• MEDIA-ALAN OMA LEHTI • NRO 6 • 5.10.2016 • PERUSTETTU VUONNA 1930 SuomenLehdistö MUISTAKAA KEHITTÄÄ bisnestä arkisen työn lomassa, sanoo Oxfordissa opiskellut Ville Seuri. Uusien avausten pyörittämiseen täytyy raivata tilaa. » Sivu 8 Allerin Sini Kervinen iloitsee: Pääsimme Googlen kumppaniksi. » Sivu 14 Kokeile ja opi nopeasti Googlauskin vaatii taitoa Poimi vinkit tehokkaaseen tiedonhakuun. » Sivu 4 Vähempi riittää verkossa Väärin. Petri Korhonen kertoo, miten ei tehdä verkkoa. » Sivu 5 Liian lähellä kohteitaan? Vastaukset viiteen väitteeseen paikallisista lehdistä. » Sivu 6 VESA LAITINEN Äänessä Sami Kallinen ja muut startup-metodien levittäjät. » Sivu 10
• 2 SuomenLehdistö 6/2016 LOGO sanomalehtien liitto NÄE NENÄÄSI PIDEMMÄLLE. LUE SANOMALEHTIÄ. sanomalehtien liitto NÄE NENÄÄSI PIDEMMÄLLE. LUE SANOMALEHTIÄ. SuomenLehdistö
• SuomenLehdistö 6/2016 3 6/2016 kolmesta poikki Mokaa mutta tee se nopeasti sisältö AJANKOHTAISTA 4 Ei uskoisi, mutta hakukoneen käyttö vaatii opettelua. Panu Räty neuvoo niksit. 5 Verkossa on tuutattava uutista vartin välein. Väärin, sanoo Petri Korhonen. 6 Teimme pika-analyysin siitä, miten kaupunkija paikallislehdillä menee. 8 Lehti-ihmisenä Helsingin Sanomien Ville Seuri: ”Olisi hyvä, jos jengi kiinnostuisi johtamisesta.” TAUSTAT 10-13 Altista ideasi ajoissa yleisön silmien eteen. Se korostuu, kun kokeillaan startup-metodein. 14-16 Näin toimii Allerin Rikastamo, joka herätti Googlen kiinnostuksen. PALSTAT 17 Vaaleja seuraava verkosto ruokkii uutisvihjeillä tiedotusvälineitä Yhdysvalloissa. 18 Teoria väittää: Media vaikuttaa vain pinnallisesti politiikkaan. Käytäntö vastaa: Ei aivan totta. 20 Toimittajan ja haastateltavan suhde on epäsuhtainen, kirjoittaa Asko Virtanen. 23 Uusi päätoimittaja Susanna Ilmoni hakee HBL:lle ulkomaisia kumppaneita. ” Yksityiskohtainen lopetetun kokeilun avaaminen opettaisi enemmän kuin optimistiset ajatukset lanseerausvaiheessa.” Kontaktit ovat tärkeitä, mutta vielä tärkeämpää olisi lukea asiakirjoja, sanoo Savon Sanomien Matti Pietiläinen. Facebookin sisäartikkelit Noora Autio Oletteko julkaisseet Facebookissa sisäartikkeleita (instant articles)? Mitä hyötyä sisäartikkeleista on? Mitä haittaa tai uhkia näet niissä lehdille? Erkki Meriluoto uutismedian julkaisupäällikkö, Iltalehti Teimme kokeilun kevään ja kesän aikana. Julkaisimme normaalien Facebookissa jaettavien juttujemme joukossa kolmesta viiteen instant articlea päivässä. Vielä emme ole tehneet päätöstä jatkosta. Nopea avautuminen. Lukijan ei tarvitse poistua Facebookin omalta alustalta. Liikenne median omalle sivulle vähenee. Mainostuloista pitää sopia Facebookin kanssa, missä on myös omat mahdollisuutensa. Ainakin Facebook kehuu mallia reiluksi. Niiles Nousuniemi verkkopäätoimittaja, Kaleva Emme ole julkaisseet omalla Facebook-sivullamme. Olemme toki selvittäneet ja testanneetkin, mitä instant articles kohdallamme tarkoittaisi. Facebookin algoritmit varmasti palkitsevat näkyvyydellä instant articlesia käyttäviä julkaisijoita. Lisäksi ne tietenkin parantavat Facebookin käyttäjäkokemusta, mikä on kiva juttu yleisölle ja Facebookille, mutta meidän näkökulmastamme hyöty on varsin kyseenalainen. Suurin uhka lienee siinä, että sisällön kuluttaminen siirtyisi kokonaan Facebookin ja Googlen ympäristöihin. Julkaisijoiden rooliksi jäisi vain tuottaa sisältöä ja kilpailla näkyvyydestä jättiläisten alustoilla. Juho Hämäläinen sähköisten sisältöjen tuottaja, Keskisuomalainen Emme ole vielä kokeilleet. Voisin kuvitella, että todennäköisesti saisimme lisää silmäpareja jutuille. Ymmärtääkseni sisäartikkelit mahdollistavat myös mainostamisen artikkelin yhteydessä, mikä olisi toki plussaa normaaliin Facebookissa julkaisuun verrattuna. Toistaiseksi on arvoitus, miten rahavirrat jakautuisivat, eli kuka tästä eniten hyötyy taloudellisesti. Maakunnalliset artikkelit ovat meillä kovan maksumuurin takana, joten sisällön jakaminen ilmaiseksi Facebookissa on muutenkin asia, jota pitää jatkuvasti tarkastella. > Lue myös digilehti ja lisää uutisia Suomen Lehdistön verkkopalvelussa osoitteessa www.suomenlehdisto.fi PÄÄTIMME ELOKUUSSA tehdä Suomen Lehdistöön suuren epäonnistumiskyselyn. Ajatus oli kertoa kerrankin pieleen menneistä kokeiluista ja siitä, mitä niiden avulla opittiin. Käsittelen tulokset tässä: Naapurilehdet kokeilivat yhteistä kuukausiliitettä. Lehti kuitenkin kaatui ilmoitusten puutteeseen. Kullakin lehdellä oli omat myyjänsä, jotka kauppasivat luontevasti vain kotilehteään. Vastaajan mukaan myyjille olisi kannattanut luoda selkeämmät tavoitteet. Toinen vastaaja kertoi, että koululaisten kännykkäkuvakisaan tuli vain muutama kuva. Hän ei järjestäisi samankaltaista tempausta toiste. Kolmas vastaaja kertoi verkkosisällön uudistuksista, jotka noudattelivat aina samaa kaavaa. Esimies antoi tavoitteen ja deadlinen, mutta jätti työntekijän yksin ratkomaan ongelmat. Mitään ei kuulemma opittu. KIITOS KAIKILLE kolmelle vastaajalle! Osasimme odottaa laihaa tulosta. On inhimillistä, ettei omia ja työkavereiden vääriksi osoittautuneita ajatuksia huvita yksilöidä mediassa. Alan kannalta on kuitenkin sääli, ettei asiakasrajapintaan särkyneistä ideoista puhuta. Yksityiskohtainen lopetetun kokeilun avaaminen opettaisi enemmän kuin optimistiset ajatukset lanseerausvaiheessa. Epäilemme, että mediassa ympäri maata pohditaan samoja kysymyksiä. Kunpa kaikkien ei tarvitsisi myös tehdä samoja virheitä. EHKÄ ONGELMA oli kuitenkin kyselyn asetelmassa. Kerromme tässä lehdessä, miten suurimmissa mediataloissa kokeillaan jo startupien oppien mukaan. Niissä viljellään epäonnistumisen hyvettä ja luodaan nopeasyklistä, sallivaa kokeilukulttuuria. Siinä epäonnistuminen voi olla suurin onnistuminen: vain kokeilemalla saatiin vastaus vaikeaan kysymykseen. Yleensä ei edes puhuta epäonnistumisesta, ainakaan suomeksi. Sanaan liittyy turhaa häpeää, lällättämistä ja vellomista. Mieluummin feilataan. Sillä niin kuin sanonta kuuluu, fail fast, fail early. Epäonnistuminen on myös ikävän passiivista. Nyt tapetaan. Kokeillaan paljon ja tapetaan omat ideat mieluummin tänään kuin kuukauden päästä. Riikka Virranta vs. päätoimittaja riikka.virranta@sanomalehdet.fi
• 4 SuomenLehdistö 6/2016 AJANKOHTAISTA Tehokas Googlen käyttö vaatii opettelua – älä anna pitkän tuloslistan hämätä. telet hakusi, sitä vähemmän tulosten löytäminen vaatii aikaa. Älä tee vain yhtä epäselvää hakua, josta tulee 60 000 tulosta. Tee mieluummin useita tarkentuvia hakuja ikään kuin tarkentaisit kameran linssiä. Boolean-operaattorit Hakukoneet ja verkon erikoistietokannat tukevat yleensä brittimatemaatikko George Boolen operaattoreita AND, OR, NOT. Hakuoperaattorit ovat sanoja, joilla rajataan hakutuloksia. AND-edellyttää, että kaikki hakusanat esiintyvät sivulla. Google lisää automaattisesti AND-operaattorin hakurivin sanojen väliin, joten sitä ei tarvitse hakuihin erikseen lisätä. Suurin kirjaimin kirjoitettava OR puolestaan laajentaa hakua. OR-operaattori edellyttää, että toisen hakusanoista on esiinnyttävä sivulla. Esimerkki: sanomalehti OR verkkolehti NOT-operaattori sulkee tietyn sanan sisältävät tulokset haun ulkopuolelle. Googlessa NOT-operaattoria vastaa hakusanaan liitetty miinusmerkki. Esimerkki: sanomalehti -verkkolehti Google tarvitsee monimutkaisten hakulausekkeiden tulkitsemiseen sulkujen apua. Hakukone suorittaa ensin lausekkeen sulkujen sisältä ja yhdistää tulokset sitten muihin hakusanoihin. Seuraavassa esimerkissä etsitään sivuja, joissa esiintyy sanomalehti-sanan lisäksi joko sana verkkolehti, mobiili tai tabletti. Esimerkki: sanomalehti (verkkolehti OR mobiili OR tabletti) Tehostavat hakuoperaattorit Hakusanojen ympärille kirjoitetaan lainausmerkit, kun haetaan tuloksia, joissa hakusanat esiintyvät tarkasti hakulausekkeen mukaisessa järjestyksessä. Esimerkki: ”näin löydät tietoa” Haku kohdistetaan tiettyyn sivustoon tai verkkotunnukseen käyttämällä operaattoria site. Esimerkki: ”journalismin tulevaisuus” site:youtube.com Googlella on mahdollista hakea tietynlaisia tiedostoja lisäämällä hakusanojen perään operaattori filetype: ja haluttu tiedostomuoto. Esimerkki: filetype:PDF mediakortti Tähtimerkki toimii Googlessa minkä tahansa tuntemattoman sanan korvaavana jokerimerkkinä. Esimerkki: 10 väitettä * Hakuun liittyviä lukuja voit haarukoida halutulta väliltä kahden pisteen avulla. Esimerkki: 100..400 kestotilaus Daterange auttaa löytämään tietoa, jossa hakusanaan liittyy tietty päivämäärä. Päivämäärä kirjoitetaan numeroin muodossa vuosikuukausi-päivä. Esimerkki: sanomalehtiviikko daterange:2016-01-01..2016-12-31 Tarkenna tietoon TOIMITTAJIEN VERKKOTIEDONHAKU perustuu yleensä yksinkertaiseksi miellettyyn Googleen. Google palauttaa tuhansia tuloksia epämääräiselläkin haulla. Hakutulosten määrä luo helposti mielikuvan, että tiedonetsijän hakutaidot olisivat hienosti hallussa. Todellisuudessa tiedonhaku verkosta vaatii kuitenkin opettelemista aivan kuten mikä tahansa muukin taito. Opettelun vaatima vaiva palkitaan tiedonhaun nopeutena sekä julkaistujen juttujen paikkansapitävinä faktoina. Tiedonhakijan ensimmäinen tehtävä on määritellä, minkälaista tietoa tarvitaan. Mitä tarkemmin suunnit
• SuomenLehdistö 6/2016 5 AJANKOHTAISTA: PUHEENAIHE ki ss ap öy dä lle TEESIT Google ei ole totuus internetistä 1 KUN KÄYTTÄJÄ kirjoittaa hakusanat Googlen sivuille, Google ei hae tuloksia internetistä vaan omista indekseistään. Googlen robotit poimivat sanoja hakuindekseihin esimerkiksi otsikoista, väliotsikoista, verkkosivujen tekstistä ja metatiedoista. Google ei siis ole totuus internetistä. 2 SUURIN OSA internetin materiaalista ei edes löydy Googlella. Esimerkiksi ns. syvän verkon tietokannat (esimerkiksi kirjastojen tietokannat) jäävät Googlen hakujen ulkopuolelle. Google voi toki auttaa käyttäjää etsiytymään tietokantojen ääreen, mutta Google ei pysty kaivamaan tietokantojen sisältöä osaksi hakutuloksia. 3 GOOGLE EI osaa päätellä hakusanoista, mitä käyttäjä haluaa hakea, vaikka se yrittää asettaa tärkeimmiksi olettamansa tulokset ensimmäisiksi. Googlen hakutuloksissa korostuu kaupallinen ja yleisesti suosittu sisältö. 4 VAIKKA GOOGLE ei riitä verkkohakijan ainoaksi hakutyökaluksi, se on silti mainio väline arkiseen työhön laajojen ja jatkuvasti päivittyvien indeksiensä vuoksi. VÄSÄSIN KOLME vuotta sitten Suomen Lehdistöön listan eri tavoista tehdä verkkolehteä. Mediatalot ovat nyt paljon pidemmällä verkon ymmärtämisessä, ja verkkojournalismi on parhaimmillaan loisteliasta. Silti näin aikakauslehtitekijän näkökulmasta verkonteosta löytyy yhä outoksia, joita sietäisi pilkkoa. 1. VERKOSSA ON tuupattava ulos uutista vartin välein, ettei lukija kyllästy. Väärin. Seurauksena on sisällön inflatoituminen. Lukija kyllästyy niihin täyteja mukauutisiin, jotka on tehty vaikka julkkisten Instagram-päivityksistä. ”Ohhoh, nobody-viidakontähtönen, vilautitko jo liikaa?” 2. LEHDEN VERKKOVERSION ei tarvitse olla samaa tasoa printtilehden kanssa. Väärin. Jos ravintolan take-out-ruoka on selvästi kehnompaa kuin salin puolella tarjottu, kuinka pitkään paikan maine säilyy? Siksi jokainen lehti, joka julkaisee verkossa kehnoa tiedotetulvaa, tuhoaa omaa imagoaan. 3. UUTISTEN ILMAINEN jakelu verkossa ei kannata. Totta, osittain. Vielä vähemmän kannattaa jakaa aikakauslehtiä verkossa ilmaiseksi. Tämän vuoden oudoin ilmiö on verkkokylkiäisyys: mediatalo antaa yhden lehden digitilaajalle muidenkin aikkariensa pysyvän digilukuoikeuden. Liiketaloudellisesti kyse on samasta, jos karkkipuodin omistaja antaisi yhden suklaapatukan ostajalle kilon hedelmäkarkkeja ja salmiakkia mukaanviemisiksi. Sen sijaan yksittäisten ilmaisjuttujen jakelu sosiaalisessa mediassa on hyvä markkinointikeino. 4. KAIKKIEN LEHTIEN on pakko perustaa omat nettisivut. Väärin. Joskus oikea tapa tehdä verkkolehteä on olla tekemättä sitä. Aiemmin alalla oli vankka usko siihen, että joka lehden Kanavasta Korkeajännitykseen on mentävä verkkoon. Itsekin saarnasin tätä kiihkouskovaisen varmuudella. Kyllä, jokaisen uutislehden täytyy olla verkossa. (Printissä niiden ei suinkaan ole enää pakko olla, kuten näkyy Taloussanomista, Teknavista, Uudesta Suomesta jne.) Mutta aikakauslehdelle verkko ei ole aina välttämättömyys – jos printtiaikkari haluaa muuttua lähemmäksi perinteistä kirjaa. Joitain lehtiä lukijat haluavat lukea samalla tavalla kuin he takavuosina lukivat pamfletteja tai novelleja. Esimerkiksi omat harrastelehteni pysyvät tilaajien käsissä pitempään kuin moni kehno pokkari. Kippari-lehteä luetaan 73 minuuttia, Metsästys ja Kalastus -lehteä 67 minuuttia, Erääkin yli tunti. 5. KERRAN VALITUSTA ansaintamallista ei saa luopua. Väärin. Se saa vaihtua markkinoiden mieltymysten mukaan. Aikanaan sisältörahaa voi tulla ihan muusta järkevästä lähteestä kuin tilausja sisäänkirjautumismaksuista. Jos maksumuuri ei toimi, on vain hölmöä pitää siitä kouristuksenomaisesti kiinni. Oman, paremman mallin löytäminen tai sellaiseen palaaminen ei ole koskaan huono ajatus. > Ensi kerralla kirjoittajana voit olla sinä: kerro aiheesi toimitukselle. Sähköposti: suomen.lehdisto@sanomalehdet.fi Tällä kertaa kissan nosti pöydälle Otavamedian Outdoorlehtiperheen vastaava päätoimittaja Petri Korhonen. ” Jos ravintolan take-out-ruoka on selvästi kehnompaa kuin salin puolella tarjottu, kuinka pitkään paikan maine säilyy?” 5 uutta (väärää) tapaa tehdä verkkoa Tarkenna tietoon Muita tärkeitä komentoja Haun voi osoittaa vain verkkosivun osoiteriville (inurl:), otsikoihin (intitle:) tai tekstiosuuksiin (intext:). Esimerkki: intitle:tabletti site:hs.fi Tiettyyn sijaintiin liittyvät hakutulokset saa loc-komennolla. Esimerkki: loc:oulu blogi Googlen välimuistiin tallennettu verkkosivuston edellinen versio löytyy cache-operaattorilla. Esimerkki: cache:aamulehti.fi Info-komento kokoaa tietoa tietystä sivustosta. Esimerkki: info:suomenlehdisto.fi Haun voi myös rajata kielen avulla. ” Fiksu etsijä päättää etukäteen, milloin tiedonhaku on syytä lopettaa.” Esimerkki: language:eng ”Helsingin Sanomat” Muut hakukoneet Taitojen karttuessa toimittajan kannattaa tutkia myös muita hakukoneita. Mainio lisätyökalu Googlen oheen on hakukone DuckDuckGo (duckduckgo.com). Sillä haku voidaan ohjata laajaan valikoimaan hakukoneita ja tiedonlähteitä. Esimerkiksi komento !g ohjaa DuckDuckGo-haun Googleen, !bing Microsoftin Bing-hakukoneeseen, !yahoo Yahoon hakuun, !yandex Venäjän Yandexiin ja !gibiru vaihtoehtoisia hakutuloksia tarjoavaan Gibiru-hakukoneeseen. Hakukoneiden käyttö vaatii lähdekriittisyyttä: ne eivät tarkista, pitävätkö tiedot paikkansa. Tiedonhaun syvyys pitää myös suhteuttaa tarvittuun tietoon. Fiksu etsijä päättää jo etukäteen, milloin tiedonhaku on syytä lopettaa. Panu Räty MIIKA IMMONEN
• 6 SuomenLehdistö 6/2016 AJANKOHTAISTA niikka kuitenkin kehittyy koko ajan ja digin pyörittäminen helpottuu. Konsernin strategiat määrittelevät niihin kuuluvien pienten lehtien roolin digimaailmassa. M.N: Tulevaisuuteen on syytä varautua, mutta paperisen lehden lukeminen on paikallislehdissä vielä arvossaan. Muuttotappiokunnissa mainostajien väheneminen tulee väistämättä johtamaan lehtikuolemiin ja ilmestymispäivien harvenemiseen. J.K: Samaa mieltä, joskaan en usko lehtikuolemien tai erityisesti ilmestymispäivien karsimisen todellakaan jäävän vain muuttotappiokuntiin. H.H: Lehtien oma toiminta, innovatiivisuus, palvelutaito ja sisältö vaikuttavat eniten siihen, säilyykö lehti elinvoimaisena. Ilmestymispäivien määrä on sopeutettava markkinatilanteeseen ja alueen potentiaaliin. M.N: Myös tilaajien väheneminen on uhka mainostajien vähyyden lisäksi. Lehtikuolemilta voidaan välttyä etsimällä uudenlaisia ratkaisuja lehtien julkaisemiseen. Paikallisja kaupunkilehdillä menee taloudellisesti paremmin kuin maakuntalehdillä. Juha Kaunisto, IT-alan yrittäjä: Samaa mieltä. Maakuntalehden tilanne on tulevaisuudessa kaikkein vaikein, sillä se on ”vähän kaikkea vähän kaikille” -konsepti, joka ei istu moderniin mediakuluttamiseen. Hannu Helineva, Vartti Kouvolan päätoimittaja: Ehkä näin yksiselitteisesti ei voida todeta. Lehtien talouteen vaikuttaa moni tekijä, vaikkapa se, miten konsernien sisäinen yhteispeli lehtien, toimitusten ja myynnin kesken on ratkaistu. Maarit Nurminen, Korpilahtilehden päätoimittaja ja omistaja: Tämä riippuu lehdestä ja sen taloudellisesta toimintaympäristöstä. Paikallisilla lehdillä on kuitenkin paremmat mahdollisuudet selviytyä niiden selkeän roolin vuoksi. Paikallisten lehtien ei tarvitse pelätä globaalia kilpailua, koska niiden alueellinen tuntemus on uniikkia. J.K: Eri mieltä. Vaikka Facebookilla ei ole alueellista tuntemusta, se mahdollistaa sisällön julkaisun ja kaupallistamisen helposti ja halvalla niille, joilla on – esimerkiksi työttömäksi jääneille paikallistoimittajille. Sama koskee mainontaa, johon syntyy koko ajan helpompia ja tehokkaampia työkaluja samalla kun mainostajien oma digiosaaminen paranee. H.H: Kyllä kaikkien lehtien pitää ottaa huomioon esimerkiksi Googlen toiminta. Globaalit yritykset vievät jo nyt siivuja paikallisista ilmoitusmyyntituloista. M.N: Uhka ei ole niin suuri kuin muille medioille, mutta osansa saavat paikallislehdetkin. Yrittäjät mainostavat palveluitaan Facebookissa. Uutispuolella muutama paikallislehden toimittaja ei pysty millään kilpailemaan jopa satoja seuraajia sisältävien alueellisten Facebookryhmien kanssa. Paikallisten lehtien pitäisi satsata huomattavasti voimakkaammin digiin. J.K: Kyllä. Paperilehden tilaajatuloja ja hinnankorotuksia kannattaisi ajatella lyhytaikaisena rahoitusinstrumenttina, jonka avulla rakennetaan lehden digitaalinen tulevaisuus. Printtiä tulisi hyödyntää asiakkaiden ohjaamisessa digipalveluun, niin kauan kuin printti vielä on olemassa. H.H: Digi vaatii resursseja, ja pienellä alueella toimivalle lehdelle digitulojen saaminen on haasteellista. TekSuuret lehtipäivät kokoavat yhteen paikallisja kaupunkilehdet marraskuun alussa. Teimme viiden väitteen pika-analyysin paikallisten lehtien tilanteesta. Meneekö pienillä paremmin? ” Paperilehden tilaajatuloilla ja hinnankorotuksilla rakennetaan lehden digitaalinen tulevaisuus.” Kuvateksti PE KK A SU O M ÄK I Paikalliset lehdet ovat liian lähellä kohteitaan eivätkä voi käsitellä niitä riittävän kriittisesti. J.K: Samaa mieltä. Paikallislehtien tulot ovat tulleet aiemmin noin 50/50 tilaajilta ja mainostajilta, mutta jatkossa ennustaisin suhteen olevan ennemminkin 80/20. Tilausmaksun sijaan voitaisiin puhua kannatusmaksusta. Tämä alleviivaisi sitä muuttunutta median roolia, jossa lukijat ovat ainoa kohderyhmä, jonka parasta ajatellaan. H.H: Jos journalistit ovat tekemässä lehteä, tämä väite ei pidä paikkaansa. Kritiikkiä sisältävät jutut kuuluvat menestyviin paikallisiin lehtiin. M.N: Tämä on asia, jota paikallislehtien tekijöiden olisi hyvä tutkailla silloin tällöin. Mediakentän tiukka taloudellinen tilanne on uhka kriittisyydelle. Noora Autio Korpilahti-lehden päätoimittaja Maarit Nurminen päätti hiljattain ostaa talousvaikeuksien kanssa kamppailleen lehden itselleen. Yrittäjävetoisena ja oman perheen avustuksella kulut pysyvät hänen mukaansa pienempinä. Hannu Helineva, Vartti Kouvolan päätoimittaja. Juha Kaunisto, ITalan yrittäjä, joka on osallistunut median kehityshakkeisiin Next Mediassa. > Sanomalehtien Liiton järjestämät Suuret lehtipäivät 3.–4.11. Porvoossa. > Lue verkosta Maarit Nurmisen päätöksestä laittaa omat rahansa kiinni paikallislehteen: www.suomenlehdisto.fi/paatoimittaja-ostaa-korpilahti-lehden.
• SuomenLehdistö 6/2016 7 AJANKOHTAISTA Kuvateksti ALMA MEDIA antoi positiivisen tulosvaroituksen syyskuussa, Sanoma heinäkuussa. Myös mediamyynti näyttäisi kohenevan: Mainostajien Liiton kyselyn mukaan sen jäsenistä 43 prosenttia kasvattaa markkinointipanostuksiaan ensi vuonna. Näyttääkö nyt paremmalta? – Jos katsoo pitkää aikaväliä, mainosmarkkinoiden miinus on trendinomaisesti pienenemään päin. Yrityksissä on tällä hetkellä pieni positiivinen vire, Kärkimedian toimitusjohtaja Tom Jungell kommentoi. Sanomalehtimedian mainonnassa on Jungellin mukaan kaksi myönteistä veturia: päivittäistavarakaupan ja moottoriajoneuvojen kasvava mainonta sekä urheilukauppa XXL:n ja kodintekniikkaliike Powerin kaltaiset uudet pelurit. – Ne näkevät, että markkinointi on olennainen osa liiketoimintaa, ja mainostavat voimalla. Siihen naapureidenkin pitää reagoida. Jungell puhuu paluumuuttajista: digiin vahvasti mainontaa siirtäneet asiakkaat tulevat vaiheittain takaisin. MEDIAA SEURAAVA analyytikko Kimmo Stenvall OP-ryhmästä odottaa ensi vuodelle hienoista talouskasvua, mikä heijastunee mainontaan. Tuotot eivät kuitenkaan jakaudu tasaisesti muun muassa alueiden erilaisen elinkeinorakenteen vuoksi. – Iso osa mainostuottojen kasvusta menee digitaaliseen mainontaan, joten osa kasvusta valuu kansainvälisille nimille, Stenvall huomauttaa. Stenvallin mukaan osakekurssi heijastelee lähivuosien tuloskehitystä. Alman osake on noussut lähes 80 prosenttia, ja Sanoma on yli kaksinkertaistanut markkina-arvonsa viime vuoden lopun tasolta. – Alkuvuosi on ollut mediataloille odotuksia parempi. Etenkin Alman toinen neljännes oli todella hyvä. Alman tulosta kohensivat Talentumin osto ja digiliiketoiminnan yksikön Alma Marketsin kasvu. Myös Sanoma Media Finlandin tulos parani mainonnan kasvun ja kulukurin ansiosta. Muiden pörssin mediatalojen liikevaihto ja -voitto laskivat. Lukuja heikentää vertailuvuoteen 2015 osunut eduskuntavaalimainonnan potti. Vaikka mainonta piristyisi, alueellisissa lehdissä digituotot eivät ole kompensoineet menetyksiä printin lukijatuotoissa. Stenvallin mukaan Alma ja Sanoma ovat onnistuneet digissä. – Varsinkin Alman laajentuminen Itä-Europan markkinoille ja keskittyminen rekrytointipalveluihin on ollut onnistunut päätös. Riikka Virranta ja tk oj ut tu Helsingin Sanomat aloitti maaliskuussa Lasten uutisten julkaisemisen omana osastonaan perjantain printtilehdessä ja uutislähetyksenä HSTV:ssä. Nyt Lasten uutiset -lähetys nähdään myös Nelosella aamun lastenohjelmien perään. Millaista palautetta olette saaneet, tuottaja Fanny Fröman? Olemme saaneet hyvää palautetta lapsilta, vanhemmilta ja opettajilta. Joissain kouluissa Lasten uutisia käytetään osana opetusta. Lapset lähettävät Snapchatin ja Instagramin kautta paljon juttuvinkkejä ja -toiveita, esimerkiksi, että käsittelisimme pelejä, tiedettä tai tiettyä elokuvaa. Palautteen antaminen on heille luontevaa. Lapset pääsevät myös mukaan toimittajiksi, ja he esiintyvät jutuissa asiantuntijoina. Jos kirjoitamme esimerkiksi uudesta opetussuunnitelmasta, totta kai kysymme lapsilta, miten koulu on heidän mielestään muuttunut. Paljonko ensimmäisellä lähetyksellä oli Nelosella katsojia? En voi sanoa tarkkoja lukuja, mutta yllättävän hyvin. Lastenohjelmia seuranneet jatkoivat uutislähetyksen seuraamista. Noora Autio Pientä optimistista virettä alalla Lapset vinkkaavat juttuaiheita Positiiviset tulosvaroitukset eivät kuitenkaan kuvaa koko lehtikenttää. 1 KYBERTURVALLISUUDEN KEHITTÄMINEN JA JALKAUTTAMINEN TEOLLISUUTEEN VUONNA 2014 KYBER-TEO 2014 -hankkeen tuloksia 5 SISÄLTÖ Huoltovarmuutta kehitetään yhteiskunnan kannalta kriittisten yritysten ja viranomaisten välillä toimialakohtaisissa pooleissa. Ne muodostavat varautumisen yhteistoimintaverkoston. TEM:n alainen Huoltovarmuuskeskus tukee ja ohjaa tätä yhteistyötä. Lisää tietoa huoltovarmuus.? Mediapooli on mediaalan varautumista edistävä yhteistoimintaelin poolin keskeisten viestinnän alan yritysten sekä viranomaisten välillä. Pooli osallistuu huoltovarmuuden turvaamiseksi media-alan toimintaedellytysten varmistamiseen sekä tukee ja ohjaa niitä toteuttavien yritysten varautumista. Haemme Mediapooliin monipuolisen verkostotoiminnan käytännön vetäjäksi VALMIUSPÄÄLLIKKÖÄ Tehtävänäsi on suunnitella, valmistella ja organisoida toimenpiteitä media-alan huoltovarmuuden kehittämiseksi Mediapoolin hallituksen, Viestinnän Keskusliiton ja Huoltovarmuuskeskuksen ohjauksessa. Hakemallamme henkilöllä on soveltuva korkeakoulututkinto, monipuolinen ja laaja media-alan kokemus sekä suomen kielen taidon lisäksi hyvä ruotsin ja englannin kielen taito. Odotamme, että sinulla on kokemusta johtoryhmätyöskentelystä, liiketoiminnasta ja että verkostoidut sekä vaikutat luontevasti erilaisissa ympäristöissä. Arvostamme itseohjautuvaa, oma-aloitteista ja pitkäjänteistä toimintatapaa, laaja-alaista ja strategista ajattelua, yleisuteliaisuutta, luovuutta sekä toimeenpanokykyä. Työssä tarvitaan myös hyvää vuorovaikutusja esiintymiskykyä – myynnillisyyttäkin sekä kykyä tuottaa selkeää kirjallista materiaalia. Tarjoamme sinulle näköalapaikan koko mediakenttään, monipuolisen verkostoympäristön, mahdollisuuden vaikuttaa työn sisältöön ja paljon mielenkiintoista työtä. Lisätietoja tehtävästä antaa Personnelin konsultti Timo Tuohimaa p. 0400 403 032. Hakemukset palkkatoivomuksineen pyydämme lähettämään 16.10.2016 mennessä web-osoitteeseen www.personnel.?, jossa on myös hakuilmoitus kokonaisuudessaan. Liikevaihto 4–6/2016, milj.e muutos Oikaistu liikevoitto 4–6/2016, milj. e muutos, milj. e Sanoma 449,8 -4,1 % 86,9 +31,5** Sanoma Media Finland 150,1 3,1 % 19,0 +15,5** Alma Media 92,0 25,9 % 9,9 + 3,1 Keskisuomalainen 38,7 -2,7 % 3,6* -0,6 Pohjois-Karjalan Kirjapaino 22,7 -7,7 % 0,7* -0,5 Ilkka-Yhtymä 10,2 -4,4 % 0,8 -0,5 Pörssin mediayhtiöiden toisen kvartaalin tulos * Oikaisematon liikevoitto ** Vertailukelpoinen tulosparannus, kun huomioidaan vertailukauden 6 milj. alaskirjaus Tuottaja Fanny Fröman juontaa Lasten uutiset. SAMULI PULKKINEN
• 8 SuomenLehdistö 6/2016 AJANKOHTAISTA: LEHTI-IHMINEN PÄIVITTÄIN ILMESTYVÄN lehden pyörittäminen on hektistä työtä, mutta samalla pitäisi keksiä koko ajan uusia kehitysideoita. Tuttu tilanne monen mediatalon esimiehille – ja asia, jota Helsingin Sanomien uutispäällikkö Ville Seuri on pohtinut viime aikoina paljon. Seuri oli jo pitkään omissa esimiestehtävissään ja perheenisänä kokenut, ettei hänelle yksinkertaisesti jäänyt tarpeeksi aikaa seurata, mitä alalla tapahtuu. Niinpä hän lähti vuosi sitten vaimonsa ja 5ja 7-vuotiaiden lastensa kanssa Oxfordiin Reutersinstituuttiin viettämään välivuotta Ville Seurin mielestä suomalaisten mediatalojen kannattaisi kopioida avauksia maailmalta eikä vain odottaa, että myrsky menee ohi. Pomo, rakenna uutta! työstään, päivittämään tietämystään sekä kokoamaan ajatuksiaan siitä, mitä haluaa jatkossa urallaan tehdä. – Viimeisin tosin ei onnistunut lainkaan. Jos ennen oli paljon vaihtoehtoja, nyt niitä on entistä enemmän, Seuri naurahtaa. Tietämys ja näkemys sen sijaan karttuivat. Lopputyönään Seuri haastatteli muun muassa The Guardianin, The Independentin ja Buzzfeedin esimiehiä juuri kehittämisen ja päivittäisen työnjohdon yhdistämisestä ja totesi, että niissäkin painitaan samojen ongelmien kanssa kuin kotimaisissa lehdissä. YKSI HAASTATTELUJEN tuoma oivallus Seurille oli se, että uusien ideoiden synnyttämiseksi joitain tehtäviä pitäisi selkeästi karsia pois. Monissa toimituksissa yt-kierre on lisännyt ihmisten töitä, mutta silti heille ei ole koskaan sanottu, mitä voi jättää tekemättä tai mitä voi hoitaa vähän pienemmällä panoksella. – Jos esimies itse käyttää paljon energiaa päiväkohtaiseen työhön, hän viestii alaisilleen, että nämä ovat niitä olennaisia asioita. Pitäisi kuitenkin koko ajan korostaa, että on myös tärkeää kehittää bisnestä. Seurin mukaan osalle työntekijöistä kannattaisi kokeilla antaa kalenteriin aikaa, jonka voisi käyttää vain uudenlaisten avausten pyörittelemiseen. Muutenkin työn tekemisen tapoja voisi vapauttaa. – Ainut asia, mitä meillä mitataan, on tunnit, kun pitäisi mitata tuotosta. Ihmiset arvostavat tosi paljon sitä, jos saavat itse päättää, milloin ja missä työskentelevät. Liialla kontrolloinnilla tuhotaan vain oma-aloitteisuutta. Seuri kertoo vierailleensa Britanniassa muun muassa Al Jazeeran isossa ja hienossa toimituksessa, jossa oli vain muutama ihminen – muut työskentelivät etänä. BBC:llä taas ei edes ole riittävästi työpöytiä kaikille työntekijöille. OXFORDIN-VUOSI LAITTOI Seurin myös näkemään, miten pieni osa maailmalla leviävistä trendeistä suodattuu meille asti. – Aika nopeasti hiffasi, kuinka perifeerinen Suomi on. Esimerkiksi uutiskirjeiden ja podcastien uusi tuleminen sekä edistyksellinen datan käyttö kulkeutuvat hitaasti tänne. Pieni kielialue on suojellut mediaamme pitkään ja antanut aikaa varautua murrokseen. – Mutta käytämmekö tarpeeksi hyväksi sitä, että olemme täysin poikkeuksellisessa tilanteessa? Voisimme imitoida asioita, joita muut ovat jo maailmalla kokeilleet huomattavasti turbulentimmalla markkinalla. Seuri sanoo, ettei ole samaa mieltä Keskisuomalaisen päätoimittajan Pekka Mervolan kanssa tämän hiljattaisesta kommentista. Mervola totesi, että nyt kannattaa isojen innovaatioiden sijaan keskittyä hengissä selviytymiseen ja kopioida parhaat käytännöt sitten, kun myrsky on ohi. – Onko silloin enää lukijoita tai mitään muutakaan, jonka varaan rakentaa? Jos joku kuvittelee, että muutos on meillä nyt raisua, niin you haven’t seen nothing yet. SEURI ON lapsesta asti ollut innostunut lukemisesta. Hän on opiskelVille Seurin mukaan esimiehen pitää tehdä selväksi, mitkä ovat tärkeitä asioita ja mitkä tehtävät voi puolestaan jättää hoitamatta kokonaan. Vähällä vapaa-ajallaan Seuri nauttii pyöräilystä.
• SuomenLehdistö 6/2016 9 AJANKOHTAISTA Paikallislehdistä etsitään vuoden mediamyyjää Paikallislehdistä valitaan nyt ensimmäistä kertaa vuoden mediamyyjä. Suomen Paikallismediat Oy:n järjestämässä kilpailussa etsitään tuloksellista ja sinnikästä myyjää, joka on paikallislehden vankkumaton puolestapuhuja. – Myyjää saa ehdottaa kuka tahansa omasta työyhteisöstään, joko työkaveria tai alaistaan. Mikään ei estä ehdottamasta myöskään myyjää naapurilehdestä tai itseäänkään, toimitusjohtaja Sari Kuusinen sanoo. Myyntitykki palkitaan Sanomalehtien Liiton järjestämillä Suurilla lehtipäivillä Porvoossa 3. marraskuuta. Ehdotukset Vuoden mediamyyjäksi perusteluineen voi lähettää 15.10. mennessä osoitteeseen info@paikallismediat.fi. Noora Autio Uudenlaista tutkimustietoa paikallislehdistä Ketkä lukevat paikallislehteäsi? Montako lukijaa lehdelläsi on? Kuinka tarkasti ilmoitukset huomataan? Muun muassa näihin kysymyksiin etsitään vastauksia Suomen Paikallismediat Oy:n tilaamassa kyselytutkimuksessa, jonka toteuttaa Tietoykkönen. Paikallislehtien vahvuudet -tutkimukseen pyritään saamaan 50 osallistujaa, joista on koossa jo noin puolet. Lehti saa oman tutkimustuloksensa lisäksi käyttöönsä valtakunnallisen yhteenvedon. Paikallislehden vahvuuksista ei ole olemassa tutkittua tietoa, jota voisi markkinoinnissa hyödyntää. Tarkoituksena on saada lukuja myynnin tueksi. Noora Autio Liitto ehdottaa uutta mallia jakeluun Sanomalehtien Liitto esitti syyskuussa oman mallinsa lehtijakelun kehittämiseen. Siinä avainroolissa on viisipäiväisen jakelun säilyttäminen kustannuksia karsimalla. Taajamissa päiväposti voitaisiin toimittaa aamulla sanomalehtijakelun yhteydessä. Haja-asutusalueilla postinjakelu järjestettäisiin kilpailuttamalla paikallisia yrittäjiä ja osuuskuntia. Jakelu myös yhdistettäisiin muihin kuljetuksiin ja palveluihin. Riikka Virranta Kesäkauden kasvu mainonnassa taittui Painettujen sanomalehtien kesäkuukaudet kestänyt mediamyynnin kasvu taittui elokuussa. TNS Gallupin mukaan mediamainonta väheni elokuussa 3,6 prosenttia edellisvuoteen verrattuna. Painettujen sanomalehtien pudotus oli yleistä trendiä suurempi: 7,6 prosenttia. Sen sijaan painetut kaupunkilehdet kasvattivat elokuussa mainontaansa 4,7 prosenttia. Riikka Virranta Digimainonnalle yhteinen markkinapaikka Kymmenen suomalaista mediayhtiötä perustavat yhteisen markkinapaikan digimainonnan ostamiseen tänä syksynä. Järjestelmästä voi ostaa verkkokampanjoita entistä automatisoidummin. Digimainonnan ostoprosessi on yhä hyvin manuaalinen. – Kun ostaminen on helpompaa, se nostaa koko Suomen digitaalisen median arvoa, johtaja Johanna Vartiainen Alma Mediasta sanoo. Mukana ovat Sanoma, Alma Media, Otavamedia, Aller Media, Alehdet, MTV, KSF Media, Kaleva365, Improve Media ja Keskisuomalainen Oyj. Riikka Virranta Oikaisu Numerossa 5/16 kerrottiin Facebook-tutkimuksesta, jossa on mukana neljä lehteä. Yksi lehdistä on Koillissanomat eikä Koillis-Savo. Pomo, rakenna uutta! m ed ia no st o lut kirjallisuustiedettä ja kirjoittanut toimittajan uransa alkuaikoina kirja-arvioita. Johtamiseen liittyviä oppaita hän alkoi koluta läpi jo ennen omaa tutkimustaan. Seurin mielestä monella hyvällä johtajalla oma persoona riittää siihen, että pystyy pitämään homman kasassa ja motivoimaan ihmisiä. – Minulla taas esimiestyö ei ole koskaan tullut luonnollisesti. Olen aina joutunut miettimään, miten teen sitä. En ole kokenut, että voisin luottaa persoonani valovoimaisuuteen. Seuri on pohtinut myös sitä, että johtaminen on journalistisissa tehtävissä ollut vähän ylenkatsottu asia. Perinteisesti organisaatioissa ei ole edetty esimiestehtäviin siksi, että joku olisi taitava esimiestyössä vaan Kuka? 36-vuotias Helsingin Sanomien uutispäällikkö. Työskennellyt lehdessä vuodesta 2008 lähtien muun muassa kaupunkitoimituksen varaesimiehenä ja kotimaantoimituksen esimiehenä. Opiskeli vuoden Reuters-instituutissa Helsingin Sanomain Säätiön stipendiaattina. Työskennellyt myös Savon Sanomissa sekä tehnyt freenä juttuja muun muassa Me Naisetja Vauva-lehtiin. Opiskellut kirjallisuustiedettä ja tiedotusoppia. Kotoisin Kuopiosta. Asuu Helsingin Vallilassa vaimonsa ja kolmen lapsensa kanssa. Myös veli Olli Seuri on toimittaja. Puntari > Pakkoruotsi vai valinnaiset kielet? Rakastan ruotsin kieltä. Mutta rakastan vapautta vielä enemmän ja itäsuomalaisena ymmärrän, että ruotsin opiskelu voi turhauttaa. Valinnanvapautta voisi lisätä joillain alueilla. > Erilliset kehittämistiimit vai kehittäminen toimituksissa? Erilliset tiimit toimituksissa. Toimittajilla pitää olla iso rooli alan eteenpäin viemisessä, ja kehittämisen on oltava vahvasti yhteydessä tekemiseen. Kuitenkin kehitykseen keskittyvän tiimin suojana tulisi olla puoliläpäisevä kalvo: ideat ja ihmiset liikkuvat, mutta vanhan tekemisen paineet ja kulttuuri eivät pääse läpi. > Tietovai kaunokirjallisuus? Sekä että! Luen nykyään ehkä enemmän tietokirjallisuutta mutta koen, että mikään ei opeta empatiaa samaan tapaan kuin kaunokirjallisuuden lukeminen. VE SA LA IT IN EN ”Olisi hyväksi, että jengi kiinnostuisi johtamisesta enemmän.” ”Esimerkkejä YouTuben ja Facebookin mielivaltaisesta sensuurija julkaisupolitiikasta ilmenee yhä useammin. Suomalaisten mediayhtiöiden olisi viimein aika ryhtyä yhteistyöhön (--) kotimaisten julkaisualustojen ja foorumeiden perustamiseksi (--).” Sanomalehtien Liitto esittää lehtien jakeluun haja-asutusalueilla yrittäjävetoista mallia. > Lue pidemmät versiot ja lisää uutisia: www.suomenlehdisto.fi UUTISKOOSTE siksi, että hän on menestynyt toimittajana. – Tämä on toiminut tiettyyn pisteeseen asti, kun on tehty sitä samaa kuin ennenkin. Nykyisessä tilanteessa, jossa työnkuvat muuttuvat ja kehittävää työtä tulee koko ajan lisää, se ei kuitenkaan riitä. Olisi hyväksi, että jengi kiinnostuisi johtamisesta enemmän kuin tähän mennessä. SEURILLE OXFORDIN-VUOSI oli tervetullut irtiotto, jollaista hän suosittelee kaikille. Myös henkilökohtaisessa elämässä ehti tapahtua: vanhemmat lapset oppivat puhumaan koulussa sujuvaa englantia, ja lisäksi perheeseen syntyi vauva. Nyt Seurin vapaa-aika menee vuodentakaistakin enemmän median seuraamisen sijaan lapsiin ja arjen pyörittämiseen. Hän sanoo olevansa stipendivuoden jälkeen entistä vakuuttuneempi siitä, ettei hänellä ole hajuakaan, mihin ala on menossa. – En silti koe siitä minkäänlaista ahdistusta – päinvastoin. Noora Autio > Ville Seurin tutkimuksen kuusi ohjetta kehitystyöhön: www.suomenlehdisto.fi. > Tutkimus How to Lead Innovation and Still Keep the Newsroom Working: https://t.co/ a6XxyPsImF. Päätoimittaja Arto Henriksson Loviisan Sanomissa SHUTTERSTOCK
• 10 SuomenLehdistö 6/2016 TAUSTAT Tapa se! Suurimmissa mediataloissa viljellään startupeista tuttua kiivasta kokeilukulttuuria. Siinä ei epäonnistuta vaan opitaan nopeasti ja hylätään toimimattomat ideat – mieluiten heti. Teksti: Riikka Virranta | Kuvat: Vesa Laitinen
• SuomenLehdistö 6 /2016 11 TAUSTAT KSF Mediassa tuotekehitys on kuvattu yhdellä seinällä. ”Tämä on iso organisaatio, emmekä aina ihan tiedä, mitä muut osat tekevät. Tässä se on hyvin visualisoitu”, toimituksen kehityshankkeista vastaava Anna Back (oik.) sanoo. Myös verkkokehittäjä Joakim Ekroos, kehitysjohtaja Sami Kallinen ja talousjohtaja Maria Stocks palaveeraavat seinän edessä.
• TAUSTAT 12 SuomenLehdistö 6/2016 F lou lanseerattiin maaliskuussa 2015. Se oli uudenlainen maksullinen mobiilipalvelu Sanomalta: noin kympillä kuussa asiakas sai luettavakseen yli 20 mediabrändin sisältöjä personoituvana pakettina. Puoli vuotta myöhemmin palvelu lopetettiin, sillä se ei saavuttanut liiketoiminnallisia tavoitteitaan. – Noinhan sen pitääkin mennä, Floun kehityksestä vastannut Tuomas Pättö sanoo nyt. Siis palvelu tuotiin mahdollisimman nopeasti markkinoille ja nähtiin pian realiteetit. Flouta myös kehitettiin alusta asti asiakkaiden kanssa. – En kokenut sitä epäonnistumiseksi. Pikemminkin päinvastoin, sanoisin että opimme nopeasti. Pättö työskentelee nyt omassa startupissaan, mutta aikanaan Sanomalla tavoitteena oli kokeilla paljon ja tappaa kokeilut nopeasti. Aloittaa 50 uutta juttua viidessä vuodessa, joista ehkä viisi jää eloon. Vähän niin kuin peliyhtiö Supercell kehittää jatkuvasti uusia pelejä, joista neljä elää ja menestyy. Eikö sellainen syö valtavasti rahaa? – Siinä maksimoidaan käytetyn rahan tuomat opit, Pättö sanoo. – Enemmän rahaa kuluu perinteiseen kokeilemiseen. Sellaiseen, jossa tehdään vuosien projekti, jonka päätteeksi lanseerataan uutuus yleisölle. Havaitaan, että idea oli väärä, mutta kun siihen on sitouduttu, pidetään tuote vielä kaksi vuotta markkinoilla. Jatkoon vai ei? Samaa kuulee nyt monesta suusta. Suurimmissa suomalaisissa mediataloissa omaksutaan startupeista tuttuja menetelmiä tuotekehityksessä. Osassa ollaan jo pitkällä. Usein uusi kulttuuri kilpistyy yhteen seinään, johon on visualisoitu koko yhtiön tuotekehitys, niin myös KSF Mediassa. Digijohtaja Sami Kallinen puhuu slangin mukaisesti uimaradoista post it -lappuja pursuvan pleksin edessä. Niin sanottuun kanban-seinään on teipattu kullekin tiimille oma ratansa, jolla neonväriset laput eli kehitystoimet uivat ideavaiheesta maaliin – jos selviävät aalloilla hengissä. Tänä syksynä rakennetun seinän edessä pidetään joka toinen viikko palaveri, joka kokoaa asiantuntemusta ympäri organisaation: bisnesosaamista, käyttökokemuksen ja tekniikan tuntemusta... Reilu kymmenen ihmistä, 20 minuuttia ja kaikki seisovat. – Tässä on koko yrityksen koottu viisaus sparraamassa toisiaan, Kallinen sanoo. Ideoita voi kuka tahansa käydä liimaamassa seinään. Kiinnostavimmat otetaan palaverissa pikaiseen pop-upanalyysiin: jatkoon vai ei? Fokus on kuitenkin pidettävä. Uuden strategiansa mukaan KSF Media keskittyy toimitukselliseen materiaaliin ja informaatioon. – Seinä ei ole olennainen vaan keskustelu. Kun pitää lappua kädessä, kysyy oikeita kysymyksiä. Esimerkiksi kysymys kaupallisesta potentiaalista tulee väistämättä esiin. Seinä tuo avoimuutta ja hallittavuutta. Kiireellisiä tehtäviä ei kaadu yllättäen yhden tiimin pöydälle. Kaikki näkevät, mitä on työn alla ja mitä jonossa. Ei tehdä päällekkäistä työtä, ei ajatella siiloissa. Valta sinne missä asiantuntemus Yle sai hiljattain vuoden Lean-teko-palkinnon verkkokehityksen ketterästä johtamisesta. Yksi suuri muutos Ylellä on ollut uusi rahoitusmalli internet-yksikössä. Rahaa ei enää haeta vuosittain yksityiskohtaisilla hankekuvauksilla. Johtoryhmä päättää rahoituksen tason, mutta potti jaetaan internet-päälliköiden kokouksissa – kanban-seinän edessä. – Päätöksenteko on viety sinne, missä asiantuntemus on. Se tuo joustavuutta ja mahdollistaa kehitystyön pienissä sykleissä, Ylellä muutosta johtanut lean-agile enterprise coach Mirette Kangas sanoo. – Ajatusmalli, jossa kaikki hyväksytetään yksityiskohtaisesti, ei mahdollista kokeilukulttuuria. Ei voi kokeilla, jos ensin pitää perustella hyödyt, joita kokeilu tuottaa. Kankaan mukaan uusi kulttuuri vaatii epävarmuuden sietämistä. Hän puhuu myös voimaannuttamisesta. – Jos haluamme tehdä jotain poikkeuksellista, tekemisen kulttuurin pitää olla salliva. Ihmisten pitää kokea, että heidän asiantuntemustaan arvostetaan. Viikon päätteeksi yleisön eteen Kun tehdään startup-metodein, valta on ehkä alempana organisaatiossa, mutta ylintä valtaa käyttää asiakas. Helsingin Sanomien digikehitystiimi siirtyi pari kuukautta sitten viikkosykliin. Maanantaina yksikkö miettii, mikä on sen ydinongelma. Jo perjantaina ratkaisua testataan yleisöllä. – Siinä on monta kertaa tullut kumottua lasikuution sisällä kehitelty idea, Helsingin Sanomien digijohtaja Mikael Liljedahl sanoo. Tiimi yritti esimerkiksi rakentaa Hs.fi:n artikkelisivun loppua niin, että lukija jatkaisi vielä eteenpäin sivustolla. Testaus osoitti nopeasti, että harva tahtoo jutun luettuaan jatkaa mihinkään. Liljedahlin mukaan käyttäjään on yksinkertaista päästä kiinni: halukkaita testaajia löytyy. Helsingin Sanomilla on sosiaalisessa mediassa ryhmiä, joissa kuullaan asiak kaan näkemystä, on kyselytyökaluja ja mahdollisuus raskaampiin tutkimuksiin. Silti nopeimmat reaktiot kerätään juttelemalla ihmisten kanssa kadulla. Se ei ainakaan maksa paljoa. – Pelkään, että Suomen mediassa pähkitään aivan liian paljon oman tiimin kesken asioita. Tällöin on suuri vaara, että vähät resurssit tekevät liiketoiminnan kannalta vähäpätöisiä asioita, Liljedahl sanoo. KSF Median Sami Kallisen mukaan asiakkaan kuuntelu muuttaa johtamista, ainakin jos uusi ajattelu leviää kehitystiimeistä koko organisaatioon. – Perinteinen tapa tehdä kehitystyötä on mielipiteillä johtamista: se kenellä on vahvin näkemys, voittaa. Mutta moderni johtaminen ohjautuu käyttäjäarvon kautta, Kallinen sanoo. Riski pilkkoutuu viikkosyklissä Mutta miten kokonaisen uuden bisnesmallin tai tuotteen kehittäminen onnistuu viikkosyklissä? – Kuluttajien kanssa voi keskustella myös ylätason ideasta, HS:n Liljedahl sanoo. Kokeilut pilkotaan palasiin. Samalla pilkkoutuu riski. Määritellään, mikä on kuluttajalle merkityksellisen palvelun vähimmäistaso, minimum lovable product. Ei hiota kaikkia ominaisuuksia ennen lanseerausta vaan haetaan markkinoilta palautetta varhain. Printin ilmestymispäivien karsiminen jos jokin on uudistus, jota ei kokeilla. Silti KSF Mediassa käytetään ketteriä menetelmiä Västra Nylandin ja Östnylandin muutoksessa: irrotetaan erilaista osaamista parin viikon jaksoksi pohtimaan, miten muutos tehdään. Pienten resurssien hyve Keväällä 2013 Laukaa-Konnevesi-lehti teki paikallislehdeksi jotain poikkeuksellista. Se julkaisi oman mobiilipalvelun, johon toimitus teki uutisia ja videoita. Keskisuomalainen-konsernin visio oli hypätä paikallislehdissä suoraan verkon ilmaisen vaiheen yli maksullisiin digipalveluihin. Noin vuosi lanseerauksesta Juttuluuri lopetettiin. – Pilottiryhmissä saimme hyvää palautetta, mutta kun todellinen testi tehtiin markkinoilla, eivät asiakkaat kaivanneet palvelua, sanoo tuotepäällikkö Jari Suni Keskisuomalainen Oyj:n digitaalisen liiketoiminnan yksiköstä. Lehdissä vaihdettiin suuntaa. Maksullisuudesta pidetään kiinni mutta paikallislehtien digitarjonta on nyt osa maakunnallista Ksml.fi:tä. Sunin mukaan Keskisuomalainen Oyj:ssä ei epäonnistumisen hetkellä poksauteta auki samppanjapulloa niin kuin joissakin startupeissa. – Meillä on sen verran vähän resursseja, että on mietittävä tarkkaan, mitä kokeillaan. Mutta pitäisi kokeilla nopeammin ja saada opit käyttöön. Joissakin tapauksissa se on ainoa, mitä jää käteen, Suni sanoo. Hello Hobbyn -yritystään rakentava Tuomas Pättö näkee, että tavallaan pienet lehdet ovat valmiiksi lähempänä ketterän kokeilemisen kulttuuria. – Maakuntalehdillä voi olla yhtä lailla rajalliset resurssit kuin startupeilla, vaikkapa vain yksi tai kaksi henkeä tekemässä ja rahoitus puoleksi vuodeksi. On elinehto olla tehokas, Pättö sanoo. ” Mediassa pähkitään aivan liian paljon oman tiimin kesken.” Sami Kallisen mukaan digikehitystiimi keskittyy KSF Mediassa yhteen asiaan viikon tai kaksi kerrallaan. Huomion vaihtaminen aiheesta toiseen vie aikaa ja syö tehokkuutta.
• TAUSTAT SuomenLehdistö 6/2016 13 – Pienet lehdet voisivat kumppanoitua aktiivisemmin, hän lisää. Eivät isotkaan pärjää yksin. Esimerkiksi Amazonin perustajan Jezz Bezosin omistuksessa kulttuurinsa muuttanut Washington Post luo kiivaasti kumppanuuksia muun muassa ohjelmistoyritysten kanssa. Koska tapetaan? Mistä tietää, milloin kokeilu pitää lopettaa? Ainakin täytyy määritellä tavoitteet ja mittarit. – Jos ne jäävät määrittämättä, tulee helposti ikuinen kokeilu. Sekin on koettu, HS:n Mikael Liljedahl sanoo. Liljedahlin mukaa sisään tuleva raha on aluksi harvoin hyvä mittari. Usein Helsingin Sanomissa katsotaan alkuun esimerkiksi käyttäjämääriä, asiakkaiden uskollisuutta, sivustolla vietettyä aikaa tai sitä, miten ilmainen kokeilujakso kiinnostaa. Ylen Mirette Kankaan mukaan lopettamispäätöksessä auttaa datan lisäksi se, että yrityksellä on kirkas visio. Täytyy verkostoitua ja olla perillä siitä, miten toimintaympäristö muuttuu ja digitalisoituu – eikä vain media-ala vaan myös pankkisektori tai vaikka kaupan ala. – Ilman näkemyksellisyyttä katsotaan vain jälkijunassa, miten asiat menivät, Kangas sanoo. ? Ylen ja HS:n lukuisat verkkobrändit Helsingin Sanomat panosti aiemmin alasivustoihin. Lehti muun muassa brändäsi matkailusisältönsä verkossa, mikä osoittautui kalliiksi virheeksi. Matkailusisältöjen markkinat verkossa oli jo jaettu. Myös Yle.fi:ssä on karsittu merkittävästi erillisiä ohjelmasivustoja ja sijoitettu ne Yle Areenaan, josta ne on helpompi löytää. Juttuluuri Paikallislehti Laukaa-Konneveden uutisiin keskittyvä, maksullinen mobiilipalvelu ei markkinoinnista huolimatta löytänyt asiakkaita. Toimitus ei pystynyt tuottamaan päivittäin riittävästi sisältöä itsenäiseen digipalveluun. Nyt Laukaa-Konnevesi on verkossa osa maakuntalehti Keskisuomalaisen Ksml.fi-sivustoa. Lukija saa maksua vastaan enemmän alueensa uutisia. Sivut lukijoiden sisällöistä Viitasaaren Seutu kokeili verkkopalvelua, jonka sisältö oli lukijoiden tuottamaa: blogeja, keskusteluja, kuvia, omia ilmoituksia... Ihmiset olivat innokkaita osallistumaan, mutta mediamyynnin oli vaikea kaupallistaa sivustoa, jonka kävijämäärä jäi pieneksi. Keskisuomalainen Oyj kokeilee myös lukijoiden sisällöissä nyt maakunnallista ratkaisua, koko Keski-Suomen blogipalvelua Stoori.fi. Sanoman Flou Uudenlainen mobiilipalvelu kokosi Sanoman ja muutaman muun kustantajan lehtien lähes kaiken sisällön. Personoituva palvelu olisi kuitenkin kaivannut vieläkin enemmän sisältöä: kuluttajat ihmettelivät, miksei samassa ole kaikki lehdet. Kympin kuussa maksanut Flou sai hyvää palautetta median heavy-usereilta mutta uhkasi jäädä pienen piirin palveluksi. HBL Kväll erillisenä tuotteena HBL:n verkkoon tekemä, näköislehteä muistuttava iltapäiväpainos oli hankala löytää, eikä se ollut erillisenä tuotteena riittävän kattava. Nyt HBL Kväll on osa maksullista HBL365-sovellusta, jossa ilmestyy myös digiversio aamun lehdestä. HBL+ KSF Median ruotsinkielisten lehtien sisällöistä koottu, viikoittainen tablettijulkaisu keräsi vaatimattoman yleisön. Tuote olisi vaatinut enemmän markkinointia. HBL+ saattoi myös olla edellä aikaansa: lukijakunta oli ja on yhä vielä kiinni paperilehdessä. Mitä näistä opittiin? ” Pitäisi kokeilla nopeasti ja saada opit käyttöön. Joissakin tapauksissa se on ainoa, mitä jää.”
• 14 SuomenLehdistö 6/2016 Hyöty irti datasta Allerin Rikastamo myy tarkkoja kohderyhmiä myös kilpaileville medioille. Palvelu on päässyt jo yhteistyöhön Googlen kanssa. TYYPILLINEN TILANNE: Kun olet varannut netissä lennon ja hotellin, niitä kauppaavat mainokset vainoavat sen jälkeen joka kanavassa. Ja mietit, että minähän tilasin nämä jo. Allerin Rikastamo toimii toisin. Se on yksilöllisiä kohderyhmiä asiakasyrityksille tarjoava palvelu, joka haluaa olla askeleen edellä ja tunnistaa ostoaikeet jo hyvin varhaisessa vaiheessa. – Kun henkilö vasta lukee muiden kokemuksia matkakohteesta, hänelle vinkataan ostomahdollisuutta, sanoo Allerin digitaalisista innovaatioista vastaava johtaja Laura Avonius. Avoniuksen mukaan Rikastamon avulla mainostajalla on mahdollisuus lähestyä kuluttajia olennaisella ja ajankohtaisella viestillä ärsyttävän pommituksen sijaan. Rikastamo ei esimerkiksi oleta, että kaikki tietyn ikäiset naiset olisivat kiinnostuneita lasten hankinnasta, vaan se ymmärtää ihmisten elämänpolkujen moninaisuuden. 25–40-vuotiaista naisista muodostuu useita erilaisia kohderyhmiä. Helmikuussa lanseerattu Rikastamo lupaakin mainostajien käyttöön Suomen tarkimmat kohderyhmät. Poikkeuksellista on, että Aller myy kohdennusdataa myös kilpailevien medioiden sivuilla hyödynnettäväksi eikä rajoita käyttöä omiin medioihinsa. Onlineja offline-data yhdistyvät Miten tarkka kohdentaminen sitten on mahdollista? Laura Avonius ja Allerin online-mainonnan ratkaisuista vastaava Sini Kervinen kertovat, että kaikki perustuu hyvin suureen data-aineistoon ja erityyppisten tietojen yhdistämiseen. Rikastamo muodostuu mittavasta onlineja offline-datasta. Kohderyhmien muodostamiseen käytetään lehtien tilaajarekistereistä saatavia tietoja, kyselytutkimuksin kerättyä aineistoa ja verkkopalveluista, kuten Allerin omistamasta Suomi24:stä, kertyvää käyttäytymisdataa. Tilaajarekisteristä löytyvät muun muassa iän ja asuinpaikan kaltaiset faktat sekä tieto siitä, kannattaako kohderyhmää lähestyä esimerkiksi puhelimitse vai netin kautta. Allerilla on useita yhteistyökumppaneita, joiden tuottamaa dataa se yhdistää omaansa. Yksi kumppaTeksti: Noora Autio Kuvat: Vesa Laitinen TAUSTAT: NÄIN ME TEEMME
• SuomenLehdistö 6/2016 15 TAUSTAT Hyöty irti datasta nin tuottama datakokonaisuus on Kotimaa-konsernin Ihminen360°, joka on kyselytutkimuksen pohjalta tehty laaja segmentointi suomalaisten arvoista, asenteista, motiiveista ja tarpeista. Online-puolelta taas saadaan selville elämäntilanne. – Näemme, seurataanko tietyllä selaimella esimerkiksi ensimmäisen lapsen syntymään vai kavereiden kanssa tehtävään Thaimaan-matkaan liittyviä keskusteluja. Tai että tietyllä selaimella on jo pidempään luettu ihottumaa käsitteleviä keskusteluja, mutta nyt sen käyttäjä on erityisen kiinnostunut oman lapsen lukion aloitukseen liittyvistä aiheista, Kervinen sanoo. Vahvuuksien päälle uutta liiketoimintaa Rikastamo on osa Allerin strategiaa laajentua mediatalosta markkinointija datapalveluita tarjoavaksi yhtiöksi. VERKKOON TARVITAAN nopean tiedon ohella pitkiä, elämyksellisiä tarinoita. Niiden tekeminen vain tapaa olla kallista ja tuotto epävarmaa. Vaaka kallistuu helposti toiseen suuntaan. Pitkän verkkojutun ihanteena on intensiivinen, täyteläinen lukukokemus. Tutkijat David Dowling ja Travis Vogan ovat keksineet käsitteen ”cognitive container”, joka voisi kääntyä vaikkapa kognitiiviseksi koteloksi. Sellainen syntyy, kun digitaalinen juttu rakennetaan niin, että se keskittää lukijan huomion vastaanpanemattomasti itseensä. Kognitiivinen kotelo muodostuu luontevasti natiivisovelluksessa, joka on jo itsessään kuin kotelo tai tasku; kuvake, jota täpätessään lukija siirtyy konkreettisesti rajattuun tilaan. Kuitenkin esimerkiksi The Atavist, yksi digitaalisen tarinallisen journalismin uranuurtajista, hylkäsi natiivisovelluksen jo vuosi sitten ja siirtyi HTML5-verkkosovellukseen. HTML5-kerronnassa käytetyt koteloinnin keinot lainataan pitkälti elokuvan maailmasta. The Washington Postin juttu After the Storm käy hyvästä esimerkistä. Videot, verhoefektit ja visuaalisuus vievät jutun kauas tekstistä. Sitä ei siis lueta, muttei sitä oikein katsotakaan. Ehkä se koetaan? SUURISSA SUOMALAISISSA medioissa kognitiivista kotelointia näkee harvemmin. Joskus lukija voi törmätä siihen ihan sattumalta. Jos Kotiliettä lukee mobiililaitteella näyttö vaakasuorassa, reunoilla on kirjavaa sälää: mainoksia ja lehden omaa sisältöä. Jokainen ylimääräinen palanen kilpailee lukijan huomiosta ja luo särön koteloon. Jos näytön sattuu kääntämään pystyyn, sivupalstat katoavat ja huomio keskittyy varmemmin juttuun. Sivun pyhittäminen pelkälle jutulle on luksusta, johon harvalla medialla on varaa. Mainonnankin voi silti toteuttaa monella tavalla: lukuisten pienten bannereiden sijaan sivulle voisi asettaa muutamia suurempia mainoksia, joiden ulkoasu on linjassa kokonaisuuden kanssa. Näyttävä, imevä juttu voi myös tuottaa välillistä hyötyä, jos se houkuttelee lukijoita lehden pääsivulle ja johtaa uusiin tilauksiin. Näin kerrotaan käyneen esimerkiksi The New York Timesin Snow Fall -jutulle, joka päätettiin laittaa alusta alkaen avoimeen jakoon. MITÄ KAUEMMAS tekstilähtöisyydestä jutussa lähdetään, sitä enemmän se vaatii moniammatillista osaamista. After the Storm -juttu syntyi yhteistyössä amerikkalaisen julkisen palvelun televisioyhtiön NPR:n Independent Lensin kanssa. Krediteissä mainitaan 19 henkilöä nimeltä. Suomalaisen maakuntalehden tähtäimen ei tarvitse olla yhtä korkealla, mutta yritystä voisi olla nykyistä enemmän. Kovin usein esimerkiksi toimittaja ja valokuvaaja tekevät työtä näennäisesti yhdessä, mutta kuitenkin erillään. Syyksi sanotaan usein toisen ammattikunnan kunnioitus: kukin pysyköön tontillaan. Tästä lähtökohdasta on vaikea kehittää yhteistä uutta. Suurinta toisen ammattitaidon kunnioitusta osoittaa valmius luopua omasta auktoriteettiasemastaan ja antaa oma työprosessinsa yhteiseen pöytään muovailuvahaksi. Muuten käy pahimmillaan niin, että juttuun syntyy kyllä koteloita, mutta kullekin tekijälle omansa. ? Maria Lassila-Merisalo on journalistisen kirjoittamisen dosentti ja työskentelee projektipäällikkönä Hämeen ammattikorkeakoulussa. m ed ia nk en tä t ” Suurinta toisen ammattitaidon kunnioitusta osoittaa valmius luopua omasta auktoriteettiasemastaan ja antaa oma työprosessinsa yhteiseen pöytään muovailuvahaksi.” Koteloituja juttuja ” Kun henkilö vasta lukee kokemuksia matkakohteesta, hänelle vinkataan ostomahdollisuutta.” > Jatkuu seuraavalla sivulla. Sini Kervinen (vas.) ja Laura Avonius kertovat, että Rikastamo ei olisi mahdollinen ilman mittavia tietokantoja ja niiden yhdistämistä. Palvelu lanseerattiin ikään kuin startupina yrityksen sisällä.
• 16 SuomenLehdistö 6/2016 TAUSTAT: NÄIN ME TEEMME Vinkit Näin syntyy innovaatio 1. KOKEILE ROHKEASTI Lähde ketterästi kokeilemaan, tutki käytettävissä olevaa dataa ja hylkää toimimattomat ideat. Isoja investointeja ja tarkkoja suunnitelmia ei alussa tarvita. 2. ÄLÄ KOSKAAN OLETA Unohda ennakko-oletukset. Ainoastaan testaamalla, tekemällä ja optimoimalla pystyy tekemään tuloksia. 3. HANKI KUMPPANEITA Kerää ideoita ja toiveita asiakkailta. Valitse hyvät kumppanit teknologiaan ja tietojen keräämiseen. (Allerin kumppaneita Rikastamossa ovat Kotimaa, IRO Research ja Taloustutkimus sekä teknologiassa Leiki, Bigdatapump ja Nugg.ad. 4. OLE NÖYRÄ Tiimin pitää puhaltaa yhteen hiileen ja kyetä nopeisiin päätöksiin. Tiimissä ei voi olla ”isoegoisia” jäseniä. – Rakennamme vahvuuksiemme päälle uutta toimintaa. Meillä on vankkaa osaamista kuluttajamyynnistä ja markkinoinnista ja valtava määrä kuluttajasuhteita. Olemme tehneet myös hyviä yritysostoja, kuten Suomi24 ja Dingle, Avonius sanoo. Allerin veto valjastaa suurimman liiketoimintansa eli lehtien myynnin tilaajakanta uuteen kaupalliseen käyttöön oli iso päätös, jollaista harva on uskaltanut tehdä. – Monet mediatalot arastelevat myös mediariippumattoman käyttäjädatan hyödyntämistä. Me ajattelemme kuitenkin, että datalla on elinkaarensa ja se vanhenee. Jos sitä on mahdollista käyttää tehokkaasti nyt, miksi odotella? Kervinen kysyy. Avoniuksen ja Kervisen mielestä media-alalla tarvitaan juuri rohkeutta. – Hirveän harvoin voitokas innovaatio tulee toimialan sisältä. Todennäköisemmin jokin startup, jolla ei ole mitään menetettävää, pyyhkäisee alan matalaksi. On parempi tehdä itse uusia rohkeita lähtöjä kuin pitää kiinni vanhasta ja sulaa pois, Avonius sanoo. Kiinnostus herännyt maailmalla Rikastamo syntyikin ikään kuin startupina yrityksen sisällä. Erilaisia tapoja hyödyntää mittavaa datakantaa pyöriteltiin noin 1,5 vuotta. Kun Rikastamon periaate oli valittu, varsinainen tuotekehitys kesti muutaman kuukauden. Mukana kehitystyössä oli 5–6 henkilöä mediatalon eri osastoilta. Tiimi toimi hyvin: siinä oli lupa ideoida ja innovoida vapaasti ja myös epäonnistua. Kukaan ei jäänyt junnaamaan tietylle polulle, vaan toimimattomat ideat hylättiin nopeasti ja mentiin eteenpäin. – Pienuus on ollut myös valttimme. Helposti isoissa taloissa tulee mukaan byrokratiaa ja syntyy erilaisia siiloja, Avonius sanoo. Sini Kervisen mukaan mainostajat ovat olleet erittäin tyytyväisiä saatuihin tuloksiin ja solmittavat sopimukset ovat kooltaan merkittäviä. Vaikka Aller on kansainvälinen yritys, Rikastamo on ollut puhtaasti Suomen projekti. Kiinnostava avaus ja nopea toteutus ovat tosin jo herättäneet kiinnostusta muissakin maissa. Rikastamon data on päässyt mukaan Googlen ohjelmallisen ostamisen työkaluun, jossa sitä myydään kampanjoiden vaihtoehtoisena lisäkohdennuskriteerinä. – Suomalainen mediatalo hyppäsi myymään dataa suurten datajättien rinnalle, Kervinen iloitsee. Avoniuksen mukaan vierailulla Googlen pääkonttorissa heille kerrottiin, että maailmalla on vain kourallinen Rikastamon kaltaisia palveluja, jotka kauppaavat dataa oman yrityksen ulkopuolelle. – Siitä tuli ihan kylmät väreet! Yksityisyyden suoja on tärkeä Avonius ja Kervinen puhuvat datan keruun yhteydessä selaimista ja kohderyhmistä, eivät henkilöistä. Vaikka yksittäisestä ihmisestä saadaankin Rikastamon menetelmällä runsaasti erilaista tietoa, tunnistettavuus häivytetään varhaisessa vaiheessa. Eri tiedot säilytetään eri paikoissa ja yhdistetään anonyymeinä. – Yksityisyyden suoja on erittäin tärkeä asia. Sen takia emme koskaan pääse 100-prosenttiseen kohdentamiseen. Emme voi sanoa mainostajalle, että Laura Avonius on lähdössä Mallorcalle – ottakaa häneen yhteyttä. Voimme kuitenkin sanoa, että erittäin suurella todennäköisyydellä tämä selain kuuluu tiettyyn kohderyhmään, Avonius valaisee. Selainten käyttäytymistä seurataan mainostaja-asiakkaan verkkosivustolle asennettavalla ohjelmalla. Kun nähdään, että jokin selain reagoi sivustolla toivotulla tavalla, etsitään vastaavantyyppisiä selaimia. Tavoitteena on, että oikea mainos löytää oikean selaimen. Kohdentamisessa on riskinsä Tarkkaan kohdentamiseen pyrkiminen on markkinoinnin arkipäivää. Tavoitetta on kuitenkin myös kritisoitu sillä perusteella, että lopulta mainostajan pitäisi saavuttaa suuria massoja. Avonius ja Kervinen tunnistavat ristiriidan. – Voihan Rikastamossakin käydä niin, että teemme liian tiukan kohderyhmän. Siksi meillä on mainostajille tulostakuu, jonka sovimme yhdessä. Kampanja vaatii päivittäistä seuraamista ja optimointia. Keskitymme niihin toimenpiteisiin, jotka tuovat asiakkaalle parhaita tuloksia, Avonius sanoo. – Pelkkä kohdentamisen teknologia ei riitä, vaan tarvitaan aina myös ihmistä: kokemusta ja analysointia, Kervinen jatkaa. Kervisen mukaan mainonta on parhaimmillaan kuin hyvä ystävä. Se tukee hienovaraisesti päätöksenteossa mutta ei ole pakottava tai ärsyttävä. ? ” Suomalainen mediatalo hyppäsi myymään dataa suurten datajättien rinnalle.” Laura Avonius (vas.) ja Sini Kervinen ovat ilahtuneita ulkomailta tulleesta kiinnostuksesta. Rikastamon data on päässyt mukaan Googlen ohjelmallisen ostamisen työkaluun, jossa sitä myydään kampanjoiden vaihtoehtoisena lisäkohdennuskriteerinä. Googlen mukaan maailmalla on vain kourallinen Rikastamon kaltaisia palveluja, jotka kauppaavat dataa oman yrityksen ulkopuolelle. ALLER Kohderyhmiä rakennetaan online-analytiikalla yhdistämällä verkon käyttäjien erilaisia kiinnostuksen kohteita.
• SuomenLehdistö 6/2016 17 LÄHESTYVÄT PRESIDENTINVAALIT ovat synnyttäneet Yhdysvalloissa uudenlaisen järjestelyn vaaliuutisointiin. Vaalitapahtumia seuraava verkosto ruokkii uutisvihjeillä tiedotusvälineitä. Verkkomaisessa uutisseurannassa on mukana verkkoon syntyneitä uusia uutismedioita ja kansalaisjärjestöjä, ja tilaa on myös aktiivisille kansalaisille. Electionland-hankkeen alulle panija on ProPublica, alun perin verkkojulkaisuksi perustettu politiikkaan keskittyvä uutismedia. Projekti paneutuu erityisesti vaalipäivän äänestysongelmiin. Tapahtumien seurannassa käytetään hyväksi sosiaalista mediaa, kuten Googlen trendihakua, Twitteriä ja Facebookia. Niiden kautta seurataan esimerkiksi äänestäjien kommentteja äänestykseen liittyvistä pulmista. Hankkeelle perustetaan vaalien aikaan pop up -toimitus. Siinä ProPublican toimittajien ohjaamat New Yorkin City Universityn journalistiikan opiskelijat tarkistavat tiedot. Pätevät vinkit välitetään paikallisille tiedotusvälineille, jotka tietenkin itse harkitsevat uutisoinnin. Projekti saa tietoja myös lakimiesjärjestöltä, joka seuraa hankkeessaan äänioikeuden toteutumisen mahdollisia esteitä. Electionland-hankkeen rinnalla ProPublica organisoi vaaleihin liittyen myös taustoittavan Election Data Bot -projektin. Sen on tarkoitus auttaa toimittajia – tai ketä tahansa – seuraamaan vaalikampanjan rahoitusta, poliitikkojen äänestyskäyttäytymistä kongressissa tai vaikkapa tietoja tuoreimmista kannatuskyselyistä. Yhteistyökumppanina tässäkin on Google. MOLEMMAT HANKKEET on mahdollistanut tietenkin se, että verkossa on yhä enemmän sekä ajantasaista tietoa uutisaiheista, tässä tapauksessa vaaleista, että uutisaihetta taustoittavia digitaalisia ja julkisia tietokantoja. Äänestystapahtumien seurannassa avainasemassa on sosiaalinen media ja sitä kautta kerättävät ja jalostettavat viestit. Vaalien taustoituksessa hyödynnetään datajournalistiseen tapaan sekä viranomaisten että tutkimuslaitosten keräämiä ja verkossa julkaisemia aineistoja. KUMMATKIN HANKKEET epäilemättä hyödyttävät laajalti uutismediaa. Halukkaat voivat tilata palveluista hälytyksiä kiinnostuksenkohteistaan. Verkkoja datateknologian ohella tällaisen uutisten uuden ekosysteemin on mahdollistanut oivallus ja verkottuminen. ProPublica on koonnut yhteen eri alojen osaamista tavalla, jonka periaatteessa mikä tahansa toimitus olisi voinut tehdä mutta johon ehkä juuri uudella medialla oli ennakkoluulottomuutta lähteä. Hienointa hankkeessa lienee, että sen anti on vapaasti kaikkien käytettävissä. ? Oivallus ja verkottuminen loivat uutta vaaliuutisointia Verdens Gang ainoa palkittu Pohjoismaista NORJALAISEN VERDENS GANGIN maine pohjoismaisen verkkojournalismin edelläkävijänä sai taas vahvistusta, kun lehden reportaasi lapsipornon käyttäjistä palkittiin. VG:n juttu Downloaders voitti Online News Awards -kilpailun keskikokoisten medioiden featuresarjan. Juttu on julkaistu sekä norjaksi että englanniksi. Muita medioita Pohjoismaista ei palkittu. VG:n juttukokonaisuus perustuu suuritöiseen data-analyysin, jossa jäljitettiin netistä lapsipornoa ladanneita henkilöitä, identifioitiin kymmeniä ja kohdattiin heidät. Tuloksena on monipuolinen verkkojuttu, jonka tuotannossa tietotekninen osaaminen yhdistyi perinteiseen journalistiseen työhön. Jutun yhteydessä kerrotaan, miten se syntyi. ONA-palkittujen yleispalkinnon suurten sarjassa jakoivat Al Jazeera ja New Tork Times. Uutiset yhä useammin verkosta ja mobiilisti PEW-TUTKIMUSKESKUKSEN mukaan yhdysvaltalaiset nuoret ovat kutakuinkin hylänneet painetut lehdet uutislähteinään. Alle kolmekymppisistä vain viisi prosenttia mainitsi painetut lehdet, kun kysyttiin, mistä henkilö usein löytää uutisensa. Yli 65-vuotiaiden keskuudessa luku oli 48. Ylipäänsä verkosta lukee uutisia noin 40 prosenttia yhdysvaltalaisista ja painetuista lehdistä vain viidennes. Televisio on silti USA:ssa ykkönen uutislähteenä. Sen mainitsi lähes 60 prosenttia Pew’n kyselyyn osallistuneista. Uutisten seuraaminen mobiilivälineillä on lisääntynyt parin viime vuoden aikana. Nyt runsas 70 prosenttia aikuisista lukee uutisia mobiilisti. Silti uutisten seuraaminen kannettavilla ja pöytätietokoneilla on pysynyt vakaana: noin 80 prosenttia aikuista sanoo käyttävänsä näitä laitteita uutisten seuraamiseen. Uutisten seuraaminen somen kautta vähäistä EUROOPASSA NETINKÄYTTÄJÄT hakeutuvat uutisten äärelle useimmiten tiedotusvälineen oman verkkosivun tai -sovelluksen kautta. EU:n Eurobarometer-kyselyn mukaan yli 40 prosenttia vastaajista käyttää uutisten seuraamiseen näitä kanavia. Sosiaalisen median kautta uutisia seuraa vain runsas viidennes kyselyyn vastanneista, kerrotaan TNS:n 28 maassa tekemän kyselyn raportissa. Maakohtaiset erot ovat Euroopassa suuret. Esimerkiksi Suomessa, Ruotsissa ja Virossa medioiden omat sivut ovat suosittuja, kun taas vaikkapa Latviassa ja Slovakiassa somea käytetään yleisesti uutiskulutukseen. Pew-tutkimuskeskuksen raportin mukaan Yhdysvalloissa yli 60 prosenttia sosiaalisen median käyttäjistä seuraa niiden kautta myös uutisia. Eurobarometerin mukaan verkon sisällöistä uutiset ovat suositumpia kuin musiikki, kuvat tai elokuvat ja televisio-ohjelmat. Kirjoittaja Ari Heinonen on dosentti ja tiedotusopin lehtori Tampereen yliopistossa. ari.a.heinonen@ uta.fi Klikkaukset ve rk on si lm ä ProPublica on koonnut yhteen eri alojen osaamista tavalla, jonka periaatteessa mikä tahansa toimitus olisi voinut tehdä mutta johon uudella medialla oli rohkeutta. Uudenlainen yhteistyö tuottaa Yhdysvalloissa uutisia ja taustoja presidentinvaaleista sekä hyödyntää sosiaalista mediaa ja avointa dataa. Perinteiset tiedotusvälineet saavat sivustolta vinkkejä omiin aiheisiinsa. > Katso linkit Verkonsilmän juttujen lähteille: suomenlehdisto.fi/ kategoriat/ verkonsilma Electionland on verkkojulkaisu ProPublican alulle panema projekti, joka seuraa Yhdysvaltojen vaalien tapahtumia. PALSTAT
• 18 SuomenLehdistö 6/2016 PALSTAT POLIITTISET PÄÄTÖKSET valmistellaan edelleen valiokunnissa mediajulkisuuden ulottumattomissa. Sopimukset neuvotellaan usein pienessä piirissä. Keskeneräisille asioille ei haluta julkisuutta, koska sen pelätään lukkiuttavan neuvotteluasemat ja haittaavan konsensuksen syntymistä. Poliitikot taiteilevat koko ajan kahden eri todellisuuden välillä: mediassa toteutettavan, ääniä kalastelevan, symbolisen politiikan ja todellisen päätöksenteon välillä. Kahden eri tason ylläpitämistä helpottavat erilaiset aikasyklit. Julkisuuden valokeila kestää yleensä päiviä tai viikkoja, kun taas päätöksenteon prosessit voivat kestää vuosia. Juho Vesan artikkeliväitöskirja kertoo kiinnostavasti poliitikkojen näkemyksen siitä, miten voimakkaasti he kokevat median vaikuttavan oman päätöksenteon agendaansa. Kansanedustajien enemmistön mielestä uutismedia vaikuttaa enemmän julkiseen keskusteluun kuin valtioneuvoston ja eduskunnan tekemiin päätöksiin. Vuosina 2013–2014 tehdyn kyselyn mukaan vain viidennes kansanedustajista koki, että valiokunnissa reagoidaan usein tai erittäin usein median esille nostamiin asioihin. Sen sijaan 90 prosenttia oli sitä mieltä, että eduskunnan kyselytunnilla kiinnitetään usein tai erittäin usein huomiota johonkin asiaan siksi, että se on pinnalla uutismediassa. Kyselyyn vastasi 96 kansanedustajaa. KANSALAISYHTEISKUNNAN HENKEEN kuuluu vahvistunut avoimuusvaatimus. Uuden avoimuuden normin myötä päätöksenteolta odotetaan aiempaa suurempaa läpinäkyvyyttä. Julkisuuspaineissa suomalaiset päättäjät, eli poliitikot, virkamiehet ja etujärjestöt, ovat joutuneet kehittämään uudenlaisia julkisuusstrategioita, joista osaa voi pitää näennäisavoimuutena. Asioiden valmistelusta voidaan tiedottaa aktiivisesti, mutta niin yleisellä tasolla, että julkista keskustelua ei pääse konkretian puuttumisen vuoksi syntymään. Tiedottamisen sumuverhon taakse voidaan taitavasti häivyttää olennaisia asioita ja turvata näin valmistelun työrauha. Toinen väitöskirjan esiin nostama tiedotusstrategia on virkamiesten hyödyntäminen syntipukkeina. Erityisesti valtiovarainministeriön virkamiehet ovat kunnostautuneet siinä, että he kertovat julkisuudessa ikävät uutiset esimerkiksi valtiontaloudesta ja perustelevat päätöstarvetta, kuten Raimo Sailas teki. Virkamiehet tekevät vaikeiden päätösten tekemisen poliitikoille helpommaksi ottamalla julkisuudessa syytökset omille niskoilleen, vaikka päätöksillä on johtavien poliitikkojen tuki. Tutkimushaastattelut viittaavat siihen, että kyseessä on usein tietoinen strategia. Koska menettely piilottaa poliitikkojen roolin, se saa virkamiesten vallan näyttämään todellisuutta suuremmalta. VAPAA JA RIIPPUMATON media on demokratian toimimisen perusedellytys. Maailmassa ei ole demokraattisesti toimivia yhteiskuntia, joissa ei olisi sananvapautta ja toimivaa journalismia. Kansalaisten on mahdotonta tehdä äänestyspäätöksiä, ellei ole saatavilla totuudenmukaista tietoa poliitikkojen ja yhteiskunnan toiminnasta. On todennäköistä, että avoimuuden paineet kasvavat poliittisessa päätöksenteossa. Poliittiset toimijat avaavat läpinäkyvyyden hengessä kalentereitaan ja ajatuksiaan sosiaalisessa mediassa Alexander Stubbin tapaan. Myönteinen tiedottaminen lisääntyy myös valtionhallinnon suunnasta. Poliittisten toimijoiden viestinnän lisääntyessä voidaan kysyä, miksi sosiaalisen median aikakaudella tarvitaan päättäjien ja yleisön väliin toimittajia? Vesan väitöskirja vahvistaa omalta osaltaan, että toimittajia tarvitaan edelleen varmistamaan, että avoimuus säilyy riittävänä myös pintatason alapuolella ja että päätöksiin vaikuttavaan julkiseen keskusteluun nousevat kaikkein olennaisimmat, myös negatiiviset kysymykset. Keskisuomalainen-konsernin lehtien sekä Etelä-Suomen Sanomien ja Karjalaisen yhteistoimituksen politiikan ja talouden toimittaja Matti Pietiläinen, tutkimuksen mukaan media vaikuttaa siihen, mitä poliitikot puhuvat, mutta sen vaikutus todellisiin päätöksiin on vähäinen. Oletko samaa mieltä? – Pintapolitiikan uutisointi vaikuttaa poliitikkojen retoriikkaan varmasti enemmän kuin varsinaiseen päätöksentekoon. Toisaalta on sellaisiakin tapauksia, joissa asioiden pitkäjänteinen esillä pitäminen mediassa ja syvällinen journalistinen työ ovat vaikuttaneet päätöksiin. Tästä tuoreena esimerkkinä on hallintarekisteriasian valmistelu. Miten politiikan toimittajat voisivat nykyistä paremmin päästä pintapolitiikan sijaan kiinni koviin ytimiin? – Tekemällä nykyistä enemmän jalkatyötä ja varsinkin istumatyötä. Hyvät kontaktit ovat tärkeitä, mutta vielä tärkeämpää olisi lukea enemmän ja tarkemmin asiakirjoja, raportteja ja muistioita. Kun jaksaa lukea, ajatella ja keskustella asioista tietävien kanssa, kuumia uutisia löytyy usein julkisistakin lähteistä, vaikkapa sivulauseista. Uutisvoitot tulevat useammin arkisella puurtamisella kuin varsinaisilla vuodoilla. – Mitä enemmän julkisuudessa on pintahöttöä, sitä hankalampaa varsinaisen pihvin etsintään keskittyminen on. Poliitikot selittävät symbolisen politiikan ja päätöksenteon eroa sillä, että julkisuus keskittyy yhteen asiaan päiviä, mutta asioiden valmistelu voi viedä vuosia. Pitäisikö median pidentää seurantaa? – Journalistien perustehtävä on uutisoitavien asioiden seuraaminen loppuun asti, ja siinä on varmasti aina parantamisen varaa. – Yhteiskunnassa eletään lähes kaikessa yhä nopeammissa sykleissä, mikä näkyy väistämättä päätöksenteon seurannassa. Mediaympäristön ja sosiaalisen median vaikutus vie huomiota aina uusiin asioihin. Tulee kilpailevia kohuja ja uutta puuttumisen tarvetta, joten esimerkiksi hitaammin etenevän lainsäädäntötyön seuraaminen voi kärsiä. Kaikkien mahdollisten asioiden seuraaminen koko ajan on mahdotonta. Poliitikot perustelevat, että keskeneräisistä päätöksistä ei haluta kertoa julkisuuteen, koska se lukkiuttaa neuvotteluasemia ja estää pahimmillaan konsensuksen syntymisen. Hyväksytkö perustelun? – Ymmärrän, että esimerkiksi kansalliseen turvallisuuteen liittyviä asioita ei voi aina avata. Kuitenkin päätettäessä tavallisten ihmisten elämään liittyvistä kysymyksistä on demokratian kannalta kestämätön ajatus, että niistä voisi keskustella julkisuudessa vasta, kun on liian myöhäistä. – Rohkaisen poliitikkoja avoimuuteen. Kun keskeneräiset asiat koeponnistetaan julkisuudessa etukäteen, ei tarvitse myöhemmin harmitella ja paikkailla, kuten valitettavan usein käy. Avoimuus ohjaisi myös asioiden kokonaisvaltaisempaan käsittelyyn ensimmäisistä uutisista lähtien, toisin kuin vuodot. ? te or ia & kä yt än tö Teoria väittää: Media vaikuttaa siihen, mitä poliitikot puhuvat, mutta vain vähän siihen, mitä he tekevät. Poliittisen päätöksenteon kova ydin pyritään edelleen suojaamaan julkisuudelta. Käytäntö vastaa: Pintapolitiikan raportoinnin sijaan toimittajien pitäisi keskittyä löytämään asioiden ytimiä. Se vaatii jalkaja istumatyötä. Median valta näkyy puheissa Tutkija: Juho Vesa. Tutkimus: Päätöksenteon avoimuus ja medioituminen Suomen konsensusdemokratiassa. Sosiaalitieteiden laitoksen viestinnän väitöskirja, Helsingin yliopisto 2016. Aineisto: Päättäjien ja toimittajien haastattelut, kysely kansanedustajille, sanomalehtijutut, valmisteluja päätösasiakirjat. Tekijä: Savon Sanomien politiikan ja talouden toimittaja Matti Pietiläinen. Kokemus: EteläSuomen Sanomien, Karjalaisen, Keskisuomalaisen, Savon Sanomien, Aamupostin, Keski-Uusimaan, Länsi-Uusimaan ja Uusimaan yhteistoimituksessa vuodesta 2014. Savon Sanomissa vuodesta 2007, viimeisimmäksi yhteiskuntatoimituksen esimiehenä. FM, äidinkielenopettaja Oulun yliopistosta. Fakta Fakta Kirjoittaja Panu Uotila on journalistiikan yliopistonopettaja Jyväskylän yliopiston viestintätieteiden laitoksella. panu.uotila@jyu.fi
• SuomenLehdistö 6/2016 19 PALSTAT Ex-toimittajat kouluttavat mediasuhde-edustajia GRADU: Mediasuhde-edustaja – englanniksi spokesperson – tarkoittaa yrityksen nimeämää asiantuntijaa, joka vastailee median kysymyksiin ja haastatteluihin. Pekka Lehtinen kirjoittaa Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan gradussaan, että Suomen mediasuhde-edustajakulttuuri on muotoutunut viimeisten 20 vuoden aikana. Lehtisen tutkimissa 15 Suomessa toimivassa yrityksessä mediasuhde-edustajia koulutetaan tehtävään järjestelmällisesti, jotta he ymmärtävät, miten media toimii ja mitkä asiat toimittajia kiinnostavat. ”Koulutustoiminta ei perustu yritysten omiin olettamuksiin median käytännöistä ja toiveista, vaan yritykset hyödyntävät siinä toimittajataustaisia kouluttajia ja konsultteja, joilla on aiheeseen läheinen sidos ja omakohtaista kokemusta mediaorganisaatioiden toiminnasta”, Lehtinen kirjoittaa. Janne Arola > Pekka Lehtinen: Spokesperson Suomessa – Henkilöstö yritysten mediaviestinnän voimavarana. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/163870. Toimittajien videotuotanto lisääntyy OPINNÄYTETYÖ: Sanomalehtien julkaisemat videot yleistyvät tulevaisuudessa ja videokuvauksesta tulee itsestään selvä ja olennainen osa sanomalehtitoimittajan työtä. Näin uskovat Sara Ilosen Oulun ammattikorkeakoulun opinnäytetyötään varten haastattelemat sanomalehtien päätoimittajat. Jatkossa videoilta odotetaan nykyistä korkeampaa laatua ja myös livekuvauksen roolin uskotaan kasvavan. Tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että videot ovat syrjäyttäneet kuvagalleriat sanomalehtien verkkosivuilla. Ilonen yllättyi, kuinka merkittävä rooli videokuvaamisella jo tällä hetkellä on toimittajien arjessa. Toimittajat tekevät videoita paikoin jopa enemmän kuin valokuvaajat. ”Erään toimituksen tavoite jopa oli, että jokainen toimittaja tekisi viikossa yhden videon.” Janne Arola > Sara Ilonen: Moniosaaja vai videokuvaava sanomalehtitoimittaja – Videoiden rooli nykyajan ja tulevaisuuden sanomalehdessä sekä sanomalehtitoimittajan työssä. Sisältömarkkinointi hakee vielä muotojaan TUTKIMUS: Suomalaisyritykset eivät ole vielä kovin hyvin sisäistäneet, mistä sisältömarkkinoinnissa on kysymys. Tämä selviää Aller Median teettämästä tutkimuksesta, jota varten haastateltiin 176 suomalaisyritysten markkinointipäättäjää. Koska sisältömarkkinoinnilla tarkoitetaan yrityksissä erilaisia asioita, tutkimuksessa on hahmoteltu sille yhtenäistä määritelmää: ”Sisältömarkkinointi on tavoitteellista ja jatkuvaa, kohderyhmiä palvelevien sisältöjen varaan rakentuvaa markkinointiviestintää, jossa olennaista on sisältöjen jatkuva kehittäminen tulosten mittaamisen kautta.” Sisältömarkkinoinnin onnistumisessa on tärkeintä oikean kumppanin valinta. Yritykset kaipaavat ennen kaikkea selkeitä ohjeita sekä toimintaja ajattelutapojen muutosta perinteiseen markkinointiin verrattuna. Janne Arola > Aller Media: Sisältömarkkinointi 2016 http://www.vkl.fi/files/3733/Sisaltomarkkinointi_2016_tutkimus_Aller. ”Toimittamattoman yhteiskunnan journalismi oli kuin postitoimisto, joka välitti saamiaan viestejä eikä nähnyt paljoakaan vaivaa materiaalin hankkimiseksi.” Ville Kumpu Tampereen yliopiston väitöskirjassaan Tulevaisuuden kuvitteleminen journalismissa: Tekstianalyyttinen tulkinta journalismin tulevaisuusmielikuvituksesta ”Huomiota herättävä asia ei välttämättä ole totta tai tärkeää.” Anders Hofseth Reuters-instituutin julkaisemassa tutkimuksessaan Make yourself useful – Six simple things your newsroom can do for democracy ”Oli tavoite kuinka utopistiselta vaikuttava tahansa, kriittisen mediatutkimuksen tulisi etsiä ja pitää esillä vaihtoehtoja nykyisille käyttäjätiedon keräämiselle perustuville liiketoimintamalleille.” Esa Sirkkunen Media & viestintä -lehden artikkelissaan Yksityisyys valvonnan verkoissa tu tk im us no st o ki rj at ie to ELINA RAJA LA
• 20 SuomenLehdistö 6/2016 PALSTAT KOUVOLAN SANOMAT Julkisen sanan neuvoston langettava päätös yksityisyyden suojaa koskevassa asiassa. Lehti kertoi jutussaan alkoholistin perheenjäsenen kokemuksista. Haastateltava ei esiintynyt koko nimellään, mutta hän oli paikkakunnalla tunnistettavissa. Jutussa julkaistiin arkaluontoisia asioita hänen läheisistään ilman heidän lupaansa. Kantelu 13.5.2016 Kantelu kohdistuu Kouvolan Sanomissa 16.4.2016 julkaistuun juttuun ”Läheinen kärsii aina”. Kantelijan mukaan jutussa on rikottu Journalistin ohjeiden kohtia 14 ja 27. Kantelija on jutussa haastateltu henkilö. Hän kertoo suostuneensa haastatteluun sillä ehdolla, että juttu julkaistaan nimettömänä. Hän kertoo tulleensa tunnistetuksi jutusta, koska siinä kerrottiin tarkkoja tietoja muun muassa hänen iästään, asuinpaikastaan ja ammatistaan. Jutun aihe oli arkaluontoinen, ja kantelija kertoo, että jutusta on seurannut raskas prosessi hänelle ja hänen läheisilleen. Haastateltava kertoo toimittajan soittaneen hänelle ja tehneen haastattelun puhelimitse. Hän kertoo seuraavasti: ”Minua ei ohjeistettu etukäteen mitenkään eikä minulle esim. ehdotettu, että olisin saanut itse lukea haastattelun ennen julkaisua. Kerroin haastattelun alussa, että olen suostunut tähän, koska tarinani tulee lehteen nimettömänä.” Kouvolan Sanomien vastaus 21.6.2016 Päätoimittaja Petri Karjalainen kertoo, että Kouvolan Sanomissa julkaistiin 16. huhtikuuta 2016 juttukokonaisuus, jossa ennakoitiin Kouvolassa järjestettäviä AA-kerhon ja Al-Anon-järjestön kevätpäiviä. Kokonaisuuden pääjutussa haastateltiin AA-kerhon jäsentä ja lyhyessä kainalojutussa alkoholistien omaisille tarkoitetun Al-Anon-ryhmän jäsentä. Päätoimittajan mukaan alkoholismi on yhteiskunnallisesti merkittävä ilmiö, ja se kiinnostaa aiheena laajasti. Aiheesta uutisoitaessa on syytä päästää ääneen myös alkoholistien omaiset. Al-Anonin edustajan haastattelua ehdotti toimitukselle AA-kerhon edustaja, ja tätä kautta toimitus myös sai Al-Anoniin kuuluvan haastateltavan eli kantelijan yhteystiedot. Päätoimittajan mukaan kantelija tiesi, että häntä haastatellaan lehtijuttua varten. Juttua tehnyt toimittaja kysyi erikseen haastattelun aikana, miten häntä kuvaillaan. Tätä toivetta noudatettiin. Päätoimittajan mukaan kantelija oli tuonut haastattelun aikana esiin myös mahdollisuuden, että voisi joskus kertoa kokemuksistaan alkoholistin läheisenä omalla nimellään ja kasvoillaan. Tarkkaa asuinpaikkaa ei kerrottu, vaan puhuttiin Kouvolasta. Kouvola muodostuu useista taajamista ja kylistä. Jutun perusteella haastateltava ei ole päätoimittajan mukaan tunnistettavissa. Päätoimittajan mukaan juttukokonaisuuden tehnyt toimittaja pyrki huolehtimaan haastateltavien yksityiselämän suojasta. Myös jutun kirjoittanut toimittaja toimitti päätoimittajan kautta vastauksensa JSN:lle. Toimittajan vastauksen mukaan hän soitti haastateltavalle ja kertoi, minkälaisesta jutusta oli kyse. Hän sanoo kysyneensä haastateltavalta, miten häntä jutussa kuvaillaan ja toimineensa sen mukaan. Haastateltava kertoi hyvin avoimesti tarinansa. Toimittaja sanoo lyhentäneensä sitä reilusti, koska tilaa oli niukasti. Haastateltava ei missään vaiheessa kieltänyt käyttämästä jutussa alaa, jolla työskenteli tai läheistensä alkoholismiin liittyviä yksityiskohtia. Haastattelun loppupuolella haastateltava kertoi katsoneensa dokumenttiohjelmia vastaavassa tilanteissa olevista alkoholistien omaisista. Hän sanoi, että voisi joskus harkita esiintyvänsä omalla nimellään ja kasvoillaan jossakin ohjelmassa ja kertoa tarinansa. Toimittaja ehdotti, että lehti voisi joskus tehdä hänestä juttua esimerkiksi sunnuntaihenkilöksi. Haastateltava oli todennut, että ei se mikään mahdoton ajatus olisi. Toimittaja sanoo, että haastateltava ei missään kohtaa haastattelua tuonut esiin, mitä kohtia ei saisi laittaa lehteen, joten toimittaja ymmärsi, että haastateltava käsitti myös niiden päätyvän lehteen. Haastateltava ei pyytänyt juttua etukäteen nähtäväksi, eikä toimittaja sitä lähettänyt. Ratkaisu JO 14: Journalistilla on oikeus ja velvollisuus pitää tietoja luottamuksellisesti antaneen henkilöllisyys salassa siten kuin lähteen kanssa on sovittu. JO 27: Yksityiselämään kuuluvia erityisen arkaluonteisia seikkoja voi julkaista vain asianomaisen suostumuksella tai jos niillä on poikkeuksellista yhteiskunnallista merkitystä. Yksityiselämän suoja on otettava huomioon myös kuvia käytettäessä. Kouvolan Sanomat julkaisi jutun, joka käsitteli kantelijan kokemuksia alkoholistin läheisenä. Haastattelu oli sovittu alkoholistien läheisille suunnatun tapahtuman järjestäjän kautta. Haastateltava suostui juttuun, koska käsitti esiintyvänsä jutussa anonyymina. Jutussa oli kuitenkin niin paljon tunnistetietoja, että hän ja hänen läheisensä olivat tunnistettavissa ainakin lähipiirissä. Tunnistetietojen runsaus saattoi johtua väärinkäsityksestä. Toimittaja koki noudattaneensa tunnistetietojen kertomisessa haastateltavan toiveita. Haastattelu oli sovittu tapahtuman järjestäjän kautta, kyseessä oli anonyymisyyteen perustuvan vertaistukijärjestön jäsen, ja kyse oli erityisen arkaluonteisista asioista. Näistä syistä toimittajan olisi pitänyt noudattaa erityistä huolellisuutta haastateltavan oikeuksien kertomisessa haastateltavalle. Samoista syistä haastateltavan ja hänen läheistensä tunnistettavuuteen johtavien tietojen julkaisemista olisi tullut harkita erityisen huolella, vaikka haastateltava toi itse tiedot esiin haastattelussa. Vastuuta tietojen julkaisemisesta ei voi siirtää toimituksesta haastateltavalle. Lehti ei myöskään olisi saanut julkaista kantelijan läheisten elämään liittyviä erityisen arkaluonteisia tietoja ilman heidän suostumustaan, koska he olivat jutusta paikkakunnalla tunnistettavissa. Heidän osaltaan kyseessä oli asianomistajakantelu. Yksi heistä antoi JSN:n tiedustelun jälkeen kirjallisen suostumuksensa kantelulle. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Kouvolan Sanomat on rikkonut hyvää journalistista tapaa ja antaa lehdelle huomautuksen. Ratkaisun tekivät: Elina Grundström (pj), Liina Matveinen, Ulla Järvi, Anssi Järvinen, Pasi Kivioja, Antti Kokkonen, Heikki Kuutti, Maria Kaisa Aula, Paula Paloranta ja Juha Honkonen. Iltalehti Vapauttava päätös erittäin kielteistä julkisuutta koskevassa asiassa. Lehti kuvaili kauppakeskuksen muslimeille suunnattua ramadan-juhlaa vastustanutta mielenosoitusta otsikossaan ”rasistiseksi”. Kantelija ei joutunut jutussa erittäin kielteiseen julkisuuteen. Aamulehti Langettava päätös ihmisarvon kunnioittamista ja lasten esiintymistä mediassa koskevassa asiassa. Lehti julkaisi verkkosivuillaan reportaasin, jonka juonellisena rakenteena oli Sortavalan rumimman huoran etsiminen. Jutussa ja kuvissa esiintyneet lapset yhdistyivät aiheeseen. Langettava äänin 9–3. > Lue kaikki tuoreet päätökset osoitteessa www.jsn.fi. Epäsuhtainen suhde KOUVOLAN SANOMAT kertoi jutussaan alkoholistin perheenjäsenen kokemuksista. Haastateltava ei esiintynyt koko nimellään, mutta hän oli paikkakunnalla tunnistettavissa. Jutussa julkaistiin arkaluontoisia asioita hänen läheisistään ilman heidän lupaansa. Tuloksena oli langettava päätös Julkisen sanan neuvostolta. Kun toimittaja haastattelee tavallista kansalaista, kyseessä on hyvin epäsuhtainen suhde. Toimittajalle juttu on vain yksi monista, mutta haastateltavalle tilanne on usein ainutkertainen. Jutun julkaisun jälkeen toimittaja siirtyy tekemään seuraavaa lehteä, haastateltava muistaa tapauksen vuosikausia. Hyvässä ja pahassa. Usein haastateltava unohtaa puhuvansa toimittajalle, mikä lisää toimittajan vastuuta ja itsekritiikin tarvetta. Ongelma korostuu, kun kyseessä on puhelinhaastattelu, arkaluontoinen aihe, nimetön haastattelu tai kun aihe koskettaa myös lähipiiriä. Vaikea tilanne olisi vältetty, jos toimittaja olisi tarjonnut juttua luettavaksi ennen julkaisua ja näin varmistunut siitä, että haastateltava on ymmärtänyt, mitä keskustelusta päätyy lehteen ja mitä ei. Vaikka journalistin ohjeet eivät vaadi kertomaan, että lausumat on mahdollista tarkistaa, joissakin hyvin valituissa tapauksissa se on järkevää. Lehti toimii luottamuksen varassa. Sitä kannattaa vaalia. Asko Virtanen Auranmaan Viikkolehden päätoimittaja 9 6 Virtasen poiminta Palstalla jatkuu keskustelu Julkisen sanan neuvoston kiinnostavasta päätöksestä. Julkisen sanan neuvoston päätöksiä 24.8. ja 21.9. Päätöksiä yhteensä 15. JSN Vapauttavat Langettavat
• SuomenLehdistö 7/2014 25 ILMOITUSLIITE: WAN-IFRA · MESSUOPAS WORLD PUBLISHING EXPO WIEN 10.–12.10.2016 Miten paikallinen uutistoiminta siirtyy digiin? Millaisia työkaluja moderni toimitus tarvitsee? Entä miten digitaalinen painotekniikka parantaa sanomalehteä? Sanomalehtien maailmanjärjestön Wan-Ifran vuotuinen messuja konferenssitapahtuma kokoaa digitaalisen ja printtimedian ratkaisut. Tutustu ohjelmaan: events.wan-ifra.org events/ world-publishing-expo-2016 Print World Digital Media World Conference and guided tours
• Edustaja manroland Nordic Finland Oy P. 09-725 66 500 www.manroland.fi info@manroland.fi 3 3T Control A Adnow LLP adwonce Anygraaf APA-IT Atex Media Aussenwirtschaft Österreich Auxen B binuscan C Canoo Engineering CCI CGI Deutschland Ltd. & Co. KG Chartbeat Conmio Continuum Content Solutions CoverPage Cxense D DanAds International Desk-Net Digital Collections DIG Digitale Medienberatungs-und ProduktionsGmbH Domena E Elpical Software Escenic Eversify evolver group EzyInsights F Financial Times FotoWare Funkinform FWI Information Technology GmbH G Gogol Publishing Graphic News H Hamann & Partner Harland Simon Plc Hewlett-Packard Holmen Paper Honeywell HUP AG I Infomaker InfraLogic ApS ingenieurbüro mauser Integration X InterRed IST Metz J JJK Verlagssoftware GmbH JSC Volga ZISSOR SUPAG kau & behrens pme maurer GmbH V is io lin k Print& LaterPay Map4News DIG Atex Binuscan In Harland Simon Anygraaf Newscycle Solutions UPM Texttalk CCS Perlen Papier AG NetGen Holmen Print& Publishing Parenco 4C CCI Escenic Rogler Software Mauser Hamann & Partner EZY Insights native: media native: media Infra Logic Tecnavia Realcom Xynamix Palm APA-IT Tabel Gruppe Elpical Software News Hub Media Funkinform multicom Techniweb Adwonce manroland Digital Advertising Pavilion 26.00 33 .0 Conference Area 858 qm ChartBeat MakroSolutions 3T Control MSH CGI Press Reader Nela Pro PhysioCare Protecmedia Interred SEM Utzenstorf HP Newsfactory Canoo Engineering Kodak LineUp MPP ppi Media Ownlocal Toray TMI OneVision Digital Collections Teknograd eversify Gielissen Cxense Evolver WKO PTG Mitsubishi PageSuite TWI Volga PSC Honeywell IST Metz JSC Solikamskbumprom PPS Miles 33 Stora Enso Publishing sabris AG World of int MacksMedia Newspaper& Webtech Virtual Paper Domena Integration X ternational Layout CoverPage Auxen Mojo Reporter SwissPay ILMOITUSLIITE: WAN-IFRA · MESSUOPAS Anygraaf — kumppanisi mediaratkaisuissa Tule tutustumaan: 10.-12.10.2016 IFRA Expo, Wien Mukana myös: 3.-4.11.2016 Suuret lehtipäivät, Haikko, Porvoo 24.11.2016 Jakelun ajankohtaispäivä, Vantaa Tai soita ja sovi tapaaminen. Anygraaf kattaa kaikki mediat! Anygraafin mediaratkaisut ovat selkeä valttikortti niin pienelle lehdelle kuin suurille konserneillekin. www.anygraaf.fi JSC Solikamskbumprom K Kau und Behrens Kodak L Laidback Solutions LaterPay Layout International Lineup Systems M M6 Limited Makro Solutions GmbH manroland web systems Marfeel Miles33 Mitsubishi Heavy Industries Printing & Packaging Machinery Mojo Reporter MPP Global MSH Medien System Haus Multicom N native.media NELA Netgen News Hub Media NEWSCYCLE Solutions Newsfactory Nuglif O OneVision Software AG Ownlocal P PageSuite Palm Parenco BV Perlen Papier AG pme maurer GmbH ppi Media Pps PressReader Protecmedia ProcSet Media Solutions GmbH PTG Paper Trading Group Publishing Software Company R Realcom Richie Rogler Software S sabris ag SAPRO SEM Sternwald Creations GmbH Stora Enso Oyi Supag T Tabel Näytteilleasettajia C-halli Tansa Techniweb Tecnavia Teknograd Textalk TMI Service Toray TWI GmbH Typoserv U UPM Utzenstorf Papier V Virtual Paper Visiolink APS Xynamix Zissor Sternwald Fotoware Anygraaf manroland Desk-Net Tansa Systems Infomaker Gogol Publishing Conmio Graphic News FWI Nuglif Konferenssitiloissa Wienin messuhallin kartta Sisäänkäynti A Sisäänkäynti C Sisäänkäynti D A halli B halli C halli D halli Laidback Solutions
• SuomenLehdistö 6/2016 23 PALSTAT Sanoma Digital Tradenomi Elina Bono on nimitetty Manager, Marketing and Communications -tehtävään vastaamaan Oikotien ja Helsingin Sanomien asumisen ja rekrytoinnin luokitellun liiketoiminnan markkinoinnista ja viestinnästä. Bono siirtyi tehtäväänsä Luhdalta. Hänellä on monipuolinen kokemus markkinoinnista, mediatoimistossa työskentelystä sekä mediamyynnistä. DI Joonas Pihlajamaa on nimitetty Director, Recruitment -tehtävään vastaamaan Oikotie Työpaikkojen ja Helsingin Sanomien rekrytoinnin luokitellusta liiketoiminnasta. Pihlajamaa siirtyi tehtäväänsä Elisalta. Aiemmin hän on työskennellyt Postissa muun muassa business managerina. Joutseno ja Luumäen Lehti Uutisvuoksen nykyinen päätoimittaja Liisa Hupli-Oinonen on valittu Paikallislehti Joutsenon ja Luumäen Lehden vastaavaksi päätoimittajaksi. Hupli-Oinonen on työskennellyt Uutisvuoksessa vuodesta 1996, muun muassa uutispäällikkönä. Vuodesta 2012 hän on ollut lehden vastaava päätoimittaja ja Etelä-Saimaan Imatran toimituksen päällikkö. Paikallislehti Joutsenon nykyinen päätoimittaja Mirja Rantala jää eläkkeelle. Luumäen Lehden päätoimittaja Juhani Partanen jatkaa lehden toimittajana. Uutisvuoksi Uutisvuoksen vt. päätoimittajaksi ja Etelä-Saimaan Imatran-toimituksen vt. päälliköksi on nimitetty Mari Pajari. Pajari siirtyy uuteen tehtävään Uutisvuoksen ja Etelä-Saimaan Imatran toimituksen tuottajan paikalta. Pajari on työskennellyt toimittajana ja esimiestehtävissä Etelä-Saimaassa ja Uutisvuoksessa vuodesta 2009. Sitä ennen Pajari on toiminut muun muassa viestintäalan yrittäjänä ja henkilöstöpalveluyrityksen toimitusjohtajana. Oulu-lehti Päätoimittajaksi on valittu Sotkamo-lehden nykyinen päätoimittaja Juha Honkala. Honkala aloittaa uudessa pestissään heti, kun Sotkamo-lehti on valinnut hänelle korvaajan. Siihen saakka Oulu-lehden vt. päätoimittajan virkaa hoitaa toimittaja Matti Kuoppala. Alma Media Kustannus Terhi Era on nimitetty HR-asiantuntijaksi ja Miia Kukkasniemi HRTraineeksi Alma Media Regions -yksikköön. Siina Wacker on nimitetty Alma Regions -yksikön asiakkuuspäälliköksi. Timo Pihlajamäki on nimitetty Aamulehden tutkimusja media-asiantuntijaksi ja Tiina Taulaniemi Aamulehden tapahtumatuottajaksi. Anna Pernaa on nimitetty Alma Regionsin digitaalisen mainosmyynnin alueelliseksi myyntipäälliköksi Varsinais-Suomeen ja Marjo Ojanperä Etelä-Pohjanmaalle. Alma Manu Johanna Laakso ja Susanna Lehtinen on nimitetty jakeluassistenteiksi. Alma Media Dagmar Suissa on valittu henkilöstön kehittämisestä vastaavaksi johtajaksi. Suissa siirtyy tehtävään Alma Median tsekkiläisen tytäryhtiön LMC:n HRjohtajan tehtävästä. Aiemmin Suissa on työskennellyt erilaisissa HR-johtotehtävissä muun muassa Marks & Spencer CEE:n, mBankin ja Inbevin palveluksessa. Samalla KSF Median paikallislehdet tarkentavat lähelle. KSF MEDIAN kustantaja Susanna Ilmoni aloitti myös Hufvudstadsbladetin päätoimittajana syyskuun alussa. Heti perään KSF Media ilmoitti vähentävänsä yli 50 henkilötyövuotta. – Pärjäämme, kun hankimme freelancereita ja teemme yhteistyötä. Meillä on yhteistyösopimus Dagens Nyheterin kanssa ja olemme solmimassa sellaista toisen pohjoismaisen mediatalon kanssa, Ilmoni sanoo. – Säästämme yhteistyöllä, mutta se on myös linjavalinta. Haluamme olla ikkuna Pohjoismaista ja Pohjoismaihin. Yhteistyö DN:n kanssa koskee Venäjän-kirjeenvaihtajaa Anna-Lena Laurénia. Toiselta kumppaniltaan HBL aikoo julkaista muun muassa taloutta, trendejä ja ulkomaanaiheita. Uutissovelluksessa ilmestyy kerran viikossa myös valikoitu Financial Timesin artikkeli – englanniksi. Samaan aikaan Västra Nyland ja Östnyland profiloituvat paikallisiksi. Joulukuussa viidestä ilmestymispäivästä jää kaksi. Uutistoimisto FNB:n asiakkuus ja laaja sisältöyhteistyö HBL:n kanssa loppuvat. – Yhteistyöstä tuli huonoa palautetta mutta myös kiitosta. Ehkä säästöä ei tullut siinä määrin kuin toivottiin ja lehtien sielu vähän vaurioitui. Espoossa asuva Ilmoni on ollut KSF Median avainhenkilöitä pitkään. Vuonna 2014 hänestä tuli sisältöjohtaja ja digisisällöistä vastaava kustantaja, viime keväänä koko konsernin vastaava kustantaja. Aiemmin hän on tehnyt uraa radiossa ja featuren parissa, muun muassa palkitun Volt-liitteen toimituspäällikkönä. Ilmonin mukaan digissä kärkihanke on printtitilaajillekin maksullinen uutissovellus HBL365, joka kokoaa konsernin ruotsinkieliset sisällöt. Tavoitteena on nostaa ilmaiseen verkkoon ja maksulliseen uutissovellukseen rekisteröityneiden digikäyttäjien määrä nykyisestä yli 77 000:sta 200 000:een ensi vuonna. Omistaja Konstsamfundet on luvannut rahoittaa vuosittain viiden miljoonan euron tappiot. Vaikeuksista huolimatta Ilmoni näkee johtamallaan medialla suuren tehtävän ja tulevaisuuden. – Vähemmistökielen edustajana HBL:lle on luontevaa puolustaa ihmisoikeuksia ja avointa yhteiskuntaa. Riikka Virranta HBL kurottaa nyt ulkomaille Susanna Ilmonin mielestä HBL:llä on tehtävä siviilirohkeuden kannustajana Suomessa – eikä vain ruotsinkielisten joukossa: kolmasosa lukijoista on suomenkielisiä. > 3.–4.11.2016 Suuret Lehtipäivät, Porvoo. Perinteiset Paikallislehtipäivät ja Kaupunkilehtipäivä ovat nyt toista kertaa Suuret Lehtipäivät. Aiheissa mm. some-strategiat ja luovuuden johtaminen. > 16.11. Mediapäivä 2016, Helsinki. Mediatoimialan vuosittainen kärkitapahtuma. Tänä vuonna teema on Luo kasvua. > 24.11.2016 Jakelun ajankohtaispäivä, Vantaa. EVY NICKSTRÖM U us iin te ht äv iin Tiedot nimityksistä voi lähettää osoitteella suomen.lehdisto@ sanomalehdet.fi Lisätietoa: www.sanomalehdet.fi/ ajankohtaista/tapahtumakalenteri Sanomalehtien Liitossa tapahtuu MEDIA-ALAN OMA LEHTI Vs. p äätoimittaja: Riikka Virranta. Toimitussihteeri: Noora Autio. Taitto: Noora Autio, Riikka Virranta, Janne Hulkkonen, Reima Kangas. Toimitus: Eteläranta 10, 00130 Helsinki. Puhelin: (09) 228 77 300. Sähköposti: suomen.lehdisto@sanomalehdet.fi. Suomen Lehdistö verkossa: www.suomenlehdisto.fi. Julkaisija: Sanomalehtien Liitto ry / Tidningarnas Förbund rf. Ilmestyminen: 86. vuosikerta. 8 numeroa vuodessa. Tilaukset ja osoitteenmuutokset: sl@ sanomalehdet.fi. Tilaushinnat 2016: kestotilaus 91 euroa / vuosi (sis. alv 10 %), määräaikainen tilaus 96 euroa / vuosi (sis. alv 10 %), määräaikainen opiskelijatilaus 42 euroa / vuosi (sis. alv 10 %). Tilaushintaan sisältyy digilehti. Maksettua tilausmaksua ei palauteta, kun tilaus irtisanotaan. Määräaikainen tilaus ei jatku tilausjakson päätyttyä ilman erillistä ilmoitusta. ISSN: 0039-5587. Ilmoitukset: Timo Järvenpää, puh. 0400 242 131, timo.jarvenpaa@pp3.inet.fi. Painopaikka: Botnia Print, Kokkola. SuomenLehdistö Ilmestysmispäivät 2016 Nro Ilmestyy Aineistot Varaukset 1 3.2. 21.1. 15.1. 2 16.3. 3.3. 26.2. 3 27.4. 14.4. 8.4. 4 10.6. 23.5. 18.5. 5 24.8. 11.8. 5.8. 6 5.10. 22.9. 16.9. 7 9.11. 27.10. 21.10. 8 14.12. 2.12. 24.11. Terhi Era Miia Kukkasniemi Siina Wacker Timo Pihlajamäki Tiina Taulaniemi Anna Pernaa Marjo Ojanperä Johanna Laakso Susanna Leh tinen
• Luo kasvua Mediapäivässä kasvutarinoita kertovat Alma Median Kai Telanne, Schibstedin Raoul Grünthal ja Sanoman Susan Duinhoven. Think INK -kilpailussa palkitaan mainonnan kasvua kiihdyttäviä innovaatioita. Keskustelun median ja mainonnan kohtalonyhteydestä vetää Anne Korkiakoski. Luo kasvua -seminaarin juontaa Ville Blåfield. Lisäksi neljän sortin aamukattaus aikakausja sanomalehdet, kirjat, graafinen teollisuus www.mediapaiva.fi 16.11. Marina Congress Center Helsinki Pääntuuletusta jo vuodesta 2013