Kuohu 01/2021 - Lehtiluukku.fi

Kevät 2021 ARTOVA / ARABIANRANTA–TOUKOLA–VANHAKAUPUNKI -KULTTUURIJA KAUPUNGINOSAYHDISTYS RY Oona Kapari, s. 5 Arabian katufestivaali, s. 8-9 Toisaalla Stadissa: esittelyssä Viikki, s. 10-11 Lasten ja nuorten puutarhayhdistys 15 v. s. 14 Kevät 2021
2 Arabianrannan, Toukolan ja Vanhankaupungin sitoutumaton, neljä kertaa vuodessa ilmestyvä kulttuurija kaupunginosalehti. Lehti on saatavissai useista jakelupisteistä. Lehti on luettavissa verkkolehtenä www.lehtiluukku.fi JULKAISIJA Artova ry. Intiankatu 1, 00560 Helsinki. p. 050 309 9501 Numeron 1/2021 tekijät Keijo Lehikoinen, päätoimittaja Lauri Alhojärvi Milla Karkulahti Anders Jansson Taitto: Heidi Majdahl Kannen kuva Mari Saksola SÄHKÖPOSTI JA ILMOITUSMYYNTI artova.koordinaattori@gmail.com kuohu.toimitus@gmail.com PAINO Botnia Print JAKELU Helsingin Jakelu-Expert JAKELUPISTEET Arabianrannan kirjasto, kauppakeskus Arabia, Bokvillan, Kääntöpaikka, Tekniikan museo, Annalan Huvila, Prisma Viikki. Kuohu ilmestyy 1-4 kertaa vuodessa. Ilmestymisaikataulun löydät Kuohun Facebook-sivulta ja www.artova.fi. Kuohun artikkeleissa ilmaistut mielipiteet ja näkemykset ovat kirjoittajien omia eivätkä välttämättä edusta lehden kantaa. Pääkirjoitus Keijo Lehikoinen Artova (Arabianranta-Toukola-Vanhakaupunki kulttuurija kaupunginosayhdistys ry) on Arabian alueen ihmisten – asukkaiden, työntekijöiden, yrittäjien, opiskelijoiden sekä muiden alueesta kiinnostuneiden – yhteisö. Artova on pääkaupunkiseudun aktiivisin kaupunginosayhdistys. Se järjestää taideja kulttuuritapahtumia, osallistuu monipuolisesti kaupungin kehittämiseen sekä pilotoi uudenlaisia toimintamalleja ja käytäntöjä. Artova kokoaa yhteen erilaisia toimijoita ja avaa samalla yllättäviä näkökulmia. Artova saa mahdottomaltakin vaikuttavat projektit toteutettua. Tärkeää on itseohjautuva ja omaehtoinen toiminta. Artova on myös tehnyt uraauurtavia avauksia vallan ja vastuun jakamisessa ja päätösvallan siirtämisessä suoraan alueen toimijoille. Monipuolisen ja vaikuttavan toiminnan mahdollistaa aktiivisten vapaaehtoisten suuri joukko. Artova on meidän kaikkien! Tule mukaan tekemään Artovan alueesta entistäkin parempi ja hauskempi! Lisätietoa: www.artova.fi. Artovan perustoiminta on riippuvainen jäsenmaksuista. Tue mahtavan monipuolista toimintaa maksamalla jäsenmaksu 12/8 euroa tilille FI23 8000 1270 8273 23 (käytä viitettä 3696). Kiitos! Wind of change K ulunut reilu vuosi on ollut hyvin erikoista aikaa, jos verrataan siihen aiempaan, siihen mihin olemme tottuneet. Nyt on viitteitä siitä, että tämä poikkeusaika saattaa olla tulossa päätökseen. Poikkeusaika on tuonut monille erilaisia haasteita: joidenkin elämä ei ole välttämättä hirveästi muuttunut, osa on saattanut jopa nauttia tästä poikkeavasta ajasta. Osaan kriisi on iskenyt lujaa. Seurauksena on saattanut olla työttömyyttä, konkursseja, eristäytymistä ja sairastumista. Globaalista matkailijasta on kuoriutunut lokaali kotimaan matkailija, työpalaverit ja matkat hotelleineen ovat vaihtuneet zoomeihin ja teamseihin. Moni harrastetoiminta on jäänyt kokonaan tauolle tai siirtynyt verkkoon mikäli se on ollut mahdollista. Pakettivolyymi on kasvanut merkittävästi, ja yhä useampi tilaa tavaraa verkkokaupoista arkisia ruokaostoksia myöten. Kulttuurin saralla lähes kaikki suuret kesän festivaalit on pääosin peruttu niin edelliseltä kesältä kuin alkavaltakin aina muuta Eurooppaa ja maailmaa myöten. Katse on jo vuodessa 2022, kuten keväällä eräät analyytikot ennustivat. MIten maailma muuttuu tämän jälkeen tästä sapluunasta katsottuna? Oletettavaa on, että etäyhteydellä tapahtuvasta toiminnasta tulee pysyvämpi ilmiö ja ihmiset kokoontuvat vähintäänkin hybridisti. Ajan lieveilmiöistä kärsiville lienee luvassa helpotusta parempien aikojen merkeissä. Lokaali matkailija viettänee tämänkin kesän kotimaassa ja alkaa vähitellen jälleen laajentaa reviiriään lähialueista alkaen. Verkkokauppa lisääntyy entuudestaan ja jää pysyväksi ilmentymäksi. Sen sijaan ennustan, että festivaaleja ja muuta kulttuuritoimintaa ei korvata suoratoistolähetyksillä. Silti streamauspalvelut jäänevät elämään keskuudessamme, tavalla tai toisella. Muutoksen tuulia odotellen. Keijo Lehikoinen Kuohun päätoimittaja (tässä numerossa) Kevät 2021 Helsinki kannustaa mielellään asukkaitaan omatoimiseen kaupunkiviljelyyn ja myös Artova ry on saanut vuokrata laatikkoviljelmilleen tonttia Muotoilijankadun ja Arabiankadun kulmassa jo vuodesta 2011. Kaupunkiviljelyllä tarkoitetaan pienimuotoista, esimerkiksi viljelysäkkiin, lavakaulukseen tai laatikkoon mahtuvaa viljelyä. Viljelylaatikoita Muotoilijankadun yhteisöllisellä palsta-alueella on 60 ja viljelijöitä n. 30, laatikkoparin hinta on 35e/vuosi. Tuotoilla katetaan palstan juoksevat kulut, kuten vuokrat ja vesitilaukset. Viljelijät sitoutuvat yhdessä talkoilemaan ja pitämään koko palsta-alueen siistinä ja viihtyisänä kesäkauden ajan. Vapautuvat viljelylaatikot tälle kesälle arvotaan toukokuussa viikolla 21, jos oma laatikkoviljelmä kiinnostaa, ota yhteyttä kaupunkiviljely.arabianranta@gmail.com!
3 Lainehtiva aukko harrastuksissa Mielipidepalsta Matti Kosola Artovan veneryhmä Kävi ilmi, että kaupunki ei ihastu uimatai soutuvenelaiturista eli suosituimmat OmaStadi -hankkeet ovat vastatuulessa. Matala lahtemme soveltuu juuri soutuja radio-ohjatuille pienveneille. RC -veneetkin tarvitsevat operointilaiturin puhumattakaan siitä jos joku tuo tai hakee ihmisiä veneellään. Saatiin tekonurmi. Nyt katse rantapuistoon. Kannustuksena kerron kokemuksiani soutamisesta. V ene oli kallis hankinta lapsuudessani. Hieno puuveneemme myytiin huutokaupassa muuttaessamme paikkakunnalle, missä oli paljon vettä, mutta veneet olivat surkeita kopukoita. Pääsin kuitenkin mm. erään sokean naapurin kanssa veneilemään ja pääasiassa kalastelin järven ja joen rannoilla. Uran myötä tuli erilaisia vaiheita veneilyyni kuten pursiseura ja viimeksi VUK (Vuosaaren kalastajat), jonka saari-isännyyttä yritin hoitaa luopumiseeni asti ja toin jollan lahdelle vuokrattavaksi. Veneilyistä ja suurhauista en nyt halua puhua vaan ”kolmesta” unohtumattomasta souturetkestä. Helsinkiin takaisin muuttaessamme jäi yhdeksän päivää luppoaikaa, koska kaikki oli pakattu. Soudimme joka päivä jonkun Päijänteen saaren ympäri ja saarilla oltiin piknik -tunnelmissa. Soutamista oli aina yli 10 km ja niiden muisto on kullattu. Länsi-Suomen rannikolla innostuin soutamaan juuri hiljaisen liikenteen syyssäässä. Ruska oli mahtava ja vesi ihan tyyni. Soudin saarten välissä kaislikkoisia väyliä ja nautin ajatuksia herättävästä yksinäisyydestä. Vaikka isohkossa puuveneessämme oli moottori, niin silti soudin yksin Aurinkolahden ja Kallahden edustan vesiä kilometrikaupalla uistinta vetäen. Valaan muotoisia luotoja saattoi kiertää hipoen ja tutkia veden ja maan rajaa. Minusta parasta veneilyä onkin soutaminen. Tunnelma on samanlainen kuin Lapin vaelluksella, mutta veneellä pääsee halvalla ja nopeasti uuteen ulottuvuuteen. Artovan vene on ikuisen tuulen alapuolella ja Matin sillan takana. Kun lähtee soutamaan niin ajautuu helposti kielletylle suojelualueelle. Siksi vuokravene tulisi olla etelämpänä Kumpulan puron lähellä. Siitä on mukava lähteä kiertämään Mustikkamaa ja Kulosaari kuten moni vahvalihaksinen vuokraaja on tehnytkin. Sähköperämoottorillakin on käyty syyshaukiapajilla. Lahti on yllättävän kalaisa. Veneitä tuodaan kaukaa trailerilla kuhan pyyntiin. Myös veneestä onkimalla voi saada monen tai jopa yli kymmenen kilon karpin. Satakolkyt-hanke: Kannanotto Itämeren ja merellisen lähiluontomme puolesta M eri on olennainen osa Helsinkiä. Upea merellinen lähiluontomme on vailla vertaa, ja haluamme nauttia siitä jatkossakin. Haastamme kuntavaaliehdokkaat sitoutumaan Itämeren hyvinvointia ajaviin toimiin, sillä Itämeren luontoja virkistysarvot on turvattava. Vuoden 2019 alusta alkaen SATAKOLKYT-hanke on innostanut helsinkiläisiä liikkumaan lähirannoillaan ja siivoamaan niiltä roskia. Merellistä ympäristöämme uhkaa rehevöitymisen lisäksi myös roskaantuminen. Hankkeessamme on havaittu, että valtaosa meriroskasta on muoviroskaa, kuten pakkauksia, tupakantumppeja ja rakennustyömailta mereen päätynyttä roskaa. Meressä muovi hajoaa hiljalleen mikromuoviksi, josta aiheutuu monenlaisia ongelmia merieliöille ja myös ihmisille. Vaadimme kaupunkilaisten tietoisuuden vahvistamista Itämeren roskaantumisesta ja roskien haitoista. Ihmisten yleiseen kulutuskäyttäytymiseen voidaan vaikuttaa lisäämällä tietoa roskien ja mikromuovien haitoista sekä kuluttajien omista vaikutusmahdollisuuksista. Helsinkiläiset nuoret ilmaisevat toistuvasti kyselyissä olevansa huolissaan lähiluonnon roskaantumisesta. Tämä huoli on otettava vakavasti ja nostettava kunnallispolitiikassa keskiöön. Vaadimme ympäristökasvatuksen ja Itämeri-kasvatuksen roolin vahvistamista Helsingissä. Ympäristökasvatuksen keinoin voidaan lisätä nuorten mahdollisuuksia toimia ympäristön puolesta. Toiminnan kautta nuorten luottamus omiin vaikutusmahdollisuuksiin kasvaa ja myönteinen tulevaisuudenkuva vahvistuu. Vaadimme, että Helsinki ottaa yhä aktiivisemman roolin ilmastolle ja Itämerelle ystävällisen ruokavalion hyödyistä tiedottamisessa ja tämän mukaisten ateriavaihtoehtojen lisäämisessä kaupungin ruokapalveluissa. Helsinkiläisten on mahdollista tehdä ilmaston ja Itämeren kannalta kestäviä valintoja arjessaan, kun mahdollisuuksia siihen lisätään ja tällaisen ruokavalion eduista viestitään. Itämeren tilasta ja rannoista huolehtiminen on tärkeää, jotta helsinkiläiset voivat lisätä omaa hyvinvointiaan liikkumalla puhtaassa lähiluonnossa. Me olemme valmiita tekoihin puhtaamman lähiluonnon puolesta, oletko sinä, kuntavaaliehdokas? Lisäksi haastamme kaikki Helsingin kuntavaaliehdokkaat lähtemään mukaan siivoustalkoisiin Helsingin rannoille. Lisätietoa siivoustalkoisiin osallistumisesta osoitteessa www.satakolkyt.fi.
4 Kommuner på väg vart? K ring kommunalvalet är det många som bjuder på fina ideer för vår nutid och framtid. Men det finns ett par smolk i glädjebägaren: dels vet ingen av oss hur kommunerna kommer att klara sig med sote-reformen (är det sohv på svenska?), dels har ju faktiskt alla kommuner allvarliga problem med både finanser och verksamheter och invånare, i synnerhet hur invånarna skall kunna fås att dels delta i, dels tycka om det kommunen har för sej. Men vi har svaret (Inte på sohv, den är redan så långt att bara förvirring återstår.) Vi? Tre gubbar – jag och två andra – har faktiskt dragit igång ett projekt i Framtidsforskningssällskapets Helsingforsavdelning som siktar på att ge kommunerna möjligheter att börja arbeta på ett nytt sätt och skapa nya lösningar för det som kommer, inte bara kämpa med de problem som redan uppstått. Jag kallar det ’administration as a service’ – AAS (var och en må lägga till ett ’i’ i slutet om man vill). En lång kedja från skola till kommun Vi startar med att fundera på hur unga skall klara att skaffa jobb. Går man ut högstadiet i dag så är man ordentligt yrkeskunnig om kanske 4, kanske 8 år. Vad är det för jobb vi då har? Så arbetar man fram ett samtal mellan ungdomen och en hjälpreda med artificiell intelligens ett slags studiehandledare i mobilen – och frågar sig hur hjälpredan, karriärmaskinen, skall veta vad som kommer att behövas. Då blir det en apparat som samlar all framtidskunskap och bearbetar den. Men i själva verket hamnar den apparaten och den artificiella intelligensen att samtala med hela näringslivet, som ju behöver veta vad som är på väg precis lika mycket som den som vill få jobb där. Apparaten blir en skräddarmaskin, som skräddarsyr jobben så att de svarar mot framtida krav. Så måste man ju komma ihåg kommun och stat, som både sysselsätter folk och ställer upp hur tex skolorna skall arbeta. Då frågar man sig hur kommunerna skall kunna vara med i den processen. Så närmar vi oss frågan vi började med: kommunerna behöver redskap för att bereda sig på framtiden. Nyckeln till en hållbar kommunal framtid är samarbete och flexibilitet. Samarbete mellan kommuner, med stat, med näringsliv och i allra högsta grad med invånare och deras organisationer. Samarbetet börjar redan när man frågar vad som är fel, vad man behöver och vad man vill ha. När man har fått den frågan klart för sej så är det dags att ta fram ideer, göra dem till innovationer, innovationerna till produkter och tjänster, se till att finansieringen fungerar och sen – göra det. Då är det inte heller sagt att det bara är kommunen som skall göra det. Artificiell intelligens hjälper men får inte styra Det allra viktigaste med artificiell intelligens som hjälpreda är att den som betjänas skall ha rätt att och själv kunna besluta om hur man samtalar. Det viktigaste med kommunens samarbetsprocess är att samverkan skall gå igenom hela processen så, att också det samarbete som sker i förverkligandet är helt och hållet gemensamt. Det är också viktigt att man gemensamt följer upp hur det fungerar, är redo att lägga bort det som inte är bra. och flexibelt ta fram en bättre fungerande bit i stället. Flexibilitet brukar ju inte vara kommunens eller statens kännetecken, men artificiell intelligens kommer att erbjuda otroliga möjligheter till flexibla lösningar. Det gäller inte Apotti eller Suomi.fi, utan en äkta digirevolution. Men....ingen av oss tror att det här kommer att ske snabbt, ens med våra fantastiska nätarbetsgrupper. Vi antar att man ca 2024 ser om det skall bli något alls av detta och att det är mycket yngre människor som gör det. Det finns ett program som jobbar med en del av verktygen som behövs, Aurora AI, men där är man också ganska långt från att ha apparaterna färdigt på hyllan. Toisella kotimaisella Anders Jansson Kirjoittaja on Artovan historiaryhmän jäsen Ku va : Ge ra lt/ Pi xa ba y. co m
5 T yöhuone Arabianrannassa on pieni ja siisti. Kitaroita, kosketinsoittimia, tietokone ja kaiuttimet; muuta ei moderni äänityöläinen tarvitsekaan. Oona Kapari toivottaa tervetulleeksi ja pahoittelee, että muiden luovan alan työntekijöiden kanssa jaetun käytävän listat ovat vielä laittamatta. ”Eikä sitä yhteistä Facebook-ryhmääkään ole kukaan vielä ehtinyt tehdä.” Koronan keskelläkin Kapari on pysynyt kiireisenä. Levymiksaukseen keskittyneeseen musiikkialan ammattilaiseen pandemia on vaikuttanut vähemmän kuin elävän musiikin parissa työskenteleviin kollegoihin. Kapari oli hyvissä ajoin ennen koronaa tehnyt päätöksen keskittyä äänitöihin bändihommien sijaan. Kapari aloitti pop/jazz-konservatoriolla jo lapsena ja valmistui sähkökitaristiksi vuonna 2007. Kuitenkin äänituotanto alkoi vetää puoleensa, ja pari vuotta myöhemmin hän valmistui musiikkiteknologiksi. Vuonna 2011 Kapari aloitti kahdeksan vuoden työrupeaman äänittäjänä legendaarisilla Finnvox-studioilla. Vuonna 2019 aika oli kypsä oman levymerkin, Kuohu Recordsin, perustamiselle. Merkin nimestä voi päätellä Kaparin kiintymyksen Arabianrannan ja Vanhankaupungin luontoon. Ulkomaiset kaverit ovat ihmeissään, kun Kapari lataa sosiaaliseen mediaan kuvia työympäristöstään. Kotimatkalla rantaa pitkin Kapari tunteekin usein olevansa ”mielettömän kiitollinen, että on tämmöinen paikka, missä saa tehdä töitä”. Kymmenen vuoden levyprojekti Nyt Kapari on julkaissut ensimmäisen oman albuminsa, Maailmojen murheet. Levyprosessi alkoi jo kymmenen vuotta sitten ja on edennyt ryppäinä. Kapari oli ajautunut pikemmin taustavaikuttajaksi kuin artistiksi, mutta nyt aika oli kypsä levyn loppuunsaattamiselle. Maailmojen murheet etenee lähes kronologisessa järjestyksessä. Sanoitukset ovat taiteilijan pohdintoja omasta elämästään, ja hänen mukaansa albuminkaaressa on kuultavissa ”henkinen kasvu”. Nykyaikaisen singlekulttuurin keskellä Kapari halusi julkaista nimenomaan levyllisen musiikkia; tarkkaan harkitun kokonaisuuden. Hän ymmärtää suuria levy-yhtiöitä, joita kapitalismin lait ajavat tavoittelemaan maksimaalista kasvua. Toisaalta myös artisteille yksittäisen kappaleen julkaiseminen antaa paremman mahdollisuuden päästä Spotifyn soittolistoille, ”ja se vaikuttaa hirveästi siihen pikkiriikkiseen tulonmuodostukseen, mikä sieltä tulee. Mä ymmärrän että siihen panostetaan.”, Kapari sanoo. Mutta suurten yhtiöiden juuttuminen tiettyihin kaavoihin lukitsee Kaparin mielestä niiden markkinaosuuden taiteellisesti pieneen lokeroon. ”Indie-kentällä on tosi paljon tilaa”, kertoo Kapari. Siellä voidaan julkaista taiteellisesti kunnianhimoisia pro jekteja ja tehdä niin sanottuja riskisijoituksia. ”Minun levymerkkini ei tarvitse kasvaa kuin taiteellisesti. Minulle riittää, että on töitä ja että pärjään”. Tuottajan suuri rooli Kapari on äänittänyt ja miksannut tuottaja Antti ”Letku” Lehtisen aisaparina esimerkiksi Pikku Kukkaa ja Antti Autiota, joista jälkimmäinen vierailee myös Maailmojen murheet -albumilla. Omiin tuotantoprojekteihin kuuluu muun muassa Viitasen Piian kehuttu Uni onnesta -albumi. Tuottajan rooli on musiikissa erilainen kuin esimerkiksi elokuvateollisuuden puolella. Kapari kuvailee, että tuottajan ”tavoitteena on saada artistin albumista tai sinkusta mahdollisimman hyvä versio sen kyseisen artistin musiikista”. Käytännössä tuottaja miettii artistin kanssa muun muassa soittajavalintoja sekä kappaleiden sovituksia ja järjestystä levyllä. Sekä niitä singlelohkaisuja. Musiikkituottajalle elokuvan puolella sopiva vastine olisikin lähempänä ohjaajaa. Perinteisen bändituottajan rinnalle musiikkimaailmaan on ilmestynyt myös biittituottaja, joka usein säveltää ja soittaa taustabiitit esimerkiksi rapartisteille. Vaikka koronarajoitukset ovat koetelleet Kaparia vähemmän kuin kollegoja, häntä harmittaa ettei oman levyn kanssa nyt päässytkään kiertueelle. Keikkojen sijaan Kapari työstääkin nyt uutta levyä. ”Ja siihen ei varmasti mene kymmentä vuotta”, Kapari nauraa. Oona Kapari: musiikkialan konkarin ensilevy Ensilevy Ku va : Sa nn a Pa aj an en Ku va : Ji rin a Al an ko
6 Merkintöjä pormestari Jan Vapaavuoren asukasillasta T orstaina 4.3. 2021 järjestettiin alueellamme pormestari Jan Vapaavuoren asukasilta. Kun koko homma käydään netissä, tuo ’alueellamme’ jää tietenkin aika viitteelliseksi. Metsä, nuorisotalo, yhteisöllisyys, uimala ja kylätalo – ja Kumpulan päiväkotiprosessi avasivat tilaisuuden. Parempaa vuorovaikutusta suunnittelussa, kehittämistä ranta-alueella, nuorten hengailumahdollisuuksia toivottiin. Koulut, päiväkodit, joukkoliikenne, kaupungin kasvu. Keijo Lehikoinen esitti Artovan ja Kumpulan yhteisen kysymyksen: ”Jos pormestari itse olisitte Arabianrannan tai Kumpulan asukas, mitkä toimet esittäisitte itse kaupunginvaltuustolle ajatellen vuotta 2030?” – Lähivuosina kasvaa teinien ja lasten osuus, mutta 2030 jälkeen ikäihmisten – kaupunki muuttuu ja kasvaa koko ajan, meidän on ymmärrettävä kehittämistä niin, että se palvelee samaan aikaan lähivuosien ja muutaman vuoden päästä. Tarvitsemme muuntojoustavaa kaupunkia. Rantapuistosta aloitetaan tänä vuonna käyttöja hoitosuunnitelman laadinta. Katsotaan myös lähiliikuntamahdollisuuksia. Peruskoulun ja päiväkodin tiloista katsottiin niiden riittävän. Kätilöopistolle tehdään säilyttämispurkamisyhdistelmäkilpailu vuoden lopulla. Leikkipuistoissa ei ole koululaisille sopivia kiipeily/leikkivälineitä. Siihen lupailtiin muutoksia lähivuosina. Kouluihin ollaan tuomassa valtion rahoituksella ohjattua toimintaa koulupäivän yhteyteen. Vapaavuori viittasi tasapainoiluun, koska iso kaupunki ja uuden rakentamista ympäri kaupunkia. Sitä mukaa kun uusia toiveita ja harrasteita nousee esiin, kaupunki ottaa niistä vaarin ja lähtee niitä toteuttamaan. Hanhet – valtuustossa tuntikausia – ei yleisratkaisua mutta tarkoituksena rajoittaa mm. niittoja. Tämä on myös ELY-keskuksen kanssa neuvoteltava asia. Hermannin rantatien ylittämisen vaikeuksista; katusuunnittelu on käynnissä. Risteämiset edelleen kadun tasossa, tunneleita tai siltoja ei luontevasti voi siihen maastoon tehdä. Kustaa Vaasan tien puolella suunniteltu alikulkua ja liittymää muokataan, jolloin myös jalankulun eritasot ovat mahdollisia. Kustaa Vaasan tien liikennemelun torjunnan tarve tunnistetaan, mutta toteutukseen määrärahoja ei tälle kohteelle mahdollisesti riitä. Vuoropuhelua käyty Limingantien päiväkotihankkeesta, mutta aikataulu ei salli asemakaavan muutosta tai toisen paikan hakua. Ajoissa vuorovaikuttaminen kohtaa kaavan pitkän toteuttamisaikataulun. Kansallisen kaupunkipuiston rajauksista ei vielä ole päätöksiä eikä edes siitä, tuleeko puistoa – ’sen hetki ei ole vielä nyt’. Korona ajan rasittamien lasten ja nuorten mielenterveyspalvelujen tarve on ilmeistä; hankkeita ja uudistuksia on meneillään myös HUSn kanssa. Mutta yhtä tärkeää on varhaiskasvatuksen ja koulujen sekä nuorisotoimen palvelut. Arabian peruskoulun oppilaiden esittämä kysymys; ”Hiilineutraaliin Suomeen pääseminen ja tavoitteet, hallituksen aikataulu 2035 mennessä, miten Helsingin kaupunki?” – Noin puolet Helsingin päästöistä syntyy lämmityksestä, neljäsosa liikenteestä, 15 % kotitaloussähköstä. Hiilineutraaliin tulevaisuuteen keskittyvä 147 kohdan kehitysohjelma on tarkoitus saada vuoteen 2035 mennessä valmiiksi. Jos matkan varrella löytyy uusia keinoja, otetaan niitäkin käyttöön. Helsinki on teettänyt uuden tutkimuksen siitä, mikä olisi järkevin tapa päästä eroon hiilen polttamisesta, tulokset saadaan pian julki ja ne voivat palvella muidenkin kaupunkien tarkoitusperiä. Kouluissa ja päiväkodeissa erityisesti ilmastotietoisuus, kiertotalous, kestävä kasvu ovat tulevaisuudessa painopisteinä. Tärkeintä on toiminta, koska sitä kautta voidaan ilmastoahdistusta konkreettisesti purkaa. Kaupunginosien profiloituminen palveluissa ja yhdenvertaisuus tuo aika lailla tasapainoilutarpeita. Säilyykö alueen identiteetti – paikka, historia, luonto – kaupungin edelleen kasvaessa? Rakentaminen tuo palvelujen kaipaamaa kriittistä massaa. Arabianranta kehittyy ympäristötaideprojektien alueena, Kruunuvuorenrannassa valo – mutta oleellista on miten asukkaat kokevat paikan omakseen. Asumisen kustannuksista puheena asuntopula eli lisätuotannon tarve. Hitas-asunnoilla on saatu hyviä tuloksia, mutta viime vuosina haasteita tasapuolisuudessa ja markkinaroolin suhteen, miten järjestelmä uusiutuu? Staran Toukolan varikon siirtoa Koskelaan yhä tutkitaan, mutta on äärimmäisen epätodennäköistä, että jos alue vapautuu, sitä otettaisiin muuhun kuin asuntokäyttöön – puheena 50 000 m2ka eli runsaan tuhannen asukkaan asunnot. Toiveita asukkaiden ja Artova ry:n puolelta vanhan varikkorakennuksen käytölle olisi esim. yhdistelmä asukastilaa, verstastoimintaa ja kivijalkapuoteja. Pormestarin loppusanoissa sivuttiin Helsingin kaupunkistrategiaa: tavoitteena rakentaa maailman toimivinta kaupunkia, kaikilla asioilla on merkitystä, joka päivä luodaan uutta ja parempaa kaupunkia. Helsinki on ennen kaikkea paikka ja yhteisö, ei pelkkä byrokratia. Toimiva kaupunki rakentuu yhdessä tekemällä. Ansio on kokonaan ihmisillä, jotka haluavat nähdä vaivaa ja panostavat kaupunkinsa kehittymiseen. Asukasilta Ku va : H ei di M aj da hl Anders Jansson Puheenjohtaja, Artova ry
7 PPAAAAVVAALLIINN MMUUSSIIIIKKKKIIKKOOUULLUU ? PIANO, VAPAA SÄESTYS ? LAULU ? VIULU ? HUILU, NOKKAHUILU ? KITARA, SÄHKÖKITARA, UKULELE LUKUKAUSIMAKSU: 480 / 380 € (45 / 30 MIN) EEII PPÄÄÄÄSSYYKKOOKKEEIITTAA,, IILLMMOOIITTTTAAUUDDUU SSIIIISS HHEETTII!! LISÄTIETOJA: WWW.PAAVALINMUSIIKKIKOULU.FI tai TAPIO KANANOJA p. 040 553 4794 OHJELMISTOINSINÖÖRI, ISÄ, VARAVALTUUTETTU KUNTAVAALIT 2021 Mainoksen maksaa Uusi Helsinki ry VALLILA, HERMANNI 263 Kaikenikäisten kotikaupunki! Lähiluonto ja palvelut kaikkien lähelle Vanhustenhoito kuntoon Malmin lentokenttä säilytettävä Kansallinen kaupunkipuisto Helsinkiin perustettava! 59 MArtin Aalto johanna nuorteva MAKSAJAT: EHDOKKAAT ITSE 844 766 LAURI ALHOJÄRVI laurialhojarvi.fi @laurialhojarvi Ääni kulttuurille ja sivistykselle Kuohun päätoimittaja Artovan hallituksen jäsen Koulunkäyntiavustaja, kulttuurintutkija FM Maksaja: Lauri Alhojärvi 2 Riitta Korhonen geologi, filosofian lisensiaatti Viikki
8 Arabian katufestivaalin taidekartta 2021 AKF 2021 A rabian katufestivaali järjestettiin 14. kerran lauantaina 15.5. virtuaalisesti Arabian katufestivaalin YouTube-kanavalla ja ohjelmatuottajien kanavissa. Festivaalin ohjelmassa oli laaja kattaus niin musiikkia, tanssia, taidetta, runoutta ja työpajoja. Festivaali lanseerasi tapahtumaviikolla myös taidekartan, johon on merkitty Arabianrannan ja Toukolan alueen kaikki uudet ja vanhat ARelävöitykset sekä uudet katutaidekohteet. Arabian katufestivaali kannustaa taiteen ystäviä omatoimisille taidekävelykierroksille nauttimaan alueen uusista ja vanhoista taideteoksista. AR-teoksia voi katsoa ilmaiseksi Arilyn-applikaation kautta älypuhelimella tai tabletilla. Tänä vuonna toteutetut AR-elävöitykset ovat näkyvillä ainakin kevääseen 2022 saakka. Tarkempi katutaidekartta on nähtävillä Araibian katufestivaalin nettisivuilla www.arabiankatufestivaali.fi AR = augmented reality eli lisätty todellisuus
9 AKF 2021 Esittelyssä Arabian katufestivaalin taiteilijoita Visuaalinen ilme: Kuvittaja & graafikko Sanja Elina @sanjaelina Taiteilija Emma Larkavuo Kuva: Emma Larkavuo Emma Larkovuo on Helsingissä asuva kuvataiteilija, joka kertoo työstään näin: “Minua kiehtovat asetelmat, interiöörit, väriyhdistelmät, muodot ja leikkisyys, joita haluan tutkia ja ilmentää teoksissani ja jotka toimivat lähtökohtana myös sähkökaappiteokselle. Teosta tehdessä työskentelen pitkästä aikaa maalaten, mistä olen tosi innoissani. Teos sisältää mm. muotoja, värejä, kukkia ja kesän alkamisen kunniaksi tietysti kakkua.” @emmalarkov AR-taiteilija Inka Jerkku Kuva: Inka Jerkku Tamperelainen Inka Jerkku luo monipuolista kuvaja mediataidetta keskittyen tällä hetkellä muun muassa 3D-mallintamiseen ja videoinstallaatioihin. Visuaalinen tarinankerronta ja kokemuksellisuus ovat usein olennaisessa asemassa Jerkun töissä. Arabian katufestivaalia varten tehty AR-teos on toteutettu Heta Kovasen sähkökaappiteoksen pohjalta: maalauksessa näkyvä pöllö herää Arilyn-sovelluksella katsottuna eloon ja lähestyy leikkisästi katsojaa. @inkerinkelinen Taiteilija Matilda Palmu Kuva: Matila Palmu Matilda Palmu on Helsingissä työskentelevä feministinen taiteilija ja muotoilija, joka saa inspiraation teoksilleen omasta elämästään ja rikkaasta unimaailmastaan. “Taiteellista työskentelyäni ohjaava mantra on “more is not enough” ja se näkyy teosteni kirkkaissa väreissä sekä runsaassa kuosija kuviomaailmassa. Tuleva teokseni Damaskuksentielle on eräänlainen kukkien ja muiden kasvien henki, joka tuo onnea viherpeukaloille ja muille kasvien ja kukkien ystäville sekä ennustaa hyvää kasvukautta kotien puutarhoihin.” @matildapalmu Ku va : Si ni Ke sk ita lo Ku va : Sa m po Le in iit ty Tule mukaan Arabian katufestivaalin taidesuunnistukseen! Arabian katufestivaali haluaa kannustaa ihmisiä taiteen pariin erikoisista ajoista huolimatta turvallisuutta kuitenkaan unohtamatta. Olemme koonneet yhteen Arabian alueen katutaideteokset sekä AR-elävöitykset, jotta taiteesta nauttiminen ja sen kokeminen olisi entistäkin helpompaa. Löydät kaikki teokset nyt kätevästi yhden kartan alta. Löydät kartan, lisätiedot AR:stä sekä taidesuunnistuksesta nettisivuiltamme: www.arabiankatufestivaali.fi/taidesuunnistus
10 V uonna 1999 Viikin Latokartanossa oli asutusta vain Lahdenväylän rajaamalla kalliolla nykyisen Simon Clemetssonin puiston länsipuolella. Asuntoja oli Viikin kampusalueen opiskelijoille ja jokunen ihan tavallisillekin helsinkiläisille. Mutta peltoaukeamalla, jota Hallainvuori toiselta puolelta rajaa, muutos asuinalueeksi oli jo käynnistynyt. Keväällä 2000 ensimmäiset rakennukset ikivanhalla peltoaukealla olivat pystyssä ja niihin muuttivat ensimmäiset uudisasukkaat, tämän tekstin kirjoittaja muiden muassa. Viikki-Seuran perustivat käytännössä muutamat Maakaarenkuja 3:n asukasaktivistit yhdessä Helsingin kaupungin ja yliopiston työntekijöiden kanssa. Siitä porukasta on edelleen mukana ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittu Veijo Mickelsson, joka on muistellut alkukauden tapahtumia lehden Viikissä tapahtuu numerossa 3/2018. Pisimmän vuoron puheenjohtajana on tehnyt seuraa nyt johtava Riitta Korhonen. Seura oli ja on monella tavalla tyypillinen kaupunginosayhdistys, mutta ei ihan kaikessa. Perinteet ovat kaikki 2000-luvun puolella syntyneitä, aiempia historiallisia kerrostumia on hyvin vähän ja käytännössä kaikki asukkaat ovat tavalla tai toisella uudisraivaajia. Viikki on myös suunniteltu osittain erilaiseksi. Yliopiston alueisiin rajautuva eteläosa on rakennettu osittain uusia ekologisen rakentamisen ja asumisen keinoja kokeillen. Eko-Viikkiä ei pikasilmäyksellä välttämättä erota muusta asutuksesta, mutta siellä on rakennusten välisten vihersormien ja viljelypalstojen lisäksi myös kokeilevaa arkkitehtuuria, kuten oljesta tehtyjä seiniä, jota tullaan jatkuvasti katsomaan Japanista ja Koreasta asti. Viikin kampusalueen läheisyys on tuonut myös asuinalueelle keskimääräistä enemmän kansainvälisyyttä, joka rikkoo ahtaita ennakkoluuloja. Vain englantia puhuva naapuri voi hyvin olla yliopistolla tutkimustyötä tekevä tohtori. Kaupunki rakensi Viikkiin peräti viisi asukastaloa (Kiila, Kaari, Kunto, Lava ja Motti), joilla on ollut suuri vaikutus alueen palvelutarjonnassa ja järjestöjen yhteistyössä. Viikki-Seuralle asukastalot ovat olleet alusta lähtien tärkein yhteistyökumppani niin tapahtumien järjestämisessä kuin tiedottamisessakin – joskus rahoituksessakin. Asukastaloilla on nimittäin taloyhtiöiden kautta taattu pysyvä rahoitus, joka on monissa tapauksissa pelastanut toimintarahan puutteessa kärvistelevät tapahtumat. Asukastalot ovat arkisen tuen lisäksi tarjonneet asukkaille myös vakaan verkoston, jonka kautta tutustua muihin viikkiläisiin. Alusta lähtien on Viikki-Seurassa pidetty asukkaille suuntautuvaa tiedotusta ensiarvoisen tärkeänä tehtävänä. Keväällä 2006 julkaistiin ensimmäinen, täysin talkoovoimin koottu numero lehdestä Viikissä tapahtuu. Päätoimittajana toimi ensimmäisinä vuosina Timo Huotinen, sitten allekirjoittanut ja muitakin. Lehteä levitettiin käsipelillä tuolloin vielä suhteellisen pienelle asukasjoukolle. Tärkeimpiä ja pysyviä ilmoittajia olivat asukastalot ja kirkko, joiden omat tiedotustarpeet saatiin lehden avulla kätevästi hoidettua. Vuodesta 2008 lähtien lehti alkoi ilmestyä kolmasti vuodessa ja levisi paikallislehti Vartin (myöhemmin Koillis-Helsingin Lähitieto) sisällä yli 50 000 talouteen. Järjestely oli Viikki-Seuralle mainio. Saimme taiton, painotyön ja jakelun ilmaiseksi, kun ilmoitustulot menivät emolehdelle. Meillä säilyi täydellinen kontrolli lehden sisältöön. Lehden kaikki numerot vuoden 2008 alusta löytyvät PDFmuotoisina seuran verkkosivuilta. Viikki-Seura alkoi hyödyntää internetin palveluita hyvin varhain. Pitkään ne toimivat osoitteessa kaupunginosat. fi, mutta vuonna 2017 avattiin palvelut osoitteessa viikkiseura.fi. Viikissä on joukko vuotuistapahtumia, joissa kaikissa Viikki-Seura on ollut mukana joko pääjärjestäjänä tai ainakin aktiivisena tiedottajana, kuten Päivä maalla -tapahtumassa. Edelleen järjestettäviä ovat joulupolkutapahtuma, laskiaisrieha ja siivoustalkoot vapun jälkeen. Yli kymmenen vuoden ajan Viikin merkittävin tapahtuma oli toukokuun viimeisenä lauantaina järjestetty kansanjuhla Vadelmakallion iltamat, joka järjestettiin hienossa vanhassa heinäladossa. Se on nykyään hevostilan käytössä, mutta pitkään siellä järjestettiin isompia ja pienempiä juhlia, joissa oli aina ohjelmaa niin lapsille kuin aikuisillekin. Vuosien mittaan ladolla esiintyivät mm. Mikko Perkoila, Kengurumeininki, John McGregor, Joose Keskitalo, Sotta ja Pytty ja taikuri Aaro Sorva. Kun lato menetettiin, kevätjuhlia on järjestetty eri nimillä mm. Viikkarissa, asukastalo Lavalla, nuorisotalo Nutalla ja Latokartanon torilla. Torilla on järjestetty jo muutama isompi tapahtuma ja mm. elokuvien katselua. Sään armoilla olemisessa on aina omat riskinsä, mutta Ilta torilla -tapahtumaan on saatu omistautunutta yleisöä ja hienoja arViikki-Seura – viikkiläisyyttä rakentamassa Valkoposkihanhien parvet ovat Viikin peltojen vakituisia vieraita. Vaikka ne haittaavat opetusja tutkimustilan viljelmiä, useimmat viikkiläiset suhtautuvat hanhiin myönteisesti. Teksti & Kuvat Heikki Poroila
11 tisteja kuten Jonna Tervomaa, Marjo Leinonen, Johannes Koivu, Juurakko, Mama Africa, Ninni Poijärvi ja Hovinarri. Viikki-Seura on ollut alusta alkaen sitoutumaton, kaikille avoin yhdistys, mutta yhteiskunnallinen aktiivisuus on sekin kuulunut asialistalle. Kaupunki pyytää kaikkiin kaavamuutoksiin seuran kannan – vaikka ei lausunnon mukaan toimisikaan – ja aivan erityisesti on pyritty vaikuttamaan julkiseen liikenteeseen ja yleiseen liikenneturvallisuuteen. Seura ottaa herkästi kantaa myös luontoa koskeviin hankkeisiin, koska kaikissa kyselyissä on käynyt selväksi, että luonnonläheisyys on monelle tärkeä syy asua juuri Viikissä. Seura on järjestänyt myös vaalipaneeleja, mutta niiden suosio ei ole koskaan ollut erityisen hyvä. Kerran on ehdokkaita ollut paikalla enemmän kuin uteliasta yleisöä. Selityksenä vaalitilaisuuksien vähäiseen kiinnostukseen on todennäköisesti alueen nuoruus. Paikallisten verkostojen syntymiseen menee helposti vuosikymmeniä. Aivan erityisen suuren taistelun seuran aktivistit kävivät Viikin Gardenian säilyttämiseksi talvipuutarhakäytössä. Se taistelu valitettavasti hävittiin, mutta eri vaiheissa hankittiin paljon oppia siitä, miten asioihin voi vaikuttaa ja miksi silti mikään ei joskus auta eikä riitä. Poikkeuksellisen vahva side on aina ollut myös Viikin kirjastoon, joka sijaitsee varsinaisen asutuksen ulkopuolella, mutta Prisman vieressä ja keskellä kampusta. Viikki-Seura tiedottaa aktiivisesti kaikista kirjaston asioista, tapahtumista ja näyttelyistä. Yhteistyö yliopistokampuksen kanssa on valitettavasti jäänyt puheiden tasolle, koska konkreettisia yhteisiä kohteita on loppujen lopuksi ollut melko vähän. Sen sijaan yhteistyö Viikin tutkimusja opetustilan kanssa on ollut aina aktiivista. Heiltä se lupa Vadelmakallion ladonkin käyttöön alun perin saatiin. Viikki-Seura vuokraa myös kaupungilta viljelypalsta-aluetta ja vuokraa sieltä palstoja eteenpäin innokkaille kotitarveviljelijöille. Palstoja on tällä hetkellä melkein 180 ja lähes saman verran on jonossa oman palstan toivojiakin. Kaupungin suunnitelmissa on ollut viljelypalsta-alueen suurentaminen, mutta hankkeet ovat ilmeisesti rahapulan takia viivästyneet. Palstaviljely ei varsinaisesti ole Viikki-Seuran omaa toimintaa, mutta seura on pyrkinyt kannustamaan viljelijöitä jakamalla mm. vuotuisen palkinnon Viikin paras palsta. Viikki-Seura ei ole koskaan pystynyt toimimaan merkittävänä alueen toimijoiden sponsorina, vaan yhteistyö on ollut enemmän toiminnallista ja tiedotuspainotteista. Kahdelle alueen koululle, Viikin norssille ja Latokartanon peruskoululle, on kuitenkin jaettu vuosittain useamman sadan euron suuruiset stipendit. Lisäksi on pyritty palkitsemaan vuosittain Vuoden viikkiläinen teko kannustuksena ja kiitoksena kansalaisaktiivisuudesta ja ideoinnista. Pienimuotoista rahoitustukea on ajoittain myönnetty hankkeille, joita on pidetty poikkeuksellisen arvokkaina. Viikin Latokartanon asuinrakentaminen on saatu käytännössä valmiiksi, paitsi mitä kaikkea Raide-Jokeri sitten tuokaan tullessaan. Muutos on kahdessa vuosikymmenessä ollut valtava, vaikka sitä on myöhemmin muuttaneen vaikea tajuta samalla lailla kuin pellolle keväällä 2000 muuttaneella. Ilahduttavan hyvin on perinteinen maaseutumaisuus saatu säilymään laajan puistoja peltoalueen ansiosta. Vaikka vuohet ovat kadonneet tutkimustilalta, lehmät kirmaavat joka kevät laitumelle valtavan katsojajoukon riemuksi. Ainakin me uudisraivaajat toivomme, ettei Viikki koskaan menetä luonnonläheisyyttään, kallioitaan, läheistä arboretumia ja luonnonsuojelualuetta. Ilman lähellä olevaa luontoa Viikki muuttuu – ihan tavalliseksi helsinkiläiseksi asuinalueeksi. Viikin Gardenian piha toimi erinomaisena syksyisen vuotuistapahtuman yhtenä pääpaikkana. Talvipuutarhan alasajon myötä tapahtuma keskittyi opetusja tutkimustilan ympäristöön. Viikin palstaviljelijöiden maamerkkinä on ikivanha lato, joka nykyään toimii ponitallin tukikohtana. Viljelyhaluja olisi useammalla kuin mihin tila antaa mahdollisuuden. Viikin opetusja koetilan eläimet ovat ilahduttaneet viikkiläisiä jo kaksi vuosikymmentä. ? Viikin normaalikoulun valtava rakennus valmistui vuonna 2003 keskelle eko-Viikin aluetta. Se on Suomen suurimpia yhtenäiskouluja, jossa voi astua toiseen päähän ekaluokkalaisena ja poistua toisesta päästä ylioppilaana.
12 Koronavuoden satoa E i se koronakaan sentään kaikkeen pysty, ajattelen, kun avaan jännittyneenä kustantajan poikkeuksellisesti kotiin toimittamaa kirjapakettia. Vaikka juhlalliset kirjan julkistamisjuhlat se taisi meiltä viedä tai siirtää ainakin epämääräiseen tulevaisuuteen. Töölön palvelukeskuksessa on jo yli 40 vuoden ajan kokoontunut joukko ikäihmisiä tiistai-iltapäivisin kirjoittamiensa tekstien ääreen. Osallistujat ja vetäjät ovat luonnollisesti vaihtuneet, mutta nytkin joukossa on yli 25 vuotta piiriin osallistuneita, jos on uusiakin tulokkaita. Yhteistä kaikille osallistujille on ollut halu jäsentää maailmaa kirjoittamisen kautta. Ja oman kirjoittajaäänen löytäminen positiivisen kritiikin kannustamana. Vanhojen tekijöiden viides antologia Vielä virtaa on ollut koko koronavuoden ajan kirjoittajaryhmässämme työn alla. Korona pisti kyllä kapuloita rattaisiin sen kun kerkesi. Kirjaa on työstetty niin Töölön palvelukeskuksessa, Työväenopiston Opistotalolla pienryhmissä maskien takana, sähköpostitse, omissa oloissa, miten tilanne milloinkin on sallinut ja viimeistely tehtiin Teamsin kautta. Samalla antologian valmistelu on ollut monelle meistä kuluneen vuoden aikana henkireikä kuin myös melkoinen digiloikka, kun olemme saaneet opetella yhdessä uusia digitaitoja. Senioreita ei helposti lannisteta. Minkä olimme päättäneet viedä loppuun, sen olemme sinnikkäästi vieneet. On ollut päivittäin muutakin ajateltavaa kuin koronauutisten seuraaminen ja toisaalta kun muut harrastukset ja tapaamiset ovat olleet kiellettyjä, joutoaikaa on ollut. Päätimme, että voihan sitä sähköpostitsekin asioita miettiä ja ehdotella vaikka toinen toistaan hullumpia nimiä uudelle antologiallemme. Kun se oikea lopulta sitten loksahti kohdalleen, tuntui, että se oli ainoa mahdollinen. Ja vielä piti äänestää ja valita Leena Kontusen akvarelleista paras mahdollinen kansikuvaksi. Vauhtia ja virtaa me kanteen niin kuin nimeenkin kaipasimme. Ja vilkkaan mielipiteenvaihdon jälkeen niin nimi kuin kansikin löytyivät. Vanhojen tekijöiden viides antologia Vielä virtaa on entiseen tapaan monipuolinen kokoelma runoja ja proosaa, fantasiaa ja muistoja. Totta ja tarinaa. Yhdentoista kirjoittajan tekstit antavat lukijalle ajattelemisen aihetta, viihdyttävät ja yllättävät. Ne maalaavat värikkään kuvan elämän niin valoisista kuin tummemmistakin hetkistä. Kirjaa voi tilata kustantajalta myynti@neirol.fi, puh. 045-1103201 tai tilaamalla kirjakauppojen kautta. Kirjanurkka Vanhat tekijät Vielä virtaa antologia 248 sivua omakustanne Neirol– kustannus, Helsinki 2021 Helsinki Runoutta Arabianrannasta ”Kirjoita onnellisia asioita” on kokoelma Markus Kempin kirjoittamia runoja ja mietelmiä vuosilta 2006-2019. Tekstit sisältävät pohdintaa olemassaolosta, onnen löytämisestä, ihmisten välisestä ymmärryksestä ja pelkojen voittamisesta. Markus Kemppi (s. 1989) on runoileva kahvilatyöntekijä, joka nauttii rauhasta ja rakkaudesta, musiikista ja karaokesta sekä inspiroituu Juice Leskisen lyriikasta. Arabianrannassa, Käpytikkatalossa asuvan Kempin pitkäaikainen haave omasta runokirjasta toteutui Tukilinjasäätiön apurahan turvin. Kirjaa myy Pertin valinta. Ku va :F re ep ik .c om
13 LISÄTIETOJA YHDISTYKSESTÄ: www.vkek.fi Vanhankaupungin kulttuuriekologinen klubi 30 vuotta Keijo Lehikoinen Kirjoittaja on tämän numeron Kuohun päätoimittaja ja Kuusiluodossa viihtyvä arabianrantalainen Y hdistyksen primus motor on luonto-oppaana, tietokirjailijana ja lintuharrastajana tunnettu Eero Haapanen. Hän muistelee yhdistyksen alkuaikoja huvittuneena: kun Helsingin kaupunki tarjosi Kuusiluodon aluetta vuokralle, tieto Kuusiluodon 1930-luvulla rakennetun huvilan kunnostusvaatimuksista oli vuokralaisilla vähäinen. Unelma saaristolaiselämästä kantoi kuitenkin kunnostajat ensimmäisten, varsin primitiivisten vuosien yli. Ajan myötä kisälleistä hioutui mestareita. Tänä kesänä 30-vuotias Vanhankaupungin kulttuuri-ekologinen klubi tuo jälleen ihastusta herättäneet lampaat Kuusiluotoon. Vkek ry:n jäsenistö on kiinnostunut ekologisesta elämätapavasta, luonnosta ja perinnetaitojen ylläpitämisestä. Tästä esimerkkinä on verkoilla tapahtuva talvikalastus, jota yhdistys harrasti muutama vuosi sitten yhteistyössä Artova ry:n kanssa. Kulunut talvi oli hyvin jäinen ja mahdollisti jälleen talvikalastuksen harrastamisen. SANNA WUORIO sannawuorio . fi Asukkaat tekevät Helsingin 635 Lupa unelmoida. Hyvässä kunnassa jokaisella on oikeus hyvinvointiin ja turvaan, arjen palvelut tuotetaan kestävästi ja ne löytyvät läheltä. Katju Aro Kaupunginvaltuutettu, taiteen maisteri Toukola, Helsinki Anni Rolig Työllisyysasiantuntija, yrittäjä, sosionomi Arabianranta, Helsinki 4 25 K E H Y S T Y S L I I K E Monipuolinen kehystämö Monipuolinen kehystämö Arabianrannassa Arabianrannassa www.ilvesinterioori.fi Hämeentie 157, 1 krs Artiteq ripustuskiskot Artiteq ripustuskiskot Nielsen alumiini valmiskehykset Nielsen alumiini valmiskehykset Valokuvasuurennokset Valokuvasuurennokset Tällä kupongilla Tällä kupongilla kehystykset -15% kehystykset -15% Ei koske pelkkiä paspoja Ei koske pelkkiä paspoja ja valmiskehyksiä. ja valmiskehyksiä. Vanhankaupungin kulttuuri-ekologinen klubi on vuonna 1990 perustettu luontoharrastajien yhdistys, jonka tarkoitus on suojella Kuusiluodon alueen luontoa ja kulttuuriarvoja sekä edistää tähän liittyvää harrastustoimintaa. Ku va :P ix ab ay .c om
14 J uhlavuoden kunniaksi Kuohu haastatteli yhdistyksen toiminnanjohtajaa Eeva-Maija Bergholmia. Voitko kertoa lukijoillemme hieman yhdistyksen ja kymmenen vuotta täyttävän Vihreän Oksan Werstaan toiminnasta? Yhdistys perustettiin kehittämään lasten ja nuorten viljelyharrastusta ja erityisesti Kumpulan koulukasvitarhan toimintaa. Koulukasvitarha on toiminut vuodesta 1928 lähtien; joka vuosi lapset ja nuoret ovat päässeet viljelemään alueelle. Aiemmin toiminta oli suoraan kaupungin opetusviraston alaista toimintaa. 2000-luvun alussa herättiin tarpeeseen lähteä kehittämään koulukasvitarhan toimintaa, haaveissa oli puutarhakulttuurikeskuksen perustaminen ja monipuolinen toiminta niin lapsille kuin nuorille. Näin syntyi Lasten ja nuorten puutarhayhdistys. Yhdistyksen toiminta lähti liikkeelle lasten päiväleireistä, joiden teemoja lähdettiin jo varhaisessa vaiheessa laajentamaan viljelystä ympäristötaiteeseen, tieteeseen ja draamaan. Kaikessa toiminnassa halutaan kuitenkin taata multaiset sormet, oppia viljelystä ja luontosuhteen vahvistaminen. Vuonna 2010 toiminta laajeni perheisiin puutarhaperhekerhon myötä ja vuonna 2011 perustettiin maamme ensimmäinen nuorten puutarhatyöpaja Vihreän Oksan Werstas. Werstaan myötä toiminta muuttui ympärivuotiseksi, kun pajatoimintaa on nuorille tarjolla maaliskuusta jouluun. Kymmenen toimintavuoden aikana puutarhatalouden opetussuunnitelmaan perustuvaan toimintaan on osallistunut jo satoja nuoria, kun kerrallaan pajalla on noin 10-12 nuorta ja yksi nuori voi olla maksimissaan kuusi kuukautta. Toimintaa kehitetään koko ajan muun muassa yhteistyössä puutarha-alan oppilaitosten kanssa. Näkyykö juhlavuosi jollakin tapaa toiminnassanne? Mitä kaikkea on tiedossa tänä vuonna? Juhlavuosi näkyy sosiaalisessa mediassa erilaisina muisteluina ja kuvavälähdyksinä menneiltä vuosilta. Kumpulan koulukasvitarhan avoimissa keskiviikkoilloissa toukokuun lopulta elokuun loppuun pääsee tutustumaan puutarhaan ja yhdistyksen toimintaan. Juhlavuosi huipentuu keskiviikkona 18.8. sadonkorjuujuhlaan Kumpulan koulukasvitarhalla. Juhlaan ovat tervetulleita kaikki kaupunkilaiset nauttimaan puutarhasta, ostamaan satoa ja kahvilan herkkuja. Entä miltä tulevaisuus näyttää? Mihin suuntaan toimintaa kehitetään? Puutarhaharrastus ja kiinnostus itse kasvatettuun ruokaan on tällä hetkellä voimakas trendi. Niin nuoret kuin vanhemmat haluavat oppia viljelyä ja myös luonnon arvostus on kasvanut. Kysyntää ja tarvetta toiminnalle on. Digitalisaation vastapainoksi kaivataan konkreettista tekemistä. Viljelyssä oman työn jälki näkyy ja maku tuntuu. Luotamme että tässä on ponnahduslautaa myös tulevaan. Samaan aikaan kuuntelemme toki jäsentemme ja toimintaamme osallistuvien toiveita. Juhlavuoden kunniaksi myös yhdistyksen ja Werstaan strategia päivitetään. Lasten ja nuorten puutarhayhdistys täyttää 15 vuotta Ku va : La st en ja nu or te n pu ut ar ha yh di st ys Ku va : H ei di M aj da hl Ku va : W ilm a H ur sk ai ne n Ku va : La st en ja nu or te n pu ut ar ha yh di st ys
15 Kasvisgratiini kuuluu erityisesti alkusyksyyn, jolloin satokauden vihannekset ovat parhaimmillaan. Silloin on hyvä hetki valmistaa maistuvaa kasvisgratiinia. Tämä ruoka on tietysti herkullista läpi vuoden. Kokeile sinäkin! KASVIS-NYHTÖKAURAGRATIINI 4 annosta 2 l vettä 1 tl suolaa 4-6 porkkanaa pieni parsakaali tai kukkakaali 125-250 g nyhtökauraa 50 g voita ¾ dl vehnäjauhoja 8 dl maitoa 100-150 g juustoraastetta suolaa maun mukaan Kati Jaakonen www.hellapoliisi.fi Kasvis-nyhtökauragratiini Hellapoliisi Kiehauta suolalla maustettu vesi. Kuori ja paloittele porkkana reiluiksi suupaloiksi. Paloittele parsakaali tai kukkakaali. Lisää ne kiehuvaan veteen ja anna kiehua hiljalleen muutama minuutti, kunnes kasvikset ovat pehmenneet hieman. Valuta. Laita ne leivinpaperilla vuorattuun uunivuokaan ja sekoita joukkoon nyhtökaura. Sulata voi kattilassa. Sekoita joukkoon vehnäjauhot. Lisää maito ja anna kiehua hiljalleen noin 5 minuuttia. Sekoita joukkoon juustoraaste ja mausta kastike ripauksella suolaa. Kaada kastike uunivuokaan ja laita 250-asteiseen uuniin keskiritilätasolle, kunnes pinnalle muodostuu tummia pilkkuja. Tarjoa sellaisenaan tai keitettyjen perunoiden kanssa. Mamupala Jean-Philippe Payette Kirjoittaja on Québecista tuleva ranskankielen ope joka ei asu enää Arabiarannassa mutta kuuluu sinne yhä. Sikaiso kivi …ja sitten tässä lintuhäkissä nimeltään Twitter missä miljoonia vaaleansinisiä lintuja sirkuttaa, @enmuistakuka kysyi: Meneekö tässä mikään hyvin? Voisit kuulla kaiun kysymyksen jälkeen. Reilu vuosi pandemian jälkeen (ja se on edelleen täällä), voidaan sanoa, että se on hyvä kysymys. Kysymys, johon ei ole helppo vastata, johon en voi vastata tai kysyä amerikkalaisittain: Mitä kuuluu, hyvä lukija? Pitkästä aikaa. Viimeksi kun kirjoitin tässä lehdessä, kaikkea tätä ei vielä ollut. Kasvomaskit, kotitekoinen leipä, käsidesin käyttäminen kuin se olisi Chanel 5, uudet paljastukset ihmisluonnosta, ja tietysti kuolleiden lukumäärä: keväällä kun silmut puhkesivat, yksi sukupuuni lehti putosi COVID-tuulen tuivertamana. Monet ovat ymmärtäneet että ympärillämme on mahtavia ihmisiä jotka pitävät maailmaa liikkeessä: he täyttävät supermarketit tavaroilla, poistavat pölyt ja bakteerit käytäviltä ja katsovat tautia suoraan silmiin sairaaloissa ja hoivakodeissa. On myös niitä jotka ovat lasten ja nuorten parissa kouluissa ja päiväkodeissa. Se on välttämätöntä työtä, josta maksetaan korulauseilla... Lisään tähän listaan myös ihmiset, jotka välittävät tietoa ja jotka muokkaavat elämämme ääniraitaa ja perspektiiviä kirjojen, musiikin, taiteen ja meemien kautta. He auttavat meitä muuttamaan ajatuksiemme suuntaa, ajattelemaan ”toisaalla” (penser ailleurs to think elsewhere) kuten ranskalainen renessanssiajan kirjailija ja filosofi Michel de Montaigne sanoi esseessään Harhautuksesta (De la diversion). “When is the last time an actual human interaction made you laugh more than a meme did?” kysyy Samantha Irby kirjassaan Wow, No thank you. Minä kuulen kaiun nyt. Unohdan varmasti joitain ihmisiä, mutta varmaa on, että olemme kaikki yrittäneet, ja yhä yritämme parhaamme. On masentavaa ja ehkä jopa hieman klisee, mutta Albert Camus oli oikeassa kun hän kirjoitti: Meidän on ajateltava että Sisyfos on onnellinen. Wikipedia muistuttaa meitä että ’’Sisyfos sai tehtäväkseen vierittää ikuisesti kivenlohkaretta ylös jyrkkää rinnettä. Kun lohkare oli melkein huipulla, se vierikin takaisin alas, ja Sisyfoksen täytyi aloittaa työ alusta.’’ Tästä kaikesta huolimatta meidän on ajateltava että Sisyfos on onnellinen. Päivä toisensa jälkeen. Mikä on kyllä haasteellista. Tänä vuonna, Frank Sinatra ei voisi laulaa että It Was a Very Good Year (Tapani Kansan Ei Aikaa Ihanampaa), mutta voin kuvitella Amazonin hallituksen puheenjohtaja Jeff Bezosin laulavan sitä..even in the rain. Ei ollut hyvä vuosi. Meillä kaikilla on ollut raskas taakka. Usein olemme käyttäneet kahta maskia : vaaleansininen leikkausmaski nenällä kuin twitter-lintu, toinen hymyillen videoneuvottelun Kuva: Jella Bertell Sisyfos sai tehtäväkseen vierittää ikuisesti kivenlohkaretta ylös jyrkkää rinnettä. Kun lohkare oli melkein huipulla, se vierikin takaisin alas, ja Sisyfoksen täytyi aloittaa työ alusta. näytöllä (missä oli joskus pomon sieraimet lähikuvassa). Ça va? Oui, merci! Et toi? … Minulla oli myös toinen konkreettinen taakka : alkukesästä en voinut kävellä kunnolla, oli korkea kuume ja kauheat lihaskivut. Vasemmasta munuaisesta löydettiin kivi. Iso kivi. Melkein uusi saari Ahvenanmaalle. Haluan tehdä runoutta tilanteesta (mikä on Suomen kansallisrunoilijan sukunimi?) Ajattelin että kehoni oli antanut muodon tälle harteillamme olevalle painolle joka uhkaa keuhkojamme ja rakkaidemme keuhkoja. Oliko tämä kivi seurausta ruokavaliostani lockdownin aikana? Jos edelliseen kysymykseen vastataan myöntävästi, rehellisesti uskon, että tämä sikaiso kivi oli varmasti oranssi, karkea ja Doritoksen muotoinen. Neljän toimenpiteen ja leikkauksen jälkeen kivi on nyt valunut hiekkaan kuin 6 500 Ahvenanmaan saarta. Kirurgin mukaan yksi pala kivestä pysyy siellä ikuisesti. Eikä ollut ensimmäinen kerta, kun tällaista tapahtui minulle. Jos sallit toisen metaforan, hyvä lukija, olen saaristojen pientehdas. Mutta älä huolestu. Minulla on uusi vallankumouksellinen tapa : tästä lähtien minä juon vettä! Michel de Montaigne oli myös munuaiskivipientehdas. Esseessään Kokemuksesta hän kuvaa tarkasti näiden kivien aiheuttamaa kärsimystä ja oireita. Hän kertoo myös uudelleensyntymisestä (uudelleensyntyminen on renaissance ranskaksi), jonka hän tuntee kun kivi menee luonnollisesti (no niin) pois. ’’Onko mitään ihanampaa kuin äkillinen muutos äärimmäisistä iskuista terveyden kirkkaaseen valoon, vapaaseen ja täydelliseen, niin kuin tapahtuu äkillisissä ja ankarimmissa kivitautikohtauksissa?’’ Montaigne kysyy. (suomentanut Renja Salminen) Miten ihania tulevatkaan olemaan ensimmäiset illat yhdessä missä maskit kirjaimellisesti putoavat, halaukset ja poskisuudelmat, ensimmäiset keikat näyttämön kirkkaissa valoissa ja joillekin matkat tapaamaan ystäviä ja perheitä. Kirurgin mukaan yksi pala kivestä pysyy siellä ikuisesti. Kirurgi kenties tahattomasti ja hienovaraisesti tarjoaa minulle ennettä : me todennäköisesti emme tule elämään ilman tätä pandemiaa, tätä kivenlohkaretta. Tulemme elämään sen kanssa ...onnellisina....
Toivotamme hyvää kesää kaikille lukijoillemme! Ku va : H ei di M aj da hl