YLIOPPILASLEHTI NRO 4 2018 KAIKKI ON OHI ILMASTOTUHOSTA VAROITETTIIN 40 VUOTTA SITTEN. MITÄÄN EI TEHTY, JA NYT ON MYÖHÄISTÄ. S.10 ?
2 YLIOPPILASLEHTI NRO 4 2018 1Store Kauppakeskus Kamppi • Helsinki 1Store WTC • Aleksanterinkatu 17 • Helsinki 1Store Turku • Yliopistonkatu 23 • Turku ? 010 230 7300 | www.1store.fi Täydelliset opiskelukaverit. Hanki nyt Mac-kannettava tai iPad Pro edulliseen opiskelijahintaan *) . Saat Beats-kuulokkeet kaupan päälle. iPad Pro alk. 699 € (norm. 749 €) MacBook Air alk. 949 € (norm. 1 129 €) MacBook alk. 1 399 € (norm. 1 549 €) MacBook Pro alk. 1 399 € (norm. 1 549 €) + kaupan päälle Powerbeats 3 -nappikuulokkeeet, arvo 199 € + kaupan päälle Powerbeats 3 -nappikuulokkeeet, arvo 199 € + kaupan päälle Beats Solo 3 kuulokkeeet, arvo 299 € + kaupan päälle Beats Solo 3 kuulokkeeet, arvo 299 € *) Tarjous on voimassa 13.10.2018 saakka kaikissa 1Storen myymälöissä. Opiskelijahinta myönnetään täysi-ikäisille yliopisto-, korkeakoulu-, ammattikorkeakoulutai lukio-opiskelijoille ja niiden opetushenkilökunnalle. Ota mukaan voimassaoleva opiskelijakortti tai oppilaitoksen hyväksymisilmoitus.
3 YLIOPPILASLEHTI NRO 4 2018 PÄÄKIRJOITUS SUSANNE SALMI PÄÄTOIMITTAJA Tuhoisa unohdus ”MEILLÄ ON VAIN yksi maapallo ja kokoomus suojelee sitä ”, twiittasi kansanedustaja Mia Laiho ( kok ) 21 . elokuuta . ” Jokaisen puolueen pitäisi esitellä avoimesti ilmastokorttinsa ”, nokitti vihreiden puheen johtaja Touko Aalto vihreiden eduskuntaryh män kokouksessa . Mahtipontisimmaksi heittäytyi pääminis teri Juha Sipilä . ” Suomesta on tehtävä ilmas tonmuutoksen vastaisen taistelun suurvalta ”, Sipilä linjasi keskustan eduskuntaryhmän kesäkokouksessa . HYVÄT POLIITIKOT: tepä näppäriä olette ! Olette tehneet ilmastonmuutoksesta po liittisen keppihevosen , jonka turvin vasta puolta on kätevä mätkiä . Historian kuumin kesä osui teidän kannaltanne mainioon vä liin . Nyt jos koskaan on oikea aika kisailla Suomen Virallisen Ilmastopuolueen tittelis tä , sillä kevään eduskuntavaalit lähestyvät vauhdilla . Suuret puheet voivat hyvinkin johtaa vaalimenestykseen . Valitettavasti maapal loa ei kuitenkaan pelasteta neljän vuoden välein käytävällä sanasodalla – etenkin , kun sanat ja teot ovat jälleen kerran räikeässä ris tiriidassa keskenään . Rujo esimerkki löytyy Itämereltä . Lop pukesän poikkeuksellinen sinilevämössö on aiheuttanut kansalaisissa kauhistusta , mutta leväseurannasta vastaava Suomen ympäristö keskus Syke ei vielä elokuun lopulla ollut päässyt tutkimaan tilannetta tarkemmin . Se johtuu rahapulasta . Helsingin Sanomat uutisoi 17 . elokuuta , että Sykellä ei budjet tileikkausten takia ole ollut varaa vuokrata laivaa , jolla se olisi voinut kuljettaa tutkimus konttejaan merelle . Ainakaan poliitikkoja ei voi itseluottamuk sen puutteesta syyttää : vaatii pokkaa esiintyä ympäristönsuojelun suurena sankarina , kun on ensin leikannut tutkimuksesta ja koulu tuksesta kaksin käsin . IHMISEN MUISTI on lyhyt . Kaikkien aikojen hellekesä jää taakse , vaalit tulevat ja menevät . Se tarkoittaa , että ennemmin tai myöhemmin ilmastosta meuhkaaminen vaimenee jälleen . Kuten toimittaja Pekka Torvinen tämän lehden kansijutussa huomauttaa , niin on käynyt aina ennenkin . Ilmastonmuutoksen tuhoisuudesta alettiin puhua jo 1970 luvun lopulla . Keinot sen torjumiseen olivat olemas sa , mutta niitä ei käytetty . Sen vuoksi olemme nyt tilanteessa , jossa maapallon keskilämpötila kohoaa liki ka tastrofaalista vauhtia ja Grönlannin poh joisrannikon ikuiseksi uskottu jääpeite on alkanut sulaa . Jahkailu on koitumassa tuhoksemme . YHDYSVALTAIN ENTISELLÄ senaattorilla Carl Haydenilla oli tapana luokitella polii tikot kahteen kategoriaan : showhevosiin ja työhevosiin . Edelliset pääsevät toki parras valoihin , mutta vain jälkimmäisten työllä on todellista merkitystä , Hayden tuumasi . Ole siis työhevonen , Hayden ohjeisti nuo rempia kollegoitaan . Sen neuvon turvin hän itse istui senaatissa kunnioitettavat seitsemän kautta , miltei kuolemaansa asti . Myös suomalaisten poliitikkojen soisi ot tavan oppia Haydenilta . Ilmastonmuutosta ei torjuta lehtien palstoilla nokittelemalla vaan asiantuntevalla ja ripeällä lainsäädäntötyöllä . Ilman sitä meitä ei tällä planeetalla kohta enää ole . PERSPECTIVES AND PROVOCATIONS, I.E. JOURNALISM IN ENGLISH: YLIOPPILASLEHTI.FI ENG K: MI KK O RI KA LA 170 KOMMUNISTINEN MANIFESTI JULKAISTIIN EUROOPAN HULLUNA VUOTENA 1848 ELI 170 VUOTTA SITTEN. TEOS MAINITAAN TÄMÄN LEHDEN KANSIJUTUSSA.
4 YLIOPPILASLEHTI NRO 4 2018 Räjäyttäjät saapuvat! TOIMITUKSELTA SUSANNE SALMI on toimittanut Turun ylioppilaslehteä , tehnyt ohjelmaa Radio Helsinkiin ja työskennellyt tuottajana Hesarissa . ” Toimittaja testaa ” formaatistakin tunnettu Susanne on visionäärinen johtaja , joka ei kuitenkaan aio kyykyttää muita kuin itseään . Susanne nauttii dekadentista toimittajaelämästä ja turvautuu hädän hetkellä Princeen . Pekka Torvinen on työskennellyt viimeisen neljän vuoden aikana miltei kaikilla Hesarin osastoilla . Pekka on ” lähes pelannut Hesarin loppuun ”, ja onkin siten ” täysin valmista kamaa Ylioppilaslehden toimitussihteeriksi ”. Pekka saattaa siteerata Proustia kahvipöydässä ja valvoa koko yön seuraten Yhdysvaltain politiikan sekopäisiä käänteitä . Kaksivuotinen pesti Ylioppilaslehdessä on pisin työsuhde Iida Sofia Hirvosen tähänastisessa elämässä vapaana toimittajana . ” Elinanakin ” tunnettu Iida Sofia myrkytti aivonsa postmodernilla filosofialla jo lukiossa , kasvoi Vice lehti kainalossa ja aloitti uransa edesmenneessä Nuorgam popmediassa . Hän jätti koulut kesken , mutta on kirjoittanut paljon muun muassa Imageen , joten on erittäin pätevä ! Viivi Prokofjev on työskennellyt Double Happiness designyrityk sessä ja on Suomen parhaita AD : itä . Jos olette bonganneet jotain siistin näköistä Helsingissä , siihen todennäköisesti liittyy jollain tavalla Viivi ! Ehtivyydestään huolimatta Viivi osaa myös chillata : hän retkeilee ympäri Suomea ja järjestää jatkoja autossaan , joka tunnetaan nimellä Yari ’ s Illanpää . PÄÄTOIMITTAJA SUSANNE SALMI @SUSANNESALMI ART DIRECTOR VIIVI PROKOFJEV @VIIVIPROKOFJEV TOIMITUSSIHTEERI PEKKA TORVINEN @TORVINENP TOIMITUSSIHTEERI IIDA SOFIA HIRVONEN @INTERNEITI TEKIJÖINÄ TÄSSÄ NUMEROSSA DORA DALILA, JOHANNES EKHOLM, TONI HALONEN, MINNI HAVAS, PAULIINA HOLMA, ANDREI KIPAHTI, SANNA LIPPONEN, KRISTIINA MARKKANEN, ONNI NIEMINEN, AURA NURMI, SOFIA OKKONEN, MIKKO RIKALA, MERVI VUORELA KIITOKSET IINA ESKO, ANTTI GRUNDSTÉN, TUOMAS JÄRVENPÄÄ, ELLA KIVINIEMI, TUOMAS KORTTEINEN, HENRIK LINDBERG, JUUSO NORONKOSKI, ANTTI PIKKANEN, JUHO RUOTSALAINEN, JUUSO SALAKKA, ASTA JA SEPPO SALMI, JUTTA SARHIMAA, ROBERT SUNDMAN, TANELI SUORANTA, LAURI TOIKKA, SANNA VARIS, JUHA YLIJURVA, KOSMINEN KOLLEKTIIVI, INDIEMUSIIKKI 2000-2009, NITA JA GINO KANNEN KUVA SOFIA OKKONEN PERUSTETTU 1913 106. VUOSIKERTA SÄHKÖPOSTIOSOITTEET ETUNIMI.SUKUNIMI@YLIOPPILASLEHTI.FI WWW.YLIOPPILASLEHTI.FI INSTAGRAM: @YLIOPPILASLEHTI TWITTER: @YLIOPPILASLEHTI TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET WWW.YLIOPPILASLEHTI.FI/TILAAJAPALVELUT MEDIATIEDOT WWW.YLIOPPILASLEHTI.FI/MEDIATIEDOT KUSTANTAJA YLIOPPILASLEHDEN KUSTANNUS OY LEPPÄSUONKATU 9 B 00100 HELSINKI TOIMITUSJOHTAJA ANTTI KERPPOLA PAINO PRINTALL AS, TALLINNA, VIRO TOIMITUS EI VASTAA TILAAMATTA LÄHETETYSTÄ AINEISTOSTA EIKÄ PALAUTA SITÄ. ISSN 0355-9246 ISSN 1458-445X (VERKKOLEHTI) SEURAAVA NUMERO 19.10.2018
5 YLIOPPILASLEHTI NRO 4 2018 TEKIJÖINÄ Onni Nieminen Aura Nurmi LOVE ACTUALLY: TOSIRAKKAUS SYNTYY LAS VEGASISSA S. 6 KULTTUURIKLASSIKKO: ELÄMÄN RAJAMAILLA S. 38 KOLUMNI: MERVI VUORELA S. 42 CITYSSÄ SUHISEE: PRESSA JA PYRAMIDIT S. 8 FLASHBACK: NOUSUKAUDEN SEKSIHALUT S.6 KUULIO: TIEDÄN MITÄ HUKKASIT VIIME KESÄNÄ S. 40 PERTUN MUISTOLLE S. 43 KAINALOSSA: WARCORE S. 9 KAIKEN MAAILMAN DOSENTTI: ANU KANTOLA JA SUURET TUNTEET S. 7 PÄÄKIRJOITUS: SHOWHEVOSTEN ARMOILLA S. 3 ESSEE: JOHANNES EKHOLM S. 36 FIKTIO: AURA NURMI S. 40 10-19 26-33 20-25 Loppu lähestyy ÖLJYSTÄ HUMALTUNEENA TUHOAMME PLANEETAN Tehokkuutta psykedeeleistä ”ON MELKEIN PELOTTAVAA, MITEN HYVIN SE TOIMII” Heidi Lindénin hullu vuosi #METOO TEKI OHJAAJASTA AKTIVISTIN SISÄLLYSLUETTELO ONNI NIEMINEN on helsinkiläinen taiteilija . Hän valokuvaa filmille , tekee paperikollaasi taidetta taiteilijanimellä Onni Hyöty , suun nittelee levynkansia ja musiikkivideoita . Hän soittaa rumpuja psykedeelistä rokkia tekevässä Black Lizard yhtyeessä . Onni on analoginen ihminen ja viihtyy meren äärellä . Hän retkiveneilee vanhalla puisella talonpoi kaisveneellään , kuuntelee ambient musiikkia ja lukee sarjakuvia . Perunaa syödes sään Onni tuntee olevansa osa suku polvien mittaista jatkumoa . AURA NURMI on helsinkiläinen runoilija ja perustajajäsen Helsinki Poetry Connection lavarunouskollektiivissa . Aura käsittelee teksteissään kipeitä aiheita , mutta pukeu tuu esiintyessään joskus hassuihin asuihin . Esikoisteos Villieläimiä ilmestyi vuonna 2016 ja voitti tuona vuonna Kalevi Jäntin palkinnon . Aura on mukana Mun Tarina hankkeessa , joka innostaa nuoria lavarunouden ja kirjallisuuden maailmaan . Teksti tässä lehdessä on ote Auran tulevasta kirjasta nimeltä Seitsemäntoista .
6 YLIOPPILASLEHTI NRO 4 2018 FLASHBACK ” SE TAPAHTUI treffeillä numero kaksi . Ensitreffeillä menimme vielä sivistyneesti Designmuseoon . Toisilla deiteillä kävelimme Kallion kirjaston tietämillä , kun ajauduimme puhumaan siitä , mikä on Helsingin paskin baari . Yhtäkkiä jompikumpi meistä osoitti kadulle loimottavia värivaloja : Las Vegas . Istuimme siellä seitsemän tuntia ja pu huimme kaikesta – uskonnoista , vanhoista sivilisaatioista , matkustamisesta . Jostain syystä tilasimme kaljan sijaan rommikolaa . En tiedä , miten rommikolasta saa niin limaista ja ällöttävää , mutta sen jälkeen olen tilannut sitä joka kerta . Las Vegas on täydellinen treffipaikka . Jos oikeasti synkkaa , synkkaa myös hell holessa . Menen fiinille illalliselle yleensä niiden tyyp pien kanssa , joista en niin kauheasti edes pidä . Las Vegasiin vien vain ne ihmiset , joista oi keasti tykkään . Vaikka ympärillä on kaikenlaista ölisijää ja alaikäistä kaljankittaajaa , Las Vegasissa on rakastumisvaara . Siellä tuntuu usein oudos ti elokuvalta . Ehkä se johtuu pelikoneen ja baaritiskin hohkaamasta oudosta valosta , jär kyttävän rumista kitsch tauluista tai loošeista , jotka luovat jonkinlaista feikki intimiteettiä . Oikeasti intiimiyden tunne taitaa kyllä johtua siitä , ettei kukaan tutuistani koskaan käy siinä baarissa kuin ehkä vitsillä . Tykkäsin seuralaisestani Las Vegasissa enemmän kuin missään muualla . Hänen jäl keensä olen vienyt limaisten rommikolien ää reen kaksi muutakin ihmistä : ensin erään lon toolaisen graafikon , jonka kanssa päädyimme Lempeä ja himoa Las Vegasissa LOVE ACTUALLY T: SUSANNE SALMI K: VIIVI PROKOFJEV harrastamaan järkyttävän huonoa seksiä , ja myöhemmin työkaverini . Hän oli minua kym menen vuotta vanhempi ja naimisissa . Työkaveri ja minä asumme molemmat Kalliossa , ja niin asuvat ystävämmekin . En ymmärrä , mitä teimme baarissa , josta on valtavat ikkunat suoraan Viidennelle linjalle . Kaunein muistoni Las Vegasista sijoittuu pelikoneen äärelle . Työkaveri ja minä mel kein voitimme 80 euroa . Olimme aidosti tosi onnellisia ! Halasimme , mutta se oli pikem minkin lapsenomaista iloa kuin mitään kovin romanttista . Sinä iltana suhteemme kuitenkin alkoi muuttua ystävyydestä joksikin muuksi . Sekin tuntui elokuvalta – kielletyltä mutta silti jol lain tavalla hyvin romanttiselta . Pelikonehäviön kohdalla olisi kuitenkin ehkä pitänyt tajuta , että on aika lähteä kotiin eikä jäädä Las Vegasiin pitelemään työkaveria kädestä kiinni . Myöhemmin hän päätyi eroamaan , ja me saladeittailimme hetken . Sen jälkeen lähdin yksikseni matkalle ja tajusin siellä , etten halua moista kaaosta elämääni . Hyvien asioiden ei kuulu tuntua kaaokselta . Sinä iltana Las Vegasissa mikään ei tun tunut pahalta tai arveluttavalta . Nykyään tunnen pientä puistatusta aina , kun kävelen paikan ohitse .” K, 24 HALUAISITKO KERTOA RAKKAUSTARINASI? OTA YHTEYTTÄ: POSTI@YLIOPPILASLEHTI.FI. PA LS TA LL A PU HU TA AN RA KK AU DE ST A. -AGENT PROVOCATEUR -PAKINA YLIOPPILASLEHDESSÄ, VUONNA 2001 NOUSUKAUDEN KYNNYKSELLÄ Jos rikastuminen ei johda seksin lisääntymiseen, onko mitään järkeä tulla rikkaaksi? Kääntäen voi kysyä: jos harrastamalla seksiä ei tule rikkaaksi, onko mitään järkeä harrastaa seksiä?
7 YLIOPPILASLEHTI NRO 4 2018 KAIKEN MAAILMAN DOSENTTI T: KRISTIINA MARKKANEN K: PAULIINA HOLMA NIMI: ANU KANTOLA, 54 TITTELI: VIESTINNÄN PROFESSORI, TIETO-FINLANDIA-VOITTAJA LAITOS: HELSINGIN YLIOPISTO, VALTIOTIETEELLINEN TIEDEKUNTA TYÖNKUVA: TUTKIJA, KANSALAISUUDEN KUILUT JA KUPLAT -KONSORTION JOHTAJA, HELSINGIN SANOMIEN KOLUMNISTI TÄTÄ ET TIENNYT: ON SAVUSAUNAN YSTÄVÄ PA LS TA LL A ES IT EL LÄ ÄN TI ET EE NT EK IJ ÖI TÄ . ” VIIDENKYMMENEN VUODEN päästä kukaan ei enää ymmärrä , mitä sosiaalidemokratia tarkoittaa ”, sanoo Helsingin yliopiston viestinnän professori Anu Kantola . Hän tutkii nelivuotisessa Kansalaisuuden kuilut ja kuplat hankkeessa sitä , miten tunteet vaikuttavat suomalaisten poliit tiseen osallistumiseen ja siihen , miltä poliittinen kenttä jatkossa näyttää . Suomen Akatemian Strategisen tut kimuksen neuvoston rahoittamassa tutkimuksessa selvitetään , miten yh teiskunnan rakennemuutos vaikuttaa suomalaisten osallistumiseen . Kanto lan vetämän Poliittiset tunteet teeman lähtökohta on , että globalisaatio jakaa kansan voittajiin ja häviäjiin . He suh tautuvat politiikkaan optimistisesti tai pessimistisesti . ” Tutkimme , missä globalisaation voit tajia ja häviäjiä syntyy , keitä he ovat ja minkälaisiin kupliin he ajautuvat ”, Kan tola sanoo . Ideaalitapauksessa kuplia puhkotaan tutkimustiedolla . SYKSYLLÄ 2018 käynnissä on 4 000 ihmistä kattava kyselytutkimus , jonka avulla selvitetään suomalaisten poliitti sia tunteita . Vastaajilta kysytään esimerkiksi , millaisena he kokevat yhteiskunnan , miten he voivat toimia siinä ja mikä politiikassa suututtaa tai ilahduttaa . ” Haluamme tietää , mikä tunne tila saa vannoutuneen kannattajan kyllästymään demareihin ”, Kantola havainnollistaa . Hän on aiemmin tutkinut yritysjoh tajien ulostuloja mediassa ja havain nut , että tunnetyylien ja sosiaalisen aseman välillä on yhteys : mitä kor keampi asema , sitä optimistisempi olemus . Nyt tutkijaa kiinnostaa , onko poliit tinen optimismi tai pessimismi kytköksissä yhteiskuntaluokkaan . ” Esimerkiksi Donald Trumpin menestys Yhdysvalloissa on osoittanut , että popu lismin nousuun liittyy vihaa ja pettymystä . Trumpin äänestäjät pitävät itseään globali saation häviäjinä .” SUOMESSA JÄRJESTETÄÄN eduskuntavaalit huhtikuussa 2019 . Poliittisten tunteiden kartoittamiselle on herkulliset puitteet : politiikan kentällä on turbulenssia , puolueet menettävät jäseniä ja äänestysuskollisuus murenee . Aiemmin vankat puolueet eivät saa pidettyä rivejään kasassa , kuten perus suomalaisten ja sinisten pesäero osoittaa . ” Minua kiinnostaa , minkä tunteen varassa perussuomalaiset nousi aikoinaan merkittäväksi puolueeksi ja mitä tunteelle tapahtuu , kun persut ja siniset ovat napit vastakkain vaaleissa ”, Kantola sanoo . Muuttuvaan äänestyskäyttäytymiseen liittyy myös aiemmassa tutkimuksessa ha vaittu ristiriita , jonka syihin Kantola haluaa jatkossa pureutua . ” Intressit eivät vastaa ihmisten poliittisia kantoja . He äänestävät ikään kuin omaa etuaan vastaan , esimerkiksi työväenluokka konservatiiveja ”, hän sanoo . Puolueita hajoaa ja äänestäjät ajelehtivat siellä täällä . Kiinnostaako politiikka enää ketään ? Kyllä kiinnostaa , Kantola vastaa , mutta eri tavalla kuin ennen . Virkamiesmäinen politiikka jää joustavamman liikehdinnän varjoon , ja puolueiden sisällä kamppail laan kovaa . Kun päitä on hakattu tar peeksi yhteen , on aika siirtyä uuteen . Tunnekuplien puhkoja Tunteet mylläävät poliittista kenttää, sanoo viestinnän tutkija Anu Kantola.
CITYSSÄ SUHISEE YLIOPPILASLEHTI NRO 4 2018 8 Presidentti on myytti myös itselleen TASAVALLAN PRESIDENTTI Sauli Niinistö täytti elokuussa kymmenjärjestelmämytologiassa kunnioitettavat 70 vuotta . Onnea ! Juhlinnan kunniaksi julkaistiin kaksi kirjaa . Julkisen sanan neuvoston entinen puheenjoh taja Risto Uimonen kertoi omassa kirjassaan , että ” tasavallan 12 . presidentti oli syntynyt onnellisten tähtien alla ” ja että ” Suomen hyvä herraonni on jatkunut Niinistön aikana ”. Tiedostamattomana myytit elävät meis sä ja tiedostamattomina ne ottavat meistä vallan . Niinistö myytti näyttää pesiytyneen Ui mosen psyykeen . Sama myytti elää myös kansalaisten enemmistössä . Niinistö valittiin tammikuussa toiselle kau delle heti ensimmäisellä kierroksella . Vanha velkapelkoinen kokoomuslainen lähti ehdolle puolueiden ulkopuolelta ja sai 62 , 6 prosenttia äänistä . Vaalit olivat poliittinen farssi . Niinistö sai käytännössä mandaatin nousta päivän politiikan yläpuolelle , olla Uimosen sanoin nimenomaan Suomen herra . Sitä presidentti ei kuitenkaan ole . Presi dentillä on perustuslaissa määritellyt tehtävät osana poliittista päätöksentekojärjestelmää . Urho Kekkosen herra ajoista poiketen sisä politiikka ei kuulu Niinistö herralle lainkaan . Niinistöllä näyttää olevan kuitenkin asias sa vaikeuksia . Aamulehden toimittajat Matti Mörttinen ja Lauri Nurmi paljastivat toisessa elokuussa julkaistussa Niinistö kirjassa , että Niinistö piti salaisen kokouksen työmarkki navaikuttajien kanssa joulukuussa 2015 . Ko kouksessa puhuttiin kilpailukykysopimuksen tekemisestä . Niinistö vastasi kokouksen paljastumiseen kirjoittamalla blogin kaksi päivää myöhem min . Hänen mukaansa kokouksessa ei ollut salaamista . Jostain syystä kokouksen jär jestäminen tuli julkisuuteen kuitenkin vasta 2 , 5 vuotta myöhemmin . Ehkä kokouksesta unohdettiin kertoa . Tämän lisäksi Mörttinen ja Nurmi kirjoitti vat useisiin lähteisiin perustuen , että Niinistö työnsi arvovallallaan energiayhtiö Fortumia mukaan Pyhäjoen jo surullisenkuuluisaan ydinvoimalahankkeeseen . Fortumiin ja Pyhä jokeen liittyy myös Venäjä , joten tässä asiassa Niinistö oli osin omalla alueellaan eli ulkopo litiikassa . Venäjän kanssa energia asiat ovat olleet aina yhtä suhmurointia . Sen hinnan Olemmeko menettäneet Helsingin ainoat pyramidit? SAAPUMINEN HELSINGIN yliopiston metro asemalle on jännittävää ja ilahduttavaa . Rullaportaissa , vihreiden neonvalojen hohtees sa ilmassa väreilee niin kuin japanilaisessa pe liluolassa . Matkustamme ” yöelämään ”, jossa kellonajat menettävät merkityksensä ja arki päivän lainalaisuudet lakkaavat toimimasta . maksamme , kun olemme riippuvaisia öljystä ja kaasusta . Juristin koulutuksen saanut Niinistö vasta si blogissaan , ettei ” ole millään tavalla ollut vaatimassa Fortumia mukaan hankkeeseen ”. Kirjassa ei kuitenkaan puhuta vaatimisesta eikä painostamisesta , joten Niinistö vasta si väitteeseen , jota ei varsinaisesti ole edes tehty . Blogi julkaistiin 15 . elokuuta . 16 . elokuu ta Niinistö julkaisi Facebook sivullaan Lauri Pohjanpään vuonna 1933 ilmestyneen runon nimeltä Kalajuttu . Runossa poika onkii pikkiriikkisen kiisken . Kuulopuheissa kiiski muuttuu lopulta suuren suureksi loheksi . Näin Niinistö teki karikatyyrin tiedotusvä lineistä . Kollega Atlantin takaa olisi sanonut suoraan : FAKE NEWS . Suomen herroista myyttisin piti myös ru noista . 75 vuotias Kekkonen lausui vappuna 1976 Lauri Viitaa : Mikä nimi ? — Piru ties , pankaa ristiin : Lakimies . PE KK A TO RV IN EN JA II DA SO FI A HI RV ON EN Ikiaikaisen utooppista tunnelmaa intensifioi vat entisestään katutasolla eteen kohoavat , valaistut lasipyramidit . ” Köyhän miehen Louvreksi ” kutsutut py ramidit loistivat Kaisaniemessä 25 vuotta . Pimeänä talvi iltana ne eivät lämmittäneet , vaan hohkasivat sinistä ja vihreää valoa . Niitä katsellessa saattoi hetken kuvitella elävänsä kyberpunk kaupungissa . Heinäkuussa lasipyramidit purettiin , ” jotta olisi helpompi tehdä lumitöitä ”. Yhtäkkiä pyramidit veivät aivan liikaa katutilaakin . Taideteokset kuuluivat Kiinteistöosakeyhtiö Kaisaniemen metrohallille , jonka mukaan py ramidit olivat alun alkaenkin epäonnistuneita , niiden kun piti valaista myös metroaseman maanalaisia osia . ” Vaikutus on jäänyt vähäiseksi ”, kertoi kiinteistöosakeyhtiön toimitusjohtaja Hel singin Sanomien haastattelussa . Juuba juu … Käytännöllisyydestään huoli matta perusteet tuntuvat hatusta vedetyiltä tekosyiltä . Pyramidien katoamisen merkitys ei rajoitu vain katukuvan ankeutumiseen . Raivaami nen symboloi suomalaista mielenmaisemaa . Täällä kaiken on oltava hyödyllistä . Jos jon kin asian hävittämistä voidaan perustella ” paremmilla liikenneyhteyksillä ”, ” uudem malla tekniikalla ” tai ” Suomen talvella ”, se tehdään . Kauniilla ja turhilla asioilla ei ole oikeutta olla olemassa . Sitä paitsi eivät pyramidit ole ” turhia ”, tai ” ei vaikuttavia ”! Muun muassa tällaisia väit teitä on esitetty pyramidin ” vaikutuksista ”: – Ruoka pysyy pidempään tuoreena pyra midin sisällä . Teollisesti tuotetut maut häviä vät ja luonnolliset maut lisääntyvät . – Pyramidin sisällä kannattaa meditoida . Pukeudu kevyesti ja jätä elektroniset laitteet kotiin , niin energian vastaanottaminen on helpompaa . – Pyramidien lähettyvillä opiskelu ja työs kentely aiheuttaa positiivisia fiiliksiä ja auttaa keskittymään . ( Huom .: eivät olleet yliopis ton lähellä turhaan !) – Eläimet tuntevat voimakasta vetoa pyra mideja kohtaan ja usein hakeutuvat rakennel man lähelle tai sisälle lepäämään . Jne .! Pyramidien kadotus on allegoria ajan hen gelle ja Sipilän hallituksen leikkauspolitiikalle . Pyramidin ylöspäin nouseva kärki nimittäin kuvastaa ihmisten jatkuvasti suurempiin kor keuksiin pyrkivää tietoisuutta . Niin kuin sivistyksestä leikataan tuotta vuuden vuoksi , myös Kaisaniemen pyrami dien purku symboloi tietoisuutemme syste maattista alasnuijimista maallisten arvojen kustannuksella . Meistä tulee kuntosaleilla ramppaavia ihmiskuoria , jotka eivät osaa puhua muuta kuin omaan itseensä liittyvää myyntipuhetta . Menetämme uskomme utopiaan . Kuljemme loputtomasssa pimeässä , ilman sinisenä hoh tavan scifi valon johdatusta syksyisessä yössä .
VUOSI 2018 on dystooppisen paha vuosi ! Survivalistit ovat jo alkaneet kerätä varusteita maailmanloppua varten . Niin kuin kaikki nykyajan ” coret ”, warcore polveutuu normcoresta . Kun athleisure , health goth , dadcore ja gorpcore muuttuvat aivan liian lässyiksi , on aika tehdä tulevaisuuden uhista ja geopoliittisesta romahduk sesta estetiikkaa . Älä enää puhu ” pukeutumisesta ” vaan Warcore ” varustautumisesta ”. Käytä armeijakuoseja , ” teknisiä ” materiaaleja ja kätke vyölaukkuusi säilyketölkkejä mahdollisen katastrofitilanteen varalta . Käy salilla . Yökerhossa kannattaa näyttää siltä , että on valmis suorittamaan triathlonin , kertausharjoituksen tai hätälasku varjohypyn hetkenä minä hyvänsä . Ajattele Mad Maxia tai Tomb Raideria . Muista myös kypärä ! KAINALOSSA T: IIDA SOFIA HIRVONEN K: TONI HALONEN YLIOPPILASLEHTI NRO 4 2018 9 PA LS TA LL A VI RI TT ÄY DY TÄ ÄN LU KU JU TU N TU NN EL MA AN .
KAIKKI LOPPUU PIAN YLIOPPILASLEHTI NRO 4 2018 KIRJOITTI PEKKA TORVINEN KUVASI SOFIA OKKONEN
Ihmiset humaltuivat maan alta löytämästään energialahjasta niin täydellisesti, että luulimme pystyvämme mihin tahansa. Tuossa harhassa emme huomanneet, että loimme samalla oman tuhomme. O lemme kusessa. Suomessa heinäkuu rikkoi aiemmat lämpöennätykset. Helle jatkui jatkumistaan. Ihmiset hikoilivat yöunensa olemattomiin taloissa, joiden ilmastointia ei ole suunniteltu viikkoja jatkuviin helteisiin. Eurooppa kärvisteli kuivuudessa. Mikä oli ennen vihreää, oli muuttunut avaruudesta nähtynä ruskeaksi, kertoi astronautti Alexander Gerst elokuussa. Madridissa asuva kaverini lähetti elokuun alussa kuvan bussipysäkin lämpömittarista. Mittari näytti 49 astetta. ”Happy Friday!!!!”, kaverini kirjoitti. Kaliforniassa taisteltiin kesällä yhtä aikaa 17:ää suurta maastopaloa vastaan. Laajin ja samalla osavaltion historian suurin palo oli elokuussa polttanut yli 1 700 neliökilometriä maastoa. Alkuvuodesta neljän miljoonaan asukkaan Kapkaupunki Etelä-Afrikassa varautui jo siihen, että hanoista loppuu vesi ensimmäisenä suurkaupunkina maailmassa. Syynä oli mittaushistorian pahin kuivuus. Sää vaihtelee. Yksittäisen vuoden kuumuudesta ja kuivuudesta ei voi tehdä päätelmiä ilmaston tilasta. Silti: me tiedämme, että ilmasto lämpenee ja ääri-ilmiöt yleistyvät. Ilmasto muuttuu, koska olemme fossiilisten polttoaineiden humalassa tupruttaneet ilmakehään hiilidioksidia niin paljon, että sen pitoisuus on suurempi kuin koskaan ainakaan 800 000 vuoteen. Vuonna 1978 Helsingin Sanomat kertoi suomentamassaan Newsweekin artikkelissa, että ”maapallon keskilämpötilan nousu saattaa olla tuhoisa”. Kymmenen vuotta myöhemmin, kesällä 1988, ilmastotutkija James Hansen sanoi Yhdysvaltain senaatin kuulemisessa, että kasvihuoneilmiö erottuu kerätystä datasta. Sen jälkeen ihmiskunta on vain kiihdyttänyt ilmastonmuokkaustaan. Viimeisen 30 vuoden aikana olemme kasvattaneet energiankulutustamme niin paljon, että olemme päästäneet ilmakehään enemmän hiilidioksidia kuin kaikkina aiempina vuosina yhteensä. Siis sivilisaatioiden synnystä saakka. Viime vuonna hiilidioksidipäästöt nousivat uuteen ennätykseen, 32,5 gigatonniin vuodessa. 150 vuotta kestäneen mittaushistorian kahdeksastatoista lämpimimmästä vuodesta 17 on mitattu 2000-luvulla. Signaali todella erottuu. Ilmastonmuutosta ei enää torjuta, sitä voidaan korkeintaan hillitä. Silti maailman maita laillisesti sitovaa sopimusta päästöjen rajoittamisesta, vähentämisestä puhumattakaan, ei ole tehty. Nykymenolla Pariisin ilmastosopimuksen kauniit aikeet lämpenemisen rajoittamisesta alle kahteen asteeseen esiteolliseen aikaan verrattuna jäävät aikeiksi. Ilman erittäin aggressiivisia toimia – joita ei näy eikä kuulu – kahden asteen raja on jo menetetty. Jo tuo kahden asteen keskilämpötilan nousu on arvaamaton: kukaan ei tiedä tarkkaan, miten ilmasto siihen käytännössä reagoi. Kahta astetta suurempi keskilämpötilan nousu on entistä arvaamattomampi. Nykymenolla päädymme nimenomaan näille tuntemattomille teille. YK:n hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n mediaaniennuste 11 ”HÄN, JOKA KEKSI LAIVAN, KEKS I MYÖ S HA AK SI RI KO N. ” (P AU L VIR ILI O)
12 vuodelle 2100 näyttää noin neljän asteen keskilämpötilan nousua, mikäli jatkamme fossiilisten polttoaineiden käyttöä nykyiseen tahtiin. Neljän asteen lämpeneminen tarkoittaisi sitä, että osa planeetasta muuttuisi mahdottomaksi paikaksi elää. Lämmön ja kosteuden yhteisvaikutus muuttuisi trooppisilla alueilla sietämättömäksi, ja niin sanottu märkälämpötila voisi kohota paikoin yli 35 asteeseen. Ihminen ei selviäisi tuollaisessa paikassa hengissä kuutta tuntia kauempaa. Jossain vaiheessa nyt elettävää vuosisataa tiheästi asutuilta seuduilta pitäisi eva kuoida kymmeniä ellei satoja miljoonia ihmisiä. Euroopassa vuoden 2015 tapahtumia kutsuttiin jo ”pakolaiskriisiksi”. Tuolloin Euroopan unioniin tuli noin 1,2 miljoonaa turvapaikanhakijaa. Samalla globaali ruoantuotanto romahtaisi. Etelä-Euroopassa ei voisi enää viljellä mitään. Merenpinta nousisi kymmeniä metrejä ja hukuttaisi rannikkokaupunkeja ympäri maailmaa. Yhteiskuntia romahtaisi. Sitten sodittaisiin. Kertauksena: jo kahden asteen keskilämpötilan nousu tarkoittaa sitä, että planeetta on nykyistä selvästi huonompi paikka ihmisen elää. Kuinka paljon huonompi, sitä emme tarkkaan tiedä. Mutta todennäköisyydet viittaavat siihen, että saamme tietää tämän vuosisadan aikana. Toisin sanoen iso osa nykyisin elävistä ihmisistä pääsee näkemään, miten hyvin maailma palaa. Läh d i n h ei näk u u n alussa reissulle Suomen läpi Pohjois-Norjaan. Latasin puhelimen vielä viimeisen kerran Helsingissä. Tavalliseen tapaani en ajatellut lainkaan, mistä puhelin saa virtansa. Akku täyttyy laittamalla kaapelin toinen pää pistorasiaan ja toinen puhelimeen! Tosiasiassa puhelimen kaipaama sähkö syntyy Helsingissä poltetulla kivihiilellä, fossiilisista polttoaineista kaikkein tuhoisimmalla. Asiaa ei kuitenkaan ajattele. Sitä ei tarvitse ajatella. Matkustin Joensuuhun. Sieltä lähdimme ystävän kanssa autolla kohti pohjoista. Autossa oli kaikki mukavuudet. Ilmastointi, kulloisenkin nopeusrajoituksen kojetauluun ilmoittavat kamerat, matalat taajuudet sydämeen asti vievä äänentoistojärjestelmä. Puhelimesta Spotify auki, linkitys auton kanssa Bluetoothilla, ja kas, ranskalainen räppi raikaa. Tuhat kilometriä maantietä edessä. Kertaakaan emme miettineet, mikä tämän kaiken mukavuuden tuottaa: tankki täynnä dieseliä. Moottorissa muinaiset, fossilisoituneet eliöt palaavat kuoleman takaa palamaan ja nostamaan elintasomme niin korkeaksi, että voimme unohtaa koko asian. Tuo unohdus on syy ilmastonmuutokseen ja meneillään olevaan kuudenteen sukupuuttoaaltoon. u n o h d u k s e n yti m es sä on syvä ironia. Energian alkuperä on voitu unohtaa vain siksi, että fossiilienergiaa on niin paljon, sanoo filosofi Tere Vadén. ”Tämä on öljyn musta kirous. Vain luonnossa ollut ominaisuus, sen rikkaus, antoisuus ja anteliaisuus, teki mahdolliseksi ajatuksen, että olemme riippumattomia luonnosta.” Vadén on yhdessä toisen filosofin, Antti Salmisen, kanssa kirjoittanut öljystä ja sen luomasta tavasta ymmärtää maailma kaksi kirjaa: Energian ja kokemuksen (2013) ja Elon ja anergian (2018). Niiden peruslähtökohta on, että fossiiliset polttoaineet ovat luoneet sokean pisteen modernin ihmisen kokemukseen. ”Elämäntapamme on riippuvainen jostain sellaisesta, minkä kanssa ei olla arkikokemuksessa kosketuksissa riittävän usein riittävän konkreettisesti”, Vadén sanoo. Vadén tarjoaa ensin päinvastaisen esimerkin: jos lämmittää talon puilla, puiden hankkiminen ja niiden pilkkominen haloiksi on hyvin raskasta puuhaa. Tuo työ pitää ihmisen kiinni energian alkuperässä. ”Siinä saa myös käsityksen, millaiset halkopinot pitää olla, jotta talo lämpenee talven yli. Tämä ilmenee edelleen tosi lystikkäästi suomalaisessa yhteiskunnassa: on puolisoita, jotka ilmaisevat rakkautensa hakkaamalla ison halkopinon.” Öljy-yhteiskunnassa kokemus energiasta on aivan toinen. Energia vain tulee jostain. ”Kun öljyn energiasisältö on todella iso ja sitä voidaan kuljettaa pitkiä matkoja niin, ettei se happane matkalla, kulutus ja tuotanto saadaan fyysisesti kauas toisistaan. Tuntuma alkuperästä katoaa. Kaikki kokemukselliset vaikutukset kumpuavat tästä”, Vadén sanoo. ”Perusvitsi on, että omavaraistaloudessa metalliset työkalut eivät ole kannattavia, koska niiden tekemiseen menee enemmän energiaa kuin mitä niillä saa. Se on omavaraisjärjen laskelma.” Niin sanottu ”fossiilijärki taas sanoo, että gps:llä ja appeilla varustettu leikkuupuimuri, joka toimii puoliautomaattisesti, on se, mikä kannattaa”, Vadén jatkaa. Ihminen on sopeutuvainen eläin. Parissa sukupolvessa ikiaikainen kokemus energian juurevuudesta ja konkreettisuudesta katosi. ”Miksi välittäisi asiasta, josta ei tarvitse välittää?” Vadén summaa. Toisin sanoen ihmiskunta on ollut noin 150 vuotta jatkuvasti pahenevassa öljyhumalassa. Tuossa humalassa olemme länsimaissa saavuttaneet täysin ennennäkemättömän YLIOPPILASLEHTI NRO 4 2018
13
14 YLIOPPILASLEHTI NRO 4 2018
15 elintason, panneet kaiken maailman tiedon ja ystävämme saataville pieniin lasimetallisuorakulmioihin, nostaneet taivaalle 200 000 lentoa yhtä aikaa, käyneet Kuussa ja luulotelleet itsellemme, että moderni tapa elää ja ymmärtää on järkevin mahdollinen tapa elää ja ymmärtää. Humalassa tekojen seurausten miettiminen vain jää usein puolitiehen. ”Moderni, fiksu ja luonnontieteellisesti valistunut ihmiskuva, joka lähtee Valistuksesta ja saa lisäpontta talouskasvusta, esittää, että se on kylmähermoisin, objektiivisin ja tarkin ihmiskuvaus, mitä on saatu aikaiseksi”, Vadén sanoo. Kuitenkin tämä ihminen, me, meidän modernit yhteiskuntamme ovat saaneet vahingossa aikaan ilmastonmuutoksen, kuudennen sukupuuttoaallon ja merten muovilautat. Ihmisestä on tullut geologinen voima, kykenevä muuttamaan koko planeetan elinoloja. Tunnetuin termi tälle on antroposeeni (???????? eli anthr?pos on muinaiskreikkaa ja tarkoittaa ihmistä). Antroposeeni saattaa kuitenkin antaa ihmiselle liian suuren roolin. Ikään kuin ihminen olisi kukistanut luonnon. Ekofeminismin johtava tutkija Donna Haraway on ehdottanut, että uusi aikakausi pitäisi nimetä chthuluseeniksi H. P. Lovecraftin luoman kuvitteellisen jumalhirviön mukaan. Chthuluseeni kuvaa kieltämättä paremmin sitä, kuinka modernin ja valistuneen ihmisen pitkäikäisimmät saavutukset eli ilmaston, ympäristön, muiden lajien ja lopulta oman tulevaisuuden tuhoaminen ovat tapahtuneet ilman, että kukaan tarkoitti sitä. ”Siinä on aivan käsittämättömän järkyttävä paradoksi”, Vadén sanoo. ”Olemmeko me sitä, mitä me kuvittelemme olevamme? Emme todellakaan ole.” Vadénin mielestä ”tämä fakta viittoilee siihen suuntaan, että syvä ongelma on ihmisenä olemisessa”. h isto r i o its ija Yuval Noah Harari esitti kirjassaan Sapiens – Ihmisen lyhyt historia (2011) teorian, jonka mukaan maanviljelykseen siirtyminen oli ihmiskunnan suurin huijaus. Maanviljely ei tuhansiin vuosiin muuttanut ihmisten elämää paremmaksi. Se huononsi sitä. Edelleen satojen miljoonien ihmisten elämä kehitysmaissa on monin paikoin ankeampaa kuin muinaisten metsästäjä-keräilijöiden. Esimerkiksi vehnälle maanviljelys sen sijaan oli erinomainen muutos. Voidaan ajatella, että vehnä orjuutti ihmiskunnan edistääkseen omaa leviämistään. Tietyllä tapaa myös fossiiliset polttoaineet orjuuttivat ihmiskunnan. Olemme tehneet itsemme niistä niin riippuvaisiksi, että poltamme tarvittaessa ne kaikki, jottei elintasomme vain laskisi. Maan alta löydetty ylimääräinen energialahja tuottaa ihmiskunnalle yli kymmenen kertaa enemmän työtä kuin ihmiskunta voisi teoreettisesti tuottaa pelkällä lihasvoimalla. Koko elintasomme on riippuvainen fossiilisista polttoaineista. Korvaavia energianlähteitä ei ole, vaikka uusiutuvan energian tuotanto kasvaakin vähitellen. Samalla olemme päästäneet niin sanotun anergian valloilleen. Anergia tarkoittaa käytännössä sitä, että energia on myös jätettä. Jätteenä eli ylimääräisenä hiilidioksidina se tekee tuhojaan ja uhkaa koko ihmiskuntaa. Anergiaa on ollut Salmisen ja Vadénin mukaan käytännössä mahdotonta ajatella, ”koska se on tehokkaan ja toimeliaan fossiilisen subjektin kannalta hyödytöntä, eikä se palvele ketään”. Niin sanottu fossiilisubjekti eli nykyaikainen länsimainen ihminen luulee olevansa itsenäinen ja muista riippumaton. Yksilö, joka voi tarvittaessa hylätä synnyinpaikkansa, perheensä ja ystävänsä, jos kokee saaneensa niistä tarpeekseen. Niin se voi myös tehdä, mutta yksi side jää. Fossiilisubjekti on anergian orja. Se voi katkaista siteensä vain polttamalla fossiilisia polttoaineita eli hienoja hiilivetyketjuja. ”Kuin Picassoja polttaisi, on joku sanonut”, Vadén sanoo. Hän tiivistää: ”Asia menee nykyään melkein niin karusti, että kaikki mikä on taloudellisesti kannattavaa, on ekologisesti tuhoisaa.” He i näk u u s s a mat ka lla Pohjois-Norjaan tankkasimme auton lähellä Kajaania, Kontiomäen Nesteellä. Siellä polttoaine vain odotti ottajaansa, kunhan suostui maksamaan noin 1,4 euroa litralta. Jälleen kerran: polttoaineen alkuperää ei tarvitse ajatella. Sen tuotanto on niin kaukana kulutuksesta. Tankattavan polttoaineen alkuperää ajattelee harvoin edes asiasta todella perillä YLIOPPILASLEHTI NRO 4 2018 Asia menee nykyään melkein niin karusti, että kaikki mikä on taloudellisesti kannattavaa, on ekologisesti tuhoisaa. – TERE VADÉN
16 YLIOPPILASLEHTI NRO 4 2018 oleva Veli -Pekka Tynkkynen, Venäjän ympäristöpolitiikan apulaisprofessori Aleksanteri-instituutista. ”Autoilevalla kansalaisella on tietynlainen torjuntareaktio. Asiaa ei mielellään ajattele, vähän niin kuin ei muitakaan ympäristökysymyksiä. Ne painetaan mielen takasopukoihin.” Mietitään kuitenkin hetki. Mistä Suomi saa polttoaineiden jalostukseen tarvittavan raakaöljyn? Venäjältä. ”Käytännössä Neste tuo Suomeen kolme kertaa enemmän öljyä kuin täällä käytetään. Kaksi kolmasosaa menee maailmalle. Me hyödymme näistä virroista hirveästi”, sanoo Tynkkynen. Nesteen jalostamot on suunniteltu nimenomaan Venäjältä tulevalle Urals-öljylaadulle, joka on rikkipitoisempaa kuin Pohjanmereltä tuleva Brent-laatu. ”Neste on jalostanut omat prosessinsa niin, että se tekee voittoa venäläisestä öljystä tehdyllä hyvälaatuisella bensalla ja muilla tuotteilla, joita se myy maailmalle.” Suomi ostaa lisäksi käytännössä kaiken maakaasunsa Venäjältä. Sitä poltetaan jonkin verran esimerkiksi Helsingin Vuosaaren voimalassa, mutta suurimmat käyttäjät ovat teollisuus ja Neste. ”Neste hyödyntää venäläistä kaasua jalostaessaan venäläistä öljyä.” Suomen Abc-, St1ja Shell-asemille polttoaineet tulevat yhteiseltä hankintayhtiöltä North European Oil Tradelta. Se taas hankkii ison osan polttonesteistään ruotsalaiselta Preem-yhtiöltä, jonka jalostamasta raakaöljystä liki puolet tuli Venäjältä vuonna 2017. Kun Suomessa tankkaa auton, on siis mitä todennäköisimmin kiinni energiavirrassa, jonka yläjuoksu on Venäjän takamailla, Siperiassa. Kulutus on hyvin kaukana tuotannosta ja sen yhteiskunnallisista, sosiaalisista ja ympäristöongelmista. Venäjä on maailman suurimpia öljyntuottajia yhdessä Saudi-Arabian kanssa. Kumpikin tuottaa yli 500 miljoonaa tonnia öljyä vuodessa. Venäjällä tapahtuu vuosittain selvästi yli 10 000 öljyputkirikkoa, eniten maailmassa. Rikoissa syntyvä hävikki on Tynkkysen mukaan arvioitu 1–5 prosentiksi koko tuotannosta. Jos pienin arvio pitää paikkansa, sekin tarkoittaa yli viittä miljoonaa tonnia raakaöljyä, joka päätyy saastuttamaan luontoa joka vuosi. Määrä on puolet siitä, mitä Suomi ostaa Venäjältä vuodessa. Se on myös noin seitsemän kertaa suurempi määrä öljyä kuin mitä Deepwater Horizonin öljyonnettomuudessa vuonna 2010 vuosi Meksikonlahteen. Siis: alle kahden kuukauden välein Venäjän maaperään vuotaa yhtä paljon öljyä kuin historian pahimmassa merellä tapahtuneessa öljyvuodossa. ”Se on aivan käsittämätön määrä ja valtava ympäristöongelma”, sanoo Tynkkynen. Öljyvuotojen vaikutukset ovat paikallisia: maaperä pilaantuu, joet ja järvet saastuvat, kalat ja kasvit kuolevat. Jos öljyvuoto tapahtuu asutulla alueella, juomavesi voi pilaantua ja muuttua terveydelle vaaralliseksi. Toinen suuri ympäristöongelma on öljyntuotannossa sivutuotteena syntyvä kaasu. Sitä syntyy geologisista olosuhteista johtuen Venäjän öljyntuotannossa paljon enemmän kuin esimerkiksi Saudi-Arabiassa tai Pohjanmerellä. Tuo kaasu on perinteisesti poltettu pois soihduttamalla suoraan öljykentillä. Pahimmillaan sitä poltettiin vuodessa 50 miljardia kuutiota, mikä vastaa neljäsosaa EU:n Venäjältä vuosittain ostamasta kaasusta. ”Järkyttävän suuri määrä sekin”, sanoo Tynkkynen. Soihdutus synnyttää niin hiilidioksidikuin metaanipäästöjä. Yhdessä ne ovat kaksi merkittävintä ihmiskunnan tuottamaa kasvihuonekaasua. Paikallisesti soihdutus voi synnyttää happosateita, jotka tuhoavat esimerkiksi havupuumetsiä. Viimeisen kymmenen vuoden aikana soihdutus on Venäjän sähköreformin ansiosta vähentynyt, mutta edelleen maan öljyntuotannossa palaa 15–20 miljardia kuutiota kaasua vuodessa. EU painosti Venäjää soihdutuksesta vielä 2000-luvun alkuvuosina, mutta kun Venäjä alkoi vaurastua öljyllä ja Putinin politiikka muuttui varmemmaksi, energiadialogista katosi ympäristönäkökulma, Tynkkynen sanoo. ”Ei voi siis syyttää EU:ta, etteikö mitään olisi tehty, mutta kauhean painokkaasti ei yritetty. Meidän vastuullamme asia kuitenkin on, koska olemme Venäjän öljyn loppukuluttaja. 70 prosenttia öljystä menee Eurooppaan.” Samoin kaasuntuotannon ongelmat ovat meidän vastuullamme. Kukaan ei tarkkaan tiedä, minkälaisia metaanipäästöjä Venäjän Toisenlainen maailma oli olemassa. Taistelu on hävitty.
17
kaasuntuotannossa syntyy, mutta ”todennäköisesti ne ovat suuria”, Tynkkynen sanoo. Tarkkaan ei tiedetä sitäkään, miten päästöttömästi kaasu kulkee putkistoissa kuluttajille Venäjällä ja Euroopassa. Kukaan ei tiedä, koska energiasektori näyttelee Putinin hallinnon vallanpidossa niin suurta roolia. Hiilivetytalouden menestys takaa Putinin vallan, ja se on siksi ”turvallistettu” eli siirretty normaalin poliittisen päätöksenteon ulkopuolelle. Minkä tahansa tarkan tiedon saaminen erityisesti energiasektorin aiheuttamista haitoista on melkein mahdotonta. ”Se on musta aukko”, Tynkkynen sanoo. Tuosta mustasta aukosta ja Putinin diktatuurista Suomi hyötyy. Sitä ei halua ajatella. On niin helppo unohtaa. Ilmastonmuutoskin jää taustalle heti, kun ilmat viilenevät. Media ei enää kerro aiheesta samalla tahdilla, koska se ei kiinnosta yleisöä. The New York Times kertoi elokuussa, että saman asian havaitsi James Hansen Yhdysvaltain senaatin kuulemisissa marraskuussa 1987. ”Ilmaston lämpenemistä koskevien kuulemisten järjestäminen näin viileässä säässä ei ikinä saa huomiota”, Hansen kertoi ystävälleen New York Timesin mukaan. Ihminen sopeutuu ja unohtaa. ”kai k ki pii ntyn e et, ruostuneet suhteet ja niihin liittyvät vanhastaan arvossa pidetyt käsitykset ja katsantokannat menevät hajalle, kaikki vastamuodostuneet vanhenevat ennen kuin ehtivät luutua, kaikki säätyperäinen ja pysyväinen haihtuu pois, kaikki pyhä häväistään”, Karl Marx ja Friedrich Engels kirjoittivat Kommunistisessa manifestissa vuonna 1848. Marx ja Engels puhuivat kapitalismista, mutta ”kaiken pyhän häpäisy” syntyy pikemminkin tuotantokoneesta, johon syötetään vuosi vuodelta enemmän fossiilisia polttoaineita. Ilman fossiilisia polttoaineita tuntemaamme kapitalismia ei olisi. Ilmastotuhosta ei siis voi suoraan syyttää kapitalismia, ja reaali sosialismi aiheutti aivan yhtä suuret ympäristötuhot. Kapitalismi kuitenkin nauttii erityisesti öljystä täysin siemauksin. ”Sille sopii, että tuotanto ja kulutus voidaan erottaa toisistaan ja tuotanto viedä mihin vain. Jos työläiset ryttyilevät, tuotanto viedään sinne, missä ei ryttyillä. Öljy mahdollistaa tämän”, Tere Vadén sanoo. ”Se” ja ”me”. Kyse on fossiilisubjekteista eli jotakuinkin ihmiskunnan rikkaimmasta 10– 20 prosentista, ei kaikista ihmisistä. Ainakin noin kolmasosa ihmiskunnasta elää planeetan kannalta kestävästi. Osa heistä elää jopa niin, että esimerkiksi terveydenhuolto toimii ja elämä on muutenkin vähintään kelvollista. ”Rikkain parikymmentä prosenttia ihmisistä elää kasvihuoneessa eli hyvin suurella energiansyötöllä ylläpidetyssä kuplassa. Silloin ihmisistä tulee tietynlaisia verrattuna siihen, että he kasvaisivat luonnon armoilla”, Vadén sanoo. Mitä paremmin fossiilisubjekti toimii, mitä tehokkaampi ja hyötyä maksivoivampi se on, sitä tuhoisampi se on niin ekologisesti kuin oman kasvihuoneensakin kannalta. Emme halua tietää tätä, mutta Vadén korostaa, että emme oikeastaan edes voi tietää tätä. Syyllistäminen on turhaa. Muutos ei Vadénin mukaan voi ”edes periaatteessa tapahtua järjen kautta”. ”Muutos ei ole sitä, että ostaa Arlan maidon sijaan Valion maitoa, vaan se on kuin alkoholisti tulisi uskoon.” Tämä ei tarkoita, että meidän, ihmiskunnan rikkaimpien, pitäisi löytää Kristus sydämestämme tai alkaa buddhalaisiksi. Vaadittava muutos on kuitenkin samansuuruinen ja -tapainen. ”Järki ja moralisointi voivat viedä vain tiettyyn pisteeseen asti, mutta eivät kuitenkaan tarpeeksi pitkälle”, Vadén sanoo. Tiedettä ei pidä hylätä. Vadén korostaa, että tarvitsemme ilman muuta esimerkiksi parasta mahdollista ilmastotiedettä ja ilmastomalleja. Niiden viestit kannattaa ottaa vakavasti, jos järjestäytyneestä yhteiskunnasta halutaan pitää kiinni. Sen sijaan usko teknologian apuun hädän hetkellä ja esimerkiksi villeihin geomuokkausideoihin kertoo vain fossiilisubjektin ylimielisyydestä. Juuri harhaluulo siitä, että kaikkea voi hallita, johti ilmastotuhon partaalle. Tuo ylimielisyys kuitenkin hallitsee maailmaa. Aleksanteri-instituutin Tynkkynen ei usko, että suurvallat saadaan luopumaan fossiilisista polttoaineista ja investoimaan ennennäkemättömällä tavalla uusiutuvaan energiaan ennen kuin jossain suurvallassa tapahtuu ”jokin valtavan kokoluokan ympäristökatastrofi”. ”Silloin ihmiset tulevat lopulta kaduille ja sanovat, että jotain on tehtävä.” Millainen tuo katastrofi voisi olla? Ehkä Euroopan vuoden 2003 lämpöaallon toistuminen, mutta paljon pahempana. 15 vuotta sitten yli 70000 ihmistä kuoli kuumuuteen. Yksin Ranskassa kuumuuden aiheuttamiin komplikaatioihin kuoli noin 15000 ihmistä. Lisäksi koko EU:n vehnäsato jäi noin kymmenen prosenttia tavallista pienemmäksi. Katastrofin jälkeen on kuitenkin monella tapaa aivan liian myöhäistä tarttua toimeen. Silloin olemme jättäneet lapsillemme ja lastenlapsillemme ratkaisevalla tavalla YLIOPPILASLEHTI NRO 4 2018 18
huonomman elinympäristön. Heidän tulevaisuutensa uhrattiin, koska joka talvi oli niin mukava päästä lomalle Kaukoitään. Samalla uhrattiin myös iso osa jo elävistä ihmisistä. ”Kaikkein karuinta on, että ihmiskunnan rikkaimmat ja eniten päästöjä tehneet todennäköisesti hyötyvät siitä kaaoksesta, joka tästä kaikesta syntyy. He voivat muuttaa johonkin kivempaan paikkaan ja bunkkeroitua sinne”, Vadén sanoo. Osin tämä näkyy jo. Ei tarvitse kuin katsoa EU:n bunkkeroitumista ja sen aikomuksia perustaa Pohjois-Afrikkaan ”maihinnousukeskuksia”. Niitä Vadén nimittää ”keskitysleireiksi”. jam es han s e n sanoi vuonna 1988, että ilmastonmuutos erottuu jo tilastoista. Sen jälkeen päästöt ovat vain kasvaneet. Toisenlainen maailma oli olemassa. Taistelu on hävitty. Se ei silti tarkoita, etteikö taistelua kannattaisi käydä. ”Sekin on vähän fossiilijärjen ja modernin yksilön hyödyn maksimointi -ajattelua, että käy vain taisteluja, jotka voi voittaa”, Vadén sanoo. ”Historiassa on kuitenkin usein ajateltu, että ihmiskäsityksen ja itsekunnioituksen kannalta tärkeimpiä ovat hävityt taistelut.” Lopulta häviämme taistelun aina. Kaikki voitot ovat tilapäisiä. Me kaikki kuolemme. Silti emme luovuta. Vadén huomauttaa, että kaiken pessimismin voi kääntää toisinpäin. ”Mieti, miten paljon trumpit ja putinit joutuvat tällä hetkellä tekemään töitä sen eteen, että nykyjärjestelmä pysyy pystyssä. Se kertoo jatkuvasti siitä, kuinka paljon painetta muutokseen on. Ei ole helppoa. Täytyy painaa mainoksia joka tuutista ja pitää ihmiset töissä vielä pidempiä päiviä ja viikkoja.” Vadén on omassa ”punaviherkuplassaan” huomannut, kuinka entistä useampi on ymmärtänyt, että tärkein ilmastoteko on lähteä mukaan politiikkaan ja liittoutua muiden kanssa. Kuluttajan valinnat eivät riitä, vaikka esimerkiksi kieltäytymällä syömästä eläimiä on merkityksensä. Ei maailmassa silti kovin positiivisia trendejä näy, sanovat niin Tere Vadén kuin Veli-Pekka Tynkkynen, joka kuvailee itseään realistipessimistiksi. Positiivisia kehityskulkuja oli vaikea löytää myös vuonna 1940, keskellä toista maailmansotaa. Pahin oli vasta tulossa, mutta filosofi Albert Camus pohti jo, miten rikki revityn maailman voisi koskaan ommella takaisin yhteen. Camus myönsi, että tehtävä on yliinhimillinen. ”Mutta yli-inhimillisiksihän kutsutaan sellaisia tehtäviä, joiden suorittaminen vie kauan aikaa, siinä kaikki.” 19
20 HE ID I LI ND ÉN HE ID I LI ND ÉN HE ID I LI ND ÉN HE ID I LI ND ÉN HE ID I LIN DÉ N HE ID I LIN DÉ N HE ID I LIN DÉ N HE ID I LIN DÉ N HE ID I LI ND ÉN HE ID I LI ND ÉN HE ID I LI ND ÉN HE ID I LI ND ÉN KIRJOITTI SUSANNE SALMI KUVASI DORA DALILA
21 HE ID I LIN DÉ N HE ID I LIN DÉ N HE ID I LIN DÉ N HE ID I LIN DÉ N asvot ovat tv:stä tutut ja näyttävät tuohtuneilta. Onko tämä juttu menossa johonkin Seiskaan, ohjaaja Heidi Lindén kysyy. Kuluneen vuoden aikana hänet on opittu tuntemaan suorapuheisuudestaan. Kun elokuva-alalla #metoo-liikkeen myötä alkoi kuohua, Lindén rohkaisi naisia puhumaan avoimesti kokemuksistaan. Motto oli yksiselitteinen: rikotaan hiljaisuus! Nyt haastattelukysymykset kuitenkin saavat hänet varuilleen. Kun keskustelu kääntyy uhkauksiin, joita Lindén on kertonut saaneensa, hän muuttuu yhtäkkiä vaitonaiseksi. Myöhemmin Lindén haluaa selventää, miksi. Hän sanoo pettyneensä tapaan, jolla häirintätapauksia viime talvena selviteltiin. ”Mulle jäi vähän huono kuva toimittajista. Moni lupasi ottaa asian vakavasti käsittelyyn ja haastatteli useita kymmeniä naisia, mutta heidän tapansa kommunikoida oli törkeä. Toimittajat halusivat julkaista naisten kokemukset heidän nimillään ja kasvoillaan mutta jättää rikoksen tekijöiden nimet pois.” Lisäksi toimittajilta puuttui ”hienotunteisuutta, jota aran aiheen käsittelyssä tarvitaan”, Lindén sanoi. Elokuva-ohjaajana työskentelevälle Lindénille nämä asiat ovat tulleet tutuiksi. Hän sanoo olleensa viimeisen vuoden aikana yhteydessä satoihin naisiin, jotka ovat joutuneet seksuaalisen ahdistelun kohteiksi. Miltä Suomen #metoo-liikehdinnän keulakuvaksi päätyminen on tuntunut? Hienolta, tietenkin – mutta myös absurdilta ja ristiriitaiselta, Lindén sanoo. Kaikki nimittäin tapahtui ikään kuin sattumalta. K VAHINKOAKTIVISTI OH FUCK! EN OLE SYNTYNYT TÄNNE PUHUMAAN SEKSUAALISESTA HÄIRINNÄSTÄ. YLIOPPILASLEHTI NRO 4 2018
22 äin siinä kävi: Viime lokakuussa Heidi Lindén istui tukholmalaisessa kahvilassa äitinsä ja paikallisen kollegansa kanssa, kun hänen puhelimensa soi. Toisessa päässä oli Lindénin entinen professori Aalto-yliopiston elokuvataiteen laitokselta. Professori tiedusteli, voisiko Lindénin parin vuoden takaisen opinnäytetyön lähettää Helsingin Sanomien toimittajalle. Se olisi tarpeen juuri nyt, opettaja sanoi. Lindén ei ollut seurannut uutisia moneen päivään. Hänellä ei ollut aavistustakaan, että yhdysvaltalaistuottaja Harvey Weinsteinia syytettiin lukuisista seksuaalirikosepäilyistä. Eikä siitä, että näyttelijä Alyssa Milano oli kirjoittanut Twitteriin sittemmin ikonisiksi muodostuneet sanat: #MeToo. Siksi Lindénistä tuntui hassulta, että opinnäytetyö haluttiin tuoda julkisuuteen, vuosia sen valmistumisen jälkeen. Hän myöntyi, muttei odottanut kummempia. Ehkä joku toimittaja tarttuisi aiheeseen ja tekisi lyhyen jutun jonnekin kulttuurisivujen alalaitaan, mutta siihen se luultavasti jäisi. Pian Lindénin puhelin kuitenkin soi jälleen. Sen jälkeen hiljaista päivää ei tullut pitkään aikaan. eidi Lindén, 33, on tullut tunnetuksi näyttelijänä, ohjaajana ja käsikirjoittajana. Hän on ehtinyt opiskella näyttelijäntyötä New Yorkissa, kirjoittaa sketsejä Los Angelesissa, ohjata teatteriesityksiä, pyörittää omaa elokuva-alan casting-yritystä ja kokeilla onneaan Idolsissa. Silti #metoo-liike ja elokuvakoulun päättötyö toivat hänet julkisuuteen aivan ennennäkemättömällä tavalla. Se hämmentää häntä itseäänkin. ”Ihan outoa, että juuri mä olen päätynyt tästä puhumaan”, Lindén sanoo. ”On ristiriitaista, että päädyin tekemään niin vakavista asioista lopputyön, koska arkeni täyttyy sketsien kirjoittamisesta enkä koe ollenkaan olevani vakava ihminen.” Alun perin työn ei pitänyt käsitellä seksuaalista ahdistelua lainkaan. Sen sijaan tarkoitus oli tutkia sitä, miksi naisohjaajia usutetaan vain tiettyjen genrejen pariin. Lindén on törmännyt ilmiöön omalla urallaan usein. Kaikkein mieluiten hän nimittäin ohjaisi toimintaelokuvia: isoja väkijoukkoja, stuntteja, ammuskelua! Vain mielikuvitus rajana! Se ei kuitenkaan ole helppoa, sillä genren rahoittajat suosivat miesohjaajia, Lindén sanoo. ”Tapaamisissa sanotaan suoraan, että kai ymmärrät, ettet voi ohjata tällaista. Että kannattaisi aloittaa lastenelokuvista”, Lindén kuvailee. ”En mä voi lähteä ohjaamaan lapsille, koska en tiedä siitä genrestä mitään.” Lindénistä vaikutti ilmiselvältä, että tilanne johtui sukupuolesta. Siksi hän halusi tutkia, kokivatko kollegat samoin. Lopputyötään varten hän haastatteli noin viittätoista naispuolista ohjaajaa. N H
23 Heidän puheissaan toistui tuttu tarina: rahoittajat eivät vaikuttaneet ottavan naisia vakavasti. Kun olisi pitänyt puhua budjetista, keskustelu kääntyi hiuksiin, pukeutumiseen tai siviilisäätyyn. Ootko sä sinkku, kysyttiin, jos vasemmassa nimettömässä ei näkynyt sormusta. Haastattelujen edetessä Lindén kuitenkin huomasi, että elokuva-alan naiset olivat joutuneet kokemaan paljon pahempaakin. Verbaalinen ja fyysinen ahdistelu ja seksuaalinen häirintä olivat monelle arkea. Lindénin mukaan myös raiskauksen merkit täyttäviä tapauksia oli useita. Useimmiten tekijä oli valta-asemassa oleva mies: opettaja, rahoittaja, tuottaja. Kertomukset saivat Lindénin tolaltaan. Eihän tällaisessa ympäristössä voinut työskennellä! Opinnäytetyö sai uuden suunnan. Lindén päätyi keräämään tarinoita seksuaalisesta ahdistelusta. Ahdistelijoiden nimiä, tarkkoja tapahtuma-aikoja ja -paikkoja ei kirjattu työn lopulliseen versioon ”tutkimuseettisistä syistä”. Kevättalvella 2018 osa niistä kuitenkin päätyi julkisuuteen. Suomi kohisi televisioruutujen ja klikkiotsikoiden äärellä. Samaan aikaan Lindénin sähköposti tulvi: mitä enemmän aiheesta puhuttiin, sitä useampi nainen rohkaistui kertomaan kokemuksistaan. Toisenlaisiakin yhteydenottoja tuli. Kauden muotisanaksi muodostui kunnianloukkaussyyte, Lindén sanoo nyt. Sen avulla ahdistelusta syytetyt ja heidän asianajajansa yrittivät pelotella naisia: jos puhut medialle tai edes ystävillesi, sinut haastetaan oikeuteen. ”Suomessa kunnianloukkaus on brändätty tosi hyvin. En tiedä, mistä se johtuu, mutta se toimii. Kaikki naiset puhuivat kunnianloukkaussyytteistä koko talven ajan.” Ilmapiiriä rauhoittaakseen Lindén lähetteli yhteyttä ottaneille naisille massasähköposteja. Niissä annettiin toimintaohjeita, rohkaistiin puhumaan ja kerrottiin, mistä numerosta tuleviin puheluihin ei kannata vastata. Jos haluat jutella kokemastasi väkivallasta tai sen uhkasta, voit ottaa yhteyttä Naisten Linjaan, Lindén kirjoitti lokakuun lopulla. Tarinoita kertyi ja kertyi. Tänä syksynä ilmestyy niihin pohjautuva kirja #Metoo-vallankumous, joka lupaa valottaa myös tarinan nurjaa puolta: mustamaalausta, uhkailua ja muita vaientamiskeinoja. Sitä, kun häirinnän uhrille sanotaan, että mitäs jäit paikalle. Pyörryksiin puhumista ja kyseenalaistamista. Positiivisistakin asioista teoksessa kerrotaan: kansainvälisestä yhteistyöstä, naisten välisestä solidaarisuudesta ja ”siitä Geena Davisin säätiön tyypistä”, joka osoitti tukensa Los Angelesista asti. Mutta vaikka tarinoita riitti, vain harva niiden kertojista uskaltautui lopulta omilla kasvoillaan julkisuuteen. Se tuli Lindénille yllätyksenä, sillä hetken hän ehti jo kuvitella, että esiin astuisi nyt kymmeniä naisia. Ehkä jopa satoja!
24 YLIOPPILASLEHTI NRO 4 2018 Toisaalta hän ymmärtää hyvin, mistä puhumattomuus johtuu. ”Ei kukaan halua muuta kuin tehdä alan töitä. Kukaan ei halua assosioitua jonkun hullun uhriksi. Jos sanot sen nimen, saat sen perääsi, ja projektiltasi saatetaan katkaista rahoitus.” Uhri on uhri myös tulevaisuudessa. Harva toivoo tulevansa muistetuksi siitä. i Lindénkään halua jäädä historiaan vain yhden asian ihmisenä. Sellaisena hänet nyt kuitenkin tunnetaan. ”Nauratti, kun Hesarissa luki, että #metoo-aktivisti Heidi Lindén. Oh fuck! En ole syntynyt tänne puhumaan seksuaalisesta häirinnästä.” Sukupuolikysymykset toki kiinnostavat häntä taiteellisesta näkökulmasta. Kuluneena kesänä Lindén ohjasi Turun Linnateatteriin naisvangeista kertovan Linnanneidot-näytelmän. Tällä hetkellä etsinnässä on rahoittaja Natural Born Killers -henkiselle rymistelyelokuvalle, jossa päähenkilö on genrelle epätyypilliseen tapaan keskiikäinen nainen. Näistä projekteista Lindén puhuisi mielellään enemmän. Ja sketseistä, käsikirjoittamisesta, kansainvälisistä yhteistyökuvioista. Kaikesta siitä, minkä parissa hän on puurtanut vuosikausia. ”En ole ollut ihmisoikeustaistelija, aktivisti tai tutkija vaan tehnyt lopputyön yhden naisopiskelijan näkökulmasta. Ja yhtäkkiä tulee helvetisti yhteydenottoja.” Lindénin uravalinta on ollut selvillä jo vuosikymmeniä: teatterija elokuva-ala on aina ollut ainoa, jonka parissa hän on tahtonut työskennellä. Korkeintaan poliisikouluun hän olisi voinut pyrkiä, mutta sinnekin ”lähinnä nähdäkseen, olisiko pärjännyt pääsykokeissa”. Lindén rakastui elokuvan taikaan jo lapsena. Hän arvelee olleensa viisivuotias, kun Yhdysvalloissa asuneet serkut toivat tuliaisiksi muuan VHS-kasetin. Kasetilta löytyi Terminator, ja sitä Lindén tapitti päivästä toiseen, kunnes nauha lopulta kului puhki. Ala-asteen lopulla Lindén osti viikkorahoillaan kasimillisen videokameran. Sillä syntyivät hänen ensimmäiset lyhytelokuvansa. Uusia ystäviä puolestaan löytyi Pasilassa toimineesta teatteri Narrista. Yläasteella Lindéniä lykästi, ja hän pääsi töihin videovuokraamoon. Puljun omistajaa työntekijöiden alaikäisyys ei tuntunut haittaavan – päinvastoin: myyjiksi valikoitui kummallisen usein nuoria naisia. Huhuttiin oudoista risteilyistä, joilla videovuokraamon tytöt pomonsa kanssa kävivät, ja vähäpukeisten nuorten naisten valokuvista takahuoneen seinillä. Pääasia kuitenkin oli, että elokuvia sai katsoa niin paljon kuin halusi. Siksi Lindén ei välittänyt, eikä ehkä oikein ymmärtänytkään, mitä hänen ympärillään tapahtui. Tilanteen outous valkeni hänelle vasta vuosia myöhemmin, kun entinen työkaveri videovuokraamosta otti yhteyttä. Olisi tultava raastupaan, todistajaksi, sillä teiniaikojen esimiestä epäiltiin seksuaalirikoksista. ässä jutussa Heidi Lindén ei halua todistaa mitään. Nimien kanssa on oltava tarkkana – niidenkin, joita julkisuudessa on jo pyöritelty. Muuten perästä kuuluu. ”Kaikki me naiset saatiin ne äijät peräämme, kun ekaa kertaa mentiin puhumaan näistä asioista ääneen viime syksynä. Jotkut miehet uhkailivat jopa naisten terapeutteja. Homma lähti miehiltä ihan käsistä.” Asiaa ei helpota, että moni ahdistelun uhreista joutuu vastaisuudessakin työskentelemään ahdistelijansa kanssa. Suomessa elokuva-alan piirit ovat nimittäin todella pienet, Lindén sanoo. Siksi ahdistelun kohteiksi joutuneilla ei ole ollut ketään, jonka puoleen kääntyä. Lindén uskoo, että yhteydenottojen suuri määrä johtui juuri siitä: ensimmäistä kertaa joku kuunteli. Hän nostaa esiin vain yhden saamansa avuntarjouksen. Se tuli hieman yllättävästä suunnasta. ”Kulttuuriministeri Sampo Terho oli ensimmäinen ihminen, joka otti tapaukset vakavissaan ja ensimmäinen, joka reagoi asiaan.” Terho (sin) asetti huhtikuussa selvityshenkilön tutkimaan elokuvaja kulttuurialalla tapahtuvaa häirintää. Ministeriöstä kerrotaan, että selvityksen tulokset on määrä julkaista syyskuussa. Mutta mikä muu voisi auttaa? Ainakin alalle pitäisi saada anonyymi ja puolueeton palautejärjestelmä, jonka avulla pahantekijät voisi ilmiantaa, Lindén ehdottaa. Miten se käytännössä toteutettaisiin, sitä hän ei osaa sanoa. Hänen mielestään sellaista kuitenkin tarvittaisiin, jottei ilmiantajan tarvitsisi pelätä työnsä puolesta eikä tilanteesta toisaalta koituisi pahantekijän läheisille kohtuutonta haittaa. Tai ehkä väärinkäytöksiin pitäisi puuttua vielä konkreettisemmin: hankkia jokaisiin kuvauksiin ulkopuolinen tarkkailija, joka varmistaisi, ettei mitään ikävää tapahdu. Kaikille se ei tosin olisi mieleen, Lindén arvelee. ”Jotkut ohjaajat sanovat, että heitä ahdistaa, jos paikalla on joku ulkopuolinen. Miten niin ahdistaa? Setissä on jo valmiiksi 60 ihmistä. Et huomaa, jos siellä on yksi enemmän.” Sekään ei olisi pahitteeksi, että olosuhteet kuvauksissa olisivat inhimillisemmät. Moni ongelma juontaa juurensa budjettien kiristymiseen ja kuvauspäivien määrän vähenemiseen, Lindén sanoo. Kaiken lisäksi iso osa alan ammattilaisista on freelancereita, jotka tulevat ja menevät produktiosta toiseen. Heidän on tavallistakin vaikeampi puuttua epäkohtiin. ”Elokuvaa tehdessä on paniikki perseessä. Pitää tehdä helvetin pitkiä päiviä ja kuvata mahdollisimman iso tarina mahdollisimman lyhyessä ajassa.” Vaikeissa olosuhteissa ihminen ei ole oma itsensä, Lindén sanoo. Nälkäisenä ja väsyneenä kukaan ei jaksa pysähtyä miettimään, mitä ympärillä tapahtuu. Sellaisessa ilmapiirissä kauheatkin asiat voivat jäädä huomaamatta. iimeksi mainittuun ongelmaan on vain yksi ratkaisu: raha. Elokuvaa ei synny ilman rahoitusta. Suomessa se tulee pääosin Suomen elokuvasäätiöltä. Säätiö jakaa elokuvantekijöille noin 25 miljoonaa euroa veikkausvoittovaroja vuosittain. Niin kauan kuin keskeiset rahoittajat suosivat väärintekijöitä, sama vanha meno saa jatkua, Lindén sanoo. Siksi hän uskoo, että diversiteetti ja tiheämpi vaihtuvuus tekisivät alalle hyvää. Los Angelesissa asuessaan Lindén huomasi, että ahdasmielinen ja syrjivä ilmapiiri loisti poissaolollaan. Enkelten kaupungissa kilpailu on toki kovaa, mutta toisaalta valinnanvaraa riittää – myös naisille, etnisiin vähemmistöihin kuuluville ja muille alalla varjoon jääneille. ”Weinsteinin uhrille on tarjolla 2 000 muuta firmaa. Teollisuus on massiivinen: siellä tehdään satoja elokuvia vuodessa”, Lindén sanoo. Hänen mukaansa juuri ulkomailla asuminen sai ymmärtämään, kuinka syrjiviä toimintamallit Suomessa ovat. ”Täällä on vain muutama yhtiö ja rahoittaja. Jos et ole hyvää pataa jonkun kanssa, mihin siirryt?” Mihinpä niin – etenkin, kun tilanne on pysynyt lähes muuttumattomana vuosien ajan? Ensimmäisissä koekuvauksissaan 13-vuotias Heidi Lindén kummasteli, miksi vanhemmat naiset antoivat kohdella itseään huonosti. Sellaiseen kulttuuriin hän kollegoineen sittemmin kasvoi: kuiskimaan pukuhuoneissa ja lohduttamaan naistenvessoissa. Siitä huolimatta Lindén on toiveikas. Sattuma kun on toisinaan suotuisa. E T V HE ID I LI ND ÉN HE ID I LI ND ÉN HE ID I LI ND ÉN HE ID I LI ND ÉN
25 HE ID I LI ND ÉN HE ID I LI ND ÉN HE ID I LI ND ÉN HE ID I LI ND ÉN HE ID I LIN DÉ N HE ID I LIN DÉ N HE ID I LIN DÉ N HE ID I LIN DÉ N HE ID I LI ND ÉN HE ID I LI ND ÉN HE ID I LI ND ÉN HE ID I LI ND ÉN
26 Kuinka Piilaakso ja valkotakkisamanismi tekevät psykedeeleistä jälleen keskiluokkaisia RENESSANSSI YLIOPPILASLEHTI NRO 4 2018 KIRJOITTI IIDA SOFIA HIRVONEN KUVITTI ONNI NIEMINEN >
27 ,1 0,5 grammaa psilosybiinisieniä joka kolmas aamu. Sitten töihin tai muita arkisia hommia hoitamaan, kertoo amerikkalainen psykologi James Fadiman kehittämästään mikroannostusmetodista. ”On melkein pelottavaa, miten hyvin se toimii”, sanoo Mikko, joka kokeili kuuria kuuden viikon ajan. Mikko on 40-vuotias, työskentelee johtavassa asemassa. Hän ei näytä siltä, miltä suomalaisen psykedeeliharrastajan kuvitellaan usein näyttävän eli entiseltä roolipelaajalta tai hipiltä. Mikko ei esiinny omalla nimellään, koska ei työnsä vuoksi halua leimautua laittomien päihteiden käyttäjäksi. Puolitoista vuotta sitten Mikko sairastui masennukseen, niin kuin joka viides suomalainen jossain vaiheessa elämäänsä. Hän jaksoi tehdä työnsä, mutta koki voimakasta merkityksettömyyden tunnetta. Mikko ei halunnut aloittaa masennuslääkitystä, koska karsasti negatiivisia sivuvaikutuksia, eikä kemiallinen serotoniinin lisääminen aivoihin tuntunut ”intuitiivisesti oikealta”. Hän oli lukenut Fadimanin mikroannostusmetodista, perehtynyt kirjoituksiin tiedejulkaisuissa ja tiesi kaverin ”mikrottaneen” positiivisin tuloksin. LSD:tä Mikko oli kokeillut viisitoista vuotta aiemmin elektronisen musiikin bileissä, mutta elämykset eivät olleet mitenkään mullistavia. ”Kokeileminen tuntui turvalliselta, koska niissä piireissä oli ihmisiä, jotka tiesivät, miten psykedeelejä käytetään. Olisi kuitenkin typerä odottaa, että jonkun lapun syöminen bileissä muuttaisi elämän.” Set and setting eli käyttöympäristö, odotukset ja tunteet vaikuttavat keskeisesti psykedeeliseen kokemukseen. Psykedeeleillä viittaan tässä artikkelissa ennen kaikkea LSD:hen, psilosybiinisieniin ja ayahuascaan. Termin ”psykedeeli” keksivät kirjailija Aldous Huxley ja psykiatri Humphry Osmond kirjeenvaihdossaan 1950-luvulla, jolloin LSD-tutkimukset alkoivat ja psykedeelit tulivat osaksi modernia länsimaista yhteiskuntaa. Sana ”psykedeeli” juontuu kreikankielisistä sanoista ”mieltä tai sielua ilmaiseva”. Psykedeelit aiheuttavat tutkimusten mukaan egon tilapäisen sulamisen, jonka usein kuvataan tapahtuvan vain meditaation, uskonnollisen kokemuksen tai muun voimakkaan spirituaalisen elämyksen aikana. Yksilö kokee samaan aikaan olevansa yhtä kaiken kanssa ja pieni osanen käsittämättömän suuressa rihmastossa. Aldous Huxley kirjoitti 50-luvulla, ettei ”tajunnan ovista käyvä” palaa tähän maailmaan samanlaisena. Mikroannostuksessa käytetty määrä psilosybiiniä tai LSD:tä on noin viidestoistaosa siitä, mitä normaalivahvuiseen trippiin tarvitaan. Mikon mukaan vaikutusta tuskin huomaa. Se ”lähinnä piristää”! Psykedeelinen yhdiste on kuitenkin ”ihan eri juttu kuin mikään piriste”, koska se myös ”avaa” lisäämällä aivojen muovautuvuutta. Silloin masentuneen tai ahdistuneen ihmisen aina vain samoja negatiivisia ratoja pitkin pyörivät ajatukset voivat hellittää ja päästä virtaamaan vapaammin. ”Omat ajatteluja käyttäytymismallit hahmottaa selvästi. Silloin niitä voi helpommin muuttaa.” Mikon kuvailemat mikroannostamisen vaikutukset kuulostavat hyviltä. Oppimiskyky nousee. Luovuus kukoistaa ja flow-tilan saavuttaa vaivattomasti. Syö, nukkuu ja liikkuu paremmin. Hahmottaa suuria kokonaisuuksia, ihmisten ja asioiden välisiä yhteyksiä, saa palavereissa mainioita ideoita. ”Välillä joku kommentoi, että oletpa hyvällä tuulella. Tuntui vähän pimeältä, että olisin voinut vastata, että se johtuu huumeista.” Mikko korostaa, ettei mikroannostelu parantanut hänen masennnustaan. ”Se tarjosi työkaluja toimia hyvinvointia edistävästi. Jos huomaan nykyisin olevani ärsyyntynyt, pystyn tunnistamaan tunteen ja tiedän, miten pääsen olotilasta eroon”, Mikko sanoo. psyk e d e e li e n ym pär i llä leijuu yhä sekoilun ja hippeyden batiikinsotkuinen fraktaalipilvi, mutta nyt niistä on tulossa myös osa Piilaakson menestyjien elämänhakkerointivalikoimaa samaan tapaan kuin meditaatiosta, viherpirtelöistä ja askelmittareista. Tietokirjailija Michael Pollan kirjoitti tänä vuonna ilmestyneessä How to Change Your Mind -bestsellerissään kokeilleensa psykedeelejä ensimmäistä kertaa 60-vuotiaana. Pollan vakuuttui ”valkotakkišamanismista” eli siitä, etteivät psykedeelit terapiakäytössä ”sekoita päätä”, vaan pikemminkin tervehdyttävät mieltä muun muassa poistamalla kuolemanpelon. Yrittäjä ja enkelisijoittaja Tim Ferriss väittää, että lähes kaikki hänen tuntemansa Piilaakso-miljardöörit käyttävät psykedeelejä säännöllisesti. Ayahuasca-seremonioihin matkataan Väli-Amerikkaan, mutta jos tuntee oikeat ihmiset, voi suljettuun rituaaliin osallistua myös Suomessa. Piilaakson menestyjät levittävät tajunnanlaajentamisen evankeliumia järjestämällä tematiikkaan keskittyviä luentotilaisuuksia ja perustamalla psykedeelitutkimusta edistäviä ja rahoittavia organisaatioita. Organisaatioiden tavoitteet eivät rajoitu lääketieteellisiin läpimurtoihin. Ne odottavat psykedeeleistä pelastajaa länsimaisen tietoyhteiskunnan keskeisiin ongelmiin: työn ja elämän merkityksettömyyteen, luontosuhteen katkeamiseen ja ymmärryksen puutteeseen eri ihmisryhmien välillä. Viimeksi keskiluokan ja eliitin suhtautuminen psykedeeleihin on ollut näin positiivista 1940-luvun lopusta 1960-luvun YLIOPPILASLEHTI NRO 4 2018
28 YLIOPPILASLEHTI NRO 4 2018 puoleenväliin. Tuona aikana LSD:n syntetisoinut lääkeyhtiö Sandoz levitti ainetta ilmaiseksi tutkimuskäyttöön. 40 000 potilaan alkoholismia, skitsofreniaa, pakko-oireyhtymää ja muita mielenterveysongelmia hoidettiin lupaavin tuloksin LSD:n avulla. Aine kuului monen koulutetun keskija yläluokkaisen amerikkalaisen viikonloppuaktiviteetteihin. Kun näyttelijä Cary Grant kertoi parantuneensa alkoholismistaan ja identiteettikriisistään ”noin sadan LSD-session” avulla 50-luvun lopulla, potilaat ympäri Yhdysvaltoja ruinasivat LSD:tä osaksi psykotera piaansa. AA:n perustajajäsen Bill Wilson oli oman kokemuksensa perusteella niin vakuuttunut LSD:n tehokkuudesta alkoholismin hoidossa, että harkitsi sen ottamista osaksi kahdentoista askeleen ohjelmaa. 1960-luvulla karismaattinen Harvardin yliopiston psykologian professori Timothy Leary alkoi yllyttää opiskelijoitaan – ja kaikkia muitakin – nappaamaan happoa. LSD siirtyi rauhallisista terapiaja olohuoneista arvaamattomiin olosuhteisiin, kampusbileisiin ja rock-konsertteihin. Samaan aikaan tiedustelupalvelu CIA yritti tehdä LSD:stä mielenhallintalääkettä ja teki kokeiluja, joissa ainetta syötettiin esimerkiksi kuulusteltavalle tämän tietämättä. Uutiset ja huhut psykedeelien yhteydestä manipulointiin, psykooseihin, väkivaltaan ja itsemurhiin alkoivat levitä. Vuonna 1966 LSD:stä tehtiin laitonta. Presidentti Richard Nixon julisti Timothy Learyn Yhdysvaltojen vaarallisimmaksi mieheksi. Moraalipaniikista huolimatta tuolloin tehdyn psykedeelitutkimuksen tulokset olivat lupaavia. Psykedeelien uskottiin mullistavan psykiatrian ja mielenterveysongelmien hoidon. k u n s s r ilääk k e et keksittiin 80-luvulla, niiden odotettiin parantavan masennuksen. Näin ei käynyt, vaan 30 vuotta SSRI:n keksimisen jälkeen masennus on yleisempää kuin koskaan. Masennuksen taustalla on selvästi muutakin kuin vain aivokemiallinen epätasapaino. Tehokasta masennuslääkettä etsitään yhä. Siksi psykedeelejä on alettu tutkia 2000-luvulla uudelleen. Johns Hopkinsin yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa selvisi, että psilosybiini vähensi merkittävästi koehenkilöinä olleiden kuolemansairaiden syöpäpotilaiden eksistentiaalista tuskaa. Tutkimuksia, joissa on todettu psykedeelien vähentävän masennusta, on tehty muissakin yliopistossa, muun muassa Imperial College Londonissa. Tähänastiset psilosybiinitutkimukset eivät kuitenkaan ole riittävän luotettavia, koska otokset ovat olleet liian pieniä, kertoo psykiatrian professori Jesper Ekelund Turun yliopistosta. Silti myönteiset tulokset ovat herättäneet Ekelundin mielenkiinnon. Ekelund on mukana toteuttamassa ensimmäistä laajaa ja tieteellisesti pätevää psilosybiinitutkimusta, jota tehdään kymmenessä eri maassa, Suomen lisäksi muun muassa Isossa-Britanniassa, Saksassa ja Espanjassa. Tutkimukseen
29 valituilla potilailla on diagnosoitu masennus, johon ei liity psykoottisia oireita tai itsemurhayrityksiä. Turun yliopistollisessa keskussairaalassa tutkimuksen on määrä käynnistyä alkusyksystä. Tutkimuksessa vertaillaan kolmen erikokoisen annoksen vaikutusta, joista pienin on lumeannos. Koehenkilö nauttii synteettisen psilosybiinin harmonisesti sisustetussa sairaalahuoneessa rauhoittavan musiikin soidessa. Vaikutus kestää 6–8 tuntia. Tukihenkilöt antavat koehenkilölle turvaa, mutta eivät terapoi. ”Tehdään tämä nyt kerrankin kunnolla. Turvallisuus varmistetaan tarkalla seurannalla ennen koetta ja sen aikana. Näissä olosuhteissa syödyn psilosybiinin riskit liittyvät siihen, että kokemus voi tuntua epämiellyttävältä tai pelottavalta”, Ekelund sanoo. Kolmen kuukauden kuluttua koehenkilöitä haastatellaan siitä, onko tapahtunut jokin muutos ja jos, niin onko se parempaan suuntaan. p s y k e d e e li e n la i lli sta m i n en lääkekäyttöön on yhä suhteellisen kaukainen skenaario, mutta ”maan alla” toimivia hoitajia löytyy ympäri Suomea. ”Sienihierojana” toimiva Samuli haluaa keskustella aiheesta joko metsäkävelyllä tai kotonaan pääkaupunkiseudulla. Hän uskoo, että ihmiset voivat olla aidossa yhteydessä keskenään vain kasvottaisessa kommunikaatiossa. Menen käymään Samulin askeettisesti sisustetussa asunnossa, jossa on paljon hyvinvoivia huonekasveja. Samuli tarjoaa kupin vahvaa kaakaota kauramaidolla. Samaa juomaa hän tarjoilee asiakkaalleen, tai potilaalleen, mitä termiä haluaa terapoitavasta käyttääkään, ennen kuin tämä syö pienen määrän kotimaisia psilosybiinisieniä. Samuli syö hoitojen yhteydessä mikroannoksen sieniä itsekin. Kun sienet alkavat vaikuttaa, Samuli alkaa tunnustella asiakkaan kehoa. Avustettu kehomeditaatio kestää noin viisi tuntia, minkä jälkeen rentoudutaan, kuunnellaan musiikkia ja keskustellaan, mikäli asiakas kokee tämän tarpeelliseksi. Samuli arvelee, että asiakkaat pitävät hänestä, koska hän ei halua opettaa minkäänlaista ideologiaa tai ajattelumalleja. Samuli on 38-vuotias yliopistokoulutettu, joka tekee hoidot asunnossaan. Voimakkaat psykedeeliset kokemukset neljä vuotta sitten herättivät Samulissa kysymyksiä siitä, mitä on mielekäs elämä, ja halun omistautua hoidoille. ”Sienet tekevät kehoyhteyden löytymisestä helpompaa. Asiakkaat kertovat usein oppivansa hoidon seurauksena huolehtimaan kropastaan ja itsestään paremmin. Välillä törmään luonani käyneeseen ihmisen puolen vuoden kuluttua, ja hän vaikuttaa jotenkin eri ihmiseltä. Ikään kuin ‘loistavalta’”, Samuli sanoo. ”Moni palaa hoitoon toisen ja kolmannenkin kerran. Tavoitteeni on tehdä itseni tarpeettomaksi kolmella hoitokerralla.” Samuli ei mainosta hoitojaan missään. Ystävät suosittelevat hoitoja ystävilleen, jotka
30
31
32 YLIOPPILASLEHTI NRO 4 2018
33 suosittelevat niitä omille tuttavilleen, ja asiakkaita on riittänyt. Hoitoja ei ole hinnoiteltu, vaan Samuli elää potilailtaan saamillaan lahjoituksilla. Sienet hän kasvattaa itse, kerää luonnosta tai hankkii verkostojensa kautta. Samulin mielestä psykedeeleistä on paljon apua tässä ajassa. Kun hän sanoo, että Suomessa pitäisi olla oma šamaanilaitos, hän vitsailee vain puoliksi. ”Aikamme on sairas ja suorituskeskeinen. Ei ole aikaa yhdessäololle. Ihmiset eivät osaa olla toistensa kanssa ilman, että heillä olisi koko ajan joku panssari päällä”, Samuli pohtii. ”Harkitsen sanojani tarkkaan, koska psykedeelinen kokemus ylittää kielellisen käsityskyvyn. Kokemuksiin liittyvistä asioista on vaikea puhua kuulostamatta jotenkin new agelta.” Samuli ei usko, että sienet olisivat mikään ihmelääke maailman ongelmiin, koska ihminen ei voi löytää parannusta itsensä ulkopuolella. ”Psykedeelit voivat antaa syvän oivalluksen siitä, että omaa hyvää oloa ei voi ulkoistaa kellekään eikä millekään”, Samuli sanoo. No r j as s a j a Yhdysvalloissa tehtyjen laajojen väestötason tutkimusten mukaan psykedeelien käyttö ei ole tilastollisessa yhteydessä mielenterveysongelmien lisääntymiseen. Kokeilleet ovat päinvastoin ei-käyttäjiä psyykkisesti terveempiä. On kuitenkin syynsä siihen, että psykedeelejä on perinteisesti käytetty yhteisöissä, joissa šamaani tai jonkinlainen tietäjä kontrolloi ja ohjaa aineiden käyttöä. Sitä, onko psykedeelinen kokemus ikimuistoisen taivaallinen, kaoottisen helvetillinen vai kaikkea siltä väliltä, ei voi etukäteen ennustaa. Jos psykedeelien käyttäjä ei ole turvallisessa tilanteessa, kauhistuttava kokemus voi saada tämän käyttäytymään arvaamattomasti. Myös jo olemassaolevat psyykkiset oireet saattavat pahentua. Joskus käyttäjät tai heidän kaverinsa soittavat hätäkeskukseen, kun he pelästyvät psykedeelien vaikutuksia, eivätkä tiedä, miten ”pahaa trippiä” voi käsitellä, kertoo Henry Vistbacka. Hän on tänä keväänä ollut perustamassa Psykedeelisen sivistyksen liitto ry:tä. Vuosi sitten Suomeen perustettiin Psykedeelitutkimusyhdistys ry, joka keskittyy tutkimukseen ja sen edistämiseen. Psykedeelisen sivistyksen liitto puolestaan hakee keinoja käsitellä psykedeelejä kulttuurissa laajemminkin. ”Monet psykedeelejä käyttäneet kuvaavat, että pahaltakin tuntuva kokemus voi työstämisen myötä muuttua merkitykselliseksi ja itsetuntemusta lisääväksi ”, Vistbacka sanoo. Liiton tavoitteena on avata moniäänisempää keskustelukulttuuria psykedeelien ympärille. Psykedeelien käyttö on tilastojen valossa yleistymässä, vaikka ilmiö on yhä marginaalissa ja esimerkiksi väestön terveyttä tutkivan THL:n selvityksen mukaan kaksi prosenttia suomalaisista on kokeillut huumaavia sieniä. Vistbacka katsoo, että psykedeeleihin liit tyvää ymmärrystä on syytä lisätä ja niin myönteisistä kuin kielteisistä vaikutuksista käydä avoimempaa keskustelua. Hän uskoo, että aineilla on oikeissa olosuhteissa käytettynä potentiaalia lisätä sekä itsetuntemusta että eri ihmisryhmien välistä ymmärrystä. ”Briteissä valmistellaan tällä hetkellä tutkimusta, jossa psykedeelejä annetaan eri jengiläisille, tarkoituksena ilmeisesti selvittää, lisäävätkö kokemukset ymmärrystä eri tavalla ajattelevien välillä”, Vistbacka sanoo. Jutun alussa haastattelemani Mikro-Mikko ei pidä ajatuksesta, että psykedeelit latistettaisiin ainoastaan lääketieteen tai tehokkuuden buustaamisen maailmaan. Jopa mikroannostuskuuri tuo kokemusmaailmaan ”ihmeen elementin”, jota maallistunut yksilö muutoin arjessa harvemmin kokee. Mikko suunnitteli alkuun mikroannostavansa pari kuukautta, mutta ei jatkanut kuuria kuuden viikon jälkeen, vaikka olo oli loistava. ”Suhtauduin mikroannosteluun varauksella, koska sen pitkäaikaisvaikutuksia ei ole tutkittu. Lisäksi jokin protestanttinen mentaliteetti sisälläni sanoi, että tämä ei voi olla näin hyvä asia miltä tuntuu, tästä varmaan seuraa jonkinlainen ‘takaisinmaksu’, niin kuin päihteistä yleensä.” Internetin mikroannostusoppaissa puhutaan tiuhaan luovuudesta, innostuksesta, muuntautumiskyvystä, erilaisten ihmisten ymmärtämisestä ja kyvystä ”ottaa elämä omiin käsiinsä”. Kaikkia näitä kysytään luovuutta korostavassa, alati muuttuvassa tietoyhteiskunnassa. Niitä on myös pidetty tyypillisesti sisäisinä ominaisuuksina, joita yksilöllä joko on tai ei ole. Jos kognitiivisia kykyjä ja onnea voi lisätä kemiallisesti, kukapa haluaisi olla jäykkä neliö, joka putoaa kehityksen kyydistä? Vaikuttaa siltä, että psykedeelit herättävät käyttäjissään halun edistää psykedeelien käyttöä, samalla tavalla kuin vaikka jooga herättää harrastajassaan halun omistautua joogan harjoittamiselle ja opettamiselle. Start up -psykedeliassa mystiset kokemukset näyttävät johtavan lähinnä onnistuneisiin keynote-puheisiin, disruptiovisioihin ja siinä sivussa hyväntekeväisyyteen, lisääväthän psykedeelit suurta yhteenkuuluvuutta maailman kanssa. Jos tajunnan ovet puhdistettaisiin, ilmenisi kaikki ihmiselle sellaisena kuin se on, äärettömänä. -William Blake ”Mietin usein sitä, mihin psykedeelejä pitäisi käyttää? Jos tarkoitus on vain selvitä paremmin paskassa yhteiskunnassa, metsään mennään ”, Mikko sanoo. YLIOPPILASLEHTI NRO 4 2018
VAIN TÄLLÄ KUPONGILLA! PICADELIN SALAATTIBAARI -50% 1 salaatti/kuponki. Tarjous voimassa vain K-Supermarket Kaisaniemi Kaisaniemenkatu 5, 00100 HELSINKI. Tarjousta ei voi vaihtaa rahaksi eikä yhdistää muihin tarjouksiin. Kuponki voimassa 7.9.19.9.2018. Leikkaa etukuponki talteen! K A I S A N I E M I Y L I O P I S T O N R A S I T TAV I N TA M E N O A . Jos päiväsi ovat luetut, tervetuloa illalla. Kuntosalit, ryhmäliikunta ja palloilu alkaen 8,4 € / kk. Tule tutustumaan ilmaiseksi! A V O I N N A J O K A H E L V E T I N P Ä I V Ä P I R U N M Y Ö H Ä Ä N MA-TO 10.30-02 | PE 10.30-04 | LA 14-04 | SU 14-02 Seuraa tapahtumia: www.manala.fi/tulevat-ohjelmat Myönnämme APURAHOJA JA AVUSTUKSIA Erityisesti työväestön nuorison opiskelun tukemiseksi sekä opinto-rahaston tarkoitusta edistäville yhdistyksille. Apurahoja ja avustuksia haetaanvapaamuotoisella kirjallisella hakemuksella. Apurahakemukseen tulee liittää todistus opiskelupaikasta, yhteystiedot, sähköpostiosoite sekä pankkitilin numero. Hakuohjeet ja sähköinen hakujärjestelmä löytyvät osoitteesta www.tyovaenopintorahasto. Vuoden 2018 hakuaika on 1.9.-30.9.2018. Apurahoista päätetään loka marraskuussa Työväen Opintorahasto sr Paasivuorenkatu 8 00530 HELSINKI www.tyovaenopintorahasto. jarmo.matinlassi@tyovaenopintorahasto. 0500 514 829
AJANKOHTAISTA AJANKOHTAISTA EMOJI-UUTISET Arvaatko, mistä uutisesta on kyse? Jaa vastauksesi Twitterissä tunnisteella #emojiuutiset. Jos olet nopea, voit voittaa kirjapalkinnon! Edellisessä numerossa kerroimme, että Italiassa Silvio Berlusconin johtama vaaliliitto menestyi parlamenttivaaleissa. Berlusconi ei voi itse asettua virkaan veropetostuomion takia. Hän on tunnettu järjestämistään seksijuhlista ja suhteistaan prostituoituihin. Onnittelemme Aaroa oikeasta vastauksesta! Oikea vastaus tämänkertaiseen uutiseen julkaistaan kesäkuussa osoitteessa ylioppilaslehti.fi. OIKAISU Viime numerossa haastattelimme Kepan veroasiantuntijaa jutussa Salaisuusvaltio nimeltä Suomi (s. 7). Veroasiantuntijan nimi oli kirjoitettu juttuun väärin, ja se oli todellisuudessa Lyydia Kilpi – ei Lydia Kilpi, kuten kerroimme. Toimitus pahoittelee virhettä! YLIOPPILASLEHDELLE UUSI PÄÄTOIMITTAJA JA TOIMITUS Ylioppilaslehteä luotsaa seuraavasta numerosta alkaen uusi toimitus uuden päätoimittajan johdolla. Nykyisen toimituksen kaksivuotiskausi päättyy tähän toukokuuhun, ja uusi päätoimittaja valitaan Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan (HYY) edustajiston kokouksessa 15. toukokuuta. Tiedotamme päätoimittajavalinnan tuloksesta osoitteessa ylioppilaslehti.fi heti päätöksen julkistamisen jälkeen. 6 8 BO YS & GI RL S OP IS KE LI JA T ! il ma n aj an va ra us ta PELKKÄ LEIKKAUS 22e LEIKKAUS + PESU 29e PARTURI-KAMPAAMO LIISANKATU 14 P. (09)2782679, MA–PE 9.30–17.00 OSIS MATTAVAHA 12 90e Tule mukaan tekemään Helsingistä maailman toimivin kaupunki! 2 1 . 9 . – 2 8 . 1 1 . 2 1 8 F R E D R I K I N K AT U 1 8 , 1 2 H E L S I N K I W W W. T E AT T E R I TA KO M O. F I L I P U T 2 8 / 1 4 E U R O A . L I P U T T I K E T I S TÄ W W W. T I K E T T I . F I A L E N HAETTAVAKSI JULISTETAAN HÄMÄLÄISTEN YLIOPPILASSÄÄTIÖN OPINTOSTIPENDIT Stipendejä voivat hakea Hämäläis-Osakunnan varsinaiset jäsenet, jotka ovat hakiessaan osakunnan jäseninä vähintään kolmatta lukukauttaan. Stipendejä jaetaan enintään 48 kpl ja yhden stipendin suuruus on 950 euroa. Hakuohjeet ja sähköinen hakujärjestelmä löytyvät osoitteesta www.hys.net. Hakuaika päättyy 16.10.2018 klo 24.00. Hämäläisten ylioppilassäätiö Urho Kekkosen katu 4-6 F, 00100 Helsinki jonka tarkoituksena on tukea ja edistää suomensukuisten kansojen kansallisten kulttuurien erilaisten ilmenemismuotojen tutkimusja opetustyötä, julistaa nuorten tutkijain tai tutkijoiksi aikovien haettavaksi säätiön toimintatarkoitusta toteuttavia apurahoja. Hakemuksesta tulee ilmetä riittävät tiedot hakijan pätevyydestä suunnittelemaansa tehtävään sekä työsuunnitelma aikatauluineen ja perustelut tarvittavan apurahan suuruudesta. SUOMEN SUVUN SÄÄTIÖ, Apurahat ovat suuruudeltaan 1.000,00 € 2.000,00 € ja 3.000,00 €. Hakemukset tulee osoittaa Suomen Suvun Säätiölle c/o Bjarne Jäntti Rialtonkuja 4 A 10 00580 Helsinki. Hakemukset on oltava säätiössä viimeistään 21.09.2018 klo 12.00. SEURAA @YLIOPPILASLEHTI
ILTALEHDEN LÖÖPPI elokuulta : ” En hyväksy ”, sanoo 101 vuotias Elli ” työstä kieltäytyvistä ”. Ellin mukaan on ilon asia saada tehdä töitä . ” Niin kauan kuin on terveyttä , täytyy yrittää tehdä töitä . Jos ei toimi näin , on se väärin toisia ihmisiä ja ylipäätään yhteiskuntaa kohtaan .” Entä jos asia onkin päinvastoin ? Mitä jos yhä useamman työn tekemisestä on enem män haittaa kuin hyötyä niin toisille ihmisille , yhteiskunnalle kuin maapallolle ? Arkipuhe suorastaan pursuaa erilaisia ” töitä ” ilman että niiden välille tehdään mi tään eroa . Päivätyö , vapaaehtoistyö , koti työ , hoiva työ , tunnetyö , taiteellinen työ … Jos kaikki inhimillinen toiminta nimetään ” työksi ”, on vaikea perustella , miksi työstä pitäisi kieltäytyä . Tällä tavalla katsottuna voin ymmärtää Ellin huolen : onhan maailmassa toki hommia hoidettavana ! Tällä hetkellä merkittävä osa yhteiskunnal lisesti tuottavasta työstä kuitenkin tapahtuu EI ON TEONSANA palkkatyön piirissä . Työnantajan ensisijainen tavoite ei ole huolehtia , että hommat hoitu vat asiallisesti . Tavoite on lisäarvon eli voiton tuottaminen osakkeenomistajille . Palkkatyö on historiallisesti melko uusi tapa järjestää työtä . Se on ollut olemassa laajasti levinneenä vain toista sataa vuotta . Sitäkin uudempi on työn kultti , jossa toito tetaan , että ” kaikki työ on arvokasta ”. VIELÄ 1800-LUVULLA työn tekemistä rahaa vastaan pidettiin jonain , mistä ei sopinut ää neen puhua . Nyt meidän kaikkien odotetaan kerskailevan keskenämme sillä , miten ahkeria , kiireisiä ja uupuneita me olemme . Työttömyyden ” kitkemisestä ” on viime aikoina tullut poliittinen keppihevonen . Si pilän hallituksen kehittämä ” aktiivimalli ” on barbaarinen rangaistus ja pelottelukoneisto , jonka julkilausuttu tarkoitus on tehdä työt tömien elämästä entistä vastenmielisempää ja stressaavampaa . Erinäisillä ” palkattomilla palkkatöillä ” luodaan samalla uusi ilmaisen työvoiman reservi , jolla työntekijöiden neu votteluasemaa voidaan entisestään heikentää . Kuten Anu Suorannan ja Sikke Leinikin toi mittamassa kirjassa Rapautuvan palkkatyön yhteiskunta ( 2018 ) todetaan , ” epätyypilli sistä ” työsuhteista on tullut niin yleisiä , että niitä on syytä alkaa pitää tyypillisinä . Työelä män lisääntynyt prekaarisuus tarkoittaa yhä useammalle heikkoja työehtoja , palkkojen alentamista ja vajaita oikeuksia . Paskatyöksi voi määritellä työn , joka on paitsi henkisesti ja fyysisesti vahingollista myös aliarvostettua ja alipalkattua , eikä anna työntekijälle mahdollisuutta vaikuttaa työnsä sisältöön tai tekemisen tapaan . Töiden paskuudesta kertoo omaa kieltään muun muassa se , että 20 prosenttia työelä mässä olevista nuorista aikuisista käyttää psyykenlääkkeitä jaksaakseen töissä . Sosiaali ja terveysministeriön työryhmän vuonna 2014 tekemän laskelman mukaan ESSEE T: JOHANNES EKHOLM 36
työpahoinvoinnin vuoksi menetetyistä työ tunneista koituu vuodessa 24 miljardin euron tappiot . Työpahoinvoinnin kokonaishinnaksi on laskettu jopa 40 miljardia euroa vuodessa . AMERIKKALAISEN ANTROPOLOGIN David Graeberin mukaan jopa 40 prosenttia työn tekijöistä kokee työtehtävänsä täysin mer kityksettömiksi , ja hyvin perustein . Iso osa töistä ei tuo mitään hyvää maailmaan . Kesällä 2018 ilmestyneessä kirjassaan Bullshit Jobs: A Theory Graeber erottaa paskatyön ja hevonpaskatyön . Hevonpaskatyö (” bullshit job ”) voi Grae berin mukaan olla hyvin palkattua , mutta niin totaalisen tarpeetonta , että sen katoaminen olisi pelkästään hyväksi niin tekijälleen kuin maapallolle . Esimerkiksi yritysjuristien ja yli opistojen hallintovastaavien tehtävät kuuluvat Graeberin mukaan usein tähän kategoriaan . Loputtomaan kasvuun pyrkivä talous on syynä sekä kiihtyvään epätasa arvoistu miseen että ilmastokriisiin . Yhteiskunnan loisia ja toisten ( tulevaisuuden ) kustan nuksella eläjiä ovat todellisuudessa rikkaat / osakkeenomistajat . Me Naisten haastattelema työpsykologi Pekka Järvinen ihmetteli viime vuonna , ym märtävätkö ihmiset , että saikuttaminen on ” työnantajalta varastamista ”. Eikö tämä ole vähintään yhtä päätön kysymys kuin ” ymmär tävätkö lakkoilijat , että työnseisaus haittaa yrityksen liiketoimintaa ”? Siinä kun on sen koko juju . Ammattiyhdistysliike onnistui pitkään lakkoasetta käyttämällä toimimaan työstä kieltäytymistä järjestävänä tahona . Nykyään se kuitenkin vähät välittää pitkäaikaistyöt tömien ja prekaarien itsensätyöllistäjien asioista . Poliittista voimaa on siis haettava muuta kautta . Keväällä 2018 olin mukana perustamassa Työstäkieltäytyjäliittoa , puoluepoliittisesti si toutumatonta ” iskujoukkoa ” tai ” lobbausryh mää ”. Emme vastusta työn tekemistä , joka on yhteisesti tarpeellista , hyödyllistä ja elämää rikastuttavaa . Vastustamme nimenomaan toisen palveluksessa tehtävän palkkatyön idean ympärille rakennettua järjestystä , joka on aikansa elänyt , toimimaton ja haitallinen . YLIOPPILASLEHTI NRO 4 2018 37 TYÖSTÄ KIELTÄYTYMINEN on kritiikkiä kaikkea sitä kohtaan , mikä tekee elämisestä nykytilan teessa sietämätöntä . ” Työ ”, sellaisena kuin olemme sen tottuneet ymmärtämään , on mennyt rikki . Siksi työstä kieltäytyvien pa heksuminen on perspektiivin tarkoitushakuis ta rajaamista yksilöön , vaikka ongelmat ovat valtasuhteissa . Meitä ei voisi vähempää kiin nostaa , mitä joku työttömyystukea nostava rahoillaan ja ajallaan tekee , eikä 101 vuotiasta Elliäkään mielestäni pitäisi . Kirjassaan Empty Labor ( 2014 ) Roland Paulsen kuvailee työn välttelyä eettisenä toimintana , jonka tarkoituksena on juonia kollektiivisesti niin , että yhdessä saadaan ” alennettua rimaa ” ja kevennettyä jokaisen työtaakkaa . Paulsenin kirja vilisee käyttökelpoisia neu voja . Esimerkiksi : tavaran , jonka aiot varastaa työpaikalta , kannattaa ensin antaa ” jäähtyä ” eli piilottaa jonnekin työpaikalla . Jos kuukau den jälkeen kukaan ei ole osannut kaivata sitä , on kohtalaisen turvallista viedä se kotiin . Tai jos aiot työajalla ottaa nokoset , paras tapa on etsiä huone , johon harvemmin kellään on asiaa , levittää lattialle papereita , kyniä ja klemmareita ja nukkua jalat ovea vasten . Jos joku tulee sisään , heräät siihen ja voit selittää , että keräät vain lattialle pudonneita esineitä . Paulsen näkee työn välttelyn osana laa jempaa toimintaa , jota amerikkalainen ant ropologi James C. Scott on kutsunut nimellä ” anarchist calisthenics ” ( suomeksi suunnilleen ” anarkistinen kuntoharjoittelu ”). Pitääkseen mielensä ja moraalisen arviointikykynsä vir keänä ihmisten kannattaisi päivittäin suorit taa vähintään yksi teko , joka rikkoo jotain ty perää tai haitallista lakia , oli se sitten vaikkapa niin yksinkertainen asia kuin punaisia päin käveleminen tyhjällä kadulla . Jonain päivänä voi nimittäin joutua tilanteeseen , jossa lain rikkominen on välttämätöntä jonkin korkeam man eettisen velvoitteen nimissä . Esimerkiksi pakkopalautuksen estäminen kieltäytymällä istuutumasta ennen kuin pakkopalautettava on poistettu lentokoneesta voi olla erittäin painostava tilanne , jota varten on hyvä olla henkisesti valmistautunut ! Kaikki työ ei ole tarpeellista . Kaikki työ ei ole edes tuottavaa . Kaikki työ ei ole ilon asia , eivätkä ihmiset voi automaattisesti parem min sillä , että heidät pakotetaan tekemään mitä tahansa työtä , verrattuna siihen , että he saisivat itse päättää , miten ainutkertaisen elämänsä tunnit käyttävät . KÖYHÄ EI TARVITSE lisää tekemistä vaan lisää rahaa . Työn välttely , joka on solidaarista samas sa asemassa olevia kollegoja kohtaan , vaatii luovuutta , suunnitelmallisuutta , yhteistyötä ja eettistä arviointikykyä . Näin yhteisesti har joitettu työn välttely voi olla hedelmällinen keskustelunavaus kohti laajempaa järjestäy tymistä työntekijöiden etujen parantamisek si . Tarve uusille järjestäytymisen tavoille on akuutti , ja tulevan liikkeen on pystyttävä yh distämään erilaisissa asemissa olevia ihmisiä . Kaikki järkevät yritysjohtajat Googlesta ja Facebookista lähtien ovat ymmärtäneet , että innovaatioita syntyy parhaiten antamalla ihmisten rauhassa puuhastella . Teollistumi sesta lähtien juuri työläisten kieltäytyminen ottamasta vastaan työtä millä ehdoilla hy vänsä on patistanut pääomaa teknologisessa kehityksessä . Työstä kieltäytymisestä on siis tehtävä kannattavaa . Ensimmäinen askel kohti vapaampaa ja oikeudenmukaisempaa maailmaa on vastik keeton sosiaaliturvajärjestelmä , jonka turvin voimme tehdä työtä tai olla tekemättä , opis kella rauhassa , hoivata toisiamme , innovoida , harrastaa , luoda , kehittää kaupunkikulttuu ria , mitä vain . Tämä on nähdäkseni ainoa jär kevä , kaikkien yhteistä etua edistävä suunta . Vaikka en hyväksyisi kaikkea , mitä ihmiset vastikkeettomalla perustulolla saattaisivat tehdä , tulen kuolemaani saakka puolusta maan heidän oikeuttaan siihen . Köyhä ei tarvitse lisää tekemistä vaan lisää rahaa. JOHANNES EKHOLM ON KIRJAILIJA JA AKTIVISTI, JOKA ON TEHNYT MUUN MUASSA NÄYTELMIÄ JA KIRJOJA.
38 3X SCARLETT JOHANSSONIN esittämä , nimet tömäksi jäävä femme fatale hahmo ajelee ympäri Skotlantia ja nappaa kyytiin yksinäisiä miehiä . Mekaanisen lempeä nainen vie lumoa mansa miehet asunnossaan odottavaan mus taan veteen , eivätkä he osaa pelätä joutuvansa kadotukseen . Naishahmo on todellisuudessa vieras toiselta planeetalta ja suunniteltu nai sellisen viehättävyyden ruumiillistumaksi . Jonathan Glazerin ohjaamassa scifi trillerissä vallitsee pohjattoman synkkä tunnelma . Kuin ihmisyys , seksuaalisuus ja sukupuoli olisivat vieraita kieliä , joista ei saa otetta . Elokuva tuntuu esittävän ajatuksen : naisena oleminen on miesten maailmassa ” toisena ” olemista , itsensä objektiksi asettamista . ISH Under the Skin 2013 KULTTUURIKLASSIKKO T: SANNA LIPPONEN K: JUKKA KIISTALA Uncanny Valley: Ihmisen ja koneen rajoilla ” If we make it lifelike, we live it lifelike. ” Olen toistellut tuota lausetta mielessäni kymmeniä kertoja . Jos teemme jostakin tarpeeksi todellista – elämää tai elävää muistuttavaa – sopeu dumme siihen ja elämme sen mukaisesti . Keinotekoisista , kummallisista tai kamalista asioista voi tulla arkea lähes huomaamatta , oli kyse sitten Handmaid’s Talen tapaisesta totalitaarisessa yhteiskunnassa selviytymi sestä , iPhonen Sirille puhumisesta tai käsien nykimisestä ärsyttävien monitoimintaisten hanojen alla veden tai ilmavirran päälle kytkemiseksi . Yksinkertainen lause vaikuttaa loogi selta ja todelta . Sitä mukaa kun lausetta pohtii , sen sisältö muuttuu kuitenkin yhä monitulkintaisemmaksi . Viimeksi ajattelin lausetta seistessäni liikennevaloissa . Pohdin , kuinka elä mänkaltaista on nähdä , haistaa ja kuulla autojen jatkuva virta Töölön kaduilla . Ehkä sekin on elämänkaltaista , että asun vanhan kivitalon sisällä tietyissä huoneissa . Aamuisin herään ääniin , kun asfaltin alle piilotettu maa kaivetaan tai räjäytetään jäl leen esiin . Ja aivan erityisen elämänkaltaista täytyy olla , että Mechelininkadun kaadetut puut ovat vain uusittavaa tavaraa ! Kun liikennevalojen väri vaihtui , en ollut enää varma siitä , mikä on elämää ja mikä elämänkaltaista . En tiennyt , kumpaa itse elän . Tajusin , kuinka tiiviisti tuo lause on pyörinyt ANNA ESTARRIOLAN TEOKSIA ON PARHAILLAAN ESILLÄ EMMASSA NO ORDINARY MOMENTS -NÄYTTELYSSÄ 6.1.2019 SAAKKA SEKÄ TALLINNAN TAIDEHALLIN HIVE MIND -NÄYTTELYSSÄ 14.10.2018 SAAKKA. Elämänkaltaista elämää
39 YLIOPPILASLEHTI NRO 4 2018 To Be a Machine 2017 Hyper-Intelligent Genetically 2018 Enriched Cyborg MIKÄ HELVETIN transhumanismi ? Niinpä ! Toimittaja Mark O’Connell ihmetteli samaa ja päätti ottaa selvää lähtemällä seuraamaan ihmiselle annettua eloa vastaan taistelevia teknokapinallisia , joille kuolemakin on vain yksi ” ratkaisua vaativa ongelma ”. Syntyi kirja nimeltä To Be a Machine . Sen sivuilla esiintyvät esimerkiksi Max More ja Natasha Vita More ( ei , nimet eivät ole vitsejä ), jotka kumpikin uskovat , että ihmisten mielet la dataan vielä pilveen ja sieltä keinotekoisiin robottikehoihin . Kun yksi menee rikki , mieli seuraavaan ja menoksi . ” Tämä on yksi todelli suuden ongelmista : kuinka suurissa määrin se muistuttaa huonoa fiktio ta ”, O ’ Connell kirjoittaa . PT JOS TEKNOON vihkiytymätön sielu kuunteli si Hampurista ponnistavan tuottaja Helena Hauffin kappaleita , hänen mielessään voisi herätä seuraava kysymys : onko tämä musiik kia vai pikemminkin musiikinkaltaista ääntä ? Sitä sopii pohtia vastikään ilmestyneen , bru taalin koneistettuna sykkivän Qualm albumin äärellä . Artisti itse sen sijaan on kaukana kyborgista , paljastaa Flow festivaaleilla lähi etäisyydelle päätynyt sisäpiirin lähde . Hauffin tervehdys kuului nimittäin näin : ” Want some vodka, pretty boy ?” SS päässäni , vaikka kuulin sen eräältä keinote koiselta värikkäältä linnulta . Mikä vielä älyttömämpää : en voi tietää , sa noiko lintu edes niin . Linnun sähköisen laulun käänsi englanniksi kertojahahmo , joka vain väitti osaavansa kaikkien tiettyyn kokouk seen osallistuvien olentojen kieltä . Lause on peräisin kuluneena kesänä Sinnessä esillä olleesta kuvataiteilija Anna Estarriolan installaatiosta The System . Teok sessa tärkeään , ihmiskunnan tulevaisuutta pohtivaan kokoukseen on kutsuttu kaiken laista väkeä . Saman pöydän ääressä istuvat värikkään linnun lisäksi muun muassa ihmi sen kokoinen maha , pöydälle sopiva pieni tulivuori , suuri kimaltelevanvioletti laatikko , muutama ihmishahmo ja huppupäinen norsu . Jokainen olento käyttää puheenvuoronsa ja latelee persoonallisella , keksityllä kielellään suuria sanoja , jotka – ainakin kääntäjän tul kitsemina – merkitsevät vain vähän . Estarriolan teoksessa on kyse nimensä mu kaisesti erilaisista järjestelmistä , tavoista tehdä päätöksiä sekä järjestää elämää , vuorovaikutusta ja vallankäyttöä . Mitkä oikeastaan ovat mahdollisuu temme vaikuttaa meitä koskeviin asioihin ? Ja kuinka voimme sopia niistä , kun hädin tuskin voimme ymmärtää , mitä yritämme toisil lemme sanoa ? Hillittömän mielikuvituksel linen The System kuvaa Estar riolan tuotantoa laajemminkin . Hänen teoksensa ovat usein haus koja ja leikkisiä , mutta myös hyvin moniulotteisia ja vakavia . Niissä heijastuu tarkkuus , jolla Estarriola ha vainnoi ympäristöään ja ihmisten tapaa kommunikoida . Kuinka löytää tilantee seen sopivat sanat ? Miten kaunis ja osuva jokin ajatus voi olla tietyssä yhteydessä ja miten väärä ja lattea jossakin toisessa ? Kun hyvääkin tarkoittavat sanat voivat aiheuttaa kamalia seurauksia , on helpompi pysytellä ympäripyöreydessä . Estarriolan rakentamat hahmot ovat tek nisesti taidokkaasti toteutettuja ja realistisia . Silti ne poikkeavat todellisesta elämästä . ” If we make it lifelike, we live it lifelike ”, lintu sanoo . Kuinka oikeastaan voimme erottaa elämän elämänkaltaisesta tai edes ihmisen ihmisenkaltaisesta ? Taidemuseo Emman No Ordinary Moments näyttelyssä on esillä Estarriolan teos Jäljennetty ( 2017 ). Siinä pöydän ääressä istuva hahmo on matkalla kaksiulotteisesta olen nosta kolmiulotteiseksi . Keho muistuttaa ih mistä , mutta kasvot näkyvät kaksiulotteisina tabletin näytöllä . Taustalle heijastetuissa koh tauksissa ihmiset ja kohtaamiset vaihtuvat . Hahmo yrittää sanoja tapailemalla tavoittaa sen , mitä ihmiset voisivat kohtauksissa kertoa toisilleen . Hän harjoittelee , yrittää ja ereh tyy – aivan kuin ihmisetkin . Hän sanoo vääriä asioita väärään aikaan ja oppii niistä . Tällä tavalla hahmo myös testaa itse itseään : Onko hän uskottava ? Onko hän valmis astumaan ihmisten joukkoon ? Inhimillisyyden ja uskottavuuden tavoittelu muistuttaa minua Westworld tv sarjan tois totarkkuuden (” fidelity ”) käsitteestä . Sarjan androideilta vaaditaan vuoropuheluin tehtyjä tuhansia toistotarkkuuden testejä ennen kuin he ovat valmiita ihmisten eteen . Samankal tainen asetelma on elokuvassa Ex Machina ( 2014 ). Myös siinä ihmiset määrittelevät tekoälyn inhimillisyyden . Estarriolan hahmo arvioi kuitenkin itse itseään ja inhimillisyyt tään , uskottavuuttaan ja onnistumistaan . Miksi ihminen oikeastaan olisi oikea olen to määrittelemään , mikä on inhimillistä ? Missä määrin inhimillisyys on ylipäätään tavoiteltavaa ? Ehkä inhimillisyys itsessään on elämänkaltaista , yritystä elää ihmisen ja elämänkaltaisesti .
40 Hän suo meille yhden katseen kiertäessään takaluukulle . Huomioliiveihin pukeutuneita hyttisiivoojia . Meitä on neljä . Olemme tus kin nukahtaneet , tuskin heränneet . Pomo alkaa nostella takakontista teollisuus imureita , ämpäreitä ja matto lakaisimia . Keskikokoinen Saksasta saapunut risteilijä kohoaa vieressämme . Muutama kiireinen rekkakuski astelee alas kaltevaa laskusil taa . Valikoin yhden painavista imureista ja käärin putken ympärilleni kuin saalin . Ensimmäistä hyttiä aamun kajo tuskin valai see . Erotan hämärästä kimmeltävän kokis tölkin , jota on käytetty tuhkakuppina . Tuoksu leijuu vielä vienona hytin sijatun vuoteen kohdalla . Työnnän sormeni metallisesta töl kin suusta sisään ja kaadan mustan nesteen tumppeineen lavuaariin . Samalla kuulen , kuinka virolainen poistuu jo ensimmäisestä kohteesta ja lentää kärryineen seuraavan hytin soikealle ovelle . Minä olen haaveilija . Kaikki työkaverini ovat venäläi siä tai virolaisia , paitsi pomoni , joka aivan yllättäen puhuu mie luiten ruotsia . Keskustelemme taukotilassa , taustalla tele visiossa pyörii vaaleansininen ohjelma Australian rannikko vartiostosta . Aamukymmeneen mennessä olemme jo vähän enemmän hereillä , venyttelen metallisella tuolilla ja puhun viikonlopusta , BDSM : stä ja teknomusiikista . Olemme käy neet monissa samoissa bileissä toisistamme tietämättä , minä FIKTIO T: AURA NURMI K: PAULIINA HOLMA KUULIO K: ANDREI KIPAHTI Pomo nousee autostaan ja paiskaa oven kiinni. SEITSEMÄNTOISTA Ei vittu! Mä hukkasin mun 2 500 euron Versacen aurinkolasit! ALMA FLOW-JATKOILLA 12.8.2018 Kadotitko kesän festivaaleilla lompakkosi, puhelimesi, ystäväsi, 260 euroa käteistä rahaa, kihlasormuksesi, bilehuumeesi tai itsekunnioituksesi? Väliäkö hällä – sattuu sitä paremmissakin piireissä.
41 YLIOPPILASLEHTI NRO 4 2018 kaveriltani varastetun henki lökortin avulla . Se on helppoa , ostan alkoholia kioskilta , jota kutsumme kinkkikiskaksi sen vietnamilaisen harteikkaan ja meille suopean myyjän vuoksi . Töissä olemme hyttien tomuun ka toavia muukalaisia , mutta bileisiin laittaudumme . Hohdamme ja sä kenöimme hopean , neonkeltaisen ja kirkkaan vihreän väreissä . Yksi työkavereistani on DJ Orkidean esi tanssija . Hän sanoo näkevänsä tans sikorokkeeltaan , kuinka pöytien takaa aukeaa pillereiden ja kokaiinin valtameri . Hän on alkanut itsekin diilata voidakseen ” viikkotasolla bailata enemmän ”. Aikuislukiosta hän ei välitä . Hän sanoo , että nuk kuu mieluummin ja tekee töitä . Seuraan hyttien ikkunoista ahtaajia , joista suurin osa on miehiä muutamaa naista lukuun ottamatta . Yhden huutoääni muistuttaa kauan pakkasessa seisseen auton käynnistämistä . Hän pyörii ympyrää alhaalla satamassa , sulloo kätensä painavan lastin alle irrottaakseen sinne jääneen ketjun ja vetää kä tensä tottuneesti viime tingassa kymmenien tuhansien kilojen painon alta . Kontit voisivat yhdestäkin nostokurjen liikkeestä tai äkkinäi sestä voimakkaasta tuulenpuuskasta rusentaa hänen raajansa . Pienen satamamme yhdessäkään työnteki jässä ei ole uteliaisuutta jäljellä , arvelen , ja työnnän pesusta tulleita kovia lakanoita kään nettäviin yläpeteihin kiinni . Olemme jotenkin niin mitättömyyteemme uupuneita . Kerron pomolleni , etteivät tuntini riitä oman kotini vuokraan . Hän kehottaa hakemaan puuttuvan osuuden sossus ta . Hän sanoo , että itsekin tekee niin ja laskee lapsensa neljällä sormella . Kaikki tekevät niin tällä alalla . Hän järkkää mi nulle kuitenkin kakkostyön Stockmannilta . Harjoitteluaika alkaisi heti . Kävisin aamulla satamassa ja iltaisin Stockan vessoja sii voamassa , tai toisin päin , ihan vain miten minulle sopisi . Työkaverini ihastelevat minua uudessa paikassa . Olen eksoottinen , vanttera ja lukutaitoinen suomalainen ja teen työni nopeasti . Minä olen kaunis ja pääsen moniin puhdistusalan esitteisiin man nekiiniksi . Saan kiiltäviä katalo geja Kärcherin siivoustarvikkeista kiitokseksi . Asiakkaat sähisevät minulle . Pidän katseeni tiiviisti kauppatalon kermanvalkoisessa lattiassa kiinni . Tuijotan lattiaa ja leikin , että sysään lastallani kai ken pahan maailmasta villakoira kerrallaan yli reunan . Työkaverit ujostelevat asiakkaita . Heillä on taito irrottaa nahkakengän alle jäänyt liina niin , ettei asiakas havaitse mitään . Meille varattu taukopaikka on kuin vankityrmä . Se on ik kunaton , pimeä ja mustaksi maalattu betoninurkka aivan parkkihallin kyljessä . Monta metriä maan alla . Kun autot ajavat si sään , meteli on korvia huumaava . Sykkeeni kohoaa ja käteni alkavat täristä . Jaamme tilan kahden vaatteistamme ruskeaa linkoavan sinisen pesukoneen sekä satojen pyykkina ruilla kuivuvien moppirättien kanssa . Joku on aina alhaalla pyykkivuorossa ja merkitse mässä rasteja kosteuden käyristämään kan sioon , johon on levinneellä tussilla kirjoitettu LAADUNVALVONTA – PALVELUOHJAAJA TÄYTTÄÄ . Tulen ensimmäisten joukossa töihin , kun olen viimeistellyt työni satamassa . Päiväni ovat muuttuneet tunneiksi , jolloin nukun tai jolloin matkustan ennätyshitaasti raitiovaunulla , vaunuja matkalla vaihdellen . Yhtä tarkasti Stockmannille tulevat vain muslimisiskok set , jotka puhuvat minul le liian nopeaa suomea . Kiirehdin pääovien kautta kohti omaa maanalaista paikkaani ja vaihdan firman mustan t paidan päälleni . Minun hal tuuni on annettu avainlätkä , jolla voisin koska tahansa ryöstää pienen osaston kenenkään huomaamatta . Siivoojilla ei ole varaa lounastaa muiden työn tekijöiden ruokalassa . Käyn siellä kerran ja kaadan vettä jännityksestä päälleni . Ostan vitriinistä monimutkaisen ruisleivän , jossa on graavilohta ja jonka syöminen sotkematta on hankalaa . Kahvi on hyvää ja täyteläistä ja juon sitä kuin lapsi lämmintä maitoa , ahnehtien ja itseni täyttäen . Kun muutamia kuukausia myöhemmin he rään Auroran mielisairaalasta ensimmäisen itsemurhayritykseni jälkeen , alan etsiä puhe lintani hätääntyneenä . Uskollinen työkaverini , joka on antanut minulle sen avainlätkän ilman oman tiimimme esimiehen suostumusta , on lähettänyt minulle kymmenittäin tekstivies tejä . Ensimmäiset viestit ovat raivostuneita , sitten ne muuttuvat aneleviksi ja lopulta pel kästään huolestuneiksi . Hän saattaa olla jo vaikeuksissa , ajattelen . Olen niin voimaton , että en jaksa vastata . Painan tyynyn kasvoilleni ja itken ; pari päi vää myöhemmin hän kirjoittaa , että en saisi toiseksi viimeistä enkä viimeistä palkkaani . Niillä vaihdetaan kauppakeskuksen ovien pienet kultaiset lukot . POIMINTA TULEVAN SEITSEMÄNTOISTARUNOKOKOELMAN PROOSAOSUUKSISTA.
42 YLIOPPILASLEHTI NRO 4 2018 HELSINGIN SANOMAT julkaisi elokuun alus sa artikkelin helsinkiläisen Marikki Patrikan rakentamasta ampiaispyydyksestä . Juttu alkoi lukijasta riippuen joko brutaalilla tai or gastisella valokuvalla , jossa satoja ampiaisia lillui kuolleena astianpesuaine vesiseoksessa . Artikkelissa ei uhrattu aikaa ruumistehtailun moraaliselle pohdiskelulle vaan lähetettiin selkeä viesti : Siitäs saitte , paskiaiset ! Mitäs tulitte MINUN takapihalleni toteuttamaan lajityypillistä käyttäytymistänne . Ampiaisia oli tänä kesänä 20 kertainen määrä viime kesään verrattuna . Sekös ihmisiä ärsytti , sillä pihajuhlat menivät pilalle ja lapsia melkein kuoli – kuten heitä aina on kuolla , kun ihminen tarvitsee jonkin oikeutuksen moraalittomalle toiminnalleen . Suomalainen lapsi kuuluu suomalaiseen luontoon , toisin kuin ampiainen , joka ei osaa noudattaa ih misen sanelemia luonnonlakeja . Ihmisellä on oikeus ruokkia lastaan , mutta ampiaistyöläi nen ei saa kerätä ravintoa pesässä odottaville toukille – varsinkaan , jos ravinnonhankinta tapahtuu silloin , kun ihminen haluaa mussut taa makkaraa pihakeinussa . SOSIAALIPSYKOLOGI Jonathan Haidt on kir joittanut , että viha , inho ja pelko vaikuttavat ihmisen moraaliratkaisuihin ja altistavat maail mankuvalle , joka koostuu ” meistä ” ja ” niistä ”. Tuossa maailmassa ei ole tilaa erilaisuudelle – varsinkaan vittumaisille villieläimille ! – vaan sen täyttävät epärationaalisuus , ennakkoluu lot ja kyvyttömyys ymmärtää muita lajeja . Ampiaisraivon leimahdettua moni suoma lainen halusi Marikki Patrikan tavoin kelta mustat kusipäät hengiltä . Ei ajateltu , että am piaisten suuri määrä oli epäsuorasti ihmisen aiheuttamaa : se johtui ilmastonmuutoksen vauhdittamasta ennätyskuumasta kesästä , joka lisäsi ampiaisten ravinnonsaantia . Ei ajateltu myöskään , että ampiaiset ovat itse asiassa ihan hyödyllisiä pikku otuksia , jotka säätelevät puiden lehtiä syövien toukkien määrää ja pölyttävät putkikasveja . Ampiaiset eivät toki ole ainoita suomalais ten vihaamia luontokappaleita . Samantyylisiä verenhimon purskahduksia näkee mediassa aina , kun joku mainitsee sudet . Sudesta ei tarvitse saada kuin epämääräinen riistaka merahavainto , kun suomalainen on jo ryntää mässä metsään ase ja mulkku tanassa . ” Fakta ” nimittäin on , että susi uhkaa meitä emmekä me sitä . Suden paikka ei ole luonnossa vaan kehystetyssä ruumiskuvassa seinällä . Susi ei saa saalistaa metsään usutettuja metsästys koiria , mutta ihmisellä on täysi oikeus marssia suden kotiin kivääri olallaan . Näin siis Suomessa , jossa elää mitättömät 165 – 190 sutta . Edellisen kerran susi tappoi täällä ihmisen miltei 140 vuotta sitten . IHMINEN ON paitsi vieraantunut luonnosta ja alistanut sen palvelukseensa , myös käyn nistänyt kuudennen joukkosukupuuttoaallon . Pnas tiedelehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan kaikista maailman villinisäkkäistä on ihmissivilisaatioiden synnyn jälkeen hävin nyt 83 , kasveista 50 ja kaloista 15 prosent tia . Vain neljä prosenttia nisäkkäistä on enää luonnonvaraisia . Ei siis ihme , että haluamme lahdata ampiai sia ja susia . Ne ovat kontrollimme ulkopuo lelle jääneitä vapaita olentoja , jotka haastavat ihmiskeskeisen maailmankuvamme . Hassua kyllä ystäväni onnistui yhteensovit tamaan elämänsä ampiaisten kanssa viemällä pihalleen lautasellisen hilloa . Yksinkertaiseen temppuun meni vähemmän aikaa kuin pyy dyksen rakentamiseen , eikä yhtään ruumista tarvittu . Tarvittiin vain kyky tuntea empatiaa – ja vähän hilloa . PALSTALLA LAITETAAN ASIOITA TÄRKEYSJÄRJESTYKSEEN Kuka saa mitäkin KOLUMNI T: MERVI VUORELA K: MIKKO RIKALA TOP 10 Sienestyspaikat Weekend festivaalin hautausmaa ” Mäntyniemen herrain ” metsä Paikka X Nuuksio Ääniwallin kukkapenkit Keskuspuisto Nokia Factory Pimeä verkko Elon Muskin Twitter seinä Salpausselän harju , jolla Cheek paljasti itsensä 1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. 8. 9. 10. K: MI KK O RI KA LA
43 T: SUSANNE SALMI K: MINNI HAVAS PERTTU HÄKKINEN (1979-2018) OLI LEHTIJA RADIOTOIMITTAJA, KIRJAILIJA JA MUUSIKKO. HÄNET TUNNETTIIN MUUN MUASSA NIMEÄÄN KANTAVASTA PUHERADIO-OHJELMASTA, NYT-LIITTEEN KOLUMNEISTAAN JA IMATRAN VOIMA -ELEKTROYHTYEESTÄÄN. YLIOPPILASLEHTEÄ HÄKKINEN AVUSTI VUOSINA 2008–2009 ROTTERDAMISSA ASUESSAAN. ” TULEVAISUUDEN PUOLESTA, menneisyyttä vastaan !” Omistuskirjoitus löytyy Kone Suomi teoksen ensimmäiseltä sivulta . Sen on kirjoittanut elokuussa edesmennyt toimittaja Perttu Häkkinen . Häkkisen jälkeensä jättämä aukko on valtava . Hän oli esikuva , ajat telija ja ystävä , jolle tämänkin lehden tekijät ovat paljosta velkaa . YLIOPPILASLEHDEN SIVUILLA Häkkinen muun muassa haastatteli okkultisti Jorma Elovaaraa ja kertoi uhkarohkeasta talonvaltaus operaatiostaan . Hänen matkassaan lukija pääsi seikkailemaan Milanon syrjäkujille ja tutustumaan Italian mafiaan . Häkkisen tuotannosta nämä tekstit muodostavat tietenkin vain murto osan . Ne ovat silti oivallinen esimerkki siitä , millainen toimittaja Perttu Häkkinen oikein oli : kaikesta kiinnostunut ja uusille tilanteille pidäkkeettä antautuva . Häkkinen oli häpeämätön sivistyksen puolustaja ja totuu den etsijä . Hän oli intellektuelli olematta konservatiivi – perin harvinainen yhdistelmä . YLIOPPILASLEHTI NRO 4 2018 Median murroksessa kamppaileville nuorille toimittajille Häkkinen oli rohkaiseva ja lohdullinen esikuva . Vaikka maailma ympärillä vaati journalismilta yhä kiihtyviä kierrosnopeuksia , Häkkinen luotti loppuun saakka niin sanotun hitaan journalismin voimaan . Samalla hän osoitti , että niinkin haastavista aihepiireistä kuin filoso fiasta tai mystiikasta on mahdollista tehdä juttuja , jotka kiinnostavat yhtä lailla pääkaupungin luovaa luokkaa kuin maakuntien ikääntyviä asukkaita . Ihmisiä kohdatessaan Häkkinen säteili ympärilleen merkillistä läm pöä . Hänen seurassaan muutkin alkoivat hehkua . MERIHAASSA JÄRJESTETYSSÄ muistotilaisuudessa Häkkisen kollega sanoi , että tämän töitä tullaan muistelemaan vielä vuosikymmenten päästä – kenties kauemminkin . Se pitää eittämättä paikkansa . Luku tulevaisuuden histo riaa on kirjoitettu .
44 y m p ä r i s t ö H Y Y Y h t y m ä t u u t o r o i n t i t o i m e e n t u l o j ä r j e s t ö t u e t e d u n v a l v o n t a v a s t u u l l i s u u s v a p a a e h t o i s e t j ä r j e s t ö t i l a t o p i s k e l i j a e d u t f u k s i s e i k k a i l u k o l m i k i e l i s y y s k a n s a i n v ä l i s y y s l u k u k a u s i m a k s u t y l i o p p i l a s l e h t i y l i o p p i l a s t a l o t y h d e n v e r t a i s u u s k e h i t y s y h t e i s t y ö y l i o p i s t o y h t e i s ö k o u l u t u s p o l i t i i k k a t u r v a l l i s e m m a t t i l a t k a u p u n k i v a i k u t t a m i n e n o p i s k e l i j a v a i k u t t a m i n e n #h yy va ali t # h y y he l sin ki # h yy 15 U n i c a f e