plan 3/2021 LIBANON Beirutin räjähdys jätti syvät jäljet lapsiin ETIOPIA Tieto auttaa torjumaan lapsiavioliittoja SUOMI Lukeminen edistää tasa-arvoa
Tule mukaan viettämään tyttöjen päivää Kansainvälistä tyttöjen päivää juhlitaan jälleen 11.10. Teemapäivä nousi YK:n kalenteriin Planin aloitteesta. Kansainvälinen tyttöjen päivä on tilaisuus juhlia tyttöjä heidän kaikessa moninaisuudessaan ja vaatia parannuksia tyttöjen asemaan. Tytöt kohtaavat ympäri maailmaa syrjintää ikänsä ja sukupuolensa vuoksi. Sen vuoksi heidän kykynsä ja mahdollisuutensa jäävät usein käyttämättä, eivätkä tytöt saa mahdollisuutta tavoitella unelmiaan ja osallistua täysivaltaisesti yhteisöidensä ja yhteiskuntiensa kehittämiseen. Tyttöjen päivä on Planin suurin juhlapäivä ympäri maailmaa. Suomessakin tyttöjen päivän kampanjamme näkyy syys-lokakuussa monin tavoin. Puhumme tänä vuonna erityisesti siitä, miksi tyttöjen on tärkeää saada oikeaa tietoa omasta kehostaan sekä seksuaalija lisääntymis terveydestä. Tiedon avulla tytöt voivat tehdä valistuneita päätöksiä. Seuraa sosiaalisen median kanaviamme, jaa tietoa ja osallistu keskusteluun! Järjestämme jo viidettä kertaa Girls Takeover -tempauksen, jossa tytöt valtaavat yhteiskunnan johtopaikkoja. Lue lisää sivulta 12. Vapaaehtoisemme järjestävät tyttöjen päivän alla muun muassa tasa-arvolukupiirejä, joista voit lukea lisää sivulta 22. Tyttöjen päivänä 11.10. tapahtuu myös paljon muuta ympäri Suomea. Tutustu tapahtumiin osoitteessa plan.fi/ tapahtumakalenteri. PEFC/02-31-170 4041 0089 Plan 3/21 ?syyskuu 2021 Julkaisija Plan International Suomi ISSN 1456-6680 Kannen kuva: Plan International Vastaava päätoimittaja: Ossi Heinänen Päätoimittaja: Anna Könönen Toimituspäällikkö: Iida Riekko Taitto: Tuija Sorsa Paino: Painotalo Plus Digital Oy. Painosmäärä: 30 704 kpl. Seuraava numero ilmestyy marraskuussa 2021. Plan International Suomi Lautatarhankatu 6, 00580 Helsinki Vaihde (09) 6869 800, faksi (09) 6869 8080 www.plan.fi, etunimi.sukunimi@plan.fi Hallitus: Paula Salovaara (pj.), Mika Aaltola, Fatim Diarra, Cristina Gomez Saari, Virpi Haaramo, Gunvor Kronman, Nasima Razmyar, Eeva Salmenpohja, Tommi Tervanen ja Lastenhallituksen edustaja Priya Härkönen. Lahjoittajapalvelu: ma–to klo 11–13 Osoitteenmuutokset: info@plan.fi tai puhelimitse lahjoittajapalveluumme 09 6869 8030. Keräyslupa: RA/2020/313 (Suomi Ahvenanmaata lukuun ottamatta) Osoitelähde: Plan International Suomen asiakasja sidosryhmärekisteri. Aikakausmedia ry:n jäsen ajankohtaista Äänestä ja osallistu kilpailuun Mikä on lehden kiinnostavin artikkeli? Voit samalla kertoa, mistä aiheesta haluaisit lukea, tai antaa palautetta toimitukselle. Vastanneiden kesken arvomme tällä kertaa Julia Thurénin kirjan Kaikki kuluttamisesta, jonka esittelyn voit lukea sivulta 29. Lähetä vastauksesi sähköpostitse osoitteeseen toimitus@plan.fi. Kerrothan myös osoitteesi. Lukijat valitsivat numeron 2/21 kiinnostavimmaksi jutuksi kuvareportaasin nuorista miehistä, jotka vastustavat seksuaalista häirintää Kampalassa. Lukijapalkinnon voitti Karoliina Suoniemi Tampereelta. Kiireellisissä kysymyksissä ja kummiasioissa saat parhaiten vastauksen lahjoittajapalvelustamme info@plan.fi. Onnea ja kiitos vastaajille! Ku va . Aa ro Ke ip i 2
Anna Könönen viestintäjohtaja ”Pitkään aikaan en edes tiennyt olevani raskaana, koska en osannut tulkita kehoni muutoksia”, 13-vuotias Beverly kertoi. Istuin mosambikilaisen perheen vieraana maahan levitetyn kaislamaton päällä, suojassa auringolta ja tomulta. Beverly oli pieni ja hento tyttö, jonka vatsa oli raskauden pyöristämä. Hän kaipasi kouluun ja oli surullinen, ettei enää päässyt tapaamaan ystäviään kovin usein. Beverlyn lapsuus oli muuttumassa vastuuksi toisen lapsuudesta. Hänen tarinansa ei ole ainutlaatuinen. Muistelen kaikkia tapaamiani nuoria äitejä, eri maissa, eri maanosissa. Heitä yhdisti yksi asia: tiedon puute. He eivät olleet tienneet, miten vauvat saavat alkunsa tai mitä synny tyksessä tapahtuu. Vuosittain 16 miljoonaa 15–19-vuotaista tyttöä tulee äidiksi. Jos nuorilta ja heidän yhteisöiltään puuttuu tietoa seksuaalija lisääntymisterveydestä ja -oikeuksista, tytöt altistuvat liian varhaisille raskauksille ja avioliitoille, väkivallalle, hyväksikäytölle, jopa kuolemaan johtaville terveysongelmille. Oikean tiedon puute ja uskomukset pitävät yhteisöissä yllä myös haitallisia normeja ja perinteitä. Esimerkiksi tyttöjen sukuelinten silpominen ja lapsiavioliitot johtuvat usein siitä, että ne liitetään Oikea tieto auttaa murtamaan tabuja ja haitallisia perinteitä virheellisesti tyttöjen siveyteen ja perheen kunniaan. Myös käsitys, että tytöt ovat vähempiarvoisia kuin pojat, johtuu haitallisista normeista ja tiedon puutteesta. Tiedon puute aiheuttaa pelkoa ja ahdistusta. Ilman oikeaa tietoa on vaikea tehdä valistuneita päätöksiä elämäänsä vaikuttavista asioista. Internet on tärkeä voimavaramme tiedon välityksessä, varsinkin aiheista, jotka ovat joissakin kulttuureissa tabuja. Edul listen älypuhelinten yleistyminen on tuonut internetin jo monen nuoren ulottuville, myös kehittyvien maiden maaseudulla ja kaupunkislummeissa. Planin pian julkaistava globaali tut kimus kertoo, että tytöt hakevat usein verkosta tietoa seksistä ja seksuaali terveydestä. Niistä ei aina ole sovelia sta puhua, eivätkä aiheet sisälly opetussuunni telmiin kaikissa maissa. Netissä on myös valtavasti väärää tietoa, vieläpä tahallisesti levitettyä. Elämme digitaalisen muutoksen aikaa, ja väärän informaation leviäminen verkossa on yksi aikamme suurista kysymyksistä. Se vaikuttaa meihin kaikkiin, ja vaikutukset tyttöihin ovat erityisen musertavia. On tärkeää, että nuoret kaikkialla pääsevät verkkoon ja saavat taitoja erottaa oikea tieto valheista, huhuista ja haitallisista myyteistä. Sitä varten he tarvitsevat digilukutaitoja. Samaan aikaan perinteisemmät tavat lisätä tietoa – esimerkiksi koulutukset, keskustelutilaisuudet ja radio – ovat kehitysyhteistyössä yhä välttämättömiä. Maailmassa on edelleen paljon yhteisöjä, joilla ei ole käytössään verkkoa ja joissa lukutaidon taso on matala. Todellinen asennemuutos tapahtuu, kun lapset ja nuoret, huoltajat ja yhteisöjen perinteiset johtajat saavat oikeaa tietoa ja löytävät itse parhaat ratkaisut haitallisten perinteiden ja vaikenemisen kulttuurin lopettamiseen. Tytöt ovat tässä muutoksessa tärkeässä roolissa. Oikean tiedon avulla he voivat parantaa tulevaisuuttaan ja muuttaa maailmaa. Hyvää kansainvälistä tyttöjen päivää 11.10.! pääkirjoitus 4 Räjähdyksen jälkeen 10 Uutisia maailmalta 12 Uutisia Suomesta 14 ”En halunnut lapsivaimoksi” 18 Reynerin pitkä tie kouluun 20 Yli tuhat nuorta valmistui innovaatio-ohjelmistamme Etiopiassa ja Ugandassa 22 Vapaaehtoiset 25 Swastika haluaa lopettaa tyttöjen kuukautissyrjinnän 26 Kummit ja tyttösponsorit 28 Plan-palat 30 Junior-Plan SISÄLLYS 4 14 3
Teksti: RACHEL CHALLITA JA HEIDI KLEEMOLA Kuvat : DALIA KHAMISSY JA MARWAN TAHTAH Räjähdyksen jälkeen Vuosi sitten Beirutissa tapahtunut räjähdys vaikuttaa yhä syvästi lasten ja nuorten elämään. Plan tukee perheitä käsittelemään traumoja ja selviytymään Libanonin talouskriisin keskellä. ”Me kirjaimellisesti menetimme kaiken”, beirutilainen Pascale kuvaa räjähdyksen vaikutuksia elämäänsä. Päällimmäisenä on huoli lasten Marian (vas.) ja Elian selviytymisestä. 4
E lokuun neljäs päivä vuonna 2020 oli aivan tavallinen, tukalan kuuma tiistai Beiru tissa, Libanonin pääkaupungissa. Pascale, 34, oli käymässä äitinsä luona miehensä ja kahden lapsensa kanssa. Yllättäen he kuulivat kovan äänen, joka kuulosti siltä kuin iso lentokone olisi lentämässä talon päältä. Sitä seurasi räjähdyksen ääni. Pascale ajatteli, että maanjäristys oli alkanut, ja huusi lapset pihalta luokseen. Perhe etsi asunnosta suojaisimman paikan, johon he olivat piiloutuneet myös Israelin ja Libanonin välisen sodan aikana vuonna 2006. Pascale ehti 4-vuotiaan poikansa Elian kanssa pöydän alle ennen seuraavaa suurta räjähdystä. Huonekalut alkoivat kaatua heidän päälleen. Pascale sulki silmänsä, puristi poikaansa ja pyysi siskoaan huolehtimaan kauempana olevasta viisivuotiaasta tyttärestään Mariasta. Ikkunalasit ja huonekalujen kappaleet lentelivät heidän ympärillään. “Tuntui kuin ohjus olisi osunut taloomme”, Pascale sanoo. ”Se näytti maailmanlopulta” Ryminän loputtua perhe kompuroi ulos etsimään apua. “Ajattelimme, että ihmiset kiiruhtaisivat auttamaan meitä, mutta silloin näimme rauniot. Kaikki oli harmaata, ja kaikkialla oli tuhoutuneita autoja ja taloja. Ihmiset itkivät apua. Suuntasin mieheni kanssa parkkipaikalle ja kysyin ihmisiltä, mitä oli tapahtunut. Kukaan ei vastannut, kaikki juoksivat kuin henkensä edestä. Se näytti maailmanlopulta”, Pascale kertoo. Loukkaantuneita ihmisiä näkyi kaikkialla. Beirutin sairaalat olivat ääriään myöten täynnä. Seuraavana yönä Pascale nukkui lastensa kanssa veljensä perheen luona. Ovet suojattiin ketjuilla varkauksien ja ryöstöjen varalta. Pascalen aviomiehen omistama kauppa varastoineen oli vahingoittunut pahasti. Myös monien sukulaisten kodit sekä perheen lasten koulu olivat tuhoutuneet. Räjähdyksen jälkeen perhe on koonnut elämäänsä uudestaan palasista. “Me kirjaimellisesti menetimme kaiken”, Pascale sanoo. Pascale perheineen on yksi monista, joita Beirutin räjähdys kosketti. Arviolta 2 750 tonnia ammonium nitraattia räjähti satama-alueella virheellisen säilytystavan takia, mikä aiheutti kaupunkiin humanitaarisen kriisin. Onnettomuudessa kuoli yli 200 ja haavoittui yli 6 500 ihmistä. Noin 300 000 ihmistä menetti kotinsa. Beirutissa asuvat lapset ovat yhä haavoittuvassa asemassa, ja suuri osa apua saaneista perheistä tarvitsee apua vielä vuosi räjähdyksen jälkeen. 5
Silloin kaikki romahti Räjähdyspäivänä Kholoud, 5, ja hänen sisarensa Nour, 10, leikkivät suihkussa kylmällä vedellä ja vilvoittelivat kuumuudessa. “Autoin Kholoudia pukemaan suihkun jälkeen, ja Nour leikki yhä vedellä. Tunsin, kuinka talo tärähti, ja tuntui kuin kaikki ympärillämme olisi räjähtänyt”, kertoo tyttöjen äiti Rania. Kholoud painautui pelosta kirkuen äitiinsä. Rania keräsi voimansa ja sieppasi kiinni myös vanhemmasta tyttärestään. He juoksivat kadulle tietämättä, minne menisivät. Rania ajatteli, että sota oli alkanut ja että loppu olisi lähellä. “Kaikki kaatui ja romahti. Ääni oli hirvittävän kova. Muistan nähneeni tuhkaa ja vettä kaikkialla”, Nour kertoo. Onnettomuuden jälkeen Nour alkoi pureskella kynsiään ja repiä hiuksiaan. Kholoud oli aluksi shokissa ja muuttui hiljaiseksi. Rania päätti hakea psykologista tukea tyttärilleen Planin paikalliselta yhteistyökumppanilta. Perhe sai myös väliaikaisen turvapaikan Planin tuella, sillä heidän talonsa oli tuhoutunut räjähdyksessä. Planin kumppanijärjestö auttoi perhettä ensimmäiset puoli vuotta selviytymään vuokrasta ja lahjoitti heille huonekaluja. Pelko seurasi pitkään Kholoudin ja Nourin psykososiaaliseen tukeen sisältyi psykologin tapaaminen kaksi kertaa viikossa kahdeksan kuukauden ajan. Tapaamiset eivät olleet aina helppoja. Kholoudin oli vaikea ajatella räjäh dystä, ja hän alkoi itkeä aina, kun häntä pyydettiin muistelemaan sitä. Hitaasti tytöt oppivat käsittelemään shokkiaan ja pääsemään siitä pelosta, että kaikki voisi tapahtua uudestaan. Rania uskoo, että lapset oppivat keskittymään nykyhetkeen ja katsomaan eteenpäin. Hän on silti huolissaan perheensä tulevaisuudesta, sillä räjähdyksen lisäksi myös Libanonin vakava talouskriisi on vaikuttanut perheeseen. “Maamme tämänhetkinen poliittinen ja taloudellinen tilanne ei tee perheemme elämää yhtään helpommaksi. Meidän täytyy joka päivä selviytyä taloudellisesta turvattomuudesta. Vuokramme on tällä hetkellä 800 000 Libanonin puntaa (450 euroa), kun palkkani on vain miljoona Libanonin puntaa (560 euroa).” Kaikki kaatui ja romahti. Ääni oli hirvittävän kova. Muistan nähneeni tuhkaa ja vettä kaikkialla”. Kholoud, 5, ja Nour, 10, käsittelivät räjähdyksen aiheuttamaa traumaa psykologin kanssa. Heidän pelkonsa on hitaasti hellittänyt. 6
”Lapset kantavat pitkään jälkiä siitä, mitä ovat joutuneet todistamaan.” Kriisistä toiseen Beirutin räjähdyksessä loukkaantui noin tuhat lasta. Arviolta 100 000 lasta näki kotinsa tuhoutuvan. Kriisin jälkeen monet vanhemmat ovat kertoneet lastensa kärsivän painajaisista, univaikeuksista ja itkuisuudesta. Useat lapset ovat alkaneet pelätä yksin olemista tai ulos menemistä. Iso osa räjähdyksen kokeneista ihmisistä on kärsinyt ahdistuksesta. “Lapset kantavat pitkään mukanaan jälkiä siitä, mitä ovat joutuneet todistamaan. Ruoan, puhtaan veden ja turvan lisäksi on ensisijaisen tärkeää saada psykososiaalista tukea”, sanoo Plan International Libanonin lastensuojelun asiantuntija Elissa al-Hassrouny. “On tärkeää auttaa lapsia jakamaan kokemuksiaan ja tunteitaan traumaattisesta tapahtumasta. Samalla voimme auttaa heitä oppimaan myönteisiä selviytymistapoja keskellä kriisiä ja ympärillä olevaa epävakautta.” Räjähdys tapahtui vaikeaan aikaan Libanonissa, jossa yhteisöt pyrkivät estämään koronaviruksen leviämistä ja selviytymään taloudellisesta kriisistä ja poliittisesta epävakaudesta. Kymmenet tuhannet ihmiset olivat ajautuneet köyhyyteen jo ennen onnettomuutta. Yli puolet libanonilaisista elää köyhyydessä, ja yli 80 prosentilla on vaikeuksia täyttää perheensä perustarpeita. “Monet ihmiset joutuvat miettimään päivittäin, saavatko ruokaa kaupasta. Ruokatarvikkeet ja lääkkeet ovat jatkuvasti lopussa, mikä aiheuttaa suurimman riskin lapsille ja heikossa kunnossa oleville ihmisille. Pelkäämme, että tämä on vasta alkua sille, mitä on tulossa”, sanoo Plan Internationalin Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan alueiden johtaja Colin Lee. Plan jakoi räjähdyksen jälkeen ruokaa, vettä ja hygieniatarvikkeita kotinsa menettäneille perheille. 7
Tahto selviytyä ajoi kaiken yli Räjähdyksen jälkeen Beirutissa näytti siltä, kuin siellä olisi juuri riehunut hirmumyrsky. “Minusta tuntui kuin olisin katsonut elokuvaa. En pystynyt keksimään, mikä olisi voinut aiheuttaa niin paljon tuhoa”, muistaa beirutilainen Aicha, 46. Miehensä ja 10ja 7-vuotiaiden tytärtensä kanssa elävä Aicha kärsi työttömyydestä jo ennen räjähdystä. “Minulla on maisterin tutkinnot psykologiasta ja oikeustieteestä, mutta talouskriisin takia minulla ei ole ollut töitä.” Räjähdys tuhosi Aichan perheen asunnon pahasti. Edes sukulaiset eivät enää pystyneet auttamaan perhettä, sillä onnettomuus koetteli kaikkia. Onnettomuuden jälkeen Aicha huomasi, miten tapahtunut oli vaikuttanut hänen persoonallisuuteensa. Hänestä tuli levoton, ja hän hermostui aiempaa helpommin. Aiemmin hän oli ollut tarkka asioista, mutta nyt hän ei ole enää välittänyt muusta kuin selviytymisestä. “Olen tehnyt asioita, joita en aiemmin olisi ikinä uskonut tekeväni. Olen pyytänyt apua järjestöiltä ja tehnyt kaikkeni, jotta saan lapsilleni ruokaa.” Plan on tukenut Aichan perhettä lahjoittamalla ruokaa, hygieniapakkauksia ja kuukautissuojia. Järjestö on tavoittanut yli 7 000 beirutilaista perhettä jakamalla ruokaa ja hygieniatuotteita. Lisäksi yli 17 000 lasta on saanut Planilta koulutarvikepakkauksen. Libanonin koulut suljettiin koronapandemian vuoksi, ja räjähdyksessä tuhoutui yli 200 koulua. Talouskriisin takia monet lapset ovat joutunet töihin, ja myös lapsiavioliitot ovat lisääntyneet. Tytöt ovat alttiita hyväksikäytölle ja sukupuolittuneelle väkivallalle. Aicha on huolissaan siitä, kuinka saa autettua lapsiaan koulunkäynnissä, sillä perheellä ei ole käytössään internetiä etäopiskeluun. Perheen 10-vuotias tytär Lamar toivoo pääsevänsä takaisin kouluun. “Haluaisin tulla lääkäriksi, koska olen hyvä biologiassa ja tiedeaineissa”, Lamar kertoo. ”Räjähdyksessä tuhoutui 200 koulua.” Koronapandemia on aiheuttanut pitkän tauon Lamarin, 10, koulunkäyntiin. Etäopiskelu on vaikeaa, koska perheellä ei ole internetiä. Planin työntekijät ovat auttaneet räjähdyksen koettelemia perheitä psykososiaalisen tuen piiriin. 8
”Opimme hyväksymään muistomme” 17-vuotias Celine, havahtui räjähdyksen jälkeen lattialta lasinsirpaleiden peitossa. Ikkunat olivat särkyneet hänen päälleen. “En saanut nukuttua muutamaan viikkoon. Jokainen pienikin ääni herätti minut pelkäämään”, Celine muistaa. Celinen äiti Manisan haki apua lapsilleen sosiaalisen median kautta Plan Internationalin paikalliselta yhteistyökumppanilta Himayalta. Jo muutaman päivän kuluttua perheeseen oltiin yhteydessä, ja lapset saivat psykososiaalista tukea. “Tapaamisten tarkoitus oli käydä läpi shokkia. Ei niinkään päästä eroon siitä, vaan hyväksyä tapahtunut. Saimme apua, jotta kovat äänet, kuten ilotulitukset ja juhlat, eivät enää muistuttaisi meitä räjähdyksestä”, Celine sanoo. Celine osallistui sisarustensa kanssa yhdeksään tapaamiseen kahden kuukauden aikana. “Pikkuhiljaa totuttelimme koviin ääniin. Piirsimme paljon. Välillä suljimme silmämme ja opettelimme hyväksymään muiston sen sijaan, että kieltäisimme sen.” Libanonin talouskriisi on vaikuttanut myös Celinen ja Manisanin elämää. Kuukautishygieniasta huolehtiminen on yksi suurimmista haasteista, sillä kuukautissuojien hinta on kohonnut huimaksi. “Kuukautissuojien ostaminen kahden tytön ja yhden naisen talouteemme maksaa neljänneksen kuukausituloistamme. Toivon, että tulevaisuudessa tyttäreni voivat jatkaa opiskeluaan ja tulla itsenäisiksi”, Manisan sanoo. Planin tutkimuksen mukaan 76 prosenttia libanonilaisista tytöistä ja naisista kokee kuukautissuojien hankkimisen aiempaa vaikeammaksi hintojen nousun takia. Monet Celinen kaltaiset lapset ja nuoret ovat saaneet psykologista apua kuluneen vuoden aikana, jotta he voisivat toipua räjähdyksen vaikutuksista. “Tapaamisten ansiosta olen oppinut hyväksymään tapahtuneen. En ajattele onnettomuutta enää niin paljon. Se on asia, joka tapahtui menneisyydessämme”, Celine sanoo. ”Räjähdyksessä tuhoutui 200 koulua.” Celine, 17, on päässyt sinuiksi pelottavien kokemustensa kanssa. 9
uutisia maailmalta P lan selvitti tuoreessa tutkimuksessaan, mitä nuoret tietävät ilmastonmuutoksesta ja miten he kokevat voivansa vaikuttaa ilmastokriisin torjuntaan. Yli 1 800 iältään 15–24-vuotiasta nuorta 37 maasta osallistui Reimagining Climate Education and Youth Leadership -tutkimukseen. 82 prosenttia tutkimukseen osallistuneista nuorista ei tiedä, kuinka heidän valtionsa torjuu ilmastokriisiä. 44 prosenttia ei tiedä, mikä on Pariisin ilmastosopimus. Tutkimukseen osallistuneista tytöistä 99 prosenttia ja pojista 95 prosenttia on kuitenkin huolissaan ilmastokriisistä. Tytöistä 88 prosenttia ja pojista 82 prosenttia on myös toiminut ilmastokriisin Plan tutki: nuoret tahtovat enemmän tietoa ilmastokriisistä torjumiseksi. Nuoret ovat jakaneet tietoa ystävilleen ja perheilleen, allekirjoittaneet vetoomuksia ja jakaneet ilmastosisältöä sosiaalisessa mediassa. Enemmistö tutkimukseen osallistuneista nuorista (84 %) pitää valtioidensa toimia ilmastokriisin torjumiseksi riittämättöminä. Suurin osa nuorista kertoo saaneensa koulussa tietoa ilmastonmuutoksesta, kierrättämisestä ja energian säästämisestä. Silti nuoret kokevat, etteivät he saa riittävästi tietoa omaan arkeensa liittyvistä asioista ilmastonmuutoksen torjunnassa. Vain 11 prosenttia nuorista kertoo saaneensa tietoa siitä, kuinka voi vaikuttaa ilmastonmuutokseen liittyvään päätöksentekoon. Joka viides nuori pitää ilmastonmuutokseen liittyvää opetusta heikkona. ”Nuoret ovat huolissaan tulevaisuudestaan ja haluaisivat olla mukana tekemässä päätöksiä, jotka vaikuttavat heihin. He eivät kuitenkaan koe saaneensa tarpeeksi tietoa, eikä heillä ole riittävästi itsevarmuutta vaikuttaa asioihin”, sanoo Plan Internationalin ilmastonmuutoksen asiantuntija Jessica Cooke. ”Lapset ja nuoret elävät pisimpään ilmastonmuutoksen seurausten kanssa. Kuten useimmissa kriiseissä, tytöt ja nuoret naiset kärsivät eniten myös ilmastokriisin seurauksista. Pelkästään tänä vuonna ilmastonmuutos estää arviolta neljää miljoonaa tyttöä käymästä kouluaan loppuun.” B angladesh on erittäin altis luonnonkatastrofeille, ja ilmastonmuutos lisää katastrofien voimakkuutta. Siksi olemme lisänneet koululaisten ja opettajien valmiuksia ennakoida riskejä Safe Schools -hankkeessamme. Olemme tavoittaneet Kurigramin alueella lähes 20 000 lasta kolmen viime vuoden aikana. Koulut ovat perustaneet ryhmiä, joissa oppilaat tekevät turvasuunnitelmia ja oppivat ensiaputaitoja. Oppilaat ja opettajat ovat saaneet tietoa esimerkiksi tulvissa ja maanjäristyksissä toimimisesta. 10-vuotias Irin on mukana koulunsa pelastusryhmässä, jossa hän on saanut Katastrofivalmiuksia Bangladeshin lapsille ja nuorille ensiapuja pelastuskoulutusta. Irin on jo pelastanut viisivuotiaan pojan, joka oli vähällä hukkua koulun lähellä olevaan lampeen. Tapahtuman jälkeen Irin huomasi, etteivät monet oppilaat hänen koulussaan osaa uida. Hän alkoi pitää ryhmänsä kanssa uimaopetusta lapsille. Nyt 95 prosenttia hänen koulunsa oppilaista osaa uida. Safe Schools -ryhmissä keskustellaan myös ruokaturvasta, sillä katastrofit tuhoavat usein sadot. 18-vuotias Anowara päätti perustaa yhdessä muiden nuorten kanssa oman vihannestarhan parantaakseen kylänsä ruokaturvaa. He rahoittavat tarhan itse hankkeessa oppimiensa taloustaitojen avulla. “Myymme viljelemiämme vihanneksia edullisesti vanhemmille, jotta he saavat parannettua lastensa ravitsemusta”, Anowara kertoo. Nuoret myös lahjoittivat vihanneksia heikoimmassa asemassa oleville perheille. 10
Y li miljoona ihmistä elää maan sisäisinä pakolaisina Burkina Fasossa. Heistä noin 600 000 on alle 14-vuotiaita lapsia. Tuemme pakolaislasten laadukasta ja tasa-arvoista koulunkäyntiä yhteistyökumppaneidemme kanssa pohjoisessa Burkina Fasossa 16 koulussa. Olemme rakennuttaneet alueelle 38 luokkaPlan tutki: nuoret tahtovat enemmän tietoa ilmastokriisistä Pakolaislapset palaavat kouluun Burkina Fasossa huonetta ja kahdeksan väliaikaista oppimistilaa. Lisäksi olemme jakaneet oppilaille kirjoja ja koulutarvikkeita ja pienentäneet samassa luokassa olevien oppilaiden määrää. 14-vuotias Zalissa on yksi kouluun palanneista pakolaistytöistä. Hän opiskelee kunnostamassamme koulussa ja haluaisi tulla aikuisena lääkäriksi. “Turvattomuus pakotti minut lopettamaan aiemmin koulunkäyntini. Nyt pelkään, että opettajat ja oppilaat joutuvat hyökkäysten kohteeksi”, Zalissa kertoo. “Luokkahuoneet olivat aiemmin ahtaita ja huonossa kunnossa. Nyt luokka huoneet ovat isoja, ja kaikki oppilaat mahtuvat sisään”, Zalissan koulun opettaja Daporé Sawadogo kertoo. Koulussa on tällä hetkellä 128 pakolais lasta, joista 58 on tyttöjä. “Tunnemme olomme jotakuinkin turvalliseksi. Olemme silti opettaneet koulu laisille, kuinka toimia hätätilanteessa”, opettaja sanoo. Cécile Nana johtaa Planin koulutusja lastensuojelutyötä pohjoisessa Burkina Fasossa. Hänestä on välttämätöntä varmistaa, että pakolaislapset ja etenkin tytöt pääsevät kouluun. “Tyttöjen koulutuksesta luovutaan usein ensimmäisenä, kun perheet ovat vaikeuksissa. Monet tytöt päätyvät lapsityöhön tai varhain naimisiin. Voi olla vaikea löytää motivaatiota ja rohkeutta palata kouluun. Kun tytöt eivät käy koulua, koko valtio menettää paljon”, hän sanoo. K oronapandemia on hankaloittanut lasten koulunkäyntiä Filippiineillä. Monilla lapsilla ei ole käytössään tietokonetta, internetyhteyttä, puhelinta tai edes sähkövaloa etäopiskelua varten. Usein lapset myös huolehtivat sisaruksistaan ja vastaavat kotitöistä. “Useimmat kylämme koululaiset auttavat pelloilla vanhempiaan. Koska vanhemmat ovat kiireisiä, heillä ei ole aikaa auttaa lapsiaan koulunkäynnissä”, kertoo Ten-Ten, joka johtaa paikallista nuortenvaltuustoa Länsi-Samarissa. Ten-Ten halusi auttaa yhteisönsä lapsia jatkamaan koulua koronapandemiasta huolimatta. Yhteistyössä Planin, opettajien, nuorten ja yhteisön kanssa syntyi oppimiskioski, joka toimii pandemian ajaksi suljetussa päiväkodissa. “Oppimiskioski kannustaa lapsia ja nuoria suorittamaan loppuun opintonsa. Vanhemmat ovat olleet kiinnostuneita hankkeesta. He toivovat, että lapset saavat mahdollisuuksia, joita heillä itsellään ei ole ollut”, Ten-Ten sanoo. Planin vapaaehtoiset auttavat lapsia koulunkäynnissä turvallisessa tilassa. Myös vanhemmat opiskelijat ovat antaneet lapsille opetusta. Yhteisön jäsenet ovat perustaneet komitean, joka huolehtii opetustilan siisteydestä. Tilaan otetaan kerrallaan vain rajattu määrä koululaisia tartuntojen estämiseksi. Filippiineillä suurella osalla koululaisista on heikko lukutaito, mikä hankaloittaa kaikkien kouluaineiden opiskelua. Oppimis kioskissa kaiken ikäiset ihmiset voivat käydä harjoittelemassa lukemista. “Tavoitteemme on tuoda koulutus kaikkien saataville pandemiasta huolimatta”, Ten-Ten sanoo. Oppimiskioski auttaa lapsia jatkamaan koulunkäyntiään Filippiineillä 11
uutisia suomesta Tytöt ottavat vallan jo viidettä kertaa #GirlsTakeoverissa T ytöt eri puolilla maailmaa astuvat jälleen poliittisten, yhteiskunnallisten ja talouden johtajien saappaisiin #GirlsTakeover-tempauksessa osana kansainvälisen tyttöjen päivän (11.10.) juhlintaa. Suomessa 16-vuotias Nella Salminen toimii päivän ajan tasavallan presidentti Sauli Niinistön työparina. Planin nuoret valtaavat lisäksi Sitran yliasiamies Jyrki Kataisen, Yleisradion uutisja ajankohtaistoiminnan vastaava päätoimittaja Jouko Jokisen, Bayer Nordicin toimitusjohtaja Miriam Holsteinin, Nesteen toimitusjohtaja Peter Vanackerin ja Duunitorin toimitusjohtaja Thomas Grönholmin paikat. #GirlsTakeoverin teemana on tänä vuonna luotettavan tiedon vaikutus tasa -arvon toteutumiseen. Tytöt ja nuoret kaikkialla maailmassa tarvitsevat luotettavaa ja faktoihin perustuvaa tietoa voidakseen varmistaa oikeukja EK:n toimitusjohtaja Jyri Häkämies. Tyttöjen ääntä ovat olleet nostamassa esiin useat ministerit. Viime vuonna paikkansa luovutti jo toinen pää ministeri, kun 16-vuotias Aava Murto otti päiväksi pääministeri Sanna Marinin paikan. Vallatuksi ovat vuosien mittaan tulleet myös Suomen suurimpien yritysten, kuten Koneen, K-ryhmän ja Nordean, johtajien paikat. – #GirlsTakeover on ollut upea osoitus siitä, miten suuri potentiaali tytöissä on, ja miten tärkeää on varmistaa, että tytöt kaikkialla maailmassa saavat äänensä kuuluviin, sanoo pääsihteerimme Ossi Heinänen. Tempauksessa tytöt pääsevät aidosti ja merkityksellisesti vaikuttamaan suunnitteluun ja päivän aikana tehtäviin päätöksiin. Maailmanlaajuisesti tytöt ovat vallanneet jo 5 600 johtajan paikat 70 maassa vuoden 2016 jälkeen. siensa toteutumisen. Jokaisessa valtauksessa tietoteemaa käsitellään hieman eri tavoin. Esillä ovat niin monimuotoisuuden vaikutus työelämän tasa-arvoon kuin reilu datatalous. – Haluan tuoda näkyväksi tyttöjen valtavaa potentiaalia ja nostaa esille epätasa-arvoa, joka on valitettavasti globaalissa mittakaavassa lisääntynyt pandemian aikana. Oikean tiedon avulla naisten ja tyttöjen ymmärrys kehostaan ja esimerkiksi itsemääräämisoikeudestaan kasvaa, paimiolainen Aada Sevón, 17, sanoo. Hän valtaa Bayer Nordicin toimitusjohtajan paikan. Suomessa #GirlsTakeoverilla on juhla vuosi. Ensimmäisessä tempauksessa viisi vuotta sitten paikkansa päiväksi luovuttivat muun muassa pääministeri Juha Sipilä, Supercellin toimitus johtaja Ilkka Paananen, Kotipizzan toimitusjohtaja Tommi Tervanen Ku va . Aa ro Ke ip i 12
A vasimme elokuussa vetoomuksen Afganistanin tyttöjen ja naisten oikeuksien puolustamiseksi, koska islamistisen Talebanin valtaannousu maassa uhkaa vakavasti tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia. Vaadimme, että: • Suomi tarjoaa suojaa ja tukee vaarassa olevien afganistanilaisten turvallista poistumista maasta. Etusija on annettava lapsille, tytöille, nuorille, haavoittuvassa asemassa oleville naisille sekä tasa-arvoja ihmisoikeusaktivisteille. • Suomi etsii aktiivisesti tapoja tukea ihmisoikeusja tasaarvoaktivistien työtä Afganistanissa sekä rahoittaa alueella toimivia humanitaarisen avun järjestöjä. • Suomi ottaa välittömästi kaikki mahdolliset keinot käyttöön ihmisoikeuksien turvaamiseksi Afganistanissa. Suomen tulee ottaa vahva rooli kansainvälisessä yhteisössä ja edistää kaikilla foorumeilla afganistanilaisten tyttöjen ja naisten oikeuksia. Vetoomuksen allekirjoitti lähes 10 000 ihmistä. Luovutimme kerätyt nimet pääministeri Sanna Marinille syyskuussa. Helena Ranta Forum pureutui muistamiseen ja unohtamiseen Lähes 10 000 ihmistä vetosi Afganistanin tyttöjen oikeuksien puolesta O limme mukana järjestä mässä Helena Ranta Forumia, joka pidettiin toista kertaa elokuun lopussa. Vuosittainen seminaari keskittyy humanitaariseen työhön, konfliktien ratkaisemiseen sekä ihmisoikeuksiin. Tänä vuonna seminaarin teemoina ovat muistaminen ja unohtaminen. Puheenvuorot avasivat muun muassa kuuroihin ja saamelaisiin kohdistuneita ihmisoikeus loukkauksia, oikeusprosessien ja muistin yhteen sopimattomuutta sekä historian vääryyksien sovittamista. Planin maahanmuuttajatyön koordinaattori ja ihmisoikeus aktivisti Gelawej Viyan oli keskustelemassa teemasta kurdinäkökulmasta. ”Moninaisuutta arvostavan ja demokraattisen nykyhetken voi rakentaa vain hyväksymällä ja tunnustamalla historialliset tapahtumat ja Ihmisoikeusloukkaukset, niin Kurdistanin tapauksessa kuin kaikkialla”, hän arvioi. "Tärkeämpää kuin se, mitä muistamme, on se, mitä emme koskaan saa unohtaa", sanoi professori emerita Helena Ranta, joka on tehnyt elämäntyönsä oikeushammaslääkärinä ja selvittänyt ihmisoikeusloukkauksia useiden konfliktien jälkeen. Helena Ranta toimii myös Planin kunniapuheenjohtajana. Ku va . Aa ro Ke ip i 13
12-vuotias Yekaba päätti, ettei suostuisi lapsiavioliittoon. Sinnikkyytensä ja yhteisönsä avulla hän aloitti taistelun koulutuksensa puolesta. ”En halunnut lapsivaimoksi” Teksti: SUSANNAH BIRKWOOD Kuvat: MAHEDER HAILESELASSIE TADERE 14
”Isä sanoi, ettei hänellä ollut varaa kouluttaa molempia kotona asuvia tyttäriään, joten hän oli päättänyt naittaa minut.” ”En halunnut lapsivaimoksi” Y ekaba oli vasta 12-vuotias, kun hän sai tietää, että hänen isänsä Desta aikoi naittaa hänet. Sulhanen oli kaksi kertaa Yekabaa vanhempi. Amharan maaseudulla Pohjois-Etiopiassa kolme neljästä tytöstä joutuu naimisiin alle 18-vuotiaana, moni heistä jo 12 vuoden iässä. Köyhyydessä eläville perheille tyttären avioliitto merkitsee, että ruokittavana on yksi suu vähemmän. Morsiamen vanhemmat saavat myös myötäjäiset, jotka voivat helpottaa tukalaa rahatilannetta. Yekaba oli oppinut lapsiavioliiton riskeistä kerhossa, jonka Plan oli perustanut hänen kouluunsa kaksi vuotta aikaisemmin. Kerholaiset saivat tietoa oikeuksistaan ja löysivät keinoja vaikuttaa itselleen tärkeisiin asioihin. Oppimansa rohkaisemana Yekaba raportoi avioliiton uhasta koulun henkilökunnalle. Hänen opettajansa pyysi tytön vanhempia koululle keskustelemaan, mutta nämä kieltäytyivät. Yekaba päätti, että hänen olisi puhuttava itse isänsä ympäri. Tehtävä ei olisi helppo, sillä isä oli jo naittanut kaksi vanhinta tytärtään lapsina. “Isä sanoi, ettei hänellä ollut varaa kouluttaa molempia kotona asuvia tyttäriään, joten hän oli päättänyt naittaa minut. Äiti olisi halunnut, että jatkan koulunkäyntiä, mutta hänestä tuntui, ettei hänellä ollut valtaa tilanteessa”, nyt 13-vuotias Yekaba kertoo. Lapsiavioliiton riskit esille Desta-isällä oli mielestään vahvat perusteet avioliitolle. ”Olen tulossa vanhaksi, ja minua väsyttää tehdä kaikki maatyöt yksin. Halusin perheeseen miehen, joka voisi auttaa maatöissä. Ajattelin myös, että Yekaba tarvitsee jonkun turvaamaan tulevaisuutensa. En ole ikuisesti täällä huolehtimassa hänestä”, Desta sanoo. tyttösponsSiT TUKEVAT TÄTÄ TYÖTÄ 15
Yekaba kysyi, oliko Desta ottanut huomioon kaikki terveysongelmat, joita nuorena avioitumisesta voi seurata. Hän muistutti, että nuorena synnyttäneet kärsivät usein fisteleistä eli repeämisen aiheuttamista onkaloista emättimen ja peräaukon alueella. Ne ovat monesti seurausta siitä, ettei nuoren äidin keho ole vielä valmis synnytykseen. Desta tuntui kuuntelevan, mutta sitten sulhasen perhe tuli vierailulle ja toi tuliaiseksi leipää. Leivän tuominen on Amharan alueella perinteinen tapa kosia virallisesti. Desta otti leivän vastaan, mikä merkitsi naimakaupan hyväksymistä. Yekaba ei lannistunut vaan muistutti isäänsä serkkunsa kohtalosta. “Serkkuni joutui naimisiin 12-vuotiaana ja on nyt yksinhuoltaja, koska hänen miehensä hylkäsi hänet monen avioliitto vuoden jälkeen. Mies syytti, ettei vaimo tehnyt tarpeeksi kotitöitä. Serkkuni ei ole koskaan käynyt koulua, eikä hänen lapsensa ole kovin terve.” ”Älkää naittako tyttäriänne liian nuorina” Yekaba tiesi, että yhteisössä oli monia vaikutusvaltaisia lapsia violiittojen vastustajia, jotka puhuivat tyttöjen oikeuksista yhdessä Planin työntekijöiden kanssa. Hän kysyi apua useilta tutuiltaan ja sai tukea. Muun muassa Yekaban vanhempi serkku ja kyläneuvostoon kuuluva täti tulivat puhumaan Destalle lapsiavioliiton haitoista. Lopulta Desta myönsi, että oli ollut vähällä tehdä virheen, ja perui naimakaupan. “Tyttäreni vakuutti minut siitä, miten paljon hän tahtoi jatkaa koulunkäyntiä ja opiskella niin pitkälle kuin mahdollista – ja että naimisiin joutuminen niin nuorena voisi koitua hänen kuolemakseen”, Desta kertoo. Päätökseen vaikutti myös ymmärrys siitä, että Etiopian hallitus oli alkanut panna toimeen ja valvoa lapsiavioliitot kieltävää lakia. Desta käsitti, että voisi joutua jopa vankilaan lapsiavioliiton järjestämisestä. ”Neuvoni muille isille on, että älkää naittako tyttäriänne liian nuorina. Kaksi vanhinta tytärtäni joutuivat naimisiin lapsina, eikä heidän elämänsä ole onnellista. On liian myöhäistä muuttaa heidän tilannettaan. Nyt toivon vain, etteivät heidän omat lapsensa joudu naimisiin liian aikaisin”, Desta sanoo. ”Rakastan Yekabaa sydämeni pohjasta. Avioliiton peruminen teki hänet onnelliseksi, joten se tekee minutkin onnelliseksi.” Yekaba käy nyt koulua rauhallisin mielin ja puhuu muille lapsiavioliittojen haitoista. ”Luotan siihen, ettei isäni yritä enää naittaa minua”, hän sanoo. Yekaban suvun naiset vastustavat nykyään yhteistuumin liian varhaisia avioliittoja. 16
”Rakastan Yekabaa sydämeni pohjasta. Avioliiton peruminen teki hänet onnelliseksi, joten se tekee minutkin onnelliseksi.” Yekaba haluaa opiskella niin pitkälle kuin mahdollista. Yekaban isä Desta muutti mielipiteensä varhaisista avioliitoista, kun sai perusteltua tietoa aiheesta. 17
Perun Andeilla köyhyydessä elävien lasten koulutus on vaarassa katketa raskaisiin matkoihin ja suureen työmäärään. Plan tukee lasten koulunkäyntiä ja perheiden elinkeinoja. Reynerin pitkä tie kouluun Teksti: PLAN INTERNATIONAL Kuvat: ERIK THALLAUG Reyner ja hänen isoveljensä kävelevät kouluun tunteja säällä kuin säällä. Usein he ovat kouluun päästessään märkiä ja kylmissään. 18
R eyner asuu Perun Andeilla kolme ja puoli kilometriä merenpinnan yläpuolella. Seitsemänvuotiaan pojan lempipuuhaa on pelata marmorikuulilla kotinsa pihassa. Reyner pitää myös jalkapallosta ja piirtämisestä, mutta koska hänen perheensä elää köyhyydessä, Reynerillä ja hänen neljävuotiaalla pikkusiskollaan Cinthialla ei ole paperia eikä kyniä. Siksi heidän täytyy löytää muita väyliä luovuuteen. He kaivertavat tikuilla maahan kuvia vuorista, puista ja taloista. Perheen valkoiseksi kalkitussa kodissa on vain yksi iso huone, joka toimii makuuja olohuoneena sekä marsu farmina. Marsunliha on Andeilla suosittua ravintoa, ja jyrsijöiden kasvattaminen ja myyminen tuo lisätienestejä. Pääelantonsa perhe saa maissin ja perunan viljelystä. Neljä tuntia päivässä tien päällä Reyner on herännyt viisivuotiaasta asti aamuvarhain kahden isoveljensä kanssa. Pojat syövät aamiaiseksi usein vain yhden perunan ja aloittavat koulumatkansa ylös vuorenrinnettä. Matka vie veljeksiltä jalan kaksi tuntia. Pojat kävelevät kouluun säällä kuin säällä. Vuoriston ilmasto on armoton: toisinaan aurinko porottaa, toisinaan jäinen tuuli ja sade piiskaavat kulkijoita. Reyner on usein märkä ja nälkäinen, kun ensimmäinen tunti alkaa. “Väsyn, koska matka on niin pitkä”, hän sanoo ujosti. Reyner tietää kuitenkin, että koulunkäynti on tärkeää. Aina kun hän valittaa matkasta, vanhemmat muistuttavat, ettei vaihtoehtoja ole. Koulupäivä loppuu kahdelta. Silloin kolme veljestä aloittavat kahden tunnin paluumatkan kotikyläänsä. Kotona Reynerillä on askareita hoidettavana. Hänen vastuullaan on kukkojen ruokkiminen ja lehtien kerääminen marsujen rehuksi. Lasten on osallistuttava pientilan töihin, koska perheen isä ei voi enää työskennellä pudottuaan rakennustelineeltä. Tukea oppimiseen ja vanhemmuuteen Reynerin tilanne muistuttaa monien muiden alueella elävien lasten arkea. Perheet elävät niukkuudessa, ja ilmasto tekee maanviljelyksestä vaikeaa. Ilmastonmuutos lisää arvaamattomia säitä. Lähin terveyskeskus on parin tunnin matkan päässä. Vaikea koronavirustilanne on koetellut maan terveydenhuoltoa ja taloutta, ja vaikutukset tuntuvat myös syrjäisissä vuoristokylissä. “Olen huolissani lapsistani. Haluan, KUMMIT TUKEVAT TÄTÄ TYÖTÄ että he saavat paremman elämän kuin tämä. Tahdon, että he saavat koulutuksen ja ammatin”, Reynerin äiti sanoo. Vaikka useimmat kylän lapset käyvät koulua, he keskeyttävät usein opintonsa alakoulun jälkeen. Heitä tarvitaan avuksi kotitilojensa töihin. Joitakin vuosia sitten Reynerin koulu oli romahtamispisteessä, mutta Plan kunnosti rakennuksen. Plan on myös järjestänyt koulutuksia oppilaiden yritystoimintaansa. He oppivat uusia taitoja, esimerkiksi kuinka marsuja voi kasvattaa ja myydä tehokkaammin. Marsufarmi ei kuulu Reynerin tulevaisuuden haaveisiin. Hänen unelma ammattinsa on jo selvillä: ”Poliisi! Silloin voin huolehtia vanhemmistani ja sisaruksistani. Haluan, että kaksi pikkusiskoanikin pääsevät kouluun ja heistä voi tulla insinöörejä.” vanhemmille. Osa vanhemmista ei ole käynyt koskaan koulua. Planin tilaisuuksissa he oppivat, kuinka voivat tarjota lapsilleen parhaat mahdolliset olosuhteet. Koulutukset käsittelevät muun muassa terveellistä ravintoa, väkivallatonta kurinpitoa, läksyjen tärkeyttä sekä liian varhaisten raskauksien estämistä. Pandemian aikana Plan on lisännyt ympäri Perua tietoa koronaviruksesta ja sen torjumisesta. Parempi elanto yrittäjyystaidoilla Plan tukee heikoimmassa asevassa olevia perheitä vuoristokylissä yhteistyössä paikallisten viranomaisten kanssa. Reynerin perhe on juuri liittynyt ryhmään, jonka jäsenet saavat tukea Reynerin koti toimii myös marsufarmina. Marsunliha on Andeilla tärkeä osa ravintoa. 19 ”Pojat syövät usein aamiaiseksi yhden perunan.”
Yli tuhat nuorta valmistui innovaatio-ohjelmistamme Etiopiassa ja Ugandassa Nuorten omia innovaatioita tukevat Smartup Factory -koulutuskeskuksemme ottivat viime vuonna uudet etäopetusmenetelmät onnistuneesti käyttöön. Yli tuhat nuorta oppi työelämässä tarvittavia taitoja koronapandemiasta huolimatta. U gandassa ja Etiopiassa sijaitsevat nuorten Smartup Factory -koulutuskeskuksemme joutuivat viime vuonna sulkemaan ovensa puoleksi vuodeksi. Tästä huolimatta yli tuhat nuorta valmistui neljä kuukautta kestävästä Smartup-koulutusohjelmasta. Useissa kehitysohjelmissamme digiloikka ei ole vielä mahdollinen laitteiden ja verkkoyhteyksien puutteen vuoksi. Monella alustalla työskentely on kuitenkin pääosin soveltunut Smartup Factory -toimintaan, koska yksi koulutuksen tärkeimmistä tavoitteista on oppia teknologiataitoja. ”Smartupin nuoret mentorit innovoivat todella nopeasti vaihtoehtoisia tapoja jakaa oppejaan ja siirsivät opetuksen Whatsappiin, Telegramiin, Youtubeen ja radioon. Lisäksi he kehittävät parhaillaan e-learning-alustaa, joka sisältää kaikki Smartup-kurssit. Tavoitteena on helpottaa mentoreiden pienryhmäopetusta ja parantaa kurssien laatua”, kertoo innovaatioiden ja digitaalisen kehityksen ohjelmapäällikkömme Irena Baki?. Uusia taitoja työelämään Smartupeissa syrjäytymisvaarassa tai muuten heikossa asemassa olevat nuoret oppivat teknologiataitojen lisäksi muun muassa markkinointia, taloustaitoja, palvelumuotoilua, yrittäjyyttä, tietotekniikan perusteita, valokuvausta sekä muita työelämässä hyödyllisiä taitoja. 20
Koulutuksen tavoitteena on tuoda innovaatiot kaikkien ulottuville. Innovaatiot voivat tarkoittaa uudenlaista urapolkua, oman yritystoiminnan kehittämistä tai vaikkapa osallistumista uudenlaiseen vapaaehtoisohjelmaan. Nuoret käsittelevät koulutuksessa myös tyttöjen ja naisten kohtaamia esteitä ja osallisuutta teknologiassa ja työ elämässä. Lisäksi he oppivat seksuaalija lisääntymisterveydestä ja -oikeuksista. Plan on Smartup-koulutuksen aikana yhteydessä yrityksiin ja julkiseen sektoriin ja auttaa nuoria työllistymään. Neljän kuukauden koulutusohjelmaan kuuluu myös viljelytekniikoiden opettelua, koska moni nuorista työllistyy maatalouden alalle. Etiopialainen Rahel valmistui Smart up-koulutuksesta ja perusti sovelluksia kehittävän pienyrityksen yhdessä kurssikavereidensa Mehiretin, Elesbethin ja Semiran kanssa. Ennen kurssia nuoret naiset eivät osanneet käyttää tietokoneita, ja harjoittelu alkoi hiiren käytöstä ja tietokoneen oikea oppisesta sulkemisesta. ”Saimme tilaisuuden ymmärtää uusia ja innovatiivisia teknologioita, sovelluksia sekä teknologian monipuolista käyttöä. Nyt myös itseluottamuksemme ja itsenäisyytemme on kasvanut”, Rahel kertoo. Tuoreet yrittäjät lanseeraavat pian markkinoille oman e-apteekkisovelluksensa. Poikkeustilanne loi uusia tapoja oppia ja auttaa Pandemian aikana Smartup-koulutus on onnistunut koronaturvallisesti. Pienryhmät ovat kokoontuneet pääasiassa ulkona kasvomaskeja käyttäen tai verkossa. Haasteita etäopetukseen on aiheuttanut se, ettei kaikilla nuorilla ole pääsyä internetiin tai varaa maksaa sen käytöstä. Hankimme osalle nuorista verkkoyhteyden, jotta he pystyivät osallistumaan online-koulutuksiin. ”Oli ilahduttavaa nähdä, miten aktiivisen roolin keskusten mentorit ja nuoret ottivat omissa yhteisöissään. Addis Abebassa Etiopiassa nuoret osallistuivat aktiivisesti koronatietouden lisäämiseen ja tuottivat nuorille tietoa esimerkiksi musiikin ja animaatioiden avulla”, Irena Baki? kertoo. Koulutusohjelma tuotti myös yhteistä hyvää, kun nuoret kartoittivat yhteisöissään haavoittuvimmassa asemassa olevia ihmisiä ja järjestivät heille ruoka-apua ja hygieniatarvikkeita. Koulutusta ja mahdollisuuksia nuorille äideille Viime vuonna Smartup-koulutuksiin osallistui aiempaa enemmän nuoria äitejä. Nuorena lapsen saaneet tytöt joutuvat usein keskeyttämään koulunsa, millä on kauaskantoiset vaikutukset heidän tulevaisuuteensa. Tavoitteemme on tukea nuorten äitien koulutusta, verkostoitumista ja uusien taitojen oppimista, jotta he voivat elättää itsensä ja perheensä. ”Kehitämme tänä vuonna yhdessä nuorten äitien kanssa toimintamallia, joka yhdistää lastenhoidon ja varhaiskasvatuksen Smartupien toimintaan. Se antaisi nuorille vanhemmille mahdollisuuden keskittyä enemmän omaan koulutukseensa”, Irena Baki? kertoo. ”Useille nuorille Smartup on ainutkertainen mahdollisuus päästä kouluttautumaan, sillä ohjelmaan osallistuminen on ilmaista ja lapset saavat tulla mukaan.” Ugandassa: • Järjestimme kaksi viikkoa kestävän koodausleirin 30 tytölle ja nuorelle naiselle. • Järjestimme yhteiskunnallisen yrittäjyyden kurssin 98 nuorelle. • Koulutimme keskusten työntekijöitä ja mentoreita vammaisten ihmisten tasavertaisesta osallisuudesta ja edistimme vammaisten nuorten pääsyä ohjelmaan. Yhteensä 28 vammaista nuorta osallistui Smart upkoulutukseen. VUODEN 2020 TULOKSIA SMARTUPOHJELMASTAMME Yhteensä 1 126 nuorta (629 nuorta naista ja 497 nuorta miestä) valmistui neljä kuukautta kestävästä Smartup-ohjelmasta. Etiopiassa: • Järjestimme uravalmennusta, viikoittaisia vertaisoppimisryhmiä sekä tyttöjen ryhmiä, joihin osallistui yhteensä 43 nuorta. • Tarjosimme johtajakoulutusta 73 nuorelle ja yrittäjäkoulutusta 43 nuorelle. • Avasimme kolmannen Smartup Factory -keskuksen, jonka yrittäjäkoulutukseen osallistui 90 nuorta naista ja 60 nuorta miestä. Smartup Factory -keskustemme toimintaa tukevat tyttösponssit, Suomen ulkoministeriö sekä yrityskumppanimme Kotipizza. tyttösponsSit TUKEVAT TÄTÄ TYÖTÄ 21
VAPAAEHTOISET Lukeminen edistää tasa-arvoa Kannustamme tänä syksynä vapaaehtoisiamme ja tukijoitamme lukemaan tasa-arvoon liittyviä kirjoja ja jakamaan ajatuksiaan lukupiireissämme. Sivumennen-kirjapodcastin Jonna Tapanainen ja Johanna Laitinen sekä lukuaktivisti Henriika Tulivirta kertovat ajatuksiaan lukemisesta ja jakavat vinkkinsä tasaarvoa edistävistä kirjoista. Teksti: HEIDI KLEEMOLA Lukemalla ymmärrystä tyttöjen asemasta – tule mukaan! Tasa-arvolukupiirit ovat uusi vapaa ehtoistoimintamme muoto tänä syksynä. Lukupiirejä on 15 paikkakunnalla sekä etänä. Lukupiireihin ehtii ja mahtuu vielä mukaan! Löydä sinua lähin lukupiiri: plan.fi/tasa-arvolukupiirit/ 22
”L ukeminen merkitsee minulle nousemista arkielämän yläpuolelle, jonkinlaiseen ideoiden maailmaan”, sanoo toimittaja Jonna Tapanainen, joka pitää ystävänsä, kustannustoimittaja Johannan Laitisen kanssa suosittua Sivumennen-kirjallisuuspodcastia sekä @sivumennenpodcast-tiliä Instagramissa ja Facebookissa. Jonna ja Johanna kertovat, että oma podcast on ollut jo useita vuosia heidän tärkein lukupiirinsä. ”Onnekseni myös lähipiirissäni on monia, joiden kanssa puhua kirjallisuudesta, sillä lukemastaan pitää aina päästä jakamaan ajatuksia”, Jonna sanoo. Tänä syksynä Jonna aikoo lukea vanhempia naiskirjailijoita, kuten Tove Ditlevsenin, Vivian Gornickin ja Annie Ernauxin teoksia. Viime aikoina hän on syventynyt uudestaan myös Brontën siskosten tuotantoon. ”Yksi ylittämätön kirjailija minulle on ollut Virginia Woolf, joka kurottelee kielellään aina jonnekin tiedostamattoman tasolle. Myös Zadie Smithiä, Rachel Cuskia, Deborah Levyä, Doris Lessingia ja Margaret Atwoodia fanitan varauksetta.” Lukupiirissä sallitaan kaikki ajatukset Johannan ja Jonnan mielestä kirjallisuuskeskustelussa on antoisinta huomata, miten eri tavalla ihmiset tulkitsevat kirjoja. ”Lukupiireissä viimeistään ymmärtää, miten monilla tavoilla kirjoista voi puhua. Joskus kirjan avulla päätyy puhumaan omista henkilökohtaisista asioistaan. Joskus taas jää pohtimaan, mitä teos haluaa sanoa. Lukupiirin tärkein piirre on sallivuus. Kaikki huomiot ovat lähtökohtaisesti kiinnostavia”, Johanna sanoo. ”Jokainen meidän podcastiamme kuunnellut tietää ainakin yhden minulle, tai meille, tärkeän kirjailijan: Karl Ove Knausgårdin ja hänen Taisteluni-sarjansa. Joskus parhaimmillaan lukiessa tapahtuu se, että lukijana sulautuu yhteen tekstin ja sen tapahtumien kanssa. Knausgård on mestari tämän illuusion luomisessa”, Johanna arvioi. Jonna kertoo etsineensä aina kirjojen kautta joko yhteyttä toisiin ihmisiiin tai ymmärrystä elämästä ja maailmasta. ”Lukemalla ymmärtää, miten samanlaisia toiveita, tunteita ja tavoitteita ihmiset ympäri maailman jakavat ja miten me olemme kaikki yhteydessä toisiimme ja luontoon”, Jonna sanoo. ”Tarvitsemme uusia ääniä, näkökulmia ja tarinoita, jotta voimme rakentaa oikeasti yhdenvertaista ja solidaarista maailmaa.” ”Maailma rakentuu monien myyttien ja uskomusten varaan, ja ne ovat usein syntyneet valtaapitävien näkökulmasta. Tarvitsemme uusia ääniä, näkökulmia ja tarinoita, jotta voimme rakentaa oikeasti yhdenvertaista ja solidaarista maailmaa.” Kirjallista happea ”En voi edes kuvitella maailmaa ilman kirjoja, sillä ne ovat niin iso osa elämääni. Lukeminen merkitsee minulle hyvin erilaisia asioita. Joskus kirjat viihdyttävät, joskus lohduttavat ja suututtavat, joskus herättävät uusia ajatuksia. Lukeminen merkitsee minulle kirjallista happea”, sanoo Henriika Tulivirta. Henriika on lukuaktivisti ja intohimoinen lukija. Hän työskentelee toimittajana ja suunnittelijana kirjallisuusverkkopalvelu Sivupiirissä, jossa hänen tehtävänään on nostaa esiin lasten ja nuorten kirjallisuutta. Henriikan lukuvinkkejä voi seurata myös muun muassa Instagramja Twitter-tileillä @tulivirta. Vapaa-aikansakin Henriika viettää lukemalla. ”Minulla on kesken aina noin seitsemän kirjaa, joita vaihtelen fiilikseni mukaan. Välillä täytyy palata lapsuuden lempikirjoihini tai äidin kirjahyllylle.” Henriika muistaa, miten tärkeää lapsuudessa oli, että kirjoja oli saatavilla. Pekka Töpöhäntä oli ensimmäinen kirja, jonka hän luki itse. ”Lukemiskokemukseen vaikuttaa itse kirjaa enemmän se elämänvaihe, jolloin kirjaa lukee. Luin vähän aikaa sitten TJ Klunen kirjoittaman fantasiaromaanin Talo taivaansinisellä merellä. Se oli ihana hyvän mielen kirja, josta tuli hyvä olo, mikä on tuntunut tärkeältä etenkin korona-aikana”, Henriika sanoo. Lukupiiri haastaa omia ajatuksia Henriika laski vuonna 2018 kaikki lukemansa kirjat. Niitä kertyi 367. ”Mukana oli myös paljon lastenkirjoja ja kuvakirjoja. Kirjan ei tarvitse olla aina 800-sivuinen klassikko. Kuvakirjat ovat Jonna Tapanainen ja Johanna Laitinen puhuvat kirjoista, kulttuurista ja feminismistä suositussa podcastissaan Sivumennen. Ku va : Sa tu ke m pp ai ne n 23
yhtä paljon kirjoja kuin muutkin kirjat.” Seuraavaksi Henriika aikoo tarttua Anna Jamesin lastenkirjaan Tilly ja kirjamatkaajat. Henriika suosittelee myös aikuisille lastenja nuortenkirjoja. ”Esimerkiksi nuortenkirjoissa aiheita käsitellään usein rohkeammin kuin aikuisten kirjoissa. On sääli, että aikuiset jättävät nuortenkirjat hyllyyn vain siksi, että ne on suunnattu nuorille.” Henriikan mielestä ei ole välttämätöntä lukea kirjaa aina loppuun. Hän on tehnyt itselleen 30–50 sivun säännön. Jos senkin jälkeen lukeminen takkuaa, hän antaa itselleen luvan lopettaa. ”Palaan kesken jääneisiin kirjoihin usein myöhemmin uudestaan. Ei ole olemassa kirjaa, joka ei merkitsisi minulle mitään. Huonotkaan kirjat eivät ole turhia, koska ne opettavat, millaiset kirjat ovat hyviä.” Henriika työskenteli aiemmin kirjastossa, jossa järjesti myös erilaisia lukupiirejä. ”Minulla on lukupiireistä vain hyviä kokemuksia. Lukupiirit tekevät yksinäiseksi mielletystä harrastuksesta sosiaalisen. Kun kuulee muiden ajatuksia kirjoista, voi samalla haastaa omia Jonnan kirjavinkit tasa-arvosta: 1. Tove Ditlevsen: Kööpenhaminatrilogia. Ensimmäisen osan Lapsuus on julkaissut suomeksi S&S vuonna 2021. 2. Elena Ferrante: Napoli-sarja: Loistava ystäväni (WSOY 2016), Uuden nimen tarina (WSOY 2017), Ne jotka lähtevät ja ne jotka jäävät (WSOY 2018) ja Kadonneen lapsen tarina (WSOY 2018). ”Molemmat sarjat näyttävät, miten tyttöjen ja naisten intohimoa ja halua kouluttautua on aina tukahdutettu.” 3. Maya Angelou: I Know Why the Caged Bird Sings. Random House 1969. ”Muistelmasarja näyttää, millaisia taisteluita musta tyttö ja nainen joutuu käymään läpi.” Johannan kirjavinkit tasa-arvosta: 1. Monika Fagerholm: Diiva. Otava 1988. 2. Marguerite Duras: Rakastaja. Otava 1985. 3. Juhani Aho: Papin tytär (1885) ja Papin rouva (1893). “Melkein jokaista kirjaa voi lukea miettien, mitä se kertoo sukupuolesta ja sukupuolten välisestä vallasta, vaikka kirjassa ei tietoisesti sitä käsiteltäisikään.” Henriikan kirjavinkit tasa-arvosta: 1. Koko Hubara: Ruskeat tytöt. Like 2017. 2. Maria Pettersson: Historian jännät naiset. Atena 2020. 3. Mia Kankimäki: Naiset, joita ajattelen öisin. Otava 2018. 4. Minna Rytisalo: Rouva C. Gummerus 2018. 5. Holly Bourne: Oonko ihan normaali? Gummerus 2019. 6. Sally Salminen: Katrina. Teos 2018, alkuteos julkaistu 1936. 7. Francesca Cavallo & Elena Favilli: Iltasatuja kapinallisille tytöille. S&S 2017. 8. Riina Katajavuori: Mennään jo naapuriin. Tammi 2017. 9. Sanna Mander: Avain hukassa. S&S 2017. 10. Sally Grindley: Silkkipääsky. Otava 2007. ajatuksiaan ja tulkintojaan.” Lukeminen voi pelastaa elämän Henriika pitää lukemista tasa-arvoisena harrastuksena esimerkiksi ilmaisten kirjastojen ansiosta. ”Suomessa kaikille opetetaan lukemista ja lukemista pidetään arvossa. Meillä jokainen voi saada kirjastokortin ja päästä lukemaan kirjoja. Lukeminen on harvoja hyvin tasa-arvoisia asioita Suomessa.” Kirjallisuus edistää Henriikan mielestä tasa-arvoa, koska kirjojen avulla voi tutustua erilaisiin ihmisiin ja kulttuureihin. ”Kirjojen avulla saa ymmärrystä toisenlaisesta maailmasta kuin missä itse elää. Lukemalla oppii ymmärtämään sanojen vivahteita ja merkityksiä ja tunnistamaan väärää tietoa. Näin lukeminen voi pelastaa elämiä”, Henriika sanoo. ”Valeuutiset harvoin ajavat tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta, ja ne pyrkivät vaikuttamaan mielipiteisiimme esimerkiksi vähemmistöjä kohtaan. Tasa-arvoista tulevaisuutta ei voi rakentaa ilman oikeaa tietoa.” ”Tasa-arvoista tulevaisuutta ei voi rakentaa ilman oikeaa tietoa.” Henriika Tulivirta jakaa lukuvinkkejä sosiaalisessa mediassa. Lukukaverina on usein Astrid-koira. 24
Swastika haluaa lopettaa tyttöjen kuukautissyrjinnän KUMMIT TUKEVAT TÄTÄ TYÖTÄ Nepalilainen Swastika joutui eristetyksi kuukautistensa aikana. Planin perustaman tyttöjen Facebook-ryhmän ansiosta hän jakaa nyt tietoa tyttöjen ja naisten kokemasta syrjinnästä ja väkivallasta. Teksti ja kuva: PLAN INTERNATIONAL K un nepalilaisen Swastikan kuukautiset alkoivat 10 vuoden iässä, tyttö suljettiin pieneen majaan. “En tiennyt mitään kuukautisista. Minut vietiin pois kotoani, ja sain mukaani äitini vanhan sari-kankaan. Minun olisi pitänyt tehdä siitä kuukautissuojia, mutten osannut. Seuraavana päivänä äitini tuli auttamaan minua”, nyt 18-vuotias Swastika kertoo. Satoja vuosia vanhan hindulaisen chhaupadi-perinteen mukaan tytöt ja naiset ovat kuukautisten aikana epäpuhtaita ja tuovat huonoa onnea. Siksi he eivät saa valmistaa ruokaa, mennä keittiöön tai uskonnollisiin paikkoihin eivätkä olla tekemisissä karjan tai miespuolisten perheenjäsenten kanssa. Perinnettä noudattavissa yhteisöissä tytöt ja naiset häädetään karjasuojiin tai muihin hökkeleihin kuukautisten ajaksi. Kylmiin vajoihin eristäytyminen aiheuttaa vakavia terveysriskejä niin mielelle kuin keholle. Vaikka syrjivä perinne on kielletty lailla, se on yhä olemassa. “Kuukautisten aikana en saanut nähdä isääni tai rakasta veljeäni. Minulle sanottiin, että jos näkisin heidät, heidän elämänsä lyhenisi. En saanut nähdä aurinkoa enkä koskea hedelmiin tai kukkasiin. Minun täytyi peseytyä ennen auringonnousua”, Swastika kertoo. Tyttöjen Facebook-ryhmä lisää tietoa ja itseluottamusta Swastikan elämä muuttui, kun hän osallistui Planin ryhmään ja pääsi keskustelemaan turvalliseen, suljettuun Facebook-ryhmään muiden tyttöjen kanssa kuukautisista, seksuaalija lisääntymisterveydestä sekä sukupuolittuneesta väkivallasta. Ryhmää ohjaavat koulutetut aikuiset, joilta tytöt voivat kysyä mieltään painavista asioista. “Monet tyttöjen kohtaamat ongelmat liittyvät sukupuolittuneeseen väkivaltaan. Olen päättänyt taistella tyttöjen kokemaa väkivaltaa vastaan.” “Olemme keskustelleet esimerkiksi siitä, että jokaisella valtion koululla on vuosibudjetti kuukautissuojiin. Silti tytöt eivät yleensä saa koulusta kuukautissuojia”, Swastika sanoo. Swastika on saanut Planin ansiosta tietoa myös verkkohäirinnästä. “Olen oppinut, kuinka toimin, jos kohtaan häirintää ja hyväksikäyttöä verkossa. Monet tytöt eivät tiedä turvallisuusriskeistä verkossa.” Swastika on oppinut Planin hankkeessa myös viestintätaitoja ja kirjoittaa nyt verkkoon tyttöjen ja naisten asemasta, esimerkiksi median naiskuvasta. “Monet tyttöjen kohtaamat ongelmat liittyvät sukupuolittuneeseen väkivaltaan. Olen päättänyt taistella tyttöjen kokemaa väkivaltaa vastaan.” Kun Swastika puhui kuukautishygieniasta ja tyttöjen asemasta omassa perheessään, hänen vanhempansa ymmärsivät kuukautismajojen ja eristämisen haitat. ”Olen onnekas, koska vanhempani tukevat opiskeluani. Aion jatkaa työtäni syrjinnän vähentämiseksi, kunnes näen muutoksen yhteisössäni.” 25
Kummit ja tyttösponsorit Kummit ja tyttösponsSIt ”Jokaisella on vastuu pitää huolta niistä, jotka tarvitsevat apua” T urkulainen Alina Heywood, 23, ryhtyi kummiksi kolme vuotta sitten, kun kohtasi Planin feissarin. ”Näin kymmenisen vuotta sitten ystäväni perheen jääkaapissa kummikirjeen, ja ajatus kummiudesta jäi jo silloin mieleeni”, Alina kertoo. Plan oli Alinalle ennestään tuttu järjestö, koska hänen tuttaviaan toimi aiemmin Planin lastenhallituksessa. Hän on seurannut Planin työtä sosiaalisessa mediassa, katukuvassa ja lähipiirinsä kautta. Alina on opiskelija ja viestinnän asiantuntija, joka iloitsee kirjeenvaihdosta kummityttönsä, viisivuotiaan guinealaisen Gobou-Momon, perheen kanssa. ”Perhe on aktiivinen yhteydenpidossa, ja Gobou-Momon äiti on kirjoittanut minulle usein. Pian kummiksi ryhtymisen jälkeen, jo ennen kuin ehdin kirjoittaa itse kirjettä, sain Gobou-Momon perheeltä erittäin ihanan kirjeen, jossa minut toivotettiin osaksi heidän perhettään.” Kirjeenvaihto on ollut säännöllisen epäsäännöllistä. Alina on lähettänyt esimerkiksi kuvia itsestään, läheisistään ja Suomen maisemista eri vuoden aikoina. Vastauksissa hän on saanut kuulla kummi lapsensa kuulumisia. ”Paras muistoni kummiudesta on hetki, jolloin pääsin kirjautumaan Oma Plan -palveluun ja näin kummilapseni kuvat ensimmäisen kerran. Purskahdin itkuun ja tutustuin liikuttuneena hänen elämäänsä erilaisista raporteista. Tuntui merkittävältä ja tärkeältä saada oma pieni kummilapsi ja päästä seuraamaan hänen matkaansa aikuisuuteen. Toivon vielä pääseväni tapaamaan Gobou-Momoa.” Kummina voi rakentaa parempaa maailmaa Alina pitää erityisen tärkeänä Planin työtä tyttöjen oikeuksien eteen. Hän iloitsee, että tasa-arvo ja tyttöjen asema ovat vahvassa roolissa myös Suomen ulkopolitiikassa. ”Jokaisella suomalaisella on vastuu pitää huolta niistä, jotka tarvitsevat apua, myös maamme rajojen ulkopuolella. Sydäntäni lähellä on myös ilmasto politiikka, jota Plan pitää aina esillä.” Alina kannustaa kavereitaan ja kaikkia muitakin ryhtymään Plan-kummiksi. ”En keksi yhtäkään syytä, miksi ei kannattaisi lähteä kummiksi. Kummius ei vaadi kummilta isoa panostusta, mutta se vaikuttaa kummilasten yhteisöihin ja heidän hyvinvointiinsa erittäin paljon. On myös todella arvokasta saada maailman toiselta puolelta ystävä, jolta voi oppia paljon erilaisesta kulttuurista”, hän sanoo. ”Tärkein henkilökohtaisesti saamani asia kummiudesta on tieto siitä, että pystyn vaikuttamaan maailman menoon. Vaikka en pysty isolla summalla tukemaan, tiedän tekeväni jotain sen eteen, että maailma olisi jokaiselle parempi paikka.” B urkinafasolaisella Jean Baptiste Sawadogolla, 34, oli Plan-kummi koko peruskoulunsa ajan 1990-luvulla. “Vanhempani olivat huojentuneita, kun minusta huolehdittiin hyvin. Sain Planilta kaiken tarvitsemani tuen koulunkäyntiin. Lisäksi Planin yhteisövapaaehtoinen kävi tuomassa kannustavia tervehdyksiä kummiltani.” Jean Baptisten isän mukaan pojan saamalla tuella oli merkittävä vaikutus koko perheeseen. tiin. Olen ryhtynyt itsekin Plan-kummiksi, mikä on aivan huikeaa.” Planilla on Burkina Fasossa noin 50 000 kummilasta. ”Kannustan lapsia ottamaan kaiken hyödyn irti toimittamistamme koulutarvikepakkauksista. Ennen kaikkea rohkaisen heitä jatkamaan opintojaan. Kaikki on mahdollista, koska minäkin olen päässyt tähän pisteeseen elämässäni”, Jean Baptiste sanoo. “Plan tiedotti meitä koulutuksen tärkeydestä. Lasten lähettäminen kouluun ei ole yksinkertaista etenkään, jos heitä on useampia. Jean Baptisten saama tuki helpotti kuitenkin myös sisarusten kouluun pääsyä”, Jean Baptisten isä sanoo. Nykyään Jean Baptiste toimii Burkina Fason Planissa logistiikkakoordinaattorina. Hän suoritti alan ammattitutkinnon ja hankki ensin työkokemusta muissa järjestöissä. Hänestä on palkitsevaa työskennellä lasten parissa. “Haluan auttaa, koska minua autetKummilapsesta logistiikkakoordinaattoriksi 26
Tyttösponssi = tyttöjen oikeuksien ja tasaarvon puolustaja Planin tyttösponsorit ovat nyt tyttösponsseja – tyttöjen arvokkaita liittolaisia ja tasa-arvon puolustajia. Tyttösponssin kirjoitusasu muuttui ytimekkäämmäksi, mutta lahjoitustapa ja tukikohteet pysyvät tuttuina. Planin tyttösponssien tuella rakennamme maailmaa, jossa tytöt tuntevat oikeutensa ja voivat puolustaa niitä. Kaikilla on oikeus turvaan, koulutukseen ja koskemattomuuteen. Silti sadat miljoonat tytöt joutuvat taka-alalle jo elämänsä ensimetreillä, koska he syntyivät tytöiksi. Tyttösponssina tuet tyttöjen koulutusta ja autat kitkemään haitallisia perinteitä, kuten lapsiavioliittoja ja tyttöjen sukuelinten silpomista. Kuukausilahjoituksellasi varmistat, että tytöt eivät jää sukupuolensa takia taka-alalle. Tyttösponssina olet mukana turvaamassa tyttöjen oikeuksien toteutumista myös kriiseissä ja konflikteissa. Olethan päivittänyt yhteystietosi? Ajantasaisilla yhteystiedoilla varmistat, että saat kaikki lähettämämme viestit. Viestien vastaanottaminen sähköisesti joko Oma Plan -palvelussa tai sähköpostitse vähentää kulujamme, jolloin voimme käyttää jokaisen säästyvän sentin työhömme maailman lasten hyväksi. Yhteystietojen päivitys onnistuu Oma Planin kautta osoitteessa plan.fi/ omaplan tai sähköpostitse lahjoittajapalveluun: info@plan.fi Lahjoittajapalvelu on tukenasi Vastaamme mielellämme kaikkiin kummiuteen ja lahjoittamiseen liittyviin kysymyksiin. Puhelin 09 6869 8030 (ma– to klo 11–13). Sähköposti: info@plan.fi Alina Heywood on saanut kummiuden kautta ystäväperheen Guineasta. Alinan sylissä on hänen koiransa Toto. Ku va : N el la M er is aa ri 27 Jean Baptiste haluaa auttaa muita, koska on saanut itse apua.
Kasvipohjaisia maitomaisia juomia tulee markkinoille yhä enemmän, mutta herkullisimman pähkinämaidon saa tekemällä sen itse. Pähkinä juomat ovat terveellisiä ja ruokaisia. Tämä makea cashewmaito sopii juotavaksi sellaisenaan tai vaikkapa smoothien pohjaksi. AINEKSET: 225 g cashewpähkinöitä 7 ½ dl kylmää vettä ½ tl vaniljajauhetta ½ tl kanelia 6 pehmeää taatelia suolaa oman maun mukaan VALMISTUS: Liota cashewpähkinöitä vedessä vähintään 8 tuntia. Valuta liotusvesi pois. Soseuta kaikki ainekset tehosekoittimessa tasaiseksi kermaiseksi nesteeksi. Tarjoile heti. Juoma säilyy kylmässä noin kolme päivää. Cashewmaito PLAN KOKKAA H arkitsetko testamentin laatimista tai kenties testamenttilahjoittamista? Testamentin laatiminen on tilaisuus pohtia omia arvoja, ja sillä voi halutessaan tukea järjestöjen työtä tärkeiksi kokemiensa asioiden hyväksi. Kaiken kokoiset testamenttilahjoitukset ovat tärkeitä. Yleishyödylliset järjestöt eivät maksa saamistaan testamenttilahjoituksista perintö veroa. Esimerkiksi Planille testamentattu omaisuus kohdentuu kokonaisuudessaan pitkäjänteiseen työhön tyttöjen oikeuksien edistämiseksi. Työtämme tasa-arvoisen maailman puolesta tarvitaan vielä pitkään, ja testamenttilahjoitukset mahdollistavat työn myös tulevaisuudessa. Verkkosivuiltamme löydät asianajajan vinkit testamentin laatimiseen ja voit tilata Planin ilmaisen testamenttioppaan: plan.fi/testamentti plan palat Ku va : Ad ob eS to ck Testamentilla voi tukea tasa-arvoista tulevaisuutta Verkkolehtemme on uudistunut P lan-lehden digiversio uudistui täysin samalla, kun uudistimme verkkosivumme. Painotimme uudistuksessa erityisesti selkeää rakennetta ja helppokäyttöisyyttä. Yksittäisiä artikkeleita voi nyt lukea verkkojuttuina ja jakaa sosiaalisessa mediassa. Aiemmin ilmestyneet jutut löytyvät helposti hakutoiminnon ja kategorioiden avulla. Voit esimerkiksi tutustua Planin vanhoihin resepteihin ja kirjavinkkeihin tai lukea reportaaseja tai kummien ja vapaaehtoisten tarinoita. Verkkolehden numero ilmestyy aina samaan aikaan kuin printtilehti. Löydät verkkolehden osoitteesta plan.fi/plan-lehti. 28
PLAN KUUNTELEE PLAN LUKEE Klassinen intialainen laulu kohtaa syntetisaattorit Intiassa syntynyt ja Yhdysvalloissa asuva säveltäjä, laulaja ja syntetisaattoriekspertti Arushi Jain yhdistää debyyttialbumillaan Under the Lilac Sky klassista intialaista laulua kokeelliseen syntetisaattorimaailmaan särmikkään hypnoottisella tavalla. Jainin mukaan albumi on tarkoitettu kuunneltavaksi erityisesti auringonlaskun aikaan, ja siihen suuntaan levyn synteettiset fiilistelyt selvästi vievätkin. Ilman varsinaisia perkussioita tai rumpuja levy ei ehkä tarjoa tyypillisintä kuuntelukokemusta mutta toimii mainiona äänimaisemana, joka rauhoittaa mielen hetkeksi pois arjen hektisestä hässäköinnistä. Kun eteerisiä lauluja säestävät modulaarisyntetisaattorit alkavat muodostaa vangitsevan rytmisiä kuvioita, kappaleet vievät kuulijan mukanaan toiseen todellisuuteen luontevan vaivattomasti. Epäilykset massaan hukkuvasta meditaatiotaustamusiikista karisevat pois viimeistään Look How Far We Have Come -kappaleen tuhdisti möyhivän synabassopörinän myötä. Jainilla on elektroniseen musiikkiin särmikäs visio, josta hän ei tingi hetkeäkään. Tarinoita rasismista ja vastarinnasta Oscar-voittaja Steve McQueenin tv-elokuvasarja Small Axe tarkastelee viiltävästi rasismin historiaa Britanniassa. Sen viisi itsenäistä osaa kuvaavat Lontoon afrokaribialaisen väestön kokemuksia 1960–80-luvuilla. Osa tarinoista on tarkan historiallisia, kuten Notting Hillin kuuluisia mellakoita ja niitä seurannutta oikeudenkäyntiä käsittelevä avausosa Mangrove – vallankumous Notting Hillissä. Osa taas on tositapahtumien inspiroimaa fiktiota, kuten reggae-bileissä syntyvää romanssia seuraava Lovers Rock – rakkautta reggaen tahdissa. Small Axe kuvaa koskettavien yksilötarinoiden kautta, kuinka afrokaribialaisia on syrjitty poliisivoimissa, kasvatuslaitoksissa ja kouluissa. Elokuvat eivät ole nyyhkytarinoita uhreista vaan moniulotteisia kuvauksia vastarinnasta, sinnikkyydestä ja diasporayhteisöjen kulttuurista. Ne näyttävät hienovireisesti, kuinka rakenteellinen rasismi kalvaa yhteisöjä, perheitä ja yksilöiden psyykeä. Elokuvasarja on nähtävissä maksutta Yle Areenassa marraskuun loppuun asti. Loppu turhalle kuluttamiselle Miksi himoitsemme jatkuvasti uusia tavaroita ja elämyksiä? Miten kierteen saa loppumaan, ja mitä voimme löytää tilalle? Muun maussa näitä kysymyksiä toimittaja ja somevaikuttaja Julia Thurén pohtii polttavan ajankohtaisessa kirjassaan Kaikki kuluttamisesta. Thurén ruotii aihetta raikkaalla ja yleistajuisella tyylillä. Hän kirjoittaa rehellisen omakohtaisesti ja itseironisesti eikä moralisoi lukijaa. Kirja sisältää myös eri alojen asiantuntijoiden ajatuksia kuluttamisesta ja avaa muun muassa kapitalismin historiaa, kiertotaloutta ja vastuullisen sijoittamisen perusteita. Kirja muistuttaa, että ilmastonmuutos vaatii suuria ja kiireisiä muutoksia niin kuluttajilta kuin valtioiltakin – mutta uusien ratkaisujen ei tarvitse tarkoittaa pelkkää luopumista ja ankeutta. Thurén valottaa myös, miksi hyväntekeväisyys järjestöille lahjoittaminen on sijoitus, joka lisää sekä muiden että omaa hyvinvointia. Teos on jatkoa Thurénin esikoisteokselle Kaikki rahasta. Thurén kirjoittaa blogia Juliaihminen ja pitää Yle Areenassa podcastia Melkein kaikki rahasta. PLAN KATSOO Iida Riekko Julia Thuren: Kaikki kuluttamisesta – Näin aloin käyttää rahojani paremmin. Gummerus 2021. Kalle Heino Arushi Jain: Under the Lilac Sky. Leaving Records 2021. Iida Riekko Small Axe, 2020. Yle Areena. Testamentilla voi tukea tasa-arvoista tulevaisuutta 29
Ku va : Ad ob eS to ck junior-plan Tervetuloa Nigeriaan Junior-Planin matkassa! Nigeria sijaitsee Länsi-Afrikassa ja on mantereen väkirikkain maa. Siellä on arviolta 214 miljoonaa asukasta. Pääkaupunki on Abuja, liike-elämän keskus taas Lagos. Maan eteläisessä osassa on trooppista sademetsää. Pohjoisessa on savanneja. Nigeriassa on runsaasti luonnonvaroja, ja maa tuottaa öljyä. Yli 70 % ihmisistä saa elantonsa maanviljelystä. Nigeria tunnetaan monipuolisesta ruokakulttuuristaan. Suosittua ruokaa on jollof-riisi, joka on maustettu tomaatilla, pippurilla ja sipulilla. Nigerialaisten suosikkeihin kuuluvat myös akara, maustettu papukakku, sekä kassavajauhosta valmistettu garri. Yli puolet nigerialaisista lapsista, ja yli puolet nigerialaisista elää köyhyydessä. Noin 10,5 miljoonaa lasta ei käy koulua. Plan tukee maassa lapsia pääsemään kouluun. Edistämme myös lasten terveyttä ja suojelua. Sannu! Kuulun gorilloiden alalajiin, joka asuu Nigerian sademetsissä Kamerunin rajalla. Me gorillat olemme hyvin arkoja ja elämme vaikeakulkuisissa metsissä. Asumme perheryhmissä, joihin voi kuulua jopa 40 jäsentä. Olemme suuria ja vahvoja: aikuinen gorilla voi painaa lähes 200 kiloa ja olla melkein parimetrinen. Syömme yleensä kasviksia, kuten hedelmiä ja puiden versoja. Naaraille syntyy yksi poikanen noin 6–8 vuoden välein, ja emo huolehtii poikasestaan pitkään. Me gorillat olemme ihmisapinoita. Meidän ja ihmisen perimässä on jopa 98,3 prosenttia yhteistä. Katso vaikka käsiämme: ne ovat hyvin ihmismäiset. Osaamme myös nauraa ja ilmaista surua. Lisäksi osaamme käyttää taitavasti erilaisia työkaluja, kuten keppejä, apuna ruoan etsimisessä. Olemme hyvin uhanalaisia, sillä meitä elää luonnossa vain noin 200–300 yksilöä. Elinalueemme ovat pienentyneet metsien hakkuiden ja maanviljelyn takia. Meitä myös salametsästetään. Siksi suojelumme on hyvin tärkeää. 30
Päiväkotiin ja kouluun pakolaisleirillä N igerialainen Fadi, 7, asuu Minawaon pakolaisleirillä Kamerunissa, jonne hän joutui pakenemaan perheensä kanssa kotimaansa levottomuuksia. Fadin kotiyhteisössä tyttöjen koulutusta ei pidetty tärkeänä. Kun Fadi muutti pakolaisleirille, sen lähellä ei myöskään ollut päiväkotia tai esikoulua. “Meidän kulttuurissamme ei ole ollut tapana lähettää tyttöjä kouluun. Niinpä Fadi istui kaikki päivät kotona”, hänen äitinsä kertoo. Fadin elämä muuttui viisivuotiaana, kun Plan avasi varhaiskasvatuskeskuksen pakolaisleirille. Planin työntekijät kiersivät ovelta ovelle ja kannustivat vanhempia viemään lapsensa päiväkotiin. Fadin äiti ilmoitti tyttärensä mukaan. Aluksi Fadi ikävöi äitiään ja itki kaikki päivät. Eräänä päivänä hän kuitenkin alkoi laulaa muiden lasten mukana. Nyt Fadi käy alakoulua ja on innokas opiskelija. Hän opettaa kotona nuoremmille lapsille pelejä ja lauluja, joita on oppinut koulussa. ”Lähden mielelläni kouluun joka päivä. Tykkään, kun saan leikkiä ystävieni kanssa. Nyt osaan kirjoittaa, laskea, piirtää, laulaa ja tanssia”, Fadi sanoo. Etsi eväät! Auta näitä Nigeriassa asuvia eläimiä löytämään oikea reitti herkkuruoan luokse. Kuvat: AdobeStock 31
vva Jokaisella tytöllä on oikeus päättää kehostaan ja elämästään itse. Silti joka vuosi miljoonista tytöistä tulee äitejä liian varhain. Mitä enemmän tytöillä ja heidän yhteisöillään on tietoa, sitä vähemmän on liian varhaisia raskauksia. Lahjoita tietoa – lahjoita Mobilepayllä: 80500 tai tilisiirrolla: IBAN FI90 1279 3000 5131 56 Ke rä ys lu pa : RA /2 02 0/ 31 3