99. vuosikerta | 20. tammikuuta 2012
1
nuoret kommarit
Kukapelkääideologiaa?
pako portugalista
Irrallinensukupolvietsii työnsäulkomailta.
Isä Säätäjä
JuhaHuuskonenonmiesmuotoiluvuosikapinantakana.
vaalijalanjälki dokumentti paloina hoas-törsäys
2
ylioppilaslehti 1 # 12
pääkirjoitus
Maria Ruuska
anteeksi kuinka?
Hannu Hallamaa
Tulevaisuus, jota ei ollutkaan
lähes päivittäin portugalilaisen Carlos Meihinrosin ystävät kysyvät, voisiko hän auttaa heitä löytämään töitä Afrikasta. Meihinros on kolmikymppinen kauppatieteiden maisteri, joka muutti paremman elämän perässä Mosambikiin kaksi vuotta sitten. Ekonomisti Isabel Ferreira, 34, taas muutti portugalilaisen insinöörimiehensä perässä Angolan pääkaupunkiin Luandaan ennen joulua. "Elämä on kovaa Lissabonissa. Ansaitsen kuusisataa euroa kuussa, ja Angolassa maksetaan kolme kertaa enemmän", hän kertoi El País -sanomalehdelle marraskuussa. Nuoret akateemiset työttömät suuntaavat nyt talouskriisin kurittamasta Portugalista maan entisiin siirtomaihin, erityisesti Angolaan, Mosambikiin ja Brasiliaan. Angolan nopeasti kasvava talous tarvitsee kipeästi insinöörejä, lakimiehiä, ekonomisteja ja portugalia puhuvia opettajia. Nuorten akateemisten Eldorado, totesi El País. Kiitos Erasmuksen, Skypen ja Easy Jetin, 2000-luvun nuorisolle laukun pakkaaminen käy entistäkin sukkelammin. Joka viides alle 25-vuotias eurooppalainen on työtön. Espanjassa osuus on jopa yli 40 prosenttia. Joka kolmannen 2534-vuotiaan italialaisen palkka jää alle tuhannen euron. Se hidastaa monen itsenäistymistä ja etenkin perheen perustamista. "Opiskelin tähdäten maailmaan, jota ei olekaan olemassa", tiivisti espanjalainen kaksi tutkintoa suorittanut Maria Gil Ulldemolins viime syksynä The Economist -lehdessä. Nuorten toivojen aivovuoto ei helpota Etelä-Euroopan maiden talouskurinpalautuksia. Harva jaksaa jäädä remontoimaan isänmaataan, joka on vuosikausia vähätellyt nuorten ongelmia ja tarjonnut löysästi ei oota. Harmaantuvan Euroopan kannattaisi viimeistään nyt ottaa tosissaan työttömien ja tonnilaisten ahdinko. Jokainen yksisuuntaisen lentolipun ostava Carlos tai Isabel kierouttaa vinksahtanutta huoltosuhdetta entisestään. Eurooppa tarvitsee heitä ja heidän lapsiaan. Ajatus maanosasta, jossa nuori työssäkäyvä aikuinen on harvinaisuus, on pelottava.
luonto-liiton Susiryhmän puheenjohtaja Sami Lyytinen hermostui metsästäjien toimintaan Turun Sanomien verkkolehdessä (15.1.). Varsinais-Suomen Pöytyällä samana päivänä järjestetyssä susijahdissa ammuttiin kaksi eläintä, vaikka metsästäjillä oli lupa vain yhden nuoren suden surmaamiseen. Nyt laumassa on jäljellä Luonto-Liiton mukaan enää muutama nuori yksilö. Olet syyttänyt metsästäjiä lauman alfanaaraan tahallisesta ampumisesta. Uskotko todella näin käyneen? "Lisääntyvän naaraan poisto oli ennen jahtia yleisessä keskustelussa esillä. Kun kyseessä oli jahdin toinen ammuntatilanne, ei kuulosta millään tavalla uskottavalta, että räikeänkel-
taista heijastinpantaa kantava susi ei tulisi huomioiduksi siinä tilanteessa. Metsästys lähtee siitä, että pitää tietää mitä ampuu." Metsästäjät ovat kertoneet kärsineensä radio-ongelmista. Onko sinulla tietoa asiasta? "Suojelupuoli ei varmasti ole häirinnyt radioliikennettä. Jos siellä oli 130 jahtaajaa ja moni haluaa puhua samaan aikaan, se riittää kanavan tukkimiseen." Miten loppulauman nyt käy? "Sitä on vaikea ennustaa. Otukset voivat tulla jotenkin toimeen, osa jää syntymäreviirilleen ja osa lähtee pois. Ne voivat myös kuolla nälkään ilman, että mitään sen kummempaa huomataan. Johtajayksilön kadotessa voi kui-
tenkin ilmaantua koirien hakua pihasta. Toivotaan, ettei mitään ihmeempää tapahdu." Mikä metsästäjiä vaivaa? "Jahtitilanteessa monelta metsästäjältä unohtuu kunnioitus luontoa kohtaan. Kun on kyse harvinaislaatuisesta kohteesta, jonkinlainen paukkuahneus ottaa vallan. Tämän jahdin kohdalla metsästäjillä on ollut aikamoiset paineet saada saalis ja heidän näkemäänsä susiongelmaan ratkaisu." Mitä asialle voisi tehdä? "Ainakin keskustelu täytyy saada käyntiin. Jahtitilanteessa pitäisi olla vähintään kokemusta toiminnasta suden kohdalla. Jollakin tavalla ammattimainen toiminta täytyy turvata."
mediapeli
jännää: "Haaviston, Arhinmäen, Lipposen ja Biaudetin yhteinen kannatus on IS-gallupin mukaan 26%. Väyrysen, Soinin ja Essayahin yhteinen kannatus 25%. Mahdolliset taktiset siirtymät tapahtuvat näiden ryhmittymien sisällä. Tilanne on äärimmäisen kutkuttava. Olisiko niin, että ensimmäisen kerran Suomen presidentinvaalien historiassa näkisimme, miten joku ehdokkaista pyytää kannattajiaan äänestämään toista ehdokasta jo ennen ensimmäistä kierrosta?" Vaaliviestintäasiantuntija Jussi Lähde MTV3:n vaaliblogissa 14. tammikuuta paskaa: "Joo, oli sekin kuule rimanalitus taas. Tuhannen otos, joku lappeenrantalainen firma. Ihan oikeesti." Perussuomalaisten presidenttiehdokas Timo Soini kommentoi Ilta-Sanomissa 17. tammikuuta MC-infon kyselyä, jonka mukaan 29 prosenttia suomalaisista ei haluaisi hänestä missään nimessä presidenttiä vaarinhousut: "Jokaisessa presidenttikoitoksessa taiteilijat ja sellaisiksi itsensä kokevat syöksyvät laumoina puuskuttaen voittajaksi aavistamansa ehdokkaan junaan. Niinistö on nyt tämä mies. Ilmiö henkää perskärpäsmäisyydessään kutkuttavan koomisena. Aate, jos sitä ylipäätään on joskus löytynyt sielusta, tallaantuu itsekkyyden napaan." Emerituspäätoimittaja Erkki Laatikainen Keskisuomalaisen kolumnissa 16. tammikuuta
kuva viikonvaihteeksi
Juuso Koponen
alapääkirjoitus
Verna Kuutti
Ihanaa, Suomi-design, ihanaa!
japanin kielessä on oma sanansa käyttökelvottomille keksinnölle. Chindgut ovat juuri niitä miesten rintaliivejä, pumpattavia paahtoleipiä ja nuudelinsyöntisuojia, joiden kuvia linkataan työkavereiden Facebook-seinälle. Naurattaisi, jos ei vähän myös itkettäisi. Ei tarvitse kuin tallustella lähimpään markettiin havaitakseen, että arkisten kulutustavaroidemme joukossa on liuta piilo-chindguja. Yksi sellainen, huuhdeltava vessapaperihylsy, voitti vastikään Suomen Luonto -lehden järjestämän Vuoden turhake -palkinnon. suomessa design on lähtökohtaisesti positiivinen asia. Muotoilun mestareita juhlistetaan kansallisessa hurmahengessä kuin kiekkoleijonia konsanaan. Ihanaa, Sarpaneva, ihanaa! Näittekö, minkä ilmavan veivin Harri Koskinen löysi uusimpaan valaisimeensa? Geselius-Lindgren-Saarinen, unelmien ykkösketju! Suomi-muotoilun menestystarinassa design nostaa maamme talouskriisistä ja pysäyttää ilmastonmuutoksen. Kaikelta hehkutukselta unohtuu, että suuri osa muotoilusta ruokkii kestämätöntä kulutuskulttuuria. Pahimmillaan designerit ratkaisevat puolestamme ongelmia, joiden olemassaolosta emme edes tienneet. Syntyy varvasvälipyyhkeitä, vaipankätkijöitä ja muita chindguja. Joskus paras muotoiluteko on jättää jotain suunnittelematta. Mutta hei, ei pilata Helsingin World Design Capital -juhlahumua mälsällä ruikutuksella!
Ilmestymisvuosi: · 2008 · 2009 · 2010
Riikka Pulkkinen: Totta Mikko Rimminen: Nenäpäivä Anja Snellman: Parvekejumalat Leena Lehtolainen: Minne tytöt kadonneet Peter Franzén: Tumman veden päällä Alexandra Salmela: 27, eli kuolema tekee taiteilijan Markus Nummi: Karkkipäivä Muriel Barbery: Siilin eleganssi Elina Hirvonen: Kauimpana kuolemasta Liza Marklund: Postikorttimurhat Eve Hietamies: Yösyöttö Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja Sofi Oksanen: Puhdistus Jo Nesbø: Panssarisydän Anne Holt: Kasvoton tuomio Matti Yrjänä Joensuu: Harjunpää ja rautahuone Hannu Väisänen: Kuperat ja koverat Olli Jalonen: Poikakirja Donna Leon: Unelmien tyttö Elina Tiilikka: Punainen mekko Dan Brown: Kadonnut symboli Ilkka Remes: Shokkiaalto Kari Hotakainen: Ihmisen osa Ian McEwan: Polte John Irving: Viimeinen yö Twisted Riverillä Juha Itkonen: Seitsemäntoista Seppo Jokinen: Räätälöity ratkaisu Outi Pakkanen: Seuralainen Raija Oranen: Metsästäjän sydän Märta Tikkanen: Emma ja Uno rakkautta tottakai Virpi Hämeen-Anttila: Toisen taivaan alla Eppu Nuotio: Paine Patricia Cornwell: Valokeilassa Harri Nykänen: Paha paha tyttö Paul Auster: Näkymätön Kjell Westö: Älä käy yöhön yksin Reijo Mäki: Kolmijalkainen mies Susanna Alakoski: Hyvää vangkilaa toivoo Jenna Paolo Giordano: Alkulukujen yksinäisyys Jarkko Sipilä: Katumurha
Leena Lehtolainen: Henkivartija Kari Hotakainen: Ihmisen osa Henning Mankell: Rauhaton mies Sofi Oksanen: Puhdistus Jari Tervo: Koljatti Kjell Westö: Älä käy yöhön yksin Outi Pakkanen: Muistivirhe Dan Brown: Kadonnut symboli Liza Marklund: Postikorttimurhat Anna-Leena Härkönen: Ei kiitos Henning Mankell: Savuna ilmaan Ilkka Remes: Isku ytimeen Matti Rönkä: Tuliaiset Moskovasta Laura Honkasalo: Eropaperit Eve Hietamies: Yösyöttö Eppu Nuotio: Paine Anja Snellman: Parvekejumalat Donna Leon: Ystävä sä lapsien Hannu Väisänen: Kuperat ja koverat Elina Tiilikka: Punainen mekko Peter Franzén: Tumman veden päällä Leena Lehtolainen: Minne tytöt kadonneet Kaari Utrio: Vaitelias perillinen Antti Hyry: Uuni Siri Hustvedt: Lumous Jo Nesbø: Torakat Anna Jansson: Haudankaivaja Muriel Barbery: Siilin eleganssi Miika Nousiainen: Maaninkavaara Virpi Hämeen-Anttila: Päivänseisaus Katja Kallio: Syntikirja Carlos Ruiz Zafón: Enkelipeli Jarkko Sipilä: Prikaatin kosto Kajsa Ingemarsson: Vettä vain Pirjo Hassinen: Sano että haluat Jarkko Sipilä: Katumurha Leena Lehtolainen: Väärän jäljillä Sophie Kinsella: Kevytkenkäinen kummitus Kristina Carlson: Herra Darwinin puutarhuri Laila Hirvisaari: Pihkovan kellot
Pääkaupunkiseudun kirjastot julkaisevat tilastoa "halutuimmista" kirjoista (käytännössä niistä, joista asiakkaat ovat tehneet eniten varauksia). Halutuimpien ja lainatuimpien kirjojen top 40 näyttää yllättävänkin erilaiselta. Halutuimmat kirjat ovat uusia, ja niiden suosio keskittyy voimakkaasti tiettyihin nimikkeisiin. Lainatuimmissa kirjoissa on paljon myös parina edellisvuonna julkaistuja kirjoja, ja eri teosten suosio jakautuu tasaisemmin.
Lähteet: HelMet-kirjastojen halutuimmat teokset 2.2.200723.5.2011 -tietokanta, HS.fi Extra: Lainatuimmat kaunokirjat 20102011
ylioppilaslehti Perustettu 1913. 99. vuosikerta. Suomen aikakauslehtien liiton jäsen. issn 035-924. Käynti- ja postiosoite Kaivokatu 10 B, 7. krs, 00100 Helsinki. www.ylioppilaslehti.fi. toimitus Vt. päätoimittaja Maria Ruuska, 050 339 3033, paatoimittaja@ylioppilaslehti.fi ·Toimittajat Veera Jussila, 050 443 7122, veera.jussila@ylioppilaslehti.fi, Verna Kuutti, 050 445 0553, verna.kuutti@ylioppilaslehti.fi, Hannu Hallamaa, 050 447 1117, hannu.hallamaa@ylioppilaslehti.fi · Ulkoasu Otto Donner, 050 441 1327, graafikko@ylioppilaslehti.fi toimistosihteeri Susanne Lindqvist, 09-13114235, susanne.lindqvist@hyy.fi osoitteenmuutokset ja tilaukset www.ylioppilaslehti.fi/tilaajapalvelu ilmoitusmarkkinointi Media Duo Oy · Eeva Kärki, 040 719 2467, Kari Mattila, 050 563 5462, Kimmo Salmi 050 329 9000 etunimi.sukunimi@mediaduo.fi, www.mediaduo.fi. ilmestymisaikataulu ja mediakortti www.ylioppilaslehti.fi/mediakortti.pdf kustantaja Ylioppilaslehden kustannus Oy toimitusjohtaja Mauri Laurila hallinto ja talous Marjo Berglund paino Sanomapaino Oy, Forssa ·Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetetystä aineistosta eikä säilytä tai palauta sitä.
Lainatuimmat kaunokirjat 2010
Halutuimmat kaunokirjat 2010
ylioppilaslehti 1 # 12
3
sisältö 6 vaalit jättävät jäljen 8
Vähähiilisessä kampanjassa tingitään krääsästä ja kokataan kasviksista.
verkostojen virittäjä
Kulttuurivaikuttaja Juha Huuskonen tehtailee projekteja. Uusin niistä on Alternative Design Capital -vuosi.
10 14 18 20
uhanalaista uhmaa
Kommunistinuoret haluavat vallankumouksen. Muille riittävät ostoboikotit ja klikkausaktivismi.
kadonnut sukupolvi
Nuoret työnhakijat hylkäävät kuihtuvan Portugalin.
neljä vuotta mammutin kanssa
Ohjaaja Katja Gauriloff paljastaa laajan dokumentin kasvukivut. Vodkaakin tarvittiin.
lentävä kaksoisagentti
Kuvataiteilija Adel Abidin kiertää maailman näyttelyitä niin Suomen kuin Irakinkin edustajana.
22
vaihtoehtoinen bilevuosi
Ylioppilaslehti korvasi hankaliksi käyneet juhlat esi-isien kemujen inspiroimana.
vakiot 4 palaute 6 ajan hammas 14 kolumni: ajankohtainen nikkanen 16 graduratsia & samaan aikaan
toisaalla
Katarzyna Kozyran teos Cheerleader on esillä Kiasman Thank You for the Music -näyttelyssä. Lue juttu taiteilija Adel Abidinista sivulta 20.
m. oliva soto
18 21 23
kolumni: tero paskapää arviot malinen, sattuuhan näitä & nykysuomen sanakirja
tekijät
kannen kuva niklas ekman
muinoin
Veera Moll, 26, on helsinkiläinen valtsikalainen, joka asuu tällä hetkellä Lissabonissa ja kirjoitti tähän lehteen jutun portugalisnuorten maastamuutosta. Vapaa-ajallaan hän istuu alakerran konditoriassa ja juo liikaa kahvia. Himottaa junamatkailu.
Ana Brigida Moreira Mendes, 25, on lissabonilainen valokuvaaja, joka kuvasi Carlos Meirinhosin tähän numeroon. Hän on harjoittelussa Magnumkuvatoimistolla New Yorkissa. Kaduttaa Ei mikään. Kaikki kokemukset opettavat.
Niklas Ekman on 29-vuotias Ruskeasuolle juuri muuttanut freelancevalokuvaaja, joka käytti kansikuvapoika Juha Huuskosta kuvatessaan muun muassa LEDejä ja diaprojektorin linssiä. Kyrpii ATK.
Presidentinvaalikeskustelun laatu mietitytti Ylioppilaslehteä 12.1.1968.
ILMAN ASUNTOA?
4
ylioppilaslehti 1 # 12 Alkusoitto
lukijoilta
International Affairs are Held in High Regard by the Coalition of Subject Organisations
In Ylioppilaslehti 17/2011, Annis Riekkinen and Marko Rosenholm, chairs of the representative groups of the Independent Left and Greens, respectively, criticise the Coalition of Subject Organisations HYAL for advocating cost cuts in the field of international affairs. The text contains certain misunderstandings, which HYAL would like to comment on. Firstly, discontinuing the position of the Secretary of International Affairs does not imply targeting cost cuts in the work done by HYY for the benefit of international students. In line with strategies for organisational reform utilized in recent years, the job descriptions of board members and secretaries are being reorganised so as to be sector-free. While a decrease in the number of secretaries will undoubtedly require some rationalization in the work HYY undertakes, international affairs is no more than one of several sectors undergoing reorganisation. Other such sectors include educational, social, and organisation policy. Secondly, Riekkinen and Rosenholm suggest that by wanting to raise financial support for organisations HYAL has demonstrated that organisations at HYY are considered to be "more important than the interests and
posti@ylioppilaslehti.fi Palautetta lähettäneille jaetaan kirja- ja levypalkintoja.
services of all its members". In 2011, cuts were made to the financial support for organisations. According to the suggestion made by HYAL, the financial support in 2012 will be raised to the 2010 level. This can hardly be considered an excessive raise. Moreover, HYAL considers organisations at HYY as essential means for HYY to reach its broad membership. It is through these very organisations that students often learn about the services HYY has to offer. Johannes Cairns Chair of the Coalition of Subject Organisations HYAL Representative group
TEE ASIASTA ILMOITUS.
oikotie.fi/vuokralaiset
ELOKUVA &ARKKITEHTUURI
-TAPAHTUMASARJA ORIONISSA KEVÄÄLLÄ 2012
Luento- ja elokuvasarja 3.2. -20.4.2012 elokuvateatteri Orionissa (Eerikinkatu 15). Luennoille vapaa pääsy, elokuvanäytösten liput 5,50 / 4,50 . Tapahtumasarjan järjestävät Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan elokuvaryhmä, Suomen Akatemia ja KAVA. Elokuva & Arkkitehtuuri on osa Helsinki World Design Capital 2012 -ohjelmaa.
MERENKULUN SÄÄTIÖN APURAHAT
Haettavat apurahat vuonna 2012
A. Tavanomaiset apurahat
Edistääkseen maamme merenkulkua ja laivanrakennusta Merenkulun säätiö julistaa täten haettavaksi vuoden 2012 apurahat:
1 merenkulun ja siihen liittyvien elinkeinojen aloilla tehtäviä tieteellisiä tutkimuksia tai vastaavia kirjallisia töitä varten; 2 merenkulun liikealalla (laivanvarustus, rahtaus, huolinta, ahtaus, merivakuutus jne.) toimiville vähintään 3 vuoden käytännöllisen kokemuksen alallaan omaaville henkilöille opiskelua ja harjoittelua varten ulkomailla; 3 laivanrakennusinsinööreille ulkomaille tehtäviä opintomatkoja tai erikoisopintoja ja -tutkimuksia varten; 4 merenkulkuoppilaitosten opettajille tai niiksi aikoville jatko-opintoja varten; 5 merenkulkutalouteen ja merioikeuteen liittyvää tieteellistä työtä ja jatko-opintoja varten. Apurahoja voidaan myöntää myös Merenkulkualan koulutus- ja tutkimuskeskuksen järjestämille kursseille aikoville.
B. Apurahat merenkulun tutkimushankkeiden projektirahoitukseen
Projektiapurahoilla tarkoitetaan tavanomaisten vuosittain jaettavien apurahojen rinnalla myös merialan elinkeinojen toimintaa tai toimintaedellytyksiä tukevia laajempia kehitys- ja tutkimushankkeita, joiden rahoitus voidaan ulottaa useammallekin vuodelle.
Rahoitus myönnetään henkilökohtaisina apurahoina ja se voidaan kohdistaa useamman henkilön samanaikaiseen tai jatkettuun toimintaan. Rahoitettava projekti voi samanaikaisesti saada muutakin rahoitusta, joka kuitenkin on hakemuksessa selvitettävä. Hakemukseen on liitettävä yksityiskohtainen tutkimus- ja rahoitussuunnitelma. Tieteellisiä töitä koskeviin hakemuksiin tulee liittää projektikuvausten lisäksi myös julkistamissuunnitelma, ellei tuloksia perustellusta syystä haluta pitää luottamuksellisina. Hakemukset on laadittava hakemuslomakkeella, joita on saatavissa säätiön osoitteessa Hämeentie 19, 00500 Helsinki, säätiön internet-osoitteessa www.merenkulunsaatio.fi tai s-posti: hakemukset@ merenkulunsaatio.fi sekä korkeakouluista ja oppilaitoksista. Hakemukset on toimitettava postitse viimeistään 29. helmikuuta 2012 osoitteella: Meren- kulun säätiö, Hämeentie 19, 00500 Helsinki. Myönnetyt apurahat julkaistaan säätiön internet -sivuilla huhti-toukokuun aikana. Tarkempia tietoja voi tarvittaessa saada säätiön asiamieheltä, VT Tuomas Nylund, puh. +358 405 514 447 tai sähköpostiosoite: sihteeri@merenkulunsaatio.fi. MERENKULUN SÄÄTIÖN HALLITUS
D LISÄTIE
WWW.KAVA.FI/ESITYKSET/ARKKITEHTUURI
OT:
ilmoitus
Töitä reittiräätälille
takana on hyvä viikko: sukkulointi on sujunut eri kampusten välillä matkakorttia vilauttamalla, mutta kotona eteisen lattialla lojuu kolme jätesäkillistä vanhoja rojuja. Kirpputoripöytävaraus on huomisaamuksi, ja vanhemmat farmareineen karauttivat viikonlopuksi mökille. Ja sitä ainoaa autollista kaveria ei millään viitsisi vaivata sunnuntaiaamuna ennen kymmentä. Viisaan liikkumisen lähettiläs tietää tähän ja moniin muihinkin kaupunkisukkuloinnin pattitilanteisiin helppoja ja halpoja ratkaisuja. Hän tuntee joukkoliikenteen niksit ja kaupungin edullisimmat auton yhteiskäyttödiilit. viisaan liikkumisen lähettilästä etsivät autojen yhteiskäyttöpalvelua tarjoava City Car Club ja Helsingin seudun liikenne, HSL. He haluavat rekrytoida innokkaan ja sanavalmiin opiskelijan, jonka tehtävänä on kertoa kollegoilleen vii-
ilmoitus
Kampuksella puikkelehtii pian viisaan liikkumisen lähettiläs. Hän kertoo, miten kaupungissa voi liikkua mahdollisimman edullisesti ja ekologisesti.
saan liikkumisen tavoista pääkaupunkiseudulla. "Pääkaupunkiseudulla viisaiden kulkemisvalintojen tekemiseen on ilo kannustaa. Kattavan joukkoliikennepalvelun lisäksi tarjolla on sujuvia kävely- ja pyöräilyreittejä. On kuitenkin tilanteita, joissa joukkoliikenne ei välttämättä ole toimivin vaihtoehto. City Car Club ja muut tilapäistä auton tarvetta paikkaavat palvelut helpottavat elämää silloin, kun bussi tai pyörä ei matkalle sovi", sanoo Kerkko Vanhanen HSL:stä. "Pääkaupunkiseudulla voi liikkua samanaikaisesti tehokkaasti, edullisesti ja ekologisesti. Monipuolisia liikennepalveluita on vain osattava hyödyntää", Titta Holmberg City Car Clubista jatkaa. city car clubilla on pääkaupunkiseudulla noin sata autoa, joita opiskelijat pääsevät käyttämään viiden euron kuukausimaksulla. Kirpparitavaroiden kuljettaminen, Ikea-keikka
tai vaikka bileiden suuri ruokakauppareissu hoituvat huomattavasti halvemmin ja helpommin yhteiskäyttöautolla kuin omalla. Kun kaupunkilainen haluaa käyttöönsä yhteiskäyttöauton, hän menee nettiin ja tekee varauksen. Auton voi noutaa lähimmältä yrityksen autopaikalta, joita on yli sata. Ovet avautuvat ja sulkeutuvat kännykällä. City Car Clubin jäsen saa auton käyttöönsä silloin kuin haluaa, eikä hänen tarvitse huolehtia esimerkiksi auton omistamiseen liittyvistä korkeista huolto- ja pysäköintimaksuista.
"Kiitos viisaan liikkumisen lähettilään, auton yhteiskäyttö yhdistettynä HSL:n erinomaisiin palveluihin on tulevaisuudessa opiskelijoiden mielestä parempi vaihtoehto kuin oman auton ostaminen", Holmberg visioi. HSL ja City Car Club etsivät viisaan liikkumisen lähettilästä nyt ensimmäistä kertaa. Työ alkaa heti sopivan henkilön löydyttyä. "Valittavalta henkilöltä odotetaan aktiivisuutta, esiintymistaitoa ja tietenkin sitä, että hän tuntee ekologisen kaupunkiliikkumisen sydämen asiakseen. Hän tuntee
opiskelijamaailman ja tietää, miten viesti tavoittaa opiskelijakaverit", Vanhanen sanoo. Viisaan liikkumisen lähettiläs on kävelevä infopiste, joka ei epäröi julistaa fiksun liikkumisen ilosanomaa kampustapahtumissa, bileissä, Facebookissa tai vaikka opiskelijaruokalan jonossa. HSL ja City Car Club tarjoavat dynaamisen ja kannustavan työpaikan sekä joustavat työajat. Haluatko paikan? Lisätietoja tehtävästä ja hakuohjeet seuraavalla aukeamalla.
Jonotonta hammashoitoa terveyskeskuksen hinnalla.
Miten tämä on mahdollista ?
Megaklinikalla kaikki perushoito eli tarkastukset, paikkaukset ja hammaskiven poistot tehdään yhdellä käynnillä perinteisen kolmen erillisen käynnin sijaan. Tämä säästää turhiin vaihtoihin kuluvaa aikaa, joten voimme tarjota yksityistä hoitoa terveyskeskuksen hintatasolla ilman jonoja. Samalla säästät verovaroja vähentäen terveyskeskushoitoihin käytettävää verotukea.
Tutustumistarjous Ylioppilaslehden lukijoille !
100:lle ensimmäiselle ensimmäinen käynti ilman käyntimaksua. Tarjous on voimassa maaliskuun loppuun asti. Varausta tehdessäsi laita varauskoodi-kenttään koodi YL2012 niin järjestelmä ohittaa käyntimaksun.
Megaklinikka, Kampinkuja 2. Sähkötalon C-porras, 2. krs.
www.megaklinikka.fi
6
ylioppilaslehti 1 # 12 Alkusoitto
Vaalijalanjälki karttuu kilometreistä
Pistimmeehdokkaattilillemyös kampanjapipareistajaheijastimista.
sanat verna kuutti kuva otto donner
viime keväänä, keskellä Kanadan parlamenttivaalien kampanjointia, mediayhtiö CBC julkaisi kiusallisen uutisen. Pääpuolueiden johtajien vaaliturneet tuottivat viidessä viikossa saman verran päästöjä kuin 158 kotitaloutta vuodessa. Millaisia ympäristörikoksia Suomen presidentinvaaleissa sitten tehtaillaan? Suomen ympäristökeskuksen tutkimusjohtaja Per Mickwitz antaa ehdokkaille synninpäästön. "Kampanjoiden aikana tietysti liikutaan paljon, mutta niissä pieni määrä ihmisiä matkustaa tapaamaan suuria ihmisjoukkoja. Pahempi olisi, jos kaikki äänestäjät matkustaisivat tapaamaan ehdokkaita." Vaalijalanjälkeen vaikuttavat Mickwitzin mukaan myös kampanjakrääsä, flyerit, tarjoilut ja jopa ehdokkaan omat ruokailut. Ylioppilaslehti teki pistokokeen viiden kärkiehdokkaan kampanjatoimistoon ja selvitti, miten Pekka Haaviston, Paavo Lipposen, Sauli Niinistön ja Paavo Väyrysen hiilijalanjälkiä on koitettu pienentää. Timo Soinin kampanjatoimistosta ei kuulunut vastausta ennen tämän lehden painoonmenoa.
Tarjoilut
mickwitz: "Lähtökohtaisesti vähiten ympäristövaikutuksia on lähiluomukasvisruoalla. Kampanjan tarjoiluna kasvispiiras on siis parempi vaihtoehto kuin sämpylä, jossa on lihaleikettä Brasiliasta." Voiko maapallon ystävä nauttia Café Niinistöjen tarjoiluista hyvällä omatunnolla, kampanjan kenttätoiminnasta vastaava Hanna Laine? "Lähes kaikissa Café Niinistöissä on ollut tarjolla kampanjan virallista ässäpiparia, jonka ohjeen olemme lähettäneet piirien vapaaehtoisille. Kehotamme siinä käyttämään Anni Helenan kotimaisia jauhoja tuontijauhojen sijaan. Olemme tilanneet keskitetysti 300 000 kertakäyttöistä, kierrätyspahvista kahvimukia. Ainakin Helsingin Café Niinistössä on ollut reilun kaupan kahvia tarjolla."
Liikkuminen
mickwitz: "Ympäristövaikutukset pienenevät sen mukaan, miten paljon ihmisiä pystyy matkustamaan samalla välineellä. Käytännössä kampanjoissa on suosittava julkisia kulkuneuvoja lentämistä lukuunottamatta." Väyryselle kiertuekilometrejä kertyy arviolta 45 000. Kuljetetaanko ehdokas äänestäjien luo ympäristöystävällisimmällä tavalla, kampanja-avustaja Petri Neittaanmäki? "Väyrynen on matkustanut kampanjan aikana junalla, lentokoneella, omalla autollaan, minun autollani ja kampanjabussilla. Kampanja-autona on ollut pienikulutuksinen hybridiToyota. Vaalitilaisuuksia on pyritty kerralla järjestämään 67, mutta kampanjan loppumetreillä tilaisuuksia saattaa olla päivän sisällä kolmessakin eri maakunnassa. Tärkeintä on ollut se, että äänestäjät pääsevät tapaamaan ehdokasta henkilökohtaisesti."
Painaminen
mickwitz: "Painetun kampanjamateriaalin ympäristövaikutuksia on vaikea arvioida, sillä ne riippuvat paljon siitä, minkälaista paperia tai painoväriä painossa on käytetty." Haaviston kampanjaan on painettu esitteitä noin 50 000 A4-arkin verran. Onko esitteet painettu ympäristösertifioidulle paperille, kampanjapäällikkö Riikka Kämppi? "Kampanjan flyerit ja muut esitteet on painettu Multiart Silk -paperille, jolle on myönnetty pohjoismainen ymäristömerkki. Olemme suhtautuneet flyereiden painamiseen hyvin kriittisesti, eikä meillä ole lehteä ollenkaan. Vaalimökeillä jaettavien esitteiden jakoon liittyy sellainen kiusallinen fakta, että kampanjamateriaalia löytyy usein isot määrät lähiseudun roskiksista."
Kampanjakrääsä
mickwitz: "Pelkästään vaalikampanjaa varten teetettyjen tuotteiden isoin ongelma on se, että ne edustavat kestämätöntä kulutusta. Harva haluaa käyttää ehdokkaan t-paitaa enää vaalien jälkeen, vaikka voitto tulisikin." Käytetäänkö Paavo Lipponen 2012 -kaulahuivia vielä vuonna 2015, kampanjapäälikkö Esko Ranta? "Uskon, että käytetään. Kaulaliina on suunniteltu tarkoituksella niin, että kampanjatunnukset näkyvät vain toisella puolella. Olemme välttäneet hömppäkamaa ja turhakkeita: kaulaliina, hihaheijastin ja jääskraba ovat mielestäni kaikki suorastaan välttämättömiä hyödykkeitä. Myynnissä on myös Lipposen kirjoja, joita voi niitäkin pitää ihan hyödyllisinä."
ajan hammas
Jumpat ja tuopit kännykkään
YTHS aloittaa mobiiliterveysvalmennuksen. Sata opiskelijaa saa käyttöönsä hyvinvointivalmentajan puoleksi vuodeksi.
kaksi porkkanaa, kolme tuoppia ja neljä kilometriä kävelyä. YTHS kokeilee tänä keväänä mobiiliterveysvalmennusta, jossa opiskelijat voivat seurata terveyskäyttäytymistään kännykkäsovelluksen avulla. Kännykkään voi tallentaa esimerkiksi liikuntasuoritukset, viinilasilliset, yöunet, poltetut tupakat ja vaikka syödyt kasvikset. Sovellus mittaa askeleet päivän aikana automaattisesti. "Toivomme, että palvelu kiinnostaa erityisesti vähän liikkuvia ja painonsa kanssa taistelevia opiskelijoita. Pyrimme löytämään tukivälineitä oman terveyden hahmottamiseen laajemmin", sanoo kehittämispäällikkö Kimmo Kääriä YTHS:tä.
TuukkaYlä-Anttila,26,sosiologia
"olin ehtinyt olla kaksi viikkoa valtsikassa sivarina, kun sain tietää päässeeni tiedekunnan opiskelijaksi. Kävin ottamassa kuvan passikuva-automaatissa sekä opiskelijakorttia että sivarikorttia varten. Tuntui, että elämässä alkaa uusi kausi. Aloittaessani kuvani yliopistosta oli aika idealistinen. Kuvittelin sen antiikin akatemian oliivilehdoksi, jossa käyskennellään toogat päällä ja Aristoteles opettaa. Todellisuus on ollut arkisempaa ja karumpaa: opiskelijoita ja opettajia ei aina kauheasti kiinnosta, ja taloudelliset realiteetit määräävät. Tällä hetkellä hahmottelen graduani, ja menossa on varmaankin kymmenes sosiologinen identiteettikriisi. Opiskeluvuosina tukka on lyhentynyt ja ideologia karissut."
Puoli vuotta kestävään kokeiluun valitaan aluksi sata opiskelijaa. He saavat henkilökohtaiselta hyvinvointivalmentajaltaan puhelimitse tukea noin kerran kuukaudessa. "Hän auttaa asettamaan konkreettisia terveystavoitteita ja luomaan keinoja niiden saavuttamiseksi. Jos keskusteluissa tulee esille sairaanhoidollista tarvetta, hän ohjaa vastaanotolle." Kokeilun osallistujat valitaan sähköisen alkukyselyn perusteella. "Jos hakijoita tulee kovin paljon, painotamme valinnassa painoindeksiä ja liikunnan määrää." YTHS ei tarjoa osallistujille puhelimia. Kääriä ei osaa vielä tarkkaan sanoa, missä laitteissa sovellus tulee toimimaan. YTHS:n käyttämä palvelu noudattelee hyvin pitkälti Nokia Wellness Diary -sovellusta, jonka voi ladata jo nyt ilmaiseksi internetistä. Kokeiluun ei kulu YTHS:n varoja, koska sen rahoittaa kokonaisuudessaan Sitra. maria ruuska Lisätietoja löytyy osoitteesta yths.fi/mobiiliterveysvalmennus.
otto donner
verna kuutti
SINUSTAKO VIISAAN LIIKKUMISEN LÄHETTILÄS?
Oletko elämääsi kyllästynyt, väsynyt ja iloton ihmisvihaaja? Siinä tapauksessa emme etsi sinua. Jos puolestaan olet verkostoitunut ja ihailtu so- · Viisaiden liikkumismuotojen kuten joukkoliisiaalinen supersankari, otamme sinut töihin väkenteen, yhteiskäyttöautoilun, kävelyn ja pyölittömästi. Saat tehdä duunia opiskellessasi eikä räilyn eduista kertominen opiskelijayhteisöissä. sinun tarvitse raahautua iltaisin koulun jälkeen raatamaan leipäsi eteen. · HSL:n ja City Car Clubin palveluista kertominen ja asiakashankinta. City Car Club ja HSL etsivät yhdessä sanavalmista, idearikasta ja esiintymistaitoista opiskelijaa osa- · Uusien ja raikkaiden, erityisesti opiskelijaymaikatyöhön julistamaan viisaan liikkumisen ilosapäristöön soveltuvien, markkinointikeinojen nomaa ympäri kampusta. Annamme sinulle täyden ideointi ja toteutukseen osallistuminen. tukemme, kilpailukykyisen palkan ja seisomme ylpeänä kanssasi yhteisen asiamme takana! · Opiskeluympäristön tietopankkina toimiminen Kerro miksi juuri sinä ja juuri sinun kampuksesi olisitte parhaita edistämään viisasta liikkumista. Lähetä hakemuksesi ASAP osoitteeseen: asiakaspalvelu@citycarclub.fi Työt alkavat heti sopivan henkilön löydyttyä! Lisätietoja: www.citycarclub.fi/viisas mekin saatamme nykäistä sinua hihasta!
TYÖTEHTÄVIISI KUULUU
YL_VLL_tyopaikkailmoitus.indd 1
16.1.2012 10.26
ANDORRA ATENEUM BIO REX KIASMA KINOPALATSI MAXIM ORION
Kuva elokuvasta If A Tree Falls: A Story of the Earth Liberation Front
8
ylioppilaslehti 1 # 12 Päähenkilö
Varjovaikuttaja
vaihtoehtoista muotoiluvuotta luotsaava juha huuskonen haluaa luoda suojasatamia säätäjille.
sanat verna kuutti kuva niklas ekman
ylioppilaslehti 1 # 12 Päähenkilö
9
nettifoorumeilla jupiseminen ei ole Juha Huuskosen, 37, tapaista. Kulttuurin sekatyömies on aina pitänyt enemmän tekemisestä. Viime syyskuussa Huuskonen päätti kuitenkin purkaa Pixelacheblogissa pettymystään World Design Capital -muotoiluvuoden suunnitteluun. Silläkin uhalla, että Suomen pienissä kulttuuripiireissä WDC:n arvostelu tarkoittaisi Huuskosen entisten työkavereiden kritisoimista. Huuskosen mukaan WDC:n rummuttama avoimuus oli paljastumassa tyhjäksi mantraksi. WDC-säätiö oli kyllä kuuluttanut kansalaisilta hankeideoita avoimessa haussa, mutta yli tuhat hakemusta ruuhkautti säätiön toimiston pahasti. Hakijoille ei juuri herunut tietoa prosessin etenemisestä. "Tuntui siltä, että WDC:tä kritisoitiin paljon selän takana. Jonkun piti sanoa asiat ääneen." Purkaus herätti myös Helsingin Sanomat kirjoittamaan aiheesta. Kyräily kulttuuripiireissä kiihtyi. Moni muukin näytti kokevan Huuskosen tavoin, että WDC näytti vihreää valoa lähinnä isoille yrityksille ja Aaltoyliopiston kaltaisille vakiintuneille instituutioille. Huuskonen alkoi saada yhteydenottoja, joissa puntaroitiin varjotapahtuman järjestämistä. vielä joitakin vuosia sitten Huuskonen olisi lähtenyt kasaamaan vaihtoehtoista muotoiluvuotta empimättä. Nyt kotona odotti kuitenkin puoliso ja 2-vuotias esikoinen. Mahdollisesti satojen tuntien ilmainen työ ei tuntunut enää niin itsestäänselvästi hyvältä ajatukselta. "Odottelin pari, kolme viikkoa ja toivoin, että joku muu ryhtyisi hommaan. Kun mitään ei tapahtunut, tuli semmoinen olo, että pitäisi ainakin selvittää minkälainen porukka lähtisi mukaan." Huuskonen julkaisi internetissä avoimen dokumentin, joka keräsi nopeasti kommentteja muotoilijoilta, taiteilijoilta ja tapahtumajärjestäjiltä. Kriittisestä ajatuksenvaihdosta syntyi lopulta Alternative Design Capital -vuosi, ADC. Kuten virallisen WDC-vuoden, on ADC:nkin teemana avoin Helsinki. Avoimuus on vain viety, no, paljon paljon pidemmälle. Huuskoselle ei riitä, että kuka tahansa saa järjestää ADC-nimikkeen alla tapahtuman tai projektin. Järjestäjien on saatava määritellä, mitkä ovat ADC:n tavoitteet ja arvot. "Olemme pohtineet, pitääkö designin olla aina hyödyllistä, vai voisiko se olla luonteeltaan kokeilevaa, elävöittävää tai kysymyksiä herättävää. Emme ole päässeet designin määritelmästä yhteisymmärrykseen, emmekä oikeastaan haluakaan. Olennaista on keskustelun käyminen." adc:hen on mahtunut niin yökyöpeleiden kohtaamispaikka Unettomien puisto kuin työhuoneverkosto Mushrooming. Dark Design -nimellä kulkevissa paneelikeskusteluissa aiotaan paneutua muotoilun pimeään puoleen: design-viruksiin, petosten palvelumuotoiluun, pyssyjen ja pornon
"
Se oli kova isku Huuskoselle, teknokulttuurista innostuneelle insinööriopiskelijalle, jonka tukkaan kampaaja Kimmo Kurppa ajeli kerran kuussa ainutlaatuisen hiustaideteoksen.
suunnittelutyöhön. Provokatiivista linjaa jatkaa No-Chair Design Campaign, jossa suunnittelijat sitoutuvat olemaan suunnittelematta yhtään tuolia vuonna 2012. Lisäksi tapahtuu paljon sellaista, josta Huuskosella ei ole vielä aavistustakaan. Käytännössä kuka tahansa voi käydä lisäämässä muotoilutapahtumansa ADC:n nettisivuille. juhuu -lempinimellä tunnettu Huuskonen on aina uskonut, että uutta syntyy, kun mennään rohkeasti kohti tuntematonta. Epäonnistumisia tulee välttämättä, mutta siitäkin voi oppia jotain. Vuonna 2005 Huuskosta askarrutti, miksi eduskunnan päätöksenteko tuntui kansalaisista niin kaukaiselta. Samassa hän luotsasikin jo Plan*B for Arkadiamäki-projektia. Siinä nettikansanäänestysten tuloksia heijastettiin eduskuntatalon viereen pystytetylle jättimäiselle videoruudulle kahden viikon ajan. "Me oltiin liian aikaisin liikenteessä äänestykset keräsivät vain kourallisen osallistujia", Huuskonen muistelee huvittuneena. "Nettikäyttäytyminen on muuttunut niin paljon viime vuosina, että nyt olisi varmaan oikea aika projektille." huuskosen ura järkkääjänä alkoi vuonna 1994, kun helsinkiläinen teknoklubi Deep sulki ovensa ja kaupunkiin muodostui reivityhjiö. Se oli kova isku Huuskoselle, teknokulttuurista innostuneelle insinööriopiskelijalle, jonka tukkaan kampaaja Kimmo Kurppa ajeli kerran kuussa ainutlaatuisen hiustaideteoksen. Reivaavien robottien ja hippien seassa Huuskonen oli ollut onnellinen: itsestään pystyi päästämään irti. Deepin sulkeuduttua Helsingin yöelämä tuntui tarjoavan vain kasariheviä soittavia kaljabaareja. Huuskonen pyöritteli kaveriensa kanssa, voisivatko he kehittää klubin tilalle jotain omaa. Järjestää bileet vaikka kaverin kotitalon kellarissa. Palauttaa teknon takaisin maan alle. Ryhtyä vai ei, jahkaili Huuskonen kotonaan tietokoneensa ääressä. Sitten hänen silmiinsä osui englanninkielinen motto kaverin sähköpostiallekirjoituksessa. Siinä sanottiin, ettei elämä ole mahdollisuuksien saamista, vaan aloitteiden tekemistä.
"Muistan sen vieläkin, se oli ihan tietty hetki. Sen jälkeen asenne on ollut, että nyt vain tehdään ja katsotaan mitä tapahtuu." kaveriporukassa järjestetyt kellaribileet ja niiden pohjalta syntynyt teknojärjestö USVA olivat Huuskoselle organisoinnin oppikoulu. Hän huomasi solahtavansa luontevasti järjestelijäksi: osaavansa verkostoitua ja tuoda oikeita ihmisiä yhteen. Alkoi vuosien vaihe, jossa Huuskonen eli projekteille ja projekteista. Hän raatoi syksyisin opetus-, organisointi ja ohjelmointihommissa Suomessa, talvet ja kesät reissasi säästöjensä turvin toteuttamassa projektejaan maailmalla. Hän vei Pikseliähky-festivaalin Kolumbiaan, luennoi mediataiteesta Parsonsin Design-koulussa New Yorkissa ja järjesti taidekulkueen MediaWala-festivaaleille New Delhissä. Matkoilta tuomisina kertyi mittava kansainvälinen ystäväpiiri ja kasa erikoisia muistoja. "Videomiksauspajan pitäminen kolumbialaisille kogi-intiaaneille oli aika mind-boggling. National Geographic oli lahjoittanut kogeille videokameran, mutta koska heillä ei ollut kirjoitettua kieltä, he eivät myöskään halunneet tehdä kuvamateriaalista perinteistä dokumenttia. Kogit toivoivat meiltä video jockey -työpajaa." Kolumbiasta Karjalaan Huuskonen opetus on ollut sama: itse tehty elämä. "Olen työskennellyt ympäristöissä, joissa perinteiset ammatinkuvat eivät päde. Olen uskonut verkostojen voimaan ja siihen, että epäviralliset kollektiivit ovat rikkaampi tapa tuottaa asioita." verkostot puuhamies löysi oikeastaan jo lapsena, mutta olosuhteiden pakosta. Helsingissä syntynyt Huuskonen kasvoi Etelä-Pohjanmaalla, jonne perhe muutti eläinlääkäri-isän ja varatuomariäidin töiden perässä. Reilun 10 000 asukkaan Ilmajoella ei ollut juuri muuta tekemistä kuin räplätä tietokonetta. Yhteys ulkomaailmaan löytyi puhelinmodeemin ja BBS-purkkien välityksellä. Kun Huuskonen muistelee lapsuuttaan, ääneen pyrkii digiajan renesanssiaktivisti. "Olihan meillä kotona tietokone ihan ekoista commodoreista alkaen.
Internetin esiaste oli se, kun omia tuotoksia läheteltiin disketeille kopioituina kavereille postissa. Kopioimiseen tiivistyy digikulttuurin ydin: muille jakaminen ei ole itseltä pois." Pelien ja demojen vaihtelusta versoi verkosto, joka ei katsonut maakuntien tai valtioiden rajoja. "Tietokoneiden nuoruusvaiheessa oli hienoa, että se oli pienen piirin juttu. Siinä pääsi suoraan kosketuksiin parhaisiin tekijöihin, jotka saattoivat asua toisella puolella maapalloa. Alusta lähtien henkenä oli tehdä juttuja tekijöiltä tekijöille." Sittemmin Huuskosen tee-se-itse -filosofiasta on tullut maailman tapa. Tietokone on tuonut äänitysstudion ja valokuvalaboratorion olohuoneeseen, ja hengentuotoksensa saa maailman nähtäville ohi yritysmaailman portinvartijoiden. Nyt kysymys kuuluukin: kuka meidän luovista ponnisteluistamme maksaa? "Netti on tuonut kulttuuriympäristöön valtavasti mahdollisuuksia ja positiivista energiaa, mutta samaan aikaan yhä harvempi taiteilija tai designer pääsee tekemään työtänsä niin, että siitä saa palkkaa. Onko luova työ jatkossa vain harrastamista ja verkostoitumista, ja leipä saadaan muualta?" Huuskonen on itse paraatiesimerkki kulttuuriprekariaatin edustajastasta, jonka elanto on murusina maailmalla. "Olen ollut se nuori, joustava tekijä, jolla on kymmenen projektia meneillään yhtä aikaa. Leipä on tullut milloin opettamisella, milloin ohjelmoinnilla tai organisoimalla." nyt Huuskonen kokee elävänsä murrosvaihetta. Pätkätöissä uurastanut säätäjä on aiempaa kiinnostuneempi luovien alojen työntekijöiden toimeentulosta. Ehkä siihen on vaikuttanut oma isyys, ehkä se, että ajat ovat muuttuneet, Huuskonen pohtii. Ennen haastattelua diplomi-insinööri on käynyt elämänsä ensimmäisessä työhaastattelussa. "Voi olla, että joudun töihin. Se tuntuu yllättävän hyvältä." Vaikka keskiluokkaistuminen on saanut Huuskosesta lempeän otteen, järjestämisestä hän ei aio luopua. Oman työn päämäärä on päinvastoin kristallisoitunut vuosi vuodelta. Huuskonen haluaa tarjota ihmisille foorumeita, joilla uutta voi kokeilla ilman paineita tulosvastuusta tai deadlineista. "Aika monelle tekijälle myös Alternative Design Capital on tilaisuus toteuttaa kokeellisempia juttuja." Juuri virallisen muotoiluvuoden Open Helsinki -motto ratkaisi lopulta sen, että Huuskonen lähti mukaan vaihtoehtoprojektiin. Molemmat sanat, avoimuus ja Helsinki, ovat synnyinseuduilleen palanneelle monitoimisäätäjälle erityisen tärkeitä. Kun sanoja käytettiin harhaanjohtavasti, Huuskonen ei voinut olla toimimatta. "Avoimuuden nimissä harrastetaan paljon eräänlaista greenwashingia. Pyydetään kansalaisten mielipidettä asioista, vaikka tosiasiassa päätökset on jo tehty."
"
Voi olla, että joudun töihin. Se tuntuu yllättävän hyvältä.
KUKA
Juha Huuskonen, 37, on helsinkiläinen kuraattori ja tapahtumajärjestäjä. Diplomi-insinööri on opiskellut ohjelmointia Teknillisessä korkeakoulussa ja uutta mediaa Taideteollisen korkeakoulun medialaboratoriossa. Huuskosen projekteja ovat esimerkiksi elektronisen taiteen Pikseliähky-festivaali ja tuoreimpana WDC-muotoiluvuoden vaihtoehtotapahtuma, Alternative Design Capital. himottaa "Himot liikkuvat tuolla Maslowin tarvehierarkian kolmannen tason tienoilla (vaikka en kyseiseen hierarkiaan uskokaan)." kaduttaa "Että ei aina osaa luovuttaa ajoissa." kyrpii "Guggenheim. Helsingin taidemuseot ovat jo tällä hetkellä järkyttävän alirahoitettuja, kiinnostaviin näyttelyihin ja muuhun sisältöön on todella vähän rahaa."
10
ylioppilaslehti 1 # 12
ylioppilaslehti 1 # 12
11
VALLAN KUMOUSTA ODOTELLESSA
AATESHOPPAILU ON KIVAA, IDEOLOGIAT TYLSIÄ. OVATKO KOMMUNISTINUORET VIIMEISET POLIITTISEN KOKONAISPAKETIN OSTAJAT?
sanat hannu hallamaa kuvat pietari hatanpää
T
alvisena aamupäivänä helsinkiläinen ravintola uinuu. Iltaisin täällä viihtyvät hieman punavihreästi ajattelevat läppärinkanniskelijat. Ei siis yllätä, että ikkunapöytään istahtaa parrakas, harmaaseen maiharitakkiin pukeutunut mies, joka avaa eteensä Linuxin syöneen Thinkpadin. Trendimaiharista takin erottavat poliittiset rintamerkit. Ihan tavallinen aktivistikaan ei ole kyseessä. Heikki Ketoharju on siitä harvinainen 22-vuotias, että hän on kiinnostunut kokonaisesta ideologiasta. Hänelle ei riittänyt Reilun kaupan edistäminen Maailmankauppojen liitossa. "Kun ehdotin, että voisiko meidän kehitysmaayhdistys ottaa kantaa rasismia vastaan, muut sanoivat, että tämä ei ole mikään rasismia vastustava yhdistys. Se sai kommarihommiin." Musiikkia konservatoriossa opiskeleva Ketoharju on Kommunistisen nuorisoliiton KomNL:n varapuheenjohtaja. Hän on myös Suomen Kommunistisen Puolueen SKP:n jäsen, samoin kuin vieressä istuva kommunistinuorten ex-puheenjohtaja Anna-Mili Tölkkö, 24. Villakangastakkeineen ja koiranpentuineen hän on kuin kuka tahansa erityispedagogii-
kan opiskelija. Tai no, on takki punainen. Ketoharju ja Tölkkö haluavat vallankumouksen. Ei minkään henkisen, vaan ihan oikean, jossa kapitalismi murtuu ja Arkadianmäki rytisee. Vuoden 2012 Suomessa kommunistinuoret ovat kaksinkertaisia friikkejä. Ensinnäkin yhä harvempi nuori suomalainen on mukana poliittisessa nuorisojärjestössä. Sen sijaan kaupaksi käyvät kevytaktivismi, Facebooktykkäily ja Pride-piknikit. Sellainen, jota voi tehdä kotisohvalta tai ulkona aurinkoisella säällä. Lutkamarsseille innostui kesällä yli 8000 suomalaista ympäri maan. Samanlaisiin lukemiin yltää poliittisista nuorisojärjestöistä ainoastaan Keskustanuoret 11 000 jäsenellään. Toiseksi kommunistinuoret ovat, niin, kommunisteja. Vain 200 jäsenen nuorisoliitto liputtaa monien mielestä kuollutta ja kuopattua aatetta. Kun postmodernin yhteiskunnan nomadit poimivat aatekoriinsa mitä haluavat, on kommunistien kädessä Karl Marxin Pääoma ja tähtäimessä uusi, uljas yhteiskunta. Sellainen, jossa työntekijät omistavat yritykset, valta on tavallisella kansalla ja kaikilla hyvä olla. Kommunistinuorten toiveissa on vähän samaa kaikua kuin Occupy Wall Street -liikkeen lakanoissa.
Niissäkin vastustetaan rahan valtaa. Silti kommunistien edustama poliittinen kokonaisvaltaisuus on kovin kaukana Älä osta mitään -päivästä. Onko 2010-luvun shoppaileva kevytaktivismi tappamassa perinteisen nuorisopolitiikan?
JYTKY PIRISTI HETKEKSI
Poliittisuus sinänsä ei suinkaan ole kadonnut. Viime vuosihan oli sen suhteen poikkeuksellisen vilkas. Euroopan velkakriisi toi vakautusmekanismit pubikeskusteluihin. Occupyliike paisui kansainväliseksi, kun moni tunsi eliitin olevan rampa talouden ongelmien edessä. Perussuomalaisten eduskuntavaalijytky on oma lukunsa. Jytky oli myös poliittisille nuorisojärjestöille onnenpotku. Perussuomalaisten 800-henkinen nuorisoporukka kaksinkertaistui kuukaudessa. Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto sai loppuvuonna 500 uutta jäsentä ja kasvoi siten kokoa kolmanneksella. Lohtu on kuitenkin laiha. Poliittiset nuorisojärjestöt ovat takavuosien massaliikkeisiin nähden henkitoreissaan. Nyt niihin kuuluu nuorisopolitiikkaa tutkivan Kiril Häyrisen mukaan noin 50 000 jäsentä, reilu kolmasosa 1980-luvun alun lukemis-
ta. Rahaa järjestöille kuitenkin ohjataan yhä enemmän, viime vuonna yli 2,5 miljoonaa euroa. Opetus- ja kulttuuriministeriön perustelu on tuttu ja turvallinen: poliittiset nuorisojärjestöt ovat edustuksellisen demokratian tukipilari, jota halutaan pönkittää. Tukipilari voisi olla paksumpikin. Suomessa elää nimittäin lähes miljoona 1529-vuotiasta, joita poliittinen toiminta ei voisi vähempää kiinnostaa. Vaaliuurnilla parikymppiset ovat jopa 1015 prosenttiyksikköä keskimääräistä laiskemmin liikkeellä. "Helsingin itäisissä betonilähiöissä duunaritaustaisten nuorten äänestysprosentti on pyörinyt parikymmenen prosentin korvilla kuntavaaleissa. Sama koskee myös eduskuntavaaleja", Helsingin yliopiston valtio-opin emeritusprofessori Tuomo Martikainen sanoo.
LADOJEN JA KARVAHATTUJEN HAAMUT
Kommunistien on ehkä turha toivoa ampaisevansa muodikkaaksi mediamagneetiksi perussuomalaisten tapaan. Tölkkö ja Ketoharjukin ovat imeneet aatteen äidinmaidossa. Tölkön vanhemmat ovat SKP:n jäseniä. Teinille vappumarssi ei näyttäytynyt erityisen poliittisena.
12
ylioppilaslehti 1 # 12
KOMMUNISMISTA MUISTETAAN LADAT, BETONIBRUTALISMI JA YLEINEN ANKEUS, NOIN MYÖNTEISIMPIÄ ESIMERKKEJÄ LUETELLEN.
Anna-Mili Tölkölle kommunismi on ainoa mahdollinen aate.
"Ei meillä kotona ole kuitenkaan hirveästi politiikasta puhuttu. Enemmänkin katsoisin sen välittyneen arvomaailman kautta." Ketoharjunkin vanhemmista toinen on aktiivikommunisti, toinen sitoutumaton vasemmistolainen. Lapsuudestaan hän muistaa hyvin esimerkiksi Irakin sodan vastaisen mielenosoituksen. Sodanvastaisuus ja Neuvostoliitto olivat aikanaan synonyymejä, mutta sitten jälkimmäinen otti ja hajosi. Kommunistinuoret ovat tottuneet äimistelyyn. Nuoret eivät ole heistä välttämättä kuulleetkaan. Vanhemmat ihmiset päivittelevät, että kommunisteja on edelleen olemassa. Kommunismista muistetaan ladat, betonibrutalismi ja yleinen ankeus, noin myönteisimpiä esimerkkejä luetellen. "Joskus tekisi mieli sanoa aika tiukasti, että en ole Pohjois-Korean kommunistisen puoleen jäsen enkä Neuvostoliiton kommunistisen puoleen jäsen, ja jos tarkkoja ollaan, se puolue lakkautettiin 20 vuotta sitten. Mutta silloin pitää vaan kohteliaasti vastata, että me olemme nyt Suomes-
sa, ja että emme ole kaikessa samoilla linjoilla kuin kommunistiset puolueet maailmalla", Ketoharju sanoo. Useimmiten stalinismin muistelijat rauhoittuvat, kun kommunistinuoret kertovat sitoutuvansa demokratiaan ja sanavapauteen. Pohjois-Korean vallanpitäjät eivät perusta kummastakaan. Keskustelu kuulemma helpottuu, kun päästään nykypäivän Suomeen. Esimerkiksi Nato-vastaisuus ja perusturvan korottaminen vetoavat kansaan. "Kun keskustellaan asunnoista tai palveluista, suuri osa ihmisistä on samaa mieltä kanssamme", Tölkkö huokaa. Sielunyhteys ei kuitenkaan kasva kannatukseksi. Miksiköhän? Kysymys saa poliitikonalut mietteliäiksi. "Myönnänhän minä, ettei brändimme ole julkisuudessa paljoa muuttunut", Ketoharju myöntää. Kommunistinuoret kutsuvat toisiaan vinoillen kommareiksi, mutta ovat hyvin tosissaan. Esimerkiksi vasemmistoliitossa vaikuttaminen ei tule kyseeseen. Silloin allekirjoittaisi Tölkön mukaan sekä väärän puolueen
tekemiset että "parlamentarismikeskeisen tavan" tehdä politiikkaa. Kommunistinuoret toivoisivat enemmän mielenosoituksia ja vähemmän kabinettipönötystä. Vaalitkin ovat välttämätön paha: ne ovat keino julistaa poliittista viestiä, mutta vievät aikaa muulta pöhinältä. Tölkkö on ollut aiemmin ehdolla vaaleissa ja nytkin lupautunut SKP:n listalle kuntavaaleihin. Ketoharju pohtii vielä ehdokkuuttaan. "En haluaisi vaalien vievän liikaa aikaa, jos vaikka sattuu samaan aikaan olemaan torikokousliike käynnissä. Tuntuisi törpöltä jäädä sellaisesta tauolle", Tölkkö sanoo. Tässä se kipukohta taas on. Pitkäjänteisen ohjelmatyön sijaan nuorten valtavirta piipahtaa mieluummin siellä torikokouksessa tai tykkää siitä somessa.
SUOMI VIHAA POLITIIKKAA
Puoluetyön nahistuminen ei ole ihme. Nuorisobarometrin mukaan 1529-vuotiaista vain joka kymmenes on hyvin kiinnostunut politiikas-
ta. Kokonaan politiikalle viittaa kintaalla joka viides nuori. Heidän määränsä on 2000-luvun aikana tuplaantunut. Kierre ruokkii itseään. Äänestäjien lisäksi tarvittaisiin tekijöitäkin, esimerkiksi nuoria vapaaehtoisia kuntapoliitikoiksi. Kunnanvaltuutettujen keski-ikä on Suomessa tällä hetkellä 48 vuotta. Mutta mistä politiikkainho on peräisin? Toki jotain selittyy elämänvaiheella: EU-sirkus ei jaksa kiinnostaa, jos päällimmäisenä on epävarmuus opiskelu- tai työpaikasta. Emeritusprofessori Martikainen pitää kuitenkin puolueisiin kohdistuvaa vihamielisyyttä hyvin vahvana kaikenikäisten suomalaisten keskuudessa. Politiikkaan liitetään moraalikato, väärinkäytökset ja epärehellisyys sekä arvokkuuden katoaminen. Eikä viime vuosien valossa aivan turhaan. "Nuoret ovat näissä asioissa harvinaisen ehdottomia, he vaativat poliitikoilta nuhteettomuutta. Politiikan toimintatapojen rämettyminen vieraannuttaa nuoria aikuisia politiikasta."
Tietämättömyyttä ei voi syyttää. Suomalaiset nuoret ovat hyvin perillä politiikan ja vallan kysymyksistä, sanoo nuoriso- ja politiikantutkija Kari Paakkunainen Helsingin yliopistosta. Perinteisen nuorisopolitikoinnin sijaan kiinnostus kohdistuu kuitenkin vaikkapa eettisen yrittäjyyden suosimiseen. Teinit ovat valmiita osallistumaan esimerkiksi laillisiin protesteihin, käy ilmi nuorten yhteiskunnallista osallistumista selvittäneestä kansanvälisestä ICCS-tutkimuksesta. Voidaan todella puhua aateshoppailusta: 14-vuotiaat pitävät erityisesti ostoboikoteista.
"SE ON ON/OFF-JUTTU"
Nuoria kommunisteja vanhan politiikan huono maine ei vaivaa. Onhan mielessä vallankumous. "En halua ajatella, että olisi liukusäädin, että haluamme tuon verran kapitalismia ja tuon verran sosialismia. Se on on/off-juttu", Ketoharju pohtii. Vallankumousta odotellessa pitää olla välitavoitteita. Jo Helsingissä on
ylioppilaslehti 1 # 12
13
POLIITTISET NUORISOJÄRJESTÖT OVAT TAKAVUOSIEN MASSALIIKKEISIIN NÄHDEN HENKITOREISSAAN.
Heikki Ketoharju haluaa päivittää kommunismin 2000-luvulle.
kommunistinuorten mielestä valtavasti tekemistä. Ketoharju puhuu lähidemokratian kehittämisestä. Tölkkö haluaisi, että kaupunki perustaisi rakennuslaitoksen, joka pystyttäisi vuokra-asuntoja. "Näin poistettaisiin sitä ihan mielettömän isoa ongelmaa, ettei ole vuokra-asuntoja, tai ainakaan kohtuuhintaisia. Samalla saataisiin kaupungille toimintaa ja tuloja ilman, että rahat katoavat taivaan tuuliin osakkeenomistajille eivätkä tule meidän käyttöömme." Miten kommunismi sitten näkyy nuorten elämässä? Päällisin puolin kaksikon arki ei eroa muista opiskelijoista: on luentoja, tenttejä, bänditreenejä. Esimerkiksi Tölkön sosiaaliseen piiriin mahtuu ihmisiä kommunisteista kokoomuslaisiin. Niitäkin on, joille politiikka on samantekevää. Kyllä aate silti ohjaa valintoja. Julkisen liikenteen käyttö on itsestään selvä asia. "Yritän ostaa kotimaisia tuotteita ja suosia reilua kauppaa sekä luomua, mahdollisuuksien mukaan. En ole
kuitenkaan hirveän tarkka. En usko, että kuluttamispäätöksillä voi saada aikaan ratkaisuja", sanoo kimppakämpässä Pitäjänmäellä asuva Ketoharju. Tapaninkylässä yksin asuva Tölkkö muistuttaa, että kuluttamisella vaikuttaminen on loputon suo. Ylikansallisten yhtiöiden tuotteita on melkein mahdotonta välttää. "En kuitenkaan halua elää kuluttamisen ohjaamaa elämää eli esimerkiksi ajautua tilanteeseen, jossa tuntuisi pakottavalta ostaa joku vaate." Turhaa vapaa-aikaa ei puolueaktiiville jää, Ketoharju naurahtaa. Rientojen järjestäminen syö tunteja. Helsingin kommunistinuoret pyrkivät kokoontumaan kuukausittain, usein baarissa. Ohjelmassa on esimerkiksi opintokerhoja, joissa yritetään hurjimmillaan käsitellä Marxin neliosaista Pääoma-järkälettä. Tapaamisissa käy vierailevia luennoitsijoita, viime vuonna esimerkiksi Zeitgeist-liikkeen edustaja. Maaliskuulle kommunistinuoret kaavailevat HelsinkiTampere-akselille työpajoja, jossa painettaisiin t-paitoja ja kangaskasseja.
Hetkinen. Kangaskassit ovat sympaattisia, mutta lähteekö vallankumous todella liikkeelle niistä? "Tulossa olisi mahdollisesti myös puhujakoulutusta, sillä puhuminen on hyvä osata, jos haluaa vakuuttaa muita ihmisiä kannoistaan", Ketoharju sanoo.
VIRTUAALIPOLIITIKOT JYRÄÄVÄT BROILERIT
Ei sille voi mitään: kommunistinuorten virallinen toiminta kuulostaa some-tempauksien aikana jäykältä. Ketoharjukin paiskoo töitä muodikkaan Occupy-liikkeen Helsingin tiedottajana. Kevytkapina taitaa nyt syödä aktiivit puoluepolitiikalta? Väärin, sanovat kommunistinuoret. Tölkön mukaan liitto on tukikohta, josta käsin vieraillaan kiinnostavissa projekteissa. "Emme ole kokoomus tai demarit. Monet kommarit ovat aktiivisia kansalaisjärjestötoimijoita. Nämä täydentävät toisiaan", Ketoharju linjaa.
Tutkija Häyrinen arvioi, että juuri vasemmisto ja vihreät ovat onnistuneet parhaiten sopeutumaan uuteen projektipolitiikkaan. "Jos nuoret eivät halua sitoutua yhteen isoon aatteeseen tai linjaan, vaan tehdä yksittäisissä asioissa lyhyempiä hankkeita, siinä on puolueiden paikka muuttua vastaamaan tarvetta ja tilannetta. Puolueissa ja poliittisissa nuorisojärjestöissä on peiliin katsomisen paikka." Emeritusprofessori Martikainen ei silti usko, että poliittiset nuorisojärjestöt voivat elpyä. "Netin merkitys poliittisena areenana ja välineenä on lisääntynyt valtavasti ja tulee lisääntymään. Se vie pohjaa ja mahdollisuuksia perinteisten poliittisten järjestöjen toiminnalta." Yhä useampi poliitikko löytää tiensä vallan kahvaan perinteisten broilerihautomoiden ulkopuolelta: kansalaisjärjestöistä ja nettifoorumeilta. "Vaikkapa Jussi Halla-aho on nettituote, virtuaalipoliitikko", Martikainen sanoo.
Tässä piilee tutkija Paakkunaisen mielestä myös mahdollisuus. Taitava poliittinen nuorisojärjestö oppii hyödyntämään netin kautta järjestäytyvää aktivismia. Kommunistinuorten kohdalla nettipöhinä on vaatimatonta. Verkkosivujen yhteydessä toimivan Kommarifoorumin käyttäjämäärä on jäänyt alle sadan. Viimeinen viestikin on marraskuulta. Kommunistinuorten viestinnästä vastaava Ketoharju myöntää, että foorumi vaikuttaa kuolleen. Hommafoorumin laajuista ilmiötä on vaikeaa puristaa väkisin esiin. Nyt kommunistinuoret ovat suuntaamassa tarmoaan Facebookiin ja Twitteriin. Verkkosivut uusitaan keväällä jos tekijöitä riittää. Kaikesta huolimatta Ketoharju vaikuttaa optimistiselta. Hän puhuu uudesta lähestymistavasta, joka yhdistäisi verkkoaktivismin parhaita puolia ja kommunismin painotuksia. "Tässä kommarit tulevat lähivuosina joko onnistumaan todella hyvin tai feilaamaan surkeasti." Hei eivät ole ainoita.
14
ylioppilaslehti 1 # 12
Yhteiskunta
ajankohtainen nikkanen
Hanna Nikkanen on vapaa kirjoittaja ja seikkailijatar.
Portugalin jättänyt Carlos Meirinhos ei kiirehdi takaisin. Mosambikin kanssa kuherrusvaihetta on kestänyt jo lähes kaksi vuotta. Myös Brasilia ja Timor houkuttelisivat.
Nisäkäs äänestää
lontoon yliopiston tutkimuksen mukaan ihmiset, joilla on ohimolohkoissaan suuret mantelitumakkeet, ovat konservatiiveja. Mantelitumakkeet säätelevät pelon tunnetta, ja pelko saa nisäkkään reagoimaan uusiin tilanteisiin torjuvasti. Yle on luonnollisesti pyytänyt asiantuntijan kommentoimaan tutkimusta presidentinvaalien näkökulmasta. Aalto-yliopiston professori venkoilee jutussa vähän kiusaantuneena, mutta suostuu lopulta esittämään arvion: jos yhteiskunnan ilmapiirissä on esimerkiksi heikosta taloustilanteesta johtuen paljon pelkoa, jopa pienimantelitumakkeiset ihmiset voivat intoutua äänestämään konservatiivista, siis suuritumakkeista, ehdokasta. Oma teoriani on erilainen. Mitä enemmän huolta ja epävarmuutta yhteiskunnallisessa ilmapiirissä on, sitä useampi meistä pyrkii kuvaamaan politiikkaa biologisena ilmiönä.
"
"sä oot aikuistumassa", ystäväni sanoo Kurvin William K:n karvaisen pöydän ääressä kuunneltuaan pähkäilyäni hankalasta valinnasta. (Hei Kurvin William K:n väki, miksi teillä on matot pöydillä? Pestäänkö niitä ikinä?) "Sä oot aina ennen perustellut kaikkia tekojasi sillä, että vaan olet sellainen ihminen, joka syntyjään toimii näin. Nyt puhut siitä, mikä on järkevää ja oikein." Ystävä on oikeassa: olen ollut varsinainen baaridebatoinnin Henry Laasanen. Jos minulta on kysytty, miksi särmikäs nuori poliitikko äänestää eduskunnassa konservatiivisesti tai miksi itse olen ihmissuhteissani umpimielinen idiootti, olen iloisesti hölpöttänyt vastaukseksi jotain sosiaalidarwinismin, kyökkipsykologian ja peliteorian niljaisilla rajamailla liikkuvaa sontaa.
Olen iloisesti hölpöttänyt jotain sosiaali darwinismin, kyökkipsykologian ja peliteorian niljaisilla rajamailla liikkuvaa sontaa.
tämän taantuman aikana tiedeuutiset ovat täyttyneet tutkimuksilla siitä, miten yksi jos toinenkin aivorakenteen koukero tai evoluution muokkaama vaisto ohjaa toimintaamme yhteiskunnassa. Eurooppaministeri Alexander Stubb kutsuu euroaluetta darwinistiseksi järjestelmäksi, jossa vahvan luottoluokituksen maiden kuuluu alistaa heikompia. Talousjärjestelmän voidessa huonosti meidän pitäisi katsoa yhteiskuntaamme kirkkaasti ja rehellisesti, oma vastuumme tuntien. Silti teemme päinvastoin. Epävarmuus vahvistaa taipumustamme kiertää vaikeat kysymykset palaamalla evoluutiosta, uskonnosta tai uusklassisen taloustieteen laskentakaavoista johdettuihin fatalistisiin selityksiin. Evoluutio on toki maailman kiinnostavin asia, ja pulskien mantelitumakkeiden poliittisuutta käsitteleville uutisille olkoon täällä paikkansa. Silti minä tämä uusi, aikuisempi minä soisin niiden ympärille mahtuvan enemmän kontekstia ja viisautta, vaikkapa verrattomalta evoluutiobiologi Stephen Jay Gouldilta: "Einsteinin aivojen paino ja koukerot kiinnostavat minua lopulta jostain syystä vähemmän kuin se lähes varma seikka, että yhtä lahjakkaita ihmisiä on elänyt ja kuollut puuvillapelloilla ja hikipajoissa."
Katoava sukupolvi
Vastavalmistuneetportugalilaisnuoretpakenevat työttömyyttämaanentisiinsiirtomaihin. KauppatieteidenmaisteriCarlosMeirinhosmuutti Mosambikiin.
mosambik helmikuussa 2010. Kämmenet hikoavat, farkut liimaantuvat kiinni reisiin. Portugalilainen Carlos Meirinhos nostaa rinkan selkäänsä pääkaupunki Maputon lentokentällä ja hakee katseellaan harmaata Fiat Puntoa. Sen on määrä viedä hänet uuden kotikaupungin ensimmäiseen majapaikkaan. Auto nykii kaoottisessa liikenteessä, ikkunasta näkyy tienvarsien kaupustelijoita. Lapsia tuntuu olevan kaikkialla. Täällä Meirinhosin olisi tarkoitus viipyä ainakin vuoden verran, ehkä kauemmin. Juuri nyt ajatus epäilyttää. Meirinhos ei ole ainoa, jota jännittää. Etelän elämänmenoon totuttelevat tuhannet muutkin portugalilaisnuoret, jotka ovat lähteneet kotimaastaan paremman elämän toivossa. Portugali on Euroopan talouskriisin kurimuksessa, ja työtilanne on huono. Käynnissä on suurin maastamuutto sitten 1960-luvun. portugalista on lähdetty aina: löytöretkien seurauksena ensin Brasiliaan, sittemmin Angolaan ja Mosambikiin. Portugalista muutti arviolta 2,6 miljoonaa ihmistä vuosina 1886 1966. Länsi-Euroopan maista vain Irlannista on lähtenyt enemmän ihmisiä. Kiivainta muuttaminen oli Portugalin siirtomaasotien aikana 196070. Yksin vuonna 1969 Ranskaan lähti yli satatuhatta portugalilaista. Muiden Euroopan valtioiden lisäksi maasta lähdettiin Yhdysvaltoihin, Kanadaan ja Latinalaiseen Amerikkaan. Merkittävin syy lähtemiselle oli taloudellinen. Valtaosa lähtijöistä oli miehiä, vähän kouluja käyneitä maanviljelijöitä ja tehdastyöläisiä, joille ei riittänyt töitä kotimaassa. Toisin on Carlos Meirinhosin laita. Hän syntyi Portugalissa vuonna
WIIPURILAISEN OSAKUNNAN STIPENDISÄÄTIÖN APURAHAT VUONNA 2012
Helsingin Yliopiston Wiipurilaisen osakunnan stipendisäätiö myöntää apurahoja Wiipurilaisen osakunnan entisille ja nykyisille jäsenille. Apurahoja jaetaan perustutkintoon, jatkotutkintoon, opiskelijavaihtoon ulkomaille, jäsenien ja kerhojen harrastustoimintaan. Lisäksi jaetaan opintoavustuksia sekä apurahoja ulkomailla opiskelua ja harjoittelua varten. Hakuaika: 1.12.2011-31.1.2012. Lisätietoja apurahoista ja hakulomakkeet löytyy osoitteesta http://wiipurilainenosakunta.fi/.
ylioppilaslehti 1 # 12 Yhteiskunta
ana brigida moreira
15
"
Melkein joka päivä joku vanha tuttu Portugalista kyselee, voisinko auttaa työnhaussa Afrikkaan. Portugalissa töitä ei vain ole kaikille.
1980, opiskeli Porton kaupungissa, kävi yliopistovaihdossa Romanian Transilvaniassa ja valmistui kauppatieteiden maisteriksi vuonna 2004. Hän väsyi ylipitkiin päiviin parissa vuodessa ja päätti hakea opettajan töitä. "Pääsin tekemään mielekkäitä opettajan töitä parikymmentä tuntia viikossa, kun edellisessä työpaikassa piti paiskia melkein saman verran päivässä", Meirinhos kertoo. Hän ehti vielä matkustella ja työskennellä vanhempiensa pienellä tilalla ennen kuin haki kehitysyhteistyöprojekteja luotsaavaan kansalaisjärjestö Teseen töihin. Meirinhosia kiinnosti mahdollisuus vetää projektia, jonka pyrkimyksenä on parantaa huonoosaisten lasten asemaa Mosambikissa. nyt Meirinhos odottaa ensimmäisen työpäivän alkua. Aikaerosta ja pitkästä matkasta huolimatta ensimmäinen kokous on päätetty pitää heti saapumispäivänä. Mutta taivaalta alkaa tippua pisaroita. Ensin hiljaa ja sitten niin kovaa,
että koko kaupungin liike tuntuu hidastuvan. Joukko lapsia ryntää kadulle hyppimään, työt siirtyvät seuraavalle päivälle. Myöhästymisiin ja tapaamisten siirtymiseen saa Mosambikissa tottua. "Mutta työt tulevat hoidettua, elämänrytmi on vain erilainen kuin Euroopassa." meirinhos kuuluu siihen kymmeneen prosenttiin korkeakoulututkinnon suorittaneista portugalilaisnuorista, jotka ovat uskaltautuneet kansainvälisille työmarkkinoille. Lähtöhalukkuus ei ole mikään ihme, sillä nuorisotyöttömyys on ylipäätäänsä erityisen korkealla tasolla juuri nyt. Portugalilaislehti Públicon julkaiseman artikkelin mukaan yli neljännes portugalilaisnuorista on tällä hetkella vailla töitä. Monet lähtevät työn perässä esimerkiksi Espanjaan ja Englantiin. Meirinhosin vanhoista opiskelukavereista jotkut ovat lähteneet myös Kiinan Shanghaihin ja Hongkongiin. Eniten ovat kuitenkin kasvaneet Angolaan, Mosambikiin ja Brasiliaan
lähtijöiden määrät. Aiemmin oli toisin päin, kun näistä Portugalin entisistä siirtomaista muutettiin vanhaan emämaahan. Portugalin maastamuuttoviraston mukaan esimerkiksi Angolaan lähteneiden määrä on yli satakertaistunut muutamassa vuodessa. Yhteinen kieli takaa tavallista nopeamman integroitumisen. aina todellisuus ei kuitenkaan vastaa odotuksia. Tulijoiden määrän lisääntyessä myös kilpailu työpaikoista lisääntyy. The Guardianin taannoin julkaiseman artikkelin mukaan insinööreille ja arkkitehdeille riittää vielä töitä. Muilla aloilla tilanne ei ole yhtä hyvä. Monien portugalilaisten elämää ulkomailla leimaa väliaikaisuus. Esimerkiksi Mosambikiin tulijat tekevät usein määräaikaisen sopimuksen jonkin maassa toimivan portugalilaisyrityksen kanssa ja palaavat muutaman vuoden jälkeen takaisin Portugaliin. Paikan päällä pidetään yllä myös kotimaan kulttuuria.
"Juhlissa syödään turskaa, ihan kuin ei oltaisi Portugalista koskaan lähdettykään", Meirinhos kuvailee Mosambikin portugalilaisten yhteisiä tapaamisia. on joulukuu 2011 Lissabonissa. "Onhan täällä vähän kylmä", Meirinhos toteaa kävellessään ylös vaalein kivetyksin päällystettyä mäkeä. Hän on juuri palannut vanhaan kotimaahansa kuukauden joululomalle. Meirinhos on pysynyt Mosambikissa paitsi ilmaston, myös uusien ystävien ja innostavan työn takia. (Lisäksi ovat tietenkin rannat ja herkästi hymyilevät ihmiset.) Meirinhos puhuu Mosambikista niin romanttiseen sävyyn, että on vaikea uskoa hänen asuneen siellä jo lähes kaksi vuotta. Yleensä kuherrusvaihe uudessa maassa loppuu muutamassa kuukaudessa. Tyytyväisyydestä huolimatta Meirinhosin tulevaisuudensuunnitelmat ovat epäselvät. Uusiin, vieraisiin maihin tutustuminen houkuttelee
yhä. Tällä hetkellä häntä kiinnostavat Brasilia ja Timor. "Ei niinkään matkustelu, vaan paikkojen todellinen tunteminen." Se vaatii paikallaan pysymistä ja paikalliseen arkeen kiinnittymistä. "Vaikka toisaalta rakastan Mosambikia ja sen ihmisiä. Mietin sitten tämän työsopimuksen päättyessä, jäänkö." Takaisin Portugaliin Meirinhosilla ei näytä olevan kiire. Sen vaihtoehdon on moni muukin jättänyt pois. Monet Portugalin nuorista ovat tulossa tai lähdössä, etsimässä paikkaansa. Suurin osa muuttajista siis siitä niin kutsutusta aivovuodosta on lähdössä pakon sanelemana. Juuri katkaistu työsopimus, alipalkatut työtarjoukset tai jatkuva työnhaku kannustavat ihmisiä maan rajojen ulkopuolelle. "Melkein joka päivä joku vanha tuttu Portugalista kyselee, voisinko auttaa työnhaussa Afrikkaan. Portugalissa töitä ei vain ole kaikille", Meirinhos sanoo. veera moll
16
ylioppilaslehti 1 # 12 Yliopisto
graduratsia
tyhjä, dogmaattinen ja täydellistyvä skeptisismi g.w.f. hegelin skeptisismin kritiikki ja vastaus skeptisismin ongelmallisuuteen jenan kauden näkökulmasta tarkasteltuna teoreettinen filosofia
Opiskeluaika 6 vuotta Valmistumisvuosi 2003
Luimme runoilija Henriikka Tavin gradun.
heini lehväslaiho
Hoasin rahoja ei jakseta hakea
Jokakolmasasukastoimintaanbudjetoitueurojää käyttämättä,vaikkarahaasaisiaiempaaenemmän bileisiinkin.
Johdanto "Käyn työssäni yksitellen ja kronologisessa järjestyksessä läpi tekstit, joissa Hegel viittaa skeptisismiin. Kunkin tekstin kohdalla kiinnitän huomiota tapaan, jolla Hegelin voi katsoa kyseisessä tekstissä vastaavan skeptisismin "ongelmaan". Kysymys on moniselitteinen ja haarautuu useaksi alakysymykseksi: 1. Minkälaista kritiikkiä Hegel esittää skeptikkoja vastaan? 2. Miten Hegel puolustaa filosofiaansa ja pyrkii suojaamaan sitä skeptikkojen hyökkäyksiltä? 3. Miten Hegel ymmärtää skeptisismin ongelman?" Aineisto Hegelin tekstejä ajalta 18011808 Johtopäätös "Hegel on absoluuttinen metafyysikko ja maailmoja syleilevän järjestelmän rakentaja. Tästä huolimatta Hegelin toistuva puhe aidosta, täydellistyvästä tai ajattelevasta skeptisismistä ei ole pelkkää sanahelinää. Todella radikaalin skeptisismin skeptisismin, joka ulottuu koko ilmenevän tiedon alaan toteuttaminen edellyttää, että skeptisen tutkimuksen lopputulos ymmärretään lopputulokseksi." Synnytystuskat "Hankalinta oli päästä alkuun, ja taisinkin lykätä sitä vuodella, parilla. Asuin kommuunissa Sörnäisissä: kolmen huoneen ja keittiön kämpässä asui 35 henkilöä ja kaksi kissaa. Minulla oli oma huone, mutta joku nukkui saunan lattialla ja toinen taas taisi torkkua keittiössä. Tein gradua Fabianinkadun atk-asemalla, koska kotona tuskin olisi ollut siihen rauhaa. Kävin ensin yliopistoliikunnan aerobicissa ja sieltä menin tekemään töitä sinne loisteputkien alle. Kirjoitin ainakin viimeisen version öisin. Kävelin aina kotiin muun kaupungin nukkuessa. Oli rentouttavaa elää eri rytmissä kuin muut, se vähensi paineita." Tarkastajat kiittävät Hyvää perehtyneisyyttä alan kirjallisuuteen ja uusimpaan keskusteluun. Hyvä pohja jatkotutkimukseen. Tarkastajat moittivat Dialektisen negaation syntyhistoriaa ainoastaan sivutaan. keravanjoen varrella, Vantaan Jokiniemessä tönöttää ryhmä opiskelijaasunnoilla täytettyjä betonitaloja. Täällä nostetaan rautaa Helsingin seudun opiskelija-asuntosäätiö Hoasilta saaduilla toimintarahoilla. "Kuntosalille on jaettu avain yli sadalle taloudelle", asukastoimikunnan varapuheenjohtaja Tom Ingberg kertoo. Aktiivinen asukastoimikunta on puuhannut vuosien saatossa Jokiniemeen muun muassa pimiön, nikkarointihuoneen, tekstiilityöhuoneen ja musisointitilan. Lainatavaroina kiertävät esimerkiksi ompelukone ja saumuri. Jokiniemi onkin varsinainen mallioppilas. Osa asukastoimikunnista on nimittäin sen verran laiskoja, ettei Hoasin määrärahoihin edes päästä käsiksi. Kaikkiaan Hoas budjetoi viime vuonna 205 370 euroa asukastoimikuntien käyttöön. Näistä rahoista kulutettiin vain 70 prosenttia, kertoo yhteyspäällikkö Satu Kivipuro. "Määrärahan saadakseen asukastoimikunnan on toimitettava Hoasille vuosittain toimintasuunnitelma, edellisen vuoden toimintakertomus sekä inventaario ja säilytyssuunnitelma. Lainatavaralistan on oltava asukkaiden nähtävillä." Asuntokohteille budjetoitu rahamäärä vaihtelee niiden koon mukaan. Pienempien tapauksessa liikutaan satasissa. Lähes 500-asuntoinen Jokiniemi saa Hoasilta Ingbergin mukaan "muutaman tonnin" vuodessa. Pitkään Hoas-aktiivina vaikuttanut Ingberg sanoo, ettei Jokiniemessä ole koskaan ollut ongelmia käyttää asukkaille osoitettuja rahoja. Hän arvelee, että suuri osa rahoista jää käyttämättä pienissä Hoas-kohteissa, joissa ei riitä innokkaita ihmisiä asukastoiminnan pyörittämiseen.
Sosiaalisuutta vaikka väkisin
Nyt Hoasin rahanjaossa eletään muutosvaihetta. Varsinaisiin hankintoihin on nimittäin käytettävissä aiempaa vähemmän rahaa, ja asukkaiden yhteiseen hupiin vastaavasti enemmän. "Yhteisöllisyyden lisäämiseksi määrärahojen jakoperustetta muutettiin viime vuonna niin, että puolet budjetoidusta rahasta voi käyttää hankintoihin ja puolet virkistykseen eli yhteisten tapahtumien järjestämiseen. Aikaisemmin virkistykseen oli
Tarkastajat Gabriel Sandu, Vesa Oittinen elina loisa
varattu vain neljännes koko määrärahasta", Kivipuro kertoo. Muutoksessa voi kuitenkin nähdä myös ansan. Risteilyillä riekkuminen voi kiinnostaa määrärahan hakijoita enemmän kuin kuntosalin pykääminen. Esimerkiksi Jokiniemen asukastoimikunnan Ingberg suhtautuu uudistukseen hieman nihkeästi. Hän muistelee 1990-luvulla Hoas-kohteissa esiintynyttä taipumusta käyttää virkistysrahat alkoholiin. Toimitukseen kantautuneiden huhujen mukaan virkistysrahoilla on myös leivottu joulupipareita sukulaisille ja kustannettu Tallinnan laivalle kavereita, kun asuntokohteesta ei ole ilmoittautunut tarpeeksi lähtijöitä. Nyt Hoasilta vakuutetaan, että kontrolli on tiukka. Myös valtakunnallisessa opiskelija-asumistoiminnassa mukana ollut Ingberg korostaa, että rajoitteistaan huolimatta Hoasin malli on hyvä. Esimerkiksi Turussa kerhotiloista puuttuu kalustus, sillä määrärahoja ei ole. "Pitää olla leipää ja sirkushuveja, että suomalaiset jurnuttajat saadaan asunnoistaan ulos kokoontumaan ja keskustelemaan." hannu hallamaa
otto donner
Heimopäälliköksi yliopistosta
venezuelalaisessa yliopistossa opintopisteitä voi napsia esimerkiksi biisoneita paimentamalla. The Indigenous University on yliopisto, joka pyrkii suojelemaan alkuperäiskansoja ja heidän perinteisiä elämäntapojaan. Yliopiston noin sata opiskelijaa perehtyvät opinnoissaan muun muassa alkuperäiskansojen oikeuksiin, kieliin ja mytologiaan. Iltapäivisin he harjoittelevat käytännön taitoja, kuten paimentamista ja vihannestarhojen hoitamista. Yliopiston kampus on keskellä sademetsää. Opiskelijat asuvat heimotaustansa mukaan jaotelluissa pienryhmissä noin 2000 hehtaarin alueella. "Voin elää täällä niin kuin eläisin omienikin luona", kehui 19-vuotias Yadumenedu taannoin BBC:n haastattelussa kampusolosuhteita. Noin neljän vuoden opiskelun jälkeen opiskelijoiden oletetaan palaavan takaisin kotikyliensä johtajiksi. Tähän asti pieni yliopisto on pärjännyt kansalaisjärjestöiltä saaduilla apurahoilla, mutta jatkossa valtion rahallinen apu on elintärkeää. "Menestymisemme tulevaisuudessa vaatii ehdottomasti valtion poliittista ja taloudellista tukea", muistutti professori Julio Avalos, yksi yliopiston valtaväestöä edustavista luennoitsijoista BBC:n haastattelussa. Muutoksia on odotettavissa. Prosessi, jossa The Indigenous University liitetään Venezuelan viralliseen yliopistoverkostoon, on loppusuoralla. Tunnustus on tärkeä heikossa asemassa oleville alkuperäiskansoille. Öljyteollisuus ja kulta- ja timanttikaivokset ovat ajaneet heimot sademetsissä ahtaalle. He muodostavat enää vain noin puolitoista prosenttia Venezuelan väestöstä.
Tutustumme opiskelijaelämään muualla maailmassa.
sanat oona juutinen
18
ylioppilaslehti 1 # 12 Kulttuuri
"Teimme kuvaaja Heikki Färmin kanssa pitkän päivän Ukrainan 42 asteen helteessä. Pellolla pölysi niin, että käytin hengityssuojainta."
Tero Kartastenpää haukkuu yhden kulttuuri-instituution kuukaudessa.
Katutaide on paskaa
nuori katutaiteilija on ihan mukava hupparipäinen tuttava, joka löytää oman yhteiskuntakriittisyytensä parin bissen jälkeen. Hän jankkaa tuoretta huomiotaan, että kaupungissa myydään mainostilaa yrityksille. Kukaan ei kuuntele. Hän kertoo havainnostaan jäbille Basso-lehden keskustelupalstalla, tussittaa, tarraa ja liimaa diipin statementin vakuutusfirman seinään. Siinä lukee erivärisillä kirjaimilla: PASKA. Teos on valmis vasta, kun hän pinkoo karkuun Securitaksen körmyä. Juoksu on katutaiteen ydin. "Kui se uskaltaa", on suurin kunnianosoitus, jonka taiteentuntija voi julistaa katutaiteilijan teoksista. Maailma on tatuoitunut. Ihmiset haluavat kuvia ja tekstinpätkiä kaikkialle. Kotien seiniin liimataan sisustavia lauseenpätkiä. Tatuointien ottamisesta on tullut toimistosihteerien piristävä harrastus. Kaiken tilan tekstittämissä ja kuvittamisessa kärkisijaa pitävät katutaiteilijat, joiden mielessä varastorakennus muuttuu paremmaksi, jos siihen liimaa parimetrisen mursutarran. Taustalla on enemmistön kyvyttömyys ymmärtää betonin kauneutta, syvemmin sanottuna kyvyttömyys olla täyttämättä tyhjää. Katutaiteilijat julistavat julkisen tilan kuuluvan kaikille. Erityisen tärkeää heistä on ottaa haltuun teollisuusalueen kadunpätkä. On OK maalata kokoomuslaisen konehallin seinään, mutta jos katutaiteilija rikkoo pyhiä lakeja ja spreijaa toisen paskan piissin päälle omaa paskaa, katutaiteilijapiirit loukkaantuvat kuin apurahataiteilija Hesarin kritiikistä.
"
Teos on valmis vasta, kun katutaiteilija pinkoo karkuun Securitaksen körmyä.
Verta, vakoilua ja lahjontavodkaa
OhjaajaKatjaGauriloffavaaSäilöttyjäunelmia -dokumentinanatomian.
Kevät 2007: Idea syntyy
"Dokumentissa seurataan erään säilyketölkin matkaa suomalaiseen kauppaan. Ennen kaikkea dokumentti kuitenkin kertoo tuotantoketjuun osallistuneista ihmisistä tehtaissa ja teurastamoissa. Idea syntyi einespurkista entisellä työhuoneellamme. Raaka-aineita oli niin paljon, ja tölkki oli niin halpa. Mistä ainekset oikein tulivat? Tuottaja Joonas Berghäll sanoi, että tässä globaalissa ketjussa olisi minulle juuri sopiva elokuvan aihe. Itse tölkki päätettiin häivyttää tunnistamattomaksi. Jo alussa käsikirjoituksessa luki, että elokuvan pitää herättää kysymyksiä silloin, kun ihminen seisoo kaupassa hyllyn ääressä." kuvaan on päätynyt filmiltä ehkä kaksi kuvaa, nekin Etelä-Suomesta. DocPoint-festivaalin yhteydessä teimme ensimmäisen pitchauksen eli esittelimme hanketta rahoittajille. Haimme kansainvälistä rahoitusta koko projektin ajan. Ilman sitä yli puolen miljoonan euron elokuvaa ei olisi voinut tehdä. Matkustelua oli paljon, ja halusimme tehdä elokuvan filmille. Tässä vaiheessa varmistui kotimainen rahoitus eli Ylen, Avekin ja Elokuvasäätiön tuki. Suomi on ollut dokumenttitaivas. Nyt Ylen rahoitus on niin epävarmaa, että dokumenttien tuotantomäärät tulevat varmasti laskemaan." Tässä vaiheessa oli riski, että koko elokuva kaatuu todisteiden puutteeseen. Tiesimme, että tomaatit tulevat Portugalista, mutta pystyimme vain toivomaan, että jos tuo raakaaine tulisi tuolta ja tuo tuolta, niin saisimme koko Euroopan."
sabluunamaalarit unohtavat kadunpätkänsä välittömästi, kun pönöttävästä taidemuseosta tulee tilaus. Porin taidemuseossa nähdään keväällä satsi kansainvälisesti arvostettua katutaidetta. Taidemuseouran voi saada käyntiin, jos maalaa tehtaanpiippuun kuolleita kaloja, koska jengi ei tarpeeks kelaa luontoo. Museon eläkevirkaiset amanuenssit huokaavat rohkeaa näyttelyvalintaansa. Paskamaisinta on, että Porissa esiteltävät hassut spraykuvittajat ovat tämän lajin Ars Fennica -finalisteja. Jos katutaide ei yritä sanoa mitään, se voidaan laskea reviirikuseskeluksi. Graffititaiteilija maalaa viivansa junaan, joka vie hänet kotiin, mutta se juna edustaa mätää järjestelmää. Hän iloitsee, että hänen fonttiharjoitelmansa ovat kanssaihmisille yhtä arvokkaita kuin juopon virtsavanat. Graffitien visuaalinen kieli on imetty valtakulttuuriin joskus Koiviston valtakausilla, eikä 2010-luvun peinttareilla ole maalin likaamissa käsissään mitään muuta jännittävää kuin paskamainen auktoriteettivastaisuus. Katutaiteen messias Banksy nauraa koko matkan bankkiin, kun duudsonitaiteen kannut kolisevat tyhjyyttään. Maali on loppu. Kannusta kuuluu piff.
Elokuu 2008: Ensimmäiset ulkomaankuvaukset Portugalissa
"Meillä oli joka maassa yhteyshenkilönä paikallinen elokuvatuottaja. He etsivät ohjeitteni mukaan sopivia kuvauspaikkoja. Tein melkein joka maahan ennen kuvauksia selvitysmatkan, jolloin etsin päähenkilöt. Tuottaja ja kuvaaja matkustivat kuvauksiin mukanani Suomesta, muuten pyrimme palkkaamaan aina työryhmän kohdemaasta. Yleensä dokumentin ihmisiin saatetaan tutustua vuosiakin. Tässä sitä mahdollisuutta ei ollut. Tein ensin lyhyitä haastatteluja tuottajan tai apulaisohjaajan tulkkauksella. Ihmisen silmistä näki, oliko hänellä hyvä tarina. Melkein jo kättelyssä kysyin
Tammikuu 2008: Ensimmäiset kuvaukset, ensimmäinen pitchaus
"Teimme ensimmäiset kuvaukset Suomessa. Ajattelin, että dokumentin lopussa tölkki päätyisi kaatopaikalle Sodankylässä. Tarina kehittyi sen jälkeen paljon, ja lopulliseen eloTammikuu Sunnuntai klo 1418
Kevät 2008: Tutkimukset pääsevät vauhtiin
"Vain parin raaka-aineen alkuperä selvisi valmistajalta, sitten meille kuluttajille pantiin ovet kiinni. Viranomaisista ei ollut apua. Järjestimme ulkopuolisen yhteyshenkilön selvittämään meille raaka-aineiden alkuperiä. Siitä en voi kertoa enempää.
21
Tammikuu Lauantai klo 12
22
23
Tammikuu Maanantai klo 1618
24
Tammikuu Tiistai klo 19
Designherkkuja
Aaltomaljakot ilmaan, muotoiluvuosi on täällä! Nautiskeleva designin rakastaja korkkaa WDC-vuoden tilaamalla Helsinki Design Menun jossakin pääsponsori HOK-Elannon ravintoloista. Tasapuolisuuden nimissä voi piipahtaa Andorrassa, jossa elektronisen taiteen Iconsfestivaali käynnistää vaihtoehtoisen ADC-vuoden. Andorra, Eerikinkatu 11. Liput Iconsfestivaaleille 15 .
Kuolemayliopistolla
Joulukuun glittersumun jälkeen on hyvä laskeutua tammikuun ankeuteen tunnustamalla oma kuolevaisuutensa. HY:n tutkijakollegiumin yleisöluentosarja on porautunut kuolema-teemaan jo syksystä lähtien, mutta kelkkaan kerkiää vielä. Kevätkauden avauksessa saattohoitokodin johtaja Juha Hänninen ja filosofian tutkija Mikko Salmela aprikoivat, mitä voisi olla hyvä kuolema. Seminaarisali 136, Fabianinkatu 24, 1. kerros. Vapaa pääsy.
MatkaReimsiin
Valtiot roikkuvat konkurssin partaalla ja mahtimiehet murtuvat. Eurooppalaisessa politiikassa on aineksia barokkioopperaksi. Sen oivalsi italialainen Dario Fo jo vuonna 2003, jolloin Gioachino Rossinin oopperasta versioitu poliittinen oopperasatiiri Matka Reimsiin sai ensi-iltansa Helsingissä. Eurokriisin myllerryksessä ajankohtaistettu teos palaa nyt Kansallisoopperaan. Kansallisooppera, Helsinginkatu 58. Liput alkaen 14 .
Kiinareista pääsee intoilemaan vielä kerran, kun uusi vuosi otetaan kiinalaisittain vastaan Lasipalatsinaukiolla. Kiinalaisen horoskoopin nimeen vannova satsaa vuonna 2012 lisääntymiseen, sillä alkava lohikäärmeen vuosi tietää lapsoselle julmetun hyvää tuuria. Jos biologinen kello ei vielä tikitä, voi Lasipalatsinaukion juhlassa keskittyä fiilistelemään lohikäärmetansseja, ilotulituksia ja höyryäviä nuudelipatoja. Lasipalatsinaukio. Vapaa pääsy.
ylioppilaslehti 1 # 12 Kulttuuri
kuvat oktober
19
"Tässä minä, kuvaaja Tuomo Hutri ja brasilialainen äänittäjä Toninho Muricy odotamme rekkoja kuvattavaksi Brasiliassa. Kuumuus oli mieletöntä."
"Tomaattien alkuperä oli selvillä jo projektin alussa. Kuva on portugalilaiselta tehtaalta."
unelmista ja peloista: piti tietää, lähteekö ihminen mukaan. Joskus jouduin pysäyttämään, että kerro tämä kahden viikon päästä kuvauksissa. Ihminen kertoo elämästään tunteella kerran."
"
Kevätkesä 2009: Rahoitus varmistuu, säilykkeen reitti selviää
"Maaliskuussa Joonas sai Arte Francen ja monia muita kansainvälisiä tvkanavia mukaan rahoittajiksi. Vasta silloin pystyimme sanomaan, että elokuva on tuotannossa. Kesäkuussa sain käteeni selvitystyön tulokset eli listan säilykkeen kaikkien raaka-aineiden alkuperästä. Alkoi kuvausmatkojen suunnittelu. Lokakuussa kuvasimme Ranskassa purkittamolla ja joulukuussa Italiassa oliivitilalla."
Ihminen kertoo elämästään tunteella kerran.
tehtaaseen. Kuvasimme haastattelut ilman filmiä. Kuvausluvista huolimatta vartijoita piti voidella vodkapulloilla."
muassa roadtripin Frankfurtin kautta Kölniin ja Pariisiin kautta Chartresiin. Siellä kuvattiin kananmunafarmia. Suomessa ollessani leikkasin elokuvaa. Meillä oli lopulta 3040 tuntia filmiä. Se on äärettömän vähän, digituotannoissa materiaalia saattaa olla jopa satoja tunteja. "
Kesäsyksy 2011: Elokuva leikattu, jälkituotanto ja markkinointi alkaa
"Elokuvan suomalainen teatterilevitys varmistui. Ravasin Tanskassa elokuvan äänien takia melkein viikoittain. Tulkkeja piti pyytää työhuoneelle oikomaan tekstitysten virheitä. Elokuussa olin viikon Kööpenhaminassa, ja miksasimme elokuvan. Silloin se oli minulle valmis. Syksyn otin rennommin ja tein lyhennettyä työpäivää. Työstimme levittäjän kanssa mainosmateriaaleja. Yllätyimme dokumentin saamasta K16-ikärajasta. Paljon pahempaakin materiaalia teurastamoilta olisi ollut, jos olisimme halunneet shokeerata. Valituksen kautta saimmekin ikärajaksi K12. Leikkasimme elokuvasta 52-minuuttisen kansainvälisen tvversion. Esimerkiksi Al-Jazeera varmisti esittävänsä sen 120 maassa. Neljässä vuodessa usko loppui jo monta kertaa. Työ tuntuu niin valtavalta mammutilta. Tämä on ollut iso oppimatka ihmisenä." veera jussila Säilöttyjä unelmia -elokuvan ensiesitys Docpointissa 26.1., elokuvateattereissa 27.1.
Syksy 2010: Leikkaus alkaa, jälkituotanto Tanskassa varmistuu
"Leikkasimme Ukrainan ja Brasilian materiaaleista kaksi kunnon kohtausta. Tämä oli henkinen käännekohta: tuli olo, että elokuva tästä tulee. Saimme Tanskan elokuvasäätiön hankkeeseen mukaan. Selvisi myös, että elokuvan sävellys, äänisuunnittelu ja miksaus voidaan tehdä Tanskassa. Se oli iso voitto, arvostan erityisesti sikäläisiä elokuva-ammattilaisia suomalaisten ohella. Joulukuussa kuvattiin Romaniassa teurastamolla."
Kevätkesä 2010: Matka laajenee Brasiliaan
"Tutkimuksissa selvisi, että tölkkiin tuleekin ainesta Brasiliasta, Australiasta ja vaikka mistä. Sitä olin salaa toivonutkin: että elokuva laajenisi Euroopan ulkopuolelle. Aloimme järjestää kuvausmatkaa Brasilian suurimmalle avokaivokselle. Se oli hirvittäjän pitkä ja rasittava prosessi, paikallista tuottajaa piti luottamuspulan takia vaihtaa useaan kertaan. Mika Kaurismäen kautta löysimme hemmetin hyvän tuottajan. Ukrainaan piti ehtiä vehnänkorjuun aikaan. Se oli maista vaikein. Jo tullissa oli ongelmia. Meidän piti haastatella mustilla autoilla kulkevia pomoja, jotta pääsimme kuvaamaan
"Puolalaisella nautojen teurastamolla veri roiskui, myös kuvaaja Heikki Färmin ja puolalaisen äänittäjän päälle."
KUKA
Katja Gauriloff , 38, on Inarissa syntynyt dokumenttiohjaaja. Palkittu esikoisohjaus Huuto tuuleen (2007) kertoi kolttasaamelaisten nykyarjesta. Gauriloff työskentelee tuotantoyhtiö Oktoberissa. Vapaa-ajallaan hän rentoutuu laittamalla ruokaa ja tapaamalla ystäviään sekä käy jumpassa ja joogassa.
Kevät 2011: Viimeiset kuvaukset
"Tammikuussa kuvasimme Tanskassa sikalassa, maalis-huhtikuussa ristiin rastiin Puolassa. Ihmisten tarinat olivat kasassa, mutta esimerkiksi liikennekuvaa puuttui vielä. Teimme muun
26
Tammikuu Torstai klo 1018
28
Tammikuu Lauantai klo 20
29
Tammikuu Sunnuntai klo 19
31
Tammikuu Tiistai klo 19
Helsinkiläinen, tunneMansesi!
Kun Suomen Manchester vuonna 2009 täytti 230 vuotta, tilasi edistyksellinen museoväki Pauli Kalliolta ja Tiitu Takalolta sarjakuvia elävöittämään näyttelyä Tampereen historiasta. Sarjakuvia jatkettiin viime vuonna ilmestyneeksi Ottopoikia ja työläistyttöjä -albumiksi, jonka originaalit ovat nähtävillä Helsingin Sarjakuvakeskuksessa 2.3. saakka. Sarjakuvakeskus, Hämeentie 150. Vapaa pääsy.
Reggiejavillapaita
Amerikkalainen Reggie Watts on koomikko, muusikko, beatboxaaja, vokaalivirtuoosi ja esiintymisistä päätellen suuri villapaitojen ystävä. Tavastian yleisö voi jännittää, onko Reggie valinnut asukseen saman golf-teemaisen villiksen, joka nähtiin viime vuonna Conan O'Brienin tv-show'ssa. Jännittävyyttä on muutenkin tiedossa: keikat ovat alusta loppuun improvisaatiota. Tavastia, Urho Kekkosen katu 46. Liput 10 .
Virsimeditaatio
Jos Musiikkitalon pyhättömäinen olemus on vieroksuttanut, on SibeliusAkatemian poikkitaiteellinen Sibafestfestivaali mainio tilaisuus tsekata konserttisalien toimivuus. Ohjelmassa muun muassa murhaballadeja ja klemmareilla soitettua musiikkia. Kuule, miten Sibelius-Akatemian Vokaaliyhtye meditoi rautaisen Aija Puurtisen virsisävellysten voimalla. Musiikkitalo, Mannerheimintie 13 a. Liput 1015 .
Lempilaulujentanssi
Kun koreografi Maija Mustonen järjesti tanssiteostaan varten haun, jossa hän pyysi halukkaita esiintyjiä esittelemään tärkeimmän rakkauslaulunsa, hakemuksia tipahti lähes sata. The Greatest Love Songs -teosta päätyi lopulta työstämään yhdeksän esiintyvää taiteilijaa, joiden joukkoon kuuluu tanssijoiden lisäksi myös muusikoita ja performanssitaiteilija. Zodiak, Kaapelitehdas, Tallbergin katu 1B/54. Liput 1220
20
ylioppilaslehti 1 # 12 Kulttuuri
jenni häyrinen
Videoinstallaatioistaan tunnettu Adel Abidin piti lähes vuosikymmenen tauon maalaamisesta, mutta on jälleen palannut kaksiulotteisen pinnan pariin. "Ne ovat vain erilaisia metodeja, joiden avulla ilmaisen ideoitani."
"
Abidin halusi liikemieheksi, joka omistaisi oman suihkukoneen ja huvijahdin.
sodanjulistuksista, joita näytetään uutislähetyksissä. Myös teoksen musiikki on edelleen ajankohtaista: viime lokakuussa Tom Morello esitti folk-klassikon Occupy Wall Street -mielenosoitusten tukikonsertissa New Yorkissa. Ennen häntä ja Abidinia kappaletta ovat versioineet niin Bruce Springsteen, Bob Dylan kuin Sharon Joneskin. bagdadilaisen rakennusinsinöörin ja opettajan poika ei vielä edes teiniiässä haaveillut taiteilijuudesta, mutta kansainvälisestä urasta kylläkin. Abidin halusi liikemieheksi, joka omistaisi oman suihkukoneen ja huvijahdin. Hän jopa opiskeli taloustieteitä tosin vältelläkseen armeijaa. "Valitsin kuitenkin tien, jolla en koskaan rikastu. Mihin rahaa tarvitsee? Elämiseen, matkusteluun. Taiteeni mahdollistaa sen. Olen paljon onnellisempi näin, koska voin tehdä sitä, mitä haluan." Abidin sanoo tuntevansa olonsa joskus kaksoisagentiksi. Vuonna 2007, vain kaksi vuotta valmistumisensa jälkeen hän edusti Suomea Pohjoismaiden paviljongissa Venetsian biennaalissa. Viime vuonna hän edusti siellä synnyinmaataan. Taiteilija luulikin Irakinkutsua ensin vitsiksi. Abidin tietää varsin hyvin, ettei Irak ole pitkään aikaan ollut maailman vastaanottavaisin paikka hänen töilleen. Muualla kysyntää on sitten senkin edestä. Pelkästään viime vuonna Abidinin taidetta oli esillä yksityis- ja ryhmänäyttelyissä muun muassa Italiassa, Norjassa, Tanskassa, Sloveniassa, Kanadassa ja Venäjällä. Tämän vuoden aikana teoksia nähdään Helsingin lisäksi ainakin Sveitsissä, Ranskassa ja Turkissa. Vain kerran Abidinia on sensuroitu. Ping Pong -installaatiossa (2009) kaksi miestä pelaa pöytätennistä verkkona makaavan alastoman naisen yli, mikä oli newyorkilaisen kuraattorin mielestä liian loukkaavaa amerikkalaisyleisön makuun. Taiteilijaa koko juttu huvitti. "Tänne nykyään kuulun", Abidin sanoo ja näyttää iPhonensa taustakuvaa. Näytöllä on matkustamon ikkunan läpi otettu kuva, jossa näkyy pilviä halkova lentokoneen siipi. Vaikkei Abidinilla omaa suihkukonetta olekaan, hän saa lentää enemmän kuin kyllikseen. marko ylitalo Thank You for the Music Kuinka musiikki meitä liikuttaa -näyttely Kiasmassa 20.1.17.6. www.adelabidin.com
Biennaalien partaveitsi
IrakilaissyntyisenAdelAbidininteoksetpyörivät EuroopastaLähi-itään,muttavainYhdysvalloissa kuvataiteilijaaonsensuroitu.
kuvataiteilija Adel Abidin vetää sormellaan viivan helsinkiläisen kahvilan pöytään. "Konservatiivista", hän sanoo ja tökkää janan toista päätä. Toisen pään kohdalla hän sanoo "erittäin vapaata". Vastakohdat kuvaavat irakilaista ja suomalaista taidekoulutusta. Abidinilla (s. 1973) on kokemusta molemmista: hän suoritti perinteisen taidemaalarin tutkinnon synnyinkaupungissaan Bagdadissa ja valmistui kuvataiteen maisteriksi Helsingin Kuvataideakatemiasta. Suomeen hänet toi suomalais-irakilaisen ex-vaimon opiskelupaikka. "Suomi on kotini, tukikohtani. Koska yhteiskunta on valmis, voin keskittyä ajattelemiseen. Mihin ikinä menenkään, palaan aina tänne", Abidin sanoo ja kehuu kotimaista nykytaidetta. "Vakavasti puhuen ja ilman mitään paskapuheita suomalainen taide on erittäin kiinnostavaa. Siinä on tietynlainen ote, tunnistettava identiteetti. Tekninen laatu on myös korkeaa tasoa. Se todella erottuu edukseen." Erilaisista opetuskäytännöistä huolimatta taiteilijat ovat Abidinin mielestä samankaltaisia maasta riippumatta. "Ajattelemme samalla tavalla, haluamme muuttaa asioita ja synnyttää keskustelua." vuodesta 2001 lähtien Suomessa asunut Abidin oli viimevuotisista Ars Fennica -ehdokkaista ennakkosuosikki, mutta palkinto myönnettiin Anssi Kasitonnille. Taiteilijoita yhdistää huumori ja viittaukset populaarikulttuuriin. Silti heidän työnsä ovat yhtä kaukana toisistaan kuin suomalainen taideopetus irakilaisesta: siinä missä Kasitonnin teokset pursuavat poikamaista hauskuutta ja amatöörimäistä kömpelyyttä, Abidin työstää ironiaa viimeistellyksi estetiikaksi. Abidinin avoimen poliittiset videoteokset ovat teräviä kannanottoja. Yksi niistä nähdään Kiasman musiikkiaiheisessa teemanäyttelyssä, jonka muita taiteilijoita ovat muun muassa ranskalainen Fabien Giraud, eteläafrikkalainen Candice Breitz, serbialainen Bojan Sarcevic ja sveitsiläinen Pipilotti Rist. Suomalaisista mukana ovat esimerkiksi Petri Ala-Maunus, Pink Twins ja Kasitonnin vaimo Maria Stereo. Abidinin Jihad-videoinstallaatiossa (2005) tähtilipun edessä seisoo palestiinalaishuivilla kasvonsa peittänyt mies, ja kesken kaiken Koraanin ääneenluku vaihtuu Woody Guthrien sanoittamaan This Land is Your Land -lauluun (1944). Kalashnikovrynnäkkökiväärin sijasta hänellä on käsissään akustinen kitara. Jihadin kuvakieli tulee islamistiterroristien pyhää vihaa tihkuvista
ylioppilaslehti 1 # 12
21
arviot
jee
Kulttuuri
Shame Videotaiteilija Steve McQueen asettaa riman vielä korkeammalle kuin debyytissään, armottomassa Hungerissa (2008). Shame on täydellinen elokuva, eleginen tutkielma ihmisen särkymisestä ja paosta tyhjyyteen. New Yorkissa asuva Brandon on menestyvä, komea, siisti ja seksiriippuvainen. Kyynisen toimistotyön täyttämä arki pyörii monotonista kehää kliimaksien ympärillä. Sitten pikkusisko (Carey Mulligan) saapuu kylään ja tuo menneisyyden haamut mukanaan. Kaunis ja puhdas musiikki (Bachin Goldbergvariaatiot) sekä kuvauksen askeettisuus kehystävät Michael Fassbenderin häikäisevää, luihin asti riisuvaa työtä pääroolissa. js
Fabio Geda Krokotiilimeri Fabio Gedan tositarina afgaanipoika Enaiatollah Akbarin vuosia kestäneestä pakolaismatkasta valaisee ja järkyttää. Kirjan alussa äiti jättää noin kymmenvuotiaan poikansa yksin pakolaisleirille, jotta lasta ei tapettaisi kotikylässään. Tästä alkaa pienen pojan eloonjäämistaistelu ja uskomaton matka ihmiskaupan pelinappulana. Krokotiilimeri on matkaromaani, jossa etsitään äärielämysten sijaan turvallista yösijaa. Tätä vähäeleisesti kirjoitettua seikkailukertomusta ihmiskaupan ruohonjuuritasosta ei kannata jättää lukematta. vl
Black Twig Paper Trees Helsinkiläisnelikon esikoisalbumin kuunteleminen on kuin lukisi valtavaa, kitaravetoisesta indierockista kirjoitettua ensyklopediaa, jonka kaikki sivut ja artikkelit olisivat sulautuneet massaksi. Vaikuttajat Velvet Undergroundista Sonic Youthiin ja My Bloody Valentinesta Deerhunteriin kuuluvat ilmiselvästi läpi, mutta ääniviitteitä on mahdotonta spesifioida. Vaikka levyn bassovetoiseen soundiin olisi kaivannut vieläkin sakeampaa kitarasumua, muita pahoja sanoja albumista on vaikea keksiä. Paper Treesin keskimääräisestä laadusta kertoo se, että jos maailmassa on jokin bändi, jonka tilaa vuonna 2014 haluaisin aikakoneitse vakoilla, se olisi Black Twig. oo
Mika Pekkola Aamun kirkastus Mika Pekkolan esikoisromaani on hengästyttävä kertomus Aamusta, äärikonservatiivisen kirkonmiehen tyttärestä. Kiihkoilevan uskonlahkon ytimessä Aamu joutuu kohtaamaan orastavan naiseutensa ja heräävän seksuaalisuutensa. Tytön ajatukset kiihtyvät järkyttävien tapahtumien jälkeen maailmanlopun tunnelmiin, ja todellisuus ja painajaisuni sekoittuvat toisiinsa. Kerronta on tajunnanvirtaa, joka on parhaimmillaan lumoavaa ja yllättävää. Hyökyaallon lailla vyöryvät lauseet ja kiihkeät sanat eivät jätä hengähdystaukoja. Jatkuva myllytys kostautuu loppua kohden, kun lukija uupuu ja puutuu suurten sanojen alle. rs
pikkusormi pystyssä
Tropa de Elite 2 Eliittijoukot Brasilian katsotuimmaksi kohonneessa väkivaltaspektaakkelissa poliisin erikoisyksikkö kamppailee korruptiota vastaan Riossa. Ensimmäisestä osasta tuttu kapteeni Nascimento (Wagner Moura) joutuu paperihommiin. Päällekäyvä toiminta on hengästyttävää ja vetävää, mutta sisältö mietityttää. Käsikirjoittaja-ohjaaja José Padilha kritisoi yhtäältä turruttavaa köyhyyttä ja populistista rosvopäällikköjohtoa. Toisaalta Eliittijoukot on avoimen fasistinen ja markkinoi maailmankuvaa, jossa ei ole oikeaa tai väärää, vain mielipiteitä. Toimittajat ja aktivistit ovat imbesillejä, rikollisia tappavat poliisit taas rehellisiä duunareita. js
Tundramatiks Roinan rodeo Vaikka Gogol Bordello on viime aikoina aiheuttanut lähinnä balkanhumppa-allergiaa, pidän Tundramatiksin kuusi vuotta odotetusta kakkoslevystä. Janne Masalinin punasävyissä ja slangissa dipatut, levottomina pulppuavat tekstit ovat ovelinta sanankäyttöä suomirockissa hetkeen. Balkan-sävyissä ei ole kyse yhden tempun opportunistiponista. Parhaimmillaan trio hakkaa soittimillaan suoraviivaista kitarameteliä. Suositellaan niille, jotka ovat pahoillaan Ismo Alangon musiikillisesta taantumasta ja YUP:n taukoon johtaneesta väljähtämisestä. oo
Herra Ylppö & Ihmiset Mies ja nainen Herra Ylppö on mies, jolla on dramaattinen baritoni ja uskomaton korva post-punk-melodioille. Silti hän on jostain käsittämättömästä syystä viehtynyt liian raskaisiin kitaroihin ja herkkyydestä eristettyyn rocksoundiin. Siksi yhtyeen musiikki kuulostaa liian usein siltä kuin Kotiteollisuus soittaisi The Curea vaikka tilanteen pitäisi olla päinvastainen. Lyriikoiden arkirealistinen suomalaisen miehen dekadenssi ja namedroppingilla Saarikoskesta Munamieheen maustettu sydänmurska täyttää kuitenkin Ylpön ystävien toiveet tällä kertaa paremmin kuin aikoihin. oo
keskisormi pystyssä
Delphine De Vigan No ja minä Lou tekee esitelmää Pariisin kodittomista. Tyttö tutustuu Nohon, rappiokliseiden kyllästämään sekakäyttäjään, jonka pelastamisesta tulee Loun henkilökohtainen missio. Ennalta-arvattavat juonenkäänteet seuraavat toisiaan, ja mukana pyörivät niin vakavasti masentunut äiti kuin koulun siistein jätkä Lucaskin. Jokaista henkilöä vaivaa hylätyksi tulemisen trauma, joka synnyttää enemmän draamailua kuin itse draamaa. Loun esitelmä on tarinan mukaan erinomainen kuvaus Ranskan kodittomien nykytilanteesta ja tulevaisuudesta, mutta ikävä kyllä itse romaani ei tämänkaltaisia herkkuja tarjoa. rs
Saints Row the Third Hakkaan prostituoitua jättidildolla päähän. Haluan puolustaa käytöstäni huomauttamalla, että hän yritti tappaa minut ensin. PS3:lle, Xbox 360:lle ja PC:lle julkaistu Saints Row the Third tekee pilaa turvallisuuspolitiikasta, hiphopkulttuurista, rikospeleistä ja kaikesta muusta mahdollisesta. Pelaajakin joutuu hurtin huumorin hampaisiin, kun hänen vaivalla tekemänsä pelihahmo myydään seksiorjaksi. Peli ei sovi helposti loukkaantuville, mutta konservatiivisella pelialalla se erottuu edukseen. jp
Beth Revis Across the Universe - matka alkaa Beth Revisin Across the Universe matka alkaa ei ole muutamista mielenkiintoisista ajatusleikeistään huolimatta kummoinen teos, vaikka se onkin keikkunut bestseller-listoilla rapakon tuolla puolen. Tieteistrilogian ensimmäisessä osassa avaruusalus matkaa vanhasta Aurinko-Maasta uuteen, luvattuun Kentauri-Maahan. Tarinaan on ympätty kryoteknologiaa, vaivaannuttavaa pohdiskelua ihmisluonnon pimeistä puolista ja seulan lailla vuotava whodunnit -kuvio. vl
Mary J. Blige My Life II... The Journey Continues (Act 1) Etukäteen luvattiin Kanye West, Raphael Saadiq ja Jay-Z. Saatiin Busta Rhymes, Rick Ross ja Diddy. R&B-mezzosopraano Mary J. Bligen 10. albumi on jatkoa hänen My Life -läpimurtolevylleen (1994). Nasin ja Draken riimivierailujen jälkeen parasta antia on tulkinta Rufus & Chaka Khanin Ain't Nobody -kasarihitistä. Hajanainen ja ylipitkä levy on niin harmiton, ettei sen edes huomaisi soivan ilman Spotifyn mainoskatkoja. Jos exnarkkarin ja koulukeskeyttäjän, nykyisen uskovaisen lista- ja leffatähden elämä on näin tylsää, ei luvattuun toiseen näytökseen ole katetta. my
buu
vl venla leimu oo oskari onninen jp juhana pettersson rs ronja salmi js jutta sarhimaa my marko ylitalo
22
ylioppilaslehti 1 # 12 Jälkinäytös
juhlaperinteistä on tullut riesa. Joulu aiheuttaa taloudellisen katastrofin, vappu ja juhannus on juotu puhki. Juhlien uskonnollisista sävyistä vasta kiistaa onkin: Suvivirttä ja enkelilauluja veisataan monessa koulussa hammasta purren. Ongelma on kuitenkin ratkaistavissa. Moni vaikea juhlapäivä on tuontitavaraa, vaikka perinteitä puolustetaan juuri vetoamalla suomalaiseen kulttuuriin. Ylkkäri kaivoi nykyisten ongelmajuhlien tilalle esi-isiemme todelliset klassikkokemut vuoden 2012 henkeen päivitettynä. Vapauta sisäinen karhusi!
Vaihtoehtoinen bilevuosi
Päivitettyynjuhlakalenteriinmahtuupätkätyöläisten irrotteluajaopiskelijoidenköyhyydestämuistuttavia nyyttikestejä.
sanat elina loisa kuva otto donner
4. Naistenviikko, 18.24.7.
Ennen: Keskiajalla samalle viikolle osui kahden pyhimyksen eli Maria Magdalenan ja Kristiinan merkkipäivät. Vähitellen viikko alkoi täyttyä muillakin naisten nimipäivillä. Erikoisviikko osui heinäteon ja tiiviin sään tarkkailun aikaan. Naistenviikolla sanottiin satavan koko ajan, koska naiset ovat kovia itkemään. Nyt: Naistenviikko on feministinen toimintaviikko, jossa itkuvitsit on korvattu lutkamarsseilla. Ympäri maata järjestetään mielenosoituksia ja tiedostamisleirejä. Aktivismista kannattaa nauttia niin kauan kuin sitä kestää kauppiaat haistavat pian markkinaraon täyttääkseen naistenviikon ruusuilla, konvehtirasioilla ja kylpylämainoksilla.
1. Lallin vastalauseen päivä, 20.1.
Ennen: Perinteen sijasta päivää on oikeastaan vietetty vasta kerran, vuonna 1156. Silloin köyliöläinen talonpoika Lalli tappoi ristiretkellä olleen piispa Henrikin. Voiton merkiksi Lalli painoi piispan päähineen päähänsä, mutta se jämähtikin kiinni niin, että sitä riisuessa päänahka repesi irti. Nyt: Päivää juhlistetaan järjestämällä A-studion keskusteluohjelma, jossa Päivi Räsänen väittelee ajankohtaisen vastapuolen kanssa polttavista arvokysymyksistä. Kotikatsomoissa ohjelmaa seurataan kierrättämällä olutkeissistä askarreltua piispan päähinettä päästä toiseen. Aina kun ruudussa mainitaan sana arvo, vuorossa oleva päähineen kantaja esittää vapaavalintaisen vastalauseen. (Ja juo.)
5. Karhunpäivä, loppukesällä
Ennen: Vanha kansa uskoi, että karhu on ihmisen sukua. Siksi vietettiin symbolisia karhun ja ihmisen häitä, joilla luotiin positiivista mielikuvaa ihmisen ja karhun läheisestä suhteesta. Nyt: Elävää kaupunkikulttuuria edistetään ripottelemalla teddynalleja naapurien pihoille ja kerrostalojen rappukäytäviin. Vegaanisilla nallekarkeilla ja Karhu-oluella saa kasvatettua itselleen kontiomaista vatsaa. Se on parran ja muun karvoituksen ohella kovassa huudossa, kun juhlija etsii sisäistä kontiotaan Karhupuiston liepeillä ja Nalle Pubissa.
2. Kevätmatti, 24.2.
Ennen: Matti on keskiajalta asti ollut yleisimpiä miehennimiä Suomessa. Muinaiseen matinpäivään liittyi erilaisia kieltoja: hiuksia ei saanut kammata, tai ne irtosivat. Jos ompeli, käärme puri tulevana kesänä. Nyt: Matti Meikäläisten juhlapäivä vastustaa ulkonäköpaineita. Hiuksia ei sovi edelleenkään kampailla, ja toimistoihin ja kampuksille saavutaan koti- tai mökkivaatteissa. Lehtien pääkirjoituksissa horistaan sisäisen kauneuden merkityksestä. Facebookin profiilikuvaksi ladataan teeman mukaisesti taikinanaamaisin kuva itsestä.
6. Mikkelinpäivä, 29.9.
Ennen: Syksyyn siirtymistä ja sadonkorjuuta juhlittiin uhraamalla pässi. Piiat ja rengit pääsivät viikon lomalle ennen seuraavaan työpaikkaan siirtymistä. Nyt: Epätyypilliset työsuhteet ansaitsevat oman juhlapäivänsä. Pätkätyöläinen voi juhlia parin päivän lomalla, jos kohdalle osuu viikonloppu. Freelancerit voivat kunnioittaa juhlaperinteitä viikonkin vapaalla, palkatta. Pässi korvataan juhlapöydässä eettisemmällä luomuvuohenjuustosalaatilla.
7. Jakoaika, 1.10.11.
Ennen: Vanhan ja uuden vuoden vaihtuminen tarkoitti satokauden päättymistä ja uuden vuoden alkamista väliviikon jälkeen. Jakoajan aloitti kekri. Silloin kylillä kulkivat kekripukit ja kekrittäret, joille tarjottiin ruokaa ja juomaa. Yli viikon mittaisen juhlajakson aikana keittiössä käytettiin ahkerasti muun muassa talkkunaa eli keitetystä ja saunakuivatusta viljasta tehtyjä jauhoja. Nyt: Jakoaika päivittyy opiskelijoiden köyhäilyviikoksi. Etenkin fuksi huomaa uuden ajan alkaneen, kun alkusyksyn hurvittelun jälkeen tili on miinuksella ja jääkaapin kallein tuote ketsuppi. Viikkoa juhlitaan päivisin yhteisillä keittolounailla Unicafessa, iltaisin nyyttikestiperiaatteella soluhuoneiden lattioilla.
3. Ukon vakat, 25.5.
Ennen: Kevätkylvön yhteydessä esivanhemmat palvoivat Ukko Ylijumalaa sateen saamiseksi. Juhlakansa luki loitsuja, joi "ukon maljoja" ja vapautui seksuaalisista estoista. Lopuksi kotiin palattiin puroa pitkin. Nyt: Urbaaneissa olosuhteissa kevätkylvö ymmärretään luovuuden viljelyksi kesätöiden ja -tenttien edellä. Luovuuden herättelyksi maistellaan kausisiidereitä ja aloitetaan seksihelteen vietto jo etukäteen. Riittävän monen maljan jälkeen puhe myös kuulostaa loitsuilta. Kotiin palataan suihkulähteen kautta sitähän Suomi opetteli jo viime kevään lätkähuumassa.
ylioppilaslehti 1 # 12 Jälkinäytös
23
nykysuomen sanakirja
Markus Miettinen ja Jaakko Seppälä
S
Snägaani
[substantiivi] Vegaani tai vegetaristi, joka jälleensyntyy lihansyöjäksi viikonloppuöisin kello 0.30:n ja 4.30:n välisenä aikana. Snägaanin mielestä nakkia ei oikeastaan voi sanoa lihatuotteeksi, koska se sisältää pääasiassa jauhoja ja lisäaineita. Snägaani sortuu karnivorismiin usein myös mummolassa, ainakin jos tarjolla on karjalanpaistia.
Sattuuhan näitä
Lina Jelanski
ELPIÖ JA RIIKKA KAILAN STIPENDIRAHASTON STIPENDIT
Stipendit on tarkoitettu ensisijaisesti vähävaraisille Helsingissä opiskeleville keskisuomalaisille. Vapaamuotoisen hakemuksen liitteineen tulee olla perillä viimeistään 2.3.2012. Lisätietoja sekä lista vaadituista liitteistä osakunnan www-sivuilla osoitteessa http://www.kso.fi. Hakemukset osoitteella Keskisuomalainen Osakunta, Kailan stipendirahasto, Perhonkatu 6 2.krs. 00100 Helsinki. Puutteellisia tai myöhästyneitä hakemuksia ei käsitellä. Lisätietoja puh: 044 577 8465 tai toiminnanjohtaja@kso.fi.
Keskisuomalaisen Osakunnan hallitus julistaa haettavaksi
Epäilen, että Pekka on snägaani. Sunnuntaina sängyn alta löytyi lihapiiraan kääre.
Opiskelijaystävälliset yrityksetjapalvelut
Leikkaus nyt
Leikkaus+pesu
Räjähdys kirjastossa
Näin jo kaukaa, että teologisen tiedekunnan kirjaston ovessa oli kahvikupin päällä iso rasti, mutta en antanut sen häiritä. Kuuma ja kallis latte poltteli mukin läpi näppejäni. Olin päättänyt nauttia sen tenttikirjaa lukiessani. Otteeni kuitenkin herpaantui laskiessani mukia pöydälle. Muovikansi pompsahti auki, ja maitokahvi ryöpsähti yli laidan. Vatsassani muljahti. Ei siinä mitään, jos kahvi olisi levinnyt lattialle, mutta pöydällä, jonka ääreen olin kaavaillut istahtavani, oli myös jonkun graduaineisto levällään. Komensin poikaystäväni hakemaan käsipaperia vessasta. Rukoilin lattian rajassa nenäliinoillani roiskeita pyyhkiessäni, etteivät kirjastonhoitaja, graduntekijä tai pahimmassa tapauksessa molemmat saapuisi toviin paikalle. Kiitos kontaktimuovin, räjähdys ei jättänyt kirjojen kansiin ikuisia vaurioita. Graduntekijä ei koskaan vastannut sähköpostiini, jossa kerroin, miksi hänen ruutupapereissaan oli vaaleanruskeita täpliä. Nainen, sosiologia, 25.
"
Naisiatutkitaan, pakkoruotsia puolustetaan, populismista varoitetaan. Totisestiontaas perussettikasassa.
Nimimerkki Henri K. 19. joulukuuta 2011 klo 12:35
Lisää lukijoiden kuvitettuja tarinoita osoitteessa www.ylioppilaslehti.fi/sattuuhannaita Haluatko, että juuri sinun tarinasi kuvitetaan? Lähetä omakohtainen, opiskelijaelämään tai Helsingin yliopistoon liittyvä kertomuksesi osoitteeseen sattuuhan.naita@gmail.com. Tarinan pituus on 600800 merkkiä. Kerro viestissä myös ikäsi, sukupuolesi ja mitä opiskelet.
Oletkoerimieltä?
Mene osoitteeseen www.ylioppilaslehti.fi
HYY-sivu on Ylioppilaslehden jokaisessa numerossa ilmestyvä ylioppilaskunnan tiedotussivu. Sivun kokoaa HYYn tiedottaja, sähköposti tiedottaja@hyy.fi.
Hae opiskelijaedustajaksi!
Helsingin yliopiston ylioppilaskunta hakee opiskelijaedustajia seuraaviin yliopiston toimielimiin: 1) Kielikeskuksen opiskelijaneuvosto 2) Yliopiston kirjaston johtokunta 3) Yliopiston kirjaston opiskelijatoimikunta 4) Yliopiston kirjaston kampuskirjastojen neuvottelukunnat 5) Unisportin johtokunta 6) Svenska verksamhetsnämnden 7) Styrgruppen för centrumcampus Lisätietoja paikoista on HYYn verkkosivuilla. Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan hallitukselle osoitetut, perustellut hakemukset tulee toimittaa maanantaihin 23.1.2012 klo 12.00 mennessä HYYn keskustoimistoon (Mannerheimintie 5 A, 2. krs, 00100 Helsinki) tai sähköpostitse osoitteeseen halloped-haku@hyy.fi. Lisätietoja antaa koulutuspoliittinen sihteeri Juha Hurme, puh. 050 543 8460, sähköposti: juha.hurme@hyy.fi. http://hyy.helsinki.fi/fi/content/hae-opiskelijaedustajaksi
Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan hallitukselle osoitetut, perustellut ja vapaamuotoiset hakemukset tulee toimittaa perjantaihin 27.1.2012 klo 12.00 mennessä sähköpostitse HYYn kirjaamoon (kirjaamo@hyy.fi) tai HYYn keskustoimistoon (Mannerheimintie 5 A, 2. krs, 00100 Helsinki). Lisätietoja HYYn nettisivuilta ja sosiaalipoliittiselta sihteeriltä Sofia Lindqvistiltä: sofia.lindqvist@hyy.fi, 050 543 9605.
Vaikuta HYYn toimintaan ja nauti hyvästä seurasta valiokunnissa vuonna 2012!
Kaikille jäsenille avoimet valiokunnat ovat hyvä tapa vaikuttaa ylioppilaskunnassa tai järjestää toimintaa koko jäsenistölle. Valiokunnissa pohditaan, suunnitellaan ja valmistellaan toimintaa ja monet valiokunnat järjestävät myös omia tapahtumiaan. Esimerkiksi tuutorivaliokunta muun muassa vastaa uusien opiskelijoiden vastaanotosta ja kulttuurivaliokunta suunnittelee ja järjestää HYYn kulttuuritapahtumia. Valiokunnissa tapaat lisäksi samoista asioista kiinnostuneita hyyläisiä yli tiedekuntarajojen! Ilmoittautuminen valiokuntaan sähköisellä ilmoittautumislomakkeella 20.1.2012 mennessä on toivottavaa. Voit kuitenkin tulla mukaan valiokuntatoimintaan missä tahansa vaiheessa vuotta! Lisää tietoa vuoden 2012 valiokunnista ja niiden ensimmäisistä kokouksista löydät HYYn nettisivuilta: http://hyy.helsinki.fi/fi/ylioppilaskunta/organisaatio/valiokunnat Tiedot valiokuntien perustamiskokouksista ilmestyvät valiokuntien sivuille vuoden alussa!
Kympillä Kansanhiihto 2012 -näytelmän ennakkonäytökseen!
Kansallisteatteri tarjoaa mahdollisuuden päästä näkemään yhden kevään puhutuimmista ensi-illoista todella edulliseen hintaan jo ennakkoon: HYYn jäsenille on tarjolla lippuja Kansanhiihto 2012 -näytelmän ennakkonäytökseen ke 15.2.2012 klo 19 hintaan 10 euroa/kpl! Näytelmän ensi-ilta on Kansallisteatterin suurella näyttämöllä seuraavana päivänä (16.2.), ja normaalihintaiset liput maksavat opiskelijoille 18 euroa. Kansanhiihto 2012 on latu-uskottava tragikomedia hiihtävän kansan sankareista. Se pohtii, millaista on sankaruus nykymaailmassa, kun kilpailussa ei keinoja kaihdeta eikä latua anneta. Jos ihminen putoaa pois yhteiskunnan kilpahiihdosta, onko hänellä enää mitään arvoa? Kansanhiihto 2012 on jatkoa Täällä Pohjantähden alla 2011 -esitykselle, jonka aiheina olivat suomalaisuus ja nyky-Suomi. HYYn kampanjaliput varataan ja lunastetaan vain Kansallisteatterin lippumyymälästä (puh. 010 7331 331, ei netin eikä Lippupisteen kautta). Lippuja varattaessa on mainittava koodi "Yliopisto", ja liput on lunastettava 27.1. mennessä. Erikoishintaisia lippuja on kuitenkin rajoitettu määrä, joten kannattaa toimia nopeasti! Lisätietoja esityksestä löytyy osoitteesta www. kansallisteatteri.fi/esitykset/kansanhiihto-2012/
Mikä mättää järjestöpalveluissa? Keiden puolesta HYYn tulisi kol- Urapalveluiden kesätyötapahkutella eduskuntatalon ovia? tumat kolmella kampuksella!
Tule hankkimaan tietoa kesätyönhausta ja kansainvälisen harjoittelun mahdollisuuksista. Tilaisuuksien yhteydessä järjestetään myös CV-klinikka. Tarkemmat tiedot tapahtumista: http://www.helsinki.fi/urapalvelut/tapahtumat Ti 24.1. klo 11-15 Viikki, Infotalo Ti 31.1. klo 11-15 Kumpula, Physicum Ti 7.2. klo 14-17 Keskusta, päärakennus. Tapahtuma järjestetään suomeksi ja englanniksi. Tervetuloa!
Vuonna 2012 HYYlle perustetaan seuraavat valiokunnat:
· Opintoasiainvaliokunta · KV-valiokunta · Kaksikielisyysvaliokunta · Kulttuurivaliokunta · Ympäristövaliokunta · ESN-valiokunta · Järjestövaliokunta · Tuutorivaliokunta · Sukukansavaliokunta · Kehitysyhteistyövaliokunta
HYYn hallitus perustaa opiskelijoiden vaikutuskanaviksi vuoden aikana myös muita ylioppilaskunnan jäsenille avoimia työryhmiä ja toimikuntia, kuten kaupunkivaikuttamisen työryhmän, terveyspoliittisen työryhmän ja jatko-opiskelijatoimikunnan. Näistä lisätietoa seuraa myöhemmin.
Yhdessä terveellisempään opiskelijaelämään -- Hae opiskelijaedustajaksi!
Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön (YTHS) keskeinen tehtävä on opiskelijoiden terveyden edistäminen. Paikallisesti terveyden edistämistoimintaa suunnitellaan ja toteutetaan yhteistyössä opiskelijoiden, yliopistojen ja muiden sidosryhmien edustajien kesken ns. terveystyöryhmissä. Terveystyöryhmien työtä organisoitiin viime vuonna uudelleen ja 1.9.2011 alkaen Helsingin yliopiston opiskelijoiden asioita käsitellään kahdessa terveystyöryhmässä, keskustakampuksen tiedekunnat keskenään ja muiden kampusten tiedekunnat keskenään. Näihin työryhmiin haetaan nyt täydennystä opiskelijaedustukseen loppukaudeksi 31.8.2013 asti. Avoimia paikkoja on Svenska social- och kommunalhögskolanin varsinaiselle ja varaedustajalle, eläinlääketieteellisen tiedekunnan varsinaiselle ja varaedustajalle sekä bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan varajäsenelle.
HYYn jäsenille DocPoint-etuja!
HYYn jäsenille on jälleen tarjolla etuja DocPoint - Helsingin dokumenttielokuvafestivaalille 24.-29.1.2012. HYYn jäsenet saavat ostaa festivaalin sarjalippuja alennettuun hintaan 13.1. alkaen DocPointin lipunmyynipisteestä Bio Rexistä. 5 lipun sarjakortti maksaa 29 ja 8 lipun sarjakortti 43 (norm. 31/47 ). Sarjakorttien hinnat sisältävät festivaalikatalogin. Alennettuja lippuja ostettaessa tulee esittää HYYn opiskelijakortti. Festivaalin koko ohjelmisto esitysaikatauluineen löytyy DocPointin nettisivuilta www.docpoint.info.
Helsingin yliopiston ylioppilaskunta (HYY) on noin 30 000 yliopisto-opiskelijan julkisoikeudellinen yhteisö, joka toimii jäsenistönsä ja piirissään toimivien järjestöjen etu- ja palveluorganisaationa.
HYY etsii projektityöntekijää
Helsingin yliopiston ylioppilaskunta hakee projektityöntekijää päivittämään ylioppilaskunnan vuonna 2002 julkaisemaa "Antoisampaan opiskeluun"-opasta. Oppaassa kerrotaan oman oppimisprosessin kehittämisestä, erilaisten oppimismuotojen käytöstä opetuksessa ja kokonaisvaltaisesta opetuksen kehittämisestä. Teokseen voi tutustua osoitteessa http://www.helsinki.fi/hyy/kopo/antoisampaan.pdf Oppaan päivittäjältä edellytämme perehtyneisyyttä yliopiston opetuksen kehittämiseen, oppimistekniikoihin ja palau-
tejärjestelmiin, sujuvaa kirjallista ilmaisua, yhteistyökykyä ja joustavuutta. Eduksi katsotaan yliopistohallinnon tunteminen, kokemus prosessikirjoittamisesta sekä oppimispsykologian/kasvatustieteen tai vastaavat opinnot oppaan aihealueelta. Projekti toteutetaan alkuvuonna ja tekijän toivotaan voivan aloittaa heti. Työstä maksetaan sopimuksen mukaan kolmen kuukauden suuruinen projektipalkka (1518 euroa/kk). Päivitetty opas julkaistaan sekä painetussa muodossa et-
tä verkossa. Ylioppilaskunnan pääsihteerille osoitetut hakemukset liitteineen pyydetään toimittamaan HYY:n keskustoimistolle to 2.2.2012 klo 15.00 mennessä osoitteella Mannerheimintie 5 A, 2. krs., 00100 Helsinki tai sähköisesti osoitteeseen kirjaamo@hyy.fi. Kuoreen merkitään tunnus "Antoisaan opiskeluun". Lisätietoja antaa koulutuspoliittinen sihteeri Anne Rautanen, puh. 050-5438458, anne.rautanen@hyy.fi