YLIOPPILASLEHTI NRO 4 2020 Huumekauppa s. 22 Koronamaisterit s. 32 Jethro s. 10
YLIOPPILASLEHTI NRO 4 2020 PERSPECTIVES AND PROVOCATIONS, I.E. JOURNALISM IN ENGLISH: YLIOPPILASLEHTI.FI ENG ” SUOMESSA VALLITSEE huumefobia , joka estää monipuolisen keskustelun huumeidenkäytön koko kirjosta .” Näin kirjoitti päätoimittaja Esa Mäkinen Ylioppi laslehdessä marraskuussa 2004 . Sosiologi Mikko Salasuon väitöskirja Huumeet ajankuvana oli juuri julkaistu . Sen perushavainto oli , että huumeiden käyttö on nuorisokulttuuria siinä missä alkoholin juominenkin : merkittävä joukko ihmisiä käyttää huumeita elämysten ja viihteellisyyden vuoksi . Yli 15 vuotta vanha kirjoitus on edelleen ajan kohtainen . Huumeita käytetään Suomessa enemmän kuin koskaan , mutta niitä koskeva keskustelu ei ole pysynyt mukana tahdissa . Nuorisotutkimusseuran vastaavana tutkijana nykyään työskentelevä Salasuo nähtiin helmi kuussa Ylen A studiossa keskustelemassa nuor ten huumeidenkäytöstä . Katsojille esiteltiin koskettavaa videomateriaalia joensuulaisesta Nikestä , jonka elämän kovat huumeet ovat sysänneet raiteeltaan . Sen jälkeen puhuttiin huolestuneeseen sävyyn siitä , mitä nuorten kannabiskokeiluista tulisi ajatella . Tutkijan rooliksi muodostui pelkojen rauhoittelu ja väärinkäsitysten oikominen – kuin 2000 luvun alussa konsanaan . Kaikenlainen huumeidenkäyttö satun naisesta pössyttelystä opioidiriippuvuu teen niputetaan edelleen herkästi yhteen . Toisaalta isojen yliopistokaupunkien bile kulttuurissa huumeet mielletään usein osak si juhlintaa eikä terveyshaittoja haluta nähdä . Lööppitasolla keskustelua hallitsevat mehukkaat rikosjutut ja hurjat konnat – Aarnio , ” Nacci ”, Katiska kohusarja ja kysymys siitä , pitäisikö huumevyyhtiin sekaantunut muusikko Samu Haber canceloida . Aihepiiri ymmärrettävästi herättää intohimoja , pelkoa ja puhdasta vihaakin . Huumeiden aiheut tamien ongelmien vähentäminen kuitenkin edel lyttää , että asiasta pystytään keskustelemaan avoimesti ja kiihkottomasti . Kiitos! YLIOPPILASLEHDEN TOIMITUS 2018-2020 JÄTTÄÄ TÄMÄN LEHDEN MYÖTÄ HYVÄSTIT LUKIJOILLEEN. LÄMMIN KIITOS! Huumepuhe kaipaa avoimuutta 3 PÄÄKIRJOITUS T: SUSANNE SALMI, PÄÄTOIMITTAJA K: MIKKO RIKALA TERVEYDEN JA HYVINVOINNIN laitoksen tutkimusprofessori Pekka Hakkarainen ja ohjelmajohtaja Tuukka Tammi esittivät kaksi vuotta sitten , että huumeiden käytön rangais tavuudesta tulisi luopua . Nykyinen käytäntö , jossa käyttörikoksesta seuraa rangaistus ja merkintä poliisin rekisteriin , sopii huonosti kansanterveydelliseen ajatteluun , asiantun tijat kirjoittivat . Rangaistuksista luopuminen ei tarkoi ta , että keskikaljan voi surutta vaihtaa ketamiiniin . Dekriminalisoinnin taustalla on ajatus siitä , että huumeisiin liittyviin ongelmiin voisi jatkossa hakea apua ma talalla kynnyksellä , ilman pelkoa rikos oikeudellisista seuraamuksista . Rangaistavuudesta ollaan luopu massa muun muassa Norjassa . Portu galissa , jossa huumeiden käyttö dekri minalisoitiin vuonna 2001 , käyttöön puututaan esimerkiksi sosiaalitoimen avulla . Muutoksen myötä huumeisiin liittyvät haitat ovat vähentyneet , mutta käyttö ei ole lisääntynyt . THL : N SELVITYSTEN mukaan huumausainei den hankinnan on koettu helpottuneen sel västi vuosien 2014 ja 2018 välillä . Vaikuttaa siltä , että huumeiden nettikauppa on tehnyt käytöstä entistä yleisempää . Nettikauppa on saattanut myös hämärtää käsitystä siitä , millaiset markkinat käytön mahdollistavat . Satunnaiskäyttäjä ei välttä mättä pysähdy pohtimaan , mistä ja miten aineet ovat nettikauppaan ilmestyneet . Niin kansanterveyden edistämiseksi kuin ri kollisuuden vähentämiseksikin on tärkeää ym märtää , mitä huumeiden käytöllä tavoitellaan ja millaisessa todellisuudessa niiden osalta eletään . Julkisen keskustelun huumekam moisuus kuuluu menneille vuosikymmenille . VERKON HUUMEKAUPPAA KÄSITTELEVÄ JUTTU ALKAA SIVULTA 22.
ELOKUUSSA SAIMME iloisia uutisia : maailman ylikulutuspäivä siirtyi vuonna 2020 kolme viikkoa eteenpäin viime vuodesta . Siirtyminen johtuu etenkin hiilidioksidipäästöjen ja puu tuotteiden kulutuksen vähentymisestä . Taustalla on tietenkin koronakriisi ja sen ai heuttama kulutuksen seisahtuminen . Ei nyt silti riemuita : koronan aiheuttamat taloudelliset tuhot ja terveydellinen kärsimys on ollut massiivista . Monen työtilanne näyt tää pysähdyksen seurauksena epävarmalta , ja aika harva voi sanoa , että kriisi olisi pa rantanut elämänlaatua . Kun taloutta pyritään elvyttämään , esiin on tuotu , että elpymisen on oltava kestävää . Koronakriisi tuo mahdollisuuden pysähtyä miettimään arvomaailmaamme uusiksi . Miksi emme tavoittelisi maailmaa , jossa tulevat PÄÄTOIMITTAJA SUSANNE SALMI @SUSANNESALMI ART DIRECTOR VIIVI PROKOFJEV @VIIVIPROKOFJEV TOIMITUSSIHTEERI IIDA SOFIA HIRVONEN @INTERNEITI TEKIJÖINÄ TÄSSÄ NUMEROSSA LIINA AALTO-SETÄLÄ, INARI GUSTAFSSON, JOEL HAAPAMÄKI, FEDJA KAMARI, JOEL KARPPANEN, EMILIA MÄENMAA, LARI MÖRÖ, MIKKO RIKALA, MIIKKA RUSI, ARTTU SEPPÄNEN, EETU SIHVONEN, PEKKA TORVINEN, ELSA TÖLLI, MERVI VUORELA KIITOKSET PEKKA HAKKARAINEN, HANE & LEENA, TONI HEKKALA, MAISA IMMONEN, LEA JOKIOSURAMO, TUOMAS JÄRVENPÄÄ, TERO KARTASTENPÄÄ, TEEMU KOKONMÄKI, KOSMINEN KOLLEKTIIVI, OLLI KOPONEN, ERKKO LEHTINEN, MEELI LESTMANN, LAURI LINNA, ROOPE MOKKA, MYÖS, SANTTU MÄKELÄ, NITA & GINO, NUORGAMIN TORI, OSKARI ONNINEN, SANNA PIETILÄ, PIRJO, PEPE PULKKINEN, PEKKA-PUOLUE, SUVI POUTIAINEN, ANNA PRUSILA, ANNELE RONKAINEN, JUHO RUOTSALAINEN, RUTTÉN, ASTA & SEPPO SALMI, ANTTI SALONEN, HARRI SAUKKOMAA, ROOSA SAVO, SONJA & SARA, ROBERT SUNDMAN, TANELI SUORANTA, VIIVIN TYÖHUONEKAVERIT, MARKO YLITALO KANNEN KUVA EETU SIHVONEN PERUSTETTU 1913 107. VUOSIKERTA SÄHKÖPOSTIOSOITTEET ETUNIMI.SUKUNIMI@YLIOPPILASLEHTI.FI WWW.YLIOPPILASLEHTI.FI INSTAGRAM: @YLIOPPILASLEHTI TWITTER: @YLIOPPILASLEHTI TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET WWW.YLIOPPILASLEHTI.FI/TILAAJAPALVELUT MEDIATIEDOT WWW.YLIOPPILASLEHTI.FI/MEDIATIEDOT KUSTANTAJA YLIOPPILASLEHDEN KUSTANNUS OY FREDRIKINKATU 61 A 00100 HELSINKI TOIMITUSJOHTAJA ANTTI KERPPOLA PAINO PRINTALL AS, TALLINNA, VIRO TOIMITUS EI VASTAA TILAAMATTA LÄHETETYSTÄ AINEISTOSTA EIKÄ PALAUTA SITÄ. ISSN 0355-9246 ISSN 1458-445X (VERKKOLEHTI) SEURAAVA NUMERO 16.10.2020 Vapaampi tulevaisuus 4 YLIOPPILASLEHTI NRO 4 2020 TOIMITUKSELTA sukupolvet voisivat elää vapaina ja onnellisi na , ympäristöä tuhoamatta ? Ilmastonmuu toksen vastainen taistelu ei paljoa houkuta , jos lupauksena on elämän kurjistuminen entisestään . Psykoanalyytikko Erich Fromm hahmotte li 1940 luvulla Pako vapaudesta kirjassaan puolustusta demokratialle . Frommin mukaan fasismin houkutus on vahvimmillaan silloin , kun yhteiskunta ei kykene turvaamaan ihmi sille arvokasta elämää . Hän muistuttaa , että demokratian on tarjottava ihmiselle edelly tykset vapauteen , ei vain tehdä hänestä on netonta kilpailijaa julmassa talouskoneistossa . ” Demokratia voittaa nihilistiset voimat vain jos se pystyy saamaan ihmisiin uskon, joka on vahvin mihin ihmismieli kykenee, uskon elämään ja totuuteen ja vapauteen – sellaiseen vapauteen joka on yksilöllisen minän toiminnallista ja omaehtoista toteuttamista .”
YLIOPPILASLEHTI NRO 4 2020 5 TEKIJÖINÄ Eetu Sihvonen LOVE ACTUALLY: KEPULAINEN PRONSSIPATSAS S. 6 KULTTUURIKLASSIKKO: HELINKI, IKUISESTI S. 40 FIKTIO: ELSA TÖLLI S. 42 ANNIKA SAARIKKO KIRJOITTI YSTÄVÄKIRJAAN S. 43 KOLUMNI: EMILIA MÄENMAA S. 20 KAINALOSSA: VERI KIERTÄMÄÄN S.7 KOLUMNI: MERVI VUORELA S. 36 KOLUMNI: FEDJA KAMARI S. 8 PÄÄKIRJOITUS: IRTI HARHALUULOISTA S. 3 ESSEE: IIDA SOFIA HIRVONEN S. 38 Koko kansan Jeti JETHRO ON KAIKKEA KAIKILLE Poikkeusajan maisterit GRADU KASAAN KARANTEENISSA Kauppa käy TORILAUTA MULLISTI HUUMEMARKKINAT SISÄLLYSLUETTELO HUUMEIDEN NETTIKAUPASTA ker tovan jutun kuvitti Eetu Sihvonen . Eetu on kuvataiteilija , joka on kiin nostunut keskiaikaisista linnoista ja perinteisistä käsityötekniikoista . Loppukesästä hän on rakentanut oman PC tietokoneen . ” Uusi tieto koneeni on nopeuttanut tekemistä ja vapauttanut aikaa työnteosta sekä tehnyt siitä innosta vampaa ”, Eetu kommentoi . SUOMALAISTA huumekauppaa käsittelevän jutun kirjoitti Joel Haapamäki , sosiologian maisteri opiskelija Helsingin yliopistosta . Toimittajan hommia hän tekee ” kes kimäärin kerran viidessä vuodessa ”. Joel on pätevöitynyt viestintäalalla niin kirjoittajana kuin valokuvaaja nakin . Mieluiten hän kuitenkin käyt tää päivänsä antautumalla joutilaisuudelle . 32-35 10-17 Joel Haapamäki 22-31 SUOSITTELEMME: TARINOITA KAUPUNGEISTA S. 40
YLIOPPILASLEHTI NRO 4 2020 6 TOP 10 T: TOIMITUS K: VIIVI PROKOFJEV Rakastajat Cicciolina Krapulaisten rakastaja Dr . Oetker Romeo tai Julia Ville Valo Matti Vanhanen Rakkauden filosofi bell hooks Sisäinen jumala / tar Minä Prince MDMA 1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. 8. 9. 10. PALSTALLA LAITETAAN ASIOITA TÄRKEYSJÄRJESTYKSEEN PALSTALLA PUHUTAAN RAKKAUDESTA. K: SHUTTERSTOCK Kepulainen rakastaja ” SE ALKOI KUTEN LÄHES kaikki romanssini : ensisilmäyksellä ja humalassa . Katseemme kohtasivat karaokebaarin tans silattialla joskus puolenyön jälkeen . Se tuntui siltä kuin salama olisi iskenyt päähäni , eikä se johtunut pelkästä viinasta . Sellaista kemiaa ei usein tule vastaan . Ensisilmäyksellä oli myös selvää , että olem me täysin eri maailmoista . Silti mies tuli reip paasti jutulle , halusi tietää kuka olen . Totesin , että hän on varmaan erehtynyt henkilöstä . Murteella puhuva mies katsoi minua päästä varpaisiin ja sanoi , että kyllä se sinä olet . VEIN HÄNET KOTIIN . Seksi hänen kanssaan oli mahtavaa . Rentoa , leikkisää ja kuumaa . Jatkoimme tapailua kehollisissa merkeissä . Välillä oli tietysti pakko jutellakin . Elämämme tosiaan olivat erilaisia . Häntä kiinnosti juh liminen ja salilla käyminen , minua kiinnosti maailmanpolitiikka ja ilmastonmuutos . Kerran kysyin , mitä poliittista puoluetta hän äänesti edellisissä vaaleissa . ” Vihreitä ”, hän vastasi . ” Mitä , äänestitkö sä todella vihreitä ?” häm mästelin ääneen . ” Joo , tai mä tein sen vaalikoneen , ja sieltä tuli se vihreä apila , niin sitä äänestin .” Se oli jo toinen salamanisku päähän , jonka mies minulle tarjoili . Tällä kertaa puhtaasta hämmästyksestä . Mies oli kepulainen ilman että hän edes tiesi sitä ! ( Toisaalta se kertoo paljon keskustan äänestäjäkunnasta . Jos asioi hin ei perehdy tai niistä ei muodosta mielipi dettä , saa vaalikoneesta helposti tulokseksi keskustan .) Sitten mies tiedusteli minun poliittisia kantojani . Hän muun muassa kysyi , olinko sellainen ” punavihreä kokoomuslainen ”. En oikein tiennyt , mitä siihen olisi pitänyt vastata . OLISIN OLLUT VALMIS antamaan paljonkin anteeksi fyysisen vetovoiman takia . Eteisen valoa vasten hän näytti kreikkalaiselta pat saalta . Hänen rintalihaksensa saivat minut melkein itkemään . Kehollinen viestintämme oli mutkatonta . Olin iloinen siitä , että ker rankin joku kiinnostui minusta ulkonäköni , ei luonteeni takia . Hän oli myös huomaavainen , määrätietoi nen ja mukava . Vikaa oli enemmän minussa kuin hänessä . En osannut heittäytyä keskus teluihin sellaisella hyväntahtoisella uteliaisuu della , jonka hän olisi ansainnut . Seurassani hän tunsi itsensä tyhmäksi , minä taas itseni kusipääksi kun sain hänet tuntemaan niin . Alkoi olla selvää , että juttu ei tulisi koskaan kehittymään makuuhuoneesta eteenpäin . Opin häneltä kuitenkin paljon ja muistan häntä lämmöllä . En tosin vieläkään tiedä , kumpi on pa hempaa : äänestää keskustaa tietoisesti vai tiedostamatta .” V , 29
KAINALOSSA T: TOIMITUS K: TOIMITUS 7 YLIOPPILASLEHTI NRO 4 2020 JOS SYKSYLLÄ ERISTYS koittaa , himassa on aina turvallista jumppaa . Yoga With Adrienen ja MadFitin kaltaiset kotona ja pelkällä kehonpainol la tehtävät treenit tulivat viime keväänä monelle tutuiksi . Ennustamme , että viilenevissä syysilloissa kotitreenin suosio vain kasvaa . Ylioppilaslehden 4 / 2018 4 / 2020 toimitus haluaa muistaa lukijoitaan omalla jumppavideolla . Esittelemme Jokerin , joka yrittää jumpan voimalla pysyä kärryillä nopeasti muuttuvassa maail massa . Videon on ohjannut Viivi Prokofjev , kuvannut Pekka Torvinen ja jumpannut Iida Sofia Hirvonen . Musiikin videoon loihti paikallinen konemusiikkivelho DJ Lifegoals ja muahista vastasi Viivi . Videon löydät instagramista ! Se mieletön jumppa @ylioppilaslehti
8 k u n pä i vät p i t e n i vät , alkoi meihin ohjelmoitu kesälomageeni täristä rintakehässä. Se käskytti isäntäänsä kuin ravintolan piippaava vuoronumero: nyt olisi aika nousta ylös ja ryhtyä toimeen. Ethän tahtoisi viettää kesää vain kotona mököttäen, kateellisena muiden touhuista ja seikkailuista? Sormeilin rajallista karttapalloa pohtien korona-ajan parasta lomakohdetta. Eksotiikka ja etäisyyden tunne löytyköön tällä kertaa pohjoisesta, Norjan Jäämereltä. Nyt jos koskaan! Olin suunnitellut reissua jo aiempina vuosina, mutta suunnitelma oli kariutunut joko sopivan ajan, seuran tai auton puutteeseen. Vuosikausia inhosin niin ratissa kuin Va pa an a va lta t iellä KOLUMNI T: FEDJA KAMARI K: MIKKO RIKALA O
9 kyydissä oloa. Pelkäsin onnettomuuksia ja sitä, että rikkoisin auton, jota en omista. Ärsyynnyin ajotaitojeni kommentoinnista, eivätkä muistot kalliin autokoulun vittuilevasta opetuksesta olleet erityisen lämpimiä. Olin päättänyt, ettei auto tulisi koskaan olemaan osa elämääni ja identiteettiäni. Autottomuudesta tai pikemminkin ajotaidottomuudesta tuli yksi järjetön periaatteeni. Periaate pysyi, kun toistelin sitä mantran lailla itselleni ja muille. Siitä ei kuitenkaan saanut mitään palkintoa tai tyydytystä, eikä se tehnyt minusta varsinaisesti parempaa tai kiinnostavampaa ihmistä, päinvastoin. Kesällä kävi lopulta niin, että päätin murskata pelkoni ja nitistää turhat tunteeni. Halusin vihdoin ostaa auton ja opetella ajamaan sitä. Olla viimeinkin vapaa! Auton hankkimalla lunastaisin potentiaalini. Pääsisin käyttämään ajokorttiani. Viimeiset seitsemän vuotta kortti oli maannut lompakossa tarpeettomana lipareena, joka vain muistutti saamattomuudestani. Se oli sujahtanut pois taskustaan lähinnä baarin ovella ja Alkossa. Nyt olisi toisin. Ajokortti: AAA – Access All Areas, tai ehkä ASE – Access Some Areas, tai peräti Access Safe Areas. ”Hasta la vista!” toivotin ja nostin kytkimen. e n t i e t e n k ä ä n o l l u t ainoa. Tuntui kuin pohjoisnapa olisi vahvistanut magneettikenttäänsä ja suorastaan vetänyt meitä luokseen. Norjasta tuli kesän hittikohde. Se oli luvallisesti saavutettavissa mutta silti tarpeeksi etäällä, juuri sopiva pyyhkimään pölyjä mielen työpöydältä. Nousimme kuin maanteiden muurahaiset, kuin unessa nähdyn ennustuksen ohjastamina kohti pohjoisia mantuja, kirkkaampia vesistöjä. Siellä sitten istuskelimme, jylhissä ja terävissä maisemissa, poikkeusaikojen merkityskylläisessä luontoyhteydessä. Kummallinen kevät ja kesä tekivät meistä entistäkin vimmaisempia ioneja. Etsimme jotain uutta mihin kiinnittyä ja sen myötä rauhoittua. Norjan-matkojen lisäksi aloimme vaatia kesämökkejä, asuntoautoja, koiranpentuja ja purjeveneitä, urheiluvaatteita ja retkipyöriä. Ne muodostaisivat hetkeksi tyytyväisyyden molekyyleja. Sitten tulisi taas jotain uutta haluttavaa. Se oli normaalin tuntuista. Pysähtymätön liike, jonka suunnan saimme itse päättää. Tätä kaikkea mietin tankatessani jossain napapiirin pohjoispuolella polttonestettä, joka palaisi energiatehottomassa moottorissa taivaan tuuliin. Autoilu tuntui irvokkaalta, mutta sentään tunsin olevani liikkeessä. Olin elävä ja kykenevä organismi omalla paikallani systeemissä. Auton pakoputki pörisi kirkkaassa tunturiyössä, joka pimenisi vähitellen matkalla kohti etelää. Kesän mittaan kävi ilmi, ettei hankkimani auton kunto ollut niin hyvä kuin ostaessa luulin. Eivätkä kaikki kesäiset vapauden oivallukset välttämättä kestäneet suoraan silmiin paistavaa alkusyksyn aurinkoa. Todennäköisesti kuitenkin unohtaisin sen kaiken seuraavaan kesään mennessä. YLIOPPILASLEHTI NRO 4 2020
YLIOPPILASLEHTI NRO 4 2020 10
YLIOPPILASLEHTI NRO 4 2020 11 Jethro Rostedt on liikemies, kiinteistönvälittäjä, ravintoloitsija, dokumentaristi, tv-persoona, julkkis, ja ennen kuin edes kysyt mitä, niin varmaan sitäkin. KIRJOITTI ARTTU SEPPÄNEN KUVASI JOEL KARPPANEN
12 ” j a a h a ! rou va siinä korvapuustilla!” Jethro Rostedt, 44, saapuu Turun torin laidalla olevaan kahvilaan ja ottaa tilan heti haltuun. Hän voi olettaa, että kaikki tuntemattomat turkulaiset pullakahvittelijat tietävät, kuka hän on. Onhan Jetistä moneksi: hän on poliitikko, dokumentaristi, visailuisäntä, kiinteistönvälittäjä, ravintoloitsija. Ennen kaikkea julkkis. Turun kaduilta tuttu moottoriturpa. Jos katsoo televisiota, niin tuntuu, että Rostedt voi tehdä mitä tahansa. Hän voi tehdä dokumentin romanikulttuurista. Hän voi juontaa Onnenpyörää. Hän voi tanssia ihan päin persettä ja kansa hurraa. Hän voi toikkaroida tunnin verran humalassa Janne Katajan kanssa Saksassa. Tiskillä papatus jatkuu. Kassatyöntekijän huvittuneesta ilmeestä päätellen hän on nähnyt tämän show’n ennenkin. ”Ennen kuin edes kysyt, että tummaa vai vaaleeta, niin tummaa!” ”Ja ennen kuin edes kysyt, niin korvapuusti!” no e i k a i tä s s ä kuule mitään kummempaa hei, Rostedtin kesä on mennyt tv-kuvauksissa. Hän on tehnyt ystävänsä ja Liike Nyt -puoluetoveri Hjallis Harkimon kanssa ohjelmaa Lisää löylyä, Hjallis ja Jethro! Jaaha, miehet siinä saunassa! Älä anna ohjelman nimen hämätä, sillä kahden ensimmäisen jakson perusteella ohjelmassa ei saunota ollenkaan. Vieraiden kanssa jutellaan ja puuhastellaan. Samu Haberin kanssa leikataan ja lopulta ei leikata nurmikkoa, Antti Rinteen kanssa fileoidaan kalaa, Jari-Matti
YLIOPPILASLEHTI NRO 4 2020 13 Latvalan kanssa pestään Rostedtin auto, Katri Kulmunin kanssa siivotaan mansikoita. Kaikkien kanssa heitetään tikkaa. ”Semmoista kivaa kesätekemistä”, Rostedt sanoo. Ohjelmaidea oli Rostedtin, kuten monien muiden hänen televisiotöidensä kohdalla. Tarkoituksena on antaa ääni julkkiksille, jotka ovat joutuneet mediassa jonkin kohun keskelle. Rostedtin mielestä media on saanut kertoa oman versionsa, ja nyt vieraat saavat kertoa omansa. Esimerkiksi Jari-Matti Latvalan kanssa keskustellaan hänen kiistoistaan verottajan kanssa. Verottaja on ulosmitannut Latvalan omaisuutta miljoonien eurojen arvosta, ja ohjelmassa nähdyn ralliautoilijan mielestä se on epäoikeudenmukaista. Muita vieraita ohjelmassa ovat esimerkiksi Danny, Timo Soini, Robin, Pia Nykänen, Aku Louhimies ja Teuvo Hakkarainen. Ohjelmassa Hjallis ja Jethro on roolitettu vanhaksi aviopariksi. Kaksi ensimmäistä jaksoa alkaa samalla tavalla: pojankoltiaiset laittavat ruokaa, mutta huonolla menestyksellä. Jethro unohtaa aina ostaa Hjallikselle kasvisruokaa. Toisessa jaksossa Jethro ei tiedä mikä falafel on, vaikka sitä saa myös hänen omasta ravintolastaan. Rostedtin mielestä ohjelmassa on ”saatanan kova kattaus”. Kulmuni saapui vieraaksi vain päiviä ministerieronsa jälkeen. Kohuaiheiden kanssa oli kuulemma läheltä piti -tilanteita. ”Kun jutellaan Samu Haberin kanssa kokkelin käytöstä, niin on se aika saatanan kova juttu. Ja lehdistö kirjoittaa heti, että muistattehan, että Haber oli se, joka käytti sitä ja sitä Ruisrockissa. On ne vittumaisia tilanteita myös sille vieraalle.” JETI ON TUTTU NÄKY TURUN TORILLA. TAUSTALLA JÄLKIKASVUA.
YLIOPPILASLEHTI NRO 4 2020 14 Mitään kokkelikeskusteluja ei jaksossa lopulta nähty. ”Mä olen niin vanha pieru, että en jaksa soimata tuollaista kokkelin käyttöä. Se on niin yleistä tuolla maailmassa. Uskallan väittää, että jos menet rockfestareilla backstagelle, niin siellä on pikkuisen muutkin kokeilleet.” Teuvo Hakkaraisen kohdalla Rostedtia jännitti. Ei siksi, että Hakkarainen tuli suoraan Brysselistä ja hänelle tehtiin varotoimenpiteitä koronan varalta. ”Teuvolle nyt pitää tehdä varotoimet anyway.” Hakkarainen on Rostedtin mielestä kuin Matti Nykänen. ”Sen imago on raiskattu ihan täysin ja siitä on tehty sellainen juntti, mitä se varmaan onkin. Mutta ei se ollut ollenkaan niin pökö kuin kuvittelin.” Rostedt sanoo pelänneensä, että Hakkarainen alkaa huudella jotain rasisista, kuten n-sanaa. ”Sanoin, että et voi sanoa täällä noin. Huutelet niitä jossain muualla, niin pääsee leikkaaja helpommalla.” Ohjelman kuvaukset ovat jo paketissa, ja Rostedtillakin jo ihan uudet tv-kuviot kehissä. ”Katsojat päättää, että onko hyvää vai näkemättä paskaa.” e n n e n k u i n e h di n edes kysyä kysymystä loppuun, Rostedtilla on jo kertomus käynnissä. ”Se oli semmonen helvetinmoinen vahinko tiedäks.” Vuosi oli 2008. Jethro Rostedt oli kiinteistönvälittäjä Turusta eikä kukaan tiennyt hänestä tuon taivaallista. Maailmaa ravisteli pahin talouskriisi pitkään aikaan, ja Suomi oli ajautumassa taas lamaan. ”Media paukutti, että nyt tulee niin jäätävä tilanne, että tästä ei yksikään firma selviä. Kauhistuin siihen malliin, että perkele tässä täytyy nyt jotain muuta keksiä.” Rostedt näki MTV:llä mainoksen, että Hjallis Harkimo etsii Diili-ohjelmaan kilpailijoita. Pienissä punaviinitumuissa Rostedt lähetti ohjelmaan hakemuksen ja pääsi sisään. Levoton hökeltäjä erottui kilpailijoiden joukosta ja Rostedtista tuli julkkis. ”Ihmiset soitteli, lähetti pullopostia, etanapostia, sähköpostia, twitterii ja twätterii.” Ja kun Rostedt luuli, ettei julkisuus voi kasvaa tästä isommaksi, häntä kysyttiin mukaan Tanssii tähtien kanssa -ohjelmaan vuonna 2010. ”Se räjäytti potin. Puolitoista miljoonaa katsojaa. Uskallan väittää, että sen jälkeen ei Suomessa ollut kovin montaa ihmistä, jotka ei ois tiennyt mun nimeä.” Rostedt sijoittui kisassa viidenneksi, vaikka tanssit menivät hänen omien sanojensa mukaan päin helvettiä. Siitä alkaen Rostedt on saanut tehdä aika lailla mitä tahansa. Hän uskoo, että julkisuudessa ei oltu nähty aiemmmin hänenlaistaan ”pulleaa, hauskanpuoleista vinkuheinää”, joka on myös kiinteistönvälittäjä. Liikemies tanssikilpailussa oli uusi ja ihmeellinen juttu, Rostedt sanoo. Tv-ohjelmiin Rostedt saa ideat sosiaalisesta mediasta. ”Mä teen aika paljon dokkareita, ja saan itse ne aika pitkälti keksiä. Se tulee siitä kun mä vaan tiedostan, että joku asia on päin helvettiä.” Some ja siellä käytävä keskustelu saa Rostedtin kiehumaan. ”Ihmisten kannattaisi vähän miettiä ennen kuin painaa sitä jakamisnappia, ja jakaa jonkun saatanan Putinin trollin haista vittu -jutun tuonne.” Rostedtin mielestä ihmisiltä voisi välillä ottaa jakamisnapin pois. ”Palautettaisiin ihmiset perusasetuksiin vaikka puoleksi vuodeksi, että ei jaeta mitään ennen kuin ymmärretään, mitä jaetaan.” Tällä hetkellä Rostedt tekee dokumenttia Tinderistä ja nettideittailusta. Idea siihen syntyi dick piceistä. Rostedt näki sosiaalisessa mediassa naisten kirjoittamia kommentteja siitä, kuinka he saavat paljon peniskuvia Tinderissä. ”Laitoin kaikille näille naisille viestiä, että näyttäkää mulle ne kullikuvat, vai onko tämä joku veivaus. Yksikään ei näyttänyt!” Rostedt halusi ottaa selvää, tuleeko kuvia tosiaan niin paljon. Tämä eetos kuvaa hyvin Rostedtin tv-työtä. Hän törmää johonkin ”Näyttäkää mulle ne kullikuvat, vai onko tämä joku veivaus. Yksikään ei näyttänyt!”
YLIOPPILASLEHTI NRO 4 2020 16 JETI´S KEBAB KÄYTTÄÄ EDELLEEN TILASSA AIKAISEMMIN TOIMINEEN WOTI`SRAVINTOLAN KÄÄREITÄ.
YLIOPPILASLEHTI NRO 4 2020 17 asiaan, josta on itse kenties eri mieltä tai vähintäänkin epäilevä, ja käyttää televisiopersoonana mahdollisuutensa ja valtansa asian käsittelyyn julkisuudessa. Romaneista hän halusi tehdä dokumentin siksi, että halusi tietää, kuuluuko heitä sanoa romaneiksi vai mustalaisiksi. Hän oli nähnyt asiasta kiistelyä sosiaalisessa mediassa. ”Kysyin 37:ltä eri tyypiltä, ja kaikki sanoi, että mustalainen. Joten sillä nimellä heitä kutsun, kun ovat itse näin toivoneet.” ”Ja toinen vastaava dokkari oli Turun somalit. Se lähti yksinkertaisesti siitä, kun joku väitti Twitterissä, että ei työllisty ja saa asuntoja. Mä ajattelin, että mistä perkeleestä se johtuu.” Ennen kuin mieleesi tulee edes kysyä, Jeti on jo kysynyt ja vastannut. h a a s tat t e l u h e t k e l l ä Tinder-dokumenttia on kuvattu noin viikko. Rostedtin mielestä deittisovellus pilaa koko seurustelukulttuurin. ”Se on rakennettu peliksi, ja ihmiset ei taida ymmärtää sitä. Se perustuu koukuttavuuteen. Aina kun swaippaat vasemmalle, niin siellä voi olla vielä paremmat tissit ja perseet ja komeemmat miehet.” Rostedtin mielestä se vääristää deittailua samalla tavalla kuin porno seksiä. ”Se muokkaa ihmisten käsityksiä, että mitä se rakastelu on. Miehet kuvittelee, että naisen pitäis olla ihan vimpan päälle ja kaikki temput osata. Ja naiset kuvittelee, että sua tulee joku pronssinen äijä rakastelee firenzeläisen hotellin katolla 24 tuntia.” Tätä Rostedt on. Hän sanoo olevansa aina samanlainen, oli kamera käynnissä tai ei. Suodatinta ei ole ja usko omiin mielipiteisiin on vahva. Rostedt loi dokumenttia varten oman Tinder-profiilin, jota ei tosin saa kuvata, koska se on tällä hetkellä tuotantoyhtiön omaisuutta. Hävyttömiä viestejä hän sanoo saaneensa itsekin. ”Terveisiä vaan rouvalle sinne Ideaparkin suunnalle, joka lähetti kuvan omasta rämemajavastaan.” ”Mutta ei mua mitenkään erityisesti ole ahdisteltu. Jos mä olen käskenyt jonkun suksia helvettiin, niin kyllä se on myös suksinut.” t u ru n t or i on r e mon t i s s a kolmatta vuotta ja Rostedtia vituttaa. Hän istuu ensimmäistä kautta Turun kaupunginvaltuustossa. Eduskuntaan Rostedt ei ole halunnut lähteä, koska se olisi jo kokoaikainen työ. Nyt kokous on vain kerran kuukaudessa. Turkuun on valmistumassa toriparkki, joka oli Rostedtin mielestä helvetin hyvä idea 20 vuotta sitten. ”Jos mä tiivistän, niin oksennushissi tämä on.” ”Katso mitä tahansa keskieurooppalaista kaupunkia, ei sinne vittu autolla tulla. Meillä on Turussa mennyt kaikki päin persettä. Toivoa sopii, että linja muuttuis.” Rostedt on huolissaan myös ilmastonmuutoksesta, vaikka hänen mielestään Suomessa siitä keskustellaan liikaa siihen nähden, mitä Suomi voi tehdä. ”Onhan se nyt selvää, että jos Irakissa on 15 senttiä lunta ja Suomessa jouluna kahdeksan astetta lämmintä, että jokin muuttuu.” Hänen mielestään pahin moka oli, että ”persaukiset päästettiin lentämään”. ”99 eurolla pääset johonkin Puolaan ja takaisin. Samalla jeesustellaan, että joo minä kompensoin kolmella eurolla jotain hiilinielua. Sehän on härskiyden huippu!” ”Tommonen lento Puolaan pitäis maksaa neljä tonnii. Johan lentäminen vähenis mukavasti.” Rostedt ajattelee, että hän puhuttelee kansan syviä rivejä. Siksi häntä pyydettiin klassikko-ohjelma Onnenpyörän juontajaksi. Hän edustaa mielestään tavallista suomalaista miestä – joskin rahaa taitaa olla enemmän kuin keskivertosuomalaisella – ja siihen perustuu hänen suosittuutensa. ”Ei osata tanssia, välillä viina maistuu, tulee sammakkoa suusta, mennään perse edellä puuhun ja välillä ajokorttikin lähtee.” Suomalainen saa menestyä, kunhan myös epäonnistuu riittävästi. Rostedtin parikymppinen poika Jerome on myös läsnä haastattelussa. Hän istuu hiljaa viereisessä pöydässä. Siinä mielessä omena ei ole pudonnut kauas puusta, että se on vierinyt töihin samaan kiinteistönvälitystoimistoon. Mutta isän levottomuus ei ole periytynyt. Jerome pohtii, että koska isä hyörii ja pyörii, hänen on ollut pakko ottaa yhdessä veljensä kanssa rauhallisempi rooli. Selostajalegenda Antero Mertaranta tulee kahvilaan. Jetin lause keskeytyy ja hakeutuu uuteen kohteeseen kuin lämpöohjus: ”Morjes! Oleksää menos kans wingsei syömään?” k u t su ta a n si tä va i k k a intuitioksi, ja ehkä myös impulsiivisuudeksi. Se ohjaa Jetiä myös muissa bisneksissä. Sitten lisätään joukkoon ripaus pientä laitamyötäistä. Reilu vuosi sitten hän perusti Turkuun yökerhon, koska ”pyöri kaupungilla hirveessä kaasussa ja jatkopaikkaa ei ollut missään”. Tilanteen piti muuttua, joten yökerhohan sitä sitten perustettiin. Viime vuoden lopussa hän avasi Tallinnaan omaan kebabravintolan. Resepti idean syntymiseen oli tuttu. ”Tulin kolmen aikaan teatterista, kauheet tumut päällä ja nälkä kuin perkele eikä kebabbii missään! Ajattelin, että tämä täytyy muuttaa.” Nyt Jeti’s Kebab on avannut ravintolan myös Turkuun. Hyppäämme torin vierestä Rostedtin autoon ja ajamme parin korttelin matkan ravintolaan. Miehellä on kiire videopalaveriin, ja sadan metrin matkalla Rostedt saattaa joutua poseeraamaan sanojensa mukaan viidessä selfiessä. Ravintolan ruokalistaa ei tarvinnut kauaa suunnitella. Laitettiin kaikkiin annoksiin vain Jeti. Listalta löytyy Pikku-Jeti, Jeti, Iso-Jeti, Macho-Jeti, Iso Macho-Jeti, Supermacho-Jeti uutuus!, Aura-Jeti, Iso Aura-Jeti, Vegejeti, Jetifel. Kyllä, täällä falafelit ovat jetifelejä. Meneekö intuitio joskus päin helvettiä? ”No viime vuonna ostin ostoskeskuksen Savonlinnasta. Sitä ois voinut vähän miettiä.” IHKA OIKEA JETIFEL.
TIETOA, TUKEA JA NEUVONTAA SYÖMISHÄIRIÖTÄ SAIRASTAVILLE, LÄHEISILLE JA AMMATTILAISILLE Ota yhteyttä Etelän-SYLI ry:hyn, jos… olet huolissasi omasta syömisestäsi tai sairastat syömishäiriötä. epäilet, että läheisesi oireilee tai sairastaa syömishäiriötä. haluat kysyä hoidosta tai avun hakemisesta. haluat tietää vertaistukiryhmistä tai muusta tukitoiminnasta. Etelän-SYLI ry Kaapelitehdas Tallberginkatu 1 C 115, 00180 Helsinki puh. 040 535 1626 / 050 321 0187 info@etelansyli.fi | www.etelansyli.fi myöntää APURAHOJA JA AVUSTUKSIA erityisesti työväestön nuorison opiskelun tukemiseksi sekä opinto-rahaston tarkoitusta edistäville yhdistyksille. Apurahoja ja avustuksia haetaan vapaamuotoisella kirjallisella hakemuksella. Apurahakemukseen tulee liittää todistus opiskelupaikasta, yhteystiedot, erit. sp-osoite sekä pankkitilin numero. Hakuohjeet ja sähköinen hakujärjestelmä löytyvät osoitteesta www.tyovaenopintorahasto.fi Vuoden 2020 hakuaika on 1.9.-30.9.2020 Apurahoista päätetään loka-marraskuussa Työväen Opintorahasto sr Paasivuorenkatu 8, 00530 HELSINKI www.tyovaenopintorahasto.fi, jarmo.matinlassi@tyovaenopintorahasto.fi 0500 514 829 HAETTAVAKSI JULISTETAAN HÄMÄLÄISTEN YLIOPPILASSÄÄTIÖN OPINTOSTIPENDIT Stipendejä voivat hakea Hämäläis-Osakunnan varsinaiset jäsenet, jotka ovat hakiessaan osakunnan jäseninä vähintään kolmatta lukukauttaan. Stipendejä jaetaan enintään 48 kpl ja yhden stipendin suuruus on 950 euroa. Hakuohjeet ja sähköinen hakujärjestelmä löytyvät osoitteesta www.hys.net. Hakuaika päättyy 15.10.2020 klo 24.00. Hämäläisten ylioppilassäätiö Urho Kekkosen katu 4-6 F, 00100 Helsinki SEURAA @YLIOPPILASLEHTI
Student 30 Student 30 Student 30 Nyt HSL:n 30 päivän opiskelijalippu Whimissä! STUDENT5 alk. 32,80 € /30 päivää whimapp.com Kampanja voimassa 30.9.2020 asti. BO YS & GI RL S OP IS KE LI JA T! ilman ajanvarausta! LEIKKAUS 22e LEIKKAUS + PESU 29e PARTURI-KAMPAAMO LIISANKATU 14 P. (09)2782679, MA–PE 9.30–17.00 OSIS MATTAVAHA 13 20 e Tule tekemään tulevaisuuden Helsinkiä 30.11.2020
91 25 pä iv ää p lan e et all a
21 täy t i n h e i n ä k u u s s a 25 vuotta. Kun yritin kirjoittaa puhetta syntymäpäiväjuhliini, huomasin kauhukseni, etten muista noista vuosista juuri mitään. En halunnut puheesta ulkoisen elämäni dokumentaatiota, jossa vain luetellaan, milloin synnyin ja pääsin opiskelemaan, missä olen asunut ja kenen kanssa seurustellut. Sellaisia puheita pitävät keski-ikäiset tunnerajoittuneet vanhemmat lapsilleen ylioppilasjuhlissa ja häissä pienessä jurrissa sen sijaan, että sanoisivat jotain oikeaa. Halusin päästä kiinni lapsuuden, kouluvuosien ja aikuistumisen aikaiseen sisäiseen maailmaani. Pinnistelin muistaakseni ja järkytyin – 9125 päivää planeetalla, mutta vain pari tunteesta tiheää muistoa. su u r i n o s a m e n n e e s tä elämästä on harmaata massaa, johon ei saa selkeyttä millään. Vain pienestä osasta tapahtumia syntyy muistoja, jotka tallentuvat hermosolujen välisiin yhteyksiin eli synapseihin. Vahvimpiin muistoihin liittyy usein voimakas tunnelataus. Seitsemännellä luokalla pohdin eräänä aamuna peilin edessä, miltä näyttäisi, jos minulla olisi hartaasti toivomani tissit. Työnsin vessapaperia harjoitusrintaliiveihin ja otin sen sitten pois. Koulussa juuri ennen ensimmäisen tunnin alkua väkijoukon keskellä joku huomasi, että topin alta rintaliiveistä pilkisti pala vessapaperia. Yhdestäkään muusta vaatteesta ei ole jäänyt muistoa, mutta tuota violettia toppia en unohda koskaan. Aika ei kohtele mennyttä neutraalisti. Tarina muuttuu joka kerta, kun sitä kertoo eteenpäin tai muistelee. Venäläiskirjailija Maria Stepanova kirjoittaa romaanissaan Muistin muistolle (2019) kirjallisuudentutkija Marianne Hirschin kehittämästä ”jälkimuistista”. Stepanovan mukaan jälkimuistin avulla todellisuutta voi muovata tietynlaiseksi muuttamalla sen väritystä ja totuttuja mittasuhteita. ”Jälkimuisti ei vain viittaa menneeseen, vaan muuttaa myös nykyiyyttä”, Stepanova kirjoittaa. Sillä, että muisti on valikoiva ja subjektiivinen, on puolensa. Henkilökohtaisessa elämässä unohtaminen on armollista: olisi raskasta elää niin, että kaikki elämän aikana koetut tunteet säilyisivät tallentuneina kehoon. Kuusikymppisenä kumuloitunut tuska olisi jo niin painavaa, ettei jalka nousisi ollenkaan. Kollektiivisen muistin huokoisuuden seuraukset ovat vakavammat. Stepanovan mukaan käynnissä on konservatiivisia projekteja ja rekonstruktioita, yrityksiä palauttaa vanha maailmanjärjestys. Kun emme löydä paikkaamme maailmasta, toivoa aletaan etsiä menneisyydestä ja nostalgia muuttuu vaaralliseksi. Yksilöllistä ja kollektiivista muistia yhdistää se, että muistamme sen, millä on meille väliä ja mitä haluamme muistaa. Siksi esimerkiksi Suomessa koulun historiankirjoista on häivytetty kolonialismin perintö ja jätetty jäljelle tarina sympaattisesta maasta, joka takamatkasta huolimatta ponnisti itsensä menestykseen. pä ä n s i s ä l l ä h a a l i s t u v i a , merkitystään muuttavia tai valikoituja muistoja vastaan voi taistella vain yhdellä tavalla: kirjaamalla ylös tapahtumia ja tunteita silloin, kun ne ovat vielä lämpimiä ja pehmeitä kuin uunista tulleet sämpylät. Ennen tunteet tallentuivat tuoreeltaan kirjeisiin ja päiväkirjoihin. Nyt niitä ei enää synny entiseen tapaan: Tunnot ovat murentuneet viestiketjujen ja kuvien tulvaan. Suomalaisen kirjallisuuden seura sentään taistelee urheasti sen puolesta, että historiantutkijoilla olisi aineistoa myös tulevaisuudessa. Elokuussa 2020 seuran nettisivuilla saattoi jakaa tuntojaan koronakeväästä, liftaamisesta, suhteesta metsään tai tuskallisesta apurahojen hakurumbasta. Yritän kovasti kirjata muistojani ylös, mutta välillä se on yhtä epätoivoista kuin pyrkimys tallentaa raikasta meri-ilmaa lasipurkkiin. Joskus otan screenshotteja Whatsapp-keskusteluista, mutten ole ihan varma miksi. Printtaisinko ne muka joku päivä leikekirjaan ja palaisin niiden pariin myöhemmin? Löysin äskettäin merkinnän vanhan vihon reunasta. 24. huhtikuuta vuonna 2015 luin yliopiston pääsykokeisiin. Vuosi oli ollut vaikea, mutta vaikeuksista oli jäljellä enää jälkilämpö, kiuaskivien hohka. Tiesin, että tunne jo pakenee. Päiväkirjassa luki: ”Siksi kirjoitan sinulle, tulevaisuuden Emilia. Ettet unohtaisi mitä tapahtui. Ettet enää koskaan vähättelisi ihmisiä, jotka menevät rikki.” YLIOPPILASLEHTI NRO 4 2020 91 25 pä iv ää p lan e et all a KOLUMNI T: EMILIA MÄENMAA K: MIKKO RIKALA O
22
YLIOPPILASLEHTI NRO 4 2020 23 v i l l e n t y y p i l l i n e n asiakaskohtaaminen noudattaa Facebookin kierrätysryhmistä tai Tori.fi:stä tuttua kaavaa. Asiakas näkee Villen myynti-ilmoituksen, minkä jälkeen hän lähestyy Villeä viestillä. Viestittelyn lomassa asiakas saattaa esittää lisäkysymyksiä tuotteesta ja toisinaan tiedustella mahdollisuuksia tinkaukseen. Kun yhteisymmärrykseen on päästy, sovitaan kaupoille aika ja paikka. Etenkin jälkimmäinen on lähtökohtaisesti Villen määrittämä. Paikalle saavuttuaan asiakas saa tuotteen rahaa vastaan hypisteltäväksi, joskus jopa testattavaksi. Ostopäätöksen jälkeen Ville ja asiakas paiskaavat kättä ja lähtevät omille teilleen. Kiitollisimmat muistavat Villeä myöhemmin palautteella. Käytettyjen keräilykulhojen ja virveleiden sijaan Villen valikoimista löytyy amfetamiinia, ekstaasia, ketamiinia, kannabista, LSD:tä, sieniä tai päihdyttäviä reseptilääkkeitä. ”Voisi sanoa, että värisuora”, Ville kuvailee valikoimaansa. v i l l e on a l l e 30-vuotias helsinkiläinen mies. Tavatessa hänessä kiinnittävät huomion ryhdikäs olemus, reilu kädenpuristus ja kallis hajuvesi. Hän ei esiinny tässä jutussa omalla nimellään välttääkseen ongelmia viranomaisten kanssa. Ville asuu pohjoishelsinkiläisessä lähiössä idyllisen metsäpuiston laitamilla. Näillä tienoilla hän myös välittää huumeensa. ”Otollista aluetta diilerille. Täällä asuu vaan mummoja ja oravia.” Asiakkaansa Ville on löytänyt pitkälti Torilaudalta, joka on anonyymissä Tor-verkossa toimiva kuvalautamainen keskustelufoorumi. Sitä käytetään pääasiassa kasvokkain solmittavien huumekauppojen alulle laittamiseen. Lauta on jaettu Suomen suurimpien kaupunkien mukaisiin alalautoihin, joissa kauppoja pystytään edistämään paikallisesti. Useimmiten yhteydenpito myyjien ja asiakkaiden välillä tapahtuu salatun Wickr-pikaviestisovelluksen välityksellä. Ville käytti itsekin Tor-verkon huumekauppaa aluksi asiakkaana. Torilla tavataan Huumeiden käyttö on Suomessa entistä yleisempää. Huumekauppaa on kiihdyttänyt anonyymi Tor-verkko, jossa toimivalla Torilaudalla huumeita myy myös helsinkiläinen Ville. KIRJOITTI JOEL HAAPAMÄKI KUVITTI EETU SIHVONEN
YLIOPPILASLEHTI NRO 4 2020 24 Huumeiden käyttö lisääntyi Suomessa koronaviruksen ensimmäisen aallon aikana selvästi.
YLIOPPILASLEHTI NRO 4 2020 25 Sitten lyhyen ajan sisään sattui paljon: parisuhde kaatui, toivottu korkeakoulupaikka jäi hilkulle ja töitä ei tahtonut löytyä. Hiljalleen huumeita alkoi kulua enemmän ja rahat niihin piti saada jostain. Eräänä iltana hän päätyi purkamaan elämäntilannettaan laudan kautta löytyneelle kauppiaalle. Vielä tänäkään päivänä Ville ei tiedä myyjän nimeä, mutta töitä hän sai kauppiaan apulaisena siltä seisomalta. suom a l a i n e n h u u m e k au ppa muuttui pysyvästi alkuvuodesta 2014, kun Tor-verkkoon avattiin Sipulikanava-niminen kuvalautafoorumi. Sipulikanava oli ensimmäinen suomalainen verkkokauppapaikka, jossa huumeiden myyjät ja ostajat löysivät toisensa myyntiin räätälöidyillä sivuilla. Kanava ehti toimia liki neljä vuotta, ennen kuin se suljettiin Tullin ja poliisin toimesta loka-marraskuun vaihteessa 2017. Palvelun tilalle avattiin kuitenkin jo samana päivänä uusi kauppapaikka, Torilauta. ”Alustojen eron voisi tiivistää niin, että Sipulikanava perustettiin keskustelulaudaksi, jossa voi myydä huumeita, kun taas Torilauta on huumeidenmyyntilauta, jossa voi myös keskustella”, suomalaiseen verkkohuumekauppaan erikoistunutta Punainen kolmio -blogia ylläpitävä toimittaja Aarno Malin sanoo. Torilaudalla on edeltäjäänsä nähden moninkertaisesti liikennettä, josta valtaosa koskee tavalla tai toisella huumeita ja niiden myymistä. Tuotteita on tarjolla vuorokauden ympäri amfetamiinijauheesta Xanor-reseptilääkkeisiin. Tor-verkkovälitteisestä katukaupasta on tullut Suomessa poikkeuksellisen suuri ilmiö muihin Pohjoismaihin verrattuna. Esimerkiksi Tanskassa ja Ruotsissa kaupoista sovitaan edelleen pääsääntöisesti Facebookissa tai Instagramissa peitenimien turvin. Viime vuoden Global Drug Surveyssa liki puolet suomalaisvastaajista kertoi käyttäneensä Tor-verkkoa huumeiden hankkimiseen. Esimerkiksi Yhdysvalloissa verkkoa hyödyntäneiden osuus vastaajista oli noin 15 ja Saksassa alle kymmenen prosenttia. Malin epäilee, että suosion syyt Suomessa ovat kahden kansallisen ominaispiirteen yhdistelmässä. ”Suomi on aina ollut tietotekniikassa edelläkävijä. Lisäksi täällä on suurimman osan vuodesta niin kylmä, ettei kaduilla päivystämistä koeta mielekkäänä vaihtoehtona.” Nettivälitteisen katukaupan lisäksi Tor-verkossa on omat kauppapaikkansa huumeiden postimyynnille. Näistä Suomessa tunnetuimmat ovat jo kuopattu Silkkitie sekä sen roolin ottanut Sipulimarket. Kuvalautojen ja postimyyntialustojen toimintafilosofiassa on suuri ero. Siinä missä postimyyntikauppapaikkojen ylläpitäjät tienaavat toiminnallaan parhaimmillaan satoja tuhansia euroja, eivät Torilaudan kaltaisten kuvalautojen ylläpitäjät hyödy työstään rahallisesti mitenkään. Motiivina ylläpitämiselle onkin Malinin mukaan pikemminkin nettiaktivismi kuin mammona. ”Laudan ylläpitäminen vaatii valtavasti työtä, palaute on lähinnä vittuilua ja kiinni jäädessä odottaa linnatuomio”, Malin tiivistää Torilaudan ylläpitäjän arkea. Tuomioista saatiin Suomessa ennakkotapaus helmikuussa 2019. Tuolloin Sipulikanavan ylläpitäjäksi paljastunut koodari Kim Holviala tuomittiin Itä-Uudenmaan käräjäoikeudessa yli kolmeksi vuodeksi vankeuteen. Ei siis ihme, että sysop-nimimerkin taakse kätkeytynyt Torilaudan ylläpitäjä on sanoutumassa tehtävästään irti. Hän on julkisesti ilmoittanut sulkevansa laudan 1. marraskuuta 2020. Sivustolle ei ole vielä ilmoitettu seuraajaa, mutta Malinin mukaan jotain on jo mahdollisesti tekeillä. ”Torilaudalla on keskusteltu uuden kauppapaikan perustamisesta, ja laudan lopun lähestyessä keskustelu varmasti sen kuin kiihtyy.” ta pa a m m e v i l l e n k a n s s a keskiviikkona, viikonlopun kynnyksellä. Viikonloppu tarkoittaa Villelle torstai-illan ja maanantaiaamun välistä ajanjaksoa, jonka hän viettää monesti olemattomilla yöunilla. Jos
YLIOPPILASLEHTI NRO 4 2020 26
YLIOPPILASLEHTI NRO 4 2020 27
YLIOPPILASLEHTI NRO 4 2020 28 Villellä on esimerkiksi perjantai-iltana tarjolla harvinaisempaa tuotetta, kuten ketamiinia, saattaa Wickr-yhteydenottoja tulla kymmenen minuutin välein. Kaikille Ville ei ehdi vastata. Erityisen kiireistä Villellä oli viime keväänä, eikä hän ollut kollegoistaan ainoa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tuoreen raportin mukaan huumeiden, erityisesti amfetamiinin, käyttö lisääntyi Suomessa koronaviruksen ensimmäisen aallon aikana selvästi. Huumeet tulevat Suomeen pääsääntöisesti tavaraliikenteen mukana, joten kevään matkustusrajoitukset eivät juuri vaikuttaneet niiden saatavuuteen. Tuotteet, jotka tekevät Torilaudalla tasaisesti kauppansa päivästä tai kellonajasta riippumatta, ovat kannabis, amfetamiini ja päihdyttävät reseptilääkkeet. Lisäksi vuodenaikojen vaihtelulla on vaikutuksensa kysyntään. Villen mukaan hyvä esimerkki tästä on jokakeväinen piikki hallusinogeenisten huumausaineiden myynnissä. Ville on oppinut vuosien varrella asiakkaidensa tarpeiden lisäksi paljon myös eri huumeiden käyttäjien habituseroista. Opioidipohjaisia reseptilääkeitä hakevat ovat Villen mukaan usein jo valmiiksi monella tapaa huonossa jamassa, kun taas psykedeelejä noutavat lähinnä ”tosi mukavat ja akateemisen oloiset tyypit”. Edesmennyt toimittaja Perttu Häkkinen kuvaili vuonna 2018 Long Play -artikkelissaan amfetamiinin olevan koko kansan huume, joka ei juuri katso luokkaa tai sosioekonomista asemaa. Ville allekirjoittaa väitteen. ”Amfen perässä tulee jengiä ihan laidasta laitaan. Aivan sattuman kauppaa tuleeko sieltä esimiestä vai alaista, ja millaisissa oloissa. Välillä oon myynyt todella pahan oloisesti nitkahtaneille ja toisaalta myös Kampin kermalle. Ne tosin kysyy usein myös kokaiinin perään.” s u o m a l a i s e s s a h u u m e t u t k i m u k s e s s a on perinteisesti puhuttu ”kahdesta aallosta”. Ensimmäisellä aallolla viitataan 1960-luvulla Suomeen eli lähinnä Helsinkiin saapuneisiin kannabikseen, LSD:hen ja hasikseen. Käyttö keskittyi pitkälti taiteilijaja opiskelijapiireihin ja oli osa maailmanlaajuisen hippiliikkeen kukoistusta. Seuraavat kaksi vuosikymmentä olivat rauhallisempia 1970-luvun alussa tiukentuneen huumelainsäädännön myötä. Toisen aallon katsotaan saapuneen Suomeen 1990-luvulla. Tuolloin kansainväliset huumausainemarkkinat organisoituivat ja maahan alkoi virrata kasapäin ekstaasin, kokaiinin, amfetamiinin, gamman (GHB) ja lakan (GBL) kaltaisia harvinaisempia tai kokonaan uusia stimulantteja. Aineet olivat osa uutta eurooppalaista juhlakulttuuria, ja myös Suomessa huumeita alettiin käyttää enenevissä määrin viikonloppuvirkistäytymiseen alkoholin lisäksi tai sijaan. Käyttäjät eivät myöskään olleet enää pelkästään vastakulttuurista ammentavia nuoria, vaan myös vanhempia, työssäkäyviä ihmisiä. Tutkijat Mikko Salasuo ja Pauliina Seppälä esittivät Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä vuonna 2001 julkaistussa artikkelissaan Aaltoja vai vedenpinnan pysyvää nousua?, ettei toinen aalto ole välttämättä laantumassa lainkaan, vaan huumeiden käytöstä on tullut uusi normaali. Nyt liki kaksikymmentä vuotta myöhemmin ennustuksen osumatarkkuuden voi todistaa THL:n suurista kansallisista huumeselvityksistä. Neljän vuoden välein julkaistavat raportit osoittavat, että huumeiden käyttö on kiihtynyt ja monipuolistunut Suomessa entisestään läpi 2000-luvun. Etenkin tämä pätee nuoriin ja kannabikseen: viimeisimmän, vuonna 2018 julkaistun raportin mukaan vuosina 1985–1994 syntyneistä suomalaisista pilveä on polttanut liki joka toinen. Myös amfetamiinin ja ekstaasin kokeilukäyttö on yleistynyt selvästi 2010-luvulla ja kokaiininkin vuoden 2014 jälkeen. Kaiken kaikkiaan noin 900 000 suomalaista on raportin mukaan jossain elämänsä vaiheessa kokeillut huumeita. Huumekuolemia vuonna 2018 tilastoitiin 261 kappaletta, joista valtaosa oli tapaturmaisia myrkytyskuolemia. THL:n tutkimuksesta selviää myös, että huumausaineiden hankinnan on koettu helpottuneen selvästi vuosien 2014 ja 2018 välillä. Siis suunnilleen sinä aikana, kun Tor-verkko on muuttanut kotimaisia huumausainemarkkinoita. Vuonna 2018 kaikista vastanneista 37 prosenttia raportoi, että heidän olisi melko tai hyvin helppoa hankkia kannabista, 15–24-vuotiaiden ikäryhmästä samoin vastasi joka toinen. Muiden huumausaineiden hankkiminen oli melko tai hyvin helppoa joka viidennen vastaajan mielestä. Verkkokauppa ei ole sidoksissa aikaan tai maantieteelliseen sijaintiin. Siksi se tavoittaa helposti etenkin nuoria käyttäjiä sekä syrjäisiä haja-asutusalueita, joilla ei muuten välttämättä olisi markkinoita lainkaan. Nettimyynti mahdollistaa myös huumeilla tienaamisen: kuka tahansa voi tilata postimyyntipalveluista tukuittain huumeita ja välittää niitä Torilaudan kaltaisilla kauppapaikoilla. ”Sillä on ollut suuri vaikutus huumerikollisuuden maailmassa. Aiemmin esitutkinnassamme oli lähes yksinomaan ihmisiä, joilla oli jo valmiit kytkökset ammattirikollisuuteen. Nyt vastaan tulee jatkuvasti useammin heitä, joilla ei ole aiempaa kirjattua rikostai huumetaustaa”, rikostarkastaja Markku Heinikari Helsingin poliisista kertoo. Samalla myytävien aineiden määrät ovat kasvaneet niin THL:n jätevesitutkimusten kuin Poliisin näppituntuman mukaan. ”Jos kiinniotetun myyjän hallusta löydettiin ennen 10 grammaa kannabista, löydetään nykyään 100 grammaa. On selvää, etteivät yksittäiset pidätykset kitke huumekauppaa Suomessa. Kun kysyntää on, niin tarjonta kyllä järjestyy.” k u n v i l l e k äy ost ok si l l a vähittäismyyjänsä luona, kauppaa tehdään vähintään satojen, usein tuhansien eurojen edestä. Esimerkiksi amfetamiinia hakiessaan Ville ostaa kerralla yleensä vähintään 20 grammaa. Tällaisesta satsista Ville maksaa kontaktilleen 400 euroa ja myy sen eteenpäin 800 eurolla. Alan kultaisen säännön mukaan kaikki ostettava pitäisi olla tuplattavissa. Ville laskee tienaavansa aktiivisina Torilauta-aikoinaan kahdesta kolmeen tuhanteen euroa kuukaudessa. Samalla hän haluaa kuitenkin muistuttaa huumetienestien illusorisesta luonteesta. Huumekauppiaan tienesteistä suuri osa menee ”järjestelmän ylläpitoon”. ”Monet alalla aloittavat ajattelevat, että jes, tänä viikonloppuna tehtiin kaks tonnia, mutta fakta on se, ettei siitä lopulta jää käteen kuin pieni osa sen jälkeen, kun edelliset huumevelat on kuitattu tai käydään ostamassa lisää kamaa myytäväksi.” Edellä mainitut syyt ja asiakkaiden olematon kuluttajansuoja saavat monet kauppiaat laimentamaan tuotteitaan. Torilauta onkin Villen mukaan täynnä ilmoituksia, joissa myydään ”laudan parasta piriä” tai ”puhdasta kokaiinia” MSM-jauheella, jauhetuilla kofeiinitableteilla tai maltodekstriinillä jatkettuina. Myös tavallisia sokeripaloja myydään muka LSD:llä kyllästettyinä. Villeä tämä lähinnä huvittaa. Hän puhuu moraalin merkityksestä työssä ja sanoo, ettei ole itse joutunut "polkemaan" myyntiartikkeleitaan pitkään aikaan. ”Monella tuntuu olevan sellainen meininki, että äkkiä asiakkaalta rahat pois ja R-kioskille laittamaan pitkäveto tulille. Toisaalta Darwin-palkintoa myös niille, jotka lähtevät ostamaan tuntemattomalta ihmiseltä sadoilla euroilla tyhjiä sokeripaloja.” t or i l au ta a n v i l l e l l ä on kaksipiippuinen suhde. On kausia, jolloin hän kokee laudan kautta säätämisen liian raskaaksi eikä käytä sitä laisinkaan. Välillä lauta taas vetää puoleensa. ”Verkosta löytää uusia asiakkaita ja sitä myötä rahaa aivan eri tavalla. Ja toki siihen liittyy myös ammatillinen kiinnostus, myyntipuheiden ja asiakaskohtaamisten hallinta. Laudalla pääsee leikkimään hefeä”, Ville tiivistää. ”Hefeilyä” Ville kuvaa tietynlaiseksi elämäntavaksi ja addiktioksi. Rahan lisäksi Villeä motivoikin huumeiden myynnistä saatava jännitys ja onnistuneista kaupoista syntyvä ”maskuliininen vallan tunne”. Termi vilahtaa Villen puheissa useampaan kertaan. Heidi Grundetjern ja Sveinung Sandberg kirjoittavat huumebisneksen sukupuolittuneisuutta käsittelevässä vuoden 2014 artikkelissaan Dealing with a gendered economy: Female drug dealers and
YLIOPPILASLEHTI NRO 4 2020 29 street capital, että ala suosii monella tapaa miehiä. Artikkelin mukaan huumeita myyvien naisten tulee olla roolinsa kanssa monella tapaa miehiä tarkempia: seksuaalisuuden piilottaminen, tunteettomuus ja väkivaltaisuuden korostaminen ovat tärkeitä alalla toimiville naisille. Helsingin 2000-luvun alun huumemarkkinoita perkaavassa väitöskirjassaan Miksi lehmät pitää tappaa? sosiologi Jussi Perälä kirjoittaa, että huumemaailman naistoimijat ovat usein tunnettujen miestoimijoiden puolisoita tai tyttöystäviä. Villen mukaan tilanne ei ole kahdessa vuosikymmenessä juuri muuttunut. ”Ne mimmit, joiden tiedän välittävän, ovat näiden pääjehujen kumppaneita ja apureita. Asiakkaissa naisia on sitten taas paljon enemmän. Monet heistä ovat tosin valitelleet, kuinka moni Torilaudan kauppiaista lähettelee kauppojen jälkeen viestiä perään, että moi mitäs tänään”, Ville sanoo. Huumekaupalle on tyypillistä myös rasismi. Ville on omien sanojensa mukaan Torilaudalla poikkeusmyyjä, sillä hän vastaa myös muille kuin suomea äidinkielenään puhuville. Usein Torilaudan myynti-ilmoituksissa alleviivataan, että kauppaa käydään ainoastaan kantasuomalaisten kanssa. Myös Perälän väitöskirjan mukaan monia valta väestön huumemarkkinatoimijoita leimaa negatiivinen asennoituminen vähemmistötoimijoita kohtaan. Maahanmuuttajien riski tulla poliisin epäilemäksi ja oikeuslaitoksen tuomitsemaksi on tutkitusti kantaväestöä suurempi. a m f e ta m i i n i n j a e k s ta a s i n kaltaiset synteettiset huumeet kulkevat Suomeen vaihtelevia reittejä etelästä ja lännestä. Koko kaari maahantuonnista välitykseen on pitkälti järjestäytyneiden rikollisryhmien käsissä. Harvalla huumeiden viihdekäyttäjällä on suoria kontakteja rikollisjengeihin. Niinpä jalkatyön hoitavatkin pienemmät tekijät, sellaiset kuin Ville. ”Homma toimii niin, että kun liivijengi saa hommattua ulkomailta jonkun ihan örkkimäärän kamaa, ne laitetaan heti velaksi jakoon useammalle seuraavan tason välittäjälle”, Ville sanoo. Tällä tavoin pallo vieritetään aina portailla seuraaville. Rikollisjengit eivät pidä kerralla hallussaan suuria määriä laittomia aineita ja niistä kiinni jäätäessä saatavia tuomioita, vaan suurimman riskin kantavat aina hierarkiassa seuraavat. Menetelmä on jengeille kannattava myös toisella tavalla. Jos ja kun vähittäismyyjät eivät aina pysty suoriutumaan veloista ajallaan, kasvavat korot nopeasti. Kahden tuhannen euron maksettava saattaa jo seuraavalla viikolla olla kolmen tuhannen euron maksettava. ”Etenkin aloittelijat saattavat ottaa velkaa hirveitä määriä ja leikkiä hetken aikaa kuninkaita. Sitten oma kaman vetäminen, yleinen tolloilu ja leveä elämäntyyli alkavat vaikuttaa velkojen takaisinmaksuun”, Ville sanoo. ”Koneisto toimii yllättävän tehokkaasti, ja pienemmistäkin summista voidaan laittaa perijät kintereille. Usein nämä henkilöt tietävät myyjien nimen ja osoitteen, parhaassa tapauksessa myös vanhempien ja ystävien nimet ja osoitteet. Porukka ihan oikeasti saa tuolla puukosta ja isommissa kuvioissa lyijyä.” Myös poliisi on huolissaan järjestäytyneiden rikollisjengien asemasta huumekaupassa. Helsingin huumepoliisin nimi muutettiin tänä vuonna Helsingin poliisilaitoksen järjestäytyneen rikollisuuden tutkinnaksi. Rikostarkastaja Heinikarin mukaan yksikön pääasiallinen tehtävä ei ole napata pikkutekijöitä, vaan tutkia ja kitkeä järjestäytynyttä rikollisuutta sekä ennaltaehkäistä yksittäisten isojen toimijoiden vaurastumista hallitsemattomiksi. ”Riskinä on se, että yksittäisten jengien yhteiskunnalliset vaikutukset kasvavat huumekauppaa vakavammiksi. Ruotsin tilanne on väkivaltaisuudessaan huolestuttava esimerkki tästä”, Heinikari kertoo.
YLIOPPILASLEHTI NRO 4 2020 30 Mutta pääsevät poliisin haaviin myös pienemmät kalat. Viime joulukuussa Tulli ja Keskusrikospoliisi takavarikoivat näyttävästi Silkkitien palvelimen, minkä seurauksena aloitettiin tuhansia rikostutkintoja ympäri Suomen. Valtaosalla epäillyistä ei ole aiempaa rikosrekisteriä. Nuorin heistä on 15-vuotias. Poliisi on myös tiedottanut käyttävänsä Torilaudalla valeostojen kaltaisia menetelmiä yksittäisten myyjien kiinniottamiseksi. Muita poliisin Tor-verkossa käyttämiä menetelmiä ja niiden motiiveja Heinikari ei halua kommentoida. t or i l au da n a si a k k a i de n tekemät pahoinpitelyt ja ryöstöt ovat yleistyneet vauhdilla, ja laudalla varoitellaan asiakkaiksi tekeytyvistä ryöstäjistä. Heinikari alleviivaa, että vain murto-osa tällaisista ryöstöistä tulee virkavallan tietoon. Harva haluaa kertoa viranomaisille tulleensa hakatuksi huumekaupan yhteydessä. ”Monesti väkivalta on ollut niin rajua, että tapaukset ovat kulkeutuneet poliisille, vaikka asianomainen on pyrkinyt niistä vaikenemaan”, Heinikari kertoo. Ville on toistaiseksi selvinnyt säikähdyksellä. Kerran hän oli autossa todistamassa, kun kaupoille kävellyttä myyjäkaveria vastassa oli kaksi asiakasta, joista toinen anasti kaverin huumeet ja toinen antoi nyrkistä. ”Istuin vaan pelkääjän paikalla, että mitä helvettiä, mitä helvettiä! Siinä vietiin frendiltä kamaa kuukauden vuokrarahojen edestä.” Ville uskoo, että tietyt periaatteet ovet pitäneet hänet poissa suuremmista hankaluuksista. Entuudestaan tuntemattomille asiakkaille hän ei myy kerralla suuria määriä. Useamman tuhannen euron bulkkikaupat Ville tekee vain hyvien tuttujen kanssa. Niin sanottuja rotanmyrkkyjä, eli ryöstäjien varalle suunniteltuja teräaseita tai sumutteita, hän ei kanna mukanaan. Ville tekee johtopäätökset uusista asiakkaistaan Wickr-keskustelujen pohjalta. Jos asiakaskandidaatin viestintä on sekavaa tai epäselvää, ei Ville lähde kaupoille. Ennen h-hetkeä hän muistuttaa asiakasta pelisäännöistä: tule paikalle yksin, mielellään selvin päin ja maksa setelein. Jos luvassa on vähänkään isompi kauppa, Ville pyytää etukäteen kuvan rahoista. Myös ennalta annetut tuntomerkit ovat tärkeitä, jotta Ville pystyy paikan päällä tekemään asiakkaasta arvion ennen esittäytymistä. Aina huolellinenkaan kartoitus ei pelasta epäonnistuneilta kaupoilta. ”On ollut paljon sellaisia keissejä, että olen katsonut parhaaksi kävellä asiakkaan ohi pysähtymättä. Siellä ollaan odoteltu isommalla porukalla tai oltu ihan sekaisin.” Sekaisin olevat asiakkaat ovat Villen työssä enemmän sääntö kuin poikkeus. Asian puiminen saa hänet mietteliääksi. Hän sanoo kokevansa, että jokainen asiakaskohtaaminen vaikuttaa hänen mielenterveyteensä. ”Kaikista pahinta on nähdä ihmisiä, joiden riippuvuus kehittyy siinä asiakassuhteen aikana. Että ensin haetaan vain harvakseltaan ja sitten yhtäkkiä joka toinen päivä. Tai sitten ne, jotka tulevat päissään hakemaan kamaa autolla.” Villellä itsellään on kokemusta kaikista myyntiartikkeleistaan, mutta kuherruskuukausi aineiden kanssa on päättynyt aikoja sitten. Ville vakuuttaa oman käyttönsä olevan nykyään aisoissa ja mieltää käyttämänsä huumeet pikemminkin oppimisen työkaluina ja innostajina kuin päihteinä. Nykyisellään hän pitäytyy lähinnä ”A-vitamiinissa” eli amfetamiinissa. ”Ja kun otan vauhtia, niin mieluummin vaikka siivoan kämpän tai opettelen pianon soittoa kuin toljotan tietokonetta läpi yön.” Tällä hetkellä Ville tekee huumeiden myynnin ohessa satunnaisia laillisia keikkatöitä, ja haaveissa siintää huumekaupan lopettaminen kokonaan. Unelmana olisi siirtyä kokopäiväisiin töihin, mieluiten tietotekniikan alalle. ”Toisaalta mä olen tosi tyytyväinen siihen, missä mä olen nyt. Mahdollisuuksia nousta tällä portaikolla ylemmäs on tarjottu useampaan kertaan, mutta olen tarkoituksella jättänyt tutustumatta porukoihin, joihin on annettu mahdollisuus tutustua. Mä haluan muita asioita elämältäni, mulla on muita suunnitelmia.” Ville kärsii artikkelin julkaisun hetkellä ehdollista vankeusrangaistusta huumeiden välittämisestä. ”Porukka ihan oikeasti saa tuolla puukosta ja isommissa kuvioissa lyijyä.”
YLIOPPILASLEHTI NRO 4 2020 31
YLIOPPILASLEHTI NRO 4 2020 32 VALMiIt P ik kE K ELl iSE O HELSINGIN YLIOPISTOSTA VALMISTUI KORONAKEVÄÄNÄ TAVALLISTA ENEMMÄN MAISTEREITA. NELJÄ VASTAVALMISTUNUTTA KERTOO, MILLAISTA OPINTOJEN VIIMEISTELY ETÄNÄ OLI JA MILTÄ ELÄMÄ NÄYTTÄÄ VALMISTUMISEN JÄLKEEN. KIRJOITTI INARI GUSTAFSSON KUVITTI VIIVI PROKOFJEV
YLIOPPILASLEHTI NRO 4 2020 33 H elsingin yliopistosta valmistui koronakeväänä poikkeuksellisen paljon opiskelijoita. Vuoden 2020 ensimmäisen puolikkaan aikana yliopistolla on suoritettu sekä opintopisteitä että ylempiä korkeakoulututkintoja enemmän kuin tavanomaisina vuosina, sanoo päällikkö Johanna Lammi Helsingin yliopiston ohjausyhteistyön palveluista. Vaikka epidemian aiheuttaman stressin ja nopealla aikataululla etäopiskeluun siirtymisen olisi voinut pelätä johtavan alisuoriutumiseen opinnoissa, näin ei näytä laajemmin käyneen. Päinvastoin opiskelijoiden kalentereiden tyhjeneminen on voinut edesauttaa opintojen suorittamista: aikaa opiskeluun on jäänyt enemmän. ”On kuitenkin vaikea arvioida, kumpi on vaikuttanut enemmän, korona vai Iso pyörä”, Lammi sanoo. Iso pyörä tarkoittaa Helsingin yliopistossa vuonna 2017 tehtyä laajaa uudistusta. Tuolloin kaikissa tiedekunnissa siirryttiin uusiin koulutusohjelmiin, ja tutkintovaatimukset uudistettiin. Takaraja vanhojen tutkintorakenteiden mukaan valmistumiseen oli asetettu tälle keväälle. Poikkeustilan takia takarajaa siirrettiin vuoden 2020 loppuun. ”Osasimme aavistaa ja toivoakin, että valmistuneita on tänä keväänä enemmän siirtymäajan vuoksi. Osa tästä paineesta kuitenkin siirtyi myöhemmäksi, kun siirtymäaikaa pidennettiin.” Osassa yliopiston tiedekuntia on ollut selvästi enemmän valmistuneita kuin tavallisesti, osassa suunnilleen saman verran kuin normaalisti. Tarkempia johtopäätöksiä valmistuneiden määrästä tiedekuntatasolla Lammi ei uskalla vetää, sillä kaikki kesällä valmistuneet eivät rekisteröintiviiveen vuoksi välttämättä vielä näy tilastoissa. Poikkeustila ei kuitenkaan näytä vaikuttaneen ainakaan erityisen nega tiivisesti opintojen suorittamiseen ja valmistumiseen. ”Opiskelijoilta on tullut palautetta, että he ovat kokeneet etäopiskelun joustavana. Tämä on voinut vaikuttaa positiivisesti valmistuneiden ja suoritettujen opintopisteiden määrään, ehkä vähän yllättäenkin.” V aikka HY:ssä on opiskeltu tänä keväänä ahkerasti, on poikkeustila vaikuttanut opiskelijoiden elämään monin tavoin – ja vaikuttaa vielä valmistumisen jälkeen. Valmistuneet opiskelijat ovat kirjoittaneet gradujaan yksin ilman kasvokkaisten ohjaustapaamisten tai kirjastossa opiskelun suomaa apua. Toisaalta viimeinen opiskelijakevät on jäänyt vaille suuria opiskelijatapahtumia, kuten vappua. Keväällä valmistuneet maisterit ovat myös siirtyneet opintojen jälkeiseen aikaan hyvin erilaisessa tilanteessa kuin edeltäjänsä. Kevään suurten lomautusaaltojen jälkeisille työmarkkinoille siirtyminen voi olla vastavalmistuneelle tavallista haastavampaa. Ylioppilaslehti haastatteli neljää kevään maisteria. Vastavalmistuneet kertovat, millaista opintojen viimeistely etänä oli ja mitä heille nyt kuuluu. JUHLIEN SIJAAN SAIN SÄHKÖPOSTIN, ETTÄ WEBOODIIN ON KIRJATTU, ETTÄ OLEN VALMISTUNUT. SIINÄ SE SITTEN OLI, 10 VUOTTA ELÄMÄSTÄ.
YLIOPPILASLEHTI NRO 4 2020 34 MARIA LOIMA, 29, VALTIOTIETEELLINEN TIEDEKUNTA o len iloinen, että sain tutkinnon kasaan nyt keväällä. Henkilökohtaisesti suureksi avuksi oli se, että koronan lieveilmiönä kalenteri tyhjeni niin, että kaikki ylimääräiset menot peruuntuivat. Minua auttoi, että pystyin keskittymään vain graduun – valmistumista edisti kummasti, kun gradun sai valmiiksi. Kotoa työskentely sopi minulle. Lisäksi minulla oli yksi korona-ajan kaveri, jonka kanssa molemmilla oli samat deadlinet gradussa. Kirjoitettiin yhdessä graduja kaverin kämpillä, eikä tehty mitään muuta tai nähty muita. Vaikeaa gradun tekemisessä etänä oli se, että pääaineeni on käytännöllinen filosofia, ja filosofiassa usein keskustellaan asioista tosi perinpohjaisesti. Tätä ei tietenkään pystynyt samalla tavalla tekemään, kun graduseminaari oli Zoomissa. Seminaari oli mielestäni ehkä sellainen kahdeksan miinus arvosanaltaan, mutta toisaalta annan kiitoksen ja ylistyksen professorillemme, joka kuitenkin sai kaiken pelittämään etänä. Pidin valmistujaisjuhlat täysin ulkotiloissa. Olin vuokrannut ravintolan, jossa oli tosi iso terassi, ja vietettiin siinä iltaa lähipiirin kanssa. Uskalsin pitää juhlat, koska tilastojen mukaan korona tarttuu ulkona huonosti. Oli ihanaa, että sain järjestettyä juhlat ja vähän hengähdettyä ja pidettyä hauskaa tämän kaiken keskellä. Olen aika tunteellinen ihminen, ja tuntuu, etten osannut keväällä ennen koronaa arvostaa esimerkiksi viimeistä kertaa Unicafessa tai keskustakampuksella. Nyt olen tajunnut, että kun ei ole opiskeluoikeutta ja opiskelijakorttia, en enää pääse Unicafeen syömään rapeita kalapaloja. Siitä tuli haikea fiilis. Onneksi tiedän, että olen tulevaisuudessa aktiivisesti mukana sekä tiedekuntani että yliopiston alumnitoiminnassa ja tekemisissä koko suomalaisen opiskelijaliikkeen kanssa. Opintojen loppuvaiheessa toimin yrittäjänä, ja valmistumisen kynnyksellä kiinnitin huomiota siihen, että tosi monessa paikassa oli YT-neuvottelut. Aloin miettiä, onko nyt hyvä aika hakea töitä, joten rupesin hankkimaan itselleni lisää asiakkaita, jotta voisin jatkaa yrittäjänä opiskeluiden päätyttyä. Sitten Eero Heinäluoman kabinettiin Brysseliin aukesi paikka, jota hain ja sainkin sen. Tämä on aika ainutlaatuinen mahdollisuus, joten kiva että kävi näin. Kaiken kaikkiaan olen tosi kiitollinen siitä, miten keväällä yliopiston henkilökunta jousti, ja iloinen siitä, että valmistuin ja töitä löytyi. Brysselissä on upeaa, vaikka Belgiassa koronatilanne onkin aika hurja. TEEMU PALKKI, 35, HUMANISTINEN TIEDEKUNTA K orona-aikana valmistuminen tuntui oudolta. Ei oikein tiennyt, miten homma toimii, mutta kaikki hoitui yllättävän hyvin ilman tapaamisia, myös hallinnon osalta. Gradun kirjoittaminen tosin vaikeutui koronan takia. Olisin kaivannut etenkin kirjaston palveluja, sillä kirjoittaminen ei yleensä onnistu minulta kotona. Tein töitä sitten muuallakin, esimerkiksi Humanistiklusterilla. Graduaineistoni oli kahdessa paikassa, kirjaston kellarissa ja Humanistiklusterilla. Ilman toista kopiota valmistuminen olisi viivästynyt kirjaston ollessa pois käytöstä. Kirjaston mennessä kiinni pisti gradulle stopin kolmeksi–neljäksi viikoksi. Silloin mietin, valmistuuko gradu ollenkaan kevään aikana. Kotona oli vaikeampi keskittyä työskentelyyn, ja myös laitteiden puute hankaloitti sitä. Minulla on toinen näyttö, mutta Aleksandrian isot näytöt olisivat olleet avuksi, kun piti käyttää useampia aineistoja samaan aikaan. On aika surullista, että viimeiset sitsit olivat jossain Zoomissa ja opiskelijaelämä jäi sellaiseen outoon tilanteeseen, jossa niitä ei enää ole. Vaikka en nyt varmastikaan lopeta sitseillä käymistä ihan suoraan. Valmistujaisjuhlia en ole pitänyt, mutta epävirallisesti kutsuin porukkaa terassille sinä päivänä kun jätin tutkintopyynnön. Tällä hetkellä teen kahta työtä, joista toinen ei liity akateemisuuteen mitenkään, koska keväällä oli vain pakko kehittää jotain. Päivisin teen HYY:n hallintoasioita eli järjestän edustajistovaaleja ja opiskelijaedustajien valintaa. Öisin ajan rekkaa. Totesin jouluna, että en voi ajatella mitään muuta kuin gradua, eli töissä pitää tehdä jotain sellaista mikä ei vaadi ajattelua. Keväällä tuntui, että on ihan turha edes hakea mitään töitä. Pari hakemusta tuli tehtyä, mutta en ole hirveästi nähnyt oman alan töitä olevan tarjolla – mikä se oma ala sitten ikinä onkaan. Ainakin järjestöhommat näyttivät vähenevän aika selkeästi, mutta se saattoi johtua siitäkin, että itse keskityin vain gradun tekemiseen. Kyllähän minua kiinnostaisi vielä tehdä hommia, jotka ovat lähempänä omaa pääainetta eli suomen kieltä. Mutta eivät hallintohommatkaan haittaa – yliopistohallinto on hauskaa.
YLIOPPILASLEHTI NRO 4 2020 35 FIINA, 28, MAATALOUS-METSÄTIETEELLINEN TIEDEKUNTA k oronakevät ei vaikuttanut koulunkäynnilliseen tilanteeseeni hirveästi. Palautin gradun huhtikuun alussa, eli pahin koronahässäkkä ei ehtinyt vaikuttaa sen työstämiseen paria viikkoa pidempään. Etätöitä tein muutaman viimeisen viikon ennen gradun palauttamista, kun yliopistolta tuli ohjeistus, että älkää tulko paikan päälle. Kotona työskentely sujui hyvin, mitä nyt viimeiset jutut gradun suhteen käytiin ohjaajan kanssa läpi sähköpostin välityksellä. Se meni ihan kivasti, mutta kysymykset tuli minimoitua, kun sähköpostilla ne veivät molemmilta enemmän aikaa. Yliopistolla oli helpompaa, kun pystyin kysymään ohjaajalta kasvotusten neuvoja. Kotoa onneksi löytyi pöytätietokone, joten työnteon kannalta edellytykset olivat minulle kotona yhtä hyvät kuin yliopistolla. Opiskelijatapahtumissa ja illanvietoissa käymiseen korona ei osaltani vaikuttanut, sillä elämäntilanteeni takia ei olisi muutenkaan tullut käytyä. Valmistujaisjuhlia en ole pitänyt, mihin vaikutti osaltaan myös koronatilanne. Kiinnostus pitää juhlat oli entistä pienempi, kun niiden järjestely olisi ollut niin hankalaa. Nyt on paljon ihmisiä, jotka ovat työttömänä ja etsivät töitä. Siksi tässä tilanteessa tuntuu ihan hyvältä olla äitiyslomalla. Muuten olisi voinut olla riski, että olisinkin kotona lomautettuna tai työttömänä koronan takia. Olen miettinyt työmarkkinoita valmistumisen jälkeen, koska moni lähipiiristäni on joutunut lomautetuksi ja jopa irtisanotuksi. En ole kuitenkaan menettänyt yöuniani stressatessani sen vaikutusta omaan tilanteeseeni. Toisaalta en tiedä, kuinka kauan poikkeusolot jatkuvat: heijastuuko koronatilanne vielä siihen hetkeen, kun itse tulen palaamaan työmarkkinoille. MINNA MÄKITALO, 28, TEOLOGINEN TIEDEKUNTA O lin päättänyt, että valmistun tänä keväänä. Opintoni olivat kestäneet jo aika kauan. Olin keväällä jo töissä, ja olen vieläkin samassa duunissa asiantuntijana. Keväästä tuli kuitenkin aika erilainen kuin olin ajatellut. Alkuvuoden olin opintovapaalla, ja koronan iskiessä palasin töihin. Keväällä mietin, olisiko pitänyt valmistua aiemmin, että olisi ollut erilainen maailmanaika. Olen kuitenkin helpottunut siitä, että onnistuin valmistumaan, vaikka kaikki vähän levisi käsiin. Ennen koronaa olin ehtinyt kirjoittaa gradua pari kuukautta. Se oli ihanaa ja tehokasta. Minulla oli kavereita, joilla oli myös opintojen kasaan raapiminen Ison pyörän takia kesken, ja usein mentiin yhdessä kirjastoon ja lounaalle. Ajattelin että kirjoitan viisi sivua viikkoon, niin saan työn valmiiksi, ja se etenikin tosi kivasti. Kun lockdown tuli, jäin heti kotiin. Yhtäkkiä gradun tekemisestä tuli tosi vaikeaa: arjessa ei ollut enää mitään struktuuria, jota sai vaikka kirjastoon menemisestä. Gradu oli onneksi hyvässä vaiheessa, mutta huomasin etten enää pystynyt tekemään sitä samalla tehokkuudella. Tekemisen rytmittäminen ja lopettaminen oli se vaikein osuus. Lisäksi olin tottunut näkemään ihmisiä, ja äkkiä en nähnyt ketään, sillä asun yksin. Se oli aika iso muutos. Parin viikon jälkeen todella ahdisti. Luovuus myös kärsii, kun ahdistaa, ja on vaikeampi tehdä luovaa ajattelua vaativia asioita – kuten gradun kirjoittamista. Suurin motivaationi oli se, että kun valmistun, voin pitää valmistujaisjuhlat. Aina kun kirjoittaminen takkusi, suunnittelin juhlia. Sitten tuli korona. Juhlien sijaan sain vain sähköpostin, että Weboodiin on kirjattu, että olen valmistunut. Ja siinä se sitten oli, 10 vuotta elämästä. Alkuperäinen suunnitelmani oli, että palautan gradun, palaan töihin ja alan sitten heti reippaasti etsiä uusia hommia. Työmarkkinat olivat kuitenkin aika eri näköiset kuin olin kuvitellut. Olen onnekas siinä, että töitä oli jo ennen valmistumista. Jos olisin valmistunut tänä keväänä ilman näin paljoa työkokemusta, olisin ollut todella peloissani. On myös huojentavaa olla laaja-alainen generalisti, jolla ei ole vain yhtä tiettyä juttua, mitä tehdä työkseen. Vaihtoehtoja onneksi on. Nyt olen töissä AYY:lla [Aalto-yliopiston ylioppilaskunta] eli teen töitä opiskelijoille ja opiskelijoiden puolesta. Yhtäkkiä keväällä töissä oli kaikki levällään, kun ihmiset miettivät, miten saavat opinnot kasaan, ja miten pärjätä, kun kesätyöt menevät alta eikä ole rahaa. Erityisesti se näkyi kansainvälisten opiskelijoiden kanssa, joilla on lukuvuosimaksut mutta ei mitään suomalaista sosiaaliturvaa. He olivat todella huolissaan siitä, menevätkö kesätyöt alta ja lentääkö ulos maasta. Siinä huomasi, miten etuoikeutettuna opiskelijana on itse saanut olla.”
Mik s i ur h ei l u te k e e o sast a me i s t ä m ul kk uja ?
s e n p i t i o l l a l e p p o i s a a höntsäfutista. Mutta kun yksi vastajoukkueen pelaajista riisti toistuvasti pallon jalastani ja vieläpä naureskeli ärsyttävästi päälle, menetin malttini. ”Vittuuuuu!” huusin ja kamppasin pelaajan. Tuomaroidussa ottelussa siitä olisi seurannut suora vapaapotku vastustajalle. Joukkueurheilu tekee osasta meistä mulkkuja. Ihminen voi olla siviilissä ihan mukava ja sivistynyt, mutta kentälle päästyään hänen päässään naksahtaa. Terveen kilpailun tilalle nousee pakonomainen tarve voittaa. Vastapelaajasta tulee vihollinen, jota kohtaan voi käyttää kovia otteita tai rumaa kieltä. Urheilun ideana on kisailla voitosta ja paremmuudesta. Tavoitteessa on kuitenkin vaaransa, jos menestystä havittelee säännöistä tai keinoista piittaamatta. Voittamisesta tulee tärkeämpää kuin paremmuudesta tai reiluudesta. Urheilun idea katoaa. Urheilija taitopelaajana katoaa. h j k : n l i ig ajou k k u e e n 23-vuotias puolustaja Roni Peiponen ilmoitti heinäkuussa lopettavansa ammattilaisuransa, koska tajusi, ettei jalkapallo sovi hänelle. Peiponen kyllä rakasti lajia, mutta se teki hänen egostaan liian suuren. Siviilissä Peiponen oli rento ja iloinen. Kentällä hänestä tuli raakaa peliä pelaava aggressiivinen suunsoittaja, joka pelasi parhaat ottelunsa aivan hiilenä. ”Jalkapallossa sanotaan, että kusipäät pärjäävät. Noudatin sitä ohjetta kirjaimellisesti. Nyt haluan pyytää anteeksi kaikilta, joille olen urani aikana huutanut”, Peiponen sanoi Helsingin Sanomien haastattelussa heinäkuussa. Ulostulo on poikkeuksellinen. Harvalla urheilijalla on kanttia myöntää oma kusipäisyytensä kentällä, saati sitten tajuta, ettei rakkaaksi muodostunut laji välttämättä sovi itselle. Vielä harvempi tekee moraalisen päätöksen lopettaa harrastuksensa tai koko uransa sen takia. Filosofian tohtorit Angela Schneider, Klaus Meier ja William Morgan ovat tutkineet erilaisia urheilijoita urheiluhengen näkökulmasta. Teoksessaan Ethics in Sport (2001) he nostavat esiin viisi urheilijapersoonaa: Reilu urheilija kunnioittaa vastustajaa ja peliä. Epäreilulle urheilijalle on olennaisinta kilpailun lopputulos eikä hyvä kamppailu. Sääntöpersoona on kiinnostunut sääntöjen tarkasta noudattamisesta eikä pelin hengestä. Huijari ei välitä reilusta kamppailusta vaan rikkoo sääntöjä oman etunsa nimissä. Läskiksi pistäjä ei edes yritä pelata. Kentän aggressiivisin pelaaja on usein epäreilu urheilija tai huijari. Mutta onko vika lopulta hänessä, vai kilpaurheilun maailmankuvassa ylipäätään? Ei tarvitse kuin vilkaista lehtien urheilusivuja huomatakseen, että ne ovat pullollaan taistelemiseen, teurastamiseen, tuhoamiseen, voittamiseen, kunniaan ja ylpeyteen liittyvää retoriikkaa. Kielen avulla on hämärretty eroa hyväksyttävän ja ei-hyväksytyn välillä ja luotu myyttejä, jotka julistavat, että pelaajan on oltava aggressiivinen voittaakseen. Ei ihme, jos kentälle lähdetään verenmaku suussa. Joukkueurheilun säännötkin mahdollistavat aggression. Ne kyllä rankaisevat väkivaltaisesta teosta, mutta usein rangaistus on vähäisempi kuin saavutettu hyöty. Ajatellaan vaikka tilannetta, jossa pelaaja saa keltaisen kortin työnnettyään vastajoukkueen hyökkääjän nurin maalialueen lähistöllä. Kuinka paljon kortti lopulta kirpaisee, jos pelaaja esti rikkeellään lähes varman maalin, ja sai sen johdosta vieläpä sanatonta hyväksyntää joukkuekavereiltaan? m u l k k u m a i su us u r h e i lus s a on usein seurausta esimerkkien vaikutuksesta. Jos lapsi altistuu jo nuorena kentän laidalla raivoavalle, tuomaria ja vastapelaajia solvaavalle isälle, hän oppii muita todennäköisemmin käyttäytymään aggressiivisesti pelissä. Jos tämä vieläpä palkitsee lapsensa kovat otteet kehuilla, lapsi todennäköisesti jatkaa tai jopa vahvistaa epäurheilijamaista käytöstään. Myös aikuiset oppivat aggressiivisuutta seuraamalla muiden toimintaa. Joukkuekaverien, valmentajan, seuran kannattajien ja median asenteilla onkin siten iso rooli siinä, miten pelaajat arvottavat suhtautumistaan rumaan peliin. Roni Peiponen harjoitti itsetutkiskelua, ei pitänyt näkemästään ja lopetti jalkapallon. Moni ei koskaan tee niin, sillä urheilua on totuttu pitämään hyvän elämän ainesosana, eräänlaisena vastavoimana juopottelun kaltaiselle rappioelämäntyylille. Mutta kyllä urheilukin tekee pahaa ihmiselle. Pahimmillaan se polttaa loppuun, aiheuttaa pakkomielteitä tai tekee väkivaltaiseksi. Pitäisi puhua enemmän urheilun haittavaikutuksista. Siitä, ettei kaikkien ehkä kannata urheilla. Siitä, että joskus on parempi riistää kaverilta pallo kuin pullo. YLIOPPILASLEHTI NRO 4 2020 Mik s i ur h ei l u te k e e o sast a me i s t ä m ul kk uja ? KOLUMNI T: MERVI VUORELA K: MIKKO RIKALA O
Loputtomat kesäyöt ESSEE T: IIDA SOFIA HIRVONEN K: NASA / LIINA AALTO-SETÄLÄ 38 ” TYKKÄÄTKÖ ENEMMÄN auringonnousuista vai laskuista ? Tunnistattekste noi tähtikuviot ? Ei kai tuol oo kytät ? Onks kellään heittää yhtään röökii ?” Viime kesänä monet tutut kertoivat nauttineensa ” elämän hidastumisesta ”. Itse huomasin sisällä vietetyn , neuroottisen kevään jälkeen kaipaavani intensiteettiä , askeesin sijaan eksessiä . Arkipäivät istuin aamusta iltaan tietokoneella etätöissä . Viikonloppuisin tapasin ystäviä ja tanssin ulkoilmabileissä uupumuk sen rajoille asti . En ikävöinyt klubeja tai festareita . Öinen tuuli on hienkatkuista baari ilmaa helpompaa hengittää , eikä rahaa kulu juuri lainkaan . Auringonnousu on ” luonnon oma valomerkki ”. Poliisiauton valot toinen sellainen . Iltoja leimasi hauras tunne siitä , että mikä tahansa niistä saattaisi olla ” kesän viimeinen ”, tai että ne saattaisivat keskeytyä hetkenä minä hyvänsä . Kesäyöt muistuttivat pok sautusvaarassa ilmassa leijuvia saippuakuplia . Tapahtuma ala on kärsinyt taloudellisesti , mutta myönteisenä kääntöpuolena kone musiikin ruohonjuuritaso elävöityi ainakin hetkeksi . The Guardian lehdessä uumoiltiin , että Briteissä nuoriso hakeutuu laittomiin reiveihin siinä määrin , että voidaan jo puhua uudesta summer of lovesta . Omaehtoisia ulkoilmabileitä on kuluneena kesänä järjestetty Helsingissä niin runsaasti , että niistä on kirjoitettu sanomalehdissäkin . Monet niistä vetävät puoleensa nuoria ihmisiä , ysäri ja millennium vaatteisiin pukeutuneita teinejä . Lehtijuttujen kommenttiketjuissa ja so messa päivitellään tapahtumien aiheuttamia melu -, roska ja virushaittoja . Eikö öisin pitäisi nukkua , että päivällä jaksaa ? Eikö bailaaminen ole hedonistista ajanhaaskausta , josta kaik kien kannattaisi etenkin ” tällaisina aikoina ” pysyä kaukana ? On kuitenkin helppo paheksua bilettäviä nuoria aikuisia , kun itsellä on keskiluokkainen elämänpaketti kasassa ja ” villit nuoruusvuo det onnellisesti takana ”. Nykyisiltä parikymp pisiltä on viety mahdollisuus vastaavaan huo lettomuuteen ja koko tulevaisuus näyttäytyy epävarmana . Ulkoilmareivien tunnelma on pandemian aikaan toisinaan nihilistinen ja postapoka lyptinen . Elokuussa näin , kuinka ambulanssi ja poliisiautot kurvasivat joutomaalla teinibi leiden lähettyvillä . Liekit kohosivat kahden metrin korkeuteen , joku oli sytyttänyt ehkä autonromun palamaan . Rotat vilistivät ros kakasoissa , lasinsirujen ja tupakantumppien keskellä . YÖELÄMÄN VETOVOIMA piilee sen järjettö myydessä . Erilaisissa mytologioissa yöaikaa on pidetty poikkeuksellisten voimien valtakuntana . An tiikin kreikassa yö oli Khaoksesta syntyneen Nyxin , mustasiipisen ja luolassa asuvan yön jumalattaren valtakuntaa . Nyx kylvi ympä rilleen painajaisia , riidanhalua , epäonnea ja kuolemaa , mutta toisaalta myös kauneutta ja nautintoja . Keskiajalla kristillinen helvetinpelko ja syklinen , luonnonläheinen aikakäsitys eli vät rinnakkain . Uskottiin , että yöllä taudit pahenevat ja kuolleet voivat ilmestyä elävil le . Vaikka 1700 luvun aikana rationaalinen maailmankuva vahvistui , alkoivat romantiikan ajan kirjailijat sijoittaa demonit , vampyyrit ja aaveet yöaikaan – niin tehokkaita mielikuvat yön kauhuista olivat . Nykyään yöhön ei enää liity yliluonnolli sia käsityksiä muualla kuin kauhufilmeis sä . Yö on silti yhä aikaa , jolloin oudot tyypit valvovat , puuhailevat omiaan tai pyörivät juhlissa muiden nuk kuessa . Valvominen edustaa vaihtoehtoista elämäntyyliä . Infrastruktuuri ja sosiaalisia puitteita sille löytyy oikeastaan vain 24 / 7 kapitalismin ehdoilla pyörivistä suurkaupungeista , joiden asukkailla on varaa valita elämäntapansa ja tilaa erilaisten identiteettien ilmaisulle . Yhteisölliset , arjesta irtaan nuttavat rituaalit ovat protes tanttisen työetiikan hallitsemassa , atomisoituneessa nykykulttuurissa harvinaisia . Yhdysvaltalainen Dj Eris Drew kirjoittaa Neverapartissa julkais tussa tekstissä reivien ja uskonnollistyyp pisten rituaalien yhteyksistä . Drew kertoo , että konemusiikin rytmiin sulautuminen on ollut parantava kokemus ja intuitiivisen tiedon tuottaja . Se on auttanut häntä mie lenterveysongelmien selättämisessä ja oman trans identiteetin löytämisessä . Antropologisten linssien läpi Drew löytää bileistä piirteitä , jotka voi yhdistää vuo situhansien taakse ulottuviin hengellisiin rituaaleihin : ruumiin kuritus valvomisella ja paastolla , välittäjänä toimiva šamaani , rytmin meditatiivinen toisteisuus , salaisuuden piiriin sulkeutuminen ja transformaatio pukeutu malla eri tavoin kuin arkisin . Sarjakuvataiteilija Alan Moore määrittelee magian merkityskokonaisuuksiksi , jotka ai heuttavat muutoksia tajunnantilassa . Määri telmänmukaisesti musiikki on magiaa ja bileet ovat parhaimmillaan maaginen ja utooppinen tapahtuma . Ne muuttavat hetkeksi kokijansa käsityksen siitä , miltä elämä voi tuntua . Olen kokenut hetkiä , jolloin musiikki muuttuu valtavaksi virtapiiriksi , väreiksi tai energiavirraksi , joka kulkee koko kehon läpi tanssiessa . Olen oppinut näiden kokemusten
YLIOPPILASLEHTI NRO 4 2020 39 ansiosta pääsemään irti sosiaalisesta vaivaan tuneisuudesta ja tuntemaan iloa ja yhteenkuu luvuutta muiden ihmisten kanssa . REIVEISSÄ KOETUN spirituaalisuuden sanal listaminen kuulostaa helposti falskilta , koska kokemukset ovat lopulta niin yksityisiä ja käsitteitä pakenevia . Konemusiikkibileissä tanssimisen eräänlainen sisäänpäin kääntyneisyys on toisaalta myös vapauttavaa : kukaan ei pakota ko kemaan mitään tai tenttaa , miltä nyt tuntuu . Vaikka kokisit jotain merkityksellistä , vieressä tans siva tyyppi ei välttämättä välitä kuulla yksityiskohtia . Ihmiset ovat paikalla vaihte levin motiivein . Spirituaalisuu den rinnalla kulkee hedonismi ja eskapismi , eikä näitä piirteitä voi aina selkeästi erottaa toisis taan . Reiveillä ei ole päämäärää eikä dogmia . Ehkä siksi reivien henkisyyden fiilistely on herkästi onttoa ja yksilö keskeisestä . Toisesta ihanalta tuntuva ilta voi toiselle olla traumaattinen ja kol mannelle pelkkää stressaavaa sosiaalista peliä . Ajattelemattomasti järjestetyt ulkoilmabi leet voivat tuottaa lähiympäristössä nukku ville ihmisille kärsimystä ja tapahtumapaikan luonnolle tuhoja . Konemusiikin kehityshistoria kytkeytyy kiinteästi mustien seksuaalivähemmistöjen bileisiin , joissa esimerkiksi disco levyjä yh distettiin eurooppalaiseen syntetisaattori poppiin ja uudet musiikkigenret syntyivät . Yöelämä on ollut vapaan itseilmaisun areena vähemmistöille ja normaalielämän väliinpu toajille aikoina , jolloin muu yhteiskunta on suhtautunut heihin torjuvasti . Kapitalistinen toimintalogiikka on pyrki nyt kaappaamaan erilaisia alakulttuureita haltuunsa . Siksi turvallisempien tilojen eteen tehty työ on tärkeää , Eris Drew muistuttaa . Klubikulttuurin vähemmistöhistorian va lossa olisi irvokasta , jos nämä ihmisryhmät tuntisivat bileissä olonsa turvattomiksi . Parhaissa bileissä vallitsee jakamisen ilma piiri , jossa ihmiset välittävät puolituttujen hyvinvoinnista ja kunnioittavat ympäristöä . Sellaiset tilanteet ovat otollisia jopa paranta ville kokemuksille . Toisaalta kokemus voi tyhjentyä nopeasti merkityksistään ja se on toistettava viikon loppu toisensa jälkeen uudelleen . Viikonlop puelämäntyyli saa herkästi elämysaddiktion piirteitä . Parantavan ja tuhoisan kokemuksen rajaa voi olla itse vaikea tunnistaa . Yritykset , media ja jopa koululaitokset ovat tarjonneet kilpailukeskeisen , aina vain epävarmemmaksi muuttuvan työelämän ai heuttamaan ahdistuneisuuteen ratkaisuksi wellnessiä ja uushenkisyyttä . Kolme vuotta sitten Joni Kling kirjoitti Rumba lehdessä siitä , kuinka teknon viime vuosina uudelleen kasvanut suosio on eräänlainen self helpin muoto . Teknobileissä käynti voi olla täs mällisellä päihdecocktaililla tai streittailulla optimoitu puhdistava toimitus , jossa keho ja aivot rebootataan tulevaa työviikkoa varten . Vuosi sitten Post Barissa katselin urheilul lista miestä , joka tanssi aktiivisuuskello ran teessaan ja mietin , etten heti keksi parempaa ajankuvaa . YÖN JA AAMUN TAITE , hetki ennen valon nou sua , on jännittävin aika vuorokaudesta . Se on liminaalitilaa , muutosvaihetta , erilaisten asioiden välissä olemista . Liminaalitila edustaa antropologisten määritelmien mukaan ” pyhää kaaosta ”, jolle on tunnusomaista vapautuminen käyttäyty misnormeista ja kognitiivisista säännöistä . Kiihkeän transformaation tuhovoiman tiivis ti 70 luvulla italo artisti RAF hitissään Self Control : yöllä itsekontrolli pettää . Vieraan nuttavassa kaupunkielämässä ei ole jäljellä enää mitään mihin uskoa , mutta sentään voi uskotella itselleen , ettei huominen koita koskaan . Ehkä siksi tuntuu pelottavan helpolta unohtaa koronahygienia yöllä . Kesäkuun ensimmäisissä ulkoilmajuhlissa kaverin ha laus tuntuu lämpimältä , vastuuttomalta ja huumaavalta . On kuin tutut ihmiset olisivat viettäneet kevään kuin vampyyrit arkuissaan ja nousseet sieltä maan pinnalle . Seuraavalla viikolla seurailin stressaan tuneena olotilaa . Tuliko nyt hankittua virus , eräänlaisena kosmisena rangaistuk sena tai loogisena seurauksena typerästä hauskanpidosta ? Virtuaalibileitä voi tulevaisuudessa eittä mättä toteuttaa yhä hienostuneemmilla ja immersiivisemmillä teknologioilla . Kyse on kuitenkin tällöin jostain aivan muusta kuin bileiden rituaalista . Tanssimisen merkityksellisyys muodostuu siitä , että sen voi tehdä kehojen keskellä . Valo jen , värähtelyjen , äänentois ton , tuoksujen , tajunnantilan muutosten , keston , kehojen ja ympäristön sommitelmaa on mahdoton mallintaa digitaa lisesti niin , että kokemuksen kokonaisvaikutus affektiivisesti välittyisi . Elokuun puolivälissä puhutaan jo pandemian toisesta aallosta , mutta vielä on päästävä ulos . Muut tolintujen aura lentää varhain hämär tyvällä taivaalla . Syksy häämöttää edessä muodottomana , epätietoisuuden täyteisenä kaaoksena . Kun poliisi keskeyttää ensimmäiset bi leet , menemme toiselle puolelle kaupunkia Verkkosaareen etsimään seuraavia . Juomat on loppu , hiekkakentällä pimeää , jalkoihin sattuu . Ketään ei näy missään , mutta kotiin ei voi lähteä . Kello on vasta yksi yöllä . ” Kyllä ne tässä jossain on …” Katselen kart taa kännykästäni . Kävelemme hiekkakentällä ja kaverini mai nitsee , että reput selässä haahuilu ja orastava loppukesän epätoivo tuovat hänelle mieleen Pulpin kappaleen Sorted out for E ’ s and Wizz . Kappaleessa lauletaan 90 luvun brittiläisen reivikulttuurin tyhjyydestä . Biisin hahmot toistelevat kokevansa jotain merkityksellistä , mutta lopulta ihmeen tunne haihtuu , kaikki pyörii huumeiden ympärillä ja kommunikaatio on sisällötöntä . ” Oh is this the way they say the future ’ s meant to feel ? Or just 20 , 000 people standing in a field ”, biisissä kysytään . Löydämme bileet , joissa on 30 ihmistä . Free jazz ja obskuurit diskolevyt soivat , au tonkontista myyty kalja maksaa kolme euroa . Tähdenlento putoaa läpi taivaan . Sen pyrs tö piirtyy esiin säkenöiden kuin satukirjan ku vituksessa . Lähes kaikki seurueessa näkevät sen ja supattavat intoillen toisilleen . Normaali elämä , kaikenlaiset normaalit tuntuvat hyvin kaukaisilta . On perseidien aika , taivas tuhlailee tähden lentoja , viikon sisään olen nähnyt niitä viisi . Se tuntuu niin ylenmääräiseltä , että on mah dotonta toivoa mitään muuta kuin sitä , että tämä hetki olisi todellinen tässä .
40 TAJUNNANVIRTAROMAANI vie kirjailijanaisen kanssa Wienin kaduille ja Tonavan rannoille . Kertoja toistelee elämänsä miesten nimiä – Malina , Ivan – mutta jää itse nimettömäksi . Kirjailija elää järkevän Malinan kanssa , mutta kun hän aloittaa suhteen iloluontoiseen Ivaniin , kaupunki herää eloon . ” Myös yksin ollessani , kulkiessani yksin Wienin halki , voin sanoa itsekseni monessa paikass a : tässä olen kävellyt Ivanin kanssa , tuossa olen odottanut Ivania ...” Teksti on fragmentaarista ja pakahduttavaa . Loppuvaiheessa sodasta traumatisoitunut kir jailija saa miehistä tarpeekseen : ” Enimmäkseen miehet tekevät naiset onnettomiksi , eikä tässä asiassa ole vastavuoroisuutta .” EIS KULTTUURIKLASSIKKO T: MIIKKA RUSI K: VIIVI PROKOFJEV ELOKUVAKAMERA ON taianomainen laite , joka vangitsee pieniä paloja olemassaoloa , nappaa ajan virrasta talteen katoavaisen sirpaleita . Tai kuten elokuvahistorioitsija , ohjaaja , pro fessori Peter von Bagh ( 1943 – 2014 ) muotoili : elokuva pysäyttää ajan , monta aikaa . Von Baghin dokumenttielokuva Helsinki , ikuisesti ( 2008 ) on muodoltaan poikkeuksellinen teos , mistä kertoo jo siitä käytettyjen gen remääritelmien joukko : kompilaatioelokuva , runollinen kollaasielokuva , kaupunkisinfonia , kaupunkiruno , essee elokuva . Teosta voisi kuvailla dokumentiksi Helsin gistä , mutta vielä tarkemmin se on doku mentti siitä , kuinka Helsinki on tallentunut 3X Ingeborg Bachmann: Malina 1971 Maail man ympäri elokuviin ja taiteisiin . Siitä miten kaupunki on ikuistettu filmille , maalauksiin ja musiikkiin , pysäytyskuva kerrallaan . Ero on pieni , mutta merkittävä . Dokumentti on sarja välähdyksiä Helsingis sä eri vuosikymmeninä kuvatuista elokuvista , vanhoista valokuvista , kuvataiteesta . Ääni raidalla kerrontaa täydentävät kaupungista kertovat iskelmät ja runot . Jokainen taide tuntee elämän salaisuuden ja kertoo sen ainutkertaisella tavallaan , von Bagh perustelee . HELSINKI , IKUISESTI on tunnelmaltaan haikea elokuva . Jonkinlaista ironiaa on siinä , että juuri tallenteet , unohdukselta pelastetut yksityis kohdat , muistuttavat asioiden katoavaisuu desta parhaiten . Siinä on paradoksi , jollaisia von Bagh tuntui muutenkin vetävän puoleensa . Erilaisia ristiriitojen kohtaamisia ja tör mäyksiä voi pitää hänen teoksilleen leimalli sena ominaisuutena . Von Baghin tuotannolle tyypillistä on katoavan ja ikuisen , pienen ja suuren , faktan ja fiktion , vakavan ja nauret tavan , matalan ja korkean sekä herkän ja ma kaaberin rinnakkaisuus . Yksi tällainen merkittävä vastinpari Helsinki , ikuisesti dokumentissa on menneisyys ja ny kyisyys , joilla herkutellaan heti alkusanoissa . HELSINKI, IKUISESTI ON ARKISTOMATERIAALIIN POHJAUTUVA KAUNIIN ARVOITUKSELLINEN DOKUMENTTIELOKUVA. Kaupunki sirpaleina
41 Pablo Picasso: Guernica 1937 Nina Simone: Baltimore 1978 GUERNICA , YKSI Pablo Picasson tunnetuim mista maalauksista , kuvaa kaupungin tuhoutumista . Natsi Saksa pommitti Guernican kaupungin 26 . huhtikuuta vuon na 1937 keskellä päivää Francon pyynnöstä . Seitsemänkymmentä prosenttia rakennuk sista tuhoutui , ja kuolleiden siviilien mää rästä kiistellään edelleen . Pian tapahtuman jälkeen baskimaa antautui Francon diktatuu rille . Mustavalkoinen , valtava ( 776x349cm ) teos vyöryttää kauhun ja kärsimyksen katso jan silmiin . Kun saksalaisupseeri kysyi Pablo Picassolta , onko hän tehnyt taulun , taiteilija vastasi : " En , te teitte sen ." Teos on esil lä Madridin Museo Reina Sofíassa . VP NINA SIMONE LAULAA neljännellätoista albu millaan kaupungista , jossa eläminen on mah dotonta – menestymisestä puhumattakaan . Väkivaltaisessa Baltimoressa edes lokit eivät viihdy . ” Live out in the country / Where the mountain ’ s high / Never gonna come back here / Till the day I die ”, Simone vakuuttaa , mutta hänen äänensä henkii niin pohjaton ta surua , että sanoja on vaikea uskoa ; liekö kaupunki liian rakas hylättäväksi ? Baltimoren kauhuja on sittemmin kuvattu muun muassa HBO : n The Wiressa . Sarjan kuvauspaikkoja esittelevät turistikierrokset on lopetettu , eikä ihme : mikäpä kaupunki haluaisi profiloitua vain rikollisuuden tyyssijana . SS YLIOPPILASLEHTI NRO 4 2020 Me emme elä vain nykyisyydessä . Men neisyys kaikkine muistoineen , tapauksineen ja kokemuksineen elää meissä , ja usein voi sattua että juuri entisyys on voimakkaampi kuin nykyisyys . Dokumentin kerronta etenee hyvin vapaasti assosioiden , mikä voimistaa sen jollain tapaa unenomaista , säpsähtelevää tunnelmaa . Oi valtavasti kuvien välisiä yhteyksiä solmivan von Baghin kieli on lapsenomaisen innostu nutta , mahtipontista ja liioittelevaa . Lieneekö tämä suomalaisen elokuvan kaunein kameranliike , hän kysyy katsojalta reto risesti . Utopia hengittää katukivissä , kuuluu huokaus eräässä kohtauksessa . Kyseessä on rajoja rikkova työ , joka todis taa elokuvan poikkeuksellisen taipuisista ja monipuolisista tarinankerronnan mahdolli suuksista . Paikallisesta aiheestaan huolimatta ei ole ihme , että juuri Helsinki , ikuisesti on ohjaajansa töistä kansainvälisesti tunnetuin . ( Huom . jälleen yksi ristiriita : paikallinen ja kansainvälinen .) Se onnistuu olemaan yhtä aikaa von Baghin rakkaudentunnustus pitkäaikaiselle kotikau pungilleen , kaunis läpileikkaus suomalaisesta elokuvasta ja päälle vielä jonkinlainen esitys itsenäisen Suomen vaiheista sisällissodasta jälkimoderniin aikaan . Samalla se ei ole varsinaisesti mitään edellisestä , vaan pohdiskeleva essee elokuvan muodossa , poeettista kaupungin hengen ta voittelua , jota ei koskaan voida tai yritetäkään täysin tavoittaa . Tässä kaikessa kompilaatioelokuva , jonka mestareihin von Bagh kuului , on omimmillaan . Se on kiehtova tapa punoa yhteen sellaista mikä on monimerkityksellistä , sekavaa , alati muuttuvaa . Sirpaleet muodostavat upean sommitelman , mutta mitä se lopulta esittää ? Helsinkiä ? Dokumentti vastaa arvoituksellisesti : ehkä kaupungit ovat lähinnä ihmismielen kuvitelmia .
YLIOPPILASLEHTI NRO 4 2020 42 Kodin anima NIIN , MINULLA EI OLE enää kämppistä . Minulla on vain ihmeellinen , aa vemainen asunto vanhassa kaupungissa sekä oma hämyinen huoneeni . Vain pitsiverhot kohoilevat ikkunoilla ja rahiseva Moonlight Shadow soi . Tuoksuu kuivat kirjat ja multasuihke , mutta minä olen muuttunut . Radan huoneessa on kaikenlaista romua , jota hän jätti jälkeensä – sän gyllä täydeksi puhallettuja kumihanskoja ja katossa tuoli . Muistan kun hän poltti keittiössä samaan aikaan sätkää ja seisoi käsillään vasten lasivitriiniä , joka pursuili Bohemian kristallia ja vanhoja kirjeitä . Rada oli ensimmäinen henkilö , johon todella halusin tehdä vaikutuksen . Kun tapasin hänet ensimmäistä kertaa , oli jääkylmä tšekkiläinen helmikuu . Laitoin jännittyneenä ruokaa kaasulieden ääressä . Alussa , yksin ollessani kämppä oli pahaenteinen ja arvaamaton elävä olen to . Pimeä tila tuijotti minua päästä varpaisiin , kuola seinistä tihkuen . Omituinen kuumavesivaraaja örisi eteishallissa ja lukot olivat jäässä . Kun tuntematon Rada pelmahti keittiöön rinkan kanssa , tunnelma muuttui . Kun hän alkoi puhua , asunto höristi vanhoja korviaan ja nurkissa alkoi kihistä . Rada puhui paljon , oli vaaraton – mutta sai sydämeni silti hakkaamaan . Hän oli tulossa Ostravasta ” kuvauksista ”. Hän kertoi olevansa lavastaja , puvustaja , kaikkea mitä elokuvissa tarvittiin . Tarjosin hänelle punahomepastaa ja hymyilin niin kiehtovasti kuin osasin . Pujahdin kuitenkin omaan huoneeseeni syömään ja toivoin että hän ihastui minuun . OLIN IMARRELTU , KUN myöhemmin hän vei minua paikkoihin . Lähdimme sielut varovasti välkkyen yöhön ja rämistimme junalla kohti tapahtumia . Nousimme pois junasta Slezskán kulmassa . Oli pimeää ja jännittävää . Ehkä vaikutin niin hukassa olevalta , että hän koki velvollisuudekseen opastaa minua . Tai ehkä hän oikeasti piti minun kivulloisesta olemuk sestani . Rada taas oli vangitseva , tyyni , ja silti näin sen silmistä kun se innostui ja tahtoi alkaa irrottelemaan . Hänellä oli levottomia retro asuja ja oli koko ajan kylmänviileä ja itsevarma , vaikka ei sopinut missään joukkoon ollenkaan ja kadulla kaikki tuijottivat . Hän vei minut joen toiselle puolelle kattohuoneistoon , joka näytti siltä kuin remontti olisi jäänyt pahasti kesken . Yläkerrassa oli levyn soittaja , jolla oli kultaiset housut ja tähtihattu . Ilmassa tuoksui päihteet ja hedelmät , kattoikkunasta näkyi katedraali ja violetti auringonlasku . Kattoparruista riippui seksiä . Rada nauroi lyhyet hiukset likaisina , muoviset korut korvissaan ja pyysi minua kaikkialle mukaan ; juomaan kuohuja valtion teollisuusalueelle , puvustamaan rakkauselokuvaa tuoksuvaan studioon , laitakaupunkiin trash karnevaaliin jossa maalat tiin kasvoja ( maalasimme itsemme vahvasti , paksusti ja monilla lisäk keillä ). Me ajauduimme elämän tuulissa kaiken maailman yläkertoihin ja alakertoihin , jonne meillä ei olisi ollut mitään asiaa . Niin pääsin itsekin vauhtiin ja aloimme rakentaa asunnostamme seka vaa installaatiota . Nurkista löytyi kaikkea koinsyömistä kumipatjoista ja filmikameroista kadusta irti revittyihin liikennemerkkeihin . Saimme yöpöydälläni pölyttyneen suihkulähde / sähkölamppu yhdistelmän toimimaan . Se oli vaarallista . Hämähäkit kutoivat uusia systeemejä , me autoimme . Asunto oli syttynyt , herännyt – se yllytti ja suojeli meitä , kaapeissa oli ideoita , ideoita . Meillä oli paljon aikaa ja tämä oli tärkeää , tunsin sen . Rada rakensi palmuvehkasta marsipaani puuta ja minä kirjoitin rönsyilevää hullunkirjaa . Työhuoneidemme välissä oli kartongilla vuoratut pariovet . Meidän sängyt olivat samaa paria . KUN RADA ON MENNYT , kotona on hiljaista eivätkä huonekalut enää vaihda paikkaa . On kesä ja nurkissa versoo heinäkukkaa . Keittiössä ei kuvata enää elokuvaa . Avasin pariovetkin ja yhdistin huoneeni hänen huoneeseensa , jossa ei enää tapahtunut mitään . Se oli edelleen täynnä kaikenlaisia vempaimia ja kokeiluja , mutta huoneen sielu oli liihottanut takaisin toiseen maahan . Olin ensimmäistä kertaa valmis asuttamaan koko asunnon itse . Minun ihostani oli kuoriutunut kerros . FIKTIO T: ELSA TÖLLI K: LARI MÖRÖ K o d in a ni m a
YLIOPPILASLEHTI NRO 4 2020 43 YSTÄVÄKIRJA T: TOIMITUS K: MIKKO RIKALA MITEN HUMANISTIT SAADAAN USKOMAAN ITSEENSÄ? Koronakriisin aikana tiede , tutkimus ja tieto elävät orastavaa renessanssia . Se on mieletön vastareaktio kehitykselle , jossa tiede ja usko mukset sekoitetaan . Tutkitun tiedon arvos tuksesta hyötyvät myös humanistit . Jokaiselle humanistille haluaisin sanoa , että ymmärrys ihmisyydestä on korkein voima . MINKÄ ARVOSANAN HALLITUS ANSAITSEE KORONAKRIISIN HOIDOSTA? 9 +. Lopputulos ratkaisee . Suomi on yksi maista , joissa on ollut vähiten tartuntoja koko Euroopassa . Keväällä tehtiin oikea aikaisia , rohkeita ratkaisuja , joita kansalaiset noudat tivat . Kiitos siitä kuuluu myös suomalaisille . MITÄ TEET, KUN ET SAA UNTA? En muista , milloin minulle olisi viimeksi niin käynyt , koska meillä on alle vuoden ikäinen lapsi . Kiireisen työpäivän jälkeen olen niin väsynyt , että nukahdan heti . ANNA KOULUTUSLUPAUS. Helppo olisi vastata , että koulutusta tarvi taan , koska suomalaisten osaamistaso on tärkeää ja niin edelleen . Ajattelen kuitenkin , että koulutus on tärkeää , koska se on polku sivistykseen . Sivistynyt ihminen ymmärtää demokratian merkityksen . Koulutus on aina lupaus sivistyksestä . TURKU ON SUOMEN TODELLINEN PÄÄKAUPUNKI. Ehdottomasti . Rakas opiskelukaupunkini . Käytän turkulaisten suosimaa kangaskassia Varför Paris , vi har ju Åbo aina kun mahdollista . MIKÄ ON MATTI VANHASEN KARISMAN SALAISUUS? Vanhasesta huokuu rauha ja vakaus , joka vas taa epävarmuuden täyteisen ajan tarpeita . 10 vuotta sitten moni koki toistin . Se on tärkeä muistutus siitä , että mielikuvat voivat muuttua poliittisista kriiseistä huolimatta . MIKÄ ON TÄRKEIN TAVOITTEESI TIEDEMINISTERINÄ? Lisätä tieteen arvostusta ja vaikuttavuutta , esimerkiksi sitä , miten tiedettä hyödynnetään yhteiskunnallisessa päätöksenteossa . Haluan tuoda elinkeinoelämää ja tutkimusmaailmaa lähemmäs toisiaan , jotta voimme paremmin hyödyntää tieteen löydöksiä muun muassa ilmastonmuutoksen ratkaisemisessa . MIKÄ ON ROMANTTISINTA MAAILMASSA? Oman kullan kainaloon käpertyminen . MITEN MILLENNIAALIT SELVIÄVÄT KORONAKRIISISTÄ? Olen taipuvainen ajattelemaan myönteisesti , joten uskon , että he sopeutuvat jopa paremmin kuin vanhemmat sukupolvet . Millenniaalien etu on ketteryys ja kyky sopeutua nopeisiin muutoksiin . Huoleni liittyy niin millenniaalien kuin muidenkin mielenterveyteen epävarmas sa tilanteessa . Erityistä tukea tarvitaan . OLET EHDOLLA KESKUSTAN PUHEENJOHTAJAKSI. MITEN AIOT PALAUTTAA PUOLUEEN ENTISEEN LOISTOONSA? Tavoitteeni on viedä keskusta uuteen loistoon ! PETYIT KUULLESSASI, ETTEI KESKUSTAN PUOLUEKOKOUKSESSA TÄNÄ VUONNA MARSSITA KANSALLISPUVUT PÄÄLLÄ. Tietenkin . Mutta sitäkin enemmän petyin siitä , ettei lauleta maakuntalauluja ! Vannoutunut humanisti KUKA: ANNIKA SAARIKKO, 36 ASUU: ORIPÄÄSSÄ JA ESPOOSSA TEKEE: TIEDEJA KULTTUURIMINISTERI, KESKUSTAN KANSANEDUSTAJA. EHDOLLA KESKUSTAN PUHEENJOHTAJAKSI. TEHNYT GRADUN MATTI VANHASEN JULKISUUSKUVASTA.
44 4 771236 879005 2 H Y Y . F I / F U K S I V I I K K O H Y Y. F I / F U K S I V I I K K O H Y Y . F I / F U K S I V I I K K O