TSAARINEN pEluRIT No I 3 S S N TyömIES / 0 3 2 0 1 4 5 - 9 2 4
FLOW FESTIVAL O O O O O O O O O O O O O O O O O O O O O O O Helsinki 8.–10.8.2014 O OE O O O O O O O O O O O O O O O O O O O O O O O O O O O O O O O O O O O O O O O O O O O O O O O O O O O O O O O O O O O O O O O O O O O O O O O O O O O O O O O O O JonOHopkins O O O Les Ambassadeurs Cheick Tidiane Seck) O O O O Iisa O O O O O O O O O O O O O O O O O O O O O O O O O O O O O Noah Kin O O O O O O O O O O O O O O O O O O O O Slowdive O O O O O O O O O O OJamie O XXO O O O O O O O O O O OAction Bronson O O O O O O O O O Jungle O O Jaakko Eino O O O Kalevi O O O O Charli O OXCXO O Ernestus O O O Mark presents Jeri-Jeri O O O O O O O O O O O O O O Bada$$ O O Joey Pusha O O TO O O O O O O O O & Dave Harrington) O O O O O O Magenta O Skycode O O O O O O O O O O O O O O O O O O Tinariwen O O O O O O Mac ODeMarco O O O O O ODarkside O O (feat. Nicolas Jaar O O O O O O O Die O Antwoord O O O O O Kalkbrenner O O O O O O O O O OPaul O O O O O O O O OutKast Bonobo O (feat. Salif Keita, O O O O O Amadou O Bagayoko O & O O O O O O O O O O O O O O O O O O Tuomo O O O O O O Risto O O O O O O Blood Orange O O O O O O O James O Holden O O O O O O O O O O O O Little O Dragon O O O O O O O O Kavinsky O O O O O O O Nina Persson O O O O O O O O O Callahan O Bill O O O O Janelle O Monáe O O The O National O O O O N OS I MOM ÄOI S EO T OA RO T IOS T IOT JOU L OK I SO T OE T TO U O O O O O O O O O O O O O O O O O Eurocrack O O O 3 pv 159 € (K-18) Sound O & Fury O O O O sis.Otoimituskulut O O O lippupalvelu.fi O O O O O O O flowfestival.com O O O O O facebook.com/flowfestival Death Hawks twitter.com/flowfestival O O O O O O O O O W W W LIPUT O O O O O O O O O O O O O O O O O O O
YLio p p iLAS LE h T i Kaspar Hauser ei kuulemma ole teatteriesitys, se on kertomus sukupolvesta. Q-teatterin pari kuukautta vanhaa näytelmää on hehkutettu niin monissa kulttuurianalyyttisissa selostuksissa, että intoilijat ovat toistensa lietsomina päätelleet, ettei se ole pelkästään kertomus sukupolvikokemuksesta, se on sukupolvikokemus. Elämä jakautuu aikaan ennen ja jälkeen Kaspar Hauserin. Kaspar Hauser ei ole sukupolvikokemus. Toimittaja Olli Sulopuisto laski blogissaan, että Q-teatterin katsomopaikkojen lukumäärä huomioon ottaen Hesarin teatteriesitystä käsittelevät kirjoitukset ovat paljon laajempi sukupolvikokemus kuin itse esitys. Näytelmä ei ole myöskään kertomus sukupolven kokemuksista. Se on kertomus siitä, miten pari kolmekymppistä miestä näkee maailman. Yli-ikäiset kaupunkilaisukkelit, jotka yrittävät selitellä itselleen internetin liikakäyttöään, eivät ole yhtään sen laajempi otos ikäluokasta kuin Arctic Sunrisessa roikkuneet aktivistit. Ukkelit ja aktivistit ovat samanikäisiä, mutta kokemukset merkityksellisyydestä ovat täysin erilaisia. Toiset ahdistuvat valinnanmahdollisuuksien loputtomuudesta, toiset arktisen alueen tuhosta ja näkevät vain yhden vaihtoehdon. Eikä tarvitse mennä Arktikselle löytääkseen ”y-sukupolvea”, joka ei samaistu itsestään p ä ä k i r j o i t u s VA P P U K A A R E N O J A kertovaan näytelmään. Teatteriohjaaja Lauri Maijala (lehden sivuilla 16–17) on syntynyt pari vuotta ennen Kaspar Hauserin ohjaajaa Akse Petterssonia, mutta ei koe kuuluvansa siihen kuplaan, mistä Kaspar Hauser kertoo. Hesari kirjoittaa, että y-sukupolven avainkokemuksia ovat ”digiteknologian läpäisemä halukulttuuri, identiteettibrändäys ja henkilökohtaiset kulutusvalinnat”. Ne saattavat olla avainkokemuksia, jos y-sukupolvi tarkoittaa niitä muutamaa anglismeja viljelevää käyttäjää, joita kulttuuritoimittajat ovat tajunneet seurata Twitterissä, vai mikä Twister nyt onkaan. Vaikka osa näistä post- ja meta-etuliitteitä suosivista nuorista kirjoittelisi tilillään useita vaikeasti muotoiltuja ajatuksia päivässä, se ei tarkoita, että kukaan edes samanikäisistä olisi kiinnostunut niistä, saati kirjoittelisi sellaisia itse. Osalla sukupolvesta ei ole aikaa, koska on niin kiire tehdä töitä (niin kuin Kalle Valkamalla sivuilla 28–33). Hesarin kriitikon mukaan näytelmä on kuitenkin enemmän kuin näytelmä erityisesti siksi, että tekijät itse markkinoivat sitä sellaisena. Samalla logiikalla Paavo Väyrystä tituleerattaisiin tulevaksi kuninkaaksi. Kaspar Hauser ei ole pari–kolmekymppisten kokemus maailmasta. Sellaisen väittäminen on vanhempien sukupolvien laiskuutta ottaa selvää, mikä on. ALKuTEKSTiT K o K E m u S S u K u p o L v E S TA s i s ä l l ys l u e t t e l o ALKuTEKSTiT: KESKiTY: v i i m E i S E T S A n AT : Sivu 3: Päätoimittaja ei ole käynyt teatterissa, mutta esittää. Sivu 5: On pöllöä yrittää yrittämisen vuoksi. Sivu 6: Elävien kuolleiden vaalit. Sivu 7: Jos et ymmärtänyt edellistä juttua, epäilemme, että tätäkään et tajua. Sivu 8: Oikeuslaitos on hidas, mutta sillä on draaman tajua. Sivu 9: Laitathan käytetyt tampoonit ja siteet niille tarkoitettuun erilliseen säiliöön. Sivu 10: Ei Ylioppilaslehden numeroa ilman räppäriä. Sivu 11: Vaadimme lisää ihmiskokeita! Sivu 12: Ja ovulaatiobonusta! Sivu 13: Käytä äänioikeuttasi Eduskunta Awardseissa. Sivu 14: Ja tule kävelylle palatsiin. Sivu 17: Alkutekstit loppuvat sinne mistä alkoivatkin, teatterin lavalle. Sivu 18: Oskari Onninen uskaltautui tapaamaan YleX:n tsaarisen, eli Tomi Saarisen, joka hallitsee populistin ottein. Sivu 24: Vaali-iltana suurin osa on häviäjä, mutta Ylioppilaslehden peliluolassa kaikki eurovaaliehdokkaat saavat kokea onnistumisen elämyksiä. Sivu 28: Kalle Valkama on työelämän sankari, viitta heilahtaa ja turkoosit sukat pilkottavat, kun työnantaja soittaa. Sivu 34: Pääsiäisen suuri sankari tiedetään. #hotjesus tietenkin! Tuija Pyhäranta kirjoittaa Kulttuuriesseessä raamatullisista uutuuselokuvista. Sivu 36: Jeesuksen veri on väkevä päihde, mutta ei se maailman paras ole. Sivu 37: Kolumnisti Veikko Eranti vaatii kolumnissaan, että kukaan ei käyttäisi sanaa liberalismi. Sivu 38: Ottomatias Peura käyttää sitä heti seuraavalla sivulla omassaan. Sivu 39: Sivuhenkilö Tuomas Borg valmistautuu kisakauteen. apinat S iv u 3 n o 3 / 20 1 4 YLioppiLASLEhTi. Perustettu 1913. 101. vuosikerta. Suomen Aikakauslehtien Liiton jäsen. ISSN 035-924. Käynti- ja postiosoite Kaivokatu 10 B, 7. krs, 00100 Helsinki. www.ylioppilaslehti.fi. TOIMITUS Päätoimittaja Vappu Kaarenoja, 050 339 3033, paatoimittaja@ylioppilaslehti.fi. Toimitussihteeri Johanna Mitjonen, 050 447 1117, johanna.mitjonen@ylioppilaslehti.fi. Toimittaja Aurora Rämö, 040 592 0946, aurora.ramo@ylioppilaslehti.fi. Art director Antti Grundstén, 040 569 3084, antti.grundsten@ylioppilaslehti.fi OSOITTEENMUUTOKSET JA TILAUKSET Opiskelijat: www.ylioppilaslehti.fi/tilaajapalvelu. Muut: Outi Anttila, 050 527 7559, outi.anttila@hyy.fi ILMOITUSMARKKINOINTI Markkinointitoimisto Pirunnyrkki Oy, Kari Kettunen, 0400 185 853, Lauri Ristikankare, 0400 185 852, etunimi.sukunimi@pirunnyrkki.fi, www.pirunnyrkki.fi. ILMESTYMISAIKATAULU JA MEDIAKORTTI www.ylioppilaslehti.fi/mediakortti.pdf. KUSTANTAJA Ylioppilaslehden kustannus Oy. TOIMITUSJOHTAJA Mauri Laurila. HALLINTO JA TALOUS Heikki Närhinen. PAINO Sanomapaino Oy, Vantaa. Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetetystä aineistosta eikä säilytä tai palauta sitä. KANNEN KUVA Katri Naukkarinen
JYVÄSKYLÄN YLIOPISTON KAUPPAKORKEAKOULU JYVÄSKYLÄ UNIVERSITY SCHOOL OF BUSINESS AND ECONOMICS LIIKUNNAN ILOA! Motivus Kuntokeskukset KTM-TUTKINTO ? Ei pakkojäsenyyttä Tule suorittamaan taloustieteen maisteriopinnot Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulussa, suuntautumisvaihtoehtoina ”Makrotalous ja rahoitus” sekä ”Työ, alue ja politiikka”. ? Myös 10 -kortteja Pääaineena taloustiede Hakuaika 30.4.2014 mennessä. Tarkemmat tiedot: www.jyu.fi/jsbe/opiskelijavalinta/erillisvalinnat ? Kaupungin monipuolisin jumppatarjonta ? Laadukkaat kuntosalit KESKISUOMALAINEN OSAKUNTA Katso lisää: motivus.fi Perhonkatu 6, 2. krs, 00100 HELSINKI CENTER Opintosuoritusote (opintohallintajärjestelmästä sähköpostiin tilattu riittää) Vapaamuotoinen selvitys aktiivisuudesta KSO:ssa ja muissa opiskelijajärjestöissä Verotustodistus vuodelta 2012 Vapaamuotoinen selvitys vuosien 2013–2014 tuloista Hakemusten liitteineen on oltava perillä osakunnalla viimeistään 25.4.2014 klo 16:15 (merkitse kirjekuoreen "Asuntohakemus"). Myöhästyneitä tai puutteellisia hakemuksia ei käsitellä. Haun tulokset ovat nähtävissä osakunnan ilmoitustaululla ja www-sivuilla viimeistään 29.4.2014. Asunnon saaneille ilmoitetaan henkilökohtaisesti. Lisätietoja saa osakunnan www-sivuilta ja asuntovastaavalta. Milka Heilä KSO:n asuntovastaava 040 7790595 asuntovastaava@kso.fi Simonkatu 9 09-41533 500 RUOHOLAHTI Vain Naisille! Itämerenkatu 21 09-41533 530 ADLON Vain Naisille! Runeberginkatu 55 09-41533 540 KESÄASUNTOJA HELSINGISSÄ 1.5.-31.8. Viikissä L AT O K A R TA N O N Y O - K Y L Ä S S Ä Soluasunnot: 200-280 € / kk / asukas Tiedustelut puh. (09) 3877133, latokartano@helsinki.fi www.latokartanonyokyla.fi BOYS & GIRLS KESKISUOMALAISEN OSAKUNNAN ASUNNOT julistetaan osakunnan jäsenten haettaviksi. Hakuaika on 17.3.–25.4.2014. Ohjeet ja hakulomakkeet löytyvät osoitteesta www.kso.fi. Hakulomakkeeseen tulee ehdottomasti liittää seuraavat liitteet: STOCKMANNILLA Vain Naisille! Aleksanterinkatu 52 b 09-41533 560 OPISKELIJAT! LEIKKAUS + P E S U I L M A N A J A N VA R A U S T A LEIKKAUS 29e 21e OSIS MATTAVAHA 17,50 e P A R T U R I - K A M P A A M O L I I S A N K AT U 1 4 P. ( 0 9 ) 2 7 8 2 6 7 9 , 9 . 3 0 – 1 7 . 0 0 K i v a a k e v ä t t ä ! : ) t .Y l k k ä r i
YLiO P P iLAS LE H T i Niin myös Konsta Pohjamo. ALKuTEKSTiT a j a n h e n k i ( lö ) Kaikki yrittävät yrittää. Bambulaseja esittelee Konsta Pohjamo. Yhtiökumppani on vaihdossa Petroskoissa. Vaikka väkisin Sellaista on innovaatiointoiluaikana, jolloin nuoriso luo itse työpaikkansa läväyttämällä Apple-romut pöytään kaikille avoimessa creative hubissa tai missä istanbulissa ikinä sattuvatkin olemaankaan. Akavan tutkimuksen mukaan ainakin 40 prosenttia yliopisto-opiskelijoista on harkinnut itsensä työllistämistä, vaikka tulot ovat epävarmat. Pohjamolta ja Koskivaaralta ei puuttunut kuin bisnesidea. He googlailivat aikansa, kunnes törmäsivät sellaiseen, mistä olisi hienoa rakentaa brändiä. Monien muiden opiskelijayrittäjien tapaan parivaljakko päätyi hengailemaan Helsingin yliopiston Think Companyyn, joka auttaa alkuvaiheessa eteenpäin. Se tarjoaa Aallon Startup Saunan tapaan yhteiset tilat ja kavereita. Oikeasti nuorisoyrittäminen ei ole ihan niin yleistä kuin Slush-festivaaleilla saattaa vaikut- taa, päinvastoin. Alle kolmekymppisistä vain noin kolme prosenttia omistaa firman. Vähintään kymmenen hengen kasvuyritykset kyllä lisääntyvät nopeammin kuin muut yritykset yhteensä, mutta niitäkin on vain pari prosenttia kaikista. Mutta kaksikon mukaan tulevaisuus on jossain muualla kuin isoissa firmoissa. Se on missä tahansa uudessa firmassa. Pohjamon ja Koskivaaran yritys teki juuri haastattelua edeltävänä päivän oman myyntiennätyksensä, kun kaupaksi meni neljät lasit saman päivän aikana. Ensi syksynä miehet suunnittelevat hankkivansa prameat toimitilat. Ideankaan ei tarvitse olla kovin uusi. Pohjamon ja Koskivaaran Pöllöt-firma myy Kiinasta tuotuja aurinkolaseja netissä. teksti aurora rämö kuva annikki valomieli S iv u 5 N o 3 / 20 1 4 Perustaessaan yritystä viime syksynä Konsta Pohjamo oli yhteydessä juuri sellaisiin paikkoihin, joista työpaikat häviävät. Tai ovat jo hävinneet, sillä hän ei ollut yhteydessä keneenkään muuhun kuin opiskelukaveriinsa, yrityksen toiseen perustajaan Atte Koskivaaraan ja internetiin. Y-tunnus hoitui ilman toimistovirkailijaa, myynti ilman jälleenmyyjiä ja tuotanto ulkomailla. Maatalous-metsätieteellisen ylioppilaille Pohjamolle ja Koskivaaralle oli onni, ettei oman firman pystyttäminen ollut sen vaikeampaa, sillä he todella halusivat sellaisen. Syyt olivat melko tavallisia ysistäviiteenvälttelyitä: ”Mä haluan tehdä duunia milloin pystyn, en virka-aikana. Vapaus ja omien ideoiden toteuttaminen on tärkeintä”, Pohjamo, 25, sanoo.
ALKuTEKSTiT Y L ioP P iL ASL E HT i NIKOLENKON NUMERO 94 senttiä on naisen euro Suomessa. Lukuun päästään, kun naisten brutto palkan jakaa teh dyillä työtunneilla. Miehet kuitenkin maksavat keskimäärin 5,5 prosenttiyksikköä enemmän veroja, joten nettopalkkavertailussa naisen euro on 102 senttiä. Eläketuloissa epätasaarvoa sukupuolten välillä on tätäkin enemmän: miehet ja naiset maksavat samoja eläketurvamaksuja, mutta koska naiset elävät pidempään, viidesosa mies ten maksuista päätyy naisten eläkkeisiin. Sai rausvakuutusmaksuista naiset taas maksavat 45 prosenttia, mutta julkisen terveydenhuollon kustannuksista 59 prosenttia menee naisiin. te k s t i a N tO N N I K O L E N K O Kirjoittaja opiskelee taloustiedettä, matematiikkaa ja tilastotiedettä Helsingin yliopistossa. Hänestä suurin osa ihmisistä ei ymmärrä numeroita, joten hän selittää niitä mielellään kansantajuisesti. YLIOppILasLEhdEstä hEI Soitamme ajankohtaiselle ihmiselle. P E L o T TA A K o ? N o 3 / 20 1 4 Maaliskuun alussa professori Esa Saarista puukotettiin, kun hän oli matkalla luennoi maan Aalto-yliopistossa. Seuraavalla viikolla poliisi vangitsi kaksi ihmistä epäiltyinä Helsingin yliopistoon kohdistuneen ”iskun” suunnittelusta. Tutkinta on määrätty salaiseksi, mutta osana sitä poliisi on ilmeisesti takavarikoinut räjähteitä. Yliopisto katsoo, ettei turvatoimia tarvitse kiristää. Missä vaiheessa tarvitsee, yksilöturvallisuutta tutkinut käytännöllisen filosofian professori Timo Airaksinen? ”Pitäisi tietää, millaiset motiivit tässä on ollut, sillä meillä on kovin erilaisia oppiaineita ja tietei tä, jotka vaativat erilaisia turvatoimia. Esimer kiksi koeeläinlaboratorioita suojataan, koska ne ovat hyökkäysalttiita. Mutta yleisesti ottaen pelkkä uhka ei vähennä yliopiston turvallisuutta. Subjektiivista eli koettua turvallisuutta se kyl lä vähentää. Yliopiston täytyy reagoida siihen, terapoida sitä jotenkin, sillä jos turvallisuuden tunne heikkenee, se aiheuttaa stressiä ja vältte lyreaktioita. Jos ei ole mitään syytä epäillä, että joku ryhmä on aidosti ja pahantahoisesti liik keellä, vaan kyse on yksittäisen sekopään haa veista, en tiedä, onko siihen muuta keinoa kuin selvittää juurta jaksaen, mistä jutussa on kyse. Amerikkalainen tapa panna aseistettuja varti joita oville vain lisää turvattomuutta, sillä se on merkki siitä, että täällä on vaara.” te k s t i a U R O R a R ä M ö Sivu 6 Kaatumalla läpi Kun puolueet haalivat eurovaaliehdokkaita, mietittävää on paljon. Onko siilinjärveläisen LVIasentajan takana tarpeeksi järjestöväkeä? Kuulostaako 21vuotiaan kehitysjohtajan titteli uskottavalta? Millaisia ehdokkaita muilla on? Kuolleista olisi paljon helpompaa sanoa, ketkä pääsisivät europarlamenttiin. Heidän maineensa on vakiintunut. Ylioppilaslehti kysyi kaikilta eduskuntapuo lueilta, kenet edesmenneen ihmisen he mielui ten ottaisivat listoilleen toukokuun vaaleihin. Valinnat ovat erilaisia mutta kertovat saman ta rinan. Suomen historian. Kristillisdemokraattien puoluesihteeri Asmo Maanselkä miettii, olisiko Piispa Henrik so piva euroehdokas. Se, jonka talonpoika Lalli legendan mukaan tappoi Köyliönjärven jäällä 1100luvulla. Mutta mites, ovatko muut puolueet jo valin neet, Maanselkä haluaa tietää ennen kuin lukit see vastauksensa. Ovat kyllä. Kokoomus herättäisi kuolleista Anders Chydeniuksen. 1700lukulainen vapaan mark kinatalouden esiajattelija kuulemma edustaa sellaisia kokoomuslaisia arvoja kuin välittämi nen ja mahdollisuuksien tasaarvo. Mahdollisuuksien tasaarvon edistäminen jatkui Suomessa 1800luvulla, jolloin Minna Canth – vasemmistoliiton valinta – kamppai li naisten koulutuksen puolesta. Canth kuu lui nuorsuomalaisiin, jotka toivat maahamme edustuksellisen demokratian. Heidän työnsä ansiosta pidettiin ensimmäi set vaalit vuonna 1907. Niissä vaaleissa valtio päiville valittiin muun muassa Santeri Alkio, keskustan kantaisä – ja puolueen valinta kuol leeksi eurovaaliehdokkaaksi. Keskustan puoluesihteeri Timo Laaninen sanoo Alkion vision sisältäneen ”aikaansa edel lä olevan pyrkimyksen rauhan ja vakauden vah vistamiseen maanosassamme”. Mutta ei tullut rauhaa, tuli Neuvostoliitto. Mannerheim hiihti torjuntavoittoja punaarmei jasta ja tiensä Rkp:n sydämeen: ”Mannerheim oli samaan aikaan kansainväli nen ja isänmaallinen. Oiva esimerkki siitä, että nämä eivät ole toisiaan poissulkevia asioita”, puo luesihteeri Johan Johansson perustelee valintaa. Itsenäisyys säilyi, mutta suhde itänaapuriin oli jatkossakin omassa kauhussa tasapainoilua. Sitä ylläpidettiin vaalimalla ystävällisiä avunan tovälejä Neuvostoliittoon, ja sekös kyrsi miestä nimeltä Veikko Vennamo. Tämä maalaisliittolai nen kansanedustaja kun kannatti läntisempää yhteistyölinjaa. Erimielisyydet johtivat siihen, että Vennamo hylkäsi Santeri Alkion perilliset: jätti maalaisliiton ja perusti Suomen pientalon poikien puolueen, perussuomalaisten edeltäjän. Perussuomalaiset valitseekin kuolleeksi eh dokkaakseen Vennamon, sillä hänen ajamal leen asialle ja poliittiselle ”hoksnokalle” olisi edelleen käyttöä koko Euroopassa. Kun Vennamo rakensi puoluettaan 1950luvulla, Suomi nousi valokeilaan. Tove Jansson – vihrei den toiveehdokas vaalitelttojen vahvistukseksi – piirsi Suomen maailmankartalle. Muumitsar jakuva ilmestyi tuolloin yli 40 maassa. Se oli kaikin puolin hyvä vuosikymmen, soda ton ja lamaton. Kaikille paitsi Sdp:lle, joka menetti tuolloin suurimman puolueen asemansa. Ei paljoa naurattanut. Eikä naurata nytkään: demareiden puoluesihteeri Reijo Paananen pitää kysymystä mieluisimmasta kuopatusta eurovaaliehdokkaas ta ”aivan kornina”. Hänelle selitetään, että kysymys on leikki mielinen, mutta ei auta. Sdp ei ole leikkimieli nen puolue, Paananen sanoo. Lopulta hän kuitenkin suostuu nimeämään viime vuonna menehtyneen, puolueen pitkä aikaisen kansanedustajan Virpa Puiston koros taen, että se on hänen henkilökohtainen valin tansa, ei puolueen linja. Nyt kristillisten puoluesihteeri Asmo Maansel kä on huolissaan valinnastaan. Ovatko kaikkien muiden ehdokkaat 1900luvulta? Useimpien tuntuisivat olevan. ”Ei sitten viitsi Piispa Henrikiä ehdot taa”, Maanselkä perääntyy alkuperäisestä vastauksestaan. ”Pistä Arvo Ylppö, hoitamaan EU:n lastentauteja.” Ylppö on hyvä vastaus, sillä hän päättää ta rinan: arkkiatri kuoli kaksi kuukautta ennen kuin Suomi haki EYjäsenyyttä maaliskuussa 1993. Yksinäinen taival päättyi, liityimme osaksi yhteisöä. Historia laajeni. te k s t i a U R O R a R ä M ö Europarlamenttivaalit ovat 25. toukokuuta.
YLiO P P iLAS LE H T i ALKuTEKSTiT Jutta Salminen epäilee, että sanan voi tulkita monella eri tavalla. Sanasota Suomen kielen tohtorikoulutettava Jutta Salminen, 27, kävi ohjaajansa kanssa tavanomaista sähköpostikeskustelua väitöskirjastaan. Ohjaaja kiitti uudesta materiaalista ja laittoi lisäksi viestin loppuun linkin Uusi Suomi -sivustolle. Sen saatteeksi hän kirjoitti: P.S. Huomasin tällaisen lisän aineistoosi. Linkkiä klikkaamalla Salmiselle selvisi, että Jari Sarasvuon ja Johan Bäckmanin välille oli puhjennut riita, joka oli tyylipuhdas esimerkki hänen väitöskirjansa aiheesta, epäillä-verbin kaksitulkintaisuudesta. Salminen kiinnitti huomiota epäillä-verbin eri tulkintamahdollisuuksiin ensi kerran kuusi vuotta sitten lukiessaan kotimaisen kirjallisuuden klassikkokurssin tenttiin. Sanan kaksitulkintaisuus pomppasi esiin Mika Waltarin Sinuhe Egyptiläisen sivulta. Havainnosta syntyi ensin kandintyö, sitten gradu ja nyt työn alla on artikkeliväitöskirja. Salminen kertoo, että reilut sata vuotta sitten verbin ”ei todennäköisesti totta” -merkitys, eli Sarasvuon versio, oli vielä hallitseva. Merkitys on kuitenkin muuttunut erityisesti että-lauseen yhteydessä sen vuoksi, että verbin kanssa on alettu käyttää erillistä kieltoa, jota Sarasvuonkin olisi ehkä kannattanut selvyyden vuoksi käyttää, näin: Epäilen, että ei ratkaissut. Molemmat tulkinnat kuitenkin elävät edelleen nykykielessä sanan erilaisten käyttöyhteyksien vuoksi. Salminen kirjoittaa nyt toista vuotta väitöskirjaa. Tutkijanurallaan hän aikoo jatkossakin tutkia kielteisiä verbejä kuten kiistää, kieltää tai estää. Myös tuskin-sana kiinnostaa. Mutta sitä ennen epäillä-sanassakin riittää epäilemättä vielä pöyhittävää: ”Tapaus osoitti kiinnostavasti, että sanan tulkinnasta voi todella syntyä väärinymmärryksiä.” te k s t i j o h a n n a m i tj o n e n k uva nick tulinen S iv u 7 N o 3 / 20 1 4 Kiista alkoi maaliskuussa. Televisiokanava oli ilmoittanut, että Jari Sarasvuon talk show lopetettaisiin kesken kauden. Toiseksi viimeisessä jaksossa vieraana oli Venäjä-asioita mielellään kommentoiva, kohudosentiksikin kutsuttu Johan Bäckman. Kanava perusteli ohjelman lopettamista alhaisilla katsojaluvuilla. Bäckman ei selitystä niellyt, vaan haistoi salaliiton: hän epäili vahvasti potkujen syynä olleen hänen ohjelmassa esittämänsä mielipiteet Krimin tilanteesta. Bäckman päätti tiedustella asiaa Sarasvuolta tekstiviestillä: Jari tassa Johan B. Miten haastatteluni vaikutti ohjelmasi loppumiseen?? siitä spekuloidaan. Sarasvuo vastasi: Epäilen, että ratkaisevasti. En kadu! Soppa oli valmis. Bäckman tulkitsi viestin niin, että Sarasvuo uskoi hänen olevan oikeassa: ohjelma lopetettiin Bäckmanin mielipiteiden takia. Dosentti kertoi asiasta blogissaan, ja asia levisi Venäjänkin viestimiin. Silloin Sarasvuo ilmoitti, että hänet oli tulkittu väärin: hänen oli tarkoitus kyseenalaistaa Bäckmanin tulkinta. Dosentin vierailulla ei hänen nähdäkseen ollut mitään tekemistä lopettamispäätöksen kanssa. Kumpi miehistä viesti väärin? Kielentutkija Jutta Salmisen mielestä molemmat miehet tekivät virheen. Kumpikin tulkinta Sarasvuon viestistä oli nimittäin mahdollinen, epäillä-verbi kun on kaksitulkintainen. Sitä voi käyttää joko arvella-verbin synonyymin tapaan – niin kuin Bäckman tulkitsi Sarasvuon tehneen – tai sillä voi viestittää kyseenalaistavansa jonkin asian – niin kuin Sarasvuo kertoo tehneensä. Yleensä konteksti auttaa ymmärtämään oikean merkityksen, mutta ytimekkäässä tekstiviestissä Sarasvuon viesti jäi epäselväksi. Hänen virheensä oli siis monitulkintainen viestintä. Bäckmanin erhe oli taas Salmisen mielestä se, että hän itsepintaisesti piti kiinni siitä, että vain hänen tulkintansa oli oikea ja kaikki muu vain selittelyä.
ALKuTEKSTiT Y L ioP P iL ASL E HT i geishakoulu ?? osa 2/3 Geishakoulussa neuvotaan miehen kanssa toimimisen salat. KAuniS nAinEn on KAuniS N o 3 / 20 1 4 Katselen maikoa ja hänen ystäviään kahvilassa. Yhden tytön tukka on musta ja ajeltu toiselta puolelta siiliksi, mekkonsa samaan aikaan hahmoton, kuin Pikku Myyn kaapista. Hänen vieressään istuvalla tytöllä on löysä t-paita. Arvaan, että hänen kätensä tatuointi, joka alkaa ranteesta, jatkuu pitkälle käsivarteen saakka. Maiko taas on asetellut viininpunaisen piponsa takaraivolle. Hänen tukkansa valuu sen alta likaisena, epävärisenä suihkuverhona. He puhuvat jostakusta pojasta ja siitä, voisiko tämä olla kiinnostunut. En saa ihan selvää kenestä, mutta haluaisin kertoa, ettei poika ole kiinnostunut ainakaan kenestäkään heistä. Tiedän syynkin: maikon ja kaverusten ulkonäkö ei miellytä miestä. Miten: Miestä miellyttää nainen, jonka pitkiin hiuksiin hän voi upottaa kätensä seksin aikana. Tukan pitää olla tuoksuva, puhdas ja mielellään yksivärinen. Tätä ei voi kylliksi korostaa. Mies pitää tavallisista vaatteista: farkuista ja paitapuseroista, ei huumorivaatteista, kuten raidallisista sukkahousuista ja Lady Gaga -kengistä. Sellaisia mies ei ymmärrä. Ja mitä mies ei ymmärrä, siitä hän ei ole kiinnostunut. Maikon ja ystävien olisi lopetettava teatterivaatteisiinsa pukeutuminen ja ymmärrettävä, että mies valitsee aina tavallisen söpöyden. Korostamattoman, luonnollisen heikkouden. Mies ei halua yksilöä, mies haluaa naisen. te k s t i o k a a sa n k uv i t u s h e l m i h o n k a n e n Sivu 8 Vappuna tuomiolla Suomalaisilla tuomiovallan käyttäjillä on dramatiikan tajua. Päätös kyltereiden ja teekkareiden väliseen rahariitaan piti tulla maaliskuussa, mutta viime hetkellä oikeus ilmoitti, että se viivästyy: tuomio kuullaan sittenkin 30. huhtikuuta, vappuaattona. Opiskelijoiden suurin juhla tulee olemaan tänä vuonna ikimuistoinen. Riita alkoi seitsemän vuotta sitten, kun päätettiin Aalto-yliopiston perustamisesta. Kävi ilmi, että myös korkeakoulujen ylioppilaskuntien pitäisi yhdistyä. Kauppatieteilijät eivät halunneet, että kaikki heidän rahansa menisivät teekkareille ja taiteilijoille, joten he jemmasivat osan miljoonistaan säätiöön. Siitä insinöörit pillastuivat. Alkoi valittaminen – opiskelijaliikkeen tavan mukaan oikeudessa. Tähän mennessä juristipainotteiseen keskustelumuotoon on kulunut Aalto-yliopiston ylioppilaskunnalta 930 000 euroa, kyltereiltä vielä enemmän. Läpi on käyty jo kaikki hallinto-oikeuden asteet, ja nyt ollaan uudella kierroksella siviilioikeuden puolella. Vappuna kuullaan käräjäoikeuden näkemys. Korkkaavatko kylterit Mumm-samppanjan vai teekkarit yhden tähden Jallun? Kauppatieteilijät uskovat heille edulliseen lopputulokseen: ”Uskon, että kylterit pääsevät hyvällä mielellä juhlimaan vappua”, KY-säätiön puheenjohtaja Miro Hemanus sanoo. Hän ei lupaa voitonjuhlia mutta myöntää, että ”suotuisa päätös toisi toki oman tietyn lisämausteen juhlintaan”. Myös vastapuolen, Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan pääsihteeri Janne Koskenniemi uskoo voiton mahdollisuuteen. Jos voitto tulee, se ei kuitenkaan tule näkymään teekkareiden vapun juhlinnassa: ”Asia on kokonaisuudessaan niin ikävä ja on ollut yhteisölle henkisesti raskas, ettei ole aihetta ilakointiin.” Vaikka kauppatieteilijät ja insinöörinalut ovat omaisuuskiistassa tukkanuottasilla, heillä on myös jotain yhteistä – nimittäin samankaltaiset vappuperinteet. Ensin mainitut juhlivat KY-talon katolla Töölössä, kun taas jälkimmäiset lukevat Wappuriehan julistuksen Servin Mökin päältä Otaniemessä. Jompikumpi osapuoli voi tämän vuoden jälkeen sisällyttää juhlintaan uuden perinteen. Ehkä se voisi olla tällainen: silputaan yhdessä seteleitä vessanpönttöön ja katsellaan, kun pyörteet huuhtelevat ne viemäriin. te k s t i j o h a n n a m i tj o n e n k uv i t u s a n t t i g r u n d s t é n
YLiO P P iLAS LE H T i TUPaTarKaSTUS puhumaan toisilleen. Juttusarjassa käymme tutustumassa koteihin. ALKuTEKSTiT Verinen löytö pakotti kämppikset Kartanon tähtöset ”En pysty enää asumaan hänen kanssaan. Jatkuva valvominen häiritsee nukkumistani”, Trace sanoi. Ja se on ihan ymmärrettävää, sillä Cathy pysyttelee hereillä yleensä aamuneljään. Pikkutunneilla Cathy surffaa netissä tai katselee Criminal Minds -ohjelmaa. Sitten on lämpö. Manner-Kiinasta kotoisin oleva Cathy ei ole tottunut ilmastointilaitteeseen, mutta Tracelle hurisevassa viilentäjässä on kyse elämästä ja kuolemasta. Cathylla onkin tapana napsauttaa ilmastointilaite pois päältä keskellä yötä. Tämä aiheutti ongelmia etenkin syyskuussa, kun lämpöasteet Hongkongissa pyörivät kolmenkympin tietämillä. Yhteiselon suurimmat ristiriidat ovat kuitenkin aiheutuneet, kun on edetty tarvehierar- kiassa ylemmille tasoille, hygieniakysymyksiin. Malesialaista kiristelevät lavuaarista ja hammasharjoista löytyvät kiinalaisen hiukset. Itse pysyttelin puolueettomana, kunnes tajusin Cathyn käyttävän sheiveriäni. Nykyään kaikista asioista pyritään puhumaan avoimesti. Viikoittainen siivouslista on naulattu oveen ja yhteisesti on päätetty, että jokainen korjaa omat jälkensä. Näin päätettiin pian sen jälkeen, kun löysin käytetyn kuukautissiteen keittiön lattialta. te k s t i & k uva Ka ro l i n a Mi l l e r S iv u 9 N o 3 / 20 1 4 Wai Yuen Mansion sijaitsee osoitteessa 343– 341 Queens Road West. Ovelle vie punainen matto, mutta siitä ja prameasta nimestä huolimatta tämä ei ole oikea kartano vaan University of Hong Kongin opiskelija-asuntola. Kerroksia on 16, ja niistä seitsemännessä on kotimme. Meitä on kolme: minä, kiinalainen Cathy ja malesialainen Trace. Elämä hongkongilaisessa solussa ei ole Frendit-tyylistä vaan pikemminkin Viidakon tähtöset -henkistä: konfliktialtista. Kiistat kehkeytyvät perustarpeiden ympärille, niin kuin vaikka nukkumisen. Vielä syyskuussa minä asuin olohuoneessa ja Cathy ja Trace jakoivat asunnon makuuhuoneen, mutta lokakuussa Trace raijasi peittonsa ja tyynynsä olohuoneeseen.
ALKuTEKSTiT Y L iOp p iL ASL E HT i tärpit MUSiiKKiLUOKKA Toimittaja Marko Ylitalo tapaa ajankohtaisen artistin. OdOTTELE @kanyewest Hi Kanye! We have this crazy old person Paavo Väyrynen here in Finland who is trying to do megalomanic tricks to get voters in politics. @kanyewest Could you send him some tips how to do them well? He is now going to perform self-made screenplay somewhere near Lapland. @kanyewest I’m afraid no one’s gonna see it. His e-mail is paavo.vayrynen@keskusta.fi. Thank you! Paavon Kahden Kemin patriarkka Pohjanrannan kesäteatterissa Keminmaalla 18.7. alkaen COOLiudu Vastaanottaja: info@vibes.fi Otsikko: Hakemus työpajaan Viesti: Haluaisin osallistua Vibesin ja postinternet-taitelija Jaakko Pallasvuon Kiasmassa järjestettävään workshoppiin, jossa jaetaan maailmanlopun jälkeisiä ”cooleja selviytymistaitoja” coolien ihmisten kanssa. Kaikki epäcoolit ovat kuolleet ruttoon. Pyydätte ehdotusta selviytymistaidoksi. Ainoa tapa, jolla kokisin selviytyväni hahmottelemassanne tilanteessa on tappamalla itseni. Harjoittelisin tätä mielelläni kanssanne ryhmässä. Hakuaika Vibesin työpajaan loppui maaliskuu lopussa. Tulokset esillä Kiasmassa 12.4. klo 12 HiLEiLE Baarissa kipataan ensin hanaolutta niin, että uskalletaan mennä lattialle vetämään like no one’s watching. Sitten kouristellaan aistit lamaantuneen päin seinää, kun tanssikaverit ovat häipyneet “twerkkausringistä” jo aikaa sitten. Laskuhumalassa huomataan ilmeinen, everyone’s watching. Siksi kannattaa tanssia silloin, kun kaikki muutkin. Party-jumppatunneilla laittaudutaan yhdessä, opetellaan helppo koreografia ja laitetaan valot pois. Seuraava Party-tunti 7.4. Unisportin hallintorakennuksessa klo 20.15. Aikataulut osoitteessa facebook.com/partyjumppa p. S . i H At E Y O U Ei millään pahalla mutta ei millään hyvälläkään. n o 3 / 20 1 4 pEnTTi OinOnEn Aamu-tv:ssä kerroit vastustavasi tasa-arvoista avioliittolakia, koska kunnioitat Raamattua niin paljon. Ennen studioon saapumista olit kuitenkin leikannut partasi (3. Moos 19:27). Ja pannut päällesi puvun, joka oli päivänselvästi sekoitekangasta (3. Moos. 19:19). Ja myönnä: olet joskus syönyt äyriäisiä (3. Moos. 11:10). Pentti Oinonen, itseäsi sinun pitäisi vastustaa. Sivu 1 0 Ruuhkavuosiräppäri Rauhatädin esikoislevyn piti ilmestyä ainakin neljä vuotta sitten. Viimeistelyvaiheessa hajosi kuitenkin tietokone ja materiaali katosi bittiavaruuteen. ”Nyt olen tyytyväinen, ettei siitä tullut esikoislevyäni. Tyylini ja tekniikkani ovat kehittyneet niin paljon sen jälkeen, etten ehkä kestäisi kuunnella sitä enää”, Rauhatäti eli Hanna YliTepsa, 36, sanoo kahvila Roissa. Se sijaitsee hänen nykyisillä kotikulmillaan Roihuvuoressa. Yli-Tepsa muutti pois Sodankylästä jo teini-iässä, mutta pitää edelleen kiinni murteestaan – myös räpätessään. ”Lappi ei lähde ihmisestä. Tämä on kliseinen sanonta, mutta se on ihan totta. Siellä on niin vahvaa maaenergiaa, että kaikki poismuuttaneet kaipaavat sitä.” Kun Yli-Tepsa oli valmis aloittamaan levynteon alusta, hän eristi peitoilla silloisen kerrostalokolmionsa vaatekaapin ja painoi äänitysnappulaa. Komero vaihtui studioon, kun Yli-Tepsa esiteltiin Jani ”Tes La Rok” Niiraselle. Heillä synkkasi, joten dubstepistaan tunnettu Niiranen ryhtyi Rauhatädin tuottajaksi. Tänä keväänä Rauhatädin esikoislevy viimein valmistui. Labyrintti-albumilla vierailevat muun muassa Juno, Jontti, Mindman, Heidi Kiviharju ja Heini Ikonen sekä räppäämisen sittemmin lopettanut ug-pioneeri Pijall, joka purkitti osuutensa juuri ennen kääntymistään muslimiksi. Vaikka Rauhatädin debyytti ilmestyy vasta nyt, Yli-Tepsa on räpännyt kohta vuosikymmenen. Hän teki metsäfolkia yhdessä veljensä kanssa, kunnes päätti kokeilumielessä heittää ensimmäiset riiminsä. Yli-Tepsa sai sparrausta Roihuvuoren tunnetuimmalta räppäriltä Matti ”Asa Masa” Salolta. Sooloaan ennen Rauhatätiä onkin kuultu muun muassa Junon, Nopsajalan, Steen1:n ja Jodarokin biiseissä sekä Jätkäjätkien ja Giant Räbätin keikoilla. Sanoituksissa Rauhatäti tarkastelee yhteiskunnan kipupisteitä yksilön kautta, kantaaottavasti ja runollisesti. Esimerkiksi Ihmisen puolella -singleä inspiroivat Kokoomusnuorten näkemykset sosiaaliturvasta, kiintiöpakolaisista ja ”heikomman aineksen” lisääntymisestä: ”Heikompi aines oli harkitsematon sanavalinta, mutta näin ne tuumaa / Sen tietää jokainen niistä, eikä se kettään huoleta.” Jazztanssin opettajana työskentelevä YliTepsa, kahden alle kymmenvuotiaan äiti, valmistelee jo seuraavaa albumia. Se on lastenlevy, jonka hän tekee yhdessä rap-artisti Pietarin kanssa. Sillä albumilla politiikka jäänee vähemmälle, mutta seuraavalla omalla levyllään Rauhatäti heristää sormea esimerkiksi kehysriihen lapsilisäleikkauksille. ”Vasemmistoliiton olisi pitänyt lähteä kävelemään hallituksesta jo aikoja sitten.” te k s t i M A r K O Y L i tA L O kuva nOOrA iSOESKELi Labyrintti-julkaistiin 28. maaliskuuta. Rauhatäti esiintyy Jyrock-festivaalilla Ilokivessä 11. huhtikuuta.
YLiO P P iLAS LE H T i ALKuTEKSTiT Eläinkokeiden määrä kasvaa jatkuvasti. Näin ei tarvitsisi olla, koska niille on vaihtoehtoja. Lisää ihmiskokeita sa vaihtoehtoja: ihmissolut ja kudosmallit, joita kehitetään Tampereella. Muoviastiassa on 48 lokeroa. Niistä jokaisessa lilluu noin 30 000 ihmisen verisuonisolua, jotka on haalittu hyötykäyttöön lihavuusleikkausten yhteydessä. Tämä on Tuula Heinosen työmaa: Tampereen yliopiston yhteydessä toimiva Ficam-tutkimuskeskus, jossa kehitetään vaihtoehtoja eläinkokeille. Yksi sellainen on verisuonimalli, jossa fluorisoivan värin avulla tutkitaan, miten kemikaalit vaikuttavat verisuonten kasvuun. ”Jos haluaa tutkia vain eläinten biologiaa, paras tieto löytyy eläimistä, mutta jos haluaa tutkia ihmisen biologiaa, kannattaa käyttää ihmispohjaisia solumalleja”, tutkimuskeskusta johtava Heinonen sanoo. Hän teki aikaisemmin urallaan eläinkokeita, mutta siirtyi kehittämään vaihtoehtoisia menetelmiä jo 1990-luvun puolivälissä. Heinonen uskoo, että ihmisten soluilla tehtävät kokeet ovat tarkempia, luotettavampia, edullisempia, nopeampia ja eettisempiä kuin eläinkokeet. Toisaalta ongelmallisiakin tutkimusalueita on. Sitä, aiheuttaako jokin lääke esimeriksi masennusta, ei voi selvittää soluja tutkimalla. ”Toisaalta eläintenkään käyttäytyminen ei ole samanlaista kuin ihmisen, ja siksi myös eläinkokeet ovat käyttäytymistutkimuksessa ongelmallisia”, Heinonen sanoo. Suomen hallitusohjelmaan on kirjattu tavoite edistää eläinkokeiden vaihtoehtojen kehittämistä. Heinosen mielestä tavoite ei kuitenkaan toteudu kunnolla, sillä eläinkokeettomia menetelmiä ei rahoiteta edelleenkään tarpeeksi, jotta koe-eläinten määrä saataisiin kääntymään selkeään laskuun nopeasti. Hän kuitenkin uskoo, että parhaimmillaan jo kahdenkymmenen vuoden päästä ei lääkkeitäkään ehkä enää testata eläimillä. te k s t i K at r i i n a H e l K K u l a kuva Jussi särKilaHti S iv u 1 1 N o 3 / 20 1 4 1990-luvulla tiedostavat tytöt ostivat meikkinsä Body Shopista, jonka purnukoiden kyljessä luki komeasti ”without animal testing”. Eläinkokeita jaksettiin vastustaa jonkin aikaa, kunnes tuli uusia asioita, joita vastaan protestoida – esimerkiksi turkiseläimet ja tuotantoeläimet. Tänä keväänä eläinkokeiden vastustaminen on kuitenkin tehnyt paluun. Katukuvaan ovat ilmestyneet Animalian julisteet, joissa on suloisia eläimiä ja teksti ”palvelukseen halutaan koe-eläin”. Eläinoikeusjärjestö kampanjoi, sillä vaikka Euroopan unioni neljä vuotta sitten kielsi kosmetiikkatuotteiden testaamisen eläimillä, eläinkokeiden määrä on sen jälkeen vain kasvanut. Vaikka kaikki kosmetiikka valmistetaan Euroopassa nykyään ilman eläinkokeita, esimerkiksi uusien lääkkeiden testauksessa tarvitaan niitä yhä. Niinpä esimerkiksi Suomessa käytettiin toissa vuonna lähes 180 000:a koe-eläintä. Niille on kuitenkin olemas-
ALKuTEKSTiT Y L iop p iL ASL E HT i VASTAUKSIA SuKupuoLiASiA Rationaalisen ajattelun puute? Riskien karttaminen? Kohtu? Talouselämässä kerrottiin maaliskuussa, että miehistä 45 prosenttia kannattaa lisäydinvoimaa, naisista vain 11 prosenttia. Mistä ero johtuu, feministisen aikakauslehden Tulvan uusi päätoimittaja Terhi Toppala? ”Suhtaudun aina epäluuloisesti kysymyksenasetteluihin, jotka alkavat ’miehet sitä ja naiset tätä’. Kysymys pitäisi varmaankin esittää Naiset ydinvoimaa vastaan -liikkeelle. Sosiologina epäilen, että asia selittyy osittain suomalaisten työmarkkinoiden sukupuolittumisella. Miehiä on naisia enemmän töissä teknisillä aloilla, joissa ydinvoimaa kannatetaan enemmän kuin muilla aloilla. Kyse ei ole siis mistään sukupuolten välisistä luontaisista eroista. Kulttuurimme naisihanteeseen kuuluu hoiva ja vastuurationaalisuus. Naisten odotetaan huolehtivan muista ennen omien välittömien tarpeidensa tyydytystä. Tämä voi vaikuttaa myös siihen, kuinka naiset suhtautuvat ydinvoimaan. Huolenpito ympäristöstä laitetaan toisenlaisten tarpeiden edelle.” te k s t i j O h A n n A M I Tj O n e n Kaikki lähtee käyttäjästä Kun kauppatieteet, insinööritieteet ja taideteollinen korkeakoulu sulautettiin yhdeksi Aalloksi, pelättiin, että insinööriajattelu jyrää alleen kaiken muun. Vaara oli olemassa, sillä taiteilijat, jotka eivät pelleile haalareissa, saattaisivat joutua tekemisiin tupsulakkeja käyttävien junttien kanssa. Taidekorkeakoulun lupaus siitä, että ”eri alojen yhteistyö ja vuorovaikutus haastaa teknologialähtöisen ajattelun ja tuo ihmis- ja käyttäjälähtöisyyden entistä keskeisemmäksi ympäristöjen luomisessa”, saattaisi uudessa tilanteessa kilpistyä vain tahroiksi paperilla. Onneksi näin ei ole käynyt, vaan Aalto-ai- kanakin varttuneet taiteilijat ovat omaksuneet ihmis- ja käyttäjälähtöisyyden periaatteet. Niiden hallinnasta kertoo aikakauden tyylisuunnalle tyypillinen esimerkki, taidekorkeakoulun opiskelijajärjestön tämänvuotinen kalenteri. Kalenterissa ei ole päivämääriä eikä kuukausien nimiä. Käyttäjä voi kuitenkin itse lisätä ne kalenterin sivuille, käyttäjälähtöisesti. Täydennysurakan avuksi tuotteen mukana tulee kalenteriliite. Siitä voi voi luntata, jos ei esimerkiksi muista ulkoa, monesko päivä on huhtikuun toisen viikon perjantai. Ihmislähtöisesti. te k s t i VAppU KAArenOjA MIMMO Ovulaatiomarssille Leipurilla on bubblefilat jalassa Leipuri nuolee bubblefilojaan N o 3 / 20 1 4 Leipuri pelkää niitä bubblefiloj Tällä palstalla runoilee Elmeri Terho. Hän julkaisee runolehti Mimmoa ja valmistelee samannimistä runokirjaa. Sivu 1 2 Ennen hallituksen kehysriihtä kukaan ei tiennyt, minkä suuruista lisää lapsista maksetaan. Mutta sen jälkeen jokainen on osannut olla loukkaantunut siitä, että jatkossa tämä valtion maksama kuukausiraha on 7,71 euroa pienempi kuin ennen. Kukaan ei tunne yhtään viisilapsista suomalaisperhettä, mutta tuntuu hirveältä, että leikkauksen takia nämä suurperheet saavat kukin jatkossa lähes 700 euroa vuodessa vähemmän kuin nyt. Vaikkei meillä edes olisi lapsia, näkemys on kirkas. Taloussanomat sen kiteytti: edes lapsilisä ei ole pyhä. Koska opintotuki on jo indeksissä mutta opiskelijoilla on aina oltava jotain, mitä vaatia, on keksittävä uusi syy marssia. Meidän pitäisi viestittää päättäjille: emme tee lisää veronmaksajia, ennen kuin hallitus palauttaa lapsilisille niiden pyhän aseman. Uusia veronmaksajia tämä valtio tarvitsee yhtä kipeästi kuin säästökohteita. Suomen valtio käytti taas, kuten yleensäkin, keppiä, vaikka oikeasti olisi pitänyt valita porkkana. Tanskassa se osataan. Samalla viikolla, kun meillä julistettiin maansuru lapsilisäleikkausten takia, tanskalainen matkailutoimisto lanseerasi Do it for Denmark -kampanjan. Se kannustaa tanskalaisia lähtemään lomalle lisääntymään. Se voi naurattaa, mutta taustalla on vakava asia: syntyvyysluvut ovat Tanskassa alimmillaan lähes 30 vuoteen. Siksi matkatoimisto lupaa, että jos hedelmöittyminen lomalla onnistuu, se antaa kolmeksi vuodeksi ilmaisia vauvantarvikkeita ja mikä parasta – lapsiystävällisen reissun tuotoksen kanssa! Kannustukseksi matkatoimisto listaa sivullaan romanttisia kaupunkeja. Sivuilla on myös ovulaatiotesti ja muistutus, että raskaaksi voi tulla, jos harrastaa seksiä ilman ehkäisyä. Myös yrittämisestä palkitaan. Jos matkustaa ovulaation aikana, saa alennusta. Kyllä on Suomen ilmapiiri tästä kaukana. Täällä jo menstruoiva nainen on uhka ja työmarkkinoiden heittopussi. Ei täällä uskalla ovulaatiotikkuihin pissata, lastentekolomia suunnitella tai viisilapsisesta perheestä haaveilla. te k s t i j O h A n n A M I Tj O n e n
YLio P P iLAS LE h T i Jos jollekin on vielä epäselvää, nuoret eivät ole kiinnostuneita politiikasta ja puolueista. Erilaisten analyysien mukaan uutta sukupolvea ei huvita kehittää isänmaata, vaan olla omaleimaisen merkityksellisiä ja käyttää internetiä. Äänestäminen on turhaa, koska kukaan muu ei voi edustaa minua kuin minä itse. Vanhemmat totesivat tämän teettämällä aiheesta nuorisobarometrin, kaikki muut päätyivät samaan katsomalla kuvia demarinuorten pikkujouluista. ALKuTEKSTiT Eduskunta Awards Siksi Ylioppilaslehti järjestää Eduskunta Awardsit. Niissä yksilön ei tarvitse äänestää puoluetta, vaan toista yksilöä. Ikävä kyllä elämme vielä toistaiseksi edustuksellisessa demokratiassa, jossa aina joku päättää puolestasi, joten olemme esikarsineet jokaiseen kategoriaan neljä ehdokasta. Paremman huomisen toivossa viimeisenä on kuitenkin avoin kysymys, johon saa kirjoittaa oman suosikkiedustajansa nimen ilman poliittista ohjausta. vuodEn TA L K o o L A i n E n vuodEn miniSTEri vuodEn uhri Lasse Männistö & Sanni Grahn-Laasonen Kokoomuksen Lasse Männistö ja Sanni Grahn-Laasonen kokosivat 46 turhaa lakia, säädöstä ja asetusta listaan ja aloittivat niin kutsutut Normitalkoot, sillä turha sääntely passivoi yksilöä. Talkoot! Kivaa! Miten voi osallistua? Ajattelemalla asiaa? Seuraamalla Facebookissa? Hakemalla eduskuntaan? Heidi Hautala Pimeistä remonttihommista narahtanut omistajanohjausministeri Heidi Hautala ohjasi omistajaa, unohti sen jetlageissaan ja joutui eroamaan. Eroaminenkaan ei mennyt ihan putkeen. Kopioimatta jäi kaksipuolisen tiedotteen toinen sivu. Sivulla olisi kerrottu, että omistajaohjauksesta vastaava virkamies oli uhannut erottaa Arctia Shippingin johdon, jos Greenpeacea vastaan nostettua rikosilmoitusta ei peruta. Pirkko Ruohonen-Lerner Jari Lindström syrjäytti Pirkko Ruohonen-Lernerin perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtajan paikalta tekemällä myyräntyötä, vaikkei edes näytä myyrältä. Kaiken lisäksi Ruohonen-Lernerin eduskunta-avustajat eivät ole tehneet muuta kuin synnyttäneet koko vaalikauden ajan. Jyrki Katainen Paremminvointivaltio ei saisi olla niin negatiivinen kuin Suomi on. Kaikkien tulee kasvaa ja kukoistaa, kuten pääministerin tilaama Kestävän kasvun malli -selvitys kertoo. Se ei ollut pahan hintainen, kun se tilattiin kaverilta, ihan kokoomuksen talkoohengessä kustannettiin. 700 000 sinne tänne, raha on maallista. Eero Heinäluoma Puhemies Eero Heinäluoma vaati, että kansanedustajat alentaisivat palkkioitaan presidentti Niinistön esimerkin mukaisesti. Ei mennyt läpi, ja saahan niitä verottomia kulukorvauksiakin edelleen. Ben Zyskowicz Se oli siinä Putouksessa niin kuin muutkin tärkeimmät päättäjät, kuten Alex. Paavo Arhinmäki Mää oon Sotshissa, missä sää oot? Äänestä osoitteessa ylioppilaslehti.fi/ eduskuntaawards ja voita Vallan linnake -tuotepaketti ja muita yllätyksiä! Varsinainen vaalipäivä on 15. huhtikuuta, ennakkoäänestys käynnistyy än yy tee nyt. Susanna Huovinen Sote-uudistus on itsenäinen uudistus, joka toteutetaan lähiaikoina, eikun sittenkin osana kuntauudistusta, eikun ei. Vastuukunnat rikkovat perustuslakia, miten olisi kehyskunnat? Mitä sanoo THL, ai vastustaa taas, no ihan sama, tärkeintä, että on saatu jotain aikaan, vaikka se ei nyt mitään olekaan. Otetaan hei se THL:n malli sitten? Peruspalveluministeri Susanna Huovinen loukkaantui eduskunnan kyselytunnilla, kun sote-uudistusta kutsuttiin sotkuksi. Jan Vapaavuori ”On tosi kurjaa, että ministerikollega tällä tavoin”, Vapaavuori surkutteli Hesarissa 30.9.2013. Jutun otsikko oli ”Vapaavuori: Ville Niinistö oksensi päälle”. Alexander Stubb Unohtakaa ne twiitit. Suomen brändityöryhmän muinoin kasannut Alexander Stubb pitää tärkeää kolumnia Finnairin Blue Wingsissä. Hän kirjoittaa kalentereista, unelmoinnista ja suomiräppifaniudestaan. Kuten Sini Sabotage ja Mikael Gabriel Stubbin mielestä, hän on itsekin ”a modern-day poet with a message”. Krista Kiuru Viime hallituskauden viestintäministeri Krista Kiuru runnoi läpi Yle-veron, joka tuli voimaan edellisvuoden alussa. Kaupalliset mediat ovat aina valittaneet valtionyhtiön vääristävän kilpailua, mutta nyt tyytymättömyyden saa tiivistettyä niin, että koko kansa ymmärtää ja symppaa: ”Meidän verorahoilla.” James Hirvisaari Perussuomalaisista erotettu James Hirvisaari toi eduskuntaan vieraakseen Seppo Lehdon, joka iski lehterillä käden 1930-lukulaisesti ojoon ja latasi kuvan Jussi Halla-ahoa kannattaville sivuille. Natsitervehdystä paheksuttiin kovaäänisesti, mutta Lehto olisi pystynyt parempaankin. Hän olisi voinut esimerkiksi porata Väinö Hakkilan muotokuvan täyteen reikiä ja sitoa sen Wäinö Aaltosen patsaan jalustaan. Niin hän teki turmelemalleen Leninin kohokuvalle ja Mannerheimin patsaalle 1990-luvulla. Jörn Donner Mannerheim-elokuvaa suunniteltiin ja rahoitettiin suureen ääneen viisitoista vuotta, mutta Markus Selin, Renny Harlin, Dome Karukoski, Hjallis Harkimo tai kukaan muukaan nuori suomalainen ei onnistunut saamaan yhtään ottoa teattereihin asti. Suomen ainoan kulttuurivaikuttajan Jörn Donnerin täytyi uhrautua, kuten hänen täytyi uhrautua vielä 80-vuotiaana eduskuntaankin. Mihin tässä joudutaan sitten, kun aika koittaa? te k s t i A u r o r A r ä m ö S iv u 1 3 n o 3 / 20 1 4 Kaj Turunen Valtio ei saa uutta lastensairaalaa saa aikaiseksi, mutta onneksi perussuomalaisten Kaj Turunen jätti kuitenkin eduskunnan kansliatoimikunnalle aloitteen, jossa ehdotettiin, että eduskunnasta lähtevät 170 000 joulukorttia hankitaan tavalla, joka tukee yksityisrahoitteista Lastensairaala-hanketta. Jari Koskinen Kuka? Juha Sipilä Keskustan puheenjohtaja sai keuhkoveritulpan ja joutui kahden kuukauden sairauslomalle. Kellekään, varsinkaan diplomiinsinöörille ja sovittelevalla murteella haastavalle epäpoliitikolle ei pitäisi käydä niin. Juha Sipilä on ihana. Noustuaan sairaalasängyltä hän pelasti suomalaisen terveydenhuollon. vuodEn m E d i AvA i K u T TA j A
ALKuTEKSTiT Y L iOP P iL ASL E HT i muistipalatsi ngas, 19, a Marjaka n o o J en n e in muistamis Haminala ksi kertaa a k yy t u st n y p tu n in. Hä on osallis ruuskisoih a st ta e ä m k n a in maailm sa ulkoa m aan tunnis an kuvitopettelem meron sarj u n 0 0 4 rja 1 in numerosa hansa, no uviksi. Jos k t , 6, 9 vu , 5 lu a 1, , 9, 2, telemall vaikka 9, 9 4, n ja a 2 ta , o 3 n 1, sa olisi, , 5, 0, 1, 0 , 4 , 0 , 4 2, 9, 6, 9, 6, sen näin. i is k te n ä h Jack Sparro w (99) syö (9 2) purjevenett ä (15) Marjakangas alkoi kuvite lla paikkoja reilut ka ksi brassaillakse vuotta sitten en kavereill een. Hän sai helposti opeteltua ko rttipakan järjestyksen ulkoa sijoitt elemalla sen mieless ään huonee seensa. Pärjätäksee n paremmin lun kokeissa kouhän alkoi la ajentaa muistipalat siaan. Ensin kotitalonsa kokoisek si, sitten ko ko Haminan kokoisek si. Kun Marjaka ngas lähtee kävelemään Haminan ki rkolta eteenpäin, ensimmäise nä tulee vastaan Pira te’s of Carib beanin hahmo paat in kimpussa. N o 3 / 20 1 4 ppii hypistö (96) hy 6) Sauli Niin rrä (9 hy , 6) (9 pynarulla uja, jotoltava tutt Reittien on pystyy kulkemaan in ta niitä pitk rjoitnopeasti. as ryhtyi ha etMarjakang yd lö n aa aikaa vast telemaan an, jonka lm je oh ä st oppi notyään neti nistuu. Hän avulla se on itisenkym vi n aa am st inuutissa peasti mui m sä es id a vi an mentä luku luvulle om jokaiselle keksimällä . tys riipmielikuvan rkka merki Lukujen ta tä. es ks ty kin järjes numepuu kuiten opettelee as ng ka tä enMarja et , in sarjoissa ni en ilö, ud ku he t ro aina nk kaksi ovat simmäiset ja viimeitä is m ke i te toiset kaks Vaikka siis kin esine. set kaksi jo ma luku, ne sa at t olisiv kaikki pari asiaa. i er oittavat kaikki tark Sivu 1 4
YLiO P P iLAS LE H T i k uva a N t t i k a l e v i ALKuTEKSTiT teksti aurora rämö ä säyttä (24) py ammaloija a t t e s non op örivän (04), Uskon alla py ruoskim iven (05) k tuneen a tosis rjoitell lkoi ha ä voisi osallis a s a g an ett usMarjak keksi, estaru un hän ilmanm eri lajia. saan, k tamisen maa n e n e is mm ktua mu Niissä on ky orttipa . ittäin k kisoihin nkkasi päiv äärilukuja, ujen Hän ta sarjoja, bin tunnett umero mia ja koja, n isia tapahtu ll keilhistoria kasvoja. aan ko n le kosk järjestykte o i is e m s ih ssä anga Marjak muistaa tiety a ikuisesti, . Vaikk uanko t. a u k v t, uusilla lu ut lu ei täytä opetell reittiä sessä s jo , e vele hän ar Minä (01) he itän tikkaa (13), hylje ja pallo (24) Juuri ennen koitosta on harjoiteltava eri muistire iteillä kuin m itä tulee käyt tämään kilp ailussa, muu ten numerot menevät se kaisin kesken ää on oltava ai n. Taukoa nakin pari vi ikkoa. Lukuja hän pystyy muist dessä minuu amaan viitissa yli 250, binääriluku ja yli 500. Marjakangas sijoittui ensi sä maailman m mäisislaajuisissa m uistikisoissaan sijalle 40, seuraava na vuonna sijalle 36. Kilpailu tai ei, Marjaka ngas harjoittaa muist iaan vähint ään tunnin päivässä. Ku n hän puhu u opiskelupaikkasuun nitelmistaan , hän ei sano hakevansa tietotekniik an oppiaine seen. Hän sa enoo menevän sä. N o 3 / 20 1 4 S iv u 1 5
teksti aurora rämö N o 3 / 20 1 4 ALKuTEKSTiT Y L iOP P iL ASL E HT i Sivu 1 6 k uva a n n i k k i va l o m i e l i
YLiO P P iLAS LE H T i ALKuTEKSTiT Lauri Maijala tekee mitä haluaa, mutta vain siksi, että hänellä on joukko missä seisoa. Vastavirtaan S e o l i k o v i n tunteellinen kokemus. Lauri Maijala oli kahdeksanvuotias, kun hän istui KOM-teatterin katsomon eturivissä oikealla ja ajatteli, että ei näin voi olla. Miksi kaikki potkivat Elefanttimiestä päähän niin, ettei se voi hengittää? Miksi kaikki käyttävät sitä hyväkseen, vaikka se ei ole tehnyt kenellekään mitään pahaa? Se on valtava vääryys. Tunne oli niin primitiivinen, että siitä asti Maijalalle on ollut kaikkein tärkeintä olla tekemättä mitään tyhjänpäiväistä. Niin kauan, kun meillä on vähäosaisia, porvari ei voi nukkua hyvin. M a i j a l a ei ollut erityisen trendikäs lapsenakaan. ”Harrastin jousiammuntaa ja vittu vetopasuunan soittoa.” Ja esiintymistä, totta kai. Kun Maunulan ala-asteen joulujuhliin kaivattiin ohjelmaa, ekaluokkalainen tarjoutui esittämään taikatemppuja juuri lahjaksi saamallaan taikurisetillä. Oli hieno viitta, hattu ja avustaja. Ja esitys, joka teki yleisöön vaikutuksen. Kun Maijala tuli joululoman jälkeen kouluun, joukko viidesluokkalaisia piiritti hänet. Repi hiuksista, läimi kasvoihin ja antoi jokainen erikseen lumipesun. Viimeinen, mitä perään huudettiin, oli ”vitun Timo Taikuri”. Kiusaaminen pakotti vaihtamaan koulua viidennellä. Steinerissä olikin helpompaa. Oppilaskuntatoiminnassa kaikkien luokkien oudot löysivät toisensa ja Maijala jotain, mihin samaistua. J o u k o s t a s a i voimaa. Hän järjesti ulosmarsseja koulusta, lopetti saksan opiskelun, kun tunneilla alettiin puhua Hitleristä, ja liittyi Suomen kommunistiseen puolueeseen, koska provosoitui parin lukiotutun kokoomuslaisuudesta. ”Ihmisten pitäisi uskaltaa sanoa, jos jokin tuntuu väärältä. Mä ahdistun sellaisissa hipsteriympyröissä, joissa valitaan parhaat jutut pääl- tä eikä sitouduta mihinkään. Silloin pimeät voimat ottaa vallan, kun hyvät ei yhdisty.” Hän on tehnyt siitä näytelmänkin, niin kuin kaikesta, mitä ajattelee. KOM:in viimevuotinen Tšehovin Kolme sisarta kertoi yläluokkaisesta tyhjyydestä. Siitä, miten ihmisillä on kaikki, mitä toivoa saattaa, mutta elämä valuu hukkaan, kun kukaan ei saa jatkuvalta kelailultaan mitään aikaan. ”Suomessa on kaikki niin vitun hyvin, että teatteriakin tehdään vain aiheesta minä ja minuus. Se on niin helvetin tylsää, että mulla hajoaa pää.” M a i j a l a l l e p ä ä m ä ä r ä t ö n haahuilu ja merkityksettömyys ei ole aikalaistrauma, vaan jotain, mitä vältellä. Hän tekee mieluummin intuitiolla. Jos tuntuu siltä, että lavalle on tuotava kirahvi, sinne tuodaan kirahvi. Jos jää odottelemaan ja analysoimaan liikaa mitä se tarkoittaa, kaikki jää tekemättä. ”Teatteri on mun tapa käsitellä maailmaa ja omia näkökulmiani. Se on niin subjektiivista aina, että turha niitä omia perversioitaan on älyllä yrittää tappaa. Vain sillä tavalla tulee sen verran omaperäistä, että se muuttuu ulkopuolisille kiinnostavaksi.” Subjektiivisuus ei tarkoita itseensä kääriytymistä: yhtäkään vallankumousta ei ole tehty etäännyttämällä itseään kaikesta. On oltava porukka, jonka kanssa sydän lyö samaan tahtiin, ohjaaja sanoo. Hänen porukkansa, lukioaikainen oppilaskunta on edelleen mukana paljossa, mitä hän tekee. Tuolloin perustetun teatteriryhmän kuudesta jäsenestä kolme on ohjaajia, Linda Wallgrenin kanssa Maijala on avoliitossakin. Skp:henkin hän kuuluu edelleen, vaikkei mikään puolueaktiivi olekaan. Kommunisti kyllä, vaikka ihan vain kiusaksi ja sen vastapainoksi, etteivät ihmiset enää nykyään sano kuuluvansa mihinkään. Meidän kaikkien pitäisi olla rehellisiä omalle alhaisuudellemme Maijala sanoo. ”Kaikilla on vain yksi elämä ja hitsi siitä voi saada hirveän paljon enemmän irti.” Y S iv u 1 7 N o 3 / 20 1 4 K e r t o m u s o n sellainen yhteiskunnallinen, joka on sopivaa kertoa silloin, kun on tullut vastikään valituksi KOM-teatterin taiteelliseksi vastaavaksi. Maijala aloittaa työn elokuussa, kun 35 vuotta teatteria johtanut Pekka Milonoff jää eläkkeelle. Hän jakaa johtotehtävän yhdessä tämän pojan, Juho Milonoffin kanssa. Mutta ei Maijala, 27, tarinaa siksi kerro. Ei hän osaa puhua virkansa puolesta, hän on yhtä kuin virkansa. Kaikki, mitä hän tekee, liittyy teatteriin, sukujuhlista lähtien. Teatterikorkeakoulun ohjaajalinjalta valmistuva Maijala on teatterisukua jo viidennessä polvessa. Kaikki liittyy myös tunteeseen, kaikenlävistävään oikeudenmukaisuuden kaipuun tunteeseen. Se ei ole kovin trendikästä. ”Olen tässä yrittänyt kuunnella kaupallisten radioiden aamushow’ta”, Maijala sanoo. Hän istuu uuden työpaikkansa lavalla ja naputtaa jalkaansa lattiaan. Ei hermostuneesti, vaan kärsimättömästi, omasta puheestaan lietsoutuneena. ”Olen ollut ihan, että mitä helvettiä. ’Huomenta hei, tänään puhutaan banaaneista! Mikä on sun paras banaanimuisto? Soita tänne ja laita Twitteriin, niin keskustellaan siitä, miten vaikeaa sitä on syödä!’ Siis mistä vitusta tässä puhutaan? Kuka vittu tonne soittaa ja miten vitussa nää voi elää itsensä kanssa?” Ei Maijala viihdettä vastusta, päinvastoin. Hän haluaa tehdä sitä itsekin. Viimeisen neljän vuoden aikana hän on ohjannut kaikkien tunte- mista tarinoista sellaisia näytelmiä, jotka ihastuttavat ja naurattavat. Turtumista hän pelkää. Sitä, että meillä on kaikki niin hyvin, että kaikki on yhdentekevää, ettei mikään enää tunnu miltään. Siksi hänen viihteensä ei kerro banaaneista, vaan Mannerheimista ja Tuntemattomasta sotilaasta. Sellaisilla tavoilla, jotka myös suututtavat, ahdistavat ja häiritsevät. Hän on esittänyt Suomen marsalkan suutelemassa Hitleriä ja aitoja ruumiskuvia oopperassa. Tärkeintä on, että se mitä tehdään, oli se taidetta tai viihdettä, tähtää johonkin. ”Aina kun jengi puhuu, ettei ne ole kiinnostuneita politiikasta, tekisi mieli vetää turpaan. Taide on poliittista, yksityinen on poliittista!” Maijala julistaa ja levittelee käsiään. ”Mutta en mä oo koskaan vetänyt ketään turpaan, mä oon vain saanut turpaan.”
KESKiTY Y L IOP P IL ASL E HT I teksti oskari onninen k uvat k at r i n a u k k a r i n e n Tomi Saarinen pyörittää radiokanavaa, jonka pitäisi lain mukaan tukea pieniä tekijöitä, mutta joka soittaa vain suurten levy-yhtiöiden artisteja. Tai niin väitetään. N o 3 / 20 1 4 PullakahviPoPulisti Y l e i s r a d i o n käytävät ovat loputtomia. Satoja ja satoja metrejä 1970-lukulaista tiiliseinää, eiminkään väristä vinyylimuovilattiaa ja bunkkerimaisia työhuoneita. Kaikkialla näyttää aivan samalta. Toisinaan kulman takana on hissi, toisinaan tulee vastaan Radio Suomen logo, mutta suurimman osan ajasta ei tiedä, onko kulkenut samaa käytävää aiemmin. Pasilan kompleksi on kuin asuttajansa: vuoroin vanhahtava, vuoroin nykyaikainen ja ennen kaikkea sisältä niin monimutkainen, että sitä on vaikea hahmottaa. Erään kapean laitoskäytävän päässä on huone, jonka kohdalla maisema vaihtuu. YleX:n ohjelmapäällikö Tomi Saarisen, 34, työhuoneen ovelta alkaa neonpinkillä sävytetty valoisa avokonttori. Seinää peittävät kymmenien kultalevySivu 1 8 jen rivit. Palkittuja on The Rasmuksesta ja Ripsipiirakasta Robiniin. Ne ovat Saarisen kunniakirjoja hyvin tehdystä työstä. Hänellä on muutama huoneessaankin. ”Joillain levy-yhtiöillä on tapana tuoda niitä”, hän sanoo. Radiokanava on saanut koristeensa siksi, että sillä on levy-yhtiöiden mielestä ollut merkittävä rooli poptähtien tekemisessä. Se on vähän ongelmallista. N e o n v ä r i s e n avokonttorin toisessa nurkassa on akvaariomainen studio, jossa on meneillään yhden Suomen suurimman nuorisoradion lähetys. Nuoret ovat aina olleet Ylelle vaikea yleisö. Siksi YleX on sille erityisen tärkeä media, jopa kruununjalokivi. Kanava tavoittaa viikossa selvästi yli 700 000 kuulijaa ja painii kohdeyleisönsä – alle kolmekymppisten – ykkössijasta kaupallisten NRJ:n ja SuomiPopin kanssa. Kanava tuli vuonna 1990 perustetun Radiomafian tilalle maaliskuun 2003 radiouudistuksessa. Radiomafia oli olemassaolonsa aikana betonoitunut kulttuuri-instituutioksi, mutta sen 13-vuotisen elonkaaren aikana yleisö ja tekijät olivat vanhentuneet kanavan mukana. Mafia jaettiin kahtia. Puoliskot suunnattiin tiukasti kohderyhmilleen: päälle kolmikymppiset saivat YleQ:n, nuoremmat YleX:n. Tomi Saarinen tuli Radiomafialle kaksi vuotta ennen uudistusta. Musiikkiin hurahtaneena 1990-luvun lapsena hän oli kuunnellut kanavaa koko nuoruutensa.
YLiO P P iLAS LE H T i KESKiTY N o 3 / 20 1 4 S iv u 1 9
N o 3 / 20 1 4 KESKiTY Y L iOP P iL ASL E HT i Rauman lähettyviltä Eurasta kotoisin oleva Saarinen oli mennyt lukion jälkeen harjoitteluun Yle Satakuntaan. Suunniteltu muutama kuukausi venyi pariksi vuodeksi, ja sitä seurasi Yle-putki: Saarinen teki ensin viikoittaista, teknologia-aiheista radiojuttua yliopisto-opintojen lomassa, kunnes yksi työpäivä viikossa vaihtui neljäksi, sitten kokopäivätyöksi Radiomafian Pressiklubin juontajana, seuraavaksi X-ryhmän juontajana ja sen tuottajana. Yliopisto jäi. Vuonna 2007 Saarinen yleni nuorten aikuisten musiikkipäälliköksi. Sitä työtä hän teki kuusi vuotta. Niiltä ajoilta muistuttavat työhuoneen kaapin päälle asetellut neljä Musiikki ja media -tapahtumasta voitettua palkintokiveä: yksi on kanavan, kolme Saarisen. Tämän vuoden syyskuussa Saarinen nousi niin ylös kuin YleX:llä pääsee. Ohjelmapäällikkönä hän ei enää päätä soitettavista kappaleista, vaan niistä 40 ihmisestä, jotka radiokanavaa tekevät. Saarinen vastaa myös siitä, että kanava täyttää Ylen sille asettamat tavoitteet. Se sopii hänelle, sillä hänen uransa, kädenpuristuksensa ja koko harteikas ja kovaääninen olemuksensa henkivät kunnianhimoa. Saarinen uskaltaa kyllä kertoa, missä on hyvä. ”Mä oon jauhanut kaikille, että haluun tehdä tulosta, haluun tehdä tulosta, haluun että meidän ohjelmat on kuunnelluimmat ja parhaat”, Saarinen sanoo. Se onnistuu siten, että panee kuulijat kaiken edelle. Saarinen liittää yleisöönsä mielellään kaksi määritettä: toinen on iso ja toinen kohde-. Ne tavoittaakseen on kilpailtava kaupallisten radioiden kanssa. Julkinen palvelu ja tulos samassa lauseessa on vähän kuin joogaisi kilpaa: ne eivät sovi yhteen. Kuulijamäärät ovat toki saavutuksia, mutta Ylellä budjetti on tehty kulutettavaksi ja viivan alle jäävä luku on ja pysyy nollassa. Täytyy olla toinen tapa mitata menestystä. Siksi YleX tekee suomalaisista muusikoista tähtiä. Y l e X e i o l e pelkkä nuorten aikuisten kanava, se on uuden musiikin kanava. Ja aika paljon enemmän kuin radio, sillä sen verkkosivut vetävät yli 200 000 uniikkia kävijää joka viikko. PMMP, Jenni Vartiainen, Isac Elliot ja Haloo Helsinki! ovat kaikki sellaisia artisteja, joiden kansansuosiota YleX on Saarisen mukaan ollut luomassa. Saarisen julkisen palvelun kulttuurityö on sitä, että kanava tarttuu uusiin artisteihin tuoreeltaan, lisää tulevat tähdet soittolistoilleen ja kokeilee, mihin halutut yleisöt, isot ja kohde-, tarttuvat. Kaupallisten ei kannata tehdä samoin, vaan odottaa, että artistit ovat jo valmiiksi ilmiöitä. Niillä ei ole varaa: tutkimusten mukaan kuulijat vaihtavat kanavaa harvemmin, jos biisit ovat tuttuja. ”Me halutaan kantaa ensimmäistä lippua. Jos kaupalliset tulevat perässä ja ottavat meiltä sen lipun, se indikoi, että me ollaan onnistuttu.” Saarinen on aina ottanut mielellään kunniaa nosteesta, vaikka monet bändit ovat saaneet ensisysäyksensä musiikkilehdissä ja pienemmillä kanavilla paljon ennen YleX:ää. Sivu 2 0 ”Mä en omista sitä, että niistä on tullut isoja, eikä se ole yksin mun ansiotani. Mutta mä tiedän, että olen yhtenä lenkkinä mukana siinä. Se on asia, johon me täällä vilpittömästi uskotaan.” Y l e X o n o l l u t perustamisestaan lähtien punainen vaate musiikkikeskustelussa. Sen neonväri-imagon läpi loistavat molemmat puhtaiden musiikkisielujen arkkiviholliset: kaupallisuus ja valtavirta. Jos Saarisen himoamat yleisöt halutaan tavoittaa, on soitettava sitä, mitä ne haluavat kuulla. Siksi on oltava suosioon perustuvat soittolistat, ei pelkästään toimittajien oman maun mukaan valittuja kappaleita, kuten erikoisohjelmissa on. Kuten aina, Yle-kritiikki on yhtä verorahakortin heiluttelua. YleX:n arvostelijoilla on pyörinyt sama levy niin kauan kuin kanava on ollut olemassa. Sen klassikkohitti on nimeltään: ”julkisen palvelun tehtävä ei ole kilpailla kaupallisten radioiden kanssa”, jota seuraa M. A. Nummismainen luenta lakitekstistä, jossa sanotaan, että Ylen tulee ottaa huomioon ”sivistys- ja tasa-arvonäkökohdat ja tarjota mahdollisuus oppimiseen ja itsensä kehittämiseen”. Viime lokakuussa levynpyöritysvuorossa oli muutenkin dj:nä toimiva muusikko Jori Hulkkonen: Kanava lakkautti lähes kaikki musiikin erikoisohjelmansa – myös omani. Kanavan profiilia ”nuorennettiin” kaventamalla musiikkilinjausta yhä enemmän valtavirran mukaiseksi, hän kirjoitti paljon linkatussa Turun Sanomien kolumnissaan. Toista oli silloin ennen, kun Hulkkonen ja muut 1990-luvulla kasvaneet olivat nuoria. Juontajat saivat soittaa Mafialla iltaisin mitä halusivat, ja tulevat pop-nörtit nauhoittivat valintoja kädet täristen c-kaseteilleen. Oli Räkärodeota, Metalliliittoa ja uuden musiikin Upteekkia, ohjelmia, joita nykyään muistellaan suomalaisen popkulttuurin kulmakivinä. Ne olivat kulttuurityötä, sellaista, mitä monet julkiselta palvelulta peräänkuuluttavat. Jos sellaista kaipaa, voi kääntää Tivoli-radionsa Helsingissä taajuudelle 98,5. Radio Helsinkiä tekevät kaapelitelevisioajan kauniit kalmot 35-vuotiaiden ystäviensä seurassa. Oman sukupolvensa äänet Edu Kehäkettunen ja Sacha Remling ovat jo kerran kuopatulta MoonTV:ltä, Ari Peltonen, Peter ”Norppa” Norrby ja Paula Noronen entisiä radiomafialaisia. Kun Radio Helsinkiä oltiin viime syksynä lopettamassa, yksi jos useampi, alkaen avaruustähtitieteen professori Esko Valtaojasta, heitti ilmoille ylevän toiveen: eikö Yle voisi pelastaa kanavan? Lukuisten toivojien mielestä Radio Helsinki edustaa sitä, mitä julkisen palvelun pitäisi tarjota: vaihtoehtokulttuuria ja kovaa yritystä pitää ruohonjuuritaso vehreänä. Kriitikoiden mielestä Ylellä ei ole läheskään riittävästi tällaista. Radiomafiasta kolmikymppisille halkaistu YleQ:kin lopetettiin vuonna 2006 ja nykyään YleX:ltä uloskasvaneita palvelee vain Yle Puhe, jonka nimi paljastanee fiksuimmille musiikkilinjan. Ja YleX:n musiikista on sivistystehtävä kaukana, sanotaan. Siksi, että kanavalla soitetaan merkittävästi enemmän suurten kuin pienten levy-yhtiöiden artisteja. Suuret levy-yhtiöt halua- vat tehdä kappaleita suurelle yleisölle ja yleisönsä mieltymyksiä miettivät radiot haluavat löytää kappaleet, joita sen suuri yleisö haluaa kuulla. Kritiikki ei ole pelkkää katkeruutta, sillä intressien kohtaaminen näkyy: YleX:n maaliskuun lopun A-soittolistalla kaksitoista kappaletta neljästätoista oli suurten levy-yhtiöiden markkinoimia. A-soittolistalla ovat suosituimmat kappaleet, joita soitetaan kanavalla 19-22 kertaa viikossa. Sillä ei olisi niin paljon väliä, ellei YleX:n tähtitehtailu olisi suoranaista kulttuuripolitiikkaa, siis rahan jakamista. Y l e m a k s a a moninkertaisesti enemmän tekijänoikeusmaksuja kuin suurimmatkin kaupalliset, siksi YleX:n soittolistalle pääsy on lottovoitto. Kanavan reilun viiden miljoonan budjetista Teostolle ja Gramexille menee radiopäällikkö Marja Keskitalon mukaan ”selvästi yli puolet”. Toisin sanoen kanava jakaa vuosittain noin kolme miljoonaa euroa muusikoille ja levy-yhtiöille. Se on merkittävä summa muuttuneessa musiikkibisneksessä, jossa levyt eivät myy eivätkä Spotify-tilitykset ole toistaiseksi kovin suuria. Sitä, kuinka merkittävä, ei pysty laskemaan aivan tarkasti, sillä radiosoiton hinnat eivät ole julkisia. Suuntaa antavat kuitenkin artisteille tehdyt tilitykset. Useiden muusikoiden radiosoittotuloihin perustuvasta aineistosta näkee, että Teoston ja Gramexin hinnat asettuvat seitsemän euron paikkeille per soittominuutti. Vajaan neljän minuutin kappaleen soittaminen maksaa YleX:lle keskimäärin noin 50 euroa. Summa on suurpiirteinen, sillä hintaan vaikuttaa, soitetaanko biisiä primetimessä vai illalla. A-listan parikymmentä viikkosoittoa tuottaa siis noin tuhat euroa viikossa. Summasta arviolta neljännes menee levy-yhtiölle, toinen samanmoinen osuus soittajille ja loput laulun tekijöiden, eli säveltäjien, sanoittajien ja sovittajien jaettavaksi. Isoimpia hittejä soitetaan elinkaarensa aikana reilusti yli 200 kertaa, jolloin yksittäinen hitti tuottaa pelkillä YleX:n soitoilla pitkälti yli kymmenentuhatta euroa. Jos sellaisia on levyllä kolme tai neljä, kuten monilla menestyslevyillä on, tuotot ovat tuntuvat. YleX:n soittolista on huomattavasti laveampi kuin kaupallisilla – soitetuimmat kappaleet soivat keskimäärin kolmesti päivässä, kun kaupallisilla kanavilla luku voi olla yli kolminkertainen. Laajempi kappalevalikoima voisi saada joitain YleX:n kuulijoita vaihtamaan kanavaa, mutta indiemuusikoille siitä olisi huomattavaa taloudellista hyötyä. Indiebändille pari viikkoa soittolistalla tuo riittävästi rahaa seuraavan levyn studiosessioita varten. Kun kanavan tavoite on tähdätä suuriin yleisöihin, se keskittää musiikkibisneksen tuottoja entisestään suurille. Sellainen ei ole sivistävää eikä tasa-arvoista. S a a r i n e n o n e r i m i e l t ä YleX:n poliittisuudesta. ”Ei me tehdä kulttuuripolitiikkaa, eikä jaeta tukia. Ei se vain voi olla motiivi musiikin soittamiselle, että haluatko antaa artistille 200 vai 5 000 euroa”, hän sanoo.
YLiO P P iLAS LE H T i KESKiTY N o 3 / 20 1 4 S iv u 21
N o 3 / 20 1 4 KESKiTY Y L iOP P iL ASL E HT i Sivu 2 2
YLiO P P iLAS LE H T i KESKiTY Saarisen puolesta Teosto ja Gramex voivat jakaa rahat miten tahtovat, sillä ei ole tekemistä kanavan kanssa. ”Nimekkäillekin artisteille olen saanut soitella perään, että mikä teidän suunnitelma tämän levyn kanssa on. Mikä on eka sinkku ja mikä toinen? Rivien välissä oon halunnut sanoa, että come on, te istutte kultakaivoksen päällä, ettekä osaa kertoa siitä.” Niin kävi esimerkiksi nelisen vuotta sitten, kun vielä musiikkipäällikkönä työskennellyt Saarinen oli lähdössä kesälomalle. Hän oli siivonnut työpöytänsä levykasoista ja tehnyt seuraavien viikkojen soittolistat valmiiksi, kun hänelle tuotiin promolevy. Sen tekijää hän ei suostu paljastamaan, mutta kyse oli ”kaikkien tuntemasta” ja ”tosikovasta” suomalaisesta räppäristä. Niin kovasta, Saarinen aavisti heti, että levyllä olisi hittejä. Levy oli ilmestynyt jo kaksi viikkoa aiemmin, joten Saarinen päätti, että odottakoot, minkäs lähettivät myöhässä. Hän ajoi kohti Ruotsia alamäkipyörä auton perässä ja kuunteli albumia matkoilla. Aavistus osui oikeaan: levyllä oli hitti. Se oli niin selvää, että Saarisen oli lähetettävä töihin sähköpostia, että laittakaa biisi soittolistalle. ”Mun pointti on se, että jouduin itse kesälomalla tekemään duunia, kun ne ei itse hoitaneet hommiaan ja lähettivät levynsä milloin sattuu”, hän päivittelee. P i t ä ä s i l t i p a i k k a n s a , että pienet, julkisen tuen perään huutelevat artistit saavat enemmän soittoja erikoisohjelmissa kuin soittolistoilla, sen Saarinenkin myöntää. Ja kyllähän YleX:llä soittolistattomia erikoisohjelmia on, ainakin kolme tuntia joka päivä. Ei toimittajien valitsemissa kappaleissa ole sinänsä mitään pahaa, kunhan ne tarjoillaan muodossa, jossa niitä kuunnellaan, Saarinen sanoo. Mutta se, että ohjelmakaaviossa on illalla kahden tunnin lokero tietyntyyppiselle musiikille ”ei ole tätä aikaa”. Perinteisesti musiikkiohjelmat kun ovat olleet sellaisia, että dj valistaa yleisöä siitä, mitä milloinkin kannattaa kuunnella. Kiinnostavaa ehkä niiden mielestä, jotka suhtautuvat pop-musiikkiin samalla pakkomielteellä kuin suosikeistaan vauhkoava dj, mutta heitä YleX:n kohdeyleisöön ei mahdu massoiksi asti. Siksi Saarisesta on hyvä, että vanha, neuvova tapa tehdä ohjelmia on kitketty hänen kanavaltaan. Kolmikymppisille suunnattua YleQ:ta ei lopetettu sen takia, ettei väliinputoajille haluttu tarjota mitään, vaan siksi, ettei sitä kuunneltu tarpeeksi. Siinä ei ollut tarpeeksi Mafiasta, mutta ei mitään uuttakaan. Kun YleX on leikannut musiikkiohjelmiaan, se on leikannut nostalgiaa. Radio-dj ei ole enää tastemaker. Ei ainakaan sellainen, joka saisi kuulijat ostamaan levyjä. Esimerkiksi Radio Helsinki tehosoitti helmikuussa Pietarin spektaakkeli -nimisen indiebändin uutuuslevyä. Vaikka Radio Helsingin stereotyyppinen kuulija käy vielä levykaupoissa siinä missä stereotyyppinen levykauppakävijä kuuntelee Radio Helsinkiä, albumi käväisi Suomen virallisella albumilistalla vain sijoilla 33. ja 34. Niille noustakseen tarvitaan ehkä kolminumeroinen määrä myytyjä levyjä, tuskin paljoa enempää. Eikä se pienten menestystä edistävä kulttuurityökään aina niin uutta ja ruohonjuuritasoista ole. Soittomäärät ovat toki YleX:ään verrattuna pienempiä, mutta katsaus Radio Helsingin viime vuoden soitetuimpiin artisteihin ei kerro tuoreudesta, vaan menneen haikailusta. Viiden kärjen muodostavat David Bowie, The Beatles, Bob Dylan, Daft Punk ja The Rolling Stones. To i s i n k u i n nostalgikot, Saarinen tietää, ettei hän voi edes kanavansa valtavilla resursseilla rakentaa ilmiöitä entiseen malliin. Tätä aikaa on se, että kuulijat luovat monet ilmiöt itse ja YleX seuraa niitä. Kappaleet singahtavat Spotifyn kuunnelluimpien joukkoon ennen kuin edes suuret levyyhtiöt ehtivät toimittaa niitä kahvipöytään. JVG nykäistiin soittolistalle suoraan YouTubesta, samoin PSY:n Gangnam Style. Saarinen ei halua tehdä julkista palvelua vain harvoille makuunsa tottuneille, koska silloin YleX:n miljoonabudjetille ei olisi perusteita. R a h a v i r r a t p y ö r i v ä t myös toiseen suuntaan, ja tekijänoikeusmaksut neuvotellaan kanavan koon perusteella; jos YleX pienenisi, se olisi suora leikkaus musiikintekijöiden isosta kakusta. Mutta ei se ole loppujen lopuksi musiikki, mikä ratkaisee. Yle on antanut Saariselle tavoitteet ja resurssit tehdä populaarikulttuuria ja viihdettä, mikä tarkoittaa paljon muutakin kuin kappaleiden jonoon laittamista. Se on sitä, että radion on pyörittävä kaikella muulla kuin musiikilla: kanavan ja sen juontajien on oltava jo itsessään ilmiöitä. Ja kun yleisöllä on liikaa, mistä valita, se on kriittisempää kuin koskaan. ”Levy-yhtiöihmiset on sanonut mulle, että paskaa on paljon vaikeampaa myydä kuin aikaisemmin.” Y S iv u 23 N o 3 / 20 1 4 Sitä paitsi, jos moittijat haluaisivat, he varmasti huomioisivat Saarisen arviot siitä, että YleX soittaa muihin valtakunnallisiin nähden runsaasti riippumattomien levy-yhtiöiden musiikkia. Ja siitä, että soittolistoille kerätään enemmän kotimaista musiikkia kuin dj:t soittaisivat, jos saisivat itse valita. Eikä YleX ota kunniaa pelkästään suurten levy-yhtiöiden tähtien nostamisesta. Saarisen ilmiölistalla ovat myös JVG ja Chisu, jotka eivät olleet uransa alussa monikansallisella yhtiöllä. Pari muuta, kuten Jukka Poika ja Pää kii! eivät ole vieläkään. Se vain unohtuu helposti siinä vaiheessa, kun artisteista tulee tarpeeksi valtavirtaa. Saarisen puolesta Teosto ja Gramex voivat jakaa rahat miten tahtovat, sillä ei ole tekemistä kanavan kanssa. ”Se keskustelu pitää käydä ennen kuin tehdään valintoja. Me vain soitetaan musaa.” Kappalevalinnat eivät ehkä ole poliittisia, mutta niihin vaikuttaa levy-yhtiön ammattimaisuus. Toiset promoavat uutuuksiaan paremmin kuin toiset. Suurten yhtiöiden edustajat käyvät viikoittain YleX:llä ja muissa radioissa tapaamassa musiikkipäälliköitä pullakahvien ja uutuuskappaleiden merkeissä. ”Jos mä väittäisin, että inhimillisellä kanssakäymisellä ei olisi mitään vaikutusta ja kaikki olisi absoluuttista ja jäätävää analyysiä, niin tietty mä valehtelisin.” Musiikkipäällikköaikoinaan Saarinen kävi myös silloin tällöin kuuntelemassa tulevia levyjä studioissa. Studiovisiiteillä hän ei omien sanojensa mukaan antanut neuvoja singlevalintoihin, muttei myöskään ”teipannut suutaan” normaalissa kanssakäymisessä. Vettä kriitikoiden myllyyn lisäsi, kun viime syksynä pöydän yli siirtyi muutakin kuin pullaa ja levyjä. Saarinen palkkasi Universalin tiedottajan Peppi Puljujärven seuraajakseen musiikkipäällikön paikalle. Selvää veljeilyä, veronmaksajat havaitsivat. Saarinen taas sanoo, että tausta isossa yhtiössä on etu eikä haitta: Puljujärvi tietää, miten bisnes toimii mutta tuntee levy-yhtiöiden lobbaustyökalut. Indieyhtiöillä ne ovat toisenlaiset. Ne julkaisevat niin vähän musiikkia, että harvan on järkeä käydä viikoittaisilla audiensseilla suurten tapaan. Mutta lobbaaminen kannattaisi aloittaa siitä, että hoitaa perusasiat kunnolla. Saarisesta ei pitäisi ihmetellä, etteivät biisit päädy soittoon, jos promolevyt lähetetään viikkoja myöhässä, ilman saatteita tai tarkkaa ohjetta siitä, mikä on se niin mahtava kappale, joka aivan jokaisen pitäisi kuulla.
KESKiTY Y L iOP P iL ASL E HT i teksti juuso janhunen j a Va p p u K a a r e n o j a k uvat n i K l a s s a n d s t r ö m Toukokuussa EU-areenoille valitaan kolmetoista suomalaista edustamaan maatamme. Kenenkään ei pitäisi lähteä peliin kylmiltään. Tarvitaan harjoituskierros. Va l ta p e l i s s ä N o 3 / 20 1 4 Te r v e t u l o a R u o t s i i n ! Täällä kansalaiset ovat korkeasti koulutettuja ja rikollisuus olematonta, tämä on hyvinvoinnin mallimaa! Ja sieltä astelevat sen aikaansaajat, kaikki kuusi pääministeriä vuorotellen! Timo Harakka (sd), Maria Ohisalo (vihr), Tom Himanen (kd.), Niklas Mannfolk (r), Sampo Terho (ps), Li Andersson (vas) ja Jouni Ovaska (kesk)! He, ja vain he, voivat pilata kaiken. To d e l l i n e n R u o t s i tämä ei ole, vaan Democracy 3 -nimisen pelin virtuaali-Ruotsi. Eivätkä pääministerit ole tietenkään oikeita pääministereitä, vaan puolueiden lähettämiä eurovaaliehdokkaita. Ylioppilaslehti pyysi jokaista eduskuntapuoluetta valitsemaan yhden Brysseliin halajavan ehdokkaansa pelaamaan poliittista päätöksentekoa simuloivaa tietokonepeliä. Sillä onhan flaijeri kädessä ja pinssi rintapielessä ikävä yrittää miellyttää äänestäjää kylmällä torilla värjötellen, mutta ei palelemisella ole mitään tekemistä oikeiden, suurten ongelmien kanssa, niin kuin esimerkiksi budjettivajeiden tai rotumellakoiden. Äänestäjien täytyy Sivu 2 4 saada varmuus, että ehdokkaat ymmärtävät politiikasta edes jotain. Taitoja on testattava. D e m o c r a c y ei ole ihan pelkkä peli, vaan todellisuuteen perustuva virtuaalimaailma. Vuonna 2004 englantilainen Cliff Harris sattui lukemaan kesälomallaan kirjan, jossa kerrottiin, miten tutkija sai robotin toimimaan melkein kuin oikea simpanssi. Hän oli käyttänyt siihen neuroverkkoja, ihmisen hermostoista mallinsa saaneita laskentakaavoja. Niiden avulla hän sai leikkisimpanssin reagoimaan ympäristön ärsykkeisiin lähes elävän tavalla. Siitä Harris, yhden miehen pelifirman pyörittäjä ja London School of Economicsissa taloustiedettä opiskellut tilastonörtti, sai idean. Hän rakentaisi pelin, jossa neuroverkkoja sovellettaisiin talouden ja politiikan suhteiden simuloimiseen. Siinä mallinnettaisiin verotuksen ja lakien vaikutusta talouteen, ja talouden vaikutuksia poliittiseen valtaan. Kuten oikeassakin elämässä, kaikki vaikuttaisi kaikkeen. Kun pelissä yrittäisi parantaa köyhien asemaa sosiaalitukia nostamalla, budjettivaje syvenisi. Kun vajetta paikkaisi vaikkapa nostamalla kulutusveroja, vähävaraisille ei jäisi välttämättömimpien elintarvikkeiden ostamisen jälkeen käteen juuri mitään. Harris teki maanisen taustatyön tilastoja, väestöraportteja ja talousselvityksiä tutkien ja julkaisi keväällä 2005 ensimmäisen, päätöksentekoa mallintavan Democracy-pelin. Eri maihin sijoittuvia versioita on tehty tähän mennessä kuusi, minkä lisäksi fanien kehittämiä modeja eli lisäosia on kymmeniä. Esimerkiksi fiktiivisiä Jordanioita, Brasilioita ja Etelä-Koreoita voi ladata keskustelufoorumeilta ja nettikaupoista. Suomi-versiokin on työn alla, mutta se ei ehtinyt valmistua euroehdokkaiden testiin mennessä. Siksi heitä peluutetaan ympäristössä, joka on henkisesti, poliittisesti ja taloudellisesti mahdollisimman lähellä meitä. K a n s a k u n n a n k o h t a l o on nyt kokonaan Sdp:n Timo Harakan käsissä. Käsi tarttuu hiireen, suuria päätöksiä syntyy: lentovero 62 prosenttiin, alkoholivero 74:ään, julkisen terveydenhuollon tuki tappiin. Tavoitteena on saada köyhyys laskuun ja vähentää hiilidioksidipäästöjä. ”Now we’re talking!” Harakka innostuu, kun huomaa voivansa höllentää rahapolitiikkaa.
YLiO P P iLAS LE H T i KESKiTY N o 3 / 20 1 4 S iv u 25
KESKiTY Y l ioP P il aSl E HT i - t a- i n lnn. n- ä aa t- n o 3 / 20 1 4 t- Sellainen ei ole tietenkään oikeasti mahdollista, vaikka Harakka pääsisikin pendelöimään Brysselin ja Strasbourgin väliä. Yksittäinen europarlamentaarikko ei voi vaikuttaa korkopolitiikkaan kuin mikäkin Yhdysvaltain keskuspankki. Democracy-peli alkaa kuitenkin vaalivoitosta: pelaaja on lähtötilanteessa valittu pääministeriksi, joka voi säätää kymmeniä erilaisia veroja, muokata jo olemassa olevia asetuksia, kuten koulutusmäärärahoja ja tuloverotusta, tai säätää uusia lakeja, kuten autoveron tai tuen luomuruoalle. V a i k k a R u o t s i on kadehdittavan hieno maa, silläkin on kipupisteensä: lähiöiden ghettoutuminen, ilmansaasteet, ryyppääminen, rautatietyöläisten lakot, astmaepidemia, liikalihavuus, opettajien työttömyys ja heikko kilpailukyky. Ja budjettivaje: alijäämää on melkein kahdeksan miljardia kruunua. Se saa seuraavan valtiomiehen, Tom Himasen mietteliääksi. Kristillisdemokraattien euroehdokas naputtaa vasenta jalkaansa lattiaa vasten. Pikkuhiljaa strategia alkaa hahmottua. Himanen luo suunnitelman, johon kuuluu työttömyyspäivärahojen leikkaaminen, verotuksen progressiivisuuden lisääminen ja yritysverotuksen keventäminen. ”Työttömyystukien leikkauksella haen työntövaikutusta. Haluan edistää muillekin kuin omalle alalle työllistymistä, eli vähentää nirsoutta. Jostain pitää leikata”, hän perustelee. Leikkauksista huolimatta valtion velka huitelee pian jo yli sadassa miljardissa kruunussa. Eikä hallitsija voi keskittyä pelkkään rahakirstuun, on oltava myös arvojohtaja. Varsinkin nyt, kun tietokoneen ruudulla näkyvä palkki loistaa punaisena. Se kertoo uskonnollisten yhteisöjen kannatuksesta: hengelliset piirit ovat tyytymättömiä pääministeri Himasen politiikkaan. Se on huolestuttavaa. Kristillisten Himanen tarkastelee Ruotsin aborttilainsäädäntöä, ja sehän paljastuu varsin liberaaliksi. Siihen tulee nyt muutos. Himasen päätöksellä abortin saa jatkossa vain ”rajoitetuissa olosuhteissa”. ”Se tarkoittaa varmaan tilanteita, joissa vanhempi ei pysty mitenkään huolehtimaan lapsestaan. Nyt ei voinut ottaa kantaa siihen, minkä ikäiselle sikiölle abortin saa tehdä, mikä olisi kyllä aika olennainen kysymys”, hän pohtii. Sellaista se on europarlamentissakin: edustajat eivät voi suoraan puuttua jäsenmaiden aborttilakeihin, mutta se ei tarkoita, ettei niistä keskusteltaisi. Joulukuussa parlamentaarikot tappelivat siitä, voidaanko jäsenmaille suositella aborttien laillistamista naisten oikeuksien turvaamiseksi. Kristillismieliset ja muut vastustajat voittivat, ei suositeltu. Se oli symbolinen viesti maanosamme arvoista, ja niin on tämäkin, viesti Ruotsin Raamattu-piireille: hallitsija Himanen on kuullut huolenne. Hän saakin uskovaiset äänestäjät tyytyväisemmiksi kuin kukaan muu pelaajista ja on session jälkeen paljon valmiimpi europarlamenttiin kuin ennen koitosta: ”Kyllä tällainen peli tuo tiettyä konkretiaa tähän juttuun. Tässä on loistavia osoituksia Sivu 2 6 siitä, miten vaikea on ottaa huomioon kaikkien tekijöiden vaikutukset.” Siksi se tehtiinkin. ”En usko että poliitikot ovat alkuunkaan tarpeeksi hyvin perillä siitä, mitä seurauksia heidän valinnoillaan ja päätöksillään on”, pelin kehittänyt Cliff Harris sanoo sähköpostitse. V i h r e i d e n M a r i a O h i s a l o ennakoi kyllä seurauksia, mutta tekee sen silti: Hän panostaa neljä miljardia kruunua robotiikan tutkimukseen, mikä parantaa tuottavuutta. Pelin edetessä tehokkuuden kääntöpuoli kuitenkin paljastuu. Työttömyys lisääntyy, sillä robotti vie monelta työpaikan. Ja kun Ohisalo hieman myöhemmin laillistaa eutanasian, hän saa seuraavalla vuorolla kuulla arkkipiispan tuomitsevan hänet kadotukseen. Li Anderssoninkin valtio on ongelmissa. Sitä piinaa aivovuoto. Vasemmistoliiton Andersson nojautuu lysyyn kohti tietokoneen ruutua. Hän katsoo sitä parinkymmenen sentin päästä. Andersson on säätänyt kartanoveron suurtiloille, luksustuoteveron kalleimmille kulutustuotteille ja leikannut yksityiskoulujen rahoitusta. Päätöksillä on ollut hyviäkin vaikutuksia: valtio on saanut tuloja ja tasa-arvo on lisääntynyt. Kääntöpuoli on se, että koulutettu ja hyvätuloinen väestö muuttaa pois Ruotsista. Andersson alentaa yritysveroa pitääkseen kapitalistit maan rajojen sisäpuolella. Ja sopii se hänen suunnitelmiinsa muutenkin. ”Verotuksen pitäisi olla suhteessa tuloihin eikä yrittämiseen”, hän perustelee, ja tiputtaa veroa kolme prosenttiyksikköä ja lisää vielä koulutusmäärärahoja viidellä miljardilla. Koulutus on sijoitus kansakunnan tulevaisuuteen, tietää myös Keskustan Jouni Ovaska, joka sijoittaa koulutukseen seitsemän miljardia. ”Sieltä se luokanopettaja puskee esiin, vaikka eihän se saisi aina vaikuttaa”, juuri opettajaksi valmistunut Ovaska naurahtaa. Vaikka kuluja tulee, hän päättää vielä sijoittaa miljardi kruunua kansainväliseen pakolaisleiriin. ”Ei tässä mitään perussuomalaista politiikkaa voi tehdä. Me ollaan osa kansainvälistä yhteisöä, joten vastuuta on kannettava.” Kokoomuksen Aura Salla haluaisi, että oltaisiin vielä tiiviimmin osa sitä. Hän haluaisi liittää Ruotsin euroalueeseen, mutta hänen poliittinen pääomansa ei riitä päätöksen. Salla on harmissaan. ”Ei liittovaltiokehitys ole mikään mörkö, jota pitäisi pelätä”, hän sanoo ja laskee vielä alkoholiverotusta roimasti, mannereurooppalaisempaan suuntaan. M u u t k i n k u i n poliitikot haluavat tehdä tämänkaltaisia päätöksiä. Democracy-pelistä on muodostunut pienimuotoinen hitti, joka on tehnyt kehittäjästään miljonäärin. Samalla siitä on tullut Harrisin yhden miehen indiepelistudion suurprojekti, jota hän on vuosien varrella hionut yhä monimutkaisemmaksi simulaatioksi poliittisesta päätöksenteosta länsimaissa. Pelitutkija Sonja Ängeslevä pitää politiikan harjoittelua simulaation avulla ihan hyvänä ideana. Myös teini-iän ohittaneet voivat oppia peleistä tärkeitä taitoja, kuten ongelmanratkaisukykyä ja suurten kokonaisuuksien pilkkomista helpommin hallittaviksi palasiksi. Ja juuri sitähän politiikka on. Kokonaisuus on suuri, koko yhteiskunnan paras, mutta sitä rakennetaan pienillä päätöksillä. Sitä paitsi, pelit ovat uusi Nokia, kansallinen ylpeydenaihe ja sen lisäksi kehittävä harraste, joka ei ole aikuisellekaan häpeäksi. Käyttäjät ovat kehuneet Democracya esimerkiksi siitä, että se ei pakota pelaajaa tiettyihin valintoihin, vaan sitä voi pelata niin oikeistolaisesti tai vasemmistolaisesti kuin haluaa ja katsoa, mitä tapahtuu. Siksi se on myös todella koukuttava. Niin koukuttava, että Rkp:n Niklas Mannfolk käyttää pelaamiseen kolme ja puoli tuntia, vaikka oli alun perin varannut kaksi. Hän ei laske työtunteja, kun korjaa Ruotsin budjettivajetta: polttoainevero ylös, yritysvero alas. Perussuomalaisten Sampo Terholla ei mene kuin pari tuntia, mutta hän onkin tottunut peluri. ”Minä hulluna Tolkien-fanina odotin Keskimaa-roolipeliä kuin kuuta nousevaa”, Terho kertoo lapsuuden pelimuistojaan hieman ennen kuin rakentaa Ruotsiin ydinvoimalan ja leikkaa kehitysavusta. Hän on pelannut myös selviytymisstrategiapeli Civilizationia ja World of Warcraft – roolipeliä – ja on pelaajaehdokkaista ainoa, joka on jo europarlamentissa. Mutta harjoitus tekee hänellekin hyvää, niin kuin se tekisi kaikille poliitikoille. Sote-uudistamista olisi ehkä kannattanut treenata etukäteen. Ja testata pelillä, miten eri äänestäjäryhmät reagoivat lapsilisäleikkauksiin. K e s t ä m ä t ö n i d e a , tuumii Helsingin yliopiston politiikan tutkija Juri Mykkänen. Hänestä on huono ajatus, että kaikki poliitikot velvoitettaisiin harjoittelemaan virtuaalisesti ennen kuin heidän annetaan puuttua oikeiden ihmisten asioihin. Mutta eihän sydänkirurgikaan pääse ropeloimaan suonia ilman kuivaharjoittelua? Ei, mutta silti: ”Kansanedustajan tehtävä on edustaa valitsijoitaan ja ottaa osaa demokraattiseen päätöksentekoon”, Mykkänen sanoo. Hän muistuttaa, että jo nyt valtaosa Euroopan parlamenteissa istuvista on ihmisiä, jotka ovat opiskelleet päätösten dynaamisia vaikutuksia, kerrannaisvaikutuksia ja rajahyötyjä jo korkeakouluissa. Jos joukkoon eksyy joku muukin kuin perinteinen politiikkanörtti, se on vain hyvä asia. Kansa valitsee, mitä valitsee. Ehkä se olisi sittenkin kansa, joka olisi pakotettava pelaamaan. Poliitikkojen on ymmärrettävä vaikka kuinka monia seuraussuhteita, meidän muiden valittava vain noin 300 ehdokkaasta numero lappuun. Ilmeisesti jopa se on niin ylitsepääsemättömän vaikeaa, että viime eurovaaleissa kolme viidestä suomalaisesta jätti sen kokonaan tekemättä. Vielä on aikaa harjoitella ennen toukokuuta. Y
Ylio P P ilaS lE h T i KESKiTY näin hE P ä R J ä S i väT: li andERSSon vaS. Hyvää: Poisti ongelmista alkoholin liikakulutuksen, astmaepidemian, rautatietyöläisten lakot ja ilmansaasteet. Jaettu ykkössija siinä, kuka lisäsi eniten köyhien tuloja ja tasa-arvoa. Huonoa: Aiheutti aivovuodon, eli korkeasti koulutettujen ihmisten muuttovirran ulkomaille. Bruttokansantuote laski toiseksi eniten. Vaalitulos: sai 78% äänistä. Muuta: Ainoa, joka puuttui oikeusjärjestelmään. Vähensi lautamiesten käyttöä oikeusistuimissa. Tom himanEn S d P, S i T. Hyvää: Hävitti ilmansaasteet, astmaepidemian ja liikenneruuhkat kokonaan. Jaettu ykkössija siinä, kuka lisäsi eniten köyhien tuloja ja tasaarvoa. Vähensi selkeästi eniten kansalaisten tupakointia ja hiilidioksidipäästöjä. Huonoa: Bruttokansantuote laski eniten ja maan luottoluokitusta alennettiin. Vaalitulos: sai 88% äänistä Muuta: Korotti eniten lentoveroa. Kd Hyvää: Poisti rautatietyöläisten lakot ja vähensi opettajien työttömyyttä. Onnistui parantamaan Ruotsin teknologisen kehityksen astetta toiseksi eniten. Huonoa: Suurin työttömyys ja budjettialijäämä pelin päättyessä. Vaalitulos: sai 77% äänistä Muuta: Vaikeutti abortin saatavuutta. niKlaS mannfolK RKP Hyvää: Ainoa, joka sai budjetin ylijäämäiseksi. Poisti liikalihavuuden ja ilmansaasteet. Paras tuottavuus ja kilpailukyky pelin lopussa. Huonoa: Ei saanut alkoholin liikakulutusta tai ghettoutumista kuriin, vaikka käytti niihin resursseja. Vaalitulos: sai 81% äänistä. Muuta: Erotti eniten ministereitä. Vaihtoi kerran koko hallituksen. Jouni ovaSKa Timo haRaKKa maRia ohiSalo vihR. Hyvää: Poisti saasteet, liikenneruuhkat, liikalihavuuden ja rautatietyöläisten lakot. Onnistui kasvattamaan bruttokansantuotetta eniten. Huonoa: Alkoholin liikakulutus, työttömyys ja tupakointi lisääntyivät kaikki noin viisi prosenttia. Vaalitulos: sai 83% äänistä Muuta: Panosti eniten tieteen rahoittamiseen. Nosti eniten yritysveroa. KESK. Hyvää: Ratkaisi opettajien työttömyysongelman ja rautatietyöläisten lakon. Vähensi työttömyyttä toiseksi eniten. Nosti eniten koulutusastetta. Huonoa: Lisäsi hiilidioksidipäästöjä. Teki niin maltillisia muutoksia, ettei niillä ollut yhden hallituskauden aikana juuri mitään vaikutusta. Vaalitulos: sai 82% äänistä Muuta: Käytti eniten rahaa koulutukseen ja maantieverkkoon. auRa Salla KoK. PS Hyvää: Poisti eniten työttömyyttä ja paransi eniten kansalaisten ostovoimaa. Huonoa: Ei onnistunut poistamaan pelin alussa ilmoitettuja ongelmia. Kansalaisten terveys heikkeni eniten. Järjestäytynyt rikollisuus ja rotumellakat ilmaantuivat uusina ongelmina. Vaalitulos: sai 53% äänistä Muuta: Ainoa, joka rakensi uuden ydinvoimalan. S iv u 27 n o 3 / 20 1 4 Hyvää: Poisti ilmansaasteet, liikenneruuhkat ja rautatietyöläisten lakon, sekä liikalihavuuden. Huonoa: Suurin tuottavuuden lasku, yli 20 prosenttia. Kolmanneksi suurin budjettialijäämä pelin lopussa. Vaalitulos: sai 74% äänistä. Muuta: Vapautti eniten alkoholin saatavuutta laskemalla ikärajoja. Alensi myös alkoholiveroa. SamPo TERho
KESKiTY Y L IOP P IL ASL E HT I t e k s t i j o h a n n a m i tj o n e n k uvat n i c k t u l i n e n Kalle Valkaman tapa tehdä työtä on sukupolvikokemus. N o 3 / 20 1 4 tukholman syndrooma Tä m ä e i o l e mikään lomalento. Kun lento emäntä ilmoittaa laskeutumisvalmistelujen al kamisesta, alkaa pukukansan yhteinen koreo grafia: läppäri napsautetaan kiinni, sujautetaan salkkuun, nostetaan matkatavarahyllylle ja sen jälkeen istuudutaan takaisin omalle paikalle. On ehkä hetki aikaa koota ajatukset ennen tulevaa tapaamista. Tai ehkä jokainen vain odottaa het keä, jolloin puhelimen saa taas laittaa päälle. Tämä liikesarja on Kalle Valkamalle tut tu, sillä nykyään hän viettää suurimman osan aamuistaan lentokoneissa. Aamuviideltä hän ottaa taksin Tukholman Vasastanista sijaitse vasta kodistaan Arlandan lentokentälle. Sieltä hän lentää HelsinkiVantaalle, Kööpenhaminan Kastruppiin tai Oslon Gardemoen kentälle. Sit Sivu 2 8 ten hän suuntaa asiakastapaamisiin tai yrityk sen paikalliseen toimistoon. Yritys on nimeltään Dream Broker, ja Kal le Valkama on sen myynnistä ja asiakkuuksista vastaava johtaja. Valkama on harvinainen johtaja, sillä hän on vain 27vuotias. Ja yritys on harvinainen, koska sillä menee hyvin. Itse asiassa parem min kuin hyvin: Talouselämä kirjoitti viime vuonna, että seitsemän vuotta sitten perus tettu yritys on rakettikasvaja. Ylisana johtui siitä, että yrityksen liikevaihto kasvoi toissa vuonna huimat 97 prosenttia. Viime vuon na se voitti kaksi kasvuyrityskilpailua. Kak si vuotta sitten avattiin toimisto Ruotsiin, sen jälkeen Tanskaan ja Norjaan. Seuraavaksi suunnitelmissa on laajentua Hollantiin, Sak saan ja IsoonBritanniaan. Yrityksen liikeidea perustuu videoihin: sen kehittämällä sovelluksella voi yhdellä hipaisulla ottaa itsestään videon. Toinen hipaisu, ja se on jaettu työkavereille. Dream Broker uskoo, että tulevina vuosina alamme kommunikoida työ paikoillamme liikkuvan kuvan avulla. Yritykses sä uskotaan isoon hyppyyn, joka odottaa vain muutaman vuoden päästä. Silloin puhelimeeni tulisi nyt videoviesti. Ei tekstiviestiä, jossa Kalle Valkama sanoo: Menee vielä hetki. Kysy pöytää kahdelle. R a v i n t o l a n i k k u n a s t a näkyy Kungshol menin kirkon torni. Aurinko painuu sen taakse.
YLiO P P iLAS LE H T i KESKiTY N o 3 / 20 1 4 S iv u 29
N o 3 / 20 1 4 KESKiTY Y L iOP P iL ASL E HT i Kalle Valkama nousee taksiin Helsinki-Vantaalla. Hän lentää joka viikko johonkin Dream Brokerin Pohjoismaiden toimistoista. Sivu 30
YLiO P P iLAS LE H T i KESKiTY Puhelin on Kalle Valkaman tärkein työväline. Hän on aina tavoitettavissa. Tällaisia valintoja Kalle Valkama tekee päivittäin. Hän priorisoi asiat niin, että saa mahdollisimman paljon töitä tehtyä. A l u s s a o l i v a t p r o v i s i o p a l k k a , läppäri ja Valkama. Kuusi vuotta sitten kasvuyritys oli juuri sellainen työpaikka, johon Valkama halusi. Antakaa mulle haaste, jota en pysty ratkaisemaan, hän ajatteli, kun laittoi hakemuksen Dream Brokerille. Valkamasta tuli puolivuotiaan yrityksen nuorin myyjä. Hän kaupitteli firman nykyisen tuotteen prototyyppiä 12 neliön toimistosta apunaan läppäri ja puhelin. Opiskelukaverit olivat ihmeissään. Heistä Valkaman uusi työ tuntemattomassa start-upissa oli aika outo veto. Eihän Kalle ollut mikään kylteri. Valkama opiskeli jotain aivan muuta: ulkopolitiikan kiemuroita ja sitä, miten sotien syntymistä voi ehkäistä. Hänen pääaineensa oli maailmanpolitiikka, josta yleensä suunnataan kansalaisjärjestöihin, ei digiyrityksiin. Valkama ei kuitenkaan ole perinteinen puunhalaaja, joka hakee maailmanpolitiikkaa opiskelemaan YK-ura mielessä. Hänelle hakemisessa oli kyse itsensä haastamisesta. ”Kiinnostuin, kun kuulin, että keskimäärin kolmesta neljään prosenttia pääsee sisään. Tonnehan mennään, ei mitään varasuunnitelmia. Sit mä pääsin”, Valkama sanoo. Se, että kuului siihen neljään prosenttiin, jotka pääsevät sisään, oli tärkeämpää kuin itse valmistuminen. Pääsykokeista selviämisen jälkeen Valkama halusi uusia haasteita. Niitä Dream Brokerilla on ollut koko ajan tarjolla: ”Joskus mahdottomiltakin tuntuvia työtehtäviä, joissa omalla henkilökohtaisella panostuksella on kuitenkin onnistumisen kannalta välitön vaikutus”, kuten Valkama sanoo. Kun Valkama panostaa johonkin, hän panostaa täysillä. Sellainen hän on, vie usein aikamoisella tarmolla ja energialla asiat maaliin, vaikka väkisin, kuten hän itseään kuvailee. Se tarkoittaa käytännössä esimerkiksi sellaisia asioita kuin pääsemistä yrityksen S iv u 3 1 N o 3 / 20 1 4 On se hetki, kun ihmiset tulevat yksille töiden jälkeen. Tässä pihvipaikassa se tarkoittaa ohjelmistoasiantuntijoita tai asiakkuuspäälliköitä, joiden symmetrisen kauniit kasvot kertovat siitä, että he ovat sikiökaudella saaneet kehittyä ihanteellisissa olosuhteissa. Miesten ylös nousseiden housunpunttien alta pilkottavat veikeän eriväriset sukat. On täyttä, vain Kalle Valkama puuttuu. Kun hän saapuu vartin myöhässä, hän ei erotu joukosta. Valkama on vähän kookkaampi kuin kapealanteiset skandinaavit, mutta hänelläkin on business casual -vaatteet kuten muilla: siistit farkut ja kauluspaita. Yksityiskohdatkin ovat yhdenmukaiset. Valkaman sukat ovat kirkkaan turkoosit. Hän ei kuitenkaan ole kuin yksi muista paikan miehistä. Valkama ei ole valinnut ravintolaa samasta syystä kuin muut: nauttiakseen pihvistä, laadukkaasta oluesta ja helposta keskustelusta työpäivän päätteeksi. Syy paikan valintaan on yksinomaan sen sijainti. Ravintola on Dream Brokerin Tukholman-toimiston kanssa samassa rakennuksessa.
N o 3 / 20 1 4 KESKiTY Y L iOP P iL ASL E HT i Sivu 32
YLiO P P iLAS LE H T i KESKiTY ”Jos he tulevat tänne Tukholmaan risteilylle, otan kyllä kopin ja järjestän niin, että voidaan käydä lounaalla.” johtoryhmään. Sinne Valkama nousi oltuaan yrityksessä vuoden. ”Hain omalla tavallani heti alusta alkaen erilaisia läpimurtoja ja nousin nopeasti meidän silloisesta jengistä esiin.” Läpimurrolla hän viittaa muun muassa yhteen uuteen asiakkaaseen, jonka hän onnistui hankkimaan ensimmäisen puolen vuoden aikana. Asiakas oli niin merkittävä, että sen jälkeen tuotteiden hinnat päätettiin yli kymmenkertaistaa. Kun yrityksen Tukholman toimisto avattiin kaksi vuotta sitten, sinne tarvittiin henkilö, joka antaa toimiston vetämiselle kaikkensa. Kalle Valkama oli ilmiselvä valinta. ” K y l l ä h ä n m ä voisin sanoa, että teen joskus jopa sata tuntia viikossa, enkä valehtelisi. Se ei kuitenkaan ole niin oleellista, kun tekee jotain mistä nauttii. Mun mielestä kenenkään ei pitäisi tehdä kymmentä tuntiakaan työtä, missä ei näe sisältöä itselleen.” Kun Kalle Valkaman pitäisi vastata siihen, kuinka paljon hän tekee töitä, hän pyörii ravintolan ruskeassa nahkatuolissa kuin hänellä olisi epämukava olo. ”Kysymys sulle: Teenkö mä nyt työtä, kun puhun työstäni tässä haastattelussa? Entä teenkö mä töitä, jos puhun työkaverin kanssa työasiaa salilla? Teenkö mä silloin töitä?” Kesken Valkaman ajatuksen pöydällä olevan puhelimen näyttö alkaa vilkkua. Valkama vastaa ja sanoo palaavansa puoli kymmenen maissa asiaan. Hän on oppinut, että monista asioista täytyy luopua työn takia. Puhelun jälkeen hän jatkaa: ”Mun ilot, surut, onnistumiset ja se, mistä tykkään puhua perheelle ja ystäville, liittyy aika paljon töihin. Jos en tekisi niin paljon töitä, olisin vähemmän onnellinen.” Käytännössä työlle omistautuminen tarkoittaa sitä, että opinnot jäivät kesken kandin jälkeen. Ja sitä, että Valkamalla ei ehkä olisi aikaa ihmissuhteelle. Vanhempiaan hän sanoo tapaavansa pari kertaa vuodessa. ”Jos he tulevat tänne Tukholmaan risteilylle, otan kyllä kopin ja järjestän niin, että voidaan käydä lounaalla.” Kalle Valkama hörppää American Dream -nimistä oluttaan ja kertoo, miten coutchaa työntekijöitään: ”Mä olen usein kysynyt mun työntekijöiltä, mikä on tärkein asia sun elämässä. Onko se harrastus, poikaystävä, iskeminen. Sitten kysyn, pystytkö löytämään saman ambition työstä.” Valkaman oma vastaus hänen omaan kysymykseen tietenkin tiedetään. Alle puolen tunnin päässä on seuraava työpuhelu ja seuraavana aamuna lento Osloon. Eikä se ole raskasta, vaan sukupolvikokemus. Y S iv u 3 3 N o 3 / 20 1 4 S i t ä l u u l i s i , että nykyopiskelijan toivelista valmistumisen jälkeiselle ajalle kuulostaisi jotakuinkin tältä: työhuone kantakaupungissa sijaitsevan talon kivijalassa, vapaat työajat, mahdollisuus lomailla välillä vähän pitempään. Töitä kellon ympäri tekevä nuori mies sen sijaan tuntuu hahmolta 1980-luvulta. Mutta ei ahkeruus jäänyt 1980-luvulle – päinvastoin. Kun Kalle Valkama aloitti Dream Brokerilla, oli vuosi 2008. Silloin käynnistynyt tapahtumaketju osataan jo ulkoa: pankit kaatuivat, syntyi finanssikriisi, sitten talouskriisi ja vuodet, jolloin nuorisotyöttömyydestä tuli kaikkien maiden vitsaus. Ne vuodet ovat kertoneet Valkamalle ja muille, jotka aloittivat silloin työuransa, mistä työelämässä todella on kysymys: ei menestymisestä, vaan pärjäämisestä. Työterveyslaitoksen tutkija Anu Järvensivu uskoo, että nykyiset parikymppiset ovat kaikkea muuta kuin downshiftaajia. Hän kutsuu heitä ”omaan pärjäämiseensä luottavaksi sukupolveksi”. ”Myytti Y-sukupolven downsiftaamisesta on todellakin myytti. Ei heillä ole sellaiseen varaa. Vain pieni osa nuorista on niin hyväosaisia, että he kykenevät jättämään työn tekemisen vähemmälle. Enemmänkin on niin, että oma paikka työelämässä on vaikea löytää.” Järvensivu on ollut mukana kirjoittamassa helmikuussa ilmestynyttä kirjaa, joka kertoo eri sukupolvien erilaisista pärjäämisstrategioista. Kalle Valkaman sukupolven strategian voi tiivistää yhteen sanaan: puurtamiseen. He tekevät työnsä sivuilleen vilkuilematta ja pyrkivät suoriutumaan kaikesta eteen tulevasta venyttämällä lähinnä itseään. Se, tuleeko mukaan työelämään nousu- vai lamakaudella, saa ajattelemaan työstä eri tavoin. Taantumaa ennen työuransa aloittanut sukupolvi ehti juuri kokea nousukauden, ja siksi oman paikan löytäminen kiristyneessä työelämässä tuntuu heistä vaikealta – he eivät ole tottuneet sellaiseen. Kohdatessaan vaikeuksia he passivoituvat ja vetäytyvät. Järvensivun mukaan tämän sukupolven pärjäämiskeinoja ovat herkuttelu, itkeminen ja terapia. Mutta he, jotka eivät tiedä muusta kuin taantumasta, kiristävät muutostilanteissa tahtia, jättävät kahvitauot väliin ja täydentävät työpäivää työajan ulkopuolella.
viiMEiSET SANAT y l ioP P il ASl E HT i Uutuuselokuva Noah on nerokas mainos kristinuskolle siksi, että siitä ei yritetty tehdä sellaista. Äreä ukko Nooa V a l k o k a n k a a l l a on käynnissä Raamatun renessanssi. Kristittyjen pyhästä kirjasta ammentavilla elokuvilla on mennyt näin hyvin viimeksi viime vuosisadan puolivälissä, jolloin tehtiin Kymmenen käskyä, Ben Hur ja The Robe, kaikki kassamagneetteja. Se, että elokuvantekijät ovat jälleen innostuneet Raamatusta, ei ole mikään ihme. Teos on käsikirjoittajan aarreaitta – täynnä seksiä, väkivaltaa ja suurta draamaa. Kaiken lisäksi genren ulottuvilla on valtava kohderyhmä. Yhdysvalloissa kun on 100 miljoonaa Raamatun arvovaltaa ja erehtymättömyyttä korostavaa evankelikaalikristittyä, noin kolmannes väestöstä. Siksi ei yllätä, että The Bible -minisarja oli USA:n viime vuoden katsotuin kaapelisarja. Leffateattereihinkin on nyt vyörymässä liuta pyhän kirjan tarinoihin pohjautuvia teoksia: Loppuvuodesta Ridley Scott tuo teattereihin Mooses-elokuva Exoduksen. Samasta hahmosta on suunnitteilla toinenkin elokuva, Gods and Kings, jonka ohjaajaksi kaavaillaan Ang Leetä. Ensi pääsiäiseksi valmistuu Passion of the Christin esiosa Mary. Näiden lisäksi tänä vuonna on saanut ensiiltansa jo kaksi Raamattu-elokuvaa: helmikuussa Jeesuksen tarinan kertova Son of God ja nyt huhtikuussa Noah. Niistä ensimmäistä Yhdysvaltain evakelikaalikristityt ovat kilvan ylistäneet. ”Son of God on fantastinen! Tilaisuus nähdä tämä hämmästyttävä kuvaus vapahtajamme V a n h a s s a t e s t a m e n t i s s a Nooan tarina on apokalyptinen kertomus, jossa lähes kaikki kuolevat. Alkuasetelma on seesteinen. On vettä, taivaankansi ja vihreitä kasveja. Ihmiset ihastuvat, lisääntyvät ja täyttävät maan. Mutta pian Jumala huomaa, että ihmiset ovat pahoja ja luomakunta täynnä väkivaltaa. Silloin Jumala kehottaa Nooaa, ainoaa oikeamielistä ihmistä, rakentamaan arkin ja kokoamaan sinne perhekuntansa ja parin kutakin eläinlajia. fa n i p o s t i a H i l l A r y C l i N T oN i l l E Palstalla kirjoittaja paljastaa ihailunsa kohteen. elämästä on tulossa pian teattereihin lähelle sinua… Älä jätä tilaisuutta käyttämättä! Hyödynnä myös mahdollisuus esitellä Jeesus sille ystävälle, naapurille tai sukulaiselle, joka ei ehkä koskaan ottaisi vastaan kutsua kirkkoon.” Näin kehuu atlantalaispastori Andy Stanley, jonka johtaman kirkon toimintaan osallistuu joka viikko yli 20 000 ihmistä. Siunauksensa on antanut myös maan suurimman evankelikaaliseurakunnan, Lakewood Churchin, pastori Joel Osteen, kuten myös televisioevankelista Pat Robertson, jonka aamuohjelmaa katsoo miljoona ihmistä päivittäin. Heidän mielipiteellään on suuri merkitys elokuvan tuottaneelle Foxille, joka toivoo lausuntojen höllentävän kristittyjen kukkaronnyörit. Aina tuotantoyhtiö ei kuitenkaan pääse nauttimaan saarnamiesten vetoavusta. Darren Aronofskyn Paramountille tekemä Noah ei ole kerännyt pastoreilta vain ylistystä. N o 3 / 20 1 4 Olin kymmenen, kun maailma kiinnostui sinusta. Miehestäsi tuli maailman tärkein mies ja sinut nostettiin esiin. Söin juusto-kurkkuvoileipää, join kylmää kaakaota ja luin sinusta lehdestä. Pidin lukemastani, olinhan ilmoittanut välitunnilla kaikille olevani feministi. Sinäkin olit sellainen. Ja käytit housupukua. Faniuteni sinetöi se, että meillä on sama syntymäpäivä. 16 vuotta myöhemmin jouduin testiin. Yliopiston ruokalassa muut kertoivat rakastavansa Barack Obamaa. Katseet kääntyivät minuun, miksi olin hiljaa, miksi en kertonut Sivu 34 Sitten sataa, sataa ja sataa, ja elämä arkin ulkopuolella kuolee. Kun sade lakkaa ja maa on lopulta kuiva, eläimet ja Nooa perheineen poistuva laivasta. Nooa istuttaa viinitarhan, vetää kännit, sammuu alasti telttaansa ja kiroaa poikansa. Unohdinko mainita, että Nooan arkki on lastenraamattujen vakiokertomus? Se johtuu kai siitä, että tarinassa on paljon eläimiä. Indieohjaaja Darren Aronofsky, jonka käsialaa on muun muassa Oscarillakin palkittu Black Swan, on kertonut suunnitelleensa elokuvaa Nooasta uransa alkuvaiheista lähtien. Unelma toteutui, kun Paramount Pictures tarjosi ohjaajalle jättibudjetin – varovaistenkin arvioiden mukaan yli 130 miljoonaa euroa. Sellainen tarvitaan, jos halutaan kuvata vedenpaisumus. Ongelmat alkoivat, kun Aronofsky esitteli studiolle raakaversion elokuvasta. Paramount huolestui kristittyjen reaktioista, joten se rekrytoi koeyleisön. Studio ei pelännyt turhaan: kristittyjen testikatsojien mielestä elokuva otti liikaa vapauksia Raamatun kertomuksesta. Erityisesti ärsyttivät kohtaukset, joissa Nooa oli synkkä ja kännissä. Nooa tosin on synkkä ja kännissä myös alkuperäistekstissä, siis Raamatussa, mutta useimmille jenkkikristityille tutumpi näyttäisi olevan tarinan iloinen ja värikäs pyhäkouluversio, jonka pääosassa ovat söpöt eläimet. Pyhäkoulumuistojen kanssa riitelevät kuvat, joissa Nooan roolin näyttelevä pahantuulinen Russel rakastavani? Silloin minun oli puhuttava, oli kerrottava, että olin valinnut sinut jo lapsena. Muistan vieläkin pilkkaavat sanat. Sinua sanottiin ruokalassa opportunistiksi, mutta minä surin, kun sinua ei valittu demokraattien presidenttiehdokkaaksi. Olisit ollut minun presidenttini. Kun olit toissa vuonna Suomessa, kävelin Helsingin ruuhkassa ja nautin ajatuksesta, että hengitämme samaa ilmaa. teksti johanna mitjonen
YLio P P iLaS Le h t i V a i k k a o h j a a j a n näkemys voitti, studio ei uskaltanut julkaista elokuvaa antamatta pientä myönnytystä evankelikaaliauktoriteeteille. Evankelikaalisen National Religious Broadcastersin painostuksesta markkinointimateriaaleihin lisättiin ”selittävä viesti”. Siinä kerrotaan, että elokuva perustuu Raamatun kertomukseen, mutta taiteellisia vapauksia on otettu. Sekään ei lepyttänyt kaikkia pastoreita. Esimerkiksi evankelista Rick Warren, kalifornialaisen Saddleback Church -seurakunnan perustaja ja johtaja, yksi Yhdysvaltojen vaikutusvaltaisimmista kirkonmiehistä, on ilmoittanut Twitterissä, että ei aio mennä katsomaan Noahia. Warren on loukkaantunut elokuvasta sitä näkemättäkin. Se tuntuu käsittämättömältä. Aronofsky kun on oivaltanut, mistä Nooan tarinassa ja kristinuskossa on pohjimmiltaan kysymys: synnistä ja armosta. Pahuutta on vedenpaisumuksen jälkeenkin jäljellä ihan yhtä paljon kuin ennen, mutta silti Jumala päättää, ettei enää yritä tuhota luomistyötään. Aronofskyn versio Nooan arkista korostaa ihmisen pahuutta, jonka seurauksena planeetta tuhoutuu vesimassojen alle. Ohjaajan omin sanoin: elokuvan Nooa on maailman ensimmäinen ympäristönsuojelija. Liittäessään tuhansia vuosia vanhan myytin ihmiskunnan ehkä polttavimpaan ongelmaan, ilmastonmuutokseen, Aronofsky osoittaa, että myytillä on edelleen selitysvoimaa. Että Raamatulla on edelleen jokin merkitys. Son of Godia hehkuttaneen pastori Andy Stanleyn toive, että elokuva olisi hyvä tapa esitellä Jeesus naapurille ja siten evankelioida loputkin yhdysvaltalaiset, on todellisuudesta vieraantunut. Son of Godin kristillinen pop ja kiiltokuvamainen portugalilaisnäyttelijä Diago Morgales, joka tunnetaan nykyään Twitterissä paremmin nimellä #hotjesus, vetoaa heihin, joille sanoma on tuttu. Elokuva on sentimentaalinen saarna jo kääntyneille. Sen sijaan on helppo kuvitella, että Noahin nähtyään joku haluaa kaivaa esiin Vanhan testamentin. Noah on kiinni tässä päivässä. Sillä on merkitystä myös kirkon seinien ulkopuolella. Evankelikaaleille, tai ainakin laajemmin kristinuskolle, on käymässä Noahin kanssa vähän niin kuin kokoomukselle Presidentintekijöiden kanssa. Todella hyvin. Sekä kokoomus että evankelikaalit hyötyvät lopulta siitä, että he eivät ymmärrä sisäpiirin ulkopuolelta tulevan mutta kohdettaan kunnioittavan taiteilijan arvoa. He keskittyvät valittamaan yksityiskohdista mahdollisimman lapsellisella tavalla ja takaavat näin sekä mediahuomion että katsojien kiinnostuksen. Lopulta kukaan ei elokuvateatterissa istuessaan muista, että Tuukka Temonen on kokoomuslainen ja Aronofskykin juutalainen. Elokuvaan ei suhtauduta propagandana vaan kriittisenä puheenvuorona, siitä huolimatta, että lopputulos on lähempänä ensimmäistä. Jos olisin jenkkipastori, olisin Aronofskylle todella kiitollinen – salaa. kulttuur iessee viimeiSet Sanat Crowe suunnittelee tuhoavansa koko ihmiskunnan. Kuten Noah-elokuvan raamatullinen neuvonantaja John Snowden sanoo elokuvan mainosvideossa: ”Nooan tarina Raamatussa on paljon synkempi kuin se tarina, jota kerromme lapsillemme.” Vaikka alkuperäisteksti oli Aronofskyn puolella, joulukuussa koeyleisö sai eteensä studion tekemän version, joka alkoi uskonnollisten kuvien montaasilla ja päättyi gospelrockiin. Mutta se versio, kuten kaikki muutkin studion leikkaamat, sai katsojilta lopulta huonomman arvion kuin ohjaajan. Niinpä levitykseen valikoitui Aronofskyn leikkaus. Se on pieni ihme, josta pastoreiden pitäisi olla riemuissaan. Noah Suomen-ensi-illassa perjantaina 4. huhtikuuta. teksti TUija PYhäranTa Tuija Pyhäranta on uskontotieteilijä, joka fanittaa myyttejä ja Darren Aronofskya. kuvitus anTTi grUndsTén J o k a m i e h e n f a n ta S i a a m i n ie s s e e 45 sanaa kulttuurista. Game of Thrones lienee The Wire -sarjan lisäksi ainoita, joista kaikki yli kaksi jaksoa katsoneet pitävät. Ei ihme, sillä sarja sisältää seksiä, väkivaltaa, mielenkiintoisia hahmoja sekä lohikäärmeitä. Niin, lohikäärmeitä. GoT:n merkittävin saavutus on, että suurella todennäköisyydellä se on ainut fantasiatuote (pornon lisäksi), jota sinä kulutat. teksti mirja hämäläinen kuva hBO n o 3 / 20 1 4 Game of Thronesin 4. kausi saa ensi-iltansa Yhdysvalloissa 6. huhtikuuta. S iv u 3 5
viiMEiSET SANAT Y l iop p il ASl E hT i maailman paras Palstalla etsimme parasta asiaa. Mikä oN MAAilMAN pArAS päihdE? Melkein puolet suomalaisista nuorista miehistä on mättänyt pönttö sumussa toista pakettia Ben & Jerry’siä luontodokkareista fasinoituneina, ajastetut spektrivalot vaatekaapissa humisten. Siitä huolimatta niin sanottu kannabiskeskustelu on yhtä vaikeaa kuin alkoholin juominen. Joko sekakäyttäydytään kultajuhlajurrissa tai ollaan hiljaa. TV2:n maaliskuisessa päiviräsäsillassa pinkeillä amfisohvilla jokainen vieras selitti vuorotellen kannattavansa tai vastustavansa kannabiksen laillistamista sen perusteella, tuntuuko se enemmän murtomaahiihdolta vai pelottavalta. Sitten selitettiin ruudun takaisille hiljaisille vanhemmille vartti, että satunnainen pilvenpoltto ei ole sama asia kuin narkomania. Sama juttu alkoholin kanssa. Myyntiä on rajoitettava, mainonta kiellettävä ja terassit hävitettävä, muuten nekin 13 prosenttia suomalaisista, jotka ovat raittiita, alkavat lähetellä kikkelikuvia perheenäideille. Vastapuoli uhkailee tosissaan hakevansa hääviinat Virosta, ellei valtiovalta lopeta itsemääräämisvapauden riistoa. Kannabis-iltaa kiiteltiin rohkeudesta tarttua vaikeaan aiheeseen, vaikka ei aihe vaikea ole, se on kielletty. Sen verran kielletty, ettei kukaan viitsi sanoa siitä mitään. A-klinikkasäätiön Päihdelinkki-sivun toimitus: N o 3 / 20 1 4 ”Paras päihde riippuu tietenkin siitä, mitä vaikutuksia käyttäjä hakee. Mikäli hakee innostusta, suosittelemme Ajankohtaisen kakkosen kannabisillassa esiintyneen opettajanaisen harrastamaa murtomaahiihtoa tai muuta itselle mielekästä urheilulajia. Mikäli hakee mielenrauhaa, kannattaa kokeilla tajunnan tiloihin vaikuttavia meditaatio- ja mindfulness-päihteitä. Päihtymisessä tärkeää osaa näyttelee myös oma usko aineen päihdyttävyyteen. Uusia kokemuksia metsästävälle päihteilijälle suosittelemme netistä ladattavia digitaalisia, erilaisista huminoista ja valaiden paritteluäänistä koostuvia I-doser-huumeita. Jos näihin kaksitaajuusääniin uskoo, voi kokea hyviä nousuja ja mukavaa rentoutusta. Jos huomaat ’päihteen’ vievän liikaa aikaa, rahaa, vaikuttavan mielialaasi tai ihmissuhteisiisi negatiivisesti tai muulla tavoin kaventavan elämääsi, sen käyttö tulee lopettaa välittömästi.” Jaakko Hämeen-Anttila, professori, kirjoittanut huumeiden kulttuurihistoriasta: ”Mielikuvitus on maailman paras päihde. Todellisuus saattaa olla vähän yksiulotteista välillä, on kiva paeta kuvitelmiin. Ne voivat olla Sivu 36 omia tai toisten, esimerkiksi kirjan tai elokuvan muodossa. Toisena tulee viini, se on hyvä kilpailija, mutta kyllä tämä vie voiton. Kannabiksesta ajattelen, että se pitäisi ainakin dekriminalisoida [käyttö ja hallussapito pitäisi poistaa rikoslaista], sen pystyy humanistikin sanomaan. Laillistaminen ei ole minkään yhden ammattiryhmän mielipiteestä kiinni, siitä eivät voi päättää sosiaalityöntekijät, poliisit tai ketkään muutkaan, siitä pitäisi keskustella yhdessä. Nyt olisi viimeistään korkea aika miettiä, että pitäisikö se laillistaa.” Nainen, 27, päihteiden viihdekäyttäjä: ”Jos pitäisi valita yksi päihde, jota käyttäisin loppuelämäni, se olisi alkoholi, sillä se sopii useampiin tilanteisiin kuin huumeet. Mutta jos puhutaan jonkin vetämisestä päihtymistarkoituksessa, en jaksa dokata, vedän paljon mieluummin piriä. Siitä ei mene sekaisin, jaksaa vain juhlia hamaan tappiin asti. Se toimii hyvin alkoholin kanssa, viina leikkaa kireyttä. Yhteiskäytöstä tulee pirteä, vähän höpsö olo. Mulle on henkilökohtaisesti ihan sama, laillistetaanko kannabis, ei se kuitenkaan ihan heti tule tapahtumaan. Ensin voitaisiin lieventää al- koholipolitiikkaa ja käyttää poliisin resursseja johonkin muuhun kuin kotikasvattajien vainoamiseen. Alkon monopoli vittuun, aikarajoitukset vittuun, yökerhoille vapaat aukioloajat.” Juha Vuorinen, kirjailija, entinen alkoholin suurkuluttaja, nykyinen absolutisti: ”Silloin kun vielä itse käytin kaupasta hankittavia päihteitä ja kaveripiirini näki niiden täydellisen sopimattomuuden minulle, joku ehdotti viinan vaihtamista kannabikseen. Herkästi addiktoituvalle se ei ole ehkä kaikkein viisain elämänohje, sillä riski ampua siinäkin yli on suuri. Väkivaltaisessa Suomessa pullon vaihtaminen pilveen ei välttämättä olisi aivan tyhmä päätös, sillä enemmän olen nähnyt jurrikoiden haastavan riitaa kuin pilviveikkojen. Paras päihde on silti elämä. En tullut koskaan ajatelleeksi, miten suuri piiloviisaus oli kätkettynä sanontaan ’hanki itsellesi elämä’. Elämä päihteenä on siitä pirullinen, että se saattaa pakottaa luopumaan monista muista päihteistä, jotta sen vaikutus ei tyssäisi alkuunsa.” teksti aurora rämö kuvitus ulla donner
YLio P P iLaS Le H t i Nostetaan lasi menehtyneen ystävän muistolle. Pitkään sinnittelit kuluneena ja käytettynä, et vielä kuolleena mutta et enää elävänäkään. Lopulta vapaus koitti, oli aika päästää irti. Hyvästi liberalismi, oli ilo tuntea sinut. Nykyään sana liberalismi voi tarkoittaa mitä tahansa. Siksi se ei tarkoita enää mitään (kuten myös viime Ylioppilaslehden Elina Lepomäestä kertoneessa jutussa ilmeni). Liberalismi tarkoittaa toisille huumeita, homoja ja myöhään valvomista, toisille se antaa perusteen ajaa matalaa verotusta tai yhtä hyvin hyvinvointivaltion purkamista. Amerikkalaisessa poliittisessa keskustelussa sana liberal tarkoittaa suunnilleen vasemmistolaista. Meillä Suomessa klassinen liberalismi taas on usein käytännössä konservatismia: Matti Apunen, käsitteen nimeen vannova elinkeinoelämän propagandisti, toivoi toissa vuonna Imagen haastattelussa kodin, uskonnon ja isänmaan arvonpalautusta. Hyvinvointivaltioon liberalismilla on onneksi selkeä kanta: vahvasti sekä puolesta että vastaan! Suomalainen hyvinvointivaltio on rakennettu liberaalin sosiaalidemokratian periaatteella siten, että ihmiset olisivat mahdollisimman riippumattomia vanhemmistaan, lapsistaan tai su- vuistaan – vapaita. Siksi meillä on päiväkodit, vanhainkodit ja aimo nippu erilaisia sosiaalitukia. Osa liberalisteista sen sijaan haluaa purkaa näitä rakenteita yksilönvapauden ja -vastuun nimissä. Vielä sekavammaksi homma menee, jos yrittää erotella puolueita liberalismia mittatikkuna käyttäen. Ainoastaan Kristillisdemokraatit on urheasti konservatiivinen puolue. Liberaaleiksi julistautuvat ainakin RKP ja vihreät ja kokoomuksessa on paljon talousliberaaleja. Myös SDP:n periaateohjelma rakentuu Ranskan vallankumouksen vapaudelle, veljeydelle ja tasa-arvolle – aivan kuten klassinen liberalismikin. Vasemmistoliiton periaateohjelman mukaan vapaus on yksi puolueen kolmesta ydinarvosta. Keskusta taas kuuluu europarlamentissa liberaaliryhmä ALDE:hen ja jopa perussuomalaisten nuorisojärjestö ilmoittautuu ”kansallisliberaaliksi”. Samaan aikaan libertaarit ja ”klassiset liberaalit” ovat kuitenkin sitä mieltä, ettei eduskunnasta löydy yhtään liberaalia kansanedustajaa. Liberalismi ja vapaus ovat kaikkia poliittisia puolueita ja kantoja määrittäviä superarvoja. Liberalismi on tehnyt tehtävänsä, sen on aika kuolla. Kasvakoon sen mullasta hedelmällisempiä käsitteitä. ko l u m n i E R A N T I viimeiSet Sanat L i b e r a L i S m i n m u i S t o a k u n n i o i t ta e n Nykyään sana liberalismi voi tarkoittaa mitä tahansa. Siksi se ei tarkoita enää mitään. teksti VEIkko ERANTI Kolumnisti on liberaali sosiologi. kuvitus ANTTI GRUNDSTéN sanottua Palstalla julkaistaan mielipiteitä. ”Assosiaatioiden hallitussa kaaoksessa on vastustamatonta vetovoimaa, vaikka dramaturgia voisi olla kirkkaampaa.” S iv u 3 7 n o 3 / 20 1 4 Helsingin Sanomien kulttuuritoimitus (31.3.2014) teki sen taas: sen julkaisemien teatterikritiikkien sanakaaoksessa on vetovoimaa, mutta viesti voisi olla kirkkaampi.
viimeiSeT SaNaT y l ioP P il aSl e HT i TuomaS, oleT TylSä Sosiaalinen media on arvaamaton. Perinteinen media tavoittaa massat kohtuullisen ennustettavalla tavalla, mutta sosiaalista mediaa on vaikea ennakoida. Yleisö joko jakaa viestisi eteenpäin tai sitten ei. Suuri yleisö sinänsä ei luo somehittiä, vaan somehitti luo oman yleisönsä edetessään viruksen lailla Twitter-virrasta toiseen ja Facebook-seinältä seuraavalle. Vaikka logiikat ovat erilaiset, sosiaalinen ja perinteinen media eivät toimi toisistaan irrallaan. Sen todistaa esimerkiksi ilmiö nimeltä Tuomas Enbuske. Enbusken Twitter-tiliä on hehkutettu kaikissa suurissa suomalaisissa medioissa. Miehellä on televisio-ohjelma, aamushow radiossa ja kolumnipaikka parissa eri lehdessä. Juuri perinteiset mediat ovat luoneet Enbusken Twitter-tilistä instituution. Sen avulla libertaristisia ajatuksia twiittaileva viihdetoimittaja on hankkinut 64 500 seuraajaa, joihin verrattuna esimerkiksi oma tulokseni, 1 315 seuraajaa, on vaatimaton. Mutta Tuomas Enbuske onkin someguru. Sellainen guru, että googlaamalla ”tuomas enbuske” Google ehdottaa hakusanoiksi ”tuomas enbuske twitter”. Siksi onkin hämmentävää, että guru ei oikein onnistu siinä, mikä on sosiaalisen median ydin: sanan levittäminen. Sen paljastaa niin sanottu tehoindeksi – itse keksimäni mittari – joka kertoo, miten suuri osuus twiitin yleisöstä jakaa sen edelleen. Mitä korkeampi indeksiluku, sitä tehokkaammin ihmisen viesti leviää Twitterissä. Luku lasketaan suhteuttamalla retwiittauk- kolumni SOMELIER set seuraajien määrään, Enbusken tapauksessa näin: jaetaan 424 – Enbusken viiden suosituimman twiitin saamien jakojen määrä – hänen seuraajamäärällään, 64 500:lla. Osamääräksi saadaan 0,006. Se on Suomen virallisen somegurun tehoindeksi. Entä sitten @ottomatias? Viisi suosituinta twiittiäni ovat keränneet yhteensä 26 uudelleenjakoa, mikä tarkoittaa, että indeksini on 0,02. Se ei yllä lähellekään vaikkapa Ellen DeGeneresin lukua 0,13, mutta kyllä se valtakunnan virallisen somevelhon hakkaa. Itse asiassa lukuni on kolme kertaa parempi kuin Enbusken, joka on Twitterissä yhtä kiinnostava kuin Oulun kaupunki. Melkein yhtä kiinnostava: Oulun lukema on 0,007. Silmäparien määrä – levikki tai katsojaluku – on perinteisen median mittari. Sosiaalisessa mediassa ja netissä kannattaa katsoa tuloksia pidemmälle: miten tykkäykset realisoituvat euroiksi, miten linkkejä klikataan, miten viesti leviää. Parhaiten se leviää hyvällä sisällöllä. Lukujen valossa näyttäisi siltä, ettei viihdetoimittajan popularisoima itävaltalainen taloustiede ole sellaista. Erästä vanhan median ohjelmaformaatin nimeä mukaillen: epäkiinnostavaa, Tuomas Enbuske. Siksi onkin hämmentävää, että guru ei oikein onnistu siinä, mikä on sosiaalisen median ydin. teksti OTTOMATIAS PEURA Ottomatias Peura on tuottaja, yrittäjä ja auttaja. Twitterissä @ottomatias on vuorotellen nöyrä ja röyhkeä. h u h t i k u u n vo i m a l a u s e Etsimme elämänohjeita graduista. ”Yksi syy Krimin venäjänmielisten ryhmien hajaannukselle lienevät riidat ja liikkeiden johtajien kyvyttömyys tulla keskenään toimeen.” Suuren voiton perilliset. Muistin politiikka ja patriotismi N o 3 / 20 1 4 poliittisten nuorisojärjestöjen toiminnassa Krimillä. Rimpiläinen, Emma, 2014, sosiaali- ja kulttuuriantropologian pro gradu -työ. Sivu 38
YLiO P P iLAS LE H T i Syksyllä 1998 olympiastadion täyttyi yleisöstä, kun HJK pelasi ensimmäisenä suomalaisseurana Mestarien liigan alkulohkossa. Joukkue teki historiaa, vaikka voitti lopulta vain yhden ottelun. Yksi katsojista oli Tuomas Borg. Joukkueen suoritus teki 11-vuotiaaseen lähtemättömän vaikutuksen. Sen jälkeen Borg, 26, on seissyt HJK:n rinnalla niin myötä- kuin vastoinkäymisissä. Klubi on hänen ajatuksissaan päivittäin, sillä hän on jo kolmatta vuotta seuran kannattajayhdistyksen Forza HJK:n puheenjohtaja. Kotimaisen jalkapalloliigan kannattajamäärät ovat eurooppalaisittain vaatimattomia. Borg tietää, että se, mikä päti 16 vuotta sitten, pätee myös nyt: ”Euromenestys on edelleen se, mikä toisi lisää ihmisiä katsomoon ja innostaisi ihmiset kotimaisen jalkapallon pariin. Pari vuotta sitten, kun voitettiin karsintapelissä saksalainen Schalke, oli koko katsomo täynnä.” Tosifanit kulkevat koko kesän joukkueen mukana ympäri Suomea. Kilometrejä kertyy, sillä kaukaisimmat vierasottelut pelataan Rovaniemellä. Borg kiittelee seuraa siitä, että omistautuneimmille kannattajille on lahjoitettu kausikortit. Paikallisottelut ovat futisfaneille kauden kohokohta: tunnelma tiivistyy, kun kentällä on paikallisvastustaja. HJK:lla sellaista ei ole. Se on kaupungin ainoa joukkue Veikkausliigassa. Borgin ei kuitenkaan tarvitse miettiä kauan sitä, mistä kutkuttavin vastustaja löytyy. ”Kyllä kevään kohokohta on huhtikuun vieraspeli Lahtea vastaan. Onhan se melkein paikallisottelu.” viiMEiSET SANAT s iv u h e n k i lö Jalkapallon Veikkausliiga alkaa sunnuntaina 6.huhtikuuta. HJK kohtaa avausottelussaan pietarsaarelaisen FF Jaron. teksti juuso janhunen N o 3 / 20 1 4 kuva helen korpak S iv u 3 9
VAPPU VALBORG MAY DAY 2014 Lakki päähän, Manta! vappuaatto, 30.4. klo 17 On taas HYYn vuoro valmistaa Havis Amandan patsas vapun juhlintaan. Manta pestään vappuaattona klo 17 alkaen ja lakki lasketaan patsaan päähän kello 18. Ullikselle piknikille! vappupäivä, 1.5. klo 9 Vappupäivä aloitetaan perinteisin juhlamenoin Ullanlinnanmäellä klo 9. Luvassa on pääkaupunkiseudun ylioppilaskuntien puheita ja Ylioppilaskunnan laulajien laulua.