• himherra ylppö & ihmiset stam1nafrivolvolepilä death with a daggerhelloween deathboundpressure points first aid kitvampire weekend day elevenjalankulkuämpäri NRO. 1 · (TAMMIKUU) · 2010 · (#138) · INDIEROCKPUNKMETALZINE · UUTISET · HAASTATTELUT · LEVYARVIOT · ELOKUVA-ARVIOT ·
• SUE » 2 « NRO. 1
• SUE » 3 « NRO. 1
• TOIMITTAJALTA TÄSSÄ NUMEROSSA » Uutiset. 04 TOIMITTAJALTA 06 NEWSFLASH » Haastattelut. 10 12 13 14 15 16 17 HIM VAMPIRE WEEKEND DEATH WITH THE DAGGER EPILÄ FRIVOLVOL FIRST AID KIT JALANKULKUÄMPÄRI 18 19 21 22 24 26 27 28 32 40 42 HERRA YLPPÖ & IHMISET DAY ELEVEN PRKL UUTISET JA SETÄJUSSINTUPA STAMINA HELLOWEEN DEATHBOUND PRESSURE POINTS PRKL ARVIOT ARVIOT ENSI-ILTAELOKUVA-ARVIOT QUIZON JA MONOSTI MUSIIKISTA Sue #138 valmistui seuraavien levyjen vaikutuksen alaisena: Sarcofagus CYCLE OF LIFE Sarcofagus ENVOY OF DEATH Kimmo Kuusniemi Band MOOTTORILINNUT Ydinmätä / Paskahalvaus PASKA MIKKELI EP Pertti Kynkäänniemi S/T Eric B. & Rakim FOLLOW THE LEADER » Arviot. » Take me to Your Dealer erveisiä If Societyn levyalesta! Merkittävä suomalainen indie-levy-yhtiö ja -kauppa lopetti tammikuun alussa levykauppana toimimisen ja myi varastonsa hulluun hintaan. Alennusprosentti nousi alekampanjan aikana lähes päivittäin. Tätä kirjoittaessa kaikista If Societyn myymistä levyistä saa kuusikymmentä prosenttia alennusta, eli kympin levyn saa neljällä eurolla. Kampanjan viimeisenä päivänä alennusta annetaan kokonaiset kahdeksankymmentä prosenttia. Esinefetisisti-levynörtti oli alesta tohkeissaan. If Societyn levykaupan lihallinen ilmentymä, Pitkämiehen sarjakuvaputiikki Kalliossa, kuhisi kaltaisiani. Laareittain vinyyli- ja CD-levyjä, joista lähes kaikki ovat jollain tavalla kiinnostavia ja suuri osa oman levyhyllyn puuttuvia nimikkeitä. Altsuinstruhoppari Odd Nosdamin skeittileffan taustamusaksi tekemä T.I.M.E. Soundtrack? Mukaan. Lou Reedin äärimasentava Berlin? Mukaan. Violan ensilevy Tearcandy neljällä eurolla? Mukaan. Olo oli kuin lottovoittajalla karkkikaupassa, mutta jostain syystä alihintaisista nameista jäi halju jälkimaku. If Society on julkaisupolitiikallaan ja kaupan katalogillaan innoittanut Suomen indie-ihmisiä uusien juttujen pariin tehden arvokasta sananlevitystyötä. Ilman If Societyä ja sen myyntipöytiä en olisi tutustunut Frivolvoliin, Hero Dishonestiin tai Red Carpetiin. Ja nyt se loppuu. Julkaiseminen onneksi jatkuisi harvakseltaan, mutta edullinen ja valikoimaltaan erinomaisen koherentti distro olisi poissa. Olin haaskalla. Joku aika takaperin musiikkilehdissä ilmestyi listoja listojen perään vuosien 2000-2009 parhaista levyistä. Kiinnostavia albumikokonaisuuksia on vielä olemassa ja musiikkia tehdään enemmän kuin koskaan aiemmin. Elämme aikaa, jolloin levyn kuunteleminen alusta loppuun on hatunnoston arvoinen suoritus. MySpacesta voi helposti tarkastaa kuumimmat kappaleet, YouTubesta näkyy vielä kuvaakin ja Jonathan from Spotifysta on tullut alakerran erikoisvinyylikaupan tiskin takana seissyttä elävää tietosanakirjaa tutumpi. Pitääkö äänilevy pintansa tällä vuosikymmenellä? Ostanko kymmenen vuoden kuluttua levyjä yhtä paljon kuin nyt? Vai annanko periksi uudelle ajalle ja sen tuomille muutoksille? Toivottavasti pitää, todennäköisesti ostan ja tuskin annan periksi. Tiedostoja, striimejä tai nettivideoita kuluttaessani en saa sitä mielihyvää, joka minussa jyllää kun selaan niska kenossa vinyylejä tutussa liikkeessä. En tiedä, onko asiaa tutkittu, mutta levykaupassa asioiminen saattaa aiheuttaa levyaddiktissa samankaltaisia fysiologisia ilmiöitä kuin narkkaaminen narkkarissa. Pörisevä olo vaatii tietenkin kovia huumeita ja vuosikausia toleranssia kehittänyt keho aina vain väkevämpää tavaraa. Green Dayn cd on viidessätoista vuodessa vaihtunut Kakka-hätä 77:n ja The Dwyersin seiskatuumaisiksi. Kohta kai Blue Noten klassikot eivät enää riitä, laajentuva mieli tarvitsee free jazzia. Tässä vaiheessa kuvaan tulee diileri, joka on tutkinut tarjontaa ja kokemuksellaan ja vaistollaan valinnut asiakaskunnalleen laadukkainta mahdollista kamaa. Koska aikamme ja kognitiivinen kapasiteettimme on rajattu, tarvitsemme asioiden suodattajaa etsimään jyvät akanoiden joukosta. Muistio uudelle vuosikymmenelle: Mene levykauppaan, vapauta itsesi ja sijoita kestävään suhteeseen. TUOMAS TIAINEN TOIMITTAJA T HIM 0 S. 1 NA M1 STA S. 22 ST FIR KIT AID . 16 S Ä PIL E 14 S. Päätoimittaja: Kimmo Nurminen Toimituspäällikkö: Ari Väntänen Avustajat: Henri Eerola, Jarkko Fräntilä, Pyry Hallamaa, Markku Halme, Lotta Heikkeri, Tero Heikkinen, Pete Heikkilä, Marika Honkatukia, Tuomas Jalamo, Kimmo Jaramo, Vesa Kataisto, Kiira Kolehmainen, Petri Kipinä, Jukka Kittilä, Minna Koivunen, Tuomas Kokko, Matti Koskinen, Anna Lahokoski, Jussi Lahtonen, Jouko Lehtinen, Oskari Lehtinen, Niina Linna, Aku-Tuomas Mattila, Risto Mikkonen, Marjut Mutanen, Jari Mäkelä, Jyrki Mäkelä, Pau, Miki Peltola, Mika Penttinen, Jukka Taskinen, Teemu Purhonen, Tuomas Tiainen, Jarkko Tiusanen, Pirita Tiusanen, Taru Tuulia Tittonen, Volvo-Pete (ATK-huolto), Stefan Greijer. Julkaisija: Kustannusosakeyhtiö Kärki Toimitusjohtaja: Jukka Taskinen Ilmestymistiheys: 12 numeroa vuodessa Irtonumero: Ilmainen Kestotilaus: 24 euroa/12nroa Tilaukset: 09 - 6813 2930 Email: miki@sue.fi Painopaikka: SanomaPaino, Hämeen Paino Oy Forssa 2010 ISSN 1238 - 1853 Toimituksen osoite: Yliopistonkatu 12 a A 402, 20100 TURKU puh. 02 - 251 0899 fax. 02 - 251 0916 toimitus@sue.fi www.sue.fi Ilmoitusmyynti: Kari Heikonen, Telakkakatu 8, 00150 HELSINKI puh. 09 - 6813 2930 / 050 - 3316748 SUE » 4 « NRO. 1
• SUE » 5 « NRO. 1
• TO 21.1 PE 22.1 Ke 20.1 To 21.1 Pe 22.1 La 23.1 Ma 25.1 Ti 26.1 Ke 27.1 To 28.1 Pe 29.1 La 30.1 Ma 1.2 Ti 2.2 Ke 3.2 To 4.2 Pe 5.2 La 6.2 Ma 8.2 Ti 9.2 Ke 10.2 To 11.2 Pe 12.2 La 13.2 Ma 15.2 To 16.2 Ke 17.2 Little Victor (USA) klo 21 / 8 Maritta Kuula & Jyrki Sahla Duo, Sara & Susiraja klo 23 / 8 Paleface (dj-set) klo 21 / 2 Lovely Wednesdays: Dj Samae Koskinen klo 20 / vapaa pääsy Pummiklubi: Leo (+musavisa) klo 20 / 2 LAHDEN KUUMIN ROCK-KLUBI [Ei ikärajaa, rajattu anniskelualue, klo 20-24] Lotta, Sirius Sextet Substances, Isäntä Meidän Red Number Two, Rex Willer Yksityistilaisuus Maanantaiklubi ks. web House of Love presents Resonaari ilta Tono Slono & Loota Kii Projekt, Das Ainis, Remington Beach Club ks. web ks. web Maanantaiklubi Kaapo Ijas, Brood Ted Russell Kamp, The Ribtones acoustic Monday Box, Alavala J. Vakio ks. web Maanantaiklubi Halme Prospekt w/ Pekko Käppi Lucy Was Driving, Blanket, Fudge Flounders Lato-klubi: Laura Sippola Janne Laurila &Tuhlaajapojat, Jalava, Lyydia Roots Jamit Yksityistilaisuus klo 22 asti Maanantaiklubi PJK Live: Dusky Dawns, Paramore, Heidi Tuikkanen Group Gina, Black Market, Rollcage LA 23.1 KE 27.1 TO 28.1 PE 29.1 LA 30.1 KE 3.2 PE 5.2 LA 6.2 KE 10.2 PE 12.2 LA 13.2 KE 17.2 TS NA HI N Amoral klo 23 / 10 Eternal Erection klo 23 / 12 AR IS N IK A N! Club Impro klo 20, liput 7/10e Scent Of Flesh, Lie In Ruins klo 23 / 7 Bliss Deluxe: Niko Geselle, Tony Profondo, Vertigo klo 21 / 7 Suiston Jamit klo 18-01 / ilm. Hitaat Miehet: Delta Force II, Left Cold + muita klo 22 / 7 Ämyklubi: Purple Reckoning, Pohjolan Ilmari klo 22 / 8 Burlesque Show with Miss Kitten Deville (USA) & the Tease Queens + dj Mr. Willy (Bomfunk MC´s) klo 21 / 5 Suisto Jazz! (klo 21 / 5) Kadri Voorand Quartet (EST) klo 23 / 8 Blues Xplosion: (klo 22 / 6) L.R. Phoenix (FIN-UK) TO 18.2 PE 19.2 LA 20.2 Pe 5.2. Entwine & Before the Dawn klo 21 | La 20.2. PMMP | Pe 5.3. Stam1na La 20.3. Ismo Alanko Teholla | Pe 2.4. Amorphis | La 3.4. Mokoma Su 4.4. Kotiteollisuus | To 8.4. Tarot klo 21 | Pe 9.4. Jenni Vartiainen Pe 23.4. Chisu | Pe 30.4. Vesterinen yhtyeineen SIBELIUSTALON LIPPUKASSA. Ankkurikatu 7, Lahti. Avoinna arkisin 13-17. p. 0600-39-3949 (1,25 / min + pvm) puhelinvaraukset klo 11-17. Ei toimitusmaksua. LIPPUPALVELUN KAUPAT JA NETTI Toimitusmaksut alk. 2 / lippu. Ei varauksia konserttipäivänä, ennakkomyynti loppuu klo 19. Sibeliustalon ovimyynti klo 19.30-> suisto-klubi / verkatehtaankuja 7, hämeenlinna www.suisto.fi / suisto@suisto.fi / ( 03-6120266 avoinna : ke-to 18-01 / pe 15-03 / la 18-03 Tulossa vielä lisää keikkoja! www.finlandia-klubi.fi www.sibeliustalo.fi SUE » 9 « NRO. 1
• maa. Tilpehöörillekin oli tilansa, mutta Squire halusi välttää sen tunkemista kaikkialle. ­ Itsensä editoiminen on vaikeeta. Välillä sokaistuu keksimälleen hyvälle riffille ja miettii vaan kaikkea ylimääräistä, millä sen voisi peittää. Pitää löytää sellainen Jackson Pollock in sound -metodi, että uskaltaa kokeilla ja räiskiä, mutta osaa karsia räiskeistä parhaat ylös. Matt on siinä erinomainen. Hän piti skarppiutta yllä työskentelyssä, Valo kehuu. Squirella oli osansa myös HIM:n entisestään kohentuneessa tavassa käsitellä kertosäkeitä. Välillä levy Screamworks: Love in Theory And Practice kohoaa sellaisiin tarttuvuussfääreihin, että c-osat ovat kuin kakkoskertsejä. ­ Me ollaan ehkä totuttu aiemmin tietynlaiseen jankkaavuuteen, mutta Matt toi mukanaan uutta chorus-ajattelua. Meillä kun ei oo koskaan ollut melodioista puutetta, niin ajateltiin, että miksei näytettäis kertseillä närhen munia. Jos oli närhillä osansa levynteossa, niin samoin oli hämähäkeillä. Jos yksi sellainen ei olisi puraissut Lindeä, ei päätösbiisi The Foreboding Sense of Impending Happiness olisi lainkaan niin Martin L. Gore -vivahteinen kuin se on. - Biisistä piti tulla semmonen viime levyn Song Or Suiciden tyylinen interludi, mutta Linden käsi turposi pahasti pariksi päiväksi. Ja täähän tapahtui just, kun biisi piti nauhoittaa. Lopulta se oli kuitenkin luojan lykky. Mul- la ja Mattilla oli aikaa leikitellä biisin kanssa. Siinä pääsi Giorgio Moroder nostamaan päätään, ja biisistä tuli ihan erilainen kuin oli suunnitelmissa, Valo kertoo. HIM:n levyjen päätösbiisit ovat toisinaan antaneet osviittaa tulevasta. Esimerkiksi Dark Lightin (2005) In the Nightside of Eden. - Niin se tais olla vähän progressiivisempi, Valo heittää väliin. Juu, olihan se. Voisiko The Foreboding Sense of Impending Happiness vihjata HIM:n seuraavista siirroista? ­ Kirjoita vaikka, että seuraava askel siitä ois Frankie Goes to Hollywoodin Relax, eli me voidaankin lopettaa bändihommat tähän, Valo nauraa. Tämä selvä. Ennen lopettamista on kuitenkin edessä ainakin ensi kesän Sonisphere, jonka ennakkojulisteessa HIM komeilee korkeimmalla, Iron Maidenin vierellä, jättäen alleen muun muassa Heaven & Hellin, Alice Cooperin, Slayerin ja aiemmin mainitun The Cultin. Miltä mahtaa moinen tuntua? ­ No, ihan vitun väärältä. Ja ainutkertaistahan toi on, voi tapahtua vain täällä. Noille festeille buukataan vielä lisää bändejä, vähän kurrentimpaakin kamaa. Nythän noi kaikki on, jos ei vanhaa liittoa, niin supervanhaa liittoa. Me soitetaan ilmeisesti samana päivänä kuin The Cult. Arvaa vaan, oonko aika fiiliksissä siitä, Valo hehkuttaa. « Kokoelma And Love Said No summaa HIMin uran. Bändi uusii levytyssopimuskuvionsa. Harvinaisuuskokoelma Uneasy Listening Vol. 1 ilmestyy. Dark Light ylittää USA:n kultalevyrajan. Los Angelesissa taltioitu livealbumi ja -dvd Digital Versatile Doom ilmestyy. HIM on myynyt maailmanlaajuisesti yhteensä noin viisi miljoonaa albumia. 2010: Screamworks: Love in Theory And Practice ilmestyy. 2003 2004 2005 2006 2007 Uneasy Listening Vol. 2 sekä kuudes pitkäsoitto, raskas ja epäkaupallinen Venus Doom ilmestyvät. 2008 2009 HIM äänittää seitsemättä studioalbumiaan Yhdysvalloissa. Valo luonnehtii tulevaa levyä HIMin seksuaalisimmaksi julkaisuksi. 2010 HIMin neljäs albumi, rankasti hevirokkaava Love Metal julkaistaan. Yhtye ja sen lanseeraama love metal -tyylisuunta alkaa saada kannatusta Euroopan lisäksi Yhdysvalloissa. Love Metal Archives Vol. 1 -dvd ja bändin viides studioalbumi Dark Light julkaistaan. SUE » 11 « NRO. 1
• » VALMIS JA KIINNOSTAVA Epilä ei luonut ensivaikutelmaa musiikillaan vaan sillä, että kukaan ei saanut kuulla sitä. Nyt on aika paljastaa ensialbumi Avohakkuu. K un ihmiset perustavat bändin, he useimmiten pyrkivät saamaan musiikkiaan julki mahdollisimman nopeasti. Tamperelainen Epilä toimi toisin. Bändi kieltäytyi antamasta keskeneräistä materiaalia ulkopuolisten kuultavaksi. ­ Me sovitettiin biisejä treenikämpällä huomattavan pitkään, paljon kauemmin kuin bändit yleensä, laulaja Jari kertoo. ­ Me haluttiin tuoda Epilä esille mahdollisimman valmiina. "Valmis" on toinen Epilän vuonna 2006 alkaneen tarinan avainsanoista. Bändi kertoo soittavansa "2000-luvun indietä 80-luvun "Se on olevinaan isokin numero, jos ei anna demojaan kaiken kansan kuultavaksi. asenteella". 80-luvun asenne tarkoittanee harkitsevaa toimintatapaa, jossa demoja ja muita puolijalosteita ei heitetä internetiin hukkumaan, vaikka kaikki muut niin tekevätkin. ­ Nykyään kaiken pitäisi olla heti kaikkien saatavilla. Se on sitten olevinaan isokin numero, jos ei halua antaa demojaan kaiken kansan kuultavaksi. MySpace-touhu on lähtenyt niin pahasti käsistä, että se on enää pelkkä vitsi. Siellä bändit pommittavat toisiaan, että "käykää kuuntelemassa meidän biisejä", eikä ketään kiinnosta. Siinä tuli toinen, yhtä oleellinen avainsana ­ "kiinnostava". Biisien pihtaaminen synnytti Epilän ympärille pienimuotoisen hypen. Kolme vuotta sitten perustettu bändi ei ole soittanut vielä kymmentäkään keikkaa, mutta salaperäisyyden tuntu on houkutellut paikalle kiinnostuneita musiikkitoimittajia. Epilä on esiintynyt myös salanimellä Vermo, mikä luultavimmin herätti enemmän huomiota kuin omalla nimellä soittaminen olisi herättänyt. Ainoaan promolevyynsä Epilä veisti kannet puusta, mikä jo itsessään loi mielikuvan jostain merkityksellisestä ja maanläheisestä. Kaiken kaikkiaan kaikki vaikuttaa niin valmiilta ja mielenkiintoiselta, että olisi ollut ihme, jos Epilä ei olisi saanut levytyssopimusta. ­ Ilman muuta tällainen toiminta herätti kiinnostusta, Jari myöntää. ­ Keikoilla ja treenikämpällä kävi levymoguleita useammastakin lafkasta. Joukossa oli monikansallisiakin levy-yhtiöitä. Epilä valitsi useamman tarjokkaan joukosta levy-yhtiökseen Terra Recordingsin. Se on enimmäkseen epäkaupalliseen elektroon keskittyvän Exogenic Recordsin uusi alamerkki, joka julkaisee ajankohtaisina pitämiään rock- ja popbändejä. Epilää miellytti Terra Recordingsin urhea asenne, mutta myös aiempien kokemusten pohjalta syntynyt luottamus. ­ Exogenic on aina julkaissut ihan mitä sitä huvittaa. Ne eivät piittaa tulospaineista. Toinen tärkeä juttu oli se, että Jouni Tamminen meni Terraan töihin. Kaikki meidän bändissä tietää, että Tami on kova jätkä, ja me ollaan annettu sille vapaat kädet hoitaa meidän asioita. Meidän yhteistyö onkin ihanteellista luottamuksen riemujuhlaa. Epilä on mielellään Terra Recordingsin lippulaiva. Epilän Avohakkuu-albumin tuotti muun muassa Zen Cafén kanssa työskennellyt Mara Salminen ja äänitti pitkän linjan studioammattilainen, Yön alkuperäinen kitaristi Jani Viitanen. ­ Meillä oli Mara Salmiseen selSUE lainen kontakti, että se on opettanut meidän rumpalille musiikin äänitykseen liittyviä asioita. Toinen kytky Maraan oli Zen Café, ne ovat meidän kitaristin Maakon tuttuja. Jani Viitasen kanssa oli sama juttu. Jotkut meistä ovat äänittäneet Janin kanssa ennenkin, ja jälki on ollut hyvää. Ja kyllä sekin vaikutti asi- aan, että Viitasen studio on Tampereella. Sieltä pääsi yöksi kotiin. Näiden asioiden perusteella me pääteltiin, että näillä miehillä on Epilälle paljon annettavaa. Millaisia asioita bändin mielessä liikkui Avohakkuuta tehtäessä? ­ Tavoitteena oli mahdollisimman rehellinen ja luomu levy. Epilän musiikki kuulostaa levyllä samalta kuin treenikämpällä, mutta keskittyneemmältä. Epilä on pyrkinyt alusta saakka välttämään vertailua muihin yhtyeisiin ja jäsentensä entisiin bändeihin. Kuitenkin jo bändin tavasta tuoda itseään esille huomaa, että nämä jannut ovat kiertäneet korttelin jo kertaalleen. Epilän jäseniä onkin takavuosina nähty muun muassa Guavassa, Cartoon Treessä, Aknestikissa ja Jadecroonissa. ­ Me ollaan tietoisesti pidetty vanhat jutut piilossa, mutta totta kai kokemuksesta on hyötyä, Jari sanoo. ­ Jokainen meistä on aika paljon viisaampi kuin ennen. ­ Aikaisemmissa bändeissä mulla oli sellainen ikävä asenne, että jos jotain joutuu hinkkaamaan, sitä ei kannata tehdä ollenkaan. Yritin elää hetkessä, mutta moni asia jäi puolitiehen. Jari kertoo, että osaavien tyyppien kanssa soittaminen nostaa omaa rimaa. ­ Epilä on hieno bändi ja kokeneiden raakkien kova porukka, enkä halua olla sen heikoin lenkki. Siksi käytän sanoitusten kirjoittamiseen enemmän aikaa kuin koskaan ennen. Olen myös yrittänyt opetella joustamaan ryhmässä. Tässä ryhmässä joustaminen onkin käyttökelpoinen taito. Vaikka Epilä perustettiin Jarin biisien ympärille, sen kaikki jäsenet tekevät biisejä. ­ Mä olen ensimmäistä kertaa bändissä, jossa muutkin säveltävät. Se muuttaa musiikin tekoprosessin täysin, ja mulle on täysin uusi kokemus sanoittaa toisten sävellyksiä. Mutta olen huomannut, että se on jopa helpompaa. Vaikka biisintekijöitä on monta, Avohakkuu on hyvin yhdenmukainen levy. Miten se on mahdollista? ­ Meidän ei tarvitse selittää toisillemme mitään, koska me tunnetaan toisemme vuosien takaa. Lisäksi meillä on käytössä niin sanottu epilöittämisprosessi. Puhtaimmillaan se tarkoittaa päiväkausia kestävää kinaamista treenikämpällä. Pyhäkoulu-biisin epilöityminen taisi kestää jopa puoli vuotta. Mutta kun kappale lopulta epilöityy, jokainen bändissä huomaa, että näin sen pitikin mennä. « HAASTATTELU TEKSTI ARI VÄNTÄNEN KUVA JUKKA SALMINEN Lastuja avohakkuualueella Epilän levy on julkaistu, joten sen kappaleista voi puhua. (ei juhli) ­ Albumin käsiohjelma Iron Maidenin hengessä. Yksi meistä ­ Yksi ekoja biisejä, jota alettiin työstämään. Epilää omimmillaan. Ajatuspoliisi ­ Biisi, jonka takia Epilä perustettiin. Iältään levyn vanhin. Kyydisko ­ Joka kaupungista löytyy portaat alaspäin. Portaiden päästä voi löytyä koti-ikävä. Pyhäkoulu ­ Jumalaakin voi kiristää, kunhan sen tekee duurissa. Junior ­ Sävelletty puhumalla ja tekstitetty kesken yöunien. Sanoit jo kaiken ­ "SPR" sai lopullisen muotonsa viikkoa ennen levyntekoa, yhtyeen opittua soittamaan vähemmän. Epäilevä Tuomas ­ Bändin yhteinen lempilapsi, josta tiesimme olevamme valmiit mihin tahansa. Kivet kasvaa ­ Pakkien saanti duurissa. Tässä biisissä kuuluu powerpop-menneisyys. Liian vanha tällaiseen ­ Tahaton kuitti Kyttälän suuntaan. Biisi, joka odottelee stadionrundia. Avohakkuu ­ Rumpalin sanoin: "Erään kappaleen kasvutarina b-puolesta nimikkoraidaksi." » 14 « NRO. 1
• »MELANKOLINEN, EI SURULLINEN TO 25.3. TAVASTIA, HELSINKI HAASTATTELU TEKSTI JARKKO FRÄNTILÄ KUVA EVA EDSJÖ Teinipoika, joka olet ihastunut First Aid Kitin sisaruksiin: jutun lopussa paljastamme, seurustelevatko he. Sitä ennen kuitenkin asiaa. irst Aid Kitin siskokset Klara ja Johanna Söderberg istuvat Helsingissä ravintola Ilveksessä, edessään tyhjiksi syödyt lautaset. Pahoittelen tyypillistä suomalaisuuttani ja englannin kielen käyttöä: osaan kyllä ruotsia, mutta en kehtaa puhua sitä syntyperäisten ruotsalaisten kanssa. ­ Ei se mitään, me puhumme mielummin englantia kuin ruotsia haastatteluissa, Klara sanoo. Harmaahapsinen, poninhäntäinen mies takanani kääntyy pois kannettavansa ruutua tuijottamasta ja esittää vihaista. ­ Miksi ihmeessä te ette muka ruotsia halua puhua?, hän kysyy. ­ Meidän on pakko treenata englantia!, Johanna huudahtaa. ­ Sori, se oli isämme. Hän on vähän tuollainen. Vuonna 2007 Tangerine, yksi kaksikon ensimmäisistä kappaleista, soi radiossa. First Aid Kit alkoi nousta niin kriitikoiden kuin indiepiirienkin suosikiksi. Lavalla Klara ja Johanna ovat vilpittömiä ja laulavat yhteen samaan tapaan kuin levyllä ­ kuin enkelit. Sisarusten kaunis sointi ja musikaalisuus on perua lapsuudesta, jonka he viettivät Enskedessä, Tukholman lähiössä. ­ Kuuntelimme pienenä aina isäni levyjä, Velvet Undergroundia, The Pixiesiä ja sen sellaista. Vähän vanhempina F menimme mukaan kavereiden hömpötyksiin, ja levysoittimessa soivat Britney Spearsin kaltaiset hirvitykset. Hävettää, Klara nauraa. Ei siinä ole mitään häpeämistä, se on vain osa kasvamista. Ensimmäinen koskaan omistamani vinyyli oli Whitney Houstonia. ­ No, hyvä on, en minä sitä välttämättä häpeä... Se oli vain yksi vaihe elämässä. Nyt kuuntelemme taas hyvää musiikkia kuten lapsena, esimerkiksi Bob Dylania. The Big Black And the Blue on First Aid Kitin debyyttialbumi, jolla soi eletyn elon ääni. Sanoituksissa vilahtelevat avioerot, aavekaupungit ja muut asiat, jotka suorastaan huokuvat surun verhoa. ­ Ei tämä ole surullinen levy!, Klara liki huudahtaa. ­ Ei lähellekään. Miksi kaikki sanovat sen olevan jotenkin surullinen? Vaikka levy kuulostaa hieman alakuloiselta, ei se tarkoita sitä, että olisimme jotenkin surullisia. No, levy ei välttämättä ole surullinen, mutta sanotaanko melankolinen? ­ Me kuuntelemme surullista musiikkia aina, iloisinakin, Johanna jatkaa nauraen. ­ Minusta surullisuus on sitä paitsi aliarvostettu tunne. Hitsi, käytän tuota surullinen -sanaa ihan liikaa. Pitäisi päästä siitä eroon, Klara jatkaa. Pakkohan se on mainita: Klara, nuorempi tytöistä, ei ole vielä edes täysi-ikäinen. Johannakin on juuri ja juuri sen ikäinen, että voisi ostaa Suomessa alkoholia. Vapaa-aikaa he viettävät kuitenkin rauhallisemmin kuin useat ikätoverinsa. ­ Me luemme mielettömästi kirjoja! Klara huudahtaa ja kaivaa vierestään Jane Austenin kirjan, jonka ruotsinkielinen nimi kuitenkin jää huomaamatta. ­ Pyrimme myös olemaan mahdollisimman paljon kotona kolmevuotiaan pikkuveljemme kanssa. ­ Ja syömme paljon, Johanna jatkaa. ­ Minusta tuntuu, että syön joskus ihan liikaa. Bändin ansiosta pääsemme kiertelemään maailmaa, mutta kun pääsee kiertueelta kotiin, sitä tahtoo vain olla kotona ja hengata kavereiden kanssa. First Aid Kitin MySpace-sivuilla on slogan, jossa he ilmoittavat tähtäävänsä sydämiin, eivät listoille. ­ Se pitää täysin paikkansa. Ei meitä haittaa, vaikkei levy hirveästi myisikään. Tulemme aina tekemään musiikkia jossain muodossa. Tästä kiertelystä on kuitenkin nautittava niin kauan kuin voi, Johanna lopettaa. Niin, meinasi unohtua! Se tyttöjen seurustelustatus? Noh, hehän tietenkin... Kamoon. Kuka tuollaista uskaltaa kysyä, kun isä hengittää niskaan? « SUE » 16 « NRO. 1
• » ROUVAENERGIAA JA PUISTOKÄNNEJÄ Jalankulkuämpärin Pinja ja Sanna kertovat, miten tehtaan rouvan himokkaat päiväunet liittyvät heidän pian julkaistavaan levyynsä. HAASTATTELU alankulkuämpäri on sellainen bändin nimi, jonka merkitystä ei yksinkertaisesti voi ymmärtää ilman alkuperäisjäsenten Pinjan ja Sannan apua, jos sittenkään. ­ Nimi syntyi, kun olimme teinejä ja pinnalla oli bändejä, joilla oli suhteellisen käsittämättömät nimet, kuten Apulanta ja Tehosekoitin. Halusimme mennä hölmöydessä vielä astetta pidemmälle. Jostain syystä nämä kaksi sanaa yhdistyivät ja siitä tuli bändimme nimi, kertoo Pinja. ­ Mielestämme nimi on edelleen hauska, varsinkin kun sen perusteella moni olettaa meidän olevan punk-bändi, hihittävät naiset. Jalankulkuämpäri soittaa oman kuvauksensa mukaan hyväntuulista poprockia ja nauttii suuresti live-esiintymisistä, jolloin meikkien ja hiusten on oltava tip top. Bändin kokoonpanossa on tapahtunut suuria muutoksia viimeisen puolen vuoden aikana, kun alkuperäisjäsenet Eeva ja Tuija jättäytyivät pois. Rouvanelikon sijasta bändissä seikkailee nyt Sannan ja Pinjan lisäksi kaksi herraa. Kitaristi Joonatan Kotila tunnetaan Plutonium 74:n riveistä, ja Reko Aho rummuttelee Jalankulkuämpärin lisäksi Angelica Kultissa. ­ Yhteistyö on sujunut loistavasti. Onneksi pojilla riittää huumorintajua kuunnella meidän hölmöjä juttuja, nauraa Pinja. ­Lisäksi he ovat erittäin ammattitaitoisia muusikkoja, joiden kanssa on ollut todella inspiroivaa työskennellä, lisää Sanna. ­ Musaan on tullut paljon lisää soundillisesti, jos vertaa edelliseen levyyn. Bändin ensimmäinen levy Koska olen hyvä rouva ilmestyi 2007. Uudella kokoonpanolla toteutettu albumi Rakkauden leirikoulu ilmestyy helmikuun alussa. ­ Saimme tehdä levyn ihan keskenämme ilman ulkopuolista tuottajaa tai muuta häärääjää. Joonatan on äänittänyt, miksannut ja tuottanut koko levyn. Sulkeutuminen mökille idyllisiin maisemiin kuuluu biiseissä, sillä saimme rauhassa keskittyä kappaleiden nauhoittamiseen ja sovittamiseen. Millainen levy Rakkauden leirikoulu sitten on? ­ Se on ilon, hauskanpidon ja ikuisen nuoruuden tyyssija, kertoo Pinja. ­ Biisit ovat erilaisia kuin edellisellä levyllä, sillä J vaikka bändin kokoonpano on tuore, olemme ihmisinä kypsempiä ja asioiden ilmaiseminen on kriittisempää. Ennen biisien sanat vain syljettiin paperille ja niille hekoteltiin. Totta kai nykyäänkin lyriikoissa on paljon omaa tyhmäilyä, mutta niissä on silti enemmän ajatusta ja meidän omaa näkemystä. Vaikka asioiden kärjistäminen biiseissä on mieluisaa puuhaa, ei niitä silti pidä ottaa liian vakavasti. ­ Lyriikat eivät rajoitu vain ihmissuhteisiin, vaan ne kertovat tarinoiden muodossa esimerkiksi mielenterveys- ja päihdeongelmista, ystävyydestä, kesäisistä telttailuretkistä, poliisin tarinan sekä tehtaan rouvan puutarhuria koskevista himokkaista päiväunelmista. Lisäksi levyltä löytyy myös cover-suomennos Blondien tunnetuksi tekemästä biisistä Hanging on the Telephone, joka alun perin on The Nerves -yhtyeen esittämä. Rouva-käsite on ollut paljon esillä teistä puhuttaessa. Mitä rouvuus on teille? ­ No, mehän ollaan jo rouva-iässä!, nauravat Pinja ja Sanna. ­ Rouvuus tarkoittaa meille lähinnä sitä, että on riittävän aikuinen ja omilla aivoillaan ajatteleva ihminen. Sellainen, joka uskaltaa tehdä elämässään mitä haluaa ja elää rohkeasti omalla valitsemallaan tiellä. Mitä Jalankulkuämpäriltä voidaan odottaa uuden levyn julkaisun yhteydessä? TEKSTI NIINA LINNA KUVA PEKKA NIEMI LA 13.2. BAR LOOSE, HELSINKI ­ Helmikuussa julkaistava levy tuo talven ankeuteen kesän makua. Haluamme herätellä ihmisiä talvihorroksesta ja tuoda ihanaa kesäfiilistä esiin. Totta kai samalla petaillaan kesän festareille pääsyä, hekottelevat naiset. ­ Mitä enemmän saamme keikkoja ja uusia kuulijoita, sitä parempi. Mielestämme bändimme on nykyään helpommin lähestyttävä kuin ennen. Levyllä ja keikoilla me muistutamme ihmisiä kesän ihanista asioista kuten puistokänneistä, laiturihipoista, kuumasta asfaltista ja sydämentykytyksistä! « a Moonlight Party! + mahd. toimituskulut Tiketin myyntipisteistä, puhelinpalvelusta 0600-1-1616 (1,50 euroa/min + pvm) ja netistä www.tiketti. sekä Lippupalvelun myyntipisteistä, puhelinpalvelusta 0600­10-800 (1,83 euroa/min + pvm) ja 0600­10020 (5,99 euroa/puhelu + pvm) ja netistä www.lippupalvelu. K-18 Liput 24e SUE » 17 « NRO. 1
• PE 26.3. LUTAKKO, JYVÄSKYLÄ det viimeisen kahden vuoden ajalta ja kerätään kaikki jutut joissa mainitaan Joy Division, niin siitähän tulee pieni romaani. ­ Esimerkiksi Interpolista tykkään ihan järjettömän paljon. Se on ehkä tämän hetken kovimpia uusia bändejä. Mutta jos sävy menee vähänkin siihen suuntaan, että bändi voisi soida jonkun college-sarjan taustalla, niin se tökkää heti. Nykypäivän indierockissa Ylppöä viehättää tietty suoraviivaisuus ja surumielisyys. Post-punk, Velvet Underground-henkinen rämpytys ja melodinen melankolia kuuluvat erityisesti levyn nimiraidalla. Rivakalla tanssirock-poljennolla etenevä Pojat ei tanssi on myös levyn kepeintä antia, sillä kokonaisuutena albumi on edellistä räyhäkkäämpi. Uutta ovat myös pianolla sävelletyt kappaleet Hylättyjen valtakunta I & II. ­ Piano on ollut ennenkin mukana mausteena, mutta halusin nostaa sen pinnalle ja tehdä kitarasta mausteen. Siitä tuli niin hieno biisi, että kun tuottaja Rake sen ensimmäisen kerran, sillä nousi kyyneleet silmiin. En ole koskaan ollut yhtä tyytyväinen sävellykseen. Ajattelin, että en pysty laulajana tekemään oikeutta sille kappaleelle. HAASTATTELU TEKSTI MATTI KOSKINEN KUVA JOONAS BRANDT REALITY ON GENRE jos indierock onkin kuvailevana terminä epämääräinen, on Ylppö lanseerannut musiikilleen tarkemman luokittelun. Hän kutsuu yhtyeensä tuotantoa "reality rockiksi" ja kertoo vaatimattomasti halunneensa keksiä uuden rockin tyylisuunnan. ­ Olen kadehtinut sellaisia tyyppejä, jotka on onnistunut keksimään oman musiikkityylin, Ylppö nauraa. ­ Ville Valo sai mahtavasti lanseerattua love metalinsa, ja siitäkin väännetään edelleen peistä, keksikö Marc Bolan, David Bowie vai Lou Reed glam rockin. Ajattelin siis luoda oman rock-alalajin. Kyllähän joka jätkän pitää sellainen keksiä. Ylpön Ihmisille tekemät sanoitukset ovat usein omakohtaisia, aina armottoman rehellisiä, ja pursuavat tuntoja ja tilanteita suoraan elävästä elämästä, kaduilta, kodeista ja kuppiloista. Hän myöntää pokanneensa reality-termin YleX:n toimittaja Marja Hintikalta. ­ Kuulin Marjan joskus toteavan radiossa, että kun kerran televisiossa on näitä realityohjelmia, niin olisiko Ylpön musiikki sitten vaikka reality-rokkia. Ajattelin, että tämähän on mahtavaa! Joku muu sanoi sen jo, ei tarvitse itse keksiä! Mitäpä muuta tosi-tv on kuin ihmissuhteita, nöyryytyksiä ja raadollisia totuuksia ihmisistä, ja monista samoista aineksista koostuvat Ihmisten lyriikat. Pojat ei tanssi -levyn nimikappale ruotii sukupuolirooleja ja niiden kautta ihmisiin kohdistuvia odotuksia. Äijäkulttuurin riivaamassa Suomessa pojat eivät tiettävästi muka tanssi tahi juo siideriä, mutta kaikki, niin tytöt kuin pojatkin, haluavat olla nuoria ja terveitä, tanssia nurmikolla ja istua leirinuotion ääressä, Ylppö selittää. ­ Se sanoitus on aika viitteellinen. Yleensä Ihmiset-levyjen sanoituksissa on melko selkeitä tarinoita, mutta siinä on lähinnä sarkasmia. Maj Karmankin sanoittajana pitkän uran tehnyttä Ylppöä ollaan jo soviteltu suurten suomalaisten rock-tekstittäjien joukkoon putrojen ja yrjänien rinnalle. Mies itse riisuu nopeasti moisen manttelin harteiltaan. ­ Usein puhutaan erikoisuuden tavoittelusta, mutta itse päin vastoin tavoittelen tavallisuutta. Erityisesti tällä levyllä laulan hyvin kliseisistä ja tavanomaisista teemoista, vieläpä melko puheenomaisella tavalla. Rock-lyriikka on muuttunut varsin hienostuneeksi taiteenlajiksi, Ylppö toteaa. Nykyään kilpaillaan sillä, kuka kirjoittaa nokkelimman lauseen ja kuka loihtii ironisimman kappaleen nimen. Siihen junaan hän ei halua hypätä. - Esimerkiksi Samulin (Putro) sanoitukset on todella mietittyjä, melkeinpä pienoisnovelleja. Itse kirjoitan mieluummin tällaisia nopeita roiskaisuja. Toisessa ääripäässä esimerkiksi Dave Lindholm ja Sielun Veljet ovat kirjoittaneet hyvin spontaanin oloisia tajunnanvirtatekstejä. Arvostan suuresti näitä kaikkia, mutta halusin että omat sanoitukseni olisivat siinä mietityn ja intuitiivisen välimaastossa. Siis keskinkertaisia, Ylppö nauraa. « » MUOTOILTUA TODELLISUUTTA Herra Ylppö ja Ihmiset -yhtyeen rockin etuliitteiksi on isketty "indie" ja "reality". Sue selvittää, mitä se tarkoittaa. I stumme Herra Ylpönkanssa Helsingin Kaapelitehtaan kahvilassa, jonka seiniä koristaa hänen tauluistaan koottu näyttely. ­ Joku vanhempi pariskunta kävi tässä katselemassa. Mies totesi, että tuollaisia piirretään vihon reunaan samalla kun puhutaan puhelimessa, naurahtaa Herra Ylppö. Tummanpuhuvalla taiderockilla valtakunnalliseen maineeseen nousseen Maj Karman laulaja ei onneksi ota kuvataidetta liian tosissaan. Maj Karman viimeisin levy, viime vuonna julkaistu Salama sai sekin ristiriitaisen vastaanoton. Kesän keikkarupeaman päätteeksi Ylppö putosi lavalta ja loukkasi itsensä, ja syksyllä yhtye ilmoitti jäävänsä tauolle määrittelemättömäksi ajaksi. Tällä hetkellä mies keskittyy vuonna 2008 debytoineen Herra Ylppö & Ihmiset -yhtyeen uuteen julkaisuun. IHMISET ON BÄNDI ihmisten ensimmäinen albumi Sata vuotta oli vuoden 2008 kiistattomia menestystarinoita. Harjavallan kryptisen kulttibändin nahkapäisen vokalistin sooloilulta ei moni odottanut ihmeitä, mutta tuoretta suomenkielistä rockia modernilla otteella esitellyt levy keräsikin kahmaloittain kiitoksia ja kiilasi albumilistojen kärkeen. ­ Biisejä jäi yli jo ensimmäiseltä levyltä, ja nyt on melkein kolmaskin levy jo hallussa. Meidän piti alun perin tehdä kahdeksan keikkaa. Kun oltiin soitettu neljäskymmenes, tu- li sellainen fiilis, että tätä pitää ehdottomasti jatkaa, Ylppö kertoo. Vaikka Herra Ylppö & Ihmiset henkilöityy vahvasti nimihahmoonsa, muistuttaa se epäilyttävästi perinteistä bändiä. Sanoituksista vastaavan Ylpön lisäksi kappaleiden säveltämiseen ovat tällä kertaa osallistuneet myös kitaristi Hamid Moeini ja basisti Jami Westergård. Uudesta levystä puhuessaan Ylppö myhäilee ylpeänä. ­ Nyt on helvetin mukavaa antaa näitä haastatteluja, kun on oikeasti täysin tyytyväinen levyyn. Salaman kohdalla oli vähän nihkeää, koska oli ikäviä jännitteitä bändissä ja levy ei ollut niin hyvä kuin se olisi voinut olla. Nyt joudun hokemaan sitä kliseetä, että tämä on paras levy missä olen ollut mukana. Ainakaan ole käyttänyt sitä loppuun edellisten levyjen kohdalla. Arvoituksellisen ja toisinaan vaikeaselkoisen Maj Karman rinnalla Herra Ylppö & Ihmiset vaikuttaa avoimemmalta ja suorasukaisemmalta yhtyeeltä. Miten Ihmisten luotsaaminen eroaa varsin kollektiivisen Maj Karman työskentelystä? ­ Onhan se erilaista. Esimerkiksi rumpalimme Kosmo on tyyppi, jolla on valtavan hyvä aura. Se on sellainen nallekarhu, sen kanssa on aina mukavaa. Olemme kaikki eri puolelta Suomea, emmekä ole tunteneet toisiamme hirveän pitkään, lukuun ottamatta minua ja Hamidia. Touhu on hirveän hauskaa ja erittäin keskittynyttä. Uuden levyn tekemistä oli tulossa seuraamaan parikin dokumenttiryhmää, Ylppö kerSUE too. Jo muutaman päivän studiotyöskentelyn jälkeen selvisi, ettei paikalle voi päästää ketään filmaamaan. Soittajat olivat niin täydellisen keskittyneitä työhönsä, ettei kuvausryhmällä olisi ollut mitään kuvattavaa. ­ Sellaista ei ole aikaisemmin oman musiikkihistoriani aikana tapahtunut, että kaikki ovat studiossa hiljaa. Yleensä siellä lentää huono läppä ja kaikki jauhaa paskaa. Me olimme koko ajan turvat kiinni, joka iikka keskittyi musiikin tekemiseen. Ei tarvittu mitään ylimääräistä sähellystä tai hermostunutta selittämistä. INDIE ON MUOTO jo sata vuotta -levyn aikaan Ylppö kertoi haluavansa tuoda tuoretta näkökulmaa paikallaan polkevaan suomirock-käsitteistöön. Kuin kädenojennuksena laiskoille toimittajille hän on ennakkoon kuvaillut Pojat ei tanssi -levyn musiikkia "suomenkieliseksi indierockiksi". Ylppö kuitenkin huomauttaa, että indie on muuttunut jokseenkin turhaksi termiksi. Epämääräiseksi metagenreksi paisuneen nimikkeen alle niputetaan nykyään suurin piirtein kaikki kitaramusiikki. ­ Indierock ei ole edes mikään alalaji tai genre, vaan yksi tämän päivän rock-musiikin muoto. Mutta se, mitä nyt kutsutaan indierockiksi, on kyllä inspiroinut minua. Tykkään monista niistä bändeistä, ehkä osin siksi, että olemme suunnilleen saman ikäisiä ja musiikilliset vaikutteet on pitkälti samoja. Jos otetaan vaikka Suomen kaikki rock-leh- » 18 « NRO. 1
• THURSDAY 18.2.2010 FINNISH METAL EXPO Kaapelitehdas 19.-20.2.2010, Helsinki FRIDAY 19.2.2010 SATURDAY 20.2.2010 SONATA ARCTICA·APOCALYPTICA AMORPHIS·SATYRICON HYPOCRISY·SWALLOW THE SUN KORPIKLAANI·TURMION KATILOT INSOMNIUM·SURVIVORS ZERO [AMATORY]·DOOM UNIT KIANA·V FOR VIOLENCE TUKKANUOTTA·WINTERBORN TUOMAS SAUKKONEN SONGWRITING WORKSHOP FEAT. KAI HAHTO Klinikoita·Sälää·Rompetta·Finnish Metal Awards YHDEN PÄIVÄN MESSULIPPU, ennakkoon 7 + mahd. toimituskulut / ovelta 10 YHDEN PÄIVÄN LIVE & MESSULIPPU, ennakkoon 35 + mahd. toimituskulut / ovelta 40 (mikäli lippuja jäljellä) Nosturi 18.2.2010, Helsinki FINNTROLL·BARREN EARTH·ARMOUR LIPUT :12 + mahd toimituskulut. · Ennakko: Tiketti · Lippupalvelu SUE » 20 « NRO. 1
• HAASTATTELU TEKSTI HENRI EEROLA KUVA MARIANNE HEIKKINEN SUE » 22 « NRO. 1
• » ELOKUVAN SANKARIMIEHET Suomeksi lauletun vaihtoehtometallin kiistaton ykkösnimi Stam1na palaa pelikentille pessimistinen visio kainalossaan. Viimeinen Atlantis -levyn odotetaan kirvoittavan kielenkantoja. tam1nan laulaja-kitaristi Antti Hyyrynen vastaa puhelimeen Imatralla, jossa on ainoana yhtyeen jäsenenä pitämässä seuraa tuottaja Miitri Aaltoselle. Neljännelle kokopitkälle albumille työstetään paraikaa vihoviimeisiä miksauksia. Levyntekoprosessia on voinut seurata bändin kotisivujen studiopäiväkirjan huuruisista merkinnöistä. Eritoten haastateltava on ehtinyt jo moneen otteeseen manailla prosessin vaatiman työmäärän käyvän järjen päälle. ­ Näitä hommia ei ole mitään järkeä tehdä kivuttomasti. Eihän porsastakaan tule syödä tietämättä miten se ensin sähköpiikillä lyödään hengiltä ja miten veret lasketaan pois. Viittaan tällä siis siihen, että jos jotakin tekee, niin sen eteen on hyvä nähdä vaivaa ja vähän kärsiäkin, Hyyrynen vastaa värikkääseen tapaansa. Vuonna 1996 perustettu, mutta vasta vajaa kymmenen vuotta myöhemmin levytyksen makuun päässeen Stam1nan ura on ollut debyytistä lähtien yhtä ylämäkeä. Albumi Raja (2008) kuitenkin sekä sai kehuja että toi lunta tupaan. ­ Ihan totta, itsekin havaitsin Rajan aiheuttaneen aiempaa enemmän vonkumista. Ja olihan se yksinkertaisempi. Me suoristettiin elementtejä, yritettiin tehdä tarkkaa ja kliinistä, ja siinä omasta mielestäni hyvin onnistuttiin. Ja synkkähän se levy oli kuin mikäkin. Raja kuitenkin oli levy, joka juuri tuolloin piti tehdä. ­ Viimeinen Atlantis on edelliseen verrattuna jotain ihan muuta. Ei ole ideaköyhä, ei vitussa! Tunnelmasta toiseen mennään varsin kiihkeästi. Voisin jopa ennustaa kriitikoiden sanovan, että nyt on kaikkea ihan liikaa. Nuottipapereita on niin paljon, että ylijääneiden määrällä voi vaikka pyyhkiä perseitä. S onnellinen isä. Tekstien lisäksi musiikki ja graafinen ilme kehystävät kokonaisuutta. Sen verran kuitenkin paljastettakoon, että kuten albumin nimikin antaa ymmärtää, on vallitseva teema suorasanaisen kriittinen ja piikittelevä sekä masentavan apokalyptinen. Mitä sanottavaa jää seuraaville levyille näinkin totaalisen tyhjennyksen jälkeen? ­ Juurikin eilen taisin todeta materiaalin olevan niin synkkää, että minä en halua laulaa yhtäkään näistä biiseistä livenä. Mutta näin olen kyllä laukonut aiemminkin. Seuraavaksi on pakko keksiä jotain ihan muuta. Jotakin kasvattavassa mielessä yhteiskuntakriittistä mutta samalla kieli poskessa tehtyä. Tai jotain. Rajan julkaisun tiimoilla yhdeksi kritiikin aiheista nousi vakavahenkisyys. Nythän siihen vasta näyttäisikin olevan aihetta. Onko eritoten kahdella ensimmäisellä levyllä pilkahdellut vekkulimaisuus jäänyt totaalisesti muiden piirteiden jalkoihin? ­ Kyllä sitä poikamaista kieli poskessa intoilua on saletisti tälläkin kertaa kuultavissa. Eritoten musiikin puolella. Levyllä kuitenkin leijuu myös ajan henkeen kuuluva synkkyys. Jos miettii esimerkiksi tämän hetken supersankarikulttuuria, niin James Bondistakin on tullut kylmä tappaja, toimintakeskeinen psykopaatti. Sama kehitys näkyy Batman-leffoissa: pimeää, tummasävytteistä ja inhorealistista. Missä ovat MacGyver, Rambo, Cobra ja kaikki muut kunnon sankarit? Tämä on synkkää aikaa. levyn ostaja kokee Viimeisen Atlantiksen paskaksi, niin ei se osta seuraavaa levyä. Kuten Miitri Aaltonen nerokkaasti totesi: "Antti, älä pelkää, ei tämä levy tule floppaamaan. Se on sitten se seuraava." Eli kyllä meidän pitää tehdä Suomen parasta hevimusiikkia jatkossakin. Pidetään kuluttajat tyytyväisinä. Kuten bändin yliampuva sisäpiirihuumori ja vaikkapa musiikillinen pitelemättömyys osoittaa, on Stam1na pelannut ko- "Me ollaan asemassa, jossa ei enää tarvitse todistella mitään. ko levyttävän uransa aikamoista lottoa suosionsa kustannuksella. Onko hommia tehty jo niin kauan omilla ehdoilla, ettei suosion notkahdusta edes osaa enää pelätä? ­ Vastaan tähän muistelemalla. Istuimme keikkabussissa vuonna 2005 ensimmäisen levyn syyskiertueella. Sanoin pojille, että "nauttikaa maisemista, tämä on korkein kliimaksipiste johon bändimme ikinä pääsee." Fiilis on edelleen sama. Sama pelko on perseessä siitä, että milloin ihmiset menettävät kiinnostuksensa. Totta kai sitä mahdollista alamäkeä pelkää ja nimenomaan oman motivaation sen hetkistä tasoa. Onko siinä vaiheessa enää tahtoa taittaa asian tola uuteen nousuun, vai pitääkö vain yrittää pitää pää nipin napin pinnan yläpuolella? Stam1na on hyvässä huudossa kollegoidensa ja median keskuudessa. Kaikki tunnetusti rakastavat voittajaa. Miten paljon luulet selkään taputeltavan puhtaan vilpittömästi? ­ Minä luotan siihen, että monet vihaavat meitä. Ei kaikki saa tykätä, ei helvetissä. Sehän olisi ihan perseestä, jos homma olisi niin Stingiä, että kaikille kelpaa. On ihan mahtavaa, että on myös niitä, jotka älisevät tuolla foorumeilla. Eihän se meidän tekemisiin vaikuta, mutta onnistutaanpa kuitenkin herättämään tunteita. Jos uudesta levystä ei tule riitaääniä, niin olen todella pettynyt. ­ Tämä on pyyntö medialle ja kuulijoille: näyttäkää keskisormea jos on aihetta, mutta perustelkaa. Me yritetään tehdä sama. « ONGELMATEINI stam1na nousi kuulijoiden huulille omaperäisellä mutta helposti omaksuttavalla debyytillään, eikä kuhina ole sen koomin laantunut. Tästä rohkaistuneena bändi löysäsi suitsensa huomionarvoisen väljälle. Hyyrynen myöntääkin rönsyilyn kuplineen jo hyvissä ajoin takaraivossa. Toisesta albumista eteenpäin mielihalut päästettiin estoitta valloilleen, eikä taakse ole sen koommin vilkuiltu. ­ Nytpä osuit naulan kantaan. Koska ensimmäisen levyn räkäisyys ja innokkuus sai niin hyvää palautetta, kävi selväksi, että meidän kannattaa tehdä juuri niin kuin parhaalta tuntuu. Olimme kuin ilkeyksiä tehnyt ongelmateini, joka sai pahuuksista huolimatta vain kiitosta. Sehän siis tarkoitti sitä, että jatkossa tulisi olla entistäkin ilkeämpi ja pahempi. Pääsimme asemaan, jossa bändi sai ja sen pitikin olla vähän sekoboltsi. Ollaanko nyt siinä pisteessä, että kuulijoille kelpaa kaikki mitä vain tohditaan tarjota? ­ No, ei varmasti! Jos SUE HIKOILEVAT JALKAPOHJAT viime vuoden toukokuussa julkaistiin Stam1nan siihenastisen uran summannut dvd K13V. Vastaavat julkaisut tarkoittavat monille bändeille niin sanottuja välitilinpäätöksiä. ­ Ja sitähän se oli. Dvd:tä kootessa tuli huomanneeksi kuinka moninaisia juttuja on tullut tehtyä. Me ollaan Suomen rocktodellisuudessa asemassa, jossa ei enää tarvitse todistella mitään. "Tehdään mitä halutaan" -meininki vahvistui entisestään. ­ Luvassa on tunnistettavaa Stam1naa, mutta yhden albumille päätyneen biisin takia oikein jalkapohjat hikoilee ja sydän tutisee odotellessä miten kappale otetaan vastaan. Se on... keksitäänpä tähän jokin mielenkiintoinen termi... se on Elton John meets Jacques Cousteau! Eemilin (Lähteenmäki, koskettimet) kiinnittäminen vakiojäseneksi on johtanut siihen, että kiipparia kuullaan aiempaa enemmän. Ennen haastattelua allekirjoittanut sai lukea Viimeisen Atlantiksen sanoituksia. Levy paljastui enemmän tai vähemmän yhtenäiseksi tarinaksi. Tällä kertaa Hyyrysestä irronnut lyriikka vaikuttaa totutun kryptisyyden sijaan huomattavasti ilmeisemmältä, jopa helpommin sisäistettävältä. ­ Jos joku sanoituksista jotakin irti saa, niin sittenhän minä tuuletan. Totta kai sanoittaja pyrkii kehittymään siihen suuntaan, että viesti tulisi mahdollisimman hyvin perille. En kuitenkaan menisi väittämään sanoituksien olevan tälläkään kertaa mikään läpihuutojuttu. Jokainen teksti herättää kirjoittajassaan vahvoja tunteita. ­ En halua valottaa sanoituksia liikaa ennen kuin ihmiset saavat koko levyn käsiinsä ja lueskelevat tekstejä samalla kun kuuntelevat musiikkia. Mutta olen hyvin onnistuneen tarinan » 23 « NRO. 1
• CHECK OUT! PRE-LISTENING, MERCHANDISE AND MORE: » E« W W W. N U C L25 A R B L A S T. D E SUE NRO. 1
• » VUOSIKYMMENEN ENSIGRINDIT Deathbound: Death metalia grindcore-otteella vai grindcorea death metal -otteella? Pähkäilköön ken haluaa, yhtye itse ei moisia mieti. H arhakuvitelmat, psykoosi, paranoia, skitsofrenia ja moni muu. Deathboundin uuden Non Compos Mentis -albumin kansitaide sijoittaa ihmisaivojen syövereihin yksi toistaan ankeampia olotiloja. Onpa joukkoon mahtunut rakkauskin. ­ Rakkaus tietyllä tasolla on miellyttävää, mutta liika on liikaa siinä missä hulluudessakin. Aitakuvituksistammekin vastaava Markus Räisänen väänsi ideoistani kansitaidetta ­ sairasta kylläkin, mutta taidetta joka tapauksessa. Se sopii levyn teksteihin ja ilmapiiriin, tamperelais-oululaisen yhtyeen solisti Kai Jaakkola kommentoi. Ja ilmapiirihän ei ole toiveikkuudella pilattu. Promolevy ei sisällä lyriikoita, mutta biisinnimet The Wave Called Misery, When The Seas Are Boiling ja The World Is But a Memory kallistavat tunnelman apokalyptisen puolelle. ­ Teemana voisi olla ihminen yksilönä, mutta totuus on, että levyllä on vain tietynlaista mielenjuoksua, joka syntyi kuunnellessani demotuksia. Suurin osa on pieniä tarinoi- ta sieltä täältä. Valoa ei näy tunnelin päässä, tai jos näkyy, niin junan valot, Jaakkola tokaisee. Albumin työstämistunnelma oli huomattavasti letkeämpi kuin lopputuloksen. Levyntekoprosessi ei juurikaan poikennut aiemmista. ­ Tylsältähän tämä kuulostaa, mutta kotosalla nuo biisit on väännetty. Enkä usko, että näitä voisi jamimeiningillä tehdäkään. Saattaisi olla vähän liian rankkaa rumpalille vetää grindia ja odotella, että kitarat lähtee jyräämään messiin kuten blues- ja rock-hommissa. Studiosessio oli kaikkien mielestä aika kivuton, mikä ei ole yleistä. Deathbound on aina tasapainoillut death metalin ja grindin välimaastossa. Alkuaikoina painotus oli deathin puolella, mutta sittemmin grindcore on vallannut lisätilaa. Uudella albumilla tyylilajit eivät törmäile vaan käyvät tasaväkisesti rinnakkain. ­ Olen samaa mieltä, uuden levyn materiaali on tasaisempaa kuin edelliset tekeleet. Ei me mietitä, onko musiikkimme enemmän deathia vai grindia, eihän me muutenkaan mietitä koskaan mitään. Itse luokittelen meidän metelin sanaparilla "hullua mättöä". Me varastetaan kummaltakin osa-alueelta parhaat puolet, Jaakkola toteaa. Non Compos Mentisille löysi tiensä 14 biisiä. Enemmänkin tarjokkaita oli, mutta Jaakkolan mukaan liika on liikaa. Useammankin grind-vetoisen tuotoksen ongelma tuntuukin olevan valtavan biisimäärän luoma ylimittaisuus. ­ 28 ja 32 minsan välimaastossa on jotain maagista. Se on sopiva mitta kaikille paitsi Pink Floydil- PE 29.1. TVO, TURKU la ja Ulverille. Ei tunnin mittainen grind-levykään välttämättä tylsäksi pääse, mutta ehkä puolet pitäisi olla toisesta sessiosta tai eri äänimaisemalla, että kokonaisuus ei puuduttaisi, Jaakkola tuumaa. Tasapainoisista grind-albumeista puhuttaessa Jaakkola nostaa esiin Napalm Deathin ja Nasumin tekemiset. ­ Ehkä Nasumin Helvete ja Shift ovat NE levyt. Myös Brutal Truthin Extreme Conditions Demand Extreme Responses pitää mainita. Nasumin suhteen toimittaja vannoo Inhale/Exhalen ja Human 2.0:n nimeen, mutta Brutal Truthista hän on Jaakkolan kanssa täysin samaa mieltä. Jonkin sortin uranuurtaja on myös Deathbound, Non Compos Mentis kun on lajityyppinsä ensimmäisiä 2010-luvun julkaisuja. ­ Ei jumalauta, niinpä! Nyt tuli hirveät paineet. Toivottavasti levy kelluu edes vähän aikaa kaiken sen paskan päällä, jota ilmestyy sen jälkeen. Ei me mitään uppotukkia julkaista, pärkkele, Jaakkola vakuuttaa. Jos vastaan tulisi Twilight-nimisen orkesterin julkaisu Melancholy of Northern Landscapes, odottaisi nimien perusteella Sentenced-vetoista matskua. Deathboundin biografia kuitenkin paljastaa, että kyseessä on yhtyeen esiasteen demonauha. ­ Twilightin voi unohtaa, se on aivan eri bändi. Matsku oli enemmän death/black-osastoa. North from Here -meininkiä myös, vaikkei osattu soittaa niin mallikkaasti, Jaakkola nauraa. « HAASTATTELU TEKSTI JUKKA KITTILÄ KUVA VILLE ANGER SUE » 26 « NRO. 1
• » TYÖN SANKARIT MATKALLA MAINEESEEN "Sympaattista puoliprogea" soittava Pressure Points on Suomen heviskenen nössöin bändi ­ ei kaljupäitä, ei tatuointeja. Bändi odottelee vesi kielellä mitä vuosi 2010 tuo tullessaan. HAASTATTELU P ressure Pointsin esiaste näki päivänvalon Heinolassa kesällä 2004 rumpali Vili Auvisen ja kitaristi-laulaja Kari Ollin jammailtua kahdestaan. Seuraavana vuonna remmiin liittyi basisti Janne Parikka. Vuonna 2007 Pressure Points täydentyi nykyiseen muotoonsa. Mainitun trion lisäksi bändissä soittavat kitaristi Juho Suortti ja kosketinsoittaja Veli-Matti Kyllönen. Kyllösen liityttyä bändiin alkoi keikkojakin tulla. ­ Mehän ei vedetty aluksi ollenkaan keikkaa, Olli muistelee. Auvinen paljastaa, että yhtyeen ensimmäinen live-esiintyminen oli Tampereen Infernossa maaliskuussa 2007. Nyt Pressure Pointsilla on takanaan noin 70 keikkaa, joista kaksi on tehty Virossa. Kyllönen kertoo, että viimeisen kahden ja puolen vuoden aika bändi on keikkaillut enemmän kuin treenannut. Keväällä on tiedossa Baltian-kiertue. Ulkomaan-keikkoihin bändi suhtautuu viileän realistisesti. ­ Ulkomaille ei ole mitään asiaa ilman julkaistua levyä, Kyllönen sanoo. Nyt Pressure Pointsilla periaatteessa on TO 4.2. sinne asiaa, sillä bänihastui meininkiin. SEMIFINAL, din ensimmäinen pit­ Pomolle kylläkin käsoitto Remorses piti virittää niin sanotHELSINKI tu progelanka, ennento Remember on pihalla. Bändi huokuu kuin sopimus syntyi, Oltyytyväisyyttä levystä li myhäilee. puhuessaan. Tuleva vuosi on Pressu­ Siitä tuli vitun hyvä levy. Niin re Pointsille työntäyteihyvä kuin meidän resursseilla oli nen. Auvisen mukaan promahdollista, Suortti hehkuttaa. mootiota tehdään paljon. Remorses to Remember on sekä ­ Soittajassa pitää olla myös myynäänitetty että miksattu bändin treetimiehen vikaa. nikämpällä Heinolassa ­ kunnioiMyös isommat esiintymisareetettavaa tee se itse -toimintaa, jota nat välkehtivät mielessä. ei ole koskaan liikaa. Etenkin, kun ­ Tavoite on päästä soittamaan pitkästä äänitysprosessista ja useiskoville keikkapaikoille, kuten Helta eri äänittäjistä huolimatta jälki singin Tavastialle, Suortti visioi. on ammattimaista. Pressure Pointsin biisit eivät ole Sopimus Fireboxin kanssa synramonesmaisia kahden minuutin tyi, kun lafkan edustaja oli katsorunttauksia vaan vaativat aikaa ja massa Pressure Pointsin keikkaa ja tilaa kasvaakseen lopulliseen mit- TEKSTI JOUKO LEHTINEN KUVA JUSSI EEROLA taansa. Biisien teosta vastaavat Olli, Kyllönen ja Suortti osaavat myös perustella kappaleidensa pitkäkestoisuutta. ­ Mä en osaa tehdä lyhyitä biisejä, Olli naurahtaa. ­ Niistä tulee luonnostaan pitkiä ja polveilevia eepoksia. ­ Mitta ei kuitenkaan ole mikään itseisarvo, vaan biisin ehdoilla mennään, Auvinen jatkaa. ­ Meidän ilmaisu on tällä hetkellä varsin laajaa ja moniulotteista, ja sovittaminen on tärkeässä roolissa. Myös Pressure Pointsin kuulijakunta on laaja. 70-luvulla musaa diganneet höräyttävät keikkapaikoilla korviaan, kun bändin progehtava ja metallinen rock raikaa. ­ Faneja on monenlaisia, koska meidän musiikki flirttailee monen tyylin kanssa, Auvinen arvelee. Bändi ei katso pahalla sitäkään, jos yleisö ei moshaa. ­ Meidän keikkaa voi tulla ihan vaan kuuntelemaankin, Kyllönen sanoo. Suomalaisella metallilla pyyhkii hyvin maailmalla. Pressure Points on yksi seuraavista ehdokkaista lyömään itsensä läpi. Työtä se vielä vaatii, mutta bändi on valmis tekemään hommia. ­ Ollaan raadettu vitusti useampi vuosi että pääsisimme raatamaan vielä enemmän, Kyllönen kiteyttää. Suortin loppukaneetti vahvistaa käsitystä siitä, että Pressure Points uskoo omaan juttuunsa. ­ Tässä on meidän bändin viisi kovinta fania. « SUE » 27 « NRO. 1
• LEVYARVIOT Arvosteluasteikko: 10 Yksi vuoden levyistä 9 Erinomainen, vuoden kärkikastia 8 Hyvä, kuukauden kärkikastia 7 Keskikastia 6 Kohtalainen 5 Huono 4 Kelvoton BLAZE BAYLEY ­ Promise And Terror (Blaze Bayley Recordings) 9 Vuonna 2000 Blaze Bayleyn ensimmäinen soololevy Silicon Messiah ilmestyi samoilla päivämäärillä Iron Maidenin Brave New Worldin kanssa. Siksi se jäi rikollisen vähälle huomiolle, vaikka kyseessä oli jopa rautaneidon uuden tulemisen haastava teos. Siitä lähtien herra on nokittanut entisiä tovereitaan albumi albumilta ja onnistunut säilyttämään korkean tason omannäköisessä brändissään. Kolmannen albumin jälkeen koetun pohjakosketuksen virvoittama Bayley palasi kesällä 2008 tutkaimen alle vahvempana. The Man Who Would Not Die oli raskainta Loimua koskaan. Synkeä mentaliteetti oli ainoa Blood & Beliefistä muistuttanut tekijä, muuten meno oli huomattavasti virkeämpää. Debyytin The Braven ja The Launchin kaltaisia rallatteluja ei kuultu, mutta vastapainoksi esiin nostettu riipaiseva henkilökohtaisuus loi levylle uudella tavalla huomionarvoista sisältöä. Myös uusi kokoonpano lunasti odotukset ja haastoi jopa ensilevyn innovatiivisuuden. Miehen edesottamuksiin vähänkään huomiota kiinnittäneet tietävät, ettei Blazen comebacklevylle ollut lupa odottaa seuraajaa näin pian. Läheisen ihmisen odottamaton poismeno näyttää kuitenkin vahvistaneen Birminghamin kasvatin peräänantamattomuutta. Promise And Terror on TMWWND:ta selkeästi suorasukaisempi levy. Dramaattisuus jää kursailemattomien purkausten jalkoihin. Tällä tapaa levy myös on, jälleen kerran, kokonaiskuvaltaan erilainen kuin mikään muu Blaze Bayleyn ni- men alla julkaistu pitkäsoitto. Häiritsevän traditionaalisesti levyn starttaava Watching the Night Sky on onneksi sika helmien saartamana, ja draaman kaari kihartuu levyn loppua kohden. Alkuun täyteraidalta haiskahtava Time to Dare on lopulta albumin värisyttävin hetki. Letting Go of the World niputtaa albumin herkimmät ja raadollisimmat hetket samoihin kuoriin, eikä levyä voisi juuri Comfortable in Darknessia jylhemmin päättää. Äänimaisemaltaan albumi on mukavan raaka ja jättää kitaristien tyylitajulle tilaa mellastaa. Melodiselle heavylle ominaiset harmoniat ja kertosäkeen kulkua toisintavat melodiat seilaavat kunnianhimoisesti koko albumin mitalla. Avausraitaa lukuun ottamatta yksikään sävellys pääse ei livahtamaan ohi korvien. Vaikkei Promise And Terror välttämättä Blazen uran kohokohta ole, voi artistin omaleimaista hittikynää vain ihmetellä. Blaze Bayleyn näpeistä ei ole viiden oman levyn tekemisen aikana lähtenyt yhtään sysipaskaa tai edes keskinkertaista tekelettä. Iron Maidenissa täysin alle kapasiteettinsa suorittaneen Bayleyn voisi väittää soolourallaan onnistuneen kehittämään timanttisille sävellyksilleen täysin omannäköisensä, tekniikan sijaan pikemminkin tunteeseen nojaavan laulutyylin. Maiden on maailman paras yhtye, muusta ei puhettakaan. Kuitenkin tärkein asia, jonka se on viimeisen kymmenen vuoden aikana saanut aikaan, on Blaze Bayleyn sooloura. HENRI EEROLA SUE » 28 « NRO. 12
• 8 CREMATORY INFINITY (Massacre) Saksassahan on tunnetusti pitkät perinteet krematorioista. Crematorykin on ehtinyt jo täysi-ikäiseksi. Vuonna 1992 perustettu bändi aloitti goottisvaikutteisella death metalilla ja pudotti siitä vähitellen deathin pois. Sen tilalle tulivat rock-vaikutteet ja lisää goottia, ja välillä bändi tipahti lähes kokonaan pois metallin piiristä, mutta sinnitteli kuitenkin sen verran metallisena, ettei musiikki lipsahtanut goottipopiksi. Crematoryn pitkä historia ja kokemus kuuluvat yhtenäisenä soittona, joka kulkee kuin juna. Bändissähän ei juuri jäseniä ole vaihdeltu, kolmen alkuperäisjäsenen lisäksi vain pari jäsentä on vaihtunut, ja heistäkin tuoreimmat ovat olleet mukana jo kaksitoista vuotta. Yhdestoista albumi yllättääkin iloisesti, sillä örinää on taas enemmän mukana, ja äänimaailmakin on raskaampi kuin aikoihin. Sillä lailla, tällä lailla, sanoisi Tarvajärvikin! Vokaaleista vastaavat Gerhard Stass ja Matthias Hechler vuorottelevat sopivasti örinän ja puhtaiden laulujen välillä, ja gootti-death raikaa tarttuvien melodioiden kera. Samassa biisissä voi olla sekä raskasta ryminää että heleää tunnelmointia kuten oivallisessa No One Knowsissa. JUSSI LAHTONEN LEVYARVIOT 6 ORDEN OGAN EASTON HOPE RAGE ­ Strings to a Web (Nuclear Blast) (AFM) Saksalaista perushevanderia riittää maailmassa niin paljon, että ei voi kuin ihmetellä markkinoiden laajuutta ja suuruutta. No, mikäs siinä, kun kerran intoa riittää, soittotaitokin on yleensä kohdallaan ja ainahan perussaksahevi on kuitenkin parempi vaihtoehto kuin mikään "kantaaottava" punk-oksennus ("hei, me ollaan tosi vihasii, kapitalismi on tosi perseestä, osta siis meidän levy, paita ja oheistuotteita") tai valkoinen räppäri. Orden Ogan on ehtinyt kolmanteen täyspitkäänsä, ja yhtye on julkaissut varsin maltillisella tahdilla. Turhaa hätiköintiä ei ole ollut, ja musiikkia ovat höystäneet sopivat folk metal -mausteet, jotka tosin ovat uutukaisella varsin vähäisessä roolissa. Pitkän kaavan mukaista hevi/sankarimetalliahan tämä on, ajoittaisten herkistelyiden täydentämänä. Biiseille kertyy helposti pituutta, ja albumi onkin paisunut kenties aiottuakin massiivisemmaksi. Noin 65 minuutin mittainen satsi on sopiva silloin kun kaikki biisit ovat täyttä rautaa ja vaihtelua riittää, mutta muuten ollaan kipurajalla. Kuten nytkin. Liian kliseistä, liian pitkäksi venytettyä. JUSSI LAHTONEN 8 Vanha konkaribändi, saksalaisen heavy/powerin veteraani Rage ei ole koskaan noussut sellaiseen asemaan ja tunnettavuuteen, jonka se ilman muuta ansaitsisi. Vuodesta 1983 asti toiminut yhtye on tehnyt pitkää päivää ja julkaissut tuotteliaasti levyjä toisensa perään. Jos Avenger-nimellä julkaistu ensilevy Prayers of Steel (1984) lasketaan mukaan, niin Strings to a Web on yhtyeen kahdeskymmenes studioalbumi. Saavutus on huima, ja vielä huimempi on Ragen yhä vain jatkuva energinen vire. Bändi ei ole vuosien varrella empinyt kokeilla erilaisia tyylisuuntia ja teemoja, ja kokoonpanokin on vaihdellut jalkapallojoukkueen kokoisesta sinfonisen pompöösista katraasta tiukkaan voimatrioon. Kahdeskymmenes lätty yhdistää Rage-historian eri elementtejä, sillä vaikka bändi onkin trio, niin uudella albumilla on viiteen eri osaan jaettu, 17-minuuttinen Empty Hollow -järkäle, jos- sa on mukana klassis-orkestraalisia ja progressiivisia vaikutteita bändin Lingua Mortis -ajoilta. Ytimekkäitä hevipuserruksiakaan ei ole unohdettu, ja Purified, Hunter And Prey ja vastaavat tykittävät menemään kaikella sillä taidolla, minkä Peavy Wagner, klassisesti koulutettu valkovenäläinen kitaristi Victor Smolski ja rumpali Andre Hilgers saavat loihdittua. JUSSI LAHTONEN (Century Media) Heavy/power metal -yhtye Dream Evil aloitti uransa varsin tiukasti ja tasokkaasti, mutta alkuperäisjäsenen, kitaristi Gus G:n häipyessä vuonna 2004 bändi ei ole kyennyt säilyttämään riittävää intensiteettiä ja luovuutta sävellyksissään. Bändin jäsenistö on vaihtunut muutenkin jatkuvasti, ja suurin osa miehistöstä on vaihdettu useaan kertaan. Vain kita- 6 DREAM EVIL IN THE NIGHT risti ja kosketinsoittaja Fredrik Nordström on jäljellä alkuperäismiehistöstä. Edellisestä United-levystä on neljä vuotta, mutta pidempi levytysväli ei ole tuonut tuoreutta ja voimaa yhtyeen musiikkiin. In the Night on melkoisen ponneton ja innoton, toistaa itseään eikä sykähdytä edes yksinkertaisten kertsihokemien kohdalla. Aivan flopiksi levy ei kuitenkaan valahda, sillä jäsenillä on niin paljon kokemusta ja ammattitaitoa, että he osaavat tehdä perusasiat huolella ja kyhätä kliseisiä, mutta sinänsä ehyitä biisikokonaisuuksia. Vaikea silti kuvitella, että tästä albumista jäisi jälkipolville kuin ohitsekiitäviä muistoja. JUSSI LAHTONEN 6 DARK FORTRESS YLEM (Century Media) Dimmu Borgir on englanniksi Dark Fortress, joten siinäpä näppärä nimi bändille, tuumasivat saksalaiset black metal -muusikot Herran(?) vuonna 1994 ja pistivät yhtyeen pystyyn. Mitä Dimmu edellä, sitä Darkki perässä, yleensä vain jäljitellen ja samaa rutiininomaiseksi käyvää kaavaa noudattaen. Mutta sinnikkyys palkitaan aina, ja niin vain DF:kin löysi oman markkinarakonsa jota takoa pingviinimaskit valuen ja naularannekkeet tutisten. Kuudetta kokopitkää pukkaa Ylemin myötä, ja tyylilajina on ei-niinyllättäen sinfonisvaikutteinen, melodinen black metal. Albumi voisi olla huonompikin, mutta ei se mikään hyväkään ole. Persoonallisuutta levystä ei löydy vaikka sitä tutkailisi atomitasolla, ja mahtipontinen paisuttelu ilman siihen vaadittavaa karismaa ja sävellystaitoa on erittäin onttoa. Puhumattakaan tylsistyttävää, sillä jostain helvetillisestä syystä tälläkin kiekolla on mittaa yli 70 minuuttia. Saatan toistaa itseäni jankuttamalla niin usein pitkistä levypituuksista, mutta saisivat, Saatana, ulkomaanelävätkin jo ottaa oppia suomenkielisestä kritiikistä ja tajuta, että jos rahkeet riittävät hyvätasoiseen 35-45 minuutin kiekkoon, niin ei kannata tehdä tuplaten. JUSSI LAHTONEN Kun remmissä on tarpeeksi nimimiehiä, levytyssopimus voidaan solmia, vaikka bändi olisi perustettu eilen. Jotain sellaista tapahtuikin, kun Charred Walls of the Damned perustettiin viime vuonna. Mukana on kovia nimiä kuten basistilegenda Steve DiGiorgio, Iced Earthissa ja Deathissakin soittanut rumpali Richard Christy sekä Triviumin tuottaja, kitaristi Jason Suecof. Laulajan tontilla on Tim "Ripper" Owens. Jos minä olisin levy-yhtiön johtaja, niin luultavasti itsekin hieroisin käsiäni onnesta yhteen ja heittäisin sopimuksen pöydälle ennen kuin "superbändi" ehtisi kissaa sanoa, sillä jo pelkät nimet takaavat suuremman huomioarvon ja sitä kautta levymyynnin. Toisaalta superkokoonpanot ja projektibändit eivät kovinkaan usein onnistu musiikillisesti, eikä CWOTD tee poikkeusta. Bändin amerikanhevissä ei sinänsä mitään vikaa ole, ja paljon, paljon paskempiakin tämäntyyppisiä levyjä on tehty. Huolimatta 7 CHARRED WALLS OF THE DAMNED CHARRED WALLS OF THE DAMNED (Metal Blade) SUE » 30 « NRO. 12
• huimasta taidosta, tiedosta ja kokemuksesta albumi ei kuitenkaan ole sen enempää tai vähempää kuin keskitasoinen, laadukkaasti tuotettu hevilevy sopivin thrash/speed-vivahtein. Soittajat kuten DiGiorgio ovat kenties virtuoosimaisia, mutta elämää suuremmaksi levy ei kohoa ­ eikä sellaisen odottaminen ole edes reilua bändiä kohtaan. CWOTD on hyvää perusheviä. JUSSI LAHTONEN 8 MESETIAH THE PURPOSE OF OUR EXISTENCE (3rdTrack) Kotimainen Mesetiah perustettiin vuonna 2008. Yhtye on kehittynyt nopealla tahdilla ja esiintynyt muun muassa festarikeikalla kotikaupungissaan Kokkolassa. Levytyssopimuskin syntyi viime vuonna, ja kun kerran virallinen julkaisupäiväkin oli taktisesti 31.12.2009, niin bändi sai esikoiskiekkonsa ulos viime vuosikymmenen puolella. Bändi vetää rouheaa thrashin ja death metalin sekoitusta, jossa ei turhia konstailla. Mukavan rosoinen ja karhea soundi korostaa kappaleiden jäntevää, miehekkään hienhajuista menoa, jossa mureita biisipihvejä paistetaan tylyllä liekillä tulikuumassa kaasugrillissä. Panteraakin on taidettu kuolonmetallin lomassa kuunnella, sillä rullaavat biisirakenteet ovat linjakkaita. Kymmenen kappaleen albumi kestää juuri sopivan passelisti noin 38 minuuttia, mikä on suorastaan optimi tämäntyyppiselle musiikille. Biisit kuten Victims of the Sick Minded, Whiskey for the Pain, Blood Metal ja Beyond the Gates of Hell yhdistävät aggression, tarttuvien riffien ja räyhäkkään vokalisoinnin niin hyvin, että siinä on Mesetiahin elämän tarkoitus. JUSSI LAHTONEN Kuolonmetallin soittaminen vaatii soittajiltaan omistautumista, taitoa ja fyysistäkin staminaa. Vielä enemmän vaatii soittaa death metalia vuosikymmenestä toiseen. Kun Long Islandin ylpeys, vuonna 1989 perustettu Suffocation aloittaa 2010-luvun, se aloittaa samalla neljännen vuosikymmenensä death metalin parissa. Hattu pois päästä ja hiljainen hetki tälle saavutukselle. Hiljaista hetkeä ei tosin kuulla sekuntiakaan bändin livealbumilla The Close of a Chapter, joka tosin ei ole tuore livetallenne. Bändi julkaisi sen omatoimisesti alun perin jo vuonna 2005, ja nyt Relapse julkaisee sen kansainvälisesti uudelleen. Uudelleenjulkaisu on sen arvoinen, sillä yhtyeen Quebecinkeikka on levyllä kokonaan, muokkaamattomana ­ ja lähellä perinteisen death metalin syvintä olemusta. Konstailematon esitys ei koreile. Kyseessä ei ole nippelintarkka snobbailu vaan tunteella ja suurella sydämellä esitetty musiikki, jossa ei ole niin tarkkaa, vaikka joku kohta biisistä menisikin eri tavalla kuin studiolevyillä. Ei sikäli, että bändi soittaisi huonosti tai biisien vierestä, sillä kokeneet kehäketut tietävät miten soittaa ja mitä soittaa. Vanhat ultraklassikot kuten Liege of Inveracity, Effigy of the Forgotten ja Breeding the Spawn saavat kylmiä väreet kulkemaan selkäpiissä myös liveversioina. JUSSI LAHTONEN 8 SUFFOCATION THE CLOSE OF A CHAPTER ­ LIVE IN QUEBEC CITY (Relapse) jana ja nykyisenä TNT-vokalistina. Historiasta löytyy myös lyhyt kausi legendaarisen The Sweetin äänenä. Miehen letti on kasariajoista päivitetty, mutta melkoinen hulmutukka hän näyttää vieläkin olevan. Tärkeintä tietysti on ääni, joka ei ole vuosien saatossa minnekään kadonnut. A Point of Destiny jatkaa Frontlinen linjoilla. Melodista hard rockia, josta löytyy tarvittavaa potkua. Vanha Def Leppard, Gotthard ja kumppanit tulevat mieleen. Levyn kymmenen kappaletta ovat kauttaaltaan laadukkaita ja mieleenpainuvia. Vaikka State of Rock onkin hölmösti nimetty ja vaikuttaa jonkinmoiselta projektibändiltä, toivoisi sille pitkää ikää ja lisää näin hienoja levyjä. KIMMO JARAMO Kun moni muu bändi tarjoaa takuuvarmasti paremman kyydin, on tälle vaikeaa löytää paikkaansa. Tiukat rässimiehet saattavat karsastaa pingviininaamoja periaatteesta, truebläkkäri puolestaan tiukan linjan puuttumista. Rimfrost jää siis kellumaan väliveteen. OSKARI LEHTINEN 7 RIMFROST VERALDAR NAGLI 7 ANGELS OF BABYLON KINGDOM OF EVIL 8 KAMELEONTTI TÄRKEIN VÄHEMMISTÖ (Rosteri Records) Kameleontti perustettiin viime vuosikymmenen alussa, ja "nollavuodet" menivät demoja tehdessä ja omaa linjaa kehittäessä. Uusi vuosikymmen tuo uudet tuulet, ja niiden mukana eteen laskeutuu kuin Maija Poppanen sateenvarjollaan Kameleontin ensimmäinen täyspitkä, Tärkein vähemmistö. Jos biisit olisivat liikkumavälineitä, Kameleontin kappaleet olisivat rullaluistimia. Bändin rallit rullaavat sulavasti ja vauhdilla kuumalla asfaltilla ja pujotellen taiturimaisesti betoniviidakossa. "Groovy", tokaisisi vanha nuorten roolimalli, tietokonepelisankari Duke Nukemkin ennen kuin ampuisi kaiken tuhannen paskaksi ja potkisi päälle. Neljänkymmenen minuutin ja kymmenen minuutin mittainen kiekko potkii, teutaroi ja post-thrashaa kuin sonnimullikka. Suomeksi laulettujen kappaleiden lyriikoissa on vimmaa ja sanomaa, joka syntyy silloin kun käytössä on oma äidinkieli. Kappaleen Pelon rutiini avaussäkeistö on suorastaan nerokas: "Rutiini ei pelkää tappaa / niitä jotka ei taakkaa jaksa kantaa". Vaiettu kohtalo, Kohti taivaanrantaa ja Luonnonvalinta vain soimaan, nupit kaakkoon ja kohti urbaania kaupunkilaishelvettiä! JUSSI LAHTONEN (Metal Heaven) Angels of Babylon antaa vaikutelman, että kyse on fantasia- tai powermetallibändistä. Kantta myöten mennään näillä eväillä. Kun levyä pyöräyttää soittimessa, paljastuukin yhtye melodiseksi heavy rockiksi Rainbown, Yngwie Malmsteenin, Alcatrazzin ja muiden neoklassisten hevibändien tapaan. Bändissä vaikuttavat Megadethin vuonna 2002 jättänyt basisti Dave Ellefson ja entinen Manowar -rumpali Rhino, joilla on apunaan kaksi muuta heppua. Kummankaan nimihenkilön vanhoja bändejä Angels of Babylon ei pahemmin muistuta. Mutta jos pitää valita, niin enemmän löytyy viitteitä Manowarin suuntaan. Laulaja David Defolt tuo mieleen Graham Bonnetin, mikä ei lainkaan haittaa. Levyn kymmenen biisiä ovat turhan yhdestä puusta veistettyjä. Muutama tarttuvampia ralli olisi tehnyt poikaa. Nyt joukosta erottuu parhaiten hieman Black Sabbathin Laguna Sunrise -instrumentaalia muistuttava The Remnant. KIMMO JARAMO (Season of Mist) Bläkkislokeroon istutettu, mutta varsin karttuisalla kädellä etenkin thrashin puolelta kauhova ruotsalainen Rimfrost on edennyt urallaan toiseen täyspitkään albumiin. Ilmoitetuista vaikutteista pistää silmään maininta Metallicasta. Se hieman oudoksuttaa vahvasti mustalla ja valkoisella kasvomaalilla kasvonsa koristelleiden nuorukaisten promokuvaa katsellessa. Mutta toden totta, monsterin lähinnä Master of Puppetsin aikainen kitarointi on hyvin omaksuttu ja kierrätetty. Jos luokkajakoa haluaa tunnustaa, on sanottava, että Rimfrostin musta metalli on eloisimmasta päästä ja mustuus on haalistunut muiden metallin alalajien sekoittamisella harmaaksi. Materiaali on parhaimmillaan jopa pätevää, mutta pahimmillaan luotaantyöntävän tylsää. Alakuolokohta ajoittuu Legacy Through Bloodin liki kolmeminuuttiseen instrumentaali-alkuverryttelyyn, joka kuulostaa siltä kuin kyseessä olisi muutaman kuukauden soittamista harjoitelleen yläastebändin ensisävellys. Tuskallisen pitkän kylmäkäynnistyksen jälkeen biisi saadaan kyllä kulkemaan. (Bullroser Rocords) Sonata Arctican ex-kosketinsoittajan Mikko Harkinin yhtye kurottelee kohti taivaita toisella albumillaan melodisen progressiivisen metallin voimin. Kokemusta ja soittotaitoa piisaa ja ollaan niin kristillisiä, mutta mistähän johtuu, että sielukkuus jää tällä tekeleellä hieman pinnallisen oloiseksi? Therionissakin vaikuttanut laulaja Thomas Vikström venyttelee äänijänteitään laajalla skaalalla ja ällistyttävän monivivahteisesti. Levyltä löytyy perusmätön ohella suureellista sukkahousukiekumista, hartaita rockballadeja, kirpeää tilutusta ja popimpaakin ilmaisua. Parhaita puolia paljastellaan kuitenkin progemmissa melodiailotteluissa, joissa pidetään tempo ripeänä ja tunnelma korkealla. Until the Day Breaks on näistä kenties mieleenpainuvin hengästyttävine kertosäkeineen, joihin lisävoimaa puhalletaan vielä kuoron voimin. Tyylin vaihto sen jälkeen tyrmistyttää: Dream Giver kuulostaa teinityttöjä kosiskelevan poikabändin radiohittiyritelmältä. Where Could I Flee onnistuu herkistelemään astetta tyylikkäämmin. A Block of Woodissa on jalostettu progerockin ja powermetallin perinteistä tyylikkään mahtipontista revittelyä, josta kitarasoolojen ja falsettilaulun ystävät ilahtunevat. Mehida ei ole kovin helposti lähestyttävää tai katu-uskottava. Mutta jos unohdetaan paatokselliset lyriikat ja tympivä balladipuoli, niin onhan tässä kiistämättä kovatasoinen orkesteri toteuttanut itseään monipuolisesti ja saanut aikaan levyllisen vetreää, mukiinmenevää musiikkia. ANNA LAHOKOSKI 7 MEHIDA THE EMINENT STORM LEVYARVIOT 9 STATE OF ROCK A POINT OF DESTINY (Metal Heaven) State of Rockin takaa paljastuu saksalaisen, neljä levyä tehneen Frontline-yhtyeen kavereita. Herrat Böbel, Bauer ja Ali ovat saaneet uuteen bändiinsä mukaan brittiläisen Tony Millsin. Hänet joku saattaa muistaa 80-luvun brittiläisen tukkahevibändi Kixin laula- SUE » 31 « NRO. 12
• albumi on mainion meditatiivista musiikkia saasteisen talvipäivän sokerihuurretussa hämärässä. Voi miltei nähdä, miten yhtyeen esiisät, piippalakkiset muinaisgootit tanssivat riemuissaan ripaskaa pakkaslumeen peittyneen pirunpellon ympärillä. JARI MÄKELÄ 8 ONE HIDDEN FRAME GIANT STEPS (Dada Music) Yhdeksänkymmentäluvun reippaasti juoksevaa skeittipunkia ja selkokielellä laulettua melankolista hardcorea on kotomaassamme harvoin yhdistetty näin ongelmattomasti. One Hidden Frame on yksi niistä tiettyjen piirien tuntemista mutta ruohonjuuritasolla toimivista yhtyeistä, joiden soisi nousevan suurempaankin suosioon. Vuonna 2002 Lappeenrannassa perustettu bändi on kypsynyt vuosien myötä, ja kolmoslevy Giant Stepsillä on totisesti menty eteenpäin isoin harppauksin. Levyn kappaleissa on malttia ja rauhaa, ja kitaroista on löydetty aivan aavistus rautalankamaisia säveliä. Melankolinen pohjavire ei kuitenkaan vesitä kappaleiden reipasta, aggressiivistakin terää, kuten mainiot kappaleet Tourist of Huntsville ja Isolation osoittavat. Aikana, jona kuka tahansa voi olla levymoguli, designeri tai muu luovan alan harrastelija-ammattilainen, tee-se-itsellä on riski tulla nimensä näköiseksi. Onneksi on olemassa Giant Stepsin kaltaisia kokonaispaketteja, joissa esteettinen silmä ja korva eivät koe kovia järkytyksiä. Isoin askelin maailmalle vain, pojat! LOTTA HEIKKERI LEVYARVIOT (Bonnier Amigo) "Leikittäiskö rokkia? Tää vois olla kitaristi, ja sit kaikki laittais vähän meikkiä ja soittais poseeraten. Sit näil ois kauniita tyttöjä ja soittoaikaa isoilla kanavilla." Jotakuinkin tällainen vaikutelma ruotsalaisesta Royal Republicista tulee. Kaikki olennaiset rokkielementit ovat sinänsä hallussa, mutta jonkinlainen falskius debyyttilevystä suuhun jää ­ myös musiikista eikä pelkästään kansikuvasta, jossa poikanelikko on yhtä rock kuin Tiger of Swedenin miesmallit. Rock-asteikolla Royal Republic on samaa tasoa The Arkin kanssa, sillä erotuksella, että jälkimmäisellä on oma ja erottuva habitus ja tarpeeksi camp-asennetta homman toimimisen takeeksi. Ja se erotus on merkittävä. We Are the Royal on levy, joka hetkittäin toimii mutta kokonaisuutena jää mitäänsanomattomaksi ja tylsistyttäväksi. Helposti tanssittavaa diskorockia on tehty paremminkin, eivätkä ajoittaiset Danko Jones- tai Franz Ferdinand -riffit pelasta yhtyettä keskivertoisuuden tylsistyttävästä ja upottavasta suosta. Leikittäiskö sittenkin käpylehmillä? LOTTA HEIKKERI 5 ROYAL REPUBLIC WE ARE THE ROYAL Laura Veirs ­ July Flame (Bella Union) 9 6 Laura Veirsin Saltbreakers jäi rikollisen vähälle huomiolle ilmestyessään pari vuotta sitten. Neidon uutukaisella on mukana mm. My Morning Jacketin Jim James, ja levy-yhtiöksi on tullut jälleen Bella Union ­ koti niin Fleet Foxesille kuin Midlakelle. Tietä tähtiin pedataan. Fleet Foxesin harmoniapopista on kaikuja July Flamellakin, mutta partajehujen toimiakin enemmän levy kumartaa 60- ja 70-lukujen suuntaan (avausraita I Can See Your Tracks). Nimikappale on hieman modernimpi, mutta täysosuma on Wide-Eyed, Legless, Veirsin paras kappale koko yli kymmenen vuotta kestäneellä uralla: viulun kuljettama folkpala, joka kahden ja puolen minuutin kestol- laan pakottaa kuuntelemaan itsensä yhä uudelleen ja uudelleen. Saltbreakers ei ollut näin folk, vaan eipä Veirsiä voi opportunismista syyttää: luonnollisella naisella on aina ollut luonnon ääni mukana. July Flamella lähennellään täysosumaa. JARKKO FRÄNTILÄ GIRLS ALBUM 8 THE BLACK BOX REVELATION SILVER THREATS (T for Tunes) Belgia ei ole koskaan profiloitunut mielessäni rockmaana. Maatilkku, joka on tuottanut iloksemme kammottavia eurodance-akteja ja vielä kammottavamman Helmut Lottin, ei tunnu todennäköiseltä kotipaikalta mielenkiintoiselle autotallirockille. Vaan väärässä olin. Belgialaiskaksikko The Black Box Revelation tarjoilee väkevää ja juurevaa rockia, jossa kuuluu vanhojen vaikutteiden lomasta myös modernimpia äänimaisemia. Yhtye luottaa kitaran, rummun ja laulun pyhään kolmiyhteyteen eikä tarvitsekaan oikeastaan mitään muuta. Soundissa on paljon samaa kuin The White Stripesilla ja Wolfmotherilla ­ ja kas, samoja miehiä paljastuu miksaus- ja masterointipöytien takaa. Hienoimmillaan The Black Box Revelation on minimalistinen, karheudessaan ihastuttavan tyylitajuinen. Laulaja-kitaristi Jan Paternosterin (jolla muuten on hienoin sukunimi koskaan!) ääni on mielenkiintoinen ja särmikäs. Run Wild ja You Better Get in Touch With the Devil -kappaleet antavat odottaa tästä erinomaista rokkivuosikymmentä. LOTTA HEIKKERI (Fantasy Trashcan/Turnstile) Sanfranciscolainen indiebändi Girls luottaa yksinkertaiseen ja perinteikkääseen soundiin. Rauhallinen, rallatteleva rock, vanhanaikaiset kitarat ja syntikat tekevät musiikista miellyttävän kepeää ja kuulasta mutta samalla vievät siltä uutuusarvon. Yhtyeen laulaja Christopher Owens kasvoi nuorukaiseksi kristillisen Children of God -kultin vaikutuspiirissä.Vaikkei Girlsin musiikin ja hippien suosiman, vapaata (hetero)seksuaalisuutta kannattaneen uskonlahkon välille voikaan vetää suoria viivoja, on yhtyeen musiikki tämän päivän musiikiksi harvinaisen kiireetöntä ja rentoa. Sellaista, jota juuri San Franciscossa voisi odottaa tehtävän. God Damned on kaunis akustisten kitaroiden vetämä retropala, jossa menneiden vuosikymmenten henki on käsin kosketeltavaa. Big Bad Mean Motherfucker taas on surfvetäisy, joka sekin voisi hyvin olla huomattavasti vanhempaa tuotantoa. Retroansioistaan huolimatta Album katoaa helposti muun tekemisen taustaksi, tapettimusiikiksi. Jos siihen ei keskity täysillä ja yksinomaan, sen soimisen saattaa unohtaa kokonaan. LOTTA HEIKKERI 5 ANGELIQUE KIDJO ÕYÖ (Razor And Tie) En ollut aiemmin tutustunut Angelique Kidjon tuotantoon, mutta etukäteen olin kuullut pelkkää hyvää hänen laulutaidoistaan. Ja loistava laulaja nainen onkin. Jos hänen musiikkinsa olisi sellaista, että sitä jaksaisi kuunnella, pisteet nousisivat ropisten. Sen sijaan tällainen hissijatsi saa minut ylös sängystä vaihtamaan levyn pahimmassakin krapulassa. ÕYÖ nauhoitettiin neljässä päivässä. Biisejä on 16 ja niillä esiintyvät muiden muassa John Legend ja Dianne Reeves. Levyllä raiskataan muun muassa Curtis Mayfieldin Move On Up ja Aretha Franklinin Baby I Love You. Jazz ja lässyn lää -musa muodostavat sellaisen liiton, että vain viisi vuotta kotiäitinä ollut nainen voi tosissaan sanoa tämän levyn olevan hyvä. Kokonaisuudesta tämä platta ei ole kuullutkaan. Vaihtelua tuo mukaan lähinnä se, että biisien karmeus vaihtelee huonosta hyvin huonoon. Pelkkä biisimateriaali ei ansaitsisi arvosanaksi edes nelosta, mutta Kidjon laulutaidot ovat omaa luokkaansa. Nainen käyttää ääntään upeasti, monimuotoisesti ja tasolla, johon monet eivät pysty. Kun joku saisi hänet vielä laulamaan tämän hissihirvityksen sijaan jotain muuta, tästä osoitteesta löytyisi yksi fani lisää. PIRITA TIUSANEN (Deaf Forever) Helsinkiläisen Death With a Daggerin jäsenet ovat Killersinsä (levy, ei bändi) kuunnelleet. Bändin ensimmäinen pitkäsoitto Dark Alleys on punkin rähjäisyyttä ja hevimetallin kitaraherutteluja sopivasti yhdistelevä kokonaisuus. Dischargen, Anti-Cimexin, Iron Maidenin ja Angel Witchin nimiin vannova viisikko tarjoilee yhdeksän raidan verran rullaavaa, keskitempoista metalpunkkia tarttuvilla taustahuudoilla ja osaavalla basistilla. Heaven And Hell ja Weekend Warrior näyttävät mihin bändi parhaimmillaan pystyy. Hieno oivallus on myös levyn viimeinen biisi Spacetrain, joka vie kuuntelijansa hawkwindmaiseen psykedeliaan. Laulaja Steelin ulosanti on hetkittäin häiritsevän ponnetonta, nyansseja olisi hyvä saada lisää. Myös liika yksitoikkoisuus puuduttaa. Levyn soundit ovat sopivan punkit, ja tasalaatuiset biisit tarjoavat ajoittain koukkua, vaikka vanhoja kikkoja onkin käytetty enemmän kuin uusia konsteja. Death With a Daggerin Dark Alleys on aika hyvä debyytti. Nyt kun oma linja on selvillä, on helppo lähteä kokeilemaan rajoja ja etsimään uusia visioita. WELLAMO TERÄS 7 DEATH WITH A DAGGER DARK ALLEYS SUE » 37 « NRO. 12
• LEVYARVIOT BILLY TALENT III - OUT NOW WWW.BILLYTALENT.COM SUE » 39 « NRO. 12
• DVD-ARVIOT FINNTROLL "NIFELVIND" KAUPOISSA 17.2. KEIKAT: 18.02.2010 - Helsinki, Nosturi (levyjulkkarikeikka ja Industry Day / FME) www.myspace.com/officialfinntroll SANKARIN VIITTA ON TARJOLLA. NYT HAETAAN PARASTA KITARISTIA. ODOTAMME SOITTOASI. Karsinta alkanut webissä. Myös live-osallistumisen mahdollisuus klubeilla. Katso tarkemmin: WWW.KITARASANKARI.FI Sisältää viimeisimmän Shallow Life albumin ja ennenjulkaisematonta materiaalia. Lacuna Coil keikalla Helsingin Nosturissa ma 15.2.2010! www.myspace.com/lacunacoil www.centurymedia.com SUE » 41 « NRO. 12
• » MONOSTI MUUSIKISTA JARKKO FRÄNTILÄ Monologeja musiikista - historia toistaa itseään Uusi, uljaampi vuosikymmen alkoi värikkäästi. Radiohead julkaisi uuden albumin 13.6.2010. Se julistettiin nelisilmäisten, kaljuuntuvien, säälittävien, epätoivoisesti nuoruuttaan uudelleen elävien päälle kolmekymppisten musiikkikriitikoiden toimesta vuoden, kenties vuosikymmenen parhaaksi levyksi - "levyksi, joka palauttaa uskon hyvän musiikin paluuseen ja Radioheadin takaisin sille paikalle, jolle se kuuluu", kuten Suen Jamo Horkko asian ilmaisi. Kuukautta myöhemmin hän ei muistanut kappaleista yhtäkään, mutta ei uskaltanut myöntää olleensa väärässä, että levy oli silkaa samaa kuin ennenkin mutta huonommilla sävellyksillä. 8.7.2012 The Crash palasi lavoille Ruisrockissa. Teemu Brunilan tukka oli pesty Lancomen Pure Fresh -shampoolla, ja vaatteet oli saatu sponsorisopimuksella Carlingsista. Ihonhoitoon yhtye käytti Silkwaven Le Petit Chanson -kosteusvoidetta. Comebackia varten julkaistiin kokoelmalevy, jolla Teemu lauloi rakkaudesta hieman honottaen. "Tosi nastaa oli esiintyä, oli hienoa, että jengi muisti vielä meidät viime vuoden comeback-kiertueen jälkeen", Teemu kertoi A.W. Yrjänälle CMX:n nettisivuilla, jotka koottiin kirjaksi ASCII-kielellä. "Hö hö hö hö Keats ja Blake", Yrjänä kommentoi kirjaa. 3.3.2014 Eläkeläiset teki albumin "Vittu me voitettiin Euroviisut ja mentiin Saksaan dokaamaan saatana hähähhä!". Levyllä bändi coveroi muun muassa maapallon listaykköseksi ainakin neljän muotiblogistin listalla noussutta Le Corps Mince de Francoise -yhtyettä, joka hajosi vuosi takaperin musiikillisiin erimielisyyksiin. "Ei me tiedetty että meidän piti tehdä musiikkiakin, kato mul on meikkiä nenänpäässä ja tää hohtaa pimeessä", joku niistä ilmasoittimia soittaneista muotitytsyistä sanoi kammatessaan tukkaansa tosi nätiksi. 4.5. 2015 Lauri Tähkän taustavoimat astuivat julkisuuteen: Op:l Bastards, kuuma uusi elektroartisti Ziimi sekä Mitsune Kitebashi -mash uppeja tehneet ultrakuumat deejiit Tetsuo ja Bröm Bröm tunnustivat tehneensä kaikki Tähkän kappaleet tautisissa pajareissa ja essoissa. Kahdeksantoista hipsteriä kuoli ja satakaksikymmentä loukkaantui saman vuoden Flow-festivaaleilla tehdyssä joukkoitsemurhayrityksessä. "Mihin saatanaan tässä voi enää luottaa kun itsestäänselvimpiä ja helpoimpiakaan kohteita ei voi enää dizzata!", dildoihin ja kierrätettyihin hampaisiin ironisesti pukeutunut Lassi, 28, tuskaili Bacardi Breezer kädessään, We Love Helsingin finnhitsejä kuunnellen ja greisibailaten. 2.12.2019 Fullgear (nimi muutettu oikeusjutun pelossa) osti kaikki maapallon musiikkimediat, keikkapaikat, Alepat ja Starbucksit ja lopulta oikeudet ilmakehän hengittämiseen. Lopulta yhtiö teki historiaa: ensimmäistä kertaa ihmiskunnan kehityksen aikana yhtiö fuusioitui itseensä, ja siitä tuli monineuvoinen. Tämä historiallinen merkkipaalu oli vain hyväksi meille kaikille. Yhtiö on hieno ja kaunis ja sen kaikki emoyhtyeet ovat hyviä. No niin, ja nyt sen aseen voi ottaa ohimoltani, kiitän! Ja puristusotteen palleiltani myös ­ kenties tarvitsen kiveksiäni vielä lasten saamiseen. 1b2a3c4a5c6b7b8b9a10c11c12b13a14a15c VIIMEINEN SANA 1. Riemu ja Nosturi täyttävät a) viisi b) kymmenen c) viisitoista vuotta 2. Tv-resistori julkaisee ilmaisen a) digisinglen b) albumin c) dvd:n 3. Eläkeläisten uusin kokoelma on nimeltään a) Humppa b) Bingo c) Humppabingo 4. Epilä tulee a) Tampereelta b) Turusta c) Helsingistä 5. Deathboundin solisti on a) Markus Räsänen b) Kai Hahto c) Kai Jaakkola 6. Pressure Points perustettiin a) Nummelassa b) Heinolassa c) Sallassa 7. HIMin uuden levyn tuotti a) Kevin Shirley b) Matt Squire c) Hiili Hiilesmaa » Kulmacorner 8. Helloween täyttää tänä vuonna a) 20 b) 25 c) 30 vuotta 9. First Aid Kit -siskosten sukunimi on a) Söderberg b) Södermalm c) Söderhjelm 10. Death With a Daggerin laulaja on a) Tin b) Iron c) Steel 11. Day Elevenin uusin levy on a) Sleepwalking Matador b) Sleepwalkers c) Matador 12. Jalankulkuämpärissä on miehiä a) nolla b) kaksi b) neljä 13. Herra Ylpön bändi on a) Ihmiset b) Eläimet c) Oliot 14. Stam1na on kotoisin a) Lemiltä b) Limingalta c) Lemusta 15. Tampere Film Festivalilla vierailee a) Martin Scorsese b) Jim Jarmusch c) Julien Temple SUE » 42 « NRO. 12
• SUE » 43 « NRO. 12
• SUE » 44 « NRO. 12