NUMERO 1 – HELMIKUU 2018 www.elakelaiset.fi Seuraa meitä myös Facebookissa: www.facebook.com/elakelaisetry Seuraa meitä Instagramissa: @elakelaisetry Hiihtäjälegenda Hilkka Riihivuori lopetti aktiiviuransa vuonna 1982 – vaan ei hiihtoa. – Pyrin pääsemään ladulle mahdollisimman usein, liikunnanohjaajan työstään vuosi sitten eläkkeelle jäänyt Riihivuori sanoo. Kuva: Petri Vilkko/ Idea-Tampere Oy Ladulle! Tee terveysteko – vie käsi rinnalle! Tutkija MInna Huotilainen: ”Aivojen toimintaperiaatteiden tunteminen auttaa meitä pitämään huolta itsestämme ja toisistamme.” TEEMA: TERVEYS JA HYVINVOINTI Värikkäästä lautasesta virkeyttä talvipäivään Sivu 22 Sivu 16 Sivu 20 Sivu 18
2 – Nro 1 helmikuu 2018 ELÄKELÄINEN Pääkirjoitus Puheenjohtajan palsta MARTTI KORHONEN JAN KOSKIMIES V äestön ikääntyminen on Suomessa valtava yhteiskunnallinen muutos. Kun Eläkeläiset ry perustettiin vuonna 1959, oli maassamme eläkeläisiä noin 300 000. Nyt kohta 60 vuotta myöhemmin on eläkeläisiä lähes 1,5 miljoonaa. Tämä on yli neljäsosa Suomen koko väestöstä ja yli kolmasosa äänestysikäisestä väestöstä. Nyky-Suomessa on paitsi suuri, myös suhteellisen terve ja aktiivisesti yhteiskuntaan ja kansantalouteen osallistuva ikäväestö. Eläkeläiset tarjoavat isovanhempina elintärkeää lastenhoitoapua työssäkäyville ja vapaaehtoistyötä kansalaisjärjestöille. Eläkeläisten kysyntä on elintärkeää kulttuurija vapaa-ajan palveluille. Eläkeläiset eivät ole yhteiskunnan ulkopuolella tai marginaalissa, vaan yhteiskunnan keskiössä. Onko Suomessa todella havahduttu tähän muutokseen? Yhteiskuntaa olisi kokonaisuutena kehitettävä niin, että ikääntynyttä väestöä ei nähdä taloudellisena taakkana ja kulueränä, vaan voimavarana johon kannattaa satsata. Terve ikäväestö on kestävän yhteiskunnallisen kehityksen elinehto. Terveyttä edistävien palveluiden lisäksi vahvaa ikääntymispolitiikkaa tarvitaan esimerkiksi yhdyskuntasuunnittelussa, asumisessa, digitalisaatiossa ja liikennepalveluissa. On taattava riittävä toimeentulo ja torjuttava eläkeläisköyhyys. Ihmisen terveys ei saisi riippua lompakon paksuudesta tai asuinpaikasta. Suomen nykyinen hallitus ei ansaitse vahvaa arvosanaa ikääntymispolitiikastaan. Pienituloisten eläkeläisten asemaa on heikennetty terveydenhuolloin korkeilla palvelumaksuilla ja lääkkeiden omavastuilla. Myös sote-uudistukseen liittyvä niin sanottu ”valinnanvapaus” uhkaa heikentää ikäväestön asemaa. Parhaat mahdollisuudet valinnanvapauteen on työssäkäyvillä, korkeasti koulutetuilla ja digitaaliset palvelut hallitsevilla suurten kaupunkien ihmisillä. Kuitenkin sote-uudistus oli alkuperäiseltä näkökulmaltaan nimenomaan ikääntymispoliittinen: tavoitteena oli parantaa kasvavan ikäväestön palveluja yhdistämällä sosiaalija terveyspalvelut saman katon alle. Valitettavasti tämä tavoite on kauan sitten unohdettu, kun hallitus on keskittynyt ajamaan yksityisten terveysfirmojen asiaa. Toivottavasti seuraava hallitus on tässä suhteessa viisaampi ja kaukonäköisempi. Eläkeläiset ry ajaa yhteiskunnassa jäsentensä etua. Edunvalvonnan ajankohtaiset tavoitteet on tarkoitus koota uudeksi ikääntymispoliittiseksi tavoiteohjelmaksi. Tavoitteet lähtevät jäsenistöstä, ja järjestö on siksi avannut jäsenkeskustelun, jota tullaan käymään järjestön tapahtumissa, nettisivuilla ja tässä lehdessä. Keskustelun tueksi Eläkeläinen-lehdessä tullaan julkaisemaan sarja asiantuntijoiden haastatteluja (ensimmäinen näistä on tässä numerossa sivulla 7 oleva emeritusprofessori Juhani Lehdon haastattelu) ja kommentteja. Voit lähettää omia ajatuksiasi myös vapaamuotoisesti järjestölle sähköpostilla tai postitse. Ikääntymispolitiikasta tullaan keskustelemaan myös järjestön 20. edustajakokouksessa toukokuussa. Jäsenyhdistyksiltä toivotaan edustajakokoukselle ikääntymispoliittisia aloitteita. Niiden jättöaikaa on maaliskuun 28. päivään saakka. Väestön ikääntyminen on tosiasia, joka on otettava huomioon kaikessa päätöksenteossa. Ota kantaa – mikä sinun mielestäsi on tärkeää? Terve ikäväestö on yhteiskunnan elinehto Vanhuspalvelulakia säädettäessä perustava ajatus oli, että koti on oiva paikka asua ja elää niin kauan kuin se on toiminnallisesti mahdollista. Tämä on mahdollista ainoastaan niin, että annetaaan riittävä määrä palveluja kotona asuvalle. Säästäminen ja säästöt eivät voi olla lähtökohtana, kun järjestelmää kehitetään käytännän toiminnaksi. Nyt kuitenkin luvattoman monella paikkakunnalla ympäri maata on tavoiteltu ensisijaisesti säästöjä ja näin aiheutettu inhimillisesti kestämättömiä tilanteita. Tässäkin asiassa on menty yhä useammin ostopalveluihin. Halvalla ostaminen, kun asiakkaat samanaikaisesti ovat entistä huonokuntoisempia, ei vain yksinkertaisesti toimi niinkuin vanhuspalvelulain idea oli. Päin vastoin, tällä menolla joudutaan tilanteisiin, jotka ovat jo lähellä heitteillejättöä. Viimeksi esiin on noussut Espoo. Mutta ei se ole ainoa huono esimerkki. Samansuuntaisia huolestuttavia viestejä kuuluu eri puolilta maata. Johtavien viranhaltijoiden asennetta on pakko ihmetellä. Ymmärrän toki sen, että oman organisaation toimintaa selitellään ja puolustellaan. Mutta avoimessa yhteiskunnassa luulisi rohkeuden riittävän siihen, että sanottaisiin aivan oikeasti syy, miksi tässä tilanteessa ollaan. Syy on raha. Poliitikkojen tehtävä on hoitaa rahoitus kuntoon. Käytännön esimerkki Espoosta kertoo siitä, minkälainen lopputulos voi olla, että jos yhteydet eivät toimi, vastuut ovat epäselvät ja resursseja on liian vähän. Tapahtui syksyllä 2017. Ihminen oli monisairaana hoidossa sairaalassa. Hän tarvitsi apua sängystä päästäkseen, lääkeiden ottoon ja moneen muuhun asiaan. Mutta kuten usein, potilaan käsitys omasta kunnostaan oli parempi kuin tosiasiallinen kunto. Omaiset kyseenalaistivat tilanteen, mutta potilas ja hoitohenkilöstö päätyivät kotiuttamiseen. Kotisairaanhoidon vastuulle jäi järjestää riittävä määrä käyntejä potilaan luona, ettei ongelmia syntyisi. Kotoa käsin potilas oli toiselle puolelle maata puhelimessa vakuuttanut selviämistään ja varmaankin esittänyt pirteämpää kuin käytännössä olikaan. Toisena päivänä kotiuttamisen jälkeen puhelimeen ei enää vastattu. Katsomaan häntä saatiin ihminen lähempää. Lopputulos oli sikäli onnellinen, ettei mitään vakavaa ehtinyt tapahtua. Hälyttävää oli puolestaan se, että tiedonkulku sairaalan ja kotihoidon välillä ei selityksen mukaan ollut kulkenut. Toisin sanoen sairaalasta kotiutetaan varmistamatta sitä, että tieto on mennyt eteenpäin ja joku ottamassa hoitovastuuta. Kun sanomme olevamme maailman johtavia tietoyhteiskuntia, tämä on käsittämättöntä. Tämä on myös selvää selvempi osoitus siitä, että emme voi jatkaa niin kuin nyt , vaan järjestelmä ja rahoitus on saatava riittävälle tasolle. On myös valettava rohkeutta henkilökuntaan, jotta he uskaltavat nostaa epäkohdat esille. On myös käytävä poliittinen keskustelu siitä, tämänkaltaiseen suuntaanko maatamme ollaan viemässä ? Eläkeläiset ry ei tule tätä hyväksymään. Me toimimme yhteisvastuun sekä hyvinvointiyhteiskunnan kehittämiseksi. Hoitojärjestelmän rahoitus saatava riittävälle tasolle
Nro 1 helmikuu 2018 – 3 ELÄKELÄINEN Eläkeläiset ry:n koulutusvuosi 2018 alkoi tanssien: kansantanssikurssilla oli parikymmentä osallistujaa tammikuun alussa. Seuraavaksi ovat vuorossa järjestölliset kurssit, joille toivomme pikaista ilmoittautumista. • matkavastaavien peruskurssi 12.–16.2. Mukaan pääsee, jos ilmoittautuu heti! • yhdistystoiminnan ja taloudenhoidon peruskurssit 26.2. –2.3. Yhdistystoiminnan ja talouskurssit on tarkoitettu kaikille uusille yhdistyksen toimihenkilöille ja taloudenhoitajille. Kurssit sopivat myös niille, jotka haluavat päivittää tietojansa. Kurssilla on mahdollisuus hakea yhdessä vastauksia esiin tulleisiin kysymyksiin ja ratkaisua mahdollisiin pulmatilanteisiin. Musiikkia, ilmaisutaitoa, liikuntaa Musiikkikurssin 8.12.3. teemana on rauha, rakkaus ja ystävyys. Nämä ovat ikuisesti tärkeitä aiheita meille kaikille ja niin ne ovat olleet kaikilla vuosikymmenillä. Näistä aineksista keräämme uutta ohjelmistoa, jota harjoittelemme sekä omia yhdistyksiämme varten että Eläkeläiset ry:n 60-vuotisjuhlia ajatellen. Kaikki ovat tervetulleita kurssille: soittajat, laulajat, vasta-alkajat sekä jo pidemmälle edenneet. Esiintymistaidon kurssilla keräämme uusia ideoita ja harjoittelemme ilmaisutaitoa. Kurssi sopii kaikille kiinnostuneille ja kaikki uudet ideat ovat tervetulleita. Tälläkin kurssilla voi suunnata ajatuksensa järjestömme juhlavuoteen. Välttääksemme päällekkäisyyden Kuntorannan ohjelman kanssa, siirsimme tämän kurssin pidettäväksi 12. –16.3., samanaikaisesti liikuntakurssin kanssa. Liikuntakurssi on monipuolinen: siellä harjoitellaan liikunnallista ilmaisutaitoa ja kehon käyttöä. Aiheena on myös järjestön 60-vuotisjuhlille valmistettava ohjelma. Kurssi sisältää kuntoliikuntaa, muistia tukevia pelejä, koordinaatioharjoituksia sekä rentoutusta ja venytystä. Kurssilta saa ideoita liikuntaryhmään ja kerhoon. Toivomme, että ryhmien ohjaajat tuovat uusia ohjaajakavereita mukanaan. Alueellisia kursseja Alueellisissa kursseissa löytyy vaihtoehtoja rytmimusiikin, liikunnan, kakunvalmistamisen sekä käsityön ystäville. Sekä Kuntorannan että alueellisista kursseista kerromme lisää tämän lehden koulutuskalenterissa tämän lehden sivulla 9. Kulttuuriaktivismi jatkuu Vuokatin kesäpäiville valmistauduimme Suomi 100 – työllä rakennettu tilkuista peitoksi -projektissa. Tilkkupeittohanke onnistui yli odotusten. Lopulta Vuokattiin koottiin yli 150 neliömetrin näyttävä peitto, jossa oli mukana noin 40 yhdistysten kerhoissa valmistamaa peittoa. Eläkeläiset ry lähetti yhdistyksiin kyselyn peittohankkeesta saaduista kokemuksista ja peiton sijoituspaikasta. Kolmisenkymmentä yhdistystä vastasi kyselyymme. Tässä muutama poiminta vastauksista: • peiton valmistus oli mukavaa puuhaa: ihmiset nauttivat luovasta yhteistoiminnasta, muistelivat ”entisiä hyviä aikoja” sekä tutustuivat toisiinsa; tilkkuhomma sai mukaan sellaisiakin jäseniä, jotka eivät muutoin osallistu kovin aktiivisesti yhdistystoimintaan; kädentaitojen osaajat pääsivät toteuttamaan itseään. • yhdistykset saivat tilkkupeittojensa avulla näkyvyyttä: monet veivät peittonsa näytille erilaisiin alueellisiin ja kaupunginosatapahtumiin; tilkkupeittoja on lahjoitettu yleisten tilojen somisteeksi muun muassa kirjastoihin, asukasja kerhotiloihin, terveyskeskuksiin, vanhainkoteihin ja päiväkeskuksiin. Kittilässä päiväkotilapset saivat tilkkupeitoista upeat laulumatot ja ovat niistä todella innoissaan. • kaikki vastaajat pitivät tilkkupeittoideaa hyvänä. Ohjekin oli hyvä, mutta lisätäsmennystä, ohjeistusta ja tiedotusta olisi toivottu enemmän. Monen mielestä yhteisponnistuksin tuotettu upea teos olisi saanut olla pidemmän aikaa esillä Vuokatissa. ”Ristipistoja – Sivistyneesti” Jatkamme kulttuuriaktivismia ristipistojen ja muiden ompelutekniikoiden avulla. Meille on viime aikoina osunut monta muistojen vuotta: Suomen itsenäisyyden juhlavuosi, vuoden 1918 muistovuosi ja ensi vuonna vietettävä Eläkeläiset ry:n 60-vuostisjuhlavuosi. Voimme kytkeä nämä kaikki muistelun ja tulevaisuuden rakentamisen aiheet yhteen. Johtavana ajatuksena on, että voimme toimia rauhan puolesta kulttuurin ja sivistyksen keinoin. Tarkoituksemme on, että yhdistyksissämme tehdään tauluja ristipistoilla sekä muilla kirjontamenetelmillä. Tauluihin voi koota ajatelmia, mietetai iskulauseita tai vaikka tehdä kuvia ompelemalla. Tauluista voi tehdä sarjoja, joilla voi kertoa vaikka kokonaisen tarinan. Taulut kehystetään ja parhaassa tapauksessa saamme niistä kiehtovan näyttelyn Eläkeläiset ry:n 60-vuotisjuhlan päätapahtumaan Helsingin Kulttuuritalolle 4.12.2019. Toteutamme hanketta yhteistyössä Kansan Sivistystyön Liitto KSL ry:n kanssa. Annamme lisää tietoja ja ohjeita myöhemmin. Ensimmäinen ”Ristipistoja – Sivistyneesti” -kurssi järjestetään Joensuussa 9.4. TIINA RAJALA Kevään kurssit käynnissä Vuosi alkoi tanssien kansantanssikurssilla Eläkeläiset ry:n kansantanssikurssilla oli parikymmentä osallistujaa tammikuun alussa.
4 – Nro 1 helmikuu 2018 ELÄKELÄINEN Eläkeläiset ry on käynnistänyt uudenlaisen Yhdistysverstastoiminnan. Yhdistysverstaat ovat tiiviitä koulutuksia, jotka rakentuvat keskustelun ja yhteisen ideoinnin pohjalta. Painopisteinä Yhdistysverstaassa voi olla esimerkiksi harrastustoiminnan, viestinnän, jäsenhankinnan tai edunvalvonnan kehittäminen. – Tarkat sisällöt muotoutuvat yhdistyksen toiveiden perusteella. Tämä on tärkeää jo siitäkin syystä, että koulutuksessa ilmoille nostettaisiin sellaisia ideoita, joita yhdistyksissä olisi helppo lähteä innokkaasti viemään eteenpäin, kertoo verstaiden vetäjä, Eläkeläiset ry:n aluetyön suunnittelija Anna Eskola. Sopiva osallistujamäärä verstaalle on noin 8–15 henkeä, mutta verstas voidaan toteuttaa myös pienemmällä porukalla. Yhdistysverstaisiin voi osallistua esimerkiksi johtokunnan edustajia, harrastusryhmien vetäjiä tai muutoin vain yhdistyksen kehittämisestä kiinnostuneita henkilöitä. – Tarkoitus olisi, että yksittäinen verstas kestäisi noin neljä tuntia. Mutta jos esimerkiksi tilojen tai vaikkapa kaikille sopivan ajan järjestäminen tuottaa hankaluuksia, verstaasta voidaan järjestää myös ”kevytversio”, joka voidaan upottaa vaikkapa viikkokerhon yhteyteen. Pilottikohteina Nokia, Porvoo ja Myllypuro Uutta toimintatapaa testattiin marras-tammikuussa Nokian, Porvoon ja Myllypuron Eläkeläisten kanssa. – Pilottikohteiksi valittiin yhdistykset, jotka eroavat selvästi toisistaan. Samalla näiden ensimmäisten testiverstaiden toteutustavat poikkesivat toisistaan melko paljon, jotta niiden avulla voitiin todella kokeilla sitä, miten Yhdistysverstaat taipuu erilaisiin olosuhteisiin. Nokialla järjestettyyn Yhdistysverstaaseen osallistui miltei koko johtokunta. Tiukasti aikataulutetun tilaisuuden aikana osallistujat pohtivat innokkaasti edunvalvontakysymyksiä ja miettivät muun muassa sitä, miten toimintaan saataisiin houkuteltua lisää miehiä. Porvoon verstas toteutettiin viikkokerhon osana ja erityisesti harrastustoiminnan kehittäminen sai paikallaolijoiden mielikuvituksen liikkeelle. Myllypuron kohdalla päästiin testaamaan, miten Yhdistysverstas toimii muutaman osallistujan tiiviin ideariihen muodossa. Yhdistysverstaita kehitetään edelleen koko ajan. Tavoitteena on löytää sellainen tapa toimia, joka mukautuisi yhdistysten tarpeisiin ja josta olisi osallistujille mahdollisimman paljon hyötyä. – Toivon, että ajan myötä Yhdistysverstaat tulisivat myös toimimaan näppäränä keinona levittää hyviä ideoita yhdistykseltä toiselle. Kun vierailen yhdistysten luona, voin itse kertoa siitä, mitä olen muualla kuullut. Lisäksi verstaiden sadosta kirjoitetaan jatkossakin Eläkeläinen-lehdessä. Itse haaveilen myös siitä, että jossain vaiheessa hyvät käytännöt saataisiin jakoon myös netin välityksellä, Eskola tuumii. Tervetuloa verstaalle! Ensimmäinen Yhdistysverstaspilotti järjestettiin Nokialla marraskuun lopussa. Kuva: Anna Eskola Porvoon Yhdistysverstaassa uusia harrastustoimintamuotoja mietittäessä esille nousi muun muassa idea yhteisistä sieniretkistä syksyllä. Myllypuron Eläkeläiset saapuivat pitämään Yhdistysverstasta Eläkeläiset ry:n toimistolle. Tilaisuuteen osallistui myös Eläkeläisten järjestösuunnittelija Anu Mäki. ”Yhdistysverstaat ovat tiiviitä koulutuksia, jotka rakentuvat keskustelun ja yhteisen ideoinnin pohjalta.”
Nro 1 helmikuu 2018 – 5 ELÄKELÄINEN Kalevin kynästä T ellervo Koivisto kertoo Anne Mattssonin kirjoittamassa kirjassa ylioppilaskirjoituksistaan, joista hänelle jäi traumaattinen kokemus. Kohtuullisen hyvänä ainekirjoittajana hän ei kuitenkaan löytänyt luontevaa aihetta ja koki joutuneensa umpikujaan. Vessakäynnin yhteydessä opettaja rohkeni vinkata, että ”valitse toinen aihe”. Neuvoa noudattamalla hän selvisikin kokeesta, joskin arvosana jäi odotuksia alemmaksi. Itselläni oli vastaavassa kokeessa aivan samanlainen kokemus. Sain lukion loppuvaiheessa aineistani kohtuullisen hyviä arvosanoja ja odotukset olivat vähintään turvallisia. Sinä keväänä (1960) Talvisodan päättymisestä tuli kuluneeksi 20 vuotta ja opettajamme arveli, että jotain siihen liittyvää saattaisi olla annettujen aineiden joukossa. Luin tarkkaan Paasikiven hiljattain ilmestyneet muistelmat (Toimintani Moskovassa I-II), joissa hän kertoo mm. Talvisodan syttymistä edeltäneistä neuvotteluista. Annettujen aiheiden joukossa ei ollut mitään edes Talvisotaan viittaavaa. Hätäpäissäni kirjoittelin aineen ns. vapaasta aiheesta. Asia-aiheiden kirjoittajana en ollut sen aihealueen osaaja, ja siksi minulle kävi niin kuin Tellervollekin. Hyvä että läpi päästiin. Ja oppihan siinä ainakin sen, että kaikkia munia ei pidä panna samaan koriin. *** Paasikiven muistelmien perusviesti tosin jäi siitä pitäen hyvin mieleen. Sen perusajatuksen tiivistää Risto Volanen oivallisesti kirjassaan Suomen synty ja kuohuva Eurooppa: ”Koettuaan kolme sotaa Mannerheim ja Paasikivi kehittivät historiallisen realismin pohjalta Suomen ratkaisuksi olla antamatta aluettaan vieraiden valtioiden käyttöön toisiaan vastaan.” (kursivointi KK) Tämä sodan jälkeisen ulkopolitiikan peruslinjaksi omaksuttu linja on taannut olojemme vakauden ja rauhan suhteessa ulkomaailmaan. Talvisotaa edeltäneet neuvottelut läpi käyneenä Paasikivi toteaa myös useammassa kohdassa saaneensa sen käsityksen, että Stalinkin pyrki neuvotteluratkaisuun (ss. 94-95 ja 211). Sen vuoksi hän teki alkuperäisiin ehdotuksiinsa eräitä lievennyksiä. Vaatimukset olivat ”huomattavasti pienemmät kuin Baltian maille asetetut”. Kun sotaan jouduttiin, olivat aluemenetyksemme huomattavasti suuremmat kuin neuvotteluissa vaaditut. Suuremmista aluemenetyksistä ja 26 000 menetystä ihmishengestä johtuen olivat lähtökohtamme jatkosotaan jouduttaessa heikommat kuin ne olisivat olleet, mikäli neuvotteluratkaisuun olisi päästy. Paasikiven arvioista käyvät historiantutkijat edelleen keskustelua. Esimerkiksi Osmo Jussila tuntuu myötäilevän Paasikiven arvioita, monet muut väittävät niitä vastaan. Tutkimuksen kuuluukin valaista asiaa eri näkökulmista. Paras argumentti voittakoon. *** Saattoi hyvinkin olla onni, ettei vuoden 1960 ylioppilaskirjoituksissa ollut Talvisota-aihetta valittavana. Sen ajan yhteiskunnallisessa ilmapiirissä olisi näistä Paasikiven ajatuksista innostuneen kirjoittajan aine saatettu siihen sisältyvien mielipiteiden vuoksi vaikka hylätä riippumatta sen mahdollisista muista ansioista. Mene ja tiedä. Mutta oppi jäi elämään. Kun presidentinvaalien keskusteluissa on puhuttu paljon turvallisuuspolitiikasta, on Paasikiven oppi tullut etsimättä mieleen. Nato-jäsenyydestä innostuneiden olisi hyvä muistaa, että turvallisuuttamme horjutettaisiin vakavimmin antamalla Suomen alue vieraiden valtioiden käyttöön niiden keskinäiseksi taistelutantereeksi. Jos Nato pyrkii hivuttautumaan Suomen kylkeen, on ”Kyllikin kylmä kylki” ihan hyvä vastaus. Näin tuntuu valtaosa kansastakin ajattelevan. Kyllä kansa – näköjään – tietää! KALEVI KIVISTÖ Kirjoittaja on Eläkeläiset ry:n valtuuston puheenjohtaja. Oppi jäi elämään Eläkeläiset ry:n 20. sääntömääräinen edustajakokous pidetään 28.-29.5.2018 Kylpylähotelli Kuntorannassa, Varkaudessa. Kokous alkaa maanantaina 28.5.2018. kello 12.00. Edustajakokouksessa on äänivaltainen edustusoikeus paikallisyhdistysten valitsemilla edustajilla. Aluejärjestön edustajalla on puheja esitysoikeus. Paikallisyhdistykset saavat lähettää edustajakokoukseen yhden edustajan kutakin alkavaa 300 jäsentä kohden, kuitenkin enintään kolme edustajaa. Aluejärjestöt saavat kukin yhden edustajan. Kunkin paikallisyhdistyksen edustajamäärä määräytyy 31.12.2017 Eläkeläiset ry:ssä olevaan jäsenrekisteriin merkittyjen jäsenmaksujen perusteella. Valittujen edustajien valtakirjat osoitetietoineen pyydetään toimittamaan Eläkeläiset ry:n toimistoon 28.3.2018 mennessä. Kokouksessa käsitellään järjestön sääntöjen 8. pykälän määräämät asiat. Esityksiä edustajakokoukselle voivat tehdä kaikki jäsenyhdistykset sekä valtuusto ja hallitus. Edustajakokoukselle tarkoitetut aloitteet tulee toimittaa kirjallisesti vähintään kahta kuukautta ennen kokousta hallitukselle. Aloitteiden tulee olla toimistolla viimeistään 28.3.2018. Esitykset hallituksen puheenjohtajasta, joka on myös Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja ja varapuheenjohtajasta, valtuuston puheenjohtajasta ja varapuheenjohtajasta, valtuuston varsinaisista jäsenistä ja heidän henkilökohtaisista varajäsenistään sekä hallituksen jäsenistä ja heidän henkilökohtaisista varajäsenistään pyydetään toimittamaan kirjallisesti järjestön toimistoon viimeistään 28.3.2018 mennessä. Kokousedustajien majoitus järjestetään Kylpylähotelli Kuntorannassa, samoin päiväruokailut ja kahvit. Kustannuksista vastaavat edustajien yhdistykset. Valtakirjojen tarkastus aloitetaan Kuntorannassa ensimmäisenä kokouspäivänä 28.5.2018 kello 9.00 alkaen. Eläkeläiset ry Martti Korhonen Jan Koskimies puheenjohtaja toiminnanjohtaja Yhdistysverstaiden vetäjänä toimii Eläkeläiset ry:n aluetyön suunnittelija Anna Eskola. Kuva: Tuomas Talvila ”Toivon, että ajan myötä Yhdistysverstaat tulevat myös toimimaan näppäränä keinona levittää hyviä ideoita yhdistykseltä toiselle.” KUTSU Eläkeläiset ry:n edustajakokoukseen
6 – Nro 1 helmikuu 2018 ELÄKELÄINEN Eläkeläiset ry:n ikääntymispolitiikan lähtökohtia ovat: Pohjoismainen hyvinvointivaltio, sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja solidaarisuus, eläkeläisköyhyyden poistaminen, ja sukupolvien välinen solidaarisuus. Näistä lähtökohdista nousevia teemoja ovat esimerkiksi: Arvokas vanhuus • yksinäisyys (harrastukset, palvelut, yhteisasuminen, järjestötoiminta, ystäväpalvelut jne.) • väkivalta (ml. lähisuhdeväkivalta) • tasa-arvo (ikääntyneet maahanmuuttajat, seksuaalivähemmistöt jne.) • huijaukset (rikokset, epäeettinen markkinointi) • puhdas ympäristö, eettinen tuotanto jne. Demokratia • vaikuttaminen (eläkeläisjärjestöt, vanhusneuvostot yms.) • eläkeläistoiminnan tuki ja toimitilat • informaatioteknologian esteettömyys, verkkopankki yms. • maakunnallinen demokratia (ml. verotusoikeus) • kestävä kehitys, veroparatiisitalous (vs. eläkevarat) • kehityspolitiikka (ikääntyneiden ihmisten huomiointi Suomen kehy-politiikassa) Toimeentulo • eläkkeet (työ-, kansanja takuueläkkeet, leskeneläke, työkyvyttömyyseläke, eläkeindeksit jne.) • muu sosiaaliturva (toimeentulotuki, asumistuki jne.) • sukupuolittunut köyhyys (iäkkäät naiset) • tulevat eläkeläiset (eläkekertymät, työuraeläke, itsensä työllistäjät, pätkätyöt yms.) • kohtuuhintainen asuminen • lääkekorvaukset, ruoan hinta, sote-palvelumaksut • verotuksen oikeudenmukaisuus Palvelut • sote-palvelut (sote-uudistus, vanhuspalvelulaki, kotihoito, omaishoito, hoitajamitoitus jne.) • palvelujen kaupan vapautus yms. kv. kauppapolitiikka (esim. hoivabisnes) • liikenne (julkinen liikenne, taksit, oma autoilu, lomamatkat) • kulttuuri (kirjastot, teatterit, elinikäinen oppiminen jne.) • liikunta (mahdollisuudet, monipuolisuus, hinta) • yhdyskuntasuunnittelu, esteettömyys (laajasti katsottuna) Osallistu keskusteluun ikääntymispoliittisesta ohjelmasta Eläkeläiset ry on aloittanut työn järjestön uudeksi ikääntymispoliittiseksi tavoiteohjelmaksi. Ohjelma on järjestön ja sen jäsenistön edunvalvonnan ja vaikutustyön tärkeä tuki suhteessa päätöksentekijöihin ja osallistuttaessa julkiseen keskusteluun. Tavoitteena on saada ohjelma järjestön valtuuston käsittelyyn 60-vuotisjuhlavuonna 2019. Tavoiteohjelman taustalla on vuonna 2011 hyväksytty Eläkeläiset ry:n ikääntymispoliittinen ohjelma ”Oikeus arvokkaaseen ikääntymiseen” ja sen periaatteet. Niiden pohjalta tullaan linjaamaan ajankohtaisia ja konkreettisia tavoitteita. Ohjelmatyössä hyödynnetään laajaa jäsenkeskustelua ja asiantuntijoita. Kerro mitä tavoitteita tai asioita Eläkeläiset ry:n on mielestäsi edistettävä: Jäsenkeskustelua käydään Eläkeläinen-lehdessä, järjestön nettisivuilla sekä järjestön tapahtumissa. Kaikki kommentit ovat tervetulleita! Vapaamuotoisia kommentteja voi lähettää: • järjestön nettisivujen kautta osoitteessa www.elakelaiset.fi/tavoiteohjelma • postitse osoitteeseen Eläkeläiset ry, Mechelininkatu 20 A, 00100 Helsinki. Kuoreen merkintä ”Tavoiteohjelma” • sähköpostilla osoitteeseen elakelaiset@ elakelaiset.fi • Jäsenyhdistyksiltä toivotaan myös ohjelmaan liittyviä aloitteita 28.-29.5.2018 pidettävälle edustajakokoukselle. Edustajakokousaloitteiden jättöaika päättyy 28.3.2018. Ikääntymispolitiikan lähtökohtia ja teemoja TAVOITE OHJELMA
Nro 1 helmikuu 2018 – 7 ELÄKELÄINEN Teksti : JUHA DRUFVA Tampereen yliopiston sosiaalija terveyspolitiikan emeritusprofessori Juhani Lehdon mukaan sosiaalija terveydenhuollossa on olemassa toimintamallit väestön ikääntymisen varalle. Kysymys on hänen mukaansa siitä, ohjaako raha liikaa sitä, mitä toimintamalleja valikoimasta otetaan. – Mielestäni hokemaksi on muuttunut, että ihmiset haluavat asua omassa kodissaan mahdollisimman pitkään. Entäpä vaikeassa tilanteessa, haluavatko enää silloin? Jos haluaa olla omissa oloissaan, ei asiassa ole mitään moitittavaa, mutta ketään ei saa pakottaa asumaan yksin kotona. – Jos pää toimii, pystyy kotona elämään kauan, mutta valitettavasti dementia yleistyy, ja silloin on vaikea saada kotona turvallista hoitoa. Kotona asuminen ja kotihoidon saantiehtojen kiristäminen on vaarallinen yhtälö. Maksujen korotukset eläkeläisten rasituksena Lehdon mukaan nuorten eläkeläisten tulot ovat huomattavasti korkeammat kuin yli 90-vuotiaiden, jotka eivät ole kerinneet ansaita täyttä työeläkettä. Kuitenkaan eläkkeiden paraneminen ei korvaa lisäkustannusten nousua, eläkeläisten verotus pitää siitä osaltaan huolen. Lehto kertoo, miten Hämeenlinnassa sairaalamaksut korotettiin maksimiin. Siinä jätettiin huomioimatta, että yli 60 prosenttia sairaalassa kävijöistä on eläkeläisiä. – Terveyspalveluista puhuttaessa ajatellaan työikäisiä, vaikka yli puolet terveyskeskuksessa kävijöistä on eläkeläisiä. Terveyspalveluja ei ajatella lainkaan vanhuspalveluina. Vanhuspalveluista puhuttaessa tarkoitetaan vain hoivapalveluja, ei terveyspalveluja tai kunta-, kulttuuritai liikuntapalveluja. – Tämä kuvastaa poliittisen retoriikan tasoa sekä kertoo vallalla olevasta ihmiskuvasta. Rasitteina olevista ikäihmisistä puhuttaessa unohdetaan, että jokainen eläkeläinen maksaa tuloverojen lisäksi myös arvonlisäveroa, kuten kaikki ikäryhmät. Nykyisten hoitomuotojen lisänä tekniikasta hyötyä Teknologian autuaaksi tekevästä vaikutuksesta vanhustenhuollossa on Lehdon mukaan vielä niukalti konkreettisia esimerkkejä. Teknologian avulla ei voi alentaa kustannuksia, korkeintaan parantaa laatua. – Nykyisten hoitomuotojen lisänä tekniikasta on hyötyä. Jos ihmisen pää toimii, toimii myös tekniikka hyvänä apuna. Ellei, etäyhteys on entistä epävarmempaa. Jos valmiiden ruokien lämmittäminen on yksinkertaista ja ruokapalvelu toimii, tekniikka auttaa. Myös lääkityksen päällekkäisyyttä voidaan teknologian avulla kontrolloida. Kotihoitopalvelut on kuitenkin viety liian ohuiksi, eivätkä hoitajat ehdi olla vanhusten kodeissa. Vanhat ihmiset ovat terveempiä kuin aikaisemmin. Enää ei kysytä, kuinka monta vuotta ihmisellä on takana, vaan montako vuotta on jäljellä. – Viimeisen kolmen elinvuotensa aikana suomalainen voi käyttää puolet koko elämänsä sairaalahoitokustannuksista. Hyvä hoito palvelutalossa vähentäisi sairaalareissuja. Eli palvelutalojen henkilökuntaa ei missään tapauksessa pitäisi vähentää vaan lisätä, jos sairaalahoidon kokonaiskustannuksia halutaan vähentää. Tässäkin asiassa pitäisi ottaa järki käteen. Takaisin huutolaisaikaan Sote-uudistuksessa on puhuttu ensisijaisesti terveydenhuollosta. Sosiaalipuolen uudistus ei ole aiheuttanut poliittisia intohimoja Sipilän hallituksessa. Lehto huomauttaakin, että kaikki hoivapalvelut ovat asiakassetelin piirissä ja yksityiset palvelut on asetettu etusijalle. – Kunnilta ja maakunnilta viedään välineet ohjata sosiaalipalveluja. Vanhusja mielenterveyspalvelut muuttuvat enemmän ”Terveyspalveluja ei osata ajatella lainkaan vanhuspalveluina, vaikka yli puolet terveyskeskuksessa ja sairaalassa kävijöistä on eläkeläisiä”, huomauttaa professori Juhani Lehto. Hyvä hoito palvelutalossa vähentäisi sairaalareissuja ”Kotihoitopalvelut on viety liian ohuiksi, eivätkä hoitajat ehdi olla vanhusten kodeissa. ” – Ikäihmisten kotona asuminen ja kotihoidon saantiehtojen kiristäminen on vaarallinen yhtälö, varoittaa Juhani Lehto. Kuva: Juha Drufva Jatkuu seuraavalla sivulla
8 – Nro 1 helmikuu 2018 ELÄKELÄINEN Sote-esitykselle satoi kovaa kritiikkiä – vain yksi kohta muutettiin Tampereen yliopiston sosiaalija terveyspolitiikan emeritusprofessori Juhani Lehdon mukaan Sipilän hallituksen Sote-esitykseen on tullut syksystä lähtien yli 700 lausuntoa, joista suurin osa kriittisiä ja yli puolet hyvin laajasti kriittisiä. – Kuitenkin vain yksi esityksen kohta oli muutettu, ettei kevyempiin kirurgisiin toimenpiteisiin ole pakko tarjoa ensisijaisesti yksityisen yrityksen palveluja. Maakunta voi itse päättää, tarjoaako se yksityistä vai julkista palvelun tuottajaa. Lehto muistuttaa, että monien hoivaja kuntoutuspalvelujen osalta maakunnan on kuitenkin ensisijaisesti tarjottava yksityistä palvelun tuottajaa, ellei asiakas älyä itse vaatia julkisia palveluja. – Periaate on, että yksityinen on ensisijainen hoivapalvelusten osalta. Tämä on pelin henki. Lehdon mukaan hallituksen sote-esityksessä perustason lääkäripalvelujen malli on rakennettu siten, että se sopii paremmin yksityisille lääkäriasemille kuin terveyskeskuksille, eli yksityistä suositaan selkeästi. Entäpä konkurssien uhka? – Sipilän hallitus ei näytä tulevan järkiinsä. Pakotetaanko kansanedustajat ryhmäkurin nimissä hyväksymään sote-lainsäädäntö tällä yksityistä terveydenhuoltoa suosivalla tavalla, jää nähtäväksi. – Vaikka yksityisiä yrityksiä suositaan, ei se välttämättä takaa, että ne välttäisivät konkurssin. Mahdolliset konkurssit maksavat kunnat ja maakunnat, eli me veronmaksajat. Lehto kertoo tuoreen esimerkin Englannista. Tammikuun alussa yli 20 000 työntekijää ja satoja pienyrityksiä työllistänyt brittiyritys Carillion meni konkurssiin. Sen liikevaihto 2016 oli lähes kuusi miljardia euroa. – Se uhkaa jättää osan Britannian kouluja, sairaaloita ja vankiloita vaille ruokaja muita huoltopalveluita. Se uhkaa myös keskeyttää suuria sairaaloiden ja rautateiden rakennushankkeita. Jopa rikoksista määrättyjä sakkoja jää perimättä. Lehdon mukaan Carillion oli viimeisen vuosikymmenen aikana kasvanut yhdeksi Britannian suurimmista yksityistettyjen julkisen sektorin vastuulla olevien palvelujen tuottajaksi. – Carillionin konkurssi on pakottanut jopa Theresa Mayn johtaman oikeistolaisen konservatiivihallituksen arvioimaan kriittisesti julkisten palvelujen yksityistämispolitiikkaa. Hallitus joutuu maksamaan satojen tai pahimmillaan kenties tuhansien miljoonien eurojen arvosta lisää, jotta muut yritykset ottaisivat Carillionilta kesken jääneet tehtävät suorittaakseen. – Suomessa sote-bisneksen suurimmat yritykset eivät vielä ole Carillionin kokoisia. Suurimmissa kuitenkin on jo yli 5000 työntekijää kussakin. Sopimuksia niillä on jopa yli sadan kunnan tai kuntayhtymän kanssa. – Attendo on Ruotsin pörssissä, Terveystalo ja Pihlajalinna ovat Suomen pörssissä. Molempien kurssit ovat olleet syksystä saakka laskussa. Pihlajalinna-konserni on aloittanut YT-neuvottelut. Pienten ja keskisuurten kilpailijoiden ostamiset ja fuusioinnit suuriin kertovat, että yritykset kasvavat lainarahalla, kuten brittiläinen Carillion teki, kunnes pankkien luottamus suuryritykseen lopahti. Lehto muistuttaakin yksityisen terveysbisneksen kolikon kahdesta puolesta. – Nyt päällimmäisenä puheenaiheena on ajatus yksityisen terveysbisneksen suurista voitoista. Pitää ottaa huomioon myös se, että bisneksessä voi tulla myös helvetillisen suuria tappioita ja riskejä, jotka jäävät lopulta veronmaksajien kannettavaksi. Ja ne rahat ovat sitten pois varsinaisesta sosiaalija terveydenhuollosta. Maakunnille sopimusoikeus palvelujen nostosta Lehdon mukaan maakunnalle on jätettävä harkintaja päätäntävalta, mitä palveluja se keneltäkin ostaa. – Maakunta tekee sopimukset eikä jokainen yksittäinen kuntalainen vie palvelusetelin kautta julkista rahaa yksityisille. JUHA DRUFVA kuin työikäisten terveyspalvelut. – Sote-uudistuksessa ratkotaan työikäisen keskiluokan terveyspalveluongelmia, mutta sosiaalipalveluissa ollaan siirtymässä huutolaisten aikaan. Itseään puolustamaan kykenemättömien mielenterveyspotilaiden palvelut ovat ehkä pahiten vaarassa. Kannattaa muistaa, että myös eläkeläisissä on mielenterveysongelmaisia. Riskit kasvavat, että ihmisiä jää heitteille. – Maakuntavaltuustoja valittaessa eläkeläisten äänestäjien rooli on olennainen, millaisia poliittisia paineita sosiaalipalveluja kohtaan nostatetaan. – Maakuntamalli tulee maksamaan huomattavasti enemmän kuin nykyinen systeemi. Saavatko maakuntahallinnon päättäjät valtiolta luvan tehdä tämän kalliimmalla kuin nykyisin, on keskeinen kysymys. valtio ratkaisee viime kädessä rahoituksen, kuten tähän saakka. Pahasti pelkään, että kun valtio ei halua maksaa, ratkaisuksi esitetään asiakasmaksujen nostamista vielä nykyisestään. – Valtion tasausjärjestelmää tarvitaan maakuntien välillä samoin kuin nykyään kuntien välillä. Mutta vieläkään ei ole kirkossa kuulutettu, meneekö tämänkertainen sote-esitys läpi eduskunnassa. JUHA DRUFVA Eläkeläiset ry:n Satakunnan Aluejärjestö vaatii, että pienituloisille eläkeläisille on turvattava julkinen terveydenhuolto ja sen avulla mahdollisuudet oman elämän hallintaan. – Eläkeläiset ovat yksi suurimmista ryhmistä, joita maamme hallitus on ottanut säästölinjansa maksajiksi. Erityisesti vanhuksiin kohdistuvat palveluiden leikkaukset ja maksut loukkaavat ihmisarvoa ja jättävät heikoimmassa asemassa olevat vanhukset heitteille, todetaan aluejärjestön syyskokouksen kannanotossa. Kannanotossa muistutetaan, että palveluiden yhdenvertaisuuden lisääminen, hyvinvointija terveyserojen kaventaminen sekä palveluiden tuottamisesta aiheutuvien kustannusten alentaminen asetettiin sote-uudistuksen keskeisiksi tavoitteiksi. – Näistä tavoitteista ei ole varaa tinkiä. Sote-valmistelussa on valtiovallan otettava tiukka linja ja lainsäädäntötoimin estettävä muutosten eteneminen kansainvälisten pörssiyhtiöiden ehdoin. – Meri-Lapin kaltaiset palveluiden ulkoistamispyrkimykset ovat aluejärjestön mielestä osoittaneet, että sote-valmistelun hidas eteneminen on johtanut ylilyönteihin ja porsaanreikien etsimiseen. – Monikansalliset pörssiyhtiöt etsivät markkinarakoa, mikä varmistaa heille jatkossa suuret voitot. Suuryritykset vedättävät tällä hetkellä julkista sektoria. Maamme hallitus vain vikisee. – Pörssiyhtiöiden härskin kilpailun tavoitteena on päästä kuorimaan kermat päältä ja valikoimaan maksukykyisimmät asiakkaat. Vähävaraiset eläkeläiset jäävät jalkoihin markkinavoimien myllerryksessä. Maksajien joukon pienentyessä karkaavat julkisten palveluiden hinnat käsistä. Ja palveluiden alasajon kierre jatkuu, Satakunnan Aluejärjestö varoittaa. Satakunnan Aluejärjestö piti syyskokouksensa perjantaina 8.12. Nakkilassa. Aluejärjestön puheenjohtajaksi valittiin edelleen Tuula Telin ja varapuheenjohtajaksi Terttu Viinamäki. Satakunnan Aluejärjestö: Eläkeläiset esiin sote-valmistelussa Juhani Lehdon mukaan brittiläisen terveyspalveluyrityksen Carillionin konkurssi on pakottanut jopa Theresa Mayn johtaman oikeistolaisen konservatiivihallituksen arvioimaan kriittisesti julkisten palvelujen yksityistämispolitiikkaa. ”Palvelutalojen henkilökuntaa ei missään tapauksessa pitäisi vähentää vaan lisätä, jos sairaalahoidon kokonaiskustannuksia halutaan vähentää.” Jatkoa edelliseltä sivulta Saarijärven Eläkeläiset: Ostovoima on turvattava – Varoja eläkkeiden ostovoiman kohottamiseen on aivan yllin kyllin, kyse on vain poliittiisesta tahdosta, todettiin Saarijärven Eläkeläiset ry:n syyskokouksessa. – Viime vuosina on silmäätekevien taholta ilmaistu huoli eläkejärjestelmämme kestävyydestä ja eläkerahastojen riittävyydestä tulevien eläkkeiden maksamiseen. Huoli on turha ja aiheeton, todetaan syyskokouksen kannanotossa. – Aikoinaan rahastojen kasvattamista perusteltiin suurten ikäluokkien tulevillal eläkkeillä. Vuonna 2016 suuret ikäluokat olivat kaikki eläkkeellä ja silti rahastot kasvoivat 8,6 miljardilla eurolla ylittäen 200 miljardin rajan. Tällä hetkellä eläkeläisiä on noin 1 558 900, ja vaikka me eläkeläiset emme olekaan mitään vakuutusmatemaatikkoja, niin ihan Ojalan laskuoppin perustuva päässälasku antaa tulokseksi, että eläkevarat kasvoivat vuonna 2016 rapiat 5 500 euroa jokaista eläkkeensaajaa kohden. – Jo nämä luvut osoittavat, ettei eläkejärjestelmämme kestävyys ole uhattuna ja että indeksien jäädyttämiset ja eläkkeiden laskentaperusteiden huononnukset ovat perusteettomia ja eläkeläisiä sortavia, todetaan Saarijärven Eläkeläisten kannanotossa.
Nro 1 helmikuu 2018 – 9 ELÄKELÄINEN Kurssit Kuntorannassa Alueelliset kurssit Kevään 2018 kurssikalenteri Tämä kurssikalenteri julkaistaan myös Eläkeläiset ry:n verkkosivuilla, joilta näkee mahdolliset muutokset. Lisätietoja kursseista voi kysyä koulutussuunnittelija Tiina Rajalalta, puh. 040 582 4319. Eläkeläiset ry:n kurssit järjestetään yhteistyössä KSL-opintokeskuksen kanssa. Kursseille ilmoittaudutaan kirjallisesti kurssi-ilmoittautumiskaavaketta käyttäen määräaikaan mennessä osoitteeseen Eläkeläiset ry; Anna Autio, Mechelininkatu 20 A; 00100 Helsinki; ilmoittautua voi myös sähköpostitse: anna.autio@elakelaiset.fi Voit ilmoittautua myös Eläkeläiset ry:n verkkosivujen kautta täyttämällä sähköisen lomakkeen: www.elakelaiset.fi/sähköiset lomakkeet/kurssihakemus. • Kurssien hinnat on ilmoitettu kunkin kurssin yhteydessä. Hinnat vaihtelevat Kuntorannan kausihinnaston mukaan. • vähävaraiset yhdistykset voivat hakea kurssitukea, joka kattaa puolet yhden kurssilaisen kurssimaksusta. Kurssitukea haetaan vapaamuotoisesti kurssille ilmoittautumisen yhteydessä – tukea ei siis voida myöntää jälkikäteen. Tukihakemus tulee merkitä selkeästi hakemuskaavakkeeseen tai sähköposti-ilmoitukseen. Asiasta voi tiedustella koulutussuunnittelija Tiina Rajalalta, puh. 040 582 4319. Eläkeläiset ry korvaa osan kurssilaisten matkakustannuksista. • Kuntorannan kurssien matkakulut korvataan halvimman matkustustavan mukaan 20 euroa ylittävältä osalta. Pyydämme säilyttämään matkatositteet. Matkakorvaus suoritetaan kurssin jälkeen kurssilaisen ilmoittamalle tilille. • Alueellisilla kursseilla korvaamme tapauskohtaisesti matkakustannuksia 20 euroon saakka / kurssilainen toteutuneiden kustannusten perusteella. Mikäli matkakulut maksetaan yhdistyksen tilille, tulee sillä olla Y-tunnus. Kursseille ilmoittautuminen Kurssien hinnat, kurssituki ja matkakorvaukset Matkavastaavien peruskurssi 12.16.2. (4 vrk) Tarkoitettu yhdistysten uusille matkavastaaville sekä kaikille hyvien matkojen ja retkien suunnittelusta kiinnostuneille. Muitten aiheitten muassa teemana on vuoden 2018 jäsenmatka ja järjestön 60-vuotisjuhlavuoden ideointi. Hinta: 247 € puolihoito / 287 € täysihoito. Vetäjänä Anu Mäki. Mukaan ehtii vielä, jos ilmoittautuu heti! Yhdistystoiminnan peruskurssi 26.2. 2.3. (4 vrk) Tarkoitettu uusille puheenjohtajille, sihteereille sekä kaikille johtokunnan jäsenille. Yhdistystoiminnan perustaidot ja tiedot: muun muassa toimihenkilöiden tehtävät ja yhdistyslaki, järjestön tehtävät ja toiminnan suuntaviivat. Yhteinen osuus taloudenhoidon kurssin kanssa. Hinta: 276 € puolihoito / 320 € täysihoito. Vetäjänä Martti Vaattovaara. Ilmoittautumista jatkettu 9.2. saakka Taloudenhoidon peruskurssi 26.2. 2.3. (4 vrk) Tarkoitettu uusille taloudenhoitajille ja toiminnantarkastajille. Yhdistyksen taloudenhoidon perustaidot ja tiedot: muun muassa taloudenhoitajan tehtävät yhdistyksessä, kirjanpidon perusteet, kirjanpito tietokoneella, talouden suunnittelu ja toiminnantarkastus. Yhteinen osuus yhdistystoiminnan kurssin kanssa. Hinta: 276 € puolihoito / 320 € täysihoito. Vetäjänä Anitta Koski. Ilmoittautumista jatkettu 9.2. saakka. Rauha, rakkaus ja ystävyys – musiikkikurssi 8. – 12.3. (4 vrk) Kurssi on tarkoitettu kaikille soittajille ja laulajille, aiempia opintoja ei tarvita. Uutta ohjelmistoa yhdistyksen kuorolle ja musiikkiryhmälle. Ohjelmassa järjestön 60-vuotisjuhlavuosi ja musiikkia eri vuosikymmeniltä. Vetäjinä ovat Sauli Malinen ja Ahti Sepp. Hinta: 276 € puolihoito / 320 € täysihoito. Ilmoittautuminen 9.2. mennessä. Esiintymistaidon kurssi 12.-16.3. (4 vrk) Aika muuttunut aiemmin ilmoitetusta Kuntorannan ohjelman vuoksi! Kurssi sopii kaikille, jotka haluavat kehittää esiintymistaitojaan ja saada uusia ideoita vaikkapa yhdistyksen ohjelmaryhmälle. Kurssi sopii myös niille, jotka ovat kiinnostuneet Eläkeläiset ry:n juhlavuoden esityksistä. Näyttelijä Pirkko Uitto tulee vetämään. Hinta: 276 € puolihoito / 320 € täysihoito. Ilmoittautuminen 16.2. mennessä. Liikuntakurssi 12. 16.3. (4 vrk) Kurssi on tarkoitettu liikuntaryhmien ohjaajille, erityisesti uusille. Kurssilta saa uusia ideoita ja ohjelmia liikuntaryhmään ja kerhoon. Kurssilla harjoittelemme liikunnallista ilmaisutaitoa ja kehon käyttöä. Kurssi sisältää lisäksi kuntoliikuntaa, muistia tukevia pelejä ja koordinaatioharjoituksia sekä rentoutusta ja venytystä. Aiheena on myös järjestön vuonna 2019 vietettävät 60-vuotisjuhlat. Eva Rönkkö ja Hannele Pitkä-Liukkonen ovat vetämässä. Hinta: 276 € puolihoito / 320 € täysihoito. Ilmoittautuminen 16.2. mennessä. Kotisivut / peruskurssi 12.-14.3. (2 vrk) Kurssilla opitaan laatimaan helppokäyttöiset kotisivut yhdistykselle. Kurssi edellyttää tietokoneen käytön perusteiden hallintaa. Hinta: 70 € puolihoito / 80 € täysihoito. Jouni Ahonen on vetämässä. Ilmoittautuminen 16.2. mennessä. Kotisivut / päivityskurssi 14.3.-16.3. (2 vrk) Kurssilla harjoitellaan yhdistyksen kotisivujen päivittämistä ja annetaan ideoita sivujen kehittämiseksi. Kurssi edellyttää tietokoneen käytön perusteiden hallintaa sekä mielellään hiukan kokemusta kotisivujen käytöstä. Hinta: 70 € puolihoito / 80 € täysihoito. Jouni Ahonen on vetämässä. Ilmoittautuminen 16.2. mennessä. Miten viestimme toisillemme? Järjestötiedotuksen kulmakivet ja nykyajan viestintäkanavat 20. 23.3. (3 vrk) Kurssi on tarkoitettu yhdistysten tiedottajille sekä kaikille, jotka tarvitsevat viestintätaitoja toiminnassaan. Tiedottamisen perusasioiden lisäksi aiheina ovat sähköinen tiedonvälitys ja media. Tuomas Talvila on vetämässä. Hinta: 207 € puolihoito / 240 € täysihoito. Ilmoittautuminen 23.2. mennessä. Rytmimusiikin kurssi 18.-19.3. (sunnuntai klo 10-16 ja maanantai klo 9-15) Espoon Matinkylässä (Matinsyrjä 11) Kurssilla lauletaan ja soitetaan yhdessä bändin kanssa. Kasataan oma bändi kurssilaisista ja vetäjistä. Tuokaa omia soittimia mukananne. Rummut ja basso ovat talon puolesta käytettävissä. Kurssia ovat vetämässä Sauli Malinen ja Kari Kuivalainen. Kurssin hinta on 22 €. Ilmoittautuminen 2.3. mennessä. Ikiliikuttaja-kurssi 22. 23.3. Porin Urheilutalolla (torstaina klo 10-18 ja perjantaina klo 9-15) Monipuolinen Ikiliikuttaja-kurssi on tarkoitettu liikunnan vertaisohjaajille. Kurssilla käytetään uutta ikäihmisten vertaisohjaajille tarkoitettua Ikiliikuttajan opasta. Kurssin opettajina toimivat Eva Rönkkö ja Hannele Pitkä-Liukkonen. Kurssin hinta on 30 €, joka sisältää Ikiliikuttaja-oppaan. Kurssilaiset vastaavat itse mahdollisista majoituskuluistaan. Voimme ottaa kurssille 20 osallistujaa. Ilmoittautuminen 8.3. mennessä. Kakkuja koristeellisesti lauantaina 7.4. Helsingissä (Hermannin kerho klo 10-16) Kakkukurssi sopii vaikkapa juhlien järjestäjille – ja miksei myös yhdistysten emännille ja isännille. Piia Rantala-Korhonen tulee opettamaan, miten näyttäviä kakkuja saa aikaiseksi. Ilmoitamme kurssin hinnan myöhemmin. Ilmoittautuminen 23.3. mennessä. ”Ristipistoja – sivistyneesti” – käsityökurssi maanantaina 9.4. Joensuussa (Rakennustyöväenliiton kerhohuone, Torikatu 5 A, klo 10 16) Kurssilla harjoitetaan kulttuuriaktivismia kädentaitojen parissa. Kurssin teemana on kulttuuri ja sivistys rauhantyön välineenä. Kytkemme teeman Eläkeläiset ry:n vuonna 2019 vietettävään juhlavuoteen. Kurssilla valmistetaan tauluja ristipistoja muilla ompelutekniikoilla. Eeva Surakka ja Elvi Pitkänen vetävät kurssin. Ilmoitamme hinnan myöhemmin. Ilmoittautuminen 23.3. mennessä. Aluejärjestöt ja yhdistykset voivat olla aloitteellisia ja pyytää koulutuksia. Järjestömme voi tarjota koulutusta muun muassa seuraavista aiheista: taloushallinto, yhdistystoiminta ja sen kehittäminen, tiedottaminen, muistikerhojen ohjaajakoulutus, vapaaehtoisen ääneen lukijoitten koulutus Koulutuksia tilattaessa pyydämme olemaan yhteydessä koulutussuunnittelija Tiina Rajalaan, puh. 040 582 4319, sähköposti tiina.rajala@elakelaiset.fi ”Yhdistysverstas” on koulutus yhdistystoiminnan kehittämiseksi. Siitä vastaa alueellisen työn suunnittelija Anna Eskola, puh. 044 75 110 31, sähköposti anna.eskola@elakelaiset.fi Verkko ja vempaimet hallintaan -tietotekniikkahankkeen koulutuksista vastaa Jouni Ahonen, puh. 044 751 1032, sähköposti jouni.ahonen@elakelaiset.fi
10 – Nro 1 helmikuu 2018 ELÄKELÄINEN Kauneus on katsojan silmässä, sanotaan, mutta Pietarin kauneimpia rakennuksia valittaessa Eremitaasi ja Verikirkko nousevat aina esiin. Eremitaasilla tarkoitetaan Katariina Suuren vuonna 1764 Talvipalatsin yhteyteen perustamaa museota. Eremitaasi-sanan alkuperä on ranskan kielessä, missä sillä on alun perin tarkoitettu puistojen yhteyteen rakennettuja huvimajoja (”erakkomajoja” tai vetäytymispaikkoja). Tämä Pietarin ”vetäytymispaikka” kertonee kokonsa puolesta jotain valtakunnan laajuudesta. Talvipalatsi oli vallankumoukseen asti keisariperheen asunto ja siellä oli useita edustustiloja, joita ei rakennettu yksityiskäyttöön, vaan kuvaamaan Venäjän mahtia ja rikkautta. Katariina Suuri hankki sinne 1700-luvun puolivälissä Länsi-Euroopasta yli 2500 maalausta, 10 000 piirustusta, 10 000 jalokiveä ja runsaasti hopeaa sekä posliinia palatsin koristelua varten. Keisarinna rakennutti Suuren eremitaasin yhä kasvavalle taidekokoelmalleen. Eremitaasissa on myös oma teatteri ja uusi osa (Uusi eremitaasi), joka on rakennettu vuosien 1839–51 välisenä aikana. Uusi eremitaasi on ainoa varsinaisesti museoksi suunniteltu rakennus. Nikolai I avasi Suuren ja Uuden eremitaasin ovet yleisölle vuonna 1852. Suuressa eremitaasissa toimi ministeriöitä aina 1880-luvulle asti. Neuvostovallan aikana Talvipalatsi yhdistettiin Eremitaasin museorakennuksiin. Vallankumouksen jälkeen tapahtunut yksityisen omaisuuden kansallistaminen kartutti taidemuseon kokoelmaa entisestään. Eremitaasin hulppeissa rakennuksissa majailee noin 70 museokissaa, jotka pitävät hiiret poissa museon taidevarastosta. Kissat ovat hyvin tärkeitä kokoelman säilymisen kannalta, joten niillä on useita hoitajia ja myös oma pr-henkilö. Verikirkko eli ”Kirkko veren päällä” on rakennettu paikkaan, missä Aleksanteri I murhattiin vuonna 1881. Kirkon sisätiloissa on maalausten sijasta mosaiikkitöitä paikan kosteuden vuoksi. Tavanomaiset maalaukset eivät olisi kirkossa pitkään säilyneet. Vallankumouksen alkaessa kirkon katolla olevat kultaiset ristit piilotettiin läheisen kanavan pohjaan, etteivät bolsevikit olisi tuhonneet niitä. Neuvostoaikana uskonnollinen toiminta kirkossa loppui ja sitä pidettiin vihannesvarastona. 1940-luvulla kirkko piti purkaa, mutta sodan syttyminen muutti suunnitelmia. Verikirkko suojeltiin vuonna 1968 ja sitä ryhdyttiin kunnostamaan. Kansalaisten keskuudessa alkoi kiertää vitsi, jonka mukaan kirkkoa kunnostetaan niin kauan kuin Neuvostoliitto valtiona on olemassa. (Muistettakoon, että Neuvostoliitto oli uskonnoton valtio, joten vitsi todennäköisesti viittasi siihen, että uskonto oli valtiossa kielletty. Kirkkoa korjattiin, koska se oli suojeltu, mutta avata sitä ei varsinaisesti ”haluttu”). Vitsissä oli vinha perä, sillä rakennustelineet poistettiin kirkon ympäriltä vain kaksi päivää ennen Neuvostoliiton hajoamiseen johtanutta vallankaappausyritystä vuonna 1991. Teksti: VENÄJÄNMATKAT Nähtävää ja koettavaa Pietarissa: Kaupungin kauneimmat rakennukset Kuva (alempi kuva) on Pietarhovista, mutta sama tyyli toistuu Eremitaasissa. Eläkeläiset ry:n Jäsenmatka Pietariin 1.-3.10. 2018 Hinta 455€ – 475€ (riippuen lähtöasemasta) Hintaan sisältyy: • junamatkat Helsinki-Pietari-Helsinki 2. lk (Helsingistä matka-aika 3h 25 min) • majoitus hyvätasoisessa hotellissa • paikallisbussikuljetukset Pietarissa • päivittäinen lounas • kasakkashow ja illallinen 1.10. • kolme suomeksi opastettua tutustumiskohdetta ja kaupunkikiertoajelu • suomalaisten venäjänkielisten matkanjohtajien palvelut koko matkan ajan Lisäksi valinnaisia tutustumiskohteita. Junaan voi nousta myös Lahdesta, Kouvolasta tai Vainikkalasta. Varauksia aletaan ottaa vastaan keväällä 2018. Lisätietoja: www.elakelaiset.fi / Toiminta / Jäsenmatka Pietariin ja Eläkeläinen-lehden seuraavassa numerossa. Vastaava matkanjärjestäjä : Verikirkko ulkoa ja sisältä (ylhäällä oikealla) ”Eremitaasin hulppeissa rakennuksissa majailee noin 70 museokissaa, jotka pitävät hiiret poissa museon taidevarastosta. ”
Nro 1 helmikuu 2018 – 11 ELÄKELÄINEN Tuula-Liina Varis S atavuotisen itsenäisyyden juhlinnan jälkeen suomalaisille tuli muisteltavaksi paljon synkempi merkkivuosi, vuoden 1918 tapahtumat. Taas aloitettiin vanhalla kinalla siitä, pitäisikö tuota tapahtumaa nimittää vapaussodaksi, luokkasodaksi, veljessodaksi vai kansalaissodaksi. Kiistely osoittaa, että haavat eivät ole parantuneet. Ehkä ne ovatkin parantumattomia. Ehkä niiden on syytäkin olla. ”Ne kohtalon rummut, jotka kerran kumisevat ihmisten päiden yllä, ovat alkaneet soida pieninä kilikelloina. Eikä niitä silloin huomata, koska niiden ääni ei häiritse korvaa”, kirjoittaa Väinö Linna vuonna 1959 esseessään Täällä Pohjantähden alla -romaaninsa lähtökohdista. ”Pieni kilikello” oli vasta itsenäistyneen valtion torpparikysymys. Linna uskoo, että jos torpparikysymys olisi valtiopäivillä ratkaistu, sota olisi voitu välttää. Maaseudun yhteiskuntarakenne olisi sen seurauksena muuttunut niin, ettei kapinaa juuri olisi kannattanut ajatella. Torpparilaki kaatui, koska maanomistajat halusivat pitää maansa. ”Joku huumorintajuton Töyry suuttuu yhtä huumorintajuttomaan torppariinsa ja ottaa tältä maat pois. Jokin kirkkoherrapariskunta kouluttaa lapsiaan ja tarvitsee enemmän tuloja. Jokin maanomistajaparoni ei ainoastaan pidä torpparilaitosta moraalisesti täysin oikeutettuna, vaan vieläpä torpparinvapautusta moraalittomana, ryöstöön verrattavana toisen omaisuuteen puuttumisena”, kirjoittaa Linna ja toteaa, että sen kummempia jumalia ei historialla ole kuin kansan arjessa vaikuttavat tapahtumien olennaiset syyt. Ahneus oli tuonkin ajan kohtalokkain liikuttaja. On hyvä muistaa, että suomalaiset ylhäisestä alhaiseen iloitsivat Venäjän vallankumouksesta. Saksaan lähtevin jääkärien joukossa oli myös työväenluokan ja torpparien poikia. Yhteinen päämäärä oli Suomen vapauttaminen Venäjästä. Viha kääntyi omia kansalaisia vastaan, kun omistavan luokan olisi pitänyt taipua antamaan jotain myös köyhyydessä ja kurjuudessa eläville suomalaisille. Tuumaakaan ei taivuttu, vaikka yleisessä tiedossa oli, miten surkeassa jamassa yhteiskunta oli. Olen miettinyt paljon kansalaissotaa oman perheeni ja sukuni historian puitteissa. Isä oli vakaan hämäläisen maalaistalon poika, kymmenlapsisen pesueen nuorin, yksi niistä kolmesta, jotka valitsivat elämänurakseen armeijan. Hän astui ratsuväkipalvelukseen jo 17-vuotiaana. Hänen oikeistolaista maailmankuvaansa en niinkään ihmettele, enemmän äidin, joka oli köyhän maatyöläisen tytär. Papalla oli maata isännältä saatu pieni tontti, sille hän rakensi kodin seitsenlapsiselle perheelleen. Myös mamma teki töitä tilalla, joten perhe oli täysin riippuvainen isännästään. Kun sota syttyi, hekin joutuivat valitsemaan puolensa. Se oli isännän puoli – miten he olisivat voineet valita toisin, armoilla eläjät? Papasta ei taistelijaksi olisi ollutkaan, hän oli hevosen potkun jäljiltä nilkku. Silti hän tietenkin sai punaisten vihat päälleen. Hänet määrättiin valkoisten ruumiskuskiksi, ja hän sai punaisilta pilkkanimen Raato-Kulonen. Äitini suvussa punikkiviha oli tulista. Sitä ei aikakaan tasinut. Seuraava sukupolvi alkoi nähdä asenteet jo koomisina. Kiihkein vanhapiikatäti ei suostunut edes syömään näkkileipää, jonka nimi oli Työkansa. Minua hän käski antamaan tansseissa pakit kommunisteille, eikä ikinä antanut anteeksi aikuista vasemmistolaisuuttani. Koulussa venäjää opiskellut serkkuni lähetti hänelle piruuttaan Neuvostoliiton reissulta kortin, jossa oli Stalinin patsas. Täti ei puhunut hänelle kahteen vuoteen. Miksi haavat eivät ole umpeutuneet? Ehkä siksi, että mitään sopua ei syntynyt taistelujen jälkeen. Valkoinen terrori maassa sai jatkua. Punaisia teloitettiin ja tapettiin nälkään vankileirissä, Lapuan liikkeen väkivallanteot, jopa murhat nähtiin isänmaallisena toimintana. Kun Hitler nousi valtaan, alkoi Suomessa innokas natsi-Saksan ja sen ideologian ihailu, ja poliittinen sorto jatkui. Talvisodan kyseenalaista yhtenäisyyttä ihaillaan yhä, mutta jo jatkosodan aikana ”väärin ajattelijat” istuivat linnassa, ja monta teloitettiin Historian ei pidä unohtua. Vain eletyn historian pohjalta voi ymmärtää, missä nyt mennään, missä soivat ne pienet kilikellot, jotka kerran kumisevat kohtalon rumpuina ihmisten päiden yllä. Synkän ajan merkkivuosi Lisätuloja eläkepäiville! Tule ansaitsemaan lisätuloja eläkkeesi lisäksi tekemällä työtä sinun aikataulusi mukaan. Katso lähin toimistomme ja täytä hakemus nettisivullamme www.pasastar.fi Maksamme takuupalkan, alan parhaat provisiot sekä aloitusbonuksen. Ota yhteyttä heti! Lahti Alavus Heinola Helsinki Hyvinkää Joensuu Jyväskylä Kotka Kouvola Kuopio Kurikka Lohja Mikkeli Oulu Pieksämäki Pori Salo Savonlinna Seinäjoki Sulkava Tampere Turku Vantaa Varkaus Sovitus ja ohjaus Matti Kuikkaniemi Musiikki Sami Varvio Lavastus Tapio Huilla Nokian Kesäteatteri 2018 Puh. 010 292 2422 www.nokianteatteri.fi LIPUT: 24 / 20 / 12 e k e 27.6. klo 18.30 e pe 29.6. klo 18.30 e-i su 1.7. klo 15.00 to 5.7. klo 18.30 su 8.7. klo 15.00 ke 11.7. klo 18.30 to 12.7. klo 18.30 la 14.7. klo 15.00 su 15.7. klo 15.00 ke 25.7. klo 18.30 to 26.7. klo 18.30 la 28.7. klo 15.00 su 29.7. klo 15.00 ke 1.8. klo 18.30 to 2.8. klo 18.30 la 4.8. klo 15.00 su 5.8. klo 15.00 ke 8.8. klo 18.30 to 9.8. klo 18.30 la 11.8. klo 21.00 Esitykset 2018 Eläkeläinen-lehden aikataulut 2018 NUMERO AINEISTO LEHTI toimitukseen ilmestyy (keskiviikko) Maaliskuu nro 2 19.2. 7.3. Huhtikuu nro 3 9.4. 25.4 Kesäkuu nro 4 4.6. 20.6. Syyskuu nro 5 27.8. 13.9. Lokakuu nro 6 1.10. 17.10. Joulukuu nro 7 20.11. 5.12.
12 – Nro 1 helmikuu 2018 ELÄKELÄINEN Runopysäkki SSS —SOS —SOT!!! Valot vilkkuu valtakunnassa Missä hätä? Mitä kummaa Sipilä-SoiniStubb — SSS-hallitus vain siellä hoipertelee gallub-kannatuskin notkahtelee, orpona ontuu kokoomus. kun johtoon nousee Orpo hallituksen tunnus muuttuu Sipilä-Orpo-Soini onkin uusi SOS-hallitus! Mutta eipä hätää vaaleihin on vielä aikaa SOS-hallitus vain kyselee Ken on maassa kaunein, suurin? Peili ei vastaa. Kansa vaikenee. Hallitus jo luovuttaa ei saatu aikaan sitä suurta yhteiskuntasopimusta, kitkutellen kokoon saatiin KIKY — kilpailukykysopimus ja verojen alennusta. ostokyky nousee rikkaimmilla. kun Nottinghamin sheriffi ryövää köyhiltä ja jakaa rikkaille. Miten käynee Soten — sen suuren luvatun sosiaalija terveydenhoidon uudistuksen? Ministerit vaihtuu, valmista ei synny. Sipilä-Orpo-Terho jälleen uusi hallituskuvio SOT! Muuttuiko mikään? Maakuntia saataneen, jos saadaan sote, vaan ei silti selvyyttä kuka maksaa, kuka vastaa. Kokoomus saanee vaatimansa — valinnan vapauden. Voit sitten valita keneltä apua pyydät, kenelle maksat! Ulkomaiset sijoittajat käärivät miljoonavoittoja suomalaisten hoitopalveluista. Säästyyhän siinä samalla raharikkailta omat setelit, kun maksavat yksityislääkärilaskunsa veroeuroilla kustannetuilla asiakasseteleille. Sinäkin voit valita vapaasti ja hoitaa vaivasi ihan itse, omatoimisesti. Vaaleissa voit viimein valita kenelle annat luottamusäänesi, vaiko nostat kapinalippua! tai painat hätänappia — SOS SOS SOS Save our souls!!! On maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto! Vai onko? Oiva Björkbacka, Helsinki Suomi Finland 100 Vuosi kaksituhattaseitsemäntoista: Onko vuosi normaalinen. tavoiltaankin tavallinen. Vai onko jotain erikoista?? Nooo, ei mutta Hei!!!!! Olihan meillä kylmä kevät. pitkään pakkasaamut säteilevät. Oliko mitään juhlavampata ?? Olihan se Suomi Finland sata !!!!!!-----Mutta-sehän kertoo isänmaasta, itsenäisestä, arvokkaasta. Tämä totuus aina muistakaamme: Kun itsenäisinä elää saamme voimme muuttaakin omia asioita, toteuttaa käypiä ideoita . Puhdas totuus meille muistuttaa: Sama löytyy isänmaa pohjolan viileän taivaan alta niin oikealta kuin vasemmalta.Voimme sankarille onnea toivottaa:-Eläköön Isänmaa!!!!!!! Olavi Viikki, Hankasalmi Valo Sain lampun eteiseen, ennen pimeitä. Poika sen sinne ripusti. Tyttärensä totesi valaisevan. Miksi sulla mummi on haavoja kasvoissa? Ai onko? Ne ovat ryppyjä, sellaisia elämän viivoja, minua. Miksi kaikilla mummoilla on lyhyet hiukset? Jaa ettei tartte vääntää paplareita. Mitä ne on? Pistelin parsinneulaa sukan reikään ja mietin – lisää kysymyksiä ja varauduin. Oivaa aivojumppaa. Teki iltaa, kuun valo taittui lattiaan. Sammutin lampun. Öitä tyttökulta! Riitta ”Suhis” Suhonen, Helsinki U usi runovuosi on taas käynnistynyt. Palaamme runopysäkillä vielä jo päättyneeseen juhlavuoteen, mutta katse siirtyy myös kohti kesää. Oiva Björkbackan SSS —SOS — SOT!!! -runo ottaa kantaa ajankohtaisiin poliittisiin ja yhteiskunnallisin tapahtumiin. Kun luemme tätä lehteä, tiedämme jo, kuka on presidenttimme seuraavat kuusi vuotta. Sote-uudistus tuskin sen sijaan on vieläkään kovin paljon lähempänä maaliaan. Björkbacka kirjoittaa runonsa saatteessa, että ”Sipilän hallituksen sotesekoilut ja maakuntahaaveilut, kikyt ja muut sotkut pakotti runoratsuni kuopimaan maata ja hirnumaan.” Pitkä runo vaalii satiirisen kantaaottavan runon perinnettä. Oikeastaan voisi puhua kronikasta. Leikittely SSSja SOS-lyhenteillä sopii mainiosti satiiriin. Vaikka kyse onkin puheenomaisena etenevästä runosta, joissakin kohtaa pienet tiivistykset tehostaisivat vielä sanottavaa. Voisi ehkä jättää pois esimerkiksi säkeet: ”sen suuren luvatun/ sosiaalija terveydenhoidon uudistuksen”. Paikoitellen voisi myös joitakin säkeitä ”runollistaa”. Enkä tietenkään tarkoita tällä mitään kukkaiskieltä tai runollisia koristeita, vaan aukkoisempaa ja samalla napakampaa ilmaisua: Maakuntia saataneen / jos saadaan sote, / vaan ei silti selvyyttä kuka maksaa, / kuka vastaa ehdotus: Jos sote saadaan, saadaan maakunnatkin?/ Mutta kuka maksaa?/ Kuka vastaa? Tuo oli toki vain yksi vaihtoehto, löytyy varmasti monia parempia. Mutta pikkuisen tiivistämällä ja proosamaisia lauserakenteita rikkomalla runo kyllä tehostuu. Otan vielä toisen esimerkin: Säästyyhän siinä samalla / raharikkailta omat setelit, / kun maksavat yksityislääkärilaskunsa / veroeuroilla kustannetuilla asiakasseteleille. ehdotus: Rikkaan setelit säästyy, / kun maksaa yksityislääkärille / veroeurojen asiakassetelillä tai Raharikas saa pitää setelinsä –/ yksityislääkäriin asiakassetelillä! Luovassa työssä on aina monia hyviä ja oikeita vaihtoehtoja. Kyse ei siis ole siitä, että jokin ilmaisu olisi väärä, mutta on kiinnostavaa kokeilla, löytyisikö toinen vielä paremmin saman asian ilmaiseva tapa. Kirjoittajan kannattaa siis aina tehdä kokeiluja ja versioita – välillä käy toki niinkin, että ensimmäinen versio osoittautuu sittenkin parhaaksi. SSS —SOS —SOT!!! -runo taipuisi pienellä muokkauksella räpiksikin. Satiirirunolla, pilkkarunolla ja kantaaottavalla runolla on oma jalo tehtävänsä runouden kentässä. Tästä Oiva Björkbackan runo hienosti muistuttaa. Olavi Viikin Suomi Finland 100 -runon myötä katseet kääntyvät vielä kerran Suomen juhlavuoteen. Runo on reipas ja konstailematon juhlaruno, josta puuttuvat kliseiset juhlallisuudet. Kysymys ja huudahdus tuovat rytmiä ja tarmoa runoon: ”Vai onko jotain erikoista??/ Nooo, ei mutta Hei!!!!!” Vaikka yleensä huutomerkkien (tai yleensäkin välimerkkien tuplauksen) kanssa saa olla varovainen, tässä moninkertaiset huutomerkit tuntuvat humoristiselta liioittelulta. Naureskelin itsekseni sanamuotoa ” juhlavampata”. Huumori on juhlarunoissa erityisen arvokasta, ne kun tuppaavat kääntymään helposti hirveän vakaviksi ja mahtipontisiksi. Suomi Finland 100 -runossa on ihanan avara ja sovinnollinen henki: ”Sama löytyy isänmaa/pohjolan viileän taivaan alta/niin oikealta kuin vasemmalta.” Ehkäpä tämän runon myötä voimme nyt viimein jättää hyvästit Suomen juhlavuodelle. Niin hyvät päätössanat meille tarjoili Olavi Viikki, omien sanojensa mukaan ”elämän jatkokoululainen Hankasalmelta”. Hänen runostaan on napattu sanat myös runopysäkin otsikkoon sekä loppukappaleeseen. Valoa ja musiikkia Yhteiskunnallista aiheista siirrytään henkilökohtaisempiin tunnelmiin Riitta ”Suhis” Suhosen ja Kirsti Hiltusen runojen myötä. Suhosen Valo -runossa on kolmenlaista valoa; sähkövaloa, kuun valoa sekä lapsen olemassaolon ja olemuksen tuomaa valoa. Muodoltaan runo on harmoninen, alku ja loppu kietoutuvat yhteen. Jos runoa haluaa vielä muokata, voisi harkita säkeistöjakoja. Toinen ja kolmas säkeistö voisivat alkaa Runoja Pohjolan viileän taivaan alta
Nro 1 helmikuu 2018 – 13 ELÄKELÄINEN Musiikkia mereltä Meri huokaa – soittaa sulle, pienen laulun sävelmää, rakkautta annan sulle tähän kylmään maailmaan. Aallot lyövät vaahtopäässä, rumpua sulle syvän veen. Siellä Ahti murhemiellä, oottaa myrskyn laantuvan. Viimein saapui vieno tuuli, vieden tyrskyt mennessään. Aurinkoinen armahainen, lämmön toi sydämiin. Lokit liipii, osa lentää leikkii yllä merenveen. Niin myös leikkii ihmislapsi, alla kirkkaan auringon. Kirsti Hiltunen, Pello näistä säkeistä: ”Miksi sulla mummi on haavoja kasvoissa?” ja ”Pistelin parsinneulaa sukan reikään”. Suhonen kirjoittaa tiiviisti, mistä syntyy runoon hyvä jännite. Kolmas säe on ehkä turhankin tiivis: ”Tyttärensä totesi valaisevan.” Säettä voisi avata vähän, kirjoittaa sen vaikka ihan repliikkinä tyyliin ” tyttö kyllä tuo valoa”, ”tyttö kyllä valaisee” tai ”tyttö on kuin valo itsessään”. Valo on lämminhenkinen runo, joka on maustettu tarkoilla havainnoilla ja konkretialla. Kirsti Hiltusen Musiikkia mereltä on nimensä mukaisesti hyvin musiikillinen, mutta toisaalta taas maalauksenkaltainen runo. Runossa on sointuisuutta, jota alkusoinnutetut sanat korostavat; esimerkiksi aurinkoinen armahainen, lokit liipii, osa lentää/leikkii. Vaikka runo rakentuu klassisesta runosanastosta, mukana on myös omalaatuinen metafora ”syvän veden rumpu”. Hiltusen runo on seesteinen ja rauhallinen. Musiikkia mereltä kuvaa luonnon kautta rakkautta ja ihmisenä olemista. Runoraati Muistatteko vielä mainion Runoraati-ohjelman, jota Minna Joenniemi juonsi? Tampereella runoraati on elvytetty toimimaan livenä paikallisessa Tulenkantajien kirjakaupassa. Minulla on kunnia olla kevätkauden toinen vakijäsen, muusikko Heikki Salon lisäksi. Raadin kolmas jäsen vaihtuu joka kerta. Runoraadin vetää monipuolinen kirjallisuusmies Erkki Kiviniemi, ja runot tilaisuudessa lukee ääneen näyttelijä Eriikka Magnusson. Kopioikaahan Tampereen mallia! Järjestäkää oma runoraatinne. Se on varmasti hauskaa. Ja mikä parasta, tulee koko ajan luettua ja kuunneltua runoja. Tästä se lähtee: hieno runovuosi täällä Pohjolan viileän taivaan alla. Odotan taas uteliaana, mitä kaikkea teiltä luettavakseni saankaan. Niina Hakalahti Kukkolankatu 16 33400 Tampere niina.hakalahti@sci.fi Ritva Pakkanen Anjalankosken Eläkeläiset ry:stä esitti marraskuussa Tampereella Veteraanien kulttuurikatselmuksessa Fridrich Brukin tangon Soi maininki hiljainen , johon sanat on tehnyt Juha Vainio. Säestäjänä oli Markku Seppälä. Kyseisen tangon perussanoma on, että rakkaus on kuin kevätmyrsky, joka menee mailleen. Parhaassa tapauksessa kuten oikean myrskyn laantuessa myös rakkauden myrsky tasaantuu ja tasoittuu helläksi huolenpidoksi ja toveruudeksi. – Se on hyvin vaikuttava tango. Aika puissa olin sitä esittäessäni, vaikka kuinka yritin unohtaa, että olin laulamassa suuren yleisön edessä. Aina on mukava kokeilla tällaisia haasteellisia lauluja, ja Soi maininki hiljainen on juuri sitä. Ritva Pakkanen muistuttaa, että Soi maininki hiljainen ei ole puhtaasti suomalainen tango. Sen säveltäjä Fridrik Bruk syntyi Ukrainan Harkovassa 1937. Hän opiskeli sävellystä Leningradin Rimski-Korsakov konservatoriossa ja valmistui sieltä diplomi-säveltäjäksi 1961. Hän muutti Yhdysvaltain kautta Suomeen 1974 ja asettui Tampereelle. Brukin käsialaa on muun muassa Neuvostoliitossa kiellettyjen laulujen listalle joutunut Sata ystävää. Laulun levytti Arja Saijonmaa nimellä Jäit vierellein. Vuokatissa oli rento meininki Ritva Pakkanen osallistui Veteraanien kulttuurikatselmukseen ensimmäistä kertaa ja tuli Tampereelle Kotkan Eläkeläisten Komeetta-ryhmän mukana. – Raimo Vahtera ja Markku Seppälä yllyttivät tulemaan ja oli mukava esiintyä siellä. Vuokatin kesäpäivillä olin rokkibändin, eli ”Meidän pändin” solistina. Kävin sitä ennen Kuntorannassa kaikki valmistelevat bändikurssit. Vuokatissa ei jännittänyt. Siellä oli todella rento meininki, kun ikäihmiset jammailivat rokkibändimme soiton tahdissa. Meitähän oli kahdeksan henkeä soittamassa ja laulamassa. Ritva kertoo harrastaneensa musiikkia pienestä pitäen ensin Anjalankosken kansankoulun kuorossa sekä jonkin aikaa seurakunnan kuorossa. – Markku Seppälä nappasi minut laulamaan tanssimusiikkia yli 40 vuotta sitten. Olin rokkityttö ja aluksi joidenkin tangojen ja iskelmien laulaminen alkoi naurattaa, kun niiden sanat tuntuivat rokkikovislikasta jotenkin hassuilta. Nykyään olen musiikin suhteen kaikkiruokainen. Laulan ja kuuntelen niin oopperaa, heviä, rokkia kuin kansanlaulujakin. Ritva kertoo harkinneensa laulutuntien ottamista viitisenkymmentä vuotta. Pari vuotta sitten haave toteutuikin. – Kymenlaakson kansalaisopisto alkoi järjestää pop-jazz-laulukursseja. Sitä opiskelun riemua kesti puolitoista vuotta, kun Sipilän hallitus sitten kaikessa viisaudessaan ja kaukonäköisyydessään otti tänä syksynä opistolta määrärahat pois ja se ilo loppui sitten siihen. Ritva haluaisi vielä laulaa rokkibändissäkin, mutta solistiksi pääseminen on kiven takana. – Markku Seppälän kanssa esiinnymme säännöllisesti hoivakodeissa. Ujoutensa voittaminen tärkeintä Ritva Pakkanen aloitti työuransa 14-vuotiaana baariapulaisena ja eteni kaupan myyntitiskin kautta toimistonhoitajaksi. Musiikki on kulkenut mukana kaikki nämä vuodet. Mikä sitten musiikissa eniten vetää ja viehättää? – Musiikkia esittäessä tai kuunnellessa arki unohtuu, kun mielikuvitus ja tunteet saavat vallan. Kun uskaltaa laulaa ja esiintyä yleisön edessä, se tuo valtavan mielihyvän tunteen, että on voittanut ujoutensa, estonsa ja pelkonsa. – Jos yhdistyksemme Anjalankosken Eläkeläiset saa hakemansa toimintatonnin, ostamme sillä karaokelaitteet. Asia on jo yhdistyksessä päätetty. Olen itsekin kokeillut karaoken laulamista muutaman kerran. Meidän porukassa on monia hyviä laulajia, ja tarvittaessa saisimme koottua kuoron. Keskiviikko-kerhossa laulamme joka kerta ja ääntä kyllä porukastamme lähtee. Ritva haaveilee, että Vuokatin kesäpäiville koottu ”Meidän pändi” voisi vielä tehdä keikkoja. – Pitäisi saada jostain keikka-avustusta, että pääsisimme vielä näyttämään, kuinka rokki soi, Ritva sanoo. Teksti ja kuva: JUHA DRUFVA Ritva Pakkanen haaveilee keikoista Meidän pändin kanssa Anjalankoskelainen Ritva Pakkanen on laulanut aktiivisesti lähes 50 vuotta. Tässä ollaan Tampereen maisemissa Lenin-museon parvekkeella. Kuva: Juha Drufva
14 – Nro 1 helmikuu 2018 ELÄKELÄINEN Äkkiseltään saattaa tuntua irvokkaalta kehoittaa kaikkia kynnelle kykeneviä tutustumaan toisenlaiseen Mannerheimiin Helsingin Kaupunginteatterissa näin sisällissodan 100-vuotismuistovuonna. Niin kuitenkin teen, sillä esitys on tärkeä ja taidetta parhaimmillaan tuodessaan esiin vihatusta Mannerheimista ja hänen aikalaisistaan muutakin, kuin olemme tottunut ajattelemaan. Esitys nostaa esille ihmisen nimeltään Carl Gustaf Emil Mannerheim (1867-1951). Kari Heiskasen ohjaama kiihkoton Mannerheim ja saksalainen suudelma -näytelmä tuo esiin Mannerheimin inhimillisiäkin piirteitä ja tekoja. Kiinnostava esitys keskittyy Suomen asemaan osana suurvaltapolitiikkaa, jonka suomalaisena seremoniamestarina Mannerheimin joukkoineen toimi. Niin kuin hyvin tiedetään, Hitleriä inhonneella Mannerheimilla oli keskeinen rooli niin kansalaissodan kuin jatkosodan tapahtumissa. Juha Vakkurin uutuusnäytelmä koostuu lähinnä näistä aineksista ja lähtökohdista. Lisäksi esitys pureutuu Mannerheimin henkilökohtaiseen elämään, pyrkien nostamaan esiin haavoittuvaisen, nuorena siipeensä saaneen perheensä mustan lampaan, jota hän koko myöhemmän elämänsä pyrki kompensoimaan. Oliko C.G. Mannerheim toiminnan mies vai eräänlainen, vieras mies joka tuli taloon, ajautuessaan historian pyörteissä niihin tehtäviin, joista hänet tunnetaan? Ensimmäisen maailmansodan aikana Mannerheim yritti värvätä suomalaisen vapaaehtoisjoukon taisteluun Venäjän puolesta. Santeri Alkio piti Mannerheimia valtiollisena näyttelijänä, joka teki Suomesta valkoisten venäläisten kenraalien juonittelun tyyssijan. Matti Kurjensaaren mielestä Mannerheim oli julkisen esiintymisen taiteilija, joka tuli Suomeen Venäjän maaliskuun vallankumouksen jälkeen 1917 kuin tuhlaajapoika. Hän ei uhrannut mitään, vaan vei parhaat palat pöydältä. Marski oli Venäjän tsaarin Chevalier-kaartin upseeri ja soti ensimmäisessä maailmansodassa Venäjän puolella Saksaa vastaan, kunnes Venäjän maaliskuun 1917 vallankumous pudotti hänen upseerin uralta pohjan pois ja teki hänestä hetkessä virattoman kenraalin. Vuoden 1918 sisällissodan jälkeiset vankileirit olivat Suomen itsenäisyyden tunnustamisen tiellä, eikä vilja-apua herunut. Mannerheim ärähti kansalaissodan jälkeen, että hän haluaa tekoja, eikä yleistä touhukkuutta omantunnon puhtaana pitämiseksi halutessaan lakkauttaa keskitysleirit ja anoa ulkomailta elintarvikeapua. Hän antoi merkitä itsensä Englannin myöntämän elintarvikeavustuksen hankkijaksi 1918, vaikka asian hoiti Lontoossa diplomaatti Rudolf Holsti. Näytelmä käsittelee kiinnostavasti myös Mannerheimin problemaattista suhdetta Saksan keisarikuntaan ja myöhemmin natsi-Saksaan. Mannerheim oli pikemminkin hovimies kuin toiminnan mies, eräänlainen historian tapahtumien todistaja, kuten katsoja teatterissa. Vakkurin näytelmä sekä Liken julkaisema samanniminen romaani tuovat esiin asioita, joista virallisessa saksalaismyönteisessä historiankirjoituksessa ei ole suuremmin tuotu esiin. Taistelu nuoren tasavallan johtopaikoista kävi kuumana kesällä 1918 tasavaltalaisten ja kuningasmielisten välillä. Mannerheimia ajatus saksalaisesta kuninkaasta Suomen päämiehenä kauhistutti, koska hän katsoi sen sitovan Suomen Saksan talutusnuoraan. Kesällä 1918 vuoden puolet kansan valitsemista kansanedustajista oli poissa eduskunnan päätöksenteosta joko vankileireillä, maanpaossa tai kuolleina. Mannerheim katsoi, että tilanne oli kestämätön. Lokakuussa Saksan keisari Vilhelm II lähti maanpakoon Hollantiin. Tilanne sai yllättäen uuden käänteen Saksan antautuessa ja ympärysvaltojen sanellessa rauhan ja sotakorvausten ehdot. Näytelmän laaja aineisto ja ajan tapahtumat selviävät katsojalle seinälle heijastetuilla napakoilla esittelyillä ja välähdyksillä dokumenttifilmeistä. Keskeinen tapahtumapaikka on Sairilan kartano, jossa Mannerheimin vierailuja isännöi kartanonherra Hjalmar Linder, mainio, inhimillinen ja sutki Pertti Sveholm. Hän oli aikanaan Suomen rikkain mies, joka omisti 64 000 hehtaaria maata ja oli yli 5 000 ihmisen työnantaja. Hänen Hufvudstadsbladetiin toukokuussa 1918 kirjoittama kuuluisa mielipidekirjoitus ”Jo riittää verilöyly”, joka toi esiin karmean totuuden Suomen punavankien keksitysleireistä, pakotti Lindenin muuttamaan Ranskaan, jossa hän teki itsemurhan 1921. Mielenkiintoisia ovat myös Mikkelin päämajassa työskennelleiden esikuntaupseereiden hahmot. Erityisen mieleenpainuva on jatkosodan mielekkyyttä alusta saakka epäilevä päämajan tiedotusosaston päällikkö majuri Kalle Lehmus, jota myös Pertti Sveholm erinomaisesti esittää. Asko Sarkola Mannerheimina on vakuuttava. Rooli vaikuttaisi olevan hänelle mittatilauksena kirjoitettu ja ohjattu. Ajoittain tuntuu, että lavalla keikaroi Marski itse, selvitellessään huonojen päätösten jälkiä, niin tarkkaeleistä ja hienostunutta hänen ilmaisunsa on. Erinomainen on myös, syvällisesti roolejaan tulkitseva Eero Saarinen itsensä Paasikiven sekä Hooverin ja Keitelin tamineissa. Naiset ovat sivurooleissa, niin kuin he kaikesta päätellen olivat Mannerheimin elämässäkin, vai olivatko. Uhrasiko hän suuren rakkautensa työlleen ja aatteilleen. Tyylipisteitä ropisee siitä, että Mannerheimin mahdollinen homoseksuaalisuus jätetään vain vihjausten varaan. Lavastus on karu, mutta toimiva. Esityksen loppu on koruttomuudessaan vaikuttava, näyttelijät vain kävelevät pois näyttämöltä. Tapahtumien vaikutus heijastelee tänne sadan vuoden päähänkin, ja kauemmaksikin. Siksi on tärkeää, että niitä tuodaan esiin taiteessakin, useilta eri näkökulmilta. Mannerheim ja saksalaisen suudelma tekee sen mieleenpainuvasti ja ajatuksia herättäen. SISKOTUULIKKI TOIJONEN Mannerheim ja saksalainen suudelma. Helsingin kaupunginteatterissa. Juha Vakkurin näytelmän sovitus ja ohjaus Kari Heiskanen, lavastus Antti Mattila, puvut Elina Kolehmainen, valot Mika Ijäs, videot Toni Haaranen, ääni Eradj Nazimov. Rooleissa: Asko Sarkola, Pertti Sveholm, Kirsi Karlenius, Kaisa Torkkel, Unto Nuora, Helena Haaranen, Kari Mattila, Antti Timonen, Matti Olavi Ranin, Matti Rasila, Eero Saarinen ja Tommi Rantamäki. Viimeinen esitys 28.2. Ihminen nimeltään Carl Gustaf Emil Mannerheim Mannerheim ja saksalainen suudelma: Asko Sarkola (Mannerheim) ja Pertti Sveholm (kartanonherra Hjalmar Linder). Kuva: Helsingin Kaupunginteatteri/Tapio Vanhatalo ”Helsingin Kaupunginteatterin esitys on tärkeä ja taidetta parhaimmillaan tuodessaan esiin Mannerheimista ja hänen aikalaisistaan muutakin, kuin olemme tottunut ajattelemaan”
Nro 1 helmikuu 2018 – 15 ELÄKELÄINEN Elvi Sinervon (1912–1986) tuotantoon törmäsin ensi kerran 1980-luvun alussa kun katsoin Kristiina Halkolan monologinäytelmän Vuorelle nousu. Esitys puhutteli. Se oli moderni ja kertoi naisen asemasta, abortista ja kokemuksista uudella tavalla. Luin pian myös samannimisen novellikokoelman. Vuorelle nousu (1948) oli Elvi Sinervon viimeinen proosateos. Sen jälkeen hän julkaisi ainoastaan kaksi runokokoelmaa: Oi lintu mustasiipi lennä 1950 ja Neidonkaivo 1956 ja muutamia erillisiä novelleja. Seuraavina vuosikymmeninä Sinervo ryhtyi oman tuotantonsa sijasta kääntämään kaunokirjallisuutta suomeksi. Käännöstöitä hän oli tehnyt jo ennen sotaakin. Elvi Sinervo oli niitä kirjailijoita ja runoilijoita, josta tuli ammattilainen ja lahjakkuus paljolti eletyn elämän ansiosta. Elämä ei kulkenut suoraviivaisesti, vaan sisälsi, köyhyyttä, kärsimystä, vankilavuosia, ristiriitaisia sisarussuhteita ja myös enemmän tai vähemmän myrskyisän avioliiton Mauri Ryömän (1911–1958) kanssa. Eletty ”boheemielämä”, toveripiiri työväenliikkeessä, Akateemisessa Sosialistiseurassa, Kiilassa ja Tulenkantajissa sekä monet vastoinkäymiset muokkasivat avioparin maailmankatsomusta. Elvistä ja Maurista tuli yhteiskunnallisia toimijoita, monen asian aktivisteja ja lopulta myös kommunisteja, jotka olivat Neuvostoliitto-sympatioineen sodan aikana sen verran vaarallisia, että heidät suljettiin satojen samalla lailla ajattelevien kanssa vankilaan tai turvasäilöön. Vankilasta tuli toisinajattelijoille eräänlainen ”yliopisto”, jossa kypsyivät monen mielestä Elvi Sinervonkin parhaat runot. Yhä katselen pilviä -kirja syntyi tavallaan sivutuotteena. Sinervon elämäkerturi Jaana Torninoja-Latola on nimittäin tekemässä väitöskirjaa niin Elvistä kuin hänen kahdesta sisarestaankin, Aira Sinervosta ja Sylvi-Kyllikki Kilvestä. Naiskolmikko näkyi ja kuului julkisuudessa yhtä jalkaa 100-vuotiaan Suomen ensi vuosikymmenten yhteiskuntakehityksen, sota-ajan konfliktien ja työväenliikkeen nousunkin kanssa. Juuri siksi perhehistoria alkoi kiinnostaa Torninoja-Latolaa, joka Sinervo-elämäkerran esipuheessa tosin sanoo siirtäneensä väitöskirjan toistaiseksi ”telakalle”. Sinervon sisarukset ovat silti vahvasti mukana elämäkerrassa, jonka lähteinä on käytetty paljolti Elvin ja Mauri Ryömän kirjeenvaihtoa, vankilakirjeitä, perhearkistoja ja esimerkiksi keväällä 2017 kuolleen tyttären, Liisa Ryömän haastatteluja. Koska Sinervo vetäytyi julkisuudesta lähes täysin jo 1960-luvulla, hänen viimeisistä vuosikymmenistään on eritttäin niukasti lähdeaineistoa. Mainittakoon, että Elvi Sinervosta on tehty aikaisemminkin elämäkerta, Kalevi Kalemaan vuonna 1989 kirjoittama Elvi Sinervo – Vuorellenousija. Sillä on ansionsa, mutta tutkimuksena Jaana Torninoja-Latolan teos on kuitenkin perusteellisuudessaan aivan eri luokkaa. Yhä katselen pilviä etenee kronologisesti. Ensin kuvataan Sinervon ”laitakaupungin” lapsuus ja nuoruus, sitten parikymppisen naisen rakastuminen ja melko pikainen avioliitto ja esikoispojan syntymä. Siinä sivussa, mitenkään suurentelematta, Torninoja-Latola esittelee myös päähenkilönsä tunnetun syrjähypyn ja ihastumisen Jarno Pennaseen. Kirjailijaura alkaa novellikokoelmasta Runo Sörnäisistä (1937) ja jatkui sodan jälkeen pienoisromaaneilla Viljami Vaihdokas ja Toveri älä petä. Pilvet on ensimmäinen runokokoelma. Viimeisinä ilmestyivät sitten Oi lintu mustasiipi ja Neidonkaivo . Torninoja-Latola limittää kirjallisen tuotannon osaavasti elämäkerran vaiheisiin ja lainailee tuon tuostakin myös kirjeenvaihtoa. Runoja lukija jää jopa hieman kaipaamaan, sillä ne kenties olisivat tuoneet paremmin esiin nostalgisen ja romanttisen puolen Sinervoa. Ei ole nimittäin perusteltua pitää Elvi Sinervoa pelkkänä työväenliikkeen kirjailijana ja runoilijana, vaan myös feministisenä naisena, jolla oli vahva tahto elää oma riippumaton ja normeista poikkeava elämänsä. Lapsille se ei aina ollut helppoa. Mielenkiintoisia puolia Elvi Sinervon elämässä riitti sodan ja ”sellielämän” jälkeenkin. Vapauden huuma 1940-luvun toisella puoliskolla, matkat Neuvostoliittoon, pasifismi ja lopulta pesäero myös kommunistiseen puolueeseen 1950-luvulla sävyttivät kirjavia elämänvaiheita. Sekä Mauri että Elvi ottivat etäisyyttä kommunismiin ja varsinkin stalinismiin, Neuvostoliiton saneluja miehityspolitiikkaan ja vääristyneeseen kollektivismiin pettyneinä. Elvi jatkoi 1950-luvun lopulla käännöstöitä ja Mauri palasi vielä kansanedustajan työnsä ohella lääkäriksi Nikkilän sairaalaan. Aviomiehen elämä päättyi kuitenkin traagisesti auto-onnettomuudessa syksyllä 1958 ja Elvi jäi surussaan hyvin yksin kahden nuorimman lapsensa, Maijan ja Liisan kanssa. Vanhin poika Ilkka eli jo omillaan. Kirjailijana Elvi Sinervo vaikeni miehensä kuoleman jälkeen ja keskittyi omien sanojensa mukaan elättämään yksinhuoltajan perhettään käännöstöillä. Saksa ja ruotsi olivat hänen vahvat kielensä. Myös politiikka sai jäädä kun suhteet puolueeseen ja moniin tovereihin rakoilivat. Silti Elvi Sinervo kirjoitti vielä aktiivisesti uuteen Tilanne-aikakausilehteen, joka oli monien kommunistien keskuudessa todellinen punainen vaate ja kritiikin kohde. Muutamaan puoluedebattiin hän myös osallistui, mutta 1970-luvun taistolaisliike ei enää kiehtonut. Yhä katselen pilviä -elämäkerta on parhaimmillaan ja perusteellisimmillaan keskittyessään Elvi Sinervon nuoruusvuosiin ja vankila-aikaan. Vankilavuodet ja kirjeenvaihto Mauri Ryömän kanssa on koskettavaa luettavaa ja todistaa toisinajattelijoiden, naistenkin, kammottavasta kaltoinkohtelusta. Monet Sinervon tekstit säilyivät noilta ajoilta WC-paperille kirjoitettuina ja salaa vankilasta läheisille toimitettuina versioina. Lähteiden puute ja hieman ulkokohtainen referoiva ote näkyy sitten elämäkerran viimeisillä sivuilla. Silti teos on hieno kulttuuriteko, vaikka se väitöskirja Sinervon sisaruksista jäisikin ”telakalle”. Elvi Sinervo kuoli keuhkosyöpään 28.8.1986 ja hänet haudattiin toiveensa mukaan hiljaisuudessa, vain omaisten läsnä ollessa. Vuonna 1992, siis 25 vuotta sitten perustettiin Elvi Sinervon nimikkoseura, joka toimii vaihtelevan aktiivisesti Sinervon muistoa vaalien. PENTTI STRANIUS Maailmanlaajuisesti menestystä muumien äidiksi leimautunut Tove Jansson on luonut paljon muutakin kuin muumit. Hän oli tuottelias kuvataiteilija ja julkaisi lukuisia novelleja, esseitä ja muistelmateoksia. Mutta yhä suuresta tuotannosta löytyy kirjoina julkaisematonta tekstiä seitsemältä vuosikymmeneltä. Uusin kokoelma Bulevardi ja muita kirjoituksia sisältää sekä kaunokirjallista että esseeproosaa. Tekstejä elävöittävät lukuisat Janssonin omaperäiset piirustukset. Muumimaailma näkyy kyllä tässäkin kirjassa absurdissa novellissa Epähemulimainen tarina ja esseessä Muumitalo, muumilaakso , jossa Jansson kritikoi terävästi 1970-luvun laatikkoarkkitehtuuria. Onneksi nuorissa on toivoa. ”He ovat alkaneet kaivata irrationaalisia taloja, joissa voi asua, joissa epäsymmetria on tärkeää, leikkisiä taloja, jotka eivät masenna ilman, että edes pääsee selville masennuksen syistä.” Muumitalon kaltaisia taloja, siis. Esseessä Kavala lastenkirjailija hän näkee lastenkirjailijan roolin aivan muuna kuin viattomana, kilttinä opettajana, joka yrittää kätkeä pohjimmaiset motiivinsa. ”Mutta kun häntä katsoo hiukan tarkemmin, ei hän ole ollenkaan niin viaton. Hän on käyttänyt lapsiparkoja hyväkseen mitä pöyristyttävämmällä tavalla, hänen infantiilin peitenaamionsa alla aukeavat kauhistuneen itsekeskeisyyden kuilut.” Jansson arvelee, että lapsia ärsyttää ihan yhtä paljon kuin aikuisia, jos heidän eteensä kannetaan kaikki valmiiksi selvitettynä ja selitettynä. Lapsi ja nuori syttyy vieraasta, käsittämättömästä, pelottavasta, värisyttävän kammottavastakin. Esimerkikseen hän ottaa Liisa ihmemaassa -teoksen tekijän Lewis Carrollin. Lastenkirjan on oltava satua, sen on ylitettävä reaalimaailman rajat, kurotettava mahdottomaan. Bulevardi kulkee Janssonin oman elämän aikajanalla. Teos alkaa ja päättyy Pariisissa. Varhaisin, niminovelli Bulevardi vuodelta 1934 kuvaa nuorekkaalla ihastuksella Pariisin bulevardien kimallusta, väkijoukkoja ja ranskalaista elämäntapaa, päivän pyhää aperitiivihetkeä. Mutta viimeisessä novellissa Kerran puistossa vuodelta 1995 evät enää bulevardit kimalla, Tove istuu pienessä puistossa etsimässä ideoita kirjoittamiseen, ainoana, kiusallisena seuranaan vain tupakkaa pummaileva juoppo kulkuri, ranskalaisittain clochard. Yksinäinen, ikääntynyt taiteilija ei ole enää se Pariisista hullaantunut opiskelijatyttö, joka bailasi siinä hillittömässä, rituaalisessa taideopiskelijoiden karnevaalissa, jota kuvataan novellissa Quatz´Arts. Tove Jansson matkusti paljon, teoksessa ollaan mm. Caprilla ja Veronassa. Lähimpänä realismia ja arkea ovat Suomeen sijoitetut novellit, kuten saaristolaiskesää kesävieraineen kuvaava Laiturielämää tai vuoden 1939 Helsinkiin sijoittuva Vuokrataan huone… Mutta eihän Jansson koskaan taiteen tekemisessään täysi realisti ole, arkisimmissakin tarinoissa on jokin epärationaalinen, todellisuuden reunan yli kurottava elementti. Huumori on usein sarkastista, aina reipasta, mutta aina on mukana myös yksinäisyyden, ulkopuolisuuden, surumielisyyden juonne. Yksinäisyyden tarve ja yksinäisyyden raskaus näkyvät novellissa Saari . ”Saarta suojaa ja eristää vesi, joka samalla tarjoaa mahdollisuuden vapaaehtoiseen yhteydenpitoon. – Mahdollisuus, jota ei tule koskaan käyttäneeksi. Oman saaren kiertämisessä on jotakin yhtä tyydyttävää kuin ympyrän lopullisuudessa.” Bulevardi ei ole laaja kirja, yhteensä 16 novellia ja esseetä, mutta miten monessa maailmassa siinä käydäänkään. Toimittaja ja suomentaja Sirke Happonen on kirjoittanut teokseen perusteelliset jälkisanat, jotka avaavat Tove Janssonin maailmaa kirjoitus kirjoitukselta. Kuten loppusanoissa sanotaan, myös nämä varhaisnovellit ja esseet ovat Janssonin elämänpituisen uran tärkeitä maamerkkejä. TUULA-LIINA VARIS Terävää ja herkkää Janssonia aikuisille Tove Jansson: Bulevardi ja muita kirjoituksia. Toim. ja suom. Sirke Happonen. Tammi 2017. Elvi Sinervo – vuorelle nousija, pilviin katselija Jaana Torninoja-Latola: Yhä katselen pilviä. Elvi Sinervon elämä. Into 2017, 488s.
16 – Nro 1 helmikuu 2018 ELÄKELÄINEN Suomen hiihtoperinteitä maailmalla maineikkaasti puolustanut Hilkka Riihivuori aloitti uransa Jurvan Urheilijoissa kuusikymmentäluvulla. Hänen nuoruudessaan alle viidentuhannen asukkaan Jurvassa juuri hiihto olikin lajeista ehdoton ykkönen ja valmennukseen satsattiin. Jotakin pienen, eteläpohjalaisen kunnan panostuksesta hiihtoon kertoo myös se, Lake Placidin olympialaisiin talvella 1980 Jurvasta valittiin peräti viisi urheilijaa. – Hiihto oli Jurvassa hyvällä mallilla, ja haluttiin menestyä valtakunnallisestikin, Riihivuori mainitsee. Pohjanmaalla ei tunnetusti ole pahemmin mäkiä ja niinpä tuleva huippuhiihtäjä Hilkka Riihivuori harjoitteli sauvojen kanssa suolla jo kaksitoistavuotiaana – kesällä 1964. – Ei suolla sauvominen ole mikään Mika Myllylän keksintö, hän sanoo. – Oma harjoitteluni oli silti juoksuvoittoista. Pehmeillä metsäpoluilla olen juossut pikkumuksusta lähtien varmaankin satojatuhansia kilometrejä. Jalat ovat kestäneet ja olen säästynyt rasitusvammoilta. Asfaltilla juokseminen ei ole koskaan ollut Riihivuoren mieleen. – Kovalla asfaltilla alaselkäni oireilee. Suosittelen neulaspoluilla juoksemista, kantojen ja kivien yli pomppimista. Siinä tunti vierähtää huomaamatta, mutta juoksepa sama aika asfaltilla! Liikunta on Riihivuorelle elämäntapa. Talvella hän hiihtää, keväästä syksyyn hän juoksee ja harrastaa sauvakävelyä. Myös maastopyöräily Tampereella Lamminpään maisemissa kuuluu ohjelmaan. – Nautin, kun saan polkea ylämäkiä täysillä ja suoritus pistää puuskuttamaan kunnolla. Hurjaa vauhtia Lake Placidissa Kansainväliseen hiihtoeliittiin Hilkka Riihivuori kuului vuosina 1968–1982. Noina ikimuistoisina aikoina hän voitti muun muassa neljä olympiamitalia ja kuusi MM-mitalia. – Olin tasainen hiihtäjä. Koko urani ajan keikuin viiden parhaan joukossa. Ensimmäisiin olympialaisiinsa, Sapporon kisoihin, hän osallistui Japanissa 19-vuotiaana talvella 1972 voittaen hopeaa viestissä. Neljä vuotta myöhemmin hän voitti niin ikään olympiahopeaa viestissä – nyt Itävallassa, Innsbruckissa. Uransa kovinta olympiavauhtia Riihivuori piti Lake Placidissa talvella 1980 voittaen hopeaa sekä viiden että kymmenen kilometrin matkoilla. Kultamitalitkin olivat lähellä; vitosella jurvalainen hävisi Neuvostoliiton Raisa Smetaninalle viisi sekuntia, kympillä 3,5 sekuntia Itä-Saksan Barbara Petzoldille. – Eihän se kovin helppoa ole seistä olympialaissa palkintopallilla ja kuunnella jonkun toisen maan kansallislaulua, toteaa Riihivuori. Hän siteeraa Marja-Liisa Kirvesniemen sanontaa: ” Hopea ei ole häpeä ja mitali se on pronssikin.” – Totuus on se, että vaikka sinulla olisi sylikaupalla mitaleita, olympiakultaa ne eivät korvaa. Kultamitalit jäävät historiaan, Riihivuori tähdentää. Hiihtoladuilla hän on oppinut oleellisen: kaikki eivät voi olla Hannu Hanhia. – Kaikkea ei saa, vaikka kuinka haluaisi. Tappioita on tullut, hopealle olen jäänyt, mutta se on kasvattanut. Pitää tyytyä siihen, mitä on saavuttanut. – Olen saanut olla terve ja pystyn liikkumaan täysipainoisesti. Liikkuminen on minulle yhtä tärkeää kuin syöminen tai nukkuminen. Nappisuoritus Lahdessa Mutta se Hilkka Riihivuoren uran ikimuistoisin tähtihetki? Se osui vuodelle 1978 ja millä tavalla! Silloin Suomen naiset voittivat 4x5 kilometrin viestihiihdon maailmanmestaruuden Lahden kotikisoissa. Voitto oli Suomelle tärkeä – olihan edellisestä naisten viestikullasta kulunut tuolloin jo 22 vuotta. Maailmanmestaruuden voittaneessa viestijoukkueessa hiihtivät latujen legendat Taina Impiö, Marja-Liisa Hämäläinen, Hilkka Huippu-urheilu opetti Hilkka Riihivuorelle myös elämäntaitoja TEEMA: TERVEYS JA HYVINVOINTI Kirjastossa. Hilkka Riihivuori seuraa hiihtoa tarkoin ja hän myös lukee alan teoksia. Kuva: Kari Kumpulampi Jumppaa. Hilkka Riihivuori vetää sauvajumppaa. Hän työskenteli pitkään Tampereen kaupungilla liikunnanohjaajana. Kuva: Petri Vilkko/ Idea-Tampere Oy Riihivuori ja Helena Takalo. Huimassa iskussa ollut Riihivuori kiri kolmanteen vaihtoon ensimmäisenä ohi Neuvostoliiton ja DDR:n ja Takalon kontolle jäi sitten ratkaiseva irtiotto. – Se oli mahtava hetki, tuoreessa muistissa, ja oma hiihtoni oli ehkä koko urani paras, nappisuoritus. Riihivuori tapaa säännöllisesti hiihtäjäkollegoita. Heillä on oma kerho, Hiihtosiskot, joka kokoontuu kerran vuodessa Jyväskylään muistelemaan menneitä, ja ohjelmassa on kulttuuriakin, teatteria tai konsertti. – Takalon Helenan kanssa puhuttiin taannoin, että meistä oli saanut kovan parin, jos parisprintti olisi hiihdetty aikoinaan. Ennenhän sitä hiihdettiin vain perinteistä. Venyttely unohtuu liian usein Hiihtouransa jälkeen Hilkka Riihivuori työskenteli 37 vuotta Tampereen kaupungilla liikun
Nro 1 helmikuu 2018 – 17 ELÄKELÄINEN • Hilkka Riihivuori (os. Kuntola) syntyi Etelä-Pohjanmaalla Jurvassa 24.12. 1952. • Entinen huippuhiihtäjä. • Jäi maaliskuussa 2017 eläkkeelle liikunnanohjaajan työstään Tampereen kaupungilla. • Ensimmäinen nuorten maailmanmestaruus 15-vuotiaana Ranskassa 1968. Voitti vuosina 1972-1982 neljä olympiamitalia ja kuusi MM-mitalia. • Edusti seuratasolla Jurvan Urheilijoita ja Tampereen Pyrintöä. • Asuu Tampereen Lamminpäässä Hiihtäjäntiellä. • Kaksi lasta, kolme lastenlasta. Tytär Johanna Riihivuori oli myös kilpahiihtäjä, samoin poika Tomi-Pekka Riihivuori. • Hilkka Riihivuori voitti Norjassa Holmenkollenin hiihdot kolmesti. Holmenkollen-mitali 1977. Se on Norjassa korkein hiihtosaavutuksista myönnettävä tunnustuspalkinto. • Urho Kekkosen myöntämä Taistelijan Malja 1980. Vuoden naisurheilija Suomessa 19801982. • Opetusministeriö myönsi Riihivuorelle Pro Urheilu-tunnuksen vuonna 2005. • Vetää edelleen liikuntaryhmiä. Kilpaladuilla tarvitaan asennetta. Tämä oli Hilkka Riihivuoren johtoajatus kautta koko pitkän ja ansiokkaan uran ja samaa hän painottaa nykypäivänkin hiihtäjille. – Sitä suurta kalaa kannattaa aina pyydystää! Riihivuori uskoo lujasti Suomalaisten nykyhiihtäjien menestykseen arvokisoissa – kuten 9. helmikuuta alkavien Pyeongchangin talviolympialaisten hiihdoissa. Hyvän päivän tullen esimerkiksi Kaisa Mäkäräinen, Krista Pärmäkoski ja Iivo Niskanen voivat yltää huimiin suorituksiin Etelä-Koreassakin. Kaikki on mahdollista. Pienestä kiinni. – Jos suksessa on vähänkin huonompi luisto, se näkyy sitten heti tuloksissa. Välineet, varusteet, huolto. Kisahetkellä kaiken pitää toimia. Pelkkä urheilijan kova kunto ei välttämättä riitä, Riihivuori kertoo. KK Hilkka Riihivuori on elänyt muutosten aikoja. Hänen miehensä Erkki menehtyi pitkän sairauden jälkeen keväällä 2016. Pariskunta oli yhdessä lähes 45 vuotta. Ensimmäinen munuaisen siirto Erkki Riihivuorelle tehtiin Tampereella vuonna 1995, toinen 2009. Hän kävi läpi kolme sydämen läppäleikkausta. – Mieheni taisteli ja yritti kaikkensa, mutta on asioita, joille ihminen ei mahda mitään, Hilkka Riihivuori mainitsee. Kaiken surun keskellä hän muisti mummonsa lausumat sanat: ”Ei niin suurta surua, ettei ilo voita, ja ei niin pitkää, pimeää yötä, ettei päivä koita.” – Ajan rattaat pyörivät ja me menemme siinä mukana. Ei voi käpertyä ja jäädä murehtimaan. Elämä jatkuu. Urheilu avarsi ja kasvatti Hilkka Riihivuorta. Hiihdon parissa hän oppi käsittelemään tappioitakin. – Ne ovat arvokkaita kokemuksia ja auttavat, kun elämässä tulee eteen vaikeita hetkiä. Kekkonen myönsi Taistelijan Maljan Ajan rattaat pyörivät Etelä-Koreasta lupa odottaa useampaakin mitalia nanohjaajana. Eläkepäiviä hän on ehtinyt viettää nyt vuoden. Kun kotityöt ja muut velvoitteet on hoidettu, hän nollaa päivän ja lähtee ladulle. Riihivuori tekee 20–30 kilometrin hiihtolenkkejä Tampereen ympäristössä. Lahden vuoden 2017 MM-laduilla hän kävi hiihtämässä Taina Impiön kanssa, ja Ylläksen laduiltakin hänellä on kokemusta. Kaupungilla asioidessaan hän tapaa usein tuttuja, joille hän opetti liikunnan niksejä vuosien varrella. – Toivon, että ihmiset hoitaisivat terveyttään liikkumisella. Liike on hyvä lääke moneen vaivaan, ja liikunta on koko elämän kestävä juttu, Riihivuori sanoo. Ikäihmisiä ohjatessaan hän on pistänyt merkille, että liikuttu kyllä on, mutta venyttely on jäänyt vähemmälle. – Venyttely on tärkeää toimintakyvyn kannalta ja sen merkitys korostuu iän myötä. Kun muistaa venytellä säännöllisesti, ei pääse jäykistymään. KARI KUMPULAMPI TEEMA: TERVEYS JA HYVINVOINTI Hilkka Riihivuori hiihtämässä syystalvella 2017 Ylläksen upeissa maisemissa Länsi-Lapissa, Kolarin kunnassa. Kuva: Hilkka Riihivuoren arkisto
18 – Nro 1 helmikuu 2018 ELÄKELÄINEN Pimeänä vuodenaikana silmät ja keho tarvitsevat värejä. Helposti se hoituu kun kerää lautaselleen värikkäitä salaattitarpeita, hedelmiä ja juureksia, kaivaa pakkasesta marjoja ja kaataa aamulla lasiin tuoremehua. Kattausta ei kannata unohtaa, vaan asetella värikäs lautasliina ilahduttamaan silmää. Maistele ja ihastu! Virkeyttä talvipäivään saa vitamiineista ja kasvisten sisältämistä antioksidanteista, jotka edistävät terveyttä monin tavoin. Kasviksia syömällä saa myös kuitua, josta kiittää vatsa ja suolentoiminta. Omalle vatsalleen sopivimmat kasvikset löytää kokeilemalla, kaikille löytyy jotain omaan makumaailmaan ja vatsalleen sopivaa. Tuttuja makuja löytyy juureksista, ja kauppojen tuorevalikoimaa kannattaa katsoa tarkalla silmällä. Juureksia saa myös valmiiksi pilkottuna tai soseutettuna vihannesosastolta sekä pakastelaarista, jolloin niitä on helppo ja nopea käyttää. Jos palsternakka, porkkana ja punajuuri ovat jo tuttuja, uusiin juureksiin kannattaa tutustua: keltajuuri on punajuuren keltainen versio ja muistuttaa maultaan punajuurta. Raitajuuren maku on punajuurta miedompi. Mustajuuri on voikukan sukulainen ja muistuttaa maultaan parsaa. Porkkanoitakin on saatavilla monessa värissä. Juurekset säilyvät viileässä säilytettynä hyvin ja ovat hinnaltaan edullisia. Lisäksi ne ovat monesti kotimaisia. Ravintorikkaat juurekset sisältävät mm. erilaisia vitamiineja ja kivennäisaineita. Kaalit ovat myös talviruokaa: värikkyyttä lautaselle saa valitsemalla vaikkapa punakaalia. Valkokaalin raastaminen ja hauduttaminen tekevät kaalista helpommin pureskeltavaa tai miedomman makuista. Hyviä reseptejä kaalien ja juuresten käyttöön löytyy sekä kirjoista että internetistä. Hedelmät aurinkona Talvisaikaan kannattaa myös turvautua kirkkaan värisiin tuontihedelmiin. Niistä saa muun muassa C-vitamiinia, joka talven edetessä vähenee juureksista. Alkuvuoden satokaudessa onkin kiinnostavia sitrushedelmiä, joiden makuja kannattaa kokeilla ja lisästä niitä vaikkapa kaaliraastesalaattiin antamaan makeutta. Myös kirpeä kiivi lataa aimo annoksen C-vitamiinia vaikkapa välipalana. Talvella sesonkiruokaa muualla maailmassa on myös avokado. Sen hedelmä on muista kasviksista poiketen rasvainen ja siitä saa elimistölle tärkeää pehmeää rasvaa. Avokado on myös kypsänä helppo syötävä ja sopii esimerkiksi voileivän päälle. Pehmeää rasvaa saa myös erilaisista pähkinöistä, jotka sopivat sekä ruuanvalmistukseen että naposteltaviksi herkuiksi. Virkeyttä lisää myös aterioiden säännöllisyys, jolloin keho saa sopivasti energiaa päivän toimiin ja aivot erottavat päivän yöstä, vaikkei aurinkoa juuri näkyisi. Liikunta lisää ruokahalua ja sopiikin päivittäiseen vireystankkaukseen. Lyhyet päiväunet ja muutama kuppi kahvia tai teetä kruunaavat talven hyvän olon. MAIJA SOLJANLAHTI Gerontologinen ravitsemus Gery ry Värikkäästä lautasesta virkeyttä talvipäivään Juureksista saa talven herkkuja paahtamalla, keittämällä, höyryttämällä. Mitä värikkäämpi lautanen, sitä monipuolisemmin saat vitamiineja ja kivennäisaineita eli luonnollista virkeyttä. Kuva: Heli Salmenius-Suominen ”Omalle vatsalleen sopivimmat kasvikset löytää kokeilemalla, kaikille löytyy jotain omaan makumaailmaan sopivaa.” ELÄKELÄINEN Perintei nen terveyskylpylä Tervis on uudistettu ja täysin nykyaikainen kylpylä. Haimme terveyskylpylälomaa ja valinta oli oikea. Viron pitkä kylpyläperinne ja terveyskylpylätoimintaan liittyvä käsityöläisperinne elää edelleen voimakkaana mahdollistaen asiantuntevat hoitopalvelut. Hoitopuolelta kannattaa ottaa lääkärintarkastukset jotka hoituvat kaikki verikokeineen saman päivän puitteissa. Loma tekee aina hyvää, varsinkin TERVEYSLOMA. Tervis -terveyskylpylässä Pärnussa voit viettää mainiosti viikon tai pidemmänkin loman. Siellä on aikaa levätä ja nauttia eri kylpylähoidoista sekä liikkua ja ruokailla säännöllisesti ja terveellisesti. LÄÄKÄRIN ASIAKKAALLE RÄÄTÄLÖITY HOITOSUUNNITELMA (3 hoitoa päivässä) + SÄÄNNÖLLINEN PÄIVÄRYTMI + MONIPUOLISET LIIKUNTAMAHDOLLISUUDET + TERVEELLINEN RUOKAVALIO + UPEA SAUNAKESKUS = TERVEYSLOMA Tervis kylpylähotellille on myönnetty maailman suurimman matkailuportaalin, TripAdvisorin, Certi? cate of Excellence -palkinto. Trip Advisor vierailijoiden kommentteja: TEEMA: TERVEYS JA HYVINVOINTI
Nro 1 helmikuu 2018 – 19 ELÄKELÄINEN MAINOS TERVEYSLOMA, JOLLAISTA SUOMESTA ET LÖYDÄ! Tervis kylpylähotelli on Viron suurin ja perinteikkäin kylpylä. Tervistä on viime vuosina kehitetty ja uudistettu reippaasti. Viime vuoden lopulla uuden ilmeen saivat niin buffet –ravintolamme kuin hotellin vastaanottokin. Täysin uudet a la carte ravintolamme ”Kuu”, sekä viihtyisä baari ovat nyt avoinna. Pärnun hiekkarannan välittömässä läheisyydessä sijaitseva Tervis on erittäin moderni terveyden, hyvinvoinnin ja kauneuden keskus. Panostamme erityisesti asiakkaidemme hyvinvointiin, jotta jokainen meillä vietetty loma tekisi hyvää niin sieluille kuin kehoillekin. Nykyiseen hoitovalikoimaamme kuuluu noin 50 erilaista hoitoa, joista siis useimpia ei saa Suomessa lainkaan. Viron kylpylähistoria sai alkunsa jo vuonna 1824, kun hoitavaa mutaa alettiin käyttää lääkinnässä. Ensimmäinen kylpylähoitolaitos Pärnuun perustettiin vuonna 1840, mistä alkaen virolainen terveyskylpylähoidollinen lääketiede on kehittynyt merkittäväksi osaksi nykyaikaista terveydenhoitoa. Kylpylähoitojen tarkoituksena on ennältäehkäistä sairauksia, pidentää kroonisten sairauksien remissiovaihetta, säilyttää ja parantaa työja toimintakykyä. Kaikki kylpylähoidoissa käytettävät hoitomenetelmät ovat todistetusti tuloksellisia ja niitä antavat vain koulutetut terveydenhuollon ammattilaiset. Kylpylähotelli Tervis on ylpeä jo 47-vuotisesta kylpylähistoriastaan. Tämän päivän Tervis on koko Viron suurin, modernein ja asiantuntevin terveyskylpylä. Terviksessä meillä on tarjolla sellainen palvelukokonaisuus, jollaista ei Suomessa ole tarjolla. Kutsumme sitä Terveyslomaksi. Terveysloma on ainutlaatuinen mahdollisuus yhdistää loma ja aktiivinen terveydestä huolehtiminen yhdeksi kokonaisuudeksi. Mikä sitten tekee lomasta terveysloman? Terveyslomalla keskitytään terveysongelmien kokonaisvaltaiseen hoitoon lääkärin laatiman henkilökohtaisen hoitosuunnitelman mukaisesti. Nykyaikaisessa kylpylähoidossa käytetään perinteisiä hoitomenetelmiä ja modernin teknologian tarjoamia mahdollisuuksia yhdessä. Terviksen terveyskylpyläloma sisältääkin sekä luonnonmukaisia hoitoja että erilaisia lääketieteellisiä ja fysikaalisia hoitoja. Lomanaikainen säännöllinen päivärytmi, liikunta ja ruokavalio lisäävät hyvinvointia. Sairauksien ennaltaehkäisemiseksi hoitokokonaisuuteen kuuluu myös elämäntapaneuvonta. Terveysloma on myös erinomainen hoitomuoto kun haluat lievitystä ääreishermoston sairauksiin ja vammoihin, hengitysteiden sairauksiin, ihotauteihin, sydänja verisuonitauteihin sekä sairauksiin, joista aiheutuu liikkuvuusja liikkumishäiriöitä. Kenelle terveysloma on tarkoitettu? Terveysloma on sopii erinomaisesti niin eläkeläisille kuin työssäkäyvillekin. Terveysloma-asiakkaalle räätälöity hoitosuunnitelma koostuu erilaisista hoitotoimenpiteistä, jotka yhdistettyinä tuottavat paremman tuloksen kuin pelkkä yksittäinen hoito. Kylpylähoidon avulla voidaan edistää sairauksista ja vammoista paranemista ja lieventää niistä aiheutuneita oireita. Terveysloma aloitetaan aina lääkärintarkastuksella, jonka perusteella kullekin asiakkaalle laaditaan henkilökohtainen hoitosuunnitelma. Tervis -kylpylässä työskentelevät lääkärit puhuvat suomea ja ovat kuntouttavan lääketieteen erikoislääkäreitä tai lääkäreitä, joilla on pikäaikainen kokemus kylpylähoitoalalta. Terveysloman ihanteellisin pituus on noin viikko, jonka jokaiselle päivälle lääkäri, yhdessä asiakkaan kanssa, suunittelee 3 hoitoa. Terviksessä tehdään myös diagnostisia tutkimuksia, kuten kuntopyörärasitustestejä, ultraäänitutkimuksia, jalkapohjan magneettidiagnostiikkaa, virtsa-ainetutkimuksia ja verianalyysejä. Tervis –kylpylä tekee tiivistä yhteistyötä Pärnun sairaalan kanssa, joten tarvittaessa myös erikoislääkäritasoiset terveystarkastukset ovat mahdollisia. Terveystarkastusten tulokset asiakas saa aina kirjallisena mukaansa, vaikkapa vietäväksi omalle lääkärille Suomessa. Viikon terveyslomallasi saat siis sekä lääkärin suorittaman terveystarkastuksen sekä tarvittavat hoitotoimenpiteet ilman erillistä ajanvarausta! Eikä tässä vielä kaikki! Edellisten lisäksi meiltä saat myös hammaslääkärin, gynekologin ja ihotaudilääkärin lääkäripalvelut. Tervis -kylpylähotellin panos suomalaisten terveyden ylläpitoon on ollut vuosien saatossa merkittävä – pelkästään viimeisen viiden vuoden aikana Terviksessä on vierailut lähes 400 000 suomalaista asiakasta, eli yhtä paljon kuin Turun ja Tampereen asukkat yhteensä. www.spatervis.ee/fi TEEMA: TERVEYS JA HYVINVOINTI
20 – Nro 1 helmikuu 2018 ELÄKELÄINEN Rintasyöpä on viimeisimpien tilastotietojen mukaan Suomen yleisin syöpä. Rintasyöpään sairastuu joka kahdeksas nainen jossain elämänsä vaiheessa, mikä tarkoittaa noin 5000 uutta tapausta vuosittain. Kyse on kansantaudista, jolla on suuri merkitys koko väestön terveydentilaan. Rintasyöpään sairastumiselle ei ole mitään yksittäistä syytä tai taustatekijää, eikä sille ole mitään ehkäisykeinoa. Jäljelle jää mahdollisimman varhainen toteaminen ja sen myötä hoitojen aloitus mahdollisimman nopeasti. Varhainen toteaminen on edelleen tärkeää rintasyövästä toipumisen kannalta, vaikka sen merkitys syöpäkuolleisuuden alenemiseen on vähentynyt syöpähoitojen kehittymisen myötä. Varhaista toteamista voidaan edistää mammografiaseulonnoilla sekä säännöllisellä rintojen tutkimisella joko lääkärin toimesta tai itse tehtävällä omatarkkailulla. Rintojen tutkiminen lääkärin vastaanotolla on valitettavan satunnaista, ja mammografiaseulonnoissa löydetään vain noin kolmasosa rintasyöpätapauksista. Voidaan siis olettaa, että loput kaksi kolmasosaa löytyy joko sattumalta tai omatarkkailun tuloksena, ja omatarkkailulla on näin merkitystä syövän havaitsemiselle. Vaikka suurin osa sairastuneista on naisia, pelkästään naisten sairaus rintasyöpä ei ole. Esimerkiksi noin 20 mieheltä diagnosoidaan rintasyöpä joka vuosi, ja rintasyöpää sairastavat miehet ovat sairastuessaan keskimäärin vanhempia kuin naiset. Yhteisiä taustatekijöitä naisten ja miesten rintasyöpään sairastumiselle ovat todennäköisesti ainakin elintavat sekä geenimuutokset. Niin miehillä kuin naisillakin varhaista toteamista voi edistää tiedolla ja taidolla: omatarkkailun ohella tieto rintasyövän laajasta oirekirjosta on yhtä tärkeitä kuin taito ja tuntuma, miltä rinta tuntuu. Noin neljäsosa rintasyövistä löydetään seulontaiän ylittäneiltä, joten viethän käden rinnalle jatkossakin! Miten omatarkkailu tehdään? Tarkkaile rintojasi kerran kuukaudessa, itsellesi sopivana ajankohtana. Voit pohtia, mihin jo tekemääsi rutiiniin tai säännölliseen tapahtumaan voisit liittää tämän uuden tavan. Omatarkkailuun kuuluu kaksi vaihetta: katselu ja tunnustelu. Katso ohjeet alta. Tee terveysteko – vie käsi rinnalle! KATSELU Katsele rintoja peilistä sekä kädet alhaalla että ylös nostettuina, ensin suoraan edestä ja sitten molemmilta sivuilta. Katso myös rinnan alle. Kiinnitä huomiota rintojen kokoon ja muotoon sekä muutoksiin ihossa ja nännissä: näyttävätkö rinnat samalta kuin ennenkin? Kokeile hellästi puristamalla, tuleeko nännistä eritettä. TUNNUSTELU Tunnustele molemmat rinnat selällään maaten. Isorintainen voi laittaa tyynyn rintakehän alle, jolloin rinta levittyy paremmin rintakehän päälle. Kierrä koko rinta kehämäisesti, lohko kerrallaan, sormet suorina ja yhteen liitettyinä. Toista kolmesti tutkittavan rinnan puoleisen käden ollessa vartalonmyötäisesti, ojennettuna suorana sivulle sekä pään yläpuolelle. Tunnustele myös kyljen puolelta. Kainaloiden ja soliskuoppien alueen tunnustelu on paras jättää terveydenhoitajan tai lääkärin tehtäväksi. Jos tunnet jotain poikkeavaa, tunnustele sitä varovasti ja merkitse havaintosi muistiin. Rinnoissa tapahtuu iän myötä ja kuukauden eri vaiheissa muutoksia, ja monet patit, muhkut ja epätasaisuudet ovat luonnollisia ja normaaleja. Jos kuitenkin havaitset rinnoissasi poikkeavan muutoksen, ota yhteys lääkäriin. Tunne rintasi ry, rf on valtakunnallinen kansalaisja kansanterveysjärjestö, joka on jo 25 vuotta edistänyt rintasyövän varhaistoteamista kannustamalla ja opastamalla kaikkia yli 15-vuotiaita rintojen omatarkkailuun. Toimintaamme tukee Sosiaalija terveysministeriö Veikkauksen tuotoilla. Yhdistys on alunperin perustettu tukemaan radiologian erikoislääkäri Gisela Gästrinin Mama-ohjelman toteuttamista, josta Gästrin väitteli vuonna 1994. Yhdistys tunnettiinkin vuoteen 2016 asti nimellä ProMama ry. Teksti ja ohjeet: LAURA HAKALA SONJA RAUNIO Tunne rintasi ry TEEMA: TERVEYS JA HYVINVOINTI
Nro 1 helmikuu 2018 – 21 ELÄKELÄINEN Entisten nuorten personal trainer Pentti Mikkonen: Hyvässä kunnossa asioita voi tehdä paremmin Ikäihmisten herättäminen ajattelemaan terveyttä ja hyvinvointia tavoittelemisen arvoisena voimavarana, jonka eteen tehty työ palkitsee moninkertaisesti. Tämä tavoite mielessä sanoo eläkeikäisenä personal traineriksi opiskellut Pentti Mikkonen kirjoittaneensa yhdessä toisen liikunta-asiantuntijan, Terhi Kukkosen kanssa Entisten nuorten hyvinvointi -kirjan. Mikkonen kehottaa ikäihmisiäkin ottamaan vastuuta terveydestään. Se tarkoittaa pyrkimistä itse vaikuttamaan terveyteensä jo ennen kuin on ongelmiensa kanssa avun tarpeessa. Asioita voi tehdä paremmin, jos on hyvässä kunnossa. Voiko paremmin perustella miksi kunnostaa kannattaa pitää huolta? Hyvinvointikirjan sivuilta on mahdollista lukea lukematon määrä perusteluja sille, miksi ihmisen ikään katsomatta kannattaa huolehtia henkisestä ja fyysisestä kunnostaan, hyvinvoinnistaan. Hyvä kunto vaikuttaa kaikkeen. Se vaikuttaa Mikkosen sanoin ristikoista remontteihin, sudokuista suksiladulle. Eipä tule mieleen asiaa, jossa hyvä kunto olisi huono asia. Jos ei eläissään ole vaivannut itseään pohtimalla terveyttään, voi vanhemmitenkin, kremppojen ilmaantuessa, olla vaikea ryhtyä siihen. Ne, kuten sairaudetkin otetaan ikäänkuin elämänkaaren kuuluvina. Iän myötä kunto ja terveys heikkenevät joka tapauksessa. Siinä sitten on lupa levätä. Työurakin kun on takana. Koskaan ei ole myöhäistä Tällaisesta ajattelusta Pentti Mikkonen haluaa ikäihmiset karkottaa. Hän toivoo kirjansa herättävän heidät kuntoon katsomatta ajattelemaan terveyttä ja hyvinvointia tavoittelemisen arvoisena voimavarana, jonka eteen tehty työ palkitsee takuuvarmasti. Aivan erityisesti kirjassa korostetaan, että koskaan ei ole liian myöhäistä ryhtyä toimeen. Eläkeikähän on elämän paras aika keskittyä itseensä, hyvinvointiinsa ja terveyteensä. On väärin väittää, ettei liikuntaa voi enää eläkeiässä aloittaa, koska keho ei enää reagoi harjoitukseen eikä kehitystä tapahdu. Tämä väite on todistettu monin tutkimuksia aivan paikkansapitämättömäksi. Keho kyllä reagoi ja kehitystä tapahtuu, vaikkakaan ei samalla vauhdilla kuin nuoremmilla. Ikäihmisen(kin) elämä on täynnä mahdollisuuksia vaikuttaa jaksamiseen. Kalenteri-ikä on mikä on. Siihen emme voi vaikuttaa, mutta biologiseen ikään voimme, ihan itse. ja eroa näillä voi olla eroa yllättävänkin useita vuosia. Suuntaan tai toiseen. Elintavoista riippuen. Biologisen iän mittaaminen voi perustua muun muassa verenpaineeseen, lihaskuntoon, hapenottokykyyn. Tosiasiat on kuitenkin syytä muistaa ikääntymisen vaikutukset. Lihasmassa on 50 vuotiaana pienentynyt 10, ja 70 vuotiaalla 40 prosenttia. Pituus vähenee 60 vuotta täyttäneillä 2 senttiä 10 vuotta kohden. Luuston massa saattaa aloittaa pienentymisen jo 40 vuotiaalla. Tasapaino heikkenee. Kaatumisriski kasvaa,. Reaktionopeus heikkenee. Avainasemassa arjen liikunta Touhuamaan tottuneena, ikänsä liikunnallisena miehenä Pentti Mikkonen poti eläkkeelle siirryttyään tekemisen puutetta ja kouluttautui personal traineriksi. Hän esittelee kirjassa monipuolisesti eri mahdollisuudet huolehtia kunnostaan kotona, luonnossa ja kuntosalilla. Kaiken a ja on hänen mukaansa kuitenkin arkiliikunta. Siis päivittäiset valinnat. Arjen tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntäminen. Sitä sanotaan hyötyliikunnaksi. Arjen liikunta on avainasemassa myös Mikkosen viittaamalla UKK-instituutin Liikuntapiirakka-nimen saaneessa suosituksessa yli 65-vuotiaille. UKK-instituutti kehottaa ikäihmistä parantamaan peruseli kestävyyskuntoa liikkumalla säännöllisesti useana päivänä viikossa, yhteensä ainakin 2 tuntia 39 minuuttia reippaasti tai 1 tunti 15 minuuttia rasittavasti. Tämän lisäksi suositellaan tekemään ainakin kaksi kertaa viikossa tekemään lihasvoimaan, tasapainoon ja notkeuteen vaikuttavia harjoitteita. Luettelo ei ole lainkaan kummallinen eikä kovin vaativa, kun Mikkonen listaa peruskestävyyttä rakentavia tekemisiä. Asiointi, kävely sauvoilla tai ilman, pyöräily, seisaaltaan tehtävät kotiaskareet, marjastus, sienestys – nämä esimerkiksi. Entä sitten tuo rasittavampi liikkuminen. Vähän edes pitäisi hengästyä ja saada sykettä nousemaan. Sehän onnistuu vaikkapa reippaalla sauvakävelyllä, hiihtämällä, vesijuoksemalla ja kuntopyöräillen. Verenmaku suussa ei ole tarpeen liikkua. Lieväkin hengästyminen riittää. Edellä jo tuli esille mitä lihaksistolle iän karttuessa tapahtuu. Tuo väistämätön kehitys korostaa ikäihmisen tarvetta huolehtia lihaskuntoja tasapainoharjoittelusta. Syytä tähän harjoitteluun voi itse kukin löytää vaikka eteen tulevista/tulleista havainnoista; kauppakassit ovat alkaneet tuntua aikaisempaa painavammilta, tai tuolilta nousemisen muuttumisesta aikaisempaa vaivalloisemmaksi. Hannu Hurme VOI HYVIN! *Lisäksi veloitetaan poliklinikkamaksu 20,50 €/lääkärikäynti **Soitto maksaa kiinteän verkon liittymästä sekä matkaviestinverkon liittymästä 0,0835 €/puh. + 0,1669 €/min. Mitäpä jos nauttisit kattavista terveyspalveluista myös eläkkeellä, kiinteään kuukausihintaan? Tutustu monipuoliseen Terveyssopimukseen osoitteessa mehilainen.fi/terveyssopimus tai soita ja kysy lisää numerosta 010 414 0215** (ma-pe klo 8-16). Mehiläinen Terveyssopimus sisältää oman nimetyn lääkärin ja kattavasti erilaisia lääkäripalveluja, kuten vuosittaisen terveystarkastuksen tutkimuksineen. Pääset aina nopeasti hoitoon ilman turhaa jonotusta. Palvelun hinta on kiinteä, vain 49 €/kk* Matkatarjontaamme on valittu parhaimpia arvosteluja saaneet sekä vuosien kokemuksella toimivat Wellness-keskukset. HYVINVOINTIMATKAT SPA KYLPYLÖIHIN HOITOJA LAIHDUTUSMATKAT EUROOPPAAN AYURVEDA HOITOMATKAT INTIAAN VAELLUSMATKAT: SLOVENIA JA INTIAN HIMALAJA ZolarStone tarjoaa hyvinvointisekä elämysmatkoja. Painotamme matkoissamme huolellista suunnittelua, turvallisuutta, laatua, yksilöllistä palvelua sekä iloista mieltä. ARVOISESI MATKA SINULLE www.zolarstone.com travel@zolarstone.com puhelin: 040 1472772 Tuore Itä-Suomen yliopiston tutkimus osoittaa, että camelinaöljyn käyttö pienentää kokonaisja LDL-kolesterolin määrää henkilöillä, joilla on heikentynyt sokeriaineenvaihdunta. Tulokset julkaistiin Molecular Nutrition & Food Research -tiedelehdessä. Tutkimuksessa selvitettiin camelinaöljyn, rasvaisen kalan ja vähärasvaisen kalan käytön vaikutuksia rasvaja sokeriaineenvaihduntaan sekä matala-asteiseen tulehdukseen. Camelinaöljyä ja kalaa Camelinaöljy sisältää runsaasti kasviperäistä omega-3-sarjan rasvahappoa, alfalinoleenihappoa. Kalan sisältämien pitkäketjuisten omega-3-sarjan rasvahappojen sekä kalan proteiinin on havaittu aiemmissa tutkimuksissa vaikuttavan edullisesti useisiin sydänja verisuonitautien riskitekijöihin. Sen sijaan alfalinoleenihapon saannin vaikutuksia näihin riskitekijöihin on toistaiseksi tutkittu vähän. Tutkimukseen osallistui yhteensä 79 iältään 40–72-vuotiasta miestä ja naista Pohjois-Savon alueelta. Tutkittavat jaettiin satunnaisesti neljään ryhmään: camelinaöljy, rasvainen kala, vähärasvainen kala ja vertailuryhmä. Ryhmän mukaisesti tutkittavia ohjeistettiin käyttämään neljästi viikossa joko rasvaista tai vähärasvaista kalaa tai päivittäin 30 ml camelinaöljyä 12 viikon ajan. Vertailuryhmässä kalaa sai syödä kerran viikossa, eikä camelinaöljyä tai muita alfalinoleenihappoa sisältäviä öljyjä saanut käyttää. Camelinaöljyn käytön havaittiin vaikuttavan edullisesti kolesterolipitoisuuksiin, kun taas rasvaisen tai vähärasvaisen kalan käytöllä ei ollut vastaavia vaikutuksia. Ryhmien välillä ei havaittu merkittäviä eroja sokeriaineenvaihdunnassa tai matala-asteisessa tulehduksessa. Camelinaöljy paransi veren rasva-arvoja FinnHEMSin lääkärihelikoptereilla kuljetettiin ennätysmäärä potilaita vuonna 2017. Helikopterilla kuljetettujen potilaiden määrä on viimeisten kuuden vuoden aikana yli kaksinkertaistunut. Lääkärihelikopterien ensisijaisena tehtävänä on kuljettaa lääkäri mahdollisimman nopeasti ensihoitoa tarvitsevan potilaan luokse. Yleensä potilas kuljetetaan tehtäväpaikalta sairaalaan ambulanssilla, mutta helikopterilla kuljetettavien potilaiden osuus on vuosi vuodelta lisääntynyt. Vuonna 2017 keskimäärin lähes joka kymmenes FinnHEMSin kohtaama potilas kuljetettiin helikopterilla sairaalaan. Kun vuonna 2012 helikopterikyydin saaneita potilaita oli 209, viime vuonna määrä oli suurempi kuin koskaan aiemmin, 436. Viimeisen vuoden aikana kasvu on ollut voimakkainta Kuopiossa ja Rovaniemellä sekä erityisesti Oulussa, missä kuljetusmäärät lisääntyivät edellisvuodesta 44 prosentilla. Raju nousu Oulussa johtuu pääasiassa aivoinfarktipotilaiden hoidon tehostumisesta. Lääkärihelikopterit kuljettavat yhä enemmän potilaita BodyGuard -alushousut virtsankarkailuun Erittäin varmat ja mukavat Nykyaikaista suojaa Useita malleja miehille ja naisille Käytä siteen tai kouruvaipan kanssa Liiku kaikissa elämäntilanteissa vapaasti ja huoletta. www.dreamcare.fi / 050-5666691 TEEMA: TERVEYS JA HYVINVOINTI
22 – Nro 1 helmikuu 2018 ELÄKELÄINEN – Aivot ovat ihmisen jokaisessa elämänvaiheessa erilaiset, juuri sillä hetkellä tarkoituksenmukaiset, ja ne kehittyvät koko ajan. Aivojen nuorimmatkin osat ovat kehittyneet metsästäjä-keräilijävaiheessa luolassa asuvan ihmisen tarpeisiin. – Täysiaikaisena syntyneen vauvan aivojen paino kaksinkertaistuu hänen ensimmäisen elinvuotensa aikana. Vauvan aivoissa kehittyy vielä syntymän aikoihin valtava määrä uusia hermosoluja. Solut syntyvät syntymäpaikoissa aivan eri kohdassa kuin missä niitä myöhemmin tarvitaan. Minna Huotilainen (s. 1968) on kasvatustieteen professori Helsingin yliopiston Kognitiivisen aivotutkimuksen yksikössä. Hänen mukaansa juuri aivojen muuntuminen, plastisuus, tekee niistä kiehtovan tutkimuskohteen. Viime vuonna Huotilainen julkaisi toimittaja-tietokirjailija Leeni Peltosen kanssa mielenkiintoisen retkikirjan ihmisaivojen maailmaan nimellä Tunne aivosi (Otava). Hanke starttasi, kun Leeni Peltonen haastatteli Huotilaista unettomuutta käsittelevään kirjaansa Valvomo (Otava 2016). Puhuessaan unesta, aivoista, aivotutkimuksesta ja ruuhkavuosien elämästä, naiset saivat idean tehdä yleistajuisen kirjan aivotutkimuksesta arjen näkökulmasta. Luonto on siis ajatellut asian niin, että ihmisen aivot kehittyvät iän myötä kulloiseenkin elämänvaiheeseen sopiviksi. Nykyinen tehokkuuteen ja taloudelliseen menestykseen tähtäävä toimintakulttuurimme kuitenkin katsoo, että lapsen ja vanhuksen aivot joutavat ikään kuin tarpeettomina narikkaan, koska näiden ikäluokkien ei nähdä osallistuvan talouden lisäarvon kasvattamiseen. Arkkipiispa Kari Mäkinen totesikin Eläkeläinen-lehdessä (7/2017), että nopean muutoksen kilpailukulttuuri on jyrännyt perinnetiedon hitaan kulttuurin. Nuoruuden ja uutuuksien ympärillä pyörivässä yhteiskunnassamme juostaan etunojassa tietämättä oikein minne. Onko mielestäsi näin, kuten arkkipiispa maalailee? – Tämä nykyinen ihmiskäsitys on vieras aivotutkimukselle, koska se taistelee luontoa ja ”koko kylä kasvattaa” -perinnettä vastaan. Vanhuus ja lapsuus koetaan korkeita taloudellisia kustannuksia aiheuttavina ”hyödyttöminä” ikäkausina, jolloin ihminen ei ole oma itsensä. Vain työikäisen ihmisen ”keskikaista” on ikään kuin normaali elämänkausi. Kuitenkin ihmisellä on taitoja, jotka hän menettää jo 3-4-vuotiaana, mutta hän oppii uusia asioita ja taitoja koko ikänsä. Ei 50-vuotias enää välttämättä tarvitse vauvaiän konttaamistaitoja. Huotilainen muistuttaa, että me kaikki olemme erilaisia. Kaikkien ei tarvitse olla nopeita tai hirveän viisaita. – Riittää kun joku joukosta on nopea tai viisas. Aivotutkimuksen näkökulmasta paljon puhuttu moniosaajuus ei pidä paikkaansa. Että jokaisen pitäisi olla työelämän vaatimusten mukaisesti hyvä kaikessa. Kyläyhteisössä riittää, että jokainen on hyvä jossain. Näinhän se on myös yhdistystoiminnassa. Lapsi on hidasoppinen Filosofi Aristoteles arvioi jo 2 400 vuotta sitten, että ihminen on toisten ihmisten yhteyteen kuuluva sosiaalinen olento. Vain poikkeustapauksissa yksilö voi ajoittain eristäytyä kokonaan kanssaihmisistään tai yhteiskunnasta. Joissain tapauksissa tällainen irtiotto johtaa luoviin saavutuksiin taiteen, tieteen, filosofian tai muilla alueilla. Toisissa tapauksissa seurauksena on elämäntajun hämärtyminen tai mielisairaus. Huotilaisen mukaan ihminen tarvitsee aina toista ihmistä, vaikka tehokkuuden sokaisema aikamme korostaakin, että jokaisen pitäisi pärjätä yksin ja omillaan. – Mielestäni pitäisi kysyä, mikä ihmisessä on vikana, jos hän ei osaa pyytää toisilta apua. Opiskelijoistani olen huomannut, miten he verkostoituvat, auttavat toisiaan ilman, että kukaan puhuisi kustannuksista. Tämä näkyy vastavetona yksin pärjäämisen korostamiselle. Omana opiskeluaikanani 1980-luvulla opiskelu oli hidastempoisempaa. Tyttöni opiskelee nyt samoja asioita, mutta hänen opiskelutahtinsa on hirvittävän kova. Arkkipiispa Kari Mäkisen mukaan vanheneminen on luopumista terveydestä, liikkuminen hidastuu, sosiaaliset suhteet vähenevät ns. luonnollisen poistumisen seurauksena. Vanheneminen on myös mielen selkeydestä ja itsensä varassa olemisesta luopumista. Lopulta on hyväksyttävä riippuvaisuus toisista ihmisistä ja heidän huolenpidostaan. Kuinka hyvin ikäihmisen aivot ottavat vastaan uutta tietoa ja uusia taitoja? – Lapselta puuttuu toiminnasta aikaisempaa kokemusta, ja siksi hänelle kaikki on uutta. Todellisuudessa lapsi on hyvin hidas oppimaan. Siksi uusia virikkeitä ja ärsykkeitä on saatava paljon. Esimerkiksi kielen oppimisessa lapsi kuulee opittavat sanat tuhansia kertoja, ja siten sanat lopulta syöpyvät muistiin. – Nuori on nopea ja nokkela, mutta häneltä puuttuu elämänkokemusta. Vanhemmiten taas oppiminen perustuu aikaisemmin koettuun ja opittuun. Siksi vanhemmalla iällä täysin uusia asioita on vaikeampi oppia. Aiemmin koetun oppimisen soveltaminen käytäntöön onnistuu vanhemmalta ihmiseltä nuorta paremmin tyyliin: kyllä nämä jutut on nähty ja koettu ennenkin, ja tiedetään, mitä niistä seuraa. Tosiasia kuitenkin on, että nuorikin oppii hitaasti. Toisto on kaiken oppimisen a&o. – Varsinkin palvelualoilla vanhemman ihmisen kokemus helpottaa työntekoa, koska esimerkkitapauksia eri asiakastilanteista on kertynyt runsaasti. Jokainen asiakas ei välttämättä enää ole se aivan mielettömän ainutkertainen tyyppi. Esimerkiksi ennen ei vastavalmistunut hoitaja saanut sairaalassa työskennellä yksin. Siksi hän oppi valtavasti työskennellessään vanhemman hoitajan kanssa. Nyt tähän ei kuulemma ole enää varaa, ja suuri määrä tärkeää työkokemusta jää hyödyntämättä hoitoalalla. Kenties sen myös jo huomaa. Aivot ovat kuin palapeli Arvokas vanheneminen on jokaisen toive. Kysymys on myös mielekkäästä elämästä ja haus”Tanssi on kenties aivojen ja muistin kultaisin harrastus” Aivotutkija Minna Huotilaisen mukaan ”koko kylä kasvattaa” -periaate on unohdettu ”Luonto on siis ajatellut asian niin, että ihmisen aivot kehittyvät iän myötä kulloiseenkin elämänvaiheeseen sopiviksi. ” Kasvatustieteen professori Minna Huotilaisen mukaan juuri aivojen muuntuminen, plastisuus, tekee niistä kiehtovan tutkimuskohteen. Kuva: Juha Drufva TEEMA: TERVEYS JA HYVINVOINTI
Nro 1 helmikuu 2018 – 23 ELÄKELÄINEN kanpidosta yhdessä aivoterveyden ylläpidon kanssa. Hyvään vanhuuteen näyttäisi aivotutkimuksen tulosten mukaan kuuluvan ainakin tanssia, laulua, musiikin kuuntelua ja kortinpeluuta. Huotilaisen mukaan välittäjäaineiden, synapsien ja aivolohkojen monimutkainen kokonaisuus on yksi näkökulma ihmisyyteen. – Aivojen toimintaperiaatteiden tunteminen auttaa meitä pitämään huolta itsestämme ja toisistamme. Se antaa meille myös eväitä yrittää ymmärtää itseämme, omia tarpeitamme ja omaa toimintaamme läpi elämän muuttuvissa tilanteissa. Aivotutkimus on Huotilaisen mukaan vastaamassa yhdessä muiden tieteenalojen kanssa perimmäisiin kysymyksiin; kuka minä olen, millainen minä olen, mitä minä odotan, olenko hyödyksi muille, mitä minulle tapahtuu? – Lopullinen kuvamme ihmisestä muodostuu elämänarvojen ja ihmiskäsityksen avulla, mutta tieteellisellä tiedolla, myös aivotutkimuksella, voi olla meille eväitä tarjottavaksi näihin pohdintoihin. – Aivot ovat kuin palapeli. Johonkin aivojen kohtaan tullut pienikin vaurio voi aiheuttaa esimerkiksi sen, ettei muista kasvien nimiä, vaikka eläinten nimet vielä muistaisikin. Aivojen eri osissa on eri asioille omat moduulinsa, lokeronsa. Voisi sanoa, että jokaisessa aivonosassa on lukuisa kokoelma pieniä työkaluja, joista jokainen tekee omaa tehtäväänsä ihmisen mielen ja muistin kokoajana. – Esimerkiksi se, miten päätöksen tekeminen eri vaihtoehtojen välillä aivoissa tapahtuu, on mysteeri. Eri moduuulit tekevät erilaisia johtopäätöksiä, aivojen eri osastoilla on erilaista tietoa, jotka keskustelevat keskenään ennen päätöksen syntymistä. Huotilaisen mukaan aivotutkimukselle lastataan suurta tehtävää, mutta siinä joudutaan melko varmasti pettymään. – Lopultakin yksittäiset tutkimukset käsittelevät hyvin pientä aivojen osa-aluetta, jota voidaan yhdellä kertaa tutkia. Kokonaisuuden hahmottaminen aivojen toiminnasta on vielä kaukana tulevaisuudessa. JUHA DRUFVA ”Aivojen toimintaperiaatteiden tunteminen auttaa meitä pitämään huolta itsestämme ja toisistamme.” Ikäihmisten herättäminen ajattelemaan terveyttä ja hyvinvointia tavoittelemisen arvoisena voimavarana, jonka eteen tehty työ palkitsee moninkertaisesti. Tämä tavoite mielessä sanoo eläkeikäisenä personal traineriksi opiskellut Pentti Mikkonen kirjoittaneensa yhdessä toisen liikunta-asiantuntijan, Terhi Kukkosen kanssa Entisten nuorten hyvinvointikirjan. Mikkonen kehottaa ikäihmisiäkin ottamaan vastuuta terveydestään. Se tarkoittaa pyrkimistä itse vaikuttamaan terveyteensä jo ennen kuin on ongelmiensa kanssa avun tarpeessa. Asioita voi tehdä paremmin, jos on hyvässä kunnossa. Voiko paremmin perustella miksi kunnostaa kannattaa pitää huolta? Hyvinvointikirjan sivuilta on mahdollista lukea lukematon määrä perusteluja sille, miksi ihmisen ikään katsomatta kannattaa huolehtia henkisestä ja fyysisestä kunnostaan, hyvinvoinnistaan. Hyvä kunto vaikuttaa kaikkeen. Se vaikuttaa Mikkosen sanoin ristikoista remontteihin, sudokuista suksiladulle. Eipä tule mieleen asiaa, jossa hyvä kunto olisi huono asia. Jos ei eläissään ole vaivannut itseään pohtimalla terveyttään, voi vanhemmitenkin, kremppojen ilmaantuessa, olla vaikea ryhtyä siihen. Ne, kuten sairaudetkin otetaan ikäänkuin elämänkaaren kuuluvina. Iän myötä kunto ja terveys heikkenevät joka tapauksessa. Siinä sitten on lupa levätä. Työurakin kun on takana. Koskaan ei ole myöhäistä Tällaisesta ajattelusta Pentti Mikkonen haluaa ikäihmiset karkottaa. Hän toivoo kirjansa herättävän heidät kuntoon katsomatta ajattelemaan terveyttä ja hyvinvointia tavoittelemisen arvoisena voimavarana, jonka eteen tehty työ palkitsee takuuvarmasti. Aivan erityisesti kirjassa korostetaan, että koskaan ei ole liian myöhäistä ryhtyä toimeen. Eläkeikähän on elämän paras aika keskittyä itseensä, hyvinvointiinsa ja terveyteensä. On väärin väittää, ettei liikuntaa voi enää eläkeiässä aloittaa, koska keho ei enää reagoi harjoitukseen eikä kehitystä tapahdu. Tämä väite on todistettu monin tutkimuksia aivan paikkansapitämättömäksi. Keho kyllä reagoi ja kehitystä tapahtuu, vaikkakaan ei samalla vauhdilla kuin nuoremmilla. Ikäihmisen(kin) elämä on täynnä mahdollisuuksia vaikuttaa jaksamiseen. Kalenteri-ikä on mikä on. Siihen emme voi vaikuttaa, mutta biologiseen ikään voimme, ihan itse. Ja eroa näillä voi olla eroa yllättävänkin useita vuosia. Suuntaan tai toiseen. Elintavoista riippuen. Biologisen iän mittaaminen voi perustua muun muassa verenpaineeseen, lihaskuntoon, hapenottokykyyn. Tosiasiat on kuitenkin syytä muistaa ikääntymisen vaikutukset. Lihasmassa on 50 vuotiaana pienentynyt 10, ja 70 vuotiaalla 40 prosenttia. Pituus vähenee 60 vuotta täyttäneillä 2 senttiä 10 vuotta kohden. Luuston massa saattaa aloittaa pienentymisen jo 40 vuotiaalla. Tasapaino heikkenee. Kaatumisriski kasvaa. Reaktionopeus heikkenee. Avainasemassa arjen liikunta Touhuamaan tottuneena, ikänsä liikunnallisena miehenä Pentti Mikkonen poti eläkkeelle siirryttyään tekemisen puutetta ja kouluttautui personal traineriksi. Hän esittelee kirjassa monipuolisesti eri mahdollisuudet huolehtia kunnostaan kotona, luonnossa ja kuntosalilla. Kaiken a ja o on hänen mukaansa kuitenkin arkiliikunta. Siis päivittäiset valinnat. Arjen tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntäminen. Sitä sanotaan hyötyliikunnaksi. Arjen liikunta on avainasemassa myös Mikkosen viittaamalla UKK-instituutin Liikuntapiirakka-nimen saaneessa suosituksessa yli 65-vuotiaille. UKK-instituutti kehottaa ikäihmistä parantamaan peruseli kestävyyskuntoa liikkumalla säännöllisesti useana päivänä viikossa, yhteensä ainakin 2 tuntia 39 minuuttia reippaasti tai 1 tunti 15 minuuttia rasittavasti. Tämän lisäksi suositellaan tekemään ainakin kaksi kertaa viikossa tekemään lihasvoimaan, tasapainoon ja notkeuteen vaikuttavia harjoitteita. Luettelo ei ole lainkaan kummallinen eikä kovin vaativa, kun Mikkonen listaa peruskestävyyttä rakentavia tekemisiä. Asiointi, kävely sauvoilla tai ilman, pyöräily, seisaaltaan tehtävät kotiaskareet, marjastus, sienestys – nämä esimerkiksi. Entä sitten tuo rasittavampi liikkuminen. Vähän edes pitäisi hengästyä ja saada sykettä nousemaan. Sehän onnistuu vaikkapa reippaalla sauvakävelyllä, hiihtämällä, vesijuoksemalla ja kuntopyöräillen. Verenmaku suussa ei ole tarpeen liikkua. Lieväkin hengästyminen riittää. Edellä jo tuli esille mitä lihaksistolle iän karttuessa tapahtuu. Tuo väistämätön kehitys korostaa ikäihmisen tarvetta huolehtia lihaskuntoja tasapainoharjoittelusta. Syytä tähän harjoitteluun voi itse kukin löytää vaikka eteen tulevista/tulleista havainnoista; kauppakassit ovat alkaneet tuntua aikaisempaa painavammilta, tai tuolilta nousemisen muuttumisesta aikaisempaa vaivalloisemmaksi. HANNU HURME Entisten nuorten personal trainer Pentti Mikkonen: Hyvässä kunnossa asioita voi tehdä paremmin Liikunta-asiantuntijat Pentti Mikkonen ja Terhi Kukkonen kirjoittivat Entisten nuorten hyvinvointikirjan. Aivotutkija Minna Huotilainen, kerrot, että tanssiharrastusta tutkitaan tällä hetkellä kuumeisesti, että se olisi aivojen kultaisin harrastus, oivallinen yhdistelmä musiikkia ja liikuntaa ja se sopii kaikenikäisille. Laulaminen, tanssiminen, musiikin kuuntelu ja kortinpeluu ovat nykytiedon mukaan parhaita muistin harjoittajia? – Näistä ja muusta mukavasta sosiaalisesta tekemisestä löytyy hyvän vanhenemisen resepti. Musiikki ja liikunta hidastavat aivokudosten vanhenemista. Mielimusiikkia kuunnellessa muistojen palautuminen edesauttaa muistin virkistämisessä: Kuka tuo laulaja on, mikä tuo laulu on, missä minä olen sen kuullut? Musiikin taustajumputus ei vaikuta positiivisesti, mutta oma aktiivinen kuuntelu aktivoi. Ovathan tanssi ja rummutus ihmiskunnan vanhimmat taidemuodot. Huotilainen muistuttaa, että elämme muistin ulkoistamisen aikoja. Kirjoitusja laskutaidon kehittymisestä lähtien ihminen on ulkoistanut muistiaan. Älypuhelimet, tietokoneet ja navigaattorit helpottavat nykyistä elämäämme, mutta vähentävät pitkäaikaismuistin ja muistamisen harjoittelua. – Jos ajaa navigaattorin avulla, ei muista reittiä jälkeen päin. Toisaalta muisti voi jäädä hyödyllisempään oppimiseen, kun ajaessa voi keskustella pelkääjän paikalla istujan kanssa jne… Vaikea tutkia, koska vapautunut aika käytetään hyvin eri tavoin. – Lontoon isoissa mustissa takseissa ei saa käyttää navigaattoria. Kuskien on opeteltava tarkasti kohteliaisuussäännöt, koska ei tiedä, koska kuningatar tulee asiakkaaksi. Eräs tunnetuimmista muistiin liittyvistä aivotutkimuksista tehtiinkin lontoolaisilla taksinkuljettajilla ennen navigaattoreiden yleistymistä, Lontoo on taksikuskeille todella vaativa paikka, sillä kaupunki on iso ja kaupunkilaiset liikkuvat taksilla sen laidalta toiselle. Taksiluvan saamiseen oli opiskeltava joskus useampi vuosi. – Suurin osa aivokapasiteetista on varattu käsillä tekemiseen. Käsissämme on paljon ei selitettävissä olevaa älykkyyttä,joka on erilaista kuin kielen käyttö. Mielemme on sidoksissa käsillämme tekemiseen. Jos ihminen on tottunut koko ikänsä tekemään käsillään jatkuvasti jotain, hänelle tulee vaikeuksia jouduttuaan paikkaan, missä käsillä ei voi konkreettisesti tehdä mitään. Se aiheuttaa aivoissa samanlaisen hälytyksen kuin olisi katkaissut jalkansa. Siksi on keksittävä jotain puuha, että aivot pääsevät tasapainoon. Minna Huotilaisen mukaan kaikessa tekemisessämme pitäisi palauttaa kunniaan vanha kunnon maalaisjärki. – Sehän tarkoittaa käytännössä omilla aivoilla ajattelemista. JUHA DRUFVA Suurin osa aivokapasiteetista on varattu käsillä tekemiseen TEEMA: TERVEYS JA HYVINVOINTI
24 – Nro 1 helmikuu 2018 ELÄKELÄINEN Uimaharjun Kansantalon näyttämöllä on kaksi puolivalmista katiskaa. Runko, sivuverkot ja nielu ovat paikoillaan. Vain kansi ja pohja puuttuvat. Verkot kiiltävät kirkkaina, nielu kaartuu kauniisti, aidat ojennuksessa. Katiskoitten olemus on siro ja samalla jämäkkä. Kaunis on katsella. Ja kun on kaunis, on varmasti kelpo käyttökalu. Hyvä on sinne ahvenen ja hauenmällykän uida ja hyvä on ne sieltä karistaa veneen pohjalle. Katiskat ovat kiinnittäneet huomioni heti, kun astun Kansantalon saliin. Uimaharjun Eläkeläisten puheenjohtaja Pauli Tahvanainen huomaa kiinnostukseni ja kertoo, että näyttämön katiskat ja niiden kaverit on tehnyt yhdistyksen ukkoporukka. Yhdistyksen kerho kokoontuu Kansantalolla maanantaisin. Naiset tekevät omia neulomuksiaan ja muita käsitöitään, miehet katiskoita. Niiden ja käsitöiden myynnistä saadut rahat ovat iso apu yhdistyksen taloudessa. – Katiskakerho ja naisten käsityökerho ovat paljon muutakin kuin keino rahoittaa yhdistyksen toimintaa. Siinä töitä tehdessä kerrotaan ja pohditaan omat, kylän ja maailman kuulumiset. Se pitää yllä yhteishenkeä ja virkistää mielen, kun emme laula emmekä tanssi. Vaikka kyllä se laulu ainakin ukkoporukalta onnistuisi. Katiskoitten tekemisellä on Uimaharjun yhdistyksessä pitkät perinteet, miltei yhtä pitkät kuin yhdistyksellä on vuosia. Niitä tulee tänä vuonna täyteen 50, jos lasku aloitetaan yhdistyksen toiminnan aloittamisesta vuonna 1968. Kun uimaharjulaiset haluavat aloittaa sen yhdistyksen rekisteröimisestä perustamista seuraavana, pidetään viralliset 50-vuotisjuhlat ensi vuonna. Kerhopäivänä syntyy parissa tunnissa kaksi katiskaa. Parhaina vuosina niitä on tehty 70 ja ylikin. Nyt on tahtia hieman hidastettu, kun markkinointiin tuli sellainen mutka, että isohkon määrän ostanut ilomantsilainen jälleenmyyjä on toppuutellut ostamista. Viime vuonna varastoon jäi parikymmentä katiskaa. Nyt katsellaan, mihin suuntaan Pohjois-Karjalan katiskamarkkinat alkavat kääntyä. Hinnalla katiskat eivät ainakaan ole pilattuja, 30 euroa kappale. Yhdistys ei ole voitonhimoinen, sillä yhden katiskan tekotarpeet maksavat 16–17 euroa. Mutta muutaman satasen, toisina vuosina ehkä tuhatkunta euroa, katiskakerho voi luovuttaa yhdistyksen yhteiseen toimintaan, Tahvanainen laskeskelee. – Eikä tuotteessa ole mitään muutakaan moitittavaa, erinomaisia katiskoita, heittää väliin Eläkeläiset ry:n Pohjois-Karjalan Aluejärjestön taloudenhoitaja Matti Ruokolainen. Hänellä, uimaharjulaisten katiskamestareiden asiakkaalla, on asiasta omakohtaisia kokemuksia. Nyt hän on Kansantalolla vetämässä aluejärjestön tiedottajakurssia yhdessä tämän jutun tekijän kanssa. Niin käy kuin luomisen työ Kurssin tauolla on pakko palata katiskoitten äärelle. Uimaharjulaiset järjestävät pienen, mutta tehokkaan työnäytöksen. Varastosta kaivetaan esille työtarpeet ja työvälineet ja tietysti muotti. Katiskan tekoon ryhtyvät Matti Nieminen ja Aimo Ryhänen. Ryhänen on tehnyt yhdistyksen kerhossa katiskoita 18 vuotta, eikä Matti Nieminen jää hänestä jälkeen montakaan vuotta. Niin se käy kuin luomisen työ: katiskan runko alkaa hahmottua muutamassa minuutissa. Työnäytös ei kuitenkaan olisi nimensä väärti, jollei työvaiheita ja koko katiskanteon filosofiaa ryhtyisi selittämään asiantunteva opas, tekijämies itsekin, tässä tapauksessa siis yhdistyksen puheenjohtaja Pauli Tahvanainen. Häneltä kuulemme, että muotti on vanhaa perua. Se on Toivo Liimatalta, jo toisille kalaja katiskavesille menneeltä mieheltä. – Toivo lahjoitti kerholle ensimmäisen muotin. Tunsin hänet hyvin, kun oli työkaverina sahalla. Mahdottoman taitava käsistään ja teki kotona myös katiskoita. Kun kerhossa päätettiin ryhtyä kokeilemaan niiden tekemistä, niin Toivo yhdistyksen jäsenenä antoi meille muottinsa, Tahvanainen kertoo Kuntosalilla keskiviikkoisin Uimaharjun Eläkeläisissä on tällä hetkellä hieman vajaat sata jäsentä. Maanantaikerhoon heistä osallistuu tavallisesti 25–30. Sama määrä ja miltei sama joukko käy keskiviikkoisin Uimaharjun liikuntakeskuksen kuntosalilla. Kun kuntokerho aloitettiin, saivat yhdistyksen jäsenet asiantuntevan ohjauskierroksen, ja opastusta on tarvittaessa luvassa edelleen, ja läheltä. Sattui nimittäin niin hyvin, että Pauli Tahvanaisen vaimo on fysioterapeutti. – Niin, että kyllä me käytämme laitteita taiteen kaikkien sääntöjen mukaisesti. Minusta kyllä näyttää, että kuntosalillakin ilon toinen puoli on yhdessäolo, monelle vähintään yhtä tärkeä kuin kunnon ylläpito, jollei tärkeämpikin. Meidänkin jäsenissä on monta yksineläjää, Tahvanainen sanoo. Kerhojen lisäksi yhdistyksen jäsenet osallistuvat yhdistyksen ja aluejärjestön retkiin ja järjestön valtakunnallisiin tapahtumiin. – Tansseihin tietysti, joita yhdistys ja muutkin aluejärjestön yhdistykset järjestävät. Nytkin meillä on suunnitteilla kahdet tanssit, ensimmäiset nyt kevätkaudella ja toiset kesällä, kunnon lavatanssit. Kaupunkikin voisi herätä Uimaharjun Eläkeläisten pesäkolo, Kansantalo, on juuri vaihtanut omistajaa. Taloa ylläpitänyt järjestöyhdistys allekirjoitti myyjänä kauppakirjan tammikuun lopulla. Kauppa ei tullut yllätyksenä, sillä taloa on yritetty myydä kymmenkunta vuotta. Ostaja on paikallinen yrittäjä. Hänen tulevaisuudensuunnitelmistaan tiedetään yhdistyksessä vain sen kannalta tärkein. – Ostaja on luvannut, että yhdistys voi jatkaa kokoontumista Kansantalossa ja samanlaisella kohtuuvuokralla kuin olemme tiloja vuokranneet järjestöyhdistykseltäkin. Muuten olisi pitänyt kääntyä Joensuun kaupungin puoleen ja ryhtyä hakemaan siltä toimitiloja. Kaupunki on Tahvanaisen mukaan suhtautunut nyreähkösti eläkeläisyhdistyksiinsä. Esimerkiksi tilojen vuokriin ei saada tukea. Niinpä yhdistys maksaa vuokraa myös kuntosalivuoroistaan vuokraa kaupungille. – Viimeisimmästä toimintatuesta on varmaan viisi vuotta. Nyt päätimme jälleen hakea sitä. Toivottavasti kaupunki herää tukemaan eläkeläisyhdistyksien harrastustoimintaa ja liikuntaa. Ihmisten hyvinvointi lähtee niistä, Tahvanainen sanoo. PEKKA ISAKSSON Pauli Tahvanainen (toinen oikealta) selostaa työnäytöstä. Hänestä vasemmalla Matti Ruokolainen, joka Uimaharjun katiskamestareiden asiakkaana tietää kehua tuotetta. Uimaharjun ukot rahoittavat yhdistyksen toimintaa katiskoilla Eläkeläisten toimintaa kohta 50 vuotta Matti Nieminen ja Aimo Ryhänen antavat työnäytöksen. Niin käy kuin luomisen työ. ”Katiskan runko alkaa hahmottua muutamassa minuutissa.”
Nro 1 helmikuu 2018 – 25 ELÄKELÄINEN Liikkeitä joka lähtöön Talvi on ottanut kunnon otteen ja lumikinoksia löytyy ympäri maata. Tässä lehdessä tarjoamme talvijumppaa, jossa mielikuvissa hyödynnämme talvista luontoa. Liikkeet ovat helppoja, saavat veren kiertämään ja sopivat tehtäväksi yhdistysten kerhoissa. Tee harjoituksia seisten tai istuen, sisällä tai ulkona, yksin tai isommassakin porukassa. Tee liikettä niin monta kertaa kuin tuntuu hyvältä ja mahdollisemman laajasti. Keksi lisää liikkeitä talvisesta maisemasta! 1. Astu kummallakin jalalla korkeiden ”lumikasojen” yli. 2. ”Lapioi” lunta polulta ja ”heitä” kummankin olkapään yli. 3. ”Kairaa” reikä jäähän, vaihda kairauksen suuntaa. 4. ”Värjöttelet” lumikinosten välissä, hyppää jalalta jalalle ja taputtele vartaloa saadaksesi lämpöä! Leikkaa talteen, sarja jatkuu! Liikkeitä joka lähtöön -sarjan aikaisemmat osat löytyvät osoitteesta www. elakelaiset.fi/liikunta LIIKKEET: EVA RÖNKKÖ PIIRROKSET: ENE RÖNKKÖ Suurkiitos Kävelypässit – ja minun osaltani vielä erikseen Pertti Vuorio – sekä Kylpylähotelli Kuntoranta saamastani ihastuttavasta lahjasta. Päivät Kuntorannassa kuluivat kuin siivillä. Siellä on toimintaa enemmän kuin vanha ehtii ja jaksaa harrastaa. Yritinhän minä osallistua vähän kaikkeen, mutta enimmäkseen olin kuunteluoppilaana. Siitäkin oli uskoakseni jotain hyötyä. Mutta kuitenkin kaikitenkin parasta olivat ihmiset, niin henkilökunta, artistit ohjelmineen kuin itse hotellivieraat. Teille kaikille kauneimmat kiitokseni ystävällisyydestänne. Riemukkaita talvipäiviä ja iloista kevään odotusta. Helena Gröngvist EteläVantaan Eläkeläiset ry V uoden 2018 käynnistyessä ovat Eläkeläiset ry:n monissa yhdistyksissä erilaiset liikuntaryhmät taas aloittaneet toimintaansa. Vapaaehtoiset ohjaajamme liikuttavat ja tanssittavat yhdistystemme väkeä ja tarjoavat jokaviikkoista hauskaa yhdessäoloa. Yhdistysten kerhot tuovat yhteistä hyvää. Oma väki tunnetaan ja omille osataan tarjota toimintaa sopivalla tavalla. Pienikin liike on tärkeä. Tutussa ryhmässä tulee huonompanakin päivänä jotain tehtyä, ja jo kotoa ulos meneminen on liikuntateko itsessään. Ryhmiä ohjaavilla vapaaehtoisillamme on erilaisia taustoja ja innoittajia. Toisilla on pitkä kokemus tanssin ja liikuntaryhmien ohjaajana ja tuttua harrastusta on kiva jakaa muille. Vanhat muistot esiintymisistä ja kenttäohjelmista tuovat hyvän mielen ja omia ohjaajataitoja voi vielä haastaa uusien kuvioiden opettamisessa. Toiset ovat vasta aloittelijoita. Kenties yhdistyksen ryhmä on jäänyt ilman ohjaajaa ja jonkun on hypättävä puikkoihin. Aloittamiseen riittää usein hyvä tahto, sillä kavereiden keskellä voi kokeilla itselle tuttujen liikkeiden opettamista muillekin. Oli kokemus tai motivaatio mikä tahansa, jokainen liikuntaryhmä on järjestöllemme tärkeä, koska liikkumista lisäämällä tuemme jäseniemme hyvinvointia. Pelkkä liikkuminen ei kuitenkaan ole avainsana hyvinvointiin, vaan nimenomaan yhdessä tekeminen. Ryhmän tuki ja tekemisen tuoma ilo antaa energiaa niin liikkujille kuin myös ohjaajalle. Kuka jaksaa tulla ryhmään sen takia, että lehdessä kirjoitetaan, miten hyödyllistä se on? Kuka tulee ryhmään sen takia, että siellä oli hauskaa, sai nauraa ja kokea liikunnan tuomaa fyysisen hyvän olon tunnetta? Ilolla on suuri voima saada ihmisiä liikkeelle, terveysvaikutukset tulevat kaupan päälle! Jokainen vapaaehtoinen tarvitsee tukea, jotta jaksaa innostua itse ja innostaa ryhmää. Niin myös meidän liikuntaryhmiemme ohjaajat. Järjestömme kouluttajat ovat teitä varten. Osallistumalla liikuntakursseille tapaa toisia ohjaajia ja saa uusia virikkeitä kerhoon. Koulutuspäivillä usein parasta antia ovat ohjaajiemme omat oivallukset, joita toisille jaetaan. Aluejärjestötkin voisivat järjestää ideapäiviä, joissa ohjaajat tapaavat toisiaan. Järjestön toimistosta saa koulutuksiin tukea ja apua. Eläkeläinen-lehti antaa myös oman panoksensa mm. julkaisemalla viereisiä taukojumppaliikkeitä. Yhdessä pystymme siihen mitä yksin emme jaksa ja itsestään sekä kavereista huolehtimisen voimme aloittaa pienestikin. Liikuntaneuvos Eevi Kaasisen sanoin: Internetissä ei voi halata. Vaikka aika koneellistuu, älä sinä tee sitä. Paras kontakti on edelleen sana ihmiseltä ihmiselle – katseen värittämänä, kädenpuristuksen ryydittämänä. EVA RÖNKKÖ Yhteistä hyvää Suurkiitos, Kävelypässit! Kävelypässit-ryhmä tarjosi kolmelle valitsemalleen Eläkeläiset ry:n jäsenelle kuntoloman tammikuussa Kuntorannassa. Kävelypässit osallistuivat viime keväänä ja alkukesästä Suomen 100-vuotisen itsenäisyyden juhlintaan ja Eläkeläiset ry:n kesäpäivien viettoon kävelykampanjalla, jossa tavoitteena oli kävellä noin 680 kilometriä pässiä päälle. Kilometrejä kertyi reippaasti yli tavoitteen, hieman yli 800 kilometriä. Ylimääräiset hyvin kävellyt kilometrit pässit myivät kesäpäivillä kuntoloman kustantamiseksi muutamalle järjestön jäsenelle, joilla ei muuten ole mahdollisuutta siihen.
26 – Nro 1 helmikuu 2018 ELÄKELÄINEN Helmikuun alussa ensi-iltansa saanut farssikomedia Valelääkäri kuuluu Kylpylähotelli Kuntorannan kevätkauden teatteriesitysten sarjaan. Kommelluksista ja mehevistä naurunpaikoista punoutuva juoni käynnistyy, kun putkimies Erkki Autere päättää esiintyä netin treffipalstoilla lääkärinä saadakseen naisseuraa. Tuotannosta vastaa Teatterituotannot.fi, rooleissa nähdään Petri Hervanto, Ilkka Holmavuo, Vuokko Korhonen, Helena Lindgren, Matleena Mannerto ja Opa McLees. Valelääkärin käsikirjoitus on Olli Tolan ja ohjaus Eeva Elorannan. Valelääkärin kevätkauden esitykset Kuntorannassa: to 1.2. klo 19 (ensi-ilta) la 24.2. klo 15 la 3.3. klo 15 pe 23.3. klo 19 la 7.4. klo 19 pe 13.4. klo 19 pe 18.5. klo 19 Esityskalenteri ja lisätiedot osoitteesta www.teatterituotannot.fi Helsinkiläisen Kallion-Vallilan Eläkeläisten digikuvauskerhon kuusi jäsentä ovat koonneet näyttelyn, johon valittiin 28 kuvaa. Läheltä ja kaukaa -valokuvanäyttely on nähtävillä Kinaporin monipuolisen palvelukeskuksen käytävägalleriassa talon aukioloaikana klo 8 – 18 (la-su klo 9-15) helmikuun loppuun saakka. Näyttelyn kuvaajat ovat Mirja Arajärvi, Toivo Koivisto, Jarmo Koskinen, Kyllikki Niemi, Kirsti Palonen ja Tuula Roos. Kaikille avoin digikerho kokoontuu Kinaporissa kerran kuussa katsomaan toistensa kuvia ja keskustelemaan niistä. Kukin tuo edellisessä kerhotapaamisessa päätetyn aiheen pohjalta 5–10 kuvaa. Kerhon jäsenistä muutamat ovat jo vuosia harrastanut kuvaamista ja osalla harrastus on alkanut elpyä heidän jäätyään eläkkeelle. Uudet pienet, näppärät pokkarikamerat ja kännyköiden hyvät kamerat tuovat tarvetta perehtyä kuvaamiseen ja kuvien lähettämiseen tutuille perheenjäsenille ja ystäville. Apua tähän tarkoitukseen antavat digikerhon näyttelyn kuvaajat. Tukea kerholaiset ovat saaneet ammattivalokuvaaja Harri Aholalta, joka on toiminut vapaehtoisena tukena ja opastajana ja myös Läheltä ja kaukaa -näyttelyn kuraattorina. Kallion-Vallilan Eläkeläiset ry:n digikuvauskerhon näyttely Läheltä ja kaukaa. Kinaporin palvelukeskuksen (Kinaporinkatu 7-9, 00500 Helsinki), käytävägalleriassa talon aukioloaikana klo 8–18 (la–su klo 9–15) 28.2. saakka. Läheltä ja kaukaa -valokuvanäyttely Kinaporissa Kirsti Palonen: Äitienpäivä Eläkeläiset ry juhli 100 vuotiasta Suomea kesällä 2017 Vuokatissa. Yhtenä teemana kesäjuhlissa oli koota tilkkupeitto eri yhdistyksen voimin. Tilkkupeittoja kertyikin useita kymmeniä eri puolilta Suomea. Klaukkalan Eläkeläiset teki myös oman versionsa. Halusimme kuvata kunnan historiaa muuttoliikkeen näkökulmasta. Nurmijärvihän on kasvanut pitkälti muualta muuttaneiden asukkaiden vaikutuksesta ja kasvaa edelleen. Näin jokainen peiton tekijä merkitsi Suomen karttaan paikkakunnan, josta omat juuret ovat lähtöisin ja näin kohdanneet Nurmijärvellä. Paikkakuntia kertyikin joka puolelta Suomea – pohjoisesta etelään, idästä ja lännestä. Juhlan jälkeen kukin yhdistys sai viedä tekemänsä peiton takaisin kotikunKlaukkalan Eläkeläisten tilkkupeiton tarinat jatkuvat nyt päiväkeskuksessa taansa. Me Klaukkalan Eläkeläiset mietimme, että on sääli jättää oma tekele vain omaan käyttöön tai ehkä jopa purkaa se. Kysyimme, jos Klaukkalan päiväkeskus olisi halukas ottamaan sen seinälleen. He innostuivatkin asiasta, ja niin me järjestimme pienen tilaisuuden joulukuussa ja luovutimme peiton heille. Tilaisuudessa peitto sai innokkaan vastaanoton. Eri paikkakunnista kehkeytyi heti iloinen puheensorina, joka toivottavasti jatkuu vielä pitkään ja kirvoittaa kävijöitä jatkossakin tarinoimaan omista juuristaan. Hyvää vuoden jatkoa eläkeläiskerhoihin! HANNELE KOHTANIEMI Klaukkalan Eläkeläisten tilkkutyö kuvaa historiaa muuttoliikkeen näkökulmasta. Valelääkäri viihdyttää Kuntorannan lavalla Helena Lindgrenin tähdittämä Valelääkäri pyörii 18. 5. saakka Kuntorannan Eevansalissa. Kuva: MyyrFoto
Nro 1 helmikuu 2018 – 27 ELÄKELÄINEN Eläkeläiset ry:n liikuntajulkaisujen sarjassa on ilmestynyt uusi opas liikuntaryhmien ohjaajille. Harjoituksilla tasapainoista elämää -vihkossa on 40 liikettä ikäihmisten tasapainon säilyttämiseksi ja kehittämiseksi. Opasta voi tilata Eläkeläiset ry:n toimistosta postimaksun hinnalla. Liikkeet ovat myös tulostettavissa Eläkeläiset ry:n www-sivuilta kohdasta Toiminta/Liikunta. Liikunnan puolesta – Olen saanut nauttia valtavasti siitä, että olen aikanaan lähtenyt liikuntaan mukaan. Ja kiitos sen, olen pysynyt tässä kunnossa. Lääkäritkin aina ihmettelevät, miten nopeasti tervehdyn, sanoo Maija-Liisa Pitkä (s. 1932), liikunnan edistäjä henkeen ja vereen, Eläkeläiset ry:n pitkäaikainen koulutussihteeri, liikuntakouluttaja, suurten (ja pienempienkin) liikuntaohjelmien laatija. Voimistelun lumo vei Maija-Liisan mukanaan heti sodan jälkeen, kun hän Helsingissä meni oppikouluun. – Siellä oli useita Helsingin Jyryn tyttöjä, jotka olivat käyneet jumpassa, ja he minut saivat innostumaan. Pääsin mukaan, Kallion koululle. Johanssonin Lea opetti meitä, hän oli mukava opettaja ja meitä oli valtava määrä innokkaita tyttöjä. – Siirryttiin Vallilan koululle, opettajana oli Elma Pyykönen. Hän koulutti jumppareista jatkajia, ja minä olin yksi näistä. Sillä tavalla pääsin toden teolla Jyryn mukaan. Vuonna -49 tuli jo ensimmäinen tyttöjen joukkuevoimistelun mestaruus Tampereella. Meillä oli valkoiset silkkihameet päällä, muistelee Maija-Liisa Pitkä nyt Espoon kodissaan. – Sen jälkeen me oltiinkin naisten sarjassa, ja seitsemäntoista mestaruutta tuli siellä. Maija-Liisa harrasti myös telinevoimistelua, oli Työväen Urheiluliiton olympiavalmennuksessakin. Helsingin olympialaiset -52 jäivät lopulta kilpailumielessä haaveeksi, mutta sen sijaan Pitkä toimi olympialaisten telinekilpailun sihteerinä. Valmentajana, tuomarina, joukkueenjohtajana Kun oma aktiivikilpaura oli jo takana, Maija-Liisa Pitkä toimi tuomarina, valmentajana, joukkueenjohtajana, kiersi Eurooppaa TUL:n ryhmien kanssa. – Mehän matkusteltiin valtavasti. Ja TUL:ssa sain jatkuvasti hyvää oppia ja koulutusta Kouluttamassa ympäri Suomea Eläkeläistoimintaan Maija-Liisa Pitkä tuli -60-luvun alussa. – Ensin pyydettiin ohjaamaan Kallion-Vallilan Eläkeläisten ryhmää. Pian hän oli vetämässä eläkeläisten kursseja Kisakeskuksessa ja kiersi kouluttamassa ympäri Suomea, niin voimistelevia naisryhmiä kuin veteraanimetsureita Kainuussa. – Minulle oli tärkeää, että miehiäkin saatiin mukaan, että kuntoliikunta ei ole pelkkää naisten touhua. -70ja -80-luvuilla Maija-Liisa Pitkä myös teki ohjelmia radiossa yhtenä Ylen Aamujumpan toimittajista. – Ensimmäisen vesijumppanikin tein radioon. Eihän silloin vielä puhuttu vesijumpasta, mutta sanoin, että kuvitelkaa että on kesä ja olette vedessä. – Hirveän elämänrikasta minulla on ollut, hän huokaa. Voimistelua ei saa unohtaa Kaikki liikunta on arvokasta, mutta voimistelu on Maija-Liisa Pitkälle kuitenkin a ja o. – Siinä ihminen venyttelee, ihminen hoitaa itseänsä, lihakset, nivelet ja kaikki. Ei mikään laji ole niin monipuolinen kuin voimistelu. Sitä ei saa unohtaa. Ja Maija-Liisa Pitkä on elänyt kuten opettaa. Jotain asiasta kertoo sekin, että hän on säännöllisesti esiintynyt Etelä-Espoon Eläkeläisten liikunnallisessa Serafiinat-ohjelmaryhmässä, niin Eläkeläiset ry:n tapahtumissa kuin muuallakin. Hän oli kuitenkin päättänyt, että vetäytyy lavoilta viime syksyisen Espoon vanhusneuvoston järjestämän ikäihmisten juhlan esiintymisen jälkeen. – Sanoin, että tämä oli nyt minun viimeinen julkinen hyppelyni. Kivaa on ollut, mutta jossain vaiheessa täytyy osata luopua, kertaa Pitkä, joka joulukuussa vietti myös 85-vuotissyntymäpäiviään. Mutta liikkumisesta ja liikunnan puolesta puhumisesta hän ei tietenkään luovu. – On tärkeää saada ihmiset liikkeelle, vaikka ulos kävelemään. Kävely on ikäihmisille hirveän hyväksi. Ja kaikissa Eläkeläisten kerhoissa kannattaisi pitää pieniä liikuntatuokioita, taukojumppaa. – Ettei pelkästään ole erikseen jumppakerho ja sauvakävelykerho, vaan nekin ihmiset jotka tulevat istumakerhoon, pääsevät tekemään jotain liikunnallista. Maija-Liisa Pitkä haluaa saada ihmiset ymmärtämään, että liikunta on heidän oma etunsa. – Ei ole kenellekään hyväksi istua pelkästään telkkarin tai tietokoneen ääressä. Miehetkin ovat nyt ihastuttavasti liikkumassa Yhdistysja liikuntaharrastus ovat toki kokeneet ajan kanssa isoja muutoksia. Menneinä vuosikymmeninä ryhmät ja esitykset olivat valtaisia, mukaan tulijoista oli runsauden pulaa. –Into osallistua taitaa olla nyt vähän hiipunut. Mutta ennen ei ollut muita houkutuksiakaan niin paljon tarjolla. Myönteistäkin kehitystä on tapahtunut. – Nythän miehetkin ovat aivan ihastuttavasti mukana liikunnassa, Maija-Liisa kehuu. Hän katsoo myös kotikaupunkinsa Espoon menneen eteenpäin vanhusten liikunnassa. – Yli 68-vuotiaat pääsevät ilmaiseksi uimahalliin, ja paljon järjestetään tilaisuuksia eri laitoksissakin. Tosin moni näitä liikuntahetkiä todella tarvitseva jää niistä paitsi, kun kuljetuksia ei ole järjestetty. Pitkältä liikuntauralta on suurista kenttäohjelmista ylimpänä mieleen jäänyt SAK:n 75-vuotisjuhlan Työn sinfonia . – Teimme sein yhdessä Anja Järvisen kanssa. Ohjelmassa kuvattiin työn historia agraariajasta tehtaiden automaation tuloon asti, Musiikki oli modernia. Se on maailman ihanin ohjelma. Kaikki liikuntatoiminta on antanut paljon, Maija-Liisa Pitkä summaa. – Ja kun näki, kuinka iloisia ihmiset olivat. Se oli valtava palkinto. TUOMAS TALVILA ”Olen saanut nauttia valtavasti siitä, että olen lähtenyt liikuntaan mukaan”, sanoo Maija-Liisa Pitkä Tilaa uusi harjoitusopas: Kuminauhalla voimaa -kuminauhaliikkeet, 10 sivua Tilattavissa Eläkeläiset ry:n toimistosta veloituksetta + postimaksu Muista myös nämä: Tilaukset sähköpostilla: anna.autio@elakelaiset.fi Kävelypässien lämmittelyjumppa kooste lämmitysliikkeistä, 4 sivua Tilattavissa Eläkeläiset ry:n toimistosta veloituksetta + postimaksu – Ei mikään liikunnan laji ole niin monipuolinen kuin voimistelu, Maija-Liisa Pitkä toteaa.
28 – Nro 1 helmikuu 2018 ELÄKELÄINEN Nyt tehdään uutta ennen kokematonta, oli mottona kun Lauritsalan Eläkeläiset päättivät hakea STEA:n toiminta-avustusta eli ns. toimintatonnia. Ennen kokematon oli käsintuftaus. Käsintuftaustekniikka tunnetaan monella nimellä, mm. tuftaus, venäläinen kirjonta. Kysymys on samasta käsityötekniikasta. Käsintuftauksen alkujuuret löytyvät 1600-luvulta. Lauritsalasta ja Imatralta osallistui lähes 20 innokasta käsityönharrastajaa tuftauskurssille. Tuftaus oli kaikille uutta ennen kokematonta, mutta erittäin kiinnostavaa. Ohjaajina olivat Eeva Surakka Elvi Pitkänen. Tuftauslaitteen harjoitustöiden tiimellyksessä tuli esille muisteloita, että mummot olivat tehneet lähes vastaavia käsitöitä piikillä jolla lanka oli painettu kankaan läpi. Yhdistys hankki kaksi tuftauslaitetta ja yhdistyksen pönttöukot tekivät kaksi kehikkoa. Lauritsalan ja Joutsenon ryhmät saivat käyttöönsä oman tuftauslaitteen ja kehikon, jotka kulkevat talven aikana harrastajalta toiselle. AIMO RÖPETTI Rovaniemen Eläkeläiset ry:ssä tapahtui puheenjohtajan vaihdos, kun Eila Kiviniemi otti tehtävän vastaan Kaarina Kapraalilta. Muitakin henkilömuutoksia tapahtui, varapuheenjohtajaksi tuli Heikki Piirainen, sihteeriksi Sirkka Ollila, taloudenhoitajana jatkaa Kyllikki Vilander, matkavastaavan tehtäviä jatkaa Seija Paadar. Varamatkavastaavaksi valittiin Risto Sarriolehto ja jäsensihteeriksi Tapio Kiviniemi. Muut johtokunnan jäsenet ovat Linnea Kilpeläinen, Kerttu Vihanta, Kari Puolakka, Eeva Niemi, Jouni Ylitalo, Arttu Koskiniemi, Pirkko Riissanen,ja Kaarina Kapraali. Tämän vuoden toiminnan yhtenä painopisteenä on sosiaalija terveyspalveluiden kotiin saatavien palveluiden tuottamista ja toteuttamista. Painotamme myös sitä, että rakentamisen suunnittelussa huomioidaan ikääntyvän väestön turvallisuus kotona ja asumisympäristössä huomioidaan pieneläkeläisten mahdollisuus osallistua liikuntaan. Olemme mukana kolmevuotisessa Ikäinstituutin Voimaa vanhuuteen -hankkeessa Rovaniemen kaupungin, Rovaniemen eläkeläisten yhteisjärjestö ry.n (Rey) ja eri eläkeläisyhdistysten kanssa. Tavoitteena on tehdä yhteistyötä eläkeläisja kansalaisjärjestöjen kanssa sekä ylläpitää toimintaa yhteiskunnallisena vaikuttajana ja jäsenistön omaehtoisen harrastustoiminnan kehittäjänä. Koulujen ylijäämäruoan jakelua ikäihmisille jatketaan yhdessä Rey:n eläkeläisyhdistysten kanssa. Ylläpidämme kulttuurija liikuntaharrastuksia jotka tukevat ikääntyvän väestön vireyttä, hyvinvointia ja tuottavat iloa arkipäivään. Jatkamme Vireyttä yhdistyksen toimintaan -opintokerhotoimintaa. Toiminnassa tulee kiinnittää huomiota monipuolisuuteen. On tarjottava mielenkiintoisia tapahtumia jäsenistölle sekä matalan kynnyksen periaatteella tehdä mahdolliseksi mahdollsisimman monen ihmisen osallistuminen tilaisuuksiin. EILA KIVINIEMI KAARINA KAPRAALI Rovaniemen Eläkeläiset ry:n torstaikerhossa vietettiin perinnepäivää Römppää marraskuun 16. päivänä. Edesmenneen keittiömestari Tapio Soinnun reseptin mukaan valmistin Kaarinan kanssa poronverikakkokeiton joka tarjottiin sitten voin kera. Jälkiruoaksi oli kahvit ja Artun tekemät kampanisut. Monelle kerhossa olijalle oli poronverikakkokeitto outo ruoka, vaikka ollaankin Lapissa. Poronverestä useampikin oli tehnyt muunlaisia ruokia, esim. veripalttua, verikampsuja, veriohukaisia jne, mutta verikakkokeittoa ei tainnut olla kuin aivan pari aikaisemmin syönyt. Keittoon tarvittavat ainekset: poronverta, vettä, ohrajauhoja, kaurahiutaleita, ruisjauhoja, vehnäjauhoja, suolaa, voita ja tietysti ne perunat ja kyytipojaksi voita päälle. Aineksista tehdään taikina, jonka annetaan hyvin turvota kolme–neljä tuntia. Turvonneesta taikinasta tehdään ohuita verikakkoja, jotka keitetään runsassuolaisessa vedessä niin kauan kuin ne ovat kypsiä. Reilun tunnin verranhan siinä menee aina kattilallisessa. Tämän kaiken me teimme jo edellisenä päivänä, koska muutenhan olisi koko yö mennyt näitä tehdessä. Kerhossa keittelimme perunat erikseen ja perunoiden päälle laitoimme valmiit verikakot kiehumaan. Kuutisenkymmentä ruokailijaa meillä oli nauttimassa pöydän antimista. Kokkaajana ja kirjoittajana Rovaniemen Eläkeläisten uusi puheenjohtaja Eila Kiviniemi Sosiaalija terveyspalvelut ja monipuolinen, matalan kynnyksen toiminta painopisteinä Rovaniemellä Lauritsalan Eläkeläiset kokeilivat ennen kokematonta Lauritsalasta ja Imatralta osallistui lähes 20 innokasta käsityönharrastajaa tuftauskurssille. Leivotut verikakot odottavat kattilaan pääsyä. Kakkokeitto maistui torstaikerholaisille. Kakkokeittoa ja kampanisuja
Nro 1 helmikuu 2018 – 29 ELÄKELÄINEN Limpan Ordförandes kolumn MARTTI KORHONEN Översättning: Anne Lindfors-Shaban G ott nytt år på er go’ vänner. I fjol fick vi vårt fosterlands hundraårsfestande överstökat, och som kåsör hade jag gott om minnen om mina upplevelser under de åttiofyra åren jag själv hade varit med om. Nu är det tid att betrakta hundraårsminnet av Finlands första självständighetsår 1918. Vid början på året 27.1. började nämligen inbördeskriget som borgare och bönder kallade frihetskriget och arbetare och torpare kallade klasskriget eller upproret. Som i Hangö född son till en finlandsvensk mor och en far som var rysk emigrant, och båda jobbade på sjön var mina erfarenheter om kriget rätt obefintliga. I ett fotoalbum som jäg ärvde av mamma hittade jag ett foto av mig själv uppsträckt i sjömanskostym sittande på ett av granitleijonen vid Hangös sk. frihetsmonument, som var rest till minnet av de tyska generalen von Der Golz truppers landstigning i Hangö. Jag förstod ju som treåring inte, att jag då fick en konkret akterkännedom om saken. Mormor, som skötte mig i Hangö när mina föräldrar var till sjöss talade inte om frihetskrig, utan alltid om inbördeskriget. Varför vet jag inte, och när jag skulle ha viljat fråga henne var hon redan död. Mamma visste inte heller, men hon berättade att hon i Alberga, där morfar var polis, från deras vindsfönster hade sett hur de tyska soldaterna i kulregnet hade krupit längs järnvägsdiket mot Helsingfors. Som krigsbarn i Sverige lärde jag mest svensk kungahistoria. När jag kom hem och blev elev i Helsingfors svenska lyceum blev jag matad med jätteportioner av finsk fosterländskhet, men de finska krigen inklusive inbördeskriget verkade vara tabu. Närmare dem än Fänrik Ståls berätteler kom vi aldrig. Däremot vet jag ännu hur mycket som helst om grekernas och persernas krig, Kartagos förstörning och Hannibals krigselefanter, för att nu inte tala om de romerska legionerna. När jag som sextonåring efter genomgången mellanskola fick läroplikten överstökad hade vi inte kommit längre i världshistorien än till Napoleon. En yngre lärare vågade trots allt jämföra hans misslyckade krigståg mot Ryssland med Hitlers motsvarande, men när vi ville tala mera om det sade han, att det tyvärr inte ingår i läroplanen. På alla de verkstäder jag jobbade på efter skolan talades det däremot mycket om såväl vintersom fortsättningskriget. Om inbördeskriget berättade en del av de äldre gubbarna hur jävligt det på många håll var att vara rödgardistunge. En av mina dåtida lärofäder hade varit rödgardist, och berättade om svälten och avrättningarna i Hennalas fångläger nära Lahtis. När gubbarna såg att jag var intesserad lånade de mig böcker om arbetarrörelsens historia och Marx teorier. När jag också konstaterade att arbetsgivarna kunde vara såväl snåla som jäkliga gick jag med i facket, och senare också i FKP. När jag i partiets distriktsskola på Kulturhuset studerade Tuure Lehens bok Arbetarklassens väldsåskådning och fick bra vitsord i slutprovet blev jag anställd som svenskspråkig sekreterare i partiets Helsingfors och Nylands distrikt. Jag vill minnas att det på den tiden fanns över tvåhundra avdelningar i distriktet, och när jag åkte runt på dem fick jag höra hårresande saker om den vita terrorn efter inbördeskriget. Den officiella historieskrivningen talar mycket om den röda terrorn, som ofta var hämnd för tidigare oförätter, medan det i den vita terrorn efter inbördeskriget nästan var fråga om folkmord. När man efter balkankrigen förfasade sig över serbernas grymheter och fångläger, och jag berättade att sådant skedde i Finland 1918 trodde familjens ungdomar mig inte. Jag bad dem läsa Väinö Linnas trilogi Under Polstjärnan, som jag tycker borde vara bredvidläsning i finska skolors historieundervisning. Jag googlade fakta om inbördeskriget och fann följande siffror som bevisar att allt jag nu skriver håller streck. I kriget stupade 5 199 röda och 3 414 vita. Mördade och avrättade blev 7 370 röda och 1 424 vita. I fånglägren dog 11 652 röda och 4 vita. Därtill räknas 1 757 röda och 46 vita som försvunna. Sä här i efterskott vill jag minnas att vi vänstermänniskor förhöll oss till de gamla rödgardisterna litet på samma sätt som till krigsveteranerna: “Att dom bara orkar prata om det där, fast vi skulle ha mycket viktigre saker att tala om…” I festtalen talades det nog mycket vackert, högern om veteranerna och vi vänstermänniskor om de röda. Jag drog mitt strå till stacken som Livsmedelsarbetarförbundets distriktsekreterare på åttiotalet. På den tiden var jag också viceordförande på FFCs svenska sekreteriat, och hamnade därför ofta till förstamajtalare i svenskbygderna. Det exakta årtalet minns jag inte, men det året talade jag på två ställen, i Hangö och vid minnesmärket i Dragsvik, där över tretusen röda fångar ligger begravda. Den röda tråden i mitt tal var, att de som offrade sitt liv för sin övertygelse då banade väg för vårt lands utveckling till det välfärdssamhälle det i dag är, och att vi som är med i dagens fackliga organisationer och arbetarpartier är stolta över att få gå vidare på den väg som de visade oss. I dag, när unga forskare och författare har börjat undersöka och skriva om inbördeskriget, kommer de gamla rödgardisterna säkert att få en hederlig om än postum upprättelse. Finlands hundraförsta år Då äldreomsorgslagen stiftades var den grundläggande tanken att det egna hemmet är ett utmärkt ställe att leva och bo i om det bara funktionellt är möjligt. Denna idé kan endast förverkligas genom att den hemmaboende erbjuds tillräckligt med tjänster. När systemet utvecklas för att sedan omsättas i den praktiska verksamheten kan man inte utgå från ekonomiska inbesparingar. Nu har man dock på alltför många orter runt om i Finland i första hand eftersträvat inbesparingar och på detta sätt orsakat ohållbara situationer rent mänskligt sett. Man har allt oftare gått in för köpta tjänster. Äldreomsorgslagens idé kan dock inte förverkligas genom att köpa billigt då klienterna samtidigt är i allt sämre skick. Tvärtom, fortsätter det så här kommer vi att befinna oss i situationer som redan är nära det man kallar försummelse. Nu senast har problemen inom hemvården i Esbo tagits upp, men det gäller inte bara Esbo. Vi får höra liknande oroväckande nyheter från olika håll i vårt land. Man kan inte annat än förvånas över de ledande tjänsteinnehavarnas attityder. Jag förstår givetvis att man förklarar och försvarar den egna organisationens verksamhet. Men i ett öppet samhälle kan man förvänta sig tillräckligt med mod och kurage och öppet säga den egentliga orsaken till att vi befinner oss i denna situation. Orsaken heter pengar. Och det är politikernas uppgift att få ordning på finansieringen. Exemplet från Esbo visar hur resultatet kan te sig i praktiken då kommunikationen inte fungerar, ansvarsfördelningen är oklar och resurserna alltför snäva. Det hände sig hösten 2017. En multisjuk människa vårdades på sjukhus och behövde hjälp med att komma upp ur sängen, ta sina mediciner och med många andra bestyr. Men som så ofta var patientens egen uppfattning om sin kondition bättre än den faktiska funktionsförmågan. Patienten och vårdpersonalen bestämde sig för utskrivning även om de anhöriga ifrågasatte situationen. Hemsjukvården fick ansvar för att anordna ett tillräckligt antal besök hos patienten så att det inte skulle uppstå några problem. Väl hemma hade patienten sedan talat i telefon med en person bosatt på en annan ort i Finland och försäkrat att allt var bra. Troligtvis hade patienten försökt låta piggare än vad egentligen var fallet. Den andra dagen efter utskrivningen svarade inte längre någon i telefon. En person som bodde på närmare håll kom för att kontrollera läget. Till all lycka hade det inte ännu hänt något allvarligt. Det var dock alarmerande att informationsgången mellan sjukhuset och hemvården enligt redogörelsen inte hade fungerat. Med andra ord skrivs patienter ut från sjukhuset utan att man försäkrat sig om att informationen nått fram och någon tar ansvar för vården. I ett land som Finland som räknar sig till världens främsta informationssamhällen är detta helt obegripligt. Det är också ett mycket klart och tydligt bevis på att vi inte kan fortsätta som hittills, utan systemet och finansieringen måste höjas till en tillräcklig nivå. Man måste också ingjuta mod i personalen så att de vågar lyfta fram missförhållanden. Det är dags för en politisk debatt kring frågan – är det i denna riktning landet ska styras? Det kommer inte Pensionärerna rf att acceptera. Vi arbetar för en utveckling av det gemensamma ansvaret och välfärdssamhället. Det måste bli ordning på finansieringen av servicen
30 – Nro 1 helmikuu 2018 ELÄKELÄINEN
Nro 1 helmikuu 2018 – 31 ELÄKELÄINEN Kevätkokouksia Vaajakosken Eläkeläiset kokoontuvat keskiviikkoisin Vaajakosken uudessa nuorisotilassa. Kerhossa käy viikottain 40 – 60 jäsentä. Kerhon ohjelma suunnitellaan johtokunnassa, kysyen jäsenistön mielipiteitä ja ajatuksia kerhotoiminnalle. Marraskuussa pidetyssä syyskokouksessa valittiin toimihenkilöt vuodelle 2018 ja vahvistettiin toimintasuunnitelma. Puheenjohtajana jatkaa Matti Pöppönen ja varapuheenjohtajana Eija Huttunen. Johtokuntaan valittiin Marjatta Weckman, Pirkko Liimatainen, Ritva Kokkola, Marja-Liisa Krook, Risto Räsänen, Pauli Pöntynen, Kaija Hänninen, Veikko Hiekkanen, Pentti Manninen, Eila Ylönen, Tauno Forsell ja Marja-Leena Kumpulainen. Toimintasuunnitelman mukaan kerhoon kutsutaan luennoitsijoita ajankohtaisista asioista ja tuote-esittelijöitä sekä käsitellään vanhustenhoitoon, terveyteen ja asumiseen liittyviä asioita. Kerhossa lauletaan, jumpataan, pidetään arpajaisia ja kerrotaan kuulumisia kahvikupin ääressä. Kerhossa toimii myös käsityöja askarteluryhmä ”Näpertäjat”, joka valmistaa kevätja joulumyyjäisiin tarvikkeita. Senioritanssi ja EL-Virsut lauluryhmä kokoontuu kerran kuukaudessa harjoittelemaan. Kerho-ohjelmassa on keväisin ja syksyisin ulkoilupäivä, jolloin haetaan vanhuksia Väkkärästä mukaan ulkoilemaan ja ystävätoimintaan. Teatterija muita matkoja tehdään tarpeen mukaan ja syyskauden päättää joulukuussa pidettävät pikkujoulut. Vaajakoskelaiset osallistuvat Eläkeläiset ry:n ja Keski-Suomen aluejärjestön tapahtumiin ja koulutuksiin sekä valmistautuvat toukokuussa pidettävään Eläkeläiset ry.n 20. edustajakokoukseen ja Eläkeläiset ry:n 60-vuotisjuhlavuoteen 2019 Tiedottamiseen käytetään Eläkeläinen-lehteä ja paikallista Wessmannia sekä omia kotisivuja www.vaajakoskenelakelaiset. com ja lisäksi tehdään paperinen jäsentiedote kerhotapahtumista. Matti Pöppönen puheenjohtaja Paikallisyhdistykset Uimaharjun Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen kevätkokous maanantaina 19.2.2018 klo.10.00 Uimaharjun Kansantalolla, Kiviharjuntie 14, Uimaharju. Esillä kevätkokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Johtokunta Jakomäen Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen kevätkokous 27.2.2018 klo 11.30 i-talon kerhotilassa, Kankarepolku 5, Helsinki. Esillä kevätkokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Johtokunta. Sodankylän Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen kevätkokous maanantaina 5.3.2018 kello 10.00 Kylätalo Kitisellä. Esillä kevätkokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Johtokunta Tikkurilan Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen kevätkokous 6.3.2018 klo 10.00 Puistokulman alasalissa, Talkootie 4, Vantaa. Esillä kevätkokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu.Tervetuloa. Johtokunta Joensuun Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen kevätkokous tiistaina 6.3.2018 kello 12.00 Torikatu 5, kerhohuone, Joensuu. Esillä kevätkokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu klo 11.30. Tervetuloa. Johtokunta. Kuopio-Kallavesi Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen kevätkokous keskiviikkona 7.3.2018 kello 12.00 Suokadun toimintakeskuksessa (2. krs.), Suokatu 6, Kuopio. Esillä kevätkokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Johtokunta Hakunilan Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen kevätkokous torstaina 8.3.2018 klo 11.00 Hakunilan nuorisotalossa, Laukkarinne 4, Vantaa. Esillä kevätkokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Johtokunta Klaukkalan Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen kevätkokous 14.3.2018 klo 11.00 Klaukkalan Työväentalo Männikössä, Kiikkaistenkuja 21, Klaukkala. Esillä sääntömääräiset kevätkokousasiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Johtokunta Salpakankaan Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen kevätkokous 14.3.2018 klo 12.00 Uimahallissa/nuorisotilassa, Terveystie 8 A, Hollola. Esillä kevätkokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Johtokunta. Etelä-Espoon Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen kevätkokous tiistaina 15.3.2018 kello 11.00 Matinkylän monitoimitalossa, Matinraitti 17, Espoo. Esillä kevätkokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu klo 10.30. Tervetuloa! Johtokunta. Kiimingin Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen kevätkokous torstaina 15.3.2018 klo 13.00 Jäälin kappelilla, Rivitie 9, Kiiminki. Esillä kevätkokoukselle määrätyt asiat. Tervetuloa! Johtokunta Turun Työväen Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen kevätkokous perjantaina 16.3.2018 klo 12.00 T-Talolla, Vanha Hämeentie 29, Turku. Esillä kevätkokoukselle määrätyt asiat. Tervetuloa. Johtokunta. Aluejärjestöt Eläkeläiset ry:n Pohjois-Karjalan Aluejärjestö ry:n kevätkokous 14.3.2018 alkaen klo 12.00 Joensuun Enossa Kotirannassa. Esillä kevätkokoukselle kuuluvat asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Aluetoimikunta Vaajakosken Eläkeläiset kohti edustajakokousta Vaajakosken Eläkeläisten johtokunta toivottaa kaikki tervetulleiksi yhdistyksen toimintaan: ”Liikunta ja yhdessä oleminen tuovat virkeyttä päivittäiseen arkeen”. Eläkeläiset ry:n Keski-Suomen Aluejärjestön PILKKIKILPAILUT Pidetään ke 14.3.2018 Veteraanipirtillä os. Sumiaisraitti 7 , SUMIAINEN. Ilmoittautuminen alk. klo 8.30, onkiaika klo 10–14 Osallistumismaksu 10 €/hlö ja joukkue 20 €. Sarjat alle 70 v. ja yli 70 v. miehet ja naiset. Ilmoittautumiset: Viljo Kumpulainen, puh. 040 7570082 tai Eila Nuutinen, puh. 0400 547989 TERVETULOA Eläkeläiset ry:n Jokilaaksojen Aluejärjestön jäsenten väliset PILKKIKILPAILUT 28.3. 2018 Pyhäjärvellä, Kirkonkylän Pappilan ranta. Kilpailuaika klo 11–14 Kaikki kalat punnitaan. Sarjat naisille ja miehille. Molemmissa sarjoissa palkitaan vähintään 3 parasta. Aluejärjestön yhdistysten väliset kisat 2–3 hengen joukkuein (joukkueeseen pitää kuulua vähintään 1 nainen), palkitaan 3 parasta. Suurin kala palkitaan, pienin kala/lohdutuspalkinto. Osallistumismaksu 10 € Teltassa kahvia, pullaa, makkaraa, virvokkeita ym. sopuhintaan. Arvontaa. Pilkkijät, tervetuloa harjoittelemaan. Tarjolla hotelli Pyhäsalmessa huoneita normaalia halvemmalla ja tosi edullista mökkimajoitusta: 95€ yöltä, mökkeihin mahtuu vähintään 6 henkilöä. Pilkkijöiden kunniaksi tanssit hotelli Pyhäsalmessa tiistaina 27.3. klo 18 – 23. TULUKEEPA PILIKILLE! Pyhäjärven Eläkeläiset ry Ilmoittautumiset ja lisätietoja: Armas Niemi puh. 0400 689735, armas.niemi@gmail.com
32 – Nro 1 helmikuu 2018 ELÄKELÄINEN Kuntorannassa juhlittiin 100-vuotista Suomea 6.12.2017 koko päivä. Aamuhämärissä Suomen lippu nousi salkoon laulun saattelemana. Komeasti kajahtikin Siniristilippumme -laulu Kuntorannan pihapiirissä. Lipun noston jälkeen päivää jatkettiin taiteilijavieraiden kanssa. Kirjallisuuden piiristä osallistuivat kirjailijat Raili Miettinen ja Kalle Kosunen kertoen omien teostensa synnyistä ja sisällöistä. Aiheet olivatkin mielenkiintoisia. Railin teos Yön sisar pohti, voiko sairaanhoitaja olla paha? Kallen kirjassa paneuduttiin pyramidihuijaukseen ja kuinka kaikki sai alkunsa ja kehittyi? Kirjan nimenä oli Varkaus , jonka lukija saattoi yhdistää joko paikkakuntaan tai teoksen sisältöön. Kirjailijoiden kanssa käytiin vilkasta keskustelua päivän aikana. Varkautelainen kuuluisa taiteilija kuvanveistäjä Taru Mäntynen oli myös tavattavissa. Hänen kuusi pienoisveistostaan herättivät ansaittua mielenkiintoa ja toivat päivään aimo annoksen juhlavuutta. Päivä huipentui Varkauden Eläkeläisten lauluryhmän kajauttaessa Finlandian , jonka säestyksestä vastasi Marja Winter. Ennen illallista kuultiin myös juhlapuhe, jonka piti Leena Salo Varkauden Eläkeläisistä. Illallinen tarjottiin ja nautittiin päreeltä ja aterimetkin olivat tyylisopivasti puusta.”Pärreeltä parasta” oli kattauksen ja illallisen teema ja juhlaväki sai nauttia herkkuja viime vuosisadan hengessä. Juhlan loppuhuipennus nähtiin Eevan salissa, missä Raikki lausui runon Kohti uutta aikakautta . Varkauden Eläkeläisten lauluryhmä lauloi mm. Kuoppamäen Sininen ja valkoinen sekä laulatti yleisöä Kotimaani ompi Suomi ja Maammelaulun myötä. Varkauden Eläkeläiset esittivät myös sketsin 100-vuotias . Illan päätteeksi juhlaväki laittoi jalalla koreasti elävän musiikin tahtiin. Niin saatiin Suomi siirrettyä toiselle sadalle. LEENA SALO Eläkeläisten ostovoimasta huolehtiminen on unohtunut nykyisiltä päättäjiltä, totesi Porvoon Eläkeläiset ry:n syyskokous huolestuneena kannanotossaan. – Tilastojenkin mukaan noin kolmella tuhannella porvoolaisellakin eläkeläisellä eläkkeen taso on alle köyhyystulorajan. Siksi esitämmekin, että pikaisella aikavälillä tämä epäkohta korjattaisiin ja annettaisiin näille maatamme vuosikymmenet rakentaneille ikäihmisille taloudellisessakin mielessä turvattu tulevaisuus. Syyskokous valitsi Porvoon Eläkeläisten johtokunnan vuodelle 2018. Johtokunnan puheenjohtajana jatkaa Tapio Ruuskanen varapuheenjohtajaksi valittiin Kaino Kukkonen. Varsinaisiksi jäseniksi valittiin: Martta Väisänen, Raili Vuorinen, Liisa Paasela, Airi Ekman, Kirsti Hiltunen, Erkki Virtanen, Valma Kalliomäki ja Pirkko Rissanen. Varajäseniksi valittiin: Tuulikki Immonen, Reijo Penttilä ja Pirjo Olsson. Oulun Työväen Eläkeläiset ry valitsi syyskouksessaan 27.11. 2017 puheenjohtajaksi Veikko Kettusen, varapuheenjohtajaksi Maija Nurmisen, johtokunnan varsinaisiksi jäseniksi Paula Häppärin, Pentti Kellokosken, Arvi Kostekiven, Erkki Kukkosen, Maija Lassilan, Hilkka Myllykankaan, Elsa Pajuluodon, Seija Revonojan, Elsi Suomelan ja Terttu Taajorannan. Varajäseniksi valttiin: Raija Haikonen, Marjatta Kaitasuo, Raimo Kemppainen,Viivi Latola ja Eino Vaikko. Johtokunnan tukena tulee toimimaan edelleen kymmenen jaostoa. Toimintasuunnitelma sisältää mm. Yhdistyksen 40-vuotisjuhlan järjestämisen. Varkaus: Vielä kerran 100-vuotiaasta Suomesta ”Pärreeltä parasta” oli Kuntorannassa kattauksen ja illallisen teema, kun juhlaväki sai nauttia herkkuja viime vuosisadan hengessä. ”Päivä huipentui Varkauden Eläkeläisten lauluryhmän kajauttaessa Finlandian.” Porvoon Eläkeläiset: Ikäihmisten ostovoima turvattava Veikko Kettunen jatkaa Oulun Työväen Eläkeläisten johdossa Havukosken Eläkeläisten Suomi 100 -pipotalkoot onnistuivat hyvin Havukosken Eläkeläiset Vantaalta kutoivat viime vuonna yli 200 villapipoa. Jokaiseen pipoon oli joko kudottu tai kirjottu jälkikäteen teksti ”SUOMI 100”. Kutojia meillä oli noin 20, muutamat kutojat urakoivat kymmeniä pipoja. Lankoja ostimme itse ja saimme lahjoituksina liikkeiltä, yksityisiltä henkilöiltä ja yhdeltä paikalliselta yhteisöltä. Näin onnistuimme tavoitteessamme ja vantaalaiset sotiemme veteraanit onnistuttiin ”lakittamaan” tulevan talven varalta. Vantaalla toimii viisi sotaveteraanijärjestöä: Vantaan Sotaveteraanit, Tikkurilan rintamaveteraanit Vantaan Seudun Rintamaveteraanit, Sotainvalidien H:gin piirin Vantaan osasto sekä Vanda Krigsveteraner rf. Onnistuimme Matti Passin ja Markku Sepän avustuksella kartoittamaan tarvittavan pipojen määrän ja heidän avustuksellaan myös toimittamaan valmiit pipot niitä tarvitseville. Vierailimme Ilona Rosenlundin kanssa sotaveteraanien kolmessa tapahtumassa, joissa kaikissa jaoimme kauniisiin läpinäkyviin rasioihin pakatut pipot veteraaneille. Ruotsinkielisten veteraanien pipot jakoi heidän puheenjohtajansa Åke Eklund. Kolme yhdistyksemme iäkkäintä jäsentä sai myös Suomi 100 -pipon. Onnistuimme mielestäni pipotalkoissa hyvin ja kiitosta olemme saaneet myös sotiemme veteraaneilta. Suuret kiitokset kaikille talkoisiin osallistuneille. RAIJA LASSILA Havukosken Eläkeläiset ry Ensimmäinen pipo lahjoitettiin jo 17.5. Havukosken palvelutalon auditoriossa 94-vuotiaalle Mauno Kankaanpäälle tapahtuman ”Miten Suomi nousi sotien jälkeen hyvinvointivaltioksi” yhteydessä. Kiitos teille kaikille, jotka muistitte meitä juhliessamme 45-vuotissyntymäpäiväämme! KEMPELEEN ELÄKELÄISET RY Kiitokset!
Nro 1 helmikuu 2018 – 33 ELÄKELÄINEN IBAN FI11 8000 1800 3273 56 Jäsenmaksutili IBAN FI11 1012 3000 0714 70 IBAN FI80 8000 1900 1086 56 Jan Koskimies toiminnanjohtaja 040 747 0776 jan.koskimies@elakelaiset.fi Anna Autio jäsenvastaava 020 743 3610 044 751 1030 anna.autio@elakelaiset.fi – jäsenrekisteri, yhdistysrekisteri materiaalitilaukset Heli Grönroos henkilöstöja talousvastaava 050 529 0399 heli.gronroos@elakelaiset.fi – laskutus, maksatus, ostoja myyntireskontra Anna Eskola aluetyön suunnittelija 044 751 1031 anna.eskola@elakelaiset.fi Anu Mäki järjestösuunnittelija 040 839 7699 anu.maki@elakelaiset.fi – Eläkeläinen-lehden syntymäpäivät ja poisnukkuneet, syysja kevätkokousilmoitukset Tiina Rajala koulutussuunnittelija 040 582 4319 tiina.rajala@elakelaiset.fi Eva Rönkkö monikulttuurisuustyön suunnittelija 040 501 3599 eva.ronkko@elakelaiset.fi Tuomas Talvila tiedottaja 050 570 9716 tuomas.talvila@elakelaiset.fi Jouni Ahonen hankekoordinaattorin sijainen, Verkko ja vempaimet hallintaan -hanke 044 751 1032 jouni.ahonen@elakelaiset.fi Kuntorannantie 14 78400 Varkaus Myyntipalvelu 017 560 1403 tai 0400 403 669, myyntipalvelu@kuntoranta.fi Martti Korhonen puheenjohtaja Irmeli Mandell varapuheenjohtaja eläkeläiset ry Julkaisija: Eläkeläiset ry Päätoimittaja: Jan Koskimies Toimitussihteeri: Tuomas Talvila Tilaukset ja osoitteenmuutokset: Anna Autio, puh. 020 743 3610, anna.autio@elakelaiset.fi Lehti ilmestyy 7 kertaa vuodessa Tilaushinta kotimaahan 26 euroa/vsk Muu Eurooppa 36 e/vsk, muut ulkomaat 40 e/vsk Ilmoitushinnat: 2,00 euroa / pmm Toimitus ja toimisto: Mechelininkatu 20 A 1, 00100 Helsinki Puh. 020 743 3610 elakelainen-lehti@elakelaiset.fi Ilmoitusmyynti: Marja-Leena Laitinen, 050 5323 444 m-leena.laitinen@kolumbus.fi Maauunintie 14 D 34 01450 Vantaa Syntymäpäivät ja poisnukkuneet, syysja kevätkokousilmoitukset: Anu Mäki, 040 839 7699 anu.maki@elakelaiset.fi ISSN-L 0355-8290 ISSN 0355-8290 (Painettu) ISSN 2242-3338 (Verkkolehti) Suomalainen Lehtipaino Oy Kajaani 2018 Mechelininkatu 20 A 1, 00100 Helsinki Puh. 020 743 3610 vaihde Toimisto ja puhelinkeskus palvelevat arkisin kello 9.00–15.00 Sähköpostiosoite: elakelaiset@elakelaiset.fi Kotisivut:www.elakelaiset.fi Dragsfjärdin Työväeneläkeläiset – Dragsfjärds Arbetarpensionärer Kurt Valdemar Dahlqvist Himangan Eläkeläiset Anja Paananen Torsten Tuliniemi Hyrynsalmen Eläkeläiset Reino Kristian Romppainen Ivalon Eläkeläiset Alpi Koponen Kalervo Päkkilä Mikko Taskinen Eeva Vallivaara Kaarinan Eläkeläiset Aila Maria Koskinen Viljo Johannes Vesterinen Kiimingin Eläkeläiset Lauri Olavi Rintamäki Kokkolan Eläkeläiset Lilli Impi Maria Luomala Kolarin Eläkeläiset Tauno Antero Nätynki Malmin Eläkeläiset Ritva Kaartoaho Nakkilan Eläkeläiset Maire Kyllikki Virtanen Oulun Työväen Eläkeläiset Pekka Maikkola Paavo Puhakka Timo Vaara Veijo Savonen Paltamon Eläkeläiset Elvi Kirsti Karjalainen Pellon Eläkeläiset Eeva Laitamaa Pihlavan Eläkeläiset Aila Loukkola Posion Eläkeläiset Erkki Aslak Sulin Raahen Eläkeläiset Sirkka Sylvi Joensuu Aune Matilda Ylitalo Antti Koskela Reisjärven Eläkeläiset Toini Kaarina Riistaniemi Aino Vedenpää Ruoveden Eläkeläiset Mary Milka Tuominen Sievin Eläkeläiset Matti Heikki Koivuniemi Sorsakosken Eläkeläiset Lyyli Marjatta Nyyssönen Suolahden Eläkeläiset Ahti Liimatainen Elvi Siekkinen Teuvan Eläkeläiset Aira Inkeri Metsäranta Vaalan Eläkeläiset Reino Aulis Valjus Ykspihlajan Eläkeläiset Guy Jakobsen 98 vuotta 20.2. Fanny Kniivilä Kokkola 94 vuotta 24.2. Dagny Leinonen Kokkola 92 vuotta 28.2. Onni Rannikko Halikko 91 vuotta 7.2. Lauri Kinnunen Jyväskylä 90 vuotta 5.12.2017 Veikko Mäkitalo Loimaa 11.2. Alpo Niemistö Kauhava 14.2. Irja Järvinen Pihlava 18.2. Anni Olsen Pello 23.2. Kaino Liitiäinen Nakkila 85 vuotta 14.2. Pirkko Ruusunen Pihlava 16.2. Vesa Kinnunen Suomussalmi 19.2. Martta Saukkoriipi Pello 80 vuotta 10.1. Maria Dahl Kokkola 10.1. Veikko Nikkinen Martinniemi 10.1. Anneli Uusitalo Jyväskylä 22.1. Kirsti Kyllikki Kukkola Reisjärvi 17.2. Eila Kauppinen Tikkurila 26.2. Setti Tauriainen Suomussalmi 75 vuotta 5.1. Mirja Leppälä Malmi 11.1. Helka Viikki Jyväskylä 9.2. Paula Jokinen Halikko 13.2. Impi Kemppainen Suomussalmi 70 vuotta 24.10.2017 Mirja Vahera Oulunsalo 30.12.2017 Paavo Piispanen Oulunsalo 11.1. Raija Kyllikki Ojala Martinniemi 7.2. Juhani Vähäkangas Pyhtää 12.2. Raimo Kiviniemi Pello 15.2. Anja Pesola Kokkola 17.2. Eeva Grönholm-Lehtinen Jyväskylä 17.2. Raimo Kuusisto Loimaa 18.2. Pirkko Honkaperä Kokkola 28.2. Esko Johannes Kanninen Haukipudas 29.2. Antti Olavi Timonen Haukipudas 11.3. Lilja Huttu Suomussalmi 65 vuotta 20.1. Seppo Heinonen Korso 1.2. Riitta Mehtovuori Jyväskylä 21.2. Jaakko Mäkelä Pihlava 25.2. Mirja Gröndahl Pihlava 25.2. Eeva Reijonen Jyväskylä 60 vuotta 2.2. Riitta Rekilä Kokkola
34 – Nro 1 helmikuu 2018 ELÄKELÄINEN Kempeleen Eläkeläiset yhdisti perinteiseen Römppä-juhlaansa yhdistyksen 45-vuotisjuhlan. Kempeleen kunnanvaltuuston puheenjohtaja Jarmo Haapaniemi toi onnittelut ja terveiset 150-vuotistaivaltaan juhlineelta Kempeleen kunnalta ja juhlassa Lauluryhmä Äkkinäiset lauloi onnittelulaulun alkuvuosien puheenjohtajalle Veikko Ojalehdolle, joka neljän päivän kuluttua juhlasta juhli 100-vuotispäivänään 13.11.2017. Mauno Penttilän Syksyn muistoja -hanurisoolon jälkeen Kempeleen Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Veikko Keränen toivotti salintäyden yleisön tervetulleeksi. Vieraita olikin aina Iisalmea myöten. Lauluryhmä Äkkinäiset lauloi Johanna Markken johdolla Koivu-valssin, Pikku-Midinetin ja Vanhan myllyn tarun. Kunnanvaltuuston puheenjohtaja kiitti juhlivaa yhdistystä aktiivisesta toiminnasta ja totesi, että yhteisöllisyys on muutoinkin Kempeleessä arvossaan. Jokilaaksojen Aluejärjestön onnittelija Kaisu Rämet oli huolissaan pienten jäsenyhdistysten tulevaisuudesta ja toivoo tiiviimpää kuntarajat ylittävää yhteistyötä. Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Martti Korhonen sanoi, että on kohtuutonta syyllistää eläkeläisiä taloustilanteesta, sillä valtiovalta on jatkuvasti kaventanut eläkeläisten taloudellista elämisen tilaa. Kempeleen ja lähialueen eläkeläisten yhteinen tanhuryhmä esitti Paavo Juvanin harjoittamia kansantanhuja. Oulun Työväen Eläkeläisten mieskuoro Iltarusko lauloi ja Eila Pietilä ja Ulla Kokko antoivat Kalevalan ohjeita sulholle ja morsiamelle, joita olivat Kauko ja Aino Alasuutari. Entisajan ”Ilkamat” oli herätetty eloon ja sekös yleisöä nauratti. Juhlamarssin jälkeen Kempeleen Hanuripartio soitti tanssijoille sitä todellista hyvää vanhaa tanssimusiikkia. Joulukuun puolessa välissä juhlittiin Eläkeläisten pikkujoulua ja silloinkin lähes salin täydeltä. OLAVI KEINÄNEN Eturivissä vasemmalta puheenjohtaja Martti Korhonen, 100 -vuotias Veikko Ojalehto ja Jokilaaksojen Aluejärjestön varapuheenjohtaja Kaisu Rämet, etualalla vieraita mm. Iisalmesta. Kempele juhli: 45, 100 ja 150 vuotta! Täällä Pihtiputaalla järjestimme keväällä 2017 yhteislaulutilaisuuden ”Musiikkimuistoja sadalta vuodelta ”. Anne Kumpulainen, säestäjämme, valitsi laulut aiheeseen liittyen. Toisena soittajana oli Heikki Lavonius. Kesän juhlahetkiä koimme Keiteleen 40-vuotisja Tikkakosken 45-vuotistapahtumissa. Pihtiputaalla osallistuimme kyläkierrokselle, joka ulottui Pielaveden, Pyhäjärven ja Pihtiputaan kunnan rajapyykille, Rillankivelle. Tämä on myös samalla Pohjois-Pohjanmaan, Pohjois-Savon ja Keski-Suomen rajapyykki. Pihtiputaalaisen kuvanveistäjä Esko Kanasen lapset järjestivät silloiselle kotitilalleen viikon mittaiset avoimet ovet, päivät isänsä muistolle. Ateljeessa oli paljon mielenkiintoisia valmiita, puolivalmiita ja aivan alkutekiöissään olevia töitä. Ja vielä, päivän reissu Vuokatin kesäpäiville. Syyskauden aloitimme opiskelun merkeissä, ”tietokone tutuksi ”kursseilla. Tarpeellinen. Jokunen onnistui ostamaan tabletin, huomasin. Kuntorannan viikon vietimme loka-marraskuuun vaihteessa, kuntoutuen joka ikinen päivä. Samuli kumppaneineen piti huolen, ettei joutoaikoja jäänyt. Viihteinen viikko kaikkine kilpailuineen ja toimintatesteineen. Tasapaino-oppia, liukkaalla liikkumista ja itsepuolustautumista hätätilanteita varten. Samulin omat kokemukset maailman matkoilta olivat jännittävää kuultavaa. Ja hoitoihinkin piti ehtiä. Karaoke oli sitten omaa luokkaansa, tytöt loistivat taidoillaan. Ja kanavalenkki. Ravintolan mahtavalle tarjoilulle kiitos. Heti perään oli meidän 40-vuotisjuhlamme. Puheenjohtajamme Väinö Ahon tervehdyssanojen jälkeen lauloi oma lauluryhmämme. Juhlapuhujana oli Eläkeläiset ry:n hallituksen jäsen Marja-Leena Makkonen. Nöyrin kiitoksin kumarramme meitä muistaneita järjestöjä. Myös maankuulu Pihtiputaan mummu, Aune Turunen toi tervehdyksen juhlaamme. Hän mainitsi mm.kuinka paikallisyhdistysten toiminta rikastuttaa kuntalaisten elämää, estää syrjäytymistä ja yksin jäämistä. Pihtiputaan mummon toimikausi kestää kolme vuotta. Mummona oloaikanaan hän on nähnyt, miten kauniilla tavalla voivat kerhoystävät olla lähimmäisenä inhimillisen elämän ääripäissä, silloin kun omat voimat eivät kanna. Väestön vanhetessa toiminta yhteisön hyväksi on kullan arvoista. Ysiluokan ilmaisutaidon esitys oli viihteellinen, toiveidemme mukainen. Seuraavana sitten omat mummomme lähti laulaen lenkille ja sieppasivat papan kainaloonsa. Historiikin sijaan kulki kuvanauha viimevuosituhannelta lähtien vuoden 2017 kesään. Ansiomerkkien saajat Väinö Aho, Pirkko Ihalainen, Olavi Kananen, Kirsti Kumpulainen ja Maila Tyvimaa jatkavat tehtävissään, toivon mukaan vuosia. Musiikista huolehti Anne Kumpulaisen Vapaa pääsy -yhtye Jämsästä, tanssittavasti. Kuuluttajana Seija Mustamäki Hiitolan puvussaan. Joulupuuro ja syntymäpäiväsankareiden kukitus , joululauluineen päätti syyskauden toimintamme. Puhtia tuleviin aikoihin! MAIRE VARIS Pihtipudas: Juhlavuoden jälkeen alkaa arki ja työ Pihtiputaan Eläkeläisten toimintavuoteen 2017 mahtui mm. Tietokone tutuksi -kurssi. Kuva: Maire Varis
Nro 1 helmikuu 2018 – 35 ELÄKELÄINEN Leskirouva Katiska Ristikon 7/2017 ratkaisu Krypto 1/2018 Ratkaisijan nimi:.......................................................................................................... Osoite:........................................................................................................................... ...................................................................................................................................... Postitoimipaikka:......................................................................................................... Ristikon 7/2017 oikein ratkaisseiden joukosta onnetar nosti seuraavat nimet: Arja Fugazza-Lahtinen, Helsinki ja Joe Haapanen, Kortela. Onnittelut voittajille ! Krypton 1/2018 ratkaisut on lähetettävä 19. helmikuuta 2018 mennessä osoitteella: Eläkeläinen-lehti Mechelininkatu 20 A 1 00100 Helsinki Kuoreen ei saa panna tehtävän ratkaisun lisäksi muuta postia järjestölle tai lehdelle. Kuoreen on kirjoitettava sana KRYPTO.
36 – Nro 1 helmikuu 2018 ELÄKELÄINEN Osuuskunta Tradekan jäsenen vuosiedut 2018 Tradekan jäsenille elämä on edullisempaa. Reiluja vuosietuja joka päivä muun muassa kaikissa Restelin ravintoloissa, Restelin Shell HelmiSimpukka -asemilla, Scandicin hotelleissa, Synsamin liikkeissä, Liikuntakeskus Pajulahdessa ja kauppahalli24.fi -nettiruokakaupassa. Tutustu etuihin tradeka.fi/vuosiedut. Tutustu Tradekan jäsenen vuosietuihin ja liity jäseneksi osoitteessa www.tradeka.fi