Suomen Lehdistö 1/2020 - Lehtiluukku.fi

MEDIA-ALAN OMA LEHTI • NRO 1 • 29.1.2020 • PERUSTETTU VUONNA 1930 SuomenLehdistö JOHANNA LAHTI haluaa, että hänen johtamansa Ilta-Sanomat tavoittaa nykyistä paremmin naiset. Siinä auttaa pitkä kokemus naistenlehdistä. » Sivu 8 Kaleva Media aikoo yhdeksi maan vetävimmistä media-alan työpaikosta. » Sivu 14 4 erilaista liiteideaa Luottamus horjuu verkossa Lukijat odottavat tarkistettuja ja monipuolisia juttuja. » Sivu 4 Lehti rakensi yhteisön Yritykset markkinoivat itseään MyHuittinen-sivustolla. » Sivu 6 Testaisitko Tiktokia? Maailmalla uutismedioita on jo mukana videopalvelussa. » Sivu 17 Erikoisnumerot lisäävät mainostuloja. » Sivu 10 VESA LAITINEN
Kuinka minun käy? ”Osaanko vakiintua vuosien veijarielämän jälkeen? Toteutuuko unelmani omasta yrityksestä? Ja mitä se vaatii, että menestyisin?” Eero, 24 vuotta, luonnonvaratuottaja Uutismedian tehtävä ei ole vain kertoa viimeisimpiä uutisia. Sen tehtävä on myös tarjota erilaisia näkökulmia, vertaistukea, ikkunoita ihmisyyden eri muotoihin jokaisessa arkipäivässä. Nostamalla esiin aitoja huolenaiheita, synnyttämällä keskustelua ja herättämällä päättäjien huomion, laadukas journalismi tekee positiivisesta muutoksesta mahdollista.
SuomenLehdistö 1/2020 3 1/2020 kolmesta poikki Journalismi johtaa nyt bisnestä sisältö AJANKOHTAISTA 4 Väitös vaatii korjausliikettä verkkojournalismiin. Lehtien mukaan sellainen on jo tehty. 5 Työn merkityksellisyys korostuu, kun kilpaillaan parhaista tekijöistä, kirjoittaa Ville Seuri. 6 Huittisten Sanomalehti Oy pitää kiinni mainostajista verkossa. 8 Ilta-Sanomien Johanna Lahti kertoo olleensa aiemmin huono esimies. TAUSTAT 10-13 Neljä ideaa teemaliitteeksi. Erikoisnumerot ja -liitteet ovat paikallisille lehdille tärkeä osa mediamyyntiä. 14-16 Kaleva Media brändää itseään puolen Suomen mediana ja haluaa olla maan kiinnostavimpia mediaalan työpaikkoja. PALSTAT 17 Istuuko vakavastiotettava uutisorganisaatio videopalvelu Tiktokiin? 18 Helsingin Sanomien kulttuurijournalismi henkilöityi. 20 Mitä jos toimitukset ovat kaikista työyhteisöistä ketterimpiä? ” Tulevaisuudenusko on monessa lehdessä juuri tilaustuloissa ja journalismissa.” Jakelukustannukset Riikka Virranta Paljonko Postin jakelun hinta nousi vuodenvaihteessa? Miten suuren osan lehden tuotantokuluista jakelu vie? Miten jakelun hinnan nousu vaikuttaa lehden toimintaan? Juha Määttä, Suomenmaan päätoimittaja Postin ilmoituksen mukaan Suomenmaan jakelukustannukset nousevat 9,5 prosenttia. Ensimmäisen laskun perusteella korotus on lähes 22 prosenttia. Ainoa varma asia näyttää olevan se, että hinnat nousevat. Postin jakelukulut ovat noin 10 prosenttia liikevaihdosta. Jakelukustannusten jatkuva nousu on vauhdittanut lehtien, myös Suomenmaan, ilmestymiskertojen supistamistahtia. Pahimmillaan korotukset ovat olleet yli 30 prosenttia vuodessa. Timo Elo, Kansalliskustannus Oy:n toimitusjohtaja Lopullinen kustannusmuutos on vielä epäselvä. Testiajon mukaan koneellinen lajittelu onnistuu, eli korotuspainetta tältä osin ei pitäisi olla. Materiaalikuluista jakelukustannus on reilut 40 prosenttia. Palkat ovat sitten asia erikseen, ja niiden rinnalla jakelukustannusten merkitys on varsin pieni. Yhtiön fokus on Verkkouutisissa, jota Postin toimenpiteet eivät heilauta. Jakelukustannusten nousu aiheuttaa aina pohdintaa painetun tuotteen tekemisen järkevyydestä. Elina Jyrinki, Tervareitin toimitusjohtaja-päätoimittaja Etäja päiväjakelun hinnat nousivat noin 4,9 prosenttia per jakeluerä. Lisäksi Posti alensi aiemmin neuvoteltuja alennusprosentteja, jolloin hinnankorotus on kaikkiaan 5,6 prosenttia päiväjakelun osalta. Jaamme puolet lehdistä yksityisen varhaiskantoyrityksen kautta ja puolet Postin kautta. Jakelun osuus liikevaihdosta on tänä vuonna arviolta 18 prosenttia. Painon ja jakelun osalta kulut painottuvat 70-prosenttisesti jakeluun. Tervareitti muuttui kaksipäiväisestä yksipäiväiseksi vuosi sitten keväällä johtuen suurelta osin jakelun roimasta hinnannoususta viime vuosina. Kerran viikossa ilmestyvä lehti on tuonut merkittävää säästöä jakelukuluihin. KUN MAINOSTULOJEN näkymät ovat synkähköt, uutismedia siirtää strategista painoa lukijatuloihin. Yksi esimerkki: Syvissä talousvaikeuksissa uinut ruotsalainen päivälehti Göteborgs-Posten on kasvattanut tuntuvasti aiemmin niin ikään rajusti supistunutta toimitustaan. Vuonna 2017 se ilmoitti rekrytoivansa 25 journalistia ja sitten vielä 14 lisää vuosi sitten. Johto on perustellut rekrytointeja havainnolla, että juuri sisältö johtaa bisnestä: ei ole mieltä säästää itseään hengiltä, on panostettava laatuun. Lehti on vähentänyt ostoja ulkoa ja siirtynyt aiempaa enemmän talon sisäiseen tuotantoon. Näin tekijöiden taidot ja ajattelu saadaan kokonaisemmin käyttöön ja jälki paranee. Ruotsin valtion tukeakin saaneen Göteborgs-Postenin tarina ei ole onnellisesti maalissa, mutta ainakin sen vapaassa pudotuksessa ollut levikki kääntyi digitilaajien ansiosta hentoon kasvuun vuonna 2018. SUOMESSA MAINONNAN ja tilaustulojen suhde alkoi muuttua vuoden 2008 taantuman paikkeilla. Ennen sitä kuluttajilta saatavien tulojen osuus tilattavien sanomalehtien tuloista oli noin 40 prosenttia, kun se nyt on noin 60 prosenttia. Ilmiö on voimakkain päivälehdissä, ja sama trendi näyttää vain jatkuvan. Tulevaisuudenusko on nyt monessa lehdessä juuri tilaustuloissa ja journalismissa. Kansainvälinen uutismediajärjestö INMA julkisti loppuvuodesta raportin siitä, millaisia organisatorisia ja kulttuurisia muutoksia lukijatuloja korostava malli uutismedialta vaatii. Journalismin laadun ja erottuvuuden vaalimisen lisäksi tarve kaupallisen osaamisen lisäämiseen toimituksissa korostuu, kun tulonmuodostuksen paineet ovat aiempaa enemmän journalistien harteilla. Rajoja markkinoinnin, journalismin, datan ja teknologian osaamisen väliltä täytyy viimeistään nyt purkaa. Tarvitaan moniammatillisia tiimejä, jotka ajattelevat brändejä kokonaisuutena. Toimitusten pitäisi osata ajatella lopputuotettaan ei vain kiinnostavina juttuina vaan entistä enemmän palveluna, joka vastaa asiakkaan tarpeeseen. Nuo tarpeet pitäisi luonnollisesti tuntea. INMAN RAPORTISSA lukijoiden korostuminen nähtiin vallansiirtona toimituksille mediataloissa. Sellainen tietenkin imartelee toimittajia. Fakta kuitenkin on, että kaikille tulovirroille on käyttöä ja myös mediamyynti tarvitsee panostuksia kehitykseen. Riikka Virranta, päätoimittaja riikka.virranta@sanomalehdet.fi Lue lisää verkossa osoitteessa www.suomenlehdisto.fi M IR KK U M ER IM AA Kuinka minun käy? ”Osaanko vakiintua vuosien veijarielämän jälkeen? Toteutuuko unelmani omasta yrityksestä? Ja mitä se vaatii, että menestyisin?” Eero, 24 vuotta, luonnonvaratuottaja Uutismedian tehtävä ei ole vain kertoa viimeisimpiä uutisia. Sen tehtävä on myös tarjota erilaisia näkökulmia, vertaistukea, ikkunoita ihmisyyden eri muotoihin jokaisessa arkipäivässä. Nostamalla esiin aitoja huolenaiheita, synnyttämällä keskustelua ja herättämällä päättäjien huomion, laadukas journalismi tekee positiivisesta muutoksesta mahdollista.
4 SuomenLehdistö 1/2020 Lukijoiden toiveet verkkojournalismia kohtaan eivät toteudu, sanoo tutkimus. Lehdet ovat kuitenkin jo korjanneet puutteita. Tämän jälkeen Manninen pyysi ryhmäkeskusteluissa 18–28-vuotiaita yleisön edustajia arvioimaan toimittajien työtapoja. Nuorilla aikuisilla oli suuria odotuksia tietojen varmistamisen suhteen, mutta ne jäivät siis merkittävältä osin toteutumatta. – Tilanne on luottamuksen säilyttämisen kannalta vaarallinen ja vaatii korjausliikettä, Manninen sanoo. Strategia muuttui verkossa Keskisuomalaisen verkon esimiehen Teemu Rauhalan mukaan tutkimus antaa liian synkän kuvan nykyisestä juttutarjonnasta. Tutkimuksen teon aikaan oli harvinaista, että parhaita juttuja julkaistiin verkossa. Silloin suojeltiin printtiä, nyt verkossa julkaistaan kaikki printtijutut. – Koko verkkostrategiamme on muuttunut, ja suuri osa jutuistamme on maksumuurin takana. Aiemmin ajattelimme, että verkossa on tärkeää ilmoitustulot ja sitä kautta kokonaiskävijämäärät. Nykyään haemme verkossa tilaajia, mikä on vaikuttanut siihen, millaista sisältöä tarjoamme, Rauhala kertoo. Mannisen tutkimukseen haastattelemat toimittajat kirjoittivat nopeita verkkojuttuja: yhteen juttuun oli käytettävissä keskimäärin puolisen tuntia. Kiireessä omaan tiedonhankintaan ei jäänyt paljoa aikaa. Nykyään monissa toimituksissa ei ole erillisiä verkkotoimittajia. – Ainakaan valtakunnallisessa uutismediassa ei ole erillistä verkkojournalismia ja muuta journalismia. Verkkojournalismin luonne on tutkimuksen vuosilta olennaisesti muuttunut ja ennen kaikkea moninaistunut, Iltalehden päätoimittaja Erja Yläjärvi sanoo. Iltalehdessä on vähennetty verkkojuttuja. Karsittaviksi ovat päätyneet etenkin tiedotemaiset uutiset, joita luetaan vähän. – Toimittajamme saavat näin ainakin jonkin verran enemmän aikaa paneutua tärkeämpiin aiheisiin. Yleisö antaa arvoa sille, että meillä on erottuvaa sisältöä. Lukijamäärämme ovat vain kasvaneet, vaikka juttuja on vähemmän, Yläjärvi kertoo. Myös aiempina vuosina yleiset lifestyle-tyyppiset käännösjutut ovat Iltalehdessä vähentyneet. Taustoittaminen jää kiireessä Teemu Rauhalan mukaan tutkimuksen kritiikissä osuu eniten maaliin se, että tietoja ei pitäisi kopioida aiemmista jutuista. – Olemme siteeranneet luotettavina pitämiämme medioita ilman tarkistusta. Jos kohde on asetettu kielteiseen valoon, haastattelemme kyllä häntä itsekin. Rauhalan ja Yläjärven mielestä tietoja tarkistetaan ja molempia osapuolia kuullaan lyhyissäkin verkkojutuissa melko hyvin. – Nopeissa uutisjutuissa ei toki lähdetä varmistamaan esimerkiksi poliisin tiedotteen faktoja muualta, Yläjärvi sanoo. – On silti selvää, että meidän toimituksessamme on välillä todella kiire ja ajoittain hyvin rajallisesti toimittajia. Tämä ei tietenkään näy pelkkinä onnistumisina siinä, kuinka perinpohjaisia tai huoliteltuja kaikki digijuttumme ovat. Olemme myös aivan varmasti julkaisseet juttuja, joissa olisi pitänyt olla useampi lähde tai enemmän taustatietoja, hän jatkaa. Ville Mannisen mukaan hänen keskeinen teesinsä on, että yleisölle pitäisi tehdä ymmärrettäväksi toimitusten työtapoja. – Voi olla ihan ok julkaista juttu Korjausliike verkossa YLI PUOLESSA verkkojutuista tiedot olivat varmistamattomia, ja suuri osa niistä oli kopioitu aiemmin julkaistuista jutuista. Toimittajat yrittivät vain harvoin tavoittaa useampaa kuin yhtä lähdettä. Ville Mannisen hiljattain ilmestynyt väitöskirja verkkojutuista on karua luettavaa. Manninen tarkkaili verkkotoimittajia seitsemässä toimituksessa. Tutkimukseen haastateltiin toimittajia vuonna 2013 Aamulehdessä, Keskisuomalaisessa, Maaseudun Tulevaisuudessa, Uudessa Suomessa, Helsingin Sanomissa, Iltalehdessä ja Yleisradiossa sekä vuonna 2017 uudelleen kolmessa viimeksi mainitussa. > Ville Mannisen journalistiikan väitöskirja, Jyväskylän yliopisto: ”Trust and trustworthy sourcing in Finnish online journalism. Divergences in audience expectations and journalists’ practices”. Tutkimukseen tarkkailtiin ja haastateltiin 21:tä toimittajaa seitsemästä toimituksesta. Yleisön edustajia oli 9 ryhmää, joissa oli yhteensä 34 henkeä. Mukana oli mm. opiskelijoita, työttömiä ja korkeakoulutettuja työssäkäyviä. AJANKOHTAISTA
SuomenLehdistö 1/2020 5 AJANKOHTAISTA: PUHEENAIHE ki ss ap öy dä lle TEESIT Yleisön odotuksia verkkojutuille 1 JUTUISSA TULISI käyttää mahdollisimman uskottavia lähteitä, kuten viranomaisia, ja niihin pitäisi haastatella esimerkiksi oikeustapauksen molemmat osapuolet. 2 TIETOJEN OLISI hyvä olla peräisin omasta uutishankinnasta, ei muualla julkaistuista jutuista. 3 JUTULLA PITÄISI olla selkeä otsikko, joka kertoo, mistä on kyse. 4 KIELEN PITÄISI olla laadukasta, ilman kirjoitusja kielioppivirheitä tai vaikeita lauseita. 5 JUTTUJEN AIHEIDEN tulisi olla edes jollain tapaa tärkeitä – juttujen tekemistä ”turhista” aiheista kritisoitiin usein. 6 JUTTUJEN KANNATTAA olla ennemmin sovittelevia kuin ristiriitoja lisääviä. 7 JUTTUJEN PITÄISI olla vastuullisia sen suhteen, miten yleisö ne tulkitsee. Lietsooko esimerkiksi terveysuutinen yleisössä ylimitoitettuja tunnereaktioita? 8 TOIMITTAJIEN ODOTETAAN käyttävän juttuihin paljon aikaa ja vaivaa. Yleisö oli yllättynyt siitä, miten nopeasti jutut syntyivät. Lähde: Ville Mannisen väitöskirja. JOSKUS PÄÄTOIMITTAJAT tapasivat kehuskella sillä, että toimitusten ulkopuolella oli tulijoita jonoksi asti. Jos joku työntekijä lähtisi, sen kun otettaisiin jonosta uusi tilalle. Jos jonoja joskus olikin, viime vuosina niitä ei enää ole näkynyt. Kun puhuu eri toimitusten rekrytoijien kanssa, sama viesti toistuu: hakijoita ei ole pilvin pimein, ja parhaista tyypeistä on todella vaikea pitää kiinni. Syitä on monia, media-alan epävarmuudesta nuorten aikuisten vaihtelunhaluun. Yksi asia on kuitenkin jäänyt vähälle huomiolle: journalismi on menettänyt merkityksellisyyden monopolin, joka sillä joskus viestinnän piirissä oli. VIELÄ 2000-LUVUN alussa journalismi oli parasta, mitä viestinnän tutkinnolla saattoi tehdä: luovaa ja vaikuttavaa työtä. Silloinkin, kun työ oli yksioikoista ja hakkaavaa, se oli parempaa kuin mikään muu, kuten eräs kollegani tapasi sanoa. Työ oli kiistatta merkityksellistä. Sittemmin paljon on muuttunut. Ensinnäkin viestintäala on ollut hurjassa nousussa. Eikä se enää ole johdon tahdon kirjaamista tiedotteisiin, vaan kunnianhimoista ja merkityksellistä työtä. Viestintätoimistoissa, järjestöissä ja yrityksissä viestijät voivat edistää esimerkiksi tieteellisen tiedon vaikuttavuutta, rauhaa tai ilmaston lämpenemisen vastaista kamppailua. Onnistumisessa viestijä ei enää ole toimittajan armoilla. Tuloksia ei mitata siteerauksina sanomalehdissä, vaan vaikuttavuutta tuotetaan esimerkiksi luomalla sosiaalisessa mediassa leviäviä ilmiöitä tai tähtäämällä pieniin, tarkkaan rajattuihin kohderyhmiin. Samaan aikaan työ toimituksissa on mullistunut verkkoanalytiikan ansiosta. Menestyneimmistä mediataloista on tullut dataohjautuvia sisältökoneita, joissa jokainen toimittaja on kiinnostunut siitä, miten hänen juttunsa on yleisön parissa pärjännyt. Ja se on ollut hyvä asia. Kun journalismin tavoittavuutta voi mitata yksittäisen jutun tasolla, voidaan resurssit panna juttuihin, joita yleisö todella kaipaa. Samalla toimittajat ovat oppineet yleisöstään asioita, jotka ennen olisivat jääneet pimentoon. Muutos ei kuitenkaan ole tullut ilmaiseksi. Kun dataohjautuvuutta on ajettu sisään, on johtamispuhe väistämättä keskittynyt numeroihin. Palaute tarkoittaa usein tiivistelmää siitä, mitkä jutut ovat vetäneet parhaiten. Merkityksellisyys on joutunut tekemään tilaa. KAIKKI HALUAVAT työltään suunnilleen samoja asioita: toimeentuloa, arvostusta, kehittymisen mahdollisuuksia. Nämä ovat kuitenkin vasta työntekijän sitoutumisen ensimmäiset portaat. Kun kisataan parhaista tekijöistä, pitää pystyä tarjoamaan enemmän: tärkeimpänä tunne siitä, että omalla työllä on isompi merkitys. Toimitusten on vaikea kilpailla viestintätoimistojen kanssa palkoilla tai lattekoneilla, mutta merkityksellisyydessä voimme edelleen voittaa. Se vaatii, että toimitusten esimiehet muistuttavat jatkuvasti, ettei journalismia tehdä sen takia, että tavoitettaisiin mahdollisimman monta ihmistä. Tärkeämpää on, mitä ihmisille tarjotaan, kun heidät on tavoitettu. Journalismi muuttaa maailmaa, ja se muutos tapahtuu noissa kohtaamisissa. ? ” Toimitusten on vaikea kilpailla viestintätoimistojen kanssa palkoilla tai lattekoneilla, mutta merkityksellisyydessä voimme edelleen voittaa.” Paasaa journalismista, älä vain datasta Korjausliike verkossa toisen median perusteella – mutta silloin yleisölle ei pitäisi jäädä mielikuvaa, että tiedot on tarkistettu ja juttu on puhtaasti omasta kynästä. Myös Yläjärven mukaan työprosesseja voisi kuvata avoimemmin. – Jos juttu perustuu vain tiedotteeseen tai vaikka yhden ministerin tiedotustilaisuuteen, tämä kyllä kerrotaan meidän jutussa. Yläjärvi muistuttaa, että isoja uutisia julkaistaan verkossa prosessinomaisesti täydentäen sitä mukaa, kun tietoa saadaan lisää. – Nopeasti tehty juttu ei toki ole aina huono asia. On tärkeää, että pystymme kertomaan pian ensitiedot onnettomuudesta tai ihmisen kuolemasta – vaikka vain parilla lauseella. Huono kieli vie uskottavuutta Väitöskirjaan haastatelluilla lukijoilla oli parannustoiveita myös otsikointiin. Otsikoiden haluttiin kertovan ” Ei ole olemassa erillistä verkkojournalismia ja muuta journalismia.” selvästi, mistä on kyse. Lukijat törmäsivät liian usein päivitteleviin otsikoihin, joista itse asia ei aukea kunnolla. Rauhala arvelee, että mysteeriotsikoinnista on jo menty eteenpäin. – Lukijoiden silkka huijaaminen otsikoissa tuntuu kaukaiselta. Rauhalan mukaan otsikoissa näkyvä tietty räväkkyys johtuu etupäässä siitä, että verkko on armoton väline. – Jos jutulla ei ole kiinnostavaa, jonkinlaista koukkua sisältävää otsikkoa, se hukkuu helposti massaan. Lukijat kaipasivat jutuilta niin ikään hiottua kieltä. He kiinnittivät herkästi huomiota pieniinkin virheisiin ja kokivat niiden vähentävän uskottavuutta. Yläjärvi pitää kieleen kohdistuvaa kritiikkiä tärkeänä. – Virheet ja se, että jutusta näkyy, että se on käännetty toisesta kielestä, antavat huolimattoman vaikutelman. Rauhala uskoo, että kieltä parantaisi tarkempi editointi. – Valitettavasti resurssit ovat rajalliset. Editointityön sälyttäminen jollekulle toimittajalle on aina pois kirjoittavan toimittajan työstä. Tämän asian kanssa tasapainoilemme jatkuvasti. Noora Autio H AN N A M AL IN EN Tällä kertaa kissan nosti pöydälle Ylen uutisja ajankohtaistoiminnan sisältöpäällikkö Ville Seuri.
AJANKOHTAISTA 6 SuomenLehdistö 1/2020 palveluun keräävät esimerkiksi lounaslistat, bussiaikataulut ja tiedot vapaista toimitiloista. Merkittävä yhteistyökumppani lehtitalolle on Huittisten kaupunki, joka tuottaa aktiivisesti sisältöä. Käyntejä sivustolla on nyt vajaat 10 000 kuukaudessa, ja määrä kasvaa. Maksaviksi asiakkaiksi on saatu noin 40 yritystä, eli kymmenisen prosenttia alueen palvelualan yrityksistä. Määrä ei vielä tyydytä tekijöitä, mutta se kasvaa. Hinnoittelu on porrastettu. Kaikkien kunnan yritysten perustiedot näkyvät sivustolla ilmaiseksi. Lähes kaikki maksavat asiakkaat ovat tarttuneet palvelutasoon, jossa 29 euron kuukausimaksua vastaan saa julkaista niin usein kuin haluaa. Reilun 50 euron kuukausimaksulla saa lisäksi myydä tuotteita verkkokaupassa, mihin toistaiseksi yksikään asiakas ei ole tarttunut. Sen sijaan muutama yritys maksaa 50 euroa kuukaudessa päivityspalvelusta. Siinä Lauttakylä-lehden asiakaspalvelija on kerran kuussa yhteydessä yritykseen ja tuottaa toivotut sisällöt. Hinnoittelua on Ristimäen mukaan kommentoitu halvaksi. Sillä on kuitenkin tarkoitus hakea volyymia sivustolle. – On ihan selvää, että parturi-kampaajalle sama raha on paljon enemmän kuin meidän K-Supermarketille, mutta molemmat haluamme sinne mukaan. Ristimäki kertoo, että raha on tärkeä muttei ainoa syy kehittää MyHuittista: palvelu lisää yhteisöllisyyttä ja lehden vaikuttavuutta alueellaan. – Tämä tukee mediamyyntiä ja on sen lisä. Vähän matalillakin tuottoodotuksilla tärkeintä on, että saamme yritykset pysymään meidän palveluiden piirissä. MYHUITTINEN VASTAA kaupungin tarpeisiin markkinoida Huittisia turisteille, nykyisille ja tuleville asukkaille sekä potentiaalisesti alueelle sijoittuville yrityksille. – Kaupunkivetoinen palvelu olisi työläs ylläpitää. Meille on hyvä vaihtoehto, että paikallinen yritys pyörittää sivustoa ja me olemme mukana yhtenä sisällöntuottajana, elinvoimajohtaja Riikka Peippo sanoo. Koko ajan yksi ajatus on ollut, että palvelu on skaalattava ja monistettava muille paikkakunnille. Ristimäen mukaan on jo keskusteluissa, että alusta tulee myös muualla käyttöön. Asiakkaita voisivat olla paikalliset lehdet tai muut toimijat. – Uskon, että paikalliset yhteisöpalvelut tulevat lisääntymään. Jos lehti ei tällaista toteuta, ennen pitkää sen tekee jokin muu taho, Ristimäki sanoo. Riikka Virranta MONELLA PIENELLÄ paikkakunnalla on realismia, ettei mainosmarkkina kasva. Verkossa taas rahalle on paljon ottajia. Tätä ajatellen Lauttakylä-lehteä julkaiseva Huittisten Sanomalehti Oy on rakentanut paikallista yhteisöpalvelua verkkoon, erilleen Lauttakylä-lehden uutissivustosta. Vuosi sitten avautui MyHuittinensivusto, jossa huittislaiset yritykset ja yhteisöt markkinoivat kuukausimaksua vastaan palveluitaan. – Halusimme luoda paikallisportaalin, joka kokoaa sähköisellä alustalla paikkakunnan toimeliaisuuden ja yleisöt yhteen paikkaan, toimitusjohtaja Olli Ristimäki sanoo. – Me toivomme, että yrittäjät jättäisivät sähköiselläkin puolella osan rahasta paikkakunnalle. JO AIEMMIN Huittisten Sanomalehti Oy loi kunnan yrityksille matalan kynnyksen mainossivuston, jonka toiminta kuitenkin hiipui. Yleisö ei kiinnostunut pelkistä mainoksista. Uudessa versiossa onkin panostettu sisältömarkkinointiin ja monipuoliseen tarjontaan. Yleisöä Huittisten Sanomalehti Oy aikoo pitää kiinni alueensa yrityksistä myös verkossa. Osingolle verkkomainonnasta MyHuittisen idea on koota yleisöt ja yritykset yhteen paikkaan, kertoo Olli Ristimäki. Kasvot palvelulle antaa Lauttakylä-lehden asiakaspalvelija Sanna Vatka. Teknistä kehitystä ja markkinointia hoitaa Huittisten Sanomalehti Oy:n omistama Mainostoimisto Huima. MIKKO PERTTUNEN / LAUTTAKYLÄ-LEHTI Mainosnäytöistä ansaintaa > Lauttakylä-lehti on myynyt jo vuosia mainontaa myös näyttöihin. Huittisten Sanomalehti Oy:lla on viisi suurnäyttöä valtateiden varrella sekä 18 pienempää liiketilanäyttöä esimerkiksi asiakasyritysten ikkunoissa. Sisätiloissa näyttöjä on asetettu paikkoihin, joissa ihmisillä on aikaa tuijottaa: esimerkiksi supermarketin tai huoltoaseman jonojen lähettyville. > Vastineeksi näyttöjen sijoittamiselle tiloihinsa yritykset saavat niihin mainontaansa. ”Se on kannattavaa toimintaa ja hyvä paketointitapa. Saamme lehtimainonnalle helposti lisää näkyvyyttä. Liikenäytöt puhuttavat paikallisia, ja suurnäytöt keräävät valtakunnallista mainontaa”, toimitusjohtaja Olli Ristimäki kertoo. > Lauttakylä-lehden mediamyynti on pitänyt 2010-luvulla hyvin, mutta nyt perinteisessä myynnissä on haasteita. Viime vuonna merkittävä osa myynnistä tuli asiakasliitteistä ja -lehdistä. Tulevaisuutta ajatellen lehti on uudistanut myös verkkopalvelunsa mainospaikat. > Huittisten Sanomalehti Oy:hyn kuuluu Lauttakylä-lehden lisäksi radiokanava Iskelmä Satakunta ja Mainostoimisto Huima.
AJANKOHTAISTA MEDIATALO KESKISUOMALAISESSA työskennellään uusien radiokanavien käynnistämiseksi Jyväskylässä ja Kuopiossa. Jyväskylässä lähetykset on tarkoitus aloittaa keväällä. Kuopiossa Savon Sanomien yhteyteen tuleva kanava aloittanee loppuvuonna. Jyväskylän ja Kuopion radioiden on tarkoitus lähettää pääsääntöisesti paikallista ohjelmaa aamupäiväja iltapäiväpainotteisesti. Jyväskylässä Keskisuomalaisen radiolle tulevat ensi syksynä myös jääkiekon SM-liigaseura Jypin otteluiden selostukset. Jyväskylässä radiostudio rakennetaan Keskisuomalaisen toimitiloihin lehden toimituksen yhteyteen. Radion päätoimittaja Henri Berg sanoo, että lähes ainoa kiveen hakattu asia tässä vaiheessa on, että lähetykset alkavat huhtikuussa. Bergin mukaan radioon palkataan hänen itsensä lisäksi ainakin yksi vakiojuontaja. Lisäksi käytetään luultavasti avustajia. Bergin tämänhetkisen vision mukaan kanavalla kuultaneen uutiset tasatunnein. – Radion idea on puhua siitä, mistä ihmiset puhuvat. Ja Keskisuomalaisella on printissä ja verkossa uutisia ja juttuja, joista ihmiset puhuvat. Niiden pitää kuulua myös radiossa. Tarkoitus on toimia tiiviissä yhteistyössä lehden toimituksen kanssa. Berg visioi, että toimittajat voisivat käydä kertomassa juttukeikoistaan ja haastatteluista otettuja audioklippejä voisi hyödyntää lähetyksissä. Yksi mahdollisuus olisi tuottaa erikoisohjelmia, joissa toimittajat hyödyntävät omaa osaamistaan. KESKISUOMALAINEN-KONSERNIN kuluttajamyynnistä ja markkinoinnista sekä radiotoiminnasta vastaava johtaja Juhana Tikka sanoo, että radiokanaville Jyväskylään ja Kuopioon palkataan omat myyntipäälliköt, jotka keskittyvät pelkästään radiomyyntiin. – Tarkoitus on, että kaikki myyjät myyvät radiota, mutta tarvitsemme myös spesialisteja, Tikka toteaa. Vaikka radiotoiminnan liikevaihto ei kasvaisi suureksi, Tikan mukaan se tuo monia muita hyötyjä, kuten yhden myyntikanavan lisää ja mahdollisuuden kehittää osaamista myös muissa audiosisällöissä, esimerkiksi podcast-tuotannoissa. KESKISUOMALAISEN TYTÄRYHTIÖT saivat marraskuussa 2018 radiotoimiluvat Jyväskylän lisäksi Tampereelle ja Helsinkiin. Joulukuussa yhtiö kuitenkin tiedotti vuokranneensa Tampereen ja Helsingin toimiluvat Sanomalle, joka ryhtyy pyörittämään kaupungeissa GrooveFM Business -kanavaa. Kuopioon perustettavan radiokanavan taajuuden Keskisuomalainen puolestaan vuokraa Sanomalta. Tikan mukaan konsernissa tarkastellaan mahdollisuuksia entisestään laajentaa radiotoimintaa. Janne Arola SuomenLehdistö 1/2020 7 m ik si ih m ee ss ä? Kahden maakuntalehden seuraaja Ilkka-Pohjalainen ilmestyy ensimmäistä kertaa tammikuun 30. päivänä. I-Medioilla on käynnissä uuden maakuntamedian lanseeraukseen liittyvä markkinointikampanja Mahdoton tehtävä Pohjanmaalla. Onko mahdotonta saada lukijat hyväksymään uusi lehti, markkinointipäällikkö Henna Kiikka? Olen varovaisen positiivinen: mahdoton tehtävä on muuttumassa mahdolliseksi. Ei meille ole tullut piikkiä tilausperuutuksiin, ja ihmiset ovat kiinnostuneita. Toki tämä aihe menee monella tunteisiin. Kyllä meidän tavoitteemme on saada levikki käännettyä toiseen suuntaan. Mitä kampanja on pitänyt sisällään? Kampanja lähti ajatuksesta, että lukijoiden tulee olla mukana kertomassa omia toiveitaan. Painopiste on ollut ihmisten osallistamisessa: olemme kysyneet joka viikko verkossa yhden tulevan lehden sisältöä koskevan viikkokysymyksen. Tarkoituksena on ollut herättää uteliaisuutta ja saada pidettyä nykyiset tilaajat. Ensimmäisen lehden ilmestymisen jälkeen alkaa kampanjan toinen vaihe, jossa on suoraa tilaajamarkkinointia. Kampanja näkyy alueellisessa tv:ssä, radiossa, digissä ja printissä. Sen teemana on Laajenna tajuntaasi eli että mediamme tarjoaa monenlaisia näkökulmia. Olemme järjestäneet myös tarjouskilpailun viimeisen Ilkan ja viimeisen Pohjalaisen sekä kahden ensimmäisen Ilkka-Pohjalaisen lisäetusivujen mainospaikoista. Noora Autio Uudet radiokanavat toimivat tiiviissä yhteistyössä lehtitoimitusten kanssa Mahdoton tehtävä Pohjanmaalla Elä Mobiilisti! Sovelluksen toteutti: www.epaper.fi Paper Lataa Suomen Lehdistön mobiilisovellus, ja lehdet ovat aina mukanasi. Sovelluksessa on verkon ilmainen uutisfiidi, ja tilaajana pääset lukemaan myös näköislehtiä. Arkisto yltää vuoteen 2012. Ensimmäiseen kirjautumiseen tarvitset tilaajatunnuksen, joka näkyy lehtesi osoitekentässä. Sovellus toimii Appleja Android-laitteilla. Tarkemmat ohjeet: www.suomenlehdisto.fi/mobiilisovellus-nakoislehti/ SuomenLehdistö ” Toimittajat voisivat käydä lähetyksissä kertomassa juttukeikoistaan.” Juhana Tikka. Radiotoiminta lisää Keskisuomalaisen audio-osaamista.
8 SuomenLehdistö 1/2020 AJANKOHTAISTA: LEHTI-IHMINEN ILTA-SANOMAT VOISI kertoa entistä enemmän naisia kiinnostavista aiheista, kuten yksinhuoltajuudesta ja ulkonäköpaineista, sanoo vastaava päätoimittaja Johanna Lahti. Naiset on nimittäin hänestä tärkeä kohderyhmä, joka lehden olisi mahdollista tavoittaa nykyistä paremmin. Siinä voi auttaa Lahden aiempi kokemus Me Naisten toimituspäällikkönä ja päätoimittajana. – Mutta en minä tullut mitään Naiset-Ilta-Sanomia tekemään. Lahti nimitettiin Ilta-Sanomien vastaavaksi päätoimittajaksi marraskuun alussa, ja sitä edelsi kolmen kuukauden perehtymisjakso. Nyt hän avaa vähän suunnitelmiJohanna Lahti haluaa, että hänen johtamansa IltaSanomat tavoittaa naiset ja nuoret aikuiset. Moottorina yleisuteliaisuus aan lehden kehittämiseksi. Mitään dramaattista linjan muutosta uusi vastaava päätoimittaja ei kaavaile, mutta hän aikoo ainakin tuoda Ilta-Sanomiin nykyistä vahvemman kohderyhmäajattelun ja kehittää digitaalisia tarinankerronnan muotoja. Nämä liittyvät vahvasti toisiinsa: naisten lisäksi Lahti mainitsee erityisen potentiaaliseksi kohderyhmäksi pari-kolmekymppiset nuoret aikuiset, ja heidän tavoittamiseksensa pitää kehittää verkkokerrontaa. – Video on sellainen, mistä on puhuttu paljon, mutta kukaan ei tee sitä vielä hirveän hyvin. Lahti pyrkii siihen, että Ilta-Sanomat on relevantti mahdollisimman laajalle yleisölle, myös tulevaisuudessa. – Perinteisen median tehtävä on pysytellä sillä tavalla kehityksen ja ihmisten ymmärtämisen kärjessä, että sitä käytetään jatkossakin. LAHTI ON ottanut Ilta-Sanomien johtajan roolin haltuun todella hyvin, sanoo hänen alaisensa, päätoimittaja Ulla Appelsin. Siinä lienee osaltaan auttanut lehden ja ylipäätään Sanomien tuttuus: Lahti ehti työskennellä 13 vuotta Ilta-Sanomissa ja vaihtoi sitten Me Naisiin. Kun Lahti aloitti työt Ilta-Sanomissa ulkomaantoimittajana yli 20 vuotta sitten, Appelsin oli osaston varaesimies. Miten Lahti on kehittynyt toimittajana? – Ikä ja kokemus hioo jokaisesta meistä vähän särmiä sopivalla tavalla, Appelsin sanoo. Hän kuvailee esimiestään muun muassa monipuolisesti sivistyneeksi, oikeudenmukaiseksi, näkemykselliseksi ja helposti lähestyttäväksi. Lahti itse sanoo, että kun hän aloitti esimiestyöt, hän oli aluksi välillä todella huono johtaja: äkkipikainen ja kehno huomioimaan ihmisten erilaisuutta. Ehkä noilta ajoilta on peräisin käsitys Lahdesta ”raffina porilaisena”, kuten eräs hänen entinen alaisensa kuvaili häntä hiljattain Helsingin Sanomissa. Hän sanoo kyllä edelleen olevansa suorapuheinen, mutta esiJohanna Lahti on kiinnostunut monesta, niin töissä kuin vapaaajalla. Kirjojen lukeminen on yksi lukuisista harrastuksista. Nykyään Lahti lukee enimmäkseen e-kirjoja, mutta lapsena hän kävi paljon kirjastossa. miestyöskentely on opettanut ihmistuntemusta, kehittänyt ilmaisua ja hillinnyt kiroilua. Kodin Kuvalehden toimituspäällikkö Mari Markkanen kertoo, että Lahden kanssa uskaltaa olla eri mieltä ja hankkiutua konfliktiin, sillä tämä ei kanna kaunaa. Markkanen on Lahden pitkäaikainen ystävä ja kollega sekä entinen alainen niin Ilta-Sanomista kuin Me Naisista. – Johanna on kädet savessa -johtaja, mitä arvostan tosi paljon, hän sanoo. SAMOIHIN AIKOIHIN vastaavan päätoimittajan vaihtumisen kanssa Ilta-Sanomien toimituksessa tapahtui toinenkin muutos: Me Naisten toimitus muutti sen yhteyteen. Lahti kertoo, että toimitukset säilyvät itsenäisinä ja printtilehdet ennallaan, mutta menaiset.fistä tulee is.fin alaosasto. Sanoman toimitusjohtaja Susan Duinhoven sanoi hiljattain Helsingin Sanomissa, että aikakauslehtien on vaikea pärjätä digitalisoituvilla mediamarkkinoilla ilman uutissivusto
SuomenLehdistö 1/2020 9 AJANKOHTAISTA Karjalainen julkisti uudet teemalehdet ja arkiston KARJALAINEN ALKAA julkaista maaliskuussa aikakauslehtimäisiä teemalehtiä, jotka tulevat myyntiin lehtipisteisiin valtakunnallisesti. Ensimmäinen lehti käsittelee Pohjois-Karjalan tapahtumia talvija jatkosodassa. – Meillä on strategia, että yritämme uusilla tuotteistuksilla lujittaa suhdetta tilaajiimme mutta tutkimme myös, löytyisikö sisällölle ihan uusia yleisöjä, Karjalaisen toimituspäällikkö Jyrki Utriainen sanoo. Sisällöt ovat Pohjois-Karjalasta mutta teemoilla, jotka voisivat kiinnostaa myös muualla. Teemalehdet ovat tilaajillekin lisämaksullisia. Sama logiikka on Kaiku-digiarkistossa, jonka Karjalainen lanseerasi joulukuussa. Sen lukuoikeuksia ei edes myydä muille kuin printin ja digin kestotilaajille. – Teimme ison hankkeen, kun digitalisoimme kaikki Karjalaisen arkiston printtilehdet, koko 145 vuotta. Ne ovat siellä täysiverisenä näköislehtenä, jota voi lukea vaikka puhelimesta. Riikka Virranta Mainonnnan kohdennus verkossa voi hankaloitua GOOGLE ILMOITTI tammikuun puolivälissä, että sen Chrome-nettiselain lopettaa kolmansien osapuolten evästeiden tukemisen. Kahden vuoden sisällä voimaan tuleva muutos tarkoittaa yksinkertaistettuna, että mainokset eivät enää voi seurata käyttäjiä heidän perässään nettisivuilta toiselle. Muutoksen pelätään vaikeuttavan mainonnan kohdentamista netissä. Ilmoitus on osa trendiä, jossa selainvalmistajat ovat lisänneet käyttäjien yksityisyyttä ja rajoittaneet tapoja, joilla tietoa heidän nettiselailustaan tarjotaan ulkopuolisille. Olli Sulopuisto STT sai lisää asiakkaita uutisilleen ja moderointiin UUTISTOIMISTO STT on kasvattanut asiakasmääräänsä viime aikoina. Vuoden alussa sen uutispalvelun asiakkaiksi palasi seitsemän lehteä: Keskisuomalaisen omistamat Aamuposti, Keski-Uusimaa, Uusimaa, Länsi-Uusimaa, Itä-Häme, Warkauden Lehti ja Uutisvuoksi. Samalla yhdeksän lehteä tuli Lehtikuvan asiakkaiksi. Loppuvuodesta uutistoimisto alkoi tarjota media-asiakkailleen moderointipalvelua, johon on toistaiseksi tarttunut jo Ilta-Sanomat, Helsingin Sanomat ja Yle. STT:llä työn hoitaa toimituksesta erillinen ryhmä kokeneita moderoijia. He noudattavat kunkin asiakasmedian kanssa sovittuja periaatteita sekä uutistoimiston julkaisemia yleisiä ohjeita. Asiakas saa valita esimerkiksi, kommentoidaanko juttuja nimellä vai anonyymisti. Kyse on ennakkomoderoinnista. Riikka Virranta Ilkka-Yhtymä laajentaa liiketoimintaansa ILKKA-YHTYMÄ OSTI alkuvuodesta osake-enemmistön markkinoinnin ja viestinnän pilvipalveluja tuottavasta oululaisesta Liana Technologies -ohjelmistoyrityksestä. Kauppa toteuttaa konsernin strategiaa panostaa kasvuun ja digitaalisiin tuoteja palvelukanaviin. Ilkka-Yhtymä saa valikoimaansa uusia digimarkkinoinnin ja -viestinnän palveluita, lisää ammattitaitoista henkilöstöä sekä merkittäviä uusia pitkäaikaisia asiakkuuksia. Toimitusjohtaja Olli Pirhosen mukaan kauppa mahdollistaa merkittävän kannattavuuden parantumisen tulevaisuudessa. – Ilkka-Yhtymä uutena pääomistajana tuo lisää resursseja Lianan toiminnan kehittämiseen ja kasvun edistämiseen, Pirhonen sanoo tiedotteessa. Riikka Virranta Moottorina yleisuteliaisuus m ed ia no st o jen apua. Lahden mukaan tähän on ainakin kaksi syytä: verkossa media tarvitsee mainosrahoitteisuuden vuoksi suuren yleisön ja lukijat ovat tottuneet sisällön runsauteen, johon aikakauslehden on vaikea yltää. Niinpä Me Naiset hyötyy Ilta-Sanomien valmiiksi suuresta yleisöstä. Lahti kuitenkin huomauttaa, että myös Ilta-Sanomat hyötyy toimitusten yhdistymisestä, sillä yhdistyminen auttaa tavoittamaan naiskohderyhmää. Hänestä Me Naisia ja Ilta-Sanomia yhdistää jo alun perin kiinnostavuus. Molemmissa pyritään tekemään monimutkaisista asioista ymmärrettäviä ja mukaansatempaavia, ja lehdissä on laaja käsitys siitä, mikä ylipäätään on mielenkiintoista. – Siihen liittyy myös ihmiskäsiKuka? Johanna Lahti, 48, nimitettiin marraskuun alussa Ilta-Sanomien vastaavaksi päätoimittajaksi. Hän on aloittanut toimittajauransa kesällä 1994 Jokilaakso-paikallislehdestä Kokemäeltä. Vuosina 1997–2010 Lahti työskenteli Ilta-Sanomissa muun muassa Lontoon-kirjeenvaihtajana ja viihdetoimituksen esimiehenä, 2010–2016 Me Naisten toimituspäällikkönä ja päätoimittajana ja 2016–2019 Sanoma Lifestyle -yksikön johtajana. Lahti on valmistunut Tampereen yliopistosta filosofian maisteriksi pääaineena englantilainen filologia ja sivuaineina tiedotusoppi ja yleinen historia. Hän on kotoisin Porista ja asuu nykyään Helsingissä puolisonsa, Ylen strategiapäällikkö Mika Rahkosen kanssa. Puntari > Brexit vai Yhdysvaltain presidentinvaalit? Presidentinvaalit ovat menossa nyt kohti kiinnostavinta vaihetta, ja siksi valitsen ne. Brexitiä on pyöritetty uutisissa jo kyllästymiseen saakka. > Ihmisten vai asioiden johtaminen? Nykyään entistä enemmän ihmisten johtaminen, vaikka vaikea näistä on valita. Ihmiset ovat loppuviimeksi jopa mielenkiintoisempia kuin asiat. Ihmisiä johtaessa voi myös nauttia siitä, että muut onnistuvat. > Romaanit vai tietokirjat? Romaanit. Minulle kirjat ovat ensisijaisesti rentoutumisen väline, ja fiktio vie ihanasti ja helposti erilaisiin maailmoihin. VE SA LA IT IN EN ” Sama ihminen voi olla kiinnostunut brexitistä ja kuninkaallisista.” ” Z-sukupolven nuoret eivät ole tottuneet sellaiseen median käyttöön, jossa vain vastaanotetaan sisältöjä.” Demin päätoimittaja Päivi Lehtomurto Lööppi-lehdessä Ensimmäisessä teemalehdessään Karjalainen antaa puheenvuoron sodan kokeneille. > Tilaa Suomen Lehdistön uutiskirje: www.suomenlehdisto.fi UUTISKOOSTE tys. Sama ihminen voi olla hirvittävän kiinnostunut brexitistä ja vaikka Ruotsin kuninkaallisista. Niin Lahti itsekin on. LAHDEN MIELESTÄ toimittajia on karkeasti kolmenlaisia. Yksi haluaa muuttaa maailmaa, toinen kirjoittaa. Kolmas on yleisutelias, ja tällainen hän itse kokee olevansa. Uteliaisuus näkyy niin vapaaajalla kuin töissä. Journalismi vai johtaminen? Treeni vai lukuhetki? Molempi parempi, jos Lahdelta kysytään. Hänellä ei ole intohimoharrastusta, vaan hän joogaa, lenkkeilee, käy salilla, kutoo, lukee ja niin edelleen. Lukemiaan lehtiäkin hän luettelee pitkän listan: suomalaiset naistenlehdet, Suomen Kuvalehti, Talouselämä, The Sunday Times, The New York Times, Aftonbladet, VG, Expressen… – Minulla ei ole lapsia, niin huomaan, että se kyllä vapauttaa arjessa aika paljon aikaa, Lahti sanoo. Anna-Sofia Nieminen
10 SuomenLehdistö 1/2020 TAUSTAT TAUSTAT Aamuset-lehti tekee joka kevät lähes satasivuisen Saaristoerikoisnumeron. Toimituspäällikkö Teemu Peltola (vas.) ja päätoimittaja Lasse Virtanen kertovat liitteen olevan hyvin suosittu, sillä saaristo on alueen ihmisille tärkeä. Myyntijohtaja Susanna Lumikannan mukaan myös myyjien oma innostus vaikuttaa siihen, että numero kiinnostaa mainostajia.
SuomenLehdistö 62019 11 SuomenLehdistö 1/2020 11 TAUSTAT Pienten lehtien pelastus Teksti: Noora Autio I Kuvat: Vesa-Matti Väärä Teemaliitteet tuovat paikallisille lehdille kaivattuja mainostuloja. Niitä tehdään hyvin erilaisilla ideoilla, mutta sisällöissä korostuvat usein positiivisuus ja oman alueen vahvuudet. Esittelemme neljä menestyksekästä erikoisnumeroa tai -liitettä.
TAUSTAT 12 SuomenLehdistö 1/2020 Aamuset Saaristo-lehteen tehdään ilmoitusvarauksia jo vuotta ennen ilmestymistä AAMUSET SAARISTO on vahva paikallinen mediabrändi, joka myy osin itse itsensä. Kaupunkilehden erikoisnumeroon tehdään ilmoitusvarauksia jo vuotta ennen ilmestymisajankohtaa. Turun seudulla ilmestyvä Aamuset julkaisee vähintään kerran kuussa johonkin teemaan keskittyvän erikoisnumeron. Toukokuussa ilmestyvä Saaristo-lehti on niistä suurin, muhkeimmillaan 96-sivuinen. Lehdessä julkaistaan vakiouutisten lisäksi kolmisenkymmentä saaristoaiheista juttua. Noin 60–70 prosenttia sisällöstä on mainoksia. Saaristo-lehti on ilmestynyt jo 2000-luvun alkupuolelta asti. – Saariston merkitys alueellamme on kesäaikaan suuri. Lehdessä kerrotaan tapahtumista, ihmisistä ja ilmiöistä. Osin sen menestys on yhä tekijöillekin mysteeri, päätoimittaja Lasse Virtanen kertoo. Myyntijohtaja Susanna Lumikanta sanoo, että lehdestä on tullut oma käsitteensä sen pitkän historian myötä. Menestykseen vaikuttaa Lumikannan mukaan yksinkertaisesti se, että saaristo on aiheena niin hyvä ja monelle rakas. Lehdessä haluavat näkyä niin saariston yritykset ja tapahtumajärjestäjät kuin kodin ja asumisen ilmoittajatkin. Pääosin mainonta on perinteistä mutta myös sisältömarkkinointia. Lumikanta uskoo, että mainostajia innostaa mukaan Saaristo-numeroon myös pitkään talossa olleiden myyjien oma into. – Kun itse lähestymme mainostajia tuotteestamme ylpeinä, tulosta syntyy, hän sanoo. Saaristo-lehden painos on 140 000 kappaletta, mikä on 10 000 enemmän kuin normaalilehden. Sitä jaetaan laajemmalle alueelle sekä noutopisteisiin. Lumikannan mukaan erikoisnumeroiden merkitys Aamuset-lehdelle on iso, sillä ne tuovat tavallisia numeroita selvästi enemmän mainostuloja. – Erikoisnumeroiden avulla olemme pystyneet saavuttamaan mainosmyynnin tavoitteet. Virtasen mukaan Aamuset-lehdessä on haettu linjaa, jossa lukuisat teemanumerot tarjoavat lukijoille viikkolehtimäistä, reportaasimaista sisältöä. Lehden verkkosivut puolestaan keskittyvät uutisiin. – Ilmiöjutut pysyvät printtilehdessä luettavina pidempään. Yhden uutisen arvo on nykyaikana romahtanut, sillä kaikilla on nopeasti sama juttu kopioituna. Siksi kaupunkilehdenkin kannattaa mielestäni kehittyä featuren suuntaan. Aamuset-lehden muita erikoisnumeroita ovat esimerkiksi Aamuset Kivijalka, joka keskittyy Turun ruutukaava-alueen asioihin, sekä Aamuset Herkku, jonka teemana ovat ruoka, juoma ja ravintolat. Uusi Rovaniemi Kaleva Media tuottaa kaupallista sisältöä paikallisista yrityksistä Menestyvä Rovaniemi -liitteeseen KAUPUNKILEHTI UUDEN ROVANIEMEN välissä ilmestyy neljästi vuodessa Menestyvä Rovaniemi -liite. Se koostuu pääasiassa sisältömarkkinoinnista, jossa yrityksistä ja niiden tuotteista kerrotaan juttumuodossa. Lehden teemana on Rovaniemen elinkeinoelämä: yrittäjyys, koulutus, kehitys, työ ja paikalliset toimijat. Kaupunkilehteä julkaiseva Kaleva Media myy yrityksille sisällöntuotantoa. Lehteä tekee Kaleva Median Rovaniemen sisältömarkkinoinnin tuotantotiimi. Myynti taas hoidetaan konsernitasolla. Sisältömarkkinointi vaatii enemmän työvoimaa kuin tavallisen mediatilan myyminen, mutta se tuottaa lisätuloja perinteisen mediamainonnan rinnalla. Liitteeseen pystyy ostamaan myös taktista mainontaa, mutta ilmoittajat ovat kiinnostuneempia sisältömarkkinoinnista. – Mainostaja-asiakkaat tykkäävät siitä, että saavat kertoa asioista pintaa syvemmältä, sanoo Kaleva Median sisältösuunnittelija Elina Eronen Piper. Liitteessä saavat olla mukana vain Likiliikkeeseen kuuluvat yritykset. Likiliike on rovaniemeläisiä tuotteita ja yrityksiä esiin nostava järjestö. Liitettä on julkaistu vuodesta 2016. – Uusi Rovaniemi tuntui Likiliikkeelle sopivalta kumppanilta, koska lehti kirjoittaa rovaniemeläisistä asioista rovaniemeläisille, Eronen Piper kertoo. 16–24-sivuisessa lehdessä on myös journalistista sisältöä: vähintään yksi iso toimituksellinen juttu tai juttukokonaisuus sekä toimittajan kolumni. – Journalististen juttujen aiheet ovat liitteen nimen mukaisesti positiivisia ja rovaniemeläistä osaamista tai yhteisöllisyyttä esiin tuovia. Usein jutut ovat syntyneet vuorovaikutuksessa Uuden Rovaniemen lukijoiden kanssa, päätoimittaja Leena Talvensaari kertoo. Menestyvä Rovaniemi on journalististen pelisääntöjen mukainen tuote, jossa mainokset ja sisältömarkkinointi on erotettu toimituksellisesta sisällöstä. Talvensaaren mukaan tämä lisää liitteen uskottavuutta ja nostaa sen tasoa ilmoitusliitteestä teemaliitteeksi. – Emme tee journalistisia juttuja yksittäisistä yrityksistä Menestyvään Rovaniemeen, koska ne liippaisivat liian läheltä sisältömarkkinoinnin aihepiiriä, hän jatkaa. Menestyvä Rovaniemi -liitteen jakelualue on sama kuin Uudella Rovaniemellä normaalistikin. Liitteestä otetaan kuitenkin yleensä hieman isompi painos, koska Likiliike jakaa sitä esimerkiksi tapahtumissa. Kaleva Media on tuottanut noin kahden vuoden ajan myös toista lähes samalla idealla tehtävää liitettä, kaupunkilehti Lounais-Lapin välissä ilmestyvää Monipuolinen Meri-Lappi -lehteä. Eronen Piper sanoo, että liitteet ovat osoittautuneet kannattaviksi, vaikka myyntilukuja hän ei voikaan paljastaa. – Olemme kuulleet paljon hyvää palautetta mainostajilta ja lukijoilta. Lukijatutkimustemme mukaan liitteiden paikalliset tarinat ja hyötyartikkelit kiinnostavat ihmisiä, Eronen Piper sanoo. KSML:n Keski-Suomen paikallislehdet Kuuden lehden yhteisliite houkuttaa mainostajia laajalla alueellaan KESKISUOMALAINEN-KONSERNIN KUUSI tilattavaa paikallislehteä tekevät kahdesti vuodessa Uutta Virtaa -teemalehden. Se ilmestyy kunkin lehden välissä. – Kantava teema on nostaa esille alueen positiivisia puolia ja siten tukea seudun elinvoimaa. Aiheet vaihtelevat asumisesta ja elämisestä selviytymisja menestystarinoihin sekä oivaltaviin yritysuutisiin, kertoo Äänekoskella ilmestyvän Sisä-Suomen Lehden päätoimittaja Sami Rahkonen, joka koordinoi liitteen tekoa. Teemalehti sai alkunsa vuonna 2015. Se päätettiin perustaa siihen aikaan, kun Äänekoskelle alettiin rakentaa isoa biotuotetehdasta. Ideana oli kertoa, milErikoisnumeroiden merkitys Aamusetlehdelle on iso, sillä ne tuovat tavallisia numeroita selvästi enemmän mainostuloja, kertoo Susanna Lumikanta. Teemu Peltola (vas.) ja Lasse Virtanen tekevät erikoisnumeroihin featurea ja verkkoon uutisia.
SuomenLehdistö 1/2020 13 TAUSTAT lä kaikilla tavoin uusia työpaikkoja tuova tehdas vaikuttaa alueeseen. Kun tehtaaseen liittyvät teemat eivät enää olleet niin ajankohtaisia, liitettä alettiin parisen vuotta sitten tehdä uudella nimellä ja laajemmalla sisältökirjolla. Teemalehti syntyy Sisä-Suomen Lehden, Sampo-lehden, Viispiikkisen, Viitasaaren Seudun, Laukaa-Konnevesi-lehden ja Hankasalmen Sanomien yhteistyönä. Kukin lehti tuottaa liitteeseen yhdestä kolmeen juttua omalta alueeltaan. Liitteen tavoitteena on Rahkosen mukaan lisätä mainostuloja, missä onkin onnistuttu. Ilmoittajat ovat löytäneet hyvin tuotteen, jolla tavoittaa kerralla koko pohjoisen Keski-Suomen. Ilmoittajien kirjo on laaja, tapahtumista päivittäistavarakauppoihin, rautakauppoihin ja palveluihin. – Liitelehden myynti on vastannut keskimäärin yhden paikallislehden koko kuukauden myyntiä. Lehdet hankkivat mainoksia omalta alueeltaan, ja tulot jaetaan sen mukaan, miten kukin on siinä onnistunut. Kokonaisvastuu mainonnasta on Sampo-lehden myyntipäälliköllä Maarit Sirosella. Rahkonen kertoo, että tuotteen kannattavuus motivoi tekijöitä. Yhteistä sisällöntuotantoa ei kuitenkaan ole Rahkosen mukaan mahdollista juurikaan lisätä, sillä kullakin lehdellä on oma levikkialueensa. – Kyllä meidän fokus on paikallisessa tekemisessä. Sisä-Suomen Lehdessä yhden liitteen tuotantoon ja taittoon menee Rahkosella ja tuottaja Salla Norontauksella noin viikko työaikaa. – Se ei ole liian iso ponnistus pari kertaa vuodessa, Rahkonen sanoo. Liitteen sivumäärä on 30, ja sen painosmäärä on yli 30 000. Sen lisäksi, että liite menee kuuden lehden tilaajille, sitä jaetaan jonkin verran omissa lehtipisteissä. Sydän-Hämeen Lehti Paikallislehden liite tavoittelee lukijoita ja mainostajia naapurikunnasta PÄLKÄNELÄISEN SYDÄN-HÄMEEN LEHDEN levikkialueeseen kuuluvat Sahalahti ja Kuhmalahti liittyivät joitakin vuosia sitten osaksi Kangasalaa. Sydän-Hämeen Lehdessä koettiin sen jälkeen välillä haasteelliseksi rajata asioita, joita Kangasalta uutisoidaan, etenkin kun alueella ilmestyy myös toinen paikallislehti, Kangasalan Sanomat. Pari vuotta sitten Kangasalan kunta muuttui lisäksi kaupungiksi. Samoihin aikoihin Sydän-Hämeen Lehti päätti alkaa julkaista kaupunkimaisemman Kangasalan asioihin keskittyvää Välke-nimistä liitettä. – Iso osa lukijoistamme on maaseudun ihmisiä. Jos teimme aiemmin juttua ydinkaupungista eli Kangasalan keskustasta Tampereelle päin, aihepiirit jäivät monille aika vieraiksi. Sitten ideoimme tällaisen liitteen, jossa voimme tarjota Kangasalan sisältöjä kangasalaisille ja niille lukijoillemme, jotka ovat niistä kiinnostuneita, Sydän-Hämeen Lehden päätoimittaja Jani Oksanen kertoo. Tavoitteena on ensisijaisesti ollut houkutella uusia mainostajia Kangasalan alueelta. – Olemmekin saaneet mukaan paljon sellaisia ilmoittajia, jotka eivät lähtisi normilehteemme mutta joita liitteen laajempi lukijakunta on houkuttanut. Liitteen tuomat mainostulot ovat lehdellemme tärkeitä, Oksanen kertoo. Välke ilmestyy yhdeksän kertaa vuodessa. Sen painos on kolminkertainen normilehteen verrattuna, ja sitä jaetaan Sydän-Hämeen Lehden välissä sekä ilmaisjakeluna Kangasalan keskustaan ja telinejakelupisteisiin. Oksanen kertoo, että liite tuo toimitukselle jonkin verran lisätyötä. Sen tekemisessä kiinnitetään paljon huomiota visuaalisuuteen ja kehitetään kokeilevampia juttuformaatteja. Kohderyhmä on nuorempi kuin normilehdellä. – Olemme kokeneet, että pystymme itse paremmin toteuttamaan nämä visiot, joten oma kaksihenkinen toimituksemme tekee liitettä ja normilehteen ostamme enemmän juttuja avustajilta, Oksanen sanoo. ? Kuvis Kuvis
TAUSTAT: NÄIN ME TEEMME 14 SuomenLehdistö 1/2020 Brändi ja kulttuuri uusiksi Kaleva Media haluaa olla Suomen kiinnostavimpia media-alan työpaikkoja. Työkulttuurin lisäksi se kehittää brändiään, jonka ydin on pohjoinen identiteetti. Teksti: Janne Arola Kuvat: Sami Peltokorpi UUSI ORGANISAATIO, uusi ilme, uusi visio. Kaleva Media on muuttunut lyhyessä ajassa monella tavalla. Vielä joitakin vuosia sitten konserniin kuuluivat vain oululaiset maakuntalehti Kaleva ja kaupunkilehti Forum24. Yritys tuoksui lähinnä painomusteelta. Nyt Kaleva Medialla on yrityskauppojen myötä jo 15 lehtinimikettä ympäri pohjoisen Suomen sekä digitaalisiin palveluihin ja markkinointiin erikoistuneita tytäryhtiöitä. Samalla mediamyynnin repertuaari on laajentunut printistä some-, hakukoneja sisältömarkkinointiin sekä asiakasymmärrykseen ja dataanalytiikkaan. Ei ihme, että yrityksellä on ollut tarve uusia brändiään. Anna Kärävä oli konsulttina mukana, kun Kaleva-konsernille ryhdyttiin rakentamaan uutta strategiaa uuden toimitusjohtajan Juha Laakkosen johdolla vuonna 2017. Seuraavana vuonna Kärävä palkattiin yhtiön brändija kulttuurijohtajaksi. Kulttuuri on Kärävän mukaan brändin toinen puoli. Hänen työssään se tarkoittaa ennen kaikkea yrityskulttuurin kehittämistä sekä työntekijäkokemuksen vahvistamista. – Moni asia on vielä kesken, mutta nyt on päästy pois synnytysosastolta, Kärävä kuvailee brändin uudistamisen tilannetta. Ulospäin ehkä näkyvin muutos on ollut yritysilmeen uusiminen. Yrityksen nimi muuttui Kaleva Mediaksi erotuksena Kaleva-sanomalehdestä. Samalla ilmettä ja logoa uudistettiin. Kärävä kuitenkin sanoo, että brändi on paljon muutakin kuin graafinen ohje tai visuaalinen ilme. – Brändi lähtee yrityksen olemassaolon tarkoituksesta ja siitä, mitä arvoa yritys tuottaa. Puolen Suomen media Kaleva Mediassa yksi oivalluksista on ollut se, että medialla on iso rooli paikallisten identiteettien vahvistamisessa. Oivallus sinänsä ei ole uusi, mutta pohjoisen identiteetin avulla Kaleva Media haluaa nyt erottua kilpailijoista Suomessa ja ulkomailla. Yhtiössä on jo jonkin aikaa puhuttu Kaleva Mediasta ”puolen Suomen mediana”. Kaleva Median julkaisut, kuten oululainen Kaleva, rovaniemeläinen Lapin Kansa ja kuusamolainen Koillissanomat, vahvistavat omien alueidensa identiteettiä ja puhuvat samalla koko pohjoisen puolesta, Kärävä selittää. Esimerkiksi sanomalehti Kalevan viimevuotinen 120-vuotisjuhlavuosi huipentui Pohjoista kanttia -artikkelisarjaan sekä podcastiin, joissa käsiteltiin pohjoisen Suomen kasvua ja historiaa. Paikallinen identiteetti nostetaan lehtien markkinoinnissa yhä useammin esiin sen sijaan, että markkinoitaisiin perinteiseen tapaan hinta edellä. Yhtiö on esimerkiksi brändännyt eri lehtiensä toimittajia koko sivun mainoksissa, joiden tarkoitus on korostaa luotettavaa journalismia ja ”pohjoista asiantuntijuutta”. – Luotettavuus on yksi tärkeimmistä arvoistamme, ja se ohjaa kaikkea toimintaamme, Kärävä perustelee. Tekoja, ei sanoja Kalevan juhlavuonna Kaleva Media toi näkyvästi esiin myös vastuullisuutta, joka on toinen olennainen uuden brändin mukainen arvo. – Näkyvyyttä ei kuitenkaan haettu ” Xxxxx xxxx.” > Jatkuu seuraavalla sivulla.
SuomenLehdistö 1/2020 15 TAUSTAT JOKAVUOTISIA KESÄTOIMITTAJAHAKEMUKSIA selatessani tein havainnon: Hämmentävän harva hakija kertoo, miten sosiaalinen media limittyy omaan työhön tai osaksi toimittajaidentiteettiä. Moni kertoi mieleen jääneistä juttuhankkeista ja uutistaidoista, mutta Instagramin, Tiktokin tai Twitterin mainitsi vain harva. Kun asiaa miettii tarkemmin, voisi väittää, että toimittajilla ja medialla on somessa meneillään jonkinlainen vetäytymisen kausi. 2010-luvulla toimitukset ja toimittajat halusivat innolla someen osaksi kansalaiskeskustelua, tuomaan juttujaan esille ja näyttämään, että kaikki tieto ei todella löydy Facebookista. Perustettiin medioiden omia ryhmiä ja tehtiin toimittajaprofiileja. Mietittiin, miten toimittajan pitäisi Instagramissa tai Twitterissä olla niin, että varmistettu tieto ja journalistinen palvelu limittyvät osaksi uutta mediaympäristöä. NYT 2020-LUVUN alussa asiat ovat toisin. Toimittajien puheissa some näyttäytyy entistä useammin uhkana tai rasitteena. Erilaiset ahdistelijat tai suoranaiset vainoajat ovat viime vuosina olleet näkyvien toimittajien kimpussa. Myös masinoidun oloiset palauteryöpyt ovat surullisen tuttuja monelle toimittajalle. Nämä ilmiöt tuskin ovat ainakaan rohkaisseet nuoria toimittajia panemaan itseään peliin somessa – pikemminkin päin vastoin. Myös somen yleinen kuormittavuus tuntuu korostuvan, kun keskustelee nuorten toimittajien kanssa. Moni vetäytyy Instagramista tai Twitteristä, koska ne rasittavat ja tuntuvat repivän itsetuntoa kappaleiksi tai vaativan jatkuvaa huomiota. Tällainen someväsymys on huomattu muuallakin yhteiskunnassa, eivätkä toimittajat ole sille immuuneja. LOPPUTULOS ON jonkinlainen sometaantuma. Osa journalisteista on somessa – erityisesti Twitterissä – yhä aktiivisia, mutta uusia avauksia tulee näppituntumalta vähemmän kuin takavuosina. Toimittajat eivät enää etsi omaa paikkaansa tarkistetun tiedon lähettiläinä somessa, vaan jättäytyvät entistä useammin sivustaseuraajan tai yksityishenkilön rooliin. Toimittajien somehorros on pitkällä tähtäimellä kuitenkin virhe. Sosiaalinen media muuttaa jatkuvasti muotoaan, mutta minnekään se ei katoa. Ajankäyttötutkimuksissa ja tiedonhankinnasta kertovissa kyselyissä sosiaalisen median ja alustojen asema pikemminkin vain kohenee. TOIMITTAJIEN SOMEÄHKYÄKIN on kuitenkin helppo ymmärtää. Siksi alalla tarvittaisiin uutta keskustelua siitä, millaisia rooleja toimittajan pitäisi 2020-luvun ärhäkässä someympäristössä ottaa. Erityisesti pitäisi puhua siitä, miten mediabrändin tarjoamaa suojaa ja toimittajan omaa läsnäoloa voisi yhdistää niin, että nuoren toimittajan koko persoona tai oma sometili eivät ole tässä ympäristössä ensimmäisenä tulilinjalla. Jos tätä ei tehdä, somessa niskan päällä on lopulta joku muu. Toimittajat ja mediayhtiöt jättävät Youtuben ja Tiktokin harrastajien ja aktivistien pelikentäksi omalla vastuullaan. ? Jussi Pullinen on Helsingin Sanomien politiikan ja talouden toimituksen esimies. he im oj a& kl ik ke jä ” Toimittajat eivät enää etsi omaa paikkaansa tarkistetun tiedon lähettiläinä somessa, vaan jättäytyvät entistä useammin sivustaseuraajan tai yksityishenkilön rooliin.” Toimittajien pitäisi yhä rakastaa somea Kaleva Median uudistusta on johtanut Anna Kärävä sekä hänen brändija kulttuuritiiminsä: digitaalisen markkinoinnin koordinaattori Sanni Mäkinen, graafinen suunnittelija Sanna Nikola, työyhteisöviestintää hoitava tiedottaja Kaija Törmäkangas, markkinoinnin tuottaja Jussi Väätäinen, markkinointisuunnittelija Marja-Liisa Piekkari ja kuluttajakäyttäytymisen asiantuntija eli insight manager Mari Jauhola. Kuvasta puuttuu talent manager Anne Häkkinen, jonka aluetta on henkilöstön osaamisen kehittäminen.
16 SuomenLehdistö 1/2020 TAUSTAT: NÄIN ME TEEMME kertomalla lukijoille ja henkilökunnalle, että olemme vastuullisia, Kärävä toteaa. Sen sijaan Kaleva järjesti laajan kyselyn, jonka avulla haettiin 120:tä ideaa ja tekoa pohjoisen arktisuuden ja luonnon säilyttämiseksi. Lopulta ideoita kertyi 140. Niistä kerrottiin mainoskampanjoissa mutta myös toimituksellisissa sisällöissä. Samaan vastuullisuuden ja uuden brändin mukaiseen sarjaan Kärävä laskee Kaleva Media Talents -ohjelman, jonka kautta yritys sponsoroi nuoria yksilöurheilijoita, joilla on vahva side ”pohjoiseen menestystarinaan” ja jotka jakavat Kaleva Median arvomaailman. Viime syksynä yhtiö lanseerasi Kasvun paikka -konseptin, johon haetaan parhaillaan osallistujia. Kasvun paikka on Kärävän sanoin eräänlainen yritysmaailman ”Kuppilat kuntoon” -ohjelma, jossa Kaleva Media auttaa paikallisia, liiketoimintansa kanssa kipuilevia yrityksiä markkinoinnissa ja bisneksen lentoon saamisessa. – Meitä on pidetty printtipalstan myyjänä, mutta haluamme nyt osoittaa, että voimme olla myös yritysten markkinointipartneri. Kasvun paikasta tehdään realitytyyppistä sisältöä Kaleva Median kanaviin. Ohjelmaa isännöi Suomen Lehdistön kolumnistinakin tunnettu Jani Halme. Kärävä sanoo, että brändityön olennaisimpia asioita on ymmärtää muuttuvaa toimintaympäristöä ja kuluttajien käyttäytymistä. Sanomalehdet kilpailevat nykyään esimerkiksi Spotifyn, Netflixin ja Applen kanssa ihmisten vapaa-ajasta. Siksi suomalaiselle mediayhtiöllekään ei riitä, että se pystyy tarjoilemaan lukijoille hyviä sisältöjä. – Tämän päivän kuluttaja odottaa myös hyvää käyttökokemusta. Esimies on mahdollistaja Kaleva Mediassa on panostettu myös työntekijäkokemukseen. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että yrityksessä on luotu yhteisiä sisäisiä käytäntöjä eri vaiheisiin uuden työntekijän rekrytoinnista työsuhteen loppumiseen saakka. Yhtiö on esimerkiksi rakentanut uuden rekrytointipalvelun ja konseptin rekry-ilmoitteluun. Jokaisessa palvelusta löytyvässä työpaikkailmoituksessa esiintyy joku firman nykyisistä työntekijöistä, joka ”etsii kaveria” tiimiinsä. – Tälläkin tavalla tuomme toimintaamme lähemmäs ihmisiä, Anna Kärävä sanoo. Yhtiössä on menty myös kohti itseohjautuvia tiimejä, mikä tarkoittaa esimiesten roolin muuttumista. Viime vuoden aikana pomoja koulutettiin valmentavaan esimiestyöhön. – Lähestymistapa on, että esimies on ennemmin mahdollistaja kuin tiukka työnjohtaja. Kaleva Medialla on kunnianhimoinen missio nousta yhdeksi Suomen kiinnostavimmista media-alan työnantajista. – Vakiolauseeni on, että keskinkertainen työntekijäkokemus tarkoittaa keskinkertaista asiakaskokemusta. Jos ihmiset eivät ole aidosti innostuneita siitä, mitä tekevät, kulttuuri näkyy aina yrityksen ovista ulos. Uudistusten toimivuuden selvittämiseksi Kaleva Mediassa on ryhdytty myös aiempaa säännöllisemmin mittaamaan sekä työntekijäettä asiakaskokemuksia. Esimerkiksi asiakkaille tehdään säännöllisesti niin sanottuja NPS-kyselyitä (Net Promotor Score), joiden avulla selvitetään, kuinka hanakasti he suosittelevat lehteä. Lisäksi mitataan, kuinka asiakkaat kokevat Kaleva Median arvojen toimivan käytännössä. Henkilöstölle puolestaan tehdään kerran vuodessa laaja kysely, jossa selvitetään työntekijäinnostusta. Kahden kuukauden välein on lyhyempi ja nopeampi Pulssi-arvokysely, joka mittaa yrityksen arvojen toteutumista tiimien arjessa eli esimerkiksi sitä, kokeeko työntekijä tiimissään luottamuksen ilmapiiriä ja onko hänellä mahdollisuuksia kehittyä työssään. Kyselyihin vastataan anonyymisti. Tulokset ovat monissa tiimeissä olleet hyvinkin rohkaisevia. – Maailma ei ole koskaan valmis, mutta mittaukset antavat hyvän pohjan, jotta tiedämme, mihin suuntaan olemme menossa ja mihin asioihin pitää paneutua lisää. ? Kaksi konkreettista bränditekoa: Kaleva hakee yrityksiä Kasvun paikka -konseptiin, jossa se aikoo auttaa takkuavan bisneksen lentoon ja osoittaa samalla potentiaalinsa modernina markkinointipartnerina. Yhtiö on myös brändännyt toimittajiaan mainoksissa, jotka korostavat pohjoista ulottuvuutta ja asiantuntijuutta. Vinkit Muista nämä, kun uudistat mediayrityksen brändiä 1. TEOT RATKAISEVAT, EIVÄT SANAT Pidä huoli, etteivät visiot ja uudistukset jää vain lauseiksi Powerpoint-esityksiin. Yritys voi näyttää esimerkiksi vastuullisuutensa tekemällä vastuullisia tekoja sen sijaan, että vain puhuu niistä. 2. BRÄNDI JA KULTTUURI KUULUVAT YHTEEN Anna Kärävä käyttää mielellään lausetta, jonka mukaan keskinkertainen työntekijäkokemus johtaa keskinkertaiseen asiakaskokemukseen. Siksi brändin näkyvän uudistamisen lisäksi on olennaista huolehtia myös siitä, että yrityksen henkilöstöllä on hyvä olla. 3. PIDÄ HUOLTA KÄYTTÖKOKEMUKSESTA Kuluttajat ovat tottuneet vertaamaan digipalvelujen käyttökokemuksia Netflixiin, Appleen ja Spotify’hin. Siksi suomalaisten mediayhtiöidenkin on pystyttävä tarjoamaan loistavan sisällön lisäksi loistavaa käyttökokemusta. Kasvun paikka on markkinoinnin kasvuohjelma, johon haemme mukaan kuutta paikallista yritystä – isoja, keskikokoisia ja pieniä. Asenne on kokoa tärkeämpää. KASVAMINEN YRITYSTOIMINNASSA kysyy yhtä lailla tahtoa kuin taitoa. Se kysyy myös rohkeutta tarttua tilaisuuteen, positiivista uteliaisuutta ja halua hakeutua oikeaan aikaan oikeaan paikkaan. KÄÄRITÄÄN HIHAT yhdessä. Tutkimme ja analysoimme asiakkaittesi ostokäyttäytymistä, etsimme ja löydämme tavat, kuinka heitä tulisi lähestyä ja missä kanavissa. Oivallamme, luomme ja toteutamme yhdessä. Apuna meillä on maan parhaat asiantuntijat, moderni kanavavalikko ja ennen kaikkea ainutlaatuinen paikallinen asiakasymmärrys. Sillä uskallamme väittää, että yksikään mediatalo ei tässä maassa tiedä omistaan yhtä paljon kuin me. Sinä opit, me opimme. Ja yhdessä saamme aikaan jotain sellaista, josta Juho Raappanakin olisi ylpeä. EI TEHDÄ KUTEN MUUT. Tehdään yhdessä fiksumpaa markkinointia yrityksellesi. Hae mukaan 30.11. mennessä osoitteessa: Ilmoittaudu mukaan. Tämä on kasvun paikka. kalevamedia.fi/kasvunpaikka MEDIAT: Kaleva • Kale! • Lapin Kansa • Forum24 • Raahen Seutu • Raahelainen • Pyhäjokiseutu • Oulu-lehti • Rantalakeus • Iijokiseutu • Siikajokilaakso • Koillissanomat • Pudasjärvi-lehti Lounais-Lappi • Uusi Rovaniemi • Kolmiokirja-aikakauslehdet MARKKINOINTIPALVELUT: Indieplace • Offerilla • Pro Ratas 120 vuotta pohjoista asennetta. ” Keskinkertainen työntekijäkokemus tarkoittaa keskinkertaista asiakaskokemusta.” »Lapista on kerrottu tarinoita iät ja ajat, mutta ei vielä kaikkia» LUE PALKITUT TARINAT IHMISISTÄ JA ILMIÖISTÄ LAPIN KANSAN LUKEMISTOSSA: lapinkansa.fi/lukemisto LAPIN KANSAN toimittaja RISTO PYYKKÖ kertoo elämänmakuisia tarinoita Lapista – ajankohtaisia ja ajattomia. Jo 120 vuotta Kaleva Median tarkoituksena on ollut lisätä ihmisten ymmärrystä ja yhteenkuuluvuutta täällä pohjoisessa. Toimittajiemme työssä tämä näkyy päivittäin, tinkimättömänä luotettavuutena.
PALSTAT SuomenLehdistö 1/2020 17 MITEN VAKAVASTI otettava uutisorganisaatio hyödyntää Tiktokia, hurjaan suosioon kasvanutta videopalvelua, jossa parhaiten tuntuvat menestyvän 15-sekuntiset huumoripätkät? Washington Postin vastaus on Dave Jorgenson. Hän saattaa Tiktok-videossa esimerkiksi istua työpöydän päällä lukemassa sanomalehteä, löytää sieltä hämmästyttävän tiedonmurusen ja kaatua yllätyksestä selälleen. Se on hauska video. Jorgenson ei ole liikkeellä yksin. Tiktokissa ovat myös ainakin BBC Radio 1, Vogue Italia, saksalainen uutisohjelma Tagesschau sekä urheilukanava ESPN. On helppo arvata, mikä Tiktokissa viehättää. Lyhyitä videoita katsojille loputtomasti näyttävä sovellus on kahdessa vuodessa saanut melkein miljardi käyttäjää, jotka viettävät sovelluksen parissa väitetysti 52 minuuttia päivässä. Toinen syy on, että merkittävä osa sovelluksen sadoista miljoonista käyttäjistä on nuoria. Eli sellaisia katsojia, käyttäjiä ja lukijoita, joista on varmasti pulaa myös Washington Postin kaltaisilla medioilla. Tämä kaikki siis sovelluksessa, joka ei maksa tekijöille minkäänlaisia palkkioita ja jossa ei ainakaan vielä voi edes linkata vaikkapa lehden omille nettisivuille. TIKTOKISSA MENESTYMINEN ei ole helppoa. New York Timesissa haastatellun, 9 miljoonaa seuraajaa keränneen Chase Hudsonin mukaan tarvitaan kolmea asiaa: lahjakkuutta, outoa huumorintajua ja hyvää ulkonäköä. Jos onnistuu saamaan kaikki kolme samaan pakettiin, on ”Tiktok-jumala”. Hudson kuuluu 19 jäsenen Hype House -kollektiiviin, joka asuu kartanossa Los Angelesissa ja tekee päivät pitkät videoita. Itse asiassa porukasta saa kenkää, jos ei koko ajan synnytä uutta sisältöä. Tämä herättää kysymyksiä: Mitä järkeä lehtien on lähteä kilpailemaan tällaisten tekijöiden kanssa? Onko Tiktokilla mitään tekemistä journalismin kanssa? Jälkimmäiseen on helpompi vastata. Ainakin hassutteluvideot voivat olla osa sanomalehteä samalla tavalla kuin pilapiirrokset tai sanaristikot, Jorgenson kertoi The Atlantic -aikakauslehdelle. Edellinen on vaikeampi pala. Osittaisen vastauksen tarjosi The Telegraphin sosiaalisen median tuottaja Francesco Zaffarano, joka kirjoitti olevansa vähemmän huolissaan Washington Postin Tiktok-toiminnan kannattavuudesta kuin siitä, millaisen mallin se muille antaa. Hänen mielestään olennaista ei ole, onko Jorgensenin tyyli oikea, vaan luulevatko muut mediat sitä ainoaksi vaihtoehdoksi. Tästä seuraa kauhukuva, jossa kaikki kalastelevat nuorten lukijoiden huomiota samalla tavalla eli tekemällä hassuja videoita toimituksen arjesta. Entä jos kohdeyleisö pitää lähestymistapaa alentuvana? ZAFFARANO MUISTUTTAA eräästä netin kultaisesta säännöstä: älä käytä palvelua, jossa sinulla ei ole mitään sanottavaa. Vielä perustavammanlaatuinen sääntö sanoo, että ensin kannattaa seurata sivusta ja vasta myöhemmin osallistua sisällöntuotantoon. Voi olla erinomainen idea asentaa Tiktok-sovellus ja vilkaista, mitä siellä oikein puuhataan. Voi myös olla hyödyllistä luoda sinne tili ja kokeilla, miltä tuntuu osallistua meemeihin ja tanssia silmät sirrillä särötetyn trapbiitin tahtiin. Kaikkein hyödyllisintä on, jos oppii ymmärtämään Tiktokia sen verran, että pystyy perustelemaan itselleen, miksei sitä tarvitse käyttää. Siis muutenkin kuin ennakkoluuloihin perustuvan ”no se on sellaista nuorison hömppää” -argumentaation tasolla. Tiktok-tilin perustaminen ei tee sinusta tai edustamastasi mediasta yhtäkkiä kiinnostavaa muiden silmissä, ihan niin kuin ei tehnyt Facebook-sivu, Twitter-tili, Youtube-kanava tai podcast-sarjakaan. Mutta kokeilematta sitä on vaikea tietää. ? Hei nuori, katso video! ko pi oi tä m ä Tiktokilla on paljon nuoria käyttäjiä. Maailmalla myös moni media on mukana palvelussa. Kannattaisiko suomalaistenkin lehtien osallistua? Olli Sulopuisto on helsinkiläinen vapaa toimittaja, podcastaaja ja nörtti. olli@nonfiktio.fi HANNA SAKARA 1 Ainoa tapa oppia ymmärtämään Tiktokin toimintaa on testata sitä sukeltamalla mukaan. 2 On vaivalloista julkaista sisältöjä uusissa palveluissa, koska niitä ei saa automatisoitua tai yhdistettyä toimitusjärjestelmiin. 3 Testaamisen lopputulos voi olla myös se, että ei oteta uutta palvelua käyttöön. 3 pointtia
PALSTAT 18 SuomenLehdistö 1/2020 HELSINGIN SANOMIEN kulttuurijournalismin määrä ja juttujen keskipituus kasvoivat vuosina 2011–2018. Kulttuurisivujen sisällön keskimääräinen laajuus kasvoi vuosikymmenen alusta vuoteen 2018 mennessä puolella broadsheet-sivulla, kun ilmoituksia ei huomioida. Tabloidiksi muuttuminen ei lyhentänyt juttuja, vaan vähensi lyhyiden juttujen tarjontaa. Juttutyypeistä yleistyi tabloidiksi muuttumisen jälkeen selvimmin essee, kun taas kulttuurista tehtyjen uutisten, kolumnien ja kommenttien määrä väheni. Vastoin kirjallisuuspiirien yleistä kritiikkiä kirjallisuusarvostelujen määrä ei ole Hesarissa vähentynyt, vaan kirjallisuus on saanut lisää palstatilaa teatterin ja klassisen musiikin kustannuksella. Featureja henkilölähtöisen journalismin määrä sekä taiteilijoita esittävien kuvien käyttö lisääntyivät, eli fokus siirtyi osittain taiteesta sen tekijöihin. Kärjistäen voi sanoa, että kulttuurijournalismissa halutaan nyt kertoa tarinoita kirjailijoiden teosten takaa. Kehitystä vauhdittavat tekijöitä julkisuuteen ja julkkiksiksi työntävät kustantajat. Helsingin Sanomien kulttuuritoimitusta itsekin vuosina 1989–2005 johtanut Heikki Hellman ja kirjallisuudentutkija Voitto Ruohonen tarkastelevat tutkimusartikkelissaan painetun Hesarin kulttuurijournalismin muutosta tabloidiksi muuttumisen seurauksena. Tutkimuksen painopiste on tabloidiksi muuttumisessa, vaikka tuloksissa näkyvät myös digitalisaation ja journalismin muutoksen vaikutukset. Kulttuurijuttujen tyyppien määrällisessä vertailussa esimerkiksi näkyy selvästi uutisten väheneminen painetusta lehdestä. Päättelen tämän johtuvan uutisoinnin painottumisesta verkkoon, minkä vuoksi uutisia ei kannata painaa seuraavan päivän lehteen enää samassa laajuudessa. KULTTUURIJOURNALISMI ON viimeisen kymmenen vuoden aikana vähentynyt maakuntalehdissä selvästi. Sisällöntuotannon ketjuuntumisesta on seurannut, että teoksista kirjoitetaan yhä vähemmän eri kritiikkejä. Tämä vähentää moniäänisyyttä. Kulttuurijuttujen yleinen vähentyminen on vahvistanut entisestään Helsingin Sanomien kulttuurikritiikkien painoarvoa ja lehden asemaa mielipidejohtajana. Monien mielestä asema on jo liiankin vahva. Aiemman kulttuurijournalismin tutkimuksen perusteella kulttuurisivuilta halutaan karkottaa elitistisyyden henki. Toimituksissa on päätelty, että korkeakulttuurista kiinnostunut eliitti ei Suomessa ole riittävän suuri kannattamaan koko väestölle suunnatun sanomalehden osastoa. Tämän seurauksena populaarikulttuurin käsittely kulttuurisivuilla on legitimoitunut ja toisaalta korkeakulttuurin käsittely popularisoitunut. Samalla populaarikulttuurin osuutta on lisätty korkeakulttuurin kustannuksella. PAINETUN LEHDEN tutkimus kertoo vain osan kulttuurijournalismin tarjonnasta ja sen muutoksesta. Jatkotutkimuksen kannalta olisi kiinnostava tietää, miten kulttuurijournalismin työnjako digijournalismin ja painetun lehden osalta on mielekkäintä tehdä. Helsingin Sanomia luetaan yhä enemmän älypuhelimen näytöiltä. Diginatiivit ovat tottuneet lukemaan pitkiäkin juttuja näytöltä, kunhan käyttäjäkokemus on hyvä ja juttu mukaansa tempaava. Digitaaliseen kulttuurijournalismiin sopivat erinomaisesti myös uudet, luovat kerrontavat, joissa tekstiä rikastetaan esimerkiksi äänillä, videolla, grafiikalla ja animaatiolla. Rikasteiden hyödyntämisen voi olettaa yleistyvän digityökalujen yksinkertaistuessa ja toimittajien ammattitaidon laajentuessa. te or ia & kä yt än tö Teoria väittää: Kulttuurijournalismin vähentyessä Helsingin Sanomat kulkee vastavirtaan. Se on lisännyt kulttuurisivujen osuutta ja kasvattanut juttujen pituutta. Kulttuurijutut henkilöityivät Tutkijat: Heikki Hellman ja Voitto Ruohonen. Tutkimus: Kirjallisuus kohtaa tabloidisaation. Pienempi sivukoko ja Helsingin Sanomien kulttuurijournalismin muutos. Media & viestintä, 42:4, Mevi ry, Tampere 2019. Aineisto: Yhteensä 2 715 painetun Helsingin Sanomien kulttuurisivujen juttua vuosilta 2011 ja 2016 sekä kulttuurijuttujen saama palstatila vuosilta 2017 ja 2018. Tekijä: Helsingin Sanomien kulttuuritoimituksen vt. esimies Aino Miikkulainen. Kokemus: Helsingin Sanomissa verkkouutispäällikkö vuodesta 2016. Aiemmin Demin toimituspäällikkö vuodesta 2012 ja toimitussihteeri vuodesta 2009. Aamulehden toimittaja vuodesta 2006. Yhteiskuntatieteiden maisteri, Tampereen yliopisto 2009. Fakta Fakta Kirjoittaja Panu Uotila on journalistiikan yliopistonopettaja Jyväskylän yliopiston kielija viestintätieteiden laitoksella. panu.uotila@jyu.fi Käytäntö vastaa: Kulttuurijournalismi on henkilöitynyt, koska tarinat ja tekijät kiinnostavat. Toimittajat tasapainottelevat korkeakulttuurin ja laajan koukuttavuuden välillä. Kirjailijat ja kirjallisuuden tutkijat ovat kritisoineet sanomalehtiä, myös Helsingin Sanomia siitä, että kirjallisuuskritiikin määrä on vähentynyt ja kulttuurijournalismi on henkilöitynyt. Hesarin kulttuuritoimituksen vt. esimies Aino Miikkulainen, miten vastaat kritiikkiin? – Kulttuurisivujen osuus Hesarissa on pysynyt isona, koska kulttuuri on lehdelle merkittävä painopistealue. Me emme todellakaan halua vähentää kritiikkien määrää ja teemme nykyisin myös isoja esseemäisiä kritiikkejä kirjoista. Lukeminen on suomalaisille tärkeä harrastus, ja kirjallisuus kiinnostaa. Haluamme nostaa lukemista monella eri tavalla. Tutkimuksen mukaan kirjallisuuspiirien kritiikin toinen puoli pitää paikkansa, eli kirjailijoiden haastattelut ja feature-jutut ovat yleistyneet juttumuotoina. Minkä vuoksi? – Tarinat kiinnostavat, ja journalismissa tarinallisuus on yleensäkin lisääntynyt. Tähän liittyy myös kirjallisuuden autofiktio-trendi, joka on vahvassa nousussa, eli kirjailijat nostavat itsekin persoonaansa esiin kirjoissaan. – Kirjailijat ovat usein hyviä haastateltavia, joilla on paljon sanottavaa ja jotka uskaltavat ottaa kantaa. Haluamme tietysti tehdä journalismia, joka kiinnostaa lukijoita. Jos ihminen on pohtinut jotain asiaa kirjan verran, usein hänellä riittää aiheesta sanottavaa myös lehtijuttuun. Taiteilijat valittavat, että heidän henkilökohtainen elämänsä kiinnostaa usein enemmän kuin heidän taiteensa. Mitä vastaat? – Ymmärrän valituksen. Mutta jos alamme kertoa syväanalyysin kautta vain teoksista, se kiinnostaa valitettavasti paljon pienempää osaa lukijoista, kuin jutut, joissa tuodaan mukaan myös taiteen tekijä. – Itse ajattelen, että tuomalla kulttuurijuttuihin tavoitettavuutta ja lähestyttävyyttä pystymme tekemään kulttuuria tutuksi paljon laajemmalle osalle ihmisiä. Se palvelee myös tekijöitä, koska heidän teoksensa saavat laajempaa huomiota erilaisissa ihmisryhmissä. Juttujen kautta lukija saattaa innostua menemään taidenäyttelyyn tai lukemaan kirjan, jota hän ei olisi muuten lukenut. Teit gradusi kulttuurijournalismista. Siinä yhtenä tutkimustuloksena oli, että Yle henkilöi ja dramatisoi kulttuuriaiheita suuren yleisön huomion saavuttamiseksi. Millaista on hyvä kulttuurijournalismi? – Hyvä kulttuurijournalismi on tasapainottelua korkeakulttuurin sekä koukuttavuuden ja yleisen kiinnostavuuden välillä. Kulttuurijournalismia ei haluta tehdä vain oopperasta kiinnostuneelle eliitille, vaan sitä tehdään mahdollisimman laajalle osalle ihmisiä. Kuinka tärkeänä pidät kulttuurijournalismia maksavien tilaajien houkuttelussa ja sitouttamisessa? – Uskon kulttuurijournalismin tärkeyteen. Uskon, että se, että Hesarissa tehdään kulttuurijournalismia isosti ja laadukkaasti, kiinnostaa suurta osaa lukijoista. – Kulttuurijournalismissa jokainen juttu ei koskaan kiinnosta kaikkia. Kulttuurin alueeseen kuuluu myös paljon pienelle yleisölle tehtäviä juttuja, jotka ovat meille tärkeitä. Verkossa kuitenkin näkee konkreettisesti, että kulttuuriaiheet kiinnostavat. ?
PALSTAT SuomenLehdistö 1/2020 19 Ei-kaupallinen media innovoi, kaupallinen ei TUTKIMUSHANKE: Kaupallisessa mediaorganisaatiossa toimittajat eivät ehdi innovoida, eikä uuden kehittämiselle varsinaisesti tarjota edes tukea tai mahdollisuuksia. Ei-kaupallisessa organisaatiossa toimittajat taas korostavat ideointiin ja uuden testaamiseen kannustavaa kokeilukulttuuria, ja tarjolla on monenlaisia mekanismeja innovointiin. Kyse on toki yksittäisistä työyhteisöistä, eikä liian pitkälle meneviä yleistyksiä kannattane tehdä. Näin raadolliset erot kuitenkin paljastuivat Jyväskylän yliopiston kielija viestintätieteiden laitoksen Somedia-tutkimushankkeessa, jossa selvitettiin muun muassa haastatteluilla ja työyhteisöjä havainnoimalla, miten toimittajat kahdessa eri mediaorganisaatiossa innovoivat arkityön keskellä. Hankkeen tutkimusraportissa todetaan, että innovaatiotyöskentelyä mediaorganisaatioissa voitaisiin parantaa yksinkertaisesti raivaamalla sille enemmän tilaa ja aikaa. ”Johtoporras voi omassa työssään korostaa ideoinnin ja kehittämisen tärkeyttä. (…) Lisäksi jokainen toimittaja voi – ja on oikeutettu – kehittämään omaa työtään ja työnkuvaansa niin, että se tuottaa arvoa sekä toimittajalle itselleen että hänen työnantajaorganisaatiolleen.” Janne Arola > Tutkimusraportti: Innovaatiot ja teknologia toimituksissa – Tuloksia Somedia-tutkimushankkeesta https://bit.ly/30qWqnu Uutispodcastien vuosi? RAPORTTI: Onkohan vuosi 2020 uutispodcastien vuosi? Reuters-instituutin uutispodcasteja käsittelevässä raportissa lyödään pöytään kiinnostavia lukuja: Applen kategorisoinnin perusteella maailmassa tehtävistä noin 770 000 podcastista vain kuusi prosenttia luokitellaan uutispodcasteiksi. Suurin osa julkaisijoista ja asiantuntijoista uskoo, että bisneksessä on vielä reippaasti kasvunvaraa, varsinkin kun ääniohjaus helpottaa tulevaisuudessa pääsyä audiosisältöjen pariin sekä kotisohvalla että auton ratissa. Ongelmat ovat kuitenkin vanhat tutut: mediayhtiöt esimerkiksi pelkäävät, että hyödyn podcastien suosiosta vievät Applen ja Spotifyn kaltaiset yhtiöt, jotka jakelevat muiden tekemiä sisältöjä ja käärivät rahat itselleen. Raportissa todetaan, että podcastit houkuttelevat kyllä nuoria yleisöjä, mutta lähinnä lattea litkivään ja koulutettuun sosioekonomiseen asemaan kuuluvia nuoria. Suurempien yleisömassojen tavoittaminen podcasteilla vaatisi esimerkiksi laajempaa valikoimaa sisältöja audioformaatteja, parempia käyttöliittymiä sekä kehittyneempää jakelua. Janne Arola > Nic Newman & Nathan Gallo: News Podcasts and the Opportunities for Publishers https://bit.ly/2RrE0yK Ahdisteluskuuppien synty herätti eettistä pohdintaa GRADU: Mediavuosi 2017 muistetaan etenkin #MeToo-liikkeen noususta sekä seksuaalisen häirinnän ja ahdistelun mittakaavaa avanneesta uutisoinnista ympäri maailmaa. Suomessa kyseisen vuoden skuuppeihin kuuluivat muun muassa turkulaisessa Luostarivuoren koulussa sekä helsinkiläisessä Kallion lukiossa vuosien ajan jatkuneet tapaukset, joissa opettajat ahdistelivat oppilaitaan seksuaalisesti. Tapauksista uutisoivat Turun Sanomat ja STT. Sara Harju on Turun yliopiston mediatutkimuksen graduaan varten haastatellut uutisointiin osallistuneita toimittajia ja uutispäälliköitä ja selvittänyt, miten uutiset syntyivät. On selvää, että kovia syytöksiä yksittäisiä opettajia kohtaan esittäneiden juttujen tekoja julkaisuprosesseissa on pitänyt miettiä etiikkaa monella tasolla. Harju kertoo gradussaan esimerkiksi tilanteesta, jossa eräs juttua kirjoittanut toimittaja joutui yksin iltavuorossa päättämään, suostuuko hän ahdistelusta syytetyn opettajan toiveeseen muokata haastattelulausuntojaan jälkikäteen. Kiinnostava näkökulma paljastusuutisiin on myös median vallankäyttö. ”Toimittajat olivat juttuprosessien aikana pohtineet vallankäytön kannalta erityisesti sitä, miten uutisointi vaikuttaa ahdistelusta syytettyjen opettajien elämään. Kaikki haastateltavat eivät kokeneet käyttäneensä erityisesti valtaa.” Janne Arola > Sara Harju: Media mursi hiljaisuuden – Käytäntöteoreettinen tutkimus uutisprosesseista, jotka paljastivat koulumaailmassa tapahtuneen seksuaalisen ahdistelun vuonna 2017 https://bit.ly/2QZbA06 ” Misinformaatio on ennen kaikkea yhteiskunnallinen pulma. Se heikentää luottamusta yhteiskunnassa ja nakertaa demokraattisia prosessejamme. Haitallisen tiedon aiheuttamat ongelmat eivät korjaannu vain yksilöihin vetoamalla vaan esimerkiksi politiikan, sääntelyn ja lainsäädännön keinoin.” Johanna Vehkoo teoksessaan Valheenpaljastajan käsikirja (Kosmos) tu tk im us no st o ki rj at ie to ELINA RAJA LA
20 SuomenLehdistö 1/2020 Ketterä kuin uutistoimitus m ai lla & ha lm ei lla Mitä jos toimitukset ovatkin kaikista työyhteisöistä nykyaikaisimpia? Yksi tärkeä yksityiskohta asiassa kuitenkin unohtuu. Kirjoittaja Jani Halme on mediatoimisto ToinenPHD:n luova johtaja ja digitoimisto Kuubin osakas. jani.halme@ toinenphd.com HAN NA SAK ARA PALSTAT TEEN TUNNUSTUKSEN. Minusta on mukavaa istua toimittajien kanssa baarissa. Nuorena kesätoimittajana Savonlinnassa odottelin kärsimättömästi iltavuoron loppua, jotta pääsisin ravintola Majakan nurkkapöytään kuulemaan hurjia juttuja hurjista juttukeikoista. Paria vuosikymmentä myöhemmin Helsingissä olen huomannut toistuvasti päätyväni Painobaariin, Coronaan ja niiden nuukahtamisen jälkeen Rautatieaseman Bierhausiin päivittämään juoruja ja päivittelemään maailman tilaa. Viimeistään ensimmäisen tuopin kohdalla keskustelu kääntyy media-alan nykytilaan. Ja juuri tämä puheenparsi minua suuresti kummastuttaa. Sanomalehtiväellä on nykyään hämmästyttävän heikko itseluottamus. Somejätit ovat vieneet rahat ja startup-kääpiöt huomion. Digidenialismista on loikattu itseruoskinnan vaiheeseen. Organisaatiot ovat kuulemma liian jäykkiä, eikä uutismedioissa osata olla riittävän ketteriä. Rohkenen olla tästä jyrkästi eri mieltä. TOIMIALASTA RIIPPUMATTA yhä useampi yritys vannoo tekemisessään ketterien menetelmien nimeen. Ohjelmistoalalla niistä on tullut uusi normaali. Ytimessä on itsenäisesti toimiva yksilö, jolla on valta ja vastuu tehdä loppuasiakkaalle mahdollisimman hyvää työtä. Toimintatavoille on ominaista työskentely tiimeissä, päivittäiset palaverit ja kyky tehdä nopeasti muutoksia omaan työhönsä. Hämmästyttävän moni ketterien menetelmien perusperiaate on ollut uutistyössä käytössä jo vuosikymmenten ajan. Toimitukset kokoontuvat vähintään kerran päivässä, toimittajalla ja valokuvaajalla on huomattavasti valtaa omassa työssään. Reagointinopeus muuttuneessa tilanteessa on suoranainen ylpeyden aihe, ja olennaisen kannalta tarpeettomien rönsyjen katkomista arvostetaan. Ketteryydelle kriittistä mittarointiakaan ei enää väheksytä. Yhä useampi journalisti seuraa mielellään omien juttujen lukuaikaa ja niiden roolia uusien digitilaajien hankinnassa. Väitän, että erittäin monessa luovuudestaan ja rivakkuudestaan ylpeässä ohjelmistotalossa ja mainostoimistossa väki yllättyisi, jos näkisi sen idea-toteutus-julkaisupäätös-tahdin, jolla nykytoimituksissa tehdään töitä. SUURIMMAT SANOMALEHDET julkaisevat päivittäin eri kanaviin noin 150 ihmisen tekemää juttua. Huomattavasti pienemmällä väkimäärällä toimivat maakuntalehdet tekevät useita kymmeniä omia juttuja vuorokaudessa. Paikallislehdet ne vasta ketteriä ovatkin. Muutaman hengen toimituksissa kirjoitetaan ja kuvitetaan kymmeniä juttuja viikoittain. Uusien näkökulmien miettimisen lomassa lähetetään suoraa videokuvaa kunnanvaltuuston kokouksista, päivitetään sosiaalista mediaa ja keitetään illan lukijailtaan kahvit itseleivottujen kanelipullien seuraksi. Vastaava määrä luovaa työtä tehdään myös huomenna ja varmasti myös ylihuomenna. TOIMITUSTEN NYKYARKI täyttää ketteryyden tunnusmerkit. Mutta silti välillä tuntuu, että yksi tärkeä yksityiskohta asiassa unohtuu. Se on suhtautuminen liiketoiminnan eli ihmisen käyttäytymisen muuttumiseen. Ketterien menetelmien filosofian keskeisin kulmakivi kun on se, että mieluummin vastataan muutokseen kuin vastustetaan sitä. Tässä asiassa erot toimitusten sisällä ovat suurempia kuin toimitusten välillä. Haluan jatkossakin juoda olutta journalistien kanssa. Siksi toivon, että muutokseen myönteisesti suhtautuvia yksilöitä on enemmän kuin jääriä. ? Reagoinnin nopeus on suoranainen ylpeydenaihe.
PALSTAT SuomenLehdistö 1/2020 21 AKAAN SEUTU Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös samanaikaista kuulemista ja jälkikäteistä kuulemista koskevassa asiassa. Lehti julkaisi kaksi paikalliseen kouluväkivaltatapaukseen liittyvää juttua. Jutuissa kerrottiin, miten paikallinen kuntapoliitikko oli ottanut aiheeseen kantaa sosiaalisessa mediassa. Häntä ei ollut tarpeen erikseen haastatella jutuissa. Kantelu 17.9.2019 Kantelu kohdistuu seuraaviin Akaan Seudun verkkosivuillaan julkaisemiin juttuihin: 1. ”Koululaisen pahoinpitelyksi kuvailtu somevideo herätti kiivaan keskustelun: Väkivaltaa vai kiusaamista, ja miten Toijalan tapaukseen pitäisi reagoida? – Sivistyslautakunta pohtii asiaa ensi viikolla” (7.9.2019). 2. ”Oppilaan pahoinpitely oli kolmas suunniteltu väkivallanteko kuuden vuoden sisällä – Rehtori pitää myös poliitikkoja kiusaajina, sivistysjohtajankin mielestä toiminta oli asiatonta.” Kantelija on jutuissa mainittu kaupunginvaltuutettu ja sivistyslautakunnan jäsen. Ensimmäisessä jutussa kerrotaan hänen tykänneen Facebookin Akaalaiset-ryhmässä julkaistusta kommentista, jonka mukaan ”Akaan koulujen rehtorit ja muu yläkerta ovat pelkkiä vässyköitä, ja oikea ratkaisu tilanteessa olisi välitön koulusta erottaminen, rikosilmoitus ja lastensuojeluilmoitus”, ja toisessa jutussa on siteerattu hänen omaa julkista Facebook-päivitystään, jossa hän otti kantaa aiheesta käytyyn keskusteluun ja lehden toimintaan. Kantelun mukaan lehti on rikkonut Journalistin ohjetta 21, kun se julkaisi otteet Facebookista kysymättä kantelijan näkemystä. Kantelija kiinnittää huomiota myös siihen, että lehti on ”Facebook-peukutuksen” julkaistessaan julkaissut myös kantelijan nimen, aseman ja puoluetaustan. Kantelija ei ole pyytänyt lehteä korjaamaan juttua. Hän kertoo, ettei myöskään lähettänyt lehdelle omaa kannanottoa, eli vastinetta, koska pelkäsi, että se julkaistaisiin kielteisessä sävyssä. Päätoimittajan vastaus 21.10.2019 Akaan Seudun vastaavan päätoimittajan Juha Kososen mukaan juttujen ydin oli Akaalaiset-nimisessä Facebook-ryhmässä ja muualla sosiaalisessa mediassa julkaistu video oppilaan väkivaltaisesta käyttäytymisestä toista oppilasta kohtaan koulun pihalla. Päätoimittajan mukaan ensimmäisessä jutussa nostettiin esiin asiaa mitenkään kommentoimatta neljän akaalaisen valtuutetun, yhden varavaltuutetun sekä entisen valtuuston puheenjohtajan kommentit videosta. Valtuutetut ja varavaltuutettu ovat myös sivistyslautakunnan jäseniä, jolle koulukiusaamisasiat hallinnollisesti kuuluvat. Akaalaiset-ryhmä on yli 8 000 henkilön suljettu Facebook-ryhmä. Akaan kaupungissa on asukkaita lähes 17 000. Akaan Seudun jutussa esille nostetut luottamushenkilöt kommentoivat ryhmässä valtuuston ja sivistyslautakunnan alaisten viranhaltijoiden toimintaa. Päätoimittajan mukaan kysymys oli selkeästi luottamushenkilöiden poliittisesta toiminnasta ja yhteiskunnallisesta keskustelusta, joka oli syytä nostaa keskusteluun. Päätoimittajan mukaan lehti lähtee siitä, että luottamushenkilöt ovat näin suuressa suljetussa ryhmässä vakavissaan liikkeellä. Facebook-kommentin ”peukuttaminen” on päätoimittajan mukaan nykyisessä mediamaailmassa vahva kannanotto ja kantelija on merkittävässä asemassa Akaan kaupungissa. Hän esiintyy Akaan Seudun sivuilla usein ja on myös aktiivinen keskustelija valtuustossa ja sosiaalisessa mediassa. Akaan Seudulle ei ole syntynyt käsitystä, etteikö kantelija toimisi keskustelijana ja luottamushenkilönä vakavissaan ja tavoitteellisesti. Päätoimittajan mukaan merkittävässä asemassa toimineen akaalaisen luottamushenkilön ja tässä tapauksessa vielä asiantuntijalautakunnan jäsenen kannanottoa ei ole ollut syytä epäillä niin, että häneltä olisi pitänyt etukäteen tai jälkikäteen varmistaa, mitä mieltä hän sittenkin on. Päätoimittajan mukaan jutussa on nostettu suljetusta ryhmästä esiin ja julkiseen keskusteluun merkittäviä kannanottoja tärkeään asiaan. Päätoimittajan mukaan toinen juttu oli normaali jatkojuttu tärkeästä ja ajankohtaisesta aiheesta. Jutussa käytiin läpi, kuinka Akaan kaupungissa koulukiusaamiseen puututaan ja minkälaisiin toimenpiteisiin koulussa oli ryhdytty. Juttuun lainattiin kantelijan avoimilta Facebook-suvuilta seuraavat kommentit: ”Kommenttiketju täyttyi nopeasti vanhempien kommenteista, joissa kerrottiin aiemmista kiusaamistapauksista, joihin koulun toimesta ei ole reagoitu. Silloin kun kiusaamiseen ei puututa, niin systeemissä todella on vikaa.” ”Valtuutettu tai ei, niin oikeutettu mielipiteeseen ja kyseisen asian kohdalla se nyt vain on niin, että liian kauan on hyssytelty kiusaamisasioita ja niihin on suhtauduttu liian kepeästi.” Kyseisistä kommenteista, samoin kun ensimmäisen jutun peukutuksesta, ilmenee päätoimittajan mukaan selvästi valtuutettuna ja sivistyslautakunnan jäsenenä toimivan kantelijan kanta Akaan kaupungin sivistystoimen kykyyn hoitaa kiusaamisasioita. Päätoimittajan mukaan kantelija ei myöskään mitenkään kiistä peukutuksensa oikeellisuutta. Päätoimittajan mukaan kantelija ei joutunut jutuissa erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi eikä kantelija ole toimittanut lehdelle vastinetta tai ollut muutenkaan lehteen mitenkään yhteydessä. Ratkaisu JO 21: Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä. JO 22: Ellei samanaikainen kuuleminen ole mahdollista, voi erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi joutunutta olla tarpeen kuulla jälkeen päin. Jos näin ei tehdä, hyvään tapaan kuuluu julkaista hänen oma kannanottonsa. JO 24: Tavanomainen kulttuurikritiikki, poliittinen, taloudellinen tai yhteiskunnallinen arviointi sekä vastaavan muun mielipiteen esittäminen ei kuitenkaan synnytä oikeutta kannanottoon. JO 29: Julkisella paikalla tapahtuvaa toimintaa on yleensä lupa selostaa ja kuvata ilman asianosaisten suostumusta. Akaan Seutu julkaisi verkkosivuillaan kaksi kouluväkivaltatapaukseen liittyvää juttua. Jutuissa kerrottiin, miten paikalliset kuntapoliitikot olivat ottaneet aiheeseen kantaa sosiaalisessa mediassa. Kantelija on jutuissa mainittu kaupunginvaltuutettu ja sivistyslautakunnan jäsen. Julkisen sanan neuvosto toteaa, että sosiaalisessa mediassa julkaistuja sisältöjä voi käyttää lähteenä, kunhan niiden julkaisemisessa noudatetaan Journalistin ohjeita kaikilta osin. Tässä tapauksessa kuntapoliitikko ei joutunut erittäin kielteiseen julkisuuteen, kun lehti kertoi hänen sosiaalisessa mediassa esittämistään kannanotoista. Neuvosto myös muistuttaa, että Journalistin ohjeiden mukaan tavanomainen poliittinen arviointi ei synnytä oikeutta omaan kannanottoon. Lehdellä ei siten ollut velvollisuutta kuulla kantelijaa samanaikaisesti haastattelemalla häntä. Lisäksi lehti oli myöhemmässä jutussa pyrkinyt kuulemaan kantelijaa jälkikäteen julkaisemalla hänen jatkokommenttinsa sosiaalisesta mediasta. Kantelija on kunnallispoliittinen vaikuttaja, jolta voi odottaa oikaisuja vastinemahdollisuuksien tuntemista. Hän ei kuitenkaan ollut pyytänyt lehdeltä virheen korjaamista eikä tarjonnut lehdelle omaa kannanottoa tai mielipidekirjoitusta. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Akaan Seutu ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa. Ratkaisun tekivät: Elina Grundström (pj), Taina Roth, Lauri Haapanen, Antti Kokkonen, Robert Sundman, Anna Anttila, Tapio Nykänen, Heli Parikka, Hannele Peltonen, Tuomas Rantanen, Taina Tukia ja Sinikka Tuomi. HELSINGIN SANOMAT Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös toimittajan tiedonhankintaa, haastateltavan oikeuksia ja olennaista asiavirhettä koskevassa asiassa. Lehti kertoi jutussaan, että kantelija oli kieltäytynyt haastattelusta. Tämä oli perusteltua jutun aiheen ja kantelijan aseman vuoksi. Jutussa esitetty tulkinta kieltäytymisen perusteluista saattoi olla epätarkka, mutta siinä ei ollut olennaista asiavirhettä. Kantelu 2.10.2019 Kantelu kohdistuu Helsingin Sanomien verkkosivuillaan 9.8.2019 julkaisemaan juttuun ’Miten maahanmuuttajien asema on muuttunut viime aikoina: ”Maahanmuuttajilla on joko kiitollisen uhrin tai vaarallisen rikollisen rooli”’. Kantelun mukaan jutussa kerrottiin tarkoitushakuisesti ja toimittajan narratiiviin sopivasti siitä, että kantelija kieltäytyi haastattelusta juttua varten. Kantelun mukaan Helsingin Sanomien toimittaja lähestyi kantelijaa sosiaalisessa mediassa pyytäen haastattelua. Kantelija kirjoittaa: ”Soitin toimittajalle ja puhelun aluksi kerroin, etten anna haastattelua. Jatkoimme keskustelua, minua kiinnosti jutun lähtökohdat, ja minulla oli huolta tekotavasta ja kysymyksiä toimittajalle. Keskustelun aikana en antanut kieltäytymiselleni perusteluja. Toimittaja ei myöskään kysynyt perusteluja.” Silti jutussa lukee: ”Maahanmuuttajat saavat usein mediassa äänen vain silloin, kun kysytään rasismista tai muista maahanmuuttajien ongelmista. Tavallaan tämäkin kirjoitus vahvistaa siis jo olemassa olevaa ongelmaa. Juuri tästä syystä esimerkiksi kansalaisaktivisti [kantelijan nimi] kieltäytyi kokonaan vastaamasta hänelle esitettyihin kysymyksiin.” Kantelija oli jutun julkaisun jälkeen asiasta yhteydessä toimittajaan, joka vastasi viestiin ja ohjasi olemaan yhteydessä esihenkilöönsä. Kantelija soitti esihenkilölle, joka pyysi toimittamaan toimittajan ja kantelijan välisen kirjeenvaihdon. Kantelija ei näin tehnyt. Päätoimittajan vastaus 22.10.2019 Helsingin Sanomien vastaavan päätoimittajan Kaius Niemen mukaan jutussa tarkasteltiin maahanmuuttajien asemaa ja roolia julkisessa keskustelussa. Jutun motiivina oli kohu, joka syntyi helsinkiläisen kaupunginvaltuutetun Twitterissä esittämistä väitteistä. Kantelija oli yksi useista asiantuntijoista ja yhteiskunnallisista keskustelijoista, joilta asiaan tiedusteltiin kantaa. Päätoimittajan mukaan jutun peruslähtökohta ilmaisiin selkeästi myös kantelijalle, kun toimittaja lähestyi häntä viestillään. Kantelija soitti toimittajalle ja heti puhelun aluksi ilmoitti, ettei hän halua lausua asiasta mitään. Toimittajan mukaan kantelija ilmaisi kieltäytyvänsä haastattelusta juuri siksi, että maahanmuuttajaa kuullaan mediassa vain, kun teemana on rasismi tai muu vastaava ongelma, eikä kantelija selvästikään halunnut osallistua tämänkaltaisen roolin pönkittämiseen. Puhelinkeskustelun pohjalta jutussa todettiin kantelijan kieltäytyneen vastaamasta kysymyksiin edellä mainituilla perusteilla. Kun juttu oli julkaistu, kantelija lähestyi toimittajaa palautteella, jossa Somekommentin saa nostaa lehteen ilman lupaa AKAAN SEUTU nosti jutuissaan esille kaupunginvaltuutetun sosiaalisen median kommentit kouluväkivaltaan liittyvissä jutuissa. Valtuutetun mukaan häneltä olisi pitänyt kysyä näkemys juttuihin ennen julkaisua. JSN oli toista mieltä ja katsoi, ettei poliitikko joutunut erityisen kielteisen julkisuuden kohteeksi. Valtuutettu ei myöskään pyytänyt korjaamaan juttua tai jättänyt vastinetta lehdelle. Tänä päivänä keskustelu käydään erilaisilla somekanavilla. Kommentit voivat olla kärjekkäitäkin, eikä niiden kirjoittaja välttämättä sanoisi asiaa samalla tavalla, jos antaisi suoraan haastattelua lehteen. Media kuitenkin nostaa somekommentteja esiin myös jutuissaan, etenkin, jos ne ovat julkisia. Poliitikkojen voi olettaa muistavan, että julkisella somekanavalla kirjoitetut asiat voivat näkyä ja levitä jopa laajemmalle kuin paikallisessa lehdessä. Toisaalta huomioarvo voi olla paikallisessa mediassa eri kuin nopeasti sosiaalisen median virtaa selatessa. Riina Haapala Seinäjoen Sanomien päätoimittaja 5 Haapalan poiminta Palstalla jatkuu keskustelu Julkisen sanan neuvoston kiinnostavasta päätöksestä. Julkisen sanan neuvoston päätöksiä 4.12. Päätöksiä yhteensä 5. JSN Vapauttavat Langettavat
22 SuomenLehdistö 1/2020 PALSTAT hän hämmästeli tulleensa mainituksi jutussa. Juttuun kirjattuja kieltäytymisperusteita hän piti virheellisinä. Toimittaja vastasi saman aamun kuluessa kantelijalle ja kertoi oman näkemyksensä tapahtuneesta. Toimittajan mukaan kantelija ei ollut halunnut kommentoida aihetta, koska ”taas maahanmuuttajataustaiselta kysytään kokemuksia rasismista”. Toimittaja neuvoi myös kantelijaa kääntymään esimiehensä puoleen, mikäli haluaa jatkaa keskustelua aiheesta. Kantelija lähestyi lehden kaupunkitoimituksen esimiestä ja ilmaisi tyytymättömyytensä juttuun. Juuri lomalta palannut esimies pyysi kantelijaa tarkentamaan kritiikkinsä ja lähettämään aiheeseen liittyvän viestinvaihdon, jotta selviäisi, oliko tyytymättömyyteen perusteita. Kantelija ei kuitenkaan palannut koskaan aiheeseen, ja lehti jäi siihen käsitykseen, että kantelija tyytyi tilanteeseen. Päätoimittajan mukaan kantelija ei ole lähestynyt lehteä asiaa koskevalla oikaisupyynnöllä. Päätoimittajan mukaan lehden toimittaja lähestyi kantelijaa haastateltavana alun perin viestillä, jossa toimittaja hyvin selkeästi kertoi, mitä asiaa haastattelu koskee ja avasi juttuidean pohjana olevaa näkökulmaa. Kantelija siis päätoimittajan mukaan tiesi, mistä haastattelussa on kyse ja että häntä haastatellaan yhtenä useammista haastateltavista. Päätoimittaja katsoo, että sekä tiedonhankinta että asiayhteyden ilmaiseminen haastateltavana olleelle kantelijalle on tehty Journalistin ohjeiden mukaisesti. Päätoimittaja katsoo, että lehdellä oli riittävät perusteet kertoa jutussaan, että kantelija oli kieltäytynyt haastattelusta. Kansalaisja järjestöaktiivina kantelija on esiintynyt usein eri medioissa. Kantelija on toiminut myös toimittajana. Kantelijan kieltäytyminen haastattelusta oli päätoimittajan mukaan lukijoille olennainen tieto, etenkin kun jutun aiheena oli nimenomaan maahanmuuttajien asema julkisessa keskustelussa. Päätoimittajan mukaan lehden toimittajan keskustelussa kantelijan kanssa saama käsitys kantelijan kieltäytymisen perusteista liittyi juuri tähän asetelmaan. Helsingin Sanomat ja sen toimittaja eivät ole päätoimittajan mukaan vastoin parempaa tietoa ujuttanut kantelijaa itse rakentamaansa kontekstiin tai narratiiviin. Sen sijaan jutun konteksti on tehty selväksi kantelijalle alusta pitäen. Toimittajan ja kantelijan välinen puhelinkeskustelu ei päätoimittajan mukaan muuttanut jutun alkuperäistä sisältöä tai siihen liittyvää kontekstia. Päätoimittaja korostaa myös Journalistin ohjeiden kohtaa 2, jonka mukaan ”tiedonvälityksen sisältöä koskevat ratkaisut on tehtävä journalistisin perustein”. Kohdan jälkimmäinen lause toteaa, että ”tätä päätösvaltaa ei saa missään oloissa luovuttaa toimituksen ulkopuolisille”. Päätoimittajan mukaan lehti ei voi antaa kantelijan tai muidenkaan haastateltavien määrittelemättömän tai epäselvän palautteen vaikuttaa lehden toimituksellisiin päätöksiin. Lehdellä on päätoimittajan mukaan kaikki perusteet luottaa siihen, että sen toimittajan puhelinkeskustelussa saama käsitys kantelijan perusteista kieltäytyä haastattelusta on luotettava ja todenmukainen. Kantelija on kiistänyt juttuun kirjatut perusteet virheellisinä, mutta toistaiseksi kantelija ei ole esittänyt mielestään oikeita, vaihtoehtoisia kieltäytymisperusteita. Kantelijalla on ollut mahdollisuus ja aikaa esittää näkemyksensä olennaisen asiavirheen korjaamisesta. Toimittajataustaisena kantelija on ollut tietoinen siitä, että hän olisi hyvin voinut saattaa olennaisen asiavirheen lehden tietoon. Päätoimittaja korostaa, että kantelijalla, kuten haastateltavilla yleisesti, on ehdottomasti oikeus kieltäytyä haastattelusta. Kun kyse on julkisuuteen tottuneesta, toistuvasti mediassa näkemyksiään esittäneestä henkilöstä, hänellä ei ole kuitenkaan päätoimittajan mukaan päätösvaltaa sen suhteen, mainitaanko häntä jutussa. Sitä ei voi päätoimittajan mukaan myöskään pitää asiavirheenä. Päätoimittajan mukaan jutussa käsiteltävän asian kannalta olennaisen haastateltavan haastattelusta kieltäytymisen kirjaaminen juttuun viestii lukijoille siitä, ettei kyse ole tiedotusvälineen aktiivisesta valinnasta olla haastattelematta jotakuta. Tämä voi olla tärkeää esimerkiksi poliittisesti herkkien kysymysten tasapainoisessa käsittelyssä. Kieltäytymisperusteen kirjaaminen juttuun puolestaan kertoo lukijalle, millaiseen kontekstiin kieltäytyminen asettuu, eikä asia tällöin jää arvailujen varaan. Ratkaisu JO 9: Työtä tehdessään journalistin on suositeltavaa ilmoittaa ammattinsa. Tiedot on pyrittävä hankkimaan avoimesti. Jos yhteiskunnallisesti merkittäviä seikkoja ei voida muutoin selvittää, journalisti voi tehdä haastatteluja ja hankkia tietoja myös tavallisuudesta poikkeavilla keinoilla. JO 17: Haastateltavalla on oikeus saada ennakolta tietää, millaisessa asiayhteydessä hänen lausumaansa käytetään. Hänelle on myös kerrottava, jos haastattelua voidaan käyttää useissa eri välineissä. Haastateltavalle pitää aina kertoa, onko keskustelu tarkoitettu julkaistavaksi vai ainoastaan tausta-aineistoksi. JO 20: Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. Korjaus on julkaistava sekä tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla että julkaisussa tai kanavassa, jossa virhe on alun perin ollut. Periaatelausuma ”Haastattelu 1981”: http://www.jsn.fi/periaatelausumat/haastattelu-1981/ Helsingin Sanomat julkaisi verkkosivuillaan maahanmuuttajien asemaa julkisuudessa käsittelevän jutun, johon se haastatteli useita henkilöitä. Lehti yritti haastatella myös kantelijaa, mutta kantelija kieltäytyi. Julkisen sanan neuvosto toteaa, että Journalistin ohjeiden mukaan haastateltavalle pitää aina kertoa, onko keskustelu tarkoitettu julkaistavaksi vai ainoastaan tausta-aineistoksi. Haastattelua käsittelevässä periaatelausumassa neuvosto myös toteaa, ettei kenelläkään ole velvollisuutta myöntää haastattelua. Neuvosto on kuitenkin aiemmin tehnyt tulkintoja, joiden mukaan haastattelusta kieltäytymisestä ja sen syistä on voinut kertoa jutuissa silloin, kun se on ollut perusteltua esimerkiksi tiedon yhteiskunnallisen merkittävyyden tai kieltäytyjän aseman vuoksi. Neuvosto toteaa, että tässä tapauksessa haastattelusta kieltäytymisestä oli perusteltua kertoa, koska kantelija on aiemmin osallistunut aktiivisesti jutun aihepiiriä käsittelevään keskusteluun julkisuudessa ja hän on tunnettu järjestötoimija ja mielipidevaikuttaja. Kantelija oli myös itse aktiivinen soittaessaan ja esittäessään näkemyksiään jutun tehneelle toimittajalle. Jutussa saattoi olla epätarkkuus siltä osin, miten siinä kerrottiin haastattelusta kieltäytymisen syystä. Neuvosto huomauttaa, että lehden olisi ollut hyvä tarkentaa juttua siltä osin. Jutussa ei kuitenkaan ollut olennaista asiavirhettä, vaan kyseessä oli toimittajan tekemä tulkinta kieltäytymisen perusteluista. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Helsingin Sanomat ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa. Ratkaisun tekivät: Elina Grundström (pj), Lauri Haapanen, Antti Kokkonen, Robert Sundman, Anna Anttila, Tapio Nykänen, Heli Parikka, Hannele Peltonen, Tuomas Rantanen, Taina Tukia ja Sinikka Tuomi. Helsingin Sanomat Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös omaa kannanottoa, jälkikäteistä kuulemista sekä tosiasioita ja mielipiteitä koskevassa asiassa. Lehti julkaisi toimittajansa mielipidekirjoituksen, jonka mukaan kirjoituksessa mainittu mediakeskustelija on ”kalibroinut moraalisen kompassinsa uudelleen”. Kyseessä oli tavanomainen kulttuurikritiikki ja yhteiskunnallinen arviointi, joka ei edellyttänyt jälkikäteistä kuulemista. Keskipohjanmaa Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös yksityisyyden suojaa ja nimeä rikosuutisissa koskevassa asiassa. Lehti kertoi paikallisen taksiyrittäjän saamasta ajokiellosta ja sen syystä. Taksiyrittäjän henkilöllisyyden kertominen oli perusteltua, koska tapaus oli paikallisesti merkittävä. Iltalehti Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös nimeä rikosuutisissa, yksityisyyden suojaa, olennaista asiavirhettä ja totuudenmukaista tiedonvälitystä koskevassa asiassa. Lehti julkaisi verkkosivuillaan jutun, joka käsitteli veropetosepäilyihin liittyvää tuomiota. Lehdellä oli perusteet kertoa syytteestä vapautetun liikemiehen henkilöllisyys, eikä hänen asumisjärjestelyistään kertominen rikkonut yksityisyyden suojaa. > Lue kaikki tuoreet päätökset osoitteessa www.jsn.fi. ”Neuvosto toteaa, ettei kenelläkään ole velvollisuutta myöntää haastattelua. Haastattelusta kieltäytymisestä ja sen syistä on voinut kertoa jutuissa silloin, kun se on ollut perusteltua esimerkiksi tiedon yhteiskunnallisen merkittävyyden tai kieltäytyjän aseman vuoksi.” Olet sananvapauden ja vastuullisen median puolesta puhuja. Ymmärrät riippumattoman median merkityksen kansalaisten tiedonsaannille, sivistykselle ja demokratialle. Haluat vaikut taa luotettavan ja laadukkaan journalismin, kirjalli suu den ja oppi materiaalien kustantamisen, radio ja televisiotoiminnan sekä graafisen teollisuuden toiminta edelly tysten paranta miseen. Edellytämme • vahvaa osaamista ja kokemusta media-alan lain sää dännöstä ja siihen vaikuttamisesta • media-alan liiketoiminnan, keskeisten toimijoiden ja alan uusien haasteiden tuntemusta • kiinnostusta digitalisaatioon, datan hyödyntämiseen ja alusta talouteen • kansainvälistä kokemusta erityisesti EU-tason vaikuttamisesta, sillä työskentelet tiiviissä yhteistyössä alan pohjoismaisten, eurooppalaisten ja globaalien järjestöjen kanssa • suunnitelmallisuutta ja kykyä edistää asioita pitkä jän tei sesti • kykyä johtaa sekä asioita että ihmisiä • erinomaisia viestintäja vuorovaikutustaitoja • ensisijaisesti oikeustieteen korkeakoulututkintoa • sujuvaa englannin taitoa, muut kielitaidot luetaan eduksi Tarjoamme sinulle media-alan näköalapaikan Helsingin Etelärannassa, hyvähenkisen ja asiantuntevan työyhteisön sekä rajattomat mahdollisuudet oppia, kehittyä ja vaikuttaa. medialiitto Kokeneen asiantuntijamme jäädessä eläkkeelle haemme ELINKEINOPOLITIIKAN JOHTAJAA vastaamaan uudistuvan mediaalan edunvalvonnasta ja sääntelyyn vaikuttamisesta Hakemukset palkka toiveineen viimeistään 31.1. osoitteeseen jaana.paloheimo@medialiitto.fi Lisätietoja antaa toimitusjohtaja Jukka Holmberg, 040 735 1690. Medialiitto on media-alan ja graafisen teollisuuden yritysten edun valvontajärjestö. Jäsen järjestömme ovat Aikakaus media, Graafinen Teollisuus, Radio Media, Sanoma lehtien Liitto ja Suomen Kustannus yhdistys. Yhdessä edustamme noin 700:aa yritystä uutismedian, aikakaus median, kirjojen ja oppi materiaalin kustantamisen sekä painamisen, radioja tv-toiminnan ja jakelun alueilla. Media-alan ja paino alan yritykset työllistävät Suomessa suoraan 22 000 henkilöä ja yritysten yhteenlaskettu liike vaihto on 4,4 miljardia euroa. www.medialiitto.fi
PALSTAT SuomenLehdistö 1/2020 23 Sanomalehtien Liitto SLP Kustannuksen toimitusjohtaja Tenna Talvi-Pietarila on nimitetty liiton ensimmäiseksi ja Kalevan toimitusjohtaja Juha Laakkonen toiseksi varapuheenjohtajana vuonna 2020. Talvi-Pietarila jatkaa tehtävässä, Laakkonen valittiin puheenjohtajistoon uutena. Laakkonen valittiin myös liiton jakelun edunvalvontaryhmän puheenjohtajaksi. Liiton puheenjohtaja on Sanoma Media Finland Oy:n Uutisja featuremedia -yksikön liiketoimintajohtaja Petteri Putkiranta. Kaleva Filosofian maisteri Sanna Keskinen on valittu vastaavaksi päätoimittajaksi toukokuun alusta alkaen. Keskinen toimii tällä hetkellä Kainuun Sanomien päätoimittajana. Aiemmin hän on työskennellyt muun muassa Oulun kaupungin viestintäjohtajana ja Raahen Seudun päätoimittajana. Kurikka-lehti Johannes Ujainen on nimitetty päätoimittajaksi. Mikko Hissa on nimitetty Kurikka-lehti Oy:n toimitusjohtajaksi. Suur-Jyväskylän Lehti Sami Rahkonen on nimitetty päätoimittajaksi helmikuun alusta alkaen. Rahkonen siirtyy tehtävään paikallislehti SisäSuomen Lehden ja kaupunkilehti Pikkukaupunkilaisen päätoimittajan tehtävästä. Sisä-Suomen Lehti ja Pikkukaupunkilainen Salla Norontaus aloittaa helmikuun alussa lehtien vt. päätoimittajana. Hän työskentelee tällä hetkellä lehtien tuottajatoimittajana. Mediatalo Keskisuomalainen Henri Berg on nimitetty Jyväskylään perustettavan radion päätoimittajaksi. Berg työskenteli viimeksi Ylen Radio Suomessa Keski-Suomen ja Etelä-Savon radiotuottajana. Aiemmin hän on työskennellyt muun muassa Radio Jyväskylässä, Radio Kompassissa ja Radio Cityssä. Järviseutu Yhteiskuntatieteiden maisteri Saila Collander on nimitetty toimittajaksi. Lehtisepät Oy Insinööri, EMBA Sauli Vuorinen on nimitetty Mediatalo Keskisuomalaisen lehtipainoyhtiön toimitusjohtajaksi. Hän jatkaa myös arkkipainoliiketoimintaa harjoittavan Painotalo Plus Digital Oy:n ja sivunvalmistuspalveluja tarjoavan Mediasepät Oy:n toimitusjohtajana. Vuorinen on työskennellyt Mediatalo Keskisuomalaisessa vuodesta 2003 erilaisissa tuotannon johtotehtävissä. Suomen Suoramainonta Oy Mika Kauppinen on nimitetty liiketoimintajohtajaksi. Kauppinen on toiminut Mediatalo Keskisuomalaiseen kuuluvassa SSM-konsernissa vuodesta 2003 alkaen. Sanoma Learning Rob Kolkman on nimitetty toimitusjohtajaksi. Kolkman on toiminut useissa johtotason tehtävissä maailmanlaajuisessa informaatioja data-analytiikkakonserni RELX Groupissa sekä kansainvälisessä yritysvalmennuksia tarjoavassa BPP Professional Educationissa. Aller Media Oy Jyrki Rehumäki on nimitetty toimitusjohtajaksi maaliskuun alusta alkaen. Rehumäki siirtyy Allerille ohjelmistoyhtiö Qentinel Finlandin toimitusjohtajan ja maajohtajan paikalta. Yle Filosofian maisteri Satu Takala on valittu Yle Pohjanmaan määräaikaiseksi verkkotuottajaksi. Takala on työskennellyt viimeiset seitsemän vuotta, vuoteen 2019 sanomalehti Ilkan päätoimittajana. Hän on myös Yle Pohjanmaan johtoryhmän jäsen. Uusi Suomi Medianomi Jenni Tamminen on nimitetty päätoimittajaksi helmikuun alusta alkaen. Hän siirtyy tehtävään Uuden Suomen uutispäällikön paikalta. Viestilehtien uusi toimitusjohtaja Anu Nissinen pitää yhtiön asemaa uniikkina. ANU NISSINEN on omien sanojensa mukaan tavoiteorientoitunut. Hänen työtapansa on kirkastaa ensin itselle ja sitten organisaatiolle yhtiön tahtotila. – Elämme monimutkaisessa maailmassa. Jos siinä voi luoda itselleen ja muille selkeyttä, se helpottaa asioita. – Ei se aina ole helppoa. On tilanteita, joissa joutuu elämään epävarmuudessa. Oulussa kasvanut kauppatieteiden maisteri aloittaa Maaseudun Tulevaisuutta, Koneviestiä ja Aarre-lehteä kustantavan Viestilehtien toimitusjohtajana helmikuussa. Aiemmin Nissinen on työskennellyt muun muassa pitkään Sanomilla. Hän toimi Sanoma Media Finlandin toimitusjohtajana vuosina 2011–2013, jolloin yksikkö kattoi Nelosen ja Sanoman aikakauslehtitoiminnan. Viime vuodet hän on työskennellyt yrittäjänä ja hallitusammattilaisena – neljä vuotta myös Viestilehtien hallituksessa. Eri toimialojen seuraaminen on osoittanut, että kaikki kipuilevat murroksen kanssa ja teemat ovat samoja. Hallitustyö on myös muokannut ajattelua strategiseksi. Syvällinen strategiatyö on ensimmäisenä tehtävälistalla Viestilehdissäkin niin kuin sen Nissisen mukaan pitäisi olla kaikissa mediataloissa: millaisella sisällöllä, kerronnalla, konseptilla, alustalla, hinnoittelulla ja paketoinnilla olemme kiinnostavia. Nissinen uskoo käytännönläheiseen ja elävään strategiaan, joka muuttuu tilanteen mukaan. Ulkoisista tekijöistä Postin tilanne on tällä hetkellä huolestuttava: hinnat nousevat, ja jakelu on epävarmaa. – Näkisimme järkeväksi päästä sellaiseen malliin, jossa postia jaettaisiin vain kerran päivässä. Viestilehdillä on mennyt verrattain hyvin: liikevaihto on kasvanut hienoisesti vuosina 2015–18, ja mediamyyntikin on vetänyt mukavasti. Digiloikka tosin on vasta ponnistusvaiheessa, mutta investointeja sekä teknologiaan että osaamiseen on tehty. – Olen varma, että vauhti lähtee kiihtymään, Nissinen sanoo. Tässä auttaa hänen mukaansa yhtiön lehtien uniikki asema. – Meillä on sisältöä, jota ei muualta saa. Jos ajatellaan vaikka Maaseudun Tulevaisuutta, lehden kautta ymmärtää koko Suomea laajemmin kuin mitään muuta yhtä mediaa seuraamalla. Riikka Virranta Strategi tahtoo luoda selkeyttä Anu Nissinen antaa alaisille vapautta, kun tavoitteet ovat selvät. ”Motivaatio on hirvittävän tärkeää tällä alalla: ihmisten oma-aloitteisuus ja näkemyksellisyys.” > 12.2.2020 Lehtitreffit – etelän ryhmä, Tampere. > 27.2.2020 Lehtitreffit – pohjoinen ryhmä, Liminka. Alueelliset paikallislehtiryhmät käynnistyvät alkuvuodesta lehtitreffien muodossa. Paikallislehtijaosto haastaa lehdet jakamaan osaamistaan ja kokemuksiaan. Aiheet määräytyvät osallistujien tarpeiden ja toiveiden mukaan. > 16.5.2020 Jakelun SM-kisat, Helsinki. > 5.5. Kevätseminaari, Helsinki. > 17.6.2020—19.6.2020 World News Media Congress 2020, Zaragoza, Espanja. JARKKO SIRKIÄ / MAASEUDUN TULEVAISUUS uu si in te ht äv iin Tiedot nimityksistä voi lähettää osoitteeseen suomen.lehdisto@ sanomalehdet.fi Lisätietoa: www.sanomalehdet.fi/ tapahtumat MEDIA-ALAN OMA LEHTI P äätoimittaja: Riikka Virranta. Toimitussihteeri: Noora Autio. Taitto: Noora Autio, Riikka Virranta, Janne Hulkkonen. Toimitus: Eteläranta 10, 00130 Helsinki. Puhelin: (09) 228 77 300. Sähköposti: suomen.lehdisto@sanomalehdet.fi. Suomen Lehdistö verkossa: www.suomenlehdisto.fi. Julkaisija: Sanomalehtien Liitto ry / Tidningarnas Förbund rf. Ilmestyminen: 90. vuosikerta. 8 numeroa vuodessa. Tilaukset ja osoitteenmuutokset: sl@sanomalehdet.fi. Tilaushinnat 2020: kestotilaus 104 euroa / vuosi (sis. alv 10 %), määräaikainen tilaus 110 euroa / vuosi (sis. alv 10 %), määräaikainen opiskelijatilaus 42 euroa / vuosi (sis. alv 10 %). Tilaushintaan sisältyy digilehti. Maksettua tilausmaksua ei palauteta, kun tilaus irtisanotaan. Määräaikainen tilaus ei jatku tilausjakson päätyttyä ilman erillistä ilmoitusta. ISSN: 0039-5587. Ilmoitukset: Timo Järvenpää, puh. 0400 242 131, timo.jarvenpaa@ parnet.fi. Painopaikka: Botnia Print, Kokkola. Suomen Lehdistön tekemiseen on käytetty Kopioston keräämiä kopiointikorvauksia. SuomenLehdistö Nro Ilmestyy Aineistot Varaukset 2 11.3. 28.2. 21.2. 3 15.4. 3.4. 27.3. 4 3.6. 15.5. 8.5. 5 19.8. 7.8. 31.7. 6 23.9. 11.9. 4.9. 7 28.10. 16.10. 9.10. 8 9.12. 27.11. 20.11. Sanomalehtien Liitossa tapahtuu Ilmestysmispäivät2020
Vaikka äänioikeus alkaa vasta 18-vuotiaana, kyky muuttaa maailmaa ei kysy ikää. Uutismedia tekee töitä sen eteen, että sinulla on käytössäsi luotettavaa tietoa maailman tapahtumista, läheltä ja kaukaa. Ottamalla selvää asioista voit saada kipinän pieniin tai suuriin tekoihin, kohti parempaa maailmaa. SANOMALEHTIVIIKON 2020 TEEMANA ON ILMASTONMUUTOS. OPETTAJA, TILAA SANOMALEHDET MAKSUTTA OPETUSKÄYTTÖÖN! Lehden yhteystiedot, tilausohjeet, tilauksen deadline.