• k oho t t u m a ss a her ä ä m ä ss ä No I 4 S S N / 0 3 2 0 1 4 5 - 9 2 4 k au pass a
• Seuraa @ilosaarirock 11.-13.7.2014 \\ Laulurinne \\ Joensuu \\ ilosaarirock.? \\ fb.com/ilosaarirock ALICE IN C H A INS ( U S ) P O RT I SH E A D (U K ) E LLIE G OULD ING ( U K ) HAIM ( U S ) A SA P FERG (US) MUSTAS CH (SW E) TRENT EMØL LER (DEN) OPETH ( S W E ) STUDIO KI LLE RS (UK) Haloo Helsinki! \\ Stam1na \\ Sanni \\ J. Karjalainen \\ Asa & Band Lapko \\ Olavi Uusivirta \\ Herra Ylppö & Ihmiset \\ Viikate \\ Risto KC/MD Ma?a \\ Aksim & Musta Barbaari \\ Dalindéo \\ Lost Society Pää Kii \\ Tuomo \\ Turmion Kätilöt \\ Wasted \\ Wolfheart Santa Cruz \\ Jenni Vartiainen \\ Happoradio + L U K U I S IA M U I TA ! INSOMNIUM R I V E R S I D E (POL ) LIPP UVAIHTOEHD OT: L A- S U 9 5 € L A 6 0 € \\ SU 75 € PE SULO-KLUBI 29 € PE 11.7. EN NAKKO LIP UT : I LO SAA R I RO CK.FI JA TIKETTI Eppu Normaali (12 0 M I N . KON S E RT T I ) Eläkeläiset: Humpfonia! \\ Pariisin Kevät \\ Anssi Kela KLUBI Jo kevättä kukkuu käki, tuumii Helsingin Yliopiston akateeminen väki. Kevättä ihanaa YO-lehden lukijoille toivottaa Lisa, joka meppikisan loppusuoralla porhaltaa Mainoksen maksaja: Ylioppilaslehti
• YLio p p iLAS LE h T i Kokoomus on puolue, joka rakentaa tulevaisuutta, mainosti Jyrki Katainen toukokuussa ja moitti samaan hengenvetoon kilpakumppaneitaan: ”Ihannoidaan 1980-lukua, menneitä vuosikymmeniä ja koetaan, että tämä Suomen välitila on ratkaistavissa sillä, että valtiovalta rakentaa Suomen uudestaan”, Katainen sanoi. Kokoomusjohtajan tulevaisuuspuheet ymmärtää, sillä uudistusmielisyys on muotia. Pitää katsoa rohkeasti eteenpäin, visioida, purkaa pölyttyneitä rakenteita, haastaa totuttuja ajattelutapoja. Tähän eivät vasemmistopuolueet ole pystyneet, kuulee usein syytettävän – viimeksi huhtikuussa, kun ekonomisti Juhana Vartiainen haukkui demareita menneisyyteen jämähtämisestä. Ei mitään uutta sitten Forssan ohjelman! Kenties vasemmiston pitäisi kääntää nämä syytökset voitokseen. Sanoa rohkeasti, että kyllä näin on, me ihannoimme 1980-lukua. Puolustamme hyvinvointivaltiota ja Forssan ohjelmaa p ä ä k i r j o i t u s VA P P U K A A R E N O J A huonoilta uudistuksilta. Jos se on menneisyyteen katsomista, niin totta mooses sinne kannattaa katsoa. Menneisyys pitäisi vain brändätä paremmin (yksi brändiasiantuntijaksi itseään tituleeraava pressan miniä runoilee muuten tämän lehden sivulla 7). Ehkä apua siihen voisi kysyä tämän numeron kansihenkilöltä, konsultti Ville Tolvaselta (sivuilla 24–29). Hän kun kertoo olevansa ”innostava suunnittelija, joka haaveilee paremmista brändeistä”. Tolvanen on myös ”muutoksen arkkitehti”, jonka mielestä Suomen on uudistuttava. Hänestä lasten pitäisi alkaa erikoistua jo peruskoulussa. Hyvinvointivaltio tulisi kriisiyttää, koska palvelut passivoivat – uudistusmieltä ja rohkeita visioita siis riittää. Mutta kun Tolvasen ajatuksia lukee, tulee mieleen, että ehkä pelkkä eteenpäin katsominen ei riitä. Kenties paremman tulevaisuuden rakentamiseen tarvitaan myös ripaus tervettä nostalgiaa. ALKuTEKSTiT KLASSiKKo Ei vAnhEnE s i s ä l l ys l u e t t e l o ALKuTEKSTiT: KESKiTY: v i i m E i S E T S A n AT : Sivu 3: Päätoimittaja kehottaa katsomaan taaksepäin. Sivu 5: Uusi päätoimittaja Antti Pikkanen taas katsoo toisiin pöytiin. Sivu 7: Lisa Sounio-Ahtisaaren runot meinasivat jäädä kokonaan ilman katseita. Sivu 11: Vegaanituutorin rohkaiseva katse auttaa kohti eläinproteiinitonta elämää. Sivu 14: Elämämme päättyy kuolemaan, mutta sitä ennen kokeilemme 80-vuotiaana heroiinia. Sivu 16: Jos olisimme eläimiä ja asuisimme Ylistarolla, kuolisimme onnellisina. Sivu 18: Aurora Rämö lähetettiin Välimerelle viikoksi. Siellä ei ruumis ruskettunut mutta sielu kohottui. Sivu 24: Sonja Saarikoski tapasi digiapostoli Ville Tolvasen, jonka mielestä koko Suomi olisi kohottamisen tarpeessa. Luultavasti myös ruskettumisen. Sivu 28: Verkkokauppa.comin bunkkeriin ei paista aurinko, mutta läppärin valo lämmittää. Oskari Onninen harhaili elektroniikan ihmemaassa ja totesi, että siellä miehenkin sielu voi kohottua shoppailemalla. Sivu 34: ”Let's talk about sex baby”, toimitussihteeri Johanna Mitjonen kehottaa Kulttuuriesseessä. Sivu 35: Sen kunniaksi tissit melkein näkyvät. Sivu 36: Kukaan ei sano maailmankaikkeuden parhaaksi minuutiksi orgasmia. Sivu 37: Kolumnisti Veikko Erantin kolumnissa himoitaan vain EU-virkoja. Sivu 38: Lauri Korolaisen kolumnissa on sana kulli. Sivu 39: Sivuhenkilö Sally Sampson ei vielä saisi seksiä harrastaakaan. apinat S iv u 3 n o 4 / 20 1 4 YLioppiLASLEhTi. Perustettu 1913. 101. vuosikerta. Suomen Aikakauslehtien Liiton jäsen. ISSN 035-924. Käynti- ja postiosoite Kaivokatu 10 B, 7. krs, 00100 Helsinki. www.ylioppilaslehti.fi. TOIMITUS Päätoimittaja Vappu Kaarenoja, 050 339 3033, paatoimittaja@ylioppilaslehti.fi. Toimitussihteeri Johanna Mitjonen, 050 447 1117, johanna.mitjonen@ylioppilaslehti.fi. Toimittaja Aurora Rämö, 040 592 0946, aurora.ramo@ylioppilaslehti.fi. Art director Antti Grundstén, 040 569 3084, antti.grundsten@ylioppilaslehti.fi OSOITTEENMUUTOKSET JA TILAUKSET Opiskelijat: www.ylioppilaslehti.fi/tilaajapalvelu. Muut: Outi Anttila, 050 527 7559, outi.anttila@hyy.fi ILMOITUSMARKKINOINTI Markkinointitoimisto Pirunnyrkki Oy, Kari Kettunen, 0400 185 853, Lauri Ristikankare, 0400 185 852, etunimi.sukunimi@pirunnyrkki.fi, www.pirunnyrkki.fi. ILMESTYMISAIKATAULU JA MEDIAKORTTI www.ylioppilaslehti.fi/mediakortti.pdf. KUSTANTAJA Ylioppilaslehden kustannus Oy. TOIMITUSJOHTAJA Mauri Laurila. HALLINTO JA TALOUS Heikki Närhinen. PAINO Sanomapaino Oy, Vantaa. Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetetystä aineistosta eikä säilytä tai palauta sitä. KANNEN KUVA Nick Tulinen
• 20.5.2014 .4 1 s y t s e än Ennakkoä 25.5.2014 u s ä iv ä p Vaali o-Kahiluoto Outi Alank Kansanedustaja, FTi 47, Helsink 154 155 la Heidi Hauta laEx-europarko, mentaarik MMM i 58, Helsink d Anne Blan 156 alYhteiskunn ä, linen yrittäj Vihreiden johtaja varapuheenen 45, Huittin 159 äs Otso Kivek Ohjelmisto FM arkkitehti, i nk si 34, Hel 164 alo Maria Ohis nuorVihreiden kelijoiten ja opis den pj, VTMi 29, Helsink Tuuli Kousa Ministerin taja, erityisavus ws Master of Lai 34, Helsink 165 166 umuvuori Johanna S 168 Kaupungin-, valtuutettu VTM i / Oxford 37, Helsink r Ozan Yana kynen Oras Tynk ustaja, Kansaned YTM re 36, Tampe 169 RAKENNUSPIIRTÄJÄKOULUTUS YLIOPPILAILLE 4.9.2014 - 28.5.2015 Syventymisvaihtoehdot: arkkitehti-, insinööri- ja CAD-piirustus sekä sisustussuunnittelu. Valtion opintotuki. Suunnitteluassistentin tutkintoon valmistava koulutus. Soveltuu hyvin arkkitehti- ja insinööriopintoihin pyrkiville. Pyydä esite: RAKENNUSTEKNIIKAN OPISTO Lönnrotinkatu 31, 00180 Helsinki tai puh. 09-640 385 tai 040-761 5626 tai rato@kolumbus.fi, www.rato.fi en Harri Auvin ori, Tutkijatoht TkT, FM 39, Kuopio Yksityinen oppilaitos - perustettu vuona 1967 itTutkijaharjo telija, VTK i 27, Helsink 171 BOYS & GIRLS eat.fi/ www.vihr eurovaalit MAINOKSEN MAKSAJA: EHDOKKAIDEN TUKIRYHMÄT la Ehdola a s s i e l a eurov RAKENNUSTEKNIIKAN OPISTO OPISKELIJAT! LEIKKAUS + P E S U I L M A N A J A N VA R A U S T A LEIKKAUS 29e 21e OSIS MATTAVAHA 17,50 e P A R T U R I - K A M P A A M O L I I S A N K AT U 1 4 P. ( 0 9 ) 2 7 8 2 6 7 9 , 9 . 3 0 – 1 7 . 0 0 YLIOPPILASLEHTI hakee: A R T D I R E C TO R I A TOI M I T U S S I H T E E R I Ä TOI M I T TA J A A Ylioppilaslehti on suomalaisen media­ kentän ainutlaatuinen instituutio, joka on ihastuttanut ja ravistellut lukijoitaan yli 100 vuotta. Tule tänne töihin! Lisätietoja haettavana olevista tehtävistä on osoitteessa: www.ylioppilaslehti.fi/rekry
• YLiO P P iLAS LE H T i a j a n h e n k i ( lö ) Ylioppilaslehden uutta päätoimittajaa. ALKuTEKSTiT Ennakko-oletukset lukijasta ärsyttävät Pikkasen laajemmalle yleisölle tään, on se, mitä meidän vanhemmat ovat opettaneet. Valmistutaan koulusta ja mennään vakityöpaikkoihin. Enää ei toimita niin suoraviivaisesti. Ei ole mitään lehteä, mikä siitä kirjoittaisi. Paitsi me.” Ypäjältä kotoisin oleva Pikkanen suuntasi peruskoulun jälkeen Kallion lukioon. Jo silloin hän tiesi ryhtyvänsä toimittajaksi. Lukion päätyttyä Pikkanen pääsi lukemaan kotimaista kirjallisuutta ja aloitti työt City-lehdessä. Sen jälkeen hän on työskennellyt muun muassa Helsingin Sanomissa ja Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan Aino-lehdessä. Toimittajanuransa hienoimmaksi yksittäiseksi jutuksi Pikkanen nimeää Kuukausiliitteessä ilmestyneen artikkelin äärikristillisestä Aslan-yhdistyksestä. Hän soluttautui sen eheyttämisleirille, jossa aute- taan ”seksuaalisesti rikkinäisiä” ihmisiä, kuten homoseksuaaleja. Se, että Pikkanen on homo, ei hänen mielestään ole pelkästään yksityisasia. ”On jännää, että homous mielletään jotenkin yksityisen piiriin kuuluvaksi asiaksi mutta heteroutta ei.” Päätoimittajana hän haluaa kiinnittää kielen tasolla huomiota siihen, että Ylioppilaslehteä tehtäessä ei tehdä oletuksia lukijasta tai haastateltavista. ”Pienillä sanavalinnoilla voidaan tehdä jutuista sellaisia, että ne koskettavat laajempaa yleisöä.” teksti iiris LAGUs kuva HELEN KOrPAK S iv u 5 N o 4 / 2 0 14 Ylioppilaslehden päätoimittajaksi on valittu kymmenen vuoden tauon jälkeen mies. Kotimaisen kirjallisuuden opiskelija Antti Pikkanen, 22, aloittaa tehtävässä heinäkuun lopussa. Pikkasen luotsaamana Ylkkäri ei ole lehti vain Helsingin yliopiston opiskelijoille, vaan sen on tarkoitus olla kiinnostava yleisaikakauslehti. ”Ihmisiä yhdistävät enemmän muut asiat kuin opiskelu. Tai joo, käyn yliopistossa ja syön siellä valtion tukemaa ruokaa ja käyn luennoilla kuten muutkin. Meitä yhdistää enemmän se, että ollaan tietyntyyppisessä elämäntilanteessa ja tietyn ikäisiä ja meillä on tietyntyyppinen tulevaisuus edessämme.” Tulevaisuus tarkoittaa vaikkapa epävarmaa työelämää. ”Ainoa asia, mitä me työelämästä tiede-
• ALKuTEKSTiT Y L ioP P iL ASL E hT i NIKOLENKON NUMERO 751 on europarlamentin edustajien uusi maksimimäärä tämän toukokuun vaaleista lähtien. Parlamentin ensimmäisenä toimintavuonna, vuonna 1952, edustajia oli 78. Paikkamäärä kuitenkin kasvoi keskimäärin 37 prosenttia jokaisen vaalikauden aikana aina vuoteen 2004 asti. Lissabonin sopimuksessa sovittiin edustajien määrän rajoittamisesta ja asetettiin maakohtaiset minimi- ja maksimimäärät edustajille. Maakohtaiset paikkamäärät määrittelevä laskukaava on väestön suhteen regressiivinen: mitä suurempi väestö, sitä useampaa ihmistä yksi parlamentaarikko edustaa. Suomella on yksi edustaja 400 000:ta asukasta kohti, Ranskalla taas yksi noin 850 000:ta asukasta kohti. te k s t i a N tO N N I K O L E N K O Kirjoittaja opiskelee taloustiedettä, matematiikkaa ja tilastotiedettä Helsingin yliopistossa. Hänestä suurin osa ihmisistä ei ymmärrä numeroita, joten hän selittää niitä mielellään kansantajuisesti. YLIOppILasLEhdEstä hEI Tulevaisuus on epävarmaa, mutta ei täysin. Varmaa on, että robotit syöksevät ihmiset työttömyyteen, sillä niin on kirjoitettu käytännössä kaikissa maailman lehdissä. Otsikoita viimeisen vuoden ajalta: ”Ne tulevat ja vievät meidän työpaikat – nimittäin robotit” (Tekniikka&Talous) ”Robotit tulee ja vie työt – vuonna 2025” (It-viikko) Soitamme ajankohtaiselle ihmiselle. ”Lähes puolet työpaikoista on vaarassa kadota (robottien takia)” (Yle) K i i n n o S TA A K o ihmiSoiKEudET? ”Tutkimus: Tietokoneet vievät pian lähes puolet työpaikoista” (Helsingin Sanomat) Parikymmentä Helsingin yliopiston työntekijää allekirjoitti toukokuun alussa vetoomuksen, jossa vaaditaan yliopiston turvallisuuspalveluista vastaavan firman vaihtamista. Nykyään yliopistoa vartioi G4S-niminen firma, joka on vetoajien mukaan ”osallinen vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin”. Heidän mukaansa G4S on esimerkiksi toimittanut turvallisuuspalveluita Israelin rakentamissa laittomissa siirtokunnissa toimiville yrityksille. Oslon yliopisto pani vartiointifirman vaihtoon toissa vuonna samoista syistä. Vaikuttaako vetoomus, Helsingin yliopiston toimitilajohtaja Anna-Maija Lukkari? n o 4 / 201 4 Tulevaisuuden ala ”Suhtaudumme tällaisiin vetoomuksiin aina vakavasti. Kilpailutamme muutenkin yliopiston vartiointipalvelut syksyyn mennessä. Meillä on tarkoitus keskustella tästä asiasta [G4S:n kohdistuvista epäilyistä] ja eettisten periaatteiden huomioimisesta ylipäänsä valtion kilpailutuksista vastaavan Hanselin kanssa, sillä Hansel on juuri kilpailuttanut vartiointipalvelut valtiolle. Hansel kertoo kiinnittävänsä huomioita myös firmojen taustoihin. Meidän toimintaamme säätelee hankintalaki. Jos jokin toimija suljetaan pois kilpailusta, siihen pitää olla vahvat juridiset perusteet.” te k s t i a U R O R a R ä M ö Sivu 6 ”Tuoko robotti sinulle potkut?” (Iltasanomat, vastaus kysymykseen: kyllä) ”Kova ennuste: Robotit vievät 70% työpaikoista 30 vuodessa” (Talouselämä) ”Robotit vievät työt lakimiehiltä” (Kauppalehti) ”Kajaaniin tehokas apteekkirobotti” (Kaleva) Joten uskottava on. Hyvin pian kaikki työt muuttuvat sellaisiksi, että rekryvalinta ei kohdistu enää yhdelläkään kerralla ihmiseen. On kuitenkin poikkeus, yksi työtehtävä, jota insinöörien rakennelmat eivät voi homosapiensilta viedä: pullapitkojen letittäminen. Se on tehty kautta aikain käsin, koska tarkoitukseen sopivaa konetta ei ole keksitty. ”On koneita, jotka pystyvät kyllä tekemään lettikuvion näköistä painamalla lettikuvion pullan pintaan mutta eivät varsinaisesti letittämään. Siinä letit lentäisi”, sanoo Fazerin viestintäjohtaja Leena Majamäki. Hän kertoo, että Fazerille voi hakea töihin nettisivun lomakkeen kautta. Kaukonäköisimmät toivovat lomakkeessa sijoittuvansa nimenomaan Lahden leipomoon, jossa pullapitkot letitetään. ”Moni on tullut meille kesätöiden kautta ja on yhä samalla tiellä.” Se tie on tulevaisuuden tie. te k s t i vappU KaaRENOja kuvitus KatI-MaRIKa vIhERMäKI Internetin rajat Helsingin Sanomien ulkomaantoimittaja Heikki Aittokoski on tällä hetkellä Euroopassa reilaamassa. Hän matkustaa puolestamme ensimmäisen maailmansodan historiallisille näytöspaikoille ja avaa alkulähteiltä verevin sanankääntein jokaisessa meissä elävää traumaa. Ilmeisesti siinä on käsittelemistä, sillä Aittokoski joutuu etäännyttämään itsensä kirjoittamalla itsestään kolmannessa persoonassa ”Euroopan vaihdemiehenä”. Samoin kuin useat junamatkailevat abit, Vaihdemies pitää reissustaan blogia. Sinne voi kuvata sen, mikä ei mahdu Hesariin. ”Harmittaa jutella jonkun kanssa vaikkapa tunti ja sitten käyttää häneltä vain yksi sitaatti artikkelissa, vaikka kerrottavana olisi kosol- ti kiehtovia tarinoita”, Vaihdemies kirjoittaa Narrien laiva -nimisessä nettipäiväkirjassaan. ”Mikään ei nimittäin ole kiehtovampaa kuin aivan tavallisten ihmisten elämäntarinat.” Ikävä kyllä Vaihdemies on toimittaja. Netissä ei lasketa palstamillimetrejä, mutta journalismin lait on käytössä sielläkin. Vaihdemiehen mukaan toimittajan täytyy osata ”tiivistää, typistää rajustikin, koska siitä journalismissa on kyse”. Sitten hän kertoo koskettavan, tavallisen ihmisen tarinan: ”Fysioterapeutti Anja Cvetko oli tapaamassa kaveriaan Kroatian Zagrebissa ja matkusti junalla kotiin Slovenian Blediin.” te k s t i Y L - t Y ö R Y h M ä
• YLiO P P iLAS LE H T i ALKuTEKSTiT Ylioppilaslehti julkaisee eurovaaliehdokas Lisa SounioAhtisaaren saatanalliset säkeet. Perheilmoituksia Brändiasiantuntija Lisa Sounio-Ahtisaari vetää eurovaalikampanjaa, joka on yltänyt aivan omanlaisiinsa brändiarvoihin. Se on niin erikoinen, että media-asiantuntija Pasi Kivioja arveli Suomen Kuvalehden blogissaan, että sekoilu saattaisi olla suunnitelmallista median pyöritystä ja julkisuushakuisuutta. Jälkimmäistä se ainakin on (kuten kaikki vaalikampanjat). Sounio-Ahtisaari ehti kirjoitella muutamia ”vaik olen pressan miniä, ei ole vinttini pimiä” -henkisiä runoelmia Hesarin onnittelupalstalle, kunnes päätoimittaja Kaius Niemi ilmoitti, etteivät vaalien alla tehtaillut värssyt sovi perheilmoitusten sekaan. Nyt jo kampanjaväkikin on käskenyt ehdokasta hillitsemään runosuontaan. Olisi kuitenkin ollut sääli, jos riimit olisivat jääneet karjakon pöytälaatikkoon. Siksi Ylioppilaslehti julkaisee perheilmoitukset, jotka olisivat muuten jääneet äänestäjiltä lukematta. Ne ovat ohessa, olkaa hyvät. Säkeet eivät tosin ole mitään koko perheen iltasatuja. Ennemminkin suosittelemme järjestämään galaktiset ayahuasca-iltamat ja lukemaan kielletyt rivit ääneen. Jonkinlaista tajunnan laajentumista vaaditaan, että niiden tarkoitus avautuisi. Vaalien jälkeen alk aa Suomen kesä, monella on Suom essa mökki ja kesä pesä Ei oo kaikilla fyrkk aa lomaa Miten voi sitten py kätä pesää omaa Kannusta kaikkia elämäntiellä Äläkä anna piente nkään herrojen ka kkaa niellä Pinnistä ponnista yrittäjää elämä on nistaa Yrittämällä Suomi voi Muuttuu Puuttuu Paitsi Jos Asiaa Edistävä Meppi tä. yttä Tutisee jo Konkarit, eikä Syyt ikky Sinn toa, Tah oa, Lisalla Tarm eikä pitkätossun pepiksi. Mieluusti tituleeraa mua mepiksi, siin, Karjakko pistää huommat kuo siin. vuo in hyv näin ssut huri ei oo EUs esta, aisen työn puol Taistelu Suomal lesta en työllisyyshuo pääset irti Suom si sä ös , menestyt ty käy kampaajalla , tä ei m ih e rturi teke hurmaamalla pa itä lyttääjät on kipe alaista ruokaa, Haukkaa suom okaa nen tuottaja hu kiitosta kotimai mätä, on ä ja työeläm Suomen talousoo meillä hätä ei a st sio ksen an mut´ mielikuvitu te k s t i a u r o r a r ä m ö r u no t l i s a s o un i o - a h t i s a a r i kuvat marica rosengård, timo junttila S iv u 7 N o 4 / 20 1 4 En ole piilo-dema ri, eikä autoni ole bemari, Pyörällä hyöräytä n Brysseliin, mutten lankea vii nibaariin Suomelle olisin to rmakka meppi, enkä vain urputta va kanakeppi Lisassa on maailma n tyyliä, se voi ottaa patti in tavis-Lyyliä Oikeesti Lisakin on maalaisjuntti Kiltti mutta pihi ku in pankkiiri jolta ei katoa yksik ään huntti Lisa pistäis EU:nkin säästämään Muttei liikaa teoll isuutta jätteitä pä ästämään t rokkaa, Eläkeyhtiöissä törkeesti isot jäbä ja, joilla pokkaa aivo ia ittis poli ia nyt tarvitaan uus Laittaa stoppi porsasteluille, tisuille opettaa kohtuutta ahneille eliit ä on osittain mätä, läm työe ja Vaikka Suomen talousei oo pienellä Suomella hätä Otetaan valta omiin käsiin, ssa hätiin riennetään kaikki kamujen kan vallankumous nmukaisen talouden puolesta ude oike Tehdään reilun työn ja utus sum ittisen jargonin Lopetetaan vaikeaselkoisen poli
• ALKuTEKSTiT Y L ioP P iL ASL E HT i gei shakou lu ?? osa 3/3 Geishakoulussa neuvotaan miehen kanssa toimimisen salat. Jonotakuu Vanhan ylioppilastalon kuppilassa, Café Vanhassa, on yksi hyvä puoli. Siellä ei ole koskaan jonoa. Kuppilaa pyörittäneen ylioppilaskunnan näkökulmasta tämä oli kuitenkin kyseenalainen kilpailuvaltti, ja se vuokrasikin paikan Royal Ravintoloiden pyöritettäväksi. Mutta ei siellä edelleenkään tarvitse ryysiksessä hikoilla. Varmempi tapa saada joku käymään tässä kulttuurihistoriallisesti arvokkaassa uusrenessanssirakennuksessa olisikin ollut turvautua viimeisen vuoden aikana hyväksi osoittautuneeseen reseptiin: ota keski-ikäisille tunnearvokas tila, tuo siihen jenkkiläinen pikaruokaketju ja jää odottamaan jonon muodostumista. Se toimi Akateemisessa kirjakaupassa, jos- TA K u u n E u v o En ole nähnyt maikoa pitkään aikaan. Luulen, että hän on sulkeutunut kotiinsa lukemaan tentteihin ja ottamaan itsestään kuvia internetiin. Sinne, missä ei joudu olemaan tekemisissä oikeiden ihmisten kanssa. Ja millaisia kuvia. Tutkin maikon Facebookia, jossa kaikki toistuu samanlaisena: ehostamattomat kasvot, kampaamaton tukka, yönuttu. Yksikään mies ei ole pitänyt hänen profiilikuvastaan. Kansio on kuin katsoisi kuvasarjaa kahdeksanvuotiaasta. Twitteriin hän postailee vitsejä. Vitsejä! Jos netissä voi olla millainen tahansa, miksi olla sellainen, jota yksikään mies ei pidä seksuaalisesti puoleensavetävänä? Naisten kuuluu nauraa, ei naurattaa. Yhdessä viestissä lukee, että satiinilakanat ovat hänen mielestään epäkäytännölliset. Tajuan, että vaikka maiko on nuori ihminen, hän ei varmaan koskaan saa seksiä. En edes keksi, millaista seksiä maiko harrastaisi. Luulenpa, että maiko ei edes osaa. Vaikka seksi miehen kanssa – se on yksi elämän helpoimmista asioista. n o 4 / 201 4 Miten: Mies katsoo pornoa ja haluaa harrastaa pornoa oikeassa elämässä. Maiko rakas, jos et keksi mitä tehdä, on aina hyvä idea ottaa suihin. Rakkaudella Okaasan te k s t i o k a a sa n k uv i t u s h e l m i h o n k a n e n Sivu 8 sa taidelehtiä selailevat satunnaiset herrasmiehet vaihtuivat Starbucks-kahvia jonottaviin teinimassoihin. Se toimi ravintola Elielissä, jossa tyhjyyttä kaikuvan autiuden tilalle tuli Burger King ja kaloreiden kirvoittama riehakas puheensorina. Huhtikuussa Dunkin’ Donuts ilmoitti laajentuvansa Suomeen. Sitä varten donitsiketju etsii franchising-yrittäjiä ja tietysti tiloja. Olisi yksi hyvä paikka donitsikahvilalle mielessä. te k s t i vappu kaarenoja kuvitus erik solin eduskunta awards Jaaaa voittajat ovat… Etsimme viime numerossa Suomen parhaita poliitikkoja Eduskunta Awards -äänestyksellä. Omia suosikkejaan sai äänestää netissä kaavakkeella, jossa ehdokkaat oli jaettu neljään eri sarjaan urotekojensa mukaan. Äänet on nyt laskettu. Vuoden talkoolaisen palkinnon kirkkaat voittajat ovat Lasse Männistö ja Sanni GrahnLaasonen. Tämä kokoomuksen nuoriso-osasto lanseerasi talkoot, joissa karsitaan turhia, lähinnä yksilönvapauksia rajoittavia lakeja ja säännöksiä ja joihin kukaan ei voi osallistua. Vuoden ministerin titteli menee... tittidididi... urheilu- ja kulttuuriministeri Paavo Arhinmäelle! Arhinmäki osallistui onnistuneesti olympiakultajatkoille, mutta häntä syytettiin jatkuvasti kunnollisten kulttuuritapahtumien laiminlyönnistä. Ja kappas, sama jatkuu, Paavo ei ole vastaanottamassa tätäkään palkintoa. Paavo ei ole enää edes ministeri. Vuoden mediavaikuttajan pokaali jaetaan kahden yhtä paljon ääniä saaneen suurmiehen kesken. Toinen on 80-vuotias Jörn Donner, joka pelastaa Suomen historian ja kulttuurin, sillä hän on lupautunut tekemään Mannerheim-elokuvan nuorempien lukuisten epäonnistuneiden yritysten jälkeen. Toinen on ”suora ja lahjomaton” asikkalalainen James Hirvisaari, joka roudasi niin ikään suoran ja lahjomattoman sydänystävänsä Seppo Lehdon eduskunnan leh- terille. Lehto ojensi kätensä suoraan natsitervehdykseen, ja Hirvisaari erotettiin puolueesta. Vuoden uhrin tunnustuksen saa selkein luvuin perussuomalaisten Pirkko RuohonenLerner. Entinen eduskuntaryhmän johtaja vehkeiltiin tehtävästään takaisin tavalliseksi rivikansanedustajaksi, ja hän joutui myös sietämään avustajiensa lisääntymisen aiheuttamaa rekrytointirumbaa. Kaikkein vähiten uhri-ääniä Ylioppilaslehden asettamista ehdokkaista sai keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä. Mutta hän pärjää kyllä, hän on ihana. Jokaisessa kategoriassa oli myös avoin kenttä, joka mahdollisti mustan hevosen äänestämisen, jos kukaan shortlistatuista ehdokkaista ei kelvannut. Eniten omia ehdotuksiaan äänestäjät tarjosivat juuri Vuoden uhri -sarjaan. Irtoääniä saivat opetusministerin pestistä kiertoon pakotettu Sdp:n Jukka Gustafsson, yleisuhri Paavo Väyrynen sekä Maikkarin politiikan toimituksen esimies Timo Haapala. Viime numerossa muuten väitimme, ettei politiikka, varsinkaan puoluepolitiikka, kiinnosta nuoria. Se oli valheellista panettelua. Hyväksyttävällä tavalla nettikaavakkeen onnistui täyttämään peräti 22 ihmistä. te k s t i a u r o r a r ä m ö
• YLiO P P iLAS LE H T i vuosi kymmenet tuhannet ihmiset. TupaTarkasTus Juttusarjassa käymme tutustumassa koteihin. ALKuTEKSTiT Leo Junikan pihamaata ihastelevat joka Kasvitieteellinen koti tarha Kaisaniemessä. Tämä on samalla Leo Junikan piha. Hän asuu täällä yli satavuotiaassa puutalossa, joka on rakennettiin viime vuosituhannen alussa vanhan museorakennuksen hirsistä. Entisen ylipuutarhurin mukaan nimetyssä Ikkalan talossa on yhteensä kuusi asuntoa, joissa asuu puutarhan henkilökuntaa. Junikan, puutarhan intendentin, käytössä on yläkerran yksiö, josta on matkaa työhuoneelle viereiseen rakennukseen parisataa metriä. Viikonloput hän asuu parin tunnin ajomatkan päässä Vironlahdella. Junikka tuli puutarhaan töihin ensimmäistä kertaa lähes 30 vuotta sitten. Vastavalmistuneena hortonomina hän pääsi luetteloimaan kasveja mustakantiseen kirjaan, sen jälkeen kysyttiin ylipuutarhurin sijaiseksi. ”Siinä tehtävässä tuli tunne, että haluan oppia lisää.” Sen takia Junikka haki yliopistoon opiskelemaan systemaattista kasvitiedettä. Inten- denttinä hänen tehtävänsä on esimerkiksi tunnistaa kasveja ja hankkia tarvittaessa uutta materiaalia kokoelmiin. Tänä kesänä on edessä matka Etelä-Venäjälle keräämään arokasvien siemeniä. Päivisin puutarha on Junikan työpaikka mutta iltaisin rentouttava kotipiha. Hän käyskentelee siellä etenkin kesäiltaisin, kun on lämmintä ja puutarhan portit on suljettu vierailijoilta. ”Ihminen menee puutarhaan silloin, kun haluaa olla omissa aatoksissaan.” te k s t i vappu kaarenoja kuva i i n a e s ko Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha on avoinna vuoden jokaisena päivänä kello 9–20. Puutarhan kasvihuoneet ovat kesällä auki kymmenestä viiteen, paitsi maanantaisin, jolloin ne ovat suljettuna. S iv u 9 N o 4 / 20 1 4 Valinta on vaikea. Kun puutarhassa on peräti pari tuhatta kasvia, miten niistä voisi nimetä yhden suosikin? Leo Junikan on valittava monta. Ainakin talventähdet ja valkovuokot, jotka tervehtivät heti, kun astuu kotiovesta pihalle. Lisäksi varjostinkuusi, joka tulee vastaan, kun kulkee polkua kohti kasvihuonetta. Kuusta Junikka käy ihailemassa vähintään kerran viikossa. ”Tykkään havupuista. Se tuoksu, pihka”, Junikka sanoo. Sitten on tietenkin mainittava Annonaceaeheimon kasvit. Monissa niistä on herkulliset trooppiset hedelmät. Omanlainen ylpeydenaiheensa on tietenkin myös Aoranthe penduliflora – uhanalainen puu, joka kasvaa ainoastaan Itä-Afrikan vuorilla ja tässä helsinkiläisessä puutarhassa. Kyseessä ei ole tavallinen kotipuutarha vaan Helsingin yliopiston kasvitieteellinen puu-
• ALKuTEKSTiT Y L ioP P iL ASL E HT i tärpit MUSiiKKiLUOKKA Toimittaja Marko Ylitalo tapaa ajankohtaisen artistin. T i m o u du Teuvan asuntoautoalueen rannalla järjestetään tänäkin vuonna Siirrettävien saunojen kokoontumisajot, jossa kiukaita on isketty puimuriin, jäätelökioskiin, ambulanssiin, farmarivolvoon, puhelinkoppiin ja kaksipaikkaiseen lentokoneeseen. Vierailijat sekoilevat saunasta toiseen ja paistavat makkaraa. 1.–3.8. Teuvalla. Oman saunan voi ilmoittaa mukaan 30.6. asti. Vapaa pääsy. EHEYdY Valtamedia on vaiennut David Herzogin kaksi viime Suomen-käyntiä kuoliaaksi siitä huolimatta, että viime talven kiertueen päätöskeikalla 76 ihmistä antoi elämänsä Jeesukselle. Osa yleisöstä myös laihtui ihmeellisesti, joidenkin hiukset kasvoivat äkillisesti ja toiset saivat jopa kultahampaita suuhunsa, Kotimaa24:n uutisessa kerrotaan. Tänä kesänä äärikarismaattinen evankelista puhuu Olympiastadionilla. Laajempaa uutisointia sopii odottaa, sillä se, että joku esiintyy Olympiastadionilla, siis Olympiastadionilla, on itseisarvoisen merkittävä uutisaihe. Ihmeiden aika -tapahtuma 26.–27. heinäkuuta. Vapaa pääsy. KoRvAA Kaikukadun Kuudes aisti -festaria ei järjestetä tänä kesänä. Tässä heinäkuun ensimmäiselle viikonlopulle vaihtoehtoisia alakulttuuribakkanaaleja, joiden esiintyjät ovat harvoin lavoille nousevaa marginaalia: 1. Kihnaus Folk Music Festival Rääkkylässä. Esiintymässä Beepa ja Esterin teekannu. 2. Joutsan joutopäivät. Lavalla Topi Suuronen ja Nuorisoseuran pienet tanhuajat. 3. Sommeli Vienan Karjalassa. Soittimissa kantelekurssilta juuri valmistuneet sekä Veskelys & Prääsä. p. S . i H At E Y O U Ei millään pahalla mutta ei millään hyvälläkään. n o 4 / 201 4 m E E R i Ko u T A n i E m i Kuvajournalisti Meeri Koutaniemi on lahjakas ja oikeamielinen. Hän on vähentänyt rasismia ja ihmisoikeusloukkauksia kuvaamalla ympärileikattuja sukupuolielimiä, HIV-positiivisia transihmisiä ja sokeita orpoja. Koutaniemi on voittanut Vuoden lehtikuvaaja -kisassa kaiken, saanut Tim Hetherigtonin Memory Awardin ja valittu vuoden nuoreksi eurooppalaiseksi. Viime vuonna Koutaniemi kutsuttiin Linnan juhliin. Mekin haluamme muistaa: tällä palstalla oleminen on ainoa palkinto, jota Meeri Koutaniemi ei ole vielä voittanut. Sivu 1 0 Perusfilosofiaa ”Olen aika mamis”, sanoo Ronja Gullichsen, 22, eli Ronya studiopäivän jälkeen. Sillä hän ei tarkoita olevansa pelkuri vaan sitä, että välit äitiin ovat lämpimät. Niin lämpimät, että single, jonka äänityssessiosta hän on juuri tullut, kertoo hänen äidistään – läheisestä, joka tuntee laulajan läpikotaisin mutta ei tuomitse. Kenties kasvattajalla on ollut myös vaikutusta siihen, että tyttärestä tuli laulaja: sukujuhlia varten äiti sävelsi lauluja, jotka perhe yhdessä esitti kulloisellekin päivänsankarille. Sankareiden joukossa oli monesti niin liikeelämän kuin taidepiirienkin eliittiä. Esimerkiksi ”Allu-eno”, Bonk-taiteesta tunnettu Alvar Gullichsen. Ronyan isä puolestaan tuotti aikoinaan Teddy & the Tigersia ja Hurriganesia. ”Toissapäivänä se lähetti mulle tosi hyvän elektrobiitin ihan yllättäen”, Ronya sanoo. Biitti tuskin päätyy tulevalle albumille, jonka tuottajien meriiteissä mainitaan muun muassa Timo Kaukolampi. Kaukolampi tunnetaan K-X-P-vientitoivon lisäksi kulttimaineeseen nousseista Op:l Bastardsista ja Larry and the Lefthandedista. Ronya allekirjoitti levytyssopimuksen monikansallisen merkin kanssa yli viisi vuotta sitten ollessaan vasta 16-vuotias. Ensilevy kuitenkin ilmestyi vasta toissavuonna: identiteettikriisin selvitys ja perfektionismissa piehtarointi viivästyttivät The Key Is The Key -debyytin julkaisemista. Levy keräsi runsaasti radiosoittoa siitä huolimatta, että mahtipontista popalbumia kehysti teatraalinen tarina alter egoineen. Lahjakkuus kuitenkin huomattiin kuorrutetun hittihakuisuuden alta, ja häntä verrattiin kansainvälisiin megatähtiin, kuten Rihannaan. Syksyllä ilmestyy kakkoslevy, jonka ensimmäisen Flame-singlen perusteella Ronyan uusi suunta on viileän skandinaavinen, kuten esimerkiksi Lykke Lin, Møn tai Fever Rayn pop. Myös levy-yhtiö on vaihtunut indiemerkki Cocoalle, joka tunnetaan parhaiten Graciaksesta ja Noah Kinistä. Ensialbuminsa aikoihin artisti sanoi haluavansa olla Suomen Björk, mutta nyt hän on mieluummin Suomen Ronya, vaikka ihaileekin edelleen islantilaista. Mitä syksyllä sitten tullaan kuulemaan? ”Vastauksia kysymyksiin, mitä on ja mitä ei ole. Olen tällainen perusfilosofinen 22-vuotias.” te k s t i M A r K O Y L i tA L O kuva nOOrA iSOESKELi
• YLiO P P iLAS LE H T i ALKuTEKSTiT Siddharth juo vain soijamaitoa. Matkalla ruokavalioon, joka ei sisällä mitään eläinperäistä, opastaa vegaanituutori. Irti maidosta Ainut eläinkunnan tuote, jota 25-vuotias Siddharth Iyer on elämänsä aikana nauttinut, on maito. Sekin jäi, kun Iyer muutti Etelä-Intiasta opiskelemaan Aalto-yliopistoon sähkötekniikkaa ja löysi Oikeutta Eläimille -järjestön. Tammikuussa järjestö aloitti Vegaanihaaste-kampanjan. Haasteen vastaanottavat saavat kuukauden ruokareseptit ja vegaanitutorin auttamaan alkuun ruokavalion muuttamisessa. Oman opastajansa voi valita järjestön sivulla olevasta kasvokatalogista. Minä olen valinnut Siddharthin, joka seisoo nyt tukenani Unicafen linjastolla. Haluaisin ottaa seitä katkarapukastikkeella, mutta hän sanoo työntekijälle englanniksi: ”Vegan.” Saan tästä vahvistusta. On helpompi seurata perässä kuin tehdä päätös itse. ”Minulle samaa”, sanon. Soijarouhebolognesen äärellä Iyer kertoo tutoroineensa minua ennen suomalaista opiskelijaa ja yhtä amerikkalaista perhettä. Opiskelijalle hän valmisti tämän kotona intialaista currya ja seitania. Minut hän vie viikonlopun ruokaostoksille. Poimin Iyerin johdolla tuotteita koriini. Itsekseni joutuisin varmistamaan etiketeistä, ettei niissä varoiteta tuotteen saattavan sisältää maitoa tai munaa. Voin vain katsoa ja oppia. Lauantaiaamuna minulla on hyvä reservi uuteen ruokavaliooni sopivia tuotteita. Kauramaitoa aamukahviin, smoothieen soijajukurttia. Illalla grillaan kylmäsavutofua kasvisten kanssa ja teen pestoa, josta olen jättänyt parmesaanin pois. Jälkiruuaksi teen valmiista vegaanisesta sekoituksesta ja kookosmaidosta lettuja, joiden kanssa tarjoan suklaanmakuista soijajäätelöä ja grillattua banaania. Se maistuu taivaalliselta, vieraatkin kehuvat. Sunnuntaina syön jääkaappia tyhjäksi vegaaniruuistani, melkein paketillisen riisikakkuja vegaanilevitteellä. Huomaan, että useampi lasi soijamaitoa aiheuttaa ilmavaivoja. Illalla haaveilen jo siitä, mitä ahmin maanantaina. En voisi kertoa Iyerille, kuinka hellästi ajattelen katkarapusalaattia caesar-kastikkeella. Ja suklaata. Ihanaa, suonet tukkivaa eläinrasvaa. Onneksi kaikki eivät ole yhtä heikkoja. Oikeutta eläimille -järjestön vegaanihaasteeseen osallistui tammikuussa yhteensä 700 ihmistä. Heille lähetettyyn kyselyyn vastasi 200 ihmistä, joista 40 prosenttia ilmoitti jatkavansa vegaaniuden polulla. Onneksi voin sentään ajatella kuuluvani siihen 50 prosenttiin, joka sanoi kokeilun jälkeen vähentävänsä eläinkunnan tuotteita. Sillä Iyerin ansiosta tiedän nyt senkin, millä voi korvata juuston. Marketeissa myydään soijapohjaisia Tofutti-juustoja – etenkin Tofutin mozzarellajäljitelmä on hänen mielestään hyvää. Hanki oma vegaanitutori: www.vegaanihaaste. net/ota-haaste-vastaan tek s t i j o h a n n a m i tj o n e n kuva jussi särkilahti S iv u 1 1 N o 4 / 20 1 4 Lapsena kysyin äidiltä, missä puussa nakit kasvavat. Seitsenvuotiaana luovuin meetvurstista, koska isoveljeni paljasti sen olevan hevosta. 14-vuotiaana ryhdyin vegetaristiksi, kunnes lukiossa kunnianhimon taso nousi ja yritin olla jonkin aikaa vegaani. Lähi-Sestossa oli hylly, jossa oli liotettavia papuja, Tartex-tahnaa ja soijamaitoa. Kasvatin itse vihreitä papuja ja söin niitä viidesti viikossa. Se oli sen verran ankeaa, että aloittaessani yliopistossa en enää ollut vegaani. Nykyään olen kalaa ja kanaa syövä kasvispainotteinen sekasyöjä, kuten kai kaikki muutkin yliopistolaiset naiset. Mutta sisälläni asuu yhä vegaani. Se heräsi toukokuussa, kun näin Facebookin kuvavirrassa sivettikissan, joka joutui elämään pienessä laatikossa. Se pakotettiin syömään marjoja, jotta se kakkaisi kopi luwakia, sivettikissakahvia. Tunsin piston sydämessäni. Vaikka en juo sivettikissakahvia, mässäilen silti muiden eläinten kustannuksella. Kahvilassa valitsen aina tuorejuustokakkupalan, jossa on liivatetta. Sivettikissavideon nähtyäni katsoin lähikaupassa maitohyllyä varovaisen avoimin mielin. Siellä oli vegaanista maitoa 28:a eri laatua. Pitkälle on tultu Seston ajoista. Päätän kokeilla elää viikonlopun vegaanina. Mutta sitten se iskee, juustonhimo. Millä juuston voi korvata? Tällaisten kysymysten takia hankin tuekseni apurin. osittelema ille -järjestön su Oikeutta eläim ille (noin aatti kesäpiknik peruna-papusal neljä annosta): kypsiksi ja maa perunoita Keitä 600 gram lkillinen tyä. Huuhtele tö anna niiden jääh vihreivaluta tölkillinen kidneypapuja ja priksia. ka en pieni purkillin tä papuja sekä loittele pa ja i or nasipuli. Ku Silppua yksi pu uihin aineknat ja yhdistä m jäähtyneet peru llä. viinisuolaheinä siin. Viimeistele ittamalla valmistaa seko Kastikkeen voit iiviöljyä, ruool a tu et ist äpur puoli desiä kylm oli teelusiruunamehua, pu kalusikallisen sit miesin de sa icoa, neljäso kallista balsam ria ja ke so , aa ol su kä vähän toa sinappia se mustapippuria.
• ALKuTEKSTiT y L iOP P iL ASL E HT i VASTAUKSIA T y ö Tä T E K E v i L L E Tämä vuosi tullaan muistamaan siitä, että 300 000 suomalaisen, siis työttömien, lorvailuun viimein puuttiin. Ansiosidonnaisen päiviä leikataan, työttömille tarjotaan töitä kauempaa kotoa – sellaisiakin, jotka eivät vastaa koulutusta. Tässä avainasemassa ovat TE-toimistot, suomeksi sanottuna työkkärit. Niiden tehtävä on auttaa löytämään tekemistä, josta joku maksaisi. Mutta oletko koskaan kuullut kenenkään löytäneen hommia työkkäristä? Ei kukaan muukaan ole. Kuinka moni suomalainen nykyään saa työpaikan TE-toimistojen kautta, projektipäällikkö Olli Vihanta Työ- ja elinkeinoministeriöstä? ”Viime vuonna TE-palvelujen kautta työpaikan sai 106 686 ihmistä, joista korkeakoulutettuja oli 24 100. TE-palvelujen asiakkaille lähetettiin viime vuonna 45 miljoonaa sähköpostia paikkavahtipyyntöjen kautta. Vastaavasti työnantajille lähetettiin 330 000 sähköpostia cv-vahtipyyntöjen kautta.” te k s t i j O h A n n A M I Tj O n e n MIMMO Opiskeleva ministeri Vastavalittu kulttuuri- ja asuntoministeri Pia Viitanen ei Helsingin Sanomien haastattelussa muistanut, mikä on vaikuttavin ooppera, jonka hän on nähnyt. Mutta hän osasi kyllä sanoa, millaisen taulun haluaa työhuoneeseensa. Kissataulun. Haastattelun perusteella kirjailija Sofi Oksanen epäili, ettei ministerillä ole asiantuntemusta päättää kulttuuriasioista. Oksanen ehdotti Facebook-statuksessaan, että pesti annettaisiin mieluummin vaikka ryhmälle opiskelijoita. Mainio ehdotus. Kun ministerinä olisi opiskelijoista koottu työryhmä, jokainen taiteenala tulisi huomioiduksi omalla asiantuntijallaan. Niinpä Ylioppilaslehti nimesi Suomelle uuden kulttuuriministerin, joka koostuu Helsingin yliopiston taideaineiden opiskelijoista. Onnittelut nimityksestä! Tämä on ministerin ensimmäinen haastattelu. Mediadebyytti alkaa vakuuttavasti, kun taidehistoriaa opiskeleva Anton Vanha-Majamaa vastaa kysymykseen siitä, mistä ministeri leikkaisi vaadittavat viisi miljoonaa euroa: ”Pöhöttyneistä kansallisista instituutioista, kuten Kansallisteatterista, joka ei ole aikoihin tuottanut mitään järin relevanttia.” Entäs sitten valtionavustukset? Keille ministeri niitä antaisi? Estetiikan opiskelija Aleksi Vauhkonen tietää: ”Yrittäisin rahoituksella parantaa mediakasvatuksen tilaa, varsinkin populaarikulttuurin kritiikin saralla, mutta tämä hanke vaatii muutakin kuin varoja. Panostaisin myös Sibeliuksen juhlavuoteen.” Kulttuuriministeri voi myös esittää lisätalousarvioesityksessä joillekin hankkeille lisäbudjettia. Ministerin sormi ei mene suuhun, kun toimittaja tenttaa mahdollisia kohteita. Kotimaista kirjallisuutta opiskeleva Pauli Tapio näpäyttää: ”Lisätalousarvioesityksellä on kaiketi tarkoitus reagoida kulloinkin käsillä olevaan tilanteeseen, joten vastauksen antaminen etukäteen olisi anakronistista etuviisastelua.” Hänen suullaan saadaan myös uusi, oraakkelimainen kanta Guggenheimiin. Tapion mukaan Suomen pitäisi saada museo ”vain jos se olisi palautettuun Karjalaan rakennettava pilvenpiirtäjä.” Kun ministerin pitää nimetä suosikkitaideelämys, hän ei puhu eläimistä, vaan Mozartista. Musiikkitiedettä opiskelevan Paula Ranto nostaa ministerin suosikkioopperaksi Don Giovannin. Ja koska ministeri ei halua vaikuttaa snobilta, hänellä on suositus myös kevyemmän ohjelmiston ystäville: teatteritiedettä opiskeleva Matti Tuomela kehuu Koko-teatterin Peiliä. Haastattelu osoittaa, että uusi kulttuuriministeri on monipuolisen asiantunteva, nuorekas ja moniääninen. Mutta sen lisäksi, että Suomella on osaava ministeri, enää ei jouduta Paavo Arhinmäen kaudella tutuksi tulleisiin kiusallisiin ”Missä Paavo luuraa” -tilanteisiin. Työryhmä voi edustaa päivittäin viidessä eri kulttuuritilaisuudessa. te k s t i j O h A n n A M I Tj O n e n Hyvää kuuluu Moikka kuulin että olisit kiinnostunut muuttumaan kärpäseksi?! N o 4 / 201 4 Tapaisit uusia ihmisiä, ehkä jopa rakastuisit! Mitä sanot? Tällä palstalla runoilee Elmeri Terho. Hän julkaisee runolehti Mimmoa ja valmistelee samannimistä runokirjaa. Sivu 1 2 Suomessa ilmestyy yli 4 000 aikakauslehteä, joissa kerrotaan joka päivä tuhansien ihmisten tarinoita. Mutta mitä niiden henkilöille tapahtuu, kun lehti on luettu? Soitimme neljälle ihmiselle, joiden elämästä on kirjoitettu Ylioppilaslehdessä kuluneen kahden vuoden aikana, ja kysyimme. Marraskuussa 2012 kehotimme tutustumaan Pohjoismaiden parhaaseen tyyppiin, Juhani Mykkäseen. Mykkänen oli onnistunut kiilaamaan itsensä Nyt-liitteen esimieheksi. Enää hän ei ole esimies. ”Halusin lopettaa vielä, kun oli kivaa. Totesin, etten pääse mun seuraaviin unelmaproggiksiin, ellen ensin lähde täältä pois.” Nyt Mykkänen tekee Koodi2016-projektia, joka auttaa opettajia, kun koodaus kahden vuoden päästä tulee osaksi peruskoulun opetussuunnitelmaa. Helmikuussa 2013 Ylioppilaslehdessä julkaistiin juttu otsikolla ”Rakkaudella, äiti”. Se kertoi Tanja Tikkasesta, jonka poikaa kiusattiin koulussa. Nyt hänellä on hyviä uutisia: ”Opettaja vaihtui jouluna ja otti aika kovan kurin luokasta. Kiusaaminen on ainakin tällä hetkellä loppunut.” Pari kuukautta sen jälkeen lehden päähen- kilönä oli opiskelija Ville Hulkkonen. Hän aikoi elää vuoden niin, että siitä aiheutuisi mahdollisimman vähän hiilidioksidipäästöjä. Kokeilu päättyi puoli vuotta sitten, ja sen jälkeen hän on esimerkiksi lentänyt lentokoneella niin monta kertaa, että ei pysy laskuissa. Se johtuu siitä, että viime marraskuussa hän aloitti ministeri Pekka Haaviston erityisavustajana. ”Koen kuitenkin, että pääsen vaikuttamaan tässä työssä enemmän kuin syömällä rikkaruohoja”, Hulkkonen sanoo. Syksyllä kerroimme jääkiekkoilija Veli-Matti ”Vellu” Savinaisesta, joka oli palkattu pelaamaa siperialaiseen jääkiekkojoukkueeseen. Savinainen puolestaan oli palkannut sinne seuramiehiksi kaksi kaveriaan, Jussin ja Juuson. Savinaisen kausi HC Jugran riveissä jatkuu syksyllä, ja kaveriporukka sen kuin paisuu. ”Saatiin Vellulta lupa palkata apulaisia, yksi mulle ja yksi Juusolle”, Jussi kertoo te k s t i j O h A n n A M I Tj O n e n Tämä on viimeinen nykytoimituksen toimittama lehti. Uuden toimituksen ensimmäinen numero ilmestyy syyskuussa.
• YLiO P P iLAS LE H T i ALKuTEKSTiT Innoitusta antiikista Intersukupuolinen Hermafroditos Transsukupuolinen Ifis Hermafrodite oli kaunis mies, joka erehtyi kerran kylpemään nymfi Salmakiksen lähteessä. Salmakis rakastui Hermafroditeen, tarrautui tähän himokkaasti ja rukoili jumalia liittämään heidät lemmessä yhteen. Näin tapahtui: lähteestä nousi Salmakiksen ja Hermafroditen yhteensulautuma, Hermafroditos, jolla oli sekä miehen että naisen biologiset tunnusmerkit. Kreetan saarella asuville Ligdukselle ja Telethusalle oli syntymässä lapsi, jonka henki oli vaarassa: isä Ligdus uhkasi tappaa vauvan, jos tämä olisi tyttö. Siksi äiti nimesi syntyneen tyttövauvan sukupuolineutraalilla nimellä ”Ifis”, ja kasvatti lapsen poikana. Ifiksen löydettyä itselleen rakastetun naisen, Ianthen, jumalat päättivät päästää pariskunnan pälkähästä ja muuttivat Ifiksen biologisenkin sukupuolen mieheksi. Ifis ja Ianthe saivat näin avioitua ilman skandaalia. Intersukupuolisuus on synnynnäinen tila, jossa yksilön fyysiset sukupuolta määrittelevät ominaisuudet eivät ole yksiselitteisesti naisen tai miehen. Intersukupuolisuus huomataan usein heti lapsen synnyttyä. Muunsukupuolinen Athena Ylijumala Zeuksella oli suhde titaani Metiksen kanssa. Metis tuli raskaaksi ja Zeus pelkäsi, että lapsesta tulisi häntä itseään vahvempi. Zeus nielaisi Metiksen mutta sai tästä kovan päänsäryn. Seppäjumala Hefaistos täräytti Zeusta kirveellä päähän poistaakseen säryn, jolloin päästä syntyi täyteen sotisopaan sonnustautunut Athena – sotataidon, tiedon ja viisauden jumalatar. Athena oli voimakkaan maskuliininen ja auttoi useita sankareita, kuten Odysseusta matkallaan. Muunsukupuolinen on ihminen, joka elää mieheyden ja naiseuden rajalla, välillä tai ulkopuolella. Hän saattaa kokea olevansa sukupuoleton, sukupuoleltaan määrittelemätön tai omanlaisensa yhdistelmä naisellisena ja miehisenä pidettyä ruumiillisuutta, tyyliä ja persoonan piirteitä. Transsukupuolisuus on sukupuoliristiriidan äärimuoto. Sukupuoliristiriita tarkoittaa, että ihmisen tunne sukupuolesta ei vastaa hänen kehoaan eikä toisten hänessä näkemää sukupuolta. Osa transsukupuolisista hakeutuu sukupuolenkorjausprosessiin sukupuoliristiriidan hälventämiseksi. Transvestiitti Akilleus Troijan sota voitiin voittaa vain Akilleuksen hengen kustannuksella. Siksi hänen äitinsä piilotti pojan Skyroksen saarelle kuningas Lykomedeen hoviin, jossa Akilleus eli pitkään tyttönä nuorten naisten keskellä. Transvestiitti on mies tai nainen, jolla on mahdollisuus sisäisesti eläytyä kumpaankin sukupuoleen ja tarve ilmentää naisellista ja miehistä puolta itsessään vaihdellen. te k s t i r o o s a l a a k s o n e n k uv i t u s e r i k s o l i n Viralliset määritelmät: Transtukipiste S iv u 1 3 N o 4 / 20 1 4 Suomi laahaa perässä transihmisten oikeuksien kunnioittamisessa. Maassamme ei kerta kaikkiaan käsitetä kolmatta sukupuolta, niin kuin esimerkiksi Australiassa tai Saksassa, joissa syntymätodistukseen voi valita lapsen sukupuoleksi ”X”. Tai Intiassa, jossa korkein oikeus tunnusti virallisesti kolmannen sukupuolen olemassaolon. Suomessa juridisen sukupuolensa – käytännössä sotunsa kaksi viimeistä merkkiä – voi muuttaa ainoastaan esittämällä todistuksen siitä, että on täysi-ikäinen, sinkku, lisääntymiskyvytön ja haluaa elää pysyvästi toisessa sukupuolessa. Käytännössä ihmisen täytyy siis jonottaa hormonaalisiin ja kirurgisiin hoitoihin, alistua pakkosteriloitavaksi ja jättää heilansa naimatta. Tästä Suomi on saanut noottia muun muassa Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutetulta. Kritiikin hätyyttämänä Sosiaali- ja terveysministeriö perustikin työryhmän, jonka tarkoitus oli sorvata esitys uudeksi translaiksi. Työryhmä kuitenkin keskeytti työnsä tänä keväänä, sillä sen puheenjohtajaa tarvittiin muihin töihin, jotka koettiin kiireellisemmiksi. Porukka vakuuttelee palaavansa kokouspullien ääreen syksyllä. Muun muassa Seta kuitenkin pelkää, että ennen kuin muistiot on kirjoitettu, hallituksen esitys annettu ja eduskunnassa äänestetty, hallitus ehtii vaihtua sellaiseen, joka pyyhkii vanhoilla työryhmämuistioilla pullanmuruset pöydältä. Translakia uudistavaan työryhmään on saatava vauhtia ja innoitusta – ja sitä tarjoaa antiikin Kreikka. Sukupuolisivistys oli Välimerellä ennen Kristusta korkeammalla tasolla kuin 2010-luvun Suomessa. Ovidiuksen Muodonmuutoksia ja Homeroksen Ilias ja Odysseia ovat täynnä tarinoita ja sankareita, jotka ylittävät nykykäsityksen mukaiset sukupuolirajat:
• ALKuTEKSTiT y L iOP P iL ASL E HT i Kohti Kuolemattomuutta ”Aion olla toimissani viisaampi ja vähemmän nolo kuin suuret ikäluokat ovat olleet.” Näin summaa 34-vuotias mies, joka vastasi Ylioppilaslehden vanhuuskyselyyn. Niin vastasi lähes 300 muutakin tulevaisuuden mummoa ja vaaria. Tällaista se sitten on: TErvEyS: ”Kokonaisuudessaan pelkään vanhuutta ja uskon olevani puolisolleni ja lapsilleni taakka kaikin tavoin.” Nainen, 21 n o 4 / 201 4 ELiniKä: Vanhuuskyselyyn vastanneet – joiden keski-ikä on 26 vuotta – arvioivat elävänsä keskimäärin 85,66-vuotiaiksi. Se on reilut neljä vuotta pidempään kuin heidän tämänhetkinen eliniänodotteensa ennustaa. Yliaktuaari Markus Rapo Tilastokeskuksesta pitää vastaajien arvioita kuitenkin hyvin realistisina, jopa maltillisina – eliniänodote nimittäin lasketaan nykyisen kuolleisuuden perusteella. ”Jos ja kun kuolleisuus jatkaa alenemistaan, niin kuin se on tähän asti tehnyt, todellisia elinvuosia tulee olemaan ennustettua enemmän”, Rapo sanoo. Kyselyyn vastanneista optimistisin arvioi elävänsä 220-vuotiaaksi: ”Todennäköisesti pelaan erittäin paljon Civilization 5 -tietokonepeliä kuihtuvan ruumiini riutuessa hiljalleen iäisyyteen jonkinlaisessa geelikammiossa”, hän visioi. Sivu 1 4 ”Kasvatan kannabista, jota aion polttaa lähes päivittäin iltateen kanssa. 80-vuotiaana voisin nautiskella ehkä myös heroiinista.” Osa meistä istuu päivät koneella, osa kehittää ruumistaan crossfitissä. Laiskottelu voi kostautua. ”Lääketiede pitää kyllä ihmisen hengissä, mutta toimintakyky voi alentua”, Helsingin yliopiston geriatrian professori Timo Strandberg sanoo. Suuria elinikään ja vanhuuteen vaikuttavia läpimurtoja voidaan Strandbergin mukaan tehdä syöpätutkimuksessa, kantasolututkimuksessa ja ihmisen varaosien kehittelyssä. Jotta elinikää voitaisiin radikaalisti nostaa, täytyisi kuitenkin oppia enemmän kehon vanhenemismekanismeista. Sitä tapahtuukin koko ajan. Toukokuun alussa julkaistiin kaksi tutkimusta, joissa oli samansuuntaiset johtopäätökset: veri voi olla avain melkein ikuiseen nuoruuteen. Tutkimusryhmät siirsivät nuorten hiirten verta iäkkäämmille jyrsijöille, minkä seurauksena sekä niiden lihakset että aivot nuorentuivat. Jos läpimurtoja ei kuitenkaan tehdä ajoissa, jotta meidän sukupolvemme pääsisi elämään entistä pidempää nuoruutta, rapistumiseen voi suhtautua huumorilla kuten eräskin vastaaja: ”Sitten kun rupsahdan ja höpsähdän en aio hävetä sitä. Fiilistelen jo sitä, miten räkäisesti nauran lapsilleni, kun he vaihtavat vaippojani.” Nainen, 28 sle ht i.f tt ee ss a yl io pp ila va st au ks et os oi Ka ik ki ky se ly n i/ va nh uu sk ys el y
• YLio p p iLAS LE h T i k uv i t u k s e t j a n n e i i v o n e n ALKuTEKSTiT teksti mirja hämäläinen vA n h u u d E n T u r vA : Luotto hyvinvointivaltioon ei vastaajien keskuudessa ole saumaton. Yli 60 prosenttia arvelee ostavansa yksityisiä terveyspalveluita vanhana. Vastaajat arvioivat jäävänsä eläkkeelle keskimäärin 67-vuotiaina – korkeimmat veikkaukset eläkeiästä ovat kyselyssä 80 vuotta. Vastaajista osa arvelee, että nykyisen kaltainen järjestelmä ei kestä heidän eläkeikäänsä asti, vaan elintasosta täytyy huolehtia itse. ”[Vanhuuteni on] aktiivista kunhan pidän itsestäni jatkuvasti huolta. Suurimman osan niistä menoista joudun maksamaan itse, koska suomalainen eläkejärjestelmä on kaatunut”, 32-vuotias miesvastaaja ounastelee. ”Yle Femma näyttää edelleen televisiosta norjaa ristiin rastiin -ohjelmaa ja vr ei toimi.” mies, 20 ihmiSSuhTEET: Vielä 1940-luvulla miesten elinikä oli Suomessa viidenkympin hujakoilla. ”Kunnes kuolema meidät erottaa” olikin silloin huomattavasti helpompi lupaus antaa kuin nyt. Jos meni naimisiin 25-vuotiaana, samaa tyyppiä piti rakastaa vain 25 vuotta. Conscious uncouplingin läpikäyneen Gwyneth Paltrow’n ylläpitämä Goop-blogi kirjoittaa asiasta osuvasti: Biologiamme ja psykologiamme eivät ole virittyneet olemaan saman ihmisen kanssa useita vuosikymmeniä. Siksi jatkossa ihmisillä saattaa olla elämänsä aikana useita pitkiä rakkaussuhteita, ei vain sitä yhtä, the one. Siksi kannattaa opetella jo nuorena eroamaan oikein, hyvässä conscious uncoupling -hengessä. Niin saattaa yltää tavoitteeseen, jonka vanhuudelleen kiteyttää 21-vuotias vastaaja: ”On aikaa ja rakkautta.” p i r S TA L o i T u m i n E n : ”hämmennän nuorisoa puhumalla seksijuttuja.” nainen, 31 seksuaalivähemmistöille tarkoitettu palvelutalo. Jatkossa erikoistuneita palvelutaloja voitaneen kehitellä muidenkin asioiden ympärille. Ehkä vuonna 2070 Helsingissä on oma palvelutalo skeittareille – ja jos ei ole, ehkä he perustavat sellaisen itse. Vanhuuskyselyyn vastanneista kolmannes nimittäin ilmoitti haluavansa perustaa palvelutalokollektiivin ystävien kanssa. ”Harrastukset ja ystävät ovat elämäni nyt, en osaa kuvitella, miten eivät olisi jatkossakin”, kirjoittaa 29-vuotias miesvastaaja. Y S iv u 1 5 n o 4 / 20 1 4 On epätodennäköistä, että kypsällä iällä löydämme sankoin joukoin klassisen musiikin tai virkkaamisen. Kyselyyn vastanneista moni kuvaa, kuinka haluaa säilyttää nykyisen elämäntyylinsä: ”Keikkailisikohan Asa vielä kun olen kuusikymppinen?” kysyy 21-vuotias nainen. Joukossamme tulee kenties olemaan joogaavia teknosenioreita sekä vihersmoothieita kittaavia biohakkerivanhuksia. Pirstaloituminen näkyy pienessä mittakaavassa jo nyt: Tukholmassa avattiin viime vuonna ensimmäinen
• t e k s t i j o h a n n a m i tj o n e n N o 4 / 201 4 ALKuTEKSTiT Y L iOP P iL ASL E HT i k uva m a i j a a s t i k a i n e n Nolli-poni vanhainkodissaan. Sivu 1 6
• YLiO P P iLAS LE H T i ALKuTEKSTiT Ylistarossa on paikka, jossa täysin palvelleilta eläimiltä ei odoteta enää mitään. On vain aikaa olla. Onnellinen vanhuus N o l l i t e k i e l ä m ä n t y ö n s ä ratsastuskoulussa. Alkeisryhmäläinen toisensa jälkeen opetteli kevennettyä ravia sen selässä, kahdenkymmenen vuoden ajan. Kunnes eräänä päivänä pikkutyttö lensi Nollin selästä. Sitten siitä tuli tapa. Yleensä tällaiset tarinat loppuvat siihen, että teurasauto kurvaa ratsastuskoulun pihaan. Mutta Nollia lykästi. Se on yhä elossa. Huhtikuinen ilta-aurinko kimmeltää ponin ruskeista kupeista, kun se ravaa pohjanmaalaisella laitumella. Välillä pesää rakentavat pikkulinnut käyvät nappaamassa sen karvaa. Kun Heikki Laaksonen kutsuu Nollia, se hölkkää luokse vasta kolmannen huudon jälkeen. Ehkä vika ei ole kuulossa, vaikka tällä shetlanninponilla onkin poikkeuksellisen paljon ikää, 37 vuotta. Ehkä siitä on vain mukavaa, kun ei ole pakko ihan heti totella. Tuttu tunne niin monelle toisellekin eläkeläiselle. Sellainen Nolli-poni nimittäin on. Se on asunut jo melkein kymmen vuotta Heikki ja Liisa-Cristiina Laaksosen pyörittämässä eläinten vanhainkodissa, Wanhassa Markissa. H a i h a t t e l u a . Niin Laaksosille sanottiin, kun heille alkoi muuttaa Nollin kaltaisia eläimiä. Wanhan Markin naapurissa on 60 000 linnun broilerikasvattamo. Sen paikan asukkaiden elinikä on viisi viikkoa. Sellainen on tavallista eläintenpitoa siitäkin huolimatta, että läntisessä maailmassa on varttunut jo monta Disneysukupolvea. Vaikka eläimet ovatkin meistä hellyttäviä, se, että ne saisivat lekotella pari vuotta työuransa jälkeen, hymyilyttää. Kalkkunan eläkepäivät – kaunis mutta toteuttamiskelvottomalta kuulostava ajatus. Ylistarossa se kuitenkin on todellisuutta. Wanhassa Markissa asuu juuri leskimieheksi jäänyt Goljatkalkkuna. K u n H e i k k i L a a k s o n e n antaa Nollille leipää, tallin takaa ravaa kiireellä paikalle kolmen lampaan porukka. Ne ovat kuin teinijengi – kaikki näyttävät samalta, kaikki liikkeet tehdään samaan aikaan. Kun niille ei heltiä leipää, ne jolkottavat pois yhtenä rintamana. Lauman liepeillä on neljäs lammas, Sunnuntai. Sitä ei ole vielä ihan hyväksytty osaksi sisäpiiriä. Sunnuntai on tullut Laaksosille kuukausi sitten. Kun se saapui, huomattiin että sen kaulan ympärille oli hiertynyt kettinki. Alkoholisoitunut omistaja oli kyllä ruokkinut lampaan hyvin mutta ei ymmärtänyt, että iho oli tulehtunut ja eläin kärsi kivuista. Joidenkin Wanhaan Markkiin tuotujen eläinten hoitoa on laiminlyöty, mutta sellaisen takana ei ole Laaksosten kokemuksen mukaan yleensä pahuus. Välipitämättömyyttä ja uupumista oman elämän ongelmien alle, sitä on enemmän. ”On avioeroja. Tullaan vanhaksi, ja sitten omasta eläimestä ei voida pitää huolta”, Heikki Laaksonen sanoo. ”Sellainen hyytyminen. Ihmiset ajavat itsensä loppuun eivätkä osaa pyytää apua. Ja sitten ympäristö ei välttämättä uskalla puuttua, vaikka näkee tilanteen”, hän jatkaa. Wanhaan Markkiin eläimen voi tuoda nimettömänä, ja niin on tainnut taas käydä. Punaraidallinen kissa on viihtynyt talon pihapiirissä jo pari viikkoa. Vaikka siitä on laitettu ilmoituksia Seinäjoenseudun kissojen löytötaloon, ei kukaan ole kaivannut sitä. Todennäköisesti se on vain jätetty autosta Laaksosten vanhainkodin kohdalla. K u n R e e t u - v u o h t a silittää, sormien alla tuntee vanhuuden. Lihasmassa on vähentynyt ja selkärangan nikamat voi laskea. Se on vanhainkodin pitkäikäisin asukki ja ollut Wanhassa Markissa sen perustamisesta lähtien. Sen elämä on urosvuoheksi ollut poikkeuksellisen pitkä. Pukkeja tarvitaan yleensä vain siittämään naaraita, joita taas käytetään maidontuotannossa. Siksi urokset päätyvät yleensä nuorina teuraaksi. Eläinten vanhuudenturva on vähän kuin ihmisten sosiaaliturva esimerkiksi Yhdysvalloissa: paljon on kiinni tuurista. Jonakin aamuna, kun Heikki tulee aamulla talliin, ei Reetu enää nouse karsinastaan ja kuikuile jalat karsinan ovea vasten ja sitten nappaa leipäpalaa Heikin suusta. Ennen kuin Reetu kuolee, sillä on ollut kuitenkin paras mahdollinen vanhuus. Vapaa velvoitteista, lajitovereiden seuraa, oikeanlainen ruokavalio, terveydenhoito ja lämmin ja puhdas yösija. Enempää ei voi kai toivoa, ihminenkään. Y S iv u 1 7 N o 4 / 20 1 4 ” A n n e t a a n t y t t ö hyvään kotiin.” Sellainen ilmoitus Liisa-Cristiina Laaksosesta oli Helsingin Sanomissa 65 vuotta sitten. ”Kuin kissanpennusta”, hänen miehensä Heikki sanoo. Liisa-Cristiinan vanhemmat luopuivat hänestä kahden viikon ikäisenä. ”Ehkä siksi olen halunnut antaa toisille kodin”, Liisa-Cristiina sanoo. Aiemmin Laaksoset elivät matkalaukkuelämää Etelä-Euroopassa. Heikki Laaksonen maalasi tauluja ja piti näyttelyjä. Liisa-Cristiinalla oli Fuengirolassa kauppa, jossa myytiin Juhla Mokkaa ja lonkeroa suomalaiseläkeläisille. Laaksoset kuitenkin kaipasivat elämänmuutosta, sunnuntaiaamun rauhaa, niin kuin Heikki sanoo. Espanjassa Liisa-Cristiina näki aasien vanhainkodin. Sen jälkeen hän tiesi, että haluaisi itse perustaa joskus samanlaisen. Sellainen rakentui 14 vuotta sitten Heikin kotiseudulle Ylistaroon, 1800-luvun pohjalaistalon pihapiiriin. Laaksoset eivät tehneet niin tiukkaa rajausta kuin espanjalaisessa esikuvassa oli tehty. Wanhassa Markissa asuu kyllä yksi aasikin, mutta sinne voi muuttaa mikä tahansa suomalaisella maatilalla viihtyvä eläin. Tällä hetkellä edustettuna on kymmenen eri lajia. Wanha Markki on Laaksosten ja eläinten koti. Paikan kulut katetaan kesäajan käyntimaksuilla. Lisäksi Laaksosilla on puoti, jossa he myyvät koriste-esineitä ja Heikin maalaamia joulukortteja.
• KESKiTY Y L iOP P iL ASL E HT i teksti aurora rämö k uv i t u k s e t s a m u l i s a a r i n e n Viimeisen kahdenkymmen vuoden ajan tuhannet ihmiset ovat käyneet Esa Saarisen seminaareissa kohottumassa Pafoksella. Mitä siellä tapahtuu? N o 4 / 201 4 Maaginen hohde E s a S a a r i n e n on vaikuttava näky kliiniseksi kiillotetussa lentokentän lähtöselvityksessä. Nilkkoihin saakka ulottuva nahkatakki, viisi senttiä takaraivon päälle kohoava harmaantunut niskapolkka ja suksen pituiset nahkakengät. Kello on kuusi aamulla, mutta Saarisen vaimo Pipsa Pallasvesa on ehtinyt vetää paksut kajalit silmien ympärille ja valita legginseihin sopivat leopardilenkkarit. On vaikea sanoa, mihin tässä ollaan menossa, muuta kuin brittituristien suosimaan lomakohteeseen Kyproksen Pafokselle. Seminaarin tervetuliaiskirje on älytön. Alku vielä menettelee: ”Kyseessä on Pafos-seminaari nro 42, mutta koskaan aikaisemmin eivät edeltävät tapahtumat ole olleet niin elämän draaman ja ihmeen läpitunkemia kuin juuri tällä kertaa.” Elämisen ihmeen tunnun ymmärtää. 60-vuotiasta filosofia on puukotettu puolitoista kuukautta aiemmin. Sivu 1 8 Mutta sitten: ”Pafos-viikko sallii irrottautumisen suorituspaineista ja arjen hyörinnästä. Syntyy vapautunut, kunnioittava, hyväntahtoinen, positiivis-realistinen kohtaamisen tilanne, jonka ytimessä on jokaisen meidän ihme ihmisenä. Tunnelma on hyväksyvä, inspiroitunut, rohkaiseva, kohtelias ja kohottava. Työskentelemme hienoviritteisen hengittävästi, kukoistuksen huokoisuuksia vaalien, kukin omalla tavallamme.” Jos Saarisen allekirjoittamasta kirjeestä poistaisi kaikki adjektiivit, siinä ei lukisi juuri mitään. Pafos-seminaarin esitteessä on sama ongelma. Siinä luetellaan sanoja kuten ylärekisteri, kukoistuskumppanuus, sisäinen hehku ja maaginen noste. Sellaisia, joita ei käytetä edes horoskoopeissa. Samalla kerrotaan, että Saarisen puhetta ymmärtää jokainen. Esa Saarisen seminaareja on kahdenlaisia. Tämä on niin sanottu pääsiäis-Pafos, joka maksaa osallistujalle lentoineen 1 600 eurosta 2 300 euroon hotellipaketista riippuen. Heinäkuussa pidetään erityisesti opiskelijoille ja nuorille suunnattu, Tulenkantajat-seminaari. Vuodesta 1995 järjestetyillä matkoilla on käynyt yli kolmetuhatta ihmistä kuopiolaisesta kaivinkonemiehestä Matti Alahuhtaan ja Kiira Korpeen. He ovat olleet oppimassa jotain, mitä kutsutaan ”eläväksi innostukseksi ja ajattelun liikkeeksi”. K y p r o k s e n lounaispuolella sijaitsevalla Pafoksella on pääsiäistä edeltävänä tiistai-aamuna vain 18 astetta lämmintä, mutta Välimeren ilma hiostaa naamaa. Koneellinen ihmisiä tungeksii matkatavarahihnan vieressä. Suurin osa seminaarimatkalaisista näyttää olevan yli kolmenkymmenen, valtaosa yli neljänkymmenen. Varakkaat taidekeskusjohtajien näköiset miehet työntävät kärryjään vaikutusvaltaisen oloisina. Osalla matkalaisista taas on tuulihousut, tangokuningatartukka ja ihan
• YLiO P P iLAS LE H T i KESKiTY N o 4 / 20 1 4 S iv u 1 9
• N o 4 / 201 4 KESKiTY Y L iOP P iL ASL E HT i kaikkea mitä marketista löytyy. Nuoret ovat selvästi vanhempiensa matkassa. Tilastotieteen yliopistolehtori Kimmo Vehkalahdella on päällään Helsingin yliopiston oranssi t-paita ja mukanaan vaimo. Hän, kuten jotkut muutkin, on täällä työpaikkansa kustantamana. Vehkalahti kuuluu Opettajien akatemiaan, johon valitut saavat yliopistolta 20 000 euroa käytettäväkseen haluamallaan tavalla. Vehkalahti on sijoittanut osan summasta Pafos-seminaariin. M u u t a m a n t u n n i n rentoutumisen jälkeen bussit kiertävät noukkimassa kaikki hotelleilta ja kuljettavat seminaarihotelli Amathukseen. Se on viiden tähden pylväspalatsi, jonka lasiset portaikot on värjätty valaisintaiteella. Kokoussalin kattokruunu on kuin Titanicista, seinät ja kalusteet kullan ja puuterin värisiä. Salin nimi on Platon. Siellä se vihdoin alkaa. Kaiuttimista soi There’s something in the air. Esa Saarinen on pukeutunut oranssiin palmupaitaan ja liehuviin mustiin housuihin. Hän ei testaile mikrofonia vaan aloittaa, kun kaikki ovat istuneet puoliympyräksi järjestettyjen pöytien ääreen. Jokaiselle on varattu avolehtiö, vettä, karkkia ja Marimekon kangaspäällysteinen muistikirja. ”Okei, hyvät ystävät”, Saarinen sanoo. ”Ihan upeeta olla täällä teidän kanssa. Elossa.” Hetken hiljaisuuden jälkeen koko sali puhkeaa aplodeihin. ”Meillä on huikea viikko edessä. Mä kuulinkin tossa jo, että jollakulla on kovat odotukset. Ainoa asia, mitä voin sanoa, on, että nää odotukset on räikeästi alakanttiin.” Tässä orkesterissa on virittäytymässä jotain aivan huikeaa, Saarinen lietsoo. Hän on kapellimestari, me olemme soittajia, joilla kaikilla on mahdollisuus herkistyä elämän hienovaraisille ja hyväntahtoisille ilmentymille. Tässä välissä Leena-opas tulee kertomaan viikon aikataulusta. Luentoja on joka päivä yhdeksästä kahteen, muutamana iltana vapaaehtoista ohjelmaa. Paitsi että Leena ei olekaan matkaopas, hän on aurinkoleidi, Saarinen esittelee. Vaimo taas on Pipsa, mutta ennen kaikkea kuningatar. Seminaariassistentti Päivi Partasta Saarinen kutsuu Päivänsäteeksi, itseään kolmannessa persoonassa E. Saariseksi. Sitten on meidän orkesterilaisten vuoro. Sadan ihmisen pitäisi kertoa itsestään, mutta useimmat avaavat suhdettaan Esa Saariseen. ”Päällimmäisenä mielellä kiitollisuus”, sanoo erään rahaston ylin asiamies. ”Äiti sanoi, että lue mieluummin Saarista kuin Nietzscheä”, äitinsä kanssa tullut poika esittäytyy. Vähän yli puolet on seminaarissa ensikertalaisina. Yksi pariskunta on paikalla kahdeksatta kertaa, sillä hyville ajatuksille on aina käyttöä. Kaksi miestä sanoo Esa Saarisen olevan se, joka pitää hengissä. ”Jos voi tehdä jotain hyvää elämässä, kandee tehdä se”, selittää erään firman toimitusjohtaja, joka on kustantanut kaikki alaisensa mukaansa. Saarinen kommentoi toisinaan puheenvuoroja ja tuntuu muistavan lähes kaikkien Sivu 2 0 aiemmin seminaareissa käyneiden lempinimet. Jos ei niitä, niin lasten määrän tai jonkin tietyn yksityiskohdan, kuten lahjaksi saamansa harmaan Muumi-kassin. Helsingin yliopiston kasvatuspsykologian professori Kirsti Lonka muistelee Saarisen kanssa 1990-luvulla pidettyjä luentoja ja sanoo: ”On ihanaa olla täällä! Ja nauttia siitä, että kapu johtaa!” E s a S a a r i n e n ryhtyi johtavaksi kapuksi vuonna 1977. Tuolloin hän väitteli filosofian tohtoriksi 24-vuotiaana, yhtä nuorena kuin toinen Suomen ansioituneimmasta filosofista, Georg Henrik von Wright. Toinen ansioitunein on Jaakko Hintikka. Hän ohjasi Saarisen väitöskirjan. Pari kevättä väitöksensä jälkeen Saarinen otti etäisyyttä mentoreistaan ja kirjoitti uuden sukupolven metelöintikirjan Punk akatemian yhdessä Jan Blomstedtin kanssa. Siinä hän kritisoi kulttuurielämän tunkkaisuutta ja taantumuksellisuutta. Syyskuun 1980 Ylioppilaslehdessä komeili Saarisen ja Anja Kaurasen aukeaman kokoinen pamfletti, jossa luki muun muassa: ”Me tulemme yliopistoihin, joissa te luennoitte lehtoreina ja professoreina ja me kysymme miksi kaikuvissa luentosaleissa ja hyvinpuunatuissa käytävissä vallitsee aina sama rikkumaton akateeminen apatia?” Kaurasesta tuli kirjailija Anja Snellman-Orma, mutta Saarinen jäi yliopistolle opettamaan, kuten uhkasi. Saarinen piti filosofian johdantokurssia, omien sanojensa mukaan siksi, että silloinen kollega Simo Knuuttila oli sitä mieltä, että ”siinä on aihe, josta Saarisen poika ei tiedä hölkäsen pöläystä”. Samoihin aikoihin Saarinen oli rakastunut kuningattareensa ja rohkaistunut vetämään henkilökohtaisempia luentoja. Porthanian iso sali oli joka kerta täynnä. Ylen vuonna 1982 taltioimassa tv-pätkässä Saarinen esiintyy nahkapuvussa ja aurinkolaseissa. Hän kertoo, että yliopisto on siitä hieno paikka, että jos hommansa hoitaa ”respektaabilisti”, on aivan sama, mitä puuhaa sen ulkopuolella. Ja että hän itse on aina ollut kiinnostunut hillumaan elämän eri alueilla, näkemään todellisuuden muunkin kuin yliopiston kautta. Saarinen otti julkisuudessa kantaa milloin flirttailutekniikoihin, milloin Persianlahden sotaan. Hänet valittiin parhaiten pukeutuvien suomalaisten joukkoon ja yliopiston parhaaksi opettajaksi. Mitä Missä Milloin -kirjoissa hän kertoi vuosikaudet harrastuksikseen ”ruusut, kahvilat ja systeemikritiikin”. Se vetosi. Filosofiasta tuli muotiaine. Kun vielä 1970-luvulla teoreettisen filosofian opinnot aloitti Helsingissä keskimäärin kaksi opiskelijaa vuodessa, 1990-luvun puolivälissä luku oli 30. Laitoksesta tuli yliopiston tehokkain ja suosituin. Kun filosofiasta tuli lukioaine vuonna 1994, sitä opetettiin Esa Saarisen kirjasta. Kaikki eivät olleet vaikuttuneita. Kun Saarinen valittiin 1990-luvun alussa filosofian laitoksen yliassistentiksi, laitoksella oltiin tyytymättömiä. Työkaverit valittivat hänen käyttävän liikaa aikaa yrityspöydissä istumiseen. Yliassistentti valmensi ”ulkopuolisena insiderinä” Nokian henkilöstöä oman yrityksensä kautta. Talouselämä-lehden mukaan tässä maassa on harvoja yritysjohtajia, jotka eivät olisi kuunnelleet Saarisen luentoja. Helsingin Sanomissa kirjoitettiin vuonna 1995, että Saarisen ja hänen oppilaansa Pekka Himasen myötä ”julkisuus syrjäytti tutkimuksen filosofiassa”. Laitokselta valmistui toinen toistaan nuorempia tohtoreita, joista kaikista kerrottiin lehdissä. Silti ne, jotka ovat olleet henkilökohtaisesti tekemisissä Saarisen kanssa, ovat aina kehuneet häntä samanlaisilla ylisanoilla kuin Saarinen itse puhuu kaikista. Eräskin Saarisen oppilaista, vain 22-vuotiaana väitellyt Heidi Liehu, muisteli opiskeluaikojaan Helsingin Sanomissa kirjoittamalla, että ”jo Saarisen luennot olivat luku sinänsä. Nuo tiistaiset latautuneet jättikokoukset antoivat lisäuskoa paitsi filosofian voimaan myös yliopistoon yleensä. Ne olivat älyllistä ilotulitusta”. 20-vuotiaana tohtoriksi valmistunut Pekka Himanen taas kertoi, että Saarisella oli hänen väitöksensä ohjaamisessa ”sokraattisen kätilön tehtävä, innostaminen”. Himanen on käynyt Pafos-seminaareissa useita kertoja, ja Saarinen on sanonut hänen löytäneen äänensä sieltä. E. Saarinen pitää ilmeisesti kokea. ” M e o l t i i n Jorma Ollilan kunniatohtoritilaisuudessa sen kotona. Soveltavan matikan professori sanoi siellä TKK:n rehtorille, että kyllähän sä tiedät, kuinka paljon Jorma Esaa arvostaa”, Saarinen kertoo seuraavan päivän luennolla. Rehtori ilmeisesti vakuuttui, sillä vuonna 2001 Saarinen sai soveltavan filosofian professuurin silloisesta Teknillisestä korkeakoulusta. Saarinen on opettanut nykyisiä aaltolaisia aina siitä lähtien. Yrittäjähenkinen filosofi oli jättäytynyt pois Helsingin yliopistolta pari vuotta aiemmin, sillä hän ei pystynyt työskentelemään siellä sillä sävyllä, millä olisi halunnut. Hänen opetustyylinsä on erilainen. Kun Saarinen selittää innostusfilosofiaansa Platonsalissa, hän ei juuri viittaa muihin ajattelijoihin. Hän viittaa muumeihin. Heidegger mainitaan vain kerran, James Bondille on omistettu kokonainen teoria. ”Näyttää siltä, että – ja nyt tää on tärkeää”, Saarinen sanoo ja pysäyttää edestakaisen kävelynsä puolikaaren edessä. Spottivalo on pehmeää, karkkipaperit on siivottu välitunnin aikana. Osa seminaarilaisista ottaa kynät käteen. Saarinen selittää, että tiede erottaa ihmisestä kaksi systeemiä. Systeemi yksi on nopea ja tilannesidonnainen. Se toimii ilman ajattelua, ärsykkeisiin reagoiden. Siihen voi vaikuttaa systeemi kakkosella, jonka kautta ihminen pystyy erittelemään asioita. Systeemi kakkosen käyttäminen vaatii tietoista keskittymistä ja ajattelemista: siksi se myös lukitsee paljon systeemi ykkösestä. Pafoksella systeemit yksi ja kaksi toimivat paremmin yhteen kuin yleensä, koska täällä ihminen vapautuu. Arkena on vaikeaa avata mieli sellaiselle, mitä normaalisti pidetään vähän naurettavana. Tämä on kognitiotiedettä, joka on su-
• YLiO P P iLAS LE H T i KESKiTY N o 4 / 20 1 4 S iv u 21
• N o 4 / 201 4 KESKiTY Y L iOP P iL ASL E HT i Sivu 2 2
• YLiO P P iLAS LE H T i ” M i t ä y l i p ä ä t ä ä n ajatellaan, kun ajatellaan muutosta?” Saarinen aloittaa sunnuntain luennolla, kun jonkun puhelin aikaa soida. Nainen penkoo hätääntyneenä laukkuaan ja puhuu lattiaan, ”sori, sori, sori”. ”Mikäs melodia toi on? Aa, We are the world! Aivan mahtavaa! Sehän on koko meidän teema”, Saarinen sanoo. Hän jatkaa häiriintymättä, miten perusJaskat – jollainen hän itsekin on – ovat usein parhaimmillaan, kun heille annetaan yksi tehtävä kerrallaan ja sanotaan sen jälkeen ”good job”. Vaimo voi tehdä mikromuutoksen ja olla juoksuttamatta Jaskaa kenkämyymälöissä. Sen sijaan hän voi lähettää Jaskan oluelle ja pyytää tulemaan lunastamaan hänet neljäntoista minuutin kuluttua kassalta. ”Kannattaa tehdä se, mikä toimii. Se on tehtävä sen takia, että se on oikein ja koska toinen tykkää siitä. Siihen ei voi mennä vaihtoarvokulmalla sisään, koska muut ihmiset eivät ole ennustettavissa”, Saarinen sanoo. Hän ei ole ensimmäinen tai ainoa ihminen, joka ohjaa tekemään näin. Kaikille on pienestä saakka vakuuteltu, että ihmiset ovat erilaisia eikä kukaan voi olla muuta kuin mitä on. Jokainen life-coach on tarpeeksi pätevä kertomaan, että kohteliaisuus on hyvä asia ja että ystävälliset ihmiset ovat kivempia kuin epäystävälliset. Ero on siinä, miten asiat sanotaan. Tapaa on vaikeaa selittää irrallisin esimerkein, sillä Saarisen puheessa kaikki liittyy kaikkeen. Saarinen puhuu konkreettisesti ja paljon itsestään. Neljään tuntiin hän saa mahtumaan yhteensä kolmetoista omakohtaista tarinaa, joista suurimmassa osassa esiintyy joku hänen tunnettu ystävänsä. Hän pyyhkii silmälasiensa alustaa liikutuksesta muistellessaan omaa puhettaan sotainvalidien juhlassa vuonna 1997. Hän kertoo, miten Martti Ahtisaari oli kutsunut häntä ”todelliseksi leijonaksi” ja miten Ari Vatanen Saarisella vieraillessaan halusi nähdä hänen nukkuvat lapsensa. Esimerkit johdattavat aina kuitenkin Saarisen ulkopuolelle, meihin kuulijoihin. Ahtisaari-tarina kertoo siitä, miten hyvin entinen presidentti pystyy reagoimaan tilanteisiin, Vatas-juttu entisen ralliautoilijan kyvystä ottaa toiset ihmiset huomioon. Meidät ikään kuin kohotetaan mukaan samaan seurueeseen. Sen Saarinen saa aikaan kertomalla tarinansa elävästi ja yksityiskohtaisesti. Kun hän kertoo olleensa juhlissa, ne eivät ole vain jo- kin tapahtuma jossain talossa, vaan ”Lenitan vuonna 1992 kaupungintalolla järjestämä lamantaittamisen hengennostatustilaisuus, jossa esiintyi Vesa-Matti Loiri”. Saarinen ja Pipsa olivat nähneet Loirin vain kaukaa, mutta kymmenen vuotta myöhemmin Loiri oli sanonut Saariselle Kosmoksen pisuaarilla: ”Kiitos sitä katseesta, mä näin sen katseen.” Jossain kohdassa tarina yhdistyy arkifilosofiseen tulkintaan siitä, miten emme voi tietää, mikä kenellekin on merkityksellistä. Saarinen ei missään vaiheessa sano, että meidän kaikkien tulisi luoda jatkuvasti merkitseviä katseita ympärillemme, vaan että sellainen on mahdollista. Puhetyylissä ei ole paljoakaan sellaista, mitä ei voisi opetella. Tarinankerronta ja arjen merkityksellistäminen ovat molemmat jo antiikin aikana keksittyjä hyvän puhumisen sääntöjä. Improvisointikykyä ja karismaa on sen sijaan vaikeampaa jäljitellä. Saarinen ei niin sanotusti johda nuoteista. Häntä ei keskeytetä kesken luennon, vaan hän pitää itsensä keskittyneessä puhetilassa aina 45 minuuttia kerrallaan. Saarinen on totta kai kertonut samat anekdootit kolmenkymmenen vuoden aikana satoja kertoja, mutta vaikuttaa olevan niistä vähintään yhtä innoissaan kuin kuulijansakin. S u n n u n t a i n a , viimeisenä varsinaisena seminaaripäivänä, Saarisella on päällään tavaramerkkinsä, leoparditakki. Koko tyyli on kuulemma Pipsan aikaansaannosta: aiemmin filosofi kietoutui laitossammettitakkeihin ja muihin tavallisiin yliopistokauhtanoihin. ”Hellän dynamiikan idea on, että siitä syntyy vaikutusta. Se ohjaa, miten se, mikä muuttuu, muuttuu. Se kohteliaasti tuuppaa muutosta kohti”, Saarinen aloittaa. ”Eräällä it-perheellä oli ongelma, kun nainen ei voinut tulla raskaaksi. Pariskunta tuli Pafos-seminaariin, ja kappas vain! Kuulin Pafos-vauvasta mummilta toisessa seminaarissa.” Saarinen oli törmännyt vauvaan ja isään myöhemmin Café Engelissä, kun hän oli ollut lukemassa lapsipsykiatri Beatrice Beeben kirjaa. Vauvalle ja Saariselle oli syntynyt yhteys, joka oli käsitteellisen ajattelun ulkopuolella. ”On mahdollista avata mieli sellaiselle dynaamisuudelle, jolle aikuiskulttuuri ei aina tajua antaa arvoa”, Saarinen sanoo. Viimeisen luennon päätteeksi kaikki hiljentyvät kuuntelemaan Saarisen valitseman kappaleen, Kulkurin ja joutsenen. Ensi kertaa seminaarissa ollut nainen pitää vuolaan kiitospuheen, jossa kertoo jännittäneensä puhumista kovasti. Oli tuntunut, että hän ei pysty, mutta tässä hän seisoo, kiitos E. Saarisen. Nainen kertaa oppeja ja pohtii niiden vaikutuksia. Sellaisia tulee olemaan. Alaisensa Pafokselle roudannut toimitusjohtaja esittää ryhmänsä kanssa huuliharppuversion brittiläisestä blues-biisistä. Finlandia lähtee soimaan. Kaikki raivaavat pöydät seinän viereen ja asettuvat suureen piiriin. Kädet kiedotaan vierustoverien ympäri. ”Ja sitten tällainen hittibiisi!” Saarinen sanoo. Laulamme yhdessä J. Karjalaisen Sankarit ja katsomme toisiamme silmiin. Enää se ei tunnu erityisen älyttömältä. Y S iv u 23 N o 4 / 20 1 4 P ä i v ä n j ä l k e e n hotellien aulassa kokoontuvat dialogiryhmät, joissa voi jakaa heränneitä ajatuksia. Kukaan ei keskeytä pitkiäkään tarinoita, ilmapiiri on luentokielellä kiinnostunut ja hyväksyvä. Ihmiset hymyilevät, juttelevat ja katsovat silmiin. Illalliselle pyydetään kaikki mukaan; nähtävyyksiä käydäänkatsomassa yhdessä. Torstain auringonlaskuristeilyllä tanssitaan merirosvolaivan kannella E. Saarisen valitsemien kappaleiden tahtiin. Seminaarilaiset ovat jo huomanneet hellän dynaamisia mikromuutoksia. Pari naista kertoo perjantaiaamuna, kuinka he siivosivat siivoojia varten ennen kuin bussi tuli hakemaan. Paikalla ei ole varmaankaan yhtään miestä, joka ei kutsuisi naisia leideiksi. Se tuntuu aluksi vähän typerältä, mutta on aidosti mukavaa jutella ihmisille, jotka haluavat olla ystävällisiä. Vessajonossa ei tarvitse keksiä puheenaiheita, mutta jos keksii, vieressä seisova vastaa. Oikein missään ei voi epäonnistua. Ihmiset jakavat traumaattisiakin elämänkokemuksia tuiki tuntemattomille, joiden nimen tietävät vain jatkuvasti rinnassa pidettävästä nimilapusta. Jos se puuttuu, Pipsa huomauttaa, että laittaisitko takaisin. Joku puhuu työuupumuksesta, mutta kukaan ei kysy työpaikkaa. Valtaosa sanoo saaneensa seminaarista kovasti voimaa, apua ja ajateltavaa. Esimerkiksi tilastotieteen lehtori Kimmo Vehkalahti kertoo olevansa vaikuttunut siitä, miten Saarinen pistää itsensä likoon. Hän on saanut Pafoksella innostusta ja aikaa ajatella. Mikään pyhäkoulu tämä ei kuitenkaan ole. Lauantain illalliselta jatketaan karaokeen ja jatkojenjatkoille. Ne, jotka puhuvat töksäyttelemällä, töksäyttelevät vessajonossakin. Siitä ei vain edes tajua loukkaantua. KESKiTY kua positiivisen psykologian teesille siitä, että positiivinen suhtautuminen tekee elämästä parempaa. Saarinen olikin viime joulukuussa positiivisuuden ykkösprofessorin Martin Seligmanin vieraana Pennsylvanian yliopistossa pitämässä ”pien-Pafoksen”. Saarinen ei kuitenkaan puhu positiivisuudesta, hän puhuu ajattelemisen ajattelemisesta. Se, millä nimillä kutsumme ihmisiä ja asioita, synnyttää parempaa ajattelua, mikä synnyttää parempaa elämää. Yksinkertaistettuna: jos kutsut ihmisiä tosissasi päivänsäteiksi, heille tulee seurassasi hyvä olo ja teidän on mahdollista soida yhteen paremmin. Mutta päivänsäteet pääsevät valaisemaan vain, jos niitä ei ajatella sellaisina. Muiden täytyy antaa kukoistaa. Saarinen kehottaa meitä orkesterilaisia ajattelemaan itseämme jääkiekkojoukkueena. Tähtipelaajaa ei voi peluuttaa koko ajan, muuten se ei pysty koskaan tähtisuoritukseen. ”Mä olen lukiosta asti halunnut olla tähti. Mun suurin kiinnostus on pitää loistokkaita luentoja”, Saarinen sanoo. ”Sellainen vie kuitenkin poispäin välittämisestä ja niistä, jotka eivät liity tähtitoimintoihin. Pipsa on toisenlainen, Pipsalle on tärkeää, että muilla on hyvä olla.” Sitten Saarinen kertoo esimerkin. Kun pariskunta oli ensimmäisellä yhteisellä ulkomaanmatkallaan Lissabonissa, Pipsa ei ollut suostunut lähtemään ulos hotellista ennen kuin oli siivonnut huoneen siivoojia varten. ”Mä oon aika paljon framilla. Oon huomannut, että mä keskityn liikaa itseeni. Mä en automaattisesti hahmota itseäni puolustajana suhteessa Pipsaan”, Saarinen selittää. ”Silloin yksi puoli menee syrjään, eivätkä kaikki mahdollisuudet ole käytössä.” Hallitsemalla systeeminsä ja ottamalla muut huomioon voi kuitenkin päästä maagisen nosteen tilaan. Se ei tapahdu hetkessä, vaan suhtautumistaan voi muuttaa pikkuhiljaa, mikromuutoksilla. Avaamalla oven, sanomalla kiitos. Sitten pidetään tauko, jonka aikana saa liikkua ympäri salia juttelemassa muillekin kuin vierustovereille. Moni halaa ja toivottaa huippuhyvää seminaariviikkoa.
• KESKiTY Y L iOP P iL ASL E HT i teksti sonja saarikoski k uvat n i c k t u l i n e n Digiapostoli Ville Tolvasen yhteiskuntafilosofiassa on vain ostajia ja myyjiä, jotka ovat pilanneet Suomen. Hän haluaa pelastaa meidät, vaikkei yhteiskunnallisia asioita osaakaan. N o 4 / 201 4 h e r ät t e l i jä J o s k u s k u u l e e sanottavan, että Jumala kutsuu ihmistä kolmasti. Myös Ville Tolvanen on kokenut heräämisen kolme kertaa. Ensimmäinen kerta oli vuonna 1989 vaihto-oppilaana Arkansasissa. 16-vuotias Tolvanen olisi halunnut Teksasiin, mutta oli päätynyt huomattavasti köyhempään naapuriosavaltioon, jossa kuvernöörin vaimolla oli tapana vastaanottaa saapuvat vaihto-oppilaat tervetuliaispuheella. Sinä vuonna kuvernöörin vaimo oli nainen nimeltä Hillary Clinton. Sitä, mistä Arkansasin ensimmäinen nainen puhui, Tolvanen ei muista. Hän yritti kyllä kuunnella, mutta keskittyminen karkasi jatkuvasti liikuntasalin hyvännäköisiin tyttöihin. Sen puheen aikana Tolvanen tajusi markkinatalouden logiikan. Se myy, mikä on kiinnostavaa. Clintonin puhe kiinnosti kuumiin tyttöihin verrattuna kuin löysä puuro. Jenkkivuoden aikana Tolvasen yhteiskunnallinen herääminen vahvistui. Hän katseli ajan hengen mukaisia elokuvia kuten Wall Street, Working Girl ja Secret of my Success, Sivu 2 4 jotka kaikki kertoivat amerikkalaisen unelman saavuttamisesta. Kun Tolvanen vielä oivalsi, että englanniksi sanottiin ”reach for the stars”, kun yritettiin jotain mahtavaa, eikä kapsahdettukaan katajaan niin kuin suomalaiset kuuseenkurkottelijat, nuori mies oli myyty. Tämän maan logiikan mukaan oululainen Tolvanen saattoi saada jumppasalin kuumimman tytön. Ajatus oli huumaava. Ta u s t a l l a s o i hiljaa klassinen musiikki. Kupit kilisevät asetteja vasten. Café Strindberg on sellaisten henkilöiden suosima kahvila, joilla on rahaa ja muutaman vuoden päästä edessä loistava tulevaisuus hyvinvointivaltion eläkeläisinä. Siksi onkin outoa, että Ville Tolvanen on valinnut juuri tämän kahvilan haastattelulle. Hänestä tämän paikan kanta-asiakaskuntaan kuuluvat henkilöt ovat viemässä Suomea tuhon tielle. Tolvanen on Suomen epävirallinen digiapostoli, Twitterissä #V. Ihminen, jota kutsutaan puhumaan seminaareihin muutoksesta ja rohkeudesta, näyttämään Suomelle uutta suuntaa. Hän saarnaa uskon, toivon, rohkeuden ja digitalisuuden ilosanomaa blogissaan, jota koristavat kuvat hänestä itsestään. Eräässä niistä hän tuijottaa horisonttiin ja polkee kuntopyörää. Jari Sarasvuo ja muut ajan hermoilla olevat ihmiset jakavat Tolvasen kolumneja Twitterissä. Kansanedustaja Mia-Petra Kumpula-Natri puolestaan kysyy Tolvaselta pikaviestipalvelussa, miten Erkki Tuomiojan voisi saada tviittaamaan. Siellä Tolvanen kertookin tavanneensa satoja samanmielisiä. Se on hänen toimintansa ydinajatus: verkostoituminen. Asian edistämiseksi mies perusti kolme vuotta sitten Digitalist-verkoston, jonka pääsihteerinä hän toimii. Se ei kuitenkaan ole palkkatyö. Pääasiallisen toimeentulonsa hän kertoo saavansa toimimalla ”Jani Sievisen isänä” yrityksille. ”Isä seisoi altaan reunalla ja mietti, miksi poika ui niin hitaasti. Puhun yritysmuotoilusta, se on yrityksen ja yhteisön valmentamista.” Tehtävä ei Tolvasen mukaan ole helppo. Hän sanoo asiat niin suoraan, että moni
• YLiO P P iLAS LE H T i KESKiTY N o 4 / 20 1 4 S iv u 25
• N o 4 / 201 4 KESKiTY Y L iOP P iL ASL E HT i Sivu 2 6
• YLiO P P iLAS LE H T i KESKiTY asiakas on suuttunut. Mutta hän tekee sen hyvästä syystä. ”Mulla on tietynlainen maailmanparannusmissio eli palauttaa Suomi sinne kärkeen, tehdä tästä menestyvä kansa, varsinkin nyt, kun sijainnilla ei digitalisoitumisen takia ole enää niin väliä.” Suomen tai siis tolvaslaisittain Ab Suomi Oy:n tulevaisuus on miehen sydäntä lähellä. Hän haluaisi tehdä siitä yritteliäämmän. Vähän niin kuin Amerikan. syntyneet. Heitä ei hänen mielestään kiinnosta tarpeeksi kehittää Suomea eteenpäin. ”Kun mä tapaan mua edeltävää sukupolvea, niin ne käyskentelee tuolla laitumilla ja selailee vene-esitteitä. Ei niillä ole huolen häivää, koska niillä on asunnot maksettu ja fyrkat tehty. Sit ne ajattelee, että lapsillakin menee tosi hyvin. Eikä kukaan oikeesti näe, että mitä niille lapsille käy keski-ikäsinä.” Tolvasesta heille käy huonosti. Mutta hänellä on idea siitä, miten Suomi saadaan nousuun. K u n To l v a n e n v i s i o i , hän puhuu käsittämättömän nopeasti, lähes 200 sanaa minuutissa. Kello välkkyy kevätauringossa. Saarna alkaa. ”Musta olisi mahtava nähdä, että me pistettäisiin koko kortteli kiinni ja rakennettaisiin tähän sellanen Helsinki University Campus. Jossa olis 100 000 opiskelijaa, että tää olisi tosi kansainvälinen. Ajatella, jos tää koko historiallinen Helsinki olisi täynnä pelkkiä opiskelijoita. Ongelma on se, että tällaisia avauksia, niitä pidetään niinku pimeinä”, Tolvanen sanoo ja huitoo Esplanadia kohti. Toinen ongelma sijaitsee idässä. Tolvanen vainuaa sen jo matkustaessaan lähes joka viikonloppu avovaimonsa ja koiransa kanssa hirsimökille Kouvolan ja Lappeenrannan väliin. Ongelma on venäläinen raha. Sitä on, mutta suomalaiset eivät Tolvasen mielestä osaa käyttää sitä hyväkseen. ”Se on sitä meidän talvisodan traumaa, että kaikki venäläiset naiset on huoria ja miehet S iv u 27 N o 4 / 20 1 4 K u n To l v a n e n palasi Arkansasista takaisin oululaiseen rintamamiestaloon vanhempiensa luo, jokin oli muuttunut. Aikaisemmin koulu ei ollut tuntunut kovin tärkeältä, mutta nyt upseerin ja opettajan poika alkoi yrittää tosissaan. Keskiarvo nousi numerolla, ja Tolvanen kirjoitti laudaturin paperit. Koulun juhlassa Tolvanen piti ylioppilaan puheen. Yritteliäisyys jatkui aliupseerikoulun oppilaskunnassa. Armeijan jälkeen hän meni opiskelemaan Helsingin kauppakorkeakoulun kansainväliselle linjalle Mikkeliin. Siellä tapahtui toinen herääminen. ”Sinne tuli mun ikäisiä nuoria, jotka oli eläneet Japanissa ja Jenkeissä, diplomaattien lapsia. Se avasi mun silmät. Heidän ajattelumaailmansa oli kauhean erilainen. Mun oululaiset kaverit oli varovaisia, he jäi Ouluun. Nämä oli tulleet ympäri maailmaa ja jatkoivat maailmalle.” Tolvanen tajusi, että hänkin haluaa jotain isompaa. Aluksi tie vei töihin QPR Software -ohjelmistoyritykseen, siitä Radiolinjalle ja Intervisio-tuotantoyhtiöön ja lopulta strategiajohtajaksi PHS-mainostoimistoon. Yrittäjäksi ryhtyminen oli kuitenkin Tolvasen mukaan väistämätöntä. ”Mulla oli enemmän sanottavaa maailmalle kuin mun työpaikat pystyi antamaan.” Vähitellen tapahtui kolmas herääminen, mutta ei mennä asioiden edelle. Sanotaan nyt suoraan. Tolvasen mielestä Suomessa suunnilleen kaikki on pielessä. Hänestä täällä ollaan itsetyytyväisiä, passiivisia tuppisuita. Täällä tuotetaan keskivertokansalaisia ja hävitetään lahjakkuudet. Täällä kuvitellaan, että hyvinvointipalvelut kuuluvat kansalaisoikeuksiin. ”Tää hyvinvointi sopii meille kauheen huonosti kansakuntana. Me ollaan totuttu siihen, että on vaikeeta. Kylmyys, talvisota ja kaurapuuro pukee meitä paremmin. Nyt kun meillä on hyvä olla, me passivoidutaan. Kansallinen passivoituminen on äärivihollinen.” Tolvasen mielestä hyvinvointivaltio pitää kriisiyttää ja passivoivat tukirakenteet purkaa. ”Kyllä, työstä pitää saada eri palkkaa ja menestystä pitää tukea. Mun hätä on siinä, että meillä ei ole kansainvälisesti menestynyttä muotiyrittäjää tai kenkäsuunnittelijaa tai ruokamerkkiä maailmalla. Norjalaiset osaa viedä laxin ja ruotsalaiset osaa viedä lihapullat. Me ei pärjätä tässä maailmassa.” Syyllisenkin Tolvanen on löytänyt: valtaapitävät ikäluokat, noin 1950- ja 60-luvuilla
• N o 4 / 201 4 KESKiTY Y L iOP P iL ASL E HT i Sivu 2 8
• YLiO P P iLAS LE H T i KESKiTY ”Onks tää yhteiskunnallinen ar tikkeli? Mä en osaa näitä asioita.” - malliin. Kaikkea vähän, mutta ei mitään tosi hyvin.” Niin no, Suomen peruskoulu on melkein maailman paras. ”Niin, se on ihan hyvä tietyllä tavalla, mutta eihän se mikään erikoiskoulu oo. Ei se oo Steiner-koulu eikä se ole musiikkikoulu eikä taidekoulu, ei se oo yrittäjäkoulu.” Eli pitäisikö erikoistumisen alkaa jo peruskoulussa? ”Niin… ” Tolvanen sanoo ja venyttää i:tä pitkään, ennen kuin kysyy: ”Onks tää yhteiskunnallinen artikkeli? Mä en osaa näitä asioita.” Mutta kun kuitenkin puhut näistä asioista. ”No joo, vastaus on kyllä. Kyllä mä oon sitä mieltä että me voitas erikoistaa talenttia ja kouluttaa sitä eri tavalla.” Tä l l a i s i l l a s a a r n o i l l a Tolvanen on saanut vihamiehiä ja naureskelijoita. Puhua nyt kielillä ja kertoa sitten, ettei osaakaan puhua sitä kieltä, yhteiskuntaa. Digitalisoitumispuheetkin on helppo leimata sketsiksi, itsestäänselvyyksiksi. Onko Tolvanen kuin Jäbä Leisson, joka Putouksessa keksi sukset ja ambulanssin uudelleen? Joidenkin mielestä on. Esimerkiksi henkilön, joka esiintyy Twitterissä nimellä Tolle Vilvanen, profiilikuvanaan Jeesus, ja tviittaa pilkallisesti lähes kaikesta, mitä Ville Tolvanen kirjoittaa. Esimerkiksi näin: Konsultin sunnuntain aivopieru: ”Unelmoin ajatuksesta, jossa liiketoiminta kulkee mukanani sijaintipaikastani riippumatta.” #digitalist Konsultille tiedoksi. Tuhannet eivät vain unelmoi liiketoiminnan ”mukana kulkemisesta ”. Heille se on ollut arkipäivää jo vuosia. #digitalist Pitkään Tolvasen asiakkaat ja tuttavat epäilivät, että Tolle Vilvanen on Tolvasen oma markkinointikampanja. Tämän Tolvanen kieltää. Hän sanoo, ettei ole niin nero. Hänen naamaansa koko haastattelun ajan koristanut virne himmenee hetkeksi. ”Sehän kirjottaa paljon paremmin ku mä. Se trollaa aina, kun mä oon jossain puhumassa tai kirjotan, mutta ei mulla olisi aikaa kirjottaa niin paljon.” Tolvanen sanoo, että aluksi Vilvanen pelotti häntä. Viime syksynä hän kirjoitti blogissaan harkitsevansa rikosilmoituksen tekemistä. ”Jossain vaiheessa tajusin, että sehän on nostanut mua. Mä voin pelätä sitä, mutta enemmän se motivoi mua ja välillä vähän imarteleekin.” O n k o To l v a s e n motiivi kirjoittelulleen siis saada vain huomiota? Konsultti väittää, ettei kyse ole siitä. ”Jostain syystä mulla ei ole opettajatarvetta eikä guruilutarvetta. Sen takia en ole kirjoittanut mitään kirjoja, koska en usko, että kukaan jaksaisi lukea niitä. Tai mä en itse jaksais lukee omaa kirjaani. Musta on kivempi keskustella tästä.” Tolvanen sanoo, että hänen toimintansa tarkoitus on keskustelun herättäminen. Hän sanoo, että hänen kirjoituksensa ovat mielipiteitä. Tavoite on, että muillekin herää niitä. Siinä hän on onnistunut. Eikä hänestä siinä, ettei osaa puhua yhteiskuntaa, ole mitään ongelmaa. ”En ajattele järjestelmän vaan yrittämisen, yritysten, työn ja hyvinvoinnin kautta. En ajattele ajatuksiani yhteiskunnallisina vaan uusina ajatuksina Suomen tulevaisuudelle.” To u k o k u u n a l u s s a Tolvanen tviittasi Tollelle bloginsa julkaistuaan: Nyt tarvitaan @tollevilvanen apua! tämä kirjoitus on harhainen, epäselvä, itsestään selvyys ja siltikin niin totta. http://villetolvanen. com/2014/05/04/avoimuus-uusi-oljy/ … V Aina Tolvanen ei ole uskaltanut olla näin itseironinen. Ei ennen kolmatta heräämistä. Se tapahtui joskus vuoden 2011 paikkeilla, samoihin aikoihin, kun hän perusti Digitalistin. Silloin Tolvanen päätti, että luopuu häpeästä ja alkaa mesota. ”Aivan aluksi on korostettava, että se oli mun elämän paras päätös.” Kuulostaa tupakanpolton lopettaneen sanoilta. Tai uskoon tulleen. ”Ehkä se liittyy keski-ikään tai johonkin, että ymmärsin, että mun mielipiteet ei määrittele mua. Irtauduin siitä tunteesta, että olen vastuussa mielipiteistäni. Toivon, että olen 10 vuoden päästä tosi paljon eri mieltä, koska haluaisin kehittyä ihmisenä”, Tolvanen sanoo. ”Totta kai mun kaverit sanoi, kun aloin kirjottelemaan näitä, että sulla ei ole kohta enää töitä ja sä lennät ulos täältä. Mut sit mä ajattelin, että jos mä sitten vihdoin pääsen ulkomaille.” Virne on naamalla taas. ”Parempi poistua huudellen tai jotain.” Y S iv u 29 N o 4 / 20 1 4 roistoja. Ja sehän ei pidä paikkaansa. Mun viesti on se, että sen talvisodan vois nyt lopettaa. Ja sit voitas avata se raja ja alkaa jutella niiden kanssa. Suomalaisilla on kieroutunut asenne, että kaikki venäläinen raha on mafiaa.” Tolvanen haluaisi, että suomalaiset pankit alkaisivat hoitaa venäläisten rikkaiden varoja. Ja että jatkossa Venäjällä seikkailevat muutkin kuin Ville Haapasalo. ”Ville Haapasalo käy siellä, ja sit se kertoo jostain saatanan ristiretkestä, että mä oon käyny siellä Venäjällä, että uskomatonta. Tosi moni mun ikäinen ei ole käynyt Pietarissa. Ja se on kyllä todella silmiä avaava kokemus. Koska onhan se luksusliikkeissä ja loistokkuudessa mennyt Helsingin ohi aikoja sitten. Me ajatellaan täällä, että meidän pitäisi myydä jotain 29 euron porakoneita niille venäläisille.” Tolvasesta venäläiset saavat kernaasti ostaa Suomesta mitä haluavat: tavaraa, mökkejä ja muitakin kiinteistöjä, jos he vain maksavat siitä kunnolla. Moskovassa on maailman eniten miljardöörejä, ja ne miljardöörit Tolvanen haluaa Suomeen. Ja heitä pitää palvella. ”Tämä pakkoruotsikeskustelu on ihan absurdi, koska ainoa, mistä voitais keskustella, on pakkovenäjä.” Entinen puolustusministeri Jyri Häkämies on sanonut, että Suomen suurin turvallisuusuhka on Venäjä, Venäjä ja Venäjä. Tolvasen mielestä uhka vähenisi, jos yhteistyötä lisättäisiin. Sotaa ei ole näköpiirissä, joten ongelmalle numero kolme, eli puolustusvoimille, voisi hankkia lisää työtä Afrikasta. ”Musta se on niin itsestään selvää, että Suomella ei oo oikein varaa pitää sitä puolustusvoimaa, mutta me ollaan silti sitä mieltä, että me tarvitaan puolustusvoimat. Pitäisi ottaa käyttöön tällainen yritysmaailman ratkaisu, että hommataan lisää asiakkaita. Maailmassa on tosi paljon maita, joissa on ongelmia, kun siellä ei ole viranomaista tai rajavartiostoa tai turvaa.” Suomeen tarvitaan lisää yrityksiä siinä määrin, että puolustusvoimistakin voitaisiin tehdä yritys, joka haalii lisää kuluttajia asiakkaikseen, sanoo Tolvanen. Juuri kuluttajiin liittyykin neljäs ongelma. Kulutuskäytännöt ovat Tolvasen mukaan muuttuneet, mutta suomalaiset yritykset eivät ole tajunneet sitä. ”Aika monella on lähiruokaa ja Louis Vuittonia samassa kassissa. Sehän on se uus kuluttaja. Mutta me ollaan tällainen tasavertaistava yhteiskunta. Hyvinvointimalli on perustunut tällaiseen peruskoulu, sanomalehti, tavaratalo
• KESKiTY Y L iOP P iL ASL E HT i teksti Oskari Onninen k uvat k at r i n a u k k a r i n e n Verkkokauppa.com tarvitsee Jätkäsaaren myymälää sitä päivää varten, kun se ei enää ole halvempi kuin kaikki muut. N o 4 / 201 4 T u va n Täy d e l Tä elekTroniikkaa 5 0 - m e t r i ä korkea rakennus on tummanharmaa peltimöhkäle. Sen katolla on Neuvostoliiton aikainen hävittäjä. Rakennuksen alakerran parkkihalliin ja sitä kiertäville asvalttikentille saapuu aamuyhdeksästä lähtien autoja, joista nousee ihmisiä valmiina vaeltamaan varastomaisessa pahvilaatikkojen ja 84-tuumaisten televisioiden täyttämässä jättimarketissa. Suuri halli on täynnä piirilevyunelmia miehille, joiden vaimoilta puuttuu syy olla onneton, sillä kotitaloudessa jo melkein kaikki laitteet on. Se on täyttymys myös niille, jotka kaipaavat elämäänsä täydellistä kumppania. Sellaisen he saavat mainoksen mukaan Nokia Lumia 2520 -puhelimesta. Elektroniikan ihmemaa sijaitsee Jätkäsaaressa. Vierestä lähtevät Tallinkin räänvihreät laivat, joista purkautuvat etelänmatkailijat tukkivat ysin ratikat kaljakärryillään ja viinanlöyhkällään. Sijainti on epäkäytännöllinen, sillä paikalle on aina saavuttava varta vasten. Mutta tämä onkin kauppa, jonka ei pitäisi nimensä puolesta edes olla täällä. Sivu 30 Tai olla ylipäänsä olla mitään muuta kuin bittejä. V u o n n a 1 9 9 2 internet oli tavalliselle suomalaiselle jotain ei-olevaa. Verkkoon pääsi vain yliopistoista, kunnes vuotta myöhemmin firma nimeltä EUnet Finland alkoi tarjota nettiyhteyksiä kotitalouksille ja yrityksille. Samana vuonna Marc Andreessen kehitti Mosaic-selaimen, ensimmäisen, joka osasi näyttää samalla nettisivulla kuvia ja tekstiä. Alku oli kuitenkin niin hidas, että esimerkiksi Ylen ensimmäistä verkkosivua saatiin odottaa vuoteen 1995 asti. Vaikka yhteyttä maailmanlaajuiseen verkkoon ei ollut, yksittäiset kotikoneet lankapuhelinverkon kautta toisiinsa yhdistänyt BBS-kulttuuri oli voimissaan. Sitä hyödynsivät myös teini-ikäiset espoolaisveljekset Sampsa ja Samuli Seppälä, jotka perustivat Arctecho-nimisen yrityksen autotalliinsa vuonna 1992. Yritys aloitti myymällä käytettyjä tietokoneen osia. Kauppa toimi niin, että muut Seppälöiden kaltaiset nörttipojat, joista asiakaskunta koostui, soittivat modeemilla yrityksen tietokoneeseen, purkkiin, ja kirjoittivat tilauksensa. Tuotevalikoima laajeni, kun veljekset alkoivat tilata modeemeja Yhdysvalloista. Arctechosta tuli sittemmin Samuli Seppälän elämäntyö – hän on ollut sen toimitusjohtaja aina. Vuonna 1998 firman nimi vaihtui Verkkokauppa.comiksi. Velikin on yhä töissä outletpäällikkönä. Vuosituhannen vaihteessa firma kasvatti liikevaihtonsa yli puolitoistakertaiseksi ja avasi ensimmäiset suuret myymälänsä kauppakeskuksiin. Nyt yhtiö pyörittää historiansa suurinta, yli kahdensadan miljoonan euron liikevaihtoa. Sillä on suuret myymälät Jätkäsaaren lisäksi Oulussa ja Pirkkalassa. Nörttien yhteisöstä on kasvanut hypermarket, Tuurin ja Kärkkäisen kaltainen kaiken kansan hallikauppa, joka pyörittää samaan aikaan Suomen suurinta nettikauppaa. Se tekee perusasiat oikein: tarjoaa mahdollisimman laajan valikoiman, minimoi kulunsa tar-
• YLiO P P iLAS LE H T i KESKiTY N o 4 / 20 1 4 S iv u 3 1
• KESKiTY Y l ioP P il aSl E HT i jotakseen mahdollisimman halvat hinnat ja tekee ostamisesta mahdollisimman helppoa. Bisnesidea ei tosin ole mitenkään vallankumouksellinen. Se keksittiin oikeastaan jo 1800-luvulla. V u o n n a 1 8 8 6 Yhdysvaltain Minnesotassa, pienessä Redwood Fallsin kylässä, asui rautatiesähköttäjä nimeltä Richard Warren Sears. Eräänä päivänä kylän korusepälle tuotiin tukusta lähetys kullattuja kelloja. Seppä ei kuitenkaan ollut sellaisia tilannut. Kyseessä oli tyypillinen huijaus: tukkuri yritti keplotella lisää myyntiä lähettämällä kauppiaille mukamas vahingossa milloin mitäkin tuotteita. Seppä kuitenkin tiesi, mistä oli kyse, ja oli jo lähettämässä kelloja takaisin, kun Sears tuli väliin. Hän osti koko lähetyksen. Sen jälkeen Sears sähkötti lähiasemien kollegoilleen tiedon, että nyt olisi myytävänä halpoja kelloja. He levittivät tietoa eteenpäin paikallisille farmareille. Kellot menivät kuin kuumille kiville, sillä ne edustivat kaupunkilaisuutta. Puolessa vuodessa Searsilla oli kasassa viidentuhannen dollarin tuotot – kokonainen omaisuus 1800-luvulla. Hän perusti firman, alkoi painaa mainoksia lehtiin ja myydä postitse entistä enemmän kelloja maaseudulle. Maailman ensimmäinen postimyyntifirma oli syntynyt. Kymmenen vuotta myöhemmin valikoimassa oli vaatteita, polkupyöriä, aterimia ja urheilutarvikkeita. Sähköttämisen sijaan markkinointivälineenä oli yli 500-sivuinen katalogi, joka lähetettiin yli 300 000 kotiin. Sata vuotta myöhemmin Sears on Yhdysvaltojen neljänneksi suurin tavarataloketju. - t a- i n lnn. n- ä aa t- n o 4 / 201 4 t- S u o m e e n k i n ensimmäiset postimyyntiliikkeet ehtivät jo 1800-luvun puolella. Ensimmäisen edelleen pystyssä olevan perusti Kalle Anttila vuonna 1952. Perustajansa sukunimeä kantaneelle firmalle kävi kuten Searsille: postimyyntifirma laajeni tavarataloketjuksi. Nyt Anttilan pyöreät punaiset kirjaimet ovat tuttu näky lukuisissa vähän isommissa kaupungeissa. Ja kuten Searskin, Anttila on kovissa vaikeuksissa. Niin ovat monet muutkin perinteikkäät kauppaketjut. Syyllistä siihen on etsitty siitä, että ihmiset tekevät ostoksia nykyään netissä – hieman yli kolme miljoonaa suomalaista on ostanut joskus jotain verkosta. Verkkokauppaa tutkineen konsultti Arhi Kivilahden mielestä syntipukki on kuitenkin väärä. Hänen mielestään verkkokaupan mullistavuutta on liioiteltu, kyse on yhdestä kaupan murroksesta muiden joukossa. Se ei ole yhtään sen radikaalimpi asia kuin postimyyntikään aikanaan. Kivilahden mukaan suurempi syypää perinteisten kauppojen ongelmiin on paljon perinteisempi: talouden alamäki. Kun verkkokauppa on kasvanut hurjin prosentein lamasta huolimatta ja kun samaan aikaan perinteiset kaupat ovat kärvistelleet, ihmisten nettiostokset ovat alkaneet näyttäytyä kivijalkakauppojen tuhoajina. ”Tässä on jatkuvasti puurot ja vellit sekaisin”, Kivilahti sanoo. Hän muistuttaa, että verkkokauppa on edelSivu 32 leen varsin pieni osa kaikkea kauppaa. Arviolta reilusti alle kymmenen prosenttia kaikesta vähittäiskaupasta tapahtuu verkossa. Siksi sen kasvukin on hypestä huolimatta rahamääräisesti verrattain pientä. Viime vuonna verkkokaupan koko oli 3,4 miljardia euroa. Siitä merkittävä osa meni ulkomaille, amazoneille ja zalandoille. Kun Verkkokauppa.com listautui huhtikuun alussa Helsingin pörssin kasvuyritysten First North –listalle, analyytikot pitivät sen osakkeen 23 euron listautumishintaa huippukorkeana. Silti anti lopetettiin kesken, kun kaikki tarjolla olleet osakkeet loppuivat ennen aikojaan. ”Pörssi vain alkaa käydä kierroksilla tämän kanssa. Pienetkin toimijat ovat listautuneet valtavilla arvostuksilla”, Kivilahti sanoo. Sitten on yksi kauppa, jonka hypessä ei ole lainkaan ilmaa. V e r k o n j ä t t i l ä i s t ä Amazon.comia pidetään alalla kuppana. Se on painanut esimerkiksi kirjojen hinnat niin alas, että kustantajat valittavat, että heille ei jää siitä juuri mitään. Ennen Amazon-aikaa, vuotta 1994, Barnes & Noble -kirjakauppaketjua syytettiin sympaattisten pienten kirjapuotien kaatajaksi. Nyt massiivinen ketjuliike on kuitenkin valonpilkahdus, jonka kanssa kustantajat toimivat mieluummin kuin Amazonin. Amazonin toimintaperiaate tiivistyy Tescon perustajan Jack Cohenin legendaariseen lauseeseen: Pile high, sell cheap. Korkeat kasat, halvat hinnat. Ne se hallitsee. Amazon pystyy myymään kaikkea halvalla muun muassa siksi, että se on onnistunut karsimaan kustannuksensa minimiin. Se on laajentunut kirjakaupasta myymään kaikkea, mitä saattaa kuvitella ja vähän päälle. Nukke ympärileikkausten harjoittelua varten, löytyy. Obama-kumiankka, löytyy. Purkillinen uraanimalmia, löytyy. Mutta aivan kaikkea Amazonillakaan ei ole tarjolla. Kaupassa on Applen ja Sonyn tuotteita hyvin rajoitetusti. Yhtiöt eivät anna Amazonin myydä vempaimiaan siksi, että se voisi myydä niitä liian halvalla, halvemmalla kuin ne itse lippulaivakaupoissaan. Applen ja Sonyn kaltaiset firmat ovatkin oikeastaan ainoita, joilla on varaa olla marssimatta täysin Amazonin pillin mukaan. Jos pienemmät yhtiöt ovat käyneet uhmaamaan jättiä ja vetäneet tuotteensa Amazonilta, yhtiö on myynyt niitä kolmannen osapuolen kautta kaikkein halvimmalla. Amazon on tehnyt selväksi halunsa laajentua koko Eurooppaan. Täälläkin se haluaa toteuttaa korkeiden pinojen ja halpojen hintojen sääntöä: myydä isompaa valikoimaa halvemmalla kuin kukaan muu. Se on tavoite, jonka vaikutukset voivat toteutuessaan tuntua Jätkäsaaressa asti. Lisäksi yhtiö suunnittelee laajentavansa valikoimaansa osakeannin tuotoilla. Mahdollisesti lastentarvikkeisiin, lemmikkieläintarvikkeisiin, matkalaukkuihin ja ruokaan, ovat yhtiön johtajat visioineet. ”Kaikkea, mitä voidaan myydä verkossa halvemmalla kuin muut, ollaan halukkaita myymään”, sanoo yhtiön myyntijohtaja Esa Hjerppe autokauppamaisen kolhossa neuvotteluhuoneessa Jätkäsaaren myymälän kuutoskerroksessa. Verkkokauppa.comilla on Suomessa tilaa laajentaa, sillä suuria kotimaisia kilpailijoita ei netissä juuri ole. Ässät, koot ja stockmannit eivät ole vielä lähteneet kilpailuun kummoisella vauhdilla. ”Jos S-ryhmä ja Kesko tekevät toimenpiteitä nettikauppansa eteen, se hyödyttää myös meitä. Mitä enemmän ihmiset ostavat netistä, sitä todennäköisemmin ne kokeilevat myös meitä, koska me ollaan Suomen suurin”, Hjerppe sanoo. Koska Verkkokauppa.com on suurin ja jopa provokatiivisen näkyvä, sen kasvusta on tullut Suomessa verkkokauppahypen kasvot. Verkkokauppa.comin pääkategoria, kodinelektroniikka, on yksi tuoteryhmistä, joita Amazon ei ainakaan vielä myy Suomeen. Jos myisi, Verkkokauppa.com joutuisi miettimään sloganinsa uusiksi, sillä Amazon jos joku on todennäköisesti aina halvempi. Myyntijohtaja Hjerppe ei kuitenkaan ole huolissaan. ”Ei me tuota sen enempää tarkastella. Minun näkökulmastani Amazon on jo täällä. Jos sieltä haluaa ostaa, voi ostaa.” Amazon voisi kuitenkin olla paljon lähempänäkin. Kun amazon.fi jossain vaiheessa aukeaa, sen vaikutus Suomeen riippuu paljolti siitä, mihin se avaa varastonsa. Jos varastorakennukset kohoavat esimerkiksi Viroon – joka on Pietarin läheisyyden takia houkutteleva sijainti – sieltä on halpaa lähettää kodinkoneita suomalaisillekin kuluttajille. Siksi hinnalla ja valikoimalla kilpaileminen on lyhytnäköistä bisnestä. Siinä kisassa voittavat vain suurimmat. Amazonin johtoasema taas on sellainen, että on hankala kuvitella kenenkään kampeavan sitä alas. Liikevaihdolla mitattuna se on yli kolmesataa kertaa suurempi kuin Verkkokauppa.com. Siksi jokaisen on pelattava omilla vahvuuksillaan, tajuttava, että kaupan tärkein tuote on kauppa itse. Niin teki esimerkiksi Britannian suurin muotiketju Primark lopettaessaan yhteistyön verkkokauppajätti ASOSin kanssa ja ilmoittaessaan, ettei sen tarvitse myydä verkossa mitään. Marks & Spencer taas on ollut digipioneeri, mutta sen ruokakauppa on Britannian ainut suuri ketju, joka ei toimi verkossa. Silti juuri sen ruokamerkki Simply Food pitää koko yhtiötä pystyssä. V e r k k o k a u p p a . c o m i n bunkkerissa punaisen logon suuret kirjaimet kirkuvat: ”Todennäköisesti aina halvempi.” Voittajaa on helppo kopioida. Netissä Verkkokauppa.com on varsin paljon Amazonia muistuttava ilmestys. Sen katalogimainen, nippelitietovetoinen verkkokauppa, ja asiakkaiden tuotearvostelut ovat kuin yksi yhteen Amazonin kanssa. J ä t k ä s a a r e n m y y m ä l ä s s ä miehet harppovat kolme askelta puolisoidensa edellä kosketusnäytöltä toiselle. Täällä teknologiafetissiään pääsee toteuttamaan hiplailemalla kymmeniä erilaisia ruutuja ja testaamalla kuulokkeita. Yhdessä nurkassa voi pysähtyä räiskimään vihollisia huippuunsa viritetyllä pc:llä, jonka tuulettimen puhalluksen voi tuntea ohi kävellessään. Yläkerrassa ölisee valtava robottidinosaurus.
• YLiO P P iLAS LE H T i KESKiTY ”Kaikkea, mitä voidaan myydä verkossa halvemmalla kuin muut, ollaan halukkaita myymään” tissä, mutta kun ihmiset saa houkuteltua myymälän seinien suojiin, kaikki raha virtaa Samuli Seppälän firman holveihin. Siksi se, että kaiken voi ostaa kotisohvaltaan, ei vähennä vaan korostaa paraatipaikkojen merkitystä. Samalla kun perinteikkäät stockmannit ja muut kaupat rakentelevat verkkokauppojaan, verkkokaupat – mukaan lukien Amazon – suunnittelevat myymälöitä. Ihan niin kuin postimyyntifirmat aikoinaan tarvitsivat seiniä ja laajentuivat tavarataloketjuiksi. Nyt monien perinteisten ketjujen ongelma ei ole se, että niillä ei ole nettikauppoja, vaan se, että ne ovat hävinneet hintakilpailun eivätkä oikein keksi, missä muussa olisivat hyviä. ”Ei siinä ole mitään uutta, että ne, jotka toimivat huonoilla paikoilla tai palvelevat huonosti, tippuvat kyydistä”, Arsi Kivilahti sanoo. Verkkokauppa.comin tavaramaailmasta poistuessaan voi pysähtyä aulan säkkituoliloungeen avaamaan ostoksia. Myöhäisteinin muovipussissa on kuulokepaketti, keski-ikäinen nahkatakkimies tutkailee puhelimen kamerajalustaa ja taskulamppupakkausta ja nyökkää tyytyväisenä. Jos ostamisessa olisi kysymys siitä, että ihminen pyrkii hankkimaan tietyn tuotteen mahdollisimman halvalla ja kätevästi, Helsingissä ei olisi kohta yhtään putiikkia pystyssä. Mutta eihän kyse ole koskaan ollut siitä. Kyse on elämyksestä, shoppailusta. Elektroniikkakaupat näyttävät viimein opettaneen sen myös miehille. Y S iv u 3 3 N o 4 / 20 1 4 Vaikka Jätkäsaari on vähän sivussa, Verkkokaupan brändi ja jättimyymälä houkuttelevat ihmisiä bunkkeriin. Siinä auttaa verkko: liki jokainen asiakas on käynyt verkkosivulla ennen saapumistaan myymälään. Netissä on helppo katsoa valmiiksi haluamansa tuotteet, myymälässä voi sitten testailla miltä potentiaaliset täydelliset kumppanit tuntuvat sormenpäissä. Konsultti Arhi Kivilahti myöntää provosoivansa, kun sanoo, että Jätkäsaaren myymälä on Verkkokauppa.comille tärkeämpi kuin keskustan tavaratalo Stockmannille. Vaikka julkisia lukuja ei ole, se on varmasti Suomen suurimpia tavarataloja myös liikevaihdoltaan. Verkkokauppa.comille Jätkäsaarta voikin pitää turvapaikkana. Mammutit voivat riehua ne-
• viiMEiSET SANAT Y l ioP P il ASl E HT i Vaikein seksitaito on puhuminen, kirjoittaa Johanna Mitjonen. Aikuisten sarja Tä n ä k e v ä ä n ä suomalainen seksivalistus teki paluun. Kymmenen vuoden tauon jälkeen Väestöliitto jakaa jälleen kasiluokkalaisille kondomeja. Kampanjaan kuuluu Kumimania-peli, jossa voi joko Juomu-Jimmyn tai Nami-Ninjan hahmossa tyrmätä seksitauteja. Lisää energiaa saa, jos osaa esimerkiksi vastata oikein kysymykseen siitä, tarvitsevatko lesbotytöt ehkäisyä. Finaalipelin jälkeen jokainen on kuitenkin omillaan. Sen jälkeen ehkäisyasiat ovat hallussa, jos ovat, mutta se, miten kehittyy seksin harrastajana, on oman aktiivisuuden varassa. Onneksi ainakin naisille jonkinlaista itseopiskelumateriaalia on olemassa. Cosmopolitan-lehti on kuuluisa vinkeistään, joiden avulla tyydyttää mies. Jenkkiversion nettisivuilla ehdotetaan:”Surprise him with his favorite sex position without even asking him.” Tämä on Cosmon mukaan mahdollista, koska jokaisella horoskooppimerkillä on oma suosikkiasentonsa. On aivan selvää, että jokaisen tulisi teiniiän jälkeen kehittää omia seksitaitojaan, mutta kenties kehittymisen tulisi perustua muuhunkin kuin astrologisten karttojen tutkailuun. Sillä niinhän me pyrimme kehittymään kaikessa muussakin. Useimmat eivät työntekijöinäkään halua jäädä jäätelönmyyjätasolle, jolla keskitytään menemään ajoissa työvuoroon ja antamaan rahasta oikein takaisin. Haluamme tuntea edistyvämme. Jäätelönmyyjistä etenemme ensimmäisten toimistoduunien kautta asiantuntijoiksi, tahdomme hallita esimerkiksi paljon kieliä ja tulla tunnetuiksi loistavina projektinvetäjinä. Miksi seksissäkään pitäisi tyytyä elämään ikuista jäätelökesää? fa n i p o s t i a jörN doNNErillE Palstalla kirjoittaja paljastaa ihailunsa kohteen. T u t k i m u s p r o f e s s o r i Osmo Kontula on tutkinut seksiä jo yli 20 vuotta. Aina kun häneltä ilmestyy jokin uusi suomalaisten seksielämää käsittelevä tutkimus, siitä saadaan otsikoita. Tammikuussa se oli ”Lapset mummolaan ja aikaa seksille”. Ruuhkavuosissa kärvistelevät parit tarvitsisivat hänestä hoitoapua, jotta voisivat harrastaa seksiä. Kun Kontulalta kysyy hänen mielestään tärkeimmistä seksitaidoista, hän ei suostu listaamaan mitään tiettyjä asentoja. Sen sijaan Kontula nostaa tärkeimmäksi seksitaidoksi parisuhdetaidot. Hänen valintansa perustuu tilastoihin: ”Suomalainen harrastaa seksinsä parisuhteessa. Seksin ylläpitäminen parisuhteessa vaatii palautetta”, Kontula sanoo. Hänestä ihmiset kaipaavat kumppanilta vakuuttelua omasta haluttavuudestaan. Kontulalla on myös antaa yksi konkreettinen vinkki: toista pitää koskettaa. Kontula on varovainen listaamaan mitään N o 4 / 201 4 Vietin kesän 2001 lukusalissa seuranani kauppakorkean pääsykoekirjat ja horjuva motivaatio. Eräällä tauolla liikkeenjohdollinen munkkilatina ja todellisuus odottamatta kohtasivat: huomasin tuijottavani monialaista erityisosaamista silmästä silmään lehden aukeamalla. Se oli Jörn Donner, jonka ansioluettelo kilpaili pinta-alassa haastattelun kanssa: kirjailija, diplomaatti, elokuvaohjaaja ja vuorollaan kaikkia aatteita edustanut poliitikko – pois lukien tietenkin kepulaiset ja ”vanhat stalinistirunkut”. Mielipideautomaatti, kaupunkikulttuurin esitaistelija, tv-juontaja, finnivoiteen mainoskasvo sekä piiritason kala- ja kansainvälisen tason naistenmies. Lehden jutusta kävi ilmi, että Donnerilla oli Sivu 34 konkreettisia taitoja, mutta ehkä ainakin yhden sellaisen voi päätellä hänen viimeisimmästä kirjastaan, Halu ja intohimo – tietoa suomalaisesta seksistä, jota varten on haastateltu reilua kahtatuhatta suomalaista. Sen mukaan ihmiset nauttivat yli 15 minuuttia kestävistä yhdynnöistä. Vielä miellyttävämpää on, jos yhdyntä kestää yli puoli tuntia. Tilastojen valossa tärkeä seksitaito on siis kyky harrastaa pitkiä yhdyntöjä. ” S u u r i n m o k a , mitä aikuinen ihminen voi seksissä tehdä, on se, ettei hän kuuntele kumppaniaan”, sanoo Sexpon toiminnanjohtaja Tommi Paalanen. Hänen mielestään taitava seksinharrastaja osaa ottaa tarvittaessa lunkisti. Esimerkiksi tilanteessa, jossa miehellä on ongelma erektion kanssa, pitää osata rauhoitella. Siksi Paalanen määrittelee aikuiselle tarpeelliseksi seksitaidoksi kyvyn ottaa uusi näkökulma ongelmatilanteeseen. Seksuaaliterapeutti Maaret Kallio sen sijaan haluaa nostaa aikuisen ihmisen seksitaitojen listalle oman halun. Seksiä tulee harrastaa huvin vuoksi, joten leikillisyyden hallitseminen on tärkeä osa tätä taitoa. Spontaani halu on harha, Kallio muistuttaa, siksi oma himo on osattava herättää. ”Parikymppisille on tyypillistä, että seksiä lähestytään varsin teknisestä näkökulmas- bisnesgurujen haikailemaa ”kerättyä aineetonta pääomaa” ja ”rajat ylittävää osaamista”, joka antoi ”ylivoimaista kilpailuetua”. Mikä tärkeintä, Jörkka tuntui tekevän, mitä lystäsi – ja vietti siinä sivussa röyhkeän mielenkiintoista elämää. Pääsykokeen jälkeen luin pari hyllymetriä Donnerin omaelämäkertoja, katsoin elokuvia, ahmin silakoita Kolmessa kruunussa ja hiiviskelin Jörkan jalanjäljillä Pohjoisrannan rappukäytävässä. Monilahjakkuus ei valitettavasti tarttunut, mutta ainakin yhden alan osaaja minusta tuli – tiedän kaiken Jörn Donnerista. Toistaiseksi erityisosaamiseni on ollut vaikeasti kaupallistettavissa. teksti antti tähtinen
• Ylio P P ilaS le H T i esimerkiksi muutama tunti aikaisemmin tavattu ihminen varmasti toimia oikein kuultuaan ohjeen ”älä maiskuta”? Imperatiivi on selvä mutta tyly. S e k s i b l o g g a r i Melissa Mäntylä harrastaa seksiä sekä miesten että naisten kanssa ja kaikilla mahdollisilla mausteilla, esimerkiksi sitomisen merkeissä. Hän on huomannut, että naisilla ja miehillä on molemmilla puutteita kyvyssä tuottaa orgasmi. Klitoriksen paikka on monella miehellä hakusessa. Naiset taas eivät välttämättä osaa tyydyttää miestä käsillään tai suulla. Mäntylästä aikuisen seksitaitoihin kuuluu ehdottomasti kyky tuottaa toiselle orgasmi ja mielellään useammalla tavalla. Hänestä paras tapa opiskella kyseisiä taitoja on kysellä kumppanilta, miten hän toivoo itseään kosketettavan. Siinä se taas tulee. Kysele kumppanilta. Seksin asiantuntijoiden kanssa puhuessa huomaa, että yksi ja sama asia toistuu. Pitää kyselemisen lisäksi kommunikoida, puhua fantasioista, sanoa mitä haluaa, asiantuntijat tolkuttavat. Vaikuttaisi siltä, että kyky viestiä on avain muiden taitojen omaksumiseen. Samalla se taitaa olla niistä kaikkein hankalin. Oikeiden lauseiden löytäminen kun on niin vaikeaa. On vain huonoja sanavalintoja. Sitä päätyy niin helposti kuulostamaan joko ylikorrektilta yläasteen terkkarilta (jos käyttää sanoja kuten emätin tai yhdyntä). Toinen vaihtoehto on valita vähemmän korrekteja sanoja ja kuulostaa pornoleffalta. Seksistä vain on hyvin vaikea puhua ilman, että kuulostaa jollain tavalla väärältä. Kuinka esimerkiksi kysyä, minkälaista suuseksiä kumppani – joka sekin on muuten terkkarisanastoa, mutta mikä on vaihtoehto, partneri on vähintään yhtä kehno – haluaisi? Harjoittelin ystäväni kanssa. Pyrimme keksimään mahdollisimman käyttökelpoisen lauseen yllämainittuun tarkoitukseen, tiedustellaksemme, minkälaista suuseksiä toinen haluaa. Mallilauseet muodostettuamme emme olleet kuitenkaan tyytyväisiä lopputulokseen. Osaisiko P u h u m i n e n o n sen verran hankalaa, että on vapauttavaa kuulla Rosa Meriläisen arvio tärkeimmästä aikuisen ihmisen seksitaidosta. Meriläinen on kirjailija, joka on käsitellyt monissa kolumneissaan seksiä. ”Tärkein tieto on se, mistä juuri minä pidän, mitä juuri minä haluan”, Meriläinen sanoo. Tämän oppii hänen mielestään erityisen hyvin sooloseksissä – toiminto, jolle pitäisi sillekin keksiä parempia synonyymeja. Meriläinen onkin toivonut, että koulujen terveystiedon tunneilla opetettaisiin runkkaustaitoja. Hänestä parisuhteen molempien osapuolten pitäisi masturboida enemmän. Ja niin suomalaiset tekevätkin enenevässä määrin. Yhdynnät ovat vähentyneet ja itsetyydytys on lisääntynyt 2000-luvulla. Yksi syy on arjessa. Teemme paljon töitä, ja vapaa-ajasta kilpailee muukin mielenkiintoinen tekeminen kuin kolmen kanavan tvtarjonta ja seksi. Osansa on varmasti myös sillä, että seksiin on ladattu paljon odotuksia. Nopea viisiminuuttinen itsensä kanssa on helppo. Sitä ennen ei tarvitse miettiä, onko säärikarvat ajeltu. Eikä varmasti tarvitse sanoa sanaakaan. Seuraavana päivänä jaksaa taas olla aikuinen, sensitiivinen ja kommunikoiva seksin harrastaja. Y kulttuur iessee viiMeiSeT SanaT ta, esimerkiksi miettimällä sitä, minkälaisissa asennoissa seksiä pitäisi harrastaa. Aikuisella keskiöön tulisi nousta se, miltä seksi itsestä tuntuu”, Kallio sanoo. teksti johanna mitjonen Kirjoittaja on Ylioppilaslehden toimitussihteeri, jonka yhdeksän vuoden takainen juttu kondominkäytöstä päättyi sanoihin: ”Rakastakaa ja suojelkaa itseänne, ihmiset!” piirros pekka toivonen Todellinen kielinainen m i n ie s s e e 45 sanaa kulttuurista. Suomalaisyliopistoista ei välttämättä valmistu ammattiin mutta kalliimmista jenkkiversioista hyvinkin. Maailman kolmenkymmenen parhaan opinahjon joukkoon listatun Duke Universityn opiskelija Miriam Weeks – taiteilijanimeltään Belle Knox – on kevään aikana nuoleskellut itselleen lukukausimaksut ja kesätyöpaikan. Hän esiintyy ”Swallows a load” -nimisessä pätkässä ja menee töihin kansainväliselle näköalapaikalle Porn Hubiin. n o 4 / 20 1 4 teksti aurora rämö kuva pornhub S iv u 3 5
• viiMEiSET SANAT Y l iop p il ASl E HT i maailman paras Palstalla etsimme parasta asiaa. Mikä oN MAAilMAN pArAS MiNuuTTi? N o 4 / 201 4 Ennen 1600-lukua kysymys ”Mikä on maailman paras minuutti?” olisi ollut vielä vaikeampi kuin mitä se on nyt. Vaikea siksi, että silloin minuutteja ei vielä ollut olemassakaan. Tai oli tietenkin olemassa, mutta ei ollut mitään, millä mitata tuntia lyhyempiä ajanjaksoja. Kelloissakin oli vain tuntiviisari. Kunnes seuraavalla vuosituhannella mies nimeltä John Harris, puuseppä ja kellomaakari, onnistui valmistamaan laitteen, joka jakoi tunnin pienempiin osiin. Tarkkaan ottaen kuuteenkymmeneen – kiitos muinaisten sumerilaisten, joiden perua on 60:llä jaollisuuteen perustuva seksagesimaalinen aikajärjestelmämme. Loppu on minuuttien varaan rakentuvaa historiaa. Emme enää pärjäisi ilman akateemisia vartteja, kolmen minuutin hiljaisia hetkiä, myöhästelijöille tärkeitä viis-minsaa-niinolen-siellä-pahoitteluita, puheluiden minuuttiveloitushinnoittelua ja 20 minuutin eriä jääkiekko-otteluissa. John Harrisin työn ansiosta päivät, viikot ja vuodet täyttyvät minuuteista. Kysyimme viiden ihmisen mielipidettä siitä, mikä on paras. Maija-Riitta Ollila, filosofi: ”Maailman paras minuutti universumin kannalta voisi olla hetki, jolloin kaikki alkoi. Olen kuitenkin tulevaisuusorientoitunut ihminen; kestän huonosti ajatusta, että kaikki hauska on takanapäin. Maapallon kannalta paras minuutti voisi olla se, jolloin viimeinenkin ihminen poistuu näyttämöltä rakennettuaan maankuoren täyteen ja käytettyään kaikki resurssit. Alkaa pallon pitkä toipilasaika. Tämäkään ei nosta mieltä, joten taas tekee mieli rajata kuvakulmaa. Katson sittenkin asiaa ihmisen näkökulmasta. Kun katsotaan ihmisen kannalta, huomataan samalla, että se, mikä on parasta yhdelle, on huonointa toiselle. Jos jonakin minuuttina allekirjoitettaisiin lopullisen maailmanrauhan sopimus, se olisi huono asia monenlaisille bisneksille. Jos yhtenä minuuttina tehtäisiin päätös mukauttaa ihmislajin elämä elonkehän kokonaisuuteen, joku tuntisi, että kaikki avartuminen, edistys ja runsaus ovat lopussa. Entä sitten, jos siirtyisikin menneisyydestä ja tulevaisuudesta nykyhetkeen ja unohtaisi kokemusten arvottamisen? Kokemuksellinen tosiasia lienee se, ettei ihminen koskaan voi elää muuta minuuttia kuin tätä käsillä olevaa. Jos jokin on ainoa laatuaan, se on samalla lajinsa paras. Elämme ainoaa minuuttia, joka koskaan tulee – parasta minuuttia.” Juha-Pekka Lehmonen, kelloseppäkoulun 2. vuosikurssin opiskelija: ”Maailman paras minuutti on täsmällinen. Se Sivu 36 ”Ihminen tarvitsee lasketaan atomikellon määrittelemien sekuntien mukaan. Silloin minuutti ei ole enempää eikä vähempää vaan mahdollisimman tarkka.” Miki Liukkonen, kirjailija: ”Ihminen tarvitsee eskapismia. Ihmiset tekevät sitä eri muodoissa: joogaavat, juovat, katsovat elokuvia. Todellisuus on usein täynnä velvoitteita, pettymyksiä, veroja ja unettomuutta. Siksi pakoilu tuntuu hyvältä. Viime aikoina olen ollut kaikkein onnellisin baarin nurkassa. Olen lukenut siellä kirjaa tai kuunnellut musiikkia kuulokkeilla ja juonut samalla olutta. Yksinäisyys, totaalinen eristäytyminen muista, täysin omaan maailmaan uppoaminen. Se on paras minuutti, jonka olen kokenut.” Timo Laine, Toisenlaiset frendit -tv-sarjasta: ”Paras minuutti maailmassa on minuutti Toisenlaisia frendejä.” Petri Räisänen, joogaopettaja: ”Olen tehnyt paljon hengitysharjoituksia viime aikoina. Niiden aikana keho on paikallaan ja tarkoitus on, että mielikin on. Jokainen hengityskerta on minuutin mittainen: sisäänhengitys 15 sekuntia, pidätys 25 sekuntia ja uloshengitys 20 sekuntia. Kun näitä harjoituksia toistaa, yksi näistä minuuteista tarjoaa maailman parhaan minuutin. Silloin tuntuu kuin aurinko paistaisi koko kehon läpi. Se on dramaattinen hetki. Ehkä aivoissa tapahtuu jotain, jokin aktivoituu ja jokin passivoituu. Tulee tuntemus, että kehon sisällä valaistuu.” teksti johanna mitjonen kuvitus ulla donner eskapismia. Ihmiset tekevät sitä er i muodoissa: joogaavat, juovat, katsovat elokuvia.”
• Ylio P P ilaS lE H t i Vielä viime vuosituhannella suomalaiset polii­ tikot tekivät koko poliittisen uransa Suomessa. Kekkonen omi presidenttiyden, himoitun pää­ palkinnon, ja muut tähdet siirtyivät ministe­ riöistä Suomen pankkiin, valtionyhtiöihin tai muihin jäähdyttelyhommiin. Korkeampaa tasoa ei yksinkertaisesti ollut olemassa. Kohta kahdenkymmenen EU­vuoden jälkeen tilanne on toinen. Vaikutusvaltaisin suomalai­ nen poliitikko on jo pitkään ollut laitojen kautta komissaariksi ponnistanut Olli Rehn. EU­Suomessa poliitikon asema punnitaan vieraskielisillä pilkkanimillä. Tässä sarjassa laajalti ympäri finanssikriisistä kärsineitä mai­ ta vihatulle Rehnille ei pärjää kukaan suoma­ lainen. Unkarissa mies tunnetaan nimellä Olli Rém, joka tarkoittaa suunnilleen Kauhu­Ollia. Vihaajien viha on paras todiste siitä, että valtaa on ollut ja sitä on myös käytetty. Tämän haistaa myös Jyrki Katainen. Emme tule näkemään Kataista perheyrit­ täjien puheenjohtajana tai ylipäänsä minkään umpikuivan organisaation murahtelevana jää­ ränä. Siihen Katainen on liian nuori ja lahjakas. Todella: pääministeriyden ja kymmenen vuoden kokoomuksen puheenjohtajuuden jälkeenkin Katainen on Euroopan kentällä nuori lupaus, jolla on edessään kiinnostava ura. Tämä ei koske yksin Suomea ja Kataista. Norjan edellinen pääministeri Jens Stoltenberg siirtyi Naton johtoon pätkänsä loputtua – aivan kuten Tanskan pääministeri Anders Fogh Rasmussen häntä ennen. Pienet Pohjoismaat ovat nykyään politiikan nappulaliiga – hyvä paikka harjoitella ja näyt­ ko l u m n i E R A N T I tää taitonsa. Läheinen luottamuksen ilmapiiri, kannustavat vanhemmat kentän laidalla. To­ delliset pelit pelataan kuitenkin muualla. Tässä mielessä olemme jo askeleen edellä Euroopan liittovaltiossa. Samalla tämä on lopullinen todiste presi­ dentti­instituution rapistumisesta. Pelikentällä Sauli Niinistö on pörheään karva­asuun pukeu­ tunut maskotti, joka jää sivuun, kun varsinai­ nen peli alkaa. Nappulaliigan parhaat pelaajat eivät unelmoi urasta maskottina vaan isommis­ ta kentistä. Koko hallitus on täynnä kielitaitoi­ sia, kunnianhimoisia ja aikaansaavia nelikymp­ pisiä pätkäministerejä. Miksi he haaveilisivat jostakin niin unettavasta kuin loputtomasta kansantanhujen, pöllämystyneiden päiväkoti­ lasten ja vähintään yhtä kyllästyneiden valtion­ pökkelöiden kohtaamisesta? Ei, moderni pät­ käministeri päivittää LinkedIn­profiilinsa, hioo työhakemuksensa ja avaa ovet Eurooppaan. viiMEiSEt Sanat Politiikan naPPulaliiga Tämä on lopullinen todiste presidenttiinstituution rapistumisesta. teksti VEIkko ERANTI Kirjoittaja on sosiologi ja sivutoiminen vihaaja. sanottua Palstalla julkaistaan mielipiteitä. Muutos 2011 -puolueen eurovaaliehdokas Kuyy Eturautti avaa ajatteluaan vaalisivullaan. S iv u 3 7 n o 4 / 20 1 4 ”Yksi filosofiani perusteista sanoo: ’ihmisen oikeus olla idiootti on suurin ja tärkein vapaus’.”
• viiMEiSEt Sanat y l ioP P il aSl E Ht i MaailMa on täynnä SuoMalaiSia Suomalainen, ruotsalainen ja amerikkalai­ nen menivät eläintarhaan katsomaan jättiläis­ pandaa. Ruotsalainen mietti, kohtelevatko muut eläimet pandaa tasa­arvoisesti. Amerik­ kalainen mietti, miten eläimellä voisi tehdä ra­ haa. Suomalainen mietti, että mitähän tuokin minusta ajattelee. Kun televisio alkoi yleistyä suomalais­ kodeissa 1960­luvulla, valveutunut vasemmis­ to oli huolissaan yhdysvaltalaisesta kulttuuri­ imperialismista. Kun näköradio lähettää jenkkiviihdettä ja komediaa, köyhtyykö oma kansallinen kulttuurimme, pohdittiin. Kului 50 vuotta, mutta amerikkalaisia meis­ tä ei tullut. Päinvastoin: sosiaalinen media käänsi kulttuuri­imperialismin nurin päin. Koko maailmasta tuli suomalaisia. Maailman suomalaistuminen alkoi, kun san­ fransiscolaiset Kevin Systrom, 26, ja Mike Krieger, 24, perustivat palvelun nimeltä Instagram. Vuosi oli 2010. Älypuhelinsovelluksella pystyi jakamaan ja muokkaamaan neliönmuotoisia va­ lokuvia. Puolitoista vuotta myöhemmin Facebook osti palvelun miljardilla dollarilla. Nyt Instagram on maailman nopeimmin kasvava sosiaalinen media, jolla on yli 200 miljoonaa käyttäjää. Vaikka palvelu on yhdysvaltalainen, 60 pro­ senttia sen käyttäjistä jakaa kuvia ja videoi­ ta muualta kuin Yhdysvalloista. Viime vuoden kuvatuin paikka Instagramissa ei ollut Times Square tai Disneyland vaan Siam Paragon, os­ toskeskus Bangkokissa. Kuvavirta ei kulje enää vain Yhdysvalloista itään vaan kaikkialta maail­ masta, no, yhdysvaltalaisille palvelimille, mutta myös matkapuhelimiin ympäri maailman. kolumni SOM E LIER Viime vuonna länsimaailma oppi uuden sa­ nan. Selfie. Vaikka Apple asensi iPhonen 4:n etupaneeliin kameran jo neljä vuotta sitten, vasta viime vuonna ihmiset ymmärsivät, että kameralla ei ole tarkoitus ikuistaa hetkiä vaan oma naama. Instagramista hashtagilla #selfie löytyy rei­ lusti yli sata miljoonaa kuvaa. Matkapuhelin­ valmistaja Samsungin tutkimuksen mukaan Bri­ tanniassa kolmannes 18–24­vuotiaiden nuorten ottamista kännykkäkuvista on omakuvia. Maa­ liskuussa Twitter kaatui hetkeksi, kun kolme ja puoli miljoonaa ihmistä halusi jakaa Oscar­gaa­ lan juontajan Ellen DeGeneresin ryhmäselfien. On väitetty, että selfie­buumi kertoo aikam­ me itsekeskeisyydestä tai sosiaalisen median ruokkimasta omahyväisyyden kulttuurista. Mutta entä jos selfie kertookin halusta saada hyväksyntää? Lataamalla kasvokuvan­ sa muiden katseltavaksi ihminen esittää linssin läpi aran toiveen katsojalle: Kelpaanko tällaise­ na? Tykkäisitkö minusta? ”Mitähän ne minustakin ajattelee” on maa­ ilman suomalaisin ajatus. Nyt sitä kysyy koko maailma. Mutta entä jos selfie ker tookin halusta saada hyväksyntää? teksti LauRI KOROLaInEn Kirjoittajan tykätyimmät Instagram-kuvat ovat selfie mummon kanssa, selfie kissan kanssa ja selfie, jossa ranskalainen Starbucks-myyjä on kirjoittanut pahvimukiin Kulli. @Korolainen ke s ä k u u n vo i m a l a u s e Etsimme elämänohjeita graduista. ”Suru, kärsimys ja murheet ovat osa elämää ilon, onnen ja hyvinvoinnin lisäksi.” n o 4 / 201 4 Sielunhoito papin profession valossa: Käsiteanalyyttinen tutkimus sielunhoidollisesta auttamisesta. Peltomäki, Isto, 2014, sosiaalietiikan pro gradu -työ. Sivu 38
• YLiO P P iLAS LE H T i Sally Sampson on kairolainen radiojuontaja, joka on tyytyväinen elämäänsä. Ympäröivän yhteiskunnan mukaan hänessä on kuitenkin iso vika. Se, että Sampson on 26-vuotias ja sinkku. Vaikka vallankumous pyyhkäisi Egyptin yli vuonna 2011, naisten vallankumous odottaa yhä tuloaan. Naisten tärkeimmät roolit ovat edelleen äitiys ja vaimous. Siksi sinkkunainen joutuu kestämään loputonta syyllistämistä. ”Kerran jopa autonkuljettaja alkoi saarnata, että minun pitäisi mennä pian naimisiin, etten tee jotain väärää.” Väärällä tarkoitetaan avioliiton ulkopuolista seksiä, joka on tabu Egyptissä. Etenkin naisten odotetaan pysyvän neitsyinä avioliittoon asti. ”Tyttöjen neitsyys on pakkomielle, jonka ympärillä yhteiskunta pyörii. Hääyönä se on asia, jonka myös tuleva puoliso ja perhe tarkastavat. Jos tytön neitsyyttä epäillään, saattaa mies purkaa kihlauksen ja tyttöä voi uhata väkivalta.” Vaikka avioliiton ulkopuolinen seksi ja deittailu ovat Egyptissä tabu, se ei tarkoita, ettei sitä tapahtuisi. Monet nuoret tapailevat salaa ja etsivät kumppania ilman perheiden apua. Salainen deittikulttuuri yhdistettynä neitsytkulttiin on johtanut siihen, että osa naisista ”korjaa” immenkalvonsa leikkauksen avulla ennen hääyötä. Tarkkoja tilastoja leikkausten määrästä ei ole, mutta niitä arvioidaan tehdyn tuhansia. Sampson haluaa joskus naimisiin mutta tahtoo valita kumppaninsa itse. Hän toivoo myös voivansa muuttaa ympäröivän yhteiskunnan asenteita naisia kohtaan, vaikka se vaatii kärsivällisyyttä. ”Järkytän aika usein ihmisiä ideoillani deittailusta ja seksistä. Olen kuitenkin nyt sinut itseni kanssa ja pystyn kestämään asian.” kuva evelin kaSk S iv u 3 9 N o 4 / 20 1 4 teksti Sanna Raita-aho HEiPPA! ? T. vAPPu, JOHANNA, AuRORA, ANTTi & JuuSO. s iv u h e n k i lö
• HYYn palvelut kesän aikana ADIEU, ARPPEANUM! Poikkeusaikatauluja HYYn palvelutoimistossa Helsingin yliopistomuseo juhlistaa viimeistä viikkoaan Arppeanum-rakennuksessa sunnuntaina 25.5.2014 klo 11–17.Tule kuuntelemaan keväistä kuorolaulua ja tunnelmallista orkesterisoittoa, yleisöluentoja ja tietoiskuja! · 15.5. suljettu · 19.-20.5. suljettu · 29.-30.5. suljettu · 6.6. auki klo 10-12 · 9.6. suljettu · Arkkitehtuurikierroksella tutustutaan Arppeanumin historiaan. · Museokaupassa loppuunmyynti ja ilmaisia museohistoriikkeja. · Café Arppeanumissa herkkuja ja lasten piirustuskilpailu. · Mineraalikabinetissa Luomus kertoo tulivuorista ja meteoriiteista. · Yleisöluentoja pitävät professorit Paavo Castrén ja Laura Kolbe. Palvelutoimisto on kesälomalla 19.6.-27.7. HYYn toimiston ollessa suljettu jäsenyyteen liittyvissä asioissa voi olla yhteydessä yliopiston opiskelijaneuvontaan. Lukuvuositarroja ja opiskelijakalentereita lukuvuodelle 2014-2015 jaetaan 1.8. alkaen. Huom! Jos haluat saada uuden, maksuominaisuudettoman opiskelijakortin ennen kesälomaa, tilaa korttisi 2.6., jotta se ehtii varmasti HYYn toimistolle noudettavaksi ennen lomakautta. Lapsiparkin kesä Vapaa pääsy! www.museo.helsinki.fi Kesän vakiovuorojen varaukset otetaan vastaan 23.5. Lapsiparkki on suljettu 19.-22.6, 30.6-31.7 ja 1.-2.9. Elokuussa on varattavissa vain yksittäisiä hoitoaikoja. Elokuun varauksia otetaan vastaan 31.7. alkaen. Syyskauden vakiovuorojen varaus alkaa 1.9. klo 8.00. Yhteistyössä: HYYn kulttuurivaliokunta, LUOMUS ja Café Arppeanum Kuulutus Lisätietoa vaaleista saa HYYn verkkosivuilta www.hyy.fi/vaalit . Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan edustajiston vaali toimitetaan tiistaina, marraskuun 4. päivänä ja keskiviikkona, marraskuun 5. päivänä 2014 klo 10.00–18.00 seuraavissa paikoissa: • UnicafeYlioppilasaukio, Mannerheimintie 3 C •Yliopiston päärakennus, Fabianinkatu 33 • Porthania,Yliopistonkatu 3 • Metsätalo, Unioninkatu 40 • Kaisa-talo, Fabianinkatu 30 • Oppimiskeskus Minerva, Siltavuorenpenger 5 A • Terveystieteiden keskuskirjasto, Haartmaninkatu 4 • Physicum, Gustaf Hällströmin katu 2a • Exactum, Gustaf Hällströmin katu 2b • Infokeskus,Viikinkaari 11 HYYn vaalijärjestyksen mukaan ylioppilaskunnan edustajiston vaalissa on äänioikeus ainoastaan yliopistoon läsnäolevaksi kirjoittautuneella, henkilökohtaisesti läsnäolevalla ylioppilaskunnan jäsenellä. Erityisesti huomautetaan, että henkilöllisyyden toteamista varten tulee äänioikeutetulla olla opiskelijakortti tai valokuvalla ja henkilötunnuksella varustettu viranomaisen hyväksymä henkilöllisyystodistus mukanaan äänestyspaikalla. Ennakkoäänestys toimitetaan keskiviikkona, lokakuun 29. päivänä ja torstaina, lokakuun 30. päivänä klo 11.00–17.00 seuraavissa paikoissa: • Keskustakampus, Porthania (Yliopistonkatu 3) •Viikin kampus, Infokeskus (Viikinkaari 11) • Kumpulan kampus, Physicum (Gustaf Hällströmin katu 2a) • Meilahden kampus,Terveystieteiden keskuskirjasto (Haartmaninkatu 4) • Kaisa-talo, Fabianinkatu 30 Lisäksi vaali toimitetaan poikkeuksellisesti klo 8.00–16.00 seuraavissa äänestyspaikoissa: • Hammaslääketieteen laitos, Kytösuontie 9 •Viikin EE-talo,Agnes Sjöbergin katu 2 Helsingin ulkopuolella vaali toimitetaan vaalipäivinä klo 10–16. Äänestyspaikat ovat seuraavat: • Ympäristöekologian laitos, Niemenkatu 73, Lahti • Oikeustieteellisen tiedekunnan toimitila, Pitkäkatu 28-30,Tammipiha 4.krs.,Vaasa Ehdokasasettelu Edustajiston jäseneksi on vaalikelpoinen jokainen yliopistoon viimeistään 15.9.2014 läsnäolevaksi kirjoittautunut ylioppilaskunnan jäsen, lukuun ottamatta HYYn sääntöjen 6 §:ssä mainittuja poikkeuksia. Ehdokasilmoituslomaketta sekä vaaliliittojen ja vaalirenkaiden perustamisilmoituslomakkeita saa ylioppilaskunnan verkkosivuilta sekä HYYn keskustoimistosta Uudelta ylioppilastalolta, Mannerheimintie 5 A 2.krs., 00100 Helsinki, jonne ne on myös palautettava keskusvaalilautakunnalle henkilökohtaisesti allekirjoitettuina viimeistään maanantaina 29.9.2014 klo 12.00. Vaaliasiakirjat vastaanottaa keskusvaalilautakunnan valtuuttamana ylioppilaskunnan pääsihteeri, joka myös tarvittaessa neuvoo ehdokasasetteluun liittyvissä asioissa (puh. 0400 816 426 tai paasihteeri@hyy.fi). Helsingissä, 22.4.2014 Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan keskusvaalilautakunta Anu Aarnio Puheenjohtaja Katri Korolainen Pääsihteeri