Helsingin vanhin kaupunginosalehti 60 vuotta!
NRO 1
25.1.2012
61. vuosikerta
julkaisija Käpylä-Seura ry.
painos 18 000
Tekniikan museossa muotoilun historiaa
Marja-Leena Mikkola opiskeli venäjän aikuisiässä
Varaa tilasi Käpylä-lehden näkyvimmältä paikalta!
Osa Pohjolankadun lehmuksista lahovikaisia
Apteekkipalvelua ammattitaidolla
MA - PE 8.30 - 19.00, LA 9.00 - 15.00 Käpyläntie 8, 00600 Helsinki, puhelin (09) 791 335
P. 010 3206 663
Seija Kuoksa
HELSINGIN VANHIN
KAUPUNGINOSALEHTI
JULKAISIJA KÄPYLÄ-SEURA RY. PÄÄTOIMITTAJA ALICE KARLSSON
61. VUOSIKERTA
2
Pääkirjoitus
25.1.2012
Harjalintu Turussa ja puukiipijä Käpylässä
jalinnusta. Eksoottisen linnun olisi pitänyt olla Afrikassa, mutta mikä lie harhautti sen kylmään pohjolaan. Lintu herätti kovasti kiinnostusta ja sitä kävivät katsomassa sekä lintubongarit että niin sanottu tavallinen kansa. Ja siitähän äläkkä nousi. Katsojat kuulemma häiritsivät lintua ja estivät sitä syömästä niin, että lintu nälkiintyi ja meinasi heittää henkensä. Lintu vietiin viime hetkellä eläinhoitolaan, jossa se tietojeni mukaan toipuu hyvää vauhtia jauhomatoja popsimalla. Eräs verkkoon kirjoittanut syytti suomalaisia huonosta luontokäyttäytymisestä. Hänen mukaansa me emme ole juurikaan luontokansaa kun sitä vastoin naapurimaassa Virossa luontoa osataan kunnioitaa ihan toisella tavalla. Höpöhöpö. Itse luontoväen aitiopaikalla (aikakauslehti Suomen Luonnon toimittajana) olen toista mieltä. Mielestäni se, että lintua käytiin joukolla katsomassa on merkettei talvisella luonnollamme ollut tarjota sille riittävästi ruokaa. Vaikka sen ilmestyessä Turkuun maa oli sula, ei kohmeisella nurmikolla yksinkertaisesti ollut riittävästi hyönteisiä. Lopultahan lintu myös saatiin hoitoon. Ihmiset sen sinne veivät. Väitän että jossakin muussa maassa sen kohtalolle olisi viitattu kintaalla. Muuten haastatellessani kaupungin dendrologi Juha Raisiota Pohjolankadun lehmuksista, pyrähti puukiipijä aivan viereemme puun rungolle. Se etsi touhukkaasti syötävää eikä välittänyt meistä vähääkään. Raisio myös mainitsi, ettei kaupunki kaada puita lintujen pesimäkaudella kuin pakosta. Minusta se jos mikä on luonnon kunnioittamista. Mukavia luontohavaintoja kaikille tänäkin vuonna toivottaa
Knihti ja Vellihousu päätyivät ryhmähaliin
KNIHTIN LASTENTAPPOAIKEET
Tiernapoikien adventtikulkueessa vaihtuivat tonttutanssiin ja ryhmähaliin Vellihousun kanssa. Kolmas halija oli Sini Wartiovaara. Hän astui esiin yleisön joukosta ja vaati, että "jouluna ei saa tapella, ennen kuin joulupukki tulee". Lyhyen keskustelun jälkeen osapuolet päätyivät yhteiseen kannanottoon, jonka mukaan ei saa tapella joulun jälkeenkään. Kulkuetta oli edellisvuosien tapaan seuraamassa satamäärin katsojia. Yleisö pääsi myös laulamaan mukana tuttuja tiernalauluja sekä Kullervo-kuoron johdattelemia joulusävelmiä. Knihtin kypärästä löytyi 302 euroa 99 senttiä. Kolehtituotto meni edellisvuoden tapaan Naisten Pankille.
VESA KAARTINEN
Puukiipijä
ki kiinnostuksesta. Suomen talvi on niin hiljainen, että pienikin elävä otus herättää huomiota. Minusta on mukavaa, että näin on. Luonnon tarkkailu on tie luonnon kunnioittamiseen. Sitä paitsi. Harjalintu ei ollutkaan näännyksissä ihailijoiden paljoudesta vaan yksinkertaisesti siitä syystä,
O L
len mukana lintuharrastajien ylläpitämässä Lintuverkossa, jonka kautta pääsen seuraamaan esimerkiksi harvinaisuuksien ilmaantumista Suomen kamaralle. Viimeksi verkossa keskusteltiin kiivaasti Turkuun eksyneestä har-
ALICE KARLSSON alice.karlsson@sll.fi
Käpylä-Seura toimii
kaupunginosat.net/kapyla
Sini Wartiovaara sai Knihtin (Jyrki Kallius) ja Vellihousun (Martti Uusinarkaus) rauhoittumaan muistuttamalla, ettei jouluna saa tapella.
Katsaus vuoteen 2011
Terveysasema ja posti
Päätös terveysaseman siirtämisestä Oulunkylään kuului viime vuoden ikävien asioiden joukkoon, samoin kuin postin sulkeminen. Seura jatkaa työtä molempien säilyttämiseksi. Posti sai jo jatkoaikaa helmikuun loppuun ja vuosikokouksessa (kutsu ohessa) kuulemme Itellan edustajalta toimipisteen tulevaisuudesta. Koskelan sairaala-alueen suunnittelua varten perustettiin työryhmä, jossa Seura on mukana. Se jatkaa työtään ja asukkaiden toiveiden kuulemista tänäkin vuonna (kutsu asukastilaisuuteen s. 9). satoi lähes koko kuukauden, ei se tunnelmaa haitannut. Suurkiitokset kaikille osallistujille mukavista tilaisuuksista! Jatketaan tänäkin vuonna yhtä hyvässä hengessä työtä riittää edelleenkin sekä ympäristömme että meidän kaikkien asukkaiden viihtyvyyden takaamiseksi.
TINTTI KARPPINEN Käpylä-Seuran hallituksen jäsen tintti.karppinen@welho.com
uin Käpylä-Seuran viimevuotisen toimintasuunnitelman nähdäkseni, mitä kaikkea aiottiin. Nyt tiedetään, mitä saatiin aikaan. Monia hankkeita on onneksi toteutettu. Vuosikokouksessa julkistetaan aina vuoden käpyläläinen ja 2011 arvonimen sai Heikki Takkinen. Valintaperusteet eivät liene kellekään epäselviä, niin paljon ja niin monella saralla hän on tehnyt alueemme eteen töitä. Jo alkuvuodesta saimme valmiiksi omat Käpylä-aiheiset postikortit myyntiin ja lisätilauksistakin on jo päätetty. Pian sen jälkeen valmistui vuotuinen palveluhakemisto, jonka yhteydessä julkaistiin nyt myös Käpylän kaupunkipolut painoversiona. Se jaettiin lehden mukana kaikkiin talouksiin. Käpylä-lehti vietti toukokuussa iloiset 60-vuotisjuhlat ja vain reilut kaksi viikkoa sen jälkeen jouduin lähettämään seuran hallitukselle surullisen viestin, sillä sihteerimme Sirkkis Virtanen kuoli vakavaan sairauteen. Menetys oli suuri me kaikki tiedämme kuinka taidolla hän huolehti sekä seuran nettisivuista että monista muista tehtävistä. Mutta työt on töitä, Sirkkistä sydämellisenä ihmisenä ja ystävänä on ikävä ja siinä ei kukaanvoi korvata.
Käpylä-Seura kutsuu
Keskustelutilaisuus ja vuosikokous keskiviikkona 29.2.2012 kello 18.00 seurakunnan kerhohuoneella, Kalervonkatu 8. Keskustellaan Käpylän postin kohtalosta. Paikalla Itellan edustaja. Tule kuulemaan muistakin palveluista ja esittämään omia toivomuksiasi. Vuoden käpyläläisen valinta. Vuosikokous alkaa keskustelun jälkeen.
Kirjasto auki
Vuoden iloisimpia asioita oli kirjaston avautuminen kesällä remontin jälkeen. Vaikka kalustehankinnat olivat vielä kesken, pidettiin syyskuussa viralliset avajaiset. Puheiden lisäksi kuultiin musiikkiesityksiä ja runoja. Lapsille oli oma klovniesitys, joka sai suuren suosion. luamme ehdottomasti lauantai- ja iltavuorot takaisin.
Liity KäpyläSeuraan
Käpylä-Seuran (perustettu 1940) keskeinen tavoite on alueen kehitykseen ja suunnitteluun vaikuttaminen, Käpylän identiteetin, ympäristön, kulttuurin ja palvelujen vaaliminen ja vahvistaminen. Tule mukaan! Olemme vahvoja hyvässä Seurassa! Jäsenmaksu on 10 tilille Nordea 12393056080. Kirjoita viestiksi nimesi ja osoitteesi. Liittyä voi myös netin kautta. Klikkaa sivuille.kaupunginosat. net/kapyla
Elävä joulukalenteri
Käpylä-Seuran tärkeimpiä tavoitteita on toimia yhteistyössä alueen muiden järjestöjen ja tahojen kanssa. Elävän joulukalenterin kokoaminen vuoden lopuksi on juuri sitä. Joka päivä aina aattoon asti oli esitys tai tapahtuma, joskus kaksikin. Kukin järjestäjä vastasi itsenäisesti tilaisuutensa sisällöstä, ja tuloksena oli jälleen varsin monipuolinen kavalkadi mitä erilaisempia tapahtumia ulkona ja sisällä. Vaikka vettä
Ratikka
Ykkösen ratikkaa pitävät monet meistä ykkösasiana kuten terveyskeskusta ja kirjastoakin! Siksi seura kustansi jälleen marraskuussa käpyläläisille kolme ilmaista torivuoroa laulun ja soiton kera. Ha-
Seuraava Käpylä-lehti ilmestyy helmikuun 29. päivä. Aineisto toimitukseen 17. helmikuuta mennessä.
3
Ilmestynyt vuodesta 1951
25.1.2012
Mihin katosi Anto Sikanen?
R
Juha Raisio ja isolehtilehmus.
Pohjolankadun puissa on lahovikoja
Pohjolankadun lehmusrivistöjä uudistustyöt alkavat aikaisintaan ensi syksynä.
HELSINGIN KAUPUNGIN puuasiantuntijat kuten Juha Raisio tuntevat Pohjolankadun lehmukset hyvin. - Puukujanne on lähes yhtä vanha kuin puutalotkin, 1920-luvun lopulta, hän sanoo. Äänessä on lämpöä ja kunnioitusta. - Ja osa lehmuksista on vielä alkuperäisiä. Puiden istuttamisella on haluttu kaunistaa kaupunkikuvaa, mutta puutaloalueella niillä on toinenkin tehtävä. - Jo Turun palon aikoihin havaittiin, että puut hidastavat palon leviämistä. - Joku kämmi siinä on kai käynyt, kun jo silloin istutettiin useita taksoneita, tai sitten osa puista on menehtynyt ja tilalle on istutettu uusia. Kämmillä Raisio tarkoittaa sitä, että rivistöissä on ainakin sekä puistolehmuksia, isolehtilehmuksia, metsälehmuksia että berliininlehmuksia. - Kun runko on melko sileä ja kuoren rosot matalaharjuisia, kyseessä on isolehtilehmus, Raisio opastaa. - Muhkurainen kaveri on puolestaan tyypillinen puistolehmus, joka on isolehtilehmuksen ja metsälehmuksen risteytys. Tavoitteena on ollut kestävyys ja kauneus. - Minusta tosin puistolehmuksen kummakin vanhemmat ovat
viehättävimpiä kuin lapsonen, Raisio sanoo.
unsas vuosi sitten kuntohoitaja Anto Sikanen, 75, pisti lapun hierontaliikkeensä luukulle ja valmistautui viettämään rauhallista joulua. Kohtalo päätti kuitenkin toisin. Sikasen ja hänen pitkäaikaisen avovaimonsa kodissa syttyi tulipalo ja vaimo menehtyi. Elämä meni pirstaleiksi kertaheitolla. - Vaimon mukana meni paitsi rakas kumppani myös silmät, sillä hän opasti minua kaikessa. Työ lääkitsee haavoja, joten paluu töihin alkoi tuntua entistä mielekkäämmältä. Kun Sikasen naapurirapusta vapautui vaatimaton kellari, hän perusti sinne uuden vastaanoton. "Piilokonttorissaan" Koskelantie 23:n kellarikerroksessa Sikanen on nyt hoitanut asiakkaitaan vajaan vuoden. Työtiloissa on ruskean hoitopöydän lisäksi sohva, tiskiallas kaapistoineen, oranssi pieni pöytä ja wc eli "sivukonttori". Työtiloihin on Sikasen asuinrapusta maanalainen kulkuyhteys.
lä 1975 Helsingin Käpylään. Sikanen jatkoi opiskelua vielä lymfahierojaksi Kampissa.
Sormenpää löytävät mitä vain
Hierojan ammatti sopii näkövammaiselle, sillä "hierojalle tuntoaisti on tärkein ja sormenpäissä se on paras". - Kyllähän sitä kyynärpäilläkin hierotaan, mutta ei niillä mitään tunne, Sikanen toteaa. - Hieronta stimuloi elimistössä etenkin verenkiertoa ja nopeuttaa aineenvaihduntaa. Lymfahoitajana Sikanen sanoo voivansa löytää vaikka syöpäkasvaimia etenkin imusolmukkeista. Koulutuksen ansiota oli sekin, että hän löysi tunnustelemalla avovaimon paksusuolentukoksen, joka vaati kiireellistä sairaalahoitoa. Sikasen vastaanotolla on vuosien aikana käynyt asiakkaita "iso skaala". Nuorin hierottava on ollut 12ja vanhin 95-vuotias. Ennen asiakkaita kävikin kymmenkunta päivässä. Viime talven jälkeen heitä ei ole juuri käynyt. - Olihan entisessä,"oikeassa" liiketilassa helpompi mainostaa kunnolla ikkunassa.
Näkövamma johti alan vaihtoon
Anto Sikanen on asunut Käpylässä 36 vuotta ja toiminut lähes yhtä kauan hierojana, kuntohoitajana ja lymfahierojana. Parikymppisellä Sikasella todettiin verkkokalvon rappeuma kutsunnoissa. Hän astui kyllä palvelukseen Riihimäen rykmentissä, mutta jatkotutkimuksissa selvisi, että näkö oli jo liian heikko ja hänet vapautettiin. Aiemmat työt kuten metsähommat, traktorin ajo ja tukinuitto vaativat näköaistia, mutta toimettomaksi jääminen oli vihoviimeinen vaihtoehto. Edessä oli uranvaihto. Hän kouluttautuisi hierojaksi Espoon Leppävaaran näkövammaisten ammattikoulussa. Kuntohierojan opinnot kestivät kaksi vuotta. Syyslukukauden hän asui Tuusulanjärven rannan lomakoti Onnelassa, josta muutti kevääl-
Anto Sikanen toivoisi kovasti, että asiakkaat löytäisivät hänen uuteen toimitilaansa.
33:na kesänä on tehty. Viime kesänä hän vietti lapsuusmaisemissaan kuusi viikkoa. - Tango, valssi ja humppa sujuvat, mutta jenkassa saisi koko ajan pelätä, että pamahtaa yhteen. Ihmiset ovat jo vuosia kyselleet, eikö mies väsy. - Kädet eivät ole vielä tähän ikään mennessä väsyneet, Sikanen sanoo. - Teen hommia niin kauan, kun suinkin jaksan. Työmatkakin taittuu tuolla rappujen alla, joten sekään ei rasita.
Teksti ja kuvat MANDI SÄILÄ (H-H) Kuntohoitaja Anto Sikanen Koskelantie 23 D, kellarikerros 00610 Helsinki Huom! Soitto etukäteen 040 508 7634
Monia rasituksia
Puut ovat kaupungeissa kovilla. Ilmansaasteet piinaavat ja niitäkin enemmän puita rasittaa rakentaminen. Se murjoo juuria, tiivistää maata ja muuttaa veden virtauksia. Lisäksi teiden suolaus on puille myrkkyä ja lumiaurojen kolhaisut ovat oma lukunsa. - Olemme suositelleet, ettei lunta aurattaisi ihan puiden rungon viereltä vaan siihen jätettäisiin vähintään puoli metriä lunta, Raisio sanoo. Neuvo ei kuitenkaan ole mennyt perille kuten Pohjolankadullakin voi nähdä. Pohjolankadun lehmukset tutkittiin viime syksynä laitteella, jota kutsutaan tomografiaksi. Se perustuu rungossa kulkevaan ääneen. Runkoa koputellaan esimerkiksi vasaralla ja ääni mitataan, tulokset kertovat lahon etenemisestä. Tomografialaite korvaa osittain kairaamisen, joka oli ennen lähes ainoa tapa havaita laho. Nykysin kairaamista vältetään, sillä jokainen reikä puussa on reitti lahosienelle. Alustava arvio lehmusten kunnosta oli Raision mukaan liian positiivinen. - Toimia on tulossa, mutta ainakin joidenkin puiden ikää voimme pidentää keventämällä latvusta, jolloin puu voi elää vielä kymmenen tai jopa kaksikymmentä vuotta. Puurivistöjen uudistaminen on kuitenkin edessä. - Uudet taimet ovat pieniä, Raisio sanoo. - Mutta jostakin syystä pienet puut asettuvat kookkaiden sekaan paremmin kuin isot ja rupeavat kasvamaan hyvin nopeasti.
ALICE KARLSSON
Jäppilään joka kesä
Sikanen liikkuu mielellään, seisoo mieluummin kuin istuu ja liikuttelee itseään paikallaan ollessaan. Kävelyllä hän käy päivittäin avustajan kanssa. Mies tunnustaa olevansa vähän huono lähtemään kotoa. Onneksi oppaan saa ottaa mukaan reissuille ja taksimatkoista myönnetään matkakorvaus. Siksi Sikanen käykin silloin tällöin Itäkeskuksen näkövammaisten palvelu- ja toimintakeskus Iiriksessä Näkövammaisten Keskusliiton Senioriklubilla. Ja joka kesä hän käy kotikunnassaan Pieksämäellä, entisessä Jäppilässä, veljen tai serkun luona. Silloin saunotaan tynnyrissä, kuten jo
Tanssi olisi ollut mieleen
Sikasen arki sujuu muun muassa äänikirjoja kuunnellessa. Nyt vuorossa on Laila Hirvisaaren uusin, Minä, Katariina. - Nykyään on paremmat nauhurit kuin ennen, sillä tekniikka on kehittynyt. Ja tietokoneelta voin 'lukea' päivittäin Helsingin Sanomat ja Savon Sanomat. Sikanen olisi todennäköisesti kouluttautunut ekonomiksi, jos olisi saanut valita. Hän tykkäsi niin matematiikasta. Tanssi on myös lähellä sydäntä.
Auki, kiinni, auki
KOSKELANTIEN JA Safianlehdonkadun kulmauksessa myllerretään jälleen. Viime kesänä syksypuolelle asti liikenneympyrässä oli Helsingin seudun ympäristöpalvelut HSY:n vesijohtotyömaa, nyt asialla on Helsingin Energia, joka uudistaa kaukolämpöputkia. Energialaitoksen viestinnästä kerrottiin, että HSY:n työmaan aikana ei voitu rakentaa lämpöputkia, koska kaivannosta olisi tullut liian leveä liikennejärjestelyille. Silti ihmetyttää, miksi montut täytettiin ja maa siistittiin työmaiden välillä. Turhaa ja kallista työtä.
Triotto on harjakorkeudessa
BUSINESS PARK TRIOTTON rakentaminen Tuusulantien ja pääradan takana on jo pitkällä. YIT rakennuttama toimistotalo valmistuu tämän vuoden lopulla. Triottoon tulee neliöitä 24 000 ja siihen sijoittuvat Fingrid Oy:n ja DNA:n pääkonttorit.
Lumiaurat vaurioittavat puita jatkuvasti.
4
Käpylä-lehti
Marja-Leena Mikkola Käpylän kirjaston ovella.
25.1.2012
Monipuolinen kirjailija
MARJA-LEENA MIKKOLA on vuodesta
1962 lähtien julkaissut romaaneja, novelleja, lastenkirjoja ja esseitä. Hän on kirjoittanut myös kabareetekstejä, lauluja ja tv-näytelmiä. Mikkola on lisäksi merkittävä suomentaja: hän on suomentanut muun muassa Romeon ja Julian sekä monia englantilaisen ja venäläisen runouden moderneja klassikkoja (Dylan Thomas, Sylvia Plath, Anna Ahmatova, Osip Mandelstam ja Boris Pasternak). Kirjailija on asunut Käpylässä 30 vuotta. Alueen luonto ja arkkitehtuuri ovat hänelle tärkeitä asioita. Käpylässä on myös kirjailijalle tärkeä ihmisverkosto: kirjasto ja ihmiset sen ympärillä sekä paikallinen Suomi-Venäjä-seura Druzhba. Lukusuosituksiaan Marja-Leena Mikkola miettii pitkään. Todettuaan venäläisten klassikoiden löytyvän useimmista kirjahyllyistä hän nimeää kolme tutustumisen arvoista teosta. 1. Ernest Hemingway: Nick Adamsin tarinat Päähenkilönä Hemingwayn alter ego ensin poikana, sitten totaalisen sodan kokeneena miehenä. Tiukkaa ja monikerroksista novellitaidetta. 2. Alice Munron novellit Kanadalainen kirjailija, josta Mikkolalla on tekeillä myös essee. 3. Solveig von Schoultzin runous Upea suomenruotsalainen runoilija Helena Anhavan kääntämänä.
Vahva verenperintö
Kirjailija Marja-Leena Mikkola kertoo saaneensa verenperintönä kaksi aatetta: työväenliikkeen ja rauhanaatteen.
U
ransa aikana Marja-Leena Mikkola on saanut paljon tunnustusta, muun muassa useita valtion kirjallisuuspalkintoja. Perusteluissa kirjailija on mainittu herkän lyyriseksi ihmisen ja luonnon kuvaajaksi ja toisaalta yhteiskuntakriittiseksi oikeudenpuolustajaksi "myös niinä aikoina jolloin solidaarisuus heikompia kohtaan ei ole ollut johtava maailmankuva". Näin kuvasi opetus- ja kulttuuriministeriön nimittämä palkintoraati tuoretta Suomi-palkinnon saajaa 1999. Samoihin teemoihin törmää jatkuvasti Mikkolan pitkää uraa tutkiessa. Miten kirjailija on onnistunut yhdistämään työssään herkän ja empaattisen kertojanäänen sekä vahvan yhteiskunnallisen kritiikin ja sodanvastaisen asenteen?
Sota vammauttaa monella tavalla
- Minulla ei ole mitään hyvää sanottavaa sodasta tai sotapolitiikasta! kirjailija sanoo vakavasti. Ääni on hauras, lähes hento, mutta katse on määrätietoinen. Sen kohdatessaan haastattelija unohtaa ihmetelleensä Mikkolan kykyä yhdistää vaativat teemat: solidaarisuuden, ihmisen ja luonnon kunnioituksen sekä yhteiskunnallisen vastuun. Ne kaikki tulevat esiin kirjailijan puhuessa. Hento nainen, vahvat mielipi-
teet, kyky nähdä ja ymmärtää. - Sain sodanvastaisuuden jo äidinmaidossa, Mikkola naurahtaa. Kokemukset sodasta värittävät Mikkolan viimeaikaista tuotantoaan. Hän sanoo vaikeiden lapsuusmuistojen palanneen jostakin syystä 1990-luvulla. Omaelämäkerrallisessa novellissa Sotapäivä, sotayö (Tammi 2006) kirjailija tuo esiin sodan kauheudet lapsen näkökulmasta. Rivien välistä on luettavissa aikuisten maailma, pelko ja sodan läsnäolo. Monet sotakirjailijat kuten Väinö Linna ja Olavi Paavolainen ovat kritisoineet viivytyksiä rauhan teossa. Nuoria sotilaita kuoli toisen maailmansodan loppumetreillä valtavia määriä. Kaatuneitten sotilaitten lisäksi menetykset näkyivät myös niissä sotilaissa, jotka selvisivät sodasta hengissä. Normaalielämään palaaminen ja jälleenrakennustyö vaativat valtavia ponnistuksia miehiltä, joita sodan painajaiset vaivasivat yhä. - Joskus kaikki muuttui sodan myötä tuhkanväriseksi, eikä elämää voinut enää jatkaa, Mikkola sanoo. Toisaalta hän pohtii, että ihmisellä on merkillinen kyky selvitä. - Sodan jälkeisessä jälleenrakennustyössä jopa hennot naiset sahasivat ja hakkasivat puita. Elämä jatkui.
si sellainen liittyy 2004 julkaistuun dokumenttikirjaan Menetetty lapsuus. Se on kirjailijan mukaan yhä ainoa teos, jossa mennään suomalaisten pitämien keskitysleirien sisään kokijoiden näkökulmasta. Kirjailija haastatteli suomalaisten leireissä olleita venäläislapsia, ja kokosi haastatteluiden ympärille päiväkirjan muotoisen dokumenttikirjan. Mutta kirja ei hätkähdyttävästä aiheestaan huolimatta herättänyt laajempaa keskustelua. - Miksei suomalaisten sota-aikana tekemistä vääryyksistä saa puhua? Mikkola ihmettelee seitsemän vuotta kirjan ilmestymisen jälkeen. - Suomalaisessa sotakirjallisuudessa on tuotu esiin saksalaisten tai venäläisten julmuus, mutta miksi Suomi olisi ollut sodassa se ainoa puhdas pulmunen? Vääryyksiä tapahtui puolin toisin. Tapahtunutta voidaan tutkia eri näkökulmista, historialliselta, juridiselta, sosiologiselta tai poliittiselta kannalta, mutta uhrilla on vain oma näkökulmansa. Se että hän on syytön. Ote on Marja-Leena Mikkolan puheenvuorosta venäläisnaiselle, jonka suomalaismiehittäjät olivat sulkeneet lapsena keskitysleirille. Menetetty Lapsuus. Suomalaismiehittäjien vankeudessa 19411944. (Tammi 2004) Aivan viime aikoina kirjailija on huomannut sotakirjallisuudessa uuden ilmiön: Nuoret naiskirjailijat kuten Jenni Linturi ja Katja Kettu kirjoittavat sodasta mielenkiintoisesti ja täysin omalla äänellään. Itsenäisyyspäivän viettoon liittyvää nationalismia ja militarismia kirjailija kritisoi. Hän huomauttaa, että panssarikulkueet ja sotilaskuorot eivät ole ainoa vaihtoehto itsenäisyyttä juhlittaessa. - Miksemme juhlisi rauhaa ja kansainvälisyyttä iloisin lauluin ja tanssein? Mikkolalle isänmaallisuus merkitsee esimerkiksi kielen, kulttuurin ja luonnon vaalimista. - Ja onhan täällä tilaa monenlaisille ihmisille.
Hän ei usko, että asia on rahasta kiinni. - Maahanmuutto merkitsee kasvua, ja kasvu on aina prosessi.
"Ihmistä ei saa tappaa."
Mikkola sai luvan piirtää ja kirjoittaa kaikessa rauhassa ja ilman rajoituksia jo lapsena. Tiedostavassa ilmapiirissä lapsella oli lupa olla luova. Suvussa laulettiin ja soitettiin mandoliinia, mummo kirjoitti kalevalamittaista runoa. Kirjailijan molemmat vanhemmat olivat ammattiyhdistysaktiiveja. Toiminta oli sivistyksellistä ja aidosti solidaarista. - Muuten ei pärjätty, kirjailija mainitsee. - Yhteisöllisyydessä oli, ja on yhä, valtava voima. Tänään Marja-Leena Mikkolan äiti on jo yli 90-vuotias, mutta antoi vielä hoivakodin asukkaanakin voimakkaan tukensa sairaanhoitajien työtaistelulle. Kirjailijan isoisä edusti aikanaan vanhan työväenliikkeen pasifismia. Hänen lausahduksensa on jäänyt kirjailijan mieleen: "Ihmistä ei saa tappaa." Mikkolan toden ja tarun rajat rikkovassa novellissa Mykkä tytär (Tammi 2001) vanha työväenliikkeen aktivisti, minäkertojan isä, ilmestyy tyttärelleen nyky-Suomeen. Hän kysyy nuorelta ravintolatyöntekijältä, kuuluuko tämä ammattiliittoon. Nuori työntekijä ei tiedä vastausta, vaan lähtee selvittämään asiaa työtoveriltaan. "Outoa", isä vastaa. "Hyvin outoa. Pitäisihän sellainen asia itse tietää."
Rakkaus kieleen
Marja-Leena Mikkola oli aktiivisesti mukana 1960-1970-lukujen kulttuurisessa ja yhteiskunnallisessa toiminnassa. Kun kirjailija vieraili 1970 Moskovassa Neuvostoliiton kirjailijaliiton kokouksessa, hänen käsityksensä naapurimaasta oli varsin myönteinen. Tukihan Neuvostoliitto kolmannen maailman kansallisia vapautusliikkeitä, muun muassa Vietnamissa. Vasta myöhemmin alkoi tulla tietoa Neuvostoliiton "mustasta puolesta": mielipidevainoista ja totalitarismista. Mutta kaikella on tarkoitus: kyseisessä kirjailijaliiton kokouksessa eräs tunnettu neuvostokirjailija lahjoitti Mikkolalle kasetin, joka sisälsi erään runoilijan itse lausumia runoja.
Kohti avoimuutta
Pitkältä Kanadan matkalta vastikään kotiutunut kirjailija pohtii kokemuksiaan Vancouverista, jossa eriväriset ja erilaiset ihmiset elävät yhdessä ilman näkyviä ristiriitoja. Kanadassa kirjailija pisti merkille myös lasten etuoikeutetun aseman ja yleisen avoimuuden. Toiset otettiin huomioon esimerkiksi julkisissa liikennevälineissä, joissa vanhemmille ihmisille poikkeuksetta luovutetaan istuinpaikka ja lapsia kehotetaan hiekkalaatikosta alkaen ottamaan kontaktia toisiinsa. Suomessakin omaa lasta pyritään kannustamaan ja rohkaisemaan, mutta eikö kannustus voisi ulottua omista lapsista vieraisiinkin? Aikuisilta saatu huomioon ottamisen ja välittämisen malli on tärkeää kaikille lapsille. Mikkola uskoo, että pääkaupunkiseudulla maahanmuuttajiin suhtaudutaan myönteisemmin kuin muualla Suomessa. Hyvän ilmapiirin ja myönteisen asenteen luomisessa kirjailija tähdentää pohjatyön tärkeyttä. - Äitini synnyinpaikkakunta Lieksa on äärimmäisen ystävällishenkinen. Silti jopa siellä syntyy muukalaisvihaa, kun paikkakunnalle sijoitetaan yhtäkkiä joukko turvapaikanhakijoita. Onnistuneeseen integrointiin ja kotouttamistoimiin tulisi panostaa voimakkaasti.
Lausuja oli Anna Ahmatova, ja tapaus oli merkittävä käännekohta Mikkolan kääntäjän uralla. Hän alkoi opiskella venäjää, kirjoitti 1980-luvulla esseen Ahmatovasta kirjallisuuslehti Parnassoon ja vihdoin, vuonna 1992, julkaistiin ensimmäinen Mikkolan suomentama kokoelma Anna Ahmatovan runoja. Kirjailija kertoo olevansa mielissään siitä, että Ahmatova on saanut nykyisin osakseen niin laajalti arvostusta meilläkin. Innostunein sanankääntein hän puhuu venäjän kielen rytmikkyydestä ja melodisuudesta. Ahmatovan lisäksi esimerkiksi Sylvia Plathia ja Dylan Thomasia kääntänyt Mikkola pohtii sitä, miten vaikealta aikuisena opitun kielen ylläpitäminen tuntuu verrattuna nuorena opittuihin kieliin italiaan ja englantiin. -Venäjän kielen kanssa joutuu tekemään jatkuvasti töitä.
laisia kirjallisia töitä. Vielä 50 vuotta myöhemminkin kirjailijalla on mistä valita: suunnitelmissa on julkaista proosaa, ja ehkä käännösrunoutta. Pitkään työn alla on ollut myös lastenromaani. - Lasten maailma on todella vaikuttava, Mikkola huokaa. Kirjailija kertoo tutustuneensa myös Harry Potteriin, jonka suomalaista kääntäjää Jaana Kaparia hän kehuu monisanaisesti. Omassa tuotannossaan Mikkola ei halua saarnata tai nimetä yksittäistä ydinsanomaa, mutta alati tärkeitä teemoja hänelle ovat muun muassa luonto ja eläimet. - Ne ovat olennainen osa ihmisyyttä, kirjailija sanoo. Hän painottaa havainnoimisen ja tiedostamisen tärkeyttä. - Menneisyydestä tänne ulottuvia säikeitä ei saa katkoa.
Monta rautaa tulessa
Jo esikoisteosta kirjoittaessaan Mikkola tiesi, että haluaa tehdä hyvin eri-
MIIA AALTO (H-H) Kuvat EINE KAKKONEN, Kirjan kannet Tammi
Uhrin näkökulma
Marja-Leena Mikkolan uralle on mahtunut myös pettymyksiä. Yk-
Marja-Leena Mikkola ja erikoiskirjastovirkailija Riitta Silvennoinen Käpylän kirjastossa.
25.1.2012
Käpylä-Lehti
5
The Earth Collection myy eettistä ekomuotia
Arabian kauppakeskuksessa on pieni myymälä, jota saa kaupan päälle hyvän mielen.
KIRSI HUOVINEN menetti sydämensä The Earth Collectionille lähes kymmenen vuotta sitten. Ensin hän oli hurahtanut asiakas, sitten maahantuojalla töissä. Nyt kahden vuoden ajan hän on pyörittänyt omaa TEC-myymäläänsä Arabian kauppakeskuksessa. Arabian kauppakeskuksen Huovinen valitsi sen sopivan koon vuoksi. Suurissa kauppakeskuksissa vuokra ovat pienyrittäjille liian
Käpylän seniorit 30 vuotta!
Käpylän seniorit juhli arvokkaasti ja iloisesti 30-vuotista taivaltaan joulun alla Karjalatalolla.
KÄPYLÄN SENIORIT RY:N perustamiskokous pidettiin 8.12.1981 Karjalatalolla, ja sen nimeksi tuli Käpylän kansallinen eläkeseura. Perustamissopimuksen allekirjoittivat Kyösti Kiviharju puheenjohtajan, Leo Molander sihteerin ja Toivo Koski varapuheenjohtajan ominaisuudessa. He toimivat myös aktiivisesti kerhotoiminnan vetäjinä. Seuran perustavan kokouksen yhdeksästä hengestä lähti jäsenmäärä nopeasti nousuun. Jo vuoden 1982 lopussa se oli viisinkertainen, eli 45 jäsentä. Vuonna 1987 ylitettiin sadan jäsenen lukumäärä ja seuraavan kymmenen vuoden aikana jäsenmäärä pysyttelikin melko samana. 30 vuoden aikana uusia jäseniä tulee, vanhoja eroaa, mutta edelleen yhdistyksessämme on kuusi yli 20 vuotta toiminutta henkilöä sekä useita yli 10 vuotta mukana olleita. Vuonäkyy ja tuntuu vaatteissa ainakin kahdella tavalla. - Vaikka värit ovat kirkkaita, ne ovat aina murrettuja. Esimerkiksi kirkkaanoranssissa näkee ruskean pohjasävyn, Huovinen opastaa. Huovinen on saanut asiakkaakseen myös atooppisesta ihosta kärsiviä ja psoriaasista sairastavia, joille raskasmetallittomat luonnonmateriaalit eivät aiheuta ihoärsytystä. Filippiiniläisissä kyläprojektein valmistetuissa koruissa materiaaleina ovat rantaan huuhtoutuneet simpukat, puu, nahka ja luu. Koruja valmistamalla perhe saa lisäansioita ja osa tuotosta menee paikalliseen luonnonsuojeluun. Laukut valmistetaan kierrätetyistä TEC- vaatteista ja kangaspakkojen lopuista. vain kylmiltäänkin katselemaan ja kiertelemään. - Keskivertoasiakkaani on yli 35-vuotias, kouluttautunut ja ympäristötietoinen nainen. Asiakkaat ovat TEC- ideologiaan hurahtaneita "mukavia ja lojaaleja". Kanta-asiakkailleen Huovinen järjestää pari kertaa vuodessa kiitosillan. Jäsenille tarjotaan tuntuva hintarysäys ja mahdollisuus tutustua etukäteen puolivuosittain vaihtuvaan mallistoon. - Kauppani personoituu minuun. Juttelen paljon asiakkaitteni kanssa ja he saavat aina yksilöllistä palvelua. Mallit ovat peruslinjaltaan klassisia, joissa on jokin juju. Koska materiaalit ovat vuodesta toiseen samoja, voi vaatteita yhdistellä toisiinsa kaudesta toiseen. Myös ajattomuus on ekologisuutta. - Jostain syystä vaatteemme mielletään pitkälti pellavaisiksi kesävaatteiksi, vaikka mallistossamme on paljon myös villa- ja kashmirvaatteita.
Ekologista ja eettistä
TEC:n ideologia iski Huoviseen lujaa. Hän ei pidä itseään maailmanparantajana, eikä suostu kantamaan hartioillaan koko maailman tuskaa. Mutta silti hän on mukana täydellä sydämellään. - On tärkeää, että saan puhua oikeilla sanoilla. Minun ei tarvitse kierrellä totuutta. Meillä on näyttää faktaa todisteeksi.
Valtioneuvos Riitta Uosukainen pitää juhlapuhetta.
retta ja elämänviisauksia valtioneuvoksen siteeraamana Eeva Kilven ja Antti Henttosen teoksista. Aino Ylä-Jarkon pitämän 30-vuotishistoriakatsauksen jälkeen seurasi yhteislaulua ja maittava juhla-ateria. Iloinen puheensorina täytti ravintolasalin joka kolkan.
Kirsi Huovisesta on ilo myydä vaatteita, jotka täyttävät tiukat ekologiset kriteerit.
korkea ja kilpailu kovaa. Yhtenevät aukioloajat olisivat pakottaneet ulkopuolisen henkilökunnan hankkimiseen. Se olisi ollut liian suuri taloudellinen riski alkutaipaleella olevalle yksityisyrittäjälle. - Arabianranta on kasvavaa aluetta ja tänne oli mahdollista pistää pystyyn postimerkkiä suurempi kauppa. The Earth Collectionin vaatteet valmistetaan luonnonmateriaaleista kuten puuvillasta, pellavasta, hampusta, silkistä ja ramista. Kankaissa ei käytetä pintamateriaaleja kuten siliämisaineita, vaan kauppias silittää vaatteet paikan päällä. Väriaineissa ei ole raskasmetalleja ja värjäysvedet kierrätetään ja puhdistetaan. Raskasmetallien poissaolo
EU-kukka todisteena
The Earth Collectionin puuvillamallisto sai vuonna 2008 EU-kukan. Hakuaika ja tutkintaprosessi vie noin kolme vuotta ja kerrallaan käsitellään yksi materiaali. Kukkamerkin saaminen edellyttää tuotteen koko elinkaaren ekologisuutta, aina kuidun kasvatuksesta ja valmistuksesta hävittämiseen saakka. - On sanomattakin selvää, ettei tehtaissa käytetä työvoimana lapsia ta vankeja. Vaikka EU-kukka ei tai valv valvokaan eettistä puolta, niin kyllä kolmen vuoden tutkintaprosessin aikana työolojen puutteet paljastuisivat. Vaikka ekologisuus maksaa, on The Earth Collection pyst tynyt pitämään tuotteet kohtu tuuhintaisina. Raaka-aineet tulevat pääsääntöisesti tuotantomaasta Kiinasta. Rahaa ei kulu markkiKi noint nointiin, materiaaleja kierrätetään ja vaatteet kuljetetaan laivarahtina. Kuljetusmuoto tuli varmasti tutuksi myös Huovisen asiakkaille viime keväänä, kun kevätmallisto juuttui seitsemäksi viikoksi ahtojäihin Ruotsin rannikolle. Onneksi talvi kesti muutenkin niin pitkään, ettei kevätmalliston odottaminen ollut tuskallista, paitsi tietysti kauppiaalle.
Hopeisten ansiomerkkien jako, vasemmalta Helsingin kansallisen senioripiirin puheenjohtaja, professori Mikko Viitasalo ja ansiomerkkien saajat Inkeri Hiiri, Maija Hytönen, Reijo Lehmusvyöry, Pirkko Paukku ja Tapio Paukku.
den 2011 lopussa meitä Käpylän senioreita oli 76. 30-vuotisjuhlaa varten perustettiin toimikunta, joka aloitti suunnittelun hyvissä ajoin viime keväänä. Haluttiin juhlia arvokkaasti mutta kuitenkin kotoisasti. Juhlavieraat toivotti tervetulleiksi yhdistyksen puheenjohtaja Eila Pulkkanen. Musiikkiesityksistä vastasi Finnairin seniorilaulajat johtajanaan Hannu Bister. Juhlapuhuja valtioneuvos Riitta Uosukainen muistutti koskettavassa ja hauskassa puheessaan siitä valtavasta voimavarasta, minkä seniorit antavat yhteiskunnalle toiminnassaan paitsi Kansallisessa senioriliitossa, mutta erityisesti omissa yhdistyksissään. Ja Karjalatalolla kun oltiin, kuultiin lisäksi karjalaista murAterian jälkeen oli huomionosoitusten ja muistamisen aika. Helsingin kansallisen senioripiirin tervehdyksen juhlaan toi piirin puheenjohtaja professori Mikko Viitasalo. Hän luovutti kultaisen ansiomerkin Käpylän senioreiden puheenjohtaja Eila Pulkkaselle ja hopeisen ansiomerkin Inkeri Hiirelle, Maija Hytöselle, Reijo Lehmusvyörylle, Pirkko Paukulle ja Tapio Paukulle. Arvon mekin ansaitsemme kaikui pontevasti yhteislauluna. Mieliin painuva juhlamme päätettiin kiitoksiin, hyvän joulun toivotuksiin ja juhlalliseen Maamme -lauluun.
Ekotulevaisuus
Ekologisuus on Suomessa Huovisen mielestä vielä lasten kengissä. Keski-Euroopassa ekologisuus ja eettisyys on paljon kokonaisvaltaisempaa. Euroopan taloudellinen tilanne tulee vielä edellyttämään säästeliäämpiä elämäntapoja ja ympäristöystävällisempiä kulutustottumuksia. Huovinen aikoo jatkaa yrittäjänä vielä ainakin kolme vuotta. Viidessä vuodessa pieni yritys on joko löytänyt paikkansa tai sitten ei. Jos asiakaskunta kasvaa edelleenkin, on hänellä mahdollisuus palkata täyspäiväinen työntekijä avukseen. Nyt Huoviselta uppoaa töihin viikosta kuusi päivää, vuoden ympäri, ilman virallisia lomia. - Anoppi pitää mielenterveyttäni yllä tuuraamalla minua silloin tällöin. Joulun alla Huovinen piti ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen neljän päivän "kesäloman" ja lähti tuulettumaan Lontooseen.
KATI LAITINEN (H-H) The Earth Collection Arabia Kauppakeskus Arabia, 050 521 2432 auki ark. 1019, la 1018
The Earth Collection (TEC)
TANSKALAISEN PARISKUNNAN vuonna 1993 perustama yritys, jonka pääpaikka on nykyisin HongKongissa. Kankaiden raaka-aineet aineet ovat pääsääntöisin lähtöisin tuotantomaasta Kiinasta. Käyttää tuotteissaan vain luonnonmateriaalia kuten puuvillaa, pellavaa, hamppua, ramia (nokkoskasvi). Koruissa materiaaleina luu, nahka, puu, kivi, simpukat. Pintakäsittelyaineita tai raskasmetalleja ei käytetä. Värjäysvedet kierrätetään ja puhdistetaan. Kalanruotopuuvilla sai vuonna 2008 EU:n ympäristömerkin eli EU-kukan. TEC on perustamisesta lähtien toiminut yhteistyössä samojen sopimustehtaiden kanssa kehittäen malliston ohella työoloja ympäristöä vähemmän kuormittavia työskentelytapoja. Tuotannossa minimoidaan jätteen määrä ja kehitetään erilaisia kierrätystuotteita. Kaikki pakkaus- ja oheismateriaali on kierrätettävää. Suunnittelijatiimi koostuu pääsääntöisesti tanskalaisista ja aasialaisista suunnittelijoista. Tällä hetkellä Suomessa on kahdeksan TEC-myymälää ja jälleenmyyntiä 18:lla paikkakunnalla.
AINO YLÄ-JARKKO Kuvat HEIKKI YLÄ-JARKKO
Mukavia asiakkaita
Erikoismyymälä vetää puoleensa tietyllä tapaa erikoistunutta asiakaskuntaa. Kauppaan tullaan pääsääntöisesti liikeideasta tietoisina, vaikka toki osa astuu liikkeeseen ihan
Iloista juhlaväkeä. Ensimmäinen vasemalla pitkäaikainen yhdistyksen sihteeri Marita Viitanen ja kolmas vasemmalla yhdistyksen puheenjohtaja Eila Pulkkanen, joka palkittiin piirin kultaisella ansiomerkillä.
6
Käpylä-lehti
25.1.2012
Paloasema on Puu-Käpylän turva
Olen lapsesta saakka halunnut päästä tutustumaan paloasemaan. Haaveeni toteutuu, kun asemamestari Raimo Pajunen ottaa minut vastaan Käpylän paloasemalla.
Pekka Afrikassa
GEORGE ORWELLIN Eläinten vallankumous (Animal Farm) ilmestyi 1945. Sodan vielä kestäessä brittihallinto esti sen julkaisemisen peläten tämän Venäjän vallankumoukseen iskevän satiirin vahingoittavan sodanaikaista liittolaissuhdetta. Vahvasti vasemmistolaisesti suuntautuneen ja Espanjan sisällissotaan tasavaltalaisten puolella osallistuneen Orwellin teos on joka tapauksessa mielestäni komeimpia kuvauksia vallankumouksien olemuksesta ja tuloksista. Orwellhan kertoo, miten suuren maatilan huonosti kohdellut kotieläimet nousevat kapinaan raakaa isäntäväkeä vastaan. Sikojen johdolla tilan ihmiset kukistetaan. Eläimet nousevat valtaan. Älykkäät siat ottavat komennon ja alkavat ottaa itselleen yhä suurempia etuoikeuksia samalla, kun muut eläimet joutuvat yhä tukalampaan, sorrettuun asemaan. Lopulta on menty niin pitkälle, että valtaeliitti, siat, nostelee maljoja yhdessä ihmisten kanssa! Vahvasti vasemmistolaisesti suuntautunut Pekka Peltola lähti Yleisradion nuorena toimittajana Afrikkaan tehtävänään raportoida Biafran nälänhädästä. Tämä tapahtui 1968. Biafrahan oli Nigeriasta juuri irtautunut alue, joka sai osakseen monien afrikkalaisten ja eurooppalaisten valtioiden myötätunnot. Harvempi valtio sen itsenäisyyden kuitenkin tunnusti. Biafran historia oli lyhyt ja verinen. Jo 1970 se liitettiin jälleen Nigeriaan. Oli Biafran historia se tai tämä, niin Pekka Peltolalle Biafran matka oli sikäli kohtalokas, että hän jäi Afrikka-koukkuun. Kun on seurannut Pekan tekemisiä ja matkustamisia, niin siinä koukussa hän on yhä. Pekka on useassakin eri roolissa ja useammankin työnantajan tehtävissä työskennellyt ennen muuta eteläisen Afrikan siirtomaavallasta vapautuneissa valtioissa, mitä se vapautuminen nyt sitten milloinkin on tarkoittanut. Kuitenkin kaikitenkin, kun on lukenut Pekan koko Afrikka-kirjan olen tullut siihen tulokseen, että miltei jokaisessa eteläisen Afrikan maassa on toteutunut tuo Orwellin eläinten vallankumouksen prosessi. Ensin irtaudutaan vanhoista vallanpitäjistä omien "sikojen" johdolla. Sitten heistä muodostuu uusi, ehkä vielä vanhoja siirtomaaherrojakin ahneempi eliitti, jolla on syvät taskut, joihin uppoaa varallisuus, joka tulisi jakaa kansalaisille laajemminkin. Tässä välissä on hyvä todeta, että näissä eteläisen Afrikan vapaustaisteluissa ja niiden tuloksissa on toteutunut julmalla tavalla myös se historiallisesti pirullisen hyvin paikkansapitävä väittämä, jonka mukaan vallankumous syö omat lapsensa. Näistä Pekan tuntemista ja kuvailemista prosesseista tyypillisimpiä ovat Angola ja Namibia. Orwellin eläinten vallankumous osuus sikälikin näihin Afrikan maihin, että nyt niissä eliitti skoolailee ihmisten eli kaikkinaisten "imperialistien" kanssa. Siellä ovat kaikki isoiset vanhat länsi-imperialistit kilpailemassa jalansijasta mm. Kiinan ja Intian kanssa. Puhe pyrkimyksestä edesauttaa autettujen maiden väestöä, on Pekka Peltolan mukaan suurimmalta osaltaan puppua. Se, mikä varsinaisesti kukoistaa on sanoin kuvaa-
K
un Käpylän paloasemaa remontoitiin 2004 sattui jotakin, jonka henkilökunta muistaa vie-
nävintti on ajan saatossa muuttunut keittiö- ja taukotilaksi.
Cobra on aseman ylpeys
Käpylän paloasemalla päivystää varsinaisen pelastusyksikön lisäksi ambulanssi ja kontti-autoksi kutsuttu jälkivahingontorjuntayksikkö. Pelastusyksikön erikoisuus on Helsingin ainoa Cobra-sammutuslaite, jota ei koko maassa ole kuin muutamia kappaleita. - Cobrasta tulee kovalla paineella vettä ja leikkausjauhetta, ja sen sammutussumu on jopa 2030 metriä, Pajunen selvittää. - Sen avulla mennään läpi puun, betonin ja metallin, käytännössä lähes mihin tahansa suljettuun tilaan. Rajuissa huoneistopaloissa Cobra toimii esijäähdyttäjänä ja -sammuttajana, sen avulla päästään vaikeakulkuisiin mataliin ullakkotiloihin ja ostetaan aikaa esimerkiksi kattorakenteiden aukaisemiselle ja varsinaisen sammutustyön käynnistämiselle.
lä pitkään. - Olimme remontin ajan evakossa Haagan asemalla. Eräänä yönä saimme erikoislaatuisen hälytyksen: Käpylän paloasemalla palaa, vuodesta 1992 asemamestarina toiminut Raimo Pajunen muistelee. - Aseman lukot oli sarjoitettu uudelleen, eikä meillä ollut vielä uusia avaimia. Onneksi vanhat Käpylän brankkarit tunsivat rakennuksen kuin omat taskunsa. Pääsimme sisään ilman avaimiakin ja selvisimme pienillä vahingoilla. Jälkeenpäin tilanne jo naurattaa. - Harvemmin sitä palomies pääsee sammuttamaan omaa paloasemaansa. Käpylän paloasema täytti viime vuonna 80 vuotta. Aseman suunnittelutyöt alkoivat jo vuonna 1924 ja rakennus valmistui syksyllä 1931. Aseman pitkään historiaan mahtuu tulipalon lisäksi monenlaista: vielä sodan aikana se toimi majapaikkana pässeille, kanoille ja hevosille. Karsinoiden paikalla sijaitsee nykyään miehistön kuntosali, ja hei-
Vuorokausi asemalla
Käpylä sijaitsee maantieteellisesti keskellä Helsinkiä, ja asema toimiikin usein tukiyksikkönä Haagan, Malmin ja tarvittaessa Kallion pelastusasemille. Ympäröivän puuKäpylän vanhat arvokkaat kohteet eivät paloasemaa työllistä. Pajusen aikana alueella on ollut vain yksi rajumpi tulipalo. - Täytyy sanoa että käpyläläiset osaavat huolehtia omasta omaisuudestaan ja tulisijoistaan ihan kiitettävästi, Pajunen kiittelee. Paloaseman miehistövahvuus on 38 henkilöä. Töitä tehdään 24 tunnin vuoroissa, yhden työvuorokauden ja kahden vapaan rytmissä. Kolmen työvuoron jälkeen tuleva tasoitusvapaa asettaa viikkotuntimääräksi 42 miestä kohden.
Asemamestari Raimo Pajunen on vetänyt Käpylän pelastusasemaa jo vuodesta 1992. Kuntosalin seinältä löytyy kunnianosoitus Cobralle miehistön maalaamana.
Päivät alkavat aamuherätyksellä ja aamupalalla klo 6.30, jonka jälkeen ohjelmassa on kalustehuoltoa, autojen pesua ja tankkausta sekä aseman siivousta. Vuoro vaihtuu klo 9, jolloin tarkistetaan että miehitys on kunnossa ja yksiköt lähtövalmiudessa. Aamupäivät kuluvat yleensä sekä palo- että sairaskuljetuspuolen harjoituksissa. Lounasta miehistö kokkaa yhteistuumin aseman tilavassa keittiössä. - Päivän aikana syödään aamiaisen lisäksi kaksi lämmintä ateriaa. Käymme ostoslistan kanssa lähikaupassa, ja koko porukka osallistuu ruuanlaittoon. Homma toimii hyvin, vaikka välillä naureskellaankin, että nyt on taas annos suoraan Käpylän aseman koekeittiöstä, Pajunen kertoo. Iltapäivällä miehistö kuntoilee ja huoltaa varusteita. Koska kyseessä on myös fyysisesti raskas ammatti, kuuluu jokaisen miehen työvuoroon kaksi tuntia pakollista liikuntaa. Aseman tiloissa on pieni kuntosali ja säiden salliessa miehet pelaavat jalkapalloa ja beach volleyta viereisellä urheilukentällä. Loppupäivä on vapaata päivystysaikaa, jonka monet käyttävät hyväkseen suorittamalla jatko-opintoja tai puuhastelemalla kellarin puuverstaalla. Jokainen antaa panoksensa yhteisen viihtyvyyden eteen, oli kyse sitten siivouksesta tai ruuanlaitosta. Yöksi vetäydytään yläkerran makuutiloihin. - Minuutin lähtövalmius on kuitenkin päällä koko ajan, olimme sitten nukkumassa tai saunassa. Vuosien myötä on oppinut peseytymään pienissä osissa niin, että ei ole samanaikaisesti sekä kauttaaltaan saippuassa että shampoot päässä, Pajunen naurahtaa.
Luottamus työkaveriin on tärkeää
Miehistön kesken vallitsee vahva yhteisöllinen meininki, joka tukee työn raskasta luonnetta. Tiukan paikan tullen sammutustöissä miehistön on luotettava jopa oma henkensä työparin käsiin. - Pitää luottaa siihen, että jos mulle jotain sattuu, kaveri tuo tilanteesta pois. Tällaiset asiat kyllä tiedostetaan, kun tehdään 24 tunnin työvuoroja yhdessä, Pajunen sanoo. Vakavat onnettomuudet ja suurpalot ovat myös henkisesti kuormittavia työkeikkoja. Helsingin pelastuslaitos tarjoaa työntekijöilleen kattavan jälkiseuranta- ja kriisiapujärjestelmän, ja päivittäisiä työtehtäviä käydään aina läpi omalla porukalla. - Keikan jälkeen kokoonnumme kahvipöytään ja käymme päivän tapahtumat yhdessä läpi. Usein tämä riittää laukaisemaan keikan jälkeiset tuntemukset. Haastattelu päättyy, ja salaa mielessäni harmittelen, etten päässyt todistamaan mitä paloasemalla oikeasti tapahtuu hälytyksen tullessa. Samalla hetkellä hälytyskellot pärähtävät soimaan. Siirryn sivummalle seuraamaan, kuinka miehistö kirjaimellisesti hyppää valmiina odottaviin varusteisiinsa ja kiirehtii kohti ajoneuvoa. Minuutin sisällä hälytyksestä paloauto starttaa ovesta ulos. Työkeikka kutsuu taas, kuten se Käpylän paloasemalla tekee keskimäärin 120 kertaa kuukaudessa.
Teksti ja kuvat TANJA LUPARI (H-H)
Saappaat valmiina lähtöön.
maton korruptio ja kansa pysyminen köyhänä. Edellä kirjoitettu on se, mikä minulle muodostui ikään kuin perusanniksi Pekan kokemuksista. Kirjassa on myös voimakas annos Pekan kokemuksia afrikkalaisten ihmisten valoisista puolista, heidän taidoistaan selviytyä, ja heidän kyvystään iloita. Totta kai Pekalla on myös sanomista siitä, mitä voitaisiin tehdä tällaisin suomalaisin resurssein afrikkalaisten hyväksi. Nykymuotoisen kehitysyhteistyön Pekka pitkälti kyseenalaistaa. Painopiste tulisi saada selvästi kohdistettuihin ja valvottavissa oleviin kohteisiin ennen muuta koulutuksessa ja opetuksessa. Kirjasta käy ilmi myös se, miten hedelmällistä työtä opetuksen ja terveydenhoidon alalla ovat 140 vuoden ajan tehneet suomalaiset lähetystyöntekijät. Kaikkineen kuva Afrikasta on kuinkin melkoisen lohduton, mutta olisikohan ehkä jo viidenkymmenen vuoden kuluttua jokin paremmin. Pahalta tuntuu, kun seuraa tämänkin hetken uutisvirtaa milteipä miltä Afrikan kulmalta tahansa. Lopuksi se, että Pekalla on ollut antoisa ja värikäs tuntuma Afrikkaan, ja että kokemuksistaan hän on tehnyt paljon uutta tietoa tarjoavan mukavasti luettavan, hyvän ja persoonallisen kirjan. Mutta, mutta, kun Pekan Afrikka-kirja toi Orwellin mieleeni, niin todettakoon vielä se, että jouluntienoilla FST:tä näkemäni Göran Schildtin vanavedessä -dokumentin eräs kohta toi Pekka Peltolan mieleeni. Ralf Långbackan, Lasse Pöystin ja kumppaneiden ohjelma oli tehty vuonna 2000. Yli 80-vuotias Schildt istui terävänä ja älyä säteillen aurinkoisessa Leroksen huvilassaan ja kertoi antiikista, Kreikasta, kreikkalaisista ja kreikkalaisuudesta. Schildt kertoi mm. siitä, miten kreikkalaiset kunnioittavat ortodoksista uskoaan, uskonkappaleita, uskovat vankasti pyhimyksiin, ihmeisiin, ihmeitä tekeviin lähteisiin ja muuhun moiseen rekvisiittaan. Hän kertoi myös, miten kaikki tämä ei ole esteenä sille, että huijaus on liki kansallisominaisuus. Niin, ja siitä huolimatta, että Schildt näin näki kreikkalaistensa läpi heidän mittavat heikkoutensa hän piti maasta ja sen asukkaista, kreikkalaisuudesta. Ajattelin, että noinkos se on Peltolan Pekan laita suhteessa Afrikkaan ja afrikkalaisiin.
Asemamestari Raimo Pajunen esittelee Cobran toimintaa.
JUHANI IKONEN
25.1.2012
Käpylä-Lehti
7
Kaksi naista Galleriassa
Galleria Suutarin toisen toimintavuoden aloittavat vahvasti pohjalaiset naiset Tiina Kemppainen ja Liisa Halmesmäki.
PÖLYNIMURITARVIKKEIDEN ERIKOISLIIKE!
· PÖLYPUSSIT · SUULAKKEET · SUODATTIMET · LETKUT
Meiltä myös KAHVINKEITTIMIEN VARAPANNUT
· KRUPS · PHILIPS · BRAUN · MOCCAMASTER
Vas. Liisa Halmesmäen työ, ylh.Tiina Kemppaisen "Lapua".
Miehille PARTAKONEIDEN terät ja teräverkot
· BRAUN · PHILIPS www.villakoira.com
TERVETULOA!
Tiina Kemppainen omin sanoin:
Olen Taiteilija Etelä-Pohojanmaan mettiltä Seinäjoen reunamalla olevasta Kouran pikkukylästä. Sana tuppukylä kuvaa asuinympäristöäni oikein hyvin. Kuten miltei jokahinen pikkukylän taiteilija,myös minä, saan kantaa hartioillani kyseenalaista kunniaa olla yksi kylähulluista. Se sopii oikein hyvin itselleni, sillä hulluus toimii kohdallani karkotteena ja näin saan erinomaisen työrauhan tehdä taidetta ja elää perheeni kanssa omissa oloissa taiteilijakodissamme Willa Elpassa. Taiteilijakotiimme pääsee toki rohkelikot tutustumaan sopimalla siitä etukäteen. Silloin saa sekä tutustua taiteeseeni, myös tilataiteeseen kotimme piha-alueella ja lisäksi pääsee näkemään millaista 1800-luvun hirsistä rakennetussa taiteeni kesärakennuksessa on. Tutustuminen on ikävä kyllä mahdollista vain kesäisin talvet on työn tekemisen aikaa.
Teen isokokoisia, värikkäitä teoksia sisäisellä vimmalla. Kaoottista, mutta selkeääkin, on hyvä kuvaus teoksistani. Tärkeää itselleni on se, että teokset stimuloivat katsojan mieltä ja saavat ihmiset pohtimaan teosta. Mitä siinä nyt sitten itseasiassa olikaan? Yhdessä teoksessa on ikään kuin sisällä muita teoksia. Siksi töissäni on jokaiselle jotain poimittavaa. Työskentelyprosessini on meditatiivinen "pään nollaaminen", joka tarkoittaa sitä, etten itse tietoisesti rakenna teosta vaan annan alitajunnalle luvan luoda uutta. En siis voi koskaan maalata mitään jonka olisin jo ennalta päättänyt ja suunnitellut. Sellainen ei toimi minun päässäni. Paras tulos on unohtaa olevansa maalaamassa, antaa ajatuksien kulkea omia polkujaan ja sitten vasta katsoa lopputulosta kun olotila on ikään kuin ohitse. Hyvät teokset ovat usein syntyneet pohtimalla arkisia asioita keittämistä, siivoamista mitä tahansa mutta ei maalaamista. Voin toki maalata ti-
laustyöhön kukkia, jos asiakas sitä toivoo, mutta sitä, miltä nämä kukat lopulta näyttävät, sitä en voi ennalta luvata. Pettymyksiä ei ole vielä kuitenkaan ilmaistu, joten oletan että teoksen hankkineet ovat olleet tyytyväisiä. Teoksieni katsojaa kehotan olemaan rohkea ja avaamaan mielensä. Kuitenkin kaikki on niin yksinkertaista ja joka asialla teoksessakin on oma paikkansa.
Kuvataitelija Minna Herala Liisa Halmesmäestä:
Liisa Halmesmäki tekee taidetta intuitiivisesti kokeillen eri tekniikoita, mutta samalla käyttäen harkintaa. Halmesmäen teokset ovat maalauksia tai esinetaideteoksia, jotka lähentyvät käsitetaidetta. Pienistä asioista tulee suuria, muoto tai muisto voi olla lähtökohta . Värit vievät,silmä sanoo kuvaa hyvin hänen työskentelyään.
Värit ovat Halmesmäelle tärkein elementti kuvassa. Värin kautta kuvastuvat tunteet, muistot, häivähdykset tästä elämästä. Väri vie mukanaan ja kertoo myös mielentilasta. - Haluan tehdä yhden asian loppuun ja siirtyä sitten toiseen, hän kertoo. Halmesmäki on tehnyt nyt kuvataidetta aktiivisesti kymmenisen vuotta. Hän on avoin uusille ideoille, uusille maailmoille. Hän haluaa olla oman tiensä kulkija ja on ehdoton taiteen vapauden puolustaja; taiteen tulee olla tekijänsä näköistä ja kuvan merkitys löytyy tekijästä itsestään. Sisältäni portin löysin, kuten taiteilija itse sen ilmaisee.
GALLERIA SUUTARI Tiina Kemppaisen ja Liisa Halmesmäen näyttely Galleria Suutarissa 23 tammikuuta 19. helmikuuta asti. La, su 1216 ma 12 17, ke klo 1219. Koskelantie 46, p. 050 563 6435 galleria.suutari@hotmail.com Facebook / Galerie Suutari / Tapahtumat
Lähellä S metroa örnäisten semaa !
TANEMA OY
· Hämeentie 23 Puh. 753 9668 Avoinna ark. 10-18.00
Puusta katsoen
KÄVELIN KEVÄISESSÄ metsässä. Satoi vettä. Sademetsä, ajattelin. Eihän se tietenkään ihan oikeasti sademetsä ollut, tuskin metsä ollenkaan. Muutamia puita vain tuossa Kotoniityn puistossa. Paremman puutteessa se kuitenkin saattoi käydä ihan oikeasta metsästä, jopa sademetsästä. Olihan siellä puita ihan kuten oikeassa metsässäkin. Tunnen huonosti metsiemme puustoa. Männyn sentään tunnen. Pinus sivestris latinaksi, muistin kouluajoilta. Samoilta ajoilta muistin, että kuusi on ruotsiksi sex. Ja sitä kuusta kuuleminen. Öljypuita en nähnyt eikä niitä metsissämme tietääkseni olekaan. Suomalainen on korvannut ne polttopuulla. Ei ole onneksi hirsipuitakaan, eikä niitä ole tarvinnut millään korvata. Voihan hirsiä vedellä muuallakin kuin puissa. Mutta päivän päätteeksi mennään yleensä yöpuulle. Aikaisemmin Suomessa oli myös jalkapuita, joista tehtiin erinomaisia puujalkoja. Niistä kerrottiin usein puujalkavitsejä. Ne olivat huonoja vitsejä. Nehän ontuivat. Muutamia puita Suomessakin vielä on. Esimerkiksi puolapuun tiesin levinneen Suomeen jostakin Itä-Euroopan maasta. On myös raakapuu. Se on sellaista kypsymätöntä puuta. Se ei kelpaa mihinkään, ennen kuin se on jalostettu jalopuuksi. Puusta Suomessa on joskus tehty viinaakin, niin sanottua tikkuviinaa. Jalopuusta tehtiin tietenkin Jaloviinaa. Tiedän myös, että vaatepuista tehdään vaatteita ja saunapuista saunoja. Nojapuihin on mukava nojailla. Takkapuista on iät ajat tehty erinomaisia takkoja. Joulupuu on rakennettu. Tikapuiden alta käveleminen on tunnetusti vaarallista. Joskus mieltämme viiltää kaipuu. Mutta taipuu vaan ei taitu.
Ajopuista rakennettiin joitakin vuosikymmeniä sitten teorioita, joilla valotettiin Suomen lähihistoriaa. Mittapuista otetaan mittaa. Jotkut tutkivat innokkaina sukupuutaan. Tällaisen taloudellisen taantuman aikana monet pelkäävät menettävänsä leipäpuun. Jotkut törkimykset puhuvat joskus panopuista. Jos sellainen pannaan poikki, siitä tulee poikkipuu. Kun puu kaadetaan, siitä jää kanto. Ei kuitenkaan Merikanto, koska hän oleskeli enimmäkseen merellä. Muista kannoista voidaan rakentaa kantotelineitä, kantotuoleja ja kantosäteitä. Joskus on puhuttu myös kantomatkoista. Niitä voi tilata kantomatkatoimistoista. Jos joku vie kannon kotiinsa, voidaan puhua kotiinkannosta. Muut kannot myydäänkin kantohinnoilla. Kaikenlaisia puita metsissämme siis on. Ihan niitä tutkiessa ihan uupuu vaikka ei ehtisi joka kuuseen edes kurkottaa ja katajaan kapsahtaa. Mutta mistä tulevat kaikki puupäät? Aina niitä vain on, metsissä ja muuallakin.
SEPPO SEPPÄLÄ
Heseva Lounasravintola
· Juhla- ja pitopalvelut · tilavuokrausta · tilauksesta leivonnaisia ym. · lounas noutopöydästä: Pellervontie 39, Käpylä, klo 11.00-13.30, su ja juhlapyhinä: klo 12.00-14.00 Puh. 777 13355
Kahvila Kapusiini puh. 09-757 2087 Intiankatu 23, 00560 Helsinki Avoinna arkisin klo 7-17 ja viikonloppuisin 9.30-16
8
Käpylä-lehti
25.1.2012
Tekniikkaa ja teollisuutta Vanhassakaupungissa
Tekniikan kehityksestä ja keksinnöistä kiinnostuneelta hujahtaa Tekniikan museossa huomaamatta vaikka puoli päivää.
NÄILLE VANHANKAUPUNGIN
seuduille Kustaa Vaasa perusti Helsingin 1550 ennen kuin se 1640 siirrettiin nykyisen Kruununhaan tienoille. Vanhankaupunginlahti ja Helsinginkosken (nykyisin Vanhankaupunginkoski) alue pysyivät kuitenkin tärkeinä paikkoina suomalaisen teollisuuden kehityksen kannalta. Alueella toimi vuosisatojen saatossa muun muassa laivateollisuutta, myllyjä, panimoita, väritehdas, vesisaha sekä viimeisimpänä Helsingin vesilaitos. Vesilaitos ehti toimia saarella noin sata vuotta, kunnes sen toiminta siirtyi uudempaan vedenpuhdistuslaitokseen vuonna 1966. Vesilaitokselta vapautuneihin tiloihin perustettiin Tekniikan museo, joka avattiin yleisölle ensi kerran vuonna 1972. Eipä juuri otollisempaa paikkaa voisi suomalaisen tekniikan ja teollisuuden kehitystä esittelevälle museolle löytää. sa rakennuksessa: pyöreässä hallissa ja punatiilihallissa. Pyöreässä hallissa on pysyvät perusnäyttelyt ja punatiilihallissa vaihtuvat erikoisnäyttelyt. Perusnäyttelyissä on esillä muun muassa metsä-, metalli- ja kemianteollisuutta sekä hissi- ja viestintätekniikkaa. Lisäksi kesäisin on auki vielä kaksi muuta rakennusta: voimalamuseo ja vedensuodatushalli, joihin järjestetään opastettuja kierroksia. Vedensuodatushallissa on näytillä paljon alkuperäisiä vesilaitoksen vedenpuhdistukseen käytettyjä laitteita. ta esinettä ja laitetta, joista suurin osa ei tosin ole esillä. Laitteiden ja esineiden ohella tärkeänä osana näyttelyitä ovat myös valokuvat, joita museolla on kokoelmissaan yli 40 000. Valokuvat kuvateksteineen ovat hyvä visuaalinen ja informatiivinen lisä näyttelyissä, jotka saattaisivat muuten mennä kävijältä hieman ohi. Esimerkiksi hissitekniikan näyttely jäisi hieman vaisuksi ilman kuvallista ja sanallista historiaa, vaikka kävijät saavatkin ajella ylös alas tyylikkäällä Koneen 1920-luvun hissillä.
Kättä pidempää Työkalujen tekniikkaa (1.2.31.7.2012)
Työkalujen evoluutiota, tuotantoprosessien muutoksia ja suunnittelijan "sattumia". Näyttely on kunnianosoitus suomalaisten työkalujen pitkälle valmistusperinteelle. Kättä pidempää esittelee työkaluja niiden evoluution, toimivuuden ja estetiikan näkökulmasta. Tekniikan museo,Viikintie 1, 00560 Helsinki (09) 7288 440. Avoinna ti pe 917, lasu 1117.
Työkalukuvat Hannu Hjerppe
Yhä pienempiin laitteisiin
Viestinnän näyttelyssä on erityisen hienoa se, että tekniikan kehityksen voi konkreettisesti nähdä museossa esillä olevien esineiden avulla.
Perusnäyttely ja erikoisnäyttelyitä
Näyttelyt sijaitsevat pääosin kahdes-
Paljon historiaa
Säätiö on onnistunut keräämään kokoelmiinsa lähes 50 000 historiallis-
Harvoin tulee enää ajatelleeksi miten matkapuhelin-, radio- ja tietokonetekniikka ovat lähivuosikymmeninä kehittyneet ja muuttuneet niin arkipäiväisiksi kuin ne nykyään ovat. Havainnollistamiseksi mainittakoon, että Suomen ensimmäinen tietokone ESKO vastaa kooltaan useampaa ihmistä ja Nokiaa edeltäneet
Mobiran matkapuhelimet painoivat 80-luvulla vielä monta kiloa. Kummatkin ovat osa museon kokoelmia ja nähtävissä pyöreässä hallissa.
LEO KOSOLA (H-H) Kuva Tekniikan museo
Kukkakauppa Tähtililja
Muista Ystävää 14.2.! Palvelemme ark. 8-18, la 8-14, su 8-13
Svenska hörnan Nu gungar tiljan under foten..
HEMKOMMEN FRÅN en svängig
färd på böljan den blå med den årliga Folklandia-kryssningen ljuder i mina öron ännu denna hurtiga visa, som kallar till bords och lockar med stekta harar, gödda svin, kyckling, sill och brännevin en bättre meny har väl knappast ens det renommerade Fläsksås-sällskapet i Kottby. Visan är från Svarteborg i Bohuslän och hör till den svenska folksångskatten, som fått ett litet fotfäste också här i Kottby. Den oinvigde till kännedom: Folklandia-specialkryssningen går tur-retur Åbo-Stockholm och är garanterat fullpackad med folkmusiker av alla de slag från hela Finland och Sverige också. Kryssningen har traditioner (snart 20 ggr) och med ett ytterst digert program är den som en kondenserad Kaustby-festival på stadigt svajande och ofta också rätt rullande fot. Folkmusiken och -dansen seglar i medvind, tiljan gungar i många bemärkelser! I den vägen har också Kottby mycket att bjuda på nu när det anrika och ansedda musikinstitutet Käpylän Musiikkiopisto fått en folkmusiklinje. Också vuxna (mirabile dictu!) får studera där och dessutom ordnas en mängd kortkurser att prova på. Där bjuds på frestande utmaningar och möjligheter att förverkliga de hemligaste drömmarna om dragspel, mandolin, djembe-trumma ... många goda medel i kampen mot all slags fysiska o psykiska besvär, bara kolla http://www.kamu-kmo.fi/ och dessutom håller de hus mitt i byn, på Karjalatalo! Mitt personliga dille är sång och dans; i några år har jag sjungit med folkmusikgruppen Kiehinä som uppträdde på Folklandia redan tredje året i rad. Kiehinä är en amatörgrupp men har gästat flera festivaler, också i Sverige. Det svenska/nordiska samarbetet behöver sannerligen mera livaktiga insatser. För vår del började det med folksångerskan Maria Misgeld i Korrö, Småland 2010. Våren 2011 fick vi henne till Kottby för att hålla en kurs på folkmusikavdelningen, hon hade med sig två kolleger och vi lärde oss flera fina svenska folkvisor! Nu i april kommer de igen, den svenska supertrion Irmelin (www.irmelin.nu/se) och de ska förutom kursen också hålla en konsert den 18.4. på Allotria, Perinnearkku. Sångkursen är öppen för alla, man hinner ännu anmäla sig - var god stig in! För samarbete över språkgränser är t.ex. folkdans ett uppfriskande och konditionsfrämjande fält. I fjol dansade jag parpolskor några söndagskvällar på Saunabaari i Månsas med Lena Hallin-Pihlatie och Mikko Pihlatie som specialiserat sig i genren. Vilka ypperliga hand- nej, jag menar fotledare! Nu håller de kurs igen den 11 februari på Brage-föreningslokalen i centrum, kontakta kansli@ brage.fi. Att bara gå med och "nig
TERVETULOA! Sariolantie 2 Puh. 791 885
Kirppis & Käsityötori
NoppaTori
Oulunkylässä, juna-aseman kupeessa Torivoudintie 1, p. 044 3333 778,
Myyntipaikkatarjous 29,-/viikko!
info@noppatori.fi, www.noppatori.fi
Käpylän oma tietoteos
Meidän Käpylä on siivu Helsingin historiaa. Se kertoo lämpimällä ja hauskalla tavalla Käpylästä ja käpyläläisistä kaupunginosan suunnittelusta lähtien nykyiseen elämänmenoon. Kirjan hinta on 24 euroa. Meidän Käpylä -kirjaa myyvät: · Galerie Suutari, Koskelantie 46 · Karjalan tupa, Karjalatalo, Käpylänkuja 1 · Käpygrilli, Osmontie 5 · La Storia -kampaamo, Koskelantie 29 · Old Sophie, Koskelantie 9 · Park Hotel Käpylä, Pohjolankatu 38 · Päätön Kana, Pohjolankatu 2 · Wanha Käpy, Pohjolankatu 43 · Asta Korppi, asta.korppiatgmail. com, 050-3002581 (kirjan tekijä, omistuskirjoitukset) · Tapio Ojanen, 0400-100996 (Oulunkylä)
och kuta runt" i Bakmes från Lillhärdal, Gammalpolska från Föllinge, Polska från södra Dalarna och Klackpolska från norra Ångermanland! Ljuvligt smeksamt sugande sväng och tiljan gungar! Karjalatalo är åter säte för följande utmaning; den 3-4.mars blir det norska danser med norska lärare från Steinkjerregionen och de har med sig en norsk spelman också!! Finlands Svenska Folkdansring, folkdansringen@folkdans.fi, står värd för den kursen, där man också helst borde ha ett eget par att dansa med men var ska jag hitta en kavaljer? Frivilliga anmäle sig! Det gäller att våga, vinna tappa kan man alltid, sade salig far min.
Dans&sångfrälsta VICKAN, viveca.hedengren@helsinki.fi
25.1.2012
Käpylä-Lehti
9
Takaikkuna
Kultakantaan?
KUN OLEN POHTINUT pääni
puhki sitä, mistä aiheesta tämän palstan tällä kertaa täyttäisin vakuutin itselleni, etten kajoaisi aiheeseen Guggenheim. Niinpä luin mielenkiinnolla Hesarin vieraskynäkolumnin 11.1. Siinä tri Sakari Puisto käsitteli vallitsevaa globaalia finanssikriisiä. Meitä eniten koskettava osa siitä on paljon jauhettu EU:n päänsärky euronsa kanssa. Siitä on itse asiassa jo melkoisesti aikaa, kun olin taloustoimittaja ja siinä ominaisuudessa pyrin tutustumaan ja seuraamaan myös kansainvälistä finanssimaailmaa, mutta muistelen. Toisen maailmansodan vielä kestäessä Yhdysvaltain ja Englannin johdolla vuonna 1944 Yhdysvalloissa Bretton Woodsissa sovittiin kansainvälisestä valuuttajärjestelmästä. Se rakennettiin keskusvaluuttanaan kultakantaan sidottu dollari. Varantokullan arvoksi määritettiin 35 dollaria per unssi. Näin palattiin kultakantaan ja pyrkimyksenä oli vastaisuudessa välttää ensimmäisen maailmansodan jälkeiset valuuttakaaokset ja lamat. Yhdysvaltain puolelta uuden järjestelmän pääarkkitehtina oli Harry Dexter White ja Britannian puolelta John Maynard Keynes. Keynes sai läpi ideansa IMF:n, kansainvälisen valuuttarahaston perustamisesta hoitamaan valuuttaongelmia. Sen sijaan hänen ideansa yhteisvaluutta unitaksesta ei toteutunut. Joka tapauksessa kansainvälinen valuuttajärjestelmä toimi tällaisena keskusvaluuttanaan kultakantaan sidottu dollari aina siihen asti, kun Yhdysvallat vajosi muun muassa Vietnamin sodan rasitteiden myötä rajuun inflaatiokierteeseen. Lopulta presidentti Nixon 1970 romutti dollarin kultakannan. Tilannetta helpottamaan IMF loi valuuttajärjestelmän tueksi IMF:n jaettavissa olevat erityisnosto-oikeuden sdr:t. Ne ovat kirjanpitovaluuttaa, jonka arvo muodostuu dollarin, euron, Japanin jenin ja Englannin punnan sisältävän valuuttakorin mukaisesti. Painavin siinä korissa on dollari, sitten euro, punta ja jeni. Tämmöisin peruseväin valuuttajärjestelmä on keikkunut näihin päiviin. Finanssikenttään on sitten marssitettu mitä moninaisimpia johdannaispapereita, joiden kaikkien luotettavuudesta ei ole haisuakaan. Kauppaa käydään miljardimitoissa papereilla, jotka voidaan merkata kaikkinaisiin taseisiin hankinta-arvossaan, mutta viime kädessä ja kovan paikan tullen ne ovat yhtä tyhjän kanssa. Moisessa liemessä, siis koko järjestelmä pahasti lillii. Mutta onko tässä mahdollisuuksia muutokseen tässä glopaalissa hurlumheissä. Palaan nyt Sakari Puistoon (HS. Vieraskynä 11.1.2012). Hän toteaa ykskantaan: Rahajärjestelmä tulisi jälleen kytkeä kultaan. Myös erityisnosto-oikeuksilla sdr:illä olisi siinä roolinsa. Ja kulta on ollut markkinoiden valitsema vaihdannan väline jo viiden tuhannen vuoden ajan, sanoo Sakari Puisto. Ehkä tämän maailman mantereita syleilevän finanssikriisin keskellä kiistely Suomen eurosidonnaisuudesta ja haikailut oman markan ja kotoisten devalvaatio-inflaatio-onnenpäiviin ovat enempikin itikan ininää. Muuten olen sitä mieltä, että Karthago olisi, ei, vaan siis että Guggenheim-hanke olisi haudattava.
Etymologia
Karpataan
SYÖMISTÄ PUHUTTAESSA nykyään otetaan usein puheeksi karppaus ja karppaaminen. Nämä ovat uusimpia lainasanoja suomen kielessä. Karppaus tulee englanninkielisestä sanasta carp. Se on lyhenne sanasta carbohydrate. Tästä on johdettu ilmaisu low-carb-diet ja tarkoittaa vähän hiilihydraatteja sisältävää ruokavaliota. Karppaaja syökin mielellään lihaa eikä esimerkiksi leipää. Sanan carbohydrate alkuosa tulee latinan hiiltä tarkoittavasta sanasta carbo, jälkiosa kreikan vettä tarkoittavasta sanasta hydor. Karppaus on trendikästä. Englannista tämäkin sana on kieleemme tullut. Englannin sana trend on alun perin tarkoittanut vääntämistä kiertämistä, pyörittämistä, taivuttamista. Oma ravintorajoitteisten ryhmänsä muodostavat vegetaristit, joita usein sanotaan kasvissyöjiksi. Tämän sanan juuret vievät latinaan, jossa vegetare tarkoitti virkistämistä, elävöittämistä ja piristämistä, myöhemmin myös vihreyttä. töretkien yhteydessä 1500-luvulla, suomeen 1880-luvun alussa. Askeettien ruokavalikoima on edellisiä huomattavasti suppeampi. Sana askeetti tulee latinan kautta kreikasta, jossa askesis on yleensä tarkoittanut urheilijaa. Kreikan kielen verbi askein tarkoitti itsensä harjoittamista. Suomessa sana alkoi esiintyä 1800-luvun jälkipuoliskolla.
Menot
Käpylän kulttuuriyhdistys
Vuosikokous on tiistaina 7.2. klo 18.30 Park Hotelissa Kevään klubit Park Hotel Käpylässä: 17.2. John McGregor 30.3. Tivolitien lauluja Kaj Chydeniuksen säveltämiä Ritva Koskensuun runoja (päivämäärä saattaa vielä muuttua) Huhtikuu Klubi (päivämäärä ja esiintyjä vielä auki) Klubeilla soitto alkaa noin klo 21 ja niihin on vapaa pääsy. Käpylän kyläjuhlat 19.20.5. Akseli Toivosen kentällä. mä työkaluvalmistuksen historiasta Fiskarsin, Billnäsin ja Åminneforsin ruukkeissa, muotoilutuotteiden kehityksestä sekä työkalu-näyttelyn taustoista klo 15-17 Vuoden teollinen muotoilija 2011 Pekka Harni / luento: Työvälineet ja esineiden kategoriat klo 16 Pertti Nurmela: työnäytös Ravintola Koskenrannan pop-upkahvila Tekniikan museon tiloissa: käsityösuklaata ja erikoiskahveja Museo on auki molempina päivinä klo 1117.
Ruoka, mat
Ruokaa kuitenkin tarvitsevat niin karppaajat, askeetit kuin kannibaalitkin. Ruoka on vanha sana. Se on kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä. Karjalaksi se on ruoka, aunuksen murteessa ruogu, lyydissä ruog, vatjassa rooka, virossa roog (myös toit ja söök). Itämerensuomalaisiin kieliin sana on tullut germaanisista kielistä. Sen alkumuodoksi on rekonstruoitu sana rookaa. Skandinavian vanhimmassa kielessä se oli rooke ja tarkoitti mm. huolenpitoa. Ruotsiksi ruoka on mat. Muinaisruotsiksi se oli mater, islanniksi matr. Tämän sanan alkuperä on epäselvä. Sen kanssa samaa juurta lienee englannin sana meat, joka tarkoittaa liharuokaa.
KÄPYLÄN SENIORIT ry
Käpylän seniorit ry:n kevätkausi on käynnistynyt! Olemme puolueisiin sitoutumattoman Kansallisen senioriliiton jäsenyhdistys. Kokoonnumme Karjala-talon Wiipuri-salissa os. Käpylänkuja 1, 3. kerros, joka kuukauden 1. ja 3. torstai klo 13 seuraavina päivinä: 5.1, 19.1, 2.2, 1.3, 15.3, 5.4, 17.4, 19.4, ja 3.5. Kokouksissamme on asiantuntijaesityksiä ja eri alojen vierailijoita sekä omaa ohjelmaa. Kahvittelun lomassa on mukava vaihtaa kuulumisia. Keväällä ohjelmassa on lisäksi opastettu tutustumiskäynti Arabian tehtaaseen ja museoon, teatteriesitys "Metsä" Helsingin kaupunginteatterissa ja toukokuussa retki Hyrsylän mutkaan. Tervetuloa uudet ja vanhat jäsenet kokouksiimme kuulemaan mielenkiintoisia asioita ja virkistäytymään. Tutustuminen kannattaa! Soita ja kysy! Samalla voit ilmoittautua jäseneksi! Aino Ylä-Jarkko, yhdistyksen puheenjohtaja 040 753 3330 Heikki Ylä-Jarkko, yhdistyksen sihteeri 040 562 4347
Koskelan puistokylää suunnittelemaan
Kannibaalit ja askeetit
Kaikkein vapaamielisimpiä syöjiä ovat kannibaalit eli ihmissyöjät. Ranskaksi se on cannibal, englanniksi cannibale, espanjaksi canibal. Tämä lienee ollut Karibialla asuvien ihmissyöntiä harrastavien heimojen nimitys. Sana tuli espanjan kautta Euroopan kieliin löy-
SEPPO SEPPÄLÄ
Osallistu Koskelan puistokylän suunnitteluun tiistaina 31.1. Koskelan entisen sairaala-alueen N-talon ruokasalissa klo 17-18.45. Ympäristön asukkaat, järjestöt ja muutkin kiinnostuneet, tervetuloa! Asukkaista koostuva suunnitteluryhmä kirjaa mielipiteitä ja toimittaa ne kaupungin virkamiehille ja poliitikoille. Ensimmäinen ehdotus oli joulukuun Käpylä-lehden sivulla 2.
TAIRENÄYTTELY
Oikaisu
Joulukuun kansikuvatn oli ottanut Eine Kakkonen eikä Toivo Koivisto kuten erehdyksessä mainittiin.
Tekniikan museoon 4.5. helmikuuta
Museo on mukana Designpääkaupunkiviikonlopussa 4.5.2., jolloin museolla on avoimet ovet, ohjelmaa ja pop-up-erikoiskahvila. Työpaja, asiantuntijaluentoja ja työnäytöksiä. Lauantaina 4.2. klo 1214 Pertti Nurmela / työnäytöksiä: sahan teroittaminen ja kirveenvarren teko klo 13 designnappi-paja klo 1314 Muotoiltua teknologiaa -opastus klo 1516 Pertti Nurmela / työnäytös ravintola Koskenrannan pop-upkahvila Tekniikan museon tiloissa: käsityösuklaata ja erikoiskahveja Sunnuntaina 5.2. klo 12 Pertti Nurmela: työnäytöksiä klo 12 designnappi-paja klo 12 Muotoiltua teknologiaa -opastus klo 13.30 Teollinen muotoilija, Fiskarsin entinen teollinen pääsuunnittelija Olavi Lindén / esitel-
TIINA KEMPPAINEN LIISA HALMESMÄKI
maalauksia 23.1. - 19.2.2012
GALLERIA SUUTARI
Koskelantie 46, Käpylä puh. 040-7470809 galleria.suutari@hotmail.com Facebook/Galerie Suutari/tapahtumat/ Avoinna: ma 12-17, ke 12-19, la-su 12-16. Vapaa pääsy. Tervetuloa.
JUHANI IKONEN
Käsityöilta Karjalatalolla 30.1.
Karjalatalolla järjestetään käsityöilta, jonne kaikki kiinnostuneet ovat tervetulleita. Tule mukaan tekemään käsitöitä tai vain haastelemaan. Ota oma käsityö tai käsityövälineet mukaan. Illan aikana ohjaaja Satu Hallenberg neuvoo neulomisessa, virkkaamisessa, tuohi- ja päretöissä, punomisessa ja monessa muussa käsityötekniikassa. Vapaa pääsy. Tilaisuus Karjalatalon Sortavalasalissa 30.1.2012 klo 17.30-19.00, Käpylänkuja 1, 00610 HELSINKI. Muutokset mahdollisia. Lisätietoja Karjalan Liitosta, p. (09) 7288 170, toimisto@karjalanliitto.fi. Illan järjestää Karjalan Liitto yhteistyössä OK-opintokeskuksen kanssa.
METSÄLÄN AUTOHUOLTO
Asesepänkuja 2 Puh. 757 0441
0400-728 233
metsalanautohuolto@gmail.com metsalanautohuolto.fi
Avoinna: ark klo 8-17
viikot lini B
kuja! alven herk aan t oa maistam Tervetul
Otamme passikuviakin
VUOKRATAAN
pieni liiketila Käpylässä. Sopii toimistoksi, erikoisliikkeeksi, työ-myynti-esittelytilaksi tms. Näyteikkuna. V. 550 e/kk + sähkö. Puh. 040-7470809 kesuura@hotmail.com
AKUT JA TUULILASIT (myös korjaukset)
P. 09 - 428 90745
Läkkisepäntie 6, 00620 HKI (Metsälä) www.suomentuulilasikorjaus.fi www.suomenakkumyynti.fi
Alueen tärkeimmät palvelut löydät osoitteesta
Pohjolankatu 38 · Puh. (09) 799 755 www.park. Palvelemme mato klo 1123, pela klo 1124. Lounas arkisin klo 1114.30. Tervetuloa!
Avoinna ark. 11-18, ke sulj, la-su 10-14
www.kapykyla.fi
10
Käpylä-lehti
KAIKUJA KIRKONMÄELTÄ
25.1.2012
MESSU sunnuntaina klo 11 Käpylän kirkossa, Metsolantie 14, puh. 09 2340 4222
29.1. Savik, Helaakoski, Leskinen, Käpylän kirkkokuoro. 5.2. Yläranta-Suha, Mäkeläinen, Mod, Autio. Kirkkokahvit ja Yhteisvastuukeräyksen tiedotustilaisuus. 12.2. Helaakoski, Mäkeläinen, Poikkilehto, Leskinen. Lyydia-toimikunnan kirkkokahvit Tallinnan suom. yst. seurakunnan hyväksi. 19.2. Kataja, Väyrynen-Si, Autio. 26.2. Savik, Albekoglu, Kinnunen.
Kaikella on aikansa
VUODEN VAIHTUESSA lehdet antavat meille katselmuksia menneestä vuodesta. Tapahtumien ja ilmiöiden kärkeen pääsevät kaikki ongelmat ja katastrofit: ydinsäteilyongelma Japanissa, Kreikan ja koko EU:n taloudelliset ongelmat, arabimaiden vallankumoukset, EteläAfrikan kuivuuden aiheuttama nälänhätä, Norjan joukkosurma ja tuhotulva Filippiineillä. Helsingin sanomissa kerrottiin myös joidenkin viime vuonna haastateltujen henkilöiden tämänhetkiset kuulumiset. Lukija sai tietää vakavassa leikkauksessa olleen vauvan touhuavan jo perheensä mukana, joku oli löytänyt kumppanin ja työtä ja toisen elämän tilanne ei ollut muuttunut. Kaikkialla ihmisiä syntyy ja kuolee. Toisilla on kärsimystä ja toisilla iloja. Elämä vaikuttaa välillä yhdeltä hullunmyllyltä. Saarnaajan kirjassa sanotaan: "Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla." Saarnan kirja jatkaa: "Aika on syntyä..." Joitakin vuosia sitten synnyit parkuen maailmaan. Et saanut valita, halusitko syntyä vai et. Nyt sinulla on elämä ja vapaus käyttää aikaasi. Vapaus antaa vastuun löytää ne tiet, joita haluat elämässäsi kulkea. Kukaan ei voi elää puolestasi. "Aika on kuolla...", kirja jatkaa. Kuolema on pelottava, mutta ilman kuolemaa ei olisi elämääkään. Elämä on täynnä pieniä kuolemia - luopumista vanhasta ja uuden vastaan ottamista. Ilman vanhasta luopumista ei voi syntyä omaksi persoonakseen. Kuolema on suurin luopuminen. Vain Jumala tietää päivämäärän. Kuoleman on raja, joka muistuttaa elämään tämän päivän hetket täytenä ja lahjana. "On aika rakentaa..." Piirrä talo! Tuliko taloon ovi ja ikkunat? Psykologinen kotitestin kertoo elämästäsi. Jokainen rakentaa omaa elämäänsä. Suuri arkkitehti Jumala on tallentanut hyviä rakennusvinkkejä Raamattuun. Itseämme rakentaessamme rakennamme samalla maailmaa. "On aika purkaa ..." Vanha talo ränsistyy ja puretaan tai remontoidaan. Myös sisäisiä rakennelmiamme joudutaan purkamaan. Itsekkyys on eräs rojuinen vaja, jonka joutuu usein purkamaan. Miltä kuulostaisi sen sijaan katos, jonka alla voi katsella auringon laskua ystävien kanssa? "On aika itkeä..." itku on elämän vesisadetta. Ilman sadetta ei mikään kasva. Itkeminen on piilostaan otettu suru. Surtu suru on osa elämän kokonaisuutta. "On aika nauraa..." Nauru on silta sydämestä sydämeen. Nauru vapauttaa ihmisen heittäytymään elämän käsiin. Ajat, jolloin on naurettu paljon, jäävät parhaiden muistojen joukkoon. Toisen hymy tai nauru on lahja. "On aika vihata..." Viha on rakkauden toinen puoli. Viha ei ole rakkauden vastakohta vaan välinpitämättömyys. Viha on meissä ja osa
Messu Koskelan kirkossa, Käpyläntie 11
Su 29.1. klo 13.30. Savik, Leskinen, Käpylän kirkkokuoro. Su 26.2. klo 13.30. Savik, Kinnunen.
Muita tilaisuuksia Käpylän kirkossa
Hiljaisuuden rukoushetki joka ke klo 18.30. Keskipäivän ehtoollinen ke 1.2. klo 12. Helavuo, Autio. Kahvi ja klo 13 Päiväpiiri. Konsertti ma 6.2. klo 19. Terhi Aho, sopraano, Anna-Maija Virtanen, piano. Ohjelmassa mm. Merikanto-DvorakCaccini-Händel-Mozart. Vapaa pääsy, ohjelma 5 . Vauvakirkko su 12.2. klo 16. Handolin, Takkinen, Leskinen. Mehu- ja kahvitarjoilu.
meitä. Viha on osa kokonaisuutta, joka syntyy ihmisten törmäillessä yhteen ja erilleen. Kun opimme elämään vihan tunteiden kanssa - omien ja toisten - emme joudu vihan valtaan. "On aika rakastaa..." Rakkaus on elämän energiaa. Se on kuin sähkövirta. Se virtaa läpi ja eteenpäin. Rakkauden kehässä, Jumala, itse ja lähimmäinen ja luomakunta, toteutuu elämä. Kun suhtaudumme elämään rakastaen, se avautuu meille aitona ja merkityksellisenä. Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla. Jumala on ajan ulkopuolella, siksi hän näkee nekin syyt ja seuraukset, joita me emme näe. Hän sanoo meille Saarnaajan kirjan kautta: Rauhoitu! Minä hallitsen kokonaisuuden. Ota sinä yksi hetki kerrallaan ja hyväksy se. Sinä voit heittäytyä elämän varaan ja luottaa siihen, että kaikella on aikansa.
Pastori TARJA ALBEKOGLU
MUUTA
Riparistartti su 29.1. klo 16 vuoden 2012 rippikoululaisille Maunulan kirkossa. Sururyhmä ke 1.2. klo 18 Oulunkylän kirkossa. Avoin ryhmä kerran kk:ssa, tarkoitettu läheisensä kuoleman kautta menettäneille. Naisten kirjallisuuspiiri ke 8.2. klo 18 Kalervonkatu 8 A. Aihe: Rosa Liksom, Hytti nro 6.
Keisarin kaimat
TAMMIKUUN 28. vietetään Kaarlon, Kallen ja Miehen nimipäivää. Katolinen kirkko muistaa tuolloin apostoli Paavalin kääntymystä. Kaarle ja Kaarlo tulivat kalenteriin 1800-luvun lopulla, mutta asut Caarle, Carlei esiintyivät jo 1600-luvun kalentereissamme. Kustaa Vilkunan mukaan Kallea ehdotettiin ristimänimeksi vuonna 1897, mutta se hyväksyttiin vasta vuonna 1950. Kuitenkin Kalle näkyy keskiaikaisistakin lähteistä: Olaff Kallenpoyka mainittiin 1380. Mies viettää päiväänsä Kallenimiperheen kanssa: kyseessä on käännös sanasta karel, joka merkitsi vapaata talonpoikaista miestä. Parhaiten harvinainen etunimi muistetaan tohtori Mies Reenkolasta, syntynyt 1908. Nimeä vanhemmille Heikki Renvallille ja Aino Acktélle ehdotti perheystävä P. E. Svinhufvud. Kuulin vastikään Alice Karlssonilta, Käpylä-lehden päätoimittajalta syntynyt 28.1. hänen isänsä nimiehdotuksen tyttärelleen, varmaan leikillään esitetyn: Kaarlotar. Jos ehdotus olisi toteutunut, Alice olisi nyt Kaarlotar Karlsson! Merkkipäivän ajankohta liittyy Kaarle Suureen, joka kuoli 28.1.814. Hänen kaimojaan, huomauttaa professori Pentti Lempiäinen, on kuninkaissa ja keisareissa yli viisikymmentä, muun muassa Ruotsin nykyinen kuningas. Suomalaisista suurmiehistä tulee mieleen marsalkka Carl Gustav Mannerheim. Keisari Kaarle Suuri oli ansiokas sotapäällikkö sekä henkisen ja kirkollisen elämän edistäjä. Myös kansaopetusta hän kehitti, joskin suunnitelmat toteutuivat vasta satoja vuosia myöhemmin. Kaarle itse oli tarmokas, tiedonhaluinen ja älykäs mies, mutta harjoitti kirjoittamista vasta aikuisena. Elämäkerturin mukaan keisari kuljetti matkatavaroissaan rihvelitaulua ja kun aikaa oli, hän "totutti kätensä piirtämään muutamia kirjaimia; mutta se oli myöhäistä". Katolinen kirkko julisti Kaarle Suuren pyhimykseksi vuonna 1164. Teko oli poikkeuksellinen, yleensä näet kunnia suotiin marttyyrikuoleman kohdanneille hallitsijoille. Suomessa Kalle-nimi on nauttinut suurinta suosiota 1900-luvun taitteessa, alhaisinta vuonna 1960, mutta 1990-luvulta lähtien se on taas pääsemässä poikien käyttöön. Sanaparsi toteaakin: Hyvä on ottaa hyvä nimi. Myös Kallenpäivä oli aikaa, jolloin vanhakansa ennusti vuodentuloa. Vampulassa sanottiin, että silloin nähtiin vuoden säät. "Jos aamupäivä on kaunista, niin sitten on alkuvuosikin nättiä, ja jos ehtoopuolella on rivo ilma, niin sitten on koko loppuvuosi rivoja ilmoja."
LIISA MÄNTYMIES Kirjailija Turjantieltä
Tervetuloa mukaan, kevätkausi alkanut!
Käpylän kirkko: Käpylän kirkkokuoro ti klo 18.30, tied. Leskinen p. 2340 4217. Etiopiapiiri to 8.3. ja 26.4. klo 18.30, tied. Pirkko Alho 050 403 7911. Akin klubi ma klo 17. Päiväpiiri ke klo 13, tied. Murto p. 2340 4218. Kalervonkatu 8 A: Lasten päiväkerho, tied. Takkinen p. 2340 4203. Naisten kirjallisuuspiiri kerran kk:ssa. Perhekerho to klo 10, tied. Lahdensalo 2340 5382. Voudintie 4 B, tiedustelut Kajos p. 2340 4227: Avoimet ovet ke klo 11 alk. Keittoa ja kahvia, diakoni paikalla. Päiväpiiri ke klo 13. Perhekerho to klo 10. Koskelan lähetyspiiri paritt. ti klo 17, tied. Armi Anttila 09 791 850. Nuorten Kakkonen: Päivä2 ke klo 14-16. Matalan majan ilta to klo 17-20. Tied. Mäkeläinen 2340 4207. Pukkilantie 2: Lähimmäiset, pariton ke klo 17, tied. Maija-Liisa Kauppinen 09 728 5239. Kunnalliskodintie 6: Kutomakerho, C-talo, N-rapun vier. Tied. Aila Hallasaari 050 500 4533, Maija Meha 050 535 8668. Lyydia-toimikunta Tallinnan suom. srk:n hyväksi, tied. Marja-Liisa Suutarinen 050 357 3716.
___________________________________ OULUNKYLÄN SEURAKUNTA www.helsinginseurakunnat.fi/oulunkyla, www.verkkokirkko.fi. Kirkkoherranvirasto, Teinintie 10, avoinna ma-ti, to-pe klo 9-14, ke klo 13-16. Toimitusten ja tilojen varaukset 09 2340 5300 tai oulunkyla.srk@evl.fi. Huom! virkatodistukset 2340 5000. Päivystävä pappi 2340 5302. Päivystävä diakoni ti 9-11, taloud. asiat p. 2340 5383, muut p. 2340 5318. Diakoniatoimisto Käpylän kirkolla avoinna perjantaisin klo 9-11, p. 2340 4218
Bliniviikot meneillään!
Kirjoita ja anna juttu- tai menovinkki Käpylä-lehdelle! kapylalehti@ eepinen.fi
JAZZJAMIT TI 31.1., 14.2. ja 28.2.
Avoinna: ma 10-22, ti-to 10-24, pe 10-03, la 11-03, su 11-22
Tietokilpailut keskiviikkoisin klo 19.00 Huom. kellonaika muuttunut! KARAOKE Pe ja la klo 21.00-03.00
Koskelantie 9 Puh. 757 2954 Katso lisää tapahtumiamme www.oldsophie.fi
25.1.2012
Käpylä-Lehti
Käpylä-lehden ilmestymisaikataulu 2012
11
Kauneus- ja terveyspalveluja
PARTURI-KAMPAAMO
Numero
1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. 8. 9. 10.
Aineistopäivä Ilmestymispäivä
13.1. 17.2. 16.3 17.4. 25.5. 10.8. 7.9. 5.10. 4.11. 30.11. 25.1. 29.2. 28.3. 29.4.
Hilman HIUSMALLI
Tervetuloa!
Puh. 09-757 0088, 040-840 9959
Marjut Mäkelä
Siltavoudintie 7, 00640 HELSINKI
Käpyläntie 12
Puh. 728 7012
FYSIOTREENARI
6.6. 22.8. 19.9. 17.10. 14.11. 12.12.
UUTTA: lymfaterapia, akupunktio ja pilates
· Fysioterapia · Hieronta · Osteopatia · Jalkahoidot · Kosmetologi · Parturi-kampaaja · Intialainen päähieronta
Koskelantie 24 00610 Helsinki 040-4159119 www.fysiotreenari.com · Kampaamo - Parturi · Kauneushoitola
Oulunkylän Kampaamo
SKY Kosmetologi Johanna Lappi
Käpyläntie 1, p. 798 940, 798 920
rleena Ma Tiistaisin
eläkeläisalennus
Etkö saa Käpylä-lehteä?
Voit lukea sen myös Facebookissa: http://apps.facebook.com/lehtiluukku/
· Parturi-Kampaamo · kauneushoitola · jalkahoitoja · naisille ja miehille
Kaikki hammas- ja hygienistipalvelut. Särkyaikoja päivittäin!
Pohjolankatu 1 Puh. 09-791187 / 040-5721238 www.kauneushoitolamarleena.fi
HAMMASLÄÄKÄRI ON LÄHELLÄ
Hammaslääkärit: · Risto Närvänen · Elina Saaristo · Mikko Laukkanen · Niina Raij · Tapani Waltimo
Fysikaaliset hoidot, hieronta Veteraanikuntoutus Akupunktio JUHANA-HERTTUANTIE 9, 00600 HKI PUH. 799 082, AVOINNA 8.00-20.00 Parturi · Kampaamo
KÄPYLÄN FYSIKAALINEN HOITOLAITOS
Erikoishammaslääkärit: · Pekka Laine, suukirurgia · Anneli Lehto, iensairaudet · Antti Waltimo, protetiikka ja purennan kuntoutus · Terhi Mäkelä, suuhygienisti · Annina Niklander, suuhygienisti Implanttihoidot, röntgentutkimukset ja valkaisuhoidot
Maarit, Mervi & Paulina
Intiankatu 25, Kumpula · Puh. 050-555 7381
HAMMASLÄÄKÄRIT Sanni Aho, Katariina Savijoki Katja Kurhela ERIKOISHAMMASLÄÄKÄRI Pirkko Aho (iensairaudet) SUUHYGIENISTI Maria Jaakkola
TERVETULOA!
Vallilan Hammaslääkärikeskus Oy
Mäkelänkatu 30 A 4, puh. (09) 765 011 Avoinna: ma-to 8-19, pe 8-14
Parturi-Kampaamo
KOKO PERHEEN
Tervetuloa!
www.tyylilyylit.net
Varaa aikasi. Olet osaavissa käsissä.
KAMPAAMO
Koskelantie 54 p.757 1353
OLYMPIA
ma ti-pe la
sulj. 9-17 9-13
Mäkitorpantie 23 puh. 752 4939
040-593 5171 Siltavoudintie 7
Käpyläntie1, p.720 6800 www.koskelanhammas.fi Vastaanotollamme on Kelan suorakorvaussopimus
www.oulunkylankauneushoitola.fi
Käpylä-Seura r.y.
61
Puheenjohtaja: Matti Eronen, puh. 050 550 6695
Sampsantie 11, 00610 Helsinki - kaupunginosat.net/kapyla
Kustantaja: Eepinen Oy Klaneettitie 11 00420 Helsinki kapylalehti@eepinen.fi Puh. 09-53081990 Jauri Varvikko, Eepinen Oy Markkinointi: Seija Kuoksa / Eepinen Oy Puh. 09-5308 1990 045-1323 828 18 000 kpl Jakeluyhtiö: Sivunvalmistus ja taitto: Painopaikka: Allatum Oy, Pori 2010 SSM Oy/Jakelu-Expertit Oy Puh. 09-5615 6400, fax 09-5615 6444 Jakelu: Kaikki taloudet Käpylän, Koskelan, Kumpulan, Isoniityn, Metsälän, Veräjämäen, Veräjälaakson, Toukolan, Arabian, Vanhankaupungin, Viikin ja Oulunkylän alueilla, sekä jakelualueen julkiset tilat, kaupungin kirjastot ja - virastot.
Julkaisija: Päätoimittaja:
Käpylä-Seura r.y. Alice Karlsson Kullervonkatu 30 A 19 00610 Helsinki alice.karlsson@sll.fi Puh. 044 3335036
Painosmäärä:
- KÄPYKYLÄ KÄPYLÄN-OULUNKYLÄN INFOHAKEMISTO 2012
Tapasimme kenties juuri sinun kotisi ostajan.
Välittäjämme tapaavat viikoittain näytöillä tuhansia ostaja-asiakkaita. Joku heistä saattaa muuttaa pian teille. Kodinvaihto alkaa, kun kutsut meidät ajoissa maksuttomalle Kotikäynnille. Mietitään toiveitasi yhdessä ja tehdään sinulle sopiva kodinvaihtosuunnitelma. Samalla saat tietää luotettavasti asuntosi arvon, tilastojemme mukaan onnistumme arvioinnissa 98 % varmuudella. Kutsu meidät kylään. kiinteistomaailma.fi/kotikaynti
www.kapykyla.fi
Käpylä-lehti julkaisee maaliskuussa 2012 Käpylä-Oulunkylää ja sen ympäristöä koskevan Käpykylä-hakemiston/Internet-portaalin, joka toimii palveluoppaana aina vuoteen 2013 saakka.
Käpykylä-infohakemisto jaetaan kaikkiin koteihin ja yrityksiin Käpylässä, Koskelassa, Kumpulassa, Oulunkylässä, Metsälässä, Isoniityssä, Veräjämäessä, Arabiassa, Toukolassa ja Vanhassakaupungissa sekä alueen julkisiin tiloihin, kaupungin kirjastoihin ja -virastoihin. Sama informaatio löytyy Internetistä osoitteesta www.kapykyla.fi Yhdistykset, järjestöt, seurat, koulut ym. yleishyödylliset ja voittoa tavoittelemattomat tahot saavat tietonsa hakemistoon ilmaiseksi.
Ota yhteyttä p. 010 622 3930
Kiinteistömaailma
Oulunkylän Asunnot Oy LKV
Mäkitorpantie 23
Markku Kilpeläinen yrittäjä, LKV 040 715 7150 Eija Laakso myyntineuvott. 040 414 4936 Petri Heikkilä LKV, rak.ins. 0400 612 320 Leena Kantele KIAT 050 386 0669 Marja-Kaarina Koivistoinen myyntineuvott. 050 366 9131 Osku Simberg myyntineuvott. 050 366 9130 Ari-Pekka Virtanen LKV, KED 0400 306 494 Pekka Malinen myyntineuvott. 050 386 6656
Markkinointi ja aineistot:
Seija Kuoksa Puh. 010 3206 663, 045-1323 828 E-mail: aineisto@kapykyla.fi Aineistot ja tietojen päivitykset 10.2. mennessä.
P. 010 622 3930
Välityspalkkio esim. Netti 900 + 3,5 % velattomasta hinnasta + asiakirjakulut 190 (sis.alv.). Pyydä palvelutarjouksemme!
R.J.Kinnunen Oy
Käpylän oma sähköurakoitsija
fi
Leevi ry
tarjoaa ryhmäkotiasumista, koti- ja vuokra-asuntopalveluita Länsi- ja Pohjois-Helsingin alueilla. www.leeviry.net Leevin Kotiapu Oy Monipuolisia kotiaplveluita, myös ruoanlaittoa ja ulkoiluseuraa. Ota rohkeasti yhteyttä! puh: 09 7543 854
p. 2787024 050 3835522 rjkoy@kolumbus.fi
karnevaali
koko perheen tapahtuma La 4.2.2012 klo 1015 Opistotalo, Helsinginkatu 26 Tule viettämään koko perheen iloinen päivä yhdessä! Opistotalon työpajoissa voi puuhailla kaikenlaista kivaa.
Naamiotyöpaja klo 1114 Leivontapaja klo 1114 Loru- ja laulupaja englannin kielellä klo 11, 12 ja 13 Teatterin seikkailuteltta klo 11.30 ja 12.30 Musiikkiliikunta-laulupajat klo 11, 12 ja 13 Videopaja klo 1114 Helsinginkadun Filharmonikkojen konsertti klo 14 Oppiskahvilassa myynnissä keittoa ja kahvia sekä leivonnaisia
Helmi-
KÄPYgrilli
Ma TIETOVISAKILPAILU alk. klo 18.30 Ke RUNOILTA alk. klo 19.30 (parilliset viikot) To KARAOKE alk. klo 19.00 (parittomat viikot)
Tule tekemään hyvää! Kirpputori klo 1013.45. Kertyneet varat lahjoitetaan Luonto-Liitto ry:lle. hel.fi/tyovaenopisto
Heka-Kansanasunnot Oy Mäkelänkatu 91 A 00610 HELSINKI puh.7562 180
La KARAOKE alk. klo 19.00 (parilliset viikot) Pe ELÄVÄÄ MUSIIKKIA alk. klo 22.00 Avoinna: joka päivä 9-02 Keittiö avoinna: ma-to 11-21, pe 11-22, la 12-22, su 12-21 Osmontie 5, 00610 Helsinki Puh. 791 343