NUMERO 2 – MAALISKUU 2017 www.elakelaiset.fi Seuraa meitä myös Facebookissa: www.facebook.com/elakelaisetry Säynätsalon Eläkeläisten jäsen Ilkka Pernu patikoi viime syksynä vanhaa pyhiinvaellusreittiä pitkin halki Espanjan. Kotimaisemista Espanjaan Tyko Sallinen Kuntavaalit Vaalipäivä sunnuntai 9.4. Ennakkoäänestys 29.3.-4.4. Suuret ikäluokatko syypäitä eläketurmaan? Räppimummot vauhdissa Sivu 20 Sivu 28 Sivut 12-19 Sivu 10 Sivu 27 Kuva: Jarkko Mänttäri
2 – Nro 2 maaliskuu 2017 ELÄKELÄINEN Pääkirjoitus HANNU PARTANEN Puheenjohtajan palsta MARTTI KORHONEN Elämme nyt maamme kannalta mielenkiintoisia, mutta samalla myös huolestuttavia aikoja. Kirjoittaessani tätä kolumnia ilmoitti Timo Soini jättävänsä puolueensa puheenjohtajuuden. Vielä ei voi tietää, mitä kaikkea tämä merkitsee, mutta muutoksia tulee varmasti. Monestakin syystä voisi olla hyväksi, että maan hallitus joutuisi vaihtoon. Nyt suunnitellut maakunta-, soteja valinnanvapausuudistus näyttävät ikäihmisten näkökulmasta erittäin huolestuttavilta. Asiantuntijat pitävät aikataulua, suunnitelmia, näköalattomuutta ja tyhjänpäiväisen hallinnon lisäämistä riskinä koko sosiaalija terveyspalvelujen saatavuuden kannalta. Demokratia ja alueellinen päätösvalta eivät ole enää esillä lainkaan, ne on hylätty jo puheistakin. On surullista seurata, miten ideologiset tavoitteet ohjaavat päätöksentekoa maan hallituksessa. Yksityistämisen vimma ja maakuntahallinnon kiima alistavat sosiaali-ja terveyspalvelut eli kansalaisille kaikkein tärkeimmät palvelut ,poliittisten päämäärien pelinappulaksi. Tästä syystä olisi ehkä kaikkein paras , että hallitus hajoaisi ennen kun se ehtii sekoittaa koko sotien jälkeen rakennetun järjestelmän. Kunnallisvaalit ovat aivan tuota pikaa. Ne ovat meidän kannaltamme tärkeät vaalit. Tuli uudistuksista mitä tuli, kunnille jää edelleenkin paljon tehtäviä , jotka koskettavat jokaisen arkea. Olkaa aktiivisia vaikuttajia ja sitouttakaa ehdokkaita meidän tavoitteisiimme ja niiden toteuttamiseen. Eläkeläiset ry:n omat ja Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU ry:n yhteiset tavoitteet löytyvät Eläkeläinen-lehden edellisestä numerosta ja verkkosivuiltamme. Yhdessä olemme väkevä voima, ja tuota voimaa kannattaa nyt käyttää. Äänestämättä jättäminen antaa avoimen valtakirjan valituille valtuutetuille päättää sinunkin asioistasi. Sen sijaan voit äänestää ja vaikuttaa. Vaalien jälkeen seuraamme valittujen toimintaa ja lupauksien pitämistä. Eläkeläiset ry on myös järjestönä muutoksen ajassa. Pitkäaikainen toiminnajohtaja Hannu Partanen jää kesällä eläkkeelle, ja hänen seuraajansa haku on käynnissä. Viime syksynä saimme riveihimme uuden talousvastaavan, ja henkilökunnan eläköitymiset saavat tänä vuonna vielä jatkoa. Tällaiset muutokset ovat aina iso haaste organisaatiolle. Toisaalta ne ovat luonnollisia virstanpylväitä järjestön historiassa ja koko ajan eteenpäin suuntaavassa toiminnassa. Valinnan uudesta toiminnanjohtajasta tekee valtuusto hallituksen valmistelun pohjalta. Olen varma, että löydämme hyvän toiminnanjohtajan ja tiedän, että myös Hannun tuki on muutoksessa mukana. Muutoksien hetkillä yhteiseen hiileen puhaltaminen on entistäkin tärkeämpää. Voimamme on toisissamme. Voimamme on toisissamme Eläkeläisten suurimmat ongelmat ja kunnallisvaalit E läkeläiset kokevat suurimmiksi ongelmikseen eläkkeiden pienuuden ja sen mukanaan tuomat erilaiset taloudelliset ongelmat, sosiaalija terveyspalvelujen riittämättömyyden ja heikon saavutettavuuden sekä koetun yksinäisyyden. Näin kertoo Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU ry:n syksyllä julkaistu tutkimusraportti Huomisen kynnyksellä 2016. Tutkitun 54–85-vuotiaan suomalaisen väestön esiin nostamat ongelmat eivät yllätä. Ne ovat linjassa EETUn aiemman kolmen vastaavan kyselytutkimuksen tulosten kanssa. Ensimmäinen tutkimus on vuodelta 2007. Huolestuttavaa on, että toimeentulon ja palvelujen perusongelmat toistuvat vuosi toisensa jälkeen eikä niiden voittamisessa tunnuta edistyttävän. Päinvastoin, osan niistä koetaan vain pahentuvan. Kun tutkimukseen haastateltuja pyydettiin arvioimaan tilannetta kymmenen vuotta eteenpäin, nousivat samat ongelmakokonaisuudet edelleen päällimmäisiksi. Ratkaisemattomien ja syvenevien ongelmien vuoksi eläkeläisväestön luottamus poliittisiin päätöksentekijöihin on kovalla koetuksella. Nimetyt ongelmat ovat perusteiltaan pääosin yhteiskunnallisia. Ratkaisut niihin löytyvät vain poliittisen päätöksenteon kautta. Edessä olevat kunnallisvaalit sisältävät ratkaisujen ja muutosten mahdollisuuksia, vaikkakin rajallisesti. Vaikka merkittävä osa eläkeläisten toimeentuloon ja palveluihin liittyvistä linjaratkaisuista tehdään valtiollisen politiikan piirissä, ne usein sivuavat ja myös saavat konkreettisen sisältönsä kunnallisessa päätöksenteossa. Yksinäisyys on painokkaasti yksilöllinen tunne ja kokemus. Sitäkin voidaan kuitenkin vähentää tai lisätä yhteiskunnan valinnoilla. Eläkepolitiikka on puhtaasti valtiollista toimintaa. Samoin sosiaalivakuutus ja esimerkiksi sairausvakuutuksen ja asumisen tuen linjaukset. Osa verotuksesta ja palvelujen hinnoittelusta ratkaistaan kunnallisessa päätöksenteossa. Kaavoitus, yhdyskuntarakenne, asuntoja elinkeinopolitiikka ovat kuntavetoista. Sivistys, kulttuuri, vapaa-aika ja terveyden edistäminen niin ikään. Julkisen vallan päätökset yhdessä määrittävät eläkeläisten elämisen ehtoja ja myös tosiasiallisen taloudellisen liikkumavaran arjen valinnoissa. Kunnat vastaavat vielä nykyisin sosiaalija terveyspalvelujen järjestämisestä ja yhdessä kuntayhtymien kanssa myös tuottavat ison osan näistä palveluista. Hallituksen linjaama sote-uudistus siirtää järjestämisvastuun kunnilta uusille maakunnille. Samalla valinnanvapauteen verhoten yksityiset kaupalliset palvelut nostetaan julkisen tuotannon rinnalle. Kilpailun edistämiseksi hallitus velvoittaa julkisia tuottajia yhtiöittämään kilpailuilla alueilla toimivat julkiset palvelut kuten terveyskeskukset. Hallituksen esityksessä elinkeinopoliittiset tavoitteet jyräävät uudistuksen alkuperäiset terveyspoliittiset tavoitteet. Samalla usko uudistuksen tuomiin miljardiluokan taloudellisiin säästöihin on romahtanut. Tilanne on hyvin kriittinen eikä se lupaa ainakaan hyvää eläkeläisten sote-palveluissa kohtaamien ongelmien voittamiselle. Hallituksen valinnanvapauden linjaukset ovat nostattaneet poikkeuksellisen voimakkaan vastustuksen myös asiantuntijoiden keskuudessa. Vaatimukset linjausten tarkistamiseksi ja paluusta uudistuksen alkuperäisiin, laajasti hyväksyttyihin tavoitteisiin ovat voimistuneet. Hallitus tuskin kuitenkaan muuttaa linjauksiaan, elleivät äänestäjät anna kunnallisvaaleissa riittävän selkeää viestiä muutoksen puolesta. Eläkeläistoiminta on omaehtoista yhdessä tekemistä. Se sisältää kumppanuutta ja vertaistukea. Se on tehokas ja edullinen tapa vähentää yksinäisyyttä ja vahvistaa yhteisöä. Uusilta kuntapäättäjiltä onkin edellytettävä, että he tunnistavat ja tunnustavat eläkeläisyhdistysten työn terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistäjinä sekä sosiaalisen pääoman tuottajina. Tämä toiminta ansaitsee kuntien toiminnallisen ja taloudellisen tuen. Kuntavaalit ovat paikallisvaalit ja ne koskettavat ihmisten lähiyhteisöä ja arkea. Samalla niillä on myös poikkeuksellinen paino valtakunnan politiikkaan, kun edessä ovat historialliset ratkaisut maakuntahallinnosta ja sote-uudistuksesta. Samaan aikaan Sipilän hallitus viimeistelee toimenpideohjelmaansa hallituskauden puoliväliriiheen tilanteessa, jossa sen omat valtiontalouden tasapainottamiseksi ja työllisyysasteen nostamiseksi asettamat tavoitteet ovat edelleen kaukana toteutumisesta. Tässä vaiheessa on jo varmaa, että vaalikamppailun laannuttua hallituksen kärkikolmikolla on painavaa asiaa kansalaisille. Julkaisemme tässä lehdessä viime lehden tavoin järjestön kärkitavoitteet kuntavaaleihin.
Nro 2 maaliskuu 2017 – 3 ELÄKELÄINEN ”Tärkeintä on, että ihmiset viihtyvät” Liikunnan riemua Iin Eläkeläisten jumppapiirissä. Etualalla Rauha Ukkola ja Meeri Taskinen. Maanantaina aamupäivällä puoli yhdentoista jälkeen on Iin kunnan keskustassa sijaitsevalla Järjestötalolla täysi säpinä päällä. Iin Eläkeläiset kokoontuvat jumppaan ja sitä seuraaviin kuoroharjoituksiin. > Sivu 4
4 – Nro 2 maaliskuu 2017 ELÄKELÄINEN Maanantaina aamupäivällä puoli yhdentoista jälkeen on Iin kunnan keskustassa sijaitsevalla Järjestötalolla täysi säpinä päällä. Iin Eläkeläiset kokoontuvat jumppaan ja sitä seuraaviin kuoroharjoituksiin. Vaihdetaan kuulumisia, emännät häärivät keittiön puolella. Salissa aloitetaan liikunnalla. Sitä vetävä Rauha Ukkola on naapurikaupungin puolelta, Oulun Haukiputaalta. Hän on Martinniemen Eläkeläisten jäsen ja ”Haukiputaan Heiton tyttöjä”, eli merkittävän haukiputaalaisen työväen urheiluseuran aktiiveja. Iin Eläkeläisten maanantaijumppaa Ukkola on kulkenut ohjaamassa jo pitkään. Sillä: – Täällä on niin hyvä fiilinki. On innokas ja iso joukko, mukana on niin miehiä kuin naisiakin, 55 osallistujaa on parhaimmillaan laskettu ja lähellä viittäkymppiä on joka kerta. Eikö ole aivan mahtavaa? Paavo Halonen on yksi ryhmän vakio-osallistujista. Niin ikään maineikkaan pohjoisen urheiluseuran, Iin Yrityksen, t-paitaa kantava Halonen kertoo liikkuneensa ”pitkin elämäänsä”. – En mikään aktiiviurheilija ole ollut, mutta saa sanoa, että olen paljon liikkunut. Hiihto ja pikajuoksu olivat aikanaan semmoisia lajeja, mistä tykkäsin. Halonen myös liikuttaa. Hän vetää kylätoimikunnassa miesporukan jumpparyhmää. – Kyllä tässä eläkepäivät on mukavasti pyörineet, kun tekemistä riittää. Varmemmaksi vakuudeksi Paavo Halonen on mukana myös Iin Eläkeläisten kuorossa. Uusia jäseniä Kello lyö 12 ja Iin Järjestötalossa jatketaan laulun sävelin. Toiminnan lomassa yhdistys saa uusia jäseniä. Samalla kun kuoro lämmittelee, täyttävät Maija Kemppainen ja Urpo Ronkainen jäsenpapereita yhdistyksen puheenjohtajan Meeri Taskisen kanssa. Kemppainen ja Ronkainen muuttivat eläkkeelle jäätyään Iihin Varsinais-Suomen Halikosta. – Yli 20 vuotta meni siellä työelämässä. Muutto Iihin oli sen jälkeen luonteva. Miesvainajani oli täältä kotoisin, täällä on mökki ja paljon tuttuja ihmisiä. Olen itse kotoisin Oulaisista ja kun nykyinen mieheni on Posiolta, pohjoinen on molemmille tuttu paikka. Oli kiva tulla tänne, sanoo Kemppainen, ja tuntuu viittaavan yhtä lailla paikkakuntaan kuin eläkeläisyhdistykseenkin. – Ja uusille jäsenille tarjotaan pullakahvit, puheenjohtaja Meeri Taskinen toimittaa. Hän on puheenjohtajana toista vuotta, yhdistyksessä mukana toistakymmentä vuotta. – Meillä on laaja ja aktiivinen porukka, hän kehuu. – Jäseniä on reilut 200, toiminta monipuolista. Samaan aikaan salin puolella kuoro käynnistää Eläkeläisten Valssin , ja Taskisen täytyy kiirehtiä mukaan laulamaan. Tähtäimessä Vuokatti Kuoro harjoittelee nyt toden teolla, sillä tähtäimessä on osallistuminen Vuokatin kesäpäivien suurkuoroon. Ja mikäpä on harjoitellessa, kun innokkaita laulajia ja säesIin Eläkeläisten tilkkutyöstä tulee osa Vuokatin kesäpäivien jättipeittoa. Iissä riittää menoa ja meininkiä Nyt liikutaan.
Nro 2 maaliskuu 2017 – 5 ELÄKELÄINEN täjiä riittää ja kun tahtipuikkoa heiluttaa Ossi Juneksen kaltainen kovan luokan musiikkimies. Kuorolainen Seija Teppo kommentoi toimintaa innosta hehkuen. – Laulaminen on minun juttuni. Tässä urkeni aivan uusi ura, jolle on aikaa nyt, kun jäin eläkkeelle. Musiikki on aina ollut minulle tärkeää, ja kun ei osaa soittaa, voi laulaa. Ja sanovat, että ääntä minulla on, Teppo nauraa. ”Tärkeintä on, että ihmiset viihtyvät” – Tärkeintä on se, että ihmiset viihtyvät, kiteyttää yhdistyksen sihteeri ja matkavastaava Kaarina Paaso. – Minun tehtäväni on kuunnella, mitä ihmiset haluavat ja pyrkiä järjestämään toimintaa sen mukaan. Kevätkaudella retkiä on tehty ja tulossa muun muassa kauniista luonnostaan ja kylpylästään kuululle Rokualle sekä naapurikaupunkien kulttuuririentoihin. 10 000 asukkaan Iin sijainti on sikäli otollinen, että kohtuullisen bussimatkan päässä on esimerkiksi Oulun kaupunginteatterin, Kemin kaupunginteatterin, Oulun Työväen Teatterin ja Haukiputaan Teatterikuopan tarjonta. Liki on myös Haukiputaan liikuntakeskus Jatuli, jossa vastikään vierailtiin katsomassa laulunäytelmää Kaunis Veera & Kipparikvartetti. – Vuokatin kesäpäiville on 35 paikkaa varattu. Jos on paljon innokkaita, paikkoja koetetaan saada lisää, Kaarina Paaso lupaa. Yhdityksen “kärkihankkeena” on myös torstaisin kokoontuva tietotekniikkakerho, joka vastikään on saanut uudet vetäjät. – Olemme koko yhdistyksen johtokuntana sitoutuneet osallistumaan tietotekniikkaopiskeluun, ja onneksi siellä on muitakin, Paaso sanoo. Kerhossa käydään läpi tietotekniikan tärkeää arkipäiväistä käyttöä: sähköpostia, pankkitunnuksia, asiointia verkossa. – Joku osaa enemmän, joku vähemmän, toinen toisiamme autetaan. Uutena toimntana on nyt alkanut maanantain jumpan lisäksi myös omien ohjaajien vetämä venytysjumppa. Kaarina Paaso sanoo, että eläkeläisten järjestötoiminta on hänelle itselleen myös tärkeä henkireikä. – Ihmisen täytyy ja kannattaa tehdä jotakin. Jäin eläkkeelle tehtyäni 40 vuotta töitä pankin palveluksessa. Onneksi on lapsia ja lapsenlapsia ympärillä. Heidän lisäkseen tämä yhdistystoiminta on sitten minulle se toinen tärkeä asia. Toiminnan tärkeä osa on Paason mielestä myös eläkeläisten aseman puolustaminen. – Sitähän ollaan heikommalla osalla tässä yhteiskunnassa, hän pohtii ennen kaikkea pienituloisten eläkeläisten asemaa. – Kunpa löytyisi väyliä saada viestiä eläkeläisten arjen ongelmista myös päätöksentekijöille asti. Hienointa on yhteishenki Järjestötalon puhvetin puolella istuvat kahvittelemassa Rauha ja Niilo Piukkula. Harva tuntee tämän talon ja tämän eläkeläisyhdistyksen toimintaa ja historiaa tarkemmin kuin he. – Pitkät rupeamat on meillä ollut tässä firmassa, Rauha Piukkula nauraa. Se oli juuri Rauha joka heistä ensimmäisenä ennätti eläkeläisten toimintaan mukaan. Hän itse asiassa seurasi äitinsä jälkiä yhdistyksen johtokuntaan. Sitten Niilokin houkuteltiin mukaan. – Kun ensimmäisen kerran tahdoin mieheni eläkeläisten matkalle niin vähän mietin, että miten siinä käynee. Jos se sanookin, että tämä oli ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun hän moiseen lähtee. Mutta se tykkäsikin kovasti ja sanoi, että lähtee vastakin, kun siellä oli ihania ja avomielisiä ihmisiä, Rauha kertoo. – Se taisi oli vuonna -76. Olin silloin vielä Veitsiluodon tehtaalla töissä, Niilo muistelee. Sittemmin hän toimikin kaikkiaan kuusitoista vuotta Iin Eläkeläisten puheenjohtajana. Monessa reissussa on käyty, eikä yhtäkään ole tarvinnut katua, vaikka kommelluksiltakaan ei ole vältytty. – On sitä jouduttu kerran pohjoisne reissulla linja-autoakin pukkaamaan käyntiin, Niilo kertoo. – Inarissa bussi vielä starttasi, mutta kun matkan varrella pysäytettiin tupakkatauolle, niin ei se enää lähtenytkään käyntiin. Ei kun työntämään. Onneksi siinä oli hyvin lähellä myötäinen, ja auto saatiin toimimaan. Lopulta päästiin Kittilään asti, mutta sieltä lähtiessä bussin vaihteista ei mennyt enää kuin kolmonen päälle ja sillä jouduttiin köröttelemään Iihin saakka. Enää ei Piukkulan pariskunnan kunto ja terveydentila oikein anna myöten pyöriä parketilla kuten ennen. – Oltiin oikein faneja siihen tansseissa käyntiin kahdesti viikossa, Rauha kertoo. Mutta yhä edelleen he käyvät Järjestötalolla vähintään kahvittelemassa. Matkaa nykyisestä kodistakin kun on vain sata metriä. – Tämä Iin Eläkeläiset on hirveän hyvin toimiva järjestö. Paljon hyvää tekee tämä talokin, joka on keskellä kylää ja melkein kuin oma, vaikka vuokrallahan tässä ollaan, Rauha sanoo. Mikä eläkeläistoiminnassa on sitä kaikkein hienointa? – Yhteishenki, vastaa Niilo Piukkula epäröimättä. – Se on kauhian tärkeää. Tässä ollaan kuin tuttavapiiriä koko porukka. Rauha ja Niilo Piukkula vihittiin juhannuksena 1957. Joten juhlapäivä on ensi kesänä edessä. – Meidän pojat ovat aina sitä kysyneet, että kuinka kauan te jaksatte siellä eläkeläisten toiminnassa pyöriä. Minä olen sanonut, että niin kauan kuin töppönen nousee, Rauha Piukkula nauraa. Teksti ja kuvat: TUOMAS TALVILA Reissu edessä. Sihteeri ja matkavastaava Kaarina Paaso (vasemmalla) ja puheenjohtaja Meeri Taskinen tutkivat Rokualle lähtijöiden nimilistaa. Paavo Halonen venyttelee Kuorossa. Seija Teppo (keskellä) rakastaa laulamista. Yhteishenki on eläkeläistoiminnan ydin, sanovat Niilo ja Rauha Piukkula. Maija Kemppainen ja Urpo Ronkainen liittyivät jäseniksi. Jumpparyhmän pyörteissä. Maanantai käynnistyy laululla. Iin kunta sijaitsee Pohjois-Pohjanmaan maakunnassa. Iin naapurikunnat ovat Oulu, Pudasjärvi, Ranua ja Simo. Ii on Suomen lyhin kunnan nimi ja suomenkielinen paikannimi.
6 – Nro 2 maaliskuu 2017 ELÄKELÄINEN Eläkeläiset ry:n kesäpäivät Vuokatissa 13.–15.6. 2017 Eläkeläiset ry:ssä on vuodesta 2007 lähtien järjestetty toimintaa yhdessä Suomeen muuttaneiden iäkkäiden kanssa. Kymmenen vuoden aikana on tutustuttu toisiin, kokattu, laulettu ja retkeilty yhdessä. Suomalainen elämä on tullut muuttajille tutummaksi ja uusia ystävyyssuhteita on solmittu. Toiminnasta ovat olleet vastuussa paikallisyhdistyksien monikulttuurisuustyöryhmät Tampereella, Jyväskylässä, Kuopiossa, Keravalla, Järvenpäässä, Iisalmessa, Porvoossa, Lieksassa, Vaasassa, Rovaniemellä ja Helsingissä. Vuokatin kesäpäivillä kutsumme kaikkia monikulttuurisessa toiminnassa mukana olleita ja tästä toiminnasta tai laajemmin monikulttuurisuudesta kiinnostuneita keskustelemaan siitä, minkälainen on monikulttuurinen Suomi. Keskustelutilaisuudessa puhumme muuttoliikkeistä nyt ja 100 vuotta sitten, monikulttuurisuudesta nyt ja kansakunnan synnyn aikoina sekä siitä, miten järjestönä voimme olla tueksi tänne muuttaville ikäihmisille. – Keskustelemme myös siitä, mitä monikulttuurisuus meille antaa ja mitä ongelmia se saattaa tuoda. Kysymme, onko meidän luovuttava jostain, kun maahamme muuttaa ulkomaalaisia, vai saammeko heiltä enemmän itsellemme. Mietimme sitäkin, ovatko maahanmuuttajat meille turvallisuusriski ja terrorismiuhka, hahmottelee treffeille osallistuva Pekka Lehtonen Tampereen Eläkeläiset ry:n monikulttuurisuustyöryhmästä. Monikulttuurisuustreffit kutsutaan koolle keskiviikkona, 14.kesäkuuta, Katinkullan auditorioon. Paneelikeskustelussa ovat mukana Lehtosen lisäksi mukana myös Pekka Isaksson, aatehistorioitsija ja Eläkeläiset ry:n eläkkeellä oleva tiedotussihteeri. Paneelikeskustelun vetäjänä toimii Eläkeläiset ry:n monikulttuurisuustyön suunnittelija Eva Rönkkö. Keskustelutilaisuuden yhteydessä voi tutustua monikulttuurisuuden opintoaineistoon jonka pohjalta voi yhdistyksissä käynnistää opintokerhoja. Monikulttuurisuuskerhoille voi hakea tukea KSL:n opintokeskuksesta. Suomi 100 -monikulttuurisuustreffit Vuokattiin ovat tervetulleita myös asuntoautolla tai asuntovaunun kanssa liikkuvat. Tästä vaihtoehdosta kiinnostuneden kannattaa olla yhteydessä suoraan seuraaviin kohteisisin: Kattivankkuri SF Caravan Kainuu Ry:n ylläpitämä caravan-alue sijaitsee Vuokatinrinteiden tuntumassa. Kattivankkuri on avoinna ympäri vuoden. Karavaanialueen pinta-ala on noin 5 hehtaaria, ja alue on pääosin nurmetettu. Asuntovaunu ja -auto paikkoja alueella on 156 kpl. Kaikki paikat on varustettu lämpösähköllä 16 A. Kattivankkurin isännän tavoittaa puhelinnumerosta 040 839 1707. Naapurivaaran Lomakeskus Eläkeläiset ry:n kesäpäivien majoituskohteisiinkin kuuluvassa Naapurivaaran Lomakeskuksessa on leirintäalueellaan 50 caravanpaikkaa, joista 40 on sähköpaikkoja, sekä telttapaikkoja. Puhelin: 040 549 7357 Niemelän lomamökit Rannan vaunualueella on 16 vaunupaikkaa ja huoltorakennus. Huoltorakennuksen vieressä sijaitsevassa kodassa on ruuanlaittomahdollisuus. Puhelin: 040 703 3774 Lähde: www.vuokatti.fi Karavaanareiden Vuokatti Olemme lähettäneet tietoa Vuokatin kesäpäivien varaustilanteesta ja -aikatauluista kirjeitse yhdistysten matkavastaaville, joiden tehtäviin varausten tekeminen kuuluu. Varauksia / maksuttomia varausmuutoksia Vuokattiin voi tehdä 28.4. saakka. Laskujen eräpäivä on 15.5. Ystävällinen pyyntömme on, että yhdistykset vapauttavat mahdollisimman pian myyntiin paikkoja, mikäli huomaavat tehneensä ylimääräisiä varauksia. Pekka Lehtonen Tampereen Eläkeläiset ry:n monikulttuurisuustyöryhmästä on mukana Vuokatin monikulttuurisuustreffeillä. Kuva: Eva Rönkkö Monet yhdistyksemme ympäri Suomen ovat innostuneet valmistamaan upeita tilkkuja ja niistä koottuja peittoja. Vuokatissa niistä on tarkoitus koota yhdessä mahtavan kokoinen ja näköinen tilkkupeitto ja asettaa se kaikkien nähtäväksi. Tarvittaessa toimistolta on saatavissa tilkkupeiton valmistusohjeita. Kansan Sivistystyön Liitto KSL ry myöntää tilkkupeittoja valmistaville kerhoille kerhotukea, jonka voi käyttää muun muassa materiaalikustannuksiin. Kerhotukea voi tiedustella koulutustuottaja Tiina Huhtalalta: tiina.huhtala@ksl.fi Jotta voimme valmistautua tilkkupeiton – tai mahdollisesti jopa useamman – kokoamiseen, pyydämme etukäteen tiedon tilkkupeiton Vuokattiin tuovista yhdistyksistä sekä tilkkupeiton koosta. Samalla pyydämme idean / ehdotuksen tilkkupeiton loppusijoituskohteesta ja käyttömahdollisuuksista. Parhaat ehdotukset palkitaan. Pyydämme tiedon Vuokattiin tuotavien tilkkujen / tilkkupeittojen määrästä ja koosta sekä ehdotuksen loppusijoituskohteesta 5.5. mennessä Tuija Aalille: tuija.aali@elakelaiset.fi Tilkusta peitoksi Tilkkuja on askarreltu mm. Iin Eläkeläisten kerhossa. Kuva: Tuomas Talvila Kesäpäivien varaukset
Nro 2 maaliskuu 2017 – 7 ELÄKELÄINEN Aluejärjestöjä kutsutaan mukaan kesäpäivien hiihtokilpailuun, joka järjestetään 14.6. Vuokatin hiihtotunnelissa. Latu 2,4 km kierros (yksi suunta 1,2 km) Osallistujat: 2 hengen joukkueet, M+N, hiihtojärjestys vapaa Hiihtotyyli: Yksi osuus (2,4 km kierros) perinteistä ja toinen vapaavalinnainen Kilpailu järjestetään väliaikalähdöllä, lähtöväli 5 min. Alkuosuus hiihdetään perinteisellä tyylillä. Joukkueen ensimmäisen osuuden hiihtäjä lähettää kosketuksella toisen osuuden hiihtäjän matkaan ja hiihtotyyli on vapaa. Säännöt: • Kilpailussa otetaan joukkueiden aika ja kilpailu käydään aluejärjestöjen joukkueiden välillä • Kolme parasta joukkuetta palkitaan • Kilpailuun mahtuu mukaan 18 joukkuetta • Yhdestä aluejärjestöstä voi ilmoittautua enemmän kun yksi joukkue, kuitenkin niin, että jokaisesta aluejärjestöstä yhdelle joukkueelle varataan osallistumispaikka • Jos aluejärjestöllä ei ole hiihtäjää molemmille viestiosuuksille, yhden hiihtäjän saa lainata toisesta aluejärjestöstä. • Ladulla kunnioitetaan toisia hiihtäjiä ja nopeampi hiihtäjä ohittaa hitaamman vasemmalta, hitaammin hiihtävän ei tarvitse antaa latua. Joukkueita kannustetaan käyttämään tyylille sopivia asusteita, paras asu (ja siihen sointuva joukkueen nimi) palkitaan. Vuokatin urheiluopisto lainaa hiihtovälineitä (sukset, sauvat ja monot) 18 euron pakettihintaan. Välinepaketti pitää varata etukäteen, kilpailuihin ilmoittautumisen yhteydessä. Kilpailuun ilmoittaudutaan 5.5. mennessä Tuija Aalille (aluejärjestö ja joukkueiden määrä). Mikäli kilpailuun ilmoittautuu vähemmän kuin 10 joukkuetta, kilpailu peruutetaan. Ilmoittautumiset: tuija.aali@elakelaiset.fi Tervetuloa kesähiihtoihin! Kesäpäivillä hiihtokilpailut putkessa alkukarsinta 13.6. loppukilpailu 14.6. Kutsumme jokaisesta aluejärjestöstä yhden neljän hengen joukkueen osallistumaan kilpailuun. Paras asiantuntemus ja menestymismahdollisuus on joukkueilla, joihin kuuluu sekä naisia että miehiä. Alkukarsinnassa valitsemme viisi joukkuetta loppukilpailuun. Loppukilpailussa ratkaistaan, mitkä ovat kolme parasta joukkuetta Suomi 100-tietämyksessä. Tietävimmät palkitaan. Tietovisaan ilmoittaudutaan 5.5. mennessä Tuija Aalille (aluejärjestö ja joukkueeseen osallistuvien nimet): tuija.aali@elakelaiset.fi Suomi 100-tietovisa Katinkullassa Maailman ensimmäinen hiihtotunneli rakennettiin vuonna 1997 parantamaan hiihdon harrastajien ja hiihtolajien urheilijoiden lajiharjoittelua kesästä luonnonlumen hiihtokauden alkuun. Hiihtotunneli sijaitsee Vuokatin urheiluopiston vieressä. Tunnelin pituus: 1,2 km (kierros 2,4 km) Tunnelin leveys: 8 m Tunnelin korkeusero: 18 m Kokonaisnousua: 51 m / 2,4 km Lämpötila: -5 -9 astetta Lähde: vuokattisport.fi Vuokatin hiihtotunneli Vuokatin hiihtotunnelia hyödyntävät huippuhiihtäjätkin, kuten kuvan Perttu Hyvärinen. Kuva: Vuokatti
8 – Nro 2 maaliskuu 2017 ELÄKELÄINEN Viidellä eri vuosikymmenellä runoja julkaissut Kai Nieminen on hyvin perillä lyyrikon roolistaan. Hän voi olla vaikkapa se maaseudun rauhassa puitten katveessa teetä juova ja hengen valaistumista odotteleva erakko – jos joku niin haluaa. Turhan tärkeä hän ei kuitenkaan osaa olla, eivätkä hänen runonsa ole mitään ylhäältä päin annettuja totuuksia. Ne ovat kuin eläviä olioita, sielun liikkeitä, joita runoilija tutkii kotitalossaan kriittisin silmin, korjailee ja muuttelee. – Aiheita riittää. Kunhan ehtisin kirjoittaa ylös kaiken, mitä mieleen pulpahtaa, Nieminen huokaisee. Hän ei omien sanojensa mukaan kirjoita tuleville sukupolville. Hän kirjoittaa meille läsnä oleville ja hänellä on lukijoita parikymppisistä nuorista seniori-ikäisiin runouden ystäviin. – Moni on lukenut suomennoksiani japanista. Tätä kautta omat runonikin on sitten löydetty. Niemisen merkittävyyden sanankäyttäjänä tajuaa ehkä parhaiten, kun lukee hänen vanhempaa tuotantoaan 1970-1980-luvuilta. Lyyrikon tämän kauden runot ovat nyt kenties ajankohtaisempia kuin koskaan ennen. Vuonna 1985 julkaistu runo En ole unohtanut suurta tyhjyyttä kuulostaa tältä: ”En ole unohtanut suurta tyhjyyttä, / olen vain lakannut pelkäämästä sitä. /--/ Seison sen partaalla/ ja kauhu kouraisee vatsaani, / kun näen millä kaikella sitä yritetään täyttää.” Mainitun runon suuri tyhjyys lienee eräänlainen, krooninen puutostauti, jota ihminen yrittää lievittää esimerkiksi keräämällä ylenpalttisesti tavaraa ympärilleen. Ihminen, kiireen kuningas, kiiruhtaa paikasta toiseen liki maanisessa tilassa, ja kahvinsakin hän hörppii seisaaltaan pahvimukista kaupungin vilinöissä. – Välillä maailman meno suututtaa ja tekee mieli protestoida. Joskus taas ajattelen, että antaa olla. Kukin elää tavallaan, Nieminen mainitsee. Elämä tapahtuu tässä ja nyt Kai Nieminen aloitti lyyrikkona syksyllä 1971. Silloin ilmestyi Tammen kustantamana hänen poikkeuksellisen valmis esikoiskokoelmansa Joki vie ajatukseni. Toistaiseksi hän on julkaissut kuusitoista kokoelmaa, joista uusin on Alan oppia (Tammi 2010). Entä mitä kaikkea Pernajassa Suomenlahden pohjoisrannalla asuva runoilija ja japanilaisen kirjallisuuden suomentaja on alkanut oppia vuosien saatossa? – No, kovin vakavia runoja en mielelläni kirjoita, eikä lukijoita tarvitse jännittää. Heidän kanssaan on mukava vaihtaa ajatuksia, Nieminen kertoo. Hän kirjoittaa Alan oppia -kokoelmassaan: ” alan oppia elämään: yksinkertainen mutta hidas prosessi:/ täytyy vain lakata olemasta osaamatta,/ lakata luulemasta että elämä on vaikeaa,/ lakata tekemästä siitä vaikeaa...” – Juuri tähän pyrin. Kaikki tarpeellinen on tässä ja nyt. Pitää vain lakata luulemasta, että se oikea elämä tapahtuisi jossakin muualla. Millä kaikella itse kukin voisi sitten keventää arjen taakkaansa epävarmassa maailmassa? Niemisen runoista päätellen turhista huolista luopuminen on onnellisuuden kannalta melko oleellista ainakin runoilijalle itselleen. Kovin vaivaton prosessi se ei tosin ole, koska elämä on arvaamatonta. On varauduttava myös siihen, että kaikki mitä maailmalla näet ja kuulet, ei välttämättä ilahduta. – Ei sekään hyvältä tunnu, kun meitä ihmisiä kehotetaan olemaan onnellisia vaikka väkisin. Se vasta stressaakin. Älkää olko negatiivisia, sanotaan. Itselleni on luontevinta, etten varta vasten pysähdy pohtimaan omaa tilaani. Pyrin vain tekemään jotakin asioiden eteen. Metsän keskellä, meren rannalla Verkkaisesti jutteleva, sanojaan punnitseva Kai Nieminen asuu puolisonsa keraamikko Elina Soraisen kanssa Itä-Uudellamaalla Pernajan Vanhakylässä – kesät meren rannalla ja talvet kymmenen kilometrin päässä rannasta, metsän keskellä. – Lapset ovat isoja ja asumme vaimon kanssa kahden. Luonto on lähellä, mutta en sitä sen kummemmin ajattele, koska se on aina ollut minua lähellä, Nieminen toteaa. Lyyrikolla ja suomentajalla on Pernajassa omat, toimiviksi koetut rutiininsa. Hyvissä ajoin ennen puolta päivää, aamukävelyn jälkeen, Nieminen ryhtyy töihin. – Ennen tein töitä öisin, mutta nykyisin en halua tuhlata valoisaa aikaa. Viisi tehokasta työtuntia päivässä on jo paljon. Sen jälkeen veto on pois. Hänellä on työn alla massiivinen suomennos klassisesta japanin kielestä: Murasaki Shikibun tuhat vuotta jälkeen Kristuksen kirjoittama Genjin tarina. Se on yksi maailman vanhimmista romaaneista. – Kääntäminen on raskasta, antoisaa ja hidasta puuhaa. Tähän uppoutuu täysin. Lukuisia matkoja Japaniin Kai Nieminen on tehnyt Japaniin kymmenkunta matkaa. Tulevan puolisonsakin hän tapasi siellä 37 vuotta sitten. – Vaimo oli Japanissa tekemässä maisterin tutkintoa ja itse olin siellä stipendiaattina, Nieminen sanoo. Hänellä on Japanissa hyviä ystäviä, joiden kanssa on suuri ilo keskustella. Yleensä japanilaiset ovat kuitenkin ulkomaalaisten parissa etäisiä ja kohteliaan pinnallisia. – Todellisen Japanin löydän kirjoista, painottaa Nieminen. Hänen mukaansa urbaani, japanilainen elämäntyyli on monille paikallisille kovin stressaavaa ja varsinkin suurissa kaupungeissa. Maaseudulla on jo rauhallisempaa. – En tiedä, mitä kaikkea me suomalaiset voisimme oppia japanilaisilta. Ne japanilaiset, joilla ei ole koko ajan stressi päällä, ovat aika iloisia. KARI KUMPULAMPI Alati ajan hermolla Kai Niemisen säkeissä on jotakin, mikä puhuttaa nykylukijaa Kai Nieminen on maan luetuimpia runoilijoita. Moni on pistänyt merkille hänen helposti avautuvat säkeensä, jotka ovat täyttä elämää iloineen ja murheineen. Rakkaudestakin ne kertovat ja kaipuusta kaikesta, millä on todellista merkitystä näinä levottomina aikoina. ”Itselleni on luontevinta, etten varta vasten pysähdy pohtimaan omaa tilaani. Pyrin vain tekemään jotakin asioiden eteen.” – Mitä vähemmän elämään tulee kiinnittäneeksi huomiota sitä siedettävämpää se on, Kai Nieminen mainitsee. Kuva: Kari Kumpulampi
Nro 2 maaliskuu 2017 – 9 ELÄKELÄINEN V almistauduimme joskus 1970-luvun lopulla vastanimitetyn valtioneuvoston jäseninä tervehdyskäynnille tasavallan presidentti Kekkosen luo Tamminiemeen. Eräs vanhempi kollega muisteli – tai kertoi edeltäjiensä muistelleen – vastaavaa käyntiä silloin presidenttinä toimineen Paasikiven luona. Hallitus oli hyvissä ajoin järjestäytynyt riviin presidentinlinnan kakkoskerrokseen, mutta presidenttiä ei kuulunut. Alli Paasikivi sen sijaan oli läsnä. Pian alkoi kuulua melkoinen möykkä kolmannen kerroksen portaista ja Juho Kusti ilmestyi näkyviin heilutellen sanomalehteä ja kiroten ankarasti siinä ollutta artikkelia, koska silloisessa herkässä ulkopoliittisessa tilanteessa lehti oli presidentin mielestä ”tallonut klaveeria”. Paasikivi huomasi ensimmäisenä vaimonsa ja puuskahti hänelle, että ”sinäkin siinä vain lihot ja lihot”. Pian hän huomasi tervehdyskäynnille tulleen uuden hallituksen, heitti lehden pois, selvitti kurkkunsa ja ryhtyi pitämään hallitukselle kohteliasta nimityspuhetta. On todennäköistä, että myös Paasikiven käsissään heilutteleman lehden päätoimittaja sai puhelinsoiton, jossa presidentin mielipide ei jäänyt epäselväksi. Kun nyt keskustellaan poliitikkojen reagoimisesta tiedotusvälineiden toimintaan, voi kai sanoa, ettei mitään uutta auringon alla. Erona on vain se, että Paasikivi oli huolestunut kansakunnan kohtalosta, nykypäivän kiukuttelijat taas omasta asemastaan. *** Toimittaja ja mediaeetikko Yrsa Stenius julkaisi viime syksynä kirjan Orden i min makt (Sanojen valtias), jossa hän pohtii sananvapautta ja journalismin etiikkaa niiden kokemusten pohjalta, joita hän sai toimiessaan Ruotsissa ensin Aftonbladetin toimittajana ja päätoimittajana ja sittemmin Ruotsin mediavaltuutettuna (Allmänhetens Pressombudsman). Pohdinta on syvällistä ja se tuo myös mielenkiintoisella tavalla esille ruotsalaisen ja suomalaisen mediakulttuurin eroja. Yksi kiinnostava jakso tässä pohdinnassa sivuaa Suomen YYA-aikakauden median toimintaa. Eettinen pohdinta on perinteisesti jaettu sovitusetiikkaan ja seurausetiikkaan. Sovitusetiikassa mietimme, miten hyvin toimintamme vastaa sisäistämiämme arvoja. Seurausetiikassa mietimme, mitä seurauksia toiminnastamme seuraa muille ja laajemmille yhteisöille. Jos haemme vain ”rauhaa sielullemme”, emme välitä tekojemme seurauksista. Ajattelemme, että toimintamme seuraukset ovat muiden murheita. Tällaisen ”sananvapausfundamentalismin” Stenius arvioi ohjaavan ruotsalaista mediaetiikkaa. Siksi heidän on ollut vaikea ymmärtää suomalaisen median toimintaa sodan jälkeisinä vuosikymmeninä. Sananvapautta ei kuitenkaan käytetä yhteiskunnallisessa tyhjiössä. Jos ummistetaan silmät olosuhteilta, joissa sananvapautta harjoitetaan, laiminlyödään toinen etiikan ulottuvuus, toiminnan seurauksien arviointi. Välinpitämättömyys seurauksista johtaa yksisilmäisyyteen, jossa kaikki se aineisto, joka saadaan käsiin, julkaistaan kyselemättä. Seuraukset joutuvat kantamaan muut. Se oli Paasikiven huolen aihe. Suomen turvallisuuspoliittinen asema oli herkkä eikä Neuvostoliiton johdossa saanut syntyä epäilystä siitä, että kylmän sodan kuumentuessa Suomen aluetta käytettäisiin sitä vastaan. Turvallisuuspoliittisen aseman vakauttaminen oli Suomen poliittisen johdon keskeinen tavoite ja kansallinen etu. ”Veneen keikuttamisen” pelättiin johtavan turvallisuuspoliittisen aseman heikentymiseen, josta kansa oli juuri maksanut kovan hinnan, 90 000 sodissa kaatunutta. Kun sodan jälkeistä mediaa (ja politiikkaa) syytetään varsin kevyesti itsesensuurista ja suomettumisesta, olisi hyvä muistaa, millaisia seurauksia myös median päätöksen tekijät joutuivat puntaroimaan. Sana neljäs valtiomahti ei ole tuulesta temmattu. Media käyttää merkittävää valtaa ja kaikkeen vallan käyttöön liittyy aina vastuu myös päätösten seurauksista. *** Nykypäivän tilanne on toisenlainen, median toimintaa eivät suitsi samanlaiset uhkakuvat seurauksista kuin sodan jälkeisinä vuosina. Tänään suurempi ongelma saattaa olla poliittisten päätöksentekijöiden ja toimittajien läheinen suhde, joka pienessä maassa tuskin on vältettävissä. Niin kauan kuin kyse on tiedon hankinnasta, ongelmaa ei ole. Ongelmia tulee, jos suhde muuttuu painostukseksi. Siitä tämän päivän kiistoista Ylen toiminnasta ja asemasta on kyse. Siksi Ylen riippumattomuutta ei pidä horjuttaa antamalla sen poliittisesti nimitetylle hallinnolle valtaa vaikuttaa ohjelmien sisältöön. KALEVI KIVISTÖ Kirjoittaja on Eläkeläiset ry:n valtuuston puheenjohtaja. Sananvapaudesta Kalevin kynästä • Syntynyt 1950 Helsingissä, asuu Itä-Uudellamaalla Pernajan Gammelbyssä. • Ylimääräisellä taiteilijaeläkkeellä. • Runoilija, japanilaisen kirjallisuuden suomentaja. • Perheellinen, puoliso keraamikko Elina Sorainen. • Esikoiskokoelma Joki vie ajatukseni (Tammi 1971). Julkaissut toistaiseksi kuusitoista runokokoelmaa. • Suomentanut mm. Bashoon, Ozamu Dazain, Yasunari Kawabatan, Ema Saikoon ja Banana Yoshimoton teoksia. • Saanut Valtion kirjallisuuspalkinnon kahdesti ja Valtion kääntäjäpalkinnon kolmesti. Niemiselle on myönnetty myös Eino Leinon palkinto, Yleisradion Kääntäjäkarhu-palkinto sekä Mikael Agricola-palkinto. • Toiminut kirjailijoiden sananvapausjärjestö Suomen PENin puheenjohtajana 1991-1994. • Toimittanut isänsä Pertti Niemisen (1929-2015) postuumisti ilmestyneen runokokoelman Vihreän läpi ei enää näe (Viisas Elämä 2016). Pertti Nieminen oli arvostettu runoilija ja kiinalaisen kirjallisuuden suomentaja. Kai Niemisellä ei ole kotonaan televisiota. Tv-ohjelmia hän kuitenkin katsoo valikoiden tietokoneeltaan Ylen Areenasta, lähinnä dokumentteja. – Lehtiä luen ja kirjoja. Lyhyitä romaaneja on pöydällä. Pidän niistä, koska ne lähestyvät runoutta, Nieminen kertoo. Hänen mielessään siintelee jo uuden kokoelmankin kirjoittaminen. – Teen muistiinpanoja. Myöhemmin käyn niitä läpi ja katson mikä on runoksi sopivaa. Runojen kirjoittaminen on minulle aina jotakin hyvin todellista. Nieminen mielestä lyriikka ei ole katoamassa Suomesta minnekään. Päinvastoin. Runouden kontaktipinta on tänä päivänä laaja. – Maahan on syntynyt uusia kustantamoita ja on lavarunouttakin, jota ei ole tarkoitettukaan julkaistavaksi. Niemisellä on oma tapansa lukea runoutta. Hän ei suinkaan ajattele niin, onko jokin runo hyvä tai huono. – Oleellista on, puhutteleeko runo minua vai ei. KARI KUMPULAMPI Ikävä nähdä Ikävä nähdä ihan kelpo miehen vähä kerrassaan antavan periksi. Ikävä nähdä miten se kalkkeutuu, ummistaa silmänsä muutoksille. Ikävä nähdä miten se lihoo, veltostuu ja väsyy. Parempi rikkoa peili. Kai Niemisen kokoelmasta En minä tiedä (Tammi 1985) Runous ei katoa minnekään Kai Nieminen Kai Niemisen valittujen runojen kokoelma Istun tässä, ihmettelen antaa monipuolisen kuvan runoilijan keskeisestä tuotannosta 1971-2010. Kannen kuva: Istockphoto/ Tammi Kääntäminen on Kai Niemiselle raskasta ja nautinnollista. Hän on kääntänyt japaninkielestä runoutta, novelleja, romaaneja, aforismeja, päiväkirjoja, aforismeja. Kuva: Kari Kumpulampi
10 – Nro 2 maaliskuu 2017 ELÄKELÄINEN Helsingin Aluejärjestön Laskiaisriehaa vietettiin Malmin työväentalolla monipuolisen ohjelman merkeissä Keskiviikkona 22.2. järjestetty Helsingin Aluejärjestön Laskiaisrieha täytti Malmin työväentalon salin. Takaseinällä komeili tilkkutyö, josta tulee osa Vuokatin kesäpäivien Suomi 100 – työllä rakennettu – tilkuista peitoksi -projektia. Kuvat: Tuomas Talvila “Ei parhaassa kunnossa enää keho / on jalan nousulta mennyt teho / on pakko vaan menneitä muistella / ja elon parketeilla hissuksiin luistella”, riimitteli Rudolf “Limpan” Lindblad “Läskimooseksen räpissään”. “Koska puhuttu laulu eli räppi voi olla varttuneelle vähän yksitotinen, olemme Kontulan räppimummojen kanssa päättäneet elävöittää sen heidän massiivisella koreografiallaan”, Limpan hehkutti esitystä. Malmin Metkat lauloi Lilia Melnikovan johdolla. Kävelypässit-ryhmä nostatti laskiaisriehaväkeä taukojumppaan.
Nro 2 maaliskuu 2017 – 11 ELÄKELÄINEN Paikallisyhdistykset ja aluejärjestöt lähettivät Eläkeläiset ry:n huhtikuun lopulla kokoontuvalle valtuustolle vastattavaksi kaikkiaan 51 aloitetta. Sosiaalija terveyspalvelujen turvaaminen ja kehittäminen tehtäessä sosiaalija terveydenhuollon palvelurakenneuudistusta (sote) huolettaa kaikkiaan 14:ää yhdistystä. Digitalisaation l. sähköisen tiedonvälityksen yleistyminen saa seitsemän yhdistystä pohtimaan digiloikan mahdollisia eriarvoistavia vaikutuksia. Vanhusneuvostojen asema nykyisissä kunnissa ja tulevassa maakuntahallinnossa askarruttaa kuutta yhdistystä. Viisi yhdistystä haluaa järjestön terävöittävän kantojaan kansanja takuueläkkeen saajien ja eläkeindeksien oikeudenmukaisuuden osalta. Järjestön koulutustoiminnan kehittäminen on neljän aloitteentekijän mielessä. Kolmessa yhdistyksessä kannetaan huolta asianmukaisten toimintatilojen saamisesta eläkeläisyhdistyksille. Loput aloitteet ovat yksittäisiä ja käsittelevät mm. asumisen esteettömyyttä, joukkoliikenteen maksuttomuutta, toiminnan tunnetuksi tekemistä ja jäsenmaksuja. Eläkeläiset ry:n valtuusto kokoontuu 26.–27.4. Kylpylähotelli Kuntorannassa Varkaudessa. Asialistalla on myös mm. Eläkeläiset ry:n toiminnajohtajan valitseminen. Nykyinen toiminnanjohtaja Hannu Partanen jää eläkkeelle elokuun alusta. Eläkeläiset ry:n 38-jäsenisen valtuuston puheenjohtaja on Kalevi Kivistö. Laaja kirjo aloitteita valtuustolle Summassaarentie 180, 43100 Saarijärvi www.summassaari.? Varaa nyt! P. 030 608 50 myynti@summassaari.? Lanka 0,0828 /puh + 0,032 /min. Gsm 0,192 /min. Sis. alv 24%. Summassaarentie 180, FI-43100 Saarijärvi +358 (0)30 6085 100 • fax +358 (0)30 6085 200 KYLPYLÄHOTELLI SPA HOTEL Kevätlomalle Summassaareen 139 1 hlö/2 vrk/2 hh Sis. aamiaiset, päivälliset, kylpylän ja kuntosalin käytön. 1 hh-lisä 30,50 € /vrk. TANSSIKURSSI 31.3.–2.4. Hidasvalssi, Foksi, Tango, Humppa/kuviohumppa, Lisätiedot ja ilmoittautumiset p. 050 5709 434/Raimo Nissi Voimassa myös Pääsiäisenä! Eläkeläinen-lehden aikataulut NUMERO AINEISTO LEHTI toimitukseen ilmestyy(ma) Toukokuu nro 3 pe 28.4. 15.5. Kesäkuu nro 4 pe 9.6. 26.6. Syyskuu nro 5 ma 28.8. 11.9. Lokakuu nro 6 ma 2.10. 16.10. Joulukuu nro 7 ma 20.11. 7.12. Eläkeläiset ry:n pääkaupunkiseudun yhdistyksille on vielä tarjolla seuraavaa koulutusta: Mitä tarkoitetaan yhdistyksen kehittämisellä? Millainen kehittämisprojekti voi saada KSL-opintokeskuksen opintokerhotukea? Järjestämme tänä vuonna Eläkeläiset ry:ssä toimiville yhdistyksille yhden päivän mittaisia koulutuksia. Päivän aikana suunnitellaan yhdistykselle 1–3 kehittämishanketta, joille voi hakea opintokerhotukea KSL-opintokeskuksesta. Koulutukset toteutetaan opintosetelirahoituksella ja ovat yhdistyksille maksuttomia. Tarjoamme myös lounaan ja kahvit. Koulutuspäiviä eri yhdistyksille järjestetään yhteensä enintään 10. Mukaan koulutuspäivään toivomme yhdistyksen johtokunnan jäseniä, puheenjohtajan ja mahdollisia uusia toimijoita. Varaa oman yhdistyksesi koulutuspäivä Tiina Huhtalalta: puh. 050 590 0709 tai tiina.huhtala@ksl.fi Virtaa yhdistykseen -päivän ohjelma 10.00 Tervetuloa! Tavoite tälle päivälle: tehdään yhdessä yhdistykselle 3-4 kehityshanketta, jotka voi toteuttaa opintokerhona. 10.30 Mikä yhdistyksessämme on hyvää ja hienoa? 11.00 Mitkä asiat yhdistyksessämme voisivat olla paremmin? 12.00 Lounas 13.00 Suunnitelmat valmiiksi opintokerhojen sisällöiksi 14.30 Kahvia 15.00 Millainen on meidän oma hyvin toimiva yhdistys? 15.45 Jatkosuunnitelmat 16.30 Tunnelmia tästä päivästä 17.00 Päivän päätös Koulutusta tarjolla pääkaupunkiseudun yhdistyksille Eduskunnan sosiaalija terveysvaliokunnalle: Sen lisäksi, että eläkkeiden ostovoiman säilyminen turvataan, kuuluu eläkeläisille myös kohtuullinen osuus kansantulon kasvusta ja yleisestä vaurastumisesta. Lakisääteisen eläkeindeksin tulisi huolehtia näistä molemmista asioista. Nykyinen työeläkeindeksi ei mielestämme näitä tehtäviä täytä. Maksussa olevat eläkkeet jäävät jälkeen yleisestä ansiotason kehityksestä ja eläkeläisten ostovoima suhteessa muihin ansiotulon saajiin pienenee. Työeläkeindeksissä on ansiotason nousun painoa useaan kertaa laskettu ja vastaavasti hintojen muutosta kuvaavan hintaindeksin painoa on nostettu. Alkujaan palkkojen kehitystä seurannut työeläkeindeksi on vaiheittain muutettu nykyiseen, missä ansiotason painoarvona on enää 20 prosenttia. Järjestömme kritisoi voimakkaasti ensi vaiheessa lamatalkoiden nimissä 1996 tapahtunutta siirtymistä kahden indeksin malliin, jolla vanhuuseläkkeelle siirtyvän indeksi ”taitettiin” 80/20 – indeksiksi. Sittemmin tuo taitetun indeksin malli vakiinnutettiin työeläkeindeksiksi 2005 ja 2017 voimaan tulleissa työeläkelaeissa. Eläkeindeksiä koskevien lakien valmistelun yhteydessä olemme toistuvasti tuoneet esiin kriittisen näkemyksemme nykyistä indeksirakennetta kohtaan. Kehitys aikana, jona 80/20 –indeksiä on sovellettu, on johtanut eläkkeiden kehityksen jälkeen jäämiseen muiden ansiotulojen kehityksestä. Ansiotaso on ko. ajanjaksona (1995-2015) noussut reaalisesti 39 % ja työeläkkeet 7 %. Järjestömme päätöksissä olemme korostaneet, että työeläkeindeksin rakenne on muutettava siten, että ansioindeksin painoarvoa nostetaan tuntuvasti nykyisestä 20 prosentista tavoitteena palaaminen ns. puoliväli-indeksiin. Samalla on selvitettävä vaihtoehdot, joilla osa indeksikorotukseen käytettävistä varoista suhteellisesti suurempi osa osoitetaan pienten ja keskisuurten työeläkkeiden euromääräiseen korottamiseen. Sosiaalisesti oikeudenmukaista on, että kansaneläkkeitä ja takuueläkettä käsiteltäisiin vastaavalla indeksillä kuin työeläkettä. Korostamme, että eläkeläisväestön tämän päivän pahin ja kiireellisesti yhteiskunnallisia toimenpiteitä vaativa ongelma on köyhyys ja pienituloisuus. Eläkeindeksin rakenteella voidaan pitkään eläkkeellä olevien heikkoa taloudellista asemaa jonkin verran vahvistaa ja estetään eläkkeen ostovoiman rapautuminen, köyhyyden poistamiseen indeksirakenteesta ei kuitenkaan ole. Indeksien perusluonteeseen kuuluu, että niihin pohjautuvat korotukset ovat euromääräisesti aina sitä suurempia, mitä isommasta eläkkeestä on kyse. Eläkeläisköyhyyttä on torjuttava laajemmilla yhteiskuntapoliittisilla toimenpiteillä, joista nykyistä paremmin pienet eläkkeet huomioiva indeksijärjestelmä on yksi. Olemme aina korostaneet, että eläkepolitiikan tulee olla pitkäjänteistä ja ylisukupolvisesti kestävää. Lakeihin perustuva, koko väestön kattava eläkelupaus koskee niin tämän päivän eläkeläisiä kuin myös tulevia sukupolvia. Viisaasti hoidettuna osittain rahastoiva työeläkejärjestelmämme yhdessä sitä täydentävän kansaneläkejärjestelmän kanssa luo lupauksen lunastamiselle hyvät edellytykset. Työeläkejärjestelmä rahoitetaan työeläkemaksuista ja työeläkerahastojen tuotoista. Maksut tulee mitoittaa niin, että ne osaltaan turvaavat eläkevastuun lainmukaisen hoitamisen. Vastuullinen, turvaava ja tuottava rahastointi tasaa suhdanteita, jonka ansiosta pitkäjänteisyys niin eläkepolitiikassa kuin eläkemaksujen kehityksessä ovat mahdollisia. Eläkerahastot ovat eläkejärjestelmän toimivuutta varten ja niiden tehtävä on turvata lakisääteisten eläkkeiden maksatus. Rahastoja on hallinnoitava niin, ettei niiden perustehtävän toteutumista missään olosuhteissa vaaranneta. Eläkeläiset ry arvostaa kansalaistoimintaa ja pitää myönteisenä, että nyt käsittelyssä oleva kansalaisaloite on virittänyt yhteiskunnassamme laajan julkisen eläkepoliittisen keskustelun ja että myös eduskunta joutuu arvioimaan eläkepoliittisen lainsäädännön perusteita ja tuloksia. Käsittelyssä olevan kansalaisaloitteen saamasta vastaanotosta päätellen ei sen toteuttaminen sellaisenaan näytä poliittisesti eikä taloudellisesti realistiselta. Edellytämme kuitenkin, että eduskunta ryhtyisi pikaisesti toimenpiteisiin muuttaakseen työeläkeindeksiä niin, että se ottaisi paremmin huomioon ansiotason kehityksen ja että tavoitteeksi asetettaisiin palaaminen ns. puoliväli-indeksiin. Eläkeläiset ry Hannu Partanen toiminnanjohtaja Eläkkeiden indeksimuutosta koskeva kansalaisaloite on parhaillaan käsiteltävänä eduskunnassa. Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU ry:n puheenjohtaja Matti Hellsten on ollut asiassa eduskunnan sosiaalija terveysvaliokunnan kuultavana ja esittänyt EETU:n näkökannat. Lisäksi useammat EETUn jäsenjärjestöistä ovat antaneet asiasta omat kirjalliset lausuntonsa. Eläkeläinen-lehti julkaisee Eläkeläiset ry:n lausunnon kokonaisuudessaan: Eläkeläiset ry:n lausunto indeksimuutoksesta
12 – Nro 2 maaliskuu 2017 ELÄKELÄINEN Raision kaupungintalolla oli tiivis tunnelma Eläkeläiset ry:n Varsinais-Suomen aluejärjestön järjestämässä edunvalvontaseminaarissa. Paikalla oli yli 40 henkeä alueen yhdistyksistä. Lähes kuusi tuntia kestäneen seminaarin aikana ei ehditty vielä käsitellä läheskään kaikkia niitä kysymyksiä, joiden eteen soteja maakuntauudistus tulee kaikki kansalaiset Suomessa saattamaan. Tilaisuudessa luennoivat Kati Peltola ja Jouko Kajanoja. Raision kaupungin sosiaalija terveysjohtaja Juha Sandberg kertoi kaupungin hallinnon näkökulmasta, mitä kaikkea tuleva soteja maakuntauudistus tulee toteutuessaan aiheuttamaan. Sandbergin mielestä valinnanvapaus-periaate on menossa ojasta allikkoon, koska Raision kaupunki joutuu pilkkomaan olemassa olevat kustannustehokkaat palvelut moneen osaan. – Kaupunkimme sosiaalija terveyspalvelujen järjestämisen näkökulmasta meidän intresseissämme on saada terveitä ihmisiä. Tähän päämäärään olemme jo päässeet, koska kuntalaisilla on jo nyt vapaus valita eri hoitopalvelun tarjoajien välillä. Sipilän hallituksella on 26. kesäkuuta saakka aikaa hahmottaa, miten maakuntavaalit voidaan järjestää 2018. Monet kunnat tulevat antamaan kriittisen arvion muun muassa siitä, miten kolmen miljardin säästötavoitteet voidaan kunnissa toteuttaa. Sandberg kertoi, että vuoden 2016 tilinpäätös Raision osalta on ylijäämäinen. – Olemme pysyneet hyvin hallituksen edellyttämissä säästöraameissa. Mielestäni sote-alueiden toteuttamiseksi olisi 20 000 asukaan perustaso ollut riittävä uudistuksen eteenpäin viemiseksi. Pohjoismaat eivät kulje kärjessä Jouko Kajanoja totesi, että tuskin koskaan on Suomessa yritetty näin radikaalia muutosta sosiaalija terveyspalveluihin. Suomi laittaa vuosittain 22,6 prosenttia bruttokansantuotteesta sosiaalija terveyspalveluihin. Ranskassa osuus on peräti 7,5 prosenttia suurempi ja Saksassa neljä prosenttia suurempi. – Pohjoismaat eivät siis olekaan kansalaistensa sosiaaliturvaan ja elämän turvaamiseen sijoittamisessa kärjessä, vaikka tällaista mielikuvaa mielellään viljellään, sanoi Kelan tutkimusosaston osastopäällikön tehtävistä. eläkkeelle jäänyt Kajanoja. Hänen mukaansa eläkkeet ovat suurin sosiaalisten tulonsiirtojen menoerä Suomessa, eli 8,5 prosenttia. Terveyspalvelut ovat puolestaan suurin menoerä, eli 6,1 prosenttia bruttokansantuotteesta. Terveysmenojen julkinen rahoitus on 75 prosenttia, ja lääkkeiden osuus terveysmenoista on 14 prosenttia. Tanskassa se on puolta pienempi. – Suomessa on hoitajia vanhusta kohti 40 prosenttia vähemmän kuin muissa Pohjoismaissa. Unija mielialalääkkeiden käyttö on Suomessa sen sijaan kaksinkertainen. Järjestämisvastuu vai toimeenpanovastuu Juha Sandberg kertoi, että tuleva Varsinais-Suomen sote-alueen henkilökunta on yli 20 000 henkeä. Mikäli soteja maakuntauudistus menee läpi eduskunnassa, heinäkuussa valitaan väliaikainen hallinto, joka ryhtyy valmistelemaan tulevaa Varsinais-Suomen maakuntahallintoa. Kati Peltolan mukaan Helsingissä on tällä hetkellä 25 terveyskeskusta. Kokoomus on ehdottanut, että tulevaisuudessa olisi vain kuusi terveyskeskusta. – Ylikansallisilla yhtiöillä kuten Mehiläisellä, Attendolla ja Terveystalolla on jo valmiina omat terveyskeskukset, joten Soteja maakuntahallinto puhutti Varsinais-Suomessa Lähes kuusituntisen seminaarin jälkeenkin jäi useita avoimia kysymyksiä. Hannu Jokinen 4 Voitto Järvinen 5 Harri Virtanen 8 Lauri Liimatainen 6 •Hyvätkunnallisetpalvelut säilytettäväHeinolassa •Terveyskeskuskäyntimaksut poistettava •Turvallisuuttajahyvinvointia Lapsille,NuorillejaVanhuksille •Hyväelinympäristökaikille kaupunkilaisille Heinolan Eläkeläisten vasemmisto ehdokkaat Kuntavaaleissa 2017 Vasemmistoliiton Heinolan Kunnallisjärjestö ry Eläkeläinen, vaikuta kuntavaaleissa! Kunnat ovat tärkeä ja perinteinen osa suomalaista kansanvaltaista hallintoa. Niillä on laaja itsehallinto, jonka puitteissa ne päättävät meidän jokaisen elämisen ehtoihin ja arjen sujuvuuteen liittyvistä tärkeistä asioista. Kunnan ylimmät päättäjät valitaan joka neljäs vuosi pidettävissä kuntavaaleissa. Me äänioikeutetut yhdessä valitsemme, mistä arvoista lähtien kuntamme päätöksentekoa ja toimintaa johdetaan. Meillä on valtaa ja sen mukana myös vastuuta tehdä valintoja. Eläkeläiset ry:n tavoitteena on viihtyisä asuinja palvelukunta erityisesti eläkeläisväestölle. Turvallisen ja arvokkaan elämisen edellytyksistä on huolehdittava. Kuntavaaleissa ratkaistaan kunnan päätöksenteon poliittiset voimasuhteet. Valtuustosta ne siirtyvät hallitukseen, lautakuntiin ja muuhun kuntahallintoon. Järjestönä me toivomme, että vaaleissa olisi ehdokkaina pystyviä järjestömme jäseniä. Ehdokkuus avaa valtuuston lisäksi mahdollisuuksia muihin luottamustehtäviin. Järjestönä me toivomme, että paikalliset yhdistyksemme osallistuvat aktiivisesti kuntavaalikamppailuihin. Meidän on vaaleissa haastettava puolueita ja ehdokkaita eläkeläisille tärkeissä asioissa. Vaikuttamistyö on pitkäjänteistä ja se jatkuu myös vaalien jälkeen. Meidän on huolehdittava, että oma väkemme ja laajemminkin arvojamme kuuntelevat ja kunnioittavat ihmiset käyvät vaaliuurnilla. Näin me voimme turvata, että tulevissa kuntapäättäjissä on eläkeläisiä ja muita eläkeläisten arkea ja tarpeita tuntevia henkilöitä. 408 VANTAA ? terveyskeskusten maksut on poistettava ? lähipalvelut ja esteetön liikkuminen turvattava Tuula Saastamoinen vasemmisto.fi 548 Kaarina Kailo Jatkossakin ikäihmisten puolesta 65-v. Tietokirjailija, kaupunginvaltuutettu, hyvinvointilautakunta Oulu ihmisarvo ja perusoikeudet
Nro 2 maaliskuu 2017 – 13 ELÄKELÄINEN Soteja maakuntahallinto puhutti Varsinais-Suomessa 205 Aki Räisänen Kajaani Tekoja, ei tyhjiä puheita Toimittaja, valtuutettu, eläkeasiantuntija, valmistelee Kainuun sote-uudistusta 534 533 Lahja Hanhela •Terveyskeskusmaksut poisjaeläkeläisille liikuntamaksuista vapautus Jorma Hanhela •Ouluunitäisen alueenasukkaat kaipaavatuimahallia Kiiminkiin 194 Raili Myllylä Kajaani Välitän ja toimin! Valitse uusi päättäjä Oulun kaupunginvaltuustoon TAISTO TAMMELA Henkilöstökouluttaja / eläkeläinen Anna arvo ikääntymiselle HUOM! Kirjaani ”Suon neljä vuodenaikaa” taas saatavana 30€ postikulujen kanssa. Tilaus, p. 040-553 6647. Kirjaa myynnissä mm. Kittilän Eräkeskus Aihkissa ja Meltauksen kyläkaupassa. 605 yksityistäminen tapahtuisi näiden kautta. Peltola muistutti, että maakuntien sosiaalija terveyspalveluiden järjestämisvastuu saattaa muuttua pelkäksi toimeenpanovastuuksi. Kajanoja muistutti, että 1980-luvun puolivälissä pelkän kansaneläkkeen varassa elävän nettoansio oli 45 prosenttia kokopäiväisen keskivertoteollisuustyöntekijän nettoansiosta. Nyt osuus on pudonnut 30 prosenttiin. Tämän suhteen palauttaminen edellyttäisi 200 euron korotusta kansaneläkkeeseen. – Köyhiä eläkeläisiä on Suomessa suhteellisesti enemmän kuin muissa Pohjoisja Keski-Euroopan maissa, Kajanoja totesi. Teksti ja kuvat: JUHA DRUFVA Jouko Kajanoja (vas.), Kati Peltola ja Juha Sandberg toimivat Varsinais-Suomen aluejärjestön edunvalvontaseminaarin esitelmöitsijöinä Raision Seudun Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Juha Mäkitalon johtamana. 55 SUOMUSSALMELAISET Vahva vaikuttaja edelleen valtuustoon Kokemusta, näkemystä, rohkeutta, yhteistyökykyä! Veijo Holappa Kiinteistönhoitaja KTJ, eläkkeellä • kunnanvaltuutettu • kunnanhallituksen 1. vpj • sote-valtuutettu Eläkeläiset ry:n kärkitavoitteet kuntavaaleissa 2017 • lähipalvelut ja esteetön liikkuminen on turvattava • julkisella vallalla on vastuu palveluista, niitä ei saa pakkoyhtiöittää eikä yksityistää • hyvän hoivan takeeksi täytyy olla riittävä, ammattitaitoinen henkilökunta • terveyskeskusten käyntimaksut on poistettava • liikuntapalvelut on saatava maksuttomiksi 65 vuotta täyttäneille • eläkeläistoiminta ansaitsee maksuttomat, esteettömät toimitilat • eläkeläisten ääni kuuluviin – vanhusneuvostojen toimintaedellytykset on turvattava Vaalipäivä sunnuntai 9.4.2017 Ennakkoäänestys 29.3.-4.4. Ennakkoäänestys ulkomailla 29.3.-1.4.
14 – Nro 2 maaliskuu 2017 ELÄKELÄINEN 51 TUOMO SYRI Pietarsaari Turvallinen vanhuus varallisuudesta riippumatta. Julkisen vallan on taattava palvelut Ei yksityistämiselle Ikääntyneille ilmaiset tietokoneen käyttökurssit ERKKI MOISIO Pdi-tarkastaja Ylöjärvi / Viljakkala 116 Mikkelissä sotea seurataan Mikkelissä on talvikaudella 54 500 asukasta, mutta siellä on Suomen kunnista eniten loma-asuntoja, joita on yli kymmenentuhatta. Edellisissä kunnallisvaaleissa äänestysprosentti oli 58,7, eli nukkuvien puolueella oli peräti 41,3 prosentin kannatus. Mikkelin suurimmat teolliset työnantajat toimivat graafisen teollisuuden, elintarviketeollisuuden, puunjalostuksen ja sairaalatekstiilien aloilla. Tässä pähkinänkuoressa tuoreimmat viralliset uutiset Mikkelin kaupungista, jossa joka neljäs asukas on eläkeiässä. Asko ”Aki” Lempelto (s.1948) on ollut Mikkelin Eläkeläiset ry:n puheenjohtajana kymmenen vuotta. Hän jäi työkyvyttömyyseläkkeelle syksyllä 2003 kirvesmiehen töistä. – Sisustushommia tein, olin siis huushollien viimeistelijä. Lempelto syntyi Helsingissä, kävi koulunsa Janakkalassa ja muutti armeijan käytyään takaisin Helsinkiin. Kesällä 1994 hän kuuli naisen kutsun ja muutti Mikkeliin. – Näinhän se on, että todellisuudessa naiset päättävät asioista, ja me miehet vain luulemme päättävämme. Vuonna 1961 perustetun Mikkelin Eläkeläiset ry:n taloudenhoitajana on Impi Jääskeläinen (s.1939). Hän kirjoitti yhdistyksen 35-vuotishistoriikin. – Liityin yhdistykseen kannatusjäseneksi jo vuonna 1972. Olen käynyt puhumassa yhdistysten juhlissa. Vuodesta 1989 lähtien opiskelin iltakoulussa ja kouluttauduin merkonomiksi. Jäin eläkkeelle vuonna 2000 Ympäristökeskuksesta. Kokemusta hänellä on myös poliittisista luottamustoimista. – Olin 14 vuotta SKDL:n Etelä-Savon piirin puheenjohtajana ja 22 vuotta Mikkelin kaupunginvaltuustossa SKDL:n edustajana. Valtuustossa aloitin varamiehen paikalta 4. tammikuuta 1971. Maailman tärkein paikka Alakurtti Antero Hautaniemi on yhdistyksen sihteeri. –Työurani alkoi 14-vuotiaana vuonna 1946, kun lähdin savottaan. Metsähommia tein kymmenen vuotta. Hautaniemi syntyi 1932 Sallan Alakurtissa, joka jäi talvisodassa Neuvostoliiton puolelle. – Heti ensimmäisenä talvisodan päivänä lähdimme evakkoon ja koti jäi sinne. Tuona päivänä nousin ensimmäistä kertaa auton kyytiin, kun vanhukset ja lapset kuljetettiin sodan jaloista pois kylästä. – Alakurtti on maailman tärkein paikka. Sen kautta Kerenski pakeni ja Alakurtin kautta toimitettiin kalustoa tsaarin auttamiseksi. Alueella sijaitsi 2000-luvulle asti sotilastukikohta, johon oli sijoitettu muun muassa helikopterirykmentti. Toissa vuonna uutisoitiin 7 000-miehisen motorisoidun jalkaväkiprikaatin joukkojen siirron aloittamisesta Alakurttiin. Neuvostoliiton joukkojen vetämiseen yhdistyneestä Saksasta liittyi 1990-luvun alussa saksalaisten rahoittama sotilaskylien rakentamisprojekti. Tuolloin saksalainen Zublin ja suomalainen Puolimatka rakensivat Alakurttiin 600 kerrostalohuoneistoa kunnallistekniikoineen. Antero Hautaniemi on ollut myös poliittisesti aktiivinen. Hän kertoo olleensa viimeinen SKDL:n palkallinen työntekijä järjestösihteerinä. – Homma loppui 1991, kun hoidin loppuselvitykset ja jäin eläkkeelle. Sotesotkut ja muutosagentit Etelä-Savon maakunta muodostuu Mikkelistä, Savonlinnasta ja Pieksämäestä. Se on melkein kuin entinen Mikkelin lääni, vain Joroinen, Heinävesi ja Puumala jää pois. Impi Jääskeläisen mukaan osa pieksämäkeläisistä himoitsee Kuopion suuntaan, koska siellä on ylipistollinen keskussairaala KYS. Mikkelin keskussairaalasta saattavat esimerkiksi lonkkaleikkaukset siirtyä Kuopioon. –Mikkelin Eläkeläiset ry reagoi ensimmäisenä järjestönä tähän vaaraan. Sairaalan puolesta kampanjoidaan nimien keräyksellä. Tosin kaupungin yli 54 000 asukkaasta vasta kymmenisen prosenttia on allekirjoittanut vetoomuksen sairaalan säilyttämisen puolesta. Jääskeläinen huomauttaakin, että Mikkelin koko sairaanhoitopiirin alueella eläkeläisiä on lähes puolet. – Luulisi heidän olevan sairaalan säilymisen suhteen huolestuneita asiasta. Vuosittain on yhdistyksemme tehnyt kannanoton kaupungille ja yleensä ne on huomioitu ja muutoksia on saatu aikaan. – Äläkkä kannattaa aina tärkeästä asiasta nostaa. Pieneksi porukaksi olemme saaneet aika paljon aikaiseksi, kun olemme olleet valppaina. Olemme järjestäneet myös tietokoneen käytön kursseja. Impi epäilee, että päättäjätkään eivät tunnu tietävän tulevasta sotesta ja maakuntahallinnosta sen enempää kuin tavalliset kansalaisetkaan. – Pitäisi olla vähintään kaupunginhallituksen jäsen, että saisi edes jotain tietoja tulevista suunnitelmista. Impi Jääskeläisen mukaan sosiaalija terveyslautakunnan alaiset työntekijät menivät jo Etelä-Savon soteen ja lautakunta lakkautettiin. – Tavallisen väen edustus on vähentynyt kunnan päätöksenteossa. Soteja maakuntauudistus on niin sekava vyyhti, että tavallinen kansa ei tiedä siitä tuon taivaallista. Onhan kuntiin palkattu muutosagentteja suunnittelijoiksi. Se on melko selväsanainen toimenkuva. Siirtymävaiheen kustannukset jätetty huomioimatta Aki Lampelto arvioi, että kokoomuksen yksityistämisvimma tulee sosiaalija terveyspalvelujen käyttäjille kaikkein kalleimmaksi vaihtoehdoksi. Valtiovarainministeriö varoittikin 10.2.17 julkistamassaan raportissa, että valinnanvapauslainsäädäntö voi pahimmillaan johtaa merkittävään kustannusten kasvuun, jos se mahdollistaa yksityisille tuottajille terveiden asiakkaiden valikoinnin tai potilaiden lähettämisen kevein perustein maakunnan kustannusvastuulla olevaan jatkohoitoon. VM:n mukaan 3 miljardin säästötavoitteessa hallitus ei ole varautunut siirtymävaiheen kustannuksiin, joita välttämättä tulee näin isossa hankkeessa. Kolmas riski on se, ettei valitussa täysin valtionrahoitteisessa mallissa maakunnilla ole kannustetta käyttää vähempää rahaa, kuin ne valtiolta saavat. Kustannusten kasvun 98 Myönteisesti kehittyvä Laukaa! Turvallinen Laukaa asuinkuntana Lapsista Vanhuksiin Viljo Kumpulainen Viilusorvaaja/eläkeläinen Laukaa Leppävesi Äläkkä kannattaa aina tärkeästä asiasta nostaa. sanovat Antero Hautaniemi (vas.), Impi Jääskeläinen ja Asko Lempelto. MARTTI KORHONEN OULU • Kunnanpalvelutontuotettava julkisesti,eiyksityistämistä. • Palvelutjokaisensaavutettaviksi. • Hyvänhoidontakeeksi tarvitaanriittävä,ammattitaitonenhenkilöstö. Tukiryhmän ilmoitus 559
Nro 2 maaliskuu 2017 – 15 ELÄKELÄINEN Äänestämällä ja ehdokkaaksi asettumalla saamme eläkeläistenkin elämäntilanteen tarpeet huomioonotetuksi kuntamme hallintoelimissä, toteaa Eläkeläiset ry:n Lapin Aluejärjestö. – Pidämme tärkeänä, että palvelut tuotetaan lähellä, niihin pääsy on esteetöntä myös pyörötuolilla ja rollaattorilla ja että elämä olisi muutenkin turvallista kunnassamme. – Odotamme, että kuntapäättäjät kantavat vastuun palveluista eivätkä yksityistä tai pakkoyhtiöitä niitä demokraattisen päätöksenteon tavoittamattomiksi. Hyvän hoivan takeeksi on huolehdittava myös ammattitaitoisen henkilöstön riittävyydestä palvelutuotannossa. – Terveyskeskusmaksut tulisi poistaa, lääkkeiden ja matkakulujen omavastuuosuuksia alentaa, jotta pienten eläkkeiden varassa elävät eivät joutuisi turvautumaan toimeentulotukeen. –Liikuntapalvelujen saaminen maksuttomiksi yli 65-vuotiaille pitäisi yllä eläkeläisten toimintakykyä ja fyysistä kuntoa, mikä toisi säästöjä sairaanhoitokuluissa ja vaikuttaisi myönteisesti ikäihmisten elämänlaatuun. Maksuttomat, esteettömät, kunnan järjestämät eläkeläistoiminnan tilat palvelisivat samaa tavoitetta. – Kunnallisten vanhusneuvostojen toimintaedellytyksistä on huolehdittava myös jatkossa, vaikka tulevan maakuntahallinnon yhteyteen tulee vastaava elin, sillä kunnille jää vielä paljon tehtäviä, joista päätettäessä tarvitaan ikäihmisten näkökulmaa. 438 Matti Pöppönen Puuseppämestari, Eläkeläinen Jyväskylän valtuuston jäsen ARJEN ÄÄNI •Peruspalvelut •Turvallinen vanhuus •Työllisyys Jyväskylän Valtuustoon 122 Raumalainen, äänestä Tapio edelleen Rauman Kaupunginvaltuustoon! Vankkaa kokemusta, osaamista ja rohkeutta! Tapio Ailasmaa Hannu Hukka 400 Kari Jokinen 404 Jorma Muhonen 421 Ikäsyrjintä pois hoidosta ja kuntoutuksesta •Vasemmisto Jyväskylä n:ot386-466 Jyväskylän Eläkeläisten vasemmiston ehdokkaita Julkisella vallalla vastuu palveluista, ei pakkoyhtiöittämiselle ja yksityistämiselle MIRJA ARAJÄRVI Punavihreä eläkeläisaktiivi Helsinki 240 w w w .k un ta va al ie hd ok as .fi / m irj a7 2 ristiriitaisin tuntein hillitsemiseksi olisi mekaanisen rajoitteen asettaminen valtionrahoitukselle, mutta ”sote-palveluissa on pitkälti kyse välttämättömistä peruspalveluista, ja valtio vastaa viime kädessä siitä, että lakisääteiset palvelut pystytään tuottamaan kaikissa maakunnissa”, ministeriö huomauttaa. Lampellon mielestä asetelma on yhtä tasavertainen kuin kalamiehen ehdotus madolle, että lähtekäämme yhdessä kalaan. –Vanhusneuvosto on toiminut Mikkelissä muutaman vuoden, mutta nyt sitä yritetään ajaa alas. Kaikki mitä on saatu aikaiseksi, pyritään mitätöimään. Sulkapalloa ja ajankohtaisaiheita Impi Jääskeläinen huomauttaa, että Mikkelissä kaikki rakentaminen ängetään yhden neliökilometrin sisälle mäenrinteeseen. – Uusi kaupunginjohtaja tuli Kuusamosta, mutta nopeasti häneenkin tarttui tämä ahtauspakote, vaikka hän on varmaan tottunut laajempiin lääneihin rakentamisessa. Aki Lampellon mukaan yhdistyksen koko porukalla on sama haaste: uusien jäsenten vetäminen mukaan toimintaan. – Vanha väki ei jaksa hillua ja nuoremmat eläkeläiset harrastavat lavatansseja musiikin tahtiin. – Sulkapallo on ollut suosittu, sen kautta on saatu uusia jäseniä. Harrastustoiminnan kautta uusia jäseniä saadaan. Aki Lampelto on ollut koripallovalmentajana, mutta selkärankareuma on heikentänyt liikuntakykyä. Antero hautaniemi puolestaan on ollut vuosikymmeniä sulkapallonuorten valmentaja. – Olen koulinut viisi Suomen mestaria. Jos jalat ja kädet ovat kunnossa, sulkapallo on eläkeläiselle hyvä laji. Se pitää yllä koordinointikykyä ja tasapainoa. Pelaamme ainoastaan nelinpeliä. Peleissämme pisteet lasketaan, mutta jokaisen erän jälkeen vaihdetaan paria, että peli pysyy leikinomaisena eikä muutu kilpailuksi, uusia pelaajia opastetaan ja jelpataan toverihengessä. -Keskiviikkokerho kokoontuu säännöllisesti Sotkulla. Ajankohtaisten asioiden ohella käsittelemme eläkeläisten edunvalvontaa, sosiaalisia kysymyksiä ja muita jäseniä kiinnostavia aiheita. Kerhossa on myös ohjelmallista toimintaa. – Vuokatin kesäpäivillekin meiltä osallistuu porukkaa. Mutta sitä ennen, menkää hyvät ihmiset ajamaan omia ja eläkeläisten etuja ja äänestämään kunnallisvaaleissa, Aki, Impi ja Antero kehottavat. JUHA DRUFVA Toimintaa Mikkelissä: Sulkapalloilijat ja Verkot ja vempaimet haltuun -nettikurssi. Eläkeläiset ry:n Lapin Aluejärjestö ry: Eläkeläisten tarpeet huomioon
16 – Nro 2 maaliskuu 2017 ELÄKELÄINEN ETELÄ-HÄME Hartola 2 Hely Alakokkare, Vas. Heinola 4 Hannu Jokinen, Vas. 5 Voitto Järvinen, Vas. 6 Lauri Liimatainen, Vas. 8 Harri Virtanen, Vas. HELSINKI 240 Arajärvi Mirja, Vas. 268 Jokinen Orvokki, Vas. 1000 Salin Olli, SKP 1012 Koivisto Toivo, SKP 1024 Salava Hannele, SKP JOKILAAKSOT Ii 2 Aini Autio, Vas. 3 Eila Fäldt, Vas. 4 Maria-Liisa Halonen, Vas. 6 Pertti Huovinen, Vas. 10 Hilkka Kalliorinne, Vas. 14 Marja-Leena Liimatta, Vas. 16 Tapani Teppo, Vas. 18 Maire Turtinen, Vas. Kuusamo 80 Pentti Kyyhkynen, Vas. 81 Raili Leinonen, Vas. 82 Kauno Moilanen, Vas. 85 Tarmo Polojärvi, Vas.. Oulu 533 Hanhela Jorma, Vas 534 Hanhela Lahja, Vas 543 Huotari Anne, Vas. 548 Kailo Kaarina, Vas. 551 Kalliorinne Risto, Vas. 556 Kettunen Veikko, Vas. 559 Korhonen Martti, Vas. 561 Kuha Kalevi, Vas 567 Latvala Pertti, Vas (sit.) 587 Raudaskoski Mikko, Vas. 605 Tammela Taisto, Vas. 610 Ukkola Kalervo, Vas. 615 Viitanen Mikko, Vas. Pudasjärvi 12 Honkanen Erkki, Vas. 14 Rantala Leena, Vas 16 Räisänen Eero, Vas. 18 Tihinen Paavo, Vas. KAAKKOIS-SUOMI Kouvola 14 Liukkonen Jorma, Vas. 21 Rantamo Tuula, Vas. Imatra 156 Lahtinen, Juhani, Vas. 158 Mykrä, Timo, Vas. Lappeenranta 67 Minkkinen, Sirpa , Vas. 68 Ruusunen, Aimo , Vas. KAINUU Kajaani 64 Okkonen Kaija, PS 69 Rissanen Helena, PS 175 Kaikkonen Vesa, Vas. 177 Kinnunen Eero, Vas. 181 Kortelainen Miikka, Vas. 183 Kyllönen Antero, Vas. 192 Mikkonen Ritva, Vas. 193 Munter Jarmo, Vas. 194 Myllylä Raili, Vas. 200 Pelkonen Sisko, Vas. 205 Räisänen Aki, Vas. 212 Väyrynen Pentti, Vas. Sotkamo 61 Antero Pasanen, Vas. (sit.) 67 Paavo Tervonen, Vas. 64 Pertti Sirviö, Vas. (sit.) KESKI-SUOMI Hankasalmi 10 Marja-Leena Kytölä, Vas. Jyväskylä 399 Hokkanen Hannu, Vas. 400 Hukka Hannu, Vas. 404 Jokinen Kari, Vas. 417 Leino Matti, Vas. 419 Makkonen Marja Leena, Vas. 421 Muhonen Jorma, Vas. 438 Pöppönen Matti, Vas. 462 Volanen Matti Vesa, Vas. 582 Tynjä Riitta, SKP Laukaa 98 Viljo Kumpulainen, Vas. LAPPI Kemi 60 Pistokoski-Tikkala Kaarina, SKP 61 Siirilä Raija, SKP 62 Siirilä Tapio, SKP 63 Tikkala Esko, SKP 69 Henttinen, Pertti,Vas. 75 Karsikko, Pekka, Vas. 76 Kettunen, Matti, Vas. 84 Lahnajärvi, Maisa, Vas. 111 Tiilikainen, Aaro, Vas. 115 Vedom, Marja, Vas. 116 Viitanen, Matti, Vas. 117 Virtala, Aili, Vas. PIRKANMAA Akaa 126 Humaloja Matti, Vas. Hämeenkyrö 7 Niinenmaa Jussi, Vas. 10 Ponkiniemi Vilho, Vas. 27 Rikala Erkki, PS Mänttä-Vilppula 27 Ada Juvonen, Vas. 28 Jouni Muhonen, Vas. 30 Pentti Paananen, Vas. 31 Risto Pihlajamäki , Vas. Nokia 200 Järvinen Veikko, SKP 204 Palomäki Tuula, SKP 207 Salonen Eero, SKP Eläkeläiset ry:hyn kuuluvia ehdokkaita kunnallisvaaleissa Eläkeläinen-lehti pyysi yhdistyksiltä tiedot Eläkeläiset ry:n jäsenistä, jotka on asetettu ehdokkaiksi kunnallisvaaleihin. Ehdokkaat on listalla ryhmitelty aluejärjestöittäin ja kunnittain. Nimen perässä on puolueen tai yhteislistan nimi. Rekisteröityjen puolueiden nimet on lyhennetty seuraavasti: KD = Kristillisdemokraatit, Kok. = Kansallinen Kokoomus, PS = Perusssuomalaiset, SDP = Suomen Sosiaalidemokraattinen Puolue, SKP=Suomen Kommunistinen Puolue, Vas. = Vasemmistoliitto, KTP= Rauhan ja Sosialismin puolesta – Kommunistinen Työväenpuolue. Pyhäjärvi 40 Martti Savolainen, Vas. Raahe 51 Flink Vesa, Vas. 53 Heinonen Risto, Vas. 55 Hänninen Katja, Vas. 80 Kankaala Sirkka, Vas. 57 Knuutila Salme, Vas. 60 Laulumaa Oili, Vas. 61 Lehmusketo Viljo, Vas. 69 Peltokangas Niko, Vas. 71 Rautio Risto , Vas. 74 Sarajärvi Anja, Vas. 76 Siuvatti Asser, Vas. 79 Vasankari Jouko, Vas. Suomussalmi 57 Aune Juntunen, Vas 54 Marja-Liisa Holappa, Vas. 73 Eeva Schroderus, Vas. 51 Esko Heikkinen, Vas 55 Veijo Holappa, Vas 75 Martti Seppänen, Vas 56 Terttu Huttu-Juntunen, Vas 62 Merja Kyllönen, Vas 65 Matti Laukkanen, Vas 67 Antti Moilanen, Vas 58 Pertti Karhapää, Vas Vaala 4 Huotari Tapio, Vas. 6 Kilpeläinen Auvo, Vas.(sit.) 13 Väyrynen Pertti, Vas. 44 Moilanen Kalle, PS Kittilä 12 Molkoselkä Vilho, Vas. 15 Rauhala Esa,Vas. 80 Vaara Yrjö, Oikeudenmukainen Kittilä (Valitsijayhdistysten muodostama yhteislista) Kolari 20 Vaattovaara Voitto, Vas. Salla 2 Ainasto Lauri,Vas. 3 Haurunen Tuomo, Vas. 5 Kiiskinen Raija, Vas. 6 Lehikoinen Veikko, Vas. Sodankylä 28 Hokkanen Riitta,Vas. 34 Maijala Seppo, Vas. 35 Mokko Urpo, Vas. 36 Määttä Seija, Vas. 37 Nurmela Kauko, Vas. 39 Postila Vappu, Vas. Tervola 42 Maija-Liisa Ekorre, Vas. 45 Pertti Keränen, Vas. 46 Raimo Koivupalo, Vas. 53 Raimo Puikko, Vas.
18 – Nro 2 maaliskuu 2017 ELÄKELÄINEN Kokoomuksen nykyinen puheenjohtaja Petteri Orpo totesi sisäministerinä ollessaan, että keskiluokan määrittelee ahkeruus. Jopa siivooja voi olla alle 10 euron tuntipalkalla keskiluokkaa, jos vain on riittävän ahkera. Kansanedustaja ja sosiologi Anna Kontulan (s.1977) mukaan Orpon lausunto kertoo siitä, miten hutera ymmärrys nykypoliitikoilla luokista on. Pamfletissaan Luokkalaki Kontula kuvaa, miten Suomen lait ja viranomaiset syrjivät työväenluokkaa. Keskiluokalle tarkoitetuissa palveluissa johtoajatuksena on luottamus, työväenluokalle suunnatuissa kontrolli. Kontula huomauttaa, että niin vakuutusyhtiöt kuin verottajakin ovat tyypillisesti keskiluokan käyttämiä palveluja. Ne ovat viime vuosina yksinkertaistaneet järjestelmiään merkittävästi ja luopuneet tsaarinajan viranomaisalamaisuudesta: ”Uutena filosofiana on, että ihmisiin voi pääsääntöisesti luottaa. Logiikka on täsmälleen päinvastainen kuin köyhille suunnatuissa palveluissa, joissa asiakas on edelleen potentiaalinen huijari, kunnes toisin todistetaan. Pienituloisiin kansalaisiin ei luottamusta enää löydykään.” Luokkalaki istuu siis sitkeästi suomalaisessa lainsäädännössä sekä sosiaalija terveyspalveluissa. Puheen luokista ovat korvanneet sellaiset ilmaisut kuin ”vähäosaiset”, ”syrjäytyneet”, ”tukiriippuvaiset” tai ”pienituloiset.” Kontulan mukaan yhteistä näille käsitteille on, että ne eivät paljasta köyhyyden johtuvan mekanismeista, jotka kasaavat valtaa ja vaurautta toisaalle: ”Suomalaisessa keskustelukulttuurissa luokkalakeja ja erottelevia viranomaiskäytänteitä perustellaan toistuvasti väitteillä pienituloisten ihmisten haluttomuudesta ja/ tai kyvyttömyydestä noudattaa vallitsevia kunnollisuuskäsityksiä. Keskusteluissa toistuu oletus, että köyhä ei kykene sellaiseen elämänhallintaan, joka yleensä liitetään aikuisuuteen: köyhät eivät osaa syödä oikein, suunnitella talouttaan tai huolehtia terveydestään.” Elinkeinoelämä määrää elämisen tahdin Filosofi Slajov Zizek on huomauttanut, että ihmisen yhteiskunnallista statusta ei määrää se, kuka hän on vaan yhteiskunnallinen status määrää sen, kuka ihminen ”todella” on. Kontulan mukaan luokat muodostuvat joukosta tunnusmerkkejä, jotka tosin harvoin osuvat kaikki oikein, mutta jotka kantavat silti selkeitä todennäköisyyksiä: ”Vahvoja luokkatunnuksia ovat nyky-Suomessa ainakin oma ja / tai kotitalouden varallisuus, ammatti ja koulutustaso. Heikompia, mutta silti selvästi luokkasidonnaisia ovat erilaiset elämäntapavalinnat, esimerkiksi asumismuoto, harrastukset, pukeutuminen ja musiikkimaku.” Tällä hetkellä maksuhäiriömerkintä on noin 380 000 suomalaisella. Kontulan mukaan on ymmärrettävää, että maksuhäiriömerkintäinen ei voi saada asuntolainaa. Kuitenkin myös vuokra-asunnon saaminen voi olla hankalaa: ”Monet vuokranantajat vaativat todistuksen puhtaista luottotiedoista ja lähes kaikki kotivakuutuksen, jota useimmat vakuutusyhtiöt eivät myönnä luottotiedottomalle edes etukäteismaksulla. Samoin vaikeuksia voi olla sähkösopimuksen tai puhelinja nettiliittymien hankinnassa, vaikka pienellä säästämisellä ne lopulta hoituisivatkin.” Vuonna 2013 toimeentulotukea sai lähes 230 000 kotitaloutta. Jos oletetaan, että nämä kotitaloudet vaivaisivat päätöksenteon kannalta tarpeettomilla hakemusliitteillään eri viranomaisia kukin keskimäärin 15 minuuttia, tällöin turhiin dokumentteihin kuluisi työaikaa yhteensä 57 500 tuntia. Työvoimakustannukset olisivat julkiselle sektorille 1,75 miljoonaa euroa. Vuonna 2014 toimeentulotuen kokonaismenot olivat 745 miljoonaa euroa. Epätyypillisiin aikoihin tehtävät työt ovat yleensä työväenluokan töitä. Keskija yläluokkaisissa ammateissa viikonloput ja pyhät vietetään vapaalla. Kun anonyymin kuluttajan vapausasteita lisätään kauppojen aukioloaikoja pidentämällä, tarkoittaa se palvelutyöläisten vapauden vähenemistä. Kontula epäilee, ostavatko ihmiset aikaisempaa enempää, vaikka kaupat ovatkin pidempään auki: ”Pikemminkin kauppojen aukiolon vapauttamisen taustalla on näkemys yhteiskunnasta, jossa yhteiset pelisäännöt järjestetään (suurten) yritysten tarpeista, ja jossa elinkeinoelämän syke tuntuu tasaisena ympäri vuorokauden ja vuoden.” Näin vaalien alla Kontulan pamfletti kannattaa lukea tarkasti ja miettiä, mitkä tahot haluavat ylläpitää ja jopa vahvistaa aikansa eläneitä luokkarakenteita. Ja millainen muutos on mahdollinen. JUHA DRUFVA Luokkalaki jyllää edelleen Anna Kontula: Luokkalaki – Miten Suomen lait ja viranomaiset syrjivät työväenluokkaa. Into 2016 Edvardsen Torbjörn omaishoitaja, eläkeläinen 85 Lehtonen Aarre toiminnanohjaaja, eläkeläinen 98 Merinen Jarmo sähköasentaja, eläkeläinen 100 Nurmi Eija kiinteistötyöntekijä, eläkeläinen 103 Yrttiaho Jyrki ay-toimitsija, eläkeläinen 112 Omaishoitajan näkökulma Kiireellisen hoidon kehittämiseksi on useita malleja Kuluvana kautena minulla on ollut tilaisuus seurata sosiaalija terveyslautakunnan työskentelyä varajäsenen ominaisuudessa. Aihe on itselleni tuttu myös käytännön tasolla, toimin vaikeasti vammaisen henkilön omaishoitajana, ja sitä kautta tunnen kaupungin sosiaalija terveyspalvelut laidasta laitaan. Raision palveluissa on paljon hyvää, mutta parannettavaakin riittää. On hyvä, että priorisoidaan, ja kun yhteinen tahto löytyy, niin rahoituskin löytyy varmasti. Sosiaalija terveyspalvelut toimivat hyvin, jos on tarpeeksi virkoja ja avustajia, mutta jatkuvaa painetta luo kaupungin leikkausilmapiiri ja säästöpaine. Tämä on kuntalaisten hyvinvoinnille myrkkyä. Suurin puute on terveyskeskuksen päivystysaika, mikä nykyisellään ottaa vastaan klo 16 saakka. Esimerkiksi työpäivän jälkeen päivystystä tarvitsevat vanhemmat, joutuvat lähtemään jonottamaan Turun yhteispäivystykseen, kun omasta kylästä ei kunnallista apua enää ole saatavilla. On tärkeää, että päivystys jatkuisi jossain muodossa klo 18 saakka. Kiitoksen ansaitsee Raision kotisairaalatoiminta, joka aloitti viime vuonna. Tämä palvelu on onnistunut ja sen toimintaa olisi mahdollista vielä tehostaa. Nykyistä enemmän hoitoa voitaisiinkin suunnata asiakkaan koteihin. Hyvänä vaihtoehtona on yhden hengen liikkuva päivystysyksikkö. Kyseinen yksikkö ei ole ambulanssi, vaan yhden ensihoitajan ympärivuorokautinen päivystys. Vuorossa oleva ensihoitaja kykenee arvioimaan potilaan tarpeet, ja hoitamaan paikan päällä tarvittavat kiireelliset toimenpiteet, mitkä muutoin tehtäisiin sairaalan päivystyksessä. Kaikissa kiireellisissä tilanteissa ei ole järkevä soittaa ambulanssia tai mennä sairaalan päivystykseen odottamaan. Nenäverenvuoto, selkäkipu, virtsaumpi, ja monet muut vaivat voivat vaatia päivystyksellistä hoitoa, jonka voi antaa yksi hoitaja potilaan kotona. Vastaava toimintaa on aloitettu kolmessa paikkakunnassa Suomessa, ja palaute on ollut todella hyvää. Toivon että vastaava malli sovellettaisiin myös Raisioon sopivaksi. Ennaltaehkäisevänä toimintana, se myös säästää kaupungin kuluja, vähentämällä kalliin yhteispäivystyksen käyttöä. Hyvät palvelut ovat se, millä Raisio voi voittaa kilpailun uusista veronmaksajista. Ikääntyvä väestä tarvitsee palvelunsa, mutta myös uudet perheet. Lasten hoitomaksujen ja varhaiskasvatuksen tulisi mielestäni olla maksutonta kaikille. Se voisi tuoda lisää lapsiperheitä Raisioon ja sitä kautta lisää veronmaksajia. Torbjörn (Topi) Edvardsen Eläkeläinen, omaishoitaja Sosiaalija terveyspalvelujen lautakunta, varajäsen Raision Eläkeläiset ry Luokkalaki istuu Anna Kantulan mukaan sitkeästi suomalaisessa lainsäädännössä sekä sosiaalija terveyspalveluissa. Puheen luokista ovat korvanneet sellaiset ilmaisut kuin ”vähäosaiset”, ”syrjäytyneet”, ”tukiriippuvaiset” tai ”pienituloiset.” Kuva: Into
Nro 2 maaliskuu 2017 – 19 ELÄKELÄINEN Tuula-Liina Varis K un ihminen ikääntyneenä vierailee vanhalla kotiseudullaan, hän näkee sen eräänlaisen ”kaksoiskatseen” lävitse. Hän näkee sen, mitä on, mutta samalla hän näkee myös sen, mitä ennen oli. Jokaisen uuden rakennuksen ja kadun ”alla” on näkyvissä se rakennus ja katu, joka siinä ennen oli. Olen kokenut tämän hyvin voimakkaasti. Mielikuva on yksityiskohtia myöten selkeä. Kokemus on mielenkiintoinen, rikastuttava, se tuottaa hyvää mieltä, joskin myös eräänlaista tuskatonta kaipuuta. Mitä enemmän kotiseutu on muuttunut, sitä elävämpänä vanha näkymä nousee mieleen. Voisiko vierailu vanhalla kotiseudulla olla eräänlaista muistiharjoitusta ikääntyneelle ihmiselle? Uskon, että on, niin kuin kaikki muisteleminen on. Äskettäin kävin ystäväni kulttuuritutkijan kanssa vanhalla kotiseudulla nimenomaan muistelemassa. Tehtiin niin sanottu ”aistimuistikävely” tutkimusta varten. Ihana kokemus! En muistellut vain sitä, miltä näytti, vaan myös eri paikkoihin liittyviä ääniä, hajuja, tunteitakin. Kun alkaa muistella, kaikenlaista suorastaan tulvii mieleen. Vanhan lapsuudenkodin, kunnallisen puukerrostalon paikalle on noussut siisti elementtikerrostalo, entisestä ei ole jäljellä kuin maisema joelle päin ja yhtä rajaa reunustava kuusiaita – sekin kasvanut miehenkorkuisesta metsänkorkuiseksi. Mutta minä näin yhä sen vanhan, kolhoosiksi haukutun vuokratalon, ulkorakennuksen, jossa oli vessat ja varastot, rottia vilisevän kaatopaikan varaston takana, pumppukaivon tontin reunalla. Kuulin lasten leikkiäänet pihalla, tunsin karkean soran jalkapohjissani, ja hajumuisti herätti eloon suojasään tuoksun ja lumen alta keväällä paljastuneen maan monenlaiset lemut. Yhtä vaikuttava oli käynti vanhassa yhteiskoulussani, joka nyt on kirjasto. Mamman, suvun matriarkan pikkumökin tontista ei ollut jäljellä palaakaan, se oli peitetty hotellin parkkipaikan asvaltin alle. Mutta minulle se siinä yhä oli kaikkine ruusupensaineen, sireeneineen, omenapuineen ja perunamaineen. Muistojen merkitys kasvaa sitä mukaa kuin vanhenee. Nuoria usein tympii, kun vanhat jauhavat aina niitä ikiaikaisia juttujaan. Sen ymmärtää: nuorella on kaikki edessä ja vain vähän takana, vanhalla vähän edessä ja kaikki takana. Tosin muistan omastani ja serkkujeni nuoruudesta, että me olisimme kuunnelleet vaikka kuinka kauan vanhojen muistelua. Varsinkin tädit olivat mainioita kertojia, joka ikinen. ”Puhukaa vielä niitä vanhanaikasia”, me kärtimme. Aktiivinen muisteleminen edistää muistin säilymistä, se on tutkittu juttu. Mukavinta vanhalle lienee muistella ikätovereiden kanssa. Tämän huomaa luokkakokouksissa, joihin oma ylioppilasluokkani kokoontuu muutaman vuoden välein. Nuorempana ei paljon muisteltu, ruuhkavuosina jokaisella oli monta rautaa tulessa ja paljon suunnitelmia. Mutta nyt, eläkeikäisinä, muistelemme sydämemme kyllyydestä. Yhteiset muistot lähentävät, mennyt herää henkiin. Sitä suorastaan tuntee nuortuvansa: ”Ah, enkö mä hautaan asti myös koululainen lie.” Saman auvoisan kokemuksen saamme suvun serkkutapaamisissa, joihin olemme kokoontuneet useita kertoja. Harvenevalla joukolla, valitettavasti, mutta joukostamme poistuneetkin ovat muistelun myötä mukana. Minulla on isosisko ja kaksossisko ja varsinkin kaksossiskon kanssa tapaamisten pääsisältö on muisteleminen. Sanommekin, että muistelemme kaikki rakkaat vainajat eläviksi, perheen jäsenet, sukulaiset ja ystävät. Menneisyydessä on ankaria, melkein nujertavia kokemuksia ja suuria suruja, mutta me emme itke. Me virkistymme muistelusta ja nauramme paljon. Muisteleminen on lääkettä, ja monessa suhteessa taatusti pillereitä parempaa, uskon minä. Eikä siihen tarvita lääkärin reseptiä. Kannattaa kokeilla, mieluimmin samanikäisten seurassa. “Kaksoiskatse” Elämänkokemusta valtuustoihin! Eläkeläiset ry Pohjanmaan Aluejärjestön kuntavaaliehdokkaat 2017 Mäenpää Arne Vaasa 19 Tastula Seppo Ykspihlaja 47 Syri Tuomo Pietarsaari 51 Keiski Irma Ykspihlaja 36 Peltola Osmo Jurva 71 Kinnari Raimo O Laihia 37 Malamo Pirkko Laihia 39 Forsström Jörgen Kokkola 33 Anttila Helena Kokkola 31 Perkiömäki Katariina Vaasa 22 Raudaskoski Matti Vaasa 24 Sainio Sirpa Vaasa 25 Suomela Seija Vaasa 26 Panttila Pekka Laihia 40 Samppala Esa Kauhajoki 107 Henrik Fågelbärj Vaasa 4 Panttila Pentti Laihia 41 Salmijärvi Jouko Ykspihlaja 45 Ranta Jouko Laihia 42 Korkiamäki Antti Kurikka 66 Korkiamäki Ilmari Kurikka 67
20 – Nro 2 maaliskuu 2017 ELÄKELÄINEN Säynätsalon Eläkeläisten jäsen Ilkka Pernu patikoi viime syksynä vanhaa pyhiinvaellusreittiä pitkin halki Espanjan. Seitsemän viikon patikoinnille tuli mittaa peräti 1240 kilometriä, eikä innokas liikkuja saanut vieläkään tarpeekseen. Nelisen vuotta sitten eläkkeelle jäänyt ylihoitaja Ilkka Pernu innostui omakohtaisesta liikunnasta jo opiskeluaikoinaan ja säännöllisestä kuntoilusta tuli elämäntapa. Lajeina olivat aiemmin hiihto, pyöräily sekä juoksu, jotka iän myötä ovat korvautuneet sauvakävelyllä. Nykyään Pernu kävelee sauvojen kanssa lähes päivittäin 8-15 kilometrein lenkin Säynätsalon komeissa saaristomaisemissa, mutta se ei riitä. Vuodesta 2008 lähtien hän on tehnyt vähintään yhden pitkän vaelluksen ulkomailla vanhoilla pyhiinvaellusreiteillä. Malagasta Santiago de Compostelaan Viime syksynä Pernu teki elämänsä pisimmän vaelluksen jo keskiajalla muotoutuneella Camino Mozarabe -pyhiinvaellusreitillä, joka alkaa Malagasta Espanjan kaakkoisnurkasta ja päätyy luoteessa Santiago de Compostelaan. Vaellus kesti 46 päivää ja vain yhden päivän mies piti kokonaan huilia. Keskimäärin matkaa taittui 27 kilometriä päivässä, ja pisin päivätaival oli peräti 52 kilometriä. Pekonia lähti vyötäröltä 5,5 kiloa. – Rankin kokemus oli se kun patikoin osan matkaa 40 asteen helteessä, vaikka olin lähtenyt liikkeelle varhain aamulla otsalampun varassa. Sellaisina hellepäivinä piti raahata ylimääräisiä vesipulloja mukana. 46 päivän aikana 1240 kilometriä Ilkka Pernu patikoi halki Espanjan Tuoreen väitöstutkimuksen mukaan ulkona kävely ja kohtuullinen fyysinen aktiivisuus auttavat säilyttämään laajemman elinpiirin ja sitä kautta hyvän elämänlaadun. Taiwanista kotoisin oleva tutkija Li-Tang Tsain tutki Jyväskylän yliopistossa tarkastetussa väitöskirjassaan Iäkkäiden ihmisten kävelyä, fyysistä aktiivisuutta ja liikkumista elinpiirissä. Tutkimuksessa kävi ilmi, että ulkona kävely ja kohtuullinen fyysinen aktiivisuus auttavat säilyttämään laajemman elinpiirin. Väitöstutkimus osoitti, että kävelyreitit ja kauppareissut auttoivat kartuttamaan päivittäisten askelten määrää. Vaikka ostosreissut tehtäisiin autolla, niin liikkuminen suurissa ostoskeskuksissa on sekin osa fyysistä aktiivisuutta. Tutkimuksen mukaan puolisonsa kanssa elävät kävelivät vähemmän asioita hoitaessaan. Jotta fyysisen aktiivisuuden määrä lisääntyisi, onkin tärkeää, että puolisot kannustavat toisiaan liikkumiseen ja asioiden hoitamiseen sen sijaan, että hoitavat asiat toisen puolesta. Väittelijän mukaan erityistä huomiota tulee kiinnittää liikkumisen esteiden poistamiseen ja liikkumiseen houkuttelevien tekijöiden lisäämiseen. Esimerkiksi talojen sisäänkäyntien esteet, kuten painavat ovet ja portaat, olivat erityisen suuri ongelma yksinasuville. JARKKO MÄNTTÄRI Elinpiiri pysyy laajana kävellen Säynätsalon saarivaltakunnassa asuva Ilkka Pernu suunnittelee jo seuraavaa parin kolmen viikon mittaista ulkomaan vaellusta, jonka aikana on tarkoitus patikoida Espanjaan Barcelonasta 300-400 kilometriä länteen päin. Kuva: Jarkko Mänttäri
Nro 2 maaliskuu 2017 – 21 ELÄKELÄINEN Liikkeitä joka lähtöön Kevätsiivous Kevät on tulollaan ja kutsun teidät mukaan siivousaiheeseen liikuntahetkeen. Liikkeet ovat helppoja, tasapainoa kehittäviä ja sopivat tehtäväksi yhdistysten kerhoissa. Tee harjoituksia seisten, sisällä tai ulkona, yksin tai isommassakin porukassa. Tee liikettä niin monta kerta kun tuntuu hyvältä ja mahdollisemman laajasti. Keksi lisää siivousliikkeitä! Nautinnollista siivousliikuntaa! Leikkaa talteen, sarja jatkuu! Ilkka Pernu patikoi halki Espanjan Viime syksyn pitkällä vaelluksella Ilkka Pernu taivalsi väliin jopa 40 asteen helteessä. Kuva: Ilkka Pernu Viime syksyn vaellustaan Pernu muistelee hienona kokemuksena. Kotimaisemien kävelylenkeistään Pernu ei ole pitänyt kirjaa, mutta ulkomaisten vaellusten yhteispituudeksi mies laskee nopeasti yli 5000 kilometriä. Irtiottoja arjesta Mikä on saanut vuosi toisensa jälkeen ulkomaille patikoimaan? – Ulkomaiden pitkissä vaelluksissa kiehtoo reittien historia, toisenlaiset maisemat, toisenlaiseen kulttuuriin ja nähtävyyksiin tutustuminen. Nämä pitkät vaellukset antavat myös mahdollisuuden totaaliseen irrottautumiseen arkielämästä. Vanhoilla pyhiinvaellusreiteillä patikoiminen on Pernun mukaan myös halpa tapa matkailla ulkomailla. Merkityillä reiteillä on edullisia, nimenomaan vaeltajille tarkoitettuja majapaikkoja. Espanjan pyhiinvaellusreiteillä patikoijista on tehty tutkimus, jonka mukaan pitkille vaelluksille lähtijöistä noin 75 prosentilla on motiivina halu saada itselleen henkilökohtaista aikaa, tutustua itseensä. Vajaa kymmenen prosenttia lähtee vaelluksille liikunnallisista syistä kuntoaan kohottamaan ja vain 14 prosentilla on uskonnollinen motiivi. Pitkälle vaellukselle ei kannata ihan rapakunnossa lähteä. Varusteista kokenut vaeltaja korostaa kahta asiaa. – Ensinnäkin pitää olla hyvät sisäänkävellyt vaelluskengät, ja sitten hyvä rinkka, joka sopivasti asettuu vyötärön eikä hartioiden kannettavaksi. Turhia tavaroita ei kannata mukaan ottaa. Sauvat antavat tehoa kävelyyn Kotimaisemissaan Pernu käyttää vaelluskenkiä talvisilla lenkeillään. Sulan maan aikaan käytössä ovat hyvät kävelylenkkarit. Kävelysauvat ovat aina matkassa. – Sauvat antavat tehoa kävelyyn. Ne auttavat jaksamiseen, lisäävät vauhtia ja treenaavat myös yläkroppaa niin, että selkäkin pysyy kunnossa. Espanjan pyhiinvaellusreiteistä on nykyään saatavana paljon tietoa opaskirjoista ja vaeltajien kirjoittamien blogien kautta. Niihin perehtyminen auttaa pysymään merkityillä reitillä. Pernu piti viimesyksyisestä vaelluksestaan suosittua blogia, johon voi tutustua osoitteessa https://caminomozarabe2016.blogspot.fi/ JARKKO MÄNTTÄRI ”Ulkomaiden pitkissä vaelluksissa kiehtoo reittien historia, toisenlaiset maisemat, toisenlaiseen kulttuuriin ja nähtävyyksiin tutustuminen. Nämä pitkät vaellukset antavat myös mahdollisuuden totaaliseen irrottautumiseen arkielämästä.” 1. ”Pese ikkunoita” Tee pieniä ympyröitä niin kuin peset ikkunoita. Pese myös vasemmalla kädellä. Kurkota pitkälle sivullepäin. 3. ”Pese mattoja” Kuvittele käteen juuriharja ja harjaa voimakkaasti eteen ja taakse laajalla liikkeellä. 4. ”Järjestele tavaroita” Nosta lattialta tavaroita hyllyjen päälle, oikealle ja vasemmalle. 2. ”Tamppaa mattoja” Lyö napakasti 10 x oikealla kädellä, vaihda mattopiiska vasempaan ja lyö 10 x vasemmalla kädellä. ”Turhia tavaroita ei kannata mukaan ottaa.”
22 – Nro 2 maaliskuu 2017 ELÄKELÄINEN Runopysäkki Kuutamolla Käyn kuutamolla metsässä, se satumaalta näyttää. Tähdet tuikkii puiden raoista, kuin miljoona silmiä vilkkuis. Hanget on puhtaan valkoiset ja kiteet kirkkaana hohtaa. Puut on ylväitä valkoisia, ne aivan kuin häitänsä oottais. Kirsti Hiltunen, Pello Kunhan nousee kuudan Kunhan nousee kuudan, saapuu luoksesi muudan. Noin osuvasti on sanonut joku suuri suuri runoilija. Oliko se nyt Omar Khaijam, tai sitten Shakespeare? Kyllä se oli Shakespearen Romeo, joka Veronassa hiippaili Julian parvekkeen alle. Tunnen itseni lähes Romeoksi. kun täysikuudan valossa suuntaan kohti sinun parvekettasi. Haluan yllättää sinut ja ja sen Penan, jos se vielä luumuilee nurkissasi. Nyt sille koittaa äkkilähtö. Siksi on viisainta hiipiä varjosta varjoon. Pimeässä minua ei kukaan näe. Yllätys on täydellinen tai melkein. Mitä sinä siellä pimeässä norkoilet, sinä huudat. Tule näkyviin! Mistä sinä minut huomasit? Päälakesi loistaa kuunvalossa. Entäs Pena? Missä se on? Pyh! Se juttu on ohi jo kauan sitten. Mikä sinulle nyt tuli? Tässä on märkää. Minä liukastuin. Liukastuit taas! Tule sisälle lämpimään. Voi sinua poloista, kun sinä olet aina turvallasi! Kyllä sinun täytyisi vihdoinkin muistaa, että lättäjalka joutuu helposti vesiliirtoon. Toivo ”Topi” Berg, Helsinki Runon jalka Mulla kuplii runosuoni pihalla ei kuki vielä tuomi. – Runon jalkaa mukaellen tarina on sitten sellainen. – Tasa-arvo osa elävää uskoa, arjen elämää. – Kun on ihmismielessä kitkaa jonka voi käsiteltyään turhana nurkkaan viskaa. – Kun on rakkautta. sopusointua ihanaa, se kaiken pahan viereltä karkoittaa. – Sillä rakkaus ilman vastarakkautta on kuin niitty ilman heinää joita ei voi viikattein niittää. – Jos suustasi hyppii joskus sammakoita, niin ymmärtää koetan. – Olet vielä nuori ja ajattelematon. Hieman kenties kapinallinen joka hyvät tunteet sisällensä piilottaa. – Alakulo – ihmisen mielessä ei saisi kauan painaa. Siru Airaksinen, Siuntio Pahuuden koti Itsemurhapommittaja iskee Syyriassa, kymmeniä kuolleita, satoja sairaalassa. Saksan maalla tyyppi auton väkijoukkoon ajaa, tekee paljon vainajia, ilman järkeä tai rajaa. Mahtavimmat maailman lähtevät myös mukaan hävitykseen, josta löydä järkeä ei kukaan. Kun me uutisia näitä luemme ja näämme, varmaan hyvin usein näihin mietteisiin me jäämme: “Näinkö pahaksi on tullut meidän maailmamme.” Miettikäämme tarkemmin, niin varmaan tajuamme: “On maailmamme entinen, kaunis sekä hyvä. Luonto tasapainoinen, lakeineen menestyvä.” ---Ihmisen pahuus kaiken tuhota taitaa?? Olkoon verhona ryysyä tai liituraitaa. Olavi Viikki, Hankasalmi ”Maailma on minun aistieni runoelma” R unopysäkillä on taas suuria teemoja: rakkautta, pahuuden olemusta, luonnon merkitystä, elämää kaikkinensa. Toivo ”Topi” Berg kirjoittaa runonsa saatteessa kirjoitusvireen löytymisestä: ”Kun kirjoittaa edes joka kolmas päivä jotain järkevää tai vähemmän sellaista, niin alkaa väkisinkin miettiä, että mitäs seuraavaksi rustaisin?” Erittäin hyvä huomio. Säännöllisyys on tärkeää kirjoittamisessa. Ideat eivät synny tyhjiössä, vana niitä pitää houkutella, niille pitää antaa mahdollisuus. Teksti tuottaa tekstiä. Olin vastikään pitämässä luentoa kirjailijan työstä. Kyseistä esitystä varten hahmottelin viisi oivallusta, jotka ovat itselleni kirjoitustyössä olleet tärkeitä ja joista ehkä saattaisi olla apua muillekin. Esittelen ne tässä lyhyesti: 1) Keskity prosessiin 2) Kaikki teksti on omakohtaista 3) Tekstiensä vastaanottoa ei voi kontrolloida 4) Siedä keskeneräisyyttä 5) Älä mystifioi kirjoittamista Prosessiin keskittyminen tarkoittaa, että kirjoittaminen itsessään on merkityksellistä. Omien saavutusten ihastelu, niihin pysähtyminen ei ole mielekästä. Toki voi hetken nauttia vaikkapa kirjoituskilpailussa pärjäämisestä, mutta saavutuksiin juuttuminen jähmettää. Useat kirjailijat sanovat, että rakkain teksti on juuri syntymässä oleva teksti. Omakohtaisuus ja omaelämäkerrallisuus ovat eri asioita. Kaikki mistä kirjoitamme, on jollakin tapaa omakohtaista. Miksi ylipäätään kiinnostuu jostakin aiheesta? Siihen on jokin omakohtainen syy – tietoinen tai tiedostamaton. ”Asiaproosan ja kaunokirjallisuuden ero on siinä, että asiatekstin kirjoittaja kertoo detaljeja sen vuoksi, että ne ovat todellisia, kun taas kaunokirjailija valikoi – tai luo – detaljeja, jotka sopivat siihen rakenteeseen, jonka hän haluaa luoda”, on Merete Mazzarella hienosti sanonut. Tekstiensä vastaanottoa ei voi kontrolloida ja hyvä niin. Jyrki Vainosen sanoin: ”Tekstinne ovat tekstejänne vain sikäli, että te olette ne kirjoittaneet.” Ei voi kulkea selittämässä, miten lukijan pitäisi ymmärtää teksti. Helpottavaa! Kirjoittamisessa ehkä vaikeinta on kestää sitä, millaisena teksti tulee ulos – se ei koskaan vastaa etukäteen luotua mielikuvaa. Eräs tuntemani kirjoittaja keksi kerran ihanan käsitteen: välivalmis. Keskeneräisen tekstin sietäminen on nimittäin ainoa tapa saada jotain joskus valmiiksi. Viides oivallus tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että kirjoittamisen kannattaa suhtautua arkisen tervejärkisesti ja suhteellisuudentajuisesti. Vaikka kirjoittaa sydänverellä, tosikko ei saa olla. Koomista ja traagista Toivo Bergin Kunhan nousee kuudan -runo on huumorin eri vivahteiden tyylinäyte. Runossa yhdistellään yläja alarekisteriä (Shaksepeare, kuudan – turpa, lättäjalka). Ironia värittää runoa kauttaaltaan. Hauska on myös sävynvaihdos; mustasukkainen ”kostaja” päätyykin runon lopussa eksänsä hoteisiin. Runon huumori syntyy paljolti tunnistettavuudesta. Usein me ihmiset huojumme jossain koomisen ja traagisen välillä. Siru Airaksisen Runon jalka on tajunnanvirtamainen ajatuskooste. Kirjoittaja on käyttänyt riimiä hyvin vapaasti – ehkäpä seuraavan vastaavan tekstin voisi tehdäkin riimittä. Jos nimittäin luopuisi loppusoinnuttelusta, Runon jalan muoto tulisi lähelle Mirkka Rekolan kehittämää sarjallista aforismia. Osa säkeistä tuntuu vielä luonnosmaisilta. Kenties kirjoittajan tarkoituskin on ollut luoda räsymattomainen kudelma? Lopun ”sinästä” olisi voinut kirjoittaa lisääkin, antaa hieman enemmän tietoa runon minän suhteesta runon sinään. Hyvä, että runopysäkille saadaan erityyppisiä ja myös muodoltaan poikkeavia runoja. Olavi Viikin Pahuuden koti analysoi pahuuden olemusta. Keskeisiksi säkeiksi nousevat: ”Mahtavimmat maailman lähtevät myös mukaan/hävitykseen, josta löydä järkeä ei kukaan.” Pahuuden ytimen ymmärtäminen tuntuu liki mahdottomalta. Monet tutkijat ovat muistuttaneet, että eriarvoistava yhteiskunnallinen kehitys, kouluttamattomuus, köyhyys, työttömyys ja toivottomuus ovat terrorismin syntysyitä. Valtaa pitävillä on suuri vastuu puuttua kierteeseen. Myös loppusäkeet herättävät paljon ajatuksia: ”Ihmisen pahuus kaiken tuhota taitaa??/Olkoon verhona ryysyä tai liituraitaa.” Taiteet ja toisin näkeminen Kirsti Hiltusen Kuutamolla muistuttaa luonnon merkityksestä. Runo on täynnä havaintoja. Runoilija näkee metsässä kulkiessaan
Nro 2 maaliskuu 2017 – 23 ELÄKELÄINEN silmiä ja häitään odottavia puita. Sitähän runous on; tarkkaa havainnointia, toisin näkemistä. ”Maailma on minun aistieni runoelma”, kuuluu Eeva-Liisa Mannerin tunnettu säe. Eri taidemuodot käyvät aina vuoropuhelua keskenään. Eeva-Liisa Mannerille Bachin musiikki oli hyvin tärkeää. Runoilija Kristiina Wallin on puhunut tanssin ja kuvataiteen merkityksestä kirjoittamiselleen. Kirjoittajan kannattaakin harrastaa ja seurata laajasti eri taidemuotoja. Kävin vastikään ystäväni kanssa Tampereella Sara Hildenin taidemuseossa katsomassa Jarmo Mäkilän näyttelyn. Näyttelyvieraille oli tarjolla myös taiteilijan videoitu haastattelu. Moni Mäkilän ajatus sopi suoraan sovellettavaksi kirjoittamiseen. Mäkilä muun muassa totesi, ettei maalaaminen niinkään ole vaikeaa, vaan vaikeampaa on löytää oikea tunnelma, ilmaisumuoto ja päästä muistojen ja arkisten kokemusten taakse. (Tämä ei ole millään muotoa sanatarkkaa Mäkilää, mutta uskon, etten tee vääryyttä hänen ajatuksilleen mukailemalla niitä.) Antautukaamme ja altistukaamme eri taiteenlajien hyvää tekevälle ja inspiroivalle vaikutukselle. Runojanne odotellen, Niina Hakalahti Kukkolankatu 16 33400 Tampere niina.hakalahti@sci.fi ”Sitähän runous on; tarkkaa havainnointia, toisin näkemistä.” Kemin Rytikarissa vietettiin Työväen laulutapahtumaa 14.helmikuuta. Rytikarilaiset ovat jo useana vuonna järjestäneet kyseisen tapahtuman. Tänä vuonna se sattui ystävänpäiväksi, ja mikä sen mukavampaa ystävänpäivän viettoa kuin yhdessä oleminen laulun ja musiikin merkeissä. Meitä “laulavia” eläkeläisiä oli useasta alueen yhdistyksistä. Musiikista vastasi Kemin harmonikkakerho ja lauluvihkoja riitti kaikille. Myös Eläkeläiset ry:n puheenjohta Martti Korhonen oli saapunut paikalle ja päivän aluksi hän kertoi saliväelle ajankohtaisista asioista. Rytikarin eläkeläiset olivat panostaneet päivän onnistumiseen ja voileivät ja pullat kahvinkera tekivät kauppansa. Eikä siinä vielä kaikki. päivän päätteeksi tanssittiin kymmenhenkisen orkesterin säestyksellä. Harvoin enää saa kuulla tanssimusiikkia ison orkesterin soittamana. Maija Ekorre Kulttuuria ja kuntoilua Rytikarissa Noin seitsemänkymmentä Oulun Eläkeläiset ry:n jäsentä osallistui Simo Halisen ohjaaman East of Sweden -elokuvan tekoon tammikuun 24. ja 25. päivänä. Ouluun sijoittuvan rikoselokuvan pääosissa ovat Laura Birn ja Samuli Vauramo. Olimme elokuvassa avustajina tilanteessa, joka kuvaa teatteriesitystä. Saimme avustajina esiintyä teatteriyleisönä Oulun kaupunginteatterissa kuvatussa kohtauksessa. Meitä hämmästytti elokuvan tekoon osallistuvien ammattilaisten määrä. Pieniäkin kohtauksia oli tekemässä pari kymmentä elokuvaihmistä. Kokemus oli mieliä avartava ja eritäin mielenkiintoinen. Teattereihin East of Sweden on tulossa noin vuoden päästä . Matti Virkkunen Oulun Eläkeläisten tiedotussihteeri Oulun Eläkeläset ry:n avustajajoukko teatterin aulassa. Oulun Eläkeläiset elokuvamaailmassa Tähtien loistetta. Tyyne Leviäkangas Oulun Eläkeläisistä ja elokuvan naispääosan esittäjä Laura Birn. Ystävänpäivää vietettiin Kemin Rytikarissa työväenmusiikin merkeissä.
24 – Nro 2 maaliskuu 2017 ELÄKELÄINEN Pienen ihmisen kamppailu kohtalonsa edessä on Väinö Linnan väkevä teksti, joka ei Seinäjoen kaupunginteatterissa kaivannut enempää eikä vähempää prameita kulisseja. Tekstit korvasivat lavasteet ! Ohjaaja Juha Luukkonen dramaturgina ja uskollisena Linnalle teki todeksi sen, että väkevä ja jylhä teksti kaataa lavastuksen, tekee siitä koruttoman, mutta selkeän. Kertojaosuuksissa johdateltiin elämää aikakaudesta toiseen. Näytelmä on muutenkin ainutlaatuinen satsaus Lakeuksilla. Teatterin omien näyttelijöiden lisäksi nähdään näyttämöllä myös vierailijoita.. Näytelmä pohjautuu Linnan trilogian päätösosaan ja kertoo vastaitsenäistyneen kansan historiaa 1950-luvulle saakka. Takaumin nostetaan esiin Akseli Koskelan perheen ja Pentinkulman kyläläisten elon merkittäviä käänteitä trilogian aiemmistakin osista. Juuri kolmas osa kertoo eniten Etelä-Pohjanmaankin menneistä tapahtumista. Lapuan liikkeen nousu ja tuho sekä Saksan liittolaisuus koetaan. Täällä Pohjantähden alla on traaginen tarina eikä se säästä henkilöitään katkeruudelta. Toisaalta heidän kohtaamien raskaiden vaiheiden läpi kantaa usein rakkaus – niin rakkaus puolisoon ja lapsiin kuin luottamus korkeampaan voimaankin. Henkilöt oli osattu hyvin valita rooleihinsa. Näyttämöllä oli 70 roolihahmoa, kun esittäjiä oli 30. Kaiken kestävä rakkaus huipentuu Akselin ja Elinan suhteessa. Akseli Koskelaa näyttelee Jukka Peltola ja hänen vaimoaan Elinaa Liisu Aurasmaa. Koskelan vanhaa paria, Jussi ja Alma Koskelaa näyttelevät Hannu Salminen ja Marja Myllylä. Elinan vanhempien rooleissa, Otto ja Anna Kivivuorena nähdään Heikki Vainionpää ja Eija-Irmeli Lahti. Janne Kivivuorena on Jani Johansson, kirkkoherra SalpakaHelsingin Kaupunginteatterin suursatsauksessa Peacocknäyttämöllä yleisö pyyhkii surua pois silmistään kaikkien tunteman Kirkan hittibiisien liikuttamina ja nauraa hekottaa hupaisien sketsien myötä. Matti Laineen kirjoittama Kirka -musikaali Peacock-teatterissa on railakas ja tunnekylläinen esitys. Kymmenen vuotta sitten kuollen Kirill ”Kirka” Babitzinin tunteellisesti tulkitsemat laulut ovat olleet suosittuja kymmeniä vuosia ja ovat edelleenkin. Kirka – Surun pyyhit silmistäni -musikaali seuraa Kirkan uraa 1960-luvulta hänen kuolemaansa asti. Babitzinin sisarusten ohella esityksessä vilisee Kirkan muusikonuraan vaikuttaneita henkilöitä ja ystäviä, sanoittajia, säveltäjiä ja tuottajia muun muassa Jaakko Salo, Vexi Salmi, Kassu Halonen, Kisu Jernström ja itseoikeutettuna Danny. Heistä on tehty karikatyyrisiä hahmoja, joiden esiintyminen korostaa esityksen sketsimäisyyttä Massiivinen musikaali on toki hauska, mutta ilakoinnin taustalla on melankoliaa ja surua, jota Kirkan aivan liian lyhyeksi jääneeseen, dramaattiseen elinkaareen sisältyi liian kanssa. Venäjänjuutalaisen ortodoksiperheen ankara emigrantti-isä ei aluksi hyvällä katsonut sisarussarjan määrätietoista heittäytymistä musiikin vietäväksi, mutta nuorukaiset eivät antaneet periksi. Kirkan elämän traagisimpia tapahtumia oli muusikkona hyvin menestyneen Sammy-veljen ongelmat ja tapaturmainen kuolema. Kirkan elämä ei aina ollut niin helppoa fanilaumojen puristuksessa, vaikka suosio imartelikin. Kirkan yksityiselämä oli sekin risaista pettämisineen. Avioliiton ulkopuolinen lapsi raastoi parisuhdetta ja elämä heilahteli muutenkin sivuraiteille musiikki¬uran lopahtaessa. Kirka joutui lopulta hakemaan apua sosiaalitoimistosta verovelkojen ja taloudellisen alamäen vuoksi. Mutta suosion vuodet ja artistin paluu esiintymislavoille tauon jälkeen olivat loisteliasta aikaa. Näkemässäni esityksessä Kirkan roolissa oli Kalle Lindroth joka teki hienon roolin ja lauloi erinomaisesti. Näyttämöllisesti lahjakas Lindroth eläytyi Kirkan rooliin hyvin ja nautti selvästikin esiintymisestään. Ja niin nauttii yleisökin. Hämmästyttävästi esikuvaansa muistuttava Sami Hokkanen Sammy Babitzin roolissa teki herkän ja koskettavan roolin. Hän muuntuu Sammyksi ilmiömäisellä taidolla ja laulaa hyvin. Hieno rooli saa miettimään, mitä Sammysta olisi tullutkaan, ellei hänen elämänsä olisi päättynyt niin varhain ja traagisesti. Dannyn roolissa laulavaa JonJon Geiteliä olisi mieluusti kuunnellut enemmänkin. Mainio Raili Raitala Muskana oli hänkin näköispainos oikeasta Muskasta ja omaksunut Muskan laulutyylin aukoitta. Pulmaton Kirka -musikaali ei ole. Sen draaman kaari ei oikein kanna, välispiikit ovat jotensakin kömpelöitä ja esitys tempoilee sketsien omaisista kohtauksista toisiin muodostamatta ehjää kaarta Kirkan elämästä ja laulajanurasta. Esitys olisi kaivannut jämäkämpää ohjausta ja kesäteatterimaisuuden karistamista. Vähemmillä ja keskittyneimmillä kohtauksilla olisi saatu Kirkan tarinaan syvyyttä. Huomasin odottavani enemmän lauluja puheenhöpinän sijaan. Mutta musiikkiosuudet ovat hienoja ja tekevät esityksestä ehdottomasti nautittavan. Lavastus on monin osin nerokas. Hauska on muun muassa lavalle sujahtava oranssi metro, josta pelmahtaa jumppapimuja, työläisiä, hevija punkrokkareita ja itse Kirka, jonka laulun myötä hengaillaan, tanssitaan ja lauletaan 80-luvun tyylin. Mindy Lindholmin energiset koreografiat ja tanssijat ovat esityksen nonparelleja, piristäviä ja taitavia. Puvustaja Elina Kolehmaisen suunnitttelema epookkipuvustus on hienosti esityksen ajankuvaa tukevan rempseä. Loppua kohden esitys eheytyy ja paranee huomattavasti. Loppuratkaisu on kaunis, Kirka siirtyy autuaimmille laulumaille, mutta hänen musiikkinsa elää. SISKOTUULIKKI TOIJONEN Kirka – Surun pyyhit silmistäni Helsingin kaupunginteatterin Peacock-teatterissa. Käsikirjoitus Matti Laine, ohjaus Kari Rentola, kapellimestari Risto Kupiainen, koreografia Mindy Lindholm, lavastus Antti Mattila, puvut Elina Kolehmainen, rooleissa mm. Heikki Ranta, Kalle Lindroth, Sami Hokkanen, Raili Raitala, Jon-Jon Geitel, Vappu Nalbantoglu ja Petrus Kähkönen. Väkevä teksti kaataa prameankin lavastuksen – Linnaa Seinäjoella Kirka elää Peacock-teatterin lavalla! Koskelan perhe: Elina ja Akseli sekä jälkikasvu. Kuva: Jukka Kontkanen/Seinäjoen kaupunginteatteri ”Vähemmillä ja keskittyneimmillä kohtauksilla olisi saatu Kirkan tarinaan syvyyttä. Mutta musiikkiosuudet ovat hienoja ja tekevät esityksestä ehdottomasti nautittavan. ”
Nro 2 maaliskuu 2017 – 25 ELÄKELÄINEN Yli puoli vuosisataa ja noin 70 julkaistua teosta: romaaneja, novelleja, runoja, päiväkirjaromaaneja, dekkareita (salanimellä Aki Rautala), näytelmiä, kuunnelmia. Käännöksiä 12 kielelle. Pitkiä apurahoja, kolme valtionpalkintoa, Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinto, Tampereen kaupungin palkinto 3 kertaa, Väinö Linnan palkinto, Eino Leinon palkinto, Aleksis Kiven palkinto, Haavikko-Säätiön palkinto, Suomen Kirjailijaliiton tunnustuspalkinto, Vuoden Kiila -palkinto. Suuria myyntimenestyksiä, loistavia arvosteluja, mediajulkisuutta, kansalliskirjailijaksi ylistetty. Voiko suomalaiselle kirjailijalle menestyneempää uraa kuvitella? Eikö Hannu Salama ole saavuttanut kaiken, mitä pienen maan kirjailija saavuttaa voi, noussut toimeentulosta ja lukijoista kamppailevan suomalaisen kirjailijakunnan harvalukuiseen huippueliittiin? Eikö hänellä ole täysi syy olla onnellinen, viettää vanhuudenpäiviään tyytyväisenä siihen, mitä on työllään saavuttanut? Mutta Salama ei ole onnellinen, koko koetun elämän paino tuntuu lepäävän raskaana hänen hartioillaan, isänmaa on kohdellut kaltoin, kaikenlaisista kirjallisen elämän ketkuista puhumattakaan. Salaman näkövinkkelistä Suomi on aina konnien käsissä. Kuinka kaukaa pitää hakea syytä Salaman pessimistiseen elämänasenteeseen. Kaukaa, eikä se lähtökohta salainen ole, Salama on itse tuonut sen näkyviin tuotannossaan. Lapsuus oli kohtuuttoman raskas köyhän työläisperheen pojalle, joka syntyi äärioikeistolaisen politiikan voiman vuosina kommunistisukuun ja oli vain kolmivuotias Talvisodan syttyessä. Kotielämä oli risaista, koti vaihtui usein, vanhempien välit olivat riitaisat, ja viinaa viljeltiin kohtuutta enemmän. Hannu koki jo varhain, miten tylysti valkoinen Suomi kohtelee niitä ihmisiä, joiden parissa hän eli, he olivat lainsuojattomia vallanpitäjien silmissä. Punakapinan hävinneille sai tehdä mitä tahansa, ja tehtiinkin. Jo lapsena syntynyttä totaalista epäluottamusta vahvisti joutuminen nuorena aikuisena syntipukiksi koko tasavallan historian kiihkeimpään kirjasotaan, porvarien ja kirkonmiesten raivon ja kostonhimon uhriksi ns. jumalanpilkkaoikeudenkäynnissä. Sitä traumaa mikään myöhempi arvonanto tai menestys tuskin on pystynyt kokonaan parantamaan. Vaikeampaa sen sijaan ainakin naislukijan on ymmärtää, mistä on saanut alkunsa Salaman pinttynyt naisviha, joka ilmenee hänen romaaneissaan. Äitiä epäillään – ainakin pojan tuotannossa. Salamaa on paheksuttu siitä, että hän käsittelee teoksessaan ilkeästi naisia, joilla on tunnistettava esikuva oikeassa elämässä. On kuitenkin hyvä muistaa, että nuo Maijat, Market, Eijat, Anitat, Saarat, Lulut ja Helenat eivät ole ”oikeita ihmisiä”, vaan kirjailijan päässä syntyneitä fiktiivisiä luomuksia, romaanihenkilöitä, eivät todellisuutta. Lupaavasta alusta nopeasti huipulle Salaman esikoisteos, romaani Se tavallinen tarina , ei ilmestynyt tyhjästä. Takana oli pitkä lukeneisuus ja monet vuodet harrastajakirjoittajana, pääasiassa runoilijana. Esikoinen oli kypsä tuote ja saikin erittäin myönteisen vastaanoton, niin kuin seuraavakin, novellikokoelma Lomapäivä. Kriitikot ja kirjallinen eliitti näkivät, että tässä tulee nyt suomalaiseen kirjallisuuteen jotain, jota ei ole ennen ollut ja jota on kannattanut odottaa. Mutta sitten ilmestyi Juhannustanssit , romaani, jolla on sekin ansio, että ei sitä ennen eikä sen jälkeen ole Suomen eduskunnassa puhuttu yhtä paljon kirjallisuudesta. Piina oli pitkä, naamaansylkijöitä, jos kohta myös kiihkeitä puolustajia riitti. Tuomio tuli ratkaisevasti Salaman oman tunnustuksen perusteella. Hän tuli viimeiseen käräjäoikeuden istuntoon ilman avustajaa ja julisti: ”Katseltuani puolisen vuotta kristillisten tunteiden kuohumista tulin siihen tulokseen, että olen halunnut loukata tällaisia tunteita sekä pilkata sellaista Jumalaa ja Kristusta, joiden nimissä voidaan suunnata aggressioita yksilölliseen ajatteluun.” Asianajaja ei tunnustuksesta ilahtunut, mutta monen – myös minun – mielestä se oli miehen teko. Tuomio pysyi kaikissa oikeusasteissa. Presidentti Kekkonen armahti Salaman elokuussa 1968. Salaman ansiosta kokoomuksen MRA-laisen kansanedustajan Margit Borg-Sundmanin nimi jäi pysyvästi Suomen kulttuurihistoriaan sananvapauden arkkivihollisena. Mutta Salamalle alkoivat menestyksen vuodet, kiihkeä työ ja ylistävät kritiikit. Jokainen Salaman kirja oli tapaus, muistettavimpina romaanit Minä, Olli ja Orvokki ja Siinä näkijä missä tekijä . Tosin viimemainittu sai taas aikaan pienimuotoisen kirjasodan, tällä kertaa Neuvostoliiton kirjallisuuden sosialistista realismia ihannoivilta taistolaiskommunisteilta, joiden mielestä poliittisia tovereita ei ollut kirjassa kuvattu ”positiivisina sankareina” niin kuin olisi pitänyt. Yksityiselämässä meni huonommin, varsinkin runsaan viinankäytön takia. Sen Salama sai kuriin päiväkirjaromaanin Vuosi elämästäni aikoihin 1970-luvun lopulla. Raitistuminen tuntuu kohottaneen kirjailijan itsetuntoa aina hybrikseen asti. Vai mitä pitäisi päätellä Salaman äkillisestä innostuksesta puuttua maailmanpolitiikkaan, nimenomaan Kiinan ja Neuvostoliiton tuonaikaisiin huonoihin väleihin? Salama kirjoitti aiheesta laajan artikkelin Kansan Uutisiin, kävi Aarne Saarisen puheilla ja Neuvostoliiton lähetystössä. Koko vuosi tuntui keskittyvän Salaman henkilökohtaiseen ”rauhanprosessiin”, jolla ei sanottavaa poliittista vaikutusta ollut. Innostus menikin ohi, eikä raitistumisestakaan tuossa vaiheessa tullut pysyvää. Myöhemmin kyllä. Kahdeksankymppinen yhä iskussa Hannu Salama täytti viime vuonna 80 vuotta. Hän on edelleen täydessä iskussa, julkaisuvauhti ei millään vuosikymmenellä ole hidastunut. Viimeisin teos on viime syksynä ilmestynyt runokokoelma Hyvästi kirvesvarsi. Poliittisen runon aika ei ole Suomessa ohi niin kauan kun Salama kirjoittaa ja julkaisee. Salaman tuotannosta väitellyt kirjallisuudentutkija Milla Peltonen on urakoinut niin perusteellisen elämäkerran kohteestaan, että siinä tuntuu olevan kaikki: elämän kulku, teosten analyysit, kritiikit, menestyksen alaja ylämäet. Salama on tuon paksun opuksen ansainnut, onhan hän ainutlaatuinen, tien avaaja, itseään ja toisia säästelemätön, itsepintainen kapinallinen, tinkimätön totuuksien laukoja, jolla ei ole tarvetta miellyttää yhtään ketään. Kun kirjallisuuden kokokuva näyttää vuosi vuodelta kevenevän, ja viihde on vallannut median paraatipaikat, Salaman tykitys on tärkeämpää kuin ikinä. Hän on peruskivi, joka ei murene. Sitä paitsi ”takasalatusti hauska”, kuten on itsekin määritellyt. TUULA-LIINA VARIS Väkevä teksti kaataa prameankin lavastuksen – Linnaa Seinäjoella rina Seppo Kaisanlahti ja tämän Ellen-vaimona Mari Pöytälaakso. Kansalaissodan ja Lapuanliikkeen historiankäänteitä tuntemattomallekin katsojalle Täällä Pohjantähden alla antoi Seinäjoella elävän kuvan näiden karmeista totuuksista. Punaisten osuus tuotiin esille koskettavasti. Sen sijaan valkoisten osuus jäi latteaksi, samoin vähäinen osuus Lapuanliikkeestä, jonnekin kannattamattomiin. Ehkä tuo porvarillinen olemus haluttiin Pohjanmaalla taittaa vähän piiloon. Totta kuitenkin oli, että fasismin nostaessa päätään kämmen rutistui kireästi nyrkkiin. Eli tämäkin riitti ! Oliko ohjaajan oma näkemys jättää valkoiset vaisuiksi verrattuna punaisiin. Näyttelijät saivat irti punaisina enemmän, vaikka samoja näyttelijöitä lavalla olivatkin. Sama oli kuvio kahden punaisen ampumisessa, teloituksessa. Perslihakset ja kyynelkanavat varsinkin toisella puoliskolla olivat koetuksella, kohtaukset eivät soljuneet eteenpäin yhtä nopeasti kuin ensimmäisellä jaksolla. Tämä ohjausrytmi antoi varmaankin nuoremmalle katsojakunnalle aikaa paneutua historiaan, eikä tarvinnut pelätä putoamista kärryiltä. Pääroolien esittäjät niin olemukseltaan kuin tulkinnoissakin olivat vertaansa vailla. Torpparit jotensakin tyytyivät kohtaloonsa, samoin sen ajan maahanmuuttajat, joita silloin evakoiksi kutsuttiin. Täällä Pohjantähden alla soveltuisi tekstiltään myös oopperaksi. Siinä on draamaa; soditaan ja sovitaan, tullaan yhteen, erotaan, kuollaan, itketään moneenkin otteeseen. Suru Koskelassa on syvin. Se tuotiin herkästi esille moneen otteeseen. Oivallisesti ohjaaja palasi näytelmän lopussa alkuun. Näytelmä antoi kaikesta menneestä huolimatta uskoa ja toivoa tulevaisuuteen Akselin ja Eliinan häävalssin kera. Katkeruutta oli eletty kansalaissodan takia, myös Lapuan liikkeen aikana ja vielä viimeisen sodankin tiimellyksessä. Toivo kuitenkin jäi elämään ! TOIVE TYNJÄLÄ ”Suru Koskelassa on syvin. Se tuotiin herkästi esille moneen otteeseen.” Kirkan roolissa vuorottelevat Heikki Ranta (kuvassa) ja Kalle Lindroth. Kuva: Tapio Vanhatalo / Helsingin Kaupunginteatteri Salama on raju kundi Milla Peltonen: Paperilla seisova Perkele. Hannu Salaman elämä ja kirjat. Into 2016.
26 – Nro 2 maaliskuu 2017 ELÄKELÄINEN Olemme huolestuneina seuranneet eläkeläisiin kohdistuvan vihamielisyyden kasvua ja sukupolvien välisten ristiriitojen lietsontaa julkisuudessa samalla kun eläkeläisköyhyys on selvässä kasvussa. Eläkkeelle siirtynyt suuri ikäluokka on leimattu jopa ahneeksi sukupolveksi. Se on täysin perusteetonta ja moraalitonta. On totta, että 1,5 miljoonassa eläkeläisessä on myös suurituloisia, mutta 90 % eläkeläisistä saa eläkettä alle 2500 euroa ja 60 % alle 1500 euroa kuukaudessa. Alle 1000 euron kuukausieläkettä saajia on noin 350 000. Jopa 470 000:n eläketulot jäävät alle köyhyysrajan 1200 €/kk. 760 euron takuueläkettä saa n. 100 000 eläkeläistä. Sekä työettä kansaneläkettä saavia eläkeläisiä on noin 500 000, heidän keskimääräinen kokonaiseläkkeensä on 1030 euroa kuukaudessa. Mediaanieläke on 1380 euroa kuukaudessa, jonka rajan alle jää puolet eläkeläisistä. Eläketulojen keskiarvo on 1613 euroa kuukaudessa. Pelkkää työeläkettä saa noin 900 000 eläkeläistä. (Yli)suurten eläkkeiden saajia pari vuotta sitten oli noin 330 henkilöä (10 00039 000 €/kk). Taitettu indeksi (20/80) on ”syönyt” työeläkkeiden kehitystä tehokkaasti. Viimeisen 20 vuoden (1995-2015) aikana palkkojen nousu on ollut 90 % , mutta työeläkkeiden nousu vain 45 %. Työeläkkeiden osuus palkoista 20 vuodessa on pudonnut 60 %:sta 46 %:iin. On selvää, että indeksikorotukset työeläkkeisiin kasvattavat eläkeläisten välisiä tuloeroja ja siksi erojen kasvua tulisikin hidastaa progressiivisella verotuksella ja eläkekatolla. Työeläkkeiden piirissä on paljon pienituloisia eläkeläisiä, joiden eläkettä myös työeläkeindeksin (20/80) muuttaminen palkkaindeksipainotteisemmaksi (esim. 50/50) nostaisi. Massiivisten 189 miljardin euron eläkerahastojen 7 miljardin keskimääräisestä vuotuisesta tuotosta riittäisi kyllä osuus eläkeläisillekin. On todettu, että ”eläkeläiset on ainoa tulonsaajaryhmä, joka lakisääteisesti köyhtyy”. Siksi olemme todella huolissamme kasvavasta eläkeläisköyhyydestä. Yhä useampi eläkeläinen on putoamassa köyhyysloukkuun oikeistohallituksen tekemien eläkkeiden ja muiden kansaneläkeindeksiin sidottujen etuuksien leikkausten johdosta. Samalla elinkustannukset nousevat. Köyhyys lisääntyy ja leipäjonot kasvavat. Väliaikaisesta köyhyydestä kärsii jopa 800 000 henkilöä. Pitkään jatkuvasta ja kasautuvasta huono-osaisuudesta kärsii noin 100 000 ihmistä. Leipäjonoissa kävi jo vuonna 2014 viikoittain 20 000 köyhää, joista eläkeläisiä oli 40 %. Eläkeläisköyhyyden poistaminen edellyttää kansaneläkkeisiin ja takuueläkkeisiin tuntuvaa tasokorotusta leikkausten sijaan sekä sitomista työeläkeindeksiin. Myös tasokorotus pieniin työeläkkeisiin on tarpeen. Valkeakosken Eläkeläiset ry:n johtokunta Valkeakosken Eläkeläiset ry: Arvokas vanhuus kaikille Eläkeläiset ry:n Kävelypässit-ryhmä tempaisee taas. Reippaista patikoinneistaan tunnettu ryhmä aloitti maanantaina 6.3. sadan päivän kävelytempauksen. Tavoitteena on kesäkuun 13. päivään eli järjestön kesäpäivien avajaisiin mennessä kävellä 620 kilometriä. Tempauksen teema on Sata vuotta Suomea – sata päivää Sotkamoon. – Tempauksella juhlimme Suomen 100-vuotiasta itsenäisyyttä ja samalla osallistumme Eläkeläiset ry:n kesäpäiviin 13.–15.6. Sotkamon Vuokatissa, sanoo ryhmän liikuntavastaava, sosiaalineuvos Antti Honkonen. Ryhmän jäsenet kävelivät Helsingistä Poriin vuonna 2015 ja osallistuivat kaksiviikkoiseen etappiin Via Kalevala -kävelyreitillä vuonna 2016. Nyt jäsenet aikovat kävellä sadassa päivässä matkan, joka vastaa matkaa Helsingistä Sotkamoon. Alkuosan, 520 kilometriä, kävelypässit patikoivat kotikonnuillaan. Tällöin jokaisen ryhmän jäsen4en on käveltävä keskimäärin 5,6 kilometriä jok`ìkinen päivä. Sadan kilometrin loppukirin pässit ottavat kävelemällä viidessä päivässä Kainuun etelärajalta Sotkamon Vuokattiin. – Kun kävelyssä on pidettävä lepopäiviäkin, ovat päivämatkat käytännössä pidemmät kuin tuo 5,6 kilometrin keskimatka, ehkä 7–8 kilometriä. Jotta ystävämme ja kävelyn harrastajat voivat seurata tempauksen etenemistä, kerromme siitä Kävelypässien blogissa, jota olemme pitäneet jo runsaat kaksi vuotta, Honkonen sanoo. Kävelypässit oli kutsunut tempauksensa lähtötilaisuuteen Helsingin Senaatintorille ja 1. etapille Eläkeläiset ry:n jäseniä ja kävelyn harrastajia Helsingistä ja Uudeltamaalta. Kutsu oli kuultu. Kadut eivät ruuhkaantuneet, mutta joukko näkyi iltapäiväisen pääkaupungin kaduilla ja kevyen liikenteen väylillä. Ilahduttavan monella oli Eläkeläiset ry:n huomioliivi. Pässeille tietysti olivat omat, tätä tempausta varten painetut uudet liivit. Tunnus sentään on tuttu jo Porin-kävelystä: liikettä omin koivin – liikettä yhteisvoimin. Ensimmäinen etappi suuntautui Senaatintorilta Vuoden 1918 kansalaissodan uhrien muistomerkille Eläintarhan puistoon. Sen jälkeen kukin kävelypässi on kävellyt päiväurakkansa yksin. – Käveltyjä kilometrejä on kertynyt komeasti. Yhteensä kävelimme ensimmäisellä viikolla 320 kilometriä. Kun sen muuttaa yhteiseksi matkaksi Helsinki–Vuokatti-reitillä, olimme ensimmäisen viikon lopulla 53,4 kilometrin päässä lähtöpisteestä, Olisimme siis patikoineet hyvän matkaa Vanhaa Lahdentietä eli Eteläistä Pikatietä Tuusulan pitkille suorille, jos olisimme jatkaneet yhtä mittaa Senaatintorilta, kertoo pässien reittija karttavastaava Aarno Jalonen. Kävelypässien blogi osoitteessa www elakelaiset.fi PEKKA ISAKSSON Kävelypässien sadan päivän kävelytempaus lähti liikkeelle Senaatintorilta. Keskellä Heimo Liimatainen. Antti Honkosella (selin) on vielä kesken pari pientä juttua lähtijöille. Kuvateksti: Kävelypässien sadan päivän kävelytempaus lähti liikkeelle Senaatintorilta. Keskellä Heimo Liimatainen. Antti Honkosella (selin) on vielä kesken pari pientä juttua lähtijöille. Kuva: Pekka Isaksson Sadan päivän tempaus itsenäisyyden ja järjestön kesäpäivien kunniaksi Kävelypässit taas vauhdissa ”Eläkeläisköyhyyden poistaminen edellyttää kansaneläkkeisiin ja takuueläkkeisiin tuntuvaa tasokorotusta leikkausten sijaan sekä sitomista työeläkeindeksiin. Myös tasokorotus pieniin työeläkkeisiin on tarpeen.” Kannanottoja
Nro 2 maaliskuu 2017 – 27 ELÄKELÄINEN J os haluaa kuulla, että syypää Suomen kaikkiin eläkeongelmiin ovat vuosina 1945–50 syntyneet suuret ikäluokat, kannattaa lukea yllä Eläketurma -kirja. Pidän selitystä ei vain pinnallisena vaan vääränä. Se ei ota huomioon sitä yhteiskunnallista ja taloudellista ympäristöä, jossa kulloisiakin päätöksiä eläkelaeista on tehty. Se esittää mielestäni kovin yksinkertaistetun ja todellisuudelle vieraan käsityksen siitä, että sukupolvet sellaisenaan olisivat poliittisia toimijoita. Suuret ikäluokat nähdään teoksessa pääasiassa etunsa hyvin turvanneina, ”ahneina” edunsaajina eläkeiän koittaessa. On kuitenkin syytä yhtä painokkaasti muistaa, että nämä ikäluokat ovat koko työuransa ajan olleet niitä edeltäneiden sukupolvien eläkkeiden maksajia ja eläkerahastojen kartuttajia. Jos ikäluokat 1945–50 olisivat olleet myöhemmin syntyneiden ikäluokkien kokoisia eli pienempiä, olisi eläkejärjestelmän rahoitus kohdannut jo aikaisemmin ne ongelmat, jotka ovat olleet syynä 2000-luvun eläkeuudistuksiin. Kun työssä olevia eli eläkkeiden maksajia olisi ollut vähemmän, olisi eläkemenojen määrä suhteessa palkkasummaan ollut vuosina 1995–2010 noin 5–6 prosenttiyksikköä korkeampi kuin mitä se oli sen ansiosta, että suuret ikäluokat tuottivat työelämään enemmän eläkemaksujen maksajia. Suuret ikäluokat ovat siis palkanmaksuvarastaan perityillä maksuilla turvanneet edeltävien ikäluokkien eläkkeet ja sen lisäksi kartuttaneet rahastoja, joiden tuotoilla voidaan turvata maksutason pysyminen vakaana. Rahastojahan ryhdyttiin keräämään, jotta niiden avulla voitaisiin tasata maksukertymien vaihteluja. Nyt kun suuret ikäluokat ovat siirtyneet eläkkeelle ja työmarkkinoilla ovat niitä pienemmät ikäluokat, alkaa maksettujen eläkkeiden määrä suhteutettuna palkkasummaan kasvaa, kunnes se vuoden 2030 jälkeen alkaa hienoisesti laskea. Mm. juuri suurten ikäluokkien kerryttämien rahastojen tuottoa tarvitaan tästä eteenpäin paikkaamaan maksukertymän pienemistä. Eläketurma -kirjassa (s. 98) esitetyn kuvion mukaan niin tapahtuukin ja työnantajien ja työntekijöiden yhteenlaskettu tel-maksu voidaan tästä eteenpäin pitää nykytasolla vuosikymmeniä. (Tosin kuviota piirrettäessä kirjassa tehdään yksinkertainen jekku, kun kuvion palkkasummaa osoittava osa on näkyvissä vain osittain. Lukijalle luodaan visuaalinen vaikutelma, jonka mukaan eläkemaksujen ja rahastojen osuus olisi suunnilleen yhtä suuri, vaikka rahastojen osuus maksetuista eläkkeistä vaihtelee tulevina vuosikymmeninä noin 4:n ja vajaan 20 prosentin välillä.) K irjan parasta antia on sen selvittäminen, millä kaikilla tavoilla rahastojen tuottoa ”vivutetaan”. Myös kysymys siitä, onko tuottojen kerääminen kotimarkkinoiden asemasta esimerkiksi kehittyvien maiden työntekijöiden selkänahasta nykypäivän kolonialismia. Jos mistä, niin eläkerahastojen koko ongelmavyyhdestä pitäisi saada aikaan kunnon keskustelu. Kun rahastojen pääoma (190 mrd euroa) alkaa hipoa jo vuotuisen bruttokansantuotteen määrää ja olla lähes kaksinkertainen valtion velan määrään verrattuna, voi hyvällä syyllä kysyä, missä on niiden kasvun raja. Vai onko tarkoitus muuttaa koko järjestelmä niin, että rahastoihin kerättäisiin koko eläkevastuun määrä? Se muuttaisi eläkejärjestelmämme perusteet kokonaan toisenlaisiksi. Y ksi tapa todistella suurten ikäluokkien oveluutta, on kirjassa esitetty laskelma siitä, millaisen koron eri ikäluokat ovat saaneet maksamilleen eläkemaksuille. Tuottoa kuvaavat luvut pienevät ikäluokkien nuorenemisen myötä. Tämäkin tarkastelu luo kuvitelman, että kaikki tapahtuu yhteiskunnallisesti vakioiduissa oloissa. Jätetään huomioon ottamatta sellainen yksinkertainen asia kuin niiden reaalitulojen suuruus, josta maksut on kunakin aikana peritty. Suurimmiksi hyötyjiksi saadaan tarkasteluun mukaan otetuista vanhimmat eli vuonna 1940 syntyneet. Laskelmassa ei huomioida, että maksut on eri aikoina peritty kovin eri suuruisista tuloista. Kun rahan arvo vakioidaan, voidaan maksujen jälkeen käteen jäänyttä tuloa verrata nuorimpien eli vuonna 2000 syntyneiden käteen jäävään tuloon. 1940 syntyneiden ansiotaso on noin 22 % vuonna 2000 syntyneen kiinteällä rahan arvolla mitatusta ansiotasosta. Kun lasketaan kummankin ikäluokan nettoansiot niin, että eläkemaksut on niistä vähennetty, jää vanhemman ikäluokan ansiotaso vain hieman yli neljännekseen (26.7 %) nuorempien ansiotasosta. Tällä vaatimattomalla tulotasolla ovat vanhemmat ikäluokat kustantaneet edeltävän sukupolven eläkkeet ja lisäksi turvanneet lapsilleen maksullisen koulutuksen (jos vanhemmilla ylipäätään on ollut varaa laitaa lastaan esim. oppikouluun pyrkimään), he ovat opiskelleet ilman opintotukea, saattaneet lapsensa elämän alkuun minimaalisen äitiysloman turvin, jne. jne. Kun ansiotaso ja ansiotulojen ostovoima on samaan aikaan lähes viisinkertaistutunut, on vain kohtuullista, että vanhemmillekin ikäluokille turvataan osuus kansantulon kakun kasvusta. K un työeläkejärjestelmää ryhdyttiin uudistamaan, olivat taustalla vanhushuoltosuhteen muutos ja samaan aikaan tapahtunut, amerikkalaisen pankkimaailman romahduksesta alkanut maailmantalouden lama. Uudistuksiin on sisältynyt monia asioita, joita on syytäkin tarkastella kriittisesti. Mutta sellainen väite, että nämä ”ahneet” suuret ikäluokat olisivat pitäneet huolen siitä, että ”työeläkkeisiin ei koskettu tikullakaan” (s. 46), on yksinkertaisesti väärä. Niin väitettäessä unohtuu esimerkiksi indeksikorotusten peruminen kokonaan 1994, sehän pienensi pysyvästi silloin eläkkeellä olevien työeläkkeitä. Kun kansaneläke tehtiin kokonaan työeläkevähenteiseksi, poistettiin jo varsin vaatimattoman työeläkkeen saajilta myös kansaneläkkeen pohjaosa. Eniten tyytymättömyyttä aiheutti indeksin taittaminen, jolla ansiotason osuus työeläkeindeksissä pudotettiin 50:stä 20 prosenttiin. Sen seurauksia kuvaa havainnollisesti se, että kun ansiotaso nousi vuosina 1995-2015 reaalisesti 39 %, nousivat työeläkkeet vain 7 %. Viime vuosina on indeksikorotuksia rajattu 0.4 %:iin lain edellyttämän reilun prosentin asemasta ja sen jälkeen vielä kansaneläkeindeksiin säädettyjen etuuksia on leikattu -0.85 %:lla. Työeläkkeisiin ei ole koskettu vain tikulla vaan vähän vankemmallakin kepillä. Tekijät väittävät myös, että eläkeuudistuksen yhteydessä ns. superkarttuman poistuminen kokonaan leikkaa vielä työssä olevien eläkkeitä. Olisi ollut rehellistä verrata poistuvaa superkarttumaa (4.5 %/v) uuden lain mukaiseen lykkäyskorotukseen (0.4 %/ kk eli 4.8 %/v). Tekijät moittivat myös – ja ihan aiheellisesti – sitä, että eläkkeet toisintavat työelämän tuloeroja ja palauttavat mieliin 1950-luvun kiistan tasaeläkkeen ja ansiosidonnaisen eläkevakuutuksen välillä. Samalla he kuitenkin pitävät eläkekaton säätämistä epärealistisena. Mitenkähän täydellinen tasakatto olisi toteutettavissa jos minkäänlainen ”viistokattokaan” ei kelpaa? Varsinkin elinaikakertoimeen ja eläkeiän alarajan korottamiseen kohdistetun kritiikin yhteydessä olisi ollut mielenkiintoista lukea tekijöiden vastaväitettä sitä kansainvälisten arvioitsijoidenkin suositusta kohtaan, jossa lähtökohtana on, että eliniän pidentyessä ”keskimäärinen eläkeaika olisi noin puolet työajasta”. Kirjassa ihmetellään myös aivan aiheellisesti, miksi meillä on niin monta työeläkeyhtiötä. Siltäkin osin on syytä palauttaa mieliin tel-järjestelmän syntyä edeltävä keskustelu. Vaihtoehtona oli silloin työeläkkeiden antaminen Kelan hoidettaviksi, mutta se ei silloin saanut riittävästi tukea. Miksi, siinä olisi ollut mielenkiintoinen selvittämisen paikka. Lähdeaineistoakin on, mm. vuonna 2012 SKS:n kustantamana ilmestynyt yksityisalojen työeläkelakien historia (Vauhkonen ja Hannikainen). L opuksi on syytä todeta, että kirja on monelta osin hyvä tietopaketti. Sitä häiritsee sen kohtuuttomasti suuria ikäluokkia syyllistävä ote ikään kuin poliittiseen päätöksentekoon ei vaikuttaisi mikään muu kuin tiettyinä vuosina syntyneiden väitetty ahneus. Yhteiskunnallisessa päätöksenteossa vaikuttavat aika paljon monisäikeisemmät voimat, realiteetit ja arvot. KALEVI KIVISTÖ Sukupolvetko syyllisiä? Teemu Muhonen & Jari Hanska: Eläketurma. Miksi Suomeen tarvitaan uusi sukupolvisopimus. Vastapaino, Tallinna 2016. Eläketurma-kirja kirja on monelta osin hyvä tietopaketti, mutta eläkeongelmien syystä se esittää pinnallisen ja väärän selityksen. ”Suuret ikäluokat nähdään teoksessa pääasiassa etunsa hyvin turvanneina, ”ahneina” edunsaajina eläkeiän koittaessa. On kuitenkin syytä yhtä painokkaasti muistaa, että nämä ikäluokat ovat koko työuransa ajan olleet niitä edeltäneiden sukupolvien eläkkeiden maksajia ja eläkerahastojen kartuttajia.”
28 – Nro 2 maaliskuu 2017 ELÄKELÄINEN Suomalaismodernismin tiennäyttäjä Tyko Sallinen (1879– 1955) oli särmikäs ja lahjakas taitelija, jonka merkitys suomalaisen kuvataiteen tarinassa kiistaton. Hän oli suomalaisen maalaustaiteen ja ekspressionismin edelläkävijä. Sallisen laaja näyttely Helsingin taidemuseossa kuljettaa ristiriitaisen taitelijan sielunelämään ja taiteen tielle sekä tuolloisen taidekentän ja yleiseen ilmapiirin ajan tuuliin. Riipaiseva näyttely koostuu aikanaan pahennustakin herättäneen taitelijan 50:stä maalauksesta keskittyen Sallisen merkittävimpään tuotantoon 1910-luvulla. Esillä on muotokuvia, maisemia ja kansankuvauksia hänen tuotannostaan. Takaoven perheen salaisiin puutarhoihin avaa Tyko Sallisen ensimmäisen vaimon, Helmi Vartiaisen sekä taiteilijaparin tyttärien Tajun ja Evan näyttelyssä olevat teokset. Vartiainen oli Sallisen muusa ja ensimmäinen vaimo. Suhteen alussa oli onnenhetkiä, mutta pian avioliitto muuttui myrskyisäksi ja ristiriitaiseksi. Ne tunteet ja aistillisuuden Sallinen ikuisti kuuluisiin, pahennusta herättäneisiin ”Mirri-kuviin” vaimostaan. Melkoinen poru nousu myös hänen muotokuvistaa Saaren Anni ja Kääpiö , kuvasivathan ne kansanihmisten rujoutta ja toiseutta, eivätkä kuvina edustaneet ajan tapaa kaunistella maalauksen kohteita. ”Sallisen värit soivat, laulavat ja elävät”, Tuula Karjalainen kirjoittaa kirjassaan Tyko Sallinen. Suomalainen tarina. Sitä ne todellakin tekevät. Täytyykin sanoa, että ensin oli kirja, sen jälkeen riensin näyttelyyn. Karjalaisen kirja avasi niin monta kiinnostavaa näkökulmaa Sallisen taiteeseen ja toki elämääkin, että näyttely avautui rikkaampana kuin luultavammin ilman sen lukemista olisi käynyt. Suosittelenkin lämpimästi kirjan lukemista näyttelyn ohella, ja vaikka ei tähän Sallisen näyttelyyn koskaan ehättäisikään. Ajan poliittinen ja kulttuuripoliittinen ja uskonnollinen ilmasto, lait ja moraalikäsitykset määrittelivät Sallisen ja hänen perheensä elämää, vaikka vasemmistolaisena tunnettu taiteilija kapinoikin niitä vastaan. Näyttely tuo kiinnostavasti esiin Sallisen tyylikausien vaihtelun. Suuri yleisö tuntee huonommin hänen kauniita, kirkkain värein maalattuja maisemamaalauksiaan ja muotokuvia. Tunnelmaltaan vahvat, värikylläiset maisemat edustavat Sallisen tuotannossa hänen edustamansa ekspressionismin kultakautta. Tummasävyiset uskonnollisia ristiriitoja ja suomalaista rahvasta kuvaavat teokset tunnetaan paremmin. Hurmoshenkisen uskonnollisuuden maallisen hauskanpitoon rinnastavat teokset olivat jotain aivan uutta ja todella rohkeaa, suorastaan rienaavaa suomalaisen taiteen kuvastossa ja muutoinkin rohkea näkökulma aihepiiriin Salliselta. ”Kuin itsenäistymisemme kunniaksi hän maalasi Piruntanssit, Hihhulit ja Jytkyt. Teosten henkilöiden kuvaus on kuin suoraan suomalaisten silloisesta painajaisunesta”, Karjalainen toteaa. Miehinen taiteilijaryhmä marraskuuliaiset, jonka johtohahmo Sallinen oli, kuvasi puolestaan sisällissodan haavoittamaa kansaa arkisen totuudenmukaisesti vailla ihannointia. Sallisenkin maalausten heleät sävyt vaihtuivat savenharmaaseen, ruskeaan ja mustaan. ”Ihmisenä Sallinen oli sekä uhri että hirviö. Hänen lapsuutensa oli vaikea, mutta sitäkin vaikeampi oli hänen ensimmäisen vaimonsa ja heidän tyttäriensä elämä. Taiteilijana Sallinen oli aikansa kapinallinen ja johti sotaa jossa vastapuolina olivat suomenkieliset taiteilijaproletaarit ja perinteinen, sivistyneistöstä syntyisin oleva taiteilijakunta. Tuo sota muutti suomalaisen taidemaailman, perusteellisesti. Hänen taiteensa synnytti monia ”sallissotia” eikä jättänyt ketään välipitämättömäksi.” Nurmeksessa syntynyt Tyko Sallinen vietti lapsuutensa Tornionjokilaakson ja Ruotsin Haaparannan kaksinaismoralistisilla lestadiolaisalueilla. Jo poikasena hänkin saarnasi ja oppi, että sielu on arvokas, ruumis alhainen ja halveksittava. Tyko Sallisen isä oli viinalle perso ja huikentelevainen raha-ahne räätäli. Hän oli ilmeinen narsisti, joka pahoinpiteli poikaansa tuon tuostakin. Lapsuuden uskonnollisen ja ankaran yhteisön arvojen aiheuttamaa traumaa Sallinen kantoi kautta elämänsä. Räikeimmillään ja paljastavasti nämä traumat tulevat esiin hänen teoksissaan Hihhulit (1918) ja Jytkyt (1918). Kodin henki ja uskonnollisuus heijastelivat myös Sallisen juuttuneessa käsityksessä seksuaalisuudesta syntinä. Tämä ilmeni hänen käsittämättömän brutaalina, arroganttina käytöksenä ja teoissa ylipäätään ja erityisesti vaimoaan Helmi Vartiaista (1888–1920) kohtaan. ”Mirri-muotokuvilla” sensuellista vaimostaan hän pilkkasi avoimesti ei vain vaimoaan, vaan ylipäätään naisia – noita intohimojen hämäriä kohteita. Mutta, kuinka kiehtovaa ja rohkeaa ja taitentehtyä taidetta nuo ”Mirrit” ovatkaan, kuinka niitä sitten itse kukin tulkitseekin. Helmi Vartiaisesta olisi saattanut kehittyä merkittävä taitelija, ellei hän olisi törmännyt Salliseen. Helmi oli lahjakas kuvataiteen opiskelija, joka ehti saada jo tunnustustakin. Kuten ajan tapa oli, Vartiaisenkin piti jättää haaveet kuvataitelijan urasta hänen mentyä naimisiin itseään huomattavasti vanhemman Sallisen kanssa. Myös rotukysymyksistä käytiin vilkasta keskustelua 1900-luvun alkupuolella. Suomalais-ugrilaisten liittäminen mongolirotuisiin kansoihin aiheutti Suomessa hienoista häpeää ja alemmuudentunnetta. Tästä Sallinen viis veisasi, ja kuin rienaten maalasi malleistaan vinosilmäisiä, rumia ja kömpelöitä. Merkittävin ja eniten kohua herättänyt näistä teoksista on Saaren Anni (1914). Se oli jo liikaa elitistiselle taideväelle. Anni rukkaa moitittiin ”kehityshistorian puuttuvaksi renkaaksi apinan ja ihmisen välillä”. Valmistuttuaan Saaren Anni ei kelvannut Ateneumin kokoelmiinkaan. Vaikka näin kävi, Sallisen maine kasvoi, valtakunta oli saanut totuudentorvensa. ”Hän on yhä suomalaisen taiteen suuri mysteeri, aikansa taiteen uudistaja, kapinallinen, proletaari ja nero, mutta myös ihmishirviö ja uhri. Ja lopulta hän oli suomalaisista suomalaisin, taiteilijana kansakunnan kaapin päälle nostettu ihailtu mestari”, Karjalainen tiivistää. ”Suomen taiteen legendaarisista takojista Tyko Sallinen oli suurin ja värikkäin. Hän oli Suomen August Strindberg ja Edvard Munch.” Sallisen töitä on ollut esillä monissa näyttelyissä ja museoissa pysyvästikin, mutta aina niistä löytää jotain uutta ja kiinnostavaa osana Suomen taiteen esille tuomaa tarinaa. Niitä on myös kiinnostavaa tarkastella poliittisessa ja kulttuurihistoriallisessa kontekstissa ja ääriuskonnollisen arvomaailman kuvajaisena suhteessa omaan aikaammekin. Kuten taidekriitikko E. J. Vehmas on todennut: ”Sallinen on luonut meistä ja maastamme kuvan, joka on niin karu ja väkevä, ettemme mielellämme tunnusta sitä omaksemme. Ja kuitenkin meidän täytyy, sillä niin suuri on hänen taiteensa mahti.” SISKOTUULIKKI TOIJONEN Tyko Sallinen – HAMin juuret -näyttely on nähtävillä Helsingin taidemuseo HAMissä 27. tammikuuta – 27. elokuuta. Näyttelyn nimen jälkimmäinen osa tulee HAMin taidekokoelman juuret muodostavasta Bäcksbackan Sallinen-kokoelmasta. Tuula Karjalainen: Tyko Sallinen. Suomalainen tarina. Tammi 2016. 247 s. ”Sallisen värit soivat, laulavat ja elävät” Tyko Sallinen: Äiti ja lapsi, 1910. Kuva: HAM / Hanna Rikkonen Tyko Sallinen: Hihhulit, 1918. Kuva: HAM / Hanna Kukorelli
Nro 2 maaliskuu 2017 – 29 ELÄKELÄINEN Keväällä eläkkeelle jäävä Jarmo Siltaoja (s.1954) on opettanut savolaisia esiintymään lähes 30 vuotta. Omien sanojensa mukaan hän on itse oppinut paljon enemmän kuin kukaan opiskelijoistaan. Neljä vuotta sitten Siltaoja julkaisi johdatuksen savolaiseen puhetaitoon nimellä ”Kyllä voe tokkiisa ei!” (SKS). Teoksen mottona on: Enhän minä harvoin valehtelekaan, ja tottuuvesta minuva ei ou yhytetty millonkaa. Siltaoja ei itse ole savolainen, vaan syntyisin Isojoelta, Kristiinankaupungin vierestä, eteläiseltä Pohjanmaalta. – Olen kuitenkin yhtä paljon savolainen kuin pohjalainen, koska äitini on kotoisin savolaisalueelta Pyhäjärveltä. Siltaoja on toiminut Mikkelin kansalaisopistossa lähes 30 vuotta esitystaidollisten aineiden opettajana. Aluksi hän oli nelisen vuotta ohjaavana läänintaiteilijana. – Opiskelin yhteiskuntatieteitä Jyväskylän yliopistossa ja tulin esitystaidollisiin kuvioihin ylioppilasteatterin kautta. Miksi suomalaiset saavat jatkuvasti nauttia savolaisista päällysmiehistä? Onhan Savosta muun muassa kolme EU-komissaaria, Jyrki Katainen Siilinjärveltä ja Mikkelistä Erkki Liikanen ja Olli Rehn. Onko sanojen synnyttely ja niiden mutjauttelu se jokin, mikä savon murteessa vetoaa? – Savolainen asenne sopii neuvottelupöytien ääreen. Savon mies esimerkiksi tietää, miten sanotaan ”ei” niin, että se ei loukkaa ketään. Tämä antoi kirjalleni nimenkin: Kyllä voe tokkiisa ei! Siltaojan mukaan statusilmaisukäsite kuvaa hyvin, miten eri tavoin ilmaisemme asioita. Korkeaan statukseen kuuluu esimerkiksi suora ryhti, römeä ääni, vakuuttava esiintyminen. Matalaa statusta käyttävä tuo itsensä lähelle kuulijaa, ei korota itseään ja on miellyttävämpi. Savolainen käyttää matalaa statusta ja otetaan siksi mielellään mukaan neuvottelupöytiin. Yhteinen vahinko ja erreys Käyttäytyväkö eri heimojen edustajat kenties alitajuisesti stereotyyppisten ennakko-odotusten mukaisesti, eli onko heimoajattelu itse itseään toteuttava arjen uskomus? – Kyllä se paljolti on niin. Jos savolaista sanotaan lupsakaksi, silloin hän saa luvan olla lupsakka. Pohjalaisia taas pidetään suorapuheisina. Hekin mielellään toteuttavat tämän ennakkokäsityksen ja sanoa töksäyttävät asiat päin naamaa. Kulttuurierot rikastuttavat ihmeellisen paljon Suomenmaan kulttuuria Siltaojan mielestä savolaiset ja pohjalaiset ovat kaksi hauskinta suomalaista heimoa. Savolaiset sanovat, että myö nyt ollaan vaan tämmösiä. Minnoon meiltä, kun ei ollu huonompaakaan laettoo. Tai: Tässä se on poeka joka kaks tuntia sylykäsemättä hoastaa mistä asiasta tahansa. – Pohjalainen itseironia on parhaimmillaan viiltävän terävää, kun kovalle uholle nauretaan tyyliin: Kaikkeen tottuu paitti puukkohon selijäs… ja siihenkin tottuu jos makaa vattallansa. Tai: Näläkä lähtöö syömällä ja akka lähtöö juomalla. Ollahan Härmän asemalla, ku on verta seinäs. Onko savonmurre tarttunut sinun arkipuheeseesi? – Ei ole tarttunut, eikä Mikkelissä kaupungilla enää savoa puhutakaan. Se on mielenkiintoista, koska Savo on lähtenyt aikoinaan Suur-Savon pitäjästä, joka oli Mikkelin paikalla. Savon nimikin tulee Savilahdesta, Mikkeliin ulottuvasta Saimaan pitkästä lonkerosta. Sanotaan, että savolainen on karjalaistytön ja hämäläispojan yhteinen vahinko ja erreys. Synnyttikö kitka hämäläisten ja karjalaisten välissä savolaisen mentaliteetin ja savonmurteen? – Siinä välissä tämä helmi on hioutunut. Savo kutistuu kuin Araljärvi Siltaoja hämmästyi tekemästään kyselystä, jossa useat savolaistaustaiset henkilöt eivät halunneet samaistua savolaiseksi, eivätkä vuosikymmeniä sitten maakuntaan muuttaneet koe itseään savolaisiksi. Tämä kertoo Siltaojan mielestä siitä, miten huonoissa kantimissa heimon identiteetti on Savon sydänalueillakin, kuten Mikkelissä. – Savon maakunnan rajaa on vaikea vetää. Vaikka savolaisia vaikutteita on puolessa Suomessa, Savo näyttää kutistuvan kuin Araljärvi. Savon rajat on kansanviisaus vetänyt näin: ”Idässä Savon raja on Ohtaansalmessa, sillä salmen yli idästä länteen mentäessä hauskan näköinen tyttö muuttuu haaskan näköiseksi. Etelässä Savon raja on Mäntyharjulla, jossa savon kielen tulkit nousevat junaan. Lännessä raja on Pönttövuoren tunnelissa, joka on suurin suomalaisten tekemä virhe, sillä sen kautta savolaiset levisivät länteen. Pohjoiseen päin mentäessä raja on jossain Sukevan pohjoispuolella, jossa rieska ohenee rönttöseksi.” Olet opettanut jo vuosia ihmisiä esiintymään ja käytät opetuksessasi apuna savon murretta. Miten kehittelit tämän opetusmetodisi vai onko se salaisuus? – Olen ihmetellyt alusta pitäen, miten savolaisilla ihmisillä on aivan erilainen rohkeus avata suunsa toisin kuin Pohjanmaan ihmisillä. Savossa on arvostettu puhumista ja nokkelia sanontoja, ja tämä kulttuuriperimä yhä auttaa miettisiä ja nokelaisia. Annat ymmärtää, että havaintojen tekeminen ja konkreettinen työ on luonut rikkaan savon murteen. Entäpä nykyisen abstraktin työn aikakaudella, kun tekninen sanasto ja politiikan uuskieli valtaavat tajunnan? Katoavatko murteet? – Puolet huumorista on se, millä tavalla asia sanotaan. Jos pohjalaiset ja savolaiset sanonnat riisutaan kirjakielelle, ne menettävät teränsä. Murteille tiedossa kovat ajat Murteille ja rikkaalle kielelle tulevaisuus tulee Siltaojan ennustuksen mukaan olemaan rankka. Voiko sanaseppoja syntyä nykyisestä teknologiakeskeisestä kulttuurista? – Loka-Laitinen totesi kerran, että parhaat sanankäyttäjät ovat tulleet savotoilta ja satamista. Savon murteelle löytyy mielenkiintoisia alkulähteitä: hikiset ja ankeat työmaat, suuret perheet, letkeä murre sekä hoituminen hämäläisten ja karjalaisten välissä. Nämä ovat yhdessä antaneet savolaisille kulttuuriperinnön, joka yhä tuottaa maukkaita hedelmiä, Siltaoja pohdiskelee. Myöskään helppo elämä ei mielestäsi synnytä huumoria vaan vastakohtaisuudet ja koettelemukset. Onko näin? – Huumori on elämän ymmärtämistä ja sitä, että ihminen tarvitsee avukseen keventävää ajatusta. Se pienentää vastoinkäymisiä ja antaa uusia näkökulmia. Jos löytää hauskaa itsestään ja omista vastoinkäymisistään, se helpottaa. –Savolainen nauraa itselleen, omille vastoinkäymisille ja omalle pienuudelleen, vaikka väitetään hänen nauravan muille. Siltaoja muistuttaa, että 1930-luvulla järjestettiin keräys sanonnoista. Suurin potti yli 300 000 sananlaskua kerättiin Savosta ja Lauri Hakulisen mukaan aineisto oli laadullisesti paras. Uudeltamaalta kerättiin 40 000 ja Varsinais-Suomesta 60 000 sananlaskua. Siltaoja sanoo, että hänestä tuntui jo lapsena ja nuorena, että pohjalaisen tehtävä on urheilukilpailuissa olla aina kakkosena, kuten Juha Mieto ja Hilkka Riihivuori 1970-luvulla. – Sitten tulee juvalainen metsäteknikko Kalevi Hämäläinen, joka lähtee matalalla profiililla ykkösnumerolla 50 kilometrin hiihtoon vuoden 1960 olympialaisissa ja voittaa kisan. Hämäläinen on viimeinen olympiavoittaja, joka ei ole kärynnyt dopingista. Hämäläinen voitti MM-kultaa myös Lahdessa 1958. Aiotko eläkkeellä jatkaa savolaisuuden ja pohjalaisuuden tutkimista? – Aika näyttää. Teksti ja kuva: JUHA DRUFVA Piirros: JOUKO INNANEN Jarmo Siltaojalle savolaiset ja pohjalaiset ovat Suomen hauskimmat heimot –Savolainen asenne sopii neuvottelupöytien ääreen. Savon mies esimerkiksi tietää, miten sanotaan ”ei” niin, että se ei loukkaa ketään, Jarmo Siltaoja sanoo.
30 – Nro 2 maaliskuu 2017 ELÄKELÄINEN Pitkän ja vaiherikkaan elämän elänyt maalari Arvi Pääkkönen, 86, rohkaistui Kajaanin Eläkeläisten viikottaisessa historiallis-yhteiskunnallisessa keskustelukerhossa kuljettuaan julkaisemaan omakustanteena elämäkertansa. Näin näki pöytälaatikosta päivänvalon 250 sivua tiukkaa tekstiä eli Ihmisiä elämän rakennustelineillä. Kirjan tausta on sikäli erikoinen, että sen pani alulle aikansa Suomen ehdottomasti tunnetuin Kalevalan tuntija ja tutkija, professori Väinö Kaukonen. Kajaani, Kuhmo ja Suomussalmi keksivät 1980-luvulla tavoitella matkailutulot mielessä Kalevalaan nojaavaa kulttuurikeskittymää. Kaikilla kolmella oli hyvät perusteensä, sillä Elias Lönnrot Kainuun piirilääkärinä asui Kajaanissa, jopa kirjoitti osan Kalevala-tuotannostaan asuessaan Paltaniemen Hövelössä. Talossa jossa Eino Leino syntyi muutama vuosikymmen myöhemmin. Runoja Lönnrot keräsi myös Kuhmossa ja Suomussalmella niiden kautta Vienan puolelle rajan taakse kulkiessaan. Niinpä alan auktoriteetti Väinö Kaukonen kutsuttiin Kainuuseen kiertämään kilpailevat paikkakunnat, kuulemaan niiden suunnitelmat ja lausumaan mielipiteensä. ”Komea solmiohongikko” Kaukonen aloitti Kajaanista, jossa osallistui Suomi-Neuvostoliitto-seuran tilaisuuteen, seuran kunniajäsen kun oli. Kokouksen jälkeen piti katsoa professorille kuski, jolloin Matti Reinikka keksi, että Pääkkös-Arvihan se joutaa ja on kunnon autokin. Niin parivaljakko lähti kesähelteellä ja aikansa tietä mentyä Kaukonen alkoi kiinnittää huomiota Arvin puheeseen kysellen, että mitä puikkaaminen ja muutamat sanat tarkoittavat kun ei ollut niitä kuullut. Petäjäniemen lomakylässä kuhmolaiset, jotka Kalevalankylän lopulta ristikseen saivat, esittelivät suunnitelmiaan. Reissu jatkui kohti Suomussalmea ja Domnan Pirttiä kunnes tuli luonnollinen tarve pysähtyä hienolle mäntykankaalle. – Komea solmiohongikko, sanoi Arvi Pääkkönen kun autoon taas astuivat ja professori oli suu auki kun ei moista ilmausta ollut ennen kuullut. – Paluumatkalla Suomussalmelta Kaukonen vannotti, että pitää kirjoittaa nuo ilmaisut ja matkalle kertomani jutut talteen, Arvi Pääkkönen nyt hymähtää. Professori kuoli muutama vuosi käyntinsä jälkeen, mutta ajatus jäi elämään ja Arvi alkoi naputella konetta. Piti väliin vuosienkin taukoja mutta sai urakan tehtyä. Kiisulla tapettiin kotimökistä lutikat Ihmisiä Elämän Rakennustelineillä jakautuu tavallaan kahteen osaan. Alkaa siitä kun Arvi syntyy tallista väsättyyn ihmisasumukseen nykyään Kajaaniin kuuluvassa Nakertajassa sekä kuvaa lapsuutta ja nuoruutta sotaväkiaikoineen. Toinen osa on työelämää, joka kuljettaa rakennuksilla ja asuntoremonteissa vieden lopulta maalarien ammattiosaston puheenjohtajan yksityisyrittäjäksi. Alkuosa kuvaa kovaa elämää tehtaan varjossa, sillä joen toisella puolen sauhisi Kajaani Oy:n Tihisenniemen tehdas jonne soudettiin töihin jos töihin päästiin. Arvin samanniminen isä joutui vuosiksi yhtiön mustalle listalle koska ei antanut yhtiön herroille valtakirjaa äänestää Svinhufvudia presidentinvaaleissa eikä liittynyt suojeluskuntaan. Elinolosuhteet olivat ankeat, elämä usein kunnan jauhojen varassa ja petivaatteina tehtaan kova selluvillahuopa. Kun isä-Arvi pääsi rakentamaan perheelle oman mökin niin 4 x 4 metrin huonetta asutti vanhempien ohella 6 lasta. Mökki oli maapohjalla ja kun tilkkeiksi tuotiin sammalta niin samalla tulivat metsälutikat jotka russakoiden ohella tekivät isoa haittaa yöunille. Niinpä tehtaan kiisulasta tuotiin rikkimöhkäleitä pataan, pantiin tulet alle ja väki pariksi päiväksi pihalle. Sitten kuolleita russakoita ja lutikoita olikin lattialla lakaistavaksi asti vaan osa jäi seinärakoihin henkiin ja käsittely piti vielä uusia. Monta värikasta tarinaa vanhan Nakertajan, Asuntolan ja Suvantolan ihmisistä Arvilla on kerrottavana saksanjääkäristä opettajana toimineeseen pikku-Hitleriin. On sekin kuinka Arvi kaverinsa Okan Kipparin kanssa oli sotaaikana pikkupoikana tehtaalla töissä ja joutui nuhteluun kun esti venäläisten sotavankien pahoinpitelyä. Kansankielellä Ihan oma lukunsa ovat Arvin värikkäät vaiheet varusmiespalveluksen aikana sotien jälkeen. Vastaaviin kuvauksiin en ole törmännyt. Tekstissä käytetään paljon kansankieltä koska Arvi Pääkkönen on halunnut kirjoittaa kuten on puhuttu. Monia ihmisiä hän puhuttelee vain etutai lempinimillä ja on jonkun nimen muuttanutkin jottei tule hakausta jälkeenjääneiden kanssa. Erityisesti rakennushommia tehneitä puhuttelee parhaiten kirjan loppuosa, mutta on siinä antia muillekin. Missään kirjakaupoissa Arvi Pääkkösen muistelmakirjaa ei ole myynnissä eikä Arvikaan sitä oikeastaan myy, perii vain painokulut. Juttuja olisi enempäänkin ja jatkut ovat jo lisää pyytäneet. Enempää ei kuitenkaan ole suunnitelmissa Arvilla, jonka vaimo Irma teki pitkän työpäivän Pohjois-Suomen vasemmistolehti Kansan Tahdossa viimeiseksi lehden ilmoituspäällikkönä. AKI RÄISÄNEN Maalari Arvi Pääkkönen, 86, julkaisi omakustanteena elämäkertansa. Kalevala-professori sai Arvin kirjoittamaan muistelmat ”Monta värikasta tarinaa vanhan Nakertajan, Asuntolan ja Suvantolan ihmisistä Arvilla on kerrottavana saksanjääkäristä opettajana toimineeseen pikku-Hitleriin. ”
Nro 2 maaliskuu 2017 – 31 ELÄKELÄINEN Kotisivut / peruskurssi 3.-5.4. (2 vrk) Kurssilla opitaan laatimaan helppokäyttöiset kotisivut yhdistykselle. Kurssi edellyttää tietokoneen käytön perusteiden hallintaa. Vetäjänä Petra Åhlström. Kurssi on täynnä. Kotisivut / päivityskurssi 5.-7.4. (2 vrk) Kurssilla harjoitellaan yhdistyksen kotisivujen päivittämistä ja annetaan ideoita sivujen kehittämiseksi. Kurssi edellyttää tietokoneen käytön perusteiden hallintaa sekä mielellään hiukan kokemusta kotisivujen käytöstä. Vetäjänä Petra Åhlström. Kurssi on täynnä. Kurssit Kuntorannassa Alueelliset kurssit Alueellisia kursseja voimme järjestää myös yhteistyössä aluejärjestöjen kanssa. Alueellisista kursseista voi tehdä aloitteita ja ehdotuksia. Ilmoittautuminen Kursseille ilmoittaudutaan määräaikaan mennessä kirjallisesti: joko kurssi-ilmoittautumiskaavaketta käyttäen osoitteeseen Eläkeläiset ry, Tuija Aali, Mechelininkatu 20 A 1, 00100 Helsinki, tai sähköpostitse: tuija.aali@elakelaiset.fi Voit ilmoittautua myös Eläkeläiset ry:n verkkosivujen kautta täyttämällä sähköisen lomakkeen: www.elakelaiset.fi/sähköiset lomakkeet/kurssihakemus. –Ilmoittautuessa on aina ilmoitettava kurssilaisen yhteystiedot: osoite ja puhelinnumero. –Ilmoittautumislomakkeessa on mainittava, maksaako kurssilainen itse osallistumisensa vai maksaako sen yhdistys. –Kuntorannan kurssien osalta on ilmoitettava, valitseeko kurssilainen puolivai täysihoidon. Lisätietoja Kalenteri julkaistaan myös Eläkeläiset ry:n kotisivulla www.elakelaiset.fi, josta näkee mahdolliset muutokset. Lisätietoja kursseista voi kysyä koulutussihteeri Tiina Rajalalta, puh. 020 743 3617 tai 040 582 4319. Eläkeläiset ry:n kurssit järjestetään yhteistyössä KSL-opintokeskuksen kanssa. Kevään 2017 kurssikalenteri Viimeiset alueelliset kesäpäiväharjoitukset Vuokatin kesäpäiviä varten Kansantanssi – 25.3. klo 10-16 Kuntoranta, Varkaus – 1.4. klo 10-16 Snellman-koti, Kokkola – 22.4. klo 8.30-15 Kainuun Kansan pirtti (Kainuulaisten oma harjoitus, ei tarvitse ilmoittautua Eläkeläiset ry:hyn) Musiikki – 28.3. klo 10-15 Uudenkylän Työväentalo Tapiola, Tampere Kesäpäivänuotit mukaan! Senioritanssi 27.3. klo 12-17 Pateniemen Honkapirtti, Oulu Voimistelu 20.3. klo 10-14 Hiekkaharjun Puistokulma, Vantaa 21.3. klo 10-14 Uudenkylän Työväentalo Tapiola, Tampere 23.3. klo 11-14 Pateniemen Honkapirtti, Oulu Kainuulaisille järjestetään vielä oma alueellinen ohjelmistoharjoitus erikseen sovittuna aikana. Kursseista peritään tarjoilukustannusten hinta. Tarjoilujen järjestämiseksi pyydämme ilmoittamaan osallistujamäärän Tuija Aalille viimeistään 10 päivää ennen kurssin alkua. Espoon Matinkylässä pidetty bändikurssi veti tällä kertaa yli 30 osallistujaa. Kuten ensimmäisellä kerralla pari vuotta sitten, kurssilla oli paljon taitavia laulajia. Heidän lisäkseen mukana oli nyt kaksi kitaristia, kosketinsoittaja, saksofonisti ja harmonikansoittaja. Yksi laulajista uskaltautui välillä rumpujen taakse, vaikka homma oli hänelle kuulemma aivan uusi. Kurssia olivat vetämässä Sauli Malinen ja Kari Kuivalainen. Ohjelmassa oli iso määrä kappaleita, joita kurssilaiset silmin nähden innostuneina harjoittelivat. Mukana oli monille tuttuja ikivihreitä kappaleita sekä suomalaista ja ulkomaista iskelmäja popmusiikkia, enimmäkseen 1960-luvulta, mutta uudempaakin musiikkia oli valikoimassa. Kari Kuivalaisen opastuksella Kirkan Leijat kiekaistiin korkealta ja komeasti. Yksi kurssilainen toimi solistina, kun laulettiin CCR:n Proud Mary. Vetäjät Sauli ja Kari olivat tyytyväisiä innostuneisiin kurssilaisiin ja Etelä-Espoon eläkeläisten hyviin kurssijärjestelyihin. Itsestänikin oli niin mukava seurata yhdessä tekemisen iloa, että tuskin tämä kurssi jää viimeiseksi, ainakaan siltä osin kuin asia minusta riippuu. Jos kaikki sujuu toiveitten ja odotusten mukaan, saamme lisäksi uuden bändin soittamaan Vuokatin kesäpäivien iltamatansseihin. TIINA RAJALA Rollin’, rollin’, rollin’ in Matinkylä Kurssilla oli jälleen paljon taitavia laulajia. Heidän lisäkseen mukana oli nyt kaksi kitaristia, kosketinsoittaja, saksofonisti ja harmonikansoittaja. Yksi laulajista uskaltautui välillä rumpuihinkin.
32 – Nro 2 maaliskuu 2017 ELÄKELÄINEN Keuhkoahtaumatauti on parantumaton, etenevä sairaus, jonka yleensä aiheuttaa tupakointi. Päivittäisellä liikunnalla voi etenemistä hidastaa ja lievittää oireita. Suomessa sairastaa keuhkoahtaumatautia arviolta 300 000 – 400 000 ihmistä. Sairautta ei voida parantaa. Erikoislääkäri Sirpa Leivo-Korpela Tampereen yliopistollisen sairaalan keuhkosairauksien yksiköstä tietää, että tauti laskee ennen pitkää potilaan toimintakykyä. ? Vaikeissa pahenemisvaiheissa potilas tarvitsee yleensä sairaalahoitoa. Pahenemisvaiheessa keuhkoahtaumatautia sairastavan kuolinriski on yhtä korkea kuin sepelvaltimopotilaan sydäninfarktissa. Pahenemisvaiheen jälkeen elämänlaatu huononee ja ennuste huononee, Leivo-Korpela selvittää. Sairautta voidaan kuitenkin hoitaa monin tavoin. Hoitoon kuuluu sekä lääkkeetön että lääkkeellinen hoito. ? Tautia hoidetaan keuhkoputkia laajentavilla lääkkeillä sekä joskus myös hengitettävällä kortisonilääkkeellä. Tarvittaessa voidaan käyttää myös tablettimuotoisia lääkkeitä taudin tiettyyn alatyyppiin ja toistuvista pahenemisoireista kärsiville. Hoito suunnitellaan aina yksilökohtaisesti ja pahenemisvaiheisiin on omat hoidot. Pitkälle edenneessä taudissa tupakoimattomat voivat saada myös happihoitoa. ? Lääkehoidon tarkoitus on hidastaa taudin etenemistä, ennaltaehkäistä pahenemisvaiheita ja mahdollistaa potilaalle liikuntaan tarvittava toimintakyky. Huomattava osa potilaista ei osaa käyttää inhalaattoriaan oikein. Onnistuneen lääkehoidon takaamiseksi onkin tärkeää ohjata potilaalle inhalaattorin oikea käyttö. ?Jos käyttää väärin inhalaattoria, lääkkeen teho saattaa heikentyä. Se puolestaan voi vaikuttaa kielteisesti potilaan asenteisiin hoitoa kohtaan. ? Lääkkeet ovat pääsääntöisesti hyvin siedettyjä, niillä on hyvin vähän huomattavia haittavaikutuksia. Keuhkoahtaumapotilaan on tärkeää myös ottaa vuosittain influenssarokotus ja kerta-annoksena keuhkokuumerokotus. Keuhkot eivät kestä tupakointia Tupakointi on keuhkoahtaumataudin yleisin aiheuttaja. Joskus sairauden syynä voi olla myös pitkäkestoinen työperäinen altistuminen pölyille ja kaasuille. Sirpa Leivo-Korpela huomauttaa, että sairaus on pitkään oireeton, tai tupakoija voi vähätellä oireitaan. ? Mitä vanhemmasta ihmisestä on kyse ja mitä pidempään on tupakoinut, riski keuhkoahtaumatautiin on suurempi. Myös tupakoivan astmaa sairastavan riski on suurentunut. Oireettomankin olisi hyvä selvittää keuhkojensa kunto puhalluskokeella, jos on tupakoinut jo kymmenen vuotta askin päivässä. Kahdenkymmenen vuoden jälkeen alkaa olla jo kiire, vaikka olisi lopettanutkin tupakoinnin, Leivo-Korpela sanoo. ? Keuhkoahtaumataudin oireita ovat yskä, hengenahdistus varsinkin rasituksessa ja limaisuus. Tupakoinnin lopettaminen on tärkein osa keuhkoahtaumapotilaan hoitoa. Tupakoinnin lopettaminen hidastaa sairauden etenemistä sekä tehostaa hengitettävien lääkkeiden tehoa. ? Tupakoinnin lopettamisesta on hyötyä sairauden missä vaiheessa tahansa. Myönteiset vaikutukset tuntuvat pian keuhkojen lisäksi koko elimistössä. ? Jokaisella terveydenhuollon vastaanottokäynnillä täytyisi ottaa puheeksi tupakointi ja erityisesti silloin, jos sairastaa keuhkoahtaumatautia. Terveydenhuollossa on paljon tukitoimia tarjolla tupakoinnin lopettamiseksi ja kannattaa hyödyntää myös apteekkihenkilökunnan osaamista. Säännöllinen liikunta lievittää oireita, sillä se vahvistaa hengityslihaksia. Se myös helpottaa liman irtoamista ja tehostaa hengitystoimintaa. Kuntoutusohjaaja Katri Lindberg samaisesta yksiköstä lisää, että liikunta parantaa suoritusja toimintakykyä sekä kohottaa mielialaa. ? Liikunnan pitäisi olla niin lihaskuntoa ylläpitävää kuin jokapäiväistä arkista liikuntaa. Myös huonokuntoisille potilaille suositellaan liikuntaa mahdollisuuksiensa mukaan. Moni potilas on pelästynyt hengästymistä liikuntaa harrastaessaan, vaikka hengästyminen on normaalia ja suotavaa. Sairaus aiheuttaa puolestaan hengenahdistusta, jonka hoitoon on keinoja. Hengästyminen ja hengenahdistus pitäisi oppia tunnistamaan, jotta ei esimerkiksi vähennä liikuntaa hengästymisen tähden, Lindberg huomauttaa. Keuhkoahtaumapotilaan on tärkeää lisäksi huolehtia hyvästä ravitsemuksesta. Huono ravitsemustila lisää akuutin hengitysvajauksen vaaraa ja ennustaa hengityskonehoidon tarvetta. ? Raskaat ruuat tekevät täyden olon vatsaan, josta saattaa tulla ahdistava olo. Tästä syystä keuhkoahtaumapotilas saattaa syödä ruokia, jotka eivät tee niin ”ähkyä” oloa. Tällöin usein esimerkiksi proteiinin saanti jää vähäiseksi, koska liharuokia aletaan välttelemään eikä huolehdita proteiinin saannista. Toisilla maitotuotteet lisäävät limaisuutta ja tästä syystä rajoittavat myös maitoproteiininvalmisteiden käyttöä. Ravinto koostuu siten helposti hiilihydraattipitoisista ruoka-aineista, jolloin ruokavalio ei tue jaksamista. MIA HEMMING Keuhkoahtaumatautiin ja sen riskiin kannattaa suhtautua vakavasti Pirkanmaalla keuhkoahtaumataudin päivitetyssä hoitoketjussa korostetaan liikuntaa. Hoitoketjuun otettiin liikuntamatriisi, jonka avulla terveydenhuollon asiantuntijat voivat ohjata sairastunutta liikkumaan oikein sairauden eri vaiheissa. Liikuntamatriisi on ensimmäinen laatuaan hoitoketjuissa. Esimerkiksi kuntosaliharjoittelu, ryhmävoimistelu ja vesiliikunta ovat hyviä liikuntalajeja myös keuhkoahtaumaa sairastaville. Kannattaa kysyä ohjattuja ryhmiä omasta terveyskeskuksesta, kunnan liikuntatoimesta ja paikallisesta hengitysyhdistyksestä. Hoitoketjulinkin löydät osoitteesta http://www.pshp.fi/ fi-FI/Ohjeet/Hoitoketjut Hoitoketjussa korostetaan liikuntaa Lasse Heinonen, 68: ”Liikunta on paras lääke” ”H arrastan päivittäin liikuntaa. Käyn joko sauvakävelyllä tai kuntosalilla. En ole tarvinnut enää lääkkeitä keuhkoahtaumatautiini siitä lähtien, kun ryhdyin säännöllisesti liikkumaan. Välillä hengästyn kävellessäni tai kuntoillessani, joka on vain hyväksi. Vähän hiljennän vauhtia, niin se menee pian ohitse. Hengitän nykyään helpommin ja nukun hyvin. Keuhkoahtaumatautini ei minua vaivaa, enemmän arkeeni vaikuttaa diabetekseni. Molempiin auttavat samanlaiset elämäntapavalinnat: terveellinen ruoka ja liikunta. Vältän keuhkoahtaumatautini tähden tiettyjä paikkoja tai tilanteita, joissa altistuisin kärylle. Näin maalla ihmiset – me mukaan lukien – lämmittävät talojaan puulla. Jos savu laskeutuu meidän pihaamme, pysyttelen sisällä. Passiivisesta tupakoinnistakaan en pidä. Olen huoltoasemaakin vaihtanut sen tähden, sillä vakipaikassani tankkaajat saivat aina oman annoksensa savusta. Minulla diagnosoitiin keuhkoahtaumatauti vajaa kymmenen vuotta sitten. Puolisoni tilasi ajan lääkärille, sillä kuntoni oli huomattavasti heikentynyt. Siinä vaiheessa todettiin, että sairastan aikuistyypin diabetesta. Minut lähetettiin kuntoutukseen, mutta siellä lääkäri totesi, että minulla on myös keuhkoahtaumatauti. Kolmen päivän jälkeen minut lähetettiin toiseen kuntoutuspaikkaan keuhkoahtaumataudin tähden. Keuhkoahtaumatautidiagnoosi vahvistui siellä ja minulle alkoi selvitä, minkälainen tauti on kyseessä. Eihän se hyvältä tuntunut ymmärtää sairastavansa parantumatonta, etenevää sairautta. Oireet, kuten hengästyminen ja kunnon heikentyminen, loksahtivat kohdalleen. Olin siihen asti polttanut nuoresta asti ja paljon. Seuraava kuntoutusjakso oli muutaman kuukauden päästä, ja siinä välissä olin lopettanut tupakoinnin. Tupakointi loppui sillä, että päätin, etten enää polta. Ihmettelin itsekin, kuinka helppoa se lopulta oli. Oma vahva tahto riitti. Sain molempiin tauteihin lääkkeet, ja voimani alkoivat taas palautua. Tupakoinnin lopettaminen näkyi heti uloshengityksen huippuvirtausta mittaavassa mittarissa ja pian myös keuhkojen tilavuutta mittaavassa kokeessa. Työssäni paperisäkkitehtaalla jaksoin taas entiseen tapaan, ja pääsin viisi vuotta sitten vanhuuseläkkeelle. Keuhkoahtaumatautini etenee. En voi estää ikääntymisen vaikutusta, mutta taudin etenemistä voin hidastaa elämäntapavalinnoilla ja liikunnalla. ” Säännöllinen liikunta on hyväksi myös keuhkoahtaumataudin hoidossa. Kuvassa Eläkeläiset ry:n Syystärräysten osallistujia liikkeeellä Varkauden Kuntorannan maisemissa.
Nro 2 maaliskuu 2017 – 33 ELÄKELÄINEN Limpan Ordförandes kolumn MARTTI KORHONEN Översättning: Anne Lindfors-Shaban N är vinterkriget tog slut 13.3 1940 blev min födelsestad Hangö rysk flottbas och jag helsingforsare. Mamma, hennes systrar Doris och Nanna hade tillsammans med mormor lyckats få en trerummare i stadsdelen Munksnäs. Fast det på den tiden talades mycket svenska i Munksnäs, var alla jämnåriga pojkar i grannskapet finskspråkiga, så jag var också tvungen att lära mig finska. Lärometoden “hurrille turpiin” var brutal, men effektiv. Man kan ju inte slåss mot övermakten, så jag lärde mig finska rätt fort, men när jag senare läste finska som första främmande språk, fick jag veta att min flytande finska i själva verket var sk. hesaslang. I Munksnäs fanns på den tiden såväl kadettskola som flygvapnets stab, och vi pojkar sprang alltid efter kadetterna när de marscherade ut på sina övningar. Jag kan ännu utantill alla den tidens marschsånger, såväl finska som tyska. Vi beundrade också de överflygande kamoflagemålade med blått hak-kors på vit botten märkta jaktplanen, och var stolta över att vara finnar och inga jäkla slobor. Jag började också skolan i Munksnäs svenska folkskola, men när mamma, lillabror Randolf och jag i slutet av höst-terminen flyttade till Brunnsparken tyckte munksnäslärarinnan, att jag som sexårig kanske inte var tillräkligt skolmogen för att byta skola, och att det kanske vore bäst att börja ettan på nytt nästa höst. Mamma var väl av samma åsikt, för jag minns hur skojigt jag hade den våren och sommaren med mina nya kamrater i Brunnsparkens berg och stränder. På valborgsmässoafton åkte vi med mamma, lillabror Randolf och jag med treans spårvagn till stationen för att ta emot min blivande styvpappa. Mamma och min pappa hade nämligen skilt sig, och mamma förlovat sig med Randolfs pappa, men de hade inte hunnit gifta sig före kriget och nu när hans båt låg i Mäntyluoto hade han kommit för att sköta den saken. På perongen kramade mamma en välklädd lång man, som sedan skakade hand med mig och presenterade sig som Yrjö. Det var början till en lång vänskap, som fortsatte tills jag över ett halvt århundrade senare skrev hans nekrolog i sjömansunionens medlemstidning Sjömannen. På hösten flyttade vi från den lilla vindsvåningen i Brunnsparken till ett nästan nybyggt höghus på Borgågatan i Berghäll, och jag började på första klassen i Vallgårds svenska folkskola. Skolgången var lätt som en plätt, tyckte jag för jag kunde ju ABC-boken utantill och fick till och med Helsingfors sparbanks femtiomarks stipendium för god läskunnighet. Det var bara ett litet men med den saken, jag kunde i verkligheten inte alls läsa. Detta lyckades jag med stor bävan dölja en rätt lång tid in på vårterminen. tills allt en dag gick åt skogen. Först kom jag för sent till skolan, och när jag bad om ursäkt för förseningen sade lärarinnan bara att jag nästa morgon skulle gå tidigare hemifrån. Resten av dagen kunde jag också svara på alla frågor utan att bli fast för att inte kunna läsa, och när de två sista timmarna var handarbete drog jag en suck av lättnad. Jag hade klarat också den här dagen, men som salig mormor brukade säga; det går ju inte alltid så som man tror att det skall gå. På handarbetstimmarna brukade lärarinnan ofta läsa högt ur en sagobok medan vi stretade med att virka våra pannlappar. Min egen virkning hade kört ihop sig till en hopplös trasselhärva och lärarinnan som såg min mödosamma strävan sade: Ge hit ditt arbete så skall jag försöka få någon reda på det, medan du fortsätter att läsa den här sagan till slut. Jag tog sagoboken och hoppades att någonslags under skulle ske, men bokstäverna var nog bekanta och tyvärr lika omöjliga att tyda till ord såsom tidigare. Sagan handlade om bollen Hoppenskutts äventyr i sagoskogen, men hur en sagoskog såg ut och fungerade hade jag inte den minsta lilla aning om. Därför började jag improvisera och lät bollen hoppa mellan spårvagnskenorna ned för Sturegatans backe mot Aleksiskivigatan. Åttans spårvagn skramlade vilt tutande efter den arma bollen, som till all lycka hann rädda sig genom att hoppa upp på flaket av en lastbil som svängde in på Aleksiskivigatan. Klasskamraterna skrattade högljutt, och lärarinnan lade märke till vad jag höll på med. Troligen förstod hon också att hennes bästa elev i själva verket inte kunde läsa, och sade därför bara ampert: Sluta genast upp med att spela apa. Jag har nu rett ut ditt trassel så att du kan fortsätta din virkning medan jag fortsätter att läsa direkt ur boken, men när klockan ringer och andra får gå hem stannar du på kvarsittning. På hemvägen från kvarsittningen kände jag mig både lättad och lycklig. När jag erböd henne mitt stipendium tillbaka sade hon bara, att hon före vårterminen tar slut skall se till att jag kan läsa så bra att jag har förtjänat mitt stipendium, och att hur gott minne och fantasi man än har, så måste man också kunna både läsa, skriva och räkna. På vårbetyget fick jag goda vitsord i såväl läsning och skrivning som i räkning, och efter det var läsningen av mina käraste fritidssysselsättningar. I mitt nästa kåseri skalla jag berätta hur fortsättningskriget började, och jag blev krigsbarn i Sverige, men nu tillbaka till nutiden: GLÖM INTE ATT RÖSTA I KOMMUNALVALET ! Passaliga kandidater hittar du säkert i detta nummer av vår tidning. Mellankrigstiden Vi lever i spännande, men samtidigt oroväckande tider. Hur ska det gå för vårt land? Medan jag skrivit denna kolumn meddelade Timo Soini att han lämnar ordförandeskapet i sitt parti. Vi vet ännu inte vad det för med sig, men förändringar blir det helt säkert. Det kunde av många olika skäl vara bra att landet fick en ny regering. De planerade landskaps-, och socialoch hälsovårdsreformerna, samt frågan om valfrihet inom vården, ter sig mycket oroande ur de äldre medborgarnas synvinkel. Experterna anser att tidtabellen, planerna, bristen på visioner och den onödiga ökande administrationen redan utgör en risk med tanke på tillgången på socialoch hälsovårdstjänster. Frågan om demokrati och regional beslutanderätt är inte längre på agendan och nämns numera inte ens i talen. Det känns sorgligt att följa med hur ideologiska syften styr beslutsfattandet i landets regering. Privatiseringsivern och landskapsförvaltningens locktoner har gjort socialoch hälsovårdstjänsterna till enbart knappar i ett spel som styrs av politiska målsättningar. Och då talar vi om tjänster som är av allra största betydelse för medborgarna. Av den orsaken vore det kanske bäst att regeringen splittrades innan den hinner rasera det system som byggts upp under hela efterkrigstiden. Kommunalvalet står alldeles bakom knuten. Valet har stor betydelse för oss, för oavsett hur reformerna framskrider kommer kommunerna fortfarande att sköta många uppgifter som rör allas vår vardag. Det är därför viktigt att ni aktivt deltar i att påverka och lyckas få kandidaterna att ställa upp bakom våra mål och arbeta för att förverkliga dem. Pensionärerna rf:s egna mål samt de gemensamma mål Pensionärsförbundens intresseorganisation PIO rf ställt upp finns i föregående nummer av tidskriften Eläkeläinen och på våra webbsidor. Tillsammans är vi en kraft att räkna med och den styrkan ska vi utnyttja. Genom att låta bli att rösta ger du en öppen fullmakt åt de ledamöter som blivit valda att besluta i ärenden som också rör dig. I stället kan du rösta och påverka. Efter valet följer vi upp de invalda fullmäktigeledamöternas verksamhet och hur väl de håller sina löften. Pensionärerna rf står också som organisation inför flera förändringar. Vår långvariga verksamhetsledare Hannu Partanen går i sommar i pension och vi söker för tillfället en efterträdare. Förra hösten anställdes en ny ekonomiansvarig hos oss och i år fortsätter pensioneringarna inom personalen. Förändringar av detta slag är alltid en stor utmaning för en organisation. Å andra sidan är de naturliga milstolpar i organisationens historia och för hela tiden verksamheten framåt. Delegationen utser den nya verksamhetsledaren utgående från styrelsens beredning. Jag är övertygad om att vi kommer att hitta en bra verksamhetsledare och jag vet att Hannu ger oss sitt stöd i denna förändringens tid. I tider av förändringar är det ännu viktigare att arbeta för samma mål. Förenade krafter ger styrka. Förenade krafter ger styrka
34 – Nro 2 maaliskuu 2017 ELÄKELÄINEN – Kun eläkerahastojen pääoma 190 miljardia euroa alkaa hipoa jo vuotuisen bruttokansantuotteen määrää ja olla lähes kaksinkertainen valtion velan määrään verrattuna, voi hyvällä syyllä kysyä, missä on niiden kasvun raja, totesi Eläkeläiset ry:n valtuuston puheenjohtaja Kalevi Kivistö puhuessaan Viialan Eläkeläiset ry:n 45-vuotisjuhlassa. – Vai onko tarkoitus muuttaa koko järjestelmä niin, että rahastoihin kerättäisiin koko eläkevastuun määrä? Se muuttaisi eläkejärjestelmämme perusteet kokonaan toisenlaisiksi. Kivistön mukaan rahastoja hallinnoivilla eläkeyhtiöillä ja miksei myös Eläketurvakeskuksella on tässä asiassa selvittämisen paikka. – Tällä hetkellä tilanne muistuttaa hallitsematonta kasvua, jossa kukaan ei määrittele, miten korkealle ja miksi tavoitteet on asetettu. Kivistö muistutti, että rahastoja ryhdyttiin aikanaan keräämään, jotta niiden avulla voitaisiin tasata maksukertymien vaihteluja. – Nyt kun suuret ikäluokat ovat siirtyneet eläkkeelle ja työmarkkinoilla ovat niitä pienemmät ikäluokat, alkaa maksettujen eläkkeiden määrä suhteutettuna palkkasummaan kasvaa, kunnes se vuoden 2030 jälkeen alkaa hienoisesti laskea. Mm. juuri suurten ikäluokkien kerryttämien rahastojen tuottoa tarvitaan tästä eteenpäin paikkaamaan maksukertymän pienenemistä. Ennusteiden mukaan siinä onnistutaankin niin että eläkemaksuja ei tarvitse nykytasosta nostaa vuoteen 2080 mennessä. Viialan Sampolassa pidetyssä 45-vuotisjuhlassa saatiin seurata musiikkipitoista ohjelmaa josta vastasi mm. lauluryhmä Lepposet. Viialan yhdistyksen perustamispäivä oli 27.2. 1972 –Yhdistyksen juhlavuotta jatketaan Suomen itsenäisyyden satavuotistapahtumien merkeissä, mm. Eläkeläiset ry:n Vuokatin kesäpäivillä, sanoi yhdistyksen puheenjohtaja Kari Sulander. Tekemisen kautta Tapahtumia Viialan Eläkeläisillä riittää omastakin takaa. Edessä ovat muun muassa isot bocciakilpailut, jotka järjestetään huhtikuussa Sampolan salissa, kertoo Allan Heino. – Viialan Eläkeläisten jäsen olen ollut siitä lähtien, kun eläkkeelle jäin. –Bocciaa pelataan täällä todella innokkaasti. Muuten esimerkiksi askarrellaan, linnunpöntöistä lähtien tehdään. Joku tuo idean, ja sitä lähdetään toteuttamaan. Tekemisen kautta mennään, siihen se perustuu. Tulee sitä hyvää yhdessäoloa. Allan Heino on myöskin tehnyt Sampolan salin seinällä komeilevan Vapausrautaveistoksen. Se kertoo vuoden 1918 sisällissodan muistosta. – Olen harrastanut kaikennäkösiä rautaveistoksia jo 70-luvun puolivälistä lähtien. Ammatiltani olen metallimies. Olen aina tykännyt askarrella kaikennäköistä, yrittänyt vähän maalatakin. Se on vähän niinkuin suvussa, sieltä löytyy maalareitakin, Heino kertoo. Teksti ja kuvat: TUOMAS TALVILA ”Missä on eläkerahastojen kasvun raja?” Kalevi Kivistö Viialan Eläkeläisten juhlassa: Raha-automaattiyhdistyksen (RAY) toiminta päättyi 31.12. 2016 ja vastuu siirtyi sosiaalija terveysministeriön (STM) avustuskeskukselle STEAlle. STEA hallinnoi Veikkaus Oy:n pelituotoista myönnettäviä avustuksia. Avustukset kohdistuvat sosiaalija terveysjärjestöjen yleishyödyllisiin, terveyttä ja hyvinvointia edistäviin hankkeisiin. Esimerkiksi toimintatonniavustusta saaville Eläkeläiset ry:n yhdistyksille ja aluejärjestöille tämä näkyy nimimuutoksena, kun asiapapereissa nyt puhutaan RAY:n sijaan STEA:sta. Käytännön järjestelyt toimintatonnin suhteen säilyvät ennallaan. Toimintatonniavustusta saaneille yhdistyksille on toimitettu ohjeet asiasta. STEA on sosiaalija terveysministeriön hallintoja suunnitteluosaston yhteydessä toimiva itsenäinen valtionapuviranomainen. Uusi Veikkaus Oy aloitti myös toimintansa vuoden 2017 alussa, kun Fintoto, Raha-automaattiyhdistys ja vanha Veikkaus yhdistyivät. Lisätietoa: www.stea.fi STEA aloitti toimintansa vuoden alusta Boccia on Viialassa suosittu peli. Allan Heino esittelee palloja Sampolan salissa. Lepposet-lauluryhmä esiintyi. Eläkeläiset ry:n valtuuston puheenjohtaja Kalevi Kivistö piti juhlapuheen.
Nro 2 maaliskuu 2017 – 35 ELÄKELÄINEN Rovaniemen Eläkeläiset ry.n käsityökerhon ahkerat naiset neuloivat villasukkia tammikuussa. Virikkeen tähän sain vuoden vaihteessa, kun eräs yhdistyksemme jäsen kyseli, minne hän voisi lahjoittaa nämä neljä paria villasukkia? Hän ei ollut nähnyt joulun alla patoja mihin olisi voinut laittaa ne. Minulla välähti heti, että naapurissani asuu lähihoitaja ja hän on töissä palvelutalossa. Otin yhteyttä häneen ja lahjoitin nämä neljä paria. Kun tiesin että palvelutalossa asuu useita ikäihmisiä joilla ei ole omaisia lähettyvillä, kysyin naapuriltani, olisiko siellä tarvetta villasuikille. Jo muutaman päivän päästä sain häneltä määrän ja kokonumerot: sukan tarvitsijoita oli kaikkiaan 18. Kerhossa kaikki olivat innoissaan. Sukkia alettiin neuloa ja toimittaa, eikä siinä kauan mennyt, kun 18 paria olivat hetkessä valmiina. Päätimme samana tien, että teemme jokaiselle palvelutalon asukkaalle villasukat. Sovin ajan milloin voimme mennä lahjoittamaan sukat. Laulukuorolaiset vinkkasivat, että he voisivat lähteä laulamaan luovutustilaisuuteemme. Torstaina 9.2. kerhon jälkeen menimme vierailulle palvelutaloon, sukkaluovutuksen teimme käsityökerhon vetäjinä minä ja Sirkka Ollila. Lahjoituksen vastaanottivat palvelutalon johtaja Jarmo Palo ja lähihoitaja Marja-Leena Mattanen. Rovaniemen eläkeläiset ry.n käsityökerholaiset ja laulukuorolaiset kävivät vierailulla Saarenkylän Vanhustenkotiyhdistys ry.n palvelutaloissa (Saarenkoti, Saarentupa ja Kotipihlaja). Palvelutaloissa on yhteensä 40 asukasta. Eila Kiviniemi Havukosken eläkeläiset vantaalta haastaa muut Uudenmaan Eläkeläisyhdistykset kutomaan pipoja suomen sotaveteraaneille Olemem neuloneet jo muutaman pipon yhdistyksessämme , ja toivome että enne nensi talven pakkasia yhteistyössä toisten yhdistysten kanssa saamme ainakin vantaalaisille sotaveteraaneille lämpimät sinivalkoiset pipot. Yhdessä tehden on kaikki tekeminen rattoisaa ja näistä kerhotalkoiden tuloksista pääsevät nauttimaan Vantaan sotaveteraanit. Sotaveteraaniliitosta sain faktatietoa Suomen elossa olevista sotaveteraaneista. Kaikkiaan Heitä on runsaat 17000, joista miehiä on liki 10 000. Miesten tunnus on rintamasotilastunnus ja naisten rintamapalvelutunnus. Näitä sotaveteraaneja, jotka saavat Kelan pientä rintamalisää, elelee Suomen lisäksi eri puolilla maailmaa aina Australiaa myöten. Vantaalla tunnuksen omaavia sotaveteraaneja on kaikkiaan 274, joista miehiä 158 ja naisia 116. Nyt kaikki kynnelle kykenevät kantamaan oman kortenne kekoon Suomen 100-vuotisjuhlan kunniaksi. Kudotaan yhdessä kaikki Vantaan yhdistykset kaupunkimme sotaveteraaneille lämmin pipo tämän vuoden marraskuun loppuun mennessä. Vieressä pipon tiivistetyt teko-ohjeet, jos haluatte kutoa pipon kuvissa olevan mallin mukaan. Lisäohjeita annamme mielellämme. Tehokkaita talkoita toivoen Raija Lassila Havukosken Eläkeläiset ry PS. Haastan myös Havukosken eläkeläiset, kunkin askartelemaan oman tilkkunsa yhteiseen tilkkupeittoon, joka osallistuu puolestamme kesäkuussa Vuokatin kesäpäiville. Tilkun voi askarrella tiistaisin kerhossa varsinaisen kerhon jälkeen. Itse emme kesäpäiville pääse, mutta ehkä joku vantaalainen yhdistys suostuu ottamaan askartelemamme peiton mukaansa liitettäväksi yhteiseen isoon tilkkupeittoon. Pipon teko-ohje Lanka: seitsemän veljestä (sininen ja valkoinen) Puikot: 3 ja 3,5 Luo ohuemmille puikoille pohjavärillä 96 -104 s. Neulo suljettuna neuleena joustinneulettä 5,5 cm. Vaihda työhön paksummat puikot ja neulo 1 krs nurin ja 1 krs oikein. Neulo sileää nurjaa 6,5 cm.1 krs oikein ja 2 krs nurin. Vaihda työhön ohuemmat puikot ja neulo joustinneuletta 5 cm. Vaihda työhön paksummat puikot ja neulo loput piposta sileää oikeaa neuletta. Luo ensimmäisellä kierroksella tasavälein 6 s. Kun olet jousteen jälkeen neulonut 4 krs pohjavärillä aloita raidoitus. 1 krs valkoisella ja 3 krs sinisellä. 18 kerrosta valkoisella, 3 sinistä ja 1 valkoinen. Neulo 8 kerrosta pohjavärillä sileää neuletta, aloita kavennukset. 1. kavennuskerros: 3 oikein ja 2 oikein yhteen toista kerros loppuun. Neulo 5 välikerrosta 2. kavennuskerros: 3 oikein ja 2 oikein yhteen, toista kerros loppuun. Neulo 4 välikerrosta 3. kavennuskerros: 2 oikein ja 2 oikein yhteen, toista kerros loppuun. Neulo 3 välikerrosta 4. kavennuskerros: 1 oikein ja 2 oikein yhteen, toista kerros loppuun. Neulo 3 välikerrosta 5. kavennuskerros: 2 oikein yhteen, toista kerros loppuun. Neulo vielä yksi kerros ja veda lanka loppujen silmukoiden läpi. Kirjo teksti: SUOMI 100 valkoiseen raitaan. Rovaniemen Eläkeläiset neuloivat villasukat palvelutalon jokaiselle asukkaalle Rovaniemen eläkeläiset ry.n käsityökerholaiset ja laulukuorolaiset kävivät vierailulla Saarenkylän Vanhustenkotiyhdistys ry.n palvelutaloissa ja lahjoittivat villasukkaparin jokasielle asukkaille. Havukosken Eläkeläiset haastaa pipotalkoisiin Raija, Marja ja Ilona pipotalkoissa ja talkoiden tuotoksia. Eläkeläiset ry:n Jokilaaksojen Aluejärjestön jäsenten väliset PILKKIKILPAILUT Pyhäjärvellä 29.3.2017 kello 11.00 alkaen Järjestelyistä vastaa Pyhäjärven Eläkeläiset ry, paikkana Kalasatama. Sarjat : Naiset ja miehet, vähintään 3 parasta palkitaan. Aluejärjestön yhdistysten väliset kisat: 2–3 hengen joukkueet (joukkueessa vähintään 1 nainen) , palkitaan 3 parasta Suurin kala palkitaan. Pienin kala: lohdutuspalkinto. Osallistumismaksu 10 e. Huoltojoukkomme tarjoaa teltassa kahvia, pullaa makkaraa virvokkeita ja voileipiä sopuhintaan. Hyvät ystävät ja hienon lajin harrastajat, pilkkijät, tulkaa harjoittelemaan. Hotelli Pyhäsalmessa tarjolla huoneita normaalia halvemmalla: 2 hengen huone 100 e aamupalan kera, ja tosi edullista mökkimajoitusta: 85 e yö, mökkiin mahtuu 6 henkilöä. Järjestämme pilkkijöiden kunniaksi karaoketanssit Hotelli Pyhäsalmessa tiistaina 28.3. 2017 klo 19.00 – 23.00. Hanskin karaokelaitteet antaa tahdit. Paljon terveisiä teille kaikille täältä kirkkaan Pyhäjärven rannalta! TERVETULOA! PYHÄJÄRVEN ELÄKELÄISET ry Armas Niemi, puh. 0400 689735 Eläkeläinen-lehti – 50 vuotta eläkeläisen asialla
36 – Nro 2 maaliskuu 2017 ELÄKELÄINEN Kevätkokouksia Loimaan Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen kevätkokous maanantaina 27.3.2017 kello 12.00 Loimaan Työväentalossa, Satakunnantie 57. Esillä kevätkokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Johtokunta _____________________________________________ Alavieskan Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen kevätkokous 29.3.2017 kello 10.00 Alavieskan Vanhustenkotiyhdistyksen kerhohuoneessa, Kanttorinpolku 1. Esillä kevätkokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Johtokunta 101 vuotta 21.4. Toivo Tirri Jyväskylä 100 vuotta 22.3. Hilkka Karvonen Varkaus 99 vuotta 5.4. Lahja Rautiainen Pihlava 94 vuotta 29.3. Oiva Lukkala Kaarina 92 vuotta 9.4. Heikki Parviainen Vaasa 91 vuotta 16.4. Mirjam Niemi Pihlava 90 vuotta 12.5. Voitto Santala Pihlava 85 vuotta 15.2. Altti Pauli Väinämö Hanhinen Porvoo 17.3. Tapio Ojanen Malmi 23.3. Leo Kallinen Tikkurila 28.3. Ritva Rantanen Vammala 30.3. Eira Orvokki Mehtälä Martinniemi 1.4. Eino Mattila Loimaa 7.4. Aino Annikki Koponen Järvenpää Viitisenkymmentä jäsentä ja kutsuvierasta osallistui lauantaina 25. helmikuuta Helsingissä Kirjan kerhosalissa järjestettyyn Yleisen Lehtimiesliiton (YLL) 70-vuotisjuhlaan, jossa julkistettiin Elias Krohnin kirjoittama historiateos Aatteen paloa, tiedon janoa Yleinen Lehtimiesliitto 1947 2017. Toimittaja Johanna Vehkoo kertoi esitelmässään seuranneensa verkon valeuutisilmiötä vuosien ajan. Se ei syntynyt viime vuonna Yhdysvaltain presidentinvaalikampanjan alla. Valeuutiset ovat käyneet läpi useita kehitysvaiheita, ja ne ilmenevät eri maailmankolkissa erilaisina. –Valtaosa Trump-myönteisistä valeuutisista on pystytty jäljittämään sivustoille, joilla ei ole varsinaista ideologiaa, vaan joita ajaa rahanhimo. Näitä vastaan voidaan taistella tehokkaimmin sulkemalla niiltä rahahanat, eli pääsy Googlen ja muihin mainosverkostoihin. Useissa Euroopan maissa, kuten Suomessa, valeuutiset ovat Vehkoon mukaan usein poliittisesti motivoituneita. Ne ovat lähtöisin maahanmuuttovastaisilta ja usein äärioikeistolaisilta sivustoilta. Nämä valehtelevat aatteen palosta, eivät niinkään rahanhimosta. YLL:n historiikin kirjoittaja Elias Krohn muistutti, että työväestön moninaisten kamppailujen seuraaminen ja tukeminen oli kansandemokraattisten toimittajien päivittäistä työtä. –Työpaikoilla opittiin luottamaamaan heihin, ja samalla eteni lehtien levikkityö. YLL:n historiateosta voi kysellä sihteeri Markku Vainiolta osoitteesta yll@welho.com tai puhelinnumerosta 0440 773 004. Vastikkeena käy 10 euron lahjoitus Yleisen Lehtimiesliiton opintorahastoon Kansan Sivistystyön liitossa. JUHA DRUFVA Niin voisi kuvata Oulun Työväen Eläkeläiset ry:n syyskokouksen päätöksiä vuoden 2017 toimihenkilövalinnoista. Johtokunnan jäsenistä äänestettiin ja sen tuloksena yksi varsinainen jäsen tippui varajäseneksi ja vastaavasti yksi varajäsen nousi varsinaiseksi. Sinänsä on positiivinen asia, että tarjolla on halukkaita enemmän kuin on paikkoja. Toimintasuunnitelmassa on edelleen entiset kymmenkunta toimintajaostoa, mutta uutena toimintona saatiin alulle valokuvakerho. Kiitos asiaa hallitsevan aloitteellisen uuden jäsenen (Arton). Innostusta näyttää olevan joukossa kivasti. Hyvää jatkoa uudelle toiminnalle! Yhdistyksen toimintaa suunnitellaan jatkettavaksi likimain vakiintuneen kaavan mukaan: Osallistutaan monille kursseille, ennen muuta musiikin ja liikunnan alueelta. Taloudenhoidon ja kirjanpidon hoitamiseksi jatkossakin haetaan oppia ao. kurssilta. Toiminnallisena huolenaiheena meillä on käsityöjaoston toimintaa hankaloittava ”verenvähyys”. Toivottavasti jäsenistön pikkuhiljaa uudistuessa joukkoon saadaan myös käsitöistä kiinnostuneita ihmisiä. Vaikka toimintatilan suhteen on lieviä ongelmia, ei toiminnan loppuminen ole toivottava lopputulos. Selvästi aikaisemmista vuosista on lisääntynyt ystävätoiminta, johon luemme moninaiset esiintymiset eri hoivakodeissa. Viime vuonna tapahtumia kertyi satakunta. Naisryhmä Virkeät, Miesryhmä Iltarusko, Lauluryhmä Sinitaivas ja Duo Anne ja Veikko ovat kysyttyjä viihdyttäjiä ikäihmisten parissa. Toiminta sopii mainiosti eläkeläisyhdistyksen toimintaan. Se lienee sitä ”kolmannen sektorin hommaa” pienessä mittakaavassa? Vuoden 2017 toimintaa ovat myös osallistumiset Vuokatin kesäjuhlan ohjelmiin ja muuten vaan vieraana, osallistuminen Kemin kuorokavalkaadiin, Veteraanien kulttuurikatselmukseen Tampereella, teatteriretket Iisalmeen ja Suomussalmelle sekä paikallisten teatterien näytäntöihin. Joka vuosi olemme tehneet yhden tai useamman ryhmämatkan Kuntorantaan. Elokuussa 2017 Kuntorannassa pidettävä SRMY:n rytmimusiikkitapahtuma on mitä todennäköisin ajankohta tämän vuotiselle Kuntorannan retkelle. Silloin Kuntorannan tilat ovat täynnä rytmimusiikkia ja musiikin ystäviä. Tiedän sen kokemuksesta. Tulevan kesäkauden toimintaan vaikuttaa niin toiminnan kuin taloudenkin osalta Kesäkoti Kympin vesikattoremontti, jonka olemme ajoittaneet jo toukokuulle, että ”normaali” kesätoiminta ei liiaksi häiriintyisi. Kymppi on avoinna joka päivä ja erilaiset tarjottavat on valmiina klo 11-15. Kannattaa pitää mielessä että reissatessanne Oulun tuntumassa voitte pistäytyä nauttimassa ”jäsenhintaiset päiväkahvit” tai jotakin muuta suuhun pantavaa. Pieni vihje ennakkoon varmistaa, että tarjottavaa löytyy. Kannattaa myös huomioida, että iso katettu Möljän kesäteatteri sijaitsee kivenheiton päässä, joten ruumiin ja hengen ravintoa voi saada samalta alueelta. Tervetuloa poikkeamaan viihtyisässä Kympissä. Valitettavasti meiltä puuttuu majoitustilat, mutta Oulussa on hyvä hotellitilanne. Kylpylähotelli Eden ja Nallikarin hiekkaranta löytyy Kympistä kävelymatkan päässä. Kotisivuiltamme www.otery.fi löydät tarpeelliset yhteystiedot ja iso määrä valokuvia, jotka kertovat toiminnastamme enemmän kuin edellä olevat alle tuhat sanaa. VEIKKO KETTUNEN Kajaanin Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen kevätkokous keskiviikkona 29.3.2017 kello 12.00 Kansanpirtissä, Linnankatu 2. Esillä kevätkokoukselle määrätyt asiat. Kokouksen alussa hoivakoti Kajaanin Helmen esittely. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Johtokunta __________________________________________ Eläkeläiset ry:n Jokilaaksojen Aluejärjestö ry:n sääntömääräinen kevätkokous perjantaina 31.3.2017 kello 11.00 Kempeleen Työväentalossa, Koskelantie 24. Esillä kevätkokoukselle määrätyt asiat sekä kurssivastaavan valinta. Valtakirjojen tarkastus kello 10.00. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Aluetoimikunta Jatkotoimiin kokenein voimin – Tervetuloa poikkeamaan viihtyisässä Kesäkoti Kympissä, toivottavat Oulun Työväen Eläkeläiset kaikille Oulun tuntumassa reissaaville. Yleinen lehtimiesliitto täytti 70 vuotta
Nro 2 maaliskuu 2017 – 37 ELÄKELÄINEN Mechelininkatu 20 A 1 00100 Helsinki Puh. 020 743 3610 vaihde, fax. 020 743 3619 Sähköpostiosoite:elakelaiset@elakelaiset.fi Kotisivut osoitteessa:www.elakelaiset.fi IBAN FI11 1012 3000 0714 70 IBAN FI80 8000 1900 1086 56 IBAN FI89 5541 2820 0116 00 IBAN FI11 8000 1800 3273 56 Jäsenmaksutili Hannu Partanen toiminnanjohtaja 020 743 3615; 0400 570 951 hannu.partanen@elakelaiset.fi Anu Mäki järjestösihteeri 020 743 3616; 040 839 7699 anu.maki@elakelaiset.fi Työskentelee maalis-huhtikuun osa-aikaisesti, parhaiten tavoitettavissa ma-ke Tiina Rajala koulutussihteeri 020 743 3617; 040 582 4319 tiina.rajala@elakelaiset.fi Tuija Aali toimistonhoitaja jäsenrekisteri, materiaalitilaukset 020 743 3610 tuija.aali@elakelaiset.fi Heli Grönroos talousvastaava laskutus, maksatus, ostoja myyntireskontra 020 743 3611; 050 529 0399 heli.gronroos@elakelaiset.fi Erja Isaksson toimistosihteeri yhdistysrekisteri syntymäpäivät ja poisnukkuneet syysja kevätkokousilmoitukset 020 743 3614 erja.isaksson@elakelaiset.fi Tuomas Talvila tiedottaja-toimitussihteeri 020 743 3618; 050 570 9716 tuomas.talvila@elakelaiset.fi Eva Rönkkö monikulttuurisuustyön suunnittelija 040 501 3599 eva.ronkko@elakelaiset.fi Petra Åhlström hankekoordinaattori, Verkko ja vempaimet hallintaan (2016 2018) 050 308 0560 petra.ahlstrom@elakelaiset.fi Kuntorannantie 14 78400 Varkaus puh. 017 560 1100/vaihde Myyntipalvelu ja info: Puh. 017 560 1403 myynti@kuntoranta.fi Martti Korhonen puheenjohtaja Irmeli Mandell varapuheenjohtaja eläkeläiset ry Julkaisija Eläkeläiset ry Päätoimittaja Hannu Partanen Toimitussihteeri Tuomas Talvila Tilaukset ja osoitteenmuutokset Tuija Aali puh. 020 743 3610; tuija.aali@elakelaiset.fi Lehti ilmestyy 7 kertaa vuodessa Tilaushinta kotimaahan 26 euroa/vsk Muu Eurooppa 36 e/vsk, muut ulkomaat 40 e/vsk Ilmoitushinnat: 2,00 euroa / pmm Toimitus ja toimisto: Mechelininkatu 20 A 1, 00100 Helsinki Puh. 020 743 3610, fax 020 743 3619 Sähköpostiosoite: elakelainen-lehti@elakelaiset.fi Ilmoitusmyynti: Marja-Leena Laitinen puh. 050 5323 444 sähköposti: m-leena.laitinen@kolumbus.fi; osoite: Maauunintie 14 D 34 01450 Vantaa Järjestöaineisto: Eläkeläiset ry, Mechelininkatu 20 A 1, 00100 Helsinki tai: elakelaiset@elakelaiset.fi ISSN-L 0355-8290 ISSN 0355-8290 (Painettu) ISSN 2242-3338 (Verkkolehti) Suomalainen Lehtipaino Oy Kajaani 2017 Halikon Eläkeläiset Tauno Lahtinen Pihlavan Eläkeläiset Kauko Väinö Ilmari Salokangas Pellon Eläkeläiset Laina Romakkaniemi Salli Leppäniemi Jämsän Eläkeläiset Eeva Anna-Liisa Peltonen Pihtiputaan Eläkeläiset Anja Packalen Sallan Eläkeläiset Kerttu Saariniemi Salpakankaan Eläkeläiset Maija Saarinen Vaalan Eläkeläiset Aila Sisko Kaarina Pussinen Taisto Kalevi Penttinen Ykspihlajan Eläkeläiset Lea Raivio Uuno Olavi Hautala Malmin Eläkeläiset Esko Kokko Kalajoen Eläkeläiset Terttu Maria Annikki Korpi Raision Seudun Eläkeläiset Atri Irmeli Lintula Oulaisten Eläkeläiset Aarno Sakari Rajaniemi Palokan Eläkeläiset Teuvo Valio Putkonen Loimaan Eläkeläiset Pekka Mäkilä Hilkka Suominen Pentti Nieminen Erkki Lehtinen Himangan Eläkeläiset Heikki Ontronen Pertti Juhani Alatainio Haukiputaan Eläkeläiset Aune Marjatta Lamminparras Pudasjärven Eläkeläiset Pentti Aukusti Manninen Pirkkalan Eläkeläiset Kirsti Annikki Margareta Kaltti Kolarin Eläkeläiset Aimo Timo Kuru Kaarinan Eläkeläiset Raimo Kallio Sievin Eläkeläiset Maila Maria Hänninen 13.4. Pauli Hurskainen Kajaani 13.4. Leila Saari Korso 15.4. Aarne Manninen Suomussalmi 21.4. Helmi Martta Lång Hyrylä 21.4. Olavi Luomala Kokkola 24.4. Eino Heikura Suomussalmi 25.4. Veikko Tuominen Lohja 29.4. Terttu Lindfors Littoinen 6.5. Sulo Kervinen Kajaani 80 vuotta 1.3. Aini Sisko Kiiskinen Kello 15.3. Aimo Viljami Korhonen Porvoo 20.3. Olavi Lehtinen Korso 23.3. Salme Pihlava Vammala 23.3. Kari Telkkä Hyrylä 26.3. Aaro Leino Halikko 26.3. Aatos Olavi Pussinen Martinniemi 31.3. Tauno Kukkula Pihlava 15.4. Sisko Anneli Salo Oulunsalo 16.4. Saimi Mustonen Kajaani 23.4. Sirkka Kyllikki Heikkinen Kajaani 28.4. Heino Heikki Luukinen Martinniemi 2.5. Matti Korpisalo Kauhajoki 6.5. Reino Stolt Pyhtää 16.5. Pentti Antero Jukuri Kello 75 vuotta 23.2. Heimo Haapalainen Pello 3.3. Ritva Korpi Porvoo 27.3. Tauno Johannes Kosunen Martinniemi 10.4. Aimo Niiranen Kaarela 17.4. Eero Keränen Pello 29.4. Kirsti Kumpulainen Pihtipudas 70 vuotta 23.2. Martti Salojärvi Porvoo 22.3. Anni Tiainen Porvoo 22.3. Tarmo Jutila Kokkola 23.3. Anja Patjas Nakkila 28.3. Leo Pääkkönen Kajaani 31.3. Raija Manninen Suomussalmi 2.4. Eira Helvi Kaarina Ikäheimonen Porvoo 4.4. Kari Peltonen Piikkiö 5.4. Erkki Kemppainen Kajaani 9.4. Jorma Räisänen Porvoo 14.4. Kirsti Lindholm Halikko 20.4. Heljä Lindström Kaarela 21.4. Hannele Elo Porvoo 25.4. Paavo Salo Tornio 27.4. Sirpa Forsström Kokkola 4.5. Marja-Leena Palviainen Korso 14.5. Marjatta Hyvärinen Kaarela 14.5. Rauno Pirttijoki Kauhajoki 65 vuotta 22.4. Liisa Heikkinen Suomussalmi 1.5. Pertti Supponen Pihlava 60 vuotta 28.3. Pauli Pyy Oulainen 28.4. Terttu Valtonen Pihlava 12.5. Risto Harri Pello 50 vuotta 14.5. Jouni Alanen-Karhu Vammala
38 – Nro 2 maaliskuu 2017 ELÄKELÄINEN Ihmiselle on hyväksi harrastaa liikuntaa koko elämänsä ajan. Jokaiselle kyllä löytyy sopivia liikuntamuotoja. Ne voivat muuttua iän myötä, joten kannattaa rohkeasti kokeilla jotain uutta, tosin itseään kuunnellen. Esimerkiksi tuki-ja liikuntaelinvaivoissa on hyvä vaihtaa lajia, kuin jättää liikunta kokonaan pois. Ulkoiluakaan unohtamatta. On hyväksi, jos liikuntaan liittyy reagoimista, Erilaiset pelit, marjastus, sienestys ja erityisesti tanssi virkistävät niin mieltä kuin kehoa. Tanssi on ehkä aivojen kuningasharrastus. Siinä saa mukavasti liikuntaa, se tukee sosiaalista yhdessäoloa, musiikkia ja hauskanpitoa ja reagointia sopivassa suhteessa. Tutkimuksissa on todettu tanssin hidastavan muistisairautta ja pitkittävän muistisairauden alkamista. Tanssin on todettu kehittävän ja säilyttävän aivojen ja liikuntaelinten koordinaatiota ja yhteistyötä, samalla se parantaa tasapainoaistia miellyttävällä tavalla tanssin pyörteissä. Se antaa tukea ja turvaa esim. liukkaalla kadulla. Kun tasapainoaisti on terävä ja valpas luonnostaan, ei niin helposti kaadu horjahtaessaan. Aivot reagoivat heti ja pyrkivät korjaamaan tasapainoa oikeaan suuntaan. Sosiaalista kanssakäymistäkään ei saa unohtaa. Monelle seniorille se voi olla ainoa kontakti ja kosketus toiseen ihmiseen. Samalla siinä syntyy ajatustenvaihtoa. Voitte joskus kuunnella kuinka tanssisalissa käy puheen solina tanssikappaleiden välissä. Ihmisellähän on tunteet läpi koko elämän ja jos missä, niin tansseissa voi syntyä hyviä ystävyyssuhteita ja jopa romansseja, ja niitähän ei ole meiltä ikäihmisiltäkään kielletty. Tutkimukset ovat myös osoittaneet, että tansseista saatu hyvänolon tunne saattaa jatkua vielä pitkään tanssien jälkeen ja jos se houkuttaa ja koukuttaa, niin sitä suorastaan odottaa seuraavia tansseja. Meille senioreille on olemassa erilaisia senioritanssikursseja ja minäkin olen sieltä saanut hyviä eväitä tanssin pyörteisiin. Näitä tanssikursseja ei tarvitse hävetä. Olen nähnyt kuinka siellä tönkköjalat ja sahapukitkin näin lainausmerkeissä ovat oppineet uusia tansseja ja rytmejä. Ja heistä loistaa onnistumisen ilo. Eikä sitä tarvitsekaan heti alkuun olla mikään parkettien partaveitsi tai edes parkettien partavaahtokaan, sillä tanssitaitoa voi kehittää kokoajan. Oppia ikä kaikki, sanoo vanha sanonta. Ei kannata jäädä sinne neljän seinän sisälle, vaan lähteä rohkeasti parketille, parketti kutsuu myös meitä ikäihmisiä. Tanssi liikuntamuotona ehkäisee myöskin yksinäisyyttä ja syrjäytymistä. Tapio Laatikainen eläkeläinen Oulu Tanssi on oivallinen liikuntamuoto ikäihmisille Suomen Rytmimusiikin Ystävät ry ja Kylpylähotelli Kuntoranta järjestävät 24.–27. elokuuta Rytmiä Elämään -tapahtuman Kuntorannassa Varkaudessa. – Kyseessä on eläkeläisten yhteinen kokoontuminen ja hauskanpito musiikin, huumorin ja yhteisen tekemisen merkeissä, toteavat SRMY ry:n toiminnanjohtaja Risto Laitinen ja Kuntorannan hotellinjohtaja Harry Pirttimäki. Oulussa päämajaansa pitävä Suomen Rytmimusiikin Ystävät ry on järjestänyt Rytmiä Elämään -tapahtumia jo seitsemän vuoden ajan pääosin Pohjoisja Keski-Suomessa,. – Laajentuneen kysynnän vuoksi kokeilemme tapahtumaa nyt myös Savon sydämessä. Ainakin tiloiltaan ja toimintaympäristöltään Kuntoranta vaikuttaa aivan erinomaiselta paikalta, toteaa Risto Laitinen. Rytmiä Elämään -tapahtumien valteiksi on Laitisen mukaan koettu samanhenkisten, elävästä perinteisestä tanssimusiikista ja huumorista tykkäävien senioreiden tapaaminen, tapahtumien aamusta iltaan jatkuva monipuolinen ohjelmisto ja se, että järjestetyt linja-autokuljetukset mahdollistavat helpon kulkemisen. Soitto soi aamusta iltaan, ”kuivikkeeksi” alustuksia ja keskusteluja Kuntorannan tapahtumassa tarjolla on esimerkiksi haitarikursseja eri tasoisille soittajille vasta-alkajista enemmän soittaneisiin. – Harmonikat, viulut ja mandoliinit soivat joka päivä jo heti aamiaisen taustalla hillitysti, ja erilaisia musiikkija runoesityksiä ja yhteislaulua on ohjelmassa aamusta iltaan. Monet osanottajista osallistuvat itsekin jammailuun joko soittamalla tai vähintään osallistumalla yhteislaulutuokioihin, Laitinen kertoo. – Kuivikkeeksi musiikin, runojen ja muun ohjelman lomaan vaihtelua tarjoavat alustukset ja keskustelut ajankohtaisista, senioreita kiinnostavista asiapitoisista aiheista, joista tällä kertaa huolehtii terveydenhuollon asiantuntija, Ttm. ft Mari Halkola. Ja mausteeksi heitellään sekaan huumoria lapiolla säännöllisin väliajoin. Huumorista huolehtivat tapahtumien suosittu isäntähahmo ”kaikkien asioiden erikoisasiantuntija” Tri EiNo YesButNo ja väsymätön kajaanilainen harmonikkataituri Eero Määttä ystävineen. Kuntorannan ohjelmassa on myös tangokonsertti, jossa Kultaisen Harmonikan voittaja Seija Ylikärpän johtama Roselet –yhtye viulistinaan Erkki Maronen esittävät tangoja eri puolilta maailmaa, sekä Elävän musiikin tanssit, jossa kansaa viihdyttävät Roseletin lisäksi tangokuningatarfinalisti Kissi Ukkonen & Hummerit . Osa tulijoista saapuu tapahtumapaikalle omilla autoilla ja osa tilauslinja-autoilla. – Meidän järjestämissämme linja-autokuljetuksissa on se hyvä puoli, että esim. eläkeläiskerhoilla ei ole mitään paineita ryhmäkoon suhteen vaan yksikin halukas lähtijä otetaan kyytiin sovittavasta paikasta reitin varrelta, toteavat tapahtuman järjestelyistä huolehtivat Irja Maronen ja Hannele Laitinen. ”Mielimusiikki tuottaa hyvää oloa” SRMY:n toiminnanjohtaja Risto Laitinen työskentelee siviilissä yritystoiminnan ja organisaatioiden kehittämistehtävissä. Musiikkia hän on harrastanut koko ikänsä. Kaikki alkoi lapsuudesta kun Iisalmessa jo nyrkin kokoisina seurattiin kun orkesterit soittivat Kyllikinrannan tanssilavalla. Sitten ostettiin Inkisen musiikkikaupasta vanhemmilta salaa ensimmäinen Landola ja kohtapa jo oltiin soittamassa ensimmäisiä tansseja. Myöhemmin Risto Laitinen on soittanut mm. rautalangan Suomen mestaribändissä ja monissa tunnetuissa tanssiorkestereissa. Opintonsakin hän rahoitti soittamalla. Risto Laitinen valottaa myös musiikin tervehdyttäviä vaikutuksia. – Onhan nimittäin lääketieteellisesti tutkittu tosiasia, että musiikin ja varsinkin ihmisen niin sanotun mielimusiikin kuuntelu käynnistää kehossa mielihyvähormonin eli endorfiinin kiivaan erittymisen. Ympäri kehoa kuljeskellessaan endorfiini saa aikaan monenlaisia myönteisiä reaktioita ja elintoimintoja, mm. verenkierto vilkastuu ja solut saavat paremmin happea. Eli ihmisen kokema hyvänolon tunne ja hyvinvointi lisääntyy. Rytmiä Elämään -tapahtuma Kylpylähotelli Kuntorannassa Varkaudessa to-su 24-27.8. 2017. Hinnat: 240 euroa/hlö sisältäen 3 vrk:n majoituksen 2 hh:ssa puolihoidolla (aamiainen ja päivällinen) to-su 24-27.08.2017 sisältäen pääsyn hotellin kylpyläosastolle, iltatansseihin ja kaikkiin tapahtumaohjelmiin. Edestakainen linja-autokuljetus srmy:n autossa: 50 euroa/henkilö. Tiedustelut ja majoitusvaraukset: SRMY ry puh. 045-133 4670 (vastataan myös iltaisin ja viikonloppuisin). JANI LAITINEN Rytmiä Elämään -tapahtuma täyttää elokuussa Kuntorannan musiikilla Pelimannit työssä Rytmiä Elämään -tapahtumassa. Kuva: Jani Laitinen ”Tanssi on ehkä aivojen kuningasharrastus. Siinä saa mukavasti liikuntaa, se tukee sosiaalista yhdessäoloa, musiikkia ja hauskanpitoa ja reagointia sopivassa suhteessa.”
Nro 2 maaliskuu 2017 – 39 ELÄKELÄINEN Leskirouva Katiska Krypton 1/2017 ratkaisu Ristikko 2/2017 Ratkaisijan nimi:.......................................................................................................... Osoite:........................................................................................................................... ...................................................................................................................................... Postitoimipaikka:......................................................................................................... Krypton 1/2017 oikein ratkaisseiden joukosta onnetar nosti seuraavat nimet: Tuula Öhman, Pietarsaari ja Kauko Kuosmanen, Sonkajärvi. Onnittelut voittajille! Ristikon 2/2017 ratkaisut on lähetettävä 28. huhtikuuta mennessä osoitteella: Eläkeläinen-lehti Mechelininkatu 20 A 1 00100 Helsinki Kuoreen ei saa panna tehtävän ratkaisun lisäksi muuta postia järjestölle tai lehdelle. Kuoreen on kirjoitettava sana RISTIKKO.