ympäristöalan sitoutumaton ammattilehti Ilmestyy 8 numeroa vuodessa. KUSTANTAJAN HINNAT 2023: Painettu lehti: kestotilaus 70 €, vuositilaus 75 €, irtonumero 12 € Näköislehti: 70 € Painettu lehti + näköislehti: kestotilaus 98 €, vuositilaus 103 € www.ymparistojaterveys.fi puhtaamman huomisen ääni Tilaukset verkkosivujemme kautta Tila a oma leht i!
Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2023, 54. vsk. 4 Ympäristö ja Terveys-lehti Aikakausmedia ry:n jäsen Gallen-Kallelankatu 8 28100 PORI Puh. 044 750 0877 etunimi.sukunimi@ymparistojaterveys.fi www.ymparistojaterveys.fi ASIAKASPALVELU/TILAUKSET/LASKUTUS Toimistonhoitaja Eevastiina Aura Puh. 040 745 1491 KUSTANTAJAN HINNAT (sis.alv 10 %) Painettu lehti: Kestotilaus 70 euroa, vuositilaus 75 euroa Irtonumero 12 euroa Näköislehti: 70 euroa Painettu lehti + näköislehti: Kestotilaus 98 euroa, vuositilaus 103 euroa Opiskelijatilaus -50 % norm. tilaushinnasta (ei koske irtonumeroa eikä näköislehteä) ISSN 0358-3333 (painettu) ISSN 2669-8420 (verkkojulkaisu) Ilmestyy 8 numeroa vuodessa JULKAISIJA Y-tunnus 0366233-3 Ympäristökustannus Oy PAINOPAIKKA Waasa Graphics Oy Vaasa www.waasagraphics.fi Näköislehtitilaukset myös täältä: ePaper Finland Oy / Lehtiluukku.fi Prenax ILMOITUSMYYNTI Saarsalo Oy Roni Hurskainen, puh. 044 752 0320 Maria Turppa, puh. 044 981 8239 etunimi.sukunimi@saarsalo.fi Seuraava Ympäristö ja Terveys-lehti 5/2023 ilmestyy 15.9. Lehden teemana on rakennusterveys. Suihkulähteen riemut Kun suomalaisten rinnassa läikkyy riemu, saavat siitä osansa myös suihkulähteet. Spontaaneita uimareita on päätynyt mellastamaan suihkulähteiden altaisiin, ja tässä ovat jo olleet vaarassa suihkulähteiden rakenteet. Ei uiminen suihkulähteessä ole muutenkaan suositeltavaa. Suomessa altaat täytetään yleensä samalla puhtaalla ja raikkaalla talousvedellä, jota me juomme, mutta veteen saatetaan lisätä esimerkiksi levänpoistoaineita. Veden laadun säilymistä juomatai uintikelpoisena ei voi suihkulähteessä taata. Suihkulähteitä on myös luonnonvesissä ja isoissa keinotekoisissa altaissa, kuten golfkenttien vesiesteissä. Vaikka suihkulähteiden toiminta näyttäytyy yleensä visuaalisena, on niillä merkitystä myös veden laadun kannalta. Suihkulähteiden avulla voidaan lisätä hapen määrää vedessä, mikä voi esimerkiksi pienessä lammessa olla paikoin tärkeäkin veden laatua parantava tekijä. Uimareiden on kuitenkin hyvä pysyä turvallisuussyistä näidenkin suihkulähteiden pumpuista kaukana. Suihkulähteiden vesi pirskahtelee iloa vaikka sitä ei ihan ihollaan tuntisikaan. Ja minusta kuulostaa siltä, että taivaalle lentävät pisarat laulavat selvästi ”cha cha cha”. Paljon onnea Käärijälle upeasta toisesta sijasta Euroviisuissa ja kaikille onnellista, vihreää ja riemukasta kesää! Kaarina Kärnä
Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2023, 54. vsk. 5 Tuottaja Tanja Lohiranta p. 044 526 6552 Päätoimittaja Kaarina Kärnä p. 050 324 2464 TOIMITUS: TOIMITUSNEUVOSTO: Jari Keinänen, johtaja sosiaalija terveysministeriö Anne-Kaarina Lyytinen, ympäristöterveydenhuollon ylitarkastaja Itä-Suomen aluehallintovirasto Kaisa Mäntynen, ympäristöterveydenhuollon erityisasiantuntija Suomen Kuntaliitto ry Anna-Maija Pajukallio, yksikönpäällikkö, ympäristöneuvos ympäristöministeriö Katariina Serenius, yksikön päällikkö Helsingin kaupunki, kaupunkiympäristön toimiala Ympäristö ja Terveys-lehti 54. vsk 4 • 2023 Suihkulähteen riemut, Kaarina Kärnä ...................................4 Talousveden tuotantoketjun riskienhallinnan periaatteita Jarkko Rapala ...................................................................................6 Viranomaisyhteistyö vesihuollon valvonnassa – kokemuksia Lounais-Suomesta Minna Nummelin ...........................................................................12 Vesihuollon varma toiminta on huoltovarmuuden peruskysymyksiä Jaakko Gustafsson ........................................................................ 18 Miten vesihuoltoala nousee kiertotalouden edelläkävijäksi vuoteen 2030 mennessä? Maija Ahonen ................................................................................ 26 Likaiset hulevedet hallintaan Marjo Valtanen, Ari Kangas ja Tuulia Innala .......................... 32 Hulevesikaivoihin päätyvästä roskasta lähes 80 % muovia Pidä Saaristo Siistinä ry:n kartoituksessa Kiia Palo .......................................................................................... 38 Pilotit ratkovat maaja metsätalouden vesiensuojelun ja -hallinnan haasteita koko valuma-alueen vinkkelistä Johanna Helkimo ja Sini Olin ..................................................... 44 Pienvesi-HELMI-hankkeessa ennallistetaan pienvesiä Liisa Hämäläinen .......................................................................... 48 MAAMERI-hankkeella tietoa Saaristomeren tilan paranemisen tueksi Hermanni Kaartokallio ja Riikka Puntila-Dodd ..................... 52 Lisää kestävästi tuotettua kalaa ruokapöytiin kalakantojen tilaa vaarantamatta Meri Kallasvuo ............................................................................... 60 Ympäristövahinkojen torjuntavalmiuden valvonta tukee myös vesistöjen tilaa Justiina Halonen ........................................................................... 66 Pohjois-Karjalan Ympäristöterveydessä toteutettiin hanke: Paikkatiedon hyödyntäminen ympäristöterveydenhuollossa Merva Nyholm ............................................................................... 72 Kirjaesittely: Pasi Reunanen, Pitkä matka huomiseen. Uuden luonnonsuojeluajattelun läpimurto Suomessa 1962–1972 .................................................................................... 75 Vuoden terveystarkastaja 2023 on terveystarkastaja Juha Metso Kittilästä Kaarina Kärnä ................................................................................ 76 Poimintoja ................................................................................... 78
Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2023, 54. vsk. 6 Jarkko Rapala, neuvotteleva virkamies Sosiaalija terveysministeriö Talousveden tuotantoketjun riskienhallinnan periaatteita Talousveden laadun varmistamista riskienhallinnan keinoin on hivutettu hiljalleen ohjeistuksiin ja säännöksiin Suomessa jo lähes 20 vuoden ajan. Uudelleenlaadittu EU:n juomavesidirektiivi toi taas uusia tarkennuksia talousveden tuotantoketjun riskienhallintaan, eli ns. Water Safety Plan -periaatteeseen (WSP). WSP kiteyttää ne yleiset periaatteet, joilla talousveden laatu voidaan turvata: Ensin tunnistetaan vaarat ja vaaratilanteet, joista voi aiheutua talousveden laatua koskeva häiriötilanne. Seuraavaksi arvioidaan terveyshaitta, joka häiriötilanteesta voi aiheutua, minkä jälkeen pohditaan hallintakeinoja, joilla häiriötilanne voidaan estää tai vähentää siitä aiheutuvaa terveyshaittaa. Tämän jälkeen määritellään menetelmät, joilla omavalvonnassa seurataan hallintakeinon toimivuutta, ja lopuksi viranomaisvalvonnalla ja viranomaisnäyttein todennetaan, että riskien hallintakeinot ovat riittäviä ja että hallintakeinoja toteutetaan omavalvonnassa.
Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2023, 54. vsk. 7 Varhaisvaiheen WSP:stä nykysäädöksiin Maailman terveysjärjestö julkaisi vuonna 2004 talousveden tuotantoketjun riskienhallintaa koskevan ns. WSP-periaatteen (WHO 2004). Jo samana vuonna Vesilaitosyhdistys ja Sosiaalija terveydenhuollon tuotevalvontakeskus STTV (nykyisin Sosiaalija terveysalan lupaja valvontavirasto Valvira) järjestivät kansallisen seminaarin aiheesta. Juuri STTV:ssä aloittaneena virkamiehenä muistan sosiaalija terveysministeriön silloisen talousvesilainsäädännöstä vastanneen yli-insinööri Leena Hiisvirran todenneen, että ”eihän tuossa mitään uutta ole, juuri noinhan talousveden laatu turvataan”. Myös WSP:n perusperiaatteita löytyi tuolloin voimassa olleesta talousvesiasetuksesta (461/2000): valvontatutkimusohjelmaan tulee sisällyttää paikallisista olosuhteista, kuten vedenottamon haavoittuvasta sijainnista tai läheisistä onnettomuusalttiista toiminnoista aiheutuvat erityisvalvonnan tarpeet, valvontatutkimusohjelmaan on koottava tiedot talousvettä toimittavan laitoksen omasta käyttötarkkailusta, laitoksen käyttötarkkailuun tulee sisältyä riittävä raakaveden laadun seuranta veden käsittelyn asianmukaisuuden varmistamiseksi ja jos talousveden laatuvaatimukset eivät täyty raakaveden epäillystä tai todetusta saastumisesta johtuen, kunnan terveydensuojeluviranomaisen on ilmoitettava tästä alueelliselle ympäristökeskukselle raakavedenottamolla tehtävien toimenpiteiden toteuttamiseksi. Varhaisvaiheen WSP:n toimeenpano jatkui vuonna 2006 julkaistulla pienten vesilaitosten tarkistuslistalla haavoittuvuuden arvioimiseksi (Isomäki ym. 2006, Vikman ja Arosilta 2006) ja STTV:n talousvettä toimittavien laitosten valvontatutkimusohjelmamalliin vuonna 2008 lisätyllä kattavavammalla kuvauksella talousveden tuotantoketjun riskinarvioinnista ja riskienhallinnasta. Vuonna 2015 sosiaalija terveysministeriö otti käyttöön verkkopohjaisen WSP-työkalun, jonka tarkoituksena oli helpottaa ja yhtenäistää talousveden tuotantoketjun riskienhallintaa, ja vuoden 2017 terveydensuojelulain ja talousvesiasetuksen uudistuksessa riskienhallintaan perustuva talousveden laadun valvonta säädettiin pakolliseksi. Talousveden tuotantoketjun riskienhallinnan toimeenpano oli yksi tärkeimmistä syistä siihen, että Euroopan komissio päätti aloittaa vanhan juomavesidirektiivin (98/83/EY) uusimisen vuonna 2016. Uudelleenlaadittu juomavesidirektiivi ((EU) 2020/2184) tuli voimaan vuonna 2021, ja se ” Uusi direktiivi edellytti kansallisiin säädöksiimme muutoksia, jotka tulivat voimaan 12.1.2023.
Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2023, 54. vsk. 8 noudattaa pääosin WHO:n WSP-periaatetta. Uusi direktiivi edellytti kansallisiin säädöksiimme muutoksia, jotka tulivat voimaan 12.1.2023. Riskienhallinnan periaatteita ja käytännön esimerkkejä Terveydensuojelulain (763/1994) 19 §:n nojalla ennalta varautumiseen ja riskienhallintaan perustuva talousveden laadun turvaaminen koskee niin pienille kuin suurille vedenjakelualueille toimitettavaa talousvettä. Pykälän mukaan toiminnanharjoittajan on kohdistettava riskienhallintaa koko vedentuotantoketjuun: raakaveden laatuun vaikuttaviin hydrologisiin ja hydrogeologisiin ominaisuuksiin, ihmistoiminnasta johtuviin vaikutuksiin, joista voi aiheutua vaaraa talousveden laadulle sekä talousvedeksi tarkoitetun veden ottoon, käsittelyyn, varastointiin ja jakeluun. Kaikki riskienhallinnan toimet eivät kuitenkaan ole itse toiminnanharjoittajan toteutettavissa, joten etenkin raakaveteen liittyvien vaarojen ja vaaratilanteiden tunnistamisessa sekä niihin liittyvien riskien arvioinnissa ja hallinnassa tarvitaan yhteistyötä eri tahojen kanssa. Terveydensuojelulain 19 b §:ssä säädetään tarkemmin sellaisen talousvettä toimittavan laitoksen riskienhallinnasta, joka toimittaa vettä vedenjakelualueelle vähintään 10 kuutiometriä vuorokaudessa tai vähintään 50 henkilön tarpeisiin. Tällaisen laitoksen on laadittava riskienhallintasuunnitelma yhteistyössä viranomaisten ja muiden keskeisten sidosryhmien kanssa. Riskienhallintasuunnitelman eri osa-alueista (Taulukko 1) säädetään tarkemmin talousveden tuotantoketjun riskienhallinnasta ja omavalvonnasta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (7/2023, ns. riskienhallinta-asetus). Kunkin osa-alueen kohdalla tulisi tunnistaa sekä laitoksen normaalissa toiminnassa olevat että erilaisista häiriötilanteista, kuten luonnonilmiöistä, ilmastonmuutoksesta tai laiterikoista, johtuvat vaarat ja vaaratilanteet. Vedenottopisteen vedenmuodostumisalue Riskienhallintasuunnitelmaan on sisällytettävä kuvaus ihmistoiminnan vaikutuksesta veden laatuun sekä maankäytöstä, valumasta ja veden muodostusprosesseista vedenottopisteiden vedenmuodostumisalueilla. Ehkä eniten hämmennystä on herättänyt se, mikä on vedenottopisteen vedenmuo
Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2023, 54. vsk. 9 dostumisalue. Vedenottopisteen vedenmuodostumisalueella tarkoitetaan aluetta, josta vesi kulkeutuu pohjaveden ottopisteelle tietyllä pumppausmäärällä, taikka raakaveden laatuun vaikuttavaa pintaveden valuma-aluetta, jolla vesi muodostuu ja jolta se kulkeutuu vedenottopisteelle. Pohjaveden osalta vedenottopisteen vedenmuodostumisalue riippuu hydrogeologisista olosuhteista sekä vedenottomäärästä. Alue voidaan määrittää esimerkiksi käyttämällä pohjaveden virtausyhtälöitä tai hydrologisen kartoituksen perusteella. Virtausmalleja käyttämällä saadaan määritettyä pohjaveden kulkuaika riskialueelta pohjavedenottamolle. Hydrogeologiset kartoitusmenetelmät puolestaan perustuvat erilaisista karttapohjista saataviin tietoihin, joiden perusteella voidaan hahmotella pohjaveden virtaussuunta vedenottopisteelle sekä vedenottopisteen vedenmuodostumisalueen sijoittuminen ja sen rajat. Lisäksi vedenottopisteen vedenmuodostumisalueen määrittämiseen tarvitaan tietoja maaperän hydraulisesta johtavuudesta ja veden pumppausmäärästä. Pintavedenottamon vedenmuodostumisalueen määrittelyssä voidaan käyttää mm. virtaamamallinnusta sen selvittämiseksi, miltä osalta valumaaluetta vesi kulkeutuu vedenottopisteelle missäkin ajassa. Lainsäädäntö ei kuitenkaan edellytä vedenottopisteen vedenmuodostumisalueen määrittämistä, vaan sen sijasta riskinarvioinnissa voidaan käyttää pohjaveden osalta koko pohjavesialueen tietoja ja pintavesien osalta asiantuntija-arviota pintaveden osavaluma-alueista, jotka voivat vaikuttaa raakaveden laatuun. Riskinarvioinnissa tulisi ottaa huomioon vesienhoidon suunnittelussa tunnistetut veden tilaan vaikuttavat merkittävät paineet sekä tila-arviointi ja kuormitus, joiden perusteella voidaan tunnistaa keskeiset veden laatuun vaikuttavat tekijät. Käytännön syistä esimerkiksi pienillä pohjavesialueilla voi olla yksinkertaisempaa käyttää koko pohjavesialueen tietoja. Suurilla pohjavesialueilla vedenottopisteen vedenmuodostumisalueen määrittelyllä voidaan rajata riskinarviointi ja riskienhallinta siihen todelliseen alueeseen, joka vaikuttaa veden laatuun. Raakaveden laatu Juomavesidirektiivi toi tullessaan myös entistä tarkemmat velvoitteet seurata raakaveden laatua. Raakaveden laatua seurataan laitoksen omavalvonnassa vesihuoltolain (119/2001) nojalla, ja seurattavat muuttujat valitaan sen perusteella, mitä vaaroja vedenottopisteen vedenmuodostumisalueella on tunnistettu. Kaikkia muuttujia ei laitoksen kuitenkaan tarvitse tutkia itse, vaan raakaveden laadun seurannassa voidaan käyttää hyväksi muun lainsäädännön nojalla tehtyjen tutkimusten, kuten ympäristölupavelvollisten toimijoiden velvoitetarkkailuiden tai vesienhoidon selvitysten, tuloksia.
Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2023, 54. vsk. 10 Vesihuoltolain 15 §:n nojalla vesihuoltolaitoksen on huolehdittava siitä, että raakavesitarkkailun tulokset toimitetaan ympäristönsuojelulain (527/2014) 222 §:ssä tarkoitettuun ympäristönsuojelun tietojärjestelmään. Tulosten toimittaminen kansalliseen tietojärjestelmään on ensiarvoisen tärkeää ensinnäkin tietojen hyödynnettävyyden edistämiseksi ja toisaalta sen vuoksi, että Suomen, kuten kaikkien muidenkin EU:n jäsenmaiden, on toimitettava raakaveden laadun seurantatulokset säännöllisesti EU:n komissiolle. Jos tietoja ei toimitettaisi yhteiseen tietojärjestelmään, niiden kokoaminen EU:lle raportointia varten olisi miltei mahdotonta. Veden otto, käsittely ja jakelu Riskienhallintasuunnitelmaan on sisällytettävä kuvaus veden otosta, käsittelystä, varastoinnista ja jakelusta sekä arvio niiden aiheuttamasta riskistä talousveden laadulle. Oleellisia tekijöitä ovat mm. vedenkäsittelykemikaalit ja verkostossa käytetyt materiaalit. Veden käsittelyssä käytettävät kemikaalit tai suodatinaineet taikka veden otossa, käsittelyssä, varastoinnissa tai toimituksessa käytettävät materiaalit tai tuotteet eivät saa vaarantaa talousveden laatuvaatimusten täyttymistä, vaikuttaa haitallisesti veden väriin, hajuun tai makuun, lisätä mikrobien kasvua vedessä eikä niistä saa päästä liukenemaan veteen vieraita aineita suurempina määrinä kuin niiden käyttötarkoituksen mukaan on tarpeellista. Vedenkäsittelyaineiden turvallisuus voidaan taata valitsemalla talousvesikäyttöön soveltuvia kemikaaleja ja varmistamalla, että niissä ei ole talousveden laatua vaarantavia määriä epäpuhtauksia. On tavanomaista, että kaikkia verkostomateriaaleja ei tiedetä, ja usein onkin kysytty, miten tällaisessa tapauksessa voidaan arvioida verkostomateriaaleista aiheutuva riski. Kysymykseen ei ole muuta helppoa vastausta kuin se, että riski on tällöin suurempi kuin jos materiaalit tiedettäisiin, ja riskinarviointi voi tällöin edellyttää esimerkiksi ylimääräisten vesinäytteiden tutkimista. Tulevaisuudessa verkostomateriaalien valinta tullee helpottumaan, sillä juomavesidirektiivin myötä otetaan viimeistään tammikuussa 2025 käyttöön koko EU-aluetta koskevat ns. positiivilistat, eli luettelot materiaaleista, joista saa valmistaa talousvedeksi tarkoitetun veden kanssa kosketuksiin joutuvia tuotteita. Tuotteille on tulossa myös merkintä, joka osoittaa niiden olevan valmistettu vain hyväksytyistä materiaaleista. Positiivilistoille pääsevät materiaalit puolestaan ovat käyneet läpi Euroopan kemikaaliviraston riskinarvioinnin, eikä ” Riskienhallintasuunnitelmaan on sisällytettävä kuvaus veden otosta, käsittelystä, varastoinnista ja jakelusta sekä arvio niiden aiheuttamasta riskistä talousveden laadulle.
Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2023, 54. vsk. 11 muunlaisia tuotteita saa saattaa markkinoille. Direktiivin tämän säännöksen myötä Turvallisuusja kemikaalivirasto Tukes sai uudeksi tehtäväkseen näiden tuotteiden markkinavalvonnan. Laitoksen toimintatavat ja henkilöiden turvallisuus Talousvettä toimittavan laitoksen hyviin toimintatapoihin kuuluu mm. varmistaa, että sillä on määrällisesti riittävästi ja riittävän ammattitaitoista henkilökuntaa. Hyviin toimintatapoihin kuuluvat myös esimerkiksi tilojen siisteys ja tarvikkeiden, kuten kemikaalien, turvallinen säilytys sekä toimintojen riittävä dokumentointi. Laitoksella työskentelevien henkilöiden turvallisuusosaaminen on keskeistä häiriötilanteiden ennalta ehkäisemiseksi. Tämän vuoksi riskienhallinta-asetuksessa säädetään, että riskienhallintasuunnitelmaan olisi sisällytettävä selvitys laitoksella työskentelevien henkilöiden turvallisuusosaamisesta. Laitoksen tulisi huolehtia myös turvallisuusosaamisen kehittämisestä. Tämä koskee etenkin talousveden laadun turvaamisen kannalta keskeisten toimintojen parissa työskenteleviä henkilöitä ja liittyy läheisesti laitoksen toimintatapoihin, henkilökunnan riittävään ohjeistukseen ja ohjeistuksen noudattamisen valvontaan. Mikäli laitos katsoo joidenkin tehtävien edellyttävän henkilöturvallisuusselvitystä, riskienhallinta-asetukseen on lisätty informatiivinen viittaus muistuttamaan siitä, että tällöin on noudatettava turvallisuusselvityslain (726/2014) säännöksiä. Riskienhallinta-asetuksessa on säädetty myös vedenottamoalueella, vedenkäsittelylaitoksella tai vedentuotantoketjun varastointiin käytettävillä rakennelmilla vierailevien henkilöiden mahdollisesti aiheuttamien vaarojen huomioon ottamisesta. Henkilöt voivat pahimmassa tapauksessa tarkoituksellisesti taikka muutoin ajattelemattomuuttaan aiheuttaa vaaraa veden laadulle. Vierailevat henkilöt tulisi ainakin tunnistaa riittävällä tavalla ja valvoa kulunvalvonnalla, keitä laitoksella vierailee ja missä he liikkuvat. Myös kriittisiksi luokitellut toiminnot voidaan rajata vierailujen ulkopuolelle. Riskienhallinta ja häiriötilanteet Talousveteen kohdistuva häiriötilanne on osoitus siitä, että talousvettä toimittavan laitoksen riskit eivät ole olleet riittävästi hallinnassa. Monella laitoksella WSP:n on todettu tuoneen esiin vaaroja, joita ei aiemmin ollut tunnistettu, ja näin ollen niihin on voitu myös varautua. Kunnan terveydensuojeluviranomaisen on ilmoitettava talousvettä koskevasta häiriötilanteesta aluehallintovirastolle, Sosiaalija terveysalan lupaja valvontavirastolle ja sosiaalija terveysministeriölle. Vuoden 2021 alusta vuoden 2023 huhtikuun loppuun mennessä sosiaalija terveysministeriöön on tehty ilmoitus 99 häiriötilanteesta. Vaikka varsinaisten talousvesivälitteisten epidemioiden määrä ja niistä sairastuneiden henkilöiden määrä näyttäisi vähentyneen viime vuosien aikana, niin häiriötilanteita, jotka pahimmassa tapauksessa johtavat vesiepidemiaan, sattuu vielä aivan liian usein. Viitteet Isomäki ym. (2006). Pienten pohjavesilaitosten ylläpito ja valvonta. Ympäristöopas. Vikman ja Arosilta (2006). Vesihuollon erityistilanteet ja niihin varautuminen. Ympäristöopas 128. WHO (2004). Guidelines for DrinkingWater Quality. 3 rd Edition, Vol 1, Recommendations.
Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2023, 54. vsk. 12 Minna Nummelin, vesitalousasiantuntija Lounais-Suomen vesihuollon valvontatiimin edustaja ELY-keskus, vesihuoltopalvelut-yksikkö Viranomaisyhteistyö vesihuollon valvonnassa – kokemuksia Lounais-Suomesta Lounais-Suomessa on nyt muutaman vuoden ajan toiminut yhteistyöverkosto, jossa alueen eri viranomaistahot toimivat yhteistyössä parantaakseen alueen vesihuollon valvontaa ja vesihuollon toimintavarmuutta. Yhteistyö on koettu toimivaksi ja yhteistyöverkoston toiminta kehittyy ja tiivistyy jatkuvasti.
Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2023, 54. vsk. 13 A jatus yhteistyöverkostosta syntyi Varsinais-Suomen ELY-keskuksen ja Lounais-Suomen aluehallintoviraston yhteisen talousvesityöryhmän pohjalta. Talousvesiyhteistyö on alkanut jo 1990-luvun puolivälissä edeltävien virastojen vielä toimiessa. Yhteistyön kautta on annettu lausuntoja muun muassa valvontatutkimusohjelmista sekä saatu ratkaistua useita vedenlaatuongelmatapauksia. Lisääntyneen kanssakäymisen avulla on myös parannettu molempien tahojen ymmärrystä vedenjakelun eri osatekijöistä ja yhteydenottokynnys on madaltunut, mikä on lisännyt yhteistyötä entisestään. Tämän onnistuneen yhteistyön myötä syntyi ajatus laajemman yhteistyöverkoston perustamisesta. Yhteistyöverkon perustamisen ajatuksena oli helpottaa alueen viranomaisten välistä Yhteistyöverkostossa ovat mukana valvontaa toteuttavia viranomaisia ja viranhaltijoita sekä varautumiseen liittyvät tahot. Onnistunut yhteistyö poiki ajatuksen laajemmasta yhteistyöverkosta. yhteistyötä. Yhteistyön kautta toimijat tulevat tutuiksi, mikä madaltaisi kynnystä ottaa yhteyttä muihin asiantuntijoihin ja pyytää neuvoa. Tavoitteena oli myös selkeyttää eri viranomaistahojen rooleja ja pyrkiä vähentämään päällekkäistä työtä. Näin alueen pienehköt resurssit saataisiin tehokkaammin hyödynnettyä. Tiedonvaihdon helpottamisella ja lisäämisellä saataisiin ajankohtaista tietoa kaikille osapuolille samanaikaisesti ja nopeasti. Yhteistyön päätavoitteena oli kuitenkin alueen vesihuollon kehittäminen ja toiminnan turvaaminen. Lounais-Suomen vesihuollon valvontayhteistyö käynnistyi vuonna 2021 Vuoden 2021 alussa järjestettiin ensimmäinen yhteistyökokous, jossa päätetiin Lounais-Suomen vesihuollon valvontatiimin perustamisesta. Verkkotapaamiseen oli kutsuttu Varsinais-Suomen ELY-keskuksen asiantuntijoita, Lounais-Suomen aluehallintovirastosta ympäristöterveydenhuollon asiantuntija, kuntien terveydensuojelun ja ympäristönsuojelun viranhaltijat sekä alueen pelastuslaitokset. ELY-keskuksesta kutsuttuina olivat vesienhoidon ja pohja
Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2023, 54. vsk. 14 vesiasioiden asiantuntija sekä vedenoton ja jätevedenpuhdistamoiden lupavalvojat. Myöhemmin yhteistyöverkosto on laajentunut AVIn varautumisasiantuntijalla sekä puolustusvoimien terveydensuojelun edustuksella. Aloituskokouksessa kysyttiin osallistujien ajatuksia yhteistyöverkoston perustamisesta sekä toiveita, joita heillä olisi aloitettavalle yhteistyölle. Tilaisuudessa myös avattiin osallistuvien tahojen vesihuoltoon liittyviä valvontavastuita ja tehtäviä. Kokoukseen osallistujat nostivat yhteistyöverkoston tärkeimmäksi tehtäväksi tiedonvaihdon lisäämisen. Ryhmän ensimmäisiksi tehtäviksi esitettiin yhteistyön ja tiedonvaihdon lisäämistä sekä valvonnan kehittämistä ja yhtenäistämistä. Toivottiin, että nostettaisiin esille esimerkkejä hyvistä käytössä olevista käytännöistä. Myös valvontatarpeiden selvittäminen sekä roolien ja tehtävien selkeyttäminen koettiin tärkeäksi toteuttaa pikaisella aikataululla. Työryhmän toimintatavoista sovittiin, että koko valvontatiimi kokoontuu muutaman kerran vuodessa. Kokouksissa käydään läpi kyseisen vuoden toimintasuunnitelma ja sen toteutumista. Lisäksi kokouksissa on ollut esityksiä ajankohtaisista aiheista ja esitelty alueella käynnissä olevia vesihuoltohankkeita. Yhteistyöryhmälle on perustettu oma Teams-kanava, jonka kautta tietoa saadaan jaettua nopeasti ja yhtäaikaisesti kaikille. Ryhmän suuren koon (yli 80 henkilöä) johdosta päätettiin perustaa oma valmistelutiimi, joka toteuttaa toimintasuunnitelmassa esitettyjä toimenpiteitä. Tiimi hoitaa muun muassa ajankohtaisista asioista tiedottamista ja järjestää erilaisia tilaisuuksia. Vuoden lopussa tiimi laatii alustavan ehdotuksen seuraavan vuoden toimintasuunnitelmaksi. Valmistelutiimissä on tällä hetkellä 15 henkilöä ja siinä on edustettuna molemmista alueen maakunnista kaikki mukana olevat tahot. Yhteistyön antia Valvontatiimin Teams-kanavan kautta on saatu toteutettua ajankohtaista tiedotusta. Teamsiin on tehty yhteinen toimijataulukko, johon on listattu alueen kunnat yhteystietoineen sekä niissä toimivat vesihuollon valvontaa ja varautumista toteuttavat viranomaiset ja viranhaltijat. Listaan on kerätty myös kaikki alueen vesihuoltopalveluita tuottavat vesihuolto-organisaatiot ja jaoteltu ne koon ja tarjottavien palveluiden mukaan. Taulukkoon on mahdollisuus kirjata myös valvontaan liittyviä tietoja, kuten tieto toiminta-alueiden hyväksymisestä tai valvontatutkimusohjelman laatimisesta. Teamsissä on myös oma kysymys-vastauspalsta sekä lainsäädäntöosuus, jonne on koottu teemoittain linkit vesihuoltoon liittyviin lakeihin ja asetuksiin sekä hyviin oppaisiin. Valvontatiimi on laatinut kattavan lakipaketin alueen asiantuntijoiden käytettäväksi. Lakiaineiston kautta tiimiläisillä on mahdollisuus katsoa, mitkä pykälät ovat minkäkin tahon valvottavana ja mitä toimijoita kyseinen pykälä koskee. Aineistoa päivitetään tarpeen mukaan lainsäädännön muuttuessa. Tiimi on järjestänyt viranomaistyöpajan, jossa pohdittiin riskinarvioinnin toteutusta. Lisäksi viime vuonna toteutettiin kaksi webinaarisarjaa, joiden kautta vesihuoltotietoutta on levitetty laajasti koko alueella. Tilaisuudet oli suunnattu aiheen mukaan alueen sopimuspalokunnille, vesihuoltoorganisaatioille, alan konsulttiyrityksille, opiskelijoille, kuntien päättäjille ja viranhaltijoille sekä muille asiasta kiinnostuneille. Tilaisuuksien tallenteiden kautta tietoa saatiin jaettua ihan valtakunnallisestikin. Tämän vuoden päätavoitteena on toimintavarmuuden tehostaminen parantamalla häiriötilanteisiin varautumista. Vuoden aikana toteutetaan viime vuonna suunniteltu häiriötilanneharjoitushanke. Hankkeen
Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2023, 54. vsk. 15 tavoitteena on luoda kopioitavissa oleva harjoitusmalli vesihuollon häiriötilanteisiin. Harjoitusmallin kautta laitokset voisivat pienellä omalla panostuksella osallistua yhteiseen häiriötilanneharjoitukseen. Hankkeessa järjestetään yhteinen etäyhteydellä pidettävä vesihuollon häiriötilanneharjoitus. Järjestettävän harjoituksen kautta kunnat ja laitokset pääsevät testaamaan omaa valmiuttaan ja tunnistamaan mahdollisia kehittämiskohteita varautumisen tason parantamiseksi. Mikäli mallista saadaan luotua hyvä ja toimiva, tullaan mallia levittämään ELY-keskuksen toimesta myös muualle Suomeen. Muita yhteistyömuotoja Eri puolella Suomea on käytössä erilaisia yhteistyökäytäntöjä eri viranomaistahojen kesken. Joillain alueilla yhteistyö on vähemmän järjestäytynyttä ja sitä toteutetaan vain silloin kun erityistä tarvetta ilmenee. Toisilla alueilla on jo pitkään ollut laajamittaista säännöllistä yhteistyötä. Myös yhteistyöhön osallistuneet tahot vaihtelevat alueittain. Yleisimmin yhteistyötä on syntynyt talousvesiasioiden parissa ELYkeskusten ja aluehallintovirastojen sekä kuntien terveydensuojelun välille. Yhteistyötä on tehty esimerkiksi yhteisten tarkastuskäyntien kautta tai antamalla yhteisiä lausuntoja. Joillain alueilla on myös sovittu, että talousveden valvontatutkimusohjelma ja vedenoton tarkkailuohjelma päivitetään yhtä aikaa samoihin kansiin. Tämä on selkeyttänyt tarkkailua kaikille osapuolille ja vähentänyt päällekkäistä tarkkailua. Laadittu lakipaketti auttaa viranomaisia säädösten valvonnassa.
Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2023, 54. vsk. 16 Yhteistyön haasteet ja hyödyt Yhteistyö on toteutustavasta riippumatta koettu pääosin hyvin antoisaksi ja toimivaksi. Haasteitakin kuitenkin löytyy. Niitä ovat muun muassa vähäiset resurssit. Varsinkin yhteistyön aloitus vaatii panostusta. Vetovastuuta kannattaa eri tahojen välillä vaihdella, koska yhteistyön ylläpitokin vaatii työtä. Ilman panostusta riskinä on, että yhteistyö vähenee ja hiipuu pikkuhiljaa. Henkilöiden suuri vaihtuvuus on myös koettu haasteeksi. Henkilöstön vaihtuvuus aiheuttaa jatkuvaa yhteistietojen päivitystä. Lisäksi uusien henkilöiden mukaan saaminen yhteistyöhön vaatii myös oman panostuksensa. Yhteistyöhön osallistuvien tahojen aktiivisuus vaihtelee suuresti ja sillä on merkitystä yhteistyön toteutumiselle ja sujumiselle. On tärkeää, että alueella on riittävästi henkilöitä, jotka haluavat tehdä yhteistyötä ja ovat valmiita panostamaan siihen. Yhteistyötä ei voi toteuttaa vain yhden tahon, puhumattakaan yhden henkilön, toimesta. Säännöllisen yhteistyön etuna nousi esille asioiden hoitamisen helpottuminen. Yhteistyön kautta saadaan luotua kontakteja ja tutulta henkilöltä on jatkossa helpompi kysyä neuvoa. Tiedon jakaminen on nopeampaa ja helpompaa, mikäli on luotu yhteinen tiedotuskanava tai yhteiset käytännöt tiedotukselle. Toimiva yhteistyö pienentää resurssien tarvetta ja jakaa vastuuta, kun asioita valmistellaankin yhdessä. Yhteistyöllä voidaan laatia yhteisiä ohjeita, järjestää koulutuksia tai toteuttaa yhteistä tiedotusta. Yhdessä toimimalla asiat tulee myös sovittua yhteisesti ja tämä edesauttaa myös eri tahojen sitoutumista yhdessä sovittuihin käytäntöihin. Yhdessä sopimalla saadaan luotua yhteisiä valvontakäytäntöjä ja yhtenäistettyä laintulkintaa. Yhteistyöverkon kautta saadaan hyvät käytännöt jakoon ja edistettyä yhtenäisen ja tasapuolisen valvonnan toteutumista. Yhdessä toimien säästetään sekä valvontaviranomaisten että valvontakohteiden resursseja. Yhteistyöryhmän kautta toteutuvan yhteistyön on tarkoitus olla avointa matalan kynnyksen yhteistyötä, johon kaikilla on mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa. Yhteistyön perustana on, että viranomaisilla on eri tulokulmista huolimatta sama päämäärä. Ja meillä Lounais-Suomessa päämääränä on laadukkaat ja toimivat vesihuoltopalvelut alueella. Yhteistyöverkoston kautta turvataan alueen laadukkaat ja toimivat vesihuoltopalvelut. Kuva: Minna Nummelin.
Hyxo hallitsee vedenkäsittelyn kokonaisuudet Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2023, 54. vsk. 17
Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2023, 54. vsk. 18 Varautuminen on kokonaisvaltainen prosessi Vesihuoltolain 2–3 luvussa esitetyssä vesihuollosta huolehtimisen pääasiallisessa vastuunjaossa kunta huolehtii vesihuollon yleisestä kehittämistyöstä alueellaan, vesihuoltolaitos vastaa vesihuoltopalvelujen järjestämisestä toiminta-aluepäätöksensä mukaisesti vahvistetulla toiminta-alueellaan ja vesihuollon asiakkaat (kiinteistöt) ao. kiinteistöjen vesihuollosta liittämiskohtaan saakka. Vesihuollon jo lyhytaikainenkin häiriintyminen saattaa aiheuttaa vakavia haittoja, joten erilaisilla varautumistoimenpiteillä on keskeinen merkitys mahdollisimman häiriöttömän toiminnan takaamiseksi (esim. varautumissuunnittelu, varajärjestelmät, nopea reagointi häiriöihin, energian saatavuuden turvaaminen). Jaakko Gustafsson, HTM ympäristöoikeuden asiantuntija Vesihuollon varma toiminta on huoltovarmuuden peruskysymyksiä Vesihuolto on välttämättömyyspalvelu, jonka häiriintyminen tai jota vaille jääminen aiheuttaisi nopeasti kestämättömän tilanteen. Vesihuoltolain (119/2001) 3.1 §:ssä tarkoitettuun vesihuoltoon kuuluvat talousveden toimittaminen ja jakelu sekä viemäröinnistä huolehtiminen. Vesihuollolla on keskeinen merkitys huoltovarmuudelle sekä itsessään että välillisten vaikutustensa kautta, joten se on osa ns. kriittistä infrastruktuuria. Luotettavasti toimiva vesihuolto on myös keskeisen tärkeässä roolissa erilaisten ympäristöja terveysriskien torjunnan ja niihin varautumisen kannalta. Vesihuollon varautumisketju on pitkä, alkaen yleissuunnittelusta aina henkilökohtaiseen varautumiseen saakka.
Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2023, 54. vsk. 19 Vesihuollon toimitusketjut saattavat häiriintyä monenlaisista syistä, joista osa voi olla seurausta esimerkiksi erilaisista luonnonilmiöistä (tulva, poikkeuksellinen kuivuus, poikkeukselliset lämpötilat, myrskyt, jne.) ja osa puolestaan ihmisen toiminnasta (esim. laitteistojen toiminnan häiriöt, tapaturmat ja onnettomuudet, inhimilliset erehdykset jne., äärimmäisissä tapauksissa jopa rikos tai sabotaasi). Jotta vesihuollon mahdollisimman häiriötön toiminta saataisiin varmistettua vaativissakin olosuhteissa, tarvitaan erilaisia varautumistoimenpiteitä. Niitä on mahdollista toteuttaa yleisellä tasolla (kunnat, pelastuslaitos, ELYkeskus), laitostasolla (laitoskohtainen varautuminen) sekä kiinteistökohtaisesti (kiinteistön omasta vesihuoltoinfrastruktuurista huolehtiminen, varavesisäiliöt, ym.). Varautumistoimia voidaan siis toteuttaa vaihtelevalla laajuudella ja erilaisissa mittakaavoissa. Toisaalta niillä kaikilla on oma merkityksensä ja ne tulisi mahdollisuuksien mukaan nivoa toisiinsa mahdollisimman hyvin (”ketju on yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki”). Yleisellä sekä laitoskohtaisella varautumisella voidaan vastata kaikkein kriittisimpiin haasteisiin, kuten vesivälitteisten terveysriskien torjumiseen (terveydelle vahingolliset mikrobit, vierasaineet, ym.). Olennaista on myös talousveden jakelussa sekä viemäröinnissä tarvittavan infrastruktuurin, kuten laitteistojen ja putkistojen toimintakunnosta huolehtiminen, sillä huonokuntoiset ja epäluotettavasti toimivat rakenteet olisivat jo itsessään erilaisia turvallisuusriskejä aiheuttavia. Toisaalta myös kiinteistöjen omalla sekä itse kunkin asiakkaan henkilökohtaisella varautumisella on keskeinen merkitys varautumistoimien toteuttamisessa sekä niissä onnistumisessa. Laitoskohtainen varautuminen ja yhteistyö varautumissuunnittelussa Kunnan tehtäviin kuuluu VHL 5 §:n mukaisesti vesihuollon yleinen kehittäminen alueellaan yhdyskuntakehityksen tarpeita vastaavasti. Kunta on useimmissa vesihuoltoon liittyvissä asioissa edelleenkin keskeisin viranomaistaho, vaikkakin aiemmin lakisääteisestä vesihuollon kehittämissuunnitelmien laatimisvelvollisuudesta on sittemmin luovuttu, mitä voi pitää varautumisnäkökulmasta valitettavana. Useimmissa tapauksissa kunta myös omistaa ainakin Jotta vesihuollon mahdollisimman häiriötön toiminta saataisiin varmistettua vaativissakin olosuhteissa, tarvitaan erilaisia varautumistoimenpiteitä. ” Vesihuollon yleinen kehittäminen tulisi ymmärtää pitkäjänteisenä, strategisena toimintana ja integroida se kiinteästi muuhun maankäytön ja infrastruktuurin kehittämiseen.
Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2023, 54. vsk. 20 taajama-alueillaan toimivan vesihuoltolaitoksen. Vesihuollon yleinen kehittäminen tulisi ymmärtää pitkäjänteisenä, strategisena toimintana ja integroida se kiinteästi muuhun maankäytön ja infrastruktuurin kehittämiseen. Tämä edesauttaisi omalta osaltaan myös erilaisten rakenteelliseen turvallisuuteen sekä varautumiskysymyksiin liittyvien seikkojen huomioon ottamista jo mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Vesihuoltolaitosten osalta niillä on vastuu vesihuollosta huolehtimisesta ja samalla riittävästä varautumisesta omalla toimintaalueellaan, jonka laajuus perustuu kunnan asiasta tekemään päätökseen (VHL 8 §). Toiminta-alueen tulisi olla sillä tavoin oikeasuhtaisesti määritelty, että vesihuoltolaitos kykenee hoitamaan sille VHL:n perusteella kuuluvat tehtävät tehokkaasti sekä ilman tarpeettoman korkeita kustannuksia. Vesihuoltolaitoksen tulee olla selvillä käyttämänsä raakaveden määrään tai laatuun kohdistuvista riskeistä sekä laitteistojensa kunnosta sekä huolehtia terveydensuojelulaissa (763/1994) edellytetyistä tarkkailuvelvoitteista (VHL 15 §). VHL:n perusteella vesihuoltolaitokselle kuuluu myös velvollisuus huolehtia mahdollisiin häiriöja poikkeustilanteisiin varautumisesta (VHL 15 a §). Tärkeänä osana laitoskohtaista varautumista on varautumissuunnitelma, jonka vesihuoltolaitos laatii ja pitää ajan tasalla sekä ryhtyy siinä lueteltuihin toimenpiteisiin. Suunnitelma tulee toimittaa myös valvontaviranomaisille (kunta, ELY-keskus), pelastusviranomaiselle sekä kunnalle. Suunnitelma on mahdollista laatia myös yhteisenä useammalle laitokselle. Tätä toimintatapaa voidaan pitää suositeltavana, sillä se mahdollistaa useamman laitoksen resurssien hyödyntämisen ja myötävaikuttaa osaltaan muuhun yhteistyön ja -toiminnan koordinoimiseen. Pelastuslaitoksen tulee laatia myös pelastuslain (379/2011) 30 §:ssä tarkoitettu suunnitelma sammutusveden hankkimiseksi pelastuslaitoksen tarpeita varten yhteistyössä toimialueensa kuntien sekä vesihuoltolaitosten kanssa. Yksityiskohtaisemmat seikat sammutusveden toimittamisesta sekä siitä aiheutuvien kustannusten jakautumisesta tulee sopia suunnitelman vahvistamisen yhteydessä. On syytä korostaa, että varautumissuunnitelman laatiminen on laitoksille lakisääteinen tehtävä osana niiden lakisääteisiä varautumisvelvoitteita. Kunnalliset laitokset ovatkin yleensä huolehtineet varautumissuunnitelmien ajantasaisuudesta verraten hyvin, mutta erityisesti haja-asutusalueiden pienehköillä, osuuskuntatyyppisillä laitoksilla saattaa olla varautumissuunnittelusVesihuoltolaitoksen tulee olla selvillä käyttämänsä raakaveden määrään tai laatuun kohdistuvista riskeistä sekä laitteistojensa kunnosta sekä huolehtia terveydensuojelulaissa (763/1994) edellytetyistä tarkkailuvelvoitteista (VHL 15 §). ”
Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2023, 54. vsk. 21 saan ilmeisiä puutteita, tai pahimmassa tapauksessa suunnitelmien laatiminen on jopa saatettu lyödä laimin. Varautumissuunnitelman yksityiskohtaista sisältöä ei ole sitovasti ohjeistettu, vaan siinä on mahdollista ottaa huomioon mm. laitoskohtaisista ja paikallisista olosuhteista johtuvia seikkoja. Kuitenkin on huomattava, että kyseessä ei ole pelkästään tavoitteita asettava asiakirja, vaan siinä tulee ottaa huomioon olennaisimmat riskit ja mahdolliset uhkatekijät, jotka ovat olennaisia kyseisen laitoksen kannalta, ja miten niihin on tarkoituksenmukaisinta reagoida. Samoin siihen tulee sisältyä suunnitelma siitä, miten vesihuollon toimivuus on tarkoitus turvata mahdollisessa häiriötai poikkeustilanteessa, esimerkiksi tilanteesta tiedottaminen sekä varavedenjakelu. On aiheellista korostaa, että mikäli kyseessä on VHL:ssa tarkoitettu, toiminta-alueen omaava vesihuoltolaitos (erotuksena esim. muutaman kiinteistön käsittävistä ns. vesiyhtymistä), se vastaa omasta varautumisestaan ensi sijassa itsenäisesti. Muiden toimijoiden, esimerkiksi kunnan tai pelastusviranomaisen, tehtävät mahdollisessa kriisitilanteessa rajautuvat lähinnä avustaviin tehtäviin. Mahdollisen viranomaisavun osalta kukin viranomainen suorittaa avustavia toimenpiteitä ensisijaisesti oman toimialansa mukaisissa asioissa, ja on huomattava, että tällainen avustaminen ei ole luonteeltaan automaattista, vaan se edellyttää erillisen virka-apupyynnön tekemistä (esim. vedenjakelussa avustaminen). Rakenteellisesta turvallisuudesta huolehtiminen tukee myös varautumista Varautuminen ei kuitenkaan tarkoita pelkästään mahdollisiin poikkeustilanteisiin reagoimista, vaan sen tavoitteena on huolehtia jatkuvasti mahdollisimman häiriöttömästi ja laadukkaasti toimivien vesihuoltopalvelujen saatavuudesta. Laajasti ymmärretyssä varautumisessa ongelmien ennaltaehkäisy on kaikkein paras varautumisen muoto. Tällöin huomion kiinnittäminen tulee aloittaa toiminnan kannalta olennaisen infrastruktuurin toimivuuteen ja perusturvallisuuteen (esim. Nokian v. 2007 vesikriisi oli pitkälti seurausta virheellisesti ja määräysten vastaisesti asennetun venttiilin avaamisesta inhimillisen erehdyksen seurauksena). Eräänä huolenaiheena myös rakenteellisen turvallisuuden kannalta voidaan pitää vesihuollon lisääntyvää korjausvelkaa, jonka seurauksena jopa välttämättömiäkin korjausinvestointeja on jouduttu lykkäämään tai toteuttamaan puutteellisesti. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla viime vuosina ajoittain tapahtuneet putkistorikot ja niistä aiheutuneet vesivahingot ovat osaltaan seurausta putkistojen loppuun kulumisesta, kun niitä ei ole ajoissa korjattu tai vaihdettu uusiin, vaikka tosiasiallinen tekninen käyttöikä on jo ylitetty. Kumuloituvan korjausvelan yhteys lisääntyneeseen vikaantumisja häiriöherkkyyteen vaikuttaa näin ollen ilmeiseltä. Tämä on ongelmallista myös toimintavarmuuden sekä yleisemmänkin häiriötilanteisiin varautumisen kannalta. ” Laajasti ymmärretyssä varautumisessa ongelmien ennaltaehkäisy on kaikkein paras varautumisen muoto.
Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2023, 54. vsk. 22 Korjausvelan purkamiseksi tulisi huolehtia vesihuoltolaitosten riittävästä investointitasosta, jotta vesihuoltoverkostojen ja laitteistojen toimintavarmuutta voitaisiin vahvistaa. Kunnallistalouden osin kroonisten ongelmien sekä varsinkin pienehköjen vesihuoltolaitosten alikatteisuuden vuoksi tehtävä on kuitenkin ilmeisen haastava, eikä ainakaan nopeita parannuksia tilanteeseen ole todennäköisesti odotettavissa lähitulevaisuudessa. Toisaalta on aiheellista muistaa, että myös vesihuollon asiakkailla on oma, sekä kiinteistöettä henkilökohtainen vastuunsa vesihuollon toimivuuden turvaamisessa. VHL 12 §:n mukaisesti kiinteistö on vastuussa vesihuoltolaitteistostaan ja sen kunnosta ja toimivuudesta huolehtimisesta liittämiskohtaan saakka, eli kohtaan, jossa kiinteistö on kytketty vesihuoltolaitoksen vesijohtoon ja viemäriin. (VHL:n järjestelmässä asiakkaiksi käsitetään ensisijaisesti kiinteistöt, ei niinkään kuluttajan asemassa olevia luonnollisia henkilöitä, jolloin esimerkiksi kiinteistöä koskeva sopimus vesihuoltopalvelujen toimittamisesta siirretään mahdollisen omistajanvaihdoksen yhteydessä kiinteistön uudelle haltijalle.) Kiinteistöjen (esim. taloyhtiöt) tulee näin ollen huolehtia oman vesija viemäriverkostonsa kunnossapidosta ja niihin liittyvistä tarkastuksista ja korjausinvestoinneista oikeasuhtaisella tavalla. Tämä on myös kiinteistöjen oman edun mukaista, sillä näin toimien voidaan varmistaa vesihuollon luotettava toimivuus kiinteistöllä sekä välttyä mahdollisesti kalliiksi tulevilta vaurioilta, joita vuodoista ja putkirikoista aiheutuvat vesivahingot saattavat aiheuttaa. Vesihuoltolaitteistojen säännöllinen huoltaminen on tärkeää myös VHL 12 §:n mukaisesti kiinteistö on vastuussa vesihuoltolaitteistostaan ja sen kunnosta ja toimivuudesta huolehtimisesta liittämiskohtaan saakka, eli kohtaan, jossa kiinteistö on kytketty vesihuoltolaitoksen vesijohtoon ja viemäriin.
Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2023, 54. vsk. 23 talousveden hygieenisyydelle asetettavien vaatimusten täyttämiseksi sekä jätevedestä mahdollisesti aiheutuvilta terveysriskeistä välttymiseksi. Myös henkilökohtaiseen varautumiseen tulee kiinnittää riittävästi huomiota Varsinkin taajama-alueella asuva, kuluttajan asemassa oleva vesihuoltopalvelujen käyttäjä on huomattavan riippuvainen vesihuoltolaitoksen sekä asuinkiinteistönsä vesihuollosta, ja mahdollisten häiriötilanteiden tapahtuessa myös haavoittuvassa asemassa. Varsinaisen infrastruktuurin toimivuuden osalta yksittäinen kuluttaja ei voi tehdä paljoakaan, mutta tämä ei tarkoita, ettei myös henkilökohtaiseen varautumiseen tule suhtautua vakavasti. Laaja-alaisemmat ja/tai pitempikestoiset vesikatkot ovat nykyisin verraten harvinaisia, mutta häiriöriskin olemassaolo kannattaa joka tapauksessa tiedostaa. Vähäisiä häiriöitä tai toimituskatkoksia saattaa toisinaan esiintyä aivan normaalinkin toiminnan puitteissa, esimerkiksi huoltotöiden edellyttämät vesikatkot vesihuoltolaitoksen verkostossa tai kiinteistöllä. Niistä aiheutuvat haitat ovat useimmiten lyhytaikaisia ja pienimuotoisia, kuten vesijohtoveden vähäiset makuja hajuvirheet verkostossa tapahtuneen paineenvaihtelun seurauksena, jolloin veteen saattaa siirtyä vähäisiä määriä esimerkiksi ruosteen kaltaisia epäpuhtauksia. Huoltotöihin liittyvistä toimituskatkoksista myös yleensä tiedotetaan etukäteen, jolloin alueen kiinteistöillä ja niiden asukkailla on aikaa varautua tähän. Toisinaan toimituskatkos saattaa aiheutua myös yllättävämmästä häiriötilanteesta, esimerkiksi putkiston rikkoutumisesta tapaturman seurauksena, tai muusta häiriöstä vesihuoltolaitoksella tai sen verkostossa. Toisaalta infrastruktuurihyödykkeisiin liittyy niiden voimakas keskinäisriippuvuus, jolloin esimerkiksi sähkökatko tai muu häiriö energian saatavuudessa voi vaikeuttaa tai estää myös veden toimittamista ja jäteveden poisjohtamista. Kuluneiden noin kolmen vuoden aikana on jouduttu kohtaamaan maailmanlaajuisesti useampia kriisitilanteita, joilla on ollut sekä suoranaisia että välillisiä heijastusvaikutuksia myös suomalaiseen yhteiskuntaan. Erilaiset kriisitietoisuuteen ja huoltovarmuuteen liittyvät kysymykset ovat ymmärrettävästi nousseet esiin monin tavoin. Osana omatoimista varautumista erilaisiin normaalista arjesta poikkeaviin tilanteisiin on kehotettu mm. kiinnittämään huomiota ns. kotivaraan, johon tulisi lukeutua sellaisia tarvikkeita ja varusteita, jotka mahdollistaisivat omatoimisen selviytymisen vähintään kolmen vuorokauden (72 tunnin) ajan, mikäli esimerkiksi asunnosta poistuminen ei ole jostakin syystä mahdollista. Kotivaraan tulisi vähintään sisältyä mm. säilykkeitä ja kuivamuonaa, yleisimmin tarvittavia lääkkeitä sekä ensiapuja desinfiointitarvikkeita, varavalaisimia ja varaenergianlähteitä, paristokäyttöinen radio sekä helposti ” Vähäisiä häiriöitä tai toimituskatkoksia saattaa toisinaan esiintyä aivan normaalinkin toiminnan puitteissa.
Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2023, 54. vsk. 24 suljettavia astioita, joita voidaan käyttää veden tilapäiseen varastoimiseen sekä tarvittaessa noutamiseen tilapäisestä vedenjakelupisteestä. On aiheellista huomioida, että esimerkiksi vesikatkon seurauksena wc:n käyttö normaaliin tapaan voi estyä, joten vaihtoehtoiset sanitaatiomahdollisuudet tulisi myös huomioida osana varautumista. Talousveden normaali käyttö voi estyä paitsi vesikatkon, myös vesijohtoveden pilaantumisen vuoksi. Tällaista laadultaan kyseenalaistakin vettä voidaan useimmiten käyttää esimerkiksi wc:n huuhtelemiseen ja rajoitetusti peseytymiseen, mutta juomavedeksi ja ruuanlaittoon tarvittava vesi joudutaan tällaisissa tilanteissa noutamaan muualta, mikäli veden keittäminen ei riitä sen desinfioimiseksi tai se ei onnistu esimerkiksi sähkökatkon vuoksi. Veden kulutuksen arvioimiseen tulee myös kiinnittää huomiota etukäteen. Keskimäärin aikuinen henkilö tarvitsee juomavettä vähintään kaksi litraa vuorokaudessa, sekä lisäksi ruuanlaittoon ja peseytymiseen. Näin ollen sopiva arvio kotitaloudessa tarvittavan veden määrästä olisi noin 20 litraa henkilöä kohden vuorokaudessa (noin kaksi ämpärillistä). Veden säilytyksessä käytettävien astioiden tulisi myös olla helposti suljettavia, jotta voitaisiin välttyä epäpuhtauksien (pöly, roskat, vierasaineet ja -esineet, ym.) joutumiselta talousveteen. Sopivia astioita tähän tarkoitukseen olisivat esimerkiksi isot pullot, kanisterit sekä kannelliset ämpärit ja kattilat. Astioiden puhtaus ennen veden varastointia tulee varmistaa. Mikäli mahdollista, varavesiastiat tulisi säilyttää viileässä paikassa mikrobien lisääntymisen hidastamiseksi. Omatoiminen varautuminen vesihuollon häiriötilanteisiin tukee omalta osaltaan niistä selviytymistä mahdollisimman lievin haitoin. Myös oikeasuhtainen ja oikein kohdistettu tiedottaminen vesihuoltolaitoksen ja viranomaisten toimesta on tällaisissa tilanteissa ensiarvoisen tärkeää, samoin kuin tilanteesta annettujen ohjeistusten mukaisesti toimimisella, jolloin kohtuullisella vaivannäöllä voidaan useimmiten välttyä tilanteen kärjistymiseltä ja vakavammilta haitallisilta seuraamuksilta. Lähteitä Lakiviittaukset: Finlex.fi ? säädöksen nimi/diaarinumero https://www.rakennuslehti.fi/blogit/ vesihuollon-korjausvelka-on-todellinen/ https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/ paakirjoitus/e87447bd-e64a-5435-bdaada03b5d96a27 https://pelastustoimi.fi/koti-ja-arki/ ennaltaehkaisy/kotivara https://72tuntia.fi/ https://www.martat.fi/marttakoulu/ ruoka/kotivara/ Varautumisessa veden kulutuksen arvioimiseen tulee kiinnittää huomiota etukäteen. Sopiva arvio kotitaloudessa tarvittavan veden määrästä olisi noin 20 litraa henkilöä kohden vuorokaudessa, sisältäen juomaveden sekä ruuanlaittoon ja peseytymiseen tarvittavan veden.
Kirjan kirjoittajia ovat Marita Koskinen, Elina Lähdeaho, Veikko Kuurne ja Pentti Pernu yhdessä muiden alan asiantuntijoiden kanssa. Allasja märkätilojen siivousja hygieniaopas Allasja märkätilojen siivousja hygieniaopas on perusteellinen opas allasja märkätilojen siivouksen suunnitteluun ja toteutukseen, hygieniatason ylläpitämiseen ja seurantaan sekä omalvontaan. Kirjasta löytyy keskeinen ja ajantasainen tieto, jonka avulla varmistuvat terveelliset ja turvalliset liikuntaja hyvinvointipalvelut allasympäristöissä. Hinta: 32,00 euroa + toimituskulut (sis. alv. 10 %). ISBN 978-952-9637-68-3 tilaukset@ymparistojaterveys.fi p. 044 750 0877 Julkaisija: Ympäristökustannus Oy www.ymparistojaterveys.fi Uutuus!
Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2023, 54. vsk. 26 I lmasto on lämmennyt 1800-luvun lopusta lähtien globaalisti jo yli yhden asteen (IPCC 2013). Luonnon monimuotoisuus heikkenee nopeasti ja luonnon ekosysteemit vähentyvät (WWF 2022). Nopean kaupungistumisen, ylikulutuksen ja kasvavan väestön takia maailmassa tuotetun jätteen määrän arvioidaan kasvavan jopa 70 % vuoteen 2050 mennessä (Maailmanpankki 2018). Jotta näistä ja monista muista muutoksista selvitään, vaatii se perusteellisia yhteiskunnallisia muutoksia. Kiertotalous auttaa sopeutumaan näihin sekä lisäksi muihin kuvassa 1 esitettyihin keskeisiin toimintaympäristön muutoksiin. Kiertotalous on uusi talouden toimintatapa, joka tuottaa taloudellista hyvinvointia maapallon kantokyvyn rajoissa ja jossa kulutus perustuu omistamisen sijaan palveluiden käyttämiseen. Kiertotalous ei itsessään ole tavoite, vaan toimintamalli ja työkalu muun muassa hiilineutraaliuden ja luonnonvarojen kestävän käytön edistämiseksi. Maija Ahonen, DI, asiantuntija AFRY Finland Oy Miten vesihuoltoala nousee kiertotalouden edelläkävijäksi vuoteen 2030 mennessä? Kestävyyskriisi on osoittanut, että yhteiskunnan on siirryttävä kohti kestävämpiä talouden toimintamalleja, kuten kiertotaloutta. Maaja metsätalousministeriö (2021) ja Suomen Vesilaitosyhdistys ry (2021) ovat linjanneet, että vesihuollon tulee siirtyä etujoukoissa kiertotalouden vahvaksi osaajaksi. Kiertotalous vesihuollossa -hankkeessa todettiin, että kaikilla vesihuollon osa-alueilla, vedenhankinnassa, vedenkäsittelyssä, talousveden johtamisessa, viemäröinnissä sekä jäteveden ja lietteen käsittelyssä, on mahdollista soveltaa kiertotalouden periaatteita. Juuri siksi kiertotaloudessa nähdään merkittävästi potentiaalia koko vesihuoltosektorille.
Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2023, 54. vsk. 27 Vaikka kokonaisuudessaan kiertotaloudessa on kyse perustavanlaatuisesta muutoksesta yhteiskunnan toiminnoissa, ovat vesihuoltolaitokset toteuttaneet joitain kiertotalouteen liittyviä toimia jo pitkään. Suomessa esimerkiksi jätevedenpuhdistuksessa syntyvästä lietteestä 90 % päätyy hyötykäyttöön (Suomen Vesilaitosyhdistys ry 2021b). Jotta vesihuoltoala pystyy vastaamaan sille asetettuun kiertotaloustavoitteeseen, tulee vesihuoltolaitoksien saada tietoa merkittävimmistä kiertotalouden muutospaineista, mahdollisuuksista ja haasteista. Kiertotalous vesihuollossa -hanke AFRY Finland Oy toteutti hankkeen ”Kiertotalous vesihuollossa” yhteistyössä Suomen Vesilaitosyhdistys ry:n sekä Hämeenlinnan Seudun Vesi Oy:n, Kuopion Vesi Oy:n, Kymen Vesi Oy:n ja Tampereen Veden kanssa (Suomen Vesilaitosyhdistys ry 2023). Hankkeessa kartoitettiin toimialan kiertotalouden nykytila sekä määritettiin vesihuoltolaitoksiin ulkopuolelta kohdistuvat muutospaineet. Työ toteutettiin usean eri alan asiantuntijoiden yhteistyönä ja siinä hyödynnettiin työpajatyöskentelyä, jonka perusteella konsultti muodosti toimenpiteistä kiertotalousvision toimeenpanon teemakokonaisuudet ja toimenpiteet. Tarkempaa tietoa hankkeen tausta-analyyseistä ja alkuperäisistä lähteistä löytyy julkaisusta Kiertotalous vesihuollossa (Suomen Vesilaitosyhdistys ry 2023). Hankkeessa toimenpide-ehdotukset kiertotalouden edistämiseksi laadittiin kuvassa 2 esiteltyjen teemakokonaisuuksien ympärille. Teemakokonaisuuksien läpileikkaavaksi teemaksi määriteltiin digitalisaation hyödyntäminen. Nämä teemakokonaisuudet toimivat yhdessä vesihuoltoalan kiertotalousvision toimeenpanon kulmakivinä. Kuva 1. Keskeiset toimintaympäristön muutokset.
Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2023, 54. vsk. 28 Tärkeimpiä vesihuollon kiertotaloustoimenpiteitä on esitelty kuvassa 3 ja seuraavissa kappaleissa. Materiaalija ravinnekierrot Materiaalija ravinnekierroilla on suuri merkitys erityisesti vesihuoltorakenteiden suunnitteluja rakentamisvaiheessa sekä jäteveden ja lietteen käsittelyssä. Toimenpiteitä ovat esimerkiksi ravinteiden kierrätyksen tehostaminen, verkostosaneerausten tarpeellisuuden arviointi ja saneerauksen oikea-aikaisuus, rakenteiden ja prosessien huollettavuus ja korjattavuus koko niiden elinkaaren ajan sekä käytettävien materiaalien eroteltavuus ja pitkäikäisyys (kuva 3). Kiertotalouden näkökulmasta on tärkeää arvioida verkostosaneerausten tarpeellisuus ja kohdentaa saneeraus mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti ja oikea-aikaisesti. Myös rakentamisvaiheessa kiertotaloutta voidaan edistää materiaalivirtojen, kuten maamassojen, hallinnan kautta. Neitseellisten maamassojen sijasta voidaan hyödyntää jo käytössä olevaa, kierrätettyä maamassaa tai muista prosesseista jääviä sivuvirtoja. Tätä toimenpidettä voidaan mitata esimerkiksi kiertotalouden mukaisten materiaalien osuudella. Jäteveden ja lietteen ravinteiden talteenotolla nähdään olevan jopa nykyistä suurempaa kiertotalouspotentiaalia. Ravinteiden talteenoton saralla haasteena on muun muassa huono hintakilpailukyky suhteessa mineraalilannoitteisiin, kierrätyslannoitteiden tuotannon kannattavuus sekä kehitystarpeet valmistusteknologiassa ja tuotteiden optimoinnissa. (Ravinnekierto2030 2022) Ravinteiden talteenoton mittareina toimivat esimerkiksi talteenottosaanto, myytyjen ravinteiden määrä, säästettyjen ostoravinteiden määrä, lannoitekäyttöön sopivan lietteen osuus, lannoitteena käytetyn lietteen osuus ja myydyn lannoitetuotteen määrä. Kuva 2. Vesihuollon teemakokonaisuudet (Suomen Vesilaitosyhdistys ry. 2023).
Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2023, 54. vsk. 29 Energian käyttö Vesihuoltolaitosten toiminta kuluttaa merkittävästi energiaa, joten toiminnassa on myös merkittävää energiatehokkuutta ja kiertotaloutta edistävää potentiaalia. Energian käytön optimointi liittyy läheisesti prosessien kehittämiseen ja optimointiin. Merkittäviä kiertotaloustoimenpiteitä liittyen energiaan vesihuollossa ovat biokaasun tuotanto, aurinkoenergiantuotanto, lämmön talteenotto, energiankulutuksen ja -tehokkuuden seuranta ja optimointi, prosessien ajotavat sekä käytettävät kemikaalit ja niiden määrät (kuva 3). Vesihuoltolaitoksilla, erityisesti jätevedenpuhdistamoilla, voidaan tuottaa energiaa. Esimerkiksi jäteveden orgaanisesta kuormasta voidaan tuottaa mädättämällä biokaasua kattamaan jopa suurimman osan jätevedenpuhdistamon energiantarpeesta. Lähes 80 % Suomen jätevedenpuhdistamoilla syntyvästä lietteestä mädätetään (Suomen Vesilaitosyhdistys ry 2021b). Lisäksi lämpöä voidaan ottaa talteen puhdistetusta jätevedestä, mädättämöltä tai kompressoreiden poistoilmasta. Tuotettua energiamäärää sekä uusiutuvan energian osuutta käytetystä energiasta voidaan käyttää kiertotalousasteen mittarina. Energiatalouden optimointia voidaan seurata vertailemalla samankokoisten ja -tyyppisten laitosten toimintaa sekä seuraamalla energian kulutusta laitekohtaisesti, prosessien ja koko laitoksen tasolla. Prosessien optimointi on toisinaan haastavaa eikä vesihuoltolaitosten perustehtävä saisi unohtua energiatehokkuuden parantamisen kustannuksella. Toisin sanoen energiatehokkuus ei saa vaarantaa vesihuoltoalan toimintavarmuutta. Prosessien kehittäminen Prosessien kehittämiseen liittyviä kiertotaloustoimenpide-esimerkkejä ovat esimerkiksi muunneltavien prosessien suunnittelu, Kuva 3. Esimerkkejä kiertotaloustoimenpiteistä vesihuollossa (Suomen Vesilaitosyhdistys ry. 2023).
Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2023, 54. vsk. 30 kemikaalien syötön optimoinnit, pumppausten optimoinnit ja jäteveden esikäsitteleminen paikoissa, joissa jäteveden laatu on yhdyskuntajätevesistä poikkeavaa (kuva 3). Muunneltavien prosessien suunnittelu voi tarkoittaa esimerkiksi prosessiyksiköiden ohitusmahdollisuuden suunnittelua raakaveden laadun ollessa hyvää tai monilinjaisten prosessien suunnittelua, jossa on eri käsittelymahdollisuuksia erilaatuisille vesille. Prosessien kehittämiseen liittyvät myös digitaaliset ratkaisut laitoksen elinkaaren pidentämisessä sekä huoltotoimenpiteiden ja tehokkuuden optimoimisessa. Painetasojen seuranta, digitaalisten järjestelmien hyödyntämisen aste sekä prosessien veden, kemikaalien ja energian kulutus ovat esimerkkejä tavoista, joilla kiertotaloutta voidaan seurata vesihuollon prosesseissa. Kiertotalousosaamisen ja -yhteistyön kehittäminen Kiertotalousosaamisen ja -yhteistyön kehittäminen on nostettu keskeiseksi teemaksi kansallisen vesihuoltouudistuksen ohjelmassa (Maaja metsätalousministeriö 2021). Kiertotaloutta voidaan edistää vesihuollossa yhteistyön kehittämisellä niin laitosten välillä kuin yli sektorirajojen, kiertotalouskriteerien sisällyttämisellä hankintoihin ja kilpailutukseen sekä uusien palveluiden kehittämisellä mittausja datapalvelujen avulla (kuva 3). Yhteistyön kehittäminen on erityisen tärkeää, sillä vähäiset kokemukset riskien ja vastuiden jakamisesta voivat tehdä kiertotalousyhteistyökumppanuuksien vakiinnuttamisesta hankalaa. Muita toimenpiteitä ovat esimerkiksi henkilöstön kiertotalousosaamisen kehittäminen, koulutus, kiertotalousvision ja strategian suunnittelu, kiertotalousviestinnän lisääminen ja tiivis yhteistyö kaavoittajan kanssa. Kiertotalouden kehitystä voi seurata näillä osa-alueilla esimerkiksi kiertotalouskoulutusten ja viestinnän määrällä ja kaavojen osuudella, joiden suunnitteluun vesihuoltolaitos on osallistunut. Mittarit ja seuranta Kiertotaloustoimenpiteille määriteltiin Kiertotalous vesihuollossa -hankkeessa mittarit ja seurantatavat. Kiertotalouden mittaamisen avulla on mahdollista varmistaa lainsäädännön asettamien vaatimusten toteutuminen, seurata kokonaisvaltaista kiertotalouskehitystä sekä tunnistaa uusia mahdollisia kehitysalueita kiertotalouden kasvattamiseksi. Julkaisu sisältää myös konkreettisten kiertotalousesimerkkien tarkempaa tarkastelua ja positiivisten vaikutusten ja huomioitavien haasteiden tunnistamista. Vesihuoltoala kiertotalouden edelläkävijänä Kiertotalous vesihuollossa -hankkeessa todettiin kiertotalouden sisältävän valtavasti potentiaalia koko vesihuoltosektorille. Vaikka konkreettisia kiertotaloustoimenpiteitä tunnistettiin suuri määrä, tulee vesihuoltoalalla samalla aina muistaa huomioida niiden mahdolliset vaikutukset huoltovarmuuteen. Hankkeessa todettiin, että vesihuoltoalalla on otettu monia askelia oikeaan suuntaan, mutta matkaa kiertotalouden edelläkävijäksi on vielä paljon. Kiertotalouteen siirtyminen vesihuoltoalalla tarkoittaa, että liiketoimintaa täytyy ajatella uudella tavalla ja siinä tarvitaan kaikkien panosta. Samanlaiset kiertotaloustoimenpiteet eivät sovellu kaikille vesihuoltolaitoksille, vaan tarvitaan laitoskohtaisia toimenpidesuunnitelmia tai tiekarttoja. Kiertotalousratkaisujen menestys perustuu verkostomaiseen toimintaan, ja yhteistyö muiden yritysten, julkisen sektorin sekä esimerkiksi tutkimuslaitosten
Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2023, 54. vsk. 31 kanssa tulee alkaa jo tuotetai palvelukehitysvaiheessa. Kiertotalouden edelläkävijyyttä ja alan hiilineutraaliutta kohti kulkiessa keskeisessä asemassa ovat data, teknologiatyökalut ja kiertotaloustoimintojen mittaaminen. Näin ollen on tärkeää jatkaa tutkimusja kehitystoimintaa sekä investointeja kiertotalouden edistämiseksi vesihuoltoalalla, jotta voidaan edetä kohti hiilineutraaliutta. Lähteet IPCC. 2013: Climate Change 2013: The Physical Science Basis. Contribution of Working Group I to the Fifth Assessment Report of the Intergovernmental Panel on Climate Change [Stocker, T.F., D. Qin, G.-K. Plattner, M. Tignor, S.K. Allen, J. Boschung, A. Nauels, Y. Xia, V. Bex and P.M. Midgley (eds.)]. Cambridge University Press, Cambridge, United Kingdom and New York, NY, USA. Maaja metsätalousministeriö. 2021. Kansallisen vesihuoltouudistuksen ohjelma. Maaja metsätalousministeriön julkaisuja 2021/7. Maailmanpankki. 2018. What a Waste 2.0: A Global Snapshot of Solid Waste Management to 2050. Ravinnekierto2030. 2022. Julkilausuma, Ravinnehävikin minimointi vuoteen 2030 mennessä. Suomen Vesilaitosyhdistys ry. 2021a. Vesilaitosyhdistyksen strategia: Visio 2030 ja tiekartta 2021–2030. Suomen Vesilaitosyhdistys ry. 2021b. Yhdyskuntalietteen käsittelyn ja hyödyntämisen tilannekatsaus vuosilta 2019–2020. Suomen Vesilaitosyhdistys ry. 2023. Kiertotalous vesihuollossa. Vesilaitosyhdistyksen monistesarja nro 84. Helsinki 2023. WWF. 2022. Living planet report 2022: Making Peace with Nature. Ympäristövastuuta yhdessä Asiakkaanamme olet mukana tukemassa KVVY Yhdistyksen neuvontaja tutkimustyötä puhtaiden vesistöjen ja ympäristön puolesta. KVVY Tutkimus Oy Kotimaiset analytiikka-, asiantuntijaja suunnittelupalvelut
Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2023, 54. vsk. 32 S uomessa taajama-alueiden hulevesien laatuun ei kansallisella tasolla ole kiinnitetty yhtä paljon huomiota kuin muihin hajakuormituslähteisiin, kuten maaja metsätalouteen. Hulevedet on aiemmin mielletty puhtaiksi vesiksi, mutta hulevesien laadun tutkimustulosten ja tietoisuuden lisääntyminen ympäristön tilan heikkenemisestä ovat nostaneet hulevesien laadunhallinnan tärkeäksi aiheeksi. Valtaosa kaupungeista on rakentunut tärkeiden vesistöjen äärelle ja lisäksi taajama-alueiden tiivistyminen ja laajeneminen yhdistettynä ilmastonmuutokseen pakottavat tarkastelemaan hulevesiä myös laadunhallinnan näkökulmasta. Nämä laatukysymykset ja kaupunkialueilta muodostuva haitta-ainekuormitus ovat nousseet Suomessa esille kaupunkitulvakysymysten rinnalle erityisesti 2010-luvulta lähtien, jolloin tieto hulevesien laadusta alkoi lisääntyä merkittävästi. Lyhyen ajan sisällä suomalaisten kaupunkialueiden hulevesien heikkoon laatuun ja kuormituksen vähentämistarpeeseen kiinnitettiin huomiota mm. kolmessa väitöskirjassa. Suomessa hulevesien hallinnan tutkimukset ovat pitkälti keskittyneet hulevesien määrään liittyviin tavoitteisiin ja siten perinteisessä hulevesien hallinnassa hulevedet on johdettu hallitusti käsiteltäväksi tai pois kuivatettavalta alueelta putkitai pintajärjestelmillä. Tavoitteena on ollut Marjo Valtanen, projektipäällikkö, Ramboll Finland Oy Ari Kangas, neuvotteleva virkamies, ympäristöministeriö Tuulia Innala, erityisasiantuntija, Suomen Kuntaliitto ry Likaiset hulevedet hallintaan Hulevesien laadunhallinta on osa vesistöjensuojelua. Hulevesissä kulkee laaja kirjo haitta-aineita, joille tarvitaan monipuolisia puhdistusratkaisuja. Useimmiten laadunhallintaa voidaan toteuttaa luonnonmukaisin keinoin.
Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2023, 54. vsk. 33 nopea pintojen ja rakenteiden kuivatus alueiden käyttöön liittyvistä syistä. Maankäytön tiivistyessä avo-ojia on korvattu yhä suuremmassa määrin maanalaisilla hulevesiviemäreillä pyrkien katutilan hyötypintaalan kasvattamiseen. Avo-ojajärjestelmien etu oli se, että niissä virtaama hidastui, jolloin myös epäpuhtauksien pidättyminen mahdollistui. Perinteisesti hulevesien johtamisessa on laadullista käsittelyä ollut se, että on pyritty erottamaan vedestä kiintoainetta. Uusien hulevesien laatuselvitysten myötä on tarve käsittelymenetelmien kehittämiselle ja tutkimiselle kasvanut. Vesistöihin huuhtoutuu moninaisia aineita Taajama-alueilla hulevesien haitta-aineiden päästölähteinä toimivat pääosin liikenne, rakennusmateriaalit, teollisuus, viheralueiden hoito sekä ihmiset ja lemmikit. Liikenteen päästöihin lukeutuvat sekä ajonevoista lähtevät haitta-aineet että katumateriaaleista sekä katujen ja pysäköintialueiden kunnossapidosta johtuvat haitta-aineet. Viheralueilta voi puolestaan huuhtoutua lannoitteita, mutta onneksi torjunta-aineiden määrä on vähenemään päin. Ihminen vaikuttaa ennen kaikkea roskaamisella hulevesien laatuun ja lemmikit puolestaan ulosteillaan. Teollisuudesta aiheutuvat päästöt voivat olla hyvinkin kirjavia riippuen teollisuudenalasta. Taajamissa esiintyy lukuisia muitakin harvinaisempia päästölähteitä, kuten golfkenttiä tai eläinsuojia, mutta yllä mainittuja lähteitä esiintyy tavanomaisilla maankäyttömuodoilla, kuten asutusja keskusta-alueilla. Hulevesien haitta-ainepitoisuudet voivat olla ajoittain hyvinkin korkeita. Kuva: Ramboll.
Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2023, 54. vsk. 34 Hulevesien haitta-aineiden kirjo voi olla hyvin laaja aina ravinteista vaarallisiin aineisiin. Yleisimpiä ja viime vuosina Suomessakin laajasti tutkittuja haitta-aineita ovat typpi, fosfori, kiintoaines ja raskasmetallit, joiden pitoisuuksista ja kuormitusarvoista löytyy uutta tietoa suomalaisilta kaupunkialueilta. Lisäksi mm. PAH-yhdisteet, öljyt, kloridi ja mikromuovit kuuluvat yleisimpiin haitta-aineisiin. Edellä mainittuja aineita huuhtoutuu useista lähteistä ja siten niiden puhdistamiseen olisi kiinnitettävä huomiota. Pitoisuudet ovat useassa tutkimuksessa olleet erityisesti tiheästi rakennetuilla alueilla kohonneita esimerkiksi ruotsalaisiin hulevesien raja-arvoihin verrattaessa, mikä kertoo, että hulevesien laatua tulisi parantaa. Tiheästi rakennetuilla ja pinnoitetuilla alueilla haitta-ainekuormaa kasvattaa myös vesimäärä, sillä suurin osa sateista muodostuu hulevedeksi huuhtoen haitta-aineita mukaansa. Oman lukunsa muodostavat työmaavedet. Työmaan vaikutus voi olla kestoltaan lyhyt, mutta esimerkiksi sen aiheuttama kiintoaineskuorma voi olla moninkertainen, jopa kymmenkertainen, rakentamisen jälkeiseen kuormaan verrattuna. Lisäksi työmailta huuhtoutuu maa-ainesten, rakennusmateriaalin ja massojen mukana mm. metalleja ja ravinteita. Huleveden vaikutukset vesistöjen laatuun voivat hetkellisten haitallisten pitoisuuksien ohella näkyä vasta pidemmän ajan, kuten vuosien tai vuosikymmenten kuluttua, kun haitta-ainekuormitus on jatkunut pitkään. Tätä kutsutaan krooniseksi kuormitukseksi. Hulevesien laadunhallintaan onkin syytä kiinnittää huomiota ennakoivasti aina maankäytön suunnittelusta alkaen. Hulevesien laatua voidaan parantaa Hulevesien laadunhallintaan on olemassa useita eri ratkaisuja, jotka soveltuvat erilaisiin ympäristöihin ja erilaatuisille vesille. Laadunhallinta on tehokkainta, kun se toteutetaan hajautetusti osavaluma-aluekohtaisesti. Tämä tarkoittaa hallintarakenteita, joihin johtuu vesiä esimerkiksi yhdeltä pihalta, yhdeltä kadulta, yhdestä korttelista tai muutaman hehtaarin alueelta. Keskitetyissä rakenteissa yleensä puhtaammat vedet kuormittavat rakennetta turhaan ja haittaavat likaisten vesien puhdistumista. Parhaimmillaan hulevesien laadunhallinnan ratkaisut voidaan toteuttaa luonnonmukaisina ja sinivihreää ympäristöä lisäävinä elementteinä. Hulevesien laadunhallinta voi olla ympäristössään näkyvää ja luoda viihtyisää ympäristöä. Kuva: Ramboll.
Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2023, 54. vsk. 35 Tyypillisimpiä laadunhallinnan rakenteita ovat erilaiset laskeutusaltaat, kosteikot ja suodatusrakenteet. Altailla ja kosteikoilla vaikutetaan erityisesti kiintoaineen ja kiintoaineeseen sitoutuneiden aineiden poistamiseen. Suurin osa hulevesien haittaaineista on yleensä sitoutunut kiintoaineeseen. Erityisesti kosteikoissa kasvillisuus hyödyntää vedessä olevia ravinteita. Suodatusratkaisuilla voidaan parhaimmillaan puhdistaa myös liuenneessa muodossa olevia haitta-aineita. Suodatusratkaisut voivat olla yksinkertaisia yhden suodatinmateriaalin ratkaisuja, kuten suodatuspatoja, tai toiselta ääripäältään monikerroksisia ja kasvipintaisia biosuodattimia. Biosuodattimissa saadaan parhaiten kaikki puhdistusprosessit valjastettua käyttöön, niin biologiset, fysikaaliset kuin kemiallisetkin. Myös vesien johtamisessa voidaan hyödyntää puhdistusprosesseja. Hyvin eroosiosuojatut ja luonnonmukaiset avouomat paitsi hidastavat virtaamaa myös pidättävät kiintoainesta. Samalla uomien eliöstö sekä kasvillisuus hyödyntävät veden ravinteita, ja luodaan elinolosuhteita eliöstölle ja kasvillisuudelle eli ylläpidetään biodiversiteettiä. Aina nk. pintaratkaisut eivät ole mahdollisia, esimerkiksi tiiviisti rakennetuilla alueilla tilan puutteen vuoksi. Tällöin voidaan soveltaa erilaisia maanalaisia laadunhallinnan järjestelmiä, kuten suodatuskaivoja tai -säiliöitä. Nämä ratkaisut ovat harvemmin täysin luonnonmukaisia, mutta niiden hyvänä puolena on mm. hyvä toimivuus talvipakkasilla. Hulevesien laadunhallinnan ratkaisut ovat usein passiivia, eli ne toimivat mm. ilman sähköä tai kemikaaleja. Passiivisuus johtaa myös puhdistustehokkuuden suureenkin vaihteluun, sillä hallintaratkaisut ovat luonnon armoilla ja esimerkiksi eliötoiminta vaihtelee lämpötilan mukaan. Vaihtelua puhdistumiseen aiheuttavat myös hulevesien suuret virtaaman ja haitta-aineiden pitoisuuksien vaihtelut. Siten esimerkiksi 50 %:n puhdistustehokkuus on luonnonmukaisissa hallintarakenteissa verraten hyvä. Yleensä laadunhallinnan ratkaisut vaikuttavat myös veden määrään joko vähentämällä hulevesiä tai viivyttämällä virtaamaa. Tulvien hallinnan ratkaisuja ne eivät kuitenkaan yleensä ole, sillä ratkaisujen mitoitus harvemmin perustuu harvinaisille rankkasateille. EU ehdottaa kokonaisvaltaisten hallintasuunnitelmien laatimista Hulevedet eivät ole jätevesiä, vaan eri tavoin nuhruisia vesiä. Ymmärryksen kasvaminen hulevesien laadusta johtanee tilanteeseen, joissa hulevesien laadunhallinnan ratkaisuja jouduttaneen tulevaisuudessa sääntelemään tavalla tai toisella. Päänavaus aiheeseen on tullut Euroopan komissiolta, jonka lokakuussa 2022 julkaistussa ehdotuksessa direktiiviksi yhdyskuntaHulevesien laadunhallintaa voidaan toteuttaa katuinfrastruktuurissa esimerkiksi biosuodatuksella. Kuva: Ramboll. Ylivuoto Rakennekerrokset Salaoja
Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2023, 54. vsk. 36 jätevesien käsittelystä on esitetty uusi artikla ”Kokonaisvaltaiset yhdyskuntajätevesien hallintasuunnitelmat”. Direktiivissä velvoitettaisiin laatimaan paikallisesti kokonaisvaltaisia yhdyskuntajätevesien hallintasuunnitelmia hulevesien aiheuttaman kuormituksen torjumiseksi. Komission vuonna 2019 teettämän arvioinnin perusteella kävi ilmi, että rankkasateiden aiheuttamat jätevesiviemärin ylivuodot ja hulevedet ovat yksi tärkeä yhdyskuntajätevesiin liittyvä merkittävää ympäristöpainetta pintavesimuodostumille aiheuttava kuormituslähde, jonka aiheuttamaa pilaantumista voitaisiin ehkäistä. Kun ratkaisuja kuormituksen vähentämiseksi olisi määriteltävä paikallisella tasolla ottaen huomioon paikalliset erityisolosuhteet, olisi niiden perustuttava kokonaisvaltaiseen määrälliseen ja laadulliseen vesienhallintaan kaupunkialueilla. Sen vuoksi direktiiviehdotuksen mukaan jäsenvaltioissa olisi jatkossa laadittava kokonaisvaltaiset yhdyskuntajätevesien hallintasuunnitelmat kaikille taajamille, joiden asukasvastineluku (avl) on vähintään 100 000, koska tällaiset taajamat aiheuttavat merkittävän osan kuormituksesta. Lisäksi EU:n suunnitelmissa on, että kokonaisvaltaisten yhdyskuntajätevesien hallintasuunnitelmien tarpeen arvioimiseksi olisi luetteloitava 10 000–100 000 avl:n taajamista sellaiset, joissa täyttyvät tietyt ehdot vesien pilaantumisen vaaralle. Riskitarkastelun mukaisille 10 000–100 000 avl:n taajamille olisi myös laadittava kokonaisvaltaiset yhdyskuntajätevesien hallintasuunnitelmat. Direktiivissä on myös ehdotettu, että jäsenvaltioiden olisi seurattava hulevesistä sekä rankkasateiden aiheuttamista ylivuodoista aiheutuvaa kuormitusta. Tämä ei todennäköisesti tarkoittaisi ylivuotokohtien ja hulevesien virtaamamittauksia, näytteenottoa ja analytiikkaa vaan esimerkiksi arviointia verkosto-, sadantaja laatutietojen sekä erilaisen mallinnuksen perusteella. Laadunhallinnan suunnittelun tasot Hulevesien laadun hallinta alkaa kunnissa jo strategiselta tasolta. Laadunhallinnan tarvetta on tärkeä tarkastella maankäytön suunnittelusta alkaen ja eri kaavaja suunnitteluvaiheissa. Tällöin voidaan varata hulevesien hallinnalle sen tarvitsemat tilat ja resurssit. Vanhoilla, jo rakennetuilla alueilla toimien toteuttaminen voi olla haasteellista, ja niillä joudutaan usein käyttämään keskitettyjä järjestelmiä. Usein näiden kohteiden hulevesien laadunhallinnan ratkaisuissa tehdään kompromisseja ja tyydytään esimerkiksi vain karkean kiintoaineksen poistoon tai osavirtaaman käsittelyyn. Jossain määrin vanhoillakin alueilla voidaan valjastaa esimerkiksi viheralueita hulevesien hallintaan tai toteuttaa maanalaisia ratkaisuja. Saneerausten yhteydessä voidaan tarkastella hulevesien johtamisen ja laadunhallinnan mahdollisuuksia eri tavoin. Jo yksittäisen kadunkin suunnitelmassa on hyvä ottaa huomioon esimerkiksi sinivihreän katuinfrastruktuurin mahdollisuudet. Hulevesien laatua hallittaessa voidaan parhaimmillaan vaikuttaa useisiin elinympäristöä parantaviin tekijöihin erityisesti luonnonmukaisilla hallintamenetelmillä. Voidaan mm. pitää yllä tai parantaa luonnon monimuotoisuutta, vaikuttaa ilmanlaatuun, vähentää tulvimista ja luoda virkistysmahdollisuuksia. Hulevesien laadunhallinta on tärkeä osa kaupunkisuunnittelua. Hulevesi tulisikin nähdä myös resurssina esimerkiksi viherrakenteissa, joissa hulevesien ravinteet voivat olla kasvillisuudelle hyödyksi. Lähde Valtanen ym. (2023), Selvitys hulevesien laadusta, Helsinki, Ympäristöministeriö https://www.kuntaliitto.fi/julkaisut/ 2023/2220-selvitys-hulevesien-laadusta
Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2023, 54. vsk. 37 Watec Consulting Oy:n Filtro-suodatin estää muun muassa Suomen toiseksi suurimman mikromuovin lähteen, tekonurmikenttien kumirouheen, kulkeutumisen vesistöihin. Ratkaisu auttaa kahdessa Itämeren suurimmista ongelmista eli rehevöitymisen leikkaamisessa ja mikromuovien vähentämisessä. Asennuksen ja huollon helppous vakuuttivat raatilaiset. Filtro-suodatin toimisi myös valtamerten rannoilla, joten palkinnon vaatima kansainvälisyysmahdollisuus täyttyy myös. Suomen Messusäätiön rahapalkinto annetaan Vene Båt -messujen yhteydessä vuosittain henkilölle, ryhmälle, yhteisölle tai yritykselle, joka on kehittänyt innovaation, ajatusmallin tai keinon, joka vaikuttaa merien ekologisen tilan parantumiseen, tuo Suomelle positiivista imagoa ja josta voi kehittyä kansainvälisestikin merkittävä tuote tai palvelu. Tänä vuonna palkinnosta kisasivat messuilla Clewat, Innovaatiopalvelu Koivukunnas ja Watec Consulting. Kunniamainnat Merentutkimusalus Arandalle ja Saaristomeren tutkimuslaitos Seilille Merentutkimusalus Aranda ja Turun yliopiston Saaristomeren tutkimuslaitos Seili saivat raatilaisilta kunniamaininnat ansiokkaasta tutkimustyöstä, jota he tekevät Itämeren hyväksi. Ilman tällaista merkittävää tutkimustyötä Itämeren pelastaminen olisi todella vaikeaa, ellei mahdotonta. Pelasta Itämeri -palkinto jaettiin viidennen kerran Suomen Messusäätiö jakaa palkinnon yhteistyössä Baltic Sea Action Groupin, John Nurmisen Säätiön, Pidä Saaristo Siistinä ry:n ja Tekniikka & Talous -lehden kanssa. Palkittavasta on voinut lähettää ennakkoon ehdotuksia. Palkinnon saajasta päätti raati, johon kuuluivat Annamari Arrakoski-Engardt John Nurmisen Säätiöltä, Katja Rytkönen Pidä Saaristo Siistinä ry:stä, Laura Höijer Baltic Sea Action Groupista ja Harri Junttila Tekniikka & Talous -lehdestä. Messukeskus Pelasta Itämeri -palkinnon sai Watec Consulting Watec Consulting Oy:n toimitusjohtaja Juha Saarelainen raadin kanssa. Kuva: Pekka Hannila. Suomen Messusäätiön 20 000 euron Pelasta Itämeri -palkinnon sai tänä vuonna Watec Consulting. Yrityksen kehittämä ritiläkaivoihin asetettava suodatin estää kiintoja haitta-aineiden kulkeutumisen hulevesien mukana viemäreihin ja edelleen vesistöihin. Palkinnolla tahdotaan vuosittain kiinnittää huomiota Itämeren tilaan ja palkita taho, joka on tehnyt arvokasta työtä ympäristön hyväksi.
Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2023, 54. vsk. 38 K un puhutaan vesistöjen roskaantumisongelmasta, mieleen voi nousta kuva valtamerissä kelluvista massiivisista jätelautoista tai erilaisista roskiin takertuneista eläimistä. Tällaiset roskaantumisen näkyvät vaikutukset ovat antaneet sysäyksen tutkia sekä roskaantumisen laajuutta että sen merkitystä. Vaikka Itämerellä ja Suomen järvialueilla roskalauttoja ei tavata, nekin kärsivät roskaantumisesta, jonka vaikutusten hoitaminen vaatii tietoa ja taloudellisia resursseja. On todettu, että pienten mikroroskien poistaminen vesistöistä on mahdotonta, mutta suurempien makroroskien kohdalla se voi vielä onnistua. On arvioitu, että kaupunkiympäristössä syntyvän roskan yksi tärkeimmistä reiteistä vesistöihin on hulevesiverkosto, Kiia Palo, viestinnän asiantuntija Pidä Saaristo Siistinä ry Hulevesikaivoihin päätyvästä roskasta lähes 80 % muovia Pidä Saaristo Siistinä ry:n kartoituksessa Hulevesikaivoihin päätyvästä roskasta on esitetty paljon arvioita, mutta vähän konkreettisia tutkimustuloksia. Siksi Pidä Saaristo Siistinä ry (PSS ry) kartoitti kaupunkiympäristöjen hulevesikaivoihin päätyvien makroroskien määrää ja materiaaleja Helsingissä, Lahdessa ja Turussa kesällä 2022. Kunkin kaupungin muutamaan hulevesikaivoon asennettiin kahden kuukauden ajaksi suodattimet, joihin kertyneistä 680 makroroskasta lähes 80 % oli muovia. Makroroskien kartoittamisen ohella tarkoituksena oli testata tutkimuskäytäntöjä ja niiden toimivuutta, jotta aiheesta voitaisiin tulevaisuudessa tehdä laajempi selvitys.
Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2023, 54. vsk. 39 johon päätyy sateiden ja lumien sulamisvesien myötä paljon roskaa. Mikroroskatasolla (? 5 mm) on jo pystytty todentamaan, että hulevedet ovat aktiivisia mikromuovin kuljettajia vesistöihin 1,2 , mutta hulevesikaivoihin joutuvan makroroskan (? 25 mm) laatua ja määrää ei tiettävästi ole aiemmin tutkittu vastaavilla metodeilla Suomessa. PSS ry:n hulevesisuodatintutkimuksen tavoitteena oli lisätä yleistä tietoisuutta hulevesiverkoston kautta tapahtuvasta vesistöjen roskaantumisesta ja testata tutkimuskäytäntöjä ja niiden toimivuutta, jotta aihetta voitaisiin tulevaisuudessa tutkia laajemmin. Raamit hulevesisuodatintutkimukselle Hulevesikaivoihin päätyvien makroroskien määrää ja laatua tutkittiin yhteensä kolmessa eri kaupungissa. Kunkin kaupungin kahteen hulevesikaivoon asennettiin kahden kuukauden ajaksi Watec Consulting Oy:n kaivokohtaiset Filtro-hulevesisuodattimet, joiden verkon silmäkoko oli 0,23 millimetriä. Suodattimet olivat paikoillaan huhtikuun loppupuolelta kesäkuun loppuun ja ne tyhjennettiin jokaisessa kaupungissa kaksi kertaa tutkimuksen aikana, jolloin suodattimiin päätyneet makroroskat laskettiin ja niiden materiaalit luokiteltiin UNEP:n rantaroskien materiaalien luokittelutaulukkoa hyödyntäen. Tutkimuksen tuloksia verrattiin PSS ry:n ja Suomen ympäristökeskuksen vuosina 2012–2018 tekemien rantaroskaseurantojen tuloksiin. Tutkimuspaikoiksi valittiin kaupunkien keskusta-alueet, joissa viihtyy paljon ihmisiä ja joissa roskaantumista on huomattu tapahtuvan. Helsingissä molemmat Tutkimuskaivoissa käytettiin Watec Consulting Oy:n hulevesisuodattimia. Tyhjennyksessä laskettiin suodattimiin päätyneiden makroroskien määrä ja luokiteltiin roskat materiaalin mukaan. Kuva: Veera Säilä, PSS ry.
Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2023, 54. vsk. 40 suodattimet asennettiin Kauppatorilla sijaitseviin ritiläkaivoihin, Turun tutkimuskaivot sijaitsivat Aurajoen varrella vilkkailla rantakaduilla ja Lahdessa suodattimet asennettiin Kauppatorin läheisyyteen sekä satama-alueelle. Tutkimuskaivot pyrittiin valitsemaan sillä perusteella, että helposti roskaantuvien alueiden valumavedet kulkeutuisivat tutkimuskaivoihin. Tutkimuskaivojen sijainteja ei paljastettu julkisuuteen ennen tutkimuksen päättymistä. Tupakantumpit myös hulevesikaivojen yleisin roskatyyppi Suodattimiin kertyi tutkimuksen aikana yhteensä 680 kappaletta makroroskaksi lukeutuvia roskia, joista 78,2 % oli muovia, kun mukaan lasketaan myös vaahtomuovit. Tarina on valitettavan tuttu Suomen rantaroskaseurantojen tuloksista vuosilta 2012–2018, joissa muovin on todettu olevan yleisin merenrannoilta löytyvien makroroskien materiaali. Rantaroskaseurantatulosten mukaan rannikon makroroskista noin 90 % on muovia, kun otetaan huomioon urbaanit, välimuotoiset sekä luonnontilaiset rannat 3 . Kaikissa tutkimuskaupungeissa yleisin suodattimista löytynyt roskatyyppi oli tupakantumppi, joka lasketaan muovikategoriaan. Tutkimuksen tulokset ovat tässäkin suhteessa yhteneväiset rantaroskaseurantojen kanssa, joiden perusteella tupakantumppien on todettu olevan yleisin roskatyyppi urbaaneilla rannoilla 4 . Myös PSS ry:n Siisti Biitsi -talkooraporteissa tupakantumppi on yleisin roskatyyppi; tupakantumppeja on raportoitu Suomen vesistöjen rannoilta kymmenen vuoden aikana yhteensä 321 278 kappaletta 5 . Tupakantumppien lisäksi suodattimista löytyi ruokapakkausten muovikääreitä, lasinsiruja ja purkkaa, joten suodattimiin päätyneiden roskien voidaan todeta olleen kuluttajien jättämiä. Samansuuntaisia tuloksia on saatu Itämeren rannoilla tehdyissä rantaroskaseurannoissa, joissa on havaittu, että suurin osa rantojen makroroskista kytkeytyy kertakäyttökulttuuriin. Itämeren alueen yleisimpiä rantaroskia ovat tupakantumppien ja ruokapakkausten kääreiden lisäksi kertakäyttöaterimet, muovipullot ja muovikassit 6 . Tutkimuksessa todistettiin, että pelkästään yhteen kaupunkiympäristössä sijaitsevaan hulevesikaivoon voi päätyä kahden kuukauden aikana lähes 200 kappaletta makroroskaa. Koko tutkimuksen aikana suurin kappalemäärä makroroskia löytyi Helsingin suodattimista, joissa makroroskia oli yhteensä 348 kpl. Lahden suodattimista löytyi yhteensä 229 kpl makroroskaa, ja Turun suodattimissa makroroskaa oli yhteensä 103 kpl. Näin ollen tutkimuksen Suodattimista löytyneet roskat levitettiin valkoiselle paperille tunnistustyön helpottamiseksi. Kuva: Jutta Vuolamo, PSS ry.
Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2023, 54. vsk. 41 tulokset tukevat arviota, jonka mukaan hulevesiverkosto on yksi merkittävä makroroskien reitti esimerkiksi Itämereen. Kaupunkien tuloksia ei kuitenkaan voi verrata keskenään tutkimuskaivojen vähäisen määrän vuoksi. Vertaisarvioitu tutkimus olisi vaatinut suuremman määrän dataa ja tutkittavia hulevesikaivoja erityyppisiltä alueilta. Tulokset tarjoavat silti alustavaa tietoa hulevesien kautta tapahtuvasta roskaantumisesta Suomen kaupunkien keskeisillä alueilla. Ihmisten käytös näkyy hulevesikaivoihin päätyvissä roskissa Hulevesikaivoihin päätyvien makroroskien määrän ja materiaalin voidaan arvioida riippuvan muun muassa kaivon sijainnista, roskapisteiden läheisyydestä, ympäristöstä sekä ihmisten käyttäytymisestä. Moni yllättyy yhä kuullessaan, että suuri osa hulevesikaivoista johtaa vedet puhdistamatta suoraan lähimpään vesistöön, jolloin katujen roskat voivat päätyä hulevesien mukana kaduilta vesistöihin ja luontoon. Tutkimuskauden aikana tutkimuskaivojen läheisyydessä järjestettiin sekä virallisia että epävirallisia tapahtumia, ja suodattimista löytyneiden tupakantumppien, kääremuovien ja lasinsirujen voidaankin todeta olevan tyypillisiä yleisiin kokoontumisiin ja viihtymiseen liittyviä roskia. Helsingissä ja Turussa hulevesikaivojen suodattimista löytyi oletettavasti vapun jäljiltä serpentiiniä sekä paljon muovista glitterhilettä, joka on kokonsa puolesta pienempää mesoroskaa (0,5–2,5 cm), jonka määrää tai laatua tutkimuksessa ei kartoitettu. Ihmistoiminnan vaikutus näkyi suodattimista löytyneissä roskissa myös jääkiekon MM-kultajuhlan jälkeen. Helsingin toinen tutkimuskaivo sijaitsi Havis Amanda -patsaan vierellä, jolle juhlivat ihmiset usein kiipeilevät kielloista huolimatta. Kultajuhlien aikaan patsas suojattiin yleisöryntäykseltä vanerilevyin, jotka ihmisjoukko kuitenkin kaatoi illan kuluessa. Kaivon suodattimesta löytyikin sekä makrokokoista vaneripuupalaa että pienempää puusälettä. Löydökset antavat viitteitä siitä, että makroroskaa joutuu kaivoihin ja vesistöihin erityisesti suosituilla ajanviettopaikoilla, ja että suuremmat yleisökokoontumiset vaikuttavat hulevesikaivoihin päätyvän roskan määrään ja laatuun. Hulevesikaivot eivät ole roskiksia – mikä avuksi roskaantumisongelmaan? Hulevesiverkostot ovat laaja ja kriittinen osa kaupunkien infrastruktuuria, mutta Helsingin ja Turun suodattimista löytyi myös paljon muovista glitterhilettä, joka on kokonsa puolesta pienempää mesoroskaa (0,5–2,5 cm). Mesoroskan määrää tai laatua ei kartoitettu tutkimuksessa. Kuva: Jutta Vuolamo, PSS ry.
Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2023, 54. vsk. 42 hulevesijärjestelmäratkaisut voivat vaihdella kaupungeittain ja kunnittain. Tämän vuoksi ei välttämättä ole olemassa vain yhtä toimivaa ratkaisua estämään makroroskien päätymistä hulevesiin. Tutkimuksen ja aikaisempien arvioiden perusteella voidaan kuitenkin vahvasti suositella ottamaan hulevesiverkostot huomioon, kun tehdään paikallisen ja valtakunnallisen tason päätöksiä ja ratkaisuja roskaantumisen ehkäisemiseen liittyen. Osa ratkaisuista voidaan kohdentaa suoraan hulevesiverkostoon, jolloin hulevesisuodattimet ovat yksi keino, jolla voidaan estää makroroskan pääsy katukaivoista vesistöihin. Suodattimia voidaan harkita asennettaviksi esimerkiksi sellaisiin hulevesikaivoihin, joiden valuma-alueella roskataan huomattavasti. Kaupunkeihin on kuitenkin voinut vuosien aikana kerrostua eri-ikäisiä infrastruktuurisia ratkaisuja hulevesiin liittyen, joten suodattimet eivät välttämättä toimi kaikkialla muun muassa tukkeutumisvaaran vuoksi. Roska viedään todennäköisemmin roskakoriin, jos roskakoreja on lähistöllä 7 , joten ongelmaan voidaan vaikuttaa myös kiinnitMahanpuruja muovista -kampanjailmeellä merkitty kaivonkansi Oulussa. Jotta elokuussa järjestetty kampanja ei olisi vaikuttanut hulevesisuodatintutkimukseen, valittiin tutkimusajankohdaksi alkukesä. Tutkimuskaivojen sijainteja ei paljastettu julkisuuteen ennen tutkimuksen päättymistä. Kuva: Kiia Palo, PSS ry.
Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2023, 54. vsk. 43 tämällä huomiota roskapisteiden sijaintiin, käytännöllisyyteen ja erottumiseen katukuvassa. Valtaosa meriroskasta, ja varovaisten arvioiden mukaan myös järviroskasta, on peräisin kaupunkiympäristöstä tavalliselta kuluttajalta, joten valistusja kasvatustyöllä on erityisen tärkeä rooli roskaantumisen kitkemisessä – roskaantumisongelmaan liittyy nimittäin keskeisesti tiedon puute siitä, miten roskat kulkeutuvat kaupungeista vesistöihin. Myös positiivinen vaikuttaminen eli nudging on yksi lupaava keino muuttaa ihmisten ei-toivottua käytöstä ympäristöystävällisempään suuntaan 8,9 . Tähän toimintatapaan perustuu tutkimuksen taustalla oleva Mahanpuruja muovista -viestintäkampanja, jossa kaupunkien hulevesikaivoja merkitään värikkäillä kalatarroilla, joissa kaivon ritilä edustaa kalan ammottavaa kitaa. Katukuvasta erottuvilla kalakuvilla pyritään lisäämään tietoisuutta roskien reiteistä vesistöihin ja siten ehkäisemään roskaantumista. Kadulle jätetty roska voi hyvinkin päätyä lopulta kalan kitaan, joten kaikista tehokkain ratkaisu roskaantumisongelmaan on, että jokainen huolehtii omat roskansa roskikseen. Hulevesisuodatintutkimus on osa Pidä Saaristo Siistinä ry:n Mahanpuruja muovista -viestintäkampanjaa, jota ympäristöministeriö on rahoittanut 74 564 eurolla Vesiensuojelun tehostamisohjelmasta 1.1.2021–31.12.2022. Lähde Vuolamo, J. 2022. Hulevesikaivoihin päätyvät makroroskat kaupunkiympäristössä. Mahanpuruja muovista -hankkeen raportti. Vesiensuojelun tehostamisohjelma. Muut lähteet 1. Regmi, B., Talvitie, J., Salminen, P. & Klingstedt, F. 2015. Micro litters in storm waters. City of Turku Environmental Publications 2/2015. 2. Pankkonen, P. 2020. Urban stormwater microplastics – Characteristics and removal using a developed filtration system. M.Sc. Thesis. Espoo: Aalto University. 3. Setälä, O. & Suikkanen, S. 2020. Suomen merialueen roskaantumisen lähteet, Suomen ympäristökeskuksen raportteja 09/2020. 4. Suomen rantaroskaseurantatulokset 2012–2018. Pidä Saaristo Siistinä ry & Suomen ympäristökeskus. 5. Pidä Saaristo Siistinä ry. 2023. Siisti Biitsi 10 vuotta. <https://www.pidasaaristosiistina.fi/files/4081/Siisti_Biitsi_10_ Julia_Jannari.pdf>. Viitattu 18.4.2023. 6. HELCOM, 2018. SPICE report Task 2.1.1 Development of baselines of marine litter – Report on the analysis of compiled beach litter data and proposals for setting preliminary beach litter baselines in the Baltic Sea. 7. Schultz, P. W., Bator, R. J., Large, L. B., Bruni, C. M., & Tabanico, J. J. 2013. Littering in context: Personal and Environmental Predictors of Littering Behavior. Environment and Behavior, 45(1), 35–59. 8. Schubert, C. 2016. Green nudges: Do they work? Are they ethical? MAGKS Joint Discussion Paper Series in Economics, No. 09-2016. 9. Göteborgin kaupunki; 2017. Slutrapport: Kan nudging minska antalet fimpar pa? Göteborgs gator? Teststudie sommaren 2017.
Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2023, 54. vsk. 44 M aaja metsätalous ovat toimialoja, joihin ilmastonmuutoksen myötä lisääntyvät poikkeavat sääilmiöt vaikuttavat ensimmäisenä. Monet maaja metsätalouden keinot esimerkiksi vesitalousratkaisuissa, kuten ojittamisessa, on kehitetty menneisyyden oloihin, joissa esimerkiksi sademäärät ovat olleet vähäisempiä ja jakautuneet eri aikoihin. Vesienhallinnan suunnittelussa ja toteutuksessa tarvitaan nyt eri sektoreiden välistä yhteistyötä, joka ottaa huomioon valuma-alueen. Valumaalueella tarkoitetaan aluetta, jolta vesi valuu maanpinnan muotojen ohjaamana vesistöön ja jolla tehtävät toimet vaikuttavat lopulta vastaanottavaan vesistöön. Valuma-alueella tehtävät toimet tulee myös sovittaa paremmin yhteen vesienhoidon, tulvaja kuivuusriskien hallinnan sekä luonnon monimuotoisuuteen liittyvien tavoitteiden kanssa. Johanna Helkimo, erityisasiantuntija Sini Olin, erityisasiantuntija Ympäristöministeriö Pilotit ratkovat maaja metsätalouden vesiensuojelun ja -hallinnan haasteita koko valuma-alueen vinkkelistä Tarvitsemme maaja metsätaloudessa uusia toimintatapoja vesiensuojeluun ja vesienhallintaan. Metsistä ja pelloilta vesistöihin karkaavien ravinteiden ja kiintoaineen päästöjä voidaan hillitä tehokkaammin valuma-aluelähtöisellä vesienhallinnalla, eli keinoilla, joilla hallitaan veden määrää, laatua ja kulkua valumaalueilla. Vesiensuojelun tehostamisohjelma on rahoittanut maaja metsätalouden vesienhallintamenetelmien tutkimusta ja hankkeita, joilla tuodaan kokonaisvaltaista näkökulmaa vesitalouden hoitamiseen.
Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2023, 54. vsk. 45 Puhtaat vedet edellytys elinkeinoelämälle Ympäristöministeriön teettämän vesiensuojelukyselyn mukaan puhtaat vedet ovat tärkeä osa suomalaista identiteettiä. Lähes yhdeksän kymmenestä suomalaisesta pitää puhtaita vesiä ja Itämerta tärkeinä ihmisten terveydelle ja hyvinvoinnille, luonnolle ja alueen vetovoimalle. Selvä enemmistö pitää puhtaita vesiä edellytyksenä tuottavalle elinkeinoelämälle. Maaja metsätalouden ekologiseen kestävyyteen kohdistuu monenlaisia odotuksia ja vaatimuksia. Toiminnan tulisi olla sellaista, että samalla vähennetään päästöjä sekä turvataan maaja metsätalouden toimintaedellytyksiä ja saadaan markkinaetua kokonaiskestävästä toiminnasta. Vesiensuojelun tehostamisohjelmassa tutkitaan ja kehitetään vesitalouden hallintaa Ympäristöministeriön Vesiensuojelun tehostamisohjelma on rahoittanut maaja metsätalouden kestävään vesienhallintaan tähtäävien menetelmien tutkimusta (Valumavesi-hanke) erityisesti luonnonmukaisen peruskuivatuksen suunnitteluun, vaikutusten arviointiin ja edistämiseen. Lisäksi on rahoitettu erilaisia hankkeita eri puolilla Suomea toimintatapojen muuttamiseksi. Vesiensuojelua voidaan tehostaa ja ilmastonmuutokseen sopeutua maaja metsätalouden kestävämmällä vesienhallinnalla. Tähän pyritään erityisesti luonnonmukaisilla vesienhallinnan ratkaisuilla, eli esimerkiksi jäljittelemällä vanhaa ojauomaa Kuva: Lentokuva Vallas.
Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2023, 54. vsk. 46 mutkia lisäämällä ja veden virtausta hidastamalla – suoria mutkiksi, ei mutkia suoriksi. Keskeisiä keinoja ovat valuma-aluetason tarkasteluun panostaminen, nykytilan, toimien ja mahdollisuuksien arviointi. Muutokseen tarvitaan vesitaloussuunnittelijoiden, urakoitsijoiden, suunnittelijoiden, neuvojien ja muiden asiantuntijoiden määrän ja osaamisen tason päivittämistä. Tähän tarvitaan uusien ja innovatiivisten ratkaisujen käyttöönottoa, tutkimusta, kokeiluhankkeita ja digitalisaation hyödyntämistä. Neljä vesienhallinnan pilottihanketta etsii ratkaisuja Vesiensuojelun tehostamisohjelma rahoittaa neljää pilottihanketta vesiensuojelulle tärkeissä maaja metsätalouskohteissa vuosina 2023–2024. Piloteissa suunnitellaan ja toteutetaan vesiensuojeluja -hallintatoimia vesistöä ympäröivällä valuma-alueella yhdessä maanomistajien kanssa. ELY-keskusten koordinoimilla piloteilla on erilaisia kehittämistehtäviä. Ne tuottavat tietoa ja kokemuksia sekä toteuttavat luonnonmukaisia vesienhallinnan toimia. Valuma-aluepiloteissa suun nitellaan valumaalueiden vesienhallintaa uudella tavalla erilaiset valuma-alueen toiminnot huomioiden. Niissä tehdään konkreettisia tekoja, joilla vesienhallintaa ja -suojelua parannetaan sekä selvitetään pullonkauloja, jotka estävät valuma-aluelähtöisen toiminnan. Tarkoituksena on myös selvittää taloudellisia mahdollisuuksia sekä ohjausja tukikeinoja edellä mainittujen tavoitteiden edistämiseksi. Pilottialueet ovat Aurajoen vesistön Paattistenjoki Varsinais-Suomessa, Espoon Pitkäjärven valuma-alue Uudellamaalla, Kyyveden valuma-alue Etelä-Savossa ja Kovesjoen vesistöalue Pirkanmaalla. Aurajoen vesistön pilotti tuottaa monistettavan esimerkin siitä, miten valumaaluelähtöisellä vesienhallinnalla ja etenkin valumavesiä pidättämällä hallitaan kuivuusriskejä. Espoon Pitkäjärven valumaalueelle laaditaan vesienhallintasuunnitelma Espoon ja Vantaan kaupunkien välisenä yhteistyönä. Pilotissa tuotetaan tietoa siitä, miten rakennetun ympäristön ja maaja metsätalouden vesienhallintaa yhteensovitetaan luonnonmukaisin menetelmin. Kyyveden pilotissa kehitetään ja kokeillaan ”valuma-aluetalkkarin” toimintamallia. Valuma-aluetalkkarin tehtävä on aktivoida ja neuvoa toimijoita valuma-aluelähtöisen vesienhallinnan suunnittelussa ja toteutuksessa. Kovesjoen vesistöalueella kehitetään toimintatapoja, jotta suunnitelmista edetään konkreettisiin vesienhallinnan toimiin yhteistyössä maanomistajien kanssa. Pilotissa huomioidaan turvemaavaltaisen valuma-alueen erityispiirteet. Kuva: Teemu Kuusimurto.
Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2023, 54. vsk. 47 Varsinais-Suomen pilottihankkeen toteuttavat Valonia ja Varsinais-Suomen liitto, Uudenmaan pilotin Espoon kaupungin ja Vantaan kaupungin kaupunkiympäristön toimiala, Kyyveden pilotin ProAgria Etelä-Savo ja Kovesjoen pilotin KVVY Tutkimus Oy. Pilottien toteutuksessa on mukana alueen elinkeino-, liikenneja ympäristökeskus. Valuma-aluelähtöisestä suunnittelusta ja toimista vakituinen käytäntö Pilottien tavoitteena on lisätä osaamista ja tietoa sekä tuottaa monistettavat esimerkit valuma-aluelähtöisestä suunnittelusta ja toteutuksesta. Niissä pyritään löytämään sellaisia yhteiseen suunnitteluun ja toimien toteuttamiseen liittyviä toimintatapoja, joita voitaisiin hyödyntää muuallakin. Valuma-aluesuunnittelussa yhdistyvät eri elinkeinojen, kuten maasekä metsätalouden, maankäyttömuotojen ja luonnon monimuotoisuuden tarpeet. Tämä edellyttää nykyistä laajempaa yhteistyötä monien toimijoiden ja sektoreiden välillä. Piloteissa osallistetaankin erityisesti maanomistajia mukaan suunnitteluun ja toteutukseen. Piloteissa panostetaan myös vesienhallinnan suunnitelmissa luonnonmukaisiin menetelmiin, jotka huomioivat ympäristön monimuotoisuuden ja ilmastonmuutokseen sopeutumisen. Vesiensuojelun tehostamisohjelma: https://ym.fi/vedenvuoro Vesiensuojelukysely: https://ym.fi/-/vesiensuojelukyselypuhtaat-vedet-ovat-tarkea-osasuomalaisten-identiteettia Kuva: Lentokuva Vallas.
Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2023, 54. vsk. 48 Liisa Hämäläinen, FM, sisältöjohtaja Suomen vesistösäätiö, Helsinki Pienvesi-HELMI-hankkeessa ennallistetaan pienvesiä Pienvesillä tarkoitetaan pieniä virtavesiä, lampia, lähteitä ja rannikon maankohoamisen seurauksena syntyneitä fladoja ja kluuvijärviä. Pienvedet ovat laaja-alaisesti heikossa tilassa ja niiden lajisto on uhanalaistunut. Valtakunnallisen Pienvesi-HELMIhankkeen tavoitteena on kääntää katseet kohti näitä pienimpiä vesiämme. Hankkeessa inventoidaan, suunnitellaan ja toteutetaan pienvesien ennallistuksia noin 40 esimerkkikohteella ja lisätään pienvesitietoisuutta koulutusten, viestinnän, opasmateriaalin ja vertaisoppimisen avulla. Kuva: Unsplash.
Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2023, 54. vsk. 49 P ienvedet ja niiden lajisto ovat tärkeä osa monimuotoista luontoa. Pienvesillä on merkittävä vaikutus veden kiertokulkuun ja ekosysteemien toimintaan, sillä ne kytkevät erilaiset ympäristöt toisiinsa. SYKEn paikkatietoaineistoihin perustuvan arvion mukaan Suomen pienvedet ovat laaja-alaisesti heikossa tilassa (Aroviita ym. 2021). Myös valtakunnallisen uhanalaisuusarvion mukaan pienvedet ja niiden lajisto on uhanalaistunut koko Suomessa suunnan ollessa monilta osin heikkenevä. Pienvesiin kuuluvat virtavedet ja lähteiköt on arvioitu sisävesien ja rantojen luontotyypeistä kaikkein uhanalaisimmiksi. Pienvesien tilaa on heikentänyt etenkin maaja metsätalous, maankuivatus ja vesija kaupunkirakentaminen (Kontula ja Raunio 2018). Ennallistamalla kohti pienvesien parempaa tilaa Pienvesien tilaa voidaan parantaa paitsi ottamalla ne nykyistä paremmin huomioon maankäytössä, myös ennallistamisen ja kunnostamisen avulla. Pienvesiä ei niiden suuren lukumäärän vuoksi ole voitu kuitenkaan sisällyttää mittavissa määrin vesienhoitosuunnitelmiin eikä niitä täydentäviin toimenpideohjelmiin. Laaja-alaisia pienvesien ennallistamisia on toteutettu Suomessa toistaiseksi melko vähän. Uhanalaisuusarvion toimenpidesuositusten mukaan pienvesien tilan parantamiseksi ennallistamisja kunnostustoimia tarvitaan enemmän, niitä tulee toteuttaa eri toimijoiden voimin, ja työn koordinointia, Pienvesi-HELMI-hankkeen maastokoulutuksessa Rovaniemen Sinetässä opeteltiin puron kunnostamista käytännössä. Kuva: Auri Sarvilinna.
Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2023, 54. vsk. 50 parhaiden käytäntöjen jakamista ja toimenpiteiden vaikutusten seurantaa tulee tehostaa (Kontula ja Raunio 2018). Vuosina 2022–23 toteutettavan PienvesiHELMI-hankkeen keskeisinä tavoitteina on toimia vipuvartena ennallistamistoiminnan lisäämisessä sekä vahvistaa ennallistamiseen liittyvää yhteistyötä ja osaamista. Hankkeessa inventoidaan, suunnitellaan ja toteutetaan purojen, lähteiden ja lampien ennallistuksia Lapissa, Keski-Suomessa, Varsinais-Suomessa, Uudellamaalla ja Satakunnassa. Kohteiden tavoitteena on toimia esimerkkeinä, joiden avulla kehitetään ennallistamisen käytäntöjä ja eri tahojen välistä vuorovaikutusta. Ennallistamisissa pyritään mahdollisimman laajoihin ekologisiin kokonaisuuksiin ja toimenpiteitä kohdistetaan myös kohteiden rantaja valuma-alueille. Erityisenä mielenkiinnon kohteena hankkeessa ovat pienvesityypit, joiden ennallistamisesta on vähän kokemuksia, kuten savimaiden purot ja lammet. Osaaminen kiertoon Varsinaisten ennallistamistoimenpiteiden lisäksi hankkeessa kehitetään pienvesien inventointia ja seurantaa. Osana hanketta laaditaan ohjeet savimaiden purojen ja lampien inventointiin. Lisäksi hankkeessa tuotetaan opas omaehtoiseen pienvesien seurantaan. Hankkeessa mukana olevat toimijat luovat yhteistyöryhmän, joka tukee ja opastaa toisiaan hankkeen aikana ja välittää tietoa ja kokemuksia sekä ryhmän sisällä että eteenpäin eri sidosryhmille. Viestinnän ja koulutuksen avulla lisätään tietoa pienvesien merkityksestä, tilasta ja ennallistamisen mahdollisuuksista, jotta pienvesien arvostus yhteiskunnassa kasvaisi ja kiinnostus niiden tilan parantamiseen lisääntyisi. Hanke järjesti keväällä pienvesien suojeluun ja kunnostamiseen keskittyneen webinaarisarjan, joka osoittautui erittäin suosituksi. Hankkeessa järjestetään kesän ja syksyn aikana kaikille avoimia maastokoulutuksia eri puolilla Suomea – tervetuloa mukaan! Päärahoittajana Helmi-elinympäristöohjelma Hanketta koordinoi Suomen vesistösäätiö, ja se toteutetaan yhdessä Keski-Suomen vesi ja ympäristö ry:n, Länsi Uudenmaan vesi ja ympäristö ry:n, Pyhäjärvi-instituutin ja Valonian kanssa. Hankkeen kokonaisbudjetti on noin 500 000 euroa, josta 80 % on ympäristöministeriön Helmi-elinympäristöohjelman avustusta. Helmi-ohjelmassa tartutaan Suomen luonnon köyhtymisen suurimpaan suoraan syyhyn: elinympäristöjen vähenemiseen ja laadun heikkenemiseen. Helmiohjelma vahvistaa Suomen luonnon monimuotoisuutta ja parantaa elinympäristöjen tilaa muun muassa suojelemalla ja ennallistamalla soita, kunnostamalla ja hoitamalla lintuvesiä, perinnebiotooppeja ja metsäisiä elinympäristöjä sekä kunnostamalla vesija rantaluontoa. Hankkeen muita rahoittajia ovat Rapala VMC EcoChoice Program, UPM, Stora Enso, Rovaniemen kylien kehittämissäätiö, Simon ja Saarijärven kunnat sekä Suomen vesistösäätiö sr. Lisätietoja: • https://vesistosaatio.fi/pienvesi-helmi/ • Liisa Hämäläinen, Suomen vesistösäätiö, etunimi.sukunimi@vesistosaatio.fi Lähteet Aroviita ym. 2021. Pienten virtavesien tilan arvioinnin kehittäminen. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 25/2021. https:// helda.helsinki.fi/handle/10138/329671 Kontula T. ja Raunio A. (toim.) 2018. Suomen luontotyyppien uhanalaisuus 2018. Luontotyyppien punainen kirja. Osa 1: Tulokset ja arvioinnin perusteet. Suomen ympäristö 5/2018.
Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2023, 54. vsk. 51
Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2023, 54. vsk. 52 Rehevöityminen on yhä vakava ongelma Saaristomerellä Saaristomeri on ainutlaatuinen noin 60 000 saaren ja luodon kokonaisuus, joka on geologialtaan hyvin monimuotoinen, keskisyvyydeltään matala ja valuma-alueeltaan maatalousvaltainen. Virtausten välityksellä Saaristomeri on tiiviissä yhteydessä Itämeren pääaltaaseen, Suomenlahteen ja Selkämereen. Saaristomeren monimuotoinen fysikaalinen ympäristö luo edellytykset sen elinympäristöjen ja lajien korkealle monimuotoisuudelle. Saaristomeren herkän ekosysteemin terveyttä uhkaa erityisesti rehevöityminen, joka johtuu fosforin ja typen liian suuresta kuormituksesta mereen sekä levien ja kasvien liikakasvusta. RehevöityHermanni Kaartokallio, johtava tutkija Riikka Puntila-Dodd, erikoistutkija Suomen ympäristökeskus MAAMERI-hankkeella tietoa Saaristomeren tilan paranemisen tueksi Saaristomeren polttavin ongelma on edelleen rehevöityminen. Maalta tulevan fosforin kuormitusta pyritään hillitsemään mm. laajamittaisilla peltojen kipsikäsittelyillä. Rehevöityminen, ilmastonmuutos ja luontokato kietoutuvat rannikkoekosysteemeissä yhteen tavalla, jonka ymmärtäminen ja ihmistoimien aiheuttamien riskien hallinta edellyttää vankkaa ja monipuolista tutkittua tietoa. Monitieteisessä MAAMERI-hankkeessa merentutkimuksen yhteenliittymä tuotti tehokkaasti uutta tutkimustietoa rehevöitymisen vaikutuksista ja prosesseista meressä ja vahvisti vesienja merensuojelun työkalujen tietopohjaa.
Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2023, 54. vsk. 53 maatalouden osuus on typen osalta 68 % ja fosforin 87 % (Laamanen ym. 2021). Jokivesien lisäksi ravinteita kulkeutuu Saaristomereen myös Itämeren pääaltaalta veden virtausten mukana. Itämeren pääaltaalta kulkeutuvat ravinteet vaikuttavat etenkin ulkosaaristossa, eikä tähän ole odotettavissa nopeaa muutosta, sillä Itämeren pääaltaan ravinnepitoisuuksien vähentämisen arvioidaan kestävän vuosikymmeniä. Saaristomeren rehevöitymiseen vaikuttavat lisäksi paikalliset kuormituslähteet sekä sisäinen kuormitus, eli meren pohjaan varastoituneet ja sieltä ajoittain vapautuvat ravinteet. Saaristomeren valuma-alue on pohjoisen Itämeren viimeinen Itämeren suojelukomissio HELCOMin erityistä huomiota vaativa niin sanottu Hot Spot -alue. misen seuraukset näkyvät Saaristomeren ekosysteemissä, esimerkiksi hapettomina pohja-alueina, kesäaikaisina leväkukintoina sekä kivien, rakkohaurun ja pohjien päällä kasvavina rihmalevinä. Rehevöityminen vaikuttaa koko Saaristomeren lajistoon ja lajien runsaussuhteisiin. Rehevöitymisen syiden ja vaikutusten lievittäminen onkin Saaristomeren alueella vesienja merensuojelun keskeinen tavoite. Saaristomeren valuma-alue on kooltaan noin 8 900 neliökilometriä. Siitä järviä on alle 2 prosenttia ja peltoja 28 prosenttia. Alueen neljä suurinta jokea (Paimionjoki, Kiskonjoki-Perniönjoki, Aurajoki, Uskelanjoki) kuljettavat mereen noin 40 % Saaristomeren fosforija 30 % typpikuormituksesta. Valuma-alueen kokonaiskuormituksesta Sedimenttinäytteenottoa Syken tutkimusalus mta Arandalla MAAMERI-hankkeen tutkimusmatkalla Saaristomerellä. Kuva: Riikka Puntila.
Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2023, 54. vsk. 54 Rehevöitymisen torjunta vaatii eri toimijoiden pitkäjänteistä yhteistyötä Saaristomeren ravinnekuormitusta on pyritty vähentämään jo pitkään, mutta se ei ole vähentänyt rehevöitymistä toivotulla tavalla. Yhdyskuntien jätevesien, teollisuuden ja kalankasvatuksen ravinnekuormitusta onkin saatu ympäristölupien ja puhdistusmenetelmien kehittymisen myötä huomattavasti pienennettyä. Maatalouden kuormitus on sen sijaan pysynyt vesiensuojelutoimenpiteistä huolimatta ennallaan. Toisaalta Saaristomeren ravinnekuormitus ei kokonaisuudessaan ole enää 2000-luvulla kasvanut. Kuormitus on silti edelleen liian suurta, ja meren hyvän tilan saavuttamiseksi sitä on edelleen huomattavasti vähennettävä. Syynä tähänastisten toimenpiteiden heikkoon tehoon on muun muassa se, että Saaristomeren valuma-alueen pelloissa on aiemman pitkään jatkuneen ylilannoituksen seurauksena vielä paikoin runsaasti fosforia, jota huuhtoutuu valumavesien mukana jokiin ja mereen. Maatalouden kuormituksen vähentäminen vaatii edelleen pitkäjänteistä ja monipuolista toimintaa. Keskeisessä roolissa tässä työssä ovat maatalouden ympäristökorvausjärjestelmä, lannoitelaki ja vesienhoidon toimenpiteet. Lisäksi maatalouden kuormituksen vähentämisen uudet menetelmät, kuten kipsin, rakennekalkin ja kuitujen levittäminen, mitkä sitovat pellossa olevia ravinteita maa-ainekseen, ovat osoittautuneet lupaaviksi, ja niillä voidaan saada aikaan nopeita vaikutuksia. Tutkittu tieto on avain meriekosysteemin tervehdyttämiseen Saaristomeren, kuten koko Itämerenkin, nykyistä tilaa heikentävät rehevöitymisen ja haitallisten aineiden lisäksi myös ilmastonmuutoksen vaikutukset ja luontokato. Saaristomeren ekosysteemin monimutkaisen toiminnan ymmärtämiseksi ja tilan parantamiseen tähtäävien toimien pohjaksi tarvitaan ajantasaista tutkittua tietoa. Meriekosysteemin toimintaa koskevan tutkimustiedon tuottaminen vaatii edistynyttä tieteellistä osaamista ja laajaa toimijoiden yhteistyötä. Saaristomeren ongelmien ratkaiseminen vaatii myös pitkäaikaista sitoutumista paitsi vesiensuojelutoimiin, myös jatkuvaan tiedon tuotantoon ja kansainväliseen yhteistyöhön. Saaristomeren kohtalo riippuu Suomen tekemien suojelutoimien onnistumisesta, mutta myös koko Itämeren tilan paranemiseen tähtäävän kansainvälisen työn menestyksestä tulevina vuosikymmeninä. Saaristomerta ei voi tarkastella irrallaan muun Itämeren tilan kehityksestä, mutta kestävän kehityksen varmistaminen Saaristomeren alueella vaatii myös paikallista näkökulmaa. MAAMERI-hanke – vesiensuojelun tehostamisohjelman tutkimusosio Vuosina 2020–2022 toteutettu monitieteinen MAAMERI-hanke vahvisti Saaristomeren ympäristön hoitoa ja hallintaa koskevassa päätöksenteossa tarvittavaa tietopohjaa. Hanke tutki erityisesti fosforiravinteen ” Saaristomeren, kuten koko Itämerenkin, nykyistä tilaa heikentävät rehevöitymisen ja haitallisten aineiden lisäksi myös ilmastonmuutoksen vaikutukset ja luontokato.
Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2023, 54. vsk. 55 kulkeutumista jokien ja virtausten mukana Saaristomereen sekä sitä, miten fosfori muuntuu ja kiertää elävän ja elottoman luonnon välillä meren eri osissa, rannikolta avomerelle. MAAMERI-hanketta rahoitti ympäristöministeriö vesiensuojelun tehostamisohjelmasta. Vesiensuojelun tehostamisohjelma 2019– 2023 on merkittävä panostus vesien suojeluun. Ohjelman tavoitteena on Itämeren ja sisävesien hyvä tila, ja tavoitteisiin pyritään vähentämällä maaja metsätalouden ravinnekuormitusta vesiin, kunnostamalla vesistöjä, vähentämällä haitallisia aineita kaupunkivesistä ja tyhjentämällä rannikkovesien riskihylkyjä öljystä. Vesiensuojelun tehostamisohjelmassa aloitettiin samaan aikaan MAAMERI-hankkeen kanssa laajamittainen peltojen kipsikäsittelyhanke Saaristomeren valuma-alueella (KIPSI-hanke), jonka tavoitteena on vähentää fosforin huuhtoutumista maatalousmaasta vesistöihin ja edelleen mereen. MAAMERI-hankkeessa tehty tutkimus kytkeytyi vahvasti KIPSI-hankkeeseen ja etenkin kipsikäsittelyn vaikutusten seurannan tukemiseen tulevaisuudessa. MAAMERI-hankkeessa Saaristomerta tutkittiin useilla tutkimusaluksilla, tutkimusasemilla, automaattisilla mittareilla ja kaukokartoitusmenetelmillä. Hankkeeseen osallistuivat lähes kaikki suomalaisen merentutkimuksen keskeiset toimijat; Helsingin ja Turun yliopistot, Åbo Akademi, Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenneja ympäristökeskus, Geologian tutkimuskeskus, Ilmatieteen laitos sekä hanketta koordinoinut Suomen ympäristökeskus. Hankkeen kokonaisrahoitus vuosina 2020–2022 oli 2,2 miljoonaa euroa, josta ympäristöministeriön osuus 1,9 miljoonaa euroa. Suomen merentutkimuksen infrastruktuuri FINMARI oli keskeisessä roolissa eri tutkijoiden, tutkimuslaitosten ja yliopistojen erikoisosaamisen ja -välineistön yhdistäjänä. MAAMERI-hanke tuotti merkittävästi uutta tietoa Saaristomerestä MAAMERI-hankkeessa tutkittiin Saaristomeren tilaan vaikuttavista tekijöistä erityisesti valuma-alueelta kulkeutuvan fosforin vaikutuksia ja dynamiikkaa meressä. Hankkeessa tutkittiin pohjan laatua ja fosforin varastoitumista pohjaan, Saaristomeren virtauksia ja vedenvaihtoa sekä fosforin kulkeutumista ja vaikutuksia jokisuilta merelle. Lisäksi hankkeessa kehitettiin työkaluja fosforin kuormituksen ja vaikutusten seuraamiseksi. Tutkimuksia tehtiin laajasti koko Saaristomeren alueella ja erityisesti Paimionjoen suulta avomerelle ulottuvalla alueella. Vuosina 2020–2022 MAAMERIhankkeessa tehtiin eri tutkimusaluksilla yhteensä 10 kenttätutkimusmatkaa. Hankkeen käytössä olivat merentutkimusalukset Aranda, Geomari, Augusta ja Aurelia, ja lisäksi tutkimuksia tehtiin pienemmillä veneillä. Hanke tuotti uutta tarkkaa tietoa Saaristomeren pohjasedimentin kertymisnopeuksista, pohjan maalajeista sekä meren pohjasedimentissä olevan fosforin eri liukoisuusja sitoutumismuodoista. Saaristomeren pohjan laatu on hyvin vaihteleva ja monimuotoinen, joten tarkka maalajitieto ” Saaristomerta ei voi tarkastella irrallaan muun Itämeren tilan kehityksestä, mutta kestävän kehityksen varmistaminen Saaristomeren alueella vaatii myös paikallista näkökulmaa.
Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2023, 54. vsk. 56 on tärkeää. Hankkeessa tuotetun tarkennetun tiedon perusteella pohjasedimenttien suurimmat fosforipitoisuudet löytyivät välisaaristossa Mynälahden eteläpuolelta sekä sisäsaaristossa Kemiön ja Hankoniemen väliltä. Sedimentaationopeuksista, merenpohjan maalajeista ja fosforin esiintymismuodoista saadut uudet tiedot auttavat tarkentamaan ravinnevähennysten vaikutusarvioihin käytettävien laskentamallien toimintaa tulevaisuudessa. Saaristomeren monimutkaiset syvyysolot ja rantaviiva ohjaavat meriveden virtausten suuntaa ja voimakkuutta. Hankkeen tulosten perusteella eteläisellä Saaristomerellä päävirtaussuunnat ovat kaakko ja luode, pohjoisosien kapeissa vedenalaisissa kanjoneissa etelä ja pohjoinen. Pintakerroksen vallitseva virtaussuunta on eteläisellä Saaristomerellä kaakkoon ja pohjoisosissa etelään. Keskimääräiset pintakerroksen virtausnopeudet ovat 8–16 cm/s. Pohjoisosien kapeissa kanjoneissa havaittiin suuria, jopa yli 1 m/s virtausnopeuksia. Osa voimakkaista virtauksista syntyy paikallisten tuulien vaikutuksesta, mutta osan aiheuttaa esimerkiksi Itämeren vedenkorkeuden vaihtelu. Tarkempi tieto virtausolosuhteista auttaa ymmärtämään entistä paremmin Saaristomerta rehevöittävien ravinteiden lähteitä, niiden kulkeutumista ja alkuperää. MAAMERI-hankkeen tutkimus tarkensi myös tietoa jokien kuljettaman hiukkasaineksen fosforipitoisuudesta, aineksen koostumuksesta, sen laskeutumisesta pohjalle ja hajoamisesta. Tutkimuksien pääkohteena oli savisamea Paimionjoki ja sen vaikutusalue. Tulokset osoittavat, että merkittävä osa joen kuljettamasta savimateriaalista vajoaa pohjaan ja kerrostuu jo varsin lähellä jokisuuta ja sedimentaationopeudet voivat olla lähes 2 cm vuodessa. Eloperäisen aineksen hajoaminen pohjassa vapauttaa ravinteita, kuluttaa happea ja tuottaa myös ilmastoaktiivisia kaasuja, kuten hiilidioksidia, metaania ja typpioksiduulia. Rannikkoekosysteemien merkitys ilmastoaktiivisten kaasujen taseissa arvioidaan merkittäväksi, mutta tutkimustietoa aiheesta on vielä vähän. Jokikuormitus vaikuttaa myös suoraan Paimionlahden kasvi-, leväettä eläinlajiston monimuotoisuuteen jokisuulta avomerelle mentäessä. Jokisuun lähellä kasvaa pääosin makean veden kasveja, jotka viihtyvät pehmeillä ja rehevöityneillä sedimentaatiopohjilla, kun taas merelliset kasvija levälajit rajoittuvat ulkosaaristoon. Pohjaeläinyhteisöjen lajimäärä, biomassa sekä ravinneja hiilipitoisuudet nousevat jokisuulta ulkosaaristoa kohti. Tulokset vahvistavat myös sen, että ulkoja välisaaristossa kasviplanktontuotannon määrä riippuu saatavilla olevan typen määrästä eikä ainoastaan fosforin pitoisuudesta. Myös typen kuormitukseen tulee kiinnittää edelleen huomiota ja uutta tutkimusta typen prosesseista Saaristomerellä tarvitaan. Satelliittihavaintoihin perustuva Saaristomeren tilan arviointi vahvistui MAAMERIhankkeessa. Hankkeessa tuotettiin veden sameustietoihin perustuva karttatuote, joka kuvaa jokivesien Saaristomereen tuomaa vuosittaista fosforikuormaa (kuva 1). Lisäksi tuotettiin kattava kuva sameuden ja pintalevien määrää kuvaavan klorofyllia:n vaihtelusta Mynäjoen ja Paimionjoen edustalla ja laajemmin koko Saaristomerellä vuosina 2019–2021 sekä tarkan erotuskyvyn lämpötilakarttatuote Saaristomerelle. Uudet satelliittipohjaiset karttatuotteet tulevat kaikkien saataville Syken TARKKAverkkopalveluun, ja niitä voidaan vapaasti hyödyntää yksityisiin, paikallisiin tai alueellisiin tarpeisiin. Rannikkoekosysteemien tutkimus kannattaa Rannikon elinympäristöt ovat eliöstöltään monimuotoisia ja ekosysteemien toiminnan kannalta keskeisiä elinympäristöjä. Rannikkoekosysteemit ovat maalla tapahtuvan
Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2023, 54. vsk. 57 ihmistoiminnan vaikutusten ja meriekosysteemin monimuotoisuuden ja tuottavuuden polttopisteitä, joissa myös vesienja merensuojelu on vaikuttavinta. Rehevöityminen, ilmastonmuutos ja luontokato kietoutuvat rannikkoekosysteemeissä yhteen tavalla, jonka ymmärtäminen ja ihmistoimien aiheuttamien riskien hallinta edellyttää vankkaa ja monipuolista merentutkimusta. Meriluonnon suojelu vaatii ymmärrystä siitä, miten rannikon elinympäristöt muuttuvat ajan myötä ja miten vastustuskykyisiä ne ovat äkillisiä ympäristön muutoksia vastaan. Myös vesienja merenhoidon tukena käytettävä mallinnus kaipaa kipeästi seurantatietoa rannikon matalista alueista. MAAMERI-hanke tuotti lyhyenä hankeaikanaan meriympäristön tilan parantamisen tueksi merkittävästi uutta tutkimustietoa ja työkaluja, joiden avulla mm. maatalouden innovatiivisten vesiensuojelutoimien, kuten kipsi-, kuituja rakennekalkkikäsittelyjen, vaikutuksia voidaan jatkossa paremmin seurata. Merialueisiin kohdistuva taloudellinen mielenkiinto kasvaa voimakkaasti ja merelle suunnitellaan laajoja hankkeita. Tässä tilanteessa oikea-aikaisen ja monitieteisen merentutkimuksen ja hyvän ekosysteemitason näkemyksen tarve ja kokonaisvaltainen vaikutusten ennakointi entisestään korostuu. MAAMERI-hanke on osoittanut, että oikein suunnatulla hankerahoituksella voidaan lyhyessäkin ajassa tuottaa merkittävää kohdennettua ja vaikuttavaa tutkimustietoa meriympäristön tilasta. Viitteet Laamanen, M., Suomela, J., Ekebom, J., Korpinen, S., Paavilainen, P., Lahtinen, T., Nieminen, S. and Hernberg, A., 2021. Suomen merenhoitosuunnitelman toimenpideohjelma vuosille 2022–2027. Ympäristöministeriön julkaisuja 2021:30 http://urn.fi/ URN:ISBN:978-952-361-198-6 MAAMERI-hankkeen sivut: https://www.syke.fi/hankkeet/ maameri Hankkeen loppuraportti: https://www.syke.fi/download/ noname/%7BA2825718-AB0D-411DA292-C4C733821D9E%7D/179953 Kuva1. Jokien kuljettamien hiukkasten määrästä eli veden sameustiedoista johdettu kokonaisfosforin (Ptot) määrä Paimionlahdella koostettuna vuosien 2020–2022 keväisen sulamisajan satelliittihavainnoista. Kuva: MAAMERI-Konsortio.
Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2023, 54. vsk. 58 Yhdeksän kymmenestä suomalaisesta pitää puhtaita vesiä identiteetillemme tärkeänä. Lähes yhtä moni suomalainen on sitä mieltä, että puhtaat vedet ja Itämeri ovat tärkeitä ihmisten terveydelle ja hyvinvoinnille, luonnolle sekä paikkakunnan ja alueen vetovoimalle. Vankka enemmistö uskoo myös, että puhtaat vedet ovat edellytys tuottavalle elinkeinoelämälle. Tulokset ovat peräisin ympäristöministeriön teettämästä kyselystä, joka selvitti suomalaisten käsityksiä vesien ja Itämeren merkityksestä ja tilasta sekä niiden suojelusta. Kyselyyn osallistui 1012 vastaajaa ympäri Suomen. Vesien tärkeimmät hyödyt heille liittyivät maisemaan ja ääniin, vesiluonnosta nauttimiseen sekä virkistymiseen ja harrastamiseen vesien äärellä. ”Luvut kertovat siitä, kuinka suuri huoli suomalaisilla on vesistöjen tilasta. On tärkeää että Suomi jatkaa vesistöjen ja erityisesti Itämeren tilaa parantavia toimia jatkossakin. Meillä on vain yksi meri ja siitä on pidettävä huolta”, ympäristöja ilmastoministeri Maria Ohisalo kommentoi kyselyn tuloksia. Itämeren tila herättää huolta Vastaajista suuri enemmistö, 74 prosenttia, on huolissaan tai erittäin huolissaan Itämeren tilasta. Järvija jokivesien tilasta on huolissaan tai erittäin huolissaan 45 prosenttia vastaajista. Pohjavesien tilasta eli pohjaveden puhtaudesta ja sen riittämisestä esimerkiksi juomatai kasteluvedeksi on huolissaan tai erittäin huolissaan noin kolmannes vastaajista. Kansalaisilla on varsin hyvä käsitys vesien tilasta, vaikka he arvioivatkin Itämeren rannikkovesien tilan selvästi paremmaksi sekä järvi-, jokija pohjavesien tilan huonommaksi kuin ne ovat uusimpien tila-arvioiden mukaan. Pahimpina uhkina annetuista vaihtoehdoista pidetään haitta-aineiden päästöjä (kemikaalit, roskat, öljy, mikromuovit jne.) ja rehevöitymistä. Vajaa puolet vastaajista on sitä mieltä, että Suomi huolehtii hyvin vesiensä tilasta, ja 11 prosentin mielestä Suomi ei huolehdi vesien tilasta hyvin. ”Lähivesien puhtaus on selvästi suomalaisten hyvinvoinnille tärkeää. Vesien ja Itämeren tilan parantamisella hillitsemme myös ilmastonmuutosta sekä torjumme luontokatoa ja saastumista. Tavoitteemme on, että jatkamme yhteistyössä tehostettua vesiensuojelua myös seuraavalla hallituskaudella”, ympäristöneuvos Saara Bäck ympäristöministeriöstä kertoo. Vesiensuojelukysely: Puhtaat vedet ovat tärkeä osa suomalaisten identiteettiä
Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2023, 54. vsk. 59 Vesien suojelua ja kunnostamista lisättävä Seitsemän kymmenestä suomalaisesta on sitä mieltä, että vesiensuojelua ja vesien kunnostamista täytyy lisätä. Vain noin neljännes on sitä mieltä, että ainoastaan valtion tulee rahoittaa vesiensuojelutoimia. Vastaajille annettiin ehdotuksia tahoista, joiden tulisi rahoittaa vesiensuojelua valtion lisäksi. Lähes 60 % vastaajista toivoo kuntien osallistuvan rahoitukseen. Maanja metsänomistajilta sekä vesialueiden omistajilta toivoo rahoitusta 48 % ja paikallisilta yrityksiltä 44 % vastaajista. ”Valtion tulee jatkossakin turvata rahoitus toimille Itämeren sekä sisäja pohjavesien tilan parantamiseksi ja turvaamiseksi. Toivon myös, että yritykset tukisivat vielä enemmän vesiensuojelua, esimerkiksi alueen vesistökunnostuksia”, Bäck kertoo. Suomalaisista 77 % ajattelee, että suomalaiset voivat itse vaikuttaa omilla teoillaan vesien ja Itämeren tilaan. Arjen teoista merkityksellisiksi tunnistetaan roskaamisen välttäminen, jätteiden kierrättäminen ja se, etteivät lääkejätteet ja muut haitalliset aineet päädy viemäriin tai suoraan luontoon esimerkiksi pesuvesien ja kemikaalien käytön kautta. Näiden tekojen merkityksen tunnistaa noin 85 % vastaajista. Kasvisruokavalion ja luonnonkalan syömisen merkitystä vesien tilan kannalta ei tunnisteta yhtä hyvin: sitä pitää merkityksellisenä 30 % vastaajista. Yhdeksän kymmenestä arvioi saavansa tarpeeksi tietoa vesien ja Itämeren tilasta. Ylivoimaisesti suurin tiedon lähde on media (aikakausija sanomalehdet, radio ja televisio), josta ammentaa tietoa 64 % vastaajista. Seuraavaksi eniten tietoa saadaan, erityisesti nuorison keskuudessa, sosiaalisesta mediasta (22 % vastaajista). Kyselyn toteutti aluekehittämisen konsulttitoimisto MDI. Kyselyn vastaajajoukko haettiin CINT-palvelun avulla. Vastanneista 57 % oli naisia ja 43 % miehiä. Ympäristöministeriö Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys on voittoa tuottamaton aatteellinen yhdistys, joka edistää vesiensuojelua, uhanalaisten kalakantojen tilaa ja virkistyskäyttöä toimialueellaan Riihimäeltä Helsinkiin ja Espoosta Sipoon rajalle. Jäseneksi yhdistykseen? Jos kiinnostuit, kysy lisätietoja vhvsy(a)vantaanjoki.fi. Verkkosivuiltamme löydät runsaasti tietoa Vantaanjoen valuma-alueesta, veden laadusta ja vesiensuojeluhankkeidemme tuloksista. Sivuille on kerätty myös arkipäivän vesiensuojeluvinkkejä sekä tarinakartta Vantaanjoen valuma-alueen luontoretkikohteista. www.vantaanjoki.fi
Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2023, 54. vsk. 60 Meri Kallasvuo, ohjelmajohtaja, erikoistutkija Luonnonvarakeskus Lisää kestävästi tuotettua kalaa ruokapöytiin kalakantojen tilaa vaarantamatta Vuonna 2021 käynnistyneen Kotimaisen kalan edistämisohjelman kunnianhimoisena tavoitteena on kaksinkertaistaa kotimaisen kestävästi pyydetyn ja kasvatetun kalan käyttö. Se tarkoittaisi, että suomalaisten tulisi syödä nykyisen keskimääräisen 1,7 kala-annoksen sijaan 2,5 kala-annosta viikossa. Palkintona olisi myönteisiä talous-, terveysja ilmastovaikutuksia. Vesiviljely on erityisen merkittävässä roolissa tavoitteeseen pyrkimisessä, mutta myös kalastettua kalaa haluttaisiin lisätä ruokalautasille. Miten kalakannat kestävät lisäkalastusta, ja mahdollistaako vesiympäristön tila sen? Talvinuottaus. Kuva: Pro Kala.
Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2023, 54. vsk. 61 K otimaisen kalan kulutuksen tuplaaminen ei käy itsestään. Suurin potentiaali löytyy ulapan parvikalasta silakasta ja vajaasti hyödynnetyistä lajeista, kuten särkikaloista. Silakan ja muiden vajaasti hyödynnettyjen kalojen elintarvikekäyttö tulisikin peräti viisinkertaistaa. Lisäksi muun kotimaisen pyydetyn kalan, kuten muikun, ahvenen, kuhan ja siian, elintarvikekäyttö tulisi kaksinkertaistaa. Enempään tuskin päästään kalakantojen tilaa vaarantamatta. Lisäksi tarvitaan myös vesiviljelyä: kasvatetun kalan tuotanto tulisi kolminkertaistaa siten, että kasvu ei vaaranna vesiympäristön hyvää tilaa. Ylipäänsä hyvä vesiympäristön tila on aina kestävien ja elinvoimaisten kalakantojen edellytys. Rehevöityminen ja ilmastonmuutos vaikuttavat Suomen meriympäristön tilaan Itämeren tilassa on nähtävissä paranemisen merkkejä, vaikka kokonaisuudessaan meren tila on edelleen heikko (Korpinen ym. 2018). Tilanne on yleensä parhain alueilla, joilla on vähiten ihmistoimintaa, kuten avomerellä. Rannikkovesissä, erityisesti kaupunkien, teollisuuslaitosten tai kuormitusta mereen tuovien jokien vaikutusalueilla, tila on pääsääntöisesti heikompi. Suomen merialueen pääongelma on rehevöityminen. Pistekuormitus on vähentynyt huomattavasti viimeisten vuosikymmenten aikana, mutta hajakuormituksessa ei ole tapahtunut oleellista muutosta vesiensuojelutoimista huolimatta. Suomen eri merialueille määritetyt enimmäiskuormitusmäärät ylittyvät edelleen kaikilla Suomen merialueilla. Kauimpana kuormitustavoitteista ollaan Suomenlahdella ja Saaristomerellä. Vaikka Saaristomeren ja Suomenlahden kokonaistilanne on heikko, ponnistelut ravinnekuormituksen vähentämiseksi tuottavat tulosta erityisesti Suomenlahden itäosissa. Rehevöityminen on ollut vähäisintä Pohjanlahdella. Valitettavasti rehevöitymistilanne on viime vuosina huolestuttavasti lisääntynyt Selkämerellä, joka on tähän asti voinut suhteellisen hyvin. Hyvän tilan saavuttamista koko Itämeren alueella hidastavat sisäiset ravinnevarastot, eli aiemman kuormituksen seurauksena mereen kertyneet ravinteet. Rehevöitymisaste heijastuu negatiivisesti pohjaeläinja planktonyhteisöjen, kalakantojen, merilintujen ja erilaisten elinympäristöjen tilaan. Ilmastonmuutos tulee todennäköisesti nostamaan ilman ja meriveden lämpötilaa sekä kesällä että erityisesti talvella (Smartsea tietolaatikot 2018). Talvien leudontumisen myötä Itämeren jääpeite vähenee ja jääpeiteaika lyhenee. Talviaikainen sademäärä ja jokivesien valuman mukana tuleva Muikkusaalis. Kuva: Pro Kala.
Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2023, 54. vsk. 62 ravinnekuormitus Itämereen kasvavat, mikä pahentaa rannikon rehevöitymistilannetta, heikentää pohjan hapettomuutta sekä alentaa meriveden suolapitoisuutta. Nämä muutokset vaikuttavat edelleen Itämeren ekosysteemiin, eliöihin ja eliöyhteisöihin. Erityisesti mereiset ja kylmän veden lajit taantuvat, kun taas rehevistä olosuhteista hyötyvät makean veden lajit runsastuvat. Odotettavissa on myös mahdollisten uusien vieraslajien saapuminen. Myönteistä meren tilan kehityksessä on ollut eräiden vaarallisten ja haitallisten aineiden väheneminen, mikä näkyy huippupetojen, kuten merikotkan, parantuneena lisääntymistuloksena. Öljyonnettomuuden riski säilyy laivaliikenteen kasvun myötä. Uutena uhkana on noussut muoviroskaantuminen. Edellä mainittujen laaja-alaisten ympäristönmuutosten lisäksi myös paikalliset muutokset, kuten ruoppaus ja ruoppausmassojen läjitys, vesija rantarakentaminen sekä veneily ja muu vapaa-ajankäyttö vaikuttavat meren tilaan ja eliöihin. Myös kalastus muokkaa kalastettavien lajien kokoja ikäjakaumaa sekä vaikuttaa niiden kannankokoon ja epäsuorasti muihin lajeihin. Kalastuksella voi joissain tapauksissa olla vaikutusta esimerkiksi sivusaaliina saatavien lintujen tai ei-kohdekalalajien kantoihin. Vesirakentaminen ja valumaalueen maankäyttö heikentävät sisävesien tilaa Pintavesien ekologisen ja kemiallisen tilaluokittelun (SYKE ym. 2019) mukaan järviemme pinta-alasta lähes 90 prosenttia ja virtavesistämme kaksi kolmannesta on hyvässä tai erinomaisessa tilassa. Lukujen valossa sisävesien tila vaikuttaa kohtuulliselta, mutta toisaalta se ei ole muuttunut merkittävästi viimeiseen kymmeneen vuoteen. Onneksi paikoin on havaittavissa lievää tilan paranemista. Silakkatroolari lähdössä merelle. Kuva: Pro Kala.
Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2023, 54. vsk. 63 Ihmistoiminta on muokannut suurta osaa Suomen sisävesistöistä. Heikommassa tilassa olevien vesistöjen suurin ongelma ovat valuma-alueen maankäytöstä, eli pääasiassa maaja metsätaloudesta peräisin olevat samentavat ja rehevöittävät valumat, joita mm. turvemaiden metsäojitukset ovat pahentaneet. Jopa 70 % Suomen vesistöistä on tummunut. Erot eri vesistöjen välillä ovat suuria: Pohjois-Suomen järvien ja jokien sekä koko maan suurien järvien ekologinen tila on pääosin hyvä, kun taas Etelä-Suomen pienet järvet kärsivät usein rehevöitymisestä. Korkeat ravinnepitoisuudet heikentävät myös jokivesien tilaa. Jokien luokitusta laskee usein myös vesirakentaminen, kuten vaellusesteet ja uomaperkaukset. Lähes kaikki Suomen suurimmat Itämereen laskevat joet on rakennettu, minkä seurauksena niiden alkuperäiset vaelluskalakannat ovat hävinneet. Myös monessa pienessä purossa ja joessa on vaellusesteitä, joita on viime aikoina kuitenkin alettu enenevässä määrin purkaa ja pyrkiä mahdollisimman luonnolliseen jokijatkumoon. Vesiensuojelu kaipaa tehostamista On ilmeistä, että maaja metsätalouden vesiensuojelua on tehostettava, koska ravinnehuuhtoumat kasvavat muuttuvassa ilmastossa. Vesiensuojelutoimenpiteet tulisi suunnitella valuma-aluelähtöisesti ja pyrkiä siten parantamaan maaperän veden pidätyskykyä ja hidastamaan valumien päätymistä vesistöön. Tämä vaatii monessa tapauksessa myös tuotantotapojen sopeuttamista. Peltojen pitäminen kasvipeitteisinä talven yli, lannan käsittelyn järkeistäminen, metsien avohakkuiden välttäminen ja ojien tukkiminen toisivat helpotusta vesistöjen tilaan. Ennallistamistoimenpiteet maalla, erityisesti turvepelloilla ja -metsissä, toisivat vesiensuojeluhyötyjä. Myös sisävesissä arvioidaan olevan suurta ennallistamistarvetta, erityisesti karujen järvien ja humuspitoisten, alkujaan niukkaravinteisten järvien ja lampien osalta. Sisävesien vesienhoitotoimenpiteet yleensä edesauttavat suoraan myös kalaston tilaa sekä hyödyttävät vesistöjen virkistyskäyttöä. Toistaiseksi kalastettavaa kalaa riittää Globaalisti ylikalastus on merkittävä uhka ja kalakannat ovat vaarassa paitsi liian suuren kalastuspaineen myös ympäristönmuutosten takia. Suomalaiset kalakannat ovat kuitenkin valtaosin hyvässä tilassa (Raitaniemi & Sairanen 2022) ja kalastus kestävällä tasolla, mistä osoituksena on esimerkiksi silakan ja kilohailin kalastukselle myönnetty MSC:n kestävän kalastuksen sertifikaatti. Merkittävimpien kaupallisten kalalajiemme silakan, ahvenen ja muikun kannat ovat hyvässä tilassa ja kestävästi hyödynnettyjä. Myös kilohailikanta on runsas Suomen Rysän nosto. Kuva: Pro Kala.
Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2023, 54. vsk. 64 merialueilla, ja kuhakantojen tila on hyvä sisävesillä sekä rannikolla lukuun ottamatta Saaristomerta. Tiukasti kiintiöityä silakkaa ja kilohailia emme voi kalastaa enempää, mutta voimme käyttää saaliista huomattavasti suuremman osan ihmisravinnoksi. Ahventa ja muikkua voisi paikoin kalastaa kestävästi enemmänkin. Ympäristön muuttuessa on odotettavissa myös uutta kalastettavaa. Särkikalakannat ovat runsastumassa rannikolla. Monilla järvillä särki ja lahna ovat jo paikoin voimakkaamman kalastuksen kohteena, mutta monessa vesistössä kannat estäisivät kovempaakin verotusta. Myös kuoreen kalastus on kasvanut viime vuosina. Lisäksi tulevaisuudessa voi olla odotettavissa kokonaan uusia hyödynnettäviä lajeja, kuten vieraslaji mustatäplätokko. Kaikilla kalalajeilla ei mene hyvin Joidenkin kalalajiemme tila on kuitenkin huolestuttava. Uusimman arvion mukaan 75 kalalajistamme 12 % on uhanalaisia (Hyvärinen ym. 2019). Erityisesti vaelluskalojen tilanne on heikko. Uhanalaisimpia ovat Saimaan alueen nieriä ja järvilohi sekä merialueen harjus ja ankerias. Meritaimenkantojen tila on hieman parantunut, mutta se on edelleen heikko kaikilla merialueilla. Mereiset vaellussiikaja karisiikakannat sekä sisävesien planktonsiika ovat heikenVaelluskalat tarvitsevat esteettömän pääsyn kutukalojen lisääntymisalueille ja jälkeläiset esteettömän pääsyn sieltä pois. Kuva: Unsplash.
Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2023, 54. vsk. 65 tyneitä, samoin Etelä-Suomen sisävesitaimen ja harjus. Jäljellä olevista merkittävistä lohikannoistamme yhden (Tornionjoki) katsotaan olevan hyvässä tilassa ja muiden (Simo-, Tenoja Näätämöjoki) heikossa tilassa. Myös mm. kampelan, mateen ja nahkiaisen runsaudessa on tapahtunut vähenemistä. Vaelluskalojen merkittävin ongelma ovat vaellusesteet, jotka estävät kutukalojen pääsyn lisääntymisalueille ja jälkeläisten pääsyn sieltä pois. Joissain tapauksissa myös liian voimakas kalastuspaine voi estää kutukalojen pääsyn lisääntymisalueille. Varsinkin sivusaaliiksi päätyminen on tietyillä uhanlaisilla lajeilla, kuten järvilohella, aivan liian yleistä. Kalastuksen säätelyä olisi varaa paikoin tiukentaa, jotta kalastuspaine pienenisi (Lappalainen ym. 2021). Luontaisen lisääntymisen turvaaminen on olennaista kalantuotannon varmistamiseksi. Useiden kalalajien elpymistä parantaisi vesien laadun ja happitilanteen parantuminen. Tähän voidaan päästä vähentämällä kuormitusta ja pysäyttämällä rehevöitymiskehitys. Jokivesissä elinympäristökunnostuksilla on pitkät perinteet, mutta myös rannikkovesissä kalataloudellisilla kunnostuksilla voidaan kasvattaa kalantuotantoa. Uusia kalatuotteita ja asennekasvatusta kuluttajille Jotta Kotimaisen kalan edistämisohjelman tavoite toteutuisi ja suomalaiset saataisiin syömään enemmän kalaa, tarvitsemme suuria panostuksia kalanjalostukseen, vilkasta yritystoimintaa ja kaupan hyllyille paljon uusia, kuluttajia kiinnostavia kalatuotteita ja -jalosteita. Kaikista suurin haaste taitaa lopulta kuitenkin olla kuluttajien asenteisiin ja tapoihin vaikuttaminen, varsinkin tämänhetkisessä nousevien hintojen tilanteessa. Meidät kaikki pitäisi saada syömään enemmän kotimaista, kestävästi pyydettyä kalaa. Toivon, että pääsemme siihen, sillä kalan syönnillä ja kalataloudella on merkittävät myönteiset vaikutukset Suomen talouteen, ympäristöön ja kansanterveyteen. Viitteet Hyvärinen, E., Juslén, A., Kemppainen, E., Uddström, A., Liukko, U-M. (toim.) 2019: Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2019. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. Helsinki. 704 s. http://hdl.handle.net/10138/299501 Korpinen, S., Laamanen, M., Suomela, J., Paavilainen, P., Lahtinen, T., Ekebom, J. (toim.) 2018: Suomen meriympäristön tila 2018. SYKEn julkaisuja 4/2018. Suomen Ympäristökeskus. Helsinki. 252 s. http://hdl.handle.net/10138/274086 Lappalainen, A., Veneranta, L., Kuningas, S., Olin, M., Aronsuu, K. 2021. Rannikkolajien säätelyn tehostamismahdollisuudet ja -tarpeet Suomen rannikolla. Luonnonvaraja biotalouden tutkimus 13/2021. Luonnonvarakeskus. Helsinki. 52 s.http://urn.fi/ URN:ISBN:978-952-380-166-0 Raitaniemi, J. & Sairanen, S. (toim.). 2022. Kalakantojen tila vuonna 2021 sekä ennuste vuosille 2022 ja 2023: Silakka, kilohaili, turska, lohi, meritaimen, siika, kuha, ahven ja hauki. Luonnonvaraja biotalouden tutkimus 72/2022. Luonnonvarakeskus. Helsinki. 132 s. http:// urn.fi/URN:ISBN:978-952-380-498-2 SmartSea tietolaatikot 2018: Tulevaisuuden Pohjanlahti http://smartsea.fmi.fi/ tulevaisuuden-pohjanlahti/ SYKE ym. 2019: Pintavesien ekologinen ja kemiallinen tila 2019. https://www. ymparisto.fi/fi-FI/Vesi/Pintavesien_ tila
Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2023, 54. vsk. 66 Justiina Halonen, tutkimuspäällikkö Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu Ympäristövahinkojen torjuntavalmiuden valvonta tukee myös vesistöjen tilaa Aluehallintovirastoissa hyödynnetään uutta pelastuslaitosten ympäristövahinkojen torjuntavalmiuden valvontamenettelyä. Valvonta kohdistuu pelastuslaitosten öljyja kemikaalivahinkojen torjuntajärjestelmään. Menettelyllä pyritään huomioimaan kattavasti alueen riskejä edustavat vahinkotyypit, myös alusöljyja aluskemikaalivahingot sekä muut ympäristövahingot vesistöissä, joiden tapahtumatiheys on maaöljyvahinkoja harvempi. Kuva: Justiina Halonen.
Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2023, 54. vsk. 67 A luehallintovirastot ottivat vuoden 2022 alusta käyttöön uuden ympäristövahinkojen torjunnan (YVT) valvonnan toimintamallin pelastustoimille ja pelastuslaitoksille säädettyjen öljyja kemikaalivahinkojen torjuntavalmiuden valvontaan. Toimintamallin tavoitteena on, paitsi varmistaa riittävä torjuntavalmius, tukea osaltaan myös turvallista ja terveellistä ympäristön tilaa. Valvonta uutena tehtävänä aluehallintovirastoille Öljyja aluskemikaalivahinkojen torjunta sisällytettiin 1.1.2019 osaksi pelastuslaissa (379/2011) säädettyä pelastustoimintaa. Uudistuksessa aiempi erityislainsäädäntö kumottiin ja siihen sisältynyt pelastustoimen valvontatehtävä siirtyi ELY-keskuksilta aluehallintovirastoille. [1.] Aiemmin ELY-keskukset valvoivat, että pelastuslaitosten torjuntakalusto on alueen öljyvahingon uhka ja torjuntavalmiuden taso huomioiden tarkoituksenmukaista. Nykytilanteessa aluehallintovirasto valvoo öljyja kemikaalivahinkojen torjuntaa osana pelastustoimen valvontatehtävää. Valvonnalla varmistetaan, että pelastustoimen palvelutaso on ympäristövahinkojen pelastustoiminnan osalta riittävä alueen riskeihin nähden. [1.] Valvonnalla seurataan myös ympäristövahinkoihin varautumista Torjuntavalmiuden valvonta kohdistuu pelastuslaitosten öljyja kemikaalivahinkojen torjuntajärjestelmään kokonaisuutena. Tämä tarkoittaa, että valvonnassa arvioidaan sekä tehtävään varautumista että ympäristövahingon torjuntatehtävästä suoriutumista. Lähestymistapa valittiin, koska öljytai kemikaalivahingoista kertyy sekä määrällisesti että tehtäväkentän moninaisuuteen nähden rajallisesti suoritteita. [1.] Öljyvahinkoja, jotka edellyttävät pelastusviranomaisten toimenpiteitä, tapahtuu keskimäärin 2 560 vuodessa, mikä vastaa alle kolmea prosenttia kaikista pelastustoimen tehtävistä [2, 3]. Yksi pelastuslaitos kirjaa vuodessa keskimäärin sata öljyvahinkotehtävää, mutta määrät vaihtelevat pelastuslaitoksittain 40:stä 300:n vahinkotapaukseen [2]. Ympäristövahinkojen osalta suoritteiden määrä ei siten kaikissa pelastuslaitoksissa mahdollista palvelutason arviointia toteutuneiden tehtävien kautta, kuten muuta pelastustoimen palvelutasoa valvottaessa. Tehtävämäärää voimakkaammin lähestymistavan valintaan vaikutti tehtävien yksipuolisuus. Kaikista vuosina 2013–2019 kirjatuista ympäristövahingoista 90 prosenttia oli öljyvahinkoja. Näistä 93 prosenttia koskivat maa-alueella tapahtuneita öljyvahinkoja ja yli puolet (53 %) liittyivät tieliikennevahinkoihin. Vesiliikenteen aiheuttamat tai muutoin vesistöissä tapahtuneet öljyvahingot muodostivat seitsemän prosenttia kirjatuista öljyvahingoista. Saman ajanjakson kemikaalivahingoista kuusi prosenttia kohdistui satamiin ja vesialueisiin. [4.] Tarkasteltaessa vaikutuksiltaan merkittävimpiä öljyvahinkoja kyseiseltä ajanjaksolta, suurin osa liittyi öljysäiliöiden vuotoihin tai ylitäyttöihin (32 %) ja tieliikenneajoneuvoihin (25 %). Vesistövahingot edustivat näissäkin seitsemää prosenttia, vesialusten osuuden jäädessä alle kolmeen prosenttiin. Alusperäisissä öljyvahingoissa oli tyypillisimmin kyse moottoriveneen tai aluksen 0,2–10 kuution polttoainevuodosta tai 0,3–1 kuution pilssivesipäästöistä. [4.] Suuria, satojen kuutioiden alusöljyvahinkoja Suomessa on tapahtunut viimeksi 1980-luvulla [5], mutta vakavan vahingon riski on läsnä päivittäin [6, 7].
Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2023, 54. vsk. 68 Pelastuslaitosten tulee varautua öljyja kemikaalivahinkojen torjuntaan omalla alueellaan, niin rannikolla, sisävesillä kuin maa-alueellakin. Vahinkoriski vaihtelee alueittain pienistä vuodoista laajoihin, suuronnettomuusmittaluokan vahinkoihin. Valvonnan kohdistaminen vain realisoituviin suoritteisiin tarjoaisi siten liian yksipuolisen tarkastelukulman pelastustoimen vastuualueeseen. Kokonaisvaltaisempi – sekä vesistöalueen että todennäköiset, mutta harvemmin realisoituvat riskit huomioiva – tarkastelu edellytti kokonaan uuden valvontamenettelyn luomista. Ympäristövahinkojen torjuntavalmiuden arviointimalli Ympäristövahinkojen valvontamenettely kehitettiin Etelä-Suomen aluehallintovirastossa projektiluonteisena vuoden 2021 aikana ja otettiin käyttöön kaikissa kuudessa aluehallintovirastossa vuonna 2022. Menettelyn tukirankana toimii ympäristövahinkojen torjuntavalmiuden arviointimalli, joka koostuu pelastuslaitosten itsearvioinnin tueksi laaditusta torjuntavalmiuden arviointitaulukosta ja aluehallintovirastoille suunnatuista ohjeista. Arviointitaulukko tarkastelee ympäristövahingon torjuntatehtävää (YVT) ja siihen varautumista kymmenestä YVT-elementistä koostuvana kokonaisuutena (kuva 1). Elementit on edelleen jaettu pienempiin osa-alueisiin. Kutakin osa-aluetta havainnollistetaan toimintaa tai toteutustapaa kuvaavien väittämien avulla. Väittämistä esitetään kolme eritasoista sanallista kuvausta. Arvioimalla osa-aluekohtaisesti, Kuva 1. YVT-valmiuden ja valvonnan elementit ja niiden sisältämät osa-alueet. Tiedonlähde: Ympäristövahinkojen torjuntavalmiuden valvonta aluehallintovirastoissa (Halonen 2021).
Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2023, 54. vsk. 69 miten tasokuvaukset täyttyvät kunkin pelastuslaitoksen kohdalla, voidaan lopputulemana sijoittaa pelastuslaitoksen torjuntavalmius yhdelle kolmesta torjuntavalmiustasosta A, B tai C, joista A on minimi ja C korkein. [1.] Tasot pohjautuvat kansainväliseen malliin, mutta tasojen sisällöt on räätälöity Suomen toimintaperiaatteisiin ja pelastustoimen vastuualueeseen. Valvontamenettelyn kehittämisessä on lisäksi hyödynnetty ympäristöhallinnonalan julkaisuja sekä aiemman valvovan viranomaisen, ELY-keskusten ympäristövahinkojen vastuuhenkilöiden, haastatteluja. [1.] Alueen riskitaso määrittelee torjuntavalmiuden tasovaatimuksen Pelastustoimen varautumisen tulee perustua alueella esiintyviin uhkiin ja niistä aiheutuvien riskien arviointiin. Näin myös ympäristövahinkoihin varautumisen tulee vastata alueen riskikuvan mukaisten ympäristövahinkojen vakavuutta. Koska riskitkin ovat alueilla erilaisia, myös torjuntavalmiudelta edellytettävä taso on arvioitava pelastuslaitoskohtaisesti. Arviointimallissa tämä tulee huomioiduksi eri torjuntavalmiustasojen kautta. Pelastuslaitokset, joiden riskinarviointiin perustuva potentiaalinen vahinkokokoluokka rajoittuu pieniin vahinkoihin, yltävät riskien edellyttämälle torjuntavalmiustasolle minimivaatimukset täyttämällä. Korkeamman vahinkoriskin, kuten määrällisesti suurten tai pohjavesialueella tai vesistöissä tapahtuvien öljytai kemikaalivahinkojen, ollessa potentiaalinen tulee valmiustason olla vastaavasti korkeampi. Tasovaatimukset linkittyvät sisäministeriön asetuksessa pelastustoimen suunnitelmista (1363/2018) kuvattuun jakoon päivittäiskokoluokan tehtäviin (4.§) ja vaativiin tilanteisiin (5.§) varautumisesta. [1.] Arviointitulos on pelastuslaitoskohtainen Arviointitaulukon väittämiin vastatessaan pelastuslaitos peilaa omaa varautumistaan alueensa riskitasoon, esimerkiksi, vastaako sen keräyskyky alueella todennäköisiä vuotomääriä. Lopputuloksena saatu torjuntavalmiuden tasoarvio kuvaa siten pelastuslaitoksen valmiutta suhteessa oman alueensa ympäristövahinkoriskeihin, ei suhteessa muihin pelastuslaitoksiin. Pelastuslaitoksia ei siis voida asettaa keskinäiseen paremmuusjärjestykseen arviointitulosten perusteella, sillä riskitasot vaihtelevat voimakkaasti alueiden välillä. Arvio tukee ennen kaikkea pelastuslaitoskohtaista varautumista: se osoittaa sekä alueelliset vahvuudet että mahdolliset kehittämiskohteet. Valmiustasojen kolmiportaisuuden tavoite on myös tukea kehittämistoimien suuntaamista: tasokuvauksista on nähtävissä, millä perusteilla seuraavan valmiustason voi saavuttaa. Arviointi antaa myös ensimmäistä kertaa tietoa pelastustoimen valtakunnallisesta ympäristövahinkojen torjuntavalmiuden tilasta ja mahdollistaa kansallisen torjuntajärjestelmän kokonaisvaltaisen ja riskiperusteisen kehittämisen. [1.] Ympäristövahinkoihin varautuminen yhä tärkeämpää Öljyvahinkojen kokonaismäärässä esiintyvä vaihtelu ei ole ollut kovin merkittävää viimeiseen vuosikymmeneen, vaikka hienoista kasvua onkin havaittavissa (kuva 2). Kasvun arvioidaan kuitenkin johtuvan vahinkotapausten lukumääräistä lisääntymistä voimakkaammin niiden kattavammasta ilmoittamisesta ja rekisteröinnistä [4]. Ympäristövahinkoihin nähdään siis yhä tärkeämmäksi puuttua. Nykyinen turvallisuustilanne tekee vahinkoihin varautumisesta entistäkin
Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2023, 54. vsk. 70 merkittävämpää. Muun muassa Venäjään kohdistuvien pakotteiden vaikutus öljyja kemikaalikuljetuksissa käytettävään aluskalustoon on lisännyt vakavien ympäristövahinkojen riskiä [6, 7]. Myöskään tahallisen vahingonteon mahdollisuutta ei voida sulkea pois [8]. Ympäristövahingosta voi seurata vakavia, pitkäkestoisia haittavaikutuksia. Varautumisen painoarvoa lisää vesistöjen jo aiempi kuormittuminen; haitallisten aineiden pitoisuudet, rehevöityminen, lämpötilanousu sekä yleisemmin luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen. Toimintaympäristöään vastaava torjuntakyky minimoi vahingosta turvallisuudelle, terveydelle ja ympäristölle aiheutuvia vaikutuksia ja nopeuttaa ympäristön toipumista. Vesistövahinkojen torjunta edellyttää kuitenkin erikoiskalustoa ja -osaamista, joiden ylläpidon ja kehittämisen tarpeet tulee huomioitaviksi myös varautumisen valvonnassa. Yhteinen valvontamenettely tukee kokonaisvaltaista kehittämistä Aluehallintovirastojen suorittama ympäristövahinkojen torjuntavalmiuden valvonta edistää suunnitelmallista ja riskiperustaista torjuntavalmiuden kehittämistä pelastuslaitoksissa ja tukee siten tarkoituksenmukaisia ja viivytyksettömiä torjuntatoimia vahingon sattuessa. Aluehallintovirastojen arviointi on merkittävä myös yhteismitallisen tiedon tuottajana. Ympäristövahinkojen torjuntavalmiuden valtakunnallinen arviointi järjestelmällisesti toistuessaan luo tietoperustaa, jonka pohjalta valmiutta voidaan mukauttaa vastaamaan toimintaympäristössä tapahtuvia muutoksia. Kuva 2. Pelastusviranomaisten toimenpiteitä edellyttäneiden öljyvahinkojen määrä Suomessa vuosina 2010–2022. Tiedonlähteet: Pronto Online-tilasto ja Pelastustoimen taskutilastot.
Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2023, 54. vsk. 71 Viittaukset [1] Halonen, J. 2021. Ympäristövahinkojen torjuntavalmiuden valvonta aluehallintovirastoissa. 16.12.2021. ESAVI/37268/05.09.08/2021. [2] Pronto Online-tilasto. Pelastustoimen PRONTO-tietojärjestelmä. Verkkosivu osoitteessa https://prontonet.fi/ Pronto3/online1/OnlineTilastot.htm# [3] Pelastustoimen taskutilastot 2010–2014, 2014–2018 ja 2016–2020. [4] Tuomainen, J., Högmander, P. & Pyy, O. 2021. Ympäristövahingot Suomessa vuosina 2013–2019. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 8/2021. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. ISBN 978952-11-5370-9 (PDF). [5] Jolma, K., Haapasaari, H., Häkkinen, J. & Pirttijärvi, J. 2018. Suomen ympäristövahinkojen torjunnan kokonaisselvitys 2017–2025. Valtakunnallisen torjuntavalmiuden tavoitteet, nykytila ja kehitystarpeet. Ympäristöministeriö, Helsinki. ISBN 978-952-11-4827-9 (PDF). [6] The Washington Post 2023. Russia is using old oil tankers to bypass export sanctions, risking spills. Päivätty 17.3.2023. Saatavissa: https://www.washingtonpost.com/ climate-environment/2023/03/17/ russia-oil-environmental-risk/ [7] Yle uutiset 2023. Venäjän öljyralli on nostanut ympäristövahingon riskiä – Suomenlahden merivartiosto tiivisti tilanteenseurantaa heti hyökkäyssodan alettua. Päivätty 4.2.2023. Saatavissa: https://yle.fi/a/74-20016398 [8] Sisäministeriö 2023. Kansallinen riskiarvio 2023. Sisäministeriön julkaisuja 2023:4. Sisäministeriö, Helsinki. ISBN 978-952-324-602-7 (PDF). Kuva: Justiina Halonen.
Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2023, 54. vsk. 72 P ohjois-Karjalan Ympäristöterveydellä on tavoitteena ottaa käyttöön paikkatieto-ohjelma. Hankkeen ja siitä tehdyn opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää paikkatiedon käytön nykytilaa ympäristöterveydenhuollon kentällä sekä koota tietoa eri paikkatieto-ohjelmien soveltuvuudesta Pohjois-Karjalan Ympäristöterveyden tarpeisiin. Paikkatieto-ohjelmia ei ole laajamittaisesti hyödynnetty Pohjois-Karjalan Ympäristöterveydessä aiemmin. Tavoitteena kuitenkin on, että paikkatieto-ohjelmasta saataisiin työtä helpottava väline. Paikkatietoa ja paikkatieto-ohjelmaa voitaisiin hyödyntää esimerkiksi työn suunnittelussa ja häiriötilannetyöskentelyssä. Häiriötilanteisiin varautuminen ja niissä onnistuneesti toimiminen on, etenkin tässä maailmantilanteessa, ensiarvoisen tärkeää. Tällä hetkellä häiriötilanteessa tilannekuvan saaminen vaatii paikallistuntemusta ja mahdollisesti useiden ympäristöterveydenhuollon työntekijöiden sekä muiden organisaatioiden edustajien läsnäoloa. Paikkatiedon visuaalisuuden avulla tilannekuvan saaminen helpottuisi ja tarvittavat tiedot alueella sijaitsevista toimijoista löytyisivät yhdestä paikasta. Paikkatiedon visuaalisuuden avulla myös uuden työntekijän perehtyminen omaan valvonta-alueeseensa helpottuisi. TuleMerva Nyholm, projektityöntekijä Pohjois-Karjalan Ympäristöterveys/Pohjois-Karjalan hyvinvointialue Pohjois-Karjalan Ympäristöterveydessä toteutettiin hanke: Hankkeen tavoitteena oli selvittää paikkatiedon käytön nykytilaa ympäristöterveydenhuollon kentällä. Näin saatiin arvokasta tietoa, joka on avuksi, kun Pohjois-Karjalan Ympäristöterveys pohtii paikkatietoohjelman valintaa. Paikkatiedon hyödyntäminen ympäristöterveydenhuollossa
Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2023, 54. vsk. 73 vaisuudessa ympäristöterveydenhuollon työntekijöillä ei välttämättä ole enää yhtä vankkaa paikallistuntemusta virkojen keskittyessä suurempiin yksiköihin. Paikkatiedon avulla alueen toimintojen ja ominaispiirteiden hahmottaminen helpottuisivat. Hankkeen toteutus Hankkeessa analysoitu aineisto kerättiin haastattelujen avulla. Työhön haastateltiin 13 ympäristöterveydenhuollon valvontayksikköä, joilla on jo käytössään paikkatieto-ohjelma tai -ohjelmia. Haastattelujen avulla saatiin tietoa muiden yksiköiden kokemuksista paikkatietoon liittyen. Esimerkiksi kuinka hyödylliseksi, helpoksi tai merkitykselliseksi he kokevat paikkatiedon ja paikkatieto-ohjelmien käytön työssään. Haastatteluiden avulla selvitettiin myös millaisia kehittämistarpeita valvontayksiköt kokevat paikkatietoon liittyen. Suurin osa haastateltavista ei juurikaan hyödynnä paikkatieto-ohjelmia työssään. Useimmilla haastateltavilla käyttö on hyvin satunnaista, mutta muutamalla haastateltavalla paikkatieto-ohjelma on hyvin aktiivisessa käytössä. Aktiivisesti ohjelmaa hyödyntävät kokevat, etteivät enää tulisi toimeen ilman. Syinä paikkatieto-ohjelmien vähäiseen käyttöön haastateltavat toivat esiin ajan puutteen sekä ohjelmien monimutkaisuuden. Etenkin QGIS-ohjelmaa käyttävät haastateltavat kokivat, että ohjelma on turhan monimutkainen. Haastateltavat painottivat, että ohjelmaa tulisi myös käyttää jatkuvasti, jotta käyttötaito pysyisi yllä. Erilaisia ohjelmia Paikkatieto-ohjelmia on saatavilla kaupallisten ohjelmien lisäksi myös maksuttomasti. Esimerkiksi QGIS sekä Maanmittauslaitoksen Oskari ovat avoimeen lähdekoodiin perustuvia ohjelmia, joiden hankinta ei Kuva: Unsplash.
Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2023, 54. vsk. 74 itsessään aiheuta kustannuksia. Kaupallisten ja maksuttomien ohjelmien välillä on kuitenkin yksi merkittävä ero. Kaupalliset ohjelmat ovat niin sanotusti avaimet käteen palveluita, kun taas maksuttomat ohjelmat vaativat rakentelua. Kaupallisiin ohjelmiin kuuluu automaattisesti paikkatietopalvelin ja tietokanta, mutta esimerkiksi QGIS-ohjelmaa ladatessa saa tietokoneelleen vain työpöytäsovelluksen. Työpöytäsovellukseen on mahdollista yhdistää paikkatietopalvelin ja tietokanta, mutta tämä vaatii tietoteknistä osaamista. Myös nämä osat ovat hankittavissa maksuttomasti, mutta mikäli omassa yksikössä ei löydy ohjelman rakentamiseen vaadittavaa tietoteknistä osaamista, aiheuttaa sen ulkoistaminen kustannuksia. Haastateltujen yksiköiden käytetyin paikkatieto-ohjelma oli QGIS. Suurin osa haastateltavista oli käynyt Hämeen ammattikorkeakoulun järjestämän paikkatietokoulutuksen, jossa opastettiin juuri QGIS-ohjelman käyttöön. Yksikään haastatelluista yksiköistä ei ollut rakentanut QGISohjelmasta järjestelmää, johon olisi liitetty palvelin ja tietokanta. Työpöytäohjelmaa voi hyvin siis hyödyntää myös yksinään, mutta tällöin ohjelmalla luotujen aineistojen yhteiskäyttö muiden työntekijöiden kanssa ei ole niin yksinkertaista. Suurin osa haastateltavista tallensi aineistot vain omalle tietokoneelleen niin, etteivät muut työntekijät päässeet niihin käsiksi. Muutama haastateltava yksikkö kuitenkin tallensi ohjelmalla luodut aineistot yhteiselle verkkolevylle, josta muutkin työntekijät pääsivät katselemaan sekä muokkaamaan niitä. Maksuttomasti ladattavan QGIS-ohjelman käyttö ja verkkolevylle tallentaminen eivät juuri aiheuta kustannuksia valvontayksikölle, jonka vuoksi se on hyvä kilpailija kaupallisten ohjelmien rinnalle. Kehittämisehdotuksia Monet haastateltavista valvontayksiköistä toivat ilmi, että olisi hienoa, jos ympäristöterveydenhuollon keskitetyn toiminnanohjausja tiedonhallintajärjestelmä VATI:n yhteyteen tulisi paikkatieto-ominaisuus. Useat haastateltavat kokivat, etteivät tarvitse ohjelmaa, jolla voi luoda tai editoida paikkatietoa, vaan pelkkä paikkatiedon katselupalvelu olisi aivan riittävä. Mikäli katselupalvelu olisi jo käytössä olevan ohjelman, kuten VATI:n, yhteydessä, olisi sen käyttöön matalampi kynnys. Katselupalvelun käyttö ei myöskään vaadi erityistä osaamista, vaan toimii samalla periaatteella kuin esimerkiksi monelle tuttu Maanmittauslaitoksen Paikkatietoikkuna. Hyvinvointialueille siirtyminen Moni haastatelluista valvontayksiköistä käyttää kunnan yhteistä paikkatietoohjelmaa, joka on myös muiden kunnan yksiköiden, kuten rakennusvalvonnan tai ympäristönsuojelun, käytössä. PohjoisKarjalan Ympäristöterveys on ensimmäinen ympäristöterveydenhuollon valvontayksikkö, joka on siirtynyt hyvinvointialueelle vuoden 2023 alusta. Pohjois-Karjalan Ympäristöterveyden ei näin ollen ole mahdollista hyödyntää kuntien paikkatieto-ohjelmia. Myös muut valvontayksiköt kaavaillaan liitettäviksi osaksi hyvinvointialueita ja tällöin kuntien ohjelmien käyttö ei ole enää mahdollista. Valvontayksiköiden paikkatiedon käyttömahdollisuudet muuttuvat tällöin vääjäämättömästi. Paikkatiedon hyödyntämisen jatkaminen olisi helpompaa, mikäli tarjolla olisi kaikille valvontayksiköille yhteinen paikkatieto-ohjelma tai katselupalvelu esimerkiksi VATI:ssa. Hankkeesta tehty opinnäytetyö on luettavissa ammattikorkeakoulujen opinnäytetöiden julkaisupalvelu Theseuksesta opinnäytetyön nimellä Paikkatiedon hyödyntäminen ympäristöterveydenhuollossa.
Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2023, 54. vsk. 75 Pasi Reunanen Pitkä matka huomiseen. Uuden luonnonsuojeluajattelun läpimurto Suomessa 1962–1972 Omakustanne 2022. 430 s. Nidottu. Bookcoverin verkkokaupassa 35 € FT Pasi Reunasen luonnonsuojeluhistoria on tuhti lukupaketti, reilut 400 sivua ja painoa lähes kilon verran. Ja vielä kun ottaa huomioon, että kirjassa ei ole ensimmäistäkään kuvaa tai kaaviota ja käytetty kirjasinkin on tavanomaista pienempi, niin luettavaa totisesti riittää. Kirjan teksti on sujuvaa asiaproosaa. Joitakin kirjoitusvirheitä kirjaan on jäänyt, mutta ne eivät häiritse lukemista. Kirjan aihe huomioon ottaen on selvää, että siinä joudutaan mainitsemaan lukematon määrä erilaisia yksityiskohtia. Mutta juuri niitä hyvä historiateos tarvitseekin! Kirjan rakenne on selkeä ja looginen aina sisällysluetteloa myöten. Aihepiireittäin jaettu lähdeluettelo on lukijan kannalta hyvä ratkaisu. Kirjassa käsitellään luonnonsuojelun historiaa paljon laveammin kuin vain alaotsikossa mainittua ajanjaksoa 1962–1972. Alaotsikko onkin kirjan hankintaa tai lukemaan ryhtyvää ajatellen turhan rajaava. Kirja lähteekin liikkeelle jo 1800-luvulta. Esimerkiksi tutkimusmatkailija A.E. Nordenskiöldin valtionpuistoehdotus (1880) saa ansaitsemansa huomion. Kirjan yhtenä kantavana teemana on kuvata tuon ajanjakson keskeisten luonnonsuojeluun vaikuttaneiden henkilöiden tekemisiä ja sanomisia. Tämä käsittelytapa toimii kirjassa erittäin hyvin. Tuolloin toiminnassa mukana olleet tai muutoin aihetta seuranneet törmäävät kirjassa lukemattomiin alan tuttuihin konkareihin, joista esimerkkeinä mainittakoon Pekka Borg, Antti Haapanen, Urpo Häyrinen, Reino Kalliola, Pentti Linkola, Pekka Nuorteva, Olli Ojala, Rauno Ruuhijärvi, Pertti Seiskari ja Teuvo Suominen. Eri henkilöiden tekemiset ja sanomiset antavat kirjaan aiheen ansaitsemaa syvyyttä. Kirjailija Yrjö Kokon tuotannosta todetaan (s. 353), että Pessi ja Illusia (1944) olisi ollut hänen ensimmäinen teoksensa. Jos tarkkoja ollaan, niin ainakin Kotieläin (Otava 1932) ja Pitäkää tulta vireillä (WSOY 1941) ovat kuitenkin vielä varhaisempia. Kirja käsittelee luonnonsuojelun kenttää hyvin kattavasti. Esimerkiksi metsäpolitiikkaa, ympäristömyrkkyjä ja järjestötoimintaa käsitellään hyvinkin syvällisesti. Erilaisten tilanteiden ja tilaisuuksien taustojen käsittely auttaa ymmärtämään monia tapahtumaketjuja ja alan kehitystä. Tänä päivänä kirjan julkaiseminen omakustanteena on hatunnoston arvoinen teko. Kirjan tekemiseen käytettyjen työtuntien määrää voi vain kuvitella. Kaiken kaikkiaan kirja on arvokas lisä luonnonsuojelun historiaa käsittelevään kirjallisuuteen. Kirjaa voi lämpimästi suositella kaikille niin luonnonsuojelun historiasta kuin ylipäätään maamme luonnosta kiinnostuneille. Pertti Forss KIRJAESITTELY
Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2023, 54. vsk. 76 V iking Linen M/S Gabriellalla järjestettiin Ympäristöterveydenhuollon valtakunnalliset opintopäivät 9.–10.5.2023. Tilaisuuden järjestävät Ympäristöterveyden Asiantuntijat ry, sosiaalija terveysministeriö sekä Ympäristö ja Terveyslehti. Yksi koulutuspäivien kohokohdista oli perinteisesti vuoden terveystarkastajan julkistus. Vuoden terveystarkastajan valinta on tunnustus ansioituneelle terveystarkastajalle, joka on positiivisella tavalla ylpeä ammatistaan ja kehittänyt alan käytäntöjä eteenpäin. Valinta tehtiin nyt 21. kerran ja valituksi tuli Tunturi-Lapin ympäristöterveydenhuollossa työskentelevä terveystarkastaja Juha Metso. Valinnan tekivät ympäristöterveydenhuollon valvontayksiköistä tulleiden ehdotusten joukosta sosiaalija terveysministeriön Hyvinvoinnin ja terveydensuojelu -tulosryhmä, Ympäristöterveyden Asiantuntijat ry ja Ympäristö ja Terveys-lehti. Kaarina Kärnä Vuoden terveystarkastaja 2023 on terveystarkastaja Juha Metso Kittilästä Viking Linen M/S Gabriellalle kokoontui noin 200 ympäristöterveydenhuollon ammattilaista kouluttautumaan 9.–10.5.2023. Koulutuspäivät järjestivät Ympäristöterveyden Asiantuntijat ry, sosiaalija terveysministeriö sekä Ympäristö ja Terveys-lehti. Toisen koulutuspäivän päätteeksi julkistettiin myös Vuoden terveystarkastajan valinta. Valituksi tuli Tunturi-Lapin ympäristöterveydenhuollossa työskentelevä terveystarkastaja Juha Metso, jonka laaja osaaminen ja kokemus erityisesti sisäilmaasioissa on valtakunnallisestikin merkittävää.
Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2023, 54. vsk. 77 Juha Metso on toiminut terveystarkastajana lähes 30 vuoden ajan. Hän aloitti uransa Lahdessa ja työskenteli siellä 16 vuotta, minkä jälkeen hän siirtyi Kittilään. Tunturi-Lapin ympäristöterveydenhuollossa Metson työtehtäviin kuuluvat muiden valvontatehtävien ohella koko alueen sisäilmaasiat. Metson kykyä tehdä kokonaisarvio sisäilman haitallisista altistusolosuhteista ja terveyshaitan olemassaolosta on kiitetty laajasti. Sisäilma-asiat vaativat paljon erityisosaamista ja myös Metso on kouluttautunut lisää ja saanut RTA-pätevyyden (RTA= rakennusterveysasiantuntija). Metson osaaminen ei rajoitu Tunturi-Lappiin vaan hän on kouluttanut myös muita alan toimijoita, jakanut osaamistaan viranomaisten kesken, kehittänyt viranomaiskäytänteitä ja toiminut asiantuntijana valtakunnallisissakin kehittämishankkeissa. Tunturi-Lapissa työtä tehdään useamman kunnan alueella ja välimatkat ovat pitkiä – esimerkiksi Kilpisjärvellä käynti tarkoittaa lähes 700 ajokilometriä. Eri kunnissa on myös erilaiset toimintakulttuurit, mikä korostuu juurikin sisäilma-asioissa. Sosiaaliset taidot tulevat tarpeeseen, kun luovitaan erilaisten käytäntöjen ja asiakkaita kuormittavien sisäilmatilanteiden parissa. Metso on suurella sydämellä ymmärtänyt, tukenut ja tehnyt yhteistyötä, ja onnistunut tässä kaikessa hyvin, sillä hänen todetaan edelleen olevan ”tosi mukava kaveri”. Metso on toiminnallaan parantanut ennalta ehkäisevästi satojen oppilaiden ja muiden kuntalaisten sisäilman laatua. Hän painottaa yhteistyötä ja avointa tiedottamista, mikä on luottamuksen rakentumisen ja tilanteiden ratkeamisen kannalta erittäin keskeistä. ”Työ sisäilma-asioiden parissa voi olla yksinäistä ja kuormittavaa etenkin pienissä yksiköissä, joissa vertaistukea on vähän saatavilla. Korpisoturin asenteella ja jaksamisella vuosia ahertanut Juha Metso on todellakin ansainnut Vuoden terveystarkastajan tittelin”, kiittelee sosiaalija terveysministeriön neuvotteleva virkamies Vesa Pekkola, joka on myös yksi Terveet tilat 2028 -hankkeen asiantuntijoista. Puhtaamman huomisen ääni ympäristöalan sitoutumaton ammattilehti www.ymparistojaterveys.fi
Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2023, 54. vsk. 78 POIMINTOJA Kysely: Suomalaiset haluavat tietää pakkausmateriaalin kiertämisestä Suomen Pakkauskierrätys RINKI Oy:n teettämän kyselyn mukaan suomalaiset lajittelisivat entistä enemmän, jos saisivat lisää tietoa siitä, miten pakkaukset kiertävät uusiksi tuotteiksi. Laadukasta pakkausjätettä tarvitaan lisää kiertoon. Suomen Pakkauskierrätys RINKI Oy:n uusimmassa kyselytutkimuksessa* selvitettiin suomalaisten lajittelutottumuksia. Kyselyn mukaan yli puolet suomalaisista (61 %) saa lisämotivaatiota pakkausjätteiden lajitteluun, kun he saavat enemmän tietoa siitä, miten pakkaukset kiertävät uusiksi tuotteiksi. Vastaajista reilusti yli kolmannes (41 %) sanoo, ettei tiedä, mitä käytetylle pakkaukselle tapahtuu, kun sen on tuonut keräysastiaan. Kolmannes vastaajista (29 %) ei tiennyt, että sekajätteen tyhjennys on kaikkein kalleinta ja että lajittelemalla kodin jätteet voi säästää paitsi ympäristöä myös jätelaskussa. ”Kotona syntyvän pakkausjätteen lajitteleminen on jokaisen helppo ilmastoteko. Kierrätys säästää energiaa ja luonnonvaroja, kun tarve käyttää täysin uutta materiaalia vähenee. Suomessa kierrätysaste on jo hyvä, mutta laadukasta pakkausjätettä tarvitaan kiertoon yhä enemmän. EU:n asettamat kierrätystavoitteet ovat kunnianhimoiset: vuonna 2025 pakkausjätteestä pitää kierrättää 65 prosenttia ja vuonna 2030 jo 70 prosenttia”, kertoo Ringin toimitusjohtaja Juha-Heikki Tanskanen. Rinki toteutti vastaavan kuluttajakyselyn vuonna 2020. Muutaman vuoden takaiseen kyselyyn verrattuna muovipakkauksia lajitellaan kotitalouksissa nyt astetta enemmän: vuonna 2022 76 prosenttia vastaajista kertoi lajittelevansa kotitaloutensa muovipakkausjätteet, kun vuonna 2020 vastaava luku oli 69 prosenttia. * Tutkimus toteutettiin paneelikyselynä lokakuussa 2022 ja siihen vastasi 1005 suomalaista kuluttajaa. Tutkimuksen toteutti Innolink. Suomen Pakkauskierrätys RINKI Oy Riku Vahala Vesilaitosyhdistyksen uudeksi toimitusjohtajaksi Suomen Vesilaitosyhdistyksen (VVY) hallitus on valinnut yhdistyksen uudeksi toimitusjohtajaksi professori, tekniikan tohtori Riku Vahalan. Hän aloittaa työnsä VVY:n toimitusjohtajana 1.6.2023. Vahala on toiminut Aalto-yliopistossa vesihuoltotekniikan professorina vuodesta 2008. Lisäksi hän on toiminut mm. Vesija ympäristötekniikan ryhmän johtajana ja Rakennetun ympäristön laitoksen johtajana. Vahala on toiminut korkeimman hallinto-oikeuden ympäristöasiantuntijaneuvoksena vuosina 2012–2019 sekä useissa alan järjestöissä, mm. Vesiyhdistyksen ja Water Finns ry:n puheenjohtajana. Nykyinen toimitusjohtaja Osmo Seppälä jää eläkkeelle kesäkuussa 2023. VVY Uudet metsänhoidon suositukset vesiensuojeluun on julkaistu Uudistuneet metsänhoidon suositukset antavat konkreettisia työvälineitä vesistövaikutusten hallintaan. Keinovalikoimassa on muun muassa eri laajuisia rantojen suojavyöhykkeitä, joista metsänomistaja voi valita omiin tavoitteisiinsa sopivimman. Ammattilaisille esitellään uusia menetelmiä vesiensuojeluun ja niiden soveltamiseen erilaisilla kohteilla. Ojien kunnostuksessa olennaista on tarveharkinta ja entistä matalammat ojat. Uudistuneet vesiensuojelun suositukset löytyvät verkkopalvelusta https:// metsanhoidonsuositukset.fi/fi/kategoriat/ vesiensuojelu Tapio Riku Vahala. Kuva: Aalto-yliopisto/Jaakko Kahilaniemi.
Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2023, 54. vsk. 79 POIMINTOJA Pidä Saaristo Siistinä ry laajentaa toimintaansa Ahvenanmaalle Kaikkien vesilläliikkujien valtakunnallinen ympäristöjärjestö Pidä Saaristo Siistinä ry laajentaa toimintaansa Suomen rannikolta ja sisävesiltä myös Ahvenanmaalle. Ahvenanmaalla PSS ry:n tavoite on muun muassa päästä kehittämään alueen satamien toimintaa yhdessä satamayrittäjien kanssa sekä kannustaa ahvenanmaalaiset mukaan Siisti Biitsi -ohjelmaan sekä jalkauttaa ohjelman kummikoulutoiminta paikallisiin kouluihin ja harrastusryhmiin. PSS ry:n toiminta on lähtöisin Saaristomereltä, ja nykyään yhdistyksellä on noin 13 000 jäsentä ja 200 Roope-palvelupistettä meren rannikolla ja järvillä. Vuoden alusta PSS ry käynnisti toimintansa Ahvenanmaalla, jossa aluekoordinaattorina aloitti Kimberly Terry. ”Odotan innolla, että pääsen viemään Pidä Saaristo Siistinä ry:n tärkeää työtä Ahvenanmaalle. Ahvenanmaa on iso osa Suomen saaristoa, ja meri ympäröi meitä. Siksi meren hyvinvointi on meille erittäin tärkeää. Yhdessä voimme saada aikaan suuren muutoksen ympäristön hyväksi. Toivottavasti saamme myös uusia jäseniä Ahvenanmaalta”, Terry sanoo. Roope-satamaohjelmasta tukea satamien ympäristöasioihin Roope-satamaohjelma on PSS ry:n suomalaisille venesatamille suunnittelema ainutlaatuinen ympäristöohjelma. Ohjelman taustalla on yhdistyksen vuosikymmenten kokemus yhteistyöstä venesatamien kanssa. Tavoitteena on kehittää kaikenkokoisia venesatamia erityisesti ympäristönäkökulmat ja turvallisuusasiat huomioiden. Samalla ohjataan venesatamien käyttäjiä ympäristöystävälliseen toimintaan. Satamat voivat hakea osaksi ohjelmaa Pidä Saaristo Siistinä ry:n sivujen kautta: pidasaaristosiistina.fi PSS ry Selvitys: Kierrätetyistä akuista ja paristoista saatavat metallit säästävät päästöjä jopa 98 % verrattuna neitseellisesti louhittuihin Paristokierrätyksen eli Recser Oy:n teettämän selvityksen mukaan akkuja paristoraaka-aineiden kierrättämisellä on merkittäviä ilmastohyötyjä. Suomalaiset palauttivat viime vuonna paristoja ja pienakkuja kierrätykseen noin 1,8 miljoonaa kiloa. Tästä määrästä saatiin uusiokäyttöön noin 0,9 miljoonaa kiloa eli noin 30 täyttä rekkalastillista kierrätysmateriaalia, kuten rautaa, sinkkiä, nikkeliä, kuparia ja kobolttia. Lassila & Tikanojan Recser Oy:lle tuottaman tuoreen selvityksen perusteella näiden uusioraaka-aineiden valmistaminen tuottaa 50–98 prosenttia vähemmän päästöjä kuin neitseellisten metallien, joiden valmistaminen edellyttää louhintaa ja kuluttaa merkittävästi energiaa. ”Kierrätys on ehdottomasti ilmastoteko. Kierrätykseen palautettujen paristojen ja akkujen kuljetusten ja käsittelyn hiilipäästöt kalpenevat selvästi neitseellisen tuotannon päästöille”, toimitusjohtaja Liisa-Marie Stenbäck Paristokierrätystä organisoivasta Recser Oy:stä kannustaa. Eniten viime vuonna kiertoon saatiin sinkkiä (yli 400 tonnia) ja rautaa (lähes 350 tonnia), joita on paljon perinteisissä alkaliparistoissa. Kierrätetyn sinkin ilmastovaikutus on 50 prosenttia ja kierrätetyn raudan 85 prosenttia pienempi kuin neitseellisesti louhitun. Kierrätysnikkelin ja -mangaanin tuotanto taas aiheuttaa vain 2 prosenttia hiilipäästöjä verrattuna neitseellisesti tuotettuun. Perinteisessä alkaliparistossa on noin viidesosa mangaania, jonka Tracegrow Oy voi kierrättää luomuviljelyyn soveltuvaksi lannoitteeksi Kärsämäellä. Paristokierrätys
YRITYSHAKEMISTO Vantaa, Orimattila 040 586 1153 www.ekomaaoy.fi YMPÄRISTÖASIANTUNTIJAPALVELUA Pilaantuneet maat, öljyvahingot Ympäristöluvat Maa-ainesluvat Seuraava Ympäristö ja Terveys-lehti 5/2023 ilmestyy 15.9. teemalla RAKENNUSTERVEYS www.ymparistojaterveys.fi Ihmisiä, joiden kanssa rakennat rohkeasti parempaa ains.fi
Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2023, 54. vsk. 82
Laboratorio-opas Mikrobiologisten asumisterveystutkimuksien näytteenotto ja analyysimenetelmät Anna-Mari Pessi ja Kaisa Jalkanen Tämän oppaan tarkoituksena on tukea laboratorioita ja tulosten tulkinnasta vastaavia tahoja asumisterveysasetuksen mikrobiologisten menetelmien käytännön suorituksen ja tulosten tulkinnan kanssa. Hinta 10,00 euroa ISBN 978-952-9637-61-4 Kestävä ja ketterä ympäristöterveys Heidi Colliander ja Piia Kepanen Oivaltavia näkökulmia, ideoita ja innostusta toimintaympäristön ja -tapojen kehittämiseen. Löydä oma sisäinen innovaattorisi! Hinta 20,00 euroa ISBN 978-952-9637-65-2 Home ja terveys Tuula Putus Uudistettu 3. painos kosteusvauriohomeiden, hiivojen ja sädesienten esiintyminen sekä terveyshaitat. Hinta 10,00 euroa ISBN 978-952-9637-58-4 Hinnat sis. alv. 10 % Tilauksiin lisätään toim. kulut Tilaukset: www.ymparistojaterveys.fi tilaukset@ymparistojaterveys.fi p. 044 750 0877 Kodinomaista palveluasumista hygieenisesti Tarja Valkosalo ja Marita Koskinen Opas käsittelee palveluasumisyksiköiden puhtautta ja hygieniaa muuten, mutta ei hoitotyön osalta. Keskiössä ovat hygieniakäytäntöjen valvonta, keinot tartuntojen torjumiseen sekä yleisohjeet epidemiaja muihin erityistilanteisiin. Hinta 28,00 euroa ISBN 978-952-9637-63-8 Ympäristökustannus Oy | www.ymparistojaterveys.fi Allasja märkätilojen siivousja hygieniaopas Marita Koskinen, Elina Lähdeaho, Veikko Kuurne ja Pentti Pernu ym. Allasja märkätilojen siivousja hygieniaopas on perusteellinen opas allasja märkätilojen siivouksen suunnitteluun ja toteutukseen, hygieniatason ylläpitämiseen ja seurantaan sekä omalvontaan. Hinta 32,00 euroa ISBN 978-952-9637-68-3