2 – 2021 Julkaisija: Perniönseudun Lehti Oy Päätoimittaja:Aku Poutanen Toimittajat: Siiri Welling, Moona Nieminen, Sanna-Maria Koskinen Ilmoitukset: Tea Niinimäki Painopaikka: Salon Lehtitehdas Kannessa: Villasika nimeltään Möhkö-Liisa toimitus@pernionseudunlehti.fi, www.pernionseudunlehti.fi Kuvassa on Tortosia; sana Perniön murteella tarkoittaa käpyä. PsL-Siiri Welling Särkisalon mökki on suloinen, lähes unenomaisen kaunis. Vihreä puuverhous ja lasikuistin ikkunalla nököttävä kynttilä luovat heti kotoisan tunnelman. Ei siis ihme, että mökillä on iso rooli Viola Virtamon elämässä. Virtamoa voisi hyvin kuvata sana monitaituri, mutta parhaiten hänet kenties tunnetaan valokuvaajana ja ruokakirjailijana. Hän on muun muassa valokuvannut kansainvälisestikin tunnetun kakkutaiteilijan Emma Ivanen kakkutuotoksia, mutta ottanut valokuvia myös neulontavirtuoosi Niina Laitisen villasukkakirjoihin. –Kaikki on lähtenyt valokuvauksesta. Sen rinnalle tulivat graafinen suunnittelu ja video. Kaikki ovat minulle tärkeitä asioita. Tarvitsen vaihtelua arkeen ja yrittäjyys sopii siihen. Kaikissa töissä on huonot puolensa ja luovuus on tärkeää, en pystyisi olemaan luova ellen voisi tehdä jotain ihan muuta. Graafinen suunnittelu on teknisempää tekemistä tietokoneella ja valokuvaus on sitä, että mennään jonnekin ja otetaan kuvia, kertoo Virtamo. Ruokakirjojen taitaja Tällä hetkellä Virtamoa pitävät kiireisenä arkipäiväiset tuotekuvaukset, graafinen suunnittelu ja muut vastaavat perustyöt, kuten hän itse niitä nimittää. Aikaa vie myös hänen toinen intohimonsa kokkaaminen, joka on tällä hetkellä jalostumassa Virtamon ruokakirjaksi. Virtamo ei kuitenkaan ole noviisi omien ruokakirjojen maailmassa. Häneltä on aikaisemmin ilmestynyt jo neljä kirjaa, joiden valokuvat ja reseptiikka ovat hänen omaa käsialaansa. –Ensimmäisen ruokakirjani tein jo vuonna 2016, mutta ruokakirjoja olen kuvannut vuodesta 2014 asti. Työnäyte johti aina seuraavaan työhön. Emmaankin (Ivane) tutustuin sitä kautta. Olin kuvannut kirjoja ja olin myös Cozy Publishingin toisena omistajana, kertoo Virtamo. Kokkailu rentouttaa Virtamo on saavuttanut tähänastisessa elämässään hämmästyttävän paljon ja Mieli palaa aina Särkisaloon Monitaituri Viola Virtamon hallussa pysyvät niin kamera kuin vispiläkin on hyvin määrätietoinen. Virtamolla on vielä matkaa 30 vuoden rajapyykkiin, mutta lukion jälkeen hän on ehtinyt ottaa valokuvia kaikkiaan noin pariinkymmeneen kirjaan. Kiinnostus visuaalisuuteen vetää häntä puoleensa voimakkaasti. Kokkailu on puolestaan vain harrastus, jonka kautta hän lataa akkujaan, rentoutuu ja purkaa stressiä. –Oman kirjan tekemisestä ei voi laskea tunteja tai rahaa, se on vain positiivinen lisä, jos kirjasta saa tuloja. Mutta kyllä oma ruokakirja on sellainen intohimoprojekti. Muiden kirjojen valokuvaaminen on sitä sovittua työtä, mutta oman kirjan kohdalla Viola Virtamo viihtyy Särkisalossa sijaitsevan mökin puutarhassa. Siellä hänellä kasvaa omenapuita, mutta myös perunoita. Lunttaamatta väitän, että tämä on neljäs kerta. Nimittäin siinä, monestiko kesälehti Tortosen kannessa on joku eläin. Heti ensimmäisellä kerralla kansikuvatähtinä kurkisteli linssiin joukko lehmiä ja vuosien varrelta muistuu mieleen ainakin aasi sekä viime kesänä paikalla paistatellut teatterikoira – tosin ihmisen kanssa. Konevoima jää kakkoseksi: punainen Pappa-Tunturi on nähty kannessa vain kahdesti. Ylivoimaisesti useimmin on silti kanteen päässyt ihminen tai useampi, eikä ihme. Ihmisistä seudun elinvoima syntyy ja niin tietysti lehtikin ja kesälehti totta kai myös. Eikä vain omista ihmisistä: seudun matkailuyrittäjillä on varmasti omat odotuksensa tulevan kesän suhteen ja tähänkin lehteen sattui jututettavaksi monta sellaista ihmistä, jotka eivät ihan varsinaisesti seudulla asu, mutta palaavat tänne kevät kevään jälkeen – elleivät jopa viikonloppu viikonlopun jälkeen. Tässä tullaankin siihen, että näitäkin tanhuvia katsellaan aika monin silmin. Työkseen kulmakuntaa ajeleva ja melkein joka polunpätkän ulkoa muistava paikallislehden toimittaja yksin silmin, toisenlaista arkea seudulla elävä toisin, mökkiläinen kolmansin ja ihan vaan kesäretkellään paikkakunnalle pelmahtava neljänsin. Ja jälkimmäistenkin havainnot, toiveet ja odotukset riippuvat varmasti siitä, millaisella kokoonpanolla liikenteessä ollaan. Kahdessa ensimmäisessä kategoriassa lienee helpoin sokaistua sille, mitä kulmilta löytyy. Aina välillä pitää muistuttaa itseäänkin siitä, miten monipuoliselta ja hienolta alueelta viikottaiset uutiset ja kevyemmätkin jutut saa kaivaa esiin. Ja kaiken sen vastapainoksi on oman kesäloman aloitusperinteeksi muodostunut jonkinmoinen lenkki pitkin Suomea. Tällä haavaa tietona on, että kierrokselle tullee mittaa noin 1800 kilometriä, jos ja kun reittisuunnitelma paikkaansa pitää. Yhtä kaikki kierroksilla on aina saanut hämmästyä sitä, miten monenlainen voi jäädä mieleen. Joskus ilahduttaa jollain kylänraitilla häivä menneestä ajasta, tietynlainen kaurismäkeläisyys, joskus taas toinen ääripää eli viimeisen päälle ajateltu ja toteutettu matkailupalvelu. Turistirysä on sanana ruma eikä sellaisista nyt olekaan kyse. Jos niitä jossain on, ne on onnistuttu hienosti kiertämään. Puitteet eivät aina ratkaise. Tuskin paikallisia tarvitsee opettaa töissään, mutta voi sanoa, että sen on jo pienellä maankiertämisellä huomannut, että yleensä tietynlaisen aitouden ja halun saada tulija viihtymään huomaa ja aistii. aku.poutanen @pernionseudunlehti.fi Uusin silmin Viime keväänä kesälehden juttuja kirjoitettiin tällaisessa maisemassa; tottuneelle ehkä arkisessa, kauempaa tulevalle blogikirjoituksen ja somepäivityksen arvoisessa. Ja tästäkin kirjoitussessiosta taisi löytää yksi kuva tiensä sosiaaliseen mediaan. Talvinen marenkikakku julkaistaan Virtamon uudessa kirjassa. Kuva Viola Virtamo
2021 – 3 Mieli palaa aina Särkisaloon voi vielä sunnuntaina illalla vääntää marenkipohjaa, nauraa Virtamo. Mutta miksi Virtamo on niin kiinnostunut juuri ruoasta? Hän uskoo, että syy löytyy lapsuudesta: Vanhemmat tutustuttivat hänet nuorena monenlaisiin ruokiin. Ruoan syömisestä tai syömättä jättämisestä ei myöskään syyllistetty tai nalkutettu. Lisäksi hän on tottunut kokkaamaan paljon. Teininä hän oli usein perheestä se, joka laittoi ruokaa. Vanhemmat eivät liiallisesti nillittäneet keittiön siisteydestä, mikä edesauttoi pitämään yllä kiinnostusta ruoanlaittoon. Virtamo ei silti näe, että hän voisi vaihtaa alaa ja ryhtyä kokiksi. Päinvastoin: hän jättää mielellään kakkujen koristelut muille. –En haluaisi olla ruokaalalla töissä. Näissä mittasuhteissa ruoan liittäminen töihin on ihan sopivaa. Minulle isommassa roolissa on se, miten saa ruoan näyttämään kauniilta, selittää Virtamo. Syömme silmillämme Haastatteluhetki on samalla myös täydellinen kahvihetki. Virtamo on kattanut kauniille tummanruskealle antiikkipöydälle siniset hauraat posliinikupit, tassit ja lautaset. Pöydällä on kahvia, ihanan punaisia vadelmia ja kaunis kakku. Ikkunasta avautuu mökkimaisema, vihertävä piha. Virtamo oleskelee perheen mökillä paljon, useimmiten viikonloppuisin. Mukavinta siellä on keväisin ja kesäisin. –Lapsuudessa olin täällä aina kaikki kesät, heti kun koulut vain loppuivat. Teininä ehkä vähän vähemmän. Mutta nyt olenkin nauranut, että jos tulisi taloudellisesti tiukka tilanne, niin luopuisin mieluummin kaupunkiasunnosta kuin tästä mökistä. Tänne voi hyvin tulla ystäviä kylään ja sitten kierrellä autoreissuilla täällä • Viola Virtamo, valokuvaaja, ruokakirjailija, graafinen suunnittelija ja Cozy Publishingin osaomistaja. • Virtamo asuu pääkaupunkiseudulla. • Hänen seuraava ruokakirjansa ilmestyy syksyllä. Tarkkaa julkaisupäivää ei ole vielä päätetty. Kirjan julkaisee Cozy Publishing. Viola Virtamo viihtyy Särkisalossa sijaitsevan mökin puutarhassa. Siellä hänellä kasvaa omenapuita, mutta myös perunoita. suunnalla. Täällä töistä pystyy irrottautumaan paljon paremmin kuin kaupunkiasunnossa, sanoo Virtamo. Mökin tonttia halkoo tie, ja tien toisella puolella on pieni puutarha. Tällä hetkellä siellä yli 40 lajiketta, muun muassa omenoita, perunaa, yrttejä, vihanneksia ja 17 marjapensasta. Virtamossa on perfektionistin vikaa, mutta puutarhassa hän yrittää ottaa rennosti. Sen ei tarvitse olla täydellisen kaunis. –Meri ja metsä rauhoittaa. Puutarhan kautta saan paljon inspiraatiota. Tykkään esimerkiksi tehdä marjareseptejä ja miettiä, miten saisin kuvattua puutarhan kukat mahdollisimman kauniisti tai miten voisin hyödyntää niitä muuten visuaalisesti. Mutta kyllä mökillä kokonaisuudessaan saa enemmän inspiraatiota kuin kaupungissa. Tällä hetkellä mökillä myös työskennellään. Kahvipöydällä odottava herkullinen marenkikakku kahvikreemillä on osa Virtamon uutta kirjaa. Kakkua voisi aivan hyvin tarjota kesähelteillä, vaikka kirjan teema onkin talvisempi ja jouluisempi. –Vaikka olenkin jouluihminen, niin kyllähän se oli vaikeaa minullekin tehdä piparitaikinaa maaliskuussa, nauraa Virtamo.
4 – 2021 hyvien hetkien eväät meiltä. Eipä elämästä nauttimiseen juuri muuta tarvita. Meiltä saat tarvittavat lokoisien hetkien ainekset samasta paikasta, edullisesti ja näppärästi. Maittavaa ruokaa, mukavaa seuraa ja leppoisia hetkiä. tervetuloa paikalliseen osuuskauppaan Suur-Seudun Osuuskauppa SSO VINKKI! S-mobiili -sovelluksesta tai osoitteesta www.sso.fi tarkistat kätevästi oman kauppasi aukioloajat, palvelut ja lisäksi löydät ajankohtaiset edut juuri sinulle. Lataa maksuton S-mobiili käyttöösi puhelimesi sovelluskaupasta. LAITOIMME PAREMMAKSI. KAIKKEA. UUDISTUNUT, ASIAKKAIDEN TOIVEITA KUUNNELLEN ENTISTäkin paremmaksi laitettu s-market PERNIÖ toivottaa sinut tervetulleeksi ostoksille. S I N U N LISÄKSI palvelemme nyt entistäkin pidempään. joka päivä klo 21 saakka Uudistuneesta myymälästämme löydät kuumajuomapisteen, Leipämöstä uunituoretta leipää ja asiointia nopeuttavat pikakassat. WWW.SINUNTOIVE.FI UUTTA MEILLÄ! Paistopisteeltä vastapaistetut croissantit, riisipiirakat ja muut herkut. UUDESTA KUUMAJUOMAAUTOMAATISTAMME KAIKKI JUOMAT 100 UUTTA KESÄKUUSSA ASIOINTIA NOPEUTTAVAT PIKAKASSAT S-market Perniö Haarlantie 21 ark. 7-21 la 7-21 su 9-21
2021 – 5 Sanna-Maria Koskinen Historian havinaa, keskiaikaisten maalausten esittelyä sekä toivottavasti flyygelin soittoa. Näitä kaikkia on luvassa Kaisa Kaartisen kesätyössä Perniön kirkon oppaana. Perniön Pyhän Laurin kirkon pihalla oli toukokuussa iloinen nuori nainen: –Sain ylioppilaskirjoitusten tulokset ehkä viisi minuuttia sitten! Kaisa Kaartinen iloitsee. Tuore ylioppilas on selvästi helpottunut ja arvosanohinsa tyytyväinen. Ylioppilaskirjoitusten urakka on onnellisesti ohi, kesätyöpaikka on tiedossa ja jatkoopiskeluhautkin jo tehty: nyt on helppo hymyillä. 18-vuotias Kaartinen haki kesätöitä useasta eri paikasta. – Minulla kävi oikeastaan tosi hyvä tuuri. Sain tiedon kahdesta paikasta, johon minut oli valittu kesätyöntekijäksi. Päädyin sitten valitsemaan tämän kirkon kesätyön. Koitin ajatella, onko jollain kavereilla puutetta kesätyöpaikoista, mutta kaikki ovat tainneet saada töitä. Kesätyöt odottavat melkein naapurissa, kun hän aloittaa työt Perniön kirkon oppaana. Tarjolla on koko kesän kestävä pesti. –Työt aloitan kesäkuun alkupuolella ja ne kestävät elokuun ensimmäiselle viikolle saakka. Työpaikka löytyi itse etsimällä. Googlesta löytyivät seurakunnalta haettavissa olevat kesätyöpaikat. – Tiesin, että tuttuni oli ollut aiemmin seurakunnalla kesätöissä ja siksi osasin hakea kirkolta töitä. Ympärillä vuosisadat Kirkon opas ei ole kesätyö perinteisimmästä päästä. Harvassa kesäpestissä työskennellään keskiajalla rakennetussa harmaakivikirkossa. Työtehtävätja päivätkin ovat vaihtelevia, aina ei aamulla välttämättä tiedä millainen tulevasta työpäivästä rakentuu. Kaartisen työpäivät pitävät sisällään ainakin kirkon esittelyä ja sen historian avaamista vierailijoille. Perniön Pyhän Laurin kirkossa riittääkin historiallista esiteltävää, keskiaikaisia maalauksia ja sitäkin vanhempia patsaita ja puuveistoksia. Kirkon oppaan kesätöitä hakeneilta toivottiin myös kielitaitoa ulkomaisten turistien varalta. – Turisteille tai muille kiinnostuneille kerron taiteesta ja kaikesta kirkossa näkyvästä. Kirkossahan on myös hyvä flyygeli. Jos joku vierailija haluaisi kuulla pianonsoittoani, niin sehän olisi tosi mahtavaa! Töitä ja kavereita Kaartisella on kokemusta myös muista töistä aiemmilta kesiltä. Hän on työskennellyt muun muassa MLL:n kesäkerhon ohjaajana. Pidemmistäkin työpäivistä on kokemusta. Kaartinen on pitänyt kavereidensa kanssa parina kesänä kahvilaa Perniössä. Kahvila työllisti nuoria lähes kellon ympäri leipomisineen ja siivouksineen. Tänä kesänä työajat ovat säännöllisemmät ja työpäivän jälkeen on aikaa touhuta muutakin. – Teen kirkossa noin kahdeksan tunnin työpäiviä. Töiden jälkeisen vapaa-ajan vietän varmaan enimmäkseen kavereiden kanssa. Toivon hyviä ilmoja, että pääsee vaikka rannalle. Haaveammattina musiikki Kaartinen kertoo soittavansa mielellään flyygeliä ja siihen on syynsä. Hänen haaveammattinsa on pianisti, mutta muitakaan musiikkiin liittyviä töitä ei suljeta pois. Opiskeluvalinnat hän teki haaveammatin mukaisesti. – Hain opiskelemaan musiikkia sekä Turkuun että Helsinkiin. Vapaa-ajalla Kaartinen viihtyy päivittäin harrastuksensa parissa omaa pianoa soittaen ja pianoleireillä käyden. Ihan ilman lomaakaan ei kesä hujahda. – Nythän minulla oli muutamia viikkoja vapaata ennen töitä, eli tällaista kevään ja alkukesän lomaa. Jos pääsen korkeakouluun sisään, opinnot alkavat vasta syyskuun puolella. Elokuuhunkin jää siis vielä aikaa lomailla. Kaisan kesätyöpaikalla ovat vuosisadat ympärillä Kaisa Kaartinen esittelee aivan keskeistä historiakohdetta Perniössä tänä kesänä.
6 – 2021 PsL-Aku Poutanen –Terveisiä Afrikkaan, sanoo Hannu Ekblom hiljaa ja päästää kädestään ulos ikkunasta rytikerttusen, joka lehahtaa takaisin rantapuistikkoon eikä sitä enää kohta erota. Ehkä tuo lintu todella syksyllä muuttomatkallaan päätyy Afrikkaan asti, edellyttäen, että se selvittää vastaan tulevat vaarat: petolinnut, ihmiset, vastatuulet, lentokoneet ja mitä tuhansien kilometrien etapille voikaan mahtua. Ehkä se ensi vuonna tähän aikaan tavataan taas Suomessa, jos se selviää vielä paluumatkastaankin. Pöydällä lepäävään vihkoon on ennen vapauttamista kirjattu tarkasti tiedot linnusta; laji, sukupuoli, siivenpituus, paino, siiven toisen käsisulan sisäkovertuma, tiedot mahdollisesta renkaasta ja niin edelleen. Ekblomin edessä on paitsi mittausja rengastusvälineitä, myös muistiinpanoja ja kirjanpitoa, paksuimpana nippuna Pekka Loivarannan tekemä kooste Särkisalon lintulaskentojen historiasta. Nyt istutaan vanhan talon keittiössä Särkisalon Förbyssä. Varhainen kevätaamu on valoisa, lämmin ja vihreä ja samalla ollaan juhlavuoden äärellä. Hannu Ekblomin elämässä linnut ovat näytelleet isoa osaa aina; rengastuksia hänellä on koossa yhteensä runsaat 58 000, yli 150 eri lajista. WWF:n merikotkatyöryhmässä mies tuli tutuksi laajalti ja sitä juhlaa on se, että tänä keväänä edessä oli kolmaskymmenes vuosi SSPeli sisämaan seurantapyyntiä Förbyssä. Insinöörin tarkkuudella kootut tilastot ja taulukot kertovat osaltaan siitä, mitä havaintoalueella on tapahtunut. –Joku sitä kysyikin, että vieläkö rengastat lintuja, että eikö sitä ole jo riittävästi tehty. Mutta siksi tätä juuri tehdään, että saadaan Rengastajan kesäaamu on hennonvihreä ja helläkätinen Pieni lintu on tottumattomissa käsissa hauras, mutta Hannu Ekblom irrottaa tiaisen verkosta rauhallisesti ja varovasti. Pyyntiaamun päätyttyä verkot kerätään luonnollisesti huolellisesti pois.
2021 – 7 Rengastajan kesäaamu on hennonvihreä ja helläkätinen tietoa siitä, millainen kehitys on käynnissä ja voidaan arvioida esimerkiksi suojelutoimien tarvetta, Ekblom vastaa. Tiedot tältäkin aamulta päätyvät Luonnontieteellisen keskusmuseon Luomuksen tietokantaan. Joku voi kysyä, kärsivätkö linnut tutkimuksesta ja rengastamisesta. Ekblom myöntää, että joku yksilö voi hetkellisesti stressaantuakin. Toista tai kolmatta kertaa syyniin päätyvä lintu voi jo olla rauhallinen. Ekblom puntaroi sitä, että seurannalla saatava tieto on niin arvokasta, että lintujen hetkellinen ja taiten tehty pyynti on perusteltavissa. –Paljon on kiinni siitä, miten käsitellään. Pienen linnun käsittely on samanlaista kuin pikkulapsen. Pitää osata tukea ja toisaalta pitää olla hyvin varovainen. Joululaulun lintu tuli Mutta ei tämä puhumalla parane, lähdetään ulos. Ekblom tekee seurantaa verkoilla, jotka hän on tutkimuspäivän aamuna jo varhain pystyttänyt Rusthollinlahden rantaruovikkoon. Ihmiselle mukava lämmin aamu on lintumielessä kehno; auringossa linnut näkevät verkon ja osaavat sitä väistää. Jotain tälläkin kierroksella löytyy, muun muassa punarinta, peippo ja mustapääkerttu. –Puhuit siitä joululaulusta aiemmin ja tässä se sylvia nyt on, myhäilee Ekblom ja irrottaa linnut varoen ja laittaa ne rauhoittumaan kaulallaan roikkuvaan kangaspussiin ennen mittausta. SSP-seurantapyynnillä kirjataan etenkin pieniä lintuja; suuremmat kuten haukat lentävät verkoista läpi ja varislinnut välttävät ne muuten. Kokeneen korva löytää äänimaisemasta monta lintulajia: harmaapäätikan tuolta, pajulinnun tuolta, aiemmin aamulla Ekblom otti talteen pienen pätkän kurkien huutelua. Vaikka ääniä kuuluu, muutosta on tapahtunut eikä se ole vain myönteistä; metsätiaiset kuten töyhtöja hömötiainen ovat käyneet Särkisalossakin olemattomiin vanhojen metsien katoamisen myötä. Silkkiuikut harvensi rantarakentaminen ja se, että moni ruoppaa mökkitonttinsa edustan. Hannu Ekblom sanoo, että pienissä teoissa olisi monesti viisauden alku: että ei putsata pihoja ja rantoja puistoiksi, jätetään kelopuita ja tuulenkaatojen tynkiä pystyyn, annetaan ruovikon olla. –Onhan se hurjaa, kun istut junassa Helsingistä Kuopioon, silläkään välillä ei näy yhtään oikeaa metsää vaan tasaikäistä puustoa. Pihatiaiset pärjäävät, mutta talviruokinta on sekin kovin paljon jo eläkeikäisten kansalaisten harteilla, Ekblom murehtii. Uutena lintuna seurantakirjanpitoon on tullut viiksitimali, josta tehdään havaintoja pitkin rannikkoa. –Kertooko se sitten ilmastonmuutoksesta, Ekblom miettii. Ihmisen toimilla on ollut osin vaikutusta tiettyjen lajien menestymiseen. WWF:n merikotkatyöryhmä onnistui pelastamaan mahtavan linnun sukupuuton partaalta ja nyt Ekblom jatkaa seurantaa Sääksisäätiön lukuun. Myös tähän kevääseen kuuluu seurantaviikko Ahvenanmaalla. Kalastaja ja kirjailija Pentti Linkola suututti monet provosoivilla kommenteillaan, mutta linnuston seuraajana ja lintutiedon kerääjänä hän teki valtavan määrän pikkutarkkaa työtä. Ekblomin ja Linkolankin tiet ovat kohdanneet; kalastaja opetti Ekblomin muun muassa rengastamaan telkkiä. Jotain eroakin miehissä on: Linkola vaipui hävinneiden lintujen äärellä synkkyyteen, Ekblom on pyrkinyt vaikuttamaan asioihin esimerkiksi kotikaupungissaan Espoossa. Viimeisin pieni voitto on se, että pikaraitiotien suojaseinäkkeiden lasit saivat teippaukset niin, että lintujen törmäykset niihin vähenisivät. Paikallisesti ilahduttaa se, että Niksaarentien voimalinjoihin lisättiin heijastimet. Särkisalon rannat eivät ole Ekblomin ainoa sarka; hän on seurannut pitkään linnustoa myös muualla Suomessa, pitänyt linturetkiä ja -tilaisuuksia, esiintynyt monessa jutussa, pitänyt yhteyksiä muihin alan ihmisiin ja yksittäisenä lämmittävänä muistona mieleen ovat jääneet myös pönttötalkoot, joita Ekblom piti Miljoona linnunpönttöä -kampanjan aikaan viitisen vuotta sitten. Laskematon määrä tunteja 58 000 renkaasta seitsemisensataa on päätynyt merikotkien jalkoihin, yli sata kyhmyjoutseniin. SSPseurannassa rengastuksia on kertynyt 10089. Rengastettuja lajeja SSP-pyynnissä on kirjattu 67 ja Särkisalossa kaikkiaan on kirjattu 254 lajia. Maastopäivien ja kiivettyjen pesien määrä on valtava. Ihan ilman kolhujakaan ei ole selvitty: Hannu Ekblomin käsissä näkyvät edelleen jäljet niissä kohdissa, joihin merikotka on iskenyt kyntensä. –Poikasellakin on isompi väli takaja etukynnessä kuin minun kädessäni, Ekblom muistuttaa ja näyttää vaaksaansa. Alussa mainittu Pekka Loivaranta on syntyjään särkisalolainen ja kuuluu joukkoon, joka perusti Särkisaloon vuosikymmeniä sitten lintukerhon, The Bird Clubin. Niin ikään SSP:ssä ovat mukana aktiivisesti särkisalolaiset Kalevi Koskinen ja Timo Helle. Työtuntien määrää talvilaskennoilla ja seurantapäivinä voi vaan arvuutella. Tieto jää, tekijää ajaa eteenpäin kevät keväältä jokin muu kuin rahallinen korvaus. Rakkaus lajiin? Ekblom myhäilee siihen malliin, että jostain sellaisesta taitaa olla kyse, vaikka vastausta ei suoraan tulekaan. Juttua tehtäessä tilastoitiin myös tämä palokärki. Pieni lintu on tottumattomissa käsissa hauras, mutta Hannu Ekblom irrottaa tiaisen verkosta rauhallisesti ja varovasti. Pyyntiaamun päätyttyä verkot kerätään luonnollisesti huolellisesti pois. Hannu Ekblom mittaa rytikerttusta. Saman lajin erään yksilön hän rengasti Rusthollinlahdella SSP:ssä elokuussa 2020 ja sama yksilö kontrolloitiin Ahvenanmaalla Lågskärin lintuasemalla viime toukokuussa. Näin siitä tuli Suomen vanhin rytikerttunen, iältään yhdeksän vuotta, yhdeksän kuukautta ja 25 päivää.
8 – 2021 STRÖMMAN RANTAMAKASIINILLA 17.-18.7. klo 12-16 Järj. Strömma-Dahlbyn kyläyhdistys ry PERINTEINEN PIHAKIRPPIS PERNIÖN KOTISEUTUYHDISTYS RY Nyy om päästy toinenki vuas jo neim pitkält, eik ol palmittä nökyväist saattut tehrä. Mut limmus mee olla senttä verkätty sitäsuntätä – arkistos ja tual museos kans. Freistatan koitta kestä ja orotetta sitä “uut normaali”. Me?ä arkistos voiran trefätä, ku etukette sovita. Tual internetissäki olla: www.pernio.fi. Ni?a tiätys veispuukis o iha oma porukkaki meitil, misä reerata wanhoi asjoi. Ja sillontellö jottala? uuremppaki. Voikk a PsL-Aku Poutanen Kesä on vasta alussa, mutta kauniit syyspäivät ja auringossa hehkuvat omenat liittyvät tähän juttuun suorastaan välttämättömästi. Edellisellä vuosikymmenellä Suomessa koettiin varsinainen pienpanimobuumi. Kesälehteä varten pistettiin paikalliset oluet järjestykseen viisi vuotta sitten; tuotteita löytyi paitsi levikkialueelta Mathildedalista, myös muualta Salon kaupungin alueelta ja vielä pari pulloa Raaseporista ja Kemiönsaarelta. Nyt rinnalle ovat nousseet siiderit. Entistä useampi omena päätyy mehun tai hillon asemasta siideriksi ja pieniä tuottajia on syntynyt eri puolille maata ja maakuntaa. Eteläisessä Salossa siideripanimoita on kaksi: Lepola Drinks Ylönkylässä ja Hallonmäen siideripanimo Perniön asemalla. Testiin valikoitui molemmilta yksi tuote ja lisäksi Petun kartanon siideri, jonka valmistaa Lepola. Pieni venytys kartalla vie Halikkoon: Brinkhall Sparkling siirtää toimintansa Halikkoon ja yritys myös yhdistyy fiskarilaisen Kuura Ciderin kanssa. Mutta asiaan. Jos joskus tunsi pienet toimijat esillepanosta, niin nyt ei todellakaan: etiketit ovat ammattitaidolla suunniteltuja ja kaukana on kotikutoisuus. Lepolan ilmeessä korostuu runsaus, muut ovat pelkistetympiä mutta tyylikkäitä jokainen. Makumaailmassa on enemmän vaihtelua. Maistelun aloittaa Hallonmäen kuiva ja suodattamaton omena-vadelmasiideri. Väri on kauniin punainen ja tuoksussa aitoa vadelmaa. Maku on kuiva, omenainen ja jälkimaku jopa kirsikkainen, mutta vadelmaa ei oikein löydetä. Siideri kuplii hennosti. Petun kartanon siideri on omalla laillaan poikkeus. Se on still-tyyppinen ja hiilihapottamaton eli kuplat ovat vähissä. Tuoksua luonnehditaan heti ihanaksi, kuin mummon hilloksi. Alkumaussa on syksyistä puutarhaa ja sen satoa, loppumaussa kellaria, josta kolmen hengen testiryhmässä yksi ei innostu. Ryhmä jää miettimään, miltä tuote tuntuisi hiilihapotettuna. Kaukana ennakkoajatuksista on myös Kuura Kuiva. Siiderissä maistuu omena, mutta maku on samalla viinimäinen. Tuoksu on hento ja kuplatkin isoja. Juomaa pidetään kuitenkin PsL-Aku Poutanen Kesä ja kärpäset – ja grillaus. Jo varhain keväällä aletaan kertoa parhaita grillivinkkejä, sesongin parhaita ohjeita ja näin tuhannet ja taas tuhannet grillit käryävätkin pitkin Suomea. On hiiligrilliä, kaasukapinetta, sähköparilaa. Ja tuhansia näkemyksiä siitä, mitä ritilälle olisi hyvä laittaa. Perkkarin testiryhmä on kesälehteä tehtäessä laittanut makuhermojaan töihin aiemminkin. Vuosien mittaan on asetettu paremmuusjärjestykseen muun muassa paikallisia oluita, sinappeja, sillejä ja retkieväitä kuten hernekeittoja. Nyt ajatellaan asiaa osiksi toisin. Moni on luopunut lihansyönnistä kokonaan tai ainakin vähentänyt sitä, ja tämä näkyy kaupoissa: erilaisten kasvistuotteiden kuten jauhelihan kaltaisten tuotteiden, makkaroiden, pihvien ja pullien valikoima on kasvanut nopeasti. Tästä lähti tämän kevään testiajatuskin: kun kerran kasvismakkaroita on toisellekin kädelle, niin kokeillahan ne pitää. Maatalouden puolesta ei ole syytä pillastua; maatalouden tuottamista raakaaineista on kyse tässäkin, nyt lähtökohtana vain on esimerkiksi herne eikä sika. Testiin valikoitui viisi makkaraa: lähinnä paikallista oli Tammelan Makulihan valmistama Makukeittiön kasvismakkara. Muutenkin kasvisasialla ovat usein lihatalot: testilistalla oli niin ikään HK:n Vihreät -tuoteperheen kasvisgrillimakkara ja Meeat Food Tech Oy:n valmistama Muu-grillimakkara. Meeat on kannuslaisen lihatuoteyhtiö Poutun kasviproteiiniliiketoimintaa varten perustettu yhtiönsä. Pieniä edusti pirkkalalaisen Vegem Oy:n Temperamenttinen chorizo ja toista ääripäätä Hälsans kök -tuotemerkin Sensational sausage, joka on Tsekissä valmistettu. Näiden makkaroiden takana on ylikansallinen Nestlé. Testiryhmässä istuivat toimituksen puolelta kirjoittajan lisäksi toimittaja Siiri Welling sekä asiakaspalvelusta ja ilmoituksista vastaava Tea Niinimäki. Yleispätevänä sääntönä voisi todeta, että paketin koreus ei takaa mitään ja että tirinä lupaa hyvää. Kärkeen meni Muu, jonka todettiin olevan helppo perusmakkara. Se tirisi lihamakkaran tavoin ja maku ja purutuntuma ovat lähellä lihaisaa. Maun todettiin voivan olla vahvempikin, mutta myös ”tätä laitan grilliin” kuultiin. Tuote voisi toimia myös keitossa tai kastikkeessa. Paketista otettuna makkarat takertuivat toisiinsa lähes raivostuttavasti. Varauksella kehuja saivat myös Makulihan nakki ja Hälsans kökin makkara, joka oli pakaste. Makulihan nakissa ihastutti napsahtava kuori ja yrttisyys, joskaan paketin lupaamaa tomaattia ei mausta löydetty. Sinappi paransi makua tuntuvasti, mutta rakenne koettin aivan liian mössöiseksi. Hälsans kökin makkaran maku vei ajatukset currywurstin suuntaan. Ulkonäkö oli makkaramainen ja kuori halkesi, mutta rakenne oli aivan liian kuiva. Sinappi pelasti tässäkin osan kokemuksesta. Makkarassa oli testatuista eniten proteiinia. Vegemin chorizo oli joukon poikkeava: ulkonäöstä päätellen makkarat on ”metritavarasta” leikattu ja pakettikin oli ehkä muita vähän vaatimattomampi. Harmillisen kuiva oli tämäkin; suutuntuma oli vähän rusinamakkaramainen ja sinänsä hyvän takapotkun lisäksi makkara oli myös kovin suolainen. Viimeiseksi jää ison yrityksen tuote: HK:n makkaran rakenne koettiin mössöiseksi. Kylmänä valju ulkonäkö parani grillissä, mutta maku ei miellyttänyt; mietouden rinnalla oli terävän teolliseksi koettu maku. Vegemin pakkauksessa todettiin, että tuote on käyttövalmis sellaisenaan. Tämä jäi testaamatta ja sen arveltiin olevan keskeinen ero perinteiseen makkaraan; lihamakkarasta sopii haukata pätkä kylmänäkin, kasvismakkarat tuskin tässä mielessä kilpailussa pärjäävät. Perniön Liha suunnittelee Alussa tuli jo todettua, että kasvismakkarat ovat maataloustuotannon osa. Syödyistä makkaroista neljä on valmistettu Suomessa. Joillain paikkakunnilla kyseessä on lähituote, eikä Perniöstä katsoen tarvitse katsoa tässäkään mielessä kauas. Tammela jo mainittiin ja Raaseporissa kasvissalamia valmistaa yritys nimeltä Santun Seitan. Mutta entä perniöläisjuurinen, nyt Salon Meriniityssä makkaroita ja muita Tirisee, tirisee grillissä ...tai ainakin pitäisi tiristä Yhä useampi omena päätyy hillopurkin sijaan siideripulloon SPR Perniön osasto Omapaikka Salontie 2, Perniö Omapaikka/Kirpputori on toistaiseksi auki: Tiistai, torstai ja perjantai klo 10.00-15.00 SPR Perniön osasto toivottaa kaikille oikein hyvää kesää! Jos olet kiinnostunut SPR:n toiminnasta niin ota yhteyttä p. 02-733 3405?0400193876?spr.pernio@gmail.com
2021 – 9 Tirisee, tirisee grillissä ...tai ainakin pitäisi tiristä helppona. Viimeisenä avataan pullo Lepolan kirsikka-omenasiideriä. Väriä pidetään kauniina ja tuotetta hyvin hiottuna ja sitä kautta helppona, ehkä melkein liiankin. Siiderissä on makeutta ja omenaa, kirsikka jää hennoksi. Suosikit jakautuvat niin, että vain Kuura ei nouse kenenkään listalla kärkeen – mikä ei tee tuotteesta huonoa. Maistiaiset todistavat sen, että pelkkä pienuus tai lähellä tekeminen eivät riitä arvoksi, vaan tuotteen on oltava myös hyvä ja tarinaa myöten taiten paketoitu. Tämä tavoite näkyy täyttyneen. Tämän päivän nelikymppinen ei kaipaa niitä aikoja, kun lähikaupan siiderihylly tarkoitti muutamaa omenalimsan makuista vaihtoehtoa, joista yksi oli makea ja loput vielä makeampia. Yhä useampi omena päätyy hillopurkin sijaan siideripulloon jalosteita valmistava Perniön Liha? Kehitys kulkee sielläkin kohti kasviksia. Toimitusjohtaja Rami Himanto kertoo, että testejä on tehty paljon. –Mutta vielä ei sellaista ole saatu aikaan, jota voisimme itse syödä. Rima on korkealla, Himanto tiivistää. Jo neljän lähisiiderin makukirjo oli iso, eikä paikallisten tuotteiden valikoima jää tähän. Kasvismakkaroilla lähti nälkä, mutta toiset olivat toisia suunmukaisempia. Kuvassa grillaantuu Hälsans Kök -tuotemerkin makkaroita.
10 – 2021 Möhkö-Liisan kesä on aurinkokylpyjä ja herkkuja PsL-Aku Poutanen Kukko saa aloittaa kiekumisensa vaikka aamuyöllä. Möhkö-Liisa herää kun on herätäkseen – tarkemmin sanoen silloin, kun joku rapistelee sämpyläpussia riittävän lähellä. Se ääni tehoaa ja havahduttaa. Möhkö-Liisa on noin kolmesataa kiloa laiskanpulskeaa villasikaa ja jos joltain on syytä ottaa talteen parhaat vinkit kesäpäivästä nauttimiseen, niin MöhköLiisalta. –Tuntuu, että se on melkein Möhkön suosikkijuttu, kun aurinko paistaa tuohon kulmalle. Siinä se sitten makaa ja ottaa aurinkoa, myhäilee isäntä Aleksander Soranummi. Ennen aurinkoon siirtymistä Möhkö-Liisa käyttää valistuneesti aurinkosuojaa, tässä tapauksessa savea. Rypemiskuoppa sattuu juuri matkalle sisältä aurinkoiselle kulmalle. Aurinko ja lepäily ovat siis Möhkö-Liisan ykköspuuhaa kesällä, vähän kuin Juha Vainion laulussa jossa kaivattiin ahon laitaan. Vieras arvaa, että vaikka sähkölangalla päivystävä pääskynen päättäisi laskeutua auringossa löhöävän sian kyljelle, se ei saisi aikaan minkäänlaista reaktiota. Herkut löytyvät usein lähiluonnosta, kuten trendikästä onkin: tuore ruoho, seassa pari voikukkaa, ovat Möhkön mieleen ja niillä hänet saadaan valokuvaan. Mutta valokuvaakaan varten ei passaa jutun päähahmoa päästää nurmelle voikukkien sekaan. –Jos hän päättää, että ei tule sieltä pois niin sitä ei sitten siirrä millään. Lammas vielä tulee perässä, mutta milläs tätä siirrät, Soranummi muistuttaa. Joskus liikettä tulee itse. Jokin aika sitten MöhköLiisa oli päässyt sikalarakennuksesta karkuun ja ilmaantunut sikalan ja asuintalon väliselle pihalle. Suuri maailma olikin näyttänyt niin pelottavalta, että Möhkö-Liisa oli palannut kipin kapin takaisin ilman sen suurempaa jahtaamista. Tähän väliin pari sanaa villasiasta rotuna. Villasika tunnetaan myös mangalitzana; kyseessä on 1800-luvun lopulla Unkarissa jalostettu alkuperäissikarotu. Siaksi sen tuntee jo kaukaa, mutta läheltä katsoen ero tuttuun vaaleanpunaiseen sikaan on iso. Möhkö-Liisa on rusehtavanharmaa ja villa on käteen suunnilleen kuin sisal-maton kuituja silittäisi. –Villasika on levinnyt eri puolille maailmaa, näitä on Siperiassakin, Soranummi kertoo. Karva takaa sen, että Möhkö-Liisa pärjää viileämmässäkin. Talveksi sikalarakennuksen ovi suljetaan niin, että kylmä ei pääse sisään, mutta MöhköLiisa pääsee kulkemaan. Vaan palataanpa kesäpäivään ja sen antiin. Auringossa löhöily on ykkösasia ja syöminen toinen. Päivässä kuluu puuroa sen verran kuin kilosta jauhoja saa tehtyä ja välipalaksi heinää. Varsinaista herkkua ovat paitsi jo mainitut ruoho, myös perunankuoret ja ennen muuta maissin tähteet. Lisäksi Möhkö-Liisa olisi varsinainen pullahiiri, jos se sallittaisiin. Ja rapsutuksille altis: vieraskin saa heti aloittaa karsinan raosta työntyvän pään kyhnyttämisen. Mutta tätä ei voi olla kysymättä: väistämättä MöhköLiisankin kesäpäivät joskus päättyvät. Mitä sitten? Aleksander Soranummi myöntää, että jos eläin ei kuole sairauteen, se päätyy ruokapöytään, niin lemmikki ja tilan maskotti kuin onkin. Toisaalta kuolevaisuus on normaalia, ja kuka ties Möhkö-Liisan geenejä kantaa jo lähitulevaisuudessa joukko pikkuporsaita. SoRuohoherkut löytyvät, kiitos tarkan kärsän.
2021 – 11 Möhkö-Liisan kesä on aurinkokylpyjä ja herkkuja Sinä teet kodin. Me mahdollistamme sen. Meiltä saat saman katon alta kaikki asunnon ostajan ja myyjän palvelut. Varmistamme, että asunnon vaihtaminen on sinulle helppoa ja turvallista. Asuntolainan myöntää osuuspankki. Asunnot välittää OP Koti kautta maan Luomumansikat, -vihannekset ja polttopuut www.alaspaanmaatila.fi ALASPÄÄN MAATILA Vastaanotot Perniössä ja Särkisalossa avoinna koko kesän! Fysioterapeutti Anssi Örri 0400 744 269 anssi.orri@gmail.com MEIDAN Kuntoutus www.meidan.co Kirakantie 178, 25610 Ylönkylä 044 555 4852 / Riitta-Maija 0440 785 060 / Jussi Muulloin soita ja sovi! Tilamyymälä avoinna juhannusviikolla ti-to klo 10-18 RAKENNUSPELTI ETSALO & ETSALO KY Joutnantie 642 25500 Perniö Soittele: 02-735 0025, 0400 426 588 etsalo.etsalo@gmail.com WWW.ETSALO-ETSALO.FI ranummen suunnitelmissa on etsiä karsinaan MöhköLiisalle sulhanen ja toiveissa tietysti on, että suku jatkuisi. Mango sai kaverin Aleksander Soranummi päätyi Sormijärventielle Perniöön viitisen vuotta sitten ja ehkä joku arvaa, miksi; miehen toi Perniöön rakkaus, tilalla jo ennestään asunut puoliso Kaisa Soranummi. Aleksander Soranummi myöntää, että turkulaisen yksiön jälkeen kulttuurishokki oli jonkinmoinen, mutta nyt avaruus ja hiljaisuus tuntuvat kodilta. Tai no, rauhallisuus ei tarkoita mahdollisuutta joutenoloon. Vanhaa sikalarakennusta on kunnostettu pikkuhiljaa ja sen seinien sisältä löytyy muun muassa tallikahvila. Rakennusmieheltä työ käy, mutta vie aikansa. Eläinten päivittäinen huolenpito vie niin ikään osan tunneista ja Soranummien haaveena on avata kotieläinpiha yleisöllekin vielä tulevana kesänä. Soranummet tekevät myös tukilapsitoimintaa, jolloin lasten määrä viikonloppuisin kasvaa – ja kaiken päällä elää ajatus siitä, että eläimet voisivat olla avuksi myös kuntouttavassa toiminnassa. Vilinää riittää jo nyt; vieras ei pääse portilta montaa askelta, kun kukko on melkein käsipuolessa, mitä nyt välillä uhittelee muille ja kommentoi kanojenkin tekemisiä. Ovenpielessä vastaan tulevat ankat ja pienempiä siivekkäitä ovat viiriäiset. Tallin takana Mango-poni tulee heti tervehtimään. –Se on ihan kaikkien kaveri, myöntää Aleksander Soranummi. Mangon asuintoverina taas on kani, joka ei oikein sopinut elämään muiden pitkäkorvien kanssa. Möhkö-Liisan seinänaapureina puolestaan elelee muun muassa joukko kaneja ja vuohikaksikko Ilona ja Vili. Seuraavan oven takaa löytyvät lampaat karitsoineen ja Mangon kanssa kavioiden kopseesta vastaavat myös Eestin raskas vetohevonen Karant ja lämminverinen Kandy. Vaan mitä kahinaa kuuluu selän takaa? Möhkö-Liisa ei näe valtavan hyvin, mutta haistaa sitäkin paremmin – ja löytää nyt kärsä edellä kulkien herkkupaloja. Töpselinokka on tarkka ja vahva; halutessaan sika siirtää kuonollaan isojakin kiviä ja auraa maata. Ja ottanee sen jälkeen levon kannalta. PsL Kesälehteäkään ei voi tehdä jättämättä koronavarausta. Tällä kerralla varaus jätetään tapahtumakalenterin suhteen. Tähän on listattu toukokuun viimeisenä päivänä tiedossa olevia tapahtumia alueella. Eteläisen Salon tapahtumia (salo.fi/tapahtumakalenteri, 31.5.2021 mennessä ja suoraan meille toimitetut tiedot) • 1.-29.6. Sebastian Lindberg, Tunnelmapaloja – maalauksia, Kaarnalaiva – Galleria Voima • 2.6.-30.6. Laura Hynninen & Jorma Hynninen (galleria), Maria Mughal (aula ja kahvila), Minnamarina Tammi (studio), Teijon Masuuni • 6.6.-30.9. Meri-aiheisia teoksia: Leena Sarparanta, Terttu SchroderusGustafsson, Markus Lepistö ja Miika Lepistö, Mathildan Marina – Merigalleria • 10.6.-4.7. to-su klo 13-17 ”Me tulemme taas ” professori Tuomas Mäntynen, maalauksia, Galleria Levola • To 10.6., 8.7. ja 5.8. alk. klo 18 Kesän Laulut Perniön Kunnantalon puistossa • La 12.6. Avoimet Kylät -verkkotapahtuma, Suomen Kylät ry • Pe 25.6. klo 10-14 Juhannussalon pystytys Särkisalossa • Pe 25.6. Juhannusjuhlat Mathildan Marinassa • Ma 28.6. klo 17–18.30 Shindoa ja iloa – helppoa ja rentouttavaa venyttelyä, Mathildan Marina • Ke 30.6. klo 10.20-10.50 Äänimaljameditaatio, Mathildedalin satama • 1.7.-11.7. "Pekka Töpöhäntä", Kirakan kesäteatteri • 1.-29.7. Toni Elg, ”Saaria, hyrriä ja keltaisia alueita”, Kaarnalaiva – Galleria Voima • 2.7.-15.8. ”Seiväsmatkat”, Mathildedalin kesäteatteri • 3.7.-1.8. Kaj Stenvall (galleria), Hannamari Matikainen (aula/kahvila), Raija Jokinen (studio), Teijon Masuuni • 8.-25.7. to-su klo 13-17 ”Kohtaaminen” Anne Niemi, ikoneja, Galleria Levola • La 3.7. SEBFMX -motocrosstapahtuma Ulkoluodossa • Ma 5.7. klo 17–18.30 Shindoa ja iloa, Mathildan Marina • Ke 7.7. klo 9–10 Laiturijoogaa, Mathildedalin satama • Ke 7.7. klo 10.20-10.50 Äänimaljameditaatio, Mathildedalin satama • Ke 7.7. klo 18–20 Villiyrttien lempeää voimaa – vihdat, hyvinvointi, kansanperinne ja uskomukset, Mathildan Marina • La 10.7. yhteislähtö klo 14 Mathildan Marina Scramble III, Meri-Teijo Golf • La 10.7. klo 12-15 Kisko-päivä Kiskolan pihaalueella • Ma 12.7. klo 17–18.30 Shindoa ja iloa, Mathildan Marina • Ke 14.7. klo 9–10 Laiturijoogaa, Mathildedalin satama • Ke 14.7. klo 10.20-10.50 Äänimaljameditaatio, Mathildedalin satama • La 17.7. klo 17-20 SaloJazz Kesäkiertue: Maja Mannila ja Johannes Granroth, Café Vinssi • Su 18.7. klo 11–13 Ihana kesäaamu – rentouttava keruuretki ja brunssi, Mathildan Marina • Su 18.7. klo 20-21 Kesäkonsertti “Jazzakvarelleja” The Watercolors -yhtye, Perniön Pyhän Laurin kirkko • Ma 19.7. klo 17–18.30 Shindoa ja iloa, Mathildan Marina • Ke 21.7. klo 9–10 Laiturijoogaa, Mathildedalin satama • Ke 21.7. klo 10.20-10.50 Äänimaljameditaatio, Mathildedalin satama • Ke 21.7. klo 18–20 Katajainen ja 9 muuta puuta lautasella – ruoanvalmistus, kansanperinne ja uskomukset, Mathildan Marina • To 22.7. klo 18 Tango del Norte -konsertti, Valimo • La 24.7. klo 11-14 Särkisalo-päivä, Meripirtti • Ma 26.7. klo 17–18.30 Shindoa ja iloa, Mathildan Marina • Ke 28.7. klo 9–10 Laiturijoogaa, Mathildedalin satama • Ke 28.7. klo 10.20-10.50 Äänimaljameditaatio, Mathildedalin satama • To 29.7. klo 19 Pauli Hanhiniemi Duo/Trio -konsertti, Valimo • 1.-30.8. Mira Kankaanrannan maalauksia, Kaarnalaiva – Galleria Voima • Su 1.8. klo 20-21 “Eine kleine Bachmusik” Barokkiyhtye Baccano, Kiskon kirkko • 2.8.-5.9. Satu Montanari (galleria), Pia Sinkkonen (aula/kahvila), Miia Ylikoski (studio), Teijon Masuuni • Ma 2.8. klo 17–18.30 Shindoa ja iloa, Mathildan Marina • Ke 4.8. klo 9–10 Laiturijoogaa, Mathildedalin satama • ke 4.8. klo 10.20-10.50 Äänimaljameditaatio, Mathildedalin satama • La 7.8. klo 9-15 Laurin markkinat, Perniö Markkinatori • La 7.8. klo 11-16 Mathildedalin Ruukkipäivä • 14.-15.8. Teijon Wanhanajan Markkinat, Teijon Masuuni • Su 15.8. klo 20-21 “Dear, if you change – Englantilaisia luuttulauluja” Annamaria Hannonen, laulu, Mikko Perkola, viola da gamba, Perniön Pyhän Laurin kirkko • Su 15.8. klo 17 Johanna Försti & Play Girls, Valimo • La 28.8. Venetsialaiset, Mathildan Marina • La 28.8. klo 16-22 Muinaistulet, Särkisalon keskusta ja satamaranta • Koko kesän Tea Tikan grafiikkaa, Ruukin Kutomo • 31.8. asti Fritz Jakobssonin pigmenttivedos-näyttely, Ruukin Krouvi Kesällä saa harrastaa ja nauttia kulttuurista
12 – 2021
2021 – 13
14 – 2021 Sanna-Maria Koskinen Lehtoa, jokimaisemaa, vehreyttä. Tätä kaikkea tarjoaa yksi ehkä harvempien tuntema luontokohde Perniössä, Kylämäen lehdon luontopolku. Reilun kuuden kilometrin pituinen lenkki Perniön kirkonkylän tuntumasta asemalle ja takaisin on tarkoitus kunnostaa kesäheinäkuun aikana. Salon seudun luonnonsuojeluyhdistys odottaa tällä hetkellä Ely-keskukselta lupaa luonnonsuojelualueella tapahtuviin kunnostustoimiin. Luonnonsuojeluyhdistyksen Jarmo Markkanen listaa tehtäviä korjauksia: –Umpeen kasvaneen polun raivausta, reitin merkintää, kylttien uusimista, uusien rastien lisäystä ja olemassaolevien parannusta. Muutostyöt hoidetaan pääasiassa luonnonsuojeluyhdistyksen toimesta talkoohengessä. Kylämäen rinnelehdon suojelualueella kulkeva polku on joka tapauksessa maastoltaan monipuolinen luontokohde. Matkalla on kallioista mäkimaisemaa, lehtoa ja jokivarren maisemaa. Lehdossa vehreyden tekevät niille ominaiset rehevät pähkinäpensas, tammi ja metsälehmus. Reitin toinen puoli kulkee jokivarren mukaisesti kevyenliikenteen väylää pitkin ja toinen puoli lehtomaisessa metsässä. Maanomistaja, Paarskylän kartanon Juha Kaarlonen toivoo luontopolulle kävijöitä. – Tietysti on mukavaa, että ihmiset pääsevät jatkossa paremmin opastetulle reitille kulkemaan ja nauttimaan luonnosta. Paarskylän talouskeskus on merkitty nyt yksityiseksi piha-alueeksi, kun aikaisemmin liikennettä kulki sen läpi. Jokirannan polun niittänyt isäntä toivoo ihmisten hyödyntävän reittiä. – Tarkoituksena oli saada tämä jokinäkymä reitille mukaan. Yksi luontopolun rasteista on Saurun ala-asteen kohdille jokivarteen tehty Saukkorasti. – Jokivarteen on tehty kivistä rasti, jonne voi istahtaakin. Siellä saattaa nähdä saukkojakin, kertoo Kaarlonen. Korventien risteyksen läheltä kirkonkylän puolelta lähtevän reitin infotaulu on määrä kunnostaa. – Tällä hetkellä kohdalle pitää aika hyvin osua, että reitin löytää, mutta sitäkin parannetaan, sanoo Markkanen. Reitin toinen pää sijaitsee Perniön aseman risteyksessä, sillan kupeessa. Uutena rastina luontopolulle tulee kulttuurirasti, jonka nimeä vielä viime viikolla pohdittiin. Rasti tehdään torpparin talon vanhan kivijalan kohdalle. Uusi rasti tekee nyt olemassa olevaan reittikarttaan lisämutkan. – Kyseessä oli torppari, joka ei ikinä muuttanut omilleen parin kilometrin päähän, vaikka hänellä olisi ollut siellä ihan oma paikkakin. Hän asui elämänsä loppuun saakka tämän rastin kohdalla sijainneessa torpassaan, muistelee Kaarlonen rastin historiaa. Luontopolun maasto on helppokulkuista. Muutamia kosteita paikkoja löytyy, mutta ne ovat myös kierrettävissä. Lehto on tällä hetkellä vihreimmillään, mutta on myös syksyllä upea väreiltään. – Täällä on myös kiinnostavia sienipaikkoja ihan polun varressa. Sanoisin, että polku on käyttökelpoinen ympäri vuoden. Perniön alueella on mielettömän arvokas ja monipuolinen lähiluonto kävelymatkojen päässä. Sitä kannattaa hyödyntää, kannustaa Markkanen. Vehreä helmi lähellä Jarmo Markkanen näyttää, missä polku kulkee Perniönjokivarressa. Juha Kaarlonen ja Jarmo Markkanen Kylämäen lehdon polulla.
2021 – 15 KATISKANMÄELLÄ PIKANTIN 1 v. synttärikakkuka?eet juodaan 20.6.! Tervetuloa! Ylönkylä, Perniö, Särkisalontie 2 p. 050 517 7759 | katiskanmaki.com Lähiruokakioski Pikantti Rantamökit vuokrattavana ympäri vuoden. Firapeli kahvila-ravintola avautuu mahdollisuuksien mukaan. Särkisalo-viirejä meillä taas myynnissä. AVOINNA KOKO KESÄN MA PE 10-17 Kesälauantaisin ja muina aikoina palvelemme myös ajanvarauksella. TERVETULOA JA IHANAA KESÄÄ KAIKILLE! Taksiasema palvelee: Ma-to klo 7-21, pe klo 7-05, la klo 9-05, sunnuntaisin ei päivystystä. Mikäli tarvitset kuljetusta muina aikoina, ilmoitathan siitä taksiaseman palveluaikana, kiitos. Ps. Meillä puhelimeen vastaa taksinkuljettaja, ei keskus. SOITA JA TILAA 02 735 2422 LEIKKAA TALTEEN! YLÄMAANKARJAN LIHAA SUORAAN TILALTA Tilamyynti auki sopimuksen mukaan Leipyölintie 218, 25500 Perniö p. 050-338 2768 myynti@leipyoli.com www.leipyoli.com Sanna-Maria Koskinen Eteläisen Salon luontokohteista Teijon kansallispuisto on yli muiden, mutta päiväretkiä luontoon voi tehdä muuallekin. Tässä piipahdetaan luonnon helmassa alueen toisella laidalla. Kiskon Sahakulmanpato Valtakunnalliseksi retkeilykohteeksikin merkitty Sahakulmanpato sijaitsee Kiskossa Vilikkalantien ja Järvikulmantien risteyksessä, lähellä Toijan keskustaa. Tähän Mommolanjoen retkikohteeseen voi tutustua ympäri vuoden, mutta vehrein ja äänekkäin aika vierailla padolla on kevät. Padon vieressä kulkee polkuja, joista pääsee lähemmäs vesialuetta. Polut ovat ajoittain vaikeakulkuisia, mutta tienviertä kulkemalla näkee ja kuulee myös hyvin padon kuohuntaa. Jo Järvikulmantien risteyksessä olevalta sillalta on komeat maisemat padolle. Alueen toinen pato, Mommolan myllypato on rauhoitettu, eikä siellä ole lupaa vierailla. Kiskon Haapaniemen linnanrauniot Haapaniemen linnan rauniot sijaitsevat Haapaniementiellä, jonne pääsee Kiskon kirkonkylän läheisyydestä. Pieni ja kapea hiekkatie vie melkein perille asti. Raunio-kyltistä on noin 50 metriä matkaa paikalle. Ulkopuolelta ja ylätasanteelta rauniot ovat vaatimattoman näköisiä, mutta sisällä on reittejä ja historiaa. Raunioiden rakenteista voi erottaa huoneita, ikkuna-aukkoja ja kapeita portaita, joita pitkin pääsee nousemaan takaisin ylätasanteelle. Raunioiden näkyvät huoneet on rakennettu 1500-luvun loppupuolella. Rakentaminen oli seurausta Juhana-herttuan Turun linnassa suorittamista korjauksista 1556-1563, jotka käynnistivät aatelislinnojen rakentamisvaiheen. Haapaniemen varhaisin tunnettu omistaja oli kihlakunnan tuomarina toimineen Håkan Frillen poika Krister Frille 1410-luvulta. Rauniot paljastettiin vuonna 1952 ja niitä korjattiin Museoviraston toimesta 1950-luvulla. Asutuksen lähellä sijaitsevat Haapaniemen linnanrauniot on rauhoitettu muinaismuistolain nojalla. Vierailijan on hyvä muistaa jokamiehenoikeudetja velvollisuudet. Sallittua on: • Liikkua jalan, hiihtäen ja pyöräillen luonnossa, kuten metsissä, luonnonniityillä ja vesistöissä, ratsastaa maastoa vahingoittamatta ja oleskella ja yöpyä tilapäisesti alueilla, joilla liikkuminenkin on sallittua • Poimia luonnonmarjoja, sieniä ja rauhoittamattomia kasveja • Veneillä, uida ja kulkea jäällä, onkia ja pilkkiä. Onkiminen ja pilkkiminen on kielletty joissakin vesistöissä (mm. vaelluskalavesistöjen koskija virta-alueet). Ei sallittua • Haitata maanomistajan maankäyttö, kulkea pihamailla, istutuksilla tai viljelyksessä olevilla pelloilla, kaataa tai vahingoittaa kasvavia puita, ottaa kuivunutta tai kaatunutta puut tai ottaa sammalta tai jäkälää. • Tehdä avotulta toisen maalle tai häiritä kotirauhaa esimerkiksi leiriytymällä liian lähellä asumuksia tai meluamalla, roskata ympäristöä, ajaa moottoriajoneuvolla maastoss tai häiritä tai vahingoittaa lintujen pesiä ja poikasia • Lähde: luontoon.fi/jokamiehenoikeudet Kaksi helmeä Kiskosta Sahakulmanpadon keväistä kuohua. Haapaniemen linnanraunioilla voi päästää mielikuvituksen valloilleen.
16 – 2021 Kodikas ja viimeiseen asti hiottu Alvar Aallon piirtämä Villa Skeppet avasi ovensa PsL-Aku Poutanen Eteisen hyllyllä on musta borsalino-hattu. Se on vuosia sitten ollut päässä, jossa on kypsynyt maailmanlaajuisesti tunnetuksi tulleita ajatuksia rakentamisesta, asumisen yhteydestä luontoon, muotoilusta ja kaupunkien kehittämisestä. Alvar Aallon nimeen on tuskin kukaan voinut välttyä törmäämästä. Jotkut ihailevat arkkitehdin tekemisiä kritiikittömästi tai ainakin osaavat ulkoa elämäkerran ja tuotannon yksityiskohtia myöten. Osa ihailee Aallon rakennuksia, joku huonekaluja tai muuta pienempää kädenjälkeä – ja osa ei suostu antamaan juuri mitään arvoa arkkitehdin ajatuksille. Lähdetäänpä pienelle Aalto-retkelle, ei sen kauemmas kuin runsaan puolen tunnin päähän Perniöstä. Tammisaari on Aalto-kohteena mielenkiintoinen. Arkkitehti suunnitteli kaupungin keskustaan vuonna 1967 valmistuneen Säästöpankin ja paria vuotta myöhemmin alkoi Snäcksundsvägenin varteen nousta viimeinen ja pienin Aallon suunnittelema yksityiskoti, hänen Göran ja Christine Schildtille piirtämänsä Villa Skeppet. Tänä keväänä Skeppet on auennut vierailijoille pysyvästi, joskaan ei ihan vapaasti: opastettuja kierroksia järjestetään koronarajoitusten puitteissa kolmena päivänä viikossa. –Näin vierailijoiden määrä ei kasva mahdottomaksi ja talo kestää tämän käytön, toteaa rakennuksen omistavan Villa Skeppet -säätiön toiminnanjohtaja Jennifer Dahlbäck. Tietoa talon avaamisesta on odotettu: varauksia on tehty kiivaasti ja arkkitehti Sanna Tegelin kirjoittamaa uutta Villa Skeppet -kirjaa kysytty ulkomailla asti. Talo kiinnosti jo Schildtien siinä asuessa; Dahlbäck muistelee hymyillen tarinaa, jossa arkkkitehtiopiskelija oli pitkän aikaa päivystänyt kadulla talon edessä, kunnes Schildtit olivat lopulta kutsuneet tämän sisään. Noustaan muutama rappunen ovelta ja ollaan pienessä aulassa. Schildtit rakastivat Kreikkaa, missä myös asuivat, Aalto oli ihastunut Italiaan ja ammensi paljon Välimeren maisemista. Valkoiset seinäkkeet rajaavat rappuja ja olohuonetta. –Tässähän on vähän kuin jokin kreikkalaisen kylän rinne, Dahlbäck vinkkaa. Juhlava ja suojaisa Vaan käydäänpä sisään. Jätetään kengät eteiseen ja noustaan muutama porras. Oikealle jää keittiö, porrastasanteelta aukeaa näkymä Olohuoneeseen johtavien rappusten päässä on Paimio-tuolin koeversio. Olohuoneen katto jatkuu hallin päälle asti. Jennifer Dahlbäck kertoo, että toteutuspiirustukset laatinut arkkitehti Tore Tallqvist oli tämän ratkaisun keksijä. Keittiö ja ruokailunurkkaus ovat yhtä tilaa. Laivan keulan lailla kohoava olohuoneen katto antoi talolle sen nimen. Skeppet tarkoittaa laivaa ruotsiksi.
2021 – 17 takapihalle ja vasemmalta nousevat rappuset olohuoneeseen, missä iso ikkuna avaa komeat näkymät puistikkoon ja merelle ja huoneeseen lankeaa kaunis valo. Puinen, porrastettu katto on vaikuttava. Tila on yhtaikaa juhlava ja kodikas, avoin ja samalla oma soppensa. Suuri osa kalusteista on Aallon käsialaa, samoin takka. Villa Skeppet on yllättävän pieni; se suunniteltiin kahdelle aikuiselle ja esimerkiksi makuuhuoneita on vain yksi. Keittiön pöydän ääreenkin mahtuu vain pieni joukko ihmisiä ja Aalto mietti keittiön niin, että ruoanlaitosta itse vastannut Christine Schildt saattoi samalla olla hellan ääressä ja seurustella vierailijoiden kanssa. Keittiön ilme on linjakasta 60-lukua verhoja myöten. Keittiön takana on makuuhuone ja kylpyhuone, pihan puolella on Göran Schildtin työhuone. Sen seinät ovat kirjojen peittämät ja kokolattiamatto oli kirjailijan oma toive. Joku voi miettiä Aallon töiden olevan karuja ja veistoksellisia, mutta Villa Skeppetissä ainakin arkkitehdin ihailija kokee suorastaan kodikasta oloa. Ehkä se johtuu materiaaleista kuten puupinnoista ja keraamisista laatoista. Talo on samalla kertaa arvokas ja maanläheinen. Joka yksityiskohta on suunniteltu. Jennifer Dahlbäck kiinnittää huomiota esimerkiksi portaiden kaiteeseen, joka on sekin muotoiltu tarkoin. Hauska piirre on erilliseen rakennukseen toteutettu sauna. Puuvaja ja sauna samalla sulkevat takapihan kuin vanhoien maatalojen umpipihan. Saunakamari on kalustettu 1800-luvun huonekaluilla ja se on omistettu Henrik Ibsenille ja August Strindbergille. Aallon ajatus oli, että talo Suomessa olisi saanut ystäväpariskunnan pysymään pidempiä aikoja kotimaassa, mutta ihan näin ei käynyt. – Schildtit viettivät edelleen Kreikassa talvet ja Christine Schildt asuu edelleen Leroksen saarella 150-vuotiaassa Villa Kolkiksessa. Nyt tarkenee Vuodet vierivät ja Villa Skeppet on seissyt sijoillaan jo yli 50 vuotta. Toissatalvena rakennuksen tarinassa aukesi kokonaan uusi luku. Se siirtyi Christine ja Göran Schildtin säätiölle ja talossa toteutettiin myös peruskorjaus. Jos talossa asuttaisiin, tämä tuntuisi nyt talvella: Jennifer Dahlbäck myöntää, että talo on ollut aiemmin talviaikaan viileä. Arvokkaimmat sisätilat kuten keittiö, olohuone ja työhuone pysyivät koskemattomina, autotalliin rakennettiin säätiön myymälä ja sen toimistotilat perustettiin makuuhuoneeseen. Korjaustarpeet synnytti ikä: esimerkiksi vesijohdot uusittiin ja sadevesiroiskeiden aiheuttamia kosteusvaurioita korjattiin saunan puoleiselta ulkoseinältä. • Göran Schildt (19172009) oli kirjailija ja taidehistorioitsija. Hänet tunnetaan muun muassa Daphne-purjeveneellään tekemistä matkoistaan ja matkakertomuksistaan. Christine Schildtin (s.1940) kanssa hän avioitui vuonna 1966. • Pariskunta asui muun muassa Kreikan Leroksella ja Tammisaaressa. • Daphne on museoituna Forum Marinumissa Turussa. • Alvar Aalto (19891976) oli arkkitehti, muotoilija ja akateemikko. Suunnitteli lukuisia julkisia rakennuksia Suomessa ja ulkomailla sekä noin kymmenen yksityiskotia. • Villa Skeppet on viimeinen Alvar Aallon suunnittelema yksityiskoti. Göran ja Christine Schildtille piirretty rakennus valmistui vuonna 1970. • Taloon järjestetään opastettuja kierroksia. • www.villaskeppet.fi Laivan keulan lailla kohoava olohuoneen katto antoi talolle sen nimen. Skeppet tarkoittaa laivaa ruotsiksi. Olohuoneen rapuilta voi kurkistaa kirjailijan työhuoneeseen. Vain noin 200-neliöinen talo on pienin Alvar Aallon suunnittelema yksityiskoti.
18 – 2021 PsL-Moona Nieminen –Näyttelysuunnittelu on ollut siinä mielessä ainutlaatuista, että olemme saaneet uudistaa kaiken alusta saakka, kertoo Salon historiallisen museon eli SAMU:n museoamanuenssi Anna Väänänen. Heinäkuussa yleisölle avautuva näyttely kulkee teemoittain esihistoriasta 1900-luvun puoliväliin. Teemana on Perniön paikallishistoria, mutta muutkin paikkakuntalaiset löytävät näyttelystä varmasti tuttuja elementtejä. – Vaikka täällä on nimenomaan Perniön historiasta kertovia esineitä, lähes kaikkia aiheita voi soveltaa laajemmin etenkin Varsinais-Suomen alueelle. Joitakin jopa ympäri Suomen, toteaa SAMU:n intendentti Mia Juva. Tuttuja historiaviitteitä monille suomalaisille ovat kartanoiden lisäksi talonpoikaishistoria, aseiden ja metsästyksen historia, kirkkohistoria, postin ja kestikievarin historia sekä kulkemisen historia. Vaikka aihealueet kuulostavat jo yksinään laajoilta, ne on summattu onnistuneesti korkeisiin huonetiloihin. Näyttelyn vaikuttavuutta lisää museorakennus, joka on jo itsessään nähtävyys. –Arkkitehtina museorakennukselle toimi A.W. Rancken, mutta Alvar Aaltokin lähetti omat suunnitelmansa. Molempien rakennuspiirrokset tulevat nähtäväksi aulaan, kertoo Juva. Rakennus on valmistunut vuonna 1930 yksittäisten perniöläisten hankkeena. – Nyt on sisällä remontoitu parin vuoden aikana paljon ja rakennukseen on haettu lämpimämpää väritystä. Ulkopuolta uudistetaan myös jossain vaiheessa. Paikallistuntemusta ja osaamista on hyödynnetty museossa nytkin, yli 90 vuotta museon valmistumisen jälkeen. – Olemme saaneet paljon apua Perniön kotiseutuyhdistykseltä. Korjaustöitä on tehty pitkälti paikallisin voimin, eli samalla olemme voineet tukea kotimaista työtä. Siitä olemme todella ylpeitä, hymyilee Juva. Museon viimeiseen huoneeseen, vaihtuvan näyttelyn tilaan tulee ”villi kortti”, perniöläisen valokuvataiteilija Niclas Wariuksen installaatio. Warius on saanut teoksiinsa inspiraatiota museon kokoelmista. ”Vihreä huone” Olen tehnyt aiemminkin installaatioita, mutta en näin laajassa muodossa, kertoo valokuvataitelija Niclas Warius. Warius on valinnut museon kokoelmista vapaasti esineitä ja koonnut niistä yhdessä valokuvateostensa kanssa huonekokonaisuuden. Alustavana teemana huoneessa on kuriosakabinetti. Installaationi nimi on Vihreä huone. Halusin nähdä mitä tapahtuu, kun yhdistelee museoesineitä tietämättä niiden tarkkaa historiaa. Millaisia assosiaatioita herää, Warius pohtii. Pyrin siihen, että katsojankin reaktio huoneesta syntyy tunteen eikä järjen kautta. Inspiraatiota huoneen esineistölle on antanut 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun tieteenkehitys. Warius aikoo yhdistellä museoesineisiin valokuvataidettaan, ja asetella teoksia muuallekin museoon. Olen ottanut valokuvia jo viime syksystä alkaen eri puolilta Perniötä. Kohteita ovat olleet esimerkiksi Lupajalla sijaitseva Ploomingin torppa ja Arpalahden kylä, Warius nimeää. Wariuksella on tällä hetkellä useampi rauta tulessa, sillä häneltä on juuri ilmestynyt Vanitas-kirja asetelmateoksista. Kuville tyypillisiä asetelmia tullaan näkemään heinäkuusta lähtien myös Perniön museossa. • Perniön museo aukeaa vierailijoille koronarajoitukset huomioiden 2.7.2021. Läpikotaisin uusittu Perniön museo kutsuu tutustumaan pitäjän historiaan Mia Juva ja Anna Väänänen valmistelevat parhaillaan museon kartanohuonetta. Huoneesta löytyy 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun kartanoille tyypillistä runsasta sisustusta, kuten huonekasveja, taidemaalauksia, piippuja, nuuskarasioita ja naisten ylellisyystarvikkeita. Niclas Warius pohtii Vihreän huoneen esineistöä. Kuvassa täytetty harakka.
2021 – 19 MUKAVAA TAKSIPALVELUA SALON ALUEELLA Juha-Pekka Honkanen 0400 974 946 MAURIN MAKASIINI Raitkorventie 2 A Perniö as. TERVETULOA! Vanhan tavaran kauppa Avoinna to-la 10-17 maurinmakasiini.com Avoinna ma-pe 10-17 Engelsbyntie 1, Kemiö 044 237 9947 Välkommen-Tervetuloa www.pappersboden.fi KOULUTETTU HIEROJA KAISA VAINIO • Klassinen hieronta • Urheiluhieronta • Liikuntaneuvonta Ajanvaraus p. 044 2027 393 Perniön Fysika, Haarlantie 2, Perniö @hierojakaisavainio Olen vanha tuttu nuohoojanne, nyt vain omalla toiminimellä. Tekstiviestit ja puhelut 040 125 3887, varmimmin arkisin klo 9-16 nuohooja.suni@gmail.com Terveisin Niko Suni 044 735 2302 Pist viesti! Juttuvinkki, lukijan kuva, mielipide, palaute jne.
20 – 2021 L ämpimänä juhannusiltana minä Edith kalpea ja eleetön, mutta viaton nuori lähdin ensimmäistä kertaa yksin kylästä pois kävelemään. Sydäntäni jyskytti ja panin merkille joka askeleen, jonka horjuvilla jaloillani otin. Pitkin teitä astelin vaaleansinisessä leningissä, kun lämpimän oranssi auringon säde heijastui kesäheiniin. Niiden seurassa viihtyi useampikin kesäniityn kukka sekä korento. Pyöritellen silmiäni hymyilin hempeästi auringolle ja astuin tieltä pois. Tielle palatessa, kuparin värisiä hiuksiani koristi vaaleansiniset lemmikit ja valkoiset päivänkakkarat. Matkalla kylään vastaani tuli mies. Hän, jonka tumman lempeä katse sai punan kohoamaan poskilleni. Käsissäni pyörittelin kukkia ja jännittyen mietin, oliko minun tarkoitukseni kääntyä takaisin vai ohittaa hänet. Varovasti astelin eteenpäin, kun hän sanoi minulle sanat: ”Tavataan kalliolla, ennen huomista.” Mies hävisi ja silmäni pyörivät kuin olisin pelännyt jonkun näkevän sen kaiken. Hänen tumma ja kaikkitietävä katseensa kuiskasi: ”Ethän pelkää?” Pelokkaana ja heiveröisenä kävelin kotiinpäin, kunnes taas käännyin enkä enää nähnyt häntä. Kamppailin itseni kanssa ja kävelin varovaisesti sinne ja tänne, kunnes en enää halunnut kuulla epäröintiäni. ”Heikko, sinä olet heikko”, huusi päässäni vallitseva ääni. Juoksin risteykseen, jonne mies oli kääntynyt ja kävelin epäröivin askelin kädet selän takana pitkin tietä, jonka päässä olivat pieni mökki ja hulppea kallio, joita reunusti kesäöinen merimaisema. Istuin kalliolle hänen kanssaan ja sanoin sekä koin paljon. En enää muistanut kuka olin ja mitä olin tässä lämpimässä kesäyössä pelännyt. Ensimmäiset askeleet elämääni otin hänen kanssaan ja hänen syliinsä olisin halunnut ainiaaksi jäädä. Elämäni kalpeana seinäruusuna, muuttui hetkessä käsinkosketeltavaksi onneksi. Heiveröisestä lemmikistä ja pelokkaasta päivänkakkarasta oli tullut punainen ruusunnuppu, joka lähestyi sekunti sekunnilta täyttä kukintoa. Hän näytti kasvoni uudessa valossa peilaten ne peilityyneen mereen, jonka sinertävä väri oli sulautunut auringonsäteisiin. Hän kysyi minulta: ”Miksi pelkäät kasvojasi ja elämää?” Koitin peittää viattomuuttani. Elämää pelkäät, mutta älä pelkää minua. Hän sanoi kaikkitietävästi maatessaan sileällä rantakalliolla päättymättömässä kesäillassa. Minä luotin ensimmäistä kertaa onneen ja elämään. Hän heitti leipäkiviä kuin olisi heittänyt niitä elääkseen. Luotin niin sokeasti, että en enää ajatellut muuta kuin sitä loputonta onnea, jonka hänen kanssaan sain kokea. Yhdessä yössä heiveröisestä lemmikistä puhkesi punainen ruusu. Ajattelin, että kaikki oli valmista ja hän olisi aina puolellani eikä minun enää koskaan tarvinnut olla yksin. Hän määritteli minut eläväisenä, eläväisten kirjoihin. Hän näki minut väreinä, aisti tuoksuina ja hetkessä tiesi minusta kaiken. Se ilta päättyi verenpunaiseen viiniin, kahteen eroavaan hymyyn ja kylläisiin katseisiin, jotka antoivat enemmän vastauksia ja varoituksia kuin olisin silloin vielä voinut tietää. Sen juhannuksen jälkeen pimeys valtasi laaksot. Vedet jäätyivät ja aurinko ei enää halunnut katsoa minuun tai heijastaa säteitään minulle, joka ansaan typerän onnensa vuoksi oli langennut. Kukaan ei tuntenut enää minua enkä minä tuntenut enää edes itseäni. Sinä iltana olin unohtanut kotimaani, lapsuuteni ja kaiken, joka oli säästänyt minut kadottamasta itseäni. Juhannusyön ruusujen tuoksu ja kynttilän hehku muuttui palaneen käryksi, jossa olin itseni polttanut. Viattomuus ja ylpeys, niitä ei enää ollut. Nuoruus ja kokemattomuus, kaikki oli tuhlattu yhdessä yössä vain muuttolinnun vuoksi. Kirjeen hän jätti, jossa kertoi, että liikkumaan vapaana oli hänet luotu. Itkin ja pakenin pois sinne missä kukaan ei nähnyt petollisia ja syövyttäviä kasvojani. Nimettömiä kasvojani, joiden nimenantajakaan ei pystynyt lopulta pysymään sanojensa takana. Olin taas yksin. Elämäni oli kuin kuihtunut ruusu, joka ei koskaan ollut vielä täysin puhjennut. Viaton vaaleanpunainen ruusu puhkesi verenpunaiseksi, mutta veri muuttui mustaksi ja hyytyväksi. Juuri, kun ajattelin, ettei onni olisi ollut niin murenevaa, se mureni kuin mureneva keksi lapsen hellässä, mutta empimättömässä kourassa. Kehossani kulki hyytävä merituuli, joka ei enää muistuttanut minua lempeästä juhannuksesta, vaan pahaa enteilevästä sylistä, johon uskoin eilisen, sen hetken ja tulevaisuuden. Olisin vain halunnut sulkeutua hänen syliinsä niin, ettei minulta olisi enää mitään puuttunut. Lähdin pois paikasta, jossa en ollut enää kotona. Yksinäinen olin aina ollut ja niin yksinäiseksi taas tunsin itseni. Olin muuttunut vanhaksi ja rumaksi varikseksi, vaikka ikää minulla ei ollut kuin päälle kaksikymmentä yksinäistä kesää. Kävelin junalle laahustavana varjona. Junassa pohdin juhannusta. Ehkä hän näki, kuinka kauneuteni oli sairas ja myrskyisä. Hän ei kuitenkaan tainnut ymmärtää, että siellä kalliolla olin sairasta kauneuttani parantunut inhimilliseksi olennoksi. Pohdin, miksi hänen piti lähteä sudenkorennon lailla. Sudenkorento oli luotu lentämään ja liikkumaan vaihtuvien virtojen yllä. Sudenkorento kyllä pysyi hetken paikoillaan, mutta jos siihen kajosi koskemaan, ei sitä koskaan enää nähdä saanutkaan. Junassa ajattelin, että kohta olin jo paikassa, jossa kukaan ei tuntenut minua ja pystyin rauhassa unohtamaan menneen maailman ja rakentamaan itseni uudestaan. Keräsin junassa kuihtuneen ruusun terälehtiä, joita sisään astuessani minusta oli ropissut käytäville. Keräsin kuihtuneet terälehdet laukkuuni ja katsoin taas vaihtuvia maisemia. Join junassa kupin teetä ja se maistui kitkerältä, mutta pidin siitä. Inkiväärin polttava maku sai oloni eläväksi ja kuolevaksi. Jo hetken ajattelin maailman antaneen erehdykseni anteeksi, kun silmäni alkoivat aueta häpeästä ja tietämättömyyden aiheuttamasta tuskasta. Nuoruus kuului vielä äänestäni ja kaikui murheellisilta kasvoiltani. Astuin junasta ulos ja hengitin vaihteeksi puhdasta ilmaa. Hetken aikaa keuhkoni tuntuivat eläväisiltä ja nuorilta, vaikka vielä en pystynyt viattomuudellani vapaasti hengittämään. Katselin ympärilleni ja tiesin olevani siellä, missä tulin olemaan hetken. Kuitenkin joku sai minut olemaan varuillani. Vain yksi askel ja kuihtuneet ruusunlehdet olisivat murskautuneet laukussani pieneksi tomuksi, jonka merituuli olisi vienyt. Uudessa kaupungissa lähellä merta Etelä-Suomen läänissä vein laukkuni apteekin läheiseen hotelliin. Lähdin kävelemään kaupungin kirkkoa kohti. Vaihtuvia kasvoja ja kepeitä askelia soljui ohitseni virtojen lailla. Kukat loistivat teiden varsilla ja kaupungin vierellä tuijottavat metsät kumartuivat suhisten maahan. Hetkellinen rauha sydämestäni putosi pohjattomaan kaivoon, astellessani kirkkoa kohti. Väkevä ilma syövytti keuhkoni. Aistini katosivat, mutta aistin kaiken. Silmäni hohtivat järkytystä sisältäpäin. Sieluni muuttui kuolevaiseksi, mutta jätti minut kuolemattomasti vaikeroimaan. Mikään ei ollut enää korkeaa tai matalaa, ei mustaa eikä valkoista. Haaleana varjona ilman valoa seisoin siinä vaalean kivikirkon edessä jähmettyneenä patsaana. Hän ja puhtaan valkoista silkkiä. Tulikuumia kasvojani pitkin juoksi raskaita ja jääkylmiä kyyneleitä, jotka kylmä sieluni päästi ulos pidättäessään niitä liian kauan. Ne kuumenivat nopeasti kasvoillani polttaen niitä. En pyyhkinyt kyyneleitäni enkä sanonut sanaakaan. Kirkon kellot soivat ja ihmisten kasvot kiristyivät äärettömästä onnesta, mutta minun korvissani humisi vain hiljaisuus ja tyhjyys. Vain valkoista silkkiä ja onnea, kun sisälläni tulehtunut haava levisi taudiksi koko kehooni ja teki minusta sairaan. Valkopukuinen nainen ja hän, joka saattoi minut elollisten maailmaan, teki minusta elottoman. Hän, joka sanoi olevansa muuttolintu, löysi sittenkin kodin. Hän, joka sanoi olevansa luotu liikkumaan, pysähtyi. Minä en ollut hänelle koskaan koti. Olin autio talo, joka herätti mielenkiinnon löytämään kodin jostain muualta. Kuin lintu haikeasti etsi emoaan, minä etsin itseäni. Kuinka paljon rakkaus satuttikaan minua, kun siihen sokeasti sukelRuusu ja korento Kesänovelli: Kesäilta voi olla täynnä tunteita. Kuva on kirjoittajan ottama. Sähköasennukset Mauri 040 524 8273, Mikko 044 552 2139 Ilmalämpöpumput Myynti, huolto, asennus: Tomi 044 297 0123 Kylmälaitekorjaus: Pauli 040 537 2561 www.mmsahko.fi MM-Sähkö MONIPUOLISET SIIVOUKSET · peruspesut · ikkunanpesut · mökkisiivoukset · muuttoja loppusiivoukset · myös alviton laskutus Eija 040 553 2113 RAKENTAMINEN LATTIASTA KATTOON · maalaukset · kaakeloinnit · puutyöt · katot · ei sähkötai putkityöt Eino 040 512 4498 Ko?talousvähennyskelpoinen
2021 – 21 ENSI-ILTA To 1.7. klo 18.00 Ke 7.7. .......klo 18.00 Pe 9.7.........klo 18.00 La 10.7....klo 15 ja 18 Su 11.7.....klo 15 ja 18 Pe 2.7.........klo 18.00 La 3.7.......klo 15 ja 18 Su 4.7.........klo 15.00 Ti 6.7...........klo 18.00 Ke 7.7. .......klo 18.00 Pe 9.7.........klo 18.00 La 10.7....klo 15 ja 18 Su 11.7.....klo 15 ja 18 Liput 20/18/15 € Perhelippu 60 € (4 henk., väh. 1 aikuinen) Näy telm än esit yso ike uks ia valv oo Näy telm äku lm a No rdic Dra ma Cor ner Oyy www.kirakankesateatteri.fi www.facebook.com/kirakankesateatteri1 kirakankesateatteri@gmail.com, P. 045 121 3900 Kirakantie 240, 25610 Ylönkylä ESITYKSET pe 2.7. klo 18 su 4.7. klo 17 ti 6.7. klo 18 ke 7.7. klo 18 to 8.7. klo 18 su 11.7. klo 17 ti 13.7. klo 18 ke 14.7. klo 18 to 15.7. klo 18 su 18.7. klo 17 ma 19.7. klo 18 ti 20.7. klo 18 ke 21.7. klo 18 su 25.7. klo 17 ma 26.7. klo 18 ti 27.7. klo 18 ke 28.7. klo 18 su 1.8. klo 17 ti 3.8. klo 18 ke 4.8. klo 18 to 5.8. klo 18 su 8.8. klo 17 ti 10.8. klo 18 ke 11.8. klo 18 to 12.8. klo 18 su 15.8. klo 17 MATHILDEDALIN KESÄTEATTERISSA VIIHTYY turvallisesti Muista myös Rikalanmäen kesäteatteri komedia Kahden kauppa ja Mustion linnan kesäteatteri Kaksi Puuta musiikkinäytelmä. LIPUNMYYNTI: Salorankatu 5-7 Salo (Astrum keskus ovi 3) katso palveluajat: teatteriprovinssi.fi p. 0440 520 260 ¦ myynti@teatteriprovinssi.fi ¦ www.teatteriprovinssi.fi Ohjaus Arto Nieminen Keihäsen roolissa Pasi Saarelma Ohjaus Arto Nieminen Keihäsen roolissa Pasi Saarelma Social icon Circle Only use blue and/or white. For more details check out our Brand Guidelines. TUTUSTU KOKO KESÄN 2021 JA SYYSKAUDEN OHJELMISTOOMME: www.teatteriprovinssi.fi | www.mustionlinnankesäteatteri.fi sin. Hukutin itseni siihen, vaikka tiesin koko ajan uimataitoni olleen huonot. Halusin uskoa, että maailma ei ollut pelkkä väritön läpikuultava hiljaisuus, jossa tuskan maalaaminen oli ollut ainoa väripilkku. Koin itseni niin heikoksi kuin lihakseni olisivat surkastuneet yhdessä päivässä. Etenkin sydämeni lihas surkastui niin, ettei sen sykettä pystynyt enää elävän sykkeeksi kutsua. Silti rintakehäni sykki kuin sydän olisi halunnut lähteä minusta. Edes sydän ei halunnut enää pumpata rinnassani kirkkaan punaista verta, kun suonissani virtasi vain musta magma. Kaikki hyvyys ja kauneus halusi minusta pois. Hain laukkuni ja astelin junaasemalla läpi ihmisten häilyväisenä haamuna. Sulauduin elämäni tragediaan kuin olisin kirjoittanut sen vapaasta tahdosta. Tunsin itseni tyhmäksi, kun olin haaveillut olevani sielultani vaaleansininen. En valkoinen enkä musta, vaan väritön, hajuton ja mauton. Ennen itkin siitä, että surin, nyt surin sitä, etten enää pystynyt itkemään. Olisin tarvinnut niitä kastelemaan kuivuuteni. Ihmisten kävellessä kiitävien virtojen lailla, astuin junaan. Lähes päivän olin siinä odottanut jotain odottamatonta, mitä koskaan ei tapahtunut. Sanattomana olin ja elin. Junalippu kädessä en enää nähnyt nimeäni, vaan siinä oli joitain kirjaimia, jotka kuvastivat jonkun toisen nimeä. Joku toinen Edith jossain muualla. Junassa en muuta kuin kuihtunut ruusu, jonka kuihtuneita lehtiä oli rapissut junan käytäville. Ihmiset talloivat ne kävellessään, koska näkymättömiä ja olemattomia olivat tunteeni, joiden takana oli vain minuuteni. Ajattelin: Miten joku olisi nähnyt näkymättömän tai kuullut kuulumattoman? Olin vaaleansininen päiväuni ja taivaasta eksynyt enkeli, mutta hänen jälkeensä vain myrskyn kuluttama kallio. Hetken, vain hetken minulta ei puuttunut mitään. Riisuin hänen edessään kaikki haavoittuvaista sieluani suojanneet muurit. Hän otti minut vastaan naisena ja uskoin kaiken. Elämä näytti sen murenevan hetken ajan hehkuvan keltaiselta. Kalpeana lapsena en tiennyt, että olisin voinut kokea elämää niin. Kaiken sen aikaa olin ilmapallo hänen neulansa vieressä. Terälehteni olivat tehty murenevasta tomusta, joka mureni olkapäiltäni kylmän merituulen mukana. Sokeana katsoin sudenkorennon silmiin, olettaen, että se tunsi jotain. Unohdin, kuinka luonto oli niin julma. Tiesikö kukaan miltä tuntui, kun maailma ja hallitsematon luonto kiusasi yhtä kokematonta sielua ja leikki sen tunteilla? Rakkaus ja kaikki elämän kynttilästä hehkuvan tekevä, teki pilkkaa minusta. Nyt tiesin miltä junanpenkistä tuntui olla tyhjässä junassa yöllä ilman ketään, kun maisemat vaihtuivat ja pysäkki pysäkiltä jäin junaan sulautuneena materian elottomuuteen. Ei ollut enää värejä, tunteita tai edes rahaa matkustaa. Viereeni istui pieni poikalapsi. Hänen silmänsä olivat surulliset, kun katsoin niihin. Tunsin jotain, joka kosketti minua. Tuo pieni pilkahdus valoa ei sokaissut minua. Vaaleansinistä ja kirkkaan punaista, sanoi poika ojentaen ruusun ja pienen vaaleansinisen kortin minulle. Hänen pieni äänensä sai minut heräämään jostain pohjalta ja tuntemaan jotain. Pojalla oli pieni taskupeili mukana, jolla hän peilasi junan ikkunaan heijastaen spektrin värit minuun. Siinä hetkessä silmäni kohtasivat pojan peilin ja näin kasvoni. Kasvoni eivät näyttäneet enää varikselta, mutta tummia kokemuksia ja syviä tunteita niistä heijastui. Poskeni olivat punertavat ja minulla oli vaaleansinistä päällä. Poika sulki peilinsä ja poistui junahuoneesta. Junan penkit muuttuivat viininpunaisiksi ja puureunukset lämpimän ruskeiksi. Kädessäni oli punainen ruusu, joka oli vielä nupuillaan ja kortti, jossa oli sudenkorennon kuva. Se ruusu olin minä. Poika oli sudenkorento, joka ei pelästynyt minua. Pohdin, sitä mitä juuri tapahtui, kun sydämeni lämpeni rakkauden lailla, muttei vienyt minulta mitään... Olinko minä kuitenkin sudenkorento, vaaleansininen uni ja heiveröinen ruusu? Olinko vasta kastanut varpaani elämän mereen? Sitä en tiennyt, kun jäin katsomaan nuoria kasvojani junan ikkunasta... • Novellissa viitataan Edith Södergranin runokokoelmaan Runoja (Dikter, 1916). • Novellin kirjoittaja on Linnea Laakso, 17-vuotias perniöläinen lukiolainen. Hänen mielenkiinnon kohteitaan ovat kirjallisuus, kirjoittaminen ja filosofia ja hän viihtyy taiteen, muusikin ja kulttuurin parissa sekä arvostaa hyviä elokuvia, kirjoja ja elämyksiä. Avomaankurkkua ja -vihanneksia Laukantie 151, 25610, Ylönkylä, SALO info@pitkasenkurkkutila.fi puh. 0400794090 Pitkäsen Kurkkutila Oy
22 – 2021 PsL-Siiri Welling 25 vuotta sitten Päivi Pikkujämsän elämä muuttui kertaheitolla. Vanhasta Pohjan kunnasta ponnistanut nuori nainen muutti miehensä Heikin ja silloin melkein nelivuotiaan poikansa Tommin kanssa Yhdysvaltoihin miehensä töiden perässä. –Meidän piti olla Yhdysvalloissa vain muutama vuosi. Ajattelimme, että jos Tommi kävisi paikallisen ala-asteen, ja sitten muuttaisimme takaisin Suomeen. Mutta aika meni nopeasti, kertoo Pikkujämsä. Mukaan vain välttämättömimmät Kun perhe muutti Yhdysvaltoihin, oli heillä mukanaan vain kuusi matkalaukkua ja tukku käteistä. Ensimmäiset viikot he asuivat hotellissa, ennen kuin löysivät vuokra-asunnon. –Asunnon löytymisen jälkeen harjoittelin autolla ajamista. Mies näytti, että tässä on ruokakauppa ja tässä Walmart, tästä voit ostaa ruokaa ja täältä muut kodin tavarat. Sitten hän lähti kolmeksi viikoksi Kiinaan, nauraa Pikkujämsä. Pikkujämsä jäi yksin poikansa kanssa kielitaidottomana pyörittämään arkea. Alussa häntä pelotti, sillä uutisten antama kuva Yhdysalloista tuntui karulta. –Suomessa kerrottujen uutisten mukaan Yhdysvalloissa suurin piirtein kaikki lapset kidnapataan tai loput tapetaan. Kyllä minäkin vedin ensin yöksi pöytää tai muuta huonekalua oven eteen. Aina kun menimme kauppaan, pidin tiukasti kiinni Tommin kädestä ja opetin, ettei saa puhua vieraiden kanssa. Pikkujämsät asettuivat ensin asumaan Atlantaan, Georgian osavaltioon. Siellä he asuivat lähes parikymmentä vuotta. Kun Tommi muutti pois kotoa opiskelemaan, päätti Pikkujämsien pariskuntakin vaihtaa maisemaa. –Kun Tommi lähti, silloinen talomme tuntui isolta. Ja kun Heikillä on yritys kotona, päätimme muuttaa sinne, minne haluamme. Päädyimme Floridaan, kertoo Pikkujämsä. Pariskunta etsi jonkin aikaa omaa paikkaansa Floridassa. Ensin he asuivat lähes vuoden asuntoautossa, ennen kuin löysivät talon veden ääreltä. Ensimmäinen ja toinen talo ei kuitenkaan tuntunut omalta. Viime jouluna pariskunta rakensi itselleen talon Tampan eteläpuolelle, jossa uskovat viihtyvänsä pidempäänkin. Ulkoilmaelämää Floridassa Elämä Floridassa on rentoa. Monen amerikkalaisen kakkoskoti on Floridassa. He asuvat kesät pohjoisvaltioissa, ja kun ilma kylmenee, muuttavat he etelään. Talvi on siksi Floridan sesonkiaikaa. –Ihmiset elävät Floridassa tietynlaista ulkoelämää. Ihmisillä on siis takapihat, joilla on sohvat, televisiot ja kaikki mahdolliset katetulla alueella. Ulkona ollaan ympäri vuoden. Siellä asuu paljon eläkeläisiä ja puolieläkeläisiä, joilla ei ole kiire mihinkään, kuvailee Pikkujämsä. Florida on kuin toinen maailma Suomeen verrattuna. Floridan eteläkärjen ilmasto on trooppinen ja muualla Floridassa subtrooppinen. Etelästä löytyy siis paljon viidakkoa, sekä tietysti myrkkykäärmeitä ja alligaattoreita. –Floridassa ei voi kulkea samalla tavalla metsässä kuin Suomessa, se on viidakkoa, eikä hoitamattomassa viidakossa pääse edes eteenpäin. Ja kun joulukuussa muutimme nykyiseen taloomme, olemme jo nähneet kaksi erittäin myrkyllistä käärmettä pihallamme. Täällä Suomessa on ihanaa, kun voi aika vapaasti kulkea pihalla, eikä tarvitse pelätä käärmeitä. Metsässä on hiljaista Suomessa Päivi Pikkujämsä majailee perheen mökillä Ylönkylässä. Talo on vanha, mutta kauttaaltaan remontoitu. Useimmiten Pikkujämsä viihtyy Suomessa syksyisin. –Olen aivan hurahtanut Suomen metsiin. Rakastan sitä, että täällä on niin puhdas luonto ja metsät, ja että voi tuosta noin vain mennä marjastamaan ja sienestämään. Voin kulkea metsässä vaikka koko päivän. Mutta parikymmentä vuotta siinä meni, ennen kuin aloin enemmän arvostamaan Suomea ja sen tarjontaa, kertoo Pikkujämsä. –Ystäväni Yhdysvalloissa ovat kauhuissaan, kun kerron liikkuvani täällä yksin metsässä. Olen ottanut heihin FaceTime-yhteyden, ja näyttänyt, miten valoisaa Suomessa metsässä on kesällä. Kuvailen heille myös paljon sitä, miten hiljaista ja rauhallista täällä on. Työni puolesta olen matkustanut paljon Pohjois-Amerikassa, ja Minnesota näyttää aika paljon Suomelta. Siellä kasvaa esimerkiksi piharatamoa, mitä löytyy myös Suomesta, jatkaa Pikkujämsä. Metsät ja luonto saavat palaamaan Suomeen yhä uudestaan Päivi Pikkujämsä muutti Yhdysvaltoihin 25 vuotta sitten. Kesäisin ja syksyisin hän viettää aikaansa Ylönkylässä. Ylönkylän mökin liepeillä asustaa joutsenpariskunta, joka näyttäytyy usein vesialueella. Luonto, hiljaisuus ja rauhallisus kiehtovat Pikkujämsää Suomessa. Päivi Pikkujämsä nauttii Ylönkylän mökillä luonnosta ja ystävien ja perheen seurasta.
2021 – 23 SALO Kauppakeskus Plaza SALO Kauppakeskus Plaza Kaik KESÄN SEIKKAILUIHIN Retkeilijän kansallispuistot 19,95 Seikkailuja kauneimmissa maisemissa 27,95 Teijo ulkoilukartta 17,95 Ötökänmetsästäjä 17,95 Merikarttasarja B Helsinki-Parainen 49,95 Juomapullo Pinnan alla 24,95 Merikarttasarja B Teijo ulkoilukartta 17,95 Metsät ja luonto saavat palaamaan Suomeen yhä uudestaan Amerikan vuodet ovat opettaneet paljon. Pikkujämsä ei tiedä, milloin he muuttavat pysyvästi Suomeen, vai muuttavatko ollenkaan. Toistaiseksi he tyytyvät nauttimaan Suomesta, mökistä, ystävistä ja sukulaisista Suomessa aina kun se on mahdollista. –Mökkinaapurimme ovat aivan parhaita, kirjoita se siihen, kehaisee Pikkujämsä lopuksi nauraen.
24 – 2021 Parhaat tarjoukset K-Supermarketista! Tykkää meistä Facebooki a! Tykkää meistä Facebooki a! Tavallista parempi ruokakauppa K-Supermarket Perniö Heikkiläntie 4 25500 Perniö puh. 040 176 9451 Palvelemme: Ark 7-21, la 7-20, su 9-20 Tavallista parempien, paikallisten valikoimien kesäkauppa toivottaa hyvää kesää! T. K-supermarket Perniön kauppiaat Anette ja Jukka-Pekka henkilökuntineen! Paikallisesti parasta! P E R N I Ö