• Tee enemmän kuin vain loistavaa makua. Valitse pakkaus, joka saa kierrätettynä uuden elämän. Kartonki on valmistettu keskimäärin 70-prosenttisesti paperikuiduista, jotka tulevat FSC ® -sertifioiduista metsistä tai muista valvotuista lähteistä. Lisäksi se voidaan kierrättää*. Skannaa QR-koodi ja lue lisää kartongin hyödyistä. *Kartonki voidaan kierrättää, kun asianmukainen infrastruktuuri lajittelulle, keräykselle ja kierrätykselle on olemassa.
• Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2024, 55. vsk. 6 Ympäristö ja Terveys-lehti Aikakausmedia ry:n jäsen Gallen-Kallelankatu 8 28100 PORI puh. 044 750 0877 etunimi.sukunimi@ymparistojaterveys.fi www.ymparistojaterveys.fi ASIAKASPALVELU/TILAUKSET/LASKUTUS Toimistonhoitaja Eevastiina Aura puh. 040 745 1491 KUSTANTAJAN HINNAT 2024 (sis.alv 10 %) Painettu lehti: Kestotilaus 74 €, vuositilaus 79 € Irtonumero 12 € Näköislehti: Kuluttaja-asiakkaat 70 € Yritykset ja organisaatiot 140 € Painettu lehti + näköislehti (kombo): Kestotilaus 160 €, vuositilaus 165 € Opiskelijatilaus -50 % norm. tilaushinnasta (ei koske irtonumeroa eikä näköislehteä) ISSN 0358-3333 (painettu) ISSN 2669-8420 (verkkojulkaisu) Ilmestyy 8 numeroa vuodessa JULKAISIJA Y-tunnus 0366233-3 Ympäristökustannus Oy PAINOPAIKKA Waasa Graphics Oy Vaasa www.waasagraphics.fi Näköislehtitilaukset myös täältä: ePaper Finland Oy / Lehtiluukku.fi ePress® -lehtipalvelu ILMOITUSMYYNTI Saarsalo Oy Minna Alho, puh. 044 768 6009 Maria Turppa, puh. 044 981 8239 etunimi.sukunimi@saarsalo.fi Hankachi Viime kesänä Kirjurin kesäteatterissa ihastuin esityksen ohella myös wc-tiloissa käytössä olleisiin pieniin froteepyyhkeisiin. Niihin kuivattiin kädet ja sen jälkeen ne pudotettiin koriin, josta ne mitä ilmeisimmin vietiin pesuun ja palautettiin jälleen puhtaina käyttöön. Kaunista ja toimivaa! Japanissa yleisissä wc-tiloissa ei välttämättä ole tarjolla kuivausmahdollisuutta ja ihmisillä on tapana kuljettaa mukanaan käsipyyhettä laukussa tai taskussa. Tällaista pientä käsipyyhettä kutsutaan hankachiksi. Kesäteatterikokemukseni jälkeen miellyin tähän ajatukseen ja päätin alkaa kuljettaa itsekin mukanani hankachia. Todettakoon, että en saanut tästä vielä rutiinia ja hankachi unohtui hyvin nopeasti matkasta. Pidän kuitenkin ajatusta erittäin kannatettavana ja toivoisin, että pehmopapereiden suruttomaan käyttöön havahduttaisiin. Suomessa kestäviä ja pestäviä käsipyyhkeitä on onneksi tarjolla monin paikoin. Meille ovat tuttuja seinällä olevissa telineissä pyörivät käsipyyherullat, mutta valitettavasti monin paikoin vaihtoehtona ovat edelleen kertakäyttöiset käsipyyhkeet. Niitäkin voi kuitenkin kierrättää. FinnClean 2023 -tapahtumassa Innovaatio-kilpailuun osallistui Tork PaperCircle® käsipapereiden kierrätyspalvelu, jossa käytetyt käsipaperit toimitetaan uusiokäyttöön raaka-aineiksi pehmopaperituotantoon. En tiedä, kuinka kallis palvelu on, mutta yleistymään se ei ainakaan ole päässyt. Palataan siis hankachiin. Ehkä pitäisi yrittää uudelleen! Kaarina Kärnä
• Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2024, 55. vsk. 7 Tuottaja Tanja Lohiranta p. 044 526 6552 Päätoimittaja Kaarina Kärnä p. 050 324 2464 TOIMITUS: TOIMITUSNEUVOSTO: Jari Keinänen, johtaja sosiaalija terveysministeriö Anne-Kaarina Lyytinen, ympäristöterveydenhuollon ylitarkastaja Itä-Suomen aluehallintovirasto Kaisa Mäntynen, ympäristöterveydenhuollon erityisasiantuntija Suomen Kuntaliitto ry Anna-Maija Pajukallio, yksikönpäällikkö, ympäristöneuvos ympäristöministeriö Katariina Serenius, yksikön päällikkö Helsingin kaupunki, kaupunkiympäristön toimiala Ympäristö ja Terveys-lehti 55. vsk 7 • 2024 Seuraava Ympäristö ja Terveys-lehti 8/2024 ilmestyy 20.12. Lehden teemana on varautuminen. Hankachi, Kaarina Kärnä .........................................................................4 Yhdessä kohti kiertotaloutta Kiertotalouden green dealilla Riikka Yliluoma .............................................................................................6 Ekologisen suunnittelun säädökset uusiutuvat ja kattavuus laajenee Päivi Suur-Uski ........................................................................................... 10 Kiertotalous toteutuu osaamisen avulla Kaarina Kaminen ........................................................................................14 Pakkausmaailma uusiksi – EU:n uusi asetus ja sen vaikutukset Eija Jokela .....................................................................................................18 End of waste -periaate oikeudellisteknisestä näkökulmasta Terhi Raikas ................................................................................................. 24 Kuntien keinot kemikaalikuormituksen ja -riskien vähentämiseen Hannamaria Yliruusi, Riikka Vainio, Satu Turula ja Elisa Keto ........ 30 Biohajoavaa vai ei? Biohajoavat muovit maaperässä Sari Kauppi, Venla Forsell, Liisa Maunuksela ja Salla Selonen ........ 36 Kestävää aluerakentamista vähähiilisillä pohjanvahvistusmenetelmillä Monica Löfman, Juha Forsman ja Kimmo Järvinen ..........................42 Jätemateriaalien hyödyntäminen tonteilla Satu Järvinen .............................................................................................. 46 Ruopattujen järvisedimenttien hyötykäyttömahdollisuudet Noora Vallinen ............................................................................................ 52 Maa-ainekset keskeisessä roolissa kiertotaloudessa Emmi Pajunen ............................................................................................ 58 Mittava öljyjen siivousurakka valmistui – Mitä saatiin aikaan Jaska-hankkeessa? Sanna Pyysing ja Mikko Rautio .............................................................. 64 Vanhat ympäristövastuut – miten lähestyä kirjavaa sääntelyä? Jouko Tuomainen ja Outi Pyy ................................................................. 70 Ympäristövastuut konkurssissa – haaste viranomaiselle Jouko Tuomainen ja Outi Pyy ..................................................................74 Mustaliuskeen huomioiminen kaavoituksessa Jaakko Auri, Kristiina Nuottimäki ja Kirsti Loukola-Ruskeeniemi .. 78 Pelataanko vakavasti? Serious Game -peli on hyvä työkalu sidosryhmätyöskentelyyn Aura Nousiainen, Henna Jylhä, Kristiina Nuottimäki ja Emilia Kosonen ........................................................................................... 84 KEMKO-koulutusperhe laajenee haitta-aineista kestävään PIMA-riskinhallintaan Henna Jylhä ym. ........................................................................................ 90 Kirjaesittely: Selma Lähteenmäki, Eläinten turvakoti Tuulispää ............................................................ 94
• Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2024, 55. vsk. 8 S uomella on jo pitkään ollut strategista johtajuutta kiertotalouden saralla. Seuraavaksi on aika ottaa askel kohti käytännön johtajuutta. Suomi on kiertotalouden strategisessa ohjelmassa asettanut maailman ensimmäisten maiden joukossa määrällisiä tavoitteita luonnonvarojen kokonaiskäytön taittamiselle sekä resurssitehokkuuden ja kiertotalousasteen nostamiselle. Kiertotalouden green dealilla on tärkeä rooli tavoitteiden saavuttamisessa. Kiertotaloudessa luonnonvarojen kulutus asetetaan maapallon rajoihin Luonnonvarojen otto maailmassa on kolminkertaistunut viimeisen 50 vuoden aikana ja sen ennustetaan jakavan kasvuaan niin, että vuonna 2060 luonnonvaroja otettaisiin jopa 60 % nykyistä enemmän. Luonnonvarojen otto ja jalostus aiheuttavat yli puolet maailman kasvihuonekaasuRiikka Yliluoma, erityisasiantuntija Ympäristöministeriö Yhdessä kohti kiertotaloutta Kiertotalouden green dealilla Suomi on ottamassa yhteistä loikkaa kohti kiertotaloutta. Syyskuussa julkaistiin Kiertotalouden green deal, jossa valtio ja vapaaehtoiset yritykset, järjestöt, kunnat ja maakunnat lupaavat toimia yhdessä vähentääkseen ja tehostaakseen luonnonvarojen käyttöä.
• Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2024, 55. vsk. 9 päästöistä ja lähes kaiken luontokadon. Neitseellisten luonnonvarojen käytön kasvu uhkaakin ilmastoja luontotavoitteiden saavuttamista. (OECD) Kiertotalouden ytimessä on ajatus neitseellisten luonnonvarojen käytön vähentämisestä. Se tarjoaa ratkaisuja ja toimintamalleja, joilla voidaan vähentää kasvihuonekaasupäästöjä ja hillitä muitakin kulutuksen ja tuotannon ympäristövaikutuksia. Kiertotaloudella tarkoitetaan yleisesti toimintamallia, jossa minimoidaan talouteen otettavien luonnonvarojen määrää muuttamalla tuotantotapoja kiertoon pohjautuviksi, lisäämällä resurssitehokkuutta ja ottamalla käyttöön uusia liiketoimintamalleja ja kulutustapoja. Kiertotalouteen siirtyminen hyödyttää ympäristön lisäksi taloutta ja kriisinsietokykyä. Suomessa käytetään runsaasti luonnonvaroja niin eurooppalaisittain kuin kansainvälisesti vertaillen. Samaan aikaan luonnonvarojemme jalostusarvo on Euroopan unionin matalimpia. Alkuvuodesta 2024 julkaistiin Suomen ympäristökeskuksen johdolla tehty mallinnustyö, jonka mukaan kiertotaloustoimilla voidaan samaan aikaan parantaa kotimaista resurssituottavuutta, vähentää luonnonvarojen ottoa ja siitä aiheutuvia ympäristövaikutuksia sekä vahvistaa bruttokansantuotetta. (Savolainen et al.) Samalla voidaan vähentää tuontiriippuvuutta ja parantaa omavaraisuutta. Climate Leadership Coalitionin Boston Consulting Groupilla teettämä selvitys puolestaan arvioi, että Suomen vihreän siirtymän kokonaisvientipotentiaali vuonna 2035 olisi 85–100 miljardia euroa, ja kiertotalousratkaisut ovat keskeinen osa tätä potentiaalia. Vaikutukset voivat olla vielä huomattavasti isompia, jos kiertotaloudesta tehdään koko Suomen elinkeinopolitiikkaa määrittelevä strateginen painopiste. (Boston Consulting Group)
• Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2024, 55. vsk. 10 Kiertotalouden green deal on uudenlainen toimintamalli Kiertotalouden green deal on valtion luotsaama, vapaaehtoisuuteen perustuva strateginen sitoumusmalli. Sillä edistetään koko yhteiskunnan voimin kansallisen Kiertotalousohjelman tavoitteiden saavuttamista vähentämällä luonnonvarojen käyttöä sekä edistämällä vähähiilistä kiertotaloutta. Tavoitteena on tuoda eri toimijoita yhteen ratkaisemaan kiertotalouden pullonkauloja ja edistämään systeemistä muutosta. Ainutlaatuisen vapaaehtoisesta sitoumuksesta tekee se, että siinä valittavana olevat toimet on koottu lähes kahden vuoden yhteistyöllä eri alojen toimijoiden kanssa, tutkimuslaitosten laajaan mallinnustyöhön perustuen. Kiertotalouden nykytilan ja mahdollisuuksien kartoittamiseksi Syke, VTT, Luke, GTK ja Tilastokeskus toteuttivat keskustellen Kiertotalouden green dealin kehitysprosessiin sitoutuneiden toimijoiden kanssa skenaariotyön, jossa arvioidaan materiaalivirtojen nykytilaa, vaikuttavimpia kiertotaloustoimia eri sektoreilla sekä näiden ympäristöja talousvaikutuksia. (ks. Savolainen et. al) Yhteistyössä tunnistettiin kiertotaloussiirtymän kannalta keskeiset tavoitteet ja tarvittavat toimet. Tarvittavan siirtymän kokonaisvaltaisuudesta kertoo se, että toimet jakautuivat viiteen luonnonvarojen kulutuksen näkökulmasta tärkeään alueeseen, jotka yhdessä kattavat lähes kaikki yhteiskunnan toiminnot. Näitä muutosalueita ovat rakennettu ympäristö, teollisuus, kulutus ja liiketoiminta, energiajärjestelmä ja ruokaketju.
• Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2024, 55. vsk. 11 Kiertotalouden green deal on suunnattu yrityksille, toimialajärjestöille, kunnille ja maakunnille sekä muille toimijoille. Toimijat tekevät vapaaehtoisesti sitoumuksia tavoitteista ja teoista, joilla he edistävät vähähiilistä kiertotaloutta vuoteen 2035 mennessä. Sitoumuksia ja niiden toimeenpanon vaikuttavuutta arvioi tutkimuslaitosten tutkijoista koostuva arviointiryhmä. Myös ministeriöt ovat osapuolia Kiertotalouden green dealissä. Ne sitoutuvat tukemaan mukaan liittyneiden toimijoiden tavoitteiden ja toimien toteuttamista lainsäädännöllä, muilla ohjauskeinoilla, osallistujien yhteistyön fasilitoinnilla, sitoutujia tukevien kotipesien rahoituksella sekä tekemällä yhteistyötä kiertotalouden rahoittajien kanssa. Miksi mukaan? Kiertotalouden green dealin yhteistyöhön perustuva toimintatapa antaa pitkän aikavälin strategista näkemystä kehityksen suunnasta, mikä voi osaltaan auttaa tekemään esimerkiksi kiertotalouteen tarvittavia investointeja. Green dealin avulla organisaatiot voivat tunnistaa vaikuttavimmat kiertotaloustoimet sekä kirittää omaa toimintaansa ja koko alaansa kohti entistä ympäristövastuullisempia toimintatapoja. Kiertotaloustoimet tuovat usein myös säästöjä sekä vahvistavat omavaraisuutta ja kilpailukykyä. Toimintamallista voi tulla yritysten ja julkisten toimijoiden yhdessä kehittämä ”vientituote”, jota voi mainostaa niin EUkuin kansainvälisillä areenoilla. Mukanaolollaan organisaatiot voivat osoittaa edelläkävijyytensä kiertotalouden edistäjinä sekä pääsevät verkostoitumaan ja kehittämään yhteistyötä muiden kiertotalouteen tähtäävien toimijoiden kanssa. Green dealiin sitoutujat saavat konkreettista tukea, tietoa ja sparrausta sekä vuoropuhelusta ministeriöiden kanssa että kotipesiltä, joita ovat Kiertotalous-Suomi ja Green Building Council Finland. Ne tukevat toimia, sparraavat ja edistävät yhteistyötä sekä rahoituslähteiden löytämistä. Kiertotaloussiirtymää ei kukaan voi tehdä yksin. Omaa green deal -sitoumustaan valmistelee tai valmiin sitoumuksen on jättänyt jo yli 30 toimijaa. Tervetuloa mukaan edelläkävijöiden joukkoon! Lisätietoa Kiertotalouden green dealista: https://ym.fi/kiertotalouden-green-deal Lähteet OECD 2019. Global Material Resources Outlook to 2060. Savolainen et al. 2024. Suomen kansantalouden materiaalivirrat ja niiden vaikutukset. Valtioneuvoston julkaisuja 2024:8. Boston Consulting Group and Climate Leadership Coalition 2023. Finland’s Moonshots for Green Growth. Green dealin avulla organisaatiot voivat tunnistaa vaikuttavimmat kiertotaloustoimet sekä kirittää omaa toimintaansa ja koko alaansa kohti entistä ympäristövastuullisempia toimintatapoja. ”
• Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2024, 55. vsk. 12 Päivi Suur-Uski, johtava asiantuntija Motiva Ekologisen suunnittelun säädökset uusiutuvat ja kattavuus laajenee Uusi EU:n kestävien tuotteiden ekosuunnitteluasetus (ESPR 2024/1781) on hyväksytty korvamaan nykyinen vuonna 2009 annettu ekosuunnitteludirektiivi (2009/125/EY). Asetuksella laajennetaan ekosuunnitteluvaatimusten soveltamisalaa lähes kaikkiin EU:n markkinoille tuleviin tuotteisiin. Vaatimukset koskevat myös EU:n ulkopuolella valmistettuja tuotteita, jotka tulevat EU:n markkinoille. U usi asetus varmistaa, että tuotteiden valmistajat joutuvat jatkossa kehittämään tuotteitaan aiempaa ympäristöystävällisemmiksi, jotta niitä voidaan saattaa EU:n markkinoille. Asetuksen ansiosta ympäristönäkökulmat otetaan huomioon jo tuotteiden suunnitteluvaiheessa, jotta tuotteet olisivat esimerkiksi aiempaa kestävämpiä, helpommin korjattavia ja kierrätettäviä sekä ympäristövaikutuksiltaan parempia. Uusi ekosuunnitteluasetus tuli voimaan kaikissa EU:n jäsenmaissa 18.7.2024. Se korvaa vanhan ekosuunnitteludirektiivin,
• Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2024, 55. vsk. 13 jonka soveltamisalaa ovat energiaan liittyvät tuotteet, kuten jääkaapit, moottorit ja älypuhelimet. Uudessa asetuksessa soveltamisalaa on laajennettu kaikentyyppisiin EU:n markkinoille saatettuihin tuotteisiin, kuten tekstiileihin. Asetus vahvistaa tuotteiden korjattavuutta ja kiertotaloutta Tärkeitä kriteereitä jatkossa eri tuotekategorioissa ovat tuotteiden kestävyys, uudelleenkäytettävyys, päivitettävyys ja korjattavuus. Uusia vaatimuksia asetetaan muun muassa korjattavuudelle, energiaja resurssitehokkuudelle, kierrätettävyydelle sekä hiilija ympäristöjalanjäljelle. Sen lisäksi tuotteista saa jatkossa enemmän tietoa digitaalisen tuotepassin ja erilaisten kestävyysmerkintöjen avulla, jotta kuluttajat voivat tehdä helpommin ympäristön kannalta parempia valintoja. Jatkossa tarjolla on siis paljon aiempaa enemmän tietoa tuotteiden ominaisuuksista, kuten tuotteen materiaaleista, ympäristövaikutuksista ja tuotteiden oikeasta käytöstä ja kierrätyksestä. Entistä useammalta EU:ssa myytävältä tuotteelta edellytetään kiertotaloussuunnittelua vuoteen 2030 mennessä. Poikkeuksena ovat elintarvikkeet, lääkkeet, autot sekä puolustusja turvallisuustuotteet, joita asetus ei koske. Iso harppaus eteenpäin Ekosuunnitteludirektiivin avulla on säästetty mittavasti energiaa ja varmistettu energiatehokkaat laitteet myös suomalaisiin koteihin. Nyt otetaan uusi iso harppaus eteenpäin. Yhä useammat tuotteet ovat pian ympäristöystävällisiä, kierrätettäviä ja korjattavia. Jatkossa kuluttaja saa kaupasta ympäristöystävällisempiä tuotteita, joiden vaatimustenmukaisuudesta vastaa valmistaja tai maahantuoja. Ekosuunnitteluasetus on puitelainsäädäntö, jonka käytännön tason vaikutukset nähdään vasta, kun uusia tuoteryhmiä tai tuotejoukkokohtaisia säädöksiä asetetaan. Tulevissa tuoteryhmäkohtaisissa säädöksissä asetetaan tarkemmat vähimmäisvaatimukset, jotka tuoteryhmän tuotteiden on täytettävä EU:n markkinoille saatettaessa. Ensimmäisiä uusia tuoteryhmäkohtaisia säädöksiä on jo ryhdytty työstämään muun muassa tekstiileistä ja teräksestä. Alustavan aikataulun mukaan ensimmäisten tuoteryhmäkohtaisten asetusten soveltaminen alkaa aikaisintaan kesäkuussa 2027. Tarkemmin eri tuoteryhmien säädösten laadinnan aikatauluista tiedetään myöhemmin. Myymättä jääneiden tuotteiden hävittämiseen puututaan Ekosuunnitteluasetus auttaa ehkäisemään muun muassa myymättä jääneiden kuluttajatuotteiden hävittämistä. Alkuvaiheessa Päivi Suur-Uski.
• Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2024, 55. vsk. 14 nämä vaatimukset koskevat asetuksen liitteen VII mukaisesti vaatteiden, vaatetustarvikkeiden ja jalkineiden tuoteryhmiä. Myymättä jääneiden vaatteiden, vaatetustarvikkeiden ja kenkien tuhoaminen kielletään 19.7.2026 alkaen, eli kaksi vuotta asetuksen voimaantulon jälkeen. Yritysten on vastedes vuosittain raportoitava myynnistä poistettujen, myymättä jääneiden kuluttajatuotteiden tiedoista. Tämä tarkoittaa esimerkiksi poistojen määrän ja perusteiden sekä hävittämisen ehkäisyyn pyrkivien toimenpiteiden ilmoittamista. Hävityskielto ja vaatimus tietojen ilmoittamisesta koskevat alkuvaiheessa suuria yrityksiä. Säännösten soveltamista laajennetaan koskemaan keskisuuria yrityksiä 19.7.2030 alkaen. Mikroyritykset ja pienet yritykset jäävät lähtökohtaisesti soveltamisen ulkopuolelle. Komissio voi tarvittaessa säätää säännösten soveltumisesta myös mikroyrityksiin ja pieniin yrityksiin. Hävityskiellon avulla vähennetään luonnonvarojen kulutusta ja puututaan arvokkaiden resurssien tuhlaamiseen, joka on merkittävä ympäristöongelma. Tuoteryhmälistaan voidaan lisätä myöhemmin myös muita tuoteryhmiä tai tuotteita. Esiselvityksiä käynnistetty Komissio on käynnistänyt sekä ammattikäyttöön tarkoitettujen astianpesukoneiden että pyykinpesukoneiden ekosuunnitte
• Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2024, 55. vsk. 15 luja energiamerkintäasetuksiin liittyvät esiselvitykset. Esiselvitysten tavoitteena on analysoida tuoteryhmien teknisiä, taloudellisia, ympäristöllisiä ja yhteiskunnallisia näkökohtia sekä markkinoita. Astianpesukoneita koskeva esiselvitys valmistuu arvion mukaan joulukuussa 2026. Pyykinpesukoneiden esiselvityksen odotetaan valmistuvan helmikuussa 2025. Myös kotitalouksien astianpesukoneiden ja pyykinpesukoneiden ekosuunnitteluja energiamerkintäasetuksiin liittyvät esiselvitykset on käynnistetty. Ne valmistuvat joulukuussa 2026. Ekosuunnittelun uusi työsuunnitelma tulossa keväällä 2025 Ekosuunnittelun ja energiamerkinnän uuden työsuunnitelman julkaisua odotetaan kevään 2025 aikana. Työohjelma sisältää suunnitelman siitä, mitä tuoteryhmiä ja muita ekosuunnitteluun ja energiamerkintään liittyviä asioita tarkastellaan seuraavan kolmen vuoden aikana. Uudessa ekosuunnitteluasetuksessa on kuitenkin mainittu, että ainakin seuraavat tuoteryhmät priorisoidaan ensimmäisessä työsuunnitelmassa: rauta, teräs, alumiini, tekstiilit (erityisesti vaatteet ja jalkineet) huonekalut (mukaan lukien patjat), renkaat, pesuja puhdistusaineet, maalit, voiteluaineet, kemikaalit, tietoja viestintätekniikan tuotteet, muu elektroniikka sekä tietyt energiaan liittyvät tuotteet. Edellä mainitut tuoteryhmät tulevat siis melko varmasti olemaan uudessa työsuunnitelmassa mukana, mutta niiden lisäksi siihen voi tulla muitakin tuoteryhmiä. Energiaan liittyvistä tuoteryhmistä ensimmäisenä uuden ekosuunnitteluasetuksen mukaan valmistellaan seuraavat tuoteryhmät: näytöt ja televisiot, valonlähteet, hitsauslaitteet, sähkömoottorit, astianpesukoneet, pyykinpesukoneet, jääkaapit ja pakastimet, kylmälaitteet myyntitoiminnolla, sähköautojen laturit, ammattipesukoneet sekä ammattikäyttöön suunnitellut astianpesukoneet. Muut energiaan liittyvät tuoteryhmät valmistellaan olemassa olevan energiaan liittyvien tuotteiden ekosuunnittelun ja energiamerkinnän työsuunnitelman 2022– 2024 mukaisesti ja vanhaa ekosuunnitteludirektiiviä noudattaen. Valmistavien ja maahantuojayritysten on hyvä olla hereillä tilanteesta ja seurata, mitä asetusten osalta tapahtuu. Tulevat uudet säädökset tuovat uusia tuoteryhmiä säädösten pariin ja niillä voi olla vaikutusta entistä useamman yrityksen tuotevalikoimaan. Kuvituskuva.
• Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2024, 55. vsk. 16 K estävyysosaaminen on tunnistettu yhdeksi tärkeimmistä tulevaisuuden geneerisistä taidoista (Opetushallitus 2023). Ylitämme planetaariset rajat jo monella mittarilla, ja kehityssuunta näyttää jatkuvan, mikäli emme muuta kulutusja tuotantotapojamme. Esimerkiksi luonnonvarojen käyttö kasvaa ennusteiden mukaan globaalisti 60 % vuoteen 2060 mennessä (UNEP 2024). Kiertotalous on lupaava ratkaisu ekologiseen kriisiin, mutta se edellyttää merkittävää kyvykkyyksien kehittämistä. Vihreä siirtymä muokkaa nykyisiä ammatteja Vihreä siirtymä luo uusia työpaikkoja ja hävittää vanhoja. ILO (2018) arvioi maailmanlaajuisesti syntyvän 24 miljoonaa uutta työpaikkaa ja menetettävän 6 miljoonaa työpaikkaa, joten nettovaikutus on selvästi positiivinen. Oikeudenmukainen siirtymä edellyttää, että työntekijöiden siirtymistä uusiin tehtäviin tuetaan. Vihreän siirtymän myötä syntyvät uudet tehtävät perustuvat pitkälti nykyisiin ammatteihin, mutta niiden toteutumiseksi tarvitaan täydennyskoulutusta sekä koulutuksen uudistamista (Kuusela ym. 2023). Esimerkiksi rakennusalalla kiertotalouden erityisosaamista on vasta vähän, mutta alalla on tarve osaamiselle ja asiantuntemukselle muun muassa kiertotalouden mukaisessa suunnittelussa, materiaalien kehittämisessä, digitaalisten työkalujen käytössä, korjaamisessa ja purkamisessa. Lisäksi tarvitaan ymmärrystä politiikasta ja sääntelystä. (Sitra 2022.) Green Comp (Euroopan komissio 2022) on kestävää kehitystä koskeva osaamiskehys, joka määrittää eri osaamisalueita ja taitoja. Niihin kuuluu esimerkiksi taito arvioida maailmankuvaamme, vaihtaa näkökulmaa, Kaarina Kaminen, suunnittelija Suomen ympäristökeskus Kiertotalous toteutuu osaamisen avulla Kiertotalous-Suomi on julkaissut suosituksia kiertotalousosaamisen kehittämiseksi korkeakouluissa ja työelämässä. Suosituksissa kehotetaan korkeakouluja nostamaan kiertotalous strategiseksi painopisteeksi sekä sisällyttämään kiertotalousopetusta kaikkien opiskelijoiden opintoihin. Täydennyskoulutus kehittää osaamista nopeimmin.
• Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2024, 55. vsk. 17 ajatella kriittisesti, rajata ongelmia, hahmottaa erilaisia tulevaisuusskenaarioita, navigoida poliittisissa järjestelmissä, tehdä yhteistyötä ja toimia aktiivisesti paremman tulevaisuuden puolesta. Panostuksia kiertotalousosaamisen kehittämiseen on jo Kiertotalousosaamisen saralla on tapahtunut lyhyessä ajassa paljon. Tutkimus-, kehitysja innovaatiorahoitusta on sekä kotimaassa että EU:ssa suunnattu kiertotalouden edistämiseen. Yliopistot ja korkeakoulut tarjoavat opintokokonaisuuksia ja -jaksoja, ja opetussuunnitelmiin on sisällytetty kestävyysteemaa. Sitra on rahoittanut kiertotalousopetuksen kehittämistä eri koulutusasteilla Suomessa. Kiertotalouden strateginen ohjelma on viitoittanut kiertotalousosaamisen kehittämisen tietä esittämällä toimenpiteitä vastuutahoineen koulutukseen, osaamiseen, ekosysteemeihin sekä tutkimus-, kehitysja innovaatiotoimintaan liittyen. Uusimpana aloitteena on vapaaehtoinen sitoumusmalli, kiertotalouden green deal, joka kannustaa yrityksiä, kuntia, toimialajärjestöjä ja maakuntia sitoutumaan kiertotaloustekoihin lisäten samalla näiden toimijoiden osaamista. Kiertotalouden osaamismerkistö puolestaan on työja elinkeinoministeriön toimeksiannosta kehitettävä digitaalinen järjestelmä, jolla tunnistetaan henkilön osaaminen ja kannustetaan osaamisen kehittämiseen. Kiertotalous korkeakoulujen strategioihin ja osaksi opetusta Kiertotalous-Suomi on laatinut suositukset kiertotalousosaamisen edistämiseksi yhdessä 30 koulutusja kiertotalousalan asiantuntijan kanssa. Suositukset painottuvat ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin sekä työelämään. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen odotetaan muun muassa sisällyttävän kiertotalouden strategisiin painopisteisiinsä, kuulevan strategiatyössä eri sidosryhmiä, sitouttavan henkilöstöänsä kiertotalouden edistämiseen ja toteuttavan kiertotalousajattelua oppilaitoksen arjessa. Ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen tulisi tarjota kiertotalousopetusta kaikille opiskelijoille ja lisätä kiertotalousosaaminen tutkintojen osaamistavoitteisiin. Suosituksissa kannatetaan korkeakoulujen yhteistyöverkostoa sekä yhteisiä opetussisältöjä kiertotaloudesta Ilmastoyliopiston mallin mukaisesti. Opettajille pitää tarjota koulutusta kiertotaloudessa ja varmistaa kannustimet kouluttautumiseen. Korkeakoulut toimivat autonomisesti, mutta julkinen ohjaus kiertotalousosaamisen edistämiseen on silti mahdollista. Kiertotalous-Suomen teemaryhmä toivoi erityisesti korkeakoulujen rahoitusmallin mittarien tarkastelua ja uuden kiertotalousmittarin toteutusmahdollisuuksien selvittämistä. Kaarina Kaminen.
• Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2024, 55. vsk. 18 Täydennyskoulutuksen tarvitaan rahoitusta ja yritysten aloitteellisuutta Täydennyskoulutus voisi olla nopea keino lisätä nykyisten työntekijöiden osaamista. Olisi tärkeää turvata täydennyskoulutuksen rahoitus sekä kutsua oppilaitokset, Suomen ympäristöopisto Sykli ja Jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskus Jotpa sekä muut olennaiset toimijat ”pyöreään pöytään” kehittämään kiertotalouden täydennyskoulutusta. Kiertotalousja kestävyysajattelun perusymmärrys kuuluisi jokaiselle työntekijälle ja voi lisätä työn mielekkyyttä. Nykyisessä taloustilanteessa täydennyskoulutuksen julkisen rahoituksen voimakas lisääminen ei ole realismia. Yritysten on itse arvioitava osaamisen kehittämisen tarve ja tarjottava henkilöstölle koulutusta. Erilaisia tilaisuuksia ja tietoiskuja tarvitaan täydennyskoulutuksen rinnalle. Kannustimet auttaisivat asiaa. Kyvykkyyttä yhteistyöllä Kukaan ei tee kiertotaloutta yksin vaan tarvitaan laajaa yhteistyötä ja toimialarajojen ylittämistä. Hyviä kokemuksia on jo saatu alueellisesta yhteistyöstä yritysten, yliopistojen tai ammattikorkeakoulujen sekä muiden alueellisten toimijoiden välillä. Parhaimmillaan kaikki hyötyvät ja oppivat. Yritykset voivat hyötyä erityisesti oppilaitosten osaamisesta tuoteja palvelusuunnittelussa sekä kiertotalouden mukaisten liiketoimintamallien käyttöönotossa. Tarvitaan vahvempaa dialogia ja yhteisiä hankkeita alueellisten toimijoiden kesken. Erilaiset rahoitusinstrumentit kotimaassa ja EU:ssa tarjoavat rahoitusta, kunhan yritykset ja muut toimijat osaavat ja tietävät sitä hakea. Opetussekä työja elinkeinohallinnon lisäksi Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry ja Suomen yliopistojen rehtorineuvosto Unifi ry mainitaan merkittävinä vaikuttajina, joilla onkin jo kestävyyteen ja kiertotalouteen kytkeytyvää toimintaa. Kiertotalous-Suomen Osaamisen ja koulutuksen teemaryhmä tuotti suositukset kiertotalousosaamisen edistämiseksi. Kuva: Juuli Närhi.
• Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2024, 55. vsk. 19 Kiertotalous ilmastonmuutoksen hillinnän toimintamalleihin Kiertotalous-Suomen julkaisemista suosituksista on käyty keskustelua alan asiantuntijoiden kesken avoimessa webinaarissa. Keskusteluissa nousi esiin toisaalta tarve tuoda kiertotalousajattelu koko koulutusjärjestelmään perusopetuksesta lähtien, mutta toisaalta taas kohdentaa vähäiset resurssit vaikuttavimpien keinojen edistämiseen. Erimielisyyttä oli myös siitä, kumpi on tehokkaampi reitti tuottaa kiertotalousosaamista: tutkintokoulutus vai täydennyskoulutus. Nuorten opiskelijoiden ajatellaan omaksuvan kestävyysajattelun periaatteet ja sovellukset joustavammin, mutta toisaalta täydennyskoulutus kehittäisi osaamista nopeammin. Keskusteluissa todettiin, että ilmastonmuutoksen hillinnän saralla on hyviä aloitteita, joihin voisi kytkeä luonnonvarojen kestävää käyttöä ja kiertotaloutta. Näitä ovat esimerkiksi ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen hiilineutraaliustavoitteet sekä 18 yliopiston yhteistyössä toteutetun Ilmastoyliopiston kurssit. Tarve pitkän aikavälin suunnitelmalle Kestävyysosaamisen määrätietoinen ja laaja-alainen edistäminen odottaa vielä tekijäänsä. Kiertotalouden strategisen ohjelman toimeenpanosta olisi tärkeä aloittaa huomioiden Kiertotalous-Suomen julkaisemat suositukset. Järeä, osallistaen valmisteltu kestävyysja kiertotalousosaamisen pitkän aikavälin suunnitelma olisi tarpeen, jotta siirtymän hyödyt ja mahdollisuudet konkretisoituisivat Suomessa. Lisätietoja: Kiertotalousosaamisen askelia – Suosituksia kiertotalousosaamisen kehittämiseksi korkeakouluissa ja työelämässä. https://kiertotaloussuomi.fi/kiertotalousosaamisen-askelia-suosituksia-kiertotalousosaamisen-kehittamiseksikorkeakouluissa-ja-tyoelamassa/ Lähteet Euroopan komissio. (2022). GreenComp, Kestävää kehitystä koskeva eurooppalainen osaamiskehys. Joint Research Centre. Euroopan unionin julkaisutoimisto. https://data. europa.eu/doi/10.2760/595099 ILO. (2018). World employment social outlook 2018. Greening with jobs. ILO.https://www. ilo.org/publications/world-employmentand-social-outlook-2018-greening-jobs Kuusela, O-P, Mykrä, N., Jousilahti, J., Neuvonen, A., Arola, T., Markkanen, I., Nokkala, T., Lehtonen, A., Heikkinen, H., Oinonen, I., Katriina, A., Huttunen, S., Paloniemi, R., Pohjola, J. ja Saarinen, T. (2023). Vihreän siirtymän osaamisja koulutustarpeet VISIOS. Valtioneuvoston selvitysja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2023:31. https:// julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/ 164892 Opetushallitus. (2023). Laaja-alainen osaaminen 2030-luvulla. Laaja-alaisten osaamistarpeiden kehitys vuoteen 2030 mennessä. Osaamisen ennakointifoorumin 2021–2024 tuloksia. Raportit ja selvitykset 2023:1. https://www.oph.fi/fi/tilastot-ja-julkaisut/ julkaisut/laaja-alainen-osaaminen-2030luvulla Sitra. (2022). Kiertotalous tulevaisuuden työelämässä. Katsaus osaamistarpeisiin rakennus, kemianja teknologiaalalla. Sitran selvityksiä 218. https://media.sitra.fi/app/ uploads/2022/11/sitra_kiertotalous_ tulevaisuuden_tyoelamassa.pdf UNEP. (2024). Global Resources Outlook 2024: Bend the Trend – Pathways to a liveable planet as resource use spikes. International Resource Panel. Nairobi. https://wedocs. unep.org/20.500.11822/44901 YM. (2021). Valtioneuvoston periaatepäätös kiertotalouden strategisesta ohjelmasta. https://valtioneuvosto.fi/paatokset/paatos? decisionId=0900908f8071a6e1
• Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2024, 55. vsk. 20 EU on pitkään ollut johtava toimija kestävän kehityksen ja kiertotalouden edistämisessä. PPWR jatkaa tätä suuntausta ja pyrkii luomaan yhtenäiset, sitovat säännöt kaikille EU:ssa käytettäville pakkauksille. Tämä asetus muuttaa merkittävästi pakkausten suunnittelua, tuotantoa ja jätteenkäsittelyä. Sen vaikutukset koskettavat tavalla tai toisella kaikkia pakkausten arvoverkoston toimijoita, kuten pakkausten valmistajia ja maahantuojia, pakkaajia, pakattujen tuotteiden maahantuojia ja pakkausten tuottajayhteisöjä sekä koko keräysja kierrätysketjua. Vaikutukset ovat niin laajamittaiset, että jokaisen toimijan on mietittävä toimintatapojansa uusiksi. Asetuksen onnistunut toteutus vaatiikin laajaa yhteistyötä kaikkien sidosryhmien välillä. Eija Jokela, kehityspäällikkö Suomen Pakkaustuottajat Oy Pakkausmaailma uusiksi – EU:n uusi asetus ja sen vaikutukset Euroopan unionin uusi pakkausja pakkausjäteasetus (PPWR) ravistelee pakkausalan toimintamalleja perusteellisesti. Asetus tähtää pakkausjätteen määrän vähentämiseen, kierrätysasteen nostamiseen ja uusiomateriaalien käytön lisäämiseen, ja sen vaikutukset ulottuvat kaikkiin arvoketjun osiin. Asetus astuu voimaan näillä näkymin touko-kesäkuussa 2026. Yritysten on tärkeää varautua muutoksiin hyvissä ajoin, sillä vaikka suurimmat vaikutukset alkavat vuonna 2030, osa vaatimuksista saattaa astua voimaan jo aiemmin.
• Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2024, 55. vsk. 21 PPWR:n tavoitteet ja tausta PPWR on osa laajempaa EU:n vihreän kehityksen ohjelmaa ja kiertotalouden toimintasuunnitelmaa, ja se täydentää olemassa olevia direktiivejä, kuten jätedirektiiviä. PPWR:n päätavoitteena on vähentää pakkausjätteen määrää ja varmistaa, että kaikki pakkaukset ovat kierrätettäviä tai uudelleenkäytettäviä vuoteen 2030 mennessä. Asetus pyrkii myös vähentämään pakkausten ympäristövaikutuksia, edistämään kierrätysmateriaalien käyttöä ja luomaan sisämarkkinoille yhdenmukaiset pelisäännöt. Tässä artikkelissa on koottuna joitakin PPWR:n keskeisistä vaatimuksista. On hyvä huomioida, että vaatimukset ja tavoitteet täsmentyvät seuraavina vuosina mm. toimeenpanosäädösten, linjausten sekä ohjeistusten myötä. Kierrätettävyys Vuodesta 2030 alkaen kaikkien pakkausten tulee olla kierrätettäviä. Kierrätettävyysvaatimukset tarkoittavat, että kaikkien EU-markkinoille saatettavien pakkausten on oltava suunniteltu ja valmistettu niin, että ne voidaan kierrättää tehokkaasti ja taloudellisesti kannattavalla tavalla. Pelkkä materiaalin kierrätettävyys ei enää riitä, vaan koko pakkauksen on oltava suunniteltu kierrätettäväksi. Komissio laatii yksityiskohtaiset kierrätettävyyden suunnittelun kriteerit eri pakkausluokille. Nämä kriteerit määrittelevät, millaisia ominaisuuksia pakkauksilla tulee olla, jotta ne voidaan kierrättää tehokkaasti. Esimerkiksi pakkausten materiaalit, rakenne, erotettavuus muista materiaaleista ja kierrätysprosessien saatavuus otetaan huomioon arvioinnissa. Kriteeristöjä odotetaan julkaistavaksi vuonna 2028. Kierrätystavoitteet Suomessa nykyiset pakkausten kierrätystavoitteet ovat jo lähellä PPWR:n asettamia tavoitteita. PPWR:ssä on kuitenkin nähtävissä selkeä pyrkimys entistä yhtenäisempiin ja tiukempiin velvoitteisiin koko EU:n alueella. Uusia kierrätystavoitteita on mahdollisesti odotettavissa vuoden 2025 loppuun mennessä. Pakkausten kierrätettävyys ilmaistaan kierrätettävyysluokilla.
• Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2024, 55. vsk. 22 Uudelleenkäyttö ja -täyttöjärjestelmät PPWR asettaa kunnianhimoisia tavoitteita pakkausten uudelleenkäytölle ja uudelleentäytölle. Asetuksessa määritellään sitovat tavoitteet vuodelle 2030 ja ohjeelliset tavoitteet vuodelle 2040. Nämä tavoitteet koskevat erilaisia pakkaustyyppejä, kuten juomapakkauksia, kuljetuspakkauksia ja ryhmäpakkauksia. Esimerkiksi ravintola-alaa ja noutoruokaa koskien on pyrittävä tarjoamaan 10 % tuotteista uudelleenkäytettävissä pakkauksissa vuoteen 2030 mennessä. Lisäksi asiakkaille on tarjottava mahdollisuus käyttää omia astioitaan. Yritysten vastuut ja raportointi PPWR laajentaa yritysten vastuuta ja raportointivelvoitteita. Pakkausten valmistajien ja pakkaajien on raportoitava pakkaustensa vaatimustenmukaisuudesta. Kansalliset Pakkausten kierrätystavoitteet ja -toteumat tällä hetkellä voimassa olevan Valtioneuvoston asetuksen pakkauksista ja pakkausjätteistä 1029/2021 mukaan. Pakkausjätteen määrän vähentämiseksi kertakäyttöpakkausten käyttöä rajoitetaan ja niitä halutaan korvata uudelleenkäytettävillä ja -täytettävillä pakkauksilla.
• Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2024, 55. vsk. 23 pakkausrekisterit ja laajennetut raportointivelvoitteet tulevat pakollisiksi, ja tuottajavastuujärjestelmä laajenee kattamaan enemmän pakkauksia. Vaikutukset kansainväliseen kauppaan PPWR:n vaatimukset koskevat myös tuontipakkauksia. Kolmansista maista tuotavien pakkausten on täytettävä samat kierrätettävyysvaatimukset. On hyvä muistaa ja tiedostaa, että maahantuojalla on vastuu markkinoille saattamistaan pakkauksista. Kierrätysmateriaalien käyttö ja tavoitteet PPWR asettaa sitovat kierrätysmateriaalien käyttövelvoitteet muovipakkauksille vuosille 2030 ja 2040. Asetus rohkaisee yrityksiä kehittämään innovatiivisia ratkaisuja kierrätysmateriaalien käytön lisäämiseksi samalla edistäen kiertotaloutta. Komissio seuraa kierrätystavoitteiden toteutumista ja voi asettaa lisävaatimuksia biopohjaisille muovipakkauksille. Panttijärjestelmät ja pakkausmuotorajoitukset PPWR edistää panttiin perustuvia palautusjärjestelmiä, joiden avulla pyritään lisäämään muovisten ja metallisten juomapakkausten keräysastetta. Vuoteen 2029 mennessä jäsenvaltioiden tulee kerätä 90 % näistä pakkauksista erikseen. Asetus rajoittaa myös tiettyjen kertakäyttömuovipakkausten käyttöä, erityisesti hotellija ravintola-alalla sekä erittäin kevyiden muovipussien kohdalla. Pakkausten minimoinnilla kohti resurssitehokkuutta PPWR pyrkii vähentämään pakkausjätettä myös pakkausten minimoinnin avulla. Asetus määrää enimmäisosuuden tyhjälle tilalle ryhmä-, kuljetusja verkkokauppapakkauksissa ja vaatii valmistajia varmistamaan, että pakkausten paino ja tilavuus ovat mahdollisimman pienet, kuitenkaan unohtamatta pakkauksen tärkeintä tehtävää tuotteen suojaamisessa ja edelleen jätteen synnyn ehkäisemisessä. Kierrätetyn muovin pitoisuusvaatimus nousee portaittain vuosina 2030 ja 2040.
• Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2024, 55. vsk. 24 Lajittelua ja uudelleenkäyttöä helpottavat merkinnät PPWR:ssä säädetään pakkausten ja jäteastioiden yhdenmukaisista merkinnöistä, joiden tarkoituksena on helpottaa sekä lajittelua että pakkausten uudelleenkäyttöä koko EU:n alueella. Näiden merkintöjen avulla pyritään selkeyttämään, mihin kierrätysvirtaan eri pakkaukset kuuluvat, ja samalla auttamaan kuluttajia tekemään oikeita lajittelupäätöksiä. Pakkausten valmistajille ja maahantuojille lisää vastuuta Pakkauksista ovat totuttuun tapaan olleet tuottajavastuussa pakkaajat ja pakattujen tuotteiden maahantuojat. Vuoden 2024 alusta otettiin käyttöön palveluja viljelijäpakkausten määritelmät sekä niihin liittyen tuottajavastuulliseksi tahoksi määriteltiin näiden pakkaustyyppien valmistajat ja maahantuojat. Tämä noudattelee muilla tuottajavastuualoilla käytössä olevaa tuottajan määritelmää. PPWR:n myötä pakkausten valmistajien ja maahantuojien vastuu laajenee käsittämään myös kuljetuspakkaukset. Viranomaisten rooli PPWR tuo merkittäviä muutoksia viranomaisten vastuisiin muun muassa valvonnan ja ohjeistamisen suhteen. PPWR:n mukaisesti jäsenvaltioiden on luotava tehokkaat valvontajärjestelmät, joilla seurataan pakkausten markkinoille saattamista ja niiden vaatimusten täyttäPPWR:ssä säädetään pakkausten tilavuuden ja painon minimoinnista. Esimerkkejä pohjoismaisesta piktogrammijärjestelmästä, jota käytettäneen lähtökohtana eurooppalaiselle merkintäjärjestelmälle.
• Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2024, 55. vsk. 25 mistä. Tämä on erityisen tärkeää pakattujen tuotteiden osalta, jotka tulevat EU:n ulkopuolelta. Viranomaisten on varmistettava, että kaikki markkinoille tuodut pakkaukset noudattavat asetuksen kierrätettävyyttä ja ympäristöystävällisyyttä koskevia vaatimuksia. Lisäksi viranomaisten on tarjottava selkeää tietoa ja ohjeita pakkausalan toimijoille, jotta he ymmärtävät PPWR:n vaatimukset ja voivat mukautua niihin. Tämä voi sisältää koulutustilaisuuksia ja tiedotuskampanjoita. Mitä tapahtuu, jos vaatimuksia ei noudateta? Yrityksillä, jotka eivät pysty mukautumaan PPWR:n vaatimuksiin, on edessään merkittäviä riskejä. Asetuksen noudattamatta jättäminen voi johtaa pakkausten poistamiseen markkinoilta ja taloudellisiin sanktioihin. Tämä voi aiheuttaa huomattavia taloudellisia menetyksiä ja vahingoittaa yritysten mainetta. Siksi on ensiarvoisen tärkeää, että yritykset alkavat valmistautua muutoksiin jo nyt, vaikka tietyille vaatimuksille on annettu siirtymäaikoja. PPWR:n avaamat liiketoimintamahdollisuudet PPWR:n myötä avautuu lukuisia liiketoimintamahdollisuuksia, jotka liittyvät kestävään kehitykseen, innovaatioihin ja kuluttajien muuttuvaan käyttäytymiseen. Vaikka asetus tuo mukanaan haasteita, se myös kannustaa yrityksiä miettimään uusia tapoja toimia kestävästi ja luomaan arvoa asiakkailleen. Kestävän kehityksen periaatteiden omaksuminen ei ainoastaan edistä ympäristön hyvinvointia, vaan se voi myös saada aikaan taloudellisia hyötyjä ja vahvistaa yritysten kilpailukykyä tulevaisuudessa. Suomen Pakkaustuottajat Oy on kaikkien pakkausten tuottajayhteisö, joka perustehtävänsä, tuottajavastuun hoitamisen lisäksi muun muassa edistää pakkausten kierrätettävyyttä yhteistyössä RecyClassin kanssa sekä julkaisemalla lähiaikoina päivitettyä opasmateriaalia tueksi kierrätyskelpoisten pakkausten suunnitteluun (WPO). Lisätietoja: https://recyclass.eu/ ja https://worldpackaging.org/wpo/45/ Lähteet EU-komissio, PPWR https://www.europarl.europa.eu/ doceo/document/TA-9-2024-0318_FI.html New EU rules to reduce, reuse and recycle packaging | News | European Parliament (europa.eu) Pakkauksia ja pakkausjätettä koskevasta asetusehdotuksesta alustava sopu – Ympäristöministeriö
• Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2024, 55. vsk. 26 End of waste -periaate End of waste (myöhemmin myös EoW) mainittiin EU-lainsäädännössä ensimmäisen kerran vuonna 2008. Kun materiaali saa EoW-statuksen, se lakkaa olemasta jätettä ja palautuu kiertoon käyttökelpoisena materiaalina. Periaatteen tavoitteena on tehdä jätepolitiikasta kestävämpää ja kannustaa toiminnanharjoittajia investoimaan jätepohjaisiin materiaaleihin. Nykypäivänä EoW, johon liittyy monia sekä oikeudellisia että teknisiä näkökulmia, ohjaa suurta osaa Euroopan jätehallinnosta ja on lisäksi tunnustettu sekä EU-maiden kansallisella tasolla että useissa maissa EU:n ulkopuolella. EoW:sta puhutaan suomen kielessä joskus myös Ei enää jätettä -periaatteena (EEJ). Tämä artikkeli perustuu LUT-yliopistossa vuonna 2024 julkaistuun kiertotalouden diplomityöhön The end-of-waste – Legal requirements for end-of-waste and actualized end-of-waste materials. Diplomityötä varten kerättiin Suomen ELY-keskuksista tietoa siitä, millaiset materiaalit ovat Suomessa saaneet EoW-statuksen. Tutkimuksen tarkoituksena oli perehtyä siihen, että EoWlainsäädäntöön liittyy edelleen huomattava määrä epätarkkuuksia, jotka saattavat aiheuttaa haasteita jäteperäisiä materiaaleja Terhi Raikas, tuntiopettaja LAB Ammattikorkeakoulu End of waste -periaate oikeudellisteknisestä näkökulmasta
• Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2024, 55. vsk. 27 käyttäville toiminnanharjoittajille. Teknistä näkökulmaa yhdistettiin tutkimukseen ELY-keskusten tietojen kautta. End of waste -periaatteen oikeudelliset kysymykset End of waste -periaate asetettiin vuoden 2008 jätepuitedirektiivissä (2008/98/EU). Kyseinen direktiivi asettaa EoW:n konseptin asettamalla ehdot sille, joiden täyttyessä jätteeksi luokiteltavat materiaalit tai esineet voivat kunnostamisen tai kierrätyksen jälkeen saavuttaa statuksen, jonka jälkeen niitä ei enää luokiteltaisi jätteeksi, eivätkä ne tällöin olisi enää jätelainsäädännön piirissä. (EUkomissio 2012) Jätepuitedirektiivin artikla 6 antaa EU-komissiolle vallan täsmentää jätteeksi luokittelun päättymistä koskevia kriteereitä sekä jätejakeiden määrää (Friege ym. 2019) ja asettaa unionin jäsenvaltioille vaatimukset kantaa vastuuta kierrätyksestä, EoW-periaatteesta sekä muista prosesseista. EoW:n kriteereiden lisäksi jätepuitedirektiivissä määriteltiin myös monia tärkeitä jätehallinnon konsepteja, kuten ehkäisy ja jätehierarkia. (Zhang ym. 2022) Euroopan unionissa EoW-status on annettu kuudelle kategorialle hyödynnettäviä EoW-materiaaleja. Näitä ovat 1) käyttö lannoitteena tai maanrakennusaineena, 2) käyttö rakennusmateriaalina, 3) käyttö maana, 4) käyttö kaatopaikan keinotekoisena tiivistysvuorauksena, 5) ei-rautapitoisten metallien metallurginen käsittely sekä 6) rautapitoisten metallien metallurginen käsittely. (Kauppila ym. 2018 ja Lehtonen 2016) EU-tasolla asetetut kategoriat ja muut kriteerit määrittelevät myös Suomen kansallista jätesääntelyä. Jätepuitedirektiivin uudistuksessa kuitenkin ilmaistiin, että kansalliselle lainsäädännölle tulee antaa entistä tärkeämpi rooli tapauksissa, joihin EU:n jätelainsäädäntö ei anna selkeää vastausta. EoW-tapauksissa tärkein kansallinen säännös on eittämättä jätelain (646/2011) 5 b § jätteeksi luokittelun päättymisestä. (Viljamaa 2021) Romumetallia säännellään erikseen omalla EU-lainsäädännöllään ja kansallisessa lainsäädännössä. Kuva: Pixabay.
• Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2024, 55. vsk. 28 Toteutuneet end of waste -materiaalit tai sivutuotteet Osaa toteutuneista EoW-materiaaleista säännellään erikseen omalla EU-lainsäädännöllään ja kansallisessa lainsäädännössä. Näitä ovat romumetalli, jätekupari, lasimurske, betonimurske ja muovit. Romumetallilla tarkoitetaan tässä yhteydessä pääasiassa alumiini-, rautaja teräsromua, jotka ovat kuparin, lyijyn ja nikkelin ohella maailman eniten käytetyimpiä metalleja. (Ympäristöministeriö 3.7.2023 ja kaiva.fi 25.12.2023) Näille eri jätejakeille on annettu omat määritelmänsä joko EU-lainsäädännössä tai kansallisesti koskien sitä, mitä kyseisellä jätejakeella tarkoitetaan ja missä tilanteissa se voi saada EoW-statuksen ja lakata täten olemasta jätettä. Lisäksi voidaan käyttää tapauskohtaista harkintaa, mikäli jotain jätejaetta ei vielä erikseen säännellä ja sille halutaan hakea EoW-statusta. Diplomityötä varten tehtyyn tutkimukseen lähetetyissä ELY-keskusten tiedoissa esiintyi useita eri jätejakeita, joille on myönnetty EoW-status tai ainakin haettu sitä – tämä antaa hyvää osviittaa siitä, kuinka Suomessa käytetään monipuolisesti tätä kiertotalouden kannalta erittäin tärkeää mahdollisuutta hyödyntää jäteperäisiä materiaaleja. Tiettyjä jätejakeita koskevan erityissääntelyn lisäksi on otettava huomioon myös muita kysymyksiä arvioitaessa, voiko jätemateriaalille tai -esineelle antaa EoWstatuksen. Jätteiden keruun tärkeimpänä tavoitteena on kerätä jätteet taloudellisesti ja ajallaan. Lisäksi on tärkeää kerätä mahdollisimman monet eri jätejakeet erikseen toisistaan jätteiden lajittelun ja käsittelyn helpottamiseksi. (EU-komissio 26.12.2023) Joissain tilanteissa materiaalit eivät kuitenkaan saa EoW-statusta, vaan niitä pidetään niin kutsuttuina sivutuotteina: sivutuotteella tarkoitetaan EU-lainsäädännössä sellaisia tuotteita, jotka syntyvät tuotettaessa jotain päätuotetta, eikä tätä toista tuotetta pidetä jätteenä, vaikka tuotantoprosessi ei koskekaan sitä. Sivutuotteen konsepti on jätekysymyksissä merkittävä, sillä EU:n jätelainsäädännössä sivutuotteita ei pidetä jätteinä. (Utter, Alanko & Lindell 2010) Sivutuotteen kriteerejä on käsitelty myös Suomen oikeuskäytännössä: tapauksessa KHO 2021:95 sivutuotteen määritelmää pohdittiin päätettäessä, oliko rakennustyömailta peräisin olevaa maa-ainesta pidettävä jätteenä. Jätteiden keräys ja käsittely Jätteiden keräys ja käsittely ovat merkittäviä kysymyksiä tehtäessä päätöksiä siitä, milloin tietyt jätemateriaalit lakkaavat olemasta jätettä. Jätteiden keruun tärkein tavoite on kerätä jätettä ajallisesti tehokkaasti sekä taloudellisesti. (EU-komissio 26.12.2023) Mikäli jätteiden keräystä ja käsittelyä ei tehdä asianmukaisella tavalla, jätteiden erottelu voi tuottaa haasteita – jätteiden joukossa saattaa olla monenlaisia materiaaleja tai esineitä sekoittuneina toisiinsa. Tällaisissa tilanteissa on olennaista erotella jätejakeet toisistaan huolellisesti, varsinJoissain tilanteissa materiaalit eivät saa EoW-statusta, vaan niitä pidetään niin kutsuttuina sivutuotteina. ”
• Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2024, 55. vsk. 29 kin, jos vain yksi niistä on saamassa EoWstatuksen. Tämän artikkelin pohjana tehdyssä diplomityössä ELY-keskuksista kerätty tutkimus kuitenkin osoitti, että samassa tapauksessa voivat useat eri jätejakeet saada EoW-statuksen. Tutkimuksessa käsitellyistä tapauksista isoin, joka sai EoW-statuksen, koski patterien kierrätystä ja siinä kuutta eri jätejaetta. Suurin osa tutkimuksessa käsitellyistä tapauksista koski kuitenkin alle kolmea esinettä tai materiaalia. End of waste -materiaalien kysyntä ja arvo Yksi EU:n jätepuitedirektiivin 6 artiklan kriteereistä sille, että jäte voi saada EoWstatuksen, on se, että kyseiselle materiaalille tai esineelle on tarve markkinoilla. Tarve vaikuttaa muun muassa siihen, että kun tietty materiaali tai esine lakkaa olemasta jätettä, sen arvo kohoaa ja se saavuttaa kuluttajien hyväksynnän. Arvokysymykset ovat asiassa erittäin merkittäviä – nykyisin on taloudellisesti kannattavampaa kuin aiemmin käyttää EoW-statuksen saaneita materiaaleja. (Turunen 2013; Delgado ym. 2009) Useat eri seikat vaikuttavat EoW-statuksen saaneiden tuotteiden arvoon. Kuljetus on tästä hyvä esimerkki: arvokkaampien jätejakeiden, kuten romumetallin, kohdalla kuljetuskustannukset vaikuttavat vähemmän EoW-statuksen saavien materiaalien arvoon, sillä materiaalit itsessään ovat kuljetusta arvokkaampia. Sen sijaan vähemmän arvokkaiden jätejakeiden kohdalla kuljetuskustannukset näkyvät voimakkaammin EoW-statuksen saaneiden tuotteiden arvossa. Jätteiden keräys ja käsittely ovat merkittäviä kysymyksiä tehtäessä päätöksiä siitä, milloin tietyt jätemateriaalit lakkaavat olemasta jätettä. Kuvituskuva.
• Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2024, 55. vsk. 30 EoW-statuksen saamisesta esiintyy diplomityöhön tulleissa vastauksissa kahdenlaisia kokemuksia, eikä toiminnanharjoittajien hyötyminen EoW-statuksen saamisesta tuotteille ole täysin yksiselitteistä. Osassa näkemyksistä katsottiin, ettei EoW-statuksen saamisen uskottu vaikuttaneen millään lailla tuotteen arvoon. Useat yritykset kuitenkin ilmaisivat kokemusten EoW-statuksen saaneiden tuotteiden arvonmuutoksista olleen päinvastaisia ja täten arvon kasvaneen merkittävästi. Tämä antaakin ymmärtää, että mikäli yritys käyttää huolellista harkintaa sen suhteen, hankkiiko se tietylle tuotteelle EoW-statusta, voi se hyötyä toimenpiteestä tuotteen arvon nousemisen seurauksena. Mahdolliset vaarat terveydelle ja ympäristölle EoW-statuksen käyttömahdollisuuksia arvioitaessa on olennaista ymmärtää, että osa jätejakeista ei ole yhtä kelvollisia saamaan EoW-statusta tai uusiokäytettäviksi kuin toiset jätejakeet. Vaaralliset jätteet muodostavat suuremman riskin ympäristölle sekä ihmisen terveydelle kuin muut jätejakeet ja vaativat täten tarkempaa valvontaa. (EUkomissio 30.7.2023) Tästä huolimatta myös vaarallisina pidetyt jätteet voivat tietyissä olosuhteissa saavuttaa EoW-statuksen, kunhan mahdollisesti terveydelle ja ympäristölle aiheutuvat haasteet otetaan prosessissa huomioon. (Turunen 30.7.2023) Ympäristölle ja ihmisen terveydelle aiheutuvien vähäisten vaikutusten tulee olla arvioitaessa tärkeässä roolissa, mikäli tietyssä tilanteessa jätejakeelle voidaan myöntää EoW-status. (Vakkilainen 2020) Vaarallinen jäte voi saada EoW-statuksen, mikäli se ei aiheuta ongelmia ympäristölle tai ihmisen terveydelle. (Huuskonen 2022) Lopuksi Diplomityötä varten tehty tutkimus osoitti, että EoW:n osalta on olemassa edelleen huomattava määrä epätarkkuuksia EUlainsäädännössä. Tästä syystä EU:ssa sekä kansallisessa lainsäädännössä tulisi tehdä Kuvituskuva. Tutkimuksessa käsitellyistä tapauksista isoin, joka sai EoW-statuksen, koski patterien kierrätystä ja siinä kuutta eri jätejaetta.
• Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2024, 55. vsk. 31 EoW-statuksen saamista koskeva lainsäädäntö huomattavasti tarkemmaksi. Tämä edesauttaisi sitä, että toiminnanharjoittajat voisivat nykyistä tehokkaammin käyttää jätepohjaisia materiaaleja uusien sijaan. Lähteet Delgado, Luis ym. 2009. End-of-Waste Criteria – Finald Report. JRC Scientific and Technical Reports. JRC European Commission & Institute for Prospective Technological Studies. EU-komissio 2012. Guidance on the interpretation of key provisions of Directive 2008/98/EC on waste. EU-komissio (vierailtu 26.12.2023). Waste collection strategy. EU-komissio (vierailtu 30.7.2023). Waste Framework Directive. Julkaistu: https://environment.ec.europa.eu/ topics/waste-and-recycling/ waste-framework-directive_en Friege, Henning ym. 2019. How should we deal with the interfaces between chemicals, product and waste legislation? Huuskonen, Iida 2022. Jätelainsäädäntö ja sertifioinnit osana tekstiilien kiertotalouden sääntelyä EU:ssa. Pro gradu -tutkielma. Itä-Suomen yliopisto. Kaiva.fi (vierailtu 25.12.2023). Malmit – Malmeista metalleiksi. Julkaistu: https://kaiva.fi/geologia/kivilajit-jamalmien-synty/malmit/ Kauppila, Jussi ym. 2018. Jätteeksi luokittelun päättymisen hyödyt ja haitat. Ympäristöministeriön raportteja 9/2018. KHO 2021:95 Lehtonen, Katja 2019. Purkutyöt – opas tekijöille ja teettäjille. Ympäristöministeriö. Turunen, Tomi 2013. Jätteen luokittelusta poistuminen. Pro gradu -tutkielma. Itä-Suomen yliopisto. Turunen, Topi (vierailtu 30.7.2023). Jätehuolto ja kierrätys. Julkaistu: https:// kiertotaloussuomi.fi/tieto/ohjauskeinot/ jatteiden-kasittely-ja-jatehuolto. Utter, Robert; Alanko, Mika & Lindell, Leena 2010. Uusiutuvan energian lisäämistavoitteiden toteutus – onko ympäristöoikeus ajan tasalla? Defensor Legis 5/2010. s. 627–647. Vakkilainen, Juho 2020. Guidance towards sustainable waste management in machinery industry case study. Department of Environmental Technology. LUT University of Technology. Viljamaa, Helmi 2020. Uusiomateriaalien hyödyntäminen aluerakentamishankkeissa – Case: Kerava. Pro gradu -tutkielma. Tampereen yliopisto. Ympäristöministeriö (vierailtu 3.7.2023). Rauta-, teräsja alumiiniromun jätteeksi luokittelun päättyminen. Julkaistu: https://ym.fi/rauta-teras-jaalumiiniromun-jatteeksi-luokittelunpaattyminen. Zhang, Chunbo ym. 2022. An overview of the waste hierarchy framework for analyzing the circularity in construction and demolition waste management in Europe. Science of The Total Environment. Volume 803. Kiina.
• Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2024, 55. vsk. 32 H aitallisten kemikaalien riskeihin kiinnitetään yhä enemmän huomiota, mutta kemikaaliturvallisuus on pitkään puuttunut kuntien ympäristöhuolien kärkilistalta. Tämä johtunee osittain siitä, että EU:n vuonna 2007 voimaan tullut kemikaalilainsäädäntö REACH:n oletettiin takaavan tuotteiden ja materiaalien kemikaaliturvallisuuden kaikissa tapauksissa. Lisäksi kuntien rooli haitallisten kemikaalien vähentäjänä ei ole ollut selkeä, koska niillä ei ole ollut suoraa viranomaisroolia asiassa. Luonnollisesti kuntien huomio ja resurssit ovat pitkään keskittyneet esimerkiksi ilmastonmuutoksen vaikutusten ymmärtämiseen, toiminnan aktivoimiseen ja torjuntamenetelmien kehittämiseen. Havaittiin, että ilmastotavoitteisiin pääsyyn ja resurssien ylikulutuksen vähentämiseen Hannamaria Yliruusi, lehtori, Turun ammattikorkeakoulu Riikka Vainio, haitallisten aineiden asiantuntija, Turun ammattikorkeakoulu Satu Turula, ympäristöasiantuntija, kestävät hankinnat, Helsingin kaupunki Elisa Keto, projektipäällikkö, NonHazCity 3 -hanke, Helsingin kaupunki Kuntien keinot kemikaalikuormituksen ja -riskien vähentämiseen Kunnilla on merkittävä rooli haitallisten kemikaalien aiheuttamien riskien vähentämisessä ja kiertotalouden tukemisessa. Ne voivat hyödyntää monia keinoja, kuten työntekijöiden koulutusta ja julkisia hankintoja, vähentääkseen haitallisten kemikaalien päästöjä ja edistääkseen kiertotaloutta. Kunnissa tulisi toimia entistä enemmän varovaisuusperiaatteen mukaan ja vaatia esimerkiksi ostettavilta tuotteilta nykyistä kemikaalilainsäädäntöä tiukempia vaatimuksia. Mainitut keinot tukevat kansalaisten terveyttä, turvallisia kiertotalousratkaisuja ja yritysten kilpailukykyä.
• Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2024, 55. vsk. 33 tarvitaan kiertotalouden toimintamalleihin siirtymistä. Kunnat ovatkin nyt asettaneet ilmastotavoitteiden rinnalle kunnianhimoisia kiertotaloustavoitteita. Haitalliset kemikaalit ovat ongelma kierrätyksessä Kiertotalouden mukaista toimintaa suunniteltaessa ja toteutettaessa huomattiin pian, että haitalliset kemikaalit ovat usein haaste kiertotalouteen siirtymiselle. Esimerkiksi tietyssä käyttökohteessa tai materiaalissa turvallinen kemikaali voi estää materiaalin hyödyntämisen johonkin muuhun tarkoitukseen, esimerkiksi raaka-aineena. Haitalliset kemikaalit onkin nostettu kuntien ympäristöagendalle ja EU:ssa on myös herätty siihen, että kemikaalilainsäädäntöä voidaan globaalisti pitää kunnianhimoisena. Se ei kuitenkaan ole riittävä takaamaan terveellistä ympäristöä ja tukemaan Eurooppaa ilmastoja kiertotaloustavoitteiden saavuttamisessa. Nykyinen kemikaalisääntely on hidasta: haitallisiksi tunnettujen aineiden kieltäminen saattaa kestää vuosikymmeniä. Esimerkkinä voidaan mainita niin sanotut ikuisuuskemikaalit eli PFAS-yhdisteet, joista monien haitallisuus ympäristölle ja terveydelle on tunnettu jo vuosikymmeniä. Tällä hetkellä EU:ssa on vireillä ehdotus näiden yhdisteiden kieltämisestä. Altistumme haitallisille kemikaaleille jatkuvasti Haitallisille kemikaaleille voi altistua arkisissa tilanteissa ravinnon, ihokosketuksen ja hengitysilman kautta. Hengitysilman haitalliset kemikaalit voivat olla haihtuneina suoraan ilmaan tai sitoutuneena esimerkiksi huonepölyyn, joihin haitallisia kemikaaleja joutuu sisätiloissa käytetyistä materiaaleista esimerkiksi hankautumalla. Pölyn mukana haitalliset kemikaalit voivat kulkeutua pesun ja siivouksen yhteydessä viemärin kautta jätevedenpuhdistamoille. Jätevesien puhdistusprosessit eivät poista kaikkia haitallisia kemikaaleja jätevedestä, jolloin kemikaalit kulkeutuvat joko puhdistetun veden mukana vesistöihin tai jätevesilietteen Huonepöly voi sisältää haitallisia aineita. Kuva: Pixabay.
• Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2024, 55. vsk. 34 mukana lietteen loppusijoituspaikkaan. Ulkorakennusmateriaalien haitalliset kemikaalit, kuten biosidit, voivat huuhtoutua hulevesien mukana suoraan lähivesistöihin ja Itämereen. Haitallisten kemikaalien päästöjen vähentäminen on haastavaa, sillä mielikuvistamme poiketen niiden aiheuttama kuormitus ei ole tyypillistä pistekuormitusta esimerkiksi tuotantolaitoksista, vaan kaikki käyttämämme materiaalit voivat olla potentiaalinen kuormituslähde. Erilaiset haitalliset kemikaalit vaikuttavat terveyteemme eri tavoin. Useat muovimateriaaleissa käytettävät ftalaatit ja bisfenolit häiritsevät normaalia hormonitoimintaa, ja voivat vaikuttaa muun muassa lisääntymisterveyteen. Haitallisia kemikaaleja voi olla myös sitoutuneena huonepölyyn. Tietyt kemikaalit, kuten useat sisäilmassa esiintyvät VOC-yhdisteet, voivat aiheuttaa hengitystieoireita. Haitallisten kemikaalien aiheuttamat terveysriskit ovat pahimmillaan hyvin vakavia. Toisaalta likaa ja rasvaa hylkivissä pintakäsittelyissä käytettävät PFAS-yhdisteet voivat lisätä tietyntyyppisten syöpien kehittymisriskiä. Haitalliset kemikaalit vaikuttavat vahingollisesti myös muihin lajeihin. Ympäristöön päässeet haitalliset kemikaalit voivat kulkeutua takaisin ihmisiin esimerkiksi kalaravinnon kautta. Huomionarvoista on, että altistumme samanaikaisesti useille erilaisille haitallisille kemikaaleille, joiden yhdysvaikutukset ovat tuntemattomia. Ei riittävästi tieteellistä näyttöä Kemikaalien laboratorioanalyysit ovat kalliita ja erilaisia kemikaaleja on valtavasti. Tutkimusta tarvitaankin lisää. Turun ammattikorkeakoulu ja Helsingin kaupunki ovat tutkineet haitallisten kemikaalien pitoisuuksia sekä huleettä jätevesissä useita vuosia. Tänä vuonna on tutkittu myös rakennusmateriaalien sisältämiä haitallisia kemikaaleja osana EU:n Itämeren alueen Interreg-ohjelman osarahoittamaa NonHazCity 3 -hanketta. Hankkeessa kaupungit ympäri Itämerta tutkivat haitallisten kemikaalien esiintymistä hulevesissä, rakennusmateriaaleissa sekä huonepölyssä. Alustavien tulosten mukaan terveydelle ja ympäristölle haitallisia kemikaaleja, kuten biosidejä, PFAS-yhdisteitä ja erilaisia palonestoaineita, löytyy vaihtelevia pitoisuuksia niin hulevesistä, rakennusmateriaaleista kuin huonepölystä. Pitoisuudet ovat kuitenkin lain sallimissa rajoissa. Tuotteissa saa käyttää kemikaaleja, joiden epäillään todennäköisesti aiheuttavan terveystai ympäristöriskejä, mikäli haitallisista vaikutuksista ei ole riittävästi tieteellistä näyttöä. Koulutetut ekotukikoordinaattorit muuttamassa toimintatapoja Ensiaskel konkreettisiin vähentämistoimenpiteisiin on lisätä kunnan työntekijöiden tietoisuutta haitallisista kemikaaleista ja niiden aiheuttamista riskeistä. Turun ammattikorkeakoulu sekä Helsingin kaupungin ekotuki ovat kehittämässä osana kansainvälistä EU:n LIFE ohjelman osarahoittamaa LIFE ChemBee -yhteistyöhanketta Suomen kunnille koulutuskokonaisuutta haitallisten kemikaalien sääntelystä, vaikutuksista sekä vähentämistoimenpiteistä. Ensimmäiset koulutukset pääkaupunkiseudun ekotukihenkilöille sekä Suomen ekotukiverkoston ekotukikoordinaattoreille järjestettiin vuonna 2023. Palaute koulutuksista on ollut positiivista ja osallistujat ovat kokeneet koulutuksen tarpeelliseksi ja aiheen keskustelua herättäväksi. Koulutuksen avulla kuntien työntekijät ymmärtävät, miksi haitallisten kemikaalien vähentäminen on tärkeää ja tietoisuus kemikaalien haitoista motivoi tekemään konkreettisia vähentämistoimenpiteitä. Motivointi on suuressa roolissa, sillä haitallisten kemikaalien vähentäminen vaatii tuttujen toimintatapojen muutosta.
• Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2024, 55. vsk. 35 Vastuullisten hankintojen kriteeripankki kuntien tukena Tehokas tapa vähentää haitallisten kemikaalien aiheuttamia riskejä on olla hankkimatta tuotteita ja materiaaleja, joissa riskikemikaaleja esiintyy. Kunnat ja julkiset hankintayksiköt voivat tarjouskilpailuissaan esittää vaatimuksia tuotteiden kemikaalikoostumukselle samalla tavalla kuin niiden toiminnallisuudellekin. Kuitenkin haitalliset kemikaalit saattavat olla vaikea kokonaisuus hallittavaksi. Hankinnan suunnittelussa tulisikin olla mukana asiantuntijoita, joilla on tietoa eri materiaalien kemikaalisisällöistä ja -riskeistä sekä kemikaalilainsäädännöstä. Tukea tarvitaan myös kemikaaleja koskevien kriteerien todentamiseen. Harvoissa kunnissa ja hankintayksiköissä löytyy tällaista asiantuntijuutta. Ongelmaan on tartuttu sosiaalija terveysministeriön, ympäristöministeriön sekä viiden hankintayksikön solmimassa Haitallisten aineiden vähentäminen varhaiskasvatuksen hankinnoissa – kestävien hankintojen green deal -sopimuksessa. Turun ammattikorkeakoulun vesija ympäristötekniikan tutkimusryhmän asiantuntijat ovat toimineet sopimuksessa kouluttajina sekä hankintakriteerityön tukena. Green deal -sopimuksen puitteissa on muun muassa laadittu haitallisia kemikaaleja rajoittavia hankintakriteereitä varhaiskasvatuksen ulkoleikkivälineille, siivousaineille, kalusteille, leluille sekä tekstiileille. Sopimuksen on allekirjoittanut myös Helsingin kaupunki Luodut hankintakriteerit ovat kaikkien käytettävissä Motivan ylläpitämässä vastuullisten hankintojen kriteeripankissa. Ne on kehitetty yhteistyössä kriteerejä hyödyntävien hankintayksiköiden kanssa, ja niistä on pyydetty palautetta tuotteita toimittavilta yrityksiltä. Markkinoiden kuunteleminen on erittäin tärkeää, jotta hankintakriteerien vaatimustaso saadaan oikeaksi ja varmistetaan, että kilpailun esteitä ei synny. Kemikaalilainsäädännön kiristyessä onkin tärkeää, että suomalaiset yritykset pysyvät Euroopan kilpailussa mukana. Green deal -sopimuksen hankintakriteerit koskevat muun muassa varhaiskasvatuksen ulkoleikkivälineitä. Kuva: Pixabay.
• Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2024, 55. vsk. 36 Tiukemmat vaatimukset kemikaalisisältöihin kirittävät yrityksiä parantamaan tuotteitaan ja kannustavat etsimään vähemmän haitallisia korvaavia kemikaaleja ja menetelmiä. Tuotekehitys vie aikaa ja sitä kannatta tehdä etuvetoisesti ennen lainsäädännön tuomaa pakkoa. Nyt pureudutaan rakentamisen haitallisiin kemikaaleihin Helsingin kaupunki ja Turun ammattikorkeakoulu ovat kehittämässä tapoja vaikuttaa rakentamisen haitallisiin kemikaaleihin. NonHazCity 3 -hankkeessa on julkaistu opas rakennusmateriaalien kemikaaliriskeistä. Osana projektia Helsingin kaupunki kehittää omia rakentamisen ohjeistuksiaan. Niiden tavoitteena on ohjata suunnittelun ja hankintojen kautta terveydelle ja ympäristölle turvallisempia rakennusmateriaalivalintoja. Myös hankekumppanit Tukholmassa ja Västeråsissa kehittävät rakentamisen prosesseja. Ruotsissa haitallisten kemikaalien huomioiminen rakentamisessa on Suomea Opas rakennusmateriaalien kemikaaliriskeistä ohjaa turvallisempiin materiaalivalintoihin. Kuva: Ada Potinkara.
• Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2024, 55. vsk. 37 pidemmällä. Haitallisia kemikaaleja erilaisissa rakentamisen tuotteissa on rajoitettu edellä mainituissa kaupungeissa jo pitkään hyödyntämällä muun muassa Byggvarubedömningenin ylläpitämää tuotetietokantaa, jossa erilaisia rakennustuotteita voi selata tietokantaan sisäänrakennettujen, kemikaalien haitallisuutta arvioivien kriteerien avulla. Vastaavanlaisia kemikaaleja rajoittavia kriteereitä rakennustuotteille tarvitaan myös Suomessa. Kohti kuntien kemikaaliviisasta toimintamallia Haitallisten kemikaalien vähentäminen olisi syytä viedä kuntien strategioihin ja ohjelmiin, jotta kunnissa päästään tekemään laaja-alaisesti konkreettisia haitallisten kemikaalien vähentämistoimenpiteitä. Kun vähentämistavoite on strategisella tasolla tunnistettu, pystytään kuntaan luomaan sopivat toimintamallit konkreettisille vähentämistoimenpiteille. Jos kokonaisvaltainen näkemys puuttuu, on vaarana, että vähentämistoimenpiteet jäävät pistemäisiksi ja huonoimmillaan jollakin tietyllä toimialalla tehtävät vähentämistoimenpiteet kumotaan toisaalla. Jos rakennus on suunniteltu ja rakennettu siten, että sen materiaaleissa on mahdollisimman vähän haitallisia kemikaaleja, tulisi näin toimia myös hankkiessa esimerkiksi kalusteita ja siivousaineita. Vähähiilisten ja kiertotalouden mukaisten toimintamallien rinnalle tulisikin luoda kunnan kemikaaliviisas toimintamalli. Tähän työhön tarvitaan mukaan myös yrityksiä.
• Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2024, 55. vsk. 38 M uovit ovat monikäyttöisiä ja edullisia materiaaleja, mutta valitettavasti muoveihin liittyy myös haittapuolia, kuten uusiutumattomien luonnonvarojen käyttöä ja ympäristön roskaantumista. Haittojen vähentämiseksi on kehitetty muovimateriaaleja, jotka hajoavat otollisissa ympäristöolosuhteissa, mutta myös näillä materiaaleilla on omat haasteensa. Muovien biohajoaminen ja biopohjaisuus sekoittuvat usein julkisessa keskustelussa, eikä termistö ole kuluttajalle helppoa. Biopohjaisuus tarkoittaa, että muovien raaka-aineina on käytetty fossiilisten luonnonvarojen sijaan uusiutuvia materiaaleja, biomassaa. Näistä materiaaleista voidaan valmistaa sekä biohajoavia että ei-biohajoavia polymeerejä. Vastaavasti biohajoava muovi voi olla tehty biopohjaisista tai fossiilisista raaka-aineista. Biohajoavuus riippuu olosuhteista Biohajoavuus tarkoittaa sitä, että materiaali muuttuu mikrobien toimesta hiilidioksidiksi, vedeksi ja mikrobibiomassaksi. Hapettomissa olosuhteissa prosesseissa muodostuu metaania. Materiaalin biohajoavuus on kuitenkin aina riippuvaista ympäristöolosuhteista, kuten lämpötilasta, kosteudesta, pH:sta, ravinteista sekä mikrobiyhteisön rakenteesta ja aktiivisuudesta. Biohajoavana markkinoitavassa tuotteessa pitäisi olla selkeä merkintä, missä olosuhteissa materiaalin on arvioitu hajoavan. Valitettavasti näin ei aina ole. Sari Kauppi, erikoistutkija, Suomen ympäristökeskus Venla Forsell, apulaistutkija, Suomen ympäristökeskus Liisa Maunuksela, tutkimusjohtaja, Ruokavirasto Salla Selonen, erikoistutkija, Suomen ympäristökeskus Biohajoavaa vai ei? Biohajoavat muovit maaperässä Biohajoaviksi kutsutut muovit on suunniteltu hajoamaan elinkaarensa loppupäässä siten, että ne muuttuvat mikrobien toimesta biomassaksi, hiilidioksidiksi ja vedeksi. Hajoaminen edellyttää kuitenkin sopivia olosuhteita, kuten riittävää lämpötilaa ja kosteusolosuhteita. Materiaalin ominaisuudet ja ympäristötekijät vaikuttavat siten yhdessä biohajoamiseen. Suomen pohjoiset ympäristöolosuhteet, kuten alhaiset lämpötilat ja maaperän jäätyminen talvella hidastavat maaperän hajotustoimintaa.
• Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2024, 55. vsk. 39 Biohajoavuutta eri olosuhteissa voidaan mitata erilaisilla standardimenetelmillä. Esimerkiksi hajoamiselle teollisessa kompostoinnissa (SFS-EN 13432), maaperässä (SFS-EN ISO 17556) ja meriolosuhteissa (SFS-EN ISO 22403) on omat standardinsa. Biohajoavana materiaalina tai tuotteena markkinoimiselle ei kuitenkaan tällä hetkellä vaadita sertifikaattia tai todentamista siitä, että materiaali on tarkoitettu ja testillä todettu hajoavaksi juuri siinä ympäristössä mihin se päätyy. Vapaaehtoisia sertifikaatteja on olemassa, mutta vielä ei ole EU:n kattavaa ja velvoittavaa sertifiointijärjestelmää. Lisäksi haasteena on vaihtelevat ympäristöolosuhteet, joihin muovi elinkaarensa lopussa päätyy. Standarditestimenetelmillä hajoavuus testataan optimoiduissa olosuhteissa ja yleensä hienonnetusta materiaalista, mikä lisää mikrobien ja niiden entsyymien ulottuvilla olevaa pintaa. Vaikka standardimenetelmät on tarkoituksella tehty nopeuttamaan hajoamisprosessia niin, että hajoamisnopeutta pystyttäisiin ennustamaan todellisissa olosuhteissa, saattavat olosuhteet lopulta olla sellaiset, joissa hajoamisnopeus on ennustettua hitaampaa. Biohajoavien muovimateriaalien hajoamisen optimointi on haasteellista, koska materiaalin on kuitenkin kestettävä käytössä sen aikaa, kun sen käyttöiäksi on suunniteltu. Kompostoitavuus ja mädätys Useimmiten tuotteen tai materiaalin biohajoavuudella viitataan teolliseen kompostoitavuuteen, jonka todentamiseen käytetään standardimenetelmää SFS-EN 13432. Näin testatut muovit on suunniteltu hajoamaan aerobisissa olosuhteissa, teollisessa kompostointilaitoksessa, jossa lämpötila kohoaa tarpeeksi korkeaksi riittävän pitkäksi aikaa. Teollisessa kompostoinnissa hajoavaksi Perinteisten muovien korvaajiksi on kehitetty biohajoavia katekalvoja. Kuva: Salla Selonen. Maaperään jätettäviksi tarkoitettujen biohajoavien muovien valmistajien olisi optimoitava biohajoavuus niissä ympäristöolosuhteissa, joissa muovituotetta käytetään.
• Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2024, 55. vsk. 40 suunniteltu materiaali ei siis välttämättä hajoa kotikompostissa. Valitettavasti teollinen kompostointikaan ei aina ehdi hajottaa muoveja kokonaan, jolloin ne voivat päätyä maanparannusaineena käytettävään lopputuotteeseen. Osassa Suomen biojätteenkäsittelylaitoksissa tuotetaan biojätteestä biokaasua käsittelemällä se ensiksi anaerobisesti mädättämällä. Kompostoituviksi suunnitellut biojätepussit eivät aina hajoa mädätysprosessissa, vaan ne joudutaan poistamaan erikseen materiaalin seasta tai hajoamattomat osat päätyvät lopputuotteeseen. Biohajoavien muovipakkausten hajoaminen mädätysprosessissa tullaan jatkossa huomioimaan paremmin, sillä SFS-EN 13432 -standardia päivitetään kattamaan kompostoinnin lisäksi myös biokaasulaitoskäsittelyn. Biohajoavien muovien hajoaminen maaperässä Osa biohajoavina markkinoiduista tuotteista on suunniteltu jätettäväksi maaperään käyttöiän päätyttyä. Tällaisia ovat maatalouden biohajoavat katekalvot. Maatalousmaan muoveja sekä niiden lähteitä ja mahdollisia riskejä tutkittiin Suomen ympäristökeskuksen (Syke), Ruokaviraston ja Luonnonvarakeskuksen (Luke) yhteishankkeessa MicrAgri (MMM, Makera). MicrAgrihankkeen tulokset viittaavat siihen, että Suomen pohjoisissa oloissa biohajoavien katemuovien hajoaminen maaperässä on hidasta. Tämä tulisi huomioida paremmin tuotekehittelyssä ja hajoavuuskriteereissä. Lisää tietoa aiheeseen liittyen saadaan, kun MicrAgri-hanke MicrAgri-hankkeen (MMM, Makera) laboratoriokokeessa seurattiin neljän eri muovilaadun hajoavuutta suomalaisessa peltomaassa kylmässä ja huoneenlämmössä vajaan kahden vuoden ajan. Hajoamista tarkasteltiin visuaalisesti ja punnitsemalla. Perinteinen polyeteenimuovi ei hajonnut koko kokeen aikana lainkaan. Yksivuotiseen käyttöön tarkoitettuihin biohajoaviin muoveihin ehti tulla lämpimässä lieviä merkkejä hajoamisesta, mutta kylmässä niissäkään ei näkynyt juurikaan hajoamisen merkkejä. Tulokset osoittivat, että biohajoavienkin muovien hajoaminen oli hidasta ja lämpötilalla oli merkittävä vaikutus hajoamisnopeuteen. Kenttätutkimuksessa eniten muovinkappaleita löytyi pelloilta, joissa oli ollut monivuotiseen käyttöön tarkoitettua biohajoavaa katemuovia. Muovisilppua löytyi runsaasti maaperästä vielä viisi vuotta muovin levittämisen jälkeen. Sen sijaan pelloilta, joissa oli käytetty perinteistä polyeteenikalvoa, löytyi muovinkappaleita vain vähän. Hankkeen kyselytutkimuksessa selvisi, että perinteisiä kalvomuovien kappaleita kerättiin aktiivisesti pois pelloilta, kun taas biohajoavat jätettiin maahan. Biohajoavia muoveja pidettiin jopa hankalina, koska niiden kerääminen pois maasta oli perinteisiä muoveja haastavampaa, mutta ne eivät myöskään hajonneet riittävän nopeasti. Muovien biohajoavuutta pidettiin ympäristöystävällisenä ominaisuutena, mutta toisaalta nähtiin tarpeelliseksi biohajoavien muovien hajoamisen todentaminen Suomen olosuhteissa. (Selonen ym. 2023, Tutkimushankkeen suosituksia/MicrAgri 2023) Biohajoavuuskriteereitä ja -standardeja tulisi kehittää kattamaan erilaiset ympäristöolosuhteet, kuten erilaiset lämpötilat ja kosteusolosuhteet.
• Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2024, 55. vsk. 41 Muovien hajoamista tutkittiin upottamalla diakehyksiin pingotetut muovit peltomaata sisältäviin laatikoihin. Biohajoavan muovin hajoaminen maaperässä 12 kk:n ja 21 kk:n jälkeen. Kuva: Essi Roininen. Kuva: Liisa Maunuksela. Biohajoavien muovihiukkasten vaikutukset lieroihin PAPILLONS-hankkeessa (EU, Horizon2020) tutkitaan maataloudessa käytettävien muovien vaikutuksia ja kulkeutumista, ja osana projektia selvitettiin perinteisen pientiheyspolyeteenin (LDPE) ja biohajoavan (PBAT) mikromuovin vaikutuksia lieroihin (Forsell ym. 2024). Tutkimuksessa mikromuovipitoisuudet vaihtelivat ympäristöstä usein löytyvistä pitoisuuksista korkeimpiin skenaarioihin (0,005–5 %). Tulokset osoittivat biohajoavien muovihiukkasten lisäävän lierojen kasvua matalissa ja keskisuurissa pitoisuuksissa (0,005–0,5 %), kun taas poikasten biomassa pieneni korkeimmassa pitoisuudessa (5 %). Jo matalat pitoisuudet biohajoavaa mikromuovia aiheuttivat muutoksia myös antioksidantti-entsyymeissä, jotka auttavat soluja torjumaan oksidatiivista stressiä. Nämä vasteet kuvastavat solujen kykyä puolustautua ja sopeutua ympäristön haitallisiin tekijöihin ja toimivat varhaisina varoitusmerkkeinä. Lisäksi korkeimmat biohajoavien muovihiukkasten pitoisuudet muuttivat maaperän pH-arvoa ja vedenpidätyskykyä, mikä saattoi osaltaan vaikuttaa lieroissa nähtäviin vasteisiin. Tutkimus ei osoittanut biohajoavien muovihiukkasten olevan lieroille perinteisiä polyeteenihiukkasia selkeästi turvallisempi vaihtoehto, vaikka biohajoavia materiaaleja pidetään usein ympäristöystävällisempänä vaihtoehtona perinteiselle muoville. EU:n Horizon2020-ohjelmasta rahoitetun PAPILLONS-hankkeen tulokset biohajoavien muovien hajoamisesta Suomessa ja Etelä-Euroopassa valmistuvat, sekä saadaan tuloksia EU-LIFE-rahoitteisen PlastLIFEhankkeen biohajoavien muovien hajoamisesta vesiympäristössä. Biohajoavat katemuovit ollaan lisäämässä osaksi EU:n lannoitevalmisteasetusta (2019/1009), jossa materiaalille asetetaan hajoamiskriteerit. Asetuksessa annetaan mahdollisuus käyttää hajoamistestissä 37 asteen lämpötilaa standardissa EN ISO 17556 käytettävän 20 asteen sijaan. Vaikka
• Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2024, 55. vsk. 42 hajoamistestien on tarkoituskin olla normaalitilannetta nopeampia, olisi tärkeä varmistua siitä, että korkeassa lämpötilassa testaaminen ei yliarvioi biohajoavien muovien hajoamisnopeutta Suomen pohjoisissa olosuhteissa. Biohajoavuuden sääntelyä EU:ssa ja kansallisesti Euroopan komissio esitti vuonna 2022 tiedoksiannossaan biohajoavia ja kompostoituvia muoveja koskevan politiikkakehyksen (COM(2022) 682 final). Siinä nostettiin esille tarve johdonmukaisille ja tieteeseen perustuville testausja sertifiointistandardeille muovin biohajoamiselle ympäristössä. Näin biohajoaville muoveille löydettäisiin sellaiset käyttötarkoitukset, joissa biohajoavuudesta olisi todella hyötyä. Tutkimustarpeissa huomioitiin myös biohajotusprosessit niin, että muovien on voitava hajota biologisesti turvallisesti. Biohajoavien muovien valmistuksessa käytettävien lisäaineiden pitäisi myös olla biohajoavia. EU:n Pakkausja pakkausjäteasetuksen luonnos (2024) ottaa kantaa biohajoaviin muovipakkauksiin, jotka päätyvät kompostointilaitokseen tai mädätettäväksi valvotuissa olosuhteissa. Biohajoavia pakkauksia voidaan käyttää vain tarkoin harkituissa tarkoituksissa ja kompostoitavuutta edellytetään tietyille pakkauksille, kuten hedelmien ja vihannesten tarroille sekä teepusseille. Jäsenvaltiot voivat edellyttää kompostoitavuutta myös muovikasseille ja keittimissä käytettäville kahvin tai teen annospakkauksille. Kompostoituessaan biohajoava jäte ei saa aiheuttaa epäpuhtauksien esiintymistä kompostissa. Asetusluonnos huomioi myös, että kotikomposteissa biohajoaminen on hitaampaa kuin teollisessa kompostoinnissa. EU:ssa olisi hyvä ottaa käyttöön tuotemerkinnät, jotka helpottaisivat jätteen oikeanlaista lajittelua. EU:n la n noitevalm isteaset ukseen ((EU)2019/1009) on valmisteilla muutos, jossa katekalvoille asetettaisiin biohajoavuuskriteerit, joiden mukaan katekalvojen olisi osoitettava biohajoavuus 24 kuukaudessa. Nopeutettu testaus ollaan ottamassa käyttöön, jolloin biohajoaminen 37 asteen lämpötilassa olisi vaihtoehtoinen tapa osoittaa lopullinen hajoaminen tai yli 90 %:n mineralisaatio. Muovitiekartassa, Suomen kansallisessa muovien kiertotalousohjelmassa, nostetaan esille, että kaikki biohajoaviksi kutsutut maatalouden katemateriaalit eivät välttäOsana Euroopan laajuista PAPILLONS-hanketta tutkittiin perinteisten ja biohajoavien muovihiukkasten vaikutuksia lieroihin (Eisenia andrei). Ylempi kuva: Salla Selonen. Alempi kuva: Venla Forsell. Biohajoavat muovit eivät aina ole ympäristöystävällisempi vaihtoehto esimerkiksi maaperän lieroille.
• Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2024, 55. vsk. 43 mättä ole kokonaan biohajoavia. Muovitiekartta esittää myös erilaisia tutkimusja tiedon jakamisen tarpeita. Meneillään oleva PlastLIFE-hanke osaltaan toimeenpanee Muovitiekarttaa ja siten selvittää myös muovien biohajoavuutta sekä tuottaa viestintäja opetusmateriaaleja maatalousmuoveihin liittyen. Kierrätyslannoitteet ja niiden sääntely on noussut julkiseen keskusteluun niiden sisältämien muovien vuoksi. Mädäte, komposti tai käsitelty jätevesiliete saa maaja metsätalousministeriön asetuksen lannoitevalmisteista 964/2023 mukaan sisältää muovia yli 2 mm:n epäpuhtauksina 5 g kilogrammassa kuiva-ainetta ja vuoden 2028 jälkeen 2,5 g. Koska muovi on kevyt materiaali, sitä voi olla pellolle levitettävässä materiaalissa silminnähden paljon. Pakkausmuovien joutumista biojätteen sekaan voisi ehkäistä paremmalla syntypaikkalajittelulla. Katse tulevaisuuteen Biohajoavuuden ominaisuus soveltuu maaperään jääville muoveille vain silloin, jos muovit hajoavat kohteessa vallitsevissa ympäristöolosuhteissa. Uusia muovimateriaaleja sekä biohajoavuus-standardeja ja kriteerejä tulisi kehittää ja säännellä niin, että kaikki Suomessa käytettävät maaperään jätettävät muovit hajoavat Suomen olosuhteissa. Tarvitsemme yhteistyötä ja sellaista EU-tason sääntelyä, joka ohjaa selkeästi, millaisissa muovituotteissa biohajoavuuden ominaisuudesta on hyötyä. Lähdeluettelo Forsell, V., Saartama, V., Turja, R., Haimi, J., & Selonen, S. 2024. Reproduction, growth and oxidative stress in earthworm Eisenia andrei exposed to conventional and biodegradable mulching film micro-plastics. Science of the Total Environment, 948. https://doi.org/10.1016/j.scitotenv. 2024.174667 COM(2022) 682 final. Komission tiedonanto Euroopan Parlamentille, Neuvostolle, Euroopan Talousja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle. Biopohjaisia, biohajoavia ja kompostoituvia muoveja koskeva EU:n politiikkakehys. IMMC.COM%282022%29682%20final. FIN.xhtml.1_FI_ACT_part1_v2.docx (europa.eu) Pakkausja pakkausjäteasetuksen luonnos 2024, Pakkaukset ja pakkausjätteet Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 24. huhtikuuta 2024 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi pakkauksista ja pakkausjätteistä, asetuksen (EU) 2019/1020 ja direktiivin (EU) 2019/904 muuttamisesta sekä direktiivin 94/62/ EY kumoamisesta (COM(2022)0677 – C9-0400/2022 – 2022/0396(COD)) Selonen S., Maunuksela L., Palojärvi A., Johansson A., Kauppi S., Räisänen M., Sillanpää M., Turja R., Peltoniemi K., Dahlbo H., 2023. Mikromuovit maatalousmaassa päästöt, vaikutukset ja vähentäminen. ISBN: 978-952-11-5586-4 Tutkimushankkeen toimintasuosituksia / MicrAgri: Maatalousmuovit maaperän mikromuovin lähteenä. ISBN: 978-95211-5588-8 (PDF). Lisätietoa hankkeista: MicrAgri: https://www.syke.fi/fi-FI/ Tutkimus__kehittaminen/Tutkimus_ja_ kehittamishankkeet/Hankkeet/ Mikromuovit_maatalousmaassa_MicrAgri PAPILONS: https://www.papillons-h2020.eu/ PlastLIFE: https://www.materiaalitkiertoon.fi/ fi-FI/PlastLIFE
• Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2024, 55. vsk. 44 E sirakentamisella tarkoitetaan kaupunkien ja kuntien toteuttamaa laaja-alaista maaperän pohjanvahvistusta ja muuta infrarakentamista, jonka tavoitteena on luoda ja parantaa rakentamisedellytyksiä ennen alueen varsinaista rakentamista. Esirakentamisen tavoitteena on parantaa uuden asuintai teollisuusalueen käytönaikaista laatutasoa (esim. ei haitallisia painumia) sekä vähentää aluerakentamisen kustannuksia ja hiilijalanjälkeä. Helsingin kaupunki on ottanut esirakentamisen käyttöön 1980-luvun alussa aluerakentamiskohteissaan. Esirakentamiseksi määritellään muun muassa maaston muotoilu kaivamalla, louhimalla ja täyttämällä, alueellisen stabiliteetin parantaminen (varmuus sortumaa vastaan), pilaantuneiden maiden kunnostaminen, vesialueiden ruoppaus ja täyttö, rakenteiden purkaminen sekä verkoston siirrot. Tyypillisiä esirakennuskohteita ovat muun muassa pehmeiköt, ranta-alueet ja entiset teollisuusalueet sekä täyttöalueet. Esirakentamisen päästöt muodostavat arviolta noin 6–12 % rakennettavan alueen elinkaaren kokonaishiilijalanjäljestä, johon lukeutuvat rakentamisen lisäksi myös mm. liikenne ja alueen energiankulutus. Ilmastovaikutusten kannalta keskeisimmät merkittäviä hiilidioksidipäästöjä aiheuttavat yleisesti käytetyt esirakentamistoimenpiteet ovat syvästabilointi, louhinta, maanrakennustyöt sekä pilaantuneiden maiden käsittelyt ja joissakin tapauksissa myös infran paaluperustukset. Esirakentamistoimien kokonaishiilidioksidipäästöistä noin 50– 90 % muodostuu käytettävien materiaalien tuotannosta, ja loput päästöistä syntyvät lähinnä kuljetuksista ja työkoneista. Monica Löfman, geotekniikan asiantuntija Juha Forsman, geotekniikan toimialapäällikkö Kimmo Järvinen, maaperänsuojelun toimialapäällikkö Ramboll Finland Oy Kestävää aluerakentamista vähähiilisillä pohjanvahvistusmenetelmillä Katuja puistorakentamisen hiilipäästöjä voidaan huomattavasti vähentää jo esirakentamisvaiheessa. Tässä artikkelissa esitellään keskeisimpiä vähähiilisiä pohjanvahvistusmenetelmiä, joilla on suuri potentiaali saada aikaan merkittäviä myönteisiä ilmastovaikutuksia ja edistää kiertotaloutta.
• Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2024, 55. vsk. 45 Uusi opas vähähiiliseen esirakentamiseen UUMA4-ohjelmassa on laadittu kaupungeille ja kunnille suunnattu ”Vähähiilinen esirakentaminen -opas”, jossa kuvataan vähähiilisen esirakentamisen prosessi ja parhaat käytännöt. Vähähiilisessä esirakentamisessa kiertotalouteen nojautuvat ratkaisut ovat keskeisessä roolissa materiaalien valmistuksen hiilijalanjäljen vähentämiseksi. Erityisesti opas pyrkii ohjeistamaan toimenpiteiden oikea-aikaisuuteen, kuten esimerkiksi: • tarvittavat tutkimukset ja selvitykset tehdään riittävän ajoissa • tarvittavat luvat (esim. ympäristölupa) haetaan ajoissa ja käydään tarvittavat ennakkoneuvottelut ympäristöviranomaisen kanssa • pohjanvahvistukseen varataan riittävästi aikaa. Oppaassa kuvataan vähähiilisen esirakentamisen prosessi aina maankäytön suunnittelusta toteutukseen. Suurin osa kiertotaloutta mahdollistavasta suunnittelusta tehdäänkin juuri esirakentamishankkeen varhaisissa suunnitteluvaiheissa kuten kaavoituksessa. Mitä lähempänä varsinainen rakentaminen on, sitä vähäisempi keinovalikoima on käytettävissä rakentamisen hiilijalanjäljen pienentämiseksi. Kattavat lähtötiedot ovat vähähiilisen esirakentamisen edellytys Esirakentamisen suunnittelun ja toteutuksen etenemisen kannalta on oleellisen tärkeää, että tehdään ajoissa tarvittavat tutkimukset ja selvitykset, jotka palvelevat esirakentamisen optimointia ja tarvittavien lupien kartoitusta. Esirakentamishankkeissa tarvittavia tutkimuksia ovat muun muassa luontoja kulttuuriympäristöselvitykset, pohjatutkimukset (mm. kairaukset ja näytteiden laboratoriotutkimukset), maaperän ja pohjaveden pilaantuneisuuden kartoitus, kaivuja pintamaatutkimukset sekä purkuselvitykset. Mikäli alueella todetaan happamia sulfaattimaita eli HaSu-maita, pilaantuneita maita tai kynnysarvomaita, jo kaavoitusvaiheessa tulee ottaa huomioon massatalouden optimointi, kaivutasot sekä HaSu-maiden tapauksessa myös tarkoituksenmukaisen kuivatustason määrittäminen. Lisäksi tulee tehdä tarvittavat aluevaraukset kaivumassojen välivarastointiin, jalostukseen ja hyödyntämiseen. Syvästabiloinnin päästöt alas uusiosideaineiden avulla Syvästabilointi (pilarija massastabilointi) on yleisin pohjanvahvistusmenetelmä Suomessa. Erityisesti pilaristabilointia (ks. Kuva 1) käytetään savisen pohjamaan lujittamiseksi ja haitallisten jälkipainumien ehkäisemiseksi. Perinteisesti sideaineena on pilaristabiloinnissa käytetty kalkkisementtiä (esim. KC50 tai KC30) ja massastabiloinnissa sementtiä (esim. CEM II, sideaineiden tuotenimet on esitetty kuvassa 2). Näiden perinteisten sideaineiden valmistamisen hiilijalanjälki on huomattava: päästökerroin on n. 600–800 kg CO2e per sideainetonni. Kun tarkastellaan syvästabiloinnin elinkaarivaiheita A1–A5 (materiaalin valmistus, kuljetus ja työsuoritteet), sideaineen valmistus kattaa jopa 80–95 % syvästabiloinnin hiilipäästöistä. Pohjanvahvistuksen päästöjä voidaankin tehokkaasti vähentää korvaamalla perinteinen sideaine vähähiilisellä uusiosideaineella. Uusiosideaineet sisältävät vaihtelevissa määrin uusiomateriaaleja eli sivutuotteita tai jätteeksi luokiteltuja teollisuuden sivuvirtoja, kuten erilaisia kuonia, lentotuhkaa tai kipsiä, joilla korvataan neitseellistä kalkkia ja sementtiä. Uusiosideaineiden valmistuksen päästökerroin on perinteisiin
• Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2024, 55. vsk. 46 sideaineisiin verrattuna huomattavasti pienempi. Esimerkiksi pitkään käytössä olleen ja laajalti käytetyn Nordkalkin GTC:n (seosaineina sammutettu kalkki, kipsi ja sementti) päästökerroin on 186 kg CO2e/t, mikä on vain 22 % kalkkisementin KC50 päästökertoimesta (ks. Kuva 2). Kuva 1. Syvästabilointi: pilaristabiloinnin periaate. UUMA4-ohjelmassa on laadittu opas ”Syvästabiloinnin sideaineiden vähähiilisyysluokitus”, josta on tavoitteena jalostaa ja jalkauttaa kansallinen tapa uusiosideaineiden vertailukelpoisten vähähiilisyysvaatimusten määrittämiseen. Menettelyä on sovellettu syvästabilointiurakoiden hankinnassa. Menettelyn kriteereitä kehitetään ja kriteerit viedään kriteeripankkiin (https://kriteeripankki.fi/) UUMA5-ohjelmassa (2024–26). Ajoissa liikkeellä lupa-asioissa Osa uusiosideaineista on tuotteistettuja (esim. GTC), joten niiden hyödyntäminen ei edellytä ympäristölupaa. Yleisti ottaen ympäristölupaa ei ole edellytetty, mikäli runkoaine (esim. savi) ei sisällä haittaaineita. Jos uusiosideaine sisältää jätteeksi luokiteltua uusiomateriaalia, sideaineen käyttäminen syvästabiloinnissa edellyttää kohdekohtaista ympäristölupaa riippumatta siitä, että uusiomateriaalilla ei ole todettu ympäristölle haitallisia vaikutuksia. Kun ympäristölupa todetaan tarpeelliseksi, tulee hakemuksen valmistelu aloittaa hyvissä ajoin, esimerkiksi yleissuunnitelmavaiheessa. Suurin päästövähennyspotentiaali on siten hankkeissa, missä lupa-asiat on huolehdittu ajoissa, jolloin käytettävissä on mahdollisimman laaja valikoima vähäpäästöisiä uusiosideaineita. Uusiosideaineiden ympäristövaikutukset eivät eroa perinteisistä sideaineista Uusiosideaineiden käyttökokemuksia ja ympäristövaikutuksia on kuvattu seikkaperäisesti UUMA4-ohjelmassa laaditussa raportissa ”Uusiosideaineet koheesiomaiden syvästabiloinnissa – käyttökokemukset ja ympäristövaikutukset”. Raportissa on esitelty 12 pilaristabilointikohdetta, 5 massastabilointikohdetta ja 5 stabiloitujen kaivumaiden hyödyntämis
• Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2024, 55. vsk. 47 kohdetta, joissa on tehty seurantamittauksia ja tarkkailuja. Selvityksessä todettiin, että uusiosideaineilla toteutettujen kohteiden seurantatulokset vastaavat perinteisillä sideaineilla toteutettujen kohteiden tuloksia. Kohteissa oli toteutettu stabilointia sekä tuotteistetuilla ja tuotteistamattomilla uusiosideaineilla ja tehty koetoimintaja/tai ympäristöluvan mukaista tarkkailua. Raportin mukaan alkuaineiden liukoiset pitoisuudet ovat syvästabiloidussa maassa vähäisiä ja mahdolliset ympäristövaikutukset jäävät paikallisiksi. Syvästabilointia tehdään savikoilla, missä veden virtaus on hyvin hidasta, eli haitta-aineita kuljettavaa elementtiä ei käytännössä ole: savikerroksessa vaikutuksia on havaittavissa vain muutaman senttimetrin etäisyydellä pilarin ulkopinnasta. Yhteenvetona voidaan todeta, että tuotteistettujen uusiosideaineiden valikoiman laajentaminen on vähäpäästöisen pohjanvahvistuksen edellytys savikoilla. Tämä voidaan toteuttaa kolmella tavalla: joko (1) vapautetaan uusiosideaineiden raakaaineita jätestatuksesta, (2) selkeytetään ja nopeutetaan ympäristölupaprosessia siten, että materiaalien kierrätys ja uusiosideaineiden käyttö helpottuu, tai (3) kehitetään lainsäädäntöä (mm. kiertotalouslaki, MASA-asetus), joka ottaa huomioon syvästabiloinnin sideainekäytön. Kuva 2. Syvästabiloinnissa käytettävien sideaineiden päästökertoimia. Osa päästökertoimista perustuu EPD-ympäristöselosteeseen ja osa on epävirallisia. Kertoimet voivat myös päivittyä mm. raaka-aineiden tai valmistusprosessien muutosten myötä. Kirjallisuutta Autiola, M., Forsman, J., Valjakka, T., Teittinen, T., Järvinen, K. & Napari, M. 2023. Uusiosideaineet koheesiomaiden syvästabiloinnissa – käyttökokemukset ja ympäristövaikutukset, raportti, 12.12.2023. UUMA4ohjelma. https://uusiomaarakentaminen.fi/ wp-content/uploads/sites/5/2024/01/ UUMA4_Uusiosideaineet-koheesiomaidensyvastabiloinnissa-kayttokokemukset-jaymparistovaikutukset_2023_12_12.pdf Forsman, J. & Teittinen, T. 2023. Syvästabiloinnin sideaineiden vähähiilisyysluokitus. Opas koekäyttöön, UUMA4-ohjelma. https://uusiomaarakentaminen.fi/aineisto/ syvastabiloinnin-sideaineiden-vahahiilisyysluokitus-opas/ Löfman, M., Forsman, J., Rintamo, S., Perttu, O., Ollikainen, S., Järvinen, K. & Moisio, T. 2023. Vähähiilinen esirakentaminen -opas. UUMA4-ohjelma. https://uusiomaarakentaminen.fi/aineisto/vahahiilinen-esirakentaminen-opas/
• Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2024, 55. vsk. 48 J ätemateriaalien hyödyntämismäärien kasvattamiseksi on tehty viimeisen vuosikymmenen ajan kovasti töitä ympäristöhallinnossa, kuntasektorilla, yksityisellä puolella ja jätehuoltoon liittyvien tahojen keskuudessa. Maarakentamisessa on lainsäädännön keinoin pyritty helpottamaan erilaisten maarakentamiseen kelpaavien jätemateriaalien käyttöä keventämällä tai jopa poistamalla lupaprosesseja. Yleisten alueiden hankkeisiin on luotu Satu Järvinen, vs. yksikön päällikkö Maaomaisuuden hallinnan tuki Helsingin kaupunki Jätemateriaalien hyödyntäminen tonteilla Kiertotalouden lisääminen erilaisten jätemateriaalien osalta on tärkeä ja tavoiteltava asia. Systemaattisella kehittämistoiminnalla onkin hyödyntämismääriä saatu kasvatettua. Tonttialueilla jätemateriaalien hyödyntäminen on tontinluovutukseen liittyvien vastuukysymysten vuoksi haastavampaa kuin yleisillä alueilla. Sopimusehtoja ja toimintatapoja kehittämällä on kuitenkin mahdollista tehostaa tonttialueiden hyödyntämispotentiaalin käyttöönottoa. hyödyntämiseen liittyviä lainsäädännöllisiä sekä teknisiä ohjeistuksia ja laatukriteerejä hankkeiden toteuttajien avuksi. Näin on saatu lisättyä osaamistasoa sekä tietoisuutta, mikä kasvattaa hyödyntämismääriä. Erityistä huomiota ei ole kiinnitetty siihen, miten talonrakennushankkeiden maarakennustöissä kiertotaloutta saataisiin lisättyä, mutta esimerkiksi MARA-asetuksella on mahdollistettu hyödyntäminen mm. tonttialueille tehtäviin kenttärakenteisiin. Lisäksi
• Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2024, 55. vsk. 49 betonin Ei Enää Jätettä (myöhemmin EEJ) -kriteeristön kehittäminen ja asetuksen jalkauttaminen helpottavat hyödyntämistä kaikkien hankkeiden osalta. Hyödyntäminen helppoa yleisillä alueilla Yleisillä alueilla jätemateriaalien hyödyntäminen on vastuunäkökulmasta helpompaa kuin tonttialueilla. Yleiset alueet ovat aina joko kunnan tai valtion hallinnassa, joten hyödynnettävällä materiaalilla on aina selkeä ja vastuullinen isäntä tai emäntä. Nämä tahot varmistavat tai ainakin pyrkivät varmistamaan, että hyödyntäminen toteutuu sääntöjen mukaisesti ja se dokumentoidaan tarkoituksenmukaisella tavalla. Jos yleinen alue esimerkiksi asemakaavamuutosten kautta muuttaa käyttötarkoitustaan, on maanomistajan mahdollista ottaa huomioon dokumentoidut tiedot uuden käytön suunnittelussa ja erilaisissa vastuun määrittelyissä. Vastuunmäärittelyn näkökulmasta vaikeusasteet kasvavat, kun maanomistaja luovuttaa alueita kolmannen osapuolen käyttöön joko vuokraamalla tai myymällä maata. Vaikeusasteet kasvavat lisää, jos maa-alueiden omistus tai hallintasuhteet muuttuvat tiuhaan. Tämä asia on haasteena etenkin kehittyville kaupunkialueille, joissa alueiden käyttötarkoitusten muutossykli voi olla yllättävän vilkas. (Kuva 1.) Vastuunmäärittely tärkeää Maanomistajan on maata luovuttaessaan huolehdittava siitä, että uusi alueen haltija tietää alueeseen kohdistuvista erityisistä vastuista tai poikkeuksellisia kustannuksia aiheuttavista tekijöistä. Tällaisia ovat mm. maaperän pilaantuneisuus sekä maahan sijoitetut jätemateriaalit. Mikäli alue palautuu takaisin maanomistajan haltuun, tulee maanomistajan huolehtia, että poistuva vuokralainen toimittaa tarvittavat tiedot alueella harjoitetusta toiminnasta. Tiedonvaihtoprosessin edes jonkinlaista onnistumista tukevat asiaan liittyvät selkeät maanvuokrasopimuksen sopimusehdot sekä niiden toteutumisen valvonta sopimuksen aikana ja sen päättyessä. Kuvassa 2 esitetty sopimusehtoihin ja vastuunmäärittelyyn liittyvä prosessi toimii paperilla erinomaisesti. Käytännössä vastuunmäärittely on kuitenkin aina välillä tuskallisen haastavaa. Kun alueen toimintaja hyödyntämishistoria on haltijan ja maanomistajan tiedossa, ja alueella on tarvittaessa päästy tekemään riittävät tutkimukset, ei määrittelyssä ole ongelmaa. Usein tilanne on kuitenkin se, Kuva 1. Erään Helsinkiläisen korttelikokonaisuuden maankäytön muutos vuosikymmenten kuluessa. © Blom Kartta Oy 2013, © Helsingin kaupunki, Kaupunkimittauspalvelut.
• Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2024, 55. vsk. 50 että tarvittavia dokumentteja ei löydy tai ole olemassa tai niitä ei osata edes kaivata. Määrittelyn vaikeuteen vaikuttaa myös se, jos sopimuksen voimassaoloaikana alueen hallinta muuttuu useaankin kertaan ilman, että alue on siinä välissä palautunut maanomistajan hallintaan. Tiedonkulun vaikeudesta Tiedonkulku eri osapuolten välillä toimii kohtalaisen hyvin, mikäli jätteen hyödyntäminen on toteutettu ympäristöluvan tai MARA-ilmoituksen perusteella. Maanomistajalta on prosessissa pyydetty suostumus ja toimitettu hankkeen suunnitelmadokumentit. Lisäksi tiedot kirjautuvat ympäristöhallinnon järjestelmiin. Toteumadokumenttien toimittaminen on tässä prosessissa vaihe, missä on edelleen haasteita. Toteutettu hyödyntäminen on maanomistajalla kuitenkin tiedossa, joten asiaa pystytään selvittämään vuokrasopimuksen päättymisen lähestyessä. Haasteena tiedonkulun osalta prosessin eri vaiheissa on myös se, että maanvuokratai myyntisopimuksia neuvottelevat tahot ovat eri tahoja kuin varsinaiset rakennustyön tekijät. Tieto sopimusasioista ei välttämättä saavuta toteutuksesta vastaavia. Vastuunmäärittelyn vaikeudesta Vastuunmäärittelyssä on haasteita, mikäli jätemateriaalien hyödyntäminen on tehty aikana ennen jätelainsäädäntöä tai se on ollut luvatonta toimintaa. Lisäksi maanomistajien keskuudessa herättää huolta EEJ-betonin hyödyntämiseen liittyvät tiedonkulun puutteet. Kuvassa 3 on havainnollistettu, miten vastuun määräytymisen polku voi monimutkaistua riippuen siitä, tiesikö alueen haltija hyödyntämisestä vai ei ja onko Kuva 2. Vastuu maaperän jätemateriaaleista maanvuokrasopimuksissa. Kuva: Satu Järvinen.
• Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2024, 55. vsk. 51 tämä antanut siitä tiedon seuraaville alueen haltijoille. Tästä syystä sopimukset, joissa on vapaa vuokraoikeuden siirto-oikeus, ovat tältä osin ongelmallisia. Erilaisia haastavia vastuunmäärittelyitä joko maaperän pilaantumiseen tai maahan sijoitettujen jätteiden osalta tulee esimerkiksi Helsingin kokoisessa kaupungissa vastaan useita kertoja vuodessa. Vastuunmäärittelyn vaihtoehtoja Luovutettaessa eteenpäin aiemmin käytettyjä alueita kannattaa maanomistajan käyttää aikaa sopimusehtojen muotoiluun. Tärkeintä on, että osapuolien velvoitteet ja oikeudet on riittävän selkeästi määritetty. Vastuu maarakentamisessa hyödynnetyistä jätteistä voidaan sälyttää sopimusehdoilla joko maanomistajalle tai alueen uudelle haltijalle, jos haltija suostuu ottamaan riskin. Joissakin tilanteissa saattaa riskin jakaminen olla järkevää. Vuokrauksen päättymiseen liittyviin sopimusehtoihin kannattaa myös kiinnittää huomiota. Jätemateriaalien hyödyntämiseen liittyvä vastuu voidaan sopimusehdoin sälyttää hyötyperiaatteen kautta jätteen alkuperäiselle hyödyntäjälle ja kustannussäästön kerääjälle. Toinen, kiertotalousperiaatteisiin kannustavampi ratkaisu on se, että maanomistaja ottaa itselleen ehdollisen vastuun hyödynnetyistä materiaaleista. Tällöin, mikäli vuokralainen on toimittanut tarvittavat tarkat tiedot hyödynnetyn materiaalin ominaisuuksista ja sijainnista maanomistajalle, pääsee hyödyntäjä jälkivastuusta. Jää maanomistajan päätettäväksi, ottaako vastuun omalle kontolle vai siirtääkö sen joillakin ehdoin tulevalle alueen haltijalle. Kuva 3. Vastuunmäärittelyn polkuja erilaisissa tilanteissa. (Selvitysluonnos, jätemateriaalien hyödyntäminen tonttialueilla, Ramboll Finland Oy).
• Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2024, 55. vsk. 52 Julkisyhteisön toimiessa maanomistajana vastuuratkaisuihin vaikuttaa riskipotentiaalin hyväksyttävyyden lisäksi kaikkien tahojen tasapuolisen kohtelun varmistaminen. Voidaan myös spekuloida ja arvottaa sitä, mikä on maata omistavan julkisen tahon vastuu verovaroja käytettäessä. Onko tavoitteena verovarojen mahdollisimman vähäinen käyttö ja tulojen maksimointi vai onko perusteltua osoittaa rahoitusta kiertotaloustavoitteiden toteuttamisen edistämiseen? EEJ-materiaalien erityishaasteet EEJ-materiaalien osalta on maanomistajan rooli kaksijakoinen. Hyödynnettäessä materiaaleja omalla maalla, on EEJ-asetus kiertotaloutta helpottava ja edistävä asia. Maanomistaja pystyy mm. huolehtimaan hyödyntämisen dokumentoimisesta systemaattisesti. Mikäli maanomistaja luovuttaa alueitaan kolmansien osapuolten käyttöön, aiheutuu EEJ-materiaaleista päänvaivaa. EEJ-betonin hyödyntäjää ei lainsäädännössä ole velvoitettu toimittamaan tietoa hyödyntämisestä ympäristöviranomaisille tai maanomistajalle, koska materiaali ei ole hyödynnettäessä jätettä. Maanomistaja voi toki yksityisoikeudellisin sopimuksin tätä vaatia, mutta tiedossa on, että sopimustekstejä ei aina sisäistetä tai tieto niistä ei tavoita tahoja, jotka toteuttavat varsinaiset hyödyntämistoimet. Viranomaisvalvonnan puute saattaa tehdä EEJ-materiaalien hyödyntämisestä varsin villiä. Pelkona on, että jatkossa EEJ-betoniin törmätään maankäytön muutostilanteissa entistä useammin eikä kenelläkään ole tietoa, onko kyseessä luvaton hyödyntäminen, vanha hyödyntäminen ajalta, jolloin lupia ei edellytetty vai EEJ-materiaalin käyttäminen. EEJ-hyödyntämisen negatiivisia puolia poistettaisiin, jos tieto materiaalin käytöstä dokumentoitaisiin systemaattisesti ja tieto toimitettaisiin ympäristöviranomaiselle sekä maanomistajalle. EEJ-asetus on vielä tuore ja toimintatavat kehittyvässä vaiheessa. Tällä hetkellä on epäselvää, miten toimitaan hyödynnetyn EEJ-betonin osalta, jos alueen käyttötarkoitus muuttuu. Miten arvioidaan materiaalin soveltuvuus muutostilanteessa ja kuka arvion tekee? Voiko muuttunut tilanne edellytKuva 4. Purkumateriaalia odottamassa kohtaloaan. Kuva: Satu Järvinen.
• Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2024, 55. vsk. 53 tää EEJ-materiaalin poistamista materiaalin ominaisuuksien vuoksi? Tarkennusta vaatisi myös se, mikä on EEJ-materiaalin jätestatus, jos materiaali joudutaan kaivamaan pois. Näillä tekijöillä on merkittävä vaikutus tarvittaviin vastuunmäärittelyihin etenkin silloin, kun on kyseessä tonttialueet. Luvaton, vanha vai dokumentoimaton EEJ? Kun maasta löytyy jotakin yllättävää, ensimmäisenä kysytään, kuka vastaa ja erityisesti kuka maksaa. Yllättävä löydös käynnistää erilaisia selvitystarpeita. Huolena on, että tulevaisuudessa tällaisten mittavia selvitystöitä vaativien vastuuselvitysten määrä tulee lisääntymään EEJbetonin käytön vuoksi, koska hyödyntämispaikkoja ei systemaattisesti dokumentoida. Mitkä toimenpiteet edistäisivät hyödyntämistä tonttialueilla? Tonttialueilla erilaisten luontaisesta poikkeavien jätemateriaalien hyötykäytön lisääminen on tavoiteltavaa. Koska tonttialueilla Eräässä tapauksessa tontin vuokralainen lähestyi maanomistajaa vaatimuksella, että omistajan tulee maksaa tontin parkkipaikan täytöstä yllättäen löytyneen betonin poistaminen. Taloyhtiö ei löytänyt omista dokumenteistaan tietoa siitä, miten betoni on maahan joutunut. Vaatimus käynnisti tontin vuokralaisen, maanomistajan sekä ympäristöviranomaisen tekemiä erilaisia selvityksiä. Alueesta tehtiin toimintahistoria-, esirakennussekä maanvuokrahistoriaselvitys, ympäristöviranomaisten tietokantojen läpikäynti, selvitys alueeseen kohdistuneista erilaisista muista sopimuksista, materiaalien ominaisuuksiin liittyvät selvitykset analyyseineen sekä tarkastelu materiaalin aiheuttamista riskeistä. Loppujen lopuksi kaikkien selvitysten jälkeen johtopäätös oli, että pysäköintipaikan rakennusurakassa oli urakoitsija joko omin luvin tai rakennuttajan kirjaamattomalla hyväksynnällä käyttänyt betonia luvattomasti täyttömateriaalina. Ympäristöviranomainen edellytti luvattomasti maahan sijoitetun betonin (n. 400 t) poistamista ja siitä aiheutui taloyhtiölle noin 30 000 euron lisälasku. Se oli pienelle taloyhtiölle merkittävä lisäkustannus. alueen hallinta saattaa elää yllättävän nopeallakin syklillä, on sekä vuokralaisten että maanomistajien näkökulmasta tärkeää, että hyödynnettävistä materiaaleista ja niiden jatkokäsittelymahdollisuuksista olisi selkeä ja luotettava tieto jo hyödyntämistä toteutettaessa. Tällöin ko. materiaaleista aiheutuva kustannusja vastuuriski pystyttäisiin määrittämään luotettavammin eikä hyödyntämisen seurauksia tarvitsisi pelätä. Tärkeää olisi joko valtakunnallinen tai kuntakohtainen paikkatietoon perustuva rekisteri tai dokumentointijärjestelmä, jossa olisi tiedot sekä lupia että ilmoituksia tarvitsevien materiaalien hyödyntämispaikoista ja lisäksi myös EEJ-materiaalien käyttöpaikoista. EEJ-materiaalien osalta olisi maanomistajan näkökulmasta iso tarve sille, että lainsäädäntöön lisättäisiin materiaalin valmistajalle velvoite siitä, että vaatimuksenmukaisuusilmoitus tulisi toimittaa käyttäjän lisäksi myös maanomistajalle ja valtakunnalliseen rekisteriin. Tällöin maanomistajalla olisi mahdollisuus varmistaa tulevaisuudessa, minkälaisia vastuita ja velvoitteita on vuokralainen maanomistajalle jättänyt.
• Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2024, 55. vsk. 54 T ampereen yliopistossa yhteistyössä Taipalsaaren kunnan ja Geopalvelu Oy:n kanssa toteutetussa diplomityössä selvitettiin ruoppausmassojen hyötykäyttömahdollisuuksia. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten ruoppausmassoja on hyödynnetty aikaisemmin Suomessa ja maailmalla sekä millaisia hyödyntämismahdollisuuksia ruopatuilla järvisedimenteillä on. Lisäksi työssä tarkasteltiin, millaisia rajoituksia ja lainsäädäntöä ruoppausmassojen hyödyntämiseen Suomessa liittyy. Johdanto Sedimentit ovat vesistön pohjaan kerrostuneita ja laskeutuneita maa-aineksia, kivien ja mineraalien palasia, jotka edustavat järven ja sen valuma-alueen olosuhteita. Ruoppausmassalla tarkoitetaan vesistön pohjasta poistettavaa ainesta. Ruoppausmassoja syntyy jatkuvasti suuria määriä erilaisissa vesirakentamishankkeissa. Yleisin ruoppausmassojen loppusijoitusvaihtoehto on ollut vesistöihin läjittäminen. Ruoppausmassat voivat kuitenkin olla arvokkaita resursseja ja niitä hyödyntämällä voidaan edistää kestävää kehitystä sekä pienentää primääriresurssien tarvetta esimerkiksi rakentamisessa ja elinympäristöjen luomisessa. Hyödyntämiseen Noora Vallinen, asiantuntija Envineer Oy Ruopattujen järvisedimenttien hyötykäyttömahdollisuudet Ruoppausmassojen maalle läjittämiseen liittyvä lainsäädäntö on monimutkainen, eikä ruoppausmassojen hyödyntämisestä maalla löydy kattavasti aineistoa. Ruoppausmassojen hyödyntäminen kuitenkin kannattaa ja vaihtoehtojakin on paljon, kunhan ne selvitetään jo hankkeen suunnitteluvaiheessa, jolloin voidaan valita parhaiten soveltuvat vaihtoehdot.
• Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2024, 55. vsk. 55 voivat kuitenkin vaikuttaa lainsäädännön asettamat rajoitukset sekä taloudelliset ja ympäristölliset tekijät. Ruoppaamista koskevat useat lait ja suuremmat ruoppaushankkeet ovat aina luvanvaraisia. Ruoppausmassojen sijoittamiseen maalle ei kuitenkaan ole selkeitä ohjeita. Yleisesti ruoppausmassojen maalle sijoittamisen yhteydessä massojen pilaantuneisuutta tutkitaan PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) ohjearvoja soveltaen riskinarvioinnin tukena. Asetusta ei kuitenkaan ole tarkoitettu tähän, mutta sitä käytetään, koska parempia ohjeistuksia ei ole saatavilla. Lisäksi haitta-aineiden leviämisen arviointiin voidaan hyödyntää erilaisia liukoisuustestejä. Sedimenttien ruoppausja läjitysohjeessa (YM 1/2015) esitetyt pitoisuustasot koskevat vain ruoppausmassojen läjittämistä vapaaseen veteen. Ruoppausmassojen hyötykäytön yhteydessä tulee lisäksi huomioida hyötykäyttökohteiden asettamat vaatimukset. Aineisto ja menetelmät Tutkimus toteutettiin kirjallisuuskatsauksena ja tapaustutkimusta tarkastelemalla. Tutkimuksessa tarkasteltava kohde, Kutilan kanava, sijaitsee Taipalsaaren kunnan alueella Etelä-Karjalassa, Pien-Saimaan pohjoisosassa. Kanavahankkeessa on tarkoitus kaivaa ja ruopata vesiväyläyhteys kahden maakannaksen läpi ja perustaa kanavalle uusi paikallisväylä. Uusi paikallisväylä yhdistää tulevaisuudessa Suurja PienSaimaan ja lyhentää merkittävästi vesitietä Lappeenrannasta Suur-Saimaalle. Lisäksi hankkeen yhteydessä on tarkoitus parantaa Pien-Saimaan vedenlaatua rakentamalla pumppaamoita, joilla johdetaan lisävettä Suur-Saimaalta Pien-Saimaalle. Hankealueelle tehtiin tutkimuksen yhteydessä sedimenttinäytteenotto, jotta voitiin varmistua hankealueen sedimenttien haitta-ainepitoisuuksista. Lisäksi tutkittiin sedimenttien ominaisuuksia hyötykäytön näkökulmasta. Kutilan kanavan sijainti Pien-Saimaan pohjoisosassa, Taipalsaarella. Kuva: FCG, 2022.
• Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2024, 55. vsk. 56 Tulokset ja niiden tulkinta Tutkimuksen yhteydessä toteutetussa sedimenttinäytteenotossa laboratoriossa analysoitiin yhteensä 17 kokoomanäytettä, joista yhdessä havaittiin PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) kynnysarvon ylittävä pitoisuus öljyhiilivetyjä (C10-C40). Muissa näytteissä ei havaittu kynnysarvon ylittäviä pitoisuuksia analysoituja haitta-aineita. Rakeisuuden ja orgaanisen aineksen perusteella pääosa tutkituista näytteistä oli liejua tai savista liejua. Muutamissa kohdissa havaittiin myös hiekkaa. Viljavuustutkimus osoitti, että tutkitut sedimentit ovat runsasmultaisia, mutta ne ovat ravinnepitoisuuksiltaan huonoja. Pilaantuneisuustutkimuksessa ei havaittu hyötykäyttöä rajoittavia tekijöitä yhtä näytteenottoaluetta lukuun ottamatta. Tutkimuksen perusteella hankealueelta ruopattavia sedimenttejä suositellaan hyödynnettäviksi kosteikkorakentamisessa, peltoläjityksessä ja metsämaan pohjana. Viljavuustutkimus osoitti, että sedimentit ovat runsasmultaisia, mutta ravinneköyhiä, minkä takia ne tarvitsevat kaliumja fosforilannoitteita sekä vähäistä kalkitusta, mikäli niitä levitetään pellolle. Tutkittuja sedimenttejä voidaan siis levittää pellolle viljelijöiden tarpeen mukaan. Ennen pellolle levittämistä ruoppausmassat tulisi kuivata esimerkiksi laskeutusaltaassa. Ennen varsinaista peltoläjitystä suositellaan toteutettavaksi vielä peltoläjityskoe, jolla selvitetään ruoppausmassan vaikutuksia peltomaan kasvuolosuhteisiin. Liejuiset ruopattavat sedimentit ovat ominaisuuksiltaan melko lähellä läheisen kosteikon ominaisuuksia, jolloin ruopattavia Havainnekuva Kutilan kanavasta ja sen yli kulkevasta Mantereentien sillasta Kuva: A-Insinöörit Oy, 2024. Sedimenttinäytteenottoa Kutilan kanavan hankealueella kesällä 2023. Kuva: Noora Vallinen, 2023.
• Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2024, 55. vsk. 57 sedimenttejä voidaan hyödyntää myös kosteikon parantamisessa. Sedimentit voidaan pumpata suoraan imuruoppausputkistoa pitkin kosteikolle, jolloin vältytään niiden kuivaamiselta ja kuljettamiselta kuormaautoilla. Kosteikkorakentamisessa haasteita voi kuitenkin aiheuttaa sedimenttien koossapysyminen, mikäli ruoppausmassoista rakennetaan esimerkiksi saarekkeita. Tällöin voidaan joutua hyödyntämään erilaisia tukirakenteita, kuten esimerkiksi vettä läpäiseviä geosäkkejä, jotta ruoppausmassat eivät pääse valumaan takaisin järveen. Hiekkaisia ruoppausmassoja voidaan hyödyntää esimerkiksi kanavarakenteissa eroosiosuojauksessa käytettävissä 3Delementeissä korvaamaan muualta kuljetettua hiekkaa. Loput ruoppausmassoista voidaan läjittää laskeutusaltaisiin maaston painannekohtiin ruoppauspaikan lähistölle. Ruoppausmassojen kuivuttua alueet voidaan maisemoida ja hyödyntää metsämaan pohjana. Johtopäätökset Ruoppausmassoja on hyödynnetty teknisissä käyttötarkoituksissa, ympäristön parantamisessa, maataloudessa ja tuotteissa. Koulunlahden maisemaa. Kanava sijoittuu Koulunlahden pohjukkaan. Kuva: Noora Vallinen, 2023. Tuotteissa, kuten betoni, ja maataloudessa ruoppausmassojen hyödyntäminen on vielä vähäistä, vaikka niitä on käytetty onnistuneesti esimerkiksi maanparannusaineena. Maaja viherrakentamisessa voidaan hyödyntää monenlaisia ruoppausmassoja, kunhan ne täyttävät kohteelle asetetut vaatimukset ja standardit. Pilaantuneita ruoppausmassoja on hyödynnetty stabiloituna esimerkiksi satamarakenteissa. Rantaja tulvasuojelu on maailmalla hyvin yleinen ruoppausmassojen hyötykäyttökohde. Lisäksi ruoppausmassoja on käytetty erilaisten kosteikkoalueiden elinympäristöjen palauttamiseen. Ruoppausmassoista on myös luotu uusia elinympäristöjä rakentamalla lintujen pesintään soveltuvia tekosaaria. Suomessa ruoppausmassojen hyödyntäminen on keskittynyt lähinnä niiden käyttämiseen satamarakenteissa, satamaalueiden laajennuksissa täyttömateriaalina ja rantojen pengerryksissä. Lisäksi ruoppausmassoja on hyödynnetty jonkin verran viherja maarakentamisessa. Tietoa ruoppausmassojen hyödyntämisestä maalla löytyy kuitenkin melko vähän aineistoa. Ennen hyödyntämistä ruoppausmassoja tulee yleensä kuivata. Joissakin tapauksissa voidaan hyödyntää myös kuivaamattomia
• Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2024, 55. vsk. 58 massoja, esimerkiksi kosteikkorakentamisessa. Vesipitoisuuden lisäksi suuret haittaainepitoisuudet voivat asettaa esteitä ruoppausmassojen hyödyntämiselle. Tällöin niiden hyödyntäminen voi edellyttää haittaaineiden poistamista tai haitallisuuden vähentämistä. Esimerkiksi ruokakasvien viljelyyn käytettävälle pellolle ei voida levittää haitta-aineita sisältäviä ruoppausmassoja. Korkeitakin haitta-ainepitoisuuksia sisältäviä ruoppausmassoja voidaan kuitenkin hyödyntää esimerkiksi stabiloituna maarakentamisessa. Haitta-ainepitoisuuden lisäksi ruoppausmassan hyötykäyttökelpoisuuteen vaikuttavat massan ominaisuudet, kuten rakeisuus sekä vesija ravinnepitoisuus. Ruoppausmassan ominaisuuksien perusteella voidaan tutkia, mihin hyötykäyttökohteeseen kyseiset ruoppausmassat soveltuvat ja tarvitseeko niitä mahdollisesti käsitellä jotenkin ennen hyötykäyttöä. Jokaisella hyötykäyttökohteella on myös omat vaatimukset ja mahdolliset standardit käytettävien ruoppausmassojen ominaisuuksille. Toisissa kohteissa vaatimukset ovat hyvinkin tiukkoja, kuten esimerkiksi tierakenteissa käytettäessä, kun taas esimerkiksi meluvalleissa voidaan hyödyntää huomattavasti huonolaatuisempiakin ruoppausmassoja. Etenkin maarakennuskohteissa vaatimukset voivat vaihdella hyvinkin paljon ja myös alan standardit tulee ottaa huomioon. Hyödyntäminen kasvualustoissa edellyttää ravinnepitoisia ruoppausmassoja tai muuten ominaisuuksiltaan kasvualustoihin soveltuvaa materiaalia, kuten orgaanispitoista tai hiekkaista ruoppausmassaa. Kosteikkorakentamisessa voidaan hyödyntää maarakentamisen tapaan monenlaisia ruoppausmassoja, mutta kunnostamistarkoituksessa tehtävässä kosteikkorakentamisessa ruoppausmassojen ominaisuuksien tulisi olla mahdollisimman lähellä kyseessä olevan kosteikon ominaisuuksia. Tapaustutkimuksen hankealueen liejuiset paljon orgaanista ainesta sisältävät ruoppausmassat soveltuvat siis huonosti maarakentamiseen, mutta kosteikkorakentamisessa ja metsämaan pohjana ruoppausmassojen teknisillä ominaisuuksilla, kuten lujuudella, ei ole suurta merkitystä. Peltoläjitykseen soveltuvat ravinteita sisältävät ja/tai multaiset ruoppausmassat. Lisäksi läjitysalueita suunniteltaessa tulee huomioida alueen luonnon erityispiirteet sekä suojeltavat alueet ja lajit. Myös pohjavesialueet tulee huomioida suunnittelussa, sillä pohjavesialueille läjittäminen, myös pilaantumattomien ruoppausmassojen osalta, on pääsääntöisesti kielletty. Yhteenveto Ruoppausmassojen maalle läjittämiseen ja maalla hyödyntämiseen ei ole selkeää ohjeistusta ja lainsäädäntöä. Yleisesti pilaantuneisuuden arviointiin käytetään tällä hetkellä PIMA-asetuksen (214/2007) mukaisia ohjearvoja, parempien ohjeistuksien puuttuessa. Ruoppausmassojen maalle läjittämiseen liittyy siis monimutkainen lakien, asetusten ja ohjeistusten kenttä. Ruoppausmassojen hyödyntäminen mahdollisimman lähellä ruoppauspaikkaa on yleensä teknisesti ja taloudellisesti kannattavin ratkaisu. Ruoppausmassojen käsittely lisää aina kustannuksia, joten sellaisen hyötykäyttökohteen löytäminen, johon ruoppausmassoja pitää käsitellä mahdollisimman vähän on myös taloudellisesti kannattavaa. Ruoppausmassat kannattaa myös pyrkiä hyödyntämään mahdollisimman lähellä ruoppauspaikkaa, jolloin vältytään teknisesti haastavilta ja kalliilta kuljetusmatkoilta. Ympäristönäkökulmaa tukee myös neitseellisen maa-aineksen tarpeen väheneminen, kun sitä korvataan soveltuvissa kohteissa ruoppausmassoilla ja kaatopaikoille loppusijoitettavan ruoppausmassan määrä vähenee. Ruoppaus
• Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2024, 55. vsk. 59 massojen hyötykäyttömahdollisuuksia on paljon, vaihtoehdot täytyy vain tutkia jo hankkeen suunnitteluvaiheen alussa ja etsiä hankkeisiin ja kyseisille ruoppausmassoille parhaiten soveltuvat mahdollisuudet ja yhteensovittaa hankkeiden toteuttaminen. Diplomityö on luettavissa kokonaisuudessaan: https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni2023112010067 Vallinen, N. 2023. Ruopattujen järvisedimenttien hyötykäyttömahdollisuudet – Case Kutilan kanava. Lähdeaineistoa Abel, S., Nybom, I., Akkanen, J., 2020. Carbon Amendments and Remediation of Contaminated Sediments. Kirjassa: Bioavailability of Organic Chemicals in Soil and Sediment, The Handbook of Environmental Chemistry, vol. 100, s. 221–241. Ausden, M., Dixon, M., Lock, L., Miles, R., Richardson, N., Scott, C., 2018. SEA Change in the Beneficial Use of Dredged Sediment. Technical Report. Royal Society for the Protection of Birds. A-insinöörit Oy, 2024. Kutilan kanavahanke Taipalsaarella sai vesiluvan – yli satametrinen silta kohoaa näyttäväksi maamerkiksi. Tiedote 3.9.2024. Oy Suomen tietotoimisto. CEDA, 2010. Dredged Material as a Resource: Options and Constraints. A CEDA Information Paper. Central Dredging Association (CEDA). EPA, USACE, 2007. Identifying, Planning, and Financing Beneficial Use Projects Using Dredged Material – Beneficial Use Planning Manual, nro. EPA842B-07-001. U.S. Environmental Protection Agency ja U.S. Army Corps of Engineers. FCG, 2022. Taipalsaaren kunta, Kutilan kanavahanke ja pumppaamot, Hakemussuunnitelma vesilain mukaista lupahakemusta varten, nro. P44241. FCG Finnish Consulting Group Oy. Ferrans, L., Schmieder, F., Mugwira, R., Marques, M., Hogland, W., 2022. Dredged sediments as a plant-growing substrate: Estimation of health risk index. Science of The Total Environment, vol. 846, nro. 157463. Harrington, Dr.J., Smith, G., 2013. Guidance on the Beneficial Use of Dredge Material in Ireland. Cork Institute of Technology, School of Building & Civil Engineering. Häkkinen, J., Immonen, M., Junttila, V., Leppänen, M., Pyy, O., 2022. Sedimenttien pilaantuneisuuden ja puhdistamistarpeen arviointi ja sääntely – Kansainvälisiä käytäntöjä. Suomen ympäristökeskuksen raportteja nro. 26/2022. Suomen ympäristökeskus. Häkkinen, J., Pyy, O., Salminen, J., 2020. Selvitys kansainvälisistä käytännöistä ruoppausmassojen hallinnassa ja hyödyntämisessä – CircVol-projektin taustaselvitys. Suomen ympäristökeskuksen raportteja nro. 43/2020. Suomen ympäristökeskus. Itkonen, A., Hyttinen, O., 2023. Sedimenttien kunnostustoimenpiteiden kestävyyden arviointi – SEDKE, SEDKE-hanke. Sitowise Oy. Pihlaja, M., 2019. Vehkaja Uuhilammen luontoselvitykset, Natura-arviointi ja kunnostusvaihtoehtojen vertailu, Loppuraportti 2019. Latvasilmu osk, Ympäristöpalvelut. Valtioneuvoston asetus maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista 214/2007. 2007. Vesilaki 587/2011. 2011. Ympäristöministeriö, 2015. Sedimenttien ruoppausja läjitysohje. Ympäristöhallinnon ohjeita nro. 1/2015. Ympäristöministeriö, Helsinki. Ympäristönsuojelulaki 527/2014. 2014.
• Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2024, 55. vsk. 60 Emmi Pajunen, ylitarkastaja Pirkanmaan ELY-keskus Maa-ainekset keskeisessä roolissa kiertotaloudessa Tulevat lainsäädännön uudistukset yhtenäistävät maaperän puhdistamista ja kaivettavien maa-ainesten hyödyntämistä. Viranomaisten ohella erityisesti rakennusala hyötyy selkeämmästä sääntelystä. Pilaantuneen maaperän puhdistuskohteesta kaivettuja maaja kiviaineksia. Kuva: Emmi Pajunen, Pirkanmaan ELY-keskus.
• Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2024, 55. vsk. 61 R akennusala on Suomen toiseksi suurin jätteentuottaja kaivostoiminnan ja louhinnan jälkeen. Huomattava osa rakennusalalla muodostuvista jätteistä koostuu mineraalijätteestä, kuten maa-aineksista. Edellä mainitun vuoksi rakennusalaan kohdistuvat myös suuret odotukset, kun pohditaan keinoja Suomen kiertotalousohjelman ja valtakunnallisen jätesuunnitelman toimenpiteiden sekä kiertotaloustavoitteiden saavuttamiseksi. Parhaimmillaan rakennusala voi toimia suunnannäyttäjänä ja innostaa myös muita toimijoita eteenpäin kiertotalouden edistämistoimissa. Yksin rakentamisalan harteille erilaisten toimenpiteiden toteuttamista ei voi kuitenkaan sälyttää, sillä tavoitteiden saavuttaminen on usein kiinni monista eri tekijöistä ja toimijoista. Lisäksi tavoitteiden saavuttaminen vaatii toimijoiden pitkäjänteistä yhteistyötä niin lainsäädännön ja ohjeistusten kehittämisen kuin toimintatapojen yhtenäistämisen osalta. Lisäksi tarvitaan rohkeita avauksia ja kokeiluja sekä kattavaa seurantaa, joiden avulla toimintaa voidaan kehittää käytännössä. Sääntelyn selkeyttäminen tukee kiertotaloutta Kestävän, riskiperusteisen maaperän puhdistamisen ja kaivettujen maa-ainesten hyödyntämisen edistämiseksi on tehty työtä jo pitkään. Yhdeksi haasteeksi nykyisessä lainsäädännössä on nähty puutteellisesti määritellyt termit, ja osin vanhentuneet ja vaikeaselkoiset ohjeistukset esimerkiksi maa-ainesten jäteluonteen arviointia koskien. Lainsäädännössä ei ole esimerkiksi määritelty tarkemmin, mitä tarkoitetaan edustavalla näytteenotolla taikka pilaantumattomilla tai pilaantuneilla maa-aineksilla. Maa-ainesten jäteluonteen arviointi perustuu nykyisin pitkälti tapauskohtaiseen harkintaan ja ympäristöministeriön vuodelta 2015 peräisin olevaan muistioon, joka ei ole oikeudellisesti sitova. Tämä on johtanut siihen, että lainsäädännön soveltamiskäytännöt maaperän puhdistamista ja kaivettujen maa-ainesten hyödyntämistä koskien vaihtelevat alueittain. Ympäristönsuojelulakia uudistetaan Nykyisen lainsäädännön haasteet on tunnistettu ja parhaillaan on valmistelussa ympäristönsuojelulain uudistus. Sen tavoitteena on tukea kiertotaloutta ja kestävää, riskiperusteista maaperän puhdistamista sekä yhtenäistää käytäntöjä selkeyttämällä sääntelyä ja täydentämällä nykyistä lainsäädäntöä. Käytännössä sääntelyn selkeyttäminen olisi tarkoitus toteuttaa siten, että ympäristönsuojelulakia päivitettäisiin ns. PIMA-pykälien osalta (YSL 14 luku). Samassa yhteydessä uudistettaisiin myös nykyinen valtioneuvoston asetus 214/2007, joka koskee maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arviointia. Lainsäädäntöuudistuksen yhtenä tavoitteena on myös yhtenäistää ja selkeyttää rakentamisen vuoksi kaivettavien maaainesten välivarastointia, esikäsittelyä ja hyödyntämistä koskevia käytäntöjä. Rakentamisen vuoksi kaivettavat maa-ainekset voivat olla joko a) pilaantumattomia ja ominaisuuksiltaan muutenkin ns. haitattomia tai b) mahdollisesti haitallisia ominaisuuksia omaavia, kuten sisältää kohonneita haitta-ainepitoisuuksia, jätteensekaisia tai olla tietyissä olosuhteissa happoa tuottavia. Nykyisellään edellä mainittujen kaivumaiden välivarastointija hyödyntämiskäytännöt sekä vaadittavat lupamenettelyt vaihtelevat. Lisäksi maa-ainesten mahdollisten haitallisten ominaisuuksien tutkiminen on osin puutteellista. Lainsäädäntöuudistuksella pyritään edistämään kaivumaiden hyödyntämistä kestävästi niin ympäristökuin terveysriskien näkökulmasta ja määrittelemään tarkemmin mm. näytteenoton
• Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2024, 55. vsk. 62 ja hyödynnettävien maa-ainesten laatuvaatimuksia sekä hallinnollisia menettelyjä, joiden mukaisesti kaivumaita voitaisiin jatkossa välivarastoida ja hyödyntää nykyistä keveämmillä ja yhdenmukaisemmilla hallinnollisilla menettelyillä. Rakentamislain piiriin jatkossa kuuluvat maa-ainekset Rakentamisessa syntyvien, pilaantumattomien ja ns. haitattomien kaivumaiden hyödyntämisessä haasteena on nykyisin se, ettei useissa tapauksissa kaivumaiden hyödyntämispaikka ole heti selvillä. Maaaineksia on tarpeen välivarastoida toisinaan useampiakin vuosia ennen hyödyntämistä. Tämän seurauksena maa-ainekset on saatettu luokitella jätteiksi, jolloin niiden varastointiin on edellytetty haettavan ympäristölupaa. Lainsäädäntöuudistuksessa pyritään tarttumaan tähän haasteeseen ja yhtenäistämään käytäntöjä siten, että jatkossa edellä mainittujen pilaantumattomia ja ns. haitattomien maa-ainesten välivarastointiin sovellettaisiin uuden rakentamislain (751/2023) rakentamislupaa koskevaa sääntelyä. Sidosryhmäyhteistyöllä tärkeitä näkökulmia Osana lainsäädännön valmistelua on tärkeää kuulla myös erilaisia sidosryhmiä. Siihen liittyen on pidetty jo alueellisia työpajoja. Esimerkiksi Pirkanmaan ELYkeskuksen ympäristönsuojeluyksikkö on osana alueellista kiertotalouden edistämistyötä toteuttanut yhdessä Suomen ympäristökeskuksen, Kiertotalous Pirkanmaan ja alueen kuntien kanssa työpajasarjan, jossa on käsitelty kaivumaiden tutkimustarvetta, edustavan näytteenoton vaatimuksia sekä maa-ainesten hyödyntämisen luvanvaraisuutta ja viranomaisten välisen yhteistyön kehittämistä. Maa-ainesten hyödyntämisalue. Kuva: Emmi Pajunen, Pirkanmaan ELYkeskus.
• Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2024, 55. vsk. 63 Työpajasarja on toteutettu kuntien toiveesta. Ensimmäinen ja toinen työpaja suunnattiin pääosin kuntien kaavoituksen, teknisen ja ympäristönsuojelun viranhaltijoille. Kolmas työpaja järjestetään joulukuussa 2024 ja sen teemana on maa-ainesten alueellinen koordinaatio. Työpajasarjan tarkoituksena on yhtenäistää erityisesti pilaantumattomien maa-ainesten käsittelyä koskevia käytäntöjä sekä koota kuntien viranhaltijoiden käyttöön yhteistä materiaalipankkia. Pankkiin on tarkoitus koota esimerkkejä ja mallipohjia, miten kiertotalouden edistäminen voidaan huomioida kestävästi esimerkiksi kuntien infraja muissa rakentamishankkeissa. Työpajoissa on käsitelty myös suunniteltuja lainsäädäntömuutoksia. Ensimmäisessä työpajassa kunnat toivat esille haasteita, joita heillä on tullut eteen koskien kaivettujen maa-ainesten tutkimustarvetta ja hyödyntämistä. Erityisesti nähtiin tarpeellisena lisätä kuntien ympäristönsuojelun ja rakennusvalvonnan yhteistyötä. Osa kunnista on parhaillaan laatimassa ympäristönsuojelun ja rakennusvalvonnan yhteistyönä toimintaohjetta työmaille koskien maaperän ja kaivettujen maa-ainesten tutkimustarvetta ja tutkimuksia. Työmaiden ohjauksen kehittämisen lisäksi keskusteltiin siitä, että olisi tarpeen sopia yhteisistä käytännöistä myös yli kuntarajojen tapahtuvissa maansiirroissa. Edustavan näytteenoton osalta keskusteltiin ns. maapankkitoiminnassa ja maankaatopaikoilla käsiteltävien maa-ainesten tutkimustarpeista ja -vaatimuksista. Kunnat toivat esille sen, että edustavat maaperätutkimukset ja näytteenotto ovat tärkeitä myös työn tilaajan näkökulmasta. Laadukkaasti toteutetut tutkimukset voivat aiheuttaa alkuvaiheessa jonkin verran lisäkustannuksia, mutta niihin kannattaa silti panostaa, sillä ne vähentävät kustannusriskejä myöhemmissä rakentamisvaiheissa. Hyvällä ennakkosuunnittelulla rakentamiskohteita on myös mahdollista sovittaa yhteen ja siten Jätteisyyden määrittämistä maaperänäytteenotossa koskeva sidosryhmätilaisuus. Kuva: Katariina Rauhala, Tampereen kaupunki.
• Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2024, 55. vsk. 64 saada aikaan merkittäviä kustannussäästöjä ja päästövähennyksiä. Keskeinen merkitys maa-ainesten edustavien tutkimusten ja maa-ainesten hyödyntämisen edistämisessä on myös se, että tiedonhallintaan (erityisesti paikkatietoon) ja tiedonvaihtoon eri osapuolten välillä panostetaan riittävästi. Toisessa työpajassa keskusteltiin erityisesti maa-ainesten hyödyntämisen suunnitelmallisuuden ja jatkokäytön varmuuden osoittamisesta sekä valvonnan ja viranomaisyhteistyön kehittämistarpeista. Yleisesti ottaen pidettiin hyvänä, että jatkossa pilaantumattomien ja ns. haitattomien maaainesten hyödyntäminen kuuluisi rakentamislain piiriin. Haasteena nähtiin kuitenkin esimerkiksi haja-asutusalueilla tapahtuvat tai muut maa-ainesten hyödyntämiset, jotka eivät edellytä rakentamislupaa. Kyseisistä hankkeista saattaa aiheutua puutteellisen suunnittelun vuoksi naapuruussuhdehaittaa tai haittaa ympäristölle esimerkiksi vesistövaikutusten vuoksi. Jatkokäytön varmuuden osoittamisen osalta keskusteltiin mm. siitä, voisiko käytön varmuuden sitoa ainakin osittain maa-ainesten teknisiin ominaisuuksiin (esimerkiksi sorat ja louheet), jolloin maa-aineksille voitaisiin osoittaa olevan tulevaisuudessa varmasti käyttöä, vaikka lopullinen hyötykäyttökohde ei olisikaan heti tiedossa. Valvonnan kehittämisen osalta nähtiin tarve erityisesti kuntien rakennusvalvonnan ja ympäristönsuojelun välisen tiedonvaihdon ja yhteistyön kehittämiselle, erityisesti lupa-asioiden käsittelyvaiheessa. Lisäksi keskusteltiin siitä, että valvonnassa tulisi erityisesti panostaa etukäteen tehtävään neuvontaan ja ohjaukseen ja varata siihen riittävät resurssit, sillä jälkivalvonta on usein haastavaa ja korjaavat toimenpiteet aikaa vieviä. Työpajoista saatua tietoa hyödynnetään lainsäädäntöuudistuksen valmistelussa. Lainsäädäntöuudistusta tullaan tekemään tiiviissä yhteistyössä eri sidosryhmien kanssa. Myös viranomaisille uusin tieto kentältä Monet kunnat sekä muut toimijat ovat tehneet tärkeää työtä maa-ainesten hyödyntämisen edistämiseksi alueellisesti. Esimerkiksi Helsingissä ja laajemminkin pääkaupunkiseudulla sekä Pirkanmaalla on tehty pitkäjänteistä työtä massakoordinaation saralla. Maa-ainesten hyödyntämisen edistämisessä keskeistä on varmistaa, ettei hyödyntämisestä aiheudu terveyseikä ympäristöriskiä. Esimerkiksi Tampereen kaupunki on tehnyt ympäristöasiantuntijayritysten ja Suomen ympäristökeskuksen kanssa tärkeää työtä edustavan näytteenoton kriteerien ja toimintatapojen kehittämiseksi. Lisäksi viime vuosina on kehitetty mm. ohjeistusta VOC-yhdisteiden tutkimuksia koskien ja parhaillaan on valmisteilla ohjeistus, miten kaivumaiden jätteisyys tulisi määrittää maarakennushankkeissa ja maaperätutkimuksissa edustavasti. Edellä mainituissa kehittämistöissä on hyödynnetty eri asiantuntijoiden osaamista, ja niissä on ollut mukana myös valvontaviranomaisia Pirkanmaan ELY-keskuksesta ja Tampereen kaupungin ympäristönja terveydensuojelusta. Se on mahdollistanut sen, että myös valvontaviranomaiset ovat saaneet tietoa uusimmista näytteenottomenetelmistä ja pystyneet samalla tuomaan esille jo varhaisessa vaiheessa valvonnan näkökulmaa ja tarpeita. Yhteiset ohjeistukset mahdollistavat yhtenäisemmät toimintatavat ja luovat hyvän pohjan toiminnan kehittämiselle myös jatkossa. Parhaimmillaan alueellinen kehittämistyö kantaa hedelmää myös laajemmin ja tukee valtakunnallisesti asetettujen kiertotaloustavoitteiden saavuttamista. Lähteet: Tilastokeskuksen jätetilastot, jätteiden synty toimialoittain 2017–2022.
• Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2024, 55. vsk. 65 Puhtausalan Tähdet -palkinnot jaettiin ensimmäistä kertaa juhlagaalassa Helsingissä PikkuFinlandiassa 31.10.2024. Puhtausalan vuoden parhaat osaajat palkittiin seitsemässä eri kategoriassa: ammattilainen, suunnittelija, esihenkilö, kiinteistönhoitaja, johtaja, opettaja ja alan vaikuttaja. Ensimmäistä kertaa järjestetty Puhtausalan Tähdet -ammattilaiskilpailu keräsi avoimessa äänestyksessä upean määrän ehdokkaita tuomariston arvioitavaksi. Kesäkuussa 2024 kunkin sarjan tuomaristo valitsi ehdokkaiden joukosta kolme finalistia. Voittajat julkaistiin 31.10.2024 Puhtausalan Tähdet -juhlagaalassa. ”Kilpailuehdotusten määrä ja laatu tekivät tuomariston tehtävästä haastavan. Kilpailu oli kaikissa sarjoissa todella tiukka, ja monta erinomaista osaajaa jäi tänä vuonna finaalin ulkopuolelle. Lämpimät onnittelut voittajille ja finalisteille”, toteaa kilpailun päätuomari, Puhtausala ry:n hallituksen puheenjohtaja Aino Aho. Puhtausalan Tähdet 2024 -voittajat • Ammattilainen: Jonna Rantanen, palveluohjaaja, Alltime Group Oy, Turku • Suunnittelija: Viivi Vartia-Koivisto, suunnittelija, Sastamalan Ruokaja Puhtauspalvelut Oy, Sastamala • Esihenkilö: Päivi Eskelinen, Unit Manager, Sodexo Oy, Oulu • Kiinteistönhoitaja: Jukka Laitinen, kiinteistönhoitaja, TL-Maint Oy, Jyväskylä • Johtaja: Tarja Jantunen, toimitusjohtaja, Päijät-Hämeen Laitoshuoltopalvelut Oy, Lahti • Opettaja: Elina Oivanen, kouluttaja, AEL-Amiedu Oy, Taitotalo, Helsinki • Vaikuttaja: Leila Kakko, lehtori, Tampereen ammattikorkeakoulu, Tampere Puhtausalan Tähdet -gaalaan kokoontui lähes 200 alan ammattilaista juhlimaan puhtautta ja alan ammattilaisia. ”Upeat voittajat, finalistit ja kaikki muut juhlavieraat ovat tehneet tilaisuudesta täydellisen! Haluamme korostaa puhtauden merkitystä suomalaisessa yhteiskunnassa, ja gaalassa nostimme yhdessä esiin alalla olevan laajan osaamisen”, Puhtausala ry toiminnanjohtaja Sari Mattila sanoo. Puhtausala ry Puhtausalan parhaat palkittiin Helsingissä Puhtausalan Tähdet 2024 -voittajat (vas.) Viivi Vartia-Koivisto, Päivi Eskelinen, Jonna Rantanen, Jukka Laitinen, Tarja Jantunen, Leila Kakko ja Elina Oivanen.
• Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2024, 55. vsk. 66 R eilun vuosikymmenen aikana öljysuojarahaston Jaska-hankkeessa on tutkittu yli 400 ja kunnostettu 150 öljyhiilivedyillä pilaantunutta kohdetta. Pääasiassa kohteet ovat olleet yksityisomistuksessa, ja neljännes kunnostetuista kohteista sijaitsi pohjavesialueella. Ilman Jaska-hanketta valtaosa näistä kohteista olisi todennäköisesti jäänyt tutkimatta ja kunnostamatta. Mukaan pääsivät riskikohteet Jaska-hankkeeseen pääsivät mukaan isännättömät kohteet eli kohteet, joissa pilaantumisen aiheuttajaa ei ollut mahdollista saada vastuuseen ja nykyiselle omistajalle kunnostusvastuu olisi ollut kohtuutonta. Lisäksi kohteiden piti olla riskikohteita, esimerkiksi sijaita pohjavesialueella, vesistön tai vedenottamon läheisyydessä tai olla asuinkiinteistöjä. Osallistuminen Jaska-hankkeeseen oli kiinteistönomistajille vapaaehtoista. Jo aikaisemmin Suomessa oli tutkittu ja kunnostettu öljyillä pilaantuneita maa-alueita Soili-ohjelmalla, minkä jatkoksi öljysuojarahasto ja ympäristöministeriö aloittivat Jaska-hankkeen vuonna 2012. Toteuttajaksi valittiin Öljyalan Palvelukeskus Oy alihankkijanaan Pöyry Finland Oy. Kun Öljyalan Palvelukeskus Oy:n toiminta loppui vuoden 2019 alusta, hankeen toteuttaminen siirtyi Pirkanmaan ELY-keskukselle. Sanna Pyysing, PIMA-asiantuntija, Pirkanmaan ELY-keskus Mikko Rautio, ylitarkastaja, Kaakkois-Suomen ELY-keskus Mittava öljyjen siivousurakka valmistui – Mitä saatiin aikaan Jaskahankkeessa? Suomessa on tutkittu ja kunnostettu satoja öljyillä pilaantuneita maaalueita öljysuojarahaston Jaskahankkeessa, jota viime vuodet toteutti Pirkanmaan ELY-keskus.
• Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2024, 55. vsk. 67 Hankkeen eteneminen 1. Kohteiden priorisointi ja aktivointi: Kohteet valittiin Maaperän tilan tietojärjestelmästä ja priorisoitiin riskiperusteisesti yhdessä alueellisten ELY-keskusten kanssa. Pääsääntöisesti kohteet olivat entisiä kyläkauppakiinteistöjä, joiden yhteydessä oli toiminut polttoaineiden jakelupiste. Kiinteistön omistajia aktivoitiin mukaan hankkeeseen. Osallistuminen oli vapaaehtoista. 2. Historiaselvitykset ja tutkimukset: Kohteista tehtiin historiaselvitykset, joiden perusteella tutkimukset kohdistettiin öljytuotteiden varastointija käsittelyalueille. 3. Kunnostustarpeen arviointi: Kunnostustarve arvioitiin riskiperusteisesti voimassa olevien lakien ja asetusten mukaisesti. Kohteet, joiden maaperässä oli edelleen vanhoja maanalaisia jakelusäiliöitä (kuva 1), arvioitiin aina kunnostettaviksi. Yhteensä 187 kohteessa todettiin riskiperusteinen kunnostustarve, mikä oli 43 % kaikkiaan 434 tutkitusta kohteesta. 4. Rahoitus: Jaska-hankkeen rahoitti öljysuojarahasto. Kunnostusvaiheen osalta öljysuojarahaston hallitus teki tapauskohtaiset rahoituspäätökset. 5. Kunnostaminen: Kunnostusurakat kilpailutettiin ja toteutettiin massanvaihtona tai in situ -menetelmillä tai niiden yhdistelminä. Valtaosa (77 %) kunnostetuista kohteista toteutettiin massanvaihdolla. Ympäristöteknisen valvonnan ja raportoinnin toteutti pääsääntöisesti sama konsultti, joka oli tehnyt myös tutkimukset. 6. Kohteiden luovutus ja arkistointi: Kunnostusten jälkeen alueellisen ELY-keskuksen hyväksyttyä suoritetut toimenpiteet, kohteet luovutettiin ja asiakirjat arkistoitiin ympäristöministeriön tai ELY-keskusten asianhallintajärjestelmään. Kuva 1. Maaperästä poistettu polttoaineen jakelusäiliö. Kuva: Santtu Massinen, FCG Finnish Consulting Group Oy.
• Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2024, 55. vsk. 68 Haitta-aineet ja käytetyt kunnostusmenetelmät Öljyhiilivedyt ovat laaja joukko erilaisia yhdisteitä, joita löytyy öljytuotteista, kuten bensiinistä, dieselistä, polttoöljystä tai voiteluöljyistä. Niiden ominaisuudet eroavat toisistaan esimerkiksi vesiliukoisuuden, kulkeutumisen ja haihtuvuuden osalta. Öljyhiilivedyt voivat vaikuttaa ympäristöön ja ihmisten terveyteen monella tapaa mm. ärsyttämällä ihoa tai hengityselimiä, tai haitallisilla vaikutuksilla hermostoon ja sisäelimiin. Osa öljyhiilivedyistä on pitkäaikaisaltistuksessa syöpävaarallisia. Juomavedessä tai sisäilmassa ne voivat hyvinkin pieninä pitoisuuksina aiheuttaa makuja hajuhaittoja. Haitta-aineiden ominaisuudet vaikuttivat osittain kunnostusmenetelmien valintaan. Jaska-hankkeessa kunnostusmenetelminä käytettiin: massanvaihtoa huokoskaasukunnostusta biostimulointia kemiallista hapetusta. Massanvaihtokunnostuksessa haitta-aineita sisältävät maa-ainekset kaivetaan pois ja korvataan pilaantumattomilla maa-aineksilla. Menetelmä soveltuu melko hyvin kaikille öljyhiilivedyille ja erilaisiin kohteisiin. Menetelmän käyttöä rajoittaa, jos pilaantuneisuus on suurelta osin rakenteiden alla. Suuret haihtuvien haitta-aineiden pitoisuudet voivat aiheuttaa kaivun yhteydessä hajuhaittoja sekä vaaratilanteita. Haitta-ainepitoiset maaainekset toimitetaan vastaanottopaikkaan, jolla on lupa vastaanottaa kyseisiä jätejakeita. Kuva 2. Jaska-hankkeessa käytettiin myös in situja on site -kunnostusmenetelmiä. Kuvan oikeassa reunassa on site -aumakunnostus. Kaivinkone tekee koekuoppia in situ -kunnostusalueella. Kuva: Arttu Savolainen, Ramboll Finland Oy.
• Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2024, 55. vsk. 69 In situ -kunnostusmenetelmiä (kuva 2) käytettiin kohteissa, jotka sijaitsivat haasteellisissa paikoissa, massamäärät olivat suuria tai kohteessa oli kaivua estäviä rakenteita. Käytettyjä menetelmiä olivat huokoskaasukäsittely, biostimulointi ja kemiallinen hapettaminen. Huokoskaasukäsittely soveltuu haihtuvien yhdisteiden kunnostamiseen. Maaperään asennetaan muovisia pystytai vaakasiiviläputkia, joiden avulla maaperästä imetään haihtuvia hiilivetyjä ja ne hävitetään katalyyttisellä polttimella tai aktiivihiilisuodatuksella. Tehostettua biologista kunnostusta eli biostimulaatiota (kuva 3) on käytetty öljyhiilivetyjen keskitisleiden ja bensiinijakeiden kunnostuksessa. Menetelmässä hyödynnetään maaperän luontaista mikrobikantaa, jolloin haitta-aineiden biologista hajoamista tehostetaan lisäämällä maaperään mm. ravinteita, happea ja kosteutta. Kunnostus suoritetaan erilaisten kaivojen ja siiviläputkien avulla syöttämällä maaperään panoksittain (2–4 kuukauden välein) edellä mainittuja aineita nesteliuoksena sulan maan aikana. Pohjaveden pinnantasolla ja sen alapuolella oleviin maaperän haitta-aineisiin Jaskahankkeen kunnostuksissa käytettiin kemiallista hapetusta. Menetelmässä käytetään hapetinta hapettamaan orgaanisia haittaaineita maaperästä. Kemiallisen hapetuksen reaktiot tapahtuvat vedessä, jolloin menetelmä soveltuu pohjaveden pinnan tasolla tai alapuolella olevien haitta-aineiden kunnostamiseen. Muutamassa Jaska-kohteessa hyödynnettiin runsaasti tilaa vaativaa on site -aumakunnostusta (kuva 2) kunnostettavalla kiinteistöllä. Kunnostusmenetelmän valinta Jaska-kohteiden kunnostusmenetelmän valintaan pilaantuneiden massojen määrällä oli merkittävä vaikutus. Pääasiassa Jaska-hankkeen kunnostuskohteet olivat massamääriltään pieniä. Tyypillisesti Kuva 3. Tyypillisin kunnostuskohde oli entisen kyläkaupan polttoaineiden jakelupiste. Kuvassa on in situ -kunnostuksen syöttöputkia, joiden avulla toteutetaan biostimulaatiota. Kuva: Sanna Pyysing, Pirkanmaan ELY-keskus.
• Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2024, 55. vsk. 70 kunnostettava massamäärä oli 200–400 tonnia. Pienimmissä kohteissa massamäärä oli vain 20–30 tonnia, suurimmissa yli 1000 tonnia. Massamäärän lisäksi kunnostusmenetelmä valittiin kustannusperusteisesti. Kohteet kunnostettiin massanvaihdolla, jos ennalta arvioiden massanvaihto oli mahdollista toteuttaa ja se oli kustannustehokkaampi vaihtoehto kuin muut menetelmät. Lähes 80 % kohteista kunnostettiin massanvaihdolla, koska kohteet olivat pieniä ja se todettiin kustannustehokkaimmaksi vaihtoehdoksi. Kunnostusmenetelmän valintaan vaikutti myös kohteen sijainti. Pilaantuneiden massojen vastaanottajien määrä on vuosien saatossa vähentynyt. Varsinkin PohjoisSuomessa vastaanottopaikkoja on vähän, jolloin massojen kuljetusmatkat tulevat pitkiksi ja kunnostuskustannukset nousevat. Tämä vaikutti osaltaan siihen, että PohjoisSuomessa toteutettiin enemmän in situja on site -kunnostuksia kuin Etelä-Suomessa. In situ -kunnostusmenetelmien etu verrattuna massanvaihtoon on, että ne ovat pääsääntöisesti kestävämpiä, ilmastovaikutuksiltaan pienempiä ja Jaska-kohteissa todettu kustannustehokkaiksi. Rajoittavana tekijänä on kunnostukseen tarvittava aika, jonka takia saatettiin päätyä kuitenkin massanvaihtoon. Kustannukset noin 8 miljoonaa Kaikkiaan rahaa Jaska-hankkeen tutkimuksiin ja kunnostuksiin tulee menemään yhteensä noin kahdeksan miljoonaa euroa (alv %), kun vielä keskeneräiset hankkeet ovat valmistuneet. Taulukossa 1 on esitetty hankkeen kulujakauma vuoteen 2023 asti. Tyypillisen Jaska-kohteen perustutkimuksen hinta asettui keskimäärin 5 000–10 000 euron (alv %) välille. Kunnostuskohteen kustannukset olivat keskimäärin 40 00060 000 euroa (alv %). Hankkeessa oli mukana myös kohteita, joiden kustannukset poikkesivat runsaasti molempiin suuntiin edellä mainituista keskimääräisistä hinnoista. Hankkeen saavutukset Hankkeessa tutkittiin yli 400 kohdetta ja kunnostettiin noin 150 kohdetta. Jaskahankkeen tutkimuksilla ja kunnostuksilla on ollut suuri merkitys kohteiden kiinteistönomistajille, jotka ovat pääasiassa olleet yksityishenkilöitä. Hankkeen toteutustapa tehtiin kiinteistönomistajille mahdollisimman helpoksi. Hanke toteutettiin ns. avaimet käteen -periaatteella, eli hankeorganisaatio toteutti ja öljysuojarahasto kustansi kaikki vaiheet kiinteistönomistajien puolesta. Taulukko 1. Jaska-hankkeen kustannusjakauma v. 2012–2023.
• Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2024, 55. vsk. 71 Hankeorganisaatio oli kiinteistönomistajien apuna ja tavoitettavissa, ja hankkeen vaiheista tiedotettiin aktiivisesti kaikkia osapuolia. Jaska-hankkeessa saavutettiin sille asetettu kohteiden määrällinen tavoite. Hankkeessa toteutettuja tutkimusja kunnostuskohteiden määriä voi pitää merkittävinä huomioiden kohteiden tausta ja hankkeen vapaaehtoisuus kiinteistöjen omistajille. Ilman hanketta näistä kohteista olisi vastaavana ajanjaksona tutkittu ja kunnostettu todennäköisesti ainoastaan yksittäisiä kohteita. Hanke herätti paljon kiinnostusta ja hakemuksia tuli yhteensä 457 kappaletta, joten kiinteistönomistajien aktivoinnissa onnistuttiin. Kunnostetuista kohteista neljännes (37 kohdetta) sijaitsi pohjavesialueilla. Lähes kaikki hankkeessa olleet pohjavesialueilla sijainneet kohteet, joissa tutkimuksilla todettiin kunnostustarve, hakeutuivat mukaan kunnostusvaiheeseen. Ainoastaan yksittäisiä pohjavesialueella olevia kohteita ei haettu kunnostusvaiheeseen. Hankkeen ympäristönsuojelullinen merkitys olisi voinut olla suurempi, jos pohjavesialueilla sijainneiden kohteiden määrä olisi ollut suurempi. Jaska-hankkeeseen soveltuvia, pohjavesialueilla sijaitsevia kohteita jäi tutkimatta vähintään 70. Jaska-hanke oli kiinteistönomistajille vapaaehtoinen, joten pohjavesialueilla olevien kohteiden saamiseksi hankkeeseen ei käytetty keinoja, joita alueellisilla ELY-keskuksilla on viranomaistyötä tehdessään. Jaska-hankkeen tavoitteena oli myös saada kohteita sellaisilta alueilta, joilla Jaskahanketta edeltävässä Soili-ohjelmassa oli ollut vähän kohteita. Tällaisia alueita olivat mm. Kaakkois-Suomi, Keski-Suomi, Kainuu ja Lappi. Osittain tässä onnistuttiin, sillä eniten Jaska-hankkeen kohteita oli Kaakkois-Suomen alueelta ja toiseksi eniten Kainuusta. Myös Lapista kohteita hakeutui hankkeeseen hyvin. Kuva 4 esittää Jaskahankkeessa tutkittujen kohteiden määrät ELY-keskuksittain. Öljysuojarahaston toiminnan loputtua, isännättömien öljyllä pilaantuneiden kohteiden kiinteistönomistajien on mahdollista saada avustusta tutkimuksiin ja kunnostuksiin Pirkanmaan ELY-keskuksen Maaperä kuntoon -ohjelman kautta. Lisätietoja Jaska-hankkeen loppuraportti: https:// urn.fi/URN:ISBN:978-952-398-246-8 Maaperä kuntoon -ohjelman verkkosivut: maaperakuntoon.fi Kuva 4. Jaska-hankkeessa tutkitut kohteet ELYkeskuksittain.
• Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2024, 55. vsk. 72 K unnostusja korvausvastuisiin sovellettavat säädökset tunnistetaan tapauskohtaisten seikkojen perusteella. Valintaan vaikuttavat etenkin toiminnan ja havaittujen ympäristöhaittojen ajankohta, pilaavan toiminnan lainmukaisuus sekä ympäristö, jossa haitat ilmenevät. Tässä artikkelissa yleiskäsitteeseen ”kunnostusvastuu” sisältyy eri säädöksissä vaihtelevasti määritettyjä velvoitteita, kuten ympäristön tilan selvittämistä ja seurantaa, pilaantuneen alueen puhdistamista ja ennallistamista sekä jätehuollon järjestämistä. Erilaisten vastuiden tunnistaminen Kansallinen ympäristöoikeudellinen vastuusääntely voidaan ryhmittää oikeudenalojen perusteella julkis-, yksityisja rikosoikeudelliseen sääntelyyn. Julkisoikeudellisella kunnostamisvasJouko Tuomainen, ympäristöjuristi Outi Pyy, johtava asiantuntija Suomen ympäristökeskus Vanhat ympäristövastuut – miten lähestyä kirjavaa sääntelyä? Vanhojen jätealueiden, kaatopaikkojen ja pilaantuneiden alueiden kunnostusja korvausvastuut ovat epäselviä, koska ne voivat perustua moniin tulkinnanvaraisiin säädöksiin. Velvoitteiden kohteet, kunnostamisen tavoitteet ja korvattavat vahingot vaihtelevat kulloinkin sovellettavan lainsäädännön perusteella.
• Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2024, 55. vsk. 73 tuulla tarkoitetaan ympäristölainsäädäntöön perustuvia velvollisuuksia, joiden tavoitteena on pilaantuneen ympäristön tilan selvittäminen sekä tarvittavien kunnostustoimien toteuttaminen tai niiden kustantaminen. Päätavoitteena on suojata yleisiä etuja, vaikka myös yksityiselle aiheutuvan haitan poistaminen saattaa olla osa kokonaisuutta. Esimerkiksi ympäristönsuojelulain 136 §:n 1 momentin mukaisen viranomaispäätöksen yhteydessä voidaan pohjaveden pilaantumisen aiheuttaja velvoittaa järjestämään korvaavan talousveden yksityiselle kiinteistölle. Julkisoikeudellisessa kunnostamisvastuussa ei ole kysymys yksityisoikeudellisten vahinkojen korvaamisesta. Hallintoviranomaisen tekemä kunnostuspäätös ei estä sitä, etteikö vahinkoa kärsinyt taho voisi vaatia korvauksia vaihtoehtoisesti tai täydentävästi vahingonkorvauslakien nojalla yleisessä tuomioistuimessa, jos kunnostaminen ei poista hänelle aiheutuneita taloudellisia vahinkoja. Rikosoikeuden alaan kuuluvat puolestaan esimerkiksi rikosten rangaistusseuraamukset, yhteisösakko, laittoman hyödyn menettäminen ja rikokseen perustuva korvausvastuu. Julkisoikeudellinen kunnostusvastuu voi perustua useisiin säädöksiin Se, mitä säädöksiä sovelletaan, on määritettävä jokaisen tapauksen kohdalla erikseen. Julkisoikeudellinen lainsäädäntö liittyy jätehuoltoon, alueiden puhdistamiseen, ympäristön ennallistamiseen, ympäristöja terveysriskien hallintaan sekä ympäristövaikutusten seurantaan. Näistä on säädetty useissa eri säädöksissä, joiden sisältö on lisäksi saattanut muuttua säädöksiä uudistettaessa. Lainsäädäntö on osin ”kerrostunutta”, jolloin voimassa olevien säädösten ohella vanhaan toimintaan voidaan joutua soveltamaan aiempia säännöksiä siltä osin, kun ne on uudistuksissa jätetty siirtymäsäännöksissä voimaan. Näin on esimerkiksi jätehuoltolain säännöksissä pilaantuneen maaperän puhdistamisesta. Tärkeitä ovat myös säädöksiin perustuvien ympäristöja muiden lupapäätösten lupamääräykset. Ne voivat asettaa toiminnanharjoittajalle esimerkiksi seurantavelvoitteita toiminnan päättymisen jälkeenkin. Vastuujärjestelmissä on osin varauduttu siihen, ettei pilaantumisen tai vahingon Vastuu maaperän ja pohjaveden pilaantuneisuuden selvittämisestä ja puhdistamisesta asetetaan aina ensisijaisesti pilaantumisen aiheuttajalle. Kuva: Unsplash.
• Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2024, 55. vsk. 74 aiheuttajaa aina saada vastuuseen. Esimerkiksi vastuu maaperän ja pohjaveden pilaantuneisuuden selvittämisestä ja puhdistamisesta asetetaan aina ensisijaisesti pilaantumisen aiheuttajalle. Toissijaisesti vastuu voidaan kohdistaa pilaantuneen alueen haltijaan edellyttäen, että haltija on ollut tai olisi pitänyt olla tietoinen alueen tilasta sitä hankkiessaan ja että vastuun asettaminen on hänelle kohtuullista. Jos haltijan vastuun edellytykset eivät täyty, kunta on viime kädessä vastuussa maaperän osalta puhdistamisesta. Sen sijaan esimerkiksi vesilainsäädännössä ei ole toissijaista tai kunnan täydentävää vastuuta kunnostamisesta. Vastuullisia saattaa olla useita samassa kohteessa Kohteessa voi myös olla tarve asettaa useiden eri lakien perusteella velvollisuuksia, jotka voivat kohdistua joko yhteen tai useampaan tahoon. Kyse voi olla muun muassa pilaantuneen maaperän, pohjaveden tai sedimentin kunnostamistarpeesta, jätevesien johtamisesta, jätekasojen peittämisestä sekä niihin liittyvästä tarkkailusta ja korvausvastuista. Kunnostamisvastuu voi kohdistua samanaikaisesti useaan tahoon esimerkiksi vanhalla jakeluasemakiinteistöllä. Kun on Esimerkkejä vastuusäädöksistä ja -tahoista, velvoitteista sekä toimivaltaisista viranomaisista.
• Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2024, 55. vsk. 75 useita vastuutahoja, julkisoikeudellinen kunnostamisvastuu jaetaan pilaamisen aiheuttamisen perusteella käyttäen kriteerinä kunkin tahon aiheuttaman pilaamisen määrää, pilaavan toiminnan kestoa tai aiheuttajien päälukua. Usean tahon vastuu ei siis ole yhteisvastuuta kokonaisuudesta vaan jaettua vastuuta kunkin omasta osuudesta. Voidaanko lainsäädännöllä määrätä uusia velvoitteita? Lainsäätäjää koskee periaatteellinen kielto säätää taannehtivia ympäristölakeja. Kiellon mukaisesti ympäristölainsäädännön muutosten vaikutukset eivät lähtökohtaisesti ole taannehtivia. Siten uudella lailla ei yleensä säädetä aiempaa toimintatapaa jälkikäteen lainvastaiseksi. Eduskunta voi kuitenkin toimia toisinkin ja säätää uudella lailla myös vanhaa toimintaa koskevia uusia toimimisvelvollisuuksia. Taannehtivuuskiellon estämättä voidaan toiminnan päättymisen jälkeen uusilla säädöksillä tiukentaa ympäristön laadun hyväksyttävyyden kriteereitä, kuten hyväksyttäviä haitta-aineiden pitoisuusarvoja. Tämä voi tosiasiassa laajentaa aiemman lainsäädännön mukaisia vanhoja vastuita ja velvoitteita. Esimerkiksi vanhan pilaantuneen maaperän puhdistamista tai kaatopaikan kunnostamistarvetta harkittaessa voidaan riskinarvioinnissa soveltaa ajantasaista tietoa ympäristönsuojelulain 237 §:n nojalla, vaikka kyse on vanhoista kohteista. Lainsäädännön sisällön muutosten ohella on otettava huomioon, että lain sanamuotojen tulkinnat voivat muuttua myös oikeuskäytännön kautta. Vastuusäännösten uusilla tulkinnoilla ei kuitenkaan voida luoda täysin uusia vastuumuotoja tai vastuutahoja, mutta tulkinnalla voidaan joskus laajentaa vastuutahon jo olemassa olleita velvoitteita. Mistä lähteä liikkeelle vanhan vastuun määrittelyssä? Kunnostustai korvausvastuun kohdentaminen saattaa olla työläs tehtävä. Ympäristön pilaantumisen aiheuttajaa ja ajankohtaa voi olla vaikea todistaa. Lisäksi, mikäli toiminnanharjoittajia on ollut useita, yksittäisen aiheuttajan osuutta pilaantumisesta saattaa olla hankala arvioida. Suomen ympäristökeskus on julkaissut Vastuu vanhasta ympäristön pilaantumisesta – Esimerkkinä kaivannaisjätealueet -raportin (Suomen ympäristökeskuksen raportteja 33/2023). Sen tavoitteena ei ole antaa vastuista yksityiskohtaista ohjeistusta, joka soveltuisi kaikkiin kohteisiin, vaan enemmänkin jakaa tietoa, mitä on selvitettävä ja missä vaiheessa, sekä kuvata polkuja, miten selvittämisessä on tarkoituksenmukaista edetä. Myös raportin liitteenä oleva toimintamalli on ohjeellinen ja sen soveltaminen edellyttää aina tapausja kohdekohtaista harkintaa. Lisätietoa ympäristövastuisiin liittyen Vastuu vanhasta ympäristön pilaantumisesta – Esimerkkinä kaivannaisjätealueet https://helda.helsinki.fi/items/ bc28d113-cab3-4f32-b896-675a13aa2a74 Vastuu pilaantuneen ympäristön puhdistamisesta. https://edition.fi/ lakimiesyhdistys/catalog/book/100 Ympäristönsuojelulainsäädännön laillisuusvalvontaopas 2014. Ympäristöhallinnon ohjeita 9/2014 http://urn.fi/ URN:ISBN:978-952-11-4338-0 Toimintamalli valtion ympäristönsuojeluviranomaiselle konkurssitilanteita varten – Erityisesti kaivosten konkurssitilanteissa. https://www.doria.fi/ handle/10024/188061
• Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2024, 55. vsk. 76 K onkurssin tavoitteena on velallisen toiminnan päättäminen ja jäljellä olevan varallisuuden jakaminen velkojille. Konkurssimenettelyissä pääsääntönä on varojen puute, joka vaikuttaa myös tarpeellisten ympäristöhaittojen korjaamisja ehkäisemistoimien toteutusmahdollisuuksiin. Osa konkurssimenettelyistä päättyy heti alkuunsa siihen, ettei konkurssipesällä ole juurikaan jakokelpoisia varoja. Osalla konkurssipesistä on jaettavaa varallisuutta, mutta harvoin muille kuin etuoikeutetuille saataville. Konkurssimenettelyn yhteydessä esiintyvät saatavat voidaan etuoikeusaseman perusteella jakaa massavelkoihin, konkurssisaataviin ja muihin saataviin. Se mihin ryhmään saatavat kuuluvat, määrittää velkojien maksunsaantijärjestyksen. Velkojien maksunsaantijärjestykJouko Tuomainen, ympäristöjuristi Outi Pyy, johtava asiantuntija Suomen ympäristökeskus Ympäristövastuut konkurssissa – haaste viranomaiselle Viimeisen vuoden aikana yrityksiä on haettu konkurssiin Tilastokeskuksen tietojen mukaan jo yli 3 000. Osa konkurssiin asetetuista yrityksistä on lyönyt laimin ympäristövelvoitteitaan, ja muutamat aiheuttavat konkurssin aikana uusia ympäristöhaittoja. Viranomaisten kannalta erityisen ongelmallisia ovat olleet suurten kaivosyhtiöiden konkurssit, kuten Talvivaara Sotkamo Oy:n konkurssi vuonna 2014 ja Nivalassa toimineen Hituran Belvedere Mining Oy:n konkurssi vuonna 2015. Myös pienempimuotoinen yritystoiminta voi vaatia ympäristöviranomaisilta toimia esimerkiksi maaperän pilaantumisen tai varastoihin kertyneiden kemikaalien vuoksi. Viranomaisten työn tueksi on julkaistu uusi ohjeistus, miten konkurssin yhteydessä käsitellään asianmukaisesti ympäristövastuita ja miten tunnistaa yrityksen taloustietojen perusteella lähestyvä konkurssi.
• Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2024, 55. vsk. 77 sestä annetulla lailla (MJL, 1578/1992) on säädetty tietyt saatavat etuoikeutetuiksi ja toisaalta tietyt saatavat muiden saatavien jälkeen maksettaviksi saataviksi. Erityinen etuoikeus koskee ainoastaan tiettyä määrättyä velallisen omaisuutta, kuten ympäristöluvan yhteydessä asetettua ympäristönsuojelulain mukaista vakuutta (niin sanottu jätevakuus), josta maksetaan viranomaisen kustannuksia kyseisen luvan mukaiseen toimintaan liittyvien toiminnanharjoittajan tiettyjen laiminlyöntien poistamisesta. Tavallisia saatavia ovat muun muassa valvontaviranomaisen perimät viranomaismaksut ja korvaukset sekä hallintopakon käyttämiseen perustuvat viranomaisen kustannukset. Julkisoikeudellisesta ympäristövastuusta ja siihen perustuvien kustannusten mahdollisesta etuasemasta konkurssitilanteissa ei ole säädetty konkurssilaissa (KonkL 120/2004) eikä myöskään ympäristölainsäädännössä. Tämän seurauksena konkurssimenettelyn aikana saattaa olla oikeudellisesti epäselvää, miten julkisoikeudellisten ympäristövelvoitteiden, kuten pilaantuneen ympäristön puhdistamisen tai kiinteistölle varastoidun jätteen jätehuollon, kustannuksia on kohdeltava. Konkurssimenettely etenee vaiheittain Konkurssi alkaa velallisen asettamisesta tuomioistuimen päätöksellä konkurssiin. Velallisen omaisuuden hoitamista ja myymistä sekä muuta konkurssipesän hallintoa varten tuomioistuin määrää pesänhoitajan, joka edustaa konkurssipesää myös esimerkiksi hallinnollisissa menettelyissä. Konkurssipesän toiminta päättyy hakemuksen peruuttamisen johdosta, konkurssin raukeamiseen varojen puutteessa tai koko konkurssimenettelyn läpikäymisen jälkeen lopputilityksen hyväksymiseen. Suurissa tai paljon selvitystä vaativissa konkurssipesissä menettelyyn voi kulua aikaa jopa parikymmentä vuotta.
• Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2024, 55. vsk. 78 Konkurssimenettelyn vaiheet. Valvontaviranomaisen tehtävät konkurssissa Valvontaviranomainen jatkaa laillisuusvalvontaa koko konkurssimenettelyn ajan varmistaen, että lupiin ja lainsäädäntöön perustuvia velvoitteita noudatetaan. Valvojan on selvitettävä, miten järjestetään ympäristölupaan perustuvien ympäristövaikutusten hallintatoimien, kuten vesienkäsittelyn sekä päästöjen ja ympäristövaikutusten seurantaja tarkkailuvelvollisuuksien, hoitaminen. Muut kuin laillisuusvalvontaan liittyvät
• Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2024, 55. vsk. 79 tehtävät vaihtelevat konkurssimenettelyn eri vaiheissa. Valvontaviranomaisen on huolehdittava ympäristölainsäädäntöön perustuvista kunnan tai valtion saatavista. Konkurssia edeltävään toimintaan kohdistuvia viranomaisten saatavia vaaditaan (ns. konkurssivalvonta) konkurssimenettelyn yhteydessä. Muiden saatavien ohella on tärkeää vaatia konkurssimenettelyssä myös toiminnanharjoittajalta saatujen jätevakuuksien kattamat saatavat. Lisäksi voidaan tarvita viranomaisen laillisuusvalvontatoimia, mikäli toimintaa on harjoitettu ennen konkurssia rikos-, vahingonkorvaustai ympäristönsuojelulainsäädännön vastaisesti. Laillisuusvalvontatoimet kohdistuvat tilanteesta riippuen joko konkurssivelalliseen tai konkurssipesään. Toimintamalli ja muut ohjeet ympäristönsuojeluviranomaiselle Kainuun ELY-keskuksen koordinoimana on laadittu ympäristöviranomaisille ohjeistusta ja toimintamalli siitä, miten konkurssiin päätyneiden yritysten valvonnassa tulisi ottaa ympäristövastuut huomioon (Raportteja 50/2023). Malli on laadittu tiiviiksi kuvaukseksi ja se perustuu nykyisen vastuuja konkurssilainsäädännön vakiintuneisiin tulkintoihin. Toimintamallissa keskitytään julkisoikeudelliseen ympäristövastuuseen, erityisesti ympäristönsuojeluja jätelainsäädäntöön perustuviin jälkikäteisiin velvollisuuksiin tehdä puhdistamistai muita korjaavia toimenpiteitä ympäristön ja terveyden suojaamiseksi (julkisoikeudellinen vastuu). Toimintamallissa tarkastellaan erityisesti seuraavia kysymyksiä: • lupavelvoitteiden noudattaminen • ympäristövahinkojen korjaaminen • pilaantuneen maaperän puhdistaminen • ympäristön ennallistaminen sekä • kaivannaisjätteiden ja muiden jätteiden jätehuollon järjestäminen. Toimintamalli kuvaa ELY-keskuksen ja kunnan toimintaa ympäristölainsäädännön valvontaviranomaisena konkurssimenettelyn eri vaiheissa. Mallin ohella raportissa selostetaan konkurssimenettelyn pääsisältö ja vastuusääntelyn keskeiset kohdat. Toimintamallissa esitellään lyhyesti myös ympäristövahinkojen korvausvastuuta. Joissain tilanteissa valvontaviranomaisen on otettava huomioon korvausvastuu mahdollisena perusteena (yksityisoikeudellinen ympäristövastuu). Vastuuta lainvastaisista toimista ympäristölle aiheutuneista seurauksista (rikosoikeudellinen ympäristövastuu) käsitellään erillisessä ympäristöhallinnon Laillisuusvalvontaohjeessa. Lisätietoa konkurssitilanteisiin liittyen Toimintamalli valtion ympäristönsuojeluviranomaiselle konkurssitilanteita varten – Erityisesti kaivosten konkurssitilanteissa. https://www.doria.fi/ handle/10024/188061 Ympäristönsuojelulainsäädännön laillisuusvalvontaopas 2014. Ympäristöhallinnon ohjeita 9/2014. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-114338-0 Selvitysjulkisoikeudellisten ympäristövastuiden asemasta konkurssitilanteissa. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/ handle/10024/165839 Jätevakuusopas 2024 – Opas jätehuollon toimijoilta vaadittavista vakuuksista. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-361175-7
• Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2024, 55. vsk. 80 Jaakko Auri, geologi; Kristiina Nuottimäki, geologi ja Kirsti Loukola-Ruskeeniemi, erikoistutkija Geologian tutkimuskeskus GTK Mustaliuskeen huomioiminen kaavoituksessa Geologian tutkimuskeskus on kartoittanut mustaliuske-kivilajin esiintymisen koko Suomessa. Mustaliusketietokanta on kaikkien saatavilla GTK:n Hakku-palvelussa, ja opas ympäristövaikutusten arviointiin ja hallintaan on julkaistu suomeksi ja ruotsiksi. Mustaliuskeet sisältävät rikkiä ja haitallisia aineita ja rapautuvat, jos pintavedet huuhtelevat tieleikkauksia tai lohkareita. Ympäristövaikutuksiltaan ne muistuttavat happamia sulfaattimaita, ja niiden kemiallinen koostumus heijastuu paitsi pintavesien myös kaivovesien laadussa. Maankäytön suunnittelussa pyritään välttämään maankäyttöä, joka altistaa kallioita tai moreenia rapautumiselle ja hapettumiselle, kuten kuivatusojituksia, maamassojen kaivuuta ja läjitystä. Pohjaveden pinnan alapuolella mustaliuskeaines ei aiheuta happamoitumista. GTK:n mustaliusketietokanta soveltuu ensisijaisesti maakuntakaavatason tarkasteluun. Yleiskaavavaiheessa mustaliuskeiden esiintymistä ja niiden mahdollisesti aiheuttamaa ympäristöriskiä tarkastellaan tarkemmin ja tehdään päätöksiä lisätutkimustarpeista. Kohdetutkimukset tulevat kyseeseen lähinnä asemakaavavaiheessa, jossa minimoidaan mustaliuskeiden haittavaikutukset, sisällytetään mahdolliset kaavamääräykset ja toteutetaan mahdollinen vaikutustarkkailu. Toisaalta myös yleiskaavavaiheessa voidaan tehdä tarkentavia karkeamittakaavaisia näytteenottoja, mikäli olemassa olevista tausta-aineistoista ei löydy riittävästi tietoja tutkimustarpeen arviointiin.
• Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2024, 55. vsk. 81 Mustaliusketietokanta ja oppaat Suomen mustaliuskeet kerrostuivat merenpohjaan noin kaksi miljardia vuotta sitten hapettomissa olosuhteissa. Vähitellen ne painuivat syvälle maankuoreen, ja hiiliyhdisteet kiteytyivät grafiitiksi ja rikkiyhdisteet sulfideiksi. Hiilen ja rikin määrä mustaliuskeissa vaihtelee eri puolilla Suomea (Loukola-Ruskeeniemi ym. 2023a). Geologian tutkimuskeskuksen laatimat tietoaineistot sekä niihin liittyvät metadatat voi ladata GTK:n Hakku-aineistopalvelusta (https://hakku.gtk.fi/fi). Oppaat löytyvät kohdasta ”Julkaisut, raportit, kartat ja posterit” hakemalla oppaita niiden nimillä. Suomenkielinen opas löytyy hakusanoilla ”Opas mustaliuskeiden ympäristövaikutusten arviointiin ja hallintaan” (LoukolaRuskeeniemi ym. 2023b) ja ruotsinkielinen hakusanoilla ”Guide för bedömning och hantering av svartskiffrars miljökonsekvenser” (Loukola-Ruskeeniemi ym. 2024). Oppaissa kuvataan mustaliuskeiden esiintymistä kallioja maaperässä sekä niiden kemiallisia ominaisuuksia ja ympäristövaikutuksia. Lisäksi annetaan suosituksia haitallisten ympäristövaikutusten vähentämiseksi maankäytön suunnittelun keinoin. Oppaissa on myös kooste niistä laeista ja asetuksista, jotka voivat vaikuttaa mustaliuskepitoisen aineksen käsittelyyn ja loppusijoittamiseen. Mustaliusketietokanta löytyy Hakusta kohdasta ”Paikkatietotuotteet” hakusanalla ”mustaliuske”. Paikkatietoaineisto on saatavilla sekä rajapintana (WMS/WMF), ArcGIS -yhteensopivassa muodossa että excel-muodossa. Koko maan kattavassa ladattavassa paikkatietoaineistossa on merkitty sekä viivatasona geofysikaalisten mittausten perusteella tehdyt tulkinnat mustaliuskeiden esiintymisestä että pistetasona kaikki mustaliuskeiden kallioperäkairaukset. Aineistoa voi esikatsella palvelussa tai sen voi ladata itselleen. Mustaliuskeiden esiintymisen tulkinta pohjautuu alueelliseen sähkömagneettiseen ja magneettiseen lentomittausaineistoon, jota on verrattu geologisiin kalliopaljastumaja kairaustietoihin. Kairauspisteiden osalta on saatavilla lisäksi kemiallisten analyysien tulokset ja tutkimuksen referenssitiedot. Kuva 1. Mustaliuskeoppaat ja tietokanta ovat saatavilla GTK:n Hakku-palvelusta.
• Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2024, 55. vsk. 82 Ympäristövaikutukset Runsaasti rikkiä sisältävien paksujen mustaliuskekerrosten vaikutukset pintavesiin voi pääosin rinnastaa happamien sulfaattimaiden aiheuttamiin ympäristövaikutuksiin. Näitä on kuvattu tarkemmin esimerkiksi Tunnistushankkeen loppuraportissa (Visuri ym. 2021) sekä ympäristöministeriön julkaisemassa Happamien sulfaattimaiden kansallisessa oppaassa rakennushankkeisiin (Autiola ym. 2022). Sulfidien hapettumisen aiheuttama vesien happamoituminen (veden pH:n aleneminen) edesauttaa haitallisten alkuaineiden ja yhdisteiden liukenemista maaperästä ja kallioperästä vesistöihin, mikä voi heikentää niiden ekologista ja kemiallista tilaa tai vaikuttaa esimerkiksi lähellä sijaitsevan vedenottamon vedenlaatuun. Vaikutusten merkittävyys riippuu paitsi huuhtoutuvan happamuuden ja haitallisten aineiden määrästä myös vastaanottavan vesistön herkkyydestä: vesistön koosta, puskurikyvystä ja eliölajistosta. Suomessa kallioperän ikä vaikuttaa ratkaisevasti mustaliuskeen aiheuttaman riskin mahdollisuuteen (Taulukko). Mustaliuskeen huomioiminen infrarakentamisessa Mustaliuskeet voivat aiheuttaa HaSu-maiden tyyppisiä haasteita infrarakennuskohteilla, mikäli mustaliuskepitoista kalliota räjäytetään tai louhitaan (esimerkiksi perustukset sekä tieja rataleikkaukset). Tämä altistaa sulfidipitoista kiviainesta hapettumiselle ja rapautumiselle. Myös mustaliuskepitoinen maaperä voi olla riski infrarakennuskohteilla, mikäli maaperää kuivatetaan laajasti tai massoja joudutaan kaivamaan ja läjittämään. Joissain kohteissa voi olla tarpeen arvioida mustaliuskepitoisen maaperän aiheuttamaa korroosioriskiä betonille ja teräsrakenteille. Mustaliuskeen huomioiminen kaavoituksessa ja maankäytön suunnittelussa Oppaiden julkaisun jälkeen GTK on saanut yhteydenottoja kaavoittajilta, jotka ovat havainneet mustaliuskevyöhykkeen sijoittuvan kaava-alueelle tai sen läheisyyteen. Riippuen kaavan tasosta tai vaiheesta Taulukko. Kallioperän ikä vaikuttaa mustaliuskeiden ympäristöriskeihin. Yli 2500 miljoonaa vuotta vanha arkeeinen kallioperämme ei sisällä paksuja mustaliuske-esiintymiä. Proterotsooisessa kallioperässä (iältään 2500–1660 miljoonaa vuotta) sen sijaan yli kolme metriä paksut mustaliuskeet voivat aiheuttaa ympäristöriskejä, esimerkiksi jos kallioita louhitaan tai rikkipitoista mustaliuskeainesta sisältävää moreenimaata kaivetaan. Lisätietoja löytyy oppaista (Loukola-Ruskeeniemi ym. 2023b, 2024).
• Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2024, 55. vsk. 83 kaavoittaja voi tunnistaa mustaliuskeen esiintymisen riskin, suunniteltuun maankäyttöön liittyviä ympäristöriskejä ja selvittää tarvetta tarkemmille tutkimuksille (kuva 2). GTK:n mustaliusketietokanta kuvaa mustaliuskeiden esiintymisen melko karkeasti, koska pohja-aineiston mittakaava on 1: 100 000 (kuva 3). Se soveltuu ensisijaisesti maakuntakaavatason tarkasteluun, ja mustaliusketietokantaa hyödyntäen voidaan tunnistaa alueet, jotka olisi syytä huomioida seuraavissa kaavavaiheissa. Tarkastelemalla lähdeaineistoja ja muita tausta-aineistoja mustaliusketietokannan rinnalla voi saada mustaliuskeiden esiintymisestä ja ympäristöriskeistä lisätietoa, jota voi hyödyntää tutkimustarpeen arvioinnissa yleiskaavavaiheessa. Varsinaiset tarkentavat kohdetutkimukset tulevat kyseeseen lähinnä asemakaavavaiheessa. Silloin minimoidaan mustaliuskeiden haittavaikutukset, sisällytetään mahdolliset kaavamääräykset ja toteutetaan mahdollinen vaikutustarkkailu. Toisaalta myös yleiskaavavaiheessa voidaan tehdä tarkentavia karkeamittakaavaisia näytteenottoja (esikartoitus), mikäli olemassa olevista lähdeja tausta-aineistoista ei saa riittävästi tietoa tutkimustarpeen arviointiin. Olemassa olevia lähdeaineistoja GTK:ssa ovat alkuperäiset lentogeofysiikan mittausdatat ja kairaustiedot. Muita mahdollisia tausta-aineistoja ovat alueellisen moreenigeokemian tutkimukset, taustapitoisuuskartoitukset, pohjatutkimukset sekä kallioperäja maaperäkartoitustiedot. Kyseisten aineistojen perusteella voidaan useimmiten tehdä alustava riskinarvio sekä arvioida tarvetta jatkotutkimuksille. Aineistot ovat pääosin saatavilla GTK:n avoimista karttaja aineistopalveluista (Hakku-palvelu osoitteessa https://hakku. gtk.fi/fi), ja tarkasteluun soveltuvia julkisia karttaja paikkatietoaineistoja on listattu myös mustaliuskeoppaassa. Kuva 2. Mustaliuskeet kaavoituksessa ja maankäytön suunnittelussa.
• Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2024, 55. vsk. 84 Yksityiskohtainen käytännön ohjeistus tarvitaan Maankäyttöön/kaavoitukseen liittyviä mustaliuskekohteita on toistaiseksi tutkittu vain vähän, eikä meillä ole vielä kovin paljon kokemusta tarvittavista näytemääristä ja analyyseistä. Epävarmuustekijänä mustaliusketutkimuksissa on erityisesti vaikeus tulkita mustaliuskeaineksen esiintymistä maaperässä, koska siihen vaikuttavat monet tekijät, kuten maaperän laatu (esim. moreeni/harjuaines), maapeitteen paksuus ja kallioperän/mustaliuskeen ominaisuudet. Jatkotutkimukset voivat käsittää vesija maaperänäytteenottoa, mutta myös ympäristön herkkyyden selvittämistä. Tutkimuksissa voidaan periaatteessa noudattaa samoja periaatteita kuin happamien sulfaattimaiden tutkimuksissa. Yhtenäisten ohjeistusten laatiminen mustaliuskeiden tutkimiseen ja huomioimiseen maankäytön kohteilla edellyttäisi vielä näytteenoton ja analyysimenetelmien pilotointia ja demonstrointia erityyppisillä maankäytön kohteilla. Myös ohjeet GTK:n tausta-aineistojen hyödyntämisestä tutkimustarpeen arvioinnissa olisi hyvä saada kaikkien toimijoiden saataville. Kuva 3. Mustaliuskeen ympäristövaikutukset.
• Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2024, 55. vsk. 85 Lisätietoja: Geologi Jaakko Auri jaakko.auri@gtk.fi puh. 029 503 5222 Geologi Kristiina Nuottimäki kristiina.nuottimaki@gtk.fi puh. 029 503 2368 Erikoistutkija, professori Kirsti LoukolaRuskeeniemi kirsti.loukola-ruskeeniemi@gtk.fi puh. 029 503 2850 Kirjallisuus Autiola, M., Suonperä, E., Suvanto, S., Napari, M., Nylund, M., Kupiainen, V., Vienonen, S., Forsman, J., Suikkanen, T., Auri, J., Boman, A. ja Mattbäck, S. 2022. Happamien sulfaattimaiden kansallinen opas rakennushankkeisiin. Opas happamien sulfaattimaiden huomioimiseen ja vaikutusten hallintaan. Ympäristöministeriö. https:// julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/ handle/10024/163782/YM_2022_3. pdf?sequence=1&isAllowed=y Geologian tutkimuskeskus. 2023. Kallioperän mustaliuskeaineisto. Ladattavissa GTK:n Hakku-aineistopalvelusta: https://hakku.gtk.fi/fi/locations?orderB y=nameFi&search=mustaliuske&subm it=true Geologian tutkimuskeskus 2024. Hakku – geologiset tuotteet. https://hakku.gtk. fi/fi Loukola-Ruskeeniemi, K., Hyvönen, E., Airo, M.-L., Lerssi, J. ja Arkimaa, H. 2023a. Country-wide exploration for graphiteand sulphide-rich black shales with airborne geophysics and petrophysical and geochemical studies. Journal of Geochemical exploration, volume 244, 107123. https://doi.org/ 10.1016/j.gexplo.2022.107123 Loukola-Ruskeeniemi, K., Auri, J., Hyvärinen, J., Hyvönen, E., Lerssi, J., Nieminen, T.M., Nuottimäki, K., Turunen, R., ja Ukonmaanaho, L. 2023b. Opas mustaliuskeiden ympäristövaikutusten arviointiin ja hallintaan. Geologian tutkimuskeskus. Tutkimustyöraportti 81/2023. https://tupa.gtk.fi/raportti/ arkisto/81_2023.pdf Loukola-Ruskeeniemi, K., Auri, J., Hyvärinen, J., Hyvönen, E., Lerssi, J., Nieminen, T.M., Nuottimäki, K., Turunen, R., ja Ukonmaanaho, L. 2024. Guide för bedömning och hantering av svartskiffrars miljökonsekvenser. Geologiska forskningscentralen. GTK:s rapport om forskningsarbete 6/2024. https://tupa.gtk.fi/raportti/ arkisto/6_2024.pdf Visuri, M., Nystrand, M., Auri, J., Österholm, P., Nilivaara, R., Boman, A., Räisänen, J., Mattbäck, S, Korhonen, A. ja Ihme, R. Maastokäyttöisten tunnistusmenetelmien kehittäminen happamille sulfaattimaille. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 43/2021. https:// helda.helsinki.fi/items/50683c00-c65a47d8-9574-4a6d9bb1c055
• Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2024, 55. vsk. 86 Mikä Serious game? Serious game -pelit ovat pelejä, joiden ensisijainen tarkoitus ei ole viihdyttäminen vaan oppiminen, koulutus tai käyttäytymisen muutos. Pelejä on kehitetty lukuisien tutkijoiden, opettajien, kouluttajien ja kehittäjien työn tuloksena jo vuosikymmeniä. Serious game -pelaamisen varsinainen kukoistus alkoi 1970-luvulla sosiaalitieteilijä Clark C. Abtin kehittelystä, ja menetelmän popularisoi 2000-luvulla Serious Games Iniative-aloitteen perustaja Ben Sawyer. Pelejä käytetään laajasti eri aloilla, kuten terveydenhuollossa, koulutuksessa ja ympäristöalalla [1, 2, 3, 4]. Niiden pääasiallinen käyttötarkoitus on simuloida todellisia tilanteita tarjoamalla osallistujille mahdollisuus kokeilla erilaisia päätöksentekovaihtoehtoja riskittömässä ympäristössä. Serious gamen suunnittelu on monivaiheinen prosessi. Peli rakennetaan jonkin tietyn ongelman tai skenaarion ratkaisemiseksi tai ymmärtämiseksi, joten keskeistä on määritellä tarkkaan tavoitteet. Myös pelaajien analysointi on tehtävä heti alkuvaiheessa, jotta voidaan ottaa pelaajaryhmien tarpeet ja motivaatiotekijät huomioon. Tämän jälAura Nousiainen, erityisasiantuntija, Suomen ympäristökeskus Henna Jylhä, tutkija, Suomen ympäristökeskus Kristiina Nuottimäki, geologi, Geologian tutkimuskeskus Emilia Kosonen, geologi, Geologian tutkimuskeskus Pelataanko vakavasti? Serious Game -peli on hyvä työkalu sidosryhmätyöskentelyyn Sidosryhmien osallistaminen PIMA-kohteen kunnostukseen on tärkeää, jotta saadaan aikaan kestäviä ja hyväksyttäviä ratkaisuja. Serious game -pelit tarjoavat osallistavan menetelmän, joka voi parantaa sidosryhmien välistä vuorovaikutusta ja tukea päätöksentekoa. Serious game on erityisen käyttökelpoinen tilanteissa, joissa sidosryhmiä ja mahdollisia kunnostusmenetelmiä on tarjolla runsaasti. Tämän vuoksi Serious gamea testattiin päätöksenteon apuvälineenä ISLANDR-tutkimushankkeessa, jossa arvioitiin Outokummun kaupungin alueen rikastushiekkojen ympäristövaikutusten hallintaa.
• Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2024, 55. vsk. 87 keen luodaan yksinkertaistettu malli pelin mekaniikasta, joka voi olla esimerkiksi vuoropohjainen, keskusteluun perustuva kierros kerrallaan pelattava peli. Tässä vaiheessa päätetään myös pelin haasteet, palkinnot ja palaute. Mekaniikan päälle aletaan keräämään varsinaista asiasisältöä. Serious gamea hyödynnetään Euroopan Unionin Horisontti Eurooppa -tutkimusja innovaatio-ohjelmasta rahoitusta saavassa ISLANDR-hankkeessa tuottamaan tietoa sidosryhmille ja osallistamaan päätöksenteossa pilaantuneen kohteen riskinhallinnassa. Suomalainen versio pelistä järjestettiin seminaarin yhteydessä Joensuussa kesäkuussa 2024, ja se perustui hankkeessa aiemmin Ranskassa toteutettuun peliin [5]. Outokummun Serious gamen testiversiota kehitettiin kahden testipelikierroksen turvin, jotta pelimekaniikka ja tietosisältö toimisivat saumattomasti yksiin. Pelin tavoitteena oli tutkia, kuinka Serious game -peliä voitaisiin käyttää lisäämään sidosryhmien osallistumista ja ymmärrystä pilaantuneen alueen eri kunnostusvaihtoehdoista ja niiden vaikutuksista sekä tuoda esille paikallisia alueeseen liittyviä arvoja ja näkemyksiä. Case Outokumpu kuntoon Outokummun Serious game ”Outokumpu kuntoon” perustui alueen todellisiin riskinhallintahaasteisiin (Kuva 1). Outokummun kaupungin kehitys on ollut sidottuna Outokummun kaivoksen kehitykseen. Kupariesiintymä löydettiin vuonna 1910 [6], mistä Kuva 1. Serious game ”Outokumpu kuntoon” -pelilaudan 9 eri riskienhallintahaastetta perustuvat alueelle teetettyyn kaivosvaikutusten riskinarviointiin ja muuhun asiantuntijatietoon.
• Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2024, 55. vsk. 88 alkoi kaupungin laajeneminen ja nopea teollinen kehitys. Kaivostoiminnan jäljet näkyvät alueella edelleen, vaikka kaivostoiminta päättyi vuonna 1989. Kaupungin katuja on rakennettu osittain rikastushiekasta, mikä tarkoittaa, että PIMA-asioita on pohdittava joka kerta, kun kadut kaivetaan auki. Hapan, metallipitoinen vesi vaikuttaa lähistön järviin ja pohjaveteen. Väestön altistuminen kuparille, nikkelille, sinkille, lyijylle ja arseenille täytyy arvioida toiminnoissa, joissa metallipitoinen maaaines pääsee pölyämään. Laajat jätealueet on perustettu ennen kuin nykyaikaiset kaatopaikkapohjarakenteet katsottiin tarpeellisiksi. Päätös entisen kaivosalueen kunnostustavoitteista ja -tavoista on monimutkainen prosessi, johon liittyy ekologisia, taloudellisia ja sosiaalisia ulottuvuuksia. Peliin osallistui edustajia eri sidosryhmistä, mukaan lukien paikalliset sidosryhmät, omakotitaloyhdistys sekä Suomen luonnonsuojeluliiton paikallisyhdistys, alueellisia ympäristöviranomaisia, ympäristöministeriö, kaupungin viranomaisia, kaivosyhtiön edustaja, konsultteja ja hankkeen tutkijoita eri EU-maista. Tapahtuman osallistujat jaettiin ryhmiin, ja jokaista peliä ohjasi pelinjohtaja varmistaen, että pelaajat selviytyvät peliteknisesti ja ymmärtävät säännöt, ja että jokainen saa esittää vuorollaan näkemyksensä keskusteltavasta aiheesta. Tarvittaessa pelinjohtaja saattoi selventää käytettävää termistöä pelaajille, jos aihe ei ollut heille entuudestaan tuttu. Pelissä osallistujat saivat eteensä riskinhallintahaasteita, joita he ratkoivat keskenään keskustellen. Jokaisen kierroksen tavoitteena oli yhteisesti päättää, mitä kullekin riskienhallintahaasteelle tulisi tehdä valmiiksi tarjoiltuja vaihtoehtoja hyödyntäen. Haasteet ja eri ratkaisuvaihtoehdot perustuivat Outokummun kaupungin alueelle teetettyyn kaivosvaikutusten riskinarviointiraporttiin ja muuhun asiantuntijatietoon. Taloudellisia vaikutuksia simuloimaan peliin otettiin käyttöön rajallinen rahamäärä kuvitteellista rahaa, Outokummun Øllareita, joiden käytöstä pelaajien tuli yhteisesti päättää. Sosiaalisten vaikutusten ristipaine muodostui eri tahoja edustavien pelaajien erilaisista tavoitteista pelissä: pelaajien tuli kerätä joko ympäristöpisteitä, hyvinvointipisteitä, kestävyyspisteitä tai yrittäjyyspisteitä. Ekologiset rajaukset tehtiin pelin suunnitteluvaiheessa yhteistyössä ympäristöasiantuntijoiden kanssa. Tarjotut ongelmat käsittivät realistisia ja vähemmän realistisia skenaarioita, jotka voitaisiin toteuttaa riskinhallinnan parantamiseksi. Jännityksen vuoksi pelimekaniikkaan lisättiin myös sattumaan perustuvia vaihtoehtoja, kuten MASA-asetuksen toteutuminen. Pelaajien kokemukset Pelin avulla sidosryhmät saivat konkreettisen käsityksen siitä, miten eri kunnostusmenetelmät vaikuttavat ympäristöön, terveyteen ja talouteen. Pelissä simuloidut skenaariot auttoivat konkretisoimaan monimutkaisia päätöksentekotilanteita. Peli myös mahdollisti avoimen vuoropuhelun sidosryhmien välillä ja tarjosi turvallisen tilan keskustella ristiriitaisista näkemyksistä. Peliympäristö auttoi sidosryhmiä ymmärtämään toistensa näkökulmia ja argumentteja. Kiitoksia saatiin erityisesti hienosta pelilaudasta (kuva 1) ja toimivasta mekaniikasta, mikä lämmitti monenlaisessa pelaamisessa marinoitua kehittäjäporukkaa. Pelaamisen ensisijaisena etuna pidettiin sen tuottamaa osallistavaa keskustelua (kuva 2). Vapaa ideoiden heitto ja ajatustenvaihto olikin suunnitellusti pelin keskiössä. Toisaalta peli myös ohjasi ajattelua, sillä se perustui asiantuntijoiden valmiiksi keksimiin skenaarioihin. Sinänsä hauskan pelaamisen ja ryhmäytymisen koettiin vievän keskustelua pois itse asiasta, kun pelaajat keskittyivät haalimaan haluamiaan pisteitä. Eri peliryh
• Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2024, 55. vsk. 89 missä myös tultiin hyvin erilaisiin lopputuloksiin. Eräässä ryhmässä tehtiin havainto, että samaan maaliin pelaaminen ja pelituloksen optimointi koettiin mielekkäämmäksi vaihtoehdoksi kuin itsenäinen pisteiden kerääminen ja toisia vastaan pelaaminen. Keskeinen kritiikki kohdistui siihen, ettei pelaamista saisi sotkea varsinaiseen päätöksentekoon. Pelin lopuksi kaikki ryhmät kokoontuivat yhteen, ja eri ryhmien tulokset käytiin keskustellen läpi. Jatkoon vai ei? Serious game -pelit voivat olla tehokas väline sidosryhmien osallistamisessa, erityisesti monimutkaisissa ja konfliktiherkissä ympäristön kunnostusprojekteissa, joissa resursseja ja ratkaisuja on rajallinen määrä, ja sidosryhmien tavoitteet eroavat toisistaan. Peli tarjosi ikkunan eri näkökulmiin, ja sen avulla pyrittiin aidosti löytämään kaikkia tyydyttäviä ratkaisuja. Peli kuitenkin yksinkertaistaa monitahoista ongelmaa, eikä siksi sellaisenaan kelpaa päätöksenteon välineeksi – sen sijaan sitä voitaisiin käyttää kunnostusprosessiin liittyvän tiedon välityksen apukeinona. Tulevaisuudessa vastaavia menetelmiä voidaan hyödyntää laajemmin ympäristöpäätöksenteossa, jossa tarvitaan osallistavaa ja läpinäkyvää lähestymistapaa. Ihan pienimmälle PIMAmontulle sitä ei kuitenkaan kannata tehdä. Jotta peli olisi sekä relevantti, looginen että mukava pelata, sen kehittelyyn täytyy käyttää aikaa ja kunnostuskohteen täytyy tarjota riittävä määrä erilaisia haasteita mahdollisine ratkaisuineen. Kirjallisuus [1] Barbosa, A.F.S., Pereira, P.N.M., Dias, J.A.F.F. and Silva, F.G.M. 2014. A New Methodology of Design and Development of Serious Games. nternational Journal of Computer Games Technology, Volume 2014, Kuva 2. Serious game peli mahdollisti osallistavan keskustelun sekä avoimen vuoropuhelun eri sidosryhmien välillä monitahoisen ongelman ympärillä. Kuva: Kristina Karvonen/GTK.
• Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2024, 55. vsk. 90 Article ID 817167, 8 p. http://dx.doi.org/ 10.1155/2014/817167 [2] Lameras, P., Arnab, S., Dunwell, I., Stewart, C., Clarke, S and Petridis, P. 2017. Essential features of serious games design in higher education: Linking learning attributes to game mechanics. British Journal of Educational Technology Vol 48, No 4, 2017. 972-994. doi:10.1111/bjet.12467 [3] Morgan, C.B., Merrill, S.C., Clark, E.M., Wolfson, J.A. and Trubek, A.B. 2024. A serious game methodoolgy to test solution for regional food systems inequities. Journal of Rural Studies 110 (2024) 103366. https://doi.org/10.1016/ j.rurstud.2024.103366 [4] Sillanpää, M., Mauro, A., Hänninen, M., Illingworth, S. and Hamza, M. 2024. A collaborative adaptation game for promoting climate action: Minions of Disruptions TM . Geoscience communications 7, 167-193, 2024. https://doi.org/10.5194/gc-7-167-2024 [5] Andriamasinoro, F., Hohmann, A., Douguet, J.M., Angel, J.M. 2020. Serious games as a social learning tool in formalizing the artisanal and small-scale mining sector in African territories. The Extractive Industries and Society. 7 (3). 1108-1120. https:// doi.org/10.1016/j.exis.2020.07.017 [6] Tornivaara, A. ja Kauppila, P. (toim.) 2014. Kaivoksen sulkeminen ja jälkihoito. Ekskursio Luikonlahden ja Keretin kaivosalueille. Geologian tutkimuskeskus, Opas 60. 2014. https://tupa.gtk.fi/ julkaisu/opas/op_060.pdf
• Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2024, 55. vsk. 91 Sisäilma, sisäympäristö ja terveys Kaikki mitä on tarpeen tietää sisäilman terveysvaikutuksista. Alan tutkimustietoon perustuva teos tarjoaa kokonaiskuvan sisäilman ja erilaisten epäpuhtauksien terveysvaikutuksista. Teos antaa runsaasti hyödyllistä tietoa yksittäisistä sisäilman tekijöistä sekä oireilun ja muiden terveysvaikutusten syistä. Mukana on keskeiset viranomaisohjeet. Teos on hyödyllinen käsikirja kaikille rakennusja kiinteistöalan sekä terveydenhuollon parissa työskenteleville sekä sisäilman terveysvaikutuksista kiinnostuneille. JUHA PEKKANEN on kansanterveystieteen professori Helsingin yliopistossa ja tutkimusprofessori Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa. Tietosanoma Koulutuspäivät | Ammattija oppikirjallisuus Hanki kirja Tietosanoman ja Art Housen verkkokaupasta: www.arthouse.fi Tekijät: Pekkanen, Juha & Seuri, Markku Ilmestynyt: 2024 | Sivumäärä: 354 Hinta: Kovakantinen 94,00 € (85,45 € alv %), sähkökirja 73,00 € (66,36 € alv %) MARKKU SEURI on työterveyshuollon erikoislääkäri ja työlääketieteen dosentti sekä sisäilma-asiantuntija ja -kouluttaja .
• Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2024, 55. vsk. 92 A jantasaisen ja luotettavan kemikaalitiedon löytäminen, tulkinta ja käyttö ovat PIMA-alalla tyypillisiä haasteita. Samalla kiireinen työtahti estää asiantuntijoita kehittämästä osaamistaan erilaisilla koulutusja kehittämispäivillä. Haasteeseen vastattiin koulutusjärjestelmällä, joka kehitettiin Ympäristöministeriön rahoittamassa KEMKO-hankkeessa vuosina 2019–2021 [1]. Hankkeen toteutHenna Jylhä, tutkija; Jaana Sorvari, johtava tutkija; Katarina Björklöf, ryhmäpäällikkö; Aura Nousiainen, erityisasiantuntija; Outi Pyy, johtava asiantuntija; Jani Häkkinen, erikoistutkija; Jouko Tuomainen, ympäristöjuristi; Jussi Reinikainen, erikoistutkija ja Minna Wasenius, suunnittelija Suomen ympäristökeskus KEMKO-koulutusperhe laajenee haitta-aineista kestävään PIMA-riskinhallintaan Pilaantuneiden maa-alueiden (PIMA) riskinhallinta edellyttää laaja-alaista, haitta-aineisiin liittyvää osaamista. KEMKO-koulutus palvelee tätä tarvetta. Koulutus sisältää toistaiseksi kaksi lähiopetustilaisuuksiin pohjautuvaa, kaikille avointa verkkokurssia. Verkkokoulutus parantaa riskinhallinnassa tarvittavan tiedon saavutettavuutta ja tukee erilaisia oppijoita. Kurssitodistusta voi käyttää osaamisen todentamiseen. tivat Suomen ympäristökeskus (Syke) ja Kaakkois-Suomen Elinkeino-, liikenneja ympäristökeskus. Hankkeen ensimmäisessä vaiheessa tarkennettiin toimialan tiedontarpeita kyselyllä, joka tavoitti laajan vastaajajoukon. Tulosten pohjalta suunniteltu, haitta-aineita ja niiden ympäristövaikutuksia käsittelevä koulutustilaisuus osoittautui menestykseksi. [2] Koulutustilaisuuteen pohjautuva verkkokurssi avattiin keväällä 2022 Syken koulutusalustalle, ja kahden vuoden aikana jo sadat henkilöt ovat ilmoittautuneet kurssille ja suorittaneet sen hyväksytysti. Uuden kurssin teemana kestävä pilaantuneiden maa-alueiden riskinhallinta KEMKO-koulutusten sarja sai jatkoa kesällä 2022 pilaantuneiden maa-alueiden kestävää riskinhallintaa käsittelevästä koulutustilaisuudesta, joka on ollut keväästä 2024 lähtien tarjolla Syken koulutuskalenterissa verkko
• Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2024, 55. vsk. 93 kurssina. Ympäristöministeriön rahoittamat lähikoulutustilaisuus ja verkkokurssi toteutettiin Syken johdolla yhteistyössä luennoitsijoiksi kutsuttujen asiantuntijoiden kanssa. Kurssi tarjoaa kattavan läpileikkauksen kestävyydestä kaikilla PIMA-päätöksenteon tasoilla alkaen kansainvälisistä Euroopan unionin strategioista ja kansallisista ohjauskeinoista, edeten yksittäisen kaupungin ja toimijan päätöksenteon kautta kohdetasolle. Aihetta lähestytään sekä kestävän kehityksen teorian että käytännön esimerkkien kautta. Kurssi esittelee myös erilaisia kestävyysarvioinnissa käytettyjä menetelmiä ja työkaluja. Kurssin tehtävien tarkoituksena on ennen kaikkea haastaa osallistujaa pohtimaan erilaisia kestävyyteen liittyviä näkökulmia, sillä kaikkiin tehtävissä esitettyihin kysymyksiin ei ole absoluuttisen oikeita vastauksia. Kaikki aineistossa esitetyt ja hyväksyttävät vastaukset on kuitenkin pyritty perustelemaan. KEMKO-koulutusjärjestelmä: yhdistelmä lähija verkkoopetusta KEMKO-koulutusjärjestelmän tavoitteena on tukea osaamisen kehittymistä ja tiedon jakamista teemoissa, jotka liittyvät kemikaaleihin ja haitta-aineisiin, niiden ympäristövaikutuksiin ja pilaantuneiden maa-alueiden riskien hallintaan. Valitun teeman ympärille kootaan monipuolinen kattaus luentoaiheita ja puhujiksi kutsutaan asiantuntijoita, jotka lähestyvät koulutuksen aihepiiriä eri näkökulmista. Lähikoulutustilaisuudet ryhmätöineen tarjoavat mahdollisuuden vuorovaikutteiseen ja keskustelevaan ilmapiiriin. Koulutustilaisuuksiin ovat olleet tervetulleita kaikki aiheesta kiinnostuneet henkilöt, jotka haluavat päivittää omaa osaamistaan. Koulutustilaisuudessa videoidut luennot toimivat pohjana verkkokursseille, jotka tuovat saman koulutussisällön kaikkien saataville ajasta ja paikasta riippumatta. Videoihin lisättyjä tehtäviä suorittamalla osallistuja pääsee etenemän kurssilla kohti lopputenttiä ja -todistusta. Suorituspaineita kurssista ei kuitenkaan tarvitse ottaa, sillä sisällöstä voi valikoida ainoastaan itselle oleellisimmat aihealueet. Vuorovaikutteisuuskaan ei jää verkkokurssilta täysin puuttumaan, koska keskustelualueet kannustavat osallistujia pohtimaan ja jakamaan ajatuksiaan. Lisäksi lähikoulutustilaisuuksissa taltioitua materiaalia voidaan Kestävyys pilaantuneiden alueiden riskinhallinnassa -verkkokurssin moduulit.
• Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2024, 55. vsk. 94 paketoida esimerkiksi podcast-muotoon, jolloin verkkokurssin osallistujat pääsevät seuraamaan niissä syntynyttä keskustelua. Kemikaaleja ja niistä ympäristöön päätyviä haitta-aineita ja niiden riskejä käsittelevä, ensimmäinen KEMKO-verkkokurssi on saanut runsaasti kehuja erityisesti materiaalin sisällöstä, monipuolisuudesta ja suorittamisen joustavuudesta. Kurssilla voi edetä omaan tahtiin, ja koulutusvideon voi myös pysäyttää ja jatkaa katsomista itselle sopivana ajankohtana. Kurssin suorittaneet kertoivat, että kurssi tarjosi uutta tietoa, oli hyvänä tukena tuttujen asioiden kertaamisessa ja herätti ajattelemaan. Verkkokurssin perustamisessa ei kuitenkaan vältytty teknisiltä haasteilta: lähikoulutustilaisuuden yleisön kommentit eivät olleet aina videoilla kuultavissa, ja toisaalta niille tallentuivat koulutuksen aikana ilmenneet tekniset ongelmat. Sekä lähiopetusta että verkkokursseja pyritäänkin jatkuvasti kehittämään ottamalla saatu palaute huomioon mahdollisten tulevien teemakohtaisten koulutuspakettien suunnittelussa. KEMKO-koulutusjärjestelmä voisi palvella oppijan tarpeiden lisäksi laajemmin koko toimialaa Tällä hetkellä PIMA-asiantuntija voi osoittaa pätevyytensä lähinnä omalla ansioluettelollaan tai kenttätyön pätevyyden osoittavalla ympäristönäytteenottajan sertifikaatilla. Sertifiointijärjestelmässä hyödynnetään jo ensimmäistä, kemikaaleja ja haitallisia aineita käsittelevää verkkokurssia, jonka suorittamisesta saa yhden, sertifikaatin ylläpitoon vaadittavan koulutuspäivän, mikäli näytteenottajan työtehtävät liittyvät kemikaaleihin/haitallisiin aineisiin. Ympäristönäytteenottajien sertifiointijärjestelmä antaa kuitenkin pätevyyden vain kenttätyöhön, eikä esimerkiksi pilaantuneen maa-alueen puhdistushankkeiden suunnitteluun. Siksi olisi tarvetta keinoille osoittaa pätevyys laajemminkin esimerkiksi PIMA-riskinarvioinnissa, kenttätyön suunnittelussa ja valvonnassa tai PIMA-kohteiden projektinjohdossa. Kestävyys pilaantuneiden alueiden riskinhallinnassa -kurssilla osallistujat heittäytyivät PIMA-hankkeen eri osapuolten rooleihin sidosryhmäleikissä (mm. viranomainen, konsultti ja huolestunut kansalainen) ja neuvottelivat yhdessä siitä, mitkä kestävyyden osatekijöistä ovat tärkeimpiä tarkastellussa, kunnostettavassa PIMA-kohteessa.
• Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2024, 55. vsk. 95 Pätevyyden osoittamisen haasteita käsiteltiin syyskuussa 2023 Maaperän tutkimus ja kunnostus ry:n (Mutku) työpajassa, jossa 19 alan asiantuntijaa kokoontui pohtimaan pilaantuneiden maa-alueiden riskinarviointien pätevyysvaatimuksia. Työpajan lopputulemana todettiin, että erityisesti tilaajan näkökulmasta kolmannen osapuolen todentama PIMA-riskinarvioijan pätevyys loisi uskottavuutta ja yhteiset pelisäännöt alalle. Itse asiassa tarjolla on useita kansainvälisiä sertifikaatteja, joilla voi todentaa pätevyyden pilaantuneiden maa-alueiden riskinarviointiin. Nykyisen ympäristönäytteenottajan suomalaisen sertifiointijärjestelmän laajentaminen arvioitiin turhan raskaaksi prosessiksi, mutta uusi verkkokoulutuskokonaisuus kirjallisine loppukokeineen voisi soveltua tarkoitukseen erinomaisesti. Lisäksi koulutuksesta hyötyisivät myös tilaajat, jotka oppisivat ymmärtämään, mitä osaamista eri PIMA-alan toimijoilta voi vaatia ja mitä kolmannen osapuolen tekemä pätevyyden todentaminen käytännössä tarkoittaa. Toistaiseksi ei ole tietoa siitä, täydentyykö nykyinen KEMKO-koulutuskokonaisuus vielä muihin teemoihin keskittyvillä kursseilla. Tervetuloa verkkokurssille! Lue lisää [1] KEMKO-hankkeen verkkosivut: https://www.syke.fi/fi-fi/Tutkimus__ kehittaminen/Tutkimus_ja_kehittamishankkeet/Hankkeet/Kemikaalit_ja_ymparisto__taydennyskoulutus_koulutuspaketit_KEMKO [2] Jylhä ym. 2020. KEMKO tarjoaa koulutusta kemikaalien ympäristöriskeistä. Ympäristö ja Terveys 7/2020. Haitalliset aineet ja niiden ympäristövaikutukset Kurssilla käsitellään kemikaaleja/haitta-aineita ja niihin liittyviä ympäristövaikutuksia, tietolähteitä sekä lainsäädäntöä. Kurssi on suunnattu erityisesti viranomaisille, opiskelijoille, yrityksille ja teollisuuden ympäristöasioista vastuussa oleville henkilöille. Kurssi on ilmainen. Lisätietoja ja ilmoittautuminen: https://syke.etapahtuma.fi/Hallinta/Ulkoinen-koulutuskalenteri/Lisätietoja/id/3837 Kestävyys pilaantuneiden alueiden riskinhallinnassa Kurssilla käsitellään monipuolisesti kestävyyden teemoja pilaantuneiden maa-alueiden riskinhallinnan eri tasoilla eli edeten kansainvälisistä ohjauskeinoista yksittäisen kohteen kestävyysarviointiin ja siinä käytettäviin työkaluihin. Kurssia suositellaan erityisesti tilaajille ja kaavoittajille sekä pilaantuneiden maa-alueiden parissa työskenteleville konsulteille ja viranomaisille. Kurssin hinta on 20 € (+ ALV 25,5 %). Lisätietoja ja ilmoittautuminen: https://syke.etapahtuma.fi/Hallinta/Ulkoinen-koulutuskalenteri/Lisätietoja/id/4075
• Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2024, 55. vsk. 96 • KIRJAESITTELY Selma Lähteenmäki Eläinten turvakoti Tuulispää WSOY 2024. 270 s. Eläinsuojelukeskus Tuulispäätä ja sen tapahtumia on tullut seurattua sekä somessa että muissa medioissa, joten kiinnostus kirjaan oli jo valmiina. Piia Anttosen perustama eläinsuojelukeskus on toiminut yli kymmenen vuoden ajan loppuelämän kotina maatiloilta ja tuotantoeläintiloilta peräisin oleville eläimille. Eläinsuojelukeskuksessa pitkään työskennellyt Selma Lähteenmäki kirjoitti kirjan Tuulispään tapahtumista kymmenen vuoden ajalta aina alkutaipaleesta lähtien, ajasta, jolloin halu eläinten turvakodin perustamisesta kasvoi Piia Anttosen mielessä ja alkoi muuttua todeksi. Lähteenmäki kirjoittaa Anttosen rohkeasta ja sisukkaasta työstä Tuulispään hyväksi ja eläinten puolesta. Kirjassa tuodaan esiin myös Anttosen ajatuksia tuotantoeläinten kasvatuksesta ja kohtelusta – tuntevista eläinyksilöistä, jotka eivät ole ruokaa vaan ystäviä. Vaikka kirjassa kerrotaan myös haasteista ja vastoinkäymisistä, ikävistäkin tapahtumista ja surullisista luopumisista, jää tapahtumista päällimmäisinä mieleen eläinten hyvinvointi, välittäminen ja onnistumiset – eläinten pelastuminen mahdollisimman hyvään loppuelämään. ”Vaikka koko maailmaa ei voikaan pelastaa, voi ainakin pelastaa yhden yksilön koko maailman.” Näin tapahtui mm. silloin, kun heiveröinen Late-vasikka pääsi vastoinkäymisten kautta Tuulispäähän, jossa siitä kasvoi iso onnellinen härkä. Tai kun villisianporsas Oskari pelastui sitkeällä pelastusoperaatiolla – jutun juonta porsaan itsensä ymmärtämättä – turvakodin asukkaaksi. Kullakin eläimellä on omat elämäntarinansa, joista kirjassa onkin useita kertomuksia. Tuulispään turvakodin asukkaissa on mm. hevosia, lehmiä, härkiä, kukkoja, vuohia, sikoja ja naaleja, joiden hoito ei sisällä pelkästään silittelyä ja halailua vaan myös rankkaa työtä. Kirjassa tarinat ja tapahtumat on kerrottu elävästi, ja Piia Anttosen ajatukset ja kokemukset laittavat varmasti lukijan miettimään omaa suhtautumistaan eläinten asemaan ja kohteluun. Suosittelen lukemista. Tanja Lohiranta
• Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2024, 55. vsk. 97 Sosiaalija terveysministeriö sekä Ympäristö ja Terveys-lehti järjestävät Tupakkaja nikotiinituotteiden terveyshaitat -webinaari (Teams) 10.12.2024 klo 12.00 – 15.30 OHJELMA Tervetuloa webinaariin! Ympäristö ja Terveys-lehti 12.00 Tupakkaja nikotiinituotteiden terveyshaitat ja -riskit Astmaja allergia-asiantuntija, koulutusvastaava Krista Abdulla Hama Salih, Filha ry 12.45 Tupakkaja nikotiinituotteiden käytön yleisyys ja haittojen ehkäisy Erityisasiantuntija Hanna Ollila, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 13.30 Kysymykset ja keskustelu 13.45 Tauko 14.00 Tupakkateollisuuden roolit ja intressit Erityisasiantuntija Reetta Honkanen, sosiaalija terveysministeriö 14.45 Kokemuksia tupakkaja nikotiinituotteiden myynnin valvonnan haasteista Ympäristötarkastaja Anna Petäjäniemi, Helsingin kaupunki, Ympäristöterveysyksikkö 15.15 Kysymykset ja keskustelu 15.30 Webinaari päättyy Webinaarin hinta on 80 euroa (+ alv 25,5 %). Ilmoittautuminen: www.ymparistojaterveys.fi > Koulutukset. Ilmoittautumiset 5.12.2024 mennessä. Koulutusten peruutusehdot löytyvät verkosta Koulutukset-sivulta.
• Teemat ja aikataulut 2024 YMPÄRISTÖALAN AMMATTILEHTI Ympäristökustannus Oy 5. Rakennusterveys Ilmestyy 16.9., artikkelit 15.8., mainosaineistot 26.8. 6. Ilmasto, ilmansuojelu, ilmanlaatu Ilmestyy 18.10., artikkelit 13.9., mainosaineistot 27.9. 7. Kiertotalous, pilaantuneet maat Ilmestyy 22.11., artikkelit 18.10., mainosaineistot 1.11. 8. Varautuminen Ilmestyy 20.12., artikkelit 13.11., mainosaineistot 27.11. Toimitus Päätoimittaja Kaarina Kärnä Puh. 050 324 2464, kaarina.karna@ymparistojaterveys.fi Tuottaja Tanja Lohiranta Puh. 044 526 6552, tanja.lohiranta@ymparistojaterveys.fi Asiakaspalvelu/Tilaukset/Laskutus Toimistonhoitaja Eevastiina Aura Puh. 040 7 45 1491, eevastiina.aura@ymparistojaterveys.fi www.ymparistojaterveys.fi Kustantajan tilaushinnat (sis. alv. 10 %) PAINETTU LEHTI: Kestotilaus 74,Vuosikerta 79,lrtonumero 12,NÄKÖISLEHTI: yritykset ja organisaatiot 140,kuluttaja-asiakkaat 70,PAINETTU LEHTI + NÄKÖISLEHTI (kombo): Kestotilaus 160, Vuosikerta 165,Tilaukset www. ymparistojaterveys.fi Näköislehtitilaukset myös täältä ePaper Finland Oy / Lehtiluukku.fi ePress ® -lehtipalvelu Ilmoitusmyynti Saarsalo Oy Maria Turppa Puh. 044 981 8239 etunimi.sukunimi@saarsalo.fi syksy Ajankohtaista ympäristöalalta !
• 99 Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2024, 55. vsk. • YMPÄRISTÖALAN YRITYKSIÄ Vantaa, Orimattila 040 586 1153 www.ekomaaoy.fi YMPÄRISTÖASIANTUNTIJAPALVELUA Pilaantuneet maat, öljyvahingot Ympäristöluvat Maa-ainesluvat Seuraava Ympäristö ja Terveys-lehti 8/2024 ilmestyy 20.12. teemalla www.ymparistojaterveys.fi VARAUTUMINEN
• ”Hienoja oivalluksia. Ja tosi ajatuksia herättävä ja motivoiva teos. Kiitos ihanasta työstä meidän ammattikunnan eteen.” Miia Valkonen, Laukaan kunta ”Pidin kirjoituksen raikkaasta, kriittisestä ja kuitenkin positiivisesta tyylistä. On hyvä, että meidän kenttää ravistellaan. Kirjassa puhutaan paljon vuorovaikutustaidoista ja myös verkostoitumisesta. Ne ovat todella tärkeitä asioita nykypäivän asiantuntijatyössä. Kirja antoi ainakin minulle uutta kulmaa ajatuksiini.” Vesa Pekkola, sosiaalija terveysministeriö ”Kokonaisuutena 5/5! Nokkelaa ja herättelevää tekstiä. Juuri sitä mitä tämä ala tarvitsee! Kohdat, missä asia oli sidottu oikean elämän esimerkkeihin, olivat loistavia. Luetutan tämän mielelläni opiskelijoillani. Toivon, että tämä aukaisee opiskelijoidenkin silmiä ja tuo alalle positiivista fiilistä.” Henna Kauppi, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu – XAMK Heidi Colliander Piia Kepanen KESTÄVÄ JA KETTERÄ YMPÄRISTÖTERVEYS Ympäristökustannus Oy www.ymparistojaterveys.fi Oletko kiinnostunut toimintatapasi kehittämisestä ja menestymisestä kompleksisessa toimintaympäristössä? Tämä kirja antaa syötteitä uusille ideoille ja oivaltavia ajatuksia vaikuttavan toiminnan kehittämiseksi. Kirja innostaa kohdistamaan ajattelua kohti ketterämpää, luovempaa ja vaikuttavampaa toimintakulttuuria sekä kehittämään hyvää verkostotyötä. Kirjassa esimerkkejä käsitellään ympäristöterveydenhuollon näkökulmasta, mutta ideoita voi soveltaa millä tahansa toimialalla. ISBN 978-952-9637-65-2 Hinta: 20 euroa (sis. alv. 10 %) + toimituskulut tilaukset@ymparistojaterveys.fi p. 044 750 0877
• Laboratorio-opas Mikrobiologisten asumisterveystutkimuksien näytteenotto ja analyysimenetelmät Anna-Mari Pessi ja Kaisa Jalkanen Tämän oppaan tarkoituksena on tukea laboratorioita ja tulosten tulkinnasta vastaavia tahoja asumisterveysasetuksen mikrobiologisten menetelmien käytännön suorituksen ja tulosten tulkinnan kanssa. Hinta 10,00 euroa ISBN 978-952-9637-61-4 Kestävä ja ketterä ympäristöterveys Heidi Colliander ja Piia Kepanen Oivaltavia näkökulmia, ideoita ja innostusta toimintaympäristön ja -tapojen kehittämiseen. Löydä oma sisäinen innovaattorisi! Hinta 20,00 euroa ISBN 978-952-9637-65-2 Hinnat sis. alv. 10 % Tilauksiin lisätään toimituskulut. TILAUKSET: www.ymparistojaterveys.fi tilaukset@ymparistojaterveys.fi p. 044 750 0877 Kodinomaista palveluasumista hygieenisesti Tarja Valkosalo ja Marita Koskinen Opas käsittelee palveluasumisyksiköiden puhtautta ja hygieniaa muuten, mutta ei hoitotyön osalta. Keskiössä ovat hygieniakäytäntöjen valvonta, keinot tartuntojen torjumiseen sekä yleisohjeet epidemiaja muihin erityistilanteisiin. Hinta 28,00 euroa ISBN 978-952-9637-63-8 Ympäristökustannus Oy www.ymparistojaterveys.fi Allasja märkätilojen siivousja hygieniaopas Marita Koskinen, Elina Lähdeaho, Veikko Kuurne ja Pentti Pernu ym. Allasja märkätilojen siivousja hygieniaopas on perusteellinen opas allasja märkätilojen siivouksen suunnitteluun ja toteutukseen, hygieniatason ylläpitämiseen ja seurantaan sekä omalvontaan. Hinta 32,00 euroa ISBN 978-952-9637-68-3
• Haasteellisten jätteiden asiantuntevaa käsittelyä! • Pilaantuneet materiaalit •Vaarallisetjätteet •Jätteenpoltonpohjakuonat •Tuhkat •Pilaantuneenmaaperänja pohjavedenkunnostusratkaisut Ratkaisujaympäristönhyväksi! Kysypalveluistammelisää info@erityisjate.fi erityisjate.fi