NUMERO 7/2014 Helsingin piispa Irja Askola: Jeesus oli aikansa radikaali Sivu 8 Risto Peitsaro (vas.) ja Antero Ainasoja kuvaavat Vaasan Eläkeläiset ry:n 55-vuotisjuhlan eruriviä. Siinä vasemmalta Irmeli Mandell, Kalevi Kivistö, Raija Tuomaala, Jukka Kentala ja Sulo Ruohoniemi. Kuva: Pekka Isaksson Digikerho kuvaa hyvässä yhteishengessä Vaasan Eläkeläiset ry:n digikamerakerho elää itsenäistä elämää yhdistyksen rinnalla. Vaasan Eläkeläiset ry:n 55-vuotisjuhlaa taltioi nel- jän miehen kuvausryhmä ja tulosta syntyi. Jo seuraavana aamuna oli kerhon Facebook-sivulla valokuvia juhlasta. 18 minuuttia pitkä video ilmestyi sivulle kohta ? Porukka on hyvä, on mupuolenpäivän jälkeen. Joku kava olla mukana, sanoo dioli ahkeroinut yötä myöten. gikerholainen Erik Sjöblom. Ensimmäiset kuvat oli ladatSivu 42 tu sivulle kello 3.21. Nyt kävelemään! Antti Holopaisen liikuntavinkit Musiikkikurssi uppoutui säveliin Kuntorannassa Sivu 6 Korson Eläkeläiset juhlivat monipuolisella ohjelmalla Sivu 44 Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta! Joulutervehdykset sivuilla 22-36 Sivu 4
2 – Nro 7 joulukuu 2014 ELÄKELÄINEN Pääkirjoitus HANNU PARTANEN K ymmenen prosenttia vanhuksille ympärivuorokautista hoitoa antavista toimiyksiköistä jää hoitohenkilökunnan määrässä alle suositellun 0,5 hoitajan vähimmäisrajan. Tulos ilmenee Terveyden ja hyvinvointilaitoksen (THL) juuri julkaistusta vanhuspalvelulain seurantatutkimuksesta. Hoitohenkilökunnan vähimmäisraja jäi täyttymättä useimmin tehostetun palveluasumisen toimintayksiköissä sekä julkisella että yksityisellä puolella. Viidessä prosentissa vanhainkotien ja kolmessa prosentissa terveyskeskusten toimintayksikköjä hoitajien määrä jäi vähimmäistavoitteesta. Tutkimuksen tuloksissa on myönteistä se, että nyt toteutuneet henkilöstömitoitukset ovat korkeammat, kuin THL:n vastaavassa tutkimuksessa ennen vanhuspalvelulain voimaan tuloa. Tuolloin peräti viidennes kaikista ympärivuorokauden palveluja tarjoavista toimintayksiköistä jäi alle hoitajamitoituksen vähimmäisrajan. Vuoden 2013 heinäkuun alussa voimaan tullut vanhuspalvelulaki näyttäisi edistäneen tavoitteen toteutumista. Tutkimus vahvistaa omakohtaiset arkihavainnot siitä, että useissa vanhusten hoitoyksiköissä on edelleen vähintäänkin ajoittain puutetta riittävästä hen- Hoitajamitoitus on kirjattava lakiin kilökunnasta. Henkilökunnan vähyys näyttäytyy hoidettaville vanhuksille ja heidän omaisilleen kiireenä, yksilöllisen hoito-otteen puuttumisena ja hoidon jäämisenä minimisuorituksiin. Pahimmillaan hoitohenkilökunnan vajaus on johtanut epäasiallisiin hoitokäytäntöihin ja suoranaisiin laiminlyönteihin. Hoitohenkilökunnan määrästä ja sille asetettavista vähimmäisrajoista on ajoittain käyty monipolvista keskustelua. Vanhuspalvelulain valmistelussa esillä oli ympärivuorokautisen hoidon mitoitukseksi 0,7, mikä suli käsittelyn aikana 0,5:ksi ja lopulta jätettiin kokonaan kirjaamatta lakiin. Vanhustenhuollon hoitajia edustava Lähi- ja perushoitajaliitto Super esittää nyt, että yhtä vanhusta hoitamaan tulee saada 0,8 hoitajaa ja että tämä mitoitus tulee kirjata myös vanhuspalvelulakiin. Asia on tärkeä ja taas ajankohtainen. Määrältään riittävä ja rakenteeltaan tarkoituksenmukainen sekä ammattitaitoinen ja työhönsä hyvin motivoitunut henkilökunta on turvallisen ja laadultaan hyvän vanhustenhoidon keskeinen ja välttämätön edellytys. Avun ja palvelun tarve on erityisen suurta ympärivuorokautisen hoidon piirissä olevilla vanhuksilla, todistaa THL:n tutkimus. Eduskunta edellytti joulukuussa 2012 vanhuspalvelulakiin liittyvässä vastauk- sessaan hallitukselle, ”että hallitus arvio henkilöstömitoituksen toteutumisen vanhuspalvelulain tarkoitetulla tavalla vuoden 2014 aikana ja mikäli ympärivuorokautisen hoidon toimintayksiköissä ei ole saavutettu suositusten mukaista henkilöstömitoitusta (vähintään 0,5), antaa eduskunnalle esityksen lain täsmentämisestä”. Tuolloin peruspalveluministeri Maria Guzenina alleviivasi asiaa EETU ry:n Eläkeläisparlamentissa lupauksella, että jos vuoden 2014 lopussa maasta löytyy yksikin toimintayksikkö, joka jää alle henkilöstömitoituksen alarajan, niin suositus kirjataan lakiin. Hallituksen ja eduskunnan on nyt aika lunastaa lupauksensa. Valmistelut vanhuspalvelulain täsmentämiseksi niin, että hoitajamitoitus kirjataan lakiin, on aloitettava viivyttelemättä. Iloa ja vireyttä vuoteen 2015 L ämmin kiitos kuluneesta toimintavuodesta järjestön kaikille jäsenille ja ystäville sekä kaikille toiminnassamme mukana olleille ja sitä tukeneille ja avustaneille. Eläkeläistoiminta on tekijöittensä näköistä, kotikutoista ja sen lähtökohtana ovat jäsenistön tarpeet ja toiveet. Toiminta perustuu yhdistysaktiivien vapaaehtoiseen työhön ja yhdessä tekemiseen. Yhteinen toimintamme jatkuu hyvin ansaitun joululoman jälkeen. Ensi vuoden järjestöllisinä haasteina meitä odottavat muun muassa järjestön 19. edustajakokous toukokuussa ja kesäkuussa Porin kulttuuri- ja retkeilypäivät. Puheenjohtajan palsta KALEVI KIVISTÖ Hoitoa tarvetta vastaavasti! Kun aloitin tämän palstan pitämisen viisi vuotta sitten, kerroin presidentti Kekkosen aikanaan todenneen, että politiikka on taistelua sanoista ja niiden merkityksistä. Sitä se näyttää olevan edelleen. Hallitus antoi äskettäin eduskunnalle esityksen vanhuspalvelulain muuttamisesta. Sillä tavoitellaan vanhustenhoidon menojen kasvun hillitsemistä noin 300 miljoonalla eurolla. Siihen sanotaan päästävän vähentämällä ympärivuorokautisen hoidon osuutta vanhusten hoidossa. Asiaa markkinoidaan muutoksena, jolla vähennetään laitoshoitoa. Laitoshoidolle on onnistuttu antamaan kielteinen merkitys, puhutaan ”vanhusten makuuttamisesta” ja virikkeellisen hoidon puuttumisesta. Lakiesityksen varsinainen ongelma on kuitenkin pyrkimys vähentää ympärivuorokautisen hoidon osuutta. Esityksen perusteluissa sanotaan suoraan, että ”ympärivuorokautisissa palveluissa tulisi olla nykyistä pienempi osa 75 vuotta täyttäneistä”. Ympärivuorokautista hoitoa annetaan sekä laitoksissa että avohoidossa. Laitoksiksi luetaan terveyskeskusten vuodeosastot, joissa pitkäaikaista hoitoa saa 0.9 % vanhuksista, sekä vanhainkodit, joissa hoidetaan 2.2 % yli 75-vuotiaista. Selvästi enemmän ympärivuorokautista hoitoa annetaan tehostetun palveluasumisen yksiköissä, jotka luetaan avohoidoksi ja joissa hoidetaan 6.5 % vanhusväestöstä. Pitkäaikaishoidon kustannuksistakin 70 % on tehostetun palveluasumisen kustannuksia. Laitoshoitoa on jo niin vähän, ettei kohta ole, mistä sitä vähennetään. Lakiesityksen tavoitteena onkin sen lopettaminen kokonaan. Kunnat ovat sitä tehneet muuttamalla vanhainkodon nimiä tehostetun palveluasumisen yksiköksi. Parhaassa tapauksessa niiden hoitokäytäntöjäkin on tehty nykyaikaisemmiksi. Usein syynä on kuitenkin raha: palveluasumisessa asiakas maksaa monet sellaiset menot – esim. lääkkeet, vaipat, terveyskeskusmatkat ja kalustevuokrat – jotka vanhainkodissa sisältyvät asiakasmaksuun. Tämä selittää, miksi vanhainkotihoito on nopeasti vähentynyt ja asiakasmäärä tehostetun palveluasumisen yksiköissä vastaavasti lisääntynyt. Villakoiran ydin lakiesityksessä onkin ympärivuorokautisen hoidon vähentäminen kokonaisuudessaan riippumatta siitä, annetaanko se laitoshoitona vai tehostettuna palveluasumisena. Kun esitystä kuitenkin markkinoidaan vain laitoshoidon vähentäjänä ja annetaan laitoshoidolle kielteinen sivumerkitys, saadaan samalla muunkin ympärivuorokautisen hoidon vähentäminen markkinoitua. Ovelaa! Tämä hoitopaikkojen vähentäminen tehdään samaan aikaan, kun ympärivuorokautista hoitoa tarvitsevien määrä lisääntyy: 85 vuotta täyttäneiden määrä lähes kaksinkertaistuu ja 90+ ikäluokan koko enemmän kuin kaksinkertaistuu vuoteen 2030 mennessä. Vaikka vanheneminen on yksilöllistä, ovat fyysisestä haurastumisesta ja muistisairauksista aiheutuvat ongelmat sitä yleisempiä, mitä vanhemmista ikäluokista on kysymys. Siksi ympärivuorokautisen hoidon tarve lisääntyy eikä suinkaan vähene. Kotipalvelut ja kotisairaanhoito eivät ole tähänkään mennessä lisääntyneet kysynnän kasvua vastaavasti. Myös omaishoitajat tekevät mittaamattoman arvokasta työtä, mutta ei heidän päälleen voi kohtuutonta taakkaa sälyttää. Heikkokuntoisten ja muistisairaiden vanhusten jättäminen kotiin yksittäisten hoitokäyntien varaan on epäinhimillistä. Siksi arvokkaan elämän turvaaminen edellyttää pääsemistä hoitoon, jossa hoitoa on tarjolla koko ajan vaikka sitä ei koko ajan tarvitsisikaan. Kysymys on hoidon turvallisuudesta ja ikääntyvän ihmisen oikeusturvasta. Siksi on kohtalokasta, että arvokkaan elämän turvaaminen hoitoon pääsyn perusteista on pudotettu pois. Vaikka se säilyy yleisenä tavoitteena, niin asia konkretisoituu siinä vaiheessa, jossa hoitopaikan saaminen tai sitä ilman jääminen ratkaistaan.
Nro 7 joulukuu 2014 – 3 ELÄKELÄINEN Vanhuspalvelulain heikennysesitykset huolestuttavat Mirja Arajärveä ”Huonokuntoisten vanhusten tilannetta ei ole enää varaa tiukentaa” Hallituksen esitys vanhuspalvelulain muuttamisesta siten, että ympärivuorokautisen hoidon osuutta vanhusten hoidossa vähennettäisiin, on saanut tyrmäyksen Eläkeläiset ry:n aluejärjestöissä ja yhdistyksissä. Helsinkiläisen Kallion-Vallilan Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Mirja Arajärvi painottaa, että huonokuntoisten vanhusten tilannetta kotihoidossa ei ole enää varaa tiukentaa. Helsingin Aluejärjestön taanoisen kannanotonkin mukaan ovat esitetyt muutokset selviä heikennyksiä nykyiseen vanhuspalvelulakiin, joka on ollut vasta runsaan vuoden voimassa. – Vaikeasti muistisairailla tai hyvin huonokuntoisilla vanhuksilla pitää olla oikeus päästä pysyvään ympärivuorokautiseen hoitoon. Painetta laitoshoidon lisäämiseen voitaisiin vähitellen keventää kehittämällä palveluasumista ja muita vanhusten kuntoa ylläpitäviä palveluja, Aluejärjestö totesi. Mirja Arajärvi toteaa, että lain muutostarpeen perusteluissa kyllä puhutaan kauniisti kotihoidon tukemisesta mutta mitään tukea kotihoidolle ei oikeasti osoiteta. Sen sijaan vaikeutetaan vanhusten pääsyä ympärivuorokautiseen hoitoon. Arajärvi sanoo että hänen kuulemansa perusteella ja tilastojenkin mukaan jo nyt on kunnalliseen ympärivuorokautiseen hoitoon pääseminen äärimmäisen vaikeaa. – Sen sijaan ne joilla on varaa, hakeutuvat yksityisiin palveluasuntoihin. Puhe, että vanhukset haluaisivat asua kotonaan on monessa tapauksessa silkkaa pötyä. Kysyntää on, ja yksityisille yrittäjille tuo on loistava bisnes. Kotona asumisen painottaminen on Arajärven mielestä ongelmallista jos, kodin lähellä ei ole mitään palveluita. –Kun liikkuminen käy vaikeaksi tai muisti pätkii, pitäisi tarvit- Helsinkiläisen Kallion-Vallilan Eläkeläisten puheenjohtaja Mirja Arajärvi kuvattiin Kinaporin palvelukekuksessa, Kallion-Vallilan Eläkeläisten äskettäisen valokuvanäyttelyn keskellä. Kuva: Tuomas Talvila tavien palveluiden olla lähellä. Helsingissä esimerkiksi terveyspalveluita ollaan keskittämässä yhä kauemmas ja kauemmas, hän kummastelee. Mutta sama tarve pätee myös erilaisiin harrastusmahdollisuuksiin. Toisesta pussista toiseen Vanhuslakimuutostakin perustellaan säästötarpeella. – Kysymys kuuluukin, keneltä säästetään. Kunnan välittömiä kuluja kenties säästyy, mutta kustannuksia tulee enemmän asiakkaille ja Kelalle. Toisesta pussista toiseen pussiin. – Ja köyhimmät ihmiset pannaan entistä tiukemmalle. Jos rahat kerättäisiin progressiivisella verotuksella, maksajina olisivat ne, joilla on varaa maksaa Arajärvi huomauttaa. Hän kantaa huolta myös omaishoitajista. – He ovat todella lujilla. Kuinka paljon heille voidaan kaataa vastuuta? Arajärvi täsmentää puhuvansa palveluiden puolesta siksi, että niitä tarvitaan, jotta ihminen pystyy säilyttämään kuntonsa mahdollisimman hyvänä mahdollisimman pitkään. Loistavaksi esimerkiksi käyvät hänen mukaansa helsinkiläisen Kina- porin palvelukeskuksen kaltaiset paikat. – Siellä vanhukset voivat käydä harrastamassa, syömässä terveellisesti ja tapaamassa toisia ihmisiä. Mutta tarvitaan myös vanhusten omaa toimintaa, Arajärvi sanoo, viitaten mm. Eläkeläiset ry:n aluejärjestöjen ja yhdistysten tärkeään panokseen. Mirja Arajärvi huomauttaa olevan rajoittunutta ajatella vain elämän loppuvaihetta jolloin ihminen on todella huonossa kunnossa. – Emme ole pelkästään palveluiden nauttijoita vaan aktiivisia kansalaisia joilla on erilaisia ta- voitteita ja harrastuksia. Eivät vanhukset ole mikään yksi yhtenäinen ryhmä. Runsaan vuoden voimassa olleessa vanhuspalvelulaissa selkeästi hyvää on Arajärven mukaan se, että kunnan tulee laatia suunnitelma vanhusten elämään vaikuttavista asioista. – Ei siis pelkästään sosiaali- ja terveyspalveluista, vaan kokonaisuudesta. Sen sijaan palveluiden laadusta ja palveluihin pääsemisestä on laissa kauniita sanoja, mutta miten laatu varmistetaan, Arajärvi kysyy. – Se jää sitten kunnissa taisteltavaksi. Iäkkäät maahanmuuttajat kertovat tarinansa Tarinoita vanhenemisesta Suomessa -videolla ikäihmiset Somaliasta, Inkerinmaalta ja Burmasta kertovat omasta arjestaan ja siitä, miten selvitään uudessa Muun muassa inkerinmaalaiset vanhukset kertovat ajatuksiaan Tarinoita vanhenemisesta Suomessa -videolla. kotimaassa ja mistä saadaan tukea arkeen. Iäkkäät maahanmuuttajat ovat yhteiskunnassamme melko näkymätön ryhmä eikä heidän tarpeisiinsa välttämättä osata kiinnittää riittävästi huomiota. Muuta kuin suomea, ruotsia tai saamea äidinkielenään puhuvia ikäihmisiä oli Suomessa vuoden 2013 lopussa yli 30 000 ja vuosittain heidän määränsä kasvaa 3 000:lla. Videon ovat tuottaneet Kansan Sivistystyön Liitto ry ja Eläkeläiset ry Järjestöt lähidemokratian tukena -hankkeen avulla. Kantti ry:n Jade-projektin ja Pakolaisapu ry:n Kasvokkain-toiminnan kautta tavoitettiin somalialaisia ja burmalaisia haastateltavia. Video on nähtävänä mm Eläkeläiset ry:n verkkosivulla, osoitteessa www.elakelaiset.fi
4 – Nro 7 joulukuu 2014 ELÄKELÄINEN Liikunta on eläkeläisillekin sopiva, hyvinvointia lisäävä elämäntapa, vakuuttaa Antti Holopainen Nyt kävelemään! Antti Holopainen on vastassa Lahden asemalaiturilla. Siitä lähdetään kättelyn jälkeen kävelemään kohti Vesijärven rantaa. Kävely sopii erityisen hyvin päivän teemaan, sillä tarkoitus on jutella ikäihmisten terveysliikunnasta yleensä ja Eläkeläiset ry:n Kävellen kohti Poria -kampanjasta erityisesti. Reitti vie halki Lahden ydinkeskustan ja sekin sopii hyvin. Matkan varrella Holopainen ehtii antaa vieraalle napakan katsauksen kotikaupunkinsa kolmesta suuresta hankkeesta: Rautatieaseman yhteyteen rakenteilla olevasta matkakeskuksesta, Kauppatorin toriparkkityömaasta sekä keskustan ja Vesijärven rannan välisen Ranta-Kartanon alueen kaavoitusnäkymistä. Antti Holopainen tuntee nämä kuviot, sillä hän on kaupunginvaltuuston ja -hallituksen jäsen. Hän on myös Lahden Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja. Ammatiltaan Holopainen on päihdelääkäri. Eläkkeelle hän jäi täytettyään vuoden 2010 joulukuussa 63 vuotta. Ei kuitenkaan kokonaan. – On koulutus- ja luentokeikkoja, ja yhden päivän viikossa teen vielä varsinaista päihdelääkärin työtäkin. Tämmöinen asteittainen luopuminen työelämästä sopii ainakin meikäläisen psyykelle. Sen verran olen ollut työorientoitunut. Sitten ollaankin jo järvimaiseman äärellä. Jossain takavasemmalla häämöttävät Lahden kuulut hyppyrimäet ja urheilukeskus. Salpausselän mahtava luonto innoittaa myös Holopaista, ja maaston tarjoamat ulkoilu- ja liikuntamahdollisuudet ovat myös matkailumagneetti. Kaupunki tunnetaan talviurheiluperinteestään. Paljon sen eteen on tehtykin, mutta liikuntakaupunki-imagoaan Lahti voisi silti hyödyntää vieläkin rohkeammin, Holopainen tuumii. Hänen mielessään on nimenomaan koko kansan liikuntaharrastuksen edistäminen ja monipuolistaminen. – Ympärivuotista luonto- ja liikuntaprofiilia voisi miettiä vieläkin enemmän. Peruslenkki rantaan ja takaisin Antti Holopainen kertoo, että hänen peruskävelylenkkinsä kulkee juuri tultua reittiä ja jatkuu rantapromenadin jälkeen Vesijärvenkatua takaisin rautatatieaseman tuntumaan, jossa hän vaimoineen asuu. Liikunta on Holopaiselle tärkeä muttei totinen asia. Hölkkäharrastus johti aikoinaan maratoneille asti. Niitä Holopainen on juossut 13, ensimmäisen voimavarat voitaisiin nykyistä tehokkaammin nivoa yhteen. Yhtenä esimerkkinä vaikkapa se, että kunnalliset liikunnanohjajat olisivat laajemmin eläkeläsijärjestöjen käytettävissä, kunhan järjestöt kokoavat innokasta liikkujaporukkaa. Isoista investoinneista ei julkisen vallan vastaantulossa ole kyse, Holopainen lisää. Terveyttä edistävässä toiminnassa kaikki voittavat. – Yksittäinen ihminen kokee mielihyvää kun hänen terveydentilansa kohenee. On hyvä palkinto kun saa huomata, että olenkin kunnossa, en olekaan raihnainen. Mutta yhteiskunnalle liikunnan tuomat hyödyt ovat rahaksikin mitattavissa, esimerkiksi säästyvinä hoito- ja hoivakuluina. Päihdelääkäri Holopainen nostaa esiin vielä liikunnan merkityksen ehkäisevän päihdetyön välineenä. – Jos yksinäisyyden lohduksi tulee säännöllinen alkoholinkäyttö suurehkoina määrinä, terveys rapistuu aivan varmasti. – Liikuntaharrastus on tärkeä vaihtoehto television tuijottamiselle, sohvalla istumiselle ja kaljan tai viinin kittamiselle. – Liikunta on eläkeläisillekin se kestävä, hyvinvointia ylläpitävä elämäntapa. TUOMAS TALVILA Antti Holopaisen vakiokävelyreitti kulkee Vesijärven rantamaisemissa. 45-vuotiaana. Toinen läheinen laji on ollut hiihto, mutta sekin vain puhtaana kuntoiluna, ei kilpaharrastuksena, mies täsmentää. Finlandia-hiihdon vakiokävijä hän oli vuoteen 2006 saakka. – Sen jälkeen aloin arvioida, että olen jo liian vanha ja täytyy tyytyä tällaisiin rauhallisempiin liikuntamuotoihin, Holopainen toteaa pilke silmäkulmassa. – Nyt se on tämä kävelylenkki, useimmiten sauvojen kanssa. Säännöllisesti, mutta ei hätäillen Eläkeläiset ry:n Kävellen kohti Poria -kampanjaa kävelypasseineen Antti Holopainen kehuu hienoksi kampanja-avaukseksi. Liikkuvalta lääkäriltä tekee mieli kysyä muutama resepti onnistuneen liikuntaharrastuksen aloittamiseen ja ylläpitämiseen. Peruslähtökohta on, että edetään sen mukaan, mitä oma vointi ja fysiikka myöten antavat, Holopainen sanoo. Tärkeää on liikunnan säännöl- lisyys ja se, että liikkeelle lähdetään useamman kerran viikossa. – Kävellen kohti Poria -kampanjan suositus vähintään puolen tunnin kertakävelystä on hyvä tapa vahvistaa ajatusta säännöllisestä liikkumisesta. Vähintään puoli tuntia 3–4 kertaa viikossa vaikuttaa suoraan ihmisen toimintakykyä ylläpitävästi. Ja jos alla on liikkumaton jakso, alkaa kunto kolmessa – kuudessa kuukaudessa selvästi kohentua. Sitten voi liikunnan intensiviisyyttä lisätäkin vaikkapa pidentämällä lenkkiä. Holopainen painottaa, että hätäillä ei kannata. – Kunnon parantumiselle on annettava aikaa. Äkkitempaukset eivät ole suositeltavia, vaan rauhallinen tahti, kunkin temperamentin ja toimintakyvyn mukaan. Säännölliseen kävelyyn kannattaa yhdistää myös muiden kuin alavartalon lihasten treeniä, venyttelyä ja jumppaa. – Sauvakävelyssä ylävartalokin saa liikettä. Säännöllinen venyttely on vanhemmiten erityisen tärkeää, koska nivelten liikeradat tuppaavat pienenemään ja lihakset jäykistymään. Henkisiä harrastuksia unohtamatta Fyysisen kunnon ylläpitämiseen kannattaa Holopaisen mielestä yhdistää myös henkiset harrastukset. Siihen yhden oivan mahdollisuuden tarjoavat eläkeläisyhdistysten kerhot. – Tanssi muuten on erittäin hyvä liikuntamuoto, toteaa Holopainen ja kertoo, että Lahden Eläkeläisilläkin on kahdesti kuussa tansssitapahtuma jossa mennään eikä meinata, elävän musiikin tahdissa. – Ja kun kokoonnutaan yhteen, niin yksinjäämisen ongelmakin ratkeaa sitä kautta. Antti Holopainen painottaa, että eläkeläisjärjestöt ovat melkoinen voimavara luodessaan toimintaa ja yhteisöllisyyden, yhdessä tekemisen tunteen. Eduksi olisi, hän lisää, jos järjestöjen liikuntatoiminnan, ”kansalaisliikuntaperinteen”, ja kunnallisen terveyden edistämisen Antti Holopaisen liikuntareseptit • Etene sen mukaan, mitä vointi ja fysiikka antavat myötä. •Tärkeintä on liikunnan säännöllisyys. Liikkeelle kannattaa lähteä vaikkapa 3-4 kertaa viikossa ja kävellä vähintään puoli tuntia. • 3–6 kuukaudessa kunto alkaa selvästi kohentua, ja sitten voi liikunnan intensiivisyyttä lisätä vaikkapa pidentämällä kertalenkkiä. • Älä hätäile. Kunnon kohentumiselle kannnattaa antaa aikaa. Äkkitempaukset eivät ole suositeltavia. • Yhdistä säännölliseen kävelyyn muiden kuin alaraajalihasten treeniä. • Ei ole pakko ”urheilla”. Kävelyyn voi yhdistää myös vaikkapa luontoretkeilyyn. • Muista venyttely ja jumppa. Jooga on yksi hyvä vaihtoehto. •Fyysisen kunnon ylläpitämiseen kannattaa yhdistää myös henkisiä harrastuksia ja yhdessäoloa. Esimerkiksi tanssi on mainio liikuntamuoto.
Nro 7 joulukuu 2014 – 5 ELÄKELÄINEN Kävellen kohti Poria – ihan oikeasti ”Kävelypässit” suuntaavat kesällä jalan kohti kulttuuri- ja retkeilypäiviä – ja haastavat kaikki muutkin liikkumaan Tuossa on nyt kolmikko, joka aikoo alkukesästä kävellä Helsingistä Poriin, Eläkeläiset ry:n Kulttuuri- ja retkeilypäiville. Eläkeläisillä on meneillään suurta suosiota saavuttanut Kävellen kohti Poria -kuntoilukampanja, jossa kerätään liikuntasuorituksia Kävelypassiin. Pekka Isakssonin, Antti Honkosen ja Heimo Liimataisen mielissä kehkeytyi ajatus, että mitäpä jos tehtäisiin se ihan oikeasti. Mentäisiin Poriin jalkaisin. Nyt se on virallista. Kolmikko kokoontui äskettäin ensimmäiseen suunnittelupalaveriinsa. Nimikin ryhmälle oli oitis tarjolla. – Kun kerran käytössä on jo Kävelypassi, niin tämän porukan nimeksi sopisi Kävelypässit, Antti Honkonen ilakoi. Honkonen on sosiaalineuvos, eläkkeellä oleva toimittaja ja niin liikunnan kuin muunkin kansalaistoiminnan saralla kaikessa mahdollisessa ja mahdottomassa mukana ollut. Heimo Liimatainen on Eläkeläiset ry:n Uudenmaan aluejärjestön puheenjohtaja. Kolmikon kuopus Pekka Isaksson on vastikään siirtynyt eläkkeelle Eläkeläiset ry:n tiedotussihteerin toimesta. He siis kävelevät, ja haastavat samalla kaikki muutkin kävelemään. Porin ja Helsingin välimatka on Suunta kohti Poria. Pekka Isaksson (vasemmalla), Heimo Liimatainen ja Antti Honkonen kokoontuivat kävelyseikkailunsa ensimmäiseen suunnittelupalaveriin. pyöreästi 250 kilometriä. Kävelypässien haaste muille Eläkeläiset ry:n jäsenille kuuluu: kerää vappuun mennessä yhteensä 250 kilometriä kävelysuorituksia Kävelypassiin. Täytetyt passit tulee jättää yhdistyksille 1.5. 2015 mennessä. Yhdistykset voivat edelleen tilata passeja Eläkeläiset ry:n toimistolta. Terveysliikunnan puolesta Koska kaikki kolme kävelijää ovat miehiä eli pässejä, luonteva ajatus on, että he tahtovat seikkailullaan tukea miesten terveysliikuntaa. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että Kävelypässien tempaus olisi naisilta kielletty. Päin vastoin. Kaikki kiinnostuneet voivat liittyä mukaan kävelymatkal- le Poriin, vaikkapa päiväksi tai lyhyemmällekin etapille. Se kannattaa jo tässä vaiheessa ottaa huomoon, että osallistujien itsensä on järjestettävä tarvitsemansa kuljetukset ja huollot. Kolmikko korostaa, että kävely Poriin ei ole kilpailu vaan kuntoilu- ja sosiaalinen tapahtuma. Suunnittelu- ja harjoittelukausi on nyt avattu, ja on aivan selvää, että tosi koitokseen lähdetään omaa kuntoa kuulostellen. Isompaa tai pienempää kremppaa kun on itse kullakin. ”Vaivaisäijät kuntoon”, kehittelee joku heistä jo iskulausetta. Tätä kolmikkoa ei kauan tarvitse tarkkailla oivaltaakseen, että huumorin puutteesta ei asia ainakaan jää kiinni. Aikaa matkalle Helsingistä Poriin Honkonen, Isaksson ja Holopainen arvioivat varaavansa noin kaksi viikkoa. Kulttuuri- ja retkeilypäivät ovat Porissa 9.–11. kesäkuuta. Kävelypässit käyvät kevätkauden aikaan mielellään yhdistyksissä kertomassa tempauksestaan ja liikunnasta. Alkuvuodesta on verkkoon luvassa myös teemaan liittyvä kävelyblogi. Lisätietoja saa Pekka Isakssonilta, puhelin 040 742 2754, sähköposti pekka.isaksson@hotmail.fi TUOMAS TALVILA Hotellinjohtaja Harry Pirttimäki: Kehitetään Kuntorantaa yhdessä Kuntorannan hotellinjohtaja Harry Pirttimäki toivoo Eläkeläiset ry:n jäsenten olevan jatkossakin innokkaasti mukana kehittämässä Kuntorantaa. – Parhaiten voivat jäsenet vaikuttaa käyttämällä Kuntorannan palveluita, Pirttimäki kiteyttää. Pirttimäki on vakuuttunut siitä, että varkautelaisella kylpylähotelli Kuntorannalla on hyvät menestymisen mahdollisuudet, kunhan tilat saadaan kilpailukykyiseksi ja vastaamaan tämän päivän vaatimuksia. – Suuri haasteemme on hotellihuoneiden kunnostaminen ajanmukaisiksi. Olemme tehneet remonttia ja uudistuksia pikku hiljaa , koska investoinnit toki vaativat rahaa. Pirttijärvi painottaa, että vaikeasta taloustilanteesta huolimatta on Kuntoranta pystynyt pienentämään liiketoiminnan tappiota myös tänä vuonna. Vuoden 2015 ennakkovaraustilanne näyttää hänen mukaansa hieman paremmalta kuin vuosi sitten samaan aikaan. Kuntorannan suurimpia asiakasryhmiä ovat Eläkeläiset ry:n jäsenet, tuetut lomajärjestöt, työkseen matkustavat ja tapahtu- mat. Nämä tuovat Kuntorannan liikevaihdosta 80 prosenttia, ja loput 20 prosenttia ovat satunnaisia käyttäjiä. Pirttimäki viittaa siihen , että kaikkien, myös eläkeläisten, elämän- ja ajankäytön tavat muuttuvat. Eläkeläiset ry:n jäsenten toiveita ja kehittämisajatuksia hän sanoo kuuntelevansa erityisen herkällä korvalla. – Antakaa palautetta tähänastisista uudistuksista ja kertokaa, miten voimme tuotteitamme ja toimintaamme kehittää niin, että saamme teidät vieraaksemme Kuntorantaan. Pirttimäki kertoo, että hotellin ohjelmatarjonnassakin on jo ollut ja myös tulossa uutta. Elävää tanssimusiikkia on estradilla kokeiltu eri muodoissaan. Ensi vuonna viihdepuoli pyöräytetään käyntiin uudella aikataululla, – Antakaa palautetta tähänastisista uudistuksista ja kertokaa, miten voimme tuotteitamme ja toimintaamme kehittää, hotellinjohtaja Harry Pirttimäki kannustaa. jossa keskiviikkona ja lauantaina vedetään karaoketansseja ja perjantaisin on vuorossa elävää tanssimusiikkia. Poikkeuksena tästä aikataulusta ovat tammikuun suurtapahtuma Kaamoksen Kruunajaiset ja muutama muu tilaisuus, jolloin koko hotelli on varattu tapahtumavieraille. Jumppaa, joogaa, terveysluentoja ja viihdeohjelmaa yhdisteleviä Kaamoksen kruunajaisia Pirttimäki suosittelee lämpimästi kaikille Eläkeläisten jäsenille. Kruunajaiset korvaavat tällä kertaa perinteiset ja suositut Kaamoksen Kaatajaiset. – Toiveena ja tavoitteena on, että Kaamoksen Kruunajaiset myydään loppuun. Kruunajaiset järjestetään kahtena peräkkäisenä viikkona keskiviikosta sunnuntaihin niin, että aloituspäivät ovat 14. tammikuuta ja 21. tammikuuta. Joulun viettäjillekin on Kuntorannassa vielä muutamia huoneita vapaana, Pirttijärvi vinkkaa. – Tarjolla on silloinkin hyvää ohjelmaa ja maukasta ruokaa. TUOMAS TALVILA
6 – Nro 7 joulukuu 2014 ELÄKELÄINEN Musiikkikurssi kokosi laulajat ja soittajat Kuntorantaan ”Nyt tahtoisin haastella sävelin” – Hienoa on kaikki tämä soitto ja laulu, ja se, että voimme hyvien opettajien johdolla harjoitella uusia kappaleita. Mutta kaikkein tärkeintä on se, että saa olla yhdessä saman musiikkiharrastuksen jakavien ihmisten kanssa. Tämä on niin hyvää porukkaa ja kaikki ymmärtävät toinen toistaan, kiteyttää kurssilainen Toivo Tuukkanen Kuntorannassa pidetyn Eläkeläiset ry:n musiikkikurssin tunnelmat. Ahti Sepp, toinen kurssin opettajista, vahvistaa. –Täällä on koolla hyvä porukka joka myös oppii nopeasti. Musiikkikurssi kokosi Kuntorantaan torstaista maanantaihin reilut 30 laulajaa ja soittajaa. Jyväskyläläinen Tuukkanen on kokenut musiikkimies, joka kurssin toisen opettajan Sauli Malisen mukaan ”on mukana varmaan jo kolmattakymmenettä kertaa”. – No en nyt aivan, tämä on ehkä 25:s tai 26:s kurssi, Tuukkanen arvioi. Mutta kurssikonkareitten li- säksi mukana oli myös useampi ensikertalainen. Yksi heistä oli kuopiolainen Sirkka Jeulonen, Eläkeläiset ry:n Savon aluejärjestön puheenjohtaja. Musiikin saralla Jeulonenkaan ei toki ole aloittelija. – Minulla on kirkkokuorotausta, neljäskymmenes vuosi menossa. Niin ikään olen ollut pitkään mukana Eläkeläisten omissa lauluryhmissä. Kuntorannan kurssista Sirkka Jeulonen kertoo saaneensa runsaasti kotiin ja yhdistyksiin vie- Kurssiorkesteri. Lauri Luttinen, Reijo Loueniva, Toivo Tuukkanen ja Ville Aska säestävät tarkasti. tävää. – Minusta me olemme täällä todella onnistuneet, ja tulen varmasti jo kevätkurssille uudestaan. Toivo Tuukkasella on rohkaiseva viesti myös niille musiikkia rakastaville eläkeläisille, jotka kenties arastelevat osallistua yhteisiin tapahtumiin. – Mielessään joku saattaa asettaa riman tarpeettoman korkealle ja ajatella että eihän sinne kurssille uskalla lähteä, siellä on niin paljon osaajia. Mutta se on turha pelko. Täällä otetaan jokainen tulija ilomielin vastaan. Tämänkertaisen musiikkikurssin yhtenä punaisena lankana oli harjoitella sitä ohjelmistoa, jota kuullaan ensi kesän kulttuuri- ja liikuntapäivillä Porissa. Tapahtumaa juhlisti myös Oulun Työväen Eläkeläisten Varttuneet-kuoro lauluryhmineen, joka konsertoi Kuntorannassa kurssin toiseksi viimeisenä iltana. Teksti ja kuvat: TUOMAS TALVILA Yllä: ”Mutta laulun hilpeän oppi kujallansa hän”. Oulun Työväen Eläkeläisten Sinitaivas-ryhmä hioo ohjelmistoaan ennen illan konserttia Kolmikymmenpäinen musiikkikurssi vietti Kuntorannassa tiiviitä ja antoisia päiviä sävelten parissa. Yllä: ”Turistit tulkaa Tuppukylään tänne”. Antti Vainikainen (etualalla) ja Pentti Koponen vetävät tunteella. Sirkka Jeulonen on kokenut kuoroihminen mutta kurssilla ensimmäistä kertaa. Laulu etusijalla jäsenistön aloitteesta Tällä kertaa musiikkikurssilla kiinnitettiin erityistä huomiota laulajien kehitystarpeisiin. Kurssille osallistuneet kuorojen ja lauluryhmien vetäjät sekä muut laulajat tekivät lauluharjoituksen lisäksi rytmiharjoituksia ja opettelivat kuoronjohtajan viittomia. Opetusta erityisesti laulajille oli toivottu järjestölle tehdyssä jäsena- loitteessa sekä koulutuksesta annetuissa palautteissa. Laulajia opettamassa oli oululainen Ahti Sepp. Sauli Malinen luotsasi kokenutta ja taitavaksi hioutunutta orkesteria. Porin Kulttuuri- ja retkeilypäivilläkin kuorolaulu on erityishuomion kohteena. Tapahtumassa pidetään kuorojen ja lauluyhtyeiden katselmuskon- sertti, jota yleisö pääsee seuraamaan. Avajaistilaisuuden ohjelma on musiikkipitoinen, lisäksi musiikkia kuullaan pääjuhlassa. Kuorot osallistuvat myös suurkuoroon, jonka yhteisesitystä varten tällä musiikkikurssilla opeteltiin peräti kuusi kappaletta. Kurssilaiset opettelivat kunnioitettavan määrän opettajien heille valitsemia ja heitä varten sovittamiaan kappaleita. Runsaan aineiston opettelu nopeaan tahtiin oli kurssilaisille haaste. Keväällä uudestaan Kurssipalautteen perusteella kurssin jälkeen oltiin – vaikka hiukan väsyneitä tosin, ennen kaikkea onnellisia. Koko kurssiporukan, sekä laulajien että soittajien kesken vallitsi hyvä yhteishenki. Opettajat saivat kiitosta. Palautteessa toivottiin tai oikeastaan vaadittiin kevätkaudelle uutta kurssia. Tämän toiveen toteutamme maaliskuussa: aika löytyy kurssikalenterista. TIINA RAJALA
Nro 7 joulukuu 2014 – 7 ELÄKELÄINEN Eläkeläiset Eläkeläisetryry:n kevään 2015 alustava kurssikalenteri Kurssit Kuntorannassa Ohjelma- ja esiintymistaidon kurssi 19.-23.3. (4 vrk) Kansantanssin ohjelmistokurssi 2.-5.1. (3 vrk) Ohjaajille tanssipareineen. Muun ohjelman muassa kurssilla harjoitellaan ohjaajien esitystä Porin kulttuuri- ja retkeilypäiville. Opettajana Sinikka Mäkelä. Kurssin hinta: 185 € (ph) / 215 € (th). Ilmoittautuminen 15.12. mennessä. Liikuntaryhmien ohjaajakurssi 2.-6.2. (4 vrk) Kurssin sisältö: monipuolista kunto- ja terveysliikuntaa, musiikin käyttö liikunnan tukena, koreografian laatiminen ja ohjaustaidot. Kurssilla opettelemme hauskat ja helpot ohjelmat Porin Kulttuuri- ja retkeilypäiville. Ikioma ohjelma miehille! Lisäksi hauskoja Folkjam-pelejä. Opettajana Eva Rönkkö. Kurssin hinta: 245 € (ph) ja 285 € (th). Ilmoittautuminen 12.1. mennessä. Yhdistystoiminnan peruskurssi 2.-6.2. (4 vrk) Kattava ja monipuolinen kurssi, joka sopii erityisesti yhdistyksen uusille johtokunnan jäsenille. Opettajana Anu Mäki. Kurssin hinta: 245 € (ph) ja 285 € (th). Ilmoittautuminen 12.1. mennessä. Kurssilla hankitaan ohjelmaideoita yhdistysten tarpeisiin sekä harjoitellaan esiintymistaitoa. Opettajana Hilkka Hyttinen. Kurssin hinta: 275 (ph) ja 320 (th). Ilmoittautuminen: 20.2. mennessä Alueelliset kurssit Alueellisista kursseista ilmoitamme myöhemmin. Alueellisia kursseja on suunnitteilla muun muassa seuraavista aiheista: – yhdistyksen arkistonhoito – yhdistyksen taloudenhoito – yhdistyksen opintotoiminnan kehittäminen – edunvalvonta Alueellisia kursseja järjestetään tarpeen mukaan myös Porin Kulttuuri- ja retkeilypäivien ohjelmiston harjoittelemiseksi. Aluejärjestöt voivat järjestää kursseja yhteistyössä Eläkeläiset ry:n kanssa. Yhdistyksen taloudenhoidon peruskurssi 2.-6.2. (4 vrk) Kursseille ilmoittautuminen Matkavastaavien peruskurssi 23.-27.2. (4 vrk) Kursseille ilmoittaudutaan kurssi-ilmoittautumiskaavaketta käyttäen määräaikaan mennessä osoitteeseen Eläkeläiset ry; Tuija Aali, Mechelininkatu 20 A; 00100 Helsinki; ilmoittautua voi myös sähköpostitse: tuija.aali@elakelaiset.fi Voit ilmoittautua myös Eläkeläiset ry:n verkkosivujen kautta täyttämällä sähköisen lomakkeen: www.elakelaiset.fi/sähköiset lomakkeet/kurssihakemus. Yhdistyksen taloudenhoidon perusteet, tietokonepohjainen kirjanpito-ohjelma sekä ajankohtaista tietoa pankkiasioinnista. Kurssi sopii yhdistyksen uusille taloudenhoitajille sekä esimerkiksi toiminnantarkastajille. Opettajana Anitta Koski. Kurssin hinta: 245 € (ph) ja 285 € (th). Ilmoittautuminen 12.1. mennessä. Kurssi on tarkoitettu yhdistyksen uusille matkavastaaville. Se perehdyttää onnistuneitten matkojen ja retkien suunnitteluun ja valmisteluun. Kurssilla saa tietoa sosiaalisesta lomatoiminnasta. Opettajana Anu Mäki. Kurssin hinta: 245 € (ph) ja 285 € (th). Ilmoittautuminen 30.1. mennessä. Tiedottajakurssi 2.-4.3. (2 vrk) Kurssi sopii sekä yhdistyksen uusille tiedottajille että kokeneillekin taitojen päivittämiseksi. Opettajana Tuomas Talvila. Kurssin hinta: 140 € (ph) ja 160 (th) Ilmoittautuminen 6.2. mennessä. Muistikerhojen ohjaajakurssi (2 vrk): Aika ilmoitetaan myöhemmin Tietokoneen käytön vertaisohjaajakurssi (2 vrk): Aika ilmoitetaan myöhemmin Kotisivukurssi (2 vrk): Aika ilmoitetaan myöhemmin Musiikkikurssi 19.-23.3. (4 vrk) Kurssi laulajille ja soittajille. Porin esitysohjelmat suurkuorolle ja uutta ohjelmistoa yhdistysten tarpeisiin. Opettajina Sauli Malinen ja Ahti Sepp. Kurssin hinta: 275 (ph) ja 320 (th). Ilmoittautuminen: 20.2. mennessä – Ilmoittautuessa on aina ilmoitettava kurssilaisen yhteystiedot: osoite ja puhelinnumero. – Ilmoittautumislomakkeessa on mainittava, maksaako kurssilainen itse osallistumisensa vai maksaako sen yhdistys. – Kuntorannan kurssien osalta on ilmoitettava, valitseeko kurssilainen puoli- vai täysihoidon. Kurssituki Vähävaraiset yhdistykset voivat hakea kurssitukea, joka kattaa puolet yhden kurssilaisen kurssimaksusta. Kurssitukea haetaan vapaamuotoisesti kurssille ilmoittautumisen yhteydessä – tukea ei siis voida myöntää jälkikäteen. Kurssikalenteriin voi tulla vielä muutoksia. Päivitetty kalenteri julkaistaan alkuvuoden 2015 Eläkeläinen-lehden numeroissa. Kalenteri on myös Eläkeläiset ry:n verkkosivulla (www.elakelaiset.fi) josta näkee mahdolliset muutokset. Lisätietoja kursseista voi kysyä koulutussihteeri Tiina Rajalalta, puh. 020 743 3617 tai 040 582 4319. Eläkeläiset ry:n kurssit järjestetään yhteistyössä KSL-opintokeskuksen kanssa. Porissa riittää näkemistä, kokemista ja itse tekemistä Eläkeläiset ry:n kulttuuri- ja retkeilypäivillä Porissa kesäkuussa on tarjolla ohjelmaa kaikille. Tapahtuman avainsanoja ovat liikunta, musiikki, muisti, muistot, mielihyvä ja yhdessä tekeminen. Ensimmäisenä tapahtumapäivänä 9.6. on Urheilutalossa kuorojen katselmuskonsertti, jota yleisö pääsee seuraamaan. Samaan aikaan kaikki halukkaat voivat osallistua kansantanssin työpajaan viereisellä Herralahden koululla. Urheilutalon toisella puolella sijaitsevalla Kuninkaanhaan koululla pidetään kaikille avoin lausunta- ja improvisaatiotyöpaja sekä yhteistyökumppaneiden tietopajat 9.-10.6. Pihalla järjestetään sään salliessa ulkoleikkejä kumpanakin päivänä. Musiikkipitoinen avajaistilaisuus pidetään illalla Urheilutalolla. Iltamatyöpaja toimii Herralahden koululla 9.-10.6. ja se on tarkoitettu niille, jotka esiintyvät illan pääjuhlassa 10.6. Urheilu- talolla. Herralahden koululla on 10.6. yleisölle avoin kansantanssin ja muiden tanssien konsertti. Sen jälkeen samassa paikassa pyörähtävät käyntiin päivätanssit. Kolmannen tapahtumapäivän 11.6. ohjelmaan kuuluvat erimittaiset kulttuurikävelyt, jotka tutustuttavat Porin nähtävyyksiin. Tapahtuma huipentuu Porin keskustassa Eetun lavalla pidettävässä päätöstilaisuudessa. Tilaisuudessa julkistetaan Kävellen kohti Poria -kampanjan arvontojen ja kilpailujen tulokset. Eläkeläiset ry pidättää itsellään oikeuden ohjelmanmuutoksiin. Ilmoittaudu ohjelmiin Marraskuun yhdistyspostissa lähetimme ilmoittautumislomakkeen, jolla voi ilmoittautua Kulttuuri- ja retkeilypäivien ohjelmiin. Ennakkoilmoittautuminen pyydetään esiintyjiltä/ryhmiltä, jotka osallistuvat: • kuorojen/lauluyhtyeiden katselmukseen (9.6.) • suurkuoron yhteisesitykseen (iltatilaisuuksissa 9.6. ja 10.6.) • kansantanssin ja muiden tanssien konserttiin (10.6.) • pääjuhlan (10.6.) esityksiin (esiintyjien odotetaan osallistuvan iltamatyöpajoihin 9.-10.6.) • kansantanssin ohjaajien yhteisesitykseen pääjuhlassa (10.6.) • voimistelun yhteisesitykseen sekä miesten omaan ohjelmaan pääjuhlassa (10.6.) Ilmoittautumislomakkeita voi tarvittaessa pyytää lisää Eläkeläiset ry:n toimistosta. Täytetyt lomakkeet pyydämme palauttamaan 13.3.2015 mennessä Eläkeläiset ry:hyn. Tervetuloa mukaan Kaikkiin esiintymisohjelmiin ehtii vielä mukaan. Niitä harjoitellaan kevätkauden kansantanssi-, liikunta- ja musiikkikursseilla. Kansantanssikurssi on perinteiseen tapaan vuoden ensimmäinen kurssi, joka pidetään heti tammikuun alussa. Kursseille kannattaa osallistua, vaikka ei aikoisikaan osallistua Porin Kulttuuri- ja retkeilypäiville. Kaikilla kursseilla on paljon muutakin sisältöä. Liikuntakurssilla harjoitellaan kahta helppoa ja hauskaa yhteisesitystä, joista toinen on omistettu kokonaan miesvoimistelijoille ja toinen kaikille. Ohjelmat ehtii vielä hyvin opettelemaan, vaikka ei olisikaan osallistunut syksyn kurssille. Kevätkauden kurssi pidetään helmikuun alussa Kuntorannassa (koulutuskalenterissa). Molempia ohjelmia voi opetella myös järjestön verkkosivuille ladattujen videoitten avulla. Syyskauden musiikkikurssilla opeteltiin lauluja, jotka kuoroista koottava suurkuoro esittää Porissa. Nämä ehtii vielä hyvin opettelemaan. Niitä harjoitellaan kevään kurssilla muun ohjelman muassa. Laulajat saavat kurssilla harjoitusta myös Kulttuuri- ja retkeilypäivillä järjestettävää kuorojen/ lauluyhtyeiden katselmusta ajatellen. Ryhmät saavat esityksestään tuomariston arvion. Yleisö pääsee seuraamaan esityksiä. TR Veteraanien kulttuurikilpailut Oulussa Ennakkotietona kerromme, että kolmannet Veteraanien kulttuurikilpailut pidetään Oulussa 31.10.-1.11.2015. Tapahtuman järjestävät yhteistyössä Työväen Urheiluliitto TUL ry, Eläkeläiset ry, Eläkkeensaajien keskusliitto EKL ry, Työväen Näyttämöiden liitto sekä Työväen Musiikkiliitto. TR
8 – Nro 7 joulukuu 2014 ELÄKELÄINEN Piispa Irja Askola oikeudenmukaisuuden ja humanismin sanansaattajana Helsingin piispa Irja Askola on ensimmäinen piispan virkaan valittu nainen Suomessa. Hän on saanut paljon tunnustusta työstään, mutta myös moitteita, jopa vihapuheita. – Voi, tämähän on ihana työ!, hän huudahtaa. – Työni on kivaa, erittäin kiehtovaa ja antoisaa. Se on myös kiireistä ja aika-ajoin hyvinkin kuormittavaa. Ehdottomasti tunnen olevani kutsumukseni keskiössä. – Kiitokset ja useat palkinnot, joita olen saanut, ovat kannustaneet tyyliin ”jaksa Irja, pidä linjasi ja vie eteenpäin niitä asioita, joita pidät tärkeänä”. Rehellisesti sanoen, kyllä kiitokset hieman ujostuttavatkin. Piispaan henkilökohtaisesti ja hänen toimiinsa kohdistuneet vihapuheet saavat Askolan vakavoitumaan. – Korostan, että kanssani saa olla eri mieltä, sillä en usko pakotettuun yksimielisyyteen. Mutta, olisi tärkeää, että Suomessakin pikkuhiljaa päästäisiin keskustelukulttuuriin, jossa valitsisi erimielisyyden etiikka. Sen myötä ihmiset voisivat olla hyvinkin erimielisiä asioista halveksimatta toistensa ihmisyyttä tai ideologioita. Vihapuheille Askola vaatii nollatoleranssia. – Monet kollegani ja läheiseni ovat kehottaneet minua viis veisaamaan moisista puheista. Mutta, kun piispan tärkeimpiä työvälineitä ovat herkkäkuuloisuus ja sensitiivisyys, en voi sulkea korviani ikäviltäkään asioilta. Kun antennit ovat auki, vihapuheet satuttavat. Radikaalin Jeesuksen tavoin Tärkeimpinä ohjenuorina työssään Irja Askola pitää rehellisyyttä, avoimuutta ja tietyllä tavalla myös keskeneräisyyden hyväksymistä, josta kumpuaa suhteellisuuden taju. – Suhteellisuudentaju, joka välillä tuntuu olevan kadoksissa, on erittäin tärkeää muutoinkin maailmassa. Joskus hätkähdän itsekin, kapeneeko katsantokan- Helsingin piispa Irja Askola sanoo työnsä olevan erittäin kiehtovaa ja antoisaa mutta myös kiireistä ja aika-ajoin hyvinkin kuormittavaa. – Ehdottomasti tunnen olevani kutsumukseni keskiössä. tani vain kulloiseenkin hetkeen, vai kykenenkö näkemään historian laajat kaaret ja kulttuurin muutokset. Piispana Askola haluaa toimia radikaalin Jeesuksen tavoin. – Jeesus oli aikansa radikaali ja vähintäänkin piirun verran enemmän niiden puolella, joilta puuttui oma ääni. Haluan olla niiden ihmisten puolella, jotka syystä tai toisesta kantavat häpeää tai muita hyvää elämää rajoittavia murheita. Ihmisten, joilta puuttuu elämän perustarpeet: raha, ruoka ja rakkaus. Piispan on nähtävä valppaasti, missä nämä ihmiset ovat ja kyettävä auttamaan heitä. Niin Jeesuskin toimi. Askola huomauttaa huolestu- neena, että enää heidän tavoittamisensa ei ole niin yksioikoista kun aikaisemmin. Maailma on muuttunut. – On raaistavaa, että meillä on niin paljon työttömiä ja aivan järkyttäviä irtisanomisia työpaikoilla. Vähäosaisia, syvää yksinäistä uupumista ja rakkaudettomuutta on nykyään kaikissa sosiaaliluokissa. Monet ihmiset ovat itseltäänkin hukassa. Minun pitää työssäni välttää perinteisiin stereotypioihin vaipumista ja oltava valppaana kaikkiin suuntiin. On kuultava ihmisiä. Kirkon työntekijöillä arjen asiantuntemusta On selvää, että Helsingin piispa on yhteiskunnallinen vaikuttaja, vaikka hän ei suoranaisesti politiikkaan osallistukaan. Työssään hän tapaa usein politiikkoja keskustelukumppaneina. Hän toimii myös asiantuntijana ja lausuntojen antajana monissakin hankkeissa. Askola on tyytyväinen, että myös kirkkoa kuullaan päätöksenteossa, puoluerajoituksitta. Tämä kuitenkin edellyttää, että kirkon asenne ei voi olla arrogantti, ylhäältä päin asioita osoitteleva. – En ole yhteiskunnallinen päätöksentekijä, mutta osallistun yhteiskunnalliseen keskusteluun. Korostan poliitikkoja tavatessani kirkon diakoniatyön tärkeyttä ja työntekijöidemme arjen asian- tuntemusta. Olen kehottanut ministereitä ja kansanedustajia kysymään päätöksiä tehdessään heiltä, mitä ihmisten arkeen oikeasti kuuluu. Vain harvan organisaation edustajat enää nykyään käyvät kaikenlaisten ihmisten kodeissa ja heidän elämäänsä liittyvissä tilaisuuksissa kuten kirkon työntekijät. Yksinäisyys yhteiskunnan suurimpia ongelmia Askola on huolissaan siitä nykyajan trendistä, että ihmiset haluavat kohdata vain kaltaisiaan. – Syrjäytyminen on yhteiskuntamme pelottavimpia ilmiöitä. Suomessa on nuoria ja vanhuksia, jotka voivat paremmin kuin ” Vähäosaisia, syvää yksinäistä uupumista ja rakkaudettomuutta on nykyään kaikissa sosiaaliluokissa. Monet ihmiset ovat itseltäänkin hukassa. Minun pitää työssäni välttää perinteisiin stereotypioihin vaipumista ja oltava valppaana kaikkiin suuntiin. On kuultava ihmisiä.”
Nro 7 joulukuu 2014 – 9 ELÄKELÄINEN ”Tärkeää olisi, että emme vertaisi itseämme toisiin, vaan löytäisimme oman olemisentapamme. ” koskaan aikaisemmin, sama koskee myös eläkeläisiä. Ikävä kyllä meillä on myös vanhuksia, joiden tarinoista ja hyvinvoinnista kukaan ei ole kiinnostunut. Yksinäisyys kaikissa ikäluokissa on yhteiskuntamme suurimpia ongelmia. Askola karsastaa myös ajassamme vallitsevaa yksilön ihannointia tyyliin ”jos et pärjää, se on oma vikasi”. – Tämä ei ole suomalaista genreä, muistiperimämme kertoo aivan muusta, yhteisöllisestä välittämisestä. Suomeen on rantautunut ikävän yksiniittinen ihmiskuva, jonka mukaan meidän pitäisi olla nopeita, älykkäitä, hyväkuntoisia ja hyvän näköisiä tullaksemme hyväksytyksi. – Yhteiskunnan voiman pitäisi heidän sijaansa erityisesti kohdistua sellaisiinkin ihmisiin, jotka eivät näitä normeja täytä. Myös heillä on osaamisensa ja tarinansa annettavanaan. Tärkeää olisi, että emme vertaisi itseämme toisiin, vaan löytäisimme oman olemisentapamme. Piispa tarkkailee Suomen henkistä ilmapiiriä aitiopaikalta. – Olen kiitollinen, että työssäni voin saman päivän aikana tavata kenraaleja ja kerjäläisiä, ikkunat suomalaiseen yhteiskuntaan ovat avoinna. Hyvinvointiyhteiskunnan mureneminen huolestuttaa, vaikkapa lasten asemaa ja hyvinvointia ajatellessa. Lasten eriarvoistuminen alkaa aivan liian varhain. Oma lapsuus päättyi varhain Irja Askolan oma lapsuus päättyi varhain. Hänen isänsä kuoli Irjan ollessa kahdeksan vuotias. Se jätti varjot pienen tytön ja koko perheen elämään. – Olin isin pikku Iri. Yhtenä päivänä isä ei palannutkaan töistä kotiin, sillä hän oli menehtynyt sydänkohtaukseen. Se oli shokki. Siihen maailman aikaan ajateltiin, että lapset selviävät surusta nopeammin, kun kuolemaa ei käsitellä. Puhumattomuus ja suru jättivät sydämeeni tuskan, käsittelemättömän möykyn, jota olen vielä aikuisenakin joutunut purkamaan. Isän kuolema vaikutti myös perheen talouteen, ja jouduimme muuttamaan. Isosiskona minusta tuli ikääni nähden ylivastuullinen huolehtija. Toinen Askolan suvun tragedia liittyy vuoden 1918 tapahtumiin. Hänen isoisänsä veli menehtyi punaisten vankileirillä. – Meidän perheessä näistä tapahtumista vaiettiin pitkään samoin kuin isäni kuolemasta. Nämä vaikenemiset ja asioiden käsittelemättömyys on tehnyt minusta sanojen rakastajan, sillä ei ole sellaista salaisuutta, jota ei voisi edes jollekin kertoa. Sa- noilla on vapauttava voima, – Kun luin sukulaisteni kirjeitä vankileirin ajoilta, vaikkapa siitä, kun tätini pikkutyttönä oli sujauttanut piikkilanka-aidan raosta leipää sukulaisilleen, ajattelin, että ei näitä tapahtumista ole kuin vajaa sata vuotta. On hämmästyttävää, kuinka paljon kätkettyä ja vaiettua sisällissodan tapahtumiin ja ihmisten kohtaloihin tuolloin edelleenkin on. Ehkä niistä kauheuksista on vaikea vieläkin puhua. Suomen itsenäisyyden juhlavuoden lähestyessä Askola kehottaa avaamaan myös näitä kätkettyjä historian lehtiä. Runojen kirjoittaminen on hengittämistä Piispa Irja Askola on myös runoilija. Häneltä on julkaistu useita kokoelmia, monia Anja Porion kanssa – Runouteni, taiteellisen ilmaisun tarve liittyy myös lapsuuteni mykkään maisemaan. Sanat sallivat tunneilmaisun ja auttavat löytämään salattujakin puutarhoja. Runous ja kaunokirjallisuus ylipäätään ovat minulle erittäin tärkeitä, itselleni ominaisin taidemuoto. Runojen kirjoittaminen on hengittämistä, tunnemaisemien tulkintaa ja lapsuuden tabujen purkamista. Kirjat ovat avanneet minulle avaria maailmoja, joissa voidaan puhua aivan kaikesta. Kirkon lisäksi kirjallisuus on ollut pelastajani, antanut osviittoja hyvään elämään. Kuten kulttuuri ylipäätään. Kulttuuri on ihmiskunnan keuhkot toimien siltojen rakentaja toinen toistemme ymmärtämiseen. Lempikirjaa kysyttäessä Irja Askola mainitsee Eeva Kilven suurena myötätunnon opettajana, ja jo kohta täräyttää Astrid Lindgrenin pöytään myötätunnon välittäjänä. – Ronja Ryövärintytär on yksi hienoimpia kuvauksia siitä, kuinka vihan kuilujen yli hypätään, tärkeä teologinen opettajani. Joulun lähestyessä piispa Irja Askola toivoo rauhaa ja yhteisymmärrystä kaikkien, myös eri uskontokuntia ja aatteita edustavien välille. – Meillä kaikilla on paljon yhteisiä intressejä ja hyviä pyrkimyksiä. Yhteinen vihollisemme on väkivalta, viholliskuva ja yltiöpäinen materialistinen itsekkyys. Parasta, mitä kristinusko voi tarjota on armo, ihmisen hyväksyminen juuri sellaisenaan, kun hän on. Tätä kirkko ei saisi menettää kapitalismin pyörteissä. Teksti: SISKOTUULIKKI TOIJONEN Kuvat: TUOMAS TALVILA Eläkeuudistus ei vaikuta nykyeläkeläisten asemaan Tänä syksynä on puhuttu paljon eläkeuudistuksesta ja sen vaikutuksista. Monimutkaisesta kokonaisuudesta on helppo muistaa yksi asia: nykyeläkeläisiin, nykyisiin eläkkeisiin ja jo ansaittuihin eläkkeisiin se ei vaikuta mitenkään. Syyskuun lopussa solmittu eläkesopimus tulee voimaan näillä näkymin viimeistään tammikuun 2017 alussa. Tavoitteena on, että uudistukseen liittyvät lakiesitykset annetaan eduskunnan käsiteltäväksi heti ensi kevään vaalien jälkeen. Vuodesta 2017 lähtien alinta vanhuuseläkkeelle jäämisen ikää nostetaan siis vuoteen 2025 mennessä asteittain 65:een. Vuoden 2025 jälkeen alin vanhuuseläkkeelle siirtymisen ikä kytketään kunkin 64 vuotta täyttävän ikäluokan odottavissa olevaan elinaikaan. Tämä elinajanodote arvioidaan väestöennusteen pohjalta. Työura-ajan ja eläkeajan välinen suhde pidetään sen jälkeen vuoden 2025 tasolla. Eniten hyötyvät 80-lukulaiset ja nuoremmat Uudistus koskee vuonna 1955 syntyneitä ja sitä nuorempia. – Tämä, kuten muutkin työeläkeuudistukset koskevat tulevia eläkkeitä. Se koskee myös niiden eläkkeitä, jotka ovat vasta tulossa työelämään. Työeläkeuudistus ei vie yhtään euroa heiltä, jotka jo ovat eläkkeellä. Tässä ei myöskään kosketa mitenkään kunkin työssäkäyvän eläkekertymään, joka on tienattu ennen lain astumista voimaan, painottaa johtaja Markku J. Jääskeläinen Työeläkevakuuttajat Telasta. Ansaittu eläke on vankasti tur- vattu. Sitä suojaa perustuslakiin kirjattu omaisuudensuoja. Eniten työeläkeuudistuksesta hyötyvät 1980-luvulla syntyneet ja sitä nuoremmat. Heille eläkeuudistus antaa nykysäännöstöä jonkin verran enemmän rahaa käteen kuukaudessa. He hyötyvät myös siitä, että joutuvat työssä ollessaan maksamaan vähemmän eläkemaksuja kuin nykysääntöjen mukaan. Toisaalta elinaikakerroin syö heidän eläkkeitään ja piiskaa pitempiin työuriin. Koko eläkkeellä oloaikana maksettavan eläkkeen määrä voikin ”kasareilla” ja nuoremmilla olla hieman nykysääntöjen mukaista tilannetta pienempi. Tämä johtuu siitä, että eläkkeellä oloaika lyhenee. Tulevaisuudessa eläke lasketaan koko palkkasummasta. Palkansaajan työeläkemaksua ei enää vähennetä ennen eläkkeen laskentaa. Eläkkeen perusteena oleva palkka on siis suurempi, joten eläkettäkin kertyy hieman enemmän. Sitä kertyy enemmän myös siksi, että uudistuksen voimaantulon jälkeen eläkettä alkaa kertyä kaikista työsuhteista jo 17-vuotiaasta lähtien. Tästä hyötyvät varsinkin pätkätöitä tekevät, joita nuorissa on paljon. Nyt ikäraja on 18 vuotta, ja ennen vuotta 2005 rajana oli 23 vuotta. Tulevaisuuden eläkkeiden maksu turvattu Yksi työeläkeuudistuksen keskeisistä tavoitteista oli turvata se, että myös tulevaisuuden eläkeläisten työeläkkeet pystytään maksamaan. Työeläkejärjestelmän rahoitus pitää siis saada tasapainoon niin, että maksettavien eläkkeiden määrä ja työssäkäyvien työeläkemaksut ovat järkevässä suhteessa toisiinsa. Eläkemaksut eivät voi nousta kohtuuttomiksi. Arvioiden mukaan uudistuksella päästäänkin näihin tavoitteisiin. Eläketurvakeskuksen mukaan työeläkemaksuja ei tarvitsisi korottaa vuoden 2017 jälkeen peräti 50 vuoteen. Jos Eläketurvakeskuksen arvio pitää paikkansa, tilanne on historiallinen. Ensimmäistä kertaa yksityisalojen työeläkejärjestelmän rahoitus on tasapainossa. Tämä johtuu siitä, että vuosina 2020?2060 yksityisalojen eläkemenot suhteessa palkkasummaan ovat 0,5? 1,5 prosenttia pienempiä kuin nykyisin. Julkisilla aloilla eläkemenot alenevat vielä enemmän. Maksettavien eläkkeiden yhteismäärä verrattuna eläkevakuutettujen palkkojen yhteismäärään pienenee kahta kautta. Ensin alin vanhuuseläkkeen ikä nousee asteittain 65:een. Myöhemmin, vuoden 2025 jälkeen, työura-ajan ja eläkeajan suhde pidetään samana kytkemällä laskennallinen elinajanodote ja alin eläkeikä toisiinsa. Mitä korkeammaksi odotettavissa oleva elinikä nousee, sitä enemmän nousee myös alin vanhuuseläkeikä. Nykykaksikymppiset, 2060luvun eläkeläiset, voivat näillä näkymin nukkua eläkkeittensä puolesta yönsä rauhassa. Sitten kun moiset asiat joskus alkavat kiinnostaa. Lue tarkemmin esim. osoitteesta www.elakeuudistus.fi Teksti: RIITTA GULLMAN Juttu pohjautuu Työeläkevakuuttajat Telan aineistoon. Eläkeuudistus lyhyesti • koskee tulevaisuutta, ei nykyisiä eikä jo ansaittuja eläkkeitä • ei vaikutusta ennen vuonna 2017 eläkkeelle siirtyneille, eli 1940-luvulla ja sitä ennen syntyneille • koskee 1955 syntyneitä ja sitä nuorempia • hyödyttää eniten 1980-luvulla syntyneitä ja sitä nuorempia • tulee voimaan arviolta vuoden 2017 alusta • eläkettä karttuu entistä pidemmältä ajalta, 17-vuotiaasta lähtien • alin vanhuuseläkkeelle siirtymisen ikä nousee asteittain 65 vuoteen 2017?2025 • vuoden 2025 jälkeen alin vanhuuseläkkeelle siirtymisen ikä kytketään kunkin 64 vuotta täyttävän ikäluokan odottavissa olevaan elinaikaan. Tämä elinajanodote tehdään väestöennusteen pohjalta. Työura-ajan ja eläkeajan suhde pidetään samana, vuoden 2025 tasolla • superkarttuma poistuu, tilalle tulee lykkäyskorotus Kampanja haastaa tarjoamaan ulkoiluseuraa vanhuksille Joulukuun alussa käynnistyneellä Vie vanhus ulos -kampanjalla halutaan edistää toimintakyvyltään heikentyneiden ikäihmisten säännöllistä ja turvallista ulkoilua. Ikäinstituutin toteuttamaan kampanjaan voi osallistua yksityishenkilönä tai yhteisönä. Ulkoilijoiden kesken arvotaan palkintoja seuraavissa kategorioissa: Ponteva palvelutalo, Uuttera ulkoiluystävä, Jaksava järjestö, Kunnostautunut kunta. Kampanjaohjeet neuvovat kirjaamaan vanhusten kanssa tehdyt ulkoilukerrat verkkosivuille www.vievanhusulos.fi Ulkolutarinoita voi kertoa verkkosivulla, facebookissa tai twitterissä (#vievanhusulos). Ulkoiluystävätoiminnasta voi kysellä myös paikkakuntansa liikuntatoimesta, palvelutaloista, järjestöistä tai seurakunnista. Kampanja-aika on helmikuun 2015 loppuun saakka.
10 – Nro 7 joulukuu 2014 ELÄKELÄINEN Kaltoinkohteluun ei pidä alistua Kuva: Suvanto ry/Ossi Gustafsson Ikäihmisiin kohdistuvasta lähisuhdeväkivallasta, hyväksikäytöstä tai kaltoinkohtelusta puhutaan edelleen liian vähän julkisuudessa. Keskustelua herättelemään perustettiin vuonna 1990 Turvallisen vanhuuden puolesta – Suvanto ry, joka ylläpitää lisäksi valtakunnallista auttavaa puhelinta, järjestää koulutus- ja tiedotustilaisuuksia sekä tarjoaa tukihenkilötoimintaa. Usein kaltoinkohtelu, hyväksikäyttö tai väkivalta tapahtuu läheisissä ihmissuhteissa, jolloin tekijänä voi olla esimerkiksi oma puoliso, aikuinen lapsi tai lapsenlapsi. Asiasta voi olla vaikea puhua kenellekään häpeän, pelon tai syyllisyyden vuoksi. ? Myös epätietoisuus siitä, mistä apua voi lähteä hakemaan, voi estää asian esille tuomisen, sanoo Suvanto ry:n toiminnanjohtaja Leena Serpola-Kaivo-oja. Vaikka suhteessa ei olisikaan fyysistä väkivaltaa, voi sillä pelotella ihmissuhteiden valtapeleissä. Toista voi myös uhata esimerkiksi jonkin sukusalaisuuden paljastamisella tai syyllistää jostakin aikoja sitten tapahtuneesta asiasta. Kaltoinkohtelua voi olla myös sairastuneen läheisen ihmisen hoidon laiminlyönti, ja muistisairaus taas saattaa aiheuttaa sairastuneessa aggressiivista käyttäytymistä. ? Muistisairauteen liittyy usein tulkintavirheitä tilanteista, mikä saattaa vaikuttaa käytökseen. Myös pelko tai kipu voi tehdä aggressiiviseksi. Ikääntyneen hyväksikäyttö voi olla myös taloudellista, ja siihen voi syyllistyä oma, jo aikuinen lapsi tai lapsenlapsi, joka voi pitää uhriaan pelon vallassa saadakseen tältä rahaa. ? Kenenkään ei pidä elää jatkuvassa pelossa. Elimistö ei kestä pitkään kovaa stressiä, huolta ja Leena Serpola-Kaivo-oja oli esittelemässä Suvanto ry:n toimintaa Tampereella syyskuussa pidetyillä Hyvä Ikä -messuilla. Suvanto ry:n osasto sattui olemaan messuilla Eläkeläiset ry:n osaston naapurina. Kuva: Iita Kettunen murhetta. Ne lisäävät masentumisriskiä ja sairastumisalttiutta, muistuttaa Serpola-Kaivo-oja. Turvakumppanuuksia Suvanto ry:n auttavaan puhelimeen voi soittaa halutessaan myös nimettömänä. Leena Serpola-Kaivo-ojan mukaan tärkeintä on, että vaikean tilanteen keskellä pitkään elänyt ihminen alkaa ylipäätään puhua siitä jollekin. On ymmärrettävää, että kynnys on korkea, jos on kysymys omasta puolisosta, lapsesta tai lapsenlapsesta. Häpeä voi olla suuri ja myös pelko siitä, mitä toiselle tapahtuu tai miten itselle käy, jos asia paljastuu. ? Tästäkin voimme keskustella, vaikka soittaja pysyttelisi nimettömänä. Soittajan kanssa voidaan myös miettiä yhdessä, millaista apua ja tukea tarvitaan. Kun ihminen elää kaoottisessa ja uhkaavassa elämäntilanteessa, on vaikea ajatella järkevästi. ? Silloin ei myöskään ole voimavaroja lähteä etsimään omalta paikkakunnalta oikeaa tahoa, josta voisi saada apua. Suvanto ry:stä voidaan soittajan suostumuksella ottaa yhteyttä hänen asuinpaikkakunnallaan toimiviin yhteistyötahoihin. Asiaa voidaan lähteä hoitamaan esimerkiksi kotihoidon, kriisipäivystyksen tai sosiaalityön kanssa. Yhteistyökumppaneiden kanssa voidaan miettiä yhdessä etukäteen, kuinka toimitaan uhkaavissa tilanteissa. Serpola-Kaivo-oja korostaa, että tärkeintä on uskaltaa ottaa yhteyttä. Tilanteesta puhuminen voi helpotus kaikille osapuolille – myös tekijälle – sillä kukaan ei voi hyvin sellaisessa ihmissuhteessa. Lähestymiskieltokin mahdollinen Serpola-Kaivo-oja kertoo iäkkäästä isoäidistä, joka halusi auttaa pojanpoikaansa ja otti tämän luokseen asumaan. Pojalla oli päihdeongelma, hänellä ei ollut töitä eikä hän opiskellutkaan. Poika sai kuitenkin isoäidin luona katon päänsä päälle ja ruokaa, mutta ei silti saanut haetuksi työtä tai edes työttömyyskorvausta, kun päihteet ja alkoholi veivät mukanaan. Kun mummu alkoi patistella poikaa hoitamaan asioitaan, tämä alkoi käyttäytyä uhkaavasti. Isoäiti alkoi olla lopen uupunut. Elämänrytmi oli sekaisin ja hänen piti olla koko ajan varuillaan omassa kodissaan. Kun isoäiti soitti Suvanto ry:n auttavaan puhelimeen, alettiin ensiksi miettiä, kenelle voi soittaa ja mihin voi mennä, että on itse turvassa uhkaavissa tilanteissa. Mietittiin myös, haetaanko lähestymiskieltoa, jos tilanne käy mahdottomaksi. Mummu oli huolissaan, vaikuttaisiko lähestymiskielto pojanpojan tulevai-
Nro 7 joulukuu 2014 – 11 ELÄKELÄINEN suuden työn tai opiskelupaikan saantiin. ? Kerroimme, että se ei vaikuta, vaan ainoastaan siihen, että poika ei saisi enää asua samassa osoitteessa. Silloin vastuu pojan asumisjärjestelyistä siirtyisi kunnan sosiaalityölle, jonka täytyisi järjestää hänelle sekä asunto että perustoimeentulo. Isoäiti ei kuitenkaan halunnut lähestymiskieltoa, eikä poika suostuttelusta huolimatta halunnut mennä sosiaalityöntekijän juttusille. Hän suostui kuitenkin tapaamaan kirkon diakoniatyöntekijää, joka sai pojan pikkuhiljaa takaisin normaalin nuoren elämään. ? Ei auta ketään, jos vanhemmat tai isovanhemmat ovat jatkuvasti paikkailemassa aikuisten lasten elämää. Meillä on mahdollisuus hankkia tukea laajemmin sekä uhrille että tekijälle, Serpola-Kaivo-oja painottaa. Kerran eräs äiti haki lähestymiskieltoa aikuiselle päihdeongelmaiselle pojalleen, joka rahapulassaan tunkeutui aina äidin kotiin ja vaati väkivallalla uhaten rahaa. ? Kun äiti haki lähestymiskieltoa, se sai pojan heräämään ja katkaisemaan pitkään jatkuneen päihdekierteensä. Uupumus ei ole häpeä Serpola-Kaivo-oja muistuttaa, että yhteydenottaja voi olla myös ulkopuolinen henkilö, jos hän epäilee ikääntyneen tuttavansa tai naapurinsa joutuvan väkivallan, hyväksikäytön tai kaltoinkohtelun uhriksi. Epäilyistään voi ilmoittaa myös suoraan oman kunnan vanhustyöstä vastaavalle sosiaaliviranomaiselle. Viranomaisen on sosiaalihuoltolain mukaan tehtävä yli 75-vuotiaalle ilmeisen palvelutarpeen arviointi. Yhteydenotot Suvanto ry:n auttavaan puhelimeen sekä maksuttomaan lakineuvonnan puhelinpalveluun ovat viime aikoina lisääntyneet. Tämä johtuu Serpola Kaivo-ojan mukaan muun muassa siitä, että asioista on alettu uskaltaa puhua ja Suvanto ry:n palveluista tiedetään laajemmin. ? On hyvä, että nykyisin yhteiskunnassa on alettu hyväksyä, että ihminen voi uupua, eivätkä asiat mene aina niin kuin pitäisi, eikä se ole häpeä. Pääkaupunkiseudulla voi käydä tapaamassa Suvanto ry:n työntekijöitä henkilökohtaisesti toimistoaikana. Lisäksi Helsingissä Palvelukeskus Kinaporin tiloissa kokoontuu vertaistuen ryhmä läheisessä ihmissuhteessa väkivaltaa tai sen uhkaa kokeneille ikääntyneille tiistaisin klo 12-14. Oulussa on alkanut Suvanto ry:n hallinnoima Juuri-hanke yhteistyössä Oulun Ensi- ja turvakoti ry:n ja Oulun Seudun Mäntykoti ry:n kanssa. Myös Juuri-hankkeen työntekijöitä voi käydä tapaamassa henkilökohtaisesti. EETU ry vieraili Telassa: Eläke on elämänkaaren lopputuote Turvallisen vanhuuden puolesta - Suvanto ry • Hämeentie 15 b, 64, 00500 Helsinki, Puh. (09)726 2422 • Auttava puhelin Suvanto-linja tiistaisin ja torstaisin klo 12-18 puh. 0800-06776 (maksuton) • Lakineuvonnan puhelinpalvelu joka parillisen viikon keskiviikko klo 16-18 puh. (09) 72624 22 (maksuton). • Oulu: Juuri-hanketyöntekijät Outi Pietiläinen (Ensi- ja turvakoti) ja Riitta Vesala (Mäntykoti) riitta.vesala@ mantykoti.fi puh. +358 50 439 8017 • Lisätietoja: www.suvantory.fi IITA KETTUNEN Työeläkevakuuttajat Telan toimitusjohtaja Suvi-Anne Siimes näkee ihmisen elämänkaaren myös eläkkeen tuottamisena. – Katselen usein tätä läheisessä päiväkodissa puuhaavaa ”kurahousuporukkaa”, joka on oman koulu- ja työuransa alussa. Ja samoin katselen myötätunnolla niitä, jotka ovat jo eläkettä eli järjestelmän lopputuotetta nauttimassa. – Elämänkaaren kokonaisuutena näkemistä auttanee oma isoäitiys; Siimes on pikkuisen Ronjan isoäiti. Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU ry piti syyskokouksensa marraskuun 18. päivän pimeydessä Telassa, missä Siimes ja muut telalaiset antoivat rautaisannoksen työeläkejärjestelmästämme. Siimes korosti mm. sitä, ettei eläke saa koskaan riippua poliittisista suhdanteista eikä säästettyä eläkettä saa ottaa ihmiseltä pois, vaan lupaukset on pidettävä. - Eikä eläkeuudistuksia saa tehdä niin tiheään, ettei muste ehdi välillä kuivua, Siimes muistutti. Samassa tilaisuudessa johtaja Nikolas Elomaa ennusti asiat, jotka nyt ”kuplivat pinnan alla”. Hänen mukaansa niitä ovat perhe-eläkkeet, eläkekatto, Kevan mahdollinen pilkkominen eril- SuviAnne Siimes lisiin yhtiöihin, sote-uudistus, EMU-puskurit sekä 170 miljardin eläkevarojen sijoitustavat. Mitä työeläkevaroille kuuluu? Analyytikko Maria Rissanen kertoi tilaisuudessa, että noin kolmasosa eläkevaroista on nyt sijoitettu kotimaan kohteisiin, mm. kiinteistöihin. Kotimaan kohteiden tuotto on ollut neljä prosenttia, kun tuotoksi odotettiin kuutta prosenttia. Lopuista varoista alle puolet on sijoitettu muihin euroalueen maihin ja loput Euroalueen ulkopuolisiin maihin, kuten Iso-Britanniaan, Sveitsiin jne. Varojen sijoituskohteet ovat olleet korot, 39, osakesijoitukset, 38, kiinteistöt, 11 ja muut sijoituskohteet, 12 prosenttia. ERJA EKHOLM Tuula-Liina Varis A loin harrastaa joogaa noin 20 vuotta sitten. Vetkuttelin sitä ennen kauan. Ennakkoluuloja oli, niitä tavallisia. Pelkäsin, että joogaharrastus edellyttää jonkin mystiikkaan perustuvan maailmankuvan, ellei peräti uskonnon omaksumista. Jo ensimmäinen tunti kumosi ennakkoluulot. Ansio oli ohjaajan. Sattuikin suurenmoinen ihminen, selkeä, rauhallinen, ”arkijärkinen” ja huumorintajuinen. Erityisesti hän korosti harjoituksen yksilöllisyyttä ja yksityisyyttä. Pitää tehdä se, mihin keho juuri tänään suostuu, ei pakottaa, ei verrata itseään toisiin eikä missään tapauksessa kilpailla. Notkistelin, minkä taisin, ja kun kävelin ensimmäisen harjoituksen jälkeen kotiin, askeleeni oli pitkä ja vetävä. Rentoutuminen on joogassa yhtä tärkeää kuin asennot. Ja kyllä lähinnä ikääntyneistä naisista koostunut porukka rentoutuikin. Syviä helpotuksen huokauksia kuului loppurentoutuksen aikana, ja joskus vähän kuorsaustakin. Monilla naisilla oli ollut ennakkoluuloja, ja heidän miehillään niitä vasta oli ollutkin. Oikein olivat suuttuneet, kun vaimo kertoi rupeavansa joogaamaan. ”Semmosesta makkoomisesta ei ou Vauvana ja apinana mittään hyötyvä”, ukot marmattivat. Kävin kymmenkunta vuotta joogaryhmässä, sitten rakensin oppimastani oman ohjelman ja aloin joogata aamuisin yksin. Syy ei ollut ryhmän eikä ohjaajien vaan matkatöiden, joita alkoi kertyä niin paljon, että jouduin olemaan tavan takaa poissa ryhmästä. Samaa noin tunnin ohjelmapohjaa käytän edelleen, tosin se vaiheittain muuttuu vaativammaksi. On ollut ihmeellistä kokea, miten ikääntynytkin kroppa notkistuu harjoitusten mukana. Selkäni oireili jo nelikymppisenä, mutta joogan aloittamisen jälkeen en ole selkäkipuja tuntenut. Enkä juuri muitakaan fyysisiä kremppoja. Tasapaino on parantunut, samoin uni. Monenlaiset jännitystilat laukeavat, kun on oppinut rentoutumisen ja oikean hengityksen. Mikään rasvanpolttotreeni jooga ei ole, siinä ei hiki lennä eivätkä luut rutise. Kipuraja ei saa ylittyä, joogaajan ei pidä tahtoa enemmän kuin keho suostuu tekemään. Ajan myötä se suostuu yhä enempään, mutta joogan polku on pitkä. Kehon hallinta on mielen hallintaa, ja niiden myötä elämäkin on hallinnassa Suomalaiset, myös naiset, tuntuvat arvostavan rankkoja treenejä, juoksevat itsensä hengästyksiin ja repivät niveliään ja lihaksiaan kuntosalien vehkeissä. Paras hetki ja palkinto on se, kun treeni loppuu. Joogassa itse tekeminen on nautinnollista. Olen oivaltanut, miksi. Joogan asanathan ovat sitä harjoitusta, mitä vauvat ja pikkuserkkumme apinat tekevät ihan luonnostaan. Kun vauva kääntyy vatsalleen ja alkaa kohotella päätään ja hartioitaan, asento on joogan kobra-asana. Kun hän nousee neljälle raajalleen pylly pystyssä, hän on vuori-asanassa. Vauva vääntyilee ja kääntyilee, taivuttelee raajojaan, saa vaikka varpaat suuhunsa – siihen en sentään pysty, mutta otteen niistä sentään saan selällänikin. Apinat roikkuvat pää alaspäin, kurottelevat ja ojentelevat, ne käyttävät liikkuessaan lihaksiaan ja niveliään, mutta voimaa ne eivät käytä. Jooga toistaa toden totta niitä liikkeitä, taivutuksia, tasa-painotteluja, vartalon kiertoja ja kurotuksia, joita kädellinen harjoittaa ilman, että tiedostaa mitään harjoittavansakaan. Lihasten verenkierto vilkastuu vähemmälläkin rääkillä. Hitaasta ja rauhallisesta joogasta nautintonsa saava ihmetteleekin, miksi länsimainen liikun- takulttuuri perustuu lähinnä itsensä rääkkäämiselle. Vasta kun on paha olo, on hyvä olo? Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat? Vielä jaksaa, vielä jaksaa, vaikka ei jaksakaan? Treenistä on hyötyä vain, jos olet sen jälkeen kuin tapettu mato? Varsinkin ikääntyneille ihmisille jooga voisi olla todella hyvä fyysinen harjoitus. Joogata voi kotona, hoitolaitoksissa, palvelutaloissa. Se on halpaa, ei tarvita välineitä, vempaimia tai erikoisvaatetusta, tarvitaan vain makuualusta ja löysät vaatteet, vaikka vanha pyjama tai t-paita ja kalsarit. Hyvä ja viisas ohjaaja on välttämätön ainakin alkuun. Luonto itse sitten kyllä opastaa olemaan niin vauvana kuin apinanakin.
12 – Nro 7 joulukuu 2014 ELÄKELÄINEN Diabetes on tänään Puolassa kansantauti Miljoonat puolalaiset eläkeläiset ovat vaatineet terveysviranomaisia sijoittamaan lähivuosina runsaasti lisävaroja diabeteksen ennalta ehkäisemiseen. Puolan kansallinen terveysrahasto on rahoittanut 37-miljoonaisessa maassa pääasiassa perinteisin lääkkeiden sairautta, vaikka se on kehittynyt jo kansantaudin tasolle. Diabeteksen kourissa kamppailee kolme miljoonaa puolalaista, ja arviolta 800 000 sairastaa sitä tietämättään. Taudin pelätään uhkaavan tällä vuosikymmenellä viittä miljoonaa kansalaista. Terveysasiantuntijoiden mukaan yli viidennes 60 vuotta täyt- täneistä on saanut kakkostyypin diabeteksen, ja iän karttuminen lisää sairastumisriskiä. –Meidän on tehtävä kaikkemme turvataksemme eläkeläisille mahdollisimman hyvä elämä, muistuttaa parlamentin työ- ja hyvinvointiministeriön eläkeasioista vastaava johtaja Marzena Breza. Useat alueelliset diabetesjärjestöt ovat rientäneet kattojärjestön avuksi taistelemaan tätä ikävää sairautta vastaan ja ehkäisemään ennalta taudin puhkeamista. Ne löivät kesäkuumilla hynttyynsä yhteen ja pitivät terveysministeriön ja parlamentin seniorikomission kanssa pitkän palaverin diabetekseen liittyvistä lisäsairauksista. –Diabetes-peräisiin tauteihin on menehtynyt 2010-luvulla vuositasolla 30000 potilasta, johtaja Breza muistuttaa. Puolan kansallinen terveysrahasto on satsannut diabetes-potilaiden sairaala- ja poliklinikkahoitoon sekä ennalta ehkäisyyn vuodessa yhteensä 340 miljoonaa zlotya eli rapiat 80 miljoonaa euroa. Kakkostyypin diabetes väijyy lapsia miljoona työstä poissaolopäivää, kun tauti oli pakottanut jäämään kotiin. Liberaalihallitusta on patistettu satsaamaan tuntuvasti lisää varoja erityisesti tärkeään henkilökohtaiseen valistukseen. - Kakkostyypin diabetes on iskenyt viime vuosina yhä useammin myös alaikäisiin lapsiin, Breza muistuttaa. Varsovan läänin Diabetes-yhdistystä edustanut Elzbieta Gnas päivitteli sitä, ettei potilaille ole pystytty hankkimaan uusimpia ja tehokkaimpia lääkkeitä. - Sitä on pidettävä skandaalina. Puola on ainoa Euroopan unionin valtio, joka on jäänyt niitä paitsi. Valitettavasti pitkään diabetesta sairastaneita uhkaa lisäksi jalka-amputaatio. Valtaosa niistä on tehty diabetes-potilaille. Se on Euroopan suurin määrä 100 000 asukasta kohden. Puolassa tehtiin amputaatioita viime vuonna noin 14 000. MATTI HOVISEPPÄ Varsova Diabeteksen aiheuttamia kustannuksia lisäsi viime vuonna lähes Luomuruualla diabetes kuriin Ania Paczkowska-Kanian 68-vuotiaalla aviopuolisolla havaittiin viitisen vuotta sitten kakkostyypin diabetes. –Onneksi sairaus on pysynyt hyvin kurissa ihan tavallisten lääkkeiden avulla. Rakennusmestarimiehellä todettu diabetes-diagnoosi oli lähiomaisille yllätys, sillä tauti on ollut suvussa lähes tuntematon. –Toivottavasti aikuisikäiset tyttäreni ja poikani säästyisivät tältä taudilta. Perheessä on syöty viime vuosina valtaosin ekologisia ruokia, joiden myötävaikutuksella diabetes on pidetty aisoissa. –Aion luomuravinnon turvin ja säännöllisellä liikunnalla työskennellä 90-vuotiaaksi asti, heläyttää sirkeäsilmäinen 65-vuotias, joka jäi eläkkeelle kymmenisen vuotta sitten. Kemistinä sairaalassa työskennellyt tyylikäs nainen on pitänyt terveydestään huolta käymällä säännöllisesti kerran vuodessa veri- ja virtsakokeissa. Pikaruoka saa kyytiä Rouva Paczkowska-Kania pitää kummallisena potilaiden jäämistä Puolassa ilman tehokkaimpia diabetes-lääkkeitä. - Minua kauhistuttaa taudin hälyttävä lisääntyminen viime vuosina myös nuorissa. Hän syyttää ikävästä ilmiöstä pikaruokaloiden rantautumista 25 vuotta sitten Puolaan. –Rasvaisten hampurilaisten, pizzojen ja paneroitujen kanankoipien ahmiminen näkyy katukuvassa. Lähes joka toisella alle 30-vuotiaalla on liian pyylevä keskivartalo. Paczkowska-Kania jää maansa historiaan tuomalla ensimmäisenä Suomesta joulutarvikkeita puolalaisten iloksi 1990-luvun alussa. - Etenkin kauniit joulukuusenkoristeet menivät luistavasti kaupaksi, hän muistele. MATTI HOVISEPPÄ Varsova – Lasten lihomista edistävät mokomat pikaruokalat tulisi häätää pois Puolasta, eläkeläinen Ania Paczkowska-Kania huudahtaa. Helsingin työväenopisto syntyi yhteisvoimin Helsingin työväenopisto on jo sadan vuoden ajan tarjonnut itsensä kehittämiseen halukkaille tietoja ja taitoja muuttuvan yhteiskunnan ymmärtämiseen ?Tänä vuonna juhlavuottaan viettävän opiston syntymisen mahdollisti työväenliikkeen ja liberaalin porvariston kansanvalistusaktiivien ryhtyminen yhteistyöhön. Sivistystyö työväestön keskuudessa oli asia, jonka merkityksen ymmärtäminen kesti pääkaupungin päättäjien keskuudessa vuosikymmeniä. Vaiheita ja mutkia riitti ennen kaupunginvaltuuston kesäkuussa vuonna 1913 tekemää päätöstä perustaa kaupunkiin työväenopisto. Opiston toiminta alkoi seuraavan vuoden syyskuussa. Ilmapiiriä kaupunginvaltuustossa kuvaa hyvin se, että kokouksessa, jossa se lopulta myöntyi työväenopiston perus- tamiseen, herättivät asialistalla olleet teurastamon perustaminen ja toimenpiteet ”katukolinan poistamiseksi ja hillitsemiseksi” intohimoa enemmän kuin opiston perustaminen. Aivan toisenlaiseen innostukseen nousi ilmapiiri syyskuussa 1914 opiston toiminnan aloittaneessa väenkokouksessa, tai oikeammin kokouksissa. 2000 hengen väenkokoukset Työväentalolla Hakaniemessä järjestetyssä kokouksessa osanottajia oli noin 1000 ja Koiton talon kokouksessa keskustassa vain sata vähemmän, kun vietettiin Helsingin työväenopiston suomenkielisen osaston avausta. Tunnelma oli kokouksissa korkealla huolimatta sotatilasta. Työväentalolla esitelmöi opiston ensimmäiseksi johtajaksi valittu nuorsuomalainen kansansivistysmies Zachris Castrén, Koiton talolla työväenliikkeen johtohenkilöihin lukeutunut toimittaja Yrjö Sirola. Castrénin esitelmän aiheena olivat opiston ja vapaan sivistystyön tavoitteet. Yhdysvalloista työväenliikkeen asiaa ajamaan palannut Sirola esitelmöi siirtolaisuudesta. Puhujat pitivät samana iltana esitelmänsä molemmissa kokouksissa. Sirolan ja työväenliikkeen edustuksen mukanaolo näin näkyvästi ei ollut mikään itsestäänselvyys. Kansansivistystyö oli kunnallisessa päätösvallassa. Työväestölle suunnatun sivistystyön merkitys oli laajasti tunnustettu, mutta toimenpiteisiin ryhtymiseen ei niistä päättävällä taholla –kaupunginvaltuustolla – intoa löytynyt. Työväentalon ja Koiton talon tilaisuudet olivat lopputulema prosessille, jonka eräänlaisena lähtölaukauksena voi pitää yllättävältä taholta tullutta aloitetta. Yhteistyöhön Kansanvalistusseuran kanssa Suhtautuminen vapaaseen sivistystyöhön tuli ensimmäisen kerran Helsingin kaupungin päättäjille pohdittavaksi 1870-luvulla, kun ylioppilaiden suomalaisuusaatetta edistänyt Suomalainen Nuija -järjestö pyysi valtuustolta varoja kansantajuisten esitelmien järjestämistä varten. Suhtautuminen oli nuiva eikä asiassa edetty. Valtuusto hylkäsi järjestön anomuksen kolmesti. Paremmin menestyi seuraavalla vuosikymmenellä kaupungin liberaalin porvariston perustama työväenyhdistys. Valtuusto myönsi sille pieniä avustuksia, mutta vain vuodeksi kerrallaan. Tähän oli pääasiallinen syy sii- nä, että avustuksiin käytettiin kaupungin anniskeluyhtiön voittovaroja, ei verovaroja. Ennen vuosisadan vaihtumista työväenyhdistys sai yhteistyökumppanikseen suomalaisuusliikkeen nousun virrassa vuonna 1874 perustetun Kansanvalistusseuran. Sen kanssa harjoitettiin yhteistoimintaa, kunnes vuonna 1891 toimintansa aloittanut ruotsinkielinen Arbetets Vänner –yhdistys teki aloitteen vakinaisen työväenopiston perustamisesta (1893). Asialla kahdelta taholta Huolimatta siitä, että Tampereella oli toimintansa aloittanut vuonna 1899 Suomen ensimmäinen työväenopisto, jäi Helsingin valtuusto odottavalle kannalle. Perusti se sentään komitean asiaan pohtimaan. Komiteavaihetta riitti sitten puolitoista
Nro 7 joulukuu 2014 – 13 ELÄKELÄINEN Unkarin unohdettu historia Attila Csernok: Katkennut silta. Unkarin unohdettu historia. Into. 2014. 371 sivua. Katkennut silta on tarpeellinen ja hyödyllinen lukukokemus kielisukulaisemme Unkarin värikkäästä lähihistoriasta. Tekijä Attila Csernok toimi tilastomiehenä ja kansallispankin varajohtajana, kunnes kyllääntyi eikä voinut enää hyväksyä hallituksen talouspoliittista linjaa, erosi (unkarilaisittain) hyvin palkatusta virastaan ei suinkaan siirtyäkseen vielä huomattavasti paremmille palkoille tarjottuun YK:n tehtävään vaan vaatimattoman unkarilais-brasilialaisen lääketeollisen yrityksen palvelukseen Rio de Janeiroon. Siellä hän eteni firman brasilialaisen osaston johtajaksi. Hänet siirrettiin eläkkeelle 74-vuotiaana, jolloin hänelle jäi aikaa pamflettimaisten muistelmiensa kirjoittamiseen. Hän pohtii ja analysoi harvinaisen selkeäsanaisesti ja rehellisesti kotimaansa lähihistorian kipupisteitä ja politiikan virheratkaisuja. Csernok ei hyväksynyt maansa monien historioitsijoiden tapaa ylistää kritiikittömästi kansallisia sankareita ja nähdä virheet ja syyt muissa. Hän muistuttaa Suur-Unkarin haikailijoille, jotka surevat Unkarin menettämiä alueita ensimmäisen maailmansodan Triononin rauhassa 1920, että unkarilaiset voivat syyttää suurelta osin itseään ja hallitustensa itsekästä ja omavaltaista politiikkaa näistä menetyksistä. Unkari oli kuulunut Habsburgien johtaman Itävalta-Unkarin kaksoismonarkiaan. Unkarilaiset hävisivät Kossuthin johtaman Attila Csernok ei hyväksy monien unkarilaishistorioitsijoiden tapaa ylistää kritiikittömästi kansallisia sankareita ja nähdä virheet ja syyt muissa. vapaustaistelun (1848-1849) Habsburgeja vastaan. Syynä oli Unkarin omat sisäiset kansalliset erimielisyydet. Unkarinkielinen aristokratia kohteli muihin kansallisuuksiin kuuluvia ylimielisesti ja sortaen heitä julmasti. Itse asiassa unkarilaisia oli vuoden 1840 väestölaskennan mukaan vain noin 35 prosenttia, kansallisiin vähemmistöihin kuuluvat romanialaiset, kroaatit, saksalaiset, slovakit, serbit, ruteenit, juutalaiset ja mustalaiset muodostivat enemmistön - kaksi kolmasosaa maan väestöstä. Mutta Unkarin poliittinen eliitti ei edes yrittänyt sovitella kansallisia kismojaan. Näin sillä ei ollut mitään mahdollisuuksia neuvotteluissa Itävallan Habsburgien hovin kanssa. Lisäksi Venäjä asettui Itävallan keisarin Muutamasta vuosittaisesta kurssista ja parista tuhannesta opiskelijasta alkunsa saanut Helsingin työväenopisto on kasvanut sadan vuoden aikana yhdeksi Euroopan suurimmista aikuiskasvatusinstituuteista. Kuvassa ompelutyöpaja. vuosikymmentä. Kaupunginvaltuusto hyväksyi työväenasiainlautakunnan ehdotuksen Työväenopiston perustamisesta kesäkuussa 1913. Näin työväen sivistystyötä saatettiin ryhtyä rakentamaan kahden sen merkitystä korostaneen rintaman yhteisvoimin. Toisten toimijoiden ohjenuorana olivat Zachris Castrénin johdolla porvariston kansansivistyspyrkimykset. Yrjö Sirola puolestaan oli keulakuvana poliittisen työväenliikkeen sivistystyössä. Se, että syyskuun 1914 aloituskokouksessa oli lähes 2000 kuulijaa kertoo, että kahden tahon yhteiskutsu oli kuultu. Opiskelijoista osa oli kansakoulun käyneitä, osa täysin kouluja käymättömiä. Heille oli tarjolla luentoja ja opintopiirejä. Lähde: Samu Nyström: Oodi sivistykselle. Helsingin työväenopisto 100 vuotta. Minerva Kustannus Oy 2014. HANNU HURME tueksi. Attila Csernok liittyi Unkarin sosialistiseen työväenpuolueeseen (kommunisteihin) vasta 1960-luvun lopulla. Hän oli pysytellyt politiikan ulkopuolella. Aluksi hän oli suhtautunut varsin pidättyvästi ja epäillen myös Janos Kàdàrin hallintoon, mutta vertaillessaan Kàdàrin kolmen vuosikymmenen hallintokautta 1900-luvun viiteen ajanjaksoon päätyi toisenlaiseen arvioon: 1) Vuosina 1901-1920 keisareiden Frans Joosef ja Kaarle IV rinnalle oli kuusi pääministeriä. Aikakautta rasittivat kansallisuuksien jännitteet ja kansainväliset konfliktit. Ensimmäinen maailmansota merkitsi satojen tuhansien kuolemaa, kurjuutta ja Triononin rauhansopimusta, joka riisti maalta 71 prosenttia sen pinta-alasta ja 64 prosenttia väestöstä. Unkarilaisista yli kolme miljoonaa (33 prosenttia väestöstä), joutui yhtäkkiä vieraiden valtojen hallinnon alle. 2) Valtionhoitajana (1920 –1944) toimineen Miklos Horthyn politiikan keskiössä oli Trionon rauhassa menetettyjen alueiden palauttaminen. Aikakauden hallitukset noudattivat nationalistista, sovinistista, antisemiittistä ja antikommunistista politiikkaa. Toisen maailmansodan aikana unkarilaisten nuoliristiläis-natsien hirmuteot, juutalaisten kuljetukset natsien keskitysleireille ja sodan tappioina oli yli miljoona kuollutta unkarilaista ja kansallisomaisuuden tuhoutuminen. 3) Ràkosin valtakautta (19481956) leimasi raunioiden raivaamista ja jälleenrakennustyötä seurannut köyhyys ja laittomuuden aika, stalinistinen dogmaattisuus ja terrori. Kommunistien, sosiaalidemokraattien, porvarillisten poliitikkojen ja kirkollisten johtajien vastaiset näytösoikeudenkäynnit, talonpoikien pakottaminen osuuskuntiin. Lokakuun 1956 kapina päätti aikakauden. 4) Janos Kàdàrin hallinnon 33 vuoden ajanjakso (1956-1989) oli koko Unkarin 1900-luvun rauhallisin ja tavallisille kansalaisille eniten tarjonnut aikakausi. Csernokin mielestä Janos Kàdàr ansaitsee arvonantomme, koska otti vastaan mahdottomalta vaikuttaneen tehtävän ja selviytyi siitä kunnolla. Hän esti Ràkosin paluun valtaan, mikä tarkoitti vapautta tuhansille ja pelasti satojen hengen. Kàdàrin aikakautta leimasi 60-luvulta alkaen sovinto sekä talouden ja kulttuurin kehitys. Siinä vaikutti alusta loppuun tasapainoilu stalinistis-dogmaattisten voimien ja uudistajien kesken. 5) Viimeksi järjestelmänvaihdosta seuranneiden vuosikymmenen (1990-2000) ja sen neljä pääministeriä eivät ole juuri maininnan arvoisia Csernokin mielestä eikä hänellä ole heistä paljon hyvää sanottavaa. Todettakoon että nykyinen oikeistolaisen Viktor Orbanin hallitus on herättänyt kielteistä huomiota EU:nkin piirissä rasistisen kansallispolitiikkansa johdosta. Attila Csernok kieltäytyi vielä 1991 kansallispankin pääjohtajan virasta perustellen kieltäytymistään sillä että hänen mielestään silloinen hallituskoalitio oli liian oikeistolainen. Yhteenvetona Csernok toteaa, ”että Unkarin käytettävissä olleista rajallisista mahdollisuuksista hyödynnettiin parhaiten Kàdàrin kaudella. Liioittelematta voi sanoa, että 1900-luvun poliitikkojemme joukosta Janos Kàdàr on ainoa, joka ansaitsee tulla mainituksi valtiomiehenä”. Juha Suoristi on suomentanut kirjan lyhennetyn laitoksen yhteistyössä tekijän Attila Csernokin kanssa. PS. Attila Csernokin Unkarin lähihistorian analyysissa on erityisen paljon mielenkiintoista opittavaa ja ajattelemisen aihetta tarkasteltaessa esimerkiksi nyky-Ukrainan tilannetta tai oman maammekin lähihistorian tapahtumia. OIVA BJÖRKBACKA Ikääntymispolitiikkaa pohdittiin Kiuruvedellä Kiuruvedellä kokoontui marraskuun 11. päivä Eläkeläiset ry:n Ylä-Savon alueen yhdistyksien ringin jäseniä kuulemaan ajankohtaista asiaa kunta- ja sote-lakien vaikutuksista ikääntyvien ihmisten toimintaan. Mukana oli ikääntyvien arjen asiantuntijoita Kiuruveden lisäksi Keiteleeltä, Sonkajärveltä, Lapinlahdelta, Iisalmesta ja Pielavedeltä. Eläkeläiset ry:n toiminnanjohtaja Hannu Partanen laittoi eläkeläisryhmät miettimään vanhusneuvostojen asemaa ja tehtäviä osana kunta- ja sote-hallintoa ja sitä, mitkä ovat paikallisyhdistysten sekä järjestöjen vaikuttamisen mahdollisuudet kunnissa. Ryhmät pohtivat myös miten yhteistyö toimii päättäjien ja Eläkeläisjärjestön välillä. Eläkeläisjärjestöt olivat huolestuneita siitä miten voidaan puuttua ja tuoda julki ikäihmisten arkielämän sujumisen epäkohtia päätöksen tekijöille hallinnossa. Tiedon puutteellinen saaminen haittaa toimintaa sekä järjestöjen välistä yhteistyötä ikäihmisten hyvinvoinnin turvaamiseksi. Vanhuspalvelulaki toi kuntiin vanhusneuvostojen kautta kanavan osallistua päätöksentekoon ikääntyvän väestön asioissa. Toimintaa tulee tehostaa aktiivisella tiedottamisella ja yhteistyöllä eläkeläisjärjestöjen ja luottamushenkilöiden ja viranomaisten välillä. Työryhmät toivoivat yhteisiä koulutus- ja tiedotustilaisuuksia ikäihmisille, järjestöille sekä ikäihmisten parissa työtätekeville ammattilaisille. Vanhusneuvostot eivät saa tarpeeksi tietoa toiminta strategioista ja muista ikäihmisiä koskevista suunnitelmista kunta- ja sote-organisaatioilta. Vanhuspalvelulain mukaan vanhusneuvoston tehtävä on varmistaa ja seurata toteutuuko kunnissa ikääntyvänväestön osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet heitä koskevissa asioissa. Vanhusneuvosto on otettava mukaan suunnitteluun, valmisteluun ja seurantaan asioissa joilla on merkitystä ikääntyneen väestön hyvinvointiin. Kurssilaiset esittivät että viranhaltijat, luottamushenkilöt ja järjestöt kokoontuvat yhteisiin keskustelu- ja tiedotustilaisuuksiin ja että järjestöjen edustajia pyydettäisiin asiantuntijoina ikäihmisten asioita käsitteleviin kokouksiin ja työryhmiin. Ollaan itse eläkejärjestöissämme aktiivisia toimijoita ja tuetaan viranhaltijoiden ja päättäjien työtä niin että vanhuspalvelulaki muuttuu pykälistä toiminnaksi. Marja-Leena Kärkkäinen Kiuruveden Eläkeläiset ry:n tiedottaja
14 – Nro 7 joulukuu 2014 ELÄKELÄINEN Humaani vanhusten ja lasten puolestapuhuja Sirpa Kähkösen yhteiskunnallisesti tärkeät ja taiteellisesti valioluokkaa edustavat historialliset romaanit ja tietokirja kuvaavat sodan ja vaietun historian varjoja sekä seuraamuksia siviilien näkökulmasta. Hänen sukunsa, erityisesti kovia kokeneen isoisän, kohtalot kirvoittivat kirjailijaa avaamaan uusia näkökulmia monilta osin vaiettuun menneisyyteen. Kähkösen isoisä Lauri Tuomainen oli sisällissodassa hävinneiden punaisten ja Neuvostoliiton kätyreiksi epäiltyjen kommunistien pakkotyölaitoksessa Tammisaaressa poliittisena vankina yli seitsemän vuotta. Sirpan ollessa pieni tyttö, isoisä vaikeni vankilassa olostaan ja muista vaiheistaan. Mutta, tyttönen aavisti jo varhain siipeensä saaneen miehen lyijynraskaat kokemukset tämän olemuksesta. Kirjassaan Vihan ja rakkauden liekit (Otava 2010) Kähkönen antaa äänen isoisälleen ja muille 1930-luvun poliittisille vangeille. Sille, kuinka aatteensa kautta vapautta etsinyt nuori työläissukupolvi nujerrettiin. Suomessa heidän kohtalonaan oli vankila. Monet Neuvostoliittoon paenneet punaiset kokivat vielä julmempia kohtaloita. Tähän aihepiiriin Kähkönen palaa uusimmassa, Finlandia-palkintoehdokkaana olleessa, sielua viiltävässä romaanissaan Graniittimies (Otava 2014). Kirja kuvaa Neuvostoliiton kasvukipuja 1900-luvun alun kuumeisesti sykkivässä Leningradiksi kehkeytyvässä Petrogradissa, toiveiden ja pettymysten kaupungissa. Uuden uljaan yhteiskunnan rakentajiksi rantautuneiden suomalaiskommunistien vaiheita siellä Kähkönen kuvaa koskettavasti ja todentuntuisesti. – Isoisäni oli katkera, ja täynnä sellaista surua, jota ei voinut ilmaista. Nekin asiat, joita ei sanottu ääneen kulkevat mukanani. Sirpa Kähkönen • Syntynyt 1964 Kuopiossa • Kirjailija, toimittaja • Käsitellyt historiallisissa romaaneissaan Suomen historiaa yksilöiden kohtaloiden ja arjen kautta. Kuusiosainen Kuopio-sarja kuvaa 1930–1940-lukujen kriisiaikoja pikkukaupungin asukkaiden kautta, painottuen erityisesti siviilien sotakokemuksiin. • Kirjallisuuden valtionpalkinto 1992, Savonia-palkinto 1999, Kuopion Taitelijaseuran Minna Canth -tunnustuspalkinto 2003, Kiitos kirjasto-mitali 2007, Veijo Meri -tunnustuspalkinto 2012. • Toistamiseen kaunokirjallisuuden Finlandian ehdokkaana, nyt Graniittimies-romaanillaan. Lakanasiivet-teos oli 2007 Finlandia- ja Savonia-palkintoehdokas. Lakanasiivet dramatisoitu näytelmäksi. Vihan ja rakkauden liekit oli Tieto-Finlandia -ehdokkaana 2010. • Näytelmän Helene S. – rakkaudella, kantaesitys Kuopion kaupungin teatterissa syyskuussa 2014. • Suomen PENin puheenjohtaja. Sirpa Kähkönen. Kuva: Otava/Tommi Tuomi Sirpa Kähkösellä on kuitenkin lämpimät muistot isovanhemmistaan. – Isovanhempani olivat varhaislapsuuteni tärkeät ihmiset. He olivat lämpimiä, turvallisia ja arjessa läsnä olevia. Sain heiltä sen tärkeän kokemuksen, jonka jokainen lapsi tarvitsisi: minä olen ihmeellinen juuri sellaisena kuin olen, kehittyvänä ja kasvavana ihmisenä. Punaisten kohtaloista kirjoittaminen on Kähköselle merkityksellistä. – Se on tärkeää, koska se on sukuni kautta osa aineetonta perintöäni, eräänlaista ”taakkasiirtymää”, kuten psykoanalyytikot asian ilmaisevat. Niitä tapahtumia ja asioita on ollut erittäin mielekästä käsitellä, vaikka kirjani eivät kaikkia miellykään. Eikä tarvitsekaan, sillä miellyttäminen ei ole kirjailijan tehtävä, vaan tärkeistä asioista kirjoittaminen. Kähkönen kirjoittaa tavattoman empaattisesti lapsista ja vanhuksista kirjoissaan. Riipaisevasti ja rehellisesti hän kuvaa tuolloisen Vapauden kaihosta tuhon todellisuuteen Sirpa Kähkönen: Graniittimies. Romaani. Otava 2014. Kun Klaara ja Elias hiihtävät vuonna 1922 itärajan yli Petrogradiin, heistä tulee Klara ja Ilja. Suomi on kansalaissodan jälkeen kääntänyt heille selkänsä, ja työnantajat ovat lyöneet ovensa kiinni entisen punavangin edessä. Vallankumouksen kokenut Venäjä tuntuu lupaavan sekä työtä että vapautta. Alussa unelmat tuntuvatkin toteutuvan. Tosin kaunis kaupunki on pahoin tuhoutunut ja rappeutunut, mutta ns. NEP-kauden aikana elämä on suhteellisen vapaata ja työtä riittää niin Klaralle kuin Iljallekin. Myös ystäviä saadaan, läheisimmiksi heistä tulevat mm. kaunis ”finka” Jelena ja sirkuksessa ihmispyramidin jalustana toimiva Tom. Iljan pikkuveli on myös ylittänyt rajan, ja hänestä on tullut puna-armeijalainen nimeltä Lavr. Elämä on niukkaa ja asuminen ankeaa, mutta pannuhuoneesta päästään pian asuinkerroksiin, Ilja opiskelee ahkerasti ”aatetta”, käytännöllinen Klara suuntautuu yksilölliseen auttamiseen. Hän alkaa pelastaa elämälle kellarinloukoissa ja luolastoissa piileskeleviä katulapsia. Työ Ilon sepät –nimisessä katulapsien kollektiivissa tuottaa tulosta ja usko edistykseen vahvistuu. Klara on terveydeltään heikko, mutta mieleltään vahva, ja katulapsien joukosta hän kokemansa keskenmenon jälkeen löytää myös ottolapset, kurjuuden loppuun näännyttämän Genjan ja tämän sisukkaan pikkusiskon Dunjan. Kaunis Jelena puolestaan löytää itselleen miehen, varakkaan Henrikin. Tämä on ”entinen ihminen”, vanhaa yläluokkaa, mutta lii- Petrogradin katulapsia Graniittimies-kirjassaan. – Lasten, noiden yhteiskunnan pienimpien rakentajien ja heidän kohtelunsa kautta voidaan paljastaa selkeästi, kuinka kulloinenkin yhteiskunta toimii. Muutenkin lasten kuvaaminen on kiinnostavaa, ovathan he tavattoman filosofisia olentoja, joilla on aivan oma todellisuutensa. Lapsista kirjoittaminen on Kähköselle tärkeää myös heidän kauttaan löytyvän laajan samastumispinnan vuoksi. – Olemme kaikki olleet lapsia. Ikävä kyllä lasten ja vanhusten kokemus jää modernissa yhteiskunnassa piiloon. Vanhuus yhteiskunnallisena ilmiönä ja vanhusten kokemukset kriisiaikoina tahtovat jäädä varjoon, koska vanhuutta ei yhteiskunnassamme arvosteta. Taiteilijan ammatti on sikäli kiitollinen, että sitä voi harjoittaa myös kypsässä iässä, jossa kykenee kuvaamaan kaikkia ikäkausia. Teoksissaan Kähkönen yhdistelee suvereenisti arkistoaineistoa ja aikalaiskertomuksia. Metodiaan hän nimittää historian ”syväkairaukseksi”. – Suuret kysymykset, vaietut tapahtumat, sukuni historia ihmisten kohtaamisineen ja katoamisineen alkoivat askarruttaa minua jo lapsena. Näistä aihepiireistä kumpusi tutkimisen ja kirjoittamisen halu. Ymmärsin myös, että yksittäisten ihmisten kohtalot ja historia ovat intiimissä kosketuksessa toistensa kanssa. Näistä havainnoista koostuu historiallisten romaanieni perusajatus. Sanataiteen tärkein tehtävä Sirpa Kähkösen mielestä on lähestyä sanatonta aluetta, sellaisia tapahtumia ja tunteita joista ihmisten on vaikea puhua. – Esimerkiksi maanpetturuuteen liittyvien asioiden käsittely on Suomessa ollut mahdollista vasta viime aikoina, kun häpeän ja salaamisen ilmapiiri on lientynyt. Myös se sanomaton suru, mitä ihmiset Stalinin vainojen aikana ovat kokeneet menetetyistä omaisistaan, kun Neuvostoliittoa ei voinut kritisoida ääneen, on vaientanut ihmiset. Kiehtovan juonen ja historiallisen kontekstin lisäksi Kähkönen piirtää Graniittimies-kirjassaan kiinnostavasti Pietarin tuolloista kulttuurista ajankuvaa: muiden muassa Tolstoin, Belyin, Mandelstamin, Gogolin ja ihanan Anna Ahmatovan tekstien välityksellä. Filosofeista tärkeimmäksi Kähkönen nostaa Hannah Arendtin. – Erityisesti minua viehättää Sirpa Kähkösen Graniittimies on kemieskykyjensä takia uuden vallan suosiossa, koska hänestä on hyötyä ”uusien” ihmisten opettajana. Elämä kohenee pikkuhiljaa, juhlia pidetään, elokuvissa käydään, vietetään iltoja teen, rinkeleiden ja suklaan ääressä. Jelenan ja Henrikin elämän kautta saadaan tuntuma luksukseenkin. Mutta Leninin kuoleman jälkeen tie niin Klaran kuin muidenkin edessä pimenee: ”Me liu’uimme syvään epäluuloon kaikkia kohtaan. Ystävyydestä, toveruudesta ja kansallisuudesta tuli hirttosilmukka ihmisen kaulalle. --- Aika alkoi virrata taak- sepäin kuin myrskyn painama tulvavesi kanavissa ja menetti tärkeimmän ulottuvuutensa: edistyksen, johon olin uskonut vaikeimpinakin hetkinäni”. Unelmat murskautuvat, eikä kukaan säästy tuholta, eivät nekään, jotka alistuvat väkivallan koneiston käytettäviksi; he jäävät henkiin, mutta menettävät elämänsä. Tunteet on tukahdutettava, toiveet haudattava, muututtava kiveksi, sillä vain graniittimies kestää. Viimeisen puheenvuoron kirjassa saa Jelenan ja Henrikin tytär Jekaterina, jonka sitkeä Dunja saa kuljetetuksi Tashken-
Nro 7 joulukuu 2014 – 15 ELÄKELÄINEN ”Tässä olisi puheenaihetta vaikkapa Yleisradiolle” hänen feminiininen intelligenssinsä filosofian miehisessä maailmassa. Arendtin henkilöhistoria on tavattoman mielenkiintoinen. Hänen totalitarismia tutkiva teoksensa ”Totalitarismin synty” on ollut tärkeä ja keskeinen minulle Graniittimiehen lähdeteoksena ja muutenkin. Filosofia ylipäätään kuten runouskin ja musiikki antavat keskeisiä ajattelun aiheita ja aineksia niin elämässä kuin kirjailijantyössä. Sirpa Kähkönen on huolissaan vanhusten asemasta ja korostaa kulttuurin tärkeyttä elämän rikastuttajana. – Aikamme tullaan muistamaan vanhusten huonosta kohtelusta. Olisi löydettävä keinot, joilla vanhukset kykenisivät viettämään ihmisarvoista elämää osana yhteisöjä. Tuen ei aina tarvitse olla rahallista. Tarvitaan myös asennemuutosta. Maahanmuuttajien kulttuurista, heidän vanhojen ihmisten kunnioituksestaan, olisi meillä valtavasti opittavaa. Kulttuuririennoissa taasen tapaa toisia ihmisiä. Luova toiminta ja käsillä tekeminen virkistävät ja kehittävät. Ihminen ei koskaan lakkaa kehittymästä. Nykyistä maailmantilaa Kähkönen karsastaa. – Maailmantilanne on huolestuttava, nuoren ihmisen äitinä ja pasifistina tunnen syvää surua Euroopan kiristyneestä ilmapiiristä. Joulu lähestyy. Sirpa Kähköselle joulu merkitsee rauhallista yhteistä aikaa perheen kanssa. Varhaisaamun kalaostoksia Hakaniemen hallin leppoisassa tunnelmassa, kynttilöitä, hyvää ruokaa ja musiikkia. Myös vainajien muistaminen kuuluu jouluun. SISKOTUULIKKI TOIJONEN Monella paikkakunnalla järjestettyjen seminaarien sarja päättyi lokakuussa Kouvolassa, kun noin sata kiinnostunutta saapui keskustelemaan vanhusneuvostojen toiminnasta. Mutta tämä ei ollut ainoa teema. Yhtä työryhmää vetänyt Taisto Leinonen Anjalankosken Eläkeläisistä kertoo, että hänelle jäi mieleen erityisesti Sitran edustajan Tuomo Melinin pohdinta ikäihmisten mahdollisuuksista kotitalousvähennysten käyttöön. –Vähennysoikeuksiahan jää paljon käyttämättä sen vuoksi, että tulot ovat pienet eikä veroja juurikaan makseta. Jonkinlainen kansalaistulo pienituloisimmille toisi palveluja kotona asuville, raha palautuisi suureksi osaksi välittömästi yhteiskunnalle, Leinonen miettii Melinin ideoita. ”Tiedottamisessa valtakunnallinenkin näkökulma” Työryhmissä tuli esiin monia sellaisiakin ajatuksia, joita on jo useissa yhteyksissä pohdittu. Painotus oli toisaalla tiedonkulun puutteissa , toisaalta lähi- ja kotipalvelujen kehittämisessä. Vanhusneuvostojen valintaperusteista oli varsin yleinen mielipide, että eläkeläisjärjestöillä tulisi olla vahva rooli ja että liitosten myötä kooltaan kasvavien kuntien eri osat tulee ottaa huo- Taisto Leinosen (takana oikealla) johtamassa neljässä kiertävässä työryhmässä pohdittiin muun muassa vanhusneuvostojen valintaperusteita. mioon. – Tiedottamisessa on valtakunnallinenkin näkökulma. Nyt kun vanhusneuvostot ovat lakisääteisiä ja eri paikkakunnilla mie- titään niiden valintaperusteita, tehtäviä ja toiminnan laajuutta, tässä olisi Yleisradiolle hyvä ohjelman aihe. Kyllä yksi ilta voitaisiin televisiossa keskustella näistä asioista, Taisto Leinonen ehdottaa. AIMO RUUSUNEN EETUa luotsaa ensi vuonna Ole Norrback Eläkeläisliittojen etujärjestön EETU ry:n purjeisiin tarttuu ensi vuoden alusta Ole Norrback Svenska pensionärförbundetista. EETU ry:n syyskokouksessa hän sai puheenjohtajan nuijan tämän vuoden puheenjohtajalta Tapani Mörttiseltä. Aktiivinen ja hyvinvoiva ikäihminen-hanke päättyy ensi vuoden maaliskuun lopussa. Hanketta on toteutettu Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitran Aktiivinen kansalainen kaiken ikäisenä-avainohjelmassa. Sen tuloksena ensi keväänä julkaistaan vanhusneuvosto-opas sekä hankkeen loppuraportti, joka esitellään hankkeen päätösseminaarissa Helsingin Messu- keskuksessa toukokuussa. Suunniteilla on, että EETU ry jättää loppuvuodesta uuden hankehakemuksen Sitralle. Samoin kokouksessa päätettiin, että EETU ry pyrkii lausunnoin ja kannanotoin vaikuttamaan mm. vanhuspalvelulain ja sitä täydentävien laatusuositusten täytäntöönpanoon kunnissa sekä kuntarakenteen ja sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteen uudistuksiin siten, että niillä on vaikutusta erityisesti iäkkäiden palveluiden kehittämiseen. ERJA EKHOLM mestarillista sanataidetta tiin samalla pakolla kuin isoveli oli tuonut hänet Petrogradiin: Kävele, kävele, kävele! Pietari, Piter on merkinnyt hänet, niin kuin muutkin Tashkentiin pelastuneet tai karkotetut ystävät, jotka nyt makaavat lavantaudissa ja tekevät kuolemaa. Jekaterina palaa ja palauttaa heidät Piteriin kertomalla Klaralta kuulemaansa tarinaa, ja sen myötä romaani kiertyy takaisin alkuunsa: Me tulimme tähän kaupunkiin hiihtäen. Sirpa Kähkösellä on verraton lahja luoda kaikkiin aisteihin vetoavia suuria kuvia. Vallankumouksen jälkeisten vuosien Pie- tari on sekä kaunis että kauhea. Siellä haisevat viemärit, saastuneet kanavat, täiset ryysyt, ihmisten lika, homeiset loukot, ja siellä tuoksuvat puut, kukat, parfyymit, leipä, piirakat, yhteisille aterioille valmistettu ruoka, joskus jopa kaviaari ja kirpeä shampanja. On kurjuutta mutta myös loistoa, jota upeimmillaan edustaa heti alussa sadunomainen sirkus akrobaatteineen, klovneineen, kimaltelevine pukuineen. Kaikesta näkyy, että kirjailija on tehnyt perusteellista taustatutkimusta, mutta sitähän Kähköseltä osaa odottaakin. Kähkösen kuvat eivät ole suurpiirteisiä, päinvastoin ne ovat täynnä yksityiskohtia kuin Brueghelin ihmisistä ja tapahtumisesta täpötäydet taulut, jotka kirjasta tulevatkin mieleen. Jo Kuopio-sarjassaan Kähkönen latasi suurta tunnevoimaa pieniin arkisiin askareisiin, ruoanlaittoon, yhdessä syömiseen. Arkinen, esineellinen, käytännöllinen, on osa ihmistä, hänen sisintään siinä kuin pelko, tuska, toivottomuus ja sisäiset syytökset. Kohtalon kellot eivät kumise, mutta kilisevät veitset ja haarukat ja lahjaksi saadun säilötyn karhunlaukan narske hampaissa ystäväpiirin viimei- sellä yhteisellä aterialla kuulostavat yhtä kohtalokkaita. Graniittimies on vaativa kirja lukijalle, ankara ja tuskallinen, mutta myös kaunis ja humaani. Ihminen on heikko, itsekäs, paheellinen, petollinen ja julma, mutta myös rakastava, uhrautuva, syvään kiintymykseen pystyvä. Epäinhimillisissä oloissa, kaiken toivonsa ja tulevaisuuden näköalansa menettäneenä hän murtuu raunioksi ja kuolee – tai muuttuu kiveksi, graniittimieheksi. Sirpa Kähkösen romaani on mestarin työtä. TUULA-LIINA VARIS
16 – Nro 7 joulukuu 2014 ELÄKELÄINEN Kirjoittaja tekee matkan historiaan, ymmärrykseen ja myötätuntoon Elämästään kannattaa kirjoittaa ”Ehdin tuntea isäni 14 vuotta ja 11 kuukautta. Pahinta mitä hän teki, oli jättää minut kantamaan itse itseni aikuisuuden rannoille. Minulta kului viisitoista vuotta sen tunnistamiseen että olin isälle vihainen, koska hän kuoli. Koska hän hylkäsi minut. Ensimmäisen vuoden hänen kuolemansa jälkeen näin unia, joissa hän oli vakavasti sairas. Sillä tavalla kykenin päästämään irti, uskomaan sen mitä en voinut hyväksyä: että hän ei enää koskaan katso minua hymyillen, koske minua, että en enää koskaan näe häntä.” (Mirja Muurimaa) Neljä vuotta sitten tamperelainen työnohjaaja Mirja Muurimaa, 63, ilmoittautui Pepi Reinikaisen vetämälle elämänkaarikirjoituskurssille. Vajaan vuoden aikana kirjoitettiin ensin isovanhempien elämäkerrat, sitten vanhempien ja lopulta kirjoitettiin omasta elämästä seitsenvuotisjaksojen kautta. – Se oli äärimmäisen merkityksellinen prosessi, Mirja Muurimaa kertoo. Muurimaa tiesi, että hänen vanhempiensa kirjeenvaihto vuosilta 1936 – 1942 oli tallessa, ja ajatus oman historian tutkimisesta oli käynyt mielessä. Kun Reinikaisen kurssi sitten puolivahingossa tarjoutui eteen, hän ei empinyt. – Yksin kirjoittamisesta ei olisi tullut mitään, tarvitsin kurssin tarjoaman struktuurin. Ja oli mukava huomata, että pystyi kirjoittamaan laajan kokonaisuuden. Ohjaaja Pepi Reinikainen kertoi kurssin aluksi, että elämänkaarikirjoittaminen ei ole terapiaa. – Silti prosessissa oli mukana hyvin terapeuttisia elementtejä, Muurimaa toteaa. Kurssilla käytiin läpi eri elämänvaiheita, katsottiin valokuvia ja tutkittiin omaa historiaa luovien menetelmien avulla. Ohjaaja antoi kirjallisen palautteen kunkin ryhmäläisen tekstistä. Ryhmäläiset eivät lukeneet toistensa tekstejä. Muurimaan mukaan kirjoitusmatkan vaikutukset olivat moninaiset. – Ymmärsin, että jokainen ihminen on historiansa tuote. Oli kiinnostavaa miettiä, miten ihminen muovautuu. Kirjoittamalla sai uutta perspektiiviä aikaan. Suomessa oli ollut nälkävuodet vain muutama vuosi ennen kuin Muurimaan isoisä syntyi. Kirjoitusprosessi toi myös monenlaista uutta tietoa ja tietoisuutta. – Sain tietää että sisällissodan aikana äidinisäni oli viety teloitettavaksi ja sitten joidenkin päivien päästä palautettu kotiin. Tämä tieto auttoi minua ymmärtämään äitini tiettyjä piirteitä. Sain kykyä eläytyvään ymmärtämiseen. Maailmakuva muuttui – Helposti ajattelee, että oma syntymä on käännekohta. Kirjoittaessa tajusin, että synnyin keskelle kaikkea, keskelle muiden ihmisten elämää, keskelle arkea ja nuotioperunoiden tuoksua. Tajusin, että olen osa laajempaa kokonaisuutta, Mirja Muurimaa pohtii. Muurimaan käsitys kenestäkään ihmisestä ei muuttunut radikaalisti, mutta ymmärrys ja hellyydentunne lisääntyivät; kaikki yrittivät parhaansa. Mielenkiintoista oli myös päästä tutustumaan edesmenneisiin sukulaisiin, joita ei ollut tavannut. – Kun kirjoitin isoäitini vaikeaa historiaa, koin, että hän oli siinä ihan vierelläni, Mirja Muurimaa kertoo. Paitsi että kirjoittaminen oli matka omaan itseen ja oman historian ymmärtämiseen, oli se myös Suomen historiaan tutustumista. Muurimaa hämmästeli esimerkiksi sitä, miten sota-aikana posti kulki niin tehokkaasti rintamalle. Myös sisällissodan laajuus valkeni, äidin synnyinkaupungissa Haminassa sodan kauhu oli yhtä lailla todellisuutta kuin Pirkanmaan alueellakin. Teksti ja kuvat odottavat koneella taittoa. – Joskus haluaisin antaa sen lapsille ja lapsenlapsille, jotta hekin saisivat tietää, mistä ovat tulleet. Kaikkiaan Mirja Muurimaa kokee maailmankuvansa muuttuneen. – Luen paljon, kolmisensataa kirjaa vuodessa. Mutta ei ole sama asia lukea historiallisia faktoja kirjoista kuin suhteuttaa niitä kirjoittamalla. Olin hirveän onnellinen kirjoittaessani. Hellyys ja myötätunto kasvoivat – myös itseäni kohtaan. Jokainen tavallaan Hämeenlinnalainen Taija Tuominen on vetänyt erimittaisia elämäkertakirjoittamisen kursseja ympäri Suomea. Tuominen on myös Kärsämäen Elämäntarinayhdistyksen kirjoitusvalmennuksen opettaja sekä elämäntarinafestivaalin taiteellinen johtaja Miksi kannattaa kirjoittaa elämästään, Taija Tuominen? – Asiat selkiytyvät, kun tutkiskelee itseään. Oma minä ja merkityksellisyyden tunne vahvistuvat. Ymmärtää paikkansa sukupolvien ketjussa, tulee näkyväksi. Lisäksi välittää tietoa tuleville sukupolville ja tutkijoille, Tuominen listaa aikailematta. Kärsämäelle kirjoitusvalmennukseen voi tulla kuka vaan, suurin osa kurssilaisista on kuitenkin eläkeikäisiä. Vaikka olisi halua kirjoittaa elämästään, kynnys hommaan ryhtymiseen saattaa olla suuri. Esteiksi voi muodostua epävarmuus omista taidoista. Myös ajatus mahdollisesta lukijasta saattaa hirvittää. – Kaikki eivät halua kirjoittamaansa tekstiä julki millään tavalla, osa tekee omakustanteita, joku laittaa tekstiään nettiin tai tarjoaa jonkin katkelman sopivaan lehteen. Osa stilisoi päi- Mirja Muurimaan vanhempien kirjenvaihto on tallella. Kuva: Mirja Muurimaa väkirjatekstiään, kun taas joku haluaa kirjoittaa oman elämänsä tarinan pohjalta romaanin, novellin tai lyriikkaa. Jokainen päättää itse yksityisyytensä asteen, Tuominen rauhoittelee. Tuomisen kirjoitusvalmennuksessa ei vaadita atk-taitoja. Voi valita, kirjoittaako läppäriin vai vihkoon. Tartu toimeen Jos tunnistaa tarpeen kirjoittaa elämästään, kannattaa tarttua toimeen. Aiheeseen liittyvää kirjallisuutta on nykyään mukavasti saatavilla. Alkajaisiksi voi lukea vaikka Liisa Enwaldin, Marja-Riitta Vainikkalan ja Anja Vähäahon Elämä tarinaksi -kirjan tai Pepi Reinikaisen teoksen Elämänkaarikirjoitus ja ihmisen vuodenajat. Osoitteesta http://elamantarinayhdistys.wordpress.com/ pääsee tutkimaan Kärsämäen kirjoittajavalmennusta. Aloittaa voi toki vaikka heti. Elämästään voi kirjoittaa jonkin teeman tai aihealueen läpi – elämäni eläimet, huoneet, koulut, minä ja musiikki – tämä helpottaa valikointia ja alkuunpääsyä. Kirjoittamisen voi aloittaa mistä vaan, ei tarvitse edetä kronologisesti. Elämäntarinallisen tekstin ei myöskään tarvitse käsitellä koko elämänkulkua. Jospa siis aloittaisit. Teksti: NIINA HAKALAHTI
Nro 7 joulukuu 2014 – 17 ELÄKELÄINEN Runopysäkki Sen muistan Piippumiehet Muistan ne lumiset pakkasjoulut kuuratun talon muistan sen lämmön liinan valkoisen kuusen tuikkivat kynttilät mahassa kipristelevän odotuksen muistan lahjoista kirjan, villapaidan, suklaalevyn muistan läheisten turvallisen läheisyyden öisen tähtitaivaan, muistinko kiittää vai kiitinkö en muista. Kaverit kuusikymppiset, piippumiehet parrakkaat, kessut kätköistään kaivavat, piipun perille puristavat, tulen tuluksista tuikkaavat, savut sankat suitsuttavat, aatoksiinsa antautuvat, hetkeen hiljaiseen hiipivät. Lea Nieminen, Inkeroinen Toinen töissään toimelias, limusiinilla liikkuu, menopelissä mustassa matkustaa, kassia kahta kantaa; attasheaa asiapapereille, pussia paksua PeeSeelle puksuttavalle. Vaan toinen toveri tuttavallinen, kumiteräsaappaissa kulkee, reppu rinnoillaan roikkuu, tavarat tärkeät talteen taittaa; sahan sutjakan selkäänsä sälyttäää, kirves kannoillansa keikkuu. Tapio Kulmala, Porvoo Minä kuljen metsään rauhaisaan, alle kuusien tummien, korkeiden, tunnen kuinka ne kuuntelee, lohduttaa, olen sylissä oksien suojaisten. Olen kuullut, kuusta kun rukoilee, se osan voimastaan antaa. Minä kiedon käteni runkoon sen, ja anelen voimaa rakastaen, sen tuoksua metsän pihkaisen, sammal pehmeä jalkojeni alla. Minä metsälle tunnustan rakkauden, se huojentaa surun, kaipauksen, taivas kaartuvi kaikkialla. Eila Kolhanen, Nokia Pasilassa varis vaeltaa, asfaltilla varpaita paleltaa. Talot tiiviinä takana, oispa kaveri mukana lentäisimme kohti Maltaa. Riitta Suhonen, Helsinki Muuttunut mies Sairaus ja kivut ovat vieneet ilon apeus näkyy silmistä katseessa on tyhjyyttä elämän pelkoa. Tuska tuottaa harmia happamuutta elinpiiriin. Kumppanikin kärsii kohdellaan kuin koiraa ehkä vielä huonommin. Rakkaus rakoilee on koetuksella. Hyvät sanat eivät tavoita ainakaan aamuisin. Kumppani kerää voimansa laittaa herkkuja, ei kiitosta. Mihin katosi inhimillisyys, ystävyys, rakkaus? Kivut ovat kietoneet verkkonsa ne selättävät uhrinsa. Apua tarvitaan kosketusta, läheisyyttä. Vai tarvitaanko? Valoseppeleet ”M uistot syttyvät aivoissa kuin valoseppeleet. Yksi valo sytyttää toisen. Mutta muisto ei ole turhan tarkka tosiseikkojen suhteen. Se poimii samankaltaisuuksia ja sytyttää kynttilänsä niistä. Seppeleen toisensa jälkeen. Ne loistavat pimeydessä, joka on meidän menneisyytemme.” Näin kirjoittaa Kerstin Ekman romaanissaan Raaputusarvat. Lea Niemisen runo muistosta sai minut pohtimaan muistamista. Sen muistan tavoittaa hyvin muistamisen mysteerin. Rivien välistä voi lukea myös vanhemman minän kriittisyyden nuorempaa minää kohtaan. Vasta iän myötä ihminen alkaa nähdä koko kuvan ja ehkä jopa ymmärtää vanhempiaan. Nuorena kuvasta näkee vain osan, ja siinä oma itse on yleensä kaiken keskiössä. Luin vastikään kirjallisuudentutkija Päivi Kososen artikkelin luovasta omaelämäkerrallisesta kirjoittamisesta. Artikkeli on julkaistu tänä vuonna ilmestyneessä teoksessa Kirjoittamisen taide ja taito. Kosonen kirjoittaa, että omaelämäkerta on yhtä aikaa mahdoton ja mahdollinen, koska minä on aina eri, eikä elämäntotuutta voi koskaan tavoittaa. Toisaalta juuri tämän vuoksi on mahdollista aina tutustua johonkin uuteen puoleen itsestään. Kosonen viittaa hienoon termiin ”fiktiivinen omaelämäkerrallisuus”. Jörn Donner totesi Mammutti-kirjastaan: ”Osa kirjaan päätyneistä omista päiväkirjamerkinnöistäni on aitoja, osa taas keksittyjä. Kirjaani mainostetaan omaelämäkerrallisena, vaikka se on pohjimmiltaan keksitty romaani.” Muistot, kuten muukin oman elämän aines sopivat loistavasti myös runouden rakennuspalikoiksi. Muistoihinsa kan- Nimimerkki Meren muija nattaa kuitenkin suhtautua lempeästi ja ymmärtää niiden olevan vain likiarvoja koetusta. Taivas on sininen ja valkoinen Nimimerkki Meren muija kirjoittaa vaikeasta aiheesta runossaan Muuttunut mies. Sairastuneen läheisen osa ei ole helppo, ja Meren muija tarttuu rohkeasti miltei tabuaiheeseen. Olen täällä runopysäkillä ehkä joskus aiemminkin suositellut Anneli Kannon kirjaa Pala palalta pois. Se kertoo rajusti mutta koskettavasti Alzheimerin tautiin sairastuneen läheisen näkökulman. Tapio Kulmalan runossa Piippumiehet kuuluu kalevalaisen runouden kaikuja alkusointuineen. Runo piirtää kuvan kahdesta hyvin erilaisesta piippumiehestä. Toinen on kiireinen uramies, toinen metsissä samoilija. Piiputtelun ajan miesten erot pysyvät piilossa. Kannattaa lukea myös Aaro Hellaakosken runo Piippulevolla. Siinäkin vastakkain ovat lepo sekä kiire. Kulmala kirjoittaa saatteessaan, että runojen kirjoittaminen alkoi vähän ”puun takaa”, melkein itsellekin yllätyksenä. Aktiivinen kirjoittaja on kunnostautunut myös prosaistina: vuosi sitten näki päivänvalon kirja Jokisten eväät. Lisää tietoa saa tekijän kotisivulta: http://jpovitasku.jimdo.com. Eila Kolhasen runossa on liki harras tunnelma. Runo liittyy klassiseen runoperinteeseen: rytmi, toisto, sanajärjestykset – kaikki tuo synnyttää hyvällä tavalla tunteen tutusta. Tulee mielen Aaro Hellaakosken tunnettu runo Kesäyö. Olen aina silloin tällöin viitannut Markku Toivosen lyyrisen kameran käsitteeseen. Toivosen ajattelussa runoilija on kameran käyttäjä, ja runo ot- taa kuvat. Lyyrisessä zoomauksessa runoilija muuttaa perspektiiviään, siirtää kameransa toiseen paikkaan. Varsinkin Kolhasen runon lopussa kuvakulmien vaihtelut näkyvät hienosti. Toivonen kirjoittaa, että runossa voidaan zoomata psyykkisestä maailmasta fyysiseen ja päinvastoin. Sisäinen maisema vuorottelee ulkoisen kanssa. Näin juuri Kolhasen runossa tapahtuu: mennään metsään ja tunnustetaan metsälle rakkaus. Kolhasen runossa kamera liikkuu myös alhaalta ylös. Ensin runoilija puhuu pehmeästä sammalesta jalkojen alla, ja lopuksi runo päättyy huikeaan, suureen kuvaan taivaasta. Suomalaisesta kansanrunoudesta löytyy nopeita zoomauksia: ensin näytetään maisema, sitten ihminen. Yksityinen, intiimi kokemus on helpompi vastaanottaa, kun sillä on taustanaan fyysinen miljöö: ”Taivas on sininen ja valkoinen/ ja tähtösiä täynnä;/ niin on nuori sydämeni/ajatuksia täynnä.” Eila Kolhasen kaunis runo toi mieleeni myös Hellaakosken runoutta uudempaa lyriikkaa; Eira Stenbergin runon Sano minulle, kuusiäiti. Kirjallisuudentutkija Yrjö Hosiaisluoma kirjoittaa, että limerikissä viimeinen säe päättyy usein yllätysvitsiin ja että lajityypin huumoriin on alun perin kuulunut myös ripaus kaksimielisyyttä. Aluksi limerikit olivat nimenomaan suullista kansanperinnettä, ja tällöin pieni tuhmuus oli tavallista. 1900-luvun alussa runomuoto oli niin suosittu Englannissa, että muuan savuketehdas järjesti viikoittain kilpailuja nokkelimpien limerikkien löytämiseksi. Limerikille on kehitetty myös lähimuotoja, kuten limeraikku, jossa yhdistyvät haiku ja limerikki sekä nelisäkeinen limikki. Taitaa olla aika toivottaa kaikille hyvää ja rauhallista joulun aikaa sekä loppuvuotta. Ja tietysti erinomaista ja valoisaa alkavaa vuotta. Onneksi runot kuuluvat kaikkiin vuosiin. Siinä missä vaikkapa tekniset vempaimet vanhenevat säälittävästi, runot vain paranevat ajan kuluessa. Lukekaamme ja kirjoittakaamme! Lisää limerikistä Riitta Suhonen otti limerikkihaasteen vastaan. Tunnelma runossa on oikein ”limerikkimäinen”. Suhosen runossa päähenkilönä on sympaattinen Pasilan varis, jonka haaveisiin on helppo yhtyä! Vaikka limerikissä ”oikeaoppisesti” paikan nimi sijoitetaan ensimmäisen säkeen riimisanaksi, niin tästä kyllä voi ottaa vapauksia. Nykyään myöskään riimittelyssä ei enää olla turhan tarkkoja painollisten ja painottomien tavujen suhteen, kuten Suhosenkin runo osoittaa. Niina Hakalahti Kukkolankatu 16 33400 Tampere niina.hakalahti@sci.fi
18 – Nro 7 joulukuu 2014 ELÄKELÄINEN Klaffipojasta teatterin ammattilaiseksi Jarno Hiilloskorpi on nähnyt näyttelijän tiellään lähes kaiken mahdollisen Seniorinäyttelijä Jarno Hiilloskorpi on ollut mukana monessa yli puoli vuosisataa kestäneellä urallaan. Teatterintyön ohella hän on tehnyt elokuvia, kuunnelmia, ohjannut ja käsikirjoittanut. Hänen uskomaton uransa jatkuu Tampereella menestyskomedian merkeissä. Jarno Hiilloskorpi muistaa ikuisesti erään syksyisen iltapäivän Helsingissä vuonna 1951. Hän oli tuolloin 12-vuotias, ja hänellä oli yölepakon roolin Helsingin teatterikerhon lastennäytelmässä, jota esitettiin Balderin salissa Aleksanterinkadulla Senaatintorin laidalla. – Se oli debyyttinäytelmäni, ja kuinka kävikään! Yhtäkkiä vaijeri antoi periksi näyttämöllä ja tulin alas sieltä korkeuksista. Pahemmin ei kuitenkaan käynyt. Keräsin lattialta siipeni ja onnistuin sanomaan repliikkini, Hiilloskorpi muistelee. Ensimmäisen filmiroolinsa hän sai syksyllä 1955 Ville Salmisen kulttielokuvassa Säkkijärven polkka – viisitoistavuotiaana. Tämä suosittu, mustavalkoinen klassikko kertoo hanuristi Vili Vesterisen elämästä. Päärooleissa ovat Sakari Jurkka ja Marjatta Kallio. – Olin filmiyhtiössä, Fennada-filmissä, ensin kesätsupparina ja sitten klaffipoikana. Tätä kautta pääsi mukaan Salmisen elokuvaan, jossa minulla on tasan yksi repliikki. Hiilloskorven suuri nuoruuden haave toteutui, kun hän pääsi Suomen teatterikouluun Helsinkiin syksyllä 1958. Koulun opettajana toiminut näyttelijä-ohjaaja Ritva Arvelo painotti oppilailleen sujuvan puheen merkitystä. – Ritva Arvelo kehotti unohtamaan pilkut ja puhumaan lavalla luontevasti. Hän oli laaja-alainen ja etsi meistä oppilaista parhaita puolia. Myöhemmin pääsin hänen ainoaksi jääneeseensä elokuvaan Kultainen vasikka. Teatterikoulussa vuosina 19581961 Hiilloskorven kurssikavereita olivat muun muassa Liisa Roine ja Esko Salminen. – Kohtaisimme Liisan kanssa näyttämöllä uudelleen viime keväänä Tampereella Vielä ehtii -näytelmän harjoituksissa. Ajattelimme, että näinkin voi käydä tässä ihmeellisessä maailmassa. Teatterikoulussa Helsingissä Hiilloskorpi tapasi myös yhtä kurssia alempana opiskelleen suuren ihastuksensa Pirkko Peltomäen, tulevan vaimonsa. Pariskunta meni naimisiin 1964, tytär Hannele syntyi seuraavana vuonna. – Lapsenlapsia meille on siunaantunut kaksi. Teatteria ja uutta aaltoa Teatterikoulun jälkeen Jarno Hiilloskorven piti päättää missä Pitkä ura. Jarno Hiilloskorpi ei osaa sanoa, kuinka monta ensi-iltaa hän on saanut kokea urallaan. – Ehkä niitä on sata tai jotakin sinnepäin, hän sanoo. Kuva: Kari Kumpulampi päin maata hän ryhtyisi harjoittamaan rakasta ammattiaan. Hän jäi aluksi pääkaupunkiin, missä hän näytteli Helsingin Kansanteatterissa vuosina 1961–1963. Helsingistä Hiilloskorven matka jatkui Turun Kaupunginteatteriin ja sieltä takaisin pääkaupunkiin, Kaupunginteatteriin ja Kansallisteatteriin, missä hän näytteli vuodet 1974 –1989. – Työelämässä asiat ovat sujuneet lähes suunnitelmien mukaan. En haluaisi muuttaa juuri mitään, hän sanoo. Kuusikymmentäluvulla Hiilloskorpi ohjasi kolme elokuvaa, Varjostettua valoa (1962), Kesä taulussa (1962) ja Rakkaus alkaa aamuyöstä (1966). Hänen esikuvansa ohjaajana oli ennen kaikkea Matti Kassila. – Ennen omia ohjauksia minulla oli tilaisuus toimia kahdessa elokuvassa Kassilan apuna. Elokuussa olin kuvaussihteeri ja Syntipukissa ohjaajan apulainen. Kassilan pehmeä henkilöohjaus jäi mieleeni. Kuusikymmentäluvun Suomessa elettiin elokuvan suurta murrosaikaa: rillumarein aika oli väistämättä ohi ja uusi väline, televisio, hullaannutti katsojat kautta maan. – Filmirintamalla ryhdyttiin nyt tekemään vakavampia elokuvia. Se oli Suomifilmin uutta aaltoa, Hiilloskorpi toteaa. Teatteri- ja ohjustöiden lomassa hän näytteli 1960-luvulla monissa uuden aallon elokuvissa, kuten Yksityisalue ja Tie pimeään. - Elokuvia olisin voinut teh- Jarno Hiilloskorpi tarjoilee pöytäseurueelle viiniä komediassa Vielä ehtii. Hiilloskorvesta oikealla on Liisa Roine, sitten Eila Roine ja Maria Aro. Kuva: Kari Sunnari dä urallani enemmänkin, mutta teatteri otti ja vei mennessään. Se ei kaduta. Olen saanut tavata teatterissa vuosien varrella mielenkiintoisia kanssanäyttelijöitä. – Leif Wagerin muistan varsinkin näytelmästä Mestariluokka. Hän oli hieno ihminen, fantastinen työkaveri, ja hän teki hirvittävästi töitä roolin eteen. Suomi-viihteen historiaa Jarno Hiilloskorven lukuisat työt radiossa ja televisiossa ovat aivan oma lukunsa; ne ovat Suomi-viihteen historiaa, arvokasta nostalgiaa monelle. Radioteatterin kaikkien aikojen suosituimpia taltiointeja ovat Juhani Peltosen kirjoittamat Elmo-kuunnelmat, jotka kuultiin ensi kerran vuosina 1977-1978. Hiilloskorvella on näissä jatkuvasti uudelleen toivotuissa viihdeklassikoissa urheiluselostaja Lylyn rooli. – Sen muistan, että Elmo-kuunnelmia oli herkullista tehdä. Peltosen teksti on niin vetävää ja meillä oli studiossa hyvä porukka, hän mainitsee. Jatkoaika oli TV1:en viihteellinen asiaohjelma, jota seurasi puoli valtakuntaa joka toinen lauantai 1967-1969. – Teimme Jatkoaikaan sketsejä Vesku Loirin kanssa. Niitä kirjoittivat Pertsa Reponen ja kumppanit. Lähetykset olivat suoria ja katsojamäärät isot. Se oli mukavaa vastapainoa teatterityölle. Vielä ehtii välittää Sitten takaisin tähän päivään ja Tampereelle. Jarno Hiilloskorvella on yksi päärooleista, Perin osa, Tampereen Työväen Teatterissa parhaillaan nähtävässä, täydet salit keräävässä komediassa Vielä ehtii. – Koskaan ei kannata sanoa ei koskaan, mutta kyllä tämä Perin osa taitaa olla nyt se viimeinen työni näyttämöllä, Hiilloskorpi arvelee. Tampereen Työväen Teatterin menestyskomedian on kirjoittanut Carin Mannheimer ja ohjannut Tommi Auvinen. Tämä äärimmäisen hauska, mutta paikoin myös surullisen kaihoisa näytelmä on tarina ihmisten yksinäisyydestä ja välittämisen tärkeydestä; tarina itse kunkin halusta tulla kuulluksi ja ymmärretyksi maailman tuulissa ja melskeissä. Eila Roineen, Jarno Hiilloskorven ja kumppaneiden johdolla näytelmä kertoo kautta rantain, mikä onkaan oleellista joskus niin julmassa nykymaailmassa; istahtaa vaihteeksi alas, pysähtyä ja pelata vaikkapa tovi bridgeä läheistensä seurassa. Vielä ehtii. Teksti: KARI KUMPULAMPI
Nro 7 joulukuu 2014 – 19 ELÄKELÄINEN Jarno Hiilloskorpi Maalla on mukavaa ja epämukavaa • Syntyi vuonna 1939 Turussa. Asuu Tampereella. • Perheellinen, vaimo ja yksi lapsi, kaksi lastenlasta. • Näyttelijä, ohjaaja. Eläkkeelle vuonna 2003. • Näytellyt suurissa taloissa, kuten Helsingin Kaupunginteatterissa, Suomen Kansallisteatterissa ja Tampereen Työväen Teatterissa. Vieraillut mm. tv:ssä, Radioteatterissa ja monissa pienemmissä teattereissa ympäri maata. • Ohjasi elokuvia 1960-luvulla, useita filmirooleja. Viimeinen elokuva Luottamus tuli ensi-iltaan elokuussa 1976, Hiilloskorvella on filmissä Yrjö Sirolan, kansanedustajan rooli. • Toiminut teatterinjohtajana Seinäjoen Kaupunginteatterissa ja Riihimäen Teatterissa. • Pätevä pianisti, soittanut pianoa myös teatterikappaleissa – jos roolit niin edellyttivät. • Oma suosikkielokuva uralta: Maunu Kurkvaaran uuden aallon ohjaus Yksityisalue vuodelta 1962. Hiilloskorvella on elokuvassa Pentti Vaaran eli Penan rooli. • Harrastaa kävelyä. Antti Heikkinen: Pihkatappi. Romaani. Siltala 2013. Unohtumaton kokemus Jarno Hiilloskorpi on toisen polven näyttelijä. Hänen isänsä Gunnar Hiilloskorpi (1908-1941) työskenteli ennen sotia Turun Kaupunginteatterissa ja näytteli vuonna 1940 miespääosaa Nyrki Tapiovaaran elokuvassa Miehen tie. Naispääosassa oli Mirjami Kuosmanen. – Olin pieni, vain vuosi ja kolme kuukautta, kun isäni kuoli aivokalvontulehdukseen. En muista isästä mitään, mutta sain nähdä hänet eräänä iltana Turussa elokuvateatterissa Miehen tie-elokuvassa, Jarno Hiilloskorpi kertoo. Elettiin syksyä 1945. – Olin kuusivuotias, alaikäinen, mutta erikoisjärjestelyillä pääsin äitini kanssa teatteriin katsomaan elokuvaa ja isää. Oli unohtumaton kokemus nähdä ensi kerran oma isä valkokankaalla. Kuulla hänen puhettaan ja nähdä hänen liikkuvan. Suomen Kuvalehdessä julkaistiin taannoin aukeaman kokoinen kuva, jossa komeilivat Heikki Turunen, Markku Pölönen ja Antti Heikkinen. Jutussa heidät niputettiin nostalgisiksi vanhan maalaisyhteisön puolustajiksi ja itse asiassa viimeisiksi maaseudun kuvaajiksi. Eivät he viimeisiä ole, maaseudulle sijoitetaan yhä montakin tarinaa. Erinomaisia alan edustajia ovat mm. Mikko-Pekka Heikkisen railakas syrjäseuduilta alkavan kapinan kuvaus Terveisiä Kutturasta ja Tommi Kinnusen hieno pohjoinen sukutarina Neljäntienristeys. Mutta onhan kolmikymppisellä Heikkisellä ja näillä tunnetuimmilla maaseutupatriooteilla paljonkin yhteistä, ja Turusen perintö näkyy erityisen selvästi Heikkisen Pihkatapissa, vaikka Turunen sijoittaa romaaninsa 1940–1960-luvuille ja Heikkinen 1980-luvulle. Maaseutu on muuttunut, mutta olennainen pysyy: kova työ, kaupunkilaisuuden karsastus, taiteen ja muun turhan hömpän halveksiminen. Eivätkä miehet syö ”ruohoja” 1980-luvun maaseudullakaan. Simpauttajasta lähtien Turusen nuori miespäähenkilö rakastaa maaseutua ja lapsuuden aikaista kyläyhteisöä, mutta ei suin surmin jäisi itse sinne jatkamaan isänsä raskasta, tosin sankarillista työtä. Tästä syntyy myös Pihkatapin keskeinen isän ja pojan välinen ristiriita. Isä toivoo ainokaisestaan tilan jatkajaa, mutta poika unelmoi muusta: kirjoittamisesta ja teatterista. Isä raivostuu, kun poika haluaa muualle töihin, vaikka kotona on valmis työpaikka. ”Reportteriks vielä, kaiken kansan eessä ihtes häpäset. Ihan kun ei siinä teatterikekkuloinnissa jo tarpeeks olisi. Aikuinen mies ja ilman eestä kaikki aikansa jonniinjootavaan laittaa. Juoksisit ies kylällä tyttöin perässä, niin minä sen vielä ymmärtäsin, vuan jotta ehon tähen pitää painua toisten etteen nuamoosa viäntelemään”. Lehtityöstä hän jakaa jo Pohjantähden Koskelan Jussin tiivistämän näkemyksen: Päivät kirjotetaan turhanaikasia ja ehtoisin juodaan tyhmien rahat. Luonnonlainomaisesti nuori tämän taistelun voittaa, ja välit katkeavat, mutta yhtä luonnonlainomaisesti poika palaa kotikylään, suree sen kuihtumista, kaipaa kuolleita, lapsuudessa niin tärkeitä sukulaisia, tekee sovinnon isänsä kanssa, ja lopulta jää maalle, ei kuitenkaan maanviljelijäksi, vaan juuri niihin hommiin, jotka on jo koulupoikana aloittanut. Heikkisen kerronnassa ei ehkä ole yhtä paljon tunnevoimaa kuin Turusen, mutta hänellä on rutkasti reipasta, jopa härskiä huumoria, parodiaa ja itseironiaa. Hänellä on kyky nähdä traaginen koomisessa ja koominen traagisessa eikä hän sorru romantisoimaan. Tarina on vauhdikas, vaikka ainakin minua lukijana alkoi runsaasti viljelty takapää- ja alapäähuumori lopulta puuduttaa. Nilsiäläisperäisellä Heikkisellä on savolaismurre hyvin hallussa, mutta sen muokkaamisessa kirjoitetulle kielelle on vielä viilaamista. Murre pitää tyylitellä, ei kirjoittaa äänteen tarkkuudella niin kuin puhutaan. Tässähän Heikki Turunen on aivan mestari. Turusen Simpauttaja oli kaikkien aikojen menestyneimpiä esikoisia, mutta hyvän alkupotkun sai Pihkatappikin: Savonia –palkinnon, Jäntin palkinnon ja Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkintoehdokkuuden. TUULA-LIINA VARIS Julmaa ahneuden kilpajuoksua pohjoisnavalla Jyrki Ukkonen: Ahneuden kartta. Gummerus 2014 Suomalainen ympäristöaktivisti Sini Saarela oli mukana syyskuun 18. päivänä 2013 Petsoranmerellä Greenpeacen mielenosoituksessa Arctic Sunrise -laivalla Venäjän arktisen alueen öljynporausta vastaan. Tapaus toi jatkotoimenpiteineen kansainväliseen tietoisuuteen jäämeren luonnonvarojen hyödyntämisen ympäristöriskit. Jyrki Ukkosen esikoistrillerissä Ahneuden kartta liikutaan samoilla pohjoisilla vesillä ja jäillä kuin Greenpeace ja Sini Saarela viime syyskuussa. Teoksesta on vaikea sanoa oikein mitään, ettei paljastaisi jotain merkittävää sen monitasoisuudesta ja -tahoisuudesta. Ensiksikin teoksen aihe on enemmän kuin ajankohtainen ja aiheen käsittely niin monisäikeistä ja vivahteikasta, että olisi viisainta vaieta siitä, ettei veisi tulevilta lukijoilta lukunautintoa. Peruskysymyksenä on pohjoisen arktisella alueella käytävä valtapeli, mikä tai mitkä valtiot ovat oikeutettuja hyödyntämään pohjoisnavalla ja jäämerellä sijaitsevia valtavia luonnonvaroja. Pääosissa puolestaan ovat bergeniläinen jäätutkija Jacob Beck sekä bergeniläinen rikoskomisario Varja Foss. Kuten trilleriin kirjallisuuslajina kuuluu, molemmilla päähenkilöillä on kannettavanaan menneisyyden synkkä taakka. Päähenkilöiden ympärille kietoutuu kansainvälisen politiikan kuumin kysymys, miten suurvallat turvaavat energiansaantinsa, kun fossiilisten polttoaineiden varannot maailmasta koko ajan uhkaavasti hupenevat. Kyseessä on siis kilpajuoksu Barentsinmeren ja pohjoisnavan alueiden luonnonvaroista. Kyseisessä kisassa ihmishenki on halpaa. Tulevaisuus kuuluu sille, joka pystyy hyödyntämään pohjoisnavan jään ja veden alla olevat aarteet. Ilmaston lämpeneminen on hyvänä apuna näihin luonnonvaroihin kiinni pääsemiseksi. Saattaa olla, että muutaman kymmenen vuoden kuluttua pohjoisnavan naparetkille mennään kesäisin purjeveneillä. Mutta yksi on silloin joukosta poissa, nimittäin jääkarhu. Se ei ilmaston lämpenemistä kestä. Jääkarhun nahka on musta, sen karva on läpinäkyvää ja onttoa. Auringonvalo läpäisee karvan ja lämpö pysyy karvan sisäpuolella. Jääkarhun karva kerää lämpöä kuin kasvihuone. Jääkarhu liikkuu hitaasti, ettei se ylikuumenisi, siksi se löntystelee. Kylmyys ei ole jääkarhulle haaste vaan liiallinen lämpö. Näin kuvailee jääkarhuja romaanin Jacob Beck. Vielä Barentsinmeren ja pohjoisnavan kätkemät luonnonvarat eivät ole minkään valtion rajojen sisäpuolella. Lomonosovin 1 500 kilometrin pituinen harjanneko tulee ratkaisemaan, kenelle kyseiset luonnonvarat kuuluvat? Venäläisen runoilijan ja luonnontieteilijän Mihail Lomonosovin (1711-65) mukaan nimetty merenalainen harjanne kulkee Uuden-Siperian saarilta pohjoisnavan kautta Ellesmerensaarelle. Jäätutkija Beck käy mielenkiintoisen keskustelun geologi Frida Nilsenin kanssa. Nilsen kertoo, että Lomonosovin harjanne irtaantui Euraasian mantereesta 57 miljoonaa vuotta sitten ja on vähitellen liikkunut nykyiselle paikalleen: ”Pohjoisella napa-alueella se on ainoa paikka, missä on tutkittavana tasaista sedimentaatiota (kerrostumia) kymmenien miljoonien vuosien ajalta. Siksi harjanteen sedimentit valaisevat paitsi alueen geologista historiaa, myös ympäristön ja ilmaston kehitystä koko maapallolla hyvin pitkältä ajalta.” Nykyinen ilmastosysteemi on muodostunut viimeisten kymmenien miljoonien vuosien aikana ja Lomonosovin harjanne tarjoaa olennaista tietoa ilmastotutkimukselle, aivan kuten jäätiköiden syväkairaukset. Pohjoisnavan jään ja meren alla olevat rikkaudet kuuluvat sille valtiolle, mihin Lomonosovin harjanne on tiiviisti yhteydessä. Se tulee olemaan Tanskan, Kanadan ja Venäjän ”kolmen kauppa.” Venäjä teki YK:lle pohjoisen alueesta aluevaatimuksen vuonna 2001, mutta komissio on edellyttänyt asiasta lisätutkimuksia. Ja nämä kyseiset tutkimukset ovat Ahneuden kartassa pääosissa. Jäämeri on sadan vuoden aikana muuttunut kolmannen kerran kansainväliseksi sotatantereeksi. Ensimmäisessä maailmansodassa liittoutuneet toimittivat Murmanskin ja sinne rakennetun rautatien kautta aseistusta Etelä-Venäjälle, jotta maa pystyi ylläpitämään itärantamalla painetta Saksaa ja Itävalta-Unkaria vastaan. Sama kuvio toistui toisessa maailmansodassa, jolloin Murmansk oli liittoutuneiden sotasatama. Nyt jäämerta ikää kuin kiristetään luovuttamaan kätkemänsä luonnonvarat samaisille sotaisille imperiumille. Voitonhimoisen ahneuden kartta on rajaton. Romaanina Ahneuden kartta on hyytävän ajankohtainen, kansainvälistä tasoa. Kannattaa perehtyä teokseen. JUHA DRUFVA
20 – Nro 7 joulukuu 2014 ELÄKELÄINEN Komisario Palmun suosion jäljillä Marjo Vallitun ja Juha Järvelän teos Komisario Palmun jäljillä vie lukijat Mika Waltarin romaanien ja Matti Kassilan elokuvien maailmaan. Palmu-teokset sisältävät klassisia tarinoita ja mielenkiintoisia henkilöhahmoja. Komisario Palmun jäljillä -teos kertoo Palmu-kirjojen ja -elokuvien taustat sekä esittelee niiden tekijät ja syntyvaiheet. Mika Waltarin, Matti Kassilan sekä rakastettujen pääosien esittäjien Joel Rinteen, Matti Raninin ja Leo Jokelan lisäksi tutuksi tulevat värikkäiden sivuroolien kasvot. Teos vie Palmujen kuvauspaikoille ja toimii oppaana niiden Helsinkiin. – Palmu-teoksista on kirjoitettu artikkeleita sekä lehtiin että kirjoihin. Niissä on yleensä keskitytty yhteen teokseen, näkökulmaan tai aiheeseen. Meidän teoksemme kokoaa tietoa yhteen. Kokonaisessa tietokirjassa on mahdollisuus tarkastella näitä teoksia laajemmin. Olemme luonnollisesti itsekin perehtyneet kattavasti alkuperäisaineistoon, Marjo Vallittu toteaa. Mika Waltari kirjoitti ensimmäisen Palmu-romaaninsa Kuka murhasi rouva Skrofin? vuonna 1939. Kirja voitti Pohjoismaisen salapoliisiromaanikilpailun Otavan järjestämän Suomen osuuden. – Kotimaisia salapoliisiromaaneja oli julkaistu tuolloin vielä suhteellisen vähän ja Waltari oli runsaasti keskustelua herättänyt kirjailija, joten yleisö kiinnostui teoksesta. Seuraavana vuonna vähän ennen joulua ilmestynyt Komisario Palmun erehdys jäi hieman sodan jalkoihin, mutta senkin tasoa pidettiin hyvänä, jopa kansainvälisenä. Elokuvien suosio nosti romaanejakin uudelleen esiin Maisteri T.J. Särkkä oli hankkinut toisen Palmu-romaanin elokuvausoikeudet hyvissä ajoin. Komisario Palmun erehdys -elokuva sai ensi-iltansa vuonna 1960. – Matti Kassilan ohjaamasta elokuvasta pidettiin kovasti kuten myös seuraavana vuonna ilmestyneestä Kaasua, komisario Palmua! -elokuvasta, joka perustui Kuka murhasi rouva Skrofin? -romaaniin. – Elokuvien suosio nosti romaanejakin uudelleen esiin. Tuottaja Mauno Mäkelän ehdotuksesta Waltari palasi Palmujen pariin ja kirjoitti aiheesta kolmannen romaanin. Sen pohjalta Kassila ohjasi romaanin nimeä kantavan Tähdet kertovat, komisario Palmu -elokuvan kirjan ilmestymisvuonna 1962. Matti Kassilan ohjaama Komisario Palmun erehdys -elokuva valmistui vuonna 1960. Murha-arvoitusta ratkomassa Joel Rinne (oikealla), Matti Ranin, Leo Jokela ja Leevi Kuuranne. Kuva: KAVI / Suomen Filmiteollisuus SF Oy Tuoreessa kirjassa kerrotaan myös Waltarin ja Kassilan vuonna 1963 laatimasta Lepäisit jo rauhassa, komisario Palmu -käsikirjoituksesta, josta ei kuitenkaan tehty elokuvaa. Viimeinen Palmu-elokuva, Vodkaa, komisario Palmu, sai ensi-iltansa vuonna 1969. Käsikirjoituksen laativat Kassila ja Georg Korkman ilman Waltarin apua. – Päähenkilöiden elämän- ja työtilanteiden muutosten lisäksi tämän Palmu-elokuvan tyyli on erilainen, sillä siinä on agenttielokuvalle tyypillisiä toiminta- osioita. Waltari kirjoitti nimenomaan salapoliisiromaaneja. Palmuissa on monia teemoja Vallittu toteaa klassisten tarinoiden ja mielenkiintoisten henkilö- hahmojen olleen aina tekijöitä, jotka pitävät yleisön otteessaan. Waltarin romaanitekstien ohella ohjaaja Matti Kassilan panoksella on luonnollisesti suuri merkitys. – Kassila oli Palmu-elokuvien aikaan jo läpilyöntinsä tehnyt
Nro 7 joulukuu 2014 – 21 ELÄKELÄINEN ohjaaja. Hän oli uudemman polven tekijöitä uudentyyppisellä henkilöohjauksella. Kassila sai neuvoteltua jo ensimmäiseen Palmu-elokuvaan epookin vaatiman budjetin. – Palmu-tarinoiden henkilöhahmot olivat Kassilan mielestä Waltarille tyypillisellä tavalla humoristisia ja sopivan karikatyyrimaisia. Ne pystyi hyvin muokkaamaan elokuvaan ja kullekin näyttelijälle sopivaksi. Vallitun mukaan ammattitaito näkyy Palmu-elokuvissa näyttelijäsuoritusten ja ohjauksen lisäksi esimerkiksi kuvauksessa, musiikissa, puvustuksessa ja lavastuksessa. – Palmuissa on salapoliisikertomuksille tyypillisiä juonikuvioita. Osassa tietystä pienestä joukosta etsitään murhaajaa, osassa murha viittaa jopa yhteiskunnallisuuteen ja politiikkaan. Lopulta Palmu-teosten murhat ovat kuitenkin yksilöiden valintoja ja tekoja. – Moniteemaisuus on yksi Palmu-teosten vahvuuksista. Perusteemansa lisäksi niissä käsitellään muun muassa syyllisyyttä ja rakkautta, joiden viehätys kestää aikaa. Palmujen teemoja värittävä humoristinen kerronta ei ollut suomalaisissa salapoliisitarinoissa tavanomaista. Marjo Vallittu kokosi yhdessä Juha Järvelän kanssa Palmu-tietopaketin. Komisario Palmu on tarinoiden selkeä johtohahmo, joka korostuu niin kirjoissa kuin elokuvissa. – Joel Rinne teki Palmuna vahvan tulkinnan. Apulainen Virta toimii romaaneissa kertojana ja Matti Ranin on rooliin erinomainen valinta. Etsivä Kokin henkilöhahmo on mielenkiintoinen. Hän ei tule kahdessa ensimmäisessä romaanissa esiin yhtä voimakkaasti kuin elokuvissa. Leo Jokela hyödynsi elokuvan audiovisuaalisuutta ja nosti hahmoa onnistuneesti esiin eleillään ja ilmeillään. Palmujen suosio säilynyt Kuka murhasi rouva Skrofin?- ja Komisario Palmun erehdys -romaanit kuvaavat aikaa ennen sotaa, kuten myös jälkimmäisestä tehty elokuva. Edellisestä tehty Kaasua, ko- misario Palmu! -elokuvassa on Vallitun mukaan selkeästi 1950–1960-luvun tuntua. Tämä liittyy esimerkiksi lavastuksen moderniin arkkitehtuuriin ja sen raikkaaseen kuvaamiseen. – 1960-luvun vaikutteita on luonnollisesti molemmissa Tähdet kertovat, komisario Palmu -teoksissa, koska ne tehtiin 1960-luvulla. Näille teoksille on leimallista jengitoiminta ja poliisitutkinnan modernisoituminen. Tämä vaikuttaa muun muassa henkilöhahmojen asemaan. Virrasta, Palmun nuoresta ja hieman uudistusmielisestä apulaisesta on tullut hänen päällikkönsä. – Sarjan päättänyt Vodkaa, Komisario Palmu -elokuva poikkeaa muista vahvalla aikasidonnaisuudellaan. Tämä liittyy esimerkiksi ajan poliittisuuteen. Palmu-teokset ovat edelleen suosittuja. Palmu-romaaneista on otettu uusia painoksia vuosikymmenittäin niiden ilmestymisestä lähtien. Palmu-elokuvia näytetään tasaisin väliajoin televisiosta. Jokaisesta on tehty myös dvd-julkaisu ja nyt uusia on tekeillä. Vuonna 2012 Komisario Palmun erehdys valittiin kaikkien aikojen parhaaksi suomalaiselokuvaksi Yle Uutisten elokuvakriitikoille osoittamassa kyselyssä. – Palmu-tarinoita on myös jatkettu. Jukka Parkkisen kirjoittama ja Timo Mäkelän piirtämä Komisario Palmun poika -sarjakuva julkaistiin Kansan Uutisissa vuonna 2002. Vuotta myöhemmin julkaistiin Teemu Rinteen romaani Kuvat kertovat – Palmu, murharyhmä. Siinä romaanin päähenkilön setä on komisario Palmu. JUHANA UNKURI Limpan Jag dementerar När föregående Eläkeläinen damp med ur min postlucka fick jag en veritabel shock. Jag hade glömt att skriva mitt svenskspråkiga kåseri, och på så sätt avbrutit en lång tradition att skriva det i vartenda nummer av tidningen. Det är nämligen över femton år sedan min gamle vän och politiska lärofader Gunnar Asplund fick mig övertalad till att fortsätta hans jobb att skriva svensk kolumn i tidningen. Han fortsatte att skriva ekonomiska översikter på finska, och tyckte att det började bli litet för mycket av det goda för en gubbe i hans ålder. Han var nämligen också ordförande för Helsingforsnejdens pensionärer och nästan tjugo år äldre än jag. När jag tyckte att jag inte har något att skriva om nu, när jag är pensionerad från facket genmälde han, att vi är flera medlemmar i Pensionärerna än i ditt gamla förbund Livs. Det är bara att ta en ny synvinkel och skriva på samma sätt som du gjorde i Ny Tid, förbundstidningen Elintae och FFC:s Löntagaren. Nu tror ni kanske att jag har blivit dement, men det dementerar jag definitivt. Det är absolut andra randiga skäl och rutiga orsaker till min glämska. Vid närmare eftertanke kom jag fram till ett det troligen beror på att min mormorsmor var spanjorska. Spanjorerna lär ju vara ett slags mananamänniskor, vilket också bekräftas av refrängen i en schlager: Manana, manana, i morgon är tidigt nog för mig. Min benägenhet att skjuta upp göromål förstärktes ytteligare av att jag, när svärmor och svärfar ännu levde, tillbringade en stor del av min semester hos dem i Savolax. De flesta savolaxarna är ju kända för att vara humorister och slängda i käften. På fisketurer runtom i trakten lärde jag nig två finurliga uttryck. Det första: Elä hättäile (ta det lugnt) Det andra: Ehtiihän sen tuonnempanakin aekoo (man hinner det nog också i framtiden). Nu kanske ni bättre förstår min benägenhet ett skjuta upp saker ich ting. Att det flyter några droppar spanskt blod i mina ådror beror på, att en skutskeppare från Pärnå, som hette Nordberg under den sk. bondeseglationstiden fraktade en last trävirke och tjära till Spanien. På hemvägen hade han salt i lasten och en spansk fru i kajutan. Hon blev med tiden min mormors mormor. När jag började skriva i Eläkeläinen brukade jag skriva in deadlinedatumen i min almanacka men småningom, när jag fick ett eget utrymme i tidningen, behövde jag inte hålla den almänna linjen utan kunde skjuta fram mitt bidrag nämere sättningsdags. På så sätt kunde jag behandla aktuella saker innan de blev för gamla. Pekka brukade alltid skicka en E-post om jag började komma alltför sent, men när han blev pensionerad visste inte Tuomas, som fortsätter redaktörsjobbet, om vårt system. Jag borde förstås ha berättat det för honom, men min benägenhet att skjuta upp saker och ting gjorde tyvärr att olyckan skedde. Som ni ser, om ni har orkat läsa så här långt, är jag ganska bra på förklaringar. Ovanstående blev nog litet långrandig, men som ung var jag mera kvicktänkt. Vad tycker ni om den här? På sjuttiotalet, när jag var förtroendeman på Unilewers oljekvarn ÖP i Hertonäs, höll vi ännu fast vid den gamla traditionen att nya jobbare på verkstan skulle bjuda de gamla på sk. hornbrännvin. Gjorde de det inte växte det horn i skallen på dem, och alltid när de kom emot någon av oss gamlingar lyfte vi två fingrar i vädret och sade bää eller muu, tills ett par flaskor uppenbarade sig i brandslangskåpet. Vi var fjorton gubbar på verkstan så det var ju int fråga om något supkalas, utan mera om att uprätthålla en tradition. Enligt lagen var det då, och troligen även nu, så strängt förbjudet att supa på arbetsplatsen att man kunde få sparken utan uppsägningstid om man gjorde det. Då förstår ni säkert att goda råd var dyra, när jag stod och tog min killa slurk ar kossuflaskan och personalchefen kom in genom verkstadsdörren. Han stirrade på mig ungefär som en finsmakare på billig korv, tills jag fick en snilleblixt. Jag hade inte ännu hunnit svälja och började gurgla med kossun, spottade ut den och sade: – Det här är nog alkoholmissbruk, men vad kan man göra när det är så strängt förbjudet att supa på arbetsplatsen. Det började rycka i chefens mungipor innan han röt: – Kyss fittan! Du har en bra förklaring på vad som helst, och försvann frustan- de av skratt ut genom verkstadsdörren. Som ni ser fungerar mitt minne ännu rätt bra, men nu till direktöversättningarnas finurligheter. I mitt senaste kåseri var det ju frågan om kvicksilverutsläppet från Harjavalta i Kumoälv, som i Björneborg rinner förbi Replot när den mynnar ut i Bottenhavet. Eftersom den här tidningen är julnummer kan ni ju medan ni smälter skinkan, och väntar på att gubben från Öronfjället kommer med era julklappar, fundera på vad direktöversättningen eldberg är på riktig svenska. Som en liten vink kan jag berätta att smedguden Hefaistos i den grekiska mytologin hade en kollega i de gamla romarnas avgudagalleri, som hade nästan samma namn som den rätta översättningen. Förlåt, jag glömde nästan. Bästa läsare: GOD JUL.
22 – Nro 7 joulukuu 2014 ELÄKELÄINEN HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA! Tervehdyssivujen valokuvat: Heikki Kirstinä Lämpimät kiitokset tervehtijöille ja tervehdysten kerääjille! Etelä-Häme Heinola Eeva Kärkkäinen Eila Kousa Airi Hynninen Airi Lehtinen Marjukka Mattila Harri Virtanen Lahja Hyttinen Raija Lipponen Olavi Lipponen Esa Harju Eila Harju Kyllikki Björk Heikki Pitkäaho Eero Hellevi Virtakoivu Anja Leinonen Tuula Jetsu Antti Matikainen Else Saarinen Eero Ranta Anja Rautniemi Hämeenlinna Sinikka Kumpulainen Erkki Kumpulainen Raili Kuosa Aulikki Järvinen Airi Kalinainen Alice Tiainen Oiva Lahti Kerttu Viertola Alpo Timonen Alli Salonen Jarmo Röksä Eine Stolt Riitta-Liisa Stolt Veikko Stolt Terttu Klemm Joulutervehdyksistä Eläkeläinen-lehdessä on muodostunut perinteinen ja lämminhenkinen tapa osoittaa yhteenkuuluvuutta. Seuraavilla sivuilla on runsain määrin tervehdyksiä järjestön jäseniltä, ystäviltä ja yhteistyökumppaneilta. Eläkeläiset ry ja lehti kiittävät lämpimästi kaikkia tervehtijöitä ja tervehdysten kerääjiä! Veijo Klemm Salme Saarinen Jokioisten Seutu Hilkka Helenius Helena And Eila Sederholm Hellin Reko Eini Puolakainen Heikki Kulju Terttu Viljanen Terttu Mäkelä Mirja Tuusa Terttu ja Jukka Palmu Tarja Kirkkola-Helenius Jouni Helenius Eeva ja Pentti Kirkkola Lahti Eeva Marin Antti Holopainen Viljo Pitkänen Anja Ramsi Tauno Nieminen Anja Storlöpare Sinikka Jokinen Teuvo Keinänen Tauno Huotari Veijo Jankkila Ensio Saarinen Helvi Korhonen Hannu Kokkonen Salpakangas SALPAKANKAAN ELÄKELÄISET ry Helsinki ELÄKELÄISTEN HELSINGIN ALUEJÄRJESTÖ ry Jakomäki JAKOMÄEN ELÄKELÄISET ry Marja-Liisa Isoniemelä Raili ja Aaro Taponen Liisa Hyvärinen Tyyne Finne Pirkko Pöri Reino Könönen Anneli Färm Raija Sokura Taina Seppälä Taisto Rossinen Irma Heino Anneli Kantokorpi Aino Säilä Mirjam Alanko Ulla Halonen Gunnel Mutka Pirjo Silvennoinen Kaarela Alvar ja Helena Risberg Veikko Savolainen Leena Virta Irma Salo Kerttu Laine Nina Sankelo Kyllikki Sirén Heimo Luoto Niilo Luoto Aimo Niiranen Helena Niiranen Maritta Hartinq Sinikka Kavèn Anna-Liisa Partanen Marita Henriksson Heikki ja Tarja Hietanen Ritva Pekkola Ville Schuvalow Marja Johander Kallio-Vallila KALLION-VALLILAN ELÄKELÄISET ry Kauko Aaltonen Ulla-Liisa Aaltonen Antti Henriksson Pirkko Kaskikorpi Ulla Seutu Irja Pesonen Ritva Kyyrö Eila Laakso Mirja Arajärvi Elbe Novitsky Meeri Reutsalo Kati Peltola Kaarina Gustafsson Ulla Seutu Ritva Kontio Hertta Pöllänen Maija Halenius Kyllikki Niemi Anna Partanen Ritva Sairanen Toivo Koivisto Kontula KONTULAN ELÄKELÄISET ry Marjatta ja Seppo Saha Eino ja Maija Vikman Ilkka Tervonen Aura Mäkinen Anne Ruikka Pentti Nikander Tellu Jäppinen Leila Juola Anja Myllö Seija ja Kauko Hirviniemi Toini Kokkonen Ilja Koskinen Margit Sievänen Leena Koskinen Inkeri Hämäläinen Eila Hartikainen Raili Happonen Pertti Lautiainen Sirkka Kuivala Ismo Kuivala Marita Sorvali Raija Åberg Reijo Tamminen Maija Laaksonen Sinikka Kauppinen Anneli ja Olavi Lepistö Per Rikberg Ulpu ja Johanna Degerlund Liisa Aunula Marjo Hänninen Helga Laakso Esko Kosonen Seija Malmikumpu Erkki Malmikumpu Aino Kemppi Raija Virtanen Mailis Kouhi Riitta Lindholm Pirkko Helenius Reijo Inkala Salme Sarivaara Onni Määttä Toini Juntunen Seija Voutilainen Pentti Hampinen Anja ja Risto Ventti Maija Rossi Tellervo Pulkkinen Liisa ja Paavo Outi M Elsa Keinänen Pirkko-Liisa Eila Korhonen Elli Juntunen Sirkka Korhonen Martti Korhonen Anna-Liisa Saarela Terttu ja Matti Salme Pelkonen Risto Pelkonen
Nro 7 joulukuu 2014 – 23 ELÄKELÄINEN HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA! Sirkka ja Raimo Aaltonen Leena Vilonen Anja Moilanen Oili Eronen Taimi Pulkkinen Raili Kaateri Kalevi Kaateri Pirkko Toland Maire Sirkkala Anita Kostamo Pekka Saarnio Kerttu Koivunen Kultaisen lyhteen Eläkeläiset ry toivottaa hyvää Joulua jäsenilleen! Malmi KAHVILA MURUSENI MALMIN APTEEKKI PARTURI-KAMPAAMO ALANKO Liisa Marttinen Raija Rantanen Aino Vepsäläinen Elvi Iivonen Riitta Kainulainen Saara Laine Eero Haverinen Eeva-Maija Haapala Matti Lintumäki Seija Hakanen Simo Hakanen Maikki Vepsä Taimi Taskinen Toini Leinonen Martti Leinonen Reino Viitala Kaija Tolvanen Hilkka Kinnula Heikki Laakko Sinikka Mether Terttu Vakkinen Eevi Kaasinen Sisko Lamminsalo Helge Lehtola Pirkko-L Miettinen Anja Niemi Mirja Leppälä Aune Kana-aho Inkeri Kolehmainen Jorma Immonen Erkki Mattila Pirjo Kärnä Ilmari Väisänen Liisa Väisänen Helena Leskinen Ensio Leskinen Erkki Torniainen Anna Torniainen Lasse Tiainen Ritva Kaartoaho Eino Voutilainen Raimo Kinnunen Elli Hietaharju Veikko Tomperi Eero Taipale Veikko Mäntynen Irma Mäntynen Anni Vahlström Kalevi Hälinen Pertti Kirsi Jouko Hälinen Maila Vento Helvi Järvinen Hilja Kettunen Paavo Kettunen Esko Vepsä Soile ja Pentti Kaarnajärvi Pauli Halonen Anja Kokko Maria Partanen Olavi Partanen Kalle Karjukoski Pirjo Karjukoski Liisa Kosonen Anja Luttinen Kerttu Niemi Meri Kataja Jorma Kataja Aune Kana-aho Inkeri Kolehmainen Pertti Korhonen Vilho Koskinen Mirjam Laine Maija Tiittanen Annikki Luukkonen Erkki Virta Reijo Töyrylä Veijo Kärkkäinen Irja Kortelainen Kaj Blomberg Kauko Räsänen Seija Voutilainen Lauri Perälä Lea Perälä Devi Kaukinen Marja-Leena Viuhkonen Aila Toikka Maija Liisa Leskinen Ritva Railo Marjatta Eriksson Irma Kurunsaari Anneli Kilpeläinen Tuula Leppähaka Aira Hiltunen Myllypuro HAUKIPUTAAN ELÄKELÄISET ry MYLLYPURON ELÄKELÄISET ry Juha Hämäläinen Sinikka Vartiainen Soila Sunikka Maija Julin Osmo Tolvanen Helli Tolvanen Eila Kortelainen Pertti Piekäinen Else Hovi Liisa Lindroos Eila Tiihonen Mauno Räsänen Jouni Harju Seija Roivainen Marita Heikkilä Pihlajamäki-Pihlajisto Kaisa Puumalainen Reijo Pitkänen Toivo Lindroos Liisa Forsberg Sirpa Pulli Eeva-Liisa Kankainen Aulikki Huovinen Marja-Liisa Suuronen Sirkka Pellikka Helena Hyppönen Liisa Riippi Toini Tiihonen Anneli Rautionmaa Anna-Liisa Saukkola Risto Viander Vilma Kaukinen Tapuli TAPULIN ELÄKELÄISET ry Vartiokylä VARTIOKYLÄN ELÄKELÄISET ry Jokilaaksot POP PANKKI HAAPAJÄRVEN ELÄKELÄISET ry Haukipudas Paula ja Pekka Sarkkinen Kaarina ja Matti Nisula Aino ja Antti Timonen Elsa ja Veli Kurkela Raili ja Taisto Korvala Anna-Liisa Satalahti Raija ja Matti Leppänen Eila ja Martti Nisula Armi ja Esa Laine Tapio Kärenaho ja Eila Pirkko ja Esko Kanniainen Taisto Sutela Sirkka ja Heino Virta Pirjo ja Aulis Kropsu Airi ja Reima Ritapuu Tauno Ritapuu Taisto Tammela Leena ja Edvin Mattila Raili ja Jorma Jämsä Alli ja Aaro Hiltunen Enne-Liisa ja Tapio Soininen Aili ja Timo Vilppola Ii Anneli ja Veikko Veijola Eeva Kakkonen Liisa Haapaniemi Timo Haapaniemi Taina ja Martti Backman Pekka Virkkula Martti Liedes Terttu ja Jukka Backman Paavo Pirinen Salli ja Paavo Backman Marja-Liisa ja Pekka Halonen Kaarina Niskanen Seppo Veijola Veikko Kakko Hilkka Kalliorinne Matti Liedes Kauko Jakku-Hiivala Martta ja Aarne Ukkola Rauha Piukkula Niilo Piukkula Ossi Junes Helvi Junes Väinö Partanen Irja Partanen Lauri Komminaho Paula Komminaho Ritva Keltamäki Aini Hanhisalo Anna-Liisa Veijola Paavo Halonen Rauha Ukkola Impi Perttula Raija Heinikoski Reijo Ruotsalainen Raili Hakala Paavo Salminen Juhani Siurua Helga Siurua Kauko Goman Väinö Mettovaara Paavo Tolonen Valma Jakola Pirkko Mäkitalo Esko Mäkitalo Tapani Teppo Seija Teppo Eino Koivikko Hillevi Koivikko Eero ja Eila Fäldt Toivo Putaansuu Pentti Lalli Martti Pernu Rauha Mäkipaaso Elvi Mäkipaaso Kaarlo Rantala Tauno Jakku-Hiivala Lauri Hekkala Liisa Meriläinen Aino Huovinen Väinö Huovinen Veikko Huovinen Meeri Taskinen Esa Hiivala Eila Hiivala Elsi Taskinen Maire Fäldt Ida Virkkunen Aulis Körkkö Eeva Isosomppi Sulo Jaara Kalajoki KALAJOEN ELÄKELÄISET ry Eila Himanka Raija Luoto Hilkka Siironen Laura Siironen Pekka Siironen Sauli Konu Terttu Hietala Teuvo Hietala Lauri Seikkula Toini Ketola Airi Vierimaa Veikko Vierimaa Rauni Heininen Martta Lahtinen Inkeri Luoto Julia Heininen Arja Fors Hilkka Hietala Raimo Hietala Heli Alho Kempele Leena ja Pentti Kauranen Anja ja Kalle Korento Anna-Liisa ja Matti Lassila Auli ja Jaakko Penttilä Kaisu ja Eero Laava Erkki Hyvärinen Mirja Aho Ulla ja Paavo Kokko Liisa ja Veikko Keränen Eila Alaräihä Aune Ansamaa Reino Nurro Matti Niemi Päivikki Alakulju Aura ja Jouko Siltavirta Vappu Keinänen Anna-Liisa Toropainen Jorma Mikkola Eemeli Liimatainen Eila Pietilä Marjatta ja Kalevi Kerttula Eino Neuvonen ja Pirkko Inkeri ja Olavi Haapakoski Kaino ja Esko Seija Tapio Inkeri ja Timo Loukkola Kiiminki Marianne ja Tauno Honkanen Kerttu ja Niilo Ala-Nikula Leena Korhonen Heikki Niemelä Sylvi Haarahiltunen Ulla ja Reijo Timonen Raili Järvinen Anna-Liisa ja Timo Heikkinen Pirkko Nyman Lauri Rintamäki Marketta ja Eero Timonen Sirkka Vengasaho Helena ja Antti Hamarinaho Pirkko ja Kalevi Herukka Anna-Maija Koivuranta Sisko Kuopusjärvi Elvi Riikola Eila ja Raimo Mykkänen Liisa Vesa ja Olli Orvokki Siekkinen Arto Kouri Seppo Hanhela
24 – Nro 7 joulukuu 2014 ELÄKELÄINEN HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA! Kuusamo Suoma ja Veikko Ervasti Seppo Veteläinen Aulis Saapunki Aira ja Pentti Kyyhkynen Marjatta ja Tarmo Polojärvi Eila ja Leevi Uhlbeck Irma ja Kauno Moilanen Veele ja Aili Mustaniemi Mauno ja Hilja Ronkainen Elli ja Taisto Heikkinen Esko Karjalainen Ilmari Määttä Helli Moilanen Irja ja Unto Saapunki Irene ja Pentti Käsmä Martinniemi MARTINNIEMEN ELÄKELÄISET ry Elma Vesala Irma ja Topi Kiventerä Eira ja Jyrki Mehtälä Laila ja Heino Luukinen Elli ja Sanelma Ukkola Eine Mustonen Pirkko ja Antero Jakku Marjatta ja Aatos Pussinen Tellervo ja Pentti Pussinen Muhos Erkki Karjalainen Meimi Karjalainen Eino Pudas Aune Touru Kerttu Leskelä Martta Pulliainen Henno Nykänen Eino Siekkinen Eeva Jokitalo Tuulikki ja Arvo Erkkilä Marjatta Säävälä Veikko Juntunen Irja ja Toivo Lotvonen Seppo Alalauri Anna Nilosaari Terttu ja Esko Oikarinen Oulainen Ritva Kilpeläinen Urho Hyytiäinen Helena Hyytiäinen Aira Kotka Elsa Peltola Ilmari Tikkanen Tellervo Isokangas Maija Aitto-oja Marjatta Kolppanen Raimo Kolppanen Airi Juusola Linnea Nevasaari Aira Isokivelä Anna Jylkkä Terttu Härö Martti Mäkelä Bertta Malmberg Aimo Malmberg Eila Laurila Eero Laurila Vieno Vuoti Sulevi Salmi Kaisa Putila Oulu OULUN ELÄKELÄISET ry Aino Kuusiniemi Eila Leinonen Ritva ja Veli Siivola Teuvo Jalopaasi Ritva ja Martti Eilola Sisko Kokko Eila Nuutinen Reijo Rautio Antti ja Sirkka Ryky Eija ja Esko Tervo Ritva ja Erkki Savilaakso Taina ja Olavi Peltoniemi Kalevi Paavilainen Pentti ja Linnea Erkkilä OULUN TYÖVÄEN ELÄKELÄISET ry Paula Häppäri Arvi Kostekivi Maija Päkkilä Kalle Nisula Pentti Kellokoski Eeva ja Teuvo Blomster Elsa Pajuluoto Maija Nurminen Helmi ja Veijo Elsi ja Jorma Suomela Hilkka ja Erkki Kukkonen Vilho Kärnä Jorma Hartikka Eeva Stålnacke Veikko Meriläinen Eino Vaikko Yrjö Lamminparras Aimo Laitala Martti Väänänen Aimo Keinänen Tuomo Jussinniemi Kauko Maikkola Viljo Ruonakangas Esa Metso Terttu ja Terho Vilho Haapalainen Teuvo Riipinen Lyyli Lapintaival Urho Koistinen Seija Juntunen Mirja Tapio Aimo Blomster Katariin Rissanen Seija Urpilainen Anneli Inkeröinen Lea Suorsa Aune Lehto Terttu ja Otto Pulkkinen Eeva Kalliokoski Viivi Latola Anja ja Eero Mustonen Liisa Seluska Paula Hauru Olavi Karppinen Päivi Saloranta Oulunsalo Maija ja Markku Kaltio Kerttu ja Ensio Piirainen Pirjo Nalkki Meeri ja Pentti Väliheikki Riitta ja Olavi Laakso Anna-Liisa Vatanen Raili ja Tauno Korhonen Soile Ulander Eila ja Sulo Mård Anneli Salo Anneli Stefanius Elli Vuoti Olavi ja Eila Siekkinen Pirkko ja Paavo Piispanen Eero Hirvonen Lahja ja Jaakko Kangastalo Silja ja Seppo Pulkkinen Mirja ja Esko Vahera Saara ja Kauno Metso Pateniemi Marketta ja Reino Hämälä Eino ja Terttu Jacklin Eeva Holappa Jouko Halonen ja Anneli Paavo Kilvelä Aarno Saarela Airi ja Aaro Hyvönen Eero ja Pirkko Pietilä Ritva ja Esa Erkkilä Soile ja Arvo Pesonen Sirkka ja Allan Korhonen Marja-Liisa Vainio Kauno Ylitalo Kaarina ja Pentti Logren Hilkka ja Reino Järvelä Matti Kilvelä Leila Kinnunen Seppo Aitola Annikki Nissinen Irma Ronkainen Aune Vuoti Liisa Otamo Maire ja Reijo Salin Sirkka ja Esko Remes Jussi ja Eila Nyman Sinikka ja Raimo Mustikainen Sirkka ja Matti Heinikoksi Leena ja Pekka Nättinen Taimi ja Raimo Anttila Kaarina ja Sinikka Anneli Rautio Liisa ja Juhani Heikkinen Saini ja Erkki Rajanen Ritva Mörönen Johannes Hilonen Pudasjärvi PUDASJÄRVEN ELÄKELÄISET ry Leena Rantala ja Jaakko Kerttu Määttä Mauno Lämsä Aarne Latvajärvi Elsa ja Taneli Aarni Elsa Tumelius Hilkka ja Paavo Tihinen Elma Timonen Seppo Räisänen Orvokki ja Aimo Hyttinen Sirkka ja Usko Kokko Fanni Hemmilä Rauni ja Pekka Jussila Annikki ja Antti Ylitalo Elsa ja Pekka Piri Laila ja Ensio Takkinen Marja-Leena Korvala Toivo Männikkö Eero Hirvelä Pyhäjärvi Toivo Huhmarniemi Helmi ja Anto Tapaninaho Vappu ja Pentti Aho Anna Marjoniemi Raili ja Sakari Tuoriniemi Ines ja Kauko Ahola Tauno Pietikäinen Maija ja Antero Kittilä Unto Matilainen Helena ja Reino Laitinen Raahe RAAHEN ELÄKELÄISET ry Anja Sarajärvi Eila ja Harri Taskila Veera ja Matti Törmäkangas Aila ja Tenho Kurula Jaakko ja Rauni Lepola Hilkka Antinoja Sinikka ja Viljo Lehmusketo Eila ja Reijo Väli-Heikkilä Ritva Liisa ja Urho Virnes Liisa ja Jaakko Pyy Irja Ylimattila Sirkka ja Eero Ruohomäki Sirkka Kankaala Tarja ja Esko Nyman Paula ja Kalevi Kiilakoski Irma Rauta Leo Ijäs Kaarina Mähönen Irma ja Tuomo Pasanen Irma ja Viktor Liete Antero Siuvatti Hely ja Olavi Muikkula Reisjärvi Einari Moilanen Eero Karjula Manu Kieleväinen Veikko Saukko Utajärvi UTAJÄRVEN ELÄKELÄISET ry Ylivieska Olavi ja Pirkko Isokoski Aimo Vähäkangas Marge Partala Anja ja Kauko Leppälä Rauha ja Terho Leppälä Aili ja Aimo Törmälehto
Nro 7 joulukuu 2014 – 25 ELÄKELÄINEN HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA! Kaakkois-Suomi Anjalankoski Taisto Leinonen Pentti Aaltonen Raino Malminen Pirkko Laakkonen Anneli Sorsa Eeva Hänninen Tellervo Häkkinen Jaakko Ruohola Annikki Laine Imatra IMATRAN ELÄKELÄISET ry Maila Piirainen Urho Piirainen Raili Kuittinen Matti Miettinen Onni Pitkonen Sirkka Pitkonen Tuula Karlsson Irma Happonen Aimo Ruusunen Rose Kaipainen Liisa Rintamäki Jussi Sallinen Anneli Haimakainen Eine Kurronen Eila Lehikoinen Marjatta Ovaska Karhula KARHULAN ELÄKELÄISET ry Kotka Tuula Kaitaniemi Ritva Jokinen Perttu Hyöky Markus Niemi Pertti Hellgren Raimo Enckenberg Eija Lehtonen Laimi Häkkinen Eeva Dufva Anneli Laakkonen Pertti Marttinen Kuusankoski KUUSANKOSKEN ELÄKELÄISET ry Risto Välimaa Irja Hallikas Hilkka Mustonen Paavo Mustonen Salli Nieminen Olavi Telkkinen Marja Jääskeläinen Hilkka Oksanen Seppo Simpura Eini Huurinainen Raija Taskinen Vesa Taskinen Elisabet Sällinen Timo Toivonen Pyhtää Yrjö Kauris Irja Kauris Heikki Hovi Terttu Järvinen Airi Häggblom Erkki Miettinen Terttu Sinisalo Seppo Sinisalo Marja Töyrylä Elma Merilä Paula Järvinen Marjatta Vesa Urpo Vesa Jouko Nikander Lea Salonen Ahti Karppinen Suomussalmi Kainuu ELÄKELÄISET ry:n KAINUUN ALUEJÄRJESTÖ ry Kajaani KAJAANIN ELÄKELÄISET ry Rauha Piirainen Laila Lukander Tuula ja Pentti Väyrynen Erkki Holappa Kari Nyyssönen ja Mirja Perttu Parviainen ja Vuokko Matti Repo ja Ritva Jarmo Munter Reino Toivo Huttunen Eino ja Seija Pertti Mankinen Ritva Rantala Aarne Moilanen Silja Moilanen Anja Rönkkö Seija Koistinen Raimo Levy Kyllikki ja Onni Tuula ja Antero Kärki Aira ja Veli Nyyssönen Raili Myllylä Tauno Juppi Sirkka ja Väinö Heikkinen Aili ja Martti Karppinen Irma ja Jorma Sivonen Irma ja Arvi Pääkkönen Pirkko Snickeri Irmeli Leinonen Nikolai Happo Pertsa ja Kilu Sirkka-Liisa Laukkanen Terttu ja Urho Hyyryläinen Anja ja Erkki Koskelo Annikki Widgren Telle ja Veli Erkki Kemppainen Kaija ja Juhani Leinonen Siiri Määttä Paltamo PALTAMON ELÄKELÄISET ry Puolanka PUOLANGAN ELÄKELÄISET ry Sotkamo SOTKAMON ELÄKELÄISET ry SUOMUSSALMEN ELÄKELÄISET ry TOIVOTTAA HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA VUOTTA 2015 Vaala SUOMI-VENÄJÄSEURA VAALAN OSASTO VASEMMISTOLIITON VAALAN KUNNALLISJÄRJESTÖ rp VAALAN ELÄKELÄISET ry Aarne Tervonen Seija ja Johannes Räisänen Aila ja Kauko Moilanen-Matila Aila ja Erkki Karjalainen Antero Halonen Aune Kovalainen Hannu Pulkkinen Katri ja Veikko Moilanen Kerttu Karjalainen ja Arvi Moilanen Marjatta Karppinen Mirja ja Tuomas Enroth Keski-Suomi Hankasalmi HANKASALMEN ELÄKELÄISET ry Osmo Vilokkinen Maija ja Martti Nykänen Helvi ja Seppo Api Kyllikki Tarvainen Veikko Tarvainen Raili Janhonen Pirjo Kumpu Antti Kumpu Raimo Liukkonen Erkki Manninen Meeri Manninen Hilja Paasolainen Pentti Tyrväinen Anna-Leena Oksanen Saimi Huisko Marja Leena Kytölä Kerttu Häkkinen Arvo Taavitsainen Hellevi Halttunen Liisa Markkanen Helvi Halttunen Risto Niemi Rauha Putkonen Unto Sarèn Eila Pietiläinen Jussi Pietiläinen Juhani Okerman Jussi Tiitinen Veikko Häkkinen Kerttu Häkkinen Vieno Kauppinen Pentti Oksanen Irma Koistinen Pekka Kauppinen Vieno Pietiläinen Marja Liisa Silvast Anna Petrilä Pekka Petrilä Aino Tarvainen Airi Suuronen Jorma Vilokkinen Pirjo Häkkinen Markku Behm
26 – Nro 7 joulukuu 2014 ELÄKELÄINEN HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA! Jyväskylä Jämsä Maija-Liisa Rantanen Saku Rennicke Salli Ahonen Eila Manninen Esko Halttunen Kaija Kaipainen Pertti Kaarijoki Heikki Tervakangas Leena Tervakangas Helka Viikki Pentti Viikki Olli Turpeinen Paula Oksa Kauko Rekonen Orvokki Rekonen Matti Hukkanen Raimo Niininen Kalevi Pihlainen Anneli Silvennoinen Tahvo Eronen Irma Jokinen Jorma Muhonen Tuula Reponen Ensio Oksanen Matti Sivonen Kauko Pulkka Veikko Rantala Antti S. Muhonen Sauli Rantala Pirkko Höylä Seija Toropainen Anja Sandelin Aino Löppönen Virpi Takala Esa Toikkanen Eila Turpeinen Pirkko Jauhiainen Juha Jauhiainen Sylvi Tuomainen Tapio Lamberg Mirkku Kohonen Vilho ja Mirja Mäkinen Veikko Krook Anneli Laakkonen Erkki Rautiainen Heikki Niskanen Vesa Oksanen Eeva Saukkonen Toivo Tirri Paavo Pietiläinen Raija Pietiläinen Liisa Kekkonen Mirjam Tulla Osmo Korhonen Irja Yksjärvi Kari Jokinen Maija Turunen Sekakuoro Iltatähdet ry Sinikka Siekkinen Hannu Hukka Päivi Kukkonen Vuokko Sorsa Kaarina Vesterinen Aarne Jäntti Marjatta Jokinen Raini Kajander Saara Penttinen Hellevi Ilmola Hugo Koistinen Hilkka Hoskonen Lyyli Soikkeli Terttu Uotila Sinikka ja Heikki Pasanen Inkeri Ronko Taimi Suomela Aune ja Sakari Auvinen Kaarina ja Veikko Rantanen Elli ja Pentti Järvinen Erkki Koivisto Osmo Koivuranta Aila Kivirinne Arja Niittunen Eila Strandman Helena Johansson Eila ja Reijo Jokinen Riitta ja Timo Luoto Jyskä JYSKÄN ELÄKELÄISET ry Jämsänkoski JÄMSÄNKOSKEN ELÄKELÄISET ry Teuvo Vuorenpää Liisa Vuorenpää Kari Vuorenpää Mirja Welling Reino Welling Kaija Karuveha Ritva Salo Marja-Liisa Vilenius Veikko Vilenius Aune Welling Eero Peutere Sinikka Lindeman Kyllikki Kangas Markus Kyyrä Eino Hietanen Arvo Mäkinen Pertti Mäkinen Raimo Pylsy Laila Vilenius Eino Vilenius Ilmari Salminen Irja Salminen Helly Saarikoski Alli Virtanen Yrjö Virtanen Aarno Leppänen Pirjo Tavilampi Pertti Tavilampi Seppo Lampinen Veikko Salonen Laukaa Paula ja Viljo Kumpulainen Martta Saarinen Tuula Lappalainen Seija ja Pertti Majuri Valma Autio Väinö Hytönen Sinikka Siekkinen Seija Seppänen Toini Hannonen Kyllikki Pitkämäki Martti Puttonen Kaarina Vesterinen Ritva ja Pentti Valkonen Tuula ja Pentti Nieminen Kari Lukkarinen Pirkko-Liisa Leinonen Pauli Viinikainen Elsa Tervo Pentti Pietiläinen Eila Malino Marjatta Luukkonen Erkki Valkonen Erkki Valtoaho Martta Saarinen Eila Kuukkanen Seija ja Rauno Kankaanperä Helena ja Kari Koivisto Kirsti Toivonen Irja Vauhkonen Päivi Majava Anna-Liisa Malinen Markku Ylönen Seppo Taipale Virve Hämäläinen Unto Kuukkanen Aino Wahlman Muurame MUURAMEN ELÄKELÄISET ry Irja ja Kyösti Vilen Anna ja Aulis Hanhinen Liisa Lepola Kauko Salmela Seppo Rimpi Pirkko Mäkinen Anna Mäkelä Meeri ja Tapio Suhonen Lea Kilponen Hilja ja Reijo Kulmala Raili ja Aimo Miettinen Annukka ja Lauri Hautanen Liisa ja Heikki Salmijärvi Hilkka Kilponen Aune Liiman Kerttu Hietala Palokka Pertti Meriläinen Raija Meriläinen Saara Putkonen Teuvo Putkonen Kerttu Sarviranta Anita Puumalainen Liisa Huhtinen Raili Hartikka Sakari Hartikka Eeva Autio Antero Autio Neija Välilä Liisa Tenhunen Mirja Rutanen Pirkko Rissanen Risto Rissanen Kaarlo Valkonen Kari Lyhty Sirpa Kehusmaa Martti Meriläinen Viljo Valkonen Margit Altti Aura Peltonen Salli Niskanen Aune Tuohinen Pihtipudas Olavi Kananen Tapio Saastamoinen Hilkka Koljonen Helmi Lahentaus Marita Lahentaus Sanelma Teerimäki Senja Kumpulainen Jaakko Uitto Toini Selin Kirsti ja Niilo Kumpulainen Maire ja Lasse Varis Irma Sutinen Niilo ja Maija Pulkkinen Marjatta Suvanto Väinö ja Kyllikki Aho Maila Tyvimaa Sumiainen Pekka Laitinen Aino Suominen Heikki ja Marjatta Häkkinen Atte Tolmunen Olavi Kainulainen Elli Mäkelä Antero ja Eila Närhi Matti ja Marja-Liisa Pulkkanen Vieno Salminen Heikki Salminen Suolahti SUOLAHDEN ELÄKELÄISET ry Säynätsalo Mari Tuura Raimo Nieminen Toivo Heinonen Karin Oikari Raili Flinkman Anja Lukkarinen Seppo Lindell Elli Riikonen Raili Honkonen Alli Ojala Maija Tuominen Tarja Minkkinen Seija Vihinen Vuokko Nieminen Tikkakoski Eino Aksela Aune Mäkinen Irja Huttunen Anja Tourunen Irma Lahtinen Matti Kujala Aino Soini Veikko Soini Irene Mikkonen Viljo Mikkonen Raili Lepistö Rauno Lepistö Elvi Paananen Aune Taipaleenmäki Hanna Riihinen Pekka Riihinen Kalle Malinen Äänekoski ÄÄNEKOSKEN VASEMMISTO ry ÄÄNEKOSKEN ELÄKELÄISET ry Pekka Leppänen Pirkko Leppänen
Nro 7 joulukuu 2014 – 27 ELÄKELÄINEN HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA! Lappi Ivalo Kemijärvi IVALON ELÄKELÄISET ry Kerttu ja Uuno Ylitalo Anja Säynäjäkangas Lauri Luttinen Rainer Wahlsten Eila Väisänen ja Pertti Kaarina Kangasniemi Ritva ja Kari Kyrö Nikula-Sotaniemi Saara Portti Osmo Karvonen Ritva ja Mikko Taskila Juho Mikko Kiviniemi Sisko ja Armas Aalto Kaisa ja Timo Kola Leila ja Seppo Kola Kerttu Nissi Irja Jefremoff Sisko ja Alpi Koponen Kalervo Päkkilä Anna ja Aulis Salonen Vilho Leppäkangas Elsa Linna Timo Ratavaara Lahja Ranta Elsa ja Tumppi Kinisjärvi Sisko Akujärvi Kemi Veikko Hautasaari Irma Räisänen Elsa ja Esko Haikara Vieno Järvelä Salme Nietula Helmi Vaitinen Vilma Korpi Anja Peltoniemi Esko Leppänen Tuulikki Hurtig Esko Toivanen Eero Rantala Raija Siirilä Tapio Siirilä Pirjo Tuovinen Jouni Tuovinen Eeva ja Reijo Laila Mikkonen Inkeri Kangas Veikko Kangas Aune Hautaniemi Mauno ja Annikki Palo Mauno ja Asta Alasuutari Vesa Kolmonen Saara ja Erkki Dianoff Esko Sipilä Pekka Aho Maija-Leena Koivuaho Tapani ja Leila Kolmonen Suoma Perkaus Heimo Ylitolonen Terttu Pohjanen Lauri Pohjanen Inkeri Lakso Kalevi Kiuttu Ritva Niskala Väinö Isometsä Terttu Hiltunen Mauno Järnfors Kittilä KITTILÄN ELÄKELÄISET ry Rauni ja Aarne Outi Mansikkasalo Maire ja Matti Kurtakko Aaro Takala Paula ja Aatu Säärelä Viljo Koskamo Mirja ja Urpo Rönkönharju Maila ja Vihtori Huikuri Erkki Heikkilä Erkki Hietaniemi Maire Koskenniska Pentti Köngäs Aila ja Urho Valte Siivola Aino ja Kosti Tuula Rauhala Seppo Karjalainen Maija Säärelä Olli Keskitalo Lauri Bäck Annikki Niskasaari Eeva ja Aaro Markuksela Enna ja Reijo Kolari KOLARIN ELÄKELÄISET ry Sulo ja Helli Kylmämaa Suoma ja Esa Koivuniemi Tuula ja Reijo Raappana Johanna Niva Eeva Niva Valmu Niva Mauri Pasma Terttu ja Pertti Vanha Sanna ja Tauno Leppänen Hannu Joutsijärvi Elli ja Teuvo Ristimella Raili Heikki Helena Niiranen Irma Komulainen Annikki ja Armas Rantakokko Tauno Nätynki Pello Leena Matinlompolo Heino Matinlompolo Eero Keränen Senja ja Heino Saukkoriipi Martta Saukkoriipi Anja ja Juho Raakkeli Matinlompolo Bertta Kangas Esko Vittikko Eeva Virtanen Aila Pikkarainen Marjatta Vaattovaara Sirkka-Liisa ja Kari Anneli Korteniemi Taina Juopperi Eeva ja Kalle Piippola Maire ja Mauri Alatalo Sointu Vanhatalo Akseli Niva Siiri Niva Ranuan Seutu RANUAN SEUDUN ELÄKELÄISET ry Viljo Hyvönen Raija Puurunen Elsa ja Olavi Sarajärvi Anneli ja Rauno Illikainen Maila Nurmela Arja Posio Pirjo Salmela LAULURYHMÄ TANHURYHMÄ Yrjö Ollila Kaisu Pesonen Laina Kamula Salli Karvo Terttu Heino Lyyli Frantti Maija Ylänen Hilkka Kelottijärvi Saara Jokelainen Eila Kiviniemi Impi Hiukka Pirkko Tikka Mauri Suosalo Antti Keskitalo ja Inkeri Eeva Niemi Arttu Koskiniemi Tuula Ruotsalainen Ossi Riipi Irma Yliaska Hilkka Kangas Pirkko SuosaloLaukkanen Linnea Kilpeläinen Aune Merkkiniemi Kaarina Kapraali Veikko Koskinen Seija Paadar Liisa Koskinen Kauko Matinmikko Maria Fagerström Liisa Kestilä Pirkko Riissanen Liisa Keskinen Elli Kontu Rytikari Rovaniemi RYTIKARIN ELÄKELÄISET ry JALKINEKORJAAMO KIVINIEMI Annikki Puustinen Eila Pietarila Eeva ja Eero Jussila Vieno Haara Raija Tihinen-Haara Sirkka ja Kauko Mäkivuoti Rauha ja Vilho Tokola Valma ja Teuvo Kaniin Aune ja Veikko Hautala Risto ja Sirkka Kyllönen Aare ja Raili Kenttä Aki ja Päivi Ojala Lasse Klasila Arvo ja Ritva Kenttä Helge Hourula Heikki ja Toini Dianoff Pentti ja Elsa Värttö Mirja Paavola Irja Kalliaisenaho Laila Ylitalo Urho Jokela Elsa ja Antero Schroderus Eeva Mällinen Leila ja Pekka Kellokumpu Paavo Luukkonen Marja Leena ja Aaro Rontti Veikko Lehikoinen Sirkka ja Heino Keskitalo Matti Maaninka Salla Simo Raija ja Urpo Päiväniemi Impi ja Pekka Kultanen Annikki ja Viljo Eskelinen Veikko Väinölä Liisa Tapio Eila ja Unto Schroderus Leena ja Matti Salmijärvi Aili Alatalo Ellen Rintala Impi Jouko Kirsti ja Simo Tallqvist Raija ja Heikki Kiiskinen Marjatta ja Asko Tiikkaja Elsa ja Huugo Jaakkonen Ritva ja Pentti Vesterinen Lenne Tennilä Raija ja Aimo Leppänen Eila ja Martti Niskala Pertti Mäcklin Pirkko Ylikärppä Markus Ylikärppä Liisa Kaivosoja Anneli Soini Marjatta Hakala Elina Mäkinen Hilja Kukkonen Erkki Parpala Maija Parpala Eero Haapaniemi Hilkka Haapaniemi Olavi Hamari Saara Arola-Hamari Pentti Hiltula Aila Hiltula Raimo Kemppainen Aila Kemppainen Taneli Kemppainen Maila Kemppainen Edna Hiltula Esko Hiltula Tauno Anttila Tuula Anttila Veikko Leskinen Reijo Ylikärppä Saara Haapaniemi Ritva Koskela Hilkka Niskala
28 – Nro 7 joulukuu 2014 ELÄKELÄINEN HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA! Sodankylä SODANKYLÄN ELÄKELÄISET ry Veera ja Jouni Äärelä Irma Simula Mirja Vaara Elsa Uusitalo Tauno Salmela Kerttu Sääskilahti Enna Marjetta Sirkka-Liisa ja Valto Maunula Viljo Heinikoski Ahti Virtanen Hilkka ja Asko Apukka Edvin Leppäjärvi Auno Ollila Aarne Mäntylä Aino ja Mauno Uimaniemi Alli ja Teuvo Alamaunu Pekka Vaara Vappu ja Vesa Postila Alli Riipi-Pääkkö HämeenkyröViljakkala HÄMEENKYRÖNVILJAKKALAN ELÄKELÄISET ry Kangasala KANGASALAN ELÄKELÄISET ry Kuru KURUN ELÄKELÄISET ry Tervola Lempäälä TERVOLAN ELÄKELÄISET ry LEMPÄÄLÄN ELÄKELÄISET ry Marjatta Selin Maija Ekorre Paavo Haapakoski Hilkka ja Heimo Kähkönen Laila Tapio Elsa Ollitervo Mirja Ranta Sirkka ja Osmo Pulkkinen Eira Ylimikkotervo Leena Ranta Valma Hast Hilkka Jumisko Esko Järvelä Yrjö Kolmonen Eine Lintula Pertti Keränen Vieno ja Eino Tauriainen Aune ja Jorma Kolmonen Pertti Tauriainen Jorma Koivuranta Aulis Romsi Eila ja Heimo Hast Aino ja Veikko Kvist Maija-Liisa Anttonen ja Kauko Tauriainen Tornionseutu TORNIONSEUDUN ELÄKELÄISET ry Pohjanmaa Pirkanmaa Mänttä-Vilppula Rauhaisaa Joulua toivottaa VILPUN VINTTI Lahjapuoti ja lounaskahvila Osta, viihdy ja herkuttele MÄNTTÄ-VILPPULA ELÄKELÄISET ry Anja Ylä-Ajos Aune Saarinen Anja Sorvoja Helvi Jääskeläinen Esa Aittonen Tyyne Autio-Koljonen Pentti Kupiainen Ada Juvonen Seija Viitanen Anni Tiainen Helmi Aronen Lea Aho Antti Aho Inkeri Ylinen Oili Järvinen Pirkko Helander Aarne Helander Laila Leiman Tuula Savolainen Maija-Liisa Rimmi Leena Mäkinen Anneli Aronen Tuija Vessari Jukka Vessari ELÄKELÄISET ry:n POHJANMAAN ALUEJÄRJESTÖ ry Nokia Raili Riekkola Pirjo-Riitta Pajusalo Ilkka Kotiranta Pirjo Kotiranta Pirkko Mettälä Kaarina Lehtonen Seija Nurminen Olavi Nurminen Helge Nurmi Aila Pekkola Toivo Keränen Marja Keränen Riitta Korpela Voitto Palin Seija Sorsa Raimo Sorsa Eeva Vihanta Voitto Vihanta Aila Tuominen Hannes Veijalainen Rauno Järvinen Sirpa Jousniemi Eila Kolhanen Airi Vaske Pauli Haataja Anna Haataja Jarmo Berg Hilkka Salonen Ruovesi Outi Kokko Matti Tolppanen Aune Tolppanen Aili Mäkinen Puli Mäkinen Keijo Rantanen Sirkka ja Aarne Jalonen Matti Hartman Mary Tuominen Pentti Tuominen Tatjaana Huhtala Reijo Kirjavainen Riikka ja Mauno Jussila Eino Lahtinen Matti Rasinen Riitta Rasinen Toini Rasinen Maire ja Matti Lukula Valkeakoski VALKEAKOSKEN ELÄKELÄISET ry Viiala VIIALAN ELÄKELÄISET ry Kari Sulander Pentti Määttänen Sisko Hiltunen Allan Heino Tuula Heino Heikki Hietala Tuomo Huhtala Raili Huhtala Matti Humaloja Jorma Kuusinen Liisa Haapalehto Toini Haapalehto Anja Mäkelä Pirkko Sulander Terttu Järvenpää Erkki Lahti Pekka Renfors Sirkka Lahti Paula Toivola Pekka Taskila Helvi Helin Kaarina Heino Timo Heino Ylöjärvi YLÖJÄRVEN ELÄKELÄISET ry Mikko Vehniäinen Heikki Lilja Irmeli Mandell Marketta Semi Anna Ketonen Raimo Lyyluoma Eila Juvonen Jörgen Forsström Pirkko Kultalahti Christer Eriksson Heikki Spak Kaarina ja Iiska Rahkola Hilkka Tilus Tauno Lehtinen Reino Tuikkanen Aira Rauhala Jorma Uitto Markku Latvala Jouko Ranta Eeva-Liisa Paavola Kerttu Berg Himanka HIMANGAN APTEEKKI TILITOIMISTO TILIKATTI KENSAPUU OY HIMANGAN KULJETUS OY HANHINEVAN PUUTARHA RAVINTOLA KOSKI-HOVI LVI-KIVELÄ OY PIRKON KOTILEIPOMO POHJANMAAN POISTOPISTE OY K-MARKET HIMANKA HIMANGAN OSUUSPANKKI HIMANGAN ELÄKELÄISET ry Selma Tanska Elvi Koski Elma Tuikka Salme Vähärautio Eeva Lauri Maija ja Urho Hilli Ulla ja Veikko Vähärautio Paula Sunnari perh. Leena ja Jussi Himanka Eeva ja Torsten Tuliniemi Maire Yli-Parkas Matti Särkilä Terttu Ala-Tainio Taimi ja Mauno Kangas Melvi ja Jorma Pöyhtäri Pirkko ja Erkki Vähärautio May-Gret ja Väinö Spak Inkeri ja Heikki Spak Eila ja Eero Rahkonen Sirkka Kordelin
Nro 7 joulukuu 2014 – 29 ELÄKELÄINEN HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA! Eero Metsä Aira Rauhala Anja Paananen Sanni Saastamoinen Ritva Koski Ellen Viitamäki Alpo Akolahti Tuula ja Ensio Tuorila Pirkko ja Veikko Yli-Parkas Arja ja Osmo Paananen Vesa Veijalainen Elsa ja Eero Tuorila Liisa Tilus Pirkko ja Esko Kaikkonen Rauha ja Raimo Ainali Aune ja Simo Jokela Anja ja Veikko Lindberg Kaisu ja Mikko Kääntä Rauni ja Heikki Ontronen Raili ja Erkki Kuusisto Jurva HIEROJA MIKKO HAUTALA PENTTILÄN PUUTYÖ OY LINTULA OY PELTOLA OY KRK OY KURIKAN RAKENNUSKORJAUS Markku Rantamäki ja Ulla Rantamäki JURVAN HARRASTAJANÄYTTELIJÄT ry JURVAN ELÄKELÄISET ry Anna Ketonen Heikki Parviainen Markku Hautala Liisa ja Juhani Hautala Jaakko ja Sari Ketonen Helvi ja Reijo Jokela Sirkka ja Raimo Ruutiainen Reijo Ruutiainen Taimi ja Manne Koski Leena Elomaa Kaarina ja Kalervo Haapaniemi Terttu ja Matti Lehtinen Salme ja Voitto Välimaa Sylvi Blomsten Terttu ja Matti Kivineva Helvi ja John Långkvist Emmi ja Erkki Lintula Kerttu ja Raimo Lyyluoma Ritva ja Heino Mukari Anneli ja Aatto Hannula Esko ja Ritva Airi ja Reima Lyyluoma Ritva ja Pentti Purtola Kerttu Pihlajamäki Seija ja Unto Lintula Kaija ja Pentti Helena ja Pauli Elomaa Annikki ja Kari Majasaari Hannu ja Anneli Tuomela Pentti Lintula Helvi Neuvonen Hilkka ja Lasse Peltola Marjatta ja Osmo Peltola Anna-Liisa ja Jarmo Koski Arja ja Sakari Kentta Raili ja Mauri Rantala Meeri ja Jarmo Kalliomäki Anita ja Simo Peltola Pertti ja Elmi Katajamäki Erkki ja Anneli Katajamäki Aini Marttila Eero Palomäki Antti ja Hannele Kerttu Santikko Aili Jäntti Toivo Hällström Kalevi Hällström Ritva ja Jorma Niemelä Kauhajoki KAUHAJOEN ELÄKELÄISET ry Heikki Vallin Leena Vallin Paula Lehtinen Tauno Lehtinen Eira Peltomaa Matti Luoma Marjo-Riitta Ahonen Alpo Niemistö Matti Korpisalo Osmo Metsälä Esa Samppala Kauhava Eira ja Esko Rintanen Maija Ketola Arja Tahvanainen Irene Jylhä Anna Kivinen Aila Hauta Pirkko Hauta Eila Kankaanpää Aino Koski Lauri Nikula Marja Latvakoski Aino Korpimäki Sinikka Hauta Kaisu Peltoniemi Elli Piri Lilja Miiluniemi Ritva Antila Kaino ja Altti Kankaanpää Pentti Jokela Sylvi Hauta Kokkola KOKKOLAN ELÄKELÄISET ry Marja-Liisa Prittinen Irja Heikkinen Margit Saario Liisa ja Jussi Jäntti Ulla ja Alpo Nordlund Elvi ja Reino Hakola Ritva Luosa Raija ja Pekka Mäki Kaarina ja Veikko Tikkakoski Tuula ja Matti Myllymäki Annikki ja Paavo Kujanen Lilli ja Olavi Luomala Tatjana Sillanpää Juhani Sillanpää Ulla ja Lauri Runnakko Pirkko Kultalahti Matti ja Maija Seppälä Marja-Leena ja Pentti Nurmi Pirkko Nieminen Kurikka KURIKAN VISA ry KURIKAN TYÖVÄENTALOYHDISTYS KURIKAN ELÄKELÄISET ry Aila ja Antti Laine Sisko Luomala Sirkka Liikala Asta ja Erkki Hautaluoma Eila ja Alpo Juvonen Kaarina ja Ilmari Korkiamäki Kaija ja Olavi Kuusela Kyllikki ja Pentti Latvala Maija Lammi Saara Pihlaja Martti Leskinen Laihia Mikko ja Helena Kallio Raimo ja Irja Kinnari Hannu ja Tuula Nieminen Auli ja Aaro Kallio Leila Peltokoski ja Reijo Jorma ja Hellevi Niemistö Aila Saksa Kyllikki Hakala Eino Peltoharju Eino Santtila Hilma Hiltunen-Lehto Jouko ja Kaija Ranta Kerttu Lappi Ritva Iso-Kungas Aira Tilus Hilkka Tilus Liisa Kauppala Alli Bro Aino Valkonen Eeva ja Eero Leino Henny Lintunen Reino Tuikkanen Anna-Liisa Kotanen Gunnel ja Seppo Pietilä Rhea ja Reijo Koskinen Ria ja Hannu Salomäki Liisa Hietamäki Seinäjoki SEINÄJOEN ELÄKELÄISET ry Jorma Uitto Markku ja Kaija Latvala Erkki Perä Anni Franttila Tuula Pietikäinen Anna Ristimäki Aune Niemi Antti Lahdenperä Erkki ja Aune Kalliosalo Laimi ja Sauli Majaharju Maija-Liisa Koskela Anneli Kivimäki Pirkko Myllyniemi Erkki Myllyniemi Helle Haapaniemi Taisto Haapaniemi Teuva Pietarsaari PIETARSAAREN ELÄKELÄISET ry Liisa Hautala Kaarina Hyyppä Ulla ja Kalervo Ojala Annukka ja Jukka Oja Mirjam Koskinen Tuomo Syri Esa Ahonen Anna-Liisa Hyyppä Reijo ja Aino Hakola Tyyne Ahonen TEUVAN ELÄKELÄISET ry Vaasa VAASAN ELÄKELÄISET ry Ritva ja Markku Hankosaari Pirkko ja Kauko Peltonen Seija Ossi Tarja-Maija Sparf Britta ja Kalervo Lahtinen Anneli ja Juhani Ilkka Raisa ja Terho Tuomaala Tuure Koski Kaisu Jerohin Terttu Männikkö Mailis ja Roni Uppgård Pirkko Aitola Heikki ja Salme Tuula ja Antero Ainasoja Anna-Liisa Myllykangas Orvokki ja Risto Vainionpää Irmeli Mandell Sulo Ruohoniemi Eeva Kuusinen Terttu Katajamäki Martti ja Kaarina Urpiola Elsa Lahtinen Hely Kahlos Lilja Saarinen Veikko ja Kerttu Koivula Eila Halmesmäki Kerttu Kivimäki Aino Saarvio Jorma Toija Jussi ja Leena Mäenpää Juhani ja Marja Österberg Jalo Heittola Kirsti ja Osmo Ahtola Juhani Rehn Raimo ja Aila Vahtera Eila ja Arja Vasabygdens VASABYGDENS PENSIONÄRER rf Christer Eriksson Heldine Eriksson Erik Risberg Rudolf Lövdahl Karl Johan Sand Arne Granlund Anne Henriksson Henrik Fågelbärj Bengt Vestergård Seija Vestergård Carl-Erik Westerholm Monica Ahlskog Ykspihlaja YKSPIHLAJAN ELÄKELÄISET ry Anna-Liisa Fagernäs Aili Tuominen Terttu Laitala Seppo Hietala Sirkka Hietala Toivo Eskola Kirsti Stranius Liisa Hassinen Toini Tuominen Eira Ahola Eira Saarela Martta Olkkola Hilkka Ala-Korpela Eila Saalop Ulla Tanttinen Tapani Tanttinen Airi Karjala Pauli Karjala Helvi Valkama Hilkka Suonenlahti Ritva Nygren Fjalar Nygren Kaino Railovaara Aino Raatikainen Jorma Raatikainen Toini ja Mikko Vehniäinen Pirkko ja Pentti Hirvikoski Ensio Hietikko Anneli ja Lauri Koponen Paavo Laukkonen Elvi Torppa Aura Vallin Tarja Vallin Hannu Vallin Irma Jokiniemi Veera ja Eino Päivärinta Heidi ja Rainer Sillanpää Eeva ja Olavi Hautala Aura Rokala Aino Sundbäck Juhani Manner Simo Patana Irmeli ja Heikki Anttiroiko Liisa Niemi
30 – Nro 7 joulukuu 2014 ELÄKELÄINEN HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA! Pohjois-Karjala Joensuu Seija ja Matti Murtonen Eila Säisänen Tuula ja Raimo Joutsen Seppo Raassina Kerttu Soininen Timo Hiltunen Anja Peltonen Onni Kiiskinen Sirkka ja Juhani Alastalo Onni Vänskä Kerttu ja Martti Aspelund Liisa ja Pentti Kinnunen Veikko Hirvonen Aili ja Ossi Haatainen Kerttu Mustonen Aune Marjomaa Hillevi Sutinen Raili ja Väinö Saukkonen Marianna Siponen Helmi Soininen Ester Kinanen Kirsti Kinnunen Aari Leppänen Eila Hyvärinen Tilma ja Veikko Halonen Raimo Tyyskä Anna-Liisa Pekkala Hilkka ja Vilho Korhonen Sinikka ja Mauri Kinnunen Sanelma Savolainen Anja ja Aimo Vihavainen Eeva ja Reino Surakka Lieksa LIEKSAN SEUDUN ELÄKELÄISET ry Tauno Nevalainen Salli Turpeinen Eila Honkanen Tyyne Räisänen Matti Ruokolainen Irja Puumalainen Martti Vallius Vilho ja Veera Hynynen Lempi Mattila Raili Hakkarainen Olli Kähkönen Bertta Eskelinen Terttu Kohtavaara Kalevi Honkanen Raili Pylkkönen Ismo Hallapuro Erkki Härkönen Aaro Ruokolainen Kerttu Sorsa Jouko Laamanen Uimaharju PIELISJOKISEUTU LEHTI S-MARKET UIMAHARJU UIMAHARJUN ELÄKELÄISET RY TOIVOTTAA HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA VUOTTA 2015 Irene Ristimäki Ilma ja Matti Nieminen Erkki Räty Veikko Lavikainen Maija Sorjonen Jaakko Juvonen Erkki Frodelius Aino Mielonen Helvi Laatikainen Lilja ja Aimo Ryhänen Terttu ja Taisto Mäkelä Pirkko Romppanen Maija ja Veli Saharinen Eila ja Ari Kuivalainen Aarre Virolainen Jouko Turpeinen Tuulikki ja Raimo Nuutinen Irja Huovinen Heikki Ahola Seija ja Erkki Puhakka Irma ja Aulis Penttinen Pauli ja Merja Tahvanainen Satakunta ELÄKELÄISTEN SATAKUNNAN ALUEJÄRJESTÖ TOIVOTTAA HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA VUOTTA 2015 Eura-Säkylä-Köyliö GALLERIA RAILIN TAULUT AUTOMESSI KY SÄKYLÄN SÄHKÖ-PUISTO EURA-SÄKYLÄKÖYLIÖN ELÄKELÄISET ry Pekka Leino Seppo Leino Eine Paajanen Anja ja Tuomo Viitahalme Juhani Kouttinen Simo Lähteenmäki Maire Tanninen Seija Torkkeli Martti Torkkeli Marja-Leena Peltomaa Eeva Männistö Aino Vesala Raimo Salo Heimo Juhola Esko Härkälä Pirkko ja Jukka Kuusela Aimo Vaaranen Terttu Lepistö Alli Puisto Marja-Liisa ja Ari Puisto Eila Poutanen Simo Leino Aune Nurminen Raili ja Martti Anttonen Huittisten Seutu Marja Raikunen Pirkko Laaksonen Mirja Avomäki Anneli Suuniitty Eija ja Martti Keijo Järvenpää Annikki Vainio Marjatta Stolt Asteri Aihonen Eine Raikunen Eila Salminen Terttu Rantala Hilkka ja Mikko Pirkko Lintunen Tuulikki Ketola
Nro 7 joulukuu 2014 – 31 ELÄKELÄINEN HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA! Eero Vigren Hannu Saarinen Hilkka ja Heikki Ketonen Reijo Rajala Aune ja Teuvo Puntala Aili ja Antti Vienonen Ritva ja Heikki Rantanen Pirkko ja Hemmo Ketonen Eila Rintala Kankaanpää KANKAANPÄÄN ELÄKELÄISET ry Mauno Halmela Pauli Viitala Antti Piittala Sisko Piittala Matti Mesiniemi Ritva Mesiniemi Anja Lalli Irja Heiniluoma Maila Saarijoki Anna-Liisa Kangas Vappu Kangas Eila Raukola Pirkko Hakala Kirsti Vienola Veijo Vienola Kauko Jussila Annikki Jussila Onerva Jokela Tuula Lehtiniemi Tuovi Sällilä Vieno Leppänen Kokemäki KOKEMÄEN ELÄKELÄISET ry Lempi Mäkinen Aila Myllymäki Aino Salminen Hely Erkkilä Raimo Erkkilä Esko Saari Hillervo Talvitie Anni Selin Aimo Siltanen Erkki Rosvall Anja Virta Paavo Vähätörmä Tauno Pirttilä Sinikka Leppänen Aino Savinen Heikki Vuori Seija Korkeasalo Seija Kilkku Anelma Reinikainen Eino Laaksonen Veijo Mielonen Seija Häyrinen Saimi Erkkilä Annikki Mäntyniemi Saimi Niemi Heikki Pelttari Tarja Savinen Markku Nieminen Ritva Mäenpää Esa Joutsenlahti Sirkka Rahtu Salme Paananen Erkki Ylinen Anja Ylinen Mikko Ylinen Nakkila Reetta ja Antti Alisaari Sirkka ja Pentti Tähti Leila ja Seppo Salmi Terttu Lamminen Terttu ja Reijo Viinamäki Tarja ja Pentti Ranta Irmeli Lindqvist Liisa Saarikko Pihlava RAKENNUSTYÖT OLLI MÄKELÄ KY KAMPAAMO LEENA VÄKIPARTA KAMPAAMO ANNE-MARIE PALMU MERIKUKKA PIHLAVA PORIN VII PIHLAVAN APTEEKKI Pihlavan asukastupa Seija ja Antero Mäkelä Ritva ja Erkki Wallin Merja ja Raimo Koski Leena ja Tauno Väkiparta Hilkka ja Kauko Salokangas Anne-Marie ja Kari Palmu Maija-Liisa Jokinen Pentti Taronoja Matti Nissi Ritva Kolminniemi Mirjami Laakso Erja ja Matti Hellman Anja ja Kalevi Turunen Hannes Saarela Eino Jalonen Pirkko Rissanen Terttu ja Harri Vuokko ja Matti Rinne Maire ja Veli Kyllönen Eila ja Mikko Sinervä Maija ja Reino Kuusiluoto Saara ja Raimo Tapani Rönnqvist Raimo Pajunen ja Elviira Hilkka ja Antti Kulmala Seija Stark Matti Lehtinen Timo Äimälä Esa Lindgren Kari Rajala Reima Mononen Tellervo ja Tauno Kukkula Raila Aho Risto Jokisuo Päivi ja Markku Davidsson + kisuliini Liisa Pietilä ja Eetu Mauri ja Pirjo Olavi Lehtinen Sirkka Kangas Taisto, Helena ja Jaska Ilse Rosnell Armi Hiltunen Arto Prehti Greeta ja Alpo Valtala Voitto Santala Irma Halonen Asta Kukkula Sirkka Joensuu Ritva Karinen Maija Mirtola Ilmo Pudas Seija Pajunen Kaarina ja Niilo Kuparinen Tuula ja Pentti Sjöblom Kaija ja Kauko Leppänen Ulla ja Osmo Korhonen Pirkko Sjöblom Anja Jokisuo Pentti Reunanen Irma ja Lauri Lamminen Irja Häyrynen Matti Kalliomäki Pori Pomarkku RAUMAN ELÄKELÄISET ry Aimo Aaltonen Irja Helin Tauno Kovanen Hely ja Olavi Lepistö Hilkka Rauäng PORIN ELÄKELÄISET RY TOIVOTTAA HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA VUOTTA 2015 Järjestötalo Eero Lepistö Saara Raunio Leila Suominen Pool Seija ja Jouko Eila Kivekäs Anna-Liisa Virtanen Seppo Virtanen Sirpa Nevala Sirkka-Liisa Mäentausta Anneli Mäkinen Esko Gustafsson Ulvila VASEMMISTOLIITON ULVILAN YHDISTYS ry Liisa Söderman Reijo Mäkinen Anja Mäkinen Hemmo Mäkinen Annikki Rosenqvist Pirkko Raitaniemi Veijo ja Irja Koskinen Tauno ja Aila Viitala Tarja ja Jorma Leila Forss Riitta Tall Helena Lehtiranta Raili Mansikka-Aho Rauma Seikko Pajunen Liisa Pajunen Jorma Uusitalo Olavi Katajisto Hannu Leppänen Pauli Liekari Anneli Liekari Irmeli ja Jouko Vuohiniemi Vuokko ja Jouko Lanne Tuulikki ja Kauko Pihlajamäki Toini Raune Sinikka Fallström Pekka Fallström Seija Vidlund Pekka Vidlund Eila Takala Tuovi ja Alpo Myllymäki Eira ja Jukka Salonen MS Sirpa ja Kauko Lehto Pertti Multisilta Vammala Tuula Hakanen Marja Nieminen Juhani Nieminen Raija Mäkitalo Leila Suntinen Pentti Suntinen Salme Pihlava Reijo Pihlava Jouni Alanen-Karhu Marita Pohja-Sato Esko Lilja Aila Lilja Martti Hiltunen Vampula Uuno Huhta Matti Lundèn Elma Reini Kauko Kärkäs Anja Karsikas Marjatta Peltola Helena Salola Veikko Salola Reetta Virtanen Seppo Virtanen Tuovi Siili Liisa Hettula Sylvi Eloranta Marja-Leena Helminen Sirkka Taipale Anna-Liisa Vainio Kerttu Ojaniitty Olavi Ojaniitty Aimo Polo Hannele Jalonen Hilkka Kultavirta Reino Kultavirta Anni Heikkilä Mirja Hakala Kaino Hakala
32 – Nro 7 joulukuu 2014 ELÄKELÄINEN HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA! Savo Iisalmi Matkapalvelut ja tilausajot ammattitaidolla Hyvää joulua toivottaen www.pohjolanmatka.fi IISALMEN KIRKKOPUISTON APTEEKKI IISALMEN I APTEEKKI LAAKKONEN OY E. HARTIKAINEN OY K-MARKET LIPPIS IISALMEN BETANIA-KOTI KY KUKKAKAUPPA FREESIA IISALMEN KONEKYMPPI POHJOIS-SAVON OSUUSPANKKI OSUUSPANKKI POPPIA SÄÄSTÖPANKKI OPTIA KUMIKIMMO K-RAUTA MASA KAHVILA RAVINTOLA MEHEVÄ PARTURI KAMPAAMO ELISA MUOTITALO KIISKINEN LIFE IISALMI KAHVILA HEIKKINEN ASUKULMA KELLO & KULTA LYYTIKÄINEN WANHA KUKKAKAUPPA JA HAUTAUSTOIMISTO KORU – AIKA BOVELLAN KY AUNEN JA HELLUN KANGASPUOTI PARTURI – KAMPAAMO HIUS-SOPPI Eini Partanen Leena Hiltunen Pekka Korhonen Tuovi Ryhänen Raili Hautamäki Krista Hautamäki Petra Hänninen Pinja Hänninen Kaarina Korhonen Leena Kinnunen Liisa Pesonen Aino Turunen Eino Huttunen Liisa Rikkilä Tauno Rikkilä Anja ja Toivo Väätäinen Viljo Kauppinen Anja Kattainen Sanni ja Aimo Mursu Eeva Komulainen Väinö Antikainen Anneli Kauppinen Timo Hiltunen Leena Ålander Timo Knuutinen Maila Aronen Saimi Komulainen Terttu ja Olavi Leiviskä Elsa Mähönen Maija Ruokangas Raisa Hiltunen Elvi Kettunen Maija-Liisa Junnilainen Aimo Sairanen Helga Väisänen Veikko Jyrkinen Anja Kääriäinen Maija ja Ari Alanen Kallavesi KALLAVEDEN ELÄKELÄISET ry Veera ja Johannes Sonja ja Aarne Holopainen Erkki Nissinen Maija Hartikainen Heikki Kasanen Taimi Jussila Kaija Korhonen Helvi ja Pirjo Onni Hakulinen Katri Venäläinen Elsa ja Tapio Kröger Tekla Kotilainen Tuula ja Seppo Räsänen Eija Tuovinen Toini ja Oiva Sutinen Anna Korhonen Elma ja Heikki Räsänen Kirsti ja Pekka Demetjeff Jouko Hämäläinen Antero Hämäläinen Kirsti ja Olavi Joki Sirkka Jeulonen Karttula KARTTULAN ELÄKELÄISET ry Keitele KEITELEEN ELÄKELÄISET ry Kiuruvesi Pentti Pursiainen Vilho Kesti Kalevi Pääkkönen Esa Kärkkäinen Tyyne ja Teuvo Ratinen Elina ja Tauno Blomberg Tuula Kukkonen Vieno Rytkönen Väinö Kuljukka Väinö Mähönen Martti Ollila Eeva-Liisa Kontoniemi Aune ja Heikki Ruotsalainen Tuulikki Hyvönen Mauno Lappalainen Jukka Hämäläinen Vieno Blomberg Aatu Hyvärinen Reino Tossavainen Pekka ja Pirjo Fält Maija Asikainen Kaisa Hyvönen Seija Riepponen Hanna ja Martti Tikkanen Anja ja Kalle Ruotsalainen Elsa Sivonen Liisa Leskinen Helvi Knuutinen Anja Reinikainen Anneli Ohtonen Tuula Kumpulainen Erkki Pennanen Erkki ja Marja-Leena Kärkkäinen Liisa Erholtz Leena Rantanen Väinö Riikonen Vuokko Nurminen Eino Tikkanen Väinö Mähönen Aino Qvick Aili ja Pentti Saastamoinen Harri Saastamoinen Veli Ylönen Kuopio KUOPION ELÄKELÄISET ry Salme Ritvanen Heimo Seppänen Esko Heikkinen Helmi ja Unto Räsänen Ritva Airaksinen Anita Kangas Leena ja Antti Toivanen Leena Niskanen Ritva ja Erkki Ikäheimonen Kaarina ja Martti Hämäläinen Paavo Svenn Toini Miettinen Sirkka Karvonen Maija ja Väinö Ovaskainen Veijo Kaikkonen Reijo Raatikainen Aino Miettinen Sirkka Kuikka Jaakko Turunen Mervi Höylä ja Veijo Kekkonen Lapinlahti Maija-Liisa Komulainen Tuula ja Pekka Korhonen Raili Lyytikäinen Raija Ojala ja Tauno Immonen Eila Ollikainen Virve ja Onni Rastiola Reetta Rissanen ja Kalevi Koponen Sirkka ja Leo Ruotsalainen Eino Savolainen Tuula ja Veijo Sutinen Aili ja Tauno Toivanen Leppävirta Reijo Eklund Reino ja Asta Kuittinen Raimo ja Sisko Hämäläinen Irja ja Eino Nikkanen J. Wahrman ja P. Kaasinen
Nro 7 joulukuu 2014 – 33 ELÄKELÄINEN HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA! Aino Kuittinen Elvi ja Pertti Parviainen Taisto Pursiainen Elsa Tolonen Asko Julkunen Saara Ulmanen Heta Raatikainen Väinö Hiltunen Helli Martikainen Jorma Huusko Savonlinna Suonenjoki-Iisvesi SAVONLINNAN ELÄKELÄISET ry SUONENJOKI-IISVESI ELÄKELÄISET ry Ensio Kohonen Terttu Tolvanen Eeva Karttunen Irja Korhonen Irja Kaskinen Armas Pakarinen Matti Ikäheimonen Lauri ja Vieno Luostarinen Veera Kapanen Pauli Juuti Eila Turunen Erkki Tuomela Kaija ja Sakari Lappi Helvi ja Olavi Jauhiainen Raija Määttänen Laina Karhunen Aino Jalkanen Raili Vepsäläinen Raija ja Matti Kuismin Aino Suhonen Veli Vauhkonen Sirkka ja Seppo Voutilainen Tuulikki ja Raimo Huuskonen Terttu ja Veikko Laine Seija ja Seppo Rissanen Tuula ja Väinö Heiskanen Savonranta SAVONRANNAN ELÄKELÄISET ry Toimi Rinne Sirpa Rinne Martti Laamanen Arto Laamanen Marja-Liisa Männynsalo Maire Reinikainen Hemmo Suhonen Sylvi Pesonen Leo Karvinen Toini Karvinen Ida Pesonen Elvi Pärkinen Kari Jääskeläinen Raija Jääskeläinen Eila ja Eero Soisalo Elli Makkonen Tyyne Kastikainen Jouko Laamanen Kari Pitkonen Aune Koistinen Johannes Aimasmäki Siilinjärvi Pekka Juutinen Pentti Lipponen Pertti Leskinen Varkaus VASEMMISTOLIITON VARKAUDEN KUNNALLISJÄRJESTÖ ry VARKAUDEN ELÄKELÄISET ry Lea Itkonen Unto Myllynen Raimo ja Helena Reino ja Elvi Veikko Sollo Marketta Palkeinen Väinö Antikainen Pena ja Elli Sirpa ja Esko Raija Puumalainen ja Eemeli Kerttu ja Rami Mirja Tsupari Vieremä Sonkajärvi Kalevi Tuovinen Seija Nuutinen Veikko Heikkinen Aira Tuovinen Erkki Partanen Tapio Hälinen Tuula Viinikanoja Kyllikki Rönkkö Kauko Kuosmanen Marja-Leena Tuovinen Pekka Saarelainen Mikko Kortelainen Margareta ja Väinö Hyttinen Martti Puumalainen Matti Makkonen Martti Savolainen VIEREMÄN ELÄKELÄISET ry Olavi Partanen Leila Partanen Irja Lappalainen Anni Kouvalainen Elli Komulainen Lauri Turunen Esko Martikainen Marjatta Martikainen Marjatta Malinen Eero Piippo Jouko Ryytty Hyrylä HYRYLÄN ELÄKELÄISET ry Havukoski HAVUKOSKEN ELÄKELÄISET ry Uusimaa Etelä-Espoo Pertti Parvisto Pentti Sinisalo Aira Ahokas-Nieminen Sirkka Ahola Erkki Eriksson Eila Esko Eila Happonen Marja-Liisa Heinonen Soili Hirvonen Irma Hämäläinen Eeva-Leena Inomaa Irkku Kilpinen Kerttu Korhonen Antero Krekola Marja-Liisa Lauren Unto Luukkanen Terttu Mallat Seppo Määttä Terttu Nissinen Anneli Nöyränen Sinikka Paavilainen Ritva Palmu Seppo Patrikainen Anna Piitulainen Maija-Liisa Pitkä Hannele Pitkä-Liukkonen Kristina Puukko Maiju Pynnä Irja Rönnberg Kirsti Salmu Piri Salo Otto Soininen Ros-Mari Suojoki Sulo Suojoki Ritva Tuure Aila Wasenius Etelä-Vantaa Tuula Kivijärvi Mauri Kivijärvi Marja-Liisa Viljamaa Kauko Niemelä Kaarina Gangal Ritva Ronkainen Eila Viita Raili Sarvi Sauli Sarvi Pertti Vuorio Pirkko Mäkinen Martti Parttimaa Anneli Dahl Elsa Pakarinen Antti Dahl Nadja Laine Mikko Salovaara Seija Vänskä Taisto Vänskä Meeri Kuismanen Kaisa Helenius Arja Aatrala Ritva Tahvanainen Maria Mäkinen Ulla ja Pave Seidi Kakkonen Ritva Salmi Veikko Kankkunen Raija Laakso Maija-Liisa Kosunen Hakunila HAKUNILAN ELÄKELÄISET ry TOIVOTTAA HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA 2015 ELÄKELÄINEN-LEHDEN LUKIJOILLE! Järvenpää Annikki ja Tauno Virtanen Anneli Kelometsä Siiri Salmi Ella ja Antero Nylund Sirkka ja Kalervo Särkelä Sylvia Vainionpää Sirpa Laine Terttu ja Onni Vattukallio Marjatta ja Einar Holmberg Raili Sundell Aino Koponen Ilmi Pynttäri Anja Laakkonen Aila ja Kalevi Kujanpää Veikko Laine Sakari Sundell Anna-Liisa Ringblom Orvokki ja Taisto Putous Airi ja Leo Hramoff Liisa ja Kalle Kortetjärvi Maire ja Seppo Vaho Simo Hyökki Ritva Veijalainen Raili Kumpulainen Helmi Tiilikainen Sirkka Korhonen Annikki Sinkkonen Riitta ja Juho Saukkola Kirsti ja Väinö Pitkänen Pentti ja Aune Aino Harsunen Roosa Pirinen Maija ja Veijo Oksala Kerttu ja Reino Viirtala Hyvinkää Terttu Muistola Lauri Muistola Keijo Jokela Rauha Jokela Reino Nyyssönen Katri Muhli Pekka Kaihevaara Aune Kaihevaara Seija Pulkkinen Pirkko Keihäsjärvi Tukko Nieminen Ritva Niemi Kerttu Kallinen Aarne Lindgren Ritva Mähönen Paavo Mähönen Kerttu Nauha Pirkko Nieminen Helmi Halme Irja Torvikoski Hilkka Rautio Veikko Helminen Aili Perotie Sirpa Aalto Veikko Ceder Eila Jaakola Reino Heinonen Kaarina Laakkonen Pauli Laakkonen Elli ja Erkki Haavisto Pirkko ja Martti Piirainen Anna-Kaisa Järvinen Ritva Laakkonen Eira ja Pentti Storm Anna-Liisa Sundvall Soini Sundvall Saara Lahti Taisto Ranta
34 – Nro 7 joulukuu 2014 ELÄKELÄINEN HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA! Karjaa-Pohja KARJAAN-POHJAN ELÄKELÄISET ry Karkkila Ulla ja Pentti Ahjoniemi Helena Eskola Eini ja Pekka Frosterus Pentti Hellgren Paula Hyytiäinen Terttu ja Tauno Koivunen Vieno ja Eino Laine Kauko Laine Aila ja Harri Lindfors Heli ja Aarre Mattila Lauha Meri Seija ja Eino Paakkunainen Sisko Poikkipuoli Erkki Puisto Veikko Raunio Marita ja Jussi Salminen Liisa Suomi Tuulikki ja Teuvo Tapiolinna Maija Turunen Otto Turunen Tellervo ja Esa Vepsäläinen Elina ja Erkki Vikström Marja-Leena ja Mauno Wilèn Seppo Vuori Tuula ja Kauko Laaksonen Eino Hellsten Kerava KERAVAN ELÄKELÄISET ry Erkki Pennanen Ritva Pennanen Kari Kuulas Eino Pylkkänen Airi Komokallio Heikki Komokallio Vuokko Korpi Aila Hannonen Seija Suovirta Kaisu Heikki Rissanen Asko Korhonen Ritva Arvo Eetu Voutilainen Reino Timonen Pekka Paappanen Eila Tallus Ritva Vallius Bertta Torikka Veikko Haataja Asser Peltonen Kirsti Karhu Anna-Liisa Kalinen Maila Hölttä Anna Maija Lassila Tilma Liukkonen Mailis Boman Kaija Sotikov Ritva Leinonen Sinikka Peltonen Taimi Ollila Aino Lång Anja Parviainen Anja Raninen Raimo Väänänen Jukka Toikander Pekka Niklander Liisa Sutinen Veikko Sutinen Pauli Saarinen Ulla Jalkanen Johanna Korhonen Oili Liukkonen Unto Sorvisto Helvi Sorvisto Ulla Karppinen Aarno Mäkinen Pirjo Sandberg Kirsti Karanen Tarmo Hiltunen Kerttu Mehtonen Seppo Kauhanen Aila Kalevi KirkkonummiSiuntio Tuula Loimijoki Tero Lehtonen Armi Lehtonen Erkki Rinne Kalle Kettunen Aino Turunen Veikko Salonen Sirkka Isotalo Oiva Isotalo Ensio Itkonen Raija Tiihonen Ritva Leppimäki Helli Jolkkonen Aino Heiskanen Vieno Kärkkäinen Lauri Kärkkäinen Alina Martiskainen Martti Sollo Matti Ruotsala Helena Ruotsala Eini Kokki-Sevon Pekka Määttä Anja Ollikainen Christer Hägg Klaukkala Tarja Anttila Risto Anttila Helena Asikainen Armi Backman Maija Ekroos Tenho Halttunen Heikki Halonen Pertti Halonen Vappu Halonen Terho Hirviniemi Airi Huovari Maila Huovari Allan Hyytiäinen Terttu Hyytiäinen Tuula Mutanen Marianne Mäenpää ja lapset Lauri Ilola Iiris Ilola Seppo Itäniemi Sirkka Itäniemi Kape Jokela Outi Kanerva Kaija Kataja Liisa Kulmala Eva Lahtinen Taisto Lahtinen Saila Laine Pirkko Latva-Äijö Kullervo Latva-Äijö Aira Lehtinen Erkki Lehtinen Eila Lehtonen Sirkka Lehtonen Eila Lindholm Keijo Lindholm Unto Luokkala Kaarina Lönnqvist Soile Marrasmaa Eeva Malassu Toivo Malassu Aino Malin Anja Mustonen Jaakko Mustonen Lea Mäkinen Heikki Mäkinen Verneri Nyman Vilho Ollikainen Rauni Pelkonen Toivo Pelkonen Maija Petrell Olavi Petrell Arja Serenius Jorma Serenius Irja Terho Saara Toikkanen Aimo Törrönen Toini Törrönen Maila Vainio Pirkko Vertti Anja Virtanen Esko Vuorenmaa Pirjo Vuorenmaa Eeva West Toini Väreluoto Korso Maire Maria Ronkainen Simo Ronkainen Leila Saari Markus Saari Bo Gustafsson Maj Britt Gustafsson Mirja Ojanen Marja-Terttu Hovi Sirkka-Liisa Kanerva Esko Kanerva Maila Stenroos Liisa Huuskonen Sirkka Tervonen Olavi Tervonen Marja Koivula Esko Koivula Hilkka Takala Aune Lehtinen Olavi Lehtinen Lohja LOHJAN ELÄKELÄISET ry TOIVOTTAA ELÄKELÄISYSTÄVILLE HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA 2015! Lohjan Seutu LOHJAN SEUDUN ELÄKELÄISET ry TOIVOTTAA JÄSENILLEEN HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA Malminiitty MALMINIITYN ELÄKELÄISET ry Porvoo Anneli Järvelä Raimo Järvelä Martta Väisänen Kalevi Väisänen Tapio Ruuskanen Eila Jussila Eero Pirttimaa Aila Pirttimaa Toini Huhta Allan Huhta Airi Ekman Valma Kalliomäki Seija Koponen Seppo Alèn Anja Alèn Elvi Majander Pertti Koponen Irma Haverinen Inkeri Keskiniva Helena Mattila Liisa Paasela Raili Vuorinen Hannu Pahla Pauli Leino Eero Julkunen Irma Isoaho Kalevi Peisala Maj-Britt Eriksson Ilona Räsänen Hannu Tuominen Sinikka Gröndal A Suninen Piia Olsson Reijo Penttilä Pirkko Friman Doris Eriksson Hilkka Montonen Kaino Kukkonen Tuula Kukkonen Jussi Mård Aino Ruotsalainen Anja Pirttilahti Sirkka Mäkinen Eero Rusanen Tuomo Saastamoinen Tuula Saastamoinen Veijo Sinisalo Liisa Sulkava Tikkurila TIKKURILAN ELÄKELÄISET ry Risto Pulkkinen Leila Pulkkinen Irmeli Koponen Urho Kumpulainen Esko Rönkkö Ritva Rötkö Paavo Rötkö Liisa Tossavainen Esko Kotilainen Aili Kotilainen Heimo Liimatainen Raili Saarto Veikko Saarto K ja A Norring Birgitta Peltonen Matti Peltonen Sirkka Kortelainen Majlis Saarelma Kirsti Immonen Aimo Immonen Vihti Rajakylä-Länsimäki RAJAKYLÄNLÄNSIMÄEN ELÄKELÄISET ry Kirsti Halenius Martti Halenius Matti Lahtinen Sirkka-Liisa Lahtinen VIHDIN ELÄKELÄISET ry Maija Salminen Matti Stenholm Sisko ja Pertti Halen Ossi Uusi-Illikainen perh.
Nro 7 joulukuu 2014 – 35 ELÄKELÄINEN HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA! Arto Viherkanto Seija Vilkman Sirkka Raunio Ritva ja Jorma Koimäki Maila Kettunen Anja Terä Viherlaakso-Karakallio VIHERLAAKSONKARAKALLION ELÄKELÄISET ry Anna Liisa Kallio Irja Koskela Sylvi Jokinen Raija Haapala Aino Salmivuori Ritva Kieksi Toivo Reijonen Alli Savinen Katri Savinen Pirkko Törmänen Raija Alavaranta Irma Kemppainen Tuomo Juutinen Ingegärd Kivi Karin Helo Kuva: Tuomas Talvila Varsinais-Suomi ELÄKELÄISET ry:n VARSINAIS-SUOMEN ALUEJÄRJESTÖ ry Dragsfjärd DRAGSFJÄRDIN TYÖVÄEN ELÄKELÄISETDRAGSFJÄRDS ARBETARPENSIONÄRER ry Raili Fagerlund Ritva Hautapaakkanen Paavo Hautapaakkanen Benita Hellström Sven-Erik Hellström Maj-Britt Gustafsson Kurt Gustafsson Gunnel Lindholm Inge-Maj Färm Paul Hammar Gun Maj Lindström Brita Lindström Krister Lindström Tarja Stèn Bo Stèn Ines Johansson Leif Lehtinen Bengt Uggeldahl Eeva Lindroos Raili Öhman Åke Öhman Maila Fröberg Toini Grönqvist Osve Karlsson Lisa Lagerström Love Lagerström Britte Ollila Timo Ollila Christian Ollila Birger Fagerlund Marianne Karlsson Ruth Telenius Märta Friman Hilkka Flink Olle Flink Ruth Sundell Ritva Laitinen Karita Nyman Börje Nyman Gunveig Holmström Sven-Olof Holmström Ethel Österberg Olof Österberg Lea Johansson Gunilla Johansson M. Palviainen Marja-Leena Lindroos Ralf Lindroos Leo Pakarinen Anita Gustafsson Guy Gustafsson Arne Nyman Kurt Dahlqvist Irja Högberg Lidia Friskopf Henrik Fagerström Sol-Britt Antikainen Eino Antikainen Else Strömsund Ingmar Strömsund Nancy Hagelberg Ove Hagelberg Senja Dunder Kenneth Dunder Kristina Ahlqvist Leif-Gunnar Ahlqvist Dorothy Tiitinen Birgit Lehtonen Uno Lehtonen Hilding Helle Anita Andersson Helmer Andersson Lea Dahlström Georg Nyman Inger Antikainen Esko Antikainen Ilse Hellström Esko Välimaa Kati Lindroos Aulis Lindroos Sonja Rantanen Rauli Rantanen Anna-Liisa Söderholm Sven-Erik Söderholm Ossi Söderström Venfrid Lindström Roy Lindblom Kaj-Erik Lindblom Marja-Leena Laaksonen Carola Sjöblom Railo Sahlgren Inger Leppänen Jorma Leppänen Max Michailoff Berit Valtonen Solveig Tuominen Kerttu Heikkilä Mirja Nyholm Reino Nyholm Forssa FORSSAN ELÄKELÄISET ry Tuovi Aaltonen Vuokko Brusin Erkki Haavisto Hilkka Hakola Kerttu Heikkilä Terhikki Heinonen Ritva Hellsten Sakari Hellsten Elmi Huusela Ossi Huusela Ulla Hyrsylä Pertti Jaakkola Raili Jaakkola Yrjö Jansson Toini Järvinen Urpo Karvonen Tuula Kekkonen Eino Laakso Leila Lassila Simo Leino Taisto ja Marjatta Lintula Hilkka Lundell Unto Lundell Eeva Mattila Heimo Mattila Veikko Mäntylä Maija Nyman Toivo Nyman Terttu Pajunen Marja-Liisa Paunila Eila Riitta Pukkila Anneli Pyykkö Olavi Rassi Liisa Simola Veijo Simola Anja Sippo Elvi Tuomola Viljo Tuomola Pirkko Vellamo Lea Virolainen Halikko Ritva Vennonen Veikko Vennonen Maija Lehtonen Terttu Vennonen Raija Riski Paavo Rantsi Tyyne Rannikko Onni Rannikko Martta Lehto Paula Jokinen Jarmo Jokinen Ulla Mäkelä Sirpa Koski Maija-Liisa Pohjonen-Kolppanen Juhani Kolppanen Pirkko Nurmi Pauli Nurmi Jerita Havia Sinikka Aalto Tellervo Järvinen Tuovi Hyypiä Yrjö Hyypiä Ulla Laine Rauno Laine Armi Pulkki Tahvo Pulkki Tuula Saari Väinö Kaunisvaara Hannu Havia Kaarina KAARINAN ELÄKELÄISET ry Ritva Sarlin Aulis Leinonen Riitta-Leena Leinonen Leena Karjalainen Sakari Kallio Matti Virtanen Eija Hassinen Raimo Kallio Anneli Kallio Rauno Koivu Tellervo Hakala Elli Jokinen Hilkka Nätti Eila Mäkelä Pasi Mäkelä Eila Keihäs Leena Laitinen Ilmi Saapola Aila Koskinen Matti Rautsala Milja Jyre Anna-Liisa Hettula Kaija Martin Simo Martin Armas Arvonen Loimaa ja ymp. Marjatta Aronoja Maija Virtanen Raimo Kuusisto Ritva Ihamäki Eila Kolu Tuula Aalto Kaapo Lilja Kerttu Lilja Anni Mattila Eino Mattila Eeva Virtanen Jorma Virtanen Simo Jalovaara Veikko Mäkitalo Helena Nummela Lea Merta Paula Suojanen Hannu Kojo Heimo Virtanen Lemmikki Jääskeläinen Helvi Laine Hilkka Suominen A-L Karbin Vappu Leppänen Seppo Saurio Simo Kulmala Sinikka Hörkkö Pekka Mäkilä Eija Mäkilä Parainen Ritva Forsman Kaija Hoppendorff Heikki Hoppendorff Sirpa Hamunen Marita Jansson Holger Laine Raimo Lindgren Arja Lindberg Ahti Lindberg Leila Lagerroos Soilikki Laaksonen Kalevi Männikkö Raija Männikkö Sinikka Sausvaara Laina Suominen Hilkka Tuukkanen Leena Westerlund Marja Lindholm Piikkiö PIIKKIÖN ELÄKELÄISET ry Heljä KarjalainenManninen Tapio Manninen Tuula Lehtilä Onni Lehtilä Irene Seppä Matti Seppä Anne Linnavuori Juhani Linnavuori Leila Seittenranta Arvi Seittenranta Irma Kaukiainen Martti Majuri Taisto Roima Mirja Juntunen Marja-Liisa Teräväinen Kari Teräväinen Lahja Skyttä Maija Lehtonen Onni Lehtonen Seija Peltonen Kari Peltonen Gunborg Suominen Matti Suominen Ritva Arpila Aune Laine Pirkko Oksa Marjatta Kauppinen Terttu Nieminen Tarja Salonen Anja Leino Rauha Skyttä Seija ja Kalevi Vahlroos Pirkko Laaksonen Markku Laaksonen Terttu Lindfors
36 – Nro 7 joulukuu 2014 ELÄKELÄINEN HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA! Raision Seutu Urho Alho Reino Aaltonen Esa Salminen Viljo Heikkilä Pentti Levonen Paavo Penttinen Anja Kontio Mauri ja Anita Salmela Liisa Petäjistö Sirpa ja Aimo Ruisniemi Raimo ja Anneli Helander Sirpa ja Matti Småträsk Aarre ja Vappu Lehtonen Olavi ja Irja Sjöblom Helge Laaksonen Pekka ja Marke Veijalainen Eino ja Kaarina Koivikko Tauno ja Inkeri Heinonen Lea Pietiläinen Katri Lehtilä Toini Reittu Irja Merivirta Riku Kautiainen (Turku) Eino ja Mami Laitinen (Kuopio) Salo SALON ELÄKELÄISET ry Laila Vähälä Soile Nurminen Anja ja Pentti Virta Kaija ja Veli Toivonen Raila Ylikoski Raili Suontausta Ulla Ammer Anita Tikkala Marjatta Saarinen Turku TANSSIRYHMÄ SÄPINÄ TURUN ELÄKELÄISET ry Ritva Kaskinen Jukka Kaskinen Aili Asikainen Sirpa Salonen Ulla Suominen Terttu Kerminen Veikko Salonen Anja Suomi Pauli Suomi Anneli Huhtala Mikko Huhtala Riitta Kulmala Esa Kulmala Tuula Luoto-Alajärvi Markku Alajärvi Tarja Verho Pertti Nurmi TURUN TYÖVÄEN ELÄKELÄISET ry Eva Holm Hellin Tähtinen Alli Tähtinen Paula Lehto Lehdon porukka Eila Huhtala Pertti Huhtala Alpo Vuorinen Matti Laakso Ahti Kautiainen Kauko Jokinen Pekka Ekmark Ensio Laine Ken Helenius Kirsti Kaire Kaisa Isomaa Eija Tikkanen Kurt Laine Turku Arja Rantala Terttu Jokinen Viljo Jokinen Anna Liisa Jokinen Aino Suvitie Eevi Nummenpää Kaarina Leino Sulo Järvinen Marjatta Nieminen Uusikaupunki UUDENKAUPUNGIN ELÄKELÄISET ry Harto Forss Pertti Haverinen Elli Pesola Irmeli Kangas Eila Lehti Meeri Valli Tuula Rantanen Ritva Varjonen Raija Jurttila Pekka Saari Aili Suominen Paula Lehto Airi Tamminen Keijo Rantanen Sinikka Virtanen Tauno Virtanen Surahammar Ruotsi Niilo Vesterholm Salme Vesterholm Hilkka Hosiaisluoma Aino Säntti (Köping) Aluejärjestöjen neuvottelupäivät 30.9-3.10. Kuntorannassa Helena Risberg Arja Jauhiainen Sirkka Kuivala Terttu Viinamäki Martti Anttonen Aimo Mursu Ulla Kurka Ritva Mörönen Sirkka Jeulonen Eeva Marin Teuvo Näätänen Anneli Haimakainen Eira Nurmi Irja Puumalainen Irmeli Mandell Marketta Semi Maija Ekorre Mauno Palo Timo Mustonen Anja Kuuskoski Aimo Röpetti Vappu Miinalainen Heimo Liimatainen Sydämellistä Joulua & iloista Uutta Vuotta Keskinäinen Vakuutusyhtiö Turva 01019 5110 www.turva.fi Hallinto ja henkilökunta 84x75_Eläkeläinen_Jouolu-lehti_122014.indd 1 Eläkeläiset ry:n hallitus Kalevi Kivistö Irmeli Mandell Martti Anttonen Raimo Heikkinen Maija-Liisa Nurminen Pekka Saarnio Kyllikki Vilander Eeva Hänninen Eläkeläiset ry:n henkilökunta Hannu Partanen Anu Mäki Tiina Rajala Tuomas Talvila Anitta Koski Tuija Aali Eva Rönkkö Erja Isaksson 12.11.2014 10:32:22 Kylpylähotelli Kuntorannan henkilökunta Harry Pirttimäki Tuija Rahikainen Pertti Puustinen Heikki Kettunen Maarit Hämäläinen Tarja Pöllänen Jaana Halonen Jarmo Harju Eija Niemelä Antti Karvinen Viivi Juutilainen Niko Kärki Terttu Nykänen Kim Hall Anne Saarela 84x75mm_Elakelaiset_onnittelu.indd 1 Valoa Jouluun & onnea uuteen vuoteen! lua Hyvää Jou a ja Onnellist tta! Uutta Vuo T: Marja-Leena Laitinen Eläkeläinen-lehti ilmoitusmyynti Toivotamme rauhallista joulun aikaa ja menestystä vuodelle 2015 Costa del Sol Espanja Olavi Leinonen Sisko Laukkanen www.suomalainenlehtipaino.fi 26.11.2014 14:51:2
Nro 7 joulukuu 2014 – 37 ELÄKELÄINEN Seinäjoen atk-käyttöneuvoja Erkki Aro opastaa eläkeläinen Raija Kujalaa VR:n Veturi-palvelun käytössä. Seinäjoen kaupungin tarjoama palvelu eläkeläisille ja ikäihmisille lieneekin ainutlaatuista Suomessa. Seinäjoella tarjotaan atk-oppia ikäihmisille ”Uskallusta toimia koneiden kanssa” Seinäjokelainen 67-vuotias eläkeläinen Raija Kujala on käyttänyt yli 10 vuotta tietokonetta. Tietojen ja taitojen myötä tiedonjano on kasvanut. Onneksi Seinäjoella toimii nykyään kaupungin oma ATK-käyttöneuvoja, joka on erikoistunut eläkeläisten ja ikäihmisten neuvontaan. Virkeä Raija Kujala on eläkkeellä tilausompelijan ammatista. Työssään hän ei joutunut käyttämään tietokonetta. Käytössä opastivat aluksi omat lapset vuodesta 2002 lähtien, ja hän joutui heti alussa opettelemaan pankkiasioiden hoitamista. Kujala myös sai lapsiltaan vanhan pöytäkoneen heidän muutettuaan pois lapsuudenkodista. Nyttemmin Kujalalla on oma läppäri, tulostin, digikamera sekä älypuhelin. – Olen käynyt atk-alkeiskurssit kansalaisopistossa, mutta kaipaan enemmän tietoa. Siitä, miten saada järkevä hyöty omista koneista. Uskallusta toimia koneiden kanssa, Kujala luonnehtii. Raija on Facebookissa, käyttää kuvallista Skype-yhteyttä, selaa nettiä, ja hän tilasi juuri Ilkka-lehden digisivut kokeiltavaksi. Tietokoneen käyttö on edennyt askel askeleelta – nyttemmin hän on ensimmäistä kertaa tilannut tavaraa nettikaupasta. – On näissä ollut opettelemista. Esimerkiksi tietojen löytäminen VR:n Veturi-palvelusta on hankalaa. Edulliset junaliput ovat eläkeläiselle tärkeitä, koska omat lapseni asuvat Helsingissä ja Tampereella. – Hienoja hetkiä on ollut muun muassa se, että uskalsin itse siirtää kuvat digikamerasta tietokoneelle, Kujala kertoo. Eläkeläiset ja ikäihmiset ovat atk-kuopassa Erkki Aro aloitti syyskuussa Seinäjoen kaupungin palkkaamana atk-käyttöneuvojana. Aron mukaan kansalaisopistojen atk-alkeisopetuksen jälkeen eläkeläiset ja ikäihmiset jäävät tyhjän päälle, koska lisäopetusta ei ole tarjolla. Aro tarjoaa yksilöllistä käyttöneuvontaa. Ne henkilöt, joilla on omia lapsia ja lastenlapsia opettamassa, ovat tietysti etuoikeutettuja, mutta on paljon lapsettomiakin ikäihmisiä. –Työhöni kuuluu tietokoneiden ja puhelinten käytön opetus – ei esimerkiksi tekstinkäsittelyohjelmien opetus. Opastan vaikkapa erilaisten lomakkeiden etsimisessä ja täyttämisessä, Aro kertoo. –Ikäihmisillä tärkein kynnys on ylittää teknologian pelko. Pelon ylittämisen jälkeen on helppo lähteä liikkeelle. Opetan myös niitä, joilla ei ole vielä tietokonetta. Aro on törmännyt työssään erilaisiin atk-maailman hankaluuksiin. Esimerkiksi erilaisiin palveluihin rekisteröityminen tai kirjautuminen voi viedä luvattoman paljon aikaa. Rekisteröityminen ja kirjautuminen voivat myös mennä ikäihmisellä sekaisin. Aron mukaan hankaluuksien syynä on pääasiallisesti huonosti suunniteltu ohjelma – joita on hämmästyttävän paljon. – Huonojen ohjelmien haittapuoli on sekin, että ikäihminen alkaa pelätä ja pitää itseään tyhmänä, vaikka syy on ohjelmissa. Raija Kujalalla on jonkinlainen käsitys erilaisista nettiliittymistä, netti- ja puhelinliittymien yhteensopivuudesta, tietoturvasta sekä ohjelmien asentamisesta. Hän janoa lisää tietoa esimerkiksi WLANista, pilvipalveluista, nettisivujen päivittämisestä, äly- puhelimesta sekä puhelimen ja tietokoneen yhteiskäytöstä. – Olen työssäni törmännyt siihen, että lapset asentavat vanhemmilleen tai isovanhemmilleen ilmaisia tietoturvaohjelmia. Ongelma on se, että tällaisten ohjelmia kanssa pitää osata toimia. Ne eivät päivitä itseään, Aro luonnehtii. – Samaten sana ”älypuhelin” voi pelottaa ikäihmisiä, vaikka älypuhelinta voi olla helpompi käyttää kuin varsinaista senioripuhelinta. Tietokoneen käytöstä hyötyvät ikäihmiset ja yhteiskunta – On tärkeää, että ikäihmiset oppivat käyttämään tietokoneita. Tietotekniikan avulla voidaan jatkaa kotona asumista ja välttää laitostumista. Näin syntyy yhteiskunnalle merkittäviä taloudellisia säästöjä, toisaalta ikäihmiset pysyvät ajassa kiinni. Samaten erilaiset palvelut siirtyvät koko ajan yhä enemmän nettiin, Aro korostaa. Raija Kujala on samaa mieltä. Kujala arvioi, että hänen omassa ystäväpiirissään yli puolella on tietokone – mutta koneiden käyttö jää useimmiten vähäiseksi. Opastusta Seinäjoen Toimintojen Talolla Aro tekee kotikäyntejä sekä opastaa omassa työpisteessään, joka sijaitsee Toimintojen Talolla eli ”Toimarissa”. Talo on Seinäjoen kaupungin ja Toimintojentaloyhdistyksen ylläpitämä kohtaamispaikka ja työhönvalmennusyksikkö. Talossa on vuosittain noin 900 tapahtumaa ja noin 90 000 käyntiä. Aro on 57-vuotias, entiseltä ammatiltaan prosessivalvoja Valiolla. – Tämä työ on erittäin mielekästä, koska saan auttaa muita, Aro luonnehtii. Toimintojen Talon toiminnanjohtaja Kaija Kuusisto kertoo, että atk-käyttöneuvoja on saanut runsaasti kiitosta. Erityisesti kiitetään henkilökohtaista palvelua sekä palvelun maksuttomuutta. Seinäjoella on noin 60500 asukasta. Näistä yli 65-vuotiaita on noin 17 prosenttia eli noin 10000 asukasta. Teksti ja kuva: KARI UITTOMÄKI
38 – Nro 7 joulukuu 2014 ELÄKELÄINEN Ikääntyminen uudessa kotimaassa – kohti monikulttuurisia palveluita ja toimintaa -seminaari Jyväskylässä Monikulttuurisuus ja moniarvoisuus ovat tulevaisuutta vanhustyössä Ikääntyvät maahanmuuttajat ovat kasvava ryhmä, jota ei voi jättää huomiotta julkisia vanhuspalveluja suunnitellessa. Jyväskylässä järjestettiin yhteistyössä Monikko ry:n, Jyväskylän kaupungin ja Eläkeläiset ry:n kanssa seminaari, jossa pohdittiin vähemmistöön kuuluvien ikäihmisten arkea, heidän näkymistään, tai pikemminkin näkymättömyyttä ikääntyneiden joukossa. Monikulttuurisia teemoja vanhustyössä on käsitelty useamman kerran seminaareissa pääkaupunkiseudulla. Jyväskylässä moninaisuudesta puhuttiin ensimmäistä kertaa. Seminaarin aamupäivässä luotiin teoriapohja myöhemmälle keskustelulle. Sari Heikkinen Tampereen yliopistosta esitteli tutkimustaan ”Ikääntyvä maahanmuuttaja kuntien vanhuspoliittisissa strategioissa ja kotouttamisohjelmissa”. Heikkinen perehtyi tutkimustaan varten 18 kunnan vanhuspoliittisiin strategioihin ja kotouttamisohjelmiin, etsien niistä mainintoja Suomeen muutta- Moninaisuusteemat kiinnostivat jyväskyläläisiä. neista ikäihmisistä. Heikkinen totesi puheenvuoronsa lopuksi, että pyrkimyksen tulisi olla kohti sosiaalista esteettömyyttä, jolla tarkoitetaan sellaista ilmapiiriä ja toimintaympäristöä, ”jossa jokainen voi turvallisesti olla oma itsensä, ilman pelkoa syrjinnästä.” Aamupäivän alustuksissa Sari Pitkänen Kuntoutussäätiöstä esitteli tutkimustuloksia vähemmistöikäihmisten syrjintäkokemuksista peruspalveluissa. Frederic Lauscher Frankfurtista kertoi ajattelutavan muutoksesta heidän hoivapalveluyrityksessään, josta sai alkunsa moninaisuutta huomioivan organisaation kehittäminen. Iltapäivällä kuultiin käytännön kokemuksista ikääntyneiden maahanmuuttajien tukemiseksi sekä Turusta että Helsingistä, joissa oli kaupunkien tuella perustettu kohtaamispaikkoja päivätoimintaan ja verkostoja yksinäisyydessä elävien ja huonosti suomea puhuvien ikääntyneiden tavoittamiseksi. Monikko ry:n puheenjohtaja ja Paloma -projektin koordinaattori Alina Ahtamo esitteli Suomeen muuttaneiden ikäihmisten tilannetta Keski-Suomen kunnissa ja Paloma -projektin toimintaa heidän tueksi Jyväskylässä. Moninaisuusteemat kiinnostivat jyväskyläläisiä. Kuuntelijoiden joukossa oli sekä opiskelijoita, työntekijöitä järjestöistä, tulkkikeskuksesta, kunnan kotihoidosta ja ikäihmisten päivätoiminnasta, eläkeläisiä ja vaikuttajia, yhteensä 120 osallistujaa. Seminaarin avasi Jyväskylän kaupunginhallituksen puheenjohtaja Riitta Mäkinen ja loppusanat päivän päätteeksi lausui vanhusneuvoston puheenjohtaja Raili Rissanen. Kaupunginhallituksesta oman panoksensa antoi yliopiston lehtori Toni Melville paneelikeskustelujen vetäjänä. Nykyisessä taloudellisesti heikommassa ajassa ns. marginaaliryhmien palvelut jäävät usein heikommalle tasolle. Onneksi Suomessa, ja myös Keski-Suo- messa on herätty tähän tilanteeseen, ja katseet on jo suunnattu tulevaisuuteen. Jyväskylän Eläkeläiset ry:n puheenjohtajan Jorma Muhosen mielestä seminaari oli mielenkiintoinen ja avasi silmiä monessa asiassa. – Maahanmuuttajat ovat aika kiusallisessa asemassa. Miten he voivat päästä yhteiskuntaan sisälle jos emme tue tai kukaan heitä ei auta. Palveluita kaupungilla kyllä on mutta miten niitä osataan kysyä ja käyttää? Meillä on vielä tällä saralla kehittämistä että saisimme oikeasti maahanmuuttajille sopivia palveluja., Muhonen arvioi. – Olemme aika kankeita ja joskus melko ennakkoluuloisiakin, mutta silloin kun olemme olleet yhdessä retkillä tai juhlissa niin kankeus unohtuu ja kaikilla on hauskaa. Positiivista että meidän järjestö on etujoukossa tekemässä tätä työtä, Muhonen kiittää. EVA RÖNKKÖ ja ANU KUMPULAINEN Frankfurtin malli vanhuspalveluissa: Kaikkinainen moninaisuus huomioon Koulutettu henkilökunta ja tasokas lääketieteellinen hoito ovat vain osa peruslaatua, jota asiakkaalla on lupa odottaa silloin, kun tarvitsee hoitoa tai hoivaa. – Erinomainen laatu on paljon muutakin. Se pitää sisällään mm. yksittäisen asiakkaan tunteen hyvinvoinnistaan, sen, että kaikki hyväksytään arvokkaina yhteiskunnan jäseninä, että pystytään ottamaan huomioon asiakkaan itsemääräämisoikeus omasta elämästään ja elämäntyylistään ja että asiakkaat suojataan syrjinnältä ja holhoamiselta. Näin linjaa Frederic Lauscher, saksalaisen voittoa tuottamattoman Frankfurter Verband -vanhuspalvelujärjestön johtaja. Frankfurter Verband on frankfurtilainen edelläkävijä maahanmuuttajien ja kaikkien vähemmistöjen huomioonottamisessa vanhuspalveluissa ja -hoivassa. Se on kaupungin sote-kentässä sangen iso toimija 1500:llä työntekijällään. Kokeilu käynnistyi kymmenen vuotta sitten havainnosta, että vaikka Frankfurtin asukkaista jo tuolloin liki 43 prosenttia oli maahanmuuttajataustaisia, vanhusten palvelutalojen ja kotihoidon asiakkaista maahanmuuttajataustaisten osuus oli promilleluokkaa. 2004 käynnistetty ensimmäinen, ennen kaikkea turkkilaistaustaisille maahanmuuttajille suunnattu palvelutalo osoittautui menestykseksi. Tällä hetkelllä runsas kolmannes sen asukkaista Ikäihmisten moninaisuus näkyväksi -julkaisu penkoo syrjinnän ilmiöitä peruspalveluissa Frederic Lauscher on maahanmuuttajataustaisia. – Niin kantasaksalaiset kuin maahanmuuttajataustaiset asukkaat kuin henkilökuntakin ovat tyytyväisempiä kuin muissa palvelutaloissa. Henkilökunnan vaihtuvuus on vähäisempää, Moninaisuus näkyväksi -seminaareissa Helsingissä ja Jyväskylässä puhunut Lauscher kertoo. Menestys rohkaisi laajentamaan vanhuspalveluiden moninaisuus-mallia ikääntyneistä maahanmuuttajista mm. sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin. Keskeistä on siis kaikenlaisen moninaisuuden huomioonottaminen kaikessa toiminnassa, Lauscher valottaa. Nyt käytössä on myös hollantilaiseen esikuvaan pohjautuva ”yhdenvertaisuusmittari”, jonka avulla voidaan seurata, että organisaatiossa ei tapahdu syrjintää, että siellä tarjotaan kulttuurisensitiivistä hoitoa, kunnioitetaan erilaisia elämäntyylejä, etnisiä taustoja, seksuaalista suuntautumista sekä sukupuoli-identiteettiä. Suomessa ollaan vasta nyt havahtumassa maahanmuuttajataustaisen vanhusväestön olemassaoloon ja kasvuun ja pohditaan, miten palvelujärjestelmää voitaisiin kehittää. Lauscherin neuvo on, ettei meillä palvelutapoja etsittäessä tarvitse kulkea samoja portaita kuin Frankfurtissa on kymmenen vuoden aikana tehty. Hän rohkaisee ottamaan kerralla isomman harppauksen kohti kaikkinaisen moninaisuuden ja moniarvoisuuden huomioonottamista. Tällöin voidaan keskittyä tarjottavien palveluiden laatuun, hän toteaa. TUOMAS TALVILA Kesällä julkaistiin Helsingissä säätytalolla Sisäministeriön toimeksiannosta selvitys ikääntyneiden syrjinnästä. Samojen kansien väliin on koottu eri vähemmistöihin kuuluvien ikäihmisten kokemuksia Suomen terveys- ja sosiaalipalveluista. Selvitys on osa syrjintäseurantaa, jolla valvotaan perusoikeuksien toteutumista Suomessa. Ikäihmisten syrjintäselvityksessä keskityttiin vähemmistöön kuuluvien iäkkäiden, kuten romanien, saamelaisten, vammaisten, vieraskielisten ja ulkomaankansalaisten, uskonnollisiin vähemmistöihin sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien henkilöiden omakohtaisiin kokemuksiin peruspalveluissa. Syrjintä omakohtaisena kokemuksena ei aina vastaa viranomaisten toteamaa syrjintää, sillä juridisesti todettuja tapauksia löytyy hyvin vähän. Selvityksessä ilmenee, että viranomaisten tietoon tulleet ja toimenpiteitä aiheuttaneet tapaukset ovat vain jäävuoren huippu. Usein iäkäs ihminen itse ei edes tunnista syrjintää, koska ei ole tietoinen omista oikeuksistaan. Syrjinnän käsite oli tutkijoiden mukaan iäkkäille selvästi liian vaikea. Ikäihmisten moninaisuus näkyväksi -julkaisu tuo ensimmäisessä osassa lukijalle tietoa syrjinnän valituskanavista ja tahoista joille kanteluja voi tehdä. Viranomaisten arkistoista tutkijat ovat etsineet kanteluita joita vähemmistöön kuuluvat ikäihmiset tai heidän läheisensä ovat tehneet. Kirjan toisessa osassa kuvataan vähemmistöikäihmisten peruspalveluissa kokemia syrjintätilanteita. Niitä on kerätty ikäihmisiltä itseltään, heidän omaisiltaan, järjestötyöntekijöiltä ja asiantuntijoilta. Eläkeläiset ry antoi myös panoksensa aineiston keräämiseen. Monikulttuurisen toiminnan kautta esille tulleista kokemuksista lähetettiin tutkijoille laaja raportti.
Nro 7 joulukuu 2014 – 39 ELÄKELÄINEN Ordförandes kolumn Översättning: Anne Lindfors-Shaban KALEVI KIVISTÖ Vården ska motsvara vårdbehovet! Då jag för fem år sedan började skriva denna kolumn berättade jag om president Kekkonens konstaterande att politik är en kamp om orden och deras betydelser. Påståendet verkar fortfarande hålla streck. Regeringen lämnade nyligen en proposition till riksdagen om ändring av äldreomsorgslagen. Med ändringen strävar man efter att stävja kostnadsökningen inom äldreomsorgen med omkring 300 miljoner euro. Det sägs att man når målet genom att minska andelen dygnetruntvård inom äldreomsorgen. Ändringen marknadsförs med att den minskar institutionsvården. Man har lyckats ge institutionsvården en negativ betydelse, man talar om att ”låta åldringarna ligga till sängs” och att det saknas stimulans i vården. Det egentliga problemet med lagförslaget är dock strävan att minska andelen omsorg dygnet runt. I motiveringarna till förslaget sägs det rakt ut att målet är ”att en mindre andel av de som har fyllt 75 år ska behöva service dygnet runt”. Dygnetruntomsorg ordnas både på ins- Normatiivisuus palveluissa Selvityksessä tule esille monenlaisia odotuksia joita ikäihminen palvelujärjestelmässä kohtaa. Suomenkielisenä, tietotekniikkaa osaavana, kantaväestöön kuuluvana ja kaikilla aisteilla varustettu iäkäs useimmiten saa tarvitsemaansa palvelua, valtavirrasta poikkeava taas törmää esteisiin. Monissa palveluissa lähtökohtana on, että asiakkaat eivät ole vammaisia vaan hyvinkin toimintakykyisiä. Esimerkkinä hissit terveyskeskuksissa joista puuttuu ääniopastus näkövammaisia varten. Vammaisten henkilöiden ikääntymismuutoksia ja sairauksia ei osata tunnistaa vaan ne jäävät vammaisuuden varjoon. Seksuaalivähemmistöjen kohdalla palvelujärjestelmä olettaa että ikäihmiset ovat ”normaaleissa” liitoissa vastakkaisen sukupuolensa kanssa. Sellaisia odotuksia kutsutaan heteronormatiivisuudeksi. Etnistaustaisten ikäihmisten kohtaama syrjintä tiivistettiin selvityksessä siihen, että palvelujärjestelmässä ei ole tarpeeksi tietoa eri kulttuureista tulleiden henkilöiden tavoista ja heidän asemaansa ei osata asettua. Normatiivisuus näkyy etnistaustaisten osalta siinäkin, että uskotaan ikääntyneiden maa- titutionerna och inom den öppna vården. Som institutioner räknas hälsovårdscentralernas bäddavdelningar där 0,9 procent av åldringarna får långtidsvård, samt åldringshemmen där man tar hand om 2,2 procent av de som fyllt 75 år. Klart mer dygnetruntvård ordnas vid enheterna för intensifierat serviceboende som räknas till öppenvården och inom vilken man sköter 6,5 procent av den äldre befolkningen. Av kostnaderna för långtidsvården utgörs 70 procent av kostnader för intensifierat serviceboende. Det finns redan nu så lite institutionsvård att det snart inte kommer att finnas något att skära ner på. Målet med lagförslaget är just att helt lägga ned institutionsvården. Kommunerna har redan gjort det genom att ändra åldringshemmens namn till enheter för intensifierat serviceboende. I bästa fall har man också moderniserat enheternas vårdpraxis. Det är dock ofta fråga om pengar: inom serviceboendet betalar klienten för många sådana utgifter – till exempel mediciner, blöjor, resor till hälsostationen samt hyra för utrustning och inventarier – som hanmuuttajien tulevan itse kun palveluja tarvitaan. ”Meidän ovet ovat kaikille auki, kyllä tänne saa tulla”. Sellainen lähtökohta palveluissa on kantaväestönormatiivisuutta. Etnistaustaisten ikäihmisten kohdalla odotetaan kantaväestölle tyypillistä tietämistä, toimimista ja käyttäytymistä, vaikka suurella osalla etnistaustaisista ikäihmisistä ei ole sellaista tietämystä. Stereotyyppisiä käsityksiä ”Kyllä heidän perhe hoitaa”, on aika yleinen stereotypia jota ikääntyneisiin maahanmuuttajiin liitetään. Omissa kotimaissa sellaisen hoitomalli voi toimia mutta Suomessa keski-ikäisillä on velvollisuus kotoutua eli työllistyä ja hoitaa lapset. Maahanmuuttajaperheet ovat yhtä kiireisiä kun suomalaisenkin. Yhtälö on muuttajaperheille aika mahdoton. Kuten selvityksen kirjoittajat esittivät, tulisi jatkossa panostaa palveluissa asiakaslähtöisyyteen ja palveluiden dialoogisuuteen. Jokainen ihminen, myös ikäihminen, on itse oman elämänsä asiantuntija ja pystyy osallistumaan hänelle sopivan palvelumuodon räätälöimiseen. Tiedon saannin esteellisyys Vaikka eri vähemmistöryh- i åldringshemmet ingår i klientavgiften. Detta är förklaringen till varför åldringshemsvården snabbt minskat och klientantalet inom enheterna för intensifierat serviceboende på motsvarande sätt ökat. Det väsentliga i lagförslaget, den egentliga pudelns kärna, är en minskning av dygnetruntomsorgen i sin helhet oberoende av om vården ordnas som institutionsvård eller intensifierat serviceboende. Då förslaget ändå marknadsförs enbart som något som minskar institutionsvården medan denna ges en negativ bibetydelse kan man samtidigt marknadsföra en minskning av även den övriga dygnetruntvården. Smart och slugt! Denna minskning av vårdplatser görs samtidigt som antalet människor i behov av omsorg dygnet runt ökar: fram till år 2030 kommer antalet äldre som fyllt 85 år nästan att fördubblas medan den åldersklass som passerat 90 år mer än fördubblas. Även om åldrande är något individuellt är problem som sammanhänger med tilltagande fysisk skörhet samt minnessjukdomar allt mer allmänna ju äldre ål- mien tarkastelu toi esille heille ominaisia piirteitä syrjinnässä, tyypillistä kaikille oli tiedon saannin puutteellisuus ja sen heikko sensitiivisyys moninaisuutta kohtaan. Infon saaminen vaatii yhä enemmän tietokoneiden ja älypuhelimien käyttöä jolloin vammat, puutteellinen kielitaito, aistivammat tai yksinkertaisesti osaamattomuus toimia koneiden kanssa asettuvat esteeksi tiedon saamiselle. Iäkkäämmille tietotekniikan kustannukset nousevat esteeksi. Maahanmuuttajien esteellisyyttä lisää usein tietämättömyys siitä, mitä ylipäätä sosiaali- ja terveyspalvelut tarkoittavat. Heille palvelujen vertailukohde oli ensisijaisesti heidän lähtömaansa. Romanit kokivat palveluissa avointa uhkaa Välitön syrjintä sosiaali- ja terveyspalveluissa ei ollut tutkijoiden mukaan yleistä. Poikkeuksen kuitenkin tekivät romanit. Romaneilla oli syrjintäkokemuksia lähes kaikkialla missä he liikkuivat. Tyypillistä oli että palveluissa myös muut asiakkaat syrjivät romaneja, huomautelleen heistä ääneen tai epäilleen jostain vilpillisyydestä. He ovat kokeneen fyysistä uhkaa sekä toisten potilaiden että henkilökunnan taholta. Syrjintätilan- dersklasser det är fråga om. Därför kommer behovet av vård dygnet runt att öka, ingalunda att minska. Hemservicen och hemsjukvården har inte heller i detta nu utökats i takt med den ökade efterfrågan. Närståendevårdarna utför ett omätligt värdefullt arbete, men man kan inte heller lasta en helt oskälig börda på dem. Det är inte humant att lämna svaga dementa åldringar i deras egna hem med enstaka vårdbesök då och då. Förutsättningen för att trygga ett värdigt liv är tillgång till omsorg, där vården hela tiden ska finnas tillgänglig även om den inte hela tiden behövs. Det är en fråga om trygghet i omsorgen och den åldrande människans rättsskydd. Det är därför ödesdigert att man utelämnat tryggande av ett värdigt liv från kriterierna för tillgång till vård. Även om kriteriet kvarstår som ett allmänt mål konkretiseras frågan i det skede då det avgörs om man blir tilldelad en vårdplats eller om man blir utan. teita olivat enemmän kokeneet naiset kun miehet joka johtuu tutkijoiden tulkinnan mukaan naisten käyttämistä vaatteista. Joissakin tapauksissa muut vähemmistöt ovat kokeneet suoraa ja kärjekästä syrjintää johtuen siitä että heidän kielelliset oikeutensa eivät toteudu. Esimerkkeinä viittomakielinen jolle ei ojennettu vesilasia tai saamenkielinen jolle ei annettu leipää koska hän ei osannut sitä pyytää ”oikealla tavalla”. Syrjintäkokemuksiin vaikuttaa saamenkielisillä ja kielivähemmistöillä yhteisen kielen ja tulkkauspalveluiden puute. Valittamisen vaikeus Ikääntynyt maahanmuuttaja on kiitollinen asiakasryhmä, he eivät valittaa ja heille on tyypillistä kohteliaisuus ja aito kiitollisuus suomalaista yhteiskunta kohtaan. Osataan olla tyytyväisiä kun yhteiskunnassa ei ole väkivaltaa, katto on pään päällä ja ruoka pöydässä. Maahanmuuttajien varovaisuutta epäkohtien esille tuomisessa saattaa selittää kulttuuristen tapojen lisäksi heidän kokemansa epävarma asema vasta vähän aikaa maassa olleina sekä heikko omien oikeuksien tuntemus. Peruspalveluiden valvontajärjestelmä on Suomessa sen verran monimutkainen ja moni- tahoinen että toimintakykyisillekin oikean viranomaisen löytäminen vie aikaansa ja kanteluita tehdään vääriä kanavia pitkin. Avun saaminen silloin, kun hätä ollaan kärsimässä, saattaa estyä siitäkin syystä että pääasiallisesti odotetaan kirjallisia valituksia ja kanteluita. Kielivähemmistöille ja vammaisille iäkkäille helpompaa olisi asioida henkilökohtaisesti ja ilmaista huolia puhumalla. Potilas- ja sosiaaliasiamiehet pystyvät auttamaan valitusprosessissa mutta vähemmistöikäihmiset eivät kuitenkaan tunne tätä suhteellisen uutta edunvalvontatahoa. Tutkijat suosittelevat selvityksen kehittämisehdotuksissa nykyisestä matalakynnyksisemmän ja kevyemmän valitusjärjestelmän perustamista. Lisäksi tarvitaan valtakunnallista ikäihmisten oikeuksia valvovaa työryhmää ja paikallisia vanhusneuvostoja mukaan seuraamaan ikääntyneiden moniperusteisia syrjintäilmiöitä. Vähemmistöön kuuluvista ikäihmisistä voi sanoa, että he ovat kun indikaattoreita. Jos peruspalvelujärjestelmä heidän näkökulmastaan paranee, niin se paranee myös, jos näin voisi sanoa, tavallistenkin ikäihmisten näkökulmasta. EVA RÖNKKÖ
40 – Nro 7 joulukuu 2014 ELÄKELÄINEN Tuntemattoman naisen tarina kasvaa saduiksi aikuisille Pohjanmaan museossa Pohjanmaan museossa Vaasassa on tammikuun 11. päivään asti nähtävänä kolmen taiteilijan poikkitaiteellinen näyttely Satuja aikuisille. Mukana ovat kuvataiteilijat Kaarina Heikinheimo ja Tiina Lehtimäki sekä teatterintekijä Nina Vana. Näyttely muodostaa vuoropuhelun paitsi eri taiteenalojen, myös eri aikakausien ja eri todellisuuden tasojen välillä. Näyttelyn käsikirjoituksen lähtökohtana ovat 1700-luvun sadut sekä vaasalaisen taiteen ystävän ja keräilijän Karl Hedmanin kokoelman taideteokset ja esineistö, erityisesti Emanuel Thelningin maalaus Tuntemattoman naisen muotokuva vuodelta 1798. ? Olemme olleet yhteydessä tosiimme, seuranneet toistemme töiden etenemistä ja keskustelleet niistä koko prosessin ajan, Kaarina Heikinheimo kertoo. Heikinheimo luonnehtii itseään kuvataiteilijaksi, jolle tekstiili on toteuttamistapa. Näyttelyssä häneltä on töitä, joissa on yhdistetty pellavaa erilajisiin ja -paksuisiin metallilankoihin. Työt ovat suuritöisiä, ja Heikinheimo kertoo koko näyttelyprosessiin Kaarina Heikinheimo yhdistää suuritöisissä teoksissaan pellavaa erilajisiin metallilankoihin. Tekstiilipatsaat muodostavat yhdessä Lumous-nimisen teoksen. vieneen häneltä muiden töiden rinnalla parisen vuotta. Tiina Lehtimäki kertoo nettisivuillaan pohtineensa näyttelyn teoksissa 1700- luvulla vallinnutta ristiriitaa järjen ja tunteiden välillä. Hän on pyrkinyt aikaansaamaan vaikutelman, joka liikkuu sadun ja todellisuuden rajamailla luodaten ihmismielen syvyyksiin aluksi keveänä, mutta sitten joko avoimen tai piilotetun uhkaavana. Vertauskuvallisina viitteinä hän on käyttänyt mustavalkoisissa töissään 1700-luvun muotokieltä ja symboliikkaa. Näyttelyyn liittyvä Nina Vanan esitys Baisér de la Mort (Kuoleman suudelma) perustuu liikeilmaisuun ja siinä on äänimaailma sekä katkelma suomenkielistä tekstiä. Esitys on tarkoitettu yli 12-vuotiaille ja sisältyy pääsylipun hintaan. Se on nähtävillä vielä kerran tämän lehden ilmestymisen jälkeen, lauantaina 13. joulukuuta kello 14.00. Tuolloin myös Kaarina Heikinheimo on paikalla kertomassa näyttelystä ja töistään. Lisäksi hänet voi tavata näyttelyn aukiolon ajan joka sunnuntai kello 12?17. P.I. Vallankumous Nikolainkirkossa Vallankumoukset saavat alkunsa harvojen liiallisista etuoikeuksista. Kenellä on oikeus tehdä vallankumous ja kenellä tuomita se? Syökö vallankumous kuitenkin lopulta aina omat lapsensa? Voittaako kyynisyys vai idealismi? Boliviassa sissisotaa käyvä Ernesto Che Guevara kirjoitti vuonna 1966 tyttärelleen Kuubaan kehottaen tätä olemaan koulussa yksi parhaista joka mielessä niin hyvässä käytöksessä kuin toveruudessakin: ”Minä en ollut sellainen sinun iässäsi, mutta elin toisenlaisessa yhteiskunnassa, jossa ihminen oli ihmisen vihollinen. Sinulla on nyt kallisarvoinen oikeus elää toista aikakautta ja sinun on oltava sen arvoinen.” KOM-teatterissa esitettävä Juha Siltasen kirjoittama näytelmä Vallankumous on todelliseen tapahtumaan perustuva ennen kertomaton tarina uskosta, toivosta ja hämmentävästä rakkaudesta. Kesäkuisessa Helsingissä vuonna 1917 tapahtui erikoinen vallankumous. Ääritolstoilainen kapinaliike valtasi Helsingin tuomiokirkon 18 tunniksi. Kansanjoukon johdossa oli kaksi hulluksi ja narriksi julistettua originellia, tulisieluinen juristi Jean Boldt (1865–1920), jota KOM-teatterin esityksessä näyttelee vakuuttavasti Pekka Valkeejärvi ja Esplanadin kulmassa muotiliikettä pitävä omintakeinen saarnaaja Josefina ”Sisar” Huttunen. Pirkko Hämäläinen tekee komean roolin tänä merkillisenä naisena. Vallankumouksen tavoitteena oli tyhjentää pankit rahasta, pidättää kaupungin poliisipäällikkö ja saattaa voimaan kristillinen kommunismi. Irtonaista aikaa Tästä aamujumalanpalveluksesta seuraavaan aamuun jatkuneesta tolstoilais-kristillisestä vallankumouksesta on olemassa yksi ainoa kuva. Suomessa elettiin kesällä 1917 todella irtonaista aikaa. Euroopassa riehui maailmansota ja maaliskuussa syrjäytetyn Venäjän tsaarin jälkeen lakkautettiin vanha ja vihatuksi tullut poliisilaitos. Vanhan järjestelmän tilalle astui kunnan viranomaisten asettama kansanmiliisi, jossa työväen edustajilla oli määräävä asema. Levottomuuksien jatkuessa kenraalikuvernööri Stahovits määräsi senaatin toivomuksesta kuvernöörit ja kaupunkien poliisimestarit muodostamaan poliisikunnan. Helsingissä sanottiin irti 200 miliisiä ilman palkkaa, jonka seurauksena puhkesi neljän viikon mittainen miliisilakko kesäkuussa. Senaatintorilla pidettiin kevään ja alkukesän aikana säännöllisesti mielenosoituksen luonteisia saarnatapahtumia. Sisar Huttu- Karnevalistinen vallankumous. Pirkko Hämäläinen tekee komean roolin Sisar Huttusena. Kuva: KOM-teatteri/Noora Geagea nen vaati maailmanlaajuista veljeyttä ja hyvyyttä voimaan heti: ”Tulkaa kaikki, unohdetaan suru! Meiän pittää muuttoo aevan kaekki! Elkää pelätkö öisin! Tehdään nykyhetkestä paratiisi,” savolaissyntyinen Sisar Huttunen saarnasi. Tolstoilais-kristillistä sosialismia Saarnatapahtumat huipentuivat Nikolainkirkon (nyk. Tuomiokirkko) valtaukseen kesken aamujumalanpalveluksen. Valtaukseen osallistui 200–500 sekalaisen seurakunnan kannattajaa. Ohjaaja Lauri Maijalan mukaan hänellä on ollut tavoitteena päästä näiden historiallisten, unohdettujen vallankumouksellisten henkilöiden nahkoihin ja ymmärtää universaalia ihmisen tarvetta jättää jälkensä maailmaan. – Toisaalta olemme yrittäneet päästä irti historiallisesta kahleesta, ja löytää tapahtumien yhtymäkohdat nykyaikaan ja ihmiseen tänä aikana, jolloin maailma muuttuu nopeammin kuin koskaan. Esityksen ei ole tarkoitus olla vallankumouksellisten ylistys, ei liioin tuomitseva, vaan ymmärtää ihmisten tarvetta ja halua muutokseen niin henkilökohtaisella kuin yhteiskunnallisella tasolla. Suomen psykiatrian isä, Jean Sibeliuksen nuorempi veli Chris- tian Sibelius (1869–1922), jota Juho Milonoff mainiosti esittää, on myös näyttävästi mukana kuvassa. Boldt toimitettiin valtauksen jälkeen Nikkilän mielisairaalaan, jossa Christian Sibelius häntä hoiti ja tutki. Tolstoilais-kristillinen sosialismi, jota kirjailija Arvid Järnefelt (1861–1932) Suomessa näyttävimmin edusti, ei liene ollut ihan näin rempseän karnevalistista kuin Maijalan ohjaamassa näytelmässä esitetään. Juha Siltasen teksti lienee hieman vakavahenkisempää, mutta kukapa menisi taiteellisia vapauksia rajoittamaan. Erityismaininnan ansaitsee Johannes Holopaisen häikäisevä roolisuoritus vallankumouksellisena nuorukaisena. Holopaisessa on karismaa ja suurenmoista näyttämöllistä lahjakkuutta. Vilma Melasniemi kuuluu myös nuoren näyttelijäsukupolven valioluokkaan. Kaiken kaikkiaan esityksen roolitus on onnistunut. Karnevalistisessa esityksessä on runsaasti, vähän liikaakin jos jonkin sortin musiikkia, absurdia huumoria sekä todellisia ihmiskohtaloita. Vakavasta aiheesta huolimatta naurua ei tarvitse katsojan pidätellä. On helppo ennustaa, että hyvän tekijäkaartin näytelmästä tullaan tekemään vielä useita erilaisia tulkintoja. JUHA DRUFVA
Nro 7 joulukuu 2014 – 41 U U TT A ! ELÄKELÄINEN Tutustu ja varaa jo ennakkoon vuoden 2015 kylpylälomasi! Hemmottelua & tanssin taikaa! Tervetuloa lämpimään – kylpylälomalle Kuntorantaan. Iloinen viihdeohjelma tansseineen tempaa mukaan lomatunnelmaan. Virkistäydy hellivissä hoidoissa ja rentoudu kylpylässä. Monipuolista toimintaa Saimaan rannalla, keskellä Itä-Suomea. Lomatarjoukset: Rauhallista joulun aikaa ja onnea vuodelle TEATTERIPAKETTI 1 VRK aamiaisella, alk. 65 € / hlö / 2hh puolihoidolla, alk. 77 € / hlö / 2hh 2015 Sis. teatterilipun Varkauden teatteriin. Katso ohjelmisto: www.varkaudenteatteri.fi Hotellipaketit tammi-kesäkuu 2015 LUMILOMA 5 VRK 7.-12.1.2015 • Puolihoidolla, alk 240 € / hlö / 2hh Sis. hyvän olon aamiaiset, päivälliset, kuntosalin ja kylpylän käytön aukioloaikoina, pelihuoneen käytön, maksuttoman vapaa-ajan ohjelman. HIIHTOLOMAT 2015 3 VRK • Aamiaisella, alk. 120 € / hlö / 2hh • Aamiaisella, alk. 279 € /perhehuone (2+1-2 lasta 4-17 v.) Sis. hyvän olon aamiaiset, kuntosalin ja kylpylän käytön aukioloaikoina, lasten leikki- ja pelihuoneiden käytön, maksuttoman vapaa-ajan ohjelman. PÄÄSIÄISLOMA 3 VRK 2.-6.4.2015 • Aamiaisella alk. 240 € / 2hh / 3-yötä • Aamiaisella alk. 279 € / perhehuone (2+1-2 lasta 4-17 v.) Sis. hyvän olon aamiaiset, kuntosalin ja kylpylän käytön aukioloaikoina, lasten leikki- ja pelihuoneiden käytön, maksuttoman vapaa-ajan ohjelman. TANSSIPAKETIT 1 VRK JA 2 VRK aamiaisella 1 vrk, alk. 60 € / hlö / 2hh aamiaisella 2 vrk, alk. 99 € / hlö / 2hh VAPUN VIETTO 3 VRK 30.4 – 3.5.2015 Sis. pääsylipun tansseihin. Katso www.kuntoranta.fi • Hinta alk. 140 € / hlö / 2hh • Hinta alk. 339 € / perhehuone JÄRJESTÖLOMA puolihoidolla 2 vrk, alk. 119 € / hlö / 2hh puolihoidolla 3 vrk, alk. 159 € / hlö / 2hh aamiaisella 5 vrk, alk. 189 € / hlö / 2hh (2+1-2 lasta 4-17 v.) Sis. hyvän olon aamiaiset, 1.5. vappulounaan klo 12.00-15.00, kuntosalin ja kylpylän käytön aukioloaikoina, lasten leikki- ja pelihuoneiden käytön, maksuttoman vapaa-ajan ohjelman. LAHJAKSI HYVÄÄ OLOA alk. 45 € / hlö / vrk / 2hh Pidätämme oikeuden ohjelmien muutoksiin. Majoituslahjakorttiin voi lisäksi ostaa ravintola- ja hoitopalveluita. Lahjakortit voi tilata myyntipalvelustamme Puh. (017) 560 1403 tai myynti@kuntoranta.fi Vuoden 2015 tuetut lomat: Kuntorannantie 14, Varkaus myyntipalvelu (017) 560 1403 myynti@kuntoranta.fi www.kuntoranta.fi Hyvinvoitilomat ry • hyvinvointilomat.fi Maaseudun Terveys- ja Lomahuolto ry • mtlh.fi Solaris-Lomat ry • solaris-lomat.fi KSL 50 vuotta Kansan Sivistystyön Liitto KSL ry juhli 50-vuotispäiväänsä Helsingissä 28.10. Eläkeläiset ry on KSL:n jäsenjärjestö ja tekee koulutusyhteistyötä sen kanssa. Toiminnanjohtaja Hannu Partanen piti järjestön tervehdyspuheen järjestöllisen sivistystyön monet kasvot -osuudessa, joka oli varattu KSL:n jäsenjärjestöille ja yhteistyökumppaneille. Muut puheenvuorot käyttivät Hannele Heikkinen Taitokeskus Aiviasta ja Minttu Sillanpää SEL:stä. sivistystyön piirissä on vierastettu osaamis-termiä, koska sen on mielletty kuuluvan vain tuotantotalouteen. Silti sivistysosaamista tarvitaan: hyvinvointi edellyttää yhteiskunnallista ja ammatillista osaamista; organisaatiossa tarvitaan pedagogista ja johtamisosaamista; työn, talouden ja kulttuurin piirissä tarvitaan eettistä ja moraalista osaamista. Sivistysosaamisesta on hyötyä. TIINA RAJALA Opintokerho sopii kansalaisjärjestölle Partanen korosti Eläkeläiset ry:n toiminnan kansalaisjärjestölähtöisyyttä. Toiminta ja ikääntymispolitiikka rakennetaan yhdessä jäsenistön kanssa. Myös järjestön toteuttama koulutus lähtee jäsenistön omista tarpeista. Opintokerho on jäsenyhdistysten omaehtoisen ja matalan kynnyksen opintomuoto ja tärkeä osa niiden toimintaa. Kansalaisjärjestöjen toimintaedellytyksistä huolehtiminen on toimivan kansalaisyhteiskunnan edellytys. Opintokerho on perinteinen kokemuksellisen ja yhteistoiminnallisen oppimisen ympäristö. Eläkeläiset ry:n jäsenyhdistysten osuus KSL:n opintokerhoista KSL juhli 50-vuotispäiväänsä lokakuun lopulla Helsingissä. oli 68 prosenttia vuonna 2013. Eläkeläiset ry on huolestunut tulevista vapaaseen sivistystyöhön kohdentuvista valtionavun leikkauksista ja opintokerhojen asemasta. Järjestö seuraa tarkkaavaisesti, miten tilanne näkyy sivistysliiton ja sen opintokeskuksen toiminnassa. Vapaus oppia ja sivistysosaamisen hyödyt Juhlapuheen piti professori Esa Poikela, joka työskenteli 1980-luvun alussa KSL:n koulutussuunnittelijana. Hän kuvasi omaa oppimistaan ja sen taustavaikutteita edeten omaan panokseensa: mitä on itse voinut tuottaa liittyen jatkuvan oppimisen teoriaan ja käytäntöön. Taustavaikutteita ovat eri kasvatus- ja oppimisnäkemykset, joissa tuodaan esiin oppimisen vaiheittaisuus tai kokemuksellisen oppimisen syklisyys. Kokemuksellisen oppimisen teoriaa on kehitetty edelleen kohti pohtivaa, osaamista tuottavaa oppimista. Oppimisen vapaus sisältää Poikelan mukaan valmiuden oppia, yhteisöllisen oppimisen taidot sekä yhteiskunnallisen osallistumisen. Vapaa sivistystyö on elänyt murroskautta, johon on kuulunut oman identiteetin ja tehtävän hakeminen. Sitä on leimannut toisaalta nostalgia ja romantiikka ja toisaalta halu kiirehtiä digitaaliyhteiskuntaan. Vapaan KSL:n pääsihteeri vaihtuu Kansan Sivistystyön Liiton nykyinen pääsihteeri ja opintojohtaja FT Pekka Pättiniemi jää eläkkeelle 1.1.2015. Uutena pääsihteerinä ja opintojohtajana aloittaa YTM Anneliina Wevelsiep, joka on toiminut KSL:n koulutuspäällikkönä vuodesta 2005 lähtien. TR
42 – Nro 7 joulukuu 2014 ELÄKELÄINEN Toisiaan arvostaen ja tukien kuin sopuisa aviopari Vaasan Eläkeläiset ry:n digikerho elää itsenäistä elämää yhdistyksen rinnalla Antero Ainasoja ja Raimo Vahtera räpläävät salin etuosassa vanhaa klubiaskia pienempää punaista rasiaa. Se on kiinnitetty kolmijalkaan. Pieni laatikko tuntuu hukkuvan isoihin kouriin. ? Tämä on helppoa, painat vain tästä. Kun punainen valo syttyy, se kuvaa, Vahtera selittää. On tauko Vaasan Eläkeläiset ry:n 55-vuotisjuhlassa Arbets Vännerin talossa. Kahvit on juotu, voileipäkakut syöty ja makeat kakut maisteltu. Tyytyväinen juhlaväki alkaa siirtyä takaisin salin etuosaan. Vahtera kiiruhtaa näyttämön taakse tullakseen kohta takaisin kitaran kanssa, säestämään yhdessä Erkki Vainionpään kanssa Ulla-Maija Lehtokumpua. Kun esitys alkaa, Ainasoja keskeyttää oman kuvaamisensa ja kiiruhtaa painamaan punaisen rasian nappulaa. Jarmo Blomster isoine putkineen ja Risto Peitsaro superzoomeineen jatkavat kuvaamista. Siinä pikakuva Vaasan Eläkeläiset ry:n digikamerakerhosta yhdistyksen juhlapäivänä. Muitakin digimiehiä ja -naisia salissa on. Tänään he eivät kuvaa, tai kuvaavat pikkukameroilla omaksi ilokseen ja seuraavassa kerhotapaamisessa katsottavaksi. Kalervo Lahtinen ainakin on paikalla. Hän tanssii senioreissa ja auttaa tarjoilussa. Välillä hän poimii pikkupokkarin rintataskusta. Silmä tavoittaa salista myös Erik Sjöblomin, Roni Uppgårdin ja kerhon sihteerin Heikki Sahan. Kun hommissa on neljän miehen kuvausryhmä ja paikalla vielä varahenkilöitä, syntyy tulosta. Jo seuraavana aamuna on kerhon Facebook-sivulla valokuvia juhlasta. 18 minuuttia pitkä video ilmestyy sivulle kohta puolenpäivän jälkeen. Joku oli ahkeroinut yötä myöten. Ensimmäiset kuvat on ladattu sivulle kello 3.21. Video todistaa, että julkaisukelpoiseen kuvaamiseen ei tarvita kalliita laitteita. Raimo Vahtera kertoo, että se punainen pikkurasia, tunnetun merkin coolpix-kamera, on maksanut satasen. Voimaa megapikseleinä on kuin pienessä pohjalaispitäjässä. tera ja Jarmo Blomster haluavat kaupungin ohella mainita erikseen Vaasan Urheiluakatemian. Yhdistyksen jäsenet kuvasivat Kalevan kisoja ja koululaisten viestikarnevaalia ja urheiluakatemia maksoi kuvien teettämisen yhdistyksen kevätnäyttelyyn. Kotikolossa Kotirannassa Antero Ainasoja (vas.) saa Raimo Vahteralta pikaohjeet pikkukameran näppäimistä. painotuotteissa ja kotisivulla kerhon ansiosta hyvä. Kerho on rakentanut myös yhden uuden sillan vanhoihin yhteistyökumppaneihin ja mahdollisuuden lähestyä uusia kumppaneita. Hyvin hoidettu kerho on tuonut uusia jäseniä yhdistykseen. ? Meillä on monenlaisia jäseniä. On yhdistyksen toimintaan monipuolisesti osallistuvia, on hiljakseen mukana olevia ja on niitä, joita kiinnostaa vain valokuvaus. Näin pitää ollakin, tilaa on monenlaisille ihmisille, sanoo kerhon vetäjä Raimo Vahtera. Hän itse kuuluu ensimmäiseen ryhmään, monessa mukana oleviin. Yhteistyökumppaneista Vah- Yhdistyksen ja kerhon suhdekaan ei ole yksipuolinen. Vahtera kiittää yhdistystä merkittävästä tuesta, kun se maksaa vuokran kerhon tilasta Kotirannan työväentalossa. Siellä kuvaajat kokoontuvat joka torstai yhteiseen jäsentapaamiseen. Muulloinkin siellä voi tavata kerholaisia. Jäsentapaamisissa katsotaan ja arvioidaan kuvia, perehdytään kameroihin, opitaan ja opiskellaan yhdessä kuvaamista ja kuvankäsittelyä. Niissä valitaan äänestämällä kerhon sisäisten, vähintään joka toinen kuukausi järjestettävien kuvakisojen parhaat. Ja tietysti vaihdetaan muuten vain kuulumisia. ? Porukka on hyvä, on mukava olla mukana, sanoo Erik Sjöblom, joka kertoo aloitta- Näkyvyyttä, kumppaneita ja uusia jäseniä Digikerho tunnettaneen Vaasan Eläkeläiset ry:n mainioista kerhoista parhaiten yhdistyksen ulkopuolella. Kuvaaminen yhdistyksen juhlissa ja muissa tapahtumissa on vain pieni osa digikerhon toiminnasta. Kerho pitää säännöllisesti näyttelyitä Vaasassa ja muuallakin, järjestää usein kilpailuja ja näkyy pirteänä sekä yhdistyksen kotisivulla että kerhon omilla Facebook-sivuilla. Koko yhdistyksenkin ilme on neensa digikuvauksen oikeastaan vasta kerhoon liityttyään pari vuotta sitten. Toisin kuin Sjöblom, kuvasi Kalervo Lahtinen paljon nuornamiesnä, aina 12-vuotiaasta alkaen. ? Vielä työelämässä harrastus jatkui ja aluksi voimistui. Osallistuin myös kilpailuihin. Vaimon kanssa teimme keittiöstä pimiön kiinnittämällä ikkunoihin mustat kerhot. Sitten harrastus loppui, into ei riittänyt. Kamerakerhoon liityin samalla kuin yhdistykseenkin. Nyt olen opetellut kameraa ja tietokonettakin kuvaajan apuna, kun sain ostaa kerhon vanhan tietokoneen. Miesvaltaa vain numeroissa Hyvästä yhteishengestä kertovat myös osallistujamäärät. ? Viime kerhotapaamisessa meitä oli 29, kun kerhon jäsenmäärä on 39. Melkoinen osallistumisprosentti siis, sanoo Roni Uppgård. Uppgpård on yksi kerhon 4?5-henkisestä perustajoukosta. Hän aloitti kuvaamisen vuonna 1951, jolloin hän ensimmäisellä laatikkokamerallaan kuvasi nuorisoliittolaisten leiriä Kalajaisjärvellä. Myöhemminkin hän on ottanut paljon järjestökuvia. Järjestö- ja yleisempääkin historiaa tallensi myös Risto Peitsaro poikasena otettuihin ensimmäisiin kuviinsa. Ne olivat, ei enempää eikä vähempää, yleislakon aikaisesta polttoaineen jakelusta huoltoasemalla. Kerhon perustajat olivat kaikki miehiä, enemmistö jäsenistä on edelleen miehiä ja Eläkeläinen-lehden kanssa sovittuun tapaamiseen ennen juhlan alkua on tullut vain miehiä. Kaikki tapaamisessa vakuuttavat kilvan, kuinka hyvä asia naisten mukaantulo on. ? He ovat paljon taiteellisempia. Heillä on kokemusta posliinitöistä, maalaamisesta, käsitöistä ja vaikka mistä kuvallisesta ilmaisusta. Kameraan totuttelun jälkeen on ruvennut tulemaan upeita kuvia, sanoo Risto Peitsaro. Muistot elävät, kerho etenee Seitsemän kerhoveljestä, Kalervo Lahtinen (vas.), Risto Peitsaro, Erik Sjöblom, Heikki Saha, Jarmo Blomster, Roni Uppgård ja Raimo Vahtera. Digikerho on perustettu vuonna 2007. Ajatus siitä syntyi Raimo Vahteran, pitkän uran ABB:n teollisuuskuvaajana tehneen ammattilaisen päässä, kuinkas muutenkaan. ? Kyyditsin siihen aikaan äitiäni yhdistyksen tilaisuuksiin. Siinä häntä odotellessa minusta alkoi tuntua, että olen perin hyödytön mies. Rupesin kysele-
Nro 7 joulukuu 2014 – 43 ELÄKELÄINEN Kivistö Vaasassa: Hallituksen toimissa ja eläkeuudistuksessa symbolisia eleitä ja kysymysmerkkejä Juhlaväki kohottautuu laulamaan Pohjolan raatajain juhlalaulua, Raimo Vahtera (oik.) videoi. Olipa kuvattavaakin ? komeat olivat juhlat Vaasassa Vaasan Eläkeläiset ry juhli ikävuosilleen ja arvolleen sopivasti, omin voimin. Mitä nyt juhlapuhuja oli Kurikasta, mutta Pohojanmaatahan sekin sentään on. Juhla alkoi komeasti: yhdistyksen uusi puheenjohtaja Heikki Lilja ja Marketta Semi kantoivat saliin Suomen lipun ja yhdistyksen lipun. Tämän vuoden loppuun asti puheenjohtajuutta hoitava Raija Tuomaala toivotti juhlaväen tervetulleeksi niin napakasti että harvoin. Vaasan perusturvajohtaja Jukka Kentala toi kaupungin tervehdyksen ja kehui samalla Vaasan toimet vanhusten peruspalvelujen hoitamisessa. Tänä vuonna Vaasassa on tiukassa taloustilanteessa tehty merkittäviä päätöksiä. Koko vuosikymmenen loppuun ulottuvaan palveluasuntojen rakentamisohjelmaan kuuluu viisi palvelutaloa, jotka tarjoavat myös tehostettua palveluasumista. mään, olisiko yhdistyksessä vaikka piirustuksesta kiinnostuneita. Kun otin puheeksi kamerakerhon, sain vastakaikua muun muassa Ronilta, Markku Mäkirannalta ja Jorma Ranta-Äijöltä. ? Ensimmäisen kuvauskeikan teimme syksyiselle rannalle. Oli hirmuinen sade. Minä sain vakuutella, että kyllä kuvaaminen sateellakin onnistuu. Syntyi hienoja kuvia teemasta Veden välkehdintää, Vahtera kertoo. Muistot elävät muutenkin kuin kuvissa ja puheissa. Markku Mäkiranta kuoli kohta kerhon perustamisen jälkeen. Hänen muistonsa elää Markun pokaalina, joka kiertää sisäisten kilpailujen palkintona. Se ei voi jäädä kenenkään haltuun, vaan kiertää niin kauan ? Merkittävä on myös päätös uuden terveysaseman rakentamisesta. Sen yhteyteen rakennetaan opetusterveyskeskus tulevien lääkärien kouluttamiseksi sekä diabeteskeskus, Kentala kertoi. Yhdistyksen Lukunurkka-kerho esitti koosteen suomalaisten naiskirjailijoiden runoja ja lauluja. Koosteen teema oli rauha. Ohjelmaa jatkoi yhtä komeasti Tähkä-kuoro johtajanaan ja säestäjänään director cantus Reino O Peltoharju. Näyttämön pienuuden vuoksi supistetussa kokoonpanossa esiintyneet Senioritanssijat eivät totisesti laahustelleet. Esitys oli paitsi vauhdikas myös hauska. Ennen kahvitarjoilua esiintyivät vielä Akanat, nyt säestäjä mukaan lukien kvintettinä. Väliajan jälkeen ohjelma jatkui yhtä mainiona. Erkki Vainionpää, haitari, ja Raimo Vahtera, kitara, säestivät Ulla-Maija Lehtokumpua. Juontaja Irmeli Mandell ei turhaan kehunut ryhmän kuin kerho on olemassa. Entä tulevaisuus? Voiko kerho vielä kehittyä, vai onko kaikki jo tehty? Jokaisella on siihen oma vastauksensa. ? Etenemistä on sekin, että me jokainen henkilökohtaisesti kehitymme, sanoo Erik Sjöblom. ? Näkyvyys. Sen parantamista tavoitellaan muun muassa Vuoden kuva -kilpailulla. Niin voidaan kehittyä, että jokainen jäsen kertoo reippaammin omat toiveensa. Sitä toivon, sanoo Raimo Vahtera. Kuva ei synny kamerassa Ensimmäisen kuvauskeikan jälkeenkin luonto sekä elollisine että elottomine olentoineen, kappaleineen ja ilmiöineen on ollut suosituimpia jäsenten aikaisempia saavutuksia muun muassa Porin veteraanikilpailuissa. Marketta Semi oli kääntänyt jurvaksi ja muokannut Pohojalaaseksi jutuksi kurikkalaisen kirjailijan Heikki Hemmingin runoja. Niissä pohojalaasuus nostetaan sen ansaitsemalle paikalle, isommalle ja komiammalle kuin krannissa, nsspurissa. Kalevi Kivistö, se kurikkalainen – Eläkeläiset ry:n puheen- johtaja muuten ? pani vanhuspalvelulain huononnusaikeet ja pari muutakin juttua niiden ansaitsemalle paikalle. Niistä ohessa ja puheenjohtajan palstalla, sivulla 2. Ansiomerkkejä jaettiin vaatimattomasti parikymmentä. Lopuksi laulettiin yhdessä Pohjolan raatajain juhlalaulu. Pari ikkunaa paukahti auki. Salin katto kohoili. P.I. Senioritanssijat vauhdissa. kuvauskohteita kerhossa. Kilpailuissa ja yhteisillä kuvausretkillä sitä on lähestytty jonkin teeman kautta. On kuvattu pimeyttä, valoa ja vaikkapa rumuutta. Myös rakennettua ympäristöä, muun muassa kotikaupungin vanhojen ja uusien rakennusten hienoja yksityiskohtia, on tallennettu ahkerasti. Muoto- ja henkilökuvauksellakin on joukossa suosijansa. Kerholaisissa on tiettyyn aiheeseen ja/tai kuvaustapaan erikoistuneita pitkän linjan harrastajia. Yhteisesti nostetaan esille Jarmo Blomsterin hienot savukuvat. Tai siis kaikki paitsi Jarmo nostavat. ? Onhan se semmoista savuista puuhaa, haisevaakin, välillä pitää lähteä ulos tuulettumaan, Blomster kuittaa savun kuvaamisen. Sen sijaan hän myöntää auliisti, että tulos niin savukuvauksessa kuin muussakin kuvaamisessa vaatii kuvankäsittelyyn perehtymistä. ? Olen aina sanonut, että kamerassa ei synny mitään valmista, vain materiaali, jota käsittelemällä varsinainen tulos muotoutuu. Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että kuvaamisessa tarvitaan muutakin kuin kamera, jotta syntyy edes käyttökelpoista materiaalia. Tarvitaan kuville altista ja niille harjaantunutta silmää sekä silmän, käsien ja aivojen sulavaa yhteispeliä. Onneksi sitä voi oppia ja harjoitella, itsekseenkin, mutta mieluusti yhdessä. PEKKA ISAKSSON Vaasan Eläkeläiset ry:n 55-vuotisjuhlassa puhunut Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Kalevi Kivistö näkee hallituksen budjettiesityksessä symbolisia eleitä omaishoitajien aseman parantamiseksi. ? Omaishoitajien kehnon aseman korjaamisessa on tapahtunut yksi myönteinen liikahdus: hallitus esittää 4,5. miljoonan euron lisäystä aikaisemmin omaishoitoon esitettyyn 10 miljoonaan euron valtiontukeen. Voimavarojen pienikin lisäys on symbolisesti tärkeä ja myönteinen omaishoidon noteeraus, joskin se on vain jonkun prosentin luokkaa omaishoitoon käytetyistä voimavaroista. Se uhkaakin jäädä vain symboliseksi, ellei voida varmistaa, että kunnat todella ohjaavat nuo varat omaishoitajien tukemiseen, Kivistö totesi. Hän huomautti, että taloudellinen tuki omaishoitajalle, joka nyt on keskimäärin 364 euroa kuukaudessa ja jota saa vain hieman yli puolet tätä työtä ympärivuorokautisesti tekevistä, on kovin niukka olletikin, kun sen avulla säästetään miljardeissa mitattava määrä laitoshoidon kustannuksia. Kotihoidon tuen tasoa onkin Kivistön mielestä nostettava ja se on yhtenäistettävä koko maassa siirtämällä sen maksatus KELAn hoitamaksi. Myös tuen verotuskohteluun tulisi saada muutos mahdollistamalla työ- ja ansiotulovähennysten tekeminen omaishoidon pienistä tuloista. – Omaishoitajat tekevät mittaamattoman arvokasta työtä, mutta heidän vastuulleen ei voi sälyttää kohtuutonta taakkaa. Heistä yli puolet on itsekin eläkeiässä ja neljäsosa 75 vuotta täyttäneitä, Kivistö muistutti. Kenen syy ? Raimon syy, vastaa kerhon sihteeri Raimo Saha, kun kysyn tapaamiseen tulleilta kuvaajilta kerhoon liittymisestä. ? Me ollaan Raimon kanssa lapsuudenkavereita. Pari kertaa kaveruus on katkennut, mutta solmittu sitten uudelleen. Hän alkoi houkutella minua kerhoon. Minä ajattelin, ettei ikinä, mutta tässä sitä ollaan, Saha sanoo. Vakavammin kerhon vetäjän merkitys nousee esille, kun keskustellaan, mistä kokemuksista voisi olla hyötyä muille kamerakerhoa harkitseville yhdistyksille. Kaikki paitsi Raimo Vahtera itse tähdentävät vetäjän merkitystä. Hänen mielestään vetäjä aina löytyy, kun on tarve. ? Vetäjä on aivan ensiarvoinen Hänen mukanaolonsa saa koko kerhon etenemään, sanoo Roni Uppgård. Risto Peitsaro ratkaisee lopulta kiistan. ? Jos jonkin neuvon antaisi yhdistykselle, jossa on useampia kuvaamisesta kiinnostuneita, se olisi, että lähtekää yhdessä kuvaamaan. Sillä tavalla se kerhokin saattaa syntyä. PEKKA ISAKSSON
44 – Nro 7 joulukuu 2014 ELÄKELÄINEN Omaa ohjelmaa oli runsaasti tarjolla. Ohjelmanumeroiden jälkeen jaettiin ansiomerkit ja ruusut. Tällä kertaa merkin saivat: Bo Gustafsson, Maj-Britt Gustafsson,Toini Laine, Pirkko Latvasto, Erkki Latvasto, Olavi Lehtinen, Leena Raitamaa, Raili Schwab. Eläkeläiset ry:n viiri ja kunniakirja Sirkka ja Olavi Tervoselle. Iloiset 50-vuotisjuhlat Korsossa Korson Eläkeläiset ry on perustettu 1.9.1964. Vietimme 22.10. 50 -vuotisjuhlaa Metsonkodissa, ylpeinä ja innostuneena siitä, että olemme vanhin eläkeläisjärjestö Vantaalla. Päivän kruunasi kaunis aurinkoinen sää, syksyn väreissä. Iloiseen iltapäiväjuhlaan saapui vieraita naapuriyhdistyksistä, ympäri Uuttamaata. Sydämellinen kiitos heille siitä! Ei ole juhlaa ilman vieraita. Puheenjohtajamme Bo Gustafsson totesi tervehdyssanoissaan, että paljon on tapahtunut 50 vuoden aikana. – Takana loistava menneisyys, edessä vaativa maasto. Huolenaiheita on monta. Vanhusten hoiva, kotihoidon järjestäminen, omaishoito, vanhusten yksinäisyys jne. Nykymeno ei hyvältä näytä. Kerhotoiminta on vilkasta, Gustafsson mainitsi. On kuoro, harjoitellaan näytelmiä, monen moista askartelua ja kerran viikossa kokoontuva kerho, jossa teemat vaihtuvat. Liikuntaa harrastetaan lentopallon ja mölkkypelin myötä. Mikkolan koulun 3 B-luokan oppilaat, johtajana Ilpo Väinölä tervehti meitä mieleenpainuvilla lauluilla. Lasten laulut olivat Korson Eläkeläiset vietti 50-vuotisjuhlaa Metsonkodissa. kauniita ja raikkaita. Näin sukupolvet kohtasivat toisensa. Vantaan kaupungin tervehdyksen toi kaupunginhallituksen puheenjohtaja, kansanedustaja Tapani Mäkinen. Hän kertoi Vantaan edistyksellisyydestä esimerkkinä vanhusneuvostot, jotka ovat toimineet epävirallisesti Vantaalla jo useita vuosia, ja nyt lakisääteisesti viime vuodet. Mäkisen mielestä omaishoitoon liittyvät asiat on Vantaalla hoidettu hyvin. Hän onnitteli 50-vuotiasta yhdistystämme, ja toivotti menestystä jatkossakin. Omaa ohjelmaa oli runsaasti tarjolla. Oli yksinlaulua, runonlausuntaa, kuorolaulua, sketsejä, näytelmä ’Nuoruusmuistoja’ ja kattava valokuvanäyttely toiminnastamme. Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja, ministeri Kalevi Kivistö juhlapuheessaan totesi, että eläkkeiden rahoitus on tulevaisuudessakin kestävällä ja vakaalla pohjalla. Hän kertoi myös Eläkeläiset ry:n historiasta ja mm uudistuneesta eläkelaista. Hän ilmaisi huolensa samoista asioista kuin puheenjohtajammekin. Vanhusten hoiva tulevaisuudessa, omaishoidon tuet ja jaksamiset, kotihoidon järjestelyt yms. Erityinen ongelma on vanhusten yksinäisyys ja virikkeiden puute. Paljon siis tarvitaan vapaaehtoistoimintaa ja sitä jos mikään on meidän toimintamme. Pirkko Laaksonen esitti kirjoittamansa historiikin Korson Eläkeläiset ry toiminnasta. Ohjelmanumeroiden jälkeen jaettiin ansiomerkit ja ruusut. Tällä kertaa merkin saivat: Bo Gustafsson, Maj-Britt Gustafsson,Toini Laine, Pirkko Latvasto, Erkki Latvasto, Olavi Lehtinen, Leena Raitamaa, Raili Schwab. Eläkeläiset ry:n viiri ja kunniakirja Sirkka ja Olavi Tervoselle. Tilaisuus päättyi yhteislauluun. Näin saatiin päätökseen lämminhenkinen ja mukava juhla. Vieraat poistuivat hymyssä suin. Tästä on hyvä jatkaa. Kiitos kaikille järjestäjille ja osanottajille! Johtokunta Metsonkoti remonttiin toiminta siirtyy muihin tiloihin Metsonkoti menee remonttiin, ja joudumme siirtämään Korson Eläkeläisten toiminnan muihin tiloihin. Aloitamme vuoden 2015 Seurakuntakoti Mikaelissa, Mikkolassa, Venuksentie 4. Kerho kokoontuu joka maanantai klo 15.0017.00. Aiheet näet kotisivuillamme, osoitteessa www.korsonelakel.suntuubi.com. Kuorolle on varattu aika samana päivänä, maanantaina klo 12.00-14.00. Tervetuloa joukolla mukaan! Johtokunta
Nro 7 joulukuu 2014 – 45 ELÄKELÄINEN Rytikarin Eläkeläiset käynnistivät syksyn juhlien ja matkaillen Rytikarin Eläkeläiset Kemissä aloittivat syksyn kokoontumiset vähän juhlavammin. Täysiä kymmeniä täyttäneet järjestivät kaikille Rytikarin Eläkeläisille pienen juhlahetken. Lämminhenkinen tilaisuus keräsi melkein yhdeksänkymmentä henkeä. Hyvin huomasi, että kokoontumisia oli jo odotettu. Meillä nuorin juhlija oli 60-vuotias, 70-vuotiaita oli kuusi ja yksi 80-vuotias. Juhlista selvittiin ja sitten suunnattiinkin jo Kalajoelle tuetulle lomalle. Matkaan meitä lähti 36 kerholaista, joista osa omalla kustannuksellaan. Kylpylähotelli Sani oli oikein miellyttävä paikka lomailuun. Kiitettävästi oli ohjelmassa huomioitu se, että kaikki eivät ole kovin nuoria. Oli hyviä luentoja, mahdollisuus ulkoiluun hienoissa maisemissa meren äärellä ja monipuolista ohjelmaa kaikille. Kylpylä tarjosi hyvät puitteet rentoutukseen ja vesijumppaan. Henkilökunta oli todella miel- Joka kuukausi uusi jäsen Haukiputaan yhdistykseen Nelikymmenhenkinen Haukiputaan Eläkeläiset ry:n syyskokous kannustaa eläkeläisiä positiivisella mielellä tulevaan. Haastava jäsenhankintatavoite, uusi jäsen joka kuukausi, on ylitetty. Yhdistykseen on lokakuun loppuun mennessä liittynyt jo 13 uutta jäsentä ja samaa tahtia aiotaan jatkaa. Jäsenhankinnan onnistumiseen vaikuttaa kokouksen mielestä henkistä hyvinvointia kasvattavat retket, kulttuuri- ja kerhotoiminta sekä erilaiset liikuntatapahtumat. Edellytykset näille pohjautuvat hyvään toimitilaan, aloitteelliseen edunvalvontaan Juhlahetki: Arja Ihalainen 60 vuotta, Olavi Virtala 70, Pentti Värttö 80 ja 70-vuotiaita: Hannele Holstein, Ritva Kenttä, Valma Kaniin, Teuvo Kaniin ja Mirja Paavola. lyttävää eikä mitään moitittavaa löytynyt. Oli hienoa kuulla myös Kalajoen historiaa ja nähdä paikkoja kiertoajelulla. Kävimme myös tervehtimässä Kalajoen Eläkelaisiä, ja meidät otettiin lämmöllä vastaan. Kiitokset, että saimme käydä, ja toivommekin vastavierailua. Jälleen kerran matkavastaava oli ylpeä meiedän ryhmästä. Tästä on hyvä jatkaa ja suunnitella niin joulun aikaa kuin muita talven touhuja. Mirja Paavola matkavastaava Edunvalvojana ja yhteenliittymänä Eläkeläisyhdistyksen toiminnan tarkoitus on olla eläkeläisten ja ikääntyneiden edunvalvojana ja yhteenliittymänä. Tämä teema on edelleen päällimmäisenä Rytikarin Eläkeläisten laaja-alaisessa toiminnassa. Toimintapaikkana on Rytikarin Työväentalo ja kerhopäivä keskiviikko. Rytikarin Eläkeläisissä jumpataan, kahvitellaan, lauletaan, keskustellaan ajankohtaisista asioista ja kutsutaan myös luennoitsijoita ja muita vieraita. Vastaavasti käydään vierailuilla, retkeillään ja opiskellaan. Rytikarin Eläkeläisten syyskokouksessa todettiin ensi vuoden merkittäviksi tapahtumiksi huhtikuiset eduskuntavaalit ja toukokuuussa pidettävä Eläkeläiset ry:n edustajakokous. Puheenjohtajaksi kokous valit- si Kauko Mäkivuotin ja varapuheenjohtajaksi Vieno Haaran. Muut johtokunnan jäsenet ovat Terttu Välitalo, Pirkko Sankala, Mirja Paavola, Raili Ranta, Helge Hourula, Valma Kaniin, Marja Ristimäki ja Toini Hiltunen. Varajäsenet ovat Aki Ojala, Anneli Jaakkonen, Aune Hautala ja Erkki Kusmin Muuramen Eläkeläiset juhlivat puolen vuosisadan menestystarinaa 50 vuotta täyttäneen Muuramen Eläkeläiset ry:n virkeät jäsenet juhlivat elokuun 13. päivänä puolen vuosisadan menestystarinaa Hiekkarinteen lavalla. Yhdistys sai alkunsa kauniina aurinkoisena päivänä 20. heinäkuuta 1964 Muuramen Saaren kylällä, Halkolan rantakalliolla. Viisi aiempaa vuotta yhdistys oli toiminut yhdessä säynätsalolaisten kanssa. Tapamiset olivat vuorotellen jäsenten kodeissa. Tuo toiminta oli olosuhteiden pakosta hankalaa, kahden kilometrin vesimatka Päijänteellä. Kesällä matka taittui veneellä, talvella jäitä pitkin luonnonvoimia uhmaten. Siksipä päätettiin perustaa aivan oma yhdistys. Juhlapuheen 50-vuotisjuhlassa piti Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Kalevi Kivistö. Kunnanjotaja Ari Ranta-aho toi juhlaan Muuramen Eläkeläiset juhlivat elokuussa 50-vuotista historiaansa. Kuvassa vasemmalle kunnanjohtaja Ari Ranta-aho, Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Kalevi Kivistö, Keski-Suomen aluejärjestön puheenjohtaja Viljo Komulainen vaimonsa kanssa. Muuramen kunnan tervehdyksen. Eläkeläiset-yhdistyksen ikiihana Karpalo-kuoro lauloi Antti Similän johdolla. Yhdistyksen historiikin esitteli Marita Salminen Annukka Hautanen ja ennen kaikkea vakaaseen taloudenhoitoon. Myös tiedottamista on kehitetty. Yhdistyksen uudet kotisivut on nyt kaikkien nähtävillä. Syyskokous valitsi järjestön puheenjohtajaksi Reima Ritapuun ja varapuheenjohtajaksi Antti Timosen. Muiksi johtokunnan jäseniksi valittiin Timo Vilppola, Aino Timonen, Aili Vilppola, Raili Korvala, Matti Nisula, Aulis Kropsu, Kaarina Nisula, Salli Jämsä ja Reijo Jämsä. Varajäseniksi valittiin Taisto Korvala, Eila Korvala, Tapio Kärenaho ja Jorma Jämsä. Kuntoiluintoa Sodankylässä Sodankylässä on varttuneempi väki ottanut innostuneesti vastaan Hannuksenkartanon uusitut kuntoilutilat vempaimineen. Alkusyksystä valmistui Sodankylän kunnan vanhustyön ja Sodankylän Vanhustenkotiyhdistys ry:n ylläpitämän Seniorikuntosalin uusitut tilat uusine laitteineen. Tilat sijaitsevat Hannuksenkartanon palvelutalossa ja ne ovat kaikkien ikäihmisten vapaassa käytössä. Eläkeläiset ovat ottaneet tilat ilolla vastaa; suorastaan ihmetellen, että jotain näin upeaa tarjotaan vieläpä maksutta. Raha-automaattiyhdistys on tukenut hanketta vuosien ajan ja kuntosalilaitteiden hankinnassa ovat nyt olleet tukemassa myös Lions Club Sodankylä, Aleksanteri Kenan koulun oppilaskunta 2012, Sodankylän Rintamaveteraanit, Eläkeliitto Sodankylän yhdistys ja FQM Kevitsa Mining. Jokainen ikäihmisten ryhmä on saanut varata itselleen oman viikottaisen puolitoistatuntisen. Esimerkiksi Sodankylän Eläkeläiset ry:llä oma vuoro on joka torstai-iltapäivä. Eri käyttäjäryhmiä on 19. Näitten omien vuorojen lisäksi on innokkaimmille kuntoilijoillle vielä 5 yhteisvuoroa viikossa.Tilat laitteineen tulivat todella tarpeeseen, sillä heti syyskuun aikana tiloissa oli 770 käyntikertaa. Käyttäjät tuntuivat olevan todella tyytyväisiä laitteiden Maunulan Valto, 78 vuotta, näyttää nuoremmille soutumallia! monipuolisuuteen. Salissa on nimittäin toistakymmentä modernia kuntoiluvälinettä ja käyttäjien mielestä tuntui ”kone” löytyvän vähän jokaista lihasta varten. Maunulan Valto kertoi mm. olleensa aamusella lintumetsällä, jolloin tuli käveltyä metsässä 5-6 km. Kun sen jälkeen tuli tehtyä vielä muuan tunti halkoja, niin tuntui, että pitäisi jotenkin vähän verrytellä ja venytellä paikkoja. Ja mikäpä olikaan mukavampaa, kuin tulla omalle Seniorikuntosalille laittamaan paikat trimmiin! Asko Apukka Halikon Eläkeläiset valitsi Halikon Eläkeläisten puheenjohtajaksi valittiin yhdistykse n syyskokouksessa Juhani Kolppanen, varapuheenjohtajaksi ja matkavastaavaksi Jarmo Jokinen, sihteeriksi ja jäsensihteeriksi Sirpa Koski. Muut johtokunnan jäsenet ovat Maija Lehtonen, Ulla Mäkelä, Paula Jokinen ja Pirkko Nurmi ja varajsäenet Terttu Vennonen ja Paavo Rantsi. Aluejärjestöön edustajiksi valitiin Juhani Kolppanen ja varalle Sirpa Koski.
46 – Nro 7 joulukuu 2014 ELÄKELÄINEN Marraskuun juhlissa ei synkistelty Vaikka marraskuu olikin ja vettä satoi, niin Varsinais-Suomen aluejärjestön syysjuhla sujui iloisissa merkeissä. T-Talolle Turkuun oli saapunut puolisentoistasataa eläkeläistä eri puolilta Dragsfjärdistä Forssaan ja Uuteenkaupunkiin ulottuvaa aluettamme. Juhlan ohjelma todisti taas kerran mikä kulttuurivoima eläkeläisissä on. Juhlaa varten Turun Työväen Eläkeläisten Kirsti Vuolo-Äärilä oli tehnyt oikein oman runon. Siinä hän korosti työn merkitystä kautta ihmisen elämänkulun. Metalli 49:n eläkeläisten Ritspiikki toi oman laulutervehdyksensä juhlayleisölle. Muita esiintyjäryhmiä oli tällä kertaa paikalla Piikkiön, Turun ja Uudenkaupungin Eläkeläisistä ja saimme hyvän katsauksen yhdistysten kulttuuripuoleen. Ryhmien nimet ovat aina ihan oma lukunsa. Oli Kaisloja, Katajaisia, Kööriä, Piikareita, Säpinää ja Iltaruskoa. Sisarduettokin löytyi. Pelkillä hengen eväillä ei juhlassa tarvinnut pärjätä, vaan tällä kertaa pidettiin oikein väliaika, jonka aikana oli mahdollista vaikka ruokailla ja nauttia pienen, mutta tehokkaan talkoolaisporukan valmistamaa keittoa. Juhlapuheen piti järjestömme Rovaniemen eläkeläistoiminnalle huomionosoituksia Turussa vietettiin Varsinais-Suomen aluejärjestön syysjuhlaa. koulutussihteeri Tiina Rajala, joka mainiolla tavalla kuljetti Miljoonasade-yhtyeen Heikki Salon Marraskuu-kappaletta myötäillen juhlayleisön mukaan ensi vuoden tärkeimpiin tapahtumiin. Käytiin läpi Porin Kulttuuri- ja Retkeilypäivät ja Oulun Kulttuurikilpailut iloisina tuokioina toiminnassa, mutta laulun sanoitus johdatti myös vakavampaan asiaan. ”Marraskuu, taas TV syliin paiskoo palavia halkojaan, Mar- raskuu, käy ihmiskunta sormi suussaan kansakouluaan, vaan eihän täällä liekit uhkaa, täällä pikkuhiljaa pohjaan poltetaan.” Palavia halkoja meille tosiaan heitetään, vanhuspalvelulakia halutaan muuttaa, heikentää, eläkeindeksin jäädyttämisellä lisätään eläkeläisköyhyyttä ja muitakin halkoja tippuu. Mutta meillä on myös mahdollisuus hämmentää näitä keitoksia, estää pohjaan palamista. Keväällä on eduskuntavaalit huhtikuussa ja oma edustajakokouksemme toukokuussa. Pitää olla valppaana ja seurata asioita sekä ottaa kantaa korosti Tiina Rajala. Ei siis synkistellen, vaikka marraskuussa oltiin, vaan iloisesti kävellen, laulaen ja tanssien kohti poria ja muita ensi vuoden toimintoja lähdettiin tästä syysjuhlasta. Tässä auttoi vielä mukavasti Armas Jansson juhlaa päättäviä tansseja tahdittaessaan. Ulla Kurka Operettia ja mourutautia muhoslaisten syysjuhlassa Muhoksen Eläkeläiset järjesti perinteeksi muodostuneen syysjuhlansa 22.10. Kirkonkylän koulun tiloissa. Koululaisten syysloman aikaan pääsivät eläkeläiset hyödyntämään uusia verovaroilla rakennettuja koulutiloja. Kunnan koulutoimi suhtautui esittämäämme ehdotukseen myönteisesti. Juhlasalin ja ruokalan toimivuus ikäihmisten rajalliseenkin liikkumiseen nähden osoittautui hyvin luontevaksi. Väkeä oli salin täydeltä noin 170 henkilöä. Erityisesti järjestäjien mieltä lämmitti Sotkamon, Suomussalmen ja Puolankalaisten runsas osallistujamäärä, samoin lähikuntien virkeät seniorit. Musiikkikerho Iltalyhty laulusolistinaan Alpo Kohtalo kajautti alkutahteina edesmenneen muhoslaisen hanuristin Pauli Rasinkankaan säveltämän ja sanoittaman valssin Kotini Muhoksella, mikä herkisti kuulijoita tunteikkaalla sanomallaan rakkaudesta kotiseutuun. Yhdistyksen puheenjohtaja Helena Forsblom toivotti juhlaväen tervetulleeksi, kiittäen samalla yhdistyksen aktiivijäsenten ylläpitämää innostunutta harrastekerhotoimintaa, mikä antaa kaivattua vireyttä muutoin niin hiljaiseen arkirytmiin. Oulu-Kajaani-tielle varatut korjausrahat annettiinkin Seinäjoen suunnalle Muhoksen kunnanvaltuuston ”Tyttärien” kauppareissu vaati täydennystä naapurista –”saiskos olla muuta”, Näyttelijät: Maila Eteläaho, Helga Kohtalo, Eino Pudas ja Elna Oikarinen. puheenjohtaja Veli Paasimaa toi kunnan tervehdyksen, kertomalla kunnan mittavista investointihankkeista, jotka ovat välttämättömiä. Maan hallituksen kuntatalouteen suuntautuneet leikkaukset pakottavat nostamaan hieman kunnallisvero-äyriä, samoin kiinteistöveroon on kohdistumassa korotuspaineita. Erityisesti Paasimaata harmitti Valtatie 22 peruskorjaukseen luvattujen varojen siirtäminen lähes kokonaan Kokoomusministeri Paula Risikon kotikulmille. Edellinen ministeri, Merja Kyllönen taisi siivota ja tuulettaa Liikenneministeriön pöytiä siihen malliin, että joidenkin pääl- liköiden berbereihin oli jäänyt punasävyisiä tahroja. Viihdettä varttuneille Varsinainen ohjelmatarjonta oli monipuolista ja laadukasta. Sortinsakki lauloi Jukka Kuoppamäen ja Veikko Juntusen tekemiä lauluja. Meimi Karjalainen eläytyi Kun minä tulen vanhaksi -runon riimittelyyn. Latinalaisamerikkalaista kiihkeärytmistä tanssia esittivät Laura ja Hans. Nuoret, Jonna, Janna ja Jessika esittivät sporttisen tanssiesityksen. Operetista Lintukauppias aarian Kerran viell´ lauloi sopraano Helena Rekilä ja operetista Iloinen leski, dueton Vait´ on huulet, lauloivat Helena ja baritoni Voitto Koukkari, heitä säesti Seppo Alalauri. Sketsikerholaiset Maila Eteläaho, Elna Oikarinen, Helga Kohtalo ja Eino Pudas, olivat elementeissään kahden sketsin voimin. Ensimmäisenä vuorossa oli sketsi, Tulitikkuja lainaamassa. mikä rakentui kauppareissun ympärille, kun ”tyttäret” olivat ostaneet kassikaupalla kaikkea muuta krääsää, muttei taloudessa tarvittavia hyödykkeitä, vieläpä vähiten ruokaa, no pari piirakkaa. Niinpä kyläilyreissu naapuriin tulitikkuja lainaamaan poikikin melkoisen hässäkän, puolin jos toisin. Toinen sketsi, Oiva Pennasen kirjoittama Huomaako sen, sitten räjäytti koko potin: Miina (Helga) oli tullut Mourutautiin ja esittäytyi flirttailemalla vanhoilla päivillä kukkaan puhjenneen seksihuumansa lumoissa. Luterilaisen arvomaailman sisäistänyt naapurin Manta (Elna) siunaili ja jeesusteli Miinan kuumana vellovaa psyykettä, ”vieläkö tuo onneton on mennyt tukkansakin värjäämään”. Yhteislaulujen ja ruokailun jälkeen iltapäivää jatkettiin rytmikkäillä sekahakutansseilla Iltalyhdyn tahdittamana. Teksti: Seppo Alalauri Kuva: Jenni Lämpsä Valtakunnallisella Vanhusten viikolla luovutettiin Rovaniemen Eläkeläiset ry:lle ja Rovaniemen Eläkeläisten Yhteisjärjestö ry:lle Rovaniemen Seudun Mielenterveysseura ry:n Kunniakirja, Vuoden 2014 Rovaseudun Mielenterveyspalkinto. Tämä huomionosoitus tuli Rovaniemen kouluissa jäävän ylimääräruoan jakelusta ikääntyville ja eläkkeellä oleville kuntalaisille. Palvelun hyötynä ovat sadat ihmiset saaneet hyvää terveellistä ruokaa, rytmiä arkeen sekä uusia tuttavia jopa uusia ystäviä. Tämä toiminta edistää ihmisten mielenterveyttä, estää syrjäytymistä, parantaa fyysistä kuntoa säännöllisellä liikkeelle lähtemisellä sekä vähentää ympäristökuormitusta. Toinen huomionosoitus tuli kaupungilta joka jakoi ensimmäisen kerran vanhusteko-tunnuspalkinnon. Se myönnettiin Rovaniemen Eläkeläisten Yhteisjärjestö ry:lle. Perustelut olivat saman sisältöiset eli koulujen ylimääräruoan jakaminen ikääntyville kuntalaisille. Ilon aiheena on, että tämä toiminta jatkuu talkoovoimin jokaisena koulupäivänä poislukien koulujen loma-ajat. Onnittelen yhdistyksemme Usiasti Unohtavat-kerhoa josta keskustelujen pohjalta lähti liikkeelle kansalaisaloite joka poiki tämän yhteistoiminnan eri eläkeläisyhdistysten kesken. Täytyy myöntää että kyllä lämmittää sydäntä tämä huomionosoitus. Kiitos kaikille yhdistyksen jäsenille jotka ovat mukana tekemässä tätä hyvää työtä. Kaarina Kapraali Rovaniemeläiset eläkeläisjärjestöt palkittiin kouluissa jäävän ylimääräruoan jakelusta ikääntyville ja eläkkeellä oleville kuntalaisille.
Nro 7 joulukuu 2014 – 47 ELÄKELÄINEN 55 toiminnan vuotta Jyväskylän Eläkeläiset ry juhli välivuotta Jyväskylän Eläkeläiset ry:n juhlassa Jyväskylässä Kivistön työväentalolla oli lämmin tunnelma Juhlijoita oli reilut 200, vieraita oli tullut ihan Lempäälää ja Kuopiota myöten jyväskyläläisten ja muiden keskisuomalasten lisäksi. Juhlapuhujana oli Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja, ministeri Kalevi Kivistö. Alussa lauletun juhlamarssin jälkeen yhdistyksen puheenjohtaja Jorma Muhonen kertoili yhdistyksen alkuvaiheista sekä viime vuosien toiminnan muutoksista. Toiminta on ollut vireää kaiken aikaa, mutta uusia muotoja toimintaan on tullut uusien jäsenten myötä. Hän mainitsi erityisesti Tavalliset -orkesterin sekä sekakuoro Iltatähdet, joiden esitykset rikastuttavat yhdistyksen viikkokerhoa ja muita tapahtumia. Iltatähdet -kuoro on oma itsenäinen yhdistyksensä, mutta valtaosa kuorolaisista on Jyväskylän Eläkeläiset ry:n jäseniä. Ministeri Kalevi Kivistön juhlapuhe osoitti jälleen, että hän on perehtynyt perusteellisesti eläkekysymyksiin sekä muuhun eläkeläisten sosiaaliturvaan. Hän totesi mm, että viime keväänä tehty eläkeindeksin leikkaus aiheutti koko eläkeläisjoukolle 150 miljoonan euron menetyksen, ja leikkausta paikkaamaa annettu verovähennys tuo siitä vain 70 miljoonaa takaisin. Kohtalokkainta oli pienimpiä eläkkeitä saavien jääminen “mopen osille” hallituksen peruttua takuueläkkeen korotuksen. Kivistön mukaan työmarkkinajärjestöjen - Akavaa lukuun ottamatta - sopimassa tulevien vuosien eläkeuudistuksessa on sekä hyviä että huonoja puolia. Hyvää niin meidän eläkeläisten kuin varsinkin nuoremman polven kannalta on eläkkeiden tulevan rahoituksen turvaaminen. Vaikka osa mediaa on lietsonut nuoremman väen keskuuteen pelkoa siitä, tulevia eläkkeitä ei pystyttäisi rahoittamaan, niin uudistukseen liittyvät laskelmat osoittavat, että eläkkeiden rahoitus on turvattu tämän vuosisadan loppuun jo päätetyllä eläkemaksujen tasolla. Eläkeuudistuksessa on muutamia muitakin hyviä puolia, mutta huonona Kivistö piti vanhuuseläkkeelle siirtymisen alarajan Jouko Ahvenainen johtaa Sorsakosken Eläkeläisiä Sorsakosken Eläkeläiset ry:n toiminta jatkuu vilkkaana myös ensi vuonna. Yleisiä tansseja järjestetään Niskaharjun lavalla entiseen tapaan lauantaisin tou- Jyväskylän Eläkeläiset ry:n juhlassa Kivistön työväentalolla oli lämmin tunnelma. Monipuolise nohjelman jälkeen jaettiin ansiomerkkejä ja ruusuja yhdistyksen toiminnassa aktiivisesti toimineille jäsenille. nostamista 65 vuoteen, sekä sitä, että eläkeikä sidotaan eliniän odotteeseen vuodesta 2027 lähtien ja tarkoituksena on säilyttää työuran ja eläkeajan suhde ennallaan. Tämä periaate on ongelmallinen nimenomaan raskasta työtä tehneiden kannalta. Kivistö totesi, että uudistuksessa on vielä paljon kysymysmerkkejä ja paljon asioita, joiden vaikutus riippuu siitä, miten lait kirjoitetaan Uudistusta on pe- rusteltu julkisen talouden kestävyysvajeen umpeen kuromisella Kuitenkaan ei ole kysymys eläkkeiden rahoituksen ongelmista, vaan siitä, että ihmisten halutaan olevan työmarkkinoilla pidempään ja maksavan palkoistaan valtiolle ja kunnille pidempään palkkaveroa. Tämä tavoite ei toteudu, elleivät myöhemmin eläkkeelle siirtyvät saa olla tai jaksa olla työssä. Vanhuspalvelulakia ollaan muuttamassa siten, että laitoshoitoa vähennetään ja kotona asuvien osuutta lisätään. Kotona asuvien vanhusten osuuden lisääminen ei kuitenkaan onnistu, ellei kotihoitoon lisätä voimavaroja. Mutta vaikka eläkeikäisten toimintakyky on yleisesti parantunut ja meidän itse kunkin vanhenemisemme on yksilöllistä, niin riippuu koko väestön toimintakyky suoraan iästä. 90 vuotta täyttäneiden toimintaky- kokuun puolivälistä syyskuuhun sekä juhannustanssit juhannusaattona. Vuoden mittaan järjestetään jäsenille äitienpäiväjuhlat, syntymäpäiväjuhlat, lohikeittotapahtuma, isänpäiväjuhlat sekä joulujuhlat. Kesällä vietetään myös kaikille avoimia kesäjuhlia Niskaharjun lavalla. Jäsenten välistä paremmuutta ratkotaan pilkkiongin merkeissä kevätjäillä. Lisäksi harrastetaan kerhotoimintaa ja tehdään myös teatterimatkoja jäsenten virkistykseksi. Viime helmikuussa tuli tuhosi yhden vuokrataloista niin pahasti, että se piti purkaa pois kokonaan. Näin ollen vuokrattavia huoneistoja on nyt 14 vähemmän kuin aikaisemmin eli yhteensä 15. Niiden lisäksi otetaan käyttöön C-talossa oleva huoneisto, joka on ollut pois käytöstä yli kymmenen vuotta. Marraskuussa pidetyssä kokouksessa valittiin puheenjohtajaksi Jouko Ahvenainen, joka on hoitanut puheenjohtajan tehtäviä varapuheenjohtajana jo viime toukokuusta lähtien. Varapuheenjohtajaksi valittiin Raimo Kolehmainen. Muut johtokunnan jäsenet ovat Outi Ahvenainen, Paavo Nyyssönen, Tatu Tuomisalo, Anna Hämä- kyä heikentävät monet ikääntymiseen liittyvät sairaudet. Juuri vanhimmissa ikäluokissa vanhusten määrän kasvu on nopeinta. Vaikka he eivät tarvitsisi apua koko aikaa, on sitä apua koko ajan oltava saatavilla. Muutos lisäisi entisestään kansalaisten eriarvoisuutta. Parempituloiset voivat turvautua yksityiseen hoitoon, johon valtaosalla hoitoa tarvitsevista ei olisi varaa. Lopuksi Kivistö totesi, että edunvalvonnan lisäksi eläkejärjestöillä on monia muita tärkeitä tehtäviä. Järjestöt ovat parhaita ikäihmisten vaikeimman ongelman - yksinäisyyden - ehkäisijöinä. Sosiaalinen aktiivisuus, toisten ihmisten tapaaminen ja erilaiset harrastukset parantavat terveyttä ja pidentävät elinikäämme. Sitä tekee myös fyysinen aktiivisuus, liikunta. Lopuksi monipuolisen ohjelman jälkeen jaettiin ansiomerkkejä ja ruusuja yhdistyksen toiminnassa aktiivisesti toimineille jäsenille. Juhlan päätti yhteisesti laulettu Keski-Suomen kotiseutulaulu. Juhlan juontajana toimi ansiokkaasti Hannu Hukka. Teksti: TAHVO ERONEN Kuvat: JARKKO MÄNTTÄRI läinen, Aino Rankinen ja Auli Hynninen sekä varajäsen Esko Saastamoinen. Talotoimikunta jatkaa entisellä kokoonpanolla eli Jouko Ahvenainen, Markku Takkunen ja Raili Lappi, joka hoitaa myös tilapäisasuntojen vuokrausta. Isännöitsijä Tero Hänninen osallistuu myös talotoimikunnan kokouksiin. Sorsakosken Eläkeläiset ry:ssä on lähes 200 jäsentä.
48 – Nro 7 joulukuu 2014 ELÄKELÄINEN Kalevi Kivistö: Eläkeuudistukselle risuja ja ruusuja Pudasjärven Eläkeläiset ry juhli 35-vuotista taivaltaan Työllisyys, työelämän kehittäminen vähemmän kuluttavaksi ja ikäsyrjinnän poistaminen työelämästä ovat Eläkeläiset ry:n puheenjohtajan Kalevi Kivistön mukaan avainasemassa, mikäli ihmisten halutaan olevan työmarkkinoilla nykyistä pitempään. – Ilman paranevaa työllisyyttä ja laadultaan parempaa työelämää eläkeuudistuksen merkitys kestävyysvajeen supistamisessa jää huitaisuksi ilmaan, Kivistö totesi puhuessaan 25. lokakuuta Pudasjärven Eläkeläiset ry:n 35-vuotisjuhlassa. Kivistö muistutti, että eläkeuudistusta on perusteltu julkisen talouden kestävyysvajeen umpeen kuromisella. – Kysymys ei ole eläkkeiden rahoituksen ongelmista. Kysymys on siitä, että ihmisten halutaan olevan työmarkkinoilla pidempään ja maksavan palkoistaan valtiolle ja kunnille pidempään palkkaveroja. Tämä tavoite ei toteudu, elleivät myöhemmin eläkkeelle siirtyvät saa olla tai jaksa olla työssä. Kivistö totesi työmarkkinajärjestöjen sopimaan eläkeuudistuksen malliin sisältyvän aiheita sekä risuihin että ruusuihin eikä kaikista sen vaikutuksista voi vielä tarkkaa arviota esittää. Myönteisenä Kivistö nosti esiin mm. eläkkeiden tulevan rahoituksen turvaamisen. – Uudistukseen liittyvät laskelmat osoittavat, että eläkkeiden rahoitus on turvattu tämän vuosisadan loppuun asti jo päätetyllä eläkemaksujen tasolla. – Toinen tärkeä pitkän aikavälin tavoitteemme on ollut lopettaa työntekijän maksaman eläkemaksun vähentäminen eläkkeen perusteena olevasta palkasta. Kyseessä on ollut eräänlainen piiloleikkuri, joka on pienentänyt alkavaa eläkettä noin neljällä prosentilla. Nyt tämä leikkuri poistuu ja meidän pitkäaikainen vaatimuksemme toteutuu. Kivistö piti hyvänä myös sitä, että alkavat työkyvyttömyyseläkkeet hieman paranevat. Erittäin tärkeää oli, että työttömyysturvan lisäpäivät eli ns. Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Kalevi Kivistö (vasemmalla), Jokilaaksojen Aluejärjestön puheenjohtaja Teuvo Näätänen ja Pudasjärven Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Hilkka Tihinen seurasivat monipuolista juhlaohjelmaa. Kuva: Tuomas Talvila ”putki” säilyy. – Pidimme myös hyvin tärkeänä sitä, että eläkeikää ei koroteta mekaanisesti, vaan että sitä määriteltäessä otetaan huomioon tehdyn työn rasittavuus ja työuran todellinen pituus. Risuja Kivistöltä sai mm. sopimukseen sisältyvä toteamus, että eläkeikä sidotaan eliniän odotteeseen vuodesta 2027 lähtien, ja tarkoituksena on säilyttää työuran ja eläkeajan suhde ennallaan. – Tämä periaate on ongelmallinen nimenomaan raskasta työtä tehneiden kannalta. Päätöksethän tehdään keskiarvojen perusteella ja tiedämme, että keskimääräistä lyhyemmäksi vanhuuseläkeaika jää raskasta työtä tehneillä, koska heidän eli- nikänsä on muita lyhyempi. Kysymysmerkin jättää Kivistön mukaan myös mm. se, että päätöksessä ei ole puututtu perhe-eläkkeisiin, mutta niihin luvataan palata vuonna 2016. – Keskimääräinen perhe-eläke on noin 500 euroa kuukaudessa. Perhe-eläkkeen saaja on useimmiten nainen ja erityisen tärkeä se on perheille, joilla on huoltajan kuollessa alaikäisiä lapsia. Eläkeläisköyhyys on yleisintä iäkkäiden naisten keskuudessa, koska heidän työuransa on ollut katkonaisempi, heikommin palkattu tai se puuttuu kokonaan, jolloin työeläkettä ei ole kertynyt. Jos muutoksia perhe-eläkkeisiin suunnitellaan, on syytä varoa lisäämästä niiden kautta edelleen eläkeläisköyhyyttä. Positiivista mieltä ja iloa Pudasjärven vireä Eläkeläisyhdistys on kasvattanut tasaisesti jäsenmääräänsä, ja nyt se on jo 270. Juhlivan yhdistyksen puheenjohtaja Hilkka Tihinen iloitsi erityisesti siitä yhteiseksi hyväksi tehtävän työn määrästä, jossa yhdistyksen aktiivit toimijat ovat mukana. – Tapahtuma kuin tapahtuma, talkoolaisista ei meillä koskaan ole puutetta. Yhdistyksen päätavoitteiksi Hilkka Tihinen mainitsee edunvalvonnan, yksinäisyyden karkoittamisen ja mahdollisuuden osallistua harrastustoimintaan ja itseilmaisuun. – Toimintamme koostuu vii- koittaisista tapahtumista, kuten porinatuokioista ja vesijumpasta. Teemme joka vuosi jonkin pitemmän retken, käymme teatterissa, vierailemme toisissa yhdistyksissä ja toistemme luona ja osallistumme aluejärjestön ja valtakunnalliseen toimintaan. Yhteistoiminnalla luodaan näin positiivista mieltä ja iloa. Eläkeläiset ry:n Jokilaaksojen Aluejärjestön puheenjohtaja Teuvo Näätänen kehui pudasjärveläisten laaja-alaista toimintaa Erityiskiitoksen Näätänen antoi siitä, että Pudasjärven Eläkeläiset on jo useampana talvena vastannut aluejärjestön pilkkikilpailujen järjestämisestä. – Ne ovat olleet erittäin mukavia tapahtumia. TUOMAS TALVILA Kankaanpäässä kattomiehet juoksivat Eläkeläisten puolesta Pirkanmaan Eläkeläisten puheenjohtaja Timo Mustonen, matkavastaava Elisa Nordberg ja sihteeri Anja Kuuskoski olivat Kankaanpäässä seuraamassa kattomiesten maraton-tempausta. Hämeen Laaturemontin kattoasentajat ja -asiantuntijat pistivät juoksutossut jalkaan Pirkanmaan Eläkeläisten puolesta: Kankaanpään maratonilla 18.10. jokainen juostu kilometri kartutti Pirkanmaan Eläkeläisille 5 euroa. Kokonaisen maratonin suoritti lopulta seitsemän juoksijaa ja lopuista 11 juoksi puolikkaan tai siitä yli. Yhteensä kilometrejä kertyi 589, mikä tarkoittaa hyväntekeväisyysrahaa 2945 euroa. – Teemme mielellämme tämänkaltaisia tempauksia. Viime keväänä lahjoitimme esimerkiksi Pirkkalan Toivion päiväkodille uuden katon. Lapsiperheet ja eläkeläiset ovat niitä, joilta tänä päivänä viedään ja joita jokaisen kynnelle kykenevän tulisi tukea. Siten Pirkanmaan Eläkeläiset oli tällä kertaa luonteva lahjoituskohde, yhtiön toimitusjohtaja Kimmo Riihimäki perustelee. Eläkeläisten vuoden teemana on liikunta, joten juoksutapahtumaan osallistuminen nivoutui siihen hyvin. Pirkanmaan Eläkeläisten puheenjohtaja Timo Mustonen, matkavastaava Elisa Nordberg ja sihteeri Anja Kuuskoski tulivat Kankaanpäähän seuraamaan tapahtumaa. – Olimme kovin otettuja, kun kuulimme hyväntekeväisyydestä. Liikuntatapahtuma osuu hyvin teemaamme: Meillä on menossa kävelykampanja. Lahjoitussumma ohjataan Pirkanmaan Eläkeläisissä yhteiseen käyttöön. – Tavoitteena on, että summa ohjautuu mahdollisimman monen iloksi. Ensi kesän Porin kulttuurija retkeilypäiville meitä lähtee iso porukka eri puolilta Pirkanmaata. Lahjoitus on erinomainen lisä kassaan, joka muutoin pitäisi kerätä talkoina, matkavastaava Elisa Nordberg toteaa.
Nro 7 joulukuu 2014 – 49 ELÄKELÄINEN Viialan Eläkeläisiltä postia eduskuntaan Viialan Eläkeläiset ry:n syyskokous päätti lähettää kaikille eduskuntaryhmille vetoomuksen, että suunnitellusta eläkkeiden indeksileikkauksesta luovuttaisiin. Kokous päätti myös kampanjoida terveyskeskuksen, tai nykykielellä terveysaseman Viialassa jatkamisen puolesta. Parinkymmenen vuoden ajan on noudatettu ”taitettua indeksiä” jossa palkkojen kehitys on vaikuttanut eläkkeisiin vain 20 prosenttisesti. Tämän takia eläkeläiset ovat jääneet osattomiksi yleisestä ansio- ja elintason noususta. Eläkeläisjärjestöjen vaatimukset hyväksi koettuun 50/50 % palaamiseksi ei ole tuottanut tulosta Vuoden 2011 vaalien jälkeen perustettu työryhmä katsoi, ettei prosenttijaon muutokseen ole tarvetta. Työeläkelaitoksen hinnat ja palkat- yksikön kehitys- Viialan Eläkeläiset ry:n vuoden 2015 johtokunta. päällikkö Ilkka Lehtisen mukaan elinkustannusindeksi painotteinen jako voisi vastaisuudessa olla eläkeläisille jopa hyödyllinen inflaation kiihtymisen ja palkankorotusvaran vä- henemisen johdosta Kuinkas sitten kävikään. Kun ensi vuonna ei katsota olevan varaa inflation suuruisiin palkkojen korotuksiin, niin johan sukkelasti eläkkeet sidottiin palkkoi- hin sataprosenttisesti. Ellei eduskunta muuta hallituksen esitystä, niin vuoden vaihteessa tulee eläkkeisiin vain 0,4 % korotus, kun tämä menetelmä, mistä ollaan yritetty päästä eroon, antaisi 1,1 % lisän. Näyttää siltä, että indeksitarkistuksissa otetaan aina käyttöön eläkeläisille vahingollisin menetelmä. Oikeudenmukaisuus taitaa olla hallitukselle tuntematon käsite. Yhdistyksen puheenjohtajana jatkaa Kari Sulander, samoin varapuhenjohtajana Timo Heino, joka toimii myös matkavastaavana. Johtokuntaan valittiin Pirkko Sulander sihteeri, Pekka Renfors taloudenhoitaja, Tuomo Huhtala tiedottaja/ opintosihteeri sekä voimaja tasapainokerho, Raija Nurminen jäsensihteeri / askarteluohjaaja, Sisko Hiltunen askarteluohjaaja, Anja Mäkelä tiistaikerho ja laulu, Allan Heino pelit sekä voima- ja tasapainokerho, Liisa Haapalehto, Terttu Laaksonen, Pentti Määttänen, Erkki Lahti ja Paula Toivola varsinaisiksi, ja Kaarina Heino sekä Eeva Rantala matkavastaava (ul- komaat) varajäseniksi. Toimintasuunnitelmassa huomattavimmat tapahtumat ovat keväällä järjestettävä Viialan bocciaturnaus, kesällä Viialan Pyryn soittokunnan ”Pihasoitto”, elokuussa ”Kesäpäivä”-tapahtuma jossakin saunarannassa ja viimeksi joululaulajaiset Viialan Sampolassa. Harrastekerhot kokoontuvat Sampolassa viikottain ja siellä järjestetään myös kahdet myyjäiset yhdessä Akaan Vasemmistoliiton kanssa. Voima- ja tasapainokerho kokoontuu Viialan vanhainkodin ”Seniorisalissa”, jossa on ikääntyneelle ryhmälle ihan riittävät laitteet. Nyt jännätään, että saadaanko Pirkanmaalle VALKEA JOULU. Tuomo Huhtala Kajaanin Eläkeläiset: Kaikki tulot samalle viivalle Kajaanin Eläkeläisten syyskokouksessa vaadittiin verotuksen korjaamista siten, että pääomatuloja ryhdyttäisiin verottamaan samoin kuin palkkatuloja. – On väärin, että tavallisia kansalaisia verotetaan raskaammin kuin pääomatuloilla eläviä, joiden ei tarvitse edes maksaa niiistä tuloista kunnallisveroja, kokouksessa todettiin. Erityisen kitkerää kritiikkiä sai nykyhallitus, joka vihreiden myötävaiku- Kajaanin Eläkeläisten syyskokouksessa vaadittiin verotuksen korjaamista. tuksella toteuttaa vuoden alusta kaikkia eläkeläisiä ja työttömiä kurittävan indeksileikkauksen. Eläkkeet nousevat yli puolet vähemmän kuin elinkustannukset. Kokouksessa saatiin tilannekatsaus Kainuun sotekuntayhtymän ja Kajaanin kaupungin ensi vuoden talousarvioiden tuomiin muutoksiin. Myönteisenä pidettiin sitä, että kaupunki aloittaa isoja rakennuskohteita ja helpottaa näin työttömyyttä. Pian 55 vuotta toiminut yhdistys tarjoaa usealle sadalle jäsenelleen toimintaa talvikaudella käytännössä jokaisena arkipäivänä. Erilaisia kerhoja on kymmenkunta ja ensi vuoden ohjelmassa omien kesäjuhlien ohella esimerkiksi valtakunnallisen Eläkeläiset ry:n edustajakokous. Kajaanin Eläkeläisten puheenjohtajana jatkaa Raili Myllylä ja varapuheenjohtajana Kaija Leinonen. Johtokunnassa ovat myös Terttu Hyyryläinen, Seija Koistinen, Anja Koskelo, Tuula Kärki, Aira Nyyssönen, Aino Tuovinen, Antero Kyllönen, Pertti Mankinen, Erkki Kemppainen, Irmeli Leinonen ja Tauno Juppi. Varalla ovat Sirkka-Liisa Laukkanen, Tuula Väyrynen, Aki Räisänen ja Raimo Levy. Rauman Eläkeläisillä monipuolinen syysmatka Loma-Kurviseen Lähtö oli syyskuun ensimmäisen päivän aamulla kello viideltä. Reitti kulki Raumalta Porin kautta Kristiinankaupunkiin jossa kahvitaukomme kokkeina Jorma Uusitalo ja Seikko Pajunen. Matka jatkui Pohjois-Pohjanmaalle Sieviin, jossa ruokailtiin. Seuraavaksi oltiin jo Kainuussa ja Suomussalmella, jossa tankkaustauko. Perillä Loma-Kurvisessa, entisessä rajavartioitten tukikohdassa, olimme klo 19. Majoittumisen ohessa lämmitettiin saunat, joita oli kaksin kappalein: rantasauna ja nykyajan sähkösauna. Iltapalan jälkeen toivotimme hyvää yötä. Seuraavana aamuna aamupalan järjestivät omat emännät. Lomalaiset me- Rauman Eläkeläiset viettivät syyslomamatkaviikon pohjoisessa. nivät joukolla ongelle. Kaikki ahvenet fileoitiin ja paistettiin. Mustikoilla ja puolukoilla käytiin lähialueel- la. Hyvä ulkoilusää suosi koko viikon. Iltaisin laulettiin haitarin ja mandoliinin tahdissa. Kortinpeluu oli isossa roolissa, ja osa ryhmästä pelasi tietokoneilla ja kännyköillä. 3.9. ohjelmassa oli käynti Julma Ölkyllä, Suomen suurimmalla kanjonijärvellä ja villieläinpuistossa. Illalla paistettiin makkarat nuotion loisteessa ja laulettiin hämärään asti. Rantasauna oli kovassa käytössä ja uimareitakin ryhmästä löytyi. 4.9. lähdimme tutustumaan Kuusamoon ja Rukan maisemiin, ja siellä nähtävää ja koettavaa riittikin. Illan ohjelmana olivat tietokilpailut ja voittaja eli tietoviisas löytyi: Antti Heino. 5.9. tehtiin Hossan kiertoajelu oppaan johdolla. Kävimme kohteissa kalastusalueilla ja tutustuimme alueen poroisäntään. Hän kertoi poronpidosta ja tämän päivän porojen menetyksistä. Porotilalla nautimme myös hyvät pullakahvit. Illalla puolestaan nautittiin Esan ja Eskon soitoista, yhteislauluista ja iltapalasta. 6.9. oli lähtö kohti etelää klo 7.30. Ajomatkaa seuraavaan majoituspaikkaan, Ruovedelle Mäkelän maatilamajoiukseen, kertyi noin 600 kilometriä. Yövyttiin mökeissä, nautittiin maatilan tuotteista maittava päivällinen, kuunneltiin talon isännän soittamaa haitarimusiikkia ja nautittiin. 7.9. alkoi paluu kotiin hanurin soidessa.Viikko oli tosi hieno, ilma suosi koko viikon meitä lomalaisia. Raumalle saavuismme kello 17. Suuri kiitos matkan vetäjälle, emännille ja kaikille mukana olleille. Pauli Liekari
50 – Nro 7 joulukuu 2014 ELÄKELÄINEN Kainuun eläkeläisille uusi puheenjohtaja Eläkeläiset ry:n Kainuun aluejärjestön uusi puheenjohtaja on tehtävään yksimielisesti valittu eläkkeellä oleva kajaanilainen sähköasentaja Antero Kyllönen. Kyllösellä on pitkä ura ammattiyhdistysliikkeestä ja hän on paneutunut ikäihmisten asioihin Kajaanin vanhusneuvoston jäsenenä ja Kainuun sote-kuntayhtymän tarkastuslautakunnassa. Puheenjohtajan nuijaa hän heiluttelee maakunnallisessa pelastuslautakunnassa. – Alueellisen ja eri eläkeläisjärjestön yhteistyön parantamisessa on iso työkenttä, hän sanoi ykköshaasteen valintansa jälkeen ja kiitteli edeltäjäänsä, terveyssyistä tehtävän jättänyttä Hilkka Pulkkista sekä puuhakasta sihteeri-taloudenhoitaja Arja Jauhiaista. Aluejärjestön syyskokous päätti pitää jäsenmaksun entisellään 16 eurossa. Siitä kukin osasto saa 4 euroa, aluejärjestö mm. koulutustoimintaansa 2 euroa ja 30 senttiä lopun 9 euron ja 70 sentin mennessä Eläkeläiset ry:lle mm. vastikkeena Eläkeläinen-lehdestä. Keskustelussa nousivat esiin kevään eduskuntavaalit, sillä kokousväki katsoi ettei ikäihmisiä ja muita eläkeläisiä kohdella samoin kuin muita kansalaisia. Edunvalvonta-asiat nousevat Antero Kyllönen on aluejärjestön uusi puheenjohtaja, Arja Jauhiainen jatkanee sihteerinä. esiin 3. helmikuuta järjestettävässä työpäivässä, johon saapuu Eläkeläiset ry:n toiminnanjohtaja Hannu Partanen. Tuolloin valmistaudutaan myös 11.-12. toukokuuta Varkauden Kuntorannassa pidettävään edustajakokoukseen. Yhdistysten juhlien ja muun toiminnan ohella Kainuun alue- järjestö on satsannut koulutukseen. Esimerkiksi atk-oppia on ollut hakemassa useita kymmeniä jäseniä ja sitä jatketaan. Soteyhtymän avustuksen turvin järjestettyyn sote-koulutukseen, jota veti yliläkäri Esa Ahonen, osallistui 27 kurssilaista ja vastaava.pyritään järjestämään ensi vuonakin nyt teemanaan vanhus- palvelulain toteutuminen. Lakimääräisä vanhusneuvostoja on Kainuun kuntiin perustettu mutta esimerkiksi Vaalassa on ongelmana se, että neuvostossa on lähinnä muiden kuin ikäihmisten edustajia ja toiminta sen mukaista. Varapuheenjohtajana jatkavan suomussalmelaisen Pertti Karhapään johdolla käyty vuosikokous oli keskutseleva ja hyvähenkinen. Aluetoimikuntaan valiittiin puheenjohtajan ohella Kajaanista Tauno Juppi ja Seija Koistinen (varalla Aki Räisänen ja Tuula Väyrynen), Suomussalmelta Pertti Karhapää ja Tuula Heikkinen (Aune Juntunen, Unto Kemppainen), Puolangalta Anneli Heikkinen ja Toivo Moilanen (Anna-Maija Sutinen, Sanni Kähkönen), Hyrynsalmelta Martti Heikkinen ja Leila Pesola (Anna-Liisa Koivisto, Helena Kinnunen). Paltamosta valittiin Arja Jauhiainen ja Hillevi Koskela (Reijo Koskela, Marjatta Leinonen), Vaalasta Kauko Matila ja Taisto Paloniemi (Arvi Moilanen, Pertti Väyrynen), Kuhmosta Matti Ryynänen ja Arvo Karppinen (Riitta Holopainen, Maija Ryynänen) sekä Sotkamosta Raili Väyrynen ja Anja Ronkainen (Liisa Niemi, Esko Heikkinen). Maija Ekorre jatkaa Lapin aluejärjestön johdossa Eläkeläiset ry:n Lapin aluejärjestö piti syyskokouksensa Sodankylässä 21.11. Puheenjohtajana jatkaa Maija Ekorre ja varapuheenjohtajaksi valittiin Kari Puolakka. Kokouksessa tutkailtiin mm. sitä, miten runsaan vuoden voimassa ollut vanhuspalvelulaki on vaikuttanut ikäihmisten hy- vinvointiin. Kokouksessa hämmästeltiin sitä, että samaan aikaan kun ikäihmisten määrä kasvaa ja hoidettavien ja palveluasumisen tarve samassa suhteessa, maan hallitus kuitenkin esittää vanhuspalvelulakiin huononnuksia, kuten yli 75-vuotiaiden palveluasumisen puolittamista siirtä- mällä ympärivuorokautisen hoidon painopistettä kotihoitoon. – Me eläkeläiset emme hyväksy, että vanhusten hoidon saavuttavuutta vähennettäisiin säästösyistä. Tuemme Eläkeläiset ry:n vaatimusta, että vanhuspalvelulain muutosesitys on eduskunnassa hylättävä, kokouksen kannanotossa todetaan. Sote-palveluissa tulee Lapin aluejärjestön mielestä alueelliset terveyskeskukset säilyttää ja turvata lähipalvelut lähellä kuntalaisia eikä siirtää niitä satojen kilometrien päähän. – Julkiset palvelut turvaavat parhaiten kansalaisten tasavertaisen kohtelun. Raimo Järvelä jatkaa Porvoon Eläkeläiset ry:n puheenjohtajana Porvoon Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous 27. marraskuuta linjasi toimintaa vuodelle 2015. Yli 30 yhdistyksen jäsentä oli pohtimassa ensi vuoden toimintaa. Hyvässä yhteenkuuluvaisuuden hengessä läpiviety kokous hyväksyi ensi vuodelle toimintasuunnitelman, jossa korostetaan yhdistyksen aktiivisuutta mm. vanhuspalvelulain toteutumisen valvonnassa ja kiinnitetään huomiota omaishoitajien aseman parantamiseen. Kerho- ja opiskelutoiminta sekä muu harrastetoiminta on ensi vuonnakin laajaa. Toimintasuunnitelmaan on listattu merkittävä määrä yhdistyksen juhlia ja toimintaa. Puheenjohtajana valittiin jatkamaan Raimo Järvelä, samoin jatkaa varapuheenjohtajana Tapio Ruuskanen. Johtokunnan varsinaisiksi jäseniksi valittiin Airi Ekman, Riitta Hokkala, Inkeri Keskiniva, Pentti Koponen, Seija Koponen, Kaino Kukkonen, Helena Mattila, Reijo Penttilä, Pirkko Rissanen, Hannu Tuominen, Erkki Virtanen ja Raili Vuorinensekä varajäseniksi Allan Huhta, Valma Kalliomäki, Tuula Kukkonen. Kokouksen kannanotossa arvostellaan voimakkaasti valtiovaltaa ikäihmisten toimeentulon vaikeuttamisesta, mm. eläkeindeksien leikkaamisesta. Kysytään myös kuinka rahaa löytyy lainatakuihin ja muuhun tukeen EU:n kriisimaille kymmenien miljardien arvosta, mutta niitä ei riitä ikäihmisten elämän parantamiseen. Malmin Eläkeläiset ruskamatkalla Äkäslompolossa Kolmekymmentä reipasta ja innokasta eläkeläistä, matkanjohtajanamme Maila Vento, kokoonnuimme 20. syyskuuta Helsingin rautatieasemalle , josta lähdimme liikkeelle alkuvaikeuksien jälkeen pari tuntia myöhässä. Makuuvaunuissa matka meni mukavasti levätessä. Kolariin saavuimme hieman myöhässä, siitä jatkoimme linja-autolla Äkäslompoloon. Kaunis syyssää vaihtui matkan aikana sateiseksi. Perille saavuimme puolenpäivän aikoihin. Pettymys oli melkoinen, kun emme päässeet majoittumaan Äkäshotellin päärakennukseeen eli pirtukirkkoon, vaan ÄkäsStariin joka sijaitsee kivenheiton päässä päärakennuksesta. Pettymys vaihtui riemuk- Malmin Eläkeläiset pääsivät ihailemaan komeita Kengisenkosken kuohuja. si kun pääsimme huoneisiin: niissä oli kaikki mitä matkailija tarvitsee, jopa saunatkin. Taisi olla Mailan järjestämä yllätys, kiitos siitä. Retkiä teimme moneen paikkaan; Kuertunturille autolla ja huipulle patikoi- den, Yllästunturin huipulle gondolihissillä. Ruotsin puolella kävimme Pajalassa, tutustuimme kylään, kävimme katsomassa Kengisen bruukkia ja ihailemassa komeita Kengisenkosken kuohuja. Ruotsissa teimme myös ostoksia monessa paikassa, siellähän kaikki on parempaa kuin meillä!? Teimme retken Äkäsmyllylle ja Äkässaivolle joka on jäätikköjokien kuluttama kanjoni. Lisäksi oli kylällä erilaisia tapahtumia joissa meidän sakkia oli mukana. Hotellilta lähti hyviä kävelyreittejä, suosituimpia olivat retki Kellokkaalle ja järven ympäri. Hotellin palvelu oli hyvää, ruoka oli maukasta ja sitä oli riittävästi. Hotellissa oli mahdollisuus monenlaiseen kun- toiluun, oli kuntosali ja uima-allas. Tanssit olivat joka ilta ravintolasalin suurella tanssilattialla, se oli hyvää jumppaa päiväretkien jälkeen. 26.9. aamiaisen ja kuntolenkin jälkeen oli aika kerätä kampsut ja valmistautua kotimatkalle. Nousimme bussiin ja jätimme haikein mielin Äkäslompolon maisemat. Lähtötunnelmia helpotti sään vaihtuminen aamun kuulakkuudesta sateiseksi. Kotimatka meni mukavasti hienossa makuuvaunussa leväten. 27.9 aamusella saavuimme Hesaan, jossa matkaan tyytyväisinä hyvästelimme ja lähdimme koteihimme. Teksti: Toivo Aamuranta Kuva:Reijo Töyrylä
Nro 7 joulukuu 2014 – 51 ELÄKELÄINEN Saarijärven Eläkeläiset: Vanhuspalvelulakia ei saa heikentää Syyskokouksia Eläkeläiset ry:n Kaakkois-Suomen Aluejärjestö ry:n sääntömääräinen syyskokous 18.12.2014 kello 12.30 Nuorisokeskuksessa, Keskusaukio 1, Kuusankoski. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Valtakirjojen tarkastus kello 12.20. Tervetuloa. Aluetoimikunta Saarijärven Eläkeläiset ry:n syyskokous pidettiin 18.11.?Yhdistyksen uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Arvo Hiekkavirta ja Markku Collin jatkaa edelleen varapuheenjohtajana. Sihteeri-taloudenhoitajaksi nimettiin Eero Hämäläinen.? Julkilausumassaan kokous vaatii, ettei vanhuspalvelulakia saa heikentää viitaten?eduskunnan käsittelyssä olevaan lakiesitykseen, jossa vanhuspalvelulaista aiotaan poistaa oikeus arvokkaaseen van- Hesari Korkeus 4,2 cm, Leveys 3,9 cm huuteen. Hallituksen esityksen mukaan iäkkäiden henkilöiden pitkäaikainen hoito ja huolenpito voitaisiin toteuttaa pitkäaikaisena laitoshoitona vain lääketieteellisin perustein tai asiakas- ja potilasturvallisuuteen liittyvillä perusteilla. ? Lakimuutoksen myötä perusteista poistuisi arvokkaan elämän turvaaminen.??Sivistysyhteiskunnassa on lakiteitse turvattava oikeus arvokkaaseen vanhuuteen, Saarijärven Eläkeläiset toteaa. Suomussalmi valitsi Suhde ~Keravan 1 : 1 Eläkeläiset: Suomussalmen Eläkeläisset teki syyskokokoukses- Arvokas vanhuus turvattava saan seuraavat henkilövalinnat: puheenjohtajana jatkaa Pertti Karhapää ja varapuheenjohtajana Aune Juntunen. Sihteerinä Unto Kemppainen, matkavastaavana Tarmo Raappana ja taloudenhoitajana Tuula Heikkinen. Johtokuntaaan valittiin varsinaisiksi jäseniksi Väinö Kemppainen, Taisto Kinnunen, Jouko Mulari, Helena Juntunen, Taisto Mustikka, Kalle Moilanen, Raija Moilanen Airi Väyrynen ja Esko Heikkinen. Varajäseniksi: Airi Moilanen, Martti Juntunen, Aarne Manninen, Pentti Juntunen ja Elma Kemppainen. Ensi vuoden toiminnasta kokouksessa todettiin Talventaittajaiset, jotka pidetään helmikuussa. Jo sitä ennen, tammikuulla, ovat Kuntorannassa Kaamoksen Kruunajasiet, Suunnitelmissa on kylpylämatka Viroon. Kevättalven jäillä järjestetään pilkkikisay. Heinä-elokuulla ovat tutut talkoot kesäteatterilla. Syksyllä osallistutaan Vanhusten viikon tapahtumiin. Johtokunnan kokouksia järjestetään entiseen tapaan, entiseen tapaan, porinakerho ja huvitoimikunta toimivat. Yhdistyksellä on omat kotisivut joilta näkee yhteystiedot, tapahtumat ja ajankohtaiset tiedot. Sivut löytyvät osoitteesta www.kainuunelakelaisetry.fi ja sieltä kunnan nimi ylhäältä. Pikkujoulu on Ämmänsaaren Työväentalolla 11.12. klo 12.00. Keravan Eläkeläiset ry esitti syyskokouksessa huolensa vanhuspalvelulain muutoksen tavoitteesta, 300 miljoonan euron säästöstä vanhusten hoidossa. Se merkitsisi painopisteen siirtymistä ympärivuorokautisessa hoidossa entistä vahvemmin kotihoitoon. Lain muuttaminen merkitsisi paitsi epävarmuutta ja kärsimystä vanhoille ihmisille myös eriarvoisuuden lisääntymistä, sillä valtaosalla ei ole varaa yk- sityiseen hoitoon. Arvokkaasta vanhenemisesta, joka on vanhuspalvelulain keskeisiä tavoitteita, ei enää voisi edes haaveilla, syyskokous totesi. Keravan Eläkeläisten puheenjohtajana jatkaa Maila Hölttä ja varapuheenjohtajana Kaisu Mäkinen. Johtokuntaan valittiin Ulla Karppinen, Anja Parviainen, Erkki Pennanen, Eila Tallus, Reino Timonen ja Ritva Vallius sekä varalle Aila Kuusela ja Ritva Pennanen. HENKILÖKOHTAISTA Sinä vapaa mies. Tulisitko ystäväkseni ja seurakseni mökilleni Längelmäveden rannalle? Olen lapseton, leskeksi jäänyt, eläkkeellä oleva naisbiologi. Arvostathan sinäkin luonnonläheisyyttä ja pidät eläimistä, koska minulla on koira. Harrastan akvarellimaalausta. Vastaukset postitse Eläkeläinen-lehden osoitteeseen, kuoreen tunnus: ”Hellää yhteiseloa”. Leskinen-Keski-Vähälä: Päällystakki Eräjärven Tupateatterissa 16.3. - 1.4.2015 Eräpyhäntie 937, Eräjärvi, Orivesi Tuomas Parkkinen: Kekkonen syntymästä kuolemattomuuteen Rönnin Kesäteatterissa 25.6. - 8.8.2015 Eräjärventie 946, Eräjärvi, Orivesi Täyden palvelun toimisto Forum Hakaniemi Töölö Malmi Itäkeskus Leppävaara Tapiola Tikkurila Myyrmäki Kerava Hyvinkää puh. 010 76 66620 puh. 010 76 66500 puh. 010 76 66530 puh. 010 76 66630 puh. 010 76 66590 puh. 010 76 66610 puh. 010 76 66570 puh. 010 76 66560 puh. 010 76 66600 puh. 010 76 66550 puh. 010 76 66580 Ryhmille teatteripaketteja ! Eläkeläinen 1/2015 ilmestyy 26. tammikuuta. Aineisto lehteen on lähetettävä toimitukseen 12.1. 2015 mennessä. 050 436 8466, 03 530 6433 info@erajarventeatterit.net www.erajarventeatterit.net kauppa.erajarventeatterit.net HAUTAKIVI HALVEMMALLA Kauniit, edulliset kivet ja pronssit (0,0828 €/puh + 0,1199 €/min) 85 € 105 € 480 € 860 € GSM: 045 109 1809 hok-elannonhautauspalvelu.fi perunkirjoitustoimisto.fi PÄIVYSTYS 24 h: 050 347 1555 www.HautakiviHalvemmalla.fi ikuistettu@gmail.com Senioriasuntoja TOIMITUSKULUT 0€ Vuokrataan Jämsän Hallissa eläkeläisille suunnatusta yhtiöstä rivitaloasuntoja. Edullisesti. 3h+k+s 2h+k+s Seuraava lehti: 420 €/kk 260-360 €/kk Kaikissa oma sauna. Mahdollisuus ostaa myös omaksi. Nyt tai myöhemmin (tarjouksia kuunnellaan). Soita ja kysy lisää: 045 1972 575 / Tero Silvan Loppuvuosi lomaillen … KAKSI YHDEN HINNALLA 2 vrk/2 hlö/2 hh Sis. aamiaiset, kylpylän, kuntosalin & lomaohjelmaa Voimassa su-pe 12.12. asti sekä 14.–23.12. ja 27.–31.12.14. Vain uudet varaukset. JOULULOMA YHDELLE 41050 LAAJA VALIKOIMA ARJEN APUVÄLINEITÄ TARJOUKSESSA FENNOKAUPASSA: 3 vrk/1 hlö/1 hh Sis. jouluiset puolihoitoruokailut ja kahvitukset, perinteistä jouluohjelmaa Päivi Kautto-Niemen ja Jussi Niemen johdolla sekä kypylän & kuntosalin käytön. Varaa hemmotteluhoidot etukäteen! Varaa heti 030 608 50 ?myynti@summassaari.fi Lanka 0,0835 €/puh + 0,032 €/min. Gsm 0,192 €/min. Sis. alv 24%. Uutta: ensilumenlatu ja keilaus 4 km! OT TE EL LL L II •- S SP PA A HHO KKYY LL PP YY LL ÄÄ HH O OTTEELL Summassaarentie 180, FI-43100 Saarijärvi 6085 100 • fax +358 (0)30 6085 200 Summassaarentie 180, Saarijärvi+358• (0)30 www.summassaari.fi Tilaa kätevästi kotiovellesi asti: fennokauppa.fi ? 09 276 360 Voimassa 6.1.2015 asti. FENNO MEDICAL OY
52 – Nro 7 joulukuu 2014 ELÄKELÄINEN Nuorison oikeuksien puolustaja jo vuodesta 1944 Vasemmistonuoret juhlii uudenvuodenaattona 70-vuotista taivaltaan Vasemmistonuoret, entiseltä nimeltään Suomen Demokraattinen Nuorisoliitto, juhlii tänä vuonna 70-vuotista taivaltaan. Järjestön historiaan mahtuu nuorison maailmaa mullistaneita tapahtumia, yllätyksiä ja suuria saavutuksia. SDNL perustettiin uudenvuodenaattona vuonna 1944. Näin muistelee iltaa Anna-Liisa Hyvönen, yksi perustajajäsenistä: ”Luulimme tulleemme sosiaalidemokraattien tilaisuuteen, me olisimme halunneet mukaan marxilaiseen toimintaan, mutta perusteilla olikin jokin ’demokraattinen nuorisojärjestö’.” Suomen Kommunistisen puolueen taholta haluttiin peittää avoin punaisuus ja värittää se yleisdemokraattisella sävyllä. Niinpä lähdettiin perustamaan Suomen Demokraattista Nuorisoliittoa. Vuoden 1945-46 liittokokouksessa Tampereella hyväksytty vaatimus ’Nuorison kolmesta oikeudesta’ käsitti oikeuden työhön ja taloudellisesti turvattuun elämään, oikeuden sivistykseen sekä oikeuden yhteiskunnalliseen toimintaan. Nuoriso janosi asuntoja, työtä, kulttuuria ja sivistyksen kautta parempaa tulevaisuutta. Toiminta ei ole juurikaan tuosta ajasta muuttunut; edelleen tavoittelemme parempaa asuntopolitiikkaa, reilumpia työehtoja ja tasapuolista sivistystä kaikille yhteiskuntaluokasta huolimatta. Tänä vuonna juhlimme näi- tä sekä muita historian aikana järjestöön jälkensä jättäneitä sattumuksia ja tapahtumia. Toivomme, että juhlien ansiosta syntyy toverillinen ilmapiiri, joka yhdistää ihmisiä ja luo järjestömme kunniakkaaseen historiaan uuden luvun. Lämpimästi tervetuloa juhlistamaan kanssamme seitsemää toiminnan täyteistä vuosikymmentä! Juhlat järjestetään Kulttuuritalolla (Sturenkatu 4) Helsingissä uudenvuodenaattona 31.12.2014 klo 15-04. Lisätietoja ja ilmoittautumiset: www. vasemmistonuoret.fi/70 Tervetuloa! Aino Tuomi-Nikula Nuoriso marssilla. Kuva: Kansan Arkisto Pinskujen postimerkki värittää joulupostia Suomen Demokratian Pioneerien Liiton SDPL:n entiset toimijat ovat talkoilla tuottaneet Pinskujen 70-vuotista taivalta tukemaan postimerkin. Merkin suunnittelija on sarjakuvataiteilija Timo Mäkelä eli Timppa, joka aikoinaan tuotti SDPL:n lastenlehti Rakettiinkin kotimaisen sarjakuvan. Pinskupostimerkki otettiin käyttöön 20.11. eli YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen 25-vuotispäivänä. Pioneerimerkkejä myydään kymmenen kappaleen arkeissa. Arkissa on 10 merkkiä ja hinta 20 euroa. Pinskupostimerkki on 1 luokan ikimerkki eli nyt 1,10 euron arvoinen. Toimituskulujen jälkeen merkin tuotot menevät Pioneeriliitolle. Merkkitilaukset voi tehdä sähköpostilla: pioneeriposti@ gmail.com tai suoraan tilille PIONEERIPOSTI FI80 3636 3010 8615 24 maksamalla ja viestikenttään tilaajan nimen ja osoitteen laittamalla. Talkookolmikossa mukana ollut Antti Honkonen, sosiaalineuvos ja entinen lastenlehden päätoimittaja, iloitsee merkin ilmestymisestä. Hän uskoo, että postimerkki kiinnostaa myös Eläkeläiset ry:n jäseniä. – Tiedän muutaman viime vuoden kokemuksesta, että kymmenien eläkeläisyhdistysten innokkaina vetäjinä on entisiä eli ainaisia pioneeriohjaajia. Postimerkkitalkoissa oli Honkosen ja Mäkelän lisäksi mukana Reko Lahdenperä. Mielipiteitä Onnistunut kotouttaminen on kantaväestönkin etu Muita kuin suomea, ruotsia tai saamea äidinkielenään puhuvia oli vuoden 2013 lopulla Suomessa 289 068 henkeä eli 5,3 prosenttia koko väestöstä. Tosin Suomeen kohdistuva siirtolaisuus on ollut 2000-luvulla hienoisessa kasvussa. Määrä on pieni verrattuna moneen muuhun maahan. OECD:n mukaan vuonna 2011 maahanmuuttajien väestöosuus oli Australiassa 28 %, Sveitsissä 27 %, Kanadassa 20 %, Ruotsissa 15 %, Yhdysvalloissa ja Saksassa 13 %, Norjassa 12 %, Tanskassa 8 %. Pakolaisten tilanne vaikeutuu. YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n mukaan konfliktien ja vainon vuoksi pakenemaan joutuneita ihmisiä oli maailmassa vuoden 2013 lopulla noin 51,2 miljoonaa. Tämä on suurin määrä maailmassa toisen maailmansodan jälkeen. Pakolaisista 86 % asuu kehitysmaissa. Puolet heistä on alle 18-vuotiaita lapsia. Lasten osuus on korkein kymmeneen vuoteen. Kuinka jotkut voivat tähän huolestuttavaan tosiasiaan suhtautua välinpitämättömästi tai torjuvasti ja vielä vaatia kaikkien tukien rajua karsimista? Vuosina 1973-2012 Suomeen on muuttanut pakolaisina 42 524 henkilöä. Paljon se ei ole, kun vertaa lukua naapurimaan tilanteeseen: Ruotsin maahanmuuttoviraston mukaan vuoden 2013 (siis yhden vuoden) pakolaismäärä nousi miltei 60 000:een. Pakolaisneuvonta ry:n sivuilla todetaan: ”Perusihmisoikeudet kuuluvat jokaiselle, myös pakolaisille. Suomalainen työttömyys- ja sosiaaliturva noudattaa ihmisoikeuksien ja perustuslain mukaista yhdenvertaisuuden periaatetta. Pakolaiset saavat työvoima- ja sosiaalitoimistossa saman kohtelun kuin suomalaiset. Työttömänä työnhakijana oleva pakolainen saa siten sa- maa työttömyyspäivärahaa kuin suomalainen. Pakolaiset, kuten muutkin, maksavat saamistaan tuloista veroa.??Turvapaikanhakijoille myönnettävä tuki on 1.2.2010 lähtien 30 prosenttia pienempi kuin vähimmäistoimeentulotuki. Esimerkiksi yksin asuvan, aikuisen turvapaikanhakijan toimeentulotuki on 292 euroa kuukaudessa. Vastaanottokeskuksessa asuvan turvapaikanhakijan on tällä toimeentulotuella katettava ruoka, vaatteet, hygienia, liikennemaksut ja muut henkilökohtaiset menot. Lapsilisään tai esimerkiksi opintotukeen turvapaikanhakijat eivät ole oikeutettuja.??Mikäli turvapaikanhakija saa vastaanottokeskuksessa päivittäiset ateriat, vähennetään toimeentulotuen perusosasta 79 prosenttia.” Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen VATT-analyysista selviää, että onnistunut kotouttamispolitiikka kohentaa sekä maahanmuuttajien että suomalaisten taloudellista hyvinvointia. Tutkimustulosten mukaan kotouttamissuunnitelmat nostivat maahanmuuttajien tuloja lähes puolella kymmenessä vuodessa ja vähensivät reilusti heidän saamiaan tulonsiirtoja. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen mukaan rikollisuus on Suomessa etenkin nuorten miesten ongelma. Maahanmuuttajissa on suhteellisen paljon nuoria miehiä. Niinpä ne ryhmät, joissa nuorten miesten osuus on korkea, ovat yliedustettuina rikostilastoissa. Maahanmuuttajat eivät siis kokonaisuudessaan ole sen rikollisempia kuin kantaväestö. Yhteiskunnan ja vanhempien tuki, syrjäytymisen ehkäisy ovat niitä keinoja, joilla rikollisuutta torjutaan. Maila Hölttä Kerava Eläkeläiset toimimaan etujensa puolesta Pioneeripostimerkki on 1. luokan ikimerkki. Merkkiä on tilattavissa merkin talkootyönä tuottaneelta Pioneeripostilta, muualla sitä ei ole myynnissä. Jos haluat muutosta kunnallispolitiikkaan, mene mukaan kansalaistoimintaan, asukasyhdistyksiin, työttömien toimintaan, eläkeläisjärjestöihin jne. tavallisten kuntalaisten arjen tasolle toimimaan yhdessä muiden kanssa. Tai mene mukaan ammattiyhdistykseen, talotoimikuntaan, päiväkodin tai koulun vanhempaintoimikuntaan. Paikallistoiminta on laaja kenttä, valitse se toiminta mikä sinulle tuntuu luontevimmalta. Kansalaisliike leikkipuiston tuhoamista vastaan, liikenne- turvallisuuden ja turvallisen ympäristön puolesta, riittävien vanhainkotipaikkojen saamiseksi, sosiaali- ja terveyspalvelujen säilymisen puolesta ja ihmisarvoisen hoidon turvaamiseksi kaikille kuntalaisille varallisuudesta riippumatta ovat esimerkkejä siitä, miten voi aktiivisesti toimia kansalaistoiminnan tasolla. Kansalaistoiminta on tulevaisuutta! Raimo Väisänen Karhulan Eläkeläiset ry
Nro 7 joulukuu 2014 – 53 ELÄKELÄINEN 95 vuotta 28.12. Rauha Leinonen Kajaani 90 vuotta 9.12. Pentti Ilmari Koponen Porvoo 14.12. Vilho Kaarlo Toivonen Porvoo 14.12. Pentti Rajamäki Pihlava 85 vuotta 30.11. Sonja Rönkkö Hyrylä 12.12. Katri Helena Savolainen Pyhtää 13.12. Vilho Pärnä Pori 15.12. Kerttu Eila Himanka Kalajoki 18.12. Salli Leppäniemi Pello 2.1.2015 Hely Hasa Nakkila 7.1.2015 Kerttu Kauppinen Lapinlahti 80 vuotta 20.8. Laina Joensuu Utajärvi 20.11. Taisto Joensuu Utajärvi 8.12. Annikki Moilanen Utajärvi 16.12. Unto Luokkala Klaukkala 19.12. Sirkka Ikonen Tapuli 22.12. Liisa Haapoja Kokkola 26.12. Ukko Pekka Kärkkäinen Vieremä 28.12. Sulevi Brandt Kokkola 30.12. Antero Autio Palokka 31.12. Hilja Helinä Alho Kalajoki 31.12. Veikko Ervasti Kuusamo 9.1.2015 Edvin Matias Mattila Haukipudas 75 vuotta 13.12. Airi Katila Pori 19.11. Ilmari Väisänen Malmi 12.12. Leo Pihlainen Palokka 16.12. Sinikka Koistinen Porvoo 19.12. Arvo Kalevi Väisänen Porvoo 20.12. Irmeli Koponen Tikkurila 23.12. Maire Nurmi Pori 24.12. Seija Elo Pihlava 31.12. Paula Mirjam Laine Porvoo 31.12. Toini Selin Pihtipudas 19.1.2015 Jarmo Jokinen Halikko 70 vuotta 6.12. Kaisa Holappa Utajärvi 7.12. Veikko Heinänen Salpakangas 8.12. Lauri Fredriksson Salo 1.1.2015 Pentti Kyyhkynen Kuusamo 65 vuotta 13.12. Anneli Rajaniemi Oulainen 15.12. Ritva Nissinen Tapuli 17.12. Anja Toivanen Suomussalmi Mechelininkatu 20 A 1 00100 Helsinki IBAN IBAN IBAN IBAN FI11 1012 3000 0714 70 BIC NDEAFIHH FI80 8000 1900 1086 56 BIC DABAFIHH FI89 5541 2820 0116 00 BIC OKOYFIHH FI11 8000 1800 3273 56 BIC DABAFIHH Jäsenmaksutili 19.12. Hannu Juhani Pahla Porvoo 22.12. Matti Mustonen Kajaani 27.12. Hannu Tuominen Porvoo 27.12. Ritva Helena Lind Malminiitty 10.1.2015 Leena Väkiparta Pihlava 60 vuotta 14.12. Tuija Siimes Porvoo 13.1.2015 Raija Riski Halikko 16.1.2015 Anne-Mari Palmu Pihlava 16.1.2015 Marja-Leena Blomster Pihlava Hakunilan Eläkeläiset onnittelee toukokuun jälkeen tänä vuonna 85, 80, 75 ja 70 vuotta täyttäneitä/täyttäviä jäseniään. Tervetuloa kerhotapahtumaan 11.12.2014. 85 vuotta Sikri Granqvist, Liisa Ranta ja Jorma Ranta. 80 vuotta Milja Stranden. 75 vuotta Riitta Onufriew, Raija Paasonen, Marjatta Peltola ja Matti Murto. 70 vuotta Eija Peltonen, Kaija Rusanen, Arvo Savolainen ja Timo Tukia. Erja Isaksson toimistosihteeri yhdistysrekisteri syntymäpäivät ja poisnukkuneet syys- ja kevätkokousilmoitukset 020 743 3614 erja.isaksson@elakelaiset.fi Puh. 020 743 3610 vaihde, fax. 020 743 3619 Sähköpostiosoite:elakelaiset@elakelaiset.fi Kotisivut osoitteessa:www.elakelaiset.fi Tuomas Talvila tiedottaja-toimitussihteeri 020 743 3618; 050 570 9716 tuomas.talvila@elakelaiset.fi Kalevi Kivistö puheenjohtaja Irmeli Mandell varapuheenjohtaja Eva Rönkkö monikulttuurisuustyön suunnittelija 040 501 3599 eva.ronkko@elakelaiset.fi Hannu Partanen toiminnanjohtaja 020 743 3615; 0400 570 951 hannu.partanen@elakelaiset.fi Anu Mäki järjestösihteeri 020 743 3616; 040 839 7699 anu.maki@elakelaiset.fi Tiina Rajala koulutussihteeri 020 743 3617; 040 582 4319 tiina.rajala@elakelaiset.fi Tuija Aali toimistonhoitaja jäsenrekisteri materiaalitilaukset 020 743 3610 tuija.aali@elakelaiset.fi Anitta Koski taloussihteeri laskutus maksatus osto- ja myyntireskontra 020 743 3611; 050 307 1952 anitta.koski@elakelaiset.fi Kuntorannantie 14 78400 Varkaus puh. 017 560 1100/vaihde Myyntipalvelu ja info: Puh. 017 560 1403 myynti@kuntoranta.fi Porvoon Eläkeläiset Oma Aatos Aarre Kokko Anja Mirjami Torvikoski Keijo Alfred Uimonen Pihtiputaan Eläkeläiset Aarne Mikko Jauhiainen Anna Liisa Nuutinen Montolan Eläkeläiset Iida Helena Mara Kiimingin Eläkeläiset Tuula Siekkinen Toivo Nieminen Malmin Eläkeläiset Gunborg Ollila Usko Ruuskanen Imatran Eläkeläiset Siiri Inkeri Mäkinen Sorsakosken Eläkeläiset Eero Ensio Suutarinen Heikki Sahlberg Martinniemen Eläkeläiset Hannu Kalevi Vesala Suomussalmen Eläkeläiset Kauko Pentti Seppänen Sievin Eläkeläiset Teuvo Ensio Varonen Huittisten Seudun Eläkeläiset Esko Juhani Suuniitty Etelä-Vantaan Eläkeläiset Kyllikki Anna-Liisa Pellinen ViherlaaksonKarakallion Eläkeläiset Eine Inkeri Kosonen Tornionseudun Eläkeläiset Elma Juntto Raahen Eläkeläiset Asko Vuoti Terttu Leinonen Piikkiön Eläkeläiset Tyyne Gustafsson Leppävirran Eläkeläiset Aune Maria Laukkanen Myllypuron Eläkeläiset Ella Harju Utajärven Eläkeläiset Kauko Kinnunen Iikka Hämälä Kellon Eläkeläiset Eeva Savilaakso Pellon Eläkeläiset Antti Havela Varkauden Eläkeläiset Paavo Palkeinen Rauman Eläkeläiset Raili Hillevi Virtanen Dragsfjärdin Työväen Eläkeläiset - Dragsfjärds Arbetarpensionärer Uno Helbin Lehtonen Himangan Eläkeläiset Veikko Johannes Ahola Julkaisija Eläkeläiset ry Päätoimittaja Hannu Partanen Toimitussihteeri Tuomas Talvila Tilaukset ja osoitteenmuutokset Tuija Aali puh. 020 743 3610; tuija.aali@elakelaiset.fi Lehti ilmestyy 7 kertaa vuodessa Tilaushinta kotimaahan 26 €/vsk Muu Eurooppa 36 €/vsk Muut ulkomaat 40 e/vsk Ilmoitushinnat 2,00 € / pmm Toimitus ja toimisto: Mechelininkatu 20 A 1, 00100 Helsinki Puh. 020 743 3610, fax 020 743 3619 Sähköpostiosoite: elakelainen-lehti@elakelaiset.fi Ilmoitusmyynti: Marja-Leena Laitinen puh. 050 5323 444 sähköposti: m-leena.laitinen@kolumbus.fi; osoite: Maauunintie 14 D 34 01450 Vantaa Järjestöaineisto: Eläkeläiset ry, Mechelininkatu 20 A 1, 00100 Helsinki ISSN-L 0355-8290 ISSN 0355-8290 (Painettu) ISSN 2242-3338 (Verkkolehti)
54 – Nro 7 joulukuu 2014 ELÄKELÄINEN Mystinen profiili: kuka hän on? Idea ja teksti: ANDERS PALM Logo: RAIMO VAHTERA K aikki tiesivät, kuinka vaaleissa tulisi käymään. Istuvaa presidenttiä Franklin D. Rooseveltiä pidettiin varmana häviäjänä. Roosevelt oli pilannut mahdollisuutensa. Hän oli liian kiistelty hahmo. Hän oli haaskannut verorahoja taivaan tuuliin, onnistumatta saamaan lamaa aisoihin. Suurin ja arvostetuin mielipidetiedustelujen tekijä oli Literary Digest. Heidän tutkimustensa mukaan Al Landon voittaisi Rooseveltin 56:lla prosentilla 44:ää vastaan. Tutkimustulos kuulosti vakuuttavalta. Literary Digest ei yleensä erehtynyt. Sen ennustukset olivat toteutuneet viiden aikaisemman vaalin kohdalla, yleensä vain muutaman prosentin virhemarginaalilla. Vain yksi henkilö oli eri mieltä. Hän oli Profiilimme. Hänen nimensä oli George. Profiilimme ennusti, että Roosevelt voittaisi maanvyörymävoiton. Hänet naurettiin pihalle. Useat asiantuntijat pitivät Georgea tärähtäneenä. Literary Digest oli äveriäs yritys ja sen resurssit olivat suunnattomat. George johti mitätöntä pikkutoimistoa. Hän oli vastikään siirtynyt alalle. Oli naurettavaa kuvitellakaan, että hän pystyisi ennustamaan paremmin kuin Literary Digest ja muut suuret mielipideinstituutit. Mutta se parhaiten nauraa joka viimeksi nauraa. Profiilimme osui kuin osuikin oikeaan. Al Landon -parka vei voiton vain kahdessa osavaltiossa. Kaikki muut osavaltiot menivät Rooseveltille, joka vei tyrmäysvoiton Yhdysvaltain presidentinvaalissa 1936 - aivan kuten George oli ennustanut. Georgen menestykseen oli yksinkertainen selitys. Hän osui oikeaan, koska oli keksinyt uuden, tehokkaamman tavan tehdä mielipidetutkimuksia. Literary Digest käytti hyvin yksinkertaista mutta kallista menetelmää. Miljooniin kotitalouksiin lähetettiin pino kyselylomakkeita. Niistä ihmiset saivat poimia ehdokkaansa, Landonin tai Rooseveltin, ja sitten palauttaa lomakkeen. Mystinen profiili on...................................................................................................... Ratkaisijan nimi:.......................................................................................................... Osoite:........................................................................................................................... ...................................................................................................................................... Postitoimipaikka:......................................................................................................... Mystisessä profiilissa vastaajan pitää päätellä, kuka jutussa kuvattu henkilö on tai oli. Henkilö voi olla todellinen tai kuviteltu. Jokainen oikein vastannut osallistuu arvontaan, jossa onnetar valitsee yhden onnekkaan palkinnon saajaksi. Vastauslomake pitää lähettää samaan osoitteeseen kuin Krypton/Ristikon vastaukset. Halutessaan vastaaja voi panna molemmat vastaukset samaan kirjekuoreen. Viimekertaiseen profiilitehtävään oikein vastanneiden joukosta yllätyspalkinnon saajaksi onnetar valitsi Raimo O Kinnarin Laihialta. Onnittelut! Ja oikea vastaus viimekertaiseen profiiliarvoitukseen oli Charles Boycott, joka sukunimi jäi elämään kaikissa tulevissakin boikoteissa. George tajusi, että menetelmä oli huono. Literary Digestin saamilla miljoonilla vastauksilla ei ollut mitään arvoa. Georgen mielestä yritys käytti vääriä tutkimusmenetelmiä ja sai siksi vääriä tutkimustuloksia. Literary Digest panosti erilaisiin massalähetyksiin. Sen kyselylomake lähetettiin kaikille, joiden nimi oli puhelinluettelossa, tai kaikille autorekisteriluettelossa oleville. Heitä oli kymmeniä miljoonia. Mutta oli myös miljoonia äänioikeutettuja, joilla ei 1930-luvulla ollut puhelinta tai autoa. Heistä moni kannatti Rooseveltia. Näihin ihmisiin ei Literary Digest saanut lainkaan kontaktia. Profiilimme oli viisaampi. Hän kysyi vain 2000 ihmiseltä, kuinka he aikoivat äänestää. Nämä hän valitsi sattumanvaraisesti kaikista äänioikeutetuista koko Yhdysvaltain alueella, riippumatta yhteiskuntaluokasta, rodusta, uskonnosta tai muista rajoitteista. Lähestymistapa osoittautui hedelmälliseksi ja teki Georgesta menestyneen miehen. Vuoden 1936 presidentinvaalin ennusteesta tuli hänen ehdoton läpimurtonsa mielipide- ja markkinatutkijana. vaalit tekivät hänestä kuuluisan. Yhtäkkiä kaikki halusivat hänen palvelujaan. Profiilimme yritys kasvoi kohisten. Rahaa tulvi ovista ja ikkunoista ja Georgesta tuli upporikas. Vaalitutkimukset eivät koskaan olleet Georgelle mikään erityinen rahasampo. Ne olivat vain hyvää mainosta, mutta useimmiten varsin tuottamattomia. Suuret rahat sen sijaan tulivat erilaisilta kaupallisilta yrityksiltä, jotka halusivat selvittää, mitä ihmiset pitivät niiden palveluista tai tuotteista. Menestys toi Profiilillemme myös ongelman. Hän ei koskaan voinut itse osallistua mihinkään vaaliin, sillä jos hän olisi kertonut, ketä aikoo äänestää, se olisi voinut vaikuttaa vaalin lopputulokseen. Ja jos hän taas ei olisi kertonut, eivät monet haastateltavatkaan olisi nähneet syytä vastata. Profiilimme sukunimi oli hyvin erikoinen. Nimi on jäänyt elämään hänen perustamassaan yrityksessa ja siitä on tullut synonyymi mielipidetutkimuksille ylipäänsä. Erilaisten mielipidetutkimusten merkitys nykypäivän politiikassa ja elinkeinoelämässä on kasvamistaan kasvanut Kuka hän oli? G eorge oli kotoisin vaatimattomista oloista. Hänen isänsä oli maatyöläinen. Profiilimme pääsi opiskelijaksi Iowan yliopistoon ja ryhtyi sieltä valmistuttuaan lehtimieheksi. Profiilimme oli myös erittäin kiinnostunut tilastotieteestä. Kiinnostus sai hänet vaihtamaan alaa ja siirtymään markkinatutkijaksi. Vuonna 1933 hänelle tarjottiin markkinointijohtajan paikkaa eräässä newyorkilaisessa yrityksessä. George otti paikan mielihyvin vastaan ja muutti New Yorkiin. Vuonna 1935 George perusti oman mielipide- ja markkinointi-instituuttinsa. Loppu onkin historiaa. Vuoden 1936 Edellisen Profiilitehtävän ratkaisu: Charles Boycott, jonka nimestä syntyi termi ”boikotti”. Syntyi Burg-St-Peterin kylässä Norfolkissa Englannissa 12. maaliskuuta 1832. Aloitti upseeriuran, mutta jätti armeijan parin vuoden jälkeen. Ryhtyi vuokraviljelijäksi. Joutui ensimmäisten varsinaisten boikottitoimien kohteeksi vuokratilallaan Irlannissa 1880. Charles Boycott kuoli Flixtonissa Englannissa 19. kesäkuuta 1897.
Nro 7 joulukuu 2014 – 55 ELÄKELÄINEN Leskirouva Katiska Edellisen krypton ratkaisu Ristikko Krypton 6/2014 oikein vastanneiden joukosta onnetar suosi seuraavia kahta ratkaisijaa: Aulis Joronen, Laihia, ja Irene Luiro, Hirvas. Onnittelut! Ristikko 7/2014:n ratkaisut on lähetettävä 5. tammikuuta 2015 mennessä osoitteella: Eläkeläinen lehti Mechelininikatu 20 A 1 00100 Helsinki Kuoreen ei saa panna tehtävien ratkaisujen lisäksi muuta postia järjestölle tai lehdelle. Kuoreen on kirjoitettava sana RISTIKKO. Ratkaisijan nimi:.......................................................................................................... Osoite:........................................................................................................................... ...................................................................................................................................... Postitoimipaikka:.........................................................................................................