• 3 2020 Avun maailma on myös Veripalvelun lehti SUOMEN PUNAISEN RISTIN LEHTI | FINLANDS RÖDA KORS TIDNING Hjälpens värld 40 Nälkäpäivää JA YKSI SISKONPÄIVÄ 40 Hungerdagar och en Siskodag Apua koronaviruksen riskiryhmille Punainen Risti kohtaa paperittomia Elli Aaltosesta Punaisen Ristin puheenjohtaja Elli Aaltonen ny ordförande för Röda Korset 0809_AVM3_alkuosa_painoon.indd 1 0809_AVM3_alkuosa_painoon.indd 1 8.9.2020 12.31 8.9.2020 12.31
• Kriisi mittaa yhteiskunnan vahvuuden KORONAPANDEMIA ON osoittanut, miten vahva yhteiskunta Suomi on. Päätöksentekijät, eri alojen asiantuntijat, terveydenhuollossa työskentelevät ja kansalaisyhteiskunta ovat etsineet oman roolinsa poikkeuksellisesta ja jatkuvasti muuttuvasta tilanteesta huolimatta. Punaisen Ristin apu on koronakriisin ensimmäisten kuukausien aikana tavoittanut 34 000 ihmistä. Avustustoimintaan lähti mukaan yli kaksi tuhatta uutta vapaaehtoista. Jatkon kannalta on tärkeää varmistaa, että koronan aikana toimintansa aloittaneet jatkavat Punaisen Ristin vapaaehtoistoiminnan parissa. Erityisen hienoa on, että yksittäiset ihmiset lähtivät liikkeelle järjestäen naapuriapua ja talkoita. Välittäminen ja vastuu näkyivät myös turvaetäisyyksien kunnioittamisena ja muiden viranomaisten antamien ohjeiden noudattamisena. Nälkäpäivä-keräyksessä on kyse samanlaisesta vastuusta, välittämisestä ja huolenpidosta. 40 vuoden ajan Nälkäpäivä on elänyt yhteiskunnan muutosten mukana nostaen esiin aikansa vakavimpia humanitaarisia kriisejä maailmalla ja jatkuvaa avustustoimintaa täällä Suomessa. Parasta Nälkäpäivässä on, että siihen voivat osallistua kaikki. Valmiusjärjestönä varaudumme erilaisiin tilanteisiin, ja näin on myös tämänvuotisen keräyksen kohdalla. Nälkäpäivän perinteinen katukeräys järjestetään, jos koronatilanne ja viranomaisohjeet sen mahdollistavat. Keräyksessä on kuitenkin kyse myös kohtaamisesta, ja kuten korona-aika on osoittanut, kohtaaminen onnistuu myös verkossa. Suomen Punaisella Ristillä on noin 76 000 jäsentä, noin 500 paikallisosastoa ja 12 piiriä. Puheenjohtaja on Elli Aaltonen ja pääsihteeri Kristiina Kumpula. Jäsenmaksu: 20 euroa, nuorisojäsenet 10 euroa, ainaisjäsenet 300 euroa. Jäsenmaksutilin numero: FI30 5000 0120 4156 81. Kotimaassa: mm. ystävätoiminta, ensiapuryhmät, Vapaaehtoisen pelastuspalvelun koordinaatio, nuorisoryhmät, ensiapuja muu koulutus. Kotimaan toiminnan lahjoitustili: FI29 5000 0120 4156 99. SPR Veripalvelu: 115 000 verenluovuttajaa. Veripalvelukeskus: Kivihaantie 7, 00310 Helsinki, p. 029 300 1010. Maailmalla: varoja, avustustyöntekijöitä ja tarvikkeita katastrofien uhreille sekä kehitysyhteistyötä. SPR:n katastrofirahaston varat käytetään kansainväliseen ja kotimaan apuun: lahjoitustili FI52 5000 0120 4156 73. Punainen Risti on poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton, ja sen tehtävänä on lievittää ihmisten hätää kaikkialla maailmassa. 192 maan kansallisten järjestöjen yhdyssiteenä toimii Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun yhdistysten kansainvälinen liitto. Punaisen Ristin kansainvälinen komitea auttaa sotien uhreja sekä toimii puolueettomana välittäjänä. punainenristi.fi veripalvelu.fi 4 Ristiin rastiin Punainen Risti auttaa Beirutissa Korona mullisti opettajien työn Varaa aika verenluovutukseen Kenestä Vuoden vapaaehtoinen? 6 Nälkäpäivä täyttää vuosia 12 Kuivuus piinaa Swazimaata 16 Punainen Risti sai uuden johdon 18 Apteekkiapua riskiryhmille 20 Terveystietoa paperittomille 22 Kantasoluluovutus pelastaa henkiä 26 Kela kantaa yhteiskuntavastuuta 29 Ristikko 46 Vuosien takaa 47 Sanna Pesonen jakaa maskeja AVUN MAAILMA HJÄLPENS VÄRLD 3/2020 16.9.2020 Suomen Punaisen Ristin lehti / Finlands Röda Kors tidning Kansikuva/Pärmbild: Punaisen Ristin arkisto Julkaisija/Utgivare: Suomen Punainen Risti, Tehtaan katu 1 a, PL 168, 00141 Helsinki/ Finlands Röda Kors, Fabriks gatan 1 a, BOX 168, 00141 Helsingfors p. 020 701 2000 Päätoimittaja/Chef redaktör: Ilpo Kiiskinen Toimitussihteeri/Redaktionssekreterare: Kimmo Holopainen p. 020 701 2229, kimmo.holopainen@punainen risti.fi AD: Suvi Hämäläinen, suvi.hamalainen@punainenristi.fi Taitto: Graafinen suunnittelu Gomedia Oy Översättning: Sarax Converto & Scribo Ilmoitusmyynti: Sari Aarnio p. 044 566 7194 ja Jaana Martiskainen p. 044 566 7195 Tilauk set ja osoitteenmuutokset/ Beställningar och adressförändringar: avun maailma@punainenristi.fi Paino/Tryckeri: Forssa Print Oy Levikki: noin 90 000. Tilaus hinta/Beställnings avgift: 22 € Sähköposti: avunmaailma@punainenristi.fi ISSN 1796-1572 Aikakauslehtien liiton jäsen En kris mäter samhällets styrka CORONAPANDEMIN HAR visat hur starkt det finländska samhället är. Beslutsfattare, experter inom olika områden, de som arbetar inom hälsovården och det civila samhället har hittat sina roller, trots det exceptionella och ständigt föränderliga läget. Röda Korsets hjälp har nått 34 000 människor under coronakrisens första månader. Över tvåtusen nya frivilliga har engagerat sig i hjälparbetet. I fortsättningen blir det viktigt att se till att de som nu är nya i vår verksamhet fortsätter engagera sig i Röda Korsets frivilligarbete. Det är speciellt fint att enskilda människor har ställt upp genom att organisera grannhjälp och talkoinsatser. Omsorg och ansvar kommer till uttryck också i att man håller avstånd och följder de anvisningar övriga myndigheter har gett. Insamlingen Hungerdagen handlar även om ansvar, omsorg och att man bryr sig. I 40 års tid har Hungerdagen levt med förändringarna i samhället och lyft upp de värsta humanitära kriserna i världen och det kontinuerliga biståndsarbetet här i Finland. Det bästa med Hungerdagen är att alla kan vara med. Som beredskapsorganisation gör vi oss redo för olika situationer och det gäller även årets insamling. Hungerdagens traditionella gatuinsamling ordnas om coronaläget och myndigheternas anvisningar gör det möjligt. Men i en insamling är det också fråga om att mötas – och coronatiden har visat att det går att mötas även på distans. ILPO KIISKINEN PÄÄTOIMITTAJA CHEFREDAKTÖR 30 Korsord 31 Kors och tvärs Röda Korset hjälper i Beirut Coronan förändrade lärarnas vardag Boka tid för blodgivning Vem blir Årets frivilliga? 34 Hungerdagen fyller år 38 Torkan plågar Swaziland 40 Röda Korset fick ny ledning 42 Stamcellsdonationer räddar liv 44 Åren går K U V A B E N JA M IN S U O M E L A Sisällys ? Innehåll Pääkirjoitus ? Editorial 0809_AVM3_alkuosa_painoon.indd 2 0809_AVM3_alkuosa_painoon.indd 2 8.9.2020 12.31 8.9.2020 12.31
• 16 VAPAAEHTOIS UUDEN ARVOSTUS KUNTOON Elli Aaltonen on Punaisen Ristin uusi puheenjohtaja. 20 PUNAINEN RISTI KOHTAA PAPERITTOMIA Korona virus on pieni murhe maan alla eläville. 18 VAPAAEHTOINEN TUO LÄÄKKEET KOTIOVELLE Asiointiapua koronaviruksen riskiryhmille Helsingissä. 12 VALINNANVAPAUS NOSTAA ITSETUNTOA Punainen Risti avustaa Swazimaan köyhiä viljelijöitä. JO O N A S B R A N D T Finlands Röda Kors har cirka 76 000 medlemmar, 500 lokalavdelningar och 12 distriktsorganisationer. Ordförande är Elli Aaltonen och general sekreterare Kristiina Kumpula. Medlemsavgift: 20 euro, ungdomsmedlem 10 euro, ständiga medlemmar 300 euro. Medlemsavgifts konto: FI30 5000 0120 4156 81. FRK i hemlandet: vänverksamhet, första hjälpengrupper, kontaktlänk till den frivilliga räddningstjänsten, ungdomsgrupper, utbildning i första hjälpen. Bidrag till hemlandsverksamheten: FI29 5000 0120 4156 99. Blodtjänst: 115 000 blodgivare. Blodtjänstcentralen: Stenhagsv. 7, 00310 Helsingfors, tel 029 300 1010. FRK utomlands: pengar, personalbistånd och förnödenheter vid katastrofer, utvecklingssamarbete. FRKs katastroffonds medlen används till biståndsarbete utomlands och i Finland. Konto: FI52 5000 0120 4156 73. Röda Korsets uppgift är att lindra den mänskliga nöden överallt i världen. Organisationen är politiskt och religiöst obunden. Medlemsföreningar i 192 länder. Kontaktlänken är Internationella rödakorsoch rödahalvmånefederationen. Internationella rödakorskommittén bistår krigsoffren och verkar som opartisk medlare. rodakorset.fi blodtjanst.fi V IL LE P A LO N E N K A T JA TÄ H K Ä JO O N A S B R A N D T 0809_AVM3_alkuosa_painoon.indd 3 0809_AVM3_alkuosa_painoon.indd 3 8.9.2020 12.31 8.9.2020 12.31
• 4 Ristiin rastiin Avun maailma 4/2020 ilmestyy 18. marraskuuta BEIRUTIN SATAMA-ALUEELLA elokuun alussa tapahtunut erittäin voimakas räjähdys aiheutti satoja kuolonuhreja ja teki kaupungissa mittavaa tuhoa. Arviolta jopa 300 000 beirutilaista jäi kodittomaksi. Välittömästi räjähdyksen jälkeen avustustyön aloittanut Libanonin Punainen Risti toi pääkaupunkiin yli 75 ambulanssia ja 375 ensihoitajaa ympäri maata sijaitsevista sairaankuljetusyksiköistään. Beirutiin perustettiin myös tilapäisiä ensiapupisteitä tuhansia loukkaantuneita varten. Suomen Punainen Risti myönsi kansainvälisen Punaisen Ristin operaatioon Libanonin auttamiseksi 100 000 euroa katastrofirahaston varoja. Lisäksi Suomen valtio tukee Punaisen Ristin kansainvälisen komitean ICRC:n työtä Libanonissa miljoonalla eurolla. Suomen Punainen Risti avasi myös keräyksen beirutilaisten auttamiseksi, sillä apua tarvitaan vielä pitkään. Libanonia koetteli jo ennen suuronnettomuutta taloudellinen ja poliittinen kriisi, jota koronapandemia on entisestään pahentanut. Punaisen Ristin kansainvälinen avustusoperaatio Libanonissa keskittyy puhtaan veden ja elintarvikkeiden tarjoamiseen, hygieniaan sekä tilapäismajoituksen järjestämiseen kotinsa menettäneille seuraavien kahden vuoden aikana. Samalla Libanonin Punainen Risti jatkaa koko maan kattavaa työtään terveydenhoidossa, ensiavussa ja sairaankuljetuksessa. – Tilanne Libanonissa on inhimillisesti ja taloudellisesti erittäin vaikea. Moni perhe on menettänyt kaiken. Tämä kriisi ei ole ohi viikoissa tai kuukausissa, vaan apua tarvitaan jälleenrakentamiseen vuosien ajan, Suomen Punaisen Ristin Lähi-idän alue-edustaja Kaisa Rouvinen arvioi. – Libanon tarvitsee kansainvälisen yhteisön tukea päästäkseen jaloilleen. Apu on myös tärkeää koordinoida oikein, jotta kaikkein heikoimmassa asemassa olevat libanonilaiset pääsevät rakentamaan elämäänsä uudestaan. KIMMO HOLOPAINEN Libanon tarvitsee apua pitkään Suomen Punainen Risti tukee Libanonin toipumista Beirutin sataman tuhoisasta räjähdyksestä. FA D E L IT A N I/L E H T IK U V A JA R I H Ä R K Ö N E N LIBANONIN PUNAINEN RISTI aloitti avustustyön heti Beirutin sataman tuhoisan räjähdyksen jälkeen. Pääkaupunkiin koottiin yli 75 ambulanssia ja 375 ensihoitajaa ympäri maata. Viitenumero vie jäsenmaksun perille Saitko postissa muistutuksen Punaisen Ristin jäsenmaksusta, vaikka asia oli mielestäsi hoidettu? Yleensä selitys on se, että jäsenmaksu on maksettu puutteellisilla tiedoilla, jolloin se ei ole kirjautunut oikealle henkilölle. Maksaessa kannattaa käyttää henkilökohtaista viitenumeroa, joka löytyy esimerkiksi edellisestä laskusta. Oman viitenumeron voi tarkistaa myös osoitteesta jasenrekisteri@punainenristi.fi. Apua Jyväskylän tulipalon uhreille Jyväskylän Palokassa perjantaina 10. heinäkuuta syttynyt senioritalon tulipalo työllisti sekä viranomaisia että vapaaehtoisia. Punaisen Ristin ja Vapepan vapaaehtoiset auttoivat asukkaiden evakuoinnissa, antoivat ensiapua ja tarjosivat henkistä tukea. Viikonlopun aikana evakuoiduille järjestettiin myös vaatteita, ruokaa sekä hygieniatarvikkeita katastrofirahaston varoilla. Palokan tulipalossa jouduttiin evakuoimaan 168 henkilöä, ja heitä auttamassa oli noin 50 Punaisen Ristin ja Vapepan vapaaehtoista. Tulipalossa vältyttiin vakavilta henkilövahingoilta. Verenluovutukseen ajanvarauksella Veripalvelu kehottaa kaikkia verenluovuttajia varaamaan ajan luovutukseen etukäteen. Pandemian vuoksi käyttöön otettu ajanvaraus mahdollistaa turvavälien noudattamisen. Ajanvarauksella pystytään myös ennakoimaan luovutusten määrää. Tasainen luovuttajamäärä on tärkeää, jotta verivalmisteet saadaan mahdollisimman tehokkaasti potilaiden käyttöön. Ajanvarauskäytäntö on suurella todennäköisyydellä jäämässä pysyväksi, sillä se on osoittautunut toimivaksi niin luovuttajien kuin henkilökunnan puolesta. Jos aikoja on vapaana ja turvaväleistä pystytään huolehtimaan, verta voi poiketa luovuttamaan edelleen myös ilman varausta. Lue lisää: veripalvelu.fi/ajanvaraus 0809_AVM3_alkuosa_painoon.indd 4 0809_AVM3_alkuosa_painoon.indd 4 8.9.2020 12.31 8.9.2020 12.31
• 21 772 VAPAAEHTOISTA osallistui viime vuonna säännölliseen vapaaehtoistoimintaan Suomen Punaisessa Ristissä. LÄHDE: SPR:N TOIMINTATILASTO 2019 5 M A R JA A N A M A LK A M Ä K I JO O N A S B R A N D T Inhimillinen kädenojennus peruskoulun opettajille KOULUJEN LÄHI OPETUS keskeytettiin maaliskuun puolivälissä. Poikkeus tilanne nosti näkyviin myös koulun merkityksen lasten ja nuorten hyvinvoinnille. KOULUJEN LÄHIOPETUKSEN keskeyttäminen koronaviruksen leviämisen pysäyttämiseksi 16. maaliskuuta oli yksi vaikutuksiltaan laajimmista rajoitustoimista Suomessa. Päätös mullisti hetkessä noin 40 000 opettajan ja 500 000 peruskoululaisen arjen. Opettajilta kysyttiin tilanteessa poikkeuksellista luovuutta ja muuntautumiskykyä, jota tarvitaan edelleen koulujen avauduttua kesän jälkeen arkeen epidemian varjossa. – Inhimillinen kädenojennus -huomionosoitus Suomen peruskoulujen opettajille on Punaisen Ristin tunnustus siitä tavasta, jolla yhteiskunnalle ja hyvinvoinnille elintärkeä koulujärjestelmä on sopeutunut haastavaan tilanteeseen. Opettajat ovat tehneet valtavan työn taatakseen oppilaiden velvollisuuden ja oikeuden oppimiseen poikkeusoloissa, Suomen Punaisen Ristin pääsihteeri Kristiina Kumpula kiittää. Sopeutuakseen tilanteeseen opettajat joutuivat lyhyessä ajassa omaksumaan uusia tekniikoita ja kehittämään uusia tapoja kohdata oppilaansa. Varsinaisen opetustyönsä rinnalla opettajat kantoivat huolta oppilaista, joilla oli vaikeuksia selviytyä arjesta ilman säännöllisiä kohtaamisia opettajan ja opiskelukavereiden kanssa. Poikkeustilanne korosti lasten ja nuorten eriarvoisuutta ja koulun merkitystä henkiselle hyvinvoinnille. Koronaepidemian vaikutukset ulottuvat myös pitkälle lasten ja nuorten tulevaisuuteen. – Opettajien työ perustuu aina arkiseen kohtaamiseen. Punainen Risti haluaa kannustaa opettajia ja muita lasten ja nuorten parissa työskenteleviä tuomaan rohkeasti esiin myös epidemian pitkäkestoisia vaikutuksia lasten ja nuorten hyvinvointiin ja tuen tarpeeseen. Punainen Risti myöntää Inhimillinen kädenojennus -tunnustuksen vuosittain henkilölle tai yhteisölle, joka on toiminnallaan edistänyt inhimillisiä arvoja suomalaisessa yhteiskunnassa. KIMMO HOLOPAINEN Suomen Punainen Risti rohkaisee opettajia tuomaan esiin pandemian pitkäaikaisia vaikutuksia lapsiin ja nuoriin. TAPATURMAPÄIVÄNÄ TORJUTAAN KIKKAILUA Tapaturmapäivää vietetään tänä vuonna jo toisen kerran perjantaina 13. päivä marraskuuta. Tänä vuonna 25 vuotta täyttävä tapaturmien vastainen kampanja nostaa esiin koronaepidemian vaikutuksia tapaturmien määrään. Huolena on, että koronavirusta vastaan suunnatut rajoitukset ja eristäytyminen heikentävät varsinkin ikäihmisten toimintakykyä ja lisäävät tapaturmia pitkällä aikavälillä. Vahingoista suuri osa olisi ehkäistävissä tunnistamalla vaaran paikat ja huolehtimalla omasta ja ympäristön kunnosta. Lue lisää: kotitapaturma.fi Korona muutti luovutuskäytäntöjä Verenluovutuspisteet pidetään auki myös pandemiassa, sillä terveiden ihmisten verenluovutuksen jatkuminen on ensiarvoisen tärkeää. Luovuttajien turvallisuudesta huolehditaan varotoimilla. Verenluovutukseen tullaan ajanvarauksella ja täysin oireettomana. Luovutustiloissa yhtä aikaa olevien henkilöiden määrää on rajoitettu, ja tilojen puhdistusta on tehostettu. Jokainen verenluovuttaja ohjataan käsien pesuun ja desinfiointiin. Pandemiatilanteessa matkustaminen Suomen ulkopuolelle aiheuttaa suurella todennäköisyydellä verenluovutusesteen. Koronavirustartunnan jälkeen verenluovuttaminen on sallittua aikaisintaan 28 vuorokautta parantumisesta. Lue lisää: veripalvelu.fi/korona Ehdota Vuoden vapaaehtoista 2020! Suomalaisen vapaaehtoistoiminnan yhteistyöfoorumi Kansalaisareena ry. etsii jälleen Vuoden vapaaehtoista. Tunnustuksen saaja voi olla pitkän linjan vapaaehtoistoimija tai uusi tulokas, tärkeintä on toiminta suurella sydämellä ja innostusta levittäen. Lopullisen voittajan valitsee asiantuntijaraati kymmenen eniten yleisöääniä saaneen ehdokkaan joukosta. Vuoden vapaaehtoinen -ehdotuksen voi jättää kuka tahansa 17. syyskuuta asti, joten vielä ehtii varmistaa, että Suomen Punainen Risti on edustettuna ehdokkaiden joukossa. Kuka vapaaehtoisistamme on yhteisönsä kantava voima, kuka ilon lähettiläs, kuka koronakevään kekseliäs auttaja? Lue lisää ja ehdota: www.kansalais­ areena.fi/vapaaehtoinen 0809_AVM3_alkuosa_painoon.indd 5 0809_AVM3_alkuosa_painoon.indd 5 8.9.2020 12.31 8.9.2020 12.31
• 6 Hullu idea mutta toimii! Punaisen Ristin Nälkäpäivä järjestetään tänä vuonna 40. kerran. Nälkäpäivästä on kasvanut vuosien mittaan kaikille tuttu koko kansan keräys, suomalaisen auttamisen ja välittämisen menestystarina vailla vertaa. Kaikki alkoi kuitenkin pienestä, yhdestä hullusta ideasta ja Pälkäneen kylältä. TEKSTI KIMMO HOLOPAINEN KUVAT PUNAISEN RISTIN KUVA-ARKISTO Nälkäpäivä 24.–26.9. 0809_AVM3_alkuosa_painoon.indd 6 0809_AVM3_alkuosa_painoon.indd 6 8.9.2020 12.31 8.9.2020 12.31
• 7 KÄÄNNÄ ? H ullun nerokkaan ja pelkästään hullun idean välinen ero on joskus seitinohut. Kun Punaisen Ristin Hämeen piirin pitkäaikainen toiminnanjohtaja Erkki Korkama (1920–1985) esitti työkavereilleen kesällä 1980 ajatuksensa uudenlaisesta Punaisen Ristin tempauksesta, vaaka näytti kallistuvan vahvasti jälkimmäiselle puolelle. – Sellainen ihminen Erkki Korkama oli. Hän suorastaan pursusi ideoita, osa hyviä ja osa ei niin hyviä, mutta aina jotain uutta. Siellä hän istui piiritoimistolla kulmahuoneessaan, paksun tupakansavun keskellä, kunnes idean saatuaan ryntäsi kertomaan siitä: ”Hei kuulkaa, nyt mä olen keksinyt”, Hämeen piiritoimistolla siihen aikaan työskennellyt Kaija Repo muistelee. Kesällä 1980 Erkki Korkaman saama idea oli tämä: Mitä jos kaikki ihmiset söisivät yhtenä päivänä vähemmän ja lahjoittaisivat ruoasta säästyneet rahat Punaisen Ristin kautta nälkäisille? – Älä hulluja puhu, ei sellaiseen kukaan lähde mukaan. Sitä mieltä me muut olimme, Repo naurahtaa. Erkki Korkamalla oli kuitenkin jo vastaus takataskussaan. Tarvittiin vain sopiva ydinporukka, sellainen, joka innostuisi ja tartuttaisi innostuksensa eteenpäin. Tarvittiin verkostoja, kuten nykypäivänä sanottaisiin – tarvittiin joku sellainen kuin Mailis Korhonen (1923–2013) ja muut Pälkäneen osaston naiset. Itse asiassa pohjatyö oli jo tehty – Kaija Revon muistin mukaan salassa muilta Hämeen piirin työntekijöiltä – sillä Mailis Korhonen oli paitsi Punaisen Ristin Pälkäneen osaston puheenjohtaja ja paikkakunnan voimahahmo, myös Erkki Korkaman hyvä ystävä. Eikä häntä ollut vaikea innostaa mukaan kokeilemaan vähän hullumpiakaan ideoita. – Mailis oli vähän sellainen yllytyshullu, kova innostumaan. Hän oli heti mukana, Pälkäneen osaston sihteerinä 1980 toiminut Anneli Verkkosaari muistaa. Paasto paikallaan Ajatus valtakunnallisesta keräyksestä, jossa ei pyydettäisi lahjoituksia mihinkään tiettyyn avustuskohteeseen vaan yleensä Punaisen Ristin katastrofirahastoon, oli nostettu esille aikaisemmin 1970-luvun lopulla, mutta innostus oli jäänyt vähiin. Lähtisivätkö kansalaiset mukaan moiseen? Epäonnistumista pelättiin. 1980-luvun taitteessa Itäisessä Afrikassa kärsittiin vuosia jatkuneesta kuivuudesta, joka aiheutti nälänhätää Etiopiassa, Eritreassa, Ugandassa ja Somaliassa, jonne oli kaiken lisäksi asettunut Ogadenin 1977–78 sodan jälkeen jopa miljoona pakolaista. Itä-Afrikan tilanne ei ollut samanlainen uutistapahtuma kuin Unkarin kansannousun synnyttämä pakolaiskriisi tai Biafran sota, jotka olivat aiemmin herättäneet suomalaisten halun auttaa. Hätä oli kuitenkin yhtä todellinen. Se oli juuri sopiva kohde testata kansalaisten auttamisvalmiutta ja uudenlaista Punaisen Ristin tapahtumaa. Pälkäne oli pieni, 3 800 asukkaan kunta. Erkki Korka"Mailis Korhonen oli vähän yllytyshullu, kova innostumaan." JANNE SALMINEN ja Amanda-tytär tekivät lahjoituksen Pauliina Jaakkolan keräyslippaaseen viime Nälkäpäivänä Pälkäneellä. 0809_AVM3_alkuosa_painoon.indd 7 0809_AVM3_alkuosa_painoon.indd 7 8.9.2020 12.31 8.9.2020 12.31
• 8 man ja Mailis Korhosen suunnitelman kannalta se oli vain etu, sillä paikkakunnalla melkein kaikki tunsivat toisensa. Tärkeää oli saada koko yhteisö mukaan tekemään, ja tehokkaimmin se onnistui henkilökohtaisesti pyytämällä. Eikä Mailis Korhonen ollut ihminen, joka arasteli pyytää: ”Siskon-päivänä 26.11.1980 Suomen Punaisen Ristin Pälkäneen osasto järjestää kampanjan nälkää näkevien itäafrikkalaisten auttamiseksi. Mainittuna päivänä toivomme pälkäneläisten tulevan toimeen ruokamenojen osalta mahdollisimman vähällä. Usealle paastopäivä on paikallaan”, osaston kirjeessä kaikille pälkäneläisille todettiin suorasukaisesti. ”Näin kertyneet säästöt annetaan niiden hyväksi, jotka kärsivät puutetta ruoasta. Me pälkäneläiset – yhteisöt, yhdistykset, niiden jäsenet sekä yksityiset henkilöt – antakaamme hyvä esimerkki! Onnistumisemme auttaa muita Punaisen Ristin osastoja toimimaan samalla tavalla tässä tärkeässä asiassa.” – Keräyksen nimi Siskon-päivä oli Mailiksen keksintö, koska Siskon nimipäivä 26.11. osui sopivaan aikaan. Ajatus taustalla oli tietenkin, että me ihmiset olemme kaikki siskoja ja veljiä keskenämme ja toista pitää auttaa, Anneli Verkkosaari kertoo. – Kaikki, joita pyydettiin, lupautuivat mukaan. Pälkäneellä oli siihen aikaan myös paljon esiintyjiä, laulumiehiä ja orkesteria, ja kaikki lähtivät mukaan talkoohengessä. Kaikki kanavat käytössä Vuonna 1980 Pälkäne, Suomi ja koko maailma oli kovin erinäköinen kuin nykyään. Ronald Reagan (1911–2004) voitti Yhdysvaltain presidentinvaalit, ja Suomen presidentti Urho Kekkonen (1900-1986) vastaanotti virallisella vierailulla Neuvostoliitossa Leninin rauhanpalkinnon. Tietokoneet tekivät vasta tuloaan, matkapuhelimet ja kännykät olivat insinöörien kaukaista unelmaa. Ensimmäiset pankkiautomaatit olivat saapuneet Suomeen vuosikymmenen taitteessa. Pälkäneen Siskon-päivää varten ei moisia ihmevempaimia tosin tarvittukaan. Tapahtumaa lähdettiin rakentamaan perinteisin menetelmin. Osaston vapaaehtoiset lähestyivät kirjeitse tai henkilökohtaisesti kuntalaisia, yrityksiä ja yhdistyksiä. Erkki Korkama ja Mailis Korhonen esittelivät ajatustaan Pälkäneen kunnalle, joka lähti tukemaan hanketta. Marraskuussa alkanut sanomalehdistön ja STT:n lakko haittasi tiedottamista, mutta tieto tapahtumasta saavutti silti miltei kaikki pälkäneläiset. Apuna olivat muun muassa koululaiset, jotka veivät viestiä koulusta koteihinsa. Mainoksia levitettiin ympäri kyliä, ja paikallislehti Kunnallistiedot – nykyinen Sydän-Hämeen Lehti – kirjoitti tulevasta tapahtumasta. Lopputuloksena oli todellinen kansanliike. Siskon-päivään lupautui mukaan peräti 38 järjestöä ja yhdistystä, mukaan lukien kaikki puolueet poliittisen kentän laidasta laitaan. Pälkäneläiset olivat todella ottaneet ”hyvän tahdon päivän” omakseen. Tulos ylitti kovat odotukset H-hetki eli Siskon-päivä 26. marraskuuta 1980 osui keskiviikolle. Punaisen Ristin liput liehuivat kunnantalon, koulujen ja Nälkäpäivä 24.–26.9. Tähän muutaman rivin nosto. 1 2 0809_AVM3_alkuosa_painoon.indd 8 0809_AVM3_alkuosa_painoon.indd 8 8.9.2020 12.31 8.9.2020 12.31
• 9 KÄÄNNÄ ? pankkien lipputangoissa Onkkaalan taajamassa. Vapaaehtoiset päivystivät keräyslippaiden kanssa liikkeissä ja pankeissa, joissa jaettiin keräykseen osallistuville kynttilöitä. Kouluissa vietettiin puuropäivää ja näytettiin elokuvia Punaisen Ristin kansainvälisestä toiminnasta. Yleisradion alueradio seurasi tapahtumia koko päivän. Pälkäneen osaston keräyskeskus perustettiin Onkkaalan keskustaan Yhtyneiden Paperitehtaiden toimistolle, jossa Anneli Verkkosaari työskenteli tuolloin Mailis Korhosen aviomiehen Esko Korhosen alaisena. Mailis Korhonen itse touhusi koko päivän pelkän kahvin voimin – olihan hän pyytänyt toisiakin tinkimään ruokarahoistaan. Vapaaehtoiset paloivat intoa, ja viestit kertoivat pälkäneläisten olevan suurin joukoin liikkeellä. – Saimme toimistolle päivän mittaan väliaikatietoja ja laskimme lippaisiin kertyneitä lahjoituksia. Eihän sitä tahtonut todeksi uskoa, Anneli Verkkosaari muistelee. Keräykseen osallistui lopulta melkein puolet Pälkäneen asukkaista, ja se tuotti yli 12 000 markkaa. Summa ei ehkä kuulosta suuren suurelta, mutta sitä voi yrittää hahmottaa vaikka niin, että jos kaikki suomalaiset tänä päivänä intoutuisivat lahjoittamaan kuten pälkäneläiset Siskon päivänä 1980, katastrofirahastoon kertyisi nykyrahaksi muutettuna yli 9 000 000 euroa. Se olisi enemmän kuin kaksi kertaa niin paljon kuin Nälkäpäivä-keräyksen ennätystulos koko 40 vuoden ajalta – ja kaikki vain yhdessä päivässä. Pälkäneen Siskon-päivä ei kuitenkaan päättynyt rahojen laskemiseen. Keräyspäivän päätteeksi oli kiitosjuhlan vuoro. Päivän mittaan jaetut Hyvän tahdon kynttilät koristivat pälkäneläisten ikkunoita, kun väki kokoontui seitsemäksi Pälkäneen kirkkoon Siskon-päivän Kirkkoiltaan. Tilaisuudessa esiintyi iso joukko paikallisia muusikoita, orkesteri ja nuorisokuoro. Musiikin lomassa Erkki Korkama piti esityksen Punaisen Ristin kansainvälisestä avustustoiminnasta ja pastori Olli Lehtipuu puheen lähimmäisenrakkaudesta. Lopuksi kerättiin vielä kolehti Siskon-päivän keräyksen hyväksi. Seuraavaksi koko Suomi Pälkäneen Siskon-päivän suurmenestyksen turvin Erkki Korkaman ja Mailis Korhosen oli helppo lähteä viemään ajatustaan eteenpäin Suomen Punaisessa Ristissä. Korkama puhui ensin suunnitelman taakse tutut virkaveljensä, Punaisen Ristin Varsinais-Suomen ja Satakunnan piirien toiminnanjohtajat. – Kolmeen pekkaan herrat sitten marssivat keskustoimistolle ehdottamaan, että katsokaa miten hyvin Pälkäneen kokeilu onnistui – kokeillaan nyt koko maassa, Kaija Repo muistelee. – Kun kolme isoa piiriä oli jo lähdössä tekemään, muutkin uskaltautuivat mukaan. Siitä se lähti. Ensimmäinen valtakunnallinen Punaisen Ristin nälkäpäivä – tuolloin vielä pienellä kirjaimella – järjestettiin tarkalleen Pälkäneen mallin mukaan Siskon-päivänä 26. marraskuuta 1981. ”Tarkoitus on, että suomalaiset tänä päivänä tinkisivät ruokamenoistaan ja lahjoittaisivat säästön SPR:n katastrofirahastoon”, Avun maailma -lehden edeltäjä Suomen Punainen Risti evästi. Kuten Pälkäneellä vuotta aikaisemmin, kerätyt varat kohdennettiin nytkin Afrikan auttamiseen. ”Suomessa asiat ovat hyvin. Mutta meidän ei tule jäädä välinpitämättöminä seuraamaan kurjuutta muualla. Afrikan nälkä koskettaa meitäkin. Siksi on tärkeää, että mahdollisimman moni suomalainen on mukana nälkäpäivänä. Ota yhteys osastoosi: voit järjestää keräyksen työpaikallasi, auttaa tilaisuuksien järjestelyissä, osallistua katukeräyksiin tai ainakin viedä tietoa eteenpäin. Ja jos toimit muissa järjestöissä tai yhdistyksissä, ehdota, että ne osallistuvat keräykseen.” Uusi keräys otettiin Punaisen Ristin osastoissa hyvin vastaan. Osastot järjestivät ympäri maata omia tapahtumiaan ja lipaskeräyksiä, ja työpaikoilla ja kouluissa vietettiin puuropäiviä hädänalaisten auttamiseksi. Yksipäiväisen keräyksen tuotto kipusi yli 6 000 000 markkaan eli noin 1 000 000 euroon. Se oli mainio tulos suurelle yleisölle tuntemattomalta tapahtumalta. Varoja "Saimme väliaikatietoja ja laskimme rahoja. Ei sitä tahtonut todeksi uskoa." 1 Mailis Korhonen ja Erkki Korkama kirjasivat Siskon-päivän keräyksen osallistujia vuonna 1980. 2 Mailis Korhosta on sanottu Nälkäpäivän äidiksi, eikä syyttä. Kädessä ensimmäisen valtakunnallisen keräyksen kiitoslautanen 1981. 3 Koulut ovat olleet Nälkäpäivässä tärkeässä osassa alusta asti. Nuoria kerääjiä lähdössä liikkeelle vuonna 1990. 4 Nälkäpäivä tunnetaan vapaaehtoisista lipaskerääjistä punaisissa liiveissään. Nälkäpäivää Kolmen sepän patsaalla Helsingissä 1994. 3 4 0809_AVM3_alkuosa_painoon.indd 9 0809_AVM3_alkuosa_painoon.indd 9 8.9.2020 12.31 8.9.2020 12.31
• 10 naisen Ristin työssä taka-alalle, kun päävastuu siitä siirtyi yhä enemmän muille järjestöille kuten YK:n alaiselle Maailman ruokaohjelmalle WFP:lle. Kansainvälinen Punainen Risti jakaa ruokaa hätäapuna lähinnä enää poikkeustilanteissa kuten sodissa ja aseellisissa selkkauksissa, joissa Punaisen Ristin kansainvälinen komitea ICRC pystyy usein toimimaan Geneven sopimusten nojalla vielä silloinkin, kun muut avustusjärjestöt joutuvat vetäytymään. Painopisteen siirtyminen ei kuitenkaan tarkoita, etteikö Punainen Risti edelleen taistelisi nälkää vastaan – se vain tapahtuu pitemmällä aikajänteellä, esimerkiksi vahvistamalla haavoittuvien yhteisöjen katastrofikestävyyttä koulutuksen ja elinkeinojen kehittämisen kautta. Punaisen Ristin nykyaikaisen kehitysyhteistyön tavoitteena on valmistaa ihmisiä ja yhteisöjä auttamaan itse itseään katastrofin kohdatessa. Avainasemassa tässä ennaltaehkäisevässä työssä on aina paikallinen Punainen Risti tai Punainen Puolikuu ja sen koulutetut, paikalliset vapaaehtoiset. Vaikka apu on muuttanut muotoaan, Nälkäpäivän toinen keskeinen oivallus on pysynyt ennallaan. Keräyksellä kootaan edelleen katastrofirahastoon varoja, joita ei ole sidottu etukäteen mihinkään tiettyyn avustuskohteeseen. Nälkäpäivän luoman taloudellisen puskurin turvin Suomen Punainen Risti voi varustautua ennalta ja toimia väkäytettiin muun muassa Algerian tuhoisan maanjäristyksen uhrien auttamiseen. Nälkäpäivän ydin pysyy Onnistunut kokeilu takasi jatkon keräykselle, joka päätettiin toistaa vuosittain. Tapahtuman nimi vakiintui seuraavina vuosina Nälkäpäiväkeräykseksi tai yksinkertaisesti Nälkäpäiväksi. Pientä hienosäätöä tehtiin muutenkin pitkin matkaa. Vuonna 1986 Nälkäpäivä laajeni ensin kaksipäiväiseksi tapahtumaksi, ja vuodesta 1992 alkaen Nälkäpäivää on vietetty syyskuussa kolmipäiväisenä torstaista lauantaihin. Keräyksen ajankohta siirtyi vähitellen aikaisemmaksi, koska Nälkäpäivän ei haluttu osuvan aina eri viikonpäivälle eivätkä marraskuun lopun säät suosineet tapahtumien järjestämistä varsinkaan pohjoisemmassa Suomessa. Vaikka yhteys Siskon-päivään katkesi, Mailis Korhosen alkuperäinen ajatus kaikista ihmisistä toistensa sisaruksina jatkoi elämäänsä keräyksen arvoissa. Nimensä mukaisesti Nälkäpäivän alkuvuosina kerättiin varoja nälän voittamiseksi erityisesti Itä-Afrikassa. Kansainvälinen Punainen Risti jakoi suuria määriä ruoka-apua mm. Ugandassa, Etiopiassa ja Angolassa, ja Suomen Punainen Risti osallistui työhön katastrofirahastoon kerätyillä varoilla. Vuosien mittaan suora ruoka-apu jäi kuitenkin Pu"Nälkäpäivän keskeinen oivallus on auttaminen jo etukäteen." Nälkäpäivä 24.–26.9. 1 0809_AVM3_alkuosa_painoon.indd 10 0809_AVM3_alkuosa_painoon.indd 10 8.9.2020 12.31 8.9.2020 12.31
• 11 vä kaikkien aikojen ennätystuloksensa, 4 180 000 euroa. Vapaaehtoisina lipaskerääjinä ja kampanjakasvoina on vuosien varrella nähty tunnettuja suomalaisia näyttelijä Jasper Pääkkösesta presidentti Tarja Haloseen . Myös yritykset, yhdistykset ja muut yhteisöt ovat ottaneet Nälkäpäivän omakseen niin lahjoittamalla kuin kannustamalla väkeään osallistumaan keräykseen. Pääosassa Nälkäpäivänä on kuitenkin aina tavallinen ihminen: Punaisen Ristin vapaaehtoinen lipaskerääjä, toinen vapaaehtoinen joka vie avun perille, jokainen lahjoittaja, sekä tietenkin avun ketjun viimeinen lenkki – toinen ihminen joka tarvitsee apua. Niin on myös tänä vuonna, kun Punaisen Ristin Nälkäpäivä 24.–26. syyskuuta valloittaa koko Suomen jo 40. kerran. Tai ei oikeastaan ihan koko Suomea. Pienessä Onkkaalan kylässä, siellä mistä kaikki alkoi, vietettiin ikiomia 40-vuotisjuhlia jo viime vuonna. Pälkäneen Siskon-päivän keräyksestä laskien Nälkäpäivä kun on järjestyksessään jo 41:s. Se on asia, josta vaatimattomat pälkäneläiset ovat täydellä syyllä vähän ylpeitäkin. – Ei varmaan kukaan Punaisessa Ristissä ole enää pettynyt, että lähdettiin silloin mukaan vähän hulluun ideaan, Anneli Verkkosaari myhäilee. Ei ole, ei. Kiitos pälkäneläiset, ja kiitos kaikki muutkin, jotka olette panoksellanne tehneet Nälkäpäivästä sellaisen ilmiön kuin se tänä päivänä on! ? littömästi, kun apua eniten tarvitaan – niin maailmalla kuin Suomessa. Pääosassa ihminen Suuri muutos Nälkäpäivän alkuvuosista on tapahtunut myös suomalaisten tavassa käyttää rahaa. Korttimaksaminen on jo pitkään haastanut käteisen rahan, ja viime vuosina uudet mobiilimaksutavat ovat vähentäneet käteisen käyttöä entisestään. Perinteisen lipaskeräämisen rinnalla Nälkäpäivässä panostetaan yhä enemmän digitaalisiin lahjoitustapoihin. Tekstiviestillä auttaminen on onnistunut pari vuosikymmentä, ja nykyään lahjoittaa voi lisäksi tavallisimmilla mobiilimaksusovelluksilla kuten MobilePaylla ja Pivolla. Suuremmissa keräyskeskuksissa lahjoittaa voi kortilla, ja vapaaehtoiseksi kerääjäksi voi lähteä poistumatta kotoa: perustamalla oman nettikeräyksen ja haastamalla ystävät ja tuttavat sosiaalisen median kautta lahjoittamaan. Neljässä vuosikymmenessä Nälkäpäivästä on kasvanut Punaisen Ristin ylivoimaisesti tärkein vuotuinen varainhankintatapahtuma. Nälkäpäivä on koko kansan keräys, joka on useimmille tuttu jo kouluvuosilta. Punaisen Ristin keräysliivit tunnistetaan kaukaa, ja moni kaivaa lompakkonsa esiin ennen kuin kerääjä ennättää edes tervehtiä ja tarjota mahdollisuutta lahjoittaa. Palaute vapaaehtoisille lipaskerääjille on tavallisesti hyvin positiivista. Näin oli myös syksyllä 2015, kun Eurooppaa koetellut pakolaiskriisi saavutti Suomen ja Nälkäpäi1 Yksi suurimmista Nälkäpäivän avustuskohteista ovat olleet entisen Jugoslavian tuhoisat hajoamissodat. Avustustyötä Kosovossa vuonna 1993. 2 Nälkäpäivänä kerätyillä varoilla autetaan myös kotimaassa. Punaisen Ristin henkisen tuen vapaaehtoisia Kauhajoella koulusurmien jälkeen 2008. 3 Nälkäpäivän lipaskerääjinä on nähty monta tunnettua suomalaista. Presidentti Tarja Halonen Helsingin rautatieasemalla 2015. 4 Anneli Verkkosaari (vas.) ja Kaija Repo muistavat, miten Nälkäpäivä sai alkunsa 40 vuotta sitten. 2 3 4 0809_AVM3_alkuosa_painoon.indd 11 0809_AVM3_alkuosa_painoon.indd 11 8.9.2020 12.31 8.9.2020 12.31
• 12 Ruokaa ja omanarvontuntoa Punaisen Ristin käteisavustuksen saaja voi itse päättää, miten rahansa käyttää. Parasta on tieto siitä, ettei lapsen tarvitse lähteä kouluun nälkäisenä. – Lapsenlapseni olisivat varmaan kuolleet nälkään, jos emme olisi saaneet apua, swazimaalainen Simon Mbhekwa Jele sanoo. TEKSTI TIINA LEINONEN KUVAT VILLE PALONEN SIMON MBHEKWA JELE ja hänen veljensä vaimo Roster Jele nostavat Punaisen Ristin avustuksen käteisenä rahana vaihtopisteellä. Nälkäpäivä 24.–26.9. 0809_AVM3_alkuosa_painoon.indd 12 0809_AVM3_alkuosa_painoon.indd 12 8.9.2020 12.31 8.9.2020 12.31
• 13 KÄÄNNÄ ? S imon Mbhekwa Jele , 60, ja hänen veljensä vaimo Roster Jele , 59, viittoilevat kaupassa myyjää apuun. He haluavat vertailla ruokaöljyjen hintoja. Merkkejä on kuitenkin monta, ja tuotteiden hintaerot hämmentävät, sillä Jelet eivät tunne numeroita. He ovat asuneet koko ikänsä köyhällä maaseudulla Swazimaassa. Swazimaa eli Eswatinin kuningaskunta on Afrikan mittakaavassa kääpiö. Kokonaan Etelä-Afrikan rajojen sisäpuolella sijaitsevassa pikkuvaltiossa on alle 1,5 miljoonaa asukasta. Swazimaata koettelevat kuitenkin samat vaikeudet kuin suurempia naapureitaan. Ne alkoivat El Niño -sääilmiöstä vuosina 2015–2016. Sitä seurasi useampi poikkeuksellisen kuiva vuosi ja uusi El Niño 2018–2019. Pieniä sateita saatiin tämän vuoden maaliskuussa, mutta niitä oli odotettu jo lokakuuksi. Pahasti myöhästyneet sateet eivät riittäneet piristämään peltoja. Elinkeinot kituvat, ruoasta on jatkuva pula. Simon Mbhekwa ja Roster Jele ovat viimeksi päässeet ostoksille noin kuukausi sitten, kun Swazimaan Punainen Risti jakoi edellisen kerran käteisavustusta. Avustus on Suomen Punaisen Ristin ja Euroopan unionin tukema, ja sillä on tarkoitus lievittää nälänhätää Swazimaan maaseudulla. Kaupassa Roster Jelen ostoskori täyttyy tärkeimmistä peruselintarvikkeista: maissijauhoista, riisistä, pavuista, kanaliemikuutioista ja ruokaöljyistä. Tarjolla olisi paljon muutakin, jopa paksulla suklaalla kuorrutettuja jäätelöpuikkoja, mutta niiden hinnat ovat peruselintarvikkeisiin verrattuna huimia. Jelet eivät edes vilkaise herkkuja. He ovat matkustaneet noin 15 kilometrin matkan ostoksille lähelle Etelä-Afrikan rajaa, koska täällä raha riittää enempään kuin sisämaassa. – Lapsenlapseni ovat tyytyväisiä, kun näkevät minun tulevan kotiin ruokakassien kanssa, Simon Mbhekwa Jele iloitsee. Swazimaassa saatiin viimeksi kunnon sato vuonna 2014. Vuosina 2015–17 satoa ei tullut lainkaan. Vuodet 2018–19 jäivät myös heikoiksi, ja satoa päästiin korjaamaan vain osassa maata. Siksi 2 200 swazimaalaista saa 700 lilanganoa eli noin 38 euron kuukausittaisen käteisavustuksen Punaiselta Ristiltä. Jeleille jää kauppareissun jälkeen rahaa jäljelle. Lopuilla he suunnittelevat hankkivansa esimerkiksi saippuaa ja kynttilöitä kotikulmien kauppiailta. SIMON MBHEKWA JELE matkustaa ostoksille lähelle EteläAfrikan rajaa, koska siellä raha riittää enempään. SWAZIMAAN PUNAISEN RISTIN Duduzile Dlamini (vas.), Simanga Ngkamphalala, Samson Dlamini ja Suomen Punaisen Ristin Denise Avelino huolehtivat käteisavustusten jakelusta. 0809_AVM3_alkuosa_painoon.indd 13 0809_AVM3_alkuosa_painoon.indd 13 8.9.2020 12.32 8.9.2020 12.32
• 14 Raha suoraan puhelimeen Swazimaan Punaisen Ristin toimistossa talouskoordinaattori Duduzile Dlamini , projektikoordinaattori Siphilele King’s Birthday Mkhonta sekä Suomen Punaisen Ristin avustustyöntekijät, ohjelmaa koordinoiva Denise Avelino ja käteisavustuksia suunnitteleva Marika Malinen valmistautuvat siirtämään rahaa vastaanottajien puhelimiin. Denise Avelino tarkastaa tiedot, kuten budjetin ja avunsaajalistan. Marika Malinen pyytää seuraamaan King’s Birthdayn olan yli, miten maksut lähtevät paikallisen Punaisen Ristin tililtä avunsaajille Somntongon alueella, jossa seuraava jakelu tapahtuu. Mkhonta ja Dlamini näppäilevät vuoron perään yksityiskohtia taulukkoon. Kaikkia käteisavustuksen vaiheita ei ole automatisoitu, mutta systeemiä kehitetään jatkuvasti. Työ tulee nopeasti valmiiksi, ja taulukkoon alkaa ilmestyä tietoja rahan perillemenosta. Juuri nyt Somntongon maaseudun kodeissa puhelimet piippaavat tekstiviestin merkiksi. Ehkä vastaanottajan valtaa helpotuksen tunne. Toimistossa tietokoneen näytölle ilmestyy virheilmoitus: tekstiviesti ei ole tavoittanut yhtä vastaanottajaa. Mobiilimaksu ei ole mennyt perille, luultavasti siksi, että vastaanottaja ei ole rekisteröinyt numeroaan. Marika Malinen selittää, ettei henkilöllä välttämättä ole rekisteröintiin tarvittavaa syntymätodistusta tai henkilöllisyystodistusta. – Hänellekin raha saadaan perille käteisjakelussa heti seuraavana päivänä. Jos hän on liikuntarajoitteinen, eikä pääse paikalle, viemme summan hänelle käteen, Malinen kertoo. Onni on tieto täydestä vatsasta Parisataa ihmistä on tullut Somntongoon vastaanottomaan tai vaihtamaan käteistä. Alice Gina kertoo odottaneensa viestiä rahan saapumisesta kotona puhelin kädessään. Ilman avustusta hänellä ei olisi tarjota perheelleen ruokaa. Simon Mbhekwa Jele ja Roster Jele kertovat, millaisia ongelmia nälästä seuraa. Simon pelkää, että ilman avustusta hänen lapsenlapsensa saattavat menehtyä. – Yhdellä lapsista on diabetes. Kun meillä ei ole syömistä, hän laihtuu ja on pahasti alipainoinen. Sairautta voi yrittää kontrolloida ruoalla, mutta vain silloin, kun sitä on. Roster Jele kertoo, että hänellä nälkä nostaa verenpainetta liian korkeaksi. – Kun ruokaa taas on, verenpaine palaa normaaliksi. Koska kaikilla maaseudun asukkailla ei ole mobiililaitetta, jolla avustuksen voisi vastaanottaa, osa saa rahan edelleen käteisenä. Myös mobiiliraha pitää vaihtaa käteiseksi paikallisen teleoperaattorin kioskissa tai Punaisen Ristin järjestämässä tilaisuudessa ennen kuin rahaa voi käyttää kaupoissa – miksi ei siis vain jaeta seteleitä? – Mobiiliraha on turvallinen vaihtoehto. Kukaan ei näe, että liittymän tilille on tullut saldoa, ja käteisnostopisteitä on tiheästi ympäri maaseutua, Denise Avelino kertoo. – Käteistä saatuani menen suoraan kauppaan, koska pelkään, että muuten menetän rahat, Reggina Dlamini sanoo. Pian hän jo kantaa maissisäkkiä päänsä päällä. Muut naiset nyökyttelevät: käteinen raha voi houkutella varkaita tai huveta vähemmän tärkeisiin menoihin. ROSTER JELE kärsii korkeasta verenpaineesta, jota nälkä ja huoli tulevasta pahentavat. DANANA NXUMALO (vas.), Siphephile Dlamini ja Marika Malinen valmistautuvat aloittamaan käteisavustusten lähettämisen. Nälkäpäivä 24.–26.9. 0809_AVM3_alkuosa_painoon.indd 14 0809_AVM3_alkuosa_painoon.indd 14 8.9.2020 12.32 8.9.2020 12.32
• 15 Tule mukaan Nälkäpäivään! N älkäpäivänä 24.–26. syyskuuta kerätään jälleen varoja Suomen Punaisen Ristin katastrofirahastoon. Rahaston turvin Punainen Risti pystyy auttamaan nopeasti katastrofien uhreja ympäri maailmaa ja onnettomuuksien uhreja Suomessa. Koronakriisissä Punaisen Ristin kotimaan vapaaehtoiset auttavat erityisesti haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä. Tärkeitä avun muotoja ovat esimerkiksi ruoka-avun ja suojamaskien jakelu sekä kaupassakäyntija muu asiointiapu riskiryhmiin kuuluville. Nälkäpäivänä kerätyillä varoilla autetaan myös äkillisten onnettomuuksien uhreja, koulutetaan henkisen tuen ja ensihuollon vapaaehtoisia sekä tuetaan mm. Vapaaehtoisen pelastuspalvelun toimintaa. Maailmalla katastrofirahaston varoja käytetään koronakriisin taltuttamisen lisäksi luonnonmullistusten ja konfliktien uhrien auttamiseen. Nälkäpäivänä jokainen löytää oman tapansa auttaa joko vapaaehtoisena kerääjänä tai lahjoittajana – myös koronan keskellä! Lue lisää ja osallistu: nälkäpäivä.fi Lahjoita katastrofirahastoon Verkossa: www.nälkäpäivä.fi Tekstiviestillä: viesti SPR numeroon 16499 (15 €) Tilisiirrolla: katastrofirahaston tili FI52 5000 0120 4156 73, viite 5173 MobilePaylla: numero 10900 Pivolla: numero 888500 Keräyslupa: POL-2015-8798 & ÅLR 2019/7863 Swazimaan maaseudulla nainen on useimmiten vastuussa kotitalouden ruoanhankinnasta, ja myös käteisavustuksen saajat ovat yleensä naisia. Ostoksilla olevien naisten mielestä se on oikein. – Miehet hankkivat ruokaa yksipuolisesti. He tuovat kotiin vain maissijauhoja. Tärkein yksittäinen asia, jonka avustuksella saa, on perheenäitien mielestä mielenrauha. – Tieto siitä, että lapset saavat aamupalan lähtiessään kouluun ja että he voivat mennä nukkumaan vatsat täysinä, Nomcebo Mabuyakhulo sanoo. Ruokaa ja omanarvontuntoa Swazimaan Punaisen Ristin kyselyjen mukaan käteisavustuksella ostetaan yleisimmin ruokaa. Joissakin perheissä rahaa liikenee vielä liikenne-, sairaanhoitoja koulumaksuihin. Vaikka suurin osa päätyy ostamaan samoja tuotteita kuin Punaisen Ristin ruokajakelustakin saisi, moni pitää käteisavustusta sopivampana vaihtoehtona. Käteisavustuksella on voimaannuttavia vaikutuksia. – Itsetunto kohenee, kun rahankäytöstä pääsee määräämään itse. Moni tuntee saaneensa ihmisarvonsa takaisin, kun ruokaa ei tarvitse pyytää naapureita, Denise Avelino kertoo. Ensimmäisellä jakelukierroksella helmikuussa Avelino näki, miten jotkut avustuksen vastaanottajista tanssivat riemusta. Nomcebo ja Sakhile Mabuyakhulo vahvistavat, että käteisavustuksen saaminen tuntuu erityisen hyvältä. – Naapurit ovat jo kyllästyneet meihin, koska olemme joutuneet pyytämään heiltä apua niin usein. Ennen kuin viimeiset avunsaajat pääsevät lähtemään rahoineen kohti kauppoja ja toreja, heidän täytyy vielä vastata paikallisten vapaaehtoisten tekemään kyselyyn. Digitaalinen lomake on tärkeä työkalu esimerkiksi korruption välttämiseksi. Samalla kerätään tietoa siitä, miten apu täyttää vastaanottajien tarpeet. Yksinhuoltajaksi vanhoilla päivillä Simon Mbhekwa Jele ja Roster Jele ovat jo ruokaostoksensa tehneet. Kaupan pihalla he iloitsevat pääsemisestään Punaisen Ristin avustuksen piiriin. Muuten ruoka olisi taas lopussa, ja lautaselle riittäisi ehkä vain villipinaatin lehtiä ja hieman okraa. Simon Mbhekwa Jele hyväksyttiin mobiilirahan vastaanottajaksi, kun kuivuus oli vienyt häneltä elinkeinon ja varattomasta miehestä oli tullut yksinhuoltaja lähes 60 vuoden iässä. Hän joutui vaimonsa kuoltua ottamaan hoidettavakseen kaksi lapsenlastaan, jotka olivat jääneet orvoiksi. Elämässä on riittänyt murhetta, ja hyvänäkin päivänä mieleen hiipii apeus. – Harmittaa, etten pysty tarjoamaan lapsille säädyllisiä oloja. He eivät pääse kouluun, koska minulla ei ole varaa koulumaksuihin. Meillä ei ole edes omaa taloa, vaan asumme sukulaisten nurkissa, hän sanoo hiljaa. – En jaksaisi enää tätä köyhyyttä. Haluaisin jo kuolla pois. Käteisavustus riittää alle kahdeksanhenkisen perheen ruokamenoihin kuukaudeksi ja sitä suuremmalle perheelle hieman lyhyemmäksi aikaa. Tänäkin vuonna sadosta tulee Swazimaassa surkea. – Katso nyt, tuossa on seudun ainoa pelto, jolta saattaa tulla satoa, Roster Jele osoittaa kotimatkalla lankomiehelleen. Muiden alueen asukkaiden tavoin Jelet menettivät kuivuuden takia pienet viljelmänsä sekä siemeniin käytetyt rahat. – Eikä tuoltakaan pellolta riitä satoa ostettavaksi asti. Matka kaupasta Roster Jelen pihaan kulkee kumpuilevan maaston läpi kiemurtelevia kuoppaisia teitä pitkin. Tunnelma pihapiirissä muuttuu riehakkaaksi Rosterin ja Simon Mbhekwan kantaessa ruokasäkkejä keittiörakennuksen eteen. Tätä kuormaa on odotettu. Simon Mbhekwa ei kuitenkaan ole vielä perillä. Hän viittoo seuraavalle kukkulalle päin. Siellä sijaitsee hänen kotinsa, ja matkaa on vielä monta kilometrejä kärrypolkuja pitkin. Hän noutaa aasinsa, jotka hän on aamulla jättänyt tienvarteen odottamaan. Aasit ovat hyviä renkejä ruokasäkkien kuljettamiseen, kun vanhan miehen voimat alkavat ehtyä. Tänään ilta on kuitenkin jo liian pitkällä, joten Simon Mbhekwa jää veljensä perheen luokse yöksi. Aamulla hän lastaa ostoksensa aasien selkään ja taluttaa ne kotiin. ? SIMON MBHEKWA JELESTÄ tuli yksinhuoltaja lähes 60-vuotiaana, varattomana miehenä. NÄLKÄPÄIVÄNÄ AUTETAAN myös kotimaata. Ruokajakelua koronan aikaan. "En jaksaisi enää tätä köyhyyttä. Haluaisin jo kuolla pois." M A R JA A N A M A LK A M Ä K I 0809_AVM3_alkuosa_painoon.indd 15 0809_AVM3_alkuosa_painoon.indd 15 8.9.2020 12.32 8.9.2020 12.32
• 16 Suomen Punaisen Ristin uusi puheenjohtaja Elli Aaltonen lupaa taistella järjestötoiminnan arvostuksen puolesta. TEKSTI KIMMO HOLOPAINEN KUVA KATJA TÄHKÄ Vapaaehtoisia varten VANHA JA UUSI puheenjohtaja yhteiskuvassa. Pertti Torstila luovutti viestikapulan Elli Aaltoselle. Yhteinen yhteiskuntavastuu Edeltäjäänsä, puheenjohtajan tehtävät kuuden vuoden jälkeen jättäneeseen Pertti Torstilaan , 74, verrattuna Elli Aaltosen elämänkokemus painottuu enemmän kotimaan kentille. Siinä missä Torstila oli entisenä diplomaattina ja ulkoministeriön valtiosihteerinä kansainvälisen politiikan asiantuntija, Aaltonen on tehnyt pitkän päivätyön suomalaisen sosiaalipolitiikan saralla. Kansainvälistä kokemustakin häneltä toki löytyy muun muassa EU-projekteista sekä kansainvälisistä järjestöhankkeista ja luottamustehtävistä. Uransa alkupuolella Aaltonen on toiminut muun muassa Punkaharjulla vanhainkodin johtajana, Savonlinnassa sosiaalisihteerinä ja Nurmeksessa sosiaalijohtajana. Koulutukseltaan Säämingissä syntynyt Aaltonen on yhteiskuntatieteiden tohtori. – Punainen Risti saa minussa puheenjohtajan, jolla on pitkä sosiaalipolitiikan ja sosiaaliturvan kokemus. Tahdon tehdä yhteistyötä ja edistää Punaisen Ristin asiaa suomalaisessa yhteiskunnassa. Minulla ei ole niinkään halua näkyä itse, mutta kova tahto näyttää Punaista Ristiä ulospäin, Aaltonen arvioi itse. Puheenjohtajana Aaltonen lupaa käyttää ääntään ja verkostojaan vapaaehtoistoiminnan arvostuksen nostamiseksi. Poliittisilta päättäjiltä tuntuu nykyään välillä unohtuvan, miten olennainen merkitys järjestöja vapaaehtoistoiminnalla on koko yhteiskunnan hyvinvoinnille. – Esimerkiksi sote-lakipakettien käsittelyn yhteydessä olen monta kertaa miettinyt, miten ohuesti tekstissä näkyy kansalaistoiminta, Aaltonen pohtii. – Yritän vaikuttaa sen puolesta, että poliittiset päättäjät kaikilla tasoilla ymmärtäisivät yhteiskuntavastuun riittävän laajasti. Sen pitäisi olla julkisen vallan, kansalaisyhS uomen Punaisen Ristin Vaasan yleiskokous valitsi järjestön uudeksi puheenjohtajaksi Tampereen yliopiston työelämäprofessori Elli Aaltosen, 66. Työurallaan muun muassa Kelan pääjohtajana, Itä-Suomen aluehallintoviraston ylijohtajana ja läänin sosiaalija terveysneuvoksena toiminut Aaltonen valittiin tehtävään yksimielisesti. Helsingistä käsin pitämässään kiitospuheessa Aaltonen nosti Suomen Punaisen Ristin puheenjohtajuuden elämänsä merkittävimmäksi luottamustehtäväksi. Puheenjohtajana hän lupasi kantaa huolta erityisesti vapaaehtoisten jaksamisesta ja vapaaehtoistoiminnan arvostuksesta yhteiskunnassa. – Haluan pitää huolta siitä, että auttajat jaksavat auttaa. Vapaaehtoiset ovat Punaisen Ristin kultaharkko, josta meidän täytyy pitää kiinni. Vapaaehtoistoiminnan arvostus on saatava nousemaan koko yhteiskunnassa, Aaltonen linjasi. 0809_AVM3_alkuosa_painoon.indd 16 0809_AVM3_alkuosa_painoon.indd 16 8.9.2020 12.32 8.9.2020 12.32
• 17 teiskunnan ja elinkeinoelämän yhteinen asia. Järjestöjen ja julkisen vallan kumppanuuden täytyy olla pitkäjänteistä. Sen tulee perustua yhteiselle arvoperustalle, ja rahoituspohjan on oltava kestävä. Punaisen Ristin uusi puheenjohtaja ei arastele ottaa kantaa järjestötoiminnan julkiseen tukeen. Valtiovarainministeriön tuoreen esityksen mukaan sosiaalija terveysjärjestöjen rahoitusta ollaan leikkaamassa ensi vuonna pitkälti yli 100 miljoonaa euroa. Leikkauksia on perusteltu veikkausvoittovarojen supistumisella. – Elämme keskellä pandemiaa, jossa kansalaisyhteiskuntaa, yhteisvastuuta ja yhteishenkeä tarvitaan enemmän kuin koskaan. Samaan aikaan meillä on – aivan oikein – nähty tarpeelliseksi myöntää miljardien lisätukia elinkeinoelämälle ja sosiaaliturvan rahoitukseen. Minun mielestäni sosiaalija terveysjärjestöjen riittävän rahoituksen ei pitäisi olla edes poliittisen päätöksenteon kysymys. Sen pitäisi olla niin itsestäänselvyys, että lovi rahoituksessa olisi paikattu virkamiestyönä jo budjetin valmisteluvaiheessa, Aaltonen hämmästelee. – Jos olisin poliitikko, niin suoraan sanottuna minua hävettäisi joutua taittamaan peistä tällaisesta asiasta. Ensimmäinen nainen Elli Aaltonen on Suomen Punaisen Ristin Porvoon osaston jäsen. Aiempia luottamustehtäviä järjestössä hänellä ei ole. – Arvoiltani olen aina ollut Punaisen Ristin ihminen. Julkisissa tehtävissäni olen tehnyt paljon yhteistyötä Punaisen Ristin kanssa muun muassa turvapaikanhakijoiden vastaanoton ja Vapaaehtoisen pelastuspalvelun asioissa, Aaltonen kertoo. Muiden järjestöjen luottamustehtäviä Aaltosella on takanaan pitkä lista. Hän on toiminut Vanhustyön Keskusliitossa, Pelastakaa Lapset ry:ssä, Mannerheimin Lastensuojeluliitossa, sosiaalija terveysalan kattojärjestössä SOSTE:ssa sekä vammaisjärjestöissä. – Olen aina halunnut säilyttää yhteyden järjestöihin. Se on tärkeää jo siksi, ettei viranomaisena koskaan alkaisi kulkea ”laput silmillä”. Olen sanonut, että kunnanjohtajilla pitäisi olla pakollinen harjoittelujakso järjestöissä, jotta he näkisivät, mikä merkitys paikallisella järjestöja vapaaehtoistoiminnalla on kuntalaisten hyvinvoinnille – ja samaa mieltä olen edelleen. Poikkeuksellisen sosiaalija terveyspolitiikan tuntemuksen ohella Elli Aaltosella on myös toinen ominaisuus, joka erottaa hänet kaikista edeltäjistään Suomen Punaisen Ristin puheenjohtajana. Järjestön johdossa on toiminut lukuisia suomalaisia merkkihenkilöitä Carl Gustaf Emil Mannerheimista alkaen, mutta Elli Aaltonen on ensimmäinen tehtävään valittu nainen. Aaltoselle itselleen tämä knoppitieto tuli yllätyksenä. – Puheenjohtajan sukupuolella ei sinänsä pitäisi olla nykypäivänä merkitystä, mutta historiaa ja yleisesti sosiaalija terveysalan järjestöjen naisvaltaisuutta vasten tarkasteltuna se on mielenkiintoista. Sukupuolen merkitys kuitenkin jatkaa vähenemistään, ja se on tietenkin ainoa oikea suunta, Aaltonen sanoo. Symbolinen merkitys asialla kuitenkin on. Aivan varmasti 143 vuoden jälkeen alkoi jo olla aika, että tehtävään löytyy myös huippupätevä nainen. (toim. huom.) ? KOLMEN VUODEN välein kokoontuva yleiskokous on Suomen Punaisen Ristin korkein päättävä elin, joka valitsee järjestön korkeimman luottamusjohdon ja määrittelee toiminnan suuntaviivat kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Tänä vuonna yleiskokouksen oli määrä kokoontua kesäkuun alussa Vaasassa, mutta koronavirusepidemia laittoi suunnitelmat uusiksi. Yleiskokous siirrettiin syyskuulle, ja riskien minimoimiseksi se toteutettiin lopulta etäyhteyksien välityksellä hajautettuna kymmenelle piiripaikka kunnalle. Vaasassa kokoontuivat kokouksen puheenjohtajisto ja paikallinen Punaisen Ristin piiri. Tavallisesti kaksipäiväinen kokous myös tiivistettiin yhteen päivään. Historiaan jäävä etäyleiskokous valitsi Suomen Punaisen Ristin puheenjohtajaksi työelämäprofessori Elli Aaltosen. Varapuheenjohtajiksi nimitettiin Ann-Mari Audas-Willman Vaasasta, Laura Musta Helsingistä sekä Harri Virta Kaarinasta. Punaisen Ristin hallituksen jäseniksi valittiin Outi Forsblom Tikkalasta, Harri Jokiranta Seinäjoelta, Katja Kuusela Espoosta, Marju Pihlajamaa Punkalaitumelta, Jarno Rasinkangas Oulusta ja Ruut Rissanen Tampereelta. Punaisen Ristin valtuuston puheenjohtajaksi kokous nimitti Otto Karin Helsingistä. Yleiskokous hyväksyi myös Suomen Punaiselle Ristille uuden toimintalinjauksen. Vuosina 2021–2023 järjestö keskittyy erityisesti paikallisen auttamisvalmiuden kehittämiseen, inhimillisten arvojen vahvistamiseen ja yhteisöjen hyvinvoinnin tukemiseen. Vuoden 2023 yleiskokousta isännöi Punaisen Ristin Savo-Karjalan piiri Joensuussa. Yleiskokous koronan ehdoilla KORONALTA SUOJAUTUMINEN otettiin Punaisen Ristin yleiskokouksessa vakavasti. LI N U S LI N D H O L M "Arvoiltani olen aina ollut Punaisen Ristin ihminen." 0809_AVM3_alkuosa_painoon.indd 17 0809_AVM3_alkuosa_painoon.indd 17 8.9.2020 12.32 8.9.2020 12.32
• 18 Punainen Risti järjesti koronaviruksen riskiryhmiin kuuluville helsinkiläisille lääkejakelun. Työ tehtiin vapaaehtoisvoimin, mutta täydellä ammattitaidolla. TEKSTI KIMMO HOLOPAINEN KUVAT JOONAS BRANDT nekeskuksen tietojärjestelmistä. Kolmikko pakkaa mukaan suojavarusteet ja kuljetuslaatikot. Linda ottaa vastuulleen Virve-radiopuhelimen, jolla partio pitää yhteyttä tilannekeskukseen. Tom toimii kartanlukijana. Päivän asiakkaiden sijainti tarkistetaan vielä seinälle heijastetulta kartalta. Matka vie itään, Vuosaaren ja Myllypuron kaupunginosiin. Osoitteita on kolme. – Tulee nopea keikka, mutta on mukava nähdä uusia paikkoja. Ennen olemme olleet etelässä ja lännessä. Kohteita on ollut jopa 13 kerralla, Vesa kertoo. Kaksin karanteenissa Ensimmäinen kohde lääkejakelussa on aina Yliopiston Apteekki. Vesa pysäyttää auton oven eteen ja odottaa, kun Linda ja Tom noutavat kuljetuksen. T urvallisuus otetaan täällä vakavasti. Vieras ohjataan ensimmäisenä käsien pesuun ja desinfiointiin, ja turvavälejä noudatetaan. Suojavisiirit, maskit ja käsineet odottavat pöydällä siisteissä riveissä. Eletään alkukesää, ja paikka on Punaisen Ristin Helsingin osastojen koronatilannekeskus Helsingin Kampissa. Kello lähestyy puolta neljää. Alkamassa on päivän toisen lääkejakelupartion briiffaus. Kierrokselle Apteekki tulee kotiovelle 1 ovat lähdössä vapaaehtoiset Vesa Vahermaa , Linda Obsilova ja Tom Granqvist . Kolmikon vastaanottaa tilannekeskuksen päivystäjänä toimiva vapaaehtoinen Ella Kaarna , jonka ohjeistus tosin jää lyhyeksi. – Te taidatte olla kaikki niin konkareita, ettei kaikkea tarvitse käydä läpi? – Tämä taitaa olla viides jakelu, Vesa vahvistaa. Yhtä monta on takana Lindalla. Tomille kierros on vasta toinen, mutta hän vastaakin tavallisesti tilan0809_AVM3_alkuosa_painoon.indd 18 0809_AVM3_alkuosa_painoon.indd 18 8.9.2020 12.32 8.9.2020 12.32
• 19 Farmaseutti Saara Hietamäki-Haapala varmistaa molempien henkilöllisyyden. Kun nimet täsmäävät myös lääketilauksen osalta, Tom kuittaa kuljetuksen ja valmiiksi pussitetut lääkkeet pakataan kuljetuslaatikoihin. Tilaajat ovat helsinkiläisiä ikäihmisiä ja muita riskiryhmiin kuuluvia, jotka eivät koronavirusepidemian vuoksi voi itse asioida apteekissa. – Asiakas tekee tilauksen meille oltuaan yhteydessä kaupungin Helsinki-apuun. Sieltä tieto menee Punaiselle Ristille. Me pakkaamme lähetykset valmiiksi ja luovutamme läheteille. Yhteistyö on ollut todella helppoa, Hietamäki-Haapala kiittää Tomin ja Lindan jo pakatessa kuljetusta autoon. Matka ensimmäiseen kohteeseen taittuu 20 minuutissa. Linda ja Tom pukevat visiirit ja suojakäsineet ennen kuin koskevat lääkepusseihin. Riskejä ei oteta. Leena ja Pentti Helenius tulevat yhdessä ovelle vastaan. He ovat saaneet etukäteen soiton tilannekeskuksesta, joten he tietävät ketä odottaa. Tom varmistaa vielä vastaanottajien henkilöllisyyden ja luovuttaa lääkkeet. Sen jälkeen on hetki aikaa kysellä kuulumisia. – Ei meillä isompaa hätää ole. Ruoat on tilattu kaupasta, ja aikuinen poikamme on käynyt pari kertaa auttamassa. Meillä on sentään toisistamme seuraa, Pentti Helenius sanoo. Leena Helenius harmittelee, etteivät ihmiset tahdo noudattaa turvavälejä. Eläkeläispariskunta kuuluu koronaviruksen riskiryhmään sekä ikänsä että perussairauksien vuoksi, joten asiointi ihmisjoukossa ei houkuttele. Aika kuluu lähinnä ulkoillen. – Lääkejakelu on todella mainio palvelu! Tämä on Helsingin pahinta korona-aluetta, joten en edes uskaltaisi mennä apteekkiin. Päivän toinen kohde vaatii hiukan hakemista, mutta löytyy pian Myllypuron 1970-luvulla rakennetusta taiteilijakylästä. Oven avaa kuvataiteilija Reijo Saarelainen . – Ettehän nyt varmasti tuo meille niitä viruksia? Saarelainen vitsailee nähtyään Lindan ja Tomin suojavarusteissa. Pitkäaikaissairaan vaimonsa omaishoitajana toimiva Saarelainen kertoo kääntyneensä Helsinki-avun puoleen ruokaja lääketoimituksissa yhteisen hyvän nimissä. – Kuulun itsekin ikäni puolesta riskiryhmään, mutta henkilökohtainen pelko ei silti ollut ratkaiseva. Kyse on koko Suomen kestokyvystä, tässä taltutetaan koronaa kaikki yhdessä, Saarelainen pohtii. – Me olemme täydessä karanteenissa, mutta ei meillä hätää ole. Vitsikkäästi sanottuna eristys on meille kuin tilaustyö. Olemme kirjallisia ja kuvallisia ihmisiä, olleet naimisissa 51 vuotta. Monelle muulle eristys on varmasti raskaampaa. Paras palaute asiakkailta Puolentoista tunnin jakelureissun jälkeen kolmikko ilmoittautuu Kampin tilannekeskuksessa. Kaikki sujui suunnitellusti, tälläkin kertaa. Laatikot ja visiirit desinfioidaan seuraavia käyttäjiä varten. – Mukavaa hommaa. Minulla on ollut muiden kiireiden takia vähän taukoa vapaaehtoishommista, mutta lääkejakelua varten järjestin aikaa, koska tämä on niin tärkeä asia, Vesa tuumaa. Pohjois-Helsingin osaston valmiusja ensihuoltotoiminnassa mukana ollut Vesa on Punaisessa Ristissä jo vanha tekijä. Myös Tomilla on pitkä historia järjestössä niin vapaaehtoisena kuin työntekijänä. Linda sen sijaan tuli mukaan vasta keväällä. – Mietin pitkään, että haluaisin lähteä ulkomaille esimerkiksi kehitysyhteistyöhön, mutta sitten tutustuin Punaiseen Ristiin ja ymmärsin, ettei minun tarvitse lähteä maailmalle voidakseni auttaa, Linda sanoo. – Parasta lääkejakelussa ovat kohtaamiset ikäihmisten kanssa. Yritän aina ehtiä vähän kysellä kuulumisia. Paras palkkio vapaaehtoisille on positiivinen palaute riskiryhmäläisen ovella. – Yksi asiakas tahtoi tarjota meille kahvit kiitokseksi, mutta turvallisuussyistä me emme edes voisi mennä sisälle asuntoon, Vesa kertoo. – Hän tarjosi sitten kovasti, että ottakaa tuosta edes kaksikymppiä kahvirahaa. Kieltäydyimme tietenkin kohteliaasti – auttamisen ilo riittää! ? Apteekki tulee kotiovelle Yhteistyö kannattaa aina P unaisen Ristin Helsingin osastojen tilannekeskus perustettiin maaliskuussa, kun koronaepidemia saapui ryminällä Suomeen. Vapaaehtoisryhmän erinomainen suoriutuminen vaativasta viranomaisyhteistyöstä on loistava esimerkki siitä, mihin omistautuneet vapaaehtoiset pystyvät. Toiminta lähti liikkeelle Punaisen Ristin vapaaehtoisen ja entisen työntekijän Janne Leskisen aloitteesta. Koronatilanne paheni päivä päivältä, mutta toimintaohjeita ei kuulunut, joten Leskinen päätti ottaa aloitteen omiin käsiinsä. Hän soitteli läpi joukon tuttuja vapaaehtoisia Helsingin osastoista. Kun ydinryhmä oli koossa, Leskinen otti yhteyttä Helsingin ja Uudenmaan piiriin, joka antoi koulutustilansa ryhmän käyttöön. – Korostimme koko ajan piirille, että me olemme teidän työkalunne, kun tekijöitä tarvitaan, Leskinen kertoo. Tilaisuus tuli, kun Helsingin kaupunki ja seurakunnat perustivat yhdessä järjestöjen kanssa Helsinki-avun kaupunkilaisille. Moni riskiryhmäläinen toivoi apua apteekissa asiointiin. Piiri tarjosi tehtävään tilannekeskuksen vapaaehtoisia, ja sopimus kaupungin kanssa solmittiin huhtikuun alussa. Piiri järjesti vapaaehtoisille koulutuksen ja työvälineet, ja kaupunki teki sopimuksen Yliopiston Apteekin kanssa. – Suurin työ tehtiin kulisseissa. Porukka soitteli läpi vanhoja ja uusia vapaaehtoisia, muodosti tiimejä ja sopi aikatauluja. Kaikki rekisteröitiin moneen järjestelmään. Lähtökohta oli se, että kaikkien piti olla korvattavissa sairastumisen varalta. Lääkejakelu toimi lopulta kolmisen kuukautta, ennen kuin toiminta ajettiin alas epidemian rauhoituttua. – Kaupungilta saatu palaute oli erinomaista, ja apteekin kiitos oli farmaseuttimaisen asiallinen: nolla laatupoikkeamaa, Leskinen virnistää. – Tätä on ollut ilo tehdä. Tärkein opetus on se, että yhteistyö kannattaa aina. Tilannekeskuksessa olivat mukana kaikki Helsingin 12 osastoa. Toivottavasti yhteistyö jää elämään tuleviin kriiseihin. 1 2 1 Linda Obsilova luovuttaa lääkelähetyksen Reijo Saarelaiselle turvaväliä noudattaen. 2 Tom Granqvist kuittaa lääkekuljetuksen vastaanotetuksi Yliopiston Apteekissa. LEENA JA PENTTI HELENIUS kuuluvat riskiryhmään ja välttävät ihmisjoukkoja. 0809_AVM3_alkuosa_painoon.indd 19 0809_AVM3_alkuosa_painoon.indd 19 8.9.2020 12.32 8.9.2020 12.32
• 20 I tähelsinkiläisessä ostokeskuksessa tuoksuu etninen ruoka. Pikkukaupoissa myydään mausteita, kahviloissa makeita leivonnaisia ja räätälin putiikeissa ommellaan värikkäitä vaatteita. Yrittäjät ja asiakkaat ovat voittopuolisesti ulkomaalaistaustaisia. Kun Punaisen Ristin työntekijät Roaa Al-Qassab ja Mustafe Hassan ilmestyvät paikalle, alkaa kuhina. Moni tulee tervehtimään ja juttelemaan. Roaalla ja Mustafella on reput selässä. Ne ovat täynnä pusseja, joissa on sampoota, saippuaa ja nenäliinoja. Mukana on myös Punaisen Ristin kortti, jossa on lyhyet toimintaohjeet koronalta suojautumiseen. Helsingin ja Uudenmaan piiri palkkasi kesäkuussa kaksikon etsivään työhön, jonka tarkoituksena on tavoittaa paperittomia ja muita haavoittuvassa asemassa olevia ulkoPunaisen Ristin työntekijät Roaa Al-Qassab ja Mustafe Hassan jakavat paperittomille hygieniapakkauksia ja tietoa saatavilla olevasta tuesta – sekä koronalta suojautumisesta. TEKSTI NOORA KERO KUVAT JOONAS BRANDT Paluu pelottaa enemmän kuin korona ROAA AL-QASSAB ja Mustafe Hassan liikkuvat autolla ympäri pääkaupunkiseutua. He tapaavat paperittomia kadulla, ostoskeskuksissa, kirjastoissa, päiväkeskuksissa ja hätämajoituksissa. 0809_AVM3_alkuosa_painoon.indd 20 0809_AVM3_alkuosa_painoon.indd 20 8.9.2020 12.32 8.9.2020 12.32
• 21 maalaistaustaisia ihmisiä. Koronapandemian vuoksi moni matalan kynnyksen toimipiste rajoitti keväällä toimintaansa, jolloin yhteydet kohderyhmään vähenivät. Punainen Risti halusi varmistaa, että koronaohjeet tavoittavat myös ulkomaalaistaustaiset, siksi hygieniapaketteihin tuotettiin koronaohjeet useilla eri kielillä. Samalla on voitu viestiä hygienian merkityksestä sekä kertoa paperittomille saatavilla olevasta tuesta ja palveluista. – Asiakkaat ovat olleet kiitollisia hygieniapaketeista ja sanoneet, että tuotteille on todellinen tarve, Mustafe sanoo. – Mutta korona ei huolestuta paperittomia. Moni sanoo, ettei pelkää koronaa. He pelkäävät kuolevansa, jos heidät palautetaan, Roaa lisää. Tuki omalla kielellä tärkeää Suurin osa Roaan ja Mustafen tapaamista paperittomista on tullut Suomeen vuosina 2015–2016. Heille ei ole myönnetty oleskelulupaa, mutta he ovat syystä tai toisesta jääneet Suomeen. On myös ihmisiä, joilla on aiemmin ollut oleskelulupa, mutta sitä ei ole jatkettu. – Erityisen surullista on kuulla, että ihmisellä on ollut oleskelulupa, työ ja asunto – elämä raiteillaan. Sitten oleskelulupaa ei enää jatketa, ja ihminen joutuu kadulle. On selvää, että majoittuminen hätämajoituksessa ei silloin houkuttele, Mustafe sanoo. – Kerran löysimme ihmisen, joka oli nukkunut ulkona sateessa. Kukaan ei ollut kertonut hänelle, että hänellä on perustuslain mukaan oikeus suojaan. Järjestimme hänelle majoituksen ja annoimme hygieniapussin. Hän itki onnesta. Kaksikko tapaa paperittomia ostoskeskusten lisäksi kadulla, kirjastoissa, päiväkeskuksissa ja hätämajoituksissa. Monet paperittomat ovat tietämättömiä viranomaisten avusta ja pelkäävät hakeutua sen piiriin palautuksen pelossa. Myös kielimuuri estää tietoa kulkeutumasta paperittomille. Roaa ja Mustafe puhuvat suomen lisäksi arabiaa, somaliaa, englantia, turkkia ja ranskaa. Ensikohtaamisessa Roaa ja Mustafe antavat paperittomalle tarvittaessa yhteystietonsa. Seuraavaksi he tapaavat tukipiste Mosaiikissa, jossa avun tarpeessa olevan paperittoman tilannetta voi miettiä rauhassa. Punainen Risti toimii yhteistyössä Helsingin seurakuntayhtymän ja Sininauhasäätiön kanssa Mosaiikissa, jossa tarjotaan ohjausta ja neuvontaa paperittomille tai paperittomuuden uhan alla eläville. Irakilainen Safaa tuli Mosaiikkiin saadakseen apua uuden lakimiehen löytämisessä. Hän tutustui Roaan tukipisteen järjestämässä tilaisuudessa, jossa tämä kertoi arabiaksi paperittomien oikeuksista. – Pitkästä aikaa löysin ihmisen, joka ymmärtää kieltäni ja jolta saan tietoa. Pystyin kertomaan hänelle oman tarinani ilman tulkkia, Safaa kiittää. Safaa tuli perheensä kanssa Suomeen vuonna 2015. Hän on saanut vain kielteisiä päätöksiä turvapaikkahakemukseensa. Palvelut vastaanottokeskuksessa lakkasivat alkuvuonna 2019, mistä lähtien hän on ollut paperiton. Kolmelapsisen perheen isä on epätoivoinen. – Kalenterini pysähtyi vuoteen 2015. En saa tehdä töitä. Mistään ei ole varmuutta. Olen kuin vankilassa. Oma tausta antaa perspektiiviä Paperittomien tilanne koskettaa henkilökohtaisesti Roaa ja Mustafea. Kutsumus auttamistyöhön tulee omasta elämästä. Irakilainen Roaa pakeni miehensä ja kolmen lapsensa kanssa Turkkiin vuonna 2014. Mies tuli Suomeen alkuvuonna 2015 ja haki turvapaikkaa. Roaa ja lapset pääsivät Suomeen perheenyhdistämisen kautta vuonna 2017. Tietokoneinsinööriksi Irakissa valmistunut Roaa opiskelee Suomessa sosionomiksi. – Meillä kävi hyvin, kun saimme täältä turvapaikan. Paperittomien kohtalo tuntuu epäoikeudenmukaiselta. Siksi haluan auttaa heitä, Roaa sanoo. Somaliasta kotoisin oleva Mustafe tuli Suomeen 10-vuotiaana. Hänen isänsä haki turvapaikkaa Suomesta 90-luvun alussa ja muu perhe seurasi perässä parin vuoden päästä. Mustafe suoritti lähihoitaja ja ylioppilas -kaksoistutkinnon ja opiskeli sitten sosionomiksi. Muutaman työvuoden jälkeen hän lähti vaimonsa ja lastensa kanssa IOM:n palvelukseen Afrikkaan, josta palasi Suomeen juuri ennen koronapandemiaa. – Tuntuu hyvältä, kun voi auttaa ja helpottaa toisen elämää edes vähän. Jo läsnäolo ja kuuntelu helpottavat paperitonta, Mustafe summaa. Viranomaisilla velvollisuus auttaa Punainen Risti auttaa kaikkein heikoimmassa asemassa olevia ihmisiä oikeudellisesta asemasta riippumatta. Paperittomat ovat vaarassa ajautua hyväksikäytetyiksi, ihmiskaupan uhreiksi ja rikolliseen toimintaan. Mediassa on kerrottu hyväksikäytöstä esimerkiksi siivousja ravintola-alalla. Suomen perustuslain mukaan jokaisella, joka ei kykene itse hankkimaan ihmisarvoiseen elämään vaadittavaa turvaa, on oikeus välttämättömään toimentuloon ja huolenpitoon. Oikeus ulottuu niin suomalaisiin apua tarvitseviin kuin paperittomiin. Viranomaisten tehtävä on tarjota nämä palvelut. – Jos ihminen ei saa elämää turvaavia palveluita, joihin hänellä on oikeus, pyrimme vaikuttamaan asiaan. Toimimme yhteistyössä muiden paperittomia auttavien tahojen kuten kirkon ja järjestöjen kanssa, Punaisen Ristin humanitaarisen suojelun suunnittelija Aleksi Seilonen sanoo. Paperittomien määrää Suomessa ei tiedä kukaan. Moni paperiton asuu ”maan alla”, jopa paperittomat perheet, joiden lapsilla olisi oikeus käydä koulua. Saman ovat huomanneet Roaa ja Mustafe, joille tulee soittoja paperittomilta myös pääkaupunkiseudun ulkopuolelta. Asiakkaita riittää myös helsinkiläisessä ostoskeskuksessa, jossa kaksikko on koko kesän ajan käynyt säännöllisesti. Hygieniapaketteja on jaettu satoja. – Joka kerta, kun tulemme tänne, tapaamme viisi tai kuusi uutta paperitonta, Mustafe sanoo. ? Paluu pelottaa enemmän kuin korona SAFAA KERTOO tarinansa Mustafelle ja Roaalle. – Vain kuolema on pahempi kuin paperittomuus, hän kuvaa tilannettaan. 0809_AVM3_alkuosa_painoon.indd 21 0809_AVM3_alkuosa_painoon.indd 21 8.9.2020 12.32 8.9.2020 12.32
• 22 näin korona-aikana olemme ohjeistaneet, miten verta voi luovuttaa turvallisesti myös poikkeusoloissa ja miten vapaaehtoistoimintaan voi ylipäänsä osallistua. Arvokkaat pisarat Kelan Jyväskylän toimipisteessä palveluasiantuntijana työskentelevä Milja Koskela on mukana Kelan VeriRyhmä-toiminnassa ja käy luovuttamassa verta niin usein kuin se käytännössä vain on mahdollista. – Olen luovuttanut verta yli 50 kertaa. Aloitin heti 18-vuotiaana äidin esimerkin innoittamana ja pyrin luovuttamaan kolme kertaa vuodessa. Kelalaisena kävin ensimmäistä kertaa verenluovutuksessa viime syksynä. Aiemmissa työpaikoissani olen käynyt verenluovutuksessa kauhealla kiireellä, keskellä työpäivää ja ruokatunnilla, joten osaan arvostaa talon tarjoamaa mahdollisuutta, Koskela naurahtaa. Jyväskylän Kelan VeriRyhmä-luovuttajaKelalla tiedetään, että vapaaehtoistoiminta lisää sekä avun saajan että sen antajan hyvinvointia. Siksi Kela tahtoo tehdä osallistumisen henkilöstöl leen mahdollisimman helpoksi. TEKSTI MAARIT SEELING KUVAT PETTERI KIVIMÄKI Vapaaehtoistyö osaksi arkea Jokaisella kelalaisella on lupa käyttää vuoden aikana yksi iltapäivä työaikaa vapaaehtoistoimintaan. Noin kahdeksan tuhannen työntekijän yhteisössä kädenojennus on merkittävä. Ehtona on, että poissaolossa otetaan huomioon työtilanne ja osallistumisesta sovitaan ennakkoon esimiehen kanssa. Kela toivoo, että vapaaehtoistoiminnan kokeileminen tutussa ja turvallisessa työporukassa kannustaisi henkilöstöä jatkamaan lähimmäistensä auttamista myös vapaa-ajalla. Nälkäpäivän lisäksi Kela kannustaa työntekijöitään muun muassa verenluovuttajiksi. Lepola-Långin mielestä on tärkeää, että jokainen löytää juuri itselleen sopivimman auttamisen muodon. Työntekijöillä on vapaat kädet toimintatavan valinnassa, ainoa ehto työajan käyttämiselle on, että auttaminen tapahtuu muualla kuin omassa lähipiirissä. – Viestinnällä on iso merkitys yhteisvastuullisen ilmapiirin luomisessa. Esimerkiksi Auttaminen tuo hyvän mielen K ansaneläkelaitos eli Kela on Suomen Punaiselle Ristille tuttu kumppani. Nälkäpäivä-keräyksessä Kela on ollut mukana jo vuodesta 1982 eli ensimmäisistä keräyksistä lähtien, ja useana vuonna se on kunnostautunut yhtenä keräyksen suurimmista varainhankkijoista. Viime vuosina Kela on hyödyntänyt ennakkoluulottomasti myös verkon tarjoamia uusia keräystapoja. – Otimme käyttöön virtuaalisen keräyslippaan jo vuoden 2013 Nälkäpäivässä. Kela levittäytyy valtakunnallisesti Helsingistä Utsjoelle. Näin isossa organisaatiossa virtuaalikeräys on helpompi toteuttaa kuin kadulle jalkautuminen, Kelan vastuullisuusasiantuntija Siina Lepola-Lång kertoo. Punaisen Ristin katastrofirahastoa kartuttava Nälkäpäivä tunnetaan parhaiten kaduilla kulkevista lipaskerääjistä, mutta myös verkossa keräämisen suosio on nopeassa kasvussa. Oma virtuaalinen keräyslipas on helppo perustaa, ja yhtä helposti verkon kautta onnistuu osallistuminen lahjoittajana. Viime Nälkäpäivänä Kela oli toiseksi suurin nettikerääjä heti Punaisen Ristin oman keräyksen jälkeen. – Markkinoimme virtuaalista keräyslipasta talon omassa sisäverkossa tekemällä aiheesta uutisia ja pitämällä teemaa esillä keskustelupalstalla. Viime vuonna meillä oli myös julisteita ja muita materiaaleja esillä isommilla toimipaikoilla, Lepola-Lång vinkkaa. MILJA KOSKELA Kelan Jyväskylän toimistolta käy luovuttamassa verta säännöllisesti. Veripalvelun sairaanhoitaja Anne Hämäläinen valmistelee luovuttajan. 0809_AVM3_alkuosa_painoon.indd 22 0809_AVM3_alkuosa_painoon.indd 22 8.9.2020 12.32 8.9.2020 12.32
• 23 porukassa on reilut kymmenen jäsentä, joista moni työskentelee samassa tiimissä Koskelan kanssa. – Viime syksynä saimme mukaan useita uusia verenluovuttajia, kun kävimme luovuttamassa porukalla. Ryhmän tuki varmasti madalsi kynnystä lähteä mukaan. Tarkoituksemme oli mennä porukalla myös keväällä, mutta sitten tuli korona ja sotki suunnitelmat. Varmasti menemme yhdessä taas syksyllä, jos epidemiatilanne sen suinkin sallii. Koskela kannustaa ensikertalaisia lähtemään reippaasti mukaan vapaaehtoistoimintaan. – Itse saan jokaisesta verenluovutuksesta hyvän mielen, ja se riittää palkkioksi. Jos ajatus veren keräämisestä tuntuu pahalta, niin ei kannata tuijottaa käteen ja neulaan – hoitajat osaavat kyllä asiansa. Jollain lailla koen verenluovutuksen jopa kansalaisvelvollisuudeksi. Ehdottomasti kannattaa kokeilla, Koskela innostaa. Yhteensä Kelan ryhmiin kuuluville verenluovuttajille kirjattiin viime vuonna 112 luovutusta. Se tarkoittaa apua jopa 366 potilaalle, kun jokaisesta veripussista erotellaan punasolut, verihiutaleet ja plasmavalmisteet. Kelalaiset saivat saavutuksestaan Punaisen Ristin Veripalvelun platinakunniakirjan. Lähelle avuntarvitsijoita Vastuullisuusraportointi tulee valtion virastoille pakolliseksi vasta vuonna 2021, mutta Kela on raportoinut omasta vastuullisuustyöstään jo useamman vuoden ajan. Vastuullisuus onkin tärkeä osa Kelan strategi"Saan luovutuksesta hyvän mielen, se riittää palkkioksi." MILJA KOSKELA kannustaa uusia työkavereita kokeilemaan verenluovuttamista porukassa, sillä se madaltaa kynnystä. aa, jonka tavoitteena on edistää kestävää kehitystä huolehtimalla niin asiakkaiden, työntekijöiden kuin ympäristönkin hyvinvoinnista. Suomalaisesta sosiaaliturvasta vastaavana virastona Kela painottaa erityisesti sosiaalisesti kestävää kehitystä – tietenkin. – Osallistumalla vapaaehtoistoimintaan kelalaiset voivat päästä myös lähemmäs avuntarvitsijoita ja syventää näin ymmärrystään asiakkaidemme arjesta, Lepola-Lång perustelee. Kela osallistuu myös erilaisiin vastuullisuus-, kulttuuri ja ihmisoikeustapahtumiin, kuten Helsinki Prideen, jonka virallinen yhteistyökumppani Kela tänäkin vuonna on. – Vastuullisuustyön yhtenä tavoitteena on vaikuttaa aktiivisesti yhteiskunnassa, ja vapaaehtoistoiminta on osa sitä. Haluamme kannustaa ihmisiä kokeilemaan. Kokeilun kautta muiden auttamisesta voi löytyä uusi harrastus tai jopa elämäntapa! ? 0809_AVM3_alkuosa_painoon.indd 23 0809_AVM3_alkuosa_painoon.indd 23 8.9.2020 12.32 8.9.2020 12.32
• 24 N urmijärveläinen Roberto ”Roope” Battilana , 34, päätti lähteä kokeilemaan verenluovutusta opiskeluaikoinaan, sillä hän halusi päästä eroon lievästä piikkikammostaan. Se onnistui, ja verenluovutus jäi nuorelle miehelle tavaksi, joka on jatkunut näihin päiviin asti. – Erään verenluovutuskerran jälkeen Veripalvelun hoitaja sitten kysyi, olinko koskaan kuullut Kantasolurekisteristä. En ollut, mutta kuultuani lisää päätin liittyä siihen. Se vain tuntui heti oikealta. Elettiin vuotta 2012. Yllätyksekseen Roberto sai jo seuraavana vuonna rekisteristä soiton, että juuri hän saattaisi olla sopiva luovuttaja eräälle potilaalle. – Sain kutsun lisätutkimuksiin. Jännitti hieman, koska silloin en yhtään tiennyt, mitä olisi tulossa. Tulosten selvittyä en kuitenkaan ollut soveltuvin luovuttajaehdokas, Roberto muistelee. Kantasolusiirron onnistumisessa tärkein tekijä on potilaan ja luovuttajan kudostyyppien tarkka yhteensopivuus. Kudostyyppejä on tuhansia erilaisia. Ensin kartoitetaan potilaan mahdolliset sisarukset. Jos heistä ei löydetä sopivaa luovuttajaa, käännytään rekisteriluovuttajien puoleen. Läheltä liippasi, sitten tärppäsi Vuonna 2015 Roberto kutsuttiin toisen kerran jatkotutkimuksiin potentiaalisena ”matchina”. Tälläkin kertaa joku toinen sopi lopulta luovuttajaksi paremmin. Kun kutsu sitten Nurmijärveläinen Roberto Battilana lähti luovuttamaan verta päästäkseen eroon neulakammostaan. Se onnistui niin hyvin, että Battilanasta tuli myös kantasoluluovuttaja. TEKSTI KAISU MAIJALA KUVAT JANNE NURMI Kolmas kerta toden sanoi kävi jo kolmannen kerran helmikuussa 2016, Roberto oli jo etukäteen asennoitunut niin, ettei tule tälläkään kertaa valituksi. Sitoutuneena rekisterin jäsenenä hän kävi silti antamassa uudet verinäytteet. – Jonkin ajan kuluttua Kantasolurekisterin koordinaattori kuitenkin soitti ja kysyi, olisinko vielä halukas luovuttamaan, sillä juuri minä olisin kaikkein sopivin luovuttaja. Vastausta ei tarvinnut miettiä kahteen kertaan. Robertolle oli jo liittymisestä lähtien ollut selvää, että jos hän tulisi joskus valituksi, mukana oltaisiin loppuun asti. Erilaisten kudostyyppien valtavan määrän vuoksi on tilastollisesti harvinaista, että yksittäinen rekisterin jäsen koskaan valikoituu luovuttajaksi – puhumattakaan siitä, että sama henkilö päätyy ehdolle kolmesti muutaman vuoden sisällä. Kun Roberto tiedusteli, millaiselle henkilölle kantasolusiirre mahdollisesti on menossa, hänelle kerrottiin ainoastaan, että kyseessä on aikuinen nainen. Se tieto riitti. Roberto kertoo ymmärtävänsä kantasoluluovutuksen anonymiteetin omien kokemustensa jälkeen entistä paremmin. – On lopulta ihan sama, kenelle tai millaiselle potilaalle apu menee, vaikka rekisteriin liittyessä omassa mielessä olivatkin päällimmäisenä esimerkiksi leukemiaa sairastavat lapset. Merkitystä on oikeasti vain sillä, että luovuttamalla voit antaa jollekulle tosi vaikeassa tilanteessa olevalle uuden mahdollisuuden, Roberto toteaa. Potilaiden ja luovuttajien välinen anony"Voit antaa jollekulle uuden mahdollisuuden tosi vaikeassa paikassa." ROBERTO BATTILANA kannustaa erityisesti nuoria miehiä liittymään Kantasolurekisteriin. miteetti on tärkeää toisaalta yksityisyyden suojan, toisaalta väärien luovutusmotiivien ennaltaehkäisemiseksi. Avun saaminen ei saa missään olosuhteissa olla kiinni esimerkiksi potilaan henkilöllisyydestä, kansallisuudesta, sukupuolesta, ihonväristä tai tarinan vetoavuudesta. Kantasolut liikkeelle Seuraava askel oli perusteellinen terveystarkastus, jotta voitiin olla varmoja luovuttamisen turvallisuudesta sekä Robertolle itselleen että siirrettä odottavalle potilaalle. Kun vihreää valoa tuli, sairaala saattoi edetä potilaan esihoitoihin. Luovutus pitää ajoittaa potilaan tilanteen mukaan niin, että hänet ehditään 0809_AVM3_alkuosa_painoon.indd 24 0809_AVM3_alkuosa_painoon.indd 24 8.9.2020 12.32 8.9.2020 12.32
• 25 odotustilassa. Siellä hän näki osastolla hoidettavana olevia potilaita. Siinä hetkessä avun tarve ja luovuttamisen merkitys todella konkretisoitui. – Monien potilaiden nuori ikä, ja myös oman ikäisteni näkeminen, hätkäytti. Pistoksista aiheutui hieman lantion seudulla tuntuvaa särkyä, johon kuitenkin auttoi lepäily ja särkylääke. Pienen lapsen kiireisenä isänä oli pikemminkin kerrankin tilaisuus ottaa muutama päivä rauhallisesti ja katsoa leffoja sohvalla. Sairauslomaa sai koko luovutusviikoksi. Varsinainen luovutuspäivä koitti torstaina. Varhain aamulla puoliso kyyditsi Roberton Nurmijärveltä Meilahteen. EnsimmäiseKÄÄNNÄ ? valmistella siirtoon ajamalla sairas luuydin alas. Kun päivä on lyöty lukkoon ja valmistelevat toimenpiteet tehty, siirron onnistuminen ajallaan on kriittistä potilaan selviytymiselle. Roberton H-hetki koitti toukokuun lopulla. Luovutustapana oli kantasolujen kerääminen verenkierrosta. Toinen, nykyisin harvemmin käytetty vaihtoehto on kerätä solut nukutuksessa luuydinpunktiona. Jotta normaalisti luuytimessä majailevat veren kantasolut saadaan lisääntymään ja liikkeelle verenkiertoon, Roberto sai luovutusta edeltävinä neljänä päivänä kasvutekijäpistoksen. Odotellessaan pistoksia Roberto istuskeli Meilahden hematologian osaston nä annettiin kipulääkitys, ja sairaalasängyssä pötkötellessä molempiin kyynärtaipeisiin asetettiin kanyylit. Sitten keräyslaite lähti kierrättämään verta toisesta kyynärtaipeesta ulos ja toisesta takaisin sisään. Välissä kone keräsi talteen arvokkaat kantasolut. Laite piti hieman linkoavalta pesukoneelta kuulostavaa ääntä. Keräys kesti työpäivän verran, noin kahdeksan tuntia. Ajan sai kulumaan elokuvia katsellen ja hoitajien kanssa rupatellen. – Sanoisin, että itse luovutus oli lähinnä aavistuksen epämiellyttävää odottelua, siinä kaikki. Joka tapauksessa oikein hyvin kestettävissä, Roberto kuvailee. Luovutuksen jälkeen Roberto sai hoitajil0809_AVM3_alkuosa_painoon.indd 25 0809_AVM3_alkuosa_painoon.indd 25 8.9.2020 12.32 8.9.2020 12.32
• 26 26 ta kehuja ja kiitoksia ”suorituksestaan”. Se tuntui hieman omituiselta – hänhän oli vain maannut sängyssä. Vaatimattomana miehenä kiitos kuuluukin Roberton mielestä prosessista vastanneelle henkilökunnalle. Jo seuraavana aamuna Roberto tunsi olonsa lähes normaaliksi, mitä nyt hieman väsyneeksi. Maanantaina hän palasi takaisin töihin. Kiitos kolahti postiluukusta Noin vuosi luovutuksensa jälkeen Roberto tiedusteli Kantasolurekisteristä, mikä mahtoi olla siirteen saaneen potilaan tilanne – oliko hän selvinnyt? Roberto sai kuulla, että siirto oli onnistunut hyvin ja potilas tervehtynyt. – Se oli helpottava tieto. Tuli todella hyvä fiilis, että olin pystynyt auttamaan, Roberto muistelee. Kantasolusiirteen saajan toipumisprosessissa vuosi on vielä lyhyt aika, eikä mikään ole varmaa. Roberton kohdalla tarina sai kuitenkin lopullisen päätepisteen vuoden 2019 tammikuussa, kun postiluukusta kolahti henkilökohtainen, anonyymi kiitoskirje siirteen saajalta. Kantasolut vastaanottanut nainen kertoi kirjeessä kokemuksistaan ja siitä, miten valtava merkitys paranemisella on ollut hänelle ja hänen perheelleen. Roberto päätti heti vastata häntä syvästi koskettaneeseen kirjeeseen. – Oli valtavan hienoa kuulla henkilökohtaisesti, että saajan terveys oli pysynyt hyvänä jo useamman vuoden ja että hän oli voinut jatkaa normaalia elämää perheensä kanssa. Esimerkkiä nuorille miehille Logistiikka-alalla myyntitehtävissä työskentelevä Roberto kiittää koko luovutusprosessia erittäin sujuvaksi ja helpoksi. – Kaikki oli viimeisen päälle mietitty ja hoidettu. Minun ei tarvinnut huolehtia mistään, ainoastaan ilmestyä oikeisiin paikkoihin oikeaan aikaan. Roberton tarina on elävä esimerkki siitä, että vaikka kansainvälisissä rekistereissä, joista kantasoluluovuttajia etsitään, on jäseniä yhteensä yli 30 miljoonaa, myös noin 30 suomalaista osoittautuu vuosittain jollekin potilaalle siksi ainoaksi oikeaksi hengenpelastajaksi. Mitä enemmän jäseniä rekisterissä on, sitä todennäköisempää sopivan luovuttajan löytäminen on. Itsestään selvää se ei ole. Suomenkin rekisteriin kaivataan kipeästi lisää 18–35-vuotiaita jäseniä, erityisesti miehiä, jotka ovat rekisterissä edelleen vähemmistönä. "Minun tarvitsi vain ilmestyä oikeaan paikkaan oikeaan aikaan." 0809_AVM3_alkuosa_painoon.indd 26 0809_AVM3_alkuosa_painoon.indd 26 8.9.2020 12.32 8.9.2020 12.32
• 27 KORONAPANDEMIA PISTI uusiksi kansainvälisten kantasolusiirteiden logistiikan. Poikkeusjärjestelyjen avulla potilaat saavat elintärkeitä siirteitä myös pandemian aikana. Normaalioloissa Veripalvelu organisoi Kantasolurekisterin kuriiritoimintaa, jossa vapaaehtoiset Veripalvelun työntekijät hakevat siirteet maailmalta ja toimittavat ne potilasta hoitavaan sairaalaan. Koronapandemian aiheuttamien matkustusrajoitusten myötä siirryttiin käyttämään kaupallista kuriirifirmaa. Sen käyttö ei ole aivan vaivatonta, sillä Rajavartiolaitokselle tulee ilmoittaa etukäteen jokaisen maahan saapuvan ulkomaalaisen kuriirin tiedot. Ulkomaalaiset kuriirit eivät saa liikkua vapaasti Suomessa, vaan heidän tulee poistua lentokentältä heti saavuttuaan maahan, liikkua ainoastaan taksilla ja pysyä lentokenttähotellissa. Logistiikka on ylipäätään haasteellisempaa, kun lentojen määrä on radikaalisti vähentynyt. Kantasolusiirre säilyy siirtokelpoisena vain 72 tuntia. – Matkoja on jouduttu reitittämään uudelleen moneen kertaan varsinkin pandemian alussa, kun maat sulkivat rajojaan eri tahdissa. Myös 72 tunnin aikaraja asettaa haasteita, kun suoria lentoja on vähemmän, Kantasolurekisterin osastonjohtaja Anne Arvola kertoo. Ulkomaalaiset kuriirit eivät poikkeusoloissa vie siirrettä suoraan sairaalaan kuten normaalisti, vaan tuovat sen Veripalvelun pihalle asetettuun toimistokonttiin. Sieltä Veripalvelun kuriiri toimittaa arvokkaan lähetyksen sairaalaan uudessa kuljetuslaukussa. Kaikista muutoksista huolimatta kansainvälinen yhteistyö on sujunut joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta lähes normaalisti. Veripalvelussa kuriirina jo vuosia toiminut Mervi Alalantela sanoo ihailevansa kekseliäisyyttä, jolla kansainväliset kuriirit luovivat elintärkeän matkansa kohteesta toiseen. – Kaikista mutkista ja kiertoteistä huolimatta kuriirit ovat olleet ystävällisiä, vaikkakin aika väsyneen oloisia. Huoli ja stressi kaiken sujumisesta poikkeusolosuhteissa vaikuttaa varmasti meihin kaikkiin. Vaikka tilanne on erikoinen, päällimmäisenä on kuitenkin kiitollisuus siitä, että kantasolusiirrettä tarvitseva potilas saa avun. – Kuriirimatka Kivihaasta Meilahden sairaalaan ei ole yhtään sen vähempiarvoinen kuin siirteen haku ulkomailta. Aina on kyseessä ihmishengen pelastaminen, Alalantela toteaa. SANNA KETTUNEN Potilaille apu poikkeus­ oloissakin LUOVUTUKSESSA kantasolut kerätään nykyään useimmiten koneellisesti verenkierrosta. VERIPALVELUN kuriiri kuljettaa siirteen taksilla Kivihaasta Meilahteen. VERIPALVELUN Kirsi Turkki ottaa saksalaisen kuriirin vastaan Kivihaassa. TOIMISTOKONTISSA kuriirit tarkastavat siirteen asiapaperit ja tiedot. Miten nuoren miehen menevää elämää elävät sitten saataisiin pysähtymään asian äärelle? Verenluovuttajien tarve on monille tuttu ja helposti omallekin kohdalle miellettävä asia, mutta kantasolujen luovuttaminen on vieraampaa. – En halua itselleni minkäänlaista sankarin viittaa, mutta haluan rohkaista kaikkia pari-kolmekymppisiä ottamaan asiasta selvää. Kannattaa ainakin kerran pohtia asia läpi, niin ei jää harmittamaan, kun uusien luovuttajien 35 vuoden yläikäraja tulee täyteen. Kaiken osuessa kohdalleen kantasoluluovuttaja voi lahjoittaa toiselle ihmiselle vuosia lisää elinaikaa, eikä sitä varten tarvitse uhrata kuin viikon verran aikaa omasta elämästään. Sen ajatteleminen vetää Roberton edelleen nöyräksi ja tuo kylmät väreet pintaan. – En ole katunut enkä epäröisi hetkeäkään, jos sama pitäisi tehdä uudestaan. ? 0809_AVM3_alkuosa_painoon.indd 27 0809_AVM3_alkuosa_painoon.indd 27 8.9.2020 12.32 8.9.2020 12.32
• OSTAMALLA AUTAT! DU HJÄLPER GENOM ATT KÖPA! Tilaukset ja lisätiedot punaisenristinkauppa.fi myynti@punainenristi.fi puh. 020 701 2211 Beställningar och information rodakorsbutiken.fi myynti@rodakorset.fi tfn 020 701 2211 Näy pimeässä! Säkert till hösten! SYKSYN JÄSENETUNA -10 % kaikista heijastin tuotteista* Edun saat syöttämällä etukoodikenttään MFCJNH3F. Tutustu koko valikoimaan www.punaisenristinkauppa.fi. HÖSTENS MEDLEMSFÖRMÅN -10 % på alla reflexprodukter* Utnyttja förmånen genom att ange rabattkoden MFCJNH3F. Hela urvalet av produkter finns på www.rodakorsbutiken.fi. Aikuisten heijastinliivi vetoketjulla Väst med dragkedja för vuxna 13 € 31 € 3,90 € 5,90 € 4,80 € Kevyt heijastava reppu Tilavuus 15 l. Olkaimet säädettävät ja pehmustetut. Reflekterande ryggsäck Rycksäcken rymmer 15 l. Axelremmarna är vadderade. *Tarjous voimassa 15.11. saakka. Tarjous koskee vain uusia tilauksia eikä sitä voi yhdistää muihin tarjouksiin. Tuotteita rajoitettu määrä. *Erbjudandet gäller fram till 15.11. Erbjudandet gäller endast nya beställningar och kan inte kombineras med andra erbjudanden. Det finns en begränsad mängd produkter. Monipuolinen valikoima heijastimia Mångsidigt sortiment av reflexer Uutuu s! Nyhe t! 0809_AVM3_loppuosa_painoon.indd 28 0809_AVM3_loppuosa_painoon.indd 28 8.9.2020 13.10 8.9.2020 13.10
• 29 Lähetä ratkaisusi ristikkoon lokakuun loppuun mennessä osoitteella Suomen Punainen Risti, Avun maailma Hjälpens värld, PL 168, 00141 Helsinki. Merkitse kuoreen tunnus ”Ristikko 3/2020”. Vastanneiden joukosta arvotaan kaksi voittajaa, jotka saavat palkinnoksi Punaisen Ristin tuotteita. Ristikon 1/2020 voittajiksi arvottiin Eeva Kallio Jokioisilta ja Sverre Slotte Vaasasta. Onnittelut voittajille! NIMI: OSOITE: RISTIKON 1/2020 OIKEA RATKAISU. RISTIKKO HANNU NIITTYMÄKI Ristikko 3/2020 4,80 € 0809_AVM3_loppuosa_painoon.indd 29 0809_AVM3_loppuosa_painoon.indd 29 8.9.2020 13.10 8.9.2020 13.10
• Korsord 3/2020 KORSORD SOLVEIG SJÖSTEDT Lösningarna på korsordet bör sändas inom oktober under adress Hjälpens värld, redaktionen, PB 168, 00141 Helsingfors. Märk kuvertet ”Korsord 3/2020”. Bland insändarna på korsordet 1/2020 utlottades två FRK-produkter. Lotten föll denna gång på Eeva Kallio från Jockis och Sverre Slotte från Vasa. Gratulerar! NAMN: ADRESS: DEN RÄTTA LÖSNINGEN PÅ KORSORDET 1/2020. S S T U D E R A R E U M A N U R K U N D M T G E F I P I F E M Ö T E S A R V O D E R O R E S T E R A R T S A R S O T A R E N K A R A T R E M O L O U L K L F A I R D E R I V E R A N E R V N E K A D E H O A O A S E R L A M J R A M N E S T I P P Ä G E R T D E Ä T A L E R A N I N T Å G E T P L A N T A G E M A R I PÅ BILDEN HJORTLJUD HAN ÄR ADLIG TON FIN FÅGEL SÖTNOSAR ÖKÄMPAR GUDOM MAN AKTAR GÖR ELAK DU ELLER JAG GAGE BARRSKOG FÖR RK HJÄLP PLACERADE TESLA VIK BETE BUSKEN I SJÖN HAR EJ APTIT? BROR TILL ABEL BAKSTRÖM BLIR JUMBO SES I HAV SNOBB SMILAR ANDE MILDA SKIT VERA PALM FÖR EL ENAT DAM DÄGGDJUR I HAV PIANO HYRA SYRE BOR INTE VÅR PÅ KÄRL NÖJTS ÄR KATOLIK PALLADIUM JUSTERADE CIRKA FÖDA SPRÄNGER TRÄD FLYTER BABA VÅM FÖRST I NATT TOR OOO KAMP I VÄST INFO TJUT GILLAR GAM GRUFF PRYLEN ÄR INNEKATT STOR HOP 0809_AVM3_loppuosa_painoon.indd 30 0809_AVM3_loppuosa_painoon.indd 30 8.9.2020 13.10 8.9.2020 13.10
• 31 Kors & tvärs 34 Hungerdagen fyller år 40 Röda Korset fick ny ledning 42 Rädda en okänd patient Coronafakta till papperslösa De papperslösa som Röda Korset träffar är mer rädda för utvisning än för coronaviruset. . nödinkvarteringsplatser. Många papperslösa är ovetande om den hjälp som myndigheterna ger och är rädda att söka upp hjälpen för att de tror att de blir utvisade i samma veva. En språkmur försämrar också informationsgången, men Al-Qassab och Mustafe talar förutom finska också arabiska, somali, engelska, turkiska och franska. Enligt Finlands grundlag har var och en som inte själv kan förse sig med det skydd som krävs för ett människovärdigt liv rätt till nödvändig utkomst och omsorg. Röda Korset hjälper dem som är mest utsatta oberoende av deras juridiska ställning. – Om någon blir utan de livstryggande tjänster som hen har rätt till försöker vi påverka situationen i samarbete med andra parter som hjälper papperslösa, berättar Aleksi Seilonen , planerare av humanitärt bistånd på Röda Korset. NOORA KERO JO O N A S B R A N D T R öda Korsets Helsingfors och Nylands distrikt anställde i juni två personer för uppsökande arbete i avsikt att nå ut till papperslösa och andra speciellt utsatta människor. Det fanns ett tydligt behov av de här insatserna, eftersom kontakterna med papperslösa minskade när många serviceställen med låg tröskel begränsade sitt arbete på grund av coronaepidemin. Genom verksamheten vill man se till att information om coronan når de papperslösa. De anställda delar ut hygienpaket som innehåller coronaanvisningar på många olika språk. Samtidigt sprider de hälsokunskap och berättar för de papperslösa hurdana tjänster de kan få i Finland. Roaa Al-Qassab och Mustafe Hassan som jobbar med det uppsökande arbetet berättar att de människor de har träffat har varit tacksamma för hjälpen. – Men det är inte coronan som de papperslösa oroar sig över. Många säger att de inte är rädda för corona. Däremot är de rädda att dö om de blir utvisade. ROAA AL-QASSAB (t.h.) rör sig med bil runt om i huvudstadsregionen. Hon träffar papperslösa på gatan, i köpcentrum, i bibliotek, på dagcentrum och på nödinkvarteringsplatser. Största delen av de papperslösa Al-Qassab och Hassan har träffat anlände till Finland åren 2015–2016. De har inte beviljats uppehållstillstånd, men de har av någon anledning blivit kvar i Finland. En del har också haft uppehållstillstånd tidigare, men ansökan om fortsättning har avslagits. – Det är speciellt tråkigt att höra att någon har haft uppehållstillstånd, arbete och bostad – livet i skick. Sen får de inte fortsättning på uppehållstillståndet och hamnar ut på gatan, säger Hassan. De två träffar papperslösa i köpcentrum, på gatan, i bibliotek, på dagcentrum och på 0809_AVM3_loppuosa_painoon.indd 31 0809_AVM3_loppuosa_painoon.indd 31 8.9.2020 13.10 8.9.2020 13.10
• 32 Kors & tvärs Hjälpens värld nr 4/2020 utkommer den 18 november. I BÖRJAN av augusti drabbades hamnområdet i Beirut drabbades av en extremt kraftig explosion. Hundratals människor omkom och förödelsen i staden var omfattande: upp till 300 000 Beirutbor kan ha blivit hemlösa. Libanesiska Röda Korset inledde hjälparbetet genast efter explosionen och flyttade över mer än 75 ambulanser och 375 första responsen-personer från sjuktransportsenheter runt om i landet till huvudstaden. I Beirut inrättades också tillfälliga första hjälpen-mottagningar för att ta hand om de tusentals som hade skadats i explosionen. Finlands Röda Kors beviljade 100 000 euro ur katastroffonden för att bistå Röda Korsets hjälpoperation i Libanon. Finska staten stödjer dessutom Internationella rödakorskommittén ICRC:s arbete i Libanon med en miljon euro. Finlands Röda Kors har också öppnat en insamling för att hjälpa Beirutborna, eftersom hjälp kommer att behövas länge. Libanon led redan före storolyckan av en ekonomisk och politisk kris som har förvärrats ytterligare av coronapandemin. Röda Korsets internationella biståndsoperation i Libanon fokuserar på att säkra tillgången till rent vatten, livsmedel och hygienartiklar samt erbjuda dem som har mist sina hem tillfällig inkvartering under de närmaste två åren. Samtidigt fortsätter Libanesiska Röda Korset sitt arbete med hälsovård, första hjälpen och sjuktransporter i hela landet. – Både mänskligt och ekonomiskt sett är situationen i Libanon ytterst svår. Många familjer har mist allt. Den här krisen går inte över på några veckor eller månader, utan hjälp för återuppbyggnad kommer att behövas i flera års tid, säger Kaisa Rouvinen , Finlands Röda Kors regionala representant i Mellanöstern. – Libanon behöver stöd från det internationella samfundet för att komma på fötter. Det är också viktigt att koordinera hjälpen rätt, så att de libaneser som är allra mest utsatta kan bygga upp sina liv på nytt. KIMMO HOLOPAINEN Libanon behöver hjälp Finlands Röda Kors hjälper Libanon att återhämta sig efter den förödande explosionen i hamnen i Beirut. FA D E L IT A N I/L E H T IK U V A T IM O L A U L A IN E N /L E H T IK U V A LIBANESISKA RÖDA KORSET inledde sina hjälpinsatser genast efter explosionen i hamnen i Beirut. Mer än 75 ambulanser och 375 första responsen-personer skickades till huvudstaden. Referensnumret ser till att medlemsavgiften når fram Fick du en påminnelse om Röda Korsets medlemsavgift trots att du tycker att du har betalt den? I allmänhet är förklaringen att medlemsavgiften har betalats med bristfälliga uppgifter, vilket innebär att betalningen inte har registrerats på rätt person. Använd alltså alltid den personliga referensnummer som finns t.ex. på föregående faktura. Sitt referensnummer kan man också kolla genom att skriva till jasenrekisteri@rodakorset.fi. Hjälp till brandoffer i Jyväskylä I Palokka i Jyväskylä inträffade en brand i ett seniorhus den 10 juli. Branden sysselsatte både myndigheter och frivilliga. Röda Korsets och Frivilliga räddningstjänstens frivilliga hjälpte att evakuera invånarna, gav första hjälpen och erbjöd psykiskt stöd. Under veckoslutet såg man också till att de evakuerade fick kläder, mat och hygienartiklar med finansiering ur katastroffonden. Vid branden i Palokka evakuerades 168 personer. De fick hjälp av ett femtiotal frivilliga från Röda Korset och Frivilliga räddningstjänsten. Allvarliga personskador kunde undvikas vid branden. Blodgivning med tidsbeställning Blodtjänst uppmuntrar alla blodgivare att boka tid till blodgivning på förhand. Tidsbokningen har tagits i bruk på grund av pandemin eftersom det gör det möjligt att hålla avstånd. Tidsbokningarna gör också att man kan förutse antalet blodgivningar. En jämn ström av givare är viktigt för att blodpreparaten ska kunna tjäna patienter så effektivt som möjligt. Tidsbokningssystemet är med stor sannolikhet här för att stanna, eftersom det har visat sig fungera för både givarna och personalen. Om det finns lediga tider och det är möjligt att hålla avstånd kan man fortfarande ge blod utan att reservera tid på förhand. Läs mer: blodtjanst.fi 0809_AVM3_loppuosa_painoon.indd 32 0809_AVM3_loppuosa_painoon.indd 32 8.9.2020 13.10 8.9.2020 13.10
• 33 21 772 FRIVILLIGA deltog förra året i regelbunden frivilligverksamhet inom Finlands Röda Kors. KÄLLA: FRK:S VERKSAMHETSSTATISTIK 2019 33 M A R JA A N A M A LK A M Ä K I M A IJU P O H JA N H E IM O Humanitär handräckning till lärarna i grundskolan NÄR NÄRUNDERVISNINGEN i skolorna avbröts för att stoppa spridningen av coronaviruset den 16 mars var det en av de mest omfattande begränsningarna som har gjorts i Finland. Beslutet vände på ett ögonblick upp och ner på vardagen för cirka 40 000 lärare och 500 000 elever i grundskolan. Av lärarna krävde situationen exceptionell kreativitet och anpassningsförmåga, något som fortfarande behövs efter att skolorna efter sommarlovet har öppnat igen i skuggan av epidemin. – Röda Korsets utmärkelse Humanitär handräckning till Finlands grundskolelärare är ett tack för att det för samhället så betydelsefulla och för den finländska välfärden så viktiga skolsystemet anpassade sig snabbt till den nya situationen. Lärarnas insats har varit nödvändig för att elevernas skyldighet och samtidigt rätt till inlärning förverkligas också i undantagsförhållanden, säger Finlands Röda Kors generalsekreterare Kristiina Kumpula . För att anpassa sig till situationen var lärarna tvungna att på kort tid ta till sig ny teknologi och utveckla nya sätt att möta sina elever. Vid sidan av det egentliga undervisningsarbetet visade lärarna omsorg om elever som hade svårt att klara av vardagen utan att regelbundet träffa sina lärare och skolkamrater. Undantagssituationen ökade ojämlikheten och betydelsen av stöd för psykiskt välmående bland barn och unga. – Lärarnas arbete bygger på möten i vardagen. Röda Korset uppmuntrar lärare och andra som arbetar bland barn och unga att modigt föra vidare sina observationer om barnens och ungdomarnas välmående och stödbehov i vardagen. Röda Korset beviljar årligen utmärkelsen Humanitär handräckning till en person, ett samfund eller en grupp som genom sina insatser på ett speciellt sätt har främjat medmänsklighet i det finländska samhället. KIMMO HOLOPAINEN Röda Korset uppmuntrar lärare att lyfta fram pandemins långtidsverkningar på barn och unga. INGA TRICKS PÅ OLYCKSDAGEN Olycksdagen firas i år för andra gången fredagen den trettonde november. Kampanjen mot olyckor i hemmet fyller 25 år i år och lyfter den här gången fram inverkan av coronaepidemin på antalet olyckor. Det finns en risk att de begränsningar och den isolering som har införts för att skydda mot coronan leder till nedsatt funktionsförmåga i synnerhet bland äldre och på så sätt bidrar till fler olyckor på sikt. En ansenlig del av olyckorna går att förebygga genom att identifiera riskplatser och se till att man själv och omgivningen är i skick. Lär mer (mest på finska): kotitapaturma.fi Coronan förändrade blodgivningspraxis Blodgivningslokalerna håller öppet även under en pandemi, eftersom det är livsviktigt att friska människor fortsätter att ge blod. I samband med en pandemi införs ändå försiktighetsåtgärder för att trygga blodgivarnas hälsa. Blodgivning sker med tidsbeställning och endast om man är helt symptomfri. Antalet personer som samtidigt befinner sig i blodgivningslokalen har begränsats och rengöringsprocesserna har effektiverats. Varje blodgivare uppmanas tvätta händerna och desinficera dem. I en pandemi innebär en resa utanför Finland med stor sannolikhet ett hinder för blodgivning. Om man har smittats med coronaviruset får man ge blod igen först efter en karenstid på minst 28 dygn. Läs mer: blodtjanst.fi Vem ska bli Årets frivillig 2020? Samarbetsforumet för frivilligverksamheten i Finland Medborgararenan rf söker igen Årets frivilliga. Utmärkelsen kan ges till en långvarig frivilligaktör eller till en nykomling – huvudsaken är att man har arbetat med stort hjärta och engagemang. Den slutliga vinnaren väljs i december av en expertjury bland de tio kandidater som har fått flest publikröster. Sitt förslag till Årets frivilliga 2020 kan vem som helst lämna in fram till och med 17 september, så gör vad du kan för att Finlands Röda Korset än en gång ska vara representerat bland kandidaterna! Vem av våra frivilliga är en bärande kraft i sitt sammanhang, vem sprider glädje, vem är coronavårens påhittiga hjälpare? Läs mer på finska och kom med ditt förslag: www.kansalaisareena.fi/ vapaaehtoinen NÄRUNDERVISNINGEN i skolorna avbröts i mitten av mars. Undantagssituationen lyfte fram skolans betydelse för barns och ungas välmående. 0809_AVM3_loppuosa_painoon.indd 33 0809_AVM3_loppuosa_painoon.indd 33 8.9.2020 13.10 8.9.2020 13.10
• 34 Hungerdagen 24.–26.9. Först på plats med hjälp. Bidrag: Nordea 221918-68000. Tack för din hjälp. www.redcross.fi Hungerdagen 22–24.9 Gör det goda verkligt. Röda Korsets insamling Hungerdagen ordnas i år för 40:e gången. Hungerdagen har under årens lopp blivit hela folkets insamling som alla känner till. Men i början var det en liten, galen idé i en by i Pälkäne. TEXT KIMMO HOLOPAINEN BILDER RÖDA KORSETS BILDARKIV En galen idé som fungerar! 0809_AVM3_loppuosa_painoon.indd 34 0809_AVM3_loppuosa_painoon.indd 34 8.9.2020 13.10 8.9.2020 13.10
• 35 I bland är det en hårfin skillnad mellan en galet genialisk idé och en idé som bara är galen. När Röda Korsets Tavastlands distrikts långvarige verksamhetsledare Erkki Korkama (1920–1985) sommaren 1980 presenterade sin idé om ett nytt rödakorsjippo för sina arbetskamrater verkade vågskålen tydligt luta mot det senare. – Det var sådan Erkki Korkama var som människa. Han sprutade ur sig idéer, en del av dem var bra och andra var mindre bra, men han kom alltid med något nytt. Där satt han i sitt hörnrum på distriktsbyrån, i ett moln av tobaksrök, tills han fick en idé och rusade ut för att berätta om den: ”Hej, hör här, nu har jag kommit på en sak!” berättar Kaija Repo som jobbade på distriktsbyrån på den tiden. Sommaren 1980 var Erkki Korkamas idé den här: Tänk om alla människor åt mindre en dag och donerade de pengar de sparar på maten till Röda Korset? – Du är inte klok, ingen går med på något sådant. Det var vad vi andra tyckte, skrattar Repo. Men Erkki Korkama hade redan gått vidare med tanken. Han inståg att allt som behövdes var en lämplig kärntrupp, ett gäng som tog tag i idén och fick sin entusiasm att sprida sig till andra. Det som behövdes var nätverk, för att tala med dagens vokabulär – det behövdes alltså någon som Mailis Korhonen (1923–2013) och de övriga kvinnorna i avdelningen i Pälkäne. Grunden var redan lagd, eftersom Mailis Korhonen inte bara var ordförande för rödakorsavdelningen i Pälkäne och en känd figur på orten, utan också god vän med Erkki Korkama. – Mailis var sådan att hon ställde upp på vad som helst, hon gick igång på saker. Och hon var med direkt, minns Anneli Verkkosaari , som var sekreterare i avdelningen i Pälkäne år 1980. Fasta i rättan tid Tanken på en riksomfattande insamling där man inte bad om bidrag till något specifikt biståndsmål utan allmänt till Röda Korsets katastroffond hade lyfts fram tidigare, i slutet av 70-talet, men engagemanget hade inte räckt till. Kanske finländarna inte skulle ställa upp på något sådant? Man var rädd för att misslyckas. Vid decennieskiftet 1980 hade Östafrika drabbats av en torka som pågick i flera år och som orsakade hungersnöd i Etiopien, Eritrea, Uganda och Somalia. Det var inte en likadan nyhetstopp som den flyktingkris som hade orsakats av folkresningen i Ungern eller kriget i Biafra, händelser som tidigare hade väckt hjälpviljan i Finland. Men nöden var precis lika verklig. Det var ett lämpligt mål att testa medborgarnas hjälpvilja och en ny rödakorskampanj. Pälkäne var en liten kommun med 3 800 invånare. För Erkki Korkamas och Mailis Korhonens plan var det en fördel, eftersom folk kände varandra på orten. Det var viktigt att lyckas engagera hela samhället i evenemanget och det mest effektiva sättet att göra det är genom att någon personligen ber en annan att ställa upp. Och Mailis Korhonen var inte en som drog sig för att be: Det brev som avdelningen skickade till alla Pälkänebor var rakt på sak: ”På Siskodagen 26.11.1980 ordnar Finlands Röda Kors avdelning i Pälkäne en kampanj för att hjälpa svältande i Östafrika. Den dagen hoppas vi att Pälkäneborna klarar sig på så låga matkostnader som möjligt. Många kan må bra av en fastedag.” – Att det skulle kallas för Siskodagens insamling var Mailis påhitt, eftersom namndagen inföll vid en lämplig tidpunkt. Bakom det fanns förstås tanken att vi alla är varandras systrar och bröder och att man ska hjälpa varandra, säger Anneli Verkkosaari. Det finska namnet Sisko betyder ju ”syster”. Resultatet överträffade förväntningar Inför Siskodagen tog frivilliga i avdelningen i Pälkäne kontakt med kommuninvånarna, företag och föreningar per brev och personligen. Erkki Korkama och Mailis Korhonen presenterade sin idé för Pälkäne kommun, som bestämde sig för att stödja projektet. I november inleddes en strejk i tidningspressen och på FNB, vilket störde informationsgången, men trots det nådde man så gott som alla Pälkänebor. Hjälp fick man bland annat av skolelever som förde budet från skolan till hemmen. Reklamblad hängdes upp runt om i byarna och lokalbladet skrev om kampanjen. Det resulterade i en verklig folkrörelse. Hela 38 organisationer och föreningar lovade ställa upp på Sisko-dagen, inklusive samtliga politiska partier. Siskodagen den 26 november 1980 var en onsdag. Röda Korsets flaggor vajade vid kommunhuset, skolor och banker i tätorten Onkkaala. Frivilliga med insamlingsbössor fanns på plats i butiker och banker som delade ut ljus till dem som deltog i insamlingen. I skolorna åt man gröt och visade filmer om Röda Korsets internationella arbete. Rundradions regionala sändning följde evenemanget under hela dagen. Pälkäne avdelnings insamlingscentral inrättades i centrum av Onkkaala, i pappersbolaget Yhtyneet Paperitehtaats kontor, där Anneli Verkkosaari då arbetade – med Mailis Korhonens man Esko Korhonen som chef. Volontärerna var engagerade och alla signalerade att Pälkäneborna hade tagit kampanjen till sitt hjärta. – Längs med dagen fick vi mellanrapporter till kontoret och vi räknade bidragen som kom in i insamlingsbössorna. Det var svårt att tro att det var sant, minns Anneli Verkkosaari. I insamlingen deltog faktiskt nästan hälften av invånar"Mailis var sådan att hon ställde upp på vad som helst." ”HUNGERDAGENS MAMMA” Mailis Korhonen i mitten av Pälkäne avdelnings styrelse år 1980. KÄÄNNÄ ? 0809_AVM3_loppuosa_painoon.indd 35 0809_AVM3_loppuosa_painoon.indd 35 8.9.2020 13.10 8.9.2020 13.10
• 36 Hungerdagen 24.–26.9. na i Pälkäne och den inbringade över 12 000 mark. Det kanske inte låter som en hisnande summa, men man kan försöka förstå Pälkänebornas engagemang genom att räkna om det: om alla finländare i dag inspirerades att ge lika mycket som invånarna i Pälkäne på Siskodagen 1980 så skulle katastroffonden få in över 9 000 000 euro i dagens pengar. Men i Pälkäne tog Siskodagen inte slut med att man räknade pengarna. Dagen avslutades med en tackfest. – I Pälkäne fanns det på den tiden många artister, sångare och orkestrar, och alla lovade ställa upp i samma talkoanda, berättar Verkkosaari. De Goda viljans ljus som hade delats ut under dagen dekorerade fönstren i Pälkäne när folk samlades till Siskodagens kyrkkväll i Pälkäne kyrka. Då uppträdde en stor grupp lokala musiker. Erkki Korkama och pastor Olli Lehtipuu talade. Hela Finland nästa Med Siskodagens storsuccé i Pälkäne i ryggen kunde Erkki Korkama och Mailis Korhonen enkelt föra idén vidare i Finlands Röda Kors. Korkama övertalade först bekanta kolleger, verksamhetsledarna för Röda Korsets Egentliga Finlands och Satakunta distrikt. – De tre herrarna marscherade sedan in på centralbyrån och föreslog att ledningen där skulle se hur bra experimentet i Pälkäne utföll – nu ska vi testa det samma i hela landet. Det var så det började, minns Kaija Repo. Röda Korsets hungerdag – då med liten begynnelsebokstav – ordnades för första gången som en riksomfattande kampanj precis enligt modellen i Pälkäne på Siskodagen den 26 november 1981. ”Tanken är att finländarna den dagen prutar på sina matkostnader och donerar skillnaden till FRK:s katastroffond”, stod det i Finlands Röda Kors, Hjälpens världs föregångare. Precis som i Pälkäne året innan var man inriktad på att använda de insamlade medlen till att hjälpa i Afrika. Den nya insamlingen fick ett gott mottagande i Röda Korsets avdelningar. Avdelningarna runt om i landet ordnade egna evenemang och insamlingar med insamlingsbössor och på arbetsplatser och i skolor åt man gröt för att hjälpa nödlidande. Endagsinsamlingen inbringade över 6 000 000 mark eller ungefär 1 000 000 euro. Det var ett strålande resultat för ett evenemang som den stora allmänheten inte hade hört om förut. Kärnan finns kvar Experimentet var lyckat, så man fattade beslut att ordna insamlingen årligen. Under de följande åren etablerades namnet Hungerdagen. Vissa justeringar har gjorts under åren. År 1986 utvidgades Hungerdagen först till ett tvådagarsevenemang och 1 0809_AVM3_loppuosa_painoon.indd 36 0809_AVM3_loppuosa_painoon.indd 36 8.9.2020 13.10 8.9.2020 13.10
• 37 1 2 3 sedan år 1992 har Hungerdagen varat i tre dagar i september, från torsdag till lördag. Tidpunkten för insamlingen har med tiden blivit tidigare under hösten. Trots att kopplingen till Siskodagen bröts finns Mailis Korhonens ursprungliga idé om syskonskap bland människor kvar i insamlingens värderingar. Som namnet antyder samlade man under Hungerdagens första år in medel för att bekämpa hungersnöd i synnerhet i Östafrika. Internationella Röda Korset delade ut stora mängder livsmedelsbistånd i bl.a. Uganda, Etiopien och Angola, och Finlands Röda Kors deltog i arbetet med de medel som hade samlats in till katastroffonden. Under årens lopp har det direkta livsmedelsbiståndet ändå hamnat i skymundan i Röda Korsets arbete, i och med att andra organisationer som FN-organet Världslivsmedelsprogrammet (WFP) har tagit över huvudansvaret för den typen av bistånd. Internationella Röda Korset delar nuförtiden ut livsmedel som nödhjälp bara i undantagssituationer som krig och väpnade konflikter. Men att tyngdpunkten har förskjutits betyder ju inte att Röda Korset inte fortfarande kämpar mot svält – det sker bara på längre sikt, till exempel genom att stärka sårbara samhällens katastroftålighet genom utbildning och utveckling av näringar. Betoningen ligger nu på förebyggande insatser och beredskap. Den andra centrala poängen med Hungerdagen finns kvar. Insamlingen samlar fortfarande in medel till katastroffonden så att pengarna inte på förhand är bundna vid något givet biståndsmål. Med hjälp av den ekonomiska buffert som Hungerdagen skapar kan Finlands Röda Kors skapa beredskap och agera genast när hjälp behövs akut – vare sig det är ute i världen eller i Finland. Människan i huvudrollen Jämfört med Hungerdagens tidiga år har en stor förändring inträffat i hur finländarna använder pengar. Kortbetalningar har redan länge utmanat kontanter och under de senaste åren har nya mobila betalningssätt minskat användningen av kontanta medel ytterligare. Vid sidan om traditionell insamling med bössa satsar Hungerdagen därför allt mer på digitala sätt att bidra till insamlingen. På fyra decennier har Hungerdagen blivit en hela folkets insamling som de flesta känner till från skolan. Röda Korsets insamlingsvästar känner folk igen på långt håll och många gräver fram plånboken innan insamlaren ens hinner säga hej och ge möjlighet att ge ett bidrag. De frivilliga insamlarna får i allmänhet väldigt positiv respons. Så var det också hösten 2015, då flyktingkrisen i Europa kom till Finland och Hungerdagen satte nådde ett rekordresultat på 4 180 000 euro. Många kända finländare har under årens lopp ställt upp som frivilliga insamlare och kampanjansikten, från skådespelaren Jasper Pääkkönen till president Tarja Halonen . Företag, föreningar och andra samfund har också tagit till sig Hungerdagen. I huvudrollen under Hungerdagen står ändå alltid helt vanliga människor: Röda Korsets frivilliga insamlare, de frivilliga som ser till att hjälpen når fram, varje givare och förstås den sista länken i kedjan av hjälp – den människa som är i behov av hjälp. Så är det även i år, när Röda Korsets Hungerdagsinsamling 24–26 september ordnas i hela Finland för 40:e gången. Fast i riktigt hela Finland är det ju inte 40:e gången. I den lilla byn Onkkaala, där allt fick sin början, firade man sitt 40-årsjubileum redan förra året. Om man räknar från Siskodagens insamling i Pälkäne är årets Hungerdagen nämligen redan den 41:a. Det är något som Pälkäneborna, som annars är rätt ödmjuka av sig, med skäl är stolta över. – Inte tror jag att någon i Röda Korset nu längre är besviken att vi då tog till oss en lite galen idé, myser Anneli Verkkosaari. ? 1 Under de första Hungerdagarna samlade man in medel i synnerhet för Östafrika. Biståndsarbete i Etiopien 1986. 2 Tack vare de medel som samlas in under Hungerdagen är Röda Korset redo att hjälpa snabbt. Ett ebolasjukhus i Sierra Leone 2014. 3 Många bekanta ansikten har ställt upp som hungerdagsinsamlare under åren. Jasper Pääkkönen deltog i Hungerdagen åren 2006–2007. "Inte tror jag att någon nu längre är besviken att vi tog till oss en galen idé." 0809_AVM3_loppuosa_painoon.indd 37 0809_AVM3_loppuosa_painoon.indd 37 8.9.2020 13.10 8.9.2020 13.10
• 38 S imon Mbhekwa Jele , 60, och hans svägerska Roster Jele , 59, står i butiken och signalerar att de behöver hjälp av biträdet. De vill jämföra priser på olika matoljeprodukter. Det finns många märken och prisskillnaderna förbryllar Jeles, eftersom de inte kan siffrorna. I hela sitt liv har de levt i fattiga förhållanden på landsbygden i Eswatini. Problemen började med väderfenomenet El Niño åren 2015–2016. Efter det följde flera exceptionellt torra år och ett nytt El Niño-fenomen 2018– 2019. I mars i år kom det några små regn, men de väntades redan i oktober förra året. När regnen kom så sent räckte det inte för att ge liv åt åkrarna. Jeles handlade senast för ungefär en månad sedan, när Eswatiniska Röda Korset senast delade ut kontantbidrag. Bidraget delas ut med stöd av Finlands Röda Kors och Europeiska unionen och avser att lindra hungersnöden på landsbygden. Roster Jeles varukorg fylls av de viktigaste baslivsmedlen: majsmjöl, ris, bönor, kycklingbuljongtärningar och matolja. I butiken finns också mycket annat, till och med glasspinnar med tjock chokladglasering, men jämfört Mottagaren av Röda Korsets kontantbidrag kan själv bestämma vad pengarna ska användas till. Det bästa är vetskapen att ens barn inte behöver gå hungriga till skolan. – Mina barnbarn skulle säkert ha svultit ihjäl om vi inte hade fått hjälp, säger Simon Mbhekwa Jele från Eswatini, som tidigare hette Swaziland. TEXT TIINA LEINONEN BILDER VILLE PALONEN med baslivsmedlen är de priserna skyhöga. Jeles tittar inte ens åt läckerheterna. De har rest cirka 15 kilometer för att handla nära gränsen till Sydafrika, för här räcker pengarna till mer än inne i landet. – Mina barnbarn är nöjda när de ser mig komma hem med säckar med mat, konstaterar Simon Mbhekwa Jele. I Eswatini har man inte fått en god skörd sedan år 2014. Åren 2015–17 slog skörden helt fel. Åren 2018– 19 var det också mycket svagt och bara i vissa delar av landet kunde man skörda. Därför får 2 200 eswatinier ett kontantbidrag på 700 lilangano eller ungefär 38 euro av Röda Korset. Pengarna i mobilen På Eswatiniska Röda Korsets kansli gör sig ekonomikoordinator Duduzile Dlamini , projektkoordinator Siphilele King’s Birthday Mkhonta och Finlands Röda Kors biståndsarbetare, programkoordinator Denise Avelino och kontantbidragsplanerare Marika Malinen , sig redo att överföra pengar till mottagarnas telefoner. Denise Avelino kontrollerar uppgifterna, bland annat budgeten och mottagarförteckMat och självaktning ningen. Marika Malinen säger att man över King’s Birthdays axel kan se hur betalningarna görs från det lokala Röda Korsets konto till mottagare i Somntongo-området, där följande utdelning sker. Efter hand knappar Mkhonta och Dlamini in detaljer i tabellen. Alla skeden av kontantbetalningsbidragen har inte automatiserats, men systemet utvecklas hela tiden. Det går undan och kvitteringar om att pengarna har nått fram börjar dyka upp i tabellen. Just nu hörs SMS-signaler i mobiler i många hem på landsbygden i Somntongo. På kansliet dyker en felanmälan upp på datorskärmen: en mottagare har inte gått att nå per SMS. Mobilbetalningen har inte gått fram, antagligen för att mottagaren inte har registrerat sitt nummer. Marika Malinen förklarar att alla inte har det födelseattest eller ID-kort som gör det möjligt att registrera sitt nummer. – Den personen får sina pengar i kontantutdelningen nästa dag. Om hen har ett funktionshinder och inte kan komma till utdelningsplatsen för vi pengarna till hen, berättar Malinen. Lugn i sinnet Eftersom alla som bor på landsbygden inte har mobiltelefoner som kan ta emot betalHungerdagen 24.–26.9. "Jag orkar inte med den här fattigdomen längre." 1 2 0809_AVM3_loppuosa_painoon.indd 38 0809_AVM3_loppuosa_painoon.indd 38 8.9.2020 13.10 8.9.2020 13.10
• 39 ningen får en del fortfarande sina pengar i kontanter. Även mobilpengarna måste växlas till kontanter i en av den lokala teleoperatörens kiosker eller hos Röda Korset innan man kan gå till butiken och använda pengarna. Så varför inte bara dela ut sedlar? – Mobilbetalningen är ett säkert alternativt. Ingen ser att man har fått en inbetalning till mobilkontot och på landsbygden finns det tätt med platser där man kan lyfta pengarna, säger Denise Avelino. På landsbygden i Eswatini är det i allmänhet kvinnorna som har ansvaret för att köpa familjens mat och de flesta mottagarna av kontantbidrag är också kvinnor. Mammorna i butiken tycker det är rätt, eftersom män enligt dem skulle köpa alltför ensidig mat. Det viktigaste bidraget ger är ändå lugn i sinnet. – Att man vet att barnen får morgonmål innan de går till skolan och att de får gå och lägga sig mätta i magen, förklarar Nomcebo Mabuyakhulo . Eswatiniska Röda Korsets enkäter visar att de flesta köper livsmedel för pengarna de får. I vissa familjer gör ekonomin det möjligt att betala transport-, sjukvårdsoch skolavgifter. Trots att största delen köper samma produkter som de skulle få i Röda Korsets livsmedelsutdelning tycker många att kontantbidraget är ett bättre alternativ. – Det är bra för självkänslan att man själv får bestämma vad man köper. Många känner att de har fått sitt människovärde igen, säger Denise Avelino. Sakhile och Nomcebo Mabuyakhulo bekräftar att det känns speciellt bra att få ett kontantbidrag. – Grannarna var redan trötta på oss eftersom vi har varit tvungna att be dem om hjälp så många gånger. Innan de sista hjälpmottagarna kan ge sig av till butik och torg med sina pengar måste de svara på en enkät som lokala frivilliga har gjort upp. Den digitala blanketten är ett viktigt verktyg för att till exempel undvika korruption. Samtidigt samlar man in information om hur väl hjälpen motsvarar mottagarnas behov. Ensamförsörjare på gamla dar Simon Mbhekwa Jele och Roster Jele har handlat färdigt. Utanför butiken uttrycker de sin glädje över att de nu omfattas av Röda Korsets bistånd. Annars skulle maten igen vara slut och då skulle de kanske bara ha blad av vildspenat och lite okra på tallriken. De vet väl vilka problem svälten orsakar. Simon Mbhekwa är rädd att hans barnbarn dör utan bidraget. – Ett av barnen har diabetes. När vi inte har något att äta leder det till undernäring och svår undervikt. Man kan försöka kontrollera sjukdomen med mat, men det förutsätter att man har mat. Roster Jele berättar att hon får högt blodtryck när hon går hungrig. – När vi har mat igen sjunker blodtrycket till det normala. Simon Mbhekwa Jele godkändes som mottagare av mobilpengar när torkan hade berövat honom hans utkomst och han vid nästan 60 års ålder blev ensamförsörjare. När han blev änkling blev han också ensam med ansvaret för sina två föräldralösa barnbarn. Sorger har han haft gott om i livet och även en bra dag blir han lätt nedstämd. – Det känns illa att jag inte kan erbjuda barnen ett anständigt liv. De får inte gå i skola eftersom jag inte har råd med skolavgifterna. Vi har inte ens ett eget hus, utan vi bor hos släktingar, säger han tyst. – Jag orkar inte med den här fattigdomen längre. Jag vill gärna dö ifrån den. Även i år blir skörden i Eswatini usel. – Titta där, det är den enda åkern i det här området som kanske kan ge någon skörd, pekar Roster Jele på vägen hem. – Och den åkern ger inte heller så mycket skörd att det finns något att köpa. Vägen från butiken till Roster Jeles gård går längs en gropig väg i böljande terräng. På gården är stämningen yster när Roster och Simon Mbhekwa bär säckarna med mat fram till kokhuset. Det lasset var efterlängtat. Men Simon Mbhekwa är inte framme än. Han pekar mot följande kulle. Där finns hans hem och det är flera kilometer dit, längs med ännu mindre vägar. Han leder fram sina åsnor, som han imorse lämnade här för att vänta på honom. Åsnor är bra på att bära matsäckar när krafterna börjar tryta hos en åldrande man. Men det har blivit för sent, så Simon Mbhekwa övernattar hos sin bror. På morgonen lastar han sina säckar och leder hem åsnorna och maten. ? 1 En gång i månaden får eswatiniern Roster Jele, 60, ett kontantbidrag på cirka 40 euro av Röda Korset för att köpa livsmedel. 2 Röda Korsets frivilliga Nokuthula Dlamini och Danana Nxumalo intervjuar alla som får bidrag. Delta i Hunger­ dagen! U nder Hungerdagen 24–26 september samlar vi igen in pengar till Finlands Röda Kors katastroffond. Tack vare katastroffonden kan Röda Korset snabbt hjälpa katastrofoffer runt om i världen och olycksoffer i Finland. I samband med coronakrisen hjälper Röda Korsets frivilliga i hemlandet i synnerhet utsatta människor. Viktiga hjälpformer är utdelning av livsmedelsbistånd och munskydd samt hjälp med butiksbesök och andra ärenden för dem som tillhör riskgrupper. De pengar som samlas in i samband med Hungerdagen används också till att hjälpa offer för plötsliga olyckor, utbilda volontärer inom psykiskt stöd och första omsorgen och bland annat stöda Frivilliga räddningstjänstens verksamhet. Ute i världen används katastroffondspengar både till att stävja coronakrisen och till att hjälpa offer för naturkatastrofer och konflikter. Under Hungerdagen kan var och en hitta sitt sätt att hjälpa, antingen som frivillig insamlare eller som givare – trots coronan! Läs mer och delta: hungerdagen.fi Ge ett bidrag till katastroffonden På webben: www.hungerdagen.fi Via SMS: skicka meddelandet SPR till nummer 16499 (15 €) Med bankgiro: Katastroffondens konto FI52 5000 0120 4156 73, referens 5173 Via MobilePay: nummer 10900 Via Pivo: nummer 888500 Insamlingstillstånd: POL-2015-8798 & ÅLR 2019/7863 INTÄKTERNA FRÅN HUNGERDAGEN hjälper även här hemma. Frivilliga bygger upp ett reservsjukhus. B E N JA M IN S U O M E L A 0809_AVM3_loppuosa_painoon.indd 39 0809_AVM3_loppuosa_painoon.indd 39 8.9.2020 13.10 8.9.2020 13.10
• 40 Finlands Röda Kors nya ordförande Elli Aaltonen lovar kämpa för organisationsverksamhetens uppskattning. TEXT KIMMO HOLOPAINEN BILD KATJA TÄHKÄ För de frivilliga FINLANDS RÖDA KORS valde arbetslivsprofessor Elli Aaltonen till ny ordförande. nen framför allt erfarenhet från hemlandet. Medan Torstila som tidigare diplomat och statssekreterare vid utrikesministeriet var en expert på internationell politik har Aaltonen jobbat inom finländsk socialpolitik. I början av sin karriär var Aaltonen bland annat chef för ett äldreboende i Punkaharju, socialsekreterare i Nyslott och socialdirektör i Nurmes. Till utbildningen är Aaltonen, som är född i Säminge, doktor i samhällsvetenskaper. – I mig får Röda Korset en ordförande med lång erfarenhet inom socialpolitik och socialskydd. Jag vill samarbeta och främja Röda Korsets sak i det finländska samhället. Jag har inte behov att själv synas, men en stark vilja att visa Röda Korset utåt, säger hon själv. Som ordförande lovar Aaltonen utnyttja sin röst och sina nätverk för att höja uppskattningen för frivilligarbetet. Politiska beslutsfattare verkar idag ibland glömma bort hur viktigt organisationsfältet och frivilligverksamheten är för hela samhällets välmående. – Till exempel i samband med behandlingen av lagpaket kring socialoch hälsovården har jag många gånger tänkt på hur litet det civila samhället syns i lagtexterna, säger Aaltonen. – Jag försöker påverka för att politiska beslutsfattare på alla nivåer ska förstå samhällsansvar, så att de ser det tillräckligt brett. Det ska vara något som är gemensamt för den offentliga makten, det civila samhället och näringslivet. Det ska finnas ett långsiktigt partnerskap mellan frivilligorganisationer och myndigheterna som bygger på en gemensam värdegrund. Och finansieringsbasen måste vara hållbar. F inlands Röda Kors ordinarie stämma i Vasa valde Elli Aaltonen, 66 år och arbetslivsprofessor vid Tammerfors universitet, till ny ordförande. Aaltonen, som bland annat varit generaldirektör för Folkpensionsanstalten, överdirektör för Regionförvaltningsverket i Östra Finland och länets socialoch hälsovårdsråd, blev enhälligt vald. I sitt tacktal från Helsingfors konstaterade Aaltonen att ordförandeskapet i Finlands Röda Kors är hennes livs viktigaste förtroendeuppdrag. Som ordförande lovade hon framför allt arbeta för att volontärerna ska orka vara engagerade och för att frivilligarbete ska uppskattas i samhället. – Jag vill se till att hjälparna orkar hjälpa. De frivilliga är guld värda för Röda Korset så dem ska vi ta hand om. Frivilliginsatser behöver värdesättas mer i hela samhället, sade Aaltonen. Gemensamt samhällsansvar Jämfört med föregångaren Pertti Torstila , som vid 74 års ålder tackade för sig efter sex år vid rodret, har Elli Aalto0809_AVM3_loppuosa_painoon.indd 40 0809_AVM3_loppuosa_painoon.indd 40 8.9.2020 13.10 8.9.2020 13.10
• 41 Röda Korsets nya ordförande tvekar inte att ta ställning för det offentliga stödet för organisationsfältet. Enligt en färsk utredning från finansministeriet planerar man att skära ned långt över 100 miljoner euro från socialoch hälsovårdsorganisationernas finansiering. Nedskärningarna har förklarats med minskade tipsmedel. – Vi lever mitt i en pandemi där vi behöver det civila samhället, gemensamt ansvar och vi-anda mer än någonsin. Samtidigt har vi – helt berättigat – tyckt att det är nödvändigt att bevilja miljarder i tilläggsstöd för näringslivet och för att finansiera socialskyddet. Jag tycker att det inte ens borde vara en fråga för politiska beslut att trygga en tillräcklig finansiering för socialoch hälsovårdsorganisationer. Det borde vara så självklart att glappet i finansieringen skulle ha åtgärdats av tjänstemän redan vid beredningen av budget, säger Aaltonen förbluffad. – Om jag var politiker så skulle jag rent ut sagt skämmas över att tvingas dra en lans för den här saken. Den första kvinnan Elli Aaltonen är medlem i Finlands Röda Kors avdelning i Borgå. Tidigare förtroendeuppdrag inom organisationen har hon inte. – Enligt mina värderingar har jag alltid varit en rödakorsare, även om min verksamhet i organisationen närmast har begränsat sig till insamlingar och Hungerdagen. I mina offentliga uppdrag har jag gjort mycket samarbete med Röda Korset bland annat kring mottagningen av asylsökande och Frivilliga räddningstjänsten, berättar Aaltonen. Förtroendeuppdrag inom andra organisationer har Aaltonen en lång lista av. Hon har bland annat verkat inom Centralförbundet för de gamlas väl, Rädda barnen, Mannerheims Barnskyddsförbund, socialoch hälsovårdsbranschens takorganisation SOSTE och handikapporganisationer. – Jag har alltid velat behålla kontakten till organisationerna. Det är viktigt redan för att man som tjänsteman inte ska börja gå med ”skygglappar”. Jag har sagt att kommunala chefer alla borde ha obligatorisk praktik inom organisationer, så att de ser hur viktig den lokala organisationsoch frivilligverksamheten är för kommuninvånarnas välmående – och det tycker jag fortfarande. Men Elli Aaltonens exceptionella kunnande inom socialoch hälsopolitik är inte det enda som skiljer henne från alla sina föregångare som ordförande för Finlands Röda Kors. Röda Korset har letts av flera finländska märkespersoner börjande med Carl Gustaf Emil Mannerheim , men Elli Aaltonen är den första kvinnan som har valts till ordförande. För Aaltonen kom den uppgiften som en överraskning. – Ordförandes kön borde inte i sig vara av betydelse idag, men med tanke på historien och hur kvinnodominerade socialoch hälsovårdsorganisationer i allmänhet brukar vara är det intressant. Men könets betydelse fortsätter att minska och det är naturligtvis den enda rätta riktningen, säger Elli Aaltonen. En symbolisk betydelse har det i alla fall. Och efter 143 år var det säkert redan dags att få en toppkvalificerad kvinna på posten. (red. anm.) ? ORDINARIE STÄMMAN är Finlands Röda Kors högsta beslutande organ som sammanträder vart tredje år och väljer organisationens högsta förtroendevalda och slår fast riktlinjerna för verksamheten för följande treårsperiod. I år var det meningen att stämman skulle hållas i Vasa i början av juni, men coronavirusepidemin ändrade på de planerna. Stämman flyttades till september och för att minimera riskerna genomfördes den till slut via distansförbindelser decentraliserat från tio olika distriktsorter. I Vasa samlades stämmans presidium och det lokala rödakorsdistriktet. Dessutom komprimerades stämman, som i allmänhet pågår två dagar, till bara en dag. Den ordinarie stämma som går till historien valde arbetslivsprofessor Elli Aaltonen till ordförande för Finlands Röda Kors. Till vice ordförande utsågs Ann-Mari Audas-Willman från Vasa, Laura Musta från Helsingfors och Harri Virta från S:t Karins. Till medlemmar i Röda Korsets styrelse valdes Outi Forsblom från Tikkala, Harri Jokiranta från Seinäjoki, Katja Kuusela från Esbo, Marju Pihlajamaa från Punkalaidun, Jarno Rasinkangas från Uleåborg och Ruut Rissanen från Tammerfors. Till ordförande för Röda Korsets fullmäktige utsågs Otto Kari från Helsingfors. Stämman godkände också en ny verksamhetsstrategi för Finlands Röda Kors. Under åren 2021–2023 fokuserar Röda Korset speciellt på att utveckla lokal hjälpberedskap, försvara medmänsklighet och bidra till välmående samhällen. Värd för ordinarie stämman år 2023 är Röda Korsets Savolax-Karelens distrikt i Joensuu. Ordinarie stämma på coronans villkor PÅ GRUND AV coronavirusläget genomfördes Röda Korsets ordinarie stämma på distans. Bara presidiet sammanträdde i Vasa. LI N U S LI N D H O L M ”Enligt mina värderingar har jag alltid varit en rödakorsare.” 0809_AVM3_loppuosa_painoon.indd 41 0809_AVM3_loppuosa_painoon.indd 41 8.9.2020 13.10 8.9.2020 13.10
• 42 R oberto ”Roope” Battilana , 34 och bosatt i Nurmijärvi, bestämde sig för att prova på blodgivning som ett sätt att bearbeta sin lilla rädsla för att bli stucken. Det lyckades, så han har fortsatt ge blod sedan dess. – Efter en blodgivning frågade blodtjänstsköterskan om jag hade hört om Stamcellsregistret. Det hade jag inte, men när jag fick veta mer bestämde jag mig för att gå med. Det kändes rätt, helt enkelt. Det var år 2012. Till sin förvåning fick Roberto redan följande år ett samtal från registret: just han är kanske en lämplig givare för en patient. – Jag blev kallad till mer undersökningar. Jag var lite spänd, för då visst jag inte alls vad som skulle hända. När resultaten blev klara visade det sig ändå att jag inte var den mest lämpliga givarkandidaten, säger Roberto. För att en stamcellstransplantation ska lyckas är det viktigaste att patient och givare har matchande vävnadstyp. Det finns tusentals olika vävnadstyper. Först kartlägger man patientens eventuella syskon. Om det inte ger en lämplig givare vänder man sig till givarna i registret. Först nästan, sen mitt i prick År 2015 blev Roberto för andra gången kallad till undersökningar som en potentiell ”match”. Även den gången var det någon annan som till slut var en bättre givare. När telefonen ringde för tredje gången i februari 2016 tänkte Roberto redan på förhand att han inte blir vald den gången heller. Tredje gången gillt Nurmijärvibon Roberto Battilana började ge blod för att bli av med sin rädsla för att bli stucken. Det lyckades så väl att han också blev stamcellsgivare. TEXT KAISU MAIJALA BILDER JANNE NURMI ROBERTO BATTILANA uppmuntrar i synnerhet unga män att gå med i Stamcellsregistret, eftersom de är en bristvara. – Men kort därpå ringde koordinatorn från Stamcellsregistret upp mig och frågade om jag fortfarande är villig att donera stamceller; jag var den givare som matchade bäst. Sitt svar behövde Roberto inte fundera på. Sedan han gick med i registret har det stått klart för honom att han ställer upp hela vägen. När Roberto frågade vad det är för en person som eventuellt får hans stamceller av honom fick han bara veta att det var en vuxen kvinna. Det räckte bra. Roberto säger att han efter sin upplevelse förstår att stamcellsdonationerna sköts anonymt. – Till syvende och sist är det det samma vem som får hjälp. Det som är viktigt är bara att du kan ge någon i en riktigt svår situation en ny chans genom en stamcellsdonation, konstaterar han. Att patienter och givare förblir anonyma för varandra är viktigt både med tanke på integritetsskyddet och för att förhindra felaktiga donationsmotiv. Vem patienten är eller hur berörande hens historia är ska inte avgöra om man får hjälp eller inte. Stamceller i rörelse Följande steg i processen var en grundläggande hälsogranskning för att garantera att transplantationen skulle vara trygg. Efter att man fick grönt ljus på den punkten kunde sjukhuset inleda förberedande vårdåtgärder för patienten. Donationen måste tidsmässigt gå ihop med patientens situation eftersom transplantationen föregås av kon0809_AVM3_loppuosa_painoon.indd 42 0809_AVM3_loppuosa_painoon.indd 42 8.9.2020 13.10 8.9.2020 13.10
• 43 ditionering som trycker ner patientens egen sjuka benmärg. Att transplantationen kan göras vid rätt tidpunkt är kritiskt för patientens överlevnad. För Roberto kom den avgörande tidpunkten i slutet av maj. Stamceller samlades upp ur hans blodomlopp. Ett annat sätt, som idag använde mer sällan, är att samla in stamcellerna ur benmärgen under narkos. För att Robertos stamceller skulle öka i antal och röra på sig i blodet i stället för att hålla till i benmärgen som vanligt injicerades han med tillväxtfaktor under fyra dagar före transplantationen. Injektionerna orsakade lite värk i höftregionen, men det hjälpte att vila och ta värkmedicin. Sjukledig var Roberto hela donationsveckan. På själva donationsdagen körde Robertos bättre hälft honom från Nurmijärvi till Mejlans. Han fick lägga sig i en sjukhussäng, gavs smärtstillande medicin och så placerades kanyler i båda armvecken. Därefter kopplades insamlingsapparaten till honom, så att blodet kom ut ur ena armen och in igen i den andra. Däremellan samlade apparaten in de värdefulla stamcellerna och lät lite som en tvättmaskin som håller på och centrifugerar. Processen pågick i ungefär åtta timmar. Roberto fick tiden att gå genom att titta på film och prata med vårdpersonalen. – Jag skulle säga att själva donationen egentligen gick ut på att vänta. Lindrigt obehaglig väntan, det är allt, säger Roberto. Följande morgon kände han sig redan som vanligt, bara lite trött. Tack per post Ungefär ett år efter donationen tog Roberto kontakt med Stamcellsregistret och frågade hur transplantationspatienten mådde. Han fick höra att transplantationen hade lyckats väl och att kvinnan hade blivit frisk. – Det var en lättnad. Det kändes verkligen fint att jag hade kunnat hjälpa, berättar Roberto. För den som återhämtar sig efter en stamcellstransplantation är ett år en kort tid och inget är säkert. Roberto fick ändå ett mer konkret avslut i januari 2019. Då fick han nämligen ett personligt om än anonymt tackbrev av mottagaren av hans stamceller. Kvinnan berättade i brevet om sina upplevelser och hur viktigt det var för henne och hennes familj att hon hade blivit frisk. – Det var otroligt fint att personligen få höra att mottagarens hälsa hade varit god redan i flera års tid och att hon hade kunnat återgå till att leva ett normalt liv. I de internationella register som man använder för att hitta stamcellsdonatorer finns det sammanlagt över 30 miljoner personer, men Roberto är ett levande exempel på att cirka 30 finländare varje år visar sig vara en livräddare för någon patient. Ju fler medlemmar registret har, desto mer sannolikt är det att man hittar en lämplig givare. Någon självklarhet är det inte. Även det finländska registret behöver fler givare i åldern 18–35 år och i synnerhet män, eftersom de utgör en minoritet i registret. – Jag vill inte säga att jag är en hjälte, men jag vill uppmuntra alla som är i 20–30-årsåldern att själva ta reda på mer, säger Roberto. – Tänk igenom det ens en gång, så pärtar det inte när åldersgränsen för nya givare kommer emot. När allt matchar kan en stamcellsdonator ge en gåva av många år av livstid till en annan människa. Att tänka på det gör fortfarande Roberto ödmjuk. – Jag skulle inte tveka en sekund att göra det igen. ? Hjälp även under exceptionella förhållanden CORONAPANDEMIN HAR också vänt upp och ner på den internationella stamcellslogistiken. I normala fall organiserar Blodtjänst Stamcellsregistrets kurirverksamhet där frivilliga anställda på Blodtjänst reser utomlands och avhämtar transplantaten och levererar dem till det sjukhus som vårdar patienten. På grund av de resebegränsningar som infördes i och med pandemin övergick man till att använda en kommersiell kurirfirma. Det är inte helt bekymmersfritt att använda kurirfirman, eftersom man på förhand måste informera Gränsbevakningsväsendet om varje utländsk kurir som kommer till Finland. Kurirerna får inte röra sig fritt i Finland, utan måste lämna flygfältet så fort de har anlänt, endast använda taxi och bo på flygplatshotell. De utländska kurirerna levererar transplantat till en kontorscontainer på Blodtjänsts gård och därifrån sköter Blodtjänsts kurir leveransen till sjukhuset. Mervi Alalantela har varit kurir på Blodtjänst i flera år och säger att hon beundrar den uppfinningsrikedom som internationella kurirer använder för att genomföra sin livsviktiga resa från ett land till ett annat. – Trots alla ändrade flyg och omvägar har kurirerna varit vänliga, även om de verkar ganska trötta. Oron över hur allt ska fungera under avvikande förhållanden påverkar säkert oss alla. Trots att situationen är exceptionell är den starkaste känslan tacksamhet över att den patient som behöver en stamcellstransplantation får den hjälp hen behöver. – En kurirfärd från Stenhagen till Mejlans sjukhus är inte värd mindre än när man avhämtar ett transplantat från ett annat land. Det handlar alltid om att rädda ett människoliv, säger Alalantela. SANNA KETTUNEN "Det kändes fint att jag hade kunnat hjälpa." BLODTJÄNSTS kurir Kirsi Turkki för ett transplantat som har kommit från Tyskland från Stenhagen till Mejlans sjukhus. 0809_AVM3_loppuosa_painoon.indd 43 0809_AVM3_loppuosa_painoon.indd 43 8.9.2020 13.10 8.9.2020 13.10
• ”ON ILMEISTÄ, että monetkin erilaiset virukset pystyvät elämään terveen ihmisen elimistössä hyvässä sovussa, mitään tautioireita aiheuttamatta. Tällainen tartunnankantaja voi tietämättään levittää viruksia edelleen toisiin ihmisiin, joissa tartunta kehittyy sairaudeksi. Näyttää siltä, että tietomme virusten esiintymisestä terveissä ihmisissä ovat nykyisin vasta alkuasteellaan.” SUOMEN PUNAINEN RISTI 3–4/1950 Helsingin kaupunginlääkäri, sittemmin professoriksi nimitetty T.W. Wartiovaara (1906– 1991) varoitti Suomen Punaisen Ristin lukijoita virusten petollisuudesta. Vuosien takaa ? Åren går Pahankuriset virukset Besvärliga virus ”DET ÄR uppenbart att flera olika virus kan leva i kroppen på en frisk människa utan att orsaka några som helst sjukdomssymptom. Bäraren av en sådan smitta kan sig själv ovetande sprida viruset vidare till andra människor, som sedan utvecklar sjukdomen. Det verkar som om vår kunskap om virus i friska människor är i sin linda.” FINLANDS RÖDA KORS 3–4/1950 Helsingfors stadsläkare, sedermera professor T.W. Wartiovaara (1906–1991) varnar läsarna av Finlands Röda Kors medlemstidning för lömska virus. 0809_AVM3_loppuosa_painoon.indd 44 0809_AVM3_loppuosa_painoon.indd 44 8.9.2020 13.10 8.9.2020 13.10
• Hakemisto 0809_AVM3_loppuosa_painoon.indd 45 0809_AVM3_loppuosa_painoon.indd 45 8.9.2020 13.10 8.9.2020 13.10
• SP R / V ill e Pa lo n e n / P O L20 15 -8 79 8 /3 .1 1. 20 15 Välitä. Osallistu. Autat. Tulevaisuutta on vaikea suunnitella, jos jokainen päivä on selviytymistaistelua nälkää vastaan. Auta 16-vuotiasta Thabilea, Melusi-vauvaa ja muita, joiden henkeä eteläisen Afrikan vakava ruokakriisi uhkaa. Lähetä viesti SPR15 numeroon 16499 (15 €) Näe nälkä. Lahjoita elämä. Ilman ruokaa ei ole toivoa. 0809_AVM3_loppuosa_painoon.indd 46 0809_AVM3_loppuosa_painoon.indd 46 8.9.2020 13.10 8.9.2020 13.10
• Punaisen Ristin Kallio-Käpylän osaston vapaaehtoinen Sanna Pesonen jakaa suojamaskeja kaupunkilaisille. TEKSTI JA KUVA KIMMO HOLOPAINEN Mistä maskijakelussa on kyse? – Me avustamme Helsingin kaupunkia jakamalla kasvomaskeja haavoittuvassa asemassa oleville kaupunkilaisille koronavirukselta suojautumiseksi. Kaupunki toimittaa maskit, ja me jaamme ne tarvitseville Kallio-Käpylän osaston toimistolta. Meitä on vuorossa viitisen vapaaehtoista kerrallaan, ja lisäksi paikalla on varmuuden vuoksi vartija – tosin minkäänlaisia ongelmia ei ole ollut. Kuka maskeja saa hakea? – Erityisesti maskit on tarkoitettu vähävaraisille, mutta emme me ihmisten taustoja ja varallisuutta utele. Maskit on pakattu neljän pakkauksiin, ja kaikki pyytäjät saavat pakkauksen. Moni on osunut paikalle sattumalta ja ollut tyytyväinen saatuaan maskeja. Pakkauksia on mennyt pari sataa päivässä. Millaista palautetta olette saaneet? – Ihmiset ovat olleet tosi iloisia. Moni on ilahtunut kuullessaan, että maskit eivät ole kertakäyttöisiä vaan pestäviä kestomaskeja. Kaikille kävijöille annetaan ohjeet maskien käyttöön ja pesemiseen. Toiset jäävät hetkeksi juttelemaan vapaaehtoisten kanssa. Selvästi huomaa, että monella on korona-aikana tarvetta myös juttuseuralle. Miten turvallisuudesta huolehditaan? – Jokainen vapaaehtoinen pesee ja desinfioi kätensä tullessaan vuoroon ja käsitellessään maskeja. Asiakkaita kohdatessa käytetään maskia ja käsineitä, ja turvavälejä pyritään noudattamaan. Maskit jaetaan ulko-ovelta, jotta sisätiloissa ei tulisi turhaa oleskelua. Itsestään selvää tietysti on, että jakeluvuoroon ei tulla, jos vapaaehtoisella tai hänen lähipiirissään on sairauden oireita. Miten osastonne toimii koronaepidemiassa? – Osaston vapaaehtoisia on osallistunut asiointiapuun ja lääkejakeluun. Lisäksi olemme toimittaneet esimerkiksi VVA ry:n pyynnöstä vettä ja elintarvikkeita asunnottomien toimintakeskuksiin. Osaston perustoiminnoista suuri osa on koronan takia tauolla, koska niin toimintaryhmissä kuin vapaaehtoisissa on paljon riskiryhmäläisiä. Kaikkea ei voi tehdä etänä. Olemme kuitenkin mieluummin hiukan liian varovaisia kuin otamme yhtään riskiä. ? 47 Koronalta suojaan SANNA PESONEN, 37, on Punaisen Ristin Kallio-Käpylän osaston varapuheenjohtaja ja monitoiminainen. Avun kasvo SP R / V ill e Pa lo n e n / P O L20 15 -8 79 8 /3 .1 1. 20 15 Välitä. Osallistu. Autat. Tulevaisuutta on vaikea suunnitella, jos jokainen päivä on selviytymistaistelua nälkää vastaan. Auta 16-vuotiasta Thabilea, Melusi-vauvaa ja muita, joiden henkeä eteläisen Afrikan vakava ruokakriisi uhkaa. Lähetä viesti SPR15 numeroon 16499 (15 €) Näe nälkä. Lahjoita elämä. Ilman ruokaa ei ole toivoa. 0809_AVM3_loppuosa_painoon.indd 47 0809_AVM3_loppuosa_painoon.indd 47 8.9.2020 13.10 8.9.2020 13.10
• Tukena joka käänteessä LähiTapiola tukee Punaisen Ristin työtä ihmisten auttamiseksi poikkeustilanteessa ympäri Suomea. lahitapiola.fi 0809_AVM3_loppuosa_painoon.indd 48 0809_AVM3_loppuosa_painoon.indd 48 8.9.2020 13.10 8.9.2020 13.10