Ole hyvä ja käytä tulostamiseen lehden omasta valikosta löytyvää tulostuspainiketta.
www.kia.fi KOE JA AJA KIA-MALLISTO. SPORTAGE upeaa muotoilua täydentävät avarat ja mukavat sisätilat sekä edistyksellinen tekniikka. Sportage hinnat alk. 24.961,99 € CEE’Dissä yhdistyvät upea muotoilu, ympäristöystävällinen tekniikka ja todella kattava varustelu VENGA on avara ja monipuolisesti muunneltava – kuin tila-auto, mutta paljon ketterämpi ja taloudellisempi. cee’d hinnat alk. 19.548,16 € Venga hinnat alk. 18.812,34 € SORENTO on edustavan tyylikäs tilamaasturi, joka on vaatimaton vain kulutukseltaan. SOUL tarjoaa kaiken ilman kompromisseja aidossa urban crossover -hengessä. OPTIMA. Auto, jonka erottuva design, ajonautinto ja varustelu ovat huippuluokkaa. RIO tuo suurten autojen mukaPICANTO. Innovatiivista tekniikvuutta, laatua ja nuorekasta tyyliä kaa ja käytännöllistä mukavuutta kompaktissa koossa. pienten perheautojen luokkaan. Sorento hinnat alk. 42.332,09 € Soul hinnat alk. 20.536,11 € Optima hinnat alk. 32.250,73 € Rio hinnat alk. 14.104,12 € SPORTAGE autoveroton hinta alk. 18 901,95 € + arvioitu autovero 6 060,04 € = 24 961,99 € + tk 600 € = 25 561,99 €. EU-yhd. 5,2–8,2 l/100 km, CO2-päästöt 135–195 g/km. CEE’D autoveroton hinta alk. 15 508,86 € + arvioitu autovero 4 039,30 €, alk. 19 548,16 € + tk 600 € = 20 148,16 €. EU-yhd. 3,8–6,1 l/100 km, CO2-päästöt 100–145 g/km. VENGA autoveroton hinta alk. 14 926,99 € + arvioitu autovero 3 885,35 € = 18 812,34 € + tk 600 € = 19 412,34 €. EU-yhd. 4,5–5,9 l/100 km, CO2-päästöt 114–154 g/km. SORENTO autoveroton hinta alk. 31 518,73 € + arvioitu autovero 10 813,36 € = 42 332,09 € + tk 600 € = 42 932,09 €. EU-yhd. 5,9–6,8 l/100 km, CO2-päästöt 155–178 g/km. SOUL autoveroton hinta alk. 15 936,20 € + arvioitu autovero 4 599,91 € = 20 536,11 € + tk 600 € = 21 136,11 €. EU-yhd. 4,7–7,3 l/100 km, CO2-päästöt 125–168 g/km. OPTIMA autoveroton hinta alk. 25 674,20 € + arvioitu autovero 6 576,53 € = 32 250,73 € + tk 600 € = 32 850,73 €. EU-yhd. 4,9–6,0 l/100 km, CO2-päästöt 128–158 g/km. RIO autoveroton hinta alk. 11 833,23 € + arvioitu autovero 2 270,89 € = 14 104,12 € + tk 600 € = 14 704,12 €. EU-yhd. 3,6–6,4 l/100 km, CO2-päästöt 94–147 g/km. PICANTO autoveroton hinta alk.10 232,78 € + arvioitu autovero 1 754,19 € = 11 986,97 € + tk 600 € = 12 586,97 €. EU-yhd. 4,1–5,3 l/100 km, CO2-päästöt 95–125 g/km. Picanto hinnat alk. 11.986,97 €
Sisältö #2 • 2013 ilmoitukset // Modernin inkkarin jousipyssy s. 24 Veret seisauttavaa luettavaa s. 36 KIA MOTORS ASETALO 44 02 AMPU TULEE! viisi Sivulta alkaen harjoitellaan realistisesti LIHAN HIMOA s. 45 Leikitään Legoilla s. 60 04 PÄÄKIRJOITUS / Kansakunta pelkää lapsiaan 38 VARUSVARASTO / poliisiveitset 05 AMPUMAHARJOITTELUN REALISMI / osa 1/3 45 KUIVALIHATESTI / 12 AMERIKAN ENO / active shooter 56 KIRJASTO / Poliisitaktiikka 60 ESITTELYSSÄ / Legot ja maalitaulut 62 PELILUOLA / Man vs Wild 64 VIDEOVUOKRAAMO / Rööperi 68 LYHYESTI / pari uutista 14 SURVIVALISTIN HAASTATTELU / 20 KENTTÄKOULUTTAJA / improvisoidut aseet 24 TALJAJOUSI / 28 BUG OUT BAG / 36 LÄÄKÄRISSÄ / Katsauksessa Celox-hemostaatti KON T ROLL I 2 • 2013 3
PÄÄKIRJOITUS KONTROLLI KANSAKUNTA PELKÄÄ LAPSIAAN Kontrolli 2 / 2013 ISSN 1795 - 018X Kustantaja Kontrolli-julkaisut Oy Päätoimittaja Seppo Vesala Taitto & Editointi Juha Harju S uomalaiset ovat kevään aikana saaneet seurata absurdia näytelmää, jossa Alppilan yläasteen opettajan työsuhde purettiin hänen pidettyään yllä järjestystä koulun ruokalassa käyttämällä lain hänelle suomia oikeuksia. Koulu ja Helsingin opetusvirasto olivat hetken rähmällään oppilaan suuntaan kuin Suomi pahimpaan suomettumisen aikaan, ja varmuuden vuoksi opettajalle annettiin kenkää, ettei vaan tulisi mitään sanomista. No, sanomista tuli, mutta toisesta suunnasta, ja opettaja saikin pienen taiston jälkeen pitää työsuhteensa. Tarinalla ei kuitenkaan ole onnellista loppua, jos mietitään, millaisen viestin tapahtumat lopputuloksineen välittävät. Alppilan opettajahan ei palannut alkuperäiseen työpaikkaansa, vaikka työsuhteen purku peruttiin. Opettajalle osoitettiin muuta työtä työsuhteen loppuun saakka. Mitä tästä siis opittiin? Että kurinpitäminen on tuomittavaa ja saattaa johtaa jopa työpaikan menettämiseen? Saattaa käydä mielessä. Toimittajat Antti Sirkkala Timi Tikkanen Juha Rämänen Valokuvaaja Timi Tikkanen Numerossa avustaneet Tom Lindblom Heikka Valja Jenny Wesanko Kannen kuva Timi Tikkanen Yhteydenotot toimitus@kontrolli.fi sukunimi@kontrolli.fi Asiakaspalvelu & laskutus Heidi Jämsä jamsa@sh-team.fi Ilmoitukset Jussi Karhumäki karhumaki@kontrolli.fi Linja tuntuu olevan se, että oppilaan velvollisuus noudattaa koulun sääntöjä perustuu pitkälti vapaaehtoisuuteen: jos oppilas ei halua, häntä ei käytännössä voi pakottaakaan mihinkään. Hänellähän on fyysinen koskemattomuus kuin diplomaateilla ikään, eikä haukkukaan haavaa tee, joten opettajan käskytyksestä viis. Alppilan koulun tapaus ei olisi niin pahaenteinen, ellei taustalla olisi yleistä rauhattomuuden ja väkivallan lisääntymistä kouluissa. Hiljattain tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että opettajien kokemat uhkaavat tilanteet ja fyysinen väkivalta ovat yleisiä: uhkailuja oli kokenut paikkakunnasta riippuen jopa lähes puolet opettajista, ja fyysisen väkivallan kohteeksi oli joutunut lähes kolmannes vastaajista. Väkivaltainen käytös ei liity vain moniongelmaisiin nuoriin, vaan väkivalta on yleistynyt ihan tavallisissa koululuokissa ja myös alakouluissa. Joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee, tiesi vanha kansa. Vaikuttaa siltä, että tämä viisaus on unohtunut jo aikaa sitten. Tämän voinee vahvistaa jokainen turvallisuusalalla kenttätyötä tekevä ammattilainen. Vaikka suuri osa nuorisosta on edelleen asiallista ja hyväkäytöksistä, uskallan väittää, että osuus on koko ajan pienentymässä, ja jatkaa pienentymistään ainakin niin kauan kun ammattikasvattajatkin pakotetaan noudattamaan vapaan kasvatuksen ideologiaa – vaikka laki sanoisi mitä. Kaikesta huolimatta toivotan lukijoille hyviä lukuhetkiä rauhallisessa ja väkivallattomassa ympäristössä. Osoite Kontrolli-julkaisut Oy PL 124 00101 Helsinki Toimitus vastaanottaa julkaistavaksi tur vallisuusaiheista materiaalia, mutta julkaisusta pitää aina erikseen sopia. Aineisto hyväksytään sillä ehdolla että Kontrollijulkaisut Oy saa käyttää sitä veloituksetta uudelleen. Toimitus ei vastaan materiaalin säilyttämisestä tahi palauttamisesta. Lehden sisältö pyritään saamaan mahdollisimman totuudenmukaiseksi, mutta Kontrollijulkaisut Oy ei vastaa esiintyvistä virheistä. Kaikki lehden oikeudet ovat Kontrolli-julkaisut Oy:llä, materiaalin tuottaneilla henkilöillä tai muilla oikeudenhaltijoilla. twitter.com/vouti twitter.com/kessu w w w.facebook.com/kontrolli Seppo Vesala päätoimittaja 4 KON T R O LL I 2 • 2013 w w w.kontrolli.fi w w w.kontrolli.fi/keskustelu
Realistinen ampumaharjoittelu, osa 1 Perinteinen ampumarataharjoittelu ei valmista kovinkaan hyvin todelliseen tulitaisteluun. Aseiden laulaessa erehtymisen varaa ei juurikaan ole, joten harjoittelu tulee rakentaa mahdollisimman realistiseksi. teksti ja kuvat: Seppo Vesala K ontrollin numeroissa 4/2009 ja 5/2009 oli kaksiosainen juttu ampumaharjoittelun muuttamisesta realistisemmaksi. Juttu keskittyi harjoittelutavan ja asenteen muuttamiseen. Nyt aiheeseen palataan uuden, useampiosaisen jutun myötä, ja painopiste on tällä kerralla harjoittelun teknisessä toteuttamisessa. Nyt alkavassa juttusarjassa kerrataan joitakin vuoden 2009 jutussa esitettyjä asioita, mutta paljon jätetään myös käsittelemättä uudelleen. Aiheesta kiinnostuneita lukijoita kehotetaankin hankkimaan nuo vuoden 2009 numerot itselleen. Tarkkuuden vaatimuksista työtehtävissä Vuoden 2009 jutussa puhuttiin muun muassa ampumisen nopeudesta ja riittävästä tarkkuudesta – mutta ei kuitenkaan tarkkuusammuntamaisen tarkasta ampumisesta. Ampumisen ja ennen kaikkea aseenkäsittelyn varmuus nostettiin tärkeimmäksi ominaisuudeksi aseenkäyttötilanteissa. Ammuttu luoti päätyy aina jonnekin. Tämä juttu on kolmiosainen. Ensimmäisessä osassa esitellään yksinkertaisia, periaatteessa jokaisella ampumaradalla käytettäväksi sopivia keinoja realismin lisäämiseksi ampumaharjoitteluun. Toinen osa keskittyy esittelemään enemmän työtä vaativia tai tiettyjä rakenteellisia vaatimuksia ampumaradalle asettaviin harjoittelutapoihin. Jutun kolmannessa osassa käsitellään muun muassa oikean ihmisen käyttämistä maalitauluna. Tässä jutussa puhutaan yksikertaisuuden vuoksi poliisien ampumaharjoittelusta, mutta samoja keinoja voidaan luonnollisesti käyttää kaikkien asetta kantavien turvallisuusalan ammattilaisten harjoitteluun. Toki myös harrastusmielessä ampumista harjoittelevat voivat pyrkiä harjoittelussaan mahdollisimman suureen realismiin, ja tällainen harjoittelu onkin pelkkää perusammuntaa mielenkiintoisempaa. Näitä ohjeita voidaankin soveltaa myös harrastaja-ampujien harjoitteluun. Virka-aseella ammuttaessa ei ole lähtökohtaisesti tarvetta saada kaikkia laukauksia kolikon kokoiselle alueelle – ja jos tällaista tarkkuutta vaaditaan tositilanteessa, voidaan hyvällä syyllä kysyä, voidaanko tilanteessa ylipäätään käyttää virkaasetta. Jos tilanne vaatii korostettua tarkkuutta, on esimerkiksi tukiase virka-asetta parempi vaihtoehto. Ja jos tällaisessa tilanteessa mahdollisen ohilaukauksen seurauksena jonkun henki tai terveys vaarantuu, voi toimenpiteestä luopuminen olla paras vaihtoehto. Ammuttu luoti päätyy aina jonnekin. Koska todellisessa elämässä ei välttämättä ole samanlaisia turvallisia ampumasektoreita ja takavalleja kuin ampumaradalla, on tärkeää, että ampujan suoritustaso on tasaisen varma ja että ampuja tuntee omat kykynsä. Jos ampujan päivän kunto heittelee paljon päivästä toiseen, on tosipaikan tullen arvioitava oma suoritustaso alimman tason mukaiseksi. Tämä ei luonnollisestikaan edesauta tehtävän suorittamista eikä ole omiaan nostamaan suorittajan itseluottamusta. Vaikka tarkkuudesta on aina hyötyä, omien rajojen tunteminen on huipputarkkuutta tärkeämpi taito. Aseenkäyttötilanteessa myös nopeus saattaa olla ensiarvoisen KON T ROLL I 2 • 2013 5
Taulun ääriviivojen rikkomisessa sanomalehteä tauluun liimaamalla voidaan käyttää myös muita sivuja kuin kuolinilmoituksia. että poliisi kantaa asetta potentiaalisia sosiaalisia tilanteita silmällä pitäen, eikä ampumaharrastuksen takia. Esimerkiksi IPSC-maalitaulun päätä ei saanut kutsua pääksi, vaan siitä saatettiin käyttää esimerkiksi nimitystä ”yläneliö”. Nämä ajat ovat onneksi takanapäin, ja nykyään pyrkimys on tuoda harjoitteluun lisää realismia. Harjoittelijan on opittava tähtäämään anatomisesti oikeaoppisiin tähtäyspisteisiin, joihin osuttaessa saadaan aikaan mahdollisimman nopea ja varma pysäytysvaikutus. Kontrollissa käsitellään tätä aihetta lähitulevaisuudessa tarkemmin, mutta tässä yhteydessä voidaan lyhyesti todeta, että parhaan tuloksen saavuttamiseksi kohdehenkilöä ei tule ampua massakeskipisteeseen, eli ”maalitaulun keskelle”. Todellisissa tilanteissa ei voida luottaa siihen, että kohdehenkilö ilmoittautuu vapaaehtoisesti poliisille tai muulle kenttäsialle. Kohteen tunnistaminen onkin tosielämässä äärimmäisen tärkeää toimenpiteiden kohdistamiseksi oikeaan henkilöön ennen kaikkea jotta voimankäyttö ei erehdyksessä kohdistu väärään henkilöön. Normaalissa ampumaharjoittelussa ei tätä elementtiä ole, joten sen lisääminen tuo ampumaharjoittelua lähemmäs tosielämää. Viimeinen mutta ei vähäisin syy on harjoittelijan totuttaminen ihmisen ampumiseen. Jos on harjoitellut ainoastaan perusammuntaa tarkkuusammuntatauluihin, ei pelkkä tekninen ampumataito valmista todelliseen aseenkäyttötilanteeseen. Sen sijaan ampuja, joka ei välttämättä ole yhtä tarkka ampuja, mutta joka on harjoitellut realistisesti, luultavasti pärjää stressaavassa aseenkäyttötilanteessa edellistä paremmin. Joidenkin tutkimusten mukaan epärealistisesti harjoitellut kenttäsika ei välttämättä pystyisi lainkaan ampumaan kohdehenkilöä, vaan tilanne voisi olla henkisesti liian kova paikka. tärkeää. Tämän takia ampumaharjoittelu ei saa olla perusammuntamaista, jo varusmiespalveluksesta tuttua ”omaan tauluun, omaan rauhalliseen tahtiin” ampumista, vaan ammattimaisen aseenkäsittelijän on kyettävä osumaan myös tilanteissa, joissa vaaditaan nopeaa toimintaa. Taulujen tuunausta Realismia voidaan lisätä jo pelkästään käyttämällä mahdollisimman aidon näköisiä maalitauluja. Ohessa on kuvattu useita tapoja taulujen muuttamiseksi realistisemmiksi. Suurin osa näistä keinoista ei vaadi paljoa vaivaa tai käytännössä lainkaan rahallista panostusta. Kohdehenkilöä Edellä kuvattuja ominaisuuksia – ampumisen varmuutta ja kykyä osua nopeasti ammuttaessa – ei kehitetä parhaiten perusammuntamaisella riviammunnalla, vaikka sellainen koulutus lieneekin yleistä järjestelyjen helppouden takia. Realistinen, vaihtelevissa olosuhteissa tapahtuva ampumaharjoittelu on tärkeää haettaessa kykyä toimia realistisissa, vaihtelevissa olosuhteissa. Tällaisen harjoittelun järjestäminen vaatii lähtökohtaisesti kouluttajalta enemmän vaivannäköä kuin perusammuntasession toteuttaminen. Lopputulos on kuitenkin huomattavasti parempi – myös kouluttajan oman motivaation ylläpitämisen kannalta. Jos käytössä on vain neliön muotoisia tarkkuusammuntatauluja, kannattaa lähteä siitä, että taulujen siluetti muokataan IPSC-taulujen mukaiseksi eli muistuttamaan karkeasti ihmisen siluettia. Riippuu käytettävien taulujen koosta, kannattaako muokkaus toteuttaa leikkaamalla olemassa olevaa taulua vai lisäämällä siihen osia, esimerkiksi pää. Lopputuloksena kannattaa kuitenkin tavoitella osapuilleen luonnollisen kokoista ihmisen ylävartaloa. Jatkossa oletetaan, että käytettävät taulut ovat IPSC-tauluja tai vastaavia, osapuilleen luonnollisen kokoisia ihmisen siluettia muistuttavia tauluja. ei tule ampua massakeskipisteeseen. Realistisen harjoittelun etuja Poliisihallinnossa on ollut aika, jolloin ampumaharjoittelua haluttiin etäännyttää voimankäyttötilanteista, ja harjoittelun tarkoituksena oli kehittää ampumista yksinomaan teknisenä suoritteena: tarkkuusammuntana. Tällöin ei saanut korostaa, 6 KON T R O LL I 2 • 2013 Maalitaulun ääriviivojen rikkominen paitsi vaikeuttaa oikean tähtäyspisteen löytämistä, myös auttaa luomaan illuusiota siitä, että nyt ei ammutakaan maalitaulua vaan jotain muuta. Vaatteiden pukeminen maalitaululle rikkoo sen ääriviivoja, mutta jos vaatteita ei ole käytössä, voidaan rikkominen tehdä esimerkiksi maalaamalla maalitauluun naamiointikuvioita spray-maalilla,
Tunnistamisharjoittelua voidaan toteuttaa maalaamalla tauluun värillisiä kuvioita. tai vielä helpommin liimaamalla tauluun sanomalehteä. Ehkä yksinkertaisin tapa maalitaulun realismin lisäämiseksi on pukea ihmisen muotoiselle maalitaululle paita päälle. Tällöin maalitaulu näyttää realistisemmalta, ja ampujan on myös vaikeampi korjata tähtäystään edellisten laukausten osumakohtien perusteella – siinä nimittäin on tapa, josta tulee kaikin tavoin hankkiutua eroon. Myös oikean tähtäyspisteen määritteleminen vaikeutuu, koska vaatteet rikkovat maalitaulun ääriviivoja. Vaatteet mahdollistavat myös oikean kohteen tunnistamisen ampumaharjoittelussa: sen sijaan, että kouluttaja vain huutaa ampumiskomennon, hän kertookin, mihin tauluun on ammuttava: Esimerkiksi komennolla ”vihreä paita” ammutaan kaikkiin tauluihin, jotka on puettu vihreään paitaan, ja komennolla ”tumma paita” ammutaan esimerkiksi tummanvihreään ja mustaan paitaan puettua maalia, mutta ei vaaleanvihreään paitaan puettua. Maalitaulun tunnistamisharjoituksia voidaan toteuttaa myös maalaamalla maalitauluihin erilaisia ja erivärisiä kuvioita. Spray-maaleilla erilaisten kuvioiden tekeminen on nopeaa, ja kuviot ovat helposti tunnistettavissa. Myös esimerkiksi tusseja tai maalitauluihin liimattavia värillisiä papereita voi käyttää. Käytännössä on havaittu, että kaksi tai kolme eri väriä ja kolme symbolia – esimerkiksi ympyrä, neliö ja kolmio – ovat riittävä määrä vaihtelua useimpiin harjoituksiin. Kun tauluihin maalaa ensin esimerkiksi sinisellä ympyrä- ja neliötaulut, sen jälkeen punaisella kolmioja ympyrätaulut, ja lopuksi valkoisella neliö- ja kolmiotaulut, niin käytössä on kuusi erilaista taulua, joissa esiintyy kolmea eri väriä ja kolme erilaista symbolia. Kouluttaja voi huutaa ampumakomennoksi värin, symbolin tai näiden yhdistelmän, jolloin ampuja ampuu jokaiseen maalitauluun, joka vastaa tuntomerkkejä. Pelkän paidan lisäksi maalitaululle voidaan pukea myös muita vaatteita, kuten housut. Jotta housut saadaan istumaan hyvin, puntteihin voidaan laittaa jotain täytettä, esimerkiksi pahvirullat. Tällöin voidaan harjoitella myös alaraajalaukauksien ampumista, edellyttäen, että taulut voidaan ripustaa siten että jalkoihin ampuminen on mahdollista. Kouluttaja voi myös kuvata ampujaa kohtaavan tilanteen, jolloin tämä joutuu tekemään itse ratkaisun tähtäyspisteen valinnasta kouluttajan kuvauksen perusteella. Jotta totuus ei unohtuisi, ampujaa on hyvä muistuttaa, että ampumaharjoittelun tarkoitus on antaa valmiuksia ihmisen ampumiseen. Tämä on helppo toteuttaa liimaamalla taulun pään kohdalle ihmisen kasvokuva. Itse olen etsinyt vaihtelevalla menestyksellä sopivia, sopivan kokoisia ja suurin piirtein kameraan katsovia kasvokuvia sekä lehdistä että internetistä. Sopivien kuvien löytäminen on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Kontrolli päästääkin lukijan etsimisen tuskalta, sillä Kontrollin nettikaupassa (www.kenttasika.fi) on tarjolla juuri tähän käyttöön suunniteltuja kasvokuvia. Kasvokuvia käyttämällä päättömiin taulupohjiin saadaan helposti ihmisen siluettia: taulun yläreunaan yksinkertaisesti liimataan tai nidotaan kasvokuva, jolloin tuloksena on karkeasti ihmisen muotoinen maalitaulu. Tällä tavalla saadaan lyötyä kaksi kärpästä yhdellä iskulla: maalitaulu muistuttaa ääriviivoil- Realistisilla kasvokuvilla varustetut ja erivärisiin paitoihin puetut maalitaulut lisäävät todentuntua ja mahdollistavat kohteen tunnistamisharjoittelun pelkän ampumaharjoittelun lisäksi. KON T ROLL I 2 • 2013 7
taan enemmän oikeaa ihmistä ja kohdehenkilö saa kasvot. Samalla kun maalitaulut muuttuvat entistä enemmän ihmisen näköiseksi, persoonallisten taulujen käyttäminen antaa kouluttajalle mahdollisuuden tehostaa kohteen tunnistamiseen liittyvää harjoittelua. Kun maalitaululle annetaan kasvot ja se puetaan vaatteisiin, ampuja saa normaalia huomattavasti vahvemman kokemuksen siitä, mitä varten ampumista ylipäätään harjoitellaan. Lisäksi kouluttaja voi kuvailla kohdehenkilöä melko tarkasti, esimerkiksi ”mies, tumma tukka, vaalea paita”. Ammunnan vaikeutta voidaan lisätä huomattavasti jo sillä, että maalin tunnistaminen tehdään hankalaksi ja tunnistettavia määreitä on paljon – kuten todellisuudessakin saattaisi olla. Realistinen, vaihtelevissa olosuhteissa tapahtuva ampumaharjoittelu on tärkeää. Maalitauluihin voidaan lisätä myös erilaisia ”asusteita”, kuten ampuma- tai teräaseen kuvia. Harjoituksen kulku voidaan kuvata vaikkapa sellaiseksi, että kouluttaja kuvaa maalin, johon ammutaan, mutta jos ampuja havaitsee aseistetun kohdehenkilön, tätä pitää ampua välittömästi ilman eri komentoa. Tällainen ammunta toimii luonnollisesti parhaiten silloin, jos ampuja ei näe koko ajan maalitauluja edessään. Keinoja tällaisten ammuntojen järjestämiseen käsitellään artikkelin seuraavissa osissa. Ammuntaa voidaan vaikeuttaa kiinnittämällä joihinkin maalitauluihin viattomia hämäysesineitä, kuten matkapuhelin. Täten ampuja ei voi ampua automaattisesti aina, kun näkee maalitaulun ”kädessä” jonkin esineen. Harjoitusta voidaan edelleen vaikeuttaa liittämällä maalitaulun rintapieleen poliisin logo, jolloin taulua ei voi ampua, vaikka sillä onkin ase. Samoin kuin kasvokuvia, myös maalitaulujen asusteita voi hankkia Kenttäsika-kaupasta. Eri korkeuksille kiinnitetyt maalitaulut tuovat lisää vaihtelua harjoitteluun. 8 KON T R O LL I 2 • 2013 Maalitaulut voidaan kiinnittää eri korkeuksille. Tällöin saadaan vaihtelua sillä, että kohde ei aina ole samalla tasolla ampujan kanssa, kuten ei todellisessa tilanteessakaan välttämättä olisi. Normaalisti ampumaradat eivät salli kovin suuria korkeuseroja, mutta jos radan takavalli on riittävän korkea, voidaan maalitaulu sijoittaa selvästi ampujaa korkeammallekin, mikä asettaa omat haasteensa ampuma-asennolle. Tämän lisäksi maalin kuvauksen voidaan ottaa mukaan kohdehenkilön pituus, vaikka ampumarataolosuhteet eivät sallisikaan kovin suuria variaatioita taulujen korkeudelle. Ampujan tulee opetella ampumaan anatomisesti oikeaoppisiin tähtäyspisteisiin sen sijaan, että ammuttaisiin yleensä vain maalitauluun tai sen keskelle. Nämä tähtäyspisteet voidaan esimerkiksi piirtää tussilla maalitaulun takapuolelle. Maalitaululle voidaan myös pukea paita päälle, jolloin ampuja ei voi tähdätä suoraan merkityille alueille, vaan hänen tulee osata arvioida itse, mihin kohtaan kohdehenkilössä on tähdättävä. Osumat tulee tarkastaa usein, jotta ampuja voi tehdä tarvittavat korjaukset tähtäyspisteisiinsä mahdollisimman nopeasti, eikä väärien toimintatapojen oppimista pääse tapahtumaan. Ampumajärjestelyjä Realististen maalitaulujen käyttämisen lisäksi harjoittelua voidaan todenmukaistaa harjoittelutapoja kehittämällä. Alla on esitelty useita tapoja, ja kuten maalitaulujenkin kohdalla, näiden tapojen käyttäminen ei käytännössä maksa mitään. Laukausmäärät saattavat toki laskea verrattuna perusammuntaan, mutta se mikä laukausten määrässä hävitään, otetaan moninkertaisesti takaisin harjoittelun tehokkuuden paranemisessa. Käskyttäminen lienee yleisin voimankäytön muoto, mutta sitä harjoiteltaneen kaikkein vähiten. Erillisiä käskyttämisharjoituksia ei varmaankaan juuri järjestetä, ja muun voimankäytön
yhteydessäkään sitä ei aina muisteta harjoitella. Erityisesti ampuma-aseharjoittelun yhteydessä käskyttäminen lienee varsin harvinaista. Tämä johtunee osittain käytännön syistä: kuulosuojainten käyttäminen yhdessä voimakkaan käskyttämisen kanssa tekevät kouluttajan komentojen kuulemisen vaikeaksi, ja toisaalta käskyttämisen mukaan ottaminen väistämättä hidastaa harjoittelua ja täten vähentää laukausmäärää. Kyseessä on kuitenkin niin oleellinen taito, että sitä tulisi harjoitella säännöllisesti. Erityisen tärkeää käskytysharjoittelu on siksi, että kohdehenkilöä on voimankäyttösäädösten mukaan varoitettava voimakeinojen käytöstä etukäteen, mikäli se on tilanteessa käytännössä mahdollista. Tämä varoittamisvaatimus on vielä erityisen korostettu ampuma-asetta käytettäessä. Jos käskyttämistä ei ikinä harjoitella ampumaharjoittelun yhteydessä, ei sitä välttämättä tule tehtyä myöskään tosipaikan tullen. Kaiken lisäksi käskyttäminen vaikeuttaa ampumista huomattavasti: yleensä osumat huononevat, kun ampuja joutuu keskittymään kahteen asiaan yhtä aikaa. Myös nopeiden laukausten ampuminen vaikeutuu huomattavasti. Käskyttämisharjoittelun perusmuoto on se, että kohdetta käskytetään lyhyesti samalla kun ase vedetään kotelosta. Harjoitteluun tulee yhdistää myös tilanne, jossa ampuja tähtää kohdehenkilöä ja on valmis koska tahansa ampumaan laukauksen. Ampuja käskyttää jatkuvasti kohdehenkilöä ja ampuu välittömästi, kun kouluttaja viheltää pilliin. Tyypillisesti ampuja pyrkii sanomaan sanan tai jopa koko lauseen loppuun ennen laukauksen ampumista. Todellisessa tilanteessa saattaisi kuitenkin olla hyvin kiire saada laukaus lähtemään; kouluttajan pillin vihellys saattaa kuvata esimerkiksi tilannetta, jossa kohdehenkilö nostaa asetta kohti harjoittelijaa. Käskyttämistä harjoiteltaessa on hyvä huomata, että yleensä aseella uhkaaminen ei päädy laukauksen ampumiseen, vaan kohdehenkilö useimmiten luopuu vastarinnasta. Tätä on syytä kuvata myös harjoittelussa, jotta koulutettavia ei vahingossa ehdollisteta käyttämään voimaa aina kun väline otetaan käteen. Erityisen tärkeää tämä on ampuma-aseen käyttöä harjoiteltaessa, koska voimankäytön odotettavissa olevat seuraukset ovat vakavat. Kohdehenkilön ampuminen on kovin poliisin keinovalikoimassa oleva voimakeino, jolla voi olla vakavat seuraukset. Näin ollen on tärkeää, että ampuja osuu siihen mihin tarkoittikin, koska ammuttu luoti päätyy aina jonnekin. Tämän takia turvallisen aseenkäsittelyn pääsäännöissä on kohta “tunnista maali, varmista tausta”. Tavanomaisessa ampumarataharjoittelussa ei taustan varmistamista ole täysin vaivatonta ottaa mukaan harjoitteluun, tosin juttusarjan myöhemmissä osissa tätäkin aihetta käsitellään. Normaaleissa rataolosuhteissa voidaan kuitenkin vaatia, että jokainen laukaus osuu kohteeseen. On kouluttajasta ja koulutettavista kiinni, minkälaisia sanktioita ohilaukauksista määrätään, mutta koulutettaville olisi syytä iskostaa mieleen se, että jokaisella ohilaukauksella voi olla vakavia seurauksia. Lisäksi tällainen virheettömyyden vaatimus luo painetta ampujille, mikä osaltaan totuttaa toimimaan stressitilanteessa. Aseenkäsittelyharjoitteluun kannattaa yhdistää myös muiden voimankäyttövälineiden käyttö. Normaalissa ampumarataharjoittelussa tämä on helppo toteuttaa siten, että harjoittelijat vaihtavat voimankäyttövälinettä kouluttajan komentojen mukaan; juttusarjan seuraavissa osissa annetaan lisää keinoja välineenvaihdon harjoittelemiseen. Välineenvaihtoja tulee harjoitella lievemmistä ankarampiin voimakeinoihin – esimerkiksi OC-sumuttimesta ampuma-aseeseen – mutta myös toisin päin. Todellisessa tilanteessa kohdehenkilö saattaa luopua esimerkiksi puukosta, mutta käyttäytyä edelleen aggressiivisesti. Jos välineenvaihtoharjoittelussa on menty aina vain lievemmistä voimakeinoista kovempiin eikä aseen nopeaa koteloon laittamista ole harjoiteltu lainkaan, saattaa stressaavassa voimankäyttötilanteessa kulua turhaan sekunteja aseen koteloon laittamiseen. Pahimmillaan aseen nopea koteloon laittaminen saattaa aiheuttaa vahingonlaukauksen, joka voi johtaa kenttäsian tai jonkun muun loukkaantumiseen. Aseenkäyttötilanteet eivät aina tai edes useimmiten ala tilanteesta, jossa voimankäyttäjä ja kohdehenkilö seisovat vastakkain tietyn, joka kerta vakion etäisyyden päässä toisistaan. Tilanteet voivat alkaa esimerkiksi siten, että kohdehenkilö on kenttäsian takana tai sivulla, tai että osapuolet seisovat rintamasuunnat vastakkain, mutta eivät kohdakkain. Kenttäsialla saattaa olla käsissään tavaraa kuten muistiinpanovälineet tai alkometri tai hän saattaa olla liikkeessä tai jossain muussa asennossa kuin seisomassa. Kaikkia näitä variaatioita on hyvä ja var- Käskyttäminen kuuluu oleellisena osana ampumaharjoitteluun. KON T ROLL I 2 • 2013 9
sin helppokin ottaa mukaan harjoitteluun. Pienin variaatio lähtötilanteeseen on, että suorittajan kädet eivät ole ammunnan alkaessa aina samassa asennossa – esimerkiksi puhutteluasennossa – vaan kädet voivat välillä olla vaikkapa ristissä rinnalla, tai selän tai niskan takana, vaikka asiakasta ei tietenkään tällaisissa asennoissa tulisikaan kohdata. Jos ampumaharjoittelussa ammutaan aina tietty määrä laukauksia – esimerkiksi yksittäinen laukaus tai kaksi nopeaa laukausta – ampujaa ehdollistetaan toimimaan aina samalla tavalla riippumatta siitä, miten tilanne kehittyy. Yhdellä komennolla tai nostolla ammuttavien laukausten määrää onkin syytä vaihdella välillä esimerkiksi yhdestä kolmeen laukausta. Tätä harjoittelutapaa voidaan vielä tehdä huomattavasti realistisemmaksi muuttamalla yhtä sanaa: ei ammuta esimerkiksi kahta laukausta, vaan kaksi osumaa vaaditulle osuma-alueelle. Tämä pakottaa ampujan arvioimaan, osuivatko laukaukset maaliin sen sijaan, että vain ammutaan mekaanisesti. Ampuja jatkaa ampumista, kunnes on saanut aikaiseksi vaadittavat osumat tai kunnes patruunat loppuvat. Kouluttajan tulee kuitenkin huomata, että jos ampujien joukossa on huomattavan eritasoisia ampujia, heikoimmat ampujat saattavat turhautua harjoituksessa. Ammunnan vaativuus onkin syytä tasapainottaa esimerkiksi siten, että paremmilta ampujilta vaaditaan suurempaa tarkkuutta. Osumien tarkkailua helpottaa, jos käytössä on osumaan reagoivia maaleja. Tyypillinen ratkaisu on ampua kaatuvia metallitauluja, mutta kimmokevaaran takia se edellyttää riittävää etäisyyttä maaleihin. Lisäksi jatkuva taulujen nostaminen hidastaa harjoittelua huomattavasti, ellei käytössä ole itsestään nousevia tauluja. Metallitaulujen sijasta olen käyttänyt keilailussa käytettäviä keiloja, jotka on ripustettu narulla roikkumaan Jos kohdehenkilö suojautuu toisen henkilön taakse, se vaikeuttaa osumista ja tuo ampujalle lisäpaineita, erityisesti jos sivullisen ampumisesta seuraa jokin sanktio. 10 KON T R OL LI 2 • 2013 ratalaitteisiin. Jotta osuma hyväksytään, keilan täytyy heilahtaa kunnolla. Tämä pakottaa ampujan tarkkailemaan kohdetta ja osuman vaikutuksia siihen, aivan kuten oikeassakin elämässä. Kaatuvat maalitaulut tarjoavat vain joko/tai-vaihtoehdon, eli maali joko kaatuu tai ei kaadu, mutta narusta roikkuvan keilan käyttäytyminen on huomattavasti monisyisempää. Sen lisäksi ammuntaa voidaan tarpeen vaatiessa vaikeuttaa huomattavasti vaatimalla kaksi osumaa keilaan; jälkimmäisen osuman saaminen rajusti heiluvaan keilaan lisää laukauksen vaikeustasoa melkoisesti. Keilailukeilojen käyttäminen ampumaharjoittelussa voi kuulostaa kalliilta, mutta soitto paikalliselle keilahallille saattaa tuottaa iloisen yllätyksen: Keilahallit vaihtavat keilansa noin kerran vuodessa, ja oman kokemukseni mukaan ne luovuttavat mielellään huonokuntoisia keiloja poliisin käyttöön ilmaiseksi. Vaikka keilat ovat liian huonokuntoisia keilailukäyttöön, ne ovat täysin passeleita ammuttaviksi. Jos keiloja on käytössä paljon ja ammutaan ulkoradalla, keiloja voi käyttää sellaisinaan. Tällöin keilat hajoavat melko nopeasti (ja näyttävästi), ja levittävät sisuksistaan uskomattoman määrän puusilppua. Jos keilojen halutaan kestävän pidempään tai halutaan vähentää sisäradan siivoustarvetta, keilat kannattaa teipata kauttaaltaan ilmastointiteipillä. Tällöin keilat kestävät pidempään mutta mielestäni niiden käyttäytyminen muuttuu tylsemmäksi ja vähemmän arvaamattomaksi. Teippaamattomat keilat kestävät 9 mm:n pistoolilla ammuttaessa noin 20-30 laukausta, kunnes niistä on vain kuoret jäljellä, mutta teippaaminen lisää niiden elinikää moninkertaiseksi. Keiloja käytettäessä on syytä huomata, että kimmokevaara lisääntyy huomattavasti verrattuna normaaleihin pahvitaului-
hin, mikäli takavallina on esimerkiksi luotiloukkuseinä, jonka peittona on kumimattoja, kuten tämän jutun kuvissa. Luodin liike-energia pienenee sen lävistäessä keilan, ja jos kumimatto joustaa luodin osuessa, luoti ei välttämättä läpäise mattoa ja mene siitä luotiloukkuun, vaan saattaa kimmota takaisin. Tällöin luodin liike-energia on tosin jo hyvin pieni ja vastaa lähinnä käsin heitettyä vastaavan kokoista kiveä. Kimmokevaara on siis joka tapauksessa pienempi kuin metallitauluihin ammuttaessa, ja sitä ei käytännössä esiinny ulkoradoilla ammuttaessa. on myös suojan takana olevaan maaliin ammuttaessa kaikkein helpoin muoto, sillä ampujan ei tarvitse kantaa huolta muusta kuin siitä, että osuma-alue on normaalia pienempi. Ampumaharjoittelun tarkoitus on antaa valmiuksia ihmisen ampumiseen. Ammunnan realismia voidaan lisätä myös sillä, että kouluttaja ei kerro, montako patruunaa lippaaseen laitetaan, tai määrää erikseen, koska aseeseen vaihdetaan uusi lipas. Sen sijaan noudatetaan niin kutsuttua kuuman radan periaatetta: ampujat lataavat lippaaseen ja varalippaisiin sen määrän patruunoita, joita kantavat oikeastikin aseessa ja tekevät lippaanvaihdot oma-aloitteisesti aina kun tuntevat sen tarpeelliseksi. Lippaanvaihtojen kanssa tulee olla huolellinen, eli asetta ei oteta pois kotelosta silloin, kun se ei ole turvallista, joten kuumaa rataa ei tule käyttää, elleivät kaikki ampujat ole huolellisia aseenkäsittelijöitä. Todellisissa tilanteissa kohdehenkilö sen enempää kuin poliisimieskään ei välttämättä seisoisi aukealla paikalla hakematta suojaa – ampujan suojan käyttöä käsitellään jutun seuraavassa osassa. Maalitaulut kannattaa toisinaan sijoittaa osittain suojan tai toisten maalitaulujen taakse, jolloin ampujalla on käytössään normaalia huomattavasti pienempi maalitaulu. Tällöin tilanne voi kuvata lähinnä kolmea erilaista suojankäyttötilannetta tai näiden yhdistelmää: maalitaulu on kovan suojan takana, piiloutuneena toisen henkilön taakse tai osittain piilossa näkösuojan takana. Suojan takana olevaan maalitauluun ampumisen perusmuoto on, että maalitaulu on vain yksinkertaisesti suojautunut kovan suojan taakse. Tällöin ainoastaan näkyvissä olevaan taulun osaan tulevat osumat huomioidaan, ja taulun käyttämään suojaan osuvat luodit eivät läpäise suojaa. Tämä harjoittelumuoto MUISTA tsekata naamataulut ja asusteet a: Kenttäsika-kaupast Jos kohdehenkilöä kuvaava taulu on sijoitettu toisen, sivullista henkilöä kuvaavan taulun taakse, on kyseessä practical-ammunnasta tuttu tilanne, jossa edessä olevaan tauluun ei saa osua. Practical-ammunnassa tähän niin kutsuttuun no shoot -tauluun osumisesta seuraa aikasakko, ja myös virka-aseammunnassa siitä olisi syytä seurata jonkinlainen sanktio. Kolmas tilanne, jossa maalitaulu on näkösuojan takana, on harjoittelun kannalta kaikkein kiinnostavin vaihtoehto, mitä luultavasti kuitenkin harjoitellaan vähiten. Taulujärjestely kuvaa tilannetta, jossa kohdehenkilö on suojautunut esimerkiksi lännenelokuvista tuttuun tyyliin kumolleen nostetun pöydän taakse. Toisin kuin elokuvissa, luodit luonnollisesti läpäisevät tällaisen ohuen puukerroksen helposti. Taktisesti voikin olla järkevämpää ampua tarkoituksella kohdehenkilön käyttämän suojan läpi sen sijaan, että tähdättäisiin esimerkiksi suojan yli pilkistävään päähän. Koska tositilanteessa aseenkäyttäjän on tunnistettava maali varmuudella, näkösuojassa olevaan kohteeseen ampuminen sisältää riskin siitä, että luodit osuvatkin suojan takana piilossa olevaan kolmanteen henkilöön, jonka olemassaolosta ei ollut tietoa. Joissakin tilanteissa tällainen ratkaisu voi kuitenkin olla paras vaihtoehto, joten tätäkin tilannetta varten kannattaa joskus harjoitella – ja aina kun harjoitteluun tuodaan lisäelementtejä, se tuo harjoitteluun lisää mielenkiintoa. Pienin harppauksin Tässä jutussa on kerrottu parisenkymmentä keinoa realismin lisäämiseksi ampumaharjoitteluun. Vaikka kaikki keinot eivät olekaan uusia, jokainen löytänee joukosta jotain uutta ja kokeilemisen arvoista. Kaikkia keinoja ei kannata ottaa käyttöön kerralla, vaan erityisesti jos ampujat ovat harjoitelleet aikaisemmin lähinnä vain perusammuntaa, uusia elementtejä kannattaa ottaa mukaan vain yksi tai korkeintaan kaksi kerrallaan. Liian suuret ja liian nopeasti harjoitteluun tehdyt muutokset saattavat hämmentää ampujaa liikaa hyvän lopputuloksen aikaansaamiseksi. Näillä muutoksilla saadaan tuotua harjoitteluun lisäelementtejä ja lisää kiinnostavuutta, mutta jos kaikki kortit paljastetaan kerralla, niiden uutuudenviehätys karisee nopeasti. Mikäli uusia elementtejä otetaan hallitusti mukaan harjoitteluun, näillä keinoilla rikastetaan harjoittelua pitkän aikaa, ja ennen kuin kaikki on käytetty, on Kontrollin seuraavassa numerossa ilmestyvä juttusarjan toinen osa jo nähnyt päivänvalon. www.kentta- sika.fi. KON T ROLL I 2 • 2013 11
teksti: Antti Sirkkala | kuvitus: Juha Harju AMERIIKAN ENO .. MistA on aktiiviset ampujat tehty? Yhdysvaltain kotimaan turvallisuusministeriö DHS määrittelee aktiivisen ampujan henkilöksi, joka parhaillaan surmaa tai yrit- tää surmata ihmisiä rajallisella, tiheään kansoitetulla alueella. Aktiivinen ampuja käyttää pääsiassa tuliaseita eikä valikoi uhrejaan. Tyypillistä surmaamisille on ennakoimattomuus ja kiihtyvää vauhtia etenevä luonne. Ripein mahdollinen interventio on ehdottoman ja korvaamattoman tärkeä aktiivisen ampujan pysäyttämiseksi ja lisäuhrien sekä -vahinkojen estämiseksi. S yystalvella 2012 DHS julkaisi uuden “Ei salainen / vain viranomaisten käyttöön” -leimatun aktiivista ampujaa profiloivan tilaston. Profiilissa arvioitiin 29:ää tuhoisinta veritekoa aina niinkin kaukaa kuin Coloradon osavaltion Jeffersonin kunnan Columbinen lukiossa 1999 tapahtuneesta massamurhasta alkaen. Kaikissa analysoiduista 29 tapauksesta sai surmansa vähintään viisi ihmistä. Mistä osasista on siis active shooter -verilöylyt tehty? Modernin aktiivinen ampuja -genren virstanpylväs, Columbinen kouluammuskelu, on profiloinnin kannalta erityisen merkittävä, koska se oli tuhoisimmista verilöylyistä ainoa, jossa aktiivinen ampuja ei toiminut yksin, vaan hyökkääjiä oli kaksi ja he toimivat suunnitelmallisesti yhdessä. Muutoin tuhoisimmat aktiiviset ampujat ovat ammuskelleet yksin. Niin ikään aktiiviset ampujat ovat olleet miehiä parhaimmassa iässä. Nainen oli mukana 29 tuhoisimmasta tapauksesta vain yhdessä. Virginia Techin 2007 tapahtuneen verilöylyn jälkeen DHS julkaisi ampumisten varalle toimintaohjeet, joista se tärkein on yhä edelleenkin tällaiseen rikokseen varautumisen kaikkein keskeisin kivijalka: valmistautukaa ja harjoitelkaa! Kotimaan turvallisuusministeriö DHS korostaa, että tämä koskee niin paikallisia lainvalvojia kuin kohteiden turvallisuudesta vastaavia yksityisen sektorin toimijoitakin. Active shooter -hyökkäyksessä jokainen sekunti lasketaan, sillä tilanne kestää keskimäärin vain kymmenestä viiteentoista minuuttia. Suomessa tapahtuvaa aktiivinen ampuja -välikohtausta kutsuttaneen pelkistetysti kouluammuskeluksi sen perua, että mielisairas viha näyttää pääasiassa purkautuneen oppilaitoksissa. Kuvaavampaan termiin päätyminen lienee kuitenkin edessä Suomessakin, koska Sellon, Myyrmannin ja Hyvinkään tapaukset rikkovat Suomen onneksi lyhyttä mutta murheellista tilastoa nimenomaan olemalla olematta kouluammuskeluja. 12 KON T R OL LI 2 • 2013 Niin ikään mainettaan harvempi ammuskelu sattuu juuri oppilaitoksissa rapakonkin takana. Kolmetoista profiloidusta 29 verilöylystä tapahtui sen sijaan työpaikalla joko entisen tai nykyisen työntekijän toimesta tai tämän läheisen järjestämänä. Tällaisista lienee Suomessa ainoana esimerkkinä Sellon surmat, joskin Sellossa tekijäkin oli kuvasta poiketen tiettyjen ennalta valittujen uhrien perässä. DHS:n mukaan äärimmäisen (työpaikka)väkivallan ennusmerkkejä voivat olla esimerkiksi: - alkoholin tai huumeiden käytön lisääntyminen - selittämättömästi lisääntyneet poissaolot - huomattava välinpitämättömyys hygieniasta ja fyysisestä olemuksesta - masennus ja vetäytyminen - ylireagoiva muutosvastarinta - toistuva yhteisten toimintamallien ja pelisääntöjen rikkominen - lisääntynyt mielialojen vaihtelu - huomattava henkinen epätasapaino - raivokkuus ilman provokaatiota - itsetuhoisuus tai uhkaukset laittaa asiat järjestykseen - vainoharhaisuus - lisääntyneet ongelmat perhe-elämässä - arkimurheiden tuominen työpaikalle, eritoten kasvaneet taloudelliset huolet - aiemman väkivaltaisuuden esille ottaminen - väkivaltaan sortuvia kohtaan tunnettu avoin empatia - väkivaltarikosten ja esimerkiksi aseiden liittäminen keskusteluun asiayhteydettä Kuulostaa tutulta, vai? Ei siis kannata ryhtyä analysoimaan työkaverien elämää kiusallisuuksiin menevällä ja itselle unettomuutta aiheuttavalla pieteetillä, sillä tällaista väkeä löytynee jokaisesta kenttätyötä tekevästä turvallisuusorganisaatiosta!
Yhdysvaltain DHS:n tilaston perusteella Active Shooter näyttää tältä! Syntynyt tappajaksi? Tulosta tämä profiili kaikeksi varmuudeksi ja vakuudeksi luomaan turvallisuuden tunnetta työpaikkasi seinälle! KON T ROLL I 2 • 2013 13
teksti: Seppo Vesala | kuvat: Pasi Karosto, Timi Tikkanen Survivalistin haastattelu Survivalistithan ovat niitä vainoharhaisia asehulluja, jotka odottavat kolmatta maailmansotaa ydinsodan kestävässä bunkkerissa säilykemuonapurkkien keskellä rynnäk- s kökivääriä halaten. Vai ovatko? urvivalismi lienee suurimmalle osalle lukijoista melko tuntematon alue. Aiheeseen onkin hyvä tutustua kuulemalla asiaan perehtynyttä henkilöä, ja kuka olisikaan parempi haastateltava kuin Suomen tunnetuin survivalisti ja Suomalaisen selviytymisoppaan kirjoittaja Pasi Karosto. Kontrolli: Aloitetaan määrittelyllä. Miten määrittelisit survivalismin tai survivalistin? Pasi Karosto: Survivalismi on suppeimmillaan ajateltuna henkiinjäämisoppia. Survivalismia käytetään yleiskäsitteenä, vaikka puhuttaisiinkin enemmän varautumisesta. Varautuminen on kattavampi termi; varautumisessa pyritään ennakoimaan ongelmatilanteet ja estämään ne ennalta. Varautumista voi soveltaa kaikille elämänalueille. Kontrolli: Onko olemassa tyypillistä survivalistia tai survivalisteille tyypillisiä piirteitä? Karosto: Tyypillistä survivalistia / varautujaa on vaikea määrittää. Tuskin sellaista edes on. Ainakin suomalaisella keskustelufoorumilla on tullut ilmi, että joukkoon mahtuu kaikenlaista kulkijaa. Joukosta löytyy hyvin monentyyppisiä ihmisiä, esimerkiksi asiaan maltillisesti suhtautuvat varautujat eli preppaajat, luonnossa selviytymiseen keskittyneet, ja joukkoon sulautujat, jotka eivät halua tuoda esiin varautumistaan. Suomessa tuskin on HC-survivalisteja, jotka lymyilevät bunkkerissaan ase kourassa. Ihmiset eivät halua julkisesti tunnustaa olevansa survivalisteja. Tähän lienee osasyynä käsitteeseen liittyvä negatiivinen mielikuva ramboilijasta tai vainoharhaisesta salaliiton pelkääjästä foliohattuineen. Toisaalta halutaan tietoisesti piilottaa se, että ollaan varautuneita, jotta vältetään mahdollisessa kriisitilanteessa turha itseensä kohdistuva huomio. Kriisitilanteessa ei haluta jonoa omalle kotiovelle. Itse olen valinnut julkisen linjan, jossa haluan välittää tietoa varautumisesta tavallisille ihmisille. Minusta varautumisen ei tarvitse olla mitään mystistä, vaan osa 14 KON T R OL LI 2 • 2013 aivan tavallista elämää, jossa asioita pohditaan muutama askel eteenpäin ja toimitaan sen mukaisesti. Kontrolli: Mistä survivalismi on saanut alkunsa? Karosto: Survivalisteja on ollut kautta aikojen, jo metsästäjäkeräilijä-kulttuurissa. Aina on laitettu jotain talteen pahan päivän varalle. Suomessa pula-aika on varmasti ollut yksi ajanjakso, jolloin on otettu käyttöön vanhoja keinoja ja keksitty uusia. Survivalismista on kuitenkin puhuttu vasta kylmän sodan aikakaudella ja sen jälkeen. Varautumistahan se on ollut siihen asti, joten varautuminen on varmasti vanhempi ja kuvaavampi termi tälle ilmiölle. Suuret mullistukset pakottavat ihmiset ajattelemaan asioita nenää pitemmälle. Nykyään luotetaan siihen, että yhteiskunnan palvelut toimivat ja kaupat ovat aina täynnä tavaraa. Tämä on kuitenkin suurta itsepetosta. Brittiläisen kansanedustajan Lord Cameron of Dillingtonin lause ”We are nine meals from anarchy” on erittäin osuva. Kolme päivää ilman ruokaa laukaisee levottomuudet. Kontrolli: Varmaan suuri osa ihmisistä yhdistää mielessään survivalismin ja Yhdysvallat; onko survivalismissa tai survivalisteissa eroa Suomen ja Yhdysvaltojen välillä? Karosto: Selkein ero suomalaisen ja amerikkalaisen survivalistin / varautujan välillä on se, että meillä luonnonolot ovat kuitenkin varsin leppoisia. Lisäksi esimerkiksi terroristit eivät pidä Suomea aivan ykköskohteenaan. Meillä ei myöskään aseiden
omistus ole perustuslaillinen oikeus, joten sekin tuo selkeän eron jenkkikulttuuriin. Jenkeissä survivalistit eivät pääsääntöisesti luota yhteiskunnan apuun kriisitilanteessa. Suomalaisessa yhteiskunnassa lähtökohta on kuitenkin perusoletus siitä, että yhteiskunta tulee avuksi kriisitilanteissa, ja yhteiskunnan romahtaessa uuteen järjestykseen pyritään heti kun mahdollista. olla esimerkiksi maailmanlaajuinen hengenvaarallinen pandemia. Suomessa uhkakuvat ovat yleisesti ottaen arkisempia kuin Yhdysvalloissa, vaikka myös pahempia skenaaroita pohditaan. Veden- ja sähkönjakelun häiriöt ovat olleet viime vuosina tapetilla. Silti ihmiset eivät varaudu niihin kunnolla. Samoin myrskyt ja tulvat ovat olleet julkisuudessa. Tämän lisäksi on tietysti muita uhkia, joita varten kannattaa varautua: elintarvikkeiden jakeluhäiriöt, lakot, kemikaalionnettomuudet, suurpalot, talouden epävakaisuus ja niin edelleen. Samaiset ovat myös amerikkalaisten ja muiden maiden survivalistien varautumisen kohteita. Edellä lueteltujen lisäksi on omaan elinympäristöön ja läheisiin kohdistuvia riskejä, joiden minimoimiseksi varautumista kannattaa tehdä. Elämän yleiset turvallisuusnäkökohdat ovat tärkeitä. Mita teet, jos kotoasi .. katkeaa .. sahkot, lampo tai vesi? Amerikassa survivalisti-sanalla on negatiivinen sävy. Ehkä juuri siksi survivalisteista on kehittynyt vuosikymmenien varrella myös toinen suunta, joka ei korosta enää ydinsodan pelkoa ja varautuu myös tulviin, hurrikaaneihin ja vastaaviin luonnonkatastrofeihin tai muihin yhteiskuntarakenteita ravisteleviin uhkiin. Heitä kutsutaan preppaajiksi (preparation = valmistautuminen). Osa survivalisteista siirtyi tähän luultavasti sen myötä, kun kylmän sodan uhkakuvat väistyivät syrjemmälle ja Neuvostoliitto hajosi. Minusta suomalaisesta survivalismista puhuttaessa tulisi käyttää mieluummin termiä varautuminen. Se ei sisällä samankaltaista negatiivista latausta kuin survivalismi. Erilaisia TEOTWAWKI-tilanteita (The End Of The World As We Know It) pohditaan eri skenaarioiden avulla sekä maailmalla että Suomessa. Suomalaiset ratkaisumallit ovat yleensä kuitenkin paljon maltillisempia kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa. Meillä ajatellaan pääasiassa niin, että pahimman kuohunnan aikana suuren luokan kriisissä voidaan vetäytyä vaikkapa piilopirttiin, kunnes tilanne on rauhoittunut. Tämänkaltainen tilanne voisi Kontrolli: Paljonko survivalisteja on Suomessa? Karosto: Tarkkaa lukumäärää on vaikea sanoa, mutta esimerkiksi survivalismi.com-foorumilla kirjautuneita jäseniä on viitisensataa. Sen lisäksi sivustolla vierailee paljon ihmisiä, jotka seuraavat foorumia tai käyvät siellä satunnaisesti. Kuitenkin puhutaan koko väestöön suhteutettuna hyvin marginaalisesta ryhmästä, vaikka näin ei tarvitsisi olla. Varautumisen tulisi koskettaa kaikkia ihmisiä. Sanoisin, että luku lienee ykköstuhansissa. Heistäkään kovin moni ei tunnustaudu julkisesti survivalistiksi / varautujaksi. KON T ROLL I 2 • 2013 15
maalaisjärjen käyttöä on opetettu jo pienestä pitäen. Varautuminen tai survivalismi on vain luonnollinen jatkumo tälle ajattelutavalle. Kontrolli: Minkälainen on survivalistien maantieteellinen jakauma Suomessa? Karosto: Maantieteellisesti jakauma noudattelee varmaankin väestön sijoittumista. Ainakin foorumille on kirjautunut ihmisiä eri puolilta Suomea. Sekä kaupungit että maaseutu ovat edustettuina, ja näppituntumalta sanoisin kaupunkilaisia olevan enemmän. Maaseudulla varautuminen tulee enemmän jo luonnostaan. Se kuuluu luonnolliseen vuosirytmiin. Aseiden ei tarvitse aina olla tuliaseita. Myös primitiiviaseet ja niiden käyttö ovat pohdinnan kohteena. Survivalisti miettii aina myös vaihtoehtoja: itsepuolustus on osa varautumista, ja jotkut valitsevat tietoisesti aseettomuuden. Jokainen toimii oman maailmankatsomuksensa mukaisesti. Kontrolli: Mistä itse sait alkusysäyksen ryhtyä survivalistiksi? Karosto: En ole koskaan kokenut mitään ahaa-elämystä, josta varautuminen olisi alkanut. Se on lähtenyt jo pienestä pitäen kotikasvatuksesta. Kotona on ollut aina kunnollinen kotivara ja 16 KON T R OL LI 2 • 2013 Kontrolli: Onko survivalismista ollut sinulle jotain hyötyä – onko varautuminen pelastanut tai auttanut välttämään jonkin tilanteen? .. Nykyinen sahkoinen informaatioyhteiskuntamme on haavoittuva. Kontrolli: Kuinka kiinteästi aseet ja survivalismi liittyvät toisiinsa? Karosto: Metsästyksen ja ammunnan harrastajia on varautujissa varsin paljon. Uskon, että varautujat ajattelevat aseiden olevan osaltaan myös äärimmäisessä hätätilanteessa välineitä oman ja perheen turvallisuuden takaamiseenkin. Totta kai aseet ovat pääasiassa harrastuksiin hankittuja, mutta survivalisti kehittelee ajatusta myös aina eteenpäin skenaarioiden tasolla. Varsinaisesti tiedostin survivalistileiman sopivan minulle vasta vuonna 2008, kun alan ensimmäinen suomalainen keskustelufoorumi perustettiin. Siinä olen ollut mukana aktiivisesti siitä lähtien kun kirjauduin sinne vähän sen perustamisen jälkeen. Tätä kautta olen saanut sysäyksen perehtyä systemaattisemmin aiheeseen. Tietysti kirjan kirjoittaminen pakotti tarkastelemaan asioita hyvin monelta kantilta. Se antoi valtavasti jäsentynyttä lisänäkemystä ilmiöstä. Karosto: Voisin väittää, että varautumisesta on ollut merkittävästi hyötyä arjessa, sillä mitään vakavaa ei ole päässyt tapahtumaan. Lasken tämän nimenomaan varautumisen ansioksi. Survivalistin ja varautujan ero onkin ehkä siinä, että survivalisti miettii, kuinka selvitä tukalasta tilanteesta, kun varautuja miettii ensin, kuinka välttää joutumasta näihin tilanteisiin ja vasta sitten, mitä tehdä, jos kuitenkin joutuu. Varautuminen sinänsä helpottaa arkielämää huomattavasti, kun ei tarvitse juosta kaupoissa jokaisen pikkuostoksen takia. Ne löytyvät kotivarasta ja pitempiaikaisesta varastosta. Samoin mukana kulkee aina sen verran tavaraa, että niillä pärjää päivän hyvin. Varautumisen tulisi olla aivan perusajattelutapa kaikille. Ei se tarkoita sitä, että pitäisi nähdä mörköjä joka paikassa, vaan että käyttää tervettä maalaisjärkeä riskien minimoimiseksi ja varautuu siihen, ettei kaikki aina mene suunnitelmien mukaan.
Alkuun paasee pienella rahallisella panostuksella. KON T ROLL I 2 • 2013 17
Kontrolli: Suomea on perinteisesti pidetty lintukotona, missä ei satu mitään ikävää. Miten perustelet ihmettelijöille omaa survivalismiasi? Karosto: Perustelu on itse asiassa varsin helppoa. Kysyn heiltä silloin, että mitä teet, jos kotoasi katkeaa sähköt, lämpö tai vesi? Kuinka kypsennät ruokasi, mistä saat vettä ja kuinka pysyt lämpimänä? Entä kuinka selviät lähipäivät, jos kaupat tai polttoaineen jakelupisteet eivät ole auki? Entä jos internet tai pankki- ja luottokortit eivät toimi? Nämä kysymykset avaavat hyvin nopeasti silmät ymmärtämään varautumisen tarpeen ja perusidean. Se kertoo samalla myös sen, kuinka haavoittuva nykyinen sähköinen informaatioyhteiskuntamme on. Kontrolli: Jos lukija kiinnostuu survivalismista, mistä kannattaa aloittaa? Karosto: Jos varautuminen kiinnostaa, parhaiten pääsee alkuun tekemällä itselleen ja elinympäristölleen riskikartoituksen. Mitkä asiat voivat mennä pieleen arjessa ja miksi? Esimerkiksi oma koti kannattaa miettiä huoneittain ja listata niissä olevat riskitekijät. Tämän jälkeen pitää miettiä, mitä voi tehdä riskin pienentämiseksi tai poistamiseksi. Seuraavaksi tulee kotivaran ylläpitäminen ja oman EDC:n miettiminen (EDC= Every Day Carry), eli mitä tavaroita kannattaa kuljettaa mukana arjessa. Varautumisessa kannattaa lähteä liikkeelle siitä, että ensin laitetaan oma arki ja kotivara kuntoon, sitten voi lähteä miettimään asioita pidemmälle. Suunnittelu, tietojen ja taitojen hankinta sekä ylläpitäminen ovat myös hyvin tärkeitä. Varusteet tulee hankkia vasta harkinnan ja suunnittelun jälkeen. Kontrolli: Kuinka paljon survivalismi tai sen aloittaminen maksaa rahaa tai vaatii työtä? Alkuun pääsee pienellä rahallisella panostuksella. Enemmän alkuun vaaditaan ajattelutavan muutosta ja sen pohjalta tapahtuvaa ajatustyötä. Vasta sitten kun oivaltaa varautumisen mielekkyyden, on aika ryhtyä tositoimiin. Esimerkiksi kotivaran elintarvikkeiden tulisi olla tavallista ruokaa, jota syödään muutenkin. Kotivara ei ole myöskään pelkkiä elintarvikkeita, vaan kaikki ne tarvikkeet, joita tarvitaan nykyisten viranomaissuositusten mukaan viikon tarpeisiin selvitä omillaan. Kotivaran kerryttäminen lähtee siitä, että ostetaan aina jotain ylimääräistä mitä yleensäkin ostettaisiin, ja laitetaan se syrjään. Kotivaran hankkiminen ei ole kallista, jos sen tekee normaalien ostosten yhteydessä. Kotivaran kerryttämiseen riittää muutama euro kauppakerralla – tai edes yksi ylimääräinen artikkeli, vaikka makaronipussi. Tärkeintä on, että homma on laitettu alulle. Kotivaran kerryttämiseksi kannattaa tehdä suunnitelma. 18 KON T R OL LI 2 • 2013 Myös esimerkiksi paristojen kierrosta tulee huolehtia, etteivät ne jää vuosiksi kaappiin tyhjentymään. Myös vettä tulisi olla jokaisessa kodissa aina säilössä. Jokainen määrittelee itse, kuinka pitkäksi aikaa haluaa varastoida tarvikkeita. Viikko on lyhyt aika, joten suosittelisin vähintään sen tuplaamista. Ajan kanssa voi hankkia varaston vaikka vuosiksi eteenpäin, jos siltä tuntuu. Varautumista voi ajatella myös taloudellisena sijoituksena. Elintarvikkeet antavat hyvän tuoton ja minimoidut riskit tekevät elämisen turvallisemmaksi. Kun ostaa esimerkiksi elintarvikkeita kerralla enemmän ja hyödyntää tarjoukset, voi perheellinen säästää helposti jopa satoja euroja vuodessa. Kontrolli: Onko Suomessa survivalistiyhteisöjä tai esimerkiksi survilalistifoorumin jäsenten yhteistapaamisia? Karosto: Suomessa on kaikille avoin verkkoyhteisö survivalismi.com. Muita kaikille avoimia yhteisöjä ei ole. Foorumin jäsenten kesken on jonkin verran tapaamisia, mutta ne ovat olleet yksittäisten foorumilaisten välisiä tapaamisia. Ei ole myöskään täysin mahdotonta, etteivätkö varautumisesta kiinnostuneet järjestäytyisi muutenkin tulevaisuudessa. Tällä hetkellä aika ei ole vielä kypsä siihen. Kontrolli: Mistä survivalismista kiinnostunut saa tietoa aiheesta? Karosto: Ensimmäisenä suosittelen hankkimaan tietysti oman kappaleen Suomalaisesta selvitymisopasta. Se on tarkoitettu perusteokseksi, joka herättää ajatuksia ja kipinän varautumisen aloittamisesta. Kirjassa on myös käytännön vinkkejä moniin pulmatilanteisiin. Kirjan lukemisen lisäksi kannattaa rekisteröityä survivalismifoorumille (www.survivalismi.com). Siellä on runsaasti tietoa aiheesta ja ajankohtaista keskustelua aihepiiriin liittyen. Myös blogistani (blogi.varaudu.fi) saa paljon tietoa aiheesta. Englanninkielisiä nettisivustoja on runsaasti, mutta kannattaa laittaa ”jenkkisuodatin” päälle, kun lukee niitä. Sieltä toki voi saada paljon tietoa ja hyödyllisiä vinkkejä kaikenlaisiin tilanteisiin. Esimerkiksi survivalismi. com-sivustolla on runsaasti linkkejä alan sivustoihin. Myös Suomalaisen selviytymisoppaan lopussa on runsaasti linkkejä aiheeseen. Olen-
naista on etsiä tietoa monista eri lähteistä ja muodostaa niiden perusteella mielikuva ilmiöistä. Jokainen sivusto tuo asiat julki omasta kulttuuristaan käsin. Kontrolli: Onko Suomessa jotain erityisesti survivalisteille tarkoitettuja palveluita, kuten nettikauppoja? Karosto: Ihme kyllä sähkökatkokset, myrskyt ja vesihuollon ongelmat eivät ole juuri näkyneet muuten kuin tiedotusvälineissä. Esimerkiksi foorumilla ei ole ollut uusien jäsenten tulvaa. Olisi voinut kuvitella, että ihmiset kiinnostuisivat varautumaan paremmin näihin ongelmiin. Suomessa varautuminen on yksilötasolla aivan lapsenkengissään. Viranomaiset kuitenkin varautuvat omalta osaltaan. Meillä ilmeisesti luotetaan liikaa yhteiskunnan apuun kriisitilanteissa. Tosin tuntuu siltä, että viranomaisillakin suunta on varautumisen supistamiseen. Uusia väestönsuojia ei juuri rakenneta, hälytyssireenejä halutaan vähentää, kotivaran kestosuositus on pudonnut kahdesta viikosta viikkoon, noin muutamia asioita mainitakseni. Eikä suinkaan maailman vakaus ole mielestäni ainakaan lisääntynyt. Varautuminen kannattaa aina. .. Varautumista voi ajatella myos taloudellisena sijoituksena. Karosto: Pelkästään survivalismiin ja varautumiseen keskittyviä verkkokauppoja Suomessa on tietääkseni vain yksi: www.varmuusvarasto.fi, joka keskittyy varustepuoleen. Elintarvikkeita ei Suomesta saa nimenomaan varautumistarkoitukseen tehtynä suuremmassa mittakaavassa. Retkiruokia kyllä saa, mutta ne ovat todella kalliita suurempia määriä ajatellen. Survivalismi on Suomessa vielä lapsenkengissään: suuri yleisö ei ole vielä tajunnut varautumisen merkitystä, siksi alan kauppoja ei ole. Tässä olisi markkinarakoa varsinkin elintarvikepuolelle. Omalta osaltani varautuminen ja sen tarpeen julkituominen jatkuu edelleen. Mielessä muhii myös ajatus mahdollisesta uudesta kirjasta aihepiiriin liittyen, mutta sen toteutus oman työn ohessa on todella haastavaa, joten saa nähdä toteutuuko idea. Kontrolli: Miten näet survivalismin tulevaisuuden Suomessa? Ovatko esimerkiksi vuodenvaihteen 2010-2011 laajat sähkökatkokset tai Suomalaisen selviytymisoppaan julkaiseminen lisänneet survivalismin suosiota? KON T ROLL I 2 • 2013 19
K E N T TÄ KO U L U T TA J A teksti: Seppo Vesala | kuvitus: Heikka Jämsä Jokainen kentällä kohtaamasi asiakas kantaa mukanaan laajaa valikoimaa aseita. Asiakas itse ei välttämättä edes tiedosta asiaa, mutta turvallisuusalan ammattilaisen olisi syytä tiedostaa – ainakin jos haluaa pitää itseään ammattilaisena. T ässä Kenttäkouluttajassa käsitellään survivalismiteemaan sopivasti improvisoituja aseita. Aihetta ei kuitenkaan lähestytä pelkästään survivalmismin näkökulmasta, vaan tarkoituksena on myös opetella esimerkiksi turvallisuustarkastuksen yhteydessä tunnistamaan kohdehenkilön mukana olevien tavaroiden aiheuttama työturvallisuusriski. Yleistä improvisoiduista aseista Improvisoitu ase on esine, jonka varsinainen käyttötarkoitus on jokin muu, mutta jota käytetään väliaikaisesti aseena. Puhtaimmillaan improvisoitu ase on otettu käyttöön ilman etukäteissuunnittelua, äkillisen tarpeen yllättäessä. Käyttäjä voi kuitenkin myös varautua etukäteen käyt- Kuva 1 Periaatteessa kaikki esineet käyvät jollakin tavalla aseeksi ja/tai suojaksi; tämän takia asiakkaalta on hyvä ottaa kaikki tavarat pois. Samalla turvallisuustarkastuksen tekeminen nopeutuu ja suoritusvarmuus kasvaa, kun kesken tarkastuksen ei tarvitse miettiä, mitä tavaroita otetaan pois. Eikä tämä miettiminen vie huomiota asiakkaasta, mikä jo itsessään lisää työturvallisuutta. 20 KON T R OL LI 2 • 2013 tämään jotakin esinettä aseena. Tällaisen esineen käyttöä on saatettu harjoitella, ja suunniteltu itsepuolustuskäyttö on vaikuttanut esineen valintaan. Esimerkiksi sateenvarjoa kannetaan mukana sateen varalta, mutta samalla kantaja on valinnut sateenvarjokseen mahdollisimman tukevan ja isokokoisen varjon ja on uhrannut hieman aikaa myös sen miettimiseen, miten varjoa voisi parhaiten käyttää uhkaavasta tilanteesta selviytymiseen. Lähes mikä tahansa esine soveltuu aseeksi tai muuten kamppailutilanteessa käytettäväksi. Kaikki esineet eivät kuitenkaan ole tehokkaita aseita, vaan koska improvisoidun aseen etsiminen ympäristöstä ja varsinainen käyttäminen voivat viedä huomiota itse tilanteesta, huonosti valitusta improvisoidusta aseesta saattaa olla käyttäjälle itselleen jopa enemmän haittaa kuin hyötyä. Varsinaisten improvisoitujen aseiden lisäksi maailma on täynnä erilaisia toiseksi esineeksi naamioituja tai toisen esineen sisään piilotettuja aseita. Tällaisia aseita ovat tyypillisesti esimerkiksi kynäksi naamioitu tai vyönsolkeen piilotettu veitsi. Aihetta ei käsitellä tarkemmin tässä Kenttäkouluttajassa, mutta Kontrollin numerossa 1/2007 on julkaistu piilotettuja aseita käsittelevä artikkeli. Lisäksi Internetistä löytyy helposti materiaalia aiheesta esimerkiksi hakusanoilla ”FBI guide to concealed weapons”.
Kuva 2 Avaimet ovat perinteinen improvisoitu ase. Avaimilla voidaan pistää tai viiltää; tällöin tehokkain käyttötapa saadaan aikaan ottamalla yksi avain peukalon ja etusormen väliin ja käyttämällä sitä kuin pientä veistä ja viiltämällä vastustajan kasvoja kohti. Sitä vastoin pelkällä avainnipulla huitominen ei ole kovin tehokasta, minkä lisäksi avainten hukkumisen vaara kasvaa. Kynä on avaimia riskittömämpi ase. Se soveltuu parhaiten pistämiseen, joko samanlaisessa peukalo-etusormiotteessa kuin avaimet tai jääpiikkiotteessa käytettynä. Kuva 3 Jos avaimet ovat rock-henkisesti avainketjussa, saadaan improvisoidulle aseelle ulottuvuutta ja lyönteihin tehoa. Edelleen kuitenkin tärkeiden, mahdollisesti tilanteesta pakoon pääsemisen kannalta välttämättömien avainten menettämisen riski on suuri. Esimerkiksi kännykkälaturin tai vaikkapa vyön käyttäminen on tässä mielessä riskittömämpää. Vyön käyttämistä aseena voi valmistella valitsemalla suurisolkisen vyön, ja varmistamalla, että sen saa sulavasti yhdellä kiskaisulla irti vyölenkeistä. Vyön pituuden voi säätää sopivaksi kiertämällä ylimääräiseksi jäävä vyön häntä nyrkin ympärille. Tällöin saadaan samalla aikaiseksi improvisoitu nyrkkeilyhanska suojaamaan kättä. Kuva 4 Paljaalla nyrkillä lyöminen altistaa nyrkin loukkaantumiselle. Tätä riskiä voi pienentää käyttämällä käden sisällä jotain nyrkkiä tukevaa esinettä. Tällaisesta esineestä käytetään englanninkielistä termiä fistload. Fistloadina voi käyttää esimerkiksi sopivan kokoista kiveä tai jokaisella toivottavasti mukana kulkevaa taskulamppua. Myös pienikokoinen kännykkä kyllä soveltuu tähän käyttöön, mutta on kuitenkin parempi pitää viestiväline ehjänä esimerkiksi mahdollista avun hälyttämistä varten. KON T ROLL I 2 • 2013 21
Kuva 5 Taskulamppu lienee klassisimpia improvisoituja aseita, eikä syyttä: fikkarin mukana kuljettaminen on laillista ja sillä on monia käyttötapoja. Viiden pariston Maglite on perinteinen pampun korvike, ja huomattavasti realistisemman kokoista taktista valaisinta voi käyttää fistloadina. Monissa taktisissa valaisimissa linssirengas on muotoiltu tehostamaan lyöntejä ja mahdollistamaan hermopisteiden painelun. Kirkasta valoa voi käyttää vastustajan sokaisemiseen, mitä monissa taktisissa valaisimissa oleva strobovalo tehostaa. Valaisinta voi käyttää apuna myös esimerkiksi apujoukkojen paikalle opastamisessa. Valaisimen tärkein käyttötarkoitus on kuitenkin valaiseminen: Tilanteesta pakeneminen ja myös taktinen liikkuminen on helpompaa, kun sitä ei tarvitse tehdä sokkona. Ja eteensä näkeminen helpottaa vaarallisten tilanteiden ja paikkojen välttämistä. Kuva 6 Maailma on täynnä heittoaseita, joista osa voi olla hyvin tehokkaita sekä heitto- että lähitaisteluaseena. Tällaisia esineitä ovat esimerkiksi sopivan kokoiset kivet ja lasipullot. 22 KON T R OL LI 2 • 2013
Kuva 7 Jotkut esineet ovat liian pieniä tai kevyitä käytettäväksi aseena. Tällaisiakin esineitä voi usein käyttää hämäämiseen, esimerkiksi heittämällä kourallisen hiekkaa vastustajan silmille ja jatkamalla suoraan omalla hyökkäyksellä tai käyttämällä tilaisuuden pakenemiseen. Myös juomat ja muut nesteet saattavat soveltua näin käytettäväksi, erityisesti jos kahvi on vielä kuumaa. Myös mukin heittäminen pelkän kahvin sijasta tehostaa hämäysvaikutusta entisestään. Kuva 8 Toinen tapa hämätä vastustajaa on käsitellä jotain käteen sattuvaa esinettä kuin aikoisi käyttää sitä aseena. Vastustaja luultavasti keskittää huomionsa tähän esineeseen tai käteen, jossa sitä pidetään, jolloin vastustajan jalkoihin suunnattu potku tulee yllätyksenä. Kuva 9 Myös ympäristöä voi käyttää aseena. Vaikka betoniporsas on liian raskas heitettäväksi, vastustajan kaataminen sitä vasten tehostaa horjuttamisen tehoa. Vastustaja voidaan saada myös kaatumaan esimerkiksi pakottamalla tämä peruuttamaan jalkakäytävän reunakiveystä päin tai siirtymään liukkaalle alustalle kuten jäälle tai märälle lattialle. Ympäristöä voi käyttää myös vastustajan liikkumisen rajoittamiseen tai ohjaamiseen. Thermopylaen solan taistelu on klassinen esimerkki siitä, miten vastustaa estetään hyödyntämästä miesylivoimaansa. KON T ROLL I 2 • 2013 23
Taljajousi - modernin inkkarin jousipyssy 24 KON T R OL LI 2 • 2013
Muistatko, kun kultaisella 80-luvulla valkokankaalla Rambo kaatoi vihollisia ja pudotti helikopterin jousipyssylla? Se jousipyssy oli taljajousi. Nyt perehdymme tahan mystiseen ja teknisen nakoiseen kapistukseen. teksti ja kuvat: Timi Tikkanen KON T ROLL I 2 • 2013 25
Taljajousi Amerikan Yhdysvalloista 1930-luvun lopulla alkunsa saanut taljajousi on osa suurta jousiperhettä, johon kuuluvat myös pitkä-, vastaakaari- ja varsijouset (jalkajouset). Taljajousessa yhdistyvät kymmeniä tuhansia vuosia vanha jousiase sekä moderni tekniikka ja materiaalit. Nykyisen taljajousen lavat valmistetaan usein lasi- tai hiilikuidusta ja runko alumiini- ja magnesiumseoksesta. Jänne on useimmiten tehty fastflight-materiaalista, joka on dyneeman kaltaista kuitua. Nuolet tehdään alumiinista, lasi- tai hiilikuidusta, joista jälkimmäinen on yleisin. Sana “talja” tulee jousen molemmissä päissä sijaitsevista taljapyöristä (myös epäkeskopyörä), jotka nytkähtävät jousen loppuvirityksessä keventäen vetovastusta taljapyöristä riippuen noin 50-80 prosenttia. Tekniikka Jousen vetojäykkyyttä mitataan paunoissa. Nykyään yleisin vetojäykkyys metsästyskäyttöön soveltuvissa taljajousissa on 50-70 lbs (noin 23-32 kg). Nuolen lähtönopeus 70-paunaisella jousella on noin 90m/s. Taljajousessa on kaksi asiaa, joiden tulee olla ampujalle sopivia. Vetopituuden tulee olla sopiva, ettei veto jää liian lyhyeksi, ja vetojäykkyyden tulee olla sellainen, että jousella on mielekästä ampua. Tässä mielessä jousi on henkilökohtainen. Taljajousessa on tähtäimet tarkkuutta lisäämään. Niiden ansiosta osaava ampuja saa jousesta erittäin tarkan. Yleensä tähtäimet koostuvat etu- ja takatähtäimestä. Etutähtäin on usein pyöreän mallinen, ja siinä on yksi tai useampi jyvä sivuttaissuunnassa, joita voidaan säätää pysty- ja sivusuunnassa. Takatähtäimenä käytetään viritettyä jännettä, joka tähtäinkuvassa leikkaa etutähtäimen jyvät. Jänteeseen voi myös 26 KON T R OL LI 2 • 2013 asentaa takatähtäimeksi pienen pyöreän muovirenkaan, joka asennetaan jänteen keskelle. Yleisin turvaväline jousiammunnassa on rannesuoja. Jousen laukaisemista helpottavina apuvälineinä käytetään nahkaista sormien suojusta tai laukaisulaitetta. Laukaisulaite tulee ampujan ranteen ympärille, ja siitä lähtee pieni klipsi, jolla tartutaan jänteestä kiinni. Laite helpottaa jousen virittämistä ja laukaisua. Laukaisulaitteella päästään eroon laukaisuvirheistä, kuten sormilaukaisussa sormien eriaikaisesta irtoamisesta jänteestä. Jousen laukaiseminen tapahtuu laitteessa olevasta liipasimesta. Taljajousi vs. ampuma-ase Jousen tehoa on hankala suoraan verrata ruutiaseeseen, koska puhutaan kahdesta hyvin erilaisesta asiasta. Jousen voima perustuu hyvin pitkälti nuolen tunkeumaan ja leikkaavuuteen, kun taas tuliaseen teho perustuu luodin suureen iskuenergiaan. Nuolen läpäisyä kuvaa hyvin yleinen esimerkki siitä, että jos hiekalla täytettyä ämpäriä ampuu .308 metsästyskiväärillä ja metsästyskärjellä varustetulla nuolella, kiväärin luoti pysähtyy ämpäriin, mutta nuoli menee läpi. Tämä johtuu siitä, että ammus joutuu työntämään hiekkaa tieltään ja tästä aiheutuva vastus kasvaa suhteessa nopeuden neliöön. Toisin sanottuna seitsenkertainen nopeus aiheuttaa noin 50 kertaa suuremman vastuksen, eli hiekka “vastustaa” nopeaa luotia enemmän kuin nuolta. Tähän myös vaikuttaa se, että raskas nuoli pyrkii säilyttämään nopeutensa tehokkaammin kuin kevyt luoti. Kontrolliammattilaisen kannattaa muistaa, että taljajousen metsästyskärkinen nuoli läpäisee helposti normaalin luotisuojaliivin!
Taljajousiharrastus on ruutiaseisiin verrattuna helpompaa ja halvempaa. Taljajouseen ei tarvitse minkäänlaisia lupia, eikä ammunnan tarvitse tapahtua ampumaradoilla. Taljajousella ammuttaessa ei tarvita suuria varoalueita eikä ammunnasta aiheudu meluhäiriötä. Käytännössä voi ammuskella omalla pihalla, kunhan huolehtii varoalueista. Taljajousella metsästäminen Suomessa jousella metsästämiseen vaaditaan metsästäjäntutkinto ja yli 40 lbs (18 kg) vetovastuksinen jousi. Metsästysasetuksen 20 § mukaan: “Jousiasetta saa käyttää vain villikanin, metsäjäniksen, rusakon, oravan, euroopanmajavan, kanadanmajavan, piisamin, rämemajavan, tarhatun naalin, ketun, supikoiran, pesukarhun, mäyrän, kärpän, hillerin, näädän, minkin ja metsäkauriin sekä riistaeläimiin kuuluvien lintujen samoin kuin rauhoittamattomien eläinten ampumiseen. Eläimen ampumiseen käytettävän nuolen kärjen on oltava sellainen, että asianmukainen osuma on heti tappava. Jos jousiasetta käytetään euroopanmajavan, kanadanmajavan tai metsäkauriin ampumiseen, nuolessa on käytettävä leikkaavaa kärkeä, jonka halkaisija on vähintään 22 millimetriä. Jos jousiasetta käytetään euroopanmajavan tai kanadanmajavan ampumiseen, nuoli on lisäksi kytkettävä siimalla jouseen.” Vaikka metsästysasetus rajaa, ettei Suomessa jousella saa ampua metsäkaurista isompaa eläintä, on maailmalla kaadettu taljajousella jopa harmaakarhuja ja elefantteja. Jousella metsästys on merkittävästi haastavampaa kuin ampumaaseella ja vaatiikin metsästäjältä hyvää etäisyyden arviointia ja erittäin tarkkoja laukaisuja. Vaikka jousella pystyy ampumaan tarkasti 50-80 metriä, se on kuitenkin lyhyiden etäisyyksien ase. Useimmiten metsästyksessä ampumaetäisyydet ovat 8-20 metriä. Jousimetsästyksessä ei ole aikaa niin sanottuihin paikkaaviin laukauksiin, joten jousella metsästäessä pätee ehdottomasti sääntö “one shot, one kill”. Jousella yleisimmät metsästystyylit ovat kyttäys, houkuttelu ja hiipiminen. Aloittaminen ja harrastusmahdollisuudet Suomessa on paljon jousiammuntaseuroja, joissa voi käydä tutustumassa harrastukseen. Monilla seuroilla on omia maastoja sisäammuntaratoja. Lisätietoja saa Suomen jousiampujaliitosta ja Suomen jousimetsästäjäin liitto ry:n kotisivuilta. Taljajousiharrastuksen aloittamiseen pääsee mukaan halvimmillaan muutamalla sadalla eurolla, kertoo Hantauruksen jousiasevastaava Niko Sysimies. Hänen mukaansa hinta riippuu siitä, millaisella tahdilla harrastuksen haluaa aloittaa. Sysimiehen mukaan mökillä muutaman kerran vuodessa jousiammuntaa harrastava saa 150-250 eurolla mieleisen jousen tarvikkeineen, mutta jos harkitsee pidempää harrastuneisuutta, kannattaa kerralla investoida kunnolla jouseen ja sen tarvikkeisiin. Sysimies sanoo, että esimerkiksi Hantauruksen hyllystä saa alle 500 eurolla laadukkaan perusjousipaketin, jolla pärjää niin radalla kuin metsälläkin. Sysimies huomauttaa, että taljajousella ampuminen ei ole harrastuksista siitä helpoimmasta päästä. Jos tavoitteena on esimerkiksi lähteä metsästämään jousella, suosittelee Sysimies ostamaan jousen jo edellisenä metsätyskautena, ennen suunniteltua metsästystä. Lopuksi Taljajousiharrastus on erittäin monipuolinen, sillä sitä voi harrastaa sisällä tai ulkona, tauluun ampuen tai metsällä eläimiä kaataen. Jousiammunta sopii kaikenikäisille ja -kokoisille ja sukupuoleen katsomatta. Harrastuksen aloittaminen käy helposti, kun mitään lupia ei tarvitse anoa, ja kenttäsiankin lompakko kestää harrastuksen. Kukapa ei välillä haluaisi leikkiä Ramboa tai Robin Hoodia. KON T ROLL I 2 • 2013 27
Bug out bag teksti ja kuvat: Timi Tikkanen J os joudut evakuoimaan itsesi ja läheisesi nopeasti esimerkiksi tulipalon tai jonkin muun katastrofin takia, oletko miettinyt, mitä tavaroita otat mukaasi? Kiireessä tavaroiden etsiminen voi olla hankalaa tai mahdotonta. Varaudu ja rakenna itsellesi ja perheellesi BOBit. Mikäs meitä uhkaa? Katastrofiin kannattaa lähteä varautumaan pohtimalla, mitkä ovat todennäköisiä ja mitkä epätodennäköisiä uhkia. Yksinkertaisimmillaan katastrofi voi olla esimerkiksi kotona sattuva tulipalo tai vesivahinko, joka tekee asunnosta asuinkelvottoman ja ajaa perheen evakkoon. Suomessa todennäköisimmät isot katastrofit ovat myrskyjen aiheuttamat tie- ja sähkökatkokset. Pitkät sähkökatkokset voivat aiheuttaa sivuvaikutuksena esimerkiksi viestiyhteyksien, lämmön, ruuan ja veden puutteen. Suomea voivat uhata myös epätodennäköiset uhat kuten epidemiat, pandemiat, terrori-iskut, tuhkapilvet, myrkkyvuodot tai ydinonnettomuudet. Näistä meitä muistuttavat luonnosta saatavien elintarvikkeiden cesium-pitoisuudet, jotka ovat koholla Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuudesta aiheutuneen radioaktiivisen laskeuman takia vielä nykyäänkin. Monet myös muistavat Eyjafjallajökullin tulivuorenpurkauksen 2010, joka pysäytti lähes koko Euroopan lentoliikenteen. Siksi olisi hyvä, että varautuisimme edes jollain tasolla edellä mainittuihin uhkiin. Varautuminen On hyvä aloittaa tekemällä peruskatastrofisuunnitelma, jossa listataan evakuointipisteet, selviytymis- ja hätävaratarvikkeet ja niiden säilytyspaikat. Kotiin hankitaan kotivara, jonka tulisi sisältää arjen kannalta tärkeitä tarvikkeita. Tällaisia ovat radio, lamppu, paristot, tulentekovälineet, lääkkeet sekä elintarvikkeet noin viikoksi. Kotivaraa saattaa tarvita lukuisista eri syistä kuten sähkökatkon, elintarvikelakon, jakeluhäiriön, sairastumisen tai pyhäpäivien takia. 28 KON T R OL LI 2 • 2013 Perhettä tulisi valmistaa ja opastaa mahdollisten katastrofien varalle. Lasten kehitystason huomioon ottaen olisi hyvä opettaa tiettyjä selviytymistaitoja ja kerrata, missä talon selviytymistarvikkeet sijaitsevat. Valmistautumalla ja harjoittelemalla saatetaan ehkäistä varsinkin perheen pienimpien joutuminen paniikkiin hätätilanteessa. Jos katastrofi tapahtuu kun perhe on hajallaan, on hyvä sopia jokin kohtaamispaikka kaikille tuttuun paikkaan. Bug out bag (B.O.B.) Katastrofin tieltä saatetaan myös joutua evakuoitumaan, ja silloin mukaan olisi hyvä ottaa BOB eli bug out bag. Se on 72 tunnin selviytymispakkaus, joka sisältää yleensä ruokaa, juomaa, ensiapu-, suojautumis-, majoitus- ja merkinantovälineitä. Pakkauksen sisältö tulisi vaihdella alueen ja mahdollisten uhkien mukaan. Esimerkiksi suomalainen BOB eroaa Thaimaan tai Japanin BOB:sta sillä, että Suomessa ei tarvitse ottaa huomioon maanjäristyksiä tai tsunameja. Jokaiselle perheenjäsenelle tulisi tehdä oma räätälöity BOB huomioon ottaen ikä, kunto, sukupuoli ja erityistarpeet. Myös kotieläimelle kannattaa tehdä oma BOB. BOB on hyvä ottaa mukaan pitkille automatkoille ja kotimaan lomamatkoille. Ulkomaanmatkoille kannattaa tehdä kevennetty BOB. Matkakohteessa kannattaa tutustua sen mahdollisiin uhkiin jo etukäteen ja suunnitella omat evakuointipisteet ja reitit niihin. Bug out bagin rakentamisessa kannattaa käyttää itselleen tuttuja välineitä, joita osaa tiukan paikan tullen käyttää. Tässä artikkelissa esitelty BOB on yksi monista malleista, ja idea on antaa ideoita ja vinkkejä, minkälainen BOB voisi esimerkiksi olla. Rakensimme esimerkki-BOB:n silmälläpitäen todellisia uhkia ja selviytymisskenaarioita. Zombie-maailmanlopun ja maailmojen sota -BOB:n säästämme mahdollisesti seuraaviin numeroihin.
1. Vedenpitävä reppu (Rucksack) Ortlieb TRACK 35l. BOB:ksi nimettyjä reppuja ja laukkuja löytyy monelta eri valmistajalta, mutta lähdimme kuitenkin siitä ajatuksesta, että repun valinnassa tulisi kiinnittää huomiota sen näkyvyyteen, kestävyyteen, ominaisuuksiin ja kantotapaan. Jos laukun kanssa joudutaan matkustamaan pitkiäkin matkoja, tulisi laukun olla kestävä, mukava kantaa ja monikäyttöinen. Esimerkiksi olkalaukkujen ongelmana on niiden toispuoleisuus. Sulavan liikkumisen kannalta repun ei myöskään kannata olla paljon yli 35 litraa isompi. Vedenkestävä reppu suojaa tavaroita kosteudelta ja pölyltä. Vedenpitävyys antaa repulle myös useita käyttötarkoituksia: Reppua voi käyttää esimerkiksi kellukkeena vesistöylityksissä tai sillä voi kantaa vettä leiripaikalle. BOB-reppua on hyvä säilyttää kotona, niin että se on helppo ottaa mukaan evakuoituessa. Hyviä säilytyspaikkoja ovat ulko-oven läheisyys tai ulkorakennus. BOB:iin tulisi kiinnittää pimeässä hohtavia tai helposti sytytettäviä valonlähteitä, jotta repun operoiminen onnistuu pimeässäkin. BOB tulisi aina olla valmiiksi pakattuna, eikä siitä tulisi lainata mitään varusteita. BOB:ia tulisi huoltaa ja tarkistaa muutaman kerran vuodessa, esimerkiksi talvivarusteiden vaihdossa kesävarusteisiin. 2. BOB:n läheisyydessä. kannattaa säilyttää sellainen vaatekerta ja kengät, joilla pärjää pitkiä aikoja ulkona. Ne voi pakata vaikka kuivasäkkiin ja sitoa kiinni BOBiin. Hyvien ulkovaatteiden materiaalin valinnassa on erilaisia koulukuntia. Toiset tykkäävät vedenkestävästä Gore-Tex-kalvosta ja toiset vannovat vettähylkivien mehiläisvahalla käsiteltyjen puuvillavaatteiden nimeen. Kenkien suhteen ei voi koskaan mennä vikaan, jos valitsee pitkävartiset vaelluskengät. istöä Selviytymisteemaan liittyvää term BOB tunnetaan myös seuraavilla nim box, PERK illä: e battl bag, out 72-hour kit, grab bag, bailKit) GO Bag ja (Personal Emergency Relocation ge). Dod Of Out GOOD (Get EDC every day carry tuvat jokapäiväiPieneen laukkuun tai taskuihin mah set kaupunki-selviytymistavarat. aan, mutta esiVaihtelee käyttäjän tarpeiden muk taskulamppu, alu, ityök merkiksi kamera, monitoim us. akka EA-p i pien , puhelin, lompakko BOL bug out location laisen koti. PaiEvakuointipaikka kuten mökki, suku ita. ruste isva iytym kassa voi olla selv SHTF (Shit hits the fan) jossa kaikesta ’Paska osuu tuulettimeen.’ Tilanne, ta. aton tsem hallitusta tulee halli KON T ROLL I 2 • 2013 29
1. Todennäköisin uhkiin varautuessa vaatteiden ja muidenkin varusteiden tulee olla maastosta hyvin erottuvia. Tarkoitus on tulla löydetyksi ja pelastetuksi. Taktinen musta ja maastokuviot ovat sotatilanteita ja viranomaisoperaatioita varten 2. Buff-huivi. Suojaa kylmältä, auringolta, pölyltä ja voidaan käyttää kantoliinana. 3. Kompassi. Varalla kannattaa olla myös pieni kompassi vaikkapa rannekellon remmissä. 30 KON T R OL LI 2 • 2013 4. Aquapac, vedenpitävä tasku, jossa voi säilyttää esimerkiksi: karttaa, johon on merkitty lähialueen sairaalat ja sovitut evakuointipaikat. Selviytymisopas tai itse kootut selviytymisohjeet. Rahaa: Kultaa, seteleitä ja kolikoita. Kun sähköt eivät toimi, ainoa valuutta on käteinen tai oravannahka. Joissain paikoissa voi olla mahdollista käyttää pankkikortteja höyläämällä. Kopiot tärkeistä asiakirjoista kuten ajokortista, passista, vakuutuksista, todistuksista, tärkeistä puhelinnumeroista: esimerkiksi perheenjäsenet, Luottokunta, Myrkytyskeskus ja paikallinen terveysasema. Valokuvia perheestä. Niitä voidaan liittää katoamisilmoitukseen tai näyttää todeksi, että on samaa perhettä. Veriryhmä ja lista mahdollisista kroonisista sairauksista ja allergioista. Se voi olla lappu, tatuointi tai koru, johon ensiapua antava lähes pakosti törmää. Hyviä paikkoja ovat kaulan seutu ja ranteet.
Tuotteita artikkelin tekoon luovuttivat: Captain’s shop Lauttasaari www.captainsshop.fi 1. Trekmates Flameless Cook Flask 360 ml vedenlämmitin. Lämmitin toimii lämpötyynyillä ja tekee vedestä kiehuvaa. Tuotetta voidaan käyttää sisätiloissa, eikä siitä vapaudu häkää. Lämmitysastiaa voidaan myöhemmin käyttää juomapullona. 2. Gerber Bear Grylls -juomapullo, jonka mukana tulee alumiininen pakki, selviytymisohjeet ja neopreeninen pullonsuojus. Puhdasta vettä tulisi olla 2-4 litraa per henkilö päivää kohden. Ihminen voi parhaimmillaan selvitä ilman ravintoa jopa kolme viikkoa, mutta juomatta vain kolme päivää. Puhtaan veden saaminen on elinehto. Jos juomavesi on pilalla, se voi aiheuttaa oksentelua ja ripulia, jotka nopeuttavat kuivumista. Tämän takia mukana tulee kantaa vedenpuhdistustabletteja. Onneksi Suomessa lähes kaikista vesistöistä voi juoda vettä, kun tietää, mistä juo. Jos evakoituessa olet varma, että matkan varrelta löytyy vesipisteitä, ei kannata rasittaa itseään kantamalla litrakaupalla vettä. 3. Nato-taistelumuonaa (Meal Ready to Eat). Voidaan syödä kylmänä, mutta lämmitettynä maistuu paremmalta. Ravinnon valinnassa kannattaa kiinnittää huomiota ravintoarvoihin. Esimerkiksi evakuointitilanteissa kannattaa varata noin 3500kcal/24h. 4. Erivärisiä kuivasäkkejä, joilla voi organisoida tavarat reppuun omiin kategorioihinsa. 5. Nato-lämmityspussi. Liekitön lämmityspussi Nato-taistelumuonalle. Avaamaton taistelumuonapakkaus laitetaan pussiin ja se täytetään vedellä. Pussissa oleva lappu reagoi veden kanssa ja kuumentaa muonan. Partioaitta www.partioaitta.fi Starlex www.starlex.fi Varusteleka www.varusteleka.fi 6. Mountain House -retkiruoka. Lisätään pussiin kuuma vesi, ja se on valmista kymmenessä minuutissa. Ruoka säilyy 7 vuotta valmistusajankohdasta. 7. Scho-Ka-Kola -energiasuklaata. Neljä palaa tätä suklaata vastaa kupillista expressoa. 8. Kaakaota, proteiini- ja suklaapatukoita välipaloiksi antamaa energiabuustia ja kohottamaan mielialaa. 9. Runsasproteiinista säilykeruokaa, kuten papuja ja tonnikalaa. Tyhjät purkit kannattaa säilyttää myöhempää improvisoitua käyttöä varten. Leiriytyessä haisevat purkit tai muut avatut ruoat kannattaa säilyttää kauempana leiristä ja korkealla puussa, etteivät ne houkuttele haaskansyöjiä leiripaikalle. 10 Light My Fire Spork O -yhdistelmäaterin, jossa lusikka, haarukka ja veitsi. KON T ROLL I 2 • 2013 31
1. Sadeponcho. Monia eri käyttötarkoituksia, voidaan muun muassa kerätä juomavettä ”hikoiluttamalla muovia”, kantaa vettä, tehdä majoitus tai vahvistaa majoituksen sadesuojaa. Teltan pakkaaminen BOB:iin ei ole tarpeellista, koska iso ja painava teltta tuo turhaa painoa ja kokoa. Repussa olevilla työkaluilla ja ympäristön tarjoamilla materiaaleilla on helppo nikkaroida hätämajoitus. 32 KON T R OL LI 2 • 2013 Suom essa on harv oin suur ia luon non aihe utta mia kata stro feja , mutt a esim erki ksi joul ukuu ssa 2011 Tapa ni-m yrsk y yllä tti niin kans alai set kuin vira noma iset kin. Tuol loin talo udet saat toiv at olla paikoit elle n usei ta päiv iä ilma n sähk öjä. Myrs kyyn ei osat tu tuol loin vara utua sen vaat imal la tava lla kans alai sten , sähk öyht iöid en eikä vira noma iste nkaa n taho lta. Help oksi myrs ky ei pela stus ja raiv aust öitä tehn yt, se nimi ttäi n kaat oi osas ta Suom ea gsm- verk on ja siinä sama lla vira noma isve rkon . Kata stro fi opet ti, että vara utum isel la nope uteta an kata stro fist a selv iyty mist ä ja pala utum ista . Vara utum inen , tait o ja selv iyty misv älin eet ovat ratk aise via elem entt ejä kata stro fist a selv iyty miseen .
1. Ensiapulaukku:Tatonga First aid complete. Sisältö: Laastarinauhaa 50 x 6 cm, tukiliina 60 x 80 cm, tukilaastari 30 x 15 cm, 3 kpl SAN-haavakompressiositeitä 10 x 10 cm, 10 kpl alkoholisoituja puhdistussiteitä, sakset, pinsetit, pelastuslakana 160 x 210 cm, vinyylihanskat, rulla urheiluteippiä 10 m x 2,5 cm, viskoosinen kolmioliina, suurikokoinen laastaripakkaus (sisältää erilaisia laastareita), keskikokoinen laastaripakkaus (sisältää erilaisia laastareita), ensiapuohjeet (englanniksi). EAlaukun tukena: peili, rakkolaastarit, desinfiointiaine, urheiluteippi, särkylääkettä, ripulilääkettä, elektrolyyttejä, palogeeliä, joditabletteja, antibiootteja ja henkilökohtaiset lääkkeet. 2. Mato-onki. 3. Monokulaari, ympäristön tarkkailuun. 4. Monitoimityökalu, jolla rakentaa hätätilanteessa vaikka pienen omakotitalon. 5. Tehokas taskulamppu suunnistamiseen pimeässä. 6. Narua. 11. Taukotakki. Tauolle pysähtyessä on tärkeä pysyä lämpimänä. Ohut untuvatakki on taukotakkina erinomainen, koska se menee pieneen tilaan ja on kevyt. 12. Petzl e+Lite on suunniteltu nimenomaan selviytymispakkauksiin ja on erinomainen työskentelyvalo. Lampussa on normaalin valon lisäksi vilkkuvalo, punainen valo ja punainen vilkkuvalo. Lampun saa kiristyshihnan ja klipsin avulla kiinnitettyä lähes minne vain. Lamppu on vedenkestävä ja patterit kestävät ilman käyttöä jopa 10 vuotta. 13. Paracord (laskuvarjonaru). Pienessä rannekkeessa on jopa 1,5 m erittäin kestävää narua, joka sopii erinomaisesti rakentamiseen. 14. Gerber Bear Grylls ultimate survival knife: Isokokoinen puukko, jossa on valtavasti ominaisuuksia. Ison terän ansiosta se korvaa pienen kirveen ja sahalaita pienen sahan. Puukon kahvassa on reiät, joiden ansiosta sen saa sidottua keppiin keihään kärjeksi. Kahvan päässä on vahvistettu tasainen pinta, jota voi käyttää vasarana, ja kahvanarussa on hätäpilli. Tupessa on timanttinen teroitin, tulus ja Bear Gryllsin Priorities of Survival -taskuopas. 7. BW, kolmitaitteinen kenttälapio hakkaa läpi jään ja roudan. Voi käyttää myös hakkuna. 15.Taukolapaset. 8. Veivattava radio/taskulamppu. Kriisin aikana on tärkeää seurata julkisia tiedotusvälineitä, koska valtiolla on kriisin aikana velvoite tiedottaa kansalaisia. 16. Työtarvikelaukku, jonka sisällöllä voi rakentaa helposti hätämajoitteen. Sisältää esimerkiksi metallilankaa, nippusiteitä, ilmastointiteippiä, erikokoisia nauloja ja ruuveja. 9. EDI-T Shakelight -taskulamppu. Kestää vettä, kelluu ja saa virran ravistamalla. 17.Ompelusetti Mil-Tec. Sisältää viisi neulaa, muovisen sormustimen, kaksi hakaneulaa, langanpujottimen, taitettavat sakset ja lankaa, kymmenen väriä. 10. Avaruuspeite on ensisijaisesti ruumiinlämmön ylläpitämiseen, mutta voidaan käyttää myös merkinantoon tai makuualustana. KON T ROLL I 2 • 2013 33
Tuotteita artikkelin tekoon luovuttivat: Captain’s shop Lauttasaari www.captainsshop.fi Partioaitta www.partioaitta.fi 1. Hygieniakuivapussi: lämmin ja hengittävä alusvaatekerrasto esimerkiksi merinovillaa. Varavaatteita kuten pitkähihainen t-paita, bokserit, sukat ja villasukat. WC-paperia. 2. Handic GS-1 LED -valotikku, jossa on taskulamppu, punainen valo, punainen vilkkuvalo ja pilli. Käyttöaika 180 h. 3. Hammasharja ja -tahnaa. 4. Muistiinpanovälineet. 5. Vedenpitävä tulitikkurasia Mil-Tec, jonka sisällä myrskytulitikkuja. 6. Kynttilöitä, ne palavat pitkään ja tuottavat lämpöä. 7. US-valotikku, Cyalume, Mil-Spec. Erinomainen viestittämiseen. Valaisee hyvin esimerkiksi leirin ja ryhmässä kulkiessa auttaa näyttämään kantajansa sijainnin. Lukuisia värejä. Palaa noin 12 h. 34 KON T R OL LI 2 • 2013 Starlex www.starlex.fi 8. Albatross-käsisoihtu. MerihäVarusteleka tään tarkoitettu, mutta toimii myös www.varusteleka.fi maalla. Erinomainen herättämään esimerkiksi helikopterin huomion. Auttaa sytyttämään kosteammankin nuotion. Kirkkaus 15.000 cds ja paloaika noin 60 s. 9. Retkipyyhe ja retkisaippuaa. Hygienia ehkäisee sairauksia ja kohottaa mielialaa. 10. Kiipeilykarabiineja. Kaikenlaiseen rakenteluun ja tavaroiden ripustamiseen. Kestävät myös köyden varassa nousua ja laskua. 11. SA-kaasunaamari M/61 Suojaa kasvoja ja hengitystä kemikaaleilta ja myrkyiltä.
1. Heijastinliivi / heijastimia: Herättää pelastajien huomion ja lisää turvallisuutta tiealueilla liikuttaessa. Muita hyödyllisiä tavaroita BOB:iin: Ampuma-ase, jousi tai ritsa. Yhdysvalloissa jokaisen BOB:n vakiovaruste. Aseen valinnassa kannattaa suosia yleisiä kaliibereja, jotta panosten hankkiminen on helpompaa. On ase mikä tahansa, sitä täytyy osata käyttää turvallisesti ja tehokkaasti. GPS-satelliittipaikannin Prepaid-puhelin Puhelimen laturi Muistitikku tai ulkoinen kovalevy, jossa on varmuuskopiot tärkeistä tiedostoistasi. Aurinkokennolaturi Lyhytaaltoradiopuhelimet: Mikäli kulkee ryhmässä ja hajaantuu matkalla, voi pitää yhteyttä lyhyillä etäisyyksillä. Kanavilta saattaa löytyä muitakin selviytyjiä tai pelastajia. Aurinkolasit Peili Viestittäminen, sotamaalauksen korjaaminen ja letin tarkistus. Naskalit Naisille: Tamponit ja terveyssiteet Lapsille iästä riippuen: vaipat, maidonkorvikkeet, talkki ja rauhoittava lelu. Lemmikille: herkkupaloja ja kynsisakset. Lopuksi BOB:iin ei välttämättä tarvitse upottaa satoja euroja kuten esimerkissämme, mutta siihen koottujen varusteiden tulisi olla kestäviä ja riittävän hyvälaatuisia. Valmis BOB kannattaa aina testata tekemällä esimerkiksi muutaman kilometrin lenkki ja kokeilla, miltä se tuntuu. Jos BOB on liian iso ja painava, kannattaa harkita sen keventämistä tai varusteiden uudelleen pakkaamista. Jos BOB ei ole käytännöllinen, siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä tosipaikan tullen. Mutta toivottavasti tosipaikkaa ei koskaan tulekaan. KON T ROLL I 2 • 2013 35
LÄÄKÄRISSÄ teksti ja kuvat: Seppo Vesala HEMOSTAATTIA PAKKIIN Muutaman vuoden ajan Suuren Maailman armeijat ja viranomaisten erikoisjoukot ovat käyttäneet hätäensiapuun tuotetta, joka pystyy tyrehdyttämään suuretkin verenvuodot nopeasti ja tehokkaasti. Tuote on siitä huolimatta helppokäyttöinen ja kevyt kantaa H mukana. Kyseessä on Celox-niminen hemostaatti. emostaatti on jauhetta, jossa on äyriäisten kuoresta saatavaa kitosaani-nimistä ainetta. Se muodostaa verisolujen ja verihiutaleiden kanssa kosketuksiin joutuessaan geelimäisen hyytymän, joka tyrehdyttää verenvuodon. Käyttö Celoxin käyttö on maahantuojan ohjeiden mukaan varsin yksinkertaisista: pakkaus revitään auki, veri haavan ympäriltä pyritään kuivaamaan sideharsotaitoksella, ja Celox-pakkauksen sisältö kaadetaan suoraan haavaan. Tämän jälkeen haavaa painetaan sideharsotaitoksella voimakkaasti noin viiden minuutin ajan, minkä jälkeen haavan päälle laitetaan normaali paineside. Celoxia on saatavilla muutamassa eri pakkauskoossa sekä valmiina haavasiteenä, jossa on mukana hemostaattia. Maahantuoja toteaa, että tuotteen käyttöön ei vaadita mitään erillistä koulutusta tai muutakaan EA1-tason ensiapukoulutusta laajempaa osaamista. Tuote säilyy käyttökelpoisena kolme vuotta, ja viimeinen käyttöpäivämäärä on merkitty pussiin. Tuotteen kehutaan toimivan lämpötilasta ja sääolosuhteista huolimatta. Sitä voi käyttää kaikkialle vartaloon ja päänkin alueelle, niin suuriin kuin pieniinkin haavoihin. Celoxin on raportoitu tyrehdyttävän jopa voimakkaat valtimoverenvuodot muutamassa minuutissa. Vaikka Celox on tehty äyriäisten kuorista, se ei maahantuojan mukaan aiheuta allergisia reaktioita henkilöille, jotka 36 KON T R OL LI 2 • 2013 ovat allergisia äyriäisille. Valitettavasti en päässyt testaamaan tuotteen toimivuutta tosipaikassa, sillä yksikään työkavereistani ei halunnut kunniaa toimia koekaniinina. Käytännön elämää Koska Celox on jauhe, se ei ole kovinkaan arka olosuhteiden vaikutuksille. Jauhetta voisi siis ilmeisesti säilyttää esimerkiksi auton ensiapulaukussa myös hellepäivinä ilman että tuote menee pilalle. Kontrollin testiin saamat 15 gramman annospussit ovat varsin kätevän kokoisia ja kulkevat näppärästi mukana vaikkapa lompakossa tai kalenterin välissä. Luonnollisesti parempi kuljetuspaikka olisi samassa paikassa, missä ensisiteitä ja muita ensiaputarvikkeita kuljetetaan, mutta jos mukana kulkevaa tavaraa on jo valmiiksi liikaa tarjolla olevaan tilaan nähden, Celox ei vie paljoa tilaa jo valmiiksi täysissä taskuissa. Jos mukana kulkevien ensiapuvarusteiden määrän pitää minimissä, kannattanee sijoittaa kertakäyttöiseen elvytysmaskiin, hemostaattia sisältävään haavasiteeseen ja suojakäsineisiin. Näiden välineiden avulla voidaan antaa kaikkein kriittisin hätäensiapu, ja kuitenkin tavarat vievät tilaa vain noin korttipakan verran. Jos vammat eivät vaadi näin järeitä keinoja, ei hätäkään luultavasti ole kovin paha, jolloin ensiavun viivästyminen ei ole niin kriittistä. Celox on mukava lisä myös oman kodin lääkekaappiin, auton ensiapupakkaukseen tai vaikkapa urbaanin selviytyjän
bug out bagiin. Koska jauheen käyttäminen on helppoa, käyttökynnyksestä ei muodostune ongelmaa myöskään ensiapuun perehtymättömien perheenjäsenten osalta. Useinhan ensiavun antamisen esteenä on pelko siitä, että tehdään jotain väärin, joten varmuuden vuoksi ei tehdä mitään. Voimakkaan verenvuodon kohdalla tällainen epäröinti saattaa osoittautua kohtalokkaaksi. Käytön esteet Näkisin Celoxin käytössä kolme kompastuskiveä. Ensimmäinen on hinta, varsinkin silloin, kun tuote on käyttäjän itsensä kustantama. Noin 50 euron hintaista pussukkaa ei välttämättä tule käytettyä jokaiseen pikkuhaavaan. Pienistä haavoista toki selvitään perinteisin menoin, mutta mielestäni hemostaatin käyttökynnystä ei kuitenkaan pitäisi pitää liian korkeana. Työkalut on hankittu käyttöä varten, ja tokihan tilaisuus kannattaa hyödyntää, kun kerrankin pääsee kokeilemaan, miltä aineen käyttäminen tuntuu. Toinen ongelma on liika luottamus hemostaatin ihmeitä tekevään voimaan. Vaikka hemostaatti sinänsä tyrehdyttääkin verenvuodon tehokkaasti, se kuitenkin edellyttää oikeanlaista käyttöä. Ensinnä aineen on päästävä vuotokohtaan, jotta se pääsee vaikuttamaan kunnolla. Jos syvän haavan pinnalle vain ripottelee ainetta, se ei välttämättä pääse varsinaiseen vuotokohtaan lainkaan. Toiseksi käyttäjän on painettava haavakohtaa voimakkaasti useiden minuuttien ajan, jotta hyytyminen tapahtuu kunnolla. Jos käyttäjä tuudittautuu liikaa siihen, että hemostaatti riittää tyrehdyttämään vuodon, haavan alueelle ei välttämättä muisteta antaa kunnollista painetta. Viimeisen esteen käytölle poliisin työssä on asettanut poliisihallinto, sillä ainakin toistaiseksi hemostaattien käyttö on rajattu VATI-ryhmien lääkintäkoulutuksen saaneisiin henkilöihin sekä TEMS-ryhmien hoitajiin ja lääkäreihin. Onneksi tämä rajoitus koskee vain poliisin hallinnonalaa, ellei muilla viranomaisilla ole omia vastaavia rajoituksiaan. Kyyninen voisi epäillä, että osasyynä käyttörajoitukseen on tuotteen hinta ja pelko siitä, että kallista tavaraa käytettäisiin kokeilumielessä paperihaavoihinkin. Toivottavasti tästä ei kuitenkaan ole kysymys. Mieleen hiipii väkisin ajatus, mikä sanktio sitä poloista poliisimiestä uhkaa, joka menee pelastamaan partiokaverinsa tai sivullisen ihmisen hengen hemostaattia käyttämällä? Itse ainakin toivoisin, että partiokaverini ei tilaisuuden tullen pelkäisi ottaa asiasta selvää... Maahantuoja: Merplast Oy Tuotteen luovutti testiin: varuste.net Hinta: 49,90 euroa KON T ROLL I 2 • 2013 37
VARUSVARASTO teksti ja kuvat: Seppo Vesala Kenttäsika on perinteisesti kan- tanut työkaluna Leatherman-tyyppistä työkaluveistä. Markkinoilta kui- tenkin löytyy myös nimenomaan polii- sikäyttöön suunni- teltuja veitsiä, joista otetaan nyt J selvää. os yleiskäyttöinen työkaluveitsi sopii hyvin kenttäsian tarpeisiin, niin tottahan erityisesti turvallisuusalan käyttöön suunnitellut veitset ovat paljon parempia. Vai ovatko? Otetaan selvää. Samalla selvitetään, voiko perinteisen veitsen tai monitoimityökalun jättää kokonaan vyöltä pois uuden poliisiveitsen myötä. Jos ei voi, tarjoaako tällainen erikoistyökalu mitään sellaista, mitä perinteisemmät työkaluveitset eivät? Mikä ihmeen poliisiveitsi? Poliisiveitsi ei ole terminä vakiintunut, vaan sitä voidaan käyttää tuotteen kauppanimen lisämääreenä – samaan tapaan kuin sanaa taktinen. Yhteistä poliisiveitsille kuitenkin on, että niiden suunnittelussa on otettu huomioon kenttäsian tarpeet, ja suunnittelussa on usein käytetty niin kutsuttua reverse engineering -periaatetta: ensin on mietitty, mitä ominaisuuksia veitseltä halutaan, ja sen jälkeen on ratkaistu, minkä muotoisessa paketissa nämä ominaisuudet tarjotaan. Lähtökohtana ei siis ole perusveitsi, johon lisätään haluttuja ominaisuuksia, joten lopputuloksena veitset ovatkin usein ulkonäöltään totutusta poikkeavia. Tyypillisesti poliisiveitsissä on jonkinlainen katkaisuterä tai turvavyöleikkuri ja usein myös lasin rikkomiseen soveltuva kovametallinen nuppi. Välttämättä mitään perinteistä vuolemiseen soveltuvaa veitsenterää ei ole lainkaan, joten on jopa hieman harhaanjohtavaa puhua veitsestä. Poliisiveitset eivät ole monitoimityökaluja, sillä ne ovat usein kiinteäteräisiä ja tarkoitettu rajallisiin, mutta tarkasti harkittuihin tehtäviin siinä missä moni- 38 KON T R OL LI 2 • 2013 toimityökalut pyrkivät tarjoamaan apua mahdollisimman laajaalaisesti erilaisissa tilanteissa. Testit Veitsien suorituskykyä testattiin muutamalla yksinkertaisella kokeella. Aivan ensiksi tutkittiin, voiko poliisiveitsellä korvata perinteisen veitsen. Tätä testattiin leikkaamalla ja tekemällä pistoreikiä tukevaan pahvilaatikkoon sekä vuolemalla puuta. Koska kenttätehtävissä tarvitaan aika ajoin vääntörautaa, tätä ominaisuutta testattiin yrittämällä vääntää kahta yhteen naulattua puupalikkaa toisistaan veistä käyttämällä. Turvavyöleikkuria testattiin leikkaamalla paracoridia eli laskuvarjonarua, sekä tiukasti ranteen ympärille kiristettyä nippusidettä, mikä kuvasi tilannetta, jossa tilapäisvälineellä kahlehdittua kohdehenkilöä ollaan päästämässä vapaaksi tai kahlehtimistapaa ollaan muuttamassa. Lasinrikkotestissä ei valitettavasti voitu rikkoa auton ikkunoita, vaan testissä hakattiin puuta ja tunnisteltiin, kuinka voimakkaan lyönnin veitsellä saa aikaan. Tärkeää oli myös arvioida, onko oma käsi vaarassa, mikäli veitsellä lyö lasiin vahingossa liian kovaa. Käytännön testeissä kiinnitettiin myös huomiota yleiseen tukevuuteen sekä veitsestä saatavaan otteeseen, sekä erikoisominaisuuksien käytön helppouteen. Sitäkin pohdittiin, kuinka hyvin veitsi pysyy kovassa menossa mukana, kun käytetään veitsen mukana tulevaa kantokoteloa tai vyöklipsiä. Myös veitsen käyttöönoton helppouteen sekä kääntöveitsessä terän avaamisen helppouteen kiinnitettiin huomiota.
5.11 Sidekick Rescue tool Sidekick on jopa tässä ryhmässä erikoisen näköinen veitsi. Veitsi on valmistettu yhdestä metallinkappaleesta, eikä siinä ole erikseen kahvalevyjä. Kahva on skeletonisoitu, ja kahvalevyjen puuttumisesta johtuvasta ohuudesta huolimatta se istuu hyvin käteen. Kahvan edessä on reikä, josta etusormi työnnetään läpi, mikä varmistaa, että veitsi ei pääse lipsumaan kädessä, vaikka kahvasta ei saa kunnon otetta kaikilla sormilla. Terä on melko lyhyt ja tylppäkärkinen. Terän tyvessä on muutaman sentin mittainen sahalaitaterä, muuten terä on sileä. Hamarapuolella on turvavyöleikkuri. Lisäksi terässä on neliömäinen reikä, joka on suunniteltu amerikkalaisten ensiapuhappipullojen venttiilien avaamiseen ja sulkemiseen. Hamarapuolella on karhennettu paikka peukalolle, ja mikäli kahvan reikään työntää keskisormen etusormen sijasta, etusormelle löytyy karhennettu paikka terän alapinnalta, juuri ennen terän hammastusta. Tällöin etusormi tosin jää epämiellyttävän lähelle hammastettua terää. sä ei ole lainkaan varsinaista pistoterää, joten reiän tekeminen esimerkiksi pahviin ei onnistu helposti. Paracordin leikkaaminen onnistui turvavyöleikkurilla ennakko-odotuksia huonommin, mutta kuitenkin kohtuullisesti. Kireälle ranteen ympäri vedettyä nippusidettä sen sijaan ei voi leikata ainakaan ilman pelkoa tilapäisvälineellä kahlehditun henkilön haavoittamisesta. Vääntörautana veitsi toimi kohtuullisen hyvin, ja painoonsa nähden veitsi on jämäkän oloinen, joten sillä uskaltaa vääntää voimalla. Lasinrikkoa veitsessä ei ole. Koska sormi työnnetään kahvassa olevasta reiästä läpi, ote kahvasta on tukeva eikä pääse lipsumaan, vaikka pikkusormi ei kahvalle mahdukaan. Samasta syystä veistä ei voi käyttää kovin paksut käsineet kädessä. Veitsen kotelo on erittäin hieno ja lukitsee veitsen luotettavasti paikalleen. Veistä voi siis kantaa vaikkapa ylösalaisin, esimerkiksi varusteliiviin kiinnitettynä. Kotelo on kovaa muovia, ja koteloon laitettaessa veitsi lukittuu kliksahtaen jousen avulla. Veitsen vetäminen kotelosta vaatii hieman harjoittelua ja pistoolien turvakoteloiden tapaan se vaatii juuri oikeanlaista liikerataa. Oikealla tekniikalla veitsen vetäminen on kohtuullisen helppoa, joskaan ei kovin nopeaa. Kotelo kiinnittyy esimerkiksi Molle-lenkkeihin, sen kätisyys on vaihdettavissa, ja kallistuskulmaa voi muuttaa hieman. Veitsen mukana tulee ketju, jonka avulla veistä voi kantaa kaulassa, sekä rulla tarranauhaa, jolla kotelon saa kiinnitettyä esimerkiksi saappaan varteen. Käytännön testeissä havaittiin, että pahvin leikkaaminen ja puun vuoleminen onnistuvat kohtuullisen hyvin, mutta veitses- Tekniset tiedot -: kokonaispituus: 14,5 cm terän pituus: 6 cm paino: 78 g hinta: 52 euroa veitsen luovutti: Hantaurus Shot Oy (www.hantaurus.fi) KON T ROLL I 2 • 2013 39
VARUSVARASTO .. Wilson - BOker Cop Tool Cop Tool on testin veitsistä jämäkimmän tuntuinen. Se on valmistettu yhdestä kappaleesta, minkä jälkeen kahvaan on kiinnitetty molemmille puolille kahvalevyt kuusiokoloruuveilla. Kahvalevyt eivät kuitenkaan peitä veitsen runkoa, vaan ne vain tuovat otekohtaan paksuutta; veitsen metallirunko on koko matkan näkyvissä. Kahvan päässä on lasinrikkoterä sekä koristeellinen, kahdesta nyöristä tehty punos, jonka purkamalla saa ilmeisesti kohtuullisen kestävää nyöriä. Sellaisenaan se toimii veitsen koristeena. Tylppäkärkisen terän pituus on noin puolet koko veitsen pituudesta. Terän tyvessä on etusormelle kevennyslovi, mistä alkaa koko terän mittainen hammastettu terä. Veitsen kärjessä on ainoa, muutaman sentin mittainen pätkä sileää terää, jota voi käyttää myös ruuvimeisselin korvikkeena. Turvavyöleikkuri on terän hamarapuolella. Hamarapuolella on myös peukalolle karhennus, ja vaihtoehtoista otetta varten terän tyvessä terän lappeissa on molemmilla puolilla pisaran muotoiset kevennyslovet peukalolle. Veitsen tuppi on melko perinteinen nahkatuppi, joka kiinnittyy vyölle metalliklipsillä. Veitsi pysyy tupessa pelkästään kitkan avulla, ja tuppi on napakka, mutta veitsen vetäminen on kuitenkin sujuvaa. Veitsen pysyminen kovassa vauhdissa mukana kuitenkin arveluttaa hieman, koska kotelossa ei ole mitään mekaanista varmistusta. Cop toolia voi käyttää leikkaamiseen kohtuullisesti: sahalaitaterä on hyvä, mutta jos kaipaa sileää veitsen terää, sen sijoittelu 40 KON T R OL LI 2 • 2013 tekee veistämisen hankalaksi. Työkalussa ei ole kunnollista pistoterää, joten reiän tekeminen esimerkiksi pahviin on vaikeaa. Turvavyöleikkuri on hieman tylsä, mutta paracordia sillä katkaisee melko hyvin. Nippusiteen leikkaamisessa Cop Tool ei ole kovin tehokas, vaikka sekin onnistui haavoja tekemättä työskenneltäessä varovaisesti. Terävämpänä turvavyöleikkuri olisi paljon tehokkaampi, mutta valitettavasti sen teroittaminen ei onnistu ilman kunnollista teroitustyökalua. Vääntörautana veitsi on tukevuutensa ansiosta ihan kelpo peli, joskaan ei korvaa sorkkarautaa verrattain pienen kokonsa takia. Lasin rikkominen onnistunee välineellä hyvin, sillä lasinrikkonuppi on kunnollisen kokoinen ja iskuun saa voimaa. Lyöjän on tosin varottava kättään, että ei saa kämmensyrjäänsä tai ranteeseensa haavoja, mikäli sattuu lyömään lasia liian suurella voimalla. Veistä kannattanee käsitellä käsineet kädessä, sillä etusormi on epämukavan lähellä veitsen sahalaitaterää, ja pieni lipsahtaminen voi aiheuttaa sormeen ikävän haavan. Tekniset tiedot -: kokonaispituus: 16 cm terän pituus: 5 cm paino: 142 g hinta: (ei maahantuojaa Suomessa; taalahinta noin $45) veitsen luovutti: kirjoittajan itse hankkima
Benchmade Triage Benchmade on testatuista veitsistä ainoa perinteisen mallinen. Se on melko suurikokoinen kääntöveitsi, joka voittaa jämäkkyydessään Wilson / Bökeriä lukuun ottamatta kaikki muut testin veitset, jopa kiinteäteräisen 5.11-veitsen. Triagen kahva on voimakkaasti karhennettu ja testatussa veitsessä väriltään oranssi; kirkas väri helpottaa veitsen löytämistä mustien varusteiden seasta. Veistä saa toki myös taktisen värisenä. Kahva on sen verran kookas, että myös minun XL-kokoisilla käsilläni veitsestä saa kunnon otteen ja kahvaa riittää pikkusormellekin. Kahvan päädyssä on pieni lasinrikkonuppi, ja turvavyöleikkuri avautuu samalla tavalla kuin pääterä, mutta veitsi on käännettävä kädessä ympäri. Turvavyöleikkuri ei lukitu auki, mutta leikatessa ei ole pelkoa, että terä sulkeutuisi itsestään. Terä on musta ja kokonaisuudessaan sileä. Se on helppo aukaista yhdellä kädellä niin, että veitsi on heti oikeassa otteessa kädessä. Terä lukittuu jämäkästi auki, ja koska AXIS-lukitusmekanismin avausnastat ovat kahvan molemmilla puolilla, myös sen sulkeminen onnistuu yhdellä kädellä. Veitsen mukana ei tule lainkaan koteloa, mutta veitsessä on kuusiokoloruuveilla kiinnitetty vyöklipsi, jonka voi kiinnittää kummalle puolelle veistä tahansa, mutta vain veitsen toiseen päähän. Tällä tavalla kannettaessa veitsi tulee käteen siihen asentoon, josta turvavyöleikkuri avataan. Koska Triagessa on perinteinen veitsen terä, se soveltuu erittäin hyvin tavallisen veitsen korvikkeeksi. Ainoastaan sahalaitaterän puuttuminen saattaa joissakin tilanteissa haitata menoa. Turva- vyöleikkuri on erinomainen sekä sijoittelultaan, avausmekanismiltaan että toimivuudeltaan. Sillä katkaisee paracordia leikiten, ja myös tiukasti ranteen ympärille kiristetty nippuside katkeaa vaivattomasti ilman haavojen syntymisen pelkoa. Vääntörautana Triage voisi toimia hyvin, mutta koska kyseessä on varsin arvokas kääntöveitsi, en ainakaan itse haluaisi ottaa riskiä veitsen hajoamisesta sorkkarautana käytettäessä, vaikka se yleisilmeeltään onkin hyvin jämäkän tuntuinen. Lasinrikkonuppiin pätevät samat huomiot kuin Cop Toolin vastaavaan, eli lyöntiin saa kyllä paljon voimaa, mutta samalla täyty varoa, että ei lyö omaa kättä lasin läpi. Vyöklipsi on hyvän tuntuinen, mutta on kuitenkin mahdollista, että veitsi ei pysy kaikkein kovimmassa menossa mukana vyöllä kannettuna. Itse varmaankin sijoittaisin tällaisen veitsen sopivan kokoiseen lipas- tai valaisinkoteloon. Tekniset tiedot -: kokonaispituus auki/suljettuna: 20,5 cm / 12 cm terän pituus: 9 cm paino: 145 g hinta: 199 euroa veitsen luovutti: Hantaurus Shot Oy (www.hantaurus.fi) KON T ROLL I 2 • 2013 41
VARUSVARASTO Blackhawk Hawkhook Hawkhook on kevyehkö kääntöveitsi, jonka kahva on minun käteeni hieman liian lyhyt ja turhan ohut. Kahvassa ei ole mitään erikoisuuksia lukuun ottamatta reikää, josta voi pujottaa kantonyörin. Hawkhookin terä on hieman kysymysmerkin mallinen. Terän tyvessä on sähköjohdon kuorimiseen soveltuva kolo, sen jälkeen alkaa sahalaitainen leikkausterä, jonka vieressä, ikään kuin kysymysmerkin koukussa, on turvavyöleikkuri. Terän kärjessä on lasinrikkoterä sekä talttaruuvimeisseli. Terän hamarapuolella on vielä pullonavaaja. Terä on helppo avata yhdellä kädellä siten, että veitsi on heti käyttöotteessa. Terä lukittuu napakasti auki, mutta sen liner lock -lukitusta ei saa avattua yhdellä kädellä. Veitsen mukana ei tule koteloa, mutta veitsessä on kuusiokoloruuveilla kiinnitettävä vyöklipsi, jossa kannettuna veitsi tulee käteen suoraan käyttöotteeseen. Hawkhook soveltuu todella huonosti tavallisen veitsen korvikkeeksi, koska siinä ei ole lainkaan sileää tai pistoterää, ja sahalaitainenkin terä on sijoitettu siten, että sillä leikkaaminen on hankalaa: terän päässä oleva “kysymysmerkin koukku” estää tehokkaasti veitsellä sahaamisen. Leikkausterän sijoittelu onkin melko erikoinen, enkä heti keksi, minkä takia terä on suunniteltu tällaiseksi. Turvavyöleikkuri toimi kohtuullisen hyvin tiukasti ranteen ympärille kiristettyyn nippusiteeseen, ja paracordia se leikkasi erinomaisesti. Vääntöraudaksi Hawkhook soveltuu 42 KON T R OL LI 2 • 2013 huonosti, sillä veitsi on pieni, eikä se tunnu tarpeeksi kestävältä vääntämiseen. Lasirikko on sijoitettu muista poikkeavasti terän kärkeen, jolloin vaara käden sohaisemisesta rikkoontuneeseen lasiin on pienempi kuin muilla testatuilla välineillä. Lyöntiin ei saa aivan yhtä paljon voimaa kuin muilla testin veitsillä, mutta luultavasti kuitenkin riittävästi. Hawkhookin vyöklipsi on testatuista paras, ja veistä uskaltaakin kantaa vyöllä tai taskun suulla ilman pelkoa välineen putoamisesta kovassakaan menossa. Klipsin pitävyyttä parantaa vielä se, että klipsi on kiinnitetty aivan kahvan päähän, jolloin veitsestä pilkottaa vain pieni pala kahvaa, jos veistä kannetaan taskun suuhun kiinnitettynä. Tekniset tiedot -: kokonaispituus auki/suljettuna: 14 cm / 8 cm terän pituus: 5 cm paino: 73 g hinta: (ei maahantuojaa Suomessa; taalahinta noin $40) veitsen luovutti: Blackhawk! (www.blackhawk.com)
Niton Tactical CopTool Niton on huomiota herättävän pieni kääntöveitsi, jonka kahva on niin pieni, että minun oli vaikeaa saada siitä kunnollista otetta. Kahvan päässä on lenkki, jonka avulla veistä voi kantaa esimerkiksi kaulahihnassa. Nitonin terä on vielä kahvankin kokoon verrattuna pieni; mahdollisesti Ison-Britannian lainsäädännön asettaman terän maksimipituuden takia. Terän alapinnalla on turvavyöleikkuri. Tylppäkärkisen terän päässä on suora veitsen terä, joka jatkuu pari senttiä veitsen hamarapuolelle. Sen jälkeen hamarapuolella tulee parin sentin mittainen sahalaitainen terä, jonka tyvessä on peukaloa varten karhennus. Terän avausmekanismi on erikoinen: kahvalevyt liu´utetaan alapäästään toisistaan erilleen ja niitä pyöräytetään 360 astetta, jolloin kahva lukittuu takaisin kiinni, mutta veitsen terä jää pyöräytyksen yhteydessä esiin. Terän sulkeminen tapahtuu samalla periaatteella. Mekanismi tuntuu jämäkältä, ja mainospuheen mukaan se onkin huomattavasti kestävämpi kuin perinteinen kääntöveitsen avausmekanismi. Terän avaamiseen ja sulkemiseen tarvitaan kuitenkin kahta kättä, joten kovin kätevä se ei ole, vaikka toimiikin hyvin stressileluna. Veitsen mukana ei tule vyökoteloa, mutta veitsessä on kuusiokoloruuveilla kiinnitetty vyöklipsi. Niton soveltuu melko huonosti veitsen korvikkeeksi, koska sillä vuoleminen tai esimerkiksi pahvilaatikon leikkaaminen eivät onnistu kovin hyvin: suora leikkausterä on terän kärjessä, ja paremmin vuolemiseen soveltuvassa paikassa on sahalaitainen terä, jolla vuoleminen taas ei onnistu hyvin. Myöskään kunnollista pistoterää ei ole. Turvavyöleikkuri ei ole kovin hyvä, sillä paracordia se leikkaa vain kohtuullisesti, ja nippusidettä katkaistessa täytyi olla varovainen, ettei leikkaa terän kärjellä ranteeseen. Vaikka veitsen avausmekanismi lieneekin jämäkkä, veitsen pieni koko aiheuttaa sen, että se ei toimi vääntörautana. Lasinrikkoa ei työkalussa ole. Vyöklipsi on pieni, mutta esimerkiksi taskun suussa veitsi pysyy hyvin. Tätä edesauttaa se, että klipsi on sijoitettu aivan kahvan päähän, samalla tavalla kuin Hawkhookissa. Tekniset tiedot -: kokonaispituus auki/suljettuna: 11 cm / 8 cm terän pituus: 3 cm paino: 64 g hinta: (ei maahantuojaa Suomessa; taalahinta noin $30) veitsen luovutti: Niton Equipment, Ltd. (www.niton999.co.uk) KON T ROLL I 2 • 2013 43
VARUSVARASTO Summa summarum Ovatko testatut erikoistyökalut sitten monitoimityökalujen tai perinteisten veitsien tappajia? Lyhyesti sanottuna eivät, mutta ne voivat toimia hyvin joissakin sellaisissa tehtävissä, joissa perinteisempiä työkaluja ei voi käyttää. Veistä käytetään kuitenkin yleisimmin esimerkiksi erilaisten laatikoiden avaamiseen ja erilaisiin leikkaamistehtäviin, ja perinteisellä terällä varustettu veitsi toimii näissä tehtävissä paremmin kuin nyt testatut veitset eksoottisine terineen. Testin ainoa veitsi, joka soveltuu hyvin tavanomaisen veitsen korvikkeeksi, on itse asiassa parilla lisäominaisuudella varustettu perinteinen veitsi. Lähtökohtaisesti kiinteäteräiset veitset ovat tukevampia kuin kääntöveitset, ja jos veitsen kärki on vielä tylppä, työkalu kestää vääntämistä hyvin. Näin ollen osa testatuista veitsistä toimii vääntörautana paremmin kuin esimerkiksi Leatherman, mutta tietenkään alle 20 cm pituisella välineellä ei saada samanlaista vääntömomenttia kuin metrisellä murtoraudalla. Osa testatuista veitsistä soveltuu esimerkiksi pelastustyökaluksi kolaritilanteissa, sillä auton sivulasin saa rikottua lasinrikolla ja turvavyön katkaistua turvavyöleikkurilla. Tätä yleisempi käyttötarkoitus leikkurille lienee kuitenkin tilapäiskahlehtimisvälineen irrottaminen asiakkaan ranteesta, jolloin kenttäsian oikeusturvan kannalta on tärkeää, että asiakkaalle ei aiheuteta vammoja. Tästä testistä veitset suoriutuivat vaihtelevasti. Työkalua hankkivan kannattaa miettiä välineen todennäköisimpiä käyttötarkoituksia ja ratkaista sen perusteella, minkälainen väline on paras tehtävään. 44 KON T R OL LI 2 • 2013
teksti: Seppo Vesala ja Jenny Wesanko kuvat: Seppo Vesala, Beefjerkyonline.com LIHAN HIMOA Kasvissyöjät astukoot syrjään! Nyt maistellaan todellista äijäruokaa, ja kielen päälle asetellaan parikymmentä erilaista kuivalihaa. K uivaliha on herkullista, hyvin säilyvää, helposti mukana kulkevaa, näppärästi syötävää ja täyttävää sapuskaa, jota voi napostella niin bussipysäkillä seisoskellessa kuin tuliasemassa maatessa. Kaikki lihat eivät kuitenkaan ole samanlaisia, joten maistelukierros pystyyn! Pääsääntöisesti kuivaliha valmistetaan naudanlihasta. Testissä on kuitenkin mukana myös muun muassa porsaasta, kalkkunasta, kanasta ja kalasta valmistettua kuivalihaa. Tarkempi laboratoriotesti saattaisi tietysti osoittaa, että pakkauksissa on todellisuudessa eri lihojen makuiseksi aromatisoitua hevosenlihaa, mutta ei nyt mennä siihen. Testin myötä kokeillaan myös lihojen tilaamista ulkomailta ja laskeskellaan, tuleeko netistä tilaaminen halvemmaksi kuin kaupasta hakeminen. myös saatavilla olevien merkkien ja laatujen kirjo on kasvanut viime vuosina huomattavasti. Lähikaupasta ostamisen ohella toinen vaivaton tapa on lihojen tilaaminen Internetistä, jolloin valikoima kasvaa huomattavasti. Kolmas tapa on itse tekeminen, jolloin lihan melko arvokasta kilohintaa pystyy hilaamaan jonkin verran alaspäin. Omakokkaus jätettiin kuitenkin tämän testin ulkopuolelle. Kuivalihat hankittiin tilaamalla niitä Internetistä kolmelta eri sivustolta. Joistakin nettikaupoista saa vain yhdenmerkkistä kuivalihaa, toisaalla taas myydään montaa merkkiä. Kaikista kolmesta paikasta tilattaessa tarvitaan luottokorttia tai PayPal-tiliä. Tilaamisen helppoudessa ei ollut eroja muilta osin kuin että joillakin myyjillä sivustot olivat myös suomeksi. Tilausten toimitusnopeudessa ei myöskään ollut merkittäviä eroja; kaikkialta lihat saapuivat kotiin noin viikossa, eikä tulli kiinnostunut yhdestäkään paketista. Hankinta Kuivalihan makuun pääsee nykyään helposti, sillä lihoja myydään melkein jokaisessa pienessä lähikaupassakin, ja KON T ROLL I 2 • 2013 45
JERKY HOUSE SUOMI VGA KAUBANDUS Jerky Housella on nettisivut hieman yli 20 Euroopan maassa. Sivut eivät aina ole kohdemaan kielellä, vaan kielivaihtoehtoja on kolme: englanti, saksa ja ranska; Suomen sivut ovat englanniksi. VGA Kaubandusin sivut ovat hieman sekavat, ja testihetkellä niiden tekninen toiminta ei ole aivan huippuluokkaa: kaikki sivujen kentät eivät lataudu kunnolla, vaan välillä sivun ylälaitaan tulee näkyviin useita rivejä HTML-koodia. Lisäksi ostoskorista ei voi poistaa tuotteita, vaan ostoksia pystyy ainoastaan lisäämään, mikä on kauppiaan kannalta tietenkin melko kätevää. Sittemmin sivuja on paranneltu teknisen toiminnan osalta. Sivujen kielen voi valita viidestä eri kielestä – myös suomen kieli on valittavissa – mutta käytännössä suurin osa sisällöstä on kuitenkin englanniksi kielivalinnasta huolimatta. (www.jerky-house.com) Nettisivut ovat selkeät ja toimivat: jokaisella sivulla on vasemmassa laidassa navigointipalkki, jossa on linkit kaupassa myytäviin tuotteisiin. Linkkiä klikkaamalla pääsee tuotteen sivulle, jolla tuotteesta on lyhyt sanallinen kuvaus ja valokuva. Lisäksi jokaisesta tuotteesta on saatavana ainakin kahta eri pakkauskokoa sekä useamman kuluttajapakkauksen sisältäviä monipakkauksia. Jokaisen vaihtoehdon kohdalla on kerrottu pakkauksen hinnan lisäksi sadan gramman hinta. Monipakkauksissa on vielä laskettu valmiiksi hinta yhden pakkauksen osalta. Tuotteiden hinnat on ilmoitettu euroina. Hintavertailujen tekeminen on siis tehty helpoksi. Sivuilla on vertailun laajin valikoima kuivalihoja: valmistajat ovat Jack Links, Conower, Indiana ja Wild West. On myös erikoisuuksia kuten eteläafrikkalaista kuivalihaa eli biltongia ja islantilaista kuivattua kalaa. Lisäksi sivuille on koottu kolme erilaista kuivalihan maistelupakettia ja kaksi erilaista pakettia biltongia. Postimaksukäytäntö on selkeä: alle 150 euron tilauksen postimaksu on kuusi euroa ja yli 150 euron ostokset toimitetaan ilman toimituskuluja. Maksaminen onnistuu etukäteismaksulla, Eurocard/Mastercardilla, Visalla ja PayPalilla. (www.buybeefjerkyonline.com) Tuotteista on lyhyehköt englanninkieliset kuvaukset, mutta ne löytyvät erikseen etsimällä, useamman klikkauksen takaa. Tuotteiden pääsivulla on ainoastaan tuotteen nimi ja valokuva sekä paino- ja hintatiedot. Kuvaukseen päästäkseen täytyy tuotetta klikata vielä kertaalleen. Kesti jonkin aikaa huomata, että tuotteista edes on kuvauksia. Jokaista tuotetta myydään kahta eri pakkauskokoa, mutta aina edes pakkauksen painoa ei ole kerrottu. Tuotteista ei myöskään ole laskettu valmiiksi kilohintoja. Tuotevalikoima sisältää yhden valmistajan tuotteita, joita on viittä makua. Perinteisen kuivalihan lisäksi tuotevalikoimassa on eräänlaista kuivalihamakkaraa sekä kuivalihapurua, jossa makuvaihtoehdot ovat samat kuin tavallisessakin kuivalihassa. Myynnissä on myös erilaisia valmiita maistelu- ja tukkupakkauksia. Tuotteiden hinnat on ilmoitettu euroina, mutta toimituskulut riippuvat tilauksen painosta, joten lopullisen hinnan näkee vasta kassalla. Tuotteet toimitetaan lentopostina, ja asiakkaalla on valittavanaan kaksi eri toimitusnopeutta, mikä vaikuttaa toimituskulujen määrään. Halvimmillaan toimituskulut ovat 1,20 euroa. Maksaminen tapahtuu PayPalilla, Visalla tai Mastercardilla. Sivusto vaatii asiakastilin luomisen ennen tilaamista. 46 KON T R OL LI 2 • 2013
BEEFJERKY.COM (www.beefjerky.com) Beefjerky.comin sivut ovat hieman harrastelijamaisen näköiset eivätkä kovin selkeät. Sivuilla on kielivalinta hieman yli kymmenelle kielelle, tosin valitulla kielellä avautuu ainoastaan ilmeisesti Google translatorilla käännetty etusivu, jolla on lähinnä tiedot maksutavoista sekä hinnasto. Varsinainen tilaaminen ja tuotteisiin tutustuminen tapahtuvat englanniksi. Tuotteista on englanninkieliset selostukset, mutta hintatiedot täytyy hakea kahden klikkauksen päästä toiselta sivulta. Kaikki kuivalihat maksavat saman verran, joten hintasivuilla täytyy käydä vain kerran: siellä on taulukko, josta selviää, paljonko tietyn määrän tilaaminen maksaa, koska muista testatuista kaupoista poiketen Beefjerky.com on sisällyttänyt toimituskulut hintoihin. Yhden paketin tilaaminen on varsin kallista, mutta hinta pakettia kohden laskee jyrkästi, kun tilaa enemmän kerralla. Neljännen paketin jälkeen hinta ei suhteessa laske enää kovin paljoa. Tuotteiden kilohintaa ei ole ilmoitettu, ja lisäksi liha myydään selvästi muita isommissa puolen paunan eli 228 gramman vakuumipaketeissa, joten hintavertailua muihin kauppoihin on vaikea tehdä ilman matemaattista ponnistusta. Beefjerky.com tosin myy vain omaa tuotettaan, jota ei ilmeisesti saa muualta, joten hintavertailun tekeminen ei ole oleellista. Kaupassa myydään neljää eri makuista jerkyä, ja lisäksi sivuilta on linkki saman yrityksen kuivattua kalaa myyville sivustolle. Tuotteiden toimitus onnistuu lähes mihin tahansa maapallolle sekä kiertoradalla olevalle kansainväliselle avaruusasemalle; sivustolla on tästä kuva todisteena. Tuotteiden hinnat on ilmoitettu dollareina, ja kuten edellä on kuvattu, postikulut sisältyvät hintoihin. Maksaminen tapahtuu PayPalin kautta. Maistelukierros Kun lihat on saatu hankittua, on aika iskeä hampaat kiinni tutkimusaineistoon. Jokaisesta tuotteesta kuvataan makua, ulkonäköä ja tuoksua, joskus pakkaustakin. Myös valmistajan ilmoittamat tuotetiedot (ravintoarvot ja valmistusaineet) on listattu. Koska lihojen paremmuus on pitkälti mikäs muu kuin makuasia, ei lihoja ole edes pyritty laittamaan paremmuusjärjestykseen, vaan kuvailemaan niiden ominaisuuksia. Yksi testatuista nousi kuitenkin ylitse muiden, ehkä jopa hieman yllättävästä syystä. Lue eteenpäin, niin tiedät enemmän. KON T ROLL I 2 • 2013 47
WILD WEST Wild West -kuivalihaa on yleisesti saatavilla Suomesta vähittäiskaupoista. Wild West lienee toiseksi pisimpään Suomen markkinoilla ollut kuivaliha. Kuivalihat on valmistettu Englannissa argentiinalaisesta, brasilialaisesta tai uruguaylaisesta naudanlihasta. WILD WEST TERYAKI Näkö: Wild West Teryaki on tummahkoa, melko ohueksi siivutettua lihaa. Siistejä paloja. Maku: Liha ei ole koostumukseltaan erityisen rapeaa, ja suussa se muuttuu hieman epämiellyttäväksi mössöksi, josta ei ihan ensimmäiseksi tule liha edes mieleen. Tuoksussa on chiliä ja tomaattia, mutta ei juurikaan makeutta, toisin kuin useissa maistelluissa lihoissa. Maku muistuttaa maksaa, lihan makua ei ole juurikaan havaittavissa. Jälkimaku häviää nopeasti. Tuotetiedot: Kcal / 100 g: 305 Kcal proteiinia: 42 g hiilihydraatteja: 22,4 g rasvaa: 3,9 g raaka-aineet: naudanliha, vesi, fariinisokeri, soijakastike, sokeri, suola, dekstroosi, viinietikka, maissisiirappi, natriumfosfaatit, limemehu, aromit, natriumerythorbaatti, natriumnitriitti. WILD WEST PEPPERED Näkö: Vakiomallisten lihalastujen seassa on runsaasti pientä lihamurua, jota on ainakin eräolosuhteissa hankala käsitellä. 48 KON T R OL LI 2 • 2013 Maku: Liha tuoksuu soijalta ja heikosti tomaatilta. Se on koostumukseltaan pehmeää ja muuttuu suussa nopeasti mössöksi. Lihan mausta voi vain haaveilla, sillä pippurin polte peittää muut makuhavainnot. Kokonaisuutena liha jättää hieman epämiellyttävän kokonaiskuvan. Lihan pehmeydestä johtuen syöminen on kuitenkin helppoa, koska lihaa ei tarvitse järsiä. Tuotetiedot: Kcal / 100 g: 301 Kcal proteiinia: 41,2 g hiilihydraatteja: 22,9 g rasvaa: 5,0 g raaka-aineet: naudanliha, vesi, fariinisokeri, soijakastike, sokeri, suola, aromit, glukoosi, punainen viinietikka, maissisiirappi, natriumfosfaatti, limettitäysmehu natriumerythorbaatti, natriumnitriitti. WILD WEST SWEET´N SPICY Näkö: Tummahkoja suupalan kokoisia viipaleita. Maku: Tuoksussa on voimakas soijan ja paprikan aromi. Alkumaku on makea, ja makeus lisääntyy vielä lihaa maiskutellessa. Jälkimaku on sopivan ja miellyttävän tulinen. Liha on koostumukseltaan mureaa ja maku kokonaisuutena tasapainoinen. Tuotetiedot: Kcal / 100 g: 302 Kcal proteiinia: 41,5 g hiilihydraatteja: 24,0 g rasvaa: 5,0 g raaka-aineet: naudanliha, sokeri, vesi, soijakastike (vesi, vehnä, soijapapu, suola), aromit, omenaviinietikka, suola, paprika, savuaromi, sitruunahappo.
CONOWER JERKY Conower Jerkyä myydään Suomessa ainakin joissakin retkeilytarvikkeita myyvissä erikoisliikkeissä. Tuotteet on tehty Saksassa. CONOWER TURKEY SÜSS-SAUER (hapanimelä) Näkö: Liha on kalkkunaa ja siten väriltään vaaleaa ja kellertävää. Liha on tavanomaisten lastujen sijasta melko pieninä murusina. Murut ovat kovia, mutta rapeita pureskeltavia. Maku: Tuoksussa on aistittavissa curry ja kurkuma. Maku on hyvin mieto, eivätkä mausteet peitä kalkkunan makua. Jälkimaku on heikko. Kokonaisuutena maku on hieman vaisu, mutta miellyttävä. Tätä kuivalihaa voi suositella niille, jotka eivät pidä mausteisista ruoista. Tuotetiedot: Kcal / 100 g: 307 Kcal proteiinia: 61,0 g hiilihydraatteja: 11,0 g rasvaa: 2,0 g raaka-aineet: kalkkunan liha, sokeri, etikka, suola, mausteet, hapettumisenestoaine: natriumaskorbaatti, säilöntäaine: natriumnitriitti, kaliumsorbaatti, savuaromi. CONOWER JERKY CLASSIC Näkö: Classic on tavanomaisen näköistä kuivalihaa, kuten nimestäkin voisi arvailla. Koostumukseltaan se on todella kuivakkaa ja sitkeää. Maku: Tuoksussa on tomaattia ja paprikaa, mikä tuo mieleen barbeque-mausteet. Maku on keskitien peruslaatua, ja jälkimaussa on miedosti pippurista paprikaa. Liha on nimensä mukaisesti hyvin klassista, suorastaan arkipäivän kuivalihaa, joka ei erotu massasta edukseen, mutta ei toisaalta myöskään vahingokseen. Syöminen vaatii vahvoja leukalihaksia. Tuotetiedot: Kcal / 100 g: 297 Kcal proteiinia: 57,1 g hiilihydraatteja: 10,4 g rasvaa: 3,0 g raaka-aineet: naudanliha, sokeri, suola, mausteet, hapettumisenestoaine: natriumaskorbaatti, säilöntäaine: natriumnitriitti, kaliumsorbaatti, savuaromi. CONOWER JERKY BÄRLAUCH-PFEFFER (villi valkosipuli - pippuri) Näkö: Liha on ulkonäöltään melko tavanomaista, mutta kaikki liha on normaaleina lastuina eikä pussissa ole käytännössä lainkaan lihapurua – plussaa siitä. Koostumukseltaan liha on melko kovaa, säikeistä ja sitkeää. Lihalastut onkin helpompi repiä pienemmiksi suupaloiksi käsin kuin raastaa niitä hampaat kirjaimellisesti irvessä. Maku: Lihan tuoksu on raikas ja siinä on selvä savun aromi. Maussa maistuvat eri pippurit (valko- rosee- ja mustapippuri), ja välillä vivahtaa jokin makea, soijan kaltainen maku. Valkosipulille ei arvaa altistuvansa. Jälkimaku on pitkä, pippurinen polte. Hyvää peruskuivalihaa, joka sopii erityisesti pippurin ystäville. Tuotetiedot: Kcal / 100 g: 284 Kcal proteiinia: 49,9 g hiilihydraatteja: 14,8 g rasvaa: 2,8 g raaka-aineet: Naudanliha, sokeri, suola, mausteet, hapettumisenestoaine: natriumaskorbaatti, säilöntäaine: natriumnitriitti, kaliumsorbaatti, savuaromi. KON T ROLL I 2 • 2013 49
CRUGA BILTONG Cruga Biltong on eteläafrikkalaiseen tyyliin Englannissa tehtyä kuivalihaa; biltong on Etelä-Afrikassa kuivalihasta käytetty nimitys. Tuotteiden raaka-aineina käytetään perinteisen naudanlihan lisäksi myös eksoottisempia eläimiä kuten strutsia tai kudu-antilooppia. Cruga pork taas on possun kamarasta tehtyä kuivalihan kaltaista naposteltavaa ja Beersticks eräänlaista kuivalihamakkaraa. Tuotteita ei ole saatavilla Suomesta. CRUGA ORIGINAL PORK CRACKLING Näkö: Kuivattu ja friteerattu possun kamara on väriltään vaaleaa, ja ulkonäkö tuo mieleen lähinnä broilerin paistisuikaleet. Suikaleet ovat kuoreltaan rapeita, ja puraisu tuo esiin pehmeän yllärin: rasvasydämen. Maku: Pork Cracklingin tuoksu on rasvaisen äitelä ja tuo ensimmäiseksi mieleen koiran kuivaruoan. Maussa tulee esiin suikaleiden pinnalle ripoteltu suola; muuta makua onkin vaikea havaita. Kun lihasuikaletta erehtyy puraisemaan, friteerattu pinta halkeaa ja sen sisältä paljastuu suorastaan ällöttävältä maistuva rasvapallukka, joka jättää suuhun pitkäksi ajaksi paistinrasvan maun. Onko tämä tosiaan tarkoitettu ihmisravinnoksi? Tuotetiedot: Kcal / 100 g: 523 Kcal proteiinia: 61,8 g hiilihydraatteja: 0 g rasvaa: 30,6 g raaka-aineet: porsaan kamara, suola, aromivahvenne, hydrolysoitu kasvisproteiini, vehnä, dekstroosi, sokeri. CRUGA BEERSTICKS Näkö: Beersticksit muistuttavat ulkonäöltään tummia, sormenpaksuisia makkaroita, esimerkiksi chorizoja. Makkaroissa on sitkeä kuori, jota purressa suuhun tirskuu reippaasti ihraa. Byöäh. Maku: Beersticksit tuoksuvat joululta, sillä päällimmäisenä on makkaralle odotuksenvastaisesti inkiväärin tai piparkakkujen tuoksu. Parasta näissä tikuissa lienee nimi, sillä mielikuvan voima on ainoa, mikä saa testiryhmän puraisemaan makkarasta siitä huolimatta, että pienikin litistys saa rasvan valumaan makkaran sisältä. Ehkä vegaanit ovat sittenkin oikeassa! Terveellistä tämä ei ole, eikä kyllä herkullistakaan. Maku on mieto, ja jostain sitkeän lihan seasta suuhun purskahtava rasva peittää senkin vähän alleen. Näitä makkaroita ei voi suositella kenellekään muulle kuin rasvan maun ystäville. 50 KON T R OL LI 2 • 2013 CRUGA BILTONG, CHILLI BEEF Näkö: Lihalastut ovat normaalia huomattavasti pienempiä, lähestulkoon silppua. Ne ovat sitkeitä ja tiiviitä, yleistuntumaltaan kuin kumia. Maku: Tuoksu on yrttinen; vivahteissa on timjamia ja oreganoa. Maku on heikko ja melko luonnollisen oloinen. Jälkimaku on tasaisesti miedon polttava, ja chilijauheen maku säilyy melko pitkään. Maku on alkuvoimainen ja aito, mutta yhdistettynä epäluonnolliseen lihan koostumukseen yhdistelmästä tulee levoton. Tuotetiedot: Kcal / 100 g: 240 Kcal proteiinia: 46,0 g hiilihydraatteja: 3,0 g rasvaa: 5,0 g raaka-aineet: naudanliha, mausteseos, suola, maissi, arominvahvenne: natriumglutamaatti, hydrolysoitu kasvisvalkuainen, selleri, elintarvikeväri, kasvirasva, sakkaroosi, paakkuuntumisenestoaine: piidioksidi, mausteet ja yrtit, happamuudensäätöaineet: sitruunahappo, meripihkahappo, mausteuutteet, glukoosi, Maku: mustapippuri-, valkosipuli-, chili-, mallasetikka- ja korianteriaromi, säilöntäaine: kaliumsorbaatti. Kitalakeen jää pitkäksi aikaa paksu rasvakerros. Tuotteen nimi tuleekin ehkä siitä, että suu pitää huuhtoa puhtaaksi runsaalla oluella? Tarkemmin ajatellen voisi kuitenkin ottaa toisenkin... Tuotetiedot: Kcal / 100 g: 372 Kcal proteiinia: 45,1 g hiilihydraatteja: 9,5 g rasvaa: 17,1 g raaka-aineet: naudanliha, maustesekoitus (suola, yrttisekoitus, aromivahvenne, natriumglutamaatti, chili, valkosipuli). Testiryhmän huomautus: proteiinin ja rasvan suhde tuntuisi olevan päinvastainen.
INDIANA JERKY Indiana Jerkyn valmistuspaikaksi on ilmoitettu EU. INDIANA JERKY, BEEF Näkö: Lihanpalat ovat tummahkoja, hieman punertavia. Kooltaan lastut ovat melko tasakokoisia. Palat ovat kimmoisia ja helposti pureskeltavia. Pussissa on mukana yksittäispakattu hammastikku. Maku: Lihan tuoksu on makeahko ja makkarainen; makukin muistuttaa suolaista grillimakkaraa. Jälkimaku on heikko ja nopeasti katoava. Kokonaisuutena liha vaikuttaa pitkälle jalostetulta, maku on vaatimaton ja melko mitäänsanomaton. Mitään ei kuitenkaan jäänyt hampaankoloon, vaikka tikkukin oli pakkauksessa mukana. Tuotetiedot: Kcal / 100 g: 240 Kcal proteiinia: 50,0 g hiilihydraatteja: 1,0 g rasvaa: 4,0 g raaka-aineet: naudan liha, hydrolysoitu soija, sokeri, maustesekoitus, hiivauute, aromivahvenne (natriumnitriitti), antioksidantti (natriumaskorbaatti), elintarvikeväri, kasviöljy, luontaisenkaltainen aromi. INDIANA JERKY, PORK Näkö: Vaikka liha on possun lihaa, se on hyvin tavanomaisen (naudan)kuivalihan näköistä lukuun ottamatta sitä, että lihalastut ovat melko ohuita. Liha on hieman sitkeää, mutta ei kuitenkaan vaikeasti syötävää. Pakkauksessa on mukana yksittäispakattu hammastikku. Maku: Tuoksu on melko mieto ja hieman makkarainen tämäkin. Myös maku on hyvin mieto, ja siitä on vaikeaa poimia mitään vivahteita. Jälkimaku on lihaisa mutta heikko. Kuivatun possun maku on hyvin varovainen, ja tätä lihaa voi suositella niille, jotka eivät pidä mausteisesta ruoasta. Tuotetiedot: Kcal / 100 g: 237 Kcal proteiinia: 49,0 g hiilihydraatteja: 1,0 g rasvaa: 4,1 g raaka-aineet: possun liha, hydrolysoitu soija, sokeri, maustesekoitus, hiivauute, aromivahvenne (natriumnitriitti), antioksidantti (natriumaskorbaatti), elintarvikeväri, kasviöljy, luontaisenkaltainen aromi. INDIANA JERKY, CHICKEN Näkö: Kuivattu kana on odotusten mukaisesti melko vaaleaa. Palat ovat tasakokoisia, eikä pussissa ole juuri lainkaan purua. Liha on keskikovaa ja kiinteää mutta mureaa. Pakkauksessa on mukana yksittäispakattu hammastikku. Maku: Tuoksu tuo mieleen grillatun kanan, ja sama vaikutelma jatkuu maussa. Jälkimausta on vaikeaa erottaa makuvivahteita, ja jälkipolte on lievä ja tasaisen miellyttävä. Liha oli mukavaa naposteltavaa, tätä voisi syödä isommankin pussin kerralla esimerkiksi elokuvaa katsoessa. Tuotetiedot: Kcal / 100 g: 270 Kcal proteiinia: 57,4 g hiilihydraatteja: 1,0 g rasvaa: 4,0 g raaka-aineet: kanan liha, suola, hydrolysoitu soija, sokeri, mausteet, hiivauute, aromivahvenne (natriumnitriitti), antioksidantti (natriumaskorbaatti), elintarvikeväri, kasviöljy, luontaisenkaltainen aromi. KON T ROLL I 2 • 2013 51
JACK LINK´S Jack Link´s kuivalihat tehdään Yhdysvalloissa uusiseelantilaisesta naudanlihasta. Jack Link´s tuotteita myydään yleisesti ainakin joissakin marketeissa. JACK LINK´S ORIGINAL Näkö: Liha ei ole kovin kuivan tuntuista, sillä se antaa helposti periksi pureskeltaessa. Se on kuitenkin hieman sitkeää ja tiivistä. Pakkauksessa oli tavanomaisten lastujen lisäksi paljon pientä silppua. Maku: Tuoksu on houkutteleva ja siinä on hyvä tunnelma. Valitettavasti maku ei lunasta tuoksun luomia odotuksia, vaan se on suolaton ja varovainen. Alkumaussa on aavistus makeutta, jälkimaku on vetinen. Liha on luonnonmukaisen ja käsittelemättömän oloista, mutta ei silti houkuttele ottamaan lisää. Tuotetiedot: Kcal / 100 g: 250 Kcal proteiinia: 47,0 g hiilihydraatteja: 12,0 g rasvaa: 3,0 g raaka-aineet: naudanliha, vesi, kiinteä maissisiirappi, suola, sokeri, kuivattu soijakastike (soija, suola, vehnä), maltodekstriini, natriumglutamaatti, natrium torbaatti; natrium (nitriitti), soijaproteiini, hydrolysoitu maissi ja aromivahvenne. 52 KON T R OL LI 2 • 2013 JACK LINK´S BEEF STEAK BITES TERIYAKI Näkö: Steak Bites ei ole tavanomaisia kuivia lihalastuja, vaan noin puolen senttimetrin paksuisia lihapaloja. Liha ei myöskään ole kuivaa ja sitkeää, vaan mureaa ja melkeinpä mehukasta. Lihapalojen ulkopinta tuntuu jotenkin muoviselta ja ylikäsitellyltä, ja lihassa on muutenkin vahvasti teollinen vaikutelma. Lihapalat ovat kuitenkin siistejä suupaloja ja mukavia napostella. Maku: Tuoksu tuo mieleen grillatun kasslerin. Alkumaussa on heikko soijan ja tomaatin maku, ja se jättää odottamaan varsinaista makuhyökkäystä, jota ei kuitenkaan koskaan tule; maku alkaa heikosta alkumausta ja loivenee siitä loppua kohti muuttuen jopa hieman vetiseksi. Liha jättää itsestään makkaraisen mielikuvan. Maku ei ole kovin kiinnostava, mutta lihapaloja on helppo syödä, ja jos ei pidä voimakkaasti maustetusta ruoasta, tämä kuivaliha on turvallinen vaihtoehto. Tuotetiedot: Kcal / 100 g: 250 Kcal proteiinia: 36 g hiilihydraatteja: 18 g rasvaa: 4g raaka-aineet: naudanliha, sokeri, suola, soijakastike (vesi, vehnä, soijapavut, suola), maltodekstriini, aromivahvenne (natriumglutamaatti), mausteet, hydrolysoitu maissigluteiini, antioksidantti, säilöntäaine (kaliumsorbaatti).
YUMMY MEATS BEEF JERKY Yummy Meats Beef Jerky on tiettävästi ensimmäinen Suomessa myyty kuivaliha, ja sitä myydään suurissa marketeissa ja pienissä kivijalkakaupoissakin. Yummy Meatsin kuivaliha on testin ainoaa kuivalihaa, jonka myyntipakkaukseen on painettu tuotetiedot myös suomeksi. Liha tehdään Virossa uruguaylaisesta naudanlihasta. BEEF JERKY ORIGINAL Näkö: Ulkoisesti Original on klassista kuivalihaa: tavanomaisen näköisiä ja kokoisia lihalastuja. Liha on melko säikeistä. Maku: Liha tuoksuu kanan, kalan ja naudanlihan sekoitukselta; pelkästä tuoksusta voisi olla vaikeaa päätellä, mistä lihasta on kysymys. Maku on hyvin heikko, ja siitä on vaikeaa erottaa mitään nyansseja. Original ei varsinaisesti maistu siis lihalta, mutta mausteitakaan on vaikeaa yksilöidä. Jälkimaussa on aavistus kalan makua. Perusmallin kuivalihaa, joka ei erotu hyvässä eikä pahassa. Tämä voi olla hyvä lähtökohta kuivalihojen maailmaan tutustuvalle. Tuotetiedot: Kcal / 100 g: 273 Kcal proteiinia: 50,2 g hiilihydraatteja: 5,8 g rasvaa: 5,4 g raaka-aineet: naudanliha, suola. sokeri, dekstroosi, pippurit (musta-, valko-, chili-, cayennepippuri), maltodekstriini, savustusneste, antioksidantti (askorbiinihappo), säilöntäaine (natriumnitriitti). BEEF JERKY TERIYAKI Näkö: Lihalastut ovat kuivanmureita. Liha ei ole varsinaisesti kuivaa eikä kosteaa, vaan jotain siltä väliltä. Hieman säikeistä, kuten kuivalihalta toivoa sopiikin. Maku: Tuoksu tuo mieleen grillimausteen. Maku on kasslermainen, taustalla maistuu tomaatti. Jälkimaku on hyvin lievästi pippurinen. Kokonaisuudessaan maku on pehmeä, liha maistuu lähinnä mausteilta ja lihan maku ei juurikaan erotu. Beef Jerky Teriyaki on helposti syötävä, populistinen kuivaliha. Tuotetiedot: Kcal / 100 g: 273 Kcal proteiinia: 50,2 g hiilihydraatteja: 5,8 g rasvaa: 5,4 g raaka-aineet: naudanliha, suola, ruskea sokeri, dekstroosi, mustapippuri, maltodekstriini, sinapinsiemenet, curry, inkivääri, savustusneste, antioksidantti (askorbiinihappo), säilöntäaine (natriumnitriitti). KON T ROLL I 2 • 2013 53
BEEFJERKY.COM Beefjerky.com on ilmeisesti pieni yritys, joka myy kuivalihaa lähinnä Internetissä. Suomesta sitä ei joka tapauksessa mukaan saane. Lihat tehdään Yhdysvalloissa. Beefjerky.comin kuivalihat eroavat kaikista testin lihoista ulkonäöltään ja pakkauskooltaan: lihalastut ovat jättikokoisia, todellisia siankorvia. Lihat on myös pakattu normaalia huomattavasti isompiin puolen paunan eli noin 228 gramman vakuumipakkauksiin. Vaikka pakkauskoko on näin suuri, pakkauksessa ei ole mitään sulkumekanismia, jolla avattu paketti saataisiin suljettua uudelleen tiiviisti. Pakkauksissa ei ole myöskään repäisykulmaa, vaan ne on avattava esimerkiksi saksilla tai veitsellä. FINAL FRONTIER JERKY Näkö: Final Frontier poikkeaa muista testin kuivalihoista siinä, että liha on marinoinnin lisäksi pintamaustettu retein ottein: paketin avaamisen yhteydessä pöydälle karisee liioittelematta kourallinen karkeaa pippurirouhetta. Tämän lihan syömisessä on luolamiesfiilistä: koska liha on pakattu erittäin suurina paloina, se on raadeltava ennen syömistä – kokonaisena se ei kitaan mahdu. Tämä eines ei edusta sievintä ja siisteintä mahdollista tapa evästää ihmisten ilmoilla, mutta hämärässä luolassa sitä passaa riipiä ja murahdella tyytyväisenä kuin elikon metsästäjä ikään. Maku: Final Frontier tuoksuu salmiakkiselta ja suolaiselta, ja tuoksu tuokin mieleen Salmiakkikossun. Lihan alkumaku on mieto; varsinaista lihan makua ei juuri tunnu. Voimakas pippurin maku peittää pian kaikki muut maut alleen, ja myös jälkimaku on voimakkaan pippurinen, mikä ei liene yllätys sen jälkeen, kun on syönyt lihalla lantrattua pippurirouhetta. Polte on kuitenkin melko maltillinen ja kokonaisuutena miellyttävä – onhan kyseessä kuitenkin luonnollinen maku. Sopii pippuripihvin ystäville. Tuotetiedot: Kcal / 100 g: 282 Kcal proteiinia: 59,9 g hiilihydraatteja: 3 g rasvaa: 3,5 g raaka-aineet: Naudanliha, soijakastike, viini, mustapippuri, luonnollinen savuaromi, valkosipuli. 54 KON T R OL LI 2 • 2013 A Testiryhmän suosikki! SETTLERS JERKY HICKORY BEEF Näkö: Settlers Jerky on lähinnä siankorvia muistuttavia todella suurikokoisia kuivalihasiivuja. Ne on pakattu vakuumiin, ja lihasiivut ovat tarttuneet toisiinsa kiinni, joten ne on irroteltava toisistaan ennen syömistä. Liha on kuivaa, säikeistä ja melko kovaa. Se pakottaa syöjän tekemään töitä ruokansa eteen, sillä lihojen pureskelu vaatii leukalihaksilta jerkkua. Tässä suuruksessa on samaa primitiivistä potkua kuin edellä esitellyssä Final Frontierissa – suositellaan siis käytettäväksi luolamiesleikin taukopalana. Maku: Tuoksu muistuttaa – kerrankin – lihaa, ja lisäksi tuoksussa erottuu soija. Liha myös maistuu toden totta lihalta, ja maussa on pitkä, tasainen, ei kovin voimakas polte. Kuivalihatestin kokemusten myötä voi sanoa, että ei olekaan itsestäänselvyys, että kuivaliha maistuisi lihalta, joten sanotaan tämä vielä uudelleen: tämä maistuu Lihalta. Tuotetietojen lisäainelistakin on poikkeuksellisen niukka. Pakkauksessa lienee siis ihan ehtaa tavaraa. Settlers Jerky sopii tupakoimattomille kenttäsioille ajan tappamiseen siinä kun kessuttelu tupakkamiehille: liha on isoina paloina ja sen raatelu ottaa aikansa. Tätä voisi kuvitella syövänsä nälkäänsä, kun yleensä kuivalihat ovat lähinnä naposteluruokaa. Tuotetiedot: Kcal / 100 g: 282 Kcal proteiinia: 59,9 g hiilihydraatteja: 3 g rasvaa: 3,5 g raaka-aineet: naudanliha, soijakastike, mausteet, nestemäinen savuaromi, etikka, natriumnitriitti.
Kannattaako? Kaupassa kuivaliha on kilohinnaltaan kallista, ja testiä tehdessä tarkoituksena oli selvittää paitsi eroja erimerkkisten lihojen välillä, myös tutkia, voiko hinnassa säästää tilaamalla kuivalihat Internetistä. Suoria hintavertailuja on hieman vaikeaa tehdä, koska postitse tilattaessa hintoihin lisätään toimituskulut, joiden suuruus yhtä pakettia kohden riippuu siitä, paljonko lihaa tilataan kerralla. Lisäksi kaupassa myytävät pakkaukset saattavat olla erikokoisia kuin netin kautta saatavat. Jotta vertailu olisi järkevää, lihoista laskettiin kilohinta. Hintavertailu ei ole kattava muun muassa siksi, että läheskään kaikkia testattuja tuotteita ei liene myynnissä vähittäiskaupassa. Tästä suppeastakin otannasta nähnee kuitenkin yleisen trendin, eikä liene tarpeellista laskea jokaisen Suomessa myytävän kuivalihan vähittäismyyntihintaa. Suomen hinnat laskettiin kahdesta eri kuivalihasta; hinnat otettiin eri vähittäismyyntipisteestä. Jos lihaa myytiin erikokoisissa pakkauksissa, laskettiin kilohinnat molempien pakkauskokojen mukaan. BITAFISKUR Bitafiskur on kuivattua islantilaista koljaa. Näkö: Kala on vaaleina lastuina, jotka näyttävät kuivahtaneelta vaalealta leivältä. Lastut ovat todella kuivakoita ja rapeita. Pussissa ei ole lainkaan repäisykulmaa, vaan pussi on avattava esimerkiksi saksilla tai veitsellä leikkaamalla. Maku: Bitafiskur tuoksuu kissanruoalta tai akvaariokalojen hiutaleruoalta, joita testiryhmämme ei tosin ole kumpaakaan maistellut. Maku muistuttaa ahventa. Kalaa ei ole ilmeisesti käsitelty millään tavalla kuivaamisen ja suolaamisen lisäksi, eikä siihen ole lisätty mitään muita mausteita. Voisi jopa sanoa, että kuivakala maustuu terveelliseltä, koska se ei ole erityisen hyvää. Jälkimaku on pitkä ja hieman etova. Maku ei houkuttele santsaamaan. Tätä kuivamuonaa voisi suositella korkeintaan kalan ystäville, jos heillekään. Kuivatun kalan syöminen sellaisenaan aiheutti useamman päivän heikotuksen siitä huolimatta, että maistiaiseksi ”nautittiin” vain yksi pieni pala. Lieneekö tarkoitus kiehauttaa viipaleet ensin geysirissä ja syödä vasta sitten? Tuotetiedot: Kcal / 100 g: 320 Kcal proteiinia: 81,8 g hiilihydraatteja: 0 g rasvaa: 0,7 g raaka-aineet: kolja, suola, vesi Jack Link´s Original maksoi Suomessa 75 gramman pakkauksessa 6,19 euroa ja 25 gramman pakkauksessa 2,99 euroa. Kilohinnaksi tulee pakkauskoosta riippuen joko 82,53–119,60 euroa. Jerky House Suomessa 25 gramman paketti maksaa 1,79 euroa ja 75 gramman pakkaus 4,59 euroa, jolloin kilohinnaksi muodostuu 71,60 euroa tai 61,20 euroa. Toimituskulut ovat kuusi euroa, tai riittävän paljon tilattaessa nolla euroa. Wild West Original -kuivalihan hinta vähittäismyynnissä 25 gramman pakkauksessa oli 2,90 euroa ja 85 gramman pakkauksessa 7,90 euroa, jolloin kilohinta oli joko 116 euroa tai 92,95 euroa. Jerky House Suomi myy lihaa vain 85 gramman pakkauskoossa, jonka hinta on 4,69 euroa ja kilohinta 55,18 euroa, ja päälle kuuden euron postikulut. Vaan onpa kalleuskin suhteellista. Pienikin kuivalihapakkaus sisältää tuoreessa lihassa mitattuna jonkinmoisen annoskoon lihaa, ja jos saman köntin syö ravintolassa pihviksi paistettuna, kilohinta on suurempi – ainakin, jos ravintolassa on vallan tarjoilija ja pöytäliinatkin. Lisäksi grammoissa mitattuna pieni pakkaus kuivalihaa pitää nälkää huomattavasti paremmin kuin samanhintainen muu pikkueväs; taas voidaan kysyä, miten kalleus määritellään. Joka tapauksessa yllä esitetystä suppeasta vertailusta näkee, että netistä tilaaminen tulee selkeästi edullisemmaksi, mikä ei liene yllätys. Rahastahan homma ei kuitenkaan ole kiinni, vaan ratkaisu lähikaupan ja Internetin ihmemaailman välillä on tehtävä muiden syiden perusteella. Erot ovat samat kuin nettishoppailussa yleensäkin: verkkotilaamisen etuja ovat paitsi hinta, myös valikoiman suuruus ja hintavertailujen tekemisen helppous. Kaupasta ostettaessa ostaja saa tuotteet heti, kaupassa tavaraa voi hypistellä käsissään ennen ostopäätöksen tekemistä, ja ostaessaan fyysisestä liikkeestä tulee samalla tukeneeksi paikallista yrittäjää. Se, onko tuotteet helpompi ostaa netistä vai kaupasta riippuu siitä, onko etsimässä jotain tiettyä tuotetta vai nappaako muiden ruokaostosten teon yhteydessä ostoskärryyn sitä kuivalihaa, mitä kaupassa sattuu olemaan myynnissä. KON T ROLL I 2 • 2013 55
KIRJASTO teksti ja kuvat: Seppo Vesala Kirjastossa käsitellään lehden survivalismiteeman mukaisesti selviytymisoppaita. Mukana on muun muassa ensimmäinen kotimaista alkuperää oleva alan teos, sekä suomeksi julkaistu luonnossa selviytymisen raamattu. s urvivalismi on Suomessa melko tuntematon pienten piirien ajattelutapa. Monilla on vääristynyt kuva survivalismista ja sen tavoitteista, joten tämäkin Kirjasto olisi ollut helppo lyödä leikiksi arvostelemalla erilaisia Zombie survival guideja (joita markkinoilla on useampia – tilanteiden harvinaisuudesta huolimatta), tai keskittyä pelkästään ydinsotaan tai ufojen hyökkäykseen valmistautuvien höyrypäiden opaskirjoihin. Aiheeseen keskityttiin kuitenkin sen vaatimalla vakavuudella, ja todettiin, että survivalismi on itse asiassa järkevä tapa varautua ulkomaailman tarjoamiin yllätyksiin. SUOMALAINEN SELVIYTYMISOPAS Kirjoittaja: Pasi Karosto, Sanna Karppinen Kustantaja: Docendo, 2011 Sivumäärä: noin 320, sivukoko noin 23 x 17 cm Taustatietoa kirjoittajasta Pasi Karosto on Suomen tunnetuin survivalisti ja survivalistifoorumin moderaattori, joka on oppinut survivalismiajattelun jo lapsuudenkodissaan. Karoston haastattelu julkaistaan tässä lehdessä. Sanna Karppinen on ammattikirjoittaja, copywriter ja freelancer-kustannustoimittaja, jolta on julkaistu Suomalaisen selviytymisoppaan lisäksi kaksi koirista kertovaa tietokirjaa. Kirjan esittely Suomalainen selviytymiopas alkaa survivalmismin määrittelyllä: suppeasti ajateltuna survivalismi on henkiinjäämisoppia, laajemmin riskien ennakointia ja niihin varautumista. Kirja käsittelee survivalismia laajemmassa merkityksessä, ja kirjoittajien tavoitteena onkin saada tavalliset ihmiset tiedostamaan ympäristön riskitekijöitä ja varautumaan niiden varalle. Tärkeintä on arkipäivän riskien tiedostaminen ja ennakointi. Kirjan johdantoluvussa perustellaan hyvin, miksi erilaisiin poikkeustiloihin varautuminen on järkevää: kyse ole vainoharhaisesta ydinsodan pelosta. Kirjassa esitellään lukuisia lähivuosi- 56 KON T R OL LI 2 • 2013 en luonnonmullistuksia, onnettomuuksia ja muita tapahtumia, jotka ovat joko tapahtuneet Suomessa tai muuten vaikuttaneet suomalaisten elämään. Näin ollen kirjassa esitetyt uhat eivät jää vain teoriassa mahdollisiksi uhkakuviksi, vaan tilanteiksi, joita voi oikeasti sattua ja on sattunutkin – jopa Suomessa. Kirjassa todetaan, että kaupungissa kerrostaloissa asujat ovat kaikkein altteimpia erilaisille häiriötiloille, alkaen siitä, että jo normaalin sähkökatkon aikana lämmitys ja ruoanvalmistus loppuvat. Omakotitaloissa ja ennen kaikkea haja-asutusalueella asuvat ovat kaikkein vähiten tässä mielessä riippuvaisia ympäröivästä yhteiskunnasta, jolloin he ovat samalla parhaiten varautuneita poikkeusoloihin. Kirjan ensimmäinen luku käsittelee neljää elintärkeätä elementtiä: vettä, ravintoa, suojaa ja toisten ihmisten seuraa. Luvun alussa puhutaan lyhyesti kotivarasta, eli joka kotiin tarkoitetusta varmuusvarastosta tärkeimpiä tarvikkeita. Kotivara ei sisällä pelkästään elintarvikkeita, vaan myös keinon ruoan kypsentämiseen, valonlähteen, lääkkeitä, hygieniatarvikkeita
ja niin edelleen. Tarkoitus onkin, että kotivaran avulla pärjätään ainakin jotenkin vähintään viikko. Kirjassa on valmis lista yhden viikon kotivarasta, joten lukijan ei tarvitse miettiä kaikkea alusta pitäen itse. Luvussa käsitellään erillisissä osioissa jokaista neljää elintärkeää elementtiä erikseen. Veden osalta puhutaan sen hankinnasta ja puhdistamisesta, varastoimisesta sekä kuljettamisesta. Ravinnon yhteydessä käsitellään samoja aiheita kuin veden osalta, mutta mukana on myös asiaa ruoan itse kasvattamisesta sekä luonnosta keräilemisestä. Mukana on myös kuivalihan ja pemmikaanin reseptit, jotka päätyivät heti omalle projektilistalleni. Suojasta puhuttaessa painopiste on oman kodin lämmittämisessä ilman sähköä, sen lisäksi tilapäismajoituksista puhutaan myös lyhyesti. Luvun viimeinen osio käsittelee sosiaalisia verkostoja. Kirjassa käsitellään ensimmäisenä mieleen tulevan perheen tai muun lähisukulaisten muodostaman yksikön toimintaa, mutta myös keskenään tuntemattomien ihmisten muodostamia sosiaalisia verkostoja ja sellaisten rakentamista. Toinen luku keskittyy erilaisiin uhkakuviin ja niihin varautumiseen. Luvun alussa todetaan, että uhkat on hyvä tunnistaa, mutta niitä ei pitäisi nähdä joka paikassa. Uhat voivat myös olla monen tyyppisiä, joten niihin varautuminenkin on paljon muuta kuin pelkkää ruoan varastoimista. Fyysiset uhat eivät ole pelkästään väkivallantekoja tai sotia, vaan myös esimerkiksi sairauskohtauksen tai onnettomuuden varalta valmistautuminen kannattaa. Taloudellisten uhkien kuten työttömyyden tai maailmanlaajuisen pörssikriisin varalle on hyvä varautua erilaisin keinoin. Myös sosiaaliset kriisit kuten avioero ja lähiomaisen kuolema kuuluvat varautumisen piiriin. Luvussa puhutaan muun muassa hygieniasta poikkeusoloissa, erilaisiin sääolosuhteisiin varautumisesta, luontoon eksymisestä, tie- vesi- ja ilmaliikenneonnettomuuksista sekä toiminnasta rikoksen uhrina tai silminnäkijänä. Luvun toinen puolisko käsittelee oman elinympäristön riskien kartoittamista. Ensin puhutaan kodin riskeistä esimerkiksi onnettomuuksien välttämisen kannalta. Lääkekaapin varustamiseen ja toimintaan sairauskohtauksen sattuessa kiinnitetään huomioita hieman yli kymmenen sivun verran, vaikka kirjassa ei varsinaisia ensiapuohjeita annetakaan. Seuraavaksi puhutaan lähiseudun riskeistä, joita voivat olla esimerkiksi liikenteen tai lähistöllä olevien teollisuuslaitosten aiheuttamat riskit. Luvun lopussa uhkien käsittely laajennetaan suuronnettomuuksiin, pandemioihin ja muihin suuria alueita, jopa kokonaisia mantereita kattaviin tilanteisiin. Kirjan viimeinen luku käsittelee riskitilanteiden varalta harjoittelua. Survivalismiin kuuluukin oleellisena osana erilaisten taitojen opettelu sekä teoriassa että käytännön tasolla. Kirjassa puhutaan harjoittelusta ja varautumisesta myös erilaisissa elämäntilanteissa olevien ihmisten erikoistarpeiden mukaisesti, esimerkiksi yksinasuvan nuoren aikuisen tarpeet ovat erilaiset kuin lapsiperheellä tai vanhuksella. Myös koti- ja lemmikkieläinten tarpeiden huomioimisesta on toistakymmentä sivua tekstiä. Kirjan lopussa on puhetta vielä tarvikkeiden hankkimisesta erilaisiin tilanteisiin. Lukijalle esitellään muun muassa koko ajan mukana kuljetettava EDC-pakkaus (Every Day Carry) sekä kolmen päivän evakuointoípakkaus BOB (Bug Out Bag). Kokonaisarvostelu Parasta Suomalaisessa selviytymisoppaassa on sen jalat maassa -asenne ja se, että kirjoittajat pystyvät perustelemaan käytännön esimerkein varautumisen tärkeyden. Kirjassa on paljon esimerkkejä lähivuosina sattuneista poikkeustilanteista, joiden kaltaisten varalle on mahdollista varautua. Koska esimerkit ovat tuoreita – uusimmat ovat vuodelta 2011 – ja suurelta osin Suomesta tai muuten suomalaisia koskettavia, on helppo havaita, ettei “ei meillä Suomessa” -ajattelu ole kovin realistista. Kirja käsittelee asioita pääsääntöisesti yleisluontoisella tasolla. Tarkoituksena onkin herättää ajattelemaan asioita ja huomaamaan varautumisen edut jokapäiväisessä elämässä. Kirjassa on jonkin verran myös yksityiskohtaisia neuvoja kuten erilaisia varustelistoja ja esimerkiksi kuivalihan valmistusohje, mutta suurimmalta osin kirjan tarkoituksena on saada ajattelemaan asioita varautujan näkökulmasta ja rohkaista hankkimaan tarkempi tieto muualta. Koska kyseessä on ensimmäinen aihepiiriä käsittelevä suomenkielinen kirja, ratkaisu on mielestäni oikeaan osunut. SELVIYTYJÄN OPAS Kirjoittaja: John Wiseman Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Nemo, 2010 Sivumäärä: noin 400, sivukoko noin 25 x 19 cm Taustatietoa kirjoittajasta 18-vuotiaana John “Lofty” Wiseman oli nuorin brittien SAS-yksikköön koskaan valittu henkilö. Wiseman palveli yksikössä 26 vuotta toimien paitsi kenttäoperaatioissa eri puolilla maailmaa myös selviytymistaitojen kouluttajana. Armeijapalveluksen jälkeen hän ryhtyi kouluttamaan selviytymistaitoja siviileille. Wiseman on kirjoittanut alun toistakymmentä kirjaa selviytymistaidoista. Kirjan esittely Selviytyjän opas ei ole varsinainen survivalistiopas, vaan se käsittele luonnossa selviytymistä retkeilijän tai esimerkiksi lento-onnettomuuden seurauksena luontoon joutuneen henkilön näkökulmasta. Jonkinlainen valmius luonnossa liikkumiseen kuuluu kuitenkin survivalistin perustaitoihin. Kirja alkaa perusteiden käsittelyllä. Wiseman toteaa, että lähes jokaisessa maailmankolkassa luonto tarjoaa mahdollisuudet hengissä selviytymiseen, mikäli selviytyjällä vain on tietoa ja kekseliäisyyttä. Kaikkein tärkein ominaisuus on kuitenkin elämänhalu: ilman sitä selviytyjä ei jaksa ponnistella, mutta toisaalta ihminen saattaa selvitä uskomattomistakin tilanteista elämänhalunsa avulla. Vaikka elämänhalu onkin tärkein asia, varusteidenkaan merkitystä ei pidä vähätellä. Kirjan alussa annetaan ohjeita oikeanlaisten retkeilyvarusteiden valintaan ja pelastuspakkauksen kokoamiseen. Kerrotaan myös veden hankinnasta, maaston merkkien ja karttojen lukemisesta, suunnan määrittelemisestä useilla eri tavoilla ilman kompassia, sään ennustamisesta ja niin edelleen. Kirjan toinen luku käsittelee leiriytymistä. Aluksi esitellään erityyppisiä sekä tilapäiseen että pitkäaikaiseen majoittumiseen soveltuvia suojia. Sen jälkeen puhutaan tulesta, esitellään erilaisia tapoja sytyttää nuotio ilman kunnollisia tulentekovälineitä, puhutaan erilaisista tulisijoista ja niin edelleen. Aiheeseen liittyen seuraavaksi puhutaan ruoan valmistamisesta ja säilömisestä. Luvussa puhutaan lyhyemmin myös leirin järjestyksestä, työkalujen käyttämisestä ja niiden tekemisestä luonnon materiaaleista, leirin kalustamisesta sekä muista leirielämään KON T ROLL I 2 • 2013 57
KIRJASTO liittyvistä aiheista. Solmujen tekemistä opetetaan melko perinpohjaisesti, ja kirjassa käydäänkin läpi reilut parikymmentä eri tarkoituksiin soveltuvaa solmua ja punosta. Kolmas luku keskittyy selviytymiseen äärimmäisissä ilmastoissa – napaseuduilla, tropiikissa, aavikoilla ja merellä. Jokaisen ilmastotyypin osalta käydään läpi muun muassa matkustamiseen, suojan rakentamiseen ja ravintoon liittyviä erikoisongelmia, joita ei ole katettu edellisissä, yleisluontoisemmissa luvuissa. Kaksi seuraavaa lukua keskittyvät ravinnon hankintaan keräilemällä ja metsästämällä, ja kumpaakin tapaa käsitellään omassa luvussaan. Nämä kaksi lukua ovat olosuhteiden pakosta kirjan ylimalkaisimmat osat, sillä esimerkiksi syötävien tai myrkyllisten kasvien kattava ja yksityiskohtainen esittely vaatisi niin paljon tilaa, että kirjaan ei muuta mahtuisikaan – erityisesti kun huomioidaan, että selviytyjän opas kattaa selviytymisen kaikkialla maapallolla. Seuraava luku käsittelee ensiapua. Kirja kattaa sekä tavanomaiset ensiapuohjeet, joita on käsitelty toivottavasti jokaisen lukijan käymillä ensiapukursseilla, mutta Wiseman käsittelee myös erikoisempia tilanteita, kuten miten antaa tekohengitystä uhrille, jolle ei voida antaa tavanomaista suusta suuhun -tekohengitystä esimerkiksi myrkytyksen tai kasvovamman takia. Kaikki käsiteltävät ensiaputilanteet eivät ole kovin vakavia, sillä kirja kattaa myös esimerkiksi pienten verenvuotojen tai korvasäryn hoitamisen. Luvun lopussa käsitellään vielä kirjan teemaan sopivasti luonnonlääkkeitä sekä joitakin myrkyllisiä kasveja ja eläimiä. Kirjan seitsemäs luku käsittelee onnettomuuksista ja luonnonkatastrofeista selviytymistä. Luvussa käsitellään normaaliin elämään liittyviä tilanteita kuten liikenneonnettomuuksia, mutta myös dramaattisempia tilanteita kuten metsäpalosta tai tsunamista selviytymistä. Luvun lopussa puhutaan vielä muutaman sivun verran oman kodin varustamisesta poikkeustilojen varalle. Viimeinen luku on selvästi kirjan lyhin; se on pituudeltaan vain viitisentoista sivua. Luvussa puhutaan merkkien antamisesta etsintäpartioille, jotka etsivät kadonneita maastosta. Kokonaisarvio Selviytyjän opas on näyttävä kirja: sen kovat kannet on päällystetty maastokuvioidulla kankaalla, kirjassa käytetty paperi on laadukasta ja niin edelleen. Ulkoiset puitteet vastaavatkin hyvin sisällön arvoa, sillä kirja on kokonaisuudessaan erinomainen. Koska Wiseman ei rajoita kirjassa käsiteltäviä selviytymistaitoja yhteen tiettyyn ilmastotyyppiin tai esimerkiksi tietylle mantereelle, kirjan aihe on hyvin laaja-alainen. Näin ollen kovin yksityiskohtaisiin ohjeisiin ei pääsääntöisesti mennä, mutta asioista saa kuitenkin hyvän käsityksen ja pohjan, jonka päälle on hyvä hankkia syventäviä tietoja. Joka tapauksessa selviytymistaitojen kaltaisia taitoja tulee harjoitella myös käytännössä pelkän kirjasta lukemisen sijasta. HANDBOOK TO PRACTICAL DISASTER PREPAREDNESS FOR THE FAMILY, 2ND EDITION 58 KON T R OL LI 2 • 2013 Kirjoittaja: Arthur T. Bradley Kustantaja: CreateSpace Independent Publishing Platform, 2010 Sivumäärä: noin 400, sivukoko noin 25 x 20 cm Taustatietoa kirjoittajasta Arthur T. Bradley on entinen Yhdysvaltojen armeijan sotilas, joka työskentelee nykyään NASAn insinöörinä. Hän sai survivalismiherätyksensä vuonna 2001 WTC-iskujen havahduttamana, ja vuosien pohjatyön jälkeen hän kirjoitti nyt arvosteltavan kirjan ensimmäisen laitoksen. Sittemmin Bradley on kirjoittanut kaksi muutakin survivalismiin liittyvää kirjaa. Kirjan esittely Kirjan alussa Bradley jakaa varautumista vaativat katastrofit viiteen ryhmään: luonnonoloihin liittyvät (esimerkiksi tulvat, lumimyrskyt ja kuivuus), pandemiat, ihmisen aiheuttamat (esimerkiksi kemikaalivuodot, sähkökatkot ja säteilyonnettomuudet), sota/terrorismi/rikollisuus, sekä henkilökohtaiset katastrofit kuten työttömyys tai vakava sairastuminen. Uhat luokitellaan vielä neljään luokkaan niiden vaikutusalueen maantieteellisen laajuuden, kestoajan ja vaikutusten vakavuuden mukaan. Eri uhat vaativat omanlaistaan varautumista, ja jokaisen tulee tehdä oman elämäntilanteensa mukainen uhka-arvio. Varautumien tulee aloittaa kaikkein todennäköisimmistä uhista, joilla on suurin vaikutus hyvinvointiin. Lukijalle vakuutetaan, että täydelliseen omavaraisuuteen pyrkiminen ei ole tarpeellista, sillä yhteiskunnan totaalinen romahtaminen on hyvin epätodennäköistä. Vähäisempikin varautuminen luultavasti auttaa kaikissa realistisissa uhkakuvissa, sillä aina on mahdollista tukeutua toisten apuun. Yleisiä varautujien tekemiä virheitä ovat turvautuminen kuulopuheisiin varmennettujen faktojen sijasta, varautumisen liika painottaminen elintarvikkeiden varastointiin kaiken muun kustannuksella ja pelottelutaktiikan käyttäminen tai siihen mukaan meneminen. Bradley kertoo nyrkkisääntönä, että katastrofin uhatessa yleensä järkevintä on vaihtaa maisemaa. Aina se ei kuitenkaan ole mahdollista, joten jonkinlaisia varautumistoimenpiteitä on syytä tehdä. Se, minkälaisiin toimenpiteisiin on tarpeen ryhtyä, riippuu kunkin elämäntilanteesta ja muista olosuhteista, joten mitään kaikille sopivaa muistilistaa ei ole mahdollista tehdä. Bradley listaa kirjassa 14 perustarvetta, joiden täyttämiseen tulee pyrkiä varautumissuunnitelmia tehtäessä, sekä 13 kohdan ohjelman, jonka avulla varautumisessa pääsee hyvin alkuun. Seuraavat toistakymmentä lukua käsittelevät yksi kerrallaan Bradleyn määrittelemät perustarpeet. Näitä perustarpeita ovat ruoka, vesi, suoja, valo, lämmitys tai viilennys (ympäristöstä riippuen), hengitysilma, lepo, hygienia, terveydenhoito, kommunikaatio, taloudellinen turva, kulkuneuvot, ja henkilökohtainen turvallisuus. Lukujen pituudet vaihtelevat vajaasta kymmenestä sivusta reiluun kolmeenkymmeneen, samoin lukujen perinpohjaisuus ja kattavuus vaihtelevat paljon. Pääsääntöisesti asioita käsitellään sillä tarkkuudella, että niistä saa hyvän yleiskuvan, ja erityisesti kiinnostavista tai tarpeelliseksi katsomistaan asioista lukija voi hankkia lisätietoja juuri kyseiseen asiaan keskittyneistä kirjoista. Seuraava luku käsittelee joidenkin ihmisryhmien, kuten
vanhusten, lasten ja raskaana olevien naisten erityistarpeita. Tämän jälkeen puhutaan varautujien verkoston luomisesta, jossa verkoston jäsenet auttavat toisiaan hädän hetkellä. Toiseksi viimeinen luku käsittelee viiden eri luonnonmullistuksen - maanjäristysten, tsunamien, hurrikaanien, tornadojen sekä tulvien - vaatimia varautumistoimenpiteitä. Kirjan viimeisessä luvussa annetaan ohjeita käytännön harjoitteluun erilaisten poikkeustilanteiden varalta. Tämä on erittäin hyvä idea, sillä asioiden testaaminen ennakolta antaa mahdollisuuden tehdä tarpeen vaatiessa parannuksia omiin varautumissuunnitelmiin ennen tositilannetta. Muutenkin stressaavia ja mahdollisesti vaarallisia tilanteita olisi hyvä päästä harjoittelemaan turvallisissa oloissa, mihin kirjan ohjeet antavat hyvät mahdollisuudet. Kokonaisarvio Kirjan esittely Kirjan alussa Lundin määrittelee urbaanin survivalismin varautumiseksi, jossa pääasialliset uhkakuvat ovat paikallisia ja tavoite on selvitä muutama päivä ennen kuin hädässä oleva saa ulkopuolista apua, esimerkiksi etsintäpartion muodossa. Kirjan ensimmäinen osa – noin 90 sivua – keskittyy selviytymisen henkiseen puoleen; kirjan mukaan selviytymisestä 90 prosenttia riippuu henkisestä kantista. Lundin opettaa muun muassa, että on tehtävä ero todellisten tarpeiden ja mukavuudenhalusta tai tottumuksesta syntyvien tarpeiden välille. Kun opettelee elämään ilman liikoja mukavuuksia, toiminta myös poikkeusoloissa on helpompaa, koska tällöin voi keskittyä todellisten tarpeiden tyydyttämiseen, ja mukavuudenhalu on helpompi tukahduttaa. Kirja on kokonaisuutena arvioituna hyvin laadukas. Teksti on sujuvaa ja kirjassa on paljon kuvia sekä erilaisia taulukoita ja muistilistoja, joten kirja on yllättävän nopealukuinen. Kirjassa käsitellään useimpia asioita sopivalla tarkkuudella: asioista saa hyvän käsityksen, jonka varaan on hyvä hankkia yksityiskohtaisempaa tietoa muualta. Aihe on joka tapauksessa liian laaja, jotta yhdessä kirjassa voisi kattaa kaiken mahdollisen siihen liittyvän tiedon. Kirjan jälkimmäinen osa käsittelee yksittäisiä selviytymisen kannalta tärkeitä taitoja tai asioita, kutakin omassa luvussaan. Ensimmäinen käsiteltävä asia on suoja; kirjoittaja muun muassa esittelee oman, sähköverkon ulkopuolella sijaitsevan autiomaakotinsa, joka on suunniteltu mahdollisimman omavaraiseksi. Lundin käsittelee myös erilaisia väliaikaissuojia sekä oikeanlaista pukeutumista, asumuksen tai tilapäissuojan lämmittämistä vaihtoehtoisin keinoin ja niin edelleen. Kirjoittajan ajattelu on maanläheistä. Uhkakuvat perustellaan hyvin, ja ne saadaan kuulostamaan uskottavilta. Myös jokaisen luvun alussa olevat, kyseisen luvun aihetta koskettavat skenaariot lisäävät kirjan maanläheisyyttä, sillä niiden avulla osoitetaan, että erilaisten poikkeustilojen syntyminen on täysin mahdollista. Kaikki skenaariot eivät tietenkään sellaisinaan tunnu todennäköisiltä Suomessa, mutta myös suomalainen lukija huomaa, että kirjoittajan pyrkimyksenä ei ole maalata piruja seinille, vaan jakaa luotettavaa tietoa realistisista tilanteista. Seuraava luku keskittyy veteen: sen tarpeeseen, keräämiseen, puhdistamiseen ja säilyttämiseen. Aiheen käsittely on melko yksityiskohtaista, ja sain sellaisen tuntuman, että yksistään tämän kirjan neuvoilla pääsisi melko pitkälle. Teoriatiedon siirtäminen käytäntöön on tietenkin toinen asia, joten kokeilematta on vaikeaa sanoa, kuinka täydellisiä kirjan neuvot ovat. Seuraava luku käsittelee ravintoa samalla tarkkuudella ja monipuolisuudella. Kirja on rakennettu siten, että siitä on helppo löytää juuri johonkin tiettyyn aiheeseen liittyvää tietoa. Tätä hakuteosmaisuutta lisäävät vielä tekstin seassa olevat infolaatikot sekä lukujen loppuihin tehdyt koosteet luvussa käsitellyistä asioista. WHEN ALL HELL BREAKS LOOSE Kirjoittaja: Cody Lundin Kustantaja: Gibbs Smith publisher, 2007 Sivumäärä: noin 450, sivukoko noin 23 x 15 cm Taustatietoa kirjoittajasta Cody Lundin kouluttaa ammatikseen selviytymistaitoja omassa Aboriginal Living Skills -nimisessä koulussaan. Hän on kirjoittanut muutaman kirjan aiheesta ja on suosittu konsultti selviytymiseen liittyvissä asioissa. Kirjan seuraavat luvut eivät ole aivan yhtä yksityiskohtaisia, ja niissä käsitellään poikkeusolojen hygieniaa, valaisua ja valonlähteitä, ruoanlaittoa, ensiapua, itsepuolustusta, yhteydenpitoa ulkomaailmaan sekä kulkuneuvoja ja matkustamista poikkeusoloissa. Viimeisessä luvussa puhutaan siitä, missä tilanteissa tulisi jäädä paikoilleen ja koska on järkevää lähteä hakemaan itse apua, ja kerrotaan, mitä varusteita olisi syytä ottaa mukaan. Kokonaisarvio Kirja on erikoinen yhdistelmä asiallista ja asiantuntevaa tekstiä sekä puujalka- tai jopa pieruhuumoria. Kirjassa muun muassa viljellään sanojen samoihin alkukirjaimiin tai samankaltaiseen äänneasuun liittyviä sanaleikkejä. Kirjassa on käytetty runsaasti piirroskuvitusta, joka on vastaanottajan tulkinnasta riippuen piristävän humoristista tai lapsellista. Lisäksi Lundin ei ole malttanut jättää tekstistä pois ilmeisesti kirjoittajan omaan vakaumukseen liittyvää new age -katsomusta. Kirjan asenne uhkakuviin on realistinen, vaikka siinä varaudutaan hyvinkin vakaviin uhkatilanteisiin. Toisaalta välillä tuntui kuin Lundin olisi kirjoittanut kahta kirjaa yhtä aikaa, ja kirjojen materiaalit olisivat menneet paikoitellen sekaisin. Kirjan pitäisi käsitellä urbaania selviytymistä, mutta kuitenkin suuri osa tekstistä puhuu luonnossa selviytymisestä tai Lundinin erämaamökin tapaisissa piilopirteissä asumisesta. Lisäksi maailmanlopun skenaariot, joita kirjassa myös käsitellään, eivät osu kovin hyvin yksiin kirjan alussa puhutun kolmen päivän selviytymistarpeen kanssa. Kirjassa on paljon hyviä neuvoja, joiden avulla luultavasti pärjäisi ainakin kohtuullisesti, vaikka kokonaisuutena paketti ei ole kovin tasalaatuinen. Suuri osa neuvoista on sellaisia, joista voi olla apua normaalissa arjessakin – kuten survivalismista yleensäkin. KON T ROLL I 2 • 2013 59
E S I T T E LY S S Ä Kon troll i test asi Leg oyh tees opiv ia ase ita sek ä foto real istis ia maa litau luja . Tes tatu t tuot teet havait tiin toim iviks i. Jos jälkikasvun kanssa Legoilla leikkiminen ei mielestäsi ole tarpeeksi äijää touhua, lue tämä lyhyt testijuttu. Ampuminenhan taas joka tapauksessa on kaikkien mielestä riittävän äijää, mutta sitä voi muuttaa vieläkin äijämäisemmäksi. teksti: Tom Lindblom kuvat: Brickarms LLC U seimmat meistä ovat kehityskaarensa jossain vaiheessa operoineet Legoilla. Tosin omassa kaukaisessa lapsuudessa kirjoittajan taktisten harjoitteiden toteuttaminen pelkillä Legoilla ei oikein onnistunut; oli nimittäin käytettäviä Airfixin muovisotilaita ja rakennettava ympäröivä infrastruktuuri Legoista. Tilanne on onneksi muuttunut: nykyään Lego valmistaa erilaisia ihmis(operaattori)hahmoja ja taktiseenkin käyttöön soveltuvia ajoneuvoja. Tämän lisäksi on saatavissa paljon lisävarusteita muilta valmistajilta. Tunnetuin näistä muista lienee yhdysvaltalainen Brickarms, joka valmistaa lukuisista aseista Lego-yhteensopivan version. Näitä testasimme. Testiryhmän käyttöön annettiin mallit, joiden esikuvia ovat muun muassa M4, M-14, Minigun, AK47, MP40, RPG ja Remington 870. Hyvin toimivat ja nyt myös isä-poika-taktiset harjoitteet saivat uutta uskottavuutta. Testiryhmä koostui yhdestä fyysisesti 8-vuotiaasta ja joukosta tämän samanikäisiä kavereita, sekä yhdestä henkisesti 8-vuotiaasta aikamiehestä. Brickarmsin perustaja ja omistaja Will Chapman kertoo haastattelussamme, että idea tuotteisiin tuli hänen pojaltaan, joka 60 KON T R OL LI 2 • 2013 ihmetteli, miksi Lego ei tee kunnon aseita. Chapman päätti korjata asian. Tuotteiden suosio yllätti ja antoi perustan kaupalliselle toiminnalle. Siunattu olkoon markkinatalous: ilman sitä ei tämäkään juttu olisi syntynyt. Chapman kertoo, että asiakkaat ovat pääosin aikuisia keräilijöitä ja toimintapelejä pelaavia nuoria. Vastauksena kysymykseen, miten Lego tuotantoon suhtautuu, Chapman toteaa, että Lego sietää Brickarmsia. Ei muuta. Kirjoittaja on tosin ollut havaitsevinaan, että myös Legon valikoimiin on viime aikoina tullut yhä enemmän aitoja esikuviaan muistuttavia aseita ja muuta sotaisampaa varustetta. Hyvä niin. Markkinatalous toimii edelleen. YouTube on täynnä erilaisia toimintapätkiä, joissa Lego-näyttelijät operoivat Brickarmsin varusteissa. Kannattaa katsoa. Jälkikasvunsa militarisointi on siis helppoa (ja hauskaa). Muistakaa toki kertoa, että väkivalta ei ole se oikea tapa ratkaista ongelmia. Testivarusteet meille toimitti ruotsalainen Warehouse 19 -liike.
teksti: Tom Lindblom kuvat: Close Quarter Battle Target Systems LTD CLOSE QUARTER BATTLE TARGET SYSTEMS V aikka kuinka haluaisimme olla sanomatta asiaa ääneen ja vaikka kuinka haluaisimme puhua humanitäärisestä toiminnasta ja Facebook-poliiseista, niin ainakin osa meistä tietää, jossain syvällä sisällään, että 60-luvun vasemmistolaisten viranomaisista käyttämä termi - väkivaltakoneisto - pitää sisällään myös totuuden siemenen. Kaikki viranomaistoiminta pohjaa väkivallan käytön uhkaan - tarvittaessa. Tee niin kuin laki määrää, tai sinun käy huonosti. Tämän pateettisen johdatuksen tarkoituksena on viedä varsinaisen jutun äärelle, eli kertoa brittifirma Close Quarter Battle Target Systemsin ihmiskuvioisista ampuharjoittelutauluista. Valikoimassa on Ammu- ja Älä ammu -tauluja, ja tauluista merkityt osuma-alueet. Taulut ovat mustavalkoisia. Saatavilla on myös jalustat tauluille ja muuta tarvittavaa. Moni taulujen pahis on pukeutunut kommandopipoon tai arabityyppiseen liinaan, mutta myös aivan perusjantteriakin (jos termi tässä yhteydessä sallitaan) löytyy. Tällä hetkellä yhtiön valikoimissa on 48 eri taulua. Yhtiön tarkoituksena on kasvattaa valikoimaa 100 erilaiseen, jolloin valikoimassa olisi muun muassa profiilikuvia, kokovartalokuvia ja myös polviasennossa olevia hahmoja. Myös tarkka-ammuntaharjoitteluun on omat taulunsa. Yhtiön edustaja Rob (joka taktisista tai muista syistä haluaa esiintyä vain etunimellään) kertoo, että mustavalkoisuus ei ole kannanotto sellaisen maailmankuvan puolesta, vaan tapa pitää hintataso kohtuullisena ja näin myös tuotevalikoima mahdollisimman laajana. Hänen mukaansa mustavalkoisuus toimii hyvin hämärässä. Huomasimme sen testissäkin. Tuotteita siis myös testattiin. Ei tosin yleisellä radalla. Ei ainakaan muun yleisön silmien edessä. Ainakin tämän kirjoittajalla oli ongelmia ampua naispuolista pahista. Testiin osallistuneet väkivaltakoneiston voimankäytönkouluttajat (siis voimankäytön, ei väkivallankäytön) totesivat, että hyvää tauluissa on se, että niissä ei ole selkeää tähtäyspistettä, niissä on mahdollisuus ammu- tai älä ammu -päätösten harjoitteluun ja todenmukaisempien skenaarioiden kehittelyyn. Osa olisi toivonut tauluihin värejä ja kolmiulotteisuutta. Tässä ymmärrettiin ja hyväksyttiin kuitenkin se, että se nostaisi hintaa. Testiryhmän näkemys: toimii. KON T ROLL I 2 • 2013 61
PELILUOLA Neliö, kolmio, neliö, vas en! Älä vaan näppäile väärin, tai Karhusta tulee karhunruokaa. Man vs Wild with Bear Grylls -peli pohjautuu Discovery Channelilla esitettyyn samannimiseen TV-ohjelmaan. Pelissä hypätään seikkailija Bear Gryllsin kenkiin ja vieraillaan sarjasta tutuissa ympäristöissä. M an vs. Wild (suom. Hiuskarvan varassa) sarjassa entinen SAS:n sotilas Bear Grylls selviytyy rankoissa luonnonoloissa vain kourallisella varusteita. Lähes jokaisen jakson juoni seuraa samaa kaavaa: Bear pudotetaan luontoon kauas asutuksesta, ja hänen täytyy selviytyä sieltä sivilisaation pariin. Matkalla hän yleensä yöpyy kerran tai kaksi ja hankkii ravintonsa luonnosta. Mukanaan Bearilla on minimalistisesti tavaraa, usein puukko, juomapullo ja piikivi. Pelin kulku Pelin juoni on samaa kauraa kuin sarjankin, ja pelin kentät sijoittuvat sarjan ensimmäisille tuotantokausille. Jokaisen kentän alussa on katkelma siitä jaksosta, johon kenttä sijoittuu. Pelissä pääsee seikkailemaan viidessä erilaisessa ympäristössä, jotka ovat Pohjois-Amerikan Kalliovuoret, Evergladesin rämealue, Saharan aavikko, hylätty trooppinen saari ja Patagonian arotasanteet. Luontoon saavutaan ilmasta käsin, ja pelissä pääsee kokeilemaan muun muassa helikopterista haiden sekaan hyppäämistä, laskuvarjohyppyä ja varjoliitämistä. Tietä viitoittavat ilmassa leijuvat kultaiset selviytymispisteet, joita seuraamalla pysyy oikealla polulla. Luonnossa reippailu on kuluttavaa hommaa, joten pelissä täytyy pitää huolta nesteytyksestä ja ravinnon saannista. Pelissä voikin syödä mitä hienoimpia aterioita kuten tuhatjalkaisia, myrkkykäärmeitä, jokilohta, villisikoja ja krokotiileja. Siellä missä Bear seikkailee, ei ole hotelleja (ainakaan tässä pelissä), ja majoituksen joutuu rakentamaan luonnon antimista. Aina rauhassa nukkuminen ei ole taattua, sillä luonto on täynnä villieläimiä. Pelattavuus Pelattavuudeltaan peli on Tomb Raiderin ja Unchartedin sekoitus ilman ammuskelua ja nyrkkitappeluja. Pelin vastustaja on yksinkertaisesti 62 KON T R OL LI 2 • 2013 luonto ja siellä kuhisevat petoeläimet. Suurin osa ajasta pelissä menee selviytymispisteiden keräilyyn, ravinnon hankkimiseen ja tietenkin matkantekoon. Selviytymispisteitä keräämällä voi pelissä avata kuva-, video- ja taideteosgallerioita. Selviytymispisteet myös vaikuttavat Bearin suorituskykyyn. Kentissä sivujuonena on aarteiden etsiminen, joka avaa erilaisia kunniamainintoja. Peli on myös täynnä minipelejä, jossa testataan pelaajan reaktiokykyä ja sorminopeutta. Esimerkiksi liian lähelle päässeen kalkkarokäärmeen kohdatessa ruudulle ilmestyy sarja näppäimiä, joita pelaajan tulee painaa oikeassa tahdissa ja järjestyksessä, tai muuten Bearille käy köpelösti. Majoitusten ja nuotioiden rakentaminen hoituu helpommin kuin Ikean kaappien kokoaminen. Esimerkiksi luonnon rakennusmateriaalit vilkkuvat usein kullankeltaisina tummaa maata vasten ja valmiiksi mitoitettuina paloina. Kun rakennuspalikat ovat kasassa, ne asetellaan molempia tatteja käyttäen valmiiksi määriteltyyn paikkaan, ja tadaa: luonnon Hilttoni on valmis. Pelin grafiikka on PS3:sen ensimmäisten pelien tasoa, mutta se ei ole niin huono, että se ärsyttäisi. Pelissä on kaksi vaikeusastetta: normaali ja selviytyjä. Selviytyjä-vaikeustasolla janoa, nälkää ja energiaa osoittavat mittarit ovat piilossa. Bear kuluttaa ravintoa enemmän ja minipeleissä on vähemmän aikaa. Tästä huolimatta selviytyjä-vaikeustaso ei juurikaan tuo normaalia enempää haastetta. Tästä johtuen pelaaminen on melko helppoa putkisuorittamista alusta loppuun, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Mainittakoon esimerkiksi, että viimeisessä kentässä Bear joutuu ylittämään jäätiköllä vesikaistaleen hyppimällä jäälautalta toiselle. Tehtävä vei minulta useita yrityksiä, ja ohjain oli joutua Bear Grylls -selviytymispuukkouhriksi.
Valitettavasti oikeassa elämässä yösijan tarkkaan mitoitettu rakennusmateriaali ei vilku leiripaikan lähellä kullankeltaisena. Juoko Bear jaffaa? Bearin makuupussissa on neljä jalkaa. Selviytymisarvo Pelissä on paljon selviytymisen kannalta olennaisia asioita. Kaikki selviytymistekniikat, joita Bear pelissä tekee, ovat aitoja tekniikoita, jotka myös pystyy bongaamaan Man vs Wild TV-sarjasta. Peliä pelaamalla voi avata videogalleriasta pätkiä, jotka ovat peräisin TV-sarjasta. Videopätkät käsittelevät aina jotain selviytymiseen liittyvää tekniikkaa. Pettymyksenä todettakoon, että esimerkiksi majoituksen ja nuotioiden sytytystekniikat jäävät pelissä pintapuolisen esittelyn varaan. Elävyyttä pelaamiseen tuo Bearin kommentointi, joissa hän kertoo selviytymisestä, luonnosta tai sen eläimistä samaan tapaan kuin sarjassakin. Faneille Peli on erittäin uskollinen sarjalle ja tarjoaa Karhu-fanille paljon viihdykettä. Pelistä pääsee keskelle sarjan villeimpiä tapahtumia ja tekemään hurjimpia stuntteja turvallisesti omalta kotisohvalta. Pelikokemusta riittää ainakin viideksi tunniksi, ja jos haluaa pelata pelin toisella vaikeustasolla ja kerätä lisää kunniamainintoja, riittää pelattavaa vielä toiset viisi tuntia. Pelissä tosifanit voivat bongata sarjasta tuttuja varusteita kuten Gerberin Bear Grylls -nimikkopuukon ja Grasshoppersin BG-vaatteita. Ja kysymys, johon olet koko tekstin ajan odottanut vastausta, on: Kyllä, pelissä Bear pystyy juomaan omaa virtsaansa! Julkaisija: Grave Entertainment Alusta: PS3, XBOX 360, Wii Pelityyppi: Toimintaseikkailu Testattu: PS3 Pisteet AAAA Selviytyjälle: AAA Tavikselle: A Fanille: Pähkinänkuoressa: Peli on ”aivot narikkaan” -tyylistä selviytymistä, joka ei suuria elämyksiä tarjoa. Saharan kuumuus ja Patagonian armoton kylmyys tuntuvat mukavilta omalta kotisohvalta pelattuna. Peli on pienen pelifirman tekele, joten peliteknisesti et varmasti tule vaikuttumaan. TV-sarjan die hard -fanille peli on mukava kävely puistossa idoliaan ohjaten. Pelissä on paljon hyviä ideoita, jotka ovat valitettavasti jääneet toteutustasolla latteiksi. Mikäli Bear Grylls tai aihe ei millään tavoin kiinnosta, ei tämän pelin hankkimista kannata edes harkita, ei edes alelaarista. KON T ROLL I 2 • 2013 63
VIDEOVUOKRAAMO teksti: Seppo Vesala .. .. | kuvat: Solar Films / Jan Granström ROOPeri Vaikka monen mielestä suomalainen rikoselokuva on lähinnä vitsi, vanhan hyvän ajan Helsingin alamaailmaa kuvaava Rööperi on kiinnostava ja hyväkin elokuva. Sympaattiset henkilöt, hyvät näyttelijät ja onnistunut ajankuva kruunaavat kokonaisuuden. R Ohjaaja: Aleksi Mäkelä Pääosissa: Samuli Edelmann, Peter Franzén, Pihla Viitala, Kari Hietalahti, Juha Veijonen, Jasper Pääkkönen Tuottaja: Solar Films, 2009 Pituus: 2:16 ööperi kuvaa Helsingin ja ennen kaikkea Punavuoren eli Rööperin kaupunginosan alamaailmaa 1960- ja 70-luvuilla muutaman keskushenkilön kautta. Elokuvan alkuperäinen idea pohjautuu Harri Nykäsen ja Tom Sjöbergin haastatteluromaaniin Rööperi – rikoksen vuodet 1955-2005. Kirjan toiseksi kirjoittajaksi merkitty Tom Sjöberg on elokuvan toisen päähenkilön, Tompan, esikuva. Juoni lyhyesti Elokuvan alussa sen keskushenkilöt Tomppa, Krisu, Mustalais-Kari ja Arska ovat nuoria lestinheittäjiä Rööperissä. Vaikka muut ovat tyytyväisiä eloonsa, nelikon kunnianhimoisin jäsen, Tomppa, päättää, että uran on lähdettävä nousuun. He käyvät tapaamassa jonkinlaista Helsingin Kummisetää, ja tämän siunauksella ottavat koko Rööperin pirtunmyynnin näppeihinsä. Elämä hymyilee ja bisnes luistaa, vaikka joitakin vihamiehiäkin saadaan. Nelikon muut jäsenet päättävät lähteä Tukholmaan tekemään rahaa huumekaupalla, mutta Tomppa menee naimisiin ja nuorikkonsa painostuksesta ryhtyy lähestulkoon rehelliseksi yrittäjäksi perustamalla pornokaupan. Aivan kaidalla polulla ei kuitenkaan kuljeta vieläkään, ja poliisi tekee toiminnan hankalaksi. Lopulta Tomppa joutuu vankilaankin lyhyeksi ajaksi. Tomppa pääsee vankilasta ja huomaa, että pornobisnes ei kannata. Hän päättää ottaa riskin ja laajentaa toimintaa postimyyntiin, mihin tarvitaan rahaa. Pankkiherrat eivät lämpene entisen linnakundin bisnesideoille, joten Tompan on pakko nöyrtyä lainaamaan rahaa nuorelta rikollispomolta, Korpulta, jonka kanssa Tompan sukset ovat menneet ristiin aikaisemmin. Krisu palaa takaisin Helsinkiin narkomaanina; rahaa ei ole jäänyt näppeihin yhtään, vaan kaikki on mennyt mitä on tullutkin, ja vähän ylikin. Lisäksi osa kavereista on kuollut huumekauppiaiden välienselvittelyissä. Krisu on kaiken lisäksi pahasti veloissa Korpulle, eikä kykene hoitamaan velkaansa Tompan avusta huolimatta. Lopulta Krisulle käy ohraisesti, sillä Korppu ei jaksa odottaa rahojaan loputtomasti. Tomppa kuulee, että Krisu on kuollut, ja arvaa, kuka on asiasta vastuussa. Seuraa välienselvittely, joka tosin typistyy filmillä vaatimattomaan sanailuun. Tapahtumat esitetään vain viitteellisesti, joten mitään Hollywood-filmien loppusotaa ei Rööperissä siis nähdä. Tämä onkin realismin kannalta järkevä valinta. Elokuvan viimeisessä kohtauksessa katsojan annetaan ymmärtää, että Tomppa, eli alkuperäisesti nelikosta ainoa, joka yritti siirtyä rikoksen polulta kaidalle tielle, on ottanut paikkansa Helsingin alamaailman huipulla. Analyysia Rööperi on aihepiiristään huolimatta yllättävän elämänmakuinen elokuva, ja päähenkilöt ovat rikollisuudestaan huolimatta sympaattisia. Erityisesti Peter Franzénin hienosti esittämä Krisu on todellinen surullisen hahmon ritari, joka olisi voinut toisenlaiset kortit elämältä saatuaan olla kenen tahansa paras ja uskollisin ystävä. Elokuvan lopulla hän itse asiassa sinetöi tietoisesti oman kohtalonsa tekemällä läheiselleen epäitsekkään teon. Myös Samuli Edelmannin esittämä Tomppa on hienosti piirretty hahmo. Kari Hietalahden Mustalais-Kari on ehkä hieman alleviivattu, mutta kuitenkin kiinnostava ja traaginen aikamiespoika, joka on hukassa kovassa maailmassa ilman äidin opastusta. 64 KON T R OL LI 2 • 2013
Elokuvan näyttelijäsuorituksista vain Jasper Pääkkösen Korppu on huono. Pääkkönen on aivan liian lapsenkasvoinen esittääkseen uskottavasti raakaa rikollispomoa. Ulkonäön ja toiminnan ristiriita voisi olla mielenkiintoinen, mutta se vaatisi näyttelijältä kykyä luoda uskottava henkilöhahmo. Juha Veijosen esittämä Koistinen, ”Rööperin oma poliisi”, on turha ja epäuskottava hahmo. Tällainen keskushenkilöitä vuodesta toiseen jahtaava arkkivihollinen voisi sopia televisiosarjaan tuomaan jaksojen välille jatkuvuutta, mutta realismia tavoittelevassa elokuvassa ei mielestäni ole paikkaa tällaiselle hahmolle – erityisesti koska on vaikeaa nähdä, miten tällainen alun perin passipoliisina toiminut ja urakehityksessä yhtä jalkaa nelikon kanssa edennyt poliisimies voisi todellisessa elämässä keskittyä joidenkin kulmakunnan kriminaalien jahtaamiseen. Tai sitten vanhaan hyvään aikaan maailma oli todellakin erilainen... Rööperin ajankuva ansaitsee myös tulla mainituksi: 1960- ja 70-lukujen Suomi on tuotu onnistuneesti valkokankaalle. Vaikka lavastus ei aiheutakaan mitään ihastuksen henkäyksiä, elokuvaa katsoessaan huomaa ajatelleensa, että ”tosiaan, tuollaistahan elämä tuohon aikaan oli”. Lopullinen tuomio Toisin kuin ennen filmin katsomista luulin, Rööperi ei perustu arvostelun alussa mainittuun Nykäsen ja Sjöbergin kirjaan. Elokuvan henkilötkään eivät ole todellisia, vaikka kaikilla on esikuvansa todellisessa elämässä. Ilmeisesti suuri osa filmin tapahtumista on kuitenkin todellisia; ne eivät tosin välttämättä ole tapahtuneet samoille henkilöille kuin elokuvassa, ja luonnollisesti elokuvaa varten tapahtumia on saatettu dramatisoida. Itse olisin ollut kiinnostuneempi katsomaan todellisista tapahtumista tehtyä dramatisointia, mutta juridiseltakin kannalta voisi toki olla ongelmallista kertoa ammattimaisesta rikollisuudesta ja ennen kaikkea henkirikoksista – sikäli kun elokuvan tapahtumat eivät niiltä osin ole keksittyjä. Vaikka Rööperi ei missään nimessä ole huono elokuva, se ei kotimaisuuden lisäksi pysty tuomaan mitään uutta loppuun kaluttuun gangsteriteemaan. Erona Hollywood-elokuviin on lähinnä se, että Rööperissä mittakaava on pienempi ja tunnelma maanläheisempi kuin esimerkiksi Kummisedässä. On toki positiivista, että tekijät eivät ole lähteneet kilpailemaan Hollywoodin kanssa, koska lopputulos olisi melkoisella varmuudella ollut huono. Nyt elokuvassa on vahva realismin tuntu. KON T ROLL I 2 • 2013 65
VARUSVARASTO teksti ja kuvat: Seppo Vesala Wanhan cansan arwoituksia: se on kaksi walaisinta yh- dessä, se on OC-sumutin, se on patucka, ja siinä on lasirickonuppi – mikä se on? Tietysti LightStick Pro. LIGHTSTICK PRO - LS4N1 K ontrolli sai testipenkkiin varsin erikoisen uutuuden, joka yhdistää mielenkiintoisella tavalla valaisimen, patukan ja OC-sumuttimen samaan pakettiin. Tällaista laitetta ei liene Suomessa ennen nähty, eikä sen maailman ensi-illastakaan ole kuin parisen vuotta aikaa. Ensikokemus LightStick on pakattu vallan jännittävästi läpinäkyvään muoviputkiloon, eikä välineen kiinnostavuus rajoitu pelkkään pakkaukseen. Paketista paljastuu noin 25-senttinen ja reilut 300 grammaa painava alumiininen patukka, jonka toisessa päässä on pieni lasirikkonuppi. Lähemmässä tarkastelussa patukan toisesta päästä löytyy LED-valaisin ja rungon puolivälistä sen käyttökatkaisija. Lasirikkonupista löytyy pienen pieni reikä, joka liittyy laitteen rungossa olevan liukukatkaisijan käyttöön: laitteen sisällä on pieni vaihdettava OC-kanisteri, josta ainetta voidaan suihkuttaa nupissa olevan reiän kautta. Paketissa tulee myös patukan vyökotelo, joka kiinnittyy pikakiinnityksellä normaalilevyiseen varustevyöhön. Kotelo muistuttaa ulkoisesti ASP:n teleskooppipatukan break open -koteloa, eli patukka voidaan irrottaa kotelosta vetämällä ylöspäin tai vääntämällä sivusuunnassa. Koteloon liittyy oivaltava idea: kiinnitysklipsin takapuolelle on kiinnitetty heijastavaa materiaalia, joten esimerkiksi liikenneonnettomuuspaikalla LightStickin vyökotelo voidaan irrottaa vyöltä, kiinnittää se patukan päähän ja suunnata heijastinpinta kohti lähestyviä autoja. Tällä tavalla patukasta saadaan eräänlainen liikenteenohjauspatukka. Lähempi tarkastelu paljastaa, että LightStick on mahdollista katkaista useasta kohdasta. OC-sumutinosan voi irrottaa laitteen valaisinosasta, tosin irtonaisen OC-sumuttimen käyttäminen ei onnistu kovin helposti, vaikka se periaatteessa mahdollista onkin. Laitetta voi kuitenkin siis käyttää pelkkänä valaisimena, jonka päähän voi vielä kiinnittää erillisen lasirikkonupin ja vyöklipsin. Valaisinosa katkeaa vielä tarpeen vaatiessa lyhyeksi, 66 KON T R OL LI 2 • 2013 ”yhden pariston valaisimeksi”, jonka valoteho jää noin puoleen täysikokoisen valaisimen lumen-arvoista. Käyttö LightStickiä voidaan käyttää lyhyenä patukkana, valaisimena ja OC-sumuttimena. Välineen mukana tulevassa ohjekirjassa LightStickin patukkakäyttö rajataan lähinnä iskujen torjuntaan ja itse tehtäviin pistolyönteihin. Laite on ilmeisesti tarkoitettu ensisijassa siviilimarkkinoille, joten käyttöä esimerkiksi kuljetusotteiden tehostajana ei ole käsitelty lainkaan. Valaisinmoodissa patukkaa pidetään kädessä hartialla jääpiikkiotteessa, eli lampun linssipää on pikkusormen puolella ja rungon sivulla olevaa valokatkaisijaa käytetään joko etu- tai keskisormella. Valokatkaisija on kliksahtavaa mallia, eli kun katkaisijan painaa pohjaan, valo syttyy, ja toisen kerran painettaessa se sammuu. Valaisimessa ei ole vilkku- tai muita lisätoimintoja. Valoteholtaan lamppu on kohtuullinen, mutta ei pääse lähellekään nykyisiä tehokkaita taktisia valaisimia. OC-sumutin toimii samasta otteesta kuin valaisin, mutta patukka lasketaan hartialinjan alapuolelle siten, että lampun linssi osoittaa taaksepäin. Tällöin sumuttimen nokka osoittaa kohti kohdetta, ja sumuttimen laukaisinkytkintä ja sen varmistinta käytetään peukalolla. Sumuttimen laukaisin on runkoon sijoitettu liukukytkin, jota liu´utetaan peukalolla eteenpäin. Varmistin lukitsee laukaisijan paikalleen, ja sumutinta käytettäessä käyttäjä painaa ensin varmistinnastan pohjaan, jolloin liukukytkin vapautuu. Varmistinnasta on sijoitettu siten, että sen voi helposti painaa pohjaan samalla liikkeellä, jolla laukaisukytkintä liu´utetaan. Jokaisella laukaisulla sumutin suihkuttaa automaattisesti puolen sekunnin mittaisen suihkauksen, jonka kantama on noin metris-
vasaraote tä puoleentoista. En löytänyt mistään tietoa siitä, moneenko suihkaukseen laitteen melko pieni säiliö riittää. Verrokkina voisi käyttää kerran testaamaani täytekynäksi naamioitua OC-sumutinta, jonka säilössä riitti ainetta noin kolmen sekunnin verran. Sumuttimen sumutinkuvio on kartio. Patukkana käytettäessä LightStickiä pidetään samassa otteessa kuin sumutinkäytössä. Sumuttimen suutin on samalla lasirikkonuppi, joten patukalla tehtävien pistojen iskuvoima kohdistuu varsin pienelle pinta-alalle, mitä tehostaa iskujen tehoa. LightStickin käyttäminen patukkana on mielestäni kuitenkin hieman riskaabelia. Ei nimittäin ole takeita siitä, miten tuomioistuimet suhtautuvat metallisen kiinteän patukan käyttämiseen, vaikka se onkin näin lyhyt. Lisäksi patukalla tehtävät pistot menevät helposti vähintäänkin harmaalle alueelle: teleskooppipatukalla voimankäyttönä vatsan alueelle tehtävät pistot ovat yksiselitteisesti kiellettyjä, eikä pistoja tule TKP:lla käyttää ensisijaisena vaihtoehtona muuallekaan. Vaikka LightStick ei olekaan teleskooppipatukka, samanlaisen valmistusmateriaalin takia on helppo kuvitella, että tuomioistuin saattaisi rinnastaa välineet; suorissa pistolyönneissähän varren pituudella ei ole merkitystä. Mielestäni käyttäjän kannattaisikin oman oikeusturvansa kannalta pidättäytyä tekemästä minkäänlaisia lyöntejä patukalla. Arvio laitteesta Ensimmäinen LightStickistä mieleen tuleva luonnehdinta on ”Mielenkiintoinen idea”. LightStick on ilmeisesti tarkoitettu ensisijassa Yhdysvaltojen siviilimarkkinoille, missä ajatus useita erilaisia itsepuolustusoptioita sisältävästä välineestä voi olla toimiva. On kuitenkin huomattavaa, että Suomessa tällaisen välineen kantaminen itsepuolustukseksi on luultavasti rangaistavaa. normaaleihin turvallisuusalan tehtäviin, koska se ei ole kunnon patukka, sumuttimen kantama ja luultavasti myös riittoisuus ovat paljon huonommat kuin normaaleilla sumutt i m i l - la, ja valaisimen teho sekä ominaisuudet eivät pärjää vertailussa nykyisille taktisille valaisimille. Sen sijaan joissakin siviilivaatetuksessa suoritettavissa tehtävissä, joissa mukana kannettavien varusteiden määrä on rajallinen, LightStick voi olla harkitsemisen arvoinen väline. Jos patukasta olisi tarjolla TKPversio, se toisi nykyisellään patukkana vaatimattomaan välineeseen huomattavasti lisää jerkkua. Tekniset tiedot Pituus: noin 25 cm (pelkkänä valaisimena 15,5 cm tai 11,5 cm) Paino: noin 306 grammaa (pelkkänä valaisimena 156 grammaa tai 119 grammaa) Valoteho: 200 lumen (yhden pariston versiona 90 lumen) Paloaika: 1 h 40 min täydellä kirkkaudella, minkä jälkeen hiipuvaa valoa noin 50 minuuttia (paloaika on sama myös yhden pariston versiossa) OC:n pitoisuus 2 %, SHU-luku 5 300 000. Sumuttimen kantama: noin 1–1,5 metriä Sumutinkuvio: kartio Laitteen luovutti S.O. Import OC-säiliö on Mielestäni LightStick ei sovellu kovin hyvin vaatimattoman kokoinen jääpiikkiote KON T ROLL I 2 • 2013 67
turvakieltoon muutoksia Henkilötietojen salaamista helpottavan turvakiellon myöntämiseen on tullut muutoksia. Street Sur vival N ewsline uudelleen käyntii n Calibre Press -kustantamon taannoin julkai ja jo jonkin ai sema kaa sitten lope ttama Street Newsline -uut Survival iskirje on saan ut jatkoa: Law -nimellä julkai Officer staan sekä uu tiskirjettä että digitaalista le ilmaista hteä. Vaikka molemmat on tu etupäässä suunnatamerikkalaisille poliiseille, on kirjeessä, lehd uutisessä ja näiden kotisivuilla ru myös suomal nsaasti aista lukijaa ko skettavaa asia kasta ja työtur a taktiivallisuudesta, työskenteli ke sitten julkisella nt täsika tai yksityisellä sektorilla. Calibre Press tunnetaan pa rhaiten Street val -seminaa Survireistaan, sekä legendaarises les Remsber ta Chargin kirjoittam asta Street Su jasarjasta, jo rvival -kirka arvosteltii n Kontrollin 4/2010. numerossa Lehden voi kä ydä lataamas sa ja uutiskirje laamassa osoi en titteessa www. lawofficer.com . Normaalisti turvakiellon voimassaoloaika on hakemuksen tekemisestä laskettuna korkeintaan viisi vuotta, minkä jälkeen turvakiellon voimassaoloa on voinut jatkaa aina kaksi vuotta kerrallaan. Lakimuutoksen jälkeen, 1.3.2013 lähtien turvakiellon on voinut erityisestä syystä saada myös toistaiseksi voimassa olevana. Tähän saakka turvakielto suojasi automaattisesti koko perhettä, mutta lakimuutoksen jälkeen se ei koske automaattisesti muita kuin hakijaa itseään; suoja on erikseen haettava koskemaan myös perheenjäseniä Turvakielto haetaan maistraatista kirjallisella hakemuksella. (Lähde: Finlex) Vanhoja Kontrolleja E-lehtinä ta numeroita voi nyt tila Vanhoja Kontrollin irto iPa . ladattavana E-lehtenä paitsi painettuna, myös aat rm ty sellaisinaan pdf-fo netut numerot on siirret koeto luti inen esimerkiksi tau tiin, joten niiden lukem . yisen Kontrollin tapaan nyk a neella on vaivatont : palvelee usealla tavalla Lukijaa tämä uudistus pai i ast ttav ma huo ta on E-lehden irtonumerohin tä lisä empi, tilaushintaan ei nettua lehteä edullis mästi ittö väl sa vis atta lad t ova toimituskuluja, lehdet irtoyt nyt myös loppuunmyyd ostamisen jälkeen, ja ajien saatavilla. numerot ovat jälleen tila kkoamassa Kontrollin ver Lehdet voi käydä lata ika.fi kaupasta www.kenttas 68 KON T R OL LI 2 • 2013
LY H Y E S T I # 2 / 2 0 1 3 Työryhmä ehd ottaa vankeusrangais tuksiin muutoksia Oikeusministe riön asettam a työryhmä muutoksia va on esittänyt nkeusrangais tuksiin. Täysin gaistustyyppin uutena ranä esitetään ehdollisen ja vankeusranga ehdottoman istuksen yhdi stävää yhdist tusta, jossa eh elmärangaisdollisen vank euden alkuos vankilassa. Tä a istuttaisiin mä muutos ko skisi yli vuod ehdollisia ra en mittaisia ngaistuksia, ja ehdottoman kestoaika olis vankeuden i kahdesta viik osta kolmeen Muutoksen to kuukauteen. ivotaan lisää vän vankeusr pelotevaikutus angaistuksen ta ennen kaik kea ensikerta laisiin. Myös ehdotto miin rangaistuk siin ehdotetaan sia. Kun nyky ään vain kork muutokeintaan kahden keusrangaistus vuoden vanvoidaan tuom ita ehdollisena nostaisi tätä ra , työryhmä jaa kolmeen vu oteen siten, et tuksesta kork tä rangaiseintaan vuosi istuttaisiin va put ehdollisess nkilassa ja lo a vankeudess a. (Lähde: Helsi ngin Sanomat 25.4.) koonnut: Seppo Vesala Execy lo b A avaimen mallisuoja päättyi Suosittua ”mustapäistä Abloyavainta” eli Abloy Execiä ei ole tähän saakka voinut kopioida pikasuutarissa tai lukkoliikkeessä, vaan lisäkopiot avaimista on täytynyt teettää tehtaalla. Tämä on lisännyt lukitusjärjestelmän luotettavuutta, kun uuteen asuntoon muuttava asukas on voinut olla varma, että ylimääräisiä kopioita asunnon avaimista ei ole jäänyt teille tietymättömille. Asunnon haltija on myös esimerkiksi voinut lainata kotiavaimensa tuttavalleen lomamatkan ajaksi ilman pelkoa siitä, että talonvahti käy teettämässä itselleen oman kopion avaimesta. Tilanne muuttui 25.3.2013, kun avaimen mallisuoja päättyi. Vaikka esimerkiksi pikasuutarit voivat jatkossa kopioida Exec-avaimia, se vaatii uuden avainten jyrsinkoneen hankkimista, joten kestänee ainakin jonkin aikaa, ennen kuin mustapäisen avaimen voi kopioida kauppareissun yhteydessä. Patentin raukeaminen ei myöskään tee lukkoa helpommin tiirikoitavaksi tai ovea helpommin murrettavaksi. Abloylla on tämän jälkeenkin valikoimissaan useita avainmalleja, joiden mallisuoja on voimassa vielä useita vuosia. (Lähde: Abloy) Simo Saikosta vuoden ensihoitaja 2013 Saimaan ammattikorkeakoulun lehto ri Simo Saikko valittiin Vuoden ensihoitajaksi 2013. Saik ko on toiminut ensihoito-opettajana vuodesta 1990, minkä jälkeen hän on opettanut ensihoitaja-, palomies-, lähihoitajaja ensihoidon jatkolinjaopiskelijoita. Saikko on ollut merk ittävässä roolissa, kun suomalainen ensihoito-opetus on kehi ttynyt nykymuotoonsa. Hän muun muassa oli yhtenä vastuulli sena, kun pelastajaoppilaiden ensihoito-opetus aloitettiin Valtion Pelastuskoulussa Kuopiossa 1992. Vuoden ensihoitajan valitsee raati, joho n kuuluvat ensihoidon opettajat, Suomen anestesiologiy hdistyksen ensihoidon alajaos, Suomen Ensihoitoalan liitto , Tehy sekä Systole – ensihoidon erikoislehti. Esityksen Saikon valinnasta tekivät hänen oppilaansa. Saikko on kolmas Vuoden ensihoitajaksi valittu henkilö. (Lähde: Systole – ensihoidon erikoisleh ti) KON T ROLL I 2 • 2013 69