• MEDIA-ALAN OMA LEHTI • NrO 8 • 16.12.2015 • PErUSTETTU VUONNA 1930 SuomenLehdistö Muuri ei tuota riittävästi Rikkinäiset markkinat Mikko Kotila tutkii maailmalla mainoshuijauksia. » Sivu 4 Jakelu omiin käsiin A-P Pietilä kannustaa kustantajia etsimään uusia ratkaisuja. » Sivu 5 Perjantai 13.11. klo 23.30 STT raportoi Pariisin iskuista kolmelta mantereelta. » Sivu 6 Kalevan Niiles Nousuniemi etsii verkkoratkaisuja. » Sivut 8–9 Jukka LehoJärvi Karjalaisen Pasi Koivumaa: Kaupunkiliite tuo lisää peittoa. » Sivut 10–13 Yleisöä edustava Heli Kärkkäinen nauttii työskentelystä JSN:ssä. » Sivut 8–9 Omat puhelinmyyjät ja jalkautuminen lukijoiden pariin ovat pitäneet Keski-pohjanmaan Kirjapainon paikallislehtien levikit plussalla. » Sivut 14–16
• www.botniaprint.fi JOULUILOA ! Botnia Print kiittää kuluneesta vuodesta ja toivottaa SuomenLehdistö Vanhat ilmoitukset joulun 1905 eri sanomalehdistä.
• SuomenLehdistö 8/2015 3 8/2015 kolmesta poikki Mediamarkkinasta Ylen rooliin sisältö AjAnkohtAistA 4 Globaalit mainosmarkkinat kärsivät huijauksista. 5 Kustantajien on otettava jakelun kehittäminen omiin käsiin, kirjoittaa Antti-Pekka Pietilä. 6 STT:n Janne Linnovaara syöksyi töihin kuultuaan Pariisin iskuista. 8 Niiles Nousuniemi on verkossa kuin kala vedessä. tAustAt 10-13 Maakuntalehtien ilmaisjakeluista on tullut ilmiö. 14-16 Keski-Pohjanmaan Kirjapainon lehdet panostavat tilausmarkkinointiin. PAlstAt 17 Verkonsilmä esittelee toimittajan apupaketin käyttäjäsisältöjen lähdekritiikkiin. 18 Digitaalinen ansainta perustuu palveluihin. 20 Korjauksen huomioarvo on suhteutettava virheen vakavuuteen, lausuu JSN. 23 Elina Grundström haluaa nostaa esiin oikean toimitustyön arvoa. ” Verotuksessa tarvitaan rohkeita päätöksiä sekä kotimaassa että EU:ssa.” Akrobatiaa Kale!-kaupunkiliitteessä. Postin lakko Noora Autio Millaisia poikkeusjärjestelyjä teitte lakon vuoksi ? Miten lakko vaikutti tilauksiin ja digipalveluiden käyttömääriin? Miten lakko vaikutti mediamyyntiinne? Johanna Suhonen sisältömyynnin johtaja, Kauppalehti Digitaaliset näköislehdet olivat vapaasti luettavissa, ja verkosta pystyi tilaamaan maksuttoman kahden viikon näytedigitilauksen. Me myös hyvitämme tilaajille lakon takia jakamattomat lehdet jatkamalla tilauksia vastaavan ajan. Lakko kyllä lisäsi digisisältöjemme käyttöä, ja näytedigitilaus keräsi tuhansia uusia kokeilijoita. Varmasti saimme uusia digilukijoita, mutta toisaalta moni totesi, ettei koskaan luovu printtilehdestä, kun Posti sen vain taas tuo – ikävä oli sen verran kova. Lakko ei vaikuttanut mainosmyyntiin juuri lainkaan. Petteri Putkiranta liiketoimintajohtaja, Helsingin Sanomat Tarjosimme mittavia poikkeusjakelujärjestelyjä. Arkisin olimme noin 15 paikassa ja lauantaina noin 20 paikassa mukaan lukien pääkaupunkiseudun kehyskunnat. Lehtiä jaettiin päivittäin useita kymmeniä tuhansia. Digipalvelut avattiin kaikille ja niitä markkinoitiin sekä omissa että muissa medioissa. Joissain paikoissa lehdet loppuivat kesken, ja joka päivä määrää jouduttiin kasvattamaan. Tilausperuutuksia tuli vähän. Saimme digitaalisiin palveluihin printtitilaajista erittäin hyvin uusia tutustujia. Samoin käyttö ilman tunnistautumista kasvoi selvästi. Uskon, että osasta näitä kokeilijoita tulee esimerkiksi lomamatkakäyttäjiä. Lakon jälkeen lehden lukeminen on palautunut normaaliin. Lakon vaikutus mediamyyntiin oli selvä, vaikka media-asiakkaille pyrittiin kompensoimaan lakon takia menetetyt kontaktit muilla ratkaisuilla. Barbro Teir toimitusjohtaja, kustantaja, KSF Media Avasimme verkkopalvelut kokonaan kaikille lukijoille jo lakkoa edeltävänä päivänä. Lakon aikana jaoimme printtilehtiä rautatieja linja-autoasemilla sekä ostoskeskuksissa Loviisasta Hankoon. Ajatus oli, että tämä ilmaisjako voisi toimia markkinointitoimenpiteenä, ja palaute oli hyvää. Lakko ei aiheuttanut piikkiä tilausten irtisanomisessa, ja korvausvaatimusten lukumäärä on kohtuullinen. Saittien kävijämäärät eivät nousseet huomattavasti. Näköislehtien lukijakunta lähes tuplaantui – mutta laski heti kun lakko oli ohi. Näyttää siltä, että printtitilaajien digikäyttö ei muutu, jos paperilehti on saatavilla. Menetimme ilmoituksia lakon vuoksi. Euromäärä on viisinumeroinen. > Lue myös digilehti ja lisää uutisia Suomen Lehdistön verkkopalvelussa osoitteessa www.suomenlehdisto.fi KOTIMAISEN MEDIAN tilasta ja tulevaisuudesta käydään tämän talven aikana perusteellista keskustelua kahden työryhmän kautta. Professori Anssi Vanjoen johtama ryhmä luovutti viime viikolla selvityksensä mediamarkkinan tilanteesta liikenneja viestintäministeri Anne Bernerille. Eduskuntaryhmän puheenjohtajan Arto Satosen johtama parlamentaarinen ryhmä tekee esityksen Yleisradion tehtävästä ja rahoituksesta ensi kesään mennessä. Oli viisasta piirtää ensin suomalaisen mediakentän kokonaisuus ja vasta sen jälkeen pohtia Ylen roolia siinä. Yleisradio toimii väistämättä osana mediamarkkinaa ja vaikuttaa siihen. Vanjoen työryhmän mukaan Ylen asema on vääristynyt, kun se toiminnallaan ”vaikeuttaa huomattavasti kaupallisen median toimintaa.” VANJOEN RYHMÄN raportti kuvaa hyvin muuttunutta kilpailutilannetta. Yksityisten mediayhtiöiden elinmahdollisuuksiin vaikuttaa ennen kaikkea digitalisoituminen ja kansainvälisten kilpailijoiden tulo ottamaan osansa suomalaisten ajankäytöstä ja mainosrahasta. Ylen lisäksi valtionyhtiö Postin ratkaisuilla on suuri vaikutus lehtien liiketoimintaan. Työryhmä esittää Ylelle perustellusti toiminnan tehostamista ja ostotuotannon lisäämistä. Sille kaavailtu rooli sisältöjen ja alustojen luovuttajana herättää monia kysymyksiä. Kärsiikö moniarvoisuus? Valuuko hyöty ulkomaisille toimijoille? Lisääntyykö yksityisten medioiden Yle-riippuvuus? SANOMALEHTIEN KANNALTA tehokkain yhteiskunnan tuki on mahdollisimman alhainen arvonlisävero sekä painetulle lehdelle että digitilaukselle. Verotuksessa tarvitaan rohkeita päätöksiä sekä kotimaassa että EU:ssa. Toinen tärkeä tekijä on koko maan kattavan, vähintään viisipäiväisen jakelupalvelun säilyminen postilaissa, kuten EU-direktiivi edellyttää. Päivälehden tilaaja tarvitsee päivittäisen jakelun, eikä sitä korvata internetillä. Yleisradion tehtävä ja rahoitustaso on mietittävä kansalaisten kannalta. Veroina kerättävä pakollinen mediamaksu on käytettävä niin, että se tuottaa kuluttajille lisäarvoa eikä niin että mediatarjonnan kokonaisuus kapenee. Tavoittavuuden sijaan Ylen sopisi tavoitella erottuvuutta. Jukka Holmberg päätoimittaja jukka.holmberg@sanomalehdet.fi
• 4 SuomenLehdistö 8/2015 AJANKOHTAISTA Klikkibotit ja ”luovat” mainospaikat vääristävät tilastoja ja varastavat mainostajilta euroja. Kotila on seurannut ja tutkinut globaalia digitaalista mainosmarkkinaa tiiviisti ja päättänyt levittää tietoisuutta erilaisista huijauksista, joita hän pitää verkkorikollisuutena. Kotila kertoo, että joidenkin akateemisten tutkimusten mukaan mainosten klikkimääristä maailmalla yli puolet tulee boteilta. Kaupallisten tahojen tutkimukset asettuvat yleensä 10–50 prosentin väliin. Digimainonnan kehitystä ajavan järjestön IAB Finlandin toiminnanjohtaja Birgitta Takala kertoo, että alan asiantuntijoiden mielestä Suomessa bottiliikennettä on noin 5–15 prosenttia kaikesta liikenteestä. – Bottiliikenne ei ole Suomessa merkittävä ongelma. Kieli ja pieni markkina suojelevat. Kohti parempaa palvelua Maailmalla on tuhansia erilaisia yrityksiä, jotka myyvät käytännössä kahta asiaa: mainospaikkoja ja tietoa käyttäjistä. Monet näistä yrityksistä eivät ota huomioon bottiliikennettä tai mainosten näkyvyysongelmia, vaan kertovat mainostajille valheellisia vaikuttavuuslukuja. Jos mainostaja haluaa vähentää altistumista mainospetokselle, kehottaa Kotila välttämään kaikkea käyttäjistä kertyvää dataa, koska sitä on helppo myrkyttää. Esimerkiksi evästeiden ja bottien avulla voidaan luoda valekäyttäjiä, joita ei ole oikeasti olemassa. Kotilan mielestä kannattaa etsiä luotettava kumppani. Tässä vaiheessa moni julkaisija saattaa jo haistaa tilaisuutensa ja näkee mainostajien palaavan tuttujen ja turvallisten sanomalehtien ja aikakauslehtien verkkosivuille. Varsinkin, koska tietoisuus mainoshuijauksista alkaa pikkuhiljaa lisääntyä. Toinen kustantajille positiivinen asia on ollut kohu mainostajista, jotka ovat tietämättään mainostaneet MV-lehden sivuilla. Takala kuitenkin muistuttaa, että mainoksia ostaessa on helppo lisätä tällaisia sivuja estolistalle. Monen mainostajan mielestä yksinomaan suomalaisten medioiden sivuilla mainostaminen ei ole riittävää, koska suomalaiset eivät selaile pelkästään niitä. Siksi suomalaisten mediatalojen on keksittävä vielä jokin muu kilpailuvaltti pysyäkseen globaalissa kilpailussa mukana. Aikakauslehtiä julkaisevassa Allerissa asia päätettiin ratkaista lisäämällä palvelua. Aller yhdistää Suomi24:n käyttäjistä kerättyä dataa ja muuta tietoa eri aikakauslehtien asiakkaista, suunnittelee ja räätälöi asiakkaille sopivia mainoskokonaisuuksia, tarkkailee kampanjan onnistumista reaaliaikaisesti ja tekee korjausliikkeitä matkan varrella. Lopuksi vielä tehdään analytiikan ja markkinatutkimuksen kautta loppuraportti, jolla selvitetään tavoitteisiin pääsy. – Annamme palvelulle tulostakuun, toimitusjohtaja Pauli AaltoSetälä lupaa. Aalto-Setälä kertoo, että Aller valvoo liikennettä reaaliaikaisesti ja suodattaa epäilyttävän liikenteen pois tilastoista ja käyttäjädatasta. Kotilan mielestä tämän tulee olla julkaisijoiden lähtökohta. Hän muistuttaa, että suomalaiset mediatalot tulevat olemaan entistä älykkäämmän bottiliikenteen kohteena, koska journalististen sivujen avulla voidaan luoda valekäyttäjille Mainoshuijaukset riesana InternetIn globaalIt mainosmarkkinat ovat rikki. Mainoshuijauksia paljastavat yritykset ja tutkijat varoittavat, että klikkibotit eli ihmiskäyttäjiä jäljittelevät ohjelmat klikkailevat mainoksia ja luovat valheellista liikennettä vieden mainostajien rahoja. Mainosnäytöiksi taas saatetaan laskea esimerkiksi pikselin kokoisia mainoksia tai selaimen taakse avautuvia uusia ikkunoita. Kustannustehokkuudesta ja tarkkaan tietynlaisille kuluttajille suunnatuista mainoksista on tullut valhe. – Se valhe on, että internet on mitattavissa. Tai no, on se teoriassa, mutta kukaan ei osaa sitä mitata, sanoo mainoshuijauksia paljastavan järjestön Botlab.ion perustaja Mikko Kotila.
• SuomenLehdistö 8/2015 5 AjAnkohtAistA: PUhEEnAihE ki ss ap öy dä lle Em il ia ah o n En Tuleeko sivustoille bottiliikennettä? Piia-Pauliina MajaMäKi myyntija markkinointipäällikkö, i-Mediat Sivustoillamme on ajoittain havaittu tämäntapaista liikehdintää, mutta ei vielä ihan ongelmaksi saakka. olemme kuitenkin tietoisia uhkakuvista ja tarkkailemme tilannetta. Tärkeää on pysyä riittävän lähellä ja tietoisena oman sivuston analytiikasta. antti järvinen kaupallinen johtaja, Sanoma Media Finland otamme kaikin mahdollisin teknologian keinoin kiinni, että liikenne on aitoa ja meidän sivustoillamme olevat kuluttavat ovat todellisia. Samalla tavalla kuin journalisminkin, myös tämän toiminnan pitää olla riippumatonta. Keskeinen asia liiketoiminnassamme on brand safety, eli että liikenne on luotettavaa ja että mainostajat tietävät, missä ympäristössä heidän mainoksiaan näytetään. Jakelun pItI olla tukitoiminto, joka ei kuulu sanomalehtien kustantamisen ytimeen. Näin ajateltiin aina 2000-luvun alkuun saakka, kun jakeluja ulkoistettiin lähinnä Postille. Levikkien laskiessa jakeluverkostojen ylläpito on kallistunut ja Postin liiketoiminta-ahdinko on uhannut koko jakelun jokapäiväistä saatavuutta. Kustantajat ovat viime vuosina investoineet satoja miljoonia euroja uusiin painolaitoksiin, painolaatuun, monivärisyyteen ja jälkikäsittelylaitteisiin. Painettu tuote on parantunut mitä moninaisimmilla tavoilla. Sen sijaan printtituotteen kuljettaminen lastauslaiturilta lukijalle ei ole kehittynyt samalla tavalla. Jakajien työntökärryt ovat pääosin entisellään, sähköiset jakokirjat odottavat monin paikoin tuloaan, ja jakotyö on edelleen osapäivätyötä tai lisätyötä, johon on vaikeata rekrytoida tekijöitä. Printtituotteen sisällöllinen ja tekninen laatu eivät korvaa jakelun puutteita. Jos tuotantoketjun viimeiset metrit ontuvat, edeltävien vaiheiden arvo pienenee. Jakelun strateginen merkitys joudutaan nyt miettimään uudelleen. SanomalehtIen tuotoISta kertyy edelleen noin 90 prosenttia printistä. Digitaalisen myynnin osuus kasvaa hyvää vauhtia, mutta se ei vielä korvaa perinteisiä tuottoja. Printti kustantaa digitaalisen siirtymän. On perusteltua kysyä, pysyykö sanomalehtitalojen logistinen ajattelu muutosvauhdin tahdissa. Jakelu ja jakelijat on otettava uudelleen mukaan osaksi printtituotteen valmistusketjua. Jakeluorganisaatioita on kehitettävä samoin kuin muutakin liiketoimintaa. Jos yhden tuotteen jakaminen on yksinään liian kallista, on aktiivisesti hankittava lisää tuotteita tai lisätehtäviä kokonaiskustannusten jakamiseksi. Kuinka kustannustehokasta on, että tilattavat lehdet ja kaupunkilehdet jaetaan eri jakeluorganisaatioiden kautta? Montako rinnakkaista tai päällekkäistä postilaatikolle tehtyä käyntikertaa kustantajien kannattaa kustantaa? Minkälaisilla työnkuvan, tehtävien ja toimintatapojen muutoksilla jakelutyöstä tulisi houkuttelevampaa ja kannattavampaa niin tekijälle kuin työnantajalle? Kaupunkilehtien jakeluongelmat painottuvat Etelä-Suomen suuriin kaupunkeihin. Erityisesti pääkaupunkiseudulla Ei mainoksia -luukkujen tiheys on muuta maata korkeampi. Näillä alueilla on kuitenkin kyetty merkittävästi kasvattamaan digitaalista jakelua eli verkkopalvelujen ja näköislehtien lukemista. Kokonaistavoittavuuden nousua voidaan pitää myönteisenä sopeutumiskeinona. Ainakaan se ei edusta suhtautumistapaa, jossa nostetaan kädet pystyyn. Jakelun kehittämisimpulssien pitää syntyä kustantajien pääkonttoreissa, eikä printin ydintoiminnan tulevaisuutta saa jättää alihankkijoiden eli jakeluyhtiöiden ja Postin käsiin. Nykyinen tilanne on umpikuja. Postin työntekijöiden edunvalvonta määrittää kokonaisen toimialan eli painetun tiedonvälityksen toimintamahdollisuudet ja olemassaolon. poStIlaISten kuten muiden jakajien pitäisi mieltää oma roolinsa postinlähettäjien ja sanomalehdentilaajien palvelijoina. Postilaiset ovat asiakkaita varten eikä päinvastoin. Jos jaettava häviää, katoaa myös jakajien työ. Kustantajien eli jakelutoiminnan maksajien pitää ryhdistäytyä ja ottaa jakelun kehittäminen omiin käsiinsä. Nyt on vauhditettava uudenlaisten jakeluyhtiöiden synnyttämistä ja jakelutoiminnan turvaamista tavalla, jossa sanomalehtiyhtiön loppuasiakas, lukija, on kaiken keskiössä. > Ensi kerralla kirjoittajana voit olla sinä: kerro aiheesi toimitukselle. Sähköposti: suomen.lehdisto@sanomalehdet.fi. Tällä kertaa kissan nosti pöydälle Keskisuomalainen Oyj:n Etelä-Suomen medialiiketoiminnan johtaja Antti-Pekka Pietilä. ” Jakelun kehittämisimpulssien pitää syntyä kustantajien pääkonttoreissa.” Menikö jakelu pieleen? Mainoshuijaukset riesana uskottava selaushistoria ja mielenkiintoisia kiinnostuksen kohteita. Laitetaan vain botti klikkailemaan erilaisia uutisaiheita. läpinäkyvyys lähtökohdaksi Birgitta Takalan mielestä Suomessa ei ole syytä pelotella, koska ala on vastuullinen. Hän kertoo, että epäilyttävät toimijat häviävät Suomen markkinoilta nopeasti sanan kiiriessä. Takala vakuuttaa että mainostoimistot ja julkaisijat tietävät ongelmat ja osaavat toimia oikein. – Uskon, että niistä puhutaan myös mainostajien kanssa. Sekä Kotilan että Takalan mielestä julkaisijoiden toiminnan lähtökohtana pitää olla läpinäkyvyys. ” Julkaisijat ja mediatoimistot tietävät, että lukujen huijaus on lyhyt tie.” – Julkaisijat ja mediatoimistot tietävät, että lukujen huijaus on lyhyt tie. Kotilan mielestä julkaisijoiden täytyy kertoa selkeästi minkälaista heidän palvelunsa on, miten datan oikeellisuudesta pidetään huolta ja missä mainoksia näytetään. Kotila nimittäin kertoo, että maailmalla moni julkaisija käyttää niin sanottua yleisön laajentamista eli ostaa mainospaikkoja muilta sivuilta ja sijoittaa omien asiakkaidensa mainoksia näille sivuille kertomatta mainostajilleen. Suomessa tällaista ei kuitenkaan tiettävästi tehdä. Kotimaisen kustantajan verkkosivu ei silti ole mikään turvapaikka mainoshuijauksia välttelevälle mainostajalle. Kotila kertoo, että moni kustantaja myy kohdennettuja mainospaikkoja eräänlaisessa automatisoidussa huutokaupassa. Tämän huutokaupan data on väistämättä osin vääristynyttä. Näin mainostajat häviävät rahaa. Ja siksi läpinäkyvyys kaikessa toiminnassa on tärkeää. Pekka Leiviskä
• AjAnkohtAistA ” Siinä vaiheessa, kun meitä oli neljä, tuli fiilis, että kyllä tästä selvitään.” 6 SuomenLehdistö 8/2015 na Holopaiselle olevansa lähellä toimitusta ja voivansa tulla töihin. – Tuntui hölmöltä seurata sivusta tumput suorina. Vanhana yötoimittajana ymmärsin, että apua tarvitaan. Linnovaara siirtyi toimitukseen Helsingin Malminkadulle yhden maissa yöllä. Talossa ei ollut ketään muuta. Kello 22:n jälkeen alkaneet iskut osuivat saumaan, jossa toimituksen miehitys on heikoimmillaan: Helsingin iltavuoro oli päättymässä, ja yövuorossa Australiassa oltiin vasta availemassa koneita. Vaikka LinnoVaara istui yöllä ypöyksin toimituksessa ja raportoi suomalaisille koko maailmaa järkyttäneistä terroriteoista, ei hän silti yksin ollut. Pariisin-uutisia seurattiin ja tehtiin jo täyttä häkää Salla Salmelan ja Maria Rosvallin voimin Australian Sydneyssä. Myös Bostonin avustaja Maria Annala oli ilmoittautunut vapaaehtoisena töihin Yhdysvalloissa. 24h-toimituksen päällikkö Laura Kolu ja uutispäätoimittaja Holopainen olivat jo ehtineet sopia vahvistuksista lauantain aamuvuoroon. Aamun uutispäällikön Anniina Luotosen tuloa oli aikaistettu puoli seitsemään, ja Brysselin-kirjeenvaihtajan Annu Marjasen kanssa sovittiin varhaisesta aamulähdöstä ToimiTTaja Janne Linnovaara oli perjantai-iltana baarissa Helsingissä, kun hänen kännykkänsä vastaanotti tekstiviestin kello 23.30: Reuters: Ainakin 3 ihmistä on kuollut ampumavälikohtauksessa Pariisissa, kertovat silminnäkijät. Jalkapallostadionin lähistöllä kuultu räjähdyksiä. Linnovaaran varhaisvuoro STTLehtikuvassa oli päättynyt kello 14.30, minkä jälkeen hän oli mennyt kotiin. Illalla hän oli ehtinyt nauttia pubissa pari olutta. Seuraava tekstiviesti tuli kello 23.34: BBC: Pariisissa on tapahtunut useita ampumisia. Useita ihmisiä on kuollut ja haavoittunut. Presidentti Hollande on evakuoitu jalkapallostadionilta, jonka läheltä kuultiin räjähdys. Puhelin alkoi piipata viestejä sen verran tiuhaan, että Linnovaara aavisti pahimman taas tapahtuvan. Hän ilmoitti esimiehelleen Laura Kolulle ja uutispäätoimittaja MinSTT:n Janne Linnovaara istui yksin yöllä Helsingintoimituksessa ja raportoi terroriiskuista suomalaisille. Pariisin painajainen STT-Lehtikuvan toimittajalle Janne Linnovaaralle on kertynyt kokemusta terrori-iskujen uutisoinnista. Hän on ollut töissä Pariisin, Yhdysvaltain, Lontoon ja Madridin iskujen aikaan. Pariisiin. Uutiskuvan päällikkö Panu Tuunala oli lähettänyt alkuvaiheen uutiskuvat linjoille kotoaan. Toimittajat kolmella eri mantereella sopivat työnjaosta Skypessä. Muut keskittyivät Pariisin tapahtumien ja kansainvälisen median seurantaan, kun Linnovaara ryhtyi soittelemaan suomalaiskommentteja. TiLanne Pariisissa oli pitkään kaoottinen, mutta Janne Linnovaaralle ei tullut orpo olo. – Siinä vaiheessa, kun meitä oli neljä, tuli fiilis, että kyllä tästä selvitään. Tiedän, miten päteviä työkaverini ovat. Tsemppasimme toisiamme ja käsittelimme toistemme juttuja. Uutisten pitää yölläkin mennä kaksien silmäparien läpi. Kun Pariisista ei kantautunut enää aamuyöllä hälyttäviä uutisia, Linnovaara sopi Sydneyn kanssa, että hän lähtee kotiin. Boston jäi vielä päivystämään, ja aamun uutispäällikkö oli saapumassa pian Helsingintoimitukseen. Kello oli 4.30. Vasta silloin ehti uupumus päälle. Janne Linnovaara huomasi olevansa aika väsynyt. Jotain järkyttävistä tapahtumista saattoi hiipiä alitajuntaankin, sillä loppuyö omassa sängyssä meni painajaisten merkeissä. Pasi Kivioja Antti Aimo-Koivisto / stt-LehtiKuvA Ensitiedot Twitteristä > isis-terroristit iskivät kuuteen kohteeseen Pariisissa perjantaina 13.11.2015. hyökkäykset alkoivat suomen aikaa noin kello 22.16 ja päättyivät kello 1.58. iskuissa sai surmansa yli 130 ihmistä ja loukkaantui runsaat 350. > stt:n uutispäätoimittaja minna holopainen sai ensitiedot iskuista twitteristä kello 22.48 ja otti yhteyttä toimitukseen. > tämän jälkeen oli pitkä viive, ennen kuin tietoa alkoi tulla kansainvälisiltä uutistoimistoilta. uutistoimisto Reuters kertoi kello 23.17 kahden kuolleen ravintola-ampumisessa. > stt:n ensimmäinen tekstiviestiuutinen tuli puhelimiin 23.30, kun saatavilla oli riittävän varmaa tietoa.
• AjAnkohtAistA SuomenLehdistö 8/2015 7 sanomaLehTien LiiTTo palkitsi vuoden parhaat paikallisja kaupunkilehdet marraskuun alussa. Miten olette tuoneet esiin voittoanne, Uutis-Jousen (paras kerran viikossa ilmestyvä paikallislehti) päätoimittaja Seppo Timonen ja Karjalan Heilin (paras kaupunkilehti) päätoimittaja Arttu Käyhkö? Seppo Timonen: Heti seuraavalla viikolla kutsuimme lukijat mitalikahveille. Pari kolme tuntia juttelimme ihmisten kanssa, ja kaikki olivat ylen otettuja, kun oman kylän lehti oli voittanut. Paikallisen Osuuspankin delegaatio antoi jokaiselle tekijälle kaulaan kultamitalit. Teimme tilaisuudesta videon verkkoon sekä kerroimme lehdessä voitosta. Jokaisen työntekijän sähköpostin allekirjoitukseen liitettiin ykköspokaalin kuva ja teksti, että Uutis-Jousi on Suomen paras paikallislehti. Parhaillaan työstämme myös ilmoituksia tästä teemasta. Niitä sitten läiskitään lehden sivuille pitkin vuotta aina kun vain on tilaa. Arttu Käyhkö: Teimme tuoreeltaan ison jutun lehteen ja paukutimme voittoa sosiaalisessa mediassa huumorin kautta. Tuomme menestystä esiin brändi-ilmeessämme, kuten lehden logossa ja auton teippauksissa. Teemme myös taittopaloja. Emme anna asian nyt vuoteen unohtua! Toki myös asiakaskäynneillä ja muissa tapahtumisessa mainitsemme tästä. Olemme tekijöinä voitosta todella ylpeitä; valinta on pönkittänyt ennestäänkin hyvää yhteishenkeä. Mitä hyötyä voitosta on? Timonen: Lukijat huomaavat, ettei ole itsestään selvää, että meillä on paikallislehti ja vieläpä hyvä sellainen. Kun menee minne tahansa, ensimmäiseksi onnitellaan. Paikalliset ihmiset ovat ylpeitä lehdestään. Ilmoittajat ovat osoittaneet kiinnostusta. Uskon, että levikkimyyntiinkin tulee tästä selvä piristys. Käyhkö: Lukijoilla ei monesti ole vertailukohtaa kaupunkilehtien tasosta. Näin tulee tiettäväksi, että olemme valtakunnan mittakaavassakin huippu lehti. Työ kuitenkin jatkuu. Itsellemme ja etenkin pian aloittavalle uudelle päätoimittajalle on tärkeää nähdä, että suunta on ollut oikea. Vinkkisi muille: miten tehdä hyvä lehti ja menestyä kilpailuissa? Timonen: Tehdään tällä viikolla vielä parempaa kuin viime viikolla ja sitä edellisellä viikolla. Menestys vaatii kovaa työtä. Käyhkö: En ole oikea henkilö neuvomaan, vaikka voitto tulikin. Suomessa tehdään todella hyviä kaupunkilehtiä. Ehkä sen voisin kuitenkin sanoa, että kannattaa satsata lehden kehittämiseen myös taloudellisesti. Silloin myyntikin kasvaa. Noora Autio m ik si ih m ee ss ä ja tk oj ut tu Viiri kattoon ja väki kahville Yle pureutui valesivustoihin Keskustelu muuttui aihepohjaiseksi Myös Sakari Kuosmanen kävi onnittelemassa Uutis-Jousen väkeä. Kättä paiskaa tässä toimittaja Juha Thitz. Vaikka entinen jääkiekkopuolustaja Arttu Käyhkö ei aikanaan päässyt hilaamaan mestaruusviiriä (paitsi Suomi-sarjan viirin) hallin kattoon, niin päätoimittajana hän sai nostaa kaupunkilehtien mestaruusviirin työtovereidensa kanssa toimituksen kattoon. Paikallisja Kaupunkilehtikilpailun voittajat ovat hyödyntäneet menestystään monin tavoin. RiiKKA KuosmAnen Yle julkaisi marraskuussa verkossa kymmenkunta perusteellista juttua valesivustoista, kuten MV-lehdestä ja Magneettimediasta. Mukana oli esimerkiksi juttu Näin somehuhusta tulee ”totta”, jossa asiantuntijat kävivät läpi kolmen kyseisissä medioissa julkaistun jutun faktat ja osoittivat niiden olevan virheellisiä ja värittyneitä. Miksi päätitte lähteä analysoimaan valesivustoja, Ylen sisältötuottaja Paula Pokkinen? Usea henkilö toimituksessa oli kiinnittänyt huomiota siihen, että vastamedioista on tullut ilmiö. Aika moni tavallinen ihminen rakentaa maailmankuvaansa osin niiden avulla ja ajattelee niiden kertovan, mitä todella tapahtuu. Koimme tärkeäksi avata yleisölle pelisääntöjä, joilla nämä mediat työstävät juttujaan, ja pohtia, olemmeko me itse jättäneet jotain tekemättä, kun niille on tullut tilaa. Pyrimme muutaman esimerkin kautta valottamaan, miten nämä sivustot toimivat tilanteissa, joista ne valtamediaa arvostelevat. Monesti vastamediat esimerkiksi väittävät, ettei perinteinen media tarkistaisi faktojaan, mutta osoitimme heidän sortuvan siihen itse. Toisessa jutussa nostimme esiin vastamediaa pyörittävät henkilöt ja heidän taustansa. Lisäksi pyysimme yleisöä kertomaan, miksi he lukevat näitä juttuja. Halusimme käsitellä aihetta niin, ettemme katsoneet asiaa ylhäältä norsunluutornista. Millaista palautetta olette saaneet? Kun tieto jutun teosta tuli ilmi, MV-lehden sivustolla parjattiin toimittajaamme. Julkaisun jälkeen olemme saaneet paljon palautetta mutta vähän epäasiallista palautetta. Jutut olivat julkaisuviikollaan luetuimpien joukossa. Noora Autio Nyt.fi ilmoitti syyskuun alussa sulkevansa verkkokeskustelunsa kahden viikon ajaksi asiattomien ja suoranaista vihapuhetta sisältävien kommenttien vuoksi. Miten ja millä periaatteilla keskustelua käydään nyt, uutispäällikkö Jussi Pullinen? Pyysimme ihmisiltä ehdotuksia, mitä keskustelulle pitäisi tehdä. Saimme yli 200 viestiä. Ratkaisuehdotukset jakautuivat teknisiin toteutuksiin, toimitetumpaan kommentointiin ja siihen, ettei keskustelua tällaisessa muodossa tarvita. Päädyimme kahden viikon jälkeen jatkamaan keskusteluja, mutta ei joka jutun perässä vaan aihepohjaisina. Meillä on ollut esimerkiksi useampia juttuja yksinäisyydestä. Jutuissa itsessään ei ole ollut kommentointimahdollisuutta, mutta niistä linkataan erilliselle aihetta käsittelevälle keskustelusivulle. Totesimme, että keskustelu hajoaa, jos siihen on mahdollisuus joka jutussa. Yritämme luoda aitoa ajatusten vaihtoa nopean kommentoinnin sijaan. Tavoitteena on rakentaa keskustelusta sellainen, että siihen haluaa palata. Kun aihe on rajattu ja sillä on intohimoinen seuraajajoukko, viestittely voi olla himmeän laadukasta, kuten esimerkiksi Game of Thrones -arviokeskustelussamme. Pyrimme avaamaan keskusteluja pari viikossa. Kommentteja tulee nyt vähemmän, mutta ne ovat mietitympiä. Tällaiset hitaammat ja harkitummat reaktiot ovat lukijoille arvokkaampia. Saamme yllättävän vähän sellaista palautetta, että kommentointimahdollisuus haluttaisiin takaisin joka juttuun. Noora Autio Kerran viikossa ilmestyvät 1. Uutis-Jousi 2. UutisOiva 3. Kaarina-lehti Kaksi kertaa viikossa ilmestyvät 1. Ylä-Satakunta 2. Loviisan Sanomat 3. Kankaanpään Seutu Vähintään kolme kertaa viikossa ilmestyvät, toimituksen koko 1–9 henkeä 1. Raahen Seutu 2. Pietarsaaren Sanomat 3. Nokian Uutiset Vähintään kolme kertaa viikossa ilmestyvät, toimituksen koko yli 9 henkeä 1. Västra Nyland 2. Östnyland 3. Itä-Häme Verkkokilpailu Sydän-Hämeen lehti (kerran viikossa ilmestyvät) Jämsän Seutu (kaksi kertaa viikossa ilmestyvät) Åbo Underrättelser (vähintään kolme kertaa viikossa ilmestyvät) Parhaat KauPunKilehdet 2015 Parhaat PaiKallislehdet 2015 Kaupunkilehdet 1. Karjalan Heili 2. Länsiväylä 3. Uusi Rovaniemi Kunniamaininta: Selänne-lehti Verkkokilpailu Uusi Lahti Kaupunkilehtijutut 1. Veera Vasara, Uusi Rovaniemi 2. Tiina Nousiainen, Lounais-Lappi 3. Anne Torvinen, Uusi Rovaniemi Kaupunkilehtikuvat 1. Johanna Erjonsalo, Vantaan Sanomat 2. Johanna Erjonsalo, Vantaan Sanomat 3. Toni Rasinkangas, Hämeenlinnan Kaupunkiuutiset Kilpailut järjesti Sanomalehtien Liitto. Kaupunkilehtien Vuoden päätoimittaja 2015 Tiina Nousiainen, Lounais-Lappi (valitsija Suomen kaupunkilehtien päätoimittajat ry:n hallitus) tAtu Lehto
• taustat 8 SuomenLehdistö 8/2015 AjAnkohtAistA: lehti-ihminen JOKIN AIKA SITTEN Kalevan digipäätoimittaja Niiles Nousuniemi etsi internetistä vanhoja kotisivujaan. 1990-luvun lopulla yläasteella tekemänsä sivut – animoituine gif-kuvineen – hän löysi, mutta Rage Against the Machine -yhtyeelle omistettuja sivuja ei. Vanhojen kotisivujen hakeminen sai Nousuniemen pohtimaan verkkoselailun muutosta. Vielä 10–15 vuotta sitten ihmiset surffasivat sivulta toiselle. Nyt yhä useampi kirjautuu Facebookiin ja kokee saavansa sieltä kaiken tarvitsemansa tiedon. Kalevan digipäätoimittaja on Inarissa kasvanut saamelainen, jolle maailma on aina ollut auki internetin kautta. Verkkosukupolven kasvatti Jotta sanomalehti voi olla verkossa lukijoilleen ”relevantti oikeilla hetkillä”, on oleellista ymmärtää ihmisten mediankäyttötarpeita ja -tilanteita. Vain siten lehti voi kasvattaa verkkolukijoidensa määrää ja pitää yllä kontakteja paikallisiin ihmisiin. – Jos ei ole kontakteja, ei voi olla ansaintaakaan, Nousuniemi sanoo. VUONNA 2007 Nousuniemi haki Kalevaan ”internetin kirjeenvaihtajaksi” eli toimittajaksi, joka olisi kirjoittanut verkkomaailman ilmiöistä. Tehtävään ei valittu ketään, mutta Nousuniemeä pyydettiin uutisosaston kesätoimittajaksi. Vaikka Nousuniemellä ei ollut aiempaa journalistista työkokemusta, moni sai nopeasti vaikutelman, että hänestä kuullaan myöhemminkin. Työkavereiden mukaan Nousuniemestä huokuu kiinnostus ajatella asioita laajemmin kuin vain oman työnkuvansa kautta. Häntä kuvaillaan muun muassa ”teräväksi ja kansainväliseksi kaveriksi”, joka ”on verkossa kuin kala vedessä”. Se ei ole ihme, onhan Nousuniemi ikäluokkaa, jolle KissFM:n chat on sukupolvikokemus. Hän on aina ollut kiinnostunut teknologiasta ja verkon ilmiöistä ja nähnyt internetin kehityksen kasvaessaan teinistä aikuiseksi. Nousuniemelle maailma on aina ollut avoinna verkon kautta. Vuonna 2011 hänet vakinaistettiin Kalevan verkkotuottajaksi, ja nyt hän on toiminut reilun vuoden lehden digipäätoimittajana. – Sukkuloin sisältöjen, webbikehityksen ja yhteistyöverkostojen välissä. Termit kuulostavat vähän bullshit-bingolta, mutta sitä se työ on, Nousuniemi sanoo naurahtaen. Nousuniemi on suurehkon suomalaisen sanomalehden päätoimittajaportaassa harvinaisuus paitsi nuoren ikänsä (33) myös taustansa takia: hän on saamelainen, kotoisin Inarista. Jo 12 vuotta Oulussa asuneen miehen elämässä saamelaisuus näkyy ennen kaikkea kielessä. Hänen lapsensa ovat saamenkielisessä päivähoidossa, ja hän itse puhuu heille säännöllisesti saamea. – On hirveän vaikea määritellä, mikä osa itsessä on saamelaista, mikä suomalaista ja mikä oululaista, hän puntaroi. Sen hän myöntää, että oma 5-vuotias tytär taitaa jo nyt puhua saamea paremmin kuin isänsä. Nousuniemi näkee saamelaisten aseman parantuneen selvästi omana elinaikanaan, vaikka tällä hetkellä kansainvälisiin sopimuksiin liittyvä saamelaismääritelmä onkin kuuma peruna Lapissa. – Kielenopetus on parantunut, ja on tullut ylpeyttä ja uskallusta puhua saamea ja pitää lapinpukua kaiken kansan edessä. Se ei ollut itsestään selvää silloin, kun minä olin ala-asteikäinen. PIENENÄ NOUSUNIEMI halusi joko pankinjohtajaksi tai toimittajaksi (hänen isänsä Juhani toimi pitkään Yle Saamen päällikkönä). Hän pää
• taustat AjAnkohtAistA SuomenLehdistö 8/2015 9 Testitabloidi sai hyväksynnän KESKISUOMAlAINEN , Savon Sanomat, Karjalainen ja Etelä-Suomen Sanomat ovat keränneet palautetta marraskuussa ilmestyneistä ennakkotabloideistaan rekkakiertueilla. – Kahdeksan tai yhdeksän kymmenestä on ollut sitä mieltä, että lehti on tabloidina melko paljon tai paljon parempi kuin broadsheetina, Keskisuomalaisen vastaava päätoimittaja Pekka Mervola sanoo. Tabloideja muokataan saadun palautteen perusteella: Esimerkiksi Karjalaisessa pohditaan uudelleen lehden kakkososan kantta, koska osa lukijoista oli luullut sitä ilmoitusliitteeksi. Keskisuomalainen taas testaa, miten saisi pitkän nimiönsä tarpeeksi näyttävästi etusivulle. Lehdet alkavat ilmestyä uudessa formaatissa maaliskuun 15. päivänä. Noora Autio Neljä lehteä vähentää ilmestymispäiviään AlMA MEdIAN kustantamien Valkeakosken Sanomien ja Raahen Seudun ilmestymispäivät vähenevät viidestä kolmeen. Raahen Seutu julkaisee lisäksi edelleen kerran viikossa ilmaiseksi jaettavaa Raahelaista. Tyrvään Sanomat ja Pyhäjokiseutu puolestaan ilmestyvät jatkossa kerran viikossa aiemman kahden ilmestymispäivän sijaan. Muutokset ovat seurausta Alma Aluemedian yt-neuvotteluista. Lehdissä pyritään Alma Aluemedian johtajan Kari Juutilaisen mukaan lisäämään verkon ja mobiilin roolia. Noora Autio Aamulehteen tulee mittaroitu maksumuuri AAMUlEhTI OTTAA tammikuussa verkkosivuillaan käyttöön mittaroidun mallin, jossa saa näillä näkymin lukea ilmaiseksi viisi juttua viikossa. Osa sisällöstä säilyy silti kovan muurin takana. – Julkaisemme sisältöjä enemmän heti ja nimenomaan kuluttajan prime time -aikoina, vastaava päätoimittaja Jouko Jokinen sanoo. Aamulehti on siirtynyt yhteen tilausmaksuun, jossa digipalvelut sisältyvät printin tilaukseen. Lisäksi tarjotaan pelkkää digipakettia. Noora Autio Suomenmaa muuttuu aikakauslehdeksi SUOMENMAA MUUTTUU vuodenvaihteessa kerran viikossa ilmestyväksi aikakauslehdeksi. Nykyisin se ilmestyy sanomalehtenä kolmesti viikossa. Syitä muutokseen ovat päätoimittaja Juha Määtän mukaan digitaalisten kanavien lisääntynyt käyttö sekä kallistuneet jakelukustannukset. Aikakauslehdeksi muuttumisella pyritään saamaan lisää lukijoita sekä printtiettä verkkolehdelle. Noora Autio Think Ink -kilpailu mullistaa mainonnan ThINK INK -innovaatiokilpailussa haetaan tehokkaampia ratkaisuja mainostajille. Media-alan innovaatioita etsivän kilpailun järjestää Viestintäalan tutkimussäätiö. Kilpailu on avoin kaikille. Ensimmäisen vaiheen hakuaika päättyy 28.2.2016. Sen jälkeen tuomaristo valitsee toiseen vaiheeseen 5–10 parasta ideaa. Voittaja valitaan syksyllä 2016. Voittaja ja enintään viisi muuta palkitaan yhteensä 140 000 eurolla, josta pääpalkinnon osuus on 80 000. Noora Autio Verkkosukupolven kasvatti m ed ia no st o tyi Oulun ammattikorkeakouluun opiskelemaan liiketaloutta, koska on kiinnostunut taloudesta ja yritysmaailmasta. Se auttaa nykyisessä työssä, kun liiketoimintaan virtaa rahaa useammista mutta pienemmistä puroista kuin ennen. Kaleva ei ole ainakaan vielä perustanut verkkosivuilleen maksumuuria. Nousuniemi kertoo lehden tarkkailevan tilannetta ja pyrkivän löytämään ”menestyviä malleja alalta ja alan ulkopuolelta”. Vielä tällä hetkellä tuotto-odotus ei ole riittävä. – Maksullisista sisällöistä puhuttaessa olen toistaiseksi kuullut käykuka? Niiles Nousuniemi on oululaisen Kalevan 33-vuotias digipäätoimittaja. Hän on syntynyt ja viettänyt lapsuutensa ja nuoruutensa Inarissa. Opiskellut Oulun ammattikorkeakoulussa liiketaloutta. Harrastaa jalkapalloa ja uutisia. Nousuniemi asuu Oulun Iinatissa omakotitalossa vaimonsa ja kahden lapsensa, 5-vuotiaan Siirin ja 2-vuotiaan Aapelin, kanssa. Puntari > Verotiedot esiin vai piiloon? Esiin. Vaikka ne eivät kerro koko totuutta, avoimuus on kuitenkin hyvästä. > New York Times vai Helsingin Sanomat? Helsingin Sanomat. Suomalainen media on yhtä hyvä kuin kansainvälinen. > Kärpät vai AC Oulu? AC Oulu. Kiekko kyllä pärjää, mutta jalkapallon saralla Oulu ansaitsee parempaa. jA rm O KO N tI AI N EN Oulun Ainolan puistossa Niiles Nousuniemi on saanut ”monia keskinkertaisia ideoita ja ehkä jonkin hyvänkin”. Paikka on hänelle siksikin tärkeä, että hänen isänsä asui aikanaan keskellä puistoa sijaitsevassa Pohjois-Pohjanmaan museon rakennuksessa. ” On hirveän vaikea määritellä, mikä osa itsessä on saamelaista, mikä suomalaista ja mikä oululaista.” ” Aikooko valtiovalta (--) huolehtia siitä, että myös paikallislehtien jakelu viitenä päivänä viikossa on tosiasiallisesti mahdollista?” Kansanedustaja Eeva-Maria Maijala kirjallisessa kysymyksessään Postinen-mainosnipusta ”Posti Group Oyj (--) saa postilaissa säädettyjen velvoitteiden puitteissa järjestää toimintansa parhaaksi katsomallaan tavalla. Postilaissa säädettyyn yleispalveluun ei kuulu sanomaja aikakausilehtijakelu.” Liikenneja viestintäministeri Anne Berner vastauksessaan kirjalliseen kysymykseen > Lue pidemmät versiot ja lisää uutisia: www.suomenlehdisto.fi uutiskooste tettävän mittayksikkönä digitilaajien määrää, ei euroja, hän perustelee. Nousuniemi sanoo vierastavansa konsulttipuhetta, jossa tehdään tarkkoja ennusteita alan muutoksesta. On nimittäin niin, että tulevaisuus on aina epävarma, ja median käyttötapojen muutokseen vaikuttaa myös maailman muuttuminen. Esimerkiksi mobiilikäyttäjien osuus Kaleva.fi:ssä on kasvanut parissa kolmessa vuodessa yllättävän nopeasti, vaikka kasvu sinällään olikin ennustettavissa. Suurin osa ihmisistä ei siedä muutoksiin liittyvää epävarmuutta, mutta Nousuniemi on ongelmanratkaisija. Hän on aina iloinnut mieluummin lankakerästä, jonka toista päätä saa lähteä etsimään kuin visiosta, jonka lopputuloksen voi ennustaa tarkasti vuosia etukäteen. – Mitä enemmän verkon tekemisestä oppii, sitä paremmin ymmärtää, ettei tulevaisuuden suhteen ole olemassa täysin varmoja vastauksia. Janne Arola Karjalaisen kiertuebussilla näytetabloidia esittelevät markkinointija tutkimuspäällikkö Heli Räsänen ja levikkijohtaja Voitto Kukkonen. mArKO PuumAlAINEN PEtE AAr rE-A HtIO
• 10 SuomenLehdistö 8/2015 taustat Kalevan uuden Kale!-lehden tuottaja Susanna Lähdesmäki suunnittelee lehden sisällön yhdessä vakituisten avustajien kanssa. Sanomalehdet hakevat ei-tilaajille jaettavilla kaupunkiliitteillä lisää ilmoituspeittoa. Ilmaisjakeluista tuli hitti
• SuomenLehdistö 8/2015 11 taustat Sanomalehdet hakevat ei-tilaajille jaettavilla kaupunkiliitteillä lisää ilmoituspeittoa. Ilmaisjakeluista tuli hitti Teksti: Janne Arola Kuvat: Marko Puumalainen (Perjantainen), Jarmo Kontiainen (Kale!)
• 12 SuomenLehdistö 8/2015 iime tammikuusta alkaen Aamulehden perinteisestä Moro-viikkoliitteestä on joka viikko tehty kaksi erilaista versiota. Se perinteinen lehti menee edelleen Aamulehden välissä vain tilaajille. Toisessa versiossa on enemmän mainoksia ja vähemmän journalismia. Se jaetaan ilmaiseksi yli 70 000 pirkanmaalaiseen kotitalouteen, joihin ei tule Aamulehteä. Tuottaja Jari Mylläri kuvailee Moron ilmaisjakeluversiota tuotenäytteeksi, jolla etsitään uutta tilaajakuntaa ja jota käytetään myös eräänlaisena jakelualustana. – Moron välissä ilmestyy huikea määrä mainoslehtiä, ja ilmaisjakelun avulla saamme katettua lähestulkoon koko Pirkanmaan, Mylläri sanoo. Alma Aluemedian johtajan Kari Juutilaisen mukaan Aamulehden ilmoitustuotot ovat ilmais-Moron myötä ”kasvaneet selvästi”. Erityisesti liitemyynti ja isot ilmoitussopimukset ovat vetäneet hyvin. Katteet eivät kuitenkaan ole samaa luokkaa kuin perinteisessä sanomalehti-ilmoittelussa, Juutilainen toppuuttelee. – Tässä torjuntataistelussa myynnin kasvu luo kuitenkin hyvää ja oikeaa mielikuvaa siitä, että sanomalehtimedia on edelleen tehokas tapa mainostaa. Moron toimitukselle mainosmyynnin kasvu on tuonut nykypäivänä mielenkiintoisen ongelman: lehti on välillä paisunut jopa liian suureksi. – Muutama viikko sitten Moro liitteineen oli 120-sivuinen, ja se on ehdottomasti liikaa jakelupuolelle. Nyt yritämme toistaiseksi tehdä hieman pienempää lehteä, tuottaja Mylläri kertoo. Sama Porilaine tilaajille ja ei-tilaajille Ilmaiseksi jaettavista kaupunkiliitteistä on tullut suomalaisessa sanomalehdistössä jo ilmiö. Omansa ovat perustaneet Aamulehden lisäksi ainakin Turun Sanomat (TS Kaupunki), Karjalainen (Perjantainen), Helsingin Sanomat (HS Mesta), Satakunnan Kansa (Porilaine) ja viimeisimpänä, lokakuun lopussa, Kaleva (Kale!). Sanomalehdet hakevat ilmaisilla kaupunkiliitteillään erityisesti ilmoituspeittoa, mutta tärkeää on myös journalististen sisältöjen mahdollisimman suuri tavoittavuus omalla alueella. Se auttaa uusien tilaajien houkuttelussa. Satakunnan Kansan Porilaine-lehden tuottaja Kimmo Lehto kuvaa liitettä yltiöporilaiseksi. Porilaisessa kirjoitetaan aiheista, jotka puhuttavat kaupunkilaisia. – Haluamme näyttääkin sellaiselta kuin porilainen luonteenmaisema. Meillä on aika suorasukainen ja itseironinenkin asenne tekemiseen, Lehto sanoo. Porilaisen normaali painosmäärä on hieman yli 43 000 kappaletta. Siitä noin 20 000 jaetaan ei-tilaajille ilmaisjakeluna Porissa, Ulvilassa ja Luvialla. Kaleva sai hyväntuulisen pikkuveljen Yksi oululaisen Kalevan Kale!-lehden tavoitteista on saada kontaktia paikallisiin ihmisiin, jotka eivät syystä tai toisesta tilaa kantalehteä. – Sitä ei ole tarkoitettu vain ilmoitusliitteeksi. Pääosa on journalistisesti toimitettua materiaalia, sanoo Kalevan päätoimittaja Kyösti Karvonen. Kale on kaupunkiliitetovereihinsa verrattuna harvinainen tapaus, sillä siihen tehtävää sisältöä ei juuri julkaista Kalevan maksullisissa kanavissa. Lehden tuottajana toimii Kalevan entinen uutistuottaja Susanna Lähdesmäki, ja jutut tilataan avustajilta. Lähdesmäki kertoo ottaneensa Kaleen vaikutteita taustat Pyysimme lehtien toimituksia lähettämään meille hienon aukeaman tuoreesta numerosta. muun muassa Aamulehden Morosta. – Ihailen Moron tapaa ottaa lukija mukaan tekemiseen. Morolla tosin on oma toimitus, ja Kalessa on vain minä. Yksi nainen ei kovin kauheasti ehdi ja pysty, Lähdesmäki sanoo. Kalen sisältö on ääripaikallista, eikä uutiskynnystä oikeastaan ole, tuottaja kertoo. Huumoriakin on mukana – esimerkiksi vakiopalstojen ja -juttutyyppien nimet on kirjoitettu Oulun murteella. Lisäksi jokaisessa lehdessä julkaistaan lukijoiden valokuvia ja lukijoita yritetään muutenkin aktivoida osallistumaan lehden tekemiseen. Tuottajan näkökulmasta tärkeintä on, että Kale tavoittaa oululaisen mielenlaadun. Syntyperäisenä oululaisena Lähdesmäki sanoo ymmärtävänsä kaupunkilaisten kaipuun omien pikkuasioiden raportointiin. – Oululainen mentaliteetti on vähän erilainen ja omintakeinen. Pikkuisella Kalella siihen voi ehkä vastata, Lähdesmäki sanoo. Kalea jaetaan Oulun seudulla noin 30 000 kotitalouteen. Noin 5 000 lehteä on lisäksi telinejakelussa keskeisillä paikoilla. Kalevan liiketoimintajohtajan Juha Väyrysen mukaan Kalen on tarkoitus auttaa Kalevaa säilyttämään markkinaosuutensa alavireisessä mediamarkkinassa. Lisäksi tavoitteena on saada lisää ilmoituseuroja erityisesti valtakunnallisilta toimijoilta. – Vuoden lopussa katsotaan ensimmäisen kerran, miten se on lähtenyt liikkeelle, ja tehdään tarvittavia lisäpanostuksia ja parannuksia, Väyrynen sanoo. Hesari tekee Mestaa ja Metroa Helsingin Sanomilla on jo lähes kolmen vuoden kokemus HS Mesta -ilmaisjakelulehden tekemisestä. Se lanseerattiin samaan aikaan tabloidiuudistuksen kanssa, tammikuussa 2013. Kerran viikossa ilmestyvään Mestaan kootaan muun ” Tilattava lehti ja eitilaajille menevä lehti on ilmoittajille ylivoimainen tapa tavoittaa ihmisiä.” Moro, torstai 3.12. Porilaine, torstai 26.11. Kale! torstai 29.10. Karjalaisen toimitussihteeri Veikko Huotari ripustaa seuraavan Perjantainen-lehden sivuvedoksia näytille.
• SuomenLehdistö 8/2015 13 taustat muassa Hesarin muissa kanavissa aiemmin julkaistuja kaupunki-, ruokaja urheilujuttuja. Mestan kasaavat HS:n uutisdeskissä toimitussihteeri ja toimittaja, joten sen tekeminen ei vie kokopäiväisesti kenenkään aikaa. Toimituksessa tehdään myös viitenä päivänä viikossa ilmestyvää Metro-kaupunkilehteä, jossa hyödynnetään runsaasti lukijoiden valokuvia ja tekstejä. Päätoimittaja Antero Mukka kuvaa Mestaa ”lightversioksi” painetusta Hesarista. Mestan ansiosta HS tavoittaa suuren joukon potentiaalisia asiakkaita sellaisillakin pääkaupunkiseudun asuinalueilla, joihin kantalehteä ei paljon tilata. – Kaupallisesta vinkkelistä printtilehteä täydentävä mutta eri postiluukkuihin kolahtava ilmaisjakelutuote on aika hyvä, Mukka sanoo. Mestaa jaetaan torstaisin ja perjantaisin noin 160 000 kotitalouteen pääkaupunkiseudulla. Ilmoitusmyynnin näkökulmasta haasteena on jakelun hajanaisuus. Mestaan ei myydä paljon itsenäisiä ilmoituksia, vaan se on ilmoittajille lähinnä kantalehden tukimedia. Mestasta vastaava tuotepäällikkö Katja Jääskeläinen Sanoma Media FinlandilTS palvelee ensisijaisesti tilaajia Turun Sanomat ryhtyi julkaisemaan omaa kaupunkiliitettään, TS Kaupunkia, viime vuoden marraskuussa. Turun Sanomien mediamyynnin johtajan Katja Häggin mukaan se on ”toiminut osana suurempaa kanavavalikoimaa ja myötävaikuttanut odotetusti sekä tilausmääriin, ilmoitusmyyntiin että TS:n imagoon”. Lehteä painetaan noin 30 000 kappaletta ja se jaetaan torstaisin Turussa ja ympäristökunnissa. Häggin mukaan TS Kaupunki on Turun Sanomien ilmoittajille luotu lisätuote täsmätarpeisiin, eikä se siksi kilpaile esimerkiksi saman konsernin Aamuset-kaupunkilehden kanssa. TS Kaupungilla ei ole varsinaisesti omaa toimitusta, vaan sen tuottajana toimii verkkotoimittaja. Liitteen sisällöstä osa julkaistaan samanaikaisesti verkossa, ja pieni osa on julkaistu aiemmin kantalehdessä. Lähtökohtaisesti kaikkia TS Kaupungin juttuja hyödynnetään tavalla tai toisella myös muissa Turun Sanomien kanavissa. – On periaatepäätös, että ensisijaisesti palvelemme maksavia tilaaja-asiakkaita, sanoo Turun Sanomien vastaava päätoimittaja Kari Vainio. Karjalainen tappelee suoramainontaa vastaan Myös Karjalainen asettaa maksavat asiakkaat etusijalle. Perjantainen on kerran viikossa ilmestyvä 8-sivuinen kooste kantalehdessä julkaistuista jutuista. Se jaetaan noin 17 500 talouteen Joensuun talousalueella. Päätoimittaja Pasi Koivumaan mukaan Perjantainen syntyi ennen kaikkea tarpeesta tapella suoramainontaa vastaan. Nyt Karjalainen voi markkinoida ilmoitusasiakkailleen yli 90 prosentin peittoa Joensuussa ja lähiympäristössä. – Kombinaationa tilattava lehti ja ei-tilaajille menevä lehti on ilmoittajille ylivoimainen tapa tavoittaa ihmisiä printillä tällä talousalueella, Koivumaa sanoo. Hän ei usko Perjantaisen tuovan kantalehdelle juurikaan lisää tilaajia, mutta yhden hauskan tapauksen hän kertoo kuulleensa levikkimyynnistä. Eräs ei-tilaaja oli Perjantaisen käsiinsä saatuaan ottanut hurjistuneena yhteyttä asiakaspalveluun, koska luuli saaneensa kutistetun Karjalaisen. – Hän ei tykännyt, kun jaoimme sellaisia, joten hän tilasi Karjalaisen, ettei saa enää kutistettua lehteä, Koivumaa kertoo. Kokonsa puolesta Perjantainen tosin kutistuu maaliskuussa samaan aikaan, kun Karjalaisen kantalehti yhdessä Etelä-Suomen Sanomien, Savon Sanomien ja Keskisuomalaisen kanssa muuttuu tabloidiksi. Miten tilaajat suhtautuvat? Kun sanomalehdet jakelevat sisältöään ilmaiseksi, herää myös kysymys, miten maksavat asiakkaat siihen suhtautuvat. Käytännössä lähes kaikkien lehtien ilmaiset kaupunkiliitteet ovat vain koosteita aiemmin julkaistuista jutuista tai sitten sama sisältö menee sekä tilaajille että ei-tilaajille, kuten Porilaisessa. Ainoastaan Kaleva tekee ilmaisjakelulehteensä runsaasti omaa, uutta sisältöä, jota tilaajat eivät saa painettuna lehtenä. Silti Kalevaan ei ole muutaman Kalen ilmestymisen jälkeen kantautunut kuin yksi kysely siitä, miksi lehteä ei jaeta tilaajillekin. – Tarjoamme Kalen verkossa näköislehtenä tilaajille, sanoo päätoimittaja Karvonen. – Ja jos se alkaa lentää hyvin, ei ole poissuljettua, että jakelua laajennettaisiin. Mutta mitään päätöksiä siitä ei ole vielä tehty. ? Mesta, torstai 3.12. TS Kaupunki, torstai 19.11. Perjantainen, perjantai 9.10. Karjalaisen myyntipäällikkö Kosti Pänttönen ja päätoimittaja Pasi Koivumaa tutkivat Perjantaisen sisältöä. Graafiset suunnittelijat Minna Kuitula (vas.) ja Erja Liimatainen hahmottelevat seuraavan Kalen etusivua yhdessä tuottaja Susanna Lähdesmäen kanssa. Kyösti Karvosen ja Susanna Lähdesmäen mukaan Kalen sisältö on ääripaikallista. ta sanoo lehden toimineen omassa tehtävässään varsin hyvin. – Se on löytänyt vakituiset ilmoittajat ja onnistunut lisäpeittotehtävässään, Jääskeläinen tiivistää. Hänen mukaansa Mesta ilmestyy nykyisellä kaavalla ainakin koko ensi vuoden.
• 14 SuomenLehdistö 8/2015 Tilausmarkkinointi teki maalin Keski-Pohjanmaan Kirjapainon paikallislehdet ovat levikkitilastojen harvoja valopilkkuja. Hyvä tulos on vaatinut jatkuvaa jalkautumista lukijoiden pariin. Tilausmyyjä Marjut Andersson (vas.) ja markkinointipäällikkö Lea Mattila ovat huomanneet, että ihmiset miettivät entistä tarkemmin, onko heillä varaa tilata lehteä. KotijouKKueen Kannattajat pääsivät juhlimaan, kun Kalajoen JHT voitti Oulun AIK:n jääkiekon Suomi-sarjan pelissä 3–2. Yleisön joukossa riemuittiin samana marraskuisena perjantaina kuitenkin myös muista syistä. – Meiltä oli siellä koko paikallislehti Kalajokiseudun toimitus ja myynti ja vielä digipuolen ihmisetkin jakamassa ihmisille tilauksia mainostavia lappuja, kertoo julkaisuliiketoiminnasta vastaava johtaja Alpo Ohtamaa Keski-Pohjanmaan Kirjapainosta (KPK). – Tuli loistava fiilis, iltaa ei olisi paremmin voinut hoitaa. Ei varmasti jäänyt kenellekään epäselväksi, kuka oli otteluisäntänä. Mitään kovin poikkeuksellista jääkiekko-ottelun isännöinnissä ei ollut. Samaa tehdään konsernin paikallislehdissä jatkuvasti. Se on osa lehtien tilausmarkkinointia, jossa avainsanoja ovat aktiivisuus ja paikallisuus. – Kun kuntalaiset näkevät aktiivisuuden, he pitävät lehteä merkittävässä roolissa. Yritämme herättää mielikuvan, ettei alueella voi asua, ellei tilaa omaa lehteä, Ohtamaa tiivistää. Levikin eteen on nähtävä vaivaa Syy-seurausyhteyttä on tietenkin vaikea näyttää toteen, mutta jotain levikeistä voi päätellä. Viime vuonna kaikista Suomen sanomalehdistä levikkiään kasvatti vain neljä. Niistä kolme oli KPK:n paikallislehtiä: Haapavesi-lehti (+2,7 %), Nivala (+0,8 %) ja Kalajokiseutu (+0,4 %). Parhaat konsernin lehdistä jauhoivat noin 20 prosentin liikevoiton. – Väitän, että olemme kokoomme nähden aktiivisimpia mediataloja siinä, miten ollaan paikkakunnalla läsnä, Ohtamaa toteaa. Tämä ei johdu hänen mukaansa ainoastaan omasta aktiivisuudesta vaan vähän myös muiden laiskuudesta. Lehtitaloissa ehdittiin Ohtamaan mielestä tottua 1900-luvulla taustat: näin me teemme Teksti: Tuomo Tamminen Kuvat: Jukka Lehojärvi
• taustat SuomenLehdistö 8/2015 15 Tilausmarkkinointi teki maalin m ed ia nk en tä t xxxx ja vielä 2000-luvun alussakin niin hyviin aikoihin, ettei tilausten ja ilmoitusten eteen tarvinnut tehdä juuri töitä. Kunhan otti niitä vastaan. – Me olemme sen verran pienellä ja köyhällä markkina-alueella, että olemme joutuneet heräämään horroksesta muita aiemmin. Koko maakunnassa tilanne ei silti ole yhtä ruusuinen, sillä KPK:n muissa lehdissä levikit ovat laskeneet. Seuraava kriittinen hetki on vuodenvaihteessa, kun laskut lähetetään tilaajille. Silloin moni pohtii, etenkin näinä aikoina, onko lehti hintansa väärti. KPK:n lehtien laskujen mukana lähtee aina myös etukortti ja etukuponkeja, joilla tilauksen jatkaminen pyritään tekemään houkuttelevammaksi. – Kaikilla paikallislehdillämme on oma etukortti, jolla saa joka kuukausi uusia rahanarvoisia etuja. Tällaisia ei monella paikallislehdellä ole. Ne ovat olleet kysyttyjä, markkinointipäällikkö Lea Mattila kertoo. Omat puhelinmyyjät osaavat Tapahtumien lisäksi KPK:n lehdet pyrkivät tavoittamaan mahdollisia tilaajia myös kotoaan. Ennen kuin Haapavesi-lehti muutettiin ilmaisjakelusta tilattavaksi, lehteä käytiin Miten te toiMittajat päätätte, ketä haastattelette? Valitsetteko aina sellaisen haastateltavan, josta tiedätte etukäteen, mitä hän sanoo? Sarjassamme Kysyi tuntematon keski-ikäinen mies baaritiskillä. Huvitti. Kyllä vain. Päätämme ensin juttuihin tulevat mielipiteet ja etsimme sitten niihin sopivat henkilöt. Jälkeenpäin ajateltuna mies taisi kuitenkin olla oikeilla jäljillä. Ainakin puolittain. Soitamme aika usein henkilöille, joista tiedämme etukäteen, miten he sanovat. aarno Laitinen tarkoitti yleiseen sanavarastoon iskostuneella päivystävällä dosentillaan tiedotusvälineissä tiuhaan vilahtelevia yliopistoihmisiä, joilta heltiää lausuntoja laiskimpienkin toimittajien typerimpiin juttuaiheisiin – viis siitä, liippaako aihe lähellekään omaa asiantuntemusta. Tässä ei ole kyse heistä. Pikemminkin päivystävistä mukavista verbaalikoista. Sellaisen tunnistaa yleensä jo puhelun alkusekunneilla. Hän saattaa vastatessaan olla lykkimässä ostoskärryjä marketin jogurttiosastolla, mutta pitää sitä ihan hyvänä paikkana puhua. Hän ei pyydä lähettämään tarkkaa kysymyslistaa sähköpostitse vaan sanoo, että katsotaan sitten, osaanko vastata kysymyksiisi. Kyllä hän osaa. Hän vastaa selkeästi ja johdonmukaisesti ja keksii käytännön esimerkkejä, jotka tekevät vaikeaselkoisestakin aiheesta ymmärrettävän. Hän käyttää värikästä kieltä, josta syntyy erinomaisia sitaattinostoja. Hän kuulostaa innostuneelta, vaikka on vastannut samoihin kysymyksiin samoista aiheista tuhat kertaa aiemminkin. Jos hän pyytää jutun tarkistettavaksi, hän saattaa sen luettuaan todeta, että tulipa sanottua vähän reippaasti, mutta antaa sen olla – noinhan se asia kuitenkin on. Vuosi sitten julkistetussa Mari K. Niemen ja Ville Pitkäsen Asiantuntijuus mediassa -tutkimuksessa kävi ilmi, että näkemyksiään pääsee tiedotusvälineissä esittämään etupäässä pieni joukko toimittajien hyviksi havaitsemia luottoasiantuntijoita. Kommentaattoreiksi kelpuutetaan journalistista työprosessia ymmärtävät kokeneet esiintyjät, jotka osaavat selittää asioiden syitä ja seurauksia helppotajuisesti ja uskaltavat ottaa kantaa. Käsi ylös ne toimittajat, jotka eivät tunnistaneet kuvauksesta työtapaansa. Useammasta asiantuntemuksensa puolesta tasavahvalta vaikuttavasta kandidaatista haastateltavaksi valikoituu takuulla se, jonka joku kollega tietää mainita selkeäsanaiseksi ja mutkattomaksi tyypiksi. taustaLLa oVat tietysti kiire ja mukavuudenhalu. Mistä löytyy se toimittaja, joka rupeaa deadlinen jo uhkaavasti häämöttäessä kaivamaan jostain mahdollista vähemmän esillä ollutta asiantuntijaa, kun yhden soiton päässä olisi tarjolla hyvä ja varma haastateltava? Koska pienen piirin pyöriminen ei ole kenenkään – ellei sitten niiden joka käänteessä esiin pääsevien – etu, vähimmän vaivan lakia vastaan kannattaa aina silloin tällöin tietoisesti ponnistella. Ainakin silloin, kun kommenttia ei tarvitse saada vartissa, voi vaikkapa näpytellä viestin sopivia tutkijoita haastateltaviksi vinkkaavaan Etsi Expertti -palveluun. Parhaassa tapauksessa haku tuottaa yllätyksen: enhän minä ole tällaisista tyypeistä koskaan kuullutkaan. ? ” Näkemyksiään pääsee tiedotusvälineissä esittämään etupäässä pieni joukko toimittajien hyviksi havaitsemia luottoasiantuntijoita.” Mukavat verbaalikot > Jatkuu seuraavalla sivulla. Hanna Kuonanoja on Kalevan toimittaja, joka työskentelee Lännen Median lukemistotoimituksessa.
• 16 SuomenLehdistö 8/2015 Vinkit Näin työskentelee hyvä puhelinmyyjä 1. TuNNe TuoTTeeSi jA LevikkiALueeSi. Puhelinmyyjä edustaa myymäänsä lehteä, ja asiantuntemus luo luottamusta. 2. MieTi, MiTeN puhuT. Älä lue myyntipuhetta paperista. Esitä tarjous ystävällisesti, rauhallisesti ja selkeästi. Hymy kuuluu äänestä! 3. kuuNTeLe ASiAkASTA. Älä tyrkytä, vaan tarjoa asiakkaalle hänelle sopivinta tarjousta. 4. ArvoSTA iTSeäSi. Puhelinmyyjä myy tuotetta, joka on tärkeä sekä asiakkaalle että lehtitalolle. Joka puhelusta ei tule tilausta, mutta siitä ei kannata huolestua. 5. huoLehdi iTSeSTäSi. Vaihda asentoa, tee välillä jumppaliikkeitä. kauppaamassa levikkialueen kaikilla noin 3 000 kotiovella. Sen jälkeen alkoi puhelinkampanja. Nyt lehden peittoprosentti on 76 ja levikki suurempi kuin ilmaisjakelun aikaan. Myynnin onnistuminen ei silti ole kiinni pelkästä aktiivisuudesta. Myyjiltäkin vaaditaan paikallistuntemusta. Sitä ei lehtien aiemmin käyttämillä ulkopuolisilla call centereillä ollut, mikä näkyi puhelinmyynnin tuloksissa. – Huomasimme, että tuotetuntemus on ensiarvoista. Halusimme myös, että asiakkaille menevä viesti on meidän näköisemme. Se on hankalaa, jos suoltaa myyntipuhetta valmiin kaavan mukaan vakuutusten myynnin ja kaiken muun välissä, Mattila sanoo. Sen takia KPK palkkasi viisi vuotta sitten kaksi omaa puhelinmyyjää, Marjut Anderssonin ja Vuokko Riihimäen. Luottamus helpottaa myyntiä Puhelinmyyjän soittoa ei yleisesti ottaen taideta ihan hirveästi odottaa, mutta ei silti ole yhdentekevää, mistä soitto tulee. Andersson kertoo eräästäkin rouvasta, joka löi ensin luurin korvaan, mutta soitti pian takaisin. Oliko se Perhonjokilaaksosta? Voi hyvänen aika, minä en heti kuullut. – Monella on sellainen kuva lehtimyyjistä, että väkisin myyvät kestotilausta, josta ei pääse eroon. Mutta kun minä kerron, että ihan Kokkolasta soittelen, ja täällä voi tulla käymäänkin, syntyy luottamus. Se on tärkeää, Andersson kertoo. Työssään Andersson on huomannut senkin, miten paljon asiaa lukijoilla olisi toimittajille: niin juttuvinkkejä kuin palautetta. Oman talon puhelinmyyjältä nämä viestit myös kulkevat oikeasti perille. Toimittajien näyttävä raitilla Paikallislehtien toimitukset saavat markkinoinnin ihmisiltä kiitosta aktiivisuudestaan. Se onkin Lea Mattilan mukaan välttämätöntä. Aina journalismin ja markkinoinnin yhdistäminen ei ole yksinkertaista, mutta ainakaan Kalajokiseudun päätoimittaja Hanne Haapakoski ei ole kokenut esimerkiksi tapahtumien yhteydessä tehtävää yritysyhteistyötä ongelmaksi. – Yhteistyötä voi tehdä joko niin, että tekee sitä kaikkien kanssa tai ei kenenkään kanssa. Niin kauan kuin muistaa tasapuolisuuden, ei ole mitään ongelmaa. Tapahtumissa läsnäoloa lukuun ottamatta markkinointi ei juuri vie toimituksen aikaa. Haapakoski on tyytyväinen siihen, että voi keskittyä omaan työhönsä ja antaa myynnin ammattilaisten hoitaa omaansa. – Kyllä levikin ja markkinoinnin pitää olla jokaisen päätoimittajan mielessä. Mutta hyvän sisällön tekeminen ja siitä huolehtiminen, että lehti on osa paikkakunnan arkea – se on paikallislehden tehtävä. Digitilauksia etätilaajille KPK on hallinnut lehtiensä jakelua koko maakunnassa kaksi vuotta. Ratkaisuun ajoivat Postin hinnankorotukset ja heikentynyt palvelu. Nyt tilaajat taajamien ulkopuolellakin saavat lehtensä heti aamulla. Sekin on auttanut pitämään lukijoista kiinni samaan aikaan, kun esimerkiksi Helsingin Sanomat on siirtynyt alueella suurimmaksi osaksi päiväkantoon. Maakunnan ulkopuolella olevat etätilaajat joutuvat kuitenkin maksamaan kalliimpaa hintaa, koska he ovat yhä Postin palvelujen varassa. Siksi Keski-Pohjanmaan Kirjapainon tilausmarkkinoinnin seuraavat pyrinnöt liittyvät digilehtiin. Kestotilaajat ovat saaneet kaikki kanavat luettavakseen samalla hinnalla, mutta jatkossa Marjut Andersson kollegoineen ryhtyy myymään etenkin etätilaajille myös pelkkää digitilausta. Entistä lyhyempiä tilauksia Kun Lea Mattila tuli Keski-Pohjanmaan Kirjapainoon markkinointipäälliköksi reilut 15 vuotta sitten, tärkein myyntiartikkeli oli kestotilaus. – Nyt mennään ihan kuukausien pätkissä. Ja jos aiemmin oli neljä kertaa vuodessa jokin kampanja, nykyään pitää olla jonkinlaista kampanjaa päällä koko ajan, Mattila toteaa. Sama lyhytjänteisyys näkyy tilausten lisäksi myös ilmoitusmyynnissä. – Kun katsotaan paikallislehtien mediamyyntiä järjestelmästä muutama viikko eteenpäin, ei siellä paljon mitään ole. Myynti on tehtävä joka päivä ja joka viikko, Ohtamaa lisää. ? ” Nykyään pitää olla jonkinlaista kampanjaa päällä koko ajan.” Alpo ohtamaan mukaan paikallislehtien pitää itse luoda paikkakunnalle tapahtumia, joihin myös yritykset houkutellaan mukaan. taustat: näin me teemmeteemme kirjoitetut myyntipuheet eivät toimi, uskoo Marjut Andersson.
• SuomenLehdistö 8/2015 17 palstat Verkossa on siellä täällä tarjolla ohjeita ja työkaluja, joiden avulla journalistit – ja muutkin – voivat ainakin yrittää tarkistaa, onko vaikkapa kriisialueelta lähetetty video sieltä, mistä sen sanotaan olevan, tai onko se kuvattu silloin, kun väitetään. Uuttera toimittaja on saattanut koota näistä oman työkalupakkinsa. Apuja aineistojen aitouden tarkistamiseen tarvitaan kaiken aikaa enemmän ja useammin, sillä käyttäjien verkkoon toimittama niin sanottu silminnäkijämateriaali on lisääntynyt valtavasti. Tuoreen First Draft Newsin erinomainen idea on, että toimittajan apuvälineet löytyvät nyt yhdestä paikasta ikään kuin kattavasta käsikirjasta. Ulkoasultaan ja jäsennykseltään selkeän sivuston tai oikeastaan palvelun ydintä on Resources-osasto, johon on koottu aineistoja alaosastoittain. Esimerkiksi Social Newsgathering sisältää ohjeita erilaisten menetelmien käyttöön juttuaineistojen hankkimiseksi verkon sosiaalisista palveluista. Verificationosasto puolestaan antaa käytännönläheisiä ohjeita erilaisten todentamistyökalujen käyttöön. Esimerkiksi havainnollisella diaesityksellä näytetään, miten voi tarkistaa, kuuluuko Twitter-tili ihan oikeasti vaikkapa Hassan Rouhanille tai George Clooneylle. Toinen keskeinen osasto on Topics, jossa on hieman hämmentävästi osin samannimisiä osastoja kuin Resources-osastossa. Sisällöt kuitenkin poikkeavat. Topics-osastossa aiheita lähestytään pohtivien artikkeleiden kautta kertomalla esimerkiksi, miten toimituksiin voisi luoda työrutiineja verkkoaineistojen todentamiseksi. First Draft News ei olekaan ainoastaan työkalujen ja -menetelmien kokoelma, vaan myös pyrkimys keskustella aiheeseen liittyvistä näkökohdista. Käyttäjäsisältöihin liittyvät eettiset pulmakysymykset ovat vahvasti esillä sivustolla. Kysehän on osaltaan siitä, että mediat eivät useinkaan vaivaudu antamaan julkaisemistaan aineistoista kunniaa alkuperäiselle kansalaisjournalistille tai muulle silminnäkijälle. Toisaalta hyvään journalistiseen etiikkaan kuuluisi myös harkinta: vaikka joku silminnäkijä on (ehkä shokissa) livauttanut verkkoon veriteon tapahtumapaikalta videon, onko reilua julkaista se ainakaan niin, että se iäti löytyy verkosta silminnäkijään yhdistyen? FirsT DraFT Newsin taustalla on mielenkiintoisen kirjava joukko yhteisöjä akateemistaustaisista kansalaisjournalistisiin. Ja kuinka ollakaan, täälläkin on mukana Google, sen News Lab, mutta ei yhtään tunnettua mediaa. ? Tuhti apupaketti sisältöjen arviointiin Lukijat äänestävät jutuista Yleisön osallistuminen journalismiin voi olla muutakin kuin rähjäämistä uutiskommenttialueilla. Nieman-säätiön raportissa kerrotaan chicagolaisen WBEZ-radioaseman tavasta pyytää lukijoilta juttuehdotuksia, joista lukijat saavat äänestää omat suosikkinsa. Näistä sitten toimitus toteuttaa eniten ääniä saaneita, toki journalistiseen harkintaan perustuen. WBEZ:ssä tätä yleisölähtöistä journalismia kutsutaan termillä ”public-powered journalism”. Raportin mukaan kokemukset tällaisesta aidosti yhteistyöhön paneutuvasta ja panostavasta journalismista ovat antoisat. Lukijat kannattaa ottaa mukaan ehdottamaan juttuaiheita ja jopa päättämään niistä. Tuloksena ei ole kissavideoita. Esimerkkitapauksiin perustuva raportti osoittaa, että oikein toteutettu osallistaminen tuottaa tuoreita näkökulmia ja yleisöä kiinnostavia aineksia juttuihin – mutta se vaatii vähintään ajallista investointia toimituksilta. Lehdet kampanjoivat Jos mediat osallistavat yleisöä, myös medioiden osallistuminen kansalaiskampanjoihin näyttää olevan ajan trendi. Journalism-julkaisu kertoo, että Britanniassa useampi sanomalehti on alkanut järjestää omia vetoomuskampanjoita. Esimerkiksi Daily Mirror on vaatinut hallitukselta toimia maan terästeollisuuden pelastamiseksi ja Independent pakolaismäärän lisäämiseksi. Keskeisenä välineenä brittilehdillä on kampanjaverkkopalvelu Change, jossa on kampanjoita myös muualta maailmasta. Sinänsä ei ole uutta, että lehdet ajavat tätä tai tuota yhteiskunnallista asiaa. Verkon aikakaudella toiminta on kuitenkin muuttunut. Journalism-julkaisun jutun mukaan lehdet voivat nyt paitsi kutsua lukijoita mukaan kampanjoihinsa myös kätevästi kertoa aiheen taustoista ja kampanjan vaiheista. Lehdet voivat keskustella kampanjasta lukijoiden kanssa ja näin ottaa heidät mukaansa yhteiselle kampanjaretkelle, jutussa kuvaillaan. Muurit veivät lukijat Ruotsista kuuluu uutisia, joiden mukaan paikallislehdet ovat menettäneet verkkolukijoitaan maksullisuuden vuoksi. Mediamentorernakonsulttiyhtiön selvityksen mukaan maksumuurien ja lukijakatojen välillä on selvä yhteys. Selvityksen tekijät tulkitsevat ikävää kehitystä niin, että lehtien vetäytyessä maksumuurin taakse ne samalla lakkaavat olemasta luonteva osa lukijoiden arkipäivää. Tähän viittaa sekin, että verkkolehtiä edelleen käyttävät tekevät niin aiempaa harvemmin ja lukevat vähemmän juttuja. Kirjoittaja Ari Heinonen on dosentti ja tiedotusopin lehtori Tampereen yliopistossa. ari.a.heinonen@ uta.fi Klikkaukset ve rk on si lm ä Vaikka silminnäkijä on livauttanut verkkoon veriteosta videon, onko reilua julkaista se? Kun päivittäin verkossa liikkuu 500 miljoonaa twiittiä ja joka minuutti You Tubeen ladataan 300 tuntia videoita, toimitukset tarvitsevat apua käyttäjäsisältöjen lähdekritiikkiin. Uusi First Draft News -verkkosivusto tarjoaa sitä monipuolisesti. > Katso linkit Verkonsilmän juttujen lähteille: suomenlehdisto.fi/ blog/aiheet/ artikkelit/ verkonsilma/ First Draft Newsissa toimittajan apuvälineet löytyvät yhdestä paikasta kuin kattavasta käsikirjasta. Tällaisiakin juttuaiheita on tarjolla radioaseman sivuilla.
• palstat 18 SuomenLehdistö 8/2015 DIGITAALINEN mAAILmA on verkostoitunut, arvaamaton ja eksponentiaalinen, kun vanha gutenbergiläinen maailma oli hierarkinen, standardoitu ja lineaarinen. Digitaalinen vallankumous voidaan tiivistää ajatukseen siitä, miten perinteinen mediatodellisuus irtoaa liitoksistaan, palastuu ja rakentuu toisaalle uudelle medialle luontaisiksi kokonaisuuksiksi. Median mannerlaattojen lähteminen liikkeelle ja uudelleenjärjestäytyminen on Jaakko Tapanisen ja Marko Ahtisaaren pamfletin 10X Finland ydinkertomus. Kirjan tekijät ovat soittaneet Skype-puhelun 13:lle media-alan kansainväliselle gurulle ja lisänneet haastatteluihin oman näkemyksensä siitä, mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella ja mitä tämä tarkoittaa liiketoiminnan ja demokratian kannalta. Mediamurroksen kansainvälinen tilannekuva on kiintoisaa luettavaa, mutta välillä lukijalle jää epäselväksi, puhuuko tekstissä haastatellun vai tekijöiden ääni. ANALOGINEN mEDIA on ennen kaikkea pakettien kokoamista ja niiden välittämistä: ansaintalogiikan idea on tuottaa sopiva sisältökokonaisuus järkevillä tuotantokustannuksilla oikealle kohderyhmälle. Malli alkaa yskiä, kun osa vastaanottajista ei halua enää maksaa paketista, kuten sanomalehdestä tai CD-levystä, vaan kuluttaa sisällön hajautetusti verkosta. Ahtisaaren ja Tapanisen mukaan digitaalisen median liiketoimintamahdollisuudet ovat ”huumaavia”, mutta ne eivät liity laajojen yleisöjen saamiseen yhteiselle sisällölle, vaan erikoisryhmien kokoamiseen saman palvelualustan äärelle. Ihmiset houkutellaan ensin ilmaisten palvelujen piiriin ja sitten koetetaan löytää keino rahoittaa toiminta mainonnan tai premium-palveluiden avulla. Nämä ansaintamallit vaativat toimiakseen massiivisen yleisön. Pamfletin laskentakaava on, että verkkomedian euro on kymmenen senttiä perinteisen sanomalehden eurosta. Eli samaan kannattavuuteen pääsemiseen tarvitaan verkossa kymmenkertainen yleisö. Kertoimen voi kyseenalaistaa, ja se riippuu markkina-alueesta, mutta ajatuksen lähtökohta on uskottava. mITÄ SITTEN JÄÄ jäljelle, kun vanhat ansaintalogiikat eivät digimaailmassa enää toimi kunnolla? Pamfletissa hahmotellaan neljä digitalisoituneen mediamaiseman ansaintalogiikkaa. Massiiviseen liikenteeseen perustuvat mediapalvelut pyrkivät maksimoimaan käyttäjämäärät, klikkaukset ja sisältöjen jakamisen. Kannattavuus perustuu siihen, kuinka edullisesti mainostajalle voidaan tarjota tuhat silmäparia. Sisältömarkkinointiin perustuvassa ansaintalogiikassa sisällön pitää olla niin kiinnostavaa, että se houkuttelee suuria käyttäjämääriä, vaikka sisällön rahoitus tulee mainostajilta. Niche-sisällöillä kannattavuus tulee kapeaan kohderyhmään kuuluvilta tilaajilta ja mainostajilta, jos sisältö on sellaista, että siitä ollaan valmiita maksamaan. Digitaalisessa maailmassa uutta on se, että vain muutaman hengen voimin on mahdollista tehdä suuria yleisöjä houkuttavia medioita. Yksittäinen blogi voi olla suositumpi kuin suuri sanomalehti. Kansainvälisesti verkossa menestyviä niche-sisältöjä ovat esimerkiksi talous-, politiikka-, muotitai harrastesisällöt. Ideologinen media on sisältöä, joka rahoitetaan jotakin aatetta kannattavalla rahalla. Kirjan tekijät laskevat myös verovaroin rahoitetun yleisradiotoiminnan aatteeseen perustuvaksi. Digitaalisen median sisällöntuotanto on kysyntälähtöistä, ja jokaisen jutun suosiosta saadaan tarkkaa reaalikaista dataa, toisin kuin analogisessa maailmassa. Journalismilla on kuitenkin suuri yhteiskunnallinen tehtävä kertoa yhteiskunnallisesti olennaisia asioita, vaikka ne eivät aina kiinnostaisikaan. Digiajan suuri kysymys on, miten rahoitetaan kuilu sen välillä, mitä yleisö haluaa ja mikä on demokratian toimintakyvyn kannalta välttämätöntä. Ilta-Sanomien verkkojohtaja Timo Rinne, Ilta-Sanomat on noussut uutisjournalismissa mobiilin ja verkon markkinajohtajaksi perustaen ansaintalogiikan mainosrahoitteisuuteen. Pamfletin mukaan kansainväliset esimerkit osoittavat, että verkon massamarkkinoilla kannattaa keskittyä mainosrahoitteisuuteen, kun taas kuluttajien maksama sisältö toimii parhaiten kapeilla niche-markkinoilla. Oletko samaa mieltä? – Optimaalinen ansaintamalli riippuu siitä, minkä tyyppinen toimija on ja miten se positioituu. Me näemme, että mainosrahoitteinen malli on äärimmäisen toimiva, kun toimitaan siinä mittakaavassa kuin me. Mutta kyllä laatusisällölle on merkittävässä määrin kysyntää myös maksullisella puolella, kuten Helsingin Sanomien ja New York Timesin esimerkit osoittavat. – Suomessa monet niche-markkinat saattavat olla liian pieniä ollakseen kannattavia, vaikka ne toimivat hyvin englantilaisella kielialueella. Pamfletissa ennustetaan sisältömarkkinoinnin kasvavan voimakkaasti median rahoitusmuotona. Uskotko näin käyvän myös Suomessa? – Sisältömarkkinointi on yksi median nopeimmin kasvavia alueita lähivuosina. Mainospuolen ansaintamallit tulevat varmasti monipuolisemmiksi, ja mietitään uusia lähestymistapoja, miten poiketa valtavirrasta. Sisältömarkkinointi on mainostajan, mediayhtiön ja lukijan etu, kunhan vain tehdään lukijalle riittävän selväksi, mikä osa sisällöstä on sponsoroitua tai natiivimainontaa. Mihin suuntaan journalismin kulutus on menossa? – Älypuhelimet muodostavat jo yli 60 prosenttia lukijoiden vierailuista sivuillamme, eikä ole mitään merkkejä siitä, etteikö niiden käyttö jatkaisi kasvuaan. Älypuhelin on meillä ensisijainen laite, jolle digisisällöt tehdään. – Nyt on mielenkiintoista nähdä, miten älykellojen mediakäyttö lähtee kehittymään. Olemme jo tehneet älykellosovelluksen Applen ja Samsungin kelloihin. Uskomme, että puettava elektroniikka, kuten älykellot, on mobiilin jälkeen seuraava digitaalista maailmaa muuttava aalto. Se, mistä uutistarina koostuu, tulee varmasti muuttumaan uusien laitteiden kautta. Uskotko, että printtilehtiä tehdään ja luetaan vielä kymmenen vuoden kuluttua? – Se on kuluttajan valinta, miten hän haluaa sisältönsä kuluttaa. Uskon, että printtilehdillä on luontainen rooli vielä kymmenenkin vuoden päästä. Printti on hyvin paketoitu kokonaisuus, josta saa kerralla kuvan siitä, miten maailma makaa. Digi kasvaa varmasti edelleen nopeasti ja printti jatkaa kevyessä laskussa. Varmaa on, että mediamaailma muuttuu nopeasti ja jo viiden vuoden kuluttua se näyttää hyvin erilaiselta kuin nyt. ? Kirjoittaja Panu Uotila on journalistiikan yliopistonopettaja Jyväskylän yliopiston viestintätieteiden laitoksella. panu.uotila@jyu.fi te or ia & kä yt än tö Teoria väittää: Digitalisoitumisen myötä media irtautuu perinteisistä liitoksistaan ja etsiytyy uusille alustoille. Uudelleen järjestynyt media tarvitsee myös uusia ansaintalogiikoita. Käytäntö vastaa: Digitaalisessa mediamaailmassa voi toimia kannattavasti mainosrahoitteisesti tai maksullisuuteen perustuen. Rahoitusmuodoista voimakkaimmin kasvaa sisältömarkkinointi. Uutispaketeista palveluiksi Kirjoittajat: Jaakko Tapaninen ja Marko Ahtisaari. Pamfletti: 10X Finland – Miksi media irtoaa liitoksistaan & miten rakentaa Suomelle 10 kertaa lupaavampi tulevaisuus. Teos, 2015. Aineisto: Kolmentoista kansainvälisen media-alan asiantuntijan haastattelu, kirjallisuus. Tekijä: Ilta-Sanomien verkkojohtaja Timo Rinne. Kokemus: Verkkojohtaja vuodesta 2011, sitä ennen Sanoma Gamesin päällikkö vuodesta 2008 sekä digitaalisen ja kommunikaatioalan liikkeenjohdon konsultti Capgeminilla vuodesta 2004. Koulutus tuotantotalouden diplomi-insinööri Teknillisestä korkeakoulusta. Fakta Fakta
• palstat SuomenLehdistö 8/2015 19 Kaksi digipalvelua olisi pitänyt kieltää ARVIOINTI: Ruotsin julkisen palvelun tv-yhtiön SVT:n neljästä uudesta digitaalisesta palvelusta kaksi olisi pitänyt kieltää etukäteen, koska niistä on enemmän haittaa kuin lisäarvoa mediamarkkinalle. Tähän tulokseen päätyivät Copenhagen Economicsin tutkijat ”ennakkoarvioinnissa”, jonka laitos teki SVT:n palveluista jälkikäteen Ruotsin sanomalehtien liiton pyynnöstä. EU-komission mukaan ennakkoarviointi on tehtävä yleisradioyhtiöiden uusille palveluille, jotka saattavat syrjäyttää markkinoilta yksityisiä vaihtoehtoja. Ruotsissa ei ole tehty yhtään ennakkoarviointia. Raportin mukaan kaksi SVT:n digisovellusta – Nyhetsappen ja Edit – olisi pitänyt estää, koska niillä ei ole juurikaan kytkentää tv-ohjelmiin ja ne muistuttavat liikaa lehtien tarjoamia sovelluksia. ”SVT:n uutissovellus tuottaa merkittävää kilpailupainetta markkinoilla jo toimivia kaupallisia vaihtoehtoja kohtaan, minkä vuoksi sen markkinavaikutus on negatiivinen.” Jukka Holmberg > Karl Lundvall, Cecilia Gustafsson: Förhandsprövning av fyra digitala SVT-tjänster. Mångfaldshotande eller samhällsberikande? Copenhagen Economics 2015. http://www.copenhageneconomics.com/ publications/publication/forhandsprovning-av-fyra-digitala-svt-tjanster Somea käytetään alussa ja lopussa GRADu: Mitä alueelliset sanomalehdet tavoittelevat sosiaalisesta mediasta ja miten? Aki Salo haki gradussaan vastausta tähän kahden suomalaisen ja kahden yhdysvaltalaisen lehden kautta. Etelä-Suomen Sanomien, Keskisuomalaisen, San Francisco Chroniclen ja The Sacramento Beenin perusteella uutistuotanto on edelleen varsin suljettu prosessi. Yleisön osallistumista toivottiin lähinnä jutunteon alkuja loppupäässä: silminnäkijähavaintoja ja vinkkejä sekä valmiiden uutisten jakamista sosiaalisen median kanavissa. ”Yleisön asiantuntemusta tai joukkovoimaa ei hyödynnetä, vaikka teknologia tarjoaisi siihen mahdollisuuden.” Tutkitut lehdet olivat keväällä 2015 siirtymässä Facebook-painotuksesta myös muihin kanaviin, mutta monen esimiehen murheena oli toimituksen vastahakoisuus hyödyntää sosiaalista mediaa. ”Vielä tutkimushetkellä sosiaalisen median käyttö oli etenkin suomalaisissa lehdissä vapaaehtoista, mutta haastatteluissa oli havaittavissa merkkejä tämän vapaaehtoisuuden päättymisestä.” Jukka Holmberg > Aki Salo: Kilpailija vai kirittäjä? Case-tutkimus sosiaalisen median mahdollisuuksista osallistuvaan journalismiin alueellisissa lehdissä. Journalistiikan pro gradu -tutkielma, Jyväskylän yliopisto 2015. http://urn. fi/URN:NBN:fi:jyu-201505272052 Nöyrä palvelija asialinjalla VÄITÖS: Suomen Tietotoimistolla on kautta vuosikymmenten ollut erikoinen asema suomalaisessa yhteiskunnassa, toteaa STT:n ”Kekkosen ajasta” väitellyt tietotoimiston pitkäaikainen toimittaja Risto Jussila. STT on aina ollut lehtitalojen omistama yksityinen yritys, mutta sillä on Jussilan mukaan ollut ”puolivirallisen” uutistoimiston asema. ”Valtionhallinnon tiedotustoiminta oli täysin lapsenkengissä, joten STT toimi pitkään käytännössä valtion tiedottajana.” Jussila kysyy, oliko STT tutkimuskaudella vallanpitäjiä ja yhteiskuntaa tiukasti seuraava vahtikoira vai kiltisti päättäjien kädestä syövä sylikoira. Hän vastaa, ettei kumpaakaan: sensaatioita vältettiin, mutta asianlinjan journalismia tehtiin kunnianhimoisesti. ”Kyseessä taisi olla hyvin käyttäytyvä ja nöyrä palveluskoira.” Jukka Holmberg > Risto Jussila: Nuorallakävelyä uutismaailmassa – Suomen Tietotoimiston yhteiskunnallinen rooli 1956–1981. Poliittisen historian väitöskirja, Turun yliopisto 2015. http:// urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-6263-1 ”Mediajohtajat pyrkiva?t tasapainottamaan tehokkaan, rutiininomaisen tuotantoprosessin ja jatkuvan luovan innovoinnin va?lista? ja?nnitetta?, ja ta?ma? tehta?va? ei ole helppo.” Sari Virta sisältökehityksen johtamista tutkivan väitöskirjatyön väliraportissaan ”Jokainen Facebook-tykka?a?ja? tai Twitterseuraaja on ta?rkea? lukijasuhde. Somessa lehti saa kontaktin myös niihin ihmisiin, jotka eiva?t – viela? – ole lukijoita.” Päätoimittaja Tarja Kojola Paikallislehtien Päätoimittajayhdistyksen historiassa (Pentti Kurunmäki) ki rj at ie to tu tk im us no st o ELIN A RAJA LA
• 20 SuomenLehdistö 8/2015 heLSingin Sanomat Julkisen sanan neuvoston langettava päätös virheen korjausta koskevassa asiassa. Lehti julkaisi kartan, jossa oli olennainen asiavirhe. Lehti korjasi virheen seuraavan päivän lehdessä lyhyellä oikaisutekstillä. Korjaus oli tulkinnanvarainen eikä sen huomioarvo vastannut virheen vakavuutta. Kantelu 5835 11.5.2015 Kantelu kohdistuu Helsingin Sanomissa 8.5.2015 sivulla A 24 Toinen maailmansota jätti valtavat arvet -jutun yhteydessä julkaistussa kartassa olleen virheen oikaisuun 9.5.2015. Kartassa Suomi oli merkitty Neuvostoliiton takaisin valtaamaksi tai kommunistien valtaamaksi alueeksi toisen maailmansodan lopussa. Kantelijan mukaan kyseessä on vakava virhe, joka voi aiheuttaa merkittävää vahinkoa levittäessään väärää tietoa ja historiankäsitystä lukijoille. Virhe kosketti herkkää ja samalla kunniakasta asiaa Suomen historiassa, ja virheellinen kuva tuotti suurta mielipahaa lukijoille. Kantelija pyysi lehteä korjaamaan virheen. Kantelija ei ollut tyytyväinen Helsingin Sanomien printissä julkaisemaan oikaisuun. Kantelijan mukaan virhe olisi pitänyt korjata myös paperilehdessä niin, että korjattu kartta olisi julkaistu lehdessä. Toteutetulla tavalla virheen korjaus oli lähinnä symbolista. Kantelijan mukaan lehti rikkoi Journalistin ohjeiden kohtaa 20, koska korjauksen huomioarvo ei ollut suhteessa virheen vakavuuteen. Kantelijan mukaan oikaisu ei tavoittanut läheskään kattavasti virheellistä tietoa saanutta yleisöä. Kantelijan mukaan oikaisun saattoi havaita vain sellainen, joka osasi sitä etsiä. Helsingin Sanomien vastaus kanteluun 5835 29.10.2015 Päätoimittaja Kaius Niemi toteaa, että Helsingin Sanomissa julkaistu kartta oli lähdeaineiston mukainen. Se perustui saksalaisen oppikirjakustantajan Erns Klett Verlag GmbH:n oppikirjoissaan ja verkkomateriaaleissaan julkaisemaan kartta-aineistoon. Toimituksen olisi pitänyt päätoimittajan mukaan havahtua alkuperäiskartan ongelmaan Suomen kohdalla. Luotettavaksi arvioitu lähdemateriaali ei herättänyt toimituksessa valppautta riittävään lähdekritiikkiin, vaikka useat henkilöt tarkastivat kartan ennen sen julkaisua. Päätoimittajan mukaan virhe oli tahaton, eikä edes huolimattomuutta, mutta erittäin harmittava. Päätoimittaja katsoo Helsingin Sanomien toimineen virhettä oikaistessaan Journalistin ohjeiden mukaisesti. Toimitus huomasi virheen ja korjasi sen oma-aloitteisesti viipymättä kaikkiin julkaisukanaviin. Seuraavan päivän lehdessä tehty oikaisu on päätoimittajan mukaan tehty lehden vakiintuneen käytännön mukaisesti Oikaisuja-palstalla sanallisessa muodossa. Päätoimittajan mukaan asiassa on toimittu hyvän journalistisen tavan mukaisesti. Kantelu 5836 13.5.2015 Kantelu koskee Helsingin Sanomissa 9.5.2015 julkaistun oikaisun sanamuotoa. Lehti julkaisi oikaisun yhdellä palstalla kahden muun oikaisun välissä: ”Perjantaina 8. toukokuuta sivulla A 24 julkaistussa kartassa Suomi oli sijoitettu väärään maaryhmään, jonka kuvauksena oli Neuvostoliiton takaisin valtaamat maat. Toisin kuin kartasta saattoi ymmärtää, Suomi ei jäänyt sodan jälkeen miehitetyksi. Lisäksi Norja on väärässä ryhmässä, sillä se oli Saksan miehittämä 1940–1945.” Kantelijan mukaan oikaisun lause ”Toisin kuin kartasta saattoi ymmärtää, Suomi ei jäänyt sodan jälkeen miehitetyksi.” luo virheellisen käsityksen, että Suomi olisi ollut sodan aikana miehitetty maa. Kantelijan mukaan sanankäyttö on epäonnistunutta ja tässä tapauksessa huolimattomuus on ollut toistuvaa ja se on johtanut ristiriitaan historiallisen todellisuuden kanssa. Kantelija muistuttaa, että kyseessä oleva asia on suomalaisen kansallisen identiteetin keskeisintä sisältöä. Kantelija pyysi oikaisun korjaamista. Lehti ei suostunut siihen. Kantelijan mukaan Helsingin Sanomien toiminta asiassa on ristiriidassa Journalistin ohjeiden kohtien 8, 10 ja 20 kanssa. Helsingin Sanomien vastaus kanteluun 5836 10.6.2015 Päätoimittaja Kaius Niemen mukaan Helsingin Sanomissa julkaistu kartta oli lähdeaineiston mukainen. Se perustui saksalaisen oppikirjakustantajan Erns Klett Verlag GmbH:n oppikirjoissaan ja verkkomateriaaleissaan julkaisemaan kartta-aineistoon. Luotettavaksi arvioitu lähdemateriaali ei herättänyt toimituksessa valppautta riittävään lähdekritiikkiin, vaikka useat henkilöt tarkastivat kartan ennen sen julkaisua. Päätoimittajan mukaan virhe oli tahaton, eikä edes huolimattomuutta, mutta erittäin harmittava. Oikaisun tulkinta on päätoimittajan ja Helsingin Sanomien toimituksen näkemyksen mukaan selkeä ja lukijan helposti ymmärrettävissä. Suomen kieli jättää toki useissa yleisesti käytetyissäkin ilmauksissa sijaa erilaisille tulkinnoille. Kantelijan näkemys edustaa kuitenkin tässä tapauksessa tarkoitushakuista, ahdasta kielentulkintaa, päätoimittaja toteaa. Helsingin Sanomat suhtautui päätoimittajan mukaan vakavasti toimitustyössä tapahtuneeseen virheeseen. Virhe oli peräisin alkuperäislähteestä, mutta riittävä lähdekritiikki olisi osoittanut kartta-aineiston ja historiallisen todellisuuden välisen ristiriidan Suomen osalta. Lehti oikaisi virheen viipymättä, ja myös kantelijan oikaisupyyntö sai asianmukaisen, hyvän journalistisen tavan mukaisen kohtelun. Hän sai päätoimittajalta asiallisen, perustellun ja pahoittelevan vastauksen. Alkuperäinen virhe oli päätoimittajan mukaan vakava, ja se kytkeytyy – kuten kantelija toteaa – vahvasti kansalliseen identiteettiimme. Tästäkin syystä Helsingin Sanomien toimituksessa on käyty tapaus huolellisesti läpi. Pyrkimyksenä on parantaa karttamateriaalien kulkuun ja tarkastamiseen liittyvää toimitusprosessia niin, että vastaavilta virheiltä jatkossa vältytään. Ratkaisu JO 20: Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. Korjaus on julkaistava sekä tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla että julkaisussa tai kanavassa, jossa virhe on alun perin ollut. Korjauksen huomioarvo on suhteutettava virheen vakavuuteen. Jos jutussa on useita asiavirheitä tai jos virheestä voi aiheutua suurta vahinkoa, toimituksen tulee julkaista uusi juttu, jossa virheellinen tieto yksilöidään ja korjataan. Verkossa olennaisen virheen korjaamiseksi ei riitä virheellisen tiedon tai jutun poistaminen, vaan yleisölle on kerrottava virheestä sekä miten ja milloin se on korjattu. Tiedotusvälineen on suotavaa tehdä yleisölle selväksi ne käytännöt ja periaatteet, joiden mukaan se korjaa virheensä. Helsingin Sanomat julkaisi laajan juttukokonaisuuden natsi-Saksan antautumisesta ja toisen maailmansodan päättymisestä keväällä 1945. Jutun kuvituksena oli puolen sivun kokoinen Euroopan kartta tuolta ajankohdalta. Kartassa Suomi oli virheellisesti merkitty sodan päättymishetkellä Neuvostoliiton takaisin valtaamaksi tai kommunistien miehittämäksi alueeksi. Lehti toimi oikein, kun se korjasi virheensä netissä omasta aloitteestaan samana päivänä julkaisemalla kartan korjattuna. Nettioikaisua tarkensi seuraava teksti: ”Suomi taisteli Neuvostoliittoa vastaan 1939–1940 ja 1941–1944. Lapin sota saksalaisia vastaan käytiin 1944– 1945. Sodan jälkeen Neuvostoliitolla oli Suomessa Porkkalan vuokra-alue 1956 asti. Sen jälkeen Suomesta tuli puolueeton valtio.” Printissä lehti korjasi kartan virheen seuraavana päivänä oikaisulla, jonka sisältö poikkesi netissä julkaistusta oikaisusta. Julkisen sanan neuvosto toteaa päätoimittajan tavoin, että kartassa ollut virhe oli vakava. Vaikka virhe oli jo lähdemateriaalissa, sitä ei voi puolustaa vetoamalla lähteenmukaisuuteen. Neuvoston mielestä printtioikaisun lause ”Toisin kuin kartasta saattoi ymmärtää, Suomi ei jäänyt sodan jälkeen miehitetyksi.” ei oikaissut virhettä yksiselitteisesti. Oikaisu olisi pitänyt julkaista samalla tavalla kuin lehti menetteli netissä eli julkaisemalla karttakuva korjattuna kokonaan tai virheelliset osat korjattuina. Lisäksi netissä julkaistussa oikaisussa olisi pitänyt yksilöidä, mitä virheitä toimitus on korjannut. Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun Julkisen sanan neuvosto tulkitsee vuonna 2014 voimaan tullutta Journalistin ohjeiden kohtaa 20, jossa edellytetään, että korjauksen huomioarvo on suhteutettava virheen vakavuuteen. Neuvosto katsoo, ettei Helsingin Sanomien vakiintunut oikaisukäytäntö vastannut kohdan 20 henkeä eikä kirjainta. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Helsingin Sanomat on rikkonut hyvää journalistista tapaa ja antaa lehdelle huomautuksen. Ratkaisun tekivät: Risto Uimonen (pj), Pirjo Auvinen, Kalle Heiskanen, Hannu Helineva, Jyrki Huotari, Ulla Järvi, Anssi Järvinen, Pasi Kivioja, Heikki Kuutti, Heli Kärkkäinen, Seppo Määttänen ja Heikki Vento. PoSti grouP oyj Julkisen sanan neuvoston lausuma sananvapauden rajoittamista koskevassa asiassa. Lausumapyyntö 18.10.2015 Pyyntö kohdistuu Posti Group Oyj:n ja sen antamaan varoitukseen Postija logistiikka-alan unionin PAU:n Lapin alueen pääluottamusmiehelle. Pääluottamusmiestä haastateltiin Lapin Kansassa, netissä 6.10. ja printissä 7.10.2015. Lausuman pyytäjä on Postija logistiikka-alan unioni PAU ry, ja sen perusteena on sananvapauden rajoittaminen. PAU:n mukaan Posti rajoittaa pääluottamusmiehen sananvapautta antamalla tälle varoituksen Lapin Kansassa julkaistusta haastattelusta. Haastattelussa ei kerrottu mitään liikesalaisuuden piiriin kuuluvaa tai valheellista tietoa. Lausumapyynnön mukaan Posti pyrkii varoituksella hiljentämään niin työntekijät kuin edunvalvojat, jotta kukaan ei uskaltaisi lausua julkisesti mitään Postin nykyisistä jakeluongelmista, jotka johtuvat alimitoitetuista resursseista. PAU muistuttaa, että Posti hoitaa lakisääteistä yleispalvelua ja sen tulee sietää arvostelua, jos se epäonnistuu lakisääteisen palvelun hoitamisessa. Posti Group Oyj:n vastaus 6.11.2015 Vastauksensa aluksi Posti Group Oyj toteaa, että se ei kuulu Julkisen sanan neuvoston itsesääntelyn piiriin eikä pääluottamusmiehelle annetulla varoituksella ei ole mitään tekemistä sananvapauden kanssa. Postin mukaan pääluottamusmies on itse rajoittanut sananvapauttaan allekirjoittamalla salassapitovelvollisuuden sisältävän työsopimuksen. Siten pääluottamusmies on sitoutunut työsopimuslain 3. luvun 4. pykälän vaatimukseen, jonka mukaan työntekijä ei saa käyttää hyödykseen tai ilmaista muille työnantajan ammattitai liikesalaisuuksia. Postin mukaan työntekijän sananvapautta rajoittaa myös työsopimuslain 3. luvun 1. pykälän lojaliteettivelvollisuus, jonka mukaan työnantajan julkinen arvosteleminen ja loukkaaminen on lojaliteettivelvoitteen rikkomista. Posti väittää, että pääluottamusmies olisi saanut haastattelussa kertomansa tiedot luvattomin keinoin. Lausuma Julkisen sanan neuvoston tehtävänä on tulkita perussopimuksensa mukaan oikaisu etusivulle? Helsingin sanomat rikkoi marraskuussa JSN:n mukaan Journalistin ohjeita, kun korjauksen huomioarvo ei ollut suhteessa virheen vakavuuteen. Lehti korjasi kartassa olleen virheen oikaisukäytäntönsä mukaan tekstioikaisulla. Neuvoston mukaan se ei riitä. Näin siitä huolimatta, että verkossa julkaistiin uusi kartta ja selventävä teksti. Neuvosto tulkitsi tapauksessa ensimmäisen kerran Journalistin ohjeiden kohtaa, jossa edellytetään korjauksen huomioarvon suhteuttamista virheen vakavuuteen. Voi mielestäni perustellusti kysyä, mihin vaatimus johtaa. Kantelija nosti kantelunsa perusteeksi virheen lisäksi sen tuottaman mielipahan. Kyseessä oli Euroopan kartta, jossa Suomi oli merkitty Neuvostoliiton takaisin valtaamaksi alueeksi. Mielipahan määrä oli suuri, määritteli kantelija. Jokainen julkaistu virhe on kiusallinen paitsi lukijalle myös sen tekijälle. Virheet on korjattava, mutta kuka määrittelee niiden vakavuuden? Mielensä pahoittamisen mittarilla käy nopeasti niin, että mikään ei riitä. Näemmekö pian oikaisuin tapetoiduin etusivun? Riittääkö se? Pia Hunnakko Ilkan ja Pohjalaisen journalismista vastaava toimituspäällikkö 3 2 Hunnakon poiminta Palstalla jatkuu keskustelu Julkisen sanan neuvoston kiinnostavasta päätöksestä. Julkisen sanan neuvoston päätöksiä 18.11. Päätöksiä yhteensä 5, lisäksi 1 lausuma. JSN Vapauttavat Langettavat palstat palStat
• SuomenLehdistö 8/2015 21 palstat palStat paitsi hyvää journalistista tapaa myös puolustaa sananja julkaisemisen vapautta. Perussopimus antaa neuvostolle myös valtuudet käsitellä pyrkimyksiä rajoittaa sananja julkaisemisen vapautta. JSN haluaa tällä kannanotollaan kiinnittää huomiota yrityksiin rajoittaa perustuslaissa turvattua sananvapautta. Julkisen sanan neuvosto on puuttunut aiemminkin sananvapauden loukkauksiin muun muassa kahdessa lausumassaan: http://www.jsn.fi/lausumat/lausuma-sananvapaudesta-2013/ http://www.jsn.fi/lausumat/lausuma-sananvapautta-koskevassa-asiassa-virkamiehen-sananvapaus--/ Postija logistiikka-alan unionin PAU:n Lapin alueen pääluottamusmies kertoi haastattelussaan Lapin Kansassa 7.10.2015 Postin jakeluongelmista alueellaan. Pääluottamusmiehen mukaan jakeluongelmien syynä eivät olleet työnantajan julkisuudessa väittämät sairauslomat vaan työnantajan päätös vähentää resursseja. Pääluottamusmiehen mukaan Lapin alueen kaikista toimipaikoista on poistettu noin 20 prosenttia työvuoroista. Pääluottamusmies perusteli näkemystään työntekijäja ylityömäärillä sekä vuosilomien sijoittamisella samaan ajankohtaan. Hänen mukaansa järjestelyt ovat aiheuttaneet katastrofin, koska joinakin päivinä hänen alueellaan ei ole ehditty jakaa postia ollenkaan. Posti antoi pääluottamusmiehelle haastattelussa esitettyjen kommenttien vuoksi kirjallisen varoituksen. Posti perusteli varoitusta työsopimuslain 3. luvun 4. pykälän salassapitovelvoitteella ja saman lain 3. luvun 1. pykälän lojaliteettivelvoitteella. Julkisen sanan neuvosto painottaa, että jokaisella on perustuslaillinen oikeus sananvapauteen ja kenenkään ennalta estämättä ilmaista mielipiteensä julkisuudessa. Tämä periaate on demokraattisen sivistysvaltion perusta. Posti hoitaa lakisääteistä yleispalvelua, ja sen tulee sietää itseensä kohdistuvaa julkista arvostelua. Pääluottamusmiehen haastattelussa kerrottiin Postin jakeluongelmien syistä. Neuvoston mielestä haastattelussa ei tullut esiin arkaluonteista tietoa Postin toiminnasta. Haastattelussa kerrottiin asioita, joilla on yleistä yhteiskunnallista merkitystä. Kansalaisten kuuluu saada tietää, miksi posti ei kulje luvatulla tavalla. Varoituksen antaminen pääluottamusmiehelle oli sananvapauteen kohdistuva toimenpide, joka on omiaan kaventamaan kansalaisten ja median tiedonsaantimahdollisuuksia. Ratkaisun tekivät: Risto Uimonen (pj), Pirjo Auvinen, Kalle Heiskanen, Hannu Helineva, Jyrki Huotari, Ulla Järvi, Anssi Järvinen, Pasi Kivioja, Heikki Kuutti, Heli Kärkkäinen, Seppo Määttänen ja Heikki Vento. joutSan Seutu Julkisen sanan neuvoston langettava päätös erittäin kielteistä julkisuutta, samanaikaista kuulemista ja omaa kannanottoa koskevassa asiassa. Joutsan kunnan kotihoidon johtamisjärjestelyjä käsitelleessä jutussa kohdistettiin kovaa kritiikkiä selvästi tunnistettavissa olevaa henkilöä kohtaan. Kantelija joutui erittäin kielteiseen julkisuuteen, eikä häntä kuultu jutussa. Kantelu 11.5.2015 Kantelu kohdistuu Joutsan Seudussa 25.2.2015 julkaistuun kirjoitukseen ”Kiistelty johtosääntö menossa valtuustoon” ja sen ”Tehyn pääluottamusmies Pasi Rutanen: Poliitikot eivät voi olla tietämättömiä ongelmista” alaotsikkoon. Jutussa mainittu kotihoidon esimies on kantelijan mielestä joutunut erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi. Jutussa ei mainita henkilöä nimeltä, mutta tekstissä on maininta: ”Yksi ongelma on kotihoidon esimiehen koulutustaso. Nykyisellä viranhaltijalla ei ole terveydenhuollon koulutusta, vaikka alaiset ovat pääosin joko lähihoitajia tai sairaanhoitajia.” Kantelijan mukaan kyseessä oleva kotihoidon esimies on saanut osakseen asiakkaiden osalta uhkailuja ja työntekijöiltä välinpitämätöntä kohtelua. Pienellä paikkakunnalla ihmiset tunnetaan hyvin, ja kirjoituksen myötä asiaton kohtelu on lisääntynyt. Tehyn pääluottamusmies esittää jutussa, että kotihoidon esimiehen virkaan siirrettäisiin henkilö, jolla olisi riittävä koulutus sekä näkemystä kotihoidon kehittämisestä. Toisena vaihtoehtona on poistaa niin sanottuun väliportaaseen kuuluva virka tarpeettomana ja jakaa tehtäviä uudelleen. Kantelijan mielestä asia voidaan esittää myös niin, että ketään ei aseteta kielteiseen julkisuuteen. Arvostelun sietämisen osalta kantelija toteaa, että kyseinen kotihoidon esimies ei ole kunnan johtavia virkamiehiä, vaan keskijohdon esimies. Näin ollen hän ei ole asemassa, jonka seurauksena hänen pitäisi joutua sietämään arvostelua. Luottamusmies työskentelee jutussa mainitun kotihoidon esimiehen kanssa osin samassa yksikössä, jolloin hänen lausumaansa on kantelijan mukaan suhtauduttava tietolähteenä kriittisesti. Vaikutukset työntekoon ja yhteistyöhön ovat tuskin positiiviset. Joutsan Seudun vastaus 5.8.2015 Päätoimittaja Markku Parkkosen mukaan uutisoinnissa ja kantelussa mainitussa Superin mielipidekirjoituksessa ei esitetä kotihoidon esimiehestä tietoja, jotka asettavat hänet erittäin kielteiseen julkisuuteen. Ainoa jutussa esitetty tieto liittyy hänen koulutustasoonsa, jonka ei voi katsoa asettavan henkilöä erittäin kielteiseen julkisuuteen. Tehyn pääluottamusmiehen esittämä kritiikki kohdistuu jutussa esiteltyyn kunnan luottamushenkilöiden tekemään päätökseen. Päätoimittaja toteaa, että pääluottamusmies voi asemansa puolesta antaa lausuntoja edustamansa ammattiosaston puolesta. Näin ollen pääluottamusmiehen kantaa asiaan voidaan pitää luotettavana tietolähteenä. Kunnan virkamiesjohdon näkemys siitä, että organisaatiomuutoksiin ei ole tarvetta, on tuotu jutussa esille. Mikään taho ei ole ilmoittanut, että kantelun kohteena olevissa jutuissa olisi esitetty totuudenvastaisia tietoja. Mikään taho ei ole myöskään pyytänyt kannanottonsa julkaisua jälkikäteen. Ratkaisu JO 21: Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohJOURNALISTIIKAN VIERAILIJAPROFESSORI lukuvuodelle 2016–2017 Tampereen yliopiston Viestinnän, median ja teatterin yksikössä (CMT) on haettavana journalistiikan vierailijaprofessorin tehtävä ajanjaksolle 1.8.2016–31.7.2017. Haemme vierailijaprofessoriksi omalla alallaan erityisen ansioitunutta journalistia, joka on työssään kirjoittavana toimittajana, kuvajournalistina tai radioja tv-työssä paneutunut erityisesti aikamme humanitaarisiin kysymyksiin ja niihin liittyviin hyvän journalismin käytäntöihin. • pakolaiskysymykset • sotaja konfliktitilanteet, ml. informaatiosodankäynti • luonnon ja ympäristön kysymykset • kehitysyhteistyökysymykset • elintarvikeongelmat • sananvapaus Tehtävää koskevat tiedustelut: Johtaja Heikki Hellman 040 571 3184 heikki.hellman@uta.fi Professori Ari Heinonen 050 318 5927 ari.a.heinonen@uta.fi Viestinnän, median ja teatterin yksikkö – CMT uta.fi/cmt Esimerkkialueita ovat Vierailijaprofessori osallistuu journalistiikan opetukseen eri tasoilla pitämällä esimerkiksi luentoja, työpajoja ja pienimuotoisia seminaareja. Hakijoiden ansioita arvioitaessa erityisesti painotetaan opetusja työsuunnitelmaa. Hakemukset jätetään yliopiston sähköiseen rekrytointijärjestelmään 4.1.2016 mennessä. Katso http://www.uta.fi/ajankohtaista/tyopaikat, josta löytyy myös tarkempaa tietoa tehtävän vaatimuksista, luonteesta ja palkasta sekä hakemuksessa vaadituista liitteistä. ETSIMME SUOMEN PARASTA JOURNALISMIA EHDOTA VUODEN 2015 PARASTA JOURNALISTIA, JUTTUA TAI JOURNALISTISTA TEKOA. Palkintolautakunta valitsee saamiensa ehdotusten joukosta kolme voittajaehdotusta palkintoluokkiin Vuoden juttu, Vuoden journalistinen teko, Vuoden kirja ja Vuoden journalisti. Vuoden kirjaa voivat ehdottaa kustantajat. Kuka on edistänyt hyvää journalismia Suomessa vuoden 2015 aikana? Ehdota palkinnon saajaa viimeistään 31.12.2015 osoitteessa suurijournalistipalkinto.fi. Palkinnot jaetaan suorassa lähetyksessä MTV3-kanavalla tiistaina 15.3.2016 kello 20 alkaen. Seuraa meitä Facebookissa Suuri Journalistipalkinto ja Twitterissä #sjp2015. www.suurijournalistipalkinto.fi
• palStat 22 SuomenLehdistö 8/2015 UUTISTOIMITTAJIA, DESKITOIMITTAJIA JA VALOKUVAAJIA Kaakon Viestintä Oy on kaakkoissuomalainen mediayhtiö, jolla on muun muassa maakuntaja kaupunkilehtiä, useita verkkopalveluita sekä painoja varhaisjakeluliiketoimintaa. Yhtiö julkaisee Mikkelissä ilmestyvää Länsi-Savoa, Savonlinnassa ilmestyvää Itä-Savoa, Lappeenrannassa ilmestyvää Etelä-Saimaata, Kouvolassa ilmestyvää Kouvolan Sanomia, Kotkassa ilmestyvää Kymen Sanomia, Imatralla ilmestyvää Uutisvuoksea sekä kaupunkilehtiä Vartti Kouvola, Vartti Etelä-Karjala ja Viikkoset. Lisäksi yhtiöllä on sähköistä liiketoimintaa. Yhtiön liikevaihto on noin 59 miljoonaa euroa ja henkilöstömäärä noin 800 henkilöä. Yhtiön kotipaikka on Mikkeli. Kaakon Viestintä Oy kuuluu Länsi-Savo-konserniin. kaakonviestinta. VALITTAVILTA EDELLYTÄMME alan koulutusta ja työkokemusta sekä valokuvaustaitoa, hyvää suomen kielen taitoa ja yleissivistystä. Luonteva monimediaosaaminen, sosiaalisen median hallitseminen, lukijalähtöisyys sekä aito kiinnostus maakuntalehtityöhön ovat välttämättömiä avuja, samoin videokuvaustaito kuvaajilla. Työn hoitaminen vaatii ajokorttia. HAKEMUKSET 28.12. MENNESSÄ työtodistuksineen sekä juttutai kuvanäytteineen toimitusten päällikkö Sirpa Silmärille osoitteeseen: sirpa.silmari@lansi-savo. . LISÄTIETOJA ANTAVAT: toimitusten päällikkö Sirpa Silmäri, sirpa.silmari@lansi-savo. päätoimittaja Tiina Ojutkangas, tiina.ojutkangas@lansi-savo. Lisätietopyyntöihin voimme vastata ainoastaan sähköpostitse. HAEMME KESÄKSI 2016 ITÄ-SAVON TOIMITUKSEEN SAVONLINNAAN JA LÄNSI-SAVON TOIMITUKSEEN MIKKELIIN. teelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä. JO 22: Ellei samanaikainen kuuleminen ole mahdollista, voi erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi joutunutta olla tarpeen kuulla jälkeenpäin. Jos näin ei tehdä, hyvään tapaan kuuluu julkaista hänen oma kannanottonsa. Joutsan Seudun jutussa käsiteltiin vanhustenhuollon ja kotihoidon organisaatiomuutoksia ja haastateltiin Tehyn pääluottamusmiestä, jonka lausunnot asettivat kotihoidon esimiehen erittäin kielteiseen julkisuuteen. Jutussa ei mainittu esimiestä nimeltä, mutta hän oli selvästi tunnistettavissa siitä. Kotihoidon esimies joutui haastattelussa erittäin kielteiseen julkisuuteen, kun siinä asetettiin täysin kyseenalaiseksi hänen kykynsä johtaa yksikköään. Hänen katsottiin jopa vaarantavan potilasturvallisuuden. Kotihoidon esimiehelle ei annettu tilaisuutta kommentoida väitteitä omalta kannaltaan samassa jutussa. Lisäksi toimituksen olisi pitänyt ottaa huomioon myös lähdekritiikki käsitellessään kiistanalaista asiaa. Luottamusmies työskenteli osin samassa yksikössä kotihoidon esimiehen kanssa, mikä saattoi vaarantaa hänen puolueettomuutensa kommenttien esittäjänä tässä asiassa. Neuvoston mielestä julkisuus oli niin kielteistä, että esimiehen oma kannanotto jälkeenpäin ei olisi korjannut hänelle aiheutunutta vahinkoa. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Joutsan Seutu on rikkonut hyvää journalistista tapaa ja antaa lehdelle huomautuksen. Ratkaisun tekivät: Risto Uimonen (pj), Pirjo Auvinen, Kalle Heiskanen, Hannu Helineva, Jyrki Huotari, Ulla Järvi, Anssi Järvinen, Pasi Kivioja, Heikki Kuutti, Heli Kärkkäinen, Seppo Määttänen ja Heikki Vento. SiSä-Suomen Lehti Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös yksityisyyden suojaa koskevassa asiassa. Lehti kertoi uutisessa Äänekosken kaupungin aikomuksesta vaatia kouluverkkopäätöksestä tehdyn valituksen kumoamista. Uutisessa käsiteltiin Hämeenlinnan hallinto-oikeudelle tehdyn valituksen sisältöä ja kaupungin ehdotettua vastinetta valitukseen. Uutisessa mainittiin valituksen tekijät nimeltä. Kantelu 27.5.2015 Kantelu kohdistuu Sisä-Suomen Lehdessä julkaistuun uutisjuttuun ”Kouluverkkopäätöksestä valitus – kaupunki vaatii kumoamista”. Uutinen liittyy Hämeenlinnan hallinto-oikeudelle tehtyyn kouluverkkopäätöstä koskevaan valitukseen, jonka kumoamista Äänekosken kaupunki vaatii. Lehti on jutussa maininnut valituksen tekijät nimeltä. Kantelija pitää kyseenalaisena, että valituksen tekijät mainitaan nimeltä uutisessa. Lehti ei ole ollut kantelijaan yhteydessä jutun julkaisemisen takia, eikä kantelijalta ole pyydetty vastinetta. Kantelijan mukaan hän ja muut asianosaiset ovat yrittäneet kirjoittaa asiasta muun muassa yleisönosastoon. Juttuja, joissa manitaan Mämmen kylä tai Mämmen koulu, ei kantelijan mukaan julkaista. Kantelijan mielestä paikallislehden uutisointi antaa asiasta tietämättömille vain tietynlaisen kuvan kokonaisuudesta. Sisä-Suomen Lehden vastaus 9.6.2015 Päätoimittaja Tapio Honkamaan mukaan Mämmen kyläkoulun kohtalo on puhuttanut äänekoskelaisia jo pitkään, ja lehti on luonnollisesti paikkakunnan päämediana seurannut sitä tarkasti. Kaikki asianosaiset ovat saaneet sanottavansa esille useampaan kertaan. Asianosaisilla tässä yhteydessä tarkoitetaan kaupungin organisaatiota ja Julkisen sanan neuvostolle kantelun tehnyttä henkilöä ja hänen taustaryhmäänsä. Kaupungin päättäjät laativat vuoden 2014 aikana kouluverkkoselvityksen, jonka valtuusto hyväksyi joulukuussa 2014. Lehti teki aiheesta syys–joulukuussa kaksi isoa juttua, joissa kuunneltiin mämmeläisiä. Molemmissa jutuissa haastateltiin muun muassa kantelun tekijää. Kantelija on myös esiintynyt SisäSuomen Lehden yleisöosastossa Mämmen koulua koskevassa keskustelussa. Päätoimittajan mukaan lehti ei ole jättänyt julkaisematta yhtäkään Mämmen koulua koskevaa kirjoitusta, jonka kyläläiset ovat itse kirjoittaneet ja toimitukselle toimittaneet. Hämeenlinnan hallinto-oikeuteen tehty kouluverkkopäätöstä koskeva kunnallisvalitus uutisoitiin lehdessä tuoreeltaan 13.3.2015. Lehti julkaisi valittajien nimet, koska ne olivat julkisessa asiakirjassa. Päätoimittajan harkinnan mukaan yksityisyyden suoja ei edellyttänyt niiden julkaisematta jättämistä. Lyhyeen uutiseen ei kysytty kommenttia miltään taholta, koska juttua oli seurattu tarkasti jo usean kuukauden ajan. Ratkaisu JO 30: Julkistakin aineistoa julkaistaessa pitää ottaa huomioon yksityiselämän suoja. Kaikki julkinen ei välttämättä ole julkaistavissa. Erityistä varovaisuutta on noudatettava, kun käsitellään alaikäisiä koskevia asioita. Sisä-Suomen Lehti käsitteli Äänekosken kaupungin aikomusta vaatia hallinto-oikeuteen tehdyn kouluverkkopäätöstä koskevan valituksen kumoamista. Valittajat vaativat välitöntä toimenpidekieltoa, yhtenäisperuskoulun peruspäätöksen kumoamista Mämmen koulun osalta ja valittajien oikeudenkäyntikulujen korvaamista. Lehti julkaisi valittajien nimet. Julkisen sanan neuvoston mielestä kantelijoiden nimien julkaisemiselle ei ollut estettä. Kouluverkkoa koskevat ratkaisut koskettavat lukuisia kaupunkilaisia, ja niillä on myös yleistä merkitystä. Valittajien nimet ovat julkisia myös siksi, että ne on nähtävillä julkisessa asiakirjassa. Nimien julkaisu ei liioin paljasta mitään yksityisyyden suojan piiriin kuuluvia arkaluontoisia asioita. Kantelija on lisäksi saanut kertoa omista näkemyksistään lehden yleisönosastossa sekä sen tekemissä haastatteluissa. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Sisä-Suomen Lehti ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa. Ratkaisun tekivät: Risto Uimonen (pj), Pirjo Auvinen, Kalle Heiskanen, Hannu Helineva, Jyrki Huotari, Ulla Järvi, Anssi Järvinen, Riitta Kalliokoski, Pasi Kivioja, Heikki Kuutti, Heli Kärkkäinen, Seppo Määttänen ja Heikki Vento. Vasabladet Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös totuudenmukaista tiedonvälitystä, virheen korjausta ja omaa kannanottoa koskevassa asiassa. Lehti raportoi kunnanjohtajan erottamisprosessista uutisissa, kommenttipalstoilla ja pääkirjoituksissa. Kritiikki oli aika ajoin kärjekästä. Sen kohteeksi joutuneet luottamushenkilöt eivät kuitenkaan vaatineet vastineoikeutta eivätkä pyytäneet mahdollisten virheiden korjaamista. Vapauttava päätös äänin 11–1. Päätöksen lopussa eriävä mielipide. Etelä-Suomen Sanomat Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös virheen korjausta koskevassa asiassa. Pääkirjoituksessa oli epätarkkuus, jonka lehti oikaisi kantelijan pyynnöstä. Korjaus jäi tekemättä netissä. Kyseessä ei ollut olennainen asiavirhe. > Lue kaikki tuoreet päätökset osoitteessa www.jsn.fi.
• palStat SuomenLehdistö 8/2015 23 Viestinnän Keskusliitto, Sanomalehtien Liitto Sanomalehtien Liiton hallituksen puheenjohtajana vuosina 2014–2015 toiminut Keskisuomalainen Oyj:n konsernijohtaja VesaPekka Kangaskorpi siirtyy vuoden 2016 alusta Viestinnän Keskusliiton hallituksen puheenjohtajaksi. Helsingin Sanomien liiketoimintajohtaja Petteri Putkiranta on valittu Sanomalehtien Liiton hallituksen uudeksi puheenjohtajaksi vuoden 2016 alusta. Sanomalehtien Liiton hallituksen uutena jäsenenä aloittaa Kaakon Viestintä Oy:n toimitusjohtaja Jarmo Koskinen. Sanoma media Finland Sanoma Media Finland yhdistää natiivimainontaa ja kaupallisia sisältöjä tekevät tiiminsä ja Head Office Finland -sisältömarkkinointitoimiston uudeksi Sanoma Content Marketing -yksiköksi, joka on osa Sanoman yhteistä mediamyyntiä. Yksikön johtajaksi on nimitetty Sami Smolander, joka on aiemmin toiminut muun muassa Sanoma Lifestylen kaupallisena johtajana ja myyntijohtajana Sanoman mediamyynnissä. Niina Leino on nimitetty vastaamaan uuden yksikön kaupallisten sisältöjen kehittämisestä ja luovista ratkaisuista. Hän siirtyy tehtävään Sanoma Lifestylen sisältöjohtajan tehtävästä. Head Office Finlandin toimitusjohtajana toiminut Kati Sulin siirtyy vuoden alussa uusiin tehtäviin Sanoman ulkopuolelle. Savon Sanomat Va. päätoimittajaksi on nimitetty Seppo Rönkkö. Rönkkö on työskennellyt aiemmin Savon Sanomissa toimituspäällikkönä, uutispäällikkönä ja taloustoimituksen esimiehenä. Länsi-Saimaan Sanomat Päätoimittajaksi on nimitetty Matias Lövberg. Hän on työskennellyt aiemmin muun muassa Vartti Etelä-Karjalassa. janakkalan Sanomat Päätoimittajaksi on valittu Simo Husso. Hän jatkaa myös Valkeakosken Sanomien päätoimittajana. Janakkalan Sanomien päätoimittajana toiminut Merja Sillasto luopui tehtävästään. KmV-lehti Suur-Keuruun päätoimittaja Eija Ruoho on nimitetty myös KMVlehden päätoimittajaksi. KMVlehden ja Aamulehden yhteistyö uudistuu samalla siten, että paikallislehden toimitusta vahvistetaan yhdellä toimittajalla. Karjalan heili Päätoimittaja-toimitusjohtajaksi on nimitetty Jentta Ilanmaa vuoden 2016 alusta alkaen. Hän siirtyy tehtävään samaan konserniin kuuluvan Karjalaisen toimitussihteerin ja uutistoimittajan paikalta. Nykyinen päätoimittaja Arttu Käyhkö siirtyy mainostoimisto Fabrikiin. turkulainen Uutispäällikkö Teija Uitto on valittu päätoimittajaksi. Uitto aloittaa tehtävässä vuoden 2016 alussa. alma aluemedia Markkinointipäälliköksi on nimitetty Marika Schugk. Hän on työskennellyt aikaisemmin muun muassa Kauppalehden tietopalvelussa, Etuoven asiakasratkaisuissa sekä Diversossa liiketoimintapäällikkönä. julkisen sanan neuvosto Päätoimittaja Antti Kokkonen Lapin Kansasta ja toimittaja Johanna Vehkoo Helsingistä ovat neuvoston jäseniä kaudella 2016–2018. Heidän henkilökohtaiset varajäsenensä ovat toimituspäällikkö Riitta Raatikainen (Kokkonen) Savon Sanomista ja toimittaja Juha Honkonen (Vehkoo). Kokkonen ja Vehkoo valittiin neuvostoon toimittaja Heikki Vennon (varalla toimittaja Salla Vuorikoski) ja päätoimittaja Kalle Heiskasen (uutispäällikkö Veikko Valtonen) kolmivuotiskauden päättyessä kuluvan vuoden lopussa. JSN valitsi neuvostoon kaudelle 2016–2018 yleisön edustajaksi OTL, pääsihteeri Paula Palorannan Helsingistä. Hänen henkilökohtaiseksi varajäsenekseen valittiin FT, KTM Arja Lerssi-Lahdenvesi Helsingistä. Uusi jäsen valittiin kautensa lopettavan KTM Heli Kärkkäisen ja varajäsenen FM Veera Ristikartanon tilalle. mtV Eevamaria Vassinen on nimitetty Subin kehityspäälliköksi. Hän on toiminut aiemmin Tubeconin vastaavana tuottajana. ELINA GRUNdSTRöM aikoo näkyä roolissaan Julkisen sanan neuvoston puheenjohtajana. Tähän hänellä on hyvät edellytykset tehtävän muututtua nyt ensi kertaa kokopäiväiseksi. – On hienoa, että journalismin itsesääntelyyn ollaan valmiita satsaamaan. Uskon, että kokopäiväisyys antaa suuremman mahdollisuuden edustaa JSN:ää ulospäin. Nyt JSN on ollut vähän sellainen toimittajien keskeinen organisaatio, jossa on näpäytelty siitä, kuka on tehnyt virheitä. Langettavia JSN antaa tiedotusvälineille tarvittaessa edelleen, mutta tämän lisäksi Grundström haluaa puolustaa journalismia. Hänen mukaansa yleisölle saattaa syntyä esimerkiksi oikaisuista sellainen käsitys, että toimittajat työskentelisivät jotenkin huonosti. – Nyt pitäisi korostaa, että toimittajat tekevät hommansa todella paljon paremmin ja vakavammalla mielellä kuin kaikki sellainen viestintä, joka ei koskaan oikaise virheitään. Näin yleisö oppii tietämään, mikä on oikeaa, lähdekriittistä, faktatatarkistettua ja totuutta etsivää journalismia verrattuna kaikkeen muuhun – ei ainoastaan tahallisiin valesivustoihin vaan muuhunkin materiaaliin, jota netissä tällä hetkellä on. Grundström arvelee valesivustojen saaneen jalansijaa siksi, että sosiaalisessa mediassa on vaikea erottaa, mistä viestit tulevat. Toinen syy on se, että ihmiset pyrkivät etsimään materiaalia, joka vahvistaa omia ennakkokäsityksiä. – Perinteinen journalismi taas joutuu kertomaan sellaisiakin totuuksia, jotka eivät vastaa ennakkoluuloja ja ovat epämiellyttäviä. Uudessa työssään Grundström viettää ison osan ajastaan JSN:n toimistolla Etelärannassa, mutta sen lisäksi hän haluaa kiertää mahdollisimman paljon toimituksissa. Viimeksi Grundström on työskennellyt vapaana toimittajana ja tietokirjailijana. Hän on toiminut monissa media-alan tehtävissä, muun muassa Vihreän Langan ja Ylioppilaslehden päätoimittajana ja Tampereen yliopiston journalistiikan vierailijaprofessorina. JSN:n puheenjohtajana hän aloittaa vuoden alussa. Uuden puheenjohtajan toimikausi on neljä vuotta. Sama henkilö voi toimia puheenjohtajana korkeintaan kaksi kautta. Noora Autio Journalismin puolustaja Sananvapaus ja faktapohjaista maailmankuvaa tukeva journalismi ovat elina grundströmille tärkeitä arvoja. ANTTi YRJöNEN U us iin te ht äv iin Tiedot nimityksistä voi lähettää osoitteeseen suomen.lehdisto@ sanomalehdet.fi MEdIA-ALAN OMA LEHTI Päätoimittaja: Jukka Holmberg. Toimituspäällikkö: Noora Autio. Riikka Virranta äitiysvapaalla. Taitto: Janne Hulkkonen, Reima Kangas, Noora Autio. Toimitus: Eteläranta 10, 00130 Helsinki. Puhelin: (09) 228 77 300. Sähköposti: suomen.lehdisto@sanomalehdet.fi. Suomen Lehdistö verkossa: www.suomenlehdisto.fi. Julkaisija: Sanomalehtien Liitto ry / Tidningarnas Förbund rf. Ilmestyminen: 85. vuosikerta. 8 numeroa vuodessa. Tilaukset ja osoitteenmuutokset: sl@sanomalehdet.fi. Tilaushinnat 2015: kestotilaus 89 euroa / vuosi (sis. alv 10%), määräaikainen tilaus 94 euroa /vuosi (sis. alv 10%), määräaikainen opiskelijatilaus 40 euroa / vuosi (sis. alv 10%). Tilaushintaan sisältyy digilehti. Kestotilaus jatkuu niin kauan kuin itse haluat. Maksettua tilausmaksua ei palauteta, kun tilaus irtisanotaan. Määräaikainen tilaus ei jatku tilausjakson päätyttyä ilman erillistä ilmoitusta. ISSN: 0039-5587. Ilmoitukset: Timo Järvenpää, puh. 0400 242 131, timo.jarvenpaa@pp3.inet.fi Painopaikka: Botnia Print, Kokkola. Suomenlehdistö Ilmestysmispäivät kevät 2016 Nro Ilmestyy Aineistot Varaukset 1 3.2. 21.1. 15.1. 2 16.3. 3.3. 26.2. 3 27.4. 14.4. 8.4. 4 10.6. 23.5. 18.5. JSN:n uusi puheenjohtaja haluaa kertoa yleisölle, mitä on oikea toimitustyö.