Lehti nuorilta nuorille CURLY 3/2013 | #60 | 3.10.2013 | 16. Vuosikerta ISSN 1455-2574 | www.curly.fi Oma yritys Hip Lip Queens of the Stone Age Parkour Mediakurssi 2013 Elämää, ei koulua varten C U R LY 3 / 2 013 1
Sisällysluettelo 16 Lehti nuorilta nuorille Ilmaisjakelulehti, Painosmäärä 12 000 Kannessa: Elämää, ei koulua varten Queens of the Stone Age s.16 Oma yritys Hip Lip s.10 Mediakurssi 2013 s.20 Parkour s.5 Curly-lehti on valtakunnallinen nuorten tekemä ilmaisjakelulehti nuorille. Lehteä julkaisee mediakasvatuksellinen nuorisoyhdistys Curly ry. Curly-lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Curly ry on Aikakauslehtien Liiton ja Mediakasvatusseura ry:n jäsen. Tätä numeroa jaetaan suorapostituksena lehden tilaajille, Helsingin, Espoon ja Vantaan kirjastoihin ja nuorisotaloille sekä kymmenien paikkakuntien nuorisotaloille ja oppilaitoksiin. Lehti on luettavissa sähköisesti osoitteessa www.curly.fi ja www.lehtiluukku.com Päätoimittaja: Pipsa Sinkko-Westerholm 041-533 6541, pipsa.sinkko@curly.fi Curlyn Pipsa (Facebook) 2 Sisällysluettelo 19 Sarjakuva: Sarjakuvafestivaalit/Algirdas 3 Pääkirjoitus 20 Mediakurssi 2013 – Kuvaamista ja hauskoja hetkiä 4–5 Silppuri: Kirja: Eat, Pray, Love, Kirja: Frendejä, kundeja & suklaa sydämiä, Kirja: Rooman sudet, Kirja: Älä usko, älä toivo, älä rakasta, Parkour on parasta!, Esittelyssä Tampereen Young City -toimitus 6 Curly-kolumni: Tärkeintä elämässä 22 Medialeirillä Saksassa 24 On a media camp in Germany 25 Kitaran kielillä – Luca Marinelli 26 Lapsityövoima on visainen ongelma 7 Kotipaikkakuntani: Vantaa 27 Juttuvaihto: Painovihe – Kuka vain voi olla kirjailija 8 Curly-kolumni: Opiskelijaelämää Chilessä 28 Curly-kolumni: Vapaaehtoistyö harrastuksena 10 Ideasta omaksi yritykseksi – Hip Lip 29 Tositarina: Yksinäisyys 11 Yrittänyttä ei laiteta, Sarjakuva: Vapaa-aika/Anny 12 Radio-ohjelmaa nuorilta nuorille 30 Hallituksen ääni: Mitä sinun radiostasi kuuluu? 31 Curlyn uusi koti! 15 Sarjakuva: Vapaa-aika/Elvira 16 Räminää rannan täydeltä – QOTSA Rovaniemi 18 Koulunkäyntiä yli rajojen Tämä lehti on Curlyn kuudeskymmenes numero! Sen tekemiseen on osallistunut uusien Curly-lehtiryhmien sekä eri yhteistyötahojen nuoria kirjoittajia. Vuoden viimeinen Curly 4/2013 ilmestyy marraskuussa. CURLY 3 /2 013 Tätä lehteä ovat olleet tekemässä: Darya Alekseyenko Teemu Hannula Laura Helin Miia Ihalainen Jesse Juopperi Noora Kajaan Algirdas Kundelis Inga Kähkönen Lauri Lepokorpi Alireza Mahmudi Inka Manninen Max Matinpalo Anni Mäkelä Inka Nieminen Taru Noronen Ilana Pantzar Mia Parpala Lauri Petrell Kristina Pilke Essi Ranta Pauliina Ropponen Sini Satola Henrietta Soininen Sophie Sonck Mediakurssi 2013: Anastassia, Janne, Juho, Miksu, Nora, Onni, Sophie Täällä Nyt -sarjakuvapaja: Elvira, Anny Tampereen Young City -toimitus: Susanna Anttila, Tytti Halttu, Alexandra Havisalmi, Tiia Mari, Noora Micaela, Elina Urtti Painovirhe-lehti: Jenna Huittinen Lehden ulkoasu: Minna Hujanen Kannen kuva: Elli Vormisto, 17v. Malli: Iiris Non scholae, sed vitae discimus L Senecan mielestä elämän tarkoituksena oli saavuttaa ulkoisista olosuhteista riippumaton onnellisuus. Tähän pääsi mm. kohtaamalla ongelmat elämässä. Seneca ymmärsi, että elämässä on tärkeämpää saavuttaa mielenrauha kuin päteä tai hankkia maallista mammonaa. Vaikka hän oli itse rikas mies, eli hän kuin askeetikko. Tämä ei tarkoita ettei kouluja tulisi käydä. Senecankin mukaan jokaisen tulee kehittää itseään, vain se on tie onnellisuuteen. Suomessa meillä on nykyisin mahtavat mahdollisuudet käydä kouluja, opistoja, kursseja, pajoja ja harrastaa lähes mitä vaan, usein jopa ilmaiseksi. Nuorisotakuu takaa työ- tai opiskelupaikan jokaiselle nuorelle. Yhtä helppoa ei ole olla opiskelija vaikkapa Chilessä (s.8). Curly on mahtava ja täysin ilmainen harrastus median parissa, jossa oppii ja kehittyy ilmaisemaan itseään vaikka juttuja kirjoittamalla. On hienoa nähdä oma juttu painettuna lehdessä, se Curly Media ei vastaa kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta, ellei erikseen toisin sovita. Kaikki Curly Mediaan tarjottu aineisto hyväksytään julkaistavaksi sillä ehdolla, että sitä saa käyttää ja julkaista uudelleen toteutus- ja jakelutavasta riippumatta. Jyväskylä Kankaanpää Lahti Rauma Kuopio Lähetä palautetta osoitteeseen curly@curly.fi Osoitemuutokset sähköpostilla tai tekstiviestillä! Tähän lehteen juttuja ovat kirjoittaneet, kuvanneet ja kuvittaneet nuoret mm. Torniosta, Rovaniemeltä, Raumalta, Kankaanpäästä, Jyväskylästä, Kuopiosta ja Lahdesta. antaa onnistumisen tunteita. Se on yksi avain onnelliseen elämään. Myös radiossa nuoret voivat saada äänensä kuuluviin ja kokea onnistumista (s.11, 12 ja 30). Hyvää mieltä voi kehittää myös vapaaehtoistyötä tekemällä, kuten Nuorten mielenterveysseura Yeesi tekee. Lue lisää Teemun kolumnista s. 28. Elämä on lyhyt, vaikka joskus se tuntuukin pitkästyttävältä. Aikaa ei siis kannata käyttää epäröintiin tai harmitteluun. Ongelmista tai vaikeuksista ei kannata lannistua. Kannattaa nauttia elämän hyvistä asioista ja katsoa tulevaan. Ja opiskella itseään varten. Senecan mukaan oikein käytettynä elämä on pitkä. TILAA ILMAINEN CURLY-LEHTI Toiminnassa nuoret oppivat mediataitoja monipuolisesti, esim. kirjoittamista, valokuvaamista, videoiden toteutusta, internetin käyttöä ja mediakriittisyyttä. Toiminnan vetäjinä työskentelevät nuorisotyön ja viestinnän ammattilaiset. Curly ry järjestää nuorille mediaan liittyvää harrastustoimintaa, mm. viikoittain kokoontuvia mediakerhoja, viikonloppukursseja ja leirejä. Lisätietoa yhdistyksestä ja sen toiminnasta www.curly.fi Tervetuloa Curlyn ihmeelliseen maailmaan! Mukaillen toista latinankielistä aforismia: Elämä pitkä, koulu lyhyt. Mukavaa syksyä! Pipsa Päätoimittaja Kirjepostimerkki Curly on 4 kertaa vuodessa ilmestyvä nuorten tekemä lehti nuorille. Tutustu ja ihastu! Kyllä kiitos, haluan saada Curly-lehdet veloituksetta suoraan kotiin. Painopaikka: Sanomapaino OY, Vantaa 2013 www.sanomapaino.fi Tornio Mikä Curly? Curly on nuorten mediaprojekti, jossa tehdään mm. lehteä, videoita ja internetsivuja. Lehteä julkaisee valtakunnallinen nuorisoyhdistys Curly ry. Curly tarjoaa nuorille mahdollisuuksia osallistua ja vaikuttaa median keinoin. Samalla yhdistys edistää nuorten mediakulttuuria ja kannattaa terveitä elämäntapoja. atinankielinen aforismi ”Emme opiskele koulua vaan elämää varten” on alkujaan roomalaisen filosofin Seneca nuoremman heitto ajanlaskumme alkuvuosilta. Sen mukaan pelkän pänttäämisen sijaan on tärkeämpää keskittyä elämään ja tehdä siitä hyvä. Hassua että se, kuten monet muut ikivanhat läpät tuntuvat olevan edelleen ajankohtaisia. Curly ry:n osoite: Sörnäisten rantatie 31 Nuorten toimintakeskus Happi 00500 Helsinki Hallituksen puheenjohtaja: Jorma Pilke 04-533 6542 0400-492 241 jorma.pilke@curly.fi 14 Hyvinvointia lukiolaisille 2 Pääkirjoitus 3.10.2013 16. vuosikerta, ISSN 1455-2574 Sukunimi Curly ry Sörnäisten rantatie 31 00500 Helsinki Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Syntymävuosi Yhteystietojani saa käyttää suoramarkkinointiin. Tarjous koskee Suomea. Aiemmat tilaukset yhä voimassa. Curlyn voi tilata ilmaiseksi myös netistä osoitteesta: www.curly.fi C U R LY 3 /2 013 3
Silppuri Parkour on parasta! Kerran kaverini ehdotti minulle urheilua nimeltä parkour. Olin aivan ihmeissäni, että mitähän sekin on. Sitten kaveri yritti selittää jotakin, mutten oikein tajunnut siitä mitään. Vähän myöhemmin kaveri linkkasi minulle parkour -videoita, jotka olivat aika hienoja. Aloin ymmärtää mistä on kyse. Olin ihan kananlihalla kun näin niitä videoita, miten tyypit hyppäsivät paikasta toiseen. Olin yhtäkkiä parkour-fani! Ehdotin kaverilleni, että menisimme harjoittelemaan parkouria. Minä en tietenkään osannut yhtään mitään, mutta onneksi kaverini osasi ja opetti minulle pari juttua millä selvisin ihan hyvin. Olen tällä hetkellä ihan hyvä parkourissa. Minä ja kaverit olemme aloittaneet tekemään parkour-leffaa, jonka aiomme julkaista millä hinnalla hyvänsä. Aiomme kertoa ja näyttää miten hienoa parkour on. Teksti ja kuva: Alireza Mahmudi, 15v., Rovaniemi Kirja-arvostelu Kirja-arvostelu Elizabeth Gilbert: Eat Pray Love – Omaa tietä etsimässä Otava 2007 Suom. Taina Aarne (Eat Pray Love : One woman’s Search for Everything Across Italy, India and Indonesia, Penguin 2006) Nilsson, Johanna: Älä usko, Älä toivo, Älä rakasta Otava 1999 suom. Katriina Kauppila (Hon går genom tavlan, ut ur bilden, Wahlström & Widstrand 1996) Kaikkeutta etsimässä Elizabeth Gilbertin kirja Eat Pray Love – omaa tietä etsimässä, on matkapäiväkirjamainen romaani joka perustuu hänen matkaansa Italiaan, Intiaan ja Indonesiaan. Vuoden pituisen matkan tarkoituksena on löytää sisäinen rauha ja tasapaino, sekä toipua avioerosta ja päästä irti masennuksesta. Italiassa Gilbert opettelee nauttimaan elämästä ja puhumaan italiaa, Intiassa hän asuu ashramissa, missä hän tavoittelee meditaation avulla sisäistä rauhaa. Indonesiassa olles- saan hän yrittää parhaansa mukaan yhdistää nämä kaikki sekä uuden rakkauden, ja löytää tasapainon. Gilbert kertoo ajatuksistaan ja matkan tapahtumista elävästi ja hauskalla tavalla, mikä vain lisää kiinnostusta tarinaan eikä kirjaa tekisi mieli laskea kädestään. Gilbertin matka on mielenkiintoinen, ajatuksia herättävä, uskalias ja käytännöllinen, sillä kirjasta sai napattua vinkkejä omaan elämään. Kirja on loistavaa luettavaa niille, joita kiinnostavat hengelliset asiat, uudet kulttuurit ja oman paikkansa löytäminen. Kirja-arvostelu Jännitystä nuorille Nemo Rossin Rooman sudet on jännittävä nuorten romaani Italiassa asuvasta Leosta, Kaiuksesta ja Silvasta. Tarina alkaa siitä, kun kaverukset Leo ja Kaius vahingossa joutuvat kolariin. Toisen auton takakontista vilahtaa jotain epäilyttävää ja kaverukset kääntyvät Kaiuksen siskon, Silvan puoleen. 4 CURLY 3 /2 013 Cathy Hopkins: Frendejä, kundeja & suklaasydämiä Otava 2009 Suom. Peikko Pitkänen (Mates, Dates and Chocolate Cheats, Piccadilly Press Ltd 2005) Johanna Nilssonin esikoisromaani on ehdottomasti yksi lempikirjoistani. Muistan lukeneeni sen ensimmäisen kerran jo vuosia sitten, mutta kirja on niin ajaton, että se on luettava aina vain uudelleen ja uudelleen. Ajaton ja ajankohtainen. Nilsson kertoo koulukiusatun Hannatytön tarinan. Kun Hanna palaa kesän jälkeen kouluun kuudennelle luokalle, paras ystävä Karin ei enää huomioikaan häntä. Hannasta on tullut ilmaa. Karin on nyt yksi suosituista, käyttää sinistä ripsiväriä ja oikeita rintaliivejä. Hyvin pärjäävästä Hannasta tulee Kirja perustuu tositapahtumiin, mikä tekee siitä julman. Kirjan nimi kruunaa pysäyttävän teoksen. Älä usko, älä toivo, älä rakasta. Koulukiusattu on saatu uskomaan, ettei hänellä ole mitään, ei ole huomista tai toivoa paremmasta. Teksti: Inga Kähkönen, 18v., Kankaanpää Paino mietityttää tyttöjä Teksti: Anni Mäkelä, 17 v., Kankaanpää Omasta mielestäni tarina on mielenkiintoinen ja kirja helppolukuinen. Kiinnostavinta oli se, että teoksen kirjoittaja Nemo Rossi toimii myös latinankielen opettajana ja oli tehnyt paljon taustatyötä Rooman arkeologiasta ja myyteistä. Rossi tosin myöntää paisutelleensa joitain asioita, kuten Rooman susikulteista koostuvien todisteiden määrää tai arkeologisten kohteiden turvatoimien heppoisuutta. Nemo Rossi: Rooman sudet WSOY 2012 Kirja-arvostelu Ajan pysäyttävää julmuutta silmätikku, Hikari-Hanna, kaikkien pilan kohde. Hanna käpertyy kasaan. Samalla Hanna yrittää kaikin voimin pistää vastaan kasvamiselle. Hanna ei halua antaa periksi tunteelle, ettei isän polvi kohta enää kestäisikään hänen painoaan, ettei hän kohta enää olisikaan ulkoisesti lapsi. Hanna ei voi katsoa itseään enää peilistä. Kukaan ei näe kyyneliä, kukaan ei kuule äänetöntä avunhuutoa. Kuva: Lauri Lepokorpi SINÄ joka juuri luet tämän: annan sinulle pari ohjetta miten voit aloittaa tämän mahtavan lajin. Ihan ensimmäisenä sinun pitää treenata käsilihaksia ja jalkalihaksia. Sen jälkeen voit hypätä paikoista ihan normaalisti. Kannattaa myös katsoa Youtubesta pari videota ja ihailla niitä. Silppuri Kirjan kansi on hieno, mutta ihmettelin tekstien fontteja: miksi kirjan nimi oli kirjoitettu niin pienellä ja kirjailijan nimi isoilla kirjaimilla? Lopuksi voidaan sanoa, että Rooman sudet sopii hyvin kesäluettavaksi kaikille nuorille. Erityisesti se sopii niille jotka eivät välitä fantasiaseikkailuista. Teksti: Mia Parpala, 15v., Helsinki Luin kirjan takakannen. Aihe kiinnosti minua, koska sen päähenkilöinä olevat tytöt ovat minun ikäisiäni. Aloin lukea saman tien. Luin, luin ja luin, enkä pystynyt lopettamaan! Koska kyse on kirjasarjasta, ajattelin lukea myös muut kirjat. Kirjassa Izzie haluaa pudottaa painoaan, joten hän kokeilee erilaisia dieettejä. Loputon huoli omasta painosta syö hän itsetuntoaan, eikä hän enää nauti asioista, jotka hänen elämässään ovat tärkeitä: hyvät ystävät ja se, että hänet on valittu tvohjelmaan. Hänen ystävänsä yrittävät lopettaa Izzien dieetit ja kertoa, että hän on hyvä juuri tuollaisena. Kirjassa ei tietenkään puhuttu koko ajan painosta, vaan myös kavereista, koulusta ja ystävistä. Oma paino oli hyvä aihe ja tieto, että muutkin tytöt ajattelevat samoja asioita. Uppouduin kirjaan niin, että tuntui kuin olisin itse siinä mukana. Kun olin lukenut kirjan, jäin miettimään asiaa. Sen sanoma oli suurin piirtein totta. Kirja oli todella kiehtova niin aiheeltaan kuin ilmaisultaankin. Teksti: Noora Kajaan, 13v., Rauma Osa Young City -toimitusryhmästä: Noora Micaela, 13v. (vas. takana), Alexandra Havisalmi, 15v., Tiia Mari, 15v. (vas.keskellä), Tytti Halttu, 14v., Susanna Anttila, 15v. (vas. edessä) ja Elina Urtti, 14v. Tampereen Young City -toimitus: Sokerihumalaiset näyttävät mallia Young City -toimitusryhmämme tavoitteet ovat mehutiiviste, porkkanat ja sekoilu. Pidämme hauskaa ja teemme median kanssa mitä haluamme. Olemme vähän kuin mediapartio: käymme tapahtumissa tekemäs- sä juttuja ja näytämme esimerkkiä miten hommat hoituvat. Ihmisten pitäisi fanittaa muutakin kuin laulajia – esimerkiksi kirjoja ja leffoja. Kokemuksen myötä jokainen meistä näkee, onko kiinnostusta niin paljon, että mediasta tulee oma työ. Ryhmä on kuin toinen perhe, se pelastaa angstilta ja tylsyydeltä. Kokoonnumme torstaisin Monitoimitalo 13:ssa Tampereella, ja teemme juttuja itsemme ikäisille nuorille ainakin Nuorten Tampere -sivustolle ja Curlyyn. C U R LY 3 /2 013 5
curly-kolumni Kotipaikkakuntani Työmaata löytyy Tikkurilan asemaltakin. Tärkeintä elämässä V uonna 2001 ensimmäiselle luokalle kouluun mennessäni olin sonnustautunut keltaisiin Nalle Puh -housuihin, paitapuseroon, pinkkiin kissareppuun ja lippalakkiin. Nyt 12 vuotta myöhemmin menin jälleen ”ekalle luokalle”, tällä kertaa farkut ja nahkatakki yllä, käsilaukku olalla roikkuen. Kohteena ei enää ollut pikkuruinen kyläkoulu, jossa kaikki lapset tuntisivat lopulta toisensa, vaan paikkana oli ItäSuomen yliopiston Joensuun kampus. Vastavalmistunut on lukion tai ammattikoulun päätyttyä isojen kysymysten edessä miettiessään, minne päin elämäänsä alkaisi rakentaa. Onko edessä haku ammattikorkeakouluun tai yliopistoon, oppisopimuskoulutus, armeija tai siviilipalvelus, välivuosi ulkomailla tai työnteko? Itselleni vastaus oli ollut selvä jo 6-vuotiaasta lähtien. Yksi suurimmista haaveista oli tulla opettajaksi. Tänä syksynä minä ja 12 513 muuta opiskelijaa haimme Itä-Suomen yliopistoon opiskelemaan 6 CURLY 3 /2 013 ja vain murto-osa sai opiskelupaikan itselleen. Hakemuksia kaiken kaikkiaan Itä-Suomen yliopistolle oli tupsahtanut jopa 20 000 kappaletta. Selvää kuitenkin on, että kolmesta kampuksesta koostuva yliopisto ei voi tarjota opiskelupaikkaa jokaiselle hakeneelle. On myös onni, ettei jokainen hakija saa opiskelupaikkaa, muuten tämänkin kaupungin kadut tulvisivat kodittomia opiskelijoita. Joensuussa asuntotilanne on nimittäin melko kehno. Opiskelijakaupunkiin olisi paljon tulijoita, mutta asuntoja ei valmistu samaan tahtiin. Yksiöiden saaminen opiskelija-asuntoja tarjoavan Joensuun Ellin kautta vaatii noin vuoden jonotusta. Yksityiseltä asunnon vuokraamiseen tarvitaan todellinen onnenpotku, jotta mukava asunto löytyy sopivalta paikalta. En pidä kuitenkaan huonona vaihtoehtona opiskelupaikan saamista aivan toiselta paikkakunnalta kuin missä on viettänyt mahdollisesti koko aiemman elämänsä. Tietenkin mukaan mahtuu haikeutta, ikävää ja pelkoa tulevasta: miten selviän ilman tuttuja ihmisiä, jotka ovat joka päivä ympärilläni, miten pärjään omillani ja löydänkö uusia ystäviä? Eivät kysymykset tietenkään tur- Vantaan kaupungintalo on tällä hetkellä remontissa, kuten muukin Tikkurilan keskusta. KOTIPAIKKAKUNTANI: hia ole, mutta täytyy muistaa, että uusista opiskelukavereistakin suurin osa on täysin samassa tilanteessa. He ovat muuttanut jostain aivan muualta uudelle paikkakunnalle. Eksyksissä oleminen jos jokin yhdistää ihmisiä! Lisäksi on todella hienoa huomata pärjäävänsä omillansa, osaavansa huolehtia itsestään ja kodistaan. Ei silti käy kieltäminen, etteikö olisi ihana palata välillä syntyseuduille rakkaiden ihmisten luokse. Puhelimien ja netin avulla voi pitää yhteyttä päivittäin, mutta on aivan korvaamatonta päästä halaamaan vanhempia ja sisaruksia, joita ei ole nähnyt pitkään aikaan! Kaiken opiskelukiireen keskellä täytyykin muistaa pitää huolta ystävyys- ja sukulaissuhteista. Väitän, ettei ole yhtään alaa, jonka opiskelu veisi niin paljon aikaa ja energiaa, ettei ehtisi viettää aikaa rakkaimpien ihmisten kanssa. Täällä eletään kuitenkin elämää eikä koulua varten ja läheiset ihmiset ovat ainakin itselleni tärkein osa elämää! Teksti ja kuvat: Emma Vormisto, 18v., Ylöjärvi/Joensuu Lähteet: https://www.uef.fi/fi/uef/uutiset/-/asset_ publisher/mm5chLRl4bhi/content/id/1790486 VANTAA Teksti ja kuvat: Inka Nieminen, 18v., Vantaa K otikuntani Vantaa usein niputetaan Helsingin ja Espoon kanssa yksinkertaisesti ”pääkaupunkiseuduksi”. Parisataa vuotta sitten Vantaa tunnettiin Helsingin pitäjänä. Vantaalaista identiteettiä on vaikeaa määrittää, sillä kunta on aika hajallaan. Selkein erotus on kuitenkin jako itäiseen ja läntiseen Vantaaseen. Niiden välinen poikkiliikenne tunnetusti pelaa huonosti. Itä-Vantaalla eräänlainen oma keskus on Tikkurila, kun taas Länsi-Vantaalla on Myyrmäki. Tällä hetkellä Tikkurilan eli Tiksin keskustaa remontoidaan ja siitä pyritään tekemään Vantaan suurin keskus. Mielestäni on hyvä, että Vantaa pyritään keskittämään, sillä se luo identiteetin tuntua. Vantaan kaupungintalo sijaitsee Tiksissä, ja useimmat kaukojunat kulkevat Tikkurilan kautta. Itä-Vantaalla on valitettavasti läntistä naapuriaan huonompi maine maahanmuuttajien ja ”slummimaisuutensa” vuoksi. Mielestäni nämä mielikuvat ovat turhia, sillä Itä-Vantaan rikkaus piilee juuri sen monimuotoisuudessa. Parasta Vantaalla ovat mielestäni ihmisten välittömyys ja hyvät kulkuyhteydet ottamatta huomioon poikkiliikennettä. Vantaalla toimii myös Fazerin makeistehdas, Tikkurilan maalitehdas, Helsinki-Vantaa lentokenttä sekä tiedekeskus Heureka. Vantaalta ovat kotoisin monet suomalaiset vaikuttajat, kuten filosofi Jaakko Hintikka, jääkiekkoilija Jarkko Ruutu ja huippumalli Suvi Koponen. Vantaa Perustettu: v.1351 Kaupungiksi: v.1974 Pinta ala: 240,34 km2 Asukasluku: 205 568 Maakunta: Uusimaa, osa Helsingin seutua C U R LY 3 /2 013 7
curly-kolumni – Opiskelen paikallisessa yliopistossa kuvataidetta ja kulttuuria. Tarkoituksenani on jäädä tänne koko opintojeni ajaksi. Chilessä opiskelijat nousevat helposti barrikadeille vaatimaan parempaa koulutusta. Mielenosoitukset ovat usein väkivaltaisia. Opiskelijaelämää Chilessä Teksti ja kuvat: Henrietta Soininen, 20v., Turku/Santiago, Chile T upsahdin Chilen Santiagoon viime vuonna laukkuineni. Olin myynyt suurimman osan omaisuudestani ja loput tunkenut kahteen matkalaukkuun. Lentokentällä oli rakkaani odottamassa ja heti seuraavana päivänä mentiin katsomaan asuntoa. isot ikkunat ja valtava vessa. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä! Olin kynä ojossa valmiina kirjoittamaan vuokrasopimuksen, kun välittäjä kertoikin tarvitsevansa palkkakuittini viimeiseltä puolelta vuodelta ja liudan muita papereita. Tarvittaisiin myös takaaja, jotta tässä maassa voisi vuokrata asunnon. Onneksi anopista saatiin takaaja. Ja avaimet tuli käteen samana päivänä. Asunto oli 50-luvulla rakennetun talon 10. kerroksessa. Siinä oli puiset parkettilattiat, vaaleat seinät, Yllätykseksemme nurkat olivat täynnä torakoita ja myrkyllisiä hämähäkkejä. Näytimme niille luutaa 8 CURLY 3 /2 013 ja myrkkysprayta, mutta silti niihin törmää vieläkin silloin tällöin. Kävi ilmi, että vuokraemäntämme on kahdeksankymppinen leskirouva, jolla ei ole pankkitiliä. Tiesin jo etukäteen, ettei täällä laskuja netissä maksella, mutta tuskanhiki valui, kun ymmärsimme, että meidän pitäisi joka kuukausi reissata valtavan kaupungin toiselle laidalle maksamaan vuokra. Talomme sihteeri neuvoi vaihtamaan lukot, sillä mummelilla on tapana käydä tarkistelemassa asuntoaan sen ollessa tyhjillään. Ensimmäisiin viikkoihin mahtui kaikkea jännää ja uutta. Lämmin vesi saatiin toimimaan parin päivän viiveellä, sillä aluksi lämmityskattila kieltäytyi yhteistyöstä. Kraanat ovat aivastelevaa sorttia ja lämmin vesi tyrskähtelee niin lujaa, että hyvä ettei hana irtoa. Vesijohtovesi on järkyttävän makuista, joten ostamme viiden litran vesikanistereita. Niiden kotiin raahaaminen on ainainen ilo. Kuulemma aikoinaan Turun veteen tottuminen vei aikansa, mutta Santiagon vesi painii ihan eri sarjassa. Pyykkikoneen asensimme itse ja sen käydessä ensimmäistä kertaa otimme pienet päiväunet. Havahduin veden solinaan puulattian jo peittyessä vedestä. Vesiletku oli tipahtanut ammeesta lattialle ja kylppäri oli vedenpaisumuksen vallassa. Chilessä vuodesta kahdeksan kuukautta on täyttä hellettä ja se on pohjoismaalaiselle paljon. Kesällä koti tuntuu helvetiltä auringon porottaessa koko iltapäivän sisään. Kuvittelin, ettei paleleminen koskaan tulisi ajankohtaiseksi. Talvet ovat kuitenkin kylmiä eikä taloissa ole keskuslämmitystä tai ikkunoissa eristeitä tai tuplalaseja. Kun yöunet keskeytyivät palelemiseen, tuli höyhentäkin ja filttien osto tarpeelliseksi. Kun kuukausi myöhemmin ei enää kaksikaan villapaitaa riittänyt ja sisälläkin hengitys huurusi, lähdimme ostamaan kaasulämmitintä. Kaupat olivat täpötäynnä palelevia ihmisiä, joista jokainen halusi epätoivoisesti patterin. Ostimme kii- reesti näytekappaleen, sillä jäljellä ei ollut muuta. Chilessä vuokrahintojen taso on huomattavasti Suomea alhaisempi. Meidän ydinkeskustassa sijaitseva kaksiomme maksaa kuukaudessa 250 euroa, silti kohtuuttoman paljon ottaen huomioon minimipalkan, joka on n. 300 euroa. Uutisissa kerrottiin 15 000 chileläisen asuvan kadulla. Yllättävintä on, että heistä 70 prosenttia tekee töitä. Suomessa jopa opiskelijat voivat asua tukien ansiosta omillaan. Chileläisille opiskelijoille ei näitä ole suotu, joten hyvin harva pystyy siihen. Olen siis hyvin onnekas. Kansainvälisyys kuuluu kaikille! Euroopan unionin nuorisotoimintaohjelma Youth in Action rahoittaa nuorten omia projekteja. Lue lisää: www.maailmalle.net/ nuorisotoiminta_ja_ vapaa_aika
Ideasta omaksi yritykseksi Vapaa-aika Tekijä: Anny, 14v., Viro Perustimme viime vuonna oman pienyrityksen osana Nuori Yrittäjyys -projektia. Vegaanisilla HipLip -huulirasvoilla on sen jälkeen ollut kova kysyntä. Anni Anttila on viihtynyt Radio Moreenissa hyvin. Hän toivoo, että työharjoittelun kautta saatu kokemus auttaa häntä tulevissa työnhauissa. Teksti ja kuvat: Inka Manninen, 19v. ja Miia Ihalainen, 19v., Helsinki Yrittänyttä ei laiteta g Inka (oik.) ja Miia perustivat oman yrityksen viime vuonna. K äymme Helsingin SKY-opistoa (Suomen Kosmetologien Yhdistyksen Opisto) ja suoritamme kauneudenhoitoalan perustutkintoa samalla luokalla. Valmistuttuamme meistä tulee kosmetologeja. Tutustuimme koulussa vuonna 2011. Seuraavana vuonna osallistumme yhdessä Nuori Yrittäjyys -projektiin, jonka tarkoituksena on opettaa käytännönläheisesti yrittäjyyttä oman pienyrityksen perustamisen kautta. Tämän myötä sai alkunsa HipLip, vegaanisia huulivoiteita käsityönä valmistava yritys. Vegaanisia huulivoiteita ei markkinoilla ole kovin montaa ja ne mitä on, maksavat paljon. Yritysideamme oli siis tehdä hyvännäköisiä ja -tuoksuisia, täysin vegaanisia, lisä- 10 CURLY 3 /2 013 f HipLip huulivoiteet valmistetaan käsityönä alusta loppuun. aineettomia, säilöntäaineettomia ja ei-eläintestattuja huulivoiteita. tantomme on suhteellisen pientä, emme myy yksittäiskappaleita. Huulivoiteita käsityönä Kilpailusta kannustusta Valmistamme huulivoiteet itse omassa kotikeittiössämme tarkasti valvotuissa olosuhteissa. Kaikki tehdään käsin alusta loppuun. Etiketeistä ja ulkoasun suunnittelusta vastaa Taideteollisen Korkeakoulun oppilas Heta Huttunen. Tuotteet on otettu todella hyvin vastaan. Ihmiset ovat olleet tyytyväisiä voiteiden huokeaan hintaan ja siihen, että ne ovat tehty käsityönä. He ovat olleet myös kiitollisia siitä, että tuote on valmistettu vastuullisesti ja että he voivat olla täysin varmoja ettei tuotteessa tosiaankaan ole lainkaan eläinperäisiä tuotteita. Myös myyntiä on ollut hyvin. Myymme tuotteitamme messuilla ja erilaisissa tapahtumissa. Koska kyseessä on kouluprojekti ja tuo- Osallistuimme helmikuussa Suomen Liikemiesten Kauppaopistolla järjestettyyn Uskalla Yrittää -kilpailun aluekarsintaan, jossa oli mukana 30 pienyritystä. HipLip pääsi kuuden parhaan joukossa tuomariston suosikkina Lohjalle finaalikilpailuun, jossa yrityksistä valitaan paras. Kilpailun pääpalkinto on matka Lontooseen. Tähänastinen menestys kilpailussa on jo osoittanut yrityksemme olevan kilpailukelpoinen ja että sillä on mahdollisuuksia menestyä myös ”oikeassa” yritysmaailmassa. Tosin työmäärä on ollut suurempi ja huomioon otettavia asioita ollut enemmän. Yrittäjänä on pidettävä koko ajan huoli siitä, että jää voitolle. Olemme ylpeitä tuotteistamme. Tuotteissamme näkyy oman käden jälki ja ne ovat juuri sellaisia kuin halusimmekin. Näiden tuotteiden takana on helppo seistä ja niitä on helppo markkinoida. Tulevaisuudessa aiomme kehittää tuotevalikoimaa ja toimintaa. Luvassa on ainakin uusia huulivoidemakuja. Toivomme, että olemme lisänneet ihmisten tietoisuutta luonnonmukaisemmista vaihtoehdoista kosmetiikan saralla, etenkin vegaanisten tuotteiden osalta. Uusia voidemakuja ja tuotteita Yrittäjyys on tuntunut juuri siltä miltä alun perin kuvittelimmekin. Tsekkaa tuotteitamme Facebookista nimellä: HIPLIP-huulivoide Anni Anttila on mieleisessään työssä toimittajana. Radio Moreenin työharjoittelijana hän haastattelee, soittaa valitsemaansa musiikkia ja keskustelee ajankohtaisista aiheista Tampereen tapahtumia painottaen. Teksti: Sini Satola, 14v., Tampere Kuva: Taru Noronen, 18v., Tampere S uorassa radiolähetyksessä pitää olla luonteva. – Radiossa esiinnyn, mutta olen myös oma itseni, Anni kertoo. – Työssäni parasta on tutustuminen erilaisiin ihmisiin sekä aloihin, ihanat kollegat ja mukava työympäristö. Välillä unohtaa tekevänsä työtä, Anni selittää innostuneena. Huonona puolena Anni mainitsee kiireen, mutta hän arvelee sen haittaavan jokaista työtä. Tie toimittajaksi Miten Anni päätyi radiotoimittajaksi? Hän on onnistunut keräämään kokemusta kaikenlaisia juttuja tekemällä. – Olen heilunut teatteri- ja musiikkipiireissä, ollut Vuoltsun kulttuuripajalla ja ilmaisutaitopainotteisella työpajalla Legioonateatterilla. Anni halusi kovasti töitä, joten hän ravasi yhtenään työvoimatoimistolla. Siellä Annille ehdotettiin harjoittelupaikkaa Radio Moreenissa. Anni innostui ehdotuksesta, sillä hän oli kiinnostunut kulttuurialan töistä. Hän päätti ottaa yhteyttä Radio Mo- reeniin. Puhelimen välityksellä Anni kertoi itsestään ja vaikutti siltä, että hänestä ollaan kiinnostuneita. Annia pyydettiin lähettämään sähköpostia, ja hän myös täytti työhakemuksen. Hän pääsi työhaastatteluun, jonka jälkeen allekirjoitettiin paperit. Muutaman viikon jälkeen Anni oli Radio Moreenin työharjoittelija. Tulevaisuus Annin työkokeilu loppui tämän vuoden kesäkuussa, joten hän on jo pohtinut tulevaisuutta. Anni on oppinut, että kaikkea ei saa sormia napsauttamalla. – Olen pyrkinyt kolmesti opiskelemaan tiedotusoppia yliopistoon. Kun ei tärpännyt, päätin vaihtaa psykologisiin juttuihin. Nyt häntä kuitenkin kiinnostaisi journalismi. – Akateeminen maailma kutsuu enemmän kuin työelämä, joten jatkan tosissani hakemista yliopistoon. Opiskelupaikan saanti ei aina ole helppoa. – Ei riitä, että menee hyvin. Pitää mennä parhaasti, Anni toteaa hymyillen. C U R LY 3 /2 013 11
Paikalla oli myös Matkailualan tutkimus- ja koulutusinstituutin opiskelijoita, jotka valmistivat ja myivät terveellisiä pirtelöitä. Tapahtumassa myös koulun omat muusikot pääsivät ääneen. Esiintymässä oli kaksi nuorten bändiä, With the Tides sekä The Youths. Yhtyeet saivat tapahtumasta arvokasta esiintymiskokemusta. Esityksistä pidettiin ja nuorten oma musiikki lisäsi hyvää fiilistä. Kosmetologien pisteessä sai mm. käsihierontaa. Myös Jose Laakso uskalsi kokeilla. Vapaa-aika Tekijä: Elvira, 14v., Venäjä Hyvää palautetta Koulun aulaan oli pystytetty erilaisia esittelypisteitä ja luokissa järjestettiin ohjelmaa kuten rentoutusta. Tapahtumassa opiskelijoiden piti kerätä vähintään kuusi merkintää Hyvinvointipassiin eri näytteilleasettajilta. – Pari tuntia vierähti nopeasti merkintöjä kerätessä mm. kuvisworkshopista, bändien konserteista ja pelipajasta. On mukavaa että tällaisia tapahtumia järjestetään. En ole kuullut, että vastaavaa toimintaa olisi muissa kouluissa, kiittelee eräs opiskelija. Koulussa vallitsi koko iltapäivän ajan hyvä ilmapiiri ja opiskelijat kiittelivät opettajakunnan panostusta tapahtumaan. Tapahtuma toivottiin järjestettävän myös ensi vuonna. – Hyvinvointi-iltapäivästä sai paljon tietoa eri yhdistyksistä ja heidän toiminnastaan. Myös kosmetologihoidot, rentoutuspaja ja hyvä musiikki levittivät hyvinvoinnin sanomaa, kommentoi 17-vuotias tyttö. Hyvinvointia lukiolaisille Lyseonpuiston lukiossa Rovaniemellä vietettiin eräänä tiistaina hyvinvointi-iltapäivää. Tapahtuma keräsi paljon kehuja lukion opiskelijoilta. Teksti: Laura Helin, 19v., Rovaniemi Kuvat: Essi Ranta, 18v., Rovaniemi U sein puhutaan siitä, että opiskelijoiden hyvinvoinnista ei välitetä. Heidän oletetaan jaksavan panostaa opiskeluun täydellä teholla ja tietävän itse parhaat keinot rentoutumiseen. Näitä harhaluuloja korjaamaan järjestettiin Lyseonpuiston lukiossa hyvinvointi-iltapäivä. Paikalla oli monta vierailijaa esittelemässä oman yhdistyksensä toimintaa, kuten mm. Punaisen Ristin (SPR) edustajia sekä Lapin Ammattiopiston kosmetologiopiskelijoita. SPR:n pisteessä oli mahdollista kokeilla elvytystä, joka oli uusi asia yllättä14 CURLY 3 /2 013 Aina jotain valitettavaa vän monelle. Kosmetologiopiskelijoiden pisteellä sai käsihierontaa, kynsien lakkauksen ja huulimeikin. Jopa muutama poika uskaltautui kokeilemaan. Musiikkia ja muuta mukavaa Tapahtumassa koulun omat oppilaat esittelivät eri yhdistysten toimintaa kuten Prometheus-leiriä. Esittelypisteellä oli Lyseonpuistossa ensimmäistä vuotta opiskeleva Antti Regelin. – Haluan saada protun asiaa kuuluville, koska mielestäni siitä ei tiedetä täällä pohjoisessa riittävästi. Protu on minulle henkilökohtaisesti tuonut hyvinvointia, joten haluan kertoa asiasta myös muille, hän kertoi. Matkailualan tutkimusja koulutusinstituutin tekemien pirtelöiden makua kehuttiin. Täysin ilman risuja ei tapahtumasta kuitenkaan selvitty. Informaatio ei ollut kaikkien mielestä kulkenut täysin toivotulla tavalla. – Ajatus hyvinvointitapahtumasta oli hieno, mutta olisin kaivannut paikan päälle selkeämpää infoa siitä, mitä missäkin tapahtuu. Sain vasta jälkeenpäin kuulla, että ylempien kerrostenkin luokissa järjestettiin ohjelmaa. Lisäksi kaikki pienimmät pisteet oli sijoitettu aulaan, mikä aiheutti tungosta, totesi 16-vuotias opiskelija. Osa opiskelijoista toivoi, että pisteitä, joissa itse pääsi tekemään ja kokeilemaan, olisi ollut enemmän. Pienet sekaannukset ei kuitenkaan pilanneet tapahtumaa. – Iltapäivä oli kuitenkin ehdottomasti vierailemisen arvoinen!, opiskelijat sanoivat. Sarjakuvat ovat Täällä Nyt -taidehankkeessa mukana olleiden maahanmuuttajanuorten tekemiä. Hanke pyrkii tavoittamaan äskettäin maahan tulleita nuoria ja tarjoamaan heille mahdollisuuden pitkäjänteiseen taiteelliseen toimintaan. Täällä Nyt on osa valtakunnallista Suomen lasten ja nuorten säätiön Myrsky-nuorisohanketta. C U R LY 3 /2 013 15
Queens of the Stone Age rokkasi kesäkuussa Helsingin Rock the Beach -festareilla. Vaikka laulaja Josh Homme oli hyvällä tuulella, sai rahvas tuta rokkarin todellisen mielenlaadun. Lavalta lensi puoliksi juotu lasipullo kohti järkkärin päätä. QOTSAn each Rock the Bisilista: -keikan bi 1. Feel Good Hit of the Summer 2. You Think I Ain’t Worth a Dollar but I Feel Like a Millionaire 3. No One Knows 4. My God Is the Sun 5. Burn the Witch 6. Sick, Sick, Sick 7. If I Had a Tail 8. Little Sister 9. I Sat by the Ocean 10. Make It wit Chu 11. Go with the Flow 12. A Song for the Dead Räminää rannan täydeltä Teksti: Pipsa Kuva: Jason Odell/Livenation Laulaja Josh Homme (kesk.) taitaa hävetä räyhäämistään Hietsussa kesällä. 16 CURLY 3 /2 013 Q ueens of the Stone Age eli QOTSA esiintyi rehvakkaasti 26. kesäkuuta Helsingin Hietsussa ensimmäistä kertaa järjestetyillä Rock the Beach -festareilla. Alkuun Homme uhkui hyvää mieltä ja rock-rallissa räyhäsi monet hittibiisit kuten No One Knows. Tunnin kestänyt keikka oli perusvarmaa kitarajytää, mutta silti keikan keskivaiheilla tylsistytti. Katsomo seisoa töllötti uuden levyn biisejä, joissa väliin mahtui kevyttä surffigroovea ja humppaavaa hilibilirockia. Aitoa rokkikukkoilua Sitten tapahtui jotain. Homme pyysi järkkäriä nostamaan hartioilleen eturivissä olevan tytön ja ilmeisesti tämän kieltäydyttyä Homme pillastui. Kädestä kirposi puoliksi juotu, lasinen olutpullo kohti järkkäriä ja perään kuului aitoa rokkaridiivailua ”I’m not workin for you, you work for me” eli että ”mä en tee töitä sulle vaan sä teet töitä mulle”. Pullo ei osunut onneksi kehenkään tai aiheuttanut ainakaan vammoja, muuten välikohtauksesta olisi saanut lukea seuraavan päivän iltapäivälehdistä. Savinen traktori kitaran varressa Helsingin Sanomien keikka-arvostelu nimesi bändin ”mahdollisesti tämän hetken kovimmaksi rockyhtyeeksi” joka on kuin ”viritetty puskutraktori”. Joo, bändi vetää hyvin, Homme laulaa mainiosti ja useimmat biisit rullaa hyvin. Yhdyn myös puskutraktorivertaukseen. Josh Hommen raamikas ja tönkkö runko yhdistettynä sikaniskajuntin asenteeseen ja eteenpäintuuttaavaan, raskaaseen rockiin tuo mieleen savisen John Deeren vihtiläisen jyväjemmarin takapihalla. Molemmat yhtä sulokkaita ja helposti lähestyttäviä. Kivikauden kuningattaret Josh Homme perusti Queens of the Stone Agen vuonna 1996 Kaliforniassa. Aluksi bändin nimi oli Gamma Ray, mutta koska Saksassa oli jo samanniminen bändi, nimi vaihtui. Tarinan mukaan nimi sai alkunsa bändin studiolla, kun tuottaja Chris Goss lohkaisi: ”Tehän olette kuin kivikauden kuningattaria” eli ”You guys are like the queens of the Stone Age”. Mitähän sekin tarkoitti. Yhtä koppavia ja alkukantaisia? Hyvät festarit Viisihenkinen amerikkalaisbändi ei ole keikkaillut Suomessa ahkerasti, viimeisestä kerrasta on jo kymmenen vuotta. Siksi olikin kiva käydä kyttäämässä bändiä livenä ja vieläpä pyörämatkan päässä kotoa. Festarit oli hyvin järjestetty ja olivat mukava piristysruiske Helsingin kesään. Tosin festareita vaivasi tietty linjattomuus bändien suhteen, kun mukana oli suomihumpparäppiä (JätkäJätkät), poppia (Haloo Helsinki), stadionpunkkia (Green Day) ja saksalaista industrial metallia (Rammstein). Toisaalta, jokaiselle jotain. C U R LY 3 /2 013 17
ff Koulun seinät olivat täynnä oppilaiden tekemää taidetta. Yksi tukipylväs oli koristeltu mosaiikilla. f Jokaisella oppilaalla oli oma lokero käytävällä. Nekin olivat täynnä taidetta. Sarjakuvafestivaalit Tekijä: Algirdas Kundelis, 21v., Liettua l Koulussa oli oppilaita yli tuhat ja välitunneilla käytävillä oli kova meteli. menen minuutin tauko. Oppilaiden ei yleensä tarvinnut juosta luokasta luokkaan, vaan opettajat tulivat oppilaiden luokse. Mielestäni luokissa oli tuntien aikana enemmän hälyä kuin Suomen koulussani, eivätkä opettajat edes käskeneet oppilaita olemaan hiljaa. Englannintunneilla puhuttiin ainoastaan englantia, ja se oli minulle mielenkiintoisin tunti, koska en osaa puhua saksaa. Englanti on kaikille pakollinen kieli, mutta toisen kielen oppilaat saavat valita itse, joko latinan tai ranskan. Myöhemmin valittavana on myös italiaa ja espanjaa. Erään tunnin aluksi opettaja valitsi luokasta yhden oppilaan, joka joutui tulemaan luokan eteen ja opettaja alkoi kuulustella häntä viime tunnin asioista. Tenttiä kesti kymmenen minuuttia, ja opettaja vaikutti esittävän kiperiä kysymyksiä. Koulussa on kuulemma tapana, että tunnin alussa opettaja saattaa valita yhden oppilaan joka joutuu vastaamaan opettajan kysymyksiin. Koulunkäyntiä yli rajojen Lukiossamme järjestettiin ystävyyskoulukurssi, jonka myötä asuin viikon Saksassa, Wolnzachin kaupungissa. Viikon aikana sain tutustua saksalaiseen kouluun. Teksti ja kuvat: Anni Mäkelä, 17v., Kankaanpää 18 CURLY 3 /2 013 O lin onnekas kun pääsin mukaan ystävyyskoulukurssille. Koulustamme lähti yhdentoista oppilaan ryhmä Wolnzachiin Saksaan ja me kaikki asuimme viikon isäntäperheissä vaihtopariemme luona. Viikkoon kuului vierailu mm. Müncheniin sekä valtavalle jalkapalloareenalle ja Audi-museoon. Kolmena päivänä olimme koulussa saksalaisten ystäviemme kanssa. Näin nälkä pidetään poissa Viihtyisä opiskelupaikka Koulu Wolnzachissa oli suuri, sillä oppilaita oli yli tuhat ja luokkaasteita oli ensimmäisestä kahdenteentoista asti. Välitunneilla käytävillä oli kova meteli, sillä koulun ikähaarukka oli laaja ja nuorimmat oppilaat, noin seitsenvuotiaat, innostuivat helposti riehumaan ja huutamaan. Koulurakennus oli joka tapauksessa todella vaikuttava. Koulun seinät olivat täynnä oppilaiden taidetöitä, eikä niistä puuttunut mielikuvitusta. Käytävän varrella pienessä syvennyksessä oli akvaario ja yksi tukipylväs oli koristeltu mosaiikilla. Mukana tunneilla Oppitunnit olivat 45 minuutin mittaisia ja niitä oli aina kaksi peräkkäin, joiden jälkeen oli kahdenkym- Maanantai oli pisin koulupäivä, sillä se kesti kahdeksasta puoli viiteen. Kunnon eväät olivat niinä päivinä tarpeelliset, ja aina välituntisin oppilaat söivät kotoa tuomaansa leipää tai suklaapatukkaa. Koulun kioski oli toiminnassa välituntisin ja siellä oli tarjolla terveellistä välipalaa. Kouluruoka oli maksullista, muttei kovinkaan kallista. Kahdella eurolla sai isokokoisen annoksen pastaa kastikkeella ja mehevän pitsan kolmella eurolla. Vierailu Saksassa ja koulussa oli jännittävä, ja keksin paljon asioita joita Suomessa voisi muuttaa saksalaisen mallin mukaiseksi. Oppilaat olivat kiinnostuneita kielestä, jonka he saivat itse valita ja mielestäni koulu oli todella viihtyisä ja piristävä, kun käytävillä oli oppilaiden tekemää taidetta. Matkailu avartaa, matkaile sinäkin! Sarjakuvan tekijä on harjoittelijana Sarjakuvakeskuksella Helsingissä. Sarjakuvafestivaalit järjestetään joka vuosi syksyllä. Lisää: www.sarjakuvafestivaalit.fi C U R LY 3 /2 013 19
Videon pääosassa on Feat. Nora äänittäjänä. Videolla hän esittää Featin vaimoa Pamelaa. Mimmi uutisankkurina Ylen studiossa. Ja seuraavaksi sää? Kuvauksia tehtiin myös ulkona. Mika näyttää miten puomia pidetään. Kuvaamista ja Median pyörteissä -kesäkurssi pidettiin tällä kertaa Karakallion nuorisotilalla Espoossa. Paikasta syntyi hieno esittelyvideo. Teksti ja kuvat: Anastassia 17v., Janne 15v., Juho 17v., Nora 16v., Miksu 18v., Onni 16v. ja Sofia 17v. Espoo hauskoja hetkiä ”Tullessani kurssille mielessäni pyöri vain: Sopeudunko joukkoon? Ensimmäisen päivän aikana kaikki ennakkoluuloni haihtuivat, sillä porukka oli mukavaa ja huumorintajuista.” Sophie ”Kahden tunnin YLE-kierroksen aikana käväisimme mm. YleX:n toimituksessa, uutisstudiossa sekä saimme kuulla YLE Areenan toiminnasta.” Mimmi, kurssin ohjaaja C urlyn ja Espoon kaupungin nuoriso- ja kulttuuripalveluiden järjestämä mediakurssi järjestettiin kesäkuussa ensimmäistä kertaa Karakallion nuorisotilalla. Kurssin 15-18-vuotiaat osallistujat tekivät tilasta viikon aikana esittelyvideon yhdessä ammattikuvaaja Mika Heittolan kanssa. MTV Cribs -henkisessä videossa Feat esittelee vaimonsa Pamelan kanssa taloaan. Mukana on eeppisiä hanoja, nopeita autoja ja blingblingiä! Tässä viikon filliksiä: ”Kurssi oli tosi kiinnostava. Oli kiva osallistua videon suunnitteluun, tehdä kuvauksia, olla ohjaajana ja äänittäjänä. Kameran ja äänilaitteiden käyttö tuli tutuksi jokaiselle meistä. Oli myös kiinnostavaa leikata ja yhdistää kohtauksia videoksi.” ”Kurssi oli mielenkiintoinen ja tuli opittua hieman uuttakin, eli onnistunut kurssi. Parasta oli torstain vierailu Ylellä!” min toimittajan vierailu antoi kuvan toimittajan arjesta. Innostuin molemmista ammateista.” Janne Onni ”Pöö!!! Juuri tämän kaltaista toimintaa tuleekin nuorille järjestää. Viikon aikana opin paljon videokuvauksesta, äänittämisestä ja ohjaamisesta. Myös vierailu Ylelle oli hyvä, YleX:n studio avarsi näkökulmaa radiojuontajan arjesta. Myös De- ”Kuvausten aikana sai nauraa maha kippurassa. Välillä oli pientä vapaaaikaa, jolloin vietettiin aikaa yhdessä ja pelattiin biljardia. Kurssilla oli mukavia osallistujia ja opettajia. Ensi vuonna halutaan jatkaa ja tullaan taas kurssille.” Nora ja Anastassia Mediakurssilaiset ja ohjaajat YleX:n bändien livestudiossa. ”Kuvatessa ensimmäinen kohtaus oli vaikein, sillä kameraan ja äänityslaitteistoon tottuminen kesti jonkin aikaa. Näytteleminenkään ei sujunut täysin luonnollisesti, mutta hauskaa oli ehdottomasti! Videon kuvaamisen ja blogin kirjoittamisen ohessa pelasimme Gran Turismoa.” Sophie ”Ottaa päähän kun hävisin Onnille Gran Turismossa kolme kertaa putkeen… Muutenhan tämä oli ihan onnistunut kurssi. ” Mikael alias ”Feat.” ”Odotukseni kurssia kohtaan toteutuivat ja kurssin sisältö oli erittäin mielenkiintoinen. Vierailumme Yle:llä oli ikimuistoinen kokemus ja innostuin media-alalla työskentelystä.” Nora ”Olipas melkoinen viikko! Olen nukkunut biljardipöydän alla ja jäätynyt jääkaapissa. Olen myös päässyt Ylen TV-studioon ja ajeskellut rallisimulaattorilla! Kiitos järjestäjille tästä hirmu hauskasta kokemuksesta!” Juho Katso video: Youtube: Median pyörteissä 2013 tai www.curly.fi/videot Anastassia 20 CURLY 3 /2 013 C U R LY 3 /2 013 21
Medialeirille osallistui 23 nuorta Itämeren alueelta. Suomesta oli mukana neljä nuorta. Max (oik.) osallistui videoryhmään. Darya (vas.) valmistautuu videoryhmän haastatteluun. Medialeirillä Saksassa Teksti: Max Matinpalo, 17v., Helsinki, Darya Alekseyenko, 18v., Helsinki Kuvat: John Goss/ Ostsee-Jugendbüro S aksalainen nuorisojärjestö OstseeJugendbüro järjesti Itämeren alueella asuville nuorille media-aiheisen kesäleirin Mözenissä heinä-elokuussa. Kymmenen päivää kestäneelle leirille osallistui yhteensä 23 nuorta Suomesta, Saksasta, Venäjältä ja Puolasta. Suomesta oli mukana neljä nuorta. Uudenmaan ELY-keskus tarjosi heille lentoliput. Curly ry etsi nuorista kaksi ja oli mukana käytännön järjestelyissä. Leirin tavoitteena oli edistää nuorten kansainvälisyyttä, yhdessä oppimista ja mediataitoja. Leirin virallinen kieli oli saksa, mikä tuotti toisille vaikeuksia. 22 CURLY 3 /2 013 Leirillä osallistujat jaettiin kolmeen ryhmään: TV (video), audio (radio) ja multimedia. Tässä radioryhmä tekee haastattelua. Darya Alekseyenko, 18v., Helsinki Suomalaiset nuoret Max ja Darya osallistuivat kesällä kansainväliselle medialeirille Saksan Mözenissä. Curly oli mukana järjestelyissä. ”Leirille lähteminen jännitti tosi paljon! Eniten jännitti ihmiset ja heidän vastaanotto. En tuntenut ketään muuta paitsi Maxin, jonka olin nähnyt kerran ennen matkaa. Jännitti myös kielen takia, sillä osaan saksaa vain vähän. Meidät jaettiin kolmeen ryhmään, joita kaikkia saatiin kokeilla. Valitsin TV-ryhmän, sillä halusin tietää siitä lisää. Syynä oli myös se, että videoryhmän vetäjä Martina puhui tarpeeksi selvästi saksaa. Hän myös puhui sujuvasti englantia. Max Matinpalo, 17v., Helsinki ”Saavuimme perille Mözeniin 26. heinäkuuta iltapäivällä. Edessä olisi kymmenen päivän leiri yhdessä saksalaisten, venäläisten, puolalaisten ja suomalaisten nuorten kanssa. Leirillä käytiin myös tutustumassa NDR -televisiokanavan studioihin, se oli mahtava kokemus. Studion katossa roikkui satoja valaisimia. Tekniikkaihmisenä olin erittäin kiinnostunut studiosta. Osallistujat jaettiin kolmeen ryhmään. Minä olin mukana videoryhmässä. Videoiden tekeminen oli hauskaa ja opin runsaasti uutta aiheesta. Medialeiri oli aiheeltaan minulle mieleinen. Leirintäkeskus oli mukava, ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Keskus sijaitsi pienen järven rannalla ja oli erittäin idyllinen paikka. Paikallinen lehti tuli haastattelemaan muutamia leirin osallistujia, joiden joukkoon pääsin. Työpäivät alkoivat aamulla aikaisin ja päättyivät vasta illalla myöhään. Päivän aluksi tehtiin suunnitelma, sitten kuvattiin ja illalla leikattiin omat kuvaukset. Leirin lopputuloksena oli ohjelma paikallisella televisiokanavalla, jossa näytettiin mm. tekemiämme pätkiä. Nyt leirin päätyttyä tiedän, mitä ammatti video-alalla on. Se on rankkaa, mutta hauskaa. Suurkiitos kaikille järjestäjille, jotka mahdollistivat minulle tämän matkan!” TV-ryhmässä tehtiin videopätkiä, haastatteluja, esittelyvideoita ja opetettiin videomuokkausohjelman käyttöä (leikkaamista, liimaamista, videoiden ja äänien päällekkäistä laittoa ja efektejä). Vierailimme Kielin TV-kanavalla, radiostudiolla, Hampurissa NDR TV-studiolla, sanomalehtipainossa, Rostockissa Rok-TV kanavalla sekä vanhassa vankilassa. Vapaaajalla mm. meloimme kanooteilla järvellä. Paikallinen sanomalehti Segeberger-Zeitung teki jutun leiristä. Kuvissa mukana suomalaiset Max ja Darya! Välillä meni koko päivä työn parissa. Silloin käytiin välillä vain syömässä ja levähdystauoilla, muuten oltiin koko ajan työskentelemässä ryhmissä. Viimeisenä päivänä oli suora lähetys kieliläisellä TV-kanavalla. Kameroita oli yhteensä kolme ja minä vastasin kasvokuvasta. Onnistuttiin ihan hyvin. Ohjelmassa kerrottiin leiristä, näytettiin valmiita videopätkiä ja haastateltiin nuoria sekä leirin järjestäjiä. Viimeisenä iltana oli juhlat. Katsottiin yhdessä tallennettu lähetys, herkuteltiin, pelattiin korttipeliä ja muitakin ryhmäleikkejä, vaihdettiin yhteystietoja. Lähteminen sattui ja taisi muutama kyynelkin karata. Sovittiin, että pidetään silti yhteyttä edes Facebookin välityksellä. Matka jätti minulle tosi hyvän mielen ja positiivisen kuvan Saksasta. Leiri tuntui pitkältä, sillä joka päivä oli tosi paljon vaihtelevaa ohjelmaa. Suosittelen jokaiselle mediasta kiinnostuneelle nuorelle tällaista leiriä! Olen iloinen, että sain olla mukana ja sain paljon uusia kavereita maailmalta. Saksankielentaitoni parani huomattavasti ja leirin lopuksi pystyin jo kommunikoimaan hyvin.” C U R LY 3 /2 013 23
On a media camp in Germany Finnish youth Max and Darya participated at summer to an international media camp in Mözen, Germany. Curly helped to organize their trip. Text: Max Matinpalo, 17 years, Helsinki and Darya Alekseyenko, 18 years, Helsinki, Finland Photo: John Goss/ Ostsee-Jugendbüro, Germany G erman youth organization OstseeJugendbüro arranged a ten-day media camp for Baltic youth on July-August in Mözen. Altogether 23 youth from Finland, Germany, Russia and Poland took part. There were four youth from Finland. Finnish organization Uudenmaan Ely-keskus paid for their flight tickets. Curly recruited two of the youth and helped to organize their trip. Two of the main goals of the camp were to promote intercultural learning and media skills. The official language of the camp was German and that was difficult for some participants. Anna (left) and Yelena from Russia and Darya (middle) from Finland became good friends on a camp. Darya Alekseyenko, 18 years, Helsinki, Finland ”I was very nervous about the camp! Mostly about the people. I didn’t know anyone but Max whom I met once before. I was also nervous about the language, cause I can speak only little German. I took part in the TV-group, because I wanted to know more about it. The other reason was, that the leader of the video group, Martina, spoke German very clearly. She also spoke good English. In the TV-group we made videos, interviews, promo videos and learned editing, sound and effects. We visited two TVstations, radio-station, newspaper press and also a old prison. At free time we were canoeing by the lake among other things. Some days we only worked the whole day. Then we only stop working to go to eat or to have a short break. Last day we had a live programme in TV-station in Kiel. There were Max Matinpalo, 17 years, Helsinki ”We arrived to Mözen at afternoon on 26th of July. On head of me was a ten-day camp together with many foreign people. The participants were divided into three different workshops. I took part on film group. Making videos was a lot of fun and I learned many new things. 24 CURLY 3 /2 013 Working days started early in the morning and ended late at night. In the beginning of the day we made a plan, then we shoot with cameras and in the evening we edited our own shootings. In the last evening we presented our films and audio products on a live TV and radio show at the citizen’s channel in Kiel. We also visited TV-studios on Channel NDR which was an amazing experience. There was hundreds of spotlights hanging on the ceiling of the studio. As a technic-oriented person I was very interested about that. The whole media camp was very satisfying for me. The campsite was very nice, food was good altogether three cameras and I was responsible for the close-up camera. We did pretty well. The programme was about the camp. We showed before-made videos and made interviews about the youth and the leaders of the camp. At the evening we had a party. We watched the show on tape, ate treats, played cards and other games and switched contact information. It felt bad to leave and I even shed a tear or two. We promised to keep contact at least via Facebook. The trip left me very good feeling about Germany. I got many new friends from all over the world. The camp felt long because every day we had so much to do. Tapasin italialaisen, lupaavan nuoren muusikon ja kysyin häneltä haluaisiko hän tulla mukaan lehtijuttuun. Hän yllättyi iloisesti. Tein haastattelun englanniksi, koska siten hänen äänensä pääsee paremmin kuuluviin. Saanko luvan esitellä teille, Luca Marinelli. Teksti/Text: Pauliina Ropponen, 17v., Kuopio Kuva/Photo: Luca Marinelli Kitaran kielillä With a voice of a guitar I recommend this kind of camp for everybody who are interested in media! I’m very happy that I had a chance to participate in this camp. My German got much better and in the end of the week I was already communicating pretty well.” At first, tell me something about yourself: – Hi, I’m Luca, a 19 years old boy from Turin, Italy. Turin is a city placed in the northwest of Italy, pretty close to Milan. First I’d like to thank Pauliina for this interview. It’s a fantastic experience and I’m glad that some people from Finland can do something for me. Really glad! and there was enough of it. The centre was located by a small lake and was very idyllic. A local newspaper came to interview some of the participants and I was one of them. How you became interested in playing guitar? How did it all begin? – Thanks to my father and my brother, they used to listen hard rock and heavy metal when I was a child. I started to appreciate this music. Guitar was something really important to me so I wanted to play that instrument. I’ve been playing now for 5–6 years and in October I’ll start to Now I know what it is to work on video industry. It’s rough but fun. Many thanks to all organizers who made this camp possible for me!” I met an Italian, promising young musician and I asked him, would he like to be interviewed. He was happily surprised. I made my interview in English, because that way his voice comes out better. May I introduce you, Luca Marinelli. study in the Rock Guitar Academy in Milan. That is the best guitar academy here in Italy. I’d like to become a professional musician. What kind of music you usually play, is there some artist whose production you like to play especially? – When I was younger I just wanted to play rock and metal but everything can change. In fact right now I love playing blues, funky, reggae, jazz and pop too! Some of my favorite artists are Paul Gilbert, Iron Maiden, Joe Satriani, Jani Liimatainen, Mr. Big, Richie Kotzen... You like Finland, why? – Mina rakastan Suomea! Everything started when I was 14–15. I participated to the Comenius Project in Germany with my school and there I got to know some Finnish girls from Paltamo, near Kajaani. I learned something about Finland: culture, food (I love reindeer), language, history, literature (I read an Italian version of Kalevala and I loved it), music (Sonata Arctica, Lordi, Apocalyptica, Korpiklaani, Samuli Putro and many many others). I’d like to learn Finnish language and maybe work there next summer! And of course I think Finnish girls are the most beautiful girls in the world! Where do you see yourself in 10 years? – I’d like to see me as a professional musician who moved to Finland. I’d like to be bound with a special girl. I think I just want to be happy, probably that’s all. What makes me happy... music, my family, my friends and... music again. Thank you! Kiitos! Kuuntele Lucan soittoa ja lue lisää: More about Luca and his music: www.youtube.com Facebook: Luca Maru Marinelli Sanasto: introduce – esitellä northwest – luode experience – kokemus appreciate – arvostaa academy – korkeakoulu, akatemia professional – ammattimainen production – tuotanto especially – erityisesti participate – osallistua be bound – sidottu, sitoutunut C U R LY 3 /2 013 25
Pa in Jutt ov uv irh aih e-n to ett : ile h Kuka vain voi olla kirjailija Pohjoiskenialainen Seyanae-poika vahtii vuohia kuivuusalueella lähellä Lodwarin kaupunkia. Kuva otettu heinäkuussa 2011. ti Lapsityövoima on jokapäiväinen ongelma, jota ei ilmeisesti kukaan pysty ratkaisemaan. Onko se loppujen lopuksi pelkästään hyvä vai paha juttu? Teksti: Lauri Petrell, 13v., Rauma Kuva: UNICEF/Kate Holt & Aminuzzman Lapsityövoima Oman runokirjan julkaisemisesta haaveilee varmasti moni nuori, mutta 21-vuotias Katariina ”Kata” Pekkanen on saanut siihen mahdollisuuden. Kirja sisältää myös hyvin henkilökohtaista ja synkkää tekstiä. on visainen ongelma M oni ei tunnu lapsityövoiman käytöstä välittävän, koska ”eihän se mitään auta, jos vain minä lopetan niitten vaatteitten ostamisen”. Lapsityövoima on kansainvälinen ja hyvin suuri ongelma, jota on oikeastaan mahdoton kokonaan ratkaista. Ainakaan lyhyellä aikavälillä. Haastattelin asiaan liittyen Rauman Unicef-vastaavaa Kati Nordmania. Kuulemma lapset tekevät monenlaisia töitä, kuten kotitaloustöitä, myyntitöitä sekä jopa keräävät kadun jätteistä käyttökelpoista tavaraa. Se ei kuitenkaan aina ole paha asia. Kati kertoo Unicefilla olevan erilaisia ohjelmia, johon sisältyy sekä koulunkäyntiä että työn tekoa. – Tämä on auttanut esimerkiksi köyhiä muslimityttöjä, jotka eivät yleensä saa ollenkaan koulutusta. Ilman koulutusta heidän ainoa toivonsa on ollut yrittää mennä hyviin naimisiin. Nyt kuitenkin, kun koulussa opitaan erilaisia taitoja, lapsi 26 CURLY 3 /2 013 Bangladesh vuonna 2008. Työt kalatorilla kestävät puoli kahteen asti. Silloin on lounaan aika. Foysal valmistaa ruoan kotonaan itselleen ja neljälle nuoremmalle sisarukselleen. Äiti on töissä, isä on jättänyt perheen. voi vaikka perustaa oman pienen yrityksen. Unicef herättää keskustelua Erilaisten ohjelmien lisäksi Unicef saattaa lapsityövoiman käyttöä ih- misten tietoon ja herättää asiasta keskustelua. Jos lapsityövoima lopetettaisiin kokonaan, moni perhe ajautuisi vielä pahempaan köyhyyteen. Yksinkertainen syy siihen on se, että lapset tuottavat perheelleen rahaa työllään. Ongelma onkin, että vain yksi viidesosa lapsista saa palkkaa kovasta työstään. Esimerkiksi monilla työpaikoilla pyörtyy kymmeniä lapsia päivässä nälkään. Katin mukaan se ei ole laskettavissa lapsityövoimaksi, jos lapsi kotona osallistuu kotiaskareisiin. Lapsen kuuluukin oman ikätasonsa ja osaamisensa rajoissa osallistua kotitöihin. – Yleensä lapsityövoimalla on negatiivinen kaiku ja sillä tarkoitetaan sitä, että lapsi työskentelee ikävissä oloissa ja saa huonoa palkkaa tai ei saa palkkaa ensinkään, Kati sanoo. Täytyy muistaa, että Suomikin on joskus ollut kehitysmaa ja ennen vanhaan lapsityövoima oli pieni ongelma täälläkin. Maaseudun lapset eivät esimerkiksi menneet kouluun, vaan jäivät kotiin auttamaan peltoja metsätöissä. – jos rohkeus riittää Teksti: Jenna Huittinen, 17v., Jyväskylä Kuvat: Jenna Huittinen ja Kata Pekkasen kotialbumi M inut on kutsuttu Katan runokirjan Ei paikkaa mihin paeta julkaisutilaisuuteen Säynätsaloon. Vaikka kirjan nimi vaikuttaa jollain tavalla surulliselta ja Kata mainitseekin sen sisältävän hyvin henkilökohtaista ja synkkää tekstiä, niin hän kuitenkin vaikuttaa iloiselta ja positiiviselta nuorelta naiselta. Alkumaljoja seuraavassa puheessa hän kertoo aikaisimpien runojen olevan vuodelta 2005 eli kirjoittamisen hän on aloittanut jo hyvin nuorena. Eikä loppua näy, ainakaan vielä. Haaveesta tuli totta Kahvittelujen ja kuvien napsimisien jälkeen pääsen kysymään pari kysymystä Katalta. – Aloitin kirjoittamisen todella nuorena ja olen haaveillut omasta runokirjasta jo pitkään. Neuvona kaikille jotka haaveilevat samasta, sanoisin, että ei kannata luovuttaa tai ajatella että se ei onnistu, Kata kannustaa. – Sanoisin olevani täysin vapaa kirjailija ja suunnitteilla on jatkaa kirjoittamista. Pitkään on ollut työn alla oma elämäkerta, mutta se vaatisi vielä enemmän rohkeutta kuin tämä teos. Rohkeasti omasta elämästä – Kirjoittaminen on minulle tärkeä ja hyvä tapa purkaa ajatuksia ja tunteita. Suosittelisin kirjan lukemista melkein kaiken ikäisille, vaikka se sisältääkin aika rankkaa tekstiä. Eniten se on kuitenkin suunnattu nuorille. – Kaikki kirjan tekstit eivät kerro suoraan minusta ja olen tietenkin käyttänyt taiteilijan vapauksia. Suurimmaksi osaksi ne kuitenkin kertovat omastani ja minua ympäröivästä elämästä. Olen kokenut kaikenlaista ja siksi kirjan julkaisu oli minulta rohkeutta vaativa teko, Kata kertoo. Uusi projekti Vuotta myöhemmin Katan runokirjasta on otettu jo toinen painos ja kirjoittajan ura on jatkunut. – Olen työskennellyt useita kuukausia uuden kirjaprojektin parissa. Se on päiväkirjatyyppistä tekstiä, mutta en ole varma aionko julkaista kirjaa kuin muutaman kappaleen. Tekstit ovat niin henki- lökohtaisia, hän kertoo. – Mutta sen näkee sitten kun kirja valmistuu! Yhtä rohkeita kirjailijanalkuja tarvitaan – sinäkin voit olla yksi heistä. Juttu on julkaistu aikaisemmin jyväskyläläisessä Painovirhe-nettilehdessä. Painovirhe on 13–20-vuotiaiden nuorten itse suunnittelema ja toteuttama lehti, joka ilmestyy 11 kertaa vuodessa. Kuka tahansa voi tarjota juttuja lehteen julkaistavaksi. Lehden ylläpidosta vastaa Jyväskylän kaupungin nuorisotoimi. www.painovirhe.fi C U R LY 3 /2 013 27
curly-kolumni olemaan tulevaisuudessakin hyötyä elämässä. Viimeisimpänä harrastusteni joukkoon on tullut vapaaehtoistoiminta. Ajatus vapaaehtoistoimintaan lähtemisestä oli ollut mielessä pitkään, kun viime talvena kohdalle sattui sopiva tilaisuus. Tuolloin käsiini päätyi lehti, jossa oli lehtikirjoitus vapaaehtoistoiminnasta Nuorten mielenterveysseura Yeesissä. Pian kirjoituksen luettuani otin netin kautta yhteyttä Yeesiin. Tositarina: Yksinäisyys Teksti: Sophie Sonck, 17v., Espoo Piirros: Kristina Pilke, 17v., Siuntio Ennen kuin huomasinkaan, olin jo mukana Yeesin toiminnassa. Heti ensimmäisestä yhteisestä tapahtumasta lähtien, tuntui siltä, että olin todella tervetullut mukaan. Tuntui, että ajatuksiani ja ideoitani todella kuunneltiin. Ensimmäinen tapaaminen liittyi keväisen kukanpäivän tempauksen suunnitteluun, jonka merkeissä me yeesiläiset ilahdutimme erityisesti nuoria muutamissa Pääkaupunkiseudun kauppakeskuksissa jakamalla hyvää mieltä, kukkia ja tietoa Yeesistä. Vapaaehtoistoiminta harrastuksena U pienestä pitäen kymmeniä erilaisia liikunnallisia lajeja jääkiekosta erilaisiin kamppailulajeihin sekä useita musiikkiin ja taiteeseen liittyviä lajeja kuten pianonsoittoa, sirkusta ja valokuvausta. Olen ollut aina kiinnostunut useista eri asioista ja lähtenyt innolla kokeilemaan uusia harrastuksia silloin, kun siihen on mahdollisuus tarjoutunut. Oma harrastushistoriani on varsin monipuolinen, olen harrastanut Aikaa harrastusten parissa on kulunut vuosien aikana varmasti tuhansia tunteja. Näiden tuntien sein harrastus mielletään jonkinlaiseksi tekemiseksi liikunnan, musiikin tai taiteen parissa, mutta se voi olla jotain aivan muutakin! Miltä kuulostaisi vapaaehtoistoiminta harrastuksena? 28 CURLY 3 /2 013 aikana olen saanut lukuisia kavereita ja uusia tuttavuuksia, kokenut onnistumisen elämyksiä, oppinut sietämään pettymyksiä sekä parantanut omaa jaksamistani ja fyysistä toimintakykyä. Jotkin harrastuksista ovat opettaneet toimimaan ryhmässä ja tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa, toiset taas ovat opettaneet ponnistelemaan itsenäisesti kohti itselle asetettuja tavoitteita. Jokaisesta harrastuksesta olen saanut kokemuksia ja taitoja, joista on ollut ja tulee varmasti Yeesissä tehdään vapaaehtoistyötä hyvällä fiiliksellä, ideoidaan erilaisia hankkeita, tapahtumia ja tempauksia ja toteutetaan niitä. Suunnitellessa ja varsinkin toteuttaessa erilaisia asioita muiden nuorten ilahduttamiseksi, tulee itsellekin mahtava fiilis. Se että saa jakaa hyvää mieltä muille on itselle se merkittävin syy miksi lähdin mukaan toimintaan. Vapaaehtoistoiminta on monella tapaa harrastuksena samankaltainen kuin useat muutkin harrastukset, sen parissa tapaa mukavia ihmisiä ja vapaa-aika kuluu mukavasti. Eräs merkittävä ero moneen muuhun harrastukseen verrattuna siinä kuitenkin on hyvän olon jakaminen itsensä lisäksi myös muille ihmisille. Tähänastisen kokemuksen perusteella voin suositella vapaaehtoistoimintaa kaikille joita se kiinnostaa. Voin taata että kyseessä on harrastus, jonka aloittamista kukaan ei tule katumaan. Uskaltakaa ja kokeilkaa, harrastaminen kannattaa aina! www.yeesi.fi Teksti ja kuva: Teemu Hannula, 21v., Tampere Y mpärilläni pyörii kourallinen ihmisiä, tuntemattomia ja hieman tutumpia. Haluaisin puhua heille, mutta kukaan ei edes vilkaise minuun. Niiden harvojen, jotka suovat vilkaisun minua kohti, katseet ovat hyvin kyynisiä, arvostelevia. En tiedä mitä tein tai miksi minua arvostellaan niin tiukasti, miksi kaikki ovat niin etäisiä. Äiti miksi he tuijottavat minua? Teinkö jotain väärin? Näytänkö kauhealta? Kyselen äidiltäni, vaikka tiedän, että hän antaa puolueellisen vastauksen, koska olen hänen tyttärensä. – Sinussa ei ole mitään vikaa. Älä välitä heistä, hän sanoo. Olen ollut välittämättä jo neljä vuotta, mutta viidennen vuoden alkaessa en enää halua olla yksin. Haluan tuntea kuuluvani porukkaan, sillä mikään ei ole hauskaa yksin. Eniten minua kalvavat entisen parhaan ystäväni Facebookpäivitykset, joissa hän kertoo rakastavansa toisia kavereitaan. Koulupäivät tuntuvat tuskallisen pitkiltä, kun joutuu istumaan jokaisen välitunnin ajan yksin luokan edessä odottamassa seuraavan oppitunnin alkamista. Painan nappikuulokkeet korviini, jotten kuulisi niistä viikonlopun bileistä, joihin minua ei kutsuttu. Tai niistä uusista kaveripäivityksistä Facebookissa. Kuulokkeiden läpi kuuluu yleinen meteli, vaikka puheesta ei saa selvää. Kuinka olen niin yksin, vaikka olen keskellä niin suurta ihmismassaa? Myöhemmin samana vuonna yksinäisyys ajaa minut nurkkaan. Se painaa kätensä kurkulleni ja tuntuu kuin tukehtuisin. Ehdin tehdä monia typeriä tekoja ennen kuin tapaan ensimmäisen nykyisistä ystävistäni. Tapaamme Facebookissa yhteisen mielenkiinnon kohteen kautta ja pian tapaamme kasvotusten. Olemme puhuneet paljon netissä, mutta molemmat ovat hiljaisia. Kunnes hän alkaa puhua. – Musta tuntuu, että mä voin luottaa suhun, hän sanoo ja alkaa kertoa rankasta elämästään. Siinä vaiheessa alan laittaa omia asioitani tärkeysjärjestykseen. Hänen sanansa aukaisevat silmäni maailmalle ja tajuan, että ehkä yksinäisyys ei loppujen lopuksi ollutkaan niin paha juttu kuin kuvittelin. Viisi yksinäistä vuotta opettivat minulle kuinka päästä pintaa syvemmälle tutustuessa ihmisiin. Se oli kaiken kaikkiaan opettava kokemus, vaikkei se siltä tuntunutkaan. C U R LY 3 /2 013 29
CURLY-sivut CURLY-sivut Curlyn uusi koti! Hallituksen ääni: Mitä sinun radiostasi kuuluu? Sihiseekö ässäsi tai päriseekö ärräsi? Änkytätkö tai käytätkö niinku-sanaa joka väliin? Älä välitä, se on ihan normaalia. Usein kuitenkaan mitään niistä ei haluta kuulla radiossa. Radiotoimittajan tulee puhua täydellisesti. Entäpä, jos joku päivä kuuntelisit radiosta toimittajaa, joka laittaisi sitten niinku sen ja sen kappaleen niinku soimaan. Vaihtaisitko kanavaa vai jatkaisitko ohjelman kuuntelemista? Oli vastauksesi mikä vaan, suosittelen istumaan alas ja kuuntelemaan Radio Moreenin Media 13 -ohjelmaa. Ohjelmaa tekevät Curlyn Tampereen ryhmä Mediadekkarit. Ohjelman tarkoitus on tuottaa mielenkiintoista ja ajankohtaista sisältöä nuorilta nuorille. Huomio keskitetään sisältöihin, eikä niinkään siihen, miten kukakin puhuu. Syntyykö tästä sitten epäselvästi toimitettua puppua? Ei todellakaan, vaan varsin mielenkiintoisia keskusteluita ja gallupeja, joita muidenkin kuin nuorien sopisi kuunnella. Ryhmän ohjaajana toivon, että ohjelma antaa nuorille tilaisuuden päästä ääneen. Puhua siitä, mikä heille on tärkeää. Tämän lisäksi toivon, että ohjelma antaa mahdollisuuden oppia uutta. Luonnollisesti se opettaa radio-ohjelman tekemisestä, mutta se antaa myös tilaisuuden oppia melkeinpä mistä vaan. Siinä piileekin ohjelman hienous. Sitä tehdessä voi oppia vaikkapa sen, mitä sana meemi tarkoittaa tai tutustua tarkemmin massahysterian muotoihin. Curly ry muutti uusiin tiloihin Nuorten toimintakeskus Happeen toukokuun lopulla. Samoihin aikoihin avattiin myös Happi Exhibition 2013 -näyttely, joka kokosi yhteen ryhmän Suomen eturivin katutaiteilijoita, joihin kuuluu mm. Pulp, Acton ja Trama. He saivat vapaat kädet kuvittaa Hapen seinät. Aikaisemmin toimituksen tukikohtana oli Asukastalo Seurahuone Oulunkylässä. Terveisiä sinne! Näkymä Curlyn ikkunasta ulos. Kuva muuttuu viikoittain. Keittiöön vievä kaide. Mukana myös neulegraffa. Curlyn huoneen ovi. (Tekstiin vaan pitäisi tasa-arvon nimissä lisätä myös WO-) Oma haaveeni radiotoimittajan työstä syntyi eräällä automatkalla 90-luvulla. Kerroin silloin 9-vuotiaana vanhemmilleni haluavani isona radiotoimittajaksi, koska silloin saisin olla töissä joulunakin. Nyt 20 vuotta myöhemmin opiskelen tiedotusoppia Tampereen yliopistossa ja takanani on neljän kuukauden harjoittelu Radio Moreenissa. Hassusta haaveesta tuli siis oikea työ. Toivon, että Media 13 olisi jollekin näistä nuorista se kipinä, joka sytyttää haaveen radiotoimittajan ammatista. Toistaiseksi kuitenkin riittää se, että nuorten ääni kuluu vastaanottimistamme. Ehkä epätäydellisenä, mutta sitäkin vahvempana. Radio Moreeni netissä: http:// moreeni.uta.fi/Internetlahetys Media 13 -ohjelma 15.10. alkaen tiistaisin klo18.30 Ilana Pantzar Opiskelija Curly ry:n hallituksen jäsen 30 CURLY 3 /2 013 Tekijän kuva ikuistettiin Hapen ala-aulan seinään. Vessan ovi. Missä kahva? C U R LY 3 /2 013 31
Kuka? Curly ry tekee nuorten mediakasvatusta käytännössä. Curly-lehti ilmestyy 4 kertaa vuodessa. Lehtiryhmät kokoontuvat kerran viikossa. Mitä? Miksi? Curly on: l nuorten itse tekemä ilmaisjakelulehti l www.curly.fi l mediakursseja ja -leirejä l mediaprojekteja esim. videoita Curly ry tekee mediakasvatusta nuoria kiinnostavalla tavalla tarjoamalla mielekästä tekemistä median parissa. Curly tarjoaa mahdollisuuden saada juttu julkaistua. Se tuo nuorille osallistumisen ja onnistumisen tunteita. Missä? Miten? Curly-lehteä tehdään ympäri Suomea lehtiryhmissä ja etäkirjoittajien avulla. Lehteä jaetaan Helsingin, Espoon ja Vantaan kirjastoissa ja nuorisotaloilla, suurimpien kaupunkien nuorisotaloilla sekä tuhansille tilaajille ympäri Suomen. Curly ry:n toimintaa rahoittaa Opetus- ja kulttuuriministeriö. Lehteen myydään myös mainostilaa. Milloin? Ensimmäinen Curly-lehti ilmestyi 1997. Curly ry perustettiin 1998. Kenelle? ! n a a k u m Tule Kaikille yli 13-vuotiaille nuorille. www.curly.fi