoen näkemys , jonka mukaan tulevaisuusorientoitunut tapamme ajatella olisi uusi , ei pidä paikkaansa , mikäli Bourdieu on oikeassa . Myöskään no future ei pidä paikkaansa . Jos tulevaisuus on aina ja välttämättä jo piirretty nykyisyyteen , miten on edes mahdollista väittää , että toinen voisi pilata toisen ? Bourdieulle aika ei ole vain jotain , minkä läpi me etenemme ja jossa me toimimme . Päinvastoin , meidän toimintamme myös luo ajan . Tulevaisuus muodostuu meidän itse luomistamme käytännöistä . Taloudelliset käytänteet muokkaavat kokemustamme ajasta , nykyisyydestä ja tulevaisuudesta . Kiistaton todiste : teollisen vallankumouksen jälkeinen kapitalismi , jossa ajasta tuli ensimmäistä kertaa rahaa . Mitä suuremmaksi työpanoksen per tunti sai , sitä suurempia olivat voitot . Samalla tätä kaikkea mitattiin ensimmäistä kertaa laajamittaisesti mekaanisen kellon abstrakteilla , homogeeni sillä ja laskettavilla yksiköillä . Teollinen kapitalismi muokkasi ( eli me ih misinä muokkasimme käytäntöjämme ) ajan ja käsityksen tulevaisuudesta suunnilleen sel laiseksi kuin me sen tunnemme . Mutta mitä tekee jatkuvasti kasvava finanssikapitalismi ja spekulaation logiikka ajalle ? Se muokkaa ajan uusiksi . Uutiset ovat spe kulaatiota . Entistä suurempi osa kaikesta sosi aalisesta kanssakäymisestä on spekulaatiota . Lyödään vetoa vedonlyönnistä , jossa on lyöty vetoa vedonlyönnistä . Vain mahdollisesti mahdollinen tulevaisuus on jäljellä . PT yhä useammin hakea itse postiautomaatista . Lyhyessä ajassa Suomeen on noussut maail man tihein postiautomaattiverkko . Helsingin Sanomien mukaan maassa oli vuonna 2019 noin 1 700 postiautomaattia , ja määrä on nopeassa kasvussa . Systeemi toimii . Se varmasti vähentää kul jettajien ja kuluttajien säätöä ja kioskityönte kijöiden mahdottoman suuria pakettikasoja . Samalla se tekee nettishoppailusta entistä houkuttelevampaa . Näky lähipostitoimistossani muistuttaa Spike Jonzen Her elokuvassa visioidusta Google futurismista : uutuuttaan hehkuvia , millenniaalivaaleanpunaisen värisiä tai peili seinäisiä lokeroita hillitysti valaistussa tilassa . Kun laatikkoon syöttää koodin , ovi aukeaa hiljaa . Sisällä odottaa laatikollinen kosmetiik katuotteita . On vaikea päättää , mikä hetki on paras : se , kun löytää netistä juuri sen , mitä kuvittelee aina etsineensä , odottamiseen liittyvä jännitys vai paketin unboxaaminen kotona . Käyttökokemus on miltei niin miel lyttävä , että tuntuu kuin tuotteet olisivat te leporttautuneet lokeroon suoraan internetin ideamaailmasta . Se on tarkoituskin . Amazonin perustaja Jeff Bezos on kommentoinut , ettei halua asiak kaiden miettivän , kuinka kauan kulje tus kestää ja miten se tapahtuu . Amazonin toimintafilosofiassa keskeistä on äärimmäinen tehokkuus , ja sen ehdoilla yritys on tehnyt työntekijöistään ihmisautomaatteja , joiden jokaista liikettä valvotaan . Amazonin nopeus on kiihdyttänyt muidenkin yritysten kuljetus prosessien vauhtia . Kun shoppailua ei tarvitse ajatella , koko naiskulutus väistämättä kasvaa , kirjoittaa Samanth Submarian The Guardian lehden artikkelissaan . Elämässämme on Subma rianin mukaan yhä vallitsevampana tunne , että kaikki on periaatteessa koko ajan ulot tuvillamme . Iso infrastruktuuri rekkoineen , pakkausmateriaaleineen ja varastotyönteki jöineen on häivytetty olemattomiin . Esineet odottavat materialisoitumistaan kotiimme ( jos vain on rahaa ). Samaan aikaan kun puhutaan hitaamman kuluttamisen ja kestävän elämäntyylin puo lesta , nettikauppa , josta olen kerran tilannut alusvaatteita , lähettää minulle viikoittain mei liä otsakkeella WE ’ VE MISSED YOU , DOLL ! ja lupaa 25 prosentin alennuksia . Vain tänään , doll ! Tulevaisuuden kerskakulutuksen kuva ei ole Mall of Triplan siivottomina notkuvat halpa vaatekasat , vaan minimalistiset , yksityisyyttä henkivät postiboksit . Niiden tyyli mukailee New York Magazinen kuvaileman ubiikin millenniaaliestetiikan ihanteita , joka näyttää aina siistiltä sekä uudelta ja siten kutsuu ink lusiiviseen kulutusjuhlaan . Laatikoiden sisällä on tuotteita , joita olet halunnut jo pitkään – tai oikeastaan algoritmi on valikoinut ne ja tarjoillut ne juuri sinulle . ISH
KAINALOSSA T: IIDA SOFIA HIRVONEN K: EETU SIHVONEN PA LS TA LL A VI RI TT ÄY DY TÄ ÄN LU KU JU TU N TU NN EL MA AN . 9 YLIOPPILASLEHTI NRO 2 2020 Magneettista levitaatiota MAAILMAN NOPEIN kaupallinen juna kulkee Shanghaissa Longyangin asemalta Pudongin kansainväliselle lentokentälle jopa 431 kilometrin tuntinopeudella . Junan nimi maglev tulee sanoista magnetic levitation . Sähkökäyttöinen juna ei kosketa raiteeseen , vaan levitoi ilmas sa 15 millimetrin korkeudessa elektromagneettisen säteilyn voimin . Suunnitelmat teknologian hyödyntämiseksi Euroopassa ovat kaatuneet junien kalleuteen ja toisaalta siihen , että maglev sopii huo nosti yhteen olemassaolevan infrastruktuurin kanssa . Lisäksi maglev kuluttaa nopeutensa vuoksi enemmän energiaa kuin normaalit junat . Ilmanvastus is a bitch .
YLIOPPILASLEHTI NRO 2 2020 10 SKENE ELÄÄ JA VOI HYVIN KIRJOITTI PEKKA TORVINEN KUVASI HILLA KURKI
11 11 ROCK ON KUOLLUT. KAUAN ELÄKÖÖN ROCK, JÄLLEEN KERRAN. SKENE ELÄÄ JA VOI HYVIN
YLIOPPILASLEHTI NRO 2 2020 12 Suomirockin nykytila tiivistyy lauantaihin 8. helmikuuta 2020. Tuolloin Emma-gaalassa Vuoden rock -palkinnon voitti Apulannan Make Nu Metal Great Again -levy. Se ei ole edes kokopitkä albumi, vaan ep, jolla on kolme uutta kappaletta. Rock on kadonnut valtavirrasta, tapettu, murhattu seitsemään kertaan. Kaksi viikkoa myöhemmin, lauantaina 22.2. Helsingin yllä riehuu myrsky. Ikkunat helisevät ja katulamput heiluvat vaijereissa. Tuuli puskee merta rantaan niin, että Kauppatorilla vesi on vain senttien päässä katutulvasta. Vanhankaupunginkoski tulvii vanhalle voimalaitokselle. Arabianranta on muuttunut lammeksi. Kerrankin voi sanoa, että sade piiskaa katuja. Pasilassa piiskataan sen sijaan kitaroita myrskyyn. Kello on 20 ja alkamassa ovat jamit. Treenihuoneella ovat ensin paikalla Vesa Korhonen, 22, ja Jaakko Klemettilä, 26. Vesa soittaa bändeissä Puoli yhdeksän uutiset, Beggars ja Paha mormoni. Jaakon bändit ovat Puoli yhdeksän uutiset, Rest in piss ja Isnäs. Kaikki undergroundia, mainittu korkeintaan pari kertaa Soundissa. Puoli yhdeksän uutiset on kuitenkin pienessä nosteessa, sillä se on buukattu ensi kesän LPRHC-festivaalille. Soundcheck. Vesalla on jaloissaan viisi yhteenliitettyä pedaalia. ”Tätä enemmän signaalia tuskin saa säröytymään.” Lyhyt kokeilu, vielä ilman kuulosuojaimia. ”Ei vittu tää soundi!” Vesa sanoo ja on vähällä purskahtaa nauramaan. Jaakko siirtyy rumpuihin. Keltaiset peltorit päähän ja menoksi. Myös Vesa suojaa kuulonsa. Kaksikko soittaa muutaman minuutin. ”Soi ihan vitun hyvin, mitä vittua!” Vesa huutaa. ”Se oli sellaista aika perusheroiinirockiloittelua.” Hieman ennen puolta yhdeksää paikalle saapuvat Antti Alkio, 22 (The MES, Bangalbooze ja Beggars) sekä Aapeli Salminen, 24 (Henrik!, Puoli yhdeksän uutiset, JuusoAapeli & The Show, Beggars ja Paha mormoni). Antti ottaa esille oman erillisen pedaalilautansa. Kumpikin panee nopeasti tulpat korviin ja tarttuu soittimeen, vaihdellen bassosta kitaraan. Noin minuutti soittamista, kun Vesa nostaa kädet ristiin päänsä päälle. ”Sähkö haisee!” Virta pois vahvistimesta, josta haju tuli. Mikään ei ole ilmiliekeissä, ei hätää. ”Pikku tauko hei, mä tulin just duunista”, Aapeli sanoo. Vesaa pyydetään käärimään ”jointteri”, ja Vesa tekee työtä käskettyä. ”Tässä on aika hyvä lajike, AK-48. Huomaa, miten hipit eivät ole käyneet inttiä, kun lajike nimetään aseen mukaan ja se saadaan väärin”, Vesa sanoo. Tai sitten nimi on ironiaa, mutta jos hippejä voi haukkua, tilaisuus täytyy käyttää. Kesken jointterin käärinnän paikalle saapuu Mitri Maarajärvi, 24 (Henrik!, Nuoruus ja Beggars). Lähes välittömästi repusta huulille nousee pullo skumppaa. ”Ei mulla ole varaa tähänkään, mutta sain tämän duunista.” (Pongrácz Méthode Cap Classique Rosé Brut, 16,49 euroa per pullo Alkossa.) ”Me kaikki melkein käydään töissä, ja ne jotka ei, nostaa tukia. Valtio ei nujerra vapaata rokkaria”, Aapeli sanoo. Hörppy. ”Nyt soitetaan vain klasaria ja jazzia”, Mitri sanoo. ”Jointteri is rolled”, Vesa vastaa. Se käydään polttamassa ulkona, koska jokin roti on oltava myös punkissa. Kun jengi palaa sisälle, sammutetaan treenihuoneen valot. Jäljelle jää vain ”tunnelmavalaistus” eli pätkä ledinauhaa ja yksi nurkkaan osoittava spottivalo. ”Tässä valossa vaatteet vain häviää pikkuhiljaa”, Antti sanoo. ”Mihin Aapelin free the dick movement jäi”, Vesa kysyy. ”Kokeilin olla paita päällä ja muuten munasillaan. Se oli vähän ällöö”, Aapeli sanoo. ”Kaikki tässä maassa on jo nähneet Aapelin pippelin eli sikäli ei haittaa”, Antti sanoo. Takaisin asiaan, Aapeli pyytää ja siirtyy toisen rumpusetin taakse. ”Nyt soitetaan doomia.” ”Doomia A:sta”, Jaakko sanoo. ”Ei kun E:stä”, Mitri vastaa basson takaa. Seuraa 15 minuutin jamisessio, joka kuulostaa aidosti hyvältä. Breikeissä on ideaa, rummut täydentävät toisiaan, kitaristit sekoilevat rytmiosaston päällä. Ei se tosin doomia ollut vaan pikemminkin hieman The White Stripesin 2000-luvun alun garagerockin kaltaista menoa, ainakin hetkittäin. Mutta mitä väliä? ”Miksei me äänitetty tätä?” Antti kysyy. ”Helvetin hyvät jamit! Lopun surffihomma lähti tosi hyvin liikkeelle”, Jaakko sanoo ja jää keskustelemaan rummuista Aapelin kanssa. ”Mä lähinnä seurasin mitä sä teit ja soitin itse vain filli, filli, filli, filli, filli. Rikoin käteni”, Aapeli sanoo. Vesa vertaa juuri soitettua settiä brittiläiseen synth-punkbändi Powerplantiin, mutta Aapelin mielestä he soittivat ainakin välillä Spacemen 3:n kaltaista psykedeliaa. Tupakkatauolle mennessä ollaan yhtä mieltä siitä, että Swans on vitun kova bändi. Antti ja Mitri jäävät treenihuoneen lattialle juomaan. Puhe kääntyy musiikilla elantonsa ansaitsemiseen.
YLIOPPILASLEHTI NRO 2 2020 13
YLIOPPILASLEHTI NRO 2 2020 14
YLIOPPILASLEHTI NRO 2 2020 15 ”Rokkihommilla tienaa niin hyvin, että täällä ollaan”, Antti sanoo. ”On pakko juoda ilmaista skumppaa, kun ei ole rahaa tehdä kiljua”, Mitri komppaa. Kysyin jamien aluksi, mitä Vesa aikoo olla isona. ”Fyysikointi on hyvä varasuunnitelma, jos miusta ei tule rokkistaraa”, Vesa vastasi ja nauroi päälle hervottomasti. Hän opiskelee fysiikkaa Helsingin yliopistolla. Seuraavaksi Antti aikoo soittaa mini-Korgia eli pientä syntetisaattoria. ”Pane se suoraan kiinni PA:han.” Vesa tekee jälleen työtä käskettyä. ”Aika juustoinen soundi”, Vesa sanoo. ”Sopii kuvioon”, Antti vastaa. Mitri vaihtaa rumpuihin, Aapeli aikoo soittaa kitaraa ja laulaa. "Tämä biisi menee sittten D:stä", Aapeli sanoo. "D niin kuin Nasa", Mitri vastaa. Kaikki nuoret haluu kaupungille / mä haluun olla erilainen Ei maailman nerokkainta laululyriikkaa, mutta mikin tuottama ääni on asetettu niin suurelle kaiulle, että kyseessä on enemmän efekti ja semioottinen tiedostamaton energia kuin symbolisen kielen esitys. Kun noin kymmenen minuutin improvisointi loppuu, on jälleen tupakkatauon aika. Tauon aikana treenihuone täyttyy entisestään, kun Jaakko saa puhelun ja paikalle teleporttaavat Essi ja Sini (sukunimistä ei tietoa). 32 neliötä, yhdeksän ihmistä, kahdet rummut, 11 vahvistinta ja painovoimainen ilmanvaihto. Hiilidioksidin määrä nousee nopeasti. Sini hyppää koskettimiin. Jamit koostuvat nyt siis kahdesta kitarasta, bassosta, syntikasta ja kaksista rummuista. Seuraa 17 minuuttia garagerockia, jonka aikana Antin pipo pysyy päässä, mutta Jaakon paita saa mennä, sen verran rummuissa joutuu tekemään töitä. Toisissa rummuissa Mitrin ilmekään ei värähdä. ”Garagerock-kiintiö ei ole täynnä enää”, Antti sanoo välittömästi soittamisen loputtua. Vihdoin, vuonna 2020, 2000-luvun alun ylisoitto on unohdettu. ”17 minuuttia? Aina nämä venyvät, kun kaikkien on oltava samalla aaltopituudella ja kuunneltava muutoksia tosi tarkkaan. Joskus ollaan tiivistetty kymmenen minuutin jamista neljän minuutin biisi.” ”Aina kun vetää kaljaa ja budia niin kaikki muuttuu Captain Beefheartiksi”, Aapeli sanoo. Tauko. Rahaan palataan jälleen, kuten useimmilla tauoilla. Rahasta kuitenkin puhutaan lähinnä jonain, jota on pakko olla, jotta mitään voisi tehdä. Ajan henki on rahan renki. Todella moni nuori haluaa vain olla kuuluisa ja menestynyt. Helpoin tapa saavuttaa menestys on kerätä sosiaalisessa mediassa on niin paljon seuraajia, että offline-elämän esittämisestä online tulee palkkatyö. Z-sukupolvi seuraa influenssereita ja haluaa pukeutua Gucciin. Brändit, ulkonäkö ja good life, healthy lifestyle. Tämä on kärjistys. Aina on myös vaihtoehtoinen meininki. Rock on ajettu pois valokeilasta, mutta elää voi näinkin: DIY:nä. Mitään illuusioita rockilla elannon saavuttamisesta ei ole – paitsi ehkä kännissä, budissa ja läpällä. ”Fuck underground. Rahalla on merkitystä”, Aapeli sanoo vain hetki sen jälkeen, kun hän on kovaan ääneen kertonut, että sekä hän että Henrik eli Janne Ahtiainen, 23, olisivat valmiita laittamaan omaa rahaa likoon, jotta ”meidän rakkain bändi” Coneheads saataisiin esiintymään Suomeen. Siitä saataisiin nopeasti omat festivaalit, Aapeli sanoo. ”Hommat isolla”, Vesa vastaa. ”Jossain vaiheessa lätkäistään lipuille hinnat ja tehdään rahaa. Sitten ollaan seuraava Flow”, Aapeli ennustaa ja kertoo, että seuraavaksi otetaan ”illan viimeinen hidas”, jossa hän soittaa bassoa plektralla. Seuraa mahdollisesti illan nopein kappale. ”Vesa veti niin kovaa sooloa, että oli pakko panna itse vaan kiertämään”, Aapeli sanoo. Sini kokeilee koskettimia soolona. Varsin vetävä sävelkulku, jota hän toistaa jatkuvasti nopeammin ja nopeammin. ”Nyt tästä tuli Kontula Electronic”, Aapeli sanoo. ”Vitun psykedeelistä”, Vesa komppaa. ”Äänitä tuo ja tee vitusti bänkkii”, Aapeli jatkaa. ”Se on minun unelmani”, Sini vastaa. Keskustelu yltyy. Kannattaako rockia soittamalla edes olla kirjoilla levy-yhtiössä? ”Kaikki levy-yhtiöt kieltävät omien keikkojen tekemisen eli ei kannata”, kärjistää Jaakko. Kuulemma usean eri kaverin bändit ovat joutuneet tilanteeseen, jossa kaikki keikat on buukattava levy-yhtiön kautta. Tämä ei kuitenkaan ole yleismaailmallinen käytäntö. Opetus: muistakaa aina lukea sopimukset, joihin sitoudutte! ”Mieluummin tekee itse, kun ei tällä musiikilla kukaan muu maksa levytyskuluja. Mitä sillä menestyksellä edes tekee?”, Jaakko sanoo. Kysytään yhdeltä levy-yhtiöltä. Svart Records on turkulainen itsenäinen levy-yhtiö, joka julkaisee erityisesti äärimetallia ja punkia mutta myös esimerkiksi jazzia. Artisteihin kuuluu muun muassa Mikko Joensuu, Kynnet ja Emma Salokoski & Ilmiliekki Quartet. Millainen on levynjulkaisun kustannusrakenne? ”Se riippuu aivan täysin minkälaisesta julkaisusta on kyse: onko artistilla radiosoittopotentiaalia, onko se striimausmusaa vai onko se vinyylikamaa. Ja ennen kaikkea onko sillä kansainvälistä potentiaalia. Joskus maksetaan koko tuotanto, toisinaan yhtye maksaa äänityskustannukset, mutta saa vaikkapa paremman rojaltiprosentin. Sopimuksia on pakostakin monenlaisia”, sanoo Svartin Jukka Taskinen. Siitä Taskinen on samaa mieltä, että rock on kadonnut valtavirrasta, eikä radiosoittopotentiaalia juuri ole. ”Aika vähän radiot ainakaan kansallisella tasolla rockia soittavat. Tai jos soittavat, niin ne biisit on tehty useampi vuosikymmen sitten. Kyllähän rock on palannut sinne mistä se on lähtöisinkin, alakulttuuriksi muiden joukkoon.” Silti esimerkiksi Svartille lähetetään vuosi vuodelta enemmän demoja, valmiita levyjä ja muuta materiaalia. Päivittäin niitä tulee kymmeniä ympäri maailmaa. ”Aika iso osa niistä kuunnellaan, mutta toivon ihmisten ymmärtävän, että tällä määrällä kaikista ei ehditä antaa palautetta, saati edes harkita julkaisevamme niitä.” Jameissa kello lähestyy puolta yötä. Oma soittaminen jää vähemmälle, alkaa levyjen kuuntelu. Vesa laittaa soimaan Powerplantia. ”Väliin voisi panna MEGA-Ertsiä, oikeasti hyvää eikä mitään rokkipaskaa”, Aapeli sanoo. Mä haluun nähä kun pakitat / Hei mamacita whinaa mun takia Sitten bassoa, helvetisti bassoa. Sippin on Some Syrup. Police in Helicopter, yhteislaulua. If you continue to burn up the herbs, we gonna burn down the cane fields! ”Näissä laitteissa riittää poweria 200 ihmisen keikalle”, Jaakko huutaa korvaani äänivyöryn yli. ”Mikään ei ole niin tärkeää kuin uskottava bassotoisto”, Vesa sanoo. Lisää MEGA-Ertsiä. Kesken Pompotakappaleen paikalle saapuu vihdoin myös Janne Ahtiainen, suoraan Henrik!:n soolokeikalta Squat Makamikista. ”Raakaa menoa”, Janne sanoo. DJ Zinc – Casino Royale. Overmono – Powder Dry. Kalja alkaa loppua, mutta jamit jatkuvat vielä. Janne siirtyy toisiin rumpuihin. Vesa häärää Volca Nubass -analogisyntetisaattorilla. ”Oh shit here we go again”, Antti sanoo. Jatkoille voi joka tapauksessa lähteä milloin tahansa Kustaankadun Vivian’siin. Tai jos kello ei ole vielä puolta kahta, Vaasankadun Heinähattuun, skenen kenties tärkeimpään tukikohtaan Helsingissä. Heinähatusta löydän toisena päivänä Felix Lybeckin, 27. Hänen bändeihinsä ja projekteihinsa kuuluvat Kuuhullu, Bad sauna, Rokkibändi Kalja ja Rad. Lisäksi hän on
YLIOPPILASLEHTI NRO 2 2020 16 järjestänyt erilaisia klubeja kymmenen vuoden ajan, ensimmäiset alaikäisenä Porvoossa, ja pyörittää Felix myös pientä levyputiikkia nimeltä Need money for records. Jututan Felixiä, koska hän on yksi Helsingin nykyisen DIY-rockskenen näkyvimmistä puuhastelijoista. ”Harrastetoimintaahan tämä on. Käyn päivät töissä kokkina, jotta olisi rahaa tehdä musiikkia. Vakityöt lopetin noin vuosi sitten, jotta olisi enemmän aikaa musiikin tekoon.” Tavoitteena on tehdä musiikkia ja levyjä niin, ettei niistä jää kertaakaan liikaa miinukselle. Unelmana on ”tehdä kaikki itse niin, ettei rahaa tarvitsisi miettiä”. Mutta vaikka rahaa tarvitsee miettiä, jos kaiken voi tehdä itse, miksi kaikkea ei tekisi itse? ”Alun perin opin tämän skeittareilta, jotka nimenomaan tekivät kaiken itse.” Eikö uusi punkviritelmä saa keikkoja mistään? Mitä sitten, järjestetään oma klubi, jonne kutsutaan omaa projektia parempia bändejä mutta ainakin päästään soittamaan myös itse! Tähän omaehtoiseen tekemiseen Felix ja kaikki treenihuoneella tavatut ovat viehättyneet. ”Esimerkiksi levyjen painatus on yksinkertaisesti helvetin siistiä. Heräät aamulla, näet levypinkan ja ajattelet: ai että, tuo on tullut tehtyä!” Yhä useamman minkään sortin rockia soittavan yhtyeen meininki on täysin omaehtoista, koska 1) rock on kadonnut valtavirrasta, ja 2) verrattuna kymmenen vuoden takaiseen lähes kaikki laulavat nykyisin suomeksi. Rubik, Disco Ensemble ja muut vaihtoehtorockbändit lauloivat englanniksi. Nyt Jukka Nousiainen, Litku Klemetti ja muut laulavat suomeksi. ”Se on tosi siisti juttu! Mutta jos teet suomeksi niin ei ole mitään saumaa elää leveästi ainakaan bändinä”, Felix sanoo. Kysytään taas Svart Recordsin Jukka Taskiselta. Hänen mielestään muutos johtuu osin siitä, että suuret levy-yhtiöt ovat hylänneet rockin ja varsinkin englanninkielisen rockin Suomessa. Se ajaa ihmiset väistämättä omaehtoisuuden pariin, mutta juuri sitä myös Taskinen fiilistelee. Ehkä omaehtoisuus tuo rockiin takaisin vaaran, kapinan ja asenteen. Valtavirrassa lilluessa ne katosivat. ”Jos ajattelee valtavirtaheviä, niin eihän sitä nössömpää musiikkia ole. Minulle 80-luvulla musiikinkuunteluun heränneenä lapsena heavy edusti nimenomaan vaaraa.” Kaidalla polulla on etunsa: kun kaikki tietävät, ettei musiikilla elä, kompromisseja ei tarvitse tehdä. Tekeminen pysyy hauskana, kun sitä ei tarvitse eikä voi tehdä täysipäiväisesti, Felix sanoo. Taskinen yhtyy analyysiin. ”Omaehtoisuuden myötä kukaan ei sanele minkälaiset tatuoinnit sinulla pitää olla, tai minkälainen on hyvä biisi tai biisin rakenne. Majorien [eli suurten levy-yhtiöiden] tehtävä on takoa osakkeenomistajalle rahaa ja ’laiskistaa’ musiikki niin, että se kelpaa mahdollisimman suurelle joukolle ihmisiä.” Vaikka musiikkia ei tekisi bisnes mielessä muuten kuin että omat olisi mukava saada yleensä takaisin, sitä tehdään silti tosissaan. Svartin Taskinen uskoo, että täysin omaehtoisesta tekemisestä kehittyy vielä tulevaisuudessa ”monta hyvää juttua ja ponnistaa uusia levymerkkejä”. Mutta bisnes edellä ei yksinkertaisesti voi mennä Suomen kokoisessa maassa. Jokaiselle nichelle ei riitä kuuntelijoita tai ainakaan ostajia. Eri musiikkilajien suosio nousee ja laskee aina, Svartin Taskinen sanoo. ”Äärimetalli voi hyvin aika laajalla rintamalla, jazzin tietyt genret ja artistit porskuttavat hyvin, suomenkielinen rock yhä elää. Mikään skene ei kotimaisella mittapuulla ole kultakaivosluokkaa, mutta koetetaan pitää fokus laadussa ja hyvissä artisteissa, jotta saadaan laskut maksettua.” Felix miettii puolestaan vehreämpiä niittyjä Atlantin toisella puolella. ”USA:ssa mahdollisuuksia olisi enemmän, toisaalta myös kilpailua olisi enemmän. Mutta emme asu USA:ssa. Ja tavallaan kompromissittomuus tekee musiikin tekemisestä Suomessa siistimpää”, Felix sanoo. Mutta eikö kuitenkin olisi nimenomaan siistiä menestyä ja olla rikas? ”Jos se menisi luonnollisesti niin, että menestys tulee, niin miksei! Mutta en halua päätyä pisteeseen, jossa kirjoitan biisiä himassa ja mietin ’vittu, ei lähde, tämä ei ole tarpeeksi banger-biisi, että se soisi radiossa koko ajan’. Mä olen ihan tyytyväinen tähän. Mä olen helvetin hyvä kokki myös.” ”Kunhan on rahaa ostaa pedaaleja, maksaa vuokra, käydä treeneissä ja vähän kiertää, se on ainakin itselleni se juttu. Tuntuu, että tässä piirissä ainakin se on kaikkien meininki”, Felix jatkaa. Jotakin validaatiota artisti aina tarvitsee, Felix sanoo useamman kerran. Tällä hetkellä kaikki vähänkään arvostetumpi rock on Suomessa käytännössä undergroundia. Välillä se piipahtaa kastamassa jalat valtavirrassa ja suurten lehtien sivuilla, mutta muuten se pysyttelee sivujoissa ja kellareissa. Svartin Taskinen uskoo kuitenkin, että ”melkein jokainen artisti haluaisi saada mahdollisimman suuren positiivisen näkyvyyden ja ei undergroundissa kukaan välttämättä halua tarkoituksellisesti olla koko elämäänsä”. Felixin mielestä suomiräp oli kymmenen
YLIOPPILASLEHTI NRO 2 2020 17
18
YLIOPPILASLEHTI NRO 2 2020 19 vuotta sitten samassa tilassa missä vaihtoehtoinen DIY-rock on nyt. Saman kymmenen vuoden aikana genret ovat kuitenkin alkaneet toden teolla unohtua. ”Ei ole enää jäljellä mitään siitä, että punkkari ei voisi kuunnella räppiä.” Felix muistelee isänsä kertoneen, että 1970-luvulla he saattoivat kaveriensa kanssa vetää piuhat irti kaiuttimista, jos klubilla alkoi soida Dancing Queen. ”Nyt kaikki sulautuu yhteen eikä ole tarvetta mielistellä ketään.” Felixille punk on tyyli, joka iski alun perin kaikkein lujimmin. ”Mutta todellisuudessa on vain kaksi genreä: hyvä ja huono musiikki.” Vesa Korhonen istuu pöytään. Hänen mielestään nykyiset rocktapahtumat saisivat ottaa oppia konemusiikin puolelta. Hän on itse mukana Entropy ry:n toiminnassa. ”Entropylla on 27 vuoden kokemus järjestää helposti lähestyttäviä tapahtumia niin, että ne ovat rahallisesti +/-0, mutta saadaan mahtavia artisteja ja yleisöä mestoille. Se on win–win nimenomaan kulttuurin edistämisessä ja hauskanpidossa”, Vesa sanoo. Felix on järjestänyt klubia nimeltä Skene elää ja voi hyvin. Alun perin nimi oli vitsi, mutta nyt Felix on ”aidosti sitä mieltä, että skene elää ja voi hyvin”. Helsingissä voidaan hänen mielestään puhua jopa nousukaudesta. ”Mutta onhan Jyväskylässäkin Luova Records, Tampereella Maria Mattila ja Oulussa Tukikohta.” Helsingissä on tilaa keikoille ainakin Loosessa, Cactuksessa ja Lepakkomiehessä, vaikka kantakaupungin keikkapaikkatarjonta onkin viime kuukausina heikentynyt merkittävästi. ”En näe, että meitä heitettäisiin Loosesta ulos, vaikka sinne tulisi joillekin päiville isompiakin nimiä.” Sekä Vesaa että Felixiä hieman huolestuttaa, miten vähän nykyisin järjestetään ikärajattomia keikkoja. ”Miten alkaa tehdä itse, jos ei ole koskaan nähnyt, miten itse tehdään? Tubesta ei saa vinkkejä soundcheckiin”, sanoo Vesa. ”Jos haluat tehdä musiikkia, teet musiikkia! Jos teet sitä sydämestä, luultavasti joku muukin tykkää siitä. Mutta jos livemusiikin kuolema halutaan estää, täytyy asioita päästä näkemään ja kokeilemaan jo ennen kuin on 18”, sanoo Felix. Maaliskuun ensimmäinen torstai, Lepakkomies Helsinginkadulla. Alkamassa on ”Kärmesrock” eli neljän eri DIY-rockbändin keikkailta. Outsiders, Rokets, Puoli yhdeksän uutiset ja illan päätteeksi The MES. Niin pitkälle on maailman kehityksessä päästy, että keikalle pääsee Mobilepaylla maksamalla. ”Tässä se sielu taas myydään, helvetti”, Vesa sanoo ja allekirjoittaa baarin kanssa sopimuksen, jossa määritellään muun muassa ääniteknikon korvaus. ”Meidän pitää kirjoittaa tänne kaavakkeeseen että LUETTU JA YMMÄRRETTY, se erikseen lukee vieressä, että kirjoittakaa niin. Mille vitun kaljapunkkareille tämä on tehty? No mutta ainakin on pyrokraatia kondiksessa.” Aapeli etsii takahuoneen seinästä todistetta, että he ovat olleet paikalla Henrik!:n kanssa. Löytyi. ”Se on ortodoksikrusifiksi ja INRI, meidän tägi.” ”Khyl”, Vesa vastaa ja kävelee pois. Soundcheck. ”Onko tämä liian kovalla vai liian hiljaisella?” Vesa kysyy ja näppäisee kieliä pari kertaa. ”Ei ainakaan tippaakaan liian hiljaisella”, teknikko vastaa. Pari biisiä, monitoreiden tarkistus ja valmista. Takahuoneessa Aapeli kehuu laulaja Kalle Keinosen, 26, vetoa. ”Vittu miten hyvät lyriikat siinä ’Kun mua ei haluta’ -biisissä. Räppäät ne nopeammin kuin Henrik!” ”Missä?” Kalle vastaa. Frank Zappa -analyysia. Onko paras levy Freak Out vai We’re Only in It for the Money? ”Hei oletko nähnyt Parasitea?” Aapeli kysyy minulta. Olen, vastaan ja saan kuulla vertailun Parasiten ja Fritz Langin Metropoliksen välillä. ”Se porraskohtaus sateessa on niin selvä viittaus Metropolikseen kuin voi olla”, Aapeli sanoo ja kertoo, että hänellä ja muutamalla kaverilla on tekeillä oma leffaprojekti. ”Se on satiiri hipeistä ja kuvataan VHS:llä.” ”Meillä on vahva usko, että se on Suomen ensimmäinen todellinen pajarikomedia, stoner comedy.” Vesa hakee pizzaa ennen illan puserrusta. Mikä pizza, kysyn mahdollista juttuun menevää yksityiskohtaa varten. ”Ei mitään käryä, tuli niin kiire että huusin vain randomilla jonkin numeron, olisiko ollut viisi.” Muutamaa minuuttia myöhemmin ääniteknikko tulee kysymään, aikooko joku soittaa dj:nä musiikkia keikkojen välissä. ”Ei mitään tietoa”, Vesa vastaa. Kun Puoli yhdeksän uutiset aloittaa noin kello 23, pakkautuu Lepakkomiehen kellaritunneli ensimmäistä kertaa aivan lavan eteen. Yhtyeen lavapresenssi on illan vaikuttavin, melkein parodia punkbändistä. Yksi niin cool kitaristi, jonka koko olemus huutaa zero fucks given. Toinen kitaristi, joka heiluu ja todella antautuu kitaralleen. Laulaja, joka elvistelee kaikki mahdolliset rockkukkoilukliseet ensimmäisen minuutin aikana. Basisti, joka sekoilee niin, että muut bändin jäsenet huutavat useamman kerran ”Aapeli soita sitä bassoa, saatana”. Samalla basisti on äänessä joka ainoan biisin välissä. Mutta se toimii! Onko muulla edes merkitystä? Illan ensimmäinen mosh pit syntyy noin keikan puolivälissä. Olla kansallissosialisti, on yksi iso vitsi Sitten ” Hyvä ihminen, meidän isoin hitti”, Aapeli sanoo. ”Eikä ole”, vastaa laulaja Kalle. ”Olipa sekava veto”, sanoo Kalle kappaleen jälkeen. ”Miten niin sekava veto, soitin vitun hyvin, haista vittu”, Aapeli vastaa. ”Tässä kävi klassisesti eli puhuin vain omasta puolestani”, sanoo Kalle. ”Sä olet Kalle näin lähellä lentää bändistä”, vastaa Aapeli ja jättää sormiensa väliin noin sentin. Joka tuutista, valmiista muotista kaikki on ennalta suunniteltua Joka tuutista, valmiista muotista kaikki on valmiiksi pureskeltua Kaikki on ennalta suunniteltua Kaikki on valmiiksi pureskeltua Vesa soittaa kitaransa rikki. Kielet katkeavat, meno jatkuu. Viimeisenä soittava The MES saa Lepiksen kellarin käytännössä täyteen. Keikan jälkeen selviää, että paikalla oli 96 maksanutta asiakasta plus noin 20 listalla ollutta. Tästähän saatiin omat takaisin. The MES on illan ainoa bändi, jolla on mukana myös syntetisaattori. Bändin itsensä mukaan se soittaa ”uuden aallon suomalaista rautalankaa”. Kun bändi kertoo siirtyvänsä ”surffiterritorioon”, alkaa tapahtua toden teolla. Bysanttilaisskaala toimii aina, ja kun se tuo välittömästi mieleen Misirloun, alkaa pulp fiction. Syntyy illan suurin mosh pit, jossa kaatuillaan minkä ehditään ja jossa vihdoin myös crowdsurffataan. Useamman kerran. Lavalla kaikki kielisoittimet heiluvat synkronoidussa liikkeessä. Seuraava kappale, mosh pit jatkuu. Crowdsurffaus jatkuu. Vartti niin sanottua full hd -iloittelua. ”Vika biisi sit mennää nukkuu”, Antti huutaa lavalta. ”Ei me mennä nukkuu, mihin me mennään”, yleisöstä vastataan. ”Pajalle!” Antti huutaa takaisin. Jatkoilla soi Pink Floyd. Together we stand, divided we fall. Ja vähän myöhemmin Edith Piaf. Non, je ne regrette rien raikuu yhteislauluna. Se on täytetty. SKENE ELÄÄ JA VOI HYVIN -KLUBI LEPIKSESSÄ 8.4. LINEUP: TOVE JOHNSON, KISS DISEASE JA MOTHER GOOSE
YLIOPPILASLEHTI NRO 2 2020 20 KIRJOITTI ANNA ISOTALO KUVITTI DORA DALILA Rankka reissu
YLIOPPILASLEHTI NRO 2 2020 22 E spanjassa paistaa aurinko jopa joulukuussa. Madridin ilmastokokoukseen ja sen oheistapahtumiin osallistuu 27000 ihmistä, minä yhtenä heistä. Konferenssiareenan lähellä yhdyn osaksi ihmisvirtaa, jolle ojennetaan ilmaista tavaraa ja näytetään mielenosoituskylttejä. Areenalle sisään menevät ihmiset muodostavat jonon ilmaisia kangaskasseja jakavan naisen eteen. Tuulivoimakuvioiduissa kasseissa on paperiesitteitä, kyniä ja avaimenperä. Aivan kuin millä tahansa messuilla. Jälkikäteen ilmastokokousta on pidetty perustellusti floppina. Pariisin ilmastosopimuksen markkinamekanismeja koskeva artikla 6 on edelleen kesken: siitä päätettiin sopia tarkemmin ensi vuonna. Taas. Poliittisen päätöksenteon lisäksi ilmastokokoukset ovat alusta valtioille, yliopistoille, yrityksille ja järjestöille tiedottaa omasta ilmastotyöstään ja muusta vihreydestään – oli se sitten aitoa tai päälle liimattua. Olen päässyt avustamaan kansainvälisen metsäpolitiikan professoria kokouksen virallisen sivutapahtuman käytännön järjestelyissä. Tapahtuma on päättäjille suunnattu paneelikeskustelu trooppisesta metsäkadosta. Luentoja kuuntelemalla ja ihmisiä tapaamalla opin paljon. Pelkästään oman opintoalani tapahtumia on niin monta, että pystyn täyttämään niillä päiväni: metsäkatoa ja metsien tilan heikentymistä, soiden ja mangrovemetsien ennallistamista, metsäyhtiöiden ja alkuperäisasukkaiden kiistoja... Keltainen vihkoni täyttyy muistiinpanoista. Mutta kannattiko tätä varten lähteä Madridiin saakka, kun henkilökohtainen tavoitteeni on vähentää kasvihuonekaasuja ilmakehässä? Olen matkustanut Madridiin lentäen, mutta oikeuttaakseni reissun itselleni palaan Suomeen maata pitkin. Psykologiassa tälle on olemassa termi, moral licensing: kun teet jotain kunnollista, annat itsellesi luvan nautiskella toisaalla. Kun kierrätät muovisi, voit lentää kerran vuodessa. Tekojen painoarvot voivat olla epäsuhdassa, mutta saat sokeutua tälle. U skon kuitenkin vaikutusmahdollisuuksiini kuluttajana. Siksikin haluan tehdä paluumatkan maata pitkin. Yhdysvalloissa on tehty useita kiinnostavia sosiaalipsykologisia tutkimuksia ihmisten energiankulutuskäytöksestä. San Diegossa toteutetussa kokeessa tutkittiin, mikä seuraavista vaihtoehdoista vaikuttaa eniten siihen, käyttävätkö ihmiset energiaa säästeliäästi: energialaskun suuruus, huoli ympäristöstä vai ryhmäpaine. Viimeksi mainittu osoittautui selvästi tärkeimmäksi vaikuttimeksi. Kokeessa eri koehenkilöryhmät saivat kotonaan olevaan monitorointilaitteeseen eri tietoja: osa oman sähkönkulutuksensa hinnan, osa kulutettujen kilowattien määrän ja osa vertailun siitä, paljonko itse käyttää sähköä suhteessa naapureihinsa. Kokeessa havaittiin, että naapuriin vertaaminen oli tehokkain motivaattori oman sähkönkulutuksen vähentämiseen. Kahden vuoden seurannassa itseään muihin vertailleet vähensivät energiankäyttöään keskimäärin viidellä prosentilla. Ilmiö oli vahvimmillaan niissä kotitalouksissa, jotka kokivat yhteenkuuluvuutta naapureidensa kanssa. Toisessa tutkimuksessa havaittiin kannustavilla hymiöillä olevan vaikutusta energiankulutukseen. Osallistujille postitettiin heidän sähkönkäyttöään koskeva raportti, jossa saattoi parhaassa tapauksessa olla peräti kaksi hymynaamaa ja muistutus siitä, että on parempi energiansäästäjä kuin naapurinsa. Tämän viestin saatuaan ihmiset todennäköisemmin pitivät yllä energiaa säästävää käytöstään. Ihmiset haluavat saada tunnustusta hyvistä teoistaan. Tähän perustuu arjen ilmastotekojen mielekkyys. Jos haluaisi maksimoida omien ilmastotekojensa vaikutuksen, pitäisi tehdä naapurinsa kateellisiksi ja olla samastuttava. Se on kieltämättä vaikeaa, mutta aina voi yrittää. Esimerkiksi matkustamalla maata pitkin Madridista Helsinkiin. V arasin menolentoni Madridiin hetkessä Momondon kautta. Lento kokouksen alkua edeltävälle sunnuntaille – päivälle, jolloin kaikki olivat ryntäämässä Madridiin – maksoi 141 euroa. Paluumatkaa suunnittelin kauemmin. Maata pitkin matkaaminen oli minulle uutta, ja opeteltavaa oli paljon. Varasin matkani kolmen eri palveluntarjoajan kautta, neljässä erillisessä osassa. Valitsemani reitti kulki Madridista Barcelonan, Avignonin, Frankfurtin, Berliinin ja Tallinnan kautta Helsinkiin. Varausvaiheessa tälle yhdensuuntaiselle matkakokonaisuudelle kertyi hintaa 249 euroa, eikä summaan sisältynyt ruokaja taksikustannuksia. Maata pitkin matkustaminen on monille harrastus. Facebookin Maata pitkin matkustavat -ryhmässä on yli 20 000 jäsentä, ja siellä jaetaan aktiivisesti vinkkejä hyviin reitteihin ja hintoihin. Lisäksi maatapitkin.net-sivusto vinkkaa Suomesta lähtevälle parhaita reittimahdollisuuksia lähes koko Eurooppaan. Sivustojen vinkkejä noudattamalla olisin saanut lyhennettyä matka-aikaani vuorokaudella, ja silti matkani kustannukset olisivat pysyneet kutakuinkin samoina. Mikään yksittäinen palvelu ei optimoi reittiä puolestani Momondon tapaisesti, ja syvällinen oma perehtyminen vie aikaa. Sitä paitsi: vaikka olisin kuinka perehtynyt, en olisi osannut varautua niihin vaikeuksiin, jotka minua reitilläni odottivat. P erillä Madridissa kuulen Ranskassa alkavista suurlakoista. Espanjasta ei pääse Suomeen maata pitkin kulkematta Ranskan läpi. Voi hitto. Olen ostanut Avignonista Berliiniin kulkevan junamatkan saksalaiselta junayhtiöltä. En löydä heidän nettisivuiltaan tietoa siitä, kulkeeko junani, enkä saa vastausta mailiini. Puhelinlinjoilla on jonoa. Päätän luottaa siihen, ettei saksalaisella yrityksellä ole intressejä lakkoilla Ranskassa. Aamupalapöydässä vitsailemme eteläeurooppalaisten ilmastoaktiivien kanssa ranskalaisista ja lakoista sekä saksalaisista ja saksalaisten junista. Siitä miten niihin, jos johonkin, voi aina luottaa. Hyvästelen Madridin lauantaiaamuna. Bussimatka halki Espanjan on hieno. Paljon korkeusvaihteluita, matalaa metsää ylängöillä ja keltaisenruskeaa maastoa. Pilvetön sininen taivas ja vihreä kasvillisuusmatto, josta kallioseinä puskee esiin aika ajoin. Karuhkoilla kasvupaikoilla on aina ollut erityinen paikka sydämessäni. Avignonissa matkani kuitenkin tyssää. Junani Frankfurtiin ei kulje. Taksikuski sen kertoo. Hän tietää sivuston, jolta junien kulun voi tarkistaa. Taksikuski kysyy, mihin mennään. Kello on kolme aamuyöllä. Asema aukeaa vasta aamukahdeksalta, sillä muitakaan junia ei lakon vuoksi juuri kulje. Aseman läheisyydessä avoinna on vain hotelleja, ja aamun ensimmäinen juna lähtee vartin yli yhdeksän. Minulla ei ole wifiä. Äh. Mennään sinne hotellille. Y stäväni matkusti joulukuussa 2016 lentäen Montrealista Helsinkiin. Matkaan kuului välilaskut Torontossa ja Reykjavikissa. Torontossa koneessa ilmeni moottorivika, minkä vuoksi lähtö viivästyi, ja Reykjavikissa ystäväni tajusi päivän viimeisen koneen Helsinkiin jo lähteneen. Lentoyhtiö riensi apuun: ystävälleni järjestettiin hotellimajoitus Madridin ilmastokokoukseen osallistunut Anna Isotalo päätti palata Helsinkiin maata pitkin. Matkalla kaikki oli vähällä mennä pieleen. Miksi lentämisen välttely on niin vaikeaa, ja mitä Euroopassa pitäisi tehdä, jotta tilanne muuttuisi?
l e n t o k o n e j u n a b u s s i l a i va m e n o h e l s i n k i m a d r i d h i n t a m a t k a a i k a k i l o m e t r i t 141 € 7 h 55 m i n 2 952 pa l u u m a d r i d b a r c e l o n a b a r c e l o n a av i g n o n av i g n o n pa r i i s i pa r i i s i b r y s s e l b r y s s e l b e r l i i n i b e r l i i n i t a l l i n n a t a l l i n n a h e l s i n k i y h t. h i n t a m a t k a a i k a k i l o m e t r i t 23 € 95 € * * * * s is . h o t e l l i ** a v ig n o n b e r l ii n i l ip u n h in t a 30 € 38 € 55 € 15 € 380 € 7 h 50 m i n 6 h 4 m i n 4 h 20 m i n 11 h 25 m i n 26 h 30 m i n 2 h 30 m i n 62 h 15 m i n 3 h 625 4 30 321 765 155 4 9 4 478 693 12 4 €
YLIOPPILASLEHTI NRO 2 2020 24
YLIOPPILASLEHTI NRO 2 2020 25 Reykjavikiin ja paikka seuraavan aamun ensimmäiselle Helsingin lennolle. Yhtiö tarjosi myös bussin hotellille, aamupalan, kaksi lounaslippua ja kuljetuksen takaisin kentälle. Kotiin päästyään ystäväni täytti saman lentoyhtiön nettisivuilla helppokäyttöisen korvauslomakkeen, jonka seurauksena hänen tililleen maksettiin viivästymisestä 600 euron vakiokorvaus. EU-säädös 261/2004 suojaa matkaajia EU-alueella. Säädöksen mukaan asiakas on oikeutettu lennon lentoyhtiön maksamaan korvaukseen, jos lento saapuu määränpäähän vähintään kolme tuntia jäljessä aikataulustaan, ja jos myöhästymisen syynä eivät ole olleet niin kutsutut poikkeukselliset olosuhteet, kuten huono sää. Porrastetusta taulukosta on helppo tarkistaa, minkä suuruisiin korvauksiin on oikeutettu. Markkinoille on tullut yrityksiä, jotka ovat erikoistuneet kuluttajien auttamiseen korvausten hakemisessa. Valituksista ja oikeudenkäynneistä on tullut liiketoimintaa. Oikeudessa on istuttu, ja ennakkotapauk sia on kertynyt. Lentoyhtiöiltä on monin paikoin viety nikotteluvara säädösten noudattamisesta. Vaikka lentomatkustajien oikeuksien toteutumisesta yhä kiistellään paljon, on polkua myös tallattu uusille kulkijoille helpommaksi. Lakot ovat usein evänneet asiakkaalta oikeuden vakiokorvaukseen. Mutta vaikka korvauksia ei saisikaan, lentoyhtiöt yleensä uudelleenreitittävät lakon vuoksi vaikeuksiin joutuneita asiakkaitaan. Minä olen kuitenkin aamuyöllä Avignonissa pohtimassa lentoyhtiön henkilökunnan sijaan taksikuskin ja hotellin respan kanssa sitä, miten pääsisin mahdollisimman nopeasti mahdollisimman kauas. Bussi Berliinistä Tallinnaan lähtisi puolentoista vuorokauden kuluttua, ja siihen pitäisi ehtiä. ”Etkö tosiaan voi matkustaa lentäen? Onpa hankalaa!” Ainoa aamulla lähtevä juna kulkee Pariisiin ja on tietysti loppuunmyyty. Emme kuitenkaan keksi muuta mahdollisuutta päästä Berliiniin ajoissa kuin sen, että yritän hypätä tuohon loppuunmyytyyn junaan ja jatkan Pariisista bussilla Brysselin kautta Berliiniin. Ehdotukseni liftaamisesta saa respan puistelemaan päätään. Ostan bussiliput ja otan hotellista huoneen, jossa nukun muutaman tunnin. Aamulla menen asemalle juttelemaan tilanteestani. Asiakaspalvelun työntekijät ovat ystävällisiä ja suhtautuvat minuun myötätuntoisesti. Saan paperiseen Frankfurtin junalippuuni leiman ja asiakaspalvelijan käsin kirjoittaman sepustuksen siitä, että he ovat antaneet minulle luvan matkustaa tällä Frankfurtin lipulla Pariisiin. Olo on helpottunut. Liputta ja ilman henkilökunnan apua junaan ei olisi päässyt – liput kun skannataan asemalla sähköisellä portilla, joka päästää vain lipullisen matkustajan laiturialueelle. M yös junamatkustajalla on EU:n takaamia oikeuksia. Jos juna esimerkiksi myöhästyy yli kaksi tuntia, junalipun hinnasta saa puolet takaisin. Peruuntuneen matkan osalta myös korvaavan reitin kulut maksetaan, jos junayhtiö itse ei ole järjestänyt korvaavaa reittiä. Vakuutusyhtiötkin usein auttavat, jos jatkoyhteyteen ei ehdi ja matkavakuutus on kunnossa. Minun osaltani kaikki meni lopulta hyvin. Ehdin bussiini Berliinissä, ja saksalainen junayhtiö korvasi minulle jälkikäteen EU-oikeuksiini kuuluvan vakiokorvauksen, kun tiesin sitä vaatia. Jouduin kuitenkin selvittämään itse, kulkeeko junani ylipäätään, sekä keksimään itselleni uuden reitin. Saksalaiselta junayhtiöltä ei matkaa tehdessä saanut minkäänlaista apua – vain lakisääteisiä korvauksia matkan päätyttyä. Jos olisin myöhästynyt Berliinissä bussistani, olisin EU-vakiokorvauksien sijaan hakenut korvauksia vakuutusyhtiöltä. Se on mutkikkaampaa, enkä välttämättä olisi korvauksia saanut, kysehän oli lakosta. Mitä pidemmän matkan maata pitkin tekee, sitä suuremman määrän erillisiä palveluntarjoajia tarvitsee. Jokainen palveluntarjoaja on vastuussa vain pienestä osasta reittiä. Kenenkään ei tarvitse avustaa matkustajaa tämän lopulliseen päämäärään. Vaikka kaikki liput olisi ostettu samalta myyjältä, junalla ja linja-autolla matkustettaessa jokaista erillistä matkanpätkää voivat koskea eri operoivan yrityksen matkustusehdot. Isoilla lentokentillä taas on ympäri vuorokauden asiakaspalvelijoita, joilta voi pyytää apua. Sekin kätevä puoli lentämisessä on, että ikävien kohteiden yli pääsee hetkessä. Ei tarvitse välittää ranskalaisten lakosta, jos on matkalla Espanjasta Suomeen, eikä yleensä pohtia sellaisten maiden poliittisia epävakauksia, joiden yli on aikeissa lentää. Maata pitkin matkatessa pitää kulkea valtioiden läpi. Se vaatii viisumeita ja uutisten lukua, toisin sanoen omaa vaivannäköä. M iksi meillä ei sitten ole junien ja linja-autojen Momondoa? Sehän tekisi kaikesta paljon helpompaa. Momondon ero suhteessa eurooppalaisiin junaja bussilippujen varaussivustoihin kuten thetrainline.comiin ja Omioon on se, että Momondo ei myy kuluttajalle mitään. Momondo kokoaa yhteen lentoyhtiöiden ja nettimatkatoimistojen palveluita, joille kuluttaja voi siirtyä linkkejä käyttäen. Palveluita ja palvelun tasoa on moneen lähtöön, mutta ainakin ne on koottu yhteen. Ja jos koko matka on myyty samalle lipulle, pätevät koko matkaan samat oikeudet. Mitä maata pitkin matkustamiseen tulee, kunnollisia nettimatkatoimistoja ei ole syntynyt. Useampi rinnakkainen palvelu Euroopassa kyllä kokoaa joidenkin kansallisten yhtiöiden lipunvarausdataa yhteen, mutta myyntikonsepti on eri kuin Momondolla. Reittiyhdistelmiä laskevat palveluntarjoajat kutsuvat itseään travel search tooleiksi erottautuakseen matkatoimistopalvelumallista. Näin niiden ei tarvitse kantaa vastuuta kuluttajan oikeusturvasta koko reitillä. Sivustot myös veloittavat palvelumaksuja löydetyistä yhdistelmistä, mutta tulkitsevat liput erikseen eri palveluista ostetuiksi. Minun tapauksessani varausalustani ei välttämättä toimittanut edes yhteystietojani saksalaiselle junayhtiölle. Jonkinlaisia hahmotelmia laaja-alaisemmasta reittisuunnittelusta on kyllä ollut, mutta kansallisten yhtiöiden ei ole pakko jakaa dataansa tällaisille palveluntarjoajille. Yhteinen tahtotila yhteen varausjärjestelmään on puuttunut muun muassa siksi, että naapurivaltioiden junaja bussiyhtiöt saattavat olla kilpailijoita keskenään ja myydä lippuja samoille reiteille. Sen vuoksi ne eivät jaa omaehtoisesti tietojaan toisen yhtiön reittien ja hintojen kanssa helposti vertailtaviksi. ”Eri valtioiden rinnakkaisten kansallisten järjestelmien yhteishankkeita voisi ehkä syntyä, jos yhteistyö olisi edellytys esimerkiksi EU:n kehittämisrahan saamiselle”, pohtii Jyväskylän yliopiston kauppatieteiden laitoksen tutkija Stefan Baumeister. Keväällä 2019 julkaistiin Baumeisterin artikkeli, jossa tutkittiin, mitä vaikutuksia Suomen sisäisistä lennoista luopumisella voisi olla kansallisten päästöjen kannalta. Tutkimuksessa todettiin, että vain harvat lentovälit Suomen sisällä ylipäätään lyhentävät matkustuksen kokonaisaikaa, eivätkä junat ja bussit keskimäärin ole niin täysiä, etteikö matkustajia voisi ohjata niihin lisää. Baumeisterin mukaan tutkimuksesta riippuen suurnopeusjunien on arvioitu olevan jopa 800–1000 kilometrin matkoilla ajallisesti kilpakykyisiä lentomatkustamisen kanssa. Suurnopeusjunaratojen rakentaminen on kallista, mutta Euroopassa isojen asumiskeskittymien välille rakennetut ratahankkeet todella vähentävät lentomatkustuksen tarvetta. Euroopassa lentomatkustusta vähentävät muun muassa Lontoon ja Pariisin välinen alle 500 kilometrin rata ja noin 800-kilometrinen rata Pariisin ja Marseillen välillä. Pitkiä ratayhteyksiä olisi kuitenkin syytä rakentaa lisää, Baumeister sanoo. Parhaat pitkät suurnopeusrataesimerkit löytyvät Kiinasta. Suomi on liian pieni markkina-alue siihen, että tänne kannattaisi rakentaa pitkiä suurnopeusjunaratoja. Tämänhetkisten pitkien junareittien matka-aikoja on kuitenkin mahdollista lyhentää uudistamalla raiteita niin, että niillä voi olemassa olevalla kalustolla ajaa lujempaa ja ettei vastaantulevaa junaliikennettä tarvitse jäädä odottamaan, Baumeister selittää. Jos kokonaismatka-aika vaikkapa Helsingistä Ouluun saadaan lyhenemään, vähenee paine lentomatkustukseen. Siksi esimerkiksi Suomi -rata-hankkeen tunnin junalla Helsingistä Tampereelle on merkitystä muillekin kuin Tampereen ja pääkaupunkiseudun asukkaille.
YLIOPPILASLEHTI NRO 2 2020 26 Pidempiä asemavälejä voidaan sujuvoittaa myös yöjunilla. Ruotsin liikennevirasto on raportissaan tammikuussa arvioinut, että mukavuusrajoja hipova enimmäismatka-aika tavallisille yöjunaa käyttäville työmatkailijoille on 12 tuntia, ja vapaa-ajan matkaajille 17 tuntia. Näihin arvioihin perustuvat myös ruotsalaiset Keski-Euroopan matkoihin kohdistuvat ratainfran parannushankkeet, kuten tuleva kymmenen tunnin yöjunayhteys Malmöstä Kölniin, jonka avulla esimerkiksi Tukholmasta Brysseliin voisi kulkea 17 tunnissa. Ruotsin lisäksi yöjuniin panostavat tällä hetkellä esimerkiksi Itävalta ja Saksa. Erityisesti Ruotsin toimista tulevat hyötymään myös suomalaiset, sillä tällä hetkellä iso osa suomalaisten Keski-Eurooppaan maata pitkin tekemistä matkoista kulkee Tukholman kautta. M atkani Madridista Helsinkiin kestää kolme ja puoli vuorokautta. Tiistai-iltana Tallinnan-lautan buffassa olen tuskallisen tietoinen siitä, että kävin suihkussa viimeksi lauantaina Avignonissa. Olen pessyt hampaani ja harjannut hiukseni säännöllisesti, mutten ole vaihtanut vaatteitani. Bussissa istuessa housuni ovat hanganneet ihoani vatsan seudulta. Googlaan, voiko näin lyhyessä ajassa saada alkavan makuuhaavan. Ilmeisesti voi. Jos olisin menossa työtapaamiseen, en voisi saapua sinne suoraan asemalta näin pitkän matkustamisen jälkeen. En tässä kunnossa. Lentokentillä on usein peseytymistiloja, joissa voi siistiytyä pitkän matkan jälkeen. Junaja linja-autoasemilla on likaisia vessoja, joissa asiointi maksaa – ei siksi, että niitä pidettäisiin siisteinä, vaan siksi, etteivät laitapuolen kulkijat viihtyisi niissä. Yöjunalla ja laivalla matkatessa voi sentään varata hytin, jonka palveluihin suihkut kuuluvat. Hytillisillä yöjunilla matkaaminen on kuitenkin selvästi kalliimpaa kuin esimerkiksi yöbussilla. Yöjuniin mahtuu vähemmän matkustajia, ja niiden operoiminen vaatii enemmän henkilökuntaa. Bisnesmatkustajalla ja keskituloisella turistilla on sellaiseen varaa, mutta opiskelijaa hyttimaksu kirpaisee. Mukava maata pitkin matkustaminen on useimmiten varakkaiden etuoikeus. Lentämiseen on varaa paljon suuremmalla joukolla. S uurin ongelma Euroopan sisäisessä matkustamisessa onkin lentomatkustamisen halpa hinta. 60ja 70-luvuilla Eurooppaan rakennettiin kattava lentokenttäinfrastruktuuri, ja 2000-luvulla lentämisen kustannukset ovat laskeneet niin paljon, ettei junatai bussimatkailun mukavuutta ole aikoihin tarvinnut todella kehittää. Lentoyhtiöiden hyvin harvoin tarvitsee maksaa veroa kerosiinipolttoaineista, vaikka kaikissa muissa matkustusmuodoissa maksetaan polttoaineveroja. Suomen sisäisistä lennoista maksetaan kymmenen prosentin arvonlisäveroa, yhtä paljon kuin junaja bussilipuista. Kansainvälisillä lennoilla arvonlisäveroa ei ole. Tätä luonnehditaan usein lentomatkailulle ohjatuksi tueksi. Tällä hetkellä liian halpoja lentoja voidaan jonkin verran kallistaa lentoveroilla. Niitä on jo nyt käytössä muun muassa Britanniassa, Ranskassa, Saksassa, Norjassa ja Ruotsissa. Verotustavat ja -motiivit ovat vaihtelevia. Laaja kansallinen lentoveropohdinta on hyvä tapa herättää keskustelua erilaisista matkustusmuodoista. Viime vuonna Ruotsissa lentomatkustaminen väheni neljä prosenttia. Osa pitää tätä lentoveron ansiona, osa puolestaan lentohäpeän. Yhtä kaikki, Ruotsin liikennevirasto selvittää aktiivisesti uusia vähäpäästöisempiä matkustustapoja Keski-Eurooppaan. Kerosiinipolttoaineiden Euroopan laajuisesta verotuksesta on olemassa myös EU-kansalaisaloite. Mennäkseen EU:n komission käsiteltäväksi aloite vaatisi toukokuuhun mennessä miljoona allekirjoitusta. Tähän mennessä allekirjoituksia on kertynyt noin 70000. Lisäksi Euroopan laajuinen aloite kohtaisi todennäköisesti pahaa vastatuulta komission käsittelyssä; mennäkseen läpi aloite vaatisi kaikkien valtioiden hyväksynnän. Siksi kansallisilla lentoveroilla on tällä hetkellä enemmän merkitystä. Erityisen hyvin sellaisilla voitaisiin vaikuttaa valtion sisäisten lentojen hintoihin. Lentoverojen lisäksi junaja bussilippujen hintoja on saatava alas, jos maata pitkin matkustamista mielitään lisätä. Esimerkiksi paljon henkilöstöä vaativia yöjunia on tämänhetkisillä täyttöasteilla haastavaa pyörittää markkinaehtoisilla hinnoilla. Jos haluamme lisää yöjunia, on täyttöasteita luultavasti lisättävä ensin valtioiden tai EU:n tuilla ja sen myötä lippujen alennuksilla. Siten voimme ajan kuluessa tehdä niistä myös taloudellisesti kannattavia. V altiot ovat perinteisesti halunneet edistää vientiä ja turismia, ja lisää turisteja toivotaankin yhä lähes joka puolelle maailmaa. Yksi syy pienten kansallisten lentokenttien ylläpitoon on ollut luoda turisteille vaivattomia matkustusketjuja muuallekin kuin suurimpiin asukaskeskittymiin. Saksassa tähän ongelmaan on tartuttu junaja lentoyhtiöiden yhteistyöllä, ja niin voitaisiin tehdä myös Suomessa, Baumeister sanoo. Jos Finnair ja VR tekisivät yhteistyötä, lentovarausjärjestelmään voisi integroida junalipun oston niin, että koko matkaketjun voi ostaa yhdellä kertaa, Baumeister selittää. Tämä vähentäisi tarvetta pienille kansallisille lentokentille. Baumeister huomauttaa, että kotimaan lentojen vähentäminen olisi konkreettinen tapa edistää tavoitetta hiilineutraalista Suomesta vuonna 2035. Hyviä merkkejä on sentään nähtävissä. Euroopan komissio julkaisi joulukuussa European Green Deal -mietinnön, joka lupasi laittaa käyttäjän etusijalle taatakseen kestävämmän liikkuvuuden EU-alueen sisällä. Myös kulkuvälineen saastuttavuuden luvattiin jatkossa näkyvän lippujen hinnoissa. Yksilölläkin on mahdollisuus vaikuttaa. Vaikka maata pitkin matkustus kehittyy hitaasti, tarvitsemme pioneereja, jotka ovat valmiita matkaamaan junilla ja busseilla jo nyt, vaikka niihin liittyvät palvelut ovat monin osin kehnoja ja keskeneräisiä. Näiden pioneerien ei tule olla turhan tyytyväisiä, sillä ongelmakohtien äänekäs esiin nostaminen vauhdittaa ongelmien korjaantumista. Junamatkustaminen Euroopassa tuo monille mieleen Interrailillä koetut seikkailut. Välivuottaan viettävä nuori ihminen nukkumassa aseman penkillä on jokseenkin romanttinen ajatus. Näiden mielikuvien ylläpidossa on kuitenkin ongelmansa, sillä niiden avulla maata pitkin matkustamista markkinoidaan vain hyvin pienelle, seikkailunhaluiselle ihmisryhmälle. Ne eivät saa massoja liikkeelle. Jotta päästöt saadaan laskemaan, pitää matkustajakuntaan saada muitakin kuin oman elämänsä ekojeesuksia. A jattelumme lentämisestä on vinoutunut. Vaikka tuomitsemme pitkien lentojen päästöt, pidämme usein Euroopan sisällä lentämistä hyväksyttävänä, koska yksittäisen lennon kokonaispäästöt ovat mannertenvälistä lentoa pienemmät. Lähilennot ovat kuitenkin lennoista turhimpia, sillä ne olisivat kaikkein helpoimmin korvattavissa muilla matkustusmuodoilla. Lyhyiden lentojen päästöt ovat keskimäärin kuljettua kilometriä kohden korkeammat. Lentomatkustaminen ei ole ihmisoikeus. Vaivattoman matkustamisen mahdollisuus on ylipäätään tuore. Mihinkään lentoon ei pitäisi suhtautua kevyesti. Vuonna 2017 arvioitiin, että 80 prosenttia maailman väestöstä ei ole koskaan istunut lentokoneessa. Vuoden 2019 aikana vain kolme prosenttia maailman väestöstä lensi. Nykyinen normaali, jossa suuri länsimainen keskiluokka voi lähteä lentomatkalle mitä pienimmästä mielijohteesta, tulee aktiivisesti kyseenalaistaa. Lentopäästöjen jatkuva kasvu vesittää kaikkia muita päästövähennyksiä. Lentoteollisuus arvioi vuonna 2018, että lentomatkustaminen tuplaantuisi kahtena seuraavana vuosikymmenenä. Kun ilmailujärjestöt kuten IATA puhuvat hiilineutraalista ilmailun kasvusta, tarkoittavat ne pitkälti kasvavien päästöjensä kompensointia. Se ei kuulosta ratkaisulta. Oliko matkani Madridiin oikeutettu? Minähän hyödynnän siellä oppimaani vähentääkseni päästöjä. Kirjoitin tämän jutunkin. Moral licensing.
27
YLIOPPILASLEHTI NRO 2 2020 28 Pääoma
Pääoma Instagram-aikakaudella ulkonäköön panostaminen on kannattava sijoitus. Se tarkoittaa loputonta taistelua aikaa vastaan – etenkin, jos sattuu olemaan nainen. KIRJOITTI SUSANNE SALMI KUVASI VIIVI PROKOFJEV 29 YLIOPPILASLEHTI NRO 2 2020
YLIOPPILASLEHTI NRO 2 2020 30 e alkoi vasemman silmän yläpuolelta. Ensin pieni katkoviivan pätkä Hitaasti mutta vääjäämättä kuukausi kuukaudelta se eteni kohti otsan keskikohtaa Ei saakeli olin rupsahtamassa Sanat ilmestyvät kirjain kerrallaan Helsingin Taide hallin seinällä olevalle televisioruudulle. Taustalta kuuluu miehen puhetta. Erotan sanat ”symmetria” ja ”ovaalinmuotoinen”. Kamera kuvaa naisen päätä, joka saa yhä uusia muotoja: nenä pienenee, silmäluomet kohoavat, leukaperiä levennetään. Välillä päätä mittaillaan viivoittimella. Ylimääräinen liha tipahtelee riekaleina maahan. Kyseessä on muovailuvahasta tehty kopio kuvataiteilija Leena Pukin päästä. Vuonna 2017 valmistuneen animaatioteoksen nimi on Täydellisyyttä etsimässä. Videolla Pukki tiedustelee neljän plastiikkakirurgin näkemystä siitä, miten hänen kasvoistaan voitaisiin tehdä kauneusihanteen mukaiset, ja muokkaa muovailuvahapäätä sen mukaan. Taidehalliin teos päätyi osana Nuoret 2019 -näyttelyä. Kauneusihanteissa mitattuna nuori aikuinenkin on kuitenkin jo vähän vanha. Kaupungilla tarkkailin vastaantulevia kasvonahkoja ja arvailin ikiä ja elämäntapoja, teoksen kertoja luonnehtii tuntojaan. Vuotta myöhemmin Pukki, 35, seisoo työhuoneellaan Roihupellossa ja esittelee luumäkeläisestä metsästä löytämäänsä limasientä. Timelapse-kamera ikuistaa pöydällä möllöttävän keltaisen sienirihmaston kolmen minuutin välein. Työn alla on tulevaisuuteen sijoittuva, posthumanistinen videoinstallaatio. Sen tekeminen on helpompaa kuin kauneusihanteita käsittelevän installaation, joka Pukin mukaan oli ”kiusallinen teos”. ”Oli vähän syyllinen olo, että teen jotain niin pinnallista: veistän monta viikkoa omaa rintakuvaani millintarkasti työhuoneella”, Pukki kertoo nauraen, mutta korjaa itseään heti perään: yksityinen on yleistä, ja ulkonäkö vaikuttaa niin ihmissuhteisiin, työelämässä menestymiseen kuin mielenterveyteen. Täydellisyyttä etsimässä syntyi taiteilijan kolmenkympin kriisistä. Pukki syytteli itseään auringonottoon ja juhlimiseen sortumisesta ja analysoi lähes pakkomielteisesti ystäviensä kasvoilla tapahtuvia muutoksia. Hän ei pitänyt näistä ajatuksista, mutta niin vain ne ottivat hänestä vallan. ”Mua häiritsee todella paljon, miten oletusarvo on se, että naisoletettuna olet jatkuvasti epätyytyväinen itseesi. Ja se, miten paljon aikaa ja energiaa siihen tuhlataan. Kauneusleikkaus on äärimmäinen tulos sellaisesta ajattelusta.” Ulkonäkö on pääomaa, jonka kerryttäminen auttaa menestymään elämässä, argumentoivat myös tuoreen Ulkonäköyhteiskunta-teoksen kirjoittaneet taloussosiologian tutkijat. Instagram-ajassa täydellisyyttä etsii yhä useampi. T örmään juhlissa puolituttuun mieheen, jota en ole muutamaan vuoteen tavannut. Hänellä on tapana kommentoida kuviani sosiaalisessa mediassa. Sanaton, kuuluu viimeisin ulostulo (kommentti rannalla otettuun kuvaan, lähetetty pikkutunneilla). Siksi arvelen, ettei parin vuoden tauko tapaamisten välillä ole vaikuttanut näennäislämpimiin väleihimme mitenkään. Tuttava ei tunnista minua. Seuraa tilanteen setvimistä ja vaivaantunut halaus. Sitten mies huomaa hämmennykseni ja alkaa perustella erhettään. ”Sä näytät erilaiselta kuin ennen. Sä oot jotenkin… vanhempi. Ja sun naama näyttää paljon pitkulaisemmalta”, hän sanoo, ja minä hymyilen, hymyilen kuten olen jo vuosia aiemmin oppinut tekemään, vaikka tekisi mieli motata. ”Mutta siis vanheneminen pukee sua. Sä oot jotenkin tosi chic!” hän lisää. Vastaan kiitos kiitos, ihana kuulla, sä se vain näytät aina yhtä nuorelta, hei sori mun täytyy nyt käydä puuteroimassa nenä mutta jutellaanko myöhemmin lisää. Peruutan edelleen hymyillen vessaan, lukittaudun koppiin ja itken. Mistä moinen turhanpäiväinen vollotus? Eikö tämä ole maailman typerin motiivi itkulle, saati sitten lehtijutulle? [P]itää korostaa feminismiään, vaikka kirjoittaisi tasan siitä, mikä on kirjallisuuskaanonissa ollut naisen paikka: naisena olemisesta. Vakavat aiheet jätetään miehille, kuvailee toimittaja Oskari Onninen 2020-luvun kulttuurikeskustelua helmikuussa ilmestyneessä Imagessa. Siitäkö tästäkin tekstissä on kysymys – jostain niin vähäpätöisestä ja pinnallisesta kuin naiseus? Mutta jumalauta, tämä on vakava asia. Ajatuskulku on ympäröivän yhteiskunnan minulle pakkosyöttämä, ja se menee kutakuinkin näin: noin kolmekymppisenä kollageenin tuotanto naisen kehossa loppuu. Seuraa rupsahdus, ryppyjen pandemia, jonka leviämisnopeutta on vaikea ennakoida mutta joka saattaa osoittautua pelättyäkin kohtalokkaammaksi. Ensin katoaa romantiikka, sitten työmahdollisuudet. Loppu on kieriskelyä kohti näkymättömyyttä ja lopulta kuolemaa. Hyvät geenit ja taitava plastiikkakirurgi tosin voivat kääntää historian suunnan. Ihanteellisena lopputulemana on Super Bowlin väliaikashow’llaan internetin räjäyttänyt Jennifer Lopez, joka 50-vuotiaana näyttää parikymppiseltä. Pidänkö tällaista ajattelua totuutena? En tietenkään. Vaikuttaako se silti siihen, paljonko käytän aikaa peilin edessä, kuinka paljon rahaa kulutan ulkonäkööni tai kuinka itsevarma fiilis minulla on, kun lähden lauantai-iltana ulos? Taatusti. Nainen kuolee kaksi kertaa: ensimmäisen kerran silloin, kun huomaa rapistuvansa, kirjoitti berliiniläinen lääkäri J. F. Kapp vuonna 1919 ilmestyneessä taskukirjassaan Ennenaikainen vanhentuminen – sen syyt ja ehkäisykeinot. Tätä ummehtunutta ajatusta ovat sittemmin implikoineet lukemattomat hurmurinäyttelijät, playboy-poliitikot ja Ylilaudalta maneerinsa omaksuneet twitteristit. Ja aina jostain ilmestyy evoluutiopsykologi Markus J. Rantala kertomaan, että näin asia nyt vain on. Mies valitsee nuoren ja kauneimman, ja lopulta kaikki häviävät, uutisoi Helsingin Sanomat deittisovellusten keräämän datan perusteella. Jokunen vuosi sitten keski-ikäinen miestoimittaja siteerasi tohtori Kappia Aino-lehden kolumnissa kuin ohimennen ja lisäsi perään disclaimerin: tämä huomio koskee itse asiassa kaikkia ihmisiä. Ihanan modernia, sukupuolittamisesta vapaata ajattelua! Kurjuudessamme olemme kaikki yhtä. Harva nainen kuitenkaan kirjoittaa yhtä huolettomasti, kivuliaan ajatuksen äärelle pysähtymättä. Heidän ulostulonsa näyttävät tältä: Women shouldn’t be scared of ageing – The loss of looks can be liberating, otsikoi Guardianin kolumnisti Gaby Hinsliff, ikään kuin looksien menetys olisi objektiivinen, tieteen metodein mitattavissa oleva tosiasia. The awful day we knew we’d lost our looks: It’s the moment all women dread. Four writers reveal when it hit them, lupaa Daily Mail, ja Iltalehti kiirehtii kääntämään nämä viisaudet suomeksi. Siis mehän oltiin ihan mummoja siellä, luonnehtii 27-vuotias ystävä baari-iltansa kulkua. Koripallokaveri kutsuu kaikenikäisistä koostuvaa peliporukkaamme mammajengiksi. Kun koko ympäröivä maailma yhä vain toistelee ajatusta viimeisestä käyttöpäivästä ja väistämättömästä rupsahtamisesta, on helpointa alkaa kertoa itselleen samaa tarinaa. On parempi ehtiä kuvailla itse itseään mummeliksi kuin antaa muiden tehdä se. Flow-festivaalien jälkimainingeissa stylisti Minttu Vesala on postannut Instagramiin selfien. Vesalalla on paljon pikimustaa silmämeikkiä, kirkkaanpunainen röyhelömekko ja näyttävä pinkki hiippa. Hän on viettänyt viikonlopun yhtenä Flow’n virallisista esibailaajista ja näyttää upealta. Tekno granny greetings!!, kuvatekstissä lukee.
31 YLIOPPILASLEHTI NRO 2 2020 Sä näytät erilaiselta kuin ennen. Sä oot jotenkin… vanhempi LEENA PUKIN VIDEOINSTALLAATIO VUODELTA 2017. ” ”
35 YLIOPPILASLEHTI NRO 2 2020 U lkonäköasiat stressaavat myös miehiä, tutkimusten mukaan yhä enemmän. Tämä näkyy kauneusmarkkinoilla: esimerkiksi Chanel ja Givenchy ovat hiljattain julkistaneet omat meikkisarjat miehille. Edistystä, voisi joku ajatella. Tai sitten: rahastusta, nyt vain tasavertaisesti kaikille sukupuolille. Vanheneminen ja kurtistuminen ei merkitse miehille välittömän inflaation uhkaa, ja siksi asian sulattaminen lienee heille helpompaa. Kun Faceapp viime kesänä julkaisi käsittämättömän aidon oloisen vanhusfiltterin, instastoorit täyttyivät viikoiksi charmanteista herrasmiehistä. Naisvanhuksia ilmestyi ruudulleni vain muutama. Susan Sontag kirjoitti jo 1970-luvulla ikääntymisen tuplastandardista: elämme nuoruutta ihannoivassa kulttuurissa, jossa ikääntyminen ei ole naisille samalla tavalla sallittua kuin miehille. Naisia arvioidaan aina tyttöyden mittatikulla, kun taas miesten kohdalla muilla ominaisuuksilla kuin ulkonäöllä on enemmän väliä. Simone de Beauvoir meni 1940-luvulla vielä pidemmälle. Oikeutus naisen olemassaololle syntyy eroottisesta viehätysvoimasta ja hedelmällisyydestä, de Beauvoir kirjoitti. Ikääntymistä ja sen aiheut tamaa arvonlaskua hän kuvasi brutaalilla sanalla mutilation, silpominen, ja tähdensi naisten joutuvan odottamaan tätä kokemusta kauhulla jo kauan ennen sen toteutumista. De Beauvoir oli oikeassa: me todella murehdimme. Turun yliopiston sosiologian tutkijoiden tekemän kyselytutkimuksen mukaan naiset ovat iästä riippumatta huomattavasti huolestuneempia ikääntymisen vaikutuksesta ulkonäköön kuin miehet. Kaikkein eniten ikääntymisen esteettisistä vaikutuksista hermoilevat 26-35-vuotiaat naiset, mutta huolestuneisuus ulottuu jopa alaikäisiin tyttöihin. Olemme kuin Jean Rhysin Huomenta, keskiyö -romaanin (1939) päähenkilö, joka palaa nuoruutensa Pariisiin vain huomatakseen katkeroituneensa. Mennyttä on viehättävä ulkonäkö, mennyttä lukuisat rakastajat, jäljellä vain hailakka muisto siitä kimalluksesta, mitä elämä kerran saattoi olla: ”Enää en toivo, että minua rakastettaisiin, että olisin kaunis, onnellinen tai menestynyt. Minulla on vain yksi, yksi ainoa toivomus – että minut jätetään rauhaan. Ei enää lääppimistä, ei tirkistelemistä – jättäkää minut rauhaan... (Ja kyllä ne jättävätkin, tyttö kulta.)” M utta tarvitseeko tätä kaikkea ottaa niin tosissaan? Emmekö voisi vain päättää nousta viimein näiden asioiden yläpuolelle ja juhlia ulkonäköämme sellaisena kuin se on? Yhtenäiskulttuuri on kuollut, eläköön individualismi ja erilaiset kehonkuvat! Toimittaja Tuija Siltamäki ihmetteli helmikuisessa Ylen kolumnissaan ”somen ulkonäköpaineista” kauhistumista ja esitti ratkaisuksi ahdistavan somesisällön välttelyä. Meidän pitäisi ottaa enemmän vastuuta itsestämme ja yksinkertaisesti lopettaa täydellisten selfieiden tuijottaminen, Siltamäki kirjoittaa. Niinpä niin – olenhan itsekin jo kertaalleen unfollannut systemaattisesti kaikki tilit, jotka voisivat aiheuttaa turhanpäiväistä ahdistusta. Pois kaikki muotibisnekseen, urheiluun tai influenssaukseen liittyvä, eikä aikaakaan, kun Instagramin explore-näkymä alkoi tyrkyttää lähinnä kuvia kissoista ja auringonlaskuista. Olin onnistunut! Algoritmin huijaaminen ei kuitenkaan ole näin helppoa. Eräänä päivänä tanssitunnin jälkeisessä euforiassa erehdyn seuraamaan Insta gramissa muutamaa modernin tanssin ammattilaista, ja kas: ruudulleni alkaa jälleen pyytämättä ilmestyä bikineissä treenaavia joogaopettajia ja anorektisia ballerinoja. Vähän epämiellyttävältähän se tuntuu. Vaikka ohitan kuvat parilla swaippauksella, ne syöpyvät verkkokalvoilleni ja jäävät alitajuntaani kummittelemaan. Turun yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan yli 60 prosenttia 18–25-vuotiaista naisista ja noin 40 prosenttia 26–35-vuotiaista naisista kokee sosiaalisen median aiheuttavan heille ulkonäköpaineita. Jopa poppari Selena Gomez on sanonut Dazed-verkkomedian haastattelussa Instagramin ”tuhoavan osan sukupolvestani ja heidän identiteetistään”. (27-vuotiaalla Gomezilla on 169 miljoonaa seuraajaa, ja Brandwatch-sivuston mukaan hänen tilinsä on koko Instagramin viidenneksi suosituin.) Ajat olivat kovin erilaiset vielä 2010-luvun alussa, jolloin silloinen mielitiettyni teki vaikutuksen Photoshop-taidoillaan muokkaamalla Facebook-profiilikuvalleni kapeamman nenän. Nyt nenän operointi onnistuu parilla älypuhelimen täppäyksellä. Helpoiten pikakaunistuksen saa aikaa Instagramin tai Snapchatin filttereillä. Erilaisilla ladattavilla sovelluksilla puolestaan syntyy vielä tarkempaa jälkeä. Legendaarisin niistä on julkkistenkin suosima Facetune, mutta vaihtoehtoja löytyy lukuisia. Lataan PicsArt-nimisen sovelluksen ja ryhdyn hommiin. Beautifynimisellä työkalulla voi esimerkiksi heleyttää ihon sävyä, kaventaa nenää, suurentaa silmiä ja poistaa kasvoista kerralla kaikki juonteet. Touhu on oudon koukuttavaa, kuin Simsiä pelaisi. Esseisti Jia Tolentino kirjoitti joulukuussa New Yorkerissa ”Instagram-kasvoista”: sosiaalinen media, kuvankäsittely ja plastiikkakirurgia ovat johtaneet siihen, että somen suosituimmat naiskasvot näyttävät lähes identtisiltä. Ikinuoriin Instagram-kasvoihin kuuluu kissamaiset silmät, pieni nenä, täyteläiset huulet ja korkeat poskipäät. Piirteet vastaavat pitkälti länsimaista, valkoihoista kauneusihannetta, mutta algoritmin suosimissa kasvoissa on myös häivähdys vaikeasti paikannettavaa etnisyyttä. Tämänkaltainen etnisyyksien fetisointi on kauneustrendeille ylipäätään tyypillistä. Beautify-session jälkeen peilikuvani näyttää oudolta: olen ehtinyt jo hiukan kiintyä itse luomaani suurisilmäiseen kyborgiin ja yllätyn, kun todellisuus ei vastaakaan mielikuviani. Ei ihme, että jotkut päättävät ryhtyä toimiin näyttääkseen myös tosielämässä parannellulta versiolta itsestään. Kauneuskirurgisten toimenpiteiden on arvioitu yleistyneen Suomessakin viime vuosina huomattavasti, mutta tarkkoja lukuja ei tiedä kukaan. Jotain voi kuitenkin päätellä selaamalla Jodelin Kauneuskirurgia-kanavaa, jolla on nelisentuhatta jäsentä. Uusia keskusteluja ilmestyy päivittäin useita. Niissä ruoditaan injektiohoitojen tehokkuutta, vinkataan suosikkikirurgeja ja pohditaan, miten järjestää lomaa rintaimplanttileikkauksesta toipumisen ajaksi. 24-vuotias nainen kyselee rasvaimusta ja pakaraimplanteista (joita vain harva kirurgi Suomessa tekee niiden vaarallisuuden vuoksi) päästäkseen eroon lättänästä vartalosta. Kulmien kohotus ja minilift on jo buukattu, sillä nainen haluaa näyttää nuoremmalta. Jatkuva stressi rupsautti ulkonäön, hän kirjoittaa. Kanava vilisee outoja termejä, joista monelle on olemassa oma hashtag Instagramissa. Pian opin, ettei perinteisen kissansilmämeikin tekeminen enää riitä. Nyt muodissa on fox eye, Kendall Jennerin ja Bella Hadidin kasvoilta kopioitu silmän muoto, joka synnytetään kiristämällä silmäkulmien ihoa yläviistoon. After-kuvista minua katselevat sensuellin näköiset naiset, joiden kumpaankin ohimoon on ilmestynyt kaksi pientä mutta ilkeän näköistä reikää. Jos piirrät janan silmänurkasta silmänurkkaan, sen pitäisi olla hieman yläviisto. Sitä pidetään nuorekkaana, sanoo plastiikkakirurgi Leena Pukin videoinstallaatiossakin. B ulevardin klinikan odotusaulassa soi rauhoittava pianomusiikki. Kalliin näköinen parkettilattia narahtaa jalkojen alla kotoisasti. Täällä olet turvassa, se tuntuu sanovan. Perhelääkärin lämmöllä, kuuluu klinikan mainoslause. Ajattelen entistä kämppistäni, jonka kanssa jaoin asunnon eräänä keväänä Washingtonissa. Vaikka kämppis oli vasta 23-vuotias, family doctor oli ehtinyt suositella hänelle botoxia jo moneen kertaan. Ei tarvitsisi sitten myöhemmin laittaa niin paljoa, kun aloittaisi nuorena, lääkäri oli sanonut. Olen tullut tapaamaan klinikalla työskentelevää Sari Levästä. Hän on plastiikkakirurginen sairaanhoitaja, joka tarjoaa muun työnsä ohessa asiakkaille ilmaisia konsultaatioita. Niissä keskustellaan mieltä painavista asioista: nenän kyömystä, otsan juonteista, eriparisista
36 YLIOPPILASLEHTI NRO 2 2020 rinnoista tai tummista silmänalusista. Marionettipoimuista. Sibeliusrypystä… Sibelius-rypystä? ”Se on aika tyypillinen nuorellakin”, Levänen sanoo ja osoittaa otsaansa. ”Mä en saa sitä näkyviin, mutta jos sä rypistät tuota seutua, siihen syntyy pystyjuonteita, jotka ajan kanssa näkyvät myös lepotilassa. Sellainen mietintäryppy. Se on monelle häiritsevä. Botuliinitoksiinilla niitä lihaksia laitetaan lepoon.” Levänen tekee noin kymmenen konsultaatiota viikossa. Lähes jokainen niistä johtaa jonkinlaisiin toimenpiteisiin. Asiakkaat ovat kaiken ikäisiä, nuorimmat tyypillisesti noin kolmekymppisiä. ”Tänne tullaan, kun ensimmäiset ikämuutokset alkavat näkymään. Kolmekymppiset haluavat injektiohoitoja, lähinnä otsajuonteiden hoitoon tai poskipäiden pyöristämiseen”, Levänen selittää ja ojentaa minulle pyöreän peilin. Siitä asiakas saa katsoa itseään ja kertoa, minkä haluaisi muuttuvan. Moni tietää kaiken tarvittavan jo ennakkoon: on googlattu toimenpiteitä, katseltu kuvia Instagramista ja valittu itselle sopiva kirurgi. Sitten on heitä, jotka haluavat freesauttaa ulkonäköään mutta eivät oikein tiedä, miten. Heille Levänen antaa mielellään suosituksia sopivista toimenpiteistä. Levänen on ollut alalla 17 vuotta. Sinä aikana injektiohoidot ovat lisääntyneet tasaisesti, hän sanoo. Niihin lukeutuvat täyteainehoidot, joilla voidaan esimerkiksi lisätä kasvoille nuorekasta täyteläisyyttä ja kimmoisuutta, ja botuliinieli botox-hoidot, joita käytetään muun muassa otsaryppyjen silottamiseen. ”Se on helppo mahdollisuus muokata kasvonpiirteitä, vähän sellainen ruokatuntihoito. Siinä ei tule arpia, eikä iholle tehdä haavoja.” Monet asiakkaat ottavat kasvoihinsa kerralla sekä botoxia että täyteainetta. Koska aineet liukenevat ajan myötä elimistöön, toimenpide on uusittava 5–6 kuukauden välein. Yksi hoitokerta maksaa noin 400–1000 euroa riippuen käytettävästä ainemäärästä. Moni maksaa mukisematta. Ihmisten ajatusmaailma on muuttunut ulkonäkökeskeisemmäksi, Levänen arvioi. Etenkin työssään paljon esillä olevat ihmiset haluavat kohentaa ulkonäköään, mutta myös Snapchatin ja Instagramin vaikutus näkyy vastaanotolla. ”Nuoret kiinnittävät kasvoihinsa enemmän huomiota. Osa uskoo tietävänsä, kumpi on omien kasvojen parempi puoli.” Jia Tolentinon New Yorkeriin kirjoittaman jutun mukaan Los Angelesin luksusplastiikkakirurgeilta tilataan jatkuvasti tiettyjen julkkisnaisten kasvonpiirteitä. Suosituimpia ovat Kendall Jenner, Bella Hadid, Emily Ratajkowski ja Kim Kardashian West. Viimeksi mainitun ulkonäköä ja vartalonmuotoa on Leväsen vastaanotollakin toivottu. Kardashian-henkisiä pakaraimplantteja ei täällä tehdä, mutta keskivartaloa on mahdollista kaventaa rasvaimulla. Siten takamuskin saadaan näyttämään isommalta. Toimenpiteeseen verrattuna ajatus injektiohoidosta tuntuu suorastaan lempeältä: pehmustettuun tuoliin istumaan, piikki naamaan ja takaisin töihin. Parin kuukauden päästä uusiksi. Kuin kampaajalla kävisi. Parantelisinko omia kasvojani? Kenties. Keksin kyllä monia hauskempiakin käyttökohteita rahoilleni, mutta jos yllättäen vaurastuisin, saattaisi pistoshoitojen kierre äkkiä näyttäytyä varteenotettavana vaihtoehtona. Ainakaan en oikein osaa tuomita ketään, joka hommaan ryhtyy. Jos kauneus kerran on pääomaa, ei ole ihme, että poskipäiden kohennus voi tuntua järkisijoitukselta. Vuosia sitten opiskelijaruokalassa istuessa kysyin kavereiltani, minkälaisen kauneusleikkauksen he teettäisivät, jos ilmaiseksi saisivat. Rasvaimu, silikonit ja no en kyllä ikinä ottais mitään mainittiin. Elimme toisenlaisessa todellisuudessa, jossa plastiikkakirurgia kuului lähinnä Hollywoodiin. Instagram perustettiin seuraavana vuonna. K ehnoja Photoshopja Facetune-käsittelyjä paljastava Instagramtili Celebface on julkaissut sarjan vahvasti käsiteltyjä kuvia huippumalli Barbara Palvinista. Why she do that shes too much beautil without facetunes, kommenttikentässä kysellään. Tällainenkin kaksoisstandardi on siis olemassa: kuvien ylenpalttinen käsittely on tarpeetonta ja noloa, jos on tarpeeksi kaunis luonnostaan. Jodelin Blogijuorut-kanavalla (yli 36 000 jäsentä!) spekuloidaan säännöllisesti, millaisia plastiikkakirurgisia toimenpiteitä kellekin influensserille on tehty. Kauniina pidetty ulkomuoto tuo seuraajia, mutta ulkonäön näkyvä muokkaaminen provosoi ihmisiä. Lopetin hänen seuraamisen just sen takia kun rupes liikaa häiritsee nää pistoshoidot ja noi huulet, joku kirjoittaa ketjussa, jossa ihmetellään, miksei suosittu bloggaaja ole kertonut ”totuutta” huultensa parantelusta. Instagramista löytyy myös toisenlainen maailma, jossa kainalokarvat, selluliitti ja muut perinteisesti epäviehättävinä pidetyt ominaisuudet saavat näkyä. Monelle selfiet ovat tapa voimaantua, koska ne tarjoavat mahdollisuuden esittää itsensä juuri haluamassaan valossa. Viime vuosien kehopositiivisuusliikehdintä on alkanut kantaa hedelmää: jopa kadunvarsimainosten naiskuva on alkanut hiljalleen monipuolistua. Siitä huolimatta varsinaiset kauneusihanteet ovat ehkä entistäkin kapeampia. Kaiken kukkuraksi niihin liittyy aiempaa vahvempi luonnollisuuden vaatimus. Bulevardin klinikan asiakkaat toivovat mahdollisimman huomaamattomia toimenpiteitä, ja meikkimaailmassa trendaa no-makeup makeup, jossa kasvoille läträtään kymmeniä eri tuotteita luonnonkauniin lopputuloksen saavuttamiseksi. Se vääristää käsityksemme siitä, miltä aito luonnollisuus näyttää. Kun näyttelijä Keanu Reeves viime syksynä toi punaiselle matolle harmaahiuksisen, tavallisen näköisen naisystävän, internet kohahti. Mutta tukan värjäämättä jättäminen ei tuota voittoa, ja kauneus on aina ollut ennen kaikkea bisnestä. Minullakin on capture youth -niminen rasva ja 80 euroa maksava kuorintavoide. Instagram-aikakausi kiihdyttää näitä kierroksia: en voi millään vippaskonstilla muuttua algoritmin esittelemäksi ihannenaiseksi, mutta jos lakkaan yrittämästä, menetän kaiken. Siksi ostan lisää, uutta, kalliimpaa. Kyllä tää on se Dior-naisen valinta, sanoo tavaratalon meikkimyyjä, ja minä luovutan hänelle kiitollisena rahani. P arikymppisenä kävin toisinaan kosmetologilla poistattamassa ihokarvojani. Opintotuki ei tietenkään olisi riittänyt, mutta olin löytänyt mielestäni edullisen palveluntarjoajan, vain 45 euroa laaki. Halusin olla sileä. Kosmetologi oli punahiuksinen nainen, jonka ikää oli mahdoton arvioida. Hänellä oli näyttävä povi, pulleat huulet ja nukkemaiset silmäripset mutta tavattoman väsynyt katse. Kerran sokerointi teki erityisen kipeää. Paperiliinan päällä vaikeroidessani kosmetologi taputti rohkaisevasti reittäni ja lausui kannustavan aforismin: mitäpä ei nainen tekisi. Hän pyöräytti tulikuuman sokerin kämmenensä sisällä palloksi, asetteli pallon iholleni, riuhtaisi karvat juurineen irti ja mutisi sanat uudelleen itsekseen. Mitäpä ei nainen tekisi. LÄHTEENÄ ON KÄYTETTY IIDA KUKKOSEN, TERO PAJUSEN, OUTI SARPILAN JA ERICA ÅBERGIN TEOSTA ULKONÄKÖYHTEISKUNTA – ULKOINEN OLEMUS PÄÄOMANA 2000-LUVUN SUOMESSA (2019).
YLIOPPILASLEHTI NRO 2 2020 37 Tää on se Dior-naisen valinta Tää on se Dior-naisen valinta”” ””
YLIOPPILASLEHTI NRO 2 2020 HELSINKI 89,7 MHZ OULU 90,9 MHZ TAMPERE 106,8 MHZ ra d io h e ls in k i.f i YSTÄVÄPIIRI KASVAA PÄÄTOIMITTAJA VASTAA Ylioppilaslehden ja muiden Ylioppilaslehden Kustannus Oy : n julkaisujen julkaisemisesta , toimittamisesta ja sisällöstä sekä toimii toimituksen esihenki lönä . Päätoimittaja toimeenpanee yhtiön stra tegiaa , rekrytoi Ylioppilaslehden toimituksen ja vastaa lehden taloudesta Ylioppilaslehden Kustannus Oy : n hallitukselle . Lisäksi päätoi mittaja edustaa lehteä ja nuoren sukupolven ääntä useissa julkisissa yhteyksissä . LÄHIVUOSINA YLIOPPILASLEHDEN tavoitteena on laajentaa kohderyhmäänsä , vahvistaa digi taalisia kanaviaan , monipuolistaa tarjontaan sa sekä kasvattaa tilaajakuntaansa . Hakijalta edellytetään valmiuksia toteuttaa kaikkia näitä painotuksia . HAE YLIOPPILASLEHDEN PÄÄTOIMITTAJAKSI ! Tehtävän menestyksekäs hoitaminen edellyttää : – journalistista osaamista – valmiuksia rekrytointiin ja esihenkilötyöhön – johtamis ja talousosaamista – ymmärrystä media alasta – asiantuntemusta digitaalisesta kerronnasta – näkemystä printti ja digimuotoisen aika kauslehden toimittamisesta ja kehittämisestä Eduksi katsotaan analytiikkaosaaminen , soveltuvat opinnot ja ymmärrys opiskelija maailmasta . PÄÄTOIMITTAJAN PALKKA luontoisetuineen on 3 500 , 00 €/ kk . Lehden toimitus sijaitsee Helsingin Kampissa . Helsingin yliopiston ylioppilaskunta ja Ylioppilaslehden Kustannus Oy hakevat PÄÄTOIMITTAJAA YLIOPPILASLEHTEEN määräaikaiseen työsuhteeseen ajalle 1 . 8 . 2020 31 . 5 . 2022 . Ylioppilaslehden päätoimittajan valintatyö ryhmälle osoitetut hakemukset liitteineen ja juttunäytteineen ( max . 3 ) tulee toimit taa sähköisesti osoitteeseen hallinto @ hyy . fi viimeistään MAANANTAINA 23 . 3 . KLO 12 : 00 . Sähköpostiin tulee merkitä otsikoksi ” Hakemus Ylioppilaslehden päätoimittajaksi ”. HAASTATTELUUN KUTSUTTAVILLE tiedote taan asiasta tiistaina 31 . 3 . Henkilökohtaiset haastattelut järjestetään maanantaina 6 . 4 . klo 9 : 00 15 : 00 . Edustajisto valitsee päätoimitta jan kokouksessaan 23 . 4 ., jolloin esitettävältä / esitettäviltä odotetaan lyhyttä esittelypu heenvuoroa . Kokous alkaa klo 17 . LISÄTIETOJA : Ylioppilaslehden päätoimittaja Susanne Salmi , susanne . salmi @ ylioppilaslehti . fi Päätoimittajan valintaa valmistelevan työ ryhmän puheenjohtaja Taavi Heikkilä , taavi . heikkila @ hyy . fi
KESÄASUNTOJA HELSINGISSÄ 1.5.-31.8. Viikissä LATOKARTANON YO-KYLÄSSÄ. Kannattaa kysellä myös maaliskuun alusta vapautuvia huoneita! Soluasunnot: 215€-290€/kk/asukas Tiedustelut puh. (09) 3877133 toimisto@latokartanonyokyla.fi toimisto@latokartanonyokyla.fi www.latokartanonyokyla.fi AVOIN. JUURI SINULLE. DRAAMAA OPPIMISEEN JYVÄSKYLÄN YLIOPISTON AVOIN YLIOPISTO UUSI OPETETTAVA AINE AVOIN.JYU.FI OTA YHTEYTTÄ: HELP.JYU.FI 040 576 7760 Draamakasvatuksen opinnot Jyväskylässä ja Helsingissä. Haku alkaviin draamakasvatuksen opintoihin: Tutustu uuden opetettavan aineen kelpoisuuden tuoviin opintoihin JYU avoimessa: opiskele joustavasti verkossa, lähiopetusta myös Helsingissä. Aineenopettajakelpoisuuteen vaaditaan opetettavan aineen opintojen lisäksi ylempi korkea-koulututkinto ja opettajan pedagogiset opinnot (60 op). Innostu ja aloita opiskelu Suomen suosituimmassa avoimessa yliopistossa. Meillä on laajat verkkoopintojen mahdollisuudet. Opintojen hinta on enintään 15 e opintopisteeltä. Tutustu tarjontaamme! / PERUSOPINNOT 16.3.–6.4. (kesäopinnot) JA 17.8.–14.9.2020 / AINEOPINNOT 20.4.–11.5.2020 / LUE LISÄÄ: R.JYU.FI/ZSH BO YS & GI RL S OP IS KE LI JA T! ilman ajanvarausta! LEIKKAUS 22e LEIKKAUS + PESU 29e PARTURI-KAMPAAMO LIISANKATU 14 P. (09)2782679, MA–PE 9.30–17.00 OSIS MATTAVAHA 13 20 e Tule tekemään tulevaisuuden Helsinkiä SEURAA @YLIOPPILASLEHTI
YLIOPPILASLEHTI NRO 2 2020 LIBERAALISSA DEMOKRATIASSA pöyristymi nen on luonnonvaroista uusiutuvin . Koska libe ralismin käsitys niin politiikasta kuin ihmisestä on melko rajattu , pöyristely on helppo tapa reagoida , kun rajat ylittyvät . Kansa äänestää EU eron puolesta . ” Erit täin järkyttävää ”, twiittaa liberaali eikä mieti , miksi niin moni vastustaa Euroopan markki navetoista yhdentymistä ja haikailee itsemää räämisen perään . Presidentiksi valitaan äärioikeistolainen tör kyjyrä . ” Olen häkeltynyt ”, liberaali näppäilee puhelimeensa ja miettii , että ovatpa ihmiset tyhmiä , kun eivät äänestä järkevämpiä miljo näärejä suorittamaan leikkauksia . Poliittiseen järjestelmään tuskastuneet ihmi set nostavat perussuomalaiset suosituimmaksi puolueeksi . ” Todella kylmää kyytiä ”, huudah taa liberaali , mutta hillitysti , sillä liberaalin teot ovat hillittyjä ja järkeviä , toisin kuin ei liberaali en . Heitä liberaali kutsuu ” populisteiksi ”. Kansanedustajat eivät enää noudata li beraalia politiikan tekemisen tapaa , vaan ilakoivat kuolemilla ja uhkailevat vähemmis töjä . Mitä tapahtui aikuisuudelle ja ihmisenä Mikä liberaaleja vaivaa ? ESSEE T: PONTUS PUROKURU olemiselle , kysyy liberaali ( ks . Tommi Niemisen avoin kirje kansanedustajille , HS 14 . 2 .). Samaa ihmettelivät keskiaikaiset ruhtinaat ja Ranskan aateliset , kun valtakuntaa mullistel tiin . Maailma on kääntynyt nurin , eikä vanha järjestys toimi . Mikä liberalismia vaivaa ? Vastaus ei ole konservatismi . Niin helpolla vastakkainasettelulla ei tästä suosta selvitä . LIBERALISMI ON romahdellut vuoden 2008 talouskriisistä alkaen poliittisesti , talou dellisesti , kulttuurisesti ja eksistentiaali sesti . Äärioikeisto nousee , talouskasvun ja nuorten toimeentulon käyrät hiipuvat . Liberaaleille hyveille , kuten suvaitsevai suudelle ja kohteliaisuudelle , naureskellaan avoimesti . Ympäristötuhot hävittävät pohjaa kehityskertomuksilta . Mistä sitten puhumme , kun puhumme liberalismista ? Vauraissa länsimaissa liberalismi on ollut ajattelun , käytöksen ja hallinnoimisen ole tusarvoinen muoto . Valtavirran taloustiede perustuu liberalistiseen ajatteluun , ja libera listiset oletukset ovat koulun yhteiskuntaopin ja julkisen keskustelun ihanteiden taustalla . Kärjistetysti : liberaalit esittävät yhteiskun nalliset asiat teknisinä kysymyksinä , puolus tavat pienillä askelilla kulkevaa Edistystä ja olettavat ihmiset tasa arvoisiksi piittaamatta todellisuudesta , kuten luokasta , sukupuoles ta ja rodullistamisesta . Liberalismin ytimessä on yksilöiden vapaus kilpailla . Maailma käsitetään omistussuhtei den kautta . Kapitalistinen pudotuspeli ulote taan kaikkialle markkinoista mielipiteisiin ja parisuhteista evoluution tulkintaan . Oikeastaan ” liberaali ” on käsitteellinen henkilö , joka on meissä sisällä , ellemme varta vasten opettele pois liberalismista . OLEMME ELÄNEET Euroopassa 300 vuotta liberalismia ja valistusta , 40 vuotta uusliberali smia ja yrittäjyyskasvatusta . Tulos : stressaava helvetinlinko . Mielenterveyden häiriöt ovat nuorten suurin terveysongelma Suomessa . Maassa , jonka pitäisi olla maailman onnellisin maa , 40
YLIOPPILASLEHTI NRO 2 2020 Liberalismi on jähmettymässä pysyvään paniikki kohtaukseen . 41 YLIOPPILASLEHTI NRO 2 2020 liberalismin ja sosiaalidemokratian hybridi , 10 15 prosentilla nuorista on toistuvia itse tuhoisia ajatuksia . Väestön tasolla masennus on suurin syy työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymiseen . Lähes joka viidennellä on mielenterveyson gelma , ja niistä aiheutuneet sairauspoissaolot ovat kasvussa . Puoli miljoonaa suomalaista työssäkäyvää elää köyhyydessä . Elintaso ei enää nouse , vanhoja etuja mu rennetaan . Tilastokeskuksen mukaan suo malaiset kokevat arkensa raskaammaksi , tyl semmäksi ja kiireisemmäksi kuin 2000 luvun alussa . Liberaalit lupaukset elämänlaadusta jäävät lunastamatta . ” Milloin on sopiva ikä kertoa lapselle ka toavasta keskiluokasta ja nuorten laskevasta tulokehityksestä ”, kyseltiin Vauva foorumilla jo kaksi vuotta sitten . Liberalismi on jähmettymässä pysyvään paniikkikohtaukseen . ILMEISIN HAASTE liberalismille tulee oikeal ta . Äärioikeisto rikkoo säädyllisyyden rajoja fasistisella jyräilyllä eduskunnista meemi laudoille ja Youtubeen . Sekä liberaalit että tolkun vasemmistolaiset menevät lankaan , kun antavat provokaattoreille kaikupohjaa toistamalla heitä . Nettiblitzkriegissä tol kuttajat näyttävät reaktiivisilta ulisijoilta ja nautinto uutetaan vahingonilona liberaalien kyynelistä . Äärioikeistolaisuuden lisäksi perinteinen konservatiivisuus on elpynyt . Se näkyy kai puuna ydinperheeseen , vanhoihin sukupuo lirooleihin ja nationalismiin . Liberalismia kyseenalaistetaan myös va semmalta . Kaduille , kulttuurikeskusteluun ja vaaleihin on noussut väljiä suuntauksia , jotka menevät osin vakiintuneiden poliittisten jako jen ulkopuolelle . Ensimmäisessä suuntauksessa halutaan ottaa haltuun ja suunnata uudelleen liberaa lin kapitalismin instituutiot ja teknologiat . Vaatimus kuuluu : enemmän ja parempaa ! Perustulo ( tai turvattu työpaikka ) kaikille , automatisaatio haltuun , infrastruktuuri uu siksi ekologisella jälleenrakentamisella . Millenniaalien demokraattinen sosialismi on nostanut Bernie Sandersin ja Alexandria Ocasio Cortezin amerikkalaisen politiikan haastajiksi . Kyselyissä kapitalismin suosio on laskenut läpi 2010 luvun . Sosialismi on nousussa erityisesti nuorten parissa . Suosiosta huolimatta miedonkin vasem mistolaisen talouspolitiikan tie näyttää ki viseltä . Yhdysvalloissa demokraattien joh tohahmot ja superdelegaatit ovat valmiita vaikka romuttamaan puolueensa , kunhan pystyvät estämään Sandersin valinnan pre sidenttiehdokkaaksi . Suomessa taloudellisen tasavertaisuuden puolustaminen houkutte lee paikalle lauman liberaaleja toimittajia , jotka pelottelevat , että pian punaliput liehu vat ja veri virtaa kaduilla . Toinen suuntaus ruumiillistuu Ranskan kel taliiveissä , jotka synnyttivät maan väkivaltai simmat protestit vuoden 1968 jälkeen . Liike leimahti diesel veron korotuksesta , mutta se ilmentää yleisempää tuskastumista elä män kallistumiseen ja kaupungistumiseen . Keltaliivit horjuttivat liberaalin presidentin Emmanuel Macronin valtaa ja onnistuivat osin kääntämään Ranskan talouspolitiikan suunnan . Mielenosoitukset ja katutaistelut ovat jatkuneet yli puolitoista vuotta . Kiinnostavinta liikkeessä on sen kieltäy tyminen johtajista , kuten poliitikoista ja ammattiliitoista . Liikkeellä ei ole varsinaisia edustajia . Sitä on ollut vaikea saada haltuun , eikä sen kanssa ole voinut neuvotella . Liberaa li hallinto ei osaa juuri muuta kuin vuorotellen ampua kyynelkaasua ja peruuttaa pahimpia leikkauksia . Kolmanneksi liberaalia politiikkaa haasta vat feministiset liikkeet ympäri maailman . Syksyllä 2016 Puolassa yli 100 000 naista järjesti ulosmarssin ja mielenosoituksen aborttilakia vastaan . Se sytytti kymmeniin maihin levinneen liikkeen , joka järjesti lakkoja naistenpäivinä 2017 ja 2018 . Kapitalismiin ja liberaaliin feminismiin kriittisesti suhtautuvat feministit politisoivat kotityötä , hoivaa , seksi työtä , synnyttämistä ja tunnetyötä . Liukkaat liberaalit pyrkivät kaappaamaan feminismistä edistyksellisyyden auran . Feminismi kuitenkin kaventuu sitä yksilö keskeisemmäksi ja symbolisemmaksi , mitä liberaalimmaksi se muuttuu . Neljättä suuntausta yhdistää halu irtisa noutua modernista elämäntavasta . Siinä löydetään luopumisen kautta kestävämpi elämänmuoto . Päämääränä on fossiilisten energianlähteiden kulutuksesta ja luonnon hallinnasta irtautunut elämä , jonka mallina on metsä tai maaseutu . Koska suuntauksen ideana on vetäytymi nen , siihen ei juuri liity näkyvää liikehdintää . Se ilmenee lähinnä syrjäytymistilastojen ja kulttuurisen keskustelun välityksellä – ja tie tenkin liberaalien holhoavana huolena ” ihmi sistä , joista kukaan ei ota koppia ”. Jokainen neljästä suuntauksesta , jopa keltaliivien jyrkkä kieltäytyminen , on lupaa vampi kuin liberaali umpikuja . Tulevaisuuden politiikan tekeminen on kuitenkin vaikeaa , koska ihmiset ovat niin pettyneitä liberalismin lupaaman vapauden ja vaurauden romahta miseen . Pitäisi löytää uudenlainen vapauden muoto , käsitys rikkaudesta , joka ei jatka mas sasukupuuttoa ja ilmaston kuumentamista . LIBERAALEILLE HAASTAJAT näyttävät tyypil lisesti järjettömiltä , hirviömäisiltä . Liberaalit eivät näe , kuinka liberalismi itse on kaksikas voinen hirviö , joka laulaa Oodia ilolle ( Alle Menschen werden Brüder ...) samalla kun hu kuttaa siirtolaisia ja anastaa alkuperäiskansoil ta maata päästöjensä kompensoimista varten . Äkkivanhentunut , dementiassaan hätiköivä hirviö , josta irtoaa paloja : prekarisaatio , ilmas to , syrjäseutujen rappio ... Liberalismi on itse tuottanut oliot , jotka sitä nyt nakertavat . Kun natsit marssivat , liberaali virittää Maamme laulun eikä mieti olosuhteita , jotka synnyttivät alkuperäiset natsit . Holokaustin muistopäivänä liberaali julistaa somessa , että ” ei koskaan enää ”, ja jatkaa sitten tiukan raja politiikan ja tuhotalouden äänestämistä . On kirjoitettu tuhansia twiittejä siitä , miten hirveää on , että ” Suomi 2011 , 2016 , 2018 ” on rasistinen , seksistinen , köyhiä potkiva ja saasteita pulputtava koneisto . Milloin olem me pöyristyneet riittävästi ? Onnistummeko korvaamaan liberalismin ? Vai tuleeko vielä aika twiitata : ” Voitteko ku vitella ! Tällaista on Suomessa . Vuonna 2052 !”
42 PUNKBÄNDIN KAPPALEET tavoittavat nuoruu den idealismin ja tunnemyrskyn . Bändin viat tomaan romantiikkaan sekoittuu kolmannella levyllä hämmennystä ja epäilyä . Esimerkiksi You Say You Don ’ t Love Me biisin kertoja kärsii yksipuolisesta rakastumisesta , yrittää rationa lisoida tilannetta ja muuttuu : ” I don ’ t want to live in a dream , I want somethin ’ real / And I think I understand now the way that you feel ”. Biseksuaali Pete Shelley käytti pinssejä , joissa luki I LIKE BOYS ja halusi pitää laulujen kohteet sukupuoleltaan epämääräisinä . Buzzcocksin levyt kuulostavat menneiden vuosikymmen ten heteronormatiivisiin rockailuihin verrat tuna androgyyneiltä ja älyllisen keveiltä . ISH KULTTUURIKLASSIKKO T: IIDA SOFIA HIRVONEN K: VIIVI PROKOFJEV SIINÄ MISSÄ TUTTAVANI ovat kuluneen vuo den aikana kehuneet milloin mitäkin HBO tai Netflix sarjaa , olen epäajankohtaisesti katso nut lähinnä Buffy , Vampyyrintappajaa . Jokin sarjan apokalyptisessa mutta silti ysäri huo lettomassa tyylissä ja tunnelmassa vetää minua puoleensa . Sarjan asetelma on monelle tuttu : Buffy Summers on ” tavallinen tyttö ”, joka muut taa yksinhuoltajaäitinsä kanssa Sunnydaleen Kaliforniaan . Buffy ei ole suosittu , ei nörtti , mutta vähän höhlä ja ulkopuolinen kouluyh teisössä . Hän saa tietää olevansa ” valittu ”: hänen kontolleen on osunut kosminen tehtävä demonien ja vampyyrien tappajana . Sunny dale sijaitsee Helvetinsuulla , joka on erityisen 3X A Different Kind of Tension 1979 Teini roman tiikkaa ve to vo i m a i n e n paranormaaleil le olennoille ja tapahtumille . Buffyllä ei ole muita vaihtoeh toja kuin teuras taa öisin hirviöitä ja päiväsaikaan yrittää selviytyä koulusta ja teini elämän kuvioista . Camp henkisenä nuorisokauhu sarjana alkaneen mytologian sävy muuttuu tuotantokausien aikana synkemmäksi , yöl liset tappelut hautausmailla rajummiksi . Vampyyrintappajan pesti etäännyttää Buffyn Vampyyrin lumoissa normaalielämästä siinä määrin , että hän huo maa olevansa pikemminkin osa demonista ekosysteemiä kuin ihmisten maailmaa . Buffyä avustaa ” valvoja ”, keski ikäinen ja BUFFY, VAMPYYRINTAPPAJA, OHJANNUT JOSS WHEDON (1997-2003), KATSOTTAVISSA MM. VIAPLAY-SUORATOISTOPALVELUSTA
43 Final Fantasy VII 1997 Tytöt 2016 KAIKKIEN AIKOJEN videopeli . Aina vain ajan kohtaisempi tarina ekoterroristeista ja me gayrityksest ä , joka on tappamassa planeetan . Uskomaton soundtrack . Yksi hienoimmista pahiksista koskaan . Ep äluotettava kertoja / p äähahmo . Tarinan koskettavuus syntyy kui tenkin jatkuvasti hiljaisella liekill ä porisevasta kolmiodraamasta , jonka k äänteisiin pelaaja saa vaikuttaa . Cloud , 21 , Aerith , 22 ja Tifa , 20 . Cloud ja Tifa ovat tunteneet lapsuudesta asti . Aerithiin Cloud tutustuu pelin alkuvaiheessa . Aerithin kuolema ykk ös cd : n lopussa on pe lihistorian suurimpia juonenk äänteitä . Silti Aerith pelastaa maailman . Remake julkaistaan 10 . 4 . Siitä tulee erinomainen päivä . PT ON VUOSI 1969 . Kaliforniassa eletään viimeis tä rakkauden kesää , mutta sitä 14 vuotias Evie Boyd ei vielä tiedä . Pitkästyneen Evien maailma mullistuu , kun hän tapaa hiuksen sa mustiksi värjänneen ja roskiksista ruokaa dyykkaavan Suzannen . Tämän vanavedessä Evie hän tutustuu seksiin , rockmusiikkiin ja epämääräistä kulttia pyörittävään tuntemat tomaan hurmuriin . Emma Clinen esikoisro maani on kertomus Kaliforniasta , hipeistä ja Charles Mansonin kultista . Ennen kaikkea se on kuitenkin loistelias kuvaus tyttönä olemi sesta : nuoruuden vilpittömyydestä ja rakas tetuksi tulemisen toiveesta , joka voi ajaa epätoivoisiin tekoihin . SS YLIOPPILASLEHTI NRO 2 2020 okkulttis sivistynyt kirjastonhoitaja Giles . Buffy saa tukea myös ystävistään Xanderista ja Willow ’ sta , ja vie heidät demonien maailmaan . Ensimmäisellä kaudella nörttityttö Willow Sarjan romantiikkakäsitys on traaginen ja heteropessimistinen . Seksi ja väkivalta kietou tuvat yhteen niin vampyyrien taipumuksissa kuin kaikissa Buffyn merkittävissä romans seissa . Buffyyn epätoivoisesti rakastuva vam pyyri , pitkässä nahkatakissa luimisteleva ja saippusarjoja katsova wannabe pahis Spike näkee tilanteen ristiriitaisuuden . ” Every slayer has a death wish ”, Spike väittää Buffylle . ” Well , I do beat him up a lot . For him it ’ s like a third base ”, Buffy vitsailee Spikesta , kun hänen kaverinsa tiedustelevat heidän välisen suhteen mahdollisuudesta . Buffy saa huomata , ettei ihmisyys tarkoita hyvyyttä tai elämän kunnioittamista . Ihmiset voivat käyttäytyä demoneita tuhoisammin . Neljännellä tuotantokaudella valtion armeija kiinnostuu demoneista ja vampyyreista . Vi ranomaiset koittavat hallita pimeyden voimia ja valjastaa ne uuden parannellun ihmisen luo miseen . Kun ihminen yrittää päästä Jumalan paikalle , hän on vaarassa sotkea kosmisen systeemin , jossa pahuudella on sentään paikkansa . Viimeisillä kausillaan sarja ei oikein osaa päättää , mitä olisi : teinidraamaa , goottihöpöi lyä , kauhua vai Twin Peaks tyyppistä outoilua . Jatkuvasta maailmanlopun meiningistä huolimatta sarjan sävy on toiveikas , jopa an tifasistinen ja utopistinen . Se syleilee outoutta ja kyseenalaistaa perheen ja auktoriteettien luotettavuuden . Buffy faniksi on tunnustautunut esimerkik si vilpittömyyttä puolustanut kirjailija David Foster Wallace , ja sarja on ollut useiden femi nistitutkijoiden kiinnostuksenkohteena – ei vain vahvan naispäähenkilönsä vuoksi vaan siksi , että se käsittelee esimerkiksi queeriyden ja itsevalitun perheen teemoja avoimesti . Outsiderit eivät ehkä koskaan pääse lopul lisesti irti normaaliuden kaipuustaan , mutta solidaarisuus ja ystävyys voivat muuttaa poik keavuuden voimaksi . joutuu catfishatuksi . Hän ihastuu internetissä Michaeliin , joka osoittautuu demonirobotiksi , joka manipuloi ihmisiä ja yrittää tuhota maa ilman . Jakson lopussa kolmikko vitsailee : ” Let ’ s face it . None of us are ever gonna have a happy , normal relationship .” ” We ’ re doomed .” Vampyyrit ovat entisiä ihmisiä , jotka ovat ylittäneet ihmisyyden rajoitteet miltei quantified selfin tavoitteiden hengessä . Heillä on ikuinen nuoruus , seksuaalinen vetovoima ja elämä , joka ei ole elämää , vaan viettien ohjailemaa , julmaa epäolemassaoloa varjoisissa katakombeissa . Toisinaan heitä vaivaa kompleksinen kaipaus ihmisyyteen , aivan kuin Ridley Scottin Blade Runner elokuvan replikantteja . Popkulttuurikliseissä vampyyrit vertautuvat usein päihdeaddik teihin , koska he elävät niin voimakkaasti tarpeidensa vetäminä , että heidän kanssaan voi käydä kauppaa , mutta hei hin ei koskaan voi luottaa . Jos vam pyyri saa sielunsa takaisin , tuleeko hänestä ihminen ? Entä jos vampyy rillä on mikrosiru päässään , eikä tämä pysty vahingoittamaan ihmisiä ? Onko Buffykään ihminen , jos hänellä on yli inhimillisiä voi mia ? Hänellä on itsepintainen halu elää normaalisti , mutta se ei tunnu onnistuvan . Sarjan edetessä Buffy kiinnostuu seksuaali sesti ennen kaikkea vampyyreista , vaikka hän yrittää uskotella itselleen toisin .
44 FIKTIO T: ANNA TOMI K: PAULIINA HOLMA VUKSIO K: VIIVI PROKOFJEV Aitoa menoa KAAVA ON HELPPO : Auringonvalon määrä on kääntäen verrannollinen toiveeseen yhdestäkin lumisesta päivästä . Vaihto opiskelijoita kävisi sääliksi , ellei samalla olisi salaa tyytyväinen siitä , että hekin pääsevät kokemaan osansa sarjasta pet tymyksiä , jota Suomessa eloksi ja opiske luksi kutsutaan . TÄLLÄ PALSTALLA NIMIMERKKI ”VUKSI” HAVAINNOI AKATEEMISTA ELÄMÄÄ. Ihminen ja työ
YLIOPPILASLEHTI NRO 2 2020 45 Hakkasin ennen kiviä vasaralla kahtia löytääkseni niiden sisältä kristal lionkaloita , jollaisia olin nähnyt vitriineissä . Sisareni kuljetti pyöreitä kiviä sänkyynsä toivoen , että lämmössä niistä kuoriutuisi tuntematto man lajin poikasia , hän rakenteli niille pahvisia asuntoja huonekaluineen ja leluineen . Kaikki on mahdollista ja todennäköistä , mutta joskus kap paleet yksinkertaisesti pysyvät samanlaisina . Sittemmin olen alkanut epäillä , että merkityksellisyyden väläyksissä on kyse vain huonosta muistista , lapsuuden pyykinpesuaineen tuoksusta jonkun toisen iholla . Pyhä Augustinus on sanonut , että monitulkintaista kappa letta tulee tarkastella niin kauan , kunnes sen viesti voidaan palauttaa rakkauden alueelle . Myös hän tarjoaa maailmanselityksen , jossa tu levaisuus selittyy aina menneisyydestä käsin , siten että historia on samaan aikaan ainoa mahdollinen totuus sekä jälkikäteen todennettava ennakkoilmoitus jostain vielä todemmasta . Mutta rakkauden sanat muuttuvat banaaleiksi , kun hulluus on ohi . Venäläinen runoilija Marina Tsvetajeva oli intohimoinen runoilija ja rakastaja . Hänelle rakkaudentunnustus oli pikemminkin ilmoitus , ja hän julisti rakkautensa kuin sodan : se on alkanut ! Myöhemmin hän pyysi saada rakkauskirjeensä takaisin rakkauden kohteilta , jotka eivät olleetkaan rakkauden arvoisia . Runoilija kärsi käsittäessään heidän keskinkertaisuutensa , eikä voinut sietää ajatusta mestarillisista rak kauskirjeistään heidän hallussaan . Näin se menee : Kun tyttö on paennut tuntikausia sotajouk koja , hän näkee metsässä pienen yksisarvisponin . Poni katoaa mutta paikalle saapuu ratsukko , jota hän seuraa läheiselle talolle . Talo vaikut taa tyhjältä , vaikka asumisen merkit ovat kaikkialla . Lopulta hän löytää yläkerran makuuhuoneeseen jossa makaava vanha nainen tarttuu häntä kovakouraisesti käsivarresta . Hän sanoo tytön kuvitelleen sodan jota on paennut , että tämä on itse asiassa kuvitellut aivan kaiken . Myös yksisarvisponi on kuvitelmaa . Tyttö ei ole kertonut vanhalle naiselle yksisarvisesta eikä sodasta . Hän sanoo että näytän vihaisena surulliselta nukelta , vastaan etten ole elämässäni ollut vihainen . ” Miksi olet niin vihainen ”, hän silti aina kysyy . Muistan elävästi hetken , jolloin opin sanan vitriini , silloin kun vielä ajattelin että pysähdyksiä pitää nimenomaan olla mahdollisimman paljon . Unien hyödyntäminen teksteissä on huono ajatus , sanotaan , koska ne ovat low stakes . Niissä ei ole mitään sinän sä kiinnostavaa , vaikka niiden vaikuttavuus saa uneksijan kokemaan oivalluksenkaltaisen tunteen , jota ei kuitenkaan pidä sekoittaa raken teelliseen oivallukseen . Ei saa ampua samaan suuntaan kuin tähtää . Olennaista ei ole onko se totta vaan minkälaisten olosuhtei den vallitessa se voisi olla totta . Kukaan ei halua kuulla unista joissa ei itse esiinny .
YLIOPPILASLEHTI NRO 2 2020 46 ” MIDDLE FINGER TO CAPITALISM !” ilakoi työ kaverini , kun ilmoitin ottavani loparit konsult tifirmasta ja ryhtyväni opiskelemaan taiteen tutkimusta ja filosofiaa . Huojennuin . Minua oli pelottanut , että bisneshenkiset kollegat näkisivät minut luovuttajana . Että ylös tai ulos , niinhän se on , tyttö ei kestänyt painetta . Kyse oli kuitenkin omasta valinnasta . OLIN PÄÄTYNYT LIIKE elämään kolme vuotta aiemmin . Vaikka olin sitä ennen valmistunut viestinnän ja mediatutkimuksen kandiksi , minusta tuntui , että akatemian mahdollisuu det vastata maailmanlopun kriiseihin olivat pienet – onhan systeemi elitistinen ja etäällä todellisuudesta . Konsulttina taas voisin ujuttautua maail maa pyörittävien firmojen sisäpiiriin ja muut taa niitä sisältäpäin , ajattelin . Kulttuurin analysointiin liittyvä osaamiseni osui kuin nakutettu niin kutsuttuja viheliäisiä ongelmia ratkovan liikkeenjohdon konsultoin tifirman tarpeisiin . Osasin esimerkiksi sanoa , että ihmiset eivät osta sokerilimua , koska se ei sovi hyvinvoinnin ideaaleihin . Osasin myös sanoa , että ei hätää , tuodaan markkinoille luonnollisesti makeutettu versio niille , jotka kuitenkin repsahtavat , ja täyskiel täytyjille jotain muuta sihisevää , joka vastaa tarpeeseen – kombuchaa ? Vastuullisuuteen liittyvän etnografian ja semioottisen analyysin tuloksena taas saat toi syntyä pakkausuudistus , jossa ruskea väri ja huokoisempi materiaali muistuttivat kierrätettyä paperia . Jos tuotteeseen lisät täisiin luomumustikkaa , kylkeen voisi iskeä kuluttajia houkuttavan sertifikaatin . Toisaalta halvemmaksi tulisi , jos mielikuva vastuulli suudesta luotaisiin sopivalla copy tekstillä . Tuoretta mustikkaa suomalaisista metsistä – ei luomua , mutta läheltä ! TOP 10 K: KANYE WEST Humanisti , haluaisitko myydä osaamisesi ? KOLUMNI T: SAARA TUUSA K: MIKKO RIKALA Influensserit Greta Thunberg Nata White Trashin vauva Bernie Sanders ja hänen brand ambassadorinsa Jeesus ( taasko ?) Cicciolina Kiira Korpi Pate Mustajärvi Janne ” Rock Your Day ” Immonen Omat vanhemmat Larry David 1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. 8. 9. 10. PALSTALLA LAITETAAN ASIOITA TÄRKEYSJÄRJESTYKSEEN Konsultin työ toi arvoristiriidan , Saara Tuusa kirjoittaa . Opin , että bisneksen näkökulmasta vastuul lisuus on megatrendi , jolla voi myydä tuottei ta . Taloussivuja välttelevänä humanistina en ollut tätä aiemmin sisäistänyt . Liiketoiminnan tarkoitus on tuottaa voittoa , ei palvella kulut tajaa tai ympäristöä . Samanlaista kujanjuok sua se on metodiin katsomatta , kun talous perustuu kasvulle . Kartoitimme kyllä tarpeita ja kipupisteitä , sitä mitä asiat kuluttajille merkitsivät . Sitten keksimme uusia tapoja myydä tuotteita . ERÄÄNÄ PERJANTAINA istuin toimistolla woltatun sushin äärellä , hörpin valkkaria ja nakuttelin powerpointtia . Jouduin jättämään bileet väliin , sillä taas yksi uudelleenbrändäys oli ajettava loppuun tiukalla aikataululla . Ylitöissä istuessani tajusin , että tuotin par haillaan sitä Marxin teorioimaa lisäarvoa , jolle kapitalistinen markkinalogiikka perustuu . Ny kyään kylkiäisinä vain tulivat firman piikkiin tilattu ruoka ja uusi iPhone . Saakeli . Miten tässä näin kävi ? Olin ajatellut , että humanistina minun on otettava tilaa , tai muuten joku euron kuvat silmissä operoiva bisnestyyppi vie paikkani . Tuona perjantai iltana havahduin siihen , että vaikka firman tarkoitus oli tuoda pehmeitä ihmistieteiden ajattelutapoja bisnesmaail maan , päivittäisessä työssä ihmistieteistä jäivät jäljelle vain sieluttomat raamit . Seurasi millenniaaleille tuttu , epämääräinen mutta jatkuva ahdistus ja uupuminen . Kesti monta vuotta ymmärtää , että taustal la oli työssäni kokemani arvoristiriita . Epäilin itseäni , sillä periaatteellisuuteni näytti mark kinalogiikan silmissä lähinnä naiivilta . Tein kuitenkin valintani . Olen mieluummin töissä baarissa kuin muutan osaamiseni kulu tusta kasvattaviksi tuotteiksi ja viesteiksi . En tiedä , pelastuuko maailma – mutta ainakaan se ei filosofian opiskelun ja hyvien baarikes kustelujen myötä huonommaksi muutu .
YLIOPPILASLEHTI NRO 2 2020 47 Sivistyksen puolustaja YSTÄVÄKIRJA T: TOIMITUS K: MIKKO RIKALA MIHIN YLIOPISTOA TARVITAAN? Sivistyksen , tiedon ja kestävän hyvinvoinnin rakentamiseen . MIKÄ ON MIELEENJÄÄVIN MUISTOSI OPISKELUAJOILTA? Taustani on biologiassa . Teimme kenttäkurs silla retken suolle , ja upposin sinne lanteita myöden . Tilanne ei ollut vaarallinen , mutta jäi mieleen ikävänä ja nolona tapahtumana . MIKÄ MÄTTÄÄ NYKYMENOSSA? Tieteiden vastaisuus yhteiskunnassa huoles tuttaa . Sen vuoksi Helsingin yliopisto on aloit tanut # siksitwiittaan kampanjan , jossa pe rustellaan , miksi tutkimus ja tieto on tärkeää . MIKÄ ON TULEVAISUUDEN TÄRKEIN TAITO? Sivistys . Määrittelen sen laajaksi tiedolliseksi ja opilliseksi ymmärrykseksi sekä avarakat seisuudeksi ja kunnioitukseksi muita ihmisiä kohtaan . POLIITTINEN KORREKTIUS ON MENNYT LIIAN PITKÄLLE. Ei ole mennyt . Esimerkiksi yliopisto on kriit tinen yhteisö , jossa rakentavalle kritiikille on aina tilaa . MIKÄ ON ROMANTTISINTA MAAILMASSA? Positiiviset luontokokemukset , kuten aurin gonlaskun ihastelu rakkaan kanssa . RIITTÄÄKÖ KOTIVARASI 72 TUNNIKSI, ELI LÖYTYYKÖ KAAPISTASI RIITTÄVÄSTI SÄILYKKEITÄ YM. MAHDOLLISEN KATASTROFITILANTEEN VARALLE? Se on siinä ja siinä . Pitää täydentää varastoja . HUMBOLTILAINEN SIVISTYSYLIOPISTO ON KUOLLUT. Ei ole . Sivistys on Helsingin yliopiston perusta ja yksi sen tärkeimpiä arvoja . MIKÄ ON TÄRKEINTÄ, MITÄ OLET OPPINUT EKOLOGIN URALLA? Se , miten tiedettä voidaan hyödyntää luonnon ja ympäristönsuojelussa . MIKSI HELSINGIN YLIOPISTO EI OSAA INNOVOIDA YHTÄ HYVIN KUIN TAMPEREEN YLIOPISTO? Pärjäämme positiivisissa innovaatioissa mille tahansa yliopistolle tässä maassa . Tampereen yliopiston rehtori Mari Wallis on ystäväni , hänkin ekologi . Terveisiä hänelle , että toivon jatkossakin yliopistojen välistä yhteistyötä etenkin kestävän kehityksen suhteen . SOSIAALINEN MEDIA ON HYVÄKSI DEMOKRATIALLE. Se on hyväksi , jos sitä käytetään tiedonlevitykseen ja yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemiseen myönteisessä mielessä . On huono asia , jos sitä käytetään vihapuheeseen ja maalittamiseen . SUOMI SYNNYTETTIIN YLIOPISTOSSA, JOTEN YLIOPISTO VOI SUOMEN MYÖS TUHOTA. Enpä usko , että yliopistolla on tänä päivänä sellaista poweria . Yliopisto kyllä oli tärkeässä roolissa Suomen rakennuksessa , ja toivon , että voimme olla rakentamisessa yhä mukana . KUKA: JARI NIEMELÄ, 62 ASUU: HELSINGISSÄ TEKEE: HELSINGIN YLIOPISTON REHTORI JA KAUPUNKIEKOLOGIAN PROFESSORI