• 1?2012 IRTONUMERO 8 E Hans Wallen ? Improvisaatio ? 1 KANTELE 1?2012
• Kanteleen teemavuosi avattiin Folklandialla Petri Kivinen 47 Päivi Hirvonen (vas.) ja Maija Kauhanen Folklandialla KANTELE 1?2012 1?2011 2
• SISÄLLYS 12 Kanteleen kielin ? 16 kanteleen kansaa 20 Kanteleen kanssa Namibiassa 38 Wasuregai ? unohduksen simpukka Pääkirjoitus.............................................................................................. 4 Puheenjohtajan tervehdys...................................................................... 4 Valtteri Lehto ? Poppia ja pelimannimusiikkia ........................................................... 5 Hans wallen ? suomalaisen konserttikanteleen unohdettu kehittäjä ................................. 8 Kielimies Jukka Mäkelä.................................................................16 Kalevalaiset naiset ? Ikiaikaista ja aitoa iloa .................................................................... 18 Nuottiliite: Kaikki leikkimään!............................................................. 23 Lastensivu: Leijuvaa kanteletta odotellessa...................................... 27 Jaalas on jalo elämä!............................................................................ 29 Elämä improvisaatiota ? improvisaatio elämää ....................................................................... 30 ?Harpuin, huiluin, kantelein...?............................................................ 35 Fantasiakanteleen rakennuskilpailu................................................... 35 Kamulinjalla juhlavuosi ? 10 vuotta kansanmusiikin perusopetusta ............................. 36 Pekka kuusisto valitsi vuoden kantelelevyn...................................... 40 Fresh ? tuoreimpia kantelesävellyksiä kuultiin Tampereella........... 44 Kanteleliiton ja Kanteleensoiton opettajien yhteiset kevätpäivät............................................................ 50 Päätoimittaja: Sauli Heikkilä, 045 671 1868 Painopaikka KS Paino Oy, Kajaani Julkaisija ja kustantaja (tilaukset, jäsenasiat) Kanteleliitto r.y. Hämeentie 34 D 00530 Helsinki puh. 050 564 5957 mail@kantele.net kantele.net Ilmestymistiedot 34. vuosikerta 1 / 2012 4 numeroa vuodessa Tilaushinta 30 euroa/vsk Irtonumero 8 e / 12 e (lehti+cd) Toimitusneuvosto Johanna Aho, Marko Aho, Susanna Heinonen, Outi Sané Toimitus ja taitto Pieni Huone Oy, 045 671 1868 Metsäpurontie 20, 00630 Helsinki lehti@kantele.net ? aineisto- ja julkaisupäivät 1. nro: 8.2. / 2.3. 2. nro 7.5. / 2.6. 3. nro 20.8. / 14.9. 4. nro 5.11. / 30.11. issn 0357-6892 KANSI: Leskelän 39-kielinen konserttikantele kuva: Jari Leskelä, taustakuva: Koitelin koski kiiminkijoessa, kuva: Juha M. Kinnunen Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen KANTELE 1?2012
• Kuva: Maija Seppo Kuva: AJ Savolaisen Vilma timonen Sauli Heikkilä PÄÄTOIMITTAJA PUHEENJOHTAJA Kiitos ja anteeksi Puheenjohtajan tervehdys Näin tässä nyt kävi. Minulla oli tarkoitus olla pitkään Kantele-lehden päätoimittajana, mutta kun Suomen kansanmusiikkiliitto haki Pelimanni-lehdelleen päätoimittajaa, en voinut vastustaa kiusausta. Toisesta oli luovuttava. Olen taittanut Pelimanni-lehteä viisi vuotta ja pelimannius ja kaikenmaailman kansanmusiikki on ollut harrastukseni jo vuosikymmeniä. Sydämeeni kantele jää kyllä iäksi ja toivon voivani uudessa tehtävässä viedä myös sen asiaa eteenpäin. Suomen kansanmusiikkiliiton ja kansanmusiikin ja -tanssin edistämiskeskuksen julistama kanteleen teemavuosi antaakin siihen hyvät mahdollisuudet. Kirjoitin juuri ensimmäiseen lehteen yleiskatsauksen kanteleesta. Siihen oli pikkuisen apua tästä toimesta... Onpa ollut uskomaton vuosi! Olen oppinut kanteleesta valtavasti ? ihan vähän jopa soittamaan. Olen myöskin tutustunut erittäin hienoihin ihmisiin Ylitorniolta Käsämään, Lempäälästä Porvooseen. On hankala nostaa tuosta isosta opettajien, professorien, kanneltajien, soitinrakentajien ja pelimannien joukosta ketään yksittäistä ihmistä esille, mutta teen sen silti. Rauno Niemisen ja Kari Dahlblomin intohimoinen suhtautuminen kanteleeseen on tehnyt minuun syvän vaikutuksen. Pyyteetön työ ei ole edellyttänyt apurahoja ja stipendejä vaan tietoa on pengottu, tunteja poltettu, juttuja kirjoitettu, kanteleita purettu ja rakennettu kilometrejä laskematta ja voimia säästämättä. (Tai no, eiväthän he nyt niitä kanteleita pura, vaan tutkivat säilyttäen alkuperäisen kunnon huolellisesti.) Koska siihen on uteliaisuus ja into. Jos jostakin tulee tukea tai tunnustusta, niin se on sitten ylimääräistä bonusta. Tiedän, että maassamme on paljon muitakin kantele­ asioista tietäviä ja kanteleen hyväksi paikallisesti ja maailmanlaajuisesti tekeviä ihmisiä, malja myös teille. Kiitos myös liitolle ja ennenkaikkea lukijoille. Tulemme vielä varmasti kohtaamaan. Kanteleista kevättä! Tervehdys, arvoisat Kanteleliiton jäsenet ja lehden lukijat! Liitto on saanut uuden hallituksen, joka aloitti aktiivitoimintansa helmikuun alussa viettämällä viikonlopun ideoiden ja suunnitellen tulevaa toimintaa. Ja kuinka paljon kaikkea upeaa onkaan taas tulossa! Ensi kesänä järjestetään KanteleFest. Olemme saaneet yhteistyökumppaniksemme yhden Suomen kiinnostavimmista ja innovatiivisimmista festivaaleista. Meidän festivaali eli entinen Tuusulanjärven kamarimusiikki tuo ennakkoluulottomasti esiin taiteellisen johtajansa Pekka Kuusiston johdolla eri musiikkityylit, leikitellen rajapinnoilla ja yllättäen kuulijansa joka konsertissa. Kanteleelle siis mitä mainioin ympäristö! Tuusulanjärven historiallinen ympäristö kauniine maisemineen houkuttaa kävijäkuntaa kauempaakin, joten mikäli kesän lomareissut on vielä sunnittelematta, tässä oiva kohde! Pysykäähän siis kuulolla ja merkitkää kalenteriinne 29.7.-4.8. KanteleFestiä varten. Kanteleliiton myöntämistä tunnustuksista hallitus loi käytännöt, jotka toivon mukaan herättelevät myös kenttää olemaan aktiivisia asiassa. Elokuun loppuun mennessä otetaan ehdotuksia vuoden yhtyeeksi, joka toimii liiton edustusyhtyeenä vuoden 2013 ajan. Ehdotuksia elämäntyöpalkinto Kultakanteleen, Vuoden kantele -ajankohtaisen merkittävän kantele­ teon sekä kunniajäsenyyden osalta ehdotuksia otetaan liittoon vapaamuotoisilla ehdotuksilla 10.11. mennessä vuosittain. Tulevaisuuden suuntiin toivoisimme myös juuri Sinun apuasi, hyvä lukija! Laita tulemaan sähköpostilla (mail@kantele.net) tai kirjeellä (os. Kanteleliitto, Hämeentie 34 d , 00530 Hki) kolme sanaa, jotka mielestäsi kuvaavat Kanteleliittoa nyt sekä lause siitä, mitä toivoisit liiton tulevaisuudessa olevan. Liitä mukaan omat yhteystietosi sillä arvomme vastaajien kesken upean Kantele-kirjan sekä levypalkinnon. Vastaukset 15.3. 2012 mennessä. ps. Lehdessä piti olla juttu Keski-Suomen kantele -kirjasta, mutta tekijän sairastuttua se siirrettiin seuraavann lehteen. Aktiivista kanteletalvea ja kauniita pakkaskelejä toivotellen! KANTELE 1?2012 4
• Valtteri Lehto Poppia ja pelimannimusiikkia Nuoret kansanmusiikiin ammattilaiset ovat lähes poikkeuksetta hyvin monipuolisia. Lähes kaikki opettavat, soittavat useissa yhtyeissä ja monenlaista musiikkia. Valtteri Lehto ei ole poikkeus. Lisäksi mies miettii, josko vaihtaisi alaa. KANTELE 5 1?2012
• V altterin pääyhtyeeksi on muodostunut viisi vuotta sitten Sibelius-lukiossa syntynyt Hohka. Yhtye on ohjelmiston suhteen ollut jo jonkin aikaa täysin omavarainen. Vaikka ryhmä soittaa kansanmusiikkia, sen jäsenten musiikilliset taustat ovat varsin erilaisia. Veikko Muikulla ja Maksim Purovaaralla on popjazz-tausta. Mikä Hohkasta tekee kansanmusiikkiyhtyeen? ? Päästään ikuisuuskysymyksen äärelle. Olemme kyllä miettineet sitä, mitä on kansanmusiikki. Kappaleissamme on ainakin tunnistettavia tanssilajeja, Valtteri virnistää. Jos tuntee perinnettä, löytää sieltä oleellisia asioita. Mutta kuuluhan musiikissamme pop-, jazz- ja maailmanmusiikkivaikutteitakin. Yhtyeen neljäs jäsen, Meriheini Luoto, on työskennellyt pitkään kansanmusiikin parissa. Kansanmusiikistahan siinä täytyy olla kysymys, kun yhtye voitti viime vuonna Pohjoismaisen kansanmusiikin mestaruuskilpailun NORD?11:n. Hohkan ei pitänyt edes osallistua kilpailuun. Ruotsiin oli matkaamassa Suo-yhtye. Kun sille tuli este, Hohka paikkasi edustuksen ja tuli takaisin prenikat plakkarissa. Hohkalta ilmestyi vuoden alussa levy ?Puutarhautuminen?. Helsingin Sanomat kirjoitti levystä:?Hohkan ote on meneväinen ja iloluontoinen. Tässä on aitoa nuoruuden intoa, huumoria, rohkeuttakin. Yhtye tarjoaa mukavan potkun kansanmusiikin takalistoon.? jä kanteleryhmää, joita Valtteri nyt vuorostaan opettaa. Kanteleitten hyvät henget potkivat Valtteria syvemmälle soittimen saloihin tuomalla naapuriin asumaan kanteletohtori Arja Kastisen, jonka oppilaana hän kävi Mäntsälän kansanopistossa. Kun Arja lähti, tuli tilalle Vilma Timonen. Musiikkiopistoon ei Valtterin tullut koskaan lähdettyä ja se mietityttää vieläkin. ? Joudun nyt tekemään vähän enemmän töitä, kun yleiseen musiikkitietämykseen on jäänyt aukkoja. Jos olisin mennyt musiikkiopistoon, olisin nyt aivan eri tilanteessa, koska silloin ei kansanmusiikkia siellä juuri opetettu, miettii Valtteri. Joka tapauksessa Vilma ehdotti yläasteikäiselle Valtterille Sibelius-Akatemian kansanmusiikinosaston nuorisokoulutukseen hakemista ja Valtteri pääsi sisään. Sieltä oli luontevaa hakea samalle osastolle korkeakoulun puolelle. Itsestään selvää se ei ollut, sillä Valtteri pyrki opiskelemaan myös biologiaa Helsingin yliopistoon ja pääsi sinnekin. Kesä meni miettiessä, mutta vaaka kallistui kuitenkin akatemian suuntaan. ? Mutta en minä tiedä oikein vieläkään, mikä minusta lopulta tulee, toteaa Valtteri. Olen vähän tällainen päättämätön kriiseilijä. Suunnitelmissa Irlanti Tällä hetkellä on kuitenkin suunnitelmissa lähteä vaihtoon ja mielessä on Irlanti. Miksi Irlanti? Eikös se ole vähän ?last season?? ? Voi olla, mutta minä saatankin olla ?old school? ?tyyppiä. Pidän siitä maasta ja sen musiikista ja fiiliksestä. Valtteri ei aio kuitenkaan soittaa kanteleella irkkuharppubiisejä vaan aikoo keskittyä siellä kitaraan. Kitaransoiton hän aloitti teini-iässä. ? Hain kitarasta työkalua. Viisitoista kielinenkin kantele kun on varsin rajallinen soitin, kertoo Valtteri. Kanteleessa rajallisuuden rikkominen kuitenkin kiehtoo. Tällä hetkellä hänellä on työn alla pelimannikappaleitten sovittaminen pienkanteleille. Miten pienkanteleen rajoituksia voisi murtaa niin, että voisi mennä muitten soittajien sekaan täysivaltaisena soittajana vaikka viisitoistakielisellä ja tavoittaa kanteleella pelimannimusiikin poljennon? Kantele käteen ala-asteella Kantele on ollut pääsoitin koko Valtterin soittouran ajan. Ja nimenomaan vähäkieliset kanteleet. Opiskelun aikana sivusoittimiksi ja säveltämisen työkaluiksi ovat tulleet kitara ja viime aikoina myös piano. Mutta mistä rakkaus alkoi? ? Olkasen Tuula oli esikoulun opettajana ala-asteella jota kävin ja yhdellä välitunnilla hän löi viiskielisen käteen ja tässä sitä ollaan. Perheessämme ei harrastettu lainkaan musiikkia. Isän vaari kuuluu olleen pelimanni, mutta häntä en ole koskaan tavannut, Valtteri muistelee. Monella paikkakunnalla yhden ihmisen merkitys saattaa olla musiikkiharrastuksen leviämiseen todella mittava. Samoin Laukosken kylällä Pornaisissa. Tuulan ansiota lienee, että tuhannen asukkaan kylässä on tällä hetkellä nel- KANTELE 1?2012 6
• Kuvat ja teksti: Sauli Heikkilä Valtteri ei ole koskaan kohdannut kanteleeseen liittyviä ennakkoluuloja. Eikä häntä koskaan ole häirinnyt soittimen kansallissymbolin painolasti. Silti hän aikoo tehdä töitä kanteleen instrumenttiaseman vahvistamiseksi. ? Pienkanteleesta ajatellaan usein, että ne ovat pedagogisia työkaluja ja kansallisia symboleja, ei instrumenttisista lähtökohdista. Että niitäkin voi soittaa virtuoottisesti, pohtii Valtteri. Muut projektit Hohkan lisäksi Valtterilla on myös muita projekteja. Vielä nimeä­ mättömän kokoonpanon kanssa tyydytetään popin soiton tarpeita ja sooloprojektina hän soittaa ambient-tyyppistä musiikkia. Ambient tulee kuulumaan kandivaiheen loppututkinnoissa. Eri kokoonpanoissa kuuluu osaltaan myös lempimusiikki, indie brittipop ja postrock. Valtteri kuulee näiden musiikkityylien kirkkaudessa ja kuulaudessa yhteyksiä arkaaiseen kantelemusiikkiin. Kanteleensoittajista on vaikea nostaa erityisesti esikuvia. Arja ja Vilman lisäksi Valtteri mainitsee odotetusti nykykansanmusiikin kanneltajan Timo Väänäsen. Viimeksi vaikutuksen on tehnyt Laima Janssone ja Olga Sishkina. Mistä sitten tulee muusikon uranvalinnan epävarmuus? ? Se on niin raastava ammatti, pohtii Valtteri. Koko ajan pitäisi olla parempi ja parempi. Vapaapäivistäkään ei voi oikein nauttia, kun miettii, että nytkin voisi olla harjoittelemassa. Mutta jos tällä tiellä pysyn, toivoisin löytäväni leivän sopivasta kombinaatiosta opettamista ja soittamista. Poikkitaiteellisista projekteista Valtteri nauttii myös. Tammikuussa esitettiin Sibafestissä teatteriohjaaja Jukka Ruotsalaisen ohjaama Mielistämme, jossa muusikot pääsivät kokeilemaan rajojaan myös näyttelijöinä ja tanssijoina. Esityksen koreografina toimi Reetta-Kaisa Iles ja musiikin ohjauksesta vastasivat Petri Prauda ja Vilma Timonen. Esiintyjät olivat Siban kamuopiskelijoita Esitys sai hyvin kiittävät arviot. ? Ehkä ei pitäisi olla putkiajattelun orja. Muusikon ammatti kun ei ehkä ole paras ammatinvalinta, jos toivoo elämältä vakautta ja varmuutta, tuumaa Valtteri. KANTELE 7 1?2012
• Teksti ja kuvat: Rauno Nieminen Wallenista Nosoon, osa 1 Hannes Wallen ? suomalaisen konserttikanteleen unohdettu kehittäjä Hans Wallen (1874?1968), eli Johannes Wallenius lähti siirtolaiseksi Amerikkaan toukokuussa 1902. Amerikassa Wallen pani täytäntöön antamansa lupauksen tehdä kanteleen hyväksi minkä voi. Wallen soitti ja rakensi kanteleita ja hänellä oli viisi patenttia kanteleeseen. Niistä merkittävin oli vuosisadan alussa keksitty ?duurien vaihtaja?. Hannes Wallenin nimi tuli tietoisuuteen Suomessa vuonna 1950, kun hän vieraili vanhassa kotimaassaan ja organisoi kanteleen lahjoituksen Jean Sibeliukselle. H annes Wallen syntyi Orivedellä 3.10.1874, meni nikkarinoppiin Tampereelle, missä kuuli kanteleensoittoa ensimmäisen kerran. Wallen liittyi Tampereella työväenyhdistyksen lauluseuraan jonka johtajan luona hän näki pienen tumman Väinön kanteleen. Tuosta alkoi rakkaus kanteleeseen jolle Wallen vannoi ikuista ystävyyttä. ?Katsoin sitä kauan, viimein kosketin sen kieliä. Olemukseni läpi tuo kaunis sointu tuntui menevän. Ikuista ystävyyttä silloin kanteleelle vannoin.? Kalifornian maanjäristys ehkäisi kanteleen suurtuotannon USA:ssa Suomalainen lehtimies Veikko Hintikka kirjoitti Hans Wallenista useita artikkeleita 1940-luvulta lähtien. Hintikka toimi myös Wallenin yhdyshenkilönä Suomessa Sibeliuksen kantelehankkeessa. Artikkeli perustuu Veikko Hintikan artikkeleihin ja Jaakko Noson haastatteluun. Wallen lähti siirtolaiseksi Amerikkaan 1902. Ollessaan töissä Mr. Poosen puusepänverstaassa San Fransiscossa, Wallen kysyi isännältään, saisiko hän tehdä kanteleen itselleen. Isäntä kehotti tekemään ja valitsemaan mitä vain Hannes Wallen patenttikanteleensa kanssa. Kuva: Työväen musiikkilehti 5/1951 KANTELE 1?2012 8
• Kielet (15) jotka ovat tavallista materiaalia ja ne on viiden sarjoissa kiinnitetty seitsemään tankoon (16). Toisesta päästä kielet on kiinnitetty viritystappeihin(18). Viritystapit on asennettu tappipenkkiin, jonka kohdalla kannen alla on kannen alainen kielipenkki (20). Viritystappien päällä on L-muotoinen viritystappien suojus (21) joka on kiinnitetty saranoilla (22) kielipenkkiin. Kielien sammuttaja (48) on lyhyt ja asennettu kanteleen bassopään puolelle ponteen. puulajeja tarvitsee. Kantele valmistui nopeasti ja nähdessään Wallenin kanteleen Poose sanoi ?Finlander is making a boat?. (Suomalainen tekee venettä) Kantele valmistui ja siihen tuli kaunis heleä ääni. Poosen mielestä suomalaisen vene soi niin kauniisti, että hän kutsui ystäviäänkin kuuntelemaan. Poose sanoi pitävänsä musiikista, mutta ei ollut koskaan kuullut niin kauniita sointuja. Pian Poosella oli suunnitelma aloittaa kanteleitten valmistus tehtaassaan Wallenin opastuksella ja laittaa valtava mainoskampanja käyntiin. Muutama päivä noiden neuvottelujen jälkeen, 18.4.1906, suuri osa kaupungista tuhoutui maanjäristyksessä ja Mr. Poose kuoli saamiinsa vammoihin. Kanteleen suurtuotannosta ei tullut mitään ja Wallen palasi takaisin Suomeen vuonna 1908, mutta lähti uudelleen Amerikkaan 1909. Vuonna 1918 Wallenin asuinpaikka oli Oregon ja hän oli naimisissa. Vaimon nimi oli Elsie. Wallen asui myös Chicagossa, mutta vanhuuden päivät hän vietti jälleen Kaliforniassa. joka ihastui sen herkkään helinään, mutta piti ainoana heikkoutena soittimessa sävellajien vaihtamisen vaikeutta. Tästä Wallen sai idean ?duurien vaihtajaan?. Veikko Hintikka kirjoittaa: Vuonna 1912 Wallen suunnitteli kanteleeseen ensimmäisen ?duurienvaihtajan?, jonka avulla kantele soveltuisi myös orkesterisoittimeksi. Tulkoon mainituksi vielä väärinkäsitysten välttämiseksi sekin, että Hannes Wallen on ruvennut suunnittelemaan sävellajienvaihtajansa jo huomattavasti aikaisemmin kuin Suomessa siihen asiaan kiinnitettiin huomiota. Wallenin kantele poikkeaa nk. Salmisen kanteleesta nimenomaan siinä, että siitä on kaikki tarpeeton jätetty pois ja duurien vaihtaminen tapahtuu mahdollisimman vaivattomasti. Laite on yksinkertainen kuten kaikki hyvät keksinnöt. Kaliforniassa, Berkeleyssä asunut Hannes ?Hans? Wallen työskenteli vuosikymmeniä kanteleen hyväksi, jotta kantele ei vain säilyisi Suomen kansallissoittimena, vaan tulisi myös varteenotettavaksi soittimeksi taidemusiikin esittämisessä. Hannes Wallen joka tapauksessa ansaitsee kiitoksen kanteleen hyväksi tekemästään työstä, jota hän on tehnyt, ei businessin takia, vaan rakkaudesta kansallissoitintamme kohtaan. Vuonna 1939 Wallen kertoo soittaneensa Chicagossa erään suuren kirjailijan juhlassa Väinön kannelta. Soiton jälkeen eräs mies tuli Duurien vaihtajan keksijä Hannes Wallen jatkoi kanteleensoittoa ja kuorolaulua uudessa kotimaassaan. Wallen toimi myös Chicagon sinfoniaorkesterissa sellistinä. Hän näytti orkesterin kapelimestarille kanneltaan, KANTELE 9 1?2012
• Leikkauskuva edellisen sivun kuvan kohdasta 2?2. Kanteleen koppa on laatikko, jossa on kansi (10). Ääniaukko on numero (12) Kopan sisälle on asennettu sisempi kansi (14). Mainitakoon, että Pasi Jääskeläinen patentoi vastaavanlaisen ?sisäkannen ? Suomessa vuonna 1904. Wallenin sävelvaihtokoneiston toimintaperiaate on täsmälleen samanlainen kuin Paul Salmisen patentti. Toteutus on vai hieman erilainen. Kun Salmisella sävelvaihtovipujen liike on kielien suuntainen, on se Wallenilla poikittain kieliin nähden. Myös sävelvaihtotankojen ?laakerointi ? on erilainen. Sävelvaihtotangon edessä on pieni syvennys jonka avulla tanko nojaa ?keinulaakereita? vastaan. Laakerit ovat kieliin nähden noin 45 asteen kulmassa, jolloin kielien kiinnityskohta on aina laakerin lähellä. Tangot (16) joihin kielet kiinnittyvät peräpäässä ovat L-muotoisia ja niissä on kulmikas käsivarsi (23) Kaikki tangot on asennettu eräänlaiseen keinuun (29). Sävelvaihtovipujen toimintaa on kevennetty jousella (33) joita voidaan säätää ruuveilla (34). Sävelvaihtovivut vastaavat säveliä C, D, E, F, G, A ja B. Liikuttamalla vipuja (41) virityksen avainta voi muuttaa. Vipujen asennon vaihtaminen nostaa säveltasoa puolisävelaskelta ja kiristäminen edelleen nostaa puoli sävelaskelta. Harppu on rakennettu niin että kun vipu on pystyssä, se antaa perussävelmän. Kun vipua liikutetaan yhteen suuntaan se antaa ylennetyn Ceen kaikissa oktaaveissa ja kun sitä siirretään toiseen suuntaan se antaa alennetun Ceen. kiittämään Wallenia. Hän oli Bill Kruck, joka oli hallituksen toimeksiannosta keräämässä eri kansallisuuksien omia sävelmiä. Kruckin äänittämällä ?rekordilla? Hans Wallen säestää kanteleella mandoliinin soittajaa ja laulajaa. Kappaleita ovat mm. Kukku kukkuu, Lähteellä, Arvon mekin ansaitsemme, Kukkuva kello, Tuomi on Virran rannalla, Yksi ruusu on kasvanut laaksossa jne. Wallenin soittoa voi kuunnella internetissä. Veikko Hintikan artikkelit ovat pääasiassa saman sisältöisiä. Ensimmäisessä artikkelissa vuodelta 1949 mainitaan, että Wallen asuu San Fransiscon lähellä El Cerrito-nimisessä paikassa ja että Wallenin soittoa on kuultu useissa juhlissa ja tilaisuuksissa missä Wallen on saanut uusia ystäviä soittamalla meidän kansallissoitintamme. Wallen soitti kannelta KANTELE 1?2012 10
• myös amerikansuomalaisten järjestämässä Kalevalan satavuotisjuhlissa San Fransiscossa. nimellä Sävellajin muutoslaite kanteleeseen. Patentin voimassaoloaika alkoi 18.4.1951. Noson patentoima sävelvaihtokoneisto oli pääpiirteissään samanlainen kuin Wallenin vuoden 1937 patentin mukainen koneisto. Koneistoa oli vielä yksinkertaistettu ja sävelvaihtokoneisto oli sijoitettu kanteleen ponnen alle. Veikko Hintikka kirjoitti vuonna 1950: ?Ensimmäisen patentin hän (Wallen) kanteleen sävellajien vaihtajalleen sai USA:ssa vuonna 1932, mutta viimeisin sävelvaihtaja on siitä huomattavasti kehittynyt ja parantunut?. En ole löytänyt Wallenin vuoden 1932 patenttia. Voi olla että sellainen on olemassa, tai Hintikka tarkoittaa vuoden 1937 patenttia. Hans Wallenin työ kanteleen kehittäjänä on jäänyt vaille huomiota sekä Suomessa, että USA:ssa. Wallen kuoli vuonna 1968 Alamedassa, USA:ssa. Vuonna 1997 julkaisi Joyce E. Hakala kirjan Memento of Finland: a musical legacy. Kirja esittelee amerikansuomalaisen perinnemusiikin historiaa, harrastajia ja muusikoita erityisesti kanteleen näkökulmasta. Kirjassa on pieni luku myös Hans Wallenista. Siinä kerrotaan, että Wallen syntyi Suomessa tuntemattomassa paikassa ja muutti USA:aan 1900-luvun alussa. Wallen oli kalkkunafarmari ja puunveistäjä Sonomassa, Kaliforniassa. Wallenilla ei ole lapsia eikä sukulaisia USA:ssa. Wallenin kantele on nykyisin Suomikodissa, Sonomassa Kaliforniassa (Finnish-Americaan Home Assosiation). Kantele on Oskari Kilpisen rakentama. Tiedonantajan mukaan Wallen soitti sillä omaksi ilokseen. Wallenin duurienvaihtaja Wallen suunnitteli ensimmäisen duurienvaihtajan kanteleeseen jo vuonna 1916. Wallenin patenteista olen löytänyt vain 30.9.1937 myönnetyn patentin numero 2,169,938, nimellä ?Harp?. Patentissa todetaan, että sävelvaihtokoneisto liittyy pääasiassa suomalaistyyliseen harppuun ( = kantele). Keksintö tekee soittimesta yleispätevän kaikenlaisen musiikin soittamiseen, koska sävellajia voidaan vaihtaa esityksen aikana. Hans Wallenin matka Suomeen vuonna 1950 Hans Wallen vieraili vanhassa kotimaassaan vuonna 1950 ja tapasi Jean Sibeliuksen Järvenpään Ainolassa. Wallen sain ajatuksen, että Sibeliukselle olisi lahjoitettava kantele. Hannes Wallen oli huolestunut Suomalaisten suhtautumisesta kansalliseen kulttuuriinsa ja kanteleeseen. Tämä tuli Wallenin tietoisuuteen kun suomalainen lehdistö kiinnitti huomionsa Timo Lipitsään. Uuden Suomen toimittaja löysi vuonna 1948 kanteleensoittajan ja laulajan Kiuruveden Niemiskylästä varsin vaatimattomista olosuhteista. Tieto tästä kulkeutui myös Hannes Wallenille ja hän lähetti Lipitsälle jouluksi paketin. Hänen pyynnöstään Veikko Hintikka meni 28.2.1949 tapaamaan Timo Lipitsää, jonka surkeita elinoloja Hintikka paheksui monissa lehtijutuissaan. Ehkä tämä tapahtuma vaikutti myös Wallenin suunnitelmaan nostaa kanteleen arvostusta Sibeliuksen avulla. Sibeliuksen tapaamisen jälkeen toimittaja Veikko Hintikka ja Hans Wallen menivät tapaamaan järvenpääläistä soitinrakentajaa Jaakko Nosoa. Tarkoituksena oli saada Noso rakentamaan Wallenin patentoima kannel Sibeliukselle ja muillekin kanteleen ystäville. Wallen oli jo vanha mies eikä hän ehkä pystynyt enää rakentamaan kanteleita. Wallenilla oli oma kantele mukana. Noso teki piirustukset Wallenin kanteleesta ja sen sävelvaihtajakoneistosta. Sopimuksen mukaan Noso saisi patentoida tämän Suomessa. Noso patentoi keksinnön Seuraavassa artikkelissa seurataan Wallenin patentoiman kanteleen vaiheita Suomessa ja tutustutaan tarkemmin kultakanteleella vuonna 2012 palkitun Jaakko Noson kanteleenrakennustoimintaan. Lähteet: Hakala Joyce (1997) Memento of Finland: a musical legacy. Veikko Hintikka (1949) Väinön kannel kaikuu valtamerenkin takana - Amerikansuomalainen Hannes Wallen saanut kanteleeseen tekemillään uudistuksilla 5 patenttia USA:ssa Yhteishyvä 16.6.1949 Veikko Hintikka (1949) Californian maanjäristys ehkäisi suomalaisen kanteleen suurtuotannon USA:ssa. Musiikki 8?9 1949 Hintikka; Veikko (1950) Mestari kiitti Hannes Wallenia hänen kanteleen hyväksi tekemästään työstä. Käynnillä Järvenpään Ainolassa. Yhteishyvä 9.12.1950. Jaakko Noson haastattelu 1988 Hannes Wallenin patenttihakemus 15.8.1939, numero 2,169,938 KANTELE 11 1?2012
• Kanteleen kielin Teksti ja kuvat: Timo Väänänen ? 16 kanteleen kansaa Kanteletta soitetaan Suomen lisäksi myös Koillis-Euroopassa ja Länsi-Siperiassa. Soitin on monen kansan identiteetin symboli. Suomalaisille soitin on vahvasti suomalainen, mutta niin se on myös esim. udmurteille udmurtialainen. Parhaillaan kerätään yhteen tietoa siitä, mitkä kansat soittavat kanteleita ja millaisia soittimet ja musiikki ovat. Tietoa ei ole kerätty yhteen suomeksi näin laajasti koskaan ennen. Kansallissoittimen esitteleminen myös muiden kansojen soittimena on ensiarvoisen tärkeää, jotta oppisimme tuntemaan omaa soitintamme, historiaamme ja itseämme. KANTELE 1?2012 12
• soitin Mikkelin musiikkiopistossa kanteletta Kari Dahlblomin opetuksessa ja hän kertoi kanteleen muista kansoista. Kun sitten aloin opettaa Sibelius-Akatemiassa kanteletietonimistä oppiainetta päätin kerätä yhteen tiedot näistä kansoista. Sepä ei ollutkaan helppo tehtävä, sillä usein kanteleesta mainittiin vain, että sitä ?soittavat suomalaiset ja muutamat muut kansat.? Kanteleen kielin -työryhmä on tehnyt tähän mennessä kenttämatkat Liettuaan, Latviaan, Viroon, Karjalan Tasavaltaan, Udmurtiaan, Tatarstaniin, T?uvassiaan, Marin Tasavaltaan, Puolaan ja Moskovaan. Tuloksena on huikea määrä aineistoa; valokuvia on n. 11 000, radiotasoisia kenttä-äänityksiä kymmeniä tunteja. Kenttämatkoilla on tavattu monenlaisia, kiinnostavia ihmisiä ja käyty jännittävissä paikoissa; rock-klubeilla, museoissa, kouluissa, kodeissa ja soitinverstaissa. Päämääränä on ollut saada tietoa siitä, miten kantele elää tätä päivää eri kansojen soittimena. Oleellista hankkeessa ei ole ollut pohtia kysymystä siitä, mikä on ja mikä ei ole kantele. Tässä hankkeessa on lähdetty katsomaan kanteletta laajasti, jotta oppisimme tuntemaan soittimia ympärillämme. Työryhmään kuuluvat musiikin tohtori kanneltaja Timo Väänänen, Suomen kantelemuseon johtaja ja tutkija Kari Dahlblom, toimittaja Leena Häkkinen sekä musiikintuottaja Matti Kontio. Mielenkiintoista uutta tietoa on tullut vastaan paljon, ehkä tuntemattomin alue on ollut Volgan alueen leukakanteleet, joita nyt on päässyt kuulemaan sekä kaupungeissa että kylissä ? ja nähnyt museoissa. Tatarstanin kansallismuseon leukakanteleet hämmästyttivät kevyellä rakenteellaan. Kun nostelin soittimia pöydälle kuvattavaksi, oli kuin ne olisi tehty jostain ihmeaineesta, niin kevyitä kanteleet olivat. Leukakantele on uusi termi, jonka olemme ottaneet käytännön syistä käyttöön Kanteleen kielin -hankkeessa. Rauno Nieminen veistää Ontrei Malisen kanteletta Haikolan kylässä Karjalan Tasavallassa. S oitinrakentaja, opettaja ja muusikko Rauno Nieminen veistää puuta Itä-Karjalan Haikolan kylän kesäyössä ja puhuu rauhallisella äänellä kanteleen valmistukseen tarvittavista välineistä: "Siinä tarvitaan puuta, puukko, kirves, taltta, pora, vaskilankaa, rautanaulat ja savusauna." Käsissä valmistuu Ontrei Malisen kanteleen kopio. Näin alkaa 17-osainen radiosarja kanteleen eri kansoista. Kanteleen kielin -hanke esittelee radiossa ja kirjasarjassa nykypäivän kanteleen elämää. Ensimmäisen kerran kuulin, että kanteletta soittavat muutkin kuin suomalaiset, kun Kanteletyypit Itämeren perinteiset pienkanteleet ovat siipikanteleita. Niissä on siiven muoto ja kieliasettelu yleensä säteittäinen eli kielet eivät etene yhdensuuntaisesti. Kielet ovat perinteisesti vartaassa KANTELE 13 1?2012
• Lyyrakanteleet ovat oikeastaan siipikanteleita muuten, paitsi että niissä on aukko, kuten lyyrassa. Lyyrakanteleiden soittoperinne katkesi pitkäksi aikaa, mutta nyt niitä jälleen soitetaan, sillä Novgorodista ja Gdanskista löydettyjen soittimien kappaleiden perusteella tehdään lyyrakanteleita. Puolalainen Robert Jaworski teetätti itselleen Gdanskin gé?lestä jousella soitettavan version, josta onkin helppo nähdä kanteleen ja jouhikon läheinen yhteys. Yleensä lyyrakanteleita soitetaan kuitekin näppäillen ja sulkutekniikalla. Kun tapasimme kulttuurihistorian asiantuntija Aaro Söderlundin, hän kertoi valmistautuneensa haastatteluun menemällä Turun kauppahalliin. Hän pyysi ?uhrausta tieteelle? eli suurimman hauenpään, mitä hallista löytyi. Kotonaan hän keitteli päätä ja viritteli siihen sitten kielet. Tämä hauenleukaluinen kantele ei muistuta suomalaista viisikielista siipikanteletta, enemmänkin se muistuttaa Volgan alueen kanteleita. Näin päädyimme haastattelun aikana termiin leukakantele, joka kuvaa soittimen muotoa ja toimii hyvänä parina siipikantele-termille. Leukakanteleen nimi venäjäksi on kypärämäinen kantele. Leukakanteleessa kieliasettelu on symmetrinen. Kaltiokantele puolestaan kuvaa ?kallellaan olevaa? kieliasettelua, eli sellaista kuin suomalaisessa konserttikanteleessa tai vaikkapa venäläisessä pöytäkanteleessa. Kieliasettelu ei ole siis symmetrinen vaan toispuoleinen, mutta kielet ovat samansuuntaiset. Puolalainen Robert Jaworski soittaa Gdanskin gé?leä jousella. kiinni ja toisessa päässä on puutapit. Soitin on ollut koverrettu. Näitä soittimia on nykyään käytössä Itämeren alueen kansoilla sekä venäläisillä. Myös suurkanteleissa on siipikanteleita, sillä esim. latvialainen konserttikantele on kehittynyt suoraan perinteisestä pienkanteleesta ja säilyttänyt useita piirteitä siitä. Kanteleen kielin Udmurtialainen Elena Vald kertoo aloittaneensa soiton udmurtialaisella kanteleella ensin väärinpäin. KANTELE 1?2012 14 Kanteleen kielin -radiosarja on jo alkanut Yle Radio 1:ssä, mutta mukaan pääsee vielä YLE Areenan avulla. Helpoimmin ohjelmat löytyvät areenalta haulla ?kanteleen kielin?. Radiosarjan lisäksi työryhmä valmistelee kirjasarjan julkaisua. Ensimmäinen osa on tulossa tänä vuonna - kanteleen teemavuonna. Vielä on kenttämatkojakin toiveissa toteuttaa ? mm. Siperia on vielä käymättä.
• Jelena Kri?ina soittaa kosketinpöytäkanteletta Tatarstanin valtion venäläisten kansansoittimien orkesterissa. Kanteleen asema ja nuoria soittajia on runsaasti. Monissa kylissä ei enää soiteta, mutta esimerkiksi Tatarstanista löytyy muutama kylä, joissa perinne elää. Aivan erityinen asema soittimella on puolalaisilla, joilla soittimen perinnettä itse asiassa ei luultavasti koskaan ole ollutkaan olemassa. Puolan alueelta Gdanskista on löydetty yksi vanhimmista lyyrakantelelöydöistä, mutta se on ajoitettu ajalle ennen kuin puolalaiset ovat tulleet alueelle. Gdanskin gé?leä soitetaan kyllä nykyään, mutta hyvin harvinainen se on ? ja tuntematon myös. Kanteleen tilanne eri kansoilla vaihtelee hyvin paljon. Suomalaisilla, balteilla ja venäläisillä soittimen asema on vakiintunut: koulutusta saa monella eri asteella, soitinrakentajia on, soittimia kehitetään, perinne elää ja sitä tutkitaan ja tunnetaan. Sen sijaan Volgan alueella soittimen perinne on paikoin katkennut täysin ja sitä on elvytetty muutaman vuosikymmenen ajan. Soitinrakentajia ei ole ja monissa paikoin soittimien kunto on aika heikko. Intoa elvyttämiseen kuitenkin on r i J ä ä m e suomalaiset V U U R A L karjalaiset kantele, kandeleh kantele, kannel kannel n sangkwyltäp R mansit krez T udmurtit kk a E virolaiset Äänine hantit O vepsäläiset kandel, stribunik narkas-jugh, nars-jux kokle, kokles kär?, kysle marit er i latvialaiset Laato liettualaiset kankl?s valkovenäläiset guslja, göslja, keslja g??le husli t?uvassit gusli venäläiset sp ia stameri eri Mu nm ukrainalaiset Ka tataarit kesle, kjosle, kysle gusli puolalaiset I täm KANTELE 15 1?2012
• KARI DAHLBLOM Teksti : Kari Dahlblom Kielimies Jukka Mäkelä Kanteleväki on oppinut tuntemaan Jukka Mäkelän ennen kaikkea kanteleenkielistä. Hän onkin tehnyt käsityönä ja mittatilauksena melkoisen osan maamme kanteleiden kielistä. Tarvittaessa syntyvät lähes minkä tahansa soittimen punoskielet domran kielistä lähtien. Syksyllä 60 vuotta täyttänyt Jukka Mäkelä on myös yrittäjä, muusikko ja soitinrakentaja. Suutarista soitinrakentajaksi Kintauden kylään soitinrakentajayhteisöön. Mäkelän haaveilema soitinrakennus alkoi. Jukka Mäkelän ensimmäinen työ Kintaudella oli kielentekokoneen rakentaminen ja kielien valmistuksen opetteleminen. Verstaalla rakennettiin kanteleita, jouhikoita, kitaroita jne. Soittimia rakennettiin erikoistilauksesta. Kintaudella aloitettiin myös Kaustisen kansanmusiikki-instituutin innoittamana laajamittainen viisikielisten kanteleiden rakentaminen, johon Jukka Mäkelä toimi 1970-luvun lopulla varastopäällikkönä suomalaisvetoisessa rakennusprojektissa Iranissa. Sieltä tuli Iranin shaahin tapaan äkkilähtö islamilaisen vallankumouksen alta. Sitten oli vuorossa yrittäjyys suutari- ja nahkaliikkeen omistajana Hyvinkäällä. Tavanomainen oravanpyörä alkoi kuitenkin kyllästyttää. Vuonna 1982 Mäkelän perhe muutti Petäjäveden KANTELE 1?2012 16
• Petri Kivinen Mäkeläkin osallistui. Soitinrakentajien yhtye kierteli konsertoimassa laulaen ja soittaen kanteleita ja jouhikkoja. Vuonna 1984 Kintauden soitinverstas siirtyi Leppävirralle, mutta Mäkelät jäivät Petäjävedelle. Kielten valmistus ja soitinrakennus jatkuivat oman yrityksen puitteissa. Vähitellen Jukka Mäkelän kiinnostus suuntautui harvinaisempiin soittimiin. Hän on rakentanut mitä erilaisimpia soittimia vasaradulcimerista viikinkilyyraan. Erilaiset kanteleet ovat myös aina kiinnostaneet Mäkelää. Kanteleenrakennuksen painopiste on ollut pienkanteleissa. Hän on kehittänyt vakiintuneiden kantelemalliensa ohella erikoiskanteleita, kuten kaksoiskieliset 5-, 10- ja 15-kieliset kanteleet. Mäkelä on kehittänut myös ns. sointukanteleen. Se on autoharpppusitran kantelemaisempi malli. Mäkelä on kunnostanut joitain isoja kanteleita, mutta vanhimpia kanteleita hän ei mielellään entisöi. Niistä on parempi tehdä kopio. Hyvänä esimerkkinä on Mäkelän rakentama kopio Seija-vaimon suvun 15-kielisestä kanteleesta. Vuonna 2011 Kanteleliitto myönsi Kultakanteletunnustuksen Jukka Mäkelälle (kuvassa) ja Jaakko Nosolle. Kanteleväki onnittelee! suoamalaiseen ja itäkarjalaiseen runouteen pohjautuviin teksteihin. Hallittua vapautta Purkkiorjuutta Vuosien mittaan Mäkelä on perustanut osakeyhtiöitä toimintansa selkiyttämiseksi. Esimerkiksi Finncorde Oy on perustettu klassisen (nylon-kielisen) kitaran uudentyyppisten kielien teollista valmistamista varten. Tonewood Oy tekee suomalaisesta kuusipuusta soittimien, kuten kanteleiden kansiaihioita. Mäkelän, ja hänen yhtiökumppaninsa Tero Maneruksen tavoite on käyttää soittimiin suomalaista puumateriaalia kalliiden ulkomaisten tuontipuiden sijasta. Vuonna 1999 Jukka Mäkelä alkoi luotsata perustamaansa muusikoiden ja taiteilijoiden osuuskunta Smartistia. Alkujaan 25 jäsenen yhteisössä on nykyään yli 90 jäsentä ympäri Suomea. Mäkelä on oman tiensä kulkija. Mikäli toimistohommat alkavat maistua puulle, hän voi siirtyä verstaan puolelle vaikkapa kanteleen tekoon. Hän on tyytyväinen tekemiinsä valintoihin ja toteaa: ?Minulla tuntuu olevan taipumus heittäytyä kaikenlaisiin kiinnostaviin projekteihin, joten saa nähdä, mitä kummaa syntyy seuraavaksi. Sitä en itsekään tiedä.? Viime vuosina Jukka Mäkelän kiinnostuksen kohteena on ollut ns. uusiosoittimien rakentaminen ja kehittäminen. Uusiosoitin rakennetaan olemassa olevista erilaisista kierrätysaineista, kuten peltipurkeista jne. Kaikilla rakentamillaan soittimilla Mäkelä on myös opetellut soittamaan. Mäkelä on vetänyt jo lukuisia mitä erilaisimpien soittimien rakennuskursseja. Jukka Mäkelä on soittanut vuosien varrella monenlaisia soittimia, kuten esimerkiksi viulua, banjoa ja bassodomraa sekä lukuisia itse suunniteltuja ja rakennettuja soittimia. Usein on soittimen nimikin täytynyt itse keksiä. Vuosikymmenien kuluessa hän on soittanut erilaisissa kokoonpanoissa, kuten Arkiviisu, Arbeit Macht Frei, Suomen balalaikat-orkesteri, Dixie Fried ja Ohilyönti-orkesteri. Purkkiorjat-yhtyeessä Mäkelä vierailee kun ehtii. Muutama vuosi sitten Jukka ja Seija Mäkelä peustivat Hallanallah etnorock-yhtyeen, joka tekee musiikkinsa KANTELE 17 1?2012
• Teksti: Outi sané Ikiaikaista ja aitoa iloa Kalevalaisten Naisten Liitto on perinne- ja kulttuurijärjestö, joka tekee valtakunnallista kulttuurityötä. Vuosittain vaihtuvan teeman alla järjestämme kulttuuritapahtumia, seminaareja ja matkoja. 60 jäsenyhdistyksessä on yli 4000 jäsentä. Kalevalaisten Naisten Liitto omistaa Kalevalakorun. K alevalaisten Naisten Liitto on perinteestä ja kulttuurista kiinnostuneiden ihmisten verkosto. ? Olemme tarinan kertojia ja kuuntelijoita. Mukana on sekä kulttuurin harrastajia että ammattilaisia, niin elämysten kokijoita kuin näkijöitäkin. Kulttuurin voima kokoaa meidät yhteen. Yhdessä etsimme uusia näkökulmia perinteisiin, kertoo Liiton uusi toiminnanjohtaja Sirpa Huttunen. Kalevalaisuuden etsiminen nykyajasta on meitä kalevalaisia naisia yhdistävä tekijä. Kaikki lähti liikkeelle 1930-luvulla kirjailija Elsa Heporaudan ideasta pystyttää patsas naiselle, joka lauloi kalevalamittaista runoa. Patsaan rahoittamiseksi ryhdyttiin valmistamaan koruja esihistoriallisten hautalöytöjen pohjalta. Koruille keksittiin nimeksi Kalevala Koru. Pian syttynyt sota muutti suunnitelmat ja toiminta suuntautui sota-aikana hyväntekeväisyyteen, sotaorpojen ja -invalidien auttamiseen sekä äitikoteihin, joissa monilapsisten perheiden äidit saivat viettää muutaman viikon täysihoidossa leväten. Kalevala Korun, jonka Kalevalaisten Naisten Liitto omistaa, huikea menestystarina sai näin alkunsa. Yritys toimii kalevalaisten naisten viitoittamalla arvopohjalla valmistaen sekä museomalleihin pohjautuvia koruja että modernia muotoilua, joka saa inspiraationsa kulttuurista ja luonnosta. ? Sen jälkeen kun kaikki museomallit on valmistettu, mikä tapahtui jo 1940-luvulla, pitää perin- KANTELE 1?2012 18 Seija Tiihonen Akkain praasniekasta Ilomantsista kesältä 2011 Parppeinvaaran runotulilta. Sirpa Huttunen keskellä.
• ? perustettu vuonna 1935 ? 60 paikallisyhdistystä, joista 3 Ruotsissa ? yli 4000 jäsentä www.kalevalaistennaistenliitto.fi Lisätietoa Kalevala Korun Kulttuurisäätiöstä: www.kalevalakoru.fi / kulttuurisaatio teisen pohjalta luoda uutta kotimaista muotoilua, linjasi kalevalaista renessanssia kaikille elämän aloille ajanut Elsa Heporauta, kertoo Huttunen alkuajoista. Näin perinne uusiutuu ja elää ajassa. ? Elsan aikana patsaan pystyttäminen oli kaikkein hienoin tapa, jolla voi osoittaa arvostusta ennen meitä eläneille ihmisille. Patsaat eivät enää vetoa meihin, vaan meidän on löydettävä tämän päivän keinot vaikuttaa ja auttaa ihmisiä ymmärtämään kulttuurin ja perinteen voima. Kalevalaisuus näkyy korujen lisäksi mielestäni meissä kaikissa suomalaisissa ja ihan jokapäiväisissä asioissa.  ? Esimerkiksi kuorosodassa, kun Marco Hietalan ja Ilkka Alangon johtamat kuorot ottivat mittaa toisistaan, näin Joukahaisen ja Väinämöisen, jotka yrittivät laulaa toisiaan ?suohon suolivöistään?, Huttunen mainitsee. ? Mutta jos Kalevalaa ei tunne, ei näitä huikeita ahaa-elämyksiä pysty kokemaan. Tehtävämme onkin lisätä ihmisten tietoutta omista juuristamme ja upeista tarinoistamme. ? Vuosittain vaihtuvan teeman alla järjestämme kulttuuritapahtumia, seminaareja ja matkoja. Vuoden 2012 teema on Muodon mieli ? ajan kieli. Tarkoituksemme on pohtia, miten muotoilu on läsnä ihmisten arjessa eri aikoina, vaikkapa puusepän veistämästä pöydänjalasta nykyajan bussipysäkin muotoiluun. Monissa jäsenyhdistyksissämme on myös esiintyviä ryhmiä, lausunnasta esittävään taiteeseen. Myös kantele soi usein tilaisuuksissamme. Tuntematon kanteleensoittaja soittaa vuonna 1956 Kestikartanossa järjestetyissä Pohjolan hääpidoista. (Jos tunnet soittajan, laita tietoa toimitukseen tai Kanteleliiton toimistoon, yhteystiedot sivulla 3.) alkoi ottaa enemmän vastuuta ?hädänalaisista?. Yrityksemme Kalevala Koru on edelleenkin mukana monenlaisissa hyväntekeväisyyshankkeissa, mm. Naisten Pankin toiminnassa. Yhdessä Kalevala Korun kanssa perustamamme Kulttuurisäätiön kautta tuemme vuosittain suomalaista kulttuuria apurahoin. Myös monia kanteleen soittajia on tuettu vuosien varrella. ? Kantele on soitin, jota varmasti jokainen kalevalainen nainen kuuntelee mielellään. Sävelet koskettavat jotain aitoa ja ikiaikaista sisällämme. On hienoa nähdä, miten kantele tekee uutta tulemistaan taitavien kansanmuusikoitten vauhdikkaassa kyydissä ja olemme iloisia, että olemme pieneltä osalta voineet olla mukana tukemassa tätä työtä. ? Meidän kaikkien perinnetyötä tekevien tärkein tehtävä on avata ihmisten silmiä ymmärtämään, että me jokainen teemme tämän päivän perinnettä. Olemme osa ikiaikaista sukupolvien ketjua, josta vain välillä yritämme rimpuilla irti, mutta se ei päästä otettaan, naurahtaa Huttunen lopuksi. Koruista kulttuurityöhön Alun hyväntekeväisyyden jälkeen Liitto on keskittynyt kulttuurityöhön, kun yhteiskunta KANTELE 19 1?2012
• Teksti ja kuvat: Eeva Jauhiainen Kanteleen kanssa Namibiassa ?Seison kanteleen kanssa yli tuhannen odottavan ihmisen edessä Immanuelin kirkossa Windhoekissa. Ihmisten kasvoilta näkyy kummastus ja mielenkiinto: mitähän nuo valkoiset vieraamme aikovat meille esittää? Olen lavalla Ulla-Siskon, harjoittelukaverimme Marjo Kumpulaisen ja lähetystyöntekijä Ari Koivulahden kanssa. Suomenkielistä laulua kuunnellaan hiljaa, mutta kun kieli vaihtuu oshiwamboksi alkavat nauru, taputus ja innostuneet huudot raikua. Tunnelma on loistava!? N ämä hetket liittyvät minun ja siskoni Ulla-Siskon viime syksyn harjoitteluun Namibiassa. Viet imme maan pääkaupungissa Windhoekissa kolme kuukautta Suomen Lähetysseuran esikoulutusharjoittelussa. Mukaan lähtivät myös 15-kielinen kantele ja jouhikko. Lähetystyöhön tutustumisen lisäksi tärkeimpänä työnämme oli laulukirjan ja levyn kokoaminen Namibian luterilaisen kirkon kolmen päiväkodin käyttöön. Lasten kanssa työskentely oli ihanaa ja innostavaa, koska he olivat täysillä mukana lauluissa ja leikeissä. Välillä riehakkuus yltyi suurissa ryhmissä niin, että laulujen opettaminen kävi vaikeaksi. Silloin Ulla-Sisko veti esiin ?salaisen aseensa? munniharpun, ja lapset istuivat silmät pyöreinä kuuntelemaan. Toinen tehtävämme oli opettaa pappisopiskelijoille liturgisia lauluja ja virsiä. Namibialaiseen musiikkikulttuuriin kuuluu korvakuulolta oppiminen, koska nuotinlukutaito on harvinainen. Niinpä tankkasimme opiskelijoiden kanssa pari viikkoa hankalia rytmittömiä eurooppalaisia sävelmiä. Onneksi luterilaiselle kirkolle on tehty myös uudet liturgiat afrikkalaisempaan tyyliin. Nämä ovat opiskelijoiden mielestä paljon helpompia, ja he aikovat käyttää enimmäkseen niitä tulevassa työssään. Vanhemmat seurakuntalaiset kuitenkin suosivat kirkon perinteitä, joten uudistus tapahtuu hitaasti. Varsinaisten työhommien lisäksi pääsimme tutustumaan namibialaisiin seurakuntiin ja varsinkin heidän kuoroihinsa. Kuorot ovat seura- Namibialaisen M4-yhtyeen kitaristi Aveshe Munyika pääsi kokeilemaan Ulla-Siskon kirjokantta. KANTELE 1?2012 20
• Päiväkotiin tullessa oli aina hetkessä syli täynnä lapsia. Ulla-Sisko ja Eeva esittämässä suomalaista kansanmusiikkia namibialaisissa mekoissaan. kuntien tärkein ? ja usein ainoa ? ryhmätoiminnan muoto, joten kuoroja on paljon eri ikäisille. Kuorojen vapaaehtoiset johtajat ovat harvoin musiikin ammattilaisia, joten yleensä toimittiin demokratiaperiaatteella, josta seurasi välillä kiivaitakin väittelyitä kuoroharjoituksissa. Itse pääsimme mukaan Immanuelin seurakunnan nuorisokuoroon sekä juniorikuoroon. Osallistuimme myös nuorisokuoron 10-vuotissyntymäpäiville, joita juhlittiin afrikkalaiseen tapaan kunnolla koko viikonlopun ajan. Juhliminen oli iloista ja spontaania, jokaisen puheen tai kuoroesityksen välissä kuka tahansa saattoi aloittaa laulun, johon muut yhtyivät ja yleensä noustiin myös tanssimaan. Myös esiintymisiä meille kertyi monenlaisissa tilanteissa. Kutsuja laulamaan saimme monista seurakunnista. Lisäksi pidimme konsertin Paulinumin teologisessa seminaarissa Windhoekissa. Soittimistamme oltiin hyvin kiinnostuneita joka paikassa, koska Namibiassa on harvinaista omistaa soitin, saati sitten löytää itselleen soitonopettaja! Heille oli suuri ihmetyksen aihe, että meillä Suomessa on paljon musiikkia, jossa ei ole ollenkaan laulua. Jopa tansseja säestetään pelkillä soittimilla! Päiväkodeissa lapset innostuivat laulamisen lisäksi kovasti kanteleesta ja välillä katseen pitäminen leikin ohjaajassa oli vaikeaa, kun toisella opella oli jotain paljon kiinnostavampaa kädessään ? kantele! Yllättävin esiintymisemme oli erään paikallisen kansanmusiikkiyhtyeen konsertissa, josta olimme juuri soitinkoteloinemme lähdössä, kun soittajat huomasivat soittimet ja kutsuivat meidät hyvin vetoavasti lavalle. Niinpä formulabandin konsertin keskeytti kantele, munniharppu ja suomalainen runolaulu virolaisen polkan siivittämänä. Ja yleisö oli innoissaan. Parasta Namibiassa oli se yhteisöllisyyden riemu, jota saimme monissa tilanteissa kokea. Kaikenikäisten namibialaisten välittömyys ja ystävällisyys loivat hienoja yhteisiä hetkiä. Kaunis aurinkoinen maa ja sen ihanat ihmiset ? jonain päivänä tekisi mieli mennä sinne uudestaan. KANTELE 21 1?2012
• SAULI HEIKKILÄ KANTELE SAULI HEIKKILÄ JA MINÄ Kanteleen osto ohjelmassa Timo Rautiainen muusikko H eavymiehenä tunnettu laulaja ja lauluntekijä Timo Rautiainen otti askeleen kansanmusiikin suuntaan esiintymällä Folklandialla. Hän on miettinyt myös vakavasti Ala-Könni? opistolle menemisestä, mutta aika näyttää. Mutta mikä on Rautiaisen suhde kanteleeseen? ? Minulla ei ole vielä kannelta. Opiskeluaikana Savonlinnan opettajankoulutuslaitoksessa 80-luvulla soitin viisikielistä ja osasin konevit?an kirkonkellojen alkuteeman. Siellä sain ensikosketukseni kanteleeseen. Kitaraa olin soittanut pitkään ja -79 ostin Leningradista mandoliinin, jota ei tosin pystynyt soittamaan. Timo Rautiainen kertoo käyneensä erittäin monta kertaa Koistisen nettisivuilla katselemassa kanteleita. ? Olen säikäyttänyt hevarituttuja, että kanteleenosto on seuraavana listalla. Viime kesänä olin jo ostamassa kymppikielistä, mutta kanteleita tunteva kaveri sanoi, ettei sitä yksilöä kannata ostaa ja sitten se tavallaan hautautui. Kantele kiinnostaa Rautiaista tosi paljon, eikä pelkää katu-uskottavuuden menettämistä. ? Se meni jo Nokian jäähallin lavalla 2008 iskelmäfinlandian loppukilpailussa... Toisin kuin moni muu, ei Rautiainen näe mitään ongelmaa kante- KANTELE 1?2012 leen asemassa kansallissymbolina. Päinvastoin. ? Olen niitä, jotka Finlandian kuullessaan pyyhkivät silmäkulmia. Kanteleen pitää arvostaa omaa perinnettään eikä pyrkiä siitä pois. Timoa ärsyttää, että kanteleella yritetään soittaa jotain, mitä sille ei ole tehty. On typerää soittaa sellaisia juttuja kanteleella, jotka sopivat paremmin kitaralle. Mutta esimerkiksi se, mitä Senni Eskelinen tekee Nightwishin levyllä, on loistavaa. Kantele toimii omilla ehdoillaan. Kanteletta ei pidä yrittää uudistaa väkisin. Jos luontevasti syntyy uutta musiikkia ja kanteleelle löytyy uusi rooli, niin hyvä. ? Mitään järkeä ei kuitenkaan ole siinä, että väkisellä näytetään, että tälläpä pystyy soittamaan tätä ja tätä. Vain sen takia, että pystyy. Timo Rautiainen hankki mandoliinin, koska uusi soundi ja vire inspiroi lauluntekijää. Samasta syystä on kantele ostoslistalla. Sulkutekniikan hallinta on haaveissa. ? Haluan kanteleen soittimeksi. Jokin aika sitten ostin harmoonin tekstiviestillä ja sen hankin siksi, kun haluan omistaa harmoonin. Mutta kanteleen ostan soittimeksi, painottaa Rautiainen. ? Ja luultavasti siksi, koska arvostan perinteitä.
• NUOTTILIITE 23 Salla pesonen Kaikki leikkimään! A rvon leidit ja herrat, nuoret ja vanhat, tasapuolisesti kaikenkokoiset ja -ikäiset! Minulla olisi teille kehotus: kaikki leikkimään! Tämänkertainen nuottiliite sisältää kolme laululeikkiä. Leikeistä ensimmäinen, Aloitusleikki, on varmasti monelle melodiana tuttu. Uusien sanojen siivittämänä tämä inkeriläinen piirilaulu raikukoon tästä eteenpäin myös esittäytymis- ja tutustumislauluna ja -leikkinä. Aloitusleikin refrengiin eli kertosäkeeseen olen kirjoittanut yhden helpon stemman. Nuottiin kirjoitettua melodiaa sekä stemmaa voi leikin edetessä lähteä muuntelemaan, jolloin lauluun on mahdollista saada enemmänkin moniäänisyyttä. Myös koreografiaa voi muunnella ja muokata vapaasti. Kalevalan päivän kunniaksi olen valinnut nuottiliitteeseen toisenkin kalevalaisen piirilaulumelodian. Huis sika metsään -leikissä voi käyttää rekvisiittana halutessaan ihan oikeaa koria. Nuottiliitteen viimeisessä leikissä on melodia, jonka useimmat meistä tuntevat varmasti paremmin joululauluna. Tämä Sisilisko -laululeikki on peräisin Ruotsin Skånesta, ja luonnollisesti sitä on alun perin laulettu ruotsiksi. Nyt saavat kaikki suomenkielisetkin lapset ja lapsenmieliset aikuiset mahdollisuuden tämän hulvattoman hauskan leikin opetteluun! Kipin kapin, kaikki siis mars leikkimään! kimään! ja herrat, nuoret ja vanhat, ti kaikenkokoiset ja -ikäiset! i teille kehotus: kaikki inen nuottiliite sisältää kolme Leikeistä ensimmäinen, i, on varmasti monelle uttu. Uusien sanojen tämä inkeriläinen piirilaulu stä eteenpäin myös - ja tutustumislauluna ja oitusleikin refrengiin eli een olen kirjoittanut yhden man. Nuottiin kirjoitettua kä stemmaa voi leikin edetessä telemaan, jolloin lauluun on saada enemmänkin yttä. Myös koreografiaa voi a muokata vapaasti. äivän kunniaksi olen valinnut nuottiliitteeseen toisenkin kalevalaisen lodian. Huis sika metsään -leikissä voi käyttää rekvisiittana halutessaan ihan oikeaa 23 varmasti paremmin n viimeisessä leikissä on melodia, jonka useimmat meistä tuntevat . Tämä Sisilisko -laululeikki on peräisin Ruotsin Skånesta, ja luonnollisesti sitä on alun KANTELE 4?2011
• NUOTTILIITE 23 Leikkijät seisovat käsikkäin piirissä, käsiä heilutellen. Esilaulaja aloittaa leikin kysyen leikkijöiltä laulaen: ?Kuka onkaan tänään täällä? Luuriallallei??. Kuoro toistaa säkeen. Esilaulajan oikealla puolella oleva leikkijä vastaa laulaen esim. ?Salla ompi tänään täällä, luuriallallei!? Kuoro toistaa säkeen. Tämän jälkeen piiri lähteen pyörimään ympäri, ja leikkijä toivotetaan tervetulleeksi yhtymällä yhteiseen refrengiin ?Elleillallei??. Tällä tavalla jatketaan kunnes kaikki leikkijät ovat saaneet esitellä itsensä. Melodia on perinteinen piiri- ja ketjulaulu. Siihen voi vapaasti keksiä lisää tilanteeseen sopivia (kalevalamittaisia) sanoja sekä kokeilla erilaisia koreografioita. (Leikkiohjeet Salla Pesonen ja Iida Savolainen) KANTELE 1?2012 24
• NUOTTILIITE 23 Leikkijät asettuvat piiriin. Yksi leikkijöistä valitaan ?siaksi?, joka jättäytyy piirin ulkopuolelle. Piiriläiset lähtevät pyörimään vastapäivään. Kun laulu alkaa, ?sika? ottaa käteensä korin (oikean tai kuvitteellisen) ja lähtee piirin ulkopuolelle marjoja poimimaan. Laulua lauletaan vuorolauluna: esilaulaja laulaa aina yhden säkeen, jonka kaikki leikkijät toistavat perässä. Piiri pyörii samalla koko ajan ympäri. Viimeinen säe, ?hännän juures kukkarulla?, lauletaan suoraan yhdessä. Tämän säkeen aikana piiriläiset puristuvat yhteen piirin keskelle ?siansaparoksi?. Muiden leikkijöiden ollessa pienellä kerällä, palaa ?sika? metsästä ja laskee marjakorin valitsemansa leikkijän taakse. Tästä leikkijästä tulee nyt uusi ?sika?. Esilaulaja voi keksiä lauluun uusia säkeitä leikin aikana. Esilaulajaa voi myös vaihtaa leikin aikana, jolloin jokainen leikkijä saa vuorollaan harjoitella kalevalamittaisten säkeiden keksimistä. (Leikkiohjeet Salla Pesonen ja Iida Savolainen) KANTELE 25 1?2012
• NUOTTILIITE 23 Leikkijät levittäytyvät tilaan ja aloittavat laulun. Leikin johtaja, ?sisilisko?, kiertelee leikkijöiden keskellä, etsien kadonnutta hännänpäätänsä. Sisilisko pysähtyy valitsemansa leikkijän kohdalle ja kysyy laulaen (hitaasti ja venytellen): ?Siis annahan, kun kysyn näin, sä putositko mun hännästäin?? Jos leikkijä arvelee, ettei ole sisiliskon puuttuva hännänpää, hän vastaa sisiliskolle: ?Ee-en!?. Sisilisko jatkaa taas matkaansa, ja laulu lähtee alusta. Sisiliskon valitsema leikkijä voi myös vastata: ?Joo-oo!? Tällöin leikkijä saa ryömiä sisiliskon jalkojen välistä ja asettua uudeksi hännänpääksi. Leikkijä ottaa sisiliskoa vyötäröltä tai harteista käsillään kiinni ja laula alkaa taas alusta. Sisilisko yrittää tällä tavalla kerätä mahdollisimman monta leikkijää uudeksi hännäkseen. Leikki loppuu kun sisilisko on löytänyt viimeisen kadonneen häntäpalan (=kaikki leikkijät sisiliskon häntänä). Tämän jälkeen lauletaan vielä viimeinen säe: ?Nyt olen mielin iloisin?? (Leikkiohjeet skånelaista laululeikkiä mukaillen Salla Pesonen) KANTELE 1?2012 26
• Lasten KANTELE Leijuvaa kanteletta odotellessa Teksti ja Kuva Johanna Aho Mitä haluaisit tulevaisuudessa tehdä kanteleella? ? Toivoisin hankalampia kappaleita, kuten pianisteilla Mozartia. Kyllä Titanic-elokuvasta tuttu My heart will go on olisi myös kiva. Lisäksi haluaisin säveltää joitakin hankalampia kappaleita. Niin ja että saisin oikein hienon konserttikanteleen, sellaisen vaalean puunvärisen! Kuka olet ja mistä tulet? - Olen Emmi Kaitarinne, 11 vuotta, Kouvolasta. Kuinka kauan olet soittanut kanteletta? - Soitin muskarissa 5-kielistä ja sitten siirryin suurkanteleeseen, jota olen nyt soittanut n. 3 vuotta. Onko Kirppuja koiran hännässä -sävellykselläsi jokin tarina taustalla? - Olin juuri oppinut Vivo-kirjasta staccatotekniikan Kirppuhyppely-kappaleesta, sekä aiemmin sormisammutustekniikan Kissa kävelyllä -kappaleesta. Halusin tehdä myös oman sävellyksen, jossa käyttäisin niitä tekniikoita. ? En ollut vielä tuolloin käynyt yhdelläkään musiikin teoriatunnilla, mutta otin mallia Vivokirjasta. Olin kyllä jo tarhassa ollessani tehnyt sävellyksiä 5-kieliselle kanteleelle, mutta niissä oli vain mansikoita, mustikoita ja lakkoja. Minkälainen on tulevaisuuden kantele? ? Siinä olisi sähköt, vivut ja 40 kieltä. Mutta jos nyt oikein mennään kauas tulevaisuuteen, niin ne vois vaikka leijua ettei tarvitsisi aina sumplailla pöydällä. Mikä on hauskin kantelemuistosi? ? Kaksi vuotta sitten esitin joulupukkia koulun joulujuhlassa ja soitin kanteleella Joulupuu on rakennettu. Sitä oli hauska harjoitella ja näytti hassulta kun käteni pilkottivat esiin isoista punaisista hihoista. Hihat eivät kuitenkaan olleet tiellä kun soitin. Taululla näkyy osa Emmin tuoreesta keskeneräisestä sävellyksestä. ? Kirppuja koiran hännässä Emmi Kaitarinne 10 v. ?? ?? ? Kirp - pu - ?? ? ? ? ? ja ? 5 ? ? ? E ? ? ? ? - roon ? niist', ? ? ? ? ? ? koi - ral - la ? ? ? ? ? e - roon ? ? ? ? hän - näs - sä, ? ? ? ? ? niist' ei ? ? ? ? ? pää - se, Emmi Kaitarinne 10 v. ? ? ? ? hän - näs - sä! ? ? ? ei ? ? ? ? ? pää - se! KANTELE 27 1?2012
• In Memoriam Tapio Piilo (1924-2012) K eskisuomalainen kanteleensoittaja ja ?rakentaja Tapio Piilo kuuli kanteleensoittoa jo lapsuudenkodissaan. Piilon koko perhe oli musikaalista. Isä soitti kanteletta ja äiti lauloi usein. Sisarukset soittivat haitaria, sahaa, kitaraa, mandoliinia ja tietysti myös omatekoisia kanteleitaan. Tapio Piilo asui lähes koko ikänsä äitinsä kotitalossa Multian Savilahdessa. Hän muisteli, miten kanteleita oli ennen monessa paikassa. Iltapuhteella niitä soitettiin. Kaikki soittivat lyhyeltä puolelta. Joku soitti sulkutekniikallakin. Tapio Piilo esiintyi paljon. Hän soitti iltamissa ja monenlaisissa juhlatilaisuuksissa. Esimerkkinä mainittakoon hänen esiintymisensä KeskiSuomen kansansoittajien järjestämässä Kreeta Haapasalon muistokonsertissa Jyväskylässä vuonna 1978. Laulu ja kantele kuuluivat yhteen. Hän sävelsi omiakin lauluja. Aikaa myöten hitaammat laulusävelmät tulivat läheisimmiksi. Nuottejakin Tapio Piilo sanoi tunteneensa: ?Sen verran ettei niitä polttaa saa, eikä repiä?. Kanteleitaan hän viritti laulun säestystä helpottamaan eri sävellajeihin. Piilo soitti kansansoittajan vapaudella ja improvisoiden. Tapio Piilo rakensi ensimmäisen kanteleensa jo poikasena. Kymmenien taidolla rakennettujen kanteleiden ohella Piilo on rakentanut kaksi kitaraakin. Kanteleille hän rakensi usein kauniisti tehdyt puiset laatikot, joista jotkut ovat myös soittopöydäksi muuntuvia. Tapio Piilo oli kätevä käsistään. Hän ohjasi puutyökursseja, joissa rakennettiin puusta kaikkea kangaspuista kirnuihin. Kanteleenrakennusta Piilo opetti kursseilla ainakin Jämsässä, Karstulassa, Pihtiputaalla, Torniossa ja Ylitorniolla, jossa siskon poika sai kipinän kanteleiden rakentamiseen. Keski-Suomi on menettänyt kanteleen ystävän ja herkän taiteilijan. Tapio Piilon suvussa kanteleperinne jatkuu. Poika Kalervo on myös rakentanut kanteleita. Piilon siskonpoika on kanteleenrakennuksen ammattilainen Pekka Lovikka. Kari Dahlblom Kari Dahlblom Tapio Piilo kotinsa kanteleverstaassa kesällä vuonna 2009. KANTELE 1?2012 28
• Jaalas on jalo elämä! Teksti ja kuva: Minna Raskinen J aalan kotiseutusäätiö on hankkinut Koistisen on tehnyt tällaisen hankinnan. Hän toivoo, että kanteleen 39-kielisen konserttikanteleen. muutkin säätiöt ja vastaavat tahot ottaisivat Säätiön puheenjohtaja Pirjo Matikainen kertoo, mallia jaalalaisista ja innostuisivat tukemaan että yhteistyö nyt 40 vuotta täyttäneen Pohjoiskanteleensoiton ja nuorten musiikkiharrastuksen Kymen musiikkiopiston kanssa on tärkeää, ja jatkumista tällä tavoin. moni jaalalainen lapsi ja nuori on saanut musiikista hyvän harrastuksen. Kun säätiö sai Iida-Maria Kurosen vanhempiensa avustuksella täyttämän apurahaanomuksen kanteleen hankintaa varten, säätiön hallitus alkoi miettiä, millä tavalla asiaa voisi tukea. He päätyivät tekemään 8400 euron suuruisen investoinnin, jotta 12-vuotiaan Iida-Marian kanteleharrastus voisi jatkua konserttikanteleen parissa. Sopimuksen mukaan kanteletta käyttää viiden vuoden ajan IidaMaria, jonka tapasin ennen soittotunnin alkua eräänä maanantaina Kouvolassa musiikkiopistolla. Kysymättäkin oli selvää, että tyttö oli aivan innoissaan uudesta kanteleesta. ? Kuulin kanteletta ensi kerran jo kolmivuotiaana. Silloin tiesin, että minäkin haluan soittaa sitä! Harjoittelen joka päivä, oikein mielelläni, kertoo Pirjo. Kanteleessa ?kaikki on kivaa?, ja harjoitteluintoa riittää. Suunnitelmissa on myös osallistua ensi kesänä jo viidettä kertaa kanteleleirille Lahdessa. Uusia kappaleita oppii melko nopeasti, mutta jotkut viimeistelyasiat, kuten korut ja muut tekniset asiat ovat aluksi vaikeita. Uusi haaste ja toisaalta innoittaja on koneiston käytön opettelu. ? Pääsee soittamaan kaikissa sävellajeissa, ja kummallisissa asteikoissa! Ehkä teen jonkun oman kappaleenkin, jossa olisi vähän erilainen asteikko, Iida-Maria suunnittelee. Myös opettaja Johanna Aho iloitsee siitä, että paikallinen säätiö Pirjo Matikainen on innoissaan uudesta kanteleesta. KANTELE 29 1?2012
• Chad McdermottDreamstime Sauli Heikkilä Elämä improa ? impro elämää Improvisaatio on osa elämää enemmän tai vähemmän jokaiselle. Siinä missä yksi ei tiedä, mitä seuraavassa hetkessä tekee, toinen yrittää välttää yllätyksiä loppuun asti. Ja sitten auto ei lähde käyntiin. Tai sähköt katkeavat viikoksi. Pitää improvisoida. I mprovisaatio on kuulunut taiteeseen läpi ihmiskunnan historian. Luultavasti ensimmäinen toiminta, jota taiteeksi on voinut kutsua, on ollut puhdasta improvisaatiota. Tanssiin improvisaatio on kuulunut näkyvästi pitkään ja teatteriin se on tullut jäädäkseen. Improvisaatioteatteriryhmiä on tullut koko ajan lisää Arja Kastiselle improvisaatio on kaiken perusta Improvisaatio yhdistetään usein vain jazziin. sitä mukaa, kun impron löytäneet ovat ryhtyneet kouluttamaan muita. Musiikissa impron mielletään kuuluvan varmaankin ennen kaikkea jazziin, kun taas klassisessa musiikissa ei ajatella improvisoinnilla olevan suurtakaan sijaa. Ei myöskään kansanmusiikissa. Ei ainakaan omassamme. Samat tanssisävelLisäksi olen yrittänyt opettaa itseäni lähemmäs luonnonpuhtaita terssejä, mikä tarkoittaa tasavireiseen viritysjärjestelmään verrattuna matalampaa duuriterssiä ja korkeampaa molliterssiä. Enemmän tulee ajateltua kokonaissointia ja resonanssia kuin varsinaisia asteikkoja. Aika ajoin, kun siltä tuntuu, kokeilen pieniä viritysmuunnoksia, kuten esim. yhden tai kahden sävelen muuttamista puolisävelaskelen verran tai jotain sinne päin. Kun improvisoin kotona itsekseni, en kauheasti rekisteröi mitään, koetan vain päästä hetkeksi parempaan maailmaan. Jos jokin juttu tuntuu kiinnostavalta, silloin se luultavasti on jotain uudenkarheata. Ajankäytöstä sen verran, että kerran huvikseni laskeskelin, kuinka paljon käytin aikaa 20 min. esityksen valmisteluun. Silloin siihen meni pyöreästi 20 tuntia, eli improvisaatioon pohjautuvan Millainen rooli improvisaatiolla on esittämässäsi musiikissa, Arja Kastinen? Se on kaiken perusta. Aloitan esitysten rakentamisen improvisoimalla kotona vapaasti hakien. Sitten kun löytyy jotain, mikä tuntuisi sopivan tulevaan esitykseen, kirjoitan sen sanallisesti ylös: mikä soitin, mikä viritys, mikä idea. Esityksessä juttu taas hakee oman muotonsa tilanteen mukaan. Mähän siis asustelen jossain 1800-luvun luku- ja kirjoitustaidottomien karjalaisten kanteleensoittajien maastossa, mikä tarkoittaa sitä, että viritän kanteletta miten sattuu: viritys pohjautuu lähinnä kvintteihin ja oktaaveihin, mikä johtaa puolestaan helposti moodeihin. KANTELE 1?2012 30
• mät kuulostavat eri ryhmien soittamina kovin samanlaisilta. Laulut lauletaan kutakuinkin samoin sanoin. Rockissa improvisaatiolla on isompi rooli kuin iskelmämusiikissa. Sooloja saatetaan soittaa joka kerta hieman eri tavalla ? tosin yleensä aina samalla asteikolla. Humppabändikin saattaa keikalla innostua. Improa kutsutaan usein mielijohteesta soittamiseksi. Tai hetkessä elämiseksi. Poimitaan vaistonvaraisesti satunnaisia ääniä miettimättä sen enempää. Totuuden siemen siinä onkin, mutta se ei ole improvisaation koko kuva. Kun sardinialainen haitaristi säestää tanssijoita haitarillaan, hän sanoo improvisoivansa. Tosiasiassa hänellä on päässään iso joukko fraaseja ja riffejä, joita hän yhdistelee makunsa mukaan. Sitäkin voi kutsua improvisaatioksi. Samaan ideaan perustuu monien muidenkin kansojen musiikkiin olennaisesti kuuluva improvisointi. Skaaloja saattaa olla kymmeniä samoin kuin melodiakulkuja ja koruja. Jazzissa soinnut saattavat vaihtua hyvinkin tiuhaan ja samoin niihin sopivat skaalat. Musiikki kuulostaa usein tutulta ja tyylilleen uskolliselta, koska tuttujen istrumenttien lisäksi improvisaatiossa käytetään tuttua materiaalia. Tosin jazzissa saatetaan lainata materiaalia Mozarti oli taitava improvisoija. milloin mistäkin ? kansanmusiikista klassisiin teemoihin. Luku sinänsä on sitten freejazz, jossa improvisaatio on vapaata. Klassisessa musiikissa improvisaation asema on suorastaan vähentynyt Mozartin ajoista. Viime vuosiin asti se ei ole kuulunut opintoihin muille kuin urkureilla. Barokin musiikkiperinteePaul Brück esityksen valmistelu vie minulta noin 60 kertaisesti aikaa varsinaiseen lopputulokseen verrattuna. Mitä improvisaatio sinulle merkitsee? Kaikkea. En osaa juurikaan tehdä musiikkia ilman improa. Improvisaatio merkitsee minulle hetkessä elämistä ja sen hetken ikuisuuden tavoittelua. Voisiko klassisen musiikin soittaja hyötyä improvisaation opiskelusta? Kyllä voi, jos hän niin haluaa. Minun mielestäni improvisaatio avaa parhaimmillaan väylän tilaan, jossa musiikki on itseisarvo, riippumaton ulkoisista vaatimuksista tai odotuksista. Musiikki elää omaa elämäänsä ja jos hyvin käy, muusikko saa mahdollisuuden nauttia siitä hetken. Voisitko antaa jonkin hauskan improvisaatiotehtävän lukijoille? Hauska improvisaatiotehtävä? Mutta kun improvisaatio ei ole tehtävä. Se on elämä. Ok? hmm.. Kuulostele olotilaasi, ota kantelosi, etsi sille säveltaso, jossa se soi sillä hetkellä parhaiten, viritä se asteikkoon, jossa sinä itse resonoit sillä hetkellä, ota mukava asento, laita silmät kiinni ja ala soittaa. Käytätkö itse improvisaatiota opetuksessa? Yleensä aina, ainakin jossain määrin. Lähtökohta on opiskelijassa, eli yritän päästä selville, mitä opiskelija sillä hetkellä tarvitsee tai haluaa, ja sen mukaan mennään. Eli improvisaatio ei ole itseisarvo, vaan musiikki on. KANTELE 31 1?2012
• Improvisointi syventää myös musiikin ymmärtämistä. Mekaaninen nuoteista soittaminen ei välttämättä avaa kappaleiden hienouksia. Vasta kun ääniä soitetaan eri järjestyksessä melodiaa varioiden saattaa niistä löytää aivan uusia ulottuvuuksia. Monelle improvisaatio avaa myös sisäisen maailman. Miltä minä kuulostan? Mikä sointi minua koskettaa? Ja kun improvisointia avaa vielä vapaampaan suuntaan, tarjoaa se mahdollisuudet löytää soittimestaan uusia sointeja, joita siinä ei ehkä tiennyt olevankaan. Onpa joku klassisen soittaja kertonut popjazz-improkurssin tuoneen uusia näkökulmia myös klassiseen musiikkiin. Joidenkin improkursseilla olleiden mukaan se on tuonut myös myönteistä kehitystä varsinaisen klassisen musiikin opiskeluun. Mokaamisen ja häpeän sietäminen ovat myös tärkeitä tunnekokemuksia. Virheiden pelon poistuminen poistaa virheitä. Heittäytymisen kokemus voi olla hyvin merkittävää. Hyvin tärkeitä taitoja, joita yhdessä improvisoiminen soittajalle voi antaa, ovat kuulemisen ja kuuntelemisen oppiminen, sekä tilan ottamisen ja antamisen taito. Sardinialainen haitaristi improvisoi kansanmusiikkia seen kuuluu tiettyjen kappaleiden osien soittaminen improvisoiden. Mozartin ja Beethovenin ohjelmistoon kuului usein myös improvisoituja kappaleita, jotka aikalaisten mukaan saattoivat olla taidokkaampia kuin sävelletyt kappaleet. Kansanmusiikissa improvisaatio on valitettavasti jäänyt melko vähälle pelimannien piirissä. Tänä päivänä useimmiten soittajat soittavat nuoteista unisonossa tai sovitetuissa harmonioissa. Historiallisesti improvisaatio on kuulunut kansanmusiikkiin olennaisena osana. Se tuntuu myös luonnolliselta siltäkin kannalta, että kirjoitettua musiikkia ei ole ollut kuin rajallisen ajan. Rekilauluissa ja runolauluissa käytettiin tuttuja sävelkulkuja, mutta niitä varioitiin varsin vapaasti. Eikä pelkästään säveltä, myös sanoja muuteltiin ja yhdisteltiin. Tämä otetaan nykyään yhä enemmän huomioon myös musiikinopetuksessa musiikkiopistoista korkeakouluopetukseen. Improvisoijan ei tarvitse osata soittaa? Totta kai kuka tahansa voi improvisoida kanteleestaan ääniä. Tai improvisoida ääniä ilman kanteletta. Tarvitseeko improvisoijan osata soittaa, riippuu improvisoinnin päämäärästä. Jos päämääränä on leikkiä ja pitää hauskaa yksin tai yhdessä, on soittotaito merkityksetön. Jos taas toisessa laidassa on esimerkiksi tiukan formatiivinen jazzimprovisointi, niin siinä onnistuminen vaatii erittäin hyvää soittotaitoa. Kaikentasoisille soittajille improvisoinnista on kuitenkin iloa ja hyötyä. Ehkä parasta improvisoinnissa on, että sen voi aloittaa silloin, kun aloittaa soittamisen, eikä sitä tarvitse lopettaa koskaan. Miksi improvisoida? Varsinkin takavuosina musiikkiopistoja kritisoitiin siitä, että kaavamainen klassinen musiikinopetus vie soittamisesta ilon. Soittamisesta tulee suorittamista ja kaavojen opettelua. Monelta jää soittoharrastus edelleen kesken, kun kyllästytään harjoittelemaan. Monelle improvisointi tuo soittoon iloa. Improvisaatio antaa tilaa luovuudelle. KANTELE 1?2012 32
• Eija Kankaanrannalle improvisaatio on monipuolinen työkalu haasteellisen kohdan palasia käsiin ja mieleen monin tavoin, saattaa löytää materiaalia myös omaan kappaleeseen. Improvisaatio voi olla myös väylä uusien soittotapojen löytämiseen, kommunikaatio- ja kuuntelutaitojen kehittymiseen, esiintymisjännityksen ja ?oho-eiku? -takkuamisen helpottumiseen tai vaikkapa musiikkianalyysin käytännönläheiseen opiskeluun. Erityisesti vapaa ryhmäimprovisaatio tarjoaa hauskan ja kannustavan muitten kohtaamisen ja toisilta oppimisen muodon. Millainen rooli improvisaatiolla on esittämässäsi musiikissa? Soitan eniten nykymusiikkia, mutta olen mukana myös rytmimusiikin ja vapaan improvisaation projekteissa. Omassa musiikissa improvisaatio ja utelias kokeilu ovat itselleni tärkeitä työtapoja. Kun työskentely pohjaa valmiiksi kirjoitettuun musiikkiin, on tärkeää hallita nuottien välittämä informaatio, tarvittavat soittotavat sekä ottaa selvää teoksen aikakaudesta, tyylistä ja mahdollisista esityskäytännöistä. Nuotit eivät kuitenkaan kerro kaikkea. Eri aikakausien musiikissa on tilaa ja monesti jopa tarkoitus tehdä omia ratkaisuja, muunnelmia ja kehitelmiä, esimerkkeinä 1600-luvun basso-ostinatoille ja melodiaimprovisaatiolle pohjautuvat kappaleet, barokin ajan teosten koristeluun ja rytminkäsittelyyn liittyvät valinnat tai vaikkapa improvisaatio-osuuksia sisältävät nykymusiikkiteokset. Esimerkiksi Juhani Nuorvalan ja Max Savikankaan kanteleteoksissa on tilaa soittajan ?omalle äänelle?. Voisiko klassisen musiikin soittaja hyötyä improvisaation opiskelusta? Käytätkö itse improvisaatiota opetuksessa? KYLLÄ. Osallistuin opiskeluaikanani näyttelijä Elina Stirkkisen vuorovaikutustaidot-kurssille. Lähtökohtana harjoituksissa oli kaiken tekemisessä ja puheessa eteen tulevan hyväksyminen. Positiivisuus ja heittäytymisrohkeus syntyivät sen seurauksena helposti. Katsekontakti, eleet, kehonkieli, puhetapa, rentous ja innostus käsillä olevaan asiaan ovat yhtä tärkeitä kuin siihen liittyvä tieto ja taito. Kaikki tämä on merkityksellistä myös opetus- ja soittotyössä. Välittömässä, erilaisia näkemyksiä etsivässä ja kuulevassa ilmapiirissä syntynee enemmän innostusta, ideointia ja löytöjä kuin virallisessa, yhdensuuntaista informaatiota jakavassa tai vähättelevässä soitto- tai oppimistilanteessa. Kappaletasolla pyrin avaamaan paikkoja omille pienille tai isommille valinnoille. Tulkinnasta keskusteltaessa pyrin muistuttamaan itselleni, Mitä improvisaatio sinulle merkitsee? Improvisaatioon liittyy vapautta ja villiyttä, kuuntelua ja reagointia, mahdollisuus löytää tai olla löytämättä sekä hyväksymisen ja läsnäolon opettelua. Ryhmäimprovisaatiossa kuvioon tulevat mukaan tilan antaminen ja ottaminen, impulssien tarjoilu ja vastaanottaminen ja päätösten tekemisen rohkeus. Kuka aloittaa ja miten, koska hyppään itse mukaan, mihin suuntaan mennään, tartunko kuulemaani ideaan vai teenkö yllättävän vastavedon? Improvisaatio (musiikissa) voi olla omista ideoista tai ryhmässä rakentuvaa, tietyn aikakauden tai tyylin ?säännöstöstä? ammentavaa, tekstistä tai liikkeestä innoittunutta tai maksimaaliseen vapauteen, uuden etsimiseen ja hetkessä syntymiseen pyrkivää musisointia. Tietysti voidaan kysyä, löytyykö täysin vapaata improvisaatiota muualta kuin pienen lapsen touhuista ja musisoinnista ennen koulutuksen ja ympäristön asettamiin sääntöihin mukautumista? Improvisaatio liittyy myös harjoitusprosessiin. Kun tutustuu nuottikuvaan, saattaa jokin äänitapahtuma, fraasi tai sointukulku houkutella jammailemaan ja kehittelemään lisää. ?Vaikean paikan? saattaa voittaa leikittelemällä sormituksilla ja liikkeillä, soittamalla palasia eri tavoin, eri rekistereistä, kehittelemällä uusia variaatioita ja tapahtumia. Sen lisäksi, että tulee istuttaneeksi 33 KANTELE 1?2012
• että se oma, rakas näkemykseni teoksesta on vain yksi monista mahdollisista. Kaikkea voidaan kokeilla ja miettiä sitten, mitkä ratkaisut toimivat musiikillisesti ja tyylillisesti hyvin. Improvisaation harjoittaminen rohkaisee heittäytymään ja käyttämään mielikuvitusta, mikä tukee tulkinnan ja tekniikan rakentamista. Improvisaatio myös herkistää korvia kanssamuusikoitten soitolle ja siihen reagointiin, mistä on hyötyä esimerkiksi kamarimusiikissa. Improvisaatio toimii parhaimmillaan positiivisena voimavarana, itsetunnon rakentajana ja toisten ihmisten näkemysten ja ideoitten hyväksyntään ohjaavana toimintana ja/tai laulajalle: asettukaa rinkiin joko selät vastakkain tai tehkää harjoitus silmät kiinni musisoiden. Harjoitus alkaa odottavasta hiljaisuudesta. Tehtävän musiikin tulee olla jatkuvaa virtaa, ei siis yksittäisiä silloin tällöin ripoteltuja ääniä. Kun joku aloittaa, toisten pitää mahdollisimman nopeasti tulla mukaan. Kun joku lopettaa, muitten pitää lopettaa saman tien. Intensiivisen hiljaisuuden jälkeen musiikki ryöpsähtää taas käyntiin.. Säveltäjä Juhani Nuorvala antoi luvan julkaista improvisaatio-teemaan loistavasti sopivan kappaleensa. Olkaatten hyvät! Sävelikkö on viehättävä ja kantele soi tässä vireessä erityisen kauniisti. Saatuani kappaleen saatoin unhotua soittamaan sitä iltamyöhällä pitkiksi ajoiksi olohuoneen lattialle. Yksi versio lähti nuotin melodiasta, sen pieniä motiiveita toistaen ja niihin vähitellen säveliä lisäten, päätyen kappaleen soinnuilla helisevään ?kirkonkelloimprovisaatioon?. Tee oma versiosi! Voisitko antaa jonkin hauskan improvisaatiotehtävän kanteleen omistaville lukijoille? ?Ready, steady, go!?. Kuuntelua, reagointia ja päätöksentekorohkeutta kehittävä ryhmäimprovisaatioharjoitus vähintään kolmelle soittajalle Pentatoninen sävelmä 15-kieliselle 1/1 (H, Cb=H), 11/9 (D), 4/3 (E, Fb=E), 3/2 (F#), 11/6 (A) & # ? # & 4 4 & # Juhani Nuorvala 2011 Andante, hyvin vapaasti polveillen j ? ? ? ?? ???? ?? ? ? ? ? ??? ? ? ? ? ? ? ? ?. j ? ? ? ? ?? ? ? ? ?? ? j ? j ?. ? ? ?. ? ? w w w ? ? ? w j ? ? ??? ? ? ????? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ??? ? ? ? ? ? ??? ? ? w ? ? ? ? ? ? ??? ? ? ? ? ? ? ??? ??? 4 4 ww w w w w .. Ohjeet 15-kielisen kanteleen viritykselle: 1. Kanteleen kielten sävelikkö on alimmasta kielestä ylimpään seuraava: d, e, e, f#, a,h, h, d1, e1, e1, f#1, a1, h1, h1, d2 2. Viritä puhtaat kvintit e- ja h-kielten sekä h- ja fis-kieltenvälille. Puhtaan kvintin sointi on ?suora? eli sointi ei huoju soitettaessa kieliäyhtäaikaisesti. 3. Viritä puhdas kvartti välille e-a ja nosta a:ta tästä vielä4-osa-askel (+50 senttiä) ylöspäin. 4. Viritä a- ja d-kielten välille puhdas kvintti. 5. Kun soitat h- ja d-kieliä yhtäaikaisesti, niitten välilläolevan intervallin tulisi olla nk. neutraali terssi - suuren ja pienen terssinvälimaastossa. Kappaleen soittamisesta: opettele ensin nuotinnettu melodia, se toimii kappaleen ensimmäisenä säkeistönä ja improvisaation pohjarakenteena. Ensimmäinen rivi on rytmisesti ja ajankäytöllisesti hyvin vapaa, toiselta riviltä alkaa tasaisempi 4/4-tahtilajissa liikkuva jakso. Soita useampi, päämelodiaa varioiva säkeistö. KANTELE 1?2012 34
• Kanteleet urkuja korvaamassa E spoon uuden piispan vihkimisjumalanpalveluksen musiikki hoidettiin urkujen puutteessa ? kirkkoon rakennetaan uusia urkuja ? hieman toisella tavalla. Hiippakunnan kanttoreista oli koottu 30 hengen kamarikuoro, joka lauloi kaikki virret 5-8 -äänisesti. Urkuparvella kuoron kaverina oli soitinyhtye: Kaisa Koivula (klarinetti), Tommi Asplund (viulu), Valtteri Lehto, (15-kielinen kantele), Senni Valtonen (konserttikantele), Senni Eskelinen (konserttikantele) ja Elina Lappalainen (kontrabasso). Kuoroa ja yhtyettä johti Espoon tuomiokirkon kanttori Petri Koivusalo. Senni Valtonen oli säveltänyt messua varten hienon päivän psalmin ja sovittanut päivän virren. Alku- ja loppusoitot sekä muun sovitustyön teki Petri Koivusalo. Pieni osa musiikista oli improvisoitua. Jumalanpalvelus ja piispanvihkimys televisioitiin suorana ja on nähtävissä YLEn areenalla 13.3. saakka. Vaikka kuoro oli melko massiivinen, kuuluivat kanteleet hyvin läpi tilaisuuden ja soivat Espoon kauniissa kirkossa heleästi. Olisi hienoa nähdä, että kanteleita käytettäisiin Suomen kirkoissa enemmänkin. Fantasiakanteleen rakennuskilpailu K anteleen teemavuoden kunniaksi julistetaan avatuksi fantasiakanteleen rakennuskilpailu. Kilpailun tarkoituksena on saada aikaan mielikuvituksellisia, muotoilultaan tai rakennusmateriaaliltaan erikoisia soivia kanteleita. Kielten määrää ei rajata. Vain mielikuvitus on kattona ideoinnille! Kilpailun parhaimmisto on esillä Kaustisella Kansantaiteen keskuksessa koko kansanmusiikkijuhlien ajan, jolloin yleisöllä on mahdollisuus äänestää omaa suosikkiansa. Virallisen voittajan valitsee asiantuntijaraati. Voittaja julkistetaan kantelekonsertissa Kaustinen-salissa 14.7.2012. Pääpalkintona voittaja saa 1000 euroa. Lisäksi jaetaan tuotepalkintoja muille sijoittuneille ja yleisön suosikille. Kilpailutyöt toimitetaan 30.6. mennessä: Kansanmusiikki-instituutti, Jyväskyläntie 3, 69601 Kaustinen. Soittimet palautetaan syksyllä takaisin tekijöilleen. Kilpailun järjestävät: Kansanmusiikin ja ? tanssin edistämiskeskus, Kaustinen Folk Music Festival, Kansanmusiikki-instituutti ja Suomen Kansanmusiikkiliitto Lisätiedot kilpailusta: Päivi Ylönen-Viiri, Suomen Kansanmusiikkiliitto, toiminnanjohtaja@ kansanmusiikkiliitto.fi KANTELE 35 1?2012
• Kamulinjalla juhlavuosi Lassi Logrén ja Emmi Kujanpää ? 10 vuotta kansanmusiikin perusopetusta Helsinkiläisessä Käpylän musiikkiopistossa voi opiskella nykyään myös kansanmusiikkia. Kamulinjan juuret ulottuvat vuoteen 2002, jolloin professori Heikki Laitisen aloitteesta syntynyt Kansanmusiikkiopisto perustettiin. Historiaa haitari, harmooni, kitara, djembe, jouhikko ja ukulele. Kamulinjan uusin ryhmäaine on rytmiikka, joka on vielä nuori oppiaine musiikkiopistoissa. Se on luova ja liikunnallinen aine ja sopii esimerkiksi lapsille ennen teoriaopintoja. Ensimmäiset vuodet Kansanmusiikkiopistossa toimi pari säännöllistä viikkoryhmää ja vuodessa järjestettiin muutamia lyhytkursseja. Opiston toiminta kasvoi voimakkaasti Suomen Kulttuurirahaston tukeman Kansanmusiikin kehityshankkeen (2006-2009) aikana. Hankkeessa työskentelivät Kansanmusiikkiopistoa alusta alkaen vetänyt Maija Karhinen-Ilo sekä Lassi Logrén. Samaan aikaan opisto vuokrasi myös ensimmäisen oman opetustilan Karjalatalolta. Kehityshankkeen loppuessa opiston toiminta uhkasi hiipua. Käpylän musiikkiopiston rehtori Raimo Päiväläinen vastasi myöntävästi Kansanmusiikkiopiston kosintaan ja opistot yhdistyivät vuoden 2010 alussa. Maija Karhinen-Ilo jatkoi Käpylän musiikkiopiston Kamulinjan vetäjänä. Parin viimeisen vuoden aikana Kamulinjan toiminta on kasvanut hurjasti: viikkoryhmiä on nykyään 60, ryhmissä oppilaita yli 340 ja yksilöoppilaitakin jo 35. Yksityistunteja Kamulinjalla voi opiskella myös perinteisessä yksilöopetuksessa, johon haetaan pääsykokeen kautta. Tämä opiskelu on ns. laajaa oppimäärää, johon musiikkiopistot saavat valtion tukea. Moni Kamulinjan yksilöoppilas on ensin käynyt opiston ryhmässä ja motivaatio oppia enemmän on johtanut hakeutumiseen yksilöopetukseen. Yksilöopiskeluun kuuluu soittotunnin lisäksi myös rytmiikkaa, teoria-aine musiikin perusteet sekä yhtyeopintoja. Yksilöopetuksen soittimia tällä hetkellä ovat: (suosituimmuusjärjestyksessä) kitara, kantele, piano, viulu, haitari, nokkahuilu, ukulele ja djembe-rumpu. Djemben ja ukulelen pääinstrumentikseen valinneet oppilaat taitavat olla Suomessa ainoita laatuaan! Haaveena on saada mm. huuliharppu mukaan säännölliseen yksilöopetukseen. Musisointia ryhmissä Jo Kansanmusiikkiopiston perusfilosofia oli, että jokaisella on riittävästi lahjoja soittaa, laulaa ja tanssia. Kamulinjan ryhmäopetukseen voivat ilmoittautua mukaan kaiken ikäiset musikantit aloittelijasta kokeneempaan harrastajaan. Esimerkiksi kansanmusiikkimuskarit ovat hyvin suosittuja. Kamulinjalla toimii myös perheryhmiä, joissa lapsi ja aikuinen musisoivat yhdessä. Näin kotiharjoittelukin voi olla yhdessä musisointia eikä yksinäistä puurtamista. Ryhmissä voi opiskella mm. seuraavia soittimia: mandoliini, viulu, 5- ja 11-kielinen kantele, 2-rivinen Laadukasta opetusta Kamulinjalla opettajien lista vilisee tuttuja nimiä kansanmusiikin ystäville: Tero Hyväluoma, Anneli Kont-Rahtola, Emmi Kujanpää, Tytti Metsä, Teija Niku, Kirsi Ojala, Aakusti Oksanen, Markus Rantanen, Johanna Rautiainen, Saija Teirikangas, Mira Törmälä ja Veera Voima. Lassi Logrén on kuluvana lukuvuonna Kamulinjan vetovastuussa KANTELE 1?2012 36
• Sauli Heikkilä Johanna Rautiainen opettaa Anja Pajarille sontuja tammikuisella 11-kielisen kanteleen kurssilla. Maija Karhinen-Ilon keskittyessä taiteelliseen jatkotutkintoonsa. pienkanteleiden ryhmätunneilla. Kanteleoppilaiden ikäjakauma on kuusivuotiaista eläkeiän saavuttaneisiin, kertoo Emmi Kamulinjan kanteleopetuksesta. ? Kamulinjan yksilöopetuksen kantelistit käyvät soittotuntien lisäksi rytmiikkatunneilla ja osallistuvat kanteleyhtyeeseen tai muuhun yhteismusisointiin. Kuluneen lukuvuoden aikana on ollut kiinnostavaa seurata, kuinka rytmiikassa tehdyt koordinaatio- ja motoriikkaharjoitukset näkyvät kanteletunneilla rytmisen tarkkuuden ja soittokosketuksen kehittymisenä. Kamulinjalla kanteleen asema musiikkiopistosoittimena lienee tavanomaista parempi, koska kanteleen dynamiikka osataan huomioida yhtyesoitossa ja useimmilla opettajilla on kokemusta pienkanteleiden soitosta. ? Opettajan työ Kamulinjalla on inspiroivaa. Linja on vielä nuori ja uusien opetuskäytäntöjen luominen tekee työstä mielenkiintoista. Käpylän musiikkiopiston työilmapiiri on positiivinen ja kannustava, mikä osaltaan tukee eri oppiaineiden yhteistyötä sekä erilaisia projekteja yleisen eli klassisen linjan ja Kamulinjan välillä, kertoo Emmi. Kaikille avoimia viikonloppukursseja Jo Kansanmusiikkiopiston ajoilta asti on Kamulinja järjestänyt aktiivisesti lyhytkursseja. Useimmiten kurssit ovat kahdelle päivälle jaettuja 4 oppitunnin viikonloppukursseja. Suosittuja kursseja viime vuosina ovat olleet esimerkiksi huuliharppu-, kantele- ja laulukurssit. Ajantasaiset kurssitiedot löytyvät Kamulinjan nettisivuilta. Kanteleopetus Kamulinjalla Emmi Kujanpää opettaa kanteleryhmien lisäksi kanteleen yksilöoppilaita sekä rytmiikkaryhmiä ja bulgarialaisen laulun ja -tanssin ryhmää Kukuvitsaa. Kamulinjan toinen kanteleopettaja Johanna Rautiainen opettaa myös muskareita. Kanteleryhmissä soitetaan 5- ja 11-kielistä kannelta, yksilöoppilaat soittavat myös isoa sekä Saarijärven kanteleita. ? Kanteleoppilaita on Kamulinjalla tällä hetkellä noin neljäkymmentä. Heistä suurin osa käy KANTELE 37 1?2012
• Eva Alkula Wasuregai ? Unohduksen simpukka Japanilainen runous inspiroi säveltäjä Harri Suilamoa teoksen ?Wasuregai - onnade calligraphy? syntyaikoihin. Teos on Kanteleliiton tilaus 25-kieliselle kotolle ja kanteleelle ja se kantaesitettiin Musiikin Ajassa vuonna 2009. Sittemmin teosta on esitetty mm. Pohjoismaisilla musiikkipäivillä Reykjavikissa sekä eri puolilla Japania. Salaperäisyydellään kiehtova taustatarina sekä monisävyisyydellään puhutteleva teos saattelee kuulijan hiljaisuuden äärelle, houkutellen herkistymään intensiiviseen kuunteluun. -W asuregai on jatkoa prosessille, jossa olen pyrkinyt luomaan oman erityisen, henkilökohtaisen ja tunnistettavan murteen kanteleilmaisun yleiskielestä. Suhteeni kotoon oli sävellysvaiheen aikana suurin piirtein sama kuin kanteleeseen nelisentoista vuotta sitten, jolloin kirjoittaessani ensimmäistä kanteleteostani tulin omistaneeksi huomattavan osan työperiodista soittimen ominaislaadun ja ilmaisumahdollisuuksien kartoittamiseen. Nyt toteutuneessa sävellyshankkeessa kohtasivat kanteleen ja koton toisistaan poikkeavat traditiot sekä oma musiikillinen ilmaisukieleni ja -estetiikkani. Uusi teos syntyi paljolti tämän triangelidraaman kitkasta ja jännitteistä, kertoo säveltäjä Harri Suilamo. ? Wasuregai on varhaisemman soolokanteleteokseni Una goccia d?oblio (Unohduksen pisara) sisarteos sikäli, että siinä kantele vaeltaa läpi saman viritysreitin, mutta verrokkiinsa nähden päinvastaiseen suuntaan. Wasuregain taustalla on vanha matkakertomus vuodelta 935, ?Tosa Nikki? eli Tosa päiväkirja. Ki no Tsurayuki (872-946), päiväkirjan kirjoittaja, oli jo aikanaan arvostettu hovirunoilija ja kirjallisuusteoreetikko. Hän jäi historian kirjoihin myös yhtenä Kokinshun, merkittävän japanilaisen waka-runojen kokoelman toimittajista. Waka on japanilaisen runouden muoto, jonka alle kuuluu useita erilaisia tyylejä. Näistä tärkeimmät kaksi ovat tanka (lyhyt runo) ja ch?ka (pitkä runo). Sana waka keksittiin alun Ki no Tsurayuki, Kanou Tanyuu (1602-1674) KANTELE 1?2012 38
• perin Heian-kaudella (794-1185) erottamaan japanilainen runous kanshista (kiinalaisesta runoudesta), jonka kaikki koulutetut japanilaiset myös tunsivat. Ki no Tsurayukin Kokinshuun kirjoittamaa esipuhetta pidetään japanilaisen kirjallisuuskritiikin alkuna, erillisenä ajan kirjallisuuspiireissä yleisemmästä kiinankielisestä runoudesta. Hovin aatelistoon kuuluva Ki no Tsurayuki ehti toimia myös Tosan provinssin maaherrana Shikokussa vuosina 930-935. Tosa päiväkirja syntyi kotiinpaluumatkalla Tosasta Kiotoon. Tuohon aikaan 200 mailin matka kesti meriteitse useita viikkoja ja niin tämäkin matka eteni hitaasti, kestäen 55 päivää. ?Wasuregai?, unohduksen simpukka, symboloi japanilaisessa kirjallisuudessa lohdutuksen tuojaa, jolla oli kyky tuoda lievitystä suruntäyteiseen kaipuuseen ja ikävään. Esimerkiksi kaukana merillä purjehtivat saattoivat rantautuduttuaan kerätä niitä raastavan koti-ikävän tai lemmentuskansa lohdukkeeksi ja unohdukseksi. Matkan aikana runoilija työsti tyttärensä äkillistä kuolemaa ja unohduksen simpukat mainitaan helmikuun 4. päivän merkinnässä: Ki no Tsurayuki, Kikuchi Yousai (1781-1878) tunnistettavuutensa, jolloin ne lähenivät puhdasta kuvataidetta ja estetiikkaa, erotukseksi ?miehen kädestä? (otokode), jolla kirjoitettiin virallisissa yhteyksissä, kiinalaisin merkein ja suoraviivaisen kulmikkaasti. Myöhemmin kalligrafian sukupuolittuneisuus rikkoutui, kun myös miehet alkoivat harrastaa onnadea. Sen kiinteä yhteys runouteen ja tunneilmaisuun säilyi ennallaan. Japaninkieli on yhdistelmä tavu- ja sanamerkkejä, hiraganaa, katakanaa ja kiinalaisia kanjeja. Japanilaiset harjoittivat aluksi kiinalaistyylistä kalligrafiaa, josta japanilaisen kalligrafian omat tyylit ovat kehittyneet. Näitä tyylejä ovat mm. bokuseki ja onnade. Bokuseki kehittyi zen-munkkien kalligrafiasta, kun taas onnade-kalligrafia perustuu hiraganoihin. On varsin mielenkiintoista, että Ki no Tsurayuki on kirjoittanut päiväkirjansa naisen roolissa ja pääosin hiraganoin. Itsensä hän mainitsee lähinnä kolmannessa persoonassa, kuten esimerkiksi ?matkustaja? tai ?eräs henkilö?. Wasuregaista työstetään parhaillaan videoteosta, joka esitettäneen tulevan kesän Kantele Festin ohjelmassa, Meidän festivaalilla. ?Here the breaking waves come and go, as I lament For my darling child; Stooping I, to bid farewell, Pick up a ?forgetting-shell?.? Tankamuotoon (5-7-5-7-7) kirjoitetut runot ovat ehkä vaikuttavimpia kohtia muuten hyvin yksinkertaisella, tosin hiljaisen humoristisella tavalla matkustajan arkea kuvailevassa päiväkirjassa. ? Kirjoitan edelleen nuottini käsin, useastakin syystä, joista vähäisin ei ole kiinnostukseni kalligrafiaan. Linkki japanilaiseen kulttuuriin toi Wasuregain sävellystyölle tässä suhteessa oman erityisen vivahteensa, mikä heijastuu teoksen alaotsikossa, kuvailee Suilamo. ? Vaiheessa, jossa japanilainen kirjoitustaito alkoi itsenäistyä ja eriytyä perinteisestä kiinalaisesta, oli vallalla useita kaunokirjoittamisen murteita. Onnade-kalligrafia oli ?naisen käden? kirjoitusta, jolla kirjoitettiin runoja ja päiväkirjoja, ja joka edusti hienostuneisuutta ja lyyristä kauneutta. Sen pehmeät, vapaamuotoiset merkit saattoivat äärimmillään kadottaa Lähteet: William N. Porter: The Tosa Diary by Ki no Tsurayuki Harri Suilamo: teosesittely Harukaze 5/2010: Tee ja muut taiteet, Paula Ylimannila Wikipedia KANTELE 39 1?2012
• Vuoden Kantelelevyn valitseminen Maarit Kytöharju / Meidän Festivaali Suunnittelen jokavuotista musiikkijuhlaa nimeltä Meidän Festivaali. Kantelemusiikki tulee olemaan framilla ensi kesän painoksessa ja olen tästä kovin innoissani. Konserttiohjelmien juonimisen tiimellyksessä minua pyydettiin valitsemaan Vuoden Kantelelevy. Äkkäsin kunniatehtävässä lymyilevän mahdollisuuden tutustua kätevästi pinoon mielenkiintoisia äänitteitä ja suostuin oitis. S ain ehdolla olevat levyt käsiini, suoritin hieman nettisurffailua ja ryhdyin kuuntelemaan. Tuntemukseni tämän päivän kanteletaiteesta painottuu Eva Alkulan kanssa tehtyjen yhteistöiden ansiosta alan modernimpaan ja kokeellisempaan päähän. Sähköisen konserttikanteleen lisäksi Evan toimet ovat johdattaneet minut tutustumaan nippuun suomalaisten nykysäveltäjien kanteleteoksia. Myös Vilma Timosen, Senni Eskelisen ja Timo Väänäsen levyt ovat soineet usein kuulokkeissani ja hiljattain ihastelin Jenny Vartiaisen otetta Timo Alakotilan sävellyksestä Sibelius-Akatemian publiikissa. Tällä taustalla Vuoden Kantelelevy -ehdokkaiden kuunteleminen terävöittää käsitystäni kanteleesta perinteisempien sävyjen ja eleiden välittäjänä. Ehdolla olevien levyjen tyylillinen kirjo on riemastuttava. Mitään nauttimisen tielle tulevaa ei ilmene myöskään äänitteiden teknisessä toteutuksessa. Ensemble Ambrosiukselle on syytä ojentaa iso papukaija rohkeasta livelevystä. Hampurissa taltioidun, hillittömän Zappa spielt für Bach -esityksen saattaminen levymuotoon on Olli Virtaperkon, Veli Kujalan ja Heikki Savolaisen osaavissa käsissä onnistunut tavalla, joka tuo keikkahien iholle. Toinen tekninen selkääntaputus menee Hohka-yhtyeen innostavan ja taidokkaan Puutarhautumisen äänittäneelle ja miksanneelle Marko Myöhäselle, joka on hevosharrastuksensa ohessa ehtinyt kätilöidä monta kirkassoundista levyä. Ensemble Ambrosiuksen riveissä kannelta soittaa Eija Kankaanranta, Hohkassa Valtteri Lehto. Arja Kastisen ja Peter Phippenin äänite Lavender Calm hiljentää ja syventää. Instrumenttien juureva sointi ja esittäjien luottamus toisiinsa ja sanomaansa saavat aikaan tilan jossa yksittäiset nuotit eivät merkitse puusta putoavaa lehteä enempää. Ajatukset kietoutuvat hienosti suurempien ja hitaampien eleiden ympärille. Hannu Koistisen kanteleiden eri laatuja esittelevä Sound of Koli taas on komea soiva postikortti kansallismaisemasta. Ritva Koistinen, Olga Shishkina ja Anttu Koistinen esittelevät muusikkouksiensa osa-alueita todella monipuolisesti valitun ohjelmiston parissa. Levy on Kolin maisemia kunnioittaen paketoitu näyttävästi ja tuntuu asettuvan osaksi Koistisen kanteleiden maailmanvalloitusta. Kansainvälistä huomiota tavoittelee myös Suvi-Anna Kärkösen Metsäjärvi jonka japaninkieliset kansitekstit ovat varmasti nokkela ratkaisu. Levy puhuttelee romanttista kuulijaa tasapainoisilla ja taidokkailla esityksillä ynnä lempeästi soivilla teoksilla. Äänite nimeltä Kansainvälinen Kantelekilpailu 2011 tarjoaa monenkirjavaa ilmaisua sekä esitys- että sävellyspuolella. Muutamien erityisten tähtihetkien, vaikkapa Maija Kauhasen esittämän aloitusraidan siivittämä levy tuottaa useita ahaa-elämyksiä ja luo mielikuvia KANTELE 1?2012 40
• jotenkin niin, ettei perinteessä ole kyse tuhkien palvomisesta vaan tulen ruokkimisesta. Lopuksi vielä oma suosikkini tästä joukosta eli Vuoden Kantelelevy ? Erkki ja tytöt! Tapu tapu tapu! Tällä levyllä on korvin kuultavissa ja käsin kosketeltavissa miten kälviäläinen mestaripelimanni, koneurakoitsija Erkki Lassila siirtää vankkaa tekemisen meininkiään nuorille kollegoilleen kantelekvintetin keinoin. Yhtyeen muut jäsenet ovat Eeva-Kaisa Kohonen, Jutta Rahmel sekä Anna ja Leeni Wegelius. Metka ja viimeistelty paketti sisältää kahden yhtyeessä soittavan pelimannin kirjoittamat tekstit eli Erkki Lassilan biografian, yhtyeen tähänastisen tarinan sekä napakat esittelyt levyn kappaleista. Ohjelmisto koostuu Erkin omista sävellyksistä, hänen isänsä opettamista kappaleista sekä kälviäläisestä pelimannimusiikista. Monet melodiat ovat menneet levyn kuuntelun jälkeen omien sormieni alle etsimään sopivaa sovitusta viulusta. Mikäs sen hauskempaa! Kiitos kaikkien kuuntelemieni levyjen tekijöille hienoista hetkistä musiikkinne äärellä. Toivokaamme yhtä komeaa levysatoa vuodelle 2012. kanteletaiteen elinvoimaisuudesta sekä kansainvälisestä kaikupohjasta. Helli Syrjäniemen joululevy Enkelten laulu vuorostaan tuo mieleeni muistoja kantelemusiikin säestämästä lapsuuden joulusta vaikken sellaista ole koskaan kokenutkaan. Tämä kertonee äänitteen vahvasta tunnelmasta. Helli Syrjäniemi lausuu kotisivuillaan koskettavan toiveen, ettei kansallissoitin vaikenisi. Minusta jo tämä kahdeksan levyn katsaus osoittaa, ettei moisesta tarvitse huolehtia ? mikäli kantelepiiri säilyy avarakorvaisena sekä yhtä kiinnostuneena huomispäivän kantelemusiikista kuin eilisestäkin. Gustav Mahler, kunnon tantereentömistäjä hänkin, muotoili asian Pekka Kuusisto Ura musiikin parista ? sinulle? Musiikin voimakeskus hakee opiskelijoita Opetusta Helsingissä ja Kuopiossa Hakuaika 5.?16.3.2012 www.siba.fi/how-to-apply Jazzmusiikki, kansanmusiikki, kirkkomusiikki, klassisen musiikin instrumenttija lauluopinnot, musiikin johtaminen, musiikkikasvatus, sävellys ja musiikinteoria, GLOMAS Nuorisokoulutus peruskoulu- ja lukioopiskelijoille kantelekoulutus Suomessa Tässä lehdessä piti jatkua sarja kantelekoulutuksesta ammattikorkeakouluilla ja konservatorioilla. Koska ammattikorkeakoulujen tilanne on tänä vuonna radikaalisti muuttumassa ja osa koulutuksesta on lopetusuhan alla, odotetaan tilanteen selkiytymistä ja siirretään sarjan jatkuminen seuraaviin lehtiin. KANTELE 41 1?2012
• LEVYPOKE Maija Pokela Alkuvuoden aikana kantelelevykentälle on saapunut jälleen uusia tulokkaita, tällä kertaa kolmen julkaisun verran. Kaikilla äänitteillä on mukana vain pienkanteleita, vaikka näin erilaisten soittajien käsissä sitä ei tule ensimmäisenä edes ajatelleeksi. Velhoilua puhaltelua, perkussiivisia osioita ja jopa kaulakorujen käyttöä. V iimeksi esittelin Arja Kastisen ja Peter Phippenin duolevyn, mutta nyt on vuorossa Kastisen oma soololevy The Last Gathering. Hän soittaa seitsemällä erilaisella pienkanteleella, joissa on kieliä viidestä viiteentoista. Suuri osa kanteleista on rakennettu jonkin perinteisen mallin mukaan, tekijöinä ovat Rauno Nieminen, Pekka Lovikka, Erkki Okkonen sekä Keijo Säteri. Yksi levyn yhdestätoista raidasta pohjaa karjalaiseen itkuvirteen, muuten kaikki kappaleet ovat Kastisen ?omasta päästä?. Levyn soundimaailma on vaihteleva, kanteleet soivat pitkään ja pehmeästi, kun taas soiton vahva ote ja efektit tuovat särmää. Pehmeys johtunee siitä, että Kastinen käyttää kanteleissaan normaalien teräskielien lisäksi esimerkiksi pronssikieliä, joissa on ihanan täyteläinen ääni. Kansissa luetellaan kaikki efektitekniikat joita äänitteellä on käytetty, eikä mielikuvitus ole todellakaan loppunut kesken ? mukana on perinteisten huilu- ja mattaäänien lisäksi mm. varrastikuilla, kynillä ja jousella soittoa, koppaan Siionin virsiä S uojaavat siipes on Tellu Turkan ja Suden ajan eli Liisa Matveisen, Katariina Airaksen, Nora Vauran ja Veera Voiman yhteistyönä syntynyt hengellinen levy, jossa he laulavat Siionin virsiä. Virret ovat vanhoja, kansan suussa syntyneitä koraalitoisintoja ja niillä on vahva asema körttiläisessä seuraliikkeessä. Perinteisesti virsissä ei ole käytetty säestystä, mutta Turkka ja Suden aika ovat ottaneet liudan soittimia mukaan sovituksiinsa. Säestyssoittimina on Matveisen kanteleen lisäksi moraharppu, udu, kellopeli, rummut, härjelandspipa, low whistle ja KANTELE 1?2012 1?2012 42
• rahistimet. Kaikissa kappaleissa ei ole soitinsäestystä, sillä nämä taitavat naiset tekevät myös komeita säestyksiä stemmalaululla. Sovitukset ja tulkinnat ovat kappaleesta riippuen joko kauniita ja kevyitä tai sitten syvälle pureutuneita, jylhiä ja paatoksellisia. Levyn on tuottanut taiteilijaprofessori Timo Alakotila, joka on ollut tuottamassa myös osaa Suden ajan aiempia levyjä. Hohkausta H ohkan energinen ja kunnianhimoinen levy Puutarhautuminen on jotain, mitä olen kaivannut tälle palstalle. He soittivat levynjulkaisukonsertin Musiikkitalon klubilla helmikuun 16. päivä, ja se olikin vauhdikas keikka... Hohka perustettiin muutamia vuosia sitten, kun nelikko opiskeli Sibelius-lukiossa. Hohkaan kuuluu kantelisti-kitaristi Valtteri Lehto, basisti Maksim Purovaara, viulisti-avainviulisti Meriheini Luoto sekä haitaristi Veikko Muikku. Lehto on melkoinen pienkantelevirtuoosi, miehen komppailu ja riffittely tuovat bändin sointiin mehevän lisän. Myös muut soittajat hoitavat tonttinsa tyylillä ? perinnetietoisuus ja samalla ennakko- Maija Pokela on kansanmuusikko, joka opiskelee Sibelius-Akatemiassa pääaineenaan kanteleet. Hän on soittanut niin kauan kuin muistaa ja on kansan­ musiikin intohimoinen kuluttaja. luulottomuus myös muuta kuin kansanmusiikkia kohtaan luovat aivan mahtavan kokonaisuuden! Suurimman osan kappaleista on säveltänyt Purovaara, mutta mukana on myös Luodon ja Lehdon hienoja sävellyksiä. Tästä musiikista tulee varmasti hyvälle tuulelle! KANTELE 43 1?2012
• Sointu Borg ja Laura Kaipia Fresh ? tuoreimpia kantelesävellyksiä kuultiin Tampereella Willa Mac on Tampereen Pyynikillä sijaitseva yksityinen taidemuseo ja galleria. Tilana palatsimainen ja jylhä rakennus oli upea valinta 27.11.2011 pidetylle kantelekonsertille. Konsertin ohjelma koostui nykymusiikista ja sisälsi kuusi erilaista ja tunteita herättävää teosta. Teoksista Adina Dumitrescun sävellykset olivat uunituoreita ja tilaisuudessa kuultiin niiden kantaesitykset. Kanteletta soittivat Eva Alkula ja Jenny Vartiainen, lyömäsoittimissa toimi Janne Tuomi. E va avasi konsertin Pekka Jalkasen rauhallisella ja soljuvalla kappaleella Vecernie´llä (2008). Kappaleen tunnelma oli seesteinen ja tyyni. Hyvin erottuvien toistuvien sävelkulkujen ja teemojen vuoksi kappale oli konsertin helpoin seurattava. Muissa niiden havaitseminen oli jonkin verran haastavampaa. Vecernien jälkeen oli vuorossa Evan ja Jennyn tulkitsema Ua hoi (2011), ensimmäinen Dumitrescun kantaesityksistä. Melodia ja sävelet olivat ristiriitaisia ja aavemaisia. Toinen kanteleista oli viritetty selvästi tasavireisestä virityksestä poikkeavasti. Kaanon-tyylistä soittoa tuki laulu, joka koetti ikään kuin yhdistyä kanteleeseen mukaillen kappaleen melodiaa. Evan soitto eri tilassa sai kuuntelijat aluksi hämmentymään, mutta lopulta ratkaisu oli onnistunut. Kolmas kappale oli lyömäsoitinsoolo. Janne esitti Mika Rintalan nauhalle ja lyömäsoittimille säveltämän Haravakellon, joka poikkesi selkeästi muusta ohjelmistosta. Kappale oli tunnelmaltaan ja dynamiikaltaan hyvin voimakas, välillä jopa ahdistava teos, joka yhdisteli nauhalta kuuluvia luonnon ääniä, livesoittoa ja huutoja. Jannen soolon jälkeen ohjelmaan oli valittu kaksi maisemakuvailua. Jennyn esittämä John Cagen In a landscape (1995) oli iloinen, ja soitto oli paikoin hyvin pomppivaa. Toisena Eva ja Janne esittivät yhdessä Dumitrescun teoksen Acrilic damunt tela (2011). Inspiraatio teokseen oli löytynyt Joan Mirón maalauksesta "Paisatge". Vaikka Miró tuo mieleen rytmin ja kirkkaat värit, oli kappaleen tunnelma lempeä, Eva Alkula rauhallinen ja puhdas. Mieleen nousivat monenlaiset maisemat. Konsertti huipentui Adina Dumitrescun kappaleeseen Fresh (2011), jossa Eva, Jenny ja Janne soittivat kaikki yhdessä. Voimakkaat rummut ja kappaleen aggressiivinen ja voimakas tulkinta vangitsivat yleisön huomion. Kanteleensoittajien stemmojen keskinäinen kontrasti toi myös hauskan lisän kappaleeseen. Soittajien huudot kappaleessa säikäyttivät kuulijan, mutta toivat kappaleeseen myös odottamattomia käänteitä. Soittimet tuntuivat ikään kuin taistelevan kuuntelijan huomiosta. Kaiken kaikkiaan konsertti oli antoisa ja odotuksista poikkeavana tarjosi uudenlaisia kuuntelukokemuksia. Kappaleet tutustuttivat myös aivan uudenlaisiin tapoihin käsitellä soittimia. Tunteikkaassa konsertissa tunnelmat vaihtelivat ahdistuksesta hilpeyteen. Kirjoittajat opiskelevat kanteleensoittoa Tampereen konservatoriossa. KANTELE 1?2012 Jenny Vartiainen 44
• KURSSIT Retriitinomainen pienkanteleiden jatkokurssi 28.7. ? 29.7.2012 Knuutilan kanteleleirit 4.-7.6.2012 lapsille ja nuorille 18.-21.6.2012 nuorille ja aikuisille Kanteleleirit järjestetään Knuutilan kartanossa Nokian Siurossa, luonnonkauniilla paikalla järven rannalla. Kanteleliitto järjestää retriitinomaisen pienkanteleiden jatkokurssin 28.?29.7.2012. Kurssi on tarkoitettu aikuisille, jotka haluavat oppia pienkanteleen soittoa omaksi ilokseen ja rentoutuakseen. Opettajana on musiikin tohtori Arja Kastinen, joka pitää kurssin aikana myös konsertin. Kurssille voi ottaa oman 5-15-kielisen kanteleen tai käyttää Kanteleliitosta saatavaa lainasoitinta. Lähestymistapana on jokaisen henkilökohtainen kohtaaminen soittimensa kanssa. Leireillä musisoidaan yksin ja yhdessä, tutustutaan luontoon, leikitään ja ennenkaikkea pidetään hauskaa musiikin parissa! Opettajina leireillä toimivat Marja Turu, Liisa Lilvanen ja Noora Laiho. Majoitus ja ruokailut järjestyvät Knuutilan kartanon Aittahotellissa. Lisätiedot leiristä ja ilmoittautuminen: Kurssin hinta on 190 ? Kanteleliiton jäsenille ja 220 ? muille. Marja Turu, p.050 5736273 / marja.turu@gmail.com Hintaan sisältyy: 10 tuntia kanteleopetusta ja Arja Kastisen konsertti KAMU?12 Lasten ja nuorten kansanmusiikkileiri 10.-14.6.2012 Majoitus: 2 hengen huoneissa opiston liinavaatteilla. Ruokailut: lauantaina lounas ja päivällinen; sunnuntaina aamupala, lounas ja päivällinen Mahdollisuus rantasaunan käyttöön. Kurssi pidetään Päivölän virkistyskodissa Nummelassa. Ilmoittautumiset, tiedustelut ja lainasoitinkyselyt Kanteleliittoon 15.5.2012 mennessä: Kanteleliitto Hämeentie 34 D, 00530 Helsinki , mail@kantele.net, 050 5645957. Leiri on tarkoitettu 8?17 -vuotiaille kansanmusiikin harrastajille tai kansanmusiikista kiinnostuneille. Leiriläisellä tulee olla perusvalmiudet omassa pääsoittimessaan. Opetusmuotoina ovat yhteissoitto, yhtyesoitto sekä pienryhmätai yksityisopetus. Kurssin toteuttamiseksi tarvitsemme vähintään 10 osallistujaa. Soittimia voi lainata kurssin ajaksi Kanteleliitosta. Keski-Suomen opiston yhteystiedot: Keski-Suomen Opisto, Sirkanpolku 1, 44200 Suolahti, Äänekoski. Leirin opettajina ovat kansanmusiikin ammattilaiset: Leena Joutsenlahti (puhaltimet), Anna Kattainen (kanteleet), Jari Komulainen (haitari, harmoni, kosketinsoittimet), Emilia Lajunen (viulu, avainviulu, jouhikko), Jarmo Romppainen (mandoliini, kitara). Arja Kastinen www.temps.fi Kurssin hinta: - Suomen kansanmusiikkiliiton jäsenille 275 ? - muille 295 ? Yhtyekurssille voi ilmoittautua kokonaiset yhtyeet. Yhtyekurssin hinta määräytyy yhtyeen koon mukaan. Leiriläisten huoltajia mahtuu myös jokunen mukaan. Kysy lisää! Ilmoittautuminen 10.5.2012 mennessä. Esitteitä ja lisätietoja: Suomen Kansanmusiikkiliitto, (09) 873 1320, toimisto@kansanmusiikkiliitto.fi www.kansanmusiikkiliitto.fi KANTELE 45 45 1?2012
• Ilomantsin 41. kanteleleiri ja soitinrakennuskurssi 9?17.6.2012 Karstulan XXXVII Musiikkileiri ja PuuSoi -konserttisarja 21.7.?29.7.2012 Pogostan koululla (Ylätie 8, 82900 Ilomantsi) Paikka ja aika: Karstulan Evankelinen Opisto, Kokkolantie 12, 43500 KARSTULA Ilmoittautuminen maalis-huhtikuussa (jälkiilmoittautumismaksu huhtikuun jälkeen 20 ?). Järjestäjä: Karstulan Evankelinen Opisto, JAMK/ kulttuuriala KANTELELEIRI 9. ?17.6.2012, alk. 365 ? perusopetus, ruokailu ja lattiamajoitus luokissa Hinnat: Täysihoitomaksu alkaen 380 ? asumistasosta riippuen. SOITINRAKENNUSKURSSI 10.?17.6.2012, 120 ?, vain opetus Sivuainemaksu: 190 ? Opettajina Ilomantsissa: Anu Alviola (mm. kansantanssi), Senni Eskelinen, Ulla Honkonen, Ulla-Sisko Jauhiainen, Aino Kurki, Valtteri Lehto, Salla Pesonen, Tiina Takkinen, Saija Teirikangas (musiikin perusteet, kehorytmiikka), Jenni Vartainen, Heidi Äijälä (mm. barokkiryhmät). Ilmoittautuminen: 19.6.2012 mennessä. Soitinrakennus: Aaro Leinonen ja Erkki Okkonen Karstulan kansainvälinen musiikkiviikko ja PuuSoi on vuotuinen tapahtuma. Taiteentekijät, joita muisiikkiviikolla kuullaan ovat alansa huippuja, pääasiallisesti laulajia, kitaristeja sekä jousisoittajia. Heidän lisäkseen esiintymään pyydetään aina myös musiikinopiskelijoita, jotka ovat kokoontuneet Karstulaan samaan aikaan järjestettävälle musiikkileirille. Tiedustelut kanteleleireistä: Saila Kinnunen p. 050 324 6889 Karstulan Evankelinen Opisto, kansanopisto@keokarstula.fi Tiedustelut soitinrakennuskurssista: Erkki Okkonen p. 040 525 9756 tai erkki@okkonen.fi www.keokarstula.fi Suvisoittajaiset Jyväskylän Kristillisellä opistolla 4?8.6.2012 Kanteleleirin ja soitinrakennuskurssin järjestää Pohjois-Karjalan Musiikkiyhdistys ry. Ilmoittautumislomakkeet ja lisäinfoa osoitteesta: www.musiikkiyhdistys.fi Musiikin päiväleiri vasta-alkajille mutta myös soittamista jo harrastaville lapsille päivittäin klo 8.30-16. 15. Vesimusiikki 10?15.7.2012 Ikaalisten kylpylässä Päivään sisältyy henkilökohtainen noin 22 min soittotunti, kahta soitinta soittavalle 2 x noin 22 min soittotunti kummassakin soittimessa, sekä yhteismusisointia. Muu aika ohjattua vapaa-ajan toimintaa. Kantelekurssi lapsille ? nuorille ? aikuisille, yksin tai perheen kanssa Opettajana Susanne Heinonen: Iso kantele, 5-kielinen kantele ym., kaikenlaista kanteleella Soittimet: huilu / nokkahuilu, piano, kitara, viulu, kantele, sello, rummut / bändi, harmonikka, käyrätorvi. Pyynnöstä järjestämme opettajia myös muihin soittimiin. Kurssin muut opetusaineet: piano, viulu, sello, laulu, kitara, tanssimuskari Vesimusiikki c/o Rannanmäki Vanha sotilastie 3, 00850 Helsinki puh. 0400 830 368, 050 346 7345 Lisätietoja Tiina Mäkinen, tiina.makinen@jko.fi tai 050 3899 642.  Ilmoittautuminen: 30.4.2012 mennessä (ei sitova) www.jko.fi Jälki-ilmoittautuminen mahdollista, mikäli kurssilla on tilaa. Mikäli teidän kurssinne ei löydy näiden joukosta, ilmoita se osoitteella lehti@kantele.net. Päivitämme kurssit osoitteeseen www.kantele.net. Lisätietoja ja ilmoittautumiskaavake osoitteessa: www.vesimusiikki.com KANTELE 1?2012 46
• Lahden 38. kanteleleiri 10?15.6.2012 Sommelon kurssit 26.6.?30.6.2012 Finn-Kanteleet r.y. järjestää kanteleleirin Siikaniemen kurssikeskuksessa, viehättävän järvimaiseman keskellä. Leirillä opiskellaan sekä yksityis- että ryhmätunneilla koti- ja konserttikanteleiden soittoa. Lisäksi on mahdollisuus saada ryhmäopetusta pienkanteleiden soitossa. Tänä vuonna leirin teemana on elokuvamusiikki. Kansainvälinen Kantelekurssi 26.6. ? 30.6.2012 Opettajat: Anu Alviola ja Vilma Timonen (30 opetustuntia) Kurssin hinta: 250 ? (sis. opetuksen ja pääsyn Sommelon konsertteihin kurssipäivinä) Kansantanssikurssi 26.6. - 29.6.2012 Opettaja: Antti Savilampi (18 opetustuntia) Kurssin hinta: 120 ?/hlö, 180 ?/pari, Ryhmä: 120 ?/hlö + 60 ?/lisähenkilöt (sis. opetuksen ja pääsyn Sommelon konsertteihin kurssipäivinä) Kurssi sopii erinomaisesti niin kanteleen soittoa harrastaville kuin aloittelijoillekin. Myös luokka- ja päiväkotityössä kannelta käyttävät ja sen pedagogiikasta kiinnostuneet opettajat ovat tervetulleita leirille. Näppärikurssi 26.6. ? 30.6.2012 Opettajat: Mauno Järvelä apuopettajineen (25 opetustuntia) Puolipäiväiset 4-7-vuotiaat, 90 ? (sis. opetuksen ja pääsyn konsertteihin), klo 9-12 Kokopäiväiset 7-18-vuotiaat, 120 ? (sis. opetuksen ja pääsyn konsertteihin kurssipäivinä), klo 9-16 Leirin taiteellinen johtaja on Johanna Aho, muina opettajina Anu Itäpelto, Noora Laiho, Laura Linkola ja Aino Meisalmi-Minkkinen. Leiripäällikkönä Eevi Hölsä. Leirin ilmoittautumismaksu on 30 ? ja leirimaksu on alle 12-vuotiailta 260 ? (yht. 290?) ja yli 12-vuotiailta 300 ? (yht. 330?). Balladikurssi 28.6. ? 29.6.2012 Opettaja: Anneli Asplund ja Maari Kallberg (15 opetustuntia) Kurssin hinta: 120 ? (sis. opetuksen ja pääsyn Sommelon konsertteihin kurssipäivinä) Hinta sisältää yksityis- ja ryhmäopetuksen, majoituksen 2-4 hengen huoneissa sekä täysihoidon. Ennakkoilmoittautuminen tapahtuu ilmoittautumislomakkeella sekä maksamalla ilmoittautumismaksu leirin tilille 31.3.2012 mennessä. Ilmoittautumilomake on tulostettavissa Kanteleliiton nettisivuilta www.kantele.net. Runolaulutyöpaja 28.6.2012 klo 10.30-12.00 Opettaja: Taito Hofrén/ Pekka Huttu-Hiltunen (2 opetustuntia) Työpajan hinta: 35 ? (sis. opetuksen) Lisätietoja: Eevi Hölsä, p. 040 843 0642, eevi_holsa@hotmail.com Rönttösentekopaja 30.6.2012 Opettaja: Helena Malinen Perusteellinen paja (1), klo 9-10.30, 25 ? Tutustumispaja (2), klo 16.00, 10 ? Hinta sisältää opetuksen ja tarvikkeet Lahden seurakuntayhtymän Siikaniemen kurssikeskuksen osoite: Siikaniementie 210, 16730 KUTAJÄRVI. Leiväntekokurssi 28.6.2012 klo 15-18 Opettaja: Helena Malinen Kurssin hinta: 35 ? (sis. opetuksen ja tarvikkeet) www.siikaniemenkurssikeskus.fi www.runolaulu.fi II LEMPO ? kansanmusiikin ja tanssin juhla Kouvolassa 13?15.4.2012 Uulun lyhytkurssit keväällä 2012 28-29.3. Turkin musiikki. Perehdytään alueen modaliikkaan ja rytmiikkaan. Opettajina Jarkko Niemi ja Mikko Vanhasalo Viikonloppukurssit: Kansanlaulu (Anita Lehtola-Tollin), Kansantanssi (Jussi Kaijankangas), Näppärikurssi (Mauno Järvelä & co). Pelimannien soittotupa Jarmo Romppasen johdolla, soittokouluja, tanssitupa, konsertteja! 2.-3.5. Ilimba. Danny Zawose on tulossa jälleen suomeen esiintymään ja opettamaan. Ajankohta saattaa vielä muuttua, kun järjestelyt ovat vielä kesken. Pysy kuulolla ja seuraa Uulun nettisivuja. Ilmoittautuminen kursseille ja lisätiedot www.lempofest.net www.uulu.fi KANTELE 47 1?2012
• LIITTO Keikoille näkyvyyttä kantele.netissä Musiikkimme juuret 1900-luvun alun karjalaisten kanteleensoittajien musiikista, henkilöistä ja soittimista. Kanteleliitto julkaisee konsertti- ja muita tapahtumailmoituksia kantele.netissä. Lähetä siis tapahtuman ajankohta, paikka, hinta sekä lyhyt kuvaus tapahtuman sisällöstä osoitteeseen mail@ kantele.net, niin saat helposti näkyvyyttä. Tervetulleita ovat niin pienet kuin isotkin tapahtumat musiikkiopistojen soittajaisista ja yksittäisistä keikoista isoihin konsertteihin ja festivaaleihin! Musiikin tohtori Eija Kankaanranta: 20 700 euroa post doc -tutkimus eKantele konserttikanteleen ja sähkökanteleen soittotapojen ja ohjelmiston laajentamiseksi Kanteleliitto ry: 20 000 euroa KanteleFest -kantelemusiikkifestivaali yhteistyössä Meidän festivaalin kanssa 29.7. - 4.8.2012 Tuusulanjärvellä Musiikin maisteri Vilma Timonen: 600 euroa Saaga Ensemblen cd-levyn julkaisuun Kantelekirjat ja Kanteleliiton nuottivälitys Kanteleliitto onnittelee apurahojen saajia! Pekka Jalkasen, Heikki Laitisen ja Anna-Liisa Tenhusen toimittamaa upeaa, 511-sivuista perusteosta Kantele saa Kanteleliitosta jäsenhintaan 36 euroa (normaalihinta 45 euroa). Kirjan voi noutaa toimistolta tai se voidaan postittaa kotiin. Postituskulut 8,50 euroa. Kirja on jokaisen kanteleenystävän perusteos! Keski-Suomen kantele -kirjaa saa myös ostaa Kanteleliitosta hintaan 27,50 euroa Tulossa: KanteleFest Historian toinen KanteleFest järjestetään yhteistyössä Jaakko Kuusiston johtaman Meidän festivaalin kanssa 29.7.?4.8.2012 Tuusulanjärvellä. Meidän festivaali on tunnettu innovatiivisesta ja luovasta tavastaan lähestyä musiikkia. Festivaalin tämän vuoden aiheena on Ihminen: viikon aikana nähdään ja kuullaan ihmisen erikoisia tarpeita, kykyjä ja vikoja käsitteleviä teoksia. Kanteletta tullaan kuulemaan festivaalin eri konserteissa laajalti. Luvassa on jännittäviä elämyksiä. Varaa siis jo päivät kesän festarikalenteriisi! KanteleFest on Kanteleliiton vuonna 2010 perustama kantelemusiikkifestivaali. Festivaali järjestetään jo paikkansa vakiinnuttaneen tapahtuman kanssa yhteistyössä joka toinen vuosi. Näin kanteleen on mahdollista saavuttaa uusia kuulijoita, jotka eivät välttämättä muuten löytäisi kantelekonsertteihin. Ensimmäisen KanteleFestin yhteistyökumppani oli Haapavesi Folk. Kanteleliitosta voi tilata nuotteja edulliseen hintaan. Nuottivälityksessä mm. S. Kaasinen: Minä soitan kanteletta 1 ja 2 (5-kielisopas) hinta 3 ?/kpl L.Bashmakov: Kuusi etydiä kanteleelle hinta 2 ? F.Bruk: Sonaatti kanteleelle hinta 2 ? M.Hassinen: Sävellyksiä kanteleyhtyeelle hinta 4 ? U.Katajavuori: Sovituksia kanteleelle II hinta 2 ? M.Murto & M. Raskinen: Kantelesävellyksiä hinta 7 ? M.Raskinen: Näkyhiekkaa hinta 11 ? M.Salo: Tunturikuvia hinta 14 ? Pidäthän osoitetietosi ajan tasalla! Kanteleliiton toimistolle saapuu aika ajoin postista bumerangina jäsenkirjeitä ja lehtiä, kun jäsen on muuttanut ja unohtanut ilmoittaa uudet osoitetiedot toimistoon. Muistathan päivittää yhteystiedot Kanteleliittoon, niin lehdet ja muu posti löytää perille. Ilmoitukset toimistoon joko sähköpostilla mail@kantele.net tai puhelimitse 050 564 4947. sekä monia muita. Kysy lisää! Apurahat Kanteleliiton tietojen mukaan seuraavat kantelemuusikot ja muut tahot ovat saaneet apurahaa: Musiikin tohtori Arja Kastinen ja työryhmä: 36 800 euroa kolmen tutkijan yhteistyöjulkaisu KANTELE 1?2012 48
• Folklandia ja Folkforum-seminaari Perinteiseen tapaan Kanteleliitto oli mukana legendaarisella kansanmusiikkiristeily Folklandialla 13.?14. tammikuuta. Risteilyllä avattiin Kansanmusiikin- ja tanssin edistämiskeskuksen teemavuosi, joka on kanteleen ystäville mieleinen: vuosi kulkee nimellä Kantele palaa! Niinpä kantele soi laivalla lähes joka kolkassa. Kanteleliittoa laivalla edusti Duo Maija Kauhanen & Päivi Hirvonen. He helkyttelivät soittimiaan mm. teemavuoden avajaiskonsertissa. Konsertti huipentui Ilmakanteleen Folklandian mestaruuskilpailuun, joka järjestettiin tänä vuonna kutsukilpailuna. Kisailemaan pyydetyt joukkueet edustivat Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulua, Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulua ja Sibelius-Akatemiaa, siis tahoja, joissa tällä hetkellä voi Suomessa opiskella kansanmusiikkia korkeakoulutasolla. Ilmakantelekilpailun keskeinen viesti olikin koko maan kattavan musiikin korkeakouluopetuksen puolesta puhuminen. Kisan voitti Pohjois-Karjalan joukkue, joka sai palkinnoksi kantelemusiikkia sisältäviä cd-levyjä. Kanteleliitto onnittelee voitokkaita ilmasoittajia! Folklandiaristeilyn avajaisgaalassa julkistettiin Kanteleliiton Kultakantele 2011 ja Vuoden kantele 2011 -tunnustusten saajat. Kanteleliitto onnittelee Kultakanteleen saaneita Jukka Mäkelää ja Jaakko Nosoa sekä Vuoden kanteleen pokannutta Kantele eläväksi -projektia! Risteilyllä oli mukana iso liuta suomalaisia kansainvälisiä toimittajia. Kanteleen teemavuoden kunniaksi kahdellekymmenelle toimittajalle lahjoitettiin piccolokanteleet, joita toimittajat pääsivät heti kokeilemaan Maija Kauhasen vetämässä workshopissa. Kanteleiden lahjoitukseen osallistuivat Inkoon Musiikki, Kansanmusiikkiinstituutti, Kansanmusiikin- ja tanssin edistämiskeskus, Kansanmusiikkiliitto, Kanteleliitto, Karjalainen nuorisoliitto, Maailman musiikin keskus sekä Pori Folk. Kanteleliitto näkyi myös risteilyn messutapahtumassa, jossa myytiin Kantele-kirjaa sekä rekrytoitiin uusia jäseniä. Ennen varsinaista Folklandia-risteilyn lähtöä Turun satamassa pidettiin Folkforum-seminaari, Päivi Hirvonen ja Maija Kauhanen Folklandialla jossa kanteleet näkyivät ja kuuluivat. Kari Dahlblom kertoi Palokassa sijaitsevan Suomen kantelemuseon toiminnasta sekä vasta julkaistusta, upeasta Keski-Suomen kantele -kirjasta. Timo Väänänen puolestaan valotti Kantele eläväksi sekä Kanteleen kielin -projekteja. Seminaarin jälkeen moni kuuntelemassa ollut toimittaja tuli kertomaan yllättyneensä positiivisesti kanteleen monipuolisesta historiallisesta taustasta. Äänityspalvelut studiosta valmiiseen levyyn! Kysy tarjous! 0400-467974 - Äänitykset myös liikkuvalla kalustolla - Miksaus - Masterointi - Kansien suunnittelu - Monistus imu@imu.? www.imu.? Rivi-ilmoitukset 1-2012V4.indd 1 4.2.2012 11:22:56 Myydään Koistinen Electric, 39-k, upea tumman purppuran punainen, siniset vaihtovivut, hyvässä kunnossa, sininen pöytä, viritysavain, kotelo kanteleelle, kotelo pöydälle. Erittäin hieno soitin, hyvä hinta. 040 522 7188, kanneltaja@me.com KANTELE 49 1?2012
• Teksti ja kuva: Matleena Huovinen Kanteleliiton ja Kanteleensoiton opettajien yhteiset kevätpäivät K anteleliitto ja Kanteleensoiton opettajat järjestivät yhteiset kevätpäivät Itä-Helsingin musiikkiopistossa 11.2. Päivän avasi Satu Sopanen esittelemällä käytännönläheisesti motoriseen opetukseen liittyviä ideoita. Koulutuksessa käytiin läpi hienomotorisen liikkeen rakentamista suuresta liikkeestä pienempää kohti: esimerkiksi nopeiden ja voimakkaiden sointujen soittamista harjoiteltiin ensin ?karateottein? tekemällä ilmaan sähäköitä liikkeitä, sitten iskemällä kämmenillä kanteleen kieliä ja vasta viimeisessä vaiheessa sormilla soittaen. Satun mielenkiintoisen alustuksen jälkeen Anna-Karin Korhonen kertoi kanteleensoiton vapaan säestyksen uudesta opintosuunnitelmasta. Kanteleen vapaan säestykseen opiskeluun ei tähän mennessä ole ollut virallisia suosituksia tai tasosuoritusvaatimuksia. Päivän mittaan kävi nopeasti ilmi, että kaikki koulutukseen osallistuneet opettajat ovat käyttäneet vapaan säestyksen elementtejä opetuksessaan: sointumerkeistä säestämistä, erilaisten säestysrytmien käyttöä ja melodioiden soittamista korvakuulolta. Uudet oppisisällöt tuovat vapaan säestyksen kuitenkin vahvemmin opettajien tietoisuuteen ja luovat punaista lankaa, jonka mukaan opetusta on helppo suunnitella systemaattisesti eteneväksi. Keskustelun ja mielipiteiden vaihdon lisäksi kurssi painottui käytännön harjoituksiin. AnnaKarinin oppilas Loviisa Koivusalo oli kurssilla mukana näyttämässä Anna-Karinin ohjauksessa oppimiaan taitoja. Näin kurssilaiset saivat nähdä käytännössä, kuinka vapaan säestyksen opetusta on mahdollista rakentaa. Kurssilaiset pääsivät itsekin soittamaan Anna-Karinin jakamaa materiaalia. Lisäksi kurssilla piipahti Päivi Ollikainen kertomassa ajatuksiaan ja kokemuksiaan pop-kanteleen opettamisesta. Päivi myös demonstroi omassa soitossaan käyttämiään perkussiivisia soittotekniikoita. Kanteleen vapaan säestyksen opetussuunnitelmaa voi pyytää nähtäväksi Anna-Karinilta. Anna-Karin myös toivoo palautetta opetussuunnitelmasta kuluvan kevään aikana. Yhteystiedot: ansku.korhonen@gmail.com. Koulutuspäivä päättyi Kanteleensoiton opettajien vuosikokoukseen ja Kanteleliiton kevätkokoukseen. Kanteleensoitonopettajien kokouksessa käsiteltiin yhdistyksen sääntömuutos, joka koski lähinnä patentti- ja rekisterihallituksesta tulleita tarkennus- ja korjausehdotuksia yhdistyksen vuosi sitten uusittuihin sääntöihin. Muuten sekä Kanton että Kanteleliiton kokouksissa käsiteltiin sääntömääräiset asiat. KANTELE 1?2012 50
• Kantele-lehti etsii päätoimittajaa Kantele-lehti on kulttuurilehti, joka tuo esiin monipuolisesti kanteleeseen liittyviä asioita, henkilöitä ja ilmiöitä. Lehdessä julkaistaan asiantuntijaartikkeleita, henkilökuvia, esitellään julkaisuja ja tapahtumia sekä tiedotetaan Kanteleliitto ry:n toiminnasta. Kanteleliitto ry tilaa lehden tuotannon ostopalveluna. Kokonaispalkkio työstä on noin 6 500 euroa (riippuen sivumäärästä) vuodessa sisältäen kaikki muut kulut, pois lukien lehden paino-, postitus- ja arkistokuvakulut. Mikäli hän hoitaa myös taiton, maksetaan siitä noin 4500 euron lisäpalkkio. Päätoimittajan kanssa solmitaan aluksi 1 vuoden määräaikainen sopimus. Kantele-lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa, jokainen lehti on 40-48 -sivuinen ja painos 1200?1500 kpl. Kantele-lehden verkkoversio on Kantele.net. Kantele-lehti on Kultti ry:n jäsenlehti. Päätoimittaja toimii lain vaatimana vastuullisena päätoimittajana. Päätoimittaja: ? Suunnittelee ja toteuttaa lehden sisällön, linjan ja ulkoasun ? Raportoi lehtitoimikunnalle ja toimituskunnalle lehden linjasta ja sisällöstä ? Tilaa jutut ja huolehtii niiden aikataulusta ? Kirjoittaa osan artikkeleista ? Valokuvaa ? Vie lehden jutut Kantele.nettiin ? Ylläpitää Kantele.netin Wordpress-alustan, tekee turvakopiot ja järjestelmäpäivitykset ? Tekee aktiivisesti uutisia Kanteleliiton tapahtumista, on kiinnostunut tiedottamaan kanteleesta monipuolisesti sekä osaltaan edistämään soittimen tunnettuutta Arvostamme journalistista kokemusta ja näkemystä, yhteistyökykyä sekä hyviä vuorovaikutustaitoja. Lisäksi odotamme päätoimittajalta kulttuurialan ja -ilmiöiden tuntemusta, mielellään myös kanteleen parissa. Kerro, miten kehittäisit lehteä sisällöllisesti ja ulkoasullisesti. Kantele-lehtiä löytyy näköispainoksena osoitteessa www.lehtiluukku.fi. Pyydämme, että liität hakemukseesi kaksi julkaistua tekstiäsi. Hakemukset ansioluetteloineen ja työnäytteineen toimitetaan sähköpostilla 15.3.2012 mennessä osoitteella mail@kantele.net (vai lehti@kantele.net). Päätoimittaja toimii yhteistyössä taittajan kanssa, joka hoitaa lehden painoon ja hoitaa painovalvonnan. Päätoimittaja on vastuussa lehden oikoluvusta. Päätoimittajalla on myös optio ottaa tehtäväkseen myös lehden taitto. Lisätietoja avoimesta päätoimittajan paikasta voi tiedustella ma-ke klo 10-12 Kanteleliiton toimistolta puh 050 564 5957. 8E 1? 2011 2? 2011 IRTONUMERO IUM SYMPOS SOITIN NSAN 1 EN ? KA VÄÄNÄN KANTELE Y ? HEAV 1?2011 salmisen rönsy ? lee kante1 lut t ? kilpai ELE KANT lmia unne 2?2011 KANTELE 51 1?2012