99. vuosikerta | 16. maaliskuuta 2012
5
Lähiöiden Lönnrot
Kirjailija Turkka Hautala palasi maailmalta kirjoittamaan nakkikioskeista.
perustulobattle
Koska ne sataset vihdoin tippuvat tilille?
olutta kuninkaan tahdosta
Opiskelijaeliitti asuu parlamenttitalossa.
profeettapäivä väittelyrunkkari kriittinen korkeakoulu
2
ylioppilaslehti 5 # 12
pääkirjoitus
Maria Ruuska
anteeksi kuinka?
Hannu Hallamaa
Perintöriidat panttaavat kämppiä
tummanlila lautalattia ja scifiä pursuava kirjahylly. Muutama vuosi sitten mietin Frankfurtin kesäasuntonani toimivassa huoneessa, millaista samassa sängyssä nukkuneen teinipojan arki oli ollut. Hän ja koko muu perhe olivat muuttaneet asunnosta pois ajat sitten. Isä alakertaan, äiti toiseen kaupunginosaan, lapset opiskelupaikkakunnilleen. Alakerrassa asuneesta perheestäkin vain isä asui enää Holzhausenstrassella. Pölyisessä kivitalossa kesää vietti lisäkseni kaksi vanhaa miestä. Meillä kaikilla oli oma kerroksemme, mutta yhteinen keittiö. Iltaisin toinen herroista usein soitti ja pyysi syömään alakertaan heidän kanssaan. Rahaa säästyi. Omistajan ei tarvinnut huolehtia tyhjään asuntoon pesivistä hyönteisistä, kun joku siivosi säännöllisesti. helsingissä on arvioitu olevan parikymmentätuhatta asuntoa tyhjillään. Opiskelija-asuntopula hilaa samaan aikaan markkinoilla olevien kämppien vuokria yhä korkeammiksi. Tilanne helpottaisi heti, jos muutama perikunta saisi perintöriitansa sovittua ja asunnon joko myyntiin tai vuokralle. Espanjan muuttolinnut voisivat antaa lukukausien ajaksi rivaripäätynsä vaikka Helsinkiin saapuville vaihtareille vuokralle. Eikä isossa kämpässä asuvan mummon alivuokralaisena asumisenkaan tarvitsisi tarkoittaa aina omaishoitajuutta. hollannissa opiskelijakämppiä on rakennettu esimerkiksi kontteihin. Saksalainen opiskelijalehti Zeit Campus kertoi taannoin niin ikään hollantilaisopiskelijoista, jotka asuivat tyhjillään olevissa luksusvilloissa ja työskentelivät samalla kiinteistöjen vahteina. Designvuoteen kytkeytyvä World Student Capital -hanke hakee nyt Opiskelija-asumisen uudet muodot -ideakilpailussa luovia ratkaisuja opiskelija-asumiseen. Kilpailussa etsitään poikkitieteellisiä visioita, joissa asuminen on yhteisöllistä, ympäristöystävällistä ja viihtyisää. Aina ei tarvitse rakentaa uutta. Tyhjillään olevista päiväkodeista ja toimistoista voisi pienellä remontilla tehdä toimivia opiskelija-asuntoloita.
feministisen Tulva-aikakauslehden vt. päätoimittaja Atlas Saarikoski vietti naistenpäivää synkeissä tunnelmissa. Kun Helsingin Sanomat kysyi Saarikoskelta ja viideltä muulta naisvaikuttajalta "Mikä muutti eniten naisten elämää sadassa vuodessa", muut löysivät paljon myönteistä kehitystä. Saarikoski totesi kapitalismin ylläpitävän naisten köyhyyttä ja valitti, että "naiset ovat harvoin taistelleet solidaarisesti ottaen kaikkien naisten kysymykset mukaan taisteluun". Atlas Saarikoski, eikös kapitalistinen talousjärjestelmä ole nostanut
sadan viime vuoden aikana valtavan määrän ihmisiä köyhyydestä? "Ei. Goldman Sachsin kumpaakaan naissijoittajaa ei lasketa. Kuka teki toimittajan läppärin, lenkkarit ja farkut ja missä työoloissa? Jos kapitalismi ei tunnu ikävältä järjestelmältä, sillä voi olla tekemistä omien etuoikeuksien kanssa." Et paikantanut kaikkia naisia koskevia positiivisia muutoksia. Kuinka kovasti yritit? "Kysymys sisältää oletuksen siitä, että kaikilla naisilla pitäisi olla samanlaiset tarpeet ja päämäärät. Naiset eivät
ole yhtenäinen ryhmä, eivätkä myöskään muutokset ole vaikuttaneet heihin samalla tavoin." Onko tasa-arvon kehitys esimerkiksi Suomessa merkityksetöntä, jos samoja askeleita ei samaan aikaan oteta kaikkialla maailmassa? "Ei." Asteikolla 110, kuinka vakavaa maailmantuskaa podet? "Vittuilujournalismi vähän ärsyttää, muut huolet ovat ratkaistavissa poliittisella toiminnalla." Saarikoski vastasi kysymyksiin sähköpostitse.
mediapeli
vaikeaa: "Tosin on sanottava, että ilman oikeustieteen koulutusta siitä ei paljon ymmärrä, eikä suomalaisen oikeustieteen koulutuskaan auta, vaan pitäisi tutustua amerikkalaiseen." Vihreiden kansanedustaja Osmo Soininvaara sanoi blogissaan 10.3. ymmärtävänsä Kreikan ja Suomen vakuussopimuksen salaamisen. tajusinpas: "Minulle tämä salainen paperi luettiin kahteen kertaan suomeksi. Ensimmäisellä kerralla oli vähän vaikeaa tajuta, mutta toisella kerralla rupesi hahmottumaan, mitä tämä pitää sisällään." Perussuomalaisten kansanedustaja Pentti Oinonen MTV3:lle 8.3. käytyään englanninkielisen sopimuksen läpi valtiovarainministeriön virkamiehen kanssa. kaikille: "On oikein hienoa, että kansanedustajille tarvittaessa tulkataan suomeksi tämä sopimus. Jokaiselle suomalaiselle asuntolainanottajalle pitäisi taata sama perusoikeus." Mediaguru Jussi Lähde ehdotti Yle Puheen Politiikkaradiossa 9.3. valtiovarainministeriön virkamiesten tulkkauspalvelun tarjonnan laajentamista.
kuva viikonvaihteeksi
Juuso Koponen
alapääkirjoitus
Verna Kuutti
Asuntojen neliöhintojen kehitys eri kaupungeissa (inflaatiokorjattu)
19882011
Helsinki +41,8 % Kokkola +39,1 % Mikkeli +37,4 % Porvoo +36,6 % Tampere +34,0 % Vaasa +33,8 %
19962011
Helsinki +137,3 % Pääkaupunkiseutu +128,7 % Porvoo +121,7 % Espoo-Kauniainen +116,3 % Vantaa +111,6 % Tampere +105,1 % Kehyskunnat +102,0 % Koko maa +96,5 % Joensuu +92,1 % Kokkola +88,9 % Hämeenlinna +88,4 % Lahti +84,9 % Turku +84,8 % Mikkeli +82,3 % Jyväskylä +76,8 % Kuopio +74,3 % Muu Suomi +72,7 % Rauma +67,2 % Kotka +67,2 % Pori +66,6 % Vaasa +66,4 % Kouvola +65,0 % Rovaniemi +62,2 % Oulu +56,9 % Kajaani +55,3 % Lappeenranta +54,2 % Seinäjoki +50,4 %
20002011
Joensuu +55,8 % Kokkola +53,0 % Helsinki +50,2 % Porvoo +49,4 % Pääkaupunkiseutu +45,2 % Mikkeli +38,9 % Turku +38,6 % Espoo-Kauniainen +38,4 % Lahti +38,3 % Tampere +37,4 % Hämeenlinna +36,8 % Kuopio +36,8 % Koko maa +36,2 % Kotka +35,6 % Vantaa +34,8 % Rauma +34,4 % Vaasa +33,3 % Pori +30,6 % Kehyskunnat +30,3 % Jyväskylä +30,1 % Muu Suomi +29,0 % Rovaniemi +27,5 % Kajaani +27,0 % Kouvola +24,6 % Seinäjoki +22,6 % Lappeenranta +20,0 % Oulu +14,2 %
Kansallisrillit
viime kesänä näin Torontossa nerokkaan pienen näytelmän. Window on Toronto -esityksessä yleisö pääsi seuraamaan kaupunkia snägärinpitäjän näkökulmasta. Kioskin luukulle ryntäilivät slapstick-tyyliin kitaransa hävittänyt muusikko, ystävää etsivä korealainen maahanmuuttaja, vanhoja aikoja kaipaileva alzheimer-potilas ja flirttaileva sauerkraut-tyttö. Kotimatkalla näin nakkikioskiesityksen hengessä absurdeja hahmoja kaikkialla: leuhka raitiovaunukuski, shamaanilta näyttävä uiguuri, masentunut jakkupukutäti. Kaupunki oli täynnä tyyppejä, joilla oli oma ainutlaatuisen outo luonteensa. Sama tapahtui, kun luin kansikuvamallimme Turkka Hautalan novellikokoelman Kansalliskirja. Ympäristöstä alkoi erottua jotain aiemmin näkymätöntä. Näin veikkauspisteen kenomiehet ja kinkkua pakastavat Tainat. Näin maaliskuisen Helsingin niin kuin Kansalliskirja Suomen: hienostelematta mutta hellästi. Kuulin Alepan kassalla, kun nousuhumalainen väänsi sanamuunnosta. Pallikiristys, killipäristys, kallipiristys. Aina välillä sitä jumiutuu uskomaan, että oma tapa katsoa maailmaa on paras ja oikea. Krooniselle kuvakulman kapenemiselle ei ole parempaa lääkettä kuin kirja, koska se pakottaa kuvittelemaan asiat toisen silmin. Siksi uskaliammat kirjoittavat manifesteihin, että kirja muuttaa maailmaa. Parhaimmat lukukokemukset jysäyttävät rillit pois silmiltä. Useimmiten lukeminen muistuttaa optikolla käyntiä. Elämä jatkuu, kaupasta kannetaan leikkeleitä ja kuntopyörää poljetaan kuten ennenkin. Mutta silmillä on paksummat linssit ja näkökenttä laajempi.
Pääkaupunkiseutu +33,7 % Joensuu +31,3 % Kuopio +27,3 % Rauma +26,9 % Pori +26,8 % Espoo-Kauniainen +25,8 % Koko maa +24,4 % Hämeenlinna +24,4 % Rovaniemi +21,0 % Jyväskylä +20,1 % Turku +19,0 % Oulu +17,4 % Seinäjoki +17,3 % Muu Suomi +17,1 % Kajaani +16,4 % Kotka +13,9 % Lahti +13,9 % Kehyskunnat +12,0 Vantaa +9,5 % Lappeenranta +8,9 % Kouvola 7,2 %
Paljonko asuntojen hinnat ovat nousseet eri kaupungeissa? Riippuu siitä, minkä vuoden valitsee vertailuvuodeksi. Tilastokeskuksella on tarkkaa dataa vuodesta 1988 asti, jolloin Suomessa asuntokauppa kävi kuumimmillaan. Pian sukellettiin syvään lamaan, josta asuntojen hinnat lähtivät uudestaan nousuun vasta 1990-luvun puolivälin jälkeen. Tilastoista käy ilmi, että vaikka Helsinki on ollut hintakehityksen kärjessä, 2000-luvulla asuntojen hinnat ovat nousseet vieläkin nopeammin Joensuussa ja Kokkolassa. Listan häntäpäässä taas Kouvolassa ei ole asuntojen reaalihinnoissa saavutettu vielä edes 1980-luvun lopun tasoa. Oulussa neliöhintojen kehitys on ollut 1990- ja 2000-luvuilla melko rauhallista nopeahkosta väestönkasvusta huolimatta.
Lähde: Tilastokeskus Suomen virallinen tilasto, asuntojen hinnat (verkkojulkaisu)
ylioppilaslehti Perustettu 1913. 99. vuosikerta. Suomen aikakauslehtien liiton jäsen. issn 035-924. Käynti- ja postiosoite Kaivokatu 10 B, 7. krs, 00100 Helsinki. www.ylioppilaslehti.fi. toimitus Vt. päätoimittaja Maria Ruuska, 050 339 3033, paatoimittaja@ylioppilaslehti.fi ·Toimittajat Veera Jussila, 050 443 7122, veera.jussila@ylioppilaslehti.fi, Verna Kuutti, 050 445 0553, verna.kuutti@ylioppilaslehti.fi, Hannu Hallamaa, 050 447 1117, hannu.hallamaa@ylioppilaslehti.fi · Ulkoasu Otto Donner, 050 441 1327, graafikko@ylioppilaslehti.fi toimistosihteeri Susanne Lindqvist, 09-13114235, susanne.lindqvist@hyy.fi osoitteenmuutokset ja tilaukset www.ylioppilaslehti.fi/tilaajapalvelu ilmoitusmarkkinointi Media Duo Oy · Eeva Kärki, 040 719 2467, Kari Mattila, 050 563 5462, Kimmo Salmi 050 329 9000 etunimi.sukunimi@mediaduo.fi, www.mediaduo.fi. ilmestymisaikataulu ja mediakortti www.ylioppilaslehti.fi/mediakortti.pdf kustantaja Ylioppilaslehden kustannus Oy toimitusjohtaja Mauri Laurila hallinto ja talous Marjo Berglund paino Sanomapaino Oy, Forssa ·Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetetystä aineistosta eikä säilytä tai palauta sitä.
ylioppilaslehti 5 # 12
3
sisältö 7 kelpaisiko täyshoito
parlamenttitalossa?
Baijerin parhaat opiskelijat saavat kuninkaan määräyksellä päivittäin tuopin olutta.
8 10 14
kauppahallin kansalliskirjailija
Turkka Hautala asuu etnoputiikkien Hakaniemessä ja kaavailee Kalevala-lukupiiriä.
perustulon ikuinen comeback
Usutimme kokoomus- ja vasemmistonuoret battleen. Saako perustulolla surffata Balilla?
ekopuhe uusiksi!
Ympäristökampanjoissa pitää puhua kilteistä arvoista eikä säästövinkeistä, sanoo Suomeenkin leviävä verkosto.
18
mitä kriittinen korkeakoulu tekee oikein?
Teimme tutkimusretken Suomen johtavaan kirjailijahautomoon.
19 22
"aina jotain runkkaamisesta"
Pekka Vahvanen perusti Suuren väittelyillan saadakseen naisia.
lääkäripäivänä jokainen on gyne
Monopolit murskataan myös taksi- ja väkivaltapäivänä. Ja miksi vain Nalle saisi jyrähdellä?
Sydänarkisto-teos tallentaa sydämenlyöntejä japanilaiselle Teshiman saarelle.
akemi shiraha
vakiot 4 palaute 6 ajan hammas 14 kolumni: hanna nikkanen 16 graduratsia &
samaan aikaan toisaalla kolumni: tero paskapää arviot malinen, hesari confidential & nykysuomen sanakirja
Lisää osallistavaa nykytaidetta tapahtumakalenterissa, s. 18
18 21 23
tekijät
kannen kuva satu haavisto
muinoin
Iiris Lagus opiskelee viestintää ja on parhaillaan Erasmus-vaihdossa Münchenissä. Sieltä hän kirjoitti jutun parlamenttitalossa asuvista opiskelijoista. Himottaa Biergartenit, hengailu Englischer Gartenissa ja uusi polkupyörä.
Suvi Vanamo Helle, 30, on helsinkiläinen sosiaalialan opiskelija ja vapaa toimittaja, joka kirjoitti lehteen yliopistokiusaamisesta. Kaduttaa Etten tunnustanut rakkauttani.
Oskari Onninen, 21, on vapaa toimittaja, joka selvitti tähän numeroon Kriittisen Korkeakoulun menestyksen salaisuuden ja eurokriisin ratkaisun. Kyrpii Syön aina joko liikaa tai liian vähän.
Ylioppilaslehti teki 15.3. 1957 haaskauskriittistä tutkivaa journalismia.
Oletko suorittanut amk- tai kandidaatin tutkinnon?
Vaasan yliopiston filosofinen tiedekunta etsii nyt
TEE EHDOTUS MAIKKI FRIBERG -TASA-ARVOPALKINNON SAAJAKSI!
Helsingin yliopisto haluaa toimia edelläkävijänä tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämisessä. Ihmisten moninaisuus on voimavara, joka rikastuttaa yliopiston toimintaa ja luo hyvinvointia. Yliopisto haluaa edistää ihmisten yhdenvertaista kohtelua riippumatta heidän sukupuolestaan, iästään, alkuperästään, äidinkielestään, uskonnostaan, vakaumuksestaan, seksuaalisesta suuntautumisestaan, vammaisuudestaan tai muusta ominaisuudestaan.
tulevia menestyjiä uudistuneisiin maisteriohjelmiinsa.
PALKINTO ON 5000 EUROA
Maikki Friberg -palkinto jaetaan vuosittain ansiokkaasta toiminnasta tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämiseksi Helsingin yliopistossa. Kaikki yliopistoyhteisön jäsenet voivat tehdä ehdotuksia palkinnon saajasta. Yhteisöt, järjestöt ja yksiköt voivat myös esittää itseään palkinnon saajaksi. Palkinnon voi saada yksittäinen henkilö, työyhteisö, ryhmä, yhdistys, laitos, hallintoelin tai muu hallinnollinen yksikkö, joka on edistänyt tasa-arvolle tai yhdenvertaisuudelle myönteisen ilmapiirin kehittymistä yliopistossa tuottanut tasa-arvoa tai yhdenvertaisuutta koskevaa uutta tietoa edistänyt tasa-arvon tai yhdenvertaisuuden käytännön toteutumista yliopiston opetuksessa, tutkimuksessa, hallinnossa tai muussa toiminnassa.
Valitse mieleisesi koulutusohjelma hallintotieteistä tai humanistiselta alalta:
· · · · · · · · · Aluetiede Julkisoikeus Julkisjohtaminen Sosiaali- ja terveyshallintotiede Comparative Cultural Studies Kieliasiantuntijuus erikoistuneessa yhteiskunnassa Teknisen viestinnän maisterikoulutusohjelma Viestinnän monialainen maisterikoulutusohjelma Ruotsin kielen ja kielikylvyn maisteriohjelma
TEE PERUSTELTU EHDOTUS PALKINNON SAAJAKSI TASA-ARVOTOIMIKUNNALLE
Kirjallinen ehdotus perusteluineen osoitetaan tasa-arvotoimikunnalle, joka valmistelee palkinnon saajaa koskevan esityksen rehtorin päätettäväksi. Ehdotus toimitetaan osoitteeseen Henkilöstö- ja lakiasiat, Terhi Somerkallio, PL 33 (Yliopistonkatu 4), 00014 Helsingin yliopisto, tai tasa-arvovastaava@helsinki.fi. Ehdotukset on toimitettava viimeistään 19. huhtikuuta 2012. Lisätietoja antaa tasa-arvovastaava Terhi Somerkallio, 09 191 24292, tasa-arvovastaava@ helsinki.fi. Helsingin yliopiston tasa-arvotoimikunta
Hae 30.3. mennessä!
www.uwasa.fi/hakeminen
ppilaslehti Ylio iPadille
HAKU SAVOLAISTEN YLIOPPILAIDEN SÄÄTIÖN ASUNTOIHIN
Soluhuoneet yksin hakeville ja yksiöt/kaksiot pariskunnille Koskelassa ja Vallilassa. Hakuaika päättyy 31.3.2012. Jatkoaika- sekä kesäasuntohakemukset käsitellään samassa haussa. Uusien opiskelijoiden hakuaika on 1.-31.7.2012. Lisätietoja ja hakulomakkeet löytyvät osoitteesta http://savolainen.osakunta.fi/Asunnot. Asuntolaasiamiehen tavoittaa vastaanotolta tiistaisin klo 17.30-19.00 Savolaisesta Osakunnasta, Mannerheimintie 5 A ylin krs., 00100 Hki, puh. 050-530 6049.
Lataa ilmainen lukuohjelma, lue Ylkkäriä ja yli sataa muuta lehteä. www.ylioppilaslehti.fi
HUOLIMATTOMAT
KOMISARIO ANTERO MOKAN TUTKIMUKSIA YKSINÄISYYDESTÄ.
Ohjaus Rooleissa ALEKSIS MEANEY JANNE HYYTIÄINEN MINNA SUURONEN TAISTO OKSANEN INKA KALLÈN LAURI TILKANEN Liput: 29/24/15 www.ryhmateatteri.fi
KARI HOTAKAINEN
Sovitus JUHA KUKKONEN
14.2. - 28.4.2012
HELSINGINKADUN NÄYTTÄMÖ
6
ylioppilaslehti 5 # 12 Alkusoitto
"Tappiomieliala ei vie mihinkään"
Tomi Strömberg haluaa tehdä kulttuurintutkimuksesta taas kuumaa kamaa.
Eikö Kansallismuseolla ole Facebooksivua? Perustetaan se! Eikö Seurasaaressa ole palveluita? Pidetään Ravintolapäivä! "en olisi viikko sitten uskonut, että kirjoitan Facebookiin tekstin, joka leviää usealle seinälle, ja pian olen SKS:ssä puhumassa isolle joukolle siitä." Folkloristiikan opinnoista välivuotta pitävä Tomi Strömberg, 26, on innoissaan. Alun perin hän halusi vain keskustella kavereidensa kanssa kulttuurintutkimuksen tilasta. Siksi hän kirjoitti Facebookiin vastineen Elina Grundströmin Helsingin Sanomien kolumniin Kulttuurintutkimus ei pysy hengissä itsestään. Grundström pohti, miksi ihmiset kokevat kulttuurintutkimuksen etäiseksi ja rahoittajat pitävät alaa tylsänä. Hiljattain uutisoitiin myös, että Museovirasto karsii kulttuurihistoriallisia kohteitaan. Vastineessaan Strömberg peräänkuulutti kulttuurintutkimuksen markkinoimista, hulluja ideoita ja verkostoitumista. Hänen seinälleen syntyi nopeasti pitkä keskustelu, jonka seurauksena opiskelijat päättivät järjestää alan ongelmia ja mahdollisuuksia ruotivan kokouksen. viime vuonna folkloristiikan ja kansatieteen oppiaineilta leikattiin resursseja ja yliopistovirkoja jätettiin täyttämättä. Opiskelijoiden keskuudessa on voinut sen jälkeen aistia tappiomielialaa. "Sen sijaan, että valitetaan, kun ala ei työllistä, pitäisi rakentaa omaa osaamista. Arvostusta ja rahoitusta saadaan osoittamalla alan merkitys yhteiskunnalle." Strömberg haluaisi muuttaa koko toimintakulttuurin. Hän ihmettelee, miksei kulttuurintutkimus tee yhteistyötä yritysten kanssa. "Mitä pahaa on siinä, että ihminen myy osaamistaan? Markkinointi on taiteessakin normaalia." Kulttuurintutkimuksella oli ennen keskeinen rooli kansakunnan rakentajana. Strömberg haluaa palauttaa alan arvostuksen ja raikastaa sen pölyisen imagon. "Kulttuurintutkimus ei ole vain museoita ja joku Väinämöinen, vaan paljon muutakin." Strömberg uskoo, että kulttuurintutkimukselle voisi olla kysyntää esimerkiksi mainosmaailmassa, jossa asiakasymmärrystä haetaan jo nyt etnologisin menetelmin. Viime aikoina häneen on tehnyt vaikutuksen esimerkiksi Festarikalevala-projekti, jossa kerätään Elias Lönnrotin hengessä kesäfestaritarinoita netissä. Toukokuussa ne julkaistaan antologiana. "Festarikalevalassa on hyödynnetty sosiaalista mediaa ja löydetty uusia yhteistyökumppaneita perinteisten tahojen ulkopuolelta." elina loisa
otto donner
ajan hammas
Saisiko olla homeopaattinen pilleri?
EU:n suosittamia uskomushoitoja käytetään vain harvoin suomalaisessa luomueläintuotannossa.
Anna Tainio, 29, ympäristöekonomia
"Päädyin Viikkiin opiskelemaan maatalousliiketaloustiedettä muutaman välivuoden jälkeen 22-vuotiaana. Kuvittelin, että opiskelu olisi rankkaa tenttikirjojen pänttäämistä. Se ei sitten ihan ollutkaan niin. Ymmärsin pian, että haluan vaihtaa pääaineekseni ympäristöekonomian. En uskaltanut missään vaiheessa vain opiskella, vaan ajattelin, että minun pitää koko ajan kehittää myös uraani käymällä töissä. Ehkä siksi opinnoissa vierähti seitsemän vuotta. Työskentelen nyt Suomen ympäristökeskuksella. Kevään tärkein tavoitteeni on saada gradu valmiiksi vappuun mennessä. Tiedän, että tiivis kaveriporukkamme ei tule pysymään samanlaisena valmistumisen jälkeen. Olemmekin puhuneet, että pitäisi perustaa varjoainejärjestö, jonka kanssa voisimme käydä säännöllisesti syömässä ja ulkona." maria ruuska
kun luomutilan tuotantoeläin sairastuu, kehottaa EU lääkitsemään Mansikkia ensisijaisesti homeopatialla tai fytoterapialla eli kasvisrohdoksilla. Kuulostaa erikoiselta. Syövätkö suomalaiset luomueläimet todella uskomushoitotuotteita? "Asiasta ei ole tilastotietoa, mutta aika vaatimattomasti käytetään homeopatiaa Suomessa eläintenhoi-
dossa", sanoo Luomuliiton hallituksen jäsen Heli Ahonen. Ahonen pyörittää maitotilaa ja kertoo kokeilleensa eläinten lääkintää homeopatialla. Luomupiireissä on hänen mukaansa kiinnostusta homeopatian käyttöön, mutta asiantuntemusta puuttuu. "Saksassa jokaisella eläinlääkärillä on homeopatiakoulutusta."
Saksassa homeopatian avulla yritetään esimerkiksi edistää luomueläinten lisääntymistä. EU:n luomulainsäädännön erikoisuudet voidaankin jäljittää Keski-Eurooppaan, jossa uskomushoidot ja luomu kulkevat Suomea vahvemmin käsi kädessä. Suomessa ei Lääkealan turvallisuusja kehittämiskeskus Fimean mukaan ole rekisteröity eläinkäyttöön homeopaattisia valmisteita tai rohdoksia. Kaikkein laimeimmat homeopaattiset pillerit tosin ovat sääntelyn ulkopuolella. "Ihmisten kohdalla plasebovaikutus on tunnustettu, mutta olen kriittinen sen suhteen, miten homeopatia voisi eläinten kohdalla toimia", Fimean eläinlääkäri Katariina Kivilahti-Mäntylä sanoo. Sairastuneita luomueläimiä hoidetaan Euroopassa lääketieteen keinoilla, maa- ja metsätalousministeriöstä kerrotaan. Eläinsuojelusäädökset määräävät, että eläimille pitää antaa tehokasta hoitoa, joka ei uskomusvalmisteilla ole mahdollista. Sen sijaan Yhdysvalloissa antibioottien käyttö luomutuotannossa on kielletty. hannu hallamaa
ylioppilaslehti 5 # 12 Alkusoitto
iiris lagus
7
Monika Wintergerstin ja Regina Bichlerin ei tarvitse maksaa vuokraa huoneistaan Baijerin parlamenttitalossa.
Asuntolaelämää parlamenttitalossa
Parhailla baijerilaisopiskelijoilla on ilmainen kämppä osavaltion luksusrakennuksessa. Kokki valmistaa ruuat ja siivooja korjaa sotkut.
regina bichler, 21, nyppii mozzarellaa kasvisten päälle ja työntää piirakan uuniin. Monika Wintergerst, 20, seuraa kokkailua keittiön nurkassa. Hän hymyilee ja sanoo, ettei osaa kokata. "Mutta ei täällä kukaan muukaan ensimmäisen vuoden opiskelija osaa. Kaikki ovat muuttaneet suoraan kotoa." Ei suurustus- ja kohotustaidoilla tässä kimppakämpässä mitään tekisikään, koska talon oma kokki valmistaa asukkaille ruuan kolme kertaa päivässä. Bichler ja Wintergerst asuvat Maximilianeumissa, Baijerin osavaltion parlamenttitalossa Münchenissä Etelä-Saksassa. Vain harva baijerilainen tietää, että parlamenttitalo kätkee sisäänsä eksklusiivisen opiskelija-asuntolan. Sinne pääsevät asumaan vain lahjakkaimmat. bichler ja Wintergerst ovat "maximereita", Baijerin kuningas Maximilian II:n vuonna 1852 perustaman säätiön stipendiaatteja. Kuningas haaveili jo kruununprinssinä perustavansa Isar-joen rantaan baijerilaista kansanhenkeä kohottavan säätiön. Sen suojissa hän kasvattaisi lahjakkaita opiskelijoita valtion palvelukseen poliitikoiksi ja virkamiehiksi. Taloon valitaan vielä tänäkin päivänä vain Baijerin opiskelijoiden aatelia. Vuosittain kuusi abiturienttia saa Maximilian-stipendin, joka takaa koko opiskeluajaksi ilmaisen asumisen ja ylläpidon parlamenttitalossa. Säätiö omistaa koko palatsimaisen rakennuksen ja saa varallisuutensa vuokrasta, jota rakennuksessa toimiva osavaltion parlamentti maksaa. Asuntolassa asuu viitisenkymmentä opiskelijaa. He lukevat yleisimmin fysiikkaa ja oikeustiedettä, mutta paletti on laaja filosofiasta kauppatieteisiin. Bichler lukee toista vuotta kemiaa ja biokemiaa Ludwig-Maximilian-Universitätissä. Wintergerst on juuri aloittanut tietokonepeliohjelmoinnin opinnot Technische Universitätissä. Kuninkaan asettamien standardien mukaan stipendiä voivat hakea baijerilaiset abiturientit, joilla on "kristillinen usko" ja "nuhteeton käytös". Lukion päättötodistuksen keskiarvon on oltava paras mahdollinen, 1,0. Vaatimus kristillisestä uskosta on muuttunut ehdoksi jakaa säätiön kristillinen arvopohja. Kirkkoon ei enää tarvitse kuulua, eikä arvoja testata. Baijerilaiset koulut ehdottavat hakijoita säätiölle. Sen jälkeen heidän on läpäistävä vielä kaksi muuta koetta. Abivuonna Bichler asetti tavoitteekseen arvosanat, joilla voisi hakea paikkaa Maximilianeumista. "München on lempikaupunkini. Se on tuntunut aina kodilta. München on kuitenkin yksi Saksan kalleimmista kaupungeista, eikä vanhemmillani olisi välttämättä ollut varaa kustantaa opintojani ja vuokraa täällä." Kumpikaan tytöistä ei itse uskonut, että paikka säätiöstä aukeaisi. "Se oli unelmieni täyttymys", Bichler sanoo. puitteet parlamenttitalon uumenissa eivät ole yhtään hullummat. Bichler asuu noin neljäntoista neliömetrin kokoisessa viihtyisässä huoneessa, jossa on parvisänky, korkea
kirjahylly ja työpöytä. Yhteiskäytössä on olohuone, keittiö, ruokailutila, televisiohuone, juhlasali, tupakkahuone ja kaksi kirjastoa. Jos päivä yliopistolla venyy illallisaikaa myöhemmäksi, kokki jättää terveisensä jääkaappiin. Opiskelijoiden huoneet putsaa siivooja, pyykit pesee pesupalvelu. Baijerilaiseen tapaan ylläpitoon kuuluu kuninkaan määräyksellä päivittäin tuoppi olutta. Sen maximerit voivat hakea keittiön nurkassa olevasta jääkaapista. Olut päivässä, sanovat säännöt, mutta kulutusta ei valvota. Yhteishenkikin on Bichlerin ja Wintergerstin mukaan erinomainen. "Täällä oppii tuntemaan ihmiset paremmin kuin tavallisissa opiskelija-asuntoloissa, koska syömme ja teemme joka päivä kaikkea yhdessä." Ja totta kai säätiön sisällä on muutamia pariskuntia. Ainakin kolme, tytöt laskevat. Säätiö järjestää stipendiaateille maksutta muun muassa kielikursseja. Bichler ja Wintergerst ovat tanssikurssilla. Syntymäpäiviä juhlitaan yhdessä, ja iltaisin kokoonnutaan katsomaan televisiota. Joka kevät maximerit lähtevät yhteiselle Maifahrtille johonkin Euroopan kaupunkiin. Tänä vuonna stipendiaatit matkaavat Irlantiin. "Kaikilla meillä on myös omat ystävämme yliopistolta ja kotikaupungeista", Bichler sanoo. Muille ei kuitenkaan mielellään hiiskuta stipendistä. Siitä tietävät yleensä vain ne ystävät, jotka ovat käyneet stipendiaattien luona kylässä. "Reaktiot meitä kohtaan ovat usein negatiivisia." On kateutta ja outoja olettamuksia. Ihmiset supisevat, että stipendiaatit asuvat palatsissaan itsetyytyväisinä tekemättä mitään. Bichler vakuuttaa, että näin ei todellakaan ole. säätiö on kasvattanut yli satavuotisen historiansa aikana joukon nimekkäitä tutkijoita ja poliitikkoja. Heihin lukeutuvat muun muassa Nobel-palkittu fyysikko Werner Heisenberg ja pitkän linjan poliitikko Franz Josef Strauss. Bichleriä ja Wintergerstia politiikka ei kiinnosta. "Onhan se tärkeää, mutta olen tosi epäpoliittinen. En lue oikein sanomalehteäkään", Wintergerst myöntää. Häntä kiehtoo tulevaisuudessa muuttaa lautapelejä tietokonepeleiksi. Bichler taas haaveilee urasta elintarvikekemian parissa. Opiskeluaikana ystävykset tahtoisivat lähteä Japaniin vaihtoon. Mikä on sitten tänä päivänä säätiön tehtävä? "Säätiö antaa nuorille mahdollisuuden saavuttaa jotakin ja opiskella ilman taloudellisia huolia", Bichler perustelee. Harmi, että mahdollisuuksia annetaan vuosittain vain kuudelle. Muiden baijerilaisopiskelijoiden täytyy maksaa vuokran ohella tuhannen euron lukuvuosimaksut, kokata ja käydä töissä. iiris lagus
8
ylioppilaslehti 5 # 12 Päähenkilö
Kadonnutta Suomea etsimässä
Kansalliskirjan kirjoittanut Turkka Hautala ei pidä itseään isänmaallisena, vaikka haaveileekin Kalevala-lukupiiristä.
sanat verna kuutti kuva satu haavisto
A
lussa on halli, maitokahvi ja pitkiä taukoja. Kirjailija Turkka Hautala, 30, katsoo pois ja puntaroi, olisiko Hakaniemen hallissa aineksia erityisen suomalaiseksi paikaksi. "Ei tämä kaikista suomalaisimpia ole. Ennemminkin suomalaisuuden simulaatio, Suomi-tuotteita turisteille." Viereisessä pöydässä eläkeläisnaiset huovutetuissa hatuissaan pyyhkivät munkkisokeria sormistaan. Torilta kuuluu vaimeana romanisoittajan haitari: tanssi lambadaa, peppukin jo heilahtaa. "Salon iltatori on aidommin suomalainen", sanoo Hautala ja näyttää siltä, miltä suomalaisen kirjailijan kuuluukin: vaalealta, korkeaotsaiselta ja turhia pulisemattomalta. Emäntä peittelee lauantaimakkarat juustoviipaleilla ja istuu odottamaan. Iltaperunoiden jälkeen poika on sanonut pubii kattoo pelii ja noussut pihaan lujaa ajaneeseen Nissaniin. Mennyt ensi kertaa viikkoon. Hymyillyt kuukauteen. nakkikioskit, myllyverkkarit, metrilakut, kiitos-paidat. PikkukaupunkiSuomen armoitetuksi kuvaajaksi kiiteltyä Hautalaa vetää puoleensa se, mikä Helsingin kantakaupungista katsoen on jo muuttunut eksotiikaksi. Hautalan uusin teos, Kansalliskirja, yrittää tavoittaa hetkiä ja hahmoja, joita ei voi kohdata missään muualla kuin Suomessa. Novellikokoelman 48 tarinassa äijät äijittelevät toisiaan ja kutsuvat naisystäviään hallintopäälliköiksi. Palataan krapulaisina risteilyiltä, pöllitään lätkäkortteja ja haikaillaan hyppyrimäkien perään. "Kahden romaanin jälkeen halusin kirjoittaa taas lyhyempää. Romaanin hirviömäisen rakennelman virittäminen tuntui liian raskaalta. Kansalliskirja syntyi tarpeesta kuvata kotimaani tunnelmaa." Monien ikätoveriensa tapaan Hautala on elänyt pätkänuoruutensa kiertolaisena. Opiskellut elokuvaa
Englannissa, juonut halpaa ouzoa vaihto-opiskelijana Kreikassa, matkustanut naisen perässä Pariisiin. Muuttokuorma on pakattu kymmenen vuoden ajan joka syksy. Ajanvietteeksi valikoituivat kirjoittaminen ja juokseminen. Ne kulkivat mukana minne vain. Nyt Hautala asuu kivenheiton päässä Hakaniemen hallin luomutiskeistä ja Hämeentien etnisistä ruokakaupoista. Kirjaansa hän viimeisteli Rytmissä, muiden maitokahvia ja punaviiniä nieleskelevien kulttuurifreelancerien seassa. Silti kirjojen fokus pysyy ostari-Suomessa. "Suomi jakautuu edelleen niin, että on Helsingin kantakaupunki ja muu Suomi. Helsinkejä on ympäri maailmaa, mutta pikkukaupunki-Suomia vain yksi", Hautala perustelee. Kun ajattelette nyt nuoruuttanne, mitkä asiat siinä olivat parhaita? Kaverit hauskan pito kalastus lenkit koiran kanssa. Lapsen saanti!! Kadutteko mitään? Luotto tiedot pahoinpitely kokki koulun lopetus pettäminen (1 kerran!!) että hajos perhe. Siskon kanssa etten saanut autettua!! esikoisteoksessaan Salo (2009) Hautala ei säästellyt suomalaista pikkukaupunkia. Episodiromaanissa ystävällinen kurdi saa kantasuomalaisilta turpaansa, ambulanssimiehet kuskaavat paloittelumurhan uhria ja lämpöä riittää vain nakkikioskin naisella. Hautala ei myönnä purkavansa Salo-traumaa. Päinvastoin. "Monet lähtivät Salosta, koska halusivat pois. Minä lähdin, koska kaikki muut olivat jo lähteneet." Salon Seudun Sanomien toimittajan poika haaveili urheilutoimittajan urasta. Lapsena Hautala luki kirjoja vain silloin, kun ulkona ei enää nähnyt harrastaa liikuntaa. Lehdestä poika tallensi urheilutilastot naisten ykkösdivarin pesäpallosta lähtien. "Lukion jälkeen pääsin opiskelemaan viestintää Vaasan yliopistoon.
Aika nopeasti tuli selväksi, etten sovi toimittajan ammattiin. Viihdyn harvoin seurassa." kun Hautala vuosien kiertolaiselämän jälkeen löysi itsensä kirjoittamasta fiktiota, lapsuuden kotikaupungista tuli käyttömateriaalia ensimmäisille novellinpätkille. "Urbaani yksinäisyys on lopulta aika samanlaista, oltiin sitten Salossa tai Pariisissa. Salo on vain piirtynyt paikoista mieleeni parhaiten."
tuaan. Hän toisteli suosittuja hokemia ja tanssi hillitysti laukkukasojen ympärillä. kansalliskirja kuulostaa röyhkeältä siksi, että odotamme edelleen uuden vuosituhannen Suurta Suomalaista Romaania. Samalla tiedostamme, että uutta Seitsemää veljestä tai Täällä Pohjantähden alla -trilogiaa ei ehkä tule. Yhtä suomalaista todellisuutta ei enää ole Hakaniemestä on henkisesti lyhyempi matka Berliiniin kuin Kiihtelysvaaraan. Hautala nimittää novellejaan sirpaleiksi, "pienimuotoisiksi yritelmiksi kuvata Suomi". "On kohtuutonta vaatia kirjailijalta kokonaiskuvaa nyky-yhteiskunnasta. Koko ajatus aikalaisromaanista on enemmän tai vähemmän myytti. Vaikka Täällä Pohjantähden alla kertoo harvinaisen paljon 1900-luvun alun Suomesta, ei sekään anna kokonaiskuvaa." Hautalan mukaan historia selittää osaltaan, miksi odotamme polttavaa ajankuvaa juuri kirjailijoilta. "Kirjailijat olivat pitkään ainoita ihmisiä, jotka saivat ajatuksiaan julki isoille massoille. Mutta kuinka moni lukee nykyään romaaneja?" rapakon takana Jonathan Franzenin Vapaudesta on yritetty leipoa Suurta Amerikkalaista Romaania: ei-niin-lukeneellekin avautuvaa, mukaansatempaavaa, realistista ja kikkailematonta nyky-yhteiskunnan kuvausta. Samaa temppua odotetaan suomalaisissa kirjallisuuspiireissä kieli pitkällä. "Kyllä minäkin haluaisin lukea 2800-sivuisen romaanin, joka pyrkii tyhjentävään kokonaiskuvaukseen Suomesta." Mistä Suuri Suomalainen Romaani kertoisi? Onko Hautalan oma tarina vaihto-oppilasvuosineen ja pätkätöineen suomalainen kertomus vuosimallia 2012? Vai elääkö yhtenäinen suomalaisuus enää vain ironisina heittoina Kansalliskirjan kaltaisissa teoksissa? Hautalalla ei yksiselitteistä vastausta ole. "Maailma yhdenmukaistuu ja kaupunkien keskustat muistuttavat toi-
"
siaan. Se on yksi syy kuvata hiipuvaa Suomea." Hautala uskoo, että tasapäistyvässä maailmassa ihmiset haluavat yhä enemmän tarttua siihen, mikä omassa kulttuurissa on ainutlaatuista. Jotain kertoo jo se, että Hautala kaavailee pistävänsä kavereidensa kanssa Kalevala-lukupiirin pystyyn. Isänmaalliseksi Kansalliskirjan kirjoittaja ei silti tunnustaudu. "Ärsyttää, ettei tuohon kysymykseen voi vastata myöntävästi. Siihen liitetään niin ikäviä sävyjä." Hymyilin lehdenkansissa surumielisesti. Sanoin: nyt uskallan viimein rakastaa/elää/tutustua tunteideni palimpsestisiin karttakirjoihin. Luin Saksassa täydelle tuvalle. Aiemmissa teoksissani oli äkkiä vaikka mitä ansioita, puhumattomuuteni yhdistettiin nyt jurouden sijasta viisauteen. "täällä voisi olla vaikka koko päivän", Hautala sanoo, ja katse pyörii kauppahallin Elvis-potreteissa ja Unikko-essuissa. Mitään Lönnrot-henkisiä keruureissuja Hautala ei ole Kansalliskirjaa varten harrastanut. Pieneen vihkoon tallentui keskustelunpätkiä, hahmojen luonteenpiirteitä ja nopeita tilannehahmotuksia. Suurin osa novelleista syntyi silti siten, että Hautala vain istui alas ja kirjoitti. "On mysteeri, mistä ideat tulevat. Se on iso osa koko homman viehätystä." Entä jos Kansalliskirjaan pitäisi kirjoittaa 49. novelli Hakaniemen hallista? Hautala empii hetken. "Jotenkin tuli mieleen kalatiski ja se tyyppi, joka tuo ne kalat sinne. Mistä ne kalat oikein tulevat?" Tauko, pohdintaa. "Tai sitten voisi kirjoittaa tyypistä, joka asuu kauppahallissa." Tauko, nuotti muuttuu varsinaissuomalaiseksi. "En tiä mist toiki tuli." Kursivoidut lainaukset ovat Hautalan teoksesta Kansalliskirja (Gummerrus, 2012)
Urbaani yksinäisyys on lopulta aika samanlaista, oltiin sitten Salossa tai Pariisissa.
Kolmatta teosta aloittaessaan Hautala näki mielessään ulkoluistinradan kopin: sisään hokkareilla kopsuttelevat hikiset miehet ja lysähtäneet lätkäkassit. Kopin tunnelmaa ei voi kuvitella mihinkään muualle kuin Suomeen, kirjailija ajatteli. Paperille alkoi hahmottua niitä paikkoja lisää: kioskien veikkauspisteitä, markettien kahvioita, veistoluokkia. Kun novelleja oli kasassa liki 30, Hautala lähetti tekstiviestillä kustannustoimittajalle nimiehdotuksen. Miten olisi Kansalliskirja? Kustantamossa oltiin heti samaa mieltä: se oli kirjalle ainut oikea nimi. "Nimi on hyvällä tavalla röyhkeä, vaikka siinä on pilkettä silmäkulmassa. Joku siitä nokkiinsa ottaa." Tainalla oli päästötodistuksessa kaikesta kahdeksan. Olipa hauska ilta! hän kirjoitti aina tytöille Rossosta kotiudut-
ylioppilaslehti 5 # 12 Päähenkilö
9
KUKA
Turkka Hautala, 30, on Salossa syntynyt ja Helsinkiin kotiutunut kirjailija, jonka esikoiskirja Salo (2009) oli ehdolla Finlandia-palkinnon saajaksi. Maaliskuun lopussa Hautalalta ilmestyy kolmas teos, novellikokoelma Kansalliskirja. Ennen kirjailijanuraansa Hautala paistoi makkaroita salolaisella grillikioskilla, kirjoitti paikallislehteen, jakoi postia ja asui ympäri Eurooppaa. kaduttaa Ystävän kutsuminen kiharakeskoseksi. Ja esinahkaeetuksi. himottaa Hallin ruispatukka voilla. kyrpii Radiokanavien alennustila. Ja suomirokin. Ja iskelmän. No helkutti, musiikin ylipäätään, innostuin viimeksi bändistä, kun telkkarista tuli vielä Jyrki.
10
ylioppilaslehti 5 # 12
Ehdotuksia perustulon suuruudeksi, euroa
10001200
(5 0006 000 markkaa vuoden 2011 rahassa)
Björn Wahlroos
1000
bien Finland -perustuloverkosto ei alle Vasemmistoliitto Kokoomuksen Lasse Männistö Vasemmistonuoret ainakin
620
674
700
600
Nuorsuomalaiset
275
300500
440
Vihreät
(1 300 markkaa vuoden 2011 rahassa)
0
Perustulo tappaa pakkoduunin
sanat hannu hallamaa
Kaikille yhteisen kuukausituen puolesta kerätään taas nimiä. Olisiko aika vihdoin kypsä viidensadan euron automaattipalkalle?
kynä viuhtoo lehtiölle viivan ja sitten toisen. Tämän jälkeen ristikolle ilmestyy kaksi käyrää. Kynää viuhuttaa Osmo Soininvaara. Perustulon parissa jo 1980-luvulta asti puuhannut vihreiden kansanedustaja laskee kynän kädestään ja nojaa taaksepäin. "Pienipalkkainen hyötyy oikein reilusti, mikä on minusta ihan oikein. Meillä puhutaan aivan liian paljon siitä, kuinka vähän työtön ansaitsee, mutta ei ollenkaan siitä, kuinka kaupan kassalla uurastava ansaitsee ihan yhtä vähän." Vaikuttaa siltä, että vihreät ovat pienen ihmisen puolella. "Yhteiskunta muuttuisi vähän oikeudenmukaisemmaksi, jos kassa ansaitsisi hieman enemmän. Työn tarjontaa ajatellen se voisi olla hyvä juttu." Soininvaara pitää pienen tauon ja päästää sitten ääneen sen laitavasemmistoa raivostuttavan poliitikon. "Sosiaalipummi ei perustulosta hyödy. Hän saattaa jopa hieman menettää, jos syyperustaisen sosiaaliturvan ehtoja kiristetään." Kun puhutaan perustulosta, ei oikeastaan puhuta vielä mistään. Niin kirjavia perustulomalleja on ehditty räätälöidä. Vihreiden 2007 lanseeraama perustulo oli tasoltaan alhainen, joten oheen piti jättää monia muitakin tukimuotoja. Malli oli kuitenkin markkinoinnin helpottamiseksi laskettu siten, että sitä varten ei olisi tarvittu veronkiristyksiä. Vasemmistoliiton viimevuotinen malli taas kävisi reilusti "suurituloisten" kukkarolla. Oikealle mentäessä perustulo muuttuu niukemmaksi ja sitä kannatetaan siksi, että sen arvellaan tulevan nykyistä sekavaa sosiaaliturvaa halvemmaksi. Oikeastaan perustulomalleja yhdistää ainoastaan se, että kansalaisen tilille kilahtaisi joka kuukausi automaattisesti ja ehdoitta määrätty
summa rahaa. 300 euroa, 500 euroa, 700 euroa riippuu ehdottajasta. Summa korvaisi syyperustaisen sosiaaliturvan, kuten työttömyyskorvaukset. Aiheen ongelmallisuus näkyy myös perustuloa Suomeen ajavan BIEN Finland -verkoston kansalaisaloitetekstissä. Puoluerajat ylittävä verkosto vaatii, että perustulon tulisi olla "vähintään nykyisen perusturvan vähimmäisetuuksien suuruinen". Se, miten perustulo rahoitettaisiin, on verkostoaktiivi Johanna Perkiön mukaan jätetty tietoisesti pois asialistalta. "Haluamme ilmaista poliittisen tahdon perustulon käyttöönotolle, mutta emme tarkemmin sitä, miten sen yksityiskohdat pitää järjestää. Ne jätetään eduskunnan hoidettaviksi." perustulolle löytyy kannattajia läpi koko poliittisen värisuoran. Tai ainakin melkein. "Kansainvälisissä perustulokokouksissa näkee oikeistolaisia, keskustalaisia, liberaaleja ja demarien vasemmalla puolella olevia, mutta ei yhtään demaria koskaan missään", sanoo Soininvaara. Sosiaalidemokraatit vastustavat perustuloa raivokkaasti. Demari-
maailmassa työkykyiset ihmiset ovat täysipäiväisesti töissä. Jos työttömyys yllättää, he etsivät seuraavaa täysipäiväistä työpaikkaa korkealla ansiosidonnaisella työttömyyskorvauksella.
"
Myönnetään: perustulo Itä-Helsinkiin alkaa olla jo kulunut poliittinen vitsi. Mutta voitaisiinko tehdä silti alueellinen kokeilu?
Tämä malli alkaa kuitenkin olla historiaa, Soininvaara muistuttaa. "Perustulo sopii jälkiteolliseen yhteiskuntaan, jossa ihmisillä on joko omasta halustaan tai ilman sitä edessään silpputyömarkkinat. Työmarkkinoiden kilpailu vie myös siihen, että jotkut saavat huonoa palk-
kaa tai eivät palkkaa ollenkaan. Jotta tilanteesta saisi oikeudenmukaisemman, huonon palkan saajaa pitäisi tukea automaattisesti." Demarien pelkäämä silpputyöyhteiskunta on tullut jäädäkseen. Sopeutumisessa voisi auttaa perustulo, joka mahdollistaisi nykyistä joustavamman työnteon. Ihmisen ei tarvitsisi laskea, kannattaako työtä ottaa vastaan. Jokainen perustulomalleja lukeva voi todeta, että ne toimivat ainakin teoriassa. Tietokonepeleissäkin yhteiskuntien rakentelu on kätevää, kun aina voi aloittaa tyhjältä pöydältä. Vanhana Civilization-pelaajana Soininvaara myöntää, että käytäntö on toista. Myönnetään: perustulo Itä-Helsinkiin alkaa olla jo kulunut poliittinen vitsi. Mutta voitaisiinko tehdä silti alueellinen kokeilu? Soininvaara naurahtaa. Perustuslakijuristit, nuo edistyksellisen politiikan viholliset, eivät sellaista kansalaisia eriarvostavaa rakennelmaa hyväksyisi. Kokeiluehdotus saa myös Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) tutkija Heikki Viitamäen pudistelemaan päätään. Kokeilu tuskin tuottaisi käyttökelpoista tietoa. Ihmisiä ei esimerkiksi voisi
ylioppilaslehti 5 # 12
11
Perustuloehdotusten lähihistoria 1998
·
2011
·
miljardia euroa
Vasemmistoliiton perustulomallin lisäkustannukset.
3,6
euroa
Vihreiden perustulomalli laskettiin kustannusneutraaliksi.
Perustulosta sanottua
"Työreformi on upotettu Atlantin syvänteeseen." Anneli Jäätteenmäki 2003 "Silloin kun on kyse terveistä ja työikäisistä ihmisistä, en ymmärrä miksi odotettaisiin, että toiset tekevät työtä ja maksavat siitä perustulon niille, joita kiinnostaa enemmän 'kansalaistoiminta' tai bilettely." Matti Vanhanen 2006 "Vaikka täydellinen perustulo saattaisi kannustaa osaa ihmisistä nykyistä enempään työntekoon, osaa ajatellaan vajaa 20-vuotiasta koulupudokasta, joka kärsii lievistä päihde- ja mielenterveysongelmista se todennäköisesti saattaisi entisestään passivoida."' Valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen erityisavustaja Ville Kopra 2011 "Kokoomuksessa kannattaisi aidosti pohtia, voisiko sosiaaliturvamme tulevaisuudessa rakentua jonkinlaisen aktiivisuuteen kannustavan ja hallinnollisesti tehokkaan perustulomallin varaan." Lasse Männistö 2011
Nuorsuomalaiset ehdottaa kattavaa perustuloon pohjautuvaa verotuksen ja sosiaaliturvan uudistamista. Malli kuopattiin yhdessä puolueen kanssa seuraavana vuonna.
Vasemmistoliitto käy keväällä vaalitaistoon uudella perustulomallillaan. Dan Koivulaakso ehdottaa perustuloa kokeiltavaksi aluksi Itä-Helsingissä. Äänestäjät eivät palkitse Koivulaaksoa.
1999
Keskustan eduskuntavaalien alla julkistama työreformi sisältää perustulon suuntaan vieviä uudistusehdotuksia. Työreformi kuopataan vasemmiston ja ay-liikkeen vastustuksen takia.
Vasemmistonuoret aloittaa marraskuussa Massit Massoille -perustulokampanjan. Nuorisojärjestö lupaa kansalle luonnollisesti hieman emopuoluetta avokätisempää järjestelmää.
·
0
2001
·
Björn Wahlroos ehdottaa perustuloa köyhyyden poistamiseksi. Ehdotus tyrmätään vasemmistossa vappupilana ja kapitalistien salajuonena.
Kansanedustaja Lasse Männistö kirjoittaa lokakuussa blogissaan, että kokoomuksen pitäisi harkita perustuloon perustuvaa sosiaaliturvaa. Perustulo kannustaisi Männistön mukaan ihmisiä töihin.
·
2007
2012
·
·
Vihreät julkistaa kustannusneutraalin perustulomallinsa. Demarit torppaavat mallin, koska se johtaisi silpputöiden vakiintumiseen.
BIEN Finland -verkosto ryhtyy maaliskuussa kampanjoimaan perustulon puolesta. Perustuloverkoston tavoitteena on kerätä 50 000 nimeä eduskunnalla jätettävään kansalaisaloitteeseen.
prosenttia
Kokoomuslaisista kannattaisi perustuloa, jos se yksinkertaistaisi sosiaaliturvaa.
58
estää muuttamasta koealueelle tai sieltä pois. Perustulo siis pitäisi saada kerralla oikein ja koko maan kattavaksi. Viitamäki tutkii perustulon mahdollisia toteutustapoja. Siis sitä, miten rahat kerättäisiin verotuksella ja jaettaisiin perustulona. Erityisen hankalaa on selvittää, mitä perustulo tarkoittaisi kokonaisuudessaan yhteiskunnalle ja taloudelle. "En vielä tiedä, olisiko perustulo hyvä vai huono asia. Pitää tutkia lisää. Se on aika monimutkainen palikka, kun pannaan koko vero- ja etuusjärjestelmä uusiksi", Viitamäki sanoo. Mitä muutosta perustulolla oikeastaan haetaan? Hyvin karkeasti sanottuna oikeistolainen niukka perustulomalli pyrkii lisäämään työvoiman tarjontaa ja näin nostamaan työllisyysastetta. Kun tästä liu'utaan vasemmalle päin, päädytään avokätiseen järjestelmään, jonka avulla prekariaatti voisi neuvotella pätkätöihin paremmat työehdot. Työntekoa edistävä perustulon taso voisi olla 500 euron kieppeillä, tuumii Pellervon taloustutkimuksen (PTT) toimitusjohtaja Pasi Holm. "En suhtaudu perustuloon kovin suopeasti. Ilman tarveharkintaa perustulo saattaisi muodostua melko kalliik-
si. Työperusteinen sosiaaliturva ja tarveharkinta on ehkä parempi ratkaisu." Holmin mukaan avokätinen perustulo voisi vähentää ihmisten kiinnostusta pienipalkkaisimpien töiden
"
Sosiaalidemokraatit vastustavat perustuloa raivokkaasti. Demarimaailmassa työkykyiset ihmiset ovat täysipäiväisesti töissä.
täysipäiväiseen tekemiseen. Toki näin saataisiin nostettua työllisyysastetta paperilla, mutta hinta voisi olla kova. Myös Soininvaara on pyöritellyt mielessään viidensadan perustuloa. Esimerkiksi Vasemmistoliiton viimevuotinen 620 euron malli on hänestä
liian korkea ja vähentäisi työhalukkuutta. Eräänlainen perustulokokeilu on Soininvaaran mukaan koko ajan meneillään, sillä opiskelijat saavat tukensa päälle työskennellä kaikkien tuntemin tulorajoituksin. "Opiskelijat menevät töihin hampurilaisbaariin, työttömät eivät. Kyllä ihmiset toimivat taloudellisesti rationaalisesti." Mutta mihin suomalainen perustulokeskustelu on päätynyt, kaiken veivaamisen jälkeen? Soininvaara ainakin vaikuttaa luopuneen perustuloa vastustavien demarien taivuttelusta. "Mikähän demarin puoliintumisaika on? Kauankohan niille pitää tehdä mitään?", hän viittaa puolueen kannattajakunnan ikärakenteeseen. Perustuloveteraani toteaa, että asiassa edetään lyhyin askelin. Soininvaara on hahmotellut lehtiölle verotusta ja tulonsiirtoja sekä niiden mahdollisia muutoksia. Yksi vaihtoehto olisi siirtyä ensin negatiiviseen tuloveroon. Siinä pienituloinen tai kokonaan ilman tuloja jäänyt kansalainen saisi kuukausittain tulonsiirron "veronpalautuksena". "Negatiivisen tuloveron kautta olisi helppo mennä, sillä järjestel-
mämme hahmottaa sen paremmin kuin perustulon." Nykyiselleen sosiaaliturva ei voi jäädä, tuumii PTT:n Pasi Holm. Perusturva on jäänyt viimeisen 20 vuoden aikana jälkeen. "Seuraavan vuosikymmenen aikana sitä on välttämätöntä nostaa." bien Finlandin mielestä juuri perustuloon siirtyminen olisi merkittävä askel paremman perusturvan suuntaan. Verkosto aloittaa kansalaisaloitekampanjansa 28. maaliskuuta. Jotta eduskunta ottaisi aloitteen käsiteltäväkseen, on puolessa vuodessa kerättävä 50 000 nimeä. Johanna Perkiö tunnustaa hankkeen vaikeudet. Sähköinen allekirjoitusten keräysjärjestelmä on vielä kesken, mutta valmistuu Perkiön mukaan lähiaikoina. Paperilistojen käyttäminen taas on vaikeaa, sillä oikeusministeriön päätöksen takia jokainen allekirjoitus on laitettava omalle A4-arkilleen. Mutta miksi nimi kannattaa kirjoittaa listaan? "Perustulolla on mahdollisuus kääntää koko politiikan suunta sellaiseksi, että se lisää ihmisten mahdollisuuksia päättää omasta elämästään, työskentelystään ja opiskelustaan."
"
Opiskelijat menevät töihin hampurilaisbaariin, työttömät eivät.
12
ylioppilaslehti 5 # 12
Perustulobattle
Nuoret poliitikot kertovat, mitä he tarkoittavat perustulolla. Kumpi on parempi, oikeistolainen vai vasemmistolainen malli?
Li Andersson on Vasemmistonuorten puheenjohtaja ja BIEN Finland perustuloverkoston jäsen.
Henri Heikkinen on Oulun läänin Kokoomusnuorten ex-puheenjohtaja ja kokoomuslainen perustuloaktivisti.
Millainen olisi hyvä perustulomalli?
henri heikkinen: "Taas kerran nähdään, miten vasemmistolaiset onnistuvat älyttömillä vaatimuksillaan pilaamaan kaikki hyvätkin ideat, joita lähtevät kannattamaan. Perustulon pitää olla tasoltaan matalampi kuin nykyiset etuudet, jotta toteutuisi idea työhön kannustamisesta. Toiseksi suurin osa nykyisistä etuuksista pitäisi lakkauttaa, jos perustulo otettaisiin käyttöön. Vain pitkäaikaissairaana, vammaisena tai muulla tavoin työkyvyttömänä tai alentuneesti työkykyisenä voisi saada lisätukia. Vasemmistonuorten ehdotus passivoivan perustulomallinsa rahoittamiseksi on tyypillistä vasemmistolaista haihattelua. Korotettaisiin pääomatulo- ja yritysverotusta sekä ympäristöveroja, mikä tuhoaisi työpaikkoja vielä enemmän kuin nykyinen himoverotus."
"vasemmistonuoret ajavat vähintään 700 euron suuruista perustuloa. Perustulon pitää olla minimietuuksia suurempi, jotta se parantaa nyt perusturvan varassa elävien ihmisten toimeentuloa ja mahdollistaa työn jakamisen. Malli edellyttää tulonsiirtoja. Perustulon rinnalla säilyisivät asumistuki, lapsilisä ja ansiosidonnaiset etuudet, kuten työeläke ja ansiosidonnainen työttömyyskorvaus. Vaikka toimeentulotuen tarvitsijoiden määrä pienenisi rajusti, sen mahdollisuus pitäisi säilyttää poikkeuksellisia tilanteita varten. Perustuloa saisivat kaikki täysi-ikäiset Suomessa pysyvästi asuvat ihmiset. Ala-ikäiset opiskelijat voisivat anoa perustuloa, jos elämäntilanne sitä vaatii. Perustulo korvaisi opintotuen, perustyöttömyysturvan, kansaneläkkeen ja erilaiset päivärahat. Emme ole laskeneet mallin kustannuksia. Vasemmistoliiton malli 620 euron perustulosta maksaisi 3,6 miljardia. Meidän mallimme tulisi jonkun verran kalliimmaksi. Perustulo yhdistyisi progressiiviseen verotukseen, jolla se verotettaisiin pois hyvin toimeentulevilta. Lisäksi rahaa saataisiin kiristämällä pääoma- ja yritysverotusta sekä ympäristöveroja."
"perustulon suuruus olisi noin 450 euroa, eli se vastaisi suunnilleen opintorahaa ja asumislisää. Jos opiskelija tulee tuolla summalla toimeen, kyllä se onnistuu keneltä tahansa. Perustulon päälle ei maksettaisi asumislisää. Sitä saisivat kaikki Suomen kansalaiset ja useamman vuoden maassa asuneet ihmiset. Perustulon pitäisi korvata käytännössä kaikki perusetuudet. Muuten siinä ei olisi mitään järkeä. Joitakin harkinnanvaraisia tukia jäisi esimerkiksi työkyvyttömille. Perustulon päälle tulevat eläkkeet maksettaisiin yksityisinä eläkevakuutuksina. Oikeistolaisen perustuloajattelun pohjana ei ole ihmisten vapauttaminen työstä, vaan ihmisten vapauttaminen työhön. Perustulon pitäisi olla kustannusneutraali tai halvempi kuin nykyinen järjestelmä. Rahaa saataisiin byrokratian pienentämisestä. Perustulo yhdistyisi korkeaan tasaveroon yli 10 000 euron tuloista. Sosiaaliturvassa tulisi olla muitakin elementtejä kuin yhteiskunnan tuki. Ihmisiä pitäisi kannustaa esimerkiksi ottamaan asuntolainan maksuun vakuutus työttömyyden varalta. Työttömien pitäisi voida ottaa lainaa elämistä varten, kuten opiskelijat ottavat opintoja varten."
li andersson: " Tällä hetkellä opintotuki ei riitä elämiseen missään päin Suomea. Heikkisen malli tarkoittaisi perusturvan tason radikaalia heikentämistä. Riittämätön perustulo johtaisi tarveharkintaisten tukien lisääntymiseen eikä vähentäisi byrokratiaa. Perusturvan varassa elävien toimeentulon heikentäminen ja korvaaminen lainarahalla tarkoittaisi pohjoismaisen sosiaaliturvan romuttamista ja muuttamista yhdysvaltalaiseen suuntaan. Pitkällä tähtäimellä tällainen ratkaisu todennäköisesti tulisi kalliimmaksi kuin nykytilanne, sillä yhteiskunnalliset ongelmat kärjistyisivät."
ylioppilaslehti 5 # 12
13
Nuori nälkätaiteilija
Jorma, 24, haluaisi keskittyä musiikin tekemiseen ja näin investoida tulevaisuuteensa. Nuoren taiteilijan aika ei millään riitä kokoaikatyöhön, ja verrattuna tuilla elämiseen osa-aikatyöstä jää hyvin vähän käteen. Miten perustulomallisi toimisi tässä? HH: "Jorman ei pidä voida kieltäytyä 'tietyntyyppisistä' töistä. Anderssonin esimerkki on samppanjasosialisteille tyypillistä oikean työn vieroksuntaa ja nirsoilua, jollaista ei pidä valtion varoin tukea."
"jorma voisi halutessaan keskittyä musiikintekoon, vaikka elintaso jäisi aika niukaksi. Hän voisi jatkaa osa-aikatyötä, mutta taloudellisesti turvallisemmin mielin. Koen osaaikatyön vapaaehtoisuuden tärkeäksi, sillä tavoitteena ei ole luoda halpatyövoimareserviä. Riittävä perustulo antaisi ihmisille mahdollisuuden kieltäytyä tietyntyyppisistä töistä."
"taide-jorman olisi pakko mennä vähintään osa-aikatöihin. Mielestäni perustulon ideana on se, että tuilla eläminen ei ole houkuttelevaa. Perustulolla ihminen saa katon pään päälle ja vähän hernekeittoa, mutta ei enempää. Sitä voi hyvin verrata opiskelijaelämään, jossa opintojen ohessa tehdään hieman töitä."
LA: "Heikkisen kannattama asumislisätön perustulomalli riittäisi ehkä hernekeittoon, muttei takaisi ihmisille kattoa pään päälle. Perustulon idea on muuttaa sosiaaliturvajärjestelmän rakenteita inhimillisempään suuntaan ja turvata kaikille elämiseen riittävä toimeentulo. Tähän on ihmisillä jo perustuslaissa säädetty oikeus."
Ahkera opiskelija
Kauko, 23, opiskelee kalliissa Helsingissä. Koska opintoraha asumislisineen (298 ja 201,60 euroa) ei riitä edes vuokraan, Kauko tekee palvelualalla käytännössä täysipäiväisesti töitä. Loppuvuodesta tulorajat paukkuvat. Miten opiskelijan elämä muuttuisi perustulon myötä? HH: "Kauko hyötyy perustulosta, koska hän ei joudu missään vaiheessa maksamaan mitään takaisin. Jos tulot pääsevät muodostumaan kovin suuriksi, perustulo leikkautuu verotuksen kautta automaattisesti pois."
"kauko voisi perustulon turvin keskittyä opiskelemaan täysipäiväisesti, mutta myös jatkaa työntekoa. Perustulon ajatus eroaa nykyisestä opintotukijärjestelmästä, jossa tulorajoilla varmistetaan, etteivät tukea saa ne, joiden katsotaan pärjäävän ilmankin. Perustulo on vastikkeeton ja se maksetaan riippumatta elämäntilanteesta."
"tässä kävisi niin, että tulorajojen paukkuminen poistuisi kokonaan. Tietenkin opiskelija joutuisi maksamaan veroja, jos tulot kasvaisivat suuriksi. Asumistukien poistaminen auttaisi opiskelijoita, sillä järjestelmä nostaa vuokria. Vuokrien lasku nostaisi opiskelijoiden elintasoa, kun tulisi vuokralaisen markkinat."
LA: "Riittävän tasoinen perustulo, toisin kuin Heikkisen kannattama malli, antaisi opiskelijoille mahdollisuuden keskittyä opintoihin ilman pakkoa tehdä töitä tai velkaantua. Keskeinen syy opiskelijoiden lisääntyneisiin mielenterveysongelmiin on stressi ja huoli omien varojen epävarmuudesta ja riittävyydestä."
Balille surffaamaan
Liisa, 21, työskentelee vuokratyöyrityksessä nollatuntisopimuksella. Epäsäännölliset työajat ja jatkuvasti vaihtuva työympäristö kypsyttävät, joten mieli tekee hengähtää. Niinpä Liisa suuntaa vuosittain neljäksi kuukaudeksi Aasiaan surffaamaan. Saisiko Liisa perustuloa hengähtäessään? HH: "Perustulon maksaminen ulkomaille aiheuttaisi varmasti väärinkäyttöä. Tarkoituksena ei ole mahdollistaa mukavaa oleilua, vaan taata ihmisarvoisen elämän perusedellytykset suomalaisille Suomessa."
"perustuloa maksettaisiin kaikille Suomessa pysyvämmin asuville. Lomamatkan ajan ihminen pysyisi perustulon piirissä. Rajana voisi olla esimerkiksi kolmen kuukauden oleskelu ulkomailla. Ihmisten liikkumisen seuraaminen olisi kuitenkin vaikeaa. Ideaalitilanteessa perustulo olisi käytössä koko EUalueella, eikä ihmisten liikkumista jouduttaisi perustulon takia rajoittamaan."
"pari kaveriani matkustaa keväällä Balille surffaamaan. Opintotuen ja osa-aikatyön yhdistelmällä pärjäilee sen verran, että näin voi tehdä, jos vähän säästää. Perustulon maksaminen ulkomaille olisi ongelmallista, koska se olisi tarkoitettu elämiseen Suomessa. Perustulolla saisi lomailla korkeintaan pari kuukautta vuoden aikana. Toisaalta taso ei olisi niin korkea, että sen varassa voisi lomailla muualla kuin halvimmissa maissa."
LA: "Kaikilla ei todellakaan ole varaa lähteä Balille hengailemaan, 'jos vähän säästää', eikä tulisi olemaan, vaikka käyttöön otettaisiin korkeampikin perustulo."
Yrittäjäksi vai ei?
Marjo, 26, pohtii vakavasti palkkatyön lopettamista ja yrittäjyyttä. Alkuvaiheen olemattomat tulot ja starttirahabyrokratia kuitenkin pelottavat. Miten perustulo auttaisi uusia yrittäjiä? HH: "Yrittäjät tulisivat perustulon myötä saman sosiaaliturvan piiriin kuin kaikki muutkin. Kun samalla lakkautettaisiin suurin osa yritystuista ja yritysten kiusaamiseen ja kyttäämiseen erikoistuneesta byrokratiasta, saataisiin valtiontalouteen liikkumavaraa."
"tällaisessa tapauksessa perustulo olisi suuri parannus. Se toisi yrittäjillekin taloudellista turvaa sairauden varalle, pienentäisi lainantarvetta ja mahdollistaisi edes lyhyet lomat. Kun perustoimeentulo olisi turvattu, ihmisten luovuus vapautuisi. Perustulo vastaisi työmarkkinoiden muutokseen. Työnantajat ajavat nykyään työntekijöitä freelancereiksi. Ihmisiä kyllä kiinnostaa freelanceriuden tuoma vapaus. Perustulo rohkaisisi ihmisiä kokeilemaan yrittäjänä omaa juttuaan."
"perustulo olisi juuri yrittäjille paras mahdollinen tukimuoto. Kun itse aloitin yrittäjänä, lopetin työt ja nostin opintotukea, koska sen rinnalla pystyi tienaamaan. Jouduin tietenkin maksamaan tuen takaisin. Perustulon myötä aloitteleva yrittäjä löytäisi varmasti ainakin vuokrarahat joka kuukausi. Perustulo varmasti kannustaisi ihmisiä yrittäjiksi, sillä moni ei uskalla lähteä palkkatyöstä tyhjän päälle. Ihmisten halukkuus yrittäjyyteen on kuitenkin kiinni myös yhteiskunnan asenneilmastosta."
LA: "Kokoomuksen mainostama epäkannustava ilmapiiri ei ole suurimpia yrittäjyyteen liittyviä ongelmia, vaan niitä ovat puutteet sosiaaliturvassa sekä se taloudellinen riski, jonka yrittäjäksi aikovat joutuvat kantamaan."
Eliitin näkökulma
Seppo, 26, on juuri valmistunut ja vakiduunissa asianajotoimistossa. Opintotukien sijaan hän miettii verojen optimointia. Miten myyt perustulon Sepolle? HH: "Suurituloiselle Sepolle perustulo olisi sinänsä yhdentekevä, mutta siihen väkisinkin liittyvä tasaprosenttivero olisi hyvä argumentti."
"seppo kannattaisi perustuloa mukisematta, koska se mahdollistaisi muillekin samanlaiset menestystarinat. Pitäisi myös selittää, että nykyinen sosiaaliturvajärjestelmä tarkoittaa, että ihmiset joutuvat laskemaan, kannattaako mennä keikkatöihin. Perustulolla parannettaisiin työhyvinvointia ja saataisiin ihmisten potentiaali paremmin käyttöön. Suomi on vauras maa, ja meillä on varaa jakaa vaurautta tasaisemmin."
"seppo tuskin huomaisi perustuloon siirtymistä mitenkään. Hän saisi perustulon tililleen, mutta se verotettaisiin pois. Käteen jäisi suunnilleen saman verran rahaa kuin nykyäänkin. Myisin perustulon hänelle kertomalla, että sen myötä työkkäri ja Kela voitaisiin pitkälti lakkauttaa. Tämä on olennainen osa malliani, sillä näin byrokratia vähenisi. Perustulomallissa tulonsiirrot tehtäisiin verottajan kautta."
LA: "Byrokratian vähentämisestä saadut säästöt eivät riitä mitenkään kattamaan edes Heikkisen oman riittämättömän mallin menoja. Perustulon rahoittamiseksi tarvitaan tulonsiirtoja, joilla lisätään tuloverotuksen oikeudenmukaisuutta ja kavennetaan tuloeroja."
14
ylioppilaslehti 5 # 12
Yhteiskunta
ajankohtainen nikkanen
Hanna Nikkanen on vapaa kirjoittaja ja seikkailijatar.
Älä muuta itään
kun lähiönuoruudesta puhutaan, kuulostetaan Monty Pythonin klassikkosketsiltä: "Meille ostettiin lapsena teräskärkiset maiharit, koska koulutiellä oli niin paljon käytettyjä neuloja, ja kaikilla narkkareilla oli aids." "Toi on pientä! Me jouduttiin kulkemaan koko laman ajan kouluun ikkunasta, kun joku vesikauhuinen spurgu oli kuollut tuulikaappiin, eikä kunnalla ollut varaa lähettää ketään siirtämään sitä pois." Itälähiöihin parveilevat vauraat uudisasukkaat taas kuulostavat tältä Hesarissa hiljattain julkaistulta mielipidetekstiltä: "Olen idässä katsonut välkehtivää merta, istuskellut kuumalla hiekalla banaania syöden, hiljentynyt nuppunsa aukaisevien omenankukkien kauneudesta ja tuntenut sireenien [sic] tuoksun." "Itäisessä ruokakaupassani tuoreet viikunat, ananaskirsikat ja karambolat ovat saaneet kylpeä ihailuni loisteessa. Olen valinnut puhtaalta ja raikkaalta lihatiskiltä aitoa pihvikarjan lapaa sunnuntailounasta varten." valokuvataiteen museon näyttely Itälänsi-battle asettaa vastakkain ammattikuvaajien Itä- ja Länsi-Helsingissä ottamia kuvia. Erot ovat liioiteltuja, kuten lähiöistä kertovat tarinat aina. "Todellista" Itä-Helsinkiä etsineet, lähiöräpistä inspiroituneet valokuvaajat myöntävät joutuneensa kurkkaamaan kymmeniin kämppiin ennen kuin löysivät sen, joka oli riittävän sotkuinen kelvatakseen kuviin. Se on tietenkin vähän epärehellistä. Näyttely suututti väljien ranta-asuntojensa jälleenmyyntiarvosta huolestuneet uudisasukkaat. Heille Itä-Helsingin maine on arka asia. He ovat valmiita teeskentelemään näkymättömiin vaikka tsiljoona sekakäyttäjää ja leipäjonoa päästäkseen kertomaan ehyttä tarinaa auringonpaisteen ja notkuvien hedelmätiskien uusporvarillisesta Itä-Helsingistä. Sekin on vähän epärehellistä.
"
Suojellaan siis itää: puhutaan siitä pahaa.
näyttelyn herättämä keskustelu on ollut sikäli hauskaa, että siitä selviää, etteivät lähiöiden vauraat uudisasukkaat oikeasti ymmärrä, miksi alkuasukkaat liioittelevat elämänsä kurjuutta. Siksi näyttely kirvoitti uusvuosaarelaisilta mielipidekirjoituksia, joissa yritettiin juurta jaksaen perustella kaiken maailman lähiörotille, miten olisi mukavampaa, jos kaikki nyt vain lopettaisivat lähiökurjuuden paisuttelun. Kuulkaas nyt. Kurjuuden liioittelu on juoni, jolla porvarit yritetään pitää poissa naapurustosta. "Täällä on rumaa ja puukotuksia, älkää ihmeessä muuttako tänne", lähiöräppärit viestivät ulkomaailmalle ja käyvät samalla torjuntataistelua nousevia vuokria vastaan. Jos Itä-Helsingin maine paranisi yhtään nykyisestä, alueelle saapuisi entistä ostovoimaisempaa väkeä. Se näkyisi kaupoissa paitsi laajenevana valikoimana, myös korkeampina hintoina. Metroasemien seudut muutettaisiin "viihtyisämmiksi", siis tuopin hinta nousisi, ja kaupunki myisi vuokra-asuntojaan pois. Pian kirpparivaatteet eivät enää olisi idän normi, vaan sellainen poikkeus, jonka takia voi saada koulun pihalla turpaan. Minä ymmärrän, miksi se ei ole monelle tervetullut tulevaisuus. Suojellaan siis itää: puhutaan siitä pahaa.
Ole hyvä, ekoilija!
Vihreät säästövinkit pitäisi vaihtaa kilttien arvojen mainostamiseen, sanoo Suomeenkin leviävä brittiverkosto.
pyöräily tehostaa arkeasi. Kasvisruokailijana olet trendikäs. Kangaskassilla säästät. Väärin sanottu, täräyttää Britanniasta leviävä verkosto. Sen mukaan ekokampanjointi on hukassa, koska arvot on unohdettu. Common Cause -verkoston mukaan kuluttajan hyötyä korostavat ekovinkit pitää vaihtaa maailman parantamiseen: ihmisten yhteisyyden ja vastuun korostamiseen. Siis juuri nyt, kun kansalle on opetettu, että led-lamppu on pitkän päälle edullinen ja hyvää ihmisyyttään voi näyttää ostamalla luomuleipää. Mistä ihmeestä on kyse? common cause ei ole kommuunin iltateellä virinnyt kaunis ajatus. Verkosto syntyi vuonna 2009 brittiläisten kansalaisjärjestöjen turhautumisesta. Muun muassa WWF:n, Maan Ystävien ja Oxfamin pomot istuivat pohtimaan tutkijoiden kanssa, miksi jäätiköt aina vain sulivat ja eriarvoisuus rehotti. Tehtiin yllättävä ja samalla looginen liike. Aktiivit kääntyivät ihmistieteisiin. Ihmisiähän tässä haluttiin herätellä, autojensa rateista ruuhkamaksuja ajamaan. Kognitiotieteestä ja sosiaalipsykologiasta haettiin vastauksia siihen, miksi ympäristövaikuttaminen tai ihmisoikeustyö jää niin pienen piirin puuhailuksi. Syksyllä 2010 julkaistiin kuhinaa aiheuttanut raportti Common Cause The Case for Working with our Cultural Values. Sen pääoivallus on, että ihmisen päässä kamppailee kaksi arvojen ryhmää, jotka sulkevat pois toisensa. Sisäiset arvot ovat yhteisöllisyyttä, kiintymystä, vastuuta hyväksi luonnolle. Ulkoiset arvot ovat valtaa, rahaa, ihailua: omiaan kaukomatkojen ja katumaasturien ostamiselle. Psykologit pystyivät kokeissa osoittamaan, että setelin kuvat silmissä liittyivät vähäisempään huoleen ympäristöstä. oivallettiin, että ekokampanjoissakin pitäisi korostaa sisäisiä arvoja ulkoisten kustannuksella. Ihmisiä ei saisikaan kannustaa säästöillä tai auttamisen tuomalla kunnialla. Sen sijaan kampanjoiden pitäisi pyrkiä muuttamaan kulttuurisia arvoja kiltimmiksi ja universaalimmiksi. Kangaskassia pitäisi puolustaa vastuullisena tekona ja sivuuttaa, että muovikassit tulevat kalliimmiksi. Tällainen arvotyö edistäisi lopulta sitä, että voimaantuisimme vaatimaan yhä vastuullisempaa ympäristöpolitiikkaa. Blogosfäärissä raportti on herättänyt laajalti ihastusta. Mutta kuulostaako arvoekoilu ympäristöpolitiikan tutkijan korvaan unelmahötöltä? Ei, sanoo Suomen ympäristökeskuksen tutkija Riikka Paloniemi. "En osaa pitää arvoista puhumista naiivina. Puhetavoilla on pitkiä vaikutuksia: sillä, puhutaanko yksityisestä vai yleisestä hyödystä." Paloniemi on tutkinut ilmastomyönteisiin tekoihin vaikuttavia tekijöitä yhdessä sosiaalipsykologi Annukka Vainion kanssa. Se, että ihminen arvottaa asioita huolenpidon ja oikeudenmukaisuuden kannalta, siis moraalisina kysymyksinä, lisää myös ilmastomyönteistä käy-
Elämä haltuun.
Elämäntaitokurssi
Elämän ja opiskelun hallintaan.
Hengailuillat
Mukavaa yhdessäoloa.
Nettiryhmät
Osallistu tai seuraa muiden keskustelua.
nyyti.fi
Tietoa verkossa.
Nyyti - opiskelijoiden tukikeskus
ylioppilaslehti 5 # 12 Yhteiskunta
15
otto donner
"
Armageddonmaisen ilmastonmuutoshelvetin sijaan ihmisiä pitäisi innostaa rakentamaan yhteistä matalahiilistä taivasta.
töstä. Arvojen on kuitenkin yhdistyttävä uskoon siitä, että ilmastonmuutos on olemassa ja että se on ihmisen aiheuttama. Common Cause -verkoston mukaan todisteiden tuputus saa ei-ekologiset ihmiset puolustuskannalle, joten teknistä lukuvyörytystä pitää vähentää. "Arvot selittävät paljon enemmän kuin tieto. Ilman vaihtoehtoista yhteiskunnallista visiota luonnontieteellinen tieto ei vaikuta ihmisiin", Paloniemi vahvistaa. Tutkijan mukaan arvoekoilu on hyvin tervetullut suuntaus. Yksi asia vain on harmillista: arvot vakiintuvat nuoruuteen mennessä, eivätkä muutu helposti. "Siksi pitää keskittyä myös ihmisten kompetenssiin: vahvistaa uskoa siihen, että hän voi vaikuttaa." verkosto kasvaa ripeästi. Se on järjestänyt täyteenvarattuja työpajoja tänä keväänä Tukholmassa ja Lontoossa. Brysselissä toimii jo kansalaisjärjestöjen työryhmä arvojen lobbaamiseksi. Taas yksi villitys, joka rantautuu Suomeen vuosikymmenen viiveellä? Ei tällä kertaa. Kyselykierros ympäristöjärjestöihin paljastaa, että kulissien
takana kuhisee. WWF:n ympäristökasvatusvastaava Hanna Seimola paljastaa, että Common Cause -työpaja on kaikessa hiljaisuudessa vieraillut Suomessakin. Parikymmentä kansalaisjärjestöjen edustajaa kuunteli helmikuussa Kepan tiloissa, kun verkoston aktiivi Richard Hawkings luennoi arvojen suhteesta toisiinsa. Ryhmätöissä pohdittiin, miten Suomessa vahvoja ulkoisia arvoja, vaikka rahan valtaa, voitaisiin heikentää. Tämän kuun lopussa aloittaa arvotyön opintopiiri. Seimola on innoissaan. "Kampanjat pitää suunnitella tarkasti, ettei niissä ole piiloviestejä, vaan että oikeasti korostetaan, että meidän on autettava. Se on vastakohta mainosmaailmalle, joka ei sano suoraan, että osta." Helppoa uusi ote ei ole. Esimerkiksi Seimola nostaa varainkeruun, jossa usein kerrotaan, mitä lahjoittaja saa vastineeksi. "Rahaa ei yleensä anneta, jos kampanja vetoaa yhteiseen hyvään. Se on raadollista." Nyt pitäisi siis osata leipoa kampanjoita, joissa auttaminen on seksikästä itsessään. "Järjestöt pyörivät lahjoituksilla, mutta varainhankinta ei saa viedä vaikutusta varsinaiselta työltä."
common cause -verkosto on tärkeällä, mutta vaikealla asialla, sanoo suojeluasiantuntija Sini Eräjää Suomen luonnonsuojeluliitosta. "Poliittisissa päätöksissä joudutaan hiomaan kompromisseja. Silloin helposti päädytään viemään asioita vähän kestävämpään suuntaan vallitsevien arvojen, vaikka talouskasvun, ehdoilla. Järjestöt menevät mukaan, koska muuten ei saada yhtäkään askelta tehtyä." Eräjään mukaan ympäristöjärjestöt kiinnittävät jo nyt huomiota haitalliseen piiloviestintään: bongataan viherpesua, ja valitaan vuoden turhakkeita. Common Cause on kuitenkin onnistunut tekemään arvoista aiempaa analyyttisemman esityksen. Ympäristöjärjestöissä kipinöi nyt paljon brittiverkoston henkisiä ajatuksia, Eräjää sanoo. Ilmastonmuutoksesta on kauan jauhettu pienien tekojen kautta, mutta nyt yritetään perustella ihmisille isoja muutoksia: asumista, kulkuneuvoja, ruokavaliota. "Järjestöissä suhtaudutaan jo kriittisesti siihen, että ekolamppuun vaihtamalla hoidettaisiin tämä homma." Yksi arvoliikkeen teeseistä on pelottelun kieltäminen. Uhkakuvat voi-
vat vahvistaa meissä ei-toivottuja valtaan tai oman navan suojeluun liittyviä arvoja. Armageddonmaisen ilmastonmuutoshelvetin sijaan ihmisiä pitäisi innostaa rakentamaan yhteistä matalahiilistä taivasta. Ei siis ihan kuin Greenpeacen kampanjassa, jossa läheistensä kohtaloa voi tutkia ydinvoimaloista kootulla interaktiivisella tuhokartalla. "Seuraava Fukushima...mitä sinulle ja ystävillesi tapahtuu?", kampanjassa kysytään. Ohjelmajohtaja Tapio Laakso sanoo, että viime aikoina Greenpeacessa on keskusteltu runsaasti eri kampanjoiden arvopohjasta. Ydinvoiman kohdalla hän seisoo vankasti uhkakuvien takana: riskejä on Suomessa tähän asti hyssytelty. Ilmastonmuutoksenkaan karuja faktoja ei hänestä pidä häivyttää. "Onko väärin kuvata, mitä todella tulee tapahtumaan? Se ei ole hirvittävän kaunista. Huono asia on, jos luodaan toivottomuutta." Silti Greenpeacekin aikoo jatkossa kampanjoida enemmän ydinvoiman vaihtoehtojen puolesta kuin hyökäten, siis Common Causen hengessä. Positiivisen energiatulevaisuuden viestimiseen on palkattu uusi työntekijäkin.
Laakson mielestä koko arvoekoilussa on kyse muna ja kana -dilemmasta. Joskus on käytävä käsiksi käytökseen, jotta arvot muuttuisivat. "Ennen oli tapana dumpata ydinjätteet mereen. Nyt ydinvoiman kannattajatkaan eivät pidä sitä hirveän hyvänä ajatuksena." Myös Common Cause -liike myöntää, ettei ekokampanjoiden kieli yksin muuta mitään. Yleisö on kuitenkin myös äänestäjiä, joiden valitsemat poliitikot voivat säätää hyvien arvojen mukaisia lakeja. palataan vielä niihin pieniin ekotekoihin, ekolamppuihin. Onko niillä sitten väliä, jos kerran pitäisi muuttaa arvoja ja ravistella instituutioita? Kukaan haastatelluista ei haluaisi väheksyä kangaskassivalintoja. Eräjään mukaan niillä on symbolinen merkitys. Laakso puhuu voimattomuuden tunteen välttämisestä. Jos nyt oikein mietitään, kangaskassien haukkuminen tekee hallaa arvoille, ympäristötutkija Paloniemi sanoo. "Pieniä tekoja ei pidä väheksyä, koska silloin vastuu siirretään helposti toisille." veera jussila
16
ylioppilaslehti 5 # 12 Yliopisto
graduratsia
työterveyshuoltolain toteutuminen rakennusalalla tutkimus työterveyshuollon kattavuudesta, sisällöstä ja järjestelmän toimivuudesta työnantajan ja työntekijöiden arvioimana
sosiaalipolitiikka
Luimme Kuntaliiton varatoimitusjohtaja Tuula Haataisen gradun
helsingin kaupungin aineistopankki/pertti nisonen
Äiti, en tahdo labraan
Yksinäisiä paritöitä, näsäviisasta irvailua. Joka viides opiskelija kokee tulleensa kiusatuksi.
Opiskeluaika 12 vuotta Valmistumisvuosi 1994 Johdanto Rakennusalan työterveyshuollon edistämistä voi pitää erityisen tärkeänä, sillä rakennusala on esimerkiksi tapaturmatilastojen mukaan vaarallisin toimiala. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tarkastella sitä, miten työterveyshuoltolain kaltainen merkittävä terveyspoliittinen uudistus on toteutunut rakennusalalla, jolle kasaantuu erilaisia ongelmia. Tavoitteena on selvittää työterveyshuollon kattavuuden kehitystä, sisältöä sekä tarkastella työnantajien ja työntekijöiden mielipiteitä työterveyshuollosta. Aineisto Vuonna 1985 kerätty rakennusalan kyselyaineisto. Johtopäätös Tutkimustulokset tuntuvat tukevan alussa esitettyä segmentaatioteoreettista näkökulmaa, jonka mukaan rakennusala on tyypillinen sekundaarisektorin toimiala, mikä näkyy toimipaikkojen työterveystoiminnan pinnallisuutena. Työterveyshuoltojärjestelmä ei tunnu täysin soveltuvan rakennusalan kaltaiselle toimialalle, jossa työntekijöiden vaihtuvuus on suurta, työkohteet kestävät lyhyitä jaksoja ja alaurakointi on yleistä. Synnytystuskat Graduni oli loppumetreillä, kun ensimmäinen lapseni Joonas syntyi vuonna 1987. Päätin tehdä gradua päivittäin. Laskettu aika oli kova kannustaja olin päättänyt, että gradun on valmistuttava samaan aikaan. Tein sen loppuun vauvan hoidon ohessa. Eniten aikaa kului rajaamiseen: piti hyväksyä, ettei gradussa ratkaista koko maailmaa kerralla. Kirjoittamisen lomassa nollasin ajatuksiani juoksemalla, käymällä elokuvissa ja maalaamalla. Tarkastajat kiittävät Yhtenäistä kokonaisuutta, ristiintaulukoinnin taitavaa käyttöä tutkimusmenetelmänä ja selvää, kriittistä ja rehellistä arviointia. Tarkastajat moittivat Hieman pirstaleista loppuosaa ja sitä, että viitekehys ei kunnolla sovi empiiriseen osaan.
otto donner
kun Heli aloitti opiskelut valtsikassa, hän meni innokkaasti mukaan ainejärjestötoimintaan. Pian Heli huomasi, että häntä ympäröi välinpitämättömyyden verho: kukaan ei halunnut lähteä hänen kanssaan juhlimaan, ja kun muut menivät, häntä ei muistettu kutsua mukaan. Heli haki ainejärjestön hallitukseen, mutta jäi rannalle. Ennen kaikki olivat mahtuneet mukaan. "Jos viittasin luennolla, muut tekivät näsäviisaita jatkokysymyksiä tai olivat liioitellun kiinnostuneita." noin joka viides opiskelija on kokenut kiusaamista muiden opiskelijoiden taholta, käy ilmi vuonna 2008 tehdystä terveystutkimuksesta. Kyselyssä kiusaaminen oli määritelty toistuvaksi loukkaamiseksi, vahingoittamiseksi ja syrjimiseksi. Kouluaikana kiusaamista oli kokenut 40 prosenttia tutkimukseen osallistuneista. Kiusaaminen siis vähenee, mutta ei katoa kampukselle siirryttäessä. Kiusaaminen on yliopistopappi Leena Huoviselle tuttu aihe. Harva tulee hänen vastaanotolleen sen ta-
kia, mutta kun ongelmavyyhtiä puretaan, löytyy taustalta usein ulkopuolisuuden tunne opiskeluporukassa. "Kiusatuksi tulemiseen liittyy häpeää. Siitä vaietaan erityisesti akateemisessa maailmassa, joka halutaan mieltää hyvin sivistyneeksi." Huovinen on alkanut nähdä kiusaamisen jatkumona. "On paljon ihmisiä, jotka kokevat tulleensa aina kiusatuiksi. Kiusaaminen on saattanut alkaa jo päiväkodissa. Joillekin yliopisto on pelastus, mutta toisten kierre jatkuu." matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa opiskellut Linnea alkoi karsastaa opiskelukavereiden lisäksi myös laitoksen henkilökuntaa. Harjoitustyökursseilla Linnea joutui usein tekemään parityöt yksinään. Hän tunsi olevansa näkymätön muille, jotka olivat keskenään hyviä kavereita. "Erään kurssin assari ilmoitti luennon peruuntumisesta kurssilaisille tekstiviestillä. Hän lähetti sen ilmeisesti ulkomuistista kaveriporukalleen, koska en saanut viestiä. Tuli paska olo, kun koputtelin turhaan laboratorion ovea."
Tarkastajat: Kyösti Suonoja, Antti Karisto elina loisa
hyyn häirintäyhdyshenkilö Sofia Lindqvist kertoo, että häneen otetaan muutaman kerran vuodessa yhteyttä kiusaamisen takia. "Meillä korostuu opiskelijoiden henkilökunnan taholta kokema häirintä ja kiusaaminen tai muu asiaton kohtelu. Siihen saatetaan useammin kaivata ulkopuolista apua kuin vertaisten taholta tulevaan kiusaamiseen." Vaikka häirintäyhdyshenkilö, oppilaitospappi ja YTHS tarjoavat apua, kiusattu jää usein yksin. Moni masentuu ja jättää jopa opinnot kesken. Linnea on tyytyväinen, että opinnot ovat ohi. "Sinnittelin harjoitustyökurssin läpi masentuneena ja poissaolorajat paukkuen. Ajattelin, että riittää, kun selviän hengissä ja saan merkinnän opintorekisteriin." Linnea siirtyi työelämään. Jäljelle jäivät ikävät muistot ja inho yliopistoa kohtaan. "Nykyään en halua käydä edes samassa rakennuksessa. Opiskelukavereita tai omaa laitosta ei ole ikävä." suvi vanamo helle
NYPD valvoo muslimiopiskelijoita
yhdysvaltalainen uutistoimisto Associated Press (AP) on saanut selville, että New Yorkin poliisilaitos (NYPD) on valvonut muslimiopiskelijoita ja heidän toimiaan huomattavasti tiedettyä enemmän. Uutistoimiston todisteiden mukaan NYPD on seurannut muslimien opiskelijajärjestöjä ja jopa soluttautunut niihin ainakin kahdeksassa eri korkeakoulussa New Yorkissa. Valvonta on ulottunut myös kaupungin ulkopuolelle, aina Yalen ja Pennsylvanian eliittiyliopistoihin asti. Poliisit ovat pitäneet päivittäin silmällä muslimiopiskelijajärjestöjen nettisivuja, blogeja ja keskustelufoorumeita. Eräs raportti kertoo peitetyössä olleen poliisin osallistuneen järjestön koskenlaskuretkelle. Sen aikana hän kirjasi ylös opiskelijoiden nimiä ja rukoiluaktiivisuutta. nypd väittää vakoilun tapahtuneen vuosina 20062007, mutta AP:n mukaan se jatkui paljon pidempään. Paljastus on raivostuttanut sekä opiskelijat että yliopistot. Syracuse Universityn muslimiopiskelijoiden järjestöä edustava Tanweer Haw sanoo, että kyseessä on kansalaisoikeuksien loukkaus. "Muslimiopiskelijat tahtovat yksityisyyttä ja haluavat nauttia samoista vapauksista ja mahdollisuuksista kuin muutkin", hän kommentoi The Huffington Postille. NYPD perustelee toimiaan sillä, että opiskelijajärjestöt vetävät puoleensa nuoria miehiä eli sitä väestön osaa, josta terroristit värväävät uusia jäseniä. Lisäksi koulun ulkopuolisia aktiviteetteja, kuten paintballia eli värikuulasotaa, saatetaan NYPD:n mukaan käyttää terroristikoulutukseen.
Tutustumme opiskelijaelämään muualla maailmassa.
sanat oona juutinen
ylioppilaslehti 5 # 12
17
tutkija
Yliopisto
Rahakirstun moraalinvartija
Taloustieteilijä Oskari Juurikkalan mielestä finanssimarkkinoita riivaa ihmisten ahneus.
valokuva oskari onninen
salaseura! Ruoskintaa! Piikkivyö! Vain seksivau jäi puuttumaan, kun iltapäivälehtien toimituksissa seottiin lööppiriemusta ennen joulua. Helsingin Sanomien haastattelussa oli käynyt ilmi, että Timo Soinin talouspoliittinen avustaja Oskari Juurikkala kuului katoliseen Opus Dei -järjestöön. "Siinä oli revitty tikusta asiaa. Ne jutut jättivät olon, että lehdet tarttuvat mihin tahansa tilaisuuteen halutessaan myydä. Ilman Soinia siitä tuskin olisi saanut kunnon lööppiä", sanoo Juurikkala. Myös Suomessa noin 30-jäsenisen Opus Dein maine on liioiteltu. Järjestö on monille tuttu Dan Brownin Da Vinci-koodista. Romaanissa Opus Deihin kuuluva Silas-munkki ruoskii itseään, mutta oikeasti järjestöön ei edes kuulu munkkeja. "Da Vinci -koodi toi Opus Dei -nimen kansan keskuuteen, muttei yhtään sitä, mitä se on." Hän pitää kirjan välittämää kuvaa ahdasmielisenä ja pelon logiikalle rakentuvana. "Meillä on oikeasti hyvin laaja vapauden ja henkilökohtaisen vastuun ilmapiiri." Juurikkala harmittelee myös leimautumistaan poliitikoksi ja korostaa uransa olevan yliopistolla, jossa hän on luennoinut niin talouden moraalista kuin Euroopan integraatiosta. Itä-Suomen yliopistoon hän työstää kauppatieteiden väitöskirjaa psykologian ja moraalin roolista taloudessa ja sääntelyssä. Helsingin yliopistossa tekeillä on luottojohdannaisia kritisoiva oikeustieteiden väitöskirja. Nuoruudessaan Juurikkala pyöri niin äärilibertaristisella Vapaasanasivustolla kuin vasemmistolaisilla talousfoorumeillakin. EU:n rahapolitiikan kriitikko uskoo päässeensä mustavalkoisuudesta eroon viimeistään kahta väitöskirjaa tehdessään. "Vastustan ERVV:tä ja EVM:ää siksi, että ne eivät ratkaisisi ongelmaa, vaan pitkittäisivät kriisiä. Samalla kustannukset siirtyisivät tahoille, jotka eivät ole niitä aiheuttaneet." Juurikkalan mukaan euron ongelmat ovat perustavanlaatuisia. Alueeseen valittiin taloudeltaan ja teollisuuspohjaltaan liian erilaisia valtioita, mutta erojen tasoittamiseksi ei kehitetty mekanismia. Samaa on sanonut Euroopan komissiota vuosina 19851995 johtanut Jacques Delors. "Kriisimaiden velkoja pitäisi leikata, koska nyt ne eivät mitenkään pääse ylös kriisistään. Ei maksukyvytöntä yritystä tai henkilöäkään voida pitää ikuisesti velkavankeudessa, vaan on pakko saneerata tai antaa osa veloista anteeksi." Perusongelma on Juurikkalan mukaan se, että osa velkojapankeista joutuisi vaikeuksiin, jos ne anteeksiantaisivat velkojaan. "Pankkitalletus ei ole turvassa, vaan se on velaksi antoa. Kun talletuksen voi nostaa välittömästi ja siinä ovat myös tavalliset ihmiset kiinni, järjestelmä on hirveän epä-
"
Ihmisellä on kyky olla hirveän hyvä ja hirveän paha, mutta hän ei synny kumpanakaan.
stabiili. Lisäksi systeemi on läpinäkymätön, jolloin on vaikea tietää, mikä pankkien todellinen vakavaraisuustilanne on." Juurikkala kannattaa pankkien tiukempaa sääntelyä. Kauppatieteiden väitöskirjassaan hän kuitenkin korostaa henkilökohtaisia hyveitä taloudessa. Yksinkertaistetusti voi sanoa, että mitä enemmän epärehellisyyden tai ahneuden tapaisia paheita on, sitä enemmän järjestelmä vaatii sääntelyä. Juuri ihmisten ahneutta Juurikkala pitää rahoitusmarkkinoiden keskeisenä ongelmana. Katolisen ihmiskäsityksen hengessä hän korostaa yksilön moraalin ja vastuun tärkeyttä yhteiskunnan vapaudelle. "Ihmisellä on kyky olla hirveän hyvä ja hirveän paha, mutta hän ei synny kumpanakaan. Omat valinnat vaikuttavat siihen, mihin suuntaan kehittyy. Jos kaikki olisivat enkeleitä tai pyhimyksiä, ei tarvittaisi rikoslakeja. Koordinoivat lait, kuten liikennesäännöt riittäisivät." Rahapolitiikan vastapainona Juurikkala kertoo olleensa nuorempana innokas rumpali, jonka kiinnostukset vaihtelivat tuplabasarihevistä jazziin, afroon ja lattariin. Raikuuko hänen kotonaan Opus Dei -asuntolassa yhä hevi? "Rentoudun joskus kuuntelemalla Dream Theateria tai Gamma Rayta, jotka ovat mielestäni kaunista heviä. Niissä on positiivisia ja syvällisiä sanoituksia." Entä miten iskee Slayer? "Isoveljeni kuunteli Slayeria, kun olin 1213-vuotias. Sain silloin tarpeekseni siitä." oskari onninen
KUKA
Tutkija Oskari Juurikkala, 30, viimeistelee kauppatieteiden väitöskirjaa Itä-Suomen yliopistossa ja oikeustieteiden väitöskirjaa Helsingin yliopistossa. Juurikkala ruotii etenkin eurojärjestelmän ja pankkisektorin ongelmia. Hän on valmistunut juristiksi London School of Economicsista ja ekonomiksi Helsingin Kauppakorkeakoulusta. himottaa Saunominen veden äärellä. kaduttaa Kumma kyllä, ei tule mieleen mitään. Virheitä tulee tehtyä, mutta käyn usein ripillä ja katson siitä eteenpäin. kyrpii Pimeys, vaikka muuten olen oppinut tykkäämään talvestakin.
18
ylioppilaslehti 5 # 12 Kulttuuri
Tero Kartastenpää haukkuu yhden kulttuuri-instituution kuukaudessa.
Musiikkifestivaalit on paskaa
muut ihmiset ovat ärsyttävin asia maailmassa. Muut ihmiset pilaavat aina kaiken lupaavasti innostavan, myös festarit. Festivaalit yhdistävät massaksi yksilöt, joilla on rahaa maksaa sata euroa järjestäjille, jotka tuovat taiteilijat esiintymään massoille. Festivaali on kaunis, yhteisöllinen idea. Sitten Pearl Jam tulee lavalle ja musertaa kuulijan keskinkertaisella äijägrungella. Festarivierailija laittaa korvatulpat korviinsa ja huokaa: "Ihanan hetkellistä. Tähän räkäiselle hiekkakentälle on noussut kansanjuhla. Ihmisten juhla. Meidän juhla." Festivaalivierailija puristaa kasvonsa paidattoman miehen selkään ja päihtyy. Hän on pian edesvastuuttomassa tilassa. Festivaalivierailija ei tajua nielevänsä muovituopillisen kerrallaan keskinkertaisuutta ja syövänsä pahvilautaselta kulttuurin broilerpyöryköitä. Festarilipun ostaja on samanlaisessa tilanteessa kuin karkinnälkäinen, joka ostaa valmiin viiden euron irtokarkkipussin. Kaikkia makuja on tungettava suuhun, kun edullisesti saa, myös viinikumeja ja paskaa suomijazzia.
"
Flow'ssa haisee näennäinen rentous, vaikka oikeasti paikalla ovat anaaliuden mestarit vuosimallia 19751995.
jokaisella festivaalilla leijuu ilmassa henkinen pieru, jota voi esittää olevansa haistamatta, mutta siellä se silti käryää. Ilosaarirockin "leppoisaa tunnelmaa" hehkuttavat aina samat eltaantuneet hahmot, joiden elämän leppoisuus on pilannut. Leppoisuus on sitä, ettei kukaan välitä, jos sinä et yritä yhtään mitään. Ruisrockin kusimutaisesta loukosta ei pääse pois. Viattomalla festivaalivieraalla ei ole muuta mahdollisuutta kuin kuunnella jääkiekkonuuskajengin kanssa Von Hertzen Brothersia. Provinssirockissa hallitsee paskamainen linjattomuus. Kokonaisuus miellyttää ihmisiä, jotka kirjoittavat Facebookissa lempimusiikikseen "kaikkiruokainen". Kaupunkifestivaalien Tammerfestin ja DBTL:n pääesiintyjät hurmaavat suuria joukkoja Keskustorin teltassa tai jokilaivoilla, kun lauteille nousevat artistit Hanabisse ja Kuivasiideri. Pori Jazzeilla tekisi mieli tunkea se Siwan patonki piknikihmisten hanuriin ja Jo Stance syvälle perään. Flow'ssa haisee näennäinen rentous, vaikka oikeasti paikalla ovat anaaliuden mestarit vuosimallia 19751995. tiedän. Mikään ei ole tympivämpää kuin laiska valittaminen festivaaleista. Festarivierasta on helppo halveerata: hän on remuava juoppo ilman suuria intohimoja ja rajoitteita. Kannattaa silti muistaa, että hän on kulttuurin karjaa, joka pitää koneiston liikkeessä. Eiköhän yritetä keksiä jotain kivaa sanottavaa, joka piristäisi tärkeää festarivierasta. Tuota, hetkinen. Festarivieras, näytä vielä sun hieno tatska.
Oppiaineena kirjailijuus
Kriittisestä korkeakoulusta putkahtelee jatkuvasti kehuttuja esikoiskirjailijoita. Mitä siellä tehdään niin oikein?
ihan tavallinen koululuokka. Parineljäkymppinen yleisö kuuntelee aristoteelisen kerronnan perusteita. Opettaja varmistaa, ovatko kaikki lukeneet jo Runousopin ja vääntää vielä rautalangasta draaman kaaren voimat ja vastavoimat. Pulpeteilla on pahvisia takeawaykahvimukeja ja vesipulloja. Ainut hiven saarikoskelaisesta kirjailijadekadenssista on eturivissä istuvan naisen Koskenkorva-pullo. Tosin sekin lienee täynnä vettä. Vaikuttaa aika tavalliselta kirjallisuustieteen luennolta. Olemme kuitenkin Suomen johtavassa kirjailijahautomossa, Kriittisen korkeakoulun tunnilla Helsingin saksalaisessa koulussa. Aristoteleesta luennoi meille koulun johtajaopettaja Merja Virolainen. Helsingissä vuonna 1987 aloittaneesta kirjoittajakoulusta on kasvanut
maamme merkittävin kirjailijatehdas. Eturivin kirjailijoista kaksivuotisen koulun ovat käyneet muun muassa Juha Itkonen, Henriikka Tavi, Saila Susiluoto ja Jarkko Tontti. On erittäin todennäköistä, että yksi tai useampi luokassa istuvasta 15 kirjailijanversosta julkaisee joskus esikoisteoksensa. Niin vihjaavat aiempien vuosikurssien tulokset. "Suomessa ei pääse juuri pidemmälle opiskelemaan luovaa kirjoittamista", sanoo takarivissä istuva kirjailijakokelas Marissa Mehr, 25. vuosi Kriittisessä korkeakoulussa sisältää kaksi kolmen kuukauden opintojaksoa. Silloin luentoja on joka lauantai ja sunnuntai. Luennoitsijoina toimivat nimekkäät kirjailijat ja kustannustoimittajat, ja skaala vaihtelee fiktiivisten hahmojen luomisesta avantgarden perusteisiin. Luentojen sijaan menestysreseptin ytimessä ovat kuitenkin viikoittaiset henkilökohtaiset vastaanotto-
16
Maaliskuu perjantai klo 1118
17
Maaliskuu lauantai klo 19
20
Maaliskuu tiistai klo 20
21
Maaliskuu keskiviikko klo 19
Piirrä mulle muoti
Jos muotikuvien muovisuus puistattaa, suosittelemme virkistysretkeä New Nordic Fashion Illustration -näyttelyyn. Design-galleria 12 esittelee virolaisten, suomalaisten ja ruotsalaisten muotikuvittajattarien kynänjälkeä. Lovisa Burfittin muste-parisiennet, Minni Havaksen hyperrealistiset väripommit ja Laura Laineen muotihumanoidit peittoavat aneemiset mallibambit 80. Designmuseo, Korkeavuorenkatu 23 Liput 38
Roberto & Roberto
D-vitamiinivarannot ovat ehtyneet ja kesä on vielä kaukana. Auttaisiko kuubalainen musiikki? No, ehkä. Kuubalainen a cappella -yhtye? Hmm, miksei. Kuubalainen Vocal Tempo -yhtye, jonka jäsenet Roberto, Jorgito, Roberto, Leonel, Luis ja Karel imitoivat äänihuulillaan syntikoita, trumpetteja ja marakasseja? Bingo! Kuuban Rajaton tuo kesän Frutas Tropicales -festivaaleille. Konserttitalo Martinus, Martinlaaksontie 36. Liput 18 ja 20
Taidemittely, vol1
Maailmaa kiertävä kirjallinen tappeluliiga Literary Death Match rantautuu Korjaamolle, jossa Johanna Sinisalo, Riikka Pulkkinen, Rosa Liksom ja Teemu Manninen laittavat sanan sanaa vastaan. Kirjailijoiden lukunäytteitä tylyttää X-factor-hengessä kolmihenkinen julkkisraati. Vyöryykö flarf-runous jälkirealistisen proosan yli? Piekseekö ekstradiegeettinen kertoja fokalisoijan? Korjaamo, Töölönkatu 51 ab Liput 610
Taidemittely, vol2
Ylioppilasteatterin päävalmentaja Ossi Koskelainen on keksinyt yhdistää viihteen kaksi kuningaslajia: saippuasarjan ja showpainin. Ylioppilasteatterin Taiteellinen Showpainiliiga etenee tv-sarjan logiikalla. Vakkarihahmojen edesottamuksia molskilla seurataan maaliskuusta toukokuuhun joka viikko lauantaisin on ensiesitys, keskiviikkoisin uusinta. Trikoita ja tiukkaa ajattelua tiedossa. Ylioppilasteatteri, Mannerheimintie 3 B Liput 5 ja 10
ylioppilaslehti 5 # 12 Kulttuuri
19
oskari onninen
Marissa Mehr kuuntelee aristoteelisen kerronnan perusteita takarivissä.
ajat. Silloin kirjailijakokelaat antavat tekstinsä ammattilaisten ruodittavaksi. Vastaanotolla kasvokkaista palautetta saa vaikka kirjailija Mikko Rimmiseltä tai Jyrki Kiiskiseltä. "Kukaan ei opeta yksittäistä totuutta, vaan kaikki toimivat henkilökohtaisten kokemustensa kautta. Suosimme ristiriitoja, mikä lisää opetuksen ja kritiikin monipuolisuutta", Virolainen sanoo. Myös Kriittisestä vuonna 2003 valmistunut kirjailija Anna Maria Mäki pitää vahvuutena juuri koulun monipuolisuutta. "Alussa kritiikki tuntui paljon henkilökohtaisemmalta. Myöhemmin tajusi, että palaute oli vain yhden ihmisen henkilökohtainen mielipide, eikä mikään totuus. Se on auttanut paljon jatkossa." Jokainen opiskelija löysi Mäen mukaan oman suosikkiopettajansa, jonka vastaanotolla kävi aina. Mäen mentoriksi vakiintui Rimminen. Yhteistyössä Mäen esikoisteos, vuonna
2005 ilmestynyt ja kehuttu novellikokoelma Suljetun paikan lumo alkoi löytää muotoaan. myös erityisen lahjakkaat, ennakkotehtävillä valittavat oppilaat ovat osa Kriittisen korkeakoulun salaisuutta. Yksityisen kulttuurikeskuksen ylläpitämä koulu kelpuuttaa opiskelijoikseen vain kaikista omaäänisimmät lahjakkuudet. Virolaisen mukaan kaikki koulussa opiskelevat pyrkivät kunnianhimoisesti kirjailijan ammattiin. Motivaatiota mittaa jo se, että opetus pohjautuu omaan aktiivisuuteen. Kukaan ei pakota kirjoittamaan mitään, eikä deadlineja ole. "Töitä on tehtävä. Vaikka kuinka on lukko päällä, pitää istua ja kirjoittaa", ex-oppilas Mäki sanoo. Toinen motivaattori on varmasti 1100 euron vuotuinen lukuvuosimaksu. Marissa Mehriä se mietitytti aluksi. "Sitten mietin, että on naiivia ajatella, että tämän tyyppistä koulutus-
ta saisi ilmaiseksi. Olen jo nyt saanut julkaistuista teksteistä rahaa takaisinkin." Kummallakin Kriittinen korkeakoulu on solahtanut melko helposti
korkeakoulun aikaan gradua suomen kielestä, hoiti pientä lasta ja synnytti toisen. viime vuosina Suomessa on muodostunut trendiksi, että esikoiskirjailijat ovat opiskelleet joko kirjoittamista tai kirjallisuutta. Niin sanottua pystymetsäkirjailijaa voi pitää jo harvinaisuutena. Kriittisen korkeakoulun ohella luovaa kirjoittamista voi opiskella esimerkiksi Oriveden opistossa sekä Turun ja Jyväskylän yliopistoissa. Mehr ja Mäki ovat molemmat opiskelleet Turussa, Mehr luovaa kirjoittamista ja Mäki sanataidetta. Kriittinen korkeakoulu on yliopiston kirjoitusaineisiin verrattuna vähemmän koulumainen, mutta tiukempi palautteeltaan. Mäki näkee kirjailijoiden ammattimaistumisen pelkästään positiivisena kehityksenä. "Kriittisessä kirjoittajia opetettiin tarkastelemaan tekstejään analyyttisesti ulkopuolisen silmin. Samalla
"
Vaikka kuinka on lukko päällä, pitää istua ja kirjoittaa.
yliopisto-opintojen lomaan. Kandiaan kirjoittava Mehr sanoo kirjallisuustieteen opiskelun vaativan niin vähän pakollista läsnäoloa, että kirjoittamiselle ja viikonloppuopinnoille jää aikaa. Mäki taas teki Kriittisen
oppi intuitiivisesti huomaamaan, jos jokin kohta ei toimi." Mutta voiko kirjailijatehdaskaan lopulta opettaa luovuutta? Teorian tarpeellisuutta pallotteli jo Aristoteles Runousopissaan, jossa kirjoittajat jaettiin järjestelmällisyyttä kaipaaviksi euplastikoiksi ja tunteet edellä heittäytyviksi ekstaatikoiksi. Nyt luokassakin ikuisuuskysymys nousee esille. Osa opiskelijoista katsoo teoreettisten lähestymistapojen hankaloittavan kirjoittamista, osa pitää teoriaa välttämättömänä osana luomisprosessia. Marissa Mehr ei häiriinny luentojen teoriapainotteisuudesta, päinvastoin. Ja sitten tulee ehkä se olennaisin. "Saan Kriittisestä valtavan kimmokkeen kirjoittaa koko ajan lisää." oskari onninen Haku Kriittisen korkeakoulun kirjoittajakouluun jatkuu 7.6. asti. kriittinenkorkeakoulu.fi
22
Maaliskuu torstai klo 21
24
Maaliskuu lauantai klo 13
25
Maaliskuu sunnuntai klo 1017
27
Maaliskuu tiistai klo 21
Tanssivideojamit
Mitä syntyy, kun Dubrovnikin tanssilattialle ahdetaan tanssijoita, kuvaajia, koreografeja ja leikkaajia? Tanssivideojamit, tietenkin. Loikka-tanssielokuvafestivaalien iltaklubilla elokuvan ja tanssin tekijät kohtaavat improvisaation ja irroittelun hengessä. Jammailua saa tulla seuraamaan myös yleisönä. Loikan dokumenttija lyhytelokuvaohjelmisto on sekin ehdottomasti tarkastamisen arvoinen. Dubrovnik, Eerikinkatu 11 Vapaa pääsy
Ihme larppi
Sydänäänien arkistointia, varjoja linjaautoaseman seinässä, soitettu taulu ja taidekriitikkojen oikeudenkäynti. Tätä kaikkea on Ihme-nykytaidefestivaali, joka täyttää Vanhan ylioppilastalon viikonlopun ajaksi. Kynnys on matala myös vähemmän artsuille Ylioppilaslehti suosittelee aloittelijoille larppaustyöpajaa. Muistojen arkistossa pelaajat tutkivat ihmisen suhdetta aikaan ja muistoihin. Vanha ylioppilastalo, Mannerheimintie 3. Vapaa pääsy
Meduusa-disko
Linnanmäen Sea Lifen menestyksekäs haidisko-konsepti saa jatkoa. Merimaailma täyttää pyöreät kymmenen vuotta, ja synttärihuumassa joka sunnuntai humpataan Jellyfish Discon tahtiin. Meduusojen mieleen ovat erityisesti diskohitit Burn Baby Burn Disco Inferno ja Relight My Fire. Liiku Jellydiskossa kuin aito meduusa: supista ja laajenna hyytelömäistä uimakelloasi. Sea Life, Tivolitie 10 Liput 915,50
Wi nuh pet dem
Reggae-legenda Sizzla saapuu pitkän odotuksen jälkeen vispauttamaan suomalaisen rastakansan tanssijalkaa Tavastialle. Ällistyttävät 45 albumia julkaissut partasuu on yksi kaupallisesti menestyneimpiä reggae- ja dancehall-artisteja maailmassa. Sizzlan homovastaiset lyriikat ovat kuumentaneet LGBT-ihmisten tunteita, mutta kohujen jälkeen mies on luvannut soukentaa suutaan. Tavastia, Urho Kekkosenkatu 46 Liput 29
20
ylioppilaslehti 5 # 12 Kulttuuri
pietari hatanpää
"
Yritän ympätä väittelyihin aina jotain runkkaamisesta.
nenhan on kivaa. Se pitäisi sanoa ihmisille, joista pitää." Vahvanen on tehnyt runkkaamisella rahaa ja lapsia. Viime viikolla hän soitti hedelmöityshoitoklinikalle ja sai tietää, että hänen luovuttamiaan siittiöitä oli käytetty. Tehtävä Maan päällä tuntui täytetyltä. Seuraavassa väittelyillassa toimittaja Anne Moilanen ja laulaja Yona ottelevat siitä, helpottavatko perinteiset sukupuoliroolit elämää. Vahvasen vastaus kysymykseen on, että helpottavat. Hän ei ole niitä miehiä, jotka luikkivat kangaskassi viuhuen naistutkimuksen johdantokurssille oppiakseen ymmärtämään tyttöystäviään. Hänestä feminismi on mennyt Suomessa liian pitkälle. Vahvanen ei käsitä naisten palkkaero- ja pomoitkua, kun monesti naisilla on huomattavasti paremmin asiat kuin miehillä. "On täysin ymmärrettävää, että miehiä on esimerkiksi enemmän johtavissa tehtävissä. Naiset eivät halua niihin, koska se tietää lisää töitä ja stressiä." vahvanen alkaa vilkuilla puhelintaan. Aivan juuri hänen pitää lähteä HIFKSaiPa-peliin Helsingin jäähalliin. "Kaukalon laidalla voi olla huutava juntti-idiootti, eikä tarvitse reflektoida mitään. Voi taantua. Joskus hävettää jälkikäteen, mutta yleensä ei." Koko haastattelun ajan mietin, trollaako tämä Diplomatic History -lukijaksi tunnustautuva jatko-opiskeluhaaveilija sovinistisine puheineen. "Sehän se mun ongelma just onkin. Ihmiset ovat just noin, että voitko sä oikeasti ajatella tuolla tavalla." maria ruuska Suuri väittelyilta Virgin Oilissa perjantaina 30. maaliskuuta klo 19. Liput 5 euroa.
Oikeistosovinisti tyrmää palkkaeroitkun
Pekka Vahvanen järjesti ensimmäisen Suuren väittelyillan saadakseen naisia. Tapahtumasta on tullut superhitti, mutta hän nukkuu edelleen yönsä yksin.
"saanhan olla kuvassa ilman paitaa?" Pekka Vahvanen, 28, kysyy puoli minuuttia sen jälkeen, kun hän on putkahtanut Kiasman pyöröovesta sisään. "Kun en voi pullistella lihaksiani, pullistelen mielelläni verisuoniani", hän toteaa hetken kuluttua limsalaatikon päällä ja käärii hihaansa kuin Sauli Niinistö vaalimainoksessa. Konservatiivi on Vahvanenkin. Vähäeleinen showmies, joka hämmentää puheillaan, mutta vaivautuu, kun kuvaaja käskee heristämään nyrkkiä. vahvanen on julkkis Jyväskylän yliopistolla. Kuusi vuotta sitten hän alkoi järjestää siellä väittelyiltoja, jotta saisi tytöiltä huomiota. Nuori mies oli pettynyt siihen, että historian opiskelu oli "yhtä kirjekurssia", eikä kukaan väittänyt luennoitsijalle vastaan. Kavereiden kanssa tuopin ääressä Vahvanen haluaa aina "puolustaa sitä heikompaa kantaa" ja onkin leimautunut punavihreässä kaveripiirissä oikeistosovinistiksi. "Matti Apusen kanssa keskustellessani tunnen taas itseni vasemmistolaiseksi." Kahden viikon kuluttua Suomen "ainoan republikaanin" ajatuksiin perehtyminen onnistuu Virgin Oilissa Helsingissä. Apunen väittelee silloin vasemmistoliiton kansanedustaja Anna Kontulaa vastaan siitä, onko downshiftaamisessa järkeä. Tammikuussa Jani Toivola ja Jussi Halla-aho mittelivät ensimmäisessä Helsingissä järjestetyssä väittelyillassa siitä, kannattaako sukupuolineutraali avioliittolaki hyväksyä. Jono ulottui Kolmen sepän patsaalle puoli tuntia ennen tapahtuman alkua. Vahvanen vetää väittelyitä ja heittää bensaa liekkeihin, jos vieraat uhkaavat hyytyä. Sofistikoituneiden kysymysten väliin hän pyrkii tuikkaamaan myös epäsovinnaisia avauksia. "Yritän ympätä väittelyihin aina jotain runkkaamisesta. Se ja siitä puhuminen on mun juttu. Tässähän on looginen jatkumo läpikäymiimme naisasioihin." Ei kannata kuitenkaan ymmärtää väärin. Vahvanen ei ole pettynyt osaansa. "Vedä käteen, sanotaan usein ihmiselle, jota vihataan. Runkkaami-
KUKA
Pekka Vahvanen, 28, on Suurten väittelyiltojen isä. Hän on Savitaipaleelta kotoisin oleva filosofian maisteri, joka työskentelee toimittajana eri medioille ja käy mielellään SaiPan peleissä. himottaa Vaasankadun stripparit. kaduttaa En käynyt Jokerit SaiPa-pelissä toissa viikonloppuna. kyrpii Tiedossa ei ole vapaata viikonloppua.
ylioppilaslehti 5 # 12
21
arviot
jee
Kulttuuri
Dear Esther Dear Esther on todellinen harvinaisuus: taidepeli, joka ei visuaalisen tyylinsä puolesta jää lainkaan jälkeen graafisesti hulppeimmista nykyräiskinnöistä. Pelaaja käveleskelee ympäri autiota Hebrideillä sijaitsevaa saarta. Ääniraidalla miesääni lukee kirjeitä, jotka alkavat aina sanoilla "Rakas Esther". Voi tietysti kysyä, onko tämä peli ollenkaan, mutta se on toisarvoista hienon melankolisen tunnelman rinnalla. Half-Life 2:n pohjalle rakennettu peli on julkaistu PC:lle Steamissä ja kestää muutaman tunnin. jp
Kohta 18 Lyhytelokuvia (mm. Kovat miehet) ohjannut Maarit Lalli onnistuu esikoispitkässään. Kohta 18 on episodielokuva viidestä nuorukaisesta täysi-iän kynnyksellä. Lalli työsti todentuntuisen käsikirjoituksen yhdessä Karria esittävän Henrik Mäki-Tanilan kanssa. Mieleen muistuvat omat toilailut, ilot ja murheet samanikäisenä. Etäältä aloittava kuvaus siirtyy viisaasti tarina tarinalta lähemmäs. Loppu falskaa, mutta esimerkiksi iso- ja pikkuveljen tarina on käsinkosketeltavan herkkä. Amatöörit saavat tukea ammattilaisnäyttelijöiltä. Mari Perankoski esittää juuri oikealla intensiteetillä känniääliöäitiä. js
The Best Exotic Marigold Hotel Rakastunut Shakespeare -elokuvan ohjannut John Madden yllättää: The Best Exotic Marigold Hotel on teknisesti pätevä postikorttielokuva, jonka tavallista törkyisempi dialogi taittaa liikaa imelyyttä. Brittieläkeläiset muuttavat ex-siirtomaan aurinkoon, kun elämä kotona käy liian kalliiksi. Historiallisilla vääryyksillä ladattu lähtökohta kehittyy standardin mukaiseksi kulttuurien kohtaamiseksi, jossa Intia jää taustasiluetiksi. Maggie Smithin rasistimummo kanavoi riemukkaasti muodikasta persu-mentaliteettia, jossa vieras on pahasta. js
Anne Swärd Kesällä kerran Anne Swärdin viimesyksyinen Viimeiseen hengenvetoon oli arvostelumenestys ja nyt myös hänen esikoisromaaninsa on suomennettu. Kesällä kerran on tarina perheestä ja kesästä, jota leimaavat menneiden kesien auki jääneet haavat. Kukaan ei tiedä, missä ja milloin meni vikaan. Selvää on, että se sattui helvetisti. Perheenjäsenet kertovat vuorollaan, miksi kaksi heistä jäi merenrantataloon, kun muut lähtivät yksi kerrallaan. Lohduttomuus kuristaa kurkussa, kun alati tiivistyvä synkkyys vyöryy kohti viimeistä näytöstä. Kesä on paise, ja lopussa se puhkeaa. rs
Sara Se keinuttaa meitä ajassa Kaskislainen Sara on palannut kitaravetoisempaan ilmaisuun Veden äärelle -levyn Coldplayn pimeältä puolelta kuulostaneiden pianotunnelmointien jälkeen. Yhtyeen suurin vahvuus on sen herkkyys. Sara ei yritä olla tippaakaan karski, kuten niin monet muut suomirockbändit. Joa Korhosen ohut ääni saa bändin melodiset vuoret kuulostamaan haurailta. Vaikka kitarat yltyvätkin paikoin metallisempaan piiskaukseen, levyn sävypaletissa on samoja murrettuja siniharmaita ja magentoja kuin The Curella. oo
Tanssiaiset Vaikka nuoruutta ihannoidaan, harva haluaa olla toista kertaa 14-vuotias. Antoinette elää raastavaa lapsuuden ja aikuisuuden välitilaa Helsingin Kaupunginteatterin Tanssiaiset-näytelmässä, joka perustuu Irène Némirovskyn samannimiseen romaaniin. Pariisilaisseurapiireihin haikailevista nousukasvanhemmista ei ole avuksi: isää kiinnostavat sijoitukset ja äiti huolehtii ulkonäkönsä rapistumisesta. Turhan perinteisen pianomusiikin ja viehättävän pukusuunnittelun kuorruttama esitys on elegantti, mutta ei pelkää rajujakaan teemoja. Tanssi on oiva keino käsitellä seksuaalista heräämistä. as
pikkusormi pystyssä
The Darkness II Kukapa ei olisi joskus räskintäpeliä pelatessaan ajatellut: "Kunpa olisi neljä kättä kahden sijaan, saisi tapettua enemmän jengiä". Ysärisarjakuvaan perustuva The Darkness II vastaa haasteeseen. Päähenkilö-mafiosolla on sisällään mystistä pimeyttä, joka ilmenee kahtena lonkerona. Toinen silpoo, toisella voi heitellä esineitä. Yllättävän tarinavetoisessa pelissä veri lentää eikä edes helvetti pysäytä sankariamme pääsemästä tyttöystävänsä luokse. Peli on helppo, joten pelaajan ei tarvitse keskittyä liikaa. jp
Olavi Uusivirta Elvis istuu oikealla Onnistuneesta edellislevykaksikosta huolimatta Olavi Uusivirta on edelleen näyttelijä muusikon vaatteissa. Tällä kertaa rockhistorian garderobista on kaivettu Hectorin, Bowien ja Dylanin kaltaisten legendojen ylisuuret saappaat. Ne hölskyvät jaloissa, kun Uusivirta yrittää pusertaa teostaan Suureksi Suomalaiseksi Rocklevyksi. Lopputulos on laulunkirjoitukseltaan horjahteleva oodi ikuiselle nuoruudelle. Ainoaksi huippuhetkeksi jää Reeperbahn. Se sinkoaa suomirockin uusille eeppisyyden tasoille ennen hukkumistaan kaikuun ja kontrolloimattomasti vaihtuvalta radiokanavalta kuulostavaan äänileikekollaasiin. oo
keskisormi pystyssä
Deborah Harkness Lumottu Kun komea ja tuima vampyyri ihastuu poikkeukselliselta tuoksuvaan naiseen, seuraukset ovat kohtalokkaat. Twilight-meininki ei lopu tähän, vaikka Deborah Harknessin fantasiapläjäys on suunnattu aikuisille. Harkness on luonut trilogiansa ensimmäisessä osassa maailman, jossa noidat, demonit ja vampyyrit vaeltavat ihmisten keskuudessa metsästäen kaikkien himoitsemaa myyttistä teosta. Jahtia seurataan noituuttaan pakenevan Oxfordin tutkijan näkökulmasta. Taidokas kirjastomiljöön kuvaus ja tutkijat päähenkilöinä tuovat omaperäisyyttä hömppäromantiikan keskelle. vl Donkeyboy Silver Moon Norjalaisen Donkeyboyn kakkosalbumin tehotuotettu ensihitti City Boy vinkuu kuin pieni sika, mutta siinä ei ole mitään söpöä. Vaikka viisikon synapoppi yltää Pohjoismaissa moninkertaiseen platinamyyntiin, ainoastaan mielipuoli valitsisi Silver Moonin autiosaaren levykseen. my
KIRJA
ELOKUVA
ESITYS
LEVY
Milla Keränen Sisilian ruusu 1200-luvun Sisiliassa elämä on yltäkylläistä ja ihanaa, ainakin jos sattuu olemaan kaunis Rosalia. Naiivi neito ei jaksa harmistua edes tulevasta järjestetystä avioliitostaan, vanha mieshän kupsahtaa nopeasti. Tuleva siippaa seilaa keisarin laivastossa, jota koko saari odottaa kuumeisesti kotisatamaan. Itsekäs ja ylimielinen päähenkilö ehtii kuitenkin ennen sulhasen saapumista kohdata tosirakkauden, jumalaisen komean Enkelin. Sisilian ruusu on epämääräinen sekoitus historiaa, romantiikkaa ja uskontohöpinää. Tarina on köykäinen, eikä jaksa kantaa imelyyden yliannostuksen alla. rs
PELI
buu
vl venla leimu oo oskari onninen rs ronja salmi as aino salonen js sutta sarhimaa
22
ylioppilaslehti 5 # 12 Jälkinäytös
Taksipäivä
ei enää yrmyjä Radio Nova -kyytejä, jolloin punaiset digitavut laukkaavat tuhatta ja sataa etupenkillä. Taksipäivänä takapenkillä on ohjattua lantiopohjalihastreeniä, kirjapiirejä ja hämmentäviä, mutta niin ihanan spontaaneja kohtaamisia. Stereoista raikaa teeman mukainen biisilista. Ruuhkaa riittää niin kehä-, sora- kuin ilmaväylillä, kun Opel-leidien lisäksi leikkiin lähtevät tandem-väki, polkuautoilijat, Stigan-omistajat ja pienkonelentäjät. Kalliossa taksien välillä on kova eko-battle, Hakunilassa taas kilpaillaan menopelien hevosvoimilla.
Ravintolapäivän perilliset
Haluaisitko olla Fiskars-kirurgi tai päästää irti mattiapusesi? Kehitimme spessupäivät, jolloin kaupunki todella on meidän.
sanat ylioppilaslehden toimitus kuva otto donner
Profeettapäivä
onko sinulla paljon asiaa, mutta olematon tai ilkeämielisesti väärinymmärtävä kuulijakunta? Tämä on päiväsi, arvon jyrähtäjä. Päivystävät dosentit vaikenevat, kun kadut täyttyvät oman elämänsä pääkirjoitustoimittajista, ekonomisteista ja mielipidejohtajista. Ja heitä kuunnellaan. Yle on yhden päivän pelkkää Kansanradiota. Valtiovarainministeriön linjoja vetävät uusiksi ne Kauppalehden verkkokeskustelijat, joilta todellinen asiantuntemus löytyy. Jokaisen sisältä löytyy pieni mattiapunen tai nallewahlroos, joka ansaitsee tulla nostetuksi jalustalle edes hetkeksi.
5
"
Väkivaltapäivä
katonk, sanoo ikuista remonttia tekevän naapurin pää, kun kerrot mielipiteesi lauantaiaamun poraussessioista pesismailalla. Tänään palataan alkutilaan, jossa ei soitella poliisien perään tai uhkailla rosiksella. Jos vituttaa, kerro se nyrkeillä. Poliisit pysyvät donitsien ääressä ja tekevät rästiin jääneitä paperitöitä. Sinä olet laki. Etkö löydä ketään henkilökohtaisista syistä pahoinpideltävää? Ei hätää, ystävien ja kylänmiesten kanssa voit lähteä hakkaamaan satunnaisia ohikulkijoita. Kaduilta löytyy varmasti vittumaisuuteen syyllistyviä. Ja ne muut ansaitsevat saada turpaansa ihan varmuuden vuoksi.
Lääkäripäivänä anoppi passitetaan pakkohoitoon.
11
Lääkäripäivä
heille, joille lasten lääkärilaukku ja Google eivät enää riitä. Keskustelupalstatohtorit tarjoavat niin gynepalveluita Puuhapete-lakanoissa kuin sydämen sivistynyttä psykiatriaa elementtitalon kylpyammeessa. Fiskars tarjoaa kirurgi-pajan sakset ja Erikeeper liimat. Jos elämyksen sijaan kaipaa vain diagnoosia ja reseptiä, verkon Avoimella lääkäriasemalla se hoituu hetkessä online-tilassa olevan kansalaistohtorin kanssa. Lomakepankista kuka tahansa voi printata läheiselleen pakkohoitolähetteen ja itselleen tarvittavat lääkärintodistukset.
18
19
"
Raksapäivänä Helsinki on hyvää puuta pullollaan.
ITE-design-päivä
nyt kun Alepan leivissäkin on WDCkääreet, on kansan aika tönäistä tomuiset muotoilijapönöttäjät alas Karuselli-tuoleiltaan. Kiillota siis pyöreät rillisi: kyllä sinne lasikönttiin voi tunkea hehkulampun itsekin. ITE-design-päivänä Suvilahti täyttyy oman elämänsä danielpalilloista, jotka myyvät Sinooperi-varustein möyhättyjä yöpaitojaan. Muotiguruksi pääsee myös liimaamalla lippiksiin mainospipoista revittyjä tupsuja. Kameroiden räpsynnän voi jo kuulla, kun japanilaisturistit jonottavat muotoilijoiden koteihin niin Kurvissa kuin Maunulassakin. Siellä on niitä skandinaavisia muotoja: luovasti hullutellen koottuja Ektorppeja ja Billyjä.
26
Raksapäivä
kun rikkaat tekevät hitas-asunnoilla bisnestä ja yleishyödylliset rakennuttajat repivät vuokralaisilta kiskurihintoja, on aika päästää kansalainen taas uudisraivaajaksi. Haluat rantasaunan takapihalle? Miksei pokasaha jo käy! Lintutorni kerrostalon katolle? Helsinki on hyvää puuta pullollaan! Raksapäivänä museovirastolle ja asemakaavasuhmuroijille näytetään keskisormea ja rakennetaan just mitä huvittaa. Kanaalirannasta kuuluu vislaus, kun Janne Gallen-KallelaSirén pyörittää betonimyllyä. Kauppatorilla vähän tapellaan, sillä kaikki haluavat toteuttaa helsinkiläisen unelman: ydinkeskustan omakotitalon isolla pihalla ja grillikatoksella.
2
ylioppilaslehti 5 # 12 Jälkinäytös
23
nykysuomen sanakirja
sarjakuvat
Markus Miettinen ja Jaakko Seppälä
a
Aerobic-kuilu [subst.yks] Aerobic-kuilu on tila, joka jätetään suomalaisilla ryhmäliikuntatunneilla ohjaajan ja tunnille osallistuvien välille. Aerobic-kuilu saattaa kaventua tunnin aikana, jotkut ohjaajista jopa kehottavat siihen. Pääsääntöisesti liikuntatilat kuitenkin täytetään niin, että viimeksi tulleet joutuvat lähimmäs kuilua. Mä päätin tänään repästä pumpissa, ja otin heti kättelyssä paikan aerobic-kuilusta.
Hesari Confidential
Verna Kuutti
Opiskelijaystävälliset yritykset ja palvelut
FORTUMIN SÄÄTIÖN APURAHOJEN YLIMÄÄRÄINEN HAKU VUODELLE 2012
Fortumin säätiö myöntää apurahoja luonnontieteiden, teknillistieteiden ja taloustieteiden tutkimus- opetus- ja kehitystyöhön energia-alalla. Säätiön painopistealueet energia-alalla ovat energian tuotanto ja energian käyttö sekä liikenteen energiaratkaisut. Vuonna 2012 säätiö suorittaa poikkeuksellisesti kaksi hakua. Ensimmäinen hakuaika oli talvella ja toinen toteutetaan 2-23.4.2012. Painopistealueet säilyvät ennallaan, mutta apurahalajeihin ja hakutapaan tulee muutoksia. Lisätietoa näistä löytyy säätiömme kotisivuilta: www.fortum.fi/saatio Apurahahakemukset on lähetettävä säätiölle uuden hakujärjestelmämme kautta 23.4.2012 klo 16.00 mennessä. Apurahalajit ja hakuohjeet löytyvät säätiön kotisivuilta. Lisätietoja on tarvittaessa saatavissa säätiön asiamieheltä: Jouni J Keronen jouni.j.keronen@fortum.com (p. 010 45 34881)
Eikö Ylkkäri tule?
Tarkista osoitetietosi WebOodissa.
Leikkaus nyt
Leikkaus+pesu
KTM-tutkinto pääaineena kansantaloustiede
Onko sinulla jo kansantaloustieteen kandidaattiopintoja, ja olet kiinnostunut opiskelemaan kansantaloustiedettä aina maisterintutkintoon asti? Tule opiskelemaan Jyväskylän yliopiston kauppakorkea kouluun KTMtutkinto pääaineena kansantaloustiede. Tarjoamme sinulle laadukasta kansantaloustieteen opetusta kauppakorkeakouluympäristössä monipuolisessa Jyväskylän yliopistossa.
Hakuaika 30.4.2012 mennessä. Ohjeet https://www.jyu.fi/ jsbe/opiskelu/maisteriopinnot/ kansantaloustiede
JYVÄSKYLÄN YLIOPISTON KAUPPAKORKEAKOULU
JYVÄSKYLÄ UNIVERSITY SCHOOL OF BUSINESS AND ECONOMICS
HYY-sivu on Ylioppilaslehden jokaisessa numerossa ilmestyvä ylioppilaskunnan tiedotussivu. Sivun kokoaa HYYn tiedottaja, sähköposti tiedottaja@hyy.fi.
HYYn edustajisto kokoontuu seuraa kokousta netissä!
Ylioppilaskunnan edustajisto kokoustaa 21.3. klo 17 alkaen Mechelinia-salissa (ravintola Domus,Hietaniemenkatu 14). Tällä kertaa edustajisto valitsee Ylioppilaslehdelle uuden päätoimittajan ja käsittelee vuoden 2011 toimintakertomusta. Kaikki ylioppilaskunnan jäsenet ovat tervetulleita seuraamaan kokousta paikan päälle. Kokousta voi seurata myös netissä. Lisätietoa streamauksesta HYYn nettisivuilla (www.hyy.fi) ja Facebook-sivulla.
Liiat opintotuet palautettava maaliskuun loppuun mennessä
Opiskelijat voivat palauttaa maaliskuun loppuun mennessä liiat opintotuet ja näin välttää tuen takaisinperinnän 15 %:lla korotettuna. Tuen voi palauttaa helposti Kelan asiointipalvelussa. Jos tulosi ylittivät vuonna 2011 vuositulorajan, voit vapaaehtoisesti palauttaa liiat opintorahat ja asumislisät 31. maaliskuuta mennessä. Kun palautat ylimääräiset tuet määräaikaan mennessä, vältät tukien takaisinperinnän 15 %:lla korotettuna. Jos palautat opintotukea tukikuukausien säästämiseksi, 1.8.2011 jälkeiseltä ajalta sinun on palautettava sekä opintoraha että asumislisä. Ajalta 1.1.-31.7.2011 riittää, että palautat opintorahan, jolloin tukikuukausi palautuu takaisin käyttöösi. Vuosituloraja määräytyy tukikuukausien mukaan. Jos olet nostanut opintotukea 9 kuukaudelta, vuositulorajasi on 11 850 euroa. Oman tulorajansa voi varmistaa Kelan asiointipalvelusta http://www.kela.fi/asiointi tai laskurilla http://www.kela.fi/laskurit. Tuen voi palauttaa ja perua helposti Kelan internetsivuilla (http://www.kela.fi/asiointi). Palveluun kirjaudutaan omilla verkkopankkitunnuksilla tai sähköisellä henkilökortilla. Asiointipalvelusta näet, mitkä kuukaudet voit palauttaa ja miten palautus korottaa vuositulorajaasi. Voit ilmoittaa palautuksesta myös paperilomakkeella (OTmP). Toimitettuasi lomakkeen Kelalle saat postissa maksulomakkeen tuen palautusta varten. Opiskelijoiden palvelunumero 020 692 209 neuvoo opintotukiasioissa arkisin klo 8-18. Myös opintotuen keskustelupalstan kautta (www.kela.fi > opiskelijalle) voit saada vastauksen kysymykseesi.
Hae Inno-tukea opiskelu- Tule mukaan HYYn kaupunprojekteille kivaikuttamisen työryhmään
HYY myöntää tukea uusille opiskelijoiden organisoimille opiskeluprojekteille Innovatiivisten oppimismuotojen tuen muodossa. Tukea jaetaan yhteensä 4800 euroa. Inno-tukea voivat hakea kaikki opiskelijaryhmät, järjestötaustaa ei tarvita! Tukea myönnettäessä kiinnitetään huomiota oma-aloitteisuuteen ja oppimismuotoihin, jotka kannustavat opiskelijoita aktiivisuuteen. Lisätietoja: www.hyy.fi Kiinnostaako sinua, millä tavoin ylioppilaskuntasi voi vaikuttaa kaupunkiasioihin? Haluaisitko suunnitella esimerkiksi näyttävän tempauksen tai kaupunkipoliittisia keskustelutilaisuuksia? Onko sinulla mahtava visio kunnallisvaalipaneelista? HYY perustaa vuodelle 2012 kaikille HYYn jäsenille avoimen kaupunkivaikuttamisen työryhmän. Työryhmän tarkoitus on tuoda ideoita HYYn kunnallisvaalivaikuttamiseen ja toteuttaa kunnallisvaaleihin liittyviä tapahtumia se-
kä tempauksia. Työryhmän toiminta perustuu HYYn edustajiston tammikuussa 2012 hyväksymän kaupunkiohjelman tavoitteisiin (www.hyy.fi/kaupunki). Voit ilmoittautua ryhmään 23. maaliskuuta mennessä sähköpostitse osoitteeseen hanna.hannus@hyy.fi. Kerrothan ilmoittautumisen yhteydessä mahdollisista erikoisruokavalioistasi. Ryhmä kokoontuu ensimmäisen kerran 27.3. klo 18 Uudella ylioppilastalolla kokoushuone Sparressa (Mannerheimintie 5 A, 2. krs). Lisätietoja: HYYn hallituksen jäsen Hanna Hannus, hanna.hannus@hyy.fi
Helsingin yliopiston ylioppilaskunta (HYY) on noin 28 000 yliopisto-opiskelijan julkisoikeudellinen yhteisö. Se toimii jäsenistönsä ja piirissään toimivien noin 250 opiskelijajärjestön etu- ja palveluorganisaationa. Ylioppilaskunnan toimitilat sijaitsevat aivan kaupungin sydämessä Uudella ylioppilastalolla.
HYY hakee siivilipalvelusmiestä graafiseksi suunnittelijaksi
Etsimme nuorekkaaseen työyhteisöömme SIVIILIPALVELUSMIESTÄ GRAAFISEN SUUNNITTELIJAN TEHTÄVIIN. Työ alkaa 1.8.2012 tai sopimuksen mukaan Lapinjärven siviilipalveluskoulutusjakson suorittamisen jälkeen. Graafisen suunnittelijan tehtäviin kuuluvat mm. HYYn julkaisujen suunnittelu ja taittaminen sekä ylioppilaskunnan graafisen ilmeen kehittäminen. Tehtävän arkipäivää on erilaisten julis-
teiden, korttien, oppaiden ja selvitysten taittaminen. Valokuvaus- ja web-osaaminen katsotaan eduksi. Käytämme Adoben ohjelmistoja Windows-ympäristössä. Arvostamme luovuutta, huolellisuutta, omaaloitteisuutta ja ryhmätyökykyä. Hakijalle on eduksi ylioppilaskuntatoiminnan tuntemus ja kokemus järjestötoiminnasta. Hakemuksen liitteeksi toivotaan näytteitä aiemmista taittotöistä. Tarjoamme lakisääteiset edut, tarvittaessa asunnon Helsingissä ja mukavat työkaverit.
Ylioppilaskunnan pääsihteerille osoitettujen, omakätisesti allekirjoitettujen hakemusten ansioluetteloineen tulee olla ylioppilaskunnan keskustoimistossa (Uusi ylioppilastalo, Mannerheimintie 5 A, 2. krs, 00100 HELSINKI) viimeistään torstaihin 23.3.2012 klo 12.00 mennessä. Lisätietoja: tiedottaja Jenni Heikkinen, p. 050 543 9609, tiedottaja@hyy.fi, graafinen suunnittelija Oscar Hagen, 050 534 2965, oscar.hagen@hyy.fi pääsihteeri Katariina Styrman, 0400 816 426, paasihteeri@hyy.fi.