”Jos olisi kymmenen vuotta sitten sanottu, että näillä liike vaihdoilla tulee näin paljon ja näin laadukasta journalismia, olisin ollut aivan äimistynyt.” HARVINAINEN YRITYS Pia-Maria Nickström huomasi, että artikkeleja kuunneltiin monin verroin enemmän kuin luettiin. Nyt hän johtaa suomalaista audiojournalismi-startupia, joka aikoo laajentua nopeasti Eurooppaan. LOPUTON KILPAJUOKSU TILIN PÄÄTÖKSET KERTOVAT KANNATTAVUUDEN LASKUSTA. Nro 7 8/11/2023 PErUSTETTU VUoNNA 1930
RAKENNUSAINEITA AJATUKSILLE Luotettavan uutismedian tunnistat tästä nimestä Luotettava uutismedia on raaka-aine sydämen, mielen ja kielen sivistykseen. Laajenna siis maailmankuvaasi tämän lehden sisältöjen avulla, sinulle sopivalla tavalla, mobiilisti liikkeellä tai painetun lehden kanssa nautiskellen. RAKENNUSAINEITA AJATUKSILLE Luotettavan uutismedian tunnistat tästä nimestä Luotettava uutismedia on raaka-aine sydämen, mielen ja kielen sivistykseen. Laajenna siis maailmankuvaasi tämän lehden sisältöjen avulla, sinulle sopivalla tavalla, mobiilisti liikkeellä tai painetun lehden kanssa nautiskellen.
RAKENNUSAINEITA AJATUKSILLE Luotettavan uutismedian tunnistat tästä nimestä Luotettava uutismedia on raaka-aine sydämen, mielen ja kielen sivistykseen. Laajenna siis maailmankuvaasi tämän lehden sisältöjen avulla, sinulle sopivalla tavalla, mobiilisti liikkeellä tai painetun lehden kanssa nautiskellen. RAKENNUSAINEITA AJATUKSILLE Luotettavan uutismedian tunnistat tästä nimestä Luotettava uutismedia on raaka-aine sydämen, mielen ja kielen sivistykseen. Laajenna siis maailmankuvaasi tämän lehden sisältöjen avulla, sinulle sopivalla tavalla, mobiilisti liikkeellä tai painetun lehden kanssa nautiskellen. nro 7/2023 a B C Riikka Virranta Kirjoittaja on Suomen Lehdistön päätoimittaja. riikka.virranta@uutismediat.fi Myös mainonta vaikuttaa luottamukseen P residenttiehdokas Mika Aaltola on saanut jo vähintään riittävästi huomiota väitteilleen poliittisen mainonnan ja journalismin kytkykaupasta. Lyhyt kantani väitteisiin: nykyisessä epäluulon ilmapiirissä olisi täyttä itsemurhaa, jos jokin JSN-media levittäisi asiakkailleen tarjouksia, joissa sen journalismi – vieläpä politiikan journalismi – on ostettavissa. Eikä kuluttajansuojalaissa kielletty piilomainonta ole ok muillekaan medioille. Jos jossakin todella toimitaan näin, toivottavasti julkisuus korjaa asian. Aaltola-keissin kommentoinnin seuraaminen nostaa kuitenkin kysymyksen, miten on mahdollista, että niin monella keskustelijalla on alan toimijoita synkempi käsitys siitä, miten palomuuri mainonnan ja journalismin välissä pitää. Syitä voi tietenkin olla monia. Yleisö ei tunne journalistisen median mainontaan liittyviä käytäntöjä. Tai ehkä aivan kaikki alan liepeillä mediamyyntiä tekevät eivät hissipuheissaan hahmota Journalistin ohjeita. On myös mahdollista, että asiakas käsittää myyntipuheen näkyvyydestä väärin. Tai että kaikki eivät tunnista nykyisiä mainonnan muotoja mainonnaksi. En ole varma, tunnistanko niitä aina itsekään. V uodenvaihteessa Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Eero Hyvönen esitti Suomen Lehdistössä, että itsesääntelyyn tarvitaan mainonnan ja journalismin väliin vähintään yksi uusi kategoria, sponsorointi. Siinä rahoittajalla on vähemmän valtaa sisältöön kuin mainonnassa yleensä, eikä nykyinen itsesääntely oikein tunnista ilmiötä. Ainakin Mustreadilla (JSN-jäsen) on ollut sponsoroituja kirjeenvaihtajia. Kauppalehti (JSN-jäsen) taas julkaisee keskusteluohjelmaa ja podcastia, joissa sponsoreina toimivien yritysten edustajat ovat mukana. Myös sisältömarkkinointiin on tullut uudenlaista termistöä. Sellaisesta JSN vuoden 2015 suosituksessaan nimenomaisesti pyrki eroon ja kehotti kutsumaan mainontaa mainonnaksi tai kaupalliseksi sisällöksi. Rapport (ei JSN-jäsen) on lanseerannut ”aiherahoitetut artikkelit”, joissa rahoittaja antaa tehtävänannon, minkä jälkeen toimittaja toimii itsenäisesti. Kulttuuritoimitus (JSN-jäsen) myy ”tilausjuttuja”, joiden täytyy olla tärkeitä myös toimituksen mielestä. U usien ansainnan muotojen kehitteleminen on suotavaa – jämähtämisestä bannereihinhan alaa on moitittu. Pelisääntöjen on kuitenkin oltava kirkkaat. Kun lehdissä nyt painitaan epäluottamuksen ilmapiirin ongelman kanssa, yksi huomioon otettava näkökulma on mainonta. Onhan niin, että mainonta erottuu ilman syvempää alan tuntemusta? Ettei sen myynnin prosesseihin jää harmaita alueita? Että myös mainostajasta tehdään tarvittaessa kriittinen juttu? ? 4 avaaja Medioiden kannattaisi pyrkiä eroon alustayhtiöiden ikeestä, sanoo Hannu-Pekka Ikäheimo. 5 Gallup Google Uutisten rantautuminen Suomeen ei enää herätä mediataloissa suuria tunteita. 6 puheenaihe Miksi Ruotsissa tehdään enemmän digitilauksia? 7 Kolumni Haastatteluallergia leviää yhteiskunnassa, ja journalistit ovat siihen itse osasyyllisiä, kirjoittaa Ilmari Hiltunen. 9 lehdistötilaisuus Pia-Maria Nickström yrittää jotain harvinaista: media-startupilla maailmalle. 14 talous Lehtiyhtiöiden kannattavuudet ovat laskussa. 20 ratKaisut Savon Sanomat lähetti kaksi toimittajaansa työskentelemään kampukselle kasvavaan kaupunginosaan. 24 ratKaisut Näin toimii faktantarkistuksen Norjan-malli. 26 teoria & Käytäntö Editoinnin merkitys kasvaa. Ilta-Sanomat lisäsi työvoimaa editointiin tänä syksynä. 28 tutKimuKset Ukrainalaisiin pakolaisiin suhtauduttiin Ylen uutisissa suopeammin kuin Lähi-idän ja Afrikan pakolaisiin. 29 duunarin ääni On yllättävää, kuinka vähän mediataloissa keskustellaan alan kenties tärkeimmästä työelämätaidosta: itsensä johtamisesta, kirjoittaa Heikki Kärki. 30 diGi edellä Monen Twitterin haastajan tarkoitus on korjata ongelmia, joista nykyisiä somekanavia on kritisoitu, kirjoittaa Elina Lappalainen. 31 nimitys Lapin Kansan päätoimittajaksi nimitetty Sauli Pahkasalo kertoo, miten tilaukset saatiin kasvuun paikallislehti Rantalakeudessa. SUOMEN LEHDISTÖ Päätoimittaja Riikka Virranta. tuottaja Janne Arola. ulkoasu ja taitto Origine ky / Janne Hulkkonen, Arto Kinnunen. toimitus Eteläranta 10, 00130 Helsinki. Puhelin (09) 228 77 300. sähköPosti suomen.lehdisto@uutismediat.fi. suomen lehdistö verkossa www.suomenlehdisto.fi. julkaisija Uutismedian liitto. ilmestyminen 92. vuosikerta. 8 numeroa vuodessa. tilaukset ja osoitteenmuutokset sl@uutismediat.fi. Maksettua tilausmaksua ei palauteta, kun tilaus irtisanotaan. Määräaikainen tilaus ei jatku tilausjakson päätyttyä ilman erillistä ilmoitusta. issn: 0039-5587. mediamyynti Alpo Ohtamaa, alpo.ohtamaa@myynninao.fi, puh. 044 311 0201. PainoPaikka BotniaPrint, Kokkola. Suomen Lehdistön tekemiseen on käytetty Kopioston keräämiä kopiointikorvauksia. Pa ul a Po hj am o suomen lehdistö 3 20 6 ve sa la it in en
digitaalisen vallankäytön jäljillä. Sitran projektijohtaja Hannu-Pekka Ikäheimo kirjoitti yhdessä tutkija, toimittaja Olli Seurin kanssa teoksen Portinvartijat – Kamppailu tiedon vapaudesta (Teos). 4 suomen lehdistö 7/2023 A a
Miten valta nykypäivän portinvartijoiden välillä jakaantuu, Hannu-Pekka Ikäheimo? Digitaalisessa murroksessa perinteistä mediaa, tiedoninstituutioita ja erilaisia auktoriteetteja vastaavat digijättien alustojen algoritmit. Ne ovat siinä mielessä keskitettyä valtaa, että vain harvat pääsevät muokkaamaan parametrejä, joilla ne tietoa levittävät. Toisaalta valta on hajautunutta, koska yksilöt voivat omilla toimillaan aktiivisesti muokata informaatioympäristöään. Valta ei kuitenkaan jakaudu yksilöille tasaisesti, vaan verkostoissa tietyille toimijoille. Esimerkiksi Elon Musk on digitaalisen ajan mediaparoni ja seurattu solmukohta, jonka tviitit heiluttelevat pörssikursseja. On väärä tulkinta, että vallan hajautuminen olisi johtanut suoraviivaiseen demokratiakehitykseen. Kirjoitatte kirjassanne, että alustoilla sekä mainontaa että muuta sisältöä räätälöidään samoilla algoritmeilla, jotka tähtäävät siihen, että käyttäjä pysyy palveluissa mahdollisimman pitkään. Miten tämä vaikuttaa uutismedian tiedonvälitystehtävään? Tämä on minusta keskeinen portinvartijuuden murroskohta. Alustoilla, joiden olemassaolon ainut fundamentti on mainostulojen kerääminen, ei ole erontekoa journalismin ja mainonnan välillä. Yksilöille on siirtynyt alustoilla paljon journalistisen median tehtäviä, kuten faktojen tarkistaminen ja mainostetun ja ei-mainostetun sisällön erottelu. Miten uutismedia on reagoinut siihen, että sen painoarvo portinvartijana on vähentynyt? Media imitoi alustojen menestyvää reseptiä eli valikoi ihmisille algoritmisesti kiinnostavia sisältöjä ja juoksee käyttäjädatan perässä. Lifestylejuttuja on paljon enemmän kuin aiemmin ja suoliston toiminta kiinnostaa. Sitä kuluttajat varmaan haluavat, mutta ollaan myös kaltevalla pinnalla siinä, kuinka pitkään tietä kannattaa jatkaa, että laatujournalismin ydin vielä säilyy. Media ei ole kyennyt reagoimaan alustojen haasteeseen siinä, miten ihmiset otetaan mukaan osallistuvina kansalaisina, ei pelkkinä tiedonvälityksen kohteina. ” On väärä tulkinta, että vallan hajautuminen olisi johtanut suoraviivaiseen demokratiakehitykseen.” Voiko osallistamista lisätä imitoimalla alustayhtiöiden toimintalogiikkaa vai erottautumalla siitä? Ajattelen, että imitointi ei varmasti kannata. Yhteiskunnallisen osallistumisen ja julkisen keskustelun pitäisi ennemmin päästä pois alustoilta, jotka riistävät dataamme, kohtelevat meitä markkinahyödykkeinä ja joita ei alun perinkään ole suunniteltu demokraattisiin kohtaamisiin vaan ennemmin treffipalstoiksi. Hyvä, konkreettinen esimerkki osallistamisesta ovat vaalikoneet, jotka ovat miljoonien ihmisten käyttämiä alustoja Suomessa, mutta joiden kehittäminen on mediassa jätetty puolitiehen. Niiden kautta voisi kehittää paljon muutakin osallistumiseen liittyvää. ? avaaja Media imitoi alustojen menestysreseptiä Algoritmisen toimintalogiikan omaksuminen ja käyttäjädatan perässä juokseminen saattavat kadottaa medioilta laatujournalismin ytimen, arvioi nykyajan portinvartijoista kirjoittanut Hannu-Pekka Ikäheimo. teksti Janne Arola kuva Vesa Laitinen Gallup Miten suhtaudutte hiljattain Suomessa aloittaneeseen Google Uutisiin? Kirsi Hakaniemi Mediakonserni Keskisuomalaisen digitaalisen liiketoiminnan johtaja Perttu Kauppinen Iltalehden vastaava päätoimittaja Ihan mielenkiinnolla, mutta ensimmäisen kuukauden perusteella se ei näytä saaneen hirveän suurta suosiota. En toki epäile, etteikö Google saisi sitä kasvatettua. Toistaiseksi sisältömme ovat siellä, mutta on pohdinnan arvoinen asia, miten Google hyötyy niistä. Se kytkeytyy suurempaan asiakokonaisuuteen kustantajan lähioikeuksista. Me olemme perinteisesti olleet palvelu, johon tullaan suoraan ja sellaisena haluamme pysyäkin. Uutisaggregaatit eivät ole olleet merkityksellisiä meidän mittakaavassamme, mutta liikenne Googlen Discoverista on noussut huomattavasti. Siinä on kyse samanlaisesta aggregoinnista eli Google tekee suosituksia puhelimien ja selaimien käyttäjille.” Petteri Putkiranta Sanoma Media Finlandin uutisja featuremedian liiketoimintajohtaja Suhtaudumme neutraalisti. Googlen palvelut ovat olleet Suomessa nostamassa uutisia esiin jo varsin pitkään – kuten Google Discover. Google News -palvelu ei oleellisesti muuta tilannetta.” —Janne Arola Sisältömme näkyvät Google News -palvelussa kuten muidenkin, ja sieltä on linkitys maksumuurin takana oleviin juttuihimme. Ainakin lokakuussa liikennemäärä oli vielä aika maltillinen. Palvelu toimii meille yhtenä liikenteen lähteenä, mutta aika harvasta sitä kautta tulevasta kävijästä tulee meille tilaaja. Seuraamme tilanteen kehitystä ja arvioimme Google Newsia sen jälkeen. Kustantajien lähioikeuteen liittyen pyrimme sopimaan digitaalisten alustojen kanssa journalististen teosten hyödyntämisestä ja mahdollisista tekijänoikeuskorvauksista.” 7/2023 suomen lehdistö 5 A
MAAOTTELUN tulos: Suomi 21 prosenttia vastaan Ruotsi 33 prosenttia. Ruotsalaiset tosiaan maksavat puolitoista kertaa mieluummin verkkouutisista kuin suomalaiset, kertoo Reuters News Report. Upporikkaassa Norjassa luku on vieläkin suurempi, lähes 40 prosenttia. Tanska, josta kaiken kansan läpäisevä kotiinkantoperinne on puuttunut, jää hieman Suomesta jälkeen 19 prosenttiin. Ero näkyy muissakin digitaalisissa mediatuotteissa. Suomessa yli puolet suoratoistopalvelu Spotifyn käyttäjistä käyttää sen ilmaisversiota – muissa Pohjoismaissa alle kolmannes. Maksullisia televisioja elokuvapalveluita Suomessa käytetään Pohjoismaista vähiten, ja vielä harvemmalla on useampi tilaus. Myös verkkojournalismista maksavat suomalaiset tyytyvät poikkeuksellisen usein vain yhteen tilaukseen. Vuonna 2016 uutisista Suomessa ja Ruotsissa maksavien ero oli viitisen prosenttiyksikköä. Nyt se on yli tuplaantunut, kun maksuhalukkaiden suomalaisten määrä on jäänyt junnaamaan paikoilleen. – ROHKENEN väittää, että suomalaisessa kulutusmentaliteetissa on varovaisuutta, sanoo Kuluttajatutkimuskeskuksen professori Visa Heinonen. Syy on siinä, että muihin Pohjoismaihin nähden Suomi on myöhään kaupungistunut, kolme sotaa 1900-luvulla läpikäynyt maa, jossa on siksi vähän kansallisvarallisuutta. Kuluttajatutkimuksesta tiedetään, että kodin rahankäyttömallit syöpyvät herkästi lapsiin. – Monien sukupolvien tajuntaan on jäänyt ajatus, ettei siemenperunoita pidä syödä vaan ne pitää jemmata. Toisen maailmansodan jälkeen Suomen säästämisaste oli maailman korkeimpia. On siis suomalaista suhtautua digitaalisiin palveluihin varauksella. Verkkomedian tilaus ei ole sama tuote kuin kotiinkannettu sanomalehti. Se vaatii totuttelua ja omat rituaalinsa. – Teknologiset valmiudet olisivat kyllä olemassa. EHKÄ kyse on toisenlaisesta tottumuksesta; ilmaisia uutisia oli tarjolla niin pitkään, liki parikymmentä vuotta. Ja on yhä. Ilmaiset iltapäivälehdet ovat Suomessa merkittävästi suositumpia verkkouutisten lähteitä kuin Ruotsissa. Noin joka kolmas suomalainen ei pidä missään tilanteessa tarpeellisena maksaa verkkouutisista. Tämä pätee kaikissa ikäluokissa tulotasosta ja koulutusasteesta riippumatta. Toinen kolmannes pitää verkkouutisia yhä liian kalliina. Luvut ovat hurjia siihen nähden, että vuonna 1997 suomalaisista 87 prosenttia luki sanomalehteä päivittäin – eniten maailmassa – vaikka elettiin maksullisen median aikaa. MEDIATOIMISTO Omnicomin tutkimusjohtaja Kari Tervonen on sitä mieltä, että Suomessa digisiirtymä aloitettiin liian varovasti ja liian myöhään. – Ehdittiin tottua väärällä tavalla siihen ilmaisuuteen. Kalle Silfverberg Vastaava päätoimittaja, Hufvudstadsbladet hBl:ää on auttanut, että sen tilaajat ovat muita sitoutuneempia tilauksiinsa. Pelkkiä sähköisiä tilauksia meillä on lähes yhtä paljon kuin seitsenpäiväistä printtiä. En haluaisi lähteä jälkiviisastelemaan, mutta sen voin sanoa, että Suomessa uskottiin liian kauan ilmaisiin uutisiin. Kyllä niistä halutaan maksaa. Ruotsissa yksittäisten juttujen sijaan tilaajia on hankittu nostamalla vaikkapa vaalien alla koko maksumuuri kuukaudeksi ylös. Se strategia ei ole ainakaan epäonnistunut. Netflix ja Spotify pääsivät määrittelemään hinnoittelupistettä noin 10 euroon kuussa. Jos tuotteen kokee sitä arvokkaammaksi, pitää uskaltaa pyytää enemmän.” Gallup Aloitettiinko digisiirtymä Suomessa liian myöhään? Riina Nevalainen Vastaava päätoimittaja, Kauppalehti Näen, että kaikki digitaalisen kehityksen vaiheet ovat olleet tarpeellisia. Lukijoille olisi pitänyt kuitenkin kommunikoida paremmin, ettei journalismi synny ilmaiseksi. Myös verovaroin rahoitettu Yle on voinut olla luomassa väärää kuvaa journalismin maksuttomuudesta. Seuraavaksi aika olisi kehittää digiä digin ehdoilla eikä keskittyä enää printti–digi-transformaatioon. Digille luonteenomaisen journalismin kehittämisessä ollaan vielä aika alkutekijöissä. Monet muodot juontavat yhä printtiaikaan. Paras tapa lisätä maksuhalukkuutta on tehdä niin hyviä tuotteita, että asiakas kokee ne tärkeiksi ja haluaa palata niiden pariin.” puheenaihe Kuinka pääsisimme Ruotsin tielle? Pitkään Suomi oli maailman kärkeä sanomalehtien kotiin tilaamisessa, mutta muihin Pohjoismaihin nähden siirtymä digitaaliseen journalismiin on ollut vaikea. Voisiko se johtua jopa kulttuurisista tekijöistä? teksti Oskari Onninen kuva Vesa Laitinen 6 suomen lehdistö 7/2023 A
Kolumni Ilmari Hiltunen Kirjoittaja on tutkijatohtori Tampereen yliopistossa. Journalistit ovat osasyyllisiä haastatteluallergiaan H uomattava osuus journalisteista kokee, että poliitikoilta on entistä hankalampi saada tavanomaisia haastatteluja. Pyyntöihin ei vastata, aikataulut osoittautuvat ylimaallisen ”haasteellisiksi” tai kommentoimaan suostutaan vain sähköpostitse. Sattumalta vaikeudet iskevät yleensä juuri silloin, kun käsiteltävä asia on haastateltavan näkökulmasta kiusallinen. Aiemmin journalistien ja vallankäyttäjien välillä vallitsi kauhun tasapaino. Koska pääsy parrasvaloihin oli journalistien portinvartijuuden takana, altistuminen kriittiselle tarkastelulle kuului pelin henkeen. Jos mieli julkisuuteen, oli varauduttava vastaamaan ikävämpiinkin kysymyksiin. Verkon ja sosiaalisen median myötä tämä tasapaino järkkyy. Haastatteluista kieltäydytään ”aikataulusyistä”, mutta silti aika riittää pienoisromaanin mittaisten somepäivitysten kirjoittamiseen siitä, miksi uutisointi on antanut kaikesta virheellisen kuvan. Valitettavan usein journalistit myös päätyvät siteeraamaan näitä sepustuksia, jolloin poliitikko saa sen, mitä tavoittelikin: omat muotoilunsa julki tiedotusvälineissä ilman jatkokysymyksiä. Ehdotan haastatteluallergian hoitoon seuraavanlaista kuuria: Ensiksi luovutaan pelkkien somepäivitysten tai blogien siteeraamisesta. Jos kieltäytyy haastattelusta, ei journalistiseen julkisuuteen tule päästä ohituskaistaa pitkin. Toiseksi journalistien tulisi osoittaa enemmän solidaarisuutta. Jos kieltäytyy kommentoimasta aihetta yhdelle toimittajalle, seuraavan pitäisi jatkaa tästä. Vastauksia penättäisiin yhteisesti niiden saamiseen asti. Kolmanneksi myös puolueiden tulisi reagoida. Olisi rohkeaa linjata, että edustajamme vastaavat toimittajien kysymyksiin aina ja suoraselkäisesti. Kyse on yleisön oikeudesta saada tietoa. Vallankäyttäjien soisi siis myös pohtivan, mistä kiikastaa, jos omien tekojen ja näkemysten puolustaminen kriittisessä julkisuudessa aiheuttaa näppylöitä. ? Tervonen on markkinointialalla datavelhon maineessa. Hän on ollut tekemässä Teostolle tässä artikkelissa referoituja kuluttajatutkimuksia musiikin suoratoistosta. Hän on toiminut myös 15 vuoden ajan lehtibisneksessä Helsingin Sanomilla ja Talentumilla. Hän muistelee, kuinka tablettien uskottiin olevan pelastus: digitaalinen sanomalehti, josta halutaan maksaa kuten ennenkin. Niin ei käynyt. Nyt Suomen digitilaukset ovat keskittyneet suurimmille, erityisen hyvin pärjäävät Helsingin Sanomat, Kauppalehti ja Iltalehti Plus. Aikakauslehdet ja maakuntalehdet ovat hätää kärsimässä, jälkimmäiset erityisesti mainosmarkkinansa muutoksen vuoksi. Tervosesta jopa HS sai käännettyä suuntansa ”melkein viime hetkellä”, jolloin sosiaalisen median jalansija oli nykyistä pienempi, mutta printtilehti oli vielä niin vahva, että se toi rahaa taloon. SILTI suomalaisten maksuhalut ovat vähintään länsieurooppalaisella tasolla. Ongelma on kaikkialla sama: tutustumisalet kelpaavat, mutta täysi hinta tuntuu liialliselta. Ruotsi on ollut poikkeuksellinen menestystarina, norjalaisilla on rahaa. Ruotsin onnistumisen syiksi Tervonen spekuloi isojen lehtien välistä kilpailua, nuoret tavoittaneita sisältöjä sekä maksumuurijärjestelmää, jossa normaalisti lähes kaikki jutut maksavat, mutta tietyin väliajoin muuri poistetaan kokonaan. – Toki lehdistöä on myös tuettu ja nähty sen arvo. LOPPUTULOS on yhtä kaikki se, että Ilta-Sanomat ja Iltalehti ovat Suomen selvästi suurimpia uutismedioita. – Mediakulutuksessa on sopeuduttu siihen, että ne ovat hyvää kamaa. Makasiini kaikkea mahdollista ja mahdotonta, Tervonen sanoo. Muut lehdet ovat joutuneet opettelemaan, kuinka pärjätä vähemmällä. – Jos olisi kymmenen vuotta sitten sanottu, että näillä liikevaihdoilla tulee näin paljon ja näin laadukasta journalismia, olisin ollut aivan äimistynyt. ? ” Rohkenen väittää, että suomalaisessa kulutusmentaliteetissa on varovaisuutta.” Ruotsi on menestystaRina. Mediatoimisto Omnicomin tutkimusjohtaja Kari Tervonen spekuloi Ruotsin menestyksen syiksi muun muassa nuoret tavoittaneita sisältöjä sekä maksumuurijärjestelmää, jossa normaalisti lähes kaikki jutut maksavat, mutta tietyin väliajoin muuri poistetaan kokonaan. 7/2023 suomen lehdistö 7 A
entiset kilpailijat. Sanoman suunnitelman mukaan helmikuusta alkaen Porissa ja Raumalla ilmestyy uusi tuote, Satakunnan Kansa Länsi-Suomi. Sen sijaan kaupunkilehti Raumalainen jatkaa ilmestymistään kerran viikossa entiseen tapaan. lehtien yhdistäminen Länsi-Suomen toimitus yllättyi lehtien sulauttamisesta: ”Onhan muutos dramaattinen” SANOMA aikoo yhdistää Porissa ilmestyvän Satakunnan Kansan ja elokuussa ostamansa raumalaisen Länsi-Suomen. Uusi lehti ”Satakunnan Kansa Länsi-Suomi” aloittaa suunnitelman mukaan helmikuussa. Tuotefuusion ja toimituksen uudelleen organisoimisen vuoksi Sanoma Media Rauma Oy:ssa käydään muutosneuvottelut. Muutosneuvottelujen piirissä on Raumalla 28 työntekijää kuluttajamyynnistä, asiakaspalvelusta, mediamyynnistä ja toimituksesta. Neuvottelut voivat johtaa 17 henkilön irtisanomiseen. – Oli selvää, että kauppaa seuraa jossain vaiheessa toimenpiteitä, mutta tätä täyttä sulauttamista emme kyllä osanneet odottaa, se ei mahtunut meidän ajatuksenjuoksuumme, Länsi-Suomen ympäristötoimittaja ja pääluottamushenkilö Jami Jokinen kommentoi. Lehtien yhdistämistä enemmän Jokista kuitenkin tyrmistytti muutosneuvotteluiden ilmoitettu enimmäisvähennystarve. Jokisen mukaan moni umpiraumalainen ei pidä itseään satakuntalaisena, mikä voi tuoda oman haasteensa lehtien yhdistämisessä. – Mutta oletan ja toivon, että työnantaja on tämän paketin harkinnut ja että lopputulos on toimiva. Viime kädessä lukija ratkaisee, voiko se toimia. – Länsi-Suomen journalistien näkökulmasta toivon, että meidän lukijamme ovat sitoutuneita Rauman seudun journalismiin eikä se olisi kiinni siitä, mitä lehden etusivulla lukee, Jokinen sanoo. Sanoma Media Finlandin uutisja featuremedia -yksikön liiketoimintajohtaja Petteri Putkiranta oli itse kertomassa muutoksesta Raumalla. Hänen mukaansa vastassa oli ”hiljainen yleisö”. – Onhan muutos dramaattinen, Putkiranta myöntää. Lehtien yhdistäminen nähtiin hänen mukaansa kuitenkin kestävimmäksi vaihtoehdoksi. – Tarvitaan merkittäviä rakenteellisia muutoksia, jotta päästäisiin kestävälle pohjalle tällaisessa maakuntamediassa. Länsi-Suomea ja kaupunkilehti Raumalaista kustantaneen Marva Media Oy:n liiketulos painui lähelle nollaa viime vuonna. Sanoman tiedotteessa Satakunnan Kansan päätoimittaja Tomi Lähdeniemi sanoi muutoksen “vahvistavan elinvoimaista journalismia ja alueellista ääntä”. Miten tämä käytännössä toteutuu, jos Raumalta irtisanotaan mahdollisesti jopa 17 työntekijää? – Keskitämme panokset alueellisen yhteistuotteen kokonaislaatuun, varsinkin sen digitaaliseen ilmentymään. Kyllä me uskomme, että alueellinen ääni vahvistuu verrattuna muihin vaihtoehtoihin. Koska riippumatonta journalismia ei pystytä harjoittamaan, ellei se ole myös taloudellisesti riippumatonta. Putkirannan mukaan vaikuttava kertamuutos on parempi verrattuna jatkuvaan tehostamisen kierteeseen, ”jossa tämäkin operaatio on ollut”. Länsi-Suomi on ilmestynyt vuodesta 1905 ja Satakunnan Kansa vuodesta 1873. Putkirannan mukaan brändimuutos on aina riski, mutta sen ottamiseen ovat kannustaneet esimerkit muista lehdistä eli Ilkan ja Pohjalaisen sekä Lapin Kansan ja Pohjolan Sanomien yhdistymisistä. Länsi-Suomen päätoimittaja Janne Rantanen jätti tehtävänsä välittömästi. Länsi-Suomen vt. vastaavana päätoimittajana toimii helmikuun alkuun saakka Sanoman uutismedioiden kehityspäällikkö Samuli Leivonniemi. Petteri Putkiranta ennakoi, että yhdistämisellä on vaikutuksia myös Satakunnan Kansan toimitukseen. – Ensin suunnitellaan Sanoma Media Rauma Oy:n sulautuminen meidän tekemiseemme, ja sillä on varmasti joitakin vaikutuksia koko Satakunnan yhteistoimituksen toimintaan. Raumalle jää oma fyysinen toimituksensa, vaikka se onkin organisatorisesti osa Satakunnan yhteistoimitusta. Putkirannan mukaan vielä ei ole selvää, tuleeko Raumalle esimerkiksi oma paikallispainoksensa. Entä onko nimi Satakunnan Kansa Länsi-Suomi lopullinen vai työnimi? – Se on alustava suunnitelma, Putkiranta vastaa. Sanoma ilmoitti elokuussa ostavansa sanomalehti Länsi-Suomea ja kaupunkilehti Raumalaista julkaisevan Marva Median. Kauppa on jatkoa Sanoman Satakunnan-laajentumiselle, sillä yhtiö osti Porissa ilmestyvän Satakunnan Kansan Alma Medialta jo vuonna 2020 osana laajempaa alueja paikallismediajärjestelyä. —Riikka Virranta ajanKohtaista Kirjeenvaihtajat Voi olla puolison työtehtävien tai lasten koulunkäynnin vuoksi haluttomuutta repäistä koko perhe toiselle puolelle maapalloa. Perhetilanne korostuu nyt aiempaan verrattuna enemmän potentiaalisissa hakijoissa. Helsingin Sanomien päätoimittaja Antero Mukka pohtii Suomen Lehdistön verkkojutussa, miksi kirjeenvaihtajiksi ei ole kokeneita hakijoita entiseen malliin 8 suomen lehdistö 7/2023 A
lehdistötilaisuus AUDIOLLA MAAILMALLE Miten perustetaan suomalainen journalismi-startup? Mimmit sijoittaa -mediasta tuttu Pia-Maria Nickström aikoo valloittaa Euroopan palvelulla, joka julkaisee kuunneltavaa laatujournalismia. teksti Janne Arola kuvat Vesa Laitinen B kotikutoisuus kunniaan. Pia-Maria Nickström kuvaa Briifin mainoksia kotonaan, vaikka mainostoimistoissa työskentelevät kaverit ovat kannustaneet ammattimaisempaan tuotantoon.
10 suomen lehdistö 7/2023 B nopeaa kasvua. Briifin tavoitteena on kasvaa Suomessa ja laajentua Ruotsin ja Saksan kautta muualle Eurooppaan ilman viivytyksiä.
E uroopan-valloituksen on tarkoitus alkaa Helsingin Punavuoressa puiston laidalla sijaitsevasta viidennen kerroksen avarasta ja valoisasta kaksiosta. Pia-Maria Nickström on kutsunut tekemään haastattelua kotiinsa, sillä täällä, pyöreän pöydän ääressä, valtaosa hänen perustamansa audiojournalismipalvelu Briifin liiketoiminnan suunnittelusta tapahtuu. Pöydän vieressä on kamerateline, jonka valossa Nickström kuvaa Briifin somemainokset. Nickström on ainakin sijoittajapiireissä tuttu hahmo viitisen vuotta sitten perustamastaan Mimmit sijoittaa -yhteisöstä, joka tarjoaa eri mediakanavissa tietoa rahasta ja sijoittamisesta nimensä mukaisesti erityisesti nuorille naisille. Briif taas on palvelu, joka kokoaa suomalaisten ja kansainvälisten mediatalojen julkaisemaa journalismia kuunneltavaksi yhteen sovellukseen. Journalismi-startupina se on jo sinällään Suomessa harvinainen, mutta vielä erikoisemmaksi Briifin tekevät sen tavoitteet: satatuhatta tilaajaa Suomessa vuoden 2024 aikana ja sen jälkeen Ruotsin ja Saksan kautta Euroopan johtavaksi kuluttajille suunnatuksi audiojournalismisovellukseksi. Vertailun vuoksi: Ruotsalaistaustainen äänikirjapalvelu BookBeat ilmoitti hiljattain saavuttaneensa 300 000 suomalaistilaajan rajan, seitsemässä vuodessa. Iltalehden menestyksekäs tilausmaksullinen Plus-palvelu taas on kerännyt reilussa kahdessa vuodessa noin 50 000 tilaajaa. Nickströmillä riittää perusteltavaa. Selvää on, että Briif yrittää iskeä kasvavaan markkinaan. Äänisisältöjen suosio nousee, ja esimerkiksi uutismedia on pyrkinyt seuraamaan trendiä. BRIIF sai alkunsa oivalluksesta, jonka Nickström sai seuratessaan Mimmit sijoittaa -median sisältöjen kulutusta. Median blogikirjoitusten lukijamäärät kasvoivat alkuvaiheessa hyvin mutta ovat vuosiksi jääneet junnaamaan paikalleen. Kun tekstejä alettiin lukea studiossa ääneen ja julkaista audioartikkeleina, samat sisällöt saivat jopa nelinkertaisen yleisön. Nickström sai yhteydenoton suomalaisesta talousmediasta, joka kysyi vinkkejä siihen, miten nuorta yleisöä pystyisi tavoittamaan paremmin. Yhteistyö ei syventynyt, mutta ajatus audiojournalismipalvelusta jäi kytemään hänen mieleensä. – Tuli ahaa-elämys, että miksi journalismia ei voi kuunnella samalla tavalla kuin äänikirjoja. Se on tuonut kirjamarkkinoillekin uutta kohderyhmää, Nickström kertoo. Toinen oivallus oli, että sisältöjä pitäisi tarjota striimauspalveluiden tapaan ”bundlattuna”. Se tarkoittaa, ettei tarjolla ole kokonaisia kuunneltavia lehtiä vaan tarkasti kuratoitu valikoima juttuja monenlaisista medioista. Tällä saralla kilpailua ei yllättäen ole paljon. Nickström on haastatteluissa maininnut lähinnä englanninkielisen Curion, joka tarjoaa kansainvälisen median artikkeleita samaan tapaan kuin Briif. Samalla periaatteella ja kielellä toimii toinenkin palvelu, Noa. Briifin ideana on kuitenkin käännättää artikkelit kohdemaan kielelle. Nickströmin mukaan äidinkielisellä sisällöllä on arvonsa, ja vaikka suomalaisetkin osaavat hyvin englantia, Nickström epäilee monen yliarvioivan taitojaan. Nickström on itse vuosien varrella kuluttanut mediaa ”tosi tavoitteellisesti ja hirveän suorituskeskeisesti”. Kuten monella muulla, hänen tietokoneensa selaimen välilehdet ovat aina olleet auki kiinnostavia juttuja, joihin ei kuitenkaan koskaan ehdi palata. Samalla on ollut mahdollista kuunnella pääosin ilmaisia podcasteja, jotka ovat kuitenkin eri asia kuin alun perin tekstiksi tehty journalismi. Briifin taustalla on siis myös itsekkäistä lähtökohdista kumpuava ajatus siitä, että pitäisi olla vaivaton mahdollisuus pysyä asioista perillä ja sivistää itseään journalismin äärellä. – Monella on huono omatunto, kun ei ole varaa tilata montaa lehteä. On paljon muita houkutuksia ja helpompaa doomscrollata Tiktokia. BRIIF TECHNOLOGIES perustettiin tammikuussa 2023, ja sen jälkeen asiat ovat edenneet nopeasti. Tämän vuoden kevääseen mennessä Nickström yhtiökumppaneineen oli saanut mukaan Suomen suurimmat aikakausmediatalot Sanoma Media Finlandin, Alma Talentin ja Otavamedian, joiden lehtien sisältöjä ryhdyttiin tarjoamaan noin 500 hengen suuruiselle pilottijoukolle. Pilottiryhmän kuuntelutottumuksista yhtiö sai vahvistusta sille, että juttujen kuuntelijat sitoutuvat sisältöihin paremmin kuin lukijat: käyttäjät kuuntelivat valitsemansa artikkelit keskimäärin 80-prosenttisesti, mikä on todennäköisesti selvästi enemmän kuin artikkelien lukijat olisivat viihtyneet niiden parissa. Onnistuneen pilotin jälkeen Briif ryhtyi tosissaan etsimään rahoitusta. Ensimmäinen, noin 300 000 euron suuruinen, rahoituskierros on juuri päättymässä, ja siihen kuului muun muassa esiintyminen suositussa Leijonan luola -tv-ohjelmassa. Jokainen ohjelmassa mukana oleva sijoittaja olisi halunnut sijoittaa Briifiin, mutta Nickström valitsi lopulta ammattisijoittaja Kim Väisäsen sekä Woltin perustajiin kuuluvan Elias Aallon, jotka lähtivät mukaan 50 000 euron sijoituksella. Aalto sanoo puhelinhaastattelussa, että häntä kiehtoo Briifissä sen kansainvälinen potentiaali ja yrityksen perustajien ymmärrys siitä, miten startup-yrityksen liiketoimintaa on tarkoitus rakentaa ja kasvattaa. Koska yritys on jo osoittanut saavansa isojakin mediataloja mukaan palveluun, Aalto pitää Briifin kasvun kriittisimpänä tekijänä käyttökokemuksen kehittämistä. Se tarkoittaa esimerkiksi algoritmiikan parantamista eli sitä, kuinka paljon ja aika 9.10.2023 Paikka Pia-Maria Nickströmin koti Helsingin Punavuoressa Paikalla Audiojournalismipalvelu Briifin perustaja ja toimitusjohtaja Pia-Maria Nickström aihe Äänisisällöt, journalismi-startupin perustaminen, Euroopan-valloitus tarjolla Kahvia ”On paljon muita houkutuksia ja helpompaa doomscrollata Tiktokia.” 7/2023 suomen lehdistö 11 B
hyvin palvelu suosittelee ja valitsee käyttäjälle kuunneltavaa tämän puolesta. – Itse en omalla näkemykselläni jaksa valita, mitä kuuntelen, vaan haluan, että kuunneltava valikoidaan puolestani, Aalto sanoo. Hän arvioi Briifin kilpailevan “elämän taustanauhojen” kuten äänikirjojen ja radion kanssa, mutta ei suoranaisesti lehtitilauksia vastaan, koska ihminen ei jätä haluamaansa lehteä tilaamatta siksi, että voi kuunnella muutaman sen jutun. KESÄN aikana Briif teki sopimuksia myös ulkomaisten mediatalojen kanssa, ja nyt palvelusta löytyy muun muassa Financial Timesin, The Economistin ja MIT Technology Review’n juttuja. Suomalaisista medioista mukana ovat muun muassa Suomen Kuvalehti, Talouselämä, Anna ja Hyvä Terveys. Lehtien motiivi mukana olemiseen on kuunteluista tulevien tulojen lisäksi mahdollisuus yleisöjen laajentamiseen. Aikakauslehtien ongelma on sama kuin uutismedian: nuoria on vaikea tavoittaa. – Lukeminen ei ole nuoremmille niin vahva rutiini. Lisäksi samalla mediatalolla voi olla monta lehteä, jotka kilpailevat keskenään, Nickström analysoi. Briif ”kiertää” tämän ongelman valikoimalla eri lehdistä nuoremmalle kohderyhmälle sopivia juttuja ja julkaisemalla ne samassa palvelussa. Nickström arvioi, että tämä voi johtaa siihenkin, että lehdet saavat uusia tilaajia, jotka ovat ensin kyenneet Briifissä tutustumaan niiden sisältöihin. Ainakin tähän asti tilanne on win-win. Tällä hetkellä Briif julkaisee päivittäin keskimäärin kuusi uutta juttua, mutta kuten kasvuyrityksissä yleensäkin, yksityiskohtia ei ole järkevää lyödä lukkoon liian pitkäksi aikaa. Kun tilaajakanta kasvaa, sisältöjen määrät ja painopisteet saattavat muuttua asiakaspalautteen perusteella. Nyt sisällöt keskittyvät talouteen, politiikkaan, yhteiskuntaan, työelämään ja hyvinvointiin. Nickström sanoo, että kuratointiin eli juttujen valikointiin kiinnitetään paljon huomiota. Toisaalta myös journalismi itsessään on jo kuratoitua eli se on läpäissyt Briifissä mukana olevien toimitusten prosessit. Näin ollen Nickström kumppaneineen voi luottaa siihen, että mitä tahansa juttuja mukana olevista lehdistä valitaankin, ne ovat riittävän laadukkaita. Olennaista on myös se, että juttuja lukevat yhteistyöfirman ammattilukijat, ei esimerkiksi koneääni. Tosin tulevaisuudessa sekin voi olla yksi mahdollinen suunta. Toinen kysymys on, minkätyyppiset jutut audiomuodossa ylipäätään toimivat tai eivät toimi. Esimerkiksi listoja, grafiikoita, reseptejä tai kuvapainotteisuutta korostavat jutut eivät käänny toimivaksi audioksi, Nickström kertoo. Sen sijaan feature-jutut eli esimerkiksi tarinallisia elementtejä sisältävät pitkät jutut vetävät hyvin. – Mutta ihan yhtä hyvin toimivat lyhyet jutut. Aihepiirillä on enemmän vaikutusta. NICKSTRÖM on opiskellut taloustieteitä Hankenilla ja päätynyt piireihin, muun muassa Slushiin, tarkalleen ymmärtämättä, mistä startup-maailmassa oikeastaan on kyse. – Ajatus perusyrittäjyydestä oli nakkikiska. Startup-maailmassa on missioita, inkubaattoreita ja VC-sijoittajia. Himmeliä on vaikea hahmottaa. Hän kuitenkin lämpeni kulttuurille, jossa oli nuoria, energisiä tyyppejä eikä pankkimaailman ”kylmäkiskoisia Björn Wahlroos -bisnesmiehiä”. Nickström työskenteli startup-firmassa, joka meni konkurssiin. Sitten hän jatkoi opintojaan Aalto-yliopistossa. Mimmit sijoittaa oli luonteva tapa työllistää itsensä opintojen lomassa ja niiden jälkeen. – Se on opettanut, miten mediaa rakennetaan ja tehnyt kenttää tutummaksi. Suomessa on pienet piirit, joten ei ollut vaikeaa päästä neuvotteluihin Briifin sisällöistä. Nickström ei oikein lämpene kysymyksille riskeistä ja onnistumisen todennäköisyyksistä. Startupien parissa työskennelleenä hän tietää hyvin, että suurin osa kasvuyrityksistä menee muutamassa vuodessa konkurssiin. Osasta voi tulla kannattavaa liiketoimintaa pitkäksikin aikaa, mutta häviävän pieni osa onnistuu skaalautumaan Euroopantai maailmanlaajuiseksi markkinajohtajaksi alallaan. Tähän Briif silti pyrkii, koska miksi ei ja tavoitteiden on syytäkin olla ennemmin yläkanttiin. Sijoittajillekin on järkevämpää myydä eri maihin skaalautuvaa bisnesmallia sen sijaan että jäätäisiin esimerkiksi kotimarkkinoille tuottamaan audiota isoille mediataloille. Nickström sanookin, että kokee suurimman vastuunsa olevan sijoittajille, jotka ovat laittaneet Briifiin omaa rahaansa. Välillä tilanteen tajuaminen hirvittääkin, mutta olennaista on keskittyä viikko viikon perään tekemään palvelusta parempi. VOIKO Briif onnistua valloittamaan Euroopan? Pyrkimyksen esteitä on helppo keksiä: ihmiset eivät sittenkään ole valmiita maksamaan kuunneltavasta laatujournalismista, lehtitalot vetäytyvät sovelluksesta ja keskittyvät kehittämään omia audiopalveluitaan, syntyy kilpailevia yrityksiä, jotka ovat ketterämpiä ja nopeampia tai vaikka teknologisesti edistyneempiä kuin Briif. Mutta jos ei yritä, ei voi tietää. Tällä hetkellä Briif neuvottelee Nickströmin mukaan sopimuksista Saksassa ja Ruotsissa. Ajatus on kansainvälistyä nopeasti, mikä tarkoittanee uutisia laajentumisesta uusiin maihin jo ensi vuonna. Sitä ennen pitäisi lyödä läpi Suomessa, jossa Briif ei ole vielä juurikaan edes markkinoinut. Nickström luottaa autenttisuuteen. Briif on julkaissut muun muassa Instagramissa videoita, joissa Nickström lukee ja markkinoi Briifissä julkaistuja juttuja. Vaikka mainostoimistoissa työskentelevät kaverit ovat kuulemma tarjonneet jopa ilmaiseksi mahdollisuutta tulla tekemään mainosvideoita tiloihinsa, Nickström sanoo haluavansa tehdä ne omassa kodissaan, omalla kamerallaan ja kotikutoisella meiningillä. – Olen tehnyt somea neljä–viisi vuotta täyspäiväisesti ja tiedän, että se, mikä näyttää ”objektiivisesti” hienolta tai uskottavalta, ei välttämättä toimi. Kyse ei ole aina siitä, kuinka paljon rahaa tai aikaa yksittäiseen asiaan on laitettu. ? ”Kyse ei ole aina siitä, kuinka paljon rahaa tai aikaa yksittäiseen asiaan on laitettu.” 12 suomen lehdistö 7/2023 B
7/2023 suomen lehdistö 13 B tiedostetut Riskit. Nickström tietää hyvin, miten epätodennäköistä startupin nouseminen markkinajohtajaksi alallaan on. Hän kokee olevansa yrityksestä vastuussa ennen kaikkea sijoittajille, jotka ovat investoineet omia rahojaan.
Lehtien taLous KANNATTA VUUDET LASKUSSA Suomen Lehdistö vertaili lehtiyhtiöiden tilinpäätöksiä vuosilta 2022 ja 2019. Jopa 40 prosenttia paikallisja kaupunkilehtiä kustantavista pienistä yhtiöistä oli viime vuonna tappiollisia. TeksTi Janne Arola kuvaT Petri Blomqvist
7/2023 suomen lehdisTö 15 B myyntiä kentäLLä. Sanomalehti Keskisuomalaisen myyjät ovat taas tänä vuonna ilmestyneet kauppakeskuksiin ja tapahtumiin myymään maakuntalehteä. Kenttämyynti on lehdelle tärkeä osa asiakkaiden tavoittamista. S anomalehtien kannattavuuskehitys on viime vuosina ollut “loputonta kilpajuoksua”, kuvailee PunaMusta Paikallismedioiden toimitusjohtaja Esa Nevalainen. Hänen johtamansa paikallismediayhtiö oli viime vuoden tilinpäätöstietojen perusteella selvästi voitollinen. Tänä syksynä yrityksessä kuitenkin käytiin muutosneuvottelut, joissa todettiin, että 2-päiväisten printtilehtien tekeminen ei enää ensi vuonna ole riittävän kannattavaa. Samalla kaksi toimittajaa irtisanotaan. – Meillä ei ole viisasten kiveä kannattavuuteen jakelun kallistuessa ja vaikeutuessa, Nevalainen sanoo. Juuri nyt olisi olennaista tehdä onnistuneita digitaalisia ratkaisuja. Nevalainen muistelee, miten aikanaan tuntui hurjalta tehdä verkkosähkeitä, joilla oli 20 lukijaa ja ajatella, että siinäkö on lehtien tulevaisuus. Hän arvioi, että monessa lehtitalossa saattaa jäädä huomaamatta, että digimaailman kulupuoli on erilainen kuin printin. Siirtymäaikana tarvitaan kuitenkin päällekkäin monenlaisia järjestelmiä, jotta lehden tekeminen onnistuu. Arjessa kuluseuranta tapahtuu lähinnä viikkoja kuukausitasolla. Raporteista pyritään kaiken aikaa löytämään piilokustannuksia ja toimintoja, joita voisi tehostaa. Nevalainen arvioi, että tämän vuosikymmenen aikana printtilehtiä alkaa toden teolla tippua markkinoilta. Hänen mukaansa PunaMusta Paikallismedioissa todellista kriisiä ei ole vielä nähty, vaan lehdet ovat pystyneet tekemään omia ratkaisujaan säilyen kannattavina. Hän toivoo omistajilta edelleen luottoa siihen, että tämänhetkiset väliaikaiset taloudelliset vaikeudet kyetään selvittämään ilman, että todellista kriisivalmiutta on syytä testata. – Vaikka jotkut mittarit menevät keltaiselle, toivotaan, että ne eivät mene punaiselle. MONILLA suomalaisilla sanomalehdillä mittarit ovat jo punaisella, ainakin väliaikaisesti. Lehtiä kustantavien yritysten kannattavuus on laskenut selvästi neljässä vuodessa. Suomen Lehdistön selvityksen perusteella Uutismedian liiton jäsenyritysten keskimääräinen liikevoittoprosentti viime vuonna oli 2,7, kun se vielä neljä vuotta aiemmin oli 3,8. Liikevoittoprosenttien mediaani on laskenut vielä tätäkin enemmän, mikä kertoo siitä, että monilla suurilla yhtiöillä menee edelleen hyvin, mutta varsinkin pienempien yhtiöiden kannattavuus on heikentynyt. Laskelmat tehneen Medialiiton ekonomistin Olli-Pekka Paasivirran mukaan tunnusluvut vahvistavat sen, että viime vuosien taloudellinen epävarmuus ja kustannusten nousu ovat osuneet myös lehtikustantajiin. Juttua varten tehdyissä laskelmissa on otettu huomioon vain lehtiä kustantavat liiton jäsenyritykset. Esimerkiksi konsernien emoyhtiöiden tilinpäätösluvut on jätetty huomiotta sellaisissa tapauksissa, joissa emoyhtiöt eivät kustanna lehtiä vaan ovat lähinnä hallinnollisia yhtiöitä tai saavat tuottoja muista liiketoiminnoista kuin lehtien kustantamisesta. Rajauksen tarkoituksena on pureutua nimenomaan varsinaisen lehtikustantamisen kannattavuuteen. – Ylipäätään toimialakohtaisia lukuja tarkasteltaessa on hyvä huomata, että luvut voivat kätkeä sisäänsä paljonkin hajontaa. Siksi on fiksua katsoa rinnakkain keskiarvoja ja mediaaneja, Paasivirta toteaa.
tarjouksia asiakkaiLLe. Elsa Blomqvist ja Aleksi Järvinen kontaktoivat potentiaalisia Keskisuomalaisen tilaajia jyväskyläläisessä kauppakeskuksessa lokakuun lopun lauantaina. 16 suomen lehdisTö 7/2023 B ”Vaikka jotkut mittarit menevät keltaiselle, toivotaan, että ne eivät mene punaiselle.” SUOMEN LEHDISTÖN kokoamaan aineistoon tutustunut laskentatoimen professori Antti Rautiainen Jyväskylän yliopistosta panee merkille suurten lehtien kaksi ääripäätä: Turun Sanomat ja Hufvudstadsbladetin, joiden tunnusluvut ovat ”omassa luokassaan”. Turun Sanomat ja TS-Yhtymän muut yhtiöt ovatkin vuodesta toiseen olleet poikkeuksellisen kannattavia yrityksiä. Esimerkiksi Turun Sanomat Oy teki viime vuonna reilun 35 miljoonan euron liikevaihdolla lähes 9 miljoonaa euroa liikevoittoa. Liikevoittoprosentti oli erinomainen, noin 25 prosenttia. Hufvudstadsbladetin tappionsietokykyä taas selittää sen omistus. KSF Median omistava Konstsamfundet-säätiö on sitoutunut kattamaan lehtiyhtiön tappiot, joita viime vuonnakin kertyi yli 3,5 miljoonaa euroa. Piakkoin Hufvudstadsbladetin ja muiden KSF Median lehtien enemmistöomistajaksi on tulossa ruotsalainen Bonnier News, jonka aikeena on tehdä yhtiöstä kannattava. Rautiainen analysoi, että lehtiyhtiöt ovat todennäköisesti aiempina hyvinä vuosina kyenneet varautumaan heikkenevään kannattavuuteen. Omistajille ei esimerkiksi ole mitä luultavimmin jaettu suuria osinkoja, vaan on pyritty myös kerryttämään yhtiöiden omaa pääomaa. Hän sanoo, että varoittava merkki on esimerkiksi se, jos yritys on tappiollinen ja sen omavaraisuusaste on pieni. Tällöin yrityksen voi olla vaikea selvitä veloistaan. Lehtiyhtiöiden omavaraisuus näyttää selvityksen perusteella olevan pääosin hyvällä tasolla. – Monilla lehdillä kuitenkin liikevaihdon määrä on ollut laskussa, mikä voi kertoa osaltaan esimerkiksi alan keskittymisestä ja digitalisaatiokehityksestä, Rautiainen toteaa.
Kaikki lehtiyhtiöt Sijoitetun pääoman tuotto Omavaraisuusaste Liikevoittoprosentti Isot lehtiyhtiöt (yli 5 M liikevaihto 2022) Sijoitetun pääoman tuotto Omavaraisuusaste Liikevoittoprosentti Pienet lehtiyhtiöt (alle 5 M liikevaihto 2022) Sijoitetun pääoman tuotto Omavaraisuusaste Liikevoittoprosentti Keskiarvo 2019 33,7 51,9 3,8 Keskiarvo 2022 14,4 50,4 2,7 Mediaani 2019 8,6 61,5 3,8 Mediaani 2022 5,3 67,0 1,7 117,4 45,7 8,1 73,7 47,3 6,4 41,5 45,0 8,1 35,7 47,5 7,3 5,2 53,8 2,5 -5,7 51,4 1,5 7,2 70,0 3,2 3,7 73,0 1,2 Turun Sanomat Oy Alma Media Suomi Oy Alma Talent Oy Savon Media Oy Viestimedia Oy Keski-Suomen Media Oy Salon Seudun Sanomat Oy Hämeen Media Oy hss Media Ab Kaakon Viestintä Oy Sanoma Media Finland Oy I-Mediat Oy Sanomalehti Karjalainen Oy Kaleva365 Oy Marva Media Oy (nyk. Sanoma Media Rauma Oy) Etelä-Suomen Media Oy Hilla Group -konserni Hufvudstadsbladet Ab (entinen ksF Media Ab) Isojen lehtiyhtiöiden tilinpäätökset 2019 ja 2022 Liikevaihto 2022 yli 5 miljoonaa euroa. 12 23 59 33 80 54 49 45 50 43 43 24 62 60 36 72 31 Lehtien talousluvut on poimittu julkisista lähteistä saatavista yhtiöiden tilinpäätöstiedoista vuosilta 2019 ja 2022. Keskiarvoja mediaanilaskelmat on tehnyt Medialiiton ekonomisti Olli-Pekka Paasivirta. 1058,3 182,1 34,8 173,8 44,4 91,8 36,1 45,3 87,7 41,5 8,6 163,4 4,2 20,8 40,1 1,4 -38,3 23,4 10,2 11,4 16,3 17,2 11,6 15,3 6,4 10,1 7,6 1,0 8,1 1,5 7,5 2,5 0,6 -12,8 26 37 49 58 74 58 80 50 44 46 42 45 34 51 50 24 69 15 786,8 38,2 105,0 35,7 94,5 19,8 48,4 40,0 78,0 37,6 6,5 22,0 4,9 2,4 4,1 -5,0 -66,8 24,9 19,8 13,1 12,9 12,5 11,0 9,9 7,4 7,3 7,3 6,4 1,5 1,3 1,1 0,3 0,2 -5,6 -21,2 9 313 5 351 8 931 5 724 5 179 3 494 2 283 1 082 529 38 625 296 1 283 860 507 1 047 162 ?2 479 39 713 52 568 77 960 35 030 29 971 29 974 14 772 16 980 5 208 488 434 30 277 15 723 58 793 6 779 42 365 29 070 19 060 8 797 17 818 10 341 3 932 3 689 2 850 1 759 1 762 1 247 3 116 37 495 400 183 605 19 58 ?2 500 ?3 629 35 344 88 976 79 010 30 400 29 372 25 923 17 554 23 754 17 047 42 963 566 162 25 826 13 702 53 127 6 087 36 630 44 600 16 901 Li ik ev ai ht o 20 19 (t uh at ta eu ro a) Li ik ev ai ht o 20 22 (t uh at ta eu ro a) Li ik et ul os 20 19 (t uh at ta eu ro a) Li ik et ul os 20 22 (t uh at ta eu ro a) S ijo it et un pä äo m an tu ot to 20 19 (% ) S ijo it et un pä äo m an tu ot to 20 22 (% ) O m av ar ai su us as te 20 19 (% ) O m av ar ai su us as te 20 22 (% ) Li ik ev oi tt opr os en tt i 20 19 Li ik ev oi tt opr os en tt i 20 22 7/2023 suomen lehdisTö 17 B Hän viittaa ilmiöön, jossa suurimmat mediat ja konsernit vievät valtaosan esimerkiksi mainosrahoista. MEDIALIITON Paasivirta pitää erityisen huolestuttavana pienempien lehtien tuottavuuskehitystä. Selvityksestä käy ilmi, että alle viiden miljoonan euron liikevaihdolla toimivista mediayrityksistä jopa 40 prosenttia oli tappiollisia vuonna 2022. Pienten lehtien mediaaniliikevoittoprosentti on laskenut neljän vuoden takaisesta 3,2 prosentista viime vuoden 1,2 prosenttiin. Vuosien 2019 ja 2022 väliin mahtuu tunnetusti koronapandemia sekä Venäjän hyökkäys Ukrainaan. Ne ovat kiihdyttäneet inflaatiota eli hintojen nousua. Etelä-Pohjanmaalla toimiva, Ujaisten suvun omistuksessa oleva lehtiyhtiörypäs on onnistunut säilyttämään kannattavuutensa vaikeiden vuosien keskellä. Perheen kolmen lehtiyhtiön toimitusjohtajana toimiva Johannes Ujainen pohtii, että mitään erityistä tehokeinoa heillä ei ole ollut kannattavuuden säilyttämisessä. Todennäköisesti jonkinlainen hyöty on ollut useamman lehden omistuksesta. Yhtiö pyörittää viittä lehteä pienellä hallinnolla, mikä tuo säästöä henkilökuluissa. Tästä on hyötyä myös esimerkiksi it-järjestelmien kehittämisessä. – Mutta emmehän me minkään Postin tai painon kanssa pysty sen paremmin neuvottelemaan. Siinä ei ole eroa, onko yksi vai 10 lehteä, Ujainen sanoo viitaten siihen, että alan suurimmat kustannusnousut ovat viime vuosina olleet jakelun ja painamisen kallistuminen. Ujaiset ovat reagoineet taloustilanteen tiukentumiseen vähentämällä kaikkien lehtiensä printti-ilmestymisen vain yhteen päivään viikossa. Samoin esimerkiksi kalliit peittojakelut ovat vähentyneet selvästi. Ujainen sanoo, että yhtiössä ei ole kannattavuudelle asetettuja tavoitteita, mutta esimerkiksi myynnin kehitystä toki seurataan kaiken aikaa. Vielä tämäkään vuosi ei Ujaisen mukaan näytä talouslukujen valossa yhtiön lehdille pahalta. Hän arvioi sen johtuvan siitä, että pienille paikkakunnille maailmanlaajuiset talouden ilmiöt ja niistä seuraavat kuluttajakäyttäytymisen muutokset iskevät ehkä hieman myöhemmin kuin suuriin kaupunkeihin. Tulevaisuus kuitenkin huolestuttaa häntäkin. Ujainen arvioi alan keskittymiskehityksen edelleen jatkuvan, mutta paljon on kiinni myös siitä, pystyvätkö lehdet teroittamaan alan merkitystä paikallisesti. – Näinä aikoina, kun journalismia muutenkin haastetaan, meillä on kova paikka vakuuttaa ihmiset siitä, että Lehtiyhtiöiden tilinpäätökset 2019 ja 2022
Priimus Media Oy Kauhajoen Kunnallislehti Oy Uudenkaupungin Sanomat Oy Jalasjärvi Oy Keski-Karjalan Paikallislehti Oy (uusin tilikausi 3/2023) PunaMusta Paikallismediat Oy Järvi-Pohjanmaan Viestintä Oy (uusin tilikausi 6/2022) Kurikka-lehti Oy Kiuruvesi Lehti Oy Rantapohja Oy Pohjanmaan Viitosmedia Oy Pyhäjärviseudun Paikallislehti Oy Ilmajoki-lehti Oy (uusin tilikausi 6/2022) Padasjoen Sanomat Oy Kustannusliike Aluelehdet Oy (uusin tilikausi 3/2023) Pyhäjärven Sanomat Oy Präntti Oy Pohjankyrön Media Oy Kuhmoisten Sanomat Oy äKs Äänekosken Kaupunkisanomat Oy Viestintä Alanko Oy Huittisten Sanomalehti Oy Lalli Oy Kustannus Oy Puolangan DtP Kangasalan Sanomat Oy Sulkavan Kotiseutulehti Oy Ylä-Satakunnan Sanomalehti Oy Itäväylä Viestintä Oy ML-Mediat Oy Karkkilan Mediatalo Oy (uusin tilikausi 4/2023) Liperin Kotiseutu-uutiset Oy Kansalliskustannus Oy (uusin tilikausi 12/2021) Suomenmaan Kustannus Oy Iitin Lehti Osakeyhtiö Turun Tietotarjonta Oy Salonjokilaakson Sanoma Oy Kansan Uutiset Oy Pitäjäsanomat Oy Kymenlaakson Pressipalvelu Oy Poiju Julkaisut Oy Karelia Viestintä Oy Joutsan Seutu Oy Perniönseudun Lehti Oy Kuriirilainen Oy Järviseudun Mediatalo Oy Turun Seutu Oy Ruoveden Sanomalehti Oy Tervareitti Oy Urjalan Sanomat Oy Vakka-Suomen Media Osuuskunta Kaupunkilehti Pohjois-Kymenlaakso Oy Savonlinnan Mediat Oy Pirmediat Oy Punkalaitumen Sanomat Oy Suomen Hevosurheilulehti Oy Åu Media Ab Plari Oy (Kaikkia tunnuslukuja ei saatavilla) Pienten lehtiyhtiöiden tilinpäätökset 2019 ja 2022 Liikevaihto 2022 alle 5 miljoonaa euroa. 842 52 291 100 199 152 ?21 29 35 44 6 206 5 40 117 35 50 49 49 22 7 ?179 139 33 ?29 11 ?1 26 ?84 ?3 ?1 8 49 ?17 ?129 84 ?122 ?56 12 ?174 124 13 37 16 119 ?86 ?43 ?14 6 9 39 25 ?79 9 2 ?351 97 3 300 974 1 700 778 1 154 968 342 867 627 1 145 326 1 881 673 354 1 505 418 1 355 1 387 306 347 279 1 278 2 790 311 1 082 235 969 888 700 296 484 586 601 479 1 800 662 844 738 161 1 263 1 339 472 321 365 841 653 719 696 467 1 608 803 446 1 434 279 3 807 2 800 741 235 296 150 148 586 39 82 60 106 27 113 39 27 81 20 61 69 10 10 10 36 52 7 20 4 14 11 10 2 3 7 4 1 ?23 ?3 ?6 ?17 ?1 ?31 ?40 ?23 ?17 ?19 ?47 ?36 ?49 ?48 ?37 ?146 ?60 ?41 ?316 ?30 ?402 ?361 92 3 100 952 1 500 863 1 022 4 280 349 813 662 1 176 324 1 779 616 485 1 531 424 1 366 1 489 292 307 326 1 071 2 255 309 1 142 231 938 902 818 298 421 388 354 414 1 600 607 478 781 38 902 1 032 480 334 348 806 572 739 620 470 1 515 563 381 2 523 267 3 498 2 927 85 46 86 88 66 61 70 86 80 78 78 31 89 73 92 39 87 83 73 32 27 61 80 87 85 79 -128 -77 29 12 67 9 45 67 91 57 79 35 -51 27 77 69 40 88 52 84 74 93 84 33 -88 37 95 70 78 76 12,5 15,3 6,7 65,7 -15,9 10,3 6,7 8,5 6,0 23,4 3,5 14,5 15,8 8,1 5,9 29,0 23,2 5,6 -37,4 16,4 22,0 0,7 6,8 5,6 14,4 -240,0 -9,8 -0,6 1,5 45,9 -12,6 27,4 -50,2 -5,6 -157,5 157,2 3,6 41,5 18,6 26,4 -57,6 -5,9 -3,0 7,5 7,5 60,5 140,5 4,0 8,6 -19,7 25,5 5,2 17,1 12,9 17,0 15,6 -6,1 3,3 5,6 3,8 1,8 10,9 0,7 11,3 7,7 8,2 3,7 3,4 15,6 6,3 2,4 -13,5 4,9 8,8 -2,6 4,7 -0,1 2,9 -11,9 -1,0 -0,2 0,3 1,9 -3,4 -7,2 12,7 -9,2 -7,3 7,5 -13,7 9,2 2,4 11,5 4,4 14 -13,2 -6,0 -2,0 1,3 0,6 4,9 5,6 -4,3 3,2 0,1 -12,2 1 90 79 72 90 63 73 78 84 82 82 81 53 81 77 93 52 78 87 68 37 25 67 73 88 85 74 -105 -98 -6 2 71 24 74 65 91 54 78 100 -69 27 75 65 66 82 40 79 67 91 81 -57 -238 77 94 53 57 77 26,3 21,1 4,5 64,1 38,4 19,8 11,8 8,9 15,0 7,7 14,5 -0,3 9,6 4,6 25,3 8,4 5,3 12,8 8,8 9,4 8,3 6,3 2,4 2,9 4,2 15,8 12,7 6,3 3,1 1,3 5,7 0,6 0,3 -2,6 -3,4 -18,3 -51,6 -1,1 -14,3 -18,4 -6,8 -39,6 -7,3 -17,5 -2,8 -7,7 -54,5 -356,5 -3,6 0,9 -42,1 23,9 21,7 19,7 17,4 15,3 13,3 11,2 9,6 9,0 8,9 8,3 6,3 5,9 5,6 5,2 4,7 4,5 4,4 3,4 3,2 3,0 2,9 2,2 2,1 1,7 1,7 1,5 1,2 1,2 0,7 0,7 0,4 0,3 0,2 -0,01 -0,5 -0,7 -2,1 -2,6 -3,4 -3,8 -4,5 -5,1 -5,2 -5,8 -6,3 -6,6 -7,7 -7,8 -9,6 -10,6 -10,8 -10,9 -11,1 -11,3 -11,6 Li ik ev ai ht o 20 19 (t uh at ta eu ro a) Li ik ev ai ht o 20 22 (t uh at ta eu ro a) Li ik et ul os 20 19 (t uh at ta eu ro a) Li ik et ul os 20 22 (t uh at ta eu ro a) S ijo it et un pä äo m an tu ot to 20 19 (% ) S ijo it et un pä äo m an tu ot to 20 22 (% ) O m av ar ai su us as te 20 19 (% ) O m av ar ai su us as te 20 22 (% ) Li ik ev oi tt opr os en tt i 20 19 Li ik ev oi tt opr os en tt i 20 22 18 suomen lehdisTö 7/2023 B
kohtuuLLista kannattavuutta. Sanomalehti Keskisuomalainen kuuluu Keski-Suomen Mediaan, joka on tilinpäätöstietojen perusteella kannattava yhtiö. Konsernijohtaja Vesa-Pekka Kangaskorven mukaan yhtiön tilattavilla lehdillä menee ”siedettävästi”. 7/2023 suomen lehdisTö 19 B riippumaton journalismi on tarpeellista. KESKISUOMALAINENKONSERNIN tytäryhtiöillä menee tilinpäätöstietojen valossa kaksijakoisesti. Savon Median ja Keski-Suomen Median kannattavuus on hyvällä tasolla, Hämeen Median ja Kaakon Viestinnän keski vertoa mutta Etelä-Suomen Medialla vaikeaa. Pitkälti kaupunkilehdistä koostuva yhtiö oli viime vuonna niukasti voitollinen. – Peruskustantaminen on kohtuullisen kannattavaa ja tilattavilla lehdillämme menee siedettävästi. KMT:ssä lehtiemme lukeminen kasvoi voimakkaasti, mikä tuo siltaa digitaaliseen siirtymään, kuvailee konsernin taloudellista menestystä konsernijohtaja Vesa-Pekka Kangaskorpi. Etelä-Suomen Median heikkoon kannattavuuteen hän löytää useita syitä: paperin hinnan ja jakelukustannusten nousun sekä sen, että kaupunkilehdet ovat mainonnan varassa. Mainonta taas on mennyt alamäkeen viime vuosina. Etelä-Suomen Media ilmoitti marraskuun alussa aloittavansa muutosneuvottelut, jotka tähtäävät printtilehtien ilmestymisen vähentämiseen ja mahdollisesti neljän lehden lakkauttamiseen. Irtisanomisia voi tulla yhdeksän henkilötyövuotta. Kangaskorpi pitää tilannetta vaikeana. Kaupunkilehtien sisällöille on edelleen kova kysyntä, mutta ilmoitushinnat ovat jääneet liian mataliksi. Lehdet eivät pysty nostamaan ilmoitushintojaan samassa suhteessa kuin kustannukset nousevat, mitä Kangaskorpi pitää osin toimialan rakenteellisena ”tyrimisenä”. Mediatalo Keskisuomalaisella on kymmeniä medioita, joista jotkut Kangaskorven mukaan erittäin huonosti kannat tavia, jopa tappiollisia. Suuressa konsernissa tappioita voidaan sietää paremmin ja pidempään kuin pienemmissä yhtiöissä. – Ei ole tarvetta tehdä paniikinomaisia ratkaisuja, Kangaskorpi kuvailee. Hän sanoo, että lehdet eivät kuitenkaan voi olla elinvoimaisempia kuin niiden toimintaympäristö. Konsernissa on aika ajoin pohdittu joidenkin lehtien yhdistämisiä ja koemarkkinoitukin tällaisia tuotteita. Paikalliset identiteetit ovat kuitenkin niin vahvoja, etteivät suunnitelmat ole edenneet toteutukseen. Kangaskorpi sanoo, että eri yhtiöiden liikevoittoprosenttien pitäisi olla vähintään 10, mieluusti lähempänä 20:tä, jotta yhtiö voisi investoida nykyistä enemmän ja pitää samalla huolta osakkaista. Samalla hän tunnustaa realiteetit: vanhoihin aikoihin ei ole paluuta. – Silloin sai olla melkoinen tunari, jos teki lehtiyhtiöllä tappiota. ?
ratKaisut TEHTÄVÄNÄ LÄSNÄOLO Savon Sanomat siirsi kaksi toimittajaa työskentelemään kampukselle kolmen kilometrin päähän keskustoimituksesta. Yksi tavoitteista on olla aiempaa relevantimpi opiskelijoille ja alle 45-vuotiaille. teksti Riikka Virranta 20 suomen lehdistö 7/2023 B T ila muistuttaa vastaanottopistettä. Pienessä huoneessa on pöytä, isot näytöt, tuoleja kummallakin puolella. Yksi seinä tosin on lasia. Heikki Rissasen, 32, taas hakee vertauskuvansa jääkiekkokielestä, kun hän puhuu Savon Sanomien uudesta toimipisteestä Kuopion Savilahdessa Savonia-ammattikorkeakoulun kampuksella: boksi muttei jäähyaitio. Juuri nyt syyslomalla kampuksen keskellä on hiljaista, mutta tavallisesti paikalla liikkuu opiskelijoita. Vieressä on oppilaitoksen kirjasto. Isolla skriinillä ”Kampussydämessä” pyörii nyt myös Savon Sanomien uutisotsikoita. On monia syitä, miksi maakuntalehti siirsi syyskuun alussa kaksi toimittajaansa tekemään vuoroviikoin päivävuorot kolmen kilometrin päähän keskustoimituksesta ja kaupungin ytimestä. Tänään Savilahdessa työskentelevä Rissanen esittää yhden: Kuopion tori -efekti. – Muistan, kun Ukrainan sodan alettua lähdin tekemään gallupia asiasta Kuopion torille. Ohjeena oli tietysti haastatella monesta demografisesta ryhmästä mahdollisimman laajasti. Ja kun ei sitä nuorta ihmistä meinaa löytyä, Rissanen muistelee. Nuoret eivät liiku massoittain arkipäivisin Kuopion keskustassa. Mutta jos heitä havittelee lukijoiksi tai tilaajiksi, jutuissa pitäisi näkyä muutakin kuin keski-ikää hipovia ja sen ylittäneitä. Savilahdessa taas on kasvava määrä opiskelijoita, tällä hetkellä arviolta 18 000. Alueella toimii ammattikorkeakoulun lisäksi Itä-Suomen yliopisto ja Sakky-ammattiopisto. Lisäksi on paljon yrityksiä ja ”startupeissa nuorta väkeä töissä”. Rissasen ja toisen Savilahti-kirjaanvaihtajan Jukka-Pekka Räsäsen, 36, toimenkuvaa on olla tavoitettavissa ja näkyvillä. Päästä kiinni aiheisiin, joista muuten ei saisi tietää. Rissanen kokee tärkeimmäksi tehtäväkseen Savilahdessa tehdä Savon Sanomia relevantiksi nuoremmalle väelle. Ensim
Pa ul a Po hj am o pRessiliivit päälle. Heikki Rissasen (oik.) toimittajaesikuva on Ylen ulkomaantoimittaja Antti Kuronen. Rissanen kertoi halustaan raportoida maailman konflikteista Savon Sanomien päätoimittajalle Matti Pietiläiselle, jolla olikin tarjota kirjeenvaihtajuus kolmen kilometrin päästä.
22 suomen lehdistö 7/2023 B mäinen työvoitto oli, kun ”opiskelija marssi boksiin” juttuvinkin kanssa. Syntyi ryhmätöiden kuormittavuudesta kertova juttu, joka oli erityisen helppo jalkauttaa. Läsnäolo nopeutti myös esimerkiksi uutista Savilahdessa toimivan kasvuyrityksen Capalo AI:n saamasta puolen miljoonan varhaisen vaiheen rahoituksesta. Jo nyt Rissanen on huomannut, että opiskelijat puhuvat kyllä toimittajalle mielellään asioistaan. Hän muistelee, että omanakin opiskeluaikana oli asioita, jotka eivät olleet vain mukavia ja jotka ihmetyttivät, muttei tullut mieleen eikä ollut kanavaa vinkata niistä lehdistölle. AAMULEHDELLÄ ja Helsingin Sanomilla on ollut omat yliopistokirjeenvaihtajansa, jotka raportoivat akateemisesta arjesta. Savon Sanomien kampuskirjeenvaihtajien seuranta-alue on laajempi. Savilahti-toimitus on osa uutta yhteiskuntatiimiä, joka raportoi esimerkiksi paikallisesta politiikasta ja taloudesta. Toukokuussa Savon Sanomien vastaavana päätoimittajana aloittaneen Matti Pietiläisen, 42, mukaan idea kirjeenvaihtajista oli syntynyt monessa päässä samoihin aikoihin, joten sen toteuttaminen oli lähinnä ”pika-analyysin” paikka. Savilahdesta on muotoutumassa Kuopion toinen keskusta. Sinne on nousemassa tärkeän työssäkäyntialueen oheen asuntoja ja yksittäisenä julkisen rahan investointina Puolustusvoimien entiseen luolastoon rakennettava liikuntaja tapahtumakeskus. – Savilahteen on rakentunut ekosysteemi, jonka tarkastelu ulkopuolelta on vaikeampaa kuin sisäpuolelta. Se on talousjournalisminkin kannalta merkittävä läsnäolon paikka, Pietiläinen sanoo. Samalla alue on kiinnostava kohderyhmämielessä nuoria opiskelijoita laajemmin: alueella liikkuu päivisin enemmän kuin ehkä missään muualla Pohjois-Savossa alle 45vuotiaita ympäristöstään ja oletettavasti myös Savon Sanomista kiinnostunutta väkeä. Pietiläisen mukaan ensi vaiheen tavoitteita on saada uudentyyppistä sisältöä ja läsnäolo näkymään sekä integroida Savilahti muun uutistoimituksen työhön, sillä ”kyse ei ole lisäresurssista”. Uutispäällikkö Iida Tiihonen, 35, sanoo, että jo lyhyessä ajassa Savilahti-toimituksen ansiosta lehdessä on näkynyt opiskelijoita ja heitä koskevia asioita. JUKKA-PEKKA Räsänen on käyttänyt kirjeenvaihtajuuden alkuvaiheessa työaikaa tietoisesti verkostoitumiseen. Hän on pyytänyt esimerkiksi päästä oppilaitoksiin esittelykierroksille ja tavannut niiden edustajia. Fyysisesti paikanpäälle meneminen on jo avannut journalistisesti kiinnostavia näkymiä, kuten metallia ja betonia tulostavia 3D-printtereitä ja vinKit Savon Sanomat tarkentaa uutisseurantaa tiimimallilla: Lisää painoarvoa kasvavan kaupunginosan lisäksi ympäristöaiheisiin Savon Sanomien uutistoimitus jakaantuu jatkossa kolmeen tiimin, joilla on omat tarkat seuranta-alueensa. Yhden alueen, vaikkapa talouden tai oikeusaiheiden, seuranta ei ole enää yhden toimittajan harteilla, vaan koko tiimi ottaa vastuuta aiheista, kun hän on poissa. Tiimimallilla toimittajat saavat kollegoidensa tukea oman seuranta-alueensa ideointiin ja näkökulmiin. Uutispäällikkönä syyskuussa aloittaneen Iida Tiihosen mukaan perusajatus on parantaa seurantaa. ”Malli ohjaa ajattelua ja vastuuttaa ihmisiä pitämään huolta, että meiltä ei mene ohi vaikkapa olennaisia päätöksiä, henkilövalintoja tai ilmiöitä, jotka vaikuttavat lukijoihimme.” Rakennettu ja rakentamaton ympäristö uutena seuranta-alueena. Kasvavan Kuopion kaupunginosan, Savilahden, lisäksi uudenlaisena seuranta-alueena on ympäristö laajasti käsitettynä. Ympäristöä seuraavan toimittajan tontille kuuluvat ilmastonmuutos, luonnonvarojen hyödyntäminen, rakennushankkeet kuten tuulivoima, maaja metsätalous, marjastus ja kalastus. Kolme tiimiä ovat työnimiltään yhteiskunta, arjenpalvelut ja turvallisuus sekä teemat ja palvelujournalismi. Yhteiskunta-tiimi seuraa taloutta, oikeusaiheita ja kuntapolitiikkaa etenkin levikkialueen ytimessä Kuopiossa ja Siilinjärvellä, sillä muiden kuntien päätöksentekoa seurataan yhteistyössä muiden Savon Median toimituksien kanssa. Arjen palvelut ja turvallisuus -tiimin seuranta-alueisiin kuuluvat sote, kolmas sektori sekä poliisi-, pelastusja puolustusaiheet. Kolmas tiimi, teemat ja palvelujournalismi, käsittelee esimerkiksi ihmisiä, ilmiöitä, suhteita, ympäristöä, asumista ja lapsiperheitä koskevia aiheita. Lähde: Iida Tiihonen ”On ensiarvoisen tärkeää, että oikeat ihmiset oppivat tuntemaan toimittajan.”
sivupisteellä. Jukka-Pekka Räsänen (oik.) on pyytänyt uusia kontaktejaan Savilahdessa kertomaan omia aiheita ja ideoita niin matalalla kynnyksellä kuin suinkin. ”Meidän tehtävä on sitten suodattaa”, Räsänen sanoo. Pa ul a Po hj am o 7/2023 suomen lehdistö 23 B viininmaisteluun tarkoitetut tilat. – Toki täytyy sanoa, että oppilaitoksista on oltu melkein innokkaampia ottamaan kontaktia meihin, mikä on hirmu hyvä asia, Räsänen sanoo. Toimipisteen ovi on ollut auki, ja päivittäin joku on käynyt juttelemassa. Tehtävää riittää vielä varsinkin yrityselämän haltuun ottamisessa: yrityksiä on alueella niin paljon, että tutuksi pääseminen edes suurimman osan kanssa vie Räsäsen arvion mukaan aikaa. – Helpostihan se menisi siihen, että kirjoitamme vain juttuja täällä ja verkostoituminen unohtuisi. Silloin se isompi kala jäisi nappamatta. Tarkoitus on kaivaa aiheita etenkin laajempiin artikkeleihin. Räsäsen mukaan verkostoitumiseen panostaminen ei sinänsä ole uutta. Esimerkiksi kun hän seurasi työkseen Kuopion kaupungin asioita, toimituspäällikkö kannusti viemään päättäjiä lounaalle. – Se on mielestäni ihan ensiarvoisen tärkeää, että oikeat ihmiset oppivat tuntemaan toimittajan riittävällä tavalla. Että he pystyvät tarvittaessa luottamuksella vinkkaamaan meille asioista. Opiskelijat ovat osoittautuneet pari astetta hankalammaksi ryhmäksi verkostoitua kuin muut. Heikki Rissanen kertoo, että kopin ohi kulki yhtenä päivänä opiskelijoita, jotka ihmettelivät Savon Sanomien läsnäoloa ja totesivat, että nykyään kyllä kaikki katsovat uutiset Tiktokista. Rissanen ei ehtinyt joukon puheille. – Se pisti ajattelemaan, että tätä vastaanko me kilpailemme. Niin kai se sitten on. Tiktok on kuitenkin täynnä useammankin valtion propagandaa, ja se solahtaa porukan filttereiden läpi tosi nopeasti. ?
24 suomen lehdistö 7/2023 B ratKaisut NÄIN TOIMII PALKITTU FAKTAN TARKISTUKSEN NORJAN MALLI Suurimmat mediatalot Norjassa rahoittavat seitsenhenkistä, itsenäistä faktantarkistus toimitusta, joka tarkistaa myös rahoittajiensa julkaisujen väitteitä. Vastaavasta mallista on käyty keskusteluja myös Suomessa. teksti Riikka Virranta S opivan haastatteluajan löytäminen Olav Østremin kanssa on hieman hankalaa. Østrem on norjalaisen faktantarkistuspalvelu Faktisk.no:n vastaava toimittaja ja juuri nyt kiireinen Hamasin ja Israelin välisen konfliktin vuoksi. Perusteilla on deski, jossa tarkistetaan sotaan liittyvää kuvaja videomateriaalia eri medioiden käyttöön. Deskiä johtaa Faktisk, mutta työntekijät tulevat eri medioista. Samanlainen deski perustettiin viime vuonna todentamaan Venäjän hyökkäyssodasta kertyvää materiaalia. Tuloksena on mediapankki todennetusta materiaalista. Ja tietysti kiirettä on uutisoinnissakin. Faktisk on julkaissut useita juttuja Hamasin iskusta ja Gazan sodasta. Suomalaismedian tapaan myös useat norjalaiset uutisvälineet raportoivat ensitietoja, joiden mukaan Gazan sairaalaiskun takana olisi ollut Israel, vaikka asiasta ei ole selvyyttä. Osa medioista, kuten maan tavoittavimmat VG ja yleisradioyhtiö NRK, julkaisi myöhemmin myös Faktiskin artikkelin, jossa virhe tuodaan esiin ja kerrotaan, mitä iskusta tiedetään. – Kun jotain isoa tapahtuu, on äärimäisiä sääoloja, vaalit tai sotaa, on erittäin helppoa nähdä meidän paikkamme mediamaisemassa, Østrem sanoo. Faktiskin toimitus seuraa julkista keskustelua ja valikoi tarkistettavakseen kiistanalaisia väitteitä. Østremin mukaan tarkistettavan väitteen on oltava polttava ja relevantti norjalaisyleisölle, tai sen esittäjän merkittävä toimija. On myös turha nostaa esiin disinformaatiota, joka ei muuten keräisi yleisöä. Varsinaisen faktantarkistuksen lisäksi toimitus julkaisee artikkeleita, joissa voi käsitellä yksittäisiä väitteitä laajempia, kiistanalaisia asiakokonaisuuksia päätymättä yksiselitteisiin johtopäätöksiin. FAKTISK.NO on käytännössä yhtä kuin kansainvälistäkin huomiota kerännyt faktantarkistuksen Norjan malli, jonka soveltamisesta myös Suomeen on käyty keskusteluja pitkälti kotimaisen Faktabaarin aloitteesta. Faktisk on voittoa tavoittelematon osakeyhtiö ja riippumaton toimitus, joka tekee faktantarkistusta norjalaisen yhteiskunnan tarpeisiin. Sen perustivat vuonna 2017 kaksi keskenään kilpailevaa iltapäivälehteä, Schibstedin VG ja Allerin Dagbladet, jotka eivät olleet aiemmin tehneet yhteistyötä keskenään. Tällä hetkellä Faktiskilla on kuusi omistajaa: mainittujen lisäksi yleisradioyhtiö NRK, yksityinen TV 2 sekä mediakonsernit Polaris Media ja Amedia. Motivaationa perustajilla oli halu taistella valeuutisia ja disinformaatiota vastaan. Jotta tarkistettu tieto voisi voittaa viraalit valheet, sisällön pitää levitä laajalle ja ilmaiseksi. Niinpä Norjan kansallinen uutistoimisto Norsk Telegrambyrå välittää Faktiskin sisällöt kaikille asiakasmedioilleen. Jutut ovat myös kenen tahansa vapaasti upotettavissa sivulleen. Østremin mukaan tavoittavuus riippuu siitä, miten paljon mediat julkaisevat Faktiskin juttuja. Tänä vuonna paras artikkeli on kerännyt 600 000 käyttäjää. Aktiivisimpia julkaisijoita ovat isoimmat mediat. Jokainen omistajamedia rahoittaa Faktiskia vuosittain miljoonalla Norjan kruunulla eli noin 85 000 eurolla, mikä vastaa noin yhtä henkilötyövuotta. Toimituksen vahvuus on tällä hetkellä seitsemän henkilöä. Rahoitusta eri projekteihin tulee myös muualta. Yhteensä Faktisk työllistää 15 henkilöä, joista osa toimii yhtiön mediakasvatusyksikössä Tenkissä tai tuottaa tietoa disinformaatiosta. Tenkin rahoitus tulee kuitenkin muilta toimijoilta, kuten valtion budjetista. ALUSTA asti Faktisk on tarkistanut myös sen rahoittajamedioiden julkaisemia väitteitä. Tarkistetuista organisaatioiden esittämistä väitteistä esimerkiksi kolme prosenttia on ollut NRK:n ja reilu prosentti VG:n julkaisemia. Mutta eikö faktantarkistuksen pitäisi olla keskeinen osa jokaisen median työprosessia? Voiko lähdekritiikin näin ulkoistaa erilliselle toimitukselle? – Totta kai se on osa medioiden sisäisiä käytäntöjä, hän aloittaa. – Näinhän skeptisesti meihin suhtautuvat perustelevat, että on paras tehdä tämä työ itse. Hyvä on, mutta milloin teette sen? Kun on kiire ja asiat tapahtuvat nopeasti, on hyvä olla tarkistukseen erikoistunut julkaisu, jolla on tarvittavat taidot ja riittävästi henkilöstöä. Faktisk.no laskee faktantarkistuksen tutkivan journalismin alalajiksi, tosin nopeaksi sellaiseksi. Työ vaatii erikoisosaamista. Toimituksessa on tilastojen, avointen lähteiden tiedustelun ja sosiaalisen median erikoisosaajia. Østrem harmittelee, että palapelistä puuttuu datajournalismin taitaja. Østrem arvioi, että omistajat ovat hyvin sitoutuneita Faktisk.no:n toimintaan. Faktiskin yksi rooli on kehittää uusia ilmaisutapoja ja työkaluja, mikä tietenkin hyödyttää rahoittajia. Se myös kouluttaa journalisteja ja journalistiopiskelijoita faktantarkistuksesta. Entä voiko edes seitsenhenkinen, kohtalaisen hyvin resursoitu joukko taistella tehokkaasti disinformaatiota vastaan? Østremin mukaan ehdottomasti voi. Hänen mukaansa Faktisk.no on esimerkiksi paljastanut valeuutisten lähteitä. – Paljon on tapahtunut vuosien aikana. Poliitikkojen väitteiden tarkistaminen on ollut erittäin tärkeää. Nyt poliitikot ainakin yrittävät saada faktansa oikein, kun lähtevät väittelyihin. Myös journalismi muuttuu. Faktojen tärkeys tunnistetaan entistä paremmin, Østrem sanoo. ? tutkivan jouRnalismin alalaji. Olav Østremin mukaan faktantarkistus vaatii erikoisosaamista.
väite ja johtopäätös. Viime aikoina Faktisk on julkaissut paljon Israelin ja Hamasin konfliktista. Vuosia sitten juttujen totuudellisuus arvioitiin viisiportaisella väriasteikolla. Siitä luovuttiin, sillä värit veivät huomiota itse asialta.
teoria & Käytäntö Editoinnin paino arvo on noussut teoria väittää Käsittelijän vastuulla on varmistaa, että juttu kertoo kiinnostavasti kaiken olennaisen mutta ei mitään turhaa. Feature-editointi on myös sosiaalista toimintaa. MEDIATALOT ovat viime vuosina alkaneet kiinnittää aiempaa enemmän huomiota journalistiseen editointiin sisällön laadun nostajana ja varmistajana. Jutun rajauksen ja fokuksen varmistaminen on editoijan keskeisiä tehtäviä, koska digiympäristössä lukija vaihtaa sisältöä herkästi, jos jutussa on tyhjäkäyntiä tai se rönsyilee epäkiinnostavaan. Hyvä editoija karsii jutusta epäolennaisuuden, toisteisuuden ja latteudet, mutta varmistaa samalla, että juttu vastaa kaikkiin lukijalle herääviin kysymyksiin. Hän pyrkii suuntaamaan tekstin huomion tarinan ja lukijan kannalta olennaisimpaan. Editoinnin työtavoista ja hyvistä käytännöistä puhutaan alalla vähän tehtävän tärkeydestä huolimatta. Editointiprosessin käytännöt nousevat kiinnostavasti tutkimuskohteeksi Eevi Heikkisen gradussa, jossa hän selvittää laadullisen tapaustutkimuksen keinoin Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen ”Rotuteorioiden suurmaa” -jutun editointiprosessia. Jutun toimittaja on Jussi Sippola ja editoija Helsingin Sanomien liitepäällikkö Lauri Malkavaara. FEATURE-JUTTUJEN editointi alkaa jo ideointivaiheessa sisällön ja rakenteen hahmottelulla. Heikkisen tutkimasta Kuukausiliitteen jutusta kirjoitettiin yhteensä neljä kokonaista versiota. Editoinnin huomio siirtyi prosessin edetessä kokonaisuuksista kohti yksityiskohtia. Käsittelevässä editoinnissa keskityttiin avainkohtien eli aloituksen ja lopetuksen hiomiseen sekä rajaukseen ja tekstin tarinallisuuden kehittämiseen. Alkupään versioihin tehtyjen poistojen ja korvausten tavoitteena oli yleensä tekstin sujuvoittaminen sekä sisällöllinen ja kielellinen tiivistäminen. Editoija kertoi tavoitteekseen, että tekstiä on helppo ja hauska lukea ja että jakson luettuaan haluaa lukea seuraavan. Runsas ja rikas kieli ei ole aina tavoitteena, koska se tekee lukemisesta raskaampaa ja vaikeampaa. Tyylin hiomisessa on tärkeää ymmärtää, milloin on tarpeen pysäyttää lukija erikoisella ilmaisulla ja milloin sujuvoittaa tekstiä tutulla muotoilulla. Editoija perusteli kirjoittamiaan lisäyksiä sillä, että ne johdattivat kertomusta eteenpäin, toivat esiin kertojaa ja jutun henkilöitä, paransivat jutun etenemistä ja toivat sille rytmiä. Viimeistelevässä editoinnissa painottuivat tekstin tiivistäminen, yksinkertaistaminen, flow’n vahvistaminen ja printin taittomalliin sovittaminen. TUTKIMUKSESSA korostuu, että feature-editointi on sosiaalista toimintaa, jossa parhaaseen tulokseen pääseminen edellyttää toimittajan ja editoijan hyvää työskentelysuhdetta. Hyvä editoija edistää tekstiä rakentavalla tavalla kirjoittajan luovuutta tukien. Editoinnin määrä ei kerro tekstin laadusta ainakaan niin, että huono teksti tarvitsisi enemmän editointia. Tutkimuksessa siteerataan Kuukausiliitteen Lauri Malkavaaraa: ”Usein käy niin, että mitä parempi teksti on käsillä, sitä enemmän sitä editoidaan. Tyhjästä on paha nyhjästä, mutta täydestä nyhjäisee vaikka mitä.” ? ”Työ, jota ei ole olemassa” – Featurejutun editointiprosessi Kuukausiliitteessä. Eevi Heikkisen maisterintutkielma on julkaistu Jyväskylän yliopiston kielija viestintätieteiden laitoksella journalistiikan tutkinto-ohjelmassa. Panu Uotila Kirjoittaja on journalistiikan yliopistonopettaja Jyväskylän yliopiston kielija viestintätieteiden laitoksella. teoria ” Editoinnin määrä ei kerro tekstin laadusta ainakaan niin, että huono teksti tarvitsisi enemmän editointia.” Käytäntö ” Editoivan uutispäällikön tehtävä on laajentunut juttujen paketointiin.” C 26 suomen lehdistö 7/2023 C
Ilta-Sanomat kasvatti editoinnin resursseja tänä syksynä, kun uutispäällikön lisäksi jokaiseen päivävuoroon lisättiin vähintään yksi editoiva uutispäällikkö. Editoijien vuorokierrossa työskentelee neljä henkilöä. Ilta-Sanomien editoiva uutispäällikkö Marjo Hiitelä, mitä ovat tyypillisimmät asiat, joita editoija jutuille tekee? – Uutistekstien nopeassa peruskäsittelyssä katsotaan kirjoitusvirheet, nimien kirjoitusasut, ja että lauseet on järkevästi rakennettu. Tsekataan faktat. Feature-jutuissa on enemmän aikaa perehtyä jutun rakenteeseen ja siihen, miten tarinaa kuljetetaan. – Editoivan uutispäällikön tehtävä on lisäksi laajentunut juttujen paketointiin, jossa haetaan juttuihin kainaloita, lue lisää -linkkejä, kuvituksia ja tehdään juttupaketti valmiiksi. Käsitteleekö yhtä juttua vain yksi editoija? – Jos työn alla on juttu, johon halutaan leipoa todella iskevä uutiskärki, juttua saatetaan käyttää usealla uutispäälliköllä tai julkaisijalla. Otsikoihin ja kärkiin kannattaa käyttää usean työpanosta, jotta niihin saadaan vahvimmat paukut, koska niillä iltapäivälehtien leipä tehdään. Miten otsikkoversioiden testaus tapahtuu? – Samaan juttuun voidaan tehdä useita otsikkokulmia. Jutun toimittaja voi tehdä itse yhden tai useampia otsikoita ja editoija tai uutispäällikkö tekee niitä yleensä lisää. Automatiikka sitten testaa eri otsikkovaihtoehtoja. Toimittajat ovat meillä tottuneet siihen, että otsikoita ja kärkiä jumpataan isolla porukalla ja että sivulauseesta voidaan joskus löytää myyvin kulma, joka voidaan nostaa jutun kärkeen. Tutkimuksen mukaan editoinnin tärkeitä tehtäviä ovat tekstin rajauksen ja rullaavuuden parantaminen. Hiotaanko näitä uutisjutuissa usein? – Oikeiden teemojen ja käsittelysyvyyden valinta pitää kokeneella toimittajalla olla selkärangassa. Juttujen kokoluokkien käyttöönotto, eli SML-malli, vähensi rajausja lyhennystarvetta netissä, kun toimittaja ymmärtää, minkä kokoista juttua häneltä toivotaan. Merkkimäärärajat eivät ole sitovia, ne saa ylittää, jos siihen on hyvä syy. – Meillä on kovatasoinen toimitus, joten editoinnille jätetään puolivalmiita juttuja todella vähän. Välillä tulee hakkaavaa tekstiä vastaan. Asioiden sujuva rullaaminen liittyy tekstin koherenttiin etenemiseen ja sidosteisuuteen. Tästä päästään rajanvetoon siitä, miten paljon toimittajien oma kirjoitustyyli saa näkyä uutisissa. Jotkut kirjoittavat lyhyitä virkkeitä ja jotkut pidempiä. No saako kirjoittajan persoonallinen, tunnistettava kirjoitustyyli näkyä uutisissa? – Saa se näkyä. ? Marjo Hiitelä on työskennellyt Ilta-Sanomissa vuodesta 2013 toimitussihteerinä sekä visuaalisen toimituksen esihenkilön sijaisena ja vuoden 2023 alusta editoivana uutispäällikkönä. Hiitelä on valmistunut yhteiskuntatieteiden maisteriksi Tampereen yliopiston tiedotusopista ja filosofian maisteriksi Helsingin yliopiston suomen kielestä. Käytäntö vastaa Ilta-Sanomat lisäsi työvoimaa editointiin tänä syksynä. Editoijan pitää tehdä juttu jokaiselle lukijalle täysin ymmärrettäväksi ensimmäisellä lukukerralla. Otsikkokoukut hiotaan teräviksi useiden aivojen ja konetestauksen voimalla. kuvitus Elina Rajala 7/2023 suomen lehdistö 27 C
artiKKeli Oikeisto mustamaalaa mediaa Ruotsissa Agnes Liminga & Jesper Strömbäck: Undermining the legitimacy of the news media. How Swedish members of parliament use Twitter to criticise the news media. Nordicom Review. RUOTSISSA on tutkittu, kuinka sikäläiset kansanedustajat käyttävät Twitteriä uutismedian kritisoimiseen. Tutkimuksen mukaan enemmistö kansanedustajien mediakriittisistä viesteistä oli median toimintaa mustamaalaamaan pyrkiviä. Yleisin kritiikin kohde oli julkisen palvelun media. Tällaista mitätöivää tai vähättelevää kritiikkiä esittivät ennen kaikkea kahden oikeistopuolueen, maltillisen kokoomuksen ja ruotsidemokraattien, edustajat. 89 prosenttia kaikesta mediakritiikistä tuli näiden puolueiden edustajilta. Suurimman hallituspuolueen, sosiaalidemokraattien, edustajat tviittasivat marginaalisen vähän mediakriittisiä viestejä. Tutkijat arvioivat, että koska suurin osa mediaa mitätöivistä viesteistä tuli viideltä oikeistokansanedustajalta, jotkut poliitikot ovat selvästikin ottaneet median mustamaalaamisen osaksi poliittista persoonaansa. Tutkijat analysoivat 219 kansanedustajan tviittejä vuoden jaksolta lokakuusta 2020 alkaen. Yli 117000 tviitistä mediaan ja journalismiin liittyviä oli 2244 eli noin kaksi prosenttia kaikesta kansanedustajien visertelystä. —Pasi Kivioja raportti Podcast-mainonnan myyntiin lisää osaamista Juhani Pajunen & Emilia Joutsio: Podcasteilla ansaitsemisen ongelmat mediatalon näkökulmasta. Suomen Podcastmedia. MEDIA-ALAN tutkimussäätiön rahoittamassa hankkeessa selvitettiin mediatalojen mahdollisuuksia ansaita podcasteilla. Selvityksessä käsiteltiin mainontaa podcasteissa, sisältöyhteistyötä, organisaation oman brändipodcastin tuotantoa ja maksumuuria. Selvitykseen haastateltiin 23:a podcast-ammattilaista ja podcasteja hyödyntävää mainostajaa keväällä 2022. Podcastien suurimpana ongelmana nähtiin niiden melko pienet kuuntelumäärät verrattuna esimerkiksi satojatuhansia kuulijoita tavoittavaan radioon. Tämän takia kontaktihinta jää helposti korkeaksi. Toisena merkittävänä ongelmana nähtiin tiedon puute myynnissä: Radiomainontaan erikoistunut myyjä myy podcastmainontaa radiomainonnan ostajalle. Silloin kumpikaan ei oikein tiedä, mistä puhuu, jolloin on helppoa ostaa tuttua ja turvallista. Podcast-mainonnan ongelmana nähtiin myös yhteismitallisten mittareiden ja siten vertailukelpoisen datan puute. Podcastin vahvuutena nähtiin puolestaan kuulijasuhteen intiimisyys ja kuulijan sitoutuminen sisältöön. Maksumuuri ei kuitenkaan ole tutkimuksen mukaan oikotie onneen, koska se asettaa sisällölle erityisiä vaatimuksia ja lisäksi kilpailu kuluttajien ajasta on kovaa. —Pasi Kivioja maisterintutKielma Pakolaisia käsiteltiin eri tavalla Juho Niemistö: Pakolaisuutisointi toiseuden rajojen luojana. Venäjän hyökkäyssotaa paenneiden ukrainalaisten ja vuoden 2015 pakolaiskriisin kehystämisen erot Ylen verkkoartikkeleissa. Journalistiikka, Tampereen yliopisto. YLEISRADION verkkoartikkeleita tutkinut Juho Niemistö toteaa opinnäytetyössään, että ukrainalaisiin pakolaisiin suhtauduttiin Ylen uutisissa suopeammin kuin vuoden 2015 pakolaiskriisin aikaisissa jutuissa esiintyneisiin Lähi-idän ja Afrikan pakolaisiin. Niemistö analysoi yhteensä 30:tä verkkoartikkelia helmi–maaliskuulta 2022 ja syyskuulta 2015. Niemistön mukaan ukrainalaisten sopeutumista Suomeen ei käsitelty yhtä laajasti, heidän saamaansa apua tuotiin artikkeleissa useammin esiin ja heidän suhteensa omaan kotimaahansa esitettiin tiiviimpänä kuin Euroopan ulkopuolelta tulleiden pakolaisten tapauksessa. Sopeutumisen kehyksessä kulttuuria ei esitetty olennaisena asiana yhdessäkään ukrainalaisia koskevassa artikkelissa, mutta pakolaiskriisiaineistossa se nostettiin esiin suhteellisen usein. Opinnäytetyön tekijä toteaa pakolaiskriisin aikaisessa uutisoinnissa juttujen keskittyneen vahvemmin henkilöihin, kun taas ukrainalaisista pakolaisista kerrottaessa jutut nivottiin henkilöiden kautta useammin pakolaisuuteen ilmiönä ja pakolaisten oloihin. —Pasi Kivioja näin edustajat tviittaavat Ruotsissa. Kansanedustajien mediaa delegitimoivien tviittien lähteet puolueen mukaan. * Prosentit pyöristetty lähimpään kokonaislukuun. paiKallisjournalismi Ymmärrän, jos jollekin on syntynyt kuva, että Imatralla kuntapolitiikka olisi paljon sotkuisempaa kuin jossakin muualla. Itse en usko niin. Aikamoinen sekametelisoppa on saatu Lappeenrannassakin aikaan esimerkiksi jäähallista ja keskusta-areenasta. Ennemmin kysyisinkin, ovatko toimittajat kaikkialla hoitaneet tehtäväänsä samalla tarmokkuudella kuin me Uutisvuoksessa.” Väistyvä päätoimittaja Mari Markkanen Uutisvuoksessa tutKimuKset Puolue Tviitit (%) Tviitit (N) Sosiaalidemokraatit 1 7 Maltillinen kokoomus 57 367 Ruotsidemokraatit 32 207 Keskusta 1 7 Vasemmisto 3 19 Kristillisdemokraatit 1 7 Liberaalit 3 17 Vihreät 2 11 Yhteensä 100* 642 28 suomen lehdistö 7/2023 C
SININEN taivas alkoi houkutella suomalaisia twitteristejä lokakuun alussa. Meitä, jotka emme suostu kutsumaan sitä X:ksi ja joilla on alkanut tulla mitta täyteen yhtiön omistavan Elon Muskin idioottimaisuuksia. Yksi entisen Twitterin vaihtoehdoksi nousseista uusista somepalveluista on Bluesky. Se on vielä testivaiheessa, ja sisään pääsee vain kutsulla, joita on jaossa nihkeästi. Tunnelma on vielä sinisilmäisen ihasteleva: Oi, tämä on kuin Twitter sen alkuaikoina ennen kuin kaikki meni pilalle! Sitä Bluesky monella tavalla onkin, käyttöliittymää ja ulkoasua myöten. Käyttäjämäärät ovat nousseet kesästä lähtien jyrkästi, ja nyt rekisteröityneitä on 1,5 miljoonaa. Yksi Blueskyn rahoittajista onkin Twitterin perustajiin kuulunut Jack Dorsey. Harva on oikeasti vielä lopullisesti jättänyt Musk-maailmaakaan. Toistaiseksi sitä pohtii, pitääkö kaikki postata tuplana molempiin kanaviin? BLUESKY ei suinkaan ole ainoa, joka yrittää nousta Twitterin korvaajaksi. Facebookin ja Instagramin emoyhtiö Meta julkaisi heinäkuun alussa hieman vastaavan palvelun Threadsin, mutta se ei ole saatavilla EU-alueilla tietosuojasääntelyn vuoksi. Vuosi sitten Musk-protestointi kanavoitui hetken aikaa Suomessakin Mastodon-palvelun ympärillä olleena pöhinänä. Avoimeen lähdekoodiin perustuva hajautettu alusta koostuu eri palvelimista. Mastodon hajotti suomalaiset eri kanaviin, ja sen käyttö tuntui monista monimutkaiselta. Näiden lisäksi oman pienen hetkensä kansainvälisen teknologiamedian kiinnostuksen kohteena ovat saaneet ainakin Hive Social, Post ja Nostr. Tarkoitus on korjata monia ongelmia, joista nykyisiä somekanavia on kritisoitu. Bluesky on voittoa tavoittelematon yhtiö, jonka omistaa sitä kehittävä tiimi. Se on rakennettu avoimen lähdekoodin AT-protokollan päälle, mikä tarkoittaa, että sen kehitys on läpinäkyvää. Yksi Muskin kaltainen teknologiadiktaattori ei voi salassa määritellä algoritmeja. Toistaiseksi pohjalla oleva teknologia ei näy Blueskyn käyttäjille mitenkään. Jos Bluesky saavuttaa kriittisen massan ja menestyy, lopulta käyttäjät voivat rakentaa sen päälle omien sovellustensa ja yhteisöjensä verkoston. Siellä käyttäjät omistavat oman datansa. Nyt Facebook, Instagram tai TikTok toimivat siiloissa, joiden välillä ei voi kommunikoida, ja käyttäjä luo jokaiseen uuden oman profiilinsa ja rakentaa verkostonsa. Uusien hajautettujen palveluiden rajapinta taas on avoin. Teoriassa olisi mahdollista yhdistää nyt keskenään kilpailevat siilot yhteen palveluun niin, että profiilit verkostoineen seuraisivat mukana. Se on ideologisesti iso ero verrattuna Twitteriin tai vaikkapa Redditiin, jotka ovat suututtaneet sulkemalla rajapinnat ulkopuolisilta kehittäjiltä. Jos joku näistä projekteista menestyy, sillä voi olla mullistava vaikutus siihen, miten sosiaaliset verkostot netissä toimivat. Toistaiseksi visio on vielä kaukana. Mutta ehkä hetken voi fiilistellä sinitaivaassa ja toivoa, että se ratkaisisi kaiken. ? Elina Lappalainen hs Vision toimittaja kirjoittaa median, sosiaalisen median ja teknologian suhteesta. diGi edellä Taivas on sinisempi ilman Muskia Monen Twitterin haastajan tarkoitus on korjata ongelmia, joista nykyisiä somekanavia on kritisoitu. ”Jos joku näistä projekteista menestyy, sillä voi olla mullistava vaikutus.” Niistä Nostr perustuu hajautettuun verkkoprotokollaan, ja myös sen takana on Jack Dorseyn rahaa. Suomalaisen Phaver-startupin vastaava palvelu on puolestaan lohkoketjuteknologiaan perustuva web3-projekti. MONIA Twitterin haastajia yhdistää usko internetin seuraavaan sukupolveen ja avoimen lähdekoodin ideologiaan. Ajatus on, että käyttäjät hallitsevat palvelua itse, eli se ei ole jonkin teknologiajätin käsissä. kuvitus Hanna Sakara 7/2023 suomen lehdistö 29 C
KESKISUOMALAISEN kesätoimittajille pidettiin aloituspalaveri keväällä 2005. Tilaisuuden lopuksi yksi uutistuottajista esitti nuorille toiveen. Jos vapaa-ajalla sattuu näkemään paljon hälytysajoneuvoja liikkeellä, olisi hyvä käyttää edes pari minuuttia sen selvittämiseen, mitä on tapahtunut. ”Teillä on tietysti oikeus jatkaa vapaapäiväänne”, tuottaja muotoili. ”Mutta jos aiotte todellisiksi ammattilaisiksi, niin ihmettelen syvästi, jos ette seuraa tilannetta.” TOIMITTAJAN ammatissa työt valuvat väistämättä vapaa-ajalle. Kiireinen haastateltava voi soittaa takaisin kesken perheillallisen. Suuronnettomuudet sattuvat kokemukseni mukaan usein viikonloppuisin ja öisin. Tiedän ajankohtaistoimittajan, joka kokee, että television iltauutisten ja A-studion katsominen kuuluvat hänen toimenkuvaansa. Tunnen deskitoimittajan, joka seuraa työpäivänsä jälkeen tarkasti verkkotilastoja. Toimitussihteerit voivat korjata kielioppivirheitä verkkojutuista vuorokauden ympäri. Oikeustoimittaja selaa tilaamansa tuomion myös kesken loman. Työskentelyä on toisinaan vaikea lopettaa vapaa-ajalla, vaikka yrittäisi. Feature-kirjoittajat tietävät, kuinka teksti jää usein kypsymään mieleen alitajuisesti. Rakenne saattaa nytkähtää eteenpäin kesken jumppatunnin tai lapsen kuravaatteiden pukemisen. Itse ajattelen olevani aina jos en töissä niin työhoksottimet päällä. Parhaat juttuaiheet eivät löydy työkoneella somea selaten. Ne löytyvät erilaisista vuorovaikutustilanteista: salibandyjoukkueen saunaillasta, taloyhtiön pihatalkoista ja alakoulun urheilukisoista. voi laskuttaa ylitöitä tekstini ajattelemisesta tai saunaillan uutishankinnasta. Työnantajan vastuulla on kuitenkin tehdä pelisäännöt selviksi. Jos toimittajalta vaaditaan aihepiirin syvällistä seurantaa, pitää siihen tarjota työaikaa. Lisäksi on hyvä muistuttaa siitä, mitkä ovat työntekijän vastuualueita ja mitkä eivät. MEDIA-ALALLA kärsitään työuupumuksesta. Ongelmat johtuvat osittain siitä, että työ ja vapaa-aika hämärtyvät niin helposti keskenään. Kuormitus voi käydä raskaaksi, koska työ ei lopu koskaan. Aina on enemmän tekemättömiä kuin tehtyjä uutisia, jokaista juttua voi hinkata paremmaksi. Siksi on yllättävää, kuinka vähän mediataloissa keskustellaan alan kenties tärkeimmästä työelämätaidosta: itsensä johtamisesta. Toimittajalla on usein iso vastuu, kuinka työn ja vapaa-ajan olosuhteensa järjestää. Miten palaudun, milloin olen tavoitettavissa, millä tavoin rajaan työkuormaani. Tässä tarvitaan itsetuntemusta. Toiset nauttivat työn jatkuvasta imusta, toisten on pakko päästä irrottautumaan. Toisille stressi on positiivista, toiset työskentelevät tehokkaimmin ilman paineita. Niin että miten on? Lähtisitkö sinä seuraamaan paloautoja vapaapäivänäsi. ? Heikki Kärki Sanomalehti Keskisuomalaisen toimittaja kirjoittaa arjen toimitustyöstä. duunarin ääni Haastateltava soittaa kesken perheillallisen On yllättävää, kuinka vähän mediataloissa keskustellaan alan kenties tärkeimmästä työelämätaidosta: itsensä johtamisesta. ”Suuronnettomuudet sattuvat kokemukseni mukaan usein viikonloppuisin ja öisin.” kuvitus Hanna Sakara Työajan ulkopuolinen, työntekoa edistävä toiminta perustuu vapaaehtoisuuteen. Työnantaja ei vaadi seuraamaan oikeinkirjoitusta tai käräjäoikeuden juttulistoja 24/7 mutta on tyytyväinen, jos joku haluaa näin tehdä. Ymmärrän myös hyvin, että en 30 suomen lehdistö 7/2023 C
nimitys ”Jokaista siltarummun paikkaa ei tarvitse arvostella” Lapin Kansan päätoimittajana aloittaa vuoden alussa Sauli Pahkasalo, joka sai paikallislehti Rantalakeuden johdossa tilaukset kasvuun. Resepti on monipuolinen, 30–45-vuotiaille näkökulmitettu sisältö. teksti Riikka Virranta Olet työskennellyt viimeiset 20 vuotta paikallisjournalismin parissa päätoimittajana. Toimit tälläkin hetkellä Paikallislehtien päätoimittajayhdistyksen puheenjohtajana. Miltä tuntuu siirtyä maakuntamediaan? Todella mielenkiintoiselta. Työhän säilyy periaatteessa samanlaisena. Nyt kun tässä Rantalakeuden alueella on kuusi kuntaa, Lapin Kansassa niitä on 21. Tällä hetkellä tietysti teen enemmän ihan toimittajan töitä. Sinua pyydettiin Lapin Kansan päätoimittajaksi sen jälkeen, kun olit hakenut ja käynyt testeissä Kalevan toimituspäälliköksi. Millainen johtaja olet? Omasta mielestäni olen ihmisläheinen, kuunteleva ja esimerkillä johtava. Olen itse hypännyt aina rohkeasti tekemään, kun meillä on otettu uusia juttuja käyttöön. Toivon myös, ettei toimituksella 21 kunnan levikkialue. ”Pyrin kehittämään sitä, että lappilaisten ääni tulisi koko alueelta entistä paremmin kuulluksi”, Sauli Pahkasalo linjaa. ju ss i le in on en / la Pi n ka ns a ole kynnystä keskustella asioista päätoimittajan kanssa. Mikä on journalistinen linjasi? En vielä lähde linjaamaan Lapin Kansan journalismia. Rantalakeudessa linja on totta kai olla kriittinen ja valvoa vallankäyttöä, mutta mediasta pitää tulla myös hyvä fiilis. Täytyy tuoda esiin kaikkea hyvääkin, mitä alueella on. Jokaista siltarummun paikkaa ei tarvitse arvostella, ellei ole syytä. Asteikolla 1–10 miten kriittistä paikallisjournalismi on? Sanoisin 8. Paikallislehdissä tehdään tosi hyvää työtä päätöksenteon valvonnassa ja myös puolustetaan journalismin riippumattomuutta. Mutta meilläkin on kolmen hengen toimitus, emme me voi irrottaa yhtä henkilöä tekemään viikoiksi tutkivaa journalismia. Sitä pitäisi tehdä enemmän. Rantalakeuden tilausmyynti on kasvanut johdollasi. Miten sama onnistuu Lapin Kansassa? Kyllähän se aika lailla sama resepti on. Rantalakeuden tilauskasvun syy on varmasti se, että teemme monipuolista sisältöä, kovia uutisia ja taustoittavia henkilöjuttuja. Kerran viikossa ilmestyvä printti on keskimäärin 40-sivuinen ja verkossa tulee ulos keskimäärin kuusi juttua päivässä. Pyrimme näkökulmittamaan jutut strategiselle kohderyhmällemme eli 30–45-vuotiaille, ja se näkyy digitilauksissa. Johtamasi Paikallislehtien päätoimittajayhdistys paheksui presidenttiehdokas Mika Aaltolan vihjauksia, joiden mukaan jotkut maakuntatai paikallislehdet olisivat myyneet mainonnan ohessa näkyvyyttä journalismissa. Miten varmistutaan siitä, että myös kaikki myyjät ymmärtävät pelisäännöt? Paikallislehdissä yhteistyö myynnin ja toimituksen välillä on kiinteä, annetaan vinkkejä puolin ja toisin. Meidän myyntipäällikkömme kyllä tietää, ettei ota toimituksellisiin ratkaisuihin mitään kantaa. Tällaisia vihjauksia ja ehdotuksia näkyvyyden ostamisesta myös journalismissa tulee kuitenkin yrittäjiltä säännöllisin välein. Minusta on tärkeää, että näistä asioista keskustellaan työyhteisössä. Pekka Mervola kirjoitti, että lavean sisällön tarjoavia sanomalehtiä jää ehkä 5–8 suurimpiin kaupunkeihin ja maakuntiin, kun taas pienten kaupunkien sanomalehdet supistuvat paikallislehdiksi, ehkä katoavat. Millaisena näet Lapin Kansan tulevaisuuden? Uskon, että Lapin maakunnassa lappilaisuus on vahvempi yhdistävä tekijä kuin esimerkiksi kotimaakunnassani Pohjois-Pohjanmaalla pohjalaisuus on. Oletan, että siinäkin mielessä Lapin Kansan tulevaisuus hyvä. ? Mediamyynti Alpo Ohtamaa, Myynnin A & O Oy, alpo.ohtamaa@myynninao.fi, puh. 044 311 0201. ILMOITA SUOMEN LEHDISTÖSSÄ, TAVOITAT UUTISMEDIAN AMMATTILAISET 2023 Ilmestyy Aineistot Varaukset # 8 13.12. 1.12. 24.11. Sauli Pahkasalo aloittaa vuoden alussa Lapin Kansan päätoimittajana ja Kaleva Median Lapin kaupunkilehtien päätoimittajien esihenkilönä. Hän on toiminut vuodesta 2014 asti saman konsernin paikallislehden Rantalakeuden päätoimittajana. Aiemmin Pahkasalo on työskennellyt muun muassa kaupunkilehti Oulu-lehden, paikallislehti Puruveden sekä paikallislehti Kalajoen Seudun päätoimittajana. Koulutukseltaan hän on medianomi. 7/2023 suomen lehdistö 31 C
Sananvapaus sisältää oikeuden levittää ja vastaanottaa tietoa, mielipiteitä ja ajatuksia. Tätä käytetään myös väärin: uhkailuun, väärien tietojen levittämiseen, sinunkin ajattelusi vääristämiseen. Sananvapautta on oikeus oikeaan tietoon. Luotettava uutismedia antaa suojaa disinformaatiota vastaan. Luotettavan uutismedian tunnistat tästä nimestä