RE N É M AG RIT TE KU N N O ST U ST EE M A FIN N JU H L AN TII KK I & D ES IG N 178 3/2 019 DESIGN • TAIDE • VINTAGE • SISUSTUS • ANTIIKKI • KERÄILY Kunnostus Kunnostus 3 X 3/2019 Hinta 12,50 € 3/2019 Hinta 12,50 € 3/2019 Hinta 12,50 € René Magritte Amos Rexissä Vintage-sarjan 1920-luku Matti Pikkujämsä & Kaipiaisen vati Nyt! TRENDINÄ TIIKKI Vierailulla VÄRIKÄS JUGENDKOTI Vintage-sarjan Vintage-sarjan Muoti Muoti Matti Pikkujämsä Matti Pikkujämsä Design Design Taide René Magritte René Magritte René Magritte Taide Taide Taide Taide Taide Taide Taide Taide Taide Taide Taide Taide Taide Taide • PILVI KALHAMAN KALASTAJATILA • CAROLA BROMS ISOÄIDIN TUNNELMISSA • ILKKA HERLININ PIHATTOTALLI • PILVI KALHAMAN KALASTAJATILA • CAROLA BROMS ISOÄIDIN TUNNELMISSA • ILKKA HERLININ PIHATTOTALLI • PILVI KALHAMAN KALASTAJATILA • CAROLA BROMS ISOÄIDIN TUNNELMISSA • ILKKA HERLININ PIHATTOTALLI 102382_.indd 1 4.3.2019 13.12.41
Postimuseon näyttelyt museokeskus Vapriikissa Alaverstaanraitti 5, Tampere 13 €/6 € tai Museokortti•www.postimuseo.fi • Mitä tapahtui liikenteen ja viestinnän polttopisteessä Venäjän ja Ruotsin rajalla 1914–1918? • Rajakaupunkien ihmisten tarinoita kriisiaikana: lähimmäisenrakkautta, salakuljetusta, rikastumismahdollisuuksia, pakettivuoria, pakolaisia ja maailman ainoa posti-ilmarata. • Kovaa peliä rajalla -rooliseikkailu. Näyttelyn yhteistyökumppanit ovat: Tornionlaakson maakuntamuseo – Tornedalens museum ja Ruotsin Postimuseo Postimuseossa Vapriikissa 8.2.2019–5.1.2020 103583_.indd 2 1.3.2019 14.50.43
VIERAILU Finn Juhlin kotimuseossa pari vuotta sitten Kööpenhaminanmatkalla oli elämys. Arkkitehti ja huonekalumuotoilija suunnitteli 30-vuotiaana itselleen talon ja asui siinä rakennusvuodesta 1942 elämänsä loppuun asti. Kun kotimuseo on nyt remontissa, sen esineistöä esitellään Tukholman Nationalmuseumin kevään uutuusnäyttelyssä. Sain näin kirjoittaa ihailemastani Finn Juhlista, joka on muotoillut kansainvälisesti arvostettuja mestariteoksia. Juttu s. 48–54. Kirjailija Anna Kortelainen Tekijä esiin KUN KÄVIN ottamassa testikuvat Carola Bromsin ja Antti Mikkosen kodista Katajanokalla, olin heti, että WAU!! Kerrankin koti, jossa ei ole iänikuisia Aallon jakkaroita ja valaisimia. Ja mitkä tapettien kuosit ja värit! Hillittyä skandinaavisuutta sai etsiä suurennuslasilla. Täällä sisustetaan suurella sydämellä. Ja koti, jossa asuu kissa, on aina enemmän. Juttu s. 12–20. MONESTI moitin itseäni krantuksi, sillä en ole ensimmäisenä intoilemassa trendeistä tai uutuuksista. Tapanani on mietiskellä kolumnin aiheita päiväkausia jonkinlaisena päänsisäisenä väittelynä, joten minulla oli aikaa oivaltaa, että ensisijaisesti olen harras fanittaja. Vaikken jokaisen viirinliikahduksen mukana käännähdäkään, se mistä innostun, saa minusta uskollisen ihailijan. Kolumni s. 21. Kolme avustajaa kertoo, millaista oli tehdä juttu tähän numeroon. Valokuvaaja Jaanis Kerkis Toimittaja Riitta Lehtimäki Finn Juhlin tuoli s. 48 ISOMPI UNELMA René Magritte on yksi kevään kiinnostavista taidetapauksista. Lisää näyttelyvinkkejä s. 8. maija.toppila@fokusmedia.? Moni haaveilee vanhasta talosta, jossa aika on pysähtynyt ja jonka voisi kunnostaa alusta saakka pieteetillä ja kalustaa antiikilla. Sellaisia kohteita ei ole paljon, ja kunnostuksen vaatimat ponnistukset voivat hirvittää. Kyse ei ole vain rahasta ja taidosta vaan myös arvoista. Esittelemme tässä numerossa kolme hyvin erilaista kunnostuskohdetta: kalastajatilan, kartanolinnan pihattotallin ja kerrostalohuoneiston. Museonjohtaja Pilvi Kalhama kertoo, mitä vanhan tilan kunnostus on opettanut. Tärkeimpänä onnistumisen ehtona hän pitää motivaatiota. Into sammuu ensimmäisiin vastoinkäymisiin, ellei kunnostus ja saaristolaiselämä ole itse valittu elämäntapa. Kalhama vakuuttaa, että kaiken muun, kuten perinteisen rakentamisen materiaalit ja tekniikat, voi kyllä oppia. Keskiaikaisen kartanolinnan vanhan navetan muuttaminen moderniksi pihattotalliksi on toisen luokan projekti. Se perustuu Saara Kankaanniemen ja Ilkka Herlinin arkkitehti Pekka Saatsilta tilaamaan suunnitelmaan, joka on osa pariskunnan kunnianhimoista tavoitetta luoda Quidja Gårdista kestävän maatalouden suunnannäyttäjä. Jugendkerrostalossa asuva Carola Broms puolestaan kertoo, että kotia remontoidessa oli tärkeä säilyttää sama tunnelma, joka siellä vallitsi isoäidin aikaan. Vaativia kunnostusprojekteja siis kaikki kolme. Silti kaikkia yhdistää isompi unelma – antaa vanhalle uusi elämä. Antiikki & Design 3 PÄÄKIRJOITUS 102384_.indd 3 4.3.2019 9.45.11
21. maaliskuuta 2019 numero 178 Sisältö Trendikäs tiikki Sivu 46 12 Isoäidin askelissa Carola Broms halusi säilyttää remontissa mummolan tunnelman. 21 Anna Kortelainen Kolumnisti ymmärtää fanittajaa. 22 Arki oudossa valossa René Magritte on nyt Amos Rexissä. 28 Kunnostajan 7 oivallusta Museonjohtaja Pilvi Kalhama kertoo, mitä kalastajatilan kunnostus opetti. 34 Onnen tuojat Vanhasta talosta löytyy taikakaluja. Päätoimittaja Maija Toppila Toimittaja Antti Kaijalainen Visuaalinen suunnittelija Miia Taskinen Erityisasiantuntijat Kari-Paavo Kokki Tuija Peltomaa Julkaisujohtaja Laura Luoma Myyntijohtaja Jaana Lindvall-Harki Levikkimyynti Riitta Elovaara Kustantaja Fokus Media Finland Oy www.fokusmedia.? Aikakauslehtien Liiton jäsen Postiosoite Antiikki & Design Hämeentie 135 A (uusi osoite!) 00560 Helsinki Sähköpostit etunimi.sukunimi@fokusmedia.? antiikkidesign@fokusmedia.? Asiakaspalvelu asiakaspalvelu@fokusmedia.? puh. 020 7354 130* *Puhelun hinta on lankapuhelinliittymästä soitettaessa 8,35 snt/ puhelu + 7,02 snt/min, matkapuhelinliittymästä soitettaessa 8,35 snt/puhelu + 17,17 snt/min. Tallennamme puhelut laadun varmistamiseksi ja koulutustarkoituksiin. Painopaikka Kroonpress AS, GTi Printall AS 26. vuosikerta, 10 nroa vuodessa Antiikki & Design verkossa ja somessa antiikkidesign.? facebook.com/antiikkijadesign instagram.com/antiikkidesign Digilehti tilaajille ja irtonumeron ostajille: lehtiluukku.? ISSN 2342-7655 Finn Juhlin designia Sivu 48 Antiikki & Design 4 102385_.indd 4 4.3.2019 12.52.26
KANNEN KUVA: JAANIS KERKIS JOKA NUMEROSSA 3 Pääkirjoitus Isompi unelma. 6 Lukijalta Palautetta lehtemme lukijoilta. 6 Vastaa ja voita! Palkintona Iittalan astioita. 8 Ajankohtaista Näyttelyt, löydöt ja kirjat. 11 Antiikkipörssi Markkinoiden hintaseuranta. 66 Mikä missä milloin Asiantuntijamme vastaavat. 72 Minne mennä Kevään antiikkitapahtumia. Muodissa 1920-luvulla Sivu 56 36 Talli on ympäristöteko Kuitian kartanon vanha navetta kunnostettiin pihattotalliksi. 42 ”Työni on aarteenetsintää” Perinne elää -sarjassa valaisinkorjaaja Tapio Rajala. 46 Tiikki kestää aikaa Muodikas tiikki on kestävä valinta. 48 Modernin huonekalun isä Tanskalainen arkkitehti ja muotoilija Finn Juhl on esillä Tukholmassa. 56 Iloinen ja huoleton 1920-luku Vintage-sarjassa helma lyhenee. 61 Kynä kiitokseksi opettajalle Miten mustekynän salaisuus aukeni? 62 Poliittinen kannanotto lasissa Sortokaudet nostattivat kapinan, joka näkyi jopa puristelasissa. 74 Minun antiikkini Matti Pikkujämsän keramiikkavati. Carola Broms uskaltaa käyttää väriä sisustuksessa. Sivut 12–20. Pilvi Kalhaman ja hänen perheensä kalastajatilan elämää sykkivä sydän on venevaja, s. 28. Kermakannukin on voinut osallistua Suomen sortokausien vastaiseen taisteluun, s. 62. Diplomi-insinööri Tapio Rajala antautui intohimolleen ja ryhtyi valaisinkorjaajaksi, s. 42. Antiikki & Design 5 sisältö 102385_.indd 5 4.3.2019 12.56.51
Mitä mieltä olet lehdestämme? Anna palautetta, yhteystiedot s. 4. Tällä kertaa arvomme vastanneiden kesken Ilona Pietiläisen sisustuskirjan Kotona (Docendo). Sen voitti Pirkko Kangas. Onnittelut! KIRJOITA MEILLE ISTUN , ihailen ja luen yhdellä kertaa koko Antiikki & Designin läpi! Joka numero on hieno lukukokemus. Elina Huttunen, Helsinki HELMIKUUSSA Olga Gummerus-Ehrströmiä käsittelevä juttu oli kiinnostava, mutta artikkeli Risto Halmeesta oli myös hieno. 1920-lukua kuvaava Vintagemuoti-sarjan olisin samoin voinut valita numeron parhaimmaksi. Mainioita olivat myös Ajankuva-sarjan talvikuvat teksteineen. Kiitokset monipuolisesta lehdestä jälleen kerran! Pirkko Kangas, Tampere IHANA ja hyvälle paperille painettu lehti, jota ei anneta keräykseen, vaan säästetään, sillä pitkänkin ajan jälkeen löytyy tärkeitä asioita. Irma Pelto, Nokia KOTIESITTELYT ovat kivoja, esimerkkinä Ari Ahon antiikki koti numerossa 2/2019. Minua kiinnostavat myös ammattilaisten tarinat omasta työstään, olivatpa he puuseppiä tai verhoilijoita. Aino Haukkamaa, Kirkkonummi VAIKEA VALITA vain yhtä hyvää juttua, kun löysin helmikuussakin heti viisi hyvää juttua. Myös pikku-uutiset ovat tärkeitä. Hannele Koivuniemi, Helsinki MITEN HIENO olikaan Kaurilan saunasta kertova artikkeli Pihasaunan idylli. Se sai melkeinpä vanhan puhtaan saunan tuoksun nenääni. Anne Lahti, Savonlinna OIKAISU. Kaurilan saunan numeroon 2/2019 oli kuvannut Riitta Sourander, ei Pia Inberg. Toimitus LUKIJAT ÄÄNESTIVÄT numeromme 1/2019 parhaaksi jutuksi Antti Kaijalaisen kirjoittaman Arabian leimoista kertovan jutun Mitä leimat kertovat. Toiseksi tuli Irene Wichmannin kirjoittama ja Riitta Souranderin kuvaama juttu jugendkodista. BM-kosmetiikkatuotepaketin voitti Tiina Mannila Kauhajoelta. Onnittelut! VASTAA JA VOITA! Mikä on tämän lehden paras juttu? Vastaajien kesken arvotaan Iittalan Raamituotepaketti, jonka arvo on 345 euroa. PALKINTOMME on legendaarisen muotoilija Jasper Morrisonin (s. 1959) Iittalalle suunnittelema uusi kattaussarja Raami. Sarja koostuu keraamisista, lasisista ja puisista osista. Pieteetillä muotoillut osat toimivat yksin tai yhdessä kuin perheenjäsenet tai ystävät. Astiasarja on suunniteltu huolellisesti pienintä yksityiskohtaa myöten. Se tuntuu tutulta ja kotoisalta, aivan kuin se olisi kulkenut mukana koko elämän. Lähempää tarkasteltuna huomaa esineiden viimeistellyt yksityiskohdat. Morrison halusi suunnitella astiasarjan, joka kestää päivästä ja vuodesta toiseen. Raami luo välittömän tunnelman jokaiselle aterialle. RAAMI-SETTIIN kuuluu 4 kpl (26 cl) merensinistä juomalasia, 4 kpl lautasta (27 cm), 4 kpl lautasta (17 cm) ja 4 kpl kulhoa (0,62 l). Arvomme yhden palkinnon, jonka arvo on noin 345 euroa. TOIMI NÄIN Täytä vastauslomake osoitteessa www.antiikkidesign.fi/kilpailut ja kerro parhaan jutun sivunumero. Voit myös osallistua posti kortilla, osoitteemme löydät sivulta 4. Muista kertoa omat yhteystietosi. Antiikki & Design 6 102386_.indd 6 4.3.2019 10.02.05
KUOSIKIMARA Herrasmiehen pukukoodissa taskuliinalla voi viestiä omia tyyli-, värija kuosimieltymyksiä. Taskuliinan historia alkaa antiikin ajoista. Alkujaan sen paikka oli housuntaskussa, mutta modernin puvun myötä taskuliina vakiintui takin taskuun. 1. Vihreäruutuinen taskuliina olisi voinut koristaa vaikka Tauno Palon rintapieltä. Liina on niin tyylinsä kuin materiaalinsa eli nailonin puolesta aitoa 1950-lukua. 5 e, Play it again, Sam. 2. Pilkkukuosi vie fiftaritunnelmiin, mutta jäykkä polyesteri paljastaa sen aidoksi 1970-luvun tuotteeksi, 5 e, Play it again, Sam. 3. Viskoosista valmistetun taskuliinan militaria-aihe oli ajankohtainen 1930–40-luvulla. Keräilijät suosivat tätä aihepiiriä, mutta koska liinan kunto ei ole priimaa, hinta on vain 10 e. Play it again, Sam. 4. Käsinommeltu taskuliina on ohuenohutta silkkiä, jonka saa aseteltua taskuun lennokkaasti. 5 e, Nasta. 5. Vahasta tehty taidokas kukkarintakoriste on miesten muotia sadan vuoden takaa. 20 e, Play it again, Sam. 6. Ruutua ja raitaa yhdistävä 1950-luvun taskuliina voisi tyylinsä puolesta olla Jacques Tatin elokuvasta. Henkäyksenohut liina on silkkisifonkia. 5 e , Play it again, Sam. 7. Klassinen valkoinen taskuliina on koristeltu käsinkirjaillulla Merci Docteur -tekstillä, 10 e. Play it again, Sam. 8. Pukutehtaan mainosliina 1960–70-luvulta oli kiireisen miehen pelastus. Ritari-puvun valmiiksi taiteltu ja pahville liimattu liina oli aina tip-top. 5 e, Play it again, Sam. TEKSTI JA KUVAT HEIKKI RAUTIO Ti ed us te lu t: N as ta , p. 40 70 2 79 73 , Pl ay it ag ai n, Sa m , 9 62 8 87 7 1 7 2 8 3 6 4 5 Kiireisen miehen pelastus Aitoa nailonia 1950-luvulta Kuin Tatin elokuvasta Antiikki & Design 9 löydöt 102389_.indd 9 4.3.2019 9.59.32
TALON JA HELSINGIN TARINA HARVAN KERROSTALON tarina on niin kiehtova kuin Korkeavuorenkatu 21:n. EteläHelsinkiin 1889 valmistunut, ruotsalaisen maahanmuuttajan rakennuttama kivitalo oli yksi kiihkeästi 1880-luvulla kasvaneen kaupungin ylpeyksistä. Tuo Designmuseon viereinen kerrostalo julkisivun parvekkeita kannattelevine atlaksineen tekee yhä vaikutuksen. Entä silloin, kun Ullanlinna oli vielä valtaosin matalia puutaloja ja talosta näki avomerelle! Vastapäätä sitä nousi samoihin aikoihin Johanneksenkirkko. KORKEAVUORENKATU 21 rakennettiin asuinkerrostaloksi, mutta jo toistakymmentä vuotta myöhemmin 1903 se myytiin Venäjän valtiolle. Talosta tuli pahamaineisen Ohranan, salaisen poliisin ja santarmien tukikohta. Itsenäistymisen jälkeen talo palveli valkoista Suomea, ja kenraali Gustaf Mannerheim työskenteli siinä lähes koko 1930-luvun. Sodassa talo onneksi säästyi pommituksilta, ja sen jälkeen talossa toimi paitsi rajavaltiolaitos myös muita virastoja. Nyt rakennus palaa juurilleen. Senaattikiinteistöt myi sen yksityiselle rakennuttajalle, ja siitä on sukeutumassa taas asuintalo. Aikanaan talossa asui muun muassa Juhani Aho, joka toimitti siellä Helsingin Sanomien edeltäjää Päivälehteä. Historian paraatipaikalla – kivitalo Helsingin sydämessä -teoksen on TURUN Puolalanmäellä vanhan talon kunnostanut ja siinä keskustaan pitävä Rakennusperinteen Ystävät ry julkaisee erinomaista Tuuma-lehteä. Vuosien varrella Tuuma on opastanut moniin vanhan rakennuksen remontointiin ja huoltoon liittyvissä asioissa, mutta koska osa vanhoista numeroista on loppunut, arkkitehti Viri Teppo-Pärnä ja toiminnanjohtaja Katariina Entonen päättivät koota suosituimmat ohjeet yksiin kansiin. Tuuman erikoisnumero Ihan itse – oppia ja onnistumisia (4/2018) keskittyy sellaisiin töihin, joihin ei tarvita erikoisammattilaista. Havainnollisia ohjeita on tarjolla muun muassa seuraaviin projekteihin: ulkomaalaus pellavaöljymaalilla, rautapintojen huolto ulkona ja sisällä, listoitettujen ikkunoiden korjaaminen, tapetointi ja muut vanhan talon haasteet. (MT) ANTIIKKI & DESIGNIN asiantuntijat ovat saaneet merkittäviä tunnustuksia. Lehden entinen päätoimittaja, nykyinen erikoisasiantuntija kamarineuvos Kari-Paavo Kokki sai Runebergin päivänä 20 000 euron arvoisen palkinnon, jonka jakoi Svenska litteratursällskap i Finland. Hänen ansioitaan on mm. uraauurtava toiminta historiallisten tyylisuuntien esittelyn saralla. Kokki on luonut ja koonnut lukuisia kulttuurihistoriallisia näyttelyitä, joista viimeisin oli Hohto-hopeanäyttely Hämeenlinnassa 2018. Lukijamme ovat saaneet nauttia Kari-Paavo Kokin asiantuntevista jutuista ja suositusta Tyylikoulu-sarjasta, joka jatkuu tänäkin vuonna. Taiteen tohtori ja tekstiilitaiteen professori emerita Päikki Priha puolestaan vihitään Lapin yliopiston kunniatohtoriksi 15.–18.5. Priha saa taiteen tohtorin sinisen hatun, jota hän on itse aikanaan esittänyt taiteen tohtoreiden hatuksi. Sydämelliset onnittelut molemmille! Rakennusperinteen Ystävät ry: Tuuma 4/2018 erikoisnumero Ihan itse – oppia ja onnistumisia. 18 e. Tilaukset rpy@tuuma.net. Päikki Priha Kari-Paavo Kokki kirjoittanut toimittaja Unto Hämäläinen, jonka laaja sivistys ja loistavat kertojanlahjat tekevät kirjasta lukunautinnon. (MT) Unto Hämäläinen: Historian paraatipaikalla – kivitalo Helsingin sydämessä. Suomalaisen kirjallisuuden seura 2018. Alk. 34 e. Kannessa näkyvät talo ja nykyinen Designmuseo. Korkeavuorenkatu 21:n uusrenessanssityylistä julkisivua koristavat atlasveistokset. Antiikki & Design 10 kirjat ja uutiset 102390_.indd 10 4.3.2019 10.07.11
Uusi muotoilun nousija on arkkitehti Aarne Ervi. Sveitsiläiset rannekellot kiinnostavat, ja niitä myydään huippuhinnoin. 1 2 3 ANTTI KAIJALAINEN Nyt nousussa Nyt edullisesti Rokokoon ystävälle 1. Miesten Omega Speedmaster -rannekello on vuodelta 1959 ja tunnetaan myös ”kuukellona”. Hyvin harvinainen kello myytiin tamperelaisen Annmari’sin huutokaupassa peräti hintaan 53 750 e. 2. Pyöreät peilit ovat nyt trendikkäitä, ja sellaiset olivat muodissa myös funkiksen aikana 1930–40-luvulla. Tämä peili on 1950-luvulta, ja sen lähtöhinta oli 750 e Bukowskisilla. 3. Aarne Ervi (1910–1977) oli arkkitehti, joka usein suunnitteli piirtämiinsä rakennuksiin myös huonekalut. Tämä persoonallinen tuoli on kuulunut Pyhäkosken voimalaitoksen vierailumajan kalustukseen Muhoksen Leppilammessa. 4 000 e, Annmari’s. 4. Kiinnostus Neuvostoliiton (1922–1991) hopeaan on nousemassa. Keisarikunnan hajoamisen jälkeen hopeasepäntyön vanhat perinteet säilyivät pitkään ja laatukin pysyi korkeatasoisena. Hopeisessa teelasinpidikkeessä on emalikoristelu. 320 e, Hagelstam & Co. 1. Pöytälysterit eli valoa heijastavilla prismoilla varustetut kyntteliköt olivat aikoinaan antiikkikotien haluttua esineistöä. Tämä on tehty todennäköisesti Tukholmassa 1700-luvun lopulla, kustavilaisella ajalla. Pöytälysteri jäi Bukowskisilla myymättä, lähtöhinta oli 800–1 000 e. 2. Ben af Schulténin 1974 Artekille suunnitteleman tuolin voi nyt saada edullisesti, mutta hinta saattaa jo lähitulevaisuudessa nousta. 100 e, Stockholms Auktionverk. 3. Näin linjakkaan pelipöydän rokokooajalta eli 1700-luvulta sai Bukowskisin huutokaupassa hintaan 550 e, mitä voi pitää edullisena hintana korkeatasoisesta antiikkihuonekalusta. Pöytä on vaneroitu eri puulajeilla. 4. Hopeapokaalit ja -pikarit ovat olleet antiikin harrastajien perinteisiä keräilykohteita. Nyt tämä komea pokaali jäi myymättä. Tekijä on Gustaf Henning Tukholmassa 1700luvun puolivälin aikoihin. Lähtöhinta oli Bukowskisilla 800–1 000 e. 4 Erviä Muhokselta 1 2 3 4 Antiikki & Design 11 ANTIIKKIPÖRSSI 102391_.indd 11 4.3.2019 11.22.53
Olohuoneen alkuperäinen kakluuni saa voimaa turkoosin sävyisistä seinistä. Sen vieressä on intialainen Lakshmi-patsas. Iranilainen matto on lahja Carola Bromsin veljeltä. Turkoosit uudet sohvat ovat klassista Howardtyyliä. Ruotsalaiset 60-luvun vintagetuolit on huudettu Helanderilta. Ne verhoiltiin Harlequinin ambientevärjäystä muistuttavalla kuviosametilla. Sohvan takana on Lauri Ahlgrenin teos Honolulu Baby. Keltainen huoparahi on suomalaisen, Englannissa työskentelevän muotoilijan Anne Kyyrö Quinnin tuotantoa. Antiikki & Design 12 102392_.indd 12 4.3.2019 13.21.28
Carola Broms istuu lapsuuden kotinsa jugendkaluston ääressä isoäitinsä entisen kodin ruokasalissa. Sylissä on ragdoll-rotuinen kissa Didi. › IRENE WICHMANN KUVAT JAANIS KERKIS Sisustusalan yrittäjien Carola Bromsin ja hänen puolisonsa Antti Mikkosen jugendkodissa voi yhä aistia isoäidin askeleet ja mummolan tunnelman. Nykyaika näkyy kalusteissa, taiteessa ja väreissä. Isoäidin askelissa C arola Bromsin ja Antti Mikkosen koti on Helsin gin Katajanokalla suuressa, tunnelmallisessa jugend huoneistossa. Ennen heitä asunnossa asuivat Carola Bromsin iso vanhemmat, isoäiti aina pitkän elämänsä loppuun saakka. Kun talossa alkoi putkiremontti, paris kunta sai kunnostaa rakkaasta mummolasta uuden kodin. Tehtävä ei ollut helppo, sillä vaikka muisto mummolan tunnelmasta oli tärkeä, kodin oli myös tunnuttava omalta. – Remonttimme periaatteena oli, että vanhassa asunnossa täytyy näkyä sen ikä. Laadukas rakennus vanhenee arvokkaasti, ja usean sukupolven kodissa elämän jäljet näkyvät kauniisti, sanoo Carola Broms. MUUTOSTÖISSÄ säilytettiin koskematto mana kaikki, mikä vaikuttaisi merkittäväl lä tavalla asunnon tunnelmaan. Ruokasalin komeat paneelit ja kasettikatto sekä huo neiston ovet ja kynnykset jäivät ennalleen. 1930-luvun maljakon on Arabialle suunnitellut Greta-Lisa JäderholmSnellman. Ruokapöytää peittää vanha Marimekon kankaasta ommeltu liina. Antiikki & Design 13 kotona 102392_.indd 13 1.3.2019 15.58.38
Ruokasalin kasettikatto ja vanhat ovet säilytettiin koskemattomina. Tapetiksi valittiin aito jugendtyylinen malli Boråsin Anno 1900 -kokoelmasta. Jugendkaappi on sijoitettu ovien väliin, paikkaan jossa jo mummon aikaan oli astiakaappi. Ruokapöytä on uustuotantoa Boknäsistä, tuolit ovat ruotsalaista 1920-luvun myöhäisjugendia. Oikealla näkyvät kaksi jugendtuolia ja pöytä ovat Carola Bromsin lapsuudenkodista. Takorautainen jugendkattokruunu on hankittu Helanderilta niin kuin jugendkaappikin. Valtavan maton Bromsin isä on tuonut tyttärelleen lahjaksi Iranista. Antiikki & Design 14 102392_.indd 14 1.3.2019 15.59.02
Jopa keittiön vieressä sijaitsevan tarjoilu välikon alkuperäinen laudasta rakennettu kiinteä komero säilytettiin. Näissä pinnoissa voi aistia entisten asukkaiden elämän hyvin konkreettisesti. Vanhat parketit hiottiin, seiniä tasoitet tiin ja tapetoitiin uudestaan. Vain kylpy huoneet ja keittiö kokivat täydellisen muodon muutoksen. Komean jugendtyylisen asuinrakennuk sen arkkitehti on Usko Nyström (1861– 1925). Vuonna 1902 valmistuneen talon julkisivussa näkyy runsaasti jugendille tyy pillisiä koristeaiheita, pääosassa kalevalaiset teemat ja luonnon muodot. Nyström tun netaan myös 1904 valmistuneesta Imatran Valtionhotellista. Hän oli kirjailija ja valo kuvaaja I. K.Inhan veli. Jugendiin kuuluvat tapetit, niin täälläkin. HUONEISTON remontin ja sisustamisen periaatteena oli, että rakennuksen arkki tehtuuri täytyy ottaa huomioon, vaikka kaan tyylille ei tarvitse olla täydellisen us kollinen. – Jugendiin kuuluvat tapetit, ja niitä täs sä asunnossa on aina ollut. En olisi voinut kuvitellakaan, että vain maalaisimme sei nät, Carola Broms kertoo. KODIN AVAIMET TÄÄLLÄ ASUVAT sisustusalan ammattilaiset Carola Broms ja Antti Mikkonen sekä Didi-kissa ja Merlin-koira. ASUNTO Suuri huoneisto jugendtalossa Helsingin Katajanokalla. ERITYISTÄ Remontissa on säilytetty paljon vanhaa, mutta sisustuksessa on käytetty myös 1960-luvun vintagehuonekaluja ja rohkeita värejä. Makuuhuoneen art deco -kampauspöytä on hankittu Hagelstamilta, ja sen edessä on uusi Kartellin Stone-jakkara. Vanhan kukkapöydän Carola Bromsin äiti on ostanut Haagista antiikkiliikkeestä. Makuuhuoneen kampauspöytä inspiroi sisustamaan koko tilan japanilaisin vaikuttein. Viuhkakuvioinen tapetti on Harlequinin. Utagawa Hiroshigen (1797–1858) japanilaiset puupiirrokset on huudettu Hagelstamilta. › Antiikki & Design 16 kotona 102392_.indd 16 1.3.2019 15.59.39
Pyöreässä tornihuoneessa tuntuu kuin siellä paistaisiaina aurinko. Tapetit ovat Eijffinger Pip Studion. Yksittäiset huutokaupoista hankitut tuolit on verhoiltu Designers Guildin kankailla. Tiffany-kattovalaisin on huudettu Hagelstamilta. › Antiikki & Design 17 102392_.indd 17 1.3.2019 16.00.01
Carola Bromsin työhuoneen seinällä on Liperissä asuvan ukrainalaisen taiteilijan Oleg Tchoumakin Carolasta maalaama muotokuva. Vierassänky on rakennettu päällekkäin asetetuista patjoista, jotka on verhottu Lauritzonin ja Romon kankailla. Intialainen sermi, tupakkapöytä ja vanhat laukut tuovat huoneeseen eksotiikkaa, ne ovat Hagelstamin ja Helanderin huutokaupoista. Antiikki & Design 18 102392_.indd 18 1.3.2019 16.00.19
Ruokapöydän tuolit verhoiltiin William Morrisin hedelmäkankaalla. Se sopii persialaisen maton rinnalle. Messinkinen kynttilänjalka oli Carola Bromsin elämän ensimmäinen oma huutokauppahankinta, kun hän 10-vuotiaana oli huutokaupassa isän kanssa. Siniset kristallilasit ovat löytö antiikkiliikeestä Savonlinnasta. Kirkkaat lasit ja karahvi ovat böömiläistä kristallia Prahasta. Rahi on päällystetty ranskalaisen muotisuunnittelijan Christian Lacroix´n kolmiulotteiselta näyttävällä perhoskankaalla. › Antiikki & Design 19 kotona 102392_.indd 19 1.3.2019 16.00.49
Eksoottisen lisän kotiin tuovat itämaiset jumalhahmot. Valitsemalla vahvakuvioisia ja värikkäitä tapetteja vanhaan tunnelmaan luotiin oivaltavasti moderni henki. Lähes joka huoneessa on värikkäitä itämaisia mattoja. Myös tekstiileissä on voimaa. Osa huonekaluista on verhoiltu uudelleen jugendiin usein liitetyillä William Morrisin (1834–1896) kankailla, osa tekstiileistä on huippumoderneja, kokeellisia malleja. BROMS SISUSTAA kansainväliseen tyyliin ja rakastaa siksi rohkeaa värien ja kuosien yhdistelemistä. Hän varttui keräilijä perheessä ja kulki isänsä kanssa huutokaupoissa pikkutytöstä lähtien. Näin hän on oppinut arvostamaan vanhaa ja katsomaan huutokauppojen esineistöä erityisellä tavalla. Kotona on Carolan 10-vuotiaana tekemä elämänsä ensimmäinen oma huuto: messinkinen, ihmishahmoa esittävä kynttilänjalka. Antti Mikkonen puolestaan on visualisti, joka on opiskellut myös arkkitehtuuria ja muotoilua. Hänen kiinnostuksensa antiikkiin heräsi vaimon myötä. – Jos jokin esine on kestänyt 100 vuotta, se on hyvin suunniteltu ja laadukas. Huonosti tehdyt esineet häviävät lopulta, edustivatpa ne mitä tyyliä tahansa, kertoo Antti Mikkonen. PÄÄOSA KODIN sisustuksesta on hankittu kotimaisista huutokaupoista, joissa Carola Broms ja Antti Mikkonen tekevät valintansa hyvin intuitiivisesti. Luonnollisesti valinnat osuvat usein jugendtyyliin. Oman eksoottisen lisänsä kotiin antavat monet itämaiset esineet, kuten hindujumalat, norsut, buddhat, iranilaiset matot ja muut runsaaseen sisustukseen sulautuvat koriste-esineet ja taideteokset. Myös niistä monet ovat huutokauppalöytöjä, tärkeimpinä huutokauppoina Hagelstam ja Helander. Joukossa on myös 1960-luvun skandinaavisia huonekaluja, jotka on verhoiltu modernein kankain ja vahvoin värein. Ne tuovat komeaan jugendkotiin ja nykytaiteen rinnalle iloa ja tämän päivän tunnelmaa. ? Monet kodin esineistä ja astioista ovat huutokauppalöytöjä, niin myös tämä hiottu lasinen art deco -karahvi. Eteisen tunnelmaa hallitsee Kuutti Lavosen teos. Helanderilta huudettu sohva pällystettiin William Morrisin kankaalla. Trymoopeili on jugendia. Antiikki & Design 20 102392_.indd 20 1.3.2019 16.01.20
FANITTAMISEN AUTUUS destä. Hän alkaa kaikkien kuullen muistella hurmioittavimpia esteettisiä kokemuksiaan Italiassa. Jälkikäteen mies kirjoittaa siitä, mitä sitten tapahtui: ”Mitä narrimaisuutta puhua siitä, mitä rakastaa! Mitä siinä voi voittaa? Mielihyvän siitä, että on hetken ajan liikutettu muiden tuntemuksen heijastuksesta. Mutta houkka, ärtyneenä nähdessään teidän saavan puhua, saattaa keksiä huvittavan lausahduksen joka likaa muistonne. Ehkä juuri tästä seuraa todellisen intohimon häveliäisyys.” Stendhalille on tapahtunut se pahin, mikä ranskalaiselle voi tapahtua: hän on joutunut naurunalaiseksi. Hän katuu katkerasti että on ottanut puheeksi hänelle rakkaan maailman, hänen elämänsä dynamona surraavan ihailevan intohimon. Stendhal päätyy neuvomaan pikkusisartaan Paulinea, että koskaan ei kannata puhua omista intohimoistaan, ei koskaan. Sääli. Ymmärtämättömät, kokemattomat ja kateelliset pilkkaavat salaista tai näkyvää rakkautta, pehmeää kohtaa sielussa, erikoista heikkouden ja vahvuuden yhdistelmää. Ihmisen tekee onnelliseksi hänen oma kykynsä ihailla jotakin kulttuurintuotetta, taiteentekijää, mestaria, luovaa toimijaa. On lahja tuntea, että on kokenut jotakin ihmeellisen kaunista ja taidokasta ja salaperäisellä tavalla osuvaa. Kuvataiteen aiheuttama sekavuustila nimettiin 1970luvulla Stendhalin oireyhtymäksi. Se olisi varmasti ilahduttanut miekkosta. FANI EI TAVOITTELE omaa hyväänsä, ei kadehdi, kersku eikä pöyhkeile. Hän ihailee kaukaa eikä esitä vaatimuksia. Haltioituva fani tietää, että aina ei tarvitse olla kriittinen, pettynyt, varautunut ja kylmä. Ihailija ei ole vanha eikä nuori, hän on oma itsensä. Eri vuosisatojen fanit löytäisivät kohdatessaan loputtomasti yhteistä puhuttavaa. Fanittamisen hyveitä tulisi suosia kaikessa: omistautuminen, pyyteettömyys, hyväksyminen ja oman identiteetin rakentaminen epänarsistisella tavalla – toisten ihmisten, taiteen ja kulttuurin, perinteiden ja myönteisten rituaalien kautta. Vaikka ihaileminen on syvästi henkilökohtainen tunne, jossakin on yhteisö, joka ymmärtää ja jakaa tuntemukset. Jokaisen ihailun kykynsä löytäneen soisi kokevan myös fanikokoontumisen riemua. Taidenäyttelyn avajaisissa, kirjallisuustapahtumissa, ensi-illoissa ja konserteissa ei tarvitse selitellä kaukorakkauttaan. Saa nyökätä toiselle fanille, katsoa silmiin ja nauttia samanmielisten seurasta. Nähdään siellä! ? TAPAHTUMAPAIKKA on empire-tyylinen salonki 1800-luvun alkupuolella, Napoleonin Ranskassa. Paikalla on virkamiehiä, joutilaita aatelisia, upseereita sekä heidän rouviaan. Tungoksen keskellä on varhaiskeski-ikäinen, sotilaskoulutuksen saanut salonkileijona. Hän oli seurannut idoliaan Napoleonia Venäjän sotaretkelle asti ja taistellut pelottomasti karmaisevissa oloissa, ja nyt hän oli saanut palkintonsa, eläkeviran taidehallinnossa, inventoimassa Louvren taidekokoelmia. Jo nuorena sotilaana hän oli päässyt sotajoukkojen mukana Italiaan, jota hän oli siitä lähtien kiihkeästi rakastanut sen kolmessa ihanimmassa olomuodossa: italialainen taide, italialainen musiikki sekä italialaiset naiset. Miehen nimi on Marie-Henri Beyle. Myöhemmin hän tuli tunnetuksi kirjailijanimellä Stendhal. Hän käytti lukuisia salanimiä, joita tunnetaan peräti toistasataa. Niiden takana hän kirjoitti erittäin myönteisiä arvioita omista taidehistoriallisista tutkielmistaan. Ranskalainen keskustelu on tunnetusti pikantin henkevää, joskin usein kyynistä. Herra Stendhalkin on vilpittömimmillään iltaisin, kun hän kirjoittaa päiväkirjaansa. Sille hän on uskonut elämänsä tärkeimmän päämäärän: hän haluaa löytää onnen, le bonheur. NYT SALONGISSA Stendhal hetken huumassa erehtyy puhumaan sydämensä kyllyyFani ihailee kaukaa eikä esitä vaatimuksia. Antiikki & Design 21 kolumni Anne Kortelainen on taidehistorioitsija ja kirjailija. Antiikki & Design 21 102469_.indd 21 4.3.2019 9.51.51
› Surrealistien johtohahmoihin kuuluneen belgialaisen René Magritten näyttely on nyt ensi kertaa Suomessa. Knalliaiheistaan ja esineiden yllättävästä yhdistämi sestä tunnetun taiteilijan töissä on outoa runoutta. ANTTI KAIJALAINEN KUVAT AMOS REX M agritte – Elämänviiva -näyttelyn teokset kattavat taiteilijan koko tuotannon kaaren, eri tyylisuunnat ja tärkeimmät teemat. Ne tarjoavat katsojalle pitkäksi aikaa purtavaa, sillä René Magritte (1898– 1967) osasi esittää arkiset esineet oudossa valossa ja mieltä kutkuttavalla tavalla. Surrealistien piirissä Magritte oli oman tiensä kulkija, hän ei esimerkiksi Salvador Dalín (1904–1989) tavoin pyrkinyt šokeeraamaan aiheilla tai briljeeraamaan tekniArki uudessa valossa sellä taituruudella. Magritte maalasi arkisia aiheita ja esineitä mutta yhdisti niitä yllättävästi. Hän pyrki avaamaan maailman mysteeriä rikkomalla totutut ajattelemisen ja näkemisen kaavat. Taiteessa oli vahva käsitteellinen taso, Magritte maalasi ideoita. Kiehtovimmillaan hän oli pohtiessaan sanan ja kuvan välistä suhdetta, todellisuuden ja tietoisuuden välistä vuorovaikutusta. Maalaamalla ideoita hän nosti pintaan sanan ja kuvan vaikutusmahdollisuudet. Tässä hänen taiteensa on yhä ajankohtaista. Taiteilija René Magritte ja teos Barbaari (Le Barbare), 1938. Ku va M vp ho to s Antiikki & Design 22 taide 103588_.indd 22 1.3.2019 16.26.48
Filosofian valossa (La Lampe philosophique) vuodelta 1936 on omakuvan lisäksi ilveilevä esitys filosofista, joka maalaamisen keinoin tutkii maailmaa ja ihmisen osaa. Antiikki & Design 23 taide 103588_.indd 23 1.3.2019 16.26.55
Suuret matkat (Les Grands Voyages) -teos vuodelta 1926 on helppo tunnistaa surrealistiseksi työksi, jossa asiat kohtaavat unen tai piilotajunnan logiikalla. Varhainen värikäs, kubistinen työ Sepät (Les Forgerons) on jo vuodelta 1920. Neron kasvot (Le Visage du génie) vuodelta 1926 sijoittuu aikaan, jolloin Magritte siirtyi surrealismiin. Antiikki & Design 24 taide 103588_.indd 24 1.3.2019 16.27.12
NÄYTTELYN ohjelmallisena taustana on Magritten vuonna 1938 Antwerpenissä pitämä Elämänviiva-luento. Tässä harvinaisessa tilaisuudessa hän avasi taiteensa vaikuttimia ja päämääriä. Muutoin Magritte ei juuri töitään selittänyt. Hän halusi kuvata maailman ja ihmisen mysteeriä, mutta ei muiden surrealistien tapaan Sigmund Freudin piilotajunnan teoriaan viittaamalla. René Magritte opiskeli Brysselin taideakatemiassa 1916–1918. Uransa alussa hän seurasi kiinnostuneena 1910-luvun lopun moderneja virtauksia, kuten kubismia ja futurismia. Maalaamisen rinnalla Magritte työskenteli 1920-luvulla mainospiirtäjänä. Hän menestyikin julistetaiteilijana mutta turhautui nopeasti mainosmaailman pinnallisuuteen. Nykysilmin katsottuna Magritten mainokset ihastuttavat art deco -estetiikallaan. RATKAISEVAA uralle oli, kun Margitte 1920-luvun alussa näki italialaisen Giorgio de Chiricon (1888–1978) maalauksen Rakkauslaulu (1914). Teos meni niin paljon tunteisiin, että Magritte puhkesi kyyneliin. Laukaisiko teos jotain siitä traumasta, jonka Magritte koki 14-vuotiaana, kun hänen äitinsä teki itsemurhan hukuttautumalla? De Chiricon innoittamana Magritte halusi maalata todellisuutta niin, että se tavoittaisi siitä enemmän kuin totutun. Hän halusi katsoa esineiden ja asioiden taakse, nähdä niiden toisen, ehkä perimmäisimmän olemuksen. Vuodet 1927–1930 olivat Magrittelle tärkeitä. Hän asui Perreux-sur-Marnessa, yhdessä Pariisin esikaupungeista. Siellä hän maalasi neljänneksen koko tuotannostaan, mikä tarkoitti hurjaa tahtia, sillä uraan mahtui lähes pari tuhatta maalausta ja satoja guasseja ja piirustuksia. Tällä Ranskan-kaudella syntyivät sanamaalaukset, kuten kuuluisa Kuvien petos (1929). Se esittää piippua, mutta teksti sen alapuolella sanookin jotain muuta: ”Tämä ei ole piippu.” ”Mikään esine ei ole niin kiinni nimessään, etteikö sille voisi löytää sopivampaa”, Magritte sanoi Elämänviiva-luennossaan. MAAILMANLAAJUINEN talousromahdus 1929 pakotti Magritten Pariisista takaisin Brysseliin ja mainostöihin, ”hullunhommiin” niin kuin hän niitä kuvasi. Mainokset takasivat, että hän saattoi jatkaa taiteen tekemistä. Magritte oli löytänyt uusia keinoja nähdä todellisuudesta jotain muuta kuin totuttua. Toisin kuin aikaisemmin – esimerkkinä piipun ja sanan yhdistäminen – hän rinnasti nyt toisilleen tuttuja esineitä, kuten linnun ja munan sekä puun ja lehden. Tässä syväMagritte katsoi esineiden taakse, totutun ulkopuolelle. yhteydeksi kutsumassaan suhteessa Magritte oivalsi ”uuden ja yllättävän runouden salaisuuden”. Yllättävää se ainakin oli, vai mitä voi sanoa Filosofian valossa -teoksesta (1936), jossa henkilön – Magritte itse – nenä ja piippu yhtyvät? Suurimman osan teoksistaan Margitte maalasi pikkutarkkaan tyyliin, ja hänestä saattaa helposti saada virkamiesmäisen mielikuvan. Magrittessa oli kuitenkin annos velmuilijaa ja poroporvarillisuudelle irvailevaa asennetta. Hän pukeutui aina hyvin muodollisesti ja kapinoi näin kliseistä taiteilijaboheemin kuvaa vastaan. › Italialaisen taiteilijan Giorgio de Chiricon (1888–1978) taiteesta jäi Magrittella elämään näyttämöllisyys, johon tässä viittaa muun muassa verho. Maalaus Muisti tai Muisto (La Mémoire), 1948. Antiikki & Design 25 taide 103588_.indd 25 1.3.2019 16.27.30
Magritte kehitti maalaustyylin, joka sai nimen kivettäminen. Vastakohdat asettuvat sopusointuun painovoiman lakeja uhmaten, kuten tässä Suuri vuosisata -teoksessa (Le Grand Siècle) vuodelta 1954. Maalaus Kuunteluhuone (La Chambre d’Écoute) vuodelta 1958 on yksi Magritten tunnetuimpia teoksia, josta on toinenkin versio. Nimi, omena ja huone muodostavat ratkeamattoman arvoituksen. YLLÄTTÄEN vuonna 1943 Magritte muutti maalaustyylinsä. Alkoi nelisen vuotta kestänyt Renoir-kausi, jolloin Margitte mukaili ja siteerasi tunnetun ranskalaisen impressionistin Auguste Renoirin (1841–1919) teoksia. Tällä odottamattomalla liikkeellä Magritte halusi kohottaa ilmapiiriä saksalaisten miehittämässä Belgiassa ja osoittaa, että hänen taiteensa tavoitteet eivät olleet sidottuja yhteen tyyliin. Maalaukset à la Renoir eivät saaneet vastakaikua edes Magritten tukijoilta, mutta vielä vähemmän ymmärrettiin Magritten seuraavaa vaihetta. Se oli nimittäin ”sikailukausi”. Magritte kutsuttiin 1948 pitämään näyttely pariisilaiseen galleriaan. Se oli merkittävä tarjous, saihan Magritte ensimmäistä kertaa esitellä töitään yksityisnäyttelyssä taidemaailman ytimessä. Hän kuitenkin muisti pariisilaisten aikaisemman ylenkatseen hänen taidettaan kohtaan. Nyt oli aika maksaa takaisin. Pariisilaisyleisö sai nähtäväkseen teoksia, joihin Magritte otti vaikutteita kioskikirjallisuudesta, pilapiirroksista ja sarjakuvista ja toteutti ne fauvistiseen ja karkeaan tyyliin. ”Oli oikea hetki iskeä lujaa. Pariisilaisia ei missään nimessä saanut hurmata, heidät piti saada tolaltaan”. Niin yleisö kuin ranskalaiset surrealistit liikkeen henkisen johtajan, runoilija André Bretonin (1896–1966) johdolla tyrmäsivät näyttelyn, mutta Magrittelle se oli vapautSURREALISMI ETSI TIEDOSTAMATONTA • Vaikutti vahvimmin 1910–30-luvulla. Liike alkoi runoudesta, mutta kuvataiteessa sitä olivat pohjustaneet symbolismi ja dadaismi. Taustalla oli myös 1. maailmansota, sen tuhovoima ja järjettömyys. • Surrealistit uskoivat ”ylitodellisuuteen” (sur réalisme = realismin yläpuolella), jota he pitivät arkitodellisuutta todellisempana. Sitä ei tavoittanut loogisella ajattelulla, vaan piti saada yhteys piilotajuntaan, mikä onnistui esimerkiksi unien ja automaattikirjoituksen avulla. • Liike oli antiporvarillinen muttei niin anarkistinen kuin dadaismi. Sen tiukkaa johtajaa André Bretonia kutsuttiin surrealismin paaviksi. Suomessa surrealismi näkyi selvimmin Birger Carlstedtin (1907–1975) ja Otto Mäkilän (1904–1955) töissä. Antiikki & Design 26 taide 103588_.indd 26 1.3.2019 16.27.46
täyttää huoneen ja tuntuu pursuvan ulos kehyksistä. Elämän viimeiset 20 vuotta olivat Magrittelle kansainvälisen menestyksen aikaa. Varsinkin amerikkalaiset olivat ihastuneita Magritten ”arkipäivän” surrealismiin, ja pääosa teoksista päätyi taidevälittäjä Alexander Iolasille New Yorkiin. Vuonna 1965, kaksi vuotta ennen Magritten kuoleOli aika maksaa takaisin Pariisin ylenkatse. tava kokemus. Hänet nähtiin oikeastaan ensimmäistä kertaa maalarina, joka antoi pensselinsä laulaa pitkin ja villein vedoin. Magrittelle taiteessa ajatus oli tärkein, maalaamista hän piti puhtaana käsityönä, työläänä ja joskus pitkästyttävänäkin. ”SIKAILUN” jälkeen Magritte palasi loppuelämäkseen klassiseen kauteensa, esineisiin keskittyneeseen pikkutarkkaan ilmaisuun, jonka hän oli kehittänyt 1920ja 30-luvun vaihteessa. Vuosien 1948–1967 maalauksissaan Magritte pyrki avaamaan maailman mysteeriä esittämällä tavalliset esineet paisutettuina – esimerkkinä valtava vihreä omena, joka maa, MoMa eli Museum of Modern Art piti hänen taiteensa yksityisnäyttelyn. Viime vuonna avattu Amos Rex palaa Magritte-näyttelyssä Teamlab-näyttelyn digitaalisesta ilotulituksesta perinteiseen esillepanoon. Museon näyttelypinta-alasta noin kolmannes on varattu surrealistin teoksille. Ne epäilemättä kiinnostavat paitsi suomalaisia myös Helsingissä vierailevia matkailijoita. Arkkitehtuuri jää hyvässä mielessä taka-alalle, ja huomio keskittyy olennaiseen, taiteeseen. Tässä taidemuseo näyttää muuntautumiskykynsä. ? Magritte – Elämänviiva 19.5. asti Amos Rexin taidemuseossa, www.amosrex.fi Herkkä Kaunis idea (La Belle Ideé) on vuodelta 1963–1964. Nyt hän oli jo kansainvälisesesti arvostettu kuuluisuus. Antiikki & Design 27 taide 103588_.indd 27 1.3.2019 16.28.04
Venevaja laitureineen on tilan sydän ja eniten käytetty rakennus niin arjessa kuin juhlassa. Se koristellaan koivunoksin ja juhlaliputuksin aina juhannuksena. 28 Antiikki & Design teemana kunnostus 103580_.indd 28 1.3.2019 16.57.42
› TEKSTI JA KUVAT PILVI KALHAMA Espoon modernin taiteen museon EMMA:n johtaja Pilvi Kalhama kunnostaa miehensä Mikko Kalhaman kanssa 1800-luvulla perustettua kalastajatilaa Tammisaaren saaristossa. Hän jakaa meille kuusi vuotta kestäneen projektin tärkeimmät oivallukset. Kunnostajan 7 oivallusta ”Työ oman rakkaan paikan kohenemiseksi on etuoikeus. Se on ankkuroinut perheemme tähän saareen ja kalastajatilaan”, kirjoittaa Pilvi Kalhama. Meri, luonto ja saaristo ovat museonjohtajan toinen todellisuus. Antiikki & Design teemana kunnostus 29 103580_.indd 29 1.3.2019 16.57.51
Joka säällä suojaisa merenlahti ulkosaariston reunalla on 1800-luvulla valikoitunut kalastustilan paikaksi. Tilaan kuuluu kaikkiaan seitsemän eri ikäistä rakennusta, joita on kunnostettu yksi kerrallaan kokemuksen karttuessa. Opeteltavaa riittää myös ammattikäyttöön tarkoitettujen kalastusvälinei den hyödyntämisessä. Toiveena on, että tulevaisuudessa kalastamiseen liikenee yhä enemmän aikaa. Kainuunharmas-lampaat auttavat maisemoinnissa ja tuovat elämää pihapiiriin. Takana tilan vanhimpiin rakennuksiin lukeutuva ometta, jossa aikanaan asuivat sekä ihmiset että eläimet. 30 Antiikki & Design teemana kunnostus 103580_.indd 30 1.3.2019 16.58.01
1. OLE ROHKEA, OTA SELVÄÄ Kun ryhdyimme kunnostamaan umpeen kasvanutta autiotilaa ränsistyneine rakennuksineen, tarvittiin uteliasta ja rohkeaa elämänasennetta. Pelko estää ihmistä toteuttamasta unelmiaan. ”Mitä jos emme osaakaan?” -kysymys häivähti toki mielessä, mutta tosiasiassa utelias ihminen pystyy oppimaan niin uusia tietoja kuin taitoja. Tietoa on paljon saatavilla, ja uuden opiskelu on hauskaa. Perinteinen ratkaisu on usein jopa se yksinkertaisin, joten esimerkiksi ”hengittävän” talon materiaalivalinnat tai maalin itse valmistaminen on helppoa. Tiedonkeruussa minua ovat auttaneet muun muassa Hannu Rinteen Perinnemestarin käsikirja -sarja ja -nettisivu, Panu Kailan tietokirjat sekä vanhojen talojen kunnostuksesta kertovat vertaisblogit. Toisten esimerkit ja hyvät käytännöt rohkaisevat kokeilemaan itselle täysin uutta. 2. KYSE ON ARVOISTA Pitkäkestoiseen entisöintiprojektiin uskaltaa heittäytyä, jos tuntee että hanke on omien arvojen mukainen. Entisöinti ei ole vain työtä, vaan se on tietynlaisen elämäntyylin valinta. Oma kiinnostukseni saaristoa, sen luontoa ja merta kohtaan on ollut aina hyvin voimakas. Tiesin, että voin sitoutua suureenkin työmäärään, jotta voin liittää ne kiinteämmin elämääni. Hetkittäinen kyllästyminen tai vaikkapa takaisku lattialahon löytymisestä kuuluvat pitkässä projektissa asiaan. Vaivalloiselta tuntuneet työvaiheet osaa ottaa lempeämmin vastaan, kun omat motiivinsa on jo alussa miettinyt perusteellisesti. Työ oman rakkaan paikan kohenemiseksi on etuoikeus. Se on ankkuroinut perheemme tähän saareen ja kalastajatilaan. 3. KOKONAISUUS RATKAISEE TYYLIN Entisöimme pihapiiriä, emme vain rakennuksia. Talonpoikainen saaristolaistila on rakentunut nykyiseen muotoonsa reilun sadan vuoden aikana, joten huomasimme pian, ettei tilan ”museointi” vaikkapa johonkin tiettyyn kymmenlukuun olisi tyylinmukaista, saati mahdollista. Tässä on omat vapautensa ja vaikeutensa. Voimme suosia sekä vanhaa että uutta, yhdistää perinteiset menetelmät ja käytännöllisyyden. Sisustuksessa etusijalla ovat tilalta löydetyt kalusteet ja esineet. Kaikkea vuosisadan aikana tilalle kertynyttä emme kuitenkaan aseta esille, koska tavaroiden on palveltava meidän tarpeitamme tilan nykyisinä omistajina. Yhtenäinen tyyli rakentuu pikkuhiljaa näitä johtoajatuksia noudattamalla. Paljon aikaa kuluu myös vanhan niityn, hakamaan ja metsän hoitoon. Joinakin vuosina kesälampaat ovat huolehtimassa aluskasvillisuudesta. Tärkeintä kuitenkin on se, että tila on jälleen asuttu. Se pitää kokonaisuuden parhaassa, tyylinmukaisessa kunnossa. 4. VANHA ON EDULLISTA JA KÄYTÄNNÖLLISTÄ Karulla elinkeinotilalla saaressa kuljetukset on minimoitava. Uutta ostetaan niin vähän kuin mahdollista. Purettava puutavara päätyy uusiokäyttöön aina, kun se › Päätalo sai viime kesänä uuden ulkovuorauksen. Seinät maalattiin punamullalla, karmit valkoisella pellavaöljymaalilla. Alunperin muualta tuotu hirsitalo on pystytetty paikalleen 1920-luvulla. Perheen nuoriso ystävineen majoittuu venevajan vintille. Naulakko syntyi vanhasta suksisauvasta ja vaatepuista. Kalastajan tekemiä purkkeja on säilynyt runsain mitoin. Niihin on säilötty myytäväksi tarkoitettuja tuotteita, kuten hapansilakkaa ja kilohailia. 31 Antiikki & Design teemana kunnostus 103580_.indd 31 1.3.2019 16.58.13
sopii rakennus tarpeisiin. Uuden halkovajan teemme siis mieluummin itse perinteiseen tyyliin ja muotoon sen sijaan, että ostaisimme valmispaketin kaupasta. Olemme myös palauttaneet lateksimaalattuja pintoja punamullatuiksi, koska punamultaus on edullista ja helposti huollettavaa. Punamulta kestää myös auringon paahteen ja suolaisen meri-ilman. Se on yksinkertaisesti luonnollisen kaunista tässä miljöössä. Vinttien kätköistä löytyneet huonekalut, astiat ja tekstiilit on otettu käyttöön. Talossa oli etupäässä sinivalkoisia astioita, ja olemmekin hankkineet niitä lisää. Vanhoista virkatuista pitseistä olen ommellut verhokappoja ja päiväpeitteitä. 5. LÖYDÄ OMA RUTIINI Mitä suuremmasta kunnostusprojektista on kyse, sitä todennäköisemmin arviot työmäärästä ja aikataulusta menevät pieleen. Liiallinen aikataulutus nakertaa myös motivaatiota ja nostaa stressiä. Sen sijaan päivittäisen työrytmin löytyminen ja sen päättäväinen noudattaminen on kaiken A ja O. Kurinalaisella rutiinilla työ valmistuu juuri niin nopeasti kuin se on mahdollista. Joka päivälle voi asettaa pari tavoitetta. Olen ottanut tavaksi työskennellä tehokkaasti 3–5 tunnin ajan puolenpäivän molemmin puolin. Sopivan kokoisia yhden päivän töitä ovat esimerkiksi vanhan huonekalun maalin rapsutus ja kasvimaan hoito, rakennuksen eteläpuolen punamultaus ja lammasaidan korjaus tai vaikkapa syysmyrskyn levittämien risujen keräys ja polttaminen. Rupeaman päätteeksi on aina tärkeää todeta työn edistyneen. On mahtavaa tuntea joka päivä onnistuneensa. Etukäteen suunnitellut vapaapäivät ovat myös osa rutiinia. Työteliäälle kunnostajalle ne ovat ansaittua luksusta. 6. JOKAINEN KOHDE ON YKSILÖ Yksi entisöimisen haastavimpia puolia on, ettei ole vain yhtä oikeaa tai väärää tapaa korjata. Neuvoa kysyessä törmää ristiriitaisiin mielipiteisiin ja monen hintaisiin ratkaisuihin. Jokainen kohde on kuitenkin yksilöllinen, joten viime kädessä omistaja itse on oman rakennuksensa paras asiantuntija. Vaikka teettäisi töitä ulkopuolisella, kuten mekin olemme tehneet, on tärkeää määritellä itse, millä menetelmällä tai minkälaisin materiaalein korjaaminen tehdään. Ihanteellisimpia ovat hitaasti kypsyneet, punnitut ratkaisut – sekä ne, jotka eivät ole peruuttamattomia. Jätimme tilamme päätalon kunnostuksen tarkoituksella viimeiseksi. Muita rakennuksia korjatessa saimme näin lisävuosia taloa koskeviin päätöksiin. Vaikeinta oli valita pystyrimalaudoituksen ja ponttilaudoituksen välillä. Päädyimme tilan yhtenäisyyden nimissä pystyrimoitukseen, mutta päätalon erottavat huoltorakennuksista sen viimeistellyt, hillityn koristeelliset yksityiskohdat. Ulkovuoraukseltaan nyt jo valmiin päätalon sisätilat odottavat tulevana kesänä uusia pintoja. Lattialankkuihin kokeilemme kalkkikuurausta, josta on tarjolla kovin vähän tietoa. Jos lopputulos ei ole toivomamme, lattian voi koska tahansa maalata tai käsitellä muulla tavoin. Kokeilla voi, kun ratkaisu ei ole peruuttamaton. 7. PIDÄ TYÖMAA SIISTINÄ Niin kauan kuin työt ovat käynnissä, on tärkeää pitää ympäristö ja paikat siistinä. Työt etenevät paremmin, jos edellisenä päivänä ylijäänyt tavara ja roskat eivät pyöri jaloissa. Siisti ympäristö parantaa arkiviihtyvyyttä – myös naapuruston. On tunne, että projekti on hallinnassa eikä keskeneräisyys ala hermostuttaa. Kun saimme rantarakennusten kunnostuksen aikaiset puutavarapinot niityllä sortteerattua, ei enää tuntunut siltä, että asumme työmaan keskellä. Kovassa käytössä oleva venevaja on koko tilan sydän, joten sen perussiisteydestä huolehditaan päivittäin. Se on välttämätöntä, koska venevajassa säilytetään työkaluja ja kalastustarvikkeita ja sen kautta kulkevat niin mantereelle lähtevät roskat kuin sieltä tulevat materiaalit. Siivotussa pihapiirissä on mahtavaa istahtaa laiturille nauttimaan näkymästä; kaikesta siitä, mikä on jo valmista. ? Pilvi Kalhaman kunnostusblogia voi lukea osoitteessa villaidur.blogspot.com/ Vanhat astiat ja kalusteet tulivat käyttöön. Tilalta on löytynyt lasia ja etupäässä sinivalkoisia astioita, joita on hankittu lisää. Vanha astiakaappi tuli lahjoituksena saaressa asuvilta naapureilta. 32 Antiikki & Design teemana kunnostus 103580_.indd 32 1.3.2019 16.58.25
Yksi rantavajoista toimii kesäkeittiönä, jossa syntyvät nopeat remonttilounaat ja jonne kokoonnutaan yhteisille illallisille. 1800-luvun alusta peräisin oleva arkku on tilan vanhimpia esineitä. Sen sisäkanteen on maalattu vuosiluku 1811. Venevajassa säilytetään tarpeellisia tavaroita, mutta myös koristeeksi päätyneitä vanhoja verkkoja ja köysiä. 33 Antiikki & Design teemana kunnostus 103580_.indd 33 1.3.2019 16.58.41
Hevosenkenkä ja tulusrauta, jäniksenkäpälä ja kallo ovat kaikki esineitä, jollaisia voi löytää vanhan talon raken teista taikakaluina. Antiikki & Design 34 teemana kunnostus 103581_.indd 34 1.3.2019 17.06.01
Vanhaa taloa kunnostaessa talon rakenteista voi löytyä kumma esine, kuten jäniksenkäpälä. Entisaikaan taikakalujen uskottiin karkottavan noitia ja tuovan talolle onnea. saatettiin kätkeä sammakko pienessä arkussa. Sammakon ajateltiin olevan ihmisen kaltainen, ja siksi se edusti haudattavaa noitaa. ILMIÖ EI OLE pelkästään suomalainen, vaan sitä tavataan kaikkialla maailmassa, ja muualla Euroopassa asiaa on tutkittu laajalti. Eri puolilla Suomea tavat ovat olleet melko samanlaiset, mutta painotus eroja on. – Länsi-Suomessa asuttiin tiiviissä kyläyhteisöissä, joten rakennuksia suojattiin enemmän noituudelta eli naapureiden oletetuilta pahoilta voimilta. Itä-Suomessa oli väljempää, joten taikakalut liittyivät useammin syöpäläisten torjuntaan ja luonnonvoimiin, Hukantaival kertoo. Hukantaipaleen omat tutkimukset ulottuvat 1200-luvulle asti, mutta ilmiö on hänen mukaansa paljon vanhempi. SUOMALAISISTA taloista taikakaluja voi löytää ennen sotia rakennettuihin asti. Tapa ei ole vielä nykyisinkään täysin kuollut, vaikka merkitykset ovatkin haalistuneet ja muuttuneet. Esimerkiksi julkisten rakennusten peruskivikätköön laitetaan edelleen juhlapäivän sanomalehti ja rahoja. Hukantaival arvelee, että myös yksityiset ihmiset saattavat tehdä rakentamiinsa taloihin vastaavia kätköjä. – Nykyään esineitä voidaan kätkeä tulevien sukupolvien löydettäviksi. Se on uusi merkitys, jota vanhoissa kätköissä ei ole. Hukantaival vinkkaa, että taikakalun löytäjän olisi hyvä ilmoittaa löydöstään vaikkapa paikalliselle museolle. – Mielellään valokuvan kanssa siten, että mukana on tieto löytöpaikasta. Yleensä esineillä ei kuitenkaan ole museoarvoa, joten löytäjä saa ne pitää. ? E läinten luita, rahoja, kenkiä ja teräaseita. Vanhojen rakennusten kanssa tekemisissä olevat tietävät, että rakenteita purkaessa vastaan voi tulla erikoisia esineitä. Ennen vanhaan niitä kätkettiin rakennuksiin taikakaluina. Turkulainen tutkija Sonja Hukantaival on tutkinut niitä arkeologisesta näkö kulmasta yhdistäen tutkimukseensa myös suullista kansanperinnettä. Innostus aiheeseen lähti liikkeelle opiskeluaikojen työstä arkeologisilla kaivauksilla Turussa, jossa hän löysi tulisijan alta kahden jäniksenkäpälän luut. – Ensimmäinen luulöytö ei vielä tuntunut erikoiselta, mutta kun uunin vastakkaisesta nurkasta löytyi täysin samanlainen jäännös, ymmärsin, että tässä on nyt jotain erityistä, Hukantaival kertoo. Uuninaluset ovatkin olleet hyvin tyypillinen kätkemispaikka. Muita tavallisia kohteita ovat nurkkahirsien välit, kurkihirren salvos, alaja välipohja sekä kynnykset. Asuintalojen lisäksi suojattiin myös karjasuojia, kirkkoja ja joskus saunoja. TAIKAKALUJA on todella monenlaisia. Tuttu hevosenkenkä kätkettiin rakenteisiin tai jätettiin näkyville onnea tuomaan. Hevosen pääkallon uskottiin tulisijan perustuksissa karkottavan syöpäläisiä. Myös muut eläinten jäännökset, kuten jäniksenkäpälät, olivat suosittuja. Kolikot hirsien välissä toivat talolle onnea, kun taas terävät esineet kynnyksen alla suojasivat pahoilta voimilta. Elohopean kätkeminen pienessä apteekki pullossa yleistyi 1700-luvulla. Sen ajateltiin karkottavan noitia. Kirkkoihin Onnen tuojat JAANA TAPIO KUVAT CAMILLA HYNYNEN – Eläinten jäänteitä kätkettiin tulisijojen perustuksiin syöpäläisiä karkottamaan, Sonja Hukantaival kertoo kädessään mäyrän pääkallo. Tunnettu onnenamuletti hevosenkenkä asetettiin joskus sakarat ylöspäin, joskus alaspäin. Eri alueilla suosittiin jompaa kumpaa tapaa. Kivijalan ja ensimmäisen hirren väli oli yksi tyypillisistä taikakalujen kätköpaikoista. Antiikki & Design 35 teemana kunnostus 103581_.indd 35 1.3.2019 17.06.12
Entisen navetan kunnostuksessa haluttiin löytää tasapaino uuden ja vanhan välillä. – Uusi ja vanha puurakentaminen yhdistyvät rakennuksessa saumattomasti. Hirsikerrokset on veistetty käsityönä hirsiosaajien taidoilla, kun taas liimapuupalkit ja -kehät edustavat modernia osaamista, arkkitehti Pekka Saatsi kertoo. Antiikki & Design 36 103766_.indd 36 4.3.2019 10.55.56
Y lväät hevoset käyskentelevät piha-aitauksessa vanhan navettarakennuksen edustalla. Tosinaan joku eläimistä astelee sisälle talliin, palatakseen takaisin ulos, kun siltä tuntuu. Keskiaikana alkunsa saneen Qvidjan, suo› SELINA VIENOLA KUVAT ERJA LEMPINEN Kuitian tilan, Qvidja Gårdin, navetta on kunnostettu perinteisillä menetelmillä moderniksi pihattotalliksi. Sen hevoset osallistuvat Itämeren ja ilmaston puolesta tehtävään työhön. Talli on ympäristöteko meksi Kuitian tilan 150-vuotias tiilinavetta näyttää ulkoapäin monin tavoin samalta kuin vastavalmistuneena. Vajaa kaksi vuotta sitten valmistuneen restaurointityön yhteydessä rakennuksen käyttötarkoitus kuitenkin muutettiin navetasta talliksi ja lehmien sijaan rakennuksessa asuu nyt lauma hevosia, joita voi pitää varsin onnekkaina. Modernissa pihattotallissa ne saavat nimittäin elää lajityypillistä elämäänsä laumassa ja kulkea vapaasti ulos ja sisään vuodenajasta riippumatta. – Tulen hyvälle mielelle, kun näen, miten hevoset nukkuvat öisin vierekkäin kylki Saara Kankaanrinta ja Ilkka Herlin pelastivat romahtamisvaarassa olleen tilan jälkipolville: ”Rakennuksen parasta suojelua on se, että sitä käytetään.” Qvidjan pihattotallissa asuvat hevoset ovat tunnetun ravivalmentaja Pekka Korven siitostammoja ja näiden varsoja. Antiikki & Design 37 teemana kunnostus 103766_.indd 37 4.3.2019 10.56.19
kyljessä köllötellen, Qvidjan omistaja Saara Kankaanrinta kuvailee. Hän osti Paraisten Qvidja Gårdin eli Kuitian tilan miehensä Ilkka Herlinin kanssa vuonna 2014. Pariskunta on sekä Baltic Sea Action Groupin että orgaanisia lannoitteita tuottavan Soilfoodin ja uusiutuvan energian varastointia kehittävän Qvidja Kraftin perustajajäseniä. Kankaanrinta on BSAG:n hallituksen puheenjohtaja. Historian alalta, isoisästään Kustaa Vilkunasta väitöskirjan tehnyt Herlin tunnetaan myös Cargotec Oy:n suuromistajana. Kulttuurihistoriallisesti arvokkaaseen kokonaisuuteen kuuluu kaiken kaikkiaan 30 rakennusta Suomen vanhimmasta, keskiaikaisesta kartanolinnasta 1700luvun kartanoon, eläinsuojiin ja työväen asuin taloihin. Antiikki & Design kertoi kivilinnan kunnostamisesta numerossa 9/2015. NAVETTA kantaa seinissään muistoja ajoista, jolloin ihmisilläkin oli raskasta ja vaikeaa. Punatiilestä ja harmaagraniitista muurattu navetta rakennettiin 1860-luvun suurten nälkävuosien aikana. Päivä palkka rakennuksilla oli lautasellinen puuroa. Riistolta kuulostava korvaus piti rakennus miehet kuitenkin hengissä aikana, jolloin moni kuoli nälkään, Kankaanrinta muistuttaa. Ostohetkellä tilan rakennukset olivat linnaa lukuun ottamatta kehnossa kunnossa. Kankaanrinta ja Herlin olivat pitkään etsineet maatilaa, jossa he voisivat toteuttaa haaveensa hiiltä sitovasta, päästöttömästä ja Itämeri-ystävällisestä ruoantuotannosta ja metsätaloudesta. Qvidja valikoitui pilottitilaksi myös siksi, että poikkeuksellisen kokonaisuuden piti säilyä myös jälkipolville. – Navetan kannalta omistajanvaihdos tuli viime hetkellä, koska se olisi todennäköisesti sortunut seuraavan talven lumitaakan alla, rakennuksen restauroinnista vastannut arkkitehti Pekka Saatsi kertoo. Kun seisoo valoisassa ja ylevän avarassa tallissa, on vaikea kuvitella, miten kurjalta tila näytti ennen kunnostusta. Navettarakennus pelastui viime hetkellä. › Antiikki & Design 38 teemana kunnostus 103766_.indd 38 4.3.2019 10.56.43
– Sitkeästi vallalla olevan käsityksen mukaan jalorotuiset hevoset eivät tule toimeen laumassa. Pihatossamme eläviä hevosia katsoessa huomaa, että tämä on täyttä puppua, Saara Kankaanrinta toteaa. Antiikki & Design 39 teemana kunnostus 103766_.indd 39 4.3.2019 10.56.56
Vanhat ikkunalasit olivat onneksi säilyneet muuten pahoin vaurioituneessa navettarakennuksessa. Käsin holvatut tiilikaaret kunnostettiin perinteisin menetelmin Julkisivuun oli puhkaistava myös uusia, alkuperäistä mallia noudattelevia oviaukkoja. Aikanaan navetan koko pohjakerros toimi lantavarastona. Lehmästä saatiin maitoa, mutta yhtä tärkeä merkitys sillä oli lannantuottajana. Tallissa on tyhjää, koska eläimet ovat ulkoilemassa. Pihattotallissa hevosilla on vapaa kulku ulos ja sisään, mielensä mukaan. Antiikki & Design 40 teemana kunnostus 103766_.indd 40 4.3.2019 10.57.25
Kartanot ovat aina olleet edelläkävijöitä. – Puurakenteet olivat kaikki lahonneet, ja katosta satoi sisään. Kärjistäen voi sanoa, että jäljellä oli oikeastaan enää pelkkä kivijalka ja tiilirunko, Saatsi kuvailee. KAKSI VUOTTA kestänyt urakka haastoi restaurointiin erikoistuneen arkkitehdin pohtimaan restaurointifilosofiaa monelta kantilta. – Koska rakennus oli todella huonossa kunnossa, jouduimme uusimaan monet kohdat kokonaan. Alusta asti oli selvää, ettei modernin tallin toiminnoista voida tinkiä. Siksi oli tärkeää löytää tasapaino sen välillä, miten paljon rekonstruoidaan ja miten paljon rakennetaan jotakin ihan uutta mutta perinteisillä menetelmillä, Saatsi tiivistää. Vanhat kivija tiiliseinät sekä ikkunat restauroitiin pieteetillä. Arkkitehti ja omistajat olivat yhtä mieltä siitä, ettei rakennusaikaisia virheitä tule toistaa. Siksi esimerkiksi tiilikatto sai väistyä uuden, perinteisen mallisen peltikaton tieltä. Myös Museovirasto antoi muutoksille siunauksensa. – Vaikka haluamme kunnostaa Qvidjan rakennukset entisöivällä otteella, emme ole museoimassa niitä. Mielestäni rakennuksen parasta suojelua on se, että sitä käytetään. Maatilat ovat aina rakentuneet osista tarpeen mukaan, kehityksen tahdissa, Kankaanrinta selventää. KARTANOT ovat kautta aikojen olleet edellä kävijöitä. Niiden kautta innovaatiot ja ihanteet levisivät laajasti ympäristöön. Nyt Qvidja on jälleen suunnannäyttäjä monessa mielessä. – Uusia tiloja rakennettaessa ei eläinten hyvinvointia voi sivuuttaa. Sen tulee olla suunnittelun lähtökohta, Saara Kankaanrinta vakuuttaa. Qvidjassa eläimet ovat yhteistyökumppaneita, joilla on tärkeä tehtävä tilan ilmastotyössä. Kankaanrinta kertoo, että kun hevoset, lampaat ja naudat laiduntavat nurmella ja nyhtävät sitä, kasvien yhteyttäminen kiihtyy. Näin pellon hiilensidontakyky paranee. Eläinten lanta taas on luonnollista lannoitetta, joka lisää maaperän pieneliötoimintaa. Luonnon monimuotoisuus ja maaperän terve mikrobikanta ovat avainasemassa ilmastonmuutoksen hillitsemisessä. – Jopa kaksi kolmasosaa kasvien sitomasta hiilestä varastoituu juuria pitkin maaperään, mutta vain, jos maan mikrobikanta on monimuotoinen, mikä edellyttää myös monipuolista kasvillisuutta, Kankaanrinta toteaa. Qvidjan peltomailla ja metsissä tehdään arvokasta työtä sen puolesta, että ihmisen ja luonnon välillä vallitsisi jälleen tasapaino. ? Qvidjassa eläimet ovat rotaatiolaidunnuksessa. Ne siirtyvät laitumelta toiselle nopeassa tahdissa, jolloin ne eivät ehdi kaluta maata paljaaksi. Tämä takaa sen, että pellot psytyvät toimimaan hiilinieluina. Pelloilla tulisi olla jatkuva kasvusto myös talvisin. Antiikki & Design 41 teemana kunnostus 103766_.indd 41 4.3.2019 10.57.52
”Työni on aarteenetsintää” kohteisiin, kuten Kansallisteatteriin, Snappertunan kirkkoon ja Tampereen Kino-Palatsiin. Yrityksen perustajan Reino Elialan siirryttyä eläkkeelle Rajala jatkoi valaisin korjaamon toimintaa. Hän jätti diplomi-insinöörin työt ja ryhtyi yrittäjäksi – eikä ole katunut päätöstään. Miten innostuit alasta? – Valon ja valaistuksen käyttö tilan ja tunnelman luojana on kiinnostavaa. Arkkitehtuuri, muotoilu, kauniit esineet sekä historia ovat aina kiehtoneet minua. Miten olet kouluttautunut työhösi? – Koulutukseltani olen koneautomaation Valaisinkorjaaja Tapio Rajalalla on taito herättää vanhat valaisimet henkiin. Valo tunnelman luojana on aina kiinnostanut häntä. MARI IMMONEN KUVAT RIINA PEUHU K auniisti patinoitunut lamppu nousee kevyesti ilmaan. – Nämä menevät Pispalan peruskorjattuun kirkkoon, Tapio Rajala kertoo. Tampereen kaupungin teollisuushistoria on vahvasti läsnä, kun kuljemme kattolamppujen lomassa. Valaisinkorjaamo Pannuhuone sijaitsee nimensä mukaisesti Kiillon vanhan tehtaan pannuhuoneessa, sisäpihan suojassa. Yritys on toiminut Tampereen Hatanpäällä jo 17 vuotta. Vuosien varrella valaisinkorjaamo on kunnostanut valaisimia lukuisiin arvoValaisimet tulivat tutuiksi harrastajateatterissa. Valaisinkorjaamo Pannuhuoneen myymälä on paratiisi vanhojen valaisimien ystäville. Viehättävä historiallinen ympäristö luo tunnelmaa. Sähkötyöt on hallittava täydellisesti. Valaisimen entisöinnissä on vaalittava alkuperäistä, mutta myös turvallisuus on otettava huomioon. Valaisimien johdotukset vaihdetaan uusiin, nykyajan turvallisuuskriteerit täyttäviin materiaaleihin. › Antiikki & Design 42 perinne elää Esittelemme mestarillisia kädentaitajia 103587_.indd 42 1.3.2019 17.30.32
Tapio Rajalan käsittelyssä on Valinte Oy:n valaisin, jonka kuvut ovat suomalaista lasinpuhallustyötä. Kaunis koristelu on tehty oikealla kullalla pyyhkäisten. Antiikki & Design 43 103587_.indd 43 1.3.2019 17.30.51
diplomi-insinööri. Opintoni olivat yhdistelmä kone-, automaatioja sähkötekniikkaa. Aiemmassa työssäni tein kunnossa pidon projekteja teollisuuden puolella. Näin olen oppinut, millaista tekniikkaa tarvitaan. Valaisimet ovat tulleet tutuiksi myös harrastukseni kautta, sillä olen tehnyt valoja äänitöitä harrastajateatterin puolella. Mitä taitoja alallasi tarvitaan? – Kärsivällisyyttä ja ideoimiskykyä yllättäviinkin ongelmiin. Pitää olla tietoa arkkitehtuurista, muotoilusta, kunnossapidosta ja mekaniikasta. Myös sähkötekniikka on tietysti hallittava. Mikä korjaustyössä on tärkeintä? – Huolellisuus. Valaisimen pitää näyttää hienolta, mutta sen täytyy olla myös turvallinen. Projektinhallinta on tärkeää, sillä läheskään kaikkea ei voi tehdä itse. Erilaiset lasinpuhallus-, erikoishitsaustai sorvaustyöt teetetään oman alansa taitajilla. Mistä hankit tietoa vanhoista valaisimista? – Työ on jatkuvaa opiskelua. Vuosien varrella on mappeihin kerääntynyt Museoviraston arkistoista tai keräilijöiltä saatuja vanhoja esitteitä, joista tarkistan, miltä eri valmistajien valaisimet ovat alunperin näyttäneet. Niiden avulla löydän tiedon siitä, minkälainen liitin tai katkaisija kadonneen osan tilalle tulisi hankkia. Mitkä ovat tärkeimmät työvälineesi? – Työ on hellävaraista, joten pienet ruuvarit, pihdit ynnä muut työkalut ovat tärkeitä. Tärkeimmät työkalut ovat kuitenkin omat kädet. Tämä on sellaista näpräämistä. Miten työ etenee? – Kun valaisin tuodaan korjaamolle, se kuvataan. Tämän jälkeen valaisin puretaan osiin. Pienten ruuvareiden ja pihtien avulla lähden kutittelemaan osia ja miettimään, miten ne aukeavat. Kun johdotukset ja muut korjaukset on saatu kuntoon, kootaan lamppu jälleen alkuperäiseen asuunsa. Mistä hankit vanhoja valaisimia ja varaosia? – Kaikki konstit täytyy käyttää. Yksityiset osaavat tulla tarjoamaan vanhoja valaisimiaan. Joskus asiakkaat tulevat kahden lampun kanssa ja sanovat, että haluavat saada toisen kuntoon ja laittaa toisen vaihtoon. Teen yhteistyötä keräilijöiden ja muiden korjaajien kanssa vaihtelemalla osia tai valaisimia. Varaosia löytyy myös kirppareilta, perikunnilta tai antiikkiliikkeistä. Mikä on työfilosofiasi? – Jo isoisäni aikanaan sanoi: ”Minkä teet, se tervaa.” Jos jotain tehdään, niin se tehdään niin hyvin kuin mahdollista. Usein korjaustyöhön menee enemmän aikaa kuin asiakkaalta kehtaa laskuttaa. Näin työ ja harrastus usein sekoittuvat. Toisaalta ajatelen, että on sitä huonompiakin harrastuksia. Jokaisesta työstä on voitava olla ylpeä. Miten työn hinta muodostuu? – Hinta muodostuu korjaustyöhön käytettävästä ajasta. Valaisinta entisöitäessä pienet jutut merkitsevät paljon. Osien mitat ja mittasuhteet on oltava kunnossa, jotta kokonaisuus toimii. Se vie enemmän aikaa kuin pelkkä osien kokoaminen paikalleen mahdollisimman nopeasti. Mitkä ovat tyypillisimpiä töitä? – Kotimaisia valaisimia on paljon, sillä suomalaiset pitävät kotimaisesta muotoilusta ja sitä arvostetaan. Toki korjattavaksi tuodaan myös ulkomaisia valaisimia. Mistä hankit materiaaleja korjaustyöhön? – Työ on jatkuvaa aarteenetsintää. Aina on etsinnässä vanhoja alkuperäisiä tai korvaavia osia asiakkaiden valaisimiin. Mitään ei heitetä pois, sillä koskaan ei tiedä, mitä tarvitaan. Vanhoja tuumaja hienokierteisiä ruuveja ei kaupasta enää saa. Joskus sähköja valaisinliikkeet tuovat meille korjattavaksi lamppuja, koska heiltä ei löydy osia. Erikoisosien hankkiminen on työlästä ja uusien teettäminen kallista. Vuosien mittaan kerätty varaosavarasto tekee työstä kannattavaa. Mikä on haastavinta? – Bakeliitti-, muovi-, puuja metalliosat haurastuvat ajan saatossa, ja niiden saaminen vastaamaan nykyajan turvallisuuskriteerejä voi olla vaikeaa. Silloin tällöin turvallisuussyistä on lampunkannat uusittava tai johdotus tehtävä erilailla kuin alunperin. Miten pidät yllä taitojasi? – Muotoilun historiasta minulla ei ole varsinaista koulutusta, mutta kiinnostusta löytyy. Työn kautta on karttunut paljon tietoa muotoilijoista ja tyylisuunnista. Tekemällä oppii, olen utelias ottamaan selvää asioista. Haluatko joskus heittää rukkaset naulaan? – Koko ajan tämä on tasapainottelua. Vanhojen työmenetelmien osaajia ei välttämättä enää ole ja valaisimiin tarvittaisiin esimerkiksi tietyllä tavalla puhallettu lasikupu. Jos teettäminen tulisi liian kalliiksi, sovitaan Unelmatyö olisi vanha arvorakennus. Mitään ei heitetä pois. Ylimääräisille lasikuvuille ja varjostimille saattaa olla käyttöä myöhemmin. Puretuista valaisimista jäljelle jääneet kristallit ovat kauniisti esillä vanhan lipaston laatikostoissa. Yksityiskohdat lumoavat kauneudellaan. Rajala hyödyntää muidenkin käsityöläisten taitoja. Antiikki & Design 44 perinne elää 103587_.indd 44 1.3.2019 17.31.08
”KIRJOITAN LISTAN TARVITTAVISTA OSISTA” 7.00 Aamulla heräilen rauhassa ja valmistaudun lähtemään valaisinkorjaamolleni Hatanpäälle. 9.00 Saavun työhuoneelle. Laitan valot päälle ja katson merkinnöistäni, mitä töitä päivän aikana on tehtävä. Kuuntelen radiota ja aloitan päivän työt. Yritän päästä nopeasti työn alkuun. Puran korjattavaksi tuodun Oy Taito Ab:n valaisimen ja kirjoitan listan osista, joita korjaustyötä varten on hankittava. 11.00 Työ vie mennessään, ja aamu kuluu korjaustöissä. Samalla mietin, tarvitaanko joitakin erikoistöitä, jotka on tilattava toiselta kädentaitajalta, kuten esimerkiksi hitsaajalta tai ompelijalta. 12.00 Pidän kahvitauon ja käyn nopeasti kaupungilla hakemassa osia. 13.00 Työt jatkuvat. Päivän mittaan verstaalla käy muutamia asiakkaita noutamassa jo korjattuja valaisimia tai tuomassa uusia korjattavaksi. 13.00 Suljen verstaan ja lähden kotiin. 18.00 Vastailen sähköposteihin ja teen paperitöitä kotoa käsin. Iltaisin puuhailen harrastuksieni parissa: ulkoilen, luen science fiction -kirjoja ja kaikki käsiini saamani tekniikkaja tiedeartikkelit sekä kuuntelen juurimusiikkia vanhalla putkivahvistimella. 23.00 Menen nukkumaan. Tapio Rajala Valaisinkorjaaja asiakkaan kanssa korvaava ratkaisu. Vanhimpia valaisimia on usein helpompi saada kuntoon, sillä ne on tehty yksinkertaisemmalla tekniikalla. Minkälaisesta työstä haaveilet? – Unelmatyö on jokin vanha arvorakennus, joka kunnostetaan kustannuksista välittämättä. Unelmakohteita olisivat hienot arkkitehtoniset kokonaisuudet, kuten kirkot. Minkä neuvon antaisit alalle pyrkivälle? – Lähde rohkeasti tekemään. Kokeilemalla oppii, miten tietynlainen lampunkanta tai ruuvi aukeaa. Yhdestä valaisimesta osa lähtee irti tukevasti painamalla ja vääntämällä, toisesta taas pitää osata painaa ruuvarilla juuri oikeasta kohtaa. Korjaus työssä on osattava arvioida, kuinka paljon osat kestävät. Aineita ja materiaaleja on osattava kuunnella – sen tuntee kädessään. Mikä parasta työssäsi? – Kun kunnostuksen jälkeen saa vanhaan valaisimeen valot päälle, sitä usein istahtaa alas ja pysähtyy hetkeksi katselemaan ja ihastelemaan lopputulosta. Silloin voi olla ylpeä työnsä jäljestä. ? Valaisinkorjaamo Pannuhuone. Hatanpään valtatie 40, Tampere. P. 044 301 4926. Vanhat valaisimet ovat valloittaneet valaisinkorjaaja Tapio Rajalan sydämen. Diplomi-insinöörin työ teollisuuden parissa vaihtui yrittäjän ammattiin. Antiikki & Design 45 perinne elää 103587_.indd 45 1.3.2019 17.31.28
TIIKKI KESTÄÄ AIKAA Tiikin kulta-aikaa oli 1950ja 60-luku, jolloin tästä tropiikin puusta valmistettiin aikansa tyylikkäimpiä huonekaluja. Ei siis ihme, että muotoilusta kiinnostuneet nuoret haluavat nyt sisustaa niillä kotinsa. Modernia muotoilua ei voi edes kuvitella ilman tiikkiä. Kysyntää on käytännöllisillä senkeillä sekä ruokapöydillä ja -tuoleilla. Myös tiikkitarjottimet ja muut tiikkiset pienesineet maustavat kotia jopa ripauksella ylellisyyttä. ANTTI KAIJALAINEN 1 2 3 Tanska yli muiden Suomalaisista huonekaluvalmistajista kiinnostavimpiin tiikin käyttäjiin ovat kuuluneet Asko, Keravan puusepäntehdas ja Artek. Ulkomaalaista yrityksistä tanskalaiset nousevat ylivoimaisesti ylitse muiden, ja niidenkin tuotteita on Suomessa tarjolla. Tanskalaiset kalusteet erottaa yleensä rohkeasta, kansainvälisestä muotoilusta ja huolellisesta viimeistelystä. Ne ovat usein myös umpipuuta. Suomalaiset huonekalut taas on useimmiten vain viilutettu tiikillä, ja sokkopuuna on esimerkiksi koivu ja joskus jopa lastulevy. Materiaalin voi tarkistaa kalusteen alapuolelta. Viilu paljastuu esimerkiksi reunojen liitoskohdista. Tiikkiä pitää aika ajoin öljytä, muuten sen luonnollinen kiilto häviää. Öljyäminen myös helpottaa puhdistusta, jos tiikkipinnalle pääsee nestettä tai muuta likaa. 1. Eleettömän tyylikkäät valaisimet ovat 1960-luvulta, ja ne on valmistanut ruotsalainen Elpe-Armatur AB. Neljä kappaletta 30 e, Stockholms Auktionsverk. 2. Tiikki ja hopea on modernin muotoilun klassikkopari. Bertel Gardberg on yhdistänyt nämä jalot materiaalit suunnittelemaansa teesiivilään. Kultakeskus, Hämeenlinna 1957. Bukowskis, 485 e. 3. Olof Ottelinin 1960-luvulla suunnittelema tarjoiluvaunu nimettiin Tarjaksi. Valmistaja oli Keravan puusepäntehdas, ja vaunua myyntiin Stockmannilla. Molemmat tarjottimet ovat irrotettavia, ja niissä on taitettava jalusta. 340 e, Bukowskis. Antiikki & Design 46 TRENDIT 102470_.indd 46 1.3.2019 17.09.29
4 5 6 8 9 10 Myranissa tiikkiviilu 7 4. Tanskalaista laatua: Arne Vodderin 1950-luvulla suunnittelema tiikkirunkoinen sohva (BO 90). Kevyt mutta jäntevän ryhdikäs sohva myytiin hintaan 3 323 e Stockholms Auktionsverkissä. 5. Tanskalaiset klassikot, Arne Jacobsenin vuonna 1952 suunnittelemat Myraneli Muurahais-tuolit ovat saaneet tiikkiviilutuksen. Nämä ovat monien suomalaistenkin suosikkeja ruokapöydän istuimiksi. 383 e, Stockholms Auktionsverk. 6. Ruotsalaisen Karl-Erik Ekseliuksen 1960-luvulla suunnittelema ruokapöytä on umpitiikkiä. Jatkettavan pöydän pituus on suurimmillaan 240 cm. Hyväkuntoisen ja kätevän pöydän vasarahinnaksi tuli Hagelstamilla 320 e. 7. Kun Kaj Franck yhdisti tiikkiä ja lasia, syntyi tyylikäs kokonaisuus. Jälkiruokamalja (malli 1369) oli Nuutajärven tuotannossa vuosina 1955–66. Hagelstamin huutokaupassa myytiin 10 maljaa ja 12 alustaa hintaan 440 e. Wirkkalan harvinaisuus 11 12 8. Tiikkituolin (nro 75) on 1960-luvulla suunnitellut tanskalainen Nils O. Møller. Istuin on punosta. 4 kpl / 550 e, Hagelstam & Co. 9. Linjakkaan, modernin epäsäännöllisen muotoisen Capri-sohvapöydän on suunnitellut tanskalainen Johannes Andersen 1960-luvulla. Pöytä tanskalaiseen tapaan kokonaan tiikkiä. 524 e, Stockholms Auktionsverk. 10. Tapio Wirkkalan tarjottimessa kohtaavat kupari ja tiikki. Kultakeskus, 1960-luku. Tarjotin on mallikappale, joka todettiin liian kalliiksi tuotantoon. Myyty 2015 Bukowskisilla hintaan 5 600 e. 11. Jussi Peipon 1960-luvulla suunnittelemaa Tectonia-senkkiä valmisti Asko. Lähtöhinta 300 e, Bukowksis. 12. Tanskalaisen Aksel Kjersgaardin suunnittelemat naulakot ovat ihastuttavan kevyet. Työn laatu on tasokas ja tyyli ajattoman trendikäs. 3 kpl / 450 e, Bukowskis. Antiikki & Design 47 TRENDIT 102470_.indd 47 1.3.2019 17.09.45
Puutarhaan avautuvan takkahuoneen ja olohuoneen yhdistelmä on elegantti. Työpöytä on sijoitettu kodin keskeisimmälle paikalle, ja sen takana oleva kirjahyllystö on teetetty paikalleen. Yksi hyllyistä muodostaa modernin talon ikkunasyvennyksen. Ku va An de rs Su ne Be rg Antiikki & Design 48 design 103578_.indd 48 1.3.2019 17.57.43
A rkkitehtuuria opiskellut Finn Juhl sai kokea urallaan sekä huikean menestyksen että haikean unohduksen hetkiä. Uran alussa nuoren suunnittelijan huonekaluja pidettiin outoina ja niitä haukuttiin väsyneiksi mursuiksi, sitten hänen huonekalujaan ostettiin jo Amerikkaan asti. Huippuaikoina valmistuivat ikoniset tuolit Pelikan ja Høvdinge sekä legendaarinen kahdenistuttava Poeten-sohva. › RIITTA LEHTIMÄKI KUVAT HOUSE OF FINN JUHL, ORDRUPGAARD, COPENHAGEN Tanskalaisen huonekalumuotoilun kirkkaimpia tähtiä on Finn Juhl, jonka töitä ja kodin esineistöä on esillä juuri nyt Tukholman Nationalmuseumissa. Hänen pieninä sarjoina puusepällä teettämänsä huonekalut ovat myös huutokauppojen himoittuja aarteita. Modernin huonekalun isä Juhl sai suunnitellakseen Tanskan yleisradion toimitiloja, Georg Jensenin kansainvälisiä myymälöitä, kymmeniä lipputoimistoja SAS-lentoyhtiölle ympäri maailmaa ja jopa huoltohallintoneuvoston kokoushuoneen YK:n päämajaan New Yorkissa. Sitten hänet unohdettiin. Nyt on meneillään Finn Juhlin uusi tuleminen. Hänen pieninä sarjoina käsityönä tehdyt huonekalunsa ovat huutokauppojen kuumimpia kohteita. Tiikkipenkki voi maksaa yli 20 000 euroa, sohva 15 000 euroa Finn Juhl rakennutti oman talonsa vuonna 1942, kolmikymppisenä ja keskellä maan natsimiehitystä. Näennäisesti yksinkertaisen rakennuksen muodot, värit ja esineet ovat harmonisessa sopusoinnussa. Ku va An de rs Su ne Be rg Antiikki & Design 49 design 103578_.indd 49 1.3.2019 17.57.55
nittelussaan. Hänen töissään on kaipuuta, Christian Bundegaard sanoo. Poika lähti opiskelemaan isän hyväksymää arkkitehtuuria muttei suunnitellut uransa aikana kuin kourallisen rakennuksia. Hän ei ehtinyt koskaan edes valmistua, sillä hänestä tuli kiireinen sisustussuunnittelija jo kesken opintojen. Finn Juhl pääsi kuuluisaan Vilhelm Lauritzenin toimistoon, jossa hän viihtyi kymmenen vuotta. Toimiston suunnittelemat Tanskan yleisradion toimitalo ja konserttisali valmistuivat 1945. Samana vuonna maa vapautui myös natsien miehityksestä toisen maailmansodan päättyessä. ”En voi seistä neron tiellä esteenä”, johtaja Lauritzenin sanat kaikuivat vapaudesta innostuneen nuoren suunnittelijan korvissa. MONEN arkkitehdin suurimman haaveen, oman talon, Finn Juhl oli toteuttanut jo kolmekymppisenä. Vuonna 1942 keskellä natsimiehitystä ja rakennustarvikepulaa hän rakennutti talon metsän laitaan, parikymmentä kilometriä Kööpenhaminasta pohjoiseen. Juhl luotti tulevaisuuteen, vaikka samaan aikaan kymmenen vuotta häntä vanhempi kuuluisa arkkitehti ja huonekalusuunnittelija Arne Jacobsen joutui pakenemaan Ruotsiin juutalaisen syntyperänsä vuoksi. – Finn Juhl oli avioitunut, hänellä oli töitä ja menestys antoi jo merkkejä itsestään. Isän perinnön ansiosta hänellä oli myös varaa toteuttaa suunnitelmansa, Christian Bundegaard sanoo. 185-neliöinen talo on niin yksinkertainen ja kurinalainen kuin vain uuden, modernin asumisen koulukunnan edustajalta voi kuvitella – mutta myös lämmin, rauhoittava ja suunnittelijan omilla keveillä huonekaluilla kalustettu. Talo on valkeasta, pelkistetystä ulkokuorestaan ja sisustuksen selkeydestä huolimatta myös värikäs. Arkkitehtien suunnittelemissa hienoissa taloissa kaikki on usein steriiliä ja siistiä. Väreinä on vain valkoista, harmaata ja ja sohvapöytä yli 6 000 euroa. Hienoin yksityinen Juhl-kokoelma löytyy Japanista. – Erityisesti japanilaiset ovat aivan hulluina Finn Juhliin, kertoo tanskalai nen kuvataiteilija ja kirjailija Christian Bundegaard. Hän julkaisi suunnittelijasta viime syksynä teoksen Finn Juhl – Liv, værk, verden, joka on myös käännetty englanniksi. Finn Juhl ikävöi koko ikänsä kuvanveistoa. ALVAR AALTOA 14 vuotta nuorempi Finn Juhl syntyi vuonna 1912 vauraan tukkukauppiaan perheeseen. Hänen äitinsä kuoli pojan ollessa aivan pieni, isä oli etäinen ja autoritäärinen tuon ajan tapaan. Poika haaveili taidehistorian opinnoista. Sellainen oli isän mielestä humpuukia. – Finn Juhl ikävöi koko elämänsä taidetta ja kuvanveistoa, ja tämä näkyy hänen suunIkoninen Høvdinge (Heimopäällikkö) -tuoli (1949) sai muotonsa afrikkalaisista kilvistä. Tuoli 44 on vuodelta 1944. Juhl teki parhaat työnsä yhdessä puuseppä Niels Vodderin kanssa. Egyptiläistuoliksi kutsuttu istuin kuuluu Juhlin talon ruokasalin kalustoon. 1949. Tuoli 46 vuodelta 1946 on suunnittelijan oma työtuoli olohuoneen työpisteessä. Ku va t An de rs Su ne Be rg Antiikki & Design 50 design 103578_.indd 50 1.3.2019 17.58.12
› Olohuoneen pieni istuinryhmä sijaitsee takan ja puutarhaan avautuvien pariovien välissä. Poeten-sohvan yläpuolella on avovaimo Hanne Wilhelm Hansenin muotokuva, jossa hän on 17-vuotias. Taiteilija on Vilhelm Lundstrøm, Finn Juhlin hyvä ystävä. Pitkä penkki vasemmalla on yksi Juhlin arvostetuista töistä. Makuuhuoneen ikkunan edessä on vuonna 1953 valmistunut tuoli, jossa voi istua myös takaperin ja nojata kyynärpäitään selkänojan vaakatasoon tehtyyn osaan. Nahalla verhoiltu, vaahterapuusta ja kuubanmahongista tehty sohva esiteltiin vuonna 1948. Ku va H en rik Sø re ns en Ku va An na D an iel ss on Antiikki & Design 51 design 103578_.indd 51 1.3.2019 17.58.34
Paikalle rakennettu sohva ja 50-luvun japanilaistuoli sijaitsevat muun talon ja olohuoneen välisessä tilassa, johon laskeudutaan muutama rappunen. Ku va H en rik Sø re ns en Antiikki & Design 52 103578_.indd 52 1.3.2019 17.58.58
mustaa. Modernit arkkitehdit eivät usein edes ripusta taidetta seinille, ja jos uskaltavatkin, kyseessä on pieni abstrakti työ. Tätä Finn Juhl vastusti. Hän sanoi, ettei ympäristöä tarvitsisi kutistaa niin ikävystyttäväksi, kun on paljon muitakin vaihtoehtoja. TALOSTA tuli suosittu kotimuseo vuonna 2008, kun se avattiin yleisölle Finn Juhlin avovaimon kuoltua. Musiikkikustantajana toimineesta Hanne Wilhelm Hansenista ja Finn Juhlista oli tullut avopari 1960luvun alussa, mikä oli tuolloin radikaali ratkaisu jopa Tanskassa. Juhl oli eronnut hammaslääkärivaimostaan parinkymmenen avioliittovuoden jälkeen. Sekä avioliitto että avoliitto olivat lapsettomia. Kolmekymppisenä rakennettu talo pysyi Finn Juhlin tukikohtana ja työpaikkana lähes 50 vuotta. Suunnittelija asui talossaan, kunnes kuoli vuonna 1989, 77-vuotiaana. – Kun oma talo oli valmis, Juhl saattoi keskittyä muuhun työhön. Koti oli hänen oma ideaalimaailmansa, jonne hän oli piirtänyt kaiken itse, Christian Bondegaard sanoo. Hanne Wilhelm Hansen oli Tanskan suurimman musiikkikustantamon omistajan tytär. Hänen myötään taloon tuli vilkas seura elämä ja pariskunta riensi konsertista toiseen. Elämä oli mukavaa, koska molempien talous oli enemmän kuin turvattu. Mutta puhelin oli lakannut soimasta. Koti pysyi tukikohtana 50 vuotta. FINN JUHL 1912–1989 • Pidetään modernin tanskalaisen huonekalumuotoilun kultakauden isänä. • Opiskeli arkkitehtuuria mutta piirsi uransa aikana vain muutaman talon. • Perfektionistisen muotoilijan huipputyöt valmistuivat 1940-, 50ja 60-luvuilla. • Sisustussuunnittelijana suurissa projekteissa, kuten Kastrupin lentokentän terminaalia ja YK:n New Yorkin päämajaa sisustettaessa. • Huonekalujen ja muun esineistön uustuotanto käynnistyi vuonna 2001 Onecollection-yrityksen alla. Makuuhuoneessa sijaitsevaa auki käännettävää, sisältä värikästä senkkiä on valmistettu vain pari kappaletta vuonna 1974. Sivutaso on samanhenkinen kuin makuuhuoneen laatikosto: päältä pelkistetty, sisältä värikäs ja yllättävä. › Ku va H en rik Sø re ns en Ku va ww w. ho us eo ffi nn juh l.c om Antiikki & Design 53 design 103578_.indd 53 1.3.2019 17.59.36
KÄSITYÖMÄINEN huonekaluvalmistus oli saanut väistyä teollisuuden ja tehotuotannon tieltä. Eikä tiikki ollut enää nuorten sisustajien mieleen. – Finn Juhl oli pettynyt ja katkera, kun uusi sukupolvi ei ollut enää kiinnostunut hänen huonekaluistaan. Elämä oli kyllä idyllistä eikä työ rasittanut, Christian Bunde gaard sanoo. Retrospektiivinen näyttely herätti uudelleen kiinnostuksen Finn Juhlin rakenteellisesti ainutlaatuisiin huonekaluihin. Hanne Wilhelm Hansen alkoi pontevasti hoitaa miehensä luovan työn hedelmiä. Onnekkaiden sattumuksien kautta saatiin käyntiin myös huonekalujen uustuotanto 2000-luvun alussa. Nyt esimerkiksi Poetensohvaa (1941) ja avantgardistista Pelikantuolia (1940) myydään moderneihin koteihin enemmän kuin koskaan. Christian Bundegaard iloitsee persoonallisen ja perfektionistisen suunnittelijan uudesta tulemisesta. – Onneksi renessanssi alkoi jo 1980luvun puolella ja Finn Juhl ehti kokea tämän uuden nousun. FINN JUHL ESILLÄ TUKHOLMAN NATIONALMUSEUM Finn Juhlin -näyttely 14.3.–22.9. Esillä kuvia Juhlin kodista ja runsaasti sieltä lainattua esineistöä. Mukana on myös hänen korkealaatuisesta designista ja viimeistelystä tunnettuja huonekalujaan. Samalla kannattaa tutustua Tanskan taiteen kultakauden (1800–1864) maalauksiin. Taidenäyttely on avoinna 21. heinäkuuta asti. KOTIMUSEONA toimiva Finn Juhlin talo sijaitsee Ordrupgaard-taidemuseon yhteydessä, noin 20 kilometriä Kööpenhaminasta pohjoiseen. Perille pääsee junalla. Museo on nyt remontissa ja avataan 2020. LISÄTIETOA ja mm. virtuaalinen talokierros: ordrupgaard.dk/? nn-juhls-hus/ Suunnittelija koki uuden nousun 1980-luvulla. Työpiste on kehystetty valkoisella isolla matolla. Muistitaulun julisteet ja kuvat kertovat, että Finn Juhl sai inspiraatiota muista kulttuureista, erityisesti Afrikasta ja Japanista. Kattovalaisin on suunniteltu Tanskan yleisradion toimitaloon. Juhlin töistä rakastetuin on Poeten-sohva (1941). Se sai lempinimensä Poeten og Lillemor -sarjakuvan hahmoilta. Pelikan-tuoli (1940) sai nimensä selkänojan muodosta, joka tuo mieleen siipiensä suojaan ottavan linnun. Nämä ovat uustuotannossa. Ku va H en rik Sø re ns en Ku va t ww w. ho us eo nn juh l.c om Antiikki & Design 54 DESIGN 103578_.indd 54 1.3.2019 18.00.11
Puhelut 8,35 snt/puh + 3,2 snt/min, matkapuhelimesta 19,2 snt/min. Palvelumaksu 0€/netistä varattaessa, muutoin 12€/varaus. Hinnat ovat alk-hintoja/hlö. Alk.-hintaa ei kaikilla lähdöillä. Matkapojat.fi • puh. 010 2323 200 • ma-pe 8-17 • su 10-13 Kiehtovat, opastetut kiertomatkat ja kaukolomat Japani nousevan auringon maa, 8 pv Saarivaltioon mahtuu niin muinaisia temppeleitä ja kimonoon pukeutuneita geishoja kuin futuristisia kaupunkeja. Lähde tutustumaan Tokion metropoliin, keisarien Kiotoon sekä temppelikaupunki Naraan. Lähtö 18.5. 2799€ Kambodža ja Laos, 9 pv Koe viidakon kätköissä piilotteleva Angkor Wat, Tonle Sap järven kelluva kylä, Pak Ou:n upea luolasto sekä Luang Prabangissa lumoava sekoitus itää ja länttä.Vielä upeita nähtävyyksiäkin paremmin mieleen jäävät iloiset ja aina hymyilevät paikalliset asukkaat! Lähtö 1.12. 2529€ Kapkaupunki ja Kapin niemimaa, 9 pv Etelä-Afrikassa Kapin niemimaan kärjen tuntumassa sijaitseva Kapkaupunki on sekoitus kaupunkija rantalomaa. Täällä koet siirtomaa-ajan henkeä sekä perinteistä afrikkalaista kulttuuria upeiden maisemien ympäröimänä. Lähtö 1.11. 2999€ New York, Toronto ja Niagara, 9 pv Upeita elämyksiä ääripäästä toiseen. New Yorkin suurkaupungin syke, kiinnostavat nähtävyydet ja monipuolinen kulttuuritarjonta. Niagran tunnetut kuohut pääset kokemaan aivan putouksen juurella! Lähtö 30.8. 2999€ Garden Route -pala kauneinta Etelä-Afrikkaa, 13 pv Lähde Matkapoikien matkassa Etelä-Afrikan kuuluisammalle maisemareitille! Garden Route tarjoaa Etelä-Afrikan parhaat palat, jonka varrella pääset ihastelemaan vehreää rannikkoa, viinitiloja, upeita maisemareittejä ja tietenkin villieläimiä safarilla. Lähdöt 2.12. 3299€ Kaukolomat Hintoihin sis. lennot Helsingistä, hotelliyöpymiset aamiaisin, runsas matkaohjelma, yhteisiä retkiä ja ruokailuja, suomenkielisen oppaan palvelut. Hintoihin sis. lennot Helsingistä, hotelliyöpymiset aamiaisin, runsas matkaohjelma, yhteisiä retkiä ja ruokailuja, suomenkielisen oppaan palvelut. KATSO KAIKKI KOHTEEMME MATKAPOJAT.FI Andalusian kiertomatka, 7-8 pv Lähde Espanjan aurinkoisimpaan maakuntaan! Matkalla näet kuusi upeaa kaupunkia, niiden upeaa historiaa, vaihtelevaa arkkitehtuuria ja ylväitä maisemia. Lähdöt 11.5., 26.10. 1599€ Eteläinen Irlanti Ring of Kerry, 5 pv Maisemareittien klassikko Ring of Kerry sekä Killarneyn ja Corkin hurmaavat kaupungit. Lähdöt 4.6., 20.8., 13.10. 1359€ Färsaaret, 5 pv Koskemattoman luonnon ja jylhien vuorten saariryhmä Atlantilla. Hektinen elämä on täällä tuntematon käsite. Lähdöt 26.5., 2.8. 1699€ Provencen kiertomatka, 4 pv Upeat historialliset kaupungit, vaikuttava arkkitehtuuri, rikas kulttuuriperintö ja henkeäsalpaavan komea luonto. Lähdöt 6.6., 5.9. 1159€ Romania – pala kiehtovinta Eurooppaa, 7 pv Vanhan maailman rosoisuutta, Unescon maailmaperintökohdetta, arkkitehtuuria, linnoja, jylhiä vuoristoseutuja, vehreitä maalaismaisemia ja lähes koskemattomattomia metsiä. Lähtö 9.9. 1399€ Toscanan maaseutu ja Firenze, 5 pv Toscanan alue Keski-Italiassa on tunnettu maittavasta ruoasta, viiniviljelyksistä, vehreistä maisemista ja taideaarteistaan. Lähdöt 18.5., 24.9., 19.10. 1399€ Kiertomatkat Olemme keränneet matkoillemme upeita, innostavia vierailukohteita! Lähde tutustumaan paitsi kulttuurihistoriallisesti arvokkaisiin nähtävyyksiin, myös luonnonilmiöihin tai vain rentoutumaan upeissa maisemissa! 104408_.indd 55 1.3.2019 14.52.15
Antiikki & Designin vintagemuotinäytöksessä esiintyneellä mallilla on päällään autenttinen 1920-luvun asukokonaisuus Play it Again Sam -liikkeestä. Korut, kuten helminauhat, eivät 1920-luvulla olleet välttämättä aitoja. Epäaitoja koruja oli ollut ennen Coco Chaneliakin, mutta hän antoi niille sielun. Pukukoru ei ollut vain aidon jäljitelmä, vaan se oli oma esteettinen esineensä. Ku va Pi a In gb er g Antiikki & Design 56 103585_.indd 56 1.3.2019 17.51.25
Ku va t Bu ko ws kis › KATJA WEILAND-SÄRMÄLÄ 1920-lukua oli elämää hetkessä: jazz, nuoruuden palvonta ja juhliminen – kieltolaista huolimatta. Se oli myös boheemin taiteellisen tyylin aikaa. Pinnan alla kyti kuitenkin köyhyys ja poliittinen levottomuus. Iloinen ja huoleton 1920-luku E nsimmäinen maailmansota oli vienyt monen nuoren miehen hengen ja muuttanut asennoitumista elämään; elettiin tässä ja nyt, huomisesta kun ei ollut varmuutta. Sodan kauhut hukutettiin huvittelun pyörteisiin, ja yläluokka juhli ja nautti estottomasti asioista, joita ennen oli pidetty pinnallisina. Sodan aikana moni nainen oli hoitanut miesten töitä kotirintamalla, ja vaikka sen jälkeen työpaikat luovutettiin takaisin miehille, jotain oli kuitenkin muuttunut. Naiset huomasivat pärjäävänsä samoissa tehtävissä kuin miehetkin. TEKNINEN KEHITYS ja sen myötä autot, kodinkoneet, puhelin, radio ja gramofoni yleistyivät. Elämä helpottui, ja ihmiset saivat nauttia vapaa-ajastaan. F. Scott Fitzgeraldin teos The Great Gatsby tavoittaa hienosti ajan hengen. Puhuttiin niin sanotusta menetetystä sukupolvesta (The Lost Generation), jonka viattomuuden aika oli päättynyt tykinlaukauksiin ja joka uhmasi sovinnaisuuksia. Fitzgeraldin ohella moni amerikkalainen kirjailija, kuten Ernest Hemingway ja Gertrude Stein siirtyi Pariisiin ja seurusteli muun muassa Pablo Picasson, Coletten ja Jean Cocteaun kanssa. 1900-luvun alun taide, kubismi, fauvismi ja ekspressionismi, innoitti myös muodinluojia. Sonia Delaunayn muotiateljeessa suunniteltiin ”simultaanipuku”, jonka tarkoituksena oli yhdistää muoti, kuvataide ja runous. Tutankhamonin hautalöytö vuonna 1922 herätti kiinnostuksen muinaiseen Egyptiin, mikä heijastui myös muotiin. SVENGAAVA 1920-LUKU NAISIHANNE. Flapper girl, poikatyttö, La Garçonne SILUETTI. Poikamainen, suora ja kapea silhuetti. Lyhyet hameet, litistetty povi ja laskettu vyötärölinja. ASUSTEET. Pitkät helminauhat, kello hattu, remmikengät. HIUKSET . Niskasta singlatut, lyhyet. MUOTIESINEET. Savukekotelo, tupakka holkki ja huulipuna. Savukerasia oli ehdoton flappertytön asuste. Cartierin art deco -savukerasia, kultaa ja emalia. Orientalismia henkivä René Laliquen Dans La Nuit -parfyymipullo Worthille, noin 1924. Muotitalo Lanvinin kesäunelma vuodelta 1923. Aikakausi suosi hihattomia leninkejä ja läpi kuultavia kankaita. Ku va M vp ho to s Antiikki & Design 57 Sarja kertoo naisten muodin muutoksista 1920–1929. Osa 3/9. vintagemuodin vuosikymmenet 103585_.indd 57 1.3.2019 17.51.43
1920-luvun elokuvia tähdittivät mm. Louise Brooks, Mary Pickford ja Greta Garbo, Douglas Fairbanks ja Rudolf Valentino. Ensimmäinen äänielokuva vuonna 1927 oli nimeltään The Jazz singer, ja Greta Garbon elokuvaa mainostettiin iskulauseella ”Garbo puhuu”. Äänielokuva tiesi kuitenkin monelle tähdelle uran loppua: mykkäelokuvan tähdet eivät välttämättä osanneet artikuloida, tai heidän piipittävä äänensä ei vastannut ulkoista olemusta. MUOTIMAAILMAN legenda Gabrielle ”Coco” Chanel (1883–1971) oli edelläkävijä, joka sukkuloi seurapiireissä, ja hänellä tuntui olevan Midaksen kosketus muotiin. Chanel etsi innoitusta miestenvaatteista, urheiluasuista ja työpuvuista. Hän suosi yksinkertaisia leikkauksia ja pukeutui merihenkisiin raitapaitoihin – pian laivastonsinisestä ja valkoisesta tulikin hänen tavaramerkkinsä. Vuonna 1926 Chanel loi lyhyen yksinkertaisen leningin, niin sanotun pikkumustan. Se oli länsimaisen muotihistorian ensimmäinen musta asu, jota ei oltu suunniteltu hautajaisvaatteeksi. Hän toi muotiin myös neuleet, helminauhat, pukukorut, kultaketjuiset laukut ja jopa rusketuksen. Vuonna 1921 lanseerattu parfyymi Chanel 5 oli ensimmäinen suunnittelijan mukaan nimetty tuoksu. POIKATYTTÖ ”La Garçonne” sai nimensä Victor Margueritten vuonna 1922 ilmestyneestä sensuroidusta romaanista. RomaaCoco Chanel loi ensimmäisen pikkumustan. NAISIHANTEET JA MUODINLUOJAT NÄYTTELIJÄT . Louise Brooks, ”it-girl” Clara Bow, Pola Negri, Mary Pickford. TANSSIJA. Josephine Baker. MUODINLUOJAT. Coco Chanel, Madeleine Vionnet, Max Factor, Jeanne Lanvin, Elizabeth Arden. Pikkumusta juhliin. Mustat, hiotut lasihelmet muodostavat geometrisiä kuvioita. Wienissä 1920-luvulla valmistetut naisten nahka kengät, joiden pinta silkkiä ja silkkisatiinia. Sonia Delaunay loi uimapukuja ja ranta-asuja ruskettumista palvovalle sukupolvelle. Hollywoodin supertähti ja idoli, näyttelijä Clara Bow teki läpimurtonsa 1920-luvun lopulla. Coco Chanel on nousemassa autoonsa muodikkaassa lomakaupungissa Biarritzissa. Ku va M vp ho to s Ku va M vp ho to s Ku va M vp ho to s Ku va Bu ko ws kis Ku va Fi nn a / H els in gin ka up un gin m us eo Antiikki & Design 58 vintagemuodin vuosikymmenet 103585_.indd 58 1.3.2019 17.51.59
nissa kuvattiin naista, joka teki uraa, ajoi hiuksensa lyhyiksi, pukeutui miestenvaatteisiin ja harrasti irtosuhteita. Perinteiset sukupuolimerkit puuttuivat täysin. Figuurin tuli olla mahdollisimman androgyyni. Flapper-naiset leikkasivat hiuksensa lyhyiksi ja mekon lyhyet helmat paljastivat sirot sääret. Vanhoillisten kauhuksi he punasivat julkisesti huuliaan ja polttivat savukkeita. Hoikka vartalo oli urheilullisen elämäntavan tulosta, mutta perustui myös tarkkaan harkittuun ruokavalioon ja erilaisiin dieetteihin. Tennistähti Suzanne Lenglenin peliasu innoitti muodinluojia suunnittelemaan naisille asun, jossa voi liikkua ”ilman, että saumat ratkeilevat”, kuten Coco Chanel sanoi. Kyse oli ennen kaikkea käytännöllisyydestä. PALJASTAVUUS oli 1920-luvun trendi. Vuonna 1927 helma nousi ensi kertaa polven yläpuolelle: iltapuku oli yhtä pitkä kuin arkiasu. Jotta asut erotettaisiin toisistaan, ilta puvuissa materiaalit olivat läpikuultavia ja leikkaukset uskaliaan paljastavia, erityisesti selkä jäi avoimeksi. Jalkojen vaaleat sukat loivat illuusion paljaasta ihosta. Suora, lyhythelmainen mekko antoi tilaa liikkua charlestonin ja jazzin tahdissa. Asujen kiiltävä pinta, pitkät helminauhat ja heiluvat hapsut korostivat liikettä. Uutta keksintöä, käytännöllistä ja helposti pestävää rayonia käytettiin sukkien, alusvaatteiden paitojen ja arkivaatteiden materiaalina. Kengissä oli remmit, jotta ne pysyivät päällä nilkkoja heilutellessa. Kellohattu peitti otsan ja korosti silmiä. TAKIT olivat paksuja ja ne kiedottiin vartalon ympärille kuin kimonot ja kiinnitettiin napilla. Kaulukset ja hihansuut koristettiin turkiksin. Turkis oli muotiasu, jota käyttivät varakkaiden ohella myös alemmat toimihenkilöt. Ajatuksen siitä, että vaate oli tie menestykseen, omaksuivat myös työtä tekevät naiset. He uskoivat, että pukeutumalla oikein avautuivat myös menestyksen portit. Punattu pikkuruinen suppusuu, tummat suuret silmät ja punaiset kynnet kopioitiin ? lmitähdiltä ja ensimmäiseltä ajan hengen vangitsevalta idolilta, ”it girl” Clara Bow’lta. 1920-luvulla sanaa make-up käytettiin ensi kertaa teatterien ulkopuolella, kun Max Factor loi kuluttajille suunnatun meikki sarjan, joka ”sai tavallisen tytönkin näyttämään ? lmitähdeltä”. Kosmetiikka halpeni suuntautuessaan massamarkkinoille. Huoleton vuosikymmen päättyi vuonna 1929 niin sanottuun Mustaan perjantaihin eli New Yorkin pörssiromahdukseen. Remmikengät 1920-luvun muotikuva esittelee viimeistä piirtoa myöten ajanmukaisen vapaa-ajan asun. Suora siluetti Paljas iho Kellohattu Hopeinen iltalaukku ja kukkaro, 1920-luku. 1920-luvun art deco peili, messinkiä keramiikkakoristeella. Paljetein ja lasihelmin koristeltu iltapuku. Asun alle kuuluu alusasu. Lyhyt helma Ku va M vp ho to s Ku va t Bu ko ws kis Antiikki & Design 59 VINTAGEMUODIN VUOSIKYMMENET 103585_.indd 59 1.3.2019 17.52.17
Tule tutustumaan ainutlaatuiseen kokoelmaamme. Ilmainen sisäänpääsy ja opastus myös ryhmille. Museo avoinna ke ja su 15-17, ryhmät sopimuksen mukaan. Apollonkatu 23 B 64, 6. krs. Puh: 09 442 501 www.reitz.fi SUOMALAISEN TAITEEN JA EUROOPPALAISEN ANTIIKIN HELMIÄ TÖÖLÖSSÄ 103967_.indd 60 1.3.2019 14.48.52
esineen tarina Kirje paljasti mustekynän tekijäksi Henrik Wigströmin. Kynän päässä on kuukivi? Leimat olivat epäselvät. Mukana oli myös kynäkotelo. Nuottiavain viittaa musiikkiin. Huutokaupassa oli tarjolla hieno 1800-luvulla tehty mustekynä. Antiikkikauppias Veli-Jorma Juusela kertoo, miten hän tuli paljastaneeksi sen suomalaisen tekijän ja miten aarre karkasi häneltä. saanut täysin selvää, mutta kynärasian alla oli paperitaitteita – niistähän voisi hyvällä onnella saada lisää tietoa. Soitin huutokauppakamarille, ja paperien sisältö kuvattiin esinesivulle. Kirje ja nimenomaan sen allekirjoitus kertoivat kaiken oleellisen. Se teki esineestä aivan erityisen: se oli suomalaisen, Fabergén vastaavaksi kultaseppämestariksi kohonneen Henrik Wigströmin (1862–1923) työtä. Ilo ja pettymys sekoittuivat toisiinsa. Ilmoille pyrkinyt riemunhuuto suorastaan tarttui kurkkuuni, sillä nythän sama tieto oli kaikilla, ei yksinoikeudella vain minulla, lisätiedon pyytäjällä! KIRJEESTÄ SELVISI, että kynä ei ollut vuodelta 1874, vaan juuri tuonna vuonna köyhä 12-vuotias Henrik Wigström oli saanut ilmaista musiikkiopetusta rouva Malinilta synnyinkaupungissaan Tammisaaressa. 25 vuotta myöhemmin eli vuonna 1899 Wigström osoitti kiitollisuutta opettajalleen tällä itse tekemällään ”pienellä” lahjalla. Vaatimaton tuo lahja ei ollut 1800-luvun lopussakaan, mutta nyt se on merkittävä osa KULTAINEN, emaloitu kynänvarsi. Venäjä 1874. Pituus 21 cm, musteterä rikki. Tammikuun lopulla näin kuvailtu kynänvarsi osui silmääni tukholmalaisen huutokauppahuone Metropolin listoilta. Vaikka heidän viikoittaisissa huutokaupoissaan on enimmäkseen tavanomaista tavaraa, ne on silti aina katsottava, kun vain ehtii. Ajattelin, että noin hyvä kohde herättää monen muunkin antiikkikauppiaan mielenkiinnon. Se olisi hyvä esine vaativalle, antiikkia tuntevalle asiakkaalle. Kynänvarsi oli hyvää emalityötä, juuri sellainen kuin vain voi toivoa. Leimoista ei kuvien perusteella Kynä kiitokseksi opettajalle suomalaisen kultasepäntaidon historiaa. Rahassa mitattuna hyvin arvokas, historiallisesti oikea aarre. Henrik Wigström toimi tuolloin kultaseppänä Pietarissa Mihail Perhinin liikkeessä, joka valmisti esineitä tsaariperheen hovijalokiviseppä Carl Fabergélle. Vuosina 1903–1918 Wigström oli Fabergén vastaava kultaseppämestari Perhinin jälkeen. Lähes kaikki maailmankuulut Fabergén pääsiäismunat ovat juuri Perhinin ja Wigströmin käsialaa. Vaikka tämä kynänvarsi ei esineenä ihan noiden muna-aarteiden luokkaa olekaan, se on merkittävä osoitus Henrik Wigströmin työn laadusta. ON VIELÄ pakko kertoa, miten siinä huutokaupassa lopulta kävi. Minäkin tarjosin siitä sen, minkä kantti kesti. Lopulta oli kuitenkin pakko tunnustaa, että muilla oli selvästi enemmän varoja panostaa. Lopetin kesken, joku muu sai kynän. Vieläkin vähän harmittaa, kun tuollainen aarre meni mielestäni kovin kohtuullisella hinnalla. ? VELI-JORMA JUUSELA KUVAT METROPOL AUKTIONER Antiikki & Design 61 103968_.indd 61 4.3.2019 9.56.51
Sekä Nuutajärvi, Iittala että Karhula toivat markkinoille omat, eri malliset vaakuna versionsa. Nuutajärven versio ilmestyi ensimmäisenä jo vuonna 1897. Antiikki & Design 62 102395_.indd 62 4.3.2019 9.36.56
P uristelasin kuviot tuntuvat selvästi sormenpäissä. Elias Lönnrotin muotokuvan juomalasin pinnassa hahmottaa parhaiten, kun lasia katsoo tummaa seinää vasten. Lönnrot ja Johan Ludvig Runeberg ovat yleisimmät hahmot suurmieslaseissa. Sitten tulevat Suomen sodan muistolasit, joihin on kuvattu sotapäälliköt Georg Carl von ”Vaakunaja suurmieslasien kulttuurihistoria” -kirjan tekijät Roger Peltonen ja Risto Rekola ovat keränneet näitä lasiesineitä jo 1980–1990-luvulta lähtien. › TEKSTI JA KUVAT HEIKKI RAUTIO Miksi Lönnrot on juomalasin kyljessä tai Suomen vaakuna pulla-asetissa? Roger Peltosen ja Risto Rekolan uusi teos avaa huonosti tunnettuja näkökulmia sortokausien passiiviseen vastarintaan. Poliittinen kannanotto lasissa Döbeln ja Carl Johan Adlercreutz. – Laseista huomaa, että Lönnrotin piirteet olivat haastavat muotintekijöille, toteaa Roger Peltonen, toinen tammikuussa julkaistun Vaakunaja suurmieslasien kulttuurihistoria -kirjan tekijöistä. Kirjan toinen kirjoittaja Risto Rekola nostaa pöydälle lisää Lönnrot-laseja. Samasta aiheesta huolimatta niissä on eroja. Tarkempi tutkailu paljastaa, että samasta aiheesta ja samankin valmistajan laseissa näkyy hienonhienoja eroja esimerkiksi lasin väreissä ja pohjissa. Riihimäen lasi käytti jopa eri muotteja, jolloin syntyi erilaisia versioita ja muunnelmia. – Iittalan suurmieslasit ovat taitavasti tehtyjä. Monessa lasissa kiehtovat muottimestarin pikkutarkat kaiverrusjäljet. Riihimäen suurmieslasit ovat veistoksellisempia. Niiden muottitekniikka oli uudempaa kuin Iittalassa, Roger Peltonen kertoo. Puristelasiin liittyy kiehtovaa tekniikkaa, mutta lasitehtaiden ulkopuolella kuohui. Risto Rekolaa ja Roger Peltosta motivoi kirjan tekemiseen se, että sortokauden esineitä ei aina osata arvostaa oikeista syistä. – Halusimme nostaa esille esineiden tekijät ja taustalla olevan poliittisen tilanteen. Monia keräilijöitä tällaiset lasit kiinnostavat vain niiden harvinaisuuden tai siitä johtuvan rahallisen arvon vuoksi, Risto Rekola miettii. KIRJAN alaotsikkona on ”Poliittinen symboliikka sortokauden puristelasissa”. Rekola ja Peltonen painottavat, että ymmärtääkseen, mistä vaakunaja suurmieslaseissa on kyse, pitää kerrata Suomen ja Venäjän historiaa. Kaikki alkaa siitä, kun Suomi liitettiin Venäjään vuonna 1809. Suuriruhtinaskunnan asema ja leijonavaakuna sen symbolina säilyivät, samoin oma perustuslaki. Suomen erityisaseman vahvisti keisari Aleksanteri I. Runeberg-laseissa on suurmiehen lisäksi kuvat kieloista, jotka symboloivat hänen ensi rakkauttaan. Muotti on päivätty 25.7. 1904. Antiikki & Design 63 keräily 102395_.indd 63 4.3.2019 9.37.29
Muottimestari Alfred Gustafssonin ehkä näyttävin luomus, Vapen-sokerikko. Kermakkoparista löytyy massaleima 1902. Poliittista symboliikkaa esiintyi monenlaisissa sortokauden puristelaseissa. Taustalla on poikkeavalla tekniikalla valmistettu harvinainen kiinnipuhallettu karahvi. Karhulan karahvi on noin vuodelta 1910. Suurmiehistä vain J. L. Runeberg ikuistettiin puristelasiasettiin. Iittalan valmistama asetti tuli markkinoille vuonna 1905. Iittalan Ceres-kermakko on keräilijöiden suosiossa. Sarjaan kuuluvat myös kaksi eri kokoista sokerikkoa sekä asetti. Iittala 1913. Antiikki & Design 64 keräily 102395_.indd 64 4.3.2019 9.38.20
tehtaan (Nuutajärven, Iittalan, Karhulan, Riihimäen ja Viialan) vaakuna-, suurmiesja kansallismaisemalasien tuotantoa 1800-luvun lopulta aina 1950-luvulle eli siihen asti kuin laseja valmistettiin. Muottien valmistus ajoittuu vuosille 1897–1920. Tutkimukset pohjautuvat Risto Rekolan ja Roger Peltosen laajoihin kokoelmiin. He olivat tahoillaan keränneet lasia 1980ja 1990-luvulta lähtien. Tammikuussa ilmestyneen kirjan tekijät ovat kuvailleet, vertailleet ja analysoineet kokoelmis taan yhteensä 50 esinettä. Teos esittelee puristelasin valmistuksen historiaa ja esikuvia meiltä ja maailmalta. Se tekee kunniaa lasitehtaiden visionääreille eli tehtaiden omistajille ja johtajille sekä lasitehtaissa toimineille muottimestareille. Teollisen puristelasien valmistuksen tieto taito, aiheet ja esikuvat syntyivät 1820luvulla. Lasiteollisuuden innovaatiot ja ammattilaiset saapuivat meille usein länsinaapurin kautta. Muotteja tilattiin maailmalta, esi1800-luvun edetessä Venäjällä ei katsottu hyvällä, miten suuriruhtinaskunnassa luotiin tarinaa erityisestä suomalaisuudesta. Vuonna 1830 perustettiin muun muassa Lauantaiseura ja 1831 Suomalaisen Kirjallisuuden seura. Lönnrotin Vanha Kalevala ilmestyi 1835 ja Uusi Kalevala 1849. Zachris Topeliuksen Maamme kirja ilmestyi 1875 ja Vänrikki Stoolin tarinoiden uusi suomen kielinen juhlapainos vuonna 1900. VENÄJÄN imperiumi halusi 1800-luvun loppupuolella kiristää otettaan valtakuntansa reuna-alueista. Aleksanteri III:n kerrotaan saaneen raivokohtauksen kalamajallaan Langinkoskella, kun kävi ilmi, että venäläiset postimerkit eivät kelvanneet Suomen postilaitokselle. Keisari antoi vuonna 1890 postimanifestin, joka kielsi suomalaiset leijonapostimerkit ulkomaan liikenteessä. Vuonna 1901 suomalaiset merkit kiellettiin kokonaan. Nikolai II:n antama helmikuun manifesti 1899 toi voimaan Venäjän yleisvaltakunnalliset lait. Kylmää kyytiä oli tullut jo edellisvuonna, kun Suomen tuore kenraali kuvernööri Nikolai Bobrikov haukkui Suomea onnettomaksi rajamaaksi – jopa Siperiassa oli sivistys muka toisessa arvossa kuin Suomessa. Helmikuun manifestista alkoi ensimmäinen sortokausi, jonka keskeyttivät vuoden 1905 kapinat ja lakkoilu. Vuonna 1908 alkoi toinen sortokausi. SUOMALAISTEN oli jatkettava vastarintaa. Ensimmäisen vaakuna-asetin teki Nuutajärvi 1897, vuonna ennen Bobrikovin nimittämistä. Asetin keskellä on Suomen leijonavaakuna, jonka reunoja kiertävät maakuntavaakunat. Iittalan Ainaja Suomi -vaakuna-asetit tulivat myyntiin 1901. Hiljaista vastarintaa tehneet suomalaiset lasitehtaat eivät käyttäneet venäläisen protokollan mukaisia leijonavaakunoita vaan suomalaisten omia vaakunaversioita. Maakuntavaakunoiden koristama Vapensokerikko ja -kermakko ilmestyivät 1902. Osana kansallisen identiteetin luomista lasin aiheiksi nousivat myös kotimaan kauniit näkymät, kansallismaisemat. Imatrankoski-aiheesta tehtiin Iittalassa puristelasiasetti ja Viialassa juomalasi, johon oli koskimaiseman lisäksi prässätty Maammelaulun ensimmäinen säkeistö. Vaakunaja suurmieslasien kulttuurihistoria -teoksella on erityistä antia myös lasin keräilijöille. Se esittelee viiden lasiKirja perustuu keräilijöiden kokoelmiin. merkiksi Saksasta, joko valmiina tai puolivalmiina aihioina, joihin saattoi muottipajalla kaivertaa halutun kuvan – esimerkiksi suurmiehen. – Puristelasinkeräilijää kiinnostavat esineiden saumat, sillä niistä voi päätellä, miten esine on tehty, Risto Rekola pohdiskelee. RUNSAAN sadan vuoden ikäisissä esineissä on myös poliittis-kulttuurihistoriallinen ulottuvuus. Ne liittyvät kareliaaniseen taiteen kulta-aikaan, suomalaisuusaatteen ja kansallistunnon heräämiseen. Nykyajan tavaranpaljoudessa unohtaa helposti, että Suomessa elettiin vielä 1900-luvun alussa omavaraistaloudessa. Ihmiset saivat elantonsa maasta ja puusta. Isoina sarjoina valmistetut puristelasiesineet olivat halpoja valmistaa ja ostaa. Näin ne levisivät kaikkiin kansankerroksiin. Paradoksaalisesti kävi niin, että nimenomaan Bobrikovin nuiva suhtautuminen suomalaisuuteen nosti aatehistoriaamme rakentaneet suurmiehet Lönnrotista Topeliukseen Iittalan puristelaseihin – siis koko kansan huulille. Pienessä mökissä suurmieslasin omistaminen oli hiljainen, mutta näkyvä kannanotto suomalaisuuden puolesta. ? Kirjan voi tilata sähköpostitse osoitteesta suurmieslasikirja@elisanet.fi tai ostaa kulttuurikeskus Luckanista, osoite: Saloviuksentie 3, Kirkkonummi. Hinta 30 euroa. Vähemmän julkisuutta saaneet Riihimäen suurmieslasit tulivat markkinoille alkuvuodesta 1913. Laseista löytyy mielenkiintoisia versioita, muunnelmia ja sävyjä. Antiikki & Design 65 keräily 102395_.indd 65 4.3.2019 9.38.56
1 ASIANTUNTIJAT Kari-Paavo Kokki Kamarineuvos, antiikin asiantuntija Tuija Peltomaa FM, taiteen, antiikin ja designin asiantuntija Kaisa Koivisto FT, Suomen lasi museon intendentti Veli-Jorma Juusela VTK, M.Phil, antiikkikauppias Ulla TillanderGodenhielm FT, tutkija Harri Kalha FT, dosentti Helsingin yliopistossa Antti Kaijalainen FM, Antiikki & Designin toimittaja Päikki Priha TaT, tekstiilitaiteen professori Oliver Backman Antiikin ja designin asiantuntija Lähetä kysymyksesi osoitteeseen antti.kaijalainen@fokusmedia.fi tai Antti Kaijalainen, Antiikki & Design, Hämeentie 135 A, 00560 Helsinki. Liitä mukaan tarkka valokuva (mahdollisimman suuri tiedosto) esineestä kokonaisena mielellään vaalealla taustalla. Lähetä myös kuvat leimoista, jos niitä on. Kuvia ei palauteta. 1. Fornasetin rasia Ostin rasian (pit. 20 cm) kierrätyskeskuksesta, koska se oli minusta niin hieno ja hintakin oli vain yksi euro. Pinnassa on naarmuja. Mitä voisitte siitä kertoa? Kotiloaiheisen rasian on suunnitellut italialainen muotoilija ja taiteilija Piero Fornasetti (1913–88). Hänet tunnetaan ylellisistä esineistä, joita koristavat ihmiskasvot (varsinkin sopraano Lina Cavalieri), perhoset, kukat ja monet muut, usein surrealistiseen tyyliin kuvatut aiheet. Rasian ulkokuori on emaloitua metallia, laatikko mahonkia. Fornasetti suunnitteli rasian 1950-luvulla, ja se on yhä tuotannossa. Tämän rasian laatikossa on sormiliitokset, joita ei nykyisissä laatikoissa enää käytetä. Kotiloaihe oli Fornasetille läheinen 1950-luvulla. Myös Mikä missä milloin Asiantuntijamme vastaavat lukijoiden kysymyksiin esineistä ja arvioivat hintoja. Lähetä meille oma kysymyksesi! rasian kuluneisuudesta voi päätellä, että se voisi olla 50-luvulta. Vakuutusarvo 150 e. (AK) 2. Kangasvarjostimen korjaus Minulla on Paavo Tynellin suunnittelema pöytävalaisin 5066. Lamppu on toimiva ja ehjä. Myös varjostin on ehjä, mutta siinä on pari pientä likaista tummentumaa, joita ei tarkasti katsomatta huomaa. En kuitenkaan uskalla hangata tahroja pois, etten pilaa koko varjostinta. Voiko lamppuun teettää alkuperäistä vastaavan varjostimen, ja laskeeko se lampun arvoa merkittävästi? Kuvassa varjostin ei näytä kovin pahalta. Jos sen haluaa silti uusia, vaikutus valaisimen arvoon ei ole merkittävä, kun uusi Antiikki & Design 66 kysy esineestä 103584_.indd 66 4.3.2019 10.31.53
› 5 2 3 Aiemmin julkaistuja kysymyksiä ja vastauksia antiikkidesign.fi 4 tehdään vastaamaan alkuperäistä mahdollisimman tarkkaan. Kangasvarjostimien kunnostajat ovat käyneet vähiin Suomessa, mutta MS-Valaistus Oy Tuusulassa entisöi myös kangasvarjostimia: p. 010 470 5500, sähköposti:ms-valaistus@co.inet.fi. Vanhojen valaisimien kunnostajat keskittyvät lähinnä sähkötöihin. Pöytävalaisimen malliltaan 5066 Paavo Tynell suunnitteli Taidolle 1940-luvulla. Vakuutusarvo on 4 000 e. (AK) 3. Paistivatia koristaa uurna-aihe Löysin astiakaapin perältä paistivadin, jonka sarjaa olen onnistumatta yrittänyt selvittää. Lainasin kirjastosta Arabian astiastoja käsitteleviä kirjojakin, ja yhdessä oli kuvia Tyra Lundgrenin kuvioista. Hän oli suunnitellut Eduskuntataloon astiaston, joka on samantapainen mutta posliinia. Meidän on painosta päätellen fajanssia. Mikä on arvo? Arabian oma kuparija väripainosmallien suunnittelu tehostui 1920-luvulla. Taiteelliseksi avustajaksi palkattu Greta-Lisa Jäderholm-Snellman toi koristeluun 1920-luvun klassisimin ja ranskalaisen art decon hengen. Hänen lisäkseen muodin mukaisia koristeita loivat Tyra Lundgren ja Einar Forseth. En löytänyt kirjallisuudesta vahvistusta, että joku heistä olisi koristellut tämän paistivadin. Se on kuitenkin mahdollista, sillä Arabian historiassa on paljon aukkoja. Vaikutteet kuitenkin tulevat tuosta kolmikosta, niin selvästi klassistinen uurna-aihe on. Leiman mukaan paistivati on ollut tuotannossa 1928–32. Pohjan massaleiman perusteella malli on 1920-luvulla kehitetty XU. Toinen massaleima Diamant viittaa Arabiassa 1920-luvulla kehitettyyn fajanssilaatuun, joka on luja ja ”lähes yhtä jalo kuin posliini”. Vakuutusarvo 80 e. (AK) 4. Windsor-tyyppinen tuoli Milloin tuolini on tehty ja onko se jotain tyyliä? Mikä on arvo? Tuolinne on ns. Windsor-tyyppiä, joka yleistyi Englannissa 1700-luvulla. Meillä se tuli muotiin 1800-luvun puolenvälin jälkeen. Niitä valmistivat monet puusepäntehtaat ja -verstaat. Ylös levenevä selusta koostuu kapeista sorvatuista pienoista, jotka ylhäällä yhdistyvät kaartuvaan hartialautaan. Jalat on sorvattu, ja toisinaan niitä yhdistää sorvattu H-tukiristikko. Istuin voi olla pyöreä tai satulanmuotoinen. Tyypistä esiintyy monenlaisia muunnelmia. Useimmiten tuolit maalattiin tai ootrattiin tummiksi. Teidän tuolinne vaikuttaisi olevan 1900-luvun alku puolelta. (K-PK). Vakuutusarvo 70 e. (AK) 5. Ateljee Nordqvistin kulho Olen saanut noin 40 vuotta sitten mummoltani pienen kupin, jota olen pitänyt sokerikkona. Onko sillä mitään arvoa? Tätä pientä kulhoa voi käyttää sokerikkona tai muuna tarjoiluastiana tai puhtaasti koristeena. Kulho on Atelier Nordqvist Oy:n tuotantoa 1950-luvulta. Keramiikkayrityksen perustivat taiteilijat Saul Nordqvist ja Holger Granbäck 1951 Nurmijärvelle. Varjostin kaipaa huoltoa Windsor-tuolin muunnelma Antiikki & Design 67 kysy esineestä 103584_.indd 67 4.3.2019 10.32.09
Yritys aloitti pienillä esineillä, joita oli suuria teoksia helpompaa valmistaa ja myydä. Alusta lähtien yrityksen tavoitteena oli kaunis ja laadukas keramiikka. Esineet dreijattiin ja koristeltiin käsin maalaamalla. Niille oli tyypillistä koristeellisuus, ohuella viivalla maalatut koristeet ja heleät värit. Tyylissä voi nähdä vaikutteita vanhasta kiinalaisesta keramiikasta. Esineet tyydyttivät sodan jälkeisen jälleenrakennusajan kauneuden nälkää. 1967 yrityksen nimi muutettiin Savitorpaksi, joka tuli tunnetuksi kultapatinoidusta keramiikasta myös Suomen ulkopuolella. Pienen kulhon vakuutusarvo 30 e. (AK) 6. Jugendkoira kellotelineenä Ostimme kirpparilta ilmeisesti messinkisen koiran, mutta mikä se on? Hauska esine on taskukellon teline. Kun kello ei ole ollut käytössä, se on ripustettu koiran suussa olevaan koukkuun. Materiaali on todennäköisesti messinki. Koira muistuttaa rodultaan vinttikoiraa, mutta se on tyylitelty jugendin hengessä. Valmistusaika ja -maa 1900-luvun alku ja KeskiEurooppa, ehkä Saksa. Vakuutusarvo 130 e. (AK) 7. Svea Granlundin signeeraama Suvussamme on kulkenut koboltinsininen lasimaljakko (kork. 15,5 cm), jossa on kullanvärinen kukkakuvio. Maljakon pohjassa on Arabian ja tekijän signeeraukset. Olisiko teillä tietoa maljakon tekijästä, iästä ja arvosta? Art decon hienostusta henkivä ”lasimaljakkonne” on Arabian keramiikkaa koboltinsinisellä lasitteella, joka oli muotia 1930-luvulla. Funkishenkeen tyylitelty kultaja kuparihohtoinen kasviaihe on maalattu käsin. Niin maljakon muoto kuin koristelukin tuovat mieleen Greta-Lisa Jäderholmin, mutta koristelun on toteuttanut ja pohjan signeerannut Svea Granlund, joka kuului Arabian taiteilijajoukkoon jo 1920-luvulta alkaen. Hänen erikoisalaansa olivat käsinmaalaus sekä koristesuunnittelu. (HK) Vakuutusarvo 80 e. (Antiikki Maini ja Veli) 8. Hollantilaiset hopealusikat Olen saanut perintönä lusikat, jotka voi puhdistaa hopean tapaan. Leimoista en löydä tietoa. Mikä on arvo? Lusikat ovat hollantilaiset, kuten koristelun tuulimyllyja purjelaiva-aiheista voi päätellä. Hollannissa hopean tarkistusleimana on käytetty miekkaa, kun Suomessa leimana on ollut kruunu. Näiden lusikoiden miekkaleima on ollut käytössä vuosina 1906–53. Lusikat ovat siis todennäköisesti 1900-luvulta. Vakuutusarvo 12 lusikalle 140 e. (AK) 9. Harvinainen lapsen reki Toivoisin tietoja reestä, joka kaipaa kunnostusta. Hinta-arviokin kiinnostaa. Turun kaupungin historiallisen museon tutkija Tom Bergroth sanoo, että koosta 6 7 8 9 Koira roikottaa kelloa Antiikki & Design 68 kysy esineestä 103584_.indd 68 4.3.2019 10.32.25
päätellen kyseessä on lapsen reki. Runko ja koristelu viittaavat 1700-luvun puoleenväliin ja rokokoohon, mutta veistettyjen sivukoristeiden perusteella reki lienee valmistettu noin vuonna 1800 tai 1800-luvun alussa. Takaosan jalasten päällä olevan tasanteen metallilevy ei ole alkuperäinen vaan myöhempi lisä. Huonekalukonservaattori Lassi Koivusen mielestä reki on hieno ja ehdottomasti kunnostamisen arvoinen. Näin erityinen kohde vaatii kuitenkin tarkan suunnitelman: mitä esineelle on tehty aiemmin, mihin olisi järkevä pyrkiä nyt, missä ja miten sitä on ajateltu säilyttää ja käyttää? Kaiken alkuperäisen säilyttäminen on aina tärkeintä, mutta myöhempien toimenpiteiden kohdalla on tehtävä harkintaa. Useasti esineen alku peräistä ilmettä ja asua voidaan tuoda paremmin esille, kunhan se vain saadaan ns. hoidetun näköiseksi. Tällaisista konservointitöistä Lassi Koivunen tekee aina kirjallisen toimenpideehdotuksen, joka sisältää kustannusarvion. Työ dokumentoidaan kuvin ennen työtä, sen aikana ja sen jälkeen. Lisäksi Koivunen tekee kirjallisen raportin, jonka laajuus on tapauskohtainen. Vakuutusarvoa ei voi antaa, sillä kunnostuskustannukset vaikuttavat siihen merkittävästi. (AK) 10. Kemikaalipullo 1800-luvulta Kesäpaikkamme vanhasta mökistä löytyi vaaleansinen, 76 cm korkea lasipullo, joka oli laitettu heinillä vuorattuun pärekoriin. Pulloon kuuluu puinen korkki. Mikä on pullon käyttötarkoitus, sen ikä ja arvo? Pullo on suupuhallettu, ja suuosakin on kokonaan käsityötä. Näihin pulloihin on aina kuulunut heinällä vuorattu kori, joko pajukori tai lastukori, kuten tässä. Korit ja heinät ovat tavallisesti hävinneet. Sen sijaan ei ole varmaa, että pullo on kotimainen, eikä sekään, mitä pullo on sisältänyt. Hyvin samatapaisesta pullosta, mutta ilman koria, on kuva Markku Annilan kirjoittamassa Vanhat lasini -kirjassa (Suomen lasimuseo 2005) sivulla 164. Pulloja on käytetty apteekeissa tislatun veden säilytykseen 1800-luvulla. Niissä on voitu säilyttää muitakin apteekkikemikaaleja. Apteekithan tekivät itse aikaisemmin lähes kaikki lääkkeet. Ulkomailla on ollut yrityksiä määritellä siniset pullot myrkkypulloiksi. Suomessa tällaista tapaa ei ole ollut, vaikka sinisiä myrkkypulloja Suomestakin tunnetaan. Samassa julkaisussa mainitaan myös Tervakosken paperitehtaalta löydetyt pullot, jotka ovat hyvin samanhenkisiä. Nämä pullot olivat selvästi vihreitä, ja niissä on todennäköisesti tuotu paperiteollisuuden tarvitsemia kemikaaleja ulkomailta. Paperiteollisuutta on ollut jo 1800-luvulla muuallakin, joten tällaisia pulloja on hyvin saattanut tehtaiden kautta kulkeutua vanhaan mökkiin. (KK) Vakuutusarvo 300 e. (Antiikki Maini ja Veli) 11. Rukous-koru Edesmenneen mummoni rintakoru on ollut muistoaarteena vuosia. Mihin koru liittyy, ja mikä on sen arvo? Koruun on maalattu toisinto ranskalaisen Jean-François Millet’n (1814–75) vuonna 1859 tekemästä teoksesta L’Angélus. Kirkon kellonsoittoa kuuntelevaa, rukoilevaa pariskuntaa esittävä teos on levinnyt ympäri maailmaa lukemattomina versioina. Tässä se on toteutettu miniatyyrimaalauksena posliiniseen rintakoruun emalitai posliiniväreillä. Kehys on hopeaa ja leimattu merkinnällä 813H. Se on Suomessa vuosina 1895–1972 käytössä ollut hopean pitoisuuden tarkistusleima. Korun suurin merkitys on muistuttaa mummosta, hänen sielunsa ikään kuin piilee korussa, mutta rahallista arvoa korulla ei juuri ole. (UT-G) 12. Trice nosti muotoilijan pinnalle Olen yrittänyt selvittää Hannu Kähösen Trice-tuolin arvoa. Luin Tuula Salakarin suomalaisia tuoleja käsittelevästä kirjasta, että se olisi keräilyharvinaisuus. Joudun kääntymään lehden puoleen edes jonkinlaisen arvion toivossa. Hannu Kähönen (s. 1948) suunnitteli 1985 Trice-tuolin, josta kyseisen kirjan mukaan tuli myyntimenestys Suomessa ja mm. Japanissa. Tuolia ovat metsästysja huviretkillään käyttäneet Tanskan ja Belgian kuninkaallisetkin. Tuoli myös nosti Kähösen pinnalle muotoilijana. Mutta onko Trice › 10 12 11 Kemikaalipullolla on oma kori Antiikki & Design 69 kysy esineestä 103584_.indd 69 4.3.2019 10.32.40
harvinaisuus? Kun asiaa katsoo tuotantomäärien valossa, niin tuskin. Kotimaisilla antiikkimarkkinoilla se vaikuttaa kuitenkin olevan harvinaisuus. Trice on valmistettu hiilikuidusta ja purjekankaasta, ja se painaa vain runsaan kilon. Sen taitettava mekanismi toimii kuin sateenvarjossa. Vaikka tuoli on mitä modernein, sillä on juurensa vanhoissa taitettavissa retkituoleissa, jotka otettiin mukaan vaikkapa urheilutapahtumiin. Trice oli paljon julkisuudessa 1980-luvulla, mutta nyt se on vaipunut unohduksiin. Melko varmasti tuoli nousee jossain vaiheessa taas esiin. Se on mitä mainioin käyttötuoli mutta jo nyt myös moderni keräilyklassikko. Vakuutusarvo 100 e. (AK) 13. Peili kanttija kaariaihein Olen saanut ystävältäni peilin, jonka hän osti kirpputorilta. Miltähän vuodelta se on? Arvokin kiinnostaa. Peilinne on tyypillistä 1920-luvun klassismia kanttija kaariaiheineen. Tyyli haki innoituksensa kustavilaisuudesta ja empirestä, joiden klassisoivia muotoja ja koristeaiheita se tyylitellen sovelsi. Tyylikäs peilinne voisi olla kotimaista työtä. Tyyli oli suosittua niin huonekaluissa kuin käyttötavaroissa, ja tällaisia esineitä valmistettiin vielä 1930-luvulla. Ajan hienoin kokonaistaideteos on 1931 valmistunut Eduskuntatalomme. (K-PK) Vakuutusarvo 150 e (AK). 14. Piippua polttava koira Minulla on vanha ? guriini (kork. 10 cm), jonka arvelen olevan kipsiä tai poltettua savea. Olisi mielenkiintoista tietää lisää tästä koiruudesta. Humoristinen piippua polttava keramiikkakoira on merkitty massaleimalla, joka vaikuttaisi kuuluvan R. M. Krausen majolikaja fajanssitehtaaseen. Se toimi Schweidnitzissä Sleesiassa 1882–1930. Alue kuuluu nykyään Puolaan. Tehdas valmisti astiastoja, maljakoita, kynttiläjalkoja ja ? guriineja, joita myytiin omissa liikkeissä mm. Milanossa, Barcelonassa, Kievissä, Pariisissa ja Kööpenhaminassa. Tuotantoa palkittiin monilla messuilla ja näyttelyissä. Koirahahmo on todennäköisesti 1800ja 1900-lukujen vaihteesta, ja se on fajanssia. Vakuutusarvo tässä kunnossa 30 e. (AK) 15. Luonnenukke Nukkeni on ilmeisen vanha, ja pitkään tutkittuani asiaa olen päätynyt tulokseen, että nukke saattaa esittää holokaustin aikaista lapsivankia? Nukkeja on pari, ja molemmilla on niskassa tunnukset, toisella 171c ja toisella 171f. Google ohjaa noilla tunnuksilla usein natsivainoihin liittyville sivustoille. Nuket eivät lainkaan liity holokaustiin. Porvoon lelumuseon Jorma Söderlund pitää niitä muovista valmistettuina 1970–80luvun luonnenukkeina. Luonnenukke on nukketyyppi, joka syntyi Saksassa 1800luvulla. Tuolloin ne valmistettiin paperimassasta ja posliinista. Vakuutusarvo 30 e. (AK) 16. Seinäkynttelikkö Mitä voisitte kertoa tästä seinäkyntteliköstä? Korkeus on 45 cm. Minulla on niitä kaksi, joten mikä voisi olla parin arvo? Seinäkynttelikkönne voisivat olla italialaista työtä 1900-luvulta. Materiaali näyttäisi olevan rautapeltiä, joka on pronssattu tai kullattu lyöntimetallilla ja patinoitu. Soikeine peilikeskuksineen ja kukkakoristeineen 15 13 16 14 Luonnenukke ihmetytti Antiikki & Design 70 KYSY ESINEESTÄ 103584_.indd 70 4.3.2019 13.45.56
VAKUUTUSARVO tarkoittaa vakuutettavan omaisuuden nykyarvoa eli sitä hintaa, jolla esineen saa hankittua antiikkitai vanhantavaran liikkeestä. Silloin arvoon on lisätty liikkeen pitämiseen liittyvät kulut, kuten tilan vuokra ja arvonlisävero. 17 p. 09-8556210 juviposti@juvi.fi Vantaa Petikontie 1 Espoo Suomalaistentie 1 Tehtaanmyymälät: Kunnon puu ekologinen valinta www.juvi.fi ne ovat lähinnä uus-Ludvig XVI -tyyliä. Tämäntyyppisiä esineitä ymmärtääkseni valmistetaan edelleen. (K-PK) Vakuutusarvo parille 100 e. (Antiikki Maini ja Veli) 17. Soldanin Kuhilaspelto Mieheni peri vanhemmiltaan taulun. Olemme kiinnostuneita sen maalanneesta taiteilijasta ja teoksen arvosta. Kesäisen peltomaiseman on maalannut Uuno Soldan (1883–1954) mahdollisesti 1940-luvulla. Hän syntyi Viipurissa mutta muutti nuorena miehenä Loimaalle. Soldan opiskeli Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa 1907–08 ja 1909. Opintomatkan Saksaan Soldan teki 1922, mutta enimmäkseen hän maalasi Loimaan seudun maisemia, joista lempiaiheita näyttävät olleet järvimaisemat ja kuhilaspellot, kuten tässä. Soldanin teoksia liikkui aikoinaan paljon antiikkimarkkinoilla, mutta nykyään tämän tyyppinen taide ei ole kysyttyä. Huutokaupassa tällaisen teoksen lähtöhinta on tyypillisesti 200 e. (AK) 18. Modernia Kupittaan Savea Olen etsinyt netistä maljakon alkuperää, turhaan. Maljakon kyljessä on epäselvä merkintä, pohjassa lukee Made in Finland ja OL-T. Voisiko olla Kupittaan Savea? Maljakkonne on todellakin Kupittaan Saven myöhäistuotantoa 1960-luvulta. Pelkistetty, tummanpuhuva ja dreijausjälkeä korostava muotokieli on saanut vaikutteita Raija Tuumin ja Kyllikki Salmenhaaran maineikkaasta samottikeramiikasta, vaikka onkin Kupittaan suosimaa punasavea. Suunnittelija on Okki Laine eli Orvokki Laine-Taitto, tehtaan taiteellinen johtaja sen loppuvuosina. (HK) Vakuutusarvo 40 e. (AK) 18 Kupittaan Savea www.antiikkidesign.? www.facebook.com/antiikkijadesign Kaikkien aikojen kauneimmat. 103584_.indd 71 4.3.2019 13.48.07
Turku • 17.–18.3. Turun Taideja Antiikkimessut. Mukana erikoisteemat: Turun Rahan Päivä, Old Toy Swap eli leikkikalumarkkinat ja Turun Nukkekotija Nukkemessut sekä uutena Levymessut. Turun Messukeskus, Messukentänkatu 9–13, puh. (02) 337 111. www.turunmessukeskus.fi Helsinki • 22.3. Modern-huutokauppa, Hagelstam & Co, (09) 687 7990. www.hagelstam.fi • 15.4. Stockholms Auktionsverkin Modern Art & Design. www.auktionsverket.com • 20.–21.4. (pääsiäinen) Helsingin Antiikkimessut & Keräilymessut, Kaapelitehdas, Puristamo & Valssaamo, Tallberginkatu 1 C. www.exponova.fi • 20.5. Stockholms Auktionsverkin Classic Sale. www.auktionsverket.com Hyvinkää • 30.5. Hyvinkään Antiikkija Keräilymarkkinat, Villatehdas, Wanha Areena, Kankurinkatu. 4–6. www.exponova.fi Jyväskylä • 6.–7.4. Jyväskylän Antiikkimessut, Paviljonki, Lutakonaukio 12, Jyväskylä. Mediapro Messut, 050 3288 835. www.mediapromessut.fi. Kajaani • 6.–7.4. Kajaanin Antiikkija Harrastemessut, Kajaanihalli, Ratakatu 2. Kempele • 27.-28.4. Antiikki-, Keräily-, Kirjamessut, Zemppi Areena, Pekurintie 2. Ostoja myyntiliike AntiWaari, 040-7272080. www.facebook.com/antiwaari Lahti • 23.3.-24.3. Lahden Antiikki-, Taideja Keräilymessut. Askotalo, Askonkatu 9. www.laatumessut.com • 30.-31.3. Lahden Antiikkija Keräilymessut, Jokimaan Ravikeskus, Toto-halli, Jokimaankatu 6. www.exponova.fi Pieksämäki • 23.–24.3. Weturitorin Antiikki-, Keräilyja Vintagemessut, Tallikankaankatu 3, 040 749 5550. Tapahtumat Myynti: Jorma Viitanen, jorma.viitanen@kotiposti.net, 045 122 5305 ANTIIKKI.FI – tietoa ja tunnetta! PA R A S LE H T I A IK U IS E LL E O M A A IK A LE H T I.F I O M A A IK A LE H T I.F I O M A A IK A 4 /2 19 PA R A S LE H T I A IK U IS E LL E O M A A IK A LE H T I.F I O M A A IK A LE H T I.F I 4 | 2019 9,80 € Puutarhaunelmat TERVEYTENI AVAIMET: HYVINVOINT IVALMENTAJ A JUTTA LARM NÄIN TUNNISTAT ALAKULOA VAI MASENNUSTA ? Elämässä mikään ei ole sattumaa Helena Petäistö TYHJÄ SYLI SURETTAA, KUN LAPSENLAPSIA EI TULE SASKA SAARIKOSK I ”KIRJOITIN ITSELLENI ONNELLISEN LAPSUUDEN” 7 VINKKIÄ BARCELONAA N KEVÄTEKSTR A TILAA OMASI! omaaikalehti.fi/tilaa OA-tietoajatunnetta_230x297.indd 2 27.2.2019 12.55.30 MATKAHAUKASTA MAAILMALLE 4-5.5 Kurtnan antiikkimatka Viroon 295 € 20-27.4 Kroatian saaristoristeily 1230 € 3-7.8 Chopin -festivaalimatka Puolaan 975 € 16.11-1.12 Kambodzan kiertomatka 2175 € Tarkemmat ohjelmat matkoistamme kotisivuiltamme kirkkonummi.matkahaukka.com (09) 296 5000 / info@matkahaukka.com minne mennä 103582_.indd 72 4.3.2019 13.40.52
102387_.indd 73 1.3.2019 14.47.45
TUNNISTIN vadin heti, kun näin sen Hagelstamin huutokaupassa noin kahdeksan vuotta sitten. Birger Kaipiainen on ollut pääasiallinen keräilykohteeni jo pitkään. Tämä 1970-luvun teos löytyy Maria Bergin Kaipiainen-kirjasta vuodelta 1986, jossa siitä on aukeaman kuva. Olin lainannut kirjan kirjastosta jo lukioaikana ja tehnyt vadista peiteväreillä tarkan kuvan itselleni. Kirjassa luki, että omistaja oli Ratia. Tarina ei kerro, Armi vai kuka – siitä ei ollut Hagelstamilla tietoa. Ehkä myyjä ei ollut halunnut tietoa julki. Toisessa, Armi Ratian Bökarsia kuvaavassa kirjassa lautanen näkyy interiöörikuvan taustalla. Armi oli minulle yhtä iso syy ostaa lautanen kuin Kaipiainenkin. Uskon, että kohtalolla oli sormensa pelissä, sillä budjettini riitti juuri ja juuri ostoon. Jos tulisi tulipalo, juoksisin ulos Kaipiainen kainalossa. PARASTA esineessä on itse Kaipiainen, joka on henkinen isäni. Luen paljon häntä käsittelevää kirjallisuutta. Rakastan erityisesti lautasen helmiä. Helmet kiinnittänyt Terho Reijonen oli Kaipiaisen assistentti 1960-luvulla. Hän oli viettänyt aikaa luostarissa. Myös esineen runsaus ja mystisyys kiehtovat minua. Aluksi vieroksuin väriä, mutta nyt pidän sen vahvoista lämpimistä sävyistä, jotka vaihtelevat vuorokauden eri aikoina. Saan esineestä voimaa luovaan työhöni. HALUAISIN katsella teosta joka päivä elämäni loppuun asti. On mielenkiintoista, miten se minuun vaikuttaa. Ainakaan en aio myydä sitä. Tapasin Marimekolle suunnitelleen Fujiwo Ishimoton, joka kertoi, että Armi oli antanut hänen valita kahdesta taideteoksesta, Kaipiaisen veistoksesta ja tästä lautasesta. Hän oli valinnut veistoksen, joten vadin kohtalona oli päätyä minulle. ? Palkittu kuvittaja Matti Pikkujämsä ihastui lukiolaisena Birger Kaipiaisen uniikkiin vatiin, jonka omisti alun perin Armi Ratia. Nyt teos ilahduttaa Pikkujämsän seinällä. ”Kaipiainen on henkinen isäni” TEA HONKASALO KUVAT FABIAN BJÖRK Vahvat värit vaihtelevat vuorokauden eri aikoina. Matti Pikkujämsä ei aio koskaan luopua vadista. Antiikki & Design 74 minun antiikkini Tarinoita rakkaista esineistä 103901_.indd 74 4.3.2019 13.43.29
Design Bauhaus 100 vuotta Uusi lehti ilmestyy 18.4. Antiikki Tyylikoulussa ”pienet” kertaustyylit Vintage Iloiset pääsiäiskortit Taide Ellen Thesle HAMissa VINTAGEMUOTI! Teemana Antiikki & Designiin tarjottu tai tilattu aineisto hyväksytään julkaistavaksi sillä ehdolla, että julkaisija saa korvauksetta käyttää sitä uudelleen lehden tai sen yksittäisen osan uudelleenjulkaisun, yleisölle välittämisen tai muun käytön yhteydessä toteutusja jakelutavasta riippumatta sekä luovuttaa oikeutensa edelleen ja muokata aineistoa hyvän tavan mukaisesti. |Antiikki & Design ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten, kuvien ja muun aineiston säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Antiikki & Design ei vastaa taloudellisesti niistä vahingoista, jotka aiheutuvat lehdessä mahdollisesti julkaistuista painotai muista virheistä. Antiikki & Design 75 ENSI NUMEROSSA 102399_.indd 75 4.3.2019 11.52.45