• 2 2019 Avun maailma on myös Veripalvelun lehti SUOMEN PUNAISEN RISTIN LEHTI | FINLANDS RÖDA KORS TIDNING Hjälpens värld HÄTÄTILANNE HERÄTTI VILLE KINARETIN OPPIMAAN ENSIAPUA AKUTLÄGE FICK VILLE KINARET ATT LÄRA SIG FÖRSTA HJÄLPEN Miksi Punainen Risti herättää vihaa? Luonnosta lisää hyvinvointia Vänhundar smälter hjärtana på Åland Pienestä kiinni painoon_AVM1_2019.indd 1 15.4.2019 16.53
• Auttamistaito tarttuu ENSIAPUTAIDOT OVAT olleet Punaisen Ristin toiminnan ydintä järjestön perustamisesta saakka. Suomen Punainen Risti järjesti ensimmäisen ensiapukurssin jo vuonna 1885, vain kahdeksan vuotta perustamisensa jälkeen. Auttamisen asenne ja uskallus eivät jää ensiapukurssilaisten pariin, vaan leviävät myös lähipiiriin. Nyt tämä on ihan tutkittukin. Pyysimme Taloustutkimusta selvittämään, mitä suomalaiset vanhemmat ajattelevat ensiaputaidoistaan ja arjen turvallisuudesta. Tutkimuksen mukaan vanhempien ensiaputaidot näkyvät myös lasten valmiudessa auttaa. Alueilla, joilla vanhemmat olivat käyneet ensiapukursseja, myös lasten valmius toimia tapaturman sattuessa arvioitiin paremmaksi. Punaisen Ristin viikolla muistutamme erityisesti lapsiperheitä ensiaputaitojen tärkeydestä ja arjen turvallisuudesta. Kun kaksi vuotta sitten juhlimme Suomen Punaisen Ristin 140-vuotista historiaa, osastomme järjestivät puolentoista tunnin mittaisia Auttajakursseja. Tämän vuoden uutuutena on lapsiperheille suunnattu puolentoista tunnin pituinen kurssimateriaali, jonka avulla osastot voivat järjestää auttajakursseja niin että perheen pienimmätkin pääsevät mukaan. Löysin oman kurssini Punaisen Ristin uudesta Oma-verkkopalvelusta. Oma Punainen Risti on jokaisen jäsenen palvelu, josta löydät juuri sinulle sopivaa tekemistä. Järjestelmää otetaan käyttöön vapaaehtoisten omassa tahdissa, joten etsi toimintaa myös verkkosivumme tapahtumakalenterista. Suomen Punaisella Ristillä on noin 77 000 jäsentä, noin 500 paikallisosastoa ja 12 piiriä. Puheenjohtaja on Pertti Torstila ja pääsihteeri Kristiina Kumpula. Jäsenmaksu: 20 euroa, nuorisojäsenet 10 euroa, ainaisjäsenet 300 euroa. Jäsenmaksutilin numero: FI30 5000 0120 4156 81. Kotimaassa: mm. ystävätoiminta, ensiapuryhmät, Vapaaehtoisen pelastuspalvelun koordinaatio, nuorisoryhmät, ensiapuja muu koulutus. Kotimaan toiminnan lahjoitustili: FI29 1572 3000 3727 30. SPR Veripalvelu: 127 000 verenluovuttajaa. Veripalvelukeskus: Kivihaantie 7, 00310 Helsinki, p. 029 300 1010. Maailmalla: varoja, avustustyöntekijöitä ja tarvikkeita katastrofien uhreille sekä kehitysyhteistyötä. SPR:n katastrofirahaston varat käytetään kansainväliseen ja kotimaan apuun: lahjoitustili FI06 2219 1800 0680 00. Punainen Risti on poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton, ja sen tehtävänä on lievittää ihmisten hätää kaikkialla maailmassa. 189 maan kansallisten järjestöjen yhdyssiteenä toimii Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun yhdistysten kansainvälinen liitto. Punaisen Ristin kansainvälinen komitea auttaa sotien uhreja sekä toimii puolueettomana välittäjänä. punainenristi.fi veripalvelu.fi 4 Ristiin rastiin Kolera uhkaa Mosambikissa Testamenttitietoa tukijoille RoPS ottaa rohkeasti kantaa Nepalin verihuolto kehittyy 8 Kinaretin perhe osaa ensiavun 10 Elvytys hätäkeskuksen neuvoin 12 Kansainvälisen avun vuosi 2018 14 Kuka vihaa Punaista Ristiä? 18 Lenkillä hyvän asian puolesta 22 Kohtaamisia Jyväskylässä 24 Liikkuvan veripalvelun kyydissä 28 Luonto hoitaa terveyttä 30 Jäsenmäärä nousuun 31 Ristikko 46 Vuosien takaa 47 Anja Tunturi kuuntelee hädässä AVUN MAAILMA HJÄLPENS VÄRLD 2/2019 25.4.2019 Suomen Punaisen Ristin lehti / Finlands Röda Kors tidning Kansikuva/Pärmbild: Joonas Brandt Julkaisija/Utgivare: Suomen Punainen Risti, Tehtaan katu 1 a, PL 168, 00141 Helsinki/ Finlands Röda Kors, Fabriks gatan 1 a, BOX 168, 00141 Helsingfors p. 020 701 2000 Päätoimittaja/Chef redaktör: Ilpo Kiiskinen Toimitussihteeri/Redaktionssekreterare: Kimmo Holopainen p. 020 701 2229, kimmo.holopainen@punainen risti.fi AD: Suvi Hämäläinen, suvi.hamalainen@punainenristi.fi Taitto: Graafinen suunnittelu Gomedia Oy Översättning: Sarax Converto & Scribo Ilmoitusmyynti: Sari Aarnio p. 044 566 7194 ja Jaana Martiskainen p. 044 566 7195 Tilauk set ja osoitteenmuutokset/ Beställningar och adressförändringar: avun maailma@punainenristi.fi Paino/Tryckeri: Forssa Print Oy Levikki: noin 100 000. Tilaus hinta/Beställnings avgift: 22 € Sähköposti: avunmaailma@punainenristi.fi ISSN 1796-1572 Aikakauslehtien liiton jäsen Hjälpkunskaper smittar KUNSKAPER I första hjälpen har hört till kärnan i Röda Korsets verksamhet sedan rörelsen grundades. Finlands Röda Kors ordnade sin första kurs i första hjälpen redan år 1885, bara åtta år efter att vår nationella förening blev till. Inställningen, viljan och kunskapen om hur man hjälper begränsar sig inte till dem som går en kurs, utan sprider sig också kring dem. Det har vi fakta på. Vi bad nämligen Taloustutkimus ta reda på vad finländska föräldrar tänker om sina kunskaper i första hjälpen och om vardagstrygghet. Undersökningen visar att föräldrarnas kunskaper i första hjälpen också återspeglas i barns beredskap att hjälpa. I områden där föräldrarna har gått kurser i första hjälpen bedömdes barnen ha högre beredskap att hjälpa när en olycka inträffar. Under Rödakorsveckan påminner vi i synnerhet barnfamiljer om hur viktigt det är att kunna ge första hjälpen för en trygg vardag. När vi för två år sedan firade Finlands Röda Kors 140-åriga historia ordnade våra avdelningar 90 minuter långa Hjälparkurser. Årets nyhet är en kurs av samma längd som är riktad till barnfamiljer och som ger avdelningarna möjlighet att ordna hjälparkurser där även familjens minsta medlemmar kan vara med. Jag hittade kurs för mig i Röda Korsets nya webbtjänst Oma. Oma Röda Korset är en webbtjänst för alla medlemmar som gör det enkelt att hitta något som passar just dig. Systemet tas i bruk i den takt de frivilliga själva går in för det och kurserna hittar du också evenemangskalendern på vår webbplats. ILPO KIISKINEN PÄÄTOIMITTAJA CHEFREDAKTÖR 32 Korsord 33 Kors och tvärs Koleran hotar i Moçambique Testamentskunskap för stödjare RoPs vågar säga ifrån Blodomsorgen i Nepal utvecklas 36 Familjen Kinaret kan första hjälpen 38 Hjärt-lungräddning med telefonråd 40 Vän med en hund 42 Svensk resumé Att löpa för det goda På färd med mobila blodtjänsten Naturlig hälsovård Möten i Jyväskylä 46 Åren går K U V A B E N JA M IN S U O M E L A Sisällys ? Innehåll Pääkirjoitus ? Editorial painoon_AVM1_2019.indd 2 15.4.2019 16.53
• 24 KIERTUEELLA KAINUUSSA Liikkuva veripalvelu tulee luovuttajan luo 18 LIIKE ON LÄÄKE Karo Hämäläinen ja Hannes Hyvönen juoksevat apua 12 SINNE MISSÄ HÄTÄ ON SUURIN Punaisen Ristin kansainvälinen apu 2018 38 LIVRÄDDNING TAR SIN TID Silja Satama räddade livet på sin man Keijo K H A LI D A LS A E E D / IC R C Finlands Röda Kors har cirka 77 000 medlemmar, 500 lokalavdelningar och 12 distriktsorganisationer. Ordförande är Pertti Torstila och general sekreterare Kristiina Kumpula. Medlemsavgift: 20 euro, ungdomsmedlem 10 euro, ständiga medlemmar 300 euro. Medlemsavgifts konto: FI30 5000 0120 4156 81. FRK i hemlandet: vänverksamhet, första hjälpengrupper, kontaktlänk till den frivilliga räddningstjänsten, ungdomsgrupper, utbildning i första hjälpen. Bidrag till hemlandsverksamheten: FI29 1572 3000 3727 30. Blodtjänst: 127 000 blodgivare. Blodtjänstcentralen: Stenhagsv. 7, 00310 Helsingfors, tel 029 300 1010. FRK utomlands: pengar, personalbistånd och förnödenheter vid katastrofer, utvecklingssamarbete. FRKs katastroffonds medlen används till biståndsarbete utomlands och i Finland. Konto: FI06 2219 1800 0680 00. Röda Korsets uppgift är att lindra den mänskliga nöden överallt i världen. Organisationen är politiskt och religiöst obunden. Medlemsföreningar i 189 länder. Kontaktlänken är Internationella rödakorsoch rödahalvmånefederationen. Internationella rödakorskommittén bistår krigsoffren och verkar som opartisk medlare. rodakorset.fi blodtjanst.fi LE E N A K O S K E L A V E S A R A N TA JE N N A LE H TO N E N painoon_AVM1_2019.indd 3 15.4.2019 16.53
• 4 S uomen Punaisen Ristin ja Kanadan Punaisen Ristin yhteinen kolerayksikkö vastaanotti ensimmäiset potilaansa huhtikuun alussa. Yksikkö oli ensimmäinen osa Punaisen Ristin kenttäsairaalaa, joka rakennetaan paikallisen Nhamatandan sairaalan yhteyteen. Nhamatandan kaupunkia ympäröivä maakunta kärsi pahoin alueelle maaliskuun lopulla iskeneessä Idai-hirmumyrskyssä. Välittömien pelastustöiden jälkeen vitsauksena ovat tartuntataudit, jotka leviävät epähygieenisissä olosuhteissa nopeasti saastuneen juomaveden ja ruuan välityksellä. Vakavin riski on laajamittaisen koleraepidemian puhkeaminen. Sen ehkäisemisessä keskeisessä osassa on vesihuollon palauttamisen lisäksi tartunnan saaneiden nopea pääsy hoitoon. Suomen ja Kanadan Punaisten Ristien kolerayksikkö aloitti toimintansa 35 vuodepaikalla, mutta vuodepaikkojen määrää kasvatetaan tarpeen mukaan. Yksikön toimintakuntoon saattamisessa kesti noin neljä päivää sairaalatarvikkeiden maahan saapumisesta. – Neljän päivän aikana tehtiin maa-alueen valmistelutyöt, pystytettiin ja varusteltiin kolerahoitoyksikkö, rakennettiin sanitaatiotilat sekä rekrytoitiin ja koulutettiin paikallinen henkilökunta, ylihoitaja Virpi Teinilä kertoo. Suomen Punainen Risti lähetti Mosambikiin Nhamatandan kenttäsairaalaa varten 13 avustustyöntekijää, joukossa niin lääkäreitä ja sairaanhoitajia kuin tekniikan ja hallinnon asiantuntijoita. Kaikkiaan alueella työskenteli huhtikuun alussa 37 Punaisen Ristin kansainvälistä työntekijää. Hirmumyrsky Idai vaurioitti pahoin myös Nhamatandan sairaalaa tehden osan siitä käyttökelvottomaksi. Kolerahoidon ohella Suomen Punainen Risti tukee myös sairaalan muita yksiköitä. Suomalaiset avustustyöntekijät auttavat paikallista hoitohenkilökuntaa hoitotyössä, ja lisäksi sairaalalle on toimitettu tarvikkeita ja korjattu sähköja vesihuoltoa. – Yhdistämällä kenttäsairaala olemassa olevaan sairaalaan varmistetaan, että lisääntyneeseen avuntarpeeseen pystytään vastaamaan parhaalla mahdollisella tavalla. Samalla autetaan paikallista sairaalaa palaamaan normaaliin toimintaan, Suomen Punaisen Ristin kansainvälisen katastrofiavun päällikkö Tiina Saarikoski kuvaa. Suomen Punainen Risti on ohjannut katastrofirahastosta 200 000 euroa hirmumyrsky Idain uhrien auttamiseksi Mosambikissa, Zimbabwessa ja Malawissa. Ulkoministeriö rahoittaa hätäapuoperaatiota 500 000 eurolla. KIMMO HOLOPAINEN Suomen ja Kanadan Punaiset Ristit pystyttivät Idai-myrskyn tuhoalueelle Mosambikiin pikavauhtia kolerasairaalan. Kolera uhkaa syklonista selvinneitä Ristiin rastiin HIRMUMYRSKY IDAIN tuulet ja tulvavesi aiheuttivat tuhoa Mosambikissa. Buzin kylässä myrsky aiheutti useita kuolonuhreja ja tuhosi suuren osan rakennuksista. Avun maailma 3/2019 ilmestyy 18. syyskuuta B E N JA M IN S U O M E L A painoon_AVM1_2019.indd 4 15.4.2019 16.53
• 2 577 HENKILÖÄ liittyi vuoden 2019 ensimmäisen neljänneksen aikana Kantasolurekisteriin. Rekisteriin tarvitaan joka vuosi tuhansia uusia luovuttajia antamaan vakavasti sairaalle potilaalle mahdollisuus hengen pelastavaan hoitoon. LÄHDE: KANTASOLUREKISTERI 5 K IM M O H O LO P A IN E N AUTA JA VOITA SUURARVALLA! Punaisen Ristin suurarpajaiset pyörähtävät käyntiin jälleen toukokuun alussa. Kuusi euroa kappaleelta maksavat arvat postitetaan Punaisen Ristin jäsenille ja tukijoille, jotka voivat lunastaa arvat itselleen tai myydä ne eteenpäin. Arpoja lasketaan liikkeelle tänä vuonna 500 000 kappaletta, ja ne sisältävät yhteensä 100 169 voittoa. Pääpalkintona on Renault Megane Sport Tourer -henkilöauto. Arpajaistuotoilla tuetaan Punaisen Ristin vapaaehtoisten koulutusta kotimaassa. Hackathonissa luotiin uutta TYÖRYHMÄN numero yksi Anna, Jutta, Sini-Tuuli ja Aleksi miettivät uusia ideoita vapaaehtoisuuteen verkossa. SUOMEN PUNAINEN RISTI järjesti maaliskuussa Helsingissä tiettävästi järjestön ensimmäisen hackathon-tapahtuman – siis minkä? Hackathon on maailmalla yleistynyt työskentelytapa, jossa kootaan ihmisiä eri taustoista miettimään ratkaisuja annettuun haasteeseen. Kuten nimityksen osasista ”hack” ja ”marathon” voi päätellä, hackathonin juuret ovat ohjelmoinnissa, mutta nykyisin sillä voidaan kehittää melkein mitä tahansa – olennaista on tiivis ideointipyrähdys. Punaisen Ristin hackathonissa haasteena oli miettiä uusia pop up -vapaaehtoisuuden muotoja, jotka edistävät järjestön hyvinvoinnin ja yhteisöllisyyden tavoitteita vaatimatta pitkää sitoutumista. Ehdotusten piti lisäksi olla toteutettavissa netin avustuksella. Neljään ryhmään jaetut osallistujat tuottivat kaksipäiväisessä sprintissä monta raikasta ideaa, joista tuomaristo nosti lopulta voittajaksi Milja von Leberin, Mikko Sipilän ja Mari Lakeuden idean Ilmastovaikuttajat-ryhmästä, jonka kautta tehtäisiin ilmastotekoja ja vähennettäisiin samalla ilmastoahdistusta. – Lähdimme miettimään haasteita, joissa Punainen Risti ei ole kovin aktiivinen, vaikka ehkä pitäisi. Ilmastonmuutos vaikuttaa suoraan ihmisten elämään, yliopisto-opiskelija Milja von Leber perustelee. Tuomaristo kiitti kolmikkoa ajankohtaisuudesta, yhteisöllisyydestä ja tavoittavuudesta – idea menee ehdottomasti jatkotyöstöön! KIMMO HOLOPAINEN Punaisen Ristin Hackathonissa etsittiin digiajan pop up -vapaaehtoisuuden muotoja. Tunnustusta yhdenvertaisuuden edistäjille Suomen Punaisen Ristin piirit jakoivat Rasisminvastaisella viikolla 18.–24.3. Ennakkoluuloton edelläkävijä -tunnustuksia yhdenvertaisuuden edistämisestä. Punaisen Ristin Lapin piiri myönsi tunnustuksen Rovaniemen Palloseuralle, joka on ottanut rohkeasti kantaa syrjintää ja rasismia vastaan niin pelikentällä kuin sen ulkopuolellakin. – Pukukopissa ja kentällä tarvitaan jokaista pelaajaa. Menestyvä joukkue tarvitsee erilaisia pelaajia – eri-ikäisiä, erimaalaisia ja eritaustaisia, RoPSin Pasi Pikkupeura sanoo. Ennakkoluuloton edelläkävijä -tunnustus myönnettiin tänä vuonna myös Euran kunnalle, Turun Kaikkien naisten talolle, urheiluseura Vasa IS:lle, Etelä-Karjalan Osuuskaupalle, Lapp Connecto Oy:lle, Vaasan Suomalaiselle kirjakaupalle, joensuulaiselle kalastusseura Lesnan Naputtajille sekä helsinkiläiselle Hassan Hninille. Pyörällä ilmaston puolesta Punaisen Ristin pyöräilijöille suunnattu Ketjureaktio-kampanja kutsuu taas kohottamaan kuntoa ja tekemään ajetuilla kilometreillä hyvää myös muille. Tänä vuonna avustuskohteena ovat eteläisen Afrikan alueet, joilla ilmastonmuutos aiheuttaa kuivuutta ja nälänhätää. Pyöräilemällä taistelet myös suoraan ilmastonmuutosta vastaan, sillä jokainen poljettu kilometri vähentää hiilidioksidipäästöjä. Lue lisää: www.punainenristi.fi/ ketjureaktio painoon_AVM1_2019.indd 5 15.4.2019 16.53
• 6 MAINOSTOIMISTO Orangen luovuttajat saivat kunniakirjan. SUOMEN PUNAISEN RISTIN Veripalvelu panostaa Nepalin veripalvelutoiminnan kehittämisessä henkilökunnan osaamisen kehittämiseen. Ristiin rastiin NEPALIN Punainen Risti on pyörittänyt veripalvelutoimintaa yli 50 vuotta, mutta toiminnassa on monia puutteita kehittyneiden maiden käytäntöihin verrattuna. Suomen Punaisen Ristin Veripalvelun viime vuonna käynnistyneessä yhteistyöhankkeessa keskitytään kehittämään henkilökunnan osaamista verenluovutusprosessin eri vaiheissa. Hanke on pian puolivälissä, ja Veripalvelun nelihenkisellä hankeryhmällä on takanaan viisi vierailua Nepalissa. Paikan päällä vietetään tyypillisesti yhdestä kahteen viikkoa, joiden aikana järjestään työpajoja ja tehdään kenttätyötä niin veripalvelutoimistoissa kuin liikkuvissa verenluovutustilaisuuksissa. – Viime vuonna paikallisia hoitajia ja lääkäreitä perehdytettiin esimerkiksi luovutetun veren punnitsemiseen silmämääräisen arvioinnin sijaan, turvalliseen neulojen hävittämiseen, hygieniaan sekä luovuttajahaittojen ehkäisyyn, hankeryhmään kuuluva Paula Korhonen Kuopion veripalvelutoimistosta kertoo. Hankkeen toinen vuosi on uusien käytäntöjen jalkauttamisen aikaa. Tavoitteena on myös päästä perehdyttämään hoitajia hemoglobiinimittaukseen ja terveyskyselyjen toteuttamiseen. Korhosen mukaan nepalilaiset ovat olleet vieraanvaraisia ja ottaneet kehitysehdotukset hyvin vastaan. Edistysaskeleita on jo nähty. – Verivaa’at ja särmäisjäteastiat pistävälle tai viiltävälle jätteelle on otettu käyttöön. Olemme onnistuneet rakentamaan paikallisen henkilökunnan kanssa sellaisen luottamuksen, että he uskaltavat kertoa meille avoimesti myös haasteista, Korhonen sanoo. Veripankkien jälleenrakennukseen Nepalissa on osallistunut useita Punaisen Ristin kansallisia yhdistyksiä Punaisen Ristin kansainvälisen liiton IFRC:n johdolla. Osa yhdistyksistä on keskittynyt esimerkiksi verivalmisteiden laadun kehittämiseen, toiset ovat toimittaneet laitteita ja välineistöä. Suomen Punaisen Ristin Veripalvelu keskittyy osaamiseen. Nepalin veripalvelutoiminnan kehittämisen kokonaisuudesta vastaa Punaisen Ristin kansainvälisen liiton alla toimiva asiantuntijaelin GAP (Global Advisory Panel), jota Suomen Punaisen Ristin Veripalvelu oli mukana perustamassa. GAPin tavoitteena on edistää hyvää hallintotapaa Punaisen Ristin veripankeissa ja tukea esimerkiksi jälleenrakennusta katastrofien jälkeen. Suomen Punaisen Ristin Veripalvelu on aikaisemmin osallistunut GAPin jälleenrakennushankkeisiin Somaliassa sekä Thaimaan tsunamialueilla. IIRA HARTIKAINEN Suomen Punaisen Ristin Veripalvelu kehittää kolmivuotisessa hankkeessa Nepalin Punaisen Ristin veripalvelutoimintaa. Nepalin verihuoltoa rakentamassa Suomi sai ennätysmäärän uusia VeriRyhmiä Viime vuonna aloitti toimintansa ennätyksellinen määrä uusia VeriRyhmä-verenluovutusporukoita, kun peräti 938 yritys-, yhdistys-, kaverija harrasteporukkaa rekisteröityi luovuttajiksi. Kasvua edellisvuoteen verrattuna kertyi yli 20 prosenttia. Punaisen Ristin Veripalvelu myöntää VeriRyhmille vuosittain kunniakirjoja vähintään 10 luovutuksesta. Viime vuonna jaettiin ensimmäistä kertaa platinakunniakirjoja vähintään 50 verenluovutuksesta, ja tunnustuksen sai peräti 20 VeriRyhmää. Kaikkein ahkerin VeriRyhmä oli Kuopion lääketieteen opiskelijoiden KuoLo, joka luovutti vuoden mittaan huikeat 229 pussia verta. Kaikista verenluovutuksista vajaat kahdeksan prosenttia tulee porukkaluovuttajilta. JY R K I K O M U L A IN E N Kaikki luovuttajat voivat liittyä biopankkiin Veripalvelun biopankkiin voi nyt liittyä kaikissa verenluovutustilaisuuksissa. Aiemmin biopankkinäytteen pystyi antamaan ainoastaan veripalvelutoimistoissa. Suomessa on useita biopankkeja, joihin kerätään vapaaehtoisilta verinäytteitä ja tietoja lääketieteellistä tutkimusta sekä tuotekehitystä varten. Näytteen antaminen on aina vapaaehtoista. Veripalvelun biopankki muodostaa arvokkaan kokoelman verenluovuttajien näytteitä ja tietoja, joiden avulla saadaan tutkittua tietoa verenluovutuksen vaikutuksista terveyteen ja hyvinvointiin – niin potilaan kuin luovuttajan näkökulmasta. Verenluovuttajien näytteet toimivat lisäksi tärkeänä vertailuaineistona sairauksia tutkittaessa. Lue lisää: veripalvelu.fi/biopankki V E R IP A LV E LU painoon_AVM1_2019.indd 6 15.4.2019 16.53
• Jäsenmaksu löytää perille viitteellä Tuliko postissa muistutus Punaisen Ristin jäsenmaksusta, vaikka asian piti olla hoidettu? Yleisin selitys on se, että jäsenmaksu on maksettu puutteellisilla tiedoilla. Maksu rekisteröityy oikein henkilökohtaisella viitenumerolla, joka löytyy esimerkiksi edellisestä laskusta. Oman viitenumeronsa voi tarkistaa myös osoitteesta jasenrekisteri@punainenristi.fi. T IM O H A R T IK A IN E N HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ! Moni muistaa äitienpäivänä 12.5. sankaria kukilla ja kortilla, mutta mitä lahjaksi äidille, jolla on jo kaikenlaista? Hyvä vaihtoehto on antaa lahjaksi hyvä mieli Punaisen Ristin Vaikuttavalla lahjalla. Vaikuttavista lahjoista löytyy monta tapaa auttaa niitä äitejä, jotka tarvitsevat apua eniten – esimerkiksi lahjoittamalla äitiyspakkaus katastrofin keskelle. Lue lisää: www.punaisenristinkauppa.fi Testamenttiasiat kiinnostivat Kuopiossa PUNAISEN RISTIN Kaisu Haataja ja asianajaja Marja Pääkkö vastasivat kysymyksiin testamentti-infossa Kuopiossa. PUNAISEN RISTIN Savo-Karjalan piiri järjesti huhtikuun alussa Kuopiossa Perustietoa testamentin tekijälle -tilaisuuden. Osallistujia kiinnostivat erityisesti rintaperillisten perintöoikeuteen liittyvät kysymykset. Asiantuntijana tilaisuudessa toimi asianajaja Marja Pääkkö , joka selvitti esityksessään muun muassa sitä, mitä laki määrää perimysjärjestyksestä, perintöverosta sekä siitä, kuinka perinnön jättäjä voi vaikuttaa niihin testamentilla. Iltapäivän aikana saatiin tietoa myös Punaisen Ristin toiminnasta. Moni tahtoo nykyään muistaa viimeisessä tahdossaan hyväntekeväisyyttä. Perinnöstään voi jättää hyvään tarkoitukseen myös vain osan. – Turvallisinta on antaa asiantuntijan laatia testamentti. Punainen Risti tarjoaa apua testamentin laadinnassa, kun testamentin tekijä haluaa tehdä samalla lahjoituksen. Perinnön jättäjä voi valita, mihin työhön haluaa lahjoituksensa kohdentaa, ja vapaaehtoiset asianajajat auttavat testamentin teossa veloituksetta, Mia Ekström-Huttunen Punaisen Ristin keskustoimistolta kertoo. Testamenttilahjoitukset ovat merkittävä tuki Punaisen Ristin toiminnalle niin valtakunnallisesti kuin paikallisesti. Punaisen Ristin testamenttiasioissa neuvoo Mia Ekström-Huttunen: p. 020 701 2193, mia.ekstrom-huttunen@punainenristi.fi. ANJA HILTUNEN Punainen Risti järjestää koulutustilaisuuksia testamenttiasioista kiinnostuneille. 11 323 HENKEÄ sai maailmalla viime vuonna ensiapukoulutuksen Suomen Punaisen Ristin kehitysyhteistyöohjelmien kautta. Koulutuksiin osallistuneista 5 693 henkeä toimi myös Punaisen Ristin tai Puolikuun vapaaehtoisena. LÄHDE: PUNAISEN RISTIN TOIMINTATILASTOT 2018 Oma tulee varmasti kuin vanhuus Punaisen Ristin vapaaehtoisten sähköisen työkalun Oman käyttöönotto etenee kuin juna. Ei ehkä luotijuna, mutta luotettava paikallisjuna kumminkin. Tuoreiden tilastojen mukaan Omaan on rekisteröitynyt yli 3 700 käyttäjää. Järjestelmää kehitetään jatkuvasti palautteen mukaan. Uusimpiin ominaisuuksiin kuuluu muun muassa jäseneksi liittyminen. Oman käyttöönoton vauhdittamiseksi Punainen Risti käynnisti viime vuoden lopulla leikkimielisen Omalympialaiset-kilpailun, jonka voittivat ne Punaisen Ristin osastot, jotka saivat eniten väkeään Omaan helmikuun loppuun mennessä. Suurten osastojen sarjan voiton vei Tampereen osasto (178 henkilöä) niukasti ennen Oulua (175). Pienten osastojen sarjassa loisti Ylikiimingin osasto, jonka väestä oli helmikuun lopussa Omassa jo yli 29 prosenttia. Oma haltuun: vapaaehtoiset.punainenristi.fi M A IJA P O K K IN E N 7 painoon_AVM1_2019.indd 7 15.4.2019 16.54
• 8 Välillä kolisee Reilu vuosi sitten Ville Kinaret istui autossa ja hakkasi rattia. Oma neuvottomuus hätätilanteessa suututti. Jos vaimo ei olisi ehtinyt ajoissa auttamaan tukehtuvaa lasta, mihin asti omat ensiaputaidot olisivat riittäneet? TEKSTI SARI HÄKKINEN KUVAT JOONAS BRANDT Punaisen Ristin viikko 6.-12.5. JUONTAJA-muusikko Ville Kinaretin elämänfilosofiaan kuuluu, että apua tarvitsevasta ei kävellä ohi. P äivä oli alkanut ihan tavallisesti: vaimo valmisteli töihinlähtöä ja Ville Kinaret lounasta lapsille. Puolitoistavuotiaan pojan lautasella oli perusruokaa, kasviksia ja lihapullia. Samalla hetkellä, kun Kinaretin vaimo huikkasi eteisestä heipat ja avasi oven lähteäkseen, lapsi hiljeni ja hänen huulensa muuttuivat sinisiksi. Lihapulla oli juuttunut kurkkuun. Hengityksestä ei kuulunut pihaustakaan. Kinaret loikkasi tuolilta, ravisteli lasta ja taputteli häntä selkään. 15 vuotta sitten käytyjen ensiapukurssien opit myllersivät päässä. Mitä pitää tehdä? Saako taapero rankavamman, jos kaksimetrinen äijä täräyttää kämmenellä lapaluihin? – Mä huusin vaimolle, että tuu takaisin sieltä, tämä tyyppi tässä tukehtuu, Kinaret muistelee. Kaikki kävi hetkessä. Sairaanhoitajavaimo ryntäsi keittiöön ja sai lihapullan irtoamaan. Lapsi itki hetken säikähdystään, tyyntyi ja jatkoi touhujaan. Kinaret raivostui itselleen. – Se tapahtui ihan hiton nopeasti. Pulla tuli ulos, limaklöntti tippui maahan, lapsi vähän säikähti ja lähti leikkimään. Itse jäin miettimään, että nyt se leikkii tuolla, mutta äsken tilanne oli 60 sekunnin päässä siitä, että nyt järjestettäisiin lapselle hautajaisia. – Päätin, että tämä on viimeinen kerta, kun epäröin hetkeäkään, kun on omien lasten turvallisuudesta kyse. Sanoin vaimolle, että varaat meille semmoisen ensiapukurssin, että seuraavan kerran kun menee pulla kurkkuun, niin se on pihalla sekunnissa. Lääkintämiehestä isäksi Vaimon varaamalla ensiapukurssilla Kinaret oppi irrottamaan ruuanpalan pikkulapsen kurkusta. – Se on yksinkertaista tietoa. Tarvitsee hallita käytännössä neljä-viisi asiaa. painoon_AVM1_2019.indd 8 15.4.2019 16.54
• 9 Kurssilla Kinaret tajusi myös, että hätätilanteessa on priorisoitava. Tärkeintä on pelastaa toisen henki ja vasta sen jälkeen miettiä, tuntuuko selän takominen epämiellyttävältä. Kinaret kävi ensiapukurssit armeijassa ja pari vuotta myöhemmin hoitajakoulussa. Lääkintämiehenä hän harjoitteli luusahan käyttöä ja suolipussin tekemistä kranaatin repimään vatsaan. Poikamiehen elämässä taaperoikäisen ensiapu tai kodin turvallisuus eivät tuntuneet kovin tärkeiltä. Tultuaan isäksi kolmekymppisenä Kinaret sai tipauttaa perspektiiviään kerrasta puolitoista metriä alemmas. Ja siellä ne näkyivät, kodin vaaranpaikat: lattialla kiemurtavat sähköjohdot, sormia magneetin tavoin puoleensa vetävät pistorasiat ja kuuma kiuas, johon keskilauteelta ylettää pienempikin, kun oikein kurottaa. – Kun on keskittynyt siihen, ettei pää kolise ovenkarmeihin, niin yhtäkkiä pitääkin sijoitella pöytää niin, ettei otsa aina olisi pöydän kulmassa, kun nurkan takaa tullaan. Pää kaakelissa On Kinareteilla sattunut havereita lihapullaepisodin jälkeenkin. Lapsi kaatui syöttötuolista suorilta jaloilta parketille kallo kumisten. Ja kun toinen lapsi pamautti päänsä kylpyhuoneen kaakeliin, vanhemmat valvoivat yön ja tarkistivat lääkärin ohjeen mukaan puolentoista tunnin välein, vieläkö lapsi on tajuissaan. Kaiken jälkeen Kinaret on kuitenkin sitä mieltä, että vähällä on selvitty. – En ole semmoinen googlaaja, että kävisin etukäteen läpi kaikki pahimmat skenaariot ja sitten pelkäisin niitä. Koko ajattelu Suomessa on katastrofilähtöistä, mikä on tavallaan hyvä, koska lapset ovat turvassa, mutta kääntöpuoli on se, että meillä kaikilla vanhemmilla on vatsahaava. – Mun turvallisuusfilosofia lasten kanssa perustuu siihen, että vaikka olisit kuinka turvallisuushakuinen, et pysty kontrolloimaan elämää. Sen sijaan kannattaa opetella itse valmiuksia ja yrittää kouluttaa myös lapsia niin, että olisi perustaitoja pahoja tilanteita varten. – Tottakai vanhempana skannailee vaaroja koko ajan. Väistämätöntä kuitenkin on, että välillä vähän kolisee. Tyhmä olo ei tapa Ville Kinaretin perusfilosofiaan kuuluu myös, että onnettomuuksista ei kävellä ohi. Jos joku näyttää tarvitsevan apua, sitä voi aina tarjota. Vaikkapa silloin, kun Kinaret näki mummolareissulta palatessaan teinitytön itkevän kallionkielekkeellä. Kielekkeen alta kulkivat junat. – Ajattelin, että nyt on pakko mennä. Tilanne oli vähän kiikun kaakun. Maassa ei maannut kukaan moottorisaha puoliksi päässä. Mietin, että jos tytöllä ei olekaan mikään hätä, niin mulle tulee tyhmä olo, että olen ihan turhaan mennyt siihen kyselemään. Kinaret kuitenkin päätti kivuta ylös. Hän piti toisella kädellä kiinni rautatolpasta ja yritti jutella tytölle. Vaimo soitti alhaalta poliisit. – En osannut sanoa mitään viisauden sanoja, mutta yritin kuitenkin tehdä jotain. Jossain vaiheessa poliisit tuli ja katkaisi raideliikenteen ja sai tytön reunalta pois. Selvisi, että tyttö oli ollut aikeissa hypätä. Ville Kinaret on ollut elämässään pari kertaa auto-onnettomuudessa ja muutaman kerran auttamassa maahan tuupertunutta ihmistä kadulla. Vaikka itse ei osaisi auttaa, tärkeintä on pysähtyä ja avata suunsa, sillä nolo olo ei tapa. – Se on asennekysymys. Onko ihan hirveää mennä kysymään, että tarvitko apua, onko jokin hätänä? Jos toinen sanoo ei, sulla itselläsi on viisi sekuntia tyhmä olo, kun menit puhumaan tuntemattomalle ihmiselle. Pipi autossa Kinaret on opettanut auttamista myös lapsilleen. Kaksivuotias osaa jo pyytää laastaria, viisivuotias kutsua apua. Muistuttelun sijaan Kinaret on opettanut esimerkillä. – Lapset ei tee, mitä sanot, vaan sen, mitä teet. Sekin on turvallisuuskasvatusta, että tekee mahdollisimman paljon asioita muksujen kanssa. Kinaret on pitänyt huolta, että lapset uskaltavat tulla kertomaan isälle vahingoista ja mokista. Kolmevuotiaana poika tuli pyytämään isältä laastaria haavaan. Kun isä kysyi, mihin pipi on tullut, poika vastasi, että naapurin Jukan autoon. – Sanoin itselleni, että hillitse itsesi nyt hetkeksi. Kysyin pojalta, missä kohtaa pipi Jukan autossa on. Näin, että poika oli kivellä naarmuttanut uuden farmarin takaluukun. – Mentiin sitten naapuriin ja sanoin, että nyt kerrot itse Jukalle, miten on käynyt. Poika pyysi anteeksi, sai anteeksi, ja ne sopi keskenään mies miehelle, että minä maksan laskun. Se oli hyvin neuvoteltu, Kinaret hekottaa. Tulevana kesänä Kinareteille syntyy kolmas lapsi. Koska ensiapukurssin opit unohtuvat helposti, kahden lapsen isä valmistautuu tulevaan mielikuvaharjoittelulla. – Kun muutenkin vahdin lapsen ruokailua, teen sen mielikuvaharjoituksen, että jos tuo paprika tuossa menee poikittain pilliin, niin mitä teen. Harjoitus kestää kymmenen sekuntia. Aika pienellä vaivalla voi parantaa mahdollisuuksiaan selvitä. ”Sanoin vaimolle, että nyt varaat meille semmoisen ensiapukurssin, että seuraavan kerran se pulla on pihalla sekunnissa.” KÄÄNNÄ ? VILLE KINARET tietää, että lapsia ei voi suojella jokaiselta kolhulta. painoon_AVM1_2019.indd 9 15.4.2019 16.54
• 10 K eijo ja Silja Sataman talolle Hyvinkään kupeessa sijaitsevalle Hausjärvelle ei eksy sattumalta. Talolle ajetaan viereisen maatilan pihaa sivuavaa soratietä pienen metsikön läpi. Talo ilmestyy kukkulalla eteen yllättäen, juuri kun tulija kuvittelee ajaneensa harhaan. Ambulanssin löytäminen perille olikin Silja Sataman suurin huolenaihe lauantaiaamuna 10. helmikuuta 2018. Navigaattorikaan kun ei osaa paikalle ilman tarkempia ohjeita. – Olimme olleet edellisenä päivänä porukalla tyttären kanssa Messilässä hiihtämässä ja tutustumassa Finlandia-hiihdon latuihin. Sydän ei oireillut hiihtäessä millään lailla. Aamulla avasin television, kun sieltä tuli taas jokin hiihtotapahtuma. Jotain ehdin huikata Siljalle, mutta sitten pimeni. Seuraavat muistikuvani ovat kolmea päivää myöhemmältä ajalta, Keijo Satama, 67, muistelee. Leveä takkamuuri estää Satamien kodissa suoran näkyvyyden olohuoneesta keittiöön, jossa Silja Satama, 66, oli silloin kahvinkeittopuuhissa. Kova kolahdus television kaukosäätimen kirvotessa Keijon kädestä lämpöpatteria vasten sai onneksi uteliaisuuden heräämään. – Ilman sitä kolinaa olisin tuskin mennyt edes kurkkaamaan, mitä tapahtui. Ehdin kuulla korahtavan hengenvedon ja näin Keijon elottomana lattialla. Säntäsin heti hakemaan puhelinta ja soitin hätäkeskukseen, Silja Satama kuvailee. Hyvät neuvot kullan kalliit Helpotuksen kyyneleet kohoavat nyt helposti Silja Sataman silmiin. Niille ei ollut silloin aikaa, kun tilanne oli päällä. Hätäkeskuksessa vastannut päivystäjä saa Satamalta varauksetonta suitsutusta. Tämä tuntui löytävän liki taianomaisesti täsmälleen oikeat sanat juuri siihen hetkeen. Päivystäjän rauhallisuus tarttui ja vapautti toimintaan. Ihan kylmiltään Silja Sataman ei tarvinnut ryhtyä elvyttämään. Hän muistelee käyneensä vuosien varrella ainakin 3–4 kertaan työpaikoilla ensiavun peruskurssin. Kertausja syventävät kurssit sen sijaan olivat jääneet käymättä. Paineluelvytyksen perusteet olivat kuitenkin jollain lailla mielessä. – Ihan ensimmäiseksi hätäpäivystäjä kysyi, osaanko laittaa puhelimesta kaiutintoiminnon päälle, sillä elvytyksessä tarvitaan molempia käsiä. Sen jälkeen minulle neuvottiin, kuinka kädet laitetaan päällekkäin siihen rinnalle. Rupesin painelemaan ja hätäkeskustyöntekijä antoi tahtia. Ambulanssin tulo Satamille kesti runsaat 11 minuuttia. Silja Satama oli heti soittaessaan maininnut, että talo voi olla vaikea löytää, joten päivystäjä varmisti jossain vaiheessa, miten ambulanssi löytää varmasti suorinta tietä perille. Painelu jatkui koko tämänkin ajan. Loppujen lopuksi pihalle kaartoi useampikin ambulanssi. Lääkärihelikopteri ei pääsPunaisen Ristin viikko 6.-12.5. Nopea ensiapu pelasti Keijo ja Silja Satama saivat omakohtaisesti tuta elämän haurauden vuosi sitten helmikuussa, kun Keijo sai äkillisen sydäninfarktin. Ratkaisevina ensimmäisinä minuutteina Silja kokosi itsensä ja ryhtyi elvyttämään lattialle tuupertunutta miestään hätäkeskuksen ohjeiden mukaisesti. TEKSTI MAARIT SEELING KUVAT LEENA KOSKELA SILJA SATAMA elvytti sydänkohtauksen saanutta miestään Keijoa Hätäkeskuksen ohjeiden mukaan. Keijo toipui täysin. painoon_AVM1_2019.indd 10 15.4.2019 16.54
• 11 syt lentämään sumun vuoksi, joten lääkäri saapui paikalle maayksikön mukana. Kahden kuukauden toipumisaika Nopeasti aloitettu elvytys moninkertaistaa autettavan mahdollisuudet selviytyä. Keijo Sataman pelastukseksi koitui kylmähermoinen vaimo. Hän myhäilee kysyttäessä miltä tuntuu, kun oma vaimo on pelastanut hengen. – Kiittäminen on tainnut jäädä vähille. Sitä yrittää siirtää koko tapahtuman mielessään taka-alalle, eihän muuten uskaltaisi edes elää. Itsehän en tiennyt maailmanmenosta enkä elvytysyrityksistä mitään. Paikalle tullut ensihoito ryhtyi valmistelemaan minua niin sanottuun kylmätilaan, jossa minua pidettiin ihan tarkoituksella pari päivää tajuttomana. Tämä uusi hoitomuoto kuulemma säästää ennen kaikkea aivoja, Keijo kertoo. Keijo Satamaa elvytettiin kotona peräti puolitoista tuntia, ennen kuin hänet kiidätettiin Helsingin yliopistolliseen keskussairaalaan. Pariskunnan Hämeenlinnassa asuva poika ehti paikalle äitinsä tueksi juuri kun isää ruvettiin siirtämän ambulanssiin. – Ennen pojan tuloa yritin kurkkia, mitä ensihoitajat olohuoneessa Keijolle tekivät, mutta minut ohjattiin lempeän päättäväisesti pois kahvinkeittoon tai tekemään jotain muuta. Välillä joku ehti kanssani keittiöön hetkeksi istumaan ja rauhoittelemaan, että kyllä kaikki hyvin menee, Silja Satama naurahtaa. Keijo Sataman sairaalareissu venyi kymmeneksi päiväksi. Hänelle tehtiin sydämen verisuonten pallolaajennus ja asetettiin kaksi stenttiä pitämään suonen ahtaumakohtaa auki. – Minulla oli ollut sydänvaivoja kymmenen vuotta aikaisemmin, jolloin pallolaajennus tehtiin jo yhteen suoneen, mutta sen jälkeen olin ollut täysin oireeton. Hiihdän satoja kilometrejä joka talvi. Infarkti tuli täytenä yllätyksenä. Tuntuu oudolta, että vakavatkin vaivat voivat olla näin piileviä, autoilijan työstä pari vuotta sitten eläkkeelle jäänyt Keijo Satama sanoo. Toipuminen oli kuitenkin nopeaa. Jo kahta kuukautta myöhemmin Satamat olivat vuotuisella talvilomallaan Lapissa. Lääkärin luvalla, toki. Hiihtoreissut olivat ehkä keskimääräistä rauhallisempia. Ensiaputaito varmuuden varalle Keijo Satama myöntää, että tapahtuman jälkeen on tullut aiempaa tarkemmin katsottua, mitä suuhunsa pistää. Kolesteroli olisi saatava edelleen alemmas. Elämällä on paljon annettavaa, kun on kolme lasta ja viisi lapsenlastakin. Kesällä olisi laitettava sekä taloa että kesämökkiä, ja syksyllä on tulossa matka Italiaan kummitytön häihin. Silja Satamalle myönnettiin viime marraskuussa Punaisen Ristin ensiavun huomionosoitus tunnustuksena Keijon hengen pelastamisesta. Tosin Siljan mukaan yhtä suuri tunnustus kuuluu puhelimen päässä olleelle hätäkeskuspäivystäjälle. – Sain hätäkeskuksesta hyvät toimintaohjeet, mutta meillä saattoi olla myös tuuria mukana. Kaikille ei välttämättä osu yhtä rauhallista opastajaa kohdalle, eivätkä kaikki välttämättä pysty hätätilanteessa seuraamaan ohjeita yhtä hyvin. Siksi jokaisen olisi varmasti hyvä hallita ensiaputaidon perusteet ja edes vähän tietää, mitä tositilanteessa pitää tehdä, Silja Satama toteaa. ”Ilman sitä kolinaa olisin tuskin mennyt kurkkaamaan, mitä tapahtui.” Nopea ensiapu pelasti P unaisen Ristin viikolla 6.–12. toukokuuta kampanjoidaan jälleen ensiaputaitojen ja arjen turvallisuuden puolesta. Tänä vuonna kohderyhmänä ovat erityisesti lapsiperheet. Kevään uutuus on Lapsiperheiden auttajakurssi, jolla opetellaan ensiavun perusteita erityisesti perheiden tarpeisiin. Kaikille avoimia ja maksuttomia kursseja järjestävät Punaisen Ristin osastojen vapaaehtoiset omilla paikkakunnillaan. Perheet voivat osallistua noin 1,5 tuntia kestävälle kurssille joko vanhempi-lapsi-pareina tai koko perheen voimin. Kurssin aikana opitaan yhdessä ensiavun perustaitoja kuten tajuttoman ensiapua, tukehtuvan auttamista ja nenäverenvuodon tyrehdyttämistä. Kurssilla opitaan myös käyttämään 112-sovellusta ja hälyttämään apua – tällä kurssilla lapsetkin ovat auttajia! Lapsiperheiden auttajakurssien lisäksi Punaisen Ristin viikolla järjestetään perinteiseen tapaan myös paljon muuta toimintaa ympäri Suomea. Punaisen Ristin osastojen tapahtumissa jaetaan turvallisuustietoa, esitellään vapaaehtoistoimintaa – sekä tietenkin kutsutaan uudet vapaaehtoiset ja tukijat mukaan auttamaan! Punaisen Ristin viikkoa vietetään joka kevät kansainvälisen Punaisen Ristin isän, sveitsiläisen Henry Dunant’n syntymäpäivän 8.5. aikaan. Tänä vuonna vapaaehtoistoiminnan juhlaan on muutenkin aihetta, sillä myös Punaisen Ristin kansainvälinen liitto IFRC täyttää toukokuussa tasan 100 vuotta. Lue lisää: www.punainenristi.fi Osaatko sinä auttaa? K uka tahansa meistä saattaa osua ensimmäisenä paikalle onnettomuuden tai sairauskohtauksen sattuessa. Parhaat valmiudet auttaa antaa ensiapukurssi ja ensiaputaitojen säännöllinen kertaaminen. Myös ensiaputarvikkeet kannattaa pitää ajan tasalla niin kotona, töissä kuin autossakin! ? Lue lisää: www.punainenristi.fi PUNAISEN RISTIN viikolla opitaan ensiapua perheissä. Ensiaputaitoa lapsiperheille painoon_AVM1_2019.indd 11 15.4.2019 16.54
• 12 APU MAAILMALLE 2018 Suomen Punainen Risti auttoi viime vuonna ulkomailla niin ihmisen synnyttämien katastrofien kuin luonnononnettomuuksien uhreja. Noin 60 prosenttia kansainvälisestä avusta oli katastrofiapua ja loput kehitystyötä, jolla autetaan ihmisiä varautumaan ja kestämään tulevia kriisejä. TEKSTI KIMMO HOLOPAINEN Suomen Punaisen Ristin Ukraina Suomen Punainen Risti osallistui ICRC:n avustustyöhön viidettä vuotta jatkuneen konfliktin uhrien auttamiseksi. Työhön kuului miinoista tiedottamista, miinanraivausta ja uhrien kuntoutusta. Suomen Punainen Risti tuki myös Ukrainan Punaisen Ristin humanitaarisen oikeuden koulutusta ja hallinnon kehittämistä. Etelä-Sudan Suomen Punainen Risti jatkoi EteläSudanissa ulkoministeriön tukemaa kehitysohjelmaa, joka keskittyy haavoittuvien yhteisöjen terveyden ja katastrofivalmiuden kehittämiseen. Vuosia kestänyt väkivalta yhdessä pitkään jatkuneen kuivuuden ja köyhyyden kanssa ovat johtaneet EteläSudanissa vakavaan humanitaariseen kriisiin. TAIFUUNI Mangkhut teki tuhoja syyskuussa Filippiineillä. Apua ihmisen ja luonnon katastrofeissa S uomen Punaisen Ristin kansainvälisestä katastrofiavusta suurin osa, 8,1 miljoonaa euroa, ohjattiin vuonna 2018 perille Punaisen Ristin kansainvälisen liiton IFRC:n ja komitean ICRC:n kautta. Suoriin avustustarvikeja välineistöhankintoihin Suomen Punainen Risti käytti 6,1 miljoonaa ja henkilöapuun 5,2 miljoonaa euroa. Suomen Punaisen Ristin suurin avustusoperaatio vuonna 2018 oli kenttäsairaalan pyörittäminen Bangladeshin Cox’s Bazarissa, jossa apua tarvitsi yhä noin 900 000 Myanmarin väkivaltaisuuksia paennutta. Cox’s Bazarin sairaalassa hoidettiin yli 52 000 potilasta. Suomen Punainen Risti avusti konfliktien uhreja ja pakolaisia myös Jemenissä, Syyriassa, Etiopiassa, Somaliassa, Afganistanissa ja Ukrainassa. Itäisessä Afrikassa noin kolme vuotta kestänyt kuivuus helpotti vihdoin, mutta tilalle tulivat laajoilla alueilla tulvat. Keniassa Tanajoen tulviminen pakotti lähes 300 000 ihmistä jättämään kotinsa ja aiheutti laajoja tuhoja rakennuksille ja elinkeinoille. Suomen Punainen Risti lähetti alueelle kaksi liikkuvaa terveysklinikkaa, joilla hoidettiin 19 375 henkeä. Aasiassa Indonesian Lombokin saarella tapahtui viime kesänä peräkkäin kaksi tuhoisaa maanjäristystä, joiden uhreille Suomen Punainen Risti järjesti hätämajoitusta ja avustustarvikkeita. Syyskuussa Sulawesin saarta ravisutti vielä rajumpi maanjäristys, joka synnytti rannikkoalueilla tsunamin. Suomen Punainen Risti lähetti paikalle mm. logistiikkayksikön, joka koordinoi kansainvälistä apua alueelle. Syyskuussa Suomen Punainen Risti osallistui Filippiineillä IFRC:n avustusoperaatioon, jossa järjestettiin vesihuoltoa, hätämajoitusta sekä perustarvikkeita taifuuni Mangkhutin uhreille. Kansainväliset avustustyöntekijät 2016: 211 2017: 222 2018: 300 SUOMEN PUNAINEN RISTI ULKOMINISTERIÖ EUROOPAN UNIONI Kansainvälinen apu (milj. euroa) 2016 2017 2018 2 1, 9 ,1 2 2 ,3 8 ,0 2 1, 8 ,5 Kansainvälisen avun rahoitus (milj. euroa) 2016 2017 2018 7, 7 1 7, 5 4 ,9 10 ,6 17 ,4 2 ,4 10 ,5 16 ,0 3 ,1 KATASTROFIAPU KEHITYSYHTEISTYÖ painoon_AVM1_2019.indd 12 15.4.2019 16.54
• 13 KÄÄNNÄ ? Suomen Punaisen Ristin Kenia Suomen Punainen Risti lähetti kaksi liikkuvaa klinikkaa ja kaksi avustustyöntekijää tukemaan Kenian Punaista Ristiä Tanajoen tulvien uhrien auttamisessa. Klinikoilla hoidettiin 19 375 ihmistä. Suomen Punainen Risti tuki lisäksi taloudellisesti Kenian Punaisen Ristin lääkehankintoja. Bangladesh Suomen Punaisen Ristin kenttäsairaala Cox’s Bazarissa hoiti yli 52 000 potilasta. Sairauksien, onnettomuuksien ja tapaturmien ohella sairaalassa hoidettiin noin 600 vaikeaa synnytystä. Vuoden 2018 lopussa kenttäsairaalan vetovastuu luovutettiin Bangladeshin Punaiselle puolikuulle. Syyria Suomen Punainen Risti vastasi fysioterapiasta Tanskan Punaisen Ristin johtamassa, EU:n tukemassa yhteishankkeessa, joka avustaa vuosia jatkuneen konfliktin uhreja. Suomen Punainen Risti varustaa vammautuneiden kuntoutuskeskuksia, kouluttaa henkilökuntaa ja tukee välttämättömiä muutostöitä vammautuneiden kodeissa. Jemen Suomen Punainen Risti jatkoi ulkoministeriön tuella avustustarvikkeiden toimittamista Jemeniin Punaisen Ristin kansainvälisen komitean ICRC:n ja Jemenin Punaisen Puolikuun kautta. Vuonna 2018 Jemeniin lähetettiin mm. yli 15 000 huopaa. Jemenin vuosia jatkunut sisällissota kärjistyi maailman pahimmaksi humanitaariseksi kriisiksi. ZIMBABWESSA Punainen Risti kehittää mm. kuivuutta kestävää viljelyä. Kestävyyttä tulevien kriisien varalle S uomen Punaisen Ristin kehitysyhteistyöohjelmat toteutetaan aina yhdessä paikallisen Punaisen Ristin tai Puolikuun sisarjärjestön kanssa. Ohjelmien painopiste on haavoittuvien väestöjen katastrofija kriisikestävyyden vahvistamisessa, ja keskeisessä roolissa ovat aina paikallisyhteisöstä tulevat vapaaehtoiset. Suomen Punaisen Ristin pitkäaikaisen ohjelmatyön keskeisin osa vuonna 2018 oli ulkoministeriön tukema yhteensä 6,2 miljoonan euron kehitysohjelma, josta Punaisen Ristin oma rahoitusosuus oli 30 prosenttia. Ohjelmaa toteutettiin 13 maassa: Burundissa, Etiopiassa, Etelä-Sudanissa, Keniassa, Somaliassa, Norsunluurannikolla, Sierra Leonessa, Malawissa, Zimbabwessa, Afganistanissa, Nepalissa, Myanmarissa ja Kambodžassa. Kehitysohjelma keskittyy terveyden ja katastrofivalmiuden edistämiseen. Hankkeiden avulla paikallisyhteisöt kykenevät ennakoimaan kriisitilanteita, ovat niihin paremmin varautuneita ja toipuvat niistä tehokkaammin. Käytännön tasolla työ tarkoittaa esimerkiksi ensiapukoulutusta, vesihuollon ja hygienian parantamista, elinkeinojen tukemista sekä valmiusvarastojen ja -suunnittelun kehittämistä. Yhteensä 11 323 henkilöä sai vuonna 2018 ensiapukoulutuksen Suomen Punaisen Ristin kehitysohjelmien kautta. Koulutetuista 5 693 toimi myös Punaisen Ristin tai Puolikuun vapaaehtoisena. Suomen Punainen Risti toteutti vuonna 2018 myös EU:n kehitysyhteistyötoimiston rahoittamia kehityshankkeita Burundissa ja Syyriassa sekä EU:n humanitaarisen toimiston valmiushanketta Zimbabwessa. Kaikkiaan kehitysyhteistyön osuus oli viime vuonna noin 40 prosenttia kaikesta Suomen Punaisen Ristin kansainvälisestä avustustoiminnasta. ? painoon_AVM1_2019.indd 13 15.4.2019 16.54
• 14 Kuka vihaa Punaista Ristiä? Suomen Punaisesta Rististä levitetään perättömiä väitteitä ja järjestö saa vihaista palautetta päivittäin. Kysymyksiin vastataan ja virheellistä tietoa oiotaan jatkuvasti, mutta kaikille se ei riitä. Miksi Punaisesta Rististä on tullut osalle ihmisistä punainen vaate? TEKSTI KIMMO HOLOPAINEN PUNAINEN RISTI on yksi maailman tunnetuimmista symboleista. Useimmille se merkitsee inhimillisyyttä ja suojaa. painoon_AVM1_2019.indd 14 15.4.2019 16.54
• 15 E simerkkien löytämiseksi ei todellakaan tarvitse sukeltaa internetin pimeimpiin syövereihin. Niitä löytyy kaikilta sosiaalisen median alustoilta, keskusteluryhmistä, blogeista ja kommenteista, nimellä ja nimimerkillä: Punainen Risti tuo Suomeen pakolaisia. Punainen Risti ei auta suomalaisia. Punainen Risti maksaa lahjoitusvaroista johtajilleen hirmupalkkoja. Punainen Risti myy luovuttajien veren eniten tarjoavalle. Punainen Risti tahkoaa rahaa turvapaikkabisneksellä. Ja niin edelleen. Samat syytökset, samat väitteet toistuvat yhä uudestaan. Punaiseen Ristiin kohdistuva perättömien väitteiden levittäminen ja suoranainen vihapuhe ei ole ilmiönä uusi, mutta sosiaalisen median nousu on tehnyt siitä entistä näkyvämpää. Eräänlainen huippukohta saavutettiin vuosina 2015–16, jolloin Suomeen saapui ennätyksellinen määrä turvapaikanhakijoita. Viranomaisten avustaminen turvapaikanhakijoiden vastaanotossa kuuluu Punaisen Ristin tehtäviin, joten Punainen Risti oli poikkeuksellisessa tilanteessa päivittäin esillä. Turvapaikanhakijoille avattiin hätämajoitustiloja ja pidempiaikaiseen majoitukseen soveltuvia tiloja etsittiin kuumeisesti ympäri maata. Enimmillään Punainen Risti ylläpiti Suomessa kevättalvella 2016 yli sataa vastaanottoyksikköä, Maahanmuuttoviraston pyynnöstä ja viranomaisten johdolla, kuten aina. Turvapaikanhakijoiden määrän kasvaessa kasvoi myös viha. Mielenilmauksissa vaadittiin rajojen sulkemista pakolaisilta, turvapaikanhakijoita ja vastaanottoyksiköitä häirittiin. Osansa vihanpurkauksista sai myös Punainen Risti. Solvauksia ja suoranaisia uhkauksia sateli jopa yksittäisille vapaaehtoisille ja lipaskerääjille. Turvapaikanhakijoiden määrän laskettua suurin piirtein entiselle tasolleen myös keskustelun korkeimmat laineet tasaantuivat, mutta pinnan alla Punainen Risti on edelleen monelle punainen vaate. Esimerkiksi sosiaalisen median kanavillaan Punainen Risti vastaa päivittäin vihaiseen palautteeseen ja kysymyksiin, jotka toistavat samoja, moneen kertaan oiottuja väitteitä ja syytöksiä. Samaan aikaan Suomen Punainen Risti jatkaa toimintaansa niin kotimaassa kuin maailmalla. Kymmenien tuhansien vapaaehtoisten ja satojen ammattilaisten voimin Punainen Risti järjestää Suomessa ystäviä yksinäisyydestä kärsiville, opettaa ensiaputaitoja, tukee omaishoitajia, pyörittää ruokajakeluja ja Nuorten turvataloja, ylläpitää terveyttä, hyvinvointia ja turvallisuutta – ja paljon muuta. Ulkomailla Suomen Punainen Risti toimii osana Punaisen Ristin kansainvälistä liikettä, Palautteet ja perustelut voisivat yhtä hyvin olla tältä päivältä. Niko Pyrhönen arvelee, että jossain määrin ikuisuuskysymyksen taustalla saattaa vaikuttaa ”me vastaan muut” -asetelma. Tietynlainen lähipiiriajattelu on jopa ihmiselle ominaista. Myötätunto on sitä voimakkaampaa, mitä lähempänä itseä avun kohde on kulttuurisesti, sosiaalisesti ja jopa maantieteellisesti. Niko Pyrhönen nostaa kuitenkin esiin myös toisen selityksen. – Osa ihmisistä ei kerta kaikkiaan ymmärrä, miten hyväosaisia me suomalaiset isossa kuvassa olemme. Eikä vain materiaalisesti, vaan saadessamme asua rauhallisessa, demokraattisessa hyvinvointivaltiossa, joka huolehtii kansalaistensa hyvinvoinnista – ajoittain puutteellisesti, mutta kuitenkin huolehtii, Pyrhönen sanoo. – Useimmat valtiot maailmassa toimivat täysin toisenlaisten periaatteiden pohjalta kuin pohjoismainen hyvinvointivaltio. Monissa valtioissa hallitus tai paikallinen eliitti ei kykene eikä edes välitä huolehtia kansalaisistaan esimerkiksi luonnonkatastrofin sattuessa. Juuri siksi tarvitaan sellaisia toimijoita kuin Punainen Risti. Me voimme toki ajatella, että auttaminen ei ole ensisijaisesti meidän velvollisuutemme, mutta entä jos kukaan muu ei auta, ja meillä olisi siihen mahdollisuus? On helppo sanoa, että Punaisen Ristin pitäisi auttaa vielä enemmän suomalaisia, mutta harvempi pysähtyy ajattelemaan, mitä siitä oikeasti seuraisi. – Esimerkiksi Ruotsissa käytiin pakolaiskriisin yhteydessä paljon keskustelua hyvinvointivaltion velvollisuuksista, kun esimerkiksi kirkko, järjestöt ja jopa yksityiset ihmiset majoittivat turvapaikanhakijoita paljon enemmän kuin meillä. Siellä heräsi voimakas huoli hyvinvointivaltion tulevaisuudesta, jos viranomaisille kuuluvia tehtäviä otetaan hoidettavaksi vapaaehtoisesti. Johtaako tämä siihen, että valtio voi jatkossa entistä helpommin delegoida tehtäviään eteenpäin kansalaisyhteiskunnalle? Tämä on se kolikon toinen puoli, Pyrhönen huomauttaa. Suomi on hyvinvointivaltio, jossa kansalaisten turvallisuus, toimeentulo ja hyvinvointi ovat viime kädessä viranomaisten vastuulla. Suomen Punaisen Ristin tehtävä kotimaassa on tukea ja täydentää viranomaisten työtä. Punainen Risti ei voi, eikä edes halua korvata sitä. Viholliskuvien rakentajat Virheellisen tiedon korjaaminen ei kuitenkaan toimi, jos sen levittäjä tietää aivan hyvin itsekin, ettei väite pidä paikkaansa. Suuressa osassa Punaista Ristiä koskevan perätavustaa katastrofien ja konfliktien uhreja ja tekee pitkäjänteistä kehitystyötä yhdessä paikallisten sisarjärjestöjensä kanssa. Toiminta on avointa, rahoitus ja tilinpäätökset julkisia, oikea tieto ja vastaukset netissä muutaman klikkauksen päässä. Kaikille se ei kuitenkaan kelpaa. Miksi? Kenelle Punaisen Ristin kaltainen, inhimillisyyden ja puolueettomuuden puolesta puhuva avustusjärjestö voi olla sellainen mörkö, että sen vihaamiseksi ja mustamaalaamiseksi kannattaa uhrata aikaa? Kokonaiskuva vaatii tietoa Helsingin yliopistolla tutkijana työskentelevä valtiotieteen tohtori Niko Pyrhönen on perehtynyt erityisesti vihapuheeseen, populistisiin liikkeisiin ja nationalismiin. Hänen mukaansa tapaukset voidaan jakaa karkeasti kahteen leiriin. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat aidosti tietämättömät. Tähän joukkoon kuuluvat henkilöt törmäävät esimerkiksi verkossa Punaista Ristiä mustamaalaaviin väitteisiin, ottavat ne todesta ja levittävät niitä eteenpäin. Osuva esimerkki on vihjailu Punaisen Ristin puheenjohtajan nostamasta jättimäisestä palkasta, jota on saatu korjata viime vuosina jopa vakavasti otettavien lehtien sivuilta. Todellisuudessa Punaisen Ristin puheenjohtajuus on kuitenkin vapaaehtoinen luottamustehtävä, josta ei makseta palkkaa lainkaan. Osittain tietämättömyyden syyksi voidaan laskea myös väitteet, että Punainen Risti ei auttaisi suomalaisia. Punaisen Ristin kotimaan toiminta ei yksinkertaisesti ole yhtä tunnettua kuin kansainvälinen apu, joka saa runsaasti julkisuutta luonnonkatastrofien ja konfliktien yhteydessä. Se on silti vain osaselitys. Maailmalla ja kotimaassa auttamisen asettaminen vastakkain on klassisin mahdollinen esimerkki Suomen Punaisen Ristin kohtaamasta arvostelusta. Esimerkiksi vuonna 1962 Yleisradion Sävellahja 22000 keräsi varoja sisällissodasta toipuvan Algerian auttamiseksi Punaisen Ristin kautta. Suuri yleisö suhtautui keräykseen pääosin myönteisesti, mutta soraääniäkin kuului: ”Maailmassa on niin paljon kurjuutta, että Suomen on turha ruveta maailmanparantajaksi”, kirjoitti nimimerkki ”Maallikko” kirjeessä Punaiselle Ristille syksyllä 1962, ja nimimerkki ”Yks mahdoton” meni pohdiskelussaan vielä pidemmälle: ”Meillä on omassa maassamme myös avuntarvitsijoita. Jos olot meillä olisivat sellaiset kuin aikaisempina katovuosina, niin ei taitaisi joku Algeria karvaansa väräyttää meitä auttaakseen.” Punainen Risti tukee kotimaan viranomaisten työtä, ei korvaa sitä KÄÄNNÄ ? painoon_AVM1_2019.indd 15 15.4.2019 16.54
• 16 tömän tiedon levittämisestä on Niko Pyrhösen mukaan kysymys juuri tästä. Asialla on verrattain pieni, mutta sitäkin äänekkäämpi aktivistijoukko, jolle Punainen Risti on punainen vaate. Perättömän tiedon levittämisessä korostuvat erityisesti maahanmuuttoon liittyvät aiheet. Punainen Risti pyritään usein esittämään yhden asian liikkeenä, vaikka se ei sellainen ole. Punainen Risti tukee viranomaisia turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten vastaanotossa, auttaa tulijoita kotoutumaan, ja puhuu inhimillisen pakolaispolitiikan puolesta. Sen syvällisempää perustelua ei populistinen laitaoikeisto kaipaa. – Perättömän tiedon levittämisessä ei oikeastaan ole kyse siitä, tuoko Punainen Risti oikeasti pakolaisia Suomeen tai auttaako kotoutumisen tuki ehkäisemään ongelmia. Tiukan maahanmuuttovastaisen populismin logiikka kulkee niin, että mitä surkeammin maahanmuuttajia kohdellaan ja mitä huonommin heidän asiansa Suomessa ovat, sitä vähemmän heitä tänne tulee. Populistisen oikeiston ajatuksissa jokaisen pyörän pitää vetää samaan suuntaan, eli kaikin tavoin hankaloittaa maahanmuuttajien asemaa, tai sitten se vetää vastakkaiseen suuntaan. Tästä kumpuaa myös Punaiseen Ristiin kohdistuva viha, Niko Pyrhönen kuvaa. Osuva esimerkki on edellä mainittu väite Punaisen Ristin puheenjohtajan ”hirmupalkasta”. Virheellinen tieto on oikaistu moneen kertaan ja asia on helppo tarkistaa, mutta: – Valeuutisia tutkittaessa on käynyt selvästi ilmi, että monet niitä levittävät henkilöt eivät itsekään usko, että heidän yksittäiset väitteensä pitävät paikkansa. Virheellisen tiedon levittäminen on kuitenkin heidän intressiensä mukaista, koska he ajattelevat, että isossa kuvassa sillä ei ole merkitystä. Heidän ajatuksissaan se, joka saivartelee yksityiskohdista, on vain osa ongelmaa. Tieteellisessä psykologiassa ilmiötä, jossa henkilö ottaa vastaan vain omia ennakkokäsityksiään tukevaa informaatiota, kutsutaan vahvistusharhaksi. Ihminen on taipuvainen etsimään, muistamaan ja omaksumaan helpommin omia mielipiteitään tukevia viestejä. – Ajatus vahvistusharhasta osuu siinä mielessä kohdalleen, että oikeistopopulismissa elää hyvin vahvana ajatus siitä, että on olemassa jonkinlainen ”eliitin” salaliitto, jolle etsitään jatkuvasti vahvistusta ja todisteita. Yksilötason psykologia ei kuitenkaan ole kovin tehokas selittämään poliittisia liikkeitä, Pyrhönen huomauttaa. Usein esitetty selitys viime vuosina monissa Euroopan maissa ja Yhdysvalloissa nähdylle oikeistopopulismin nousulle on yhteiskunnallinen eriarvoistuminen. Selityksen mukaan kasvava joukko kansalaisia on jäänyt enemmän tai vähemmän osattomaksi hyvinvoinnin kasvusta. Se luo pohjaa oikeistopopulismin nousulle selittäen samalla sen kanssa käsi kädessä kulkevan maahanmuuttovastaisuuden ja suoranaisen rasismin. Osa kantaväestöstä kokee tulleensa tulijoiden syrjäyttämäksi, ikään kuin jonossa ohitetuksi, ja se synnyttää katkeruutta maahanmuuttajia kohtaan. Yhteiskuntatieteissä puhutaan suhteellisen osattomuuden kokemuksesta. – Uudemman tutkimuksen valossa se oletus, että oikeistopopulismi saisi kannatusta erityisesti yhteiskunnan huonompiosaisilta tai syrjäytyneiltä, ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Pikemminkin kysymys on siitä, kuinka ihmisiä tietoisesti mobilisoidaan kannattamaan oikeistopopulistista agendaa. Kriisejä synnytetään tietoisesti, ja ihmisiä houkutellaan kokemaan itsensä syrjäytetyiksi, Pyrhönen kertoo. Tilastollisesti katsottuna selkeä enemmistö suomalaisista on viime vuosina vaurastunut ja voi hyvin. Maailmanlaajuisesti vertailtuna asiat ovat vielä paremmin, suomalaisten hyvinvointi on erittäin korkealla tasolla ja erot väestöryhmien välillä ovat poikkeuksellisen pienet. Myös turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten määrät ovat kansainvälisesti vertaillen hyvin pieniä, vuosien 2015–2016 huomattavasta piikistä huolimatta. Se on kuitenkin huono kasvupohja oikeistopopulismille. Se kasvaa epävarmuudesta, turvattomuudesta ja pelosta. Ja jos niitä ei ole, ne pitää luoda. Oikeistopopulismi tarvitsee viholliskuvia, sellaisia kuin Euroopan unioni tai maahanmuuttajat – tai pakolaisia auttavat järjestöt. Kansallismielisten liikkeiden parissa tehdyn tutkimuksen perusteella keskeisessä osassa 2000-luvun uuden oikeistopopulismin nousua niin Euroopassa, Yhdysvalloissa kuin Suomessa ovat olleet nimenomaan tarinat, joilla rakennetaan kansalaisissa ”kriisitietoisuutta” ja kutsutaan heidät kokemaan itsensä syrjäytetyiksi ja unohdetuiksi. – Oikeistopopulistisissa liikkeissä on ideologeja ja demagogeja, jotka ovat erittäin taitavia valjastamaan argumentteja omiin tarkoituksiinsa ja mobilisoimaan ihmisiä poliittiseen toimintaan. Olennaista on se, miten argumentin palaset asetellaan, millainen tarina niistä rakennetaan, Niko Pyrhönen kuvaa. Minkä tahansa tosiasian tai tapahtuman voi esittää todisteena kriisistä, kun tarpeeksi halutaan. Tarvittaessa asiat voi aina irrottaa yhteydestään, laittaa uusiin kehyksiin – tai yksikertaisesti keksiä omat ”tosiasiat”. Oikeistopopulismin suuressa kertomukOlennaista on, millainen tarina palasista rakennetaan SUOMEN PUNAINEN RISTI on sitoutunut seitsemään periaatteeseen, jotka ohjaavat koko Punaisen Ristin maailmanlaajuista liikettä. painoon_AVM1_2019.indd 16 15.4.2019 16.54
• 17 sessa turvapaikanhakijan älypuhelin voi olla aukoton todiste siitä, ettei hän tarvitse suojelua, ja merkkivaate siitä, että tulijat saavat etuuksia, joista suomalainen voi vain unelmoida. Turvapaikanhakijana Suomeen tulleen henkilön syyllistyminen järkyttävään rikokseen vahvistaa vaatimuksia rajojen sulkemisesta, vaikka ylivoimainen enemmistö turvapaikanhakijoista ja pakolaisista ei sellaisiin syyllisty. Yhden rikoksesta vaaditaan tilille koko ryhmää – kansaa, kulttuuria, uskontoa. Inhimillisyys vai puolueettomuus? Miten Punaisen Ristin sitten pitäisi vastata järjestöä koskevan virheellisen tiedon levittämiseen ja suoranaiseen vihapuheeseen? Esimerkiksi sosiaalisen median kanavillaan Punaisen Ristin linja keskustelun valvonnassa on, että kaikki kommentit ja kysymykset ovat tervetulleita, kunhan keskustelu pysyy asiallisena ja toisia kunnioittavana. Virheellisiä tietoja korjataan kärsivällisesti, ja kommentteja poistetaan vain äärimmäisissä tapauksissa. Niko Pyrhönen pitää virheellisen tiedon korjaamista tärkeänä, mutta muistuttaa samalla sen rajoista. – Väärän tiedon oikominen on tärkeää jo sen vuoksi, etteivät virheelliset käsitykset pääsisi valtavirtaistumaan. Tällaisella faktantarkastuksella voi silti tuskin vaikuttaa sellaisiin aktivisteihin, jotka tyypillisesti salaliittohenkisiä valeuutisia levittävät, Pyrhönen sanoo. – Vaikea kysymys kuuluu, missä määrin tällainen kampanjointi kannattaa jättää omaan arvoonsa ja missä kulkee raja, että on noustava sanomaan vastaan. Hyvä nyrkkisääntö voisi olla, että ruohonjuuritason huutelijat voi jättää pääasiassa omaan arvoonsa, sillä he saavat helposti huomiosta vain lisää virtaa. Sen sijaan silloin on tärkeää ottaa kantaa, kun väärää tietoa levittävät ihmiset, joilla on valtaa vaikuttaa puheena oleviin asioihin, esimerkiksi poliittiset toimijat. Punaisen Ristin tapauksessa siinä on kuitenkin ongelmansa. Punaisen Ristin periaatteet linjaavat, että säilyttääkseen kaikkien osapuolten luottamuksen järjestö ei sekaannu poliittisiin ristiriitoihin. Missä kulkee se raja, mitä Punainen Risti voi sanoa rikkomatta omaa puolueettomuuden periaatettaan? Punaista Ristiä on muutenkin viime vuosina yhä useammin syytetty sopimattomasta sekaantumisesta politiikkaan esimerkiksi juuri maahanmuuttokeskustelun yhteydessä. Toisaalta Punaisen Ristin ensimmäinen periaate on inhimillisyys, jota järjestö on sitoutunut puolustamaan kaikessa toiminnassaan. – Tutkijana ajattelen puolueettomuuden periaatteen tarkoittavan sitä, että Punainen Risti sitoutuu tekemään yhteistyötä kaikkien ryhmien kanssa eikä ketään suljeta ulos. Toisaalta on selvää, että inhimillisyys joissakin tapauksissa tarkoittaa kannanottoa jonkin puolella ja jotain toista vastaan. Viime kädessä kaikki on poliittista tai voidaan politisoida, joten absoluuttinen puolueettomuus on jo teoreettisesti mahdoton kanta, Niko Pyrhönen pohtii. – Sitä paitsi, jos kukaan ei olisi missään kysymyksissä inhimillisyyttä vastaan tai ainakin välinpitämätön sen suhteen, niin mihin inhimillisyyden puolustamista tarvittaisiin? Kun inhimillisyys ja puolueettomuus asetetaan vastakkain, Punaisen Ristin on pakko valita inhimillisyys, sillä sitä koko kansainvälinen Punaisen Ristin liike on syntynyt puolustamaan. Siitä Punainen Risti ei voi tinkiä edes siinä tapauksessa, että joku tulkitsee sen päivänpolitiikkaan puuttumiseksi. Suomessa järjestettiin alle kaksi viikkoa sitten eduskuntavaalit. Niissä lähes joka viides äänestäjä valitsi Perussuomalaiset, puolueen, joka Jussi Halla-ahon puheenjohtajakaudella on valinnut linjakseen tiukan humanitaarisen maahanmuuton vastustamisen. Kun koko Suomi seurasi viime talvena järkyttyneenä uutisia Oulussa paljastuneista seksuaalirikoksista, joissa suurin osa epäillyistä oli ulkomaalaistaustaisia miehiä ja uhreina jopa alaikäisiä suomalaistyttöjä, Halla-ahon syyttävä sormi löysi Suomen Punaisen Ristin. Hän jakoi 16. tammikuussa avoimella Facebook-sivullaan vuoden vanhan uutisen, jossa kerrottiin Punaisen Ristin vapaaehtoisryhmän vierailusta oululaisella yläasteella. Ryhmässä oli turvapaikanhakijoina Ouluun vuosina 2015–2016 tulleita ulkomaalaistaustaisia miehiä, koska koko ryhmä oli perustettu sitä varten, että vastaanottokeskuksissa asuvat turvapaikanhakijat löytäisivät vapaaehtoistyöstä mielekästä tekemistä eivätkä eristäytyisi omiin oloihinsa. Ryhmä oli sittemmin jo lopettanut toimintansa, eikä kukaan toiminnassa mukana olleista liittynyt Oulussa paljastuneisiin rikoksiin. ”Kontakteja luotiin”, Jussi Halla-aho vihjasi ja keräsi seuraajiltaan tuhansia tykkäyksiä. Seuranneessa keskustelussa Halla-aho lisäsi vielä, että Punainen Risti ”himoaa verta muutenkin kuin verenluovutuksissa”. Suomen Punainen Risti toivoo asiallista ja tosiasioihin perustuvaa keskustelua ja on edelleen valmis tarjoamaan asiantuntemuksensa aivan kaikkien poliittisten ryhmien käyttöön – myös humanitaarisesta maahanmuutosta ja sen haasteista. ? Punainen Risti on aina valmis asialliseen keskusteluun painoon_AVM1_2019.indd 17 15.4.2019 16.54
• HÄMÄLÄINEN KERTOO tutustuneensa Punaisen Ristin toimintaan isänsä myötä: – Hän luovutti verta säännöllisesti ja taitaa edelleen juoda Ojenna auttava kätesi -teemamukista. painoon_AVM1_2019.indd 18 15.4.2019 16.54
• 19 M itä pidemmällä kevät on, sitä enemmän Helsingin Töölönlahdella bongaa lenkkeilijöitä. Aurinkoisena arkiaamuna Finlandia-talon liepeille hölkkäävät sekä kirjailija-toimittaja Karo Hämäläinen että entinen ammattijääkiekkoilija Hannes Hyvönen . Molemmat ovat osallistumassa toukokuussa järjestettävään Helsinki City Run -tapahtumaan Punaisen Ristin vieraina. Tarkoitus on paitsi kannustaa muita mukaan, myös kerätä varoja ilmastonmuutoksen uhreille. – En miettinyt sekuntiakaan, kun tähän pyydettiin mukaan. On kunniatehtävä, että saan lyödä värit päälle ja järjestää keräyksen. Hyvää on kiva tehdä, Hyvönen sanoo. Juokseminen ei kuitenkaan ole hänelle luonteva laji – päinvastoin. Hyvönen kertoo, ettei ole vielä koskaan juossut kymmentä kilometriä pidempää matkaa. Nyt edessä on tiukkaa treeniä, sillä hän aikoo selviytyä tulevalta puolimaratonilta maaliin saakka. Vieressä verryttelevällä Hämäläisellä tavoitteet ovat korkeammalla, ainakin kilometreissä mitattuna. Juoksemisesta itselleen elämäntavan kehittänyt kirjailija kiertää Töölönlahteä ympäri vähintään viitenä päivänä viikossa. Hän on juossut 40-vuotiaana yli 160 kilometrin ultrajuoksumatkan ja aikoo tarpoa Helsinki City Run -päivänä sekä puolimaratonin että täyspitkän maratonin. Ei uskoisi, että samalle kaverille annettiin aikoinaan koululiikunnasta tyydyttävä arvosana. – Kun yläasteen liikuntatunnilla pelattiin viimeisen kerran lätkää, ajattelin, että en enää ikinä laita luistimia jalkaan. Lukiossa liikunnanopettaja armahti ja luistelun sijaan pääsin hiihtämään. Enkä ole luistimia jalkaani laittanut, Hämäläinen nauraa. – Minä sanoin ihan samaa suksista, Hyvönen sanoo. Liike on lääke Vaikka urheilu on yhä vahvasti läsnä entisen kiekkoilijan elämässä, kilpailuvietti on kadonnut täysin. Vammoistaan huolimatta Hyvönen käy aktiivisesti kuntosalilla ja tekee iltaisin myös personal trainerin töitä. Vielä muutama vuosi sitten lääkäri kielsi häntä juoksemasta metriäkään. Juoksun inhokkilajikseen nimeävä Hyvönen on valkotakkisen käskystä huolimatta ottanut juoksuaskelia etenkin matolla. Tulevaa koitosta hän ei pelkää. – Olen sitkeä. En luovuta, kun tällaiseen lähden. Olen aikoinaan pelannut murtuneilla kylkiluilla. Se oli vain piikkiä, kipulääkettä ja peliin. Silloin oltiin machoja, ei kehdattu valittaa. Sen takia treenaan koko ajan, ei saa pysähtyä. Samankaltaista sinnikkyyttä on nähtävissä myös Hämäläisessä. Kirjailijatalon saunailtojen myötä syttynyt juoksuinnostus lähti aikoinaan liikkeelle Töölönlahden ympäri hölköttelystä. Vuosien varrella juokseminen on kehittynyt miltei addiktioksi. Omien sanojensa mukaan Hämäläinen on viime vuosina tullut mukavuudenhaluiseksi, eikä enää halua kärsiä samalla tavalla kuin aiemmin. – Tällaisena aamuna on kivempaa juosta kuin vesisaNyt juostaan hyvän puolesta Toinen rakastaa juoksemista, toinen inhoaa sitä. Silti kummankaan ei tarvinnut miettiä kahdesti osallistumista Helsinki City Run -koitokseen Punaisen Ristin kutsusta. Hannes Hyvöstä ja Karo Hämäläistä yhdistää halu auttaa muita. TEKSTI JA KUVAT JENNA LEHTONEN teessa. Sen verran on herkkä hipiä, että kolmeksi tunniksi en lähde sateeseen. Jos aamulenkki jää välistä, päivä lähtee huonosti käyntiin. Siksi Hämäläinen tekee yleensä edes pienen lenkin säällä kuin säällä. Hän uskoo lukemiinsa aivotutkimuksiin, joissa puhutaan juoksemisen puolesta. Kun keho saa liikettä, aivot toimivat paremmin ja ideoita syntyy pyytämättä. – Luin tutkimuksesta, jossa ihmisiltä kysyttiin, mitä he tekevät seuraavaksi. Ne, jotka olivat kävelleet tai juosseet, kertoivat seuraavan 10 vuoden tavoitteistaan. Ne, jotka vain istuivat työpöydän äärellä, kertoivat siitä, mitä aikovat tehdä illalla. Juoksemalla näkee pidemmälle, Hämäläinen tietää. Yhden lenkin hän muistaa erityisen hyvin. Tulevan kirjan rakenneratkaisun kanssa paininut kirjailija lähti aikaerorasituksesta huolimatta aamulenkille Tokion keisarillisen palatsin puistomaisemiin ja palasi hotellille valmiin ratkaisun kera. Liike ratkaisi ongelman. – Se oli maaginen lenkki. Ilmastonmuutos yhdistää Hiekka rapisee lenkkareiden alla, kun Hyvönen ja Hämäläinen lämmittelevät huurteisen aamun valjetessa. Hyvönen jättäytyy tarkoituksella taka-alalle, kun kestävyysurheilusta syttyvä kirjailija kirmaa hänen edelleen. Äkkiseltään voisi kuvitella, että näillä kahdella ei ole mitään yhteistä – ainakaan urheilun saralla. Kun Hämäläinen valittiin koulussa joukkueeseen viimeisten joukossa, Hyvönen aloitteli uraansa ammattikiekkoilijana. Muutama vuosikymmen myöhemmin molemmat kuitenkin starttaavat samalta viivalta hyvän asian puolesta. Ihmisten auttaminen ja ilmastonmuutos koskettavat molempia. Hämäläistä niin paljon, että hän pitää aiheesta lenkin ohessa pienimuotoisen luennon. Siitä kuulee, että hän on perehtynyt asiaan ajan kanssa. Hän mainitsee puheissaan viime syksyn ilmastoraportin, kiertokuidut ja kierrättämisen, vihreät yritykset ja kotimaan politiikan. – Olen optimistinen. Yritykset alkavat reagoida kuluttajien ja sijoittajien vaatimuksiin. Painetta tulee niin paljon, että yritykset muuttavat toimintaansa. Yritän myös itse toimia vastuullisesti. En muista, milloin olisin ostanut muovikassin. Suomessa asiat ovat vielä hyvin. Jos jäätiköt sulavat ja nostavat merenpintaa, niin se on hieman isompi juttu kuin se, pääsenkö minä hiihtämään. Hyvönen komppaa lenkkitoveriaan ja kertoo, että kotona lajitellaan jätteet ja suositaan julkista liikennettä. Erityisesti puhe ihmisten auttamisesta saa miehen mietteliääksi. Hän tietää, millaista on rämpiä pohjalta ylös – ilman apukäsiä. – Olin urani jälkeen pohjalla. Asuin pienessä kaupungissa Ruotsissa, eikä siellä ollut ystäviä. Sen takia palasin Suomeen. Ihminen pääsee ylös, jos sen eteen haluaa tehdä töitä. Haluan auttaa ihmisiä elämässä eteenpäin. Tahdon olla esimerkki taistelutahdosta ja motivaatiosta. Mitä motivaatioon tulee, sitä näillä miehillä riittää. Hämäläinen nimeääkin Punaisen Ristin synonyymiksi hyvän tekemiselle. Siksi sen riveissä kelpaa vaikka juosta. ? Tähän nosto painoon_AVM1_2019.indd 19 15.4.2019 16.54
• Ilahduta kortilla! Gläd med ett kort! OSTAMALLA AUTAT! Tilaukset ja lisätiedot punaisenristinkauppa.fi myynti@punainenristi.fi puh. 020 701 2211 Onnittelukukat Pakkaus sisältää 6 taitekorttia ilman tekstiä sekä kuoret. Gratulationsblommor I förpackningen innehåller 6 kort olika kort utan text och kuvert. 20 € Kukkakorttilajitelma Pakkaus sisältää 6 erilaista kukkakorttia. Kortförpackning, blommor I förpackningen innehåller 6 olika kort. 9,90 € Reddie-paidat Pirteän väriset, laadukkaat puuvillapaidat. Koot 2–14 vuotiaille. Reddie-tröjar Bomullskjortor av hög kvalitet och i pigga färger. Storlekar för 2–14 åringar. 16,80 € (OVH 24 €) Reddie-huivi Limen vihreä bandannahuivi, johon Reddie-hahmo ja tassun jäljet on painettu harmaalla. Huivi on ommeltu ja painettu Suomessa. Koko 53 x 53 cm. Reddie-scarf Limegrön bandana med Reddiefiguren och tassavtryck i grått. Scarfen är sydd och tryckt i Finland. Storlek 53 x 53 cm. 9,1 € (OVH 13 €) Periaatteet-paita T-paidan kuvituksena Punaisen Ristin periaatteet-sanoista muodostettu kuva avustustyöstä. Materiaali 100 % puuvillaa. Koot L-XXXL/ladyfit ja S-XXXL/unisex Principerna-tröja Illustrationen är en bild av biståndsarbete uppbyggd av principerna. Material 100 % bomull. Modell ladyfit; storlek L-XXXL och unisex; storlek S-XXXL 14 € (OVH 20€) Maapallo-paita Mustan t-paidan maailmankartta muodostuu Punaisen Ristin periaatteista usealla eri kielellä. Koot ladyfit; S-XL/Ladyfit (pieni mitoitus). Jordglob-tröja Världskartan på den svarta t-tröjan består av Röda Korsets principer på många olika språk. Modell ladyfit storlek S-XL (små storlekar). 13,30 € (OVH 19 €) Avun ketju-paita Paidan etuja selkäpuolella kulkee Punaisen Ristin “Avun ketju”. Materiaali 100 % puuvilla. Väreinä punainen ja musta. Mallina ladyfit; koot XS-XXL ja unisex; koot S-XXXL Hjälpens kedja-tröja På framoch baksidan löper Röda Korsets “Hjälpens kedja”. Material 100 % bomull. Färg röd och svart. Modell ladyfit; storlek XS-XXL och unisex; storlek S-XXXL 14 € (OVH 20 €) NYT JÄSENETUNA VALIKOIDUT TEKSTIILIT HUIKEASSA 30 % ALENNUKSESSA! FIN MEDLEMSFÖRMÅN: 30 % RABATT PÅ UTVALDA TEXTILIER! Utnyttja förmånen genom att ange rabattkoden MFCJNH3F. Edun saa syöttämällä etukoodikenttään MFCJNH3F. Saatavilla myös aikuisten koossa! Finns även i vuxenstorlek! Tuotteiden hinnat sisältävät % tai 24 % alv:n. Hintoihin lisätään toimituskulut. Tuotteita rajoitettu määrä. Päivitystä vaatekaappiin! En liten uppdatering i garderoben! ilmo.indd 20 15.4.2019 17.08
• Beställningar och information rodakorsbutiken.fi myynti@rodakorset.fi tfn 020 701 2211 DU HJÄLPER GENOM ATT KÖPA! Huoletonta matkailua! Bekymmersfri semesterresa! Vaikuttavat lahjat kevään ja kesän juhliin Silkkimakuupussi Kevyt ja kätevä ottaa mukaan matkalle. Koko 90 x 220 cm, paino 140 g. Lisää värejä verkkokaupassa. Sidensovpåse Lätt och behändig att ta med på resa. Storlek 90 x 220 cm, vikt 140 g. Fler färger i webbutiken 44 € Lippis Kevyt kesälippis, sivupaneelit verkkoa, takana tarrasäätö. Keps Lätt sommarkeps med sidopaneler av nättyg, storleksjustering med kardborreband. 13 € Narureppu Narureppu on valmistettu Suomessa käytöstä poistuneista banderolleista. Koko: 33 x 39 cm Ryggsäck Ryggsäcken är tillverkad i Finland av banderoller användats i Röda Korsets händelse. Storlek: 33 x 39 cm 13 € UUTUUS! NYHET! Iltapala nuorten Turvatalossa Tämä lahja on iltapala nuorelle, jonka elämä on mennyt solmuun. Nuorten turvatalot auttavat nuoria ja heidän perheitään elämän pienissä ja suurissa pulmatilanteissa. Kvällsmat i De ungas skyddshus Denna gåva innebär kvällsmat till en ungdom som har svårigheter i livet. De ungas skyddshus hjälper ungdomar och deras familjer i livets små och stora bekymmer. 10 € Matkalaukkuvaaka Varmista ettet pakkaa liikaa matkalle mukaan! Laukkuvaa’an kapasiteetti 35 kg / tarkkuus 10 g Hängvåg för bagage Försakra dig om att du inte packar med för mycket! Kapacitet 35 kg / 10 g noggrannhet 18,90 € Juomapullo Tilavuus 0,45 l. Kylmille juomille. Dryckes­ flaska 0,45 liter. Material plast. 7,50 € Äitiyspakkaus katastrofin keskelle Äitiyspakkaus kannustaa katastrofin tai konfliktin keskellä elävää äitiä synnyttämään terveysklinikalla, jolloin sekä lapsiettä äitikuolleisuus pienenevät merkittävästi. Pakkaus sisältää muun muassa vauvan huovan, vaatteita, sideharsovaippoja ja saippuan. Moderskapsförpackning i mitten av en katastrof En moderskapsförpackning uppmuntrar en mamma som lever i mitten av en katastrof eller konflikt att föda på en hälsoklinik så att både barnoch mödradödligheten minskar betydligt. Förpackningen innehåller bland annat en babyfilt, en handduk, vik blöjor och en tvål. 17 € Lisää Vaikuttavia lahjoja verkkokaupassa. Fler Betydelsefulla gåvor i webbutiken. Priserna på varorna innehåller % eller 24 % moms. Leveranskostnader tillkommer priset. Begränsat antal produkter. Betydelsefulla gåvor för vårens och sommarens fester ilmo.indd 21 15.4.2019 17.08
• 22 Jaettuja kokemuksia K enen tarinan sinä tahtoisit kuulla? Tämä kysymys leijuu ilmassa perjantaisena iltana Jyväskylässä, kun joukko erilaisista taustoista tulevia ihmisiä on kokoontunut kahvija teekupposten äärelle. Alkamassa on Vain ihmisiä -kampanjan kohtaamiskahvila, jossa voi pysähtyä kuuntelemaan tarinoita tuntemattomien ihmisten elämästä. Millainen oli lapsuudenkotisi? Entä miten tekisit Suomesta paremman paikan elää? Kohtaamiskahvila saattaa ventovieraat ihmiset saman pöydän ääreen juttelemaan elämästään ja ymmärtämään toisiaan. TEKSTI MINNA HOTOKKA KUVAT MIRVA HELENIUS Pöydissä istuu osallistujia ainakin kahdeksasta maasta. Sana Punaisen Ristin, Amnestyn ja Kirkon Ulkomaanavun yhteisestä kampanjasta on kiirinyt järjestöjen, yhteistyökumppaneiden ja sosiaalisen median välityksellä. Kiertue pysähtyy yhteensä kuudella paikkakunnalla. Markus Kulmala on saapunut paikalle somessa saadun vinkin perusteella. Hän istahtaa pöytään, johon ovat jo asettuneet Alaa Altamimi , Vilma Vuorio ja 1 Maria ”Misha” Kramar von Numers . Kampanjapäällikkö Mirva Helenius valottaa osallistujille, miksi järjestäjät ovat kutsuneet heidät koolle. Taustalla on halu tehdä Suomesta inhimillisempi ja moniarvoisempi maa, jossa kaikenlaiset ihmiset saavat äänensä kuuluviin. – Haluamme kannustaa ihmisiä puhumaan toisilleen ja kuuntelemaan toisiaan enemmän. Toivoisimme, että ihmiset olisivat kunnioittavampia ja kohapua.indd 22 15.4.2019 17.03
• 23 kus Kulmala on syntynyt Espoossa ja opiskelee nyt tilastotiedettä Jyväskylän yliopistossa. Slovenialaissyntyinen Misha Kramar von Numers kertoo olevansa ammatiltaan sosiaalityöntekijä ja muuttaneensa Suomeen viitisen vuotta sitten. Seuraava kysymys: kuvaile lapsuudenkotiasi. Vilman tarina herättää pöytäseurueessa hilpeyttä. Hän kertoo, kuinka kiersi lapsena veljensä kanssa soittelemassa kerrostalonsa ovikelloja. Suussaan heillä oli perheen ruokapöytään tarkoitetut keitetyt lehmänkielet. – En osannut odottaa, että tuollaista tapahtuisi Suomessa, naurahtaa Alaa. Pian selviää, että lehmät yhdistävät suurinta osaa keskustelijoista. Monen kotiseudulla oli tapana syödä lehmänkieliä. Yksi kasvoi maatilalla, toinen astui retkillään laiduntavien lehmien jätöksiin. Huippuhetkiä ja notkoja Myös kolmas kysymys pureutuu henkilöhistorioihin: kerro ensimmäisestä, parhaasta tai huonoimmasta työstäsi. Misha muistelee, kuinka rahoitti opintonsa erilaisia töitä tekemällä. Mieleen on jäänyt erityisesti siivoojan pesti yrityksessä, jossa oli ällöttävän likaiset vessat. Alaa haluaa kertoa, kuinka pääsi Suomeen saavuttuaan mahtavaan työhön lasten jalkapallojoukkueen valmentajaksi ja sai oivan tilaisuuden oppia suomen kieltä. Vilma puolestaan jakaa tarinan epämiellyttävimmästä työstään, jossa hän toimi karaoke-emäntänä lähiöbaareissa. – Olin kuin pappi, jolle vanhat humalaiset miehet kävivät tunnustamassa syntejään, hän kuvailee ja saa jälleen kuulijoidensa suupielet kääntymään ylöspäin. Sosiaalisuuden jano Tunnelma vakavoituu ja muuttuu mietteliääksi, kun Alaa lukee ääneen neljännen kysymyksen. Jos sinulla olisi valta, miltä näyttäisi Suomi, joka on hyvä kaikille? Selviää, että seurueen jäsenillä on hyvin samansuuntaisia ajatuksia. – Haluaisin, että ihmiset olisivat ystävällisempiä ja avoimempia. Minusta on monesti tuntunut, että olen nätaisivat toisiaan ilman ennakkoluuloja ja oletuksia. Annetaan jokaisen päättää itse, mitä he haluavat kertoa itsestään, tunteistaan ja kokemuksistaan. Lehmänkieliä kerrostalossa Alaa Altamimi ja Misha Kramar von Numers kuuluvat helsinkiläiseen Story Sharing Universum -teatteriryhmään, jonka tarinankertojia on soluttautunut jokaiseen pöytään. Heidän tehtävänsä on herätellä keskustelua. Alaa nostaa pinosta kortin, jossa on ensimmäinen puheenaihe. Mikä on nimesi, ja mistä tulet? Alaa aloittaa kertomalla omasta pakolaistaustastaan. Hän tuli Suomeen Irakista kolme ja puoli vuotta sitten ja asuu nykyisin Helsingissä. – Työskentelen päätoimisesti Pro Lapinlahti -järjestössä ja lisäksi toimin Amnestyn aktivistina. Vilma Vuorio tulee Helsingistä. Mar1 Pakistanista kotoisin olevan Amjad Sherin (vas.) pöydässä on jyväskyläläisen Sanna Piipon (oik.) vuoro kertoa perheestään irakilaiselle Sahar Hashimille ja helsinkiläiselle Anni Helkovaaralle. 2 Eri puolilta maailmaa tulleisiin ihmisiin tutustuminen antoi Markus Kulmalalle (vas.) paljon uutta ajateltavaa. 3 Alaa Altamimi kertoi open mic -osuudessa siitä, miksi joutui pakenemaan kotoaan ja hakemaan turvapaikkaa Suomesta, sekä Irakiin jääneen perheen ikävästä. 2 3 kymätön. Se tuntuu kauhealta, sanoo Misha. Alaa myötäilee. – Sanoisin ihan samaa. Vanhemmillani oli tapana sanoa, että taivas ilman ihmisiä on helvetti. Jos ihmiset eivät tervehti tai ota toisiinsa katsekontaktia, he ovat yksin. Ja se on hirveä tunne. Markus käyttäisi supervoimaansa ihmisten välisen luottamuksen lisäämiseen. – Jotkut ajattelevat, että luottamus pitää ansaita. Minusta jokaisen pitäisi luottaa toisiin, kunnes toisin todistetaan. Ihmisten pitäisi ymmärtää, että me kaikki olemme vain ihmisiä. Avartuvat maailmankuvat Vauhtiin päästyään kahvittelijat eivät malttaisi lopettaa. Tilaisuutta juontava Story Sharing -ryhmän Max Bremer joutuu muistuttamaan, että aikaa on varattu myös open mic -osuudelle, jossa kuka tahansa saa kertoa tarinansa koko kuulijakunnalle. Markus poistuu kohtaamiskahvilasta tyytyväisenä. Hän odotti pääsevänsä rikkomaan rutiinejaan ja avartamaan maailmankatsomustaan, ja toive myös toteutui. – Opin, miltä tuntuu, kun oikeasti kuuntelee toista ja kuvittelee itsensä samaan tilanteeseen. Ymmärsin, että ne asiat, jotka minulle ovat itsestään selviä, eivät ole sitä kaikille. Ilta antoi Markukselle paljon ajattelemisen aihetta. – Kuinka paljon tarinoita onkaan vielä kerrottavana! Kuinka vähän oikeasti tiedänkään siitä, mitä maapallolla tapahtuu. Keskustelujen pohjalta minusta tuntuu, että meitä kaikkia yhdistää usko ihmisten hyvyyteen. Kohtaamiskahviloiden konkari Alaa tietää, että maailmasta voi saada liian yksipuolisen kuvan, jos seuraa asioita pelkästään median välityksellä. Esimerkiksi turvapaikanhakijat ja pakolaiset päätyvät usein otsikoihin lähinnä kielteisissä yhteyksissä. Kasvokkain jutellessa on mahdollista kuulla toisenlaisia, inhimillisiä tarinoita, jotka auttavat eroon ennakkoluuloista. – On tosi tärkeää, että ihmiset ymmärtävät meidän kaikkien olevan pinnan alla samanlaisia uskontoon tai kansallisuuteen katsomatta. Kukaan ei ole toista parempi. Jos vain ymmärtäisimme sen. ? "Kuinka vähän tiedänkään siitä, mitä maapallolla tapahtuu!" apua.indd 23 15.4.2019 17.03
• 24 Pitkä päivä liikkuvan veripalvelun matkassa Noin puolet Suomen Punaisen Ristin Veripalvelun keräämästä verestä saadaan kiinteiden veripalvelutoimistojen ulkopuolella pidetyistä luovutustilaisuuksista. Oulun liikkuva yksikkö kiertää ahkerasti PohjoisPohjanmaata, Kainuuta ja Lappia. Hyppäsimme kyytiin matkalle Kainuuseen. TEKSTI IIRA HARTIKAINEN KUVAT VESA RANTA 1 Merja Karjalainen ja Eero Kusmin tankkaavat hyvin sujuneen luovutuksen jälkeen. 2 Kuljettaja Markku Tervonen purkaa lastia Oulussa päivän päätteeksi. 3 Kaikki verenluovutuksessa tarvittava mahtuu pikkubussiin ja perävaunuun. 4 Liikkuvan veripalvelun luovutustilaisuuksissa käytetään kokoontaitettavia luovutuspetejä. Leirin pystyttäminen käy rutiinilla nopeasti. 1 2 3 4 apua.indd 24 15.4.2019 17.03
• 25 K ello on hädin tuskin seitsemän. Marraskuun aamu ei valkene Oulussa vielä muutamaan tuntiin. Isokadun veripalvelutoimiston edessä käy kuitenkin jo kuhina. Tottunut hoitajajoukko kuljettajineen valmistautuu tyypilliseen tiistaipäivään eli Kajaanin-reissuun. Sieltä tuomisina toivotaan noin sataa veripussia lähetettäväksi illalla kohti Helsinkiä. Mutta sitä ennen monen asian pitää mennä nappiin. 12 tunnin työvuoro on vasta aluillaan. Kuljettaja Markku Tervonen varmistaa listasta, että mukana ovat niin mehut, verenkeräysvälineistö, tietokoneet, luovutuspedit, kylmälaukut kuin kaikki muu tarpeellinen. Mikään ei saa unohtua, sillä piipahdus takaisin toimistolla veisi edestakaisine matkoineen viidestä kuuteen tuntia. Oulun veripalvelutoimisto on maanantait ja tiistait suljettuna, ja silloin henkilökunta jalkautuu keräämään verta niiltä auttamishaluisilta, jotka eivät asu toimistopaikkakunnalla. Kajaani on yksi kauimpana sijaitsevista kohteista, ja siellä käydään noin joka kolmas viikko. Vielä pidemmällä on Kuusamo, mutta sinne ajellaan vain kolmesti vuodessa. Liikkeelle päästään varttia vaille kahdeksan. Tunnelma pikkubussissa on aamu-uninen. Joku mutustelee hiljaisena aamiaisleipää, toinen kuuntelee musiikkia korvanapeista. Edessä on kolmen tunnin ajomatka Kajaaniin, missä karavaania jo odotellaan. Kaksi hoitajaa nousee vielä kyytiin Oulun keskustan ulkopuolelta. Toinen heistä on vastaava hoitaja Hanna Hilli . Hän kertoo osaavansa nauttia aamun tunneista linja-auton tasaisessa hyrinässä. – Käymme Kajaanissa niin usein, että olen jo tottunut tähän matkantekoon. Neljän lapsen äidille tämä on oikeastaan aika ihanaa omaa aikaa. Olen hyvä torkahtamaan, ja joskus KÄÄNNÄ ? apua.indd 25 15.4.2019 17.03
• 26 1 Luovutettu veri on tuoretuote, joka täytyy saada jatkokäsittelyyn nopeasti. 2 Sairaanhoitaja Leena Piippo valmistelee seurakuntasalin ottamaan verenluovuttajat vastaan. 3 Kajaanin lisäksi Oulun Veripalvelu käy vähintään kerran vuodessa parissakymmenessä kohteessa Pohjois-Suomen, Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan kunnissa. katselen ohjelmia Areenasta. Niin ja onhan meillä usein täällä myös ihan hyvät jutut! Aikainen aikataulu johtuu ennen muuta käytännön logistiikasta. Kerätty veri on tuoretuote, joka on saatava mahdollisimman nopeasti jatkoprosessoitavaksi Helsinkiin. Luovuttajia voidaan ottaa vastaan Kajaanissa tänään kello neljään saakka, jotta veret ehtivät Matkahuollon yöbussilla Helsinkiin. Vaalan ABC:llä puolimatkassa pidetään lyhyt jaloitteluja wc-tauko. Pohjoinen taivas on jo valjennut, kun matka taas jatkuu. Talvi tuo haasteensa Varttia yli kymmenen auto kurvaa Kajaanissa Linnantauksen seurakuntakeskuksen pihaan. Matka sujui aikataulussa, luovutustilaisuus alkaa kello 11.30. Aikaa ei kuitenkaan ole tuhlattavaksi. Paikalla pitää olla viimeistään tuntia ennen, jotta leirin pystytykselle jää riittävästi aikaa. Markku kuljettaa rullakoita seurakuntasaliin takaoven kautta sillä välin, kun hoitajat vaihtavat työvaatteita ylleen. Vuoronumerolaite, roll-upit, hemoglobiinimittarit, luovutuspedit, verensekoittajat ja rekisteröintitietokoneet löytävät tottuneissa käsissä paikkansa nopeasti. – Säpäkkä mies tämä Markku, hän on isona apuna aloituksessa ja purkamisessa, kiittelee sairaanhoitaja Virpi Kurtti , joka ryhtyy pystyttämään rekisteröintipistettä. – No, tämä on aika helppo kohde, kun pääsemme liuskaa pitkin suoraan tiloihin. Talvella ne tosin saattavat olla liukkaat lumesta eivätkä rullakot silloin pyöri. Sanoisin, että eniten haastetta näissä liikkuvan veripalvelun tilaisuuksissa aiheuttavat aikataulut, tilojen erilaisuus ja talvi, Markku tuumaa. Kajaanin lisäksi Oulun Veripalvelu käy vähintään kerran vuodessa parissakymmenessä eri kohteessa Pohjois-Suomen, Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan kunnissa. Pohjoisin on Rovaniemi, jonne ajellaan yhtä tiuhaan kuin Kajaaniin eli kolmen viikon välein. Kerran tai pari vuodessa käydään Taivalkosken ja Reisjärven kaltaisilla pikkupaikkakunnilla, joilla väestö vanhenee ja suurin osa nuorista on lähtenyt muualle opiskelemaan ja töihin. Pienimmilläkin paikkakunnilla käy kuitenkin päivän aikana tyypillisesti noin 70 luovuttajaa. Kun rekisteröintipisteen tietokoneet ja printterit on kytketty ja tietoliikenneyhteydet avattu, Virpi ja Hanna voivat mennä syömään. Luovutustilaisuuden alettua ei enää ehdi pitää ruokataukoa, ainoastaan lyhyen kahvitauon, joten lounaseväät on nautittava etupainotteisesti. Seurakuntasalissa kootaan vielä luovutuspetejä ja -pöytiä, verivaakaheilureita ja desinfioidaan pintoja. Luovutuspaikkoja riittää tänään kymmenelle verenluovuttajalle kerrallaan. Luovutus keventää oloa Kaikki on valmista 11.25. Ensimmäiset verenluovuttajat odottelevat jo aulassa. Tilaisuuden tiedotuksessa ovat auttaneet paikallisen Punaisen Ristin osaston vapaaehtoiset, jotka ovat jakaneet mainosjulisteita muun muassa kauppojen ilmoitustauluille. Kajaanilla oli 2000-luvun vaihteeseen asti oma veripalvelutoimisto, mutta se suljettiin verenkäytön vähentyessä. Verta ei haluta kerätä liikaa eikä liian vähän, vaan sairaaloiden tarpeen mukaan. – Täällä käy paljon säännöllisiä luovuttajia, joista moni on luovuttanut jo kiinteän toimipisteen aikaan. Mutta me tavoitamme Kajaanissa myös paljon ensikertalaisia, tämä ei todellakaan ole mikään kuoleva kyläpahanen. Olemme käyneet välillä myös ammattikorkeakoulun kampuksella, ja varuskunnassa käymme kahdesti vuodessa, Hanna Hilli kertoo. Ensimmäisten luovuttajien joukossa on Merja Karjalainen , joka on päättänyt tulla ojentamaan auttavan kätensä ruokatunnilla. Edellinen luovutus oli lähes parinkymmentä vuotta sitten, 2000-luvun alussa. Aikomuksena on kyllä ollut tulla monesti välilläkin. Merja kertoo jopa käyneensä kahdesti seurakuntatalolla verenluovutustilaisuuden aikaan, mutta ruuhkat pakottivat hänet kääntymään pois. Tällä kertaa tilaisuuden alku on kuitenkin hiljainen, joten Luovutustilaisuuden alettua ehtii pitää vain lyhyen kahvitauon 1 2 apua.indd 26 15.4.2019 17.03
• 27 Merja pääsee nopeasti rekisteröintiin. – Terveydenhoitaja vinkkasi minulle viimeksi, että hemoglobiini on sen verran hyvä, että olenko miettinyt verenluovutusta, Merja kertoo ja lähtee hoitajan haastatteluun. Veren luovuttaminen pitkästä aikaa jännittää hieman. Säräisniemeltä saapuneelle Eero Kusminille luovutuskerta on 14:s. – Minulla on hirmu korkea hemoglobiini, ja verenluovutuksen jälkeen tulee aina hyvä ja paljon kevyempi olo. Joskus olen pyytänyt hoitajalta, että ottaisi vielä toisenkin pussin, Eero nauraa. Seuraavana päivänä potilaalle Kello lähestyy neljää ja luovutustilaisuus loppuaan. Hiljainen aloitus enteili jo normaalia vähäisempää luovutusmäärää, ja niin tällä kertaa käykin. Päivän saldoksi tulee 99 rekisteröitynyttä ja 85 luovutusta, mukana kahdeksan ensikertalaista. Liekö flunssaa liikkeellä, mutta huono tulos se ei silti ole. Kuljettaja-Markku ryhtyy auttamaan leirin purkamisessa, ja kun viimeinenkin luovuttaja on saanut levätä ja nauttia tarjoiluista, tavarat pistetään puolessa tunnissa kasaan ja peräkärryyn. Edessä on kolmen tunnin matkanteko takaisin Oulun veripalvelutoimistolle, jonne saavutaan vähän ennen iltakahdeksaa. Veripalvelun liikkuvan yksikön väellä on pitkä työpäivä takanaan, mutta veren matka jatkuu vielä. Matkahuollon kuljetuspalvelu saapuu ennen yhdeksää noutamaan veripussit, jotka jatkavat yön selkään kohti Helsinkiä. Perillä Veripalvelun Kivihaan soluerottelussa Marjan, Eeron ja 83 muun kainuulaisen hengenpelastajan luovuttamasta verestä aletaan heti aamukuudelta valmistaa verihiutaleja punasoluvalmisteita. Ne voivat jo seuraavana päivänä pelastaa jonkun hengen. ? Oulusta luovutetut veripussit jatkavat matkaa yön selkään kohti Helsinki 3 apua.indd 27 15.4.2019 17.03
• 28 K auko Lempinen ja Eija Järveläinen ovat aina olleet ulkoilmaihmisiä. Pariskunnan omakotitalo Turun kupeessa Ruskolla on mäntymetsän keskellä, ja pihalla on ollut mukava puuhata, lenkittää koiraa lähimaastoissa ja pyöräillä. Kerran pihalla oli kolme hirveä, kun Kauko meni aamuvarhaisella hakemaan lehteä laatikosta. Kun Kauko vammautui työtapaturmassa kaksitoista vuotta sitten, pariskunnan elämä muuttui ensin hoitolaitosarjeksi, sitten omaishoidoksi. Pyörätuoli ja jatkuva avuntarve tulivat arjen reunaehdoiksi, mutta ulkoilu pysyi. – En halunnut muuttaa kerrostaloon, vaan päätimme pysyä kotona niin kauan kuin se onnistuu. Olen onnellinen, että jäimme, sillä tiedän, että paikka on Kaukolle hyvin tärkeä. Kun olimme vielä työelämässä, teki terää ihan vain istua kotiportailla, vetää syvään henkeä ja palautua päivästä, Eija kertoo. Nyt Eija ja Kauko istuvat kahvilla Turun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa Ruissalossa. Puutarha on eräs keino päästä luonto-oloihin silloinkin, kun Suomen luonto ei anna parastaan. – Otamme usein taksikyydin ja käymme kävelyllä rannassa, jos on hyvä ilma, tai tutkimme kasveja täällä kasvihuoneissa. Täällä on aina joku upea kasvi kukkimassa, Eija kertoo. Laskiaistiistaina Eija osallistui Punaisen Ristin Luonto osaksi hyvinvointia -koulutukseen Paimiossa. Koulutuksen tarkoitus on tuoda esiin luonnon terveysvaikutuksia ja antaa omaishoitajille ja ikäihmisten kanssa työskenteleville toimintavinkkejä. Varsinais-Suomen piirin omaishoidon aluetyöntekijä Jaana Paasonen kertoo, että koulutus on Punaiselle Ristille uusi aluevaltaus. – Luonto on useimmille suomalaisille lähellä ja helposti saavutettava. Moni käy luonnossa virkistäytymässä, vaikka ei ehkä tiedostakaan, miten paljon jo lyhyt luonnossa oleskelu parantaa terveyttä. Luonto kulkee myös kotiin Punaisen Ristin kumppanina Luonto osaksi hyvinvointia -koulutuksen tuottamisessa on Sininauhaliitto, joka hyödynVirtaa luonnosta Punaisen Ristin uusi Luonto osaksi hyvinvointia -koulutus antaa omaishoitajille ja vanhustyötä tekeville ideoita hyödyntää työssään luonnon virkistävää voimaa. TEKSTI ELINA TEERIJOKI KUVAT JUSSI VIERIMAA EIJA JÄRVELÄINEN ja Kauko Lempinen vierailevat usein Turun kasvitieteellisessä puutarhassa. Kasvihuoneissa ja hyvin hoidetuilla poluilla on helppo liikkua myös pyörätuolilla. Luonto on lähellä useimmille suomalaisille apua.indd 28 15.4.2019 17.03
• 29 Ulos lähteminen pitää mielen virkeänä tää Vihreä veräjä -hankkeessaan Green Care -ajattelua, luonnon käyttämistä terapiana. – Green Care on kattotermi, jonka alle mahtuu monenlaista, kuten eläintai puutarha-avusteista toimintaa. Toiminnan taustalla ovat tutkitut terveysvaikutukset. Jo muutaman minuutin oleskelu luonnossa saa sykkeen ja stressihormonitasot laskemaan. Viheralueet ovat suorastaan välttämättömiä terveydelle, Jaana Paasonen sanoo. Luonto mielletään helposti erämaaksi, ikimetsäksi tai saaristoksi, mutta virkistävä vaikutus on yhtä lailla kaupunkipuistolla tai omaan kotiin tuoduilla luonnon elementeillä. Kokemusten ei tarvitse olla suuria ja jylhiä. Vuodepotilaalle kotiin tuotu luonto voi olla ainoa keino päästä aistimaan luontoa. – Niinkin yksinkertainen asia kuin koivunoksien tai pajunkissojen tuominen sisään voi ilahduttaa ihmistä, joka ei pääse ulkoilemaan. Eräs vapaaehtoinen ilahdutti ystäväänsä viemällä hänelle astiassa lunta, jota tämä ei ollut päässyt vuosiin koskettamaan. Omaishoitajat ja heidän avustettavansa ovat usein sitä ikäluokkaa, jolla on lapsuudesta vahvoja muistoja luonnosta ja maalaiselämästä. Viljelynkin elementtejä voi tuoda kotiin: Paimion koulutuspäivässä eräs osallistuja, neliraajahalvauspotilaan vapaaehtoinen ystävä, päätti panna perunat kasvamaan ämpäriin potilaan iloksi. Lähteminen pitää mielen virkeänä Luonto osaksi hyvinvointia -koulutuksessa tehtiin myös aarrekarttaa luontokuvista ja askarreltiin koivunrisuista sydän. Ajatuksena on, että toimintarajoitteinenkin voi katsella kuvia tai askarrella avustettuna, vaikka se ei itsenäisesti onnistuisi. Eija Järveläinen nautti koulutuksessa myös toiminnallisesta osuudesta. – En ole koskaan ollut mikään askartelija, mutta jokainen sai tehdä persoonallisen näköistä. Miespuoliset omaishoitajatkin olivat ihan innoissaan tekemässä, vaikka ensin vähän epäilivät. Voimauttavaa oli myös yhdessäolo muiden samassa tilanteessa olevien kanssa. – Vaikka ollaan vieraita ihmisiä, samanhenkisten tapaamisesta tulee vertaistukea. Laskiaistiistain luontoavusteisen toiminnan koulutuspäivä Varsinais-Suomessa oli lajissaan Punaisen Ristin ensimmäinen, mutta jatkossa koulutuksia järjestetään myös muissa Punaisen Ristin piireissä. Eikä koulutus ole suinkaan ainoa keino ammentaa iloa ja jaksamista luonnosta. – Meillä on tavoitteena järjestää erikokoisia luontoavusteisia tapahtumia, joihin on helppo osallistua, Jaana Paasonen kertoo. – Omaishoitajien kohdalla on tärkeää tuoda tapahtumat lähelle, sillä heidän on usein vaikea lähteä kotoaan pitkäksi ajaksi. Eija Järveläinen tietää, että joskus olisi paljon helpompaa vain jäädä makaamaan ja katsomaan televisiota. Tekeminen ja ulos lähteminen pitää kuitenkin mielen virkeänä. Luonto osaksi hyvinvointia -koulutuspäivä vahvisti entisestään uskoa siihen, että lähteminen kannattaa. – Heti onnettomuuskesänä hoitolaitoksessa pyysin avaamaan ovia, että sain Kaukon sängyssään ulos. Olen aina uskonut, että ulkoilu antaa voimaa ja luonto parantaa – ja niin on Kaukokin. ? apua.indd 29 15.4.2019 17.03
• 30 Näkyvyys tuo jäseniä Punaisen Ristin Kaarinan-Piikkiön osasto kutsuu ihmisen ensin tekemään, sitten jäseneksi. Resepti on tuottanut tulosta. TEKSTI ELINA TEERIJOKI KUVA SUVI-TUULI KANKAANPÄÄ K un Kaarinan kaupungissa tapahtuu, paikalla on aina myös Punaisen Ristin Kaarinan-Piikkiön osasto. Tälläkin kertaa osaston puheenjohtaja Marja-Helena Salmio ja keräysjohtaja Esko Vihervä ovat suuntaamassa heti haastattelun jälkeen marketin avajaisiin. Paikalla on osaston tapahtumapiste, jossa on pallonheittoa, sidontaharjoituksia sekä Aivopläkäksi kutsuttu, osaston kehittämä peli. – Aivopläkä on aikuisille suunnattu, silmät sidottuna tehtävä askarelaatikon muunnos. Se on hyvin suosittu, Salmio kertoo. Kaarinan-Piikkiön osaston jäsenmäärä on tällä hetkellä 387, ja suunta on yhä ylöspäin. Vapaaehtoisten määrä lähentelee sataa. Suhteessa paikkakunnan kokoon luvut ovat huikeita. – Olemme kampanjoineet tietoisesti jäsenmäärän kasvattamiseksi. Strategiamme on saada ihmiset ensin mukaan toimintaan, sitten liittymään jäseniksi. Ryhmien vastuuhenkilöt ovat vieneet asiaa eteenpäin. Osastolla on vuosittain kymmeniä tapahtumia ja paljon perustoimintoja. Tekemistä riittää, mutta näkyvyys on tärkeää. Tapahtumien lisäksi osasto ilmoittaa toiminnastaan paikallisissa lehdissä. Ruokajako tuli tarpeeseen Kun toimintaa on paljon, useampi löytää itselleen sopivan tavan osallistua. Kaarinan-Piikkiön osastoon on tullut uusia ihmisiä esimerkiksi ruokajakelun kautta. Vuonna 2017 yhteistyössä Kaarinan kaupungin kanssa aloitettua ylijääneen kouluruoan jakelua tehdään nykyisin neljällä koululla. Asiakaskäyntejä kertyi viime vuonna lähes 8 000. Vapaaehtoisia ruokajakeluun haettiin lehti-ilmoituksella, ja osasto järjesti kaikille perehdytyksen ja hygieniapassikoulutuksen. – Ruokajako on selvästi ollut jotain, mitä tämä yhteisö on kaivannut. Tässä ei tehdä työtä vain vähävaraisten kaupunkilaisten hyväksi, vaan maapallonkin terveydeksi, Salmio sanoo. Moni ruokajakelussa aloittanut on lähtenyt mukaan myös osaston muihin toimintoihin. Niitä ovat esimerkiksi kolmen terveyspisteen ylläpito, ystävätoiminta, avoin kohtaamispaikka Lähitupa, monikulttuurisuustoiminta ja keräystoiminta. Osaston järjestämille ensiavun Auttajakursseille on osallistunut suuri joukko kuntalaisia kaupunginvaltuutetuista esikoululaisiin. Organisointi on tarpeen Monipuolisessa työssä onnistumisen takaa organisointi. Kun Kaarinan-Piikkiön osaston hallitus kokoaa vuosikelloon kauden tapahtumat, Marja-Helena Salmio rajaa seinälle teipillä alueet eri viikoille ja vastuuhenkilöt merkitsevät post-it -lapuilla omat tapahtumansa oikean viikon kohdalle. Osastolle syntyy näin toimintakalenteri ja resursointisuunnitelma. Joskus tapahtumia on kolmekin samana päivänä. Suuren toimintapaletin koossa pitäminen vaatii hallitukselta ja vastuuhenkilöiltä paljon. – Meillä on ollut onni saada sitoutunut, aktiivinen ja idearikas hallitus, Salmio kiittää. Kaarinan-Piikkiön osaston hallituksessa jäsenillä on oma toimintapari, jolla on kokouksissa läsnäolo-oikeus. Kekseliäs idea lisää keskustelua ja madaltaa kynnystä osallistua hallitustyöhön. Toiminnan järjestämisessä auttaa myös verkostoituminen. Kaupungin kanssa tehdään tiivistä yhteistyötä, ja tapahtumissa kumppaneina on viranomaisia ja toisia järjestöjä. Tulevan syksyn Pisara-valmiusharjoitukseen osaston rinnalla ovat lähdössä jo ainakin Martat ja kansalaisopisto. PUNAISEN RISTIN Kaarinan-Piikkiön osaston Lea Leiwo, Riikka Sivonen, Esko Vihervä ja Marja-Helena Salmio pitävät periaatteena, että kun paikkakunnalla jotain tapahtuu, Punainen Risti on mukana. M eitä on jo paljon, mutta Punaisen Ristin auttajien ketjuun mahtuu aina lisää lenkkejä! Punaisen Ristin jäsenhankintakampanja haastaa nyt kaikki nykyiset jäsenet kutsumaan järjestöön uuden jäsenen omasta lähipiiristään. Lue ohjeet tämän lehden välissä olevasta liitteestä, tule mukaan ja osallistu samalla arvontaan! ? Pyydä ystäväsi jäseneksi! apua.indd 30 15.4.2019 17.03
• 31 Lähetä ratkaisusi ristikkoon 2/2019 toukokuun loppuun mennessä osoitteella Suomen Punainen Risti, Avun maailma Hjälpens värld, PL 168, 00141 Helsinki. Merkitse kuoreen tunnus ”Ristikko 2/2018”. Vastanneiden joukosta arvotaan kaksi voittajaa, jotka saavat palkinnoksi Punaisen Ristin tuotteita. Ristikkokilpailun 4/2018 voittajiksi arvottiin Hannele Tulenheimo Kangasalta ja Guy Lindström Inkoosta. Onnittelut voittajille! NIMI: OSOITE: RISTIKON 4/2018 OIKEA RATKAISU. RISTIKON LAATIJA HANNU NIITTYMÄKI KUVA JOONAS BRANDT Ristikko 2/2019 Näkyvyys tuo jäseniä apua.indd 31 15.4.2019 17.03
• 32 Korsord 2/2019 Lösningarna på korsordet 2/2019 bör sändas inom maj under adress Hjälpens värld, redaktionen, PB 168, 00141 Helsingfors. Märk kuvertet ”Korsord 2/2019”. Bland insändarna på korsordet 4/2018 utlottades två FRK-produkter. Lotten föll denna gång på Hannele Tulenheimo från Kangasala och Guy Lindström från Ingå. Gratulerar! NAMN: ADRESS: KORSORDET SKAPAT AV SOLVEIG SJÖSTEDT BILD SAARA MANSIKKAMÄKI DEN RÄTTA LÖSNINGEN PÅ KORSORDET 4/2018. FESTTÅG BILJON SES HÖGST UPPE EJ VÅRT PÅ BIL I OSLO UTDELNING GÖR BUTIKER HÖRS MYGG KALL ZON BOKDEL FLOD TRÄNAT TRÄD SES I KYRKA ÄR LAGLÖSA DOFTAR GOTT OLJEVÄXT MILDEL SKÖNARE KNIXA HAR TRÄD ELEVER LAMMMAT TOKIG LITEN VIKT PÅ HAWAII RIKE RIT SPRÅK SKIVA STÅ PÅ? ÄR EN KALV HÖLJE GOLFPLUGG TON SMYCKE MASURUIM MOTSATS MAN FULL GLANS OND GUDINNA SPÅR KAN IT-TYP SKÄRAN SOLIG GIBBON RINGMASKAR ELEGANT KRY FÖR ELEV SANKT KANADE EEEEE TALLMARK RÖR SIG I SNÖ KAN GE YRSEL HEN HÖRS OND ANDE I S N Ö L E K U S E D O M I K A M E S T A T M S E R E M I T R T R A U T M Ä N S K A N S B Ä S T A D E T E K T I V S K E D O A N P E N S E V I N N G U P P A T R Ä I L L E R N A T E O N N J U T A S N U R R A G U T E N U R E A T S S S R R T A L A R N I H I N U T I E K O A N S A T S R E G I Ö K apua.indd 32 15.4.2019 17.03
• 33 KÄÄNNÄ ? Kors & tvärs 36 Fixa familjens första hjälpen-kunskaper! 40 En vänhund trivs i famnen 42 Resumé F inlands Röda Kors och Kanadensiska Röda Korsets gemensamma koleraenhet tog emot sina första patienter i början av april. Enheten var den första delen av Röda Korsets fältsjukhus som byggdes upp i samband med det lokala sjukhuset i Nhamatanda. Landskapet kring staden Nhamatanda drabbades svårt av cyklonen Idai, som svepte fram över Moçambique i slutet av mars. Efter de akuta räddningsinsatserna har smittsamma sjukdomar blivit ett problem, eftersom de sprids snabbt med smutsigt dricksvatten och mat under dåliga hygienförhållanden. Värst är risken för en omfattande koleraepidemi. För att förebygga en epidemi är vattenförsörjningen viktig, men också att de Kolera hotar cyklonoffer Röda Korset i Finland och Kanada har på kort tid byggt upp ett kolerasjukhus i Moçambique för att hjälpa drabbade efter cyklonen Idai. som blivit smittade snabbt får vård. Koleraenheten från de två nationella rödakorsföreningarna drog igång sin verksamhet med 35 bäddplatser, men antalet kan utökas enligt behov. Det tog cirka fyra dagar från att sjukhusutrustningen anlände till landet för att få igång enheten. – På fyra dagar gjorde vi förberedelserna på markområdet, byggde upp koleravårdsenheten och utrustade den, byggde upp sanitetsutrymmen och rekryterade och utbildade lokal persona, berättar överskötare Virpi Teinilä. Finlands Röda Kors skickade 13 biståndsarbetare till Moçambique för att arbeta på fältsjukhuset i Nhamatanda. Bland dem finns det såväl läkare och sjukskötare som tekniker och förvaltningsexperter. Sammanlagt arbetade 37 internationella rödakorsanställda i regionen i början av april. Cyklonen Idai orsakade också svåra skador på sjukhuset i Nhamatanda. En del av sjukhuset är nu användningsodugligt. Vid sidan av koleravården stödjer Finlands Röda Kors också andra enheter på sjukhuset. Finländska biståndsarbetare hjälper den lokala personalen i vårdarbetet och därför har utrustning levererats till sjukhuset. Man har också förbättrat eloch vattenomsorgen. – Genom att kombinera fältsjukhuset med ett existerande sjukhus ser vi till att man kan svara på det ökade behovet av hjälp på bästa möjliga sätt. Samtidigt hjälper vi sjukhuset att återvända till normal verksamhet, förklarar Tiina Saarikoski, Finlands Röda Kors chef för internationellt katastrofbistånd. Finlands Röda Kors har bidragit med 200 000 euro ur sin katastroffond för att hjälpa offren för Idai i Moçambique, Zimbabwe och Malawi. Utrikesministeriet finansierar nödhjälpsoperationen med 500 000 euro. KIMMO HOLOPAINEN B E N JA M IN S U O M E L A CYKLONEN Idai kom med vind och vatten och spred förödelse i Moçambique. I byn Buz kostade Idai flera människor livet och de flesta byggnaderna skadades. apua.indd 33 15.4.2019 17.03
• 34 Kors & tvärs FINLANDS RÖDA KORS Blodtjänst satsar på att utbilda personalen i arbetet för att utveckla blodtjänstverksamheten i Nepal. Bättre blodomsorg i Nepal NEPALESISKA RÖDA Korset har haft blodtjänstverksamhet i över 50 år, men jämfört med praxis i utvecklade länder finns det många brister i verksamheten. Blodbankerna i Nepal orsakades också stora skador i de jordskalv som drabbade landet år 2015. Det samarbetsprojekt som Finlands Röda Kors Blodtjänst inledde förra året fokuserar på att utveckla personalens kunnande i de olika skedena av blodgivningsprocessen. Projektet har snart nått halvvägs och Blodtjänsts projektgrupp på fyra personer har gjort fem besök i Nepal. Gruppen tillbringar i allmänhet en till två veckor i landet. Då ordnas verkstäder och gruppen deltar i fältarbete både på blodtjänstbyråer och i samband med mobila blodgivningar. – Förra året lärde vi till exempel lokala sjukskötare och läkare att väga det donerade blodet i stället för att bedöma mängden med ögonmått, hur man tryggt förstör kanyler, hygienpraxis samt förebyggande av besvär för givare, berättar projektgruppsmedlem Paula Korhonen från blodtjänstbyrån i Kuopio. Det andra projektåret handlar om att sprida ny praxis på fältet. Ett annat mål är att kunna lära skötare mäta hemoglobin och genomföra hälsoförfrågningar. Enligt Korhonen har nepaleserna varit gästvänliga och mottagliga för finländarnas utvecklingsförslag. Framsteg har gruppen redan kunnat se. – Man har tagit i bruk blodvågar och kärl för sopor som kan sticka eller skära. Vi har lyckats bygga upp ett förtroende med den lokala personalen så de vågar nu tala öppet med oss även om utmaningar, säger Korhonen. I återuppbyggnaden av blodbankerna i Nepal deltar flera nationella rödakorsföreningar under ledning av Internationella rödakorsoch rödahalvmåneförbundet IFRC. En del av föreningarna har fokuserat till exempel på att förbättra kvaliteten på blodprodukter, medan andra har levererat utrustning. Finlands Röda Kors Blodtjänst satsar på kunnande. För utvecklandet av blodtjänstverksamheten i Nepal som helhet ansvarar IFRC:s expertorgan GAP (Global Advisory Panel), som Finlands Röda Kors Blodtjänst var med och grundade. GAP har som mål att främja god förvaltning inom Röda Korsets blodbanker och till exempel stöda återuppbyggnaden efter katastrofer. Finlands Röda Kors Blodtjänst har tidigare deltagit i GAP:s återuppbyggnadsprojekt i Somalia samt i tsunamiområdet i Thailand. IIRA HARTIKAINEN Finlands Röda Kors Blodtjänst utvecklar blodtjänstverksamheten inom Nepalesiska Röda Korset genom ett treårigt projekt. V E R IP A LV E LU Hjälpens värld 3/2019 utkommer den 18 september. 11 323 PERSONER ute i världen fick förra året utbildning i första hjälpen genom Finlands Röda Kors utvecklingssamarbetsprogram. Av dem som deltog i utbildningarna ställde 5 693 senare också upp som volontärer i Röda Korset eller Röda Halvmånen. KÄLLA: RÖDA KORSETS VERKSAMHETSSTATISTIK 2018 Rekordmånga nya BlodGrupper Förra året grundades et t rekordstort antal nya BlodGrupper när hela 938 företags-, förenings-, kompisoch hobbygrupper registrerade sig som blodgivare. Röda Korsets Blodtjänst beviljar årligen BlodGrupper diplom för minst 10 blodgivningar. Förra året delade man för första gången ut platinadiplom för minst 50 blodgivningar och det erkännandet gavs till hela 20 BlodGrupper. Mest aktiv bland alla BlodGrupper var KuoLo, medicinestuderandenas grupp i Kuopio, som gav fantastiska 229 påsar blod under årets lopp. Alla givare kan gå med i biobanken Man kan nu gå med i Blodtjänsts biobank vid alla blodgivningar. Tidigare kunde man ge ett biobanksprov endast vid blodtjänstbyråerna. I Finland finns flera biobanker som samlar in blodprov och information för medicinsk forskning och produktutveckling av frivilliga. Det är alltid frivilligt att ge ett prov. Blodtjänsts biobank bildar en värdefull samling prover av och information om blodgivare som bidrar till forskning om hur blodgivning påverkar hälsa och välmående både ur patientens och givarens synvinkel. Läs mer: blodtjanst.fi/biobank BLODGRUPPEN Veriappelsiinit fick ett diplom för aktiv blodgivning. JY R K I K O M U L A IN E N painoon_AVM1_2019.indd 34 15.4.2019 17.14
• 35 KAISU HAATAJA från Röda Korset och juristen Marja Pääkkö svarade på frågor vid testamentsinfot i Kuopio. I BÖRJAN av april ordnade Savolax-Karelens rödakorsdistrikt i Kuopio en utbildning kring Fakta för den som gör upp ett testamente. Deltagarna var speciellt intresserade av frågor kring arvsrätten för bröstarvingar. Expertanförandet hölls av juristen Marja Pääkkö , som bland annat klargjorde vad lagen säger om arvsordning, arvsskatt och hur arvsgivaren kan påverka de här genom sitt testamente. Under eftermiddagen fick deltagarna också information om Röda Korsets verksamhet. Många vill idag markera sitt stöd för välgörenhet i sin sista vilja. Det går också bra att testamentera en del av sin egendom till ett gott ändamål. – Det allra tryggaste är att låta en expert göra upp testamentet. Röda Korset erbjuder hjälp i uppgörande av testamente om testamentatorn på samma gång vill ge ett bidrag. Arvsgivaren kan välja vilket arbete hen vill stöda med sitt bidrag och frivilliga jurister hjälper att göra upp testamentet utan arvode, berättar Mia Ekström-Huttunen på Röda Korsets centralbyrå. Testamentsdonationer är ett betydande stöd för Röda Korsets verksamhet både nationellt och lokalt. I testamentsfrågor som gäller Röda Korset ger Mia Ekström-Huttunen råd: tfn 020 701 2193, mia.ekstrom-huttunen@rodakorset.fi. ANJA HILTUNEN Röda Korset ordnar regelbundet utbildningar för personer som är intresserade av testamentsfrågor. Testamentsfrågor intresserade i Kuopio 2 577 PERSONER anslöt sig till Stamcellsregistret under årets första kvartal. Varje år behövs tusentals nya givare i registret för att ge allvarligt sjuka patienter möjlighet till livräddande vård. KÄLLA: STAMCELLSREGISTRET TRAMPA FÖR KLIMATET Röda Korsets kampanj Kedjereaktion uppmuntrar igen cyklister att kombinera motion med att göra andra gott med varje trampad kilometer. I år är målområdet södra Afrika, där klimatförändring orsakar torka och hungersnöd. Genom att cykla bekämpar du också klimatförändringen direkt, eftersom varje kilometer man cyklar minskar koldioxidutsläppen. Läs mera på www.rodakorset.fi/kedjereaktion Utmärkelser för jämlikhetsfrämjare Finlands Röda Kors distrikt delade igen under Veckan mot rasism 18– 24.3 ut utmärkelsen Fördomsfri föregångare för insatser för att främja likabehandling i samhället. Röda Korsets Lapplands distrikt beviljade utmärkelsen till fotbollsklubben Rovaniemen Palloseura, som modigt har tagit ställning mot diskriminering och rasism både på spelplanen och utanför den. – I omklädningsrummet och på plan behövs varje spelare. Ett framgångsrikt lag behöver spelare av olika slag – i olika ålder, från olika länder och med olika bakgrund, påpekar RoPS marknadsföringsoch kommunikationschef Pasi Pikkupeura. Utmärkelsen Fördomsfri föregångare tilldelades i år också Eura kommun, Alla kvinnors hus i Åbo, idrottsklubben Vasa IS, andelslaget Etelä-Karjalan Osuuskauppa, företagen Lapp Connecto Oy och Finska bokhandeln i Vasa, fiskeklubben Lesnan Naputtajat i Joensuu samt Hassan Hnini i Helsingfors. T IM O H A R T IK A IN E N OLIKHET är en styrka för fotbollsklubben RoPS. Hjälp och vinn i storlotteri! Röda Korsets storlotteri drar igång igen i början av maj. Lotterna kostar sex euro styck och postas till Röda Korsets medlemmar och stödjare. Mottagarna kan lösa in lotterna eller sälja dem vidare. I år släpps 500 000 lotter som sammanlagt berättigar till 100 169 vinster. Huvudvinsten är en personbil av märket Renault Megane Sport Tourer. Intäkterna från lotteriet används till att stöda Röda Korsets utbildning av frivilliga i hemlandet. painoon_AVM1_2019.indd 35 15.4.2019 17.14
• 36 Ibland skräller det För ett drygt år sedan satt radioredaktören och musikern Ville Kinaret i sin bil och dängde irriterat till ratten. Han var arg över att han inte hade vetat vad han skulle göra i en nödsituation. Om hans fru inte hade hunnit fram i tid för att hjälpa deras barn som höll på att kvävas, skulle hans egna kunskaper i första hjälpen ha räckt till då? TEXT SARI HÄKKINEN BILDER JOONAS BRANDT D agen hade börjat som vilken annan dag som helst, frun var på väg på jobb och Ville Kinaret fixade lunch åt barnen. Sonen på ett och ett halvt år hade alldeles vanlig mat på sin tallrik: grönsaker och köttbullar. Precis som frun ropade hejdå i tamburen och öppnade ytterdörren för att gå tystnade pojken och läpparna blev blå. En köttbulle hade fastnat i halsen på honom och täppte till luftvägarna. Kinaret hoppade ur stolen, skakade ungen och klappade honom i ryggen. De kurser i första hjälpen han hade gått 15 år tidigare snurrade runt i huvudet. Vad ska jag göra? Får pojken fel i ryggen om en karl på två meter bankar till honom över skulderbladen? – Jag skrek åt frun att hon skulle komma tillbaka, han håller på att kvävas, minns Kinaret. Allt gick så fort. Fru som är sjukskötare sprang till köpet och fick loss köttbullen. Ett Rödakorsveckan 6 12.5 liten stund grät pojken, som hade blivit skärrad, men sedan lugnade han ner sig och fortsatte med sitt. Kinaret blev arg på sig själv. – Det gick så förbannat fort. Köttbullen kom ut, en slemklump föll på golvet, ungen blev lite skrämd och började sedan leka. Själv kunde jag inte låta bli att tänka att han leker nu, men nyss var vi 60 sekunder från att vara tvungna att planera hans begravning. REDAKTÖREN och musikern Ville Kinaret såg till att familjen lärde sig första hjälpen efter en nära ögat-situation. 36 painoon_AVM1_2019.indd 36 15.4.2019 18.25
• – Jag beslöt att det var sista gången som jag tvekar en sekund när det handlar om mina egna barns trygghet. Jag sa till frun att hon skulle boka en första hjälpen-kurs så att jag får ut allt som fastnar i halsen på en sekund om det händer igen. Från sjukvårdsman till pappa På kursen som frun bokade lärde Kinaret sig att ta loss mat ur strupen på småbarn. – Det är enkel kunskap. I praktiken är det fyra-fem saker man ska ha koll på. Huvudet neråt och lägg ungen över knäet och så pang, repeterar han. På kursen gick det också upp för Kinaret att man måste prioritera när det är en nödsituation. Det viktigaste är att rädda livet på den andra och först sedan fundera om det känns obehagligt med några klappar i ryggen. Ville Kinaret hade gått första hjälpen-kurser i militären och ett par år senare på en vårdskola. Som sjukvårdsman hade han övat sig i att använda en bensåg och hur man gör en tarmpåse när buken har rivits upp av granatsplitter. Som ungkarl var första hjälpen för småbarn eller trygghet i hemmet inte heller det han tänkte allra först på. Efter att ha blivit pappa i trettioårsåldern fick Kinaret sänka perspektivet en och en halv meter på en gång. Och där fanns de, alla farorna i hemmet: elsladdarna på golvet, uttagen som utövar en magnetisk dragningskraft på små fingrar och den heta bastuugnen, som man kan nå från mellanlaven fast man är liten, om man bara sträcker på sig. – När man har fokuserat på att inte slå huvudet i dörrkarmen så får man tänka om när man plötsligt ska se till att bordet inte står så att en liten slår huvudet i hörnet varje gång han kommer runt knuten. Brak i kaklet Visst har det gått livat till hos familjen Kinaret även efter köttbullsepisoden. Ett barn ställde sig att stå i matstolen och drattade omkull så det sjöng om det. Och när det andra barnet slog huvudet i badrummets kakelvägg vakade föräldrarna och kontrollerade enligt läkarens instruktioner med 90 minuters mellanrum om barnet var vid medvetande. Men trots det tycker Kinaret att familjen har kommit lindrigt undan. – Jag är inte en sådan som googlar för att på förhand gå igenom alla värsta möjliga situationer och sen oroa mig. Hela tänket i Finland utgår från katastrofer, vilket ju på sätt och vis är bra, för då är barnen trygga, men avigsidan är att alla vi föräldrar har magsår. – Min trygghetsfilosofi när det kommer till barnen bygger på att det är omöjligt att kontrollera livet, hur tryggt du än försöker göra det. Då är det bättre att själv lära sig olika kunskaper och också försöka lära barnen så att de vet vad de ska göra om det går på tok. – Klart att man som föräldrar kollar efter faror hela tiden. Men det går inte att undvika att det skräller ibland. Man dör inte av att känna sig dum En grundbult i Ville Kinarets filosofi är också att man inte går förbi när olyckan är framme. Om någon verkar behöva hjälp så kan man alltid erbjuda sig att hjälpa. Som den gången Kinarets var på väg hem från mormor och såg en tonårsflicka gråta på en klippa. Nedanför gick tågrälsen. – Jag tänkte att det här måste jag ta i. Det var lite tjut-tjut. Ingen låg på marken med en motorsåg i skallen. Jag tänkte att om allt är okej med henne så känner jag mig dum över att jag helt i onödan går och frågar hur det står till. Kinaret klättrade ändå upp på klippan. Han höll i sig i en stolpe och försökte prata med flickan. Nere på marken ringde hustrun till polisen. – Inte hade jag några visdomsord att komma med, men jag försökte hjälpa i alla fall. I något skede kom polisen och stoppade tågtrafiken och fick ner flickan. Det visade sig att hon hade tänkt hoppa. Ville Kinaret har varit i en bilolycka ett par gånger i sitt liv och några gånger har han hjälpt en medmänniska som har legat orörlig på gatan. Även om man inte själv kan hjälpa är det viktigt att stanna och få upp käften. Man dör inte av att känna sig fånig. – Det är en attitydfråga. Är det nu så hemskt att fråga om någon behöver hjälp, om något är på tok? Om den andra säger nej så känner du dig dum i fem sekunder för att du gick och sa något åt en främmande människa. Bilen fick pipi Kinaret har lärt sina barn att hjälpa också, i lämpliga bitar. En tvåårig kan be om ett plåster, en femårig kan kalla på hjälp. I stället för att påminna barnen har Kinaret föregått med exempel. – Barn gör inte vad du säger att de ska göra, utan vad du gör. Det är också trygghetsfostran, att man gör så mycket som möjligt med ungarna. Kinaret har sett till att barnen vågar komma och tala med pappa även när något har gått på tok. När sonen var tre år kom han och bad pappa om ett plåster. Pappa ville veta var det gjorde ont och fick svaret att grannen Jukkas ”bil hade pipi”. – Jag insåg att det är nu det gäller att ha tålamod ett ögonblick. Så jag frågade honom var Jukkas bil hade fått ont. Jag såg att pojken hade gjort skråmor på den nya bilens baklucka med en sten. – Så vi gick till grannen och jag sa att han skulle berätta för Jukka vad som hade hänt. Han sa förlåt och blev förlåten och de kom sinsemellan överens om att jag betalar för reparationen. Det var väl förhandlat, skrattar Kinaret. I sommar får paret Kinaret sitt tredje barn. Eftersom det är lätt att glömma det man har lärt sig på en första hjälpen-kurs jobbar Ville som tvåbarnspappa aktivt med att hålla minnet levande. – När jag ändå följer med hur ungen äter så tänker jag i bilder: Vad gör jag om paprikabiten där fastnar på tvären i strupen? Det tar tio sekunder att tänka igenom. Det är små saker man kan göra för att förbättra sin chans att hantera situationen rätt. U nder rödakorsveckan 6–12 maj blir det igen en kampanj för kunskaper i första hjälpen och vardagstrygghet. I år är målgruppen framför allt barnfamiljer. Vårens nyhet är hjälparkursen för barnfamiljer, som fokuserar på grundläggande första hjälpen i familjetappning. Kurserna är gratis och öppna för alla och ordnas av frivilliga inom Röda Korsets avdelningar på olika orter. Familjer kan delta i kursen, som tar 1,5 timmar, antingen som vuxen/barn-par eller med hela familjen. Under kursen lär man sig tillsammans grunderna i första hjälpen, t.ex. att hjälpa en medvetslös person eller någon som håller på att kvävas samt att stoppa näsblod. På kursen får man också lära sig att använda 112-appen och larma hjälp – och på den här kursen är barnen också hjälpare! Förutom hjälparkurser för barnfamiljer ordnas i normal ordning också en hel del annan verksamhet under Rödakorsveckan. Vid rödakorsavdelningarnas evenemang delar man ut trygghetsinformation, presenterar frivilligverksamhet – och bjuder förstås in nya volontärer och stödjare att vara med och hjälpa! Rödakorsveckan firas varje vår i samband med internationella Röda Korsets upphovsman, schweizaren Henry Dunants födelsedag den 8 maj. I år har vi speciellt mycket att fira, eftersom Internationella rödakorsoch rödahalvmåneförbundet IFRC fyller jämnt 100 år i maj! ? Läs mer: www.rodakorset.fi ”Jag sa till frun att hon skulle boka en första hjälpen-kurs så att jag får ut allt som fastnar i halsen på en sekund om det händer igen.” Första hjälpen för barnfamiljer 37 painoon_AVM1_2019.indd 37 15.4.2019 18.25
• 38 Rödakorsveckan 6 12.5 MED ANVISNINGAR från nödcentralen gav Silja Satama hjärt-lungräddning till sin man Keijo efter att han drabbats av en hjärtattack. painoon_AVM1_2019.indd 38 15.4.2019 18.25
• 39 ”Utan den smällen skulle jag knappast ens ha gått och tittat in i vardagsrummet.” Kan du hjälpa? V em som helst av oss kan vara den första som är på plats efter en olycka eller sjukdomsattack. De bästa förutsättningarna att hjälpa har man om man har gått en kurs i första hjälpen och regelbundet repeterar sina kunskaper. Håll också första hjälpen-utrustningen i skick hemma, på jobbet och i bilen! ? Läs mer: www.rodakorset.fi Snabb första hjälpen räddade Keijo och Silja Satama vet hur skör livets tråd kan vara efter att Keijo drabbades av en plötslig hjärtinfarkt. Under de avgörande första minuterna efter att Keijo föll ihop hittade Silja sin inre styrka och gav hjärt-lungräddning till sin man i enlighet med nödcentralens anvisningar. TEXT MAARIT SEELING BILD LEENA KOSKELA K eijo och Silja Satamas hus i Hausjärvi intill Hyvinge kommer man inte till av misstag. Vägen till dem är en grusväg som går intill grannens bondgård och genom en skogsdunge. Plötsligt dyker huset upp på en kulle, just som besökaren tänker att hen har kört fel. Hur ambulansen skulle hitta fram var Silja Satamas stora oro den där lördagsmorgonen den 10 februari 2018. Utan närmare anvisningar hittar navigatorer i allmänhet inte fram. – Dagen innan hade vi varit i Messilä med vår dotters familj och skidat och bekantat oss med spåren i Finlandialoppet. Hjärtat kände jag inte alls av under skidturen. På morgonen knäppte jag på teven – för att titta på skidlöpning, faktiskt. Jag sa något åt Silja, men sen blev allt svart. Mina följande minnesbilder är från tre dagar senare, berättar Keijo Satama, 67. Eldstaden hos paret Satama är murad så att man inte kan se direkt från vardagsrummet till köket, där Silja Satama, 66, kokade kaffe. Tevens fjärrkontroll föll ur Keijos hand och slog till mot ett värmeelement. Det ljudet fick till all tur Silja att undra vad som stod på. – Utan den smällen skulle jag knappast ens ha gått och tittat in i vardagsrummet. Jag hann höra ett rosslande andetag och såg Keijo ligga livlös på golvet. Jag kastade mig efter telefonen och ringde nödcentralen, berättar Silja Satama. Goda råd är guld värda Nu fylls Silja Satamas ögon av lättnadens tårar, men när det begav sig hade hon inte tid att gråta. Jourhavande som svarade på nödcentralen berömmer hon förbehållslöst. Nästan som genom ett under hittade hen precis rätt ord för den stunden. Lugnet kändes också befriande. Helt utan förhandskunskaper behövde Silja Satama inte pröva på hjärt-lungräddning. Hon vet att hon under årens lopp har gått 3–4 grundkurser i första hjälpen på jobbet. Några repetitionseller fördjupande kurser har gå och laga kaffe eller något annat. Ibland hann någon sitta en stund med mig i köket och lugna ner mig och säga att allt nog blir bra, skrattar Silja Satama. Keijo Satama vårdades på sjukhus i tio dagar. Han genomgick en ballongutvidgning av kranskärlen i hjärtat och två stentar sattes in för att hålla blodkärlen öppna. – Jag hade haft hjärtbesvär tio år tidigare och då gjordes redan en ballongutvidgning, men efter det hade jag varit helt symptomfri. Jag skidar flera hundra kilometer varje vinter. Infarkten kom helt ur det blå. Det känns konstigt att till och med allvarliga besvär kan vara så obemärkta, konstaterar Keijo Satama, som har varit yrkesförare men gick i pension för ett par år sedan. Återhämtningen gick ändå fort. Bara två månader senare var paret Satama på sin årliga vintersemester i Lappland. Med läkarens tillstånd, så klart. Och skidturerna gick i lite lugnare takt än tidigare. Kunskaper i första hjälpen ger trygghet Keijo Satama medger att han efter infarkten har blivit noggrannare i sina matvanor. Kolesterolet borde sjunka ytterligare. Det finns mycket kvar i livet när man har tre barn och fem barnbarn. På sommaren vill han kunna fixa på både hus och stuga och i höst väntar en resa till Italien, där en guddotter gifter sig. Silja Satama fick i november Röda Korsets första hjälpen-utmärkelse för att hon räddade livet på Keijo. Silja tycker visserligen att utmärkelsen i precis lika stor grad borde gå till den som hade jour på nödcentralen. – Jag fick bra anvisningar från nödcentralen, men vi kan nog ha haft turen med oss också. Alla kanske inte får tala med en så lugn rådgivare och alla kanske inte lika bra klarar av att följa råden i en nödsituation. Därför är det bra om alla hade grundläggande kunskaper i första hjälpen och har ett hum om vad man ska göra när det gäller, säger Silja Satama. hon däremot inte gått. Men något mindes hon i alla fall av hur man återupplivar. – Det första nödjourpersonen frågade var om jag klarar av att knäppa på högtalaren på telefonen, för båda händerna behövs i hjärt-lungräddning. Sen fick jag råd om hur jag skulle lägga händerna på varandra på bröstet och så började jag trycka i den takt som nödcentralen angav. Det tog drygt 11 minuter för ambulansen att nå fram till Satamas. Silja Satama hade i början av samtalet sagt att huset kan vara svårt att hitta, så jouren kollade i något skede hur ambulansen skulle köra för att komma så direkt som möjligt. Under tiden fortsatte hon trycka. Till slut körde mer än en ambulans in på gården. Läkarhelikoptern kunde inte flyga eftersom det var en dimmig morgon, så en läkare kom i bil i stället. Två månaders konvalescens Snabbt insatt hjärt-lungräddning mångdubblar patientens möjligheter att klara sig. Keijo Satamas räddning blev en hustru med goda nerver. Han ser nöjd ut när han får frågan hur det känns att frugan räddade livet på honom. – Det har väl inte blivit så mycket tack. På något sätt försöker man skuffa undan hela händelsen lite, för annars vågar man knappt leva. Själv visste jag ju ingenting om någonting då, inget om räddningen. De förstaräddare som kom började förbereda mig för att jag avsiktligt skulle hållas medvetslös i ett par dagar. Det är en rätt ny vårdform som ska vara speciellt skonsam för hjärnan, säger Keijo. Räddningsarbetet i hemmet pågick i en och en halv timme. Först därefter fördes Keijo Satama till Helsingfors universitetscentralsjukhus. Precis som pappan flyttades till en ambulans anlände parets son från Tavastehus för att ge mamman stöd. – Innan pojken kom försökte jag se vad räddarna gjorde åt Keijo i vardagsrummet, men jag blev vänligt men bestämt uppmanad att painoon_AVM1_2019.indd 39 15.4.2019 18.25
• 40 D et är en vanlig torsdagseftermiddag. Våren, krokusarna och de yrvakna flygfäna utomhus har än en gång fått ge vika för kylan och snön som envist återkommit och lagt ett kylande hölje över världen i Nord. På äldreboendet Rosengård på Åland är det varmt och ombonat. I tamburen ligger katten Gulle och plirar lite avvaktande på främlingarna som kliver över tröskeln. Hundarna Kate och Abby nosar hon däremot nyfiket på och hälsar glatt välkomna. Det gör också den skara äldre som sitter och dricker eftermiddagskaffe och ivrigt väntar på dagens besök. – Det här är nog det bästa, varje gång! säger Gretel Laakso , när Kate hoppar upp i hennes famn. Hon borrar in ansiktet i den mjuka pälsen och pussar Kate på nosen. Hon får en ivrig puss tillbaka och skrattar förtjust. Idag är Gretel nästan 90 år och har bott rätt länge på äldreboendet. Hon minns inte allt, men ändå en hel del. Och när Kate och Abby kommer på besök, då väcks gärna gamla minnen till liv. – Jag har haft många hundar. Bäst tyckte jag om min labrador Filip, som blev nästan 14 år. Han var en så himlans snäll hund, berättar Gretel och stryker med en varm blick hunden i famnen över den svartvita pälsen –´som kanske för stunden får vara minnenas labrador vid namn Filip. – Jag saknar dem. Att ha dem. Så att få träffa de här hundarna gläder mig, det känns i hjärtat, säger Gretel och kliar Kate bakom örat. Gullsnuttan heter hon nu En bit bort sitter Per-Olof ”Pelle” Lindblom och kikar på både damerna och hundarna på besök. Han väntar tålmodigt på sin tur. Han har själv aldrig haft en hund, säger han, men ändrar sig efter en stund. – Jo, nog hade vi ändå hundar när jag var barn. Men inte så där som man har hundar nuförtiden. Det var en vanlig byracka, sådana där som alla gårdar hade. De rände mest runt som de ville. Sen bodde jag som vuxen mest i lägenhet så då var det inte riktigt aktuellt att ha egna husdjur. – Men jag har alltid tyckt om djur, säger Pelle och krafsar På Åland ingår hundväntjänsten i Röda Korsets vänverksamhet. Idag glädjer Abby och Kate seniorer på äldreboendet Rosengård. TEXT OCH BILDER LINA ANTMAN Människans bästa vän i vänverksamhet EN GÅNG i månaden kommer Gudrun Brändström på besök till Rosengård. Pelle Lindholm ser fram emot det varje gång och kelar gärna en stund med både Kate och Abby. apua.indd 40 15.4.2019 17.01
• 41 Abby bakom örat. – Hon är lite stor, men jag skulle nog hemskt gärna ha båda i famnen, säger Pelle och skrattar åt hundarna som slåss om hans uppmärksamhet. – Jag tror Abby är lite svartsjuk, säger han och blinkar mot henne. Hon buffar in nosen i hans stora näve och viftar medhållande på svansen. Vi knackar försiktigt på dörren till Ulla Erikssons , 88 år, rum. Ulla trivs bättre i sitt eget rum men tycker väldigt mycket om besök. – Hej Ulla, nu är jag här med hundarna! ropar Gudrun Brändström glatt och låter hundarna rusa in och hoppa upp i Ullas famn, där hon sitter i sin rullstol. Ulla skiner upp som en sol och låter sig glatt slickas i ansiktet av Kate. – Hej på dig lilla gullsnuttan, hej! Hon minns hunden, som igår. Hon minns sitt eget liv som igår. Men att Kate skulle heta Kate, det minns hon inte. Gullsnuttan heter hon. Under hela vårt samtal heter hon Gullsnuttan. Och Gullsnuttan verkar trivas rätt bra med det. – Klart du heter Gullsnuttan, så gull som du är! Och så gulloga öron som du har, kuttrar Ulla och krafsar en förtjust Kate bakom de svarta, sammetslena öronen. Ulla är väldigt förtjust i djur, det märks. Utanför fönstret hänger en fågelmatare och två rödhakar pickar förnöjt i sig fröna hon har försett dem med. Ulla sitter gärna och tittar ut genom fönstret på fåglarna. – Det är världens bästa teve det, skojar hon och blinkar med ögat. Katten Gulle tycker hon också mycket om. – Jo, hon kryper ofta ner hos mig och ibland sover hon hos mig hela natten. Det är så varmt och gott med lite sällskap i sängen. När hundarna tassar vidare till nästa rum tittar Ulla längtansfullt efter dem. Hon skulle gärna ha dem hos sig varje dag. Ett besök i månaden På Rosengård har man förstått att människor mår bra av att ha djur runt sig och en gång i månaden får de äldre på boendet träffa Röda Korsets vänhundar. – I början kom de två gånger i månaden, men då märkte vi att intresset var lite svalt. Nu hinner de längta lite efter varann, berättar Ann-Mari Enqvist-Pettersson , som är verksamhetsledare för dagverksamheten på Rosengård. Katten Gulle flyttade i tiderna in med sin husse och när han gick bort fick katten bo kvar. Någon egen hund har man däremot inte funderat på att skaffa till boendet. – Det är ju inte omöjligt förstås, det är nog många som skulle uppskatta det. Men en hund är ju lite mer krävande att ta hand om. Visst går vi flitigt ut på promenader tillsammans, men inte om det regnar förstås. I måndags flyttade dock en annan pensionär in på boendet – papegojan Tjarle. Han har just fyllt femtio år och har redan gjort sig hemmastadd. – Godda', godda'! hojtade han så fort han kom in, till allas förtjusning, skrattar Ann-Mari. Han tycker om att prata och flera av de äldre tycker om att sitta och språka med honom och bjuda honom på en kaka till kaffet. Och jo, Tjarle dricker gärna kaffe också. På fat, som många av hans medboende. Husmanskosten som serveras uppskattas också. – Igår hade vi strömmingslåda och det tyckte han var smaskens, han riktigt smackade nöjt med näbben. Mötena är viktiga för alla parter Efter en halvtimmes besök är både de äldre och hundarna trötta. – Alla dofter och människor tar på krafterna för hundarna, så en halvtimme är rätt lagom, säger Gudrun och klappar om sina hundar och tackar dem för välutfört arbete. Röda Korsets vänhundstjänst på Åland är antagligen den enda i Finland. För närvarande har man omkring femtio vänhundar. Gudrun är i grunden sjuksköterska och vet att man behöver lyssna in de äldre, så när hon besöker demensboenden stannar hon en hel timme. – De behöver den tiden på sig för att ta till sig vad som händer, att hundarna är på besök. Gudrun är utbildad räddningshundförare och det var den vägen hon kom in på tanken om vänhundar. Nu har hon jobbat med vänhundar i över fem år och bekräftar att besöken är omtyckta – och att det är ömsesidigt. – Vi är inte terapeuter, vi är medmänniskor och mötena är viktiga också för både hundarna och oss själva. – Alla äldre tycker förstås inte om hundar, lika lite som andra människor. Men för dem som haft eller tyckt om hundar under sina långa liv är det mycket uppskattat. – Jag minns särskilt en äldre kvinna, hon var ganska svårt dement och talade inte alls. Men när hon fick Kate i famnen började hon plötsligt sjunga för henne. Gamla barnsånger och vaggvisor som plötsligt hittade fram ur minnenas skrymslen. Det var väldigt känslosamt att få bevittna den stunden. ? BULLMASTIFFEN Abby trivs med sitt jobb som vänhund för Röda Korset. ULLA ERIKSSON lyser upp som en sol när dagens besökare skuttar in och raka spåret upp i hennes famn. – Du är så gull, så gull! skrattar hon förtjust och kliar Kate bakom örat. apua.indd 41 15.4.2019 17.01
• 42 Resumé Långa dagar på Blodtjänst Ungefär hälften av det blod som Röda Korsets Blodtjänst samlar in kommer från blodgivningar som ordnas utanför blodtjänstbyråerna. Den mobila enheten i Uleåborg besöker flitigt många orter i Norra Österbotten, Kajanaland och Lappland. TEXT IIRA HARTIKAINEN BILD VESA RANTA K lockan har knappt slagit sju en morgon i november, men det är redan liv i luckan utanför blodtjänstbyrån i centrala Uleåborg. En grupp med vana skötare och deras chaufför gör sig redo för en typisk tisdag och en färd till Kajana. Därifrån hoppas man återvända med ungefär hundra påsar donerat blod. Chauffören Markku Tervonen går igenom sin lista för att se till att allt som behövs är packat: saft, blodinsamlingsutrustning, datorer, blodgivningsbäddar, kallådor och så vidare. Ingenting får glömmas bort, för en ”snabbtur” av och an till byrån tar fem-sex timmar i anspråk. Blodtjänstbyrån i Uleåborg är stängt på måndagar och tisdagar, för då är personalen ute på fältet för att samla in blod bland hjälpvilliga människor som bor på orter utan blodtjänstbyrå. Kajana är en av orter som man besöker regelbundet – ungefär var tredje vecka – som ligger allra längst från byrån. Kvart i åtta kommer man iväg. Stämningen i den lilla bussen är morgonsömnig. Det tar ungefär tre timmar att köra till Kajana. – Vi far till Kajana så ofta att jag har blivit van. Som mamma till fyra barn blir det här en skön period av egentid. Jag är bra på att ta en tupplur och ibland ser jag på program på Arenan, berättar ansvariga skötaren Hanna Hilli . Logistiken dikterar tidtabellen. Det insamlade blodet är en färskvara som så snabbt som möjligt ska skickas till Helsingfors för fortsatt behandling. I Kajana kan man ta emot blodgivare fram till klockan fyra så hinner det blod som samlas in fram till Helsingfors samma natt. Förutom Kajana besöker Blodtjänst från Uleåborg en gång om året ett tjugotal andra orter i kommuner i Norra Finland, Kajanaland och Norra Österbotten. Den nordligaste orten är Rovaniemi. Dit kör man var tredje vecka. En eller två gånger om året besöker man mindre orter som Taivalkoski eller Reisjärvi. Blod samlas in enligt behov Färden går som planerat, så gruppen har en dryg timme på sig att ställa i ordning. Blodgivningen på Linnantaus församlingscentrum i Kajana inleds kl. 11.30. Frivilliga från den lokala rödakorsavdelningen har hjälpt till att sprida information om evenemanget, bland annat genom att fästa reklamaffischer på butikernas anslagstavlor. Bland de första blodgivarna som kommer till platsen är Merja Karjalainen , som har kommit för att ge blod under sin lunchpaus. Förra gången gav hon blod för nästan tjugo år sedan, i början av 2000-talet. – Min hälsovårdare tipsade mig om att jag har så pass bra hemoglobin att jag kunde fundera på att ge blod, berättar Merja och går vidare för att tala med en skötare. Att ge blod efter en så lång tid känns lite pirrigt, men det går bra. Fram till millennieskiftet fanns det en blodgivningsbyrå i Kajana, men när behovet av blod minskade stängdes den. Man vill inte samla in för mycket eller för litet blod, utan precis så mycket som sjukhusen behöver. – Hit kommer många regelbundna givare. Många av dem har varit blodgivare när det fanns en byrå här. Men i Kajana når vi också ut till många förstagångsgivare. Ibland har vi också gjort besök i yrkeshögskolan och två gånger om året besöker vi garnisonen, berättar Hanna Hilli. Nästa dag hos patienten Den här gången blir saldot för blodgivningen i Kajana 99 registreringar och 85 blodgivningar, bland dem åtta förstagångsgivare. Det är mindre än i allmänhet, men inget dåligt resultat. När den sista givaren har fått vila och njuta av serveringen tar det en halv timme att packa ihop. Framför sig har gruppen tretimmarsfärden tillbaka till Uleåborg, där man kommer att vara strax före åtta på kvällen. Den mobila blodtjänstenhetens 12-timmarsarbetsdag avslutas, men blodet reser vidare. Före nio kommer Matkahuoltos transportservice efter blodpåsarna, som under natten fortsätter färden till Helsingfors. Väl framme i Blodtjänsts laboratorium i Stenhagen börjar man klockan sex på morgonen tillverka blodpreparat av det blod som Merja Karjalainens och 84 andra livräddare har donerat i Kajanaland. Redan följande dag kanske det blodet räddar någons liv. ? MERJA KARJALAINEN har kommit för att ge blod efter en lång paus. apua.indd 42 15.4.2019 16.59
• 43 Långa dagar på Blodtjänst FÖRFATTAREN Karo Hämäläinen och den tidigare proffshockeyspelaren Hannes Hyvönen gör sig redo för löpevenemanget Helsinki City Run i maj, då de deltar som Röda Korsets gäster. Avsikten är att uppmuntra andra att motionera och samtidigt samla in pengar för att hjälpa offren för klimatförändringen. – Jag tvekade inte sekund när jag blev ombedd att ställa upp. Det är ett hedersuppdrag att jag får ta på mig det röda korset och ordna till insamling, säger Hyvönen. Löpning är ändå inte den motionsform han som tidigare toppspelare i första hand brukar välja – tvärtom. Hyvönen säger att han aldrig har sprungit över tio kilometer. Det betyder att han kommer att ligga i hårdträning för att ta sig till mål på halvmaran. Hämäläinen brukar i sin tur löpa runt Tölöviken i Helsingfors minst fem dagar i veckan. För honom är löpandet en livsstil. Ultralöparen tänker under Helsinki City Run löpa både halvmaran och ett helt maratonlopp. Trots att de två männen har en helt olika bakgrund förenas de i en vilja att hjälpa andra och ta klimatförändringen på allvar. – Till all tur börjar företag reagera på vad konsumenter och investerare kräver. Jag försöker också själv agera ansvarsfullt. I Finland har vi det tillsvidare bra. Om polarisarna smälter och höjer havsvattennivån så är det en lite större grej än frågan om vi kan skida eller inte, konstaterar Hämäläinen. ? JENNA LEHTONEN MOTION hör till det dagliga livet både för Karo Hämäläinen och för Hannes Hyvönen. VÄLMÅENDE I NATUREN RÖDA KORSETS nya utbildning kring naturens roll i vårt välmående ger närståendevårdare och människor som arbetar med äldre personer verktyg att utnyttja naturens läkande kraft. Röda Korsets partner i den här nya landvinningen är Det finska Blåbandsförbundet, som i sitt Virheä veräjä-projekt (ung. Gröna grinden) utnyttjar Green Care-tänkande. – Green Care är en paraplyterm som rymmer en hel del, att man rör sig i naturen, verksamhet med djur eller till exempel trädgårdsskötsel. Bakom tänkandet finns vetenskapligt underbyggda hälsofördelar. Redan en stund i naturen får puls och stresshormonnivåer att sjunka, säger Jaana Paasonen som arbetar inom Röda Korsets närståendevård. Eija Järveläinen deltog i februari i Röda Korsets första Natur och välmående-utbildning i Pemar. Järveläinen är närståendevårdare för sin man Kauko Lempinen , som skadades i en arbetsolycka för 12 år sedan, och hon tycker utbildningen var matnyttig. – Man får kamratstöd av människor som befinner sig i en samma situation. Dessutom stärkte dagen min tidigare övertygelse om att det lönar sig att ge sig ut och göra saker. Jag har alltid trott på att motion ger kraft och att naturen läker. Redan den första sommaren efter Kaukos olycka bad jag dem öppna dörrarna så jag kunde ta ut honom i sängen, säger Järveläinen. ? ELINA TEERIJOKI RÖDA KORSETS, Amnestys och Kyrkans Utlandshjälps gemensamma kampanj Människor mellan fortsatte under våren med möteskaféer på sex orter. Kaféerna samlade helt främmande människor kring ett och samma bord för att samtala och förstå varandra. I Jyväskylä lockade möteskaféet människor från minst åtta länder att samtala över koppar med te och kaffe. Bland dem fanns infödde finländaren Markus Kulmala , som såg en reklam om kaféet på sociala medier, och Alaa Altamimi , som har kommit till Finland som flykting från Irak. Båda var nöjda med programmet. – Jag väntade mig att jag skulle få bryta mina rutiner och vidga min världsvy och det fick jag. På basis av det vi talade om tror jag att vi alla förenas av en tro på människans godhet, funderar Kulmala. Han får medhåll av Altamimi, som konstaterar att man kan få en ensidig bild av till exempel flyktingar om man bara förlitar sig på bilden i medier. Att samtala med någon och att lyssna bryter ner fördomar. – Det är väldigt viktigt att människor förstår att vi alla är likadana under ytan, oberoende av religion eller nationalitet. Ingen är bättre än någon annan. ? MINNA HOTOKKA DELADE ERFARENHETER Hannes Hyvönen och Karo Hämäläinen springer för Röda Korset. Löper för det goda ÅBO BOTANISKA trädgård är en viktig plats för Eija Järveläinen och Kauko Lempinen. JU S S I V IE R IM A A JE N N A LE H TO N E N apua.indd 43 15.4.2019 16.59
• 44 Hakemisto www.oulunseurakunnat.fi P U R O Koot: 35-43 Värit: punainen Koot: 35-48 Värit: sininen, musta 129€ N E E A Koot: 35-43 Värit: oranssikulta, valkokulta, punahopea 139€ Vain Sievi Shop myymälöistä: Vain Sievi Shop myymälöistä: Vain Sievi Shop myymälöistä: Vain Sievi Shop myymälöistä: Yliopistonkatu 24, Turku | Koskikeskus, Tampere | Ideapark, Lempäälä | Kantolantie 8, Sievi Pakkahuoneenkatu 9, Oulu | Merihelmi, Kuivaniemi | Rinteenkulma, Rovaniemi Simonkatu 12, Helsinki Itis, Helsinki Jumbo, Vantaa apua.indd 44 15.4.2019 16.59
• 45 www.oulunseurakunnat.fi P U R O Koot: 35-43 Värit: punainen Koot: 35-48 Värit: sininen, musta 129€ N E E A Koot: 35-43 Värit: oranssikulta, valkokulta, punahopea 139€ Vain Sievi Shop myymälöistä: Vain Sievi Shop myymälöistä: Vain Sievi Shop myymälöistä: Vain Sievi Shop myymälöistä: Yliopistonkatu 24, Turku | Koskikeskus, Tampere | Ideapark, Lempäälä | Kantolantie 8, Sievi Pakkahuoneenkatu 9, Oulu | Merihelmi, Kuivaniemi | Rinteenkulma, Rovaniemi Simonkatu 12, Helsinki Itis, Helsinki Jumbo, Vantaa apua.indd 45 15.4.2019 16.59
• ”MAAILMASSA ei ole, eikä koskaan tule olemaan maata, jolla ei olisi avuntarvitsijoita myös omien rajojensa sisällä. Jos kaikki soveltaisivat ajattelutapaa, että kansainväliseen avustustoimintaan osallistutaan vasta sitten, kun kaikki kotimaassa on kohdallaan, kävisi kaikki kansainvälinen avustustoiminta mahdottomaksi. Jos omaksuisimme tämän ajattelutavan, olisi meidät luettava henkisesti alikehittyneiden maiden joukkoon.” SUOMEN PUNAINEN RISTI 7/1962 Punaisen Ristin pääsihteeri Kai J. Warras vastasi palautteeseen, jonka mukaan Suomen Punaisen Ristin pitäisi auttaa vain suomalaisia. Vuosien takaa ? Åren går ”I världen finns det inget land, och kommer aldrig att finnas något land, som inte har hjälpbehövande även inom sina egna gränser. Om alla tillämpade tänkesättet att man deltar i internationellt biståndsarbete först när allt står rätt till i hemlandet så vore allt internationellt biståndsarbete omöjligt. Om vi själva anammade detta sätt att tänka skulle vi räknas bland mentalt underutvecklande länder.” Miksi autamme muita? Varför hjälper vi andra? SUOMEN PUNAINEN RISTI 7/1962 Röda Korsets generalsekreterare Kai J. Warras svarar på respons om att Finlands Röda Kors borde hjälpa endast finländare. #AFRICAN BLOOD NEEDED Suomessa tarvitaan lisää afrikkalaistaustaisia verenluovuttajia. veripalvelu.fi/africanbloodneeded Testaa, voitko luovuttaa: www.sovinkoluovuttajaksi.fi apua.indd 46 15.4.2019 16.59
• 47 Avun kasvo Kolmen ällän säännöllä Henkisen ensiavun vapaaehtoinen Anja Tunturi kuuntelee enemmän kuin puhuu. TEKSTI ELINA TEERIJOKI KUVA JUSSI PARTANEN VARSINAISTA p Miten päädyit henkisen ensiavun vapaaehtoiseksi? – Isäni oli palopäällikkö ja pyysi minut VPK:n hälytysryhmään olemaan talon väen kanssa, kun sammuttajat tekivät työtään. Olin jo silloin Punaisen Ristin ensiapuryhmässä. Silloin 1970-80-luvulla henkisestä tuesta ei vielä puhuttu. Toinen sysäys oli työtoverini tuleminen ammutuksi ryöstön yhteydessä 1990-luvun alussa. Miten toiminta on järjestetty? – Punaisen Ristin Satakunnan piirissä on neljä henkisen ensiavun ryhmää. Oma ryhmäni toimii Pohjois-Satakunnan alueella. Päivystämme ympäri vuorokauden. Meidät kutsuu tehtäviin usein sosiaalipäivystys, joskus poliisi tai pelastusviranomainen. Verkostossamme on 18 aktiivista auttajaa, joista valitaan sopivimmat. Esimerkiksi omien naapureiden kanssa ei työskennellä, vaan etsitään vieraammat auttajat. Millaisia tehtäviä teille tulee? – Tavallisesti meidät kutsutaan onnettomuuden tai äkillisen kuoleman jälkeen onnettomuuspaikalle, perheen kotiin tai terveyskeskukseen. Osallistumme myös Vapepan etsintöihin. Tehtäviä on vaihtelevasti, keskimäärin 5–6 vuodessa. Millaista on mennä tehtäville? – Joka kerta se jännittää. Mietin, mitä kuuluu sanoa, vaikka tiedän, ettei tarvitse sanoa mitään. Toimimme varoen ja tunnustellen. Usein joku tulee heti halaamaan, ja se on sallittua. Kuuntelemme, jos ihminen haluaa puhua, ja autamme pienillä peruskysymyksillä, jos hän on hiljaa. Olemme kehittäneet kolmen ällän säännön: lämpöä, lepoa ja läheisyyttä. Miten henkisen ensiavun työhön opitaan? – Meillä on linjattu, että kaikki ryhmän toimintaan osallistuvat ovat käyneet henkisen tuen peruskurssin. Siellä oppii ihmisen kohtaamista. Toimin nykyisin itsekin henkisen tuen kouluttajana. Auttajan pitää myös sopia työhön. Oman pään pitää olla kunnossa, meneillään ei saa olla kriisiä tai vaikeaa sairautta. Jokaisesta tehtävästä myös pidetään purkukeskustelu, ja saamme tarvittaessa työnohjausta. ? apua.indd 47 15.4.2019 16.59
• TEHDÄÄN SUOMESTA PARAS PAIKKA ELÄÄ S-ryhmä tukee monipuolisesti kulttuuria, liikuntaa ja yhteistä hyvää koko Suomessa! Näe pidemmälle paraspaikkaelaa.fi #paraspaikka apua.indd 48 15.4.2019 16.59