NÄIN TIENAAT RAHAA YLIOPISTOLLA SARJAKUVA Syrjitystä taidemuodosta populaarikulttuuriksi VANHA LEMPINIMI VAINOAA UUTTA REHTORIA INTEGRATION STARTS WITH THE INDIVIDUAL YKSINÄISYYS VAIVAA OPISKELIJOITA JYVÄSKYLÄN YLIOPPILASLEHTI 28. ELOKUUTA – 24. SYYSKUUTA 2017 57. VUOSIKERTA 6 Lue, jaa, kommentoi: jylkkari.fi facebook.com/jylkkari
T asan kymmenen vuotta sitten aloitin ensimmäiset korkeakouluopintoni, eikä se mennyt hyvin. En silloin tiennyt, mikä minusta tulee isona, mutta tiesin, että haluan jo muuttaa pois kotoa. Kun pääsin suoraan ylioppilastodistuksella lukemaan matematiikkaa Oulun yliopistoon, otin paikan vastaan enempää epäröimättä. Olin lukenut huolimattomasti ensimmäisen päivän ohjelman ja näin ollen minulta jäi välistä ensimmäinen tapaaminen tuutoriemme kanssa. Seuraavana päivänä panikoin aamulla kotona, kun pyöräni avaimet olivat jääneet poikaystäväni taskuun, enkä millään ehtisi ajoissa lineaarialgebran luennolle. Lähestulkoon juoksin muutaman kilometrin matkan yliopistolle. Perillä hikisenä huohottaen opin akateemisen vartin käsitteen ja tajusin olevani itse asiassa ajoissa. MINUSTA EI koskaan tullut matemaatikkoa. Huomasin pian opintojen alettua, että olen väärällä alalla. Seuraavana keväänä hain opiskelemaan toimittajaksi – lapsuuteni haaveammattiin – ja syksyllä vihdoin aloitin opinnot, jotka tuntuivat omilta. Väärän alavalinnan korjaaminen oli silloin vielä helppoa, mutta nykyään tilanne on toinen. Ensikertalaiskiintiöt suosivat ensimmäistä opiskelupaikkaa hakevia ja kaventavat opiskelupaikan jo kerran saaneiden mahdollisuuksia päästä sisään. KuitenVäärä alavalinta pitää pystyä korjaamaan kaan esimerkiksi yliopiston sisällä opiskelualan vaihtaminen ei usein onnistu muuten kuin pääsykokeiden kautta. Jos opiskelupaikka kuitenkin irtoaa, täytyy opiskelijan seuraavaksi miettiä, miten hän rahoittaa opintonsa, sillä myös opintotukikuukausia on rajattu. Alan vaihtaja on usein pakotettu etsimään muita tulonlähteitä opintojensa aikana, kun vanhat opinnot eivät välttämättä kelpaa osaksi uutta tutkintoa ja näin opintoaika venyy tukikuukausia pitemmäksi. JYVÄSKYLÄN YLIOPISTON tuore rehtori Keijo Hämäläinen haluaisi kehittää yliopisto-opintoja siihen suuntaan, että alan vaihtaminen olisi entistä sujuvampaa (s. 4–5). Hänen mielestään järjestelmässä on jotain pielessä, kun niin monella uudella opiskelijalla on jo tutkinto, mutta silti he joutuvat aloittamaan uudet opinnot lähes nollasta. Toisille oma uravalinta on selvä lapsesta lähtien, mutta toisille oman unelma-ammatin löytäminen voi vaatia monta yritystä ja erehdystä. Väärä alavalinta pitää olla mahdollista korjata, sillä työ on merkittävä osa ihmisen elämää ja tyytymättömyys siihen heijastuu muuhun hyvinvointiin. Alan vaihtaminen voi tuntua pelottavalta ja vaikealta, mutta opintotukikuukausia ei kannata tuhlata koulutukseen, josta ei halua valmistua. Jaana Kangas paatoimittaja@jylkkari.fi KANSAN ÄÄNI PUHU SUUSI PUHTAAKSI. ANNA PALAUTETTA JA HERÄTTELE KESKUSTELUA. VÄÄRÄN ALAVALINNAN KORJAAMINEN OLI SILLOIN VIELÄ HELPOMPAA, MUTTA NYKYÄÄN TILANNE ON TOINEN. www.sonaatti.fi kahvikuppia vuodessa Tervetuloa! Pääkirjoitus 2 Jyväskylän ylioppilaslehti 6/2017
KANSAN ÄÄNI Kartalla TULE TEKEMÄÄN KANSSAMME JYLKKÄRIÄ! Jylkkärin syksyn ensimmäinen avustajapalaveri pidetään Kulttuuriravintola Ylä-Ruthin kabinetissa ti 5.9. klo 16–18. Mitään aiempaa kokemusta emme edellytä, vaan olemme paikalla auttaaksemme mahdollisimman monia luomaan itse kaupunkiin lehden, jota opiskelijat haluavat tehdä ja lukea. ti 5.9. ti 26.9. ti 17.10. SEURAAVAT AVUSTAJAPALAVERIT ILMOITUKSET Valto Merta: 044 9880 408 valto.merta@jylkkari.fi Jylkkärin loppuvuoden ilmestymispäivät: 28.8. 25.9. 16.10 13.11. 4.12. JYLKKÄRIN TOIMITUS Ylioppilastalo Ilokivi Keskussairaalantie 2, 40600 Jyväskylä jylkkari@jylkkari.fi Päätoimittaja: Jaana Kangas paatoimittaja@jylkkari.fi p. 045 137 1957 Kuvaaja-graafikko: Aleksi Tolppi sivari@jylkkari.fi p. 050 353 2676 Kannen kuva: Khairul Riyadh Painos: 6000 kpl Painopaikka: BotniaPrint Oy, Kokkola www.botniaprint.fi ISSN 0356-7362 3 Jyväskylän ylioppilaslehti 6/2017 ”ON SANOTTU, ETTÄ YLIOPPILASLAKKI ON VAIN HAUSKA VAPPULAKKI. KYLLÄ SILLÄ HATULLA PITÄISI OLLA MERKITYSTÄ.” Lukiolaisten liiton puheenjohtaja Pietu Heiskanen (HS 16.8. 2017) Luentosalien löytämisen kanssa lähes yhtä olennaista on tietää, missä opiskelijat hengailevat ja mistä saa parhaat opiskelija-alennukset. Jylkkäri kokosi kartalle neljä paikkaa, joihin uuden – ja miksei vanhankin – opiskelijan kannattaa tutustua. VAKIOPAINE ELI Vakkari on joidenkin mukaan Suomen todennäköisin paikka tavata kirjailijoita oluella. Vakkariin saa myös tuoda ruuat muualta, esimerkiksi vieressä sijaitsevasta Pizzeria Mariasta. YLÄ-RUTH TARJOAA opiskelijoille kahvipassin, jolla kofeiiniä saa entistäkin edullisemmin. Kätevä sijainti heti kampuksen vieressä tekee Ruthista luontevan taukosekä oleskelutilan opiskelijoille. TANSSISALI LUTAKKO eli Keski-Suomen Tavastia on Jyväskylän ja ehkä koko Suomen paras keikkapaikka. Lutakossa pääsee helposti myös nauttimaan keikoista vapaaehtoisen näkökulmasta. KAUPUNGIN TEATTERI tarjoaa opiskelijalippujen lisäksi vielä edullisempia viimetippalippuja, joita voi ostaa teatterin lippumyymälästä tuntia ennen näytöksen alkua.
Uutiset 4 Jyväskylän ylioppilaslehti 6/2017 Keke palasi maailmalta juurilleen REHTORI. Seuraavat viisi vuotta Jyväskylän yliopistoa johtaa Keijo Hämäläinen, joka lounastaa opiskelijaravintoloissa ja sopivan tilaisuuden tullen nähdään myös opiskelijabileissä. teksti ja kuva Jaana Kangas J yväskylän yliopiston uusi rehtori Keijo Hämäläinen on hämmentynyt. Hän ehti asua Helsingissä 35 vuotta eikä kukaan kutsunut häntä Kekeksi – nimellä, jolla hänet tunnettiin Suolahdella 19 vuotta. Saman tien, kun hän palasi takaisin Keski-Suomeen, vanha lempinimi otettiin uudelleen käyttöön. Vanhat koulukaverit huikkasivat tavatessaan tuttuun tapaan ”moi Keke!” “Se on keskisuomalainen lempinimi, joka on ollut 35 vuotta pannassa. Ehkä en voi välttää sitä”, Hämäläinen nauraa ja lupaa, että Keski-Suomessa häntä saa edelleen puhutella Kekenä. Muutto Jyväskylään on ollut Hämäläiselle ja hänen vaimolleen iso elämänmuutos, mutta mieluinen sellainen. Kaikki palaset ovat loksahtaneet kohdilleen: kotikonnuille vetivät työn lisäksi sukujuuret ja ikääntyvät vanhemmat. “Näköjään kun ikää tulee, sellaiset asiat nousevat tärkeiksi”, Hämäläinen pohtii. TUORE REHTORI on jo nähty useampaan otteeseen lounaalla Ilokivellä. Hämäläinen kertoo, että aina kun hänelle suodaan lounastauko, hän haluaa ruokailla opiskelijoiden parissa. “Siksi syön siellä, että minulle voi tulla juttelemaan. Ympärilleni tosin näyttää muodostuvan aina kauhun kehä, eivätkä ihmiset uskalla lähestyä”, Hämäläinen naurahtaa. Omina opiskeluaikoinaan Hämäläinen oli “kympin tyttö”, joka oli valinnut fysiikan omaksi alakseen ja satsasi siihen paljon. “Huomasin, että yliopistossa kaikki muutkin opiskelijat ovat hyviä. Jos Suolahdessa on lukionsa paras, niin yliopistossa on kaksi sataa yhtä hyvää. Uusille opiskelijoille sanon aina, että siihen on monta tapaa reagoida: joko siitä masentuu tai sen ottaa kilpailuvalttina.” Opiskelijaelämä jäi aikoinaan vähemmälle, sillä siinä vaiheessa, kun Hämäläinen ja hänen vaimonsa saivat maisterin paperit, heillä oli jo kaksi lasta. “Opinnot, kesätyö, perheen elättäminen, lapset. Ne pitivät päivät kiireisinä.” SAMALLA TUNNOLLISUUDELLA elokuun alussa rehtorina aloittanut Hämäläinen aikoo paneutua uuteen työhönsä, josta hän puhuu ylistävään sävyyn. “Olen aina ajatellut, että jos haluan olla jossain rehtori, se olisi Jyväskylän yliopistossa.” “Jyväskylän yliopisto on hieno paikka. Kerron koko ajan ihmisille, että asiat ovat täällä hyvin. Vaikka kuinka kaikki valittavat, että mitä pitää parantaa.” “Lapsesta saakka olen nähnyt, miten Jyväskylän yliopisto on todella tärkeä osa tätä yhteiskuntaa. Opiskelijoilla on positiivinen vire koko kaupunkiin.” Hämäläinen kuvailee olevansa aito keskisuomalainen Suolahdesta, joka on käynyt hakemassa oppia maailmalta ja haluaa nyt tehdä kaikkensa Jyväskylän yliopiston menestyksen eteen. Hänen tavoitteensa on, että Jyväskylä tunnistetaan kansainvälisesti huippuyliopistona. HÄMÄLÄISEN MIELESTÄ yliopiston vahvuus on se, että harva tutkinto valmistaa suoraan tiettyyn ammattiin. Yliopiston tehtävänä on tarjota opiskelijoille pohja, jolle luoda oma henkilökohtainen osaamisprofiilinsa. “Yliopistokoulutuksella voi työllistyä minne vaan. Yliopiston pitää huolehtia, että kun opiskelija menee minne tahansa, hänellä on olemassa tietyt perusvalmiudet.” Suomalaisessa korkeakoulujärjestelmässä on Hämäläisen mukaan ongelmana alan vaihtamisen vaikeus ja se, ettei aiemmin opittua tunnisteta osana uutta tutkintoa. “Pitääkö ihmisiä kouluttaa nollapisteestä lähtien, kun he vaihtavat alaa? Voisiko siirtymät tehdä paremmin? Se HUOMASIN, ETTÄ YLIOPISTOSSA KAIKKI MUUTKIN OVAT HYVIÄ. ISS “Ennen kaikkea haluan vahvistaa täällä tehtävää huippututkimusta. Toinen iso tavoite on, että kaikki täältä valmistuneet opiskelijat kehuvat, kuinka laadukasta opetus on ja kuinka hyvä paikka Jyväskylä on opiskella.” Keijo Hämäläinen haluaa, että Jyväskylän yliopisto on paikka, jonne halutaan tulla opiskelemaan laadukkaan opetuksen vuoksi.
5 Jyväskylän ylioppilaslehti 6/2017 Keke palasi maailmalta juurilleen teksti ja kuva Jaana Kangas LIBRIN RUUHKIIN on syksyllä luvassa helpotusta, kun Sonaatti järjestelee uudelleen kahvilaja ravintolatoimintojaan Jyväskylän yliopiston kirjaston pohjakerroksessa. Librissä otetaan elokuun lopussa käyttöön toinenkin linjasto lounasruoalle. Lisäksi viime syksynä lopetettu Cafe Libri avattiin uudestaan vanhalla paikallaan. Sonaatin toimitusjohtaja Arto Maijalan mukaan ratkaisuun päädyttiin, kun ravintolassa huomattiin, että yksi linjasto ei yksinkertaisesti riitä. “Librin toiminta yllätti positiivisella tavalla viime vuonna. Parhaimpina päivinä ravintolassa kävi tuplasti enemmän ihmisiä kuin olimme arvioineet”, Maijala kertoo. Opiskelijaravintoloiden pitkät jonot puhuttivat viime syksynä. Jylkkärin mittausten mukaan pahimmillaan lounasta joutui ruuhka-aikoina jonottamaan jopa 20 minuuttia. Librissä ruokailee lukuvuoden aikana noin 700–1200 lounastajaa päivittäin. Palautetta pitkistä jonoista tuli Maijalan mukaan “jonkin verran” viime lukuvuoden aikana. “Kaksi linjastoa ei tarkoita, että kaikki jonot häviävät. Aulaan saakka olevista jonoista päästään kuitenkin toivottavasti eroon.” Librin molemmat linjastot ovat käytössä viimeistään maanantaina 28. elokuuta. Jaana Kangas Librissä avataan toinenkin linjasto lounasruoalle Viime syksynä lopetettu Cafe Libri on palannut takaisin paikalleen. LAURA KANGAS, 24, aloittaa elokuun lopussa Jyväskylän ylioppilaslehden toimittajana. Kangas on viidennen vuoden journalistiikan opiskelija, omien sanojensa mukaan ”ihan muumio” yliopistolla. Jylkkärin johtokunta valitsi Kankaan tehtäväänsä toukokuussa. Jylkkäriin Kangas haluaa tehdä juttuja pienistä ilmiöistä, jotka ovat kaikille tuttuja, mutta joita harvoin huomaa. ”Parasta Jylkkärissä on vapaus käsitellä luovasti erilaisia asioita. Täällä on sellaista vapautta, mitä tosi harvassa muussa mediassa toimittajalla on.” Ilona Pesu Laura Kangas aloittaa Jylkkärin toimittajana Kuviskuviskuviskuvis ksjdjrie rh re whtiu45t uer yewrt erwtuye. ALEKSI TOLPPI olisi opetuksen laadun tehostamista ja kustannustehokasta.” Hämäläisen mukaan systeemissä on jotain pielessä, kun noin kolmasosalla opinnot aloittavista opiskelijoista on jo olemassa oleva tutkinto. “Kandin nivelvaiheessa pitäisi joustavammin voida vaihtaa opintosuuntaa, korkeakoulua tai maata niin, että osaaminen tunnistettaisiin. Se ratkaisisi monta meidän pulmaa.” LUKUKAUSIMAKSUT OVAT korkeakoulupolitiikassa jälleen kuuma peruna. Hämäläinen on varovainen muotoillessaan vastausta siihen, kannattaako hän lukukausimaksujen käyttöönottoa suomalaisissa yliopistoissa. Lukukausimaksujen hyvänä puolewww.sohwi.fi sohwi’ s sTUDENT BURGERs! beef, chicken & vegan 9,90€ kpl Vaasankatu 21 JYVÄsKYLÄ VAiN VoiMAssA oLEVALLA oPisKELiJAKoRTiLLA! MYÖs MUiTA hYViÄ oPisKELiJATARJoUKsiA TULE TsEKKAAMAAN!!! ALK 1.9. KEIJO HÄMÄLÄINEN z Syntynyt vuonna 1963 Viitasaarella. z Kirjoittanut ylioppilaaksi Suolahden lukiosta vuonna 1982. z Väitteli filosofian tohtoriksi fysiikasta 1990 Helsingin yliopistossa. z Toiminut aiemmin Helsingin yliopiston vararehtorina sekä matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan dekaanina. z Perheeseen kuuluu vaimo, kaksi lasta ja kaksi lastenlasta. z Harrastaa intohimoisesti suunnistusta. na Hämäläinen pitää sitä, että ne saavat yliopistot panostamaan opetuksen laatuun. Raha toisi myös opiskelijalle mahdollisuuden omistajaohjaukseen. Hämäläisen mielestä esimerkiksi voucher-mallia pitäisi tutkia lisää. “Siinä opiskelijalla on koulutusseteleitä, joista hän ei ole maksanut, mutta hän itse päättää, minne vie setelinsä.” Huonona puolena hän mainitsee esimerkiksi sen, että yhdessä tentissä reputtaminen voi maksaa opiskelijalle useita tuhansia euroja, jos se tarkoittaa, että opintoja pitää jatkaa vielä seuraavana vuonna. “On hieno asia, että Suomessa kaikilla on tasavertainen mahdollisuus opiskella. Se pitäisi taata tulevaisuudessakin.”
Kampus 6 Jyväskylän ylioppilaslehti 6/2017 MIELENTERVEYS. Yli viidesosa korkeakouluopiskelijoista ei koe kuuluvansa mihinkään ryhmään, kertoo YTHS:n terveystutkimus. Asiantuntijoita ja oppilaitoksia tilanne huolestuttaa. Joka kymmenes opiskelija on yksinäinen T untuu, että ympärillä olisi näkymätön muuri, jonka lävitse pystyy tarkkailemaan maailmaa, mutta ei oikein kykene olemaan siinä mukana. Näin yksinäisyyden kokemista kuvailee Jyväskylän ammattikorkeakoulussa matkailualaa kolmatta vuotta opiskeleva Katja Pyörälä. ”Yksinäisyys on ollut salakavala tunne, jonka on havainnut vasta viime parin vuoden aikana – tai ehkä oikeammin osannut nimetä sen kummallisen tunteen, joka on todellisuudessa kulkenut mukana miltei läpi koko elämän,” Pyörälä sanoo. PYÖRÄLÄ ON yksi niistä 4–10 prosentista korkeakouluopiskelijoita, joka tuntee itsensä yksinäiseksi. Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön (YTHS) vuonna 2016 tekemän korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksen mukaan 22 prosenttia opiskelijoista ei kokenut kuuluvansa mihinkään ryhmään. Vastaavasti 69 prosenttia koki kuuluvansa johonkin opiskeluun liittyvään ryhmään. He olivat yleensä alle 25-vuotiaita. Neljän vuoden välein tehtävä terveystutkimus osoittaa, että viimeisen 16 vuoden aikana opiskelijoiden ryhmään kuulumisen tunne on kasvanut, sillä vuonna 2000 vain 48 prosenttia kertoi kokevansa ryhmään kuulumisen tunnetta. Ammattikorkeakouluopiskelijoiden kokemuksia on kartoitettu yliopisto-opiskelijoiden ohella vuodesta 2008 saakka. OPISKELIJOIDEN YKSINÄISYYTEEN on havahduttu oppilaitoksissakin. Jyväskylän yliopiston Student Life käynnisti viime syksynä tutkimushankkeen, jossa kartoitetaan laadullisilla tutkimusmenetelmillä opiskelijoiden yksinäisyyden kokemuksia. Tutkijat lähettivät ainejärjestöjen sähköpostilistojen kautta avoimen haastattelukutsun, jossa ilmoitettiin halukkaille mahdollisuudesta tulla kertomaan omista kokemuksistaan. ”Lähetin kutsun perjantaina iltapäivälStudent Life -suunnittelija Tapio Anttonen kehottaa opiskelijoita laajentamaan sosiaalisia piirejä esimerkiksi harrastusten kautta. teksti Minna Markkanen kuva Aleksi Tolppi KOKEMUKSENI MUKAAN PORUKAT MUODUSTUVAT ENSIMMÄISEN VUODEN BILEISSÄ. SUOMALAISET AJATTELEVAT, ETTÄ TUNTEMATTOMALLE PUHUMINEN VAIN HÄIRITSEE. lä juuri ennen työajan päättymistä. Maanantaiaamuun mennessä haastatteluun oli ilmoittautunut 70 ihmistä”, Student Life -suunnittelija Tapio Anttonen kertoo. Anttosen ohella hankkeessa on mukana yliopiston strategiajohtaja Kari Pitkänen ja kaksi graduntekijää, Vesa Välimäki ja Kristiina Simula. Haastattelukutsuun vastanneiden määrä yllätti koko tiimin. ”Näin vahva vastaus osoittaa, että aihe koskettaa opiskelijoita laajasti”, Anttonen sanoo. Koska kaikkia 70:tä haastatteluun ilmoittautunutta ei voitu haastatella, päätettiin aineistoa kerätä lisää vielä kirjoituskutsulla. 40 haastattelun lisäksi kirjoitusaineistoa saatiin noin 30 suomalaiselta opiskelijalta ja kymmeneltä kansainväliseltä opiskelijalta. Aineiston analyysi on edelleen vaiheessa, ja esimerkiksi Välimäen gradu on vielä työn alla. Alustavia huomioita on kuitenkin jo tehty. ”Yksinäisyyteen liittyvät syyt ja sen kokeminen ovat erittäin yksilöllisiä”, Välimäki kuvailee. ”Monella opintojen alkuun liittyvät yksinäisyyden kokemukset ovat tiukasti sidoksissa esimerkiksi uudelle paikkakunnalle muuttoon. Vanhempia opiskelijoita taas ei välttämättä kiinnosta perinteinen opiskelijoiden biletyskulttuuri.” MYÖS OPISKELUKULTTUURISTA on mahdollista löytää syitä opiskelijoiden kokemaan yksinäisyyteen. Monimuoto-opintoina toimintaterapiaa Jyväskylän ammattikorkeakoulussa opiskeleva Janni kokee itsensä yksinäiseksi lähinnä siksi, että kontaktiopetusta on vähän ja opiskelukaverit ovat lähes poikkeuksetta 20 vuotta häntä vanhempia. ”Monimuoto-opiskelijana lähes kaikki opinnot suoritetaan yksin kotoa käsin, joten opiskelu on jo lähtökohtaisesti aika yksinäistä hommaa. Lisäksi kun luokkalaiset ovat kaikki ympäri Suomea ja suurin osa mua reilusti vanhempia, niin on ollut vaikea oikeasti ystävystyä kenenkään kanssa. Apua saa aina tehtäviin ja luokan ryhmähenki on hyvä, mutta yksinäistä touhua tämä on silti”, Janni kertoo. Samankaltaisia kokemuksia löytyy myös Jyväskylän yliopistossa toista vuotta kaupallista alaa opiskelevalta Hennalta. Henna on muuten aivan tavallinen opiskelija, mutta bilettäminen ja alkoholi eivät istu hänen arkeensa. ”Kokemukseni mukaan porukat muodostuvat ensimmäisen vuoden bileissä, mikä kuuluu vahvasti opiskelijakulttuuriin. Kun opiskelijabileet ei kiinnosta ja ne on vaikea yhdistää opiskelu-työ-koira-komboon, tuntuu että jää ulkopuoliseksi. Yksittäisiä tuttuja kyllä tulee harjoituksissa ja pienluennoilla, mutta sellaisesta porukalla tekemisestä jää ulkopuolelle”, Henna kuvailee. OPISKELIJOIDEN mielenterveyttä edistävän Nyyti ry:n suunnittelija Päivi Kohta tunnistaa Hennan ja Jannin kokemat ongelmat. Opintojen alussa syntyviä porukoita voi olla vaikea enää muuttaa jälkikäteen. ”Siksi kannattaa mennä heti alussa mukaan, vaikka jännittäisi tai osallistuminen ei tuntuisi luontevalta”, Kohta kannustaa. Hänen mukaansa opintojen alussa syrjäytyminen voi lopulta johtaa koetun terveyden heikkenemiseen. Opiskelijan itsetunto voi laskea ja ääritapauksissa opiskelijalle voi kehittyä esivmerkiksi masennuksen oireita. Mielenterveyden ongelmat voivat johtaa muun muassa opintojen viivästymiseen. YKSINÄISYYTEEN ON silti vaikeaa puuttua, sillä kokemukset ovat vahvasti henkilökohtaisia, eikä yhtä ongelman ratkaisevaa keinoa ole olemassa. ”Toivoisin, että Suomeen kehittyisi välittämisen kulttuuri, jossa on ihan okei kysyä hieman tuntemattomammaltakin ihmiseltä ruokalassa, että saanko istua tähän ja että mitä kuuluu”, Kohta sanoo.
Jyväskylän ylioppilaslehti 6/2017 7 Joka kymmenes opiskelija on yksinäinen Student Life -suunnittelija Tapio Anttonen kehottaa opiskelijoita laajentamaan sosiaalisia piirejä esimerkiksi harrastusten kautta. teksti Minna Markkanen kuva Aleksi Tolppi ”Suomalaiset ajattelevat liian usein, että tuntemattomalle ihmisille puhuminen vain häiritsee toista tai on jollakin tavalla vaivaksi. Se pitäisi saada muuttumaan.” Kohta myös muistuttaa, että ystävyyden ei tarvitse ensi alkuun olla kovinkaan syvää. Jo pienistä teoista, kuten tekstiviestistä kesken päivän tai kohteliaista sanoista luennolla, voi tulla yksinäiselle parempi olo. Samaa viestiä välittää yliopiston yksinäisyystutkimuksen tiimi. Muihin ihmisiin pitäisi ottaa rohkeasti kontaktia. ”Opiskelulle pitää löytää vastapainoa. Jos sosiaalisen piirinsä rajoittaa pelkästään yliopiston sisälle, sen ulkopuolelta löytyvät ihmissuhteet jäävät kokonaan solmimatta. Harrastuksista voi löytää oman porukkansa aivan yhtä hyvin kuin luennolta”, suunnittelija Tapio Anttonen muistuttaa. TUTKIMUSDATAA OPISKELIJOIDEN YKSINÄISYYDESTÄ z Opiskelijoiden yksinäisyyttä kartoittava tutkimus käynnistettiin Jyväskylän yliopistossa syksyllä 2016. z Sen päätoteuttajia ovat yliopiston strategisen kehittämisen yksikkö ja yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos. z Tutkimus on osa Student Life -kehitystyötä. z Tutkimuksessa teemahaastateltiin 42 opiskelijaa. z Haastattelujen teemat liittyivät yksinäisyyden kokemiseen, yksinäisyyden syihin ja seurauksiin, sekä yksinäisyyden vähentämiseen. z Aineiston pohjalta on jo valmistunut yksi gradu, joka keskittyy yksinäisyydestä selviytymiseen. Myös toinen gradu on valmisteilla. www.sonaatti.fi kahvikuppia vuodessa Tervetuloa! SONAATTI OY:N toimitusjohtaja Arto Maijalan mukaan vähintään 90 prosenttia kaikesta lihasta ja lihajalosteista on aina kotimaista. Ravintoloissa käytetty broileri on 100 prosenttisesti kotimaista ja lisäksi tuore naudan-, porsaanja siipikarjan liha on aina täysin kotimaista. Saatavuussyistä valtaosa riistatuotteista tuodaan Ruotsista ja Uudesta-Seelannista, josta tuodaan myös lammasta. Samoin alkuperäpohjaisista lihajalosteista monet ovat ulkomailta tuotuja kuten esimerkiksi chorizo tai parmankinkku. Ilokiven ravintolassa joudutaan myös saatavuussyistä tuomaan lihaa ulkomailta. Jonkin verran käytetään täydennyksenä Saksasta tuotua lihaa ja riistatuotteita tuodaan Sonaatin tapaan Uudesta-Seelannista. Broileri on pääo si n suomalai sta, mutta satunnaisesti käytetään myös esimerkiksi Liettuasta tuotua broileria. Ravintolapäällikkö Arja Harjun mu kaan arviolta 95 pro senttia lihasta on kuitenkin aina kotimaista. Aleksi Tolppi Mistä tulee opiskelijaravintoloiden liha? Thaimaan porsaspataa Ilokivellä, joka sisältää ainoastaan kotimaista lihaa. ALEKSI TOLPPI JYLKKÄRI KYSYY OPISKELIJOIDEN MIELTÄ KUTKUTTAVIA KYSYMYKSIÄ. KYSYN VAAN Keski-Suomen opiskelija-asuntosäätiö sr Kauppakatu 11 A, 40100 Jyväskylä Puh. 029 180 4444, asiakaspalvelu@koas.fi www.koas.fi KOAS Aitoa opiskelijaelämää Asuntojen pohjakuvat, hinnat ja hakeminen: www.koas.fi www.facebook.com/koas.fb Twitterissä ja Instagramissa @KOASJyvaskyla ASUNTOMME ON SUUNNITELTU OPISKELIJOILLE! Koasilla kaikki asumismenot sisältyvät vuokraan; sähkö, vesi, tietoverkko ja pesutupa. Vuokrataso on edullinen. Lisäksi asunnoissa on nopeat tietoliikenneyhteydet. Haettavana on yksiöitä, soluasuntoja ja perheasuntoja.
8 Kampus In English 8 Jyväskylän ylioppilaslehti 6/2017 Finding your way in Finland text Aleksi Tolppi pictures Aleksi Tolppi, Vahan Alaverdyan STUDENT LIFE. A lot can be said for society’s role in integrating foreign students into Finland but mostly it seems to lead back to the individual. G etting used to a new cou ntry and cu ltu re doesn’t come that easily for most people, but for some, it seems almost effortless. ”It was a pleasure mostly. Day by day learning something new and getting acclimatized”, Oleksiy ”Alex” Kovalenko, Ukrainian master’s student at international business described his time in Finland in the beginning. While he has traveled a lot and worked abroad, this is the first time he is living long-term outside of his home country. He hit the ground running and has been inrything,” he said. While he had his difficulties adjusting to the weather and food, the most difficult thing was finding something more to do in the local community. That is one of the reasons he came up with Student Expertise Association which aims to provide students with opportunities to engage in the local community through volunteering. ”It would be really nice to have opportunities for students so that they could actualize themselves. That’s the biggest challenge I’ve seen within these two years,” he explained. volved in various activities during his time here. With his interest in art and music, he’s found ways to connect with the local people for example by assembling the Jyväskylä Students’ Art Festival with students from other departments but also from JAMK University of Applied Sciences. ”It was always challenging and interesting for me to try different things at the same time and I think I learned a lot from being able to do different activities,” he said. IT SEEMS a common thread among foreign students who are well adjusted. They all take the initiative and find ways to be productive. For Armenian Vahan Alaverdyan, master’s student in educational leadership, adjusting wasn’t too difficult either. Coming from a working background he felt a positive change of routine. ”Suddenly you don’t have to wake up early and stress about eveBUT FOR many others adjusting isn’t as simple and there can be many obstacles along the way. The language barrier is something everyone is familiar with but there is also a broader issue of students getting stuck in social bubbles. It is obviously much easier to find a connection with people who speak the same language and are more alike culturally. While Kovalenko doesn’t see it as an obstacle for him personally, he acknowledges that it might hinder a lot of people from adjusting. ”My recipe is to try to find a place where you can meet Finnish people and where you can combine for example something that you’re good at, something you’re interested in. Try to find a connection where possible,” he said. While Alaverdyan sees that the language barrier can have an effect, he thinks that the bigger problem still lies in the students having a lot International students Vahan Alaverdyan (left) and Oleksiy Kovalenko are both trying to do more than just study in Finland. THERE IS A BROADER ISSUE OF STUDENTS GETTING STUCK IN SOCIAL BUBBLES
Kolumni 9 Jyväskylän ylioppilaslehti 6/2017 Jyväskylän ylioppilaslehti 6/2017 O len sekä henkilökohtaisessa elämässäni että julkista keskustelua seuratessani törmännyt usein taiteilijoiden epäpoliittisuuden linjauksiin, oli kyseessä minkä tahansa taidemuodon parissa toimivat artistit. Näitä linjauksia julistavat toki kaikenlaiset toimijat, mutta jotakin erityisen silmiinpistävää on itselleni siinä, kun kyseessä on taide. Epäpoliittisen julistuksen kaava on usein lyhyydestäänkiin johtuen samanlainen. On ehkä sanottu pikaistuksissa Teemu Selänteen tavoin jotakin sen verran väkevää, että on saatu aikaiseksi julkinen kohu ja tästä syntyneen hädän aiheuttamana alettu julistaa omaa epäpoliittisuutta. Räikeänä esimerkkinä tällaisesta mainittakoon norjalaisen metallimusiikin moniottelijan, rumpali Jan Axel Blombergin (taiteilijanimeltään Hellhammer) räväkät lausunnot. Blomberg kajautteli aikanaan lukuisia rasistisia kommentteja liittyen black metal -skenen valkoisuuteen, mutta pelasteli itseään myöhemmin toivoen, ettei musiikkia ja politiikkaa sotkettaisi toisiinsa. ON TOKI ymmärrettävää ja inhimillistä, että poliittisen paineen ja jopa painostuksen alla halutaan irtisanoutua omista sanomisista julistautumalla epäpoliittiseksi. Ongelma on kuitenkin siinä, että kun jotakin painokasta on möläytetty, on samalla vilautettu omaa arvomaailmaa. Erityisen ristiriitaiselta ja väärältä epäpoliittisuuden julistus tuntuu silloin, kun aikaisemmat kommentit ovat liittyneet suoraan taiteeseen, Blombergin tapauksessa siis musiikkiin. Agit Prop on tietoisesti poliittisempaa kuin J. Karjalainen. Kuitenkin, kun politiikan termin käsittää laajasti, molemmat ovat poliittisia toimijoita, koska myös jokainen yksittäinen ostopäätös on poliittinen päätös, jolla on hyvät ja huonot vaikutuksensa. SUOMESSA TAITEILIJAT tuntuvat suorastaan pelkäävän leimautumista poliittisiksi. En itsekään todellakaan kehota ketään väkisin tekemään erityisen aatteellista tai kantaaottavaa taidetta. Kannattaisi kuitenkin muistaa, että irtisanoutumalla poliittisuudestaan taiteilija antaa helposti ymmärtää elävänsä riippumattomasti omalla planeetallaan, josta käsin mitkään teot eivät vaikuta muiden elämään. Kun Juice Leskinen paukutteli aikanaan henkseleitään sillä, ettei ole koskaan äänestänyt, hän ei ehkä ymmärtänyt, että myös äänestämättä jättämisellä on seurauksensa. Tämä aihe on toki ikivanha, mutta ajankohtainen. Kun politiikassa myllertää globaalisti, on hyvä muistaa, että hälyttävän siisti status quo -viihde voi olla oikeastaan melkoisen poliittista taidetta. Riku Lehtoranta Epäpoliittisen taiteen poliittisuus ONGELMA ON SIINÄ, ETTÄ KUN JOTAKIN PAINOKASTA ON MÖLÄYTETTY, ON SAMALLA VILAUTETTU OMAA ARVOMAAILAA. text Aleksi Tolppi pictures Aleksi Tolppi, Vahan Alaverdyan EMILIA TOLVANEN, Coordinator for Admission of International Master’s Degree Students at The University of Jyväskylä, is very familiar with the problems students might face while living in Finland. According to her, most people like it here and are doing fine but there are some problems. Not being able to go outside the circle of other foreign students is common. ”The situation is basically the same anywhere in the world, not just Finland. You have so much in common with your group and some people might feel that it’s safer to be around people who are in the same boat,” she explained. Students can manage with English quite easily in Jyväskylä, and therefore it may be hard for them to find the motivation to study Finnish. However, in order to integrate into the Finnish society and possibly find a job here after graduation, knowing Finnish is strongly recommended. TOLVANEN HAS seen that being far away from home and without your safety net can make small things seem much worse than they are. Adjusting to a new culture can be a challenge for anyone but especially for those coming from vastly different countries. As the cost of living in Finland is relatively high, financial difficulties are also a factor. However the university’s many efforts to help have been successful like the friendship family program where a foreign student is paired with a suitable Finnish family and they can spend time together in ways they find comfortable. Also, cooperation with local businesses to take advantage of students language and professional skills have been well-received. ”But more could be done,” she said regarding the potential of the students and how to make use of it. But she also thinks that the situation is already pretty good. ”There are a lot of opportunities to get to know Finns and the Finnish way of life, you just have to take them.” Foreign students get stuck in social bubbles International students Vahan Alaverdyan (left) and Oleksiy Kovalenko are both trying to do more than just study in Finland. Group photo at the end of Students’ Art Festival organized by Oleksiy Kovalenko and others. of potential and maybe useful skills outside of their field of study that goes untapped. BUT THEY both agree that in the end, it’s more about the individual being proactive and finding opportunities. ”I think the university gives diverse choices of what people can do here and the freedom of doing what you like. In my mind, it’s a person’s responsibility to find what you are good at and be active and curious about the people and places around you,” Kovalenko said. ”Be creative and look for opportunities,” Alaverdyan added. EVEN IF Kovalenko and Alaverdyan are both adjusting well. and it’s easy to tell that they both really like the country, their long-term plans are still open. Alaverdyan feels like at some point he would like to give back to his home country Armenia but he isn’t sure when. ”I would like to invest myself in Armenia because it has a lot of potential and it needs people like me to go back. But if I have an opportunity in Finland like developing the Student Expertise Association or some other things, I would take that opportunity and move forward.” Kovalenko feels that there are many opportunities for him in Finland. ”I would definitely like to get more experience in Finland working or pursuing my career as an entrepreneur or maybe studying more. I think it’s a great place to start doing something on your own.” IT’S MORE ABOUT THE INDIVIDUAL FINDING OPPORTUNITIES
10 Jyväskylän ylioppilaslehti 6/2017 Kotiäitinä olevalle Tiina Jyväkorvelle sarjakuvaharrastus ja seuran kokoontumiset ovat tapa rentoutua.
11 Jyväskylän ylioppilaslehti 6/2017 KARKEAA JA KORKEAA KULTTUURIA SARJAKUVA. Suomalainen sarjakuva voi hyvin, ainakin verrattuna sen takavuosien tilanteeseen. Keski-Suomen Sarjakuvaseuran kaltaiset toimijat pitävät skeneä hengissä ruohonjuuritasolta lähtien. K eski-Suomen Sarjakuvaseuran aktiivinen jäsen Ville Rautiainen hahmottelee tottuneen oloisesti paperille viivaa, joka muuttuu nopeasti hahmoksi. On tiistai-ilta, ja seuran tapaaminen Mustassa Kynnyksessä sisältää piirtämisen lisäksi tiivistä ajatusten heittelyä. Näissä viikoittaisissa tapaamisissa syntyvät myös seuran yhteistyönä tekemät julkaisut. Sarjakuvasta riittää juttua. Vuodesta 2010 toiminut poppoo perustettiin Rautiaisen mukaan, koska Keski-Suomesta puuttui sarjakuvaskene täysin. “Keski-Suomen alueella ei järjestetty silloin mitään tapahtumaa, joka olisi identifioitunut sarjakuvaan”, Rautiainen sanoo. Sarjakuvan edistäminen taidemuotona ja näkyvyyden saaminen on yksi Keski-Suomen sarjakuvaseuran päätavoitteista. Toinen keskeinen arvo on amatööritason tee-se-itse -hengen vaaliminen. ”Moniäänisyys on tärkeää ja toivottavaa. Meillä ei ole mitään tiettyä linjaa”, Rautiainen kertoo. SARJAKUVA ON ollut Suomessa pitkään syrjitty taidemuoto. 1950-luvulla sarjakuvan asema oli pohjalla ja skene lähes olematon. Aiemmin sarjakuvaa julkaistiin sanomaja aikakauslehdissä, mutta kun sarjakuvalehdet rantautuivat 1940-luvun lopulla Suomeen, niiden ajateltiin turmelevan nuorison amerikkalaisen ajatusmallin mukaan. Sarjakuvista kirjoitettiin halveksivaan sävyyn aina 1980-luvulle saakka, jolloin tämä nuorison turmelijan rooli langetettiin videoiden niskaan. Kenties huomattavin kuriositeetti suomalaisen sarjakuvan suosiosta epäsuosittuna aikana oli Tove ja Lars Janssonin vuosina 19541975 ilmestynyt Muumipeikko-sarjakuva. Sekin menestyi nimenomaan kansainvälisesti. Suomessa puolestaan muumiaiheisista taidemuodoista suurimmassa arvossa pidettiin ennen muuta Tove Janssonin romaaneja, mikä kertoo omalta osaltaan kulttuuri-ilmapiiristä ja yleisestä asenteesta sarjakuvaa kohtaan. Toki populaari sarjakuva on suomalaisille hyvinkin tuttu taidemuoto: jokainen on Aku Ankkansa lukenut. Sitä luetaan täällä asukaslukuun suhteutettuna enemmän kuin missään muualla maailmassa ja se on ollut usein ensimmäinen lehti, jonka vanhemmat ovat lapselleen tilanneet. Myös sellaiset ulkomaiset populaarin sarjakuvan klassikot kuin esimerkiksi Korkeajännitys, Tex Willer, Mustanaamio ja Tintti ovat olleet Suomessa suosittua ajanvietettä juuri nuorison keskuudessa. Myös sanomalehtistrippi on ollut suurimmalle osalle Suomessa arkipäivää jo pitkän aikaa. Kuitenkaan Fingerporin tai Viivin ja Wagnerin kaltaiset stripit eivät olisi hävyttömien juttujensa puolesta tulleet kysymykseen suurten päivälehtiemme sivuilla vielä 1980-luvulla. Mainitut sanomalehtistripit edustavat nekin sarjakuvan populaareinta laitaa. Kun tietyt keskeisimmät nimet jätetään pois, on sarjakuva huomattavasti laajempi ja moneen mahdollistava ilmaisuväline, jonka avulla voidaan minkä hyvänsä taidemuodon tavoin käsitellä monia teemoja. KOKEELLISIMMILLAAN sarjakuvassa on kyse satoja sivuja kattavista sarjakuvaromaaneista, jotka käsittelevät kipeitä, päivänpoliittisia ja ajankohtaisia aiheita, kuten sotaa ja uskontoa. Yhtä lailla sarjakuva toteuttaa historiallista kerrontaa tai voi perustua täysin fantasiaan ja surrealismiin. Vaikka toisen maailmansodan jälkeisessä Suomessa sarjakuvaa tehtiinkin, ei juuri kukaan kyennyt tienaamaan pelkästään sillä elantoaan vielä vuosikymmeniin. Esimerkiksi Veikko “Joonas” Savolaisen kaltainen uranuurtaja oli 1970-luvun alussa ainoita kokopäiväisenä ammattinaan sarjakuvaa piirtäviä suomalaisia. Savolainen nousi koko kansan tietoisuuteen, kun hänen Joonas-sarjansa alkoi ilmestyä Helsingin Sanomissa vuonna 1950. Joonaksesta tuli nopeasti suosittu ja klassinen sarjakuva sekä hahmo, taiteilija, joka päätyi eriskummallisiin tilanteisiin ja seikkailuihin. Savolainen yhdisteli sarjakuvissaan jännitystä, huumoria ja ajankohtaisia aiheita. 1950-luvulla käsiteltiin nuorisomuotia ja päihdekulttuurin ongelmia, 1970-luvulla terrorismia. teksti Riku Lehtoranta kuvat Khairul Riyadh Kotiäitinä olevalle Tiina Jyväkorvelle sarjakuvaharrastus ja seuran kokoontumiset ovat tapa rentoutua.
12 Jyväskylän ylioppilaslehti 6/2017 VIIME VUOSINA ja etenkin 2010-luvulla asenneilmapiiri on selvästi muuttunut, kun Fingerporin kaltaiset paikoin varsin ronskia huumoria viljelevät sarjakuvastripit ovat valtakunnallisesti tunnettuja. Fingerporia julkaistaan lähes jokaisessa suuressa päivälehdessä, kaikkiaan kymmenissä lehdissä. Sarjakuvan luoja, nastolalainen Pertti Jarla on epäillyt Viivin ja Wagnerin pehmentäneen kenttää, jolle hän on laskeutunut ja tätä kautta mahdollistaneen Fingerporin kaltaisen, usein karkean sarjakuvan leviämisen yhdeksi suosituimmista suomalaisista sarjakuvista ilman suurempia kohuja. Jussi ”Juba” Tuomolan luoma Viivi ja Wagner alkoi tulla tunnetuksi 1990-luvun alussa silloin säädyttöminä pidetyistä teemoistaan. Jos ennen sanomalehtisarjakuvan moraalisäännöt olivat tiukat, saattoi Viivi ja Wagner käsitellä lähes tabuina pidettyjä aiheita kuukautisista seksiin antaen myös sarjakuvassa seikkailevan sian eli Wagnerin päästellä pierujaan häpeilemättä. Karkeasta kielenkäytöstä voidaan mainita myös jalasjärveläisen Milla Paloniemen Kiroileva siili, joka räjähti netin kautta valtakunnalliseen suosioon ja teki Paloniemestä julkisuuden henkilön yhdessä yössä. SARJAKUVAA TUNTEVA toimittaja ja tietokirjailija Ville Hänninen huomauttaa, että helppouden vaikutelma kertoo usein tasokkuudesta. “Populaari sanomalehtisarjakuva on tiukka ja vaikea laji. Erottelematta populaaria ja marginaalia sarjakuvaa selkeästi toisistaan luulen, että pidemmällä sarjakuvalla voi olla tavallisesti helpompi aloittaa sarjakuvan tekeminen.” “Jokaisella sarjakuvaa tukevalla paikallisyhdistyksellä on joka tapauksessa enemmän ja vähemmän intressinä puskea sarjakuvaa taidemuotona paremmin esiin, oli kyse sitten selkeästi joko kokeellisesta tai populaarista ilmaisusta.” Yhä useampi sarjakuvantekijä on saanut valtakunnallista näkyvyyttä nykyhetkeä lähestyttäessä. ”Nimenomaan maakuntatasolla sarjakuva on edelleen hyvin marginaalinen ilmiö”, Rautiainen toteaa. Vaikka tunnettuja nimiä Jarlasta Paloniemeen on esillä, puhutaan kuitenkin vain muutamista hyvin suositusta tekijöistä. MUTTA NÄYTTÄÄKÖ suomalaisen sarjakuvan tulevaisuus valoisalta? Sitä Hänninen ei ymmärrettävästi suostu ennustamaan. “Tällä hetkellä sarjakuvan asema Suomessa on kohtalainen, mutta taiteen vaikeudet on otettava huomioon. Elämme valitettavasti aika kulttuurivihamielistä aikaa, mitä vastaan tehokkain keino taistella on tuoda jatkuvasti esiin, että taide on tärkeää ja tarvitsee tukea pysyäkseen hengissä.” SARJAKUVA z Sarjakuvakerronta tarkoittaa löyhästi määritellen peräkkäisten kuvien muodostamaa yhtenäistä kertomusta. z Sarjakuvamainen ilmaisumuoto on hyvin vanha, eikä sille ole löydettävissä selkeää alkupistettä. z Sarjakuvan eri muotoja ovat muun muassa lyhyt sanomalehtistrippi, sarjakuvanovelli, sarjakuvalehti sekä pidempi ja monimutkaisempi sarjakuvaromaani. Keski-Suomen sarjakuvaseura julkaisee yhteistyönä tekemiään sarjakuvia. Ville Rautiainen haluaa edistää sarjakuvaa taidemuotona.
13 Jyväskylän ylioppilaslehti 6/2017 Uudet opiskelijat, älkää jääkö Kortepohjan, Kuokkalan tai muihin solukämppiinne ja yksiöihinne yksin, vaan ottakaa kaupunkitila haltuun ja osallistukaa! Teistä tykätään jo nyt! Menot Nyt graffiteja oppimaan ja tekemään! KULTTUURIYHDISTYS TUFF järjestää mielenkiintoisen oloisen neljänä tiistaiiltana kello 17-19 kokoontuvan graffiti-työpajan After School: Graffiti/Sketsaus. Ensimmäisenä kertana tiistaina 5.9 käydään läpi graffitin historiaa ja sen syntyä. “Kertojina toimivat alan asiantuntijat, pioneerit, lajin aktiivihahmot, vankilatuomioitakin saaneet, sekä henkilöt, joiden töitä ostetaan tänä päivänä museoihin”, kertoo kurssin vetäjänä toimiva Janne Juhani Julma. Viikon päästä 12.9. tutustutaan graffitin rantautumiseen Eurooppaan ja sen painopisteisiin Helsingissä sekä katsotaan suomalaisesta graffitikulttuurista kertova tarina 5.9. VETURITALLIT Suomessa graffiti otettiin alkuun vastaan mielenkiintoisena ilmiönä, mutta pian sille asetettiin nollatoleranssi. Nykyään graffitit ovat gallerioissa ja museoissa näytillä. ILOKIVEN ELOKUVAT TERO UUTTANA ARVOSTELEE TULEVIA NÄYTÖKSIÄ Dunkirk CHRISTOPHER NOLAN | ISOBRITANNIA/ALANKOMAAT/ RANSKA/USA 2017 | 107MIN TI 12.9. KLO 18 Hollywoodin kultapoika Christopher Nolan siirtyy tällä kertaa elokuvissaan sodan maailmaan. On vuosi 1940, liittoutuneet on saarrettu Dunkerquen kaupunkiin ja satoja tuhansia sotilaita pitäisi evakuoida kanaalin yli Englantiin. Tästä rakentuu tiivistunnelmainen sotajännäri, jonka audiovisuaalinen ilme on toteutettu insinöörimäisellä tarkkuudella ja pommit jytisevät ympärillä äärimmäisen autenttisesti. Valitettavasti hahmot eivät pääse samalle tasolle. Hahmoista jäävät mieleen lähinnä vanha siviilikippari sekä laiturilla tyylikkäästi patsasteleva merivoimien komentaja. Päähahmot jäävät lähinnä tarinan pelinappuloiksi ilman kunnollista tunnesidettä. Tässä olisi Nolanilla petraamisen paikka, jotta elokuviin saisi vielä enemmän emotionaalista iskua. Arvosana: 3/5 The Handmaiden CHAN-WOOK PARK | ETELÄKOREA 2016 | 144MIN MA 4.9. KLO 18 Oldboysta ja muista kieroutuneista korealaisista elokuvistaan tunnettu Chan-wook Parkin The Handmaiden kertoo huijareista, jotka pyrkivät saamaan nuoren perijättären omaisuuden itselleen. Japaniteemaiseen kartanoon sijoittuvassa elokuvassa tulee twistejä vastaan samaa vauhtia kuin Chubby Checkerin kappaleissa. Itselleni twistit ovat vähän liian -99 eivätkä ne jaksa säväyttää enää siinä määrin kuin nuorempana. Nyt jatkuviin käänteisiin meinaa turtua, vaikka hahmot ovatkin mielenkiintoisia ja näyttelijät hoitavat tonttinsa mallikkaasti. Elokuva kaipaisi ripauksen lisää sielua sisälleen, pelkkä ensiluokkainen toteutus ei kanna täysin maaliin. Arvosana: 3/5 OHJELMISTOSSA MYÖS 11.9. klo 18 Who’s That Girl 18.9. klo 20 Mr. Gaga 19.9. klo 18 Lauluja utopiasta 25.9. klo 18 Eraserhead 15.9. ILOKIVI JELMU ry:n Ilokivessä järjestämä Live Forever -klubilla kuullaan kahta kovaa artistia. Kello 22 aloittaa trashmetal-bändi No Use, jonka jälkeen pehmeämpiä soundeja, letkeitä rytmejä, jopa slaavilaista pelimannipauhua sekä puhuttelevaa tarinaniskentää tarjoaa Laineen Kasperi. tekstit Menot-setä menotseta@gmail.com HA NN A-KA IS A H ÄM ÄL ÄIN EN JANNE JUHANI JULMA Tiistaina 19.9. perehdytään Jyväskylän meininkeihin, pohditaan grafakulttuurin kirjoittamattomia sääntöjä sekä syitä ja puidaan ajatuksia akselilta laillinen-laiton ja katu-galleria. Muun ohella kolmen ensimmäisen päivän ohjelmassa historiaspiikin aikana on vapaata (ja ohjeistettua) sketsailua ja alan lehtien lukua. Viimeisellä kerralla 26.9. lähdetään maalaamaan piisit tunnille. “Kehitellään jokaiselle oma nimimerkki ja harjoitellaan kirjaimia. Kurssipäivinä käydään myös vanerille tekemässä tagit tai nimmarit päivittäin, jotta kosketus spraykannuun ei tule yllätyksenä ja liikana haasteena. Vaan siihen voi varautua ja parhaillaan valmistautua.” 15.9. VAKIOPAINE AUTIOMAA ON Rovaniemi-Jääli akselilla toimiva country/folk -yhtye, joka ammentaa musiikissaan vanhasta kansanlauluperinteestä, murhaballadeista sekä Mississippin soiden tummanpuhuvasta juurimusiikista, pohjoisen melankolian sävyttämää iskelmää unohtamatta. Kannattaa tsekata! 21.-25.9. JYVÄSKYLÄ 12. KERTAA järjestettävä Tanssin Aika –festivaalilla on tarjolla hyvin monenlaista tanssiin liittyvää ohjelmaa ja esimerkiksi työpajoja, elokuvia ja open stage -jamittelua kaiken ikäisille. Tämän vuoden festivaalin teemoina ovat muiden muassa muuttoliikkeen ja inhimillisyyden ulottuvuudet ja sisäisen eläimellisyytemme. 9.9. KAUPUNGINTEATTERI JYVÄSKYLÄN Kaupunginteatterin suuren näyttämön ensi-ilta tuo näytille kaikkien tunteman tarinan pojasta, joka ei halunnut kasvaa aikuiseksi. Peter Panin tarina on ylistys meissä kaikissa elävän lapsen rajattomalle luovuudelle ja kasvun mahdollisuudelle. Se kertoo myös aikuiseksi kasvun kipeydestä, joka kulminoituu Peterin hahmoon. SAARA JOKIAHO Klassikkoromaaniin perustuvassa musikaalissa Peter Panin roolissa nähdään Saara Jokiaho. 22.9. LUTAKKO SYYSKUUSSA 2016 jyväskyläläinen Paha Kaksonen tykitti Lutakossa legendaarisen 1980-luvun “vaarallisimman suomalaisen bändin” Rajuilman laulajana tunnetuksi tulleen Rane Rautiaisen kanssa setillisen Rajuilman musiikkia. Tällä kertaa yhteiskonsertissa juhlistetaan samalla Pahan Kaksosen kitaristin Juho Hämäläisen kirjoittamaa syyskuussa kauppoihin tulevaa Rautaratsun selässä – Rajuilman nousu, uho ja tuho -kirjaa. 6.9. ILOKIVI JYVÄSKYLÄN yliopiston ylioppilaskunta eli JYY juhlistaa lukuvuoden alkua etenkin uusille opiskelijoille suunnatuilla kahden kerroksen bileillä. Ohjelmassa muun muassa The Lion King -elokuva sing along Ruamjai-kuoron jäsenten esilaulamana. Artisteina mielenkiintoisia nimiä, kuten Jaakko Laitinen trio, Ville Leinonen sekä flamencon ja surrealistisen huumorin mestari Juho Koskimies sekä tankotanssia. Muusta musiikista vastaavat DJ JESE ja DJ This Charming Man. Illan juonnoista huolehtii Puskakollektiivi. LIHAMYRSKY NIKO SAARINEN ”NO MAN IS AN ISLAND.” Runoilija John Donne 1600-luvulla
Jyväskylän ylioppilaslehti 6/2017 GASELLIT, MOUHOUS pe 1.9. wintersun la 2.9. ajattara, thyrane pe 8.9. foreseen, unkind la 9.9. amorphis ke 20.9. joose keskitalo to 21.9. riverside (pol) ke 27.9. herra ylppö ja ihmiset la 30.9. MUSTASCH (SWE) , HEAVY TIGER (SWE) ke 11.10. SATELLITE STORIES to 12.10. JULMA-HENRI: AL-QAIDA FINLAND 10 V pe 13.10. BATTLE BEAST to 19.10. GETTOMASA, AIVOVUOTO pe 20.10. LEPROUS (NOR), AGENT FRESCO (ISL) ke 25.10. THE BELLRAYS (USA), RÄJÄYTTÄJÄT ke 1.11. TIMO LASSY BAND to 9.11. ANTTI TUISKU to 16.11. soilwork (swe) pe 17.11. Katso koko ohjelma ja osta liput www.lippu.fi + NUOREKAS KOLMEKYMPPINEN etsii hyviä tyyppejä Suoramarkkinointi Mega Oy on 30-vuotias, Suomen johtava puhelimitse tapahtuvaan markkinointiin erikoistunut yritys. Kuulumme vahvasti kehittyvän Alma Media Oyj -konsernin Alma Talent -liiketoimintayksikköön. Jos omaat sujuvan supliikin ja hyvän tilannetajun; olet positiivinen, empaattinen ja haluat menestyä – voit hyvinkin olla etsimämme henkilö. Soita puh. 045 7731 3752 tai lähetä hakemus: www.sm-mega. Ota rohkeasti yhteyttä! Vapaudenkatu 38 C, 2. krs., Jyväskylä • www.sm-mega.? www.jyvaskylasinfonia.fi CHAPLIN KAUPUNGIN VALOT Pe 29.9. klo 19 Jyväskylän Paviljonki Elokuva esitetään tuttuun tapaan suurella valkokankaalla, elävän musiikin säestyksellä. Kapellimestarina Kimmo Tullila 26 / 24 / 12 € opiskelijaliput 12 €
Helpotus 17 Jyväskylän ylioppilaslehti 6/2017 ERI PAIKKAKUNNILTA TULEVAT OPISKELIJAT HAUKKUVAT KOTIKUNTANSA OMALLA MURTEELLAAN. PASKA KOTISEUTU Hesan varjossa kasvaneet SIPOO ON itsenäinen kunta, joka ei kuitenkaan jotenkin oo olemassa. Se on outoo, koska kyl tän niminen itsenäinen pitäjä on näil huudeil kuitenki ollu jostain 1400-luvulta asti. Vanhimmat asutuksen merkit on kivikaudelta. Kuitenkaa stadilaiset ei tunnusta meiän itsenäisyyttä. Ne oikeestaan vaan kärkkyy tossa vieressä ja liittää rikkaimpia osia itteensä. Tassarna bort! Eipä meiän olemassaolo oo kauheen hyvin tunnettu fakta muuallakaan. Kaikki paitsi noi hesan stadilaiset taas sit luulee, et me ollaan osa Helsinkiä. Yritä siinä sit selittää, et meiän vanha kirkko on sairaan paljon vanhempi ku mikään, mitä Hesassa on ja et oikeestaan koko Hesan pitäis olla osa Sipoota. SIPOON KULTTUURII ei voi ymmärtää, ellei ota selvää kieliriidoista. Sipoo oli virallisestiki täysin ruottinkielinen viel 1950-luvulle saakka, mutta nykyään kakskielisen kunnan enemmistö puhuu suomee. Sanomistahan siit on tullu. Niin kauan ku RKP:llä on kohtuullisen suvereeni enemmistö valtuustos, ei yhtäkään ruottinkielist kyläkouluu kyl tulla lakkauttamaan. Suomenkieliset kakarat on kyl alusta asti laitettu keskuskouluihin. Toisaalta viime vuosina on saatu aikaan sellanen ihme, et Nikkiläs on saman katon alla suomenja ruotsinkieliset yläasteet. Siinä mis ennen kielirajat ylittävä yhteistyö tarkotti kakskielisii lätkäja futisjoukkueita, niin nyt meil on kielirajat ylittävää huumekauppaa. Ilmeisesti klassisii suomi vs. ruotsi – joukkotappeluita ei oo kyl enää vuosiin ollu. SIPOOHAN ON tietysti tosi kaunis mesta. Meil on pari taajamaa, mis asuu suomenkielisii, ja sit on idyllistä pelto-, merija metsämaisemaa ruottinkielisille. Kaikist paikoist paras on tietty Nikkilä. Sinne on rakennettu viime vuosina kolme rondellii, et vastalisääntyneiden ja sit Sipooseen muuttaneiden stadilaisten lapset on liikentees paremmin turvas traktoreilt ja mopoilt. Sen lisäks Nikkiläs on ihan sairaasti palvelutaloi. Kylän läpi kulkee Sipoonjoki, joka on ennemminki vaan oja jos on enemmän tsygii ku fisui. Ohan täältä kaikkii kuuluisuuksiiki kotosin. Ingmanin maitohan nyt on esimerkiks klassikko. Ja tota. Harkimot? Jep, sipoolaisii. Ja Sipoon vaikutus musahistoriaan on ihan kiistaton: täält on Eicca Toppinen ja Iiro Rantala, ja huhujen mukaan Albert Järvinen ois soittanu viimesen kerran livenä nikkiläläises baaris. Mäntsäläs taas huhutaan, et Pizza Enrico istuis Sipoon valtuustos, mut oikeesti se on vaan tehny parhaat biisinsä tääl. Ja oishan Kingston Wallinki taru ollu varmaan vähän erilaine, jos tota meiän Ior Bockia ei ois ollu. Iikka Salmela HELPPOA RAHAA! TIENAAMINEN. Yliopistolla on monia mahdollisuuksia tienata rahaa opintojen ohella. Jylkkäri listasi neljä tapaa. teksti Jaana Kangas kuva Ilona Pesu JYLKKÄRIN AVUSTAJAKSI Kädessäsi oleva lehti ei ilmestyisi ilman avustajien työpanosta. Jylkkäriä voi avustaa kuka tahansa Jyväskylän yliopiston opiskelija, joka on kiinnostunut kirjoittamisesta, kuvittamisesta tai valokuvaamisesta. Jokaisesta julkaistusta jutusta ja kuvasta maksetaan palkkio, jonka suuruus vaihtelee työmäärän mukaan 15–230 euron välillä. Homma toimii näin: Jos sinulla on valmis juttuidea, laita sähköpostia tai soita päätoimittajalle ja kerro lyhyesti ideastasi. Voit myös tulla käymään Jylkkärin toimituksessa Ilokivellä. Yhteystiedot löytyvät tämän lehden kolmannelta sivulta. Jos et vielä tiedä, mistä haluaisit kirjoittaa, ei hätää! Jylkkäri järjestää avustajapalaverin jokaisen lehden ilmestymisen jälkeen, missä voi tarttua valmiisiin aiheisiin. Työtehtäviä jaetaan myös Jylkkärin avustajien Facebook-ryhmässä. HARJOITTELUA JA PROJEKTEJA Jyväskylän yliopistolla järjestetään vuosittain erilaisia kongresseja, joihin palkataan opiskelijoita kongressiavustajiksi. Opintopisteiden lisäksi avustajan tehtävistä maksetaan noin 10 euroa tunnilta. Isompien tienestien perässä olevien kannattaa suunnata katseensa tutkimusavustajan ja harjoittelijoiden tehtäviin. Esimerkiksi Jyväskylän yliopiston Student Life -projektin harjoittelijoille maksetaan 1000–1500 euroa kuukaudessa. Lisäksi ylioppilaskunta palkkaa projekteihinsa koordinaattoreita. Tehtäviin kuuluu projektista riippuen esimerkiksi tapahtumien ja kokousten järjestämistä ja yhteydenpitoa ainejärjestöihin. Palkkio vaihtelee 300–1000 euron välillä. OPISKELIJAVAIKUTTAJAKSI Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta nimittää opiskelijaedustajan useisiin eri hallintoelimiin kuten tiedekuntaneuvostoihin, yliopistokolleegioon ja YTHS:n hallitukseen. Opiskelijajäsenelle maksetaan kokouspalkkio, joka on noin 25 euroa per kokous. Jylkkärin lähteiden mukaan opiskelijaedustajiksi ei ole yleensä tunkua, joten paikka irtoaa todennäköisesti helposti. Palkkion sijaan suurempi hyöty voi olla kokouksissa solmittavista kontakteista. Ylioppilaskunnalla on myös valiokuntia, joiden puheenjohtajille maksetaan vuodessa noin 500 euroa. Rahallisen palkkion lisäksi puheenjohtajille on tarjolla ruokaa, sillä kokouksissa tarjoillaan sämpylöitä. TUUTOROINTI Fuksien kaitseminen on paitsi hauskaa, mutta siitä myös maksetaan. Tuutorit saavat kaksi opintopistettä sekä rahapalkkion, jonka suuruus on 13 euroa tunnilta korvattavien enimmäistuntien ollessa 15. Lyhyellä matematiikalla maksimipalkkioksi saadaan 195 euroa. Hakuaika tuutoriksi on yleensä helmikuussa ja se tapahtuu korpin kautta. Jokaiselta laitokselta valitaan lisäksi vähintään yksi liikuntatuutori, jonka tehtävänä on tutustuttaa opiskelijat eri liikuntamuotoihin ja -palveluihin. Yksi tapa tienata yliopistolla on avustaa Jylkkäriä. Kuvassa Jylkkärin sivari Aleksi Tolppi juttukeikalla Kortepohjassa.
Jyväskylän ylioppilaslehti 6/2017 Maailmalla 18 MA 11.9. Herkkusieni-kikhernekasvispata * Merellinen lohilasagne * Jauhelihapihvi, kermapippurikastike TI 12.9. Kasvispihvit, tomaatti-timjamikastike Currykala * Meksikolainen lihapata * KE 13.9. Välimeren linssimuhennos * Rapeat kalapihvit Porsasvokki * TO 14.9. Kasvishernekeitto, pannari * Hernekeitto, pannari * Broileripyörykät PE 15.9. Quornvokki * Kaalilaatikko * Kasvistäytteinen seileike * Täyttää Kelan suositukset MA 4.9. Kesäkurpitsakeitto * Sitruunainen turskaleike, jugurttikastike * Jauhelihalasagne TI 5.9. Kasvispaella * Kirjolohimurekepihvit Aprikoosinen porsaspata * KE 6.9. Feta-kasvispata * Kalaleike Tulinen lihapata * TO 7.9. Kasvispizza * Savukalakastike, pasta * Riistapyörykät PE 8.9. Kasvis-härkäpapupihvit * Kala Bordelaise * Kinkkukiusaus MA 28.8. Havaijilainen kasviskiusaus * Kalagratiini * Broilerijuustokebakot TI 29.8. Kasvistortillat * Kahden kalan keitto * Kalkkunaleike Cordon Bleu KE 30.8. Hernerouhecurry * Kalamurekepihvi Inkiväärillä maustettu porsaspata * TO 31.8. Kasvislinssikastike * Chilikala Broilerivokki * PE 1.9. Falafelpyörykät Kala Bordelaise * Jauhemaksapihvit * ILOKIVEN RUOKALISTA 28.8.–15.9. VKO 37 VKO 36 VKO 35 JYLKKÄRIN ENTINEN TOIMITTAJA RAPORTOI MATKASTAAN MAAILMAN YMPÄRI. ARIMO REISSAA Rahtilaivalla Amerikkaan ”SO, MR. Arimo, take good look Tauranga. Next fifteen days not see much land”, huikkasi rahtilaivan romanialaiskapteeni Mihail, kun katsoin loittonevaa Uuden-Seelannin rannikkoa. Vielä muutaman tunnin saatoin tarkkailla, kuinka Uuden-Seelannin satamakaupunki Taurangan Maunganui-vuori kohosi horisontissa. Seuraavan kerran näin maata yli kaksi viikkoa myöhemmin, kun laivamme saapui 10 000 kilometrin merimatkan päätteeksi Kaliforniaan. SIITÄ ON nyt reilu vuosi aikaa, kun jätin työni Jylkkärin toimittajana ja lähdin kahden vuoden maailmanympärysmatkalle. Euroopan, Aasian ja Oseanian jälkeen seuraava matkakohteeni oli Pohjois-Amerikka. Fiilistelyja ympäristösyistä en halunnut matkustaa Amerikkaan lentäen, joten järjestin itseni matkustajaksi rahtilaivalle Uudesta-Seelannista Yhdysvaltoihin. Elämä rahtilaivassa ei ollut niin askeettista, kuin voisi kuvitella. Harvoille matkustajille on varattu omat hyttinsä, jotka muistuttavat varusteluiltaan hyviä hotellihuoneita. Kapteenin ja muun päällystön kanssa nautitut ateriat ovat maukkaita ja monipuolisia. Omassa laivassani oli vain kaksi matkustajaa, mutta henkilökunta piti meistä erittäin hyvää huolta. Totta tosin on, ettei laivaelämä tarjoa suurta vaihtelua. Meri ja taivas vaihtavat kyllä ilmeitään, mutta muuten maisema pysyy muuttumattomana. Siitä huolimatta nautin omasta laivamatkastani suuresti. Päiväni kuluivat huolettomasti kirjoittaessa, lukiessa ja vanhoja videopelejä pelatessa, eikä nettiyhteyttä tullut edes ikävä. MONET HAAVEILEVAT liftaavansa rahtilaivan kyytiin tai hankkivansa itselleen töitä suoraan satamasta. Valitettavasti nuo päivät ovat pitkälti historiaa. Nykypaatteihin ei pääse ilman ennakkoilmoittautumista ja pitkää byrokratiaa. On myös turha kuvitella, että rahtilaivalla kulkiessa säästäisi rahaa. Oma Tyynenmeren ylitykseni maksoi lähes 2500 euroa, mikä teki siitä matkani ja elämäni ylivoimaisesti kalleimman kertaostoksen. Matkani kalleimmaksi kuluksi se taitaa jäädäkin. Alkujaan haaveilin, että vierailisin tällä reissulla kaikilla mantereilla, mutta kesän aikana pudotin Etelämantereen reitiltäni. Lyhytkin vierailu mantereella maksaisi tuplasti rahtiTyynenmeren ylitys laivalla kestää yli kaksi viikkoa. AMERIKKA. Matkustaminen rahtilaivalla on mukavaa ja stressitöntä, muttei edullista. laivamatkaani enemmän, joten päätin säästää tuon summan suosiolla muuhun reissaamiseen. Jos rahat ja into vain riittävät, on maailmanympärysmatkaani vielä vajaa vuosi jäljellä. Arimo Kerkelä ARIMOTRAVELS.COM
Kasvo 19 Jyväskylän ylioppilaslehti 6/2017 HENNA-RIIKKA PELTOLA z Syntynyt vuonna 1983 Savonlinnassa. z Koulutukseltaan filosofian tohtori. Tutki vuonna 2016 valmistuneessa väitöskirjassaan surullisena pidettyyn musiikkiin liittyvistä tunnekokemuksista. z Opettaa musiikkitiedettä Jyväskylän yliopistossa. z Laulaja-lauluntekijänä suomenkielistä rokkia soittavassa Salamapartio-yhtyeessä sekä hipsterifolkia tekevässä Rosy Palmerin siskot -duossa. “OLEN OLLUT pienestä asti uitettuna musiikissa. Se on minulle niin arkipäiväinen asia, että en voi kuvitella, että olisi elämää ilman musiikkia. Se on kuin hengittämistä: niin itsestään selvää, ettei sitä huomaa. Se on ollut niin kokonaisvaltaisesti aina läsnä elämässä. Usein minusta tuntuu, että en edes hirveästi pidä musiikista. Minua ärsyttävät monet musiikkilajit ja musiikilliset ilmiöt tai se, kun jossain kuuluu musiikkia. Reagoin vahvasti musiikkiin myös negatiivisesti. Välillä tuntuu, ettei sitä kestä yhtään, mutta silti se on niin keskeinen asia elämässä. Päätymiseni yliopistoon oli sattuman kauppaa. Minusta piti tulla muusikko, klassinen laulaja. Olen käynyt konsan ja ammattikorkeakoulun muusikkolinjat. Kun opiskelin Jamkissa, kävin kokeilemassa yliopiston pääsykokeita ja pääsin sisään. Yliopistossa havahduin siihen, että tännehän olisi pitänyt tulla aikaisemmin. Graduvaiheessa tutkimus vei mennessään ja tuntui, että siinä pärjää yllättävän hyvin. Musiikkija tunnetutkimus oli täällä hyvässä vauhdissa ja valmistumiseni jälkeen ajattelin, että se on helppo väylä päästä mukaan tutkimusyhteisöön. Päädyin tutkimaan väitöskirjassani surullisena pidettyyn musiikkiin liittyviä kokemuksia. Se oli kuuma aihe, johon oli helppo tarttua. Tunnekokemukset ovat aina kiinnostaneet minua. Muusikkoaikoina en oikein hyväksynyt sitä ajatusta, että musiikissa on olemassa tietty tunne, jonka muusikkona pystyy välittämään muille. Ajattelin, että jokainenhan tulkitsee kappaleita omalla tavallaan. Musiikki on yksi ihmisten välinen kommunikaatioväline. Musiikin tekijä pystyy tuottamaan vihjeitä, jotka ovat sosiaalisesti opittuja. Tietyt asiat merkitsevät aina tiettyä tunnetilaa, ja vihjeiden perusteella vastaanottaja pystyy niitä tulkitsemaan. Tätä hyödynnetään paljon elokuvamusiikissa. Surullisessa musiikissa kiehtoo sen näennäinen paradoksi: miksi ihmiset haluavat kuunnella musiikkia, joka saa heidät tuntemaan itsensä surulliseksi tai miksi he haluavat rypeä surullisessa musiikissa ja sitä kautta omissa tunteissaan. Tutkimuksissa on havaittu, että tietyt persoonallisuuspiirteet kuten empaattisuus, näyttäisivät olevan yhteydessä siihen, että ihminen saa nautintoa surullisesta musiikista. Kaikki siitä eivät nauti, edes kaikki suomalaiset. Ihmiset käyttävät musiikkia eri tavalla. Osalle surullinen musiikki toimii vertaistukena, jonka kautta käydään läpi oma tunnetila ja käsitellään asiaa. Toisille vaikutus on päinvastainen, eikä huonona päivänä pysty kuuntelemaan surullista musiikkia. Muistan, kun olin monta vuotta sitten katsomassa Paula Vesalan soolokeikkaa Popparissa. Se oli niin synkkä ja raskas, että minun piti lähteä kesken kaiken pois. Juuri sinä iltana en pystynyt kuuntelemaan sitä loppuun asti, vaikka keikka oli muuten hyvä. Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä herkemmäksi olen muuttunut. En nuorena vollottanut keikoilla, mutta nykyään teen sitä.” MUSIIKKI. Henna-Riikka Peltolasta piti tulla muusikko, mutta tutkimus vei mennessään. SATTUMALTA TUTKIJAKSI teksti ja kuva Jaana Kangas
K-S SUURIN LAUKKUKAUP PA TORIKESKUK SESSA -Reput -Kassit -Läppärilaukut 19 95 LÄPPÄRI REPPU -paljon taskuja -pehmustetut olkaimet ja selkätuki (27,-) Kysy opiskelija-alen nusta! Koulurepun ostajalle SATEENVARJO tai KYNÄPENAALI ILMAISEKSI! Taidemuseo on toinen kotini 8.10. saakka Sata vuotta, tuhat tulkintaa mm. Helene Schjerfbeck, Pekka Halonen, Fanny Churberg, Akseli Gallen-Kallela, Eero Järnefelt, Rut Bryk Opastukset ja luennot pe 8.9. klo 16.30 Kuraattorin kierros to 14.9. klo 16.30–17.30 Näyttely historioitsijan silmin, Aino Heikkilä to 21.9. klo 16.30–18 Queer-opastus, Oscar Ortiz-Nieminen pe 29.9. klo 16.30–17.30 Research Centre for Art RECENART – taideteosten tutkimus fysiikan ja kemian avulla to 5.10. klo 16.30–18.30 Taiteen arvo, arvotaide -keskustelutilaisuus pe 15.9., 22.9., 6.10. klo 14.30–15.30 VTS – Keskustelevaa kuvan tarkastelua Kauppakatu 23, Jyväskylä ti–su 11–18 6/3/0€, vapaa pääsy perjantaisin sekä taide-, museoalojen ja OKL:n opisk. Helene Schjerfbeck, Hiljaisuus, 1907, tempera ja öljy. Taidesäätiö Meritan kokoelma. Kuva Seppo Hilpo.