Y#5 YLIOPPILASLEHTI 5 / 2021 Päivä ennen Henri Tiaisen konfirmaatiota korona rajoitukset helpottivat. Seurasimme kirkkovuotta poikkeus oloissa. s. 20
Kontti-ketju on Punaisen Ristin secondhand-ketju, jonka perustehtävänä on jo yli 20 vuotta ollut varojen kerääminen Punaisen Ristin auttamistoimintaan. Muutamasta myymälästä on tänä aikana kehittynyt 12 myymälän ja verkkokaupan kokonaisuus, jonka kautta yli 3 miljoonaa tuotetta löytää vuosittain uuden kodin. Tavaraa riittää, Kontti kiittää Kun asioi Kontissa, on samalla osa Punaisen Ristin auttamisen ketjua. Lahjoittamalla hyväkuntoisia, mutta itselle tarpeettomia tuotteita, pidentää samalla tuotteiden elinkaarta. Luonto kiittää, kun pidämme hyväkuntoiset tuotteet pidempään käytössä. Kontin verkkosivuilla on tarkempi kuvaus siitä, millaisia tuotteita voimme ottaa Kontissa vastaan. Kontit eivät korjaa tai tuunaa tuotteita eli lahjoituksina toivotaan puhtaita ja ehjiä tavaroita, joilla on käyttöikää jäljellä. Lahjoituksena saadut tuotteet pyritään hinnoittelemaan siten, että kunnioitamme lahjoituksia ja lahjoittajaa. Erikoiset tai harvinaiset designja merkkituotteet voivat olla kalliimpia, mutta Konteista ostetuista tuotteista jopa 80% on kuitenkin alle viiden euron hintaisia. Pyrimme siihen, että Konteista löytyisi aina sekä edullisia perustuotteita että kestäviä merkkituotteita unohtamatta hauskoja ja persoonallisia löytöjä. Tervetuloa Konttiin! Kontti secondhand-myymälät löytyvät 12 eri paikkakunnalta – sen lisäksi keväällä 2021 avattiin verkkokauppa. Ennen verkkokauppaa Konteissa on tehty yli miljoona ostotapahtumaa vuositasolla. Verkkokaupasta löytyy tällä hetkellä lähinnä astioita, sisustustuotteita, kirjoja ja asusteita, mutta valikoima laajenee vähitellen. Verkkokaupan yhteydestä löytyy myös ketjun verkkosivut, joiden avulla voi kurkistaa tarkemmin Kontin arkeen. Konttien tulos jaetaan Punaisen Ristin auttamistoimintaan siten, että 1/3 tuloksesta ohjataan katastrofirahastoon ja 2/3 auttamistoimintaan Suomessa. Vuonna 2020 Kontin tulos oli noin 3.1 miljoonaa euroa. Teepaitoja ja sympatiaa jo yli 20 vuotta Löydät lisätietoa ja verkkokaupan täältä: Sprkontti.fi SPR_Kontti_20v_artikkeli_170921.indd 1 SPR_Kontti_20v_artikkeli_170921.indd 1 21.9.2021 12.25 21.9.2021 12.25
EETTISESTI JA EDULLISESTI LAATUA LAUTASELLE Helsingin seurakuntien Waste&Feast – hävikkiruokaravintolat tarjoilevat kaupungin edullisimman lounaan (2-3 euroa). Syö hyvin ja teet samalla hyvää muille ja maailmalle! LÖYDÄT RAVINTOLAT SEURAAVISTA PAIKOISTA: Matteuksenkirkko Itäkeskuksessa, Malmin Varustamo, Hermannin diakoniatalo ja Alppilan kirkko. TERVETULOA HERKUTTELEMAAN! YLIOPISTOPAPIT SINUA VARTEN K aipaatko luotettavaa ihmistä, joka kuuntelee sinua kunnioittaen uskonnollista vakaumustasi ja elämänkatsomustasi? Keskustelut käydään aiheista, joista sinä haluat puhua. Ota yhteyttä ja sovi tapaamisaika etunimi.sukunimi@evl.? Terveisin yliopistopapit, Leena Huovinen, Laura Late Mäntylä, Lisa Enckell wastefeast.eu Kontti-ketju on Punaisen Ristin secondhand-ketju, jonka perustehtävänä on jo yli 20 vuotta ollut varojen kerääminen Punaisen Ristin auttamistoimintaan. Muutamasta myymälästä on tänä aikana kehittynyt 12 myymälän ja verkkokaupan kokonaisuus, jonka kautta yli 3 miljoonaa tuotetta löytää vuosittain uuden kodin. Tavaraa riittää, Kontti kiittää Kun asioi Kontissa, on samalla osa Punaisen Ristin auttamisen ketjua. Lahjoittamalla hyväkuntoisia, mutta itselle tarpeettomia tuotteita, pidentää samalla tuotteiden elinkaarta. Luonto kiittää, kun pidämme hyväkuntoiset tuotteet pidempään käytössä. Kontin verkkosivuilla on tarkempi kuvaus siitä, millaisia tuotteita voimme ottaa Kontissa vastaan. Kontit eivät korjaa tai tuunaa tuotteita eli lahjoituksina toivotaan puhtaita ja ehjiä tavaroita, joilla on käyttöikää jäljellä. Lahjoituksena saadut tuotteet pyritään hinnoittelemaan siten, että kunnioitamme lahjoituksia ja lahjoittajaa. Erikoiset tai harvinaiset designja merkkituotteet voivat olla kalliimpia, mutta Konteista ostetuista tuotteista jopa 80% on kuitenkin alle viiden euron hintaisia. Pyrimme siihen, että Konteista löytyisi aina sekä edullisia perustuotteita että kestäviä merkkituotteita unohtamatta hauskoja ja persoonallisia löytöjä. Tervetuloa Konttiin! Kontti secondhand-myymälät löytyvät 12 eri paikkakunnalta – sen lisäksi keväällä 2021 avattiin verkkokauppa. Ennen verkkokauppaa Konteissa on tehty yli miljoona ostotapahtumaa vuositasolla. Verkkokaupasta löytyy tällä hetkellä lähinnä astioita, sisustustuotteita, kirjoja ja asusteita, mutta valikoima laajenee vähitellen. Verkkokaupan yhteydestä löytyy myös ketjun verkkosivut, joiden avulla voi kurkistaa tarkemmin Kontin arkeen. Konttien tulos jaetaan Punaisen Ristin auttamistoimintaan siten, että 1/3 tuloksesta ohjataan katastrofirahastoon ja 2/3 auttamistoimintaan Suomessa. Vuonna 2020 Kontin tulos oli noin 3.1 miljoonaa euroa. Teepaitoja ja sympatiaa jo yli 20 vuotta Löydät lisätietoa ja verkkokaupan täältä: Sprkontti.fi SPR_Kontti_20v_artikkeli_170921.indd 1 SPR_Kontti_20v_artikkeli_170921.indd 1 21.9.2021 12.25 21.9.2021 12.25
ON ELÄVÄN TAITEEN AIKA Opiskelijaliput 19–22 € Stage-passi 54 € / 4 lippua Frank -opiskelijasarjalippu 60 € / 5 lippua
HMISKUNNAN painajaiset heijastuvat nyt maapallon vintille. Arktiksen ilmakehä on ohuempaa ja sen luonto haavoittuvaisinta. Vaarassa ei kuitenkaan ole vain alueen luonto. Samanaikaisesti ihmisille on kertynyt pahoinvointia ja osattomuutta. Ihmisen toiminta on muovannut ympäristöä perustavanlaatuisesti ja nopeasti maalla, merellä ja ilmassa. Kaiken alla tikittää aikapommi: ikiroutaan varastoitunut metaani. Ilmastonmuutos arktisella alueella on ollut tiedeyhteisön tiedossa jo 1960-luvulta lähtien. Joko olisi aika kuunnella arktista avunhuutoa? Arktiksen historia on pullollaan valloittamisen, seikkailun ja sankaruuden symboliikkaa. Hurjapäiset tutkijat ovat vuosisatojen aikana tehneet tutkimusmatkoja Pohjoisnavalle, Grönlantiin, Siperiaan, Huippuvuorille, Alaskaan, ties minne. Nyt tarvittaisiin toisenlaista rohkeutta ja sankaruutta. Arktis pitäisi valloittamisen sijaan jättää rauhaan, fossiiliset polttoaineet merenpohjaan ja maankamaraan. Vastikään Grönlanti päätti, ettei se enää havittele arktisia energialähteitä. Kun ilmasto muuttuu, arktisen yhteistyön merkitys lisääntyy entisestään. Suomi, yhtenä kahdeksasta arktisesta valtiosta, haluaisi isännöidä arktista huippukokousta. Vielä emme kuitenkaan tiedä, kuinka monelle valtiolle kahvit keitettäisiin, sillä myös monilla eiarktisilla valtioilla, kuten Kiinalla, on arktinen strategia ja arktiseen alueeseen kohdistuvia haluja. Arktis on yhteydessä koko maailmaan, sillä jääpeitteen sulaessa laajoja osia monista maista, muun muassa Bangladeshista, uhkaa jäädä veden alle. Ylioppilaslehti aloittaa tässä numerossa arktisen kirjeenvaihdon ilmaston, luonnon, ihmisen ja koko ekosysteemin puolesta. Suomessa tehdään arktista huippututkimusta, jota arvostetaan kansainvälisesti, mutta ei välttämättä kansallisesti. Kirjeet pitävät sisällään arktisia unelmia ja pelkoja – ja ruokkivat toivottavasti yhteistyötä ja ymmärrystä. • UN olin viisitoista, erosin kirkosta ja hyvin tyytyväinen itseeni. Suureksi harmikseni protestiksi aiottu toimi ei varsin maallisessa perheessäni herättänyt mainittavaa vastarintaa. Vainolta välttyi koulussakin. Lukuvuoden avajaisten aikaan rehtori ohjeisti kirkonmenoista kieltäytyvät pakanat katsomaan olympialaisia ja naisten painonnostoa. Lohtua marttyyriksi pyrkivän elämään toi sentään se, että elämänkatsomustiedon tunneilla joutui käymään toisessa lukiossa. TÄMÄN LEHDEN kansijuttu kertoo kirkkovuodesta. Seurasimme valokuvaaja Touko Hujasen kanssa evankelis-luterilaisen kirkon toimintaa ensimmäisestä adventista kesän viimeisiin konfirmaatioihin. Selasimme Helsingin seurakuntien tapahtumakalenteria ja etsimme mahdollisimman luterilaiselta kuulostavia tapahtumia. Helluntain Pullakirkko Hermannin diakoniatalolla, yhteislaulua Hertto niemen siirtolapuutarhassa, kirkkokahvit Teamsissa. Kävimme jumalanpalveluksissa ja ehtoollisilla ja haastattelimme pappeja, kanttoreita, suntioita ja seurakunta laisia. Konfirmaatiota lukuun ottamatta olimme yleensä tilaisuuden ainoat alle 50vuotiaat osallistujat. Joistakin Helsingin kaupunginosista katsottuna voi näyttää siltä, että yhteiskunta on täysin maallistunut, mutta niin ei ole. Kolmasosa suomalaisista uskoo Jumalaan, puolet johonkin korkeampaan voimaan. Vuonna 2019 julkaistun Kirkon tutkimuskeskuksen tutkimuksen mukaan lähes puolet suomalaisista uskoo Jumalaan.Rippikoulun käy edelleen yli 80 prosenttia nuorista. Raamattu on eduskunnan siteeratuin kirja. Alkot ovat helatorstaina kiinni, vaikkei kukaan tiedä, miksi. Kirkko – tai ainakin jotkut sen osat – on monissa kysymyksissä myös edistyksellisempi kuin voisi kuvitella. Kirkko hallitus on esimerkiksi tuominnut jyrkästi seksuaalija sukupuolivähemmistöihin kohdistuvat eheytyshoidot, joiden kriminalisointia ajava kansalais aloite etenee eduskunnan käsittelyyn. Kaikki eivät myöskään ole erityisen kiitollisia siitä brändityöstä, jota valtakunnansyyttäjän tutkintaan joutunut Päivi Räsänen on Raamattua siteeraamalla tehnyt. Siteerauksia on paljon ja ilman disclaimereita tai sisältövaroituksia myös tässä jutussa. Ylioppilaslehti ei ota kantaa siihen, miten Raamatun kertomuksiin pitäisi suhtautua. Sen sijaan suosittelen lämpimästi lukemaan Raamattua kulttuurija kirjallisuushistoriallisista syistä. Ja jos ei muuten, niin edes siksi, että tietäisi, miksi ja milloin Alko on kiinni. • KAHVIA JA PULLAA ARKTINEN HÄTÄHUUTO E I N O A N S I O , A N T T I Y R J Ö N E N K I ENSIMMÄINEN ARKTISEN KIRJEENVAIHTAJAN HAASTATTELU ALKAA SIVULTA 18. KIRKKOVUODESTA JA KORONASTA KERTOVA JUTTU JA KOTI, USKONTO, ISÄNMAA -SARJAN TOINEN OSA ALKAA SIVULTA 20. TUIJA SILTAMÄKI JOHANNES ROVIOMAA
PÄÄTOIMITTAJA Tuija Siltamäki ART DIRECTOR Lari Mörö TOIMITUSSIHTEERIT Sonja Parkkinen Johannes Roviomaa TEKIJÖINA TÄSSÄ NUMEROSSA Eino Ansio, Gladys Camilo, Touko Hujanen, Helen Korpak, Juho Kankaanpää, Joel Karppanen, Jyrki Lehtola, Riku Lehtoranta, Vilma Malmgren, Pauliina Nykänen, Oskari Onninen, Wilma Ruohisto, Samuli Saarinen, Roosa Savo, Henrietta Soininen & Sami Välikangas. KANNEN KUVA Touko Hujanen PERUSTETTU 1913. 108. vuosikerta. Ylioppilaslehden Kustannus Oy on Aikakausmedian sekä Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen. SÄHKOPOSTIOSOITTEET etunimi.sukunimi@ylioppilaslehti.fi TWITTER, INSTAGRAM, FACEBOOK @Ylioppilaslehti KÄYNTIJA POSTIOSOITE Leppäsuonkatu 9 b, 1 krs., 00100 Helsinki OSOITTEENMUUTOKSET JA TILAUKSET ylioppilaslehti.fi/tilaajapalvelut MEDIATIEDOT ylioppilaslehti.fi/mediatiedot ISSN 0355-9246, 1458-445X (verkkolehti) PAINO Printall AS, Tallinna, Viro TOIMITUSJOHTAJA Leea Tolvas, leea.tolvas@ylva.fi SEURAAVA NUMERO Ilmestyy 26.11.2021 Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetetystä aineistosta eikä palauta sitä. YLIOPPILASLEHDEN toimituksen korviin on kantautunut tietoa, jonka mukaan syksyn ensimmäinen lehti ei ole mennyt perille kaikille, jotka olisivat sen halunneet. Asiaa selvitetään parhaillaan, ja mahdollisia syitä on monia, esimerkiksi Postin jakelu häiriö tai se, ettei ole vielä rekisteröitynyt ylioppilas kunnan jäseneksi. Aluksi vaikutti siltä, että taustalla olisivat järjestelmä uudistukseen liittyvät tietosuojasyyt. Ylioppilaslehti on selvittänyt asiaa Helsingin yliopiston ja yli oppilaskunnan kanssa ja nykykäsityksen mukaan lehden pitäisi myös Sisuaikana mennä kaikille, jotka ovat aiemminkin sal lineet sen lähetyksen – samoin niille, jotka eivät ole ottaneet kantaa sen lähettämiseen. Jos olet opiskelija ja haluat varmistaa, että saat Ylioppilas lehden kotiisi, toimi näin: 1 Mene Sisuun. Kirjaudu sisään. 2 Mene Omat tiedot välilehdelle yläpalkin valikosta. 3 Paina tietojen luovutus otsikon vieressä olevaa Muokkaanappia. 4 Salli tietojen luovutus tarkoitukseen ” Ylioppilaslehti ja lehden lähetys (osoitetiedot)”. Jos olet opiskelija ja sallinut lehden lähettämisen, muttet siitä huolimatta ole saanut sitä, ole yhteydessä toimitukseen osoitteeseen tuija.siltamaki@ylioppilaslehti.fi. Jos olet lehden kestotilaaja, etkä ole tilauksestasi huolimatta saanut lehteä, ole yhteydessä toimitukseen osoitteeseen tuija. siltamaki@ylioppilaslehti.fi. Jos et ole lehden tilaaja, mutta hartain toiveesi on sellai seksi ryhtyä, voit tehdä sen osoitteessa ylioppilaslehti.fi/ tilaajapalvelut. YLIOPPILASLEHDET paneutuvat tänä vuonna yliopisto maa ilmassa tapahtuvaan häirintään. Yhteisen juttuhankkeen tuloksia julkaistaan tästä alkaen tulevien kuukausien ylioppilas lehtien painetuissa ja verkkolehdissä. TAMPEREEN YLIOPPILASLEHTI Visiiri selvitti Teekkareiden suljettujen kerhojen salaisuuksia. Päätoimittaja Aapo Laakso kysyi TEAclubin, UrOksen, Blebeijien, Pilen, Elramin, NMKSV:n ja PerSen jäseniltä, mitä he oikein puuhailevat. Visiiri 4 / 2021 (3.9.) visiirilehti.fi TURUN YLIOPPILASLEHTI Tylkkärissä on Samuli Tikkasen essee ainejärjestöjen pakottavista perinteistä: ryyppäämisestä ja örveltämisestä. ”Koronaviruksen aiheuttama kulttuurinen repeämä on synnyttänyt erinomaisen hetken ainejärjestöjen uudistamiselle oikeasti jäsentensä näköisiksi”, Tikkanen kirjoittaa. Tylkkäri 4 / 2021 (3.9.) tylkkari.fi MUUTAKIN sisältöä on. JYVÄSKYLÄN YLIOPPILASLEHTI Jylkkärissä käsitellään muun muassa edustajistovaaleja. Päätoimittaja Oona Komonen kirjoitti henkilöjutun laulajanäyttelijä Aaro Airolasta. Jylkkäri 6 / 2021 (27.9.) jylkkari.fi LAPIN YLIOPPILASLEHDEN uusin numero käsittelee toivoa. Tuorein numero syntyi kahden päätoimittajan, Inka Komosen ja Lotta Lautalan voimalla. Päätös Lapin ylioppilaslehden tulevaisuudesta tehdään vuoden loppuun mennessä. Lapin ylioppilaslehti 4 / 2021 (1.10.) lapinylioppilaslehti.fi @OJ Ylioppilaslehden paras puoli on, että sen rinnalla Student bladet vaikuttaa laatu julkaisulta. @OJ Miksen ole saanut uusinta Ylioppilaslehteä kotiin? @1 Piristävä aloitus, yleensä täällä kysytään aina miten saa peruttua lehden tulemisen. @3 En mäkään. Ehkä siitä on tullut vain nettilehti. @4 Mulle tuli kyllä kotiin [Thinking face] @4 Vein kyllä jo paperin keräykseen [Smiling Face With Open Mouth and Smiling Eyes] @5 Tuohan on vaan posi tiivista @6 Posti. @9 Käy sisussa antaa lupa lehden lähettämiseksi kotiin. @EljasVerve kas, ylioppilas lehti tarjoilee jälleen usko mattomia palleroita! hyvä! [UpsideDown Face] @TeemuPalkki Tiede ja kulttuuriministeri Kurviselle kaikki ovat arvotto mia! Lue, ketä hän ei pelkää ja kuka on lahjonut häntä Isossa kyrössä – ja ennen kaikkea katso kuva! @HuttunenJyri En oo seurannut Ylkkäriä vuosiin, mutta onhan tää siis Pahka sikatyylinen juttu, jossa toi mittaja on keksinyt kysymys ten lisäksi myös vastaukset? @JanneVikman Oli kyllä paras koskaan! Ekaa teeman artikkelia haukuin, nyt oli todella jees! [Flexed Biceps] @mikkoaarnio Hyvin veti Kurvinen! [Smiling Face With Open Mouth and Smi ling Eyes] @miia_riihimaki Tämä taitaa olla paras lukemani juttu asunnottomuudesta. Kiitos @ylioppilaslehti. @MiaLaiho @SYL_FIN @Ylioppilaslehti Kysely tunnilla ministeri Saarikko hehkuttaa #opinto tuki tulo rajojen nos toa työllisyys toimena. Mutta tämä toimi on vain vuodeksi! Miksi tämä #hallitus rankai see #opiskelija työnteosta? Miksi tulorajaa ei koroteta pysyvästi? Se ei olisi keneltä kään pois. @TommiPyykkonen Viisauden määrä, joka Amanda Palon esseestä välittyy, on voinut syntyä vain sellaisessa ihmiselämän marginaalissa, jollaiseen ihmiset voivat joutua vain vasten tahtoaan. Olkoon kaikki voima hänen kanssaan tulevaisuudessa. @SaaraHyrkko Vakuutusten evääminen mielenterveyspalveluiden käytön takia on ankea esimerkki mielenterveyden häiriöihin liittyvistä ennakko luuloista. Kiitos @Ylioppilas lehti että nostatte aiheen esiin. Jätin asiasta keväällä myös kirjallisen kysymyksen. JULKISTA KESKUSTELUA MUUT YLIOPPILASLEHDET NÄIN SAAT YLKKÄRIN KOTIISI YLIOPPILASLEHTI 5 / 2021 Y#5 KIITOKSET Aino Pekkarinen, Kimmo Penninkilampi, Sofia Prami, Emma Sarpaniemi, Susanne Salmi, Robert Sundman & Juha Ylijurva. OIKAISUT Ylioppilaslehden 4 / 2021 Vakuuttamattomatjutussa oli väärä titteli. Klaus Rantaan viitattiin ylilääkärinä. Hän on nuoriso psykiatrian dosentti. Ylioppilas lehdessä 4 / 2021 oli virheellistä tietoa Ylioppilas lehden ilmestymisestä. Toisin kuin lehdessä luki, tämä numero ei ilmesty 3.10.2021 vaan 15.10.2021.
T O U K O H U J A N E N 5 PÄÄKIRJOITUKSESSA LYÖDÄÄN RAAMATULLA PÄÄHÄN. ALAPÄÄ KIRJOITUKSESSA KYSYTÄÄN, OLISIKO JO AIKA KUULLA ARKTISTA AVUNHUUTOA. 6 YLIOPISTO UNOHTI KERTOA YLIOPPILASLEHDELLE, MITEN OPISKELIJA SAA YLIOPPILASLEHDEN SISU-AIKANA. 8–9 SYL HALUAA VAINOA PAKENEVILLE OPISKELIJOILLE STIPENDI-OHJELMAN, MINISTERIÖ SELVITTÄÄ. 10–12 HALLITUS NOSTI OPINTOTUEN TULORAJOJA, JOTTA YHÄ USEAMPI VOI MENNÄ TÖIHIN HESEEN. 12–15 HUMANISTISELLA TIEDEKUNNALLA EI OLE VARAA PALKATA OPETTAJIA, MUSIIKKITIETEELLÄ EI EDES PROFESSORIA. 16–17 ROOSA SAVO MUISTUTTAA KOLUMNISSAAN YLI OPISTOJEN TUKI HENKILÖSTÖN TÄRKEYDESTÄ. 18–19 JUHO KÄHKÖNEN KERTOO UUDESSA ARKTISEN KIRJEENVAIHTAJAN JUTTUSARJASSA POHJOISEN NUORTEN KUULUMISIA. 20–33 TUIJA SILTAMÄKI JA TOUKO HUJANEN VIETTIVÄT KIRKKOVUOTTA JA JOIVAT LITROITTAIN KAHVIA. 34–39 WILMA RUOHISTO JA HENRIETTA SOININEN TAPASIVAT KANSAINVÄLISIÄ OPISKELIJOITA, JOTKA HALUAISIVAT JÄÄDÄ SUOMEEN. 40–45 JUHO KANKAANPÄÄ JA JOEL KARPPANEN KÄVIVÄT PARVILLA JA PIKKUYKSIÖISSÄ SELVITTÄMÄSSÄ, MITEN NUORET AIKUISET HALUAVAT ASUA. 46–47 JOHANNES ROVIOMAA KYSYI JUHO KUOSMASELTA, MIKSEI HYTTI NRO 6:TTA KUVATTU STUDIOSSA. 48–51 YLIOPPILASLEHDEN TYÖRYHMÄ KERTOO, MITEN TÄHDET ASETTUVAT KAIKKIEN AIKOJEN KIRJASYKSYNÄ. 52–53 JYRKI LEHTOLA PUHUU ESSEESSÄÄN ULKONÄÖSTÄ, IKÄVÄ KYLLÄ MYÖS OMASTAAN. 54–55 POSTIA SAA SUOMEN UUSI INFLUENSSERILUPAUS SANNA MARIN. TOP 10:SSÄ LISTASIMME NAISEN PARHAAT PAIKAT RAAMATUSSA. KULTTUURISOTA KIRJEENVAIHTAJA ON NYT SOBER CURIOUS. 56–57 ASIATTOMIA KYSYMYKSIÄ KYSYTTIIN ATTE HARJANTEELTA. Lauttasaaren kirkko on ollut viime elokuusta asti väistötiloissa. TÄSSÄ LEHDESSÄ
8 YLIOPPILASLEHTI 5 / 2021 IITISEN vuotta sitten Hector Ulloa oli VäliAmerikassa sijaitsevan Hondurasin opiskelija liikkeen edustaja ja oikeus tieteiden opiskelijoiden yhdistyksen varapuheen johtaja. Hän osallistui opiskelijoiden demokratiaa puolustaviin mielenosoituksiin ja esiintyi julkisuudessa opiskelijaliikkeen edustajana. Ulloa kertoo saaneensa tappouhkauksia ja poliisin etsineen häntä yliopiston kampukselle tehdyssä ratsiassa. Ulloa pääsi Norjaan turvaan ja opiskelemaan Students at Risk -ohjelman kautta. Nykyään Ulloa on puheenjohtajana saihjärjestössä, joka on opiskelijoiden ja tutkijoiden kansainvälinen tukijärjestö Norjassa. Juuri saih on alun perin lobannut idean Students at Risk -ohjelmasta maan hallitukselle yhdessä Norjan opiskelijajärjestön kanssa. Valko-Venäjän ja Afganistanin tapahtumat ovat herättäneet yliopistoyhteisön miettimään, miten vainoa kohtaavia opiskelijoita voisi auttaa ja voisiko vastaava ohjelma toimia myös Suomessa. Suomen ylioppilaskuntien liitto syl on ajanut hanketta ja käynyt asiasta keskusteluja muun muassa opetusja kulttuuriministeriön kanssa. Asia on noussut esille myös eduskunnassa, jossa vihreiden kansanedustaja Mari Holopainen esitti hallitukselle kirjallisen kysymyksen afganistanilaisten opiskelijoiden tukemisesta. Nyt opetusja kulttuuriministeriö selvittää, millaisia mahdollisuuksia Suomella olisi auttaa kriisejä ja vainoa pakenevia korkeakouluopiskelijoita sekä myös tutkijoita ja muuta henkilökuntaa. SYL:N kansainvälisten asioiden asian tuntija Yuri Birjulin kertoo, että tavoitteena on saada käyttöön ohjelma, johon voisi hakea opiskelijoita mistä tahansa maasta. Esimerkiksi Norjaan on tullut Students at Risk -ohjelman kautta opiskelijoita muun muassa Nicaraguasta, Sambiasta ja ValkoVenäjältä. ”Tämä olisi yksi väylä lisää sille, että edistettäisiin ihmisoikeuksia, saataisiin Suomeen huippuosaajia maailmalta, tiivistettyä yhteyksiä eri maihin ja tuettua opiskelijaliikkuvuutta.” Birjulinin mukaan ohjelman avulla Suomi pystyisi tekemään myös kehitysyhteistyötä, joka perustuisi tasavertaisiin yhteyksiin globaalin etelän maiden kanssa. Tällaista kehitysyhteistyötä on korostettu myös Suomen Afrikka-strategiassa. Korkeakoulupolitiikan vastuualueen johtaja Birgitta Vuorinen opetusja kulttuuriministeriöstä pitää tärkeänä, että opiskelumahdollisuuksien ja mahdollisten stipendien lisäksi selvitetään, miten opiskelijoita voitaisiin tukea myös maahantuloon ja työllistymiseen liittyvissä kysymyksissä. Suomessa toimivat jo kansainväliset Scholars at Risk ja Scholar Rescue Fund -ohjelmat, joiden kautta Suomeen on tullut muutamia vainoa pakenevia tutkijoita. NORJASSA hallitus vastaa ohjelmasta ja rahoittaa sitä. Ohjelmalla on useita yhteistyötahoja, jotka voivat ehdottaa opiskelijoita ohjelmaan. Sellaisia ovat esimerkiksi Ulloan johtama saih, Norjan suurlähetystöt ja ihmisoikeusjärjestö Amnesty. Ulloan mukaan usein jokin paikallinen opiskelijajärjestö ottaa yhteyttä saihiin ja kertoo vainoa kohtaavasta opiskelija-aktiivista. saih pyytää opiskelijaa lähettämään todisteet opinnoista ja vainosta. Vainoa ja riskejä arvioidaan yksilöllisesti, mutta usein kyse on siitä, että opiskelija on erotettu yliopistosta tai hän ei kykene jatkamaan opintoja aktivisminsa takia. Joku on saattanut esimerkiksi pyörittää järjestölehteä tai olla aktiivinen sosiaalisessa mediassa, minkä takia heitä syytetään rikoksista. ”Ohjelman tarkoituksena on tarjota turvallinen paikka, jossa suorittaa opinnot loppuun”, Ulloa sanoo. saih arvioi tiedot, ja jos opiskelija täyttää valintakriteerit, tiedot välitetään ohjelmasta V SAVE OUR STUDIES
9 YLIOPISTOSTA vastaavalle taholle, joka arvioi tiedot uudelleen ja välittää ne yliopistoille. Sen jälkeen yliopistot ehdottavat opiskelijalle sopivaa tutkinto-ohjelmaa. Ne ovat lähes aina maisteritutkintoja, koska englanninkielisiä kandiohjelmia on Norjassa hyvin vähän. Opiskelija saa tarjouksen opiskelupaikasta ja jos hän hyväksyy sen, hän käy läpi tavallisen viisuminhakuprosessin. Kansainvälisillä opiskelijoilla on oltava riittävästi rahaa, jotta he pystyvät maksamaan elämisen Norjassa. Viisumia varten Norjan maahanmuuttovirasto vaatii, että opiskelijalla on käytössä vähintään 12?353 kruunua (noin 1?200 euroa) kuukaudessa. Stipendiohjelmaan valitut saavat kuukausittain tämän minimisumman verran valtion tukea, jotta he saavat viisumin ja pystyvät maksamaan muun muassa asunnon ja ruoan. VALMISTUMISEN jälkeen osa palaa kotimaihinsa. Kaikki eivät kuitenkaan pysty, koska he saattavat olla edelleen vaarassa esimerkiksi keskeneräisten oikeudenkäyntien takia. Moni myös jatkaa itselleen tärkeiden asioiden edistämistä tavalla tai toisella. Yksi ohjelman tunnetuin osallistuja on zimbabwelainen Joana Mamombe . Norjassa tehdyn tutkinnon jälkeen hän palasi Zimbabween, jossa hänet valittiin maan parlamenttiin oppositiopuolue Movement for Democratic Changen edustajana. Hän on parlamentin nuorin edustaja. Mamomben tarina kuvaa kuitenkin myös poliittisen toiminnan varjopuolta. Viime vuonna Mamombe ja kaksi muuta naisoppositiojohtajaa kidnapattiin ja vietiin kidutettaviksi. Tekijöiksi epäiltiin valtion turvallisuusjoukkojen jäseniä. Tapauksesta kirjoittivat muun muassa Amnesty ja useat kansainväliset mediat. Ulloa kertoo, ettei ohjelman tarkoituksena ole luoda erikoispalveluja tai mahdollistaa maahanmuuton säännöissä joustaminen. Siksi opiskelijat hankkivat viisuminsa samalla tavalla ja käyttävät samoja tukipalveluita kuin muutkin kansainväliset opiskelijat. Suurimmaksi osaksi kokemukset opiskelijoista ovat olleet myönteisiä. Ulloa kertoo kuitenkin kuulleensa, että yliopistoilla on ollut vaikeuksia traumatisoituneiden ja psyykkisesti oireilevien opiskelijoiden kanssa. Nykyään ohjelman uusia opiskelijoita pyritään alusta asti neuvomaan siinä, mistä he saavat apua mielenterveysongelmiin. ULLOA on huolissaan siitä, että pandemiaa on käytetty tekosyynä rajoittaa demokraattisia oikeuksia. Erityisesti opiskelijat ovat usein demokraattisten kamppailujen eturintamassa. ”Kun demokraattinen maailma ottaa takapakkia, yhä useampi opiskelija on vaarassa aktivismin takia. Siksi tällaisia ohjelmia tarvitaan kansainvälisesti.” Tähän mennessä norjalaisiin yliopistoihin on ohjelman kautta tullut noin 60 opiskelijaa. Tulijoita olisi enemmänkin. ”Meille on hakenut opiskelijoita, jotka puhuvat vain ranskaa tai espanjaa eivätkä he pääse Norjaan kielitaidon takia. Ehkä he voisivat hakea muualle, jos ohjelma leviäisi.” Mahdollisuus siihen voi olla tulevaisuudessa olemassa. Suomen lisäksi Tanskan opiskelijajärjestö on lobannut ohjelmaa maahan. Tänä vuonna myös Saksa otti vastaavan ohjelman käyttöön, toisena maana maailmassa. • SONJA PARKKINEN SYL toivoo, että Suomessa otettaisiin käyttöön stipendi ohjema, jonka kautta vainoa ja kriisejä pakenevat yliopisto opiskelijat voisivat tulla Suomeen opiskelemaan. Vastaava ohjelma on ollut Norjassa käytössä jo usean vuoden ajan. K U V A : S H U T T E R S T O C K SAVE OUR STUDIES
10 YLIOPPILASLEHTI 5 / 2021 PISKELIJAT saavat tienata ensi vuonna hieman aiempaa enemmän, kun opintotuen tulorajoja nostetaan määräaikaisesti vuoden 2022 ajaksi. Hallituspuolueet päättivät asiasta syyskuun alkupuolella järjestetyssä budjettiriihessä. Tulorajat nousevat alustavan arvion mukaan noin 20–25 prosenttia. Tällä hetkellä yhdeksän kuukautta tukia nostava saa tienata noin 12?500 euroa menettämättä opintotukia. Viidenneksen lisäyksellä opiskelija saisi tienata noin 15?000 euroa. Muutoksella etsitään helpotusta esimerkiksi palvelu alaa vaivaavaan työvoimapulaan. Samalla sen toivotaan helpottavan opiskelijoiden taloudellista tilannetta. BUDJETTIRIIHEN päätöstä mukana valmistelemassa ollut valtiosihteeri Jukka Ihanus (kesk.) kertoo, että hallituspuolueiden välille nousi keskustelua siitä, pitäisikö toimen olla määräaikainen vai pysyvä. Määräaikaisuuden valintaan vaikutti se, ettei tulorajojen noston vaikutuksia esimerkiksi opintojen etenemiseen tai asumistukeen vielä tiedetä. ”Vuoden määräaikaisuus mahdollistaa tarkemman analyysin.” Valtiovarainministeriön alustavan selvityksen mukaan tulorajojen nosto 25 prosentilla lisäisi työllisyyttä 1?800 hengellä – olettaen, että opinnot eivät hidastu. YLIOPPILASLEHTI kysyi tammikuussa poliittisilta nuorisojärjestöiltä kantaa tulorajojen nostoon. Suurin osa järjestöistä toivoi vähintään 50 prosentin korotusta. syl on samoilla linjoilla, kertoo syl:n sosiaali politiikan asiantuntija Sakari Tuomisto . ”Tulorajojen korotus on hyvä asia. Määräaikaisuus on kuitenkin vain hetkellinen kädenojennus. Me toivomme, että opintotukea kehitettäisiin pitkäjänteisemmin, ei näin tempoilevasti.” Tuomiston mukaan tulorajojen korottamisessa on otettava huomioon, että se koskee lopulta vain pientä osaa opiskelijoista. ”Tämä koskee vain sellaisia opiskelijoita, joilla on kohtuullisesti palkkatuloja. Heitä, jotka liikkuvat siinä tulorajojen kynnyksellä ja jotka pystyisivät tekemään lisää töitä.” NEUVOTTELEVA virkamies Virpi Hiltunen opetusja kulttuuriministeriöstä kertoo, että päätös tulorajojen korotuksen prosenttiosuudesta on loppupeleissä poliittinen. Hiltusen mukaan kovin korkea tuloraja ei vastaa tulorajojen tarkoitusta. Opiskelijoille halutaan antaa mahdollisuus työskennellä, mutta viestittää, että opiskelijan päätyö on opiskelu. ”Onko tarkoituksenmukaista mahdollistaa melkeinpä kokoaikaisille työssäkäyville tulonsiirtoja? Ei ole mahdollista sekä opiskella että työskennellä päätoimisesti.” PALKANSAAJIEN TUTKIMUSLAITOKSEN vuonna 2019 tekemän raportin mukaan opintotuen tulorajojen reilu korotus olisi taloudellisesti järkevää. Raportissa otettiin esimerkki, jossa yhdeksän kuu kauden tuloraja nostettaisiin nykyisestä noin 12?000 eurosta 18?000 euroon. Kirjoittajat arvioivat, että tämä toisi valtion kassaan lähes 6 miljoonan lisätulot ja opiskelijan taskuun keskimäärin 600 euroa lisää kuu kaudessa. Raporttia oli tekemässä Tuomas Kosonen , joka on nykyään Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen tutkimusprofessori. Kosonen arvioi, että tulorajojen määräaikaisen nostamisen vaikutus työvoimapulan helpottamiseksi jää pieneksi. Olisiko tulorajoja pitänyt korottaa enemmän? ”Opiskelijoiden näkökulmasta olisi järkevämpää nostaa pidemmäksi aikaa ja enemmän”, Kosonen sanoo. Työllisyyden parantamisen kannalta se ei välttämättä olisi yhtä viisasta. Kososen mukaan tämänkaltaiset ”pikatyöllisyyskeinot” eivät aina perustu tarkkaan tutkimukseen. Taloutta kannattaisi suunnitella pitkäjänteisemmin. • ROOSA SAVO OPINTOTUEN TULO RAJOJEN NOUSULLA HALUTAAN HELPOTTAA TYÖVOIMAPULAA JA OPISKELIJOIDEN RAHA TILANNETTA O
SYL olisi toivonut tulo rajojen noston olevan pysyvä muutos eikä vuoden määräaikaisuus. 11 YLIOPISTOSTA K U V A : S H U T T E R S T O C K
12 YLIOPPILASLEHTI 5 / 2021 HU MA NI ST IE N HÄ TÄ HUMANISTINEN TIEDEKUNTA EI VOI REKRYTOIDA RIITTÄVÄSTI UUTTA HENKILÖKUNTAA. HE LS IN GI N YL IO PI ST ON HU MA NI ST IN EN TI ED E KU NT A JO UT UI VU ON NA 20 16 KO VI EN LE IK KA US TE N KO HT EE KS I. TÄ NÄ SY KS YN Ä PÄ ÄT ET ÄÄ N AL US TA VA ST I, MI TE N JA MI TÄ OP ET US TA VÄ HE NN ET ÄÄ N. ER IT YI SE N AH TA AL LA ON MU SI IK KI TI ED E. Opiskelijoiden arjessa humanistisen tiedekunnan heikko talous tilanne näkyy niin, että opetusta on entistä vähemmän. ELSINGIN yliopiston humanistisen tiedekunnan koulutusohjelmien ja opintosuuntien tulevaisuutta tarkastellaan tänä syksynä. Pitkään jatkuneet talousvaikeudet ovat johtaneet tilanteeseen, jossa opetuksen määrä on vähentynyt ja henkilöstöä on voitu rekrytoida vähemmän kuin tarvittaisiin. Tiedekunta on opiskelijamäärältään Helsingin yliopiston suurin ja oppialarakenteeltaan Suomen laajin humanistinen tiedekunta. Tällä hetkellä tiedekunnassa toimii kuusi kandiohjelmaa ja 13 maisteriohjelmaa, joiden sisällä yksittäisiä opintosuuntia on kymmeniä. Lisäksi tiedekunta on mukana kolmessa maisteriohjelmassa, joiden vetovastuu on muissa tiedekunnissa. Monet aloista ovat hyvin pieniä ja siksi haavoittuvaisia muutoksille henkilöstörakenteessa. HEIKON taloustilanteen taustalla ovat vuoden 2016 koulutusleikkaukset, joista Helsingin yliopisto kärsi enemmän suhteessa muihin yliopistoihin. Yliopisto menetti vuotuisesta budjetistaan 100 miljoonaa euroa. Leikkausten takia myös suoraan tiedekunnille suuntautuva raha väheni. Kun humanistisen tiedekunnan perusrahoitus vuonna 2015 oli 31,7 miljoonaa euroa, on määrä vuonna 2021 enää vain 23,9 miljoonaa. Tällä hetkellä tiedekunnan tulos on jäämässä alijäämäiseksi, eikä ylimääräistä rahaa vajeen paikkaamiseksi ole. Samalla kun tiedekunnan rahoitus on vähentynyt, on sen vastuulle tullut uusia tehtäviä, kuten Aleksanteri-instituutin toiminnasta vastaaminen. Se on kiristänyt tiukkaa taloustilannetta entisestään. Tilannetta ei helpota myöskään korkeakoulujen nykyinen rahoitusmalli. Valtion myöntämän rahoituksen määrä perustuu muun muassa tutkintojen määrään ja sen lisäksi tavoiteajassa suoritettujen tutkintojen määrään. Helsingin yliopistossa valmistuvia ja tavoiteajassa valmistuvia opiskelijoita on suhteessa vähemmän kuin muissa yliopistoissa. Budjetista ylivoimaisesti suurin osa menee henkilöstön palkkoihin. Keväällä mediassa puhutti taiteiden opetuksen henkilöstövaje. Ongelma on kuitenkin laajempi ja ulottuu koko tiedekuntaan. Eläkkeelle lähteneiden tilalle ei kaikissa oppiaineissa ole pystytty palkkaamaan uusia opettajia. Myös koko yliopistossa tuntiopetusta on vähennetty tälle lukuvuodelle. Taiteiden tutkimuksen ohjelman lisäksi henkilöstövajeesta kärsitään muun muassa pienissä kielissä. Kääntämisen maisteriohjelman käännösteknologian opintosuuntaan ei voitu ottaa uusia opiskelijoita, koska ohjelmaan ei ollut saatavilla riittävästi opettajia. ”Tulevana lukukautena olemme varautuneet 5–10 uuteen rekrytointiin. Tiedekunnan talous on alijäämäinen ja rekrytointi vaikeaa. Ei voi rekrytoida, jos ei ole rahaa, jolla maksaa palkkaa”, sanoo humanistisen tiedekunnan dekaani Pirjo Hiidenmaa . Käytännössä henkilöstövaje tarkoittaa opetuksen määrän vähentämistä. Opiskelijan arjessa se näkyy supistuneena kurssitarjontana. Opiskelijoiden keskuudessa tilanne herättää huolta. ”Resurssien vähyys on johtanut kurssien yhdistämiseen ja kurssitarjonnan pienenemiseen. Monet opiskelijat kokevat, että tämän H
13 YLIOPISTOSTA vuoksi tutkinnot eivät tarjoa tarvittavan syvällistä asiantuntemusta”, kertoo humanistisen tiedekunnan opiskelijajärjestön Humanisticumin opintovastaava Eveliina Weidenbacher . ”Mikään kokonainen kanditai maisteriohjelma ei ole aivan katastrofaalisessa tilanteessa, mutta ohjelmien sisällä saattaa olla opintosuunta tai -suuntia, joihin ei ole saatavilla riittävästi opetusvoimaa”, Hiidenmaa sanoo. Henkilöstön riittävyyden kannalta paremmin menee esimerkiksi historian ja filosofian ohjelmilla, sukupuolentutkimuksen maisteriohjelmalla sekä niillä aloilla, joilla on täydentävällä rahalla palkattuja tutkijoita lisäämässä opetusta. TULEVAN opetussuunnitelma kauden valmistelu on jo alkanut. Ensi vuoden alussa aletaan laatia opetussuunnitelmaa kaudeksi 2023– 2026. Sitä varten päätöksiä tehdään jo tämän vuoden syys–lokakuun aikana. Selvää on, että muutoksia opetuksen rakenteisiin ja muotoihin on tulossa. Tiedekunnan ilmoittama opetusmäärä oli tänä vuonna noin 30 000 tuntia, siinä missä aiemmin luku on ollut noin 45 000 tuntia. ”Säästö on siis jo tullut, sillä meiltä on hävinnyt 15?000 työtunnin verran työvoimaa. Tarkastelemme nyt, miten pystymme vähentyneellä opetusmäärällä tarjoamaan tutkinnot niin, että ne vastaavat sitä, mitä opiskelijoille yliopistoon hakiessa on luvattu”, Hiidenmaa kertoo. Hiidenmaan mukaan kanditai maisteriohjelmien yhdistäminen säästötoimeenpiteenä ei tällä hetkellä näytä kovin todennäköiseltä. Sen sijaan keskustelua käydään siitä, onko kaikista opintosuunnista mahdollista tarjota opetusta vai pitäisikö opintosuuntia yhdistää, ja tarjotaanko kaikista opintosuunnista sekä kandiettä maisteriopintoja vai esimerkiksi vain maisteriopintoja. Käytännössä tämä tarkoittaisi, että yhden koulutusohjelman sisällä opetettavia aineita saattaa jatkossa olla vähemmän, esimerkiksi kulttuurien tutkimuksen kandi ohjelmassa opiskeltavia aineita ovat tällä hetkellä taidehistoria, alueja kulttuuritutkimus, Aasian tutkimus, arkeologia, kansatiede, folkloristiikka, uskonto tiede sekä Lähi-idän ja islamin tutkimus. ”Kysymme, pystymmekö kaikissa aineissa sitoutumaan siihen, että opetusta saadaan. Ei ole vaihtoehto laskea rimaa ja sanoa opiskelijoille, että tehkää vain kirjatenttejä.”, Hiidenmaa sanoo. Lisäksi keskustelua käydään tutkintovaatimusten laajuudesta sekä opetuksen järjestämisen tavoista, kuten siitä, tarjotaanko maisterivaiheen syventäviä opintoja 95:n vai vain 60 opintopisteen verran. Niin ikään pohditaan, opetetaanko eri opintosuuntien kursseilla samankaltaisia sisältöjä, ja voisiko sellaisia opintoja yhdistää yhteisiksi kursseiksi. Hiidenmaan mukaan sellaisia ovat esimerkiksi monien kielten aineistoja menetelmäopinnot: ”Meidän opetusryhmämme ovat nykyisellään hyvin pieniä, ja koulutusohjelmia on paljon. Oppiaineiden välisen yhteistyön lisääminen ei tarkoita, että koko tiedekunta pannaan massakursseille.” OPISKELIJOIDEN keskuudessa tunnelmat tiedekunnan tilanteen ja tulevaisuuden suhteen ovat synkät. Oman asiantuntijuuden lisäksi huolta herättää alojen tulevaisuus. ”Pelkään, että alat ajetaan sivuaineiksi, minkä jälkeen niiden lakkauttaminen on helpompaa”, Humanisticumin varapuheenjohtaja Etta Melander sanoo. Viime keväänä Humanisticum teetti opiskelijoille opintokyselyn. Vastauksia saatiin yhteensä 290, ja edustettuina olivat kaikki aineet. Kyselyssä opetuksen laatuun oltiin pääosin todella tyytyväisiä, mutta puolet koki, että kontaktiopetusta on liian vähän. Lähes kolmasosa vastaajista harkitsi korkeakoulun vaihtamista ja toinen kolmasosa tiedekunnan vaihtamista. Noin kolmasosa vaihtamista harkitsevista opiskelijoista kertoi syyksi sen, että he olivat tyytymättömiä opetuksen määrään. ”Monen opiskelijan ääni kertoi siitä, että he jopa katuvat alavalintaansa, sillä opiskelu ja tarjotun sisällön määrä eivät ole vastanneet sitä, mitä hakiessa oli luvattu”, kertoo Weidenbacher. Hiidenmaa muistuttaa lopuksi, että mikään ei ole kuitenkaan lopullista: ”Tällaista keskustelua käydään aina. Kun rahaa tulee lisää, voi olla taas mahdollista avata uudestaan jokin lakkautettu opintosuunta. Nyt täytyy vain tarkastella, miten jakaa työkuorma henkilöstön kesken oikeudenmukaisesti ja tasaisesti.” • VILMA MALMGREN G L A D Y S C A M I L O
14 YLIOPPILASLEHTI 5 / 2021 ELSINGIN yliopiston humanistisen tiedekunnan vaikea taloustilanne näkyy esimerkiksi siinä, että musiikki tieteen opiskelu ja opetus ovat uhattuna. ”Musiikki ja kulttuuri määrittävät ihmisen olemassaoloa olennaisesti. On kohtuutonta, että näin kokonaisvaltainen alue on ahtaalla”, sanoo Helsingin yliopiston musiikkitieteen yliopistonlehtori, dosentti Juha Torvinen . Musiikkitiede on laaja tutkimuksen alue. Esimerkiksi musiikki psykologian avulla voidaan selvittää musiikin vaikutuksia ihmisen hyvinvointiin. Aivotutkimuksen perusteella puolestaan tiedetään, että taide muodoista musiikki vaikuttaa aivoihin erityisen vahvasti. Helsingin yliopiston musiikkitiede on osa vuonna 2017 perustettua taiteiden tutkimuksen ohjelmaa. Suomalaisella musiikkitieteellä on kuitenkin pitkät perinteet 1800-luvun lopulta lähtien. KUN nykyiset taiteiden tutkimuksen koulutusohjelmat aloittivat vuonna 2017, taiteiden tutkimuksen osastolla oli 15 työ suhteista opettajaa. Alkuvuodesta 2021 määrä oli pudonnut kymmeneen. Musiikkitieteeseen henkilöstövähennys on osunut pahasti, sillä aikaisemmasta kahden professorin, kahden yliopistonlehtorin, yhden jaetun lehtoraatin ja yhden amanuenssin kokonaisuudesta oli syyskuussa 2021 jäljellä enää yksi vakituinen ja yksi määrä aikainen lehtori – Juha Torvinen. (Pitkään musiikkitieteessä työskennellyt yliopistonlehtori Kai Lassfolk menehtyi syyskuun lopussa.) Lisäksi musiikkitieteessä työskentelee tällä hetkellä apulais professorina Susanna Välimäki , mutta hänen työtehtävänsä ovat paljolti myös muussa taiteiden tutkimuksessa. ”Oma professori puuttuu, ja professuuri on jokaisen tieteenalan identiteetille olennainen”, Torvinen sanoo. Vielä vuonna 2015 musiikkitieteellä oli oma amanuenssi. Hänen työtehtävänsä ovat sittemmin siirtyneet opetushenkilökunnalle. Tällä hetkellä musiikkitiede on Helsingin yliopiston taiteiden tutkimuksen osaston ainoa opintosuunta, jolla ei ole omaa professoria. Musiikkitieteen professori Eero Tarasti eläköityi vuonna 2016, etnomusikologian ja musiikkitieteen professori Pirkko Moisala puolestaan vuonna 2018. Professuurin puuttuminen on erikoista myös siksi, että musiikkitiede on suosittu pääopintosuunta taiteiden tutkimuksen opiskelijoiden keskuudessa. Taiteiden tutkimuksen kandiohjelmaan otetaan joka vuosi sisään noin 50 opiskelijaa. He valitsevat pääopintosuuntansa viidestä vaihtoehdosta (elokuvaja tv-tutkimus, estetiikka, musiikkitiede, teatteritiede ja yleinen kirjallisuustiede) ensimmäisten opiskeluvuosien aikana. ”Laskennallinen osuus on tasaisesti noin kymmenen opiskelijaa opintosuuntaa kohden. Esimerkiksi viime keväänä musiikkitieteen ilmoitti valitsevansa huomattavasti suurempi osuus opiskelijoista”, Torvinen sanoo. ELÄKKEELLÄ oleva professori Pirkko Moisala sanoo, että musiikkitieteen näivettäminen on omaa luokkaansa. ”Resurssipula koskee toki kaikkia humanistisia aloja. Esimerkiksi elokuvatutkimus toimii yhden professorin voimin, ja uusi rekrytointikielto uhkaa kaikkia vapautuvia toimia.” Resurssipulasta huolimatta humanistiseen tiedekuntaan on palkattu myös uutta henkilökuntaa. ”Samoihin aikoihin, kun musiikkitieteen opetustoimia ei laitettu avoimiksi, tiedekunnalla oli varaa palkata muun muassa lukuisia digitaalisen kulttuurin asiantuntijoita. Vielä kolme vuotta sitten minulle vakuutettiin, että MUSIIKKITIETEEN KOHTALO ON OLLUT PITKÄÄN VAAKALAUDALLA HELSINGIN YLI OPISTOSSA Musiikkitieteen opettajien työ määrä on ollut jo vuosia liian suuri henkilöstön vähentymisen takia. H
15 YLIOPISTOSTA musiikkitieteeseen jäisi kaksi professoria ja kaksi lehtoria”, Moisala sanoo. Moisalan mukaan aikaisemmalla henkilöstöllä on tehty hyvää tulosta opinnäytteiden ja julkaisujen muodossa. Tulokset ovat pysyneet hyvinä myös resurssipulan vuosina. Viime vuosina musiikkitieteeltä julkaistujen väitösten tavoitemäärät ovat ylittyneet. Vuonna 2019 väitöksiä tuli viisi, kun vuosittainen tavoite on kaksi väitöstä. Dosentti Juha Torvinen arvelee kuitenkin, että pitkällä tähtäimellä työmäärä on pienelle henkilökunnalle liian suuri. ”Toistaiseksi pärjätään. Hyvät opiskelijat motivoivat ja ymmärtävät huolemme. ” OPETUS JA KULTTUURIMINISTERIÖ tarjoaa resurssipulaan lääkkeeksi tiiviimpää yhteistyötä Taideyliopiston kanssa. Sen puolesta ovat puhuneet esimerkiksi Taideyliopiston vararehtori Jaana Erkkilä-Hill ja humanistisen tiedekunnan dekaani Pirjo Hiidenmaa . Taideyliopiston ja Helsingin yliopiston henkilökuntaa yhteistyösuunnitelmat huolestuttavat. Tieteellisellä taiteiden tutkimuksella ja taiteen tekemisellä on kandija maisteritasolla niin vähän yhteisiä opintosisältöjä, että yhteistyön lisääminen nykyistä tiiviimmäksi voisi henkilökunnan mielestä olla tulevaisuuden kannalta huono ratkaisu molemmille. ”Esimerkiksi musiikkitieteen osalta yhteistyötä Taideyliopiston sisältöjen kanssa on tehty jo pitkään sen verran kuin on järkevää”, Torvinen sanoo. Opiskelijat ovat tähänkin saakka voineet suorittaa naapuriyliopistossa sellaisia kursseja, joilla on riittävästi yhtäläisyyksiä omalla laitoksella tapahtuvaan musiikintutkimukseen ja opetukseen. ”Koko tutkintoa ajatellen vain pieni osa kursseista on sellaisia, joita on ylipäätään mielekästä sovittaa yhteen kummankin laitoksen opiskelijoiden kanssa. Arvioisin, että musiikkitieteessä kandidaatintutkinnon 180 opintopisteestä noin kymmenen olisi mielekästä suorittaa Taideyliopiston kanssa yhteistyönä”, Torvinen sanoo. PROFESSORI Pirkko Moisala tuntee kahden laitoksen erot, sillä ennen tiede yliopistoon siirtymistä hän opetti silloisessa Sibeliusakatemiassa, joka on nykyään osa Taideyliopistoa. ”Tiedeyliopistossa opetetaan alusta lähtien tiedon kyseenalaistamista ja tieteellisen tiedon luomisen metodeja, kun taas Taideyliopistossa on olennaista opettaa tietoa traditioista, joiden pohjalta kehittyä taiteilijaksi. Tiedeyliopistoon tulevat opiskelijat haluavat lukea, analysoida ja kirjoittaa, kun taas taideyliopistoon menijät odottavat saavansa tehdä musiikkia”, Moisala vertailee. Jako on karkea, ja Juha Torvinen huomauttaa, etteivät eri intressit välttämättä sulje toisiaan pois. ”Yhteistyö on hyvä asia, jos se ei aiheuta tason laskua. Tässä tapauksessa se vaara on kuitenkin olemassa”, Moisala sanoo. • RIKU LEHTORANTA G L A D Y S C A M I L O
16 YLIOPPILASLEHTI 5 / 2021 MUUTA HENKILÖKUNTAA TARVITSEMME
17 KOLUMNI AMPEREEN yliopisto ilmoitti 13. syyskuuta aloittavansa tukipalveluitaan koskevat yt-neuvottelut. Niiden piirissä on 1?100 ihmistä, ja henkilökuluista halutaan säästää 14 miljoonaa euroa vuosittain. Syynä ovat yliopiston taloudelliset tappiot sen jälkeen, kun Tampereen yliopisto ja Tampereen teknillinen yliopisto yhdistyivät vuonna 2018. Perusrahoituskin vähenee. Yt-uutiset veivät ajatukset vuoteen 2015. Aloitin silloin opinnot Helsingin yliopistossa, joka puolestaan aloitti yt-neuvottelut. Syynä olivat Juha Sipilän hallituksen leikkaukset, ja seurauksena 371 henkilöä joutui lähtemään. Helsingin hovioikeus määräsi yliopiston maksamaan korvauksia monille irtisanotuille. Kritiikkiä on tullut myös siitä, että irtisanomiset tehtiin vuonna 2016 kertarysäyksellä, vaikka määrärahojen leikkaukset tapahtuivat asteittain vuosien 2015–2020 aikana. Viestintä irtisanomisista ei myöskään ollut kovin läpinäkyvää. Myös Tampereella yt-neuvotteluja on kritisoitu raivoisasti. Ilmoitus tuli henkilöstölle puun takaa. Vielä kolme vuotta sitten yliopiston johto kertoi julkisuuteen, että taloustilanne kyllä saadaan kuntoon. Yliopiston konsistorin jäsen, akatemiatutkija Hanna Kuusela puolestaan on kysynyt, miksi yt-neuvotteluita perustellaan viime vuosien alijäämäisyydellä, kun samaan aikaan yliopisto tahkoaa rahaa pääomasijoituksillaan. KUN Tampereen yliopisto ilmoitti yt-neuvotteluista, se kiirehti kertomaan, etteivät ne koske tutkijoita ja opetushenkilökuntaa. Myös hy korosti, että vain 48 irtisanomista koskee opetushenkilökuntaa, loput ”muuta henkilökuntaa”. Painotus hämmentää. On tietysti hienoa, jos tutkijoita tai lehtoreita ei irtisanota, mutta on kummallista, jos yliopistoissa ei nähdä, kuinka suuri rooli tukihenkilöstöllä on. Heidän joukossaan on esimerkiksi hallinnon, henkilöstön, talouden ja opiskelijaja tutkimuspalveluiden osaajia. Näiden ammattilaisten tarkoitus on tukea yliopiston päätehtäviä: tutkimusta ja opetusta. Jos tuki toimii, opettajilla ja tutkijoilla on aikaa keskittyä päätyöhönsä. Esimerkiksi opinto palveluissa autetaan opiskelijoita opintoihin liittyvissä kysymyksissä, tutkimuspalveluissa taas tutkijoita esimerkiksi rahoituksen haussa. Viime vuosina suomalaisten yliopistojen työntekijämäärät ovat laskeneet, ja eniten on vähennetty juuri tukihenkilökuntaa. Helsingin yliopistossa muun kuin opetusja tutkimushenkilöstön määrä on laskenut 660 henkilöllä vuodesta 2012 vuoteen 2020, Tampereen yliopistossa taas 164:llä. Tiedot selviävät opetushallinnon tilastopalvelu Vipusesta. Tampereen ylioppilaskunta totesikin kannanotossaan, että tukipalvelut ovat jo nyt ruuhkautuneet. Opiskelijat turhautuvat, kun ongelmiin ei saa apua. Rehtori Mari Walls myönsi Ylen haastattelussa, että irtisanomisia seurannee ”murrosvaihe”, jolloin tukipalveluiden työtä valuu opettajille ja tutkijoille. HELSINGISSÄ vuoden 2016 tapahtumat eivät todellakaan jääneet vain murrosvaiheeksi tai opiskelijoille näkymättömiin: ne vaikuttivat suoraan opetukseen ja yhteisön ilmapiiriin. Opetushenkilökunta oli silminnähden kuormittunutta. He saivat kontolleen töitä, jotka eivät heille kuuluneet, ja he valmistelivat samalla massiivista Iso Pyörä -tutkintouudistusta. Silloin ei huvittanut mennä luennon jälkeen häiritsemään professoria kysymyksillä. hy keskitti opintoneuvonnan uuteen organisaatioon, ja sanoimme hyvästit tiedekunnan tutuille naamoille. Lähetin myöhemmin salaa viestiä vanhalle koulutussuunnittelijallemme, kun minua heiteltiin ensin tuloksetta neuvojalta toiselle. Tuttuja opintosuunnittelijoita jäätiin kaipaamaan. ”Aiemmin oli henkilö, jolla oli kasvot ja nimi. Yhtäkkiä oli vain ruuhkautunut sähköposti ja toimipiste, joka oli auki tyyliin kaksi tuntia viikossa”, kaverini kuvaili. Tutkimustyön taustalla on iso joukko ”muita”, joiden työ ei välttämättä näy suurelle yleisölle, mutta ilman heitä yliopistot eivät pyörisi. Toivottavasti se tajutaan Tampereella. • ROOSA SAVO Tampereen yliopisto ilmoitti aloittavansa ytneuvottelut. Helsingin yliopistossa muistetaan hyvin, mikä kaikki meni pieleen vuonna 2016. Kahden yliopiston ytneuvotteluita yhdistää se, ketkä joutuivat tuli linjalle: tukihenkilöstö. T H E L E N K O R P A K
18 YLIOPPILASLEHTI 5 / 2021 Arktisella alueella on jo vuosikymmenten ajan ollut väkilukuun suhteutettuna enemmän pahoinvointia kuin muualla maailmassa. Tulevaisuudennäkymien heikentyessä ja elin kustannusten noustessa nuorilla on yhä vähemmän hyvän elämän perusedellytyksiä. Korona pandemia on vaikeuttanut tilannetta entisestään. Tilanne ei ole toivoton, mutta kuten muuallakin, jo valmiiksi heikossa asemassa olevat voivat nyt entistä huonommin. Nuorten taakaksi on kasautunut päihde ongelmia, työttömyyttä ja psyykkistä kuormaa. Yli kahdensadan instituution muodostama arktinen yliopistoverkosto, UArctic, on alun perin perustettu tarjoamaan syrjäisillä alueilla asuville nuorille korkea tasoista koulutusta ja verkostoja. UArctic on yliopisto ilman valtioiden rajoja tai fyysisiä seiniä. Mielikuva arktisesta alueesta saattaa olla, että täällä ei tapahdu paljoa, mutta se ei ole totta. Ihmiset ovat lujatahtoisia ja kansainvälisesti verkostoituneita. Täällä kartan voi hahmottaa niin, että Arktis on kaiken keskellä oleva kansainvälinen alue, joka levittäytyy ympäri maailmaa, ei suinkaan periferia. Olen kasvanut Ivalossa, mikä selittää osaltaan kiinnostusta arktisiin kysymyksiin. Minulla on pohjoisessa kaikki, mitä kaipaan. Ivalo on huomattavan kansainvälinen, minkä takia tuntui luontevalta lähteä opiskelemaan kansainvälisiä suhteita Lapin yliopistoon. Teen väitöskirjaa ilmasto politiikan vaikutuksista arktisen alueen matkailuun. Työskentelen myös EU-hankkeessa, jossa tutkimme arktisen alueen kehityksen oikeudenmukaisuutta. UArcticin opiskelijajäsenenä pääsen edistämään arktisten alueiden nuorten hyvinvointia. Arktisessa yliopistoverkostossa on 1,9 miljoonaa opiskelijaa. Vuosien varrella olen tavannut todella vahvoja ihmisiä, jotka sukkuloivat kansalaisjärjestöissä, tekevät tutkimusta tai osallistuvat aktiivisesti politiikkaan. Tämä on voimistanut halua perehtyä arktisiin teemoihin ja parantaa alueen nuorten hyvinvointia. Pandemian aikana UArctic on pystynyt toimimaan alueilla, joissa on hyvät etäyhteydet. Esimerkiksi Venäjän ja Kanadan pohjoisimmilla alueilla kampukset voivat olla ainoita paikkoja, joissa opiskelijat pääsevät internetiin. Rajoitustoimien takia ovet ovat pysyneet kiinni, ja ihmiset eivät ole päässeet verkkoon eivätkä opiskelemaan. Arktisten nuorten jo olemassa olevien verkostojen rahoitus tulee taata. Monen nuorisoverkoston arvokas työ jää lyhytaikaiseksi, koska valtioiden rajoja ylittävää yhteistyötä on vaikea tehdä ilman riittäviä resursseja. Sama koskee nuoria tutkijoita ja heidän työtään. Esimerkiksi uransa alkuvaiheissa olevien tutkijoiden verkosto tekee rajallisiin resursseihin nähden todella arvokasta työtä. Monella muulla alueella erilaiset maailmantilanteen muutokset heikentävät kansainvälistä yhteistyötä. Arktisen alueen yhteistyö on pystynyt säilyttämään asemansa huolimatta siitä, mihin suuntaan maailma milloinkin lainehtii. Haasteet ovat mittaluokaltaan sellaisia, että kaikkien panosta tarvitaan. Myös arktisten naapuriyliopistojen verkostot ovat tärkeitä. Esimerkiksi Arctic Five -yhteistyö, jossa ovat mukana Lapin, Oulun, Uumajan, Luulajan ja Tromssan yliopistot. Tarvitsemme Nuorten ääni ei vielä kanna arktisella alueella
19 ARKTINEN KIRJEENVAIHTAJA samankaltaisia elementtejä rajat ylittävästä yhteistyöstä, jossa opiskelijoille ja tutkijoille tarjotaan mahdollisuuksia kehittyä. Suomesta UArctic-verkostossa on mukana yliopistoja, ammattikorkeakouluja ja saamelaisalueen koulutus keskus ammatillisena oppilaitoksena. Jatkossa pitäisi pohtia, miten ammatillisten oppilaitosten kansainvälistymistä voitaisiin edistää. Hyvänä esimerkkinä on saamelaisalueen koulutuskeskus, josta on tehty vierailuja eri puolille arktista aluetta. On hienoa, että esimerkiksi poronhoitoa opiskelevat voivat tehdä opiskelijavaihtoja ja jakaa kokemuksiaan. Näen, että on selkeä itseisarvo, että arktista tutkimusta tehdään myös arktisilla alueilla, joissa ihmisillä on arjen, elämän ja elinympäristön kautta syvällisin ymmärrys siitä, mitä alueella tapahtuu. Riippumatta siitä, miten ilmastonmuutoksen hillinnässä onnistutaan, arktinen alue tulee muuttumaan perustavanlaatuisella tavalla. Yhtä lailla on selvää, että elämä arktisella alueella jatkuu. Meidän pitää huolehtia siitä, että tulevilla sukupolvilla on riittävästi hyvinvointia ja täysi kapasiteetti kohdata ennennäkemättömiä haasteita. Tulevaisuuden kuvat eivät saa muuttua painajaisiksi. • Juho Kähkönen Rovaniemellä 20.9.2021 HAASTATELTAVA JUHO KÄHKÖNEN ON LAPIN YLIOPISTON VÄITÖSKIRJATUTKIJA, UARCTICIN HALLITUKSEN OPISKELIJAJÄSEN JA SUOMEN ARKTISEN SEURAN SIHTEERI. AR K T IN EN K I R J E E N V AI H TA J A * * AR K T IN EN K I R J E E N V AI H TA J A * * Y L IOP PILAS L EH TI Y L IOP PILAS L EH TI Teksti JOHANNES ROVIOMAA Kuvitus PAULIINA NYKÄNEN Kuva SAMI VÄLIKANGAS
YLIOPPILASLEHTI 5 / 2021 20 VALITTU KANSA Evankelisluterilaisen kirkon asema horjuu, sanotaan. Yhteis kunta maallistuu, nuoria kiinnostavat enemmän horoskoopit kuin evankeliumi. Miksi? Ylioppilas lehti seurasi kirkkovuotta ensimmäisestä adventista kesän viimeisiin konfirmaatioihin. Sinä aikana koronarajoitukset pakottivat kirkon digiloikkaan ja teologisiin keskusteluihin.
KOTI, USKONTO, ISÄNMAA. 21 Hermannin Diakoniatalolla järjestetään sunnuntaisin Pullakirkko, matalan kynnyksen jumalanpalvelus. Teksti TUIJA SILTAMÄKI Kuvat TOUKO HUJANEN
22 YLIOPPILASLEHTI 5 / 2021 ENAATINTORI on autio ja tyhjä. Värikkäät kojut seisovat surkeina raskaan harmaata taivasta vasten. On sunnuntai 29. marraskuuta, ensimmäinen adventti, kirkkovuoden ensimmäinen päivä ja toinen päivä sen jälkeen, kun pääkaupunkiseudulla ilmoitettiin uusista koronarajoituksista. Maanantaista alkaen kaikki harrastustoiminta sisätiloissa keskeytetään, kaupunkien julkiset tilat suljetaan, yli kymmenen hengen yleisötilaisuudet kielletään. Tänä jouluna ei lauleta kauneimpia joululauluja, ei mennä joulukirkkoon, ei jouluyön messuun, ei ehtoolliselle, ei mihinkään. Tuomiokirkon ovella suntiot sanovat, ettei sisään pääse. Jumalanpalvelus on siirretty verkkoon, täältä saa vain kynttilöitä, joulukalentereita ja karkkia – ja neuvon suunnata Vanhan kirkon puistoon. Siellä lauletaan jumalanpalveluksen jälkeen Hoosianna , virsi numero 1. Kirkkovuosi alkaa ensimmäisestä adventista, koska Raamatun mukaan Jeesus saapui Jerusalemiin ensimmäisenä adventtina. Opetuslapset hakivat hänelle aasin, levittivät tielle oksia ja huusivat ihmisjoukon kanssa hänen edellään ja perässään hoosiannaa. Se on hepreaa ja tarkoittaa auta . Jokaisella adventtisunnuntailla on oma teema: ensimmäisenä nöyryys, toisena Kristuksen paluu, kolmantena katumus ja viimeisenä ilo. Adventti on hiljentymisen aikaa. Siihen kuuluu myös paasto, kuten ennen toista suurta juhlaa, pääsiäistä. ”Tämä on poikkeuksellinen, sotatilan adventtiaika. Vitsaushan meillä on nyt päällämme”, sanoo Risto Välttilä . Välttilä kuuluu tuomiokirkkoseurakuntaan ja on tullut Vanhalle kirkolle naapurinsa Päivikki Peltomaan kanssa. ”On ollut erilaisia adventteja. Nyt on tällainen”, Peltomaa sanoo. Peltomaa on käynyt ensimmäisenä adventtina laulamassa Hoosiannaa ”sata vuotta”, eli ensimmäisen kerran koululaisena 60 tai 70 vuotta sitten, hän arvioi. Yleensä hän käy Tuomiokirkossa. Yhden adventin Peltomaa ja Välttilä viettivät Rotterdamissa merimieskirkossa. ”Minulle on tässä sellainen soundi, että adventit alkavat vähetä. Vielä tämä vuosi, vielä tämä adventti”, Peltomaa sanoo. Hieman ennen yhtätoista kuoro järjestäytyy kirkon portaille. Puistoon vaeltaa lisää ihmisiä toppatakeissa ja maskeissa silmälasit huurussa. Tasan kello yksitoista he laulavat maskit naamalla yhdessä Hoosiannan ja katoavat sitten taas. Matka kohti kärsimystä, kuolemaa ja ylösnousemusta on alkanut. MAANANTAINA ensimmäisen adventin jälkeen toimituksen ovikello soi. On jo pimeää, lunta sataa taivaan täydeltä. Päivikki Peltomaa astuu sisään, istuu sohvalle ja ojentaa kirjeen. Lumihiutaleet sulavat tummalle turkishatulle. Sama toivo minulla on kuin alkuperäisen ker tomuksen ihmisillä. Että maailma pelastuisi. Toivon sanat pitää sanoa, vaikkei toivoa olisi, on joku sanonut. Niitä sanoja käyn kirkossa kuulemassa. Sitten hän katoaa takaisin pimeyteen. ITSENÄISYYSPÄIVÄN jumalan palveluk sessa Munkkiniemen kirkon urkuri siirtyy Fin landiasta virteen 170, Jumala ompi linnamme . Striimiä katsoo 20 ihmistä. Rukoillaan, että poliitikot tekisivät viisaita päätöksiä. Pappi siteeraa Jeremiaan kirjaa. Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. Rainer Falenius lukee raamattu piirissä Raamatun tekstejä ja pohtii niiden merkitystä nyky-kristityille. ”Me kristityt ajattelemme, että se on Jumalan puhetta meille, joten meidän pitäisi ottaa selvää, että mitäs meille tahdotaan sanoa.” S
23 KOTI, USKONTO, ISÄNMAA. ”OLIHAN SE HIRVITTÄVÄN OUTOA” , sanoo Paavalinkirkon suntio Heidi Mäkinen . Ensimmäinen etäjoulu on ohi, kaikki vuoden tärkeimmät juhlat jääneet väliin. Ei ollut konsertteja, ei kirkon täydeltä kuoroja, artisteja tai muitakaan ihmisiä. Se on paitsi outoa, myös huolestuttavaa. Mäkisen mukaan seurakunnalla on suuri merkitys monien alueella asuvien ihmisten hyvinvoinnille. On paljon yksinäisiä ja mielenterveysongelmaisia. Yksinäisyys, toivottomuus ja elämänhallinnan vaikeudet ovat koronan aikana lisääntyneet seurakunnassa. ”Kun ihmisiltä lähtee rutiineja, eivätkä he pääsekään kirkkoon, se lisää pahoinvointia tosi paljon.” LOPPIAISENA joulu loppuu ja arki alkaa. Tai miten sen nyt ottaa. Alun perin joulua vietettiin nykyisen loppiaisen aikoihin, mutta kun joulu 300-luvulla siirrettiin nykyään jouluna tunnetun pakanallisen juhlan tilalle, loppiaisesta tuli itämaan tietäjien juhlapäivä. Uutta testamenttia tulkitaan niin, että silloin tähti johdatti heidät Jeesuksen luokse Betlehemiin. Toinen loppiaisen teema on lähetystyö. Raamatun näkökulmasta joulu ei ole välttämättä ollenkaan oikeassa paikassa. ”Tavallaan siitä ei ole tarkkoja tietoja kellään, milloin mikäkin juttu on tapahtunut”, sanoo Paavalinkirkon pappi Elina Koivisto . Kirkkovuodessa kronologia saa väistyä temaattis-teologisen tarkoituksenmukaisuuden tieltä. Syntymästä kuolemaan on muutama kuukausi ja aikajana muutenkin lennokas. Jeesus syntyi muutaman vuoden ennen Kristusta, mikä on sinänsä loogista, että toisin kuin Uudessa testamentissa, itämaan tietäjiltä on todellisuudessa saattanut kulua etsintöihin vuosia, eikä Jeesus välttämättä ollut enää ihan vauva, kun tietäjät saapuivat, Koivisto selventää. Sitä tukee myös se, että kuningas Herodes määräsi kaikki alle kaksivuotiaat poikalapset surmattaviksi, ei vain vauvoja. On myös teorioita siitä, mikä oli se tähti, jonka tietäjät näkivät. Yhden suosituimmista on esittänyt saksalainen tähtitieteilijä Johannes Kepler vuonna 1606. Hän esitti, että tietäjiä ohjannut tähti olisi voinut olla Jupiter ja Saturnus, jotka kohtasivat toisensa vuonna 7 eKr. Brittiläinen tähtitieteilijä Charles Pritchard tosin tuli 1800-luvun puoli välissä siihen tulokseen, että vaikka planeetat olivat maasta katsottuna vuonna 7 eKr toisiaan lähellä peräti kolmeen otteeseen, 29. toukokuuta, 1. lokakuuta ja 5. joulukuuta, eivät ne kertaakaan näyttäneet sulautuvan toisiinsa, eikä heikkonäköinenkään kertoja olisi voinut sekoittaa niitä kyseiseen tähteen. Planeetat kohtasivat toisensa myös tänä vuonna. 21. joulukuuta Jupiter ja Saturnus olivat poikkeuksellisen lähellä toisiaan. Ilmiö toistuu harvoin: seuraavan kerran maaliskuussa 2080, edellisen kerran vuonna 1623. Koivistoa kiehtoo ajatus siitä, että Galileo Galilei on saattanut tähytä samoja tähtikuvioita kuin hän. Sitä hän aikoo käsitellä myös päivän saarnassaan. Edessä on myös digiloikka. Henkilö, joka yleensä auttaa Paavalin seurakunnan pappeja ja kanttoreita jumalanpalvelusten striimaamisessa, ei tänään päässyt paikalle, ja niinpä Koivisto, suntio Mäkinen ja kanttori Samuli Korkalainen yrittävät selvitä siitä omin päin. Puhelimen näyttö ei meinaa kääntyä. Kiitos Herra, Koivisto tokaisee, kun kuva lopulta asettuu oikein päin. Paavalinkirkossa on Turun tuomiokirkon jälkeen Suomen toiseksi pisin kaiku, viisi sekuntia. Se on ihanteellinen kuorolauluun, mutta puhe puuroutuu helposti. Jumalanpalveluksen päätyttyä Korkalainen huomaa, ettei Koiviston albaan kiinnitetty mikrofoni ole tallentanut mitään. Vain puhelimen mikrofoni on nauhoittanut, eikä puheesta saa juuri mitään selvää. ”Oli kyllä ensimmäinen ja viimeinen kokeilu. Täytyy saada ammattilaiset paikalle”, Korkalainen sanoo. ”Joo, ei tällaisessa ole mitään järkeä”, Koivisto vastaa. Järkeä tai ei, niin on kuitenkin tehtävä. Syyt ovat sekä byrokraattisia että teologisia. SUOMESSA ON YHDEKSÄN HIIPPAKUNTAA . Ne koostuvat seurakunnista, joita on Helsingissä 20: 17 suomenkielistä, 3 ruotsinkielistä. Hiippakuntaa johtaa piispa, seurakuntaa kirkkoherra. Tuomiokapitulin ohjeistuksen mukaan hiippakunnassa pitää toimittaa ja mahdollisuuksien mukaan striimata kirkkokäsikirjan mukaiset jumalanpalvelukset jokaisesta seurakunnan pääkirkosta. ”Se on ihan naurettavaa”, Koivisto sanoo. Teknisiä ongelmia voisi torjua nauhoittamalla jumalanpalvelukset etukäteen ja editoimalla ne, mutta se ei ole sallittua. Ohjeistuksen mukaan jumalanpalveluksen pitää tulla ”suorana”, koska siihen liittyy olennaisesti osallistumisen ajatus ja vuoro vaikutus. Jumalanpalvelus on kirkkolain mukaan seura kunnan ydintehtävä, ja seurakunnan on oltava koolla jumalanpalveuksen aikana. ”Jos seurakunta ei tekisi edes jumalanpalvelusta, niin mitä se sitten tekisi?” sanoo kirkon varavalmiuspäällikkö Kimmo Nieminen . Tuomiokirkkoseurakunnan papistossa Tuomiokapitulin linjaa pidetään oikeana. Yhteinen jumalanpalvelus on seurakunnan elämän ja toiminnan keskus. Ajatellaan, että kun seurakunta on koolla, vaikuttaa Pyhä Henki siinä hetkessä. Koivisto ja Korkalainen tunnustavat toisinaan toimineensa ohjesäännön vastaisesti. He vitsailevat, että kirkossa saa usein helpommin anteeksi kuin luvan. Joskus he ovat nauhoittaneet jumalanpalveluksen etukäteen ja ladanneet Facebooksivulle tallenteen. Esimerkiksi joulunajan jumalanpalveluksia nauhoitettiin etukäteen. He ajattelivat, että jouluna ihmiset katsovat mieluummin laadukkaan, hyvällä äänellä tehdyn ja hyvin kuvatun tallenteen jumalanpalveluksesta kuin reaaliaikaisen pätkivän striimin. ”Olen sitä mieltä, etteivät poikkeusajat ole aikoja, jolloin nillitetään kirkkolaista. Silloin sovelletaan”, Korkalainen sanoo. TIUKIMPIEN koronarajoitusten aikaan kirkossa saivat kokoontua vain – osuvaa kyllä – seurakuntien hallintoelimet. Koronan alkuaikoina etäkokousten järjestäminen ei kirkkolain mukaan ollut mahdollista. Vasta, kun poikkeusolot todettiin ja valmiuslaki otettiin käyttöön, pystyttiin tekemään tilapäinen säädös, joka teki etäkokouksista luvallisia. Kun poikkeusolot päättyivät, palattiin vanhaan normaaliin. Sen takia esimerkiksi Helsingin seurakuntayhtymän kirkkovaltuusto kokoontui joulukuussa Teamsin sijaan Johanneksenkirkossa Ullanlinnassa. Siellä pystyttiin pitämään turvavälit. ”Ihmiset eivät saa tulla kirkkoon, mutta luottamushenkilöiden on pakko kokoontua kokouksiin”, Korkalainen sanoo. Poikkeusolojen päätyttyä käynnistettiin kirkkolain uudistustyö, jolla etäkokoukset sallitaan. Lain muuttaminen on kuitenkin hidasta, kirkko kun ei ole ketteryydestään tunnettu organisaatio. ”Agility-kisoissa ei oltaisi ykkösiä”, varavalmiuspäällikkö Nieminen sanoo.
24 YLIOPPILASLEHTI 5 / 2021 Luukkaan evankeliumin mukaan ympärileikattu Jeesus vietiin Jerusalemiin ”Herran eteen”, eli siunattavaksi. Siellä heidät vastaanotti Simeon, iäkäs ja hurskas mies, joka odotti ”Israelille luvattua lohdutusta”, ja jolle Pyhä Henki oli luvannut, ettei hän kuole, ennen kuin näkee ”Herran Voidellun”. Markkunen on toiminut pappina Lauttasaaren seurakunnassa lähes 15 vuotta. Viime aikoina hänen työnsä on muuttunut kovasti. Papin perustyö koostuu jumalanpalveluksista ja kirkollisista toimituksista, kuten häistä, hautajaisista ja kasteista. Tavallisen työn lisäksi voi olla painopisteitä. Yksi tekee töitä lasten ja nuorten, toinen naisten ja kolmas vankien kanssa. Työ on itsenäistä ja joskus yksinäistä. Saarnoja ei suunnitella työ ryhmien kanssa. Koronan aikana monet papit ovat olleet mukana koronajäljityksessä. Puheluita soitettiin liukuhihnalta kuulokkeet päässä, kuin puhelinmyyjät. Yli 20 vuotta papin työtä tehnyt Elina Koivisto Paavalin seurakunnasta sanoo, että se on ollut mukavaa vaihtelua. Työt alkavat ja loppuvat, sitten niistä on irti. Viime keväänä Helsingin seurakunnan papit olivat mukana Helsinkimission Helsinkiapu-hankkeessa, jossa soitettiin yli 75-vuotiaille seurakuntalaisille ja kysyttiin, tarvitsevatko he apua apteekissa tai kaupassa käymiseen ja neuvottiin, mistä apua voi saada. Koronan aikana Lauttasaaren seurakunnan Markkusen on pitänyt opetella tekemään videoita ja totutella toimimaan maski kasvoilla, mutta ennen kaikkea se on vaikuttanut ihmisten kohtaamiseen. Kokoontumisrajoitusten takia on jouduttu rajoittamaan ihmisten mahdollisuuksia osallistua ristiäisiin ja hautajaisiin, eivätkä Lauttasaaren seurakunnan papit ole voineet osallistua kastekahveille tai muistotilaisuuksiin. ”Ajattelen, ettei papin työ ole vain sitä, että pidetään se toimitus, vaan se on ennen kaikkea kohtaamista siellä juhlissa, missä keskustellaan ja ollaan ihmisten käytettävissä”, Markkunen sanoo. LIENEE rehellistä myöntää, että osittain tapahtumat olivat Jeesuksen omaa syytä. Palmusunnuntaina Jeesus ratsasti Jerusalemiin ja alkoi pian herättää kohua. Ärtymystä herätti esimerkiksi se, että Jeesus ajoi myyjät ja ostajat ulos temppelistä, kaatoi rahanvaihtajien pöydät ja kyyhkysmyyjien jakkarat ja moitti ihmisiä siitä, että rukoiluun tarkoitetusta tilasta oli tehty ”rosvojen luola”. Paikallisten pappien ja opetushenkilökunnan hermoille kävi myös se, ettei Jeesus suostunut yksiselitteisesti ilmaisemaan, millä valtuuksilla hän toimintaansa harjoitti, vaan kysyttäessä enimmäkseen viisasteli. Kaksi päivää ennen pääsiäistä he tulivat siihen tulokseen, että Jeesus on tapettava. Ei kuitenkaan kesken juhlan, ettei kansa ala mellakoida. Palmusunnuntain jumalanpalveluksen jälkeen tuomiokirkkoseurakunta kokoontuu saarnajatkoille Teamsiin. Niiden ainoa maalliko-osallistuja on jo pitkään ollut Vesa Pomell , helsinkiläinen eläkkeellä oleva insinööri, eikä hänkään ole aivan maallikko. Pomell on osallistunut Tuomiokirkossa noin tuhanteen Kuopiossa säännöt ja niiden tulkinta ovat johtaneet erikoiseen tilanteeseen. Kuopion seurakunnassa on pidetty myös ne jumalanpalvelukset, joita ei striimata. Pappi on saattanut joutua toimittamaan jumalanpalveluksia, joita ei ole ollut katsomassa paikan päällä kukaan, mutta joita ei ole myöskään nauhoitettu tai striimattu. Ja kun esimerkiksi JärviKuopion seurakunta koostuu kahdeksasta entisestä itsenäisestä seurakunnasta, voi pappi päätyä tilanteeseen, jossa ajelee ympäriinsä puhumassa tyhjille seinille. ”Kirkossa puhutaan, että rahat ovat loppu, mutta pakokaasuun on varaa”, Korkalainen sanoo. Se on myös teologinen ongelma. Joidenkin mukaan on luterilaisen uskon vastaista toimittaa messu ilman seurakuntaa. Luterilaisuudessa ajatellaan, että jumalanpalveluksen subjekti on seurakunta. Siksi on vastustettu katolilaisten ”nurkkamessuja”, eli käytäntöä, jossa pappi toimittaa maksua vastaan yksittäiselle ihmiselle yksityisen messun ”jollakin katedraalin sivualttarilla”. Onko luterilaisilla koronavuoden jälkeen edessä oppiriita ja uskonpuhdistus? ”Se on mielenkiintoista nähdä!” Korkalainen sanoo. Hän veikkaa, että on kaksi yhtä todennäköistä vaihtoehtoa. ”Toinen on se, että kunhan tämä hässäkkä hellittää, palataan vain kaikkeen vanhaan niin kuin tätä ei olisi ollutkaan. Tai sitten ruvetaan oikeasti keskustelemaan ja miettimään, oliko tämä järkevää.” LAUTTASAAREN SEURAKUNTA on poikkeus olojen lisäksi väistötiloissa. Lauttasaaren kirkko on remontissa, joten Annette Markkunen on saarnannut elokuusta asti Heikkiläntien toimistorakennuksen kelmeässä kerroksessa. On seitsemäs helmikuuta, kynttilän päivä. Se on maallisesta näkymättömyydestään huolimatta iso kirkollinen pyhä. Liturginen väri on valkoinen, alttarilla kuusi kynttilää, yhtä paljon kuin jouluna, pääsiäisenä ja helatorstaina. Kynttilänpäivän jälkeen tulee laskiaissunnuntai, jota seuraavasta tuhkakeskiviikosta alkaa pääsiäissunnuntaihin kestävä paastonaika. Keskiajalla kynttilänpäivänänä vihittiin käyttöön kaikki kirkkovuoden aikana käytettävät kynttilät. Raamatullinen merkitys ei ole yhtä kirjaimellinen. Paavalin seurakunnan pappi Elina Koivisto tunnustaa toisinaan soveltaneensa kirkon koronaohjeistuksia.
25 KOTI, USKONTO, ISÄNMAA. jumalanpalvelukseen ja ollut aktiivisesti mukana seurakuntien toiminnassa. 1990-luvulla hän piti Mikkelissä pojille Uuden testamentin tietokonekerhoa. Kirkosta hän kiinnostui saatuaan isänsä sukututkimuksen kautta selville, että hänen esi-isänsä oli 1600-luvulla Puumalan kirkkoherra. Nämä ovat toistaiseksi viimeiset etäsaarnajatkot. Järjestävä taho vetäytyy miettimään, tavoitettaisiinko seurakuntalaisia kirkkokahveille paremmin jollain toisella tavalla. PÄÄSIÄISVIIKOLLA Piru meni Juudakseen. Juudas päättää kavaltaa Jeesuksen. Hän sopii ylipappien ja temppelivartioston päälliköiden kanssa, että toimittaa Jeesuksen heidän käsiinsä. Kiirastorstaina Jeesus ja opetuslapset kokoontuvat pääsiäisaterialle. Jeesus asettaa ensimmäisen kerran ehtoollisen, siunaa leivän ja viinin ja nimeää ne ruumiikseen ja verekseen. Kesken illallisen Jeesus paljastaa tietävänsä, että yksi opetuslapsista aikoo pettää hänet. Simon Pietari kysyy, kuka se on. ”Se, jolle annan tämän leivänpalan”, Jeesus vastaa, kastaa sen, antaa Juudakselle ja sanoo: ”Mitä aiot, tee se pian.” Juudas käy tuumasta toimeen. Aterian jälkeen Jeesus ja opetuslapset lähtevät Getsemaneen. Siellä Jeesusta alkaa ahdistaa. Hän rukoilee: Isä, kaikki on sinulle mahdollista. Ota tämä malja minulta pois. Ei kuitenkaan minun tah toni mukaan, vaan sinun. Hänen vielä puhuessaan Juudas saapuu sotilaiden kanssa. ”JOULU on jotenkin paljon helpompi. On se yksi joulu, jota kohti mennään, mutta kun tässä mennään kaiken läpi”, sanoo tuomiokirkkoseurakunnan pappi Anna-Maija Viljanen-Pihkala . ”Pääsiäispyhiin mahtuu koko inhimillisen elämän tunteiden kirjo.” Iloa, yllätyksiä, pettymyksiä, kavallusta, epäilystä, kieltämistä, hämmästystä, kaikkea mahdollista, hän luettelee. Pääsiäinen on suurta draamaa alusta loppuun. Viljanen-Pihkala on toiminut pappina 17 vuotta, siitä 16 vuotta tuomiokirkkoseurakunnassa. Hän oli töissä myös ensimmäisenä etäpääsiäisenä. Silloin tilanteet muuttuivat nopeasti. 17. maaliskuuta hallitus ilmoitti ottavansa käyttöön valmiuslain. Kymmenen päivää myöhemmin Uusimaa eristettiin muusta Suomesta. Kaikki peruttiin ja suljettiin, ei ehditty tehdä suuria korvaavia suunnitelmia pääsiäiseksi. Messut striimattiin, mutta ehtoollisia ei ollut. ”Olin itse viime vuonna toimittamassa kiirastorstain messua. Mulla oli ihan kauhea ahdistus siitä, miksi minä pääsen ehtoolliselle ja seurakuntani ei. Kävin tosi tiukan kamppailun siitä, voinko toimia näin”, ViljanenPihkala sanoo. Tänä vuonna heillä on ollut aikaa valmistautua ja miettiä, miten asiat tehdään eri tavalla kuin normaalisti. Päätettiin esimerkiksi, ettei pidetä perinteistä Via Crucis -kulkuetta, vaan tehdään sen tilalle lyhytelokuva. Tärkeältä tuntuu se, että tänä vuonna voidaan järjestää lyhyitä, 15–20 minuutin ehtoollishetkiä. Niihin ilmoittaudutaan etukäteen, ja paikalle pääsee enintään kuusi seurakuntalaista kerrallaan. Viljanen-Pihkala sanoo, että pääsiäinen on papille joka kerta koskettava ja haastava. Pääsiäissunnuntain ja -maanantain saarnat valmistellaan aiemmin hiljaisella viikolla. Voi olla hankalaa kohottaa itsensä juhlavaan pääsiäistunnelmaan, kun Jeesuksella kärsimykset ovat vasta edessä. Siksi Viljanen-Pihkala haluaisi keskittyä hiljaisella viikolla enemmän hiljentymiseen kuin hänen nyt on mahdollista. Mietiskelemiseen Itä-Helsingissä asuvalla papilla on aikaa lähinnä töihin pyöräillessä. ”Mulla on 5ja 7-vuotiaat lapset, ja he pitävät elämän realiteetit aikalailla kohdillaan. He odottavat lomaa ja pääsiäismunia.” Samoin työelämä. ViljanenPihkala toimii tuomiokirkkoseurakunnassa esihenkilönä. Viljanen-Pihkalalle pääsiäisen koskettavin hetki on kiirastorstain illan messu, jossa alttari puetaan mustiin. Se tuntuu joka vuosi pysäyttävältä. Viime vuosina siitä on tullut entistäkin pysäyttävämpi kokemus. Tuomiokirkossa kiirastorstain messun lopuksi lauletaan aina virsi numero 77, Käy yrttitarhasta polku . Se lauletaan ilman urkujen säestystä, kirkon kaikki valot sammutettuina. Tuomiokirkon suntio Sinikka lauloi sen aina sydämensä kyllyydestä. Kuusi vuotta sitten Sinikka kuoli hieman ennen pääsiäistä. Hautajaisissa laulettiin sama virsi. Se päättyy näin: Myös laulun oppia uuden saat tiellä taivahan. Se taivaassa jo kaikuu edessä Karitsan. Hän kuoli kaiken täyttäen, mutta tie oli tuskien. ”Sen jälkeen, kun Sinikka kuoli, olen aina ajatellut, että siellä se Sinikka laulaa”, ViljanenPihkala sanoo. ”Sinikan ääni raikuu siellä täysillä, kun me täällä Tuomiokirkossa vielä pihistään.” Samuli Korkalainen toimii loppiais jumalan palveluksessa kanttorina. Hänestä kirkkolain pitäisi joustaa poikkeusoloissa. Rukoillaan, että poliitikot tekisivät viisaita päätöksiä.
26 YLIOPPILASLEHTI 5 / 2021 HELATORSTAINA Jeesus lähtee Taivaaseen. Samalla hän lupaa opetuslapsille ja kansalle lähettävänsä heille puolustajan ja auttajan. Pääsiäisestä on kulunut 40 päivää. Minä menen Isän luo, mutta minä en jätä teitä yksin. TOUKOKUUSSA rajoitukset helpottavat sen verran, että 1970-luvulla aloitettu Pullakirkko palaa Hermannin Diakoniatalon ohjelmistoon. Se sai alkunsa jotakuinkin näin. Erikoisdiakoniatyö aloitettiin Suomessa toisen maailmansodan jälkeen. Silloin Helsinkiin saapui joukoittain kodittomia, työttömiä ja muita eri tavoin henkisesti ja fyysisesti vaurioituneita ihmisiä, jotka olivat vaarassa jäädä yhteiskunnan ulkopuolelle ja syrjäytyä. Kirkko perusti Bulevardin ja Annankadun kulmaan hätäapuaseman, joka muuttui pian diakoniakeskukseksi, mutta yhtä kaikki siellä pidettiin jumalanpalveluksia. Kahvi ja pulla tarjoiltiin kirkkokansalle niin, että pulla oli aseteltu kahvimukin päälle. ”Kansanmiesten keskuudessa siitä tulikin sitten Pullakirkko”, kertoo diakoniatyöntekijä Pirjo Suomi . Nykyään Pullakirkko sijoittuu hengellisen ja sosiaalityön rajamaille. Tavallisena sunnuntaina saliin saapuu 25–30 henkilöä, joista osa on erityisdiakoniaan kiinnittyneitä eli Hermannin Diakoniatalon kantaasiakkaita ja osa muita lähialueen asukkaita. Jumalanpalveluksen, kuten talon muutenkin, on tarkoitus olla mahdollisimman matalan kynnyksen paikka. ”Meillä ei ole mitään kuviomarsseja.” Sen sijaan kirkonmenojen jälkeen on tarjottu kahvia, pullaa ja ruokaisa keittolounas. Lounas lisättiin muutama vuosi sitten sen jälkeen, kun huomattiin, että ihmiset söivät pullaa nälkäänsä. Diakonia on kreikkaa ja tarkoittaa lähimmäisen palvelemista. Kirkkolaki velvoittaa seurakunnat tekemään diakonia työtä. Sitä pidetään Jeesuksen opetusten mukaisena. Seurakunnat voivat suuntautua diakoniatyössään seurakunnan tarpeiden mukaan. Jossain painotetaan lapsija perhetyötä, toisaalla yksinasuvia. Hermannin Diakoniatalo tarjoaa erityispalveluita paperittomille, asunnottomille ja päihdeja rikostaustaisille. Diakoniatalon työntekijöitä on esimerkiksi jalkautunut vankiloihin, ja talolla on järjestetty hätämajoitusta asunnottomille. Pirjo Suomi tuli talolle töihin vuonna 2008. ”Ehkä kirkko löysi minut, tai jotakin tämmöistä.” Luterilaisuuteen hän alkoi kasvaa jo lapsuuden kodissa. Mitä enemmän hän tutustui Jeesuksen oppeihin, sitä enemmän hän halusi kulkea niiden mukaan: huolehtia kaikkein pienimmistä ja hyljeksityimmistä, hän kuvailee. Ennen Hermannia hän työskenteli Vartiokylän seurakunnassa Itä-Helsingissä ja teki päihdetyöhön suuntautunutta diakoniaa Itä-Helsingin alueella. Aiemmalta ammatiltaan hän on laivakokki. Siinä näki kaikenlaista. ”Sellainen hauskanpito, mikä ei sitten enää olekaan välttämättä ihan hauskaa… Että hampaat irvessä juhlitaan.” Helluntaina alkaa kirkon juhlakausi. Liturginen väri vaihtuu juhlapyhäksi valkoisesta punaiseen ja taas takaisin vihreään. Helluntain Pyhä Henki tulee Jeesuksen lupauksen mukaisesti alas Taivaasta, toimitettiin Tiina Sara-aho opettaa pyhää tanssia. Tanssiessa voi Saraahon mukaan kokea yhteyttä Jumalaan. ”Kun ihmisiltä lähtee rutiineja, eivätkä he pääsekään kirkkoon, se lisää pahoinvointia tosi paljon.” — Heidi Mäkinen Paavalinkirkolla jaetaan hävikkiruokaa. Annoksia riittää hieman alle sadalle ensimmäiselle.
27 KOTI, USKONTO, ISÄNMAA. Ennen koronaa yrittäjänä työskennellyt mies sanoo seisovansa mieluummin leipäjonossa kuin kotona. Odotellessa hän on tehnyt lumityöt kirkon pihalla. Paavalinkirkolla jaetaan hävikkiruokaa. Annoksia riittää hieman alle sadalle ensimmäiselle.
Pääsiäisen aikaan Helsingin seurakunnissa järjestetään paljon etätapahtumia, muun muassa tuomiokirkkoseurakunnan saarnajatkot Teamsissa. Munkkiniemen seurakunta askartelee pääsiäiskoristeita.
30 YLIOPPILASLEHTI 5 / 2021 ensimmäiset kasteet ja kristillinen kirkko syntyi. Helluntai on pääsiäisen ja joulun jälkeen kirkkovuoden suurin juhla, ja tänään Pulla kirkossa täydentyy kaikki se, mitä pääsiäisestä asti on juhlittu. Maallisessa maailmassa helluntai on huomaamattomampi: yksi sunnuntai jääkiekon maailmanmestaruuskilpailujen keskellä ja euroviisuviikonlopun päätös. Ennen vietettiin helluntaiaattoakin. Se menetettiin työmarkkinataisteluissa 1970-luvulla. (Vaiheet menivät sak:n päälaki miehen Timo Koskisen mukaan niin, että vuoteen 1972 asti helluntaipyhiä olivat sunnuntai ja maanantai, mutta työmarkkinapoliittisista syistä viikolle sijoittuvat pyhäpäivät haluttiin siirtää lauantaihin, ja niinpä vuonna 1973 toinen helluntaipäivä siirrettiin maanantaista lauantaihin, ja sitä alettiin kutsua helluntain valmistuspäiväksi. Vuonna 1982 kirkolliskokous esitti, että pyhät palautetaan oikeille kirkollisille paikoilleen. Samalla esitettiin, että helluntain valmistuspäivästä luovutaan ja helluntaista tehdään yksipäiväinen juhla, ja jo kymmenen vuoden päästä helluntaita alettiin viettää yksipäiväisenä.) Helluntaina tapahtui myös ihme. Pyhän Hengen ansiosta silloin läsnä olleet opetuslapset saivat lahjan. Kun he puhuivat ihmisille, jokainen kuuli heidän puheensa omalla äidinkielellään. ”Skeptikot ja sarkastisesti epäillen suhtautuvat sanoivat, se on Raamattuunkin kirjattu, että he ovat täynnä makeaa viiniä, päästään sekaisin”, Suomi kertoo. ”Siihen nähden, että tarina Kristuksesta kulkee eteenpäin vielä 2?000 vuotta myöhemmin, niin ei se ihan pelkkää makeaa viiniä ole!” ”NONIIN… Ainakin minun rannekelloni on tasan. Toivotetaan kaikki tervetulleeksi. Pastorina on Jenni Kallio … Ja kanttorina Marjasisko Varha . Piti lunttilapusta katsoa.” ”Onko niin outo ihminen?” ”Eikun mulla on huono muisti.” ”Tervetuloa laulamaan meidänkin puolesta! Meillä on kunnianhimoinen suunnitelma laulaa melkein kaikki laulut vihosta. Aloitetaan laulusta 13 ja lauletaan siitä eteenpäin hamaan numeroon 25 asti, ja sitten saatte lisää ohjeita.” ”Tässä virressä on kaksi sävelmää. Ensimmäinen on alkuperäinen. Kun kristinusko on rantautunut Suomeen, ja usko on lähtenyt Lounaisja Länsi-Suomesta kiirimään läpi Suomen, se on saanut vähän uusia piirteitä. Korvakuulolta laulaessa on tullut vähän niekkuja mukaan. Vähän kuin rikkinäinen puhelin. Jos laitan täältä jutun menemään, te kuiskaatte sen toisillenne ja viimeiseksi Jennille, niin kun kysyn Jenniltä, mitä alussa sanoin, se olisi jotain ihan muuta.” ”Täällä sanotaan siis: Ajallaan annat sateesi, saa pellot voimaa uutta. Näin, Herra, vuoden kaunistat ja työmme siunaat, vahvistat, suot nousta kultaviljan. Voi olla, että me ollaan nyt itse vähän sekoitettu systeemiä maapallolla, eikä enää tulekaan ihan ajallaan kaikki.” ”Ja toiselle puolelle tulee ihan liikaa.” ”Olen laittanut tänään ihan tarkoituksella perhosia sekä korviin että hiuksiin. Toissa kesänä löysin pyörälenkillä nokkospuskasta mustia toukkia. Ne vaihtoivat pois toukkanahkansa. Se oli käsittämätön juttu. Mutta uskomattominta oli se koteloitumisprosessi. Toukka ikään kuin vain kuori toukkanahan päältään, ja kotelo oli sen alla valmiina. Meni noin kaksi viikkoa. Satuin saamaan videolle, kun perhonen kuoriutui kotelosta. Minulle tämä kaikki käsittämättömyys, jota näen ympärilläni luonnossa, puhuu Jumalan puolesta ehkä vahvemmin kuin mikään muu. Minusta on mahdoton ajatus, että olisi vain sattumaa, että on jotain näin käsittämättömän ihmeellistä kuin perhosen kehitys. Perhonen on myös vahva ylösnousemuksen symboli. Ajattelen, että elämä, jota me nyt elämme, on sellaista toukan maahan sidottua elämää. Taivaassa me palaamme kotiin Paratiisiin, johon meidät luotiin, siihen oikeaan vapauteen. Ajattelen, että kuolemassa meidän muoto vain muuttuu. Kuori jää tänne ja se, mitä me oikeasti olemme, on jossain muualla sen jälkeen. Se on hirveän lohdullinen ajatus.” ”ME TUNNEMME Jennin kanssa toisemme. Yritämme luoda sellaista ilmapiiriä, että ihmisten olisi helppo tulla siihen”, Marjasisko Varha sanoo. Yhteislaulutilaisuus Herttoniemen siirtolapuutarhassa on ohi, seurakuntalaiset hiipineet jatkamaan kesäiltaansa. Varha jäi kanttorin töistä eläkkeelle syksyllä 2019, 40 vuoden uran jälkeen. Hänen isänsä ja isoisänsä olivat kanttoreita ja hänen tyttärellään on kanttorin koulutus. Pääsiäinen on kirkkovuoden keskus. Lauttasaaren seurakunta järjesti pääsiäisenä saarella munajahdin. Tuomiokirkossa pääsi pääsiäisenä koronaturvalliselle ehtoolliselle.
31 KOTI, USKONTO, ISÄNMAA. Anna-Maija ViljanenPihkala on toiminut pappina 17 vuotta. Pääsiäinen on hänelle aina koskettava kokemus. Siihen mahtuu koko inhimillisen elämän tunteiden kirjo.
32 YLIOPPILASLEHTI 5 / 2021 Jussi Sohlbergin mukaan uushenkisyyden suosio kertoo ihmisten kaipuusta hengellisyyteen. Kirkon pitäisi hänestä tarttua siihen etsintään.
33 KOTI, USKONTO, ISÄNMAA. ”Hyvyyden voima ja Päivä vain ja hetki ker rallaan ovat sellaisia, että vaikka on laulanut ne tuhat kertaa, jokin siinä sanan ja sävelen yhteydessä on aina lohduttavaa.” Ehkä siksi virsikirjaa on päivitetty harvakseltaan. Suomen ensimmäinen virsikirja otettiin käyttöön vuonna 1583. Seuraava tuli vuonna 1605, kolmas 1701. Neljäs 1886 ja viides 1938. Vuonna 1986 käyttöön otettuun versioon lisättiin vielä myöhemmin kaksi lisäosaa. Virsikirjan lisälehtien taustalla vaikutti Kallion mukaan seurakuntien kansainvälistyminen. Mukaan haluttiin kansainvälisempiä lauluja, eri kieliä ja kulttuuritaustoja. Samalla mukaan otettiin kappaleita, jotka eivät ole virsiä, mutta joista on tullut ihmisille rakkaita, esimerkiksi Suojelusenkeli ja Oi ihmeel listä armoa eli Amazing Grace . Osa jäi rannalle. Esimerkiksi Satu maa -tangoa komitea ei hyväksynyt mukaan. Toisaalta on kritisoitu sitä, että Virsikirjan kaltaiseen yhteislaulukirjaan mukaan otettiin niin vaikeita kappaleita, ettei ”normaali seurakunta” pysty laulamaan sitä. Varha sanoo, että virsissä sävelmän pitää kestää aikaa. ”Päiväperhot eivät elä.” SYVÄLLÄ IHMISESSÄ istuu kaipuu saada vastauksia suuriin kysymyksiin. Siksi uskonnollisuus ei ole katoamassa. Se vain muuttaa muotoaan. Niin ajattelee Jussi Sohlberg , Kirkon tutkimuskeskuksen tutkimuskoordinaattori. Hänen erityisaloihinsa kuuluu uushenkisyys. Sohlbergin mukaan uushenkisyys ilmenee nyky-yhteiskunnassa monin tavoin. Minä olen -messujen lisäksi on esimerkiksi Hengen ja tiedon messut , joilla on muun muassa kanavointia, enkeleitä, reikihoitoa ja muita energiahoitoja. ”Länsimainen esoteria, uushenkisyys, okkultismi, uuspakanuus, uuskarismaattisuus, satanismi…” Sohlberg luettelee. Viime vuonna Sohlberg oli mukana julkaisemassa kirkon nelivuotiskertomusta. Sen mukaan suomalaisten suhtautumistavat uskontoon ovat moninaistuneet. Vahvan maallistumiskehityksen rinnalla kulkee nyt voimakas uushenkisyyden juonne. Muutos näkyy etenkin Yja Z-sukupolvissa, eli 1980–2000-luvulla syntyneissä. He uskovat enemmän esimerkiksi näkymättömiin maailmoihin ja olentoihin, vaihtoehtoisiin terapioihin sekä ennustamiseen kuin vanhemmat sukupolvet. Käänteessä kohti uushenkisyyttä on Sohlbergin mukaan pitkälti kyse individualismista. Halutaan uskoa yksilöllisesti, itselle sopivalla tavalla. Kulkea etsijänä vapaalla henkisyyden kentällä ja tutkiskella omaa sisäistä kokemusta. Uushenkisyydellä ei myöskään ole rasitteenaan kristinuskon brändiä. Painolastia on paljon. Kristinusko koetaan kapeana, ja siihen liitetään patriarkaalisuuden, Herttoniemen siirtola puutarhaan kokoonnuttiin heinäkuussa laulamaan hengellisiä lauluja. Marjasisko Varha teki 40 vuoden uran kanttorina. Alkuajat isä kulki Varhan rinnalla. Ensimmäiset hautajaisensa hän soitti 17vuotiaana ja itki koko ajan. Kun Varha pääsi Sibelius-akatemiaan opiskelemaan kirkkomusiikkia, isä tuki. Vei Helsinkiin ja oli aina kiinnostunut siitä, mitä koulussa tehdään. Niin oli Varhakin, kun hänen tyttärensä pääsi Sibelius-akatemiaan. ”Olin aivan superonnellinen. Hän toi sieltä opiskelukavereitaan minulle kuoroon ja tonki mulle nuotteja!” Myös Jenni Kallion isä on kanttori, soitti Varhan häissä. ”Olen miettinyt joskus, pitäisikö lähteä opiskelemaan vielä kanttoriksi”, Kallio sanoo. Kalliota viehättää virsissä niiden ajattomuus: miten joku on onnistunut satoja vuosia sitten sanoittamaan sen, miltä hänestä tuntuu tänään.
34 YLIOPPILASLEHTI 5 / 2021 dogmaattisuden ja jäykän hierarkian kaltaisia negatiivisia mielleyhtymiä. Se ei kuitenkaan ole koko totuus, Sohl berg sanoo. Sohlbergin mukaan kristinuskolla on pitkä ja monipuolinen historia, johon kuuluvat esimerkiksi vanhat mystiikan perinteet, liberaaliteologia, historiallis kriittinen raamatuntutkimus, feministi teologia ja ekoteologia. Kristillistä joogaakin on. Uushenkisyydelle on Sohlbergin mukaan tyypillistä pyrkiä tekemään eroa uskonnon ja henkisyyden välillä. ”Kun keskustelee eri liikkeiden edustajien kanssa tai lukee alan kirjallisuutta, kuulee usein, että me ei edusteta mitään uskontoa.” Aina irtaantuminen ei ole kovin uskottavaa. Käytetään uskonnollisesta perinteestä ammennettua terminologiaa ja puhutaan karmasta, enkeleistä ja sielusta. Sohlberg sanoo, että vaikka PohjoisEuroopasta katsottuna saattaa näyttää siltä, että perinteiset uskonnot ovat kuihtumassa ja häviämässä, asia on pikemminkin päin vastoin. Väestönkasvu keskittyy alueille, joissa uskonnolla on vahva kulttuurinen asema, ja sekulaareilla alueilla väestönkasvu on matalampaa. Kasvua näkyy esimerkiksi katolisen kirkon ja karismaattisten liikkeiden piirissä. Sohlberg sanoo, että sekularisaation paineen rinnalla nouseva uushenkisyys pitäisi nähdä evankelisluterilaisessa kirkossa enemmän mahdollisuutena kuin uhkana. Uskonnollisen moninaisuuden kasvu kertoo siitä, että monilla on edelleen kaipuu henkisyyteen tai hengellisyyteen. ”Siihen etsintään tulisi jollain tavalla osata tarttua ja kuunnella ihmisten kysymyksiä.” HENRI TIAINEN halusi mennä rippikouluun, koska se on perinne. Riparille meneminen tuntui kivalta ajatukselta, ja sieltä saattaisi saada uusia kavereita. Tiainen kävi Tuomiokirkkoseurakunnan listaa läpi. Valinta oli helppo. Vaellusripari Enontekiössä, konfirmaatio Tuomiokirkossa. Siellä hänet, hänen isänsä ja setänsä on kastettu ja isoisänsä vihitty. Keväällä rajoitukset olivat vielä tiukat. Osallistujat tapasivat toisensa muutaman kerran verkossa. Jonkin verran jouduttiin jännittämään, päästäänkö matkaan. Rippipappina ollut Anna-Maija Viljanen-Pihkala kertoo, että esimerkiksi Jyväskylässä ripareita on pidetty täysin etänä. ”Kyllä me haluttiin uskoa siihen, että tämä pääsee toteutumaan näin”, Viljanen-Pihkala sanoo. Toukokuussa he tapasivat toisensa ensimmäisen kerran livenä. Silloin heillä oli Vartiokylänlahdella harjoitusvaellus. Matka Enontekiölle kesti yli puoli vuorokautta. Koko bussimatka istuttiin maskit naamalla, leirillä oltiin sisätiloissa maskit päällä ja ruokailuissa istuttiin aina samassa pöydässä samojen ihmisten kanssa. Käsiä pestiin ja desinfioitiin. Eniten he pelkäsivät sitä, että joku sairastuisi, ja he kaikki joutuisivat jäämään Lappiin karanteeniin. Päivää ennen konfirmaatiota kokoontumisrajoituksia puretaan. Sisään saa 300 ihmisen sijaan tulla 650. Sukulaisia tai kavereita saa tuoda niin paljon kuin haluaa. Tiaisen sukulaisia on tullut paljon paikalle. Isä, äiti, pari setää, eno, kummitäti ja tuttuja. Konfirmaation jälkeen he aikovat mennä kotiin juomaan kahvia ja juhlimaan. Vanhemmille oli tärkeää, että Henri meni rippikouluun. Se on perinne, joka kuuluu suomalaiseen kulttuuriin, äiti Airi Puhakka sanoo. Hän oli aikoinaan isosena, Henrikin on harkinnut. Viljanen-Pihkala aloittaa saarnansa. ”Koronan loppumisen jälkeen en ole nähnyt täällä näin paljon ihmisiä. Tämä on merkki toivosta ja siitä, että elämä jatkuu.” Tiaisella on konfirmaatiossa vastuutehtäviä. Hän kantaa alttarille kynttilän ja lukee katkelman Matteuksen evankeliumia. Siinä Jeesus puhuu Jumalan salaisuudesta ja päättää puheensa näin. Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. • Tuomiokirkkoseurakunnan rippikoulun konfirmaatio järjestettiin syyskuun alussa päivä sen jälkeen, kun kokoontumisrajoituksia purettiin.
35 YLIOPPILASLEHTI 5 / 2021
36 YLIOPPILASLEHTI 5 / 2021 BYROKRAATTISTA KYYKYTTÄMISTÄ, EPÄ REALISTISIA KIELI VAATIMUKSIA, ULKO PUOLISUUTTA JA SYRJINTÄÄ. HALLITUS HALUAA LISÄTÄ TYÖ PERÄISTÄ MAAHAN MUUTTOA. ULKO MAALAISET OPISKELIJAT HALUAISIVAT TULLA KOHDELLUIKSI IHMISINÄ. Teksti WILMA RUOHISTO Kuvat HENRIETTA SOININEN
Margarita Roi, Ukraina. Tradenomi, Business Information Technology, Haaga-Helia ammattikorkeakoulu. ”Mielestäni Suomessa on tarjolla liian vähän lähtö tason työ paikkoja, ja siitä kärsivät eniten kansain väliset osaajat sekä naiset. Itse kuulun vähemmistöön vähemmistön sisällä, sillä työskentelen ulkomaalaisena naisena miehisellä ITalalla.”
38 YLIOPPILASLEHTI 5 / 2021 Syyskuussa hallitus kertoi, että se aikoo vähintään kaksinkertaistaa työperäisten maahan muuttajien määrän vuoteen 2030 mennessä. Samalla uusien ulkomaalaisten opiskelijoiden määrä halutaan kolminkertaistaa 15?000 opiskelijaan vuodessa. Tavoitteen toteuttamisesta voi kuitenkin tulla hankalaa. Suomen byrokratia tekee maahanmuuttajien työllistymisestä nimittäin todella, todella vaikeaa. ”KOKO SYSTEEMI tuntuu olevan rakennettu niin, että se saisi maahanmuuttajat tuntemaan olonsa mahdollisimman epätoivotuiksi”, sanoo Julia Hsiao-Pei Liao . Aalto-yliopiston Creative Sustainability -maisteriohjelmasta valmistunut Liao valitsi Suomen vuonna 2017, sillä suomalaista koulutusta pidetään Taiwanissa korkeatasoisena. Kankea byrokratia ja sulkeutuneet työmarkkinat tulivat hänelle yllätyksenä. Liao kertoo esimerkin: Opiskelijat joutuvat hakemaan heti valmistuttuaan työnhakijan oleskelulupaa. Hakemusta ei voi jättää verkossa, joten sitä varten täytyy varata aika Migriin. Tapaamista ei kuitenkaan saa varattua, sillä kaikki palvelupisteet ovat ruuhkautuneet niin, että ajoilla tehdään netissä kauppaa. ”Jos olen jo käynyt aiemmin tunnistautumassa paikan päällä ja minulla on suomalainen tutkinto, en ymmärrä, mitä he eivät voi enää vahvistaa verkossa ja miten siinä voi kestää kuudesta kahdeksaan kuukautta.” Keväällä hän julkaisi Migriä kritisoivan kirjoituksen LinkedInissä. Julkaisun myötä Liaon tilille vyöryi viestejä tilanteista, joihin maahanmuuttajat olivat oleskeluja työlupien kanssa joutuneet. Viesteistä järkyttynyt Liao perusti toukokuussa Reform Migri -vetoomuksen. Sen allekirjoittivat nopeasti muun muassa Suomen ylioppilaskuntien liitto (syl), Suomen yrittäjät ja Korkeakouluopiskelijat. ”Opiskelijat eivät pääse aloittamaan opintojaan ajoissa, joten he päätyvät veronmaksajiksi muualle. Osaajat eivät pääse töihin, eivätkä voi maksaa veroja. Yritykset eivät saa värvättyä työntekijöitä, joten ne eivät voi kasvaa. Suomen valtio menettää kirjaimellisesti rahaa joka suunnasta siksi, ettei se saa yhdistettyä tietokantojaan ja luotua toimivaa järjestelmää”, Liao sanoo. Ongelma ei ole kuitenkaan pelkästään Migrissä, Liao huomauttaa. Työpaikkailmoituksissa saatetaan usein vaatia asioita, joita maahanmuuttajien on hyvin vaikea saavuttaa, kuten natiivitasoista suomen kieltä. ?URCAN BUDAK muistaa tarkasti päivän, jona saapui Suomeen ensimmäisen kerran. Se oli sunnuntai, 25. elokuuta 2019. Sitä edelsi kahden kuukauden piinaava jännitys. Turkin Istanbulista kotoisin oleva Budak oli keväällä hyväksytty opiskelemaan diplomiinsinööriksi automaatio tekniikan ja robotiikan maisteri ohjelmaan Tampereen yliopistoon. Hän oli jättänyt opiskelijan oleskelulupahakemuksensa hyvissä ajoin kesäkuun alkupuolella. Liitteiksi oli lisätty yliopiston hyväksymis todistus ja lukukausimaksuilta säästävä stipendi. Lisäksi mukana olivat todisteet Budakin hankkimasta yksityisestä sairausvakuutuksesta sekä siitä, että tilillä oli vähintään 13?440 euroa elämistä varten. Vähempi ei riitä kahden vuoden opiskelua varten, sillä opiskelijan oleskelulupa ei oikeuta Kelan tukiin eikä julkiseen terveydenhuoltoon. Biometrisen tunnistautumisen hän hoiti Suomen suurlähetystössä Ankarassa. Kun luentojen alkuun oli enää muutama viikko, ei oleskelulupaa vieläkään kuulunut. Lopulta Budak pääsi Suomeen päivää ennen ensimmäistä luentoaan. Orientaatiokierrokset ja ryhmäytystapahtumat jäivät välistä. ”Olin silti onnellinen, sillä ehdin ajoissa opetukseen. Monet opiskelukaverini odottivat edelleen oleskelulupiaan kotimaissaan. Muistan, kun he kyselivät apua ryhmächatissamme. He eivät tienneet yhtään, mitä tehdä.” Vuoden opiskeltuaan Budak alkoi etsiä työpaikkaa. Koulutusta vastaavia paikkoja oli avoinna paljon, mutta Budakia ei huolittu niistä yhteenkään. Hän seurasi haikeana Saksaan opiskelemaan menneitä ystäviään, jotka integroituivat vaivatta keskieurooppalaiseen yhteiskuntaan. ”He ovat onnellisia, kun taas itse tunnen olevani vankilassa. Se on saanut miettimään, valitsinko väärin.” SUOMELLA on ollut jo pitkään ongelma. Väestö vanhenee, eikä uusia veronmaksajia synny riittävästi rahoittajiksi. Samaan aikaan työntekijöistä on niin paljon pulaa, että se uhkaa talouskasvua. Poliitikot ja asiantuntijat ovat esittäneet yhtälöön monenlaisia ratkaisuja menoleikkauksista verokevennyksiin sekä tuottavuuden parantamisesta julkisen talouden kestävyyden vahvistamiseen – ja nyt myös maahanmuuttajia. U Ronal Bejarano, Kolumbia. Automaatio tekniikan diplomiinsinööri, Tampereen yliopisto. Tohtori koulutettava, Aalto yliopisto.
39 YLIOPPILASLEHTI 5 / 2021 Kolmasosa Suomeen tulevista ulkomaalaisista opiskelijoista lähtee kolmen vuoden sisällä valmistumisestaan. Se on huono investointi, Liao toteaa. ”Jos täällä ei pidättele mikään, ja voit mennä muualle, miksi jäisit?” PALKANSAAJIEN TUTKIMUSLAITOKSEN tutkimuskoordinaattori Hannu Karhunen toteaa heti alkuun, että kilpailu ulkomaalaisista osaajista on kovaa. Suomi ei ole ainoa maa, joka haluaa parhaassa työiässä olevat kansainväliset opiskelijat haaviinsa. Karhunen ei ole vakuuttunut siitä, että pelkkä työperäisen maahanmuuton lisääminen riittää osaajapulan ratkaisuun. Syrjäinen, pieni ja kieleltään haastava Suomi ei ole yhtä houkutteleva kuin esimerkiksi Yhdysvallat tai Iso-Britannia. Suomen maahantulo järjestelmä puolestaan on kankea ja byrokraattinen, toisin kuin esimerkiksi Kanadassa tai Virossa. ”Tällä hetkellä tänne valikoituu sellaista porukkaa, jotka ovat jo valmiiksi mieltyneitä Suomeen. Jos ihmisiä yritetään vain saada houkuteltua tänne lisää, he eivät ole enää pelkkiä niin sanottuja Suomi-faneja”, Karhunen sanoo viitaten hallituksen suunnitelmiin työperäisen maahanmuuton lisäämisestä. Suomi-faneilla hän tarkoittaa ihmisiä, joilla on jo valmiiksi jokin side Suomeen, kuten perhe, puoliso tai työpaikka. Suomi oli 1990-luvulle asti melko suljettu valtio, Karhunen huomauttaa ja ottaa esimerkiksi Ruotsin. Siellä joka viides asukas on ulkomaalaistaustainen, Suomessa ei edes joka kymmenes. Ruotsilla onkin enemmän kokemusta maahanmuuttajien työllistämisestä. Suomeen ei ole muodostunut sellaisia perinteitä ja instituutioita, jotka auttaisivat kansainvälisten osaajien kotouttamisessa. Samasta syystä työnantajilla ei välttämättä ole kokemusta ulkomaalaisen työvoiman käyttämisestä, eikä julkinen sektori osaa säätää palveluitaan toimiviksi. Kaikilla portailla riittää korjattavaa. ”Suomalainen opiskelija ei häviä täältä kulumallakaan. Kansainvälinen osaaja toimii eri tavalla. Hänelle lähtöön riittää, että joku osanen tästä koneistosta ei toimi. Siksi heidän pitämiseensä vaaditaan toimia kaikilta osapuolilta.” Karhunen nostaa esiin myös julkisen sektorin epätasa-arvoiset kielivaatimukset. Vaikka maahanmuuttaja olisi kuinka korkeasti koulutettu osaaja, ovat uranäkymät julkisella sektorilla käytännössä olemattomat, Kayleigh Karinen, Yhdys vallat. Kielellisen diversiteetin ja digitaalisten ihmis tieteiden maisteriopiskelija, Helsingin yliopisto. U?urcan Budak, Turkki. Automaatio tekniikan ja robotiikan diplomiinsinööri opiskelija sekä apulaistutkija, Tampereen yliopisto.
40 YLIOPPILASLEHTI 5 / 2021 jos ei osaa suomea ja ruotsia. Karhusen mukaan kielivaatimusten vapauttaminen olisi helppo keino parantaa ulkomaalaisten osaajien työllistymismahdollisuuksia. ”Päättäjät jankuttavat, että yritysten pitäisi olla vastaanottavaisempia ja työllistää ulkomaalaisia osaajia. Jos kuitenkin yhtään katsoo virkamiehiä ja julkista sektoria, sotealaa lukuun ottamatta, niin siellä istuu käytännössä joukko vanhoja miehiä. En tiedä, onko se kaikkien edun mukaista.” KOLUMBIALAINEN Ronal Bejarano aloitti automaatiotekniikan di-opintonsa yhdeksän muun ulkomaalaisen opiskelijan kanssa Tampereen teknillisessä yliopistossa vuonna 2017. Työnhaun aloitettuaan hän törmäsi samaan seinään kuin U?urcan Budak. Yhdenkään yrityksen ovet eivät auenneet. Tuloksettoman etsinnän jälkeen Bejarano muutti tyttöystävänsä kanssa Espooseen ja otti tohtorikoulutettavan paikan vastaan Aaltoyliopistosta. Ulkomailla työmahdollisuuksia olisi ollut, mutta Bejarano ei halunnut lähteä. Hän oli oppinut pitämään suomalaisesta työkulttuurista, vaikkei kieltä puhunutkaan. ”Olisin halunnut työskennellä yrityksessä, mutta oleskelulupani oli menossa umpeen. Pelkäsin menettäväni sekä työni että kotini. En uskaltanut riskeerata kaikkea, joten tyydyin PhD-vaihtoehtoon.” Budak puolestaan päätyi apulaistutkijaksi Tampereen yliopistoon eikä enää edes haaveile yritysmaailmasta. Budak pohtii, voisivatko suomalaiset yritykset tuoda itse esiin kansainvälisyyttään. Jos yritys kertoisi avoimesti esimerkiksi, että viisi tai kymmenen prosenttia sen työntekijöistä on ulkomaalaisia, se kuulostaisi heti paljon lähestyttävämmältä. Silloin ei tarvitsisi jännittää, onko paikan ainoa ”ulkomaalainen tyyppi”. Sekä Bejarano että Budak uskovat, että eniten apua työnhakuun olisi saanut sujuvasta suomesta. Paine saada tutkinto suoritetuksi määräajassa on kuitenkin niin suuri, ettei kieleen ja kulttuuriin tutustumiselle ole stipendillä ja oleskeluluvalla opiskelevalle aikaa. Jos kieltä ei pääse puhumaan missään, jäävät kahdeksasta suomen kielen kurssista päähän vain perusteet. Yhdeksästä Bejaranon kanssa Suomeen tulleesta osaajasta kolme päätyi tutkijoiksi yliopistolle, yksi Teknologian tutkimuskeskukselle. Vain yksi työllistyi suomalaiseen yritykseen. Loput ovat lähteneet. ”Monet tekivät pitkään töitä ruokalähetteinä tai siivoojina työllistyäkseen yritysmaailmaan.” PALKANSAAJIEN TUTKIMUSLAITOKSEN Karhunen ei ihmettele, että Budakin ja Bejaranon tavoin ulkomaalaiset opiskelijat työllistyvät usein yliopistolle. ”Jos siellä tehtaalla on töissä vain sellaista supi suomalaista Jaakkoa ja Marjaa, eikä minkäänlaista ulkomaalaista työntekijäpoolia, niin sitä kynnystä voi olla tosi vaikeaa ylittää”, hän sanoo. Budakin ajatusta yritysten oma-aloitteisesta kansainvälisyyteen sitoutumisesta Karhunen puolestaan pitää ehdottomasti kokeilun arvoisena. Helsingin yliopiston ulkomaalaiset opiskelijat vastaavat kansainväliseen isb (International Student Barometer) -kyselyyn joka toinen vuosi. Vuoden 2021 kyselyyn vastasi noin 30 yliopistoa. Kävi ilmi, että Helsingin yliopiston opiskelijat olivat kaikista tyytymättömimpiä ulkomailta saapuvien opiskelijoiden vastaanottamiseen. Erityisen hankalaksi opiskelijat kokivat Suomeen saapumisen ja byrokratian kanssa painimisen. Kyselyyn vastanneet 800 opiskelijaa, eli noin kolmasosa kansainvälisistä opiskelijoista kokivat myös syrjintää erityisesti huonon kielitaidon takia. Kansainvälisille opiskelijoille suurimmaksi haasteeksi osoittautuukin usein suomen kieli, Rebekka Nylund kertoo. Hän vastaa Helsingin yliopiston opetuksen strategisissa palveluissa muun muassa maahanmuuttajien opintopalveluiden kehittämisestä. Nylundin mukaan kielitaidon tärkeyttä pyritään painottamaan opiskelijoille jo heidän tullessaan Suomeen. Silloin kaikki eivät kuitenkaan pidä kielen opettelua tärkeänä, sillä moni ei vielä edes tiedä, haluaako jäädä Suomeen. Mutta jos kieltä alkaa harjoitella vasta työnhaun kynnyksellä, on jo myöhäistä. ”Kyselyssä sellaiset opiskelijat, jotka osaavat suomea kokivat, että työllistymismahdollisuudet ovat hyvät. He, jotka eivät osanneet, näkivät tilanteen haasteellisena”, Nylund sanoo. KANSAINVÄLISTEN OPISKELIJOIDEN asemaa hankaloittaa entisestään se, että heidän asiansa leviävät monen ministeriön ja viraston tontille. Kun ulkomaalainen opiskelija jättää oleskelulupahakemuksen, sen ottaa vastaan Suomen edustusto eli ulkoministeriö. Päätöksen oleskeluluvasta tekee sisäministeriön ja työja elinkeinoministeriön alaisuudessa toimiva Maahanmuuttovirasto. Jos oleskelulupaa hakee työnteon perusteella, tekee työja elinkeinotoimisto siihen työvoiman saatavuuden, työsuhteen ehtojen sekä työnantajan ja työntekijän edellytysten kokonais arvioinnin kattavan osapäätöksen. Varsinaisen oleskelulupapäätöksen lupa-asiassa tekee Maahanmuuttovirasto. Kielikysymykset kuuluvat oikeusministeriöön. Henkilötunnuksista ja kotipaikka-asioista vastaa valtiovarainministeriö, koulutuksesta ja rahoituksesta opetusministeriö ja niin edelleen. Käytännössä ulkomaalaista osaajaa pallotellaan muun muassa Maahanmuuttoviraston, digija väestötietoviraston, te-toimiston ja poliisin pakeilla. Ja tietysti erilaisissa ohjelmissa ja hankkeissa. Talent Boost, Talent Hub, hei life, 90 Days a Finn, hitp, akva, Kieliboost, simhe ja monet muut pyrkivät edistämään ulkomaalaisten integroitumista ja työllistymistä. ”Olen tullut aika kyyniseksi tässä projektijumpassa. Laitetaan hankerahoituksella projekti pystyyn, ja otetaan siihen projektipäällikkö ja pari työntekijää. Sitten ohjelma tavoittaa ehkä pari ulkomaalaista parin vuoden aikana”, huokaa Hannu Karhunen Palkansaajien tutkimuslaitoksesta. Helsingin yliopisto on tehnyt jo pitkään työtä kansainvälisten opiskelijoiden työllistymismahdollisuuksien parantamiseksi. Rebekka Nylund harmittelee, kuinka koulutusten pyörittäminen pääosin hankerahoituksella leimaa koko sektoria. Rahoitusmallin takia toiminnan suunnittelu ja siitä tiedottaminen on haastavaa. Nylund toivookin, että koulutuksia pystyttäisiin jatkossa tarjoamaan oppilaille pitkäjänteisemmin ja ennakoivammin. KAYLEIGH KARISELLE suomen kieli ei ole ongelma, päinvastoin. Hän toivoo sen käyttöä. Suomalainen sukunimi on perujaan syvältä Etelä-Pohjanmaalta Ilvesjoen kylästä. Sieltä hänen isoisoisovanhempansa lähtivät Pohjois-Michiganiin vuonna 1907. Juuri suomalaiset juuret saivat Karisen lähtemään Suomeen vaihto-opiskelemaan kandivaiheessa, vaikka kieli oli unohtunut perheeltä jo sukupolvia sitten. ”Olin päättänyt oppia puhumaan suomea. Se oli aluksi vaikeaa, koska kaikki halusivat vaihtaa heti englantiin. Vaatimalla vaadin ihmisiä puhumaan minulle suomea”, Karinen kertoo. Amerikkalainen aksentti ei noin viiden Suomen-vuoden jälkeen juuri kuulu puheesta. Suomalainen isäntäperhe ja cheerleadingharrastus helpottivat integroitumista, ja Suomen byrokratia tekee maahan muuttajien työllistymisestä todella vaikeaa.
41 YLIOPPILASLEHTI 5 / 2021 Karinen pääsi mukaan jopa maa joukkueeseen. Hän huomasi haluavansa jäädä Suomeen. Se ei ollutkaan yhtä helppoa. Kariselle oli luvattu työpaikka cheerleading-hallin siivoojana, joten hän haki Migristä työntekijän oleskelulupaa. Työperusteinen, jatkuva A-lupa mahdollistaisi opinnot Helsingin yliopiston kielellisen diversiteetin ja digitaalisten ihmistieteiden maisteriohjelmassa ilman 13?000 euron lukukausimaksua. Yhdeksän kuukautta myöhemmin hakemus tuli takaisin kielteisenä. Työstä ei te-toimiston osapäätöksen mukaan maksettu tarpeeksi, jotta Karinen voisi jäädä sen perusteella Suomeen. Karista ohjattiin hakemaan vaihto-opiskelijan oleskeluluvalle jatkoa, jotta hänen ei tarvitsisi poistua maasta. Puolentoista vuoden kuluttua hänelle myönnettiin viimein työntekoa varten A-lupa, tällä kertaa työhön cheerleading-valmentajana. Pian Kariselle selvisi, että hänelle myönnetty työlupa salli ainoastaan työskentelyn urheiluvalmentajana, joten hän ei voinut hakea koulutustaan vastaavaa työtä. Uudessa työluvassa menisi vähintään kuusi kuukautta, ja sitä varten tulisi olla työsopimus odottamassa. Kuka odottaisi uutta työntekijää puoli vuotta? Ja vaikka odottaisikin, hyväksyttäisiinkö Karisen hakemus? Opinnot venyivät. Vuorokauden tunnit eivät enää riittäneet. Arkea hankaloitti myös muutto Espoon Kauklahdesta toisen perheen luo Sipooseen. Sieltä oli pitkä matka sekä yliopistolle että töihin. ”Matkustin sieltä puolen vuoden ajan kouluun ja töihin hallille joka päivä. Välillä jäin hallille nukkumaan, jotta ehtisin aamuksi kouluun.” Karinen toteaa, että Suomessa on paljon hyvää. Samalla hän ei ymmärrä, miksi lupajärjestelmästä on tehty niin rajoittava, että se pakottaa maahanmuuttajat häviäjän asemaan. ”Rakastan Suomea, mutta tämä on tosi rankkaa. Olen opiskellut kielen ja tehnyt kaiken, mitä minulta on vaadittu. Silti joudun seuraamaan vierestä, kuinka opiskelukaverini etenevät elämässään samalla, kun omat käteni pysyvät sidottuina.” HALLITUS VALMISTELEE parhaillaan lakimuutosta, joka soisi odotettuja helpotuksia ulkomaalaisten korkeakouluopiskelijoiden maahantuloon, opiskeluun ja työnhakuun. Toistaiseksi opiskelijat ovat voineet hakea oleskelulupaa enintään kahdeksi vuodeksi kerrallaan. Esityksessä ehdotetaan, että oleskelulupa myönnettäisiin korkeakouluopiskelijoille jatkuvana heidän tutkintonsa keston ajaksi. Niin sanottu A-lupa antaisi opiskelijoille myös oikeuden kotikuntaan eli mahdollisuuden hyödyntää kunnan palveluita. Vuoden työnhakulupa, eli lupa hakea töitä opintojen jälkeen, pitenisi kahteen vuoteen. Lupaa ei olisi myöskään pakko hakea heti, vaan se olisi voimassa viisi vuotta valmistumisen jälkeen. Lisäksi opintojen aikainen työnteko-oikeus nostettaisiin 25 viikkotunnista 30 tuntiin. Hallitus antaa ulkomaalaisia opiskelijoita koskevan esityksen eduskunnalle 11. marraskuuta. Muutokset tulisivat voimaan huhtikuussa 2022. Lisäksi hallitus aikoo luoda ensi vuonna pikakaistan työperäisen maahanmuuton edistämiseksi. Erityisasiantuntijat ja kasvuyrittäjät sekä heidän perheensä saisivat sillä oleskelulupapäätöksen 14 vuorokaudessa. Opiskelijoille siitä ei kuitenkaan ole vielä iloa. Niin sanottu D-viisumi räätälöidään opiskelijoiden ja tutkijoiden käyttöön vasta myöhemmin. KEHITYSTÄ ON SIIS TAPAHTUMASSA , mutta samalla hakemukset ovat kallistuneet, viimeksi vuodenvaihteessa. Suomen kansalaisuutta voi hakea viiden vuoden jälkeen. Mikäli hakijalla on kansalaisuuteen vaadittavan kielitaidon lisäksi kiinteät siteet Suomeen, kansalaisuutta voi hakea vuotta aiemmin. Kayleigh Karinen huomauttaa, että jokaisen hakemuksen lähettäminen maksaa hakijalle satoja euroja. Se haukkaa nopeasti ison osan opiskelijan kuukausibudjetista. Hän harmittelee myös järjestelmän monimutkaisuutta: lupaviidakosta ei meinaa selvitä edes tutun juristin avulla. Karinen tiedusteli Migristä, voisiko hän suomalaiset sukujuuret omaavana, lähes natiivisti kieltä puhuvana Suomen maajoukkueen jäsenenä hakea kansalaisuutta neljän vuoden oleskelun jälkeen. Vastausta ei kuulunut, joten Karinen lähetti hakemuksen, maksoi siitä 460 euroa ja odotti lähes vuoden. Hakemus tuli takaisin kielteisenä. Karinen ei Migrin mukaan täyttänyt kriteereitä aikaistetun kansalaisuuden myöntämiseen. Ensi kuussa Karinen jättää kansalaisuushakemuksen uudelleen, maksaa toiset 460 euroa ja odottaa päätöstä 18–20 kuukautta. Ehkä sitten Suomesta tulee viimein hänellekin koti. • JUTTUUN ON HAASTATELTU LISÄKSI HELSINGIN YLIOPISTON KANSAIN VÄLISTEN OPISKELIJOIDEN TYÖLLISTYMISEEN ERIKOISTUNUTTA URAOHJAAJAA ANNA STORGÅRDSIA, TYÖJA ELINKEINO MINISTERIÖN HALLITUSSIHTEERI JARMO TIUKKASTA SEKÄ LUKUISIA KANSAIN VÄLISIÄ OPISKELIJOITA. Valéria Pinto, Brasilia. International Business Management (Liiketalouden YAMK), KaakkoisSuomen ammattikorkeakoulu. ”Minulla on aiempi tutkinto oikeustieteistä, ja olen tehnyt töitä kuudessa eri maassa. Puhun espanjaa, portugalia, ranskaa ja englantia, joista jälkimmäistä olen pätevä opettamaan. Puhun myös B1-tason suomea. Olen kolmen Suomen-vuoteni aikana hakenut yli 270 työ paikkaa, mutten pääse edes taksikuskiksi. Menin jatko-opiskelemaan parantaakseni työllistymistäni, koska haluaisin jäädä tänne. Jos en löydä töitä ennen valmistumistani, en valitettavasti usko pystyväni siihen.” Silvie Kroeker, Kanada. Rauhanja konfliktin tutkimuksen maisteri (YTM), Tampereen yliopisto ”Olin naiivi luullessani, että natiivienglannilla ja suomalaisella maisteritutkinnolla oikeasti työllistyisin Suomeen. Kun lähdin täältä Saksaan kolme vuotta sitten, sain heti töitä. Koronan myötä etäsuhde puolisooni kävi liian raskaaksi, joten minun oli pakko palata. On turhauttavaa, että ulkomaalaisille opiskelijoille tarjotaan englanninkielisiä tutkintoja, kun työllistyminen ilman suomen kielen taitoa on niin vaikeaa. Suomalaiset veronmaksajat maksoivat koulutukseni, joten haluaisin nyt vuorostani tehdä töitä ja maksaa veroja, mutta en saa siihen edes mahdollisuutta.”
YLIOPPILASLEHTI 5 / 2021 42 Ida Pihlajamaa, Sörnäinen, 22 neliömetriä, 750 euroa.
43 YLIOPPILASLEHTI 5 / 2021 KÄTEVÄ ELÄMÄ MITEN NUORET AIKUISET HALUAVAT ASUA? LEHTI JUTTUJEN PERUSTEELLA PARVILLA, PAKETTI AUTOISSA JA MINI YKSIÖISSÄ. TUTKIMUSTEN MUKAAN TOTUUS ON TOINEN. NUORET HALUAVAT ASUA SAMALLA TAVALLA KUIN KAIKKI MUUTKIN. Teksti JUHO KANKAANPÄÄ Kuvat JOEL KARPPANEN
44 YLIOPPILASLEHTI 5 / 2021 ONJA LINKONEVAN asunnossa on ongelma. Siellä ei voi harrastaa seksiä. Siitä varoitti jo edellinen vuokralainen. Syynä on viisikulmion muotoinen parvi, jonne mahtuu enintään 90 senttiä leveä patja. Tai mahtuu, jos sen asettelee vinoon. ”Siellä pystyisi harrastamaan ehkä jonkinlaista hyvin paikallaan pysyvää vaniljaseksiä”, Linkoneva arvelee. Myöskään nukkuminen toisen ihmisen kanssa ei onnistu, sillä jalkoja ei mahdu suoristamaan kunnolla. Muutaman kerran sitä on kokeiltu, mutta siirrytty pian keltaiselle sohvalle. Täydellinen asunto yksinasuvalle, Linkoneva muotoilee. VERKON vuokraasuntoilmoituksissa parvellisia asuntoja markkinoidaan näin: Parvellinen tehoyksiö hyvältä sijainnilta Kal liosta. (732 euroa, 18 neliötä.) Optimaalisella paikalla näppäräpohjainen yksiö isolla parvella. (780 euroa, 19 neliötä.) Viihtyisä pikkukoti loistavalla sijainnilla. (825 euroa, 23 neliötä.) Asunto on kauttaaltaan remontoitu koko naisuus laatua ja toimivuutta. (888 euroa, 21 neliötä.) Parvet herättävät paljon intohimoja. Media käy Martinlaaksossa kauhistelemassa Saton poikkeusluvalla rakentamia 15,5 neliön tehoyksiöitä, joita on täydennetty parvella ja yhteiskeittiöillä. Pari vuotta sitten uutisoitiin ullanlinnalaisesta parvesta, jota tarjottiin vuokralle 481 eurolla kuussa. mtv-uutisten haastattelussa vuokranantaja kertoi, että mahdollisuus kiinnosti erityisesti vaihto-oppilaita. Kauhistelun lisäksi pieniä koteja ihaillaan. Iltapäivä lehtien sisustusjutuissa kerrotaan näppäristä ratkaisuista, jotka saavat ”tilan tuntumaan paljon isommalta” ja vakuutellaan, miten ”pieniin neliöihinkin voi luoda yksityisyyttä”. SIIRTYMÄ on seitsemän puolaa. Otto Kela laskeutuu nukkumaparveltaan alas, avaa tietokoneen ja on töissä te-toimistolla. Sellaista on korona-ajan etätyö. Kela muutti keväällä Jyväskylästä Helsinkiin töiden takia. Töölöläisen yksiön hän vuokrasi pelkkien kuvien perusteella: 22 neliötä, 710 euroa, ei uunia. Kela kertoo olevansa ”lajiniilo”. Seinälle on kiinnitetty Manchester Unitedin entisen päävalmentajan Alex Fergusonin piirroskuva. Hyönteisjuliste on tyttöystävän hankkima. Parven alla on televisio, josta Kela katselee Sopranosia ja Kylmää rinkiä . Toisin kuin Kela, suuri osa nuorista aikuisista asuu tilavasti. Viime keväänä julkaistussa ympäristöministeriön ja Nuorisoasuntoliiton teettämässä kyselytutkimuksessa selvitettiin 18–29vuotiaiden asumista ja toiveita kodeista. Sen mukaan nuoret aikuiset haluavat asua suunnilleen samalla tavalla kuin kaikki muutkin. (Reaaliset mahdollisuudet toiveiden toteuttamiseen ovat kuitenkin esimerkiksi alhaisen tulotason ja nopeasti muuttuvien elämäntilanteiden takia huonommat kuin monilla muilla.) Tilavuutta mitataan asumisväljyydellä, eli sillä, paljonko neliöitä asunnossa on asukasta kohden. Vastaajien keskimääräinen asumisväljyys on 37 neliömetriä, vain muutaman neliömetrin vähemmän kuin keskivertosuomalaisella. Asuinpaikkakin vaikuttaa. Helsingissä nuorten aikuisten keskimääräinen asumisväljyys on noin 30 neliömetriä, mutta esimerkiksi Etelä-Suomen maa seudulla yli kaksi kertaa enemmän. Vuokralaiset asuvat ahtaammin kuin omistusasujat ja kumppaninsa kanssa asuvat ahtaammin kuin yksinasujat. Otto Kela asuu yksin, kuten noin puolet nuorista aikuisista. Osuus on kasvanut kovaa vauhtia. Ilmiötä selitetään kommunikaatiovallankumouksen, urbanisaation ja individualisoitumisen kaltaisilla hienoilla sanoilla, mutta kyse lienee myös asumistuesta. S Sonja Linkoneva, Kallio, 29 neliömetriä, 855 euroa.
45 YLIOPPILASLEHTI 5 / 2021 ”En ole mikään parvien ystävä.” — Julia Mokko Vuonna 2017 opiskelijoiden asumistuki ja opintotuki irrotettiin toisistaan, mikä pienensi yksiöiden ja yhteisasumisen välistä hintaeroa. Jos Otto Kela voisi valita vapaasti, hän asuisi 50-neliöisessä asunnossa, jossa olisi olohuone, erillinen keittiö ja keittiössä tummanpunaiset seinät. Kun yksin asuvilta nuorilta aikuisilta kysyttiin, mikä olisi nykytilanteeseen sopiva asunnon koko, noin 40 prosenttia valitsisi 40–65-neliöisen asunnon. Siihen mahtuisi jopa yli neljä Martinlaakson miniyksiötä. Vain viisi prosenttia vastasi, että haluaisi asua alle 30-neliöisessä asunnossa. Alle 20-neliöisille asunnoille ei ollut kyselyssä edes omaa saraketta. KISSAN nimi on Liam, eikä se suostu kiipeämään parvelle. Kissa on saanut nimensä Oasiksen laulajan Liam Gallagherin mukaan, mutta sitä ei saisi oikeastaan sanoa ääneen, omistaja Julia Mokko tähdentää. Oasis ei ole enää huudossa. Mokon toinen kissa Puppu sen sijaan kurkistelee parven neliönmuotoisesta aukosta keittiöön. Se on parven ainoa vakituinen asukas. 60-neliöisen kruununhakalaisen kaksion kämppiksillä, Julia Mokolla ja Iina Immosella , on molemmilla omat huoneet, jotka ovat suunnilleen kalliolaisen yksiön kokoisia. Keittiö ja viereinen parvi toimivat yhteisenä tilana. Kissan lisäksi parvella majoittuvat juhlavieraat. Muuten sitä käytetään enimmäkseen jonkinlaisena varastona. Parvella on sähköpiano, yksinäinen kaapin ovi ja presidentti Martti Ahtisaaren passikuva, joka on päätynyt sinne valokuvaliikkeessä työskennelleeltä ystävältä. ”En ole mikään parvien ystävä”, Julia Mokko tunnustaa. Mokko ja Immonen kulkevat vastavirtaa. Nuoret eivät ole kovin yhteisöllisiä asujia. Ympäristöministeriön tuoreen raportin mukaan enää vain reilu kolmannes vastaajista haluaisi asua ystäviensä kanssa. Vielä vuonna 2014 kimppakämppäilyä kannatti noin puolet vastaajista. Samanaikaisesti soluasumisen suosio on laskenut pohjalukemiin. Entuudestaan tuntemattoman ihmisen kanssa haluaisi asua enää reilu kymmenesosa vastaajista. Kun yleinen elinja asumistaso nousee, nuoret seuraavat perässä. Ensimmäiset solut olivat laitoismaisia rakennuksia kaukana keskustasta. Yhteiset suihkuja wc-tilat olivat kerroksen käytävällä. Ensin kylpyhuoneet jaettiin muutaman asukkaan kesken, sitten siirryttiin soluista kimppakämppiin ja lopulta yksiöihin. Nuorten haaveet asumisesta ovat samankaltaisia kuin vanhemmilla ikäluokilla. Helsingissäkin jopa 40 prosenttia 18–29-vuotiaista nuorista haluaisi asua tulevaisuudessa omakotitalossa. Lisäksi halutaan niitä samoja asioita, joita asuntoilmoituksissa aina toistellaan: hyviä palveluita ja luonnonläheisyyttä. Mutta mitä seuraavaksi? ”En ole ihan varma, että nuoret kokevat asumistason nousua enää neliömäärän kasvuna”, sanoo asuntorahoitukseen keskittyneen Suomen Hypoteekkiyhdistyksen pääekonomisti Juhana Brotherus . Hän istuu myös Hoasin eli Helsingin seudun opiskelija-asuntosäätiön hallituksessa. Nuoret ovat ilmastotietoisia, Brotherus sanoo. Pieniä asuntoja puoltaa se, että mitä vähemmän neliöitä, sitä vähemmän lämmitettävää. Lisäksi nuoret pitävät sijaintia tärkeämpänä kuin neliöitä. Siksi esimerkiksi opiskelija-asuntoja rakennetaan lähemmäksi keskustaa ja niihin suunnitellaan uudenlaisia yhteistiloja. Suomessa jo ensimmäisen vuoden korkeakouluopiskelijat asuvat usein yksiöissä, mikä on kansainvälisesti harvinaista, Brotherus muistuttaa. Tutkimusten mukaan moni nuori aikuinen haaveilee myös omistusasunnosta. Haaveen toteuttamiseen on Brotheruksen mukaan tällä hetkellä pienituloisellakin paremmmat mahdollisuudet kuin koskaan aiemmin. Asuntoja kyllä on, mutta väärässä paikassa. Otto Kela, Töölö, 22 neliömetriä, 710 euroa.
46 YLIOPPILASLEHTI 5 / 2021 ”Onko realistista päästä omistusasuntoon? On. Onko realistista päästä omistusasuntoon Helsingin kantakaupungissa? Valtaosalle ei. Ei ainakaan heti asumisuran alussa.” TAIKA ottaa muovihäkistä käteensä sinisen linnun. ”Moi”, Taika sanoo ja painaa lintua vatsasta. ”Moi”, lintu vastaa ja välkyttää siipiään. Lelupapukaijan lisäksi parvella on pieni sänky, lelukasoja ja paljon pehmoleluja: Babypossu, Pilvityyny, Puputipu ja My little ponyn Pinkie Pie eli Pinkkipiirakka. Juuri ensimmäisen luokan aloittanut Taika asuu Eirassa äitinsä Juuli Kangasniemen kanssa 40-neliöisessä yksiössä, jonka vuokra on poikkeuksellisen edullinen, noin 850 euroa. He nukkuvat samassa huoneessa, Taika parvella ja äiti sen alla. Tosin useimpina öinä Taika kömpii äitinsä viereen. Kun kaksikko muutti asuntoon, äiti maalasi keittiön punaisen seinän valkoiseksi. ”Mä toivoin enemmän väriä, mutta äiti otti sitä pois”, Taika sanoo. Taikan haaveissa parvella olisi sininen katto ja seinään olisi maalattu kukkia. Toistaiseksi he ovat pärjänneet ilman omia huoneita. Jos huoneita haluaisi lisää kohtuullisella hinnalla, olisi muutettava pois kantakaupungista, ja sitä Juuli Kangasniemi ei halua vielä tehdä. Keskusta ei kuitenkaan ole nuorten aikuisten ykköstoive. Vuoden 2016 Asukasbarometrin mukaan 20–29-vuotiaista noin neljännes haluaisi asua nykyisessä elämäntilanteessa keskustassa. Osuus on hieman suurempi kuin kolmeja nelikymppisillä. Parhaiten keskustassa viihtyisivät 15–19-vuotiaat ja yli 60-vuotiaat. Nykyisessä elämässä nuorten aikuisten suosituin asuinpaikka olisi pientalovaltainen alue. SUOMEN opiskelija-asunnot (soa) on opiskelija-asuntoja vuokraavien yhteisöjen edunvalvontajärjestö. Sen toiminnanjohtaja Jani Sillanpää kertoo suhtautuvansa parviin lämmöllä ja nukkuneensa parvella mielellään kumppaninsa kanssa. ”Mutta tää on vähän sellainen aurajuusto ruoassa. Toiset tykkää, toiset ei”, hän sanoo. (Asiaa harkittuaan Sillanpää pyytää korjaamaan lausuntoaan muotoon ”ananas pizzassa”.) Sillanpää on rakentanut omistamansa kaksion parven itse: ostanut Starkilta puutavaraa, käsitellyt laudat puuvahalla ja ruuvannut kasaan. Nykyään Sillanpää asuu kumppaninsa kanssa toisessa kaupungissa. Parvellinen kaksio laitettiin vuokralle. Vuokralaisen pyynnöstä parvi tosin purettiin. Sillanpää haluaa tarkentaa, ettei hän koe olevansa vuokranantajana ”tuottotavoitteinen kapitalisti, joka ylläpitää tätä konsumeristista yhteiskuntaa”. Sellaisiksi asuntosijoittajat hänestä usein maalataan. Opiskelijalle edullisin asumisvaihtoehto on opiskelija-asunto. Niiden vuokrissa ei ole tuottotavoitteita, ja vuokrat nousevat suunnilleen elinkustannusindeksin mukaisesti. Ympäristöministeriön muutaman vuoden takaisen selvityksen mukaan Helsingissä yksityisissä vuokra-asunnoissa neliöhinta oli lähes kaksinkertainen opiskelija-asuntoihin verrattuna. Raportin laskelmien mukaan yhteiskunnalle olisikin halvempaa tukea opiskelija-asunnoissa kuin vapaarahoitteisissa asunnoissa asuvia opiskelijoita. Asuminen vie opiskelijoiden tuloista ison osan. Asumiskustannusrasitteinen sanahirviöllä tarkoitetaan henkilöä, jonka tuloista vähintään 40 prosenttia menee asumiseen. Pääkaupunkiseudulla opiskelijoista tämän rajan ylittää yli 60 prosenttia, kun koko vuokraväestön osuus on alle 15 prosenttia. Tosin: osa opiskelijoista nostaa opintolainaa, eikä sitä lasketa tuloihin mukaan. Uudellamaalla asuvista 18–29-vuotiaista lähes puolet pitää vuokratasoa liian korkeana. Ympäristöministeriön ja Nuorisoasuntoliiton asumiskyselyn mukaan puolet vastaajista on joutunut säästämään muusta elämästä asumisen takia ja hieman pienempi osuus on saanut asumiseen sukulaisiltaan apua – useimmiten rahaa. Tällä hetkellä opiskelijoista silti vain noin neljäsosa asuu opiskelija-asunnoissa. Suurin osa vuokraa kotinsa yksityisiltä vuokranantajilta. Sillanpää uskoo, että suhde voisi vielä kääntyä toisin päin. Mutta siihen tarvittaisiin lisää yksiöitä. KAMPIN yksiössä on hämärää. Sähkösopimus ei ole enää voimassa. Parvellisen 23-neliöisen asunnon omistaja Valtteri Virtanen vaikuttaa hieman turhautuneelta. Ilmoitus on ollut esillä jo yli kuukauden, mutta uutta vuokralaista ei ole löytynyt. Näyttöjä on kyllä ollut. Niissä on käynyt lähinnä vaihto-opiskelijoita ja ulkomaisia tohtoriopiskelijoita. It’s quite small , ranskalainen vaihto-opiskelija oli kommentoinut. Koronapandemia on myllännyt vuokra-asuntomarkkinoita. Samaan aikaan kun asuntojen myyntihinnat ovat nousseet, on vuokrien nousu hidastunut ja asuntoja, etenkin yksiöitä, tullut tarjolle enemmän kuin vielä pari vuotta sitten. Esimerkiksi Oikotiellä oli alkukesästä noin 34?000 vuokra-asuntoilmoitusta, kun kaksi vuotta aikaisemmin kesällä niitä oli noin 24?000. Samaan aikaan Helsingissä ilmoitusten määrä on lähes kaksinkertaistunut melkein 8?000:een. Toisaalta vuokra-asuntoja on ollut myös tyhjillään enemmän kuin aiemmin. Vuokraajien markkinat tuskin kestävät enää kovin kauan, kun koronan vaikutukset asuntomarkkinoihin tasaantuvat, Suomen Hypoteekkiyhdistyksen Juhana Brotherus arvelee. Virtasen Kampin yksiön vuokrapyyntö on tällä hetkellä 800 euroa. Sitä on laskettu jo kerran. Valtteri Virtanen osti asunnon itselleen kolmekymppisenä. Sitä ennen hän asui asunnossa vuosia vuokralla. Aikoinaan asunnossa on kuuleman mukaan ollut huoneistohotelli. Parven alla on baaripöytä, kaksi jakkaraa ja pieni keittiötaso mikrolla. Parvi lienee tuttu myös Virtaselle. Omista parvikokemuksistaan hän on kuitenkin niukkasanainen. ”Sinänsä se on hyvä ratkaisu varsinkin pienessä asunnossa.” •
47 YLIOPPILASLEHTI 5 / 2021 Juuli Kangasniemi ja Taika, Eira, 39 neliömetriä, 850 euroa. Helsingissä nuorten aikuisten keski määräinen asumisväljyys on noin 30 neliömetriä, Etelä Suomen maaseudulla yli kaksi kertaa enemmän. Julia Mokko, Iina Immonen, Puppu ja Liam, Kruununhaka, 60 neliömetriä, 1 290 euroa.
48 YLIOPPILASLEHTI 5 / 2021 JUHO KUOSMASEN OHJAAMA HYTTI NRO 6 ON ARKTISISSA OLOSUHTEISSA KUVATTU HUMAANIA LÄMPÖÄ HOHKAAVA ROAD-MOVIE. SE KERTOO SUOMALAISEN OPISKELIJAN JA VENÄLÄISEN TYÖMIEHEN JUNAMATKASTA PIETARISTA MURMANSKIIN. ROSA LIKSOMIN JULKAISTUN ROMAANIN INNOITTAMAN ELOKUVAN SUOMEN ENSI-ILTA ON 29. LOKAKUUTA. Olet pelannut Cannesin elokuvajuhlat läpi. Elokuvasi ovat voittaneet jokaisessa kategoriassa palkinnon, tuoreimpana Hytti nro 6 sai festivaalin toiseksi korkeimman Grand Prix -palkinnon. Elokuvaa on juhlittu ympäri maailmaa, Cannesin punaisilla matoilla ja hiljattain Kinojuhlilla Kokkolassa. Miltä tuntui juhlia Kokkolassa, josta suuri osa työryhmästä on kotoisin? Aikaisemmat elokuvani Kaupunki laisia (2008), Taulukauppiaat (2010) ja Hymyilevä mies (2016) ovat pitkälti saman työryhmän käsialaa. Hytti nro 6:n kohdalla työryhmän koko kasvoi valtavasti. Sen takia jälleennäkemiset ovat olleet todella voimakkaita. Kok kolassa oli mukana Venäjältä ja Virosta käsikirjoittajia, pukusuunnittelija ja tuottaja, jotka eivät päässeet Cannesin juhliin. Meillä oli todella hyvät bileet. Soitimme Vladimir Vysotskia suo meksi ja venäjäksi aamuviiteen asti. Elokuvan tekeminen liikkuvassa junassa Venäjällä, keskellä talvea ja tiukassa aikataulussa ei kuulosta houkuttelevalta. Miksi elokuvaa ei kuvattu studiossa? Minulle oli alusta alkaen selvää, että elokuva kuvattaisiin Venäjällä aidossa miljöössä. Studiossa työskentely perustuu selkeään visioon, joka men nään toteuttamaan. Kaikki tekniikka, seinät, valot ja niin edelleen, laitetaan palvelemaan tätä visiota. Olen par haimmillani elävässä olosuhteessa, jossa aivot heräävät ihan eri tavalla todellisuuteen kaaoksen keskellä. T O U K O H U J A N E N
49 KULTTUURI Studiossa nukahtaisin istualtaan moni toreja tuijottaessa. Kaikki aika, energia ja keskittyminen menee illuusion rakentamiseen, ja sitä alkaa kyseen alaistaa koko toiminnan uskottavuutta. Millainen merkitys sillä on, että tunnet työryhmän jäsenet läheisesti, kun kuvataan äärimmäisissä olosuhteissa ja mitä tahansa voi tapahtua? Minulle on aivan keskeistä, olivat työryhmän jäsenet sitten Kokkolasta, Venäjältä, Virosta tai Somaliasta, se, että viihdyn heidän seurassaan ja minulla on turvallinen olo eikä tarvitse pelätä oudossa ympäristössä, että vaikutan tyhmältä. Rakastan ihmisiä, joiden kanssa teen työtä. Olosuhteet voivat olla mitä tahansa silloin. Tuotan nollisen katastrofin ja seikkailun välinen ero on siinä, miten asioihin suhtautuu. Moni tilanne oli sellainen, että jos olisin työskennellyt ihmisten kanssa, joista en lähtökohtaisesti pidä, hermot oli sivat menneet niin monta kertaa, että olisi tehnyt mieli tappaa joku. Mikä pelotti etukäteen eniten? Miten suhtautua asioihin, joihin pitää tehdä paikan päällä muutoksia. En voi nut yhtäkkiä soittaa kaverille, että hei me tarvitaan tähän kohtaukseen yksi näyttelijä nyt. Päätöksenteko tuotannon puolesta oli kielellä, jota en ymmärrä, ympäristössä, jota en kerta kaikkiaan hallitse. Työskentelytapani ei perustu kontrolliin. Pystyn kuitenkin keksimään ratkaisuja nopeasti muuttuvissa olo suhteissa. Venäläinen klisee on, että mikään ei toimi, mutta kaikki järjestyy. Onnistuimme elokuvan tekemisessä uskomattomalla tavalla, vaikka moni asia meni viime tippaan ja näytti siltä, että tämä ei ikinä tule onnistumaan. Heinäkuussa Cannesin elokuvajuhlilla yleisö antoi useita minuutteja kestävät suosionosoitukset Hytti nro 6:lle. Kansainvälisessä mediassa elokuva on kerännyt ylistäviä arvioita, muun muassa Varietyssa ja The Guardianissa. Ottavatko suomalaiset yhtä hyvin elo kuvan vastaan? Luulen, että ihmiset ottavat elokuvan hyvin vastaan Suomessa, koska se on suomalainen elokuva, huolimatta siitä, että siinä puhutaan pääosin venäjää. Monella suomalaisella on kuitenkin jonkinlainen suhde Venäjään. Monella saattaa myös olla epäluuloja ja kielimuuria. Tämä voi toivon mukaan olla hyvä ensikosketus Venäjään. Elo kuvassa pääsee hieman kurkistamaan, millainen Venäjä on. Yksi Hytti nro 6:n yhteistyökumppaneista oli Venäjän kulttuuriministeriö. Voiko elokuva parantaa maiden välistä taiteellista yhteistyötä? Me kaikki tiedämme, mitä maan politiikka on. Kulttuuri ministeriö on osa myös valtiokoneistoa, joten minulla oli etukäteen hieman ristiriitaiset fiilikset heidän tulemisestaan mukaan. Yhteistyö oli poikkeuksellinen myös Venäjälle. Tämä oli ensimmäinen hanke, jossa venäläinen tuotantoyhtiö oli vähemmistö tuottajana ulkomai sessa elokuvassa. Samanaikaisesti yhteistyö pelotti. Esimerkiksi Gogol keskusteatterin entinen johtaja Kirill Serebrennikov asetettiin syytteeseen rahojen kavalluksesta, koska teatteri oli kritisoinut Venäjän hallintoa. Venäjän kulttuuriministeriön mukana oleminen ei ollut rahallisesti merkittävä, mutta kuvauslupien ja byrokratian helpottamisen kannalta hyvinkin tärkeä. Lupaprosessi oli meille lappu, joka avasi ovet Venäjälle ja sen rautateille. Kaikki taiteelliset valinnat ja sisällöt pysyivät kuitenkin työryhmän käsissä. En ymmärrä venäjää, joten en kos kaan nähnyt sitä käsikirjoitusta, joka ministeriöön meni. Miten elokuva on otettu vastaan Venäjällä? Olen lukenut kavereiden kääntämiä uutisia ja arvosteluja. Ne ovat olleet todella positiivisia. He kokevat, että se näyttää 90luvun venäläiseltä elokuvalta, mistä olen tietyllä tavalla tyytyväinen, koska sitä myös haettiin. Elokuvan maailman pitää tuntua menneeltä Venäjältä, joka ei ole nyky Venäjää. Mielen kiintoista myös nähdä, kokevatko he kiusalliseksi sen, että elokuvassa venäläinen mies sulaakin pikkupojaksi. Suomalainen elokuva elää tällä hetkellä nousukautta, palkintoja ja positiivisia arvosteluja satelee maailmanlaajuisesti. Muun muassa pandemian aikana Tampereella kuvattiin Hollywood-elokuva Dual, ja Hytti nro 6:n levitysoikeudet myytiin ympäri maailmaa. Teemu Nikin ohjaama Sokea mies, joka ei halunnut nähdä Titanicia voitti Venetsien elokuvajuhlien yleisöpalkinnon. Mikä on suomalaisen elokuvataiteen valttikortti? Suomessa ei ole mahdollista tehdä kallista ja näyttävää elokuvaa, koska rahoitus tulee vastaan. Meidän valtti korttimme ovat olosuhteet, joissa on vapaus tehdä ja kokeilla verrattuna esimerkiksi yhdysvaltalaisiin elokuviin, joissa kaikki raha on yksityistä sijoitet tua rahaa, jolle halutaan voittoa. Koronapandemia on muuttanut elokuvan tulevaisuuden näkymiä erityisesti elokuvateatterien osalta. Tehdäänkö elokuvia myös teatterilevitykseen tulevaisuudessa, kun taloudelliset ja tuotannolliset riskit ovat kasvaneet? Ihmiset ovat havahtuneet yhdessä katsomisen riemuun ja voimaan, koska se ilmiselvä asia vietiin meiltä yht äkkiä pois. Luulen, että yhteisöllisen kokemuksen tärkeys ymmärretään nyt toivottavasti paremmin. Kulttuuriala on ollut yksi suurimmista kärsijöistä koronapandemian keskellä. Millä mielin olet seurannut tätä? Olen suoraan sanottuna järkyttynyt siitä, miten helpolla kulttuuri uhrattiin ja miten vähän meillä oli edunvalvojia päättävissä elimissä. Kulttuuri oli ensimmäinen, joka heitettiin bussin alle. Jos Suomi haluaisi olla varteen otettava kulttuurimaa, Suomen kult tuuriministeriksi pitäisi valita ihminen, joka ei ole samaan aikaan puolueen puheenjohtaja, tai vähintäänkin niin, että kulttuuriministeri vastaisi vain kulttuurista. Mitä pitäisi tehdä, jotta suomalainen elokuva löytäisi paremmin tiensä Cannesin punaisille matoille ja ympäri maailmaa? Päättäjien vastuulla on turvata alan rahoitus. Olen työskennellyt niin pit kään erilaisten apurahojen turvin, että ilman niitä ei olisi tehty Hymyilevää miestä tai Hytti nro 6:tta. Se perusturva on mahdollistanut sen, että olen voinut keskittyä elokuvien tekemiseen. • JOHANNES ROVIOMAA
50 YLIOPPILASLEHTI 5 / 2021 TÄNÄ VUONNA ON JÄLLEEN KAIKKIEN AIKOJEN KIRJASYKSY! Ylioppilaslehden riippumaton työryhmä kävi läpi kustantamojen tarjonnan. Teksti JOEL KARPPANEN, OSKARI ONNINEN & TUIJA SILTAMÄKI Kuvitus SAMULI SAARINEN
51 KULTTUURI Tuomas Nyholm Samu Haber: Forever yours (Otava) 508 sivua Toisin kuin kuvitella saattaa, suureen huumejuttuun sotkeutuneesta suosi tusta rokkarista on mahdollista tehdä Aamutv:täkin unettavampi muis telmateos. Kokaiinista ja Katiskasta puhutaan ensimmäiset kahdeksan ja melkein viimeiset kahdeksan sivua. Loput 492 turistaan suo raan nauhalta kitaroista, verkostomarkkinoinnista ja suhmu roinneista. ” Lempituotteeni on edelleen krokotiili, jossa on kahva ja paristot sisällä. Kun painoi napista, krokotiili teki sellaista… liikettä. Seksiliikettä. Päällään. Nimesimme lait teen Arsch Krokodiiliksi. Ostimme niitä muistaakseni kym menen.” Jouni K. Kemppainen Kaija Koo: Taipumaton (WSOY) 360 sivua Kaija Koo on kertonut aivan kaiken, kuten lehdistä varmasti jo luitte. Kiin nostavinta on se, mitä melko perus teellisessa kirjassa jätetään kertomatta, kuten viime vuosien talousasiat. Kerto misesta puheen ollen, kirjan kertojahan kuulostaa aivan sukulaissedältä, joka pitää itseään jutunker tojaluonteena. Kuukausiliitteen toimittajana työskentelevän Kemppaisen tyyliä pitää kyllä todella rakastaa, jotta koko naisuudesta selviäisi huokailematta. ” Juttu kuulosti oudolta, melkein uskomattomalta, mutta tottahan sen täytyi olla. Miten kenellekään armeijaa suorittavalle nuorelle miehelle tulisi mieleen keksiä sellaista tarinaa: heidän tupansa aamu rutiineihin kuului, että luukutettiin täysillä Kaija Koota.” Johannes Lahtela Samuli. Pimeydestä valoon (Otava) 272 sivua Vuonna 2019 ”saimme” kuulla, kuinka Vesa-Matti Loiri löi päänsä liukas teltuaan spermaansa. Tänä syksynä oppipoika Samuli Edelmann seuraa perässä ja rehentelee viina ja pimppi jutuilla itsesäälillä, johon vain kuuluisa toipuva alkoholisti kykenee. ” Ainoa asia joka piti Samulia enää kasassa, oli tähteys. I am a fucking big star. I am a lizard king and I can do anything.” Karl Ove Knausgård Aamutähti (Like) 666 sivua Knausgårdin 666sivuinen uutuus kiin nostaa jotakuinkin yhtä paljon kuin uusin Image, joka toisaalta lienee ainut julkaisu, jossa Knausgårdin teke misistä enää välitetään. Aamutähti on maailman kuulun ruotsalaisen ensim mäinen eiomaelämäkerrallinen romaani sitten suomenta mattoman En tid for altin vuodelta 2004. Yliluonnollisilla ele menteillä leikittelevä kahdenpäivänromaani alkaa kuin mikä tahansa Knausgårdin kirja: Minäkertoja, neuroottinen pro fessorimies, kuvailee arkisia askareitaan. Pian mukaan tulee muitakin kertojahahmoja, mutta sillä ei ole merkitystä, koska jokainen heistä kuulostaa Knausgårdilta itseltään. Teos päät tyy pitkään kuolemaaiheiseen esseeseen, jonka on kir joittanut eräs kertomuksen sivuhenkilöistä, hänkin kahden markan filosofiKnasun alter ego. ” Kreikkalaiset rakensivat järjelle huoneen, mutta kuolemaa he eivät osanneet järkeis tää, se pysyi vanhana ja arvoistuksellisena kuin metsä, tuo lakkaamattoman muutoksen paikka jossa elävät muuttuivat kuolleiksi ja kuolleet eläviksi, eläimet ihmisiksi ja ihmiset eläimiksi.” Edward St Aubyn Sokkotesti (Otava) 279 sivua Luenko varmasti oikeaa kirjaa? Sok kotesti ei muistuta lainkaan St Auby nin maineikkaita, kaikkien stadilaisten autofiktioilla lattioita peseviä, julmetun hauskoja omaelämäkerrallisia Patrick Melrose satiireja. Uusi teos on kiinni tässä ajassa muilla tavoin. On ilmastokriisi, ekologiaa, epige netiikkaa, neurotiedettä, psykedeelejä, rakkautta ja seksiä – turhan paljon ideoita ja dataa perinteisen realistisen romaa nin asuun puettuna. ” Nyt kun he olivat seurantaevästeiden tavoittamattomissa, kun näkymättömien tarkkailijoiden ei ollut mahdollista kytkeä päälle yhdenkään laitteen mikro fonia tai kameraa, kun he olivat ajattoman arkisesti tässä hetkessä ja paikassa kuuluttamatta sijaintiaan maailmanlaa juisessa tietoverkossa ja ruokkimatta bayesilaista tiedon louhintaa, itseään vahvistavia käytösmalleja ja räätälöityä uutisvirtaa, he saattoivat vihdoin lakata selvittämästä, mihin joukko sukupuuttoon tämä liittyi ja keskittyä varsinaiseen syyhyn, jonka vuoksi he tässä olivat.” Miki Liukkonen Elämä: esipuhe (WSOY) 1 036 sivua Aikamme eittämättä keskeisin mieskir jailija Miki Liukkonen luottaa yhä kvan titatiivisiin mittareihin. Elämä: esipuhe on mies statement täynnä sattuman varaista horinaa, mutta ei sillä väliä, kunhan kyseessä on 1 200 sivun jätkäle eikä mikään 200 sivun tyttöjen kirjoittama romaani. Kustan nustoimittaja Samuli Knuuti on kirjoittanut kirjan laajen nettuun painokseen esipuheeksi väitetyn apologian, jolla perustella Liukkosen päättymätöntä DFWlarppia. Perusteos jää harmillisesti lyhyemmäksi kuin Päättymätön riemu, joten laajennus on tarpeen. ” Hänellä oli kaulatuki ja sähkönsininen paita jossa luki I AM HOLOGRAM . Ja yksi tarotennustaja, jonka korkeaa kampausta koristi gangstar apsanoituksilla kirjailtu islanninkampa simpukan muotoinen hiussolki, ja joku toogassa käyskentelevä kaveri, joka kutsui itseään Ekvaat toriksi. Ihmiset joivat verenpurkaumanpunaista viiniä ja tabascolla höystettyjä scifidrinkkejä, jotka polttivat kurk kua kuin flogiston, he tupakoivat ja rähähtivät kouristuksen omaisiin, limaa repiviin naurunpurkauksiin.” Laura Friman Tauko (Gummerus) 219 sivua Laura Frimanin vuoden mittainen vaat teidenostolakko on suoraan influensse reiden vastuullisuusviestintästrategiasta. Friman esittää puhuvansa tärkeästä aiheesta saadakseen asiantuntijajulki suutta, vaikka enimmäkseen hän lör pöttelee poikaystävästään. Luokkahyppy Hämeenlinnasta Maria Veitolan skeneen vaikuttaa juuri niin epämukavalta kuin näyttää. Kun kirjaa on takana viidesosa, Friman sitee raa tutkimusta. Lopussa luetellaan, keille asiantuntijoille hän melkein jaksoi soittaa. ” Vaatteet on mun aatteet kuulostaa 1970lukulaiselta sanonnalta, ja ellen olisi ikävässä krapu lassa, jaksaisin ehkä googlata, onko mielikuvani validi. Niin tai näin, pukeutuminen on linkitetty vaatteiden kantajan arvoihin varmaan jostakin Jeesuksen ajoilta saakka. (Vielä kerran: olen sellaisessa krapulassa jossa en uskalla katsoa peiliin ja pystyn seurustelemaan vain pizzalaatikon kanssa, joten en vieläkään aio googlata.)” Ilkka Karisto Vuosi ilman nettiä (WSOY) 216 sivua Maineikas toimittaja on vuoden ilman nettiä, mikä vaikeuttaa hänen elä määnsä niin paljon, ettei hän saa oikein analysoiduksi netittömyyt tään. Ihmiskokeen loppuraportti on parissa tunnissa lukaistava muistelma ja anekdoottikooste eräästä vuodesta varhaiskeskiikäisen helsinkiläismiehen elämässä. Suuri paljastus on, miten myös 1970luvulla syntyneet ovat internetin suhteen täysiä boo mereita. ” Lapset ovat viikonlopun mummolassa, ja puolison kanssa viriää ajatus ravintolaillallisesta. Lupaan hoitaa pöytä varauksen. Heti sen sanottuani huomaan kaipaavani puhelin luetteloa, mutta Helsingissä niitä ei ole enää vuosiin painettu ja jaettu kaikkiin kotitalouksiin.” Julia Thurén Kaikki kuluttamisesta (Gummerus) 246 sivua Kirjaksi painettu blogitekstikokoelma, selfhelpteos, jolle keskiluokkaiset kaupunkilaiset nuoret naiset anta vat viisi tähteä GoodReadsissa, kuten moderniin kulutuskulttuuriin kuuluu. Pers aukinen kriitikko vei kirjan divariin ja kulutti rahansa kaljaan. ” Vaikka tunnen syyllisyyttä kulut tamisesta, niin silti, kaiken sen jälkeen mitä tiedän ja olen oppinut kuluttamisesta, halajan uutta. Kyllä te tiedätte sen ihanan tunteen, kun kävelee kaupungilla katuuskottavan brändin logolla varustetut paperikassit käsissä heiluen. Sen fiiliksen, hypistelee käsissään silkkipaperiin käärittyä paitaa, kaivaa tyylikkäästi muotoillusta pahvilaatikosta uutuuttaan hohkaavan läppärin tai asettelee uutta nojatuolia olohuo neen nurkkaan.” Haluaisi olla kohukirja Haluaisi olla mestariteos ”Kevyet” tietokirjat Lue myös: Pirjo Kemppinen Tuntematon Danny (Otava), Linda Lampenius Kesytön elämäni (Otava), Veli-Pekka Lehtonen Renny Harlin (Tammi), Kauko Röyhkä Vaeltava vitsaus – Muistelmat 2 (Docendo). Lue myös: Pauline Harmange Miksi vihaan miehiä (S&S), Moona Laakso Vaurastu kuin NAINEN (Into), Katri Norrlin & Nelli Kenttä Vitun ruma (Into).
52 YLIOPPILASLEHTI 5 / 2021 Anni Ihlberg Ilonpilaaja (Tammi) 368 sivua Taidekoulua käyvän nuoren naisen kas vua ja itseetsiskelyä kuvaava esikois kirja eroaa lukuisista sukulaisistaan siinä, että sekoilukuvaukset pajauttelusta panemiseen ja ahdistuksesta syömis häiriöajatteluun tuntuvat uskottavilta ja tutuilta, eikä tyylikään muistuta pikkusievää autofiktiota tai tätimäistä nuorisokuvausta. Pituus lienee kohderyhmälle haaste. ” Lotta liihottaa pakkaamaan viimeisiä tavaroitaan, päättää ettei pysähdy, nyt hän todella elää tätä kesää. Elää ja heittäytyy, ottaa asiakseen elää sellaista elämää jossa ei tiedä mistä seuraavana aamuna herää. Hän on tyttö, joka lentää yksin eurooppalaisiin suurkaupunkeihin hantti hommiin, eikä se ole surkean tai tylsän tytön elämää, hän muistuttaa itseään.” Helmi Kekkonen Tämän naisen elämä (Siltala) 209 sivua ”Kirjailija, äiti, feministi” Helmi Kekko nen haluaa oman ilmoituksensa mukaan ”kirjoittaa niin että se tuntuu. Että jotain muuttuu. Sinussa, ja minussa”. Tämän naisen elämä tuntuu imelänä vihlaisuna. Hampaassa ja mahassa. Kerronta on hienovaraista kuin pilkunjälkeiset pokausyritykset Mustan Härän pihalla. ” Äiti on kuollut ja minä mietin kulmakarvoja ja tissejä.” Amanda Palo Outoja kaloja (Kosmos) 96 sivua Syksyn instagrammatuin kirja on sitä paitsi estetiikan myös käytettävyy den näkökulmasta. Alle satasivuisesta miehiä, naisia, suhteita ja sivullisuutta käsittelevästä lyhytproosasta selviytyy, vaikka aivot ja keskittymiskyky olisivat käristyneet syötteiden syövereissä. ” Olen vielä kaunis, sala peräinen ja täynnä sellaista eroottista latausta, jolla saisi koko kaupungin valaistua ainakin viikoksi. Mutta minä kuulun yhdelle, ja se saa minut suremaan kaikkia niitä ihmisiä, joita en koskaan ehdi riisua.” Sisko Savonlahti Kai minä halusin tätä (Gummerus) 296 sivua Esikoisteoksessaan Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu Sisko Savonlahden neuroottinen kertoja valitteli poi kaystävän puutetta ja yksinäisyyttä, toisinaan toisteisessa toisessa poi kaystävää ja yksityisyyden puutetta. Edelleen maataan paljon sohvalla ja lattialla, mutta luvut ovat pidempiä, mikä sysännee potentiaalisia lukijoita ääni kirjan syliin. ” Joka kerta kun kävin kylpyhuoneessa mietin, sanoisinko mytyistä ja housuista Valtterille. Olinko sellainen nainen, joka marmatti miehelle, vai sellainen nainen, joka ei marmattanut ja hyväksyi sen, että toisen vaatteita aje lehti joka paikassa? Miksei kukaan ollut kertonut minulle, että tässä olivat ne vaihtoehdot, joista valita silloin kun ihmettelin, miksi ihmiset pitivät yllä stereotypiaa siitä, että pari suhteessa nainen napisee miehelle pienistä, arkisista asioista?” Antti Rönkä Nocturno 21:07 (Gummerrus) 192 sivua Kaikkien niiden vuosien jälkeen, kun millenniaaleja on syytetty omaan napaan tuijottelusta, on Antti Rönkä todellakin kirjoittanut kirjan omista masturbaatiomuistoistaan ja siitä, kuinka paljon runkkaaminen häntä ahdistaa. (Paljon.) ” Tästä lähtien hän olisi runkkari, kaikissa paikoissa, kaikissa tilanteissa. Runkkari saapuu aamupalalle. Runkkari syö maapähkinälevitettä. Runkkari valitsee jääte löä. Runkkari potkii palloa, runkkari kahlaa järvessä, runkkari istuu saunassa. Runkkari käy vessassa.” Sanna Kajander-Ruuth Laman lapset (S&S) 166 sivua Toimittaja Sanna Kajander Ruuthin Laman lapset asettuu muun muassa Juhani Branderin ja Suvi Vaarlan viime aikaisten 1990luvun lamaa käsit televien teosten jatkumoon. Narratiivi nen tietokirja on yhdistelmä henkilöve toista journalismia ja taustoittavaa tutkimustietoa. Ääneen pääsevät lamaaikana lapsuuttaan ja nuoruuttaan eläneet. Lama kouraisi ja jätti jäljet, mutta toisin kuin monet muut suomalaiset, kirjan henkilöt selvisivät siitä lopulta. Kajander Ruuth kertoo myös omista kokemuksistaan. ” Perusturvalli suuden horjahtamisen seurauksena sieluun jää tietynlainen vakavuus, tunne jonkin jäämisestä kesken. Äidin yritys oli pakko lopettaa kannattamattomana. Valuuttalainan aiheut tamaa velkaa jäi niin paljon, että sen takaamiseen käytetty kotimme oli pakko myydä pilkkahinnalla.” Antto Vihma Nostalgia, teoria ja käytäntö (Teos) 276 sivua Ulkopoliittisen instituutin tutkimus professorin Antto Vihman mukaan nostalgia on perustunne, joka lävistää koko kulttuurimme. Nostalgia voi olla entistävää, banaalia tai pohdiskele vaa. Erityisesti jälkimmäisessä Vihma näkee valtavasti potentiaalia. Hän kuljettaa ansiokkaassa tietoteoksessaan narratiivia, jonka mukaan moderni aika on fundamentaalisti ambivalentti. Vanhat hyvät ajat eivät tule takaisin, mutta edistyskään ei korjaa kaikkea. ” Menneisyyttä ei tarvitse tarkastella nykyisyyden suorana esikuvana eikä myöskään katastrofia edeltävänä viattomuuden aikana. Nii den sijaan mennyt aika tarjoaa valitsematta jääneitä his toriallisen kehityksen polkuja. Kuten kirjailija Robert Musil ( 1880–1942) kiteyttää, ’ jos on olemassa todellisuudentajua, täytyy olla myös mahdollisuudentajua’.” Ville Ranta Kuinka valloitin Ranskan (WSOY) 160 sivua Ville Ranta on nero. Tai ainakin hän luulee olevansa – aivan kuten kaikki muutkin taiteilijat. Rannan autofiktii vinen sarjakuvaromaani taidemaail masta ja markkinoista on herkullista satiiria. Itseironisen pinnan alla kulkee koskettava kertomus unelmista ja menestyksen tavoittelusta. Kypsän ja paikoin surumielisenkin teoksen takana voi olla ainoastaan omaa suuruudenhulluuttaan reflektoiva keski ikäinen mies. ” Tärkeintä oli, että täällä saisin täysin häiriöttä tehdä seuraavan teokseni, sen, josta (Lancelotin avulla) tulisi vihdoin menestys! Aikaa oli kulunut hukkaan jo niin paljon! Keskittyminen ei ollut kotioloissa ollut mahdollista enää vuo siin… ja kohta olisin 40vuotias! Nyt oli viimeinen mahdolli suuteni yrittää vielä. Oli ollut pakko lähteä kotoa…! Onneksi epäuskoon ja mielenmurheeseen on olemassa lääke. Nimit täin alkoholi. Se oli pelastanut minut monta kertaa ja pelas taisi nytkin.” Lue myös: Kersti Juva Tolkienin tulkkina — Tarina Sormusten herran suomentamisesta (SKS), Sanni Lehtinen, Amanda Pasanen & Silja Uusikangas Huijareiden vallankumous – Huijarisyndrooman yhteiskunnallisilla juurilla (Vasta paino) ja Timo Miettinen Eurooppa – Poliittisen yhteisön historia (Teos), Anniina Nurmi: Rakastan ja vihaan vaatteita (S&S). Lue myös: Rachel Cusk Toinen paikka (S&S) ja Hanna Ryti Eron kuvia (Siltala). Lue myös: Juha Itkonen Kaikki oli heidän (Otava). Kirjat, joissa miehiä ahdistaa Kirjat, joissa naisia ahdistaa Sivistävä tietokirjallisuus
53 KULTTUURI Gloria Anzaldúa Rajaseutu / La frontera: uuden mestizan kutsu (Tutkijaliitto) 306 sivua ”Ohittamaton lähde tutkijoille muun muassa feministisen teorian, queerteo rian ja dekoloniaalisen tutkimuksen aloilla”, sanoo kustantamon katalogi. Jep. Fernanda Melchor Hurrikaanien aika (Aula & Co) 260 sivua Meksikolaiskirjailijan läpeensä kehuttu epälineaarinen romaani. Maksimaalis ten makupisteiden tavoittelija hankkii englanninkielisen käännöksen, jonka on julkaissut ultracooleista sinisistä ja valkeista kansista tunnettu Fitzcar raldo Editions. Puhutteleva teos. Miriam Toews Naiset puhuvat (S&S) 232 sivua Tositapahtumiin perustuva järkyttävä ja tärkeä teos on saanut inspiraationsa bolivialaisen mennoniittasiirtokunnan hirmuteoista. Kristillisen siirtokunnan miehet tainnuttivat ja raiskasivat öisin naisia ja lapsia. Fiktiivinen teos kuvaa naisten reaktioita tapahtumiin. Täynnä ei järin hienovarai sia #Metoo metaforia. Handmaid's Talen ystävien iloksi elokuva tulossa ensi vuonna, mikä kerrotaan jo takakan nessa. Puhutteleva ja ajatuksia herättävä teos. Tove Ditlevsen Lapsuus (S&S) 142 sivua Arvostetun tanskalaiskirjailijan 1970luvulla kirjoittaman autofiktiivisen Kööpenhaminatrilogian avauksessa alkaa työläisperheen tyttären kasvu taiteilijaksi. Millintarkassa pienoisro maanissa elämä on köyhää ja karua, selkäsaunat rajuja ja suhteet vaikeita. Lohtu löytyy runoista. Seuraava osa ilmestyy talvella. ” Useimmat aikuiset sano vat, että heillä on ollut onnellinen lapsuus, ja ehkä he usko vat siihen itse, mutta minä en usko. Luulen vain, että he ovat onnistuneet unohtamaan sen.” Kazuo Ishiguro Klara ja aurinko (Tammi) 371 sivua Kriisinjälkeisessä maailmassa aurinkoe nergialla toimiva keinoystävä (KY) Klara saa tehtävän, kun hänet ostetaan sai raalloisen Josien seuralaiseksi. Lapset tarvitsevat keinoystäviä oppiakseen sel vitymään maailmassa, aikuisilla on omat moraalisesti monitulkintaiset suunnitelmansa. ” Merkkejä oli varmasti ollut ilmassa pitemmän aikaa, koska sunnuntaiaa mun tapahtuma ei tullut aitona yllätyksenä, vaikka saikin minut tuntemaan surua ja muistutti taas siitä, kuinka paljon minulla oli vielä opittavaa.” Jukka Viikilä Taivaallinen vastaanotto (Otava) 379 sivua Ehkä on vastareaktio nykykirjallisuu den totalt jävla typeryydelle, että Jukka Viikilä tempaisee parhaan koti maisen romaanin vuosikausiin käyt tämällä autofiktion muotoja ja moot toreita. Taivaallinen vastaanotto on kirja Jukka Viikilää muistuttavan kirjailijan Jan Holmin Tai vaallinen vastaanotto kirjan taivaallisesta vastaanotosta. Epälineaarisessa kirjassa epälineaarisen kirjan sirpaleita kommentoi satoja ja satoja ihmisiä, muun muassa presiden tillinen Sauli ja Jemina from Wolt. Lauseet ovat ajattelusta tukossa, kuten Viikilän ja parin muun suurteoksessa Ensyklo pediassa (2011). Koko ajan haluaisi pölliä juttuja muistikir jaan, vaan kun ei jaksa, tyytyy kadehtimaan. ” Olisi hyvä kir joittaa hyvin jos kirjoittaa. Ei ainakaan huonosti. Pahinta on yliminän riivaama ahkera keskinkertaisuus.” David Foster Wallace Tennisesseet (Siltala) 200 sivua Ehkä tärkein kirjallinen inspiraatio jokaiselle esseistin elämästä ja omien harrastustensa julkisesta fiilistelystä haaveilevalle pojalle. Puhutteleva teos. Poikkeuksellinen. Yoko Ogawa Muistipoliisi (Tammi) 368 sivua Japanilainen dystopia, joka ei Keltaisen kirjaston statuksestaan huolimatta ole mikään ukkelikirja. Tärkeä aihe. Hyvin ajankohtainen. Puhutteleva teos. Iris Hanika Menneisyydenhallintalaitos (Siltala) 175 sivua Palkitun saksalaiskirjailijan merkki teos käsittelee Saksan historian pimeintä hetkeä, jota ei saa unohtaa. Tärkeä teos. Ole lukenivasi myös: Brit Bennett Mikä meidät erottaa (Tammi). Rebecca Buxton, Lisa Whiting Filosofian kuningattaret – Historian sivuutettujen ajattelijoiden elämä ja perintö (Niin & näin), Marko A. Hautala Kapinallinen kynämies – A. Untolan merkillinen elämä (Warelia), Julia Phillips Katoava maa (Siltala), Riko Saatsi Hyviä aikomuksia (Gummerus), Juha Seppälä Bog Edin / Lataa ja lue (Siltala), Kim Thúy Em – Rakasta (Gummerus). Lue myös: Lydia Davis Kafka valmistaa päivällistä. Valitut novellit (Siltala / Sanavalinta), Annie Ernaux Vuodet (Gummerus), Matias Riikonen Matara (Teos), Kristiina Wallin Vaikeampaa on olla näkemättä unia (S&S), Jaakko Yli-Juonikas Jääasema KOOMA (Siltala). Kirjat, jotka näyttävät hyvältä hyllyssä ja Instassa ja luet varmaan ihan kohta Kun olisi tosi kiva lukea jokin hyvä kirja Muista myös Helsingin kirjamessut 28.–31.10.2021.
54 YLIOPPILASLEHTI 5 / 2021 LKONÄKÖ on toiseksi viimeinen tabu. Ulkonäkö ei tarkoita perimää, joka saa näyttämään itäneeltä perunalta, vaan sitä, miten ilmaisee itseään sillä ainoalla tavalla, jolla ei valehdella: miltä on päättänyt näyttää, mikä on se nopeudessaan toisia arvostava tarina itsestä, jossa karvojen määrällä ja muodolla, asusteilla ja vaatteilla kerrotaan totuus siitä, kuka on. (Ironiset viikset. Hankkiko puolisosi koiran siksi, että kotona olisi edes joku, jonka ajatuksia arvostaa?) Ulkonäkö on tabu, koska ihmisellä on tarve luulla liikoja itsestään. Ulkonäkö on jotain pinnallista ja ohimenevää, toisin kuin oman syvällisyyden loputon lorina, johon rakastuu aina uudestaan. Siitä huolimatta ulkonäön arvostelu koetaan suuremmaksi loukkaukseksi kuin sielun syvällisestä lorinasta syntyneen kirjan arvostelu, vaikka useat kirjat ovat suorassa suhteessa tekijänsä ylle pukemaan paitaan. (Filosofi Frank Martela ! Elämän tar koitus -nimisen kirjan kirjoittaneena osaatte varmaan kertoa, onko elämän tarkoitus näyttää Jukka Pojalta?) Koska Jumala loi puheen valehtelua ja ulkonäön totuutta varten, ulkonäkö on puhetta luotettavampi sisäisyyden ilmentymä. Ulkonäkö vie meidät ihmisen luo tai kauemmas hänestä. Curb Your Enthusiasm -sarjassa Larry David näki terapeuttinsa uimarannalla tangauimahousuihin pukeutuneena, joten terapeutti oli vaihdettava toiseen. Hölmöimpiä itsepetoksia on lause ”en arvota ihmistä hänen ulkonäkönsä mukaan”. Se on merkki siitä, että kaiken takana on terapeutti, joka alkaa jo helmikuussa odottaa sandaalikauden alkamista. (Tuo sinun mekkosi. Hmmm. Kun lapset ovat teinejä, on ymmärrettävää, jos syntyy halu pukeutua yhtä nuorekkaasti, mutta sinun lapsesi on kaksivuotias.) Kansainvälisessä mediassa nimetään kunkin vuoden huonoimmat ja parhaimmat miessekä naispukeutujat. Suomessa ulkonäkö diskurssi keskittyy niihin muutamaan tuntiin, jolloin puolet kansasta kerääntyy isänmaan nimissä haukkumaan eliitin ulkoasuvalintoja. Kansallisen itsetunnon kannalta se on ymmärrettävääkin. Kun Jussipalkinnot jaettiin vain muutama päivä Met Galan jälkeen, ei suomen kieli venynyt yli seitsemään eri tapaan kysyä, miksi joku haluaa näyttää Moskovan esikaupungissa 70-luvulla kuolleelta prostituoidulta. (Jaahas, espoolaismiehet! Masturboitteko jossain joukkueessa, kun teillä kaikilla on samanlaiset vaaleansiniset kauluspaidat, miten on kausi lähtenyt käyntiin?) HYVINVOIVAT joutuivat istumaan koronan takia kotona ja mökeillä puolitoista vuotta. Kun maailma vihdoin avautui, ne rynnivät kaduille, kauppoihin ja kahviloihin. Sadat eri nicheZeitgeistit saivat elää uudestaan huippuhetkiään. Pankkiirimiehet kertoivat pukujensa liian lyhyillä lahkeilla talouden olevan lasten hallussa. Pankkiirinaiset kertoivat korkokengillään haluavansa murskata muusiksi sekä perheensä että ne tupsupäiset tohvelit, joilla joutuivat vuoden laahustamaan. Polyuretaanihippi esitteli ylpeänä uutta nahkatakkiaan, joka ei ollut nahkaa, koska oravat kärsisivät, vaan muovia, koska oravia ei tehdä muovista, eläköön maapallo, muovi, öljy, orava. Autofiktiot unohtuivat, kun Stockmannilla käveli vastaan se, mitä Quentin Crisp kutsui ”autofaktaksi”, itseään jatkuvasti uudelleen luova taideteos, josta ei tiennyt oliko se mies, nainen vai avaruusalus (ei niin, että sillä olisi väliä!). Joillekin 90-luvulla kuultu 1960luvun Velvet Underground yksinkertaisesti oli niin vaikuttava kokemus, että mustilla farkuilla, paidalla, nahkatakilla on päivittäin saatettava yleisempäänkin tietoon se, että ajan henki ei koske minua. Pullean miehen vatsaa ei korista mikään niin hyvin kuin tuore, tiukka Nirvanapaita. Punk ei ole kuollut, se vaappuu reumaisena eteenpäin The Clash -paidassaan. Conversetennarit puvun kanssa tekivät töölöläis miehestä oman elämänsä relevantin katu tappelijan. Nuori mies oli melankolisella tavalla rakastunut itseensä ja lopetti siksi syömisen. Niin käy rakkaudelle, joka ei saa vastakaikua. Nuorten naisten oli vaikea päättää liian tiukkojen ja liian löysien vaatteiden väliltä. Kalliit merkkivaatteet jonottivat Bulevardin UFF:n edessä päästäkseen etsimään jonkun hylkäämää yksilöllisyyttä. Ei edes vastasataneeseen kainuulaishankeen kuollut Muumi ole niin valkoinen kuin nuorten miesten puhtaat, uudet merkkilenkkarit. Pipoja, huiveja, lippalakkeja, turbaaneja, satoja erilaisia hattuja, mistä heroinistit saavat rahansa, näemmä hattusuunnittelusta. Sekä sosiaalisen että menneen median mukaan eräs traagisimmista koronaan liittyvistä kohtaloista oli – terveisiä, menehtyneiden omaiset! – ettei päässyt ulos esittelemään itseään ja vaatteitaan, ja nyt kun vapaus oli hetkeksi koittanut, sen annettiin näkyä. Johan tässä oli saanut itseään pidätelläkin! Paitsi… mitäs vittua tuolta nyt lyllertää… kaiken tämän itseilmaisun keskellä yksi, kaksi, kolme, satoja, jotka luulivat riittävänsä sellaisina kuin luulevat olevansa… Aitoja ihmisiä! Ruumispussiinsa itkijöitä! Ihmisiä kuin farkut, haalistuvat, jos liikaa pesee! Ne ovat tulleet takaisin ja niitä on koko ajan enemmän! Mitä haluaa kertoa ulkoasullaan ihminen, joka haluaa kertoa ulkoasullaan, ettei välitä ulkoasustaan? Liikaa. (Ikävä kuulla avioerostasi ja huoltajuuden menetyksestä, mutta onneksi olkoon uudesta Good Things Will Happen -college paidasta!) ULKONÄKÖ on valintoja, joiden avulla ihmisen sisin näyttäytyy. Pahimpia ulko näköön liittyviä harhoja on anti couture , usko oman autenttisuutensa arvoon, joka paistaa paskaisimmankin säkin läpi ja viettelee toisen mukaansa. ( Ina Mikkola , tuo jättimäinen rusetti pääsi päällä? Varsin hienovarainen tapa ilmaista olevansa lahja ihmiskunnalle!) Georg Simmel hahmotti 1800luvun lopun muodin sisällä piilevän samuuden ja erilaisuuden dualismin. Samuus on kuulumista johonkin luokkaan, erilaisuus sen korostamista, että ei kuulu. Samuuden ja erilaisuuden dualismin väliin tunki jälkimodernin ajan autenttisuuspyrkimys, alempien, aidompien, luokkien esittäminen, jossa farkkuihin ja t-paitaan naamioitunut miljonääri päätyy lopulta aina huutamaan ”Tää on Celinen t-paita, ei ollut halpa!”. (Huh, tatuoinneistasi päätellen elämä on luultua rankempaa Kuusisaaressa!) Anti couturesta on tullut hyvinvoivien naamiaisasu, dirtface, jolla ne kertovat olevansa todellisia, rehellisiä, kovia kokeneita, suoria, aitoja, liassa… halataan!... loskassa, mutta – ottakaa opiksi, työläiset! – elämä OLET MILTÄ NÄYTÄT U
55 ESSEE ilman peseytymismahdollisuuksia ei ole katkeroittanut heitä, kun taas tässä nautiskellaan kuohuviiniä puistossa densaksi naamioituneena. (Ja millainenkohan oli se markkinointikokous, jossa lueteltiin raa’an rehellisesti kaikki ne harhaluulot, joille päätettiin suunnata nuo punaiset farkut, jotka keski-ikäinen mies tunki juuri ähisten jalkaansa?) Vaikka autenttisuusharhassa pyritään samuuden halun kautta suurempaan yhteisöllisyyteen, usein käy päinvastoin, koska autenttisuuteensa uskovan ihmisen kohtaaminen voi johtaa vain pettymykseen. Mustan nappi korviksen päähänsä valinnut mies käyttäytyy hyvin, koska varoittaa mustalla napilla millainen olento on lähestymässä. Anti couture ei anna varoitusta, hänen vaatteensa eivät sano mitään, eivät varoita lähestyvästä valheesta. ( Koutaniemen Meeri ! Mainio turbaani sulla, onneksi ei oo kulttuurista omimista!) Viime vuosina autenttisuuteen on kasvanut kiinni tarve tarinoida omasta oikeamielisyydestä vaatteiden kautta. Ja koska oikeamieliset vaatteet eivät sano mitään, joutuu niistä kirjoittamaan; esseen omasta eettisyydestä farkkujen reiän läpi nähtynä; esseen, jossa ankeinkin hame muuttuu kirjoittajan harhoissa halun kohteeksi; kirja-arvostelun, jossa ylpeillään, ei hävetä, ettei yli 30-vuotiaana omista mustaa mekkoa; kirjan siitä, kun keskeyttää hetkeksi rumien vaatteiden ostamisen, jotta voi kirjoittaa kirjan siitä, kuinka on keskeyttänyt hetkeksi rumien vaatteiden ostamisen. (Hei keski-ikäinen mies! Kiva punainen Wu-Tang Clan -huppari sulla! Tekee susta nuorekkaan ja uskottavamman, kun hillut taas siinä yläkoulun nurkilla, vaikka sulla ei oo edes lasta!) Niin paljon värejä, vaihtoehtoja, ylä-, alaja sekatyylejä. Mahdollisuus olla oman turhamaisuutensa tai leikittelynhalunsa ylpeä ikoni, mutta taas alkoi ihminen luulla sisäisellä äänellään olevan yleisempää merkitystä. Narsismin rumin alalaji, moralismi, tunkeutui takaisin ulko näköön niin, että yhä useampi haluaa todistaa korkeasta moraalistaan piilottamalla itsensä pimeimmän 70-luvun aitousharhaan, johon valoa toi vain Heidi Hautalan apea ilme kasviskasan takaa. Ulkonäöstä puhutaan liian vähän. Se kertoo, kuka olet. Puheesi ja ajatuksesi kertovat, kuka luulet olevasi. Ulkonäköösi voi luottaa, sinuun ei. (Ja Lehtolan Jyrki ! Ysäri meni jo, mutta siinä sä vaaput lenkkareissasi liian tiukka puku ihrojen päällä jonnekin, jossa kukaan ei sua odota, koska ne kaikki luuli, että sä kuolit jo!) • JYRKI LEHTOLA M A R E K S A B O G A L / G U M M E R U S , S A A R A T A U S S I / I N T O K U S T A N N U S O Y , E U R O P E A N P A R L I A M E N T 2 1 8 , J O R M A P U R A N E N / S I L T A L A , S H U T T E R S T O C K “Visiting my mind is like visiting the Hermés factory. Shit is real.” — Kanye West ”Koutaniemen Meeri! Mainio turbaani sulla, onneksi ei oo kulttuurista omimista!”
56 YST. TERV. YVÄÄ syksyä, ihana! <3 Me täällä Ylioppilaslehdessä olemme seuranneet sinua jo pitkään ja ihailemme rohkeuttasi ja aitouttasi – emmekä ole ainoita! Puoli miljoonaa seuraajaasi tietävät, että olet rohkea oman lenkkipolkusi kulkija, joka tietää, mitä haluaa ja tavoittelee sitä täysillä! Tartut rohkeasti myös vaikeisiin aiheisiin. Olet puhunut avoimesti väsymyksestäsi ja siitä, miten vaikeita ja kipeitä päätöksiä olet viime vuosina joutunut tekemään. On todella tärkeää, että tätä keskustelua vihdoin käydään! Me Ylioppilaslehdessä tiedämme, että joskus kiireisen arjen keskellä saattaa kaivata pysähtymistä ja pientä hemmottelua. Siksi lähetämme sinulle tämän gift boxin, johon olemme koonneet ainekset rentouttavaan iltaan. Pakkaus sisältää uusimmat Ylioppilas lehdet , muutama vuosi sitten julkaistun Kil pailevat totuudet -antologian, kynttilän, kasvonaamioita, Ylioppilaslehti -kangasmaskin ja konvehteja Sinulle ja Markukselle. Kaikki tuotteet ovat enemmän tai vähemmän suomalaista käsityötä. Ylioppilaslehti on pientuottajien valmistama helsinkiläinen artesaanilehti, jonka tekijöillä on lämpimät välit Tampereeseen. Meidän missiomme on tarjota laadukasta ja sivistävää luettavaa kaikille suomalaisille. Olemme varmoja, että jaamme tässä samat arvot! Siksi meille olisi kunnia saada sinut Yli oppilaslehden brand ambassadoriksi! Toivoisimme sinulta postausta ja muutamaa rentoa ja luontevaa story-videota Ylioppilaslehden äärellä. Uskomme, että se resonoisi myös yleisössäsi. Palkkioksi tarjoamme lehden vuosi tilausta. Jos tämä tuntuu someesi sopivalta contentilta, muistathan tägätä meidät @ylioppilaslehti. • ILOISIA SOMETTELUHETKIÄ! <3: YLIOPPILASLEHTI-TIIMI MORO SANNA! PALSTALLA LÄHETÄMME IHMISILLE POSTIA. Y L I O P P I L A S L E H D E N T O I M I T U S , V I S T A P R I N T H top 10 1. Moos. 3:16 2. Moos. 19:8 3. Sananl. 5:3 4. Sananl. 7:21 5. Sananl. 23:27 6. Sananl. 31:10–31 7. Laul. 8:8–10 8. Moos. 16:1 9. Moos. 26:34 10. Moos. 29:15–32 & 30:1–24 PALSTALLA LAITETAAN ASIOITA TÄRKEYSJÄRJESTYKSEEN. NAISEN PAIKKOJA RAAMATUSSA
57 PAKINA ON ollut nyt 14 kuukautta juomatta. Se on ollut paras päätös ikinä. Ei mennyt kuin pari viikkoa, kun huomasin, että jaksoin seurata tunteja ja lukea kunnolla yokirjoituksiin. Uskon, että fuksisyksynä se on vaikuttanut myös mun arvosanoihin. Nelosia tulee! Parasta darravapaudessa on hallinnan tunne. En tajua, miten pitkin viikkoa kännäävät pääsevät kursseista läpi tai saavat kesätöitä edes iskänsä firmasta. Tulee yksinkertaisesti tosi hyvä fiilis siitä, kun voin katsoa niitä vissy lasini takaa ja lähteä kotiin yhdeltätoista. Sitä paitsi olen nyt sairaan paljon paremman näköinen kuin silloin, kun vielä join. Aamulla Oura kertoo, että nukuin hyvin. Good energy levels. Käyn lenkillä, teen smoothien (180 kaloria, 30 grammaa proteiinia) ja meen kirjastoon. Sunnuntai aamuna Töölönlahdella juostessa mietin kaikkia niitä luusereita, jotka darrailee lääväisinä kotona. Joku vois sanoo, että kevyet huvit mahdollistaa raskaan opiskelun. Mut ainakin mä saan sen pääaineen, jonka haluun. ETUKÄTEEN mua vähän pelotti, millaista viinan huuruinen opiskelijaelämä on. Pitääkö kahlata viikkotolkulla kissanristiäisiä ympärikännissä? Tuomitseeko muut, jos en juo? Lukiossa join harvoin joissakin bileissä ja tajusin hyvin äkkiä, että alkoholi ei oo mun juttu. Mä oon oma hauska ja rento itseni myös selvänä ja siitä on tullut tosi tärkee osa mun identiteettiä. Plus että siitä saa instaan tosi hyvää sisältöä ja siihen instasta sairaan hyvää inspistä. Kun syksy alkoi, mä päätin, että viimeistään fuksiaisissa uskallan kertoa, että mä en juo. Se tietenkin ahdisti ja kuumotti tosi paljon. Mietin päässäni kaikenlaisia skenaarioita, miten mut suljetaan kaikesta ulos. Mut sit tuli se päivä kun mä nousin Alinasalissa seisomaan, esittäydyin ja kerroin kaikille, että ai dount drink alkohol ät ool. Se tuntu jotenki yllättävän coolilta ja voimauttavalta. Nyt mä jo saan tästä itseluottamusta ja energiaa. SYKSYN aikana mua on alkanut kyllästyttää, miten meidän ainejärjestöön on syntymässä jo nyt klikkejä. Ne on ne ”coolit tyypit”, jotka hengaa vanhempien opiskelijoiden kanssa baareissa kaikki illat myrkyttämässä itseään. Mä en myöskään ihan tajuu, missä välissä ne kirjoittaa esseet ja luentopäiväkirjat. En tiiä ylitulkitsenko, mutta tää klikkiytyminen aiheuttaa mulle fomoa. Mä varmaan voisin mennä niihin illanistujaisiin tai approille, mutta en yhtään jaksa katsella muiden ympärikännistä örvellystä. Mut jäänkö mä sit ilman kesätyöpaikkoja, kun en tunne oikeita ihmisiä tai kuule oikeita vinkkejä, miten hakea niihin? Ei saavutettujen etujen merkitystä voi kiistää tai pidä vähätellä. Mä koetin näyttää esimerkkiä. Lähdin järjestämään lautapeli-iltaa Kuppalaan, mutta sinne ei sit tullut ketään. Kuulin myöhemmin, että iso joukko muita fukseja oli mennyt samana iltana baariin, koska ”halusivat juoda kaljaa eikä pelata trivialia”. Niillä on kuulemma joku Telegram-ryhmäkin. Miksi mun pitäisi olla kiinnostunut niiden järkkäämistä ryyppäjäisistä, jos ne ei koskaan tuu mihinkään alkoholittomaan tapahtumaan? Ei meille koskaan muodostu mitään ryhmähenkeä, jos noi toiset haluu vaan dokata. Tää on musta aito tasa-arvo-ongelma, ja oon puhunut tästä ainejärjestön hallituksen kokouksissa. Seuraavaksi oon tekemässä sinne aloitteen siitä, että me oltais hy:n eka alkoholiton ainejärjestö. Musta me oltais silloin historian oikealla puolella. Kyse on musta siitä, että alkoholinkäytön normi opiskelijaelämässä pitäis rikkoa. Musta sen vois tehdä esimerkiksi niin, että kaikki tapahtumat vois olla lähtökohtaisesti holittomia ja ne järjestettäisiin darravapaamyönteisissä tiloissa kuten raittiusseuran talolla tai seurakuntatalolla. Me tarvitaan turvallisempia tiloja, joissa nauttia, riemuita ja juhlia ilman, että tarvii ahdistua koko ajan siitä, että toiset on päissään. Ennen kaikkea mulle tulee tästä surullinen ja näkymätön olo. Mä yritän ja yritän ja yritän, mut ne ei oo ees vaivautuneet kysymään multa, miks mä en juo. • Ai dount drink älkohol ÄT OOL YLIOPPILASLEHDEN KULTTUURISOTA KIRJEENVAIHTAJA RAPORTOI RINTAMILTA, JOIDEN EI TARVITSISI KIINNOSTAA KETÄÄN. KANSALAINEN! TIESITKÖ, ETTÄ SINÄKIN VOIT TILATA YLIOPPILAS LEHDEN LAHJAKSI ITSELLESI TAI TUTTAVALLESI? TEE SE KÄTEVÄSTI JA EDULLISESTI OSOITTEESSA: WWW.YLIOPPILASLEHTI.FI/ TILAAJAPALVELUT OPISKELIJALLE VUOSITILAUKSEN HINTA ON 14,50 EUROA, OPINTONSA JO PÄÄTTÄNEELLE 39 EUROA VUODESSA. HINNALLA SAAT KOTIISI 6 PAINETTUA YLIOPPILASLEHTEÄ VUODESSA. JOS OLET JO TILANNUT LEHDEN, KUTEN KUNNON KANSALAISEN KUULUU, MUTTA SITÄ EI OLE KUULUNUT, OTA YHTEYTTÄ TOIMITUKSEEN. REKLAMOIDA VOI OSOITTEESEEN TUIJA.SILTAMAKI@ YLIOPPILASLEHTI.FI O Good energy levels.
58 ASIATON KYSYMYS Vihreiden puoluekokous päätti syyskuussa niukalla enemmistöllä, että se kannattaa kannabiksen laillistamista. Ratkottiinko asia ”rauhan piipun” äärellä? Ei, ei. Etäyhteyksien äärellä pää sääntöisesti. Varsin terävässä, skarpissa kunnossa tuntui olevan itse kukin. Sait innoituksen kannabiksen dekriminalisointiin seurattuasi Piritorin elämää. En innoitusta, mutta täytyy sanoa, että meidän nykyisen päihde politiikan yhdet kasvot näkyy Piritorilla. Ei ainakaan pääse unohtumaan se, että päihde ongelmat eivät katoa vain kieltämällä. Suomalainen huumekeskustelu on mielestäsi laadukkaampaa kuin aiemmin. Johtuuko se siitä, että vedät nykyään pussillisen xanoreita ennen lähetystä? Ei johdu! (Nauraa) Varmaan se on oikeesti mun mielestä laadukkaampaa. Pidin siitä, että tarjolla on ollut myös paljon asiapitoisia analyysejä, on ollut myös mutu meininkiä, mutta sen kylkeen on kasautunut koko ajan enemmän pohdiskelevaa otetta. Kuka heistä on mielestäsi laadukkain huumekeskustelija: Päivi Happonen, Antti Häkkänen, Mikko Kärnä, Päivi Räsänen, nimimerkki Master_Of_Kotikemia Päihde linkin keskustelufoorumilta vai Eevil Stöö? Nyt pistit pahan… Melkein pitää sanoa Master_Of_Kotikemia. En ole ihan varma, onko tämä aito nimi merkki… On aito. Ai no hitto, sitten mä en uskalla sanoa sitä, ajattelin että se on vain pseudonyymi. Annetaan lopullisena vastauksena Mikko Kärnä. Jatka kuuluisan runoilijan katkelmaa: Kun Stöö käärii hihat, Herkko käärii joopelin… Ei hitto, siis… Mä veikkaan, että mä ehkä tiedänkin tän biisin, mutta nyt lyö ihan törkeesti tyhjää. Ööh. Rosvot käärii massit? Ja kun Herkko kääntää pään, Stöö kääntää Herkon joopelin. *Yskii* Ja vihreet kääntää uuden sivun päihdekeskustelussa. Kerroit, ettet tavoittele vihreiden väli aikaista puheenjohtajuutta aluevaalien takia. Todellisuudessa tajusit, ettet kestä Kallion ulkopuolista Suomea. Ei pidä paikkaansa. Mä oon kasvanut monta sataa metriä Kehä kolmosen ulkopuolella Tikkurilassa. Pitääkö paikkansa huhu, jonka mukaan sinulla on eduskunnan työhuoneessasi Antero Vartialle omistettu alttari? Ei pidä paikkaansa. Mulla on varsin sotkuinen työhuone, jossa on varmaan kaikenlaista, mistä en ole itsekään tie toinen, kun stashailen sinne aina, kun tulee kaikenlaista matskua… Tarkoitatko ”matskua” päihdekeskusteluun? No siitä on lähinnä tullut pari tosi vihaista kansalaiskirjettä. Kuinka paljon sinua harmittaa, ettet ole päässyt Vartian, Vartiaisen, Kiesiläisen ja Malirannan pyhiinvaelluksille? Ei sinänsä, mutta mä katsoin joskus, että onko turvallista, että tämä porukka on kerralla yhdessä paikassa. Jos sat tuu jokin onnettomuus, suomalainen talouskeskustelu ottaa parikymmentä vuotta taaksepäin. Syyskapinan kaltainen kansalaisaktivismi sopii vihreille hyvin: saa istua maassa, somettaa ja syyttää muita kaikista maailman ongelmista. Osin eri mieltä. Miltä osin samaa mieltä? Meillä on paljon ihmisiä, joilla on tiivis suhde kansalaisaktivismiin… Ja muiden syyttelyyn. No varmaan sitäkin. Joskus vikaa on myös muissa kuin meissä, sikäli se saattaa olla joskus ihan paikallaan. Onko vika koskaan teissä? On, on. Kuinka monta ihanaa selfietä nykyvihreät ottaisivat Koijärveltä? Varmaan... pari tusinaa. Mitä vikaa muuten on vanhassa kunnon kettingissä? Ei kai siinä mitään vikaa oo, mutta jos pärjää ilmankin, niin tarviiko sitä? Sinua kritisoitiin kaksi vuotta sitten netissä ahkerasta ulkomaanmatkailustasi. Onko seuraava matka jo varattu? Ei ole. Kallioon tarvitaan välittömästi Rosatomin pienydinreaktori ja laskeutumisalusta hävittäjille. No ei tarvita. Joku tota… ydinreaktori Kalliota lämmittämään olis kyllä hyvä, mutta en ole varma, onko Rosatom ihan paras siihen. Tilaa on pirun vähän sille hävittäjän laskeutumiselle, pitäis olla tällaisia VTOLhävittäjiä ja ne on aika kalliita. Mikä olisi pienydinreaktorille paras paikka Kalliossa? Mikä nyt sitten lasketaan Kallioksi… Voidaan laajentaa Suur-Kallioksi. Teknisesti varmaan näppärintä olisi, että se olisi siellä Hanasaaressa, missä mä oon by the way ollut parikin kesää töissä, mutta olisiko jokin symbolisesti coolimpi paikka… Pitäisi johtaa puna vihreän kuplan ytimeen, mutta mä en oikein tiedä, mikä se on… Ehkä Penger puiston alle. Tai Rytmiin. Miksei Rytmiinkin, mut mä luulen, että sillä ei kannata syödä hyvää lii ketilaa. Niin mukavaa kuin se olisikin juoda keski olutta lämpimän reaktorin hehkussa, se vie asiakaspaikoja, siksi mä laittaisin sen maan alle. Kerrot nettisivuillasi tykkääväsi dinosauruksista. Mikä kuudesta sukupuuttoaallosta on suosikkisi? Kyllä täytyy sanoa, että se on tämä liitukauden lopun, dinosaurukset tuhonnut, koska se teki meille tilaa. Olet Postin hallintoneuvoston varapuheenjohtaja. Voitko tehdä jotain? Voin varmaan tehdä yhtä ja toista. Onko tarkempia toiveita? Otan mie lelläni palautetta vastaan ja vien sitä eteenpäin. Jostain syystä tänne Ylioppilaslehden toimitukseen ei saada postipaketteja, joten esimerkiksi kirjojen ONKO HUUMEKESKUSTELU NYKYÄÄN AIEMPAA LAADUKKAAMPAA VAI SINÄ ENEMMÄN SEKAISIN, VIHREIDEN VARA PUHEENJOHTAJA ATTE HARJANNE? V I H R E Ä T
PARTURI-KAMPAAMO LIISANKATU 14 p. (09) 278 269, ma–pe 12–17 PUHELINHAASTATTELIJOITA Etsimme sujuvasanaisia IROResearch Oy on suomalainen markkinaja mielipidetutkimuksiin erikoistunut yritys. Tule tekemään tietokoneavusteisesti haastatteluja Kampin metroaseman vieressä sijaitsevaan toimistoomme. Työvuorot voit valita itsellesi sopiviksi (2 – 5 vuoroa/viikko). Lisätietoja arkisin 9 – 16 / Mikko Partio puh. (09) 7740 6011 tai vapaamuotoinen hakemus sähköpostitse: mikko.partio@iro.fi Voit myös täyttää hakemuksen osoitteessa www.iro.fi lehdistökappaleet menevät Postin noutopisteisiin ympäri kaupunkia. Suomen kilpailukyky alenee, kun käytän työaikaani niiden etsimiseen. Voitko puuttua tilanteeseen? Lupaan viedä terveiset tästä yhtiön johdolle. • TUIJA SILTAMÄKI P.S. TÄLLE PALSTALLE TAVOITELTIIN MYÖS LIIKE NYTIN KANSAN EDUSTAJAA HJALLIS HARKIMOA . YLIOPPILAS LEHDEN TOIMITUS SIHTEERI JOHANNES ROVIOMAA PYRKI SELVITTÄMÄÄN TUTKIVAN JOURNALISMIN KEINOIN, MIKSEI ELOKAPINALAISTEN KADULLA ISTUSKELUA PAHEKSUNUT HARKIMO SUBVENTOINUT AKTIVISTIEN ISTUSKELUA SEN SIJAAN RAVINTOLA TEATTERIN VIP-TILOISSA. PUHELU KATKESI AJASSA 1 MINUUTTI 15 SEKUNTIA, KUN KOHTALAISEN TUOHTUNEELTA KUULOSTANUT HARKIMO TOIVOTTI HYVÄÄ YÖTÄ JA KATKAISI PUHELUN. KELLO OLI TUOSSA VAIHEESSA 14.09. ”SITÄ MINUUTTIA MINULTA EI VOI KUKAAN VIEDÄ POIS”, ROVIOMAA ”SUMMAA” ALKUVAIHEITAAN YLIOPPILASLEHDESSÄ.
Race Horse Company O´DD 15.10. klo 19 Miiko Toiviainen KEPEÄ ELÄMÄNI 22.10. & 26.11. klo 19 Nimrod Danishman BORDERS pe 22.10. klo 19 Maria Jotuni KULTAINEN VASIKKA 29.10. & 5.11. klo 19 A MACRO EXPERIENCE ON A MICRO BUDGET Opiskelijat perjantaisin Espoon Kaupunginteatteriin 10 €/lippu Liput tulevat myyntiin saman viikon maanantaina. Katso lisää espoonteatteri.fi TAPIOLA M – vain 10 min keskustasta