Ole hyvä ja käytä tulostamiseen lehden omasta valikosta löytyvää tulostuspainiketta.
Avun maailma on myös Veripalvelun lehti SUOMEN PUNAISEN RISTIN LEHTI | FINLANDS RÖDA KORS TIDNING Hjälpens värld Unohdetut uhrit Katastrofit eivät pysähdy rajalle Bortglömda offer Katastrofer känner inga gränser Punainen Risti auttaa Ukrainassa Röda Korset hjälper i Ukraina Kriisituki auttaa yli pahimman 3 2022 AVM3_2022_alkuosa.indd 1 AVM3_2022_alkuosa.indd 1 6.9.2022 15.24 6.9.2022 15.24
Sisällys ? Innehåll Pääkirjoitus ? Editorial Kriisi ei odota vuoroaan SUOMEN PUNAISEN RISTIN parin viime vuoden aikana alkaneita isoja avustusoperaatioita yhdistää yllättävä tekijä. Vaikka kriisit ovat alkaneet kauempana, apua on tarvittu lähes välittömästi myös Suomessa. Sekä me täällä kotimaassa että koko Punaisen Ristin kansainvälinen liike olemme tehneet paljon töitä vastaanottaaksemme Afganistanin vallanvaihtoa ja Ukrainan kriisiä pakenevat ihmiset sekä tukeaksemme koronaviruspandemiasta kärsiviä. Ilmastonmuutos lisää äärimmäisiä sääilmiöitä koko maailmassa, eivätkä niiden vaikutukset pysähdy valtioiden rajoille. Euroopan laajojen kesähelteiden kaltaiset sääilmiöt toistuvat yhä useammin ja vaativat toimintaa myös Punaiselta Ristiltä. Maailman kriisit eivät ota jonotusnumeroita. Itä-Afrikan kuivuus ja Pakistanin tulvat aiheuttavat valtavaa kärsimystä, johon Punaisen Ristin on pyrittävä vastaamaan samanaikaisesti Ukrainan kriisin jatkuessa. Vaikutukset heijastuvat kriisistä toiseen. Kun avuntarve on suurta, on pakko pohtia, miten kansainvälistä apua pystytään tarjoamaan riittävästi. Humanitaarisille avustusjärjestöille tilanne ei ole uusi. Paljon näkyvyyttä saavien konfliktien ja katastrofien varjoon jää jatkuvasti paljon kärsimystä ja hätää, jonka puolesta on vaikeaa saada ihmisiä liikkeelle. Suomalaisten tuki Ukrainan kriisin uhreille on ollut tärkeää ja ainutlaatuista. Tämän syksyn Nälkäpäivässä toivomme myötätuntoa ja tukea myös muiden konfliktien ja katastrofien uhreille. Jokainen meistä voi lähteä keräämään tai tehdä lahjoituksen. Keräystuotot ohjataan Punaisen Ristin katastrofirahastoon, josta apu lähtee liikkeelle nopeasti, olipa avun tarve maailmalla tai täällä Suomessa. Uskon, että lähellä kohdattu hätä auttaa ymmärtämään avun tarvetta myös kauempana. Tällaisena aikana osallistuminen Nälkäpäivään tuntuu aivan erityisen tärkeältä. Suomen Punaisella Ristillä on noin 72 000 jäsentä, noin 440 paikallisosastoa ja 12 piiriä. Puheenjohtaja on Elli Aaltonen ja pääsihteeri Kristiina Kumpula. Jäsenmaksu: 20 euroa, nuorisojäsenet 10 euroa, ainaisjäsenet 300 euroa. Jäsenmaksutilin numero: FI30 5000 0120 4156 81. Kotimaassa: mm. ystävätoiminta, ensiapuryhmät, Vapaaehtoisen pelastuspalvelun koordinaatio, nuorisoryhmät, ensiapuja muu koulutus. Kotimaan toiminnan lahjoitustili: FI29 5000 0120 4156 99. SPR Veripalvelu: 115 000 verenluovuttajaa. Veripalvelukeskus: Kivihaantie 7, 00310 Helsinki, p. 029 300 1010. Maailmalla: varoja, avustustyöntekijöitä ja tarvikkeita katastrofien uhreille sekä kehitysyhteistyötä. SPR:n katastrofirahaston varat käytetään kansainväliseen ja kotimaan apuun: lahjoitustili FI52 5000 0120 4156 73. Punainen Risti on poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton, ja sen tehtävänä on lievittää ihmisten hätää kaikkialla maailmassa. 192 maan kansallisten järjestöjen yhdyssiteenä toimii Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun yhdistysten kansainvälinen liitto. Punaisen Ristin kansainvälinen komitea auttaa sotien uhreja sekä toimii puolueettomana välittäjänä. punainenristi.fi veripalvelu.fi 4 Ristiin rastiin Tim Sparv näyttää esimerkkiä Joensuu kutsuu yleiskokoukseen Muumit tukevat ystävyyden tekoja Kuka on vuoden vapaaehtoinen? 6 Itä-Afrikan hätä yltyy 8 Kehitystyö kantaa hedelmää 12 Huominen huolettaa Lvivissä 14 Ukrainasta turvaan Raisioon 16 Suoja 2022 vahvisti valmiutta 18 Kun elämä pysähtyy 22 Ensiaputaitoa työmaille 26 Soppi satsaa kiertotalouteen 29 Ristikko 46 Vuosien takaa 47 Avun kasvo Anu Pensola AVUN MAAILMA HJÄLPENS VÄRLD 3/2022 14.9.2022 Suomen Punaisen Ristin lehti / Finlands Röda Kors tidning Kansikuva/Pärmbild: Terjo Aaltonen Julkaisija/Utgivare: Suomen Punainen Risti, Tehtaan katu 1 a, PL 168, 00141 Helsinki/ Finlands Röda Kors, Fabriks gatan 1 a, BOX 168, 00141 Helsingfors p. 020 701 2000 Päätoimittaja/Chef redaktör: Ilpo Kiiskinen Toimitussihteeri/Redaktionssekreterare: Kimmo Holopainen p. 020 701 2229, kimmo.holopainen@punainen risti.fi Taitto: Graafinen suunnittelu Gomedia Oy Översättning: Sarax Converto & Scribo Ilmoitusmyynti: TJM-Systems Oy/ Jaana Martiskainen p. 044 566 7195 Osoitteenmuutokset ja peruutukset/ Adressförändringar och annulleringar: jasenrekisteri@punainenristi.fi Muut yhteydenotot/Andra kontakter: avunmaailma@punainenristi.fi Paino/Tryckeri: PunaMusta Oy Levikki: noin 80 000 Tilaushinta/Beställningsavgift: 22 € ISSN 1796-1572 Aikakausmedia ry:n jäsen En kris väntar inte på sin tur DE STORA BISTÅNDSPROJEKT som Finlands Röda Kors har inlett under de senaste åren har en överraskande gemensam nämnare. Trots att kriserna har haft sin början längre bort har hjälp behövts även i Finland så gott som omgående. Både vi här hemma och hela den internationella rödakorsrörelsen har arbetat mycket för att ta emot de människor som flyr undan maktskiftet i Afghanistan och krisen i Ukraina samt för att stödja dem som har drabbats av coronapandemin. Klimatförändringen gör att risken för extrema väderfenomen ökar i hela världen och följderna stannar inte vid nationsgränser. Väderfenomen som den svåra hetta som drabbade stora delar av Europa under sommaren kommer att förekomma allt oftare och kräver insatser även av Röda Korset. Kriserna i världen tar inte snällt ett könummer. Torkan i Östafrika och översvämningarna i Pakistan orsakar enormt lidande och det måste Röda Korset sträva efter att svara på samtidigt som krisen i Ukraina fortsätter. Följderna av en kris återspeglas i nästa. När behovet av hjälp är stort är man tvungen att fundera på hur det internationella biståndet ska räcka till. För humanitära biståndsorganisationer är den situationen inte ny. I skuggan av de konflikter och katastrofer som får mycket synlighet finns ständigt ett stort lidande och sådan nöd som det är svårt att engagera folk i. Finländarnas stöd till offren för krisen i Ukraina har varit viktigt och unikt. Under Hungerdagen i höst hoppas vi att även andra konflikters och katastrofers offer får medkänsla och stöd. Var och en av oss kan ställa upp som insamlare eller ge ett bidrag. Intäkterna går till Röda Korsets katastroffond, som kan hjälpa snabbt vare sig behovet av hjälp uppstår ute i världen eller här i Finland. Jag tror att den nöd vi ser på nära håll hjälper oss att förstå behovet av hjälp även längre borta. I tider som den här känns det speciellt viktigt att delta i Hungerdagen. ILPO KIISKINEN PÄÄTOIMITTAJA CHEFREDAKTÖR 30 Korsord 31 Kors och tvärs Tim Sparv talar för sina värderingar Joensuu bjuder in till stämma Mumin ställer upp för snällhet Vem är årets frivillig? 34 Nöden i Östafrika förvärras 36 Utvecklingsarbete bär frukt 38 Lviv lever en dag i sänder 40 Från Ukraina till trygga Reso 42 När krafterna tar slut 44 Svensk resumé Soppi kretsar kring kretslopp Hjälpkunskaper på byggen 46 Åren går K U V A B E N JA M IN S U O M E L A AVM3_2022_alkuosa.indd 2 AVM3_2022_alkuosa.indd 2 6.9.2022 15.24 6.9.2022 15.24
12 PAKOLAISENA OMASSA MAASSA Punainen Risti auttaa sotaa paenneita Ukrainan Lvivissä. 26 SOPPI AVASI OVENSA HÄMEENLINNASSA Kierrätysputiikki etsii avaimia kestävään kehitykseen. 8 SIJOITUKSIA TULEVAISUUTEEN Malawissa vahvistetaan elinkeinoja ja luodaan uusia. 18 TÄRKEINTÄ ON OLLA LÄSNÄ Kriisiapu auttoi Pirkko ja Ilpo Koppisen pahimman yli. B JÖ R N U D D Finlands Röda Kors har cirka 72 000 medlemmar, 440 lokalavdelningar och 12 distriktsorganisationer. Ordförande är Elli Aaltonen och general sekreterare Kristiina Kumpula. Medlemsavgift: 20 euro, ungdomsmedlem 10 euro, ständiga medlemmar 300 euro. Medlemsavgifts konto: FI30 5000 0120 4156 81. FRK i hemlandet: vänverksamhet, första hjälpengrupper, kontaktlänk till den frivilliga räddningstjänsten, ungdomsgrupper, utbildning i första hjälpen. Bidrag till hemlandsverksamheten: FI29 5000 0120 4156 99. Blodtjänst: 115 000 blodgivare. Blodtjänstcentralen: Stenhagsv. 7, 00310 Helsingfors, tel 029 300 1010. FRK utomlands: pengar, personalbistånd och förnödenheter vid katastrofer, utvecklingssamarbete. FRKs katastroffonds medlen används till biståndsarbete utomlands och i Finland. Konto: FI52 5000 0120 4156 73. Röda Korsets uppgift är att lindra den mänskliga nöden överallt i världen. Organisationen är politiskt och religiöst obunden. Medlemsföreningar i 192 länder. Kontaktlänken är Internationella rödakorsoch rödahalvmånefederationen. Internationella rödakorskommittén bistår krigsoffren och verkar som opartisk medlare. rodakorset.fi blodtjanst.fi JU S S I P A R TA N E N TA P IO A U LU V IL LE P A LO N E N AVM3_2022_alkuosa.indd 3 AVM3_2022_alkuosa.indd 3 6.9.2022 15.24 6.9.2022 15.24
4 E M M I K O R H O N E N M A R JA A N A M A LK A M A K I Ristiin rastiin Avun maailma 4/2022 ilmestyy 16. marraskuuta SUOMEN MIESTEN A-maajoukkueen kapteenina pitkään toiminut Tim Sparv päätti pelaajauransa vuoden 2021 EM-kisoihin. Sparv tuli jo peliuransa aikana tunnetuksi rohkeana yhteiskunnallisena keskustelijana, joka on ottanut näkyvästi kantaa muun muassa rasismia vastaan Punaisen Ristin rasisminvastaisella viikolla ja Black Lives Matter -liikkeen yhteydessä. Hän on nostanut esiin myös tasa-arvokysymyksiä sekä esimerkiksi siirtotyöläisten huonoa kohtelua jalkapallon suurtapahtumien taustalla. – Inhimillinen kädenojennus -tunnustuksella haluamme kiittää Tim Sparvia siitä, miten hän on hyödyntänyt urheilun tuomaa julkisuutta tärkeiden asioiden edistämiseen yhteiskunnallisessa keskustelussa, Suomen Punaisen Ristin pääsihteeri Kristiina Kumpula perusteli valintaa. – Esikuvan asemassa Huuhkajien kapteenina Sparv on osoittanut johtajuutta myös pelikentän ulkopuolella. Hän on kannustanut tuhansia ja tuhansia seuraajiaan huomaamaan heikommassa asemassa olevat ihmiset niin lähellä kuin kaukanakin. Tim Sparv on tuonut suomalaiseen huippu-urheiluun suorastaan uudenlaisen vaikuttamisen tavan. Tim Sparvin mukaan tunnustus antaa hänelle lisää energiaa jatkaa vaikuttamistaan. – Meillä urheilijoilla on mahtava mahdollisuus vaikuttaa yhteiskunnassa. Yhä enemmän ja enemmän tiedostamme, että meillä on loistava tilaisuus puhua nuoremmille sukupolville ja olla osa yhteiskuntaa. Ilmiö on tullut Yhdysvalloista, mutta se tulee yhä enemmän Eurooppaan ja Pohjoismaihin, Sparv iloitsee. Hän kannustaa myös muita urheilijoita käyttämään rohkeasti ääntään. – Pitää vain löytää aihe, joka on lähellä sydäntä: rasismin vastustaminen, yhdenvertaisuus – tai mikä tahansa. Urheilussakin meillä on paljon valtaa, mutta emme ole vielä täysin ymmärtäneet sitä. Urheilussa tehdään paljon isoja päätöksiä, joissa urheilijoita ei kuulla. Uskon, että sekin tulee muuttumaan. Toivottavasti tulevaisuudessa urheilijat ovat selvästi isommassa roolissa myös päätöksiä tehtäessä. Suomen Punainen Risti myöntää Inhimillinen kädenojennus -tunnustuksen vuosittain ansioituneelle henkilölle tai yhteisölle, joka on toiminnallaan edistänyt inhimillisyyden arvoja ja tekoja yhteiskunnassa. Palkinto jaettiin ensimmäisen kerran vuonna 1989. KIMMO HOLOPAINEN Kapteeni Sparv johtaa esimerkillä Punaisen Ristin Inhimillinen kädenojennus -tunnustus myönnettiin tänä vuonna jalkapalloilija Tim Sparville. Muumit kannustavat ystävällisiin tekoihin Moomin by Arabia julkaisi elokuun alussa uuden, rajoitetun ajan myynnissä olevan astiakokoelman, jonka tuotoilla tuetaan Punaisen Ristin toimintaa. Kokoelma perustuu Tove Janssonin (1904–2001) Suomen Punaiselle Ristille tekemiin kuvituksiin, ja siihen kuuluu kaksi mukia, lautanen, kulho ja pikkulautanen. Jokaisesta myydystä astiasta lahjoitetaan yksi euro Suomen Punaisen Ristin kotimaan toimintaan. Moomin by Arabia ja Punainen Risti haluavat yhteistyökampanjalla kannustaa meitä kaikkia olemaan ystävällisiä toisillemme. Kuten Muumilaakson asukkailta voimme oppia, pienimmätkin meistä voivat saada aikaan suuria asioita, kun toimimme yhdessä. Kampanjan tuotoilla tuetaan erityisesti ystävätoimintaa sekä lapsille ja nuorille suunnattua kaveritaitohanketta. Astioiden kuvituksessa nähdään muun muassa Pikku Myy luudan varressa, Muumipeikko tikapuilla ja Nuuskamuikkunen nuotion lämmössä pienten ystäviensä kanssa. Janssonin kädenjälki piirroksissa on helppo tunnistaa, vaikka niiden taustatarinaa ei tarkasti tunneta. Se kuitenkin tiedetään, että kuvitusta käytettiin alun perin koululaisille jaetussa Punaisen Ristin lukujärjestyksessä 1960-luvulla. Kokoelmaa myydään myös Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Japanissa. Yhteistyökumppanina kaikissa toimii Punainen Risti. TIM SPARV kiitti Suomen kannattajia lopettaessaan maajoukkueessa. Vaikuttamistyö kuitenkin jatkuu. Puhtia kotimaan ruoka-apuun Suomen Punainen Risti on käynnistänyt hankkeen, jonka tavoitteena on kehittää järjestön kotimaista ruoka-aputoimintaa ja vahvistaa siihen liittyä kumppanuuksia. Ruokaa ja apua kaikille -hanketta rahoittaa sosiaalija terveysministeriö, ja siinä ovat mukana Punaisen Ristin Hämeen, Kaakkois-Suomen, Lapin, Länsi-Suomen, Oulun, Satakunnan, Savo-Karjalan, Turunmaan ja Varsinais-Suomen piirit sekä keskustoimisto. Ruoka-apua tarvitsevien määrä on kasvanut koronaepidemian vaikutusten ja Ukrainan kriisistä johtuvan elinkustannusten nousun myötä. Osastojen vapaaehtoisten organisoimaa ruoka-aputoimintaa on kaikkien 12 Punaisen Ristin piirin alueella. RUOKA-AVUN jakelua Tampereen Tampurissa. AVM3_2022_alkuosa.indd 4 AVM3_2022_alkuosa.indd 4 6.9.2022 15.24 6.9.2022 15.24
5 LE V K A R A V A N O V / JO E N S U U N K A U P U N K I N U M I N U M M E LI N Vaihda farkut verkkarihousuun! VUOSI 2023 on Suomen Punaisessa Ristissä jälleen yleiskokousvuosi. Kolmen vuoden välein järjestettävää kokousta isännöivät tällä kertaa Joensuussa Punaisen Ristin Savo-Karjalan piiri ja sen 44 osastoa, joissa toimii noin tuhat aktiivista vapaaehtoista. Yleiskokous on Suomen Punaisen Ristin korkein päättävä elin, joka piirtää toiminnan suuntaviivat ja valitsee järjestön korkeimman luottamusjohdon. Joensuun yleiskokouksessa hyväksytään muun muassa uusi toimintalinjaus vuosille 2024–2026 sekä valitaan uusi hallitus ja valtuusto. Valtaa yleiskokouksessa käyttävät osastojen yleiskokousedustajat, joiden määrä lasketaan kuluvan vuoden lopun jäsentilastojen perusteella. Ilmoittautuminen Joensuuhun käynnistyy vuoden 2023 alussa, mutta vaikuttaa voi jo nyt. Punaisen Ristin piirit ja osastot järjestävät tänä syksynä ajatushautomoita, joissa kerätään kentän ajatuksia Punaisen Ristin tulevasta strategiasta. Lisätietoja osallistumisesta voi kysellä omasta piiristä tai osastosta. Siispä Gösta Sundqvistin (1957–2003) laulun sanoin: Minä lähden Pohjois-Karjalaan, vaihdan farkut verkkarihousuun! Tavataan ensi kesänä Joensuussa! (Verkkarit oikeasti vapaaehtoiset.) KIMMO HOLOPAINEN Suomen Punainen Risti lähtee Pohjois-Karjalaan yleiskokoukseen 10.–11. kesäkuuta 2023. KENESTÄ VUODEN VAPAAEHTOINEN? Kansalaisareena palkitsee tänä vuonna jo yhdeksännen kerran erityisen ansioituneen vapaaehtoisen valtakunnallisella Vuoden vapaaehtoinen -palkinnolla. Tunnustuksen saaja voi olla joko pitkän linjan vapaaehtoistoimija tai innostava tulokas, yhteisönsä kantava voima, taitava innostaja, kekseliäs kehittäjä ja muuten vain väsymätön tekijä millä vapaaehtoistoiminnan saralla tahansa. Ehdokkaita voi äänestää 3.–24.10. Kansalaisareenan verkkosivuilla tai postitse. Tunnustuksen saaja julkistetaan 2.12. Vaikuta: www.kansalaisareena.fi/vapaaehtoinen JOENSUUN YLEISKOKOUS on myös tilaisuus kokoontua yhteen ja pitää hauskaa koronavuosien jälkeen. Ensihoidossa tutkitaan kokoverivalmisteen käyttöä Veripalvelu aloittaa yhteistyössä ensihoitolääkärien kanssa tutkimuksen kokoverivalmisteen käytöstä akuuteissa ensihoidon tilanteissa. – Tavoitteenamme on selvittää kokoverivalmisteen käyttökelpoisuutta ja turvallisuutta potilaiden hoidossa, Veripalvelun apulaisylilääkäri Jouni Lauronen kertoo. Tavallisesti verensiirrot tehdään sairaalassa, mutta Suomessa verensiirtoja on tehty 2010-luvun puolivälistä alkaen myös ensihoitoyksiköissä. Euroopan veripankkien yhteistyöjärjestö rahoittaa tutkimushanketta 40 000 eurolla. Lisärahoitusta saadaan Valtion tutkimusrahoituksesta sekä Maanpuolustuksen tieteelliseltä neuvottelukunnalta. ENSIHOITOYKSIKÖT tekevät Suomessa myös verensiirtoja. Veripalvelun toimitilat Vantaalla valmiit Veripalvelun tuotanto-, laboratorio-, varasto ja hallintotoiminnot muuttavat tänä syksynä Helsingin Kivihaasta Vantaan Vehkalaan. Kivihaan verenluovutus jatkaa toistaiseksi entisissä tiloissaan. Veripalvelulla on Vehkalassa tilaa noin 9 000 neliötä. Siihen mahtuvat kaikki nykyaikaiset tilat, joita Veripalvelu tarvitsee huolehtiakseen Suomen verivalmistehuollosta. – Uudet tilat ovat modernit ja joustavat. Jos tarpeet muuttuvat, tilat voidaan järjestää uudelleen. Myös sijainti on logistisesti erinomainen, valtaväylien varrella ja lähellä lentoasemaa, Veripalvelun johtaja Pia Westman kehuu. Uudisrakennuksen omistaa Fastighets Ab Balder, joka vuokraa tiloja Veripalvelulle. Rakennuttajana toimi Hartela. 521 HENKEÄ sai viime vuonna kriisitilanteessa henkistä tukea Punaiselta Ristiltä. LÄHDE: SPR:N TOIMINTATILASTO 2021 AVM3_2022_alkuosa.indd 5 AVM3_2022_alkuosa.indd 5 6.9.2022 15.24 6.9.2022 15.24
6 Nälkäpäivä 22.–24.9. Sivulliset uhrit Afrikan sarvessa jopa 20 miljoonaa ihmistä on matkalla kohti nälänhätää. Taustalla vaikuttavat paitsi ilmastonmuutoksen aiheuttama historiallinen kuivuus, myös kaukana Euroopassa käytävä sota. Nälkäpäivänä kerätään varoja sekä Punaisen Ristin hätäapuun että pitkäjänteisiin ratkaisuihin. TEKSTI ESA SALMINEN KUVAT TERJO AALTONEN JA ESA SALMINEN SCOLASTICA ESEKON on kahdeksan lapsen äiti ja leski. Hän yrittää pysyä positiivisella mielellä, vaikka elämä on kovaa. Vedenhakumatka on onneksi lyhentynyt Punaisen Ristin vesipisteen myötä. T uuli puhaltaa navakasti ja nostattaa ruskean pölypilven, pienen paikallisen hiekkamyrskyn. Scolastica Esekon laskee vettä kanisteriin, nostaa sen päänsä päälle ja lähtee ryhdikkäästi kotimatkalle. Matka ei ole pitkä, sillä Aukotin kylässä Kenian luoteisosissa on Punaisen Ristin avulla porattu kaivo, pystytetty vesitorni ja rakennettu parikin vesipistettä, toinen parinsadan metrin päähän Esekonin kodista. Vesipiste on auttanut paljon, sillä aiemmin Esekon joutui hakemaan vettä usean kilometrin päästä, läheltä Mount Kenyan kansallispuistoa. Usein oli jo myöhä, sillä Esekon kulkee työn perässä pitkiä matkoja – välillä piikomassa, välillä hanttihommissa. Toisinaan hän hakkaa puuta ja valmistaa siitä hiiltä, jota myydään tien varressa. – Yöllä oli vaarallista hakea vettä, koska vastaan voi tulla elefantteja tai muita villieläimiä. Muitakin riskejä oli, Eseko sanoo. Muilla riskeillä hän viittaa väkivallan uhkaan. Sitäkin pitkään kestänyt kuivuus on lisännyt, varsinkin naisia kohtaan, niin vedenhakumatkoilla kuin omissa kodeissa. Historiallinen kuivuus Afrikan sarvessa pitäisi sataa kaksi kertaa vuodessa: loka–joulukuussa tulevat tavallisesti pienet sateet ja huhti–kesäkuussa pitkät sateet, paimentolaisten ja pienviljelijöiden elämää kannatteleva pilari. E S A S A L M IN E N AVM3_2022_alkuosa.indd 6 AVM3_2022_alkuosa.indd 6 6.9.2022 15.24 6.9.2022 15.24
7 7 Sivulliset uhrit EBENYO MUYA sanoo, että karja on paimentolaisille koko elämä. Stephen Lokeyo toimii vapaaehtoisena Kenian Punaisessa Ristissä. Jo neljät sateet peräkkäin ovat jääneet tulematta. Aukotissa ja monissa muissa kylissä vettä ei ole tullut pisaraakaan yli kahteen vuoteen. Tomu pöllyää, ruoho on kaluttu ja puut ovat rutikuivia. Vain muutama vuohi enää etsii purtavaa. Karja on suurelta osin kuollut, ja loput lehmät ja vuohet ovat lähteneet vaeltamaan muualle laitumia etsimään. Kenian syrjäseudut eivät ole ongelmansa kanssa yksin. Koko Afrikan sarvea piinaa nyt pahin kuivuus 40 vuoteen. Suomen Punaisen Ristin alue-edustaja Maria Suoheimo seuraa Kenian, Somalian ja Etiopian tilannetta Nairobista käsin. Hänen mukaansa tilanne on täysin poikkeuksellinen. – Säännöllisiin kuivuusjaksoihin on täällä totuttu, mutta yleensä kuivaa vuotta on seurannut sateinen vuosi, Suoheimo kertoo. Paikallisilla ei ole enää minkäänlaisia puskureita pahan päivän varalle. Lisäksi ruoka on kallistunut rajusti. Taustalla vaikuttavat sekä ilmastonmuutos että kaukana Euroopassa käytävä Ukrainan sota, joka on nostanut viljan ja polttoaineet hinnat pilviin. – Ihmiset, jotka ovat kaikkein vähiten aiheuttaneet maapallon lämpenemistä, kärsivät nyt sen vaikutuksista kaikkein eniten, Suoheimo kiteyttää. Afrikan sarvessa 20 miljoonaa ihmistä tarvitsee välitöntä ruoka-apua. Noin 10 miljoonaa lasta kärsii aliravitsemuksesta, ja arviolta 1,8 miljoonaa heistä tarvitsisi sairaalahoitoa. Luvut kasvavat koko ajan. Karja ja miehet lähteneet Scolastica Esekon on kahdeksanlapsisen perheen ainoa elättäjä. Hänen miehensä kuoli viisi vuotta sitten. Aukotin kylässä ei muutenkaan näy nuoria tai keski-ikäisiä miehiä. He ovat lähteneet karjan perässä etsimään parempia laidunmaita, tosin usein turhaan. Naapurikunnissakaan ei ole satanut, ja jos jossain on vähän ruohoa, karjalaumat kaikkialta pakkautuvat sinne kilpailemaan ravinnosta. Heikot lehmät menehtyvät, ja niiden raatoja näkyy teiden varsilla. Se on karjankasvattajille kova isku. "Lapsista minä olen eniten huolissani." E S A S A L M IN E N T E R JO A A LT O N E N NORSUT KÄYVÄT iltaisin mellastamassa kylän pellolla. Taustalla näkyvät kokeellisen kala-altaan jäänteet. Sen vesi kelpasi elefanteille. E S A S A L M IN E N – Moni päätyy tekemään itsemurhan, Esekon sanoo. Aukotin kylässä ovat jäljellä naiset, lapset, vammaiset ja vanhukset. Yksi kylänvanhimmista on Ebenyo Muya . Hän muistaa vielä paremmat ajat. – Kauan sitten elämä oli hyvää. Oli sadetta, ja meillä oli kaikkea, hän sanoo. Nyt ilmasto näyttää muuttuneen pysyvästi. Muya on kokenut kouriintuntuvasti, kuinka kuivuus on lisännyt konflikteja ihmisryhmien välillä. Aukotilaiset ovat turkana-heimon paimentolaisia, mutta melkein näköetäisyydeltä alkavat samburu-heimon maat. Karjavarkaudet ovat kuuluneet Itä-Afrikan paimentolaisten elämään ammoisista ajoista, mutta kuivuus on kiristänyt heimojen välejä. Väkivalta on lisääntynyt. Muyalta vietiin muutama vuosi sitten koko 48-päinen karja. – Lapsista minä olen eniten huolissani. Vaikka koulussa on ruokailu, lapset eivät saa tarpeeksi ravintoa, Muya sanoo. Paimentolaisuuden loppu? Turkanat ovat nyt alkaneet miettiä, pitäisikö perinteisestä kulttuurista luopua – hylätä karjatalous ja ryhtyä viljelemään maata. Ajatus ei ole helppo, mutta Muyan mukaan se voi olla tarpeen. – Kukaan ei ainakaan varasta peltoja. Punaisen Ristin avulla saadun kaivon ja vesitornin lähelle on kuokittu koetila, jossa katsotaan, kasvaisiko kuivassa ja tomuisessa maassa ruokaa. Muya ja muut kyläläiset ovat käyneet naapurimaakunnassa tutustumassa maanviljelyä harjoittaviin heimoihin. Alku ei ole ollut helppo. Läheisestä kansallispuistosta tulee joka ilta elefantteja kyläläisten pelloille syömään, ja kun Aukotin vesikomitean puheenjohtaja Andrew Ikulao Lochuch rakensi kokeeksi pari kala-allasta, norsut joivat ne kuiviin. Hän koetti karkottaa norsuja mehiläispesillä, mutta sitten tuli mesimäyrä ja söi ne. Onnistumisiakin sentään on: sipulit eivät ole norsuille kelvanneet. Ebenyo Muya laittaa nyt toivonsa lapsiin. – Jos lapset pääsevät kouluun ja viisastuvat, he voivat muuttaa tulevaisuuden uusilla ideoilla, hän sanoo. Punainen Risti on tukenut kyläläisiä muutenkin kuin vesipisteillä. Välillä on saatu ruoka-avustuksia, ja myös teurastusohjelmasta on ollut apua. Siinä Punainen Risti ostaa paimentolaisilta karjaa, auttaa sen teurastamisessa ja antaa kyläläisille sekä rahat että lihat. Ajatus on, että kuivuuden aikaan on hyvä vähentää päälukua, ja sateiden tullessa karjaa voidaan taas ostaa lisää. – Me lesket ja muut vähäosaiset saimme myös lihaa. Siitä oli paljon apua, Scolastica Esekon kiittelee. Lisää apua tarvittaisiin Kansainvälisen Punaisen Ristinkin voimavarat ovat rajalliset. Se pyrkii auttamaan pelkästään Keniassa, Somaliassa ja Etiopiassa reilua 1,5 miljoonaa ihmistä. Esimerkiksi Kenian Punainen Risti on arvioinut tarvitsevansa työhön noin 8,2 miljoonaa euroa, mutta rahoituksesta on saatu kokoon vasta osa. Esekon ja Muya sanovat, että lisäavulle olisi paljon tarvetta. Jos kylään saataisiin vesiputkia kuljettamaan vettä laajemmalle, yhä useammat voisivat aloittaa pienviljelyn. Esekon haaveilee myös kanojen kasvattamisesta. – Silloin me emme olisi niin riippuvaisia avusta, hän sanoo. Aina ei apukaan riitä. Esekonin mukaan hänelle käy säännöllisesti niin, että lapset on laitettava nälkäisinä nukkumaan. – Jos lapsia itkettää, käyn kysymässä naapureilta, olisiko heillä vähän ruokaa jaettavaksi. Mutta jos heilläkään ei ole, en voi mitään. Sitten on vain suru. Kaikesta huolimatta Esekon yrittää pysytellä positiivisella mielellä. Kun hän kävelee kylän tomuisella raitilla, hän hymyilee vastaantulijoille ja vitsailee lasten kanssa. Se on tietoinen valinta. – Näin sinkkuna on pakko olla positiivisella mielellä. Ei ole ketään, johon nojautua. ? KÄÄNNÄ ? AVM3_2022_alkuosa.indd 7 AVM3_2022_alkuosa.indd 7 6.9.2022 15.24 6.9.2022 15.24
8 S ormien välistä valuu hunajaa, kun Mikeas Taulo , 24, mutustelee mehiläiskennoja. Taulon suussa hunaja maistuu onnistumiselta. Jälleen yksi sato itse hoidetuista mehiläisistä on purkitettu ja myyty kyläläisille. Malawin Punaisen Ristin nuorisokerholaiset odottavat hunajasta hyvää bisnestä. Taulo on Chikwawan alueen vapaaehtoisten nuori johtaja ja yksi hunajabisneksen kehittäjistä. Hänen mukaansa kotitarveviljely on Malawin maaseudulla usein ainoa mahdollinen elinkeino. – Käytännössä kaikki maaseudulla asuvat osaavat viljellä. Punaisen Ristin nuorisokerhon tehtävä on ratkaista, miten viljelyllä tienaisi myös hiukan rahaa, hän kertoo. Punaisen Ristin nuorisokerhoissa nuoret ja nuoret aikuiset opettelevat monenlaisia elämäntaitoja. Kerhoissa kehitetään muun muassa pientä liiketoimintaa ja syvennetään maatalousoppeja. Malawin Punaisella Ristillä on myös lainaohjelma, jonka turvin kerholaiset voivat aloittaa omia bisneksiään. Toimintaa tuetaan Suomen Punaisen Ristin katastrofirahastosta ja kehitysyhteistyövaroista. Taulo itse alkoi kasvattaa kotieläimiä saatuaan kokoon tarpeeksi rahaa kanoihin, joilla hän arveli tienaavansa maanviljelyä paremmin. Kanojen tuotoilla hän osti vuohia ja vuohenmaidon myynnistä saaduilla rahoilla lisäksi mehiläisiä. Näin aluksi omaan käyttöön kasvatetuista vihanneksista ja eläimistä alkoi kertyä myös pientä tuloa. Taulolla oli aikaa opetella mehiläistenhoitoa. Hän oli joutunut jättämään ympäristötalouden opintonsa kesken ensimmäisen vuoden jälkeen, koska hänellä ei ollut varaa 500 euron suuruiseen lukukausimaksuun. Kalaa omasta tekolammesta Nchenan alueen nuorisokerhon sihteeri Esther Mondolowa , 24, kiirehtii kylän raittia kohti bataattipeltoa. Puolentoista hehtaarin pelto tuottaa sadon pari kertaa vuodessa. Silloin bataatteja nostetaan 75 säkillistä, ja tuloja kertyy lähes tuhannen euron arvosta. Tuotot jaetaan parikymmenen kerholaisen kesken. Naapurit myös vaihtavat keskenään satoa ja ostavat vihannesten myynnillä saaduilla tuloilla toistensa tuotteita. Mondolowa ja muut kerholaiset ovat silminnähden ylpeitä käyskennellessään taimirivien välissä. Kaikilla kerholaisilla on omat kitkemisvuoronsa, mutta Mondolowa käy pellolla paljon useammin. – Nautin siitä, että saan laittaa sormeni multaan. Lasten hoitamisen jälkeen pellosta huolehtiminen ja kerhon kirjanpito ovat tärkeimmät tehtäväni, hän sanoo. Victoria Lumben , 21, suurin ylpeydenaihe eivät kuitenkaan ole bataatit. Kuulijan on alkuun vaikea uskoa korviaan, kun Lumbe ja muut nuorisokerholaiset alkavat puhua kaloista. Kaloja? Täällä missä ei ole edes vesistöjä? Totta se kuitenkin on. Lumbe viittoo kauemmas viljelmän taakse, josta löytyy syvä tekoallas. – Sen kaivamiseen meni viikko. Nyt altaassa kasvaa 1 200 taimenta, hän kertoo. Lumben vastuulla on kalojen ruokkiminen ja veden happamuudesta huolehtiminen limetin mehulla. Vaikka tekoallas on syvä, sameaa vettä on pohjalla melko vähän. Kerholaiset kuitenkin uskovat liikeideaansa, johon on sijoitettu bataatin myynnistä saatuja varoja. Puuhiiltä laillisesti Malawin maaseudun teiden varsilla näkee usein värikkäisiin afrikkalaiskuoseihin pukeutuneita naisia, jotka kantavat päänsä päällä paksuja oksia siistissä nipussa. Miehiä puolestaan näkyy teiden leveimmissä kohdissa Miljoonan kwachan kysymys Mitä sinä tekisi elantosi eteen, jos asuisit rutiköyhällä maaseudulla Malawissa ja saisit pienen lainan? Mikeas Taulo ja muut Punaisen Ristin nuorisokerholaiset lähtivät rohkeasti kehittämään liiketoimintaa. Nyt Malawin vapaaehtoiset hoitavat mehiläisiä, viljelevät bataattia, rakentavat tekoaltaita – ja paljon muuta. TEKSTI TIINA LEINONEN KUVAT BJÖRN UDD "Nautin, kun saan laittaa sormeni multaan." MALAWIN NUORET odottavat paljon mehiläistarhaukselta. Nälkäpäivä 22.–24.9. MIKEAS TAULO (vas.) ja Jericho Pakarat vetävät Punaisen Ristin kerhoa. VICTORIA LUMBE vastaa taimenten ruokkimisesta ja altaan happamuudesta. AVM3_2022_alkuosa.indd 8 AVM3_2022_alkuosa.indd 8 6.9.2022 15.24 6.9.2022 15.24
9 M twapan kaupungin raitilla, kyläkaupan seinustalla, istuu joukko naisia. He odottavat vuoroaan Eunice Sulubun luo. Sulubu, 43, on äitiystukihenkilö, joka on jo vuosia avustanut naisia synnytyksissä perinteisenä lapsenpäästäjänä. Nyt Punainen Risti on valmentanut hänet toimimaan odottavien äitien tukena koko raskauden ajan. Mtwapan kaupunki sijaitsee Kilifin piirikunnassa Kenian itärannikolla. Seudulla on maan korkeimpiin kuuluva äitiyskuolleisuus. Naisten raa’at sukuelinten silpomiset ovat edelleen yleisiä, samoin teiniraskaudet ja perheväkivalta. Näitä surullisia tilastoja pyritään muuttamaan Kenian ja Suomen Punaisten Ristien yhteisellä naisten seksuaaliterveyttä kohentavalla hankkeella. Hankkeessa annetaan naisille mm. hygienia-, seksuaalija lisääntymisterveysneuvontaa sekä koulutetaan paikallisyhteisöihin äitiystukihenkilöitä, jotka tukevat odottavia äitejä ja kannustavat heitä kirjautumaan paikalliseen neuvolaan. – Punaisen Ristin ansiosta osaan nyt tukea äitejä raskauden eri vaiheissa. Olen oppinut esimerkiksi, että äideillä ja syntyvillä lapsilla on synnytyksessä vaarana saada erilaisia tartuntatauteja, jopa hiv. Siksi tarvitaan myös hoitajien ja lääkäreiden apua, Eunice Sulubu kertoo. Mtwapan naiset kehuvat, että Sulubun luokse on helppo tulla. Faith Apondi , 36, odottaa nyt kolmatta lastaan. Edellinen raskaus päättyi keskenmenoon. – Tällä kertaa aloin käydä Sulubun luona kolmannella kuulla. Verenpaineeni on koholla, ja se mitataan aina, Apondi kertoo. Nyt raskaus on jo kahdeksannella kuukaudella. Miehet mukaan Haastavinta on vanhojen tapojen muuttaminen. Kilifin alueella tyttöjen ympärileikkaukset ovat yhä tavallisia. Silvotuilla naisilla on synnytyksessä korkea tulehdusja verenvuotoriski. Perheissä valtaa käyttää perinteisesti mies. Osana Punaisen Ristin terveyshanketta koetetaan vaikuttaa myös miesten asenteisiin erityisissä miestenryhmissä, joista yhtä vetää Nicholas Mumbah . – Yritämme ryhmissä puhua esimerkiksi ehkäisyn tärkeydestä. Vanhanaikaisten asenteiden pitää muuttua, Mumbah selvittää vaikuttamistyönsä sisältöä. Seudulla esiintyy myös valitettavan paljon naisiin kohdistuvaa seksuaalista häirintää ja väkivaltaa. – Uhreille pitää olla tarjolla turvallinen paikka, josta voi saada tukea. Myös miehille pitää olla paikkoja, joissa asioihin voidaan puuttua. Apua on hyvä olla tarjolla vähän laajemmalla alueella, koska yhteisöt ovat pieniä ja tiiviitä. Omassa ryhmässään Mumbah on nähnyt, että asenteisiin voidaan vaikuttaa. – Muutosta tapahtuu, vaikka hidasta se toki on. ? Tukea odottaville äideille Punainen Risti kouluttaa Keniassa äitiystukihenkilöitä, jotka tukevat raskaana olevia naisia ja ohjaavat heitä terveyspalveluiden piiriin. TEKSTI HILKKA HYRKKÖ KUVA AAPO HUHTA kaupittelemassa puuhiiltä säkeittäin. Siinä ei sinänsä olisi mitään ihmeellistä, mutta puiden hakkaaminen ja puuhiilen tuotanto ovat Malawissa rikoksia, joista saattaa saada jopa vankeustuomion. Laki on säädetty, koska hakkuut ja oksien katkominen pahentavat eroosiota, joka muutenkin tuhoaa laajoja alueita viljelysmaata. Myös puuhiilen valmistaminen perinteisellä menetelmällä maamiilussa on kielletty. Siitä huolimatta suurin osa 15 miljoonasta malawilaisesta laittaa yhä ruokaa avotulella tai puuliedellä. Tähänkin ongelmaan on Punaisen Ristin nuorisokerhoissa mietitty ratkaisuja. Chikwawan alueen kerholaiset ovat Mikeas Taulon johdolla kehitelleet laillista polttoainetta, jota voidaan valmistaa ekologisista jätteistä kuivattamalla. Taulo tosin myöntää, että vapaaehtoiset ovat innostuneempia hunajasta. Miljoona Malawin kwachaa, vajaat tuhat euroa, on summa, joka vilahtelee useamman nuorisokerhon tavoitteena tuotteiden myyntiodotuksissa. Parhaiten siihen päästään juuri mehiläisten hoidolla. Punaisen Ristin nuorisokerhot neuvovat jäseniään myös rahan käytössä. Moni Taulon johtamista kerholaisista käyttää tulonsa peruselintarvikkeisiin ja muihin arjen välttämättömyyksiin. Rahaa riittää myös siemeniin, liikkumiseen, kotieläimiin, kodin kunnostamiseen – ja ehkä jälleen uusiin mehiläisiin ja sitä kautta parempaan tuottoon. Taulo itse säästää voidakseen palata opintoihinsa, joita on vielä kaksi vuotta jäljellä. Ensimmäinen hunajasato tuotti 250 000 kwachaa eli noin 235 euroa. Lukuvuosimaksu on 550 000 kwachaa. – Ehkä pääsen takaisin kouluun jo ensi vuonna, Taulo suunnittelee. – Sen jälkeen aion palata kotikylääni ja auttaa asukkaita kehittämään omia elinkeinojaan. Seuraavaksi supermarkettiin Mehiläistaloutta harjoitetaan jo useissa Malawin Punaisen Ristin nuorisokerhoissa, ja toimintaa aiotaan laajentaa jatkossa piirien ja nuorisojohtajien kautta. Myös Mikeas Taulo visioi kerhonsa tulevaa liiketoimintaa. Päästäkseen mehiläisbisneksellä tavoitteisiinsa kerholaisten täytyy päästä isommille markkinoille. Nyt tien varressa myytävä hunaja on pakattu muovisiin limsapulloihin, joten tuotetta voi myydä vain tuttaville ja ohikulkijoille. – Jotta saisimme hunajamme supermarketteihin, pakkausten pitäisi olla standardien mukaisia. Sitä varten osaamisemme ja pääomamme pitäisi olla aivan toisella tasolla. Sitä tässä nyt mietitään, Taulo sanoo. ? "Ehkä pääsen takaisin kouluun jo ensi vuonna." ÄITIYSTUKIHENKILÖ Eunice Sulubu (vas.) neuvoo Mtwapan kylän odottavia äitejä. KÄÄNNÄ ? AVM3_2022_alkuosa.indd 9 AVM3_2022_alkuosa.indd 9 6.9.2022 15.24 6.9.2022 15.24
10 Moomin by Arabia ja Punainen Risti kannustavat meitä olemaan kilttejä toisillemme. Hyvää mieltä voi jakaa hymyllä, ystävällisillä sanoilla, kukkia ostamalla tai vaikkapa postikortilla. Vuoden 2022 ajan myynnissä oleva kokoelma perustuu Tove Janssonin Suomen Punaiselle Ristille tekemiin kuvituksiin. Jokaisesta myydystä tuotteesta lahjoitetaan 1 € Suomen Punaiselle Ristille. #moomentsofkindness H elena Akol , 15, on yhteisönsä kaunotar. Hän on pitkänhuiskea, ja hänellä on tavallista vaaleampi iho. Näitä ominaisuuksia arvostetaan hänen kotiseudullaan Etelä-Sudanissa, sillä niiden katsotaan parantavan tytön naimakelpoisuutta. Näin ajattelivat myös Akolin vanhemmat. Heidän mielestään kaunista tyttöä ei ollut järkevää laittaa kouluun. Oli parempi naittaa tyttö 14-vuotiaana kosijalle, joka lupasi morsiamesta vastineeksi sata lehmää. Akol pakeni pakkoavioliittoa enonsa luokse. Hänet kuitenkin palautettiin takaisin kotiin, jossa häntä pahoinpideltiin. Kosija sentään perääntyi avioliittosuunnitelmasta löydettyään toisen morsiamen, mutta Akol oli silti onneton. – Olin yksinäinen ja pohdin itsemurhaa. Harkitsin avioliittoon suostumista vain päästäkseni pois kotoa, Akol kertoo. Nyt tulevaisuus näyttää valoisammalta. Etelä-Sudanin Rumbekissa on toteutettu viime vuosina Suomen Punaisen Ristin tukemaa kehitysyhteistyöhanketta, jolla yritetään parantaa tyttöjen ja naisten asemaa. Etelä-Sudanin Punaisen Ristin vapaaehtoiset vierailivat myös Akolin kotona keskustelemassa hänen vanhempiensa kanssa. Nyt Akol on päässyt palaamaan kouluun ja johtaa Ager Gumin koulussa kerhoa, joka levittää tietoa hygieniasta ja naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisystä. Punaisen Ristin terveyshanke pyrkii parantamaan tyttöjen mahdollisuuksia käydä koulua muun muassa jakamalla heille terveyssiteitä, saippuaa ja alusvaatteita. Koulujen vessoja kunnostetaan ja niihin rakennetaan vesipisteitä, jotta tyttöjen ei tarvitsisi jäädä kuukautisten aikana kotiin. Hankkeen tavoitteena on parantaa Rumbekin alueen asukkaiden terveyttä ja hyvinvointia laajemminkin. Korjattavaa riittää, sillä syvään juurtunut köyhyys, eriarvoisuus, luonnonkatastrofit ja maata lähes kymmenen vuotta piinanneet väkivaltaisuudet ja sisällissota ovat jättäneet jälkensä. Ruokapula on krooninen ja terveyspalvelut lähes olemattomat. Likainen vesi aiheuttaa laajoja tautiepidemioita. Punaisen Ristin yhteisöpohjaisessa lähestymistavassa ratkaisun avaimia tarjotaan paikallisyhteisöjen jäsenille itselleen. Punaisen Ristin paikallisille työntekijöille ja vapaaehtoisille on järjestetty koulutusta muun muassa terveyden edistämisestä. Ravitsemusta on parannettu jakamalla vihannesten siemeniä ja perustamalla keittiöpuutarhoja. Myös vesilähteitä on kunnostettu. Edistysaskeleet voivat kuulostaa pieniltä, mutta niillä voi olla kauaskantoisia vaikutuksia. Helena Akol tähtää yliopistoon. – En halua naimisiin enkä tulla raskaaksi, Akol sanoo. – Haluan opiskella ja sen jälkeen auttaa muita tyttöjä. ? Hyvinvointia EteläSudanin maalaiskyliin Punaisen Ristin yhteisöperustainen terveysohjelma Etelä-Sudanissa tähtää erityisesti naisten hyvinvoinnin vahvistamiseen. TEKSTI TEIJA LAAKSO JA JOYCE WAITITU KUVAT TERJO AALTONEN Tervetuloa Nälkäpäivään! N älkäpäivänä 22.–24. syyskuuta kerätään jälleen varoja Suomen Punaisen Ristin katastrofirahastoon. Nälkäpäivän lahjoituksia ei sidota etukäteen mihinkään tiettyyn kohteeseen. Siksi apua voidaan toimittaa nopeasti silloin, kun tarve on suurin. Tällä hetkellä katastrofirahastosta tuetaan erityisesti Ukrainan konfliktin, Itä-Afrikan ruokakriisin ja Pakistanin tulvien uhreja. Myös koronapandemian vastainen työ jatkuu maailmalla. Katastrofirahaston varoilla tuetaan myös katastrofien jälkeistä jälleenrakennustyötä, niihin varautumista sekä tehdään pitkävaikutteista kehitysyhteistyötä. Suomessa Nälkäpäivä-lahjoituksilla tuetaan vapaaehtoisten koulutusta ja ylläpidetään yhteiskunnan valmiutta vastata kriisitilanteisiin. Katastrofirahaston varat ovat käytettävissä myös äkillisissä onnettomuuksissa ja poikkeustilanteissa kuten tulipaloissa, tulvissa ja suuronnettomuuksissa. Nälkäpäivä tunnetaan parhaiten vapaaehtoisista lipaskerääjistä punaisissa liiveissään. Kerääjäksi voi ilmoittautua etukäteen verkossa tai liittyä mukaan vasta keräyspäivänä. Jos et ehdi tällä kertaa mukaan keräämään, vaihtoehtona on aina osallistuminen lahjoittajana – Nälkäpäivänä jokainen löytää itselleen sopivan tavan auttaa! Lue lisää: www.nälkäpäivä.fi Lahjoita katastrofirahastoon Verkossa: www.nälkäpäivä.fi Tekstiviestillä: viesti SPR10 numeroon 16499 (10 €) Puhelinsoitolla: lahjoitusnumero 0600 12220 (20,28 € + pvm) Tilisiirrolla: katastrofirahaston tili FI52 5000 0120 4156 73, viite 5173 MobilePaylla: numero 10900 Keräyslupa: RA/2020/1407 & ÅLR 2021/8473 Nälkäpäivä 22.–24.9. PUNAINEN RISTI auttaa Rumbekin alueen tyttöjä pysymään koulussa. Anna Alima (vas.), Monica Nyanduor, Monica Akoi ja Piath Manyuom käyvät Matangain koulua. AVM3_2022_alkuosa.indd 10 AVM3_2022_alkuosa.indd 10 6.9.2022 15.24 6.9.2022 15.24
11 Moomin by Arabia ja Punainen Risti kannustavat meitä olemaan kilttejä toisillemme. Hyvää mieltä voi jakaa hymyllä, ystävällisillä sanoilla, kukkia ostamalla tai vaikkapa postikortilla. Vuoden 2022 ajan myynnissä oleva kokoelma perustuu Tove Janssonin Suomen Punaiselle Ristille tekemiin kuvituksiin. Jokaisesta myydystä tuotteesta lahjoitetaan 1 € Suomen Punaiselle Ristille. #moomentsofkindness AVM3_2022_alkuosa.indd 11 AVM3_2022_alkuosa.indd 11 6.9.2022 15.24 6.9.2022 15.24
12 L änsi-Ukrainan Lvivin kaupungin rautatieaseman edusta on täynnä avustusjärjestöjen telttoja. Aukion laidalla seisovien bussien kylteissä lukee kohdemaiden nimiä: Puola, Slovakia, Unkari... Venäjän hyökkäyksestä helmikuun lopulla alkanut sota on jatkunut jo kuukausia. Junat Ukrainassa eivät enää aja aikataulujen mukaan, jotta niitä ei pommitettaisi. Jokaisesta saapuvasta junasta purkautuu silti aukiolle ihmisiä etsimään jatkoyhteyttä jonnekin. Toiset suuntaavat ulkomaille, jotkut etsivät turvallista majapaikkaa läntisestä Ukrainasta. Ihmisiä palaa myös ulkomailta kotiin. – Olimme kuusi viikkoa Hollannissa, mutta nyt me haluamme takaisin kotiin Harkovaan, Olga Lagada kertoo. Matkassa mukana oli myös perheen isoäiti koiransa Marsikin kanssa. Nyt koko seurue on palaamassa kotiin. Uutiset Venäjän hyökkäyksen pysähtymisestä rohkaiseRaskas huoli huomisesta Yli kuusi miljoonaa ukrainalaista on paennut sotaa maan sisällä. Ukrainan Punainen Risti tarjoaa pakolaisille hätämajoitusta, perustarvikkeita ja terveydenhuoltoa kansainvälisen liikkeen tuella. TEKSTI LEENA REIKKO KUVAT VILLE PALONEN vat – pahin ei tapahtunut, Ukraina ei sortunut. Rautatieasemalla Ukrainan Punainen Risti tarjoilee pakolaisille kuumaa keittoa. Jakelusta vastaa Tetiana Pyrogova . Hän kertoo sodan alettua halunneensa tarttua aseisiin ja menneensä jopa sotilasesikuntaan värväytymään. – Siellä kuitenkin kehotettiin tekemään jotain muuta, liittymään esimerkiksi Punaiseen Ristiin, Tetiana hymyilee soppakauhan varressa. – Vapaaehtoisten määrä asemalla vaihtelee paljon, mutta meitä on täällä aina vähintään kymmenen, usein enemmänkin. Annamme tulijoille ruokaa ja opastamme heitä eteenpäin, jos he eivät tunne kaupunkia. Lubov Dokiychuk ja hänen äitinsä Nadiya käyvät usein syömässä Punaisen Ristin soppatykillä. Myös vaatteita he ovat saaneet, sillä kaikki omaisuus jäi kotiin lähelle Mariupolia. Naiset kertovat surullisina, että perheen vanha isä OLGA ALEKSENKON ja Masik-kissan koti on nyt hätämajoituksessa Lvivin koulussa numero 52. Perheen isä ja poika puolustavat kotiaan jossain Donbasin suunnalla. AVM3_2022_alkuosa.indd 12 AVM3_2022_alkuosa.indd 12 6.9.2022 15.24 6.9.2022 15.24
13 menehtyi pakomatkalla sydänkohtaukseen. Syyksi he arvelevat stressiä sodasta ja kodin jättämisestä. – Hätämajoituksessa ei sinänsä ole mitään vikaa, vaikeinta on paine ja stressi. Emme tiedä mitään tulevasta. Haluan tulevaisuutemme takaisin, Lubov Dokiychuk sanoo. – Kotona maalla meillä oli lehmiä, sikoja ja kanoja. Kaikki oli omasta takaa. Nyt olemme täysin muiden armoilla. Se on raskasta, mutta olen myös iloinen, että olemme saaneet niin paljon apua sekä ulkomailta että omalta kansaltamme. Tuntematon tulevaisuus Reilun kilometrin päässä Lvivin rautatieasemalta Hoholja-kadulla sijaitsee vanha ja kaunis ruskeankeltainen kivitalo. 150 vuotta vanha rakennus on palvellut ensin juutalaispoikien ja myöhemmin rautatyöläisten lasten kouluna. Viime vuosikymmenet se on ollut matematiikkaan erikoistunut yhtenäiskoulu, koulu numero 52. Nyt se tarjoaa hätämajoituksena suojaa kymmenille ihmisille ja epälukuiselle joukolle lemmikkieläimiä: kissoille, koirille, hamstereille, kaneille... – Jo kaksi päivää Venäjän hyökkäyksen alettua majoitimme täällä lähes 80 ihmistä. Heitä tuli ympäri maata: Mariupolista, Donetskista, Luhanskista, kuka mistäkin, rehtori Svetlana Matys kertoo. Matys johtaa edelleen hätämajoituspaikaksi muuttunutta kouluaan. Hän kertoo hyökkäyksen alettua aikoneensa ensin liittyä armeijaan, mutta tajunneensa pian, että hänestä on eniten hyötyä siviileiden suojelussa. Rakennuksen vanhat luokkahuoneet ovat suuria. Jokaisessa niistä asuu 3–4 perhettä, kukin omassa nurkassaan. Joillakin on matot lattialla ja kukkia ikkunalaudalla. Viikkojen ja kuukausien kuluessa hätämajoitus on yritetty saada tuntumaan edes vähän kodilta. Monet käytännön asiat muuttuvat poikkeusoloissa hankaliksi. Koululla on sentään peseytymistilat, minkä lisäksi Itävallan Punainen Risti on toimittanut pakolaisille pyykinpesukoneita. Oma rauha puuttuu kaikilta, mutta toisaalta yhteismajoitus tarjoaa vertaistukea. – Yritän järjestää tänne mahdollisimman paljon sekä fyysistä että henkistä apua: terveydenhoitoa, ruokaa, musiikkia, teatteria. Keskustelemme pakolaisten kanssa paljon ja yritämme helpottaa heidän oloaan, rehtori Matys kertoo. – Täällä ei ammuta, se on tärkeintä. Vaikeinta on se, ettei tulevaisuudesta tiedä mitään. En tiedä, milloin pääsen kotiin, vai pääsenkö enää koskaan, Olga Aleksenko sanoo. Aleksenko pakkasi heti sodan alettua mukaansa välttämättömimmät tavarat ja saapui Lviviin 18-vuotiaan tyttärensä ja Masik-kissansa kanssa. Poika on rintamalla, ja aviomies jäi kotimieheksi Donetskiin. Kumpaankaan Aleksenko ei ole aikoihin saanut yhteyttä. Viereisessä huoneessa pitää majaansa leskimies Alexandr Vendland ja 8-vuotias Masha -tytär. Alle 60-vuotiaat miehet eivät saa poistua Ukrainasta, mutta Puolassa asuvat sukulaiset ovat lupautuneet hakemaan Mashan luokseen. Vendland itse aikoo jäädä odottamaan sodan loppumista. – Asuimme kymmenen päivää pommisuojassa ennen kuin päätin, että meidän on aika lähteä Harkovasta. Ystäväni ovat kertoneet, ettei kotitaloamme enää ole, hän sanoo. Vendland sanoo olevansa kiitollinen ja hämillään kaikesta avusta, mitä sekä kansainvälinen yhteisö että omat maanmiehet ovat pakolaisille antaneet. – Tässä majapaikassa on kaikki hyvin. Meillä on katto pään päällä ja lämmintä ruokaa kolmasti päivässä. Mutta tulevaisuutta on vaikea ajatella, kun ei huomisestakaan tiedä. Haluan Mashalle tulevaisuuden, jossa ei sodita, hän sanoo. Hyökkäys yhdisti ukrainalaiset Rehtorin lisäksi myös koulu numero 52:n opettajat tekevät edelleen päivätyötään epätavallisissa olosuhteissa. Koronaepidemian aikana Ukrainassa totuttiin etäopetukseen, ja sitä on jatkettu sodan aikana. Iltapäivisin opettajat laittavat ruokaa, auttavat tarjoilussa ja siivouksessa. Toisinaan he hoitavat myös pakolaisten lapsia, jos vanhempien pitää käydä asioilla. Portaissa tulee vastaan Ukrainan Punaisen Ristin vapaaehtoinen, kaupunginosan osaston puheenjohtaja Nataliya Semvotsko . Hän on ollut mukana organisoimassa maan sisäisten pakolaisten apua sodan alusta asti. – Autoimme viranomaisia perustamaan hätämajoitusyksiköitä sekä rautatieasemalle että muualle. Ohjasimme ulkomaille suuntaavia eteenpäin kohti raja-asemia ja tänne jääviä tilapäissuojiin, Semvotsko kertoo ja ravistelee päätään noita kaoottisia päiviä ajatellessaan. Venäjän hyökättyä Ukrainan Punaiselle Ristille ilmoittautui paljon uusia vapaaehtoisia. Suurimpiin tarpeisiin on pystytty vastaamaan, vaikka katastrofin suuruusluokka yllätti kaikki. Yhdestä asiasta tuntuvat kaikki Lvivissä olevan samaa mieltä: sota on yhdistänyt ukrainalaisia. – Olemme saaneet paljon apua ja olemme auttaneet paljon myös toinen toisiamme. Voi sanoa, että Ukraina on sodan myötä syntynyt uudelleen, koulu numero 52:n rehtori Matys sanoo. ? 1 2 1 Ukrainan Punaisen Ristin Andriyan Mozola (vas.) ja Tatiana Pyrogova tarjoilevat pakolaisille kuumaa keittoa Lvivin rautatieasemalla. 2 Lagadan perhe pakeni sodan alussa kodistaan Harkovassa, mutta päätti palata takaisin Venäjän hyökkäyksen tyrehdyttyä. "Haluan Mashalle tulevaisuuden, jossa ei sodita." AVM3_2022_alkuosa.indd 13 AVM3_2022_alkuosa.indd 13 6.9.2022 15.24 6.9.2022 15.24
14 N atalia Vysotska muistaa hyvin, kun ensimmäiset pommitusten äänet kuuluivat helmikuun 24. päivän iltapäivänä. – Soitin äidilleni ja kysyin, mitä tehdään. Hän sanoi, ettei se ole mitään, ja aikoi lähteä töihin, Natalia muistelee raisiolaisen kerrostaloasunnon keittiössä. Englanninopettaja Natalialla, 29, oli Ukrainan Mykolajivissa oma kielikoulu. Hänen äitinsä Oksana työskenteli hierojana omalla työhuoneellaan ja piti kovasti työstään. Pikkusisarukset Nikita , 15, ja Polina , 10, kävivät peruskoulua. Helmikuussa kävi kuitenkin nopeasti selväksi, että hyvä elämä Mykolajivissa piti jättää taakse. Etelä-Ukrainassa sijaitseva Mykolajiv oli Ukrainan kaupungeista Hersonin jälkeen toinen, johon Venäjän hyökkäykset aluksi kohdistuivat. Aluksi Natalia muutti kerrostaloasunnostaan omakotitaloon, jossa äiti ja mummo asuivat, koska se tuntui turvallisemmalta. Sitten perhe lähti Länsi-Ukrainaan, kylään, jossa Natalian aviomiehen perhe asui. – Otimme nopeasti mukaan joitain tavaroita, mutta oli vaikea valita, mikä oli hyödyllistä. Minulla ei esimerkiksi ollut lämmintä takkia. Otimme mukaan ruokaa, mutta sitä olisi voinut ostaa joka paikasta, Natalia kertoo. Perheen isä työskenteli Suomessa, ja hän pyysi perhettään lähtemään maasta. Muutaman päivän jälkeen auton nokka suunnattiin pohjoiseen. Mukaan lähti Natalian, Oksanan ja pikkusisarusten lisäksi myös pieni Jablik-koira. – Äiti sai ajokortin vasta viime vuonna. Tämä oli hänen ensimmäinen pitkä automatkansa, Natalia kertoo. Oksana nauraa. Rajalla piti yöpyä autossa Huoltoasemille oli pitkät jonot, ja välillä bensiiniä piti jonottaa jopa kaksi päivää. Ensimmäinen rajanylitys Moldovaan oli vaikein. Perhe nukkui yhden yön autossa jonossa raja-asemalle. Viiden päivän ajomatkan jälkeen Vysotskit saapuivat Tallinnan lautalla Helsinkiin, jossa isä oli vastassa. Alussa kaikki Suomessa tuntui vieraalta ja stressaavalta. – Saimme kahdet parkkisakot, kun emme ymmärtäneet pysäköinnin sääntöjä, Natalia kertoo esimerkin. Perhe sai majoittua isän työsuhdeasunnossa viikon ajan. Sitten he saivat Punaisen Ristin kautta majoituksen, jossa ei kuitenkaan voinut olla koiran kanssa. Kuukauden kuluttua löytyi nykyinen koti Raisiosta. Oksana kertoo tulkkaavan Natalian avulla, että asiat tuntuvat jo helpommilta. Kulttuuri on tullut tutuksi, ja tuntuu hyvältä olla turvassa. Oksana käy Daisy Ladies -yhdistyksen suomen kielen kurssilla, ja Nikita on saanut töitä laivasiivoojana. Natalia on hakenut töitä koulusta. Nuorimmainen Polina on sopeutunut hyvin: on ystäviä ja tekemistä, koulunkäynti ja etenkin kouluruokailu ovat mukavia. Neljänteen junaan mahtui Samalla alueella Raisiossa asuu nyt monta ukrainalaista perhettä. Natalia esittelee alakerrassa asuvat Synenkot : äiti Lena ja lapset Anja , 14, Jaroslav , 10, Xenia , 9, Sofia , 5, Jegor , 4, ja juuri kävelemään oppinut Nikita , 1, sekä Turvassa vieraassa maassa Ukrainasta sotaa pakoon lähteneet Vysotskin ja Synenkon perheet elävät uutta arkea Raisiossa. TEKSTI ELINA TEERIJOKI KUVAT JUSSI VIERIMAA "Neljälle tarkoitetussa hytissä matkusti kuusitoista pakolaista." SYNENKON PERHEEN lapset Xenia, 9 vuotta (vas.), Anja, 14, Jaroslav, 10, Jegor, 4, ja juuri kävelemään oppinut Nikita, 1, totuttelevat elämään Suomessa. AVM3_2022_alkuosa.indd 14 AVM3_2022_alkuosa.indd 14 6.9.2022 15.24 6.9.2022 15.24
15 xxxxx 15 haastattelun aikaan töissä oleva perheen isä ovat Zaporizzjasta, niin ikään Etelä-Ukrainasta. Lena työskenteli insinöörinä ennen lasten syntymää, mutta on ollut viime vuodet kotiäitinä. Kuuden lapsen kanssa riittää kotitöitä. Vanhimmat lapset käyvät koulua, mutta kolme pienintä on äidin kanssa kotona. – Meillä ei ollut ajatusta lähteä kotoa mihinkään, mutta helmikuun 24. päivänä ei voinut enää käyttää rahaa. Pankkikortit eivät toimineet, Lena kertoo Natalian tulkkaamana. Kun parin kolmen päivän päästä alkoi kuulua pommituksen ääniä, perhe päätti lähteä. Se ei ollut helppoa: vasta neljännellä yrityksellä he mahtuivat junaan. Mukaan otettiin yhdet vaihtovaatteet, ei juuri muuta. – Vaunuosastossa, joka oli tarkoitettu neljälle, matkusti kuusitoista ihmistä, Lena kertoo. Kun juna tuli Puolaan, Anja sanoi, että tämä on kuin paratiisi verrattuna kotiin. Puolassa he odottivat bussia päivän ajan, sitten matka vei Baltian kautta Suomeen. Synenkoilla ei ollut sukulaisia eikä tuttavia Suomessa, mutta Suomi tuntui turvalliselta vaihtoehdolta. Perhe asui ensin kuukauden Punaisen Ristin hätämajoituksessa. Sitten järjestyi oma asunto Raisiossa. Vaikka nykyisessä kodissa on turvallista, kotimaan sota on mielessä. Eräänä päivänä kaupungilla soi sireeni, ja lapset heittäytyivät maahan, koska he luulivat sitä ilmahälytykseksi. Kiitos kaikille auttaneille Monikaan ukrainalainen ei puhu englantia. Lena Synenko kertoo, että on ollut vaikea hoitaa esimerkiksi lasten lääkäriasioita kieliongelmien vuoksi. Koulussa kieli ei ole ongelma: Anjan luokan kaikki lapset ovat tällä hetkellä ukrainalaisia. Heitä on Raisiossa niin paljon, että omankielisiä ystäviä on ollut helppo löytää. Sekä Vysotskien että Synenkojen perheellä on läheisiä Ukrainassa. Natalian aviomies jäi Ukrainaan. Hän ei ole rintamalla ja häneen voi pitää puhelimella yhteyttä, samoin Oksanan äitiin, joka edelleen asuu omakotitalossaan Mykolajivissa. Lena Synenkon äiti ja appivanhemmat jäivät Zaporizzjaan. Heillä ei ole helppoa, Lena kertoo. Sota loppuu vielä joskus, mutta sekä Lenaa että Nataliaa askarruttaa, miten kauan Ukrainan jälleenrakennus sen jälkeen kestää. Monet työpaikat, tehtaat, koulut ja sairaalat on pommitettu maan tasalle. Palaaminen tuntuu kaukaiselta ajatukselta. Natalian perheellä on nyt päällimmäisenä mielessä toive löytää töitä Suomesta ja elää täällä, turvassa ja rauhassa. Taistelut Mykolajivin ja Zaporizzjan lähellä jatkuvat, ja alueella on hyvin vaarallista. Natalia näyttää puhelimestaan haastattelupäivän aamuna otettua kuvaa kerrostaloon osuneen pommin jäljistä Mykolajivissa. Iskussa kuoli ainakin yksi lapsi, ja parikymmentä ihmistä joutui sairaalaan. Lena ja Natalia sanovat, että molemmat perheet ovat hyvin kiitollisia kaikille niille, jotka ovat pakoon lähteneitä ukrainalaisia auttaneet. Lena kertoo, että lapset kyselevät välillä, miksi tämä kaikki tapahtuu. – Me aikuiset yritämme sitten selittää, mutta vaikeaa se on. ? Punainen Risti auttaa ukrainalaisia Suomen Punaiselle Ristille on lahjoitettu yli 35 miljoonaa euroa Ukrainan auttamista varten. S uomen Punainen Risti jatkaa Ukrainan kriisin uhrien auttamista niin Ukrainassa, sen lähialueilla kuin Suomessakin. Avustustyötä tehdään tiiviissä yhteistyössä Punaisen Ristin kansainvälisen liiton IFRC:n, kansainvälisen komitean ICRC:n ja Ukrainan Punaisen Ristin kanssa. Puoli vuotta Venäjän hyökkäyksen alkamisen jälkeen yli 13 miljoonaa ukrainalaista on joutunut pakenemaan kodeistaan joko maan sisällä tai ulkomaille. Avun tarve on suuri myös kotiseudulleen jääneillä, ja lähestyvä talvi vaikeuttaa tilannetta entisestään. Suomen Punaisen Ristin Ukraina-keräykseen oli elokuun loppuun mennessä lahjoitettu yli 35 miljoonaa euroa. Lahjoitukset yhdessä Punaisen Ristin katastrofirahaston varojen kanssa varmistavat pitkäjänteisen avun kriisistä kärsiville. Ensimmäisen puolen vuoden aikana Punaisen Ristin kansainväliseen avustusoperaatioon Ukrainassa on osallistunut yli 100 000 Punaisen Ristin vapaaehtoista ja työntekijää. Avustustarvikkeita on jaettu viidelle miljoonalle ihmiselle ja puhdasta vettä toimitettu kahdeksalle miljoonalle. 718 000 henkeä on saanut Punaisen Ristin terveyspalveluita, 368 000 henkeä psykososiaalista tukea ja 626 000 henkeä käteisavustusta välttämättömyystarvikkeisiin. Suomen Punainen Risti on lähettänyt suoraan Ukrainaan mm. lääkintä-, keittiöja majoitustarvikkeita sekä toimittanut terveysaseman Uzhorodin kaupunkiin. Paikan päälle on lähetetty kymmeniä Suomen Punaisen Ristin avustustyöntekijöitä mm. logistiikan, terveydenhuollon ja psykososiaalisen tuen tehtäviin. Kotimaassa Suomen Punainen Risti on avustanut Ukrainasta saapuneita pakolaisia mm. tarjoamalla majoitusta vastaanottoyksiköissä, järjestämällä tulijoille ruokaa, juomaa ja muita perustarpeita sekä henkistä tukea. KIMMO HOLOPAINEN "Lapset kyselevät välillä, miksi tämä kaikki tapahtuu." NIKITA VYSOTSKA (vas.) asuu nyt äitinsä Natalian ja mummonsa Oksanan kanssa pakolaisina Raisiossa. Kotoa Mykolajivista ei ehditty ottaa mukaan juuri muuta kuin Jablik-koira. AVM3_2022_alkuosa.indd 15 AVM3_2022_alkuosa.indd 15 6.9.2022 15.24 6.9.2022 15.24
16 Ihminen ihmiselle hädässä I tämeri näyttää tänään karummat kasvonsa. Vettä vihmoo laivan kannelle, ja tuuli viskelee hiuksia. Ihmisiä lojuu siellä täällä hartiat kyyryssä. Joku voi pahoin, toinen vaikuttaa loukanneen päänsä. Äiti yrittää tyynnytellä itkevää lasta, parilla alaikäisellä ei näytä olevan huoltajaa lainkaan. Yhteistä kaikille on vain hätä. Rannan lähestyessä laivalle nousee viranomaisten kanssa joukko Punaisen Ristin vapaaehtoisia Suomesta ja Ruotsista. Heidän tehtävänsä on kartoittaa tulijoiden tilannetta, tarjota ensiapua ja henkistä tukea sekä valmistella evakuointia maihin Ahvenanmaalle. Tai olisi, jos kyseessä olisi tositilanne. Tällä kertaa kyse on onneksi Punaisen Ristin Suoja 2022 -valmiusharjoituksesta. Pakolaisia esittävät ovat kaikki vapaaehtoisia maalihenkilöitä. Ahvenanmaalla harjoituksen aiheena on laajamittainen maahantulotilanne, jossa viranomaiset pyytävät Punaiselta Ristiltä apuvoimia vastaanottamaan suurta määrää turvapaikanhakijoita. Punaisen Ristin ja viranomaisten edustajien lisäksi harjoituksessa on mukana iso joukko kumppaneita Vapaaehtoisesta pelastuspalvelusta ja Pelastakaa lapset ry:stä Eckerö Lineen, joka on lainannut aluksensa harjoituskäyttöön. Laivan konferenssikannella auttajat levittäytyvät selvittämään maalihenkilöiden tilanteita ja tarpeita, jotka vaihtelevat heidän roolinsa mukaan. Osalla on fyysisiä vammoja, jotka vaativat ensiapua ja jatkohoitoa, toiset ovat lamaantuneita ja sokissa. Aivan kuten tosielämässäkin, aina autettavan kanssa ei löydy edes yhteistä kieltä. Muutama vapaaehtoinen ottaa avuksi kännykän käännössovelluksen, joku rakentaa yhteyttä alaikäiseen autettavaansa puhaltamalle kumihanskasta ilmapallon. Harjoituksen toinen osuus tapahtuu kuivalla maalla, jonne turvapaikanhakijoita odottavat vapaaehtoiset ovat pystyttäneet evakuointiteltat. Niiden suojissa otetaan ylös tulijoiden henkilötiedot ja jatketaan merellä aloitettua hoitoa ja ensihuoltoa. Viimeisenä maalihenkilöt ohjataan evakuointikeskukseen menevään linja-autoon tai jatkohoitoon. – Yksi tärkeä tavoite tällaisessa harjoitukSuomen Punaisen Ristin valtakunnallinen valmiusharjoitus Suoja 2022 kokosi yhteen auttajia ympäri Suomea. TEKSTI KIMMO HOLOPAINEN, SAARA MANSIKKAMÄKI JA TARMO TIKKA S A A R A M A N S IK K A M Ä K I KOHTI TURVALLISTA rantaa? Punaisen Ristin valmiusharjoituksessa Ahvenanmaalla varauduttiin tilanteeseen, jossa Suomeen saapuu kerralla suuri määrä turvapaikanhakijoita. AVM3_2022_alkuosa.indd 16 AVM3_2022_alkuosa.indd 16 6.9.2022 15.24 6.9.2022 15.24
17 "Kun on valmiiksi varautunut, ei tarvitse hamstrata." sessa on olla ihminen ihmiselle. Hätätilanteessakin ihmiset ovat kaikki yksilöitä omine tarpeineen. Harjoittelemalla erilaisia tarpeita oppii huomioimaan, Punaisen Ristin Ahvenanmaan piirin valmiuspäällikkö Olof Collin sanoo. Kerran kolmessa vuodessa Suomen Punainen Risti järjestää kerran kolmessa vuodessa valtakunnallisen valmiusharjoituksen. Harjoitusten tavoitteena on vahvistaa Punaisen Ristin osastojen, piirien ja keskustoimiston valmiutta, harjoitella yhteistyötä viranomaisten ja kumppanijärjestöjen kanssa sekä kehittää valmiussuunnittelua. Tänä vuonna Punaisen Ristin viikolla 6.–7. toukokuuta järjestetyn Suoja 2022 -harjoituksen aiheena oli evakuointitilanteessa avustaminen. Laaja teema mahdollisti monenlaisia harjoitusskenaarioita osastojen tarpeiden ja voimavarojen mukaan. Yleisin lähtötilanne oli tulipalosta johtuvan evakuoinnin järjestäminen, jota harjoiteltiin 31 paikkakunnalla. Harvinaisempia harjoitusskenaarioita olivat vaarallisen aineen vuoto, onnettomuus vesillä, sähkönjakelun katkeaminen sekä laajamittaisessa maahantulossa avustaminen. Kevyin tapa osallistua harjoitukseen oli osaston valmiussuunnitelman päivitys ja pöytäharjoitus. Erilaisista lähtötilanteista huolimatta vapaaehtoisten harjoittelemat tehtävät olivat pitkälti samoja. Tavallisimpia niistä olivat henkisen tuen tehtävät, henkilöluettelointi, muonitus ja ensiapu. Kotivara kuntoon Kankaanpäässä Suoja 2022 -harjoituksen keskipisteenä toimi EEC-yksikkö eli Punaisen Ristin väliaikainen evakuointikeskus. Henkilöauton peräkärryyn mahtuvaan yksikköön kuuluu muun muassa telttoja, vuoteita sekä generaattori lämmitystä ja valaistusta varten. Evakuointiyksiköiden tarkoituksena on vahvistaa Punaisen Ristin auttamisvalmiutta esimerkiksi suuronnettomuustilanteissa, ja niitä on sijoitettu ympäri maata Punaisen Ristin piireihin. Kankaanpään harjoitukseen yksikkö saapui Satakunnan piiristä Porista. Evakuointiteltta nousi paikallisen marketin edustalle vapaaehtoisvoimin puolessa tunnissa. – Kokemattomalta hommaan saattaa kulua tuntikin, siksi tätä on hyvä harjoitella, valmiuskouluttaja Jouko Lehtisalo kertoo. – Tietysti sitä aina toivoo, ettei mitään ikävää sattuisi, mutta onnettomuuksia tapahtuu. Siksi tässä harjoitellaan, että ollaan sitten valmiina. Punaisen Ristin järjestämä evakuointiteltta tykötarpeineen voi olla ensimmäinen ja alkuun ainoa suojaisa paikka, jos omasta kodista joutuu pakenemaan. Kankaanpään kokoisessa 12 000 asukkaan pikkukaupungissa evakuointitarpeen voisi aiheuttaa esimerkiksi tulipalo kerrostalossa tai hoitolaitoksessa. – Evakuointikeskus on paikka, jossa saa vaikka mukillisen lämmintä mehua. Sekin jo helpottaa, että on joku turvallinen paikka ja auttajia ympärillä, Kankaanpään osaston puheenjohtaja Raija Koskiranta-Pajunen kuvaa vapaaehtoisten tehtävää evakuointitilanteessa. Tällä kertaa varsinaista evakuointia ei kuitenkaan harjoitella. Sen sijaan evakuointiyksikön teltat toimivat pystyttämisen jälkeen kohtaamispaikkana kankaanpääläisille. Kävijöille tarjotaan lämmintä juotavaa ja grillimakkaraa – sekä tietoa kotitalouksien varautumisesta. Suosituksen mukaan joka kodissa pitäisi olla kotivara, jolla pärjää 72 tunnin ajan itsenäisesti. – Kotona olisi hyvä olla vaikka yksi kaappi, jossa on kaikki välttämätön 72 tunnin selviytymiseen ilman sähköä ja vettä. Ruokaa, lääkkeitä ja patteriradio. Kun on valmiiksi varautunut, ei tarvitse lähteä kauppaan hamstraamaan, eikä kukaan jää ilman, Koskiranta-Pajunen muistuttaa. Tieto leviää suusta suuhun Kaikkiaan Suoja 2022 -valmiusharjoituksen yhteydessä järjestettiin 65 alueellista harjoitusta, joihin osallistui 112 Punaisen Ristin osastoa. Osallistujia oli yhteensä 1 711. Harjoitukseen osallistui laaja joukko Punaisen Ristin valmiustoiminnan yhteistyökumppaneita. Viranomaispuolelta 17 harjoituksessa oli mukana kuntien henkilökuntaa, 16:ssa pelastuslaitos ja 13:ssa sosiaalitoimi. Harjoitukseen osallistui myös lukuisia Vapaaehtoisen pelastuspalvelun jäsenjärjestöjä, vapaapalokuntia sekä muun muassa Autoliitto, Martat, radioamatöörit ja partiolaiset. Suoja 2022 sai mukavasti näkyvyyttä ja runsaasti hyvää palautetta. Koronapandemian pakottaman tauon jälkeen harjoituksesta välittyi vahva kohtaamisen ja yhdessä tekemisen henki. Niin myös Kankaanpäässä, jossa evakuointiteltalla vieraili sateisesta säästä huolimatta kymmeniä ihmisiä. – Harjoitus teki tehtävänsä, ja positiivinen palaute lämmitti, paikkakuntalaiset hyvin tunteva Raija Koskiranta-Pajunen arvioi harjoituksen jälkeen. – Moni meillä vieraillut ihminen on jakanut kotivaraesitteitä myös eteenpäin tuttavilleen. Tieto varautumisesta leviää suusta suuhun ja kädestä käteen. Kiitos kaikille Suoja 2022 -valmiusharjoitukseen osallistuneille! ? HANNU VIRTANEN ja Jouko Lehtisalo pystyttivät evakuointiyksikköä Kankaanpäässä. PUNAISEN RISTIN Oulun piirin Suomussalmella valmiusharjoituksen evakuointikeskuksena toimi liikuntahalli. JU S S I P A R TA N E N T IM O H E IK K A L A AVM3_2022_alkuosa.indd 17 AVM3_2022_alkuosa.indd 17 6.9.2022 15.24 6.9.2022 15.24
Kun omat voimat loppuvat Pirkko ja Ilpo Koppisen perheen elämä pysähtyi äkillisesti viisi vuotta sitten. Punaisen Ristin henkisen tuen päivystyspuhelimeen vastasi Anne Tammisto. TEKSTI TARMO TIKKA KUVAT JUSSI PARTANEN 18 ANNE TAMMISTO (vas.) tapasi Pirkko ja Ilpo Koppisen ensimmäisen kerran synkimmissä mahdollisissa merkeissä. AVM3_2022_alkuosa.indd 18 AVM3_2022_alkuosa.indd 18 6.9.2022 15.24 6.9.2022 15.24
19 KÄÄNNÄ ? N ämä halaukset viipyvät pitkään. Sanoja ei tarvita. Hymyt kirkastuvat ja silmät kostuvat, kun Pirkko ja Ilpo Koppinen ja Anne Tammisto tapaavat toisensa ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen Punaisen Ristin piiritoimiston kahviossa Porissa. Ensimmäisen kerran he tapasivat sunnuntai-iltana viisi vuotta sitten Koppisten kotona Ulvilassa. Sinne Punaisen Ristin Porin Ahlaisten osaston vapaaehtoinen Anne saapui pikahälytyksellä yhdessä henkisen tuen työparinsa kanssa. Vastassa oli täydellinen lamaannus ja sokki. Juolukkasuovuoret Saman sunnuntain aamuna Ilpo oli päättänyt lähteä perheen esikoispojan Konstan hiljattain hankkimalle pienelle metsätilalle tarkistamaan, näkyisikö poikaa siellä. Poikaa ei ollut tavoitettu kahteen päivään. Huoli pojasta oli valtava, hälytyskellot soivat. Ilpo oli jo käynyt perheen kesämökillä, mutta siellä Konstasta ei ollut näkynyt merkkiäkään. Syrjäisen metsätilan etsinnässä Ilpo oli itse auttanut poikaansa. Paikkaa ei ollut etsitty tuottomielessä, vaan hiljaiseksi paikaksi, jonne Konsta saattoi vetäytyä omaan rauhaansa. Kallioinen ja soinen metsätila löytyi satakuntalaisen metsätien päästä. Nimeksi sille annettiin Juolukkasuovuoret, koska maasto kasvoi juolukkaa. Sinne poika oli rakentanut kevytrakenteisen asumuksen. Siellä Konsta sai olla yksin, kaukana kaikesta. Sieltä hän löytyi tälläkin kertaa. – Ajattelin ensin, että poika on nukkumassa, mutta kun kokeilin kättä, se oli aivan kylmä. Ei varmaan tarvitse sanoa ääneen, mitä oli tapahtunut, Ilpo sanoo hiljaa. Konsta oli 46-vuotias, kun hän ei jaksanut enää elää. Muuta ulospääsyä hän ei ollut enää kyennyt näkemään. Ratkaisu ei tullut vanhemmille lopulta täytenä yllätyksenä. Huolestuttavia merkkejä oli ollut ilmassa jo pitkään. Aikoinaan elämä oli kuitenkin näyttänyt aurinkoiselta. – Konstan lapsuus oli onnellinen, ja menestystä tuli opinnoissa ja työelämässä. Hän väitteli tohtoriksikin. Työkaverina hän oli hirveän pidetty, Pirkko kertoo. Kaikki ei kuitenkaan ollut kunnossa. Vanhemmille ensimmäinen vakava merkki oli, kun Konsta irtisanoutui mielekkäästä työpaikasta ja hylkäsi lupaavasti etenevän työuransa. Pojan mielenterveys oli alkanut horjua. Lopulta maailmankuva synkkeni toivottomaksi. Ensimmäinen tapaaminen Sinä iltana Juolukkasuovuorelle saapui poliisi, joka saattoi vain todeta tapahtuneen. Ilpo muistaa poliisimiehen hienotunteisuuden. Hän neuvoi hakemaan henkisen tuen kriisiapua hätänumerosta 112, ja antoi jopa oman puhelinnumeronsa, jos hänestä voisi olla vielä jotain apua. Ilpolle tärkeintä oli ensin kertoa nuoremmalle pojalleen Pertulle , joka asui Tampereella. Sen piti tapahtua kasvotusten. – Koska ei sellaista voi puhelimessa sanoa. Ajoimme sitten yhdessä kotiin. En tiedä, kuinka monta puhelua soitin Pirkolle, mutta minä en ollut vieläkään varma, tarvitsisimmeko kriisiapua. Pirkko tiesi, että kyllä tarvitsemme. Jälkeenpäin ajateltuna hän oli ehdottomasti oikeassa, Ilpo muistelee. Punaisen Ristin henkisen tuen ryhmän kriisipuhelinta päivysti sunnuntai-iltana Anne Tammisto. Hälytys tuli tavalliseen tapaan viranomaisen kautta: omaisensa äkillisesti menettänyt perhe tarvitsi tukea. Koppisten ulko-ovella Annea ja hänen pariaan vastassa oli Ilpo, joka kysyi ensimmäiseksi, pitikö pojan jättämä jäähyväiskirje näyttää heti vaimolle ja nuoremmalle pojalle. – Sanoin, että ei nyt, kysyn sitten jossakin vaiheessa, jäikö sellaista kirjettä, Anne muistelee. Henkisen tuen vapaaehtoiset istuivat sinä iltana Koppisilla pari tuntia. Itse tapahtuneesta puhuttiin vain vähän. Tärkeintä oli olla läsnä. – Päivä oli pitkä ja traumaattinen, me olimme shokissa ja väsyneitä. Emme me olisi pystyneet tukemaan toisiamme, Ilpo tiivistää. Rytmiä elämään Punaisen Ristin henkisen tuen koulutettujen vapaaehtoisten tuki läheisensä menettäneille omaisille on kriisitilanteen ensiapua. Sen tarkoituksena on rauhoittaa tilannetta, lohduttaa menetyksen kokeneita sekä auttaa käsittelemään tapahtunutta ja sen herättämiä reaktioita. Tavallisesti henkiseen ensiapuun kuuluu yksi tai kaksi tapaamista, minkä jälkeen työtä jatkavat viranomaiset tarpeen mukaan. Koppisetkin kokeilivat ensimmäisten tapaamisten jälkeen vertaistukiryhmää, mutta se ei tuntunut omalta. Yhdessä Annen kanssa he päättivät jatkaa tapaamisia, kun hyvä yhteys ja vuorovaikutus olivat löytyneet heti ensitapaamisella. Eläkkeellä olevat Koppiset kaipasivat surutyönsä keskellä myös rytmiä elämäänsä. – Oli jotain mitä odottaa, kun tiesi, että parin päivän päästä tapaamme taas. Ne pienet askeleet eteenpäin olivat kuin lanka, joka piti kiinni elämässä. Annen kanssa sai puhua mistä pystyi, vaikka alussa sitä kielsikin kaikki tunteensa, pariskunta muistelee. – Tai saa olla vain hiljaa ja koskettaa. Sekin on joskus tärkeää, Anne lisää. OMAN KRIISINSÄ jälkeen Pirkko ja Ilpo Koppinen kokivat velvollisuudekseen puhua kriisi työn puolesta. "Ne pienet askeleet olivat kuin lanka, joka piti kiinni elämässä." AVM3_2022_alkuosa.indd 19 AVM3_2022_alkuosa.indd 19 6.9.2022 15.24 6.9.2022 15.24
20 Hän oli Koppisten tukena lopulta viitisen viikkoa, Konstan hautajaisiin saakka. Tapaamisissa haettiin järjestystä ajatuksiin, kohdattiin kriisin ja surun akuutteja vaiheita ja valmistauduttiin tuleviin yläja alamäkiin. Käytännön asiatkin piti hoitaa. – Minä koin, että te jäitte yksin ja tarvitsitte ulkopuolista apua. Muistan esimerkiksi, miten kysyitte, että ei kai meidän tarvitse mitään perunkirjoitusta järjestää, Anne kertoo. Koppisille oli tärkeää, että kriisiapua sai kasvokkain. Se toimi ikään kuin varaventtiilinä ja helpotti omaa tuskaa. – Ei sellainen tule puhelimessa. Siinä sai luovuttaa pikkuisen itsestään toiselle eikä tuntenut olevansa yksin, Pirkko kuvaa. Annen mukaan henkisen tuen työssä tärkeintä on olla juuri se varaventtiili, kuuntelija. Jokainen tapaus on kuitenkin erilainen. – Olen itsekin kokenut menetyksiä. Saan hyvän mielen, jos voin auttaa ihmisiä vaikeimmasta vaiheesta eteenpäin. Tarinan velkaa Viisi vuotta myöhemmin Koppiset arvioivat, että kaksi ensimmäistä vuotta olivat heille vaikeimmat. Juhlapyhät, syntymäpäivät ja Konstan kuolinpäivä ovat edelleen raskaita, mutta nyt heillä on välineet käsitellä surua yhdessä perheenä. – Tärkeintä on, että olemme nyt hyväksyneet Konstan ratkaisun. Emme usko, että siinä tilanteessa olisi ollut enää mitään tehtävissä. Se on helpottava ajatus, Koppiset sanovat. Ilpo ja Pirkko Koppinen halusivat kertoa perheensä kriisistä ja Punaiselta Ristiltä saamastaan henkisestä tuesta julkisesti, omilla nimillään ja kasvoillaan, koska he kokivat velvollisuudekseen puhua kriisiavun puolesta. Se kannatteli heitäkin, kun omat voimat olivat lopussa. Punaisen Ristin henkisen tuen hälytysryhmät tukevat viranomaisia, kun auttajien kädet loppuvat. H enkisen tuen peruskurssin suorittamista suositellaan kaikille Suomen Punaisen Ristin vapaaehtoistoimintaan osallistuville, koska henkisen tuen tarve voi nousta esiin kaikenlaisissa auttamistilanteissa. Akuuteissa hätätilanteissa tarpeisiin vastaavat erityiset henkisen tuen hälytysryhmät. Hälytysryhmien tarjoama tuki on luonteeltaan henkistä ensiapua, jolla vahvistetaan selviytymistä äkillisen kriisin keskellä. Henkisen ensiavun hälyttämisestä vastaa viranomainen, ja siihen turvaudutaan useimmiten perheiden kokemien äkillisten kuolemantapausten, kadonneiden etsintöjen ja suuronnettomuuksien yhteydessä. – Henkinen ensiapu on esimerkiksi läsnäoloa, kuuntelemista ja omaisten tavoittamisessa avustamista, mutta siihen voi kuulua myös käytännöllistä apua kuten vaikka voileipien tekemistä, Anne-Mari Hakuni Punaisen Ristin Satakunnan piiristä kuvaa. – Suuronnettomuuksien yhteydessä Punaisen Ristin hälytysryhmät avustavat lisäksi esimerkiksi evakuoinneissa, päivystävät omaispuhelimessa ja ottavat vastaan uhrien omaisia. Punaisen Ristin henkisen ensiavun vapaaehtoiset toimivat viranomaisten tukena akuuteissa hätätilanteissa, joissa viranomaisten omat resurssit ovat rajalliset. Eniten hälytystehtäviä tulee sosiaalipäivystykseltä. – Punaisen Ristin apu on todella merkittävä ja tärkeä linkki meille, kun kriisitilanteessa asiakkaan havaitaan olevan akuutin henkisen tuen tarpeessa, eivätkä meillä kädet riitä, Satakunnan sosiaalipäivystyksen esimies Pia Pihlajamäki vahvistaa. Henkisen tuen hälytysryhmiä toimii ympäri maata, mutta edelläkävijöitä toiminnassa ovat olleet varsinkin Punaisen Ristin Satakunnan ja Varsinais-Suomen piirit. Satakunnassa hälytysryhmätoiminta alkoi jo vuonna 2010, ja siinä on mukana 70 vapaaehtoista neljässä alueellisessa ryhmässä. Tehtäviä hälytysryhmälle tulee keskimäärin kerran viikossa. Viranomaisille suunnattu hälytysnumero päivystää kellon ympäri. Henkisen tuen koulutusta vapaaehtoisille järjestävät Punaisen Ristin piirit ja osastot. Henkisen tuen hälytysryhmien jäseniltä vaaditaan lisäksi osallistumista henkisen tuen jatkokoulutukseen ja haastatteluun. Punaisen Ristin henkisessä ensiavussa vapaaehtoiset toimivat aina maallikkoauttajina, vaikka he olisivat taustaltaan auttamisen ammattilaisia. Ammattiapua tarvitsevat henkilöt ohjataan eteenpäin kunnallisten terveyspalvelujen piiriin. Lisätietoja henkisestä tuesta ja tulevista koulutuksista löytyy Punaisen Ristin verkkosivuilta. – Uusille vapaaehtoisille on aina tilaa, Anne-Mari Hakuni kannustaa. Tule mukaan: www.punainenristi.fi/vapaa ehtoiseksi – Ennen vanhaan oli suurperheet jakamassa tällaisia asioita, mutta eihän nykyihmisellä sellaisia ole. Meistä tuntui, että olimme tämän tarinan velkaa auttajillemme ja kaikille niille, jotka joutuvat kokemaan jotain vastaavaa kuin me. ? KOPPISET JA Tammisto löysivät luontevan yhteyden heti ensitapaamisella. "Tärkeintä on, että olemme nyt hyväksyneet Konstan ratkaisun." Henkinen ensiapu tukee äkillisessä kriisissä Tukena joka käänteessä LähiTapiola tukee Punaisen Ristin työtä ihmisten auttamiseksi. lahitapiola.fi AVM3_2022_alkuosa.indd 20 AVM3_2022_alkuosa.indd 20 6.9.2022 15.24 6.9.2022 15.24
Tukena joka käänteessä LähiTapiola tukee Punaisen Ristin työtä ihmisten auttamiseksi. lahitapiola.fi AVM3_2022_alkuosa.indd 21 AVM3_2022_alkuosa.indd 21 6.9.2022 15.24 6.9.2022 15.24
22 M itä tehdä, jos työkaveri vieressä alkaa yhtäkkiä haukkoo henkeä ja tuupertuu maahan? Entä jos kollega putoaa rakennustelineeltä tai saa syvän haavan? Jos mökkimatkalla osuu ensimmäisenä kolaripaikalle? Nämä ja monet muut syyt kokosivat kesäkuussa parinkymmenen hengen työporukan sisärakentamiseen erikoistuneesta Inlook Oy:stä Helsingin Vuosaareen. Menossa oli SPR Ensiapukurssi EA1® ja sen ensimmäinen lähiopetuspäivä, jossa opeteltiin ensiavun alkeita. Mukana oli niin ensikertalaisia kuin tietojensa päivittäjiä. Inlook on tarjonnut jo 15 vuoden ajan kaikille halukkaille työntekijöilleen mahdollisuuden osallistua ilmaiseksi ensiapukoulutukseen. – Työntekijämme toimivat työmailla, ja rakennusalan tehtävissä on aina riskejä. Työnantajana koemme, että mahdollisimman monen on hyödyllistä osata edes ensiavun alkeet. Niiden hallinnan pitäisi kuulua oikeastaan yleissivistykseen. Kaikkien pitäisi hankkia edes jonkinlaiset valmiudet, Inlookin Etelä-Suomen aluepäällikkö Petri Eklund toteaa. Hän kertoo yhtiön kokeneen, että Punaisen Ristin kurssin käyneet ovat saaneet juuri sellaista koulutusta ensiapuasioissa, joita työmailla tarvitaan, ja että kurssin käynyt osaa tosipaikan tullen oikeasti tehdä jotakin – ja mahdollisesti pelastaa autettavan hengen. Ensiaputaito on osa työturvallisuutta Sisärakentamisen taitaja Inlook Oy tarjoaa jokaiselle työntekijälleen Punaisen Ristin ensiapukurssin. TEKSTI MAARIT SEELING KUVAT LEENA KOSKELA TAJUTON POTILAS asetetaan kylkiasentoon, joka on vakaa ja pitää hengitystiet avoimina. Esa Tukiaisen harjoituspotilaana toimii Joni Lamberg. AVM3_2022_alkuosa.indd 22 AVM3_2022_alkuosa.indd 22 6.9.2022 15.24 6.9.2022 15.24
23 – Meille on ollut tärkeää, että jokainen kurssin käynyt saa myös ensiapukortin suorituksestaan. Kortti on osoitus muodollisesta pätevyydestä. Taitoja myös vapaalle Inlookissa on tapana laittaa noin kerran vuodessa s-postilla henkilöstölle kysely, keiltä kaikilta löytyisi kiinnostusta osallistua ensiapukurssille. Sisäkattoasentaja Joni Lamberg on yksi tällä kertaa työnantajan tarjoukseen tarttuneista. – Kaverin kanssa tuumittiin, että ensiapukurssista voisi olla hyötyä. Voihan työkavereille sattua ihan sairaskohtauskin, jolloin tarvitaan elvytystaitoja. Samoin vapaa-ajalla ja työmatkoilla voi tapahtua jotain, jolloin olisi hyvä tietää mitä tehdä ennen kuin hoitohenkilökunta ehtii paikalle, Lamberg pohtii. Ensimmäistä kertaa ensiapukurssilla mukana oleva työsuojeluvaltuutettu Esa Tukiainen on Lambergin kanssa samoilla linjoilla. – Toki minulla on jonkinlainen käsitys ensiavusta, mutta en ole onneksi joutunut tosipaikkaan. Koskaan ei kuitenkaan voi tietää, milloin se osuu kohdalle. Logistiikkapäällikkö Juha Lehtimäki on paikan päällä päivittämässä omia ensiaputaitojaan. – Kurssisuoritukset vanhenevat, joten pyrimme tarjoamaan mahdollisuuden täydennyskoulutukseen viimeistään ennen sitä, Lehtimäki kertoo. Työntekijöiden osallistumisinto on ollut kiitettävää. Jokainen tarjottu kurssi on varattu täyteen. Lehtimäki luonnehtii yrityksen linjaksi ”kaikki pääsevät, mutta ketään ei pakoteta”. Tällä kertaa Vuosaaressa oli yhtiön Helsingin työntekijöitä, mutta lisäksi Inlook järjestää koulutustapahtumia alueittain. Inlookin toimialalla on tarvetta ensiaputaidoille jo lainsäädännön vuoksi. Asentajilta kysytään usein työmailla ensiapukoulutuksen ja -kortin perään. – Ihan jokaisen olisi hyvä käydä ensiapukurssi. Laki toki asettaa työnantajalle tiettyjä velvoitteita, mutta Inlook ylittää kurssituksissa minimivaatimukset, Lehtimäki arvioi. Sattuma ei katso paikkaa Asennustyöhön liittyy omat riskinsä hyvin hoidetuillakin työmailla. Välillä toimitaan korkeilla telineillä, eikä välttämättä kaikkein tavallisimmissa olosuhteissa. Lisäksi työpaikkojen olosuhteet vaihtelevat, ja kohteissa voi olla samanaikaisesti useiden eri yritysten työntekijöitä. Toinen yritys ei voi aina ainakaan heti vaikuttaa toimintatapojen turvallisuuteen. – Ensiapukoulutus on osa yrityksen työturvallisuutta. Siksi on tärkeää, että mahdollisimman monella on ainakin perustaidot hanskassa, Lehtimäki toteaa. Punaisen Ristin ensiapukoulutus sisältää teoriaopetuksen lisäksi aina runsaasti käytännön harjoituksia. Kurssin painopisteet valitaan kunkin yrityksen tavoitteita parhaiten palveleviksi. – Tämän koulutuksen aikana opetamme toimimaan yleisissä onnettomuustilanteissa, samoin mitä tehdä, jos toinen menettää tajuntansa, on shokissa, saanut sairauskohtauksen tai vaikuttaa elottomalta. Kertaamme elvytyksen ja siihen liittyvät asiat, miten verenvuoto tyrehdytetään, miten painetai kiristysside tehdään ja niin edelleen, ensiapukouluttaja Jukka Antikainen listaa. Koulutus on kaksipäiväinen, ja siitä saatava todistus on voimassa kolme vuotta. Ensiapukurssiin voi kuulua myös verkko-opetusta. Sisällöt täyttävät Kelan ja sairausvakuutuslain ehdot työpaikan ensiapuvalmiuden ylläpidosta osana työterveysja työsuojelutoimintaa. Ensiapukoulutus ehkäisee työtapaturmia jopa ennalta, kun kurssilla kiinnitetään huomiota työpaikan mahdollisin riskipaikkoihin. Ensiaputaitoja kotitarpeisiin Tähän mennessä Inlookin 500 työntekijästä noin 100 on käynyt vähintään Ensiapukurssi EA1:n. Koulutuksen käyneet kirjataan yhtiön sisäiseen HR-ohjelmaan. Tavoitteena on, että jokaisella työmaalla olisi ensiaputaitoisia ihmisiä. – Rakennusalalla on tehty paljon onnettomuuksien ehkäisemiseksi ennalta. Mietimme tarkoin työtavat ja -asennot ja käytämme suojavälineitä. Vapaa-aika ei ole välttämättä yhtä hyvin suunniteltua. Itseäni motivoi ensiapukoulutuksiin myös tarve osata toimia, jos vaikka lapsille sattuu kotona jotain, Petri Eklund huomauttaa. Metallimies Jan Tallbacka kertoo joutuneensa töissä tilanteeseen, jossa ensiaputaitoja olisi tarvittu. – Onneksi porukassa oli toinen, joka tiesi, mitä tehdä. Olen lähtenyt ihan tosissani oppimaan asioita, vaikka kurssi onkin minulle kertausta. Olen kiinnostunut myös jatkokursseista. Varmasti tuo aikaisempi tapahtuma vaikuttaa taustalla, Tallbacka sanoo. Järjestelmäseinäasentajat Lasse Koskinen ja Ivo Schleicher harjoittelevat uutterasti puristusja kiristyssiteiden tekemistä. Kumpikin on saattamassa ensiapukorttiaan ajan tasalle. Yli 15 vuotta Inlookilla työskennellyt Schleicher muistelee käyneensä ensiapukurssin ainakin kaksi kertaa aikaisemmin. – Kertaaminen on välttämätöntä. Taidot unohtuvat, kun niitä ei käytä. Lisäksi menetelmät ja elvytystekniikat kehittyvät, joten aina on uutta opittavaa. Meille uusi asia oli tällä kertaa kiristysside. Kurssien käyminen ja harjoitteleminen antavat toivottavasti tosipaikassa toimintavarmuutta – vaikka me emme onneksi ole näitä taitoja toistaiseksi käytännössä tarvinneet, miehet sanovat. ? Osataanko sinun työpaikallasi auttaa, jos jotain sattuu? Lue lisää ja tilaa Suomen Punaisen Ristin ensiapukoulutus: www.ensiapukoulutus.fi "Ensiaputaidot unohtuvat, kun niitä ei käytä." ENSIAPUTAIDON ylläpito vaatii säännöllistä kertaamista ja harjoittelua. KIRISTYSSIDE on Ivo Schleicherille ja Lasse Koskiselle uusi tuttavuus. AVM3_2022_alkuosa.indd 23 AVM3_2022_alkuosa.indd 23 6.9.2022 15.24 6.9.2022 15.24
24,90 € 24,90 € 24,90 € 19,90 € 49,80 € MUKISETTI 44,80 € MUKI + VATI Pyöreä heijastin Rund reflex 3,99 € Tilaukset ja lisätiedot punaisenristinkauppa.fi myynti@punainenristi.fi puh. 020 701 2211 Beställningar och information rodakorsbutiken.fi myynti@rodakorset.fi tfn 020 701 2211 VARAUDU SYKSYN PIMENEVIIN ILTOIHIN JA VIILENEVIIN KELEIHIN Förbered dig inför höstens allt mörkare kvällar och svalare väder Syyskimppu Kronljus bukett Höst Pöytäkynttilä Bordsljus 8,42 € (norm 9,90 €) Hyttyskynttilä Myggljus 8,42 € (norm 9,90 €) 10,97 € (norm 12,90 €) 10,97 € (norm 12,90 €) 39 € Heijastava Cityreppu Reflekterande ryggsäck 12,90 € Heijastavat sormikkaat fleecevuorella Reflekterande handskar med fleecefoder 16,90 € Lasten heijastavat rukkaset Reflekterande vantar för barn 16,90 € Atom Retkivalo USB-ladattava Atom campingljus med USB-neddladdning Otsalamppu CREE XM-L T6 LED Pannlampa CREE XM-L T6 LED 14,90 € Heijastavat kengännauhat Reflekterande skosnöre 2,95 € 34,99 € 14,95 € 7,95 € Pikkuväelle puuhaa: Barnböcker finns endast på finska 14,95 € 16,90 € TOVE JANSSON PIIRSI PUNAISELLE RISTILLE ILOISEN VÄRIKKÄITÄ MUUMI-KUVIA 1960-LUVULLA. Nyt nämä sympaattiset kuvat pääsevät loistoonsa Moomin by Arabian ABC-astioissa sekä Moomin by Nordic Buddies -vaatemallistossa! Tove Jansson ritade glada och färggranna Muminbilder för Röda Korset på 1960-talet. Nu visar de sympatiska bilderna sig i all sin glans i Moomin by Arabias ABC-kärl och i Moomin by Nordic Buddies-klädkollektionen! *Tarjous voimassa 31.10.2022 saakka. Tarjous koskee vain uusia tilauksia eikä sitä voi yhdistää muihin tarjouksiin. Tuotteita rajoitettu määrä. *Erbjudandet är i kraft till 31.10.2022. Erbjudandet gäller endast nya beställningar och det kan inte kombineras med andra erbjudanden. Produkterna finns i begränsat antal. Kesäkimppu Kronljus bukett Sommar Syksyn jäsenetuna kotimaiset Desico-kynttilät* -15 % Edun saat syöttämällä kassalla alennuskoodikenttään SPRJASEN22. Höstens medlemsförmån inhemska Desico-ljus* -15 % Förmånen får du genom att mata in koden SPRJASEN22 i förmånskodsfältet. Heijastava vyölaukku Reflekterande bältesväska Tuotteita on rajoitettu määrä, tuotteita myydään niin kauan kuin niitä riittää. Det finns ett begränsat antal produkter, produkterna säljs så länge de räcker. Muumimuki ABC Muumipeikko 24,90 € Muminmugg ABC Mumintroll Muumimuki ABC Nuuskamuikkunen 24,90 € Muminmugg ABC Snusmumriken Mukisetti ABC Muumipeikko ja Nuuskamuikkunen 49,80 € Muminmuggar 2-pack ABC Muumisetti muki+vati 44,80 € Muminset mugg+tallrik 15 cm Muumi-vati ABC Muumipeikko 19,90 € Mumin tallrik 15 cm Mumintroll Muumi-kulho ABC Nuuskamuikkunen 24,90 € Mumin skål Snusmumriken Muumi-lautanen ABC Nuuskamuikkunen 24,90 € Mumin tallrik 19 cm Snusmumriken Aikusten paidat Muumipaita Nuotiolla Mumintröja Vid lägerelde Muumipaita Nuuskamuikkunen Mumin tröja Snusmumriken (Malli unisex, koot: XS – 2XL) 32,90 € 27,90 € Lasten paidat Mumin tröja för barn (Koot: 3-4 v. – 11-12v) oma_ilmo2s_2022.indd All Pages oma_ilmo2s_2022.indd All Pages 31.8.2022 12.42 31.8.2022 12.42 AVM3_2022_loppuosa.indd 24 AVM3_2022_loppuosa.indd 24 6.9.2022 15.21 6.9.2022 15.21
24,90 € 24,90 € 24,90 € 19,90 € 49,80 € MUKISETTI 44,80 € MUKI + VATI Pyöreä heijastin Rund reflex 3,99 € Tilaukset ja lisätiedot punaisenristinkauppa.fi myynti@punainenristi.fi puh. 020 701 2211 Beställningar och information rodakorsbutiken.fi myynti@rodakorset.fi tfn 020 701 2211 VARAUDU SYKSYN PIMENEVIIN ILTOIHIN JA VIILENEVIIN KELEIHIN Förbered dig inför höstens allt mörkare kvällar och svalare väder Syyskimppu Kronljus bukett Höst Pöytäkynttilä Bordsljus 8,42 € (norm 9,90 €) Hyttyskynttilä Myggljus 8,42 € (norm 9,90 €) 10,97 € (norm 12,90 €) 10,97 € (norm 12,90 €) 39 € Heijastava Cityreppu Reflekterande ryggsäck 12,90 € Heijastavat sormikkaat fleecevuorella Reflekterande handskar med fleecefoder 16,90 € Lasten heijastavat rukkaset Reflekterande vantar för barn 16,90 € Atom Retkivalo USB-ladattava Atom campingljus med USB-neddladdning Otsalamppu CREE XM-L T6 LED Pannlampa CREE XM-L T6 LED 14,90 € Heijastavat kengännauhat Reflekterande skosnöre 2,95 € 34,99 € 14,95 € 7,95 € Pikkuväelle puuhaa: Barnböcker finns endast på finska 14,95 € 16,90 € TOVE JANSSON PIIRSI PUNAISELLE RISTILLE ILOISEN VÄRIKKÄITÄ MUUMI-KUVIA 1960-LUVULLA. Nyt nämä sympaattiset kuvat pääsevät loistoonsa Moomin by Arabian ABC-astioissa sekä Moomin by Nordic Buddies -vaatemallistossa! Tove Jansson ritade glada och färggranna Muminbilder för Röda Korset på 1960-talet. Nu visar de sympatiska bilderna sig i all sin glans i Moomin by Arabias ABC-kärl och i Moomin by Nordic Buddies-klädkollektionen! *Tarjous voimassa 31.10.2022 saakka. Tarjous koskee vain uusia tilauksia eikä sitä voi yhdistää muihin tarjouksiin. Tuotteita rajoitettu määrä. *Erbjudandet är i kraft till 31.10.2022. Erbjudandet gäller endast nya beställningar och det kan inte kombineras med andra erbjudanden. Produkterna finns i begränsat antal. Kesäkimppu Kronljus bukett Sommar Syksyn jäsenetuna kotimaiset Desico-kynttilät* -15 % Edun saat syöttämällä kassalla alennuskoodikenttään SPRJASEN22. Höstens medlemsförmån inhemska Desico-ljus* -15 % Förmånen får du genom att mata in koden SPRJASEN22 i förmånskodsfältet. Heijastava vyölaukku Reflekterande bältesväska Tuotteita on rajoitettu määrä, tuotteita myydään niin kauan kuin niitä riittää. Det finns ett begränsat antal produkter, produkterna säljs så länge de räcker. Muumimuki ABC Muumipeikko 24,90 € Muminmugg ABC Mumintroll Muumimuki ABC Nuuskamuikkunen 24,90 € Muminmugg ABC Snusmumriken Mukisetti ABC Muumipeikko ja Nuuskamuikkunen 49,80 € Muminmuggar 2-pack ABC Muumisetti muki+vati 44,80 € Muminset mugg+tallrik 15 cm Muumi-vati ABC Muumipeikko 19,90 € Mumin tallrik 15 cm Mumintroll Muumi-kulho ABC Nuuskamuikkunen 24,90 € Mumin skål Snusmumriken Muumi-lautanen ABC Nuuskamuikkunen 24,90 € Mumin tallrik 19 cm Snusmumriken Aikusten paidat Muumipaita Nuotiolla Mumintröja Vid lägerelde Muumipaita Nuuskamuikkunen Mumin tröja Snusmumriken (Malli unisex, koot: XS – 2XL) 32,90 € 27,90 € Lasten paidat Mumin tröja för barn (Koot: 3-4 v. – 11-12v) oma_ilmo2s_2022.indd All Pages oma_ilmo2s_2022.indd All Pages 31.8.2022 12.42 31.8.2022 12.42 AVM3_2022_loppuosa.indd 25 AVM3_2022_loppuosa.indd 25 6.9.2022 15.21 6.9.2022 15.21
26 E nsivaikutelma on rauhallinen. Soppi-kierrätysputiikissa ei pauhaa musiikki. Vaatteet, käyttötavarat, kirjat, tekstiilit, huonekalut ja monet muut myynnissä olevat tavarat on aseteltu myymälään väljästi ja selkeästi. On tilaa – sekä kulkea että ajatella. Seesteinen tunnelma on osa Soppi-konseptia. Kierrätettyjä tavaroita ja vaatteita sopii silmäillä ilman kiirettä. Sopin työntekijöillä on aikaa myös jutella ja kohdata. Aikaa käytetään tavallisen juttelun lisäksi yhteiseen ideointiin asiakkaan kanssa. Jos myynnissä olevan sohvan pinta repsottaa, Soppi-myyjä tietää, kuka sen voisi korjata. Jos mekko miellyttää mutta malli ei, saa asiakas ompelijan yhteystiedot mukaansa. – Mietimme yhdessä tavaran polkua ja autamme asiakasta näkemään sen mahdollisuudet. Osaamme suositella paikallisia kumppaneita, jotka voivat korjata ja tuunata, Punainen Ristin Varsinais-Suomen piirin asiantuntija Miska Keskinen kertoo. – Tämä on ennen kaikkea kohtaamispaikka. Meillä ei ole sellaista kiirettä. Ehdimme juttelemaan ja kohtaamaan ihmiset, Sopin liiketalousjohtaja Satu Mustajärvi sanoo. Hyvien kulkureittien varrella Soppi-konseptin ovat kehittäneet yhteistyössä Suomen Punaisen Ristin Varsinais-Suomen ja Hämeen piirit. SuoSoppi on kiertotalouden edelläkävijä Punaisen Ristin ensimmäinen Soppi-myymälä luo ja toteuttaa uusia ideoita kiertotalouteen. Kekseliäiden konstien lisäksi kierrätysputiikki ottaa aikaa kiireettömään kohtaamiseen. TEKSTI TIA YLISKYLÄ KUVAT TAPIO AULU HINNOITTELU on helppoa, koska kaikki astiat maksavat euron, näyttävät kesäapulainen Noomi Keskinen ja myymälä esihenkilö Tarja Lindstedt. AVM3_2022_loppuosa.indd 26 AVM3_2022_loppuosa.indd 26 6.9.2022 15.21 6.9.2022 15.21
27 men ensimmäinen Soppi avattiin marraskuussa noin 600 neliön suuruiseen myymälätilaan Hämeenlinnassa Tiiriön kauppakeskittymässä. Siellä naapureina ovat muun muassa kodinkoneja huonekaluliike sekä eläintarvikekauppa. Lähellä ovat suuret päivittäistavarakaupat ja automarketteja. Sijainti valittiin tietoisesti arkisten kulkureittien, vilkkaan julkisen liikenteen ja maksuttoman parkkipaikan viereen. – Tarvitsemme naapuriliikkeiden palveluja ja markkinointia, jotta Soppi opitaan tuntemaan. Emme käytä samalla tavalla varojamme markkinointiin kuin kaupallisen bisneksen tekijät, Satu Mustajärvi huomauttaa. Sopin tuotosta 75 prosenttia menee Punaisen Ristin Hämeen ja Varsinais-Suomen piirien toimintaan ja loput katastrofirahastoon. Soppi on lisäksi viranomaisten yhteistyöpiste. Myymälätavarat ovat osa paikallisvalmiutta. Työntekijöitä on neljä: vakituinen myymäläesihenkilö Tarja Lindstedt ja kolme määräaikaista myyjää. Myyjät saavat työllistämistukea ja heille etsitään vuoden määräaikaisen pestin aikana vakituinen työpaikka. Lisäksi Soppi työllistää opiskelijoita ja työkokeilijoita. Ennakkoluulotonta yhteistyötä Kiertotalous saa Sopissa uutta vauhtia kekseliäistä kokeiluista. Vaikka koko konsepti rakentuu kierrätyksen eetokseen, myydään putiikissa myös käyttämättömiä tuotteita. Läheiset kauppiaat ovat lahjoittaneet Soppiin myymättä jääneitä mutta käyttökelpoisia uusia tavaroita. – Autamme kaupan kiertokulkua myymällä myös uusia tavaroita, jotka muuten menisivät jätteeksi. Tätä haluamme kehittää eteenpäin. Kumppaniyritykset voisivat jopa markkinoida, että lahjoittavat tavaroita Soppiin, Miska Keskinen ideoi. Paikallinen muuttoyritys on jo ryhtynyt markkinointiagentiksi. Hämeen Laatumuutot antaa asiakkailleen Soppi-mainoksen. Muuttamassa olevat voivat lahjoittaa tarpeettomat tavarat Soppi-myymälään ja muuttofirma kuljettaa lahjoitukset perille. Hämeenlinnalaiset ompelijat ja eläinsuojeluyhdistys puolestaan saavat lahjoituksia Soppi-putiikista. Myyntiin kelpaamattomat eli likaiset tai rikkinäiset pyyhkeet, peitot tai muut tekstiilit löytävät uuden tarkoituksen karvaturrin pedistä tai kierrätysompelusta. Autovuokraamo 24Rent teki Sopin kanssa suopean "Kiertotalous saa vauhtia kekseliäistä kokeiluista." 1 2 1 Miska Kes kinen on tyyty väinen myyntiin lahjoitettujen ta varoiden laatuun. Eniten myydään huonekaluja, vaatteita ja ko dintekstiilejä. 2 Hinnoittelu on Soppiputiikissa hoidettu mutkat tomasti: kaikki tavarat maksavat euron tai kaksi, ellei hintalapus sa muuta sanota. Tavaran halutaan kiertävän no peasti. 3 Sopin liiketa lousjohtaja Sa tu Mustajärvi ja Muoviamon taitei lija Mona Taponen Balzarini aloittivat muovin kierrätyk sen ja uusiokäy tön. 3 KÄÄNNÄ ? AVM3_2022_loppuosa.indd 27 AVM3_2022_loppuosa.indd 27 6.9.2022 15.21 6.9.2022 15.21
28 sopimuksen: kierrätysputiikki saa pakettiauton käyttöönsä milloin tahansa, vaikka keskellä yötä. Maksu peritään vain käytetyistä tunneista. – Olemme oikeasti miettineet tätä konseptia tarkkaan, jotta olemme kustannustehokkaita. Lisäksi kehittelemme koko ajan uusia yhteistyökuvioita, Satu Mustajärvi sanoo. Muoviesineet muokataan taiteeksi Yksi Sopin uusimmista ideoista liittyy muovin kierrättämiseen. Soppi ja Muoviamo-yhteisön taiteilijat aikovat muokata vanhoista ja tarpeettomista muoviesineistä taidetta. Muoviesineiden kerääminen alkoi kesällä. Ideana on, että Soppeen tuoduista muoviesineistä rouhitaan raaka-ainetta, josta jalostetaan taideja käyttöesineitä. – Meillä on kaksi laitetta: toinen silppuaa muovit ja toisella voi tehdä esimerkiksi lankaa 3D-tulostimeen tai puristaa muovia muotteihin. Näin voimme tehdä uusia muoviesineitä. Työskentelyssämme yhdistyvät taide ja muotoilu, Muoviamon taiteilija Mona Taponen Balzarini kertoo. Käytännössä esimerkiksi vanhoista leluista tai cd-koteloista voi Muoviamon kourissa syntyä vaikka uusia lampunvarjostimia, ruukkuja ja koruja. Syksyllä nähdään ensimmäisiä tuloksia. – Haluamme näyttää ihmisille koko kiertokulun, jotta kaikki huomaavat, että muovi on käytännössä ikuinen materiaali, Miska Keskinen sanoo. Kahden euron tavarataivas Hinnoittelu on Soppi-putiikissa ratkaistu kekseliäästi. Kirjat, astiat, cd:t, dvd:t ja koriste-esineet maksavat euron, lelut kaksi. Mutta kaikissa tuotteissa ei ole hintalappua ollenkaan! Laputtomien tuotteiden hinta on automaattisesti kaksi euroa. Jos tuote on kalliimpi, siihen on kiinnitetty erillinen hintalappu. – Olemme kokeneet tämän äärimmäisen hyväksi! Tavaroiden täytyy kiertää koko ajan, koska olemme kalliissa liikepaikassa. Peruskäyttötavaraa tulee myyntiin paljon ja siksi täytyy miettiä, paljonko niitä kannattaa käsitellä. Kaikki lahjoitukset täytyy tarkistaa ja testata ennen myyntiä. Kun kaikkea ei hinnoitella, säästyy aikaa ja ympäristöä, Mustajärvi kertoo. Bisnestä jarruttaa myyntiin tulevan tavaran ennakoimattomuus. Sitä myydään, mitä ihmiset lahjoittavat. Vaikka tiedetään, että lipastot ja kukkapöydät myytäisiin heti, on kauppaa tehtävä myös vähemmän kysytyistä tuotteista kuten lastenvaatteista ja -leluista. Kaikkein eniten lahjoitetaan kodintekstiilejä ja vaatteita. – Yllätyin, miten hyvin käytetty elektroniikka menee kaupaksi, esimerkiksi mikrot ja suoristusraudat, Mustajärvi sanoo. Lasten onni herkistää Vajaan vuoden palvellut Soppi on opettanut, että markkinointia ja yhteistyötä tarvitaan paljon tunnettuuden kasvattamiseksi. Vaikka paikallisten yritysten kanssa on syntynyt nokkelia kumppanuuksia, osa yhteistyöstä junnaa paikoillaan. Miska Keskinen on yrittänyt houkutella esimerkiksi jäteyhtiöitä posliinin ja lasiastioiden erilliskeräykseen, mutta se ei ole vielä onnistunut. Sen sijaan asiakkaiden vastaanotto on ollut lämmin. Ne, jotka ovat jo kierrätysputiikin löytäneet, kehuvat ja kiittävät: ”Ihanaa, että tulitte tänne Hämeenlinnaan!” – Onnenhetkiä tulee silloin, kun ostoksille tulee perheitä, joilla ei muuten olisi varaa ostaa. Se lasten onni! Että nyt on varaa ostaa vaikka lelu ja edullinen pyörä. Herkistyn, kun ajattelenkin sitä. Sellaiset kohtaamiset tuovat merkitystä työhön. Siksi olen täällä, Satu Mustajärvi sanoo. ? HÄMÄLÄISET ovat ottaneet Suomen ensim mäisen Soppi myymälän ilol la vastaan. Satu Mustajärven mu kaan ihmiset ovat onnellisia pääs tessään eroon itselleen turhasta tavarasta – ja teh dessään samalla vielä hyvää. "Ihanaa, että tulitte tänne Hämeenlinnaan!" AVM3_2022_loppuosa.indd 28 AVM3_2022_loppuosa.indd 28 6.9.2022 15.21 6.9.2022 15.21
29 29 Lähetä ratkaisusi ristikkoon lokakuun loppuun mennessä osoitteella Suomen Punainen Risti, Avun maailma Hjälpens värld, PL 168, 00141 Helsinki. Merkitse kuoreen tunnus ”Ristikko 3/2022”. Vastanneiden joukosta arvotaan kaksi voittajaa, jotka saavat palkinnoksi Punaisen Ristin tuotteita. Ristikon 1/2022 voittajiksi arvottiin Aino Lauhkonen Elimäeltä ja Sarelinin perhe Pietarsaaresta. Onnittelut voittajille! NIMI: OSOITE: PUHELINNUMERO: RISTIKON 1/2022 OIKEA RATKAISU. Ristikko 3/2022 RISTIKKO HANNU NIITTYMÄKI (Numeroa käytetään vain arvonnan voittajien tavoittamiseen.) AVM3_2022_loppuosa.indd 29 AVM3_2022_loppuosa.indd 29 6.9.2022 15.21 6.9.2022 15.21
Korsord 3/2022 Lösningarna på korsordet bör sändas inom oktober under adress Hjälpens värld, redaktionen, PB 168, 00141 Helsingfors. Märk kuvertet ”Korsord 3/2022”. Bland insändarna på korsordet 1/2022 utlottades två FRK-produkter. Lotten föll denna gång på Aino Lauhkonen från Elimäki och familjen Sarelin från Jakobstad. Gratulerar! NAMN: ADRESS: TELEFONNUMMER: DEN RÄTTA LÖSNINGEN PÅ KORSORDET 1/2022. F H M Ö S S A M D O M I N O S M I T E R E N T I T A L A T T L K A M O K F Ä L T S J U K H U S T A R E A L A L A M I K L A B A N A R B I S O J E S U S S N A R V L A R K A L K Y L E R A A L Y S T A L Ä R A N O D B L I P H I N D E R A F R I K A O M S A R I A D D R A M A T I K N A S A R E R A R A R E KORSORD SOLVEIG SJÖSTEDT RAKA KVÄVE ÄR ÖKNAR ÄPPLEN GER ROP? MAN I USA REJÄL SKER I SKYN ÄR BLEK TORKADE KORA DRAR AV PÅ PRISET SVÅRT GER HJÄLP KAN ED KRYDDÖRT MED KAL PÅ KÄLKE MUNTERT TRÄD SNO URARTA PRISADES HÄSTDAM FLOD GJORDES BANAN SUR SES I SYD MITT I OTTA BOKEN SVÄRS KAN SES PÅ ROS SPRÅK STÖRA SIST I SJÖ BOR PÅ NZ BERÖRA ÖMT GILLAR LAV VÄTE LER SPEL UDDE HAR FANS POJKEN KYLIG 20.3 VANA TUFF LUGN ROS AAAA FÖRDE LIV EROR SJÖ PÅ HAMMARE DE ÄR FÖR HÖ 50 30 (Numret används bara till att nå vinnarna i dragningen.) AVM3_2022_loppuosa.indd 30 AVM3_2022_loppuosa.indd 30 6.9.2022 15.21 6.9.2022 15.21
31 Kors & tvärs 34 Svältkatastrof i Östafrika 38 Hjälp strömmar till Ukraina 42 Krisstöd hjälper över det värsta S A A R A M A N S IK K A M Ä K I Beredd att vara medmänniska Röda Korsets beredskapsövning samlade hjälpare runt om i Finland. PÅ ÅLAND övade man en omfattande invandringssituation där myndigheterna ber om hjälp för att ta emot ett stort antal asylsökande. FINLANDS RÖDA KORS riksomfattande beredskapsövning Skydd 2022 ordnades under Rödakorsveckan 6–7 maj. Övningen lyckades utomordentligt väl och fick stora mängder positiv respons. Efter den påtvingade coronapausen präglades övningen av glädjen att kunna mötas och arbeta tillsammans. Sammanlagt ordnades 65 lokala eller regionala övningar inom ramen för beredskapsövningen. I Skydd 2022 deltog 112 rödakorsavdelningar. Sammanlagt var antalet deltagare 1 711. Temat för övningen Skydd 2022 var att hjälpa i evakueringssituationer. Det breda temat möjliggjorde många typer av övningsscenarier i enlighet med avdelningarnas behov och resurser. Den vanligaste utgångssituationen var en evakuering till följd av en eldsvåda. Det övade man på 31 orter. Mindre vanliga övningsscenarier var en läcka med ett farligt ämne, en olycka till sjöss, avbrott i eldistributionen och bistånd vid omfattande invandring. Det lättaste sättet att delta i övningen var att uppdatera avdelningens beredskapsplan och ordna en bordsövning. Trots de olika startsituationerna var de uppgifter volontärer övade på långt de samma. De vanligaste var uppgifter inom det psykiska stödet, registrering av person, bespisning och första hjälpen. I övningen Skydd 2022 deltog också Röda Korsets beredskapsverksamhets samarbetspartners på bred front. Bland myndigheterna deltog kommunalt anställda i 17 övningar, medan räddningsväsendet deltog i 16 övningar och socialförvaltningen i 13. I övningen deltog också ett stort antal medlemsorganisationer inom Frivilliga räddningstjänsten, frivilliga brandkårer samt bland annat Automobilförbundet, Marthaförbundet, radioamatörerna och scouterna. Röda Korsets riksomfattande beredskapsövning ordnas vart tredje år. Syftet med övningarna är att stärka beredskapen inom Röda Korsets avdelningar, distrikt och centralbyrå, öva samarbetet med myndigheter och partnerorganisationer samt utveckla beredskapsplaneringen. Tack till alla som deltog i beredskapsövningen Skydd 2022! KIMMO HOLOPAINEN AVM3_2022_loppuosa.indd 31 AVM3_2022_loppuosa.indd 31 6.9.2022 15.21 6.9.2022 15.21
32 TIM SPARV tackade fansen när han slutade spela i landslaget. Påverkansarbetet fortsätter däremot. LIVSMEDELSUTDELNING i Tampuri i Tammerfors. . Kors & tvärs Hjälpens värld 4/2022 utkommer den 16 november E M M I K O R H O N E N M A R JA A N A M A LK A M A K I TIM SPARV var länge kapten för Finlands herrars A-landslag och avslutade sin spelarkarriär med fotbolls-EM 2021. Redan under sin tid som spelare blev han känd som en modig samhällsdebattör som bland annat synligt har tagit ställning mot rasism under Röda Korsets vecka mot rasism och i samband med Black Lives Matter-rörelsen. Sparv har också lyft fram likabehandlingsfrågor och bland annat påtalat behandlingen av migrantarbetare i anknytning till fotbollens storevenemang. – Vi vill tacka Sparv för att han aktivt har utnyttjat den publicitet som idrotten ger för att främja samhällsdebatten, motiverade Finlands Röda Kors generalsekreterare Kristiina Kumpula valet. – Som kapten för Huuhkajat är Sparv en förebild och som sådan har han visat ledarskap också utanför spelplanen och uppmuntrat sina tusentals följare att beakta dem som har det sämst ställt, både nära och långt borta. Samtidigt har Tim Sparv faktiskt infört ett nytt sätt att påverka inom den finska idrotten. Tim Sparv säger att utmärkelsen ger honom mer energi att fortsätta påverka. – Vi idrottare har en enormt fin möjlighet att påverka i samhället. Vi blir mer och mer medvetna om att vi har tillfälle att tala till yngre generationer och att vara en del av samhället. Fenomenet har kommit från USA, men det kommer allt mera till Europa och Norden, säger Sparv. Han uppmuntrar också andra idrottare att modigt använda sin röst. – Det gäller att ha ett ämne som ligger en varmt om hjärtat: arbete mot rasism, främjande av likabehandling eller vad som helst. Inom idrotten har vi väldigt mycket makt, men vi har ännu inte förstått det. Inom idrotten fattas många stora beslut som vi idrottare inte har någonting att säga till om. Jag tror att det här kommer att ändras och hoppas att idrottare i framtiden har en betydligt större roll i beslutsfattandet. Röda Korset beviljar årligen utmärkelsen Humanitär handräckning till en person, ett samfund eller en grupp som genom sina insatser på ett speciellt sätt har främjat medmänsklighet i ord och handling det finländska samhället. Utmärkelsen delades ut första gången år 1989. KIMMO HOLOPAINEN Kapten Sparv föregår med gott exempel Röda Korsets utmärkelse Humanitär handräckning gick i år till fotbollsspelaren Tim Sparv. Mumin uppmuntrar till vänliga handlingar Moomin by Arabia lanserade i bör jan av augusti en ny kärlkollektion som finns till salu endast en be gränsad tid och som stödjer Röda Korsets verksamhet. Kollektionen är baserad på Tove Janssons (1904– 2001) illustrationer för Finlands Röda Kors och till serien hör två muggar, en skål och en assiett. För varje kärl som säljs går en euro till att stödja Finlands Röda Kors verk samhet i hemlandet. Moomin by Arabia och Röda Kor set vill genom den här gemensam ma kampanjen uppmuntra oss alla att vara snälla med varandra. In täkterna från kampanjen går i syn nerhet till vänverksamheten och till ett projekt kring kompisfärdig heter för barn och unga. På de sympatiska illustrationer na på kärlen syns bland annat Lil la My med en kvast, Mumintrollet på en stege och Snusmumriken vid en lägereld tillsammans med någ ra små vänner. Janssons skapelser är karakteristiska, men den exak ta historien bakom just de här bil derna har gått förlorad. Så myck et vet man ändå att bilderna ur sprungligen fanns på en läsordning som Röda Korset delade ut till skolelever på 1960talet. Kärlen säljs också i Sverige, Nor ge, Danmark och Japan. Samar betspartner i samtliga länder är det lokala Röda Korset. Mer energi i mathjälpen här hemma Finlands Röda Kors har dragit i gång ett projekt med syfte att ut veckla organisationens inhemska livsmedelsbiståndsverksamhet och stärka partnerskapen inom verk samheten. Projektet Mat och hjälp till alla finansieras av social och hälsovårdsministeriet och i det deltar Tavastlands, Sydöstra Fin lands, Lapplands, Västra Finlands, Uleåborgs, Satakunta, SavolaxKa relens, Åbolands och Egentliga Finlands rödakorsdistrikt samt centralbyrån. Antalet personer i behov av livs medelsbistånd har ökat på grund av följderna av coronapandemin och de högre levnadskostnader som har orsakats av Ukrainakri sen. Inom alla Röda Korsets tolv distrikt organiseras mathjälpsverk samhet av frivilliga. AVM3_2022_loppuosa.indd 32 AVM3_2022_loppuosa.indd 32 6.9.2022 15.21 6.9.2022 15.21
33 STÄMMAN I JOENSUU ger också tillfälle att samlas och ha roligt efter de tunga coronaåren. AKUTVÅRDSENHETER gör också blodtransfusioner. . 33 33 N U M I N U M M E LI N Joensuu nästa! ÅR 2023 är igen ett stämmoår i Finlands Röda Kors. Ordinarie stämman hålls med tre års mellanrum och den här gången är det i Joensuu det blir stämma. Värd är Savolax-Karelens distrikt med 44 avdelningar och cirka tusen aktiva frivilliga. Ordinarie stämman är Finland Röda Kors högsta beslutande organ och drar upp riktlinjer för verksamheten och väljer organisationens högsta förtroendevalda. Vid stämman i Joensuu godkänns bland annat en ny strategi för åren 2024– 2026 och då väljs också en ny organisationsstyrelse och fullmäktige. Makten sitter hos avdelningarnas stämmodelegater. Hur många representanter varje avdelning får avgörs av antalet medlemmar i slutet av det här året. Anmälningen till stämman i Joensuu drar i gång i början av år 2023, men påverka kan man redan nu. Röda Korsets distrikt och avdelningar ordnar under hösten idékläckerier för att samla in fotfolkets tankar om Röda Korsets nästa strategi. Mer information om hur man kan delta ger det egna distriktet eller avdelningen. Som Gösta Sundqvist (1957–2003) sjöng i Leevi and the Leavings: ”Minä lähden Pohjois-Karjalaan, vaihdan farkut verkkarihousuun!” (Jag drar iväg till Norra Karelen, byter jeans mot gympabyxor!) Vi ses i Joensuu i sommar – men i vilka kläder man gör det väljer var och en själv! KIMMO HOLOPAINEN Finlands Röda Kors samlas till stämma i Norra Karelen den 10–11 juni 2023. VEM BLIR ÅRETS FRIVILLIGA? I år korar Medborgararenan för nionde gången en speciellt förtjänstfull volontär till Årets frivillig. Utmärkelsen kan gå till antingen en mångårig frivilligaktör eller en inspirerande nykomling, till den bärande kraften i sin gemenskap eller en viktig inspiratör, till en påhittig utvecklare eller någon som är en outtröttlig frivillig – inom vilket område som helst. Röstningen pågår 3–24.10 via Medborgararenans webbplats eller per post. Mottagaren av utmärkelsen tillkännages 2.12. Påverka: kansalaisareena.fi/sv/ Användning av helblods preparat i akutvård undersöks Blodtjänst inleder i samarbete med akutvårdsläkare en undersökning kring användning av helblodspre parat i akutvårdssituationer. – Vårt mål är att utreda hur hel blodspreparat går att använda och hur tryggt det är i patientvården, säger Blodtjänsts biträdande över läkare Jouni Lauronen. I vanliga fall görs blodtransfu sioner på sjukhus, men i Finland har man sedan mitten av 2010ta let också gjort blodtransfusioner i akutvårdsenheter. De europeiska blodbankernas samarbetsorgan finansierar forsk ningen med 40 000 euro. Projektet får också finansiering av Statlig forskningsfinansiering och Försva rets vetenskapliga delegation. Blodtjänsts lokaler i Vanda färdiga Blodtjänsts produktions, labora torie, lager och administrativa funktioner flyttar i höst från Sten hagen i Helsingfors till Veckals i Vanda. Blodgivningen i Stenhagen fortsätter tills vidare i sina gamla lokaler. I Veckals har Blodtjänst ungefär 9 000 kvadrat att förfoga över. Där ryms alla de moderna utrym men som Blodtjänst behöver för att sköta blodpreparatservicen i Finland. – De nya lokalerna är moderna och flexibla. Om behoven föränd ras kan man ändra på indelningen. Logistiskt sett är läget också yp perligt, det är nära till huvudvä garna och flygfältet, säger Blod tjänsts direktör Pia Westman nöjd. Nybygget ägs av Fastighets Ab Balder, som hyr ut lokalerna till Blodtjänst. Byggherre var Hartela. 521 PERSONER fick ifjol psykiskt stöd av Finlands Röda Kors vid en akut kris. KÄLLA: FRK:S VERKSAMHETSSTATISTIK 2021 O S U U S K U N TA K O R P IP A JA AVM3_2022_loppuosa.indd 33 AVM3_2022_loppuosa.indd 33 6.9.2022 15.21 6.9.2022 15.21
34 Hungerdagen 23–25.9 Indirekta offer I Afrikas horn är upp till 20 miljoner människor på väg mot hungersnöd. Till hungerkatastrofen bidrar inte bara den historiska torka som är en följd av klimatförändringen, utan också det krig som pågår långt borta i Europa. Under Hungerdagen samlar Röda Korset in pengar både till nödhjälp och till långsiktiga lösningar. TEXT ESA SALMINEN BILDER TERJO AALTONEN Hungerdagen 22–24.9 V inden är hård och blåser upp ett brunt dammoln, som en liten och lokal sandstorm. Scolastica Esekon tappar vatten i en kanister, lyfter upp den på sitt huvud och ger sig av hemåt, rak i ryggen. Vägen är inte lång, för i byn Aukot i nordvästra Kenya har man fått hjälp av Röda Korset med att borra en brunn. Det finns också ett vattentorn och ett par skilda vattenposter. En av dem ligger bara ett par hundra meter från Esekons hem. Vattenposten har varit en stor hjälp, för tidigare var Esekon tvungen att gå flera kilometer efter vatten. Ofta var det sent när hon gav sig av till vattenposten nära nationalparken vid Mount Kenya eftersom hon rör sig FÖR NOMADERNA i Kenya har boskapen varit synonymt med livet. Nu är en stor del av kreatu ren antingen döda eller svårt undernärda. AVM3_2022_loppuosa.indd 34 AVM3_2022_loppuosa.indd 34 6.9.2022 15.21 6.9.2022 15.21
35 35 långa vägar för att hitta jobb. Ibland jobbar hon som piga, ibland med annat diversejobb. Ibland hugger hon ved och tillverkar träkol som säljs vid vägkanten. – Det var farligt att hämta vatten om natten, för man kan möta elefanter eller andra vilddjur. Det fanns andra risker också, säger Eseko. Med andra risker menar hon risken för våld. Våldet har ökat i takt med att torkan har pågått, i synnerhet våldet mot kvinnor, både under vattenfärder och i hemmen. Historisk torka I Afrikas horn borde det regna två gånger om året: i oktober–december kommer i allmänhet de korta regnen och i april–juni de långa regnen. Regnen är livsuppehållande för nomader och småbrukare i regionen. Nu har fyra regnperioder efter varandra uteblivit. I Aukot och i många andra byar har man inte fått en droppe regn på över två år. Därför virvlar dammet upp, gräset är slutgnagat och träden knastertorra. Det finns bara några getter kvar som letar efter något att äta. Största delen av boskapen har dött, resterande kor och getter har gett sig av i hopp om att hitta nya betesmarker. Avsides trakter i Kenya är inte ensamma med sitt problem. Hela Afrikas horn lider nu av den värsta torkan på 40 år. Finlands Röda Kors regionala representant Maria Suoheimo följer med situationen i Kenya, Somalia och Etiopien från Nairobi. Hon säger att situationen är helt exceptionell. – Folk här är vana vid regelbundna torrperioder, men i allmänhet har ett torrt år ändå följts av ett regnigt år, säger hon. Lokalbefolkningen har inte längre någon buffert för sämre tider. Dessutom har livsmedelspriserna stigit kraftigt. Situationen påverkas både av klimatförändringens inverkningar och av kriget i Ukraina. Att det pågår ett krig i Europa har lett till att priserna på spannmål och bränsle har stigit kraftigt. – De människor som allra minst har bidragit till den globala uppvärmningen lider nu allra mest av följderna, sammanfattar Suoheimo. I Afrikas horn är 20 miljoner människor i omedelbart behov av livsmedelsbistånd. Ungefär 10 miljoner barn lider av undernäring och uppskattningsvis 1,8 miljoner av dem är i behov av sjukhusvård. Siffrorna stiger hela tiden. Boskapen och männen är borta Scolastica Esekon ska ensam försörja en familj med åtta barn. Hennes man dog för fem år sedan. I byn Aukot ser man inga unga eller medelålders män. Tillsammans med boskapen har de gett sig av för att hitta bättre betesmarker, ofta förgäves. Det har inte regnat i grannkommunerna heller och om det finns lite gräs någonstans samlas boskapshjordar från alla håll där för att konkurrera om maten. Svaga kor dör och kadaver syns här och där längs med vägarna. Det är ett hårt slag för en kreatursuppfödare. – Många begår självmord, säger Esekon. I byn Aukot är det kvinnor, barn, åldringar och personer med handikapp som har blivit kvar. En av byns äldste är Ebenyo Muya . Han minns när tiderna var bättre. – För länge sedan var det gott att leva. Vi hade regn och vi hade allt, säger han. Nu verkar klimatet ha förändrats för gott. Muya har konkret upplevt att torkan också har ökat antalet konflikter mellan människor. Byborna i Aukot är nomader från turkana-stammen, men nästan inom synhåll börjar samburu-stammens marker. Sedan urminnes tider har boskapsstölder varit en del av livet för nomaderna i Östafrika, men torkan har skärpt relationerna mellan stammarna. I våldsamma räder dör folk nu regelbundet. För några år sedan blev Muya själv av med hela sin hjord på 48 kreatur. Nu har han ingen mjölk att erbjuda de barn han tar hand om. – Det är barnen jag mest oroar mig över. I skolan får barnen mat, men de får inte tillräckligt med näring, säger Muya. Slutet på en livsstil? Turkana-stammen har nu börjat fundera på om man borde avstå från sin traditionella kultur – avstå från boskapsskötsel och bli jordbrukare i stället. Det är ingen lätt tanke, men enligt Muya kan det vara nödvändigt. – Åtminstone stjäl ingen en åker, säger han. Nära den brunn och det vattentorn som Röda Korset hjälpte till med har man hackat upp en provgård för att se om det går att odla mat i den torra, dammiga och saltfattiga jorden. Muya och andra bybor har besökt grannkommunen för att bekanta sig med stammar som idkar jordbruk. Men starten har inte varit lätt. Varje kväll kommer det elefanter från den närbelägna nationalparken och äter det som växer på bybornas åkrar. När Andrew Ikulao Lochuch, som är ordförande för byns vattenkommitté, testade att gräva ett par fiskdammar så drack elefanterna upp vattnet. Han försökte fördriva elefanterna med hjälp av bikupor, men det kom en honungsgrävling och åt upp dem. Helt har framgångarna ändå inte uteblivit: lökarna har elefanterna lämnat i fred. Ebenyo Muya sätter nu sitt hopp till barnen. – Om barnen får gå i skola och blir kloka så tror jag att de kan förändra framtiden genom jordbruk och nya idéer, säger han. Röda Korset har bistått byborna med annat än vattenpunkter. Ibland har man fått livsmedelsbistånd och ett slaktprogram har också varit till nytta. Slaktprogrammet går ut på att Röda Korset köper boskap av nomaderna, hjälper till med att slakta djuren och ger byborna både pengarna och köttet. Tanken är att det är bra att minska antalet djur innan de dör av torkan och att man har råd att köpa nya kreatur när regnen kommer igen. – Vi änkor och andra fattiga har också fått kött. Det har varit till stor nytta, säger Scolastica Esekon. Mer hjälp behövs Även internationella Röda Korsets resurser är begränsade. Röda Korset strävar efter att hjälpa drygt 1,5 miljoner människor bara i Kenya, Somalia och Etiopien. Till exempel Kenyanska Röda Korset har bedömt att det behövs ungefär 8,2 miljoner euro till hjälpinsatser, men tillsvidare har man bara fått ihop en del av finansieringen. Esekon och Muya säger att det finns ett stort behov av mer hjälp. Om byn kunde få vattenrör och sprida vattnet över ett större område kunde allt fler inleda odling i liten skala. Esekon drömmer också om att ha höns. Det är billigt att hålla sig med fjäderfä och om det blir svårt kan man alltid äta en höna eller sälja den. – Då skulle vi inte vara så beroende av hjälp, säger hon. Men alltid räcker det inte ens med hjälp. Esekon konstaterar att han ofta är tvungen att låta barnen gå till sängs hungriga. – Om barnen gråter går jag till grannarna och frågar om de har mat som de kan dela med sig av. Men om de också är utan, då finns inget att göra. Då har vi bara sorgen. Trots allt försöker Esekon ändå hålla humöret uppe. När hon går längs med det dammiga bystråket ler hon mot den hon möter och skämtar med barnen. Det är ett medvetet val. – När man är singel måste man vara positiv. Det finns ingen man kan stödja sig på. ? "Det är barnen jag mest oroar mig över." EBENYO MUYA berättar att torkan också har ökat spänningarna människor emellan. VÄND ? AVM3_2022_loppuosa.indd 35 AVM3_2022_loppuosa.indd 35 6.9.2022 15.21 6.9.2022 15.21
36 Vad skulle du göra för ditt uppehälle, om du levde på den utfattiga landsbygden i Malawi och fick ett litet lån? Mikeas Taulo och många andra i Röda Korsets ungdomsklubb har modigt börjat bygga upp affärsverksamhet. TEXT TIINA LEINONEN FOTO BJÖRN UDD M ikeas Taulo , 24, mumsar på vaxkakor och man märker att de är en efterlängtad delikatess. Kakhonungen smakar framgång. Den påminner om att åter en skörd från de egna bina har satts på burk och sålts till bybor. Medlemmarna i Malawiska Röda Korsets ungdomsklubb ser honungen som god business. Taulo är ledare för de unga frivilliga i Chikwawa-området och en av hjärnorna bakom honungsaffärerna. Han säger att odling för hemmabruk ofta är det enda sättet att försörja sig på landsbygden i Malawi. – I praktiken kan alla på landsbygden bruka jorden. Röda Korsets ungdomsklubb försöker därför komma på hur man också kan förtjäna pengar på sina odlingar, förklarar han. I Röda Korsets ungdomsklubbar lär sig ungdomar och unga vuxna levnadskonst av olika slag. Klubbarna utvecklar affärsverksamhet i liten skala och fördjupar deltagarnas kunskaper i jordbruk. Malawiska Röda Korset har också ett låneprogram som ger klubbmedlemmarna möjlighet att inleda en egen liten affärsverksamhet. Programmet får stöd från Finlands Röda Kors katastroffond och utvecklingssamarbetsmedel. Taulo började själv föda upp husdjur efter att ha fått ihop tillräckligt med pengar för att hålla sig med höns. Med intäkterna från hönsen köpte han getter och med pengarna från försäljning av getmjölk köpte han bin. Fisk ur en egen damm Esther Mondolowa , 24, är sekreterare för ungdomsklubben i Nchena. Hon är på väg till klubbens batatodling, som ger skörd två gånger om året. Då skördas 75 säckar batater, vilket ger en inkomst på närmare tusen euro. Intäkterna delas mellan tjugotalet klubbmedlemmar. Grannar byter också skörd sinsemellan och köper produkter av varandra med intäkterna från grönsaksförsäljning. Mondolowa och de övriga klubbmedlemmarna är uppenbart stolta där de går mellan plantorna. Alla i klubben har sin egen rensningstur. – Jag njuter av att få sätta fingrarna i jorden. Efter barnskötsel är mina viktigaste uppgifter att ta hand om åkern och sköta klubbens bokföring, säger hon. Victoria Lumbe , 21, har också något annat än bataterna att vara stolt över. Först är det svårt att tro sina öron när Lumbe och de andra i ungdomsklubben börjar tala om fisk. Fiskar? Här, där det inte finns några vattendrag? Lumbe gesEn kwacha är början på en miljon tikulerar mot bortre sidan av batatodlingen. Där finns en djup artificiell damm. – Det tog en vecka att gräva den. Nu växer där 1 200 öringar, berättar hon. Lumbe har på sitt ansvar att mata fiskarna och se till att surhetsgraden i vattnet är rätt. Till det använder hon limejuice. Butiksförsäljning är målet En miljon malawiska kwacha, knappa tusen euro. Det är en summa som flera i ungdomsklubben nämner som sitt mål för försäljningen av sina varor. Enligt Mikeas Taulo är biskötsel det bästa sättet att få ihop summan. Biodling praktiseras redan i flera av Malawiska Röda Korsets ungdomsklubbar och det är tänkt att verksamheten ska utvidgas genom distrikten och ungdomsledarna. Mikeas Taulo säger att man skulle få den bästa avkastningen av bikuporna om klubbmedlemmarnas honung kunde säljas till en större allmänhet. I nuläget packas honungen i läskflaskor av plast, så den går att sälja bara till bekanta och förbipasserande. – För att kunna sälja vår honung i snabbköpen i staden borde förpackningarna vara standardiserade. För att kunna göra det behöver vårt kunnande och vårt kapital vara på en helt annan nivå, funderar han. Röda Korsets ungdomsklubbar ger också sina medlemmar råd om penninghushållning. Många av medlemmarna i den klubb Taulo leder använder sina inkomster till baslivsmedel och andra vardagliga förnödenheter. Pengarna räcker också till utsäde, resor, husdjur, underhåll av hus och hem. ? Hungerdagen 22–24.9 UNGDOMS KLUBBENS ledare Mikeas Taulo tror på biodling. AVM3_2022_loppuosa.indd 36 AVM3_2022_loppuosa.indd 36 6.9.2022 15.21 6.9.2022 15.21
37 V id huvudgatan i stan Mtwapan, intill en butiksvägg, sitter en grupp kvinnor. De väntar på sin tur att besöka Eunice Sulubu . Sulubu, 43, är en förlossningsstödperson som redan i flera års tid har assisterat kvinnor som traditionell jordemor. Nu har Röda Korset utbildat henne till att vara ett stöd för gravida mödrar under hela graviditeten. Staden Mtwapa ligger i Kilifi vid den kenyanska östkusten. Mödradödligheten i regionen hör till landets högsta. Kenyanska Röda Korset och Finlands Röda Kors samarbetar i ett hälsoprojekt för att råda bot på den dystra statistiken. I projektet får kvinnor bland annat rådgivning kring hygien, sexualhälsa och fertilitet. Dessutom utbildas förlossningsstödpersoner i det lokala samhället så att gravida mödrar får stöd och uppmuntran att skriva in sig vid den lokala mödraoch barnrådgivningen. – Tack vare Röda Korset kan jag nu ge mammor stöd i olika skeden av graviditeten. Jag har till exempel lärt mig att det finns en risk för mamman och barnet att smittsamma sjukdomar överförs i samband med förlossningen, till och med hiv. Därför behövs rådgivningen också, säger Eunice Sulubu. Kvinnorna i Mtwapa säger att det är lätt att gå till Sulubu. Faith Apondi , 36, väntar sitt tredje barn. Hennes andra graviditet slutade i missfall. – Nu började jag gå hos Sulubu när jag var i tredje månaden. Mitt blodtryck är förhöjt och det mäts varje gång, berättar hon. Engagerar männen Det som är den största utmaningen är att ändra på seder och vanor. I Kilifi är det fortfarande vanligt att flickor blir omskurna. Stympade kvinnor har hög risk för infektion och blödning i samband med förlossningen. I familjerna här är det traditionellt männen som bestämmer. En del av Röda Korsets hälsoprojekt är att försöka påverka attityder genom mansgrupper. En av de grupperna leds av Nicholas Mumbah . – I grupperna försöker vi tala om till exempel vikten av barnbegränsning. Attityderna måste förändras, säger Mumbah om sitt påverkansarbete. I området blir kvinnor också utsatta beklagligt mycket sexuella trakasserier och våld. – Det måste finnas ett tryggt ställe för offren, en plats där man kan få stöd. För män behövs det också platser där man kan ingripa i situationen. I sin egen grupp har Mumbah sett att det går att påverka attityder som är förlegade. – Det sker en förändring, fast det går långsamt. ? HILKKA HYRKKÖ Stöd för gravida mödrar I Kenya utbildar Röda Korset förlossningsstöd personer som hjälper gravida mödrar att söka sig till hälsovårdstjänster. Välkommen till Hungerdagen! U nder Hungerdagen 22–24 septem ber samlar vi igen in pengar till Finlands Röda Kors katastroffond. Hungerdagens bidrag binds inte på för hand till något givet mål. Det gör att vi snabbt kan hjälpa där behovet är som störst. Just nu används pengar ur katastrof fonden i synnerhet till att hjälpa offren för kriget i Ukraina och livsmedelskrisen i Östafrika. Även arbetet för att bekämpa coronapandemin fortsätter ute i världen. Pengar ur katastroffonden används ock så till återuppbyggnadsarbete efter kata strofer, till katastrofberedskap och till långsiktigt utvecklingssamarbete. I Finland används Hungerdagspengar till att stödja utbildning av frivilliga och till att upprätthålla samhällets beredskap att svara på krissituationer. Medel ur ka tastroffonden är också tillgängliga i sam band med plötsliga olyckor och undan tagssituationer som eldsvådor, över svämningar och storolyckor. Hungerdagen syns allra bäst på gator och torg genom våra frivilliga insamlare i röda västar. Man kan anmäla sig som in samlare på förhand online eller sälla sig till insamlarskaran på själva dagen. Om du inte hinner vara med som insamlare i år finns alltid alternativet att delta som givare – under Hungerdagen kan var och en hitta ett lämpligt sätt att hjälpa! Läs mer: www.hungerdagen.fi Ge ett bidrag till katastroffonden På webben: www.hungerdagen.fi Per SMS: Skicka SPR10 till nummer 16499 (10 €) Per telefon: donationsnumret 0600 12220 (20,28 € + lna) Via bankgiro: Katastroffondens konto FI52 5000 0120 4156 73, referens 5173 Via MobilePay: nummer 10900 Insamlingstillstånd: RA/2020/1407 & ÅLR 2021/8473 GRAVIDITETSSTÖD PERSON Eunice Sulubu (t.v.) ger råd till mammor i byn Mtwapa. A A P O H U H TA AVM3_2022_loppuosa.indd 37 AVM3_2022_loppuosa.indd 37 6.9.2022 15.21 6.9.2022 15.21
38 T orget intill järnvägsstationen i staden Lviv i västra Ukraina är fullt av biståndsorganisationers tält. Bussarna vid torgkanten skyltar med vilka länder de kör till: Polen, Slovakien, Ungern... Det har gått flera månader sedan Ryssland inledde sitt anfallskrig i slutet av februari. Tågen i Ukraina går inte längre enligt tidtabell, för att inte bli utsatta för luftanfall. Ur varje tåg som anländer strömmar det ändå människor som söker en fortsatt förbindelse någonstans. En del styr utomlands, andra söker en trygg plats i västra Ukraina. Det finns också de som återvänder hem från utlandet. – Vi var i Holland i sex veckor, men nu vill vi hem till Charkiv, säger Olga Lagada . Med på resan var också mormor och hunden Marsik. Nu återvänder de alla hem. Nyheterna om att det ryska anTyngst är oron för morgondagen Över sex miljoner ukrainare har flytt kriget inom landet. Ukrainska Röda Korset erbjuder flyktingarna nödinkvartering, basförnödenheter och hälsovård med stöd av den internationella rödakorsrörelsen. TEXT LEENA REIKKO BILDER VILLE PALONEN fallet har stannat av är uppmuntrande – det värsta inträffade inte, Ukraina föll inte. På järnvägsstationen serverar Ukrainska Röda Korset soppa åt flyktingarna. För bespisningen svarar Tetiana Pyrogova . Hon berättar att hon i början av kriget ville ta till vapen och att hon till och med gick till militärstaben för att ta värvning. – Där fick jag ändå uppmaningen att göra något annat, till exempel gå med i Röda Korset, ler Tetiana med slev i hand. – Antalet volontärer på station varierar, men vi är alltid minst tio här, ofta flera. Vi ger dem som kommer mat och vi ger anvisningar om hur man ska ta sig vidare om det är folk som inte känner till staden. Lubov Dokiytjuk och hennes mamma Nadiya går ofta och äter vid Röda Korsets fältkök. Kläder har de också fått, för allt de ägde blev kvar i hemmet nära Mariupol. Kvinnorna berättar sorgset att pappan i familjen dog i en hjärt"Vi lever nu på andras barmhärtighet." LUDA OSTOPARENTSKO flydde från Mariupol undan det ryska anfallet tillsammans med sina fem barn och familjens katt. I Lviv fick de hjälp av Röda Korset. AVM3_2022_loppuosa.indd 38 AVM3_2022_loppuosa.indd 38 6.9.2022 15.21 6.9.2022 15.21
39 39 attack under flykten. Han var äldre, men de säger att krigsstress och att lämna hemmet orsakade hans död. – Det är egentligen inget fel på nödinkvarteringen, det svåra är pressen och stressen. Vi vet ingenting om framtiden. Jag vill ha tillbaka vår framtid, säger Lubov Dokiytjuk. – Hemma på landet hade vi kor, grisar och höns. Allt vi behövde hade vi. Nu lever vi på andras barmhärtighet. Det är tungt, men samtidigt är jag också glad att vi har fått så mycket hjälp, både från andra länder och av vårt eget folk. Osäkerheten tynger En dryg kilometer från Lvivs järnvägsstation står ett vackert gammalt stenhus på Hoholjagatan. Det brungula huset har under sina 150 år hunnit vara skola för judiska gossar och senare skolhus för järnvägsarbetares barn. De senaste decennierna har byggnaden tjänat som en samskola med fokus på matematik, skola nummer 52. I dag är byggnaden nödinkvartering för tiotals människor och en brokig samling husdjur: katter, hundar, hamstrar, kycklingar... – Redan två dagar efter det ryska anfallet inkvarterade vi nästan 80 människor här. De kom från alla delar av landet: från Mariupol, från Donetsk, från Luhansk, än härifrån, än därifrån, berättar rektor Svetlana Matys . Matys är rektor fortfarande, nu för en skola och en nödinkvartering. Hon berättar att hon tänkte ta värvning när angreppet började, men att hon snabbt insåg att hon är till större nytta i arbetet med att skydda civila. De gamla klassrummen i skolbyggnaden är stora. I vart och ett av dem bor nu 3–4 familjer, en familj per hörn. En del har mattor på golvet och blommor på fönsterbrädet. Under de veckor och månader som gått har man gjort vad man kan för att få nödinkvarteringen att kännas ens lite grann som hemma. Många praktiska saker blir svåra när man lever under undantagsförhållanden. Men det underlättar att det finns tvättrum i skolan och att Österrikiska Röda Korset har levererat tvättmaskiner för att hjälpa flyktingarna. Frid och ro har ingen, men i stället erbjuder det gemensamma boendet kamratstöd. – Jag försöker ordna så mycket hjälp som möjligt, både fysiskt och psykiskt: hälsovård, mat, musik, teater. Vi talar mycket med flyktingarna och försöker göra det lättare för dem, säger rektor Matys. – Här skjuts det inte, det är det viktigaste. Svårast är det att man inte vet något om framtiden. Jag vet inte när jag kan fara hem, eller om jag någonsin kan det, säger Olga Aleksenko . Aleksenko packade det nödvändigaste så fort kriget bröt ut och reste till Lviv med sin 18-åriga dotter och katten Masik. Hennes son är vid fronten och mannen blev i Donets för att sköta gården. Ingendera har Aleksenko fått kontakt med på länge. I rummet intill bor änklingen Aleksandr Vendland med sin 8-åriga dotter Masja . Män under 60 får inte lämna Ukraina, men släktingar i Polen har lovat komma efter Masja. Vendland själv tänker bli kvar och vänta på att kriget tar slut. – I tio dagar levde vi i ett bombskydd, sen bestämde jag att det är dags för oss att lämna Charkiv. Vänner har berättat att vårt hus inte längre finns, säger han. Vendland säger att han all den hjälp som både det internationella samfundet och de egna landsmännen har gett flyktingarna har gjort honom tacksam och förlägen. – Här på inkvarteringen är allt bra. Vi har tak över huvudet och varm mat tre gånger om dagen. Men framtiden är svår att tänka på, när man inte ens vet hur morgondagen ser ut. Jag vill att Masja får en framtid utan krig, säger han. Anfallet förenade ukrainarna Det är inte bara rektorn utan också lärarna i skola nummer 52 som arbetar under ovanliga förhållanden. Under coronapandemin vande man sig vid distansundervisning i Ukraina och det har man fortsatt med under kriget. På eftermiddagarna lagar lärarna mat och hjälper till med servering och städning. Då och då tar de också hand om flyktingarnas barn, om föräldrarna har ärenden att uträtta. I trappan möter vi en volontär i Ukrainska Röda Korset, Nataliya Semvotsko , som är ordförande för den här stadsdelens rödakorsavdelning. Hon har varit med och organiserat hjälpen till de interna flyktingarna i landet sedan kriget började. – Vi hjälpte myndigheterna att grunda nödinkvarteringsenheter både på järnvägsstationen och på andra ställen. Vi styrde dem som var på väg utomlands till gränsstationerna och dem som skulle bli här till tillfälliga skydd, berättar Semvotsko och skakar huvudet när hon tänker på de kaotiska första krigsdagarna. Efter det ryska anfallet anmälde sig många nya frivilliga till Ukrainska Röda Korset. De största behoven har man klarat av att möta tack vare hjälp från internationella Röda Korset, trots att katastrofens omfattning kom som en överraskning för alla. En sak verkar alla i Lviv vara överens om: kriget har förenat ukrainarna. – Vi har fått mycket hjälp och vi har också hjälpt varandra mycket. Man kan säga att Ukraina har fötts på nytt genom kriget, säger Matys, rektor för skola nummer 52. ? "Jag vill att Masja får en framtid utan krig." ENSAMFÖRSÖR JARPAPPAN Aleksandr Vend land kom till nö dinkvarteringen i Lviv tillsammans med sin dotter Masha. Deras hem i Charkiv har jäm nats med marken. AVM3_2022_loppuosa.indd 39 AVM3_2022_loppuosa.indd 39 6.9.2022 15.21 6.9.2022 15.21
40 N atalia Vysotska minns tydligt hur det var när hon ljudet av de första bombningarna på eftermiddagen den 24 februari. – Jag ringde till mamma och frågade vad vi ska göra. Hon sa att det inte är någonting och tänkte ge sig av till jobbet, minns Natalia i höghusköket i Reso. Natalia, 29, är lärare i engelska och drev sin egen språkskola i ukrainska Mykolaijv. Hennes mamma Oksana arbetade som massös med eget arbetsrum och trivdes med sitt jobb. Småsyskonen Nikita , 15, och Polina , 10, gick i skola. I februari stod det ändå snabbt klart att det var dags att lämna det goda livet i Mykolajiv bakom sig. Efter Cherson var Mykolajiv i södra Ukraina den andra ukrainska staden som det ryska anfallet riktade in sig på. Först flyttade Natalia från sin höghuslägenhet till det enfamiljshus där mamma och mormor bodde, för det kändes tryggare. Sen gav sig familjen av till västra Ukraina, till den by där Natalias svärföräldrar bor. – I all hast tog vi med oss något, men det var svårt att välja vad som skulle vara till nytta. Jag hade till exempel ingen varm jacka. Mat packade vi, men det kunde vi ha köpt var som helst, säger Natalia. Pappan i familjen jobbade i Finland och han bad dem lämna Ukraina. Efter några dagar styrde de alltså norrut. Med i bilen fanns Natalia, Oksana och småsyskonen, men också den lilla hunden Jablik. – Mamma fick körkort först förra året. Det här var hennes första långa bilfärd, berättar Natalia. Oksana skrattar. Övernattning i bilen vid gränsen Vid servicestationerna var köerna långa, emellanåt var de tvungna att köa i två dagar för att kunna tanka och fortsätta färden. Den första gränsövergången vid Moldavien var svårast. En natt tillbringade familjen i bilen när de köade till gränsstationen. Efter att ha kört i fem dagar anlände familjen Vysotsk till Helsingfors med färjan från Tallinn. Pappa mötte dem i hamnen. I början kändes allting i Finland främmande och stressigt. – Vi fick parkeringsböter två gånger, för vi förstod oss inte på parkeringsreglerna, berättar Natalia som exempel. I en veckas tid bodde familjen i pappans tjänstebostad. Sedan fick de via Röda Korset plats på en inkvartering, men där fick man inte ha hund. Efter en månad hittade de sitt nuvarande hem i Reso. Oksana berättar, via Natalia som tolkar, att livet började kännas lättare på sommaren. Kulturen här i landet har blivit mer bekant och det kändes bra att vara i trygghet. Oksana går på föreningen Daisy Ladies kurs i finska och Nikita har fått jobb som fartygsstädare. Natalia har sökt jobb i skolvärlden. Minstingen Polina har anpassat sig väl: hon Familjerna Vysotsk och Synenko har flytt undan kriget i Ukraina. De lever nu i en ny vardag i Reso. TEXT ELINA TEERIJOKI BILDER JUSSI VIERIMAA Trygga i ett nytt land "I en kupé som var avsedd för fyra var vi 16 personer." NIKITA VYSOTSKA (t.v.) bor nu med mormor Oksana och mamma Natalia som flykting i Reso. Från hemmet i Mykolajiv hann de inte ta med sig mycket mer än hunden Jablik. AVM3_2022_loppuosa.indd 40 AVM3_2022_loppuosa.indd 40 6.9.2022 15.21 6.9.2022 15.21
41 har vänner och mycket att göra. Hon trivs i skolan och tycker i synnerhet om skolmaten. Fick plats på fjärde tåget I samma område i Reso bor nu många familjer från Ukraina. Natalia presenterar oss för familjen Synenko som bor i våningen undertill: pappan i familjen är på jobb, men vi träffar mamma Lena och barnen Anja , 14, Jaroslav , 10, Xenia , 9, Sofia , 5, Jegor , 4, – och Nikita , 1, som precis har lärt sig gå. De kommer från Zaporizjzja, som också ligger i södra Ukraina. Lena arbetade som ingenjör innan barnen föddes, men de senaste åren har hon varit hemmamamma. Med sex barn finns det mycket att stå i. De äldre barnen går i skola, men de tre yngsta är hemma med mamma. – Vi hade inte en tanke på att ge oss av hemifrån, men den 24 februari kunde vi inte använda pengar längre. Bankkorten fungerade inte, berättar Lena med Natalia som tolk. När de två–tre dagar senare hörde ljud av bombardemang bestämde de sig för att resa. Det var inte lätt: först på fjärde försöket rymdes de med på tåget. Med sig fick de ett ombyte kläder, inte mycket mer än så. – I en kupé som var avsedd för fyra var vi 16 personer, berättar Lena. När tåget kom till Polen sa Anja att det var som paradiset jämfört med hemmet. I Polen väntade de på en buss i en dag, sedan fortsatte färden genom Baltikum till Finland. Synenkos hade inga släktingar eller bekanta i Finland, men det kändes som ett tryggt alternativ. Först bodde familjen i Röda Korsets nödinkvartering i en månad. Sedan fick de en egen lägenhet i Reso. Trots att de är trygga i sitt nya hem går tankarna till kriget i hemlandet. En dag ljöd en siren på stan och barnen kastade sig ner på marken, för de trodde det var ett luftlarm. Tack till alla som har hjälpt Det är inte många ukrainare som kan engelska. Lena Synenko säger att språkproblemen har gjort det svårt att sköta barnens läkarärenden, till exempel. I skolan är språket inte något problem: Just nu är alla barn i Anjas klass från Ukraina. I Reso finns det så många ukrainska familjer att det har varit lätt att hitta vänner som talar samma språk. Familjerna Vysotsk och Synenko har båda anhöriga i Ukraina. Natalias man är kvar i hemlandet. Han är inte vid fronten och det går att nå honom per telefon, och det samma gäller Oksanas mamma, som bor kvar i sitt hus i Mykolajiv. Lena Synenkos mamma och svärföräldrar är kvar i Zaporizjzja. Det har det inte lätt, säger Lena. En dag tar kriget slut, men både Lena och Natalia oroar sig över hur länge återuppbyggnaden i Ukraina kommer att ta efter det. Många arbetsplatser, fabriker, skolor och sjukhus har bombats sönder och samman. Att återvända känns avlägset. Natalias familj fokuserar nu på att hitta jobb i Finland och leva här, i trygghet och fred. Striderna nära Mykolajiv och Zaporizjzja fortsätter och det är väldigt farligt i den regionen. På sin telefon visar Natalia en bild från samma dag: spåren efter en bomb som har träffat ett bostadshus i Mykolajiv. I anfallet dog åtminstone ett barn och två dussin människor behövde sjukhusvård. Lena och Natalia säger att deras familjer är väldigt tacksamma över den hjälp de har fått av de människor som hjälper ukrainare som har flytt. Ibland frågar Lenas barn varför det här händer. De vuxna försöker förklara, men det är svårt. – Jag hoppas att vi kan återvända till Ukraina en dag, sen när det är tryggt igen, säger Lena. ? "Ibland frågar barn varför det här händer." LENA SYNENKO hoppas kunna åter vända till Zaporizjzja. Ettåriga Nikita har precis lärt sig gå. Röda Korset hjälper ukrainare Finlands Röda Kors har fått över 35 miljoner euro i bidrag för att hjälpa Ukraina. F inlands Röda Kors fortsätter att hjälpa offren för krisen i Ukraina såväl i Ukraina och dess närområden som i Finland. Biståndsarbetet sker i tätt samarbete med Internationella rödakors och rödahalvmånefederationen IFRC, In ternationella rödakorskommittén ICRC och Ukrainska Röda Korset. Ett halvår efter det ryska anfallet har mer än 13 miljoner ukrainare tvingats fly från sina hem, antingen inom landet eller utomlands. Behovet av hjälp är stort ock så bland dem som har blivit kvar i sina hemtrakter och att vi går mot vinter för svårar situationen ytterligare. Finlands Röda Kors Ukrainainsamling hade i slutet av augusti inbringat över 35 miljoner euro. Insamlingsmedlen och medel ur Röda Korsets katastroffond tryggar en långsiktig hjälp till de drabba de i den här krisen. Under det första halvåret har över 100 000 av Röda Korsets volontärer och anställda deltagit i Röda Korset interna tionella biståndsoperation i Ukraina. Bi ståndsmateriel har delats ut till fem mil joner människor och åtta miljoner har försetts med rent vatten. 718 000 perso ner har fått hälsovårdstjänster av Röda Korset, 368 000 har fått psykosocialt stöd och 626 000 har fått kontantbidrag för att köpa förnödenheter. Finlands Röda Kors har skickat bland annat medicinsk utrustning, köksutrust ning och inkvarteringsmaterial direkt till Ukraina och levererat en hälsovårdssta tion till staden Uzjhorod. Tiotals bi ståndsarbetare från Finlands Röda Kors har arbetat med bland annat logistik, häl sovård och psykosocialt stöd på ort och ställe. Här hemma har Finlands Röda Kors bistått flyktingar från Ukraina bland an nat genom att erbjuda inkvartering i för läggningsenheter, genom att organisera mat, dryck och andra förnödenheter åt nyanlända samt genom att erbjuda psy kiskt stöd. KIMMO HOLOPAINEN AVM3_2022_loppuosa.indd 41 AVM3_2022_loppuosa.indd 41 6.9.2022 15.21 6.9.2022 15.21
42 K ramarna vill aldrig ta slut. Ord behövs inte. Ögon fylls av tårar när Pirkko och Ilpo Koppinen och Anne Tammisto träffas igen för första gången på fem år. Det sker på Röda Korsets distriktsbyrås kafé i Björneborg. Första gången träffades de hemma hos Koppinens i Ulvsby en söndagskväll för fem år sedan. Dit kom Anne, frivillig i Rödakorsavdelningen Ahlaisten osasto i Björneborg, tillsammans med sitt arbetspar i psykiskt stöd efter ett larm. Hon möttes av total lamslagenhet och chock. Samma morgon hade Ilpo bestämt sig för att ge sig av till det skogshemman som den äldsta sonen i familjen nyligen hade skaffat, för att se om Konsta var där. På två dagar hade föräldrarna inte fått kontakt med sin son och varningsklockorna ringde. Ilpo hade själv hjälpt Konsta att hitta skogshemmanet. Det låg avsides. Det var inte för att göra pengar på skogen som Konsta köpte marken, utan för att ha ett ställe där han kunde vara i lugn och ro. Hemmanet med bergklackar och myrmark fanns i ändan av en skogsväg i Satakunta. Konsta hade rest en lätt byggnad på tomten. Där fick han vara ensam, långt borta från allt. Där var han den här gången också. – Först tänkte jag att han ligger och sover, men när jag kände på hans hand så var den alldeles kall. Jag behöver väl inte säga högt vad som hade hänt, säger Ilpo stillsamt. Konsta var 46 år när han inte orkade leva längre. Den lösningen var inte en total överraskning för hans föräldrar. Det hade funnits oroväckande tecken i luften redan länge. Tidigare hade livet sett ljust ut. – Konstas barndom var lycklig, och han hade framgångar i studier och arbetsliv. Han disputerade till och med. Han var omtyckt som arbetskamrat, berättar Pirkko. För föräldrarna kom den första allvarliga signalen när Konsta sa upp sig från sitt intressanta jobb och vände ryggen åt en lovande karriär. Hans mentala hälsa hade börjat vackla. Efterhand blev hans världsbild allt mörkare och mer hopplös. Det första mötet Ilpo minns att den polisman som anlände till skogshemmanet var väldigt finkänslig. Han gav rådet att ringa nödnumret 112 och be om krishjälp. Han gav till och med sitt eget telefonnummer, ifall han kunde vara till någon mer hjälp. För Ilpo var det viktigaste att först berätta vad som hade hänt för sin yngre son Perttu , som bodde i Tammerfors. Det kunde inte göras per telefon. – Sen körde vi hem tillsammans. Jag vet inte hur många gånger jag ringde till Pirkko, men jag var fortfarande inte säker på om vi behövde krishjälp. Pirkko visste att vi behövde det. Så här i efterhand vet jag att hon absolut hade rätt, säger Ilpo. Röda Korsets krisjour för psykiskt stöd bemannades den söndagskvällen av Anne Tammisto. Larmet kom som vanligt via myndigheterna: en familj som plötsligt har mist en anhörig är i behov av stöd. Vid Koppinens ytterdörr möttes Anna och hennes volontärpar av Ilpo, som började med att fråga om han genast borde visa frun och den yngre sonen det avskedsbrev som Konsta hade lämnat efter sig. – Jag sa att inte nu, jag frågar sen i något skede om det fanns något brev, berättar Anne. Den kvällen satt psykiskt stöd-volontärerI Pirkko och Ilpo Koppinens familj förändrades världen plötsligt för gott för fem år sedan. Den som svarade i Röda Korsets jourtelefon för psykiskt stöd var Anne Tammisto. TEXT TARMO TIKKA BILDER JUSSI PARTANEN na hos familjen Koppinen i ett par timmar. Om det som hade hänt talade man inte så mycket. Det viktiga var att finnas där. – Det var en lång och traumatisk dag, vi var i chock och trötta. Vi kunde inte ge varandra stöd, sammanfattar Ilpo. Rytm i livet Det stöd som de frivilliga inom Röda Korsets psykiska stöd ger till anhöriga som har mist en familjemedlem är första hjälpen i en krissituation. I första hjälpen ingår i vanliga fall en eller två träffar och sedan tar myndigheterna över arbetet enligt behov. Paret Koppinen provade på en kamratstödsgrupp efter de första träffarna, men det kändes inte rätt för dem. Tillsammans med Anne kom de överens om att fortsätta träffas, eftersom de kom bra överens från början. Mitt i sorgearbetet behövde det pensionerade paret också en rytm i sitt liv. – Det fanns något att se fram emot, man visste att vi träffas igen om några dagar. De "De där små stegen framåt var som en tråd som höll en fast i livet." När de egna krafterna tar slut EFTER EN PAUS på fem år träffade Ilpo och Pirkko Koppinen Anne Tammisto, frivillig inom Röda Korsets psykiska första hjälpen. AVM3_2022_loppuosa.indd 42 AVM3_2022_loppuosa.indd 42 6.9.2022 15.21 6.9.2022 15.21
43 Psykisk första hjälpen ger stöd i plötsliga kriser Röda Korsets larmgrupper för psykiskt stöd bistår myndigheterna i deras arbete. A lla som deltar i Finlands Röda Kors fri villigverksamhet rekommenderas av lägga grundkursen i psykiskt stöd, efter som ett behov av psykiskt stöd kan komma till uttryck i många slags hjälpsituationer. I akuta nödsituationer svarar speciella larm grupper i psykiskt stöd på behovet. Det stöd som larmgrupperna erbjuder är till sin natur psykisk första hjälpen som stärker drabbade mitt i en plötslig kris. Det är myndigheterna som larmar den psykiska första hjälpen och det gör man till exempel när en familj har drabbats av ett plötsligt dödsfall, i samband med efterspaning efter saknade och vid storolyckor. Flest larm kommer via socialjouren. – Den psykiska första hjälpen är närva ro, att man lyssnar och att man hjälper till att nå anhöriga, men det kan också inne fatta praktisk hjälp som att bre smörgåsar, säger AnneMari Hakuni från Röda Korsets Satakunta distrikt. Larmgrupper för psykiskt stöd finns runt om i landet, men inom Röda Korset är Sa takunta distrikt och Egentliga Finlands di strikt speciella föregångare. I Satakunta drog man i gång larmgrupp sverksamheten redan år 2010 och i verk samheten deltar 70 frivilliga indelade i fyra regionala grupper. I genomsnitt får larm gruppen ett uppdrag per vecka. Röda Korsets distrikt och avdelningar erbjuder frivilliga utbildning i psykiskt stöd. Av medlemmar i larmgrupperna för psykiskt stöd krävs dessutom fortbildning i psykiskt stöd och intervjuer. – Det finns alltid plats för nya frivilliga, peppar AnneMari Hakuni. Kom med: www.rodakorset.fi/bli-frivillig där små stegen framåt var som en tråd som höll en fast i livet. Med Anne fick vi tala om det vi kunde tala om, även om vi förnekade alla känslor i början, minns paret. Anne fanns med som ett stöd för paret Koppinen i fem veckors tid, ända fram till Konstas begravning. Det handlade om att få ordning på tankarna, om att möta de akuta skedena i kris och sorg, och om att göra sig redo för kommande uppförsoch nerförsbackar. Det fanns praktiska saker att sköta också. – Jag upplevde att ni blev lämnade ensamma. Ni behövde hjälp av en utomstående. Jag minns till exempel att ni frågade att inte måste vi väl ordna med bouppteckning, berättar Anne. Skyldiga en berättelse Fem år efter Konstas död säger Koppinens att de två första åren var svårast för dem. Högtider, födelsedagar och Konstas dödsdag är fortfarande tunga, men nu har de verktyg att hantera sorgen tillsammans, som familj. – Det viktigaste är att vi nu har accepterat Konstas beslut. Vi tror inte att det fanns något vi kunde ha gjort i den situationen. Det är en tanke som ger lättnad, säger paret Koppinen. Ilpo och Pirkko Koppinen ville berätta om den kris som drabbade deras familj och om det psykiska stöd de fick av Röda Korset, offentligt och med sina egna namn och ansikten, för de känner att det är en plikt att tala för krishjälp. Hjälpen bar dem när de egna krafterna var slut. – Vi känner att den här berättelsen är vi skyldiga våra hjälpare och alla dem som tvingas gå igenom något liknande som vi. ? "Det viktigaste är att vi nu har accepterat Konstas beslut." EFTER SIN egen upplevelse vill Ilpo och Pirkko slå ett slag för krisarbete. AVM3_2022_loppuosa.indd 43 AVM3_2022_loppuosa.indd 43 6.9.2022 15.21 6.9.2022 15.21
44 Resumé Inlook Oy satsar på första hjälpenkunnande VAD SKA man göra om en arbetskamrat plötsligt säckar ihop? Eller om en kollega trillar ner från en ställning eller får ett djupt sår? De här och många andra frågor fick i juni ett tjugotal arbetskamrater från Inlook Oy att samlas i Nordsjö i Helsingfors, där Röda Korset ordnade en skräddarsydd version av Kurs i första hjälpen FHj1. Inlook är specialiserat på inomhusbyggande och har redan i 15 års tid bjudit alla intresserade anställda på första hjälpen-utbildning i Röda Korsets regi. Företaget har som mål att det ska finnas första hjälpen-kunniga människor på varje bygge. – Det finns alltid risker i samband med uppdrag inom byggbranschen. Som arbetsgivare upplever vi att så många som möjligt skulle ha nytta av att kunna ens grunderna i första hjälpen. Att ha koll på dem borde egentligen höra till allmänbildningen, säger Petri Eklund , regionchef för södra Finland på Inlook. Kunskaper i första hjälpen är inte till nytta bara på arbetstid. – Inom byggbranschen har vi gjort så mycket för att förebygga olyckor att det inte är sagt att fritiden är tryggare. För mig själv är det en motiverande faktor i utbildningarna att jag också får veta vad jag ska göra om något händer mitt barn, konstaterar Eklund. Röda Korsets kurser i första hjälpen är enligt Eklund precis det som behövs på en byggarbetsplats. I den två dagar långa utbildningen ingår mycket praktisk övning. – För oss är det dessutom viktigt att var och en som har gått kursen får ett officiellt första hjälpen-kort. Det är ett tecken på att man formellt är kompetent och det kollas också upp på många byggen. MAARIT SEELING S oppi är ett koncept som Finlands Röda Kors Egentliga Finlands distrikt och Tavastlands distrikt har utvecklat tillsammans. Konceptet för samman handel med second hand-produkter med kretsloppssamhället och hållbar utveckling i ett större sammanhang. Den första Soppi-återanvändningsbutiken öppnades i Tiiriö i Tavastehus i november. Trots att Soppi-konceptet bygger på återanvändning säljer butiken också nya produkter som har donerats av närbelägna affärer. – Det här är vårt sätt att hjälpa handelns kretslopp. Annars skulle användbara produkter hamna i soporna, konstaterar Egentliga Finlands Soppi-expert Miska Keskinen . Soppi-butiken har som mål att vara plats där man kan mötas utan stress. Second hand-produkter och kläder kan man titta på i lugn och ro och försäljarna har tid att bolla idéer med kunderna. Om tyget på en soffa är slitet är det inte soptippen nästa, utan man funderar vem som kunde fixa upp soffan. Om en kund gillar en viss klänning som inte sitter rätt kan man få kontaktuppgifter till en sömmerska från Soppi. Prissättningen är förmånlig. – Vi tänker tillsammans igenom varans väg och hjälper kunden att se möjligheterna. Vi kan rekommendera lokala samarbetspartners som kan reparera och stajla, förklarar Keskinen. Soppi letar därför aktivt efter partners som vill vara en del i kretsloppssamhället. Många sådana har man redan hittat. Till exempel Hämeen Laatumuutot Oy delar ut Soppi-informationsbrev till sina kunder och i samband med en flytt transporterar företaget gratis sådant som har blivit överlopps till Soppi-butiken. Djurskyddsföreningen och sömmerskor i Tavastehus får i sin tur gratis material från Soppi. En av de nyaste idéerna i Soppi har att göra med plaståtervinning. Soppi och konstnärerna i gemenskapen Muoviamo tänker mala ner gamla plastföremål och producera råvara för konstoch bruksföremål. I praktiken innebär det ändå att gamla leksaker eller CD-fodral kan bli till nya lampskärmar, krukor och smycken. – Vi vill visa materialet hela kretslopp, så att människor inser att plast i praktiken är ett evigt material, säger Miska Keskinen. Av intäkterna från Soppi går 75 procent till Röda Korsets verksamhet i Tavastlands och Egentliga Finlands distrikt och resten till katastroffonden. En föregångare inom kretslopps samhället Röda Korsets första Soppi-butik satsar på cirkulär ekonomi. TEXT TIA YLISKYLÄ FOTO TAPIO AULU "Vi tänker tillsammans igenom varans väg." ESA TUKIAINEN lägger sin arbetskamrat Joni Lamberg i framstupa sidoläge. DET MESTA i Soppibutiken i Tavastehus kostar en eller två euro. Det är meningen att varorna ska röra på sig. AVM3_2022_loppuosa.indd 44 AVM3_2022_loppuosa.indd 44 6.9.2022 15.21 6.9.2022 15.21
” KOLME VUOTTA on ollut ylen paha, ja tämä vuosi on vielä pahempi, ylilääkärin sijaisuutta hoitava Tatjana Egorova kertoo. Puutteet alkavat aivan tavallisimmista käyttötavaroista: ei ole astioita, ei kuppeja, laseja, lusikoita, sähkölamppuja, ei tohveleita potilaille. Ja ne jatkuvat sairaalan välineistöön: lasten verenpainemittari meni rikki, uutta ei saa.” SUOMEN PUNAINEN RISTI 2/1992 Punainen Risti raportoi sairaaloiden ahdin gosta Venäjän Karjalassa, jonne Suomi toi mitti humanitaarista apua Neuvostoliiton romahduksen jälkeen. Vuosien takaa ? Åren går Puutetta kaikesta Brist på allt ” TRE ÅR har det varit riktigt illa och i år är det ännu värre, säger Tatjana Egorova, som vikarierar för överläkaren på sjukhuset. Bristerna börjar från de vanligaste bruksvarorna: det finns inte kärl, inte koppar, inte glas, inte skedar, inte glödlampor, inte tofflor för patienterna. Och bristerna fortsätter i sjukhusets utrustning: blodtrycksmätaren för barn gick sönder, någon ny får vi inte.” FINLANDS RÖDA KORS 2/1992 Röda Korset rapporterade om sjukhus i trångmål i ryska Karelen, dit Finland leve rerade humanitärt bistånd efter Sovjetuni onens sammanfall. OJENNA KÄTESI. LUOVUTA VERTA. Varaa aika: veripalvelu.fi Täytä terveyskysely etukäteen. Muista henkilötodistus. Vuosien takaa 1992 Åren går 1992 AVM3_2022_loppuosa.indd 46 AVM3_2022_loppuosa.indd 46 6.9.2022 15.21 6.9.2022 15.21
47 Kiitos jokaiselle neulojalle! Katsellessaan kevään uutisia Ukrainasta Anu Pensola mietti monen muun tavoin, mitä voisi tehdä auttaakseen. Vastaus tuli puhelussa Punaiselta Ristiltä: Apupupuja tarvitaan taas! TEKSTI KIMMO HOLOPAINEN KUVA LEENA KOSKELA APUPUPUN äiti, kuvataiteilija Anu Pensola kiittää kaikkia niitä satoja ja tuhansia neulojia, jotka ovat tehneet pupuja Ukrainan lasten iloksi. Punaisen Ristin varastot ovat taas täynnä Apupupuja. Mitä tapahtui? – Se oli oikeastaan sattuma. Olin jo ehtinyt unohtaa Apupupun, kun mietimme ystävien kanssa keväällä, mitä yksittäinen ihminen voisi tehdä auttaakseen Ukrainan pakolaisia. Heti seuraavana päivänä sain viestin Pipsa Kirjavaiselta Punaisen Ristin Turun osastosta, että olen aikoinaan suunnitellut Punaiselle Ristille tällaisen pupun, olisiko aika tuoda se takaisin. Se oli helppo päätös – totta kai aletaan tehdä! Uudistin Apupupun ohjeen ja aloimme levittää viestiä, että näinkin voi auttaa. En usko, että kukaan tietää tarkkaan, miten paljon pupuja on tullut, mutta hirveä määrä niitä on neulottu. Palaute on ollut ihastunutta. Jossain vaiheessa sain pelkästään omaan someeni kymmeniä pupukuvia päivässä. Miten Apupupu alun perin syntyi? – Se syntyi Puikoissa-neulekirjaani vuonna 2006. Halusin mukaan jonkun ohjeen, joka olisi yhteisöllinen hyväntekeväisyysprojekti. Australian Punaisella Ristillä oli silloin Trauma Teddy -niminen lohtunalle lapsille, joten otin yhteyttä Suomen Punaiseen Ristiin ja ehdotin, että meillä voisi tehdä jotain vastaavaa. Idea otettiin innostuneesti vastaan, joten suunnittelin ohjeen, joka sai nimekseen Apupupu. Pupuja neulottiin parin vuoden aikana muistaakseni 25 000 kappaletta. Mikä on Apupupun suosion salaisuus? – Se liittyy varmasti itse tekemiseen. Minä ainakin ajattelen niin, että omin käsin neuloessa työhön siirtyy tosi paljon rakkautta, joka välittyy eteenpäin niille lapsille, jotka sen valmiin Apupupun saavat halittavakseen. Neulomisessa on valtava yhteisöllinen voima. Samalla se antaa mahdollisuuden auttaa myös niille ihmisille, joilla ei ole esimerkiksi mahdollisuutta lahjoittaa rahaa. Lisäksi on tietysti tärkeää, että malli on tarpeeksi yksinkertainen, että melkein kuka tahansa osaa sen neuloa. Alkuperäinen Apupupu oli tehty tasona neulottavaksi, eli se tehtiin ompelemalla yhteen etuja takakappale. Nyt Ukrainaa varten hiottu malli on pyöröneulottava eli saumaton. Avun kasvo AVM3_2022_loppuosa.indd 47 AVM3_2022_loppuosa.indd 47 6.9.2022 15.21 6.9.2022 15.21
Ryhdy tukiperheeksi! Turvallisista ja luotettavista tukiperheistä on huutava pula! Onko sinulla mahdollisuus tarjota aikaa, lämpöä ja huolenpitoa tukea tarvitsevalle lapselle? Ota yhteyttä p. 040 359 1355 tai tutustu toimintaan lisää osoitteessa familar.fi/perhehoitopalvelut Tavallista arkea tukiperheessä Tukiperheenä toimiminen antaa konkreettisen mahdollisuuden auttaa lasta ja hänen perhettään. Tukiperheen tärkein tehtävä on tarjota lapselle tavallista, turvallista arkea ja huolenpitoa. Lapset viettävät tukiperheessä yleisimmin viikonlopun kerran kuukaudessa. Tukiperhetoiminnasta maksetaan palkkiota. ” Tukiviikonloput antavat uutta virtaa koko perheelle.” Tukiperheen äiti AVM3_2022_loppuosa.indd 48 AVM3_2022_loppuosa.indd 48 6.9.2022 15.21 6.9.2022 15.21