• Röda Korset 1/2025 Röda Korset 1/2025 Ukrainan terveydenhuolto toimii äärirajoilla Hård press på hälsovården i Ukraina Veri on aina punaista, mutta ei samanlaista Blod är alltid rött, men inte lika för det 100 vuotta Punaisen Ristin lehteä 100 år av Röda Korsets tidning Vänner nära och fjärran Noora Räsänen blev vän online Ystäviä lähellä ja kaukana Noora Räsänen on ystävä verkossa + Ystävänpäivä 14.2. Vändagen 14.2 PR_01_2025_kansi.indd 1 PR_01_2025_kansi.indd 1 28.1.2025 15.28 28.1.2025 15.28
• Punaisen Ristin kaupan tuotevinkit varautumiseen ja kotivaraan Rödakorsbutikens produkttips för beredskap och hemförråd Led-valokiekko ladattava ja kelluva Led-ljuspuck laddbar och flytande Hätäradio valolla ja varavirtalähteellä Nödradio med lampa och reservströmkälla Risukeitin Pakkautuu pieneen tilaan, mukana pakkauspussi Vildmarkskök Kan packas i litet format, skyddspåse medföljer Vesisäiliö hanalla, kokoontaittuva Elintarvikekelpoinen muovi, vetoisuus 20 litraa. Vattendunk med kran, hopfällbar Livsmedelsgodkänd plast, kapacitet 20 liter. Jäänaskalit pillillä ja kompassilla Isdubbar med visselpipa och kompass Otsalamppu CREE XM-L T6 LED Zoomattava, 6W 600 lumenin lamppu. Pannlampa Zoombar, 6W 600 lumen lampa. UUTUUS! Tilaukset ja lisätiedot punaisenristinkauppa.fi myynti@punainenristi.fi puh. 020 701 2211 Beställningar och information rodakorsbutiken.fi myynti@rodakorset.fi tfn 020 701 2211 Jäsenetu on uudistunut! Medlemsförmånen har förnyats! Nyt saat jäsenenä -10 % alennuksen kaikista tuotteista ympärivuotisesti. Pl. vaikuttavat lahjat, tekstatut adressit ja vapepa-tuotteet. Alennuskoodi verkkokaupan kassalla: AVUNKETJU Nu får du som medlem -10 % rabatt på alla produkter under hela året. Gäller inte betydelsefulla gåvor, textade adresser och Vapepaprodukter. Rabattkod vid webbutikens kassa: AVUNKETJU Hinnat sisältävät ALV 25,5 %. Mainoksen tuotteita rajoitettu määrä. Hintoihin lisätään toimitusmaksu. Priserna innehåller moms 25,5 %. Produkterna i reklamen finns i begränsad mängd. Till priserna läggs leveranskostnader. Hätäteltta Pakkautuu pieneen tilaan, kevyt ottaa mukaan. Nödtält Kan packas i litet format, lätt att bära med sig Kotimaiset villasukat Koot: 35–48 Inhemska yllesockor Storlekar: 35–48 Liukuesteet Atom Koot: 36–46 Halkskydd Atom Storlekar: 36–46 24,90 € 25,20 € 12,10 € 15 € 8,90 € 16,90 € 13,05 € 40,50 € 27 € PR_01_2025_kansi.indd 2 PR_01_2025_kansi.indd 2 28.1.2025 15.28 28.1.2025 15.28
• 3 N A TA LI A K O V A LY O V A 04 Pääkirjoitus 05 Ristiin rastiin Loppu rasistiselle huutelulle Virtuaalisia hengenpelastajia Vuoden pelastaja Eeva Kaataja Gazan tilanne on kestämätön 10 Ystävän tulo valaisee päivän 12 Toisten auttaminen auttoi itseäkin 14 Sirius-kerhossa ei sammaloiduta 16 Kaikki veri ei ole samanlaista 18 Puolitoista vuotta Ukrainassa 22 Sata vuotta Punaisen Ristin lehteä 25 Ristikko 42 Varautuminen kannattaa! 04 Ledare 26 Korsord 27 Kors och tvärs Slut på rasistiska rop Virtuella livräddare Eeva Kataja är Årets räddare Situationen i Gaza är ohållbar 32 Att hjälpa andra hjälper en själv 34 En väns besök lyser upp dagen 36 Ett och ett halvt år i Ukraina 40 Resumé Hundra år av Röda Korsets tidning Allt blod är inte likadant 42 Beredskap lönar sig alltid! Punainen Risti Röda Korset 1/2025 6.2.2025 Kansikuva/Pärmbild: Vesa Ranta Julkaisija/Utgivare: Suomen Punainen Risti, Tehtaan katu 1 a, PL 168, 00141 Helsinki/ Finlands Röda Kors, Fabriks gatan 1 a, PB 168, 00141 Helsingfors p. 020 701 2000 Päätoimittaja/Chef redaktör: Kimmo Holopainen (vt./tf.) Toimitussihteeri/Redaktionssekreterare: Kimmo Holopainen p. 0400 286 833, kimmo.holopainen@punainen risti.fi Taitto: Suomen Punainen Risti, viestinnän palvelut Översättning: Sarax Converto & Scribo Ilmoitusmyynti: TJM-Systems Oy / Antero Viinikainen ja Auli Lepistö p. 050 530 6978 Osoitteenmuutokset ja peruutukset/ Adressförändringar och annulleringar: jasenrekisteri@punainenristi.fi Paino/Tryckeri: PunaMusta Oy Levikki: noin 70 000 Tilaushinta/Beställningsavgift: 22 € ISSN 1796-1572 Aikakausmedia ry:n jäsen 18 Suomen Punaisella Ristillä on noin 70 000 jäsentä, noin 440 paikallisosastoa ja 12 piiriä. Puheenjohtaja on Elli Aaltonen ja pääsihteeri Eero Rämö. Jäsenmaksu: 20 euroa, nuorisojäsenet 10 euroa, ainaisjäsenet 300 euroa. Jäsenmaksutilin numero: FI30 5000 0120 4156 81. Kotimaassa: mm. ystävätoiminta, ensiapuryhmät, Vapaaehtoisen pelastuspalvelun koordinaatio, nuorisoryhmät, ensiapuja muu koulutus. Kotimaan toiminnan lahjoitustili: FI29 5000 0120 4156 99. SPR Veripalvelu: 115 000 verenluovuttajaa. Veripalvelukeskus: Härkälenkki 13, 01730 Vantaa, p. 029 300 1010. Maailmalla: varoja, avustustyöntekijöitä ja tarvikkeita katastrofien uhreille sekä kehitysyhteistyötä. SPR:n katastrofirahaston varat käytetään kansainväliseen ja kotimaan apuun: lahjoitustili FI52 5000 0120 4156 73. Punainen Risti on poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton, ja sen tehtävänä on lievittää ihmisten hätää kaikkialla maailmassa. 192 maan kansallisten järjestöjen yhdyssiteenä toimii Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun yhdistysten kansainvälinen liitto. Punaisen Ristin kansainvälinen komitea auttaa sotien uhreja sekä toimii puolueettomana välittäjänä. punainenristi.fi veripalvelu.fi SISÄLLYS – I N N EHÅLL PR_01_2025_kokonaan.indd 3 PR_01_2025_kokonaan.indd 3 28.1.2025 15.30 28.1.2025 15.30
• 4 Ihmisvaisto unessa? SUOMEN PUNAISEN RISTIN lehti täyttää keväällä sata vuotta. Juhlavuotta vietetään työn merkeissä. Paras kiitos meille tekijöille on Punaisen Ristin upeiden vapaaehtoisten ja palkallisten tekemä työ, jonka viestiä saamme viedä eteenpäin. Lyhyt katsaus menneisiin vuosikymmeniin löytyy sivuilta 22–24. Pidemmänkin olisi voinut kirjoittaa, niin moni tärkeä tekijä entisistä päätoimittajista nimekkäisiin avustajiin jäi nyt ilman mainintaa. Ensimmäisestä numerosta toukokuulta 1925 jäi mieleen Kersti Bergrothin kirjoitus ”Pesävaisto ja ihmisvaisto”. Siinä kirjailija pohti, mihin työ inhimillisyyden puolesta – itselle tuntemattomien ihmisten puolesta – oikeastaan perustui. Bergroth löysi selityksen ”ihmisvaistosta”, joka erottaa meidät pelkän ”pesävaiston” ohjaamista eläimistä: ”Se pakottaa meitä kohoamaan yli pesäelämämme. Se pakottaa meitä laajentamaan itsekkyyttämme, niin että sen piiriin mahtuu yhä enemmän olioita ja ilmiöitä, kunnes koko maailma on meille yhtä tärkeä kuin me itse ja meidän omamme.” Uutisia katsellessa kirjoitus alkoi tuntua ajankohtaiselta. ”Me itse ja meidän omamme”, yhä useampi karjuu, ja väkijoukko karjuu takaisin. Sulkee silmänsä toisten hädältä, koko maapallon hädältä. Susikin sentään puolustaa omaa pesäänsä. Vuoden ensimmäinen lehti on omistettu ystävätoiminnalle. Me ihmiset olemme sosiaalisia olentoja, me tarvitsemme toisiamme. Yksinäisyys painaa mieltä ja nakertaa terveyttä. Ystävänpäivä on hyvä hetki tehdä ihmisvaiston tekoja, edes pieniä: tervehtiä tuttua kasvoa kaupassa, kysyä naapurin kuulumisia, soittaa kaukana asuvalle sukulaiselle, olla ystävä. Mänsklig instinkt i dvala? FINLANDS RÖDA KORS tidning fyller hundra år i vår. Jubileet firas i arbetets tecken. Det bästa tacket för oss som gör tidningen är det arbete som Röda Korsets fantastiska volontärer och anställda gör och som vi får berätta vidare om. En liten återblick på de gångna decennierna finns på sidan 40. Mer kunde man ha skrivit, nu blev så många viktiga personer från tidigare chefredaktörer till namnstarka medhjälpare onämnda. När jag läste det första numret från maj 1925 fastnade jag för författaren Kersti Bergroths text om djuriska och mänskliga instinkter. Bergroth funderar över vad det är arbetet för humanitet bygger på, vad det är som får oss att vilja hjälpa människor vi inte känner. Enligt Bergroth är förklaringen den ”mänskliga instinkt” som särskiljer oss från djuren, som instinktivt håller sig närmare sitt eget bo: ”Den tvingar oss att höja oss över ett liv kring boet. Den tvingar oss att utvidga vår egoism så att allt fler omfattas av den, tills hela världen för oss blir lika viktig som vi själva och de som tillhör oss.” När jag sedan tittade på nyheterna kändes den texten aktuell. ”Vi själva och de som tillhör oss” vrålar allt fler, och folkmassen vrålar tillbaka. Då sluter man sina ögon för andras nöd, för den nöd som finns i hela världen. Men även en varg försvarar sitt bo. Årets första tidning är tillägnad vänverksamheten. Vi människor är sociala varelser och behöver varandra. Ensamhet tynger sinnet och underminerar vår hälsa. Vändagen är en bra tid att göra sådant som vår medmänskliga instinkt uppmanar oss till, ens i liten skala: att fråga hur det står till med grannen, att ringa upp en släkting som bor långt borta, att vara en vän. Kimmo Holopainen vt. päätoimittaja – tf. chefredaktör Finlands Röda Kors har cirka 70 000 medlemmar, 440 lokalavdelningar och 12 distriktsorganisationer. Ordförande är Elli Aaltonen och general sekreterare Eero Rämö. Medlemsavgift: 20 euro, ungdomsmedlem 10 euro, ständiga medlemmar 300 euro. Medlemsavgifts konto: FI30 5000 0120 4156 81. FRK i hemlandet: vänverksamhet, första hjälpengrupper, kontaktlänk till den frivilliga räddningstjänsten, ungdomsgrupper, utbildning i första hjälpen. Bidrag till hemlandsverksamheten: FI29 5000 0120 4156 99. Blodtjänst: 115 000 blodgivare. Blodtjänstcentralen: Oxlänken 13, 01730 Vanda, tel 029 300 1010. FRK utomlands: pengar, personalbistånd och förnödenheter vid katastrofer, utvecklingssamarbete. FRKs katastroffonds medlen används till biståndsarbete utomlands och i Finland. Konto: FI52 5000 0120 4156 73. Röda Korsets uppgift är att lindra den mänskliga nöden överallt i världen. Organisationen är politiskt och religiöst obunden. Medlemsföreningar i 192 länder. Kontaktlänken är Internationella rödakorsoch rödahalvmånefederationen. Internationella rödakorskommittén bistår krigsoffren och verkar som opartisk medlare. rodakorset.fi blodtjanst.fi PÄÄKI RJO ITUS – LEDAR E PR_01_2025_kokonaan.indd 4 PR_01_2025_kokonaan.indd 4 28.1.2025 15.30 28.1.2025 15.30
• 5 VI NJ ET TI RISTIIN RASTIIN Hyvä Joulumieli innosti lahjoittajia. Vuoden vapaaehtoinen pelastaja Eeva Kaataja. Vauhdikas vuosi somessa. S U V I EL O Loppu rasistiselle huutelulle TU RKU LAI N E N JÄÄKI E KKOLU PAUS Malik Hussein sai tarpeekseen rasistisesta huutelusta ja päätti lähteä mukaan Punaisen Ristin Rasisminvastaisen viikon kampanjaan. TPS:n alle 18-vuotiaissa kiekkoileva Malik kertoo kohtaamastaan rasismista kouluille suunnatussa Tunnista ja toimi -verkkotyökalussa. Maaliskuussa julkaistava työkalu opastaa nuoria toimimaan rasismia vastaan. – Rasismi tulee aina yllätyksenä ja sapettaa. Kerran olen menettänyt malttini, ja se harmittaa yhä, Malik sanoo. – Yritin ottaa huutelun pitkään leikillä, mutta se vaikutti mielenterveyteeni ja harjoitteluuni. Pelkäsin mennä treeneihin, peleihin tai vaikka somettaa. Rasisminvastaista viikkoa vietetään 17.–23. maaliskuuta. Lue lisää: www.punainenristi.fi/rasisminvastainenviikko PR_01_2025_kokonaan.indd 5 PR_01_2025_kokonaan.indd 5 28.1.2025 15.55 28.1.2025 15.55
• 6 RISTI I N R ASTI I N Filippiinejä koettelivat lokamarraskuussa viime vuosien ankarimmat trooppiset myrskyt. Suomen Punainen Risti ohjasi Filippiinien auttamiseen katastrofirahastosta 150 000 euroa. Filippiinejä autettiin myös kansainvälisen Punaisen Ristin katastrofirahaston DREF:n (Disaster Relief Emergency Fund) kautta, jota Suomen Punainen Risti rahoitti miljoonalla eurolla. Filippiinit on yksi maailman katastrofiherkimmistä maista, jonne osuu vuosittain parikymmentä trooppista syklonia ja taifuunia. Suomen Punainen Risti on tehnyt pitkään yhteistyötä Filippiinien Punaisen Ristin kanssa valmiuden ja varautumisen kehittämiseksi. Punainen Risti paikalla Hyvä Joulumieli ylitti tavoitteensa HYVÄ JOULUMIELI -keräys kotimaan vähävaraisten lapsiperheiden auttamiseksi tuotti tällä kertaa lähes 1,8 miljoonaa euroa. Tulos ylitti keräykselle asetetun tavoitteen yli puolella miljoonalla eurolla. – Lahjoitusten määrä ylitti kaikki odotukset ja osoittaa, että suomalaiset haluavat auttaa varsinkin taloudellisesti vaikeina aikoina. Lahjoittajien ansiosta pystymme taas ensi vuonna jakamaan lahjakortteja entistä useammalle perheelle. Kiitos kaikille keräykseen osallistuneille, Punaisen Ristin varainhankintajohtaja Sirpa Solehmainen sanoo. Suomen Punaisen Ristin, Mannerheimin Lastensuojeluliiton ja Yleisradion yhteinen Hyvä Joulumieli -keräys järjestettiin nyt jo 28. kerran. Keräyksen tuotoilla jaettiin joulun alla 70 euron arvoisia ruokalahjakortteja 18 000 lapsiperheelle ympäri Suomea. Hyvän Joulumielen lahjakortteja riittää entistä useammalle. K A TJ A LÖ S Ö N EN Joko olet virtuaalinen hengenpelastaja? VERIPALVELUN LUOVUTTAJAN sovelluksen uusimpaan versioon on lisätty hauskoja pelillisiä elementtejä. Verenluovuttajat saavat jatkossa luovutuksessa käynneistään virtuaalisia hengenpelastajamerkkejä, jotka kiittävät avusta ja kannustavat tulemaan uudestaan. Myös omat yhteystietonsa voi nyt päivittää sovelluksen kautta. Tuttuun tapaan sovellus näyttää lähimmät luovutuspaikat, ja sen kautta pääsee helposti ajanvaraukseen ja verenluovuttajan terveyskyselyyn. Luovuttajan sovelluksen uusin versio löytyy Google Playsta ja Applen App Storesta. Luovuttajan sovelluksen kielivalikoima kasvoi VERIPALVELUN LUOVUTTAJAN sovellus on nyt saatavana kolmella kielellä: suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Kielivalikoiman laajentaminen oli tuhansien luovuttajien toive, ja se palvelee myös Veripalvelun tavoitetta laajasta ja monimuotoisesta luovuttajakunnasta. Esimerkiksi ruotsinkieliset ovat ahkeria luovuttajia: heidän osuutensa verenluovuttajista on peräti 7,2 prosenttia eli selvästi enemmän kuin heidän osuutensa koko väestöstä. Englannin ilmoitti kielekseen viime vuonna 2,1 prosenttia verenluovuttajista. PR_01_2025_kokonaan.indd 6 PR_01_2025_kokonaan.indd 6 28.1.2025 15.55 28.1.2025 15.55
• 7 VI NJ ET TI RISTI I N R ASTI I N TEKSTI TIINA LEINONEN KUVA HENRIETTA SOININEN Ihmisen löytyminen on kaunis hetki Millaista on löytää kadonnut ihminen? – Löytymiset ovat mieleenpainuvia hetkiä. Tampereella etsintäharjoituksissa koirani, australiankelpie Bono, sai hajun ihmisestä ja lähti etenemään vainunsa johdattamana. Juuri silloin alkoi venetsialaisjuhlien ilotulitus, mutta Bono ei häiriintynyt paukkeesta vaan löysi kohdehenkilön. Eräässä todellisessa etsinnässä maastossa vilisti poikkeuksellisen monta jänistä. Silloinen hälytyskoirani Leevi ei häiriintynyt niistä vaan lähti määrätietoisesti etsimään kadonnutta. Sillä kerralla koira johdatti meidät menehtyneen ihmisen luokse. Totesimme hänen nukkuneen pois päivää tai paria aiemmin. Muuta ei enää ollut tehtävissä kuin ilmoittaa kadonneen löytyneen. Hetki oli rauhallinen ja kaunis. Millainen tunnelma etsinnöissä on? – Etsinnöissä tunnelma on keskittynyt ja luottavainen, mikä onkin parasta Vapepassa. Kaikilla etsijöillä on yhteinen päämäärä. Saatan saada etsintäparikseni ison firman johtajan, mutta työelämän saavutuksilla ei ole maastossa mitään merkitystä. Keskitymme vain siihen, että tuolla jossain on ihminen ja meidän täytyy löytää hänet. Mitä etsintä antaa koiralle? – Monesti pohditaan, mistä koira saa palkkansa, herkuistako? Bono nauttii eniten siitä, kun pääsee kanssani metsään. Maastossa kulkeminen ja kuonon käyttäminen on koiralle luonnollista. Bono nauttii eniten yhdessä tekemisestä ja ihmisen löytämisestä. Ne ovat sille paras palkinto. Mikä sinua itseäsi motivoi? – Olen kouluttanut kolme koiraa, ja yhteinen harrastus on ollut minulle ja niille antoisa. Olen oppinut paljon koirista ja niiden kouluttamisesta. Olen oppinut antamaan ensiapua ja toimimaan kriisitilanteissa. Haluan käyttää 20 vuodessa kertynyttä kokemustani muiden hyödyksi. Vapepassa on myös upea yhteishenki. Vuoden pelastaja Eeva Kaataja ja hänen koiransa Bono löytävät kadonneen, vaikka raketit räiskyvät ympärillä. Eeva Kaataja Vapepan eli Vapaaehtoisen pelastuspalvelun valitsema vuoden 2024 vapaaehtoinen pelastaja. Etsintäkoirien ohjaaja, Vapepa-johtaja ja kouluttaja. Osallistunut etsintöihin koiriensa kanssa 21 vuoden ajan. Kehittänyt Virtanäyttökokeen etsintäkoirille ja kouluttanut sen tarkastajia. Bono on äskettäin eläköitynyt etsintätehtävistä. PR_01_2025_kokonaan.indd 7 PR_01_2025_kokonaan.indd 7 28.1.2025 15.55 28.1.2025 15.55
• 8 G azan kriisissä nähtiin tammikuun puolivälissä pitkästä aikaa valonpilkahduksia, kun Israelin hallitus ja Gazan alueella valtaa pitävä Hamas pääsivät sopuun tulitauosta ja panttivankien vapauttamisen aloittamisesta. Gazan siviileille tulitauon alkaminen merkitsi ainakin hetkellistä helpotusta ja alueelle pääsevän avun moninkertaistumista. Israelin ja Hamasin välisen konfliktin kärjistyminen on johtanut katastrofaaliseen humanitaariseen tilanteeseen varsinkin suljetussa Gazassa. Kokonaisia kaupunginosia on raunioina, ja terveydenhuoltojärjestelmä on lähellä romahtamista. Väestöllä on puutetta lähes kaikesta: vedestä, ruoasta, lääkkeistä. Kansainvälinen Punainen Risti on jatkanut avustustyötään alueella äärimmäisen vaikeista olosuhteista huolimatta. Työhön osallistuvat sekä Punaisen Ristin kansainvälinen komitea ICRC että lukuisat Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun kansalliset yhdistykset. Punaisen Ristin apu suunnataan yksinomaan avun tarpeen mukaan, eikä sitä jaeta valtiollisille toimijoille tai kansallisuuden perusteella. Vuoden 1967 Kuuden päivän sodasta lähtien alueella toiminut ICRC muistuttaa myös kaikkia osapuolia jatkuvasti sodan sääntöjen noudattamisesta ja siviilien oikeudesta suojeluun ja humanitaariseen apuun. Suomen Punainen Risti on osallistunut avustusoperaatioon mm. lähettämällä henkilökuntaa ja sairaalavälineistöä ICRC:n kenttäsairaalaan Gazassa. Kahdentoista Punaisen Ristin yhdistyksen tukemassa sairaalassa on työskennellyt jo 27 suomalaista avustustyöntekijää. Sairaalatarvikkeita Gazaan on lähetetty 150 000 euron arvosta. Punaisen Ristin katastrofirahaston varojen lisäksi rahoitusta on saatu ulkoministeriöltä, joka tukee ICRC:n avustustyötä Israelissa ja lähialueilla. Israelin ja Hamasin tuorein yhteenotto alkoi lokakuussa 2023, kun Hamasin asejoukot hyökkäsivät Gazasta Israelin hallitsemalle alueelle. Hamasin yllätysiskussa surmattiin lähes 1 200 ihmistä. Sotilaallisesti ylivoimaisen Israelin iskuissa on arvioiden mukaan kuollut yli 46 000 ihmistä ja loukkaantunut yli 125 000 henkeä, heistä valtaosa Gazan alueella. Päättymätön murhenäytelmä Punaisen Ristin avustustyö Israelissa ja lähialueilla jatkuu. PA LE S T IIN A N P U N A IN EN P U O LI K U U PR_01_2025_kokonaan.indd 8 PR_01_2025_kokonaan.indd 8 28.1.2025 15.55 28.1.2025 15.55
• 9 RISTI I N R ASTI I N VUODEN 2024 NÄLKÄPÄIVÄ-KERÄYKSEN lopullinen tuotto kipusi 1,6 miljoonaan euroon, josta noin 760 000 euroa lahjoitettiin lipaskeräykseen 26.–28.9. Punaisen Ristin katastrofirahastoon kerättyjä varoja ei ole sidottu ennalta tiettyyn kohteeseen, joten niitä voidaan käyttää nopeasti siellä, missä apua eniten tarvitaan. Varoilla autetaan hädässä olevia ihmisiä kotimaassa ja maailmalla. – Haluamme kiittää kaikkia vapaaehtoisia ja lahjoittajia. Te teette Punaisen Ristin auttamistyön mahdolliseksi, Punaisen Ristin varainhankintajohtaja Sirpa Solehmainen kiittää. Nälkäpäivän kampanja-aika oli tällä kertaa aiempaa lyhyempi, ja keräys saavutti tiivistetylle kampanjalle asetetut tavoitteet. Uudistuksen taustalla on digitalisaatio, joka on muuttanut sekä ihmisten tapoja lahjoittaa että varainhankinnan kanavia. Lyhyemmällä kampanja-ajalla voimat voidaan keskittää entistä selvemmin lipaskeräykseen, joka on kaikille suomalaisille tuttu. Nälkäpäivän kokonaistulos 1,6 miljoonaa 66 657 jäsentä kuului vuodenvaiheessa Suomen Punaiseen Ristiin. Järjestöön liittyi vuoden aikana 2 798 uutta jäsentä. Lähde: SPR:n jäsenrekisteri PUNAINEN RISTI 25 VUOTTA SITTEN Tanssien apua Etiopiaan ”PUNAISEN RISTIN avustustyöntekijät kuulivat tästä pienestä 7 000 asukkaan erämaakaupungista valvoessaan ruoanjakelua. Paikalle lähetetty tiimi tapasi riutuneita lapsia, äitejä jotka eivät pysty ruokkimaan lapsiaan, vanhuksia jotka tuskin kykenivät kävelemään. Monet perheet ovat menettäneet kaiken karjansa, vain onnekkailla on lehmä tai vuohi jäljellä.” Punainen Risti 3/2000 Poikkeuksellinen kuivuus aiheutti nälänhätää Etiopiassa. Helsinkiläinen tanssiryhmä Cosmic People keräsi tanssiesityksellä varoja nälkäisille. J O O N A S B R A N D T Punaisella Ristillä vauhdikas somevuosi SUOMEN PUNAISEN RISTIN kanavien suosio sosiaalisessa mediassa pysyi vuonna 2024 korkealla tasolla. Punaisen Ristin somejulkaisut keräsivät Facebookissa, Instagramissa, LinkedInissä ja X:ssä yli 9 miljoonaa näyttökertaa. Maksettuja näyttökertoja kertyi tämän lisäksi noin 6,5 miljoonaa. Kanavista selvästi suosituin oli edelleen Facebook, toiseksi eniten yleisöä tavoitettiin Instagramissa. Punaisen Ristin somejulkaisuja kommentoitiin vuoden aikana lähes 6 600 kertaa. Aino Huuhti neuvoi Johanna Gromovia lahjoittamaan MobilePaylla. PR_01_2025_kokonaan.indd 9 PR_01_2025_kokonaan.indd 9 28.1.2025 15.55 28.1.2025 15.55
• 10 VI NJ ET TI E nsin keitetään kahvit – laihat, tietenkin. Marita Kivinen, 76, ja Pirjo Hietikko, 67, pitävät nimittäin molemmat laihasta, teenvärisestä kahvista. Eripuraa ei synny oikein mistään muustakaan. Vaikka kaksikko on pitänyt yhtä jo kymmenisen vuotta, he eivät muista riidelleensä koskaan. – Olemme kai sillä tavalla samanlaisia, ettei ole tarvinnut änkätä. Ei, vaikka me puhumme ihan kaikesta mahdollisesta, Pirjo sanoo. Marita ja Pirjo ystävystyivät Punaisen Ristin ystävätoiminnan kautta, kun Pirjo otti yhteyttä Punaisen Ristin Ilmajoen osastoon. – Sanoin, että nyt minä tarvitsisin ystävää. Ei aikaakaan, kun minulle soitettiin takaisin, että tämmöinen Marita olisi. Minä sanoin siihen, että no mahtavaa, me tunnemmekin jo! Sattumalta Marita oli aiemmin työskennelYstävän vierailu on viikon kohokohta Punaisen Ristin kautta ystävystyneet Marita ja Pirjo jakavat jopa samanlaisen kahvimaun. TEKSTI KIRSI HAAPAMATTI KUVA KRISTA LUOMA 10 Marita Kivinen (vas.) ja Pirjo Hietikko asuvat Ilmajoella muutaman kilometrin päässä toisistaan. PR_01_2025_kokonaan.indd 10 PR_01_2025_kokonaan.indd 10 28.1.2025 15.37 28.1.2025 15.37
• 11 YSTÄVÄN PÄIVÄ 14. 2. "En ole uskonnollinen, mutta jotenkin minä ajattelen, että tämä on minulle annettu." lyt kotiavustajan tehtävissä Pirjolla muutaman tunnin viikossa. – Tosin emme me silloin hirveän paljon ehtineet juttelemaan. Kotiavustajana aika meni kotihommissa, mutta kyllä me tuttuja olimme, Marita muistelee. Punaisen Ristin vapaaehtoisena ystävänä toimiminen ei ole Maritalle työtä eikä velvollisuus, vaan aitoa, vastavuoroista ystävyyttä. – Minäkin saan tästä paljon. Joka kerta, kun lähden Pirjon mökistä, olen paremmalla tuulella. Pirjo on niin positiivinen, että se tarttuu! Pirjo taas kuvailee Maritan vierailuja viikkojensa pelastukseksi. – Ilman Maritaa en kauheasti tapaisi muita ihmisiä. Minun liikkumiseni on huonoa, enkä käy oikein missään. Rollaattorin avulla teen kyllä lenkkejä, ja toisinaan me käymme Maritan kanssa hautausmaalla puolisoni Ollin haudalla. Naisten kesken Maritan ja Pirjon sanailu on hauskaa seurattavaa. Naurunpyrskähdykset sävyttävät juttuja, kun ystävykset välillä naljailevat hyväntahtoisesti toisilleen. Toista uskaltaa ”huudattaa”, kuten Etelä-Pohjanmaalla sanotaan. Se on merkki luottamuksesta. – Pystyn puhumaan Maritalle kaikki asiani. Välillämme ei ole salaisuuksia, Pirjo sanoo. Kun ystävykset alkavat ”toimittelemaan” kahvipöydän ääressä, miesväki saa luvan poistua. Kun he tapaavat välillä Maritan kotona, Maritan puoliso Kari jättää naiset keskenään. Myös Pirjon miehellä Ollilla oli tapana antaa naisille turinointirauha. Kahdenkeskinen oleminen tuntuu molemmista tärkeältä. – Vaikka aluksi ajattelin, että Marita hermostuu minuun, kun puhun niin paljon, Pirjo sanoo. Marita lupaa kyllä kertoa, jos niin kävisi. – Olemme molemmat puheliaita, kuten kuuluukin, hän toteaa. Pirjo lisää, että ystävän tärkein ominaisuus on kuitenkin taito kuunnella. – Siinä Marita on verraton. Monta rautaa tulessa Vapaaehtoisena ystävänä Marita on toiminut jo pitkään. Tällä hetkellä hänellä on Punaisen Ristin kautta kaksi ystävää, joita hän käy säännöllisesti katsomassa. Maritan vapaaehtoisrepertuaari on muutenkin vakuuttava: Punaisen Ristin lisäksi hän on mukana Eläkeliiton, Sydänyhdistyksen ja Ilmajoen musiikkijuhlien toiminnassa. Kaiken lisäksi Marita on viime aikoina tehnyt sijaisuuksia entisellä työpaikallaan, kuntouttavaa työja päivätoimintaa järjestävällä Ilmajoen Toimintatalolla. – Sanotaanko näin, että minun käytössäni meidän kotimme ei paljoa kulu, Marita nauraa. Kun Maritalta kysyy, miten hän ehtii kiireisen arkensa keskellä olla mukana ystävätoiminnassa, hän hiljenee hetkeksi tuumaamaan asiaa. – En ole mitenkään uskonnollinen, mutta jotenkin minä ajattelen, että tämä on minulle annettu. Pidän ihmisten seurasta ja haluan auttaa. Jutunjuurta riittää Välillä Pirjo ja Marita muistelevat vanhoja asioita. Molemmat ovat tehneet monipolvisen työuran. Marita on työskennellyt tekstiilialalla ja kehitysvammaisten parissa. Pirjon ensimmäinen työpaikka nuorena tyttönä oli teurastamossa. – Muistan vieläkin, miten pitelin sian takajaloista kiinni, kun sitä pistettiin. Kaikenlaista sitä on pitänyt tehdä! Pirjon työura katkesi jo pian nelikymppisten jälkeen. Hänellä on useampia pitkäaikaisia sairauksia, jotka heikentävät liikuntakykyä ja jaksamista. Vastoinkäymisistä huolimatta Pirjon elämänasenne on aurinkoinen. Hän esittelee tupakeittiönsä seiniä kiertäviä valokuvia. Kaksi lasta, neljä lapsenlasta ja yksi lapsenlapsenlapsi ovat mielessä joka päivä. Yksi lapsenlapsista harrastaa jääkiekkoa. Maritalla on yksi lapsi ja kaksi lapsenlasta. Jälkikasvun touhuissa ystävyksillä riittää aina juteltavaa. Nyt pirtinpöydän ääressä raikaa taas nauru. Aina niin ei ole ollut, mutta ystävykset pitävät yhtä myös synkempinä aikoina. – Kun Olli kuoli, Maritasta oli minulle valtavasti apua. Me puhuimme paljon, ja Marita antoi minulle aivan ihanan kirjan, johon sain kirjoittaa ajatuksiani. Maritan ystävyys on antanut minulle valtavasti, Pirjo sanoo. ? PR_01_2025_kokonaan.indd 11 PR_01_2025_kokonaan.indd 11 28.1.2025 15.37 28.1.2025 15.37
• 12 ” Olen kaupitellut toimintaa myös kavereilleni. Yhden olen jo saanut mukaan. ” S imba pomppaa kevyesti kiipeilypuulta keittiönpöydälle. Noora Räsänen, 22, toruu vilkasta kissaansa hellästi. Reilut kolme vuotta sitten Simba oli vasta pentu ja Noora oli juuri muuttanut sen kanssa uudelle opiskelupaikkakunnalle Kemiin. Simba toi seuraa, mutta samalla lemmikki sitoi kotiin. Parinkymmenen tuhannen asukkaan Kemi ei koronan ensimmäisen aallon jälkeen tarjonnut sellaista vilkasta opiskelijaelämää, mistä sosionomiksi opiskeleva Noora oli haaveillut. – Olin vasta eronnut, eivätkä uudet opiskelukaverit olleet niin tuttuja. Ei olYksinäisyyteen auttoi toisten auttaminen Uusi opiskelupaikkakunta sysäsi Noora Räsäsen yksinäisyyteen. Puhuminen ja toisten auttaminen helpotti myös omaa oloa. TEKSTI JENNI RÄINÄ KUVAT VESA RANTA lut ketään kenen kanssa viettää aikaa. Olo oli jollain tavalla merkityksetön, kun joutui olemaan yksin, hän muistaa. Keväällä tuli koronan toinen aalto, ja lähiopetus loppui. Paikkakunnalta löytyneet uudet kaverit muuttivat takaisin sadan kilometrin päähän Ouluun. Vinkki poikaystävältä Noora oli täyttänyt syksyllä YTHS:n kyselyn uusille opiskelijoille. Kyselyn pohjalta terveydenhoitaja pyysi juttutuokiota Nooran kanssa. Hän oli pistänyt merkille, että Noora koki yksinäisyyttä. Terveydenhoitaja suositteli Nooralle Punaisen Ristin ystävätoimintaa. Saman suosituksen antoi myös NooNoora Räsänen lähti mukaan ystävätoimintaan terveydenhoitajan ehdotuksesta. PR_01_2025_kokonaan.indd 12 PR_01_2025_kokonaan.indd 12 28.1.2025 15.37 28.1.2025 15.37
• 13 ran uusi poikaystävä, joka toimi Punaisessa Ristissä vapaaehtoisena. Noora päätti ilmoittautua vapaaehtoiseksi ystäväksi, sillä hän koki sen itselleen sopivammaksi rooliksi. Hän halusi auttaa ja tukea muita, jotka olivat hänen kanssaan samassa tilanteessa. – Kävin peruskoulutuksen ja tutustuin Kemin toimintaan, mutta siellä ystäviä eivät etsineet nuoret vaan pääasiassa ikäihmiset. Noora päätti erikoistua verkkoystävätoimintaan, jossa hän tapaisi todennäköisemmin ikäisiään ja nuorempia. Verkkoystävätoiminnassa ystävien kanssa viestitellään sovitulla alustalla esimerkiksi sähköpostitse, Telegramin tai Discordin kautta. Noora odotteli neljä kuukautta ystävää hakevia. – Aluksi minulla ei ollut palvelun kautta yhtään ystäviä. Vähän myöhemmin alkoi sitten tulla kysymyksiä, että haluatko ottaa vielä yhden ystävän. Pienet yhdistävät asiat Verkkoystävänä Noora saa tiedon ystävää toivovan iästä, sukupuolesta ja kotimaakunnasta. Alkuun hän pyrkii antamaan toiselle osapuolella paljon tilaa kertoa itsestään. Aina keskustelu ei etene alkua pidemmälle, jos esimerkiksi yhteisiä mielenkiinnonkohteita ei löydy. Toisaalta jos pieniäkin yhdistäviä asioita löytyy, keskustelu saattaa lähteä vauhdikkaasti liikkeelle. Yhden verkkoystävän kanssa Noora jakoi kiinnostuksen anime-sarjoihin ja yhteisiin tietokonepeleihin. Myös Simba-kissasta riitti juteltavaa. – Mieleenpainuvinta on ollut, kun yksi ystävistäni kertoi, että hänellä oli vaikea olla. Tuntui, etten osannut sanoa siihen mitään, mutta keskustelun jälkeen ystävä kiitti, että hänellä oli parempi olo. Verkkoystävälle ei tarvitse jakaa edes oikeaa nimeään, ellei sitä halua itse tehdä. Toisaalta osa verkossa tavanneista ystävistä päätyy myös tapaamaan, kun ystävyys on syventynyt tarpeeksi. Noora ei ole itse tavannut verkkoystäviään, mutta vapaaehtoisuus auttoi häntä silti vaikean ajanjakson yli. Keväällä 2024 Noora muutti Ouluun, josta löytyi taas uusia ystäviä. Hän jatkaa silti ystävätoimintaa harrastuksena opintojensa ohessa, sillä toisten auttaminen tuntuu hyvältä. Verkkoystävyys joustaa Yhteensä Nooralla on ollut seitsemän verkkoystävää. Jotkut ovat jääneet ajan myötä pois, kun keskustelu on vähitellen hiipunut tai Noora on ”ghostattu” eli yksinkertaisesti lakattu vastaamasta viesteihin. Joidenkin kanssa Noora vaihtaa kuulumisia vielä pitkienkin aikojen jälkeen. Parhaillaan hänellä on kaksi ystävää, joista toisen kanssa hän viestittelee vähintään kerran kahdessa viikossa, toisen kanssa satunnaisesti. Noora on ystävilleen avoin omasta tilanteestaan: joskus aikaa keskusteluun on paremmin, joskus huonommin. – Olen kaupitellut ystävätoimintaa myös kavereilleni. Tätä voi tehdä sen verran kuin itsellä on aikaa. Yhden kaverin olen jo saanut mukaan toimintaan. Ystävänä toimimisen kautta Noora on tutustunut myös toisiin vapaaehtoisiin. Verkkoystäviään hän ei halua kuormittaa omilla ongelmillaan, mutta muille vapaaehtoisille ja toiminnan vetäjille voi puhua avoimesti. Työ nuorten parissa kiinnostaa Syksyllä 2024 Noora veti toisten vapaaehtoisten kanssa Yksinäisyys puheeksi -verkkoryhmää 18–45-vuotiaille yksinäisyydestä kärsiville. Ryhmässä käytiin läpi muun muassa vuorovaikutustaitoja ja puhuttiin yksinäisyyden syistä. – Haluaisin jatkossakin kehittää verkkotoimintaa ja erityisesti nuorten toimintaa, Noora suunnittelee. Nooran mielestä nuorille on luontevaa olla ystäviä vain verkon välityksellä, mutta alustan valinnalla on iso merkitys keskustelun onnistumiselle. Hänen mukaansa parhaiten toimii Discord-pikaviestisovellus, muut vaihtoehdot ovat jäykempiä. Suurin haaste on kuitenkin se, miten nuoret löytäisivät ystävätoiminnan – palvelu pitäisi löytää muutenkin kuin olemalla ammattiavun piirissä. Nooraa itseään ystävätoiminta auttoi jo siksi, että hän rohkaistui puhumaan yksinäisyydestään ääneen. – Kun sain tehtyä yksinäisyyteni eteen jotain, se lähti purkautumaan. ? YSTÄVÄN PÄIVÄ 14. 2. Verkkotoiminnassa Noora Räsänen arvostaa erityisesti joustavuutta. PR_01_2025_kokonaan.indd 13 PR_01_2025_kokonaan.indd 13 28.1.2025 15.37 28.1.2025 15.37
• 14 Ystävyyttä ja yhteisiä rientoja Punaisen Ristin Sirius-kerhossa tavataan toisia, kahvitellaan ja haastetaan älynystyröitä. – Tämä porukka ei todellakaan halua sammaloitua, kerhon vetäjä Sirkku Dölle sanoo. TEKSTI ESSI VAN DER PLOEG KUVAT JARI HÄRKÖNEN 14 Sirkku Dölle on toiminut Siriuksen vetäjänä jo viisitoista vuotta. Jorma Airola, Hilkka-Liisa Pitkänen (kesk.) ja Anneli Kyösola ovat kerhon vakikävijöitä. P öydät alkavat hiljalleen täyttyä, kun Punaisen Ristin eläkeläiskerho Siriuksen kävijät istuutuvat paikoilleen Espoon Tapiolan palvelukeskuksen suuressa salissa. Sitä ennen on käyty kahvipöydän kautta, valittu sen runsaasta tarjonnasta itselleen mieluisat antimet ja kilautettu koppaan kaksi euroa. Kahvipöydän, kuten iltapäivän ohjelmankin, on koostanut kerhon pitkäaikainen emäntä, Sirkku Dölle, 82. – Sirkku on kerhomme sielu, oikea aarre! Ajatelkaa nyt, mikä työ siinä on, kun etsii esimerkiksi sopivat esitelmöitsijät, varaa kuljetukset retkikohteisiin ja päälle päätteeksi hoitaa tarjoilut, kerhon pitkäaikainen jäsen Hilkka-Liisa Pitkänen, 77, sanoo. Esitelmiä laidasta laitaan Tapiolan Sirius-kerho täytti viime vuonna jo neljäkymmentä vuotta. Kerho syntyi aikoinaan, kun palvelukeskus otti yhteyttä Punaiseen Ristiin ja tarjosi tilojaan ikäihmisten kerhoa varten. – Itse tulin mukaan jäätyäni eläkkeelle, ja olen toiminut kerhon vetäjänä viisitoista vuotta. Meitä emäntiä oli aikoinaan kolme, mutta useamman vuoden olen pyörittänyt tätä yksin. Toivoisin kyllä, että saisin tähän jonkun avuksi. Puuhaa riittää, Dölle naurahtaa. Kaksi kertaa kuukaudessa kokoontuvalla kerholla on aina tarjota jotain, joka haastaa pohtimaan ja oivaltamaan. Yleensä Siriukseen on kutsuttu esitelmän pitäjä. Kevätkaudella kuullaan luentoja niin Bysantista, ADHD:sta kuin somaliperheiden elämästäkin. – Kävijät ovat saaneet tehdä aloitteita kiinnostavista aiheista. Esimerkiksi tänään esitelmän pitää eläkkeellä oleva ekonomi Simo Brummer aiheesta ”Atomin matka tieteestä talouden ytimeen”. PR_01_2025_kokonaan.indd 14 PR_01_2025_kokonaan.indd 14 28.1.2025 15.37 28.1.2025 15.37
• 15 Mikko Sajaniemi, Tuula Lämsä (kesk.) ja Tuula Lintunen syventyvät esitelmään. Sirius-kerhon kävijöistä monet ovat seitsemäntai kahdeksankymppisiä, jotkut vanhempiakin. – Siitä huolimatta heillä on halu oppia ja tutustua uusiin juttuihin. Olemme käyneet strutsifarmilla ja syöneet hyönteisiä osana kulinaarisia löytöretkiämme. Tämä porukka ei todellakaan halua sammaloitua, Dölle tähdentää. Joka toinen tiistai kerholle Tammikuisena tiistaina koolla on parikymmenpäinen joukko pääosin Tapiolassa, mutta myös esimerkiksi Espoon Olarissa ja Matinkylässä asuvia eläkeläisiä. Valtaosa on naisia, mutta joukkoon mahtuu myös jokunen mies. Yksi heistä on kerhoaktiivi Jorma Airola, 73. – Tulin Siriukseen ensi kertaa neljä vuotta sitten Sirkun kutsumana. Kerhoon on aina mukava tulla, koska täällä tapaa tuttuja. Iltapäivän päätteeksi mieli on iloinen ja virkistynyt, Airola sanoo. Samassa pöydässä istuu Anneli Kyösola, 83. Hän nyökyttelee topakasti päätään Airolan kiitellessä kerhon monipuolista tapahtumatarjontaa ja mainitsee varaavansa kuukauden joka toisen tiistain Siriukselle. – Täältä löydän sellaisia mielenkiinnon kohteita, joihin työiässä teki usein mieli paneutua, mutta joihin ei silloin ehtinyt. Kerho on hyvä paikka hankkia älyllistä sisältöä elämäänsä ja tutustua samanhenkisiin ihmisiin. Monista on tullut ystäviä, Kyösola sanoo. Hilkka-Liisa Pitkänen kertoo olevansa huonojalkainen ja tarvitsevansa kävelykeppien tukea. Kuulokin on heikentynyt, mutta se ei menoa hidasta. – Voimme itse päättää, minkä verran haluamme antaa vaivoillemme valtaa. Jäämmekö sohvan pohjalle vai uskaltaudummeko talviliukkaista huolimatta ulos? Jos ajattelee, että ei minusta ole enää mihinkään, tekee vain itselleen hallaa. Jostakin se motivaatio on kaivettava, ja yleensä se löytyy ihan omasta sisimmästä, Pitkänen muistuttaa. Hän kertoo eräästä kerhoretkestä, joka suuntautui Fazerin tehtaille itäiseen Helsinkiin. – Kuinka kiinnostavaa oli nähdä aito kaakaopuu ja kuunnella asialleen omistautunutta opasta! Se jäi erityisesti mieleen, että yhden suklaan kerrottiin olevan todella haitallista kesämökkiin "Tänne on helppo tulla, kerho on avoinna ihan kaikille." YSTÄVÄNPÄIVÄ MUISTUTTAA meitä ystävän merkityksestä – yhdessä tekemisestä, hauskoista jutuista, toisen ihmisen läsnäolosta. Kaikilla ei kuitenkaan ole ystävää, ja yhä useampi Suomessa kokee yksinäisyyttä. PUNAISESSA RISTISSÄ 14. helmikuuta on ystävätoiminnan juhla. Se on hetki nostaa esiin vapaaehtoisten tekemää arvokasta työtä ja innostaa uusia tekijöitä mukaan antoisaan toimintaan. Vapaaehtoinen ystävätoiminta on tehokas keino lievittää yksinäisyyttä! YSTÄVÄTOIMINTA ON ollut Punaisen Ristin kotimaan vapaaehtoistoiminnan kulmakivi jo vuosikymmeniä. Tavallisin ystävätoiminnan muoto on paritoiminta, jossa koulutettu vapaaehtoinen toimii pitkäaikaisena ystävänä ja tukena yhdelle ihmiselle, usein ikäihmiselle, mutta ystävänä voi toimia myös esimerkiksi nuorille, maahanmuuttajille, vangeille tai laitospotilaille. Ystävätoimintaan voi osallistua myös verkon välityksellä ja isommassa porukassa. Lue lisää: punainenristi.fi Ystävänpäivä yhdistää talveksi pesiytyneille hiirille. Vielä kun muistaisin, mikä juuri siinä suklaassa on se vaarallinen juttu... Kerho lievittää yksinäisyyttä Retkille tulee usein mukaan sellaisiakin ihmisiä, jotka eivät niinkään välitä esitelmistä tai kerhon muista aktiviteeteista. Dölle muistelee kolmea ysikymppistä ystävätärtä, jotka lähtivät tutustumaan kerhon mukana Sipoon kirkkoihin. – Naisia kiinnosti kovasti kirkkoarkkitehtuuri, ja vaikka heidän kulkunsa rollaattoreiden kanssa oli melko huteraa, innostus paistoi heidän kasvoiltaan. Pöytäseuralaiset Airola, Pitkänen ja Kyösola tunnustavat Punaisen Ristin ja muiden järjestöjen voiman ikäihmisten yksinäisyyttä vähentävänä tekijänä. – Tällaiset matalan kynnyksen tapaamispaikat ovat hyvä tapa tavata muita. Tänne on helppo tulla, ja kerho on avoinna ihan kaikille, ei vain Espoon eläkeläisille. Tämän päivän esitelmästäkin oli ilmoitus Hesarin menopalstalla, Pitkänen vinkkaa. Pientä huolta kerhoaktiiveissa aiheuttaa lähitulevaisuus. Palvelukeskuksella saattaa olla jatkossa kokoontumistilalle muuta käyttöä. Jos niin käy, Sirius joutuu etsimään toiset tilat. – Mutta ei Sirius siihen kaadu – sitten tapaamme vaikka kirjastossa, Airola vakuuttaa. ? YSTÄVÄN PÄIVÄ 14. 2. PR_01_2025_kokonaan.indd 15 PR_01_2025_kokonaan.indd 15 28.1.2025 15.37 28.1.2025 15.37
• 16 K aikki veri on punaista, mutta ei suinkaan samanlaista. Ihmisten punasoluissa on suurta vaihtelua. Moni tuntee ABO-veriryhmän, mutta sen lisäksi on myös harvinaisia veriryhmiä. Näitä harvinaisuuksia on löydetty jo yli 350, ja lisää löytyy edelleen. Jotta kaikille tarvitsijoille saataisiin sopivaa verta, luovuttajakunnan tulisi olla edustava otos koko väestöstä. Siksi erilaisia luovuttajia tarvitaan enemmän ja monipuolisesti kaikista eri väestöryhmistä ympäri Suomea. – Tässä tarvitsemme apua. Teemme yhteistyötä oppilaitosten, työpaikkojen, Puolustusvoimien sekä eri yhteisöjen kanssa. Verenluovuttajatkin voivat auttaa tuomalla kaverin mukaan seuraavaan verenluovutukseen, Veripalvelun asiakkuuspäällikkö Liisa Romo sanoo. – Tällä hetkellä meillä on liian vähän verenluovuttajia. Vain kolme prosenttia väestöstä luovuttaa verta. Normaalioloissa pystymme toimittamaan sairaaloille tarvitut verivalmisteet, mutta poikkeustai kriisitilanteita varten Juuri sinua tarvitaan! Kaikki veri on punaista, mutta sitä on jopa satoja erilaisia tyyppejä. TEKSTI NINA PINJOLA/MEDIAFOCUS KUVAT MATTI RAJALA luovuttajia tarvittaisiin varalle nykyistä enemmän. Kaikkia tarvitaan Lääketieteen kehityksen myötä potilaille pystytään antamaan yhä tarkemmin juuri omaa veriryhmää vastaavaa verta. Kun erilaiset veriryhmätekijät huomioidaan mahdollisimman laajasti, verensiirron riskit pienenevät. Kaikkia veriryhmiä tarvitaan luovuttajiksi, mutta erityinen pula on harvinaisista veriryhmistä. Veriryhmä luokitellaan harvinaiseksi, kun sen esiintyvyys väestössä on 1:1000 tai pienempi. – Meillä on sellaisia veriryhmiä, jotka ovat juuri suomalaisille tyypillisiä, ja joista osaa ei esiinny juuri missään muualla, lääkäri Janina Forstén Veripalvelusta kertoo. Veriryhmät ovat periytyviä, ja niillä on tapana rikastua väestössä alueellisesti. Siksi eri maista kotoisin olevien ihmisten veret poikkeavat toisistaan. Veripalvelu tekeekin luovuttajille veriryhmätyypitystä, jotta jokaiselle löytyisi rekisteristä tarvittaessa sopiva luovuttaja. Kaikkia tyypityksiä ei kuitenkaan kannata tehdä kaikille. Harvinaiset veriryhmät periytyvät resessiivisesti. Se tarkoittaa, että ominaisuus ilmenee vain, jos henkilö perii kyseisen geenin molemmilta vanhemmiltaan. Veripalvelu alkoi kysyä kaikilta verenluovuttajilta vanhempien syntymämaata 13. tammikuuta alkaen. Syntyperää kysytään vain kerran, ja vastaaminen on vapaaehtoista. – Verenluovuttajien vanhempien syntymäperää kysymällä voimme kohdistaa veriryhmätekijöiden tyypitykset geneettisen perimän mukaan. Niin saamme rajalliset resurssit hyödynnettyä mahdollisimman tehokkaasti, laboratorioasiantuntija Katri Haimila selittää. Verentarve muuttuu Ulkomaalaistaustaisten osuus Suomen väestöstä on kaksinkertaistunut viimeisten kymmenen vuoden aikana. Maahanmuuton myötä potilaat ovat aiempaa moninaisempia ja tarvitsevat erilaisia verivalmisteita. Nykyinen verenluovuttajakunta ei enää edusta riittävän kattavasti potilaskuntaa. – Esimerkiksi afrikkalaisilla ja eteläamerikkalaisilla on paljon harvinaisia veriryhmiä. Siksi toivomme verenluoPR_01_2025_kokonaan.indd 16 PR_01_2025_kokonaan.indd 16 28.1.2025 15.37 28.1.2025 15.37
• 17 vuttajiksi erityisesti näistä maista kotoisin olevia henkilöitä, Haimila sanoo. Harvinaisia veriryhmiä on kaikilla maantieteellisillä alueilla. Myös kantasuomalaisilla on omansa, Jk-3. – Lähetämme Jk-3-verta usein Ruotsiin ja Yhdysvaltoihin, koska niissä maissa asuu paljon suomalaisia. Potilaiden pelastamiseksi Verta tarvitaan sairaaloissa esimerkiksi synnytysten ja kirurgisten toimenpiteiden yhteydessä sekä anemian hoitoon syöpäpotilailla. Luovuttajia harvinaisista veriryhmistä etsitään erityisesti potilaille, joille on muodostunut verensiirtojen tai raskauksien myötä veren vasta-aineita. Niitä voi muodostua kenelle tahansa, mutta useat verensiirrot kasvattavat riskiä. – Mikäli vasta-aineita on muodostunut, potilaalle annettavan veren olisi oltava täsmälleen samaa, harvinaista veriryhmää kuin saajallakin. Jotta kaikille löytyisi juuri sopivaa verta, reserviin tarvitaan paljon erilaisia tyypitettyjä luovuttajia, Katri Haimila sanoo. Jos kotimaan rekisteristä tai pakastetuista veristä ei löydy sopivaa, yhdelle potilaalle voidaan joutua etsimään sopivaa luovuttajaa jopa ympäri maailmaa. – Kysymme tarvittaessa apua maailmanlaajuisesta harvinaisten luovuttajien rekisteristä, mutta veren saaminen on joka tapauksessa hidasta. Varautumisen kannalta tarvittaisiin lisää kotimaisia luovuttajia. – Entä jos juuri sinä olisitkin se sopiva? Meitä kaikkia tarvitaan, Liisa Romo painottaa. ? Mikä on sinun veriryhmäsi? VERIRYHMÄN RATKAISEVAT veren punasolujen pinnan rakenteet. Niissä esiintyy paljon vaihtelua samaan tapaan kuin monessa muussakin perinnöllisessä ominaisuudessa, esimerkiksi silmien värissä. JOKAISEN IHMISEN veri kuuluu yhteen neljästä ABO-veriryhmästä: A, B, O tai AB. Nämä neljä veriryhmää jaetaan lisäksi Rh D -tekijän mukaan Rh D -positiiviseen ja Rh D -negatiiviseen. Näin ABOja Rh D -veriryhmien yhdistelmiä on yhteensä 8. POTILAALLE PYRITÄÄN antamaan aina oman veriryhmän mukaista verta. Niin sanottu hätäveri Osopii kaikille, joten sitä annetaan potilaille suhteessa muita enemmän. OSA VERIRYHMISTÄ on verensiirtojen, raskauden ja synnytyksen kannalta muita merkityksellisempiä, koska ne ovat alttiimpia vasta-aineiden muodostumiselle. Siksi kaikkien raskaana olevien naisten veriryhmät tutkitaan, ja kaikista verenluovuttajista määritetään ABO-, Rhja Kell-veriryhmät. EDELLÄ MAINITTUJEN tekijöiden lisäksi punasolujen pinnalla esiintyy kymmeniä muita rakenteita, joiden mukaan veri voidaan jakaa vielä tarkempiin ryhmiin. Tällaiset veriryhmät huomioidaan tarpeen mukaan. Lisätutkimuksia tarvitaan erityisesti sellaisten potilaiden kohdalla, joille on jo muodostunut veren vasta-aineita, joilla on harvinainen veriryhmä, tai joilla on muuten kohonnut riski immunisaatiolle eli vasta-aineiden muodostumiselle. Janina Forstén haluaa tarjota jokaiselle potilaalle parhaiten sopivaa verta. Veriryhmällä on merkitystä myös trombosyyttieli verihiutalevalmisteissa. Janina Forstén (oik.) ja Katri Haimila toivovat lisää eritaustaisia luovuttajia. PR_01_2025_kokonaan.indd 17 PR_01_2025_kokonaan.indd 17 28.1.2025 15.37 28.1.2025 15.37
• 18 VI NJ ET TI 18 Punaisen Ristin liikkuvat klinikat toivat Heidi Saarisen Länsi-Ukrainan vuoristoon. Terveyttä ja turvaa Heidi Saarinen lähti Ukrainaan rakentamaan terveydenhuoltoa sinne, minne sitä ei muuten enää riitä. Länsi-Ukrainan vuoristossa Punaisen Ristin liikkuva klinikka on asukkaiden ainoa turva. TEKSTI KIMMO HOLOPAINEN KUVAT NATALIA KOVALYOVA PR_01_2025_kokonaan.indd 18 PR_01_2025_kokonaan.indd 18 28.1.2025 15.37 28.1.2025 15.37
• 19 M aantie Tšernivtsin kaupungista länteen mutkittelee läpi kumpuilevien peltoaukeiden ja pikkukylien. Maasto muuttuu mäkisemmäksi vähitellen, kunnes noin tunnin ajomatkan jälkeen lounaasta kohoaa näkyviin Karpaattien vuorijono. Siellä sijaitsee tämän kenttämatkan ensimmäinen etappi, Roztokyn kylä. Matkaa tehdään kahdella Ukrainan Punaisen Ristin Toyota Landcruiserilla. Niiden maasto-ominaisuudet tulevat tarpeeseen, kun asfaltoitu maantie kutistuu kuoppaiseksi vuoristotieksi. Perillä Roztokyssa poiketaan ensin paikalliselle terveyskeskukselle, josta matka jatkuu syvemmälle vuoristoon. Talvi tekee tuloaan, mutta tänään lumipälvien täplittämää maisemaa valaisee aurinko. Romanian raja on linnuntietä parinkymmenen kilometrin päässä. Ajourat ovat vuoroin mudan ja jään peitossa. Konyatynin pikkukylässä autot pysäköidään harjakattoisen puurakennuksen eteen. Vanhaa kyläkoulua muistuttava rakennus on joskus maalattu punamullalla, mutta se kaipaisi kipeästi uutta käsittelyä. – Tässä mökissä on toiminut paikallinen terveydenhuolto, Suomen Punaisen Ristin avustustyöntekijä Heidi Saarinen sanoo. – Ukrainan maaseudulla terveydenhuollosta ovat perinteisesti vastanneet ”feldsherit”, joka oli yleinen ammatti varsinkin entisen Neuvostoliiton maissa. Suomeksi se voisi kääntyä ”välskäriksi” tai jonkinlaiseksi kenttälääkäriksi. Välskärit olivat itsenäisiä terveydenhuollon ammattilaisia, eräänlainen väliporras hoitajan ja lääkärin välissä. – He pitivät vastaanottoja syrjäseuduilla ja pystyivät määräämään esimerkiksi tavallisimmat lääkkeet. Nykypäivänä se alkaa olla kuoleva ammatti. – Nyt terveydenhuoltoa tarjoaa Punaisen Ristin liikkuva klinikka. Täällä Konyatynissa vastaanotto on avoinna pari kertaa kuukaudessa. Rostokyssa palvellaan aina arkisin kello 9–13, minkä jälkeen klinikka kiertää lähialueilla, Saarinen kertoo. Samalla asialla Punainen Risti on paikalla tälläkin kertaa, tosin liikkeellä ollaan tavallista suuremmalla joukolla. Saarinen ja hänen itävaltalainen kollegansa Christian Diemt työskentelevät Itävallan ja Suomen Punaisten Ristien tukemalle terveysohjelmalle, jolla paikataan Ukrainan konfliktin pahasti ylikuormittaParaska Likazin ja hänen äitinsä Vasylynan ainoa terveydenhuolto on Punainen Risti. ”Paljon vanhuksia on jäänyt yksin.” PR_01_2025_kokonaan.indd 19 PR_01_2025_kokonaan.indd 19 28.1.2025 15.37 28.1.2025 15.37
• 20 VI NJ ET TI maa terveydenhuoltoa. Tänään he ovat kenttämatkalla keräämässä ensikäden tietoa ja kokemuksia liikkuvien klinikoiden toiminnasta. Seurueeseen kuuluvat myös Ukrainan Punaiselle Ristille työskentelevä lääkäri Oksana Slyzhuk, sairaanhoitajat Nanalia Marusiak ja Yana Gozhda sekä kuljettajat. Ihmisten tarpeiden mukaan Itävallan ja Suomen Punaisten Ristien tukema terveysohjelma on keskittynyt erityisesti liikkuviin klinikoihin, joita toimii sekä Ukrainan itäisissä että läntisissä osissa. Lisäksi ohjelman kautta on tuettu vanhusten kotihoitoa. Heidi Saarisen mukaan tarve palveluille on kova. Arvioiden mukaan Ukrainan konflikti on ajanut jopa seitsemän miljoonaa ukrainalaista maansisäisiksi pakolaisiksi sen jälkeen, kun Venäjä aloitti suurhyökkäyksensä helmikuussa 2022. Suurin osa heistä on hakeutunut kohti maan länsiosia, kauemmas rintamasta. – Lisäksi paljon vanhuksia on jäänyt yksin, kun nuoremmat ovat lähteneet joko rintamalle tai pakolaisiksi. Moni tarvitsee tukea pärjätäkseen päivittäisessä elämässä, Saarinen kertoo. – Samaan aikaan terveydenhuollon henkilökuntaa on jouduttu keskittämään isoihin sairaaloihin, jolloin haja-asutusalueet ovat saattaneet jäädä kokonaan ilman terveyspalveluita. Näitä aukkoja hankkeella on pyritty paikkaamaan. Punaisen Ristin liikkuvan terveysklinikan kokoonpanoon kuuluu aina paikallinen lääkäri, sairaanhoitaja ja kuljettaja. Tehtävät vaihtelevat alueellisten tarpeiden mukaan vain vähän. Tšernivtsin syrjäseuduilla klinikat keskittyvät puhtaasti perusterveydenhuoltoon. – Suurin osa potilaista on iäkkäitä ja tarvitsee hoitoa kansansairauksiin kuten verenpainetautiin ja diabetekseen. Klinikoilla on myös lääkevarasto, josta löytyy tyypillisimmät ja kansansairauksiin liittyvät lääkkeet. Hoito ja lääkkeet ovat potilaille ilmaisia, Saarinen kertoo. Enimmillään liikkuvia klinikoita oli koko Ukrainan alueella yli 120. Niistä 38 toimi Itävallan ja Suomen hankkeen alla. – Me olimme klinikoiden suurin tukija, mutta toki kyse on myös työnjaosta. Toiset kansalliset yhdistykset keskittyvät esimerkiksi kuntoutuspalveluihin. Suoraan syvään päähän Heidi Saariselle, 37, komennus Ukrainan terveysohjelmaan oli ensimmäinen Suomen Punaisen Ristin avustustyöntekijänä. Sitä ennen takana oli yli kymmenen vuotta töitä anestesiahoitajana Suomessa, Englannissa ja Saudi-Arabiassa. Ajatus avustustyöhön lähtemisestä oli kytenyt mielessä teini-ikäisestä saakka. – Palasin maailmalta Suomeen korona-aikana ja ajattelin, että nyt tai ei koskaan. Hain Punaisen Ristin avustustyöntekijöiden peruskurssille ja pääsin. Kai siinä takana oli joku sellainen ajatus, että haluaa vaikuttaa, parantaa muiden ihmisten elämää. Parin vuoden reservissä olon jälkeen Saarisen silmiin sattui terveysdelegaatin tehtävä Ukrainassa. Miettimisaikaa ei jäänyt paljon. – Siinä kävi niin, että huomasin ilmoituksen sunnuntaina, ja deadline oli heti maanantaina. Päätin saman tien hakea ja kirjoitin hakemusta läpi yön, Saarinen muistaa. – En kyllä aamulla uskonut, että minut valittaisiin. Hakemus tuntui ihan hirveältä, en ollut ennen ollut Punaisen Ristin keikalla, ja Ukraina oli vielä konfliktialuetta. Puhelin soi kuitenkin jo iltapäivällä! Saarinen irtisanoutui silloisesta työstään, sillä komennus oli poikkeuksellisen pitkä, lähes puolitoista vuotta. Työhaastattelu järjestettiin heinäkuussa 2023, ja elokuussa Saarinen oli jo Ukrainassa. Lähtö konfliktialueelle mietitytti hetken, mutta ”Mieliala on muuttunut huonompaan suuntaan.” Christian Diemt (vas.), Heidi Saarinen, Nanalia Marusiak, Yana Gozhda, Oksana Slyzhuk, kuljettajat ja Tatyana Gladysheva Karpaattien kierroksella. PR_01_2025_kokonaan.indd 20 PR_01_2025_kokonaan.indd 20 28.1.2025 15.37 28.1.2025 15.37
• 21 huolet hälvenivät Suomen ja Itävallan Punaisten Ristien perehdytyksissä. Riskit olivat tiedossa ja hallittavissa. Matka Ukrainaan taittui Varsovan kautta Lviviin, jossa viivyttiin yön yli, ja siitä edelleen Kiovaan Punaisen Ristin kyydillä. Teknisesti Saarinen oli lainattu Suomelta Itävallan Punaiselle Ristille, jolla oli Kiovassa noin kymmenen avustustyöntekijää. Lisäksi sillä oli kaksi edustajaa Länsi-Ukrainan Lvivissä ja Užhorodissa. Väsymys alkaa painaa Työtä Kiovassa tehtiin tiiviissä yhteistyössä Ukrainan Punaisen Ristin terveysosaston ja Punaisen Ristin kansainvälisen liiton IFRC:n kanssa. Ensimmäinen syksy meni nopeasti: työstettiin suunnitelmia, tavattiin Ukrainan Punaisen Ristin väkeä, ja tehtiin kenttämatkoja tutustumaan tilanteeseen. Saarinen vieraili useimmissa Ukrainan oblasteissa. Ainoastaan Donetskin ja Hersonin alueille pääsy oli ulkomaalaisilta turvallisuussyistä kielletty. – Zaporižžjan alueella tilanne oli kaikkein vaarallisin. Siellä ei saanut olla edes yötä, ja vierailu oli suunniteltu tarkkaan Punaisen Ristin kansainvälisen komitean ICRC:n kanssa. Ukrainan todellisuus näkyi ja tuntui myös Kiovassa. Kaduilla näkyi nuoria miehiä, rintamalta palanneita, joilta oli amputoitu raajoja. Ilmahälytyksiä oli välillä päivittäin, varsinkin öisin. Asunnollaan Saarinen nukkui ICRC:n turvallisuusohjeen mukaisesti eteisessä kahden kantavan seinän välissä. – Palaverit saattoivat päättyä siihen, että piti siirtyä pommisuojaan. Varsinkin mennyt syksy oli todella uuvuttava. Kun Ukraina iski johonkin merkittävään kohteeseen Venäjän puolella, oli melkein sääntö, että vastaisku tuli seuraavana yönä. Välillä tunsi, että koko talo tärisi. Kyllä se väsytti. Pitkän komennuksen aikana Saarinen todisti myös muutosta ukrainalaisten mielialoissa. – Tilanne on muuttunut puolessatoista vuodessa selvästi huonompaan suuntaan. Tullessani Ukrainaan ja vielä viime talvena tunnelma oli selvästi energisempi ja optimistisempi. Väsymys näkyy, kun kolmas vuosi on tulossa täyteen. – Myös jotkut kollegat ovat puhuneet ihan avoimesti, että ovat alkaneet tuntea ahdistuksen ja masennuksen tunteita. Ääneen puhumista ei enää häpeillä, koska kaikki ovat samassa tilanteessa. Ainoa terveydenhuolto Syvällä Tšernivtsin vuoristossa uutisia rintamalta ja ohjusiskuista seurataan vain radiosta. Konyatynin välskärin mökissä Punaisen Ristin saapumista on jo ehditty odotella. Marija Shenuz, Paraska Likaz ja Varvara Yakovijehuk ovat etniseltä taustaltaan hutsuleita, joita asustaa vuoristossa molemmin puolin Ukrainan ja Romanian rajaa. Sairaanhoitaja Nanalia Marusiak mittaa vanhusten verenpaineet, ja lääkäri Oksana Slyzhuk tarkistaa, että säännöllinen lääkitys on kaikilla kunnossa. Samalla jutellaan kuulumisia. Shenuz, Likaz ja Yakovijehuk muistelevat vanhoja aikoja. Seudulla on tavattu olla omavaraisia, elinkeino on aina saatu maanviljelystä. Punaisen Ristin liikkuvaa klinikkaa kaikki kiittelevät kovasti – ja ajatella, että joku on tullut kaukaa Suomesta asti heitä katsomaan! – Jos tätä palvelua ei olisi, emme pääsisi mitenkään lääkäriin emmekä saisi lääkkeitä. Ei täällä vuoristossa ole apteekkia. Ennen matkan jatkumista vieraillaan vielä Likazin iäkkään äidin pienessä mökissä, joka nököttää ylempänä rinteessä. 90-vuotias Vasylyna-rouva on jo niin huonossa kunnossa, että päivät kuluvat lähinnä neljän seinän sisällä. Sitten onkin aika jatkaa matkaa. Takaisin Tšernivtsiin klinikka ehtii vasta iltamyöhällä. Kaikesta Punaisen Ristin avusta Ukrainaan liikkuvat klinikat ovat vain pieni osa, mutta potilailleen ne ovat usein koko terveydenhuolto. ? Lääkäri Oksana Slyzhuk (vas.) ja Yana Gozhda odottavat, kun Nanalia Marusiak tarkistaa Paraska Likazin verensokerin. PR_01_2025_kokonaan.indd 21 PR_01_2025_kokonaan.indd 21 28.1.2025 15.37 28.1.2025 15.37
• 22 VI NJ ET TI PR_01_2025_kokonaan.indd 22 PR_01_2025_kokonaan.indd 22 28.1.2025 15.37 28.1.2025 15.37
• VI NJ ET TI S uomen Punaisen Ristin lehden ensimmäisen numeron lukeminen tuntuu siltä kuin avaisi aikakapselin. Kielikin ehtii sadassa vuodessa muuttua. Ei sillä, etteikö juhlaan olisi ollut aihetta, mutta jotenkin hellyttävän mahtipontisilta kuulostavat avaussanat: ”Kun Suomen Punainen Risti maamme Punaisen Ristin juhlapäivinä lähettää ensimmäisen numeronsa julkisuuteen, tapahtuu se siinä uskossa, että myöskin meidän maassamme kaivataan vakituista äänenkannattajaa niille aatteille, joita Punaisen Ristin merkki kaikkialla maailmassa symbolisoi. Lehtemme harras toivo on saada yleisessä tietoisuudessa syventää Punaisen Ristin aatteelle ja lipulle osoitettua ymmärtämystä ja rakkautta.” Kansilehdellä komeilee punainen risti, muuten lehti on mustavalkoinen. Kuvia ei ole, mutta painavaa asiaa riittää kahdella kielellä. Numerossa kerrotaan muun muassa Amerikan Punaisen Ristin nuorten maatalouskerhoista, ennaltaehkäisevästä tuberkuloosityöstä Suomen ”maalaisseudulla” ja Salpausselälle avatusta tuberkuloosiparantolasta lapsille. Mannerheimin päätös Päätöksen lehden perustamisesta vuonna 1925 teki Punaisen Ristin keskushallitus, jonka puheenjohtajana toimi silloinen kenraali Gustav Mannerheim. Lehden ensimmäiselle päätoimittajalle, maisteri Armi Hallsten-Kallialle kutsu tehtävään tuli täytenä yllätyksenä: ”Yksi asia on elävänä säilynyt mielessäni – yllätyksen tunteeni, kun silloinen kenraali G. Mannerheim suoraan kääntyi puoleeni ja sen enemmittä valmisteluitta pyysi minua panemaan tällaisen lehden toimittamisen alulle”, Hallsten-Kallia muisteli myöhemmin. Niin suuri oli hämmästys, ettei hän osannut kuin kumartaa epäuskoisesti, niin että Mannerheim joutui vakuuttamaan olevansa täysin vakavissaan: ”Ei, kyllä minä totta tarkoitan!” Kansainvälisten esikuviensa mukaan sota-ajan lääkintähuoltoa varten perustettu Suomen Punainen Risti oli tuolloin vielä pienen piirin yhdistys, joka oli vasta hyväksytty Punaisen Ristin kansainvälisen liigan – nykyisen liiton IFRC:n – jäseneksi. Mannerheim kuitenkin tahtoi kehittää Suomen Punaisesta Rististä valtakunnallisen kansalaisjärjestön, joka suuntautuisi entistä enemmän myös rauhanajan työhön ja yhdistäisi kansakuntaa raskaan sisällissodan jälkeen. Tätä päämäärää tukemaan tarvittiin luonnollisesti myös oma lehti, ”Punaisen Ristin äänenkannattaja”. Kasvun vuosikymmenet Suomen Punaisen Ristin vanhoista vuosikerroista piirtyy kuva järjestön kasvusta ja kehityksestä. Ensimmäisinä vuosikymmeninä lehti toimi myös Mannerheimin lastensuojeluliiton, terveyssisarliiton ja Samfundet Folkhälsanin julkaisuna. Lehti oli maksullinen, ja sisällöltään se vertautui lähinnä nykypäivän ammattilehtiin. Kirjoittajat olivat tavallisesti korkeasti kouluttuja asiantuntijoita kuten lääkäreitä ja yhteiskunnallisten alojen oppineita. Laajoissa artikkeleissa raportoitiin yksityiskohtaisesti lääketieteen kehityksestä, kansanterveystyön edistysaskelista sekä Punaisen Ristin kansainvälisen liikkeen kuulumisista. Omia suurhankkeita kuten Suomen Punaisen Ristin sairaalan, sairaanhoitajareservin ja sairasmajojen rakentamista seurattiin tarkasti. Kaksikielisenä aloittanut lehti jaettiin jo 1927 erillisiksi suomenkieliseksi ja ruotsinkieliseksi lehdeksi. Niitä toimittivat osin eri tekijät, ja sisällötkin poikkesivat toisistaan. Sotavuosien jälkeen koitti suurten muutosten aika koko Suomen Punaiselle Ristille. Järjestö sai vastuulleen kansallisen veripalvelutoiminnan järjestämisen ja suuntautui entistä voimakkaammin kotimaan sosiaalija terveydenhuoltoon. Se edellytti koko maan kattavaa verkostoa, jota ryhdyttiin vuonna 1950 rakentamaan Sadan vuoden lehti Tuossa vasemmalla se komeilee, Suomen Punaisen Ristin ensimmäinen numero. Sen ilmestymisestä tulee tänä keväänä kuluneeksi 100 vuotta. Se on lehdelle pitkä ikä – ja ilman muuta pienen muistelun paikka. TEKSTI KIMMO HOLOPAINEN KUVAT PUNAISEN RISTIN ARKISTO PR_01_2025_kokonaan.indd 23 PR_01_2025_kokonaan.indd 23 28.1.2025 15.37 28.1.2025 15.37
• 24 Lataa Luovuttajan sovellus! Nyt saat käynneistäsi virtuaalisia hengenpelastajamerkkejä! Sovellus on saatavilla myös ruotsiksi ja englanniksi. veripalvelu.fi/sovellus tavoitteella ”Punaisen Ristin osasto jokaiseen Suomen kuntaan”. Vuoden 1953 lopussa osastoja oli jo 548 ja niissä yli 100 000 jäsentä. Suomen Punainen Risti -lehti siirtyi jouluna 1952 syväpainotekniikkaan ja alkoi muistuttaa yhä enemmän mitä tahansa aikansa ”kuvalehteä”. Kasvava ruohonjuuritason toiminta, osastoissa toimivat vapaaehtoiset ja avun vastaanottajat alkoivat saada lehden sivuilla entistä enemmän tilaa. Vuonna 1955 Suomen Punainen Risti oli kasvanut jo niin paljon, että järjestön luottamusja toimihenkilöiden todettiin tarvitsevan oman tiedotuskanavansa ajankohtaisille asioille. Tarkoitusta varten perustettiin erillinen SPR-tiedotuslehti. Se jäi lyhytikäiseksi, sillä muutamassa vuodessa kävi selväksi, ettei rajallisia resursseja kannattanut jakaa kahdelle julkaisulle. Vuonna 1958 tehtiin päätös sulauttaa yhteen SPR-tiedotuslehti ja erikseen tilattava Suomen Punainen Risti. Syntynyt uusi lehti sai nimekseen ytimekkäästi SPR. Se oli käytännössä sanomalehti, joka lähetettiin jäsenetuna jokaiseen kotiin, jonka perheenjäseniä kuului Punaiseen Ristiin. Kiitos kaikille auttajille! Seuraavina vuosikymmeninä lehteä uudistettiin tasaisin väliajoin. Sanomalehtikoosta siirryttiin takaisin aikakauslehteen 1980-luvun taitteessa, ja mustavalkoiset sivut jäivät lopullisesti historiaan. Kustannusten säästämiseksi suomenja ruotsinkieliset lehdet yhdistettiin vuonna 2003, ja nimeäkin vaihdettiin, ensin 1993 SPR:stä Punaiseksi Ristiksi ja 2006 Avun maailmaksi. Takaisin Punaiseksi Ristiksi nimi vaihdettiin viime syksynä 100-vuotisjuhlan alla. Paluu järjestön nimen alle alkoi tuntua ainoalta oikealta ratkaisulta, koska yhä suurempi osa viestinnästä tapahtuu nykyään sähköisesti. Kun lehdestä vielä pari vuosikymmentä sitten saatiin uusimmat uutiset ja tieto tulevista tapahtumista, sama tapahtuu tänä päivänä verkon välityksellä parhaimmillaan lähes reaaliajassa. Uusia yleisöjä ei lehdellä enää tavoiteta. Suomen Punaisen Ristin lehden hautajaiskutsuja ei silti olla vielä lähettämässä. Peruslinja on säilynyt ennallaan 1950-luvun lopulta asti: lehden tärkein lukijakunta olette Te, Suomen Punaisen Ristin omat jäsenet, vapaaehtoiset ja tukijat. Teille Punainen Risti haluaa koota yhteen järjestön tärkeimmät uutiset ja kertoa tarinoita auttamisesta, auttajista ja avun tarvitsijoista. Vaikka lehden sisältöjä tuotetaan tänä päivänä tiiviisti yhdessä nopeampien viestintäkanavien kanssa, lehdessä aiheisiin voidaan sukeltaa syvemmälle, taustoittaa, herättää tunteita ja innostaa. Ennen kaikkea lehdessä voidaan nostaa esiin ja kiittää Punaisen Ristin uskomattomia vapaaehtoisia, jotka vievät avun perille meillä Suomessa ja kaikkialla maailmassa. Se kantaa pitkälle toiselle vuosisadallekin. ? PR_01_2025_kokonaan.indd 24 PR_01_2025_kokonaan.indd 24 28.1.2025 15.37 28.1.2025 15.37
• 25 Lähetä ratkaisusi ristikkoon maaliskuun loppuun mennessä osoitteella Suomen Punainen Risti, PL 168, 00141 Helsinki. Merkitse kuoreen tunnus ”Ristikko 1/2025”. Vastanneiden joukosta arvotaan kaksi voittajaa, jotka saavat palkinnoksi Punaisen Ristin tuotteita. Nimi: Osoite: Puhelinnumero: (Numeroa käytetään vain arvonnan voittajien tavoittamiseen.) Ristikon 3/2024 oikea ratkaisu Ristikon 3/2024 voittajiksi arvottiin Pertti Karhu Kerimäeltä ja Lea Ljungqvist Ylimaalahdesta. Onnittelut voittajille! RISTI KKO 1/2025 HAN NU NIITTYMÄKI Lataa Luovuttajan sovellus! Nyt saat käynneistäsi virtuaalisia hengenpelastajamerkkejä! Sovellus on saatavilla myös ruotsiksi ja englanniksi. veripalvelu.fi/sovellus PR_01_2025_kokonaan.indd 25 PR_01_2025_kokonaan.indd 25 28.1.2025 15.37 28.1.2025 15.37
• 26 Lösningarna på korsordet bör sändas inom mars under adress Finlands Röda Kors, PB 168, 00141 Helsingfors. Märk kuvertet ”Korsord 1/2025”. Bland insändarna på korsordet 3/2024 utlottades två FRK-produkter. Lotten föll denna gång på Pertti Karhu från Kerimäki och Lea Ljungqvist från Övermalax. Gratulerar! Namn: Adress: Telefonnummer: (Numret används bara till att nå vinnarna i dragningen.) Den rätta lösningen på korsordet 3/2024 VET FAR UNDER TRÄD KLARAR KLOKT ÄR SPELARE NÄRMA SIG BANDY STÅT ÖMKLIG MITT I POET DEN ÄR HÄLSOSAM GILLAR JOACIM UNIVERSITET I VISS LÅDA JULMAT -BC HAR MAN OXE? OXEN FLITIG FISK LIDA KAN VI STÖDJA 50 NR 23 SÄRSKILDA JÄRN EN KLÖVER DRYCK BELEVAD BUSKE FÅGLAR HAR MOR? OST LAMM FÅR … BAGGE SKOVEL AXEL HA SIN ROT GÖRA BRUK AV O, O, O KALL DRYCK IFALL S P E L HJÄLPARE ÄR HEN YTA GUDOM KORTSPEL ABELS BROR TIDEVARV MOTORLJUD DE MOBBAR ÄNDMORÄN RK L L V Ä V S T O L R I T A D E O R E R A R M I N E R A F E L R E N L A M I N E R A D M A N V I T A M I N E R D P O N U S E T L O G E R A R A A R A B K O O R I R R I A N O N Y M A T E V E T I D K A V A T L A T I T U D R O D I N R S S O L O E G E N B E T E L Ä S T A R I KORSOR D 1/2025 SOLVE IG SJÖSTE DT PR_01_2025_kokonaan.indd 26 PR_01_2025_kokonaan.indd 26 28.1.2025 15.37 28.1.2025 15.37
• 27 KORS OCH TVÄRS Jul i sinnet inspirerade givare. Årets frivilliga räddare är Eeva Kaataja. Ett fartfyllt år på sociala medier. Slut på rasistiska rop MALIK HUSSEIN, hockeylöfte i Åbo, fick nog av rasistiska tillrop och bestämde sig för att gå med i Röda Korsets kampanj Veckan mot rasism. I webbverktyget Identifiera och ingrip som är riktat till skolor berättar Malik, som spelar i TPS U18-lag, om den rasism han har upplevt. Verktyget publiceras i mars och ger unga tips om hur man kan ingripa mot rasism. – Rasism kommer alltid som en överraskning och irriterar. En gång har jag tappat behärskningen och det pärtar fortfarande, säger Malik. – Länge försökte jag ta tillropen med humor, men det påverkade hur jag mådde psykiskt och mitt tränande. Jag blev rädd att gå till träning, till matcher eller dela något på sociala medier. Veckan mot rasism firas 17–23 mars. Läs mera: www.rodakorset.fi/veckanmot-rasism S U V I EL O PR_01_2025_kokonaan.indd 27 PR_01_2025_kokonaan.indd 27 28.1.2025 15.59 28.1.2025 15.59
• 28 KORS OC H T VÄRS I oktober-november drabbades Filippinerna av de häftigaste tropiska stormarna på flera år. Finlands Röda Kors har bidragit med 150 000 euro ur katastroffonden för att hjälpa i Filippinerna. Filippinerna fick också hjälp via internationella Röda Korsets katastroffond Disaster Relief Emergency Fund (DREF). Finland bidrog till DREF med en miljon euro. Filippinerna är ett av världens mest katastrofbenägna länder. Landet drabbas årligen av ett par dussin tropiska cykloner och tyfoner. Finlands Röda Kors har länge samarbetat med Filippinska Röda Korset för att utveckla och förbättra beredskapen i landet. Röda Korset på plats Jul i sinnet överträffade sitt insamlingsmål INSAMLINGEN JUL I SINNET till förmån för mindre bemedlade barnfamiljer inbringade den här gången närmare 1,8 miljoner euro. Resultatet överträffade målet för insamlingen med mer än en halv miljon euro. – Antalet bidrag överträffade alla förväntningar och visar att finländarna vill hjälpa, i synnerhet i ekonomiskt kärva tider. Tack vare alla givare kan vi nästa år dela ut presentkort till allt fler familjer. Tack till alla som deltog i insamlingen, säger Röda Korsets medelsanskaffningsdirektör Sirpa Solehmainen. Finlands Röda Kors, Mannerheims Barnskyddsförbunds och Yles gemensamma insamling Jul i sinnet ordnades nu för 28:e gången. Intäkterna användes till att dela ut livsmedelspresenkort på 70 euro till 18 000 barnfamiljer runt om i Finland. K A TJ A LÖ S Ö N EN Är du redan en virtuell livräddare? BLODTJÄNSTS GIVARAPP har uppdaterats. Nu har appen fått några drag ur spelvärlden: Blodgivare får hädanefter virtuella livräddarmärken för varje gång de ger blod. De är ett tack och en uppmuntran att ge blod på nytt. Det går också att uppdatera sina kontaktuppgifter via appen. Precis som tidigare visar appen var de närmaste blodgivningsplatserna finns och gör det lätt att boka tid och fylla i blodgivarens hälsodeklaration. Den senaste versionen av blodgivarappen finns i Google Play och Apples App Store. Blodgivarappen har nu fler språkalternativ BLODTJÄNSTS APP FÖR BLODGIVARE finns nu på tre språk: finska, svenska och engelska. Tusentals givare hade uttryckt önskemålet att språkpaletten skulle utvidgas och förnyelsen bidrar också till Blodtjänsts mål att ha en bred och heterogen givarkår. Till exempel finlandssvenskarna är flitiga givare: andelen svenskspråkiga bland blodgivarna är hela 7,2 procent, vilket är betydligt mer än andelen finlandsvenskar i hela befolkningen. Av blodgivarna angav 2,1 procent förra året engelska som sitt språk. Allt fler kommer att få Jul i sinnet-presentkort. PR_01_2025_kokonaan.indd 28 PR_01_2025_kokonaan.indd 28 28.1.2025 15.59 28.1.2025 15.59
• 29 VI NJ ET TI TEXT TIINA LEINONEN BILD HENRIETTA SOININEN Fint när man hittar en saknad person Hur känns det att hitta en saknad människa? – När man hittar någon stannar det i sinnet. I en efterspaningsövning i Tammerfors fick min hund, australiska kelpien Bono, korn på en person och följde den doften. Just då började venetianens fyrverkeri, men det lät Bono sig inte distraheras av, utan hittade den som var målet för sökningen. – I en riktig situation ute i terräng fanns det en gång exceptionellt många harar. Min dåvarande larmhud Leevi lät sig inte störas av dem, utan letade målmedvetet efter den som saknades. Den gången hjälpte hunden oss att hitta en avliden person. Vi konstaterade att hen hade gått bort en dag eller två tidigare. Det fanns inget mer att göra än att meddela att personen hade hittats. Det var en lugn och fin stund. Hur är stämningen under ett spaningsuppdrag? – När man deltar i efterspaning är det fokuserat och tillitsfullt, och det är det bästa med Frivilliga räddningstjänsten. Alla som deltar har ett gemensamt mål. Jag kan få chefen för ett storbolag som mitt par i arbetet, men i terrängen kvittar det vad man har gjort i arbetslivet. Vi fokuserar bara på att det finns en människa där ute och vi ska hitta hen. Vad ger efterspaning till en hund? – Ofta undrar folk vad det är som är hundens belöning, någon läckerbit? Men Bono njuter allra mest av att få gå i skogen med mig. Att röra sig i terräng och använda nosen är naturligt beteende för en hund. Bono njuter av att vi gör det tillsammans och över att hitta en människa. Det är den bästa belöningen för hunden. Vad är det som motiverar dig? – Jag har skolat tre hundar och att ha en hobby som är gemensam för mig och dem är givande. Jag har lärt mig mycket om hundar och hur man skolar dem. Jag har lärt mig att ge första hjälpen och att agera i krissituationer. Jag vill att den kunskap jag har samlat på mig under 20 år kommer andra till nytta. I Frivilliga räddningstjänsten är vi-andan dessutom strålande. Till Årets räddare korades Eeva Kaataja och hennes hund Bono. De hittar saknade även i raketregn. Eeva Kaataja Har av Frivilliga räddningstjänsten (Vapepa) utsetts till Årets frivilliga räddare 2024. Spaningshundledare, Vapepa-ledare och -utbildare. Har med sina hundar deltagit i efterspaning i 21 års tid. Har utvecklat provet Virta för spaningshundar och utbildat provinspektörer. Har själv skolat tre spaningshundar. KORS OC H T VÄRS PR_01_2025_kokonaan.indd 29 PR_01_2025_kokonaan.indd 29 28.1.2025 15.59 28.1.2025 15.59
• 30 E n viss ljusning i krisen i Gaza kunde anas efter ett långt mörker i mitten av januari, då Israels regering och Hamas, som har makten på Gazaremsan, kom överens om ett eldupphör och frigivning av gisslan. För civilbefolkningen i Gaza innebar eldupphöret minst en tillfällig lättnad och att mångfalt mer bistånd når området. Att konflikten mellan Israel och Hamas trappats upp har lett till en katastrofal humanitär situation, i synnerhet i den slutna Gazaremsan. Hela stadsdelar ligger i ruiner och hälsovårdssystemet är nära en kollaps. Befolkningen lider brist på så gott som allting: vatten, livsmedel och mediciner. Internationella Röda Korset har fortsatt sitt biståndsarbete i området trots extremt svåra förhållanden. I arbetet deltar både Internationella rödakorskommittén ICRC och ett stort antal nationella rödakorsoch rödahalvmåneföreningar. Röda Korsets hjälp riktas in endast enligt behovet av hjälp och den delas inte ut till statliga aktörer eller enligt nationalitet. ICRC har varit verksamt i området sedan Sexdagarskriget år 1967 och påminner ständigt alla parter om vikten av att följa krigets lagar och att civila har rätt till skydd och humanitärt bistånd. Finlands Röda Kors har deltagit i biståndsoperationen bl.a. genom att sända personal och sjukhusutrustning till ICRC:s fältsjukhus i Gaza. Sjukhuset får stöd av tolv rödakorsföreningar och bland annat har 27 finländska biståndsarbetare redan jobbat där. Till Gaza har vi skickat sjukhusutrustning för 150 000 euro. Förutom medel från Röda Korsets katastroffond har finansiering kommit från utrikesministeriet, som stöder ICRC:s biståndsarbete i Israel och dess närområden. Den senaste väpnade konflikten mellan Israel och Hamas inleddes i oktober 2023, då väpnade Hamastrupper anföll israeliskt territorium från Gaza. Närmare 1 200 människor dödades i Hamas överraskningsattack. Militärt är Israel betydligt starkare än Hamas och i israeliska anfall beräknas över 46 000 människor ha mist livet medan över 125 000 har skadats, de flesta på Gazaremsan. En oändlig tragedi Röda Korsets biståndsarbete i Israel och dess närområden fortsätter. PA LE S T IN S K A R Ö D A H A LV M Å N EN PR_01_2025_kokonaan.indd 30 PR_01_2025_kokonaan.indd 30 28.1.2025 15.59 28.1.2025 15.59
• 31 KORS OC H T VÄRS DET SLUTLIGA RESULTATET FÖR INSAMLINGEN Hungedagen år 2024 steg till 1,6 miljoner euro, av vilka ungefär 760 000 euro kom in under bössinsamlingen 26–28.9. De medel som samlas in till Röda Korsets katastroffond är inte på förhand reserverade för något specifikt ändamål, utan kan användas snabbt där behovet av hjälp är störst. Pengarna används till att hjälpa nödlidande här hemma och ute i världen. – Vi vill tacka alla volontärer och givare. Ni gör Röda Korsets hjälparbete möjligt, konstaterar Röda Korsets medelsanskaffningsdirektör Sirpa Solehmainen. Kampanjtiden för Hungerdagen var den här gången kortare än tidigare och insamlingen nådde de mål som uppställts för en mer intensiv kampanj. Bakom förnyelsen ligger digitaliseringen, den har förändrat både människors sätt att ge bidrag och kanaler för medelsanskaffning. Med en kortare kampanjtid kan man tydligare fokusera krafterna på bössinsamlingen som alla finländare känner till. Hungerdagens resultat 1,6 miljoner euro 66 657 personer hörde vid årsskiftet till Finlands Röda Kors. Under året fick Röda Korset 2 798 nya medlemmar. Källa: FRK:s medlemsregister RÖDA KORSET FÖR 25 ÅR SEDAN Dansa hjälp till Etiopien ”RÖDA KORSETS biståndsarbetare hörde om en liten ökenstad på 7 000 invånare medan de övervakade utdelning av livsmedel. Det team som skickades till orten hittade utmärglade barn, mammor som inte kan ge sina barn mat, åldringar som knappt kunde gå. Många familjer har mist all sin boskap, bara de som haft tur har en ko eller get kvar.” Röda Korset 3/2000 Exeptionell torka orsakade hungersnöd i Etiopien. Dansgruppen Cosmic People från Helsingfors samlade in pengar till svältande med en dansuppvisning. J O O N A S B R A N D T Livligt på Röda Korsets sociala medier FINLANDS RÖDA KORS kanaler på sociala medier var fortsatt populära under år 2024. Röda Korsets uppdateringar på sociala medier samlade sammanlagt över 9 miljoner visningar på Facebook, Instagram, LinkedIn och X. Därtill kom ungefär 6,5 miljoner betalda visningar. Av kanalerna var Facebook fortfarande klart mest populär, medan Instagram nådde den näst-största publiken. Finlands Röda Kors inlägg på sociala medier fick närmare 6 600 kommentarer under årets lopp. Aino Huuhti tipsade Johanna Gromov om hur man kan ge bidrag med MobilePay. PR_01_2025_kokonaan.indd 31 PR_01_2025_kokonaan.indd 31 28.1.2025 15.59 28.1.2025 15.59
• 32 VÄN DAGEN 14. 2 S imba hoppar lätt från sitt klätterträd till köksbordet och Noora Räsänen, 22, tillrättavisar ömt sin pigga katt. För drygt tre år sedan var Simba bara en liten unge och katten och matte hade precis flyttat till Kemi, där Noora skulle börja studera. Simba var sällskap, men samtidigt gjorde kattungen att hon var bunden vid hemmet. Efter den första coronavågen erbjöd Kemi med sina knappa 20 000 invånare inte det livliga studieliv som socionomstuderande Noora hade drömt om. – Jag hade gjort slut med min partner och kände inte mina nya studiekamrater värst väl. Det fanns ingen jag kunde bara vara med. Jag var ensam och det fick mig att känna mig oviktig på något sätt, säger hon nu. På våren kom den andra coronavågen och med den slutet på närundervisning. De nya kompisar hon fått på orten flyttade tillbaka till Uleåborg, hundra kilometer bort. Pojkvännen tipsade Under hösten hade Noora fyllt i en enkät från Studenternas hälsovårdsstiftelse SHVS som var riktad till nya studerande. Efter enkäten bad en hälsovårdare att få tala med Noora. Hon hade märkt att Noora kände sig ensam. Hälsovårdaren rekommenderade att Noora skulle delta i Röda Korsets vänverksamhet. Samma rekommendation fick hon av sin nya pojkvän, som själv var volontär i Röda Korset. Noora bestämde sig för att anmäla sig som frivillig rödakorsvän, eftersom det kändes som en roll som kunde passa henne. Hon ville hjälpa andra och ge stöd till personer som befann sig i en liknande situation. – Jag gick grundkursen och bekantade mig med verksamheten i Kemi, men där var det i första hand äldre och inte unga som sökte vänner. Noora bestämde sig för att specialisera sig på vänverksamhet online. Där skulle hon mer sannolikt träffa andra i i sin ålder eller yngre. Inom online-vänverksamheten har man kontakt via den plattform man kommer överens om, till exempel per e-post, Telegram eller Discord. Små saker förenar Som onlinevän får Noora veta ålder och kön och från vilket landskap den som vill ha en vän kommer. I början försöker hon ge plats för den andra parten att berätta om sig själv. Alltid går samtalet inte längre än starten, om man till exempel inte hittar några gemensamma intresseområden. Samtidigt kan samtalet ta fart om man bara hittar något litet som förenar. Både Noora och en onlinevän är intresserade av anime-serier och vissa datorspel. Katten Simba har också varit ett samtalsämne. – Det som har gjort mest intryck är när en av mina vänner berättade att hen har det svårt. Det kändes som om jag inte hade något att säga till det, men efteråt sa vännen tack och att det kändes bättre. Med en onlinevän behöver man inte ens dela sitt riktiga namn om man inte vill det. Samtidigt väljer en del vänner som blivit bekanta online att träffas på riktigt också, när vänskapen har hunnit bli tillräckligt djup. Noora har inte träffat sina onlinevänner, men att bli volontär har ändå hjälpt henne över en svår period. Våren 2024 flyttade hon till Uleåborg, där hon har hittat nya vänner. Noora fortsätter ändå att vara onlinevän vid sidan av studierna, eftersom det känns bra att hjälpa andra. Onlinevänskap håller en tid Sammanlagt har Noora haft sju onlinevänner. En del har fallit bort med tiden, när samtalen efter hand har tynat, eller Noora har blivit ”ghostad”, vilket innebär att vännen alltså slutat svara på meddelanden. Men andra håller Noora kontakt med längre mellanrum. Som bäst har hon två vänner som hon har mer kontakt med. Med den ena utbyter hon meddelanden minst två gånger i veckan, den andra då och då. Med sina vänner är Noora öppen om sin egen situation: ibland har hon mer tid för samtal, ibland mindre. – Jag har också rekommenderat vänverksamheten för mina vänner. Det här kan man göra så mycket man själv har tid till. En kompis har jag fått att gå med i verksamheten. Att hjälpa andra hjälpte mot ensamhet När Noora Räsänen flyttade till en ny studieort blev hon ensam. Men att prata och hjälpa andra hjälpte också henne att må bättre. TEXT JENNI RÄINÄ BILDER VESA RANTA 32 PR_01_2025_kokonaan.indd 32 PR_01_2025_kokonaan.indd 32 28.1.2025 15.55 28.1.2025 15.55
• 33 H U N GER DAGEN 26–28.9 Genom att bli rödakorsvän har Noora också lärt känna andra volontärer. Sina onlinevänner vill hon inte belasta med sina problem, men med andra frivilliga och dem som leder verksamheten kan man tala öppet även om egna bekymmer. Att hjälpa unga intresserar Hösten 2024 ledde Noora tillsammans med andra volontärer en Ta ensamhet på tal-webbgrupp för personer i åldern 18–45 som lider av ensamhet. I gruppen talade man bland annat om olika förmågor till socialt samspel och vad som kan leda till ensamhet. – Jag skulle gärna utveckla webbverksamheten vidare och i synnerhet verksamhet för unga, säger Noora. Hon tycker det är naturligt för unga att vara vänner bara online, men vilken plattform man väljer spelar en viktig roll i hur samtalet lyckas. Enligt Noora lämpar sig snabbmeddelande-appen Discord bäst för samtal, andra alternativ är mer stela. Den största utmaningen är ändå frågan om hur unga ska hitta till vänverksamheten – man borde hitta tjänsten även om man inte är i kontakt med yrkeshjälpare. Noora själv fick hjälp av vänverksamheten redan i och med att hon började våga tala högt om sin ensamhet. – När jag gjorde något åt min ensamhet lossnade det. ? Noora Räsänen engagerade sig i vänverksamheten på inrådan av en hälsovårdare. "Jag har också rekommenderat vänverksamheten för mina vänner." PR_01_2025_kokonaan.indd 33 PR_01_2025_kokonaan.indd 33 28.1.2025 15.55 28.1.2025 15.55
• 34 VI NJ ET TI Ett besök av en vän är veckans höjdpunkt Marita och Pirjo har blivit vänner via Röda Korset och gillar till och med samma kaffe. TEXT KIRSI HAAPAMATTI BILDER KRISTA LUOMA 34 Marita Kivinen (t.v.) och Pirjo Hietikko bor några kilometer från varandra i Ilmola. F örst ska det kokas kaffe – svagt kaffe, förstås. Marita Kivinen, 76, och Pirjo Hietikko, 67, tycker nämligen båda om motsatsen till starkt kaffe: kaffet ska ha samma färg som te. Oense är de egentligen inte om något annat heller. Trots att duon har känt varandra i ett tiotal år kan ingendera minnas att de någonsin skulle ha grälat. – Vi är väl så till vida lika att man inte har behövt pressa något. Inte ens fast vi talar om precis allt möjligt, säger Pirjo. Marita och Pirjo blev vänner genom Röda Korsets vänverksamhet efter att Pirjo hade tagit kontakt med Rödakorsavdelningen i Ilmola. – Jag sa att nu skulle jag behöva en vän. Inte tog det länge förrän de ringde tillbaka till mig och sa att vi har en sån här Marita. Jag sa att det passar riktigt bra, för henne känner jag redan! Marita hade tidigare råkat jobba som assistent hos Pirjo några timmar i veckan. – Men då hade vi inte värst mycket tid att prata med varandra. Som assistent gick tiden åt till diverse hemsysslor, säger Marita. För Marita är det inget jobb och ingen plikt att vara frivillig rödakorsvän. För henne handlar det om äkta, ömsesidig vänskap. PR_01_2025_kokonaan.indd 34 PR_01_2025_kokonaan.indd 34 28.1.2025 15.55 28.1.2025 15.55
• 35 – Jag får ju så mycket av det. Varje gång jag ger mig av från Pirjos stuga är jag på bättre humör. Pirjo är så positiv att det smittar av sig! Pirjo i sin tur beskriver Maritas besök som sina veckors räddning. – Utan Marita skulle jag knappt träffa andra människor. Jag rör mig ganska dåligt och gör egentligen inga besök. Med rollatorn går jag nog på promenad och ibland går vi med Marita till begravningsplatsen till min man Ollis grav. Kvinnor emellan Det är underhållande att lyssna på Maritas och Pirjos prat. Titt som tätt skrattar de till, två kvinnor som vänskapligt gnabbas med varandra. Det går bra att få den andra att ”mäckra”, som man säger. Det är ett tecken på förtroende. – Jag kan tala med Marita om allt i mitt liv, säger Pirjo. När de två vännerna börjar ”ackordera” vid kaffebordet får karlfolket lov att gå. När de emellanåt träffas hemma hos Marita låter hennes man Kari dem vara i fred. Pirjos man Olli brukade också låta dem kackla i fred. Att ha tid på tumanhand tycker båda är viktigt. – Fast i början tänkte jag nog att Marita blir nervös på mig, för jag pratar så mycket, säger Pirjo. – Vi är pratglada båda två, precis som det ska vara, konstaterar Marita. Pirjo tillägger att den viktigaste egenskapen en vän kan ha ändå är förmågan att lyssna. – På det är Marita utan like. Många järn i elden Marita har varit frivillig rödakorsvän redan länge. För närvarande har hon två vänner via Röda Korset som hon hälsar på regelbundet. Även i övrigt är hennes volontärrepertoar imponerande: Förutom Röda Korset har hon engagerat sig i pensionärsförbundet Eläkeliitto, den lokala Hjärtföreningen och Ilmajoen musiikkijuhlat. Dessutom har Marita den senaste tiden varit vikarie på sin tidigare arbetsplats, Ilmajoen Toimintatalo, som ordnar rehabiliterande arbetsoch dagverksamhet. – Vårt hem sliter jag inte så mycket på, om vi säger som så, skrattar Marita. När Marita får frågan hur hon i sin aktiva vardag hinner delta i vänverksamhet tystnar hon och funderar. – Jag är inte religiöst lagd, men på något sätt känner jag att det här är en gåva jag har fått. Jag tycker om att vara med människor och jag vill hjälpa. "Jag är inte religiöst lagd, men på något sätt känner jag att det här är en gåva jag har fått." Mycket att prata om Emellanåt sitter Pirjo och Marita och minns sådant som har hänt förr. Båda har jobbat med många olika saker. Marita har jobbat inom textilbranschen och med personer med funktionsnedsättning. Pirjos första arbetsplats när hon var ung var på ett slakteri. – Jag minns fortfarande hur det kändes att hålla i bakbenen på en gris när den tappades på blod. Allt har man gjort också! Pirjos karriär tog slut kort efter att hon fyllde 40 år. Hon har flera långtidssjukdomar som gör att hon rör sig sämre och inte orkar som förr. Trots motgångarna har Pirjo en solig inställning till livet. Hon visar de fotografier som hänger på väggarna i köket i stugan. Varje dag tänker hon på sina två barn, fyra barnbarn och enda barnbarnsbarn. Marita har själv ett barn och två barnbarn. De två vännerna kan alltid hitta något att prata om kring de yngre generationerna. Nu sitter de vid bordet och skrattar igen. Alltid har det inte varit lika muntert, men vänskapen har hållit också i mörkare tider. – När Olli dog var Marita ett enormt stöd för mig. Vi talade mycket och Marita gav mig en alldeles härlig bok som jag kunde skriva ner mina tankar i. Marita har gett mig så mycket, säger Pirjo. ? ALLA HJÄRTANS DAG är en vändag som påminner oss om vänners betydelse, om att göra saker tillsammans, om att ha roligt, om en annans närvaro. Men alla har inte vänner och allt fler i Finland upplever ensamhet. I RÖDA KORSET är den 14 februari en festdag för vänverksamheten. Det är ett tillfälle att lyfta fram det värdefulla arbete som volontärer gör och att inspirera nya personer att engagera sig i en givande verksamhet. Den frivilliga vänverksamheten är ett effektivt sätt att lindra ensamhet! VÄNVERKSAMHETEN HAR varit en hörnsten inom Finlands Röda Kors frivilligverksamhet i flera decennier. Den vanligaste formen av vänverksamhet är parverksamheten där en utbildad volontär är en långvarig vän och ett stöd för en människa, ofta en äldre person, men vänner behövs också för till exempel invandrare, fångar och patienter på anstalt. Vän kan man också vara online eller i en större grupp. Läs mer: rodakorset.fi Vändagen förenar VÄN DAGEN 14. 2 PR_01_2025_kokonaan.indd 35 PR_01_2025_kokonaan.indd 35 28.1.2025 15.55 28.1.2025 15.55
• 36 Hälsovårdsdelegat Heidi Saarinen (i mitten) bekantar sig med Röda Korsets mobila klinikers arbete i Tjernivitsi-området. Bredvid sig har hon sin österrikiska kollega Christian Diemt. PR_01_2025_kokonaan.indd 36 PR_01_2025_kokonaan.indd 36 28.1.2025 15.55 28.1.2025 15.55
• 37 – I den här stugan har den lokala hälsovården verkat, säger Finlands Röda Kors biståndsarbetare Heidi Saarinen. – På den ukrainska landsbygden har hälsovården traditionellt skötts av så kallade ”feldshers”, ett vanligt yrke i synnerhet i det tidigare Sovjetunionen. Ordet är besläktat med svenskan fältskär, den gamla benämningen på läkare i fält. De ukrainska ”fältskärerna” var självständiga hälsovårdsproffs, ett slags mellanting mellan sjukskötare och läkare. – De hade mottagning i avlägsna trakter och kunde till exempel skriva ut de vanligaste medicinerna. I dag är det ett utdöende yrke. – Nu erbjuds primärvård av Röda Korsets mobila klinik. Vi har mottagning här i Konyatyn ett par gånger i månaden, säger Saarinen. Primärvård är det Röda Korset ska erbjuda även den här gången, även om gruppen som är på plats är större än normalt. Saarinen och hennes österrikiska kollega Christian Diemt arbetar för ett hälsovårdsprogram som får stöd av Österrikiska Röda Korset och Finlands Röda Kors för att lappa den vård som är så överbelastad av konflikten i Ukraina. I dag är de ute på fältet för att samla in förstahandsinformation och erfarenheter av hur de mobila klinikerna fungerar. I sällskapet ingår också läkaren Oksana Slyzhuk, som är anställd av Ukrainska Röda Korset, sjukskötarna Nanalia Marusiak och Yana Gozhda samt två chaufförer. Enligt invånarnas behov Det hälsovårdsprogram som stöds av Österrikiska Röda Korset och Finlands Röda Kors har speciellt fokuserat på mobila kliniker. Sådana finns både i östra och västra Ukraina. Dessutom stöder programmet hemvård för äldre. L andsvägen väster om staden Tjernivtsi slinglar sig mellan böljande åkerfält och små byar. Efter hand blir terrängen mer och mer kuperad tills bergskedjan Karpaterna efter ungefär en timmes färd reser sig i sydväst. Där ligger den här fältresans första etapp, byn Roztoky. På väg dit är två av Ukrainska Röda Korsets Toyota Landcruiser-bilar. Bilarnas terrängegenskaper behövs när den asfalterade landsvägen övergår i en gropig bersväg. Väl framme i Roztoky besöker vi först den lokala hälsocentralen innan färden fortsätter djupare upp i bergen. Vintern är på kommande, men i dag tittar solen fram över landskapet som växlar mellan snö och bar mark. Fågelvägen är det ett par mil till gränsen till Rumänien. Hjulspåren är täckta av antingen gyttja eller is. I den lilla byn Konyatyn parkerar vi framför en träbyggnad med sadeltak. Byggnaden påminner om en gammal byskola och har en gång för länge sedan behandlats med rödmylla, men ett nytt lager färg skulle definitivt behövas. Hälsa och trygghet Heidi Saarinen reste till Ukraina för att bygga hälsovård där den annars inte finns längre. I västra Ukrainas bergstrakter är Röda Korsets mobila klinik invånarnas enda trygghet. TEXT KIMMO HOLOPAINEN BILDER NATALIA KOVALYOVA ”Många äldre har blivit ensamma.” PR_01_2025_kokonaan.indd 37 PR_01_2025_kokonaan.indd 37 28.1.2025 15.55 28.1.2025 15.55
• 38 På bergsvägarna i Karpaterna kommer bilarnas terrängegenskaper väl till pass. Läkaren Oksana Slyzhuk ger Marija Shenuzia råd om mediciner. Heidi Saarinen säger att behovet av tjänster är stort. Upp till sju miljoner ukrainare bedöms ha blivit interna flyktingar efter att Ryssland inledde sitt storanfall i februari 2022. Största delen av dem har sökt sig västerut, längre bort från fronten. – Dessutom har många äldre blivit ensamma när yngre har gett sig av antingen till fronten eller på flykt. Många behöver stöd för att klara av det dagliga livet. – Samtidigt har man varit tvungen att koncentrera hälsovårdspersonalen till de stora sjukhusen, vilket har gjort att glesbygdsområden kan ha blivit helt utan hälsovårdstjänster. De här glappen försöker det här projektet lappa. I teamet i Röda Korsets mobila hälsovårdsklinik ingår alltid en lokal läkare, sjukskötare och chaufför. Uppgifterna varierar bara lite enligt regionala behov. Långt från frontlinjerna, som här i avlägsna Tjernivitsi, ligger klinikernas fokus helt på primärvård. – Största delen av patienterna är ålderstigna och behöver vård för folksjukdomar som högt blodtryck och diabetes. Klinikerna har också ett medicinlager med de vanligaste läkemedlen. För patienterna är vården och medicinerna gratis, säger Saarinen. Som mest fanns det över 120 mobila kliniker i Ukraina, och av dem verkade 38 under det österrikisk-finländska projektet. – Vi var den största stödjaren av klinikerna, men visst var det också fråga om arbetsfördelning. Andra nationella föreningar fokuserar till exempel på rehabiliteringstjänster. Allvar direkt För Heidi Saarinen, 37, var kommenderingen inom hälsovårdsprogrammet i Ukraina hennes första som biståndsarbetare för Finlands Röda Kors. Före resan till Ukraina hade hon jobbat i mer än tio år som anestesiskötare i Finland, Storbritannien och Saudiarabien. Tanken på biståndsarbete hade hon haft i bakhuvudet sedan tonåren. – Jag återvände till Finland under coronan och tänkte att det är nu eller aldrig. Jag sökte till Röda Korsets grundkurs för biståndsarbetare och kom in. Nog hade jag väl en tanke om att vilja påverka och göra andra människors liv bättre. Efter ett par år i reserven råkade Saarinen se en annons om ett uppdrag som hälsovårdsdelegat i Ukraina. Tid att fundera fanns inte. – Det gick så att jag såg annonsen en söndag och deadline var genast följande måndag. Jag bestämde mig direkt för att söka och skrev min ansökan den natten, säger Saarinen. – På morgonen trodde jag inte att jag skulle bli vald. Ansökan kändes hemsk, jag hade inte jobbat för Röda Korset tidigare och så var Ukraina ett konfliktområde. Men telefonen ringde redan på eftermiddagen! Saarinen sa upp sig från sitt dåvarande jobb, eftersom kommenderingen var exceptionellt lång, närmare ett och ett halvt år. Hon gick på arbetsintervju i juli 2023 och i augusti var hon redan i Ukraina. Att resa till ett konfliktområde väckte en del oro, men den skingrades under den inskolning som ordnades av Finlands Röda Kors och Österrikiska Röda Korset. Riskerna var kända och gick att hantera. Resan till Ukraina gick via Warszawa till Lviv, där hon sov en natt, och så fortsatte färden till Kiev med Röda Korsets skjuts. Tekniskt sett hade Saarinen lånats ut från Finland till Österrikiska Röda Korset, som hade ett tiotal biståndsarbe”Stämningen har blivit klart sämre.” PR_01_2025_kokonaan.indd 38 PR_01_2025_kokonaan.indd 38 28.1.2025 15.55 28.1.2025 15.55
• 39 Den mobila kliniken tar emot patienter i byn Konyatyn i ”fältskärens” hus. tare i Kiev. Dessutom hade de två representanter i Lviv och Uzjhorod i västra Ukraina. Tröttheten känns av I Kiev gick arbetet i tätt samarbete med Ukrainska Röda Korsets hälsoavdelning och Internationella rödakorsfederationen IFRC. Den första hösten gick fort: man gjorde upp planer, träffade folk från Ukrainska Röda Korset, och så följde fältresor för att bekanta sig med situationen. Saarinen besökte de flesta regionerna i Ukraina. Endast Donestsk och Cherson var av säkerhetsskäl förbjudna för utlänningar. – I Zaporizjzjaområdet var situationen som farligast. Där fick man inte ens övernatta och besöket planerades noga med Internationella rödakorskommittén ICRC. Den ukrainska verkligheten syntes och kändes av även i Kiev. På gatorna såg man unga män som återvänt från fronten med amputerade lemmar. Flyglarm ljöd ibland dagligen, i synnerhet nattetid. I sin lägenhet sov Saarinen i enlighet med ICRC:s säkerhetsdirektiv i tamburen, mellan två bärande väggar. – Möten kunde avbrytas av att vi måste ta oss ner i ett skyddsrum. I synnerhet den gångna hösten var verkligen utmattande. När Ukraina träffade något betydande mål på ryska sidan var det nästan en regel att ett motanfall följde nästa natt. Ibland kände jag att hela huset skakade. Visst gjorde det en trött. Under sin långa kommendering kunde Saarinen också se en förändring i stämningen bland ukrainarna. – Situationen har blivit klart sämre på ett och ett halvt år. När jag kom till Ukraina och ännu förra vintern var stämningen mer energisk och optimistisk. Tröttheten känns av när det har gått nästan tre år. – En del kolleger har också talat öppet om att de börjat känna ångest och depression. Ingen skäms över att säga sådant högt för alla är i samma situation. Enda hälsovården I bergen kring Tjernivitsi följer man med nyheterna från fronten och om robotanfall på radio. I fältskärsstugan i Konyatyn är Röda Korsets besök efterlängtat. Marija Shenuz, Paraska Likaz och Varvara Yakovijehuk är etniska huzuler, en befolkningsgrupp som finns i bergen på ömse sidor om gränsen mellan Ukraina och Rumänien. Sjukskötaren Nanalia Marusiak mäter damernas blodtryck och läkaren Oksana Slyzhuk kontrollerar att alla har sin regelbundna medicinering i skick. Samtidigt pratar man om hur det går. Shenuz, Likaz och Yakovijehuk minns hur det var förr. I den här regionen har man varit självförsörjande, man har levt av jorden. Alla tre är väldigt nöjda med Röda Korsets mobila klinik – och tänk att någon har kommit hela vägen från Finland för att se dem! – Om den här tjänsten inte fanns skulle vi inte ha en chans att komma till en läkare och då skulle vi inte ha mediciner. Inte finns det något apotek här i bergen. Innan resan går vidare gör teamet ett besök hos Likaz gamla mamma högre upp på en sluttning. 90-åriga fru Vasylyna är i så pass dåligt skick att hon tillbringar de flesta dagarna inomhus. Sedan fortsätter Röda Korsets mobila hälsovårdklinik sin färd. I staden Tjernivitsi är teamet först sent på kvällen. De mobila klinikerna är en liten del av allt rödakorsbistånd till Ukraina, men för sina patienter utgör de all den hälsovård som finns. ? PR_01_2025_kokonaan.indd 39 PR_01_2025_kokonaan.indd 39 28.1.2025 15.55 28.1.2025 15.55
• 40 R ESU M É ATT LÄSA det första numret av Finlands Röda Kors tidning känns som att öppna en tidskapsel. Redan inledningen låter festligt ålderdomlig: ”När Finlands Röda Kors publicerar sitt första nummer sker det i tron att det även i vårt land finns ett behov av ett permanent språkrör för den ideologi som Röda Korsets emblem överallt i världen symboliserar. Vår tidnings höga önskan är att markera vårt nationella Röda Kors festdag med att fördjupa allmänhetens förståelse och kärlek för Röda Korsets ideologi och flagga.” På pärmen till numret 1/1925 stoltserar ett rött kors, i övrigt är tidningen svartvit. Några bilder finns inte. I tidningen kan man bland annat läsa om jordbruksklubbar för unga i Amerikanska Röda Korset, om förebyggande tuberkulosarbete på landsbygden och Salpausselkä nya tuberkulossanatorium. Beslutet om att grunda tidningen fattades år 1925 av Röda Korsets centralstyrelse med general Gustav Mannerheim som ordförande. Finlands Röda Kors hade grundats i enlighet med internationella förebilder för krigstida medicinalvård och var då en förening för en liten krets, nyligen godkänd som medlem Rödakorsföreningarnas förbundet. Mannerheims vision för Röda Korset var en riksomfattande medborgarorgaHundraårig tidning I vår har det gått jämnt 100 år sedan det första numret av Finlands Röda Kors tidning utkom. T EX T K IM M O H O LO PA IN EN B IL D ER R Ö D A K O R S ET S B IL D A R K IV nisation där fokus låg mer på fredstida arbete och som skulle förena folket efter inbördeskriget. För att stödja det målet behövdes en tidning, ett språkrör för Röda Korset. TIDNINGENS ÅRGÅNGAR tecknar en bild av Röda Korsets tillväxt och utveckling. Under de första decennierna var bladet närmast att jämföra med dagens facktidskrifter. Skribenterna var i allmänhet högt utbildade experter, exempelvis läkare. Omfattande artiklar rapporterade detaljerat om medicinsk utveckling, om framsteg inom folkhälsoarbetet och vad som hände inom den internationella Rödakorsrörelsen. Efter krigsåren genomgick hela Röda Korset stora förändringar. Det omfattande nätverket av avdelningar började man bygga upp 1950 med målet ”en avdelning i varje kommun i Finland”. I slutet av år 1953 var antalet avdelningar redan 548 och medlemmarna över 100 000. Samtidigt började Röda Korsets tidning allt mer påminna om den tidens illustrerade magasin. Verksamhet på gräsrotsnivå, frivilliga som engagerade sig i avdelningar och mottagare av hjälp börjar få mer plats i spalterna. År 1955 hade Röda Korset vuxit så mycket att ett eget informationsblad grundades för förtroendevalda och funktionärer. På grund av begränsade resurser blev utdelningen ändå dyr, så redan 1958 fattades beslutet att slå samman informationsbladet och Finlands Röda Kors, som beställdes separat. Den nya tidningen hette SPR på finska och FRK på svenska. Den delades ut till varje hem där någon hörde till Röda Korset. UNDER SENARE decennier har förnyelser kommit med jämna mellanrum. För att spara slogs den finska och svenska tidningen ihop år 2003. Namnet har också bytts ut, år 1993 från FRK till Röda Korset, år 2006 till Hjälpens värld och i höstas tillbaka till Röda Korset. Den grundläggande linjen har ändå varit den samma sedan slutet av 1950-talet: de viktigaste läsarna är ni, Finlands Röda Kros medlemmar, volontärer och stödjare. Er vill Röda Korset servera de viktigaste nyheterna inom organisationen tillsammans med berättelser om hjälp, hjälpare och hjälpbehövande. Trots att innehållet i dag produceras sida vid sida med snabbare elektroniska kommunikationskanaler kan en tidning göra djupdykningar och ge bakgrund, väcka känslor och inspirera. Framför allt kan tidningen lyfta fram och tacka Röda Korsets volontärer, dem som gör att hjälpen når fram hos oss i Finland och överallt i världen. ? PR_01_2025_kokonaan.indd 40 PR_01_2025_kokonaan.indd 40 28.1.2025 15.55 28.1.2025 15.55
• HAKEM ISTO ALLT BLOD är rött, men det är inte lika för det. Ytstrukturerna på de röda blodkropparna avgör vilken blodgrupp en människas blod hör till och där finns det en hel del variation. Allas blod hör till någon av de fyra ABO-blodgrupperna: A, B, O eller AB. De här fyra grupperna indelas ytterligare enligt Rh D-faktor i Rh D-positivt och Rh D-negativt blod. Dessutom finns det ett flertal mer sällsynta blodgruppsfaktorer. I takt med den medicinska utvecklingen kan man ge patienter blod som allt närmare matchar den egna blodgruppen, vilket minskar riskerna i samband med blodtransfusioner. Blodgrupper går i arv och de tenderar att hopa sig regionalt i en befolkning. Därför finns det olikheter i blodet hos människor som kommer från olika länder. I och med att andelen personer med utländsk härkomst har ökat i Finland behövs också mer blodpreparat av olika slag. För att alla ska kunna få blod som passar dem behöver också givarna representera alla befolkningsgrupper. – Det behöver vi hjälp med. Vi samarbetar med skolor, arbetsplatser, Försvarsmakten och olika samfund och gemenskaper, säger Blodtjänsts kundchef Liisa Romo. – För närvarande har vi alltför få blodgivare. I en normal situation kan vi förse sjukhus med de blodpreparat de behöver, men med tanke på undantagseller krissituationer behövs fler givare än vi har nu. Blodtjänst typbestämmer givarnas blod så att man vid behov i registret har en lämplig givare för var och en. Alla typtest lönar det sig ändå inte att göra för alla. Sällsynta blodgrupper går i arv recessivt. Det betyder att egenskapen bara finns om en person ärver ifrågavarande gen av båda sina föräldrar. Blodtjänst började därför från och med den 13 januari fråga blodgivare i vilket land deras föräldrar är födda. Att berätta om sin härkomst är frivilligt. – Genom att fråga efter blodgivarnas föräldrars härkomst kan vi rikta in typbestämningen av blodgrupper enligt genetiska markörer. På så sätt kan vi använda våra begränsade resurser så effektivt som möjligt, förklarar laboratorieexpert Katri Haimila. ? Alla behövs T EX T N IN A P IN J O LA FO TO M A T T I R A J A LA Katri Haimila hoppas få blodgivare från olika bakgrunder. PR_01_2025_kokonaan.indd 41 PR_01_2025_kokonaan.indd 41 28.1.2025 15.55 28.1.2025 15.55
• 42 1-2-3 AUTA! | 1-2-3 HJÄLP! 1 Turvallinen arki syntyy pienistä teoista ja valinnoista. Valtakunnallista 112-päivää vietetään taas tiistaina 11. helmikuuta. Kampanjan tavoitteena on muistuttaa hätänumerosta 112 ja kannustaa kaikkia parantamaan omaa ja läheistensä turvallisuutta. 112-päivän yhteydessä järjestetään tapahtumia ympäri maata, mutta osallistua voi myös verkossa jakamalla tietoa aihetunnisteella ”#112paiva”. 2 Kotivara auttaa yllättävässä häiriötilanteessa kuten pitkittyneen sähkökatkon sattuessa. Jokaiseen kotiin suositellaan hätävaraa, jolla pärjää itsenäisesti 72 tuntia eli kolme vuorokautta. Kotivaraan tulisi kuulua ainakin vettä ja kannellisia astioita sen säilyttämiseen, helposti valmistettavaa ruokaa, paristoilla toimiva taskulamppu ja radio sekä välttämättömät lääkkeet ja hygieniatarvikkeet. Varalla on hyvä olla myös pieni määrä käteistä rahaa. 3 Ensiaputaitoa kysytään usein silloin, kun sitä vähiten odottaa. Parhaat valmiudet hätätilanteessa toimimiseen antaa virallisen ensiapukurssin suorittaminen ja taitojen säännöllinen kertaaminen. Punaisen Ristin ensiapukursseilla harjoitellaan esimerkiksi hätäensiapua kuten painelu-puhallus-elvytystä, defibrillaattorin käyttöä, verenvuodon tyrehdyttämistä ja vammojen sitomista. 1 En trygg vardag byggs upp av små gärningar och val. Den 11 februari firar vi igen den riksomfattande 112-dagen. Avsikten med kampanjen är att påminna om nödnumret 112 och uppmuntra alla att förbättra sin och sina närmastes säkerhet. I samband med 112-dagen ordnas evenemang runt om i landet, men det går också att delta online genom att dela information med taggen #112dagen eller #112paiva. 2 Ett reservförråd hjälper i samband med plötsliga störningssituationer som till exempel ett längre elavbrott. Rekommendationen är att alla hushåll har ett reservförråd så att man klarar sig i 72 timmar, alltså tre dygn. I förrådet borde man åtminstone ha vatten och kärl med lock för förvaring av vatten, mat som är lätt att tillreda, ficklampa och radio som går på batterier och de mediciner och hygienartiklar man behöver. Det är också bra att ha en liten mängd kontanta pengar. 3 Kunskaper i första hjälpen behövs ofta när man minst väntar sig det. De bästa förutsättningarna för att handla i en nödsituation ger en officiell kurs i första hjälpen och att man regelbundet repeterar sina kunskaper. På Röda Korsets kurser i första hjälpen övar man till exempel livräddande första hjälpen som hjärt-lungräddning, hur man använder en defibrillator, hur man stoppar ett blodflöde och förbinder skador. Jos jotain sattuu Om någonting händer Viisas varautuu yllätyksiin etukäteen. Det är smart att vara beredd på det oväntade. V IL LE S A LO N EN /N A PA A G EN C Y Lue lisää: 112.fi 72tuntia.fi ensiapukoulutus.fi Läs mer: 112.fi/sv 72tuntia.fi/sv ensiapukoulutus.fi/sv PR_01_2025_kokonaan.indd 42 PR_01_2025_kokonaan.indd 42 28.1.2025 15.55 28.1.2025 15.55
• 43 VI NJ ET TI Ole tukena. Puutu rasismiin. 82 % Suomessa asuvista on todistanut rasismia. Alle puolet on puuttunut siihen. Rasisminvastainen viikko 17.–23.3.2025 Osallistu: punainenristi.fi/rasisminvastainenviikko PR_01_2025_kokonaan.indd 43 PR_01_2025_kokonaan.indd 43 28.1.2025 15.42 28.1.2025 15.42
• Muutto, uusi elämänvaihe, ikääntyminen… yksinäisyys koskettaa yhä useampaa meistä jossain elämänvaiheessa. Punaisen Ristin ystävätoiminnan vapaaehtoiset ilahduttavat yksinäisten arkea. Yksikin myönteinen ihmissuhde voi katkaista yksinäisyyden kierteen. Kiinnostuitko? Koulutamme ystäväksi haluavat kolmen tunnin lämminhenkisellä ystäväkurssilla. Se tunne, kun saat ystävän. Onko sinulla kyky kuunnella ja taito olla läsnä? Tule mukaan: punainenristi.fi/ystavanpaiva PR_01_2025_kansi.indd 4 PR_01_2025_kansi.indd 4 23.1.2025 10.54 23.1.2025 10.54