susi
villi ja vaikeasti kohdattava
Muikkunuotalla
Kalansaalis jään alta
salla tuomivaara
"Mikä erottaa ihmisen eläimistä?"
2
Irtonumero 7,50
5.3.2010
Kuukkelia ei palella
paksu höyhenpuku oli tänä talvena tarpeen
varhaiskevät
Sulan veden pappi
Onko koskikara esteetikko?
Kuka tietää, mitä linnut miettivät. Ehkeivät paljonkaan. Mutta jos jotain lintua pitäisi veikata ajattelijaksi, laittaisin rahani likoon koskikaran puolesta. Se katselee veden liikettä kiireettömästi, hakee kosken pohjasta korennon toukan ja särpii sen veistoksellista maisemaa katsellen. Syvällistä vaikutelmaa tukevat valkeat liperit.
KUVA VesA hUttUnen · teKsti jUhA KAUppinen
varhaiskevät
Saukkoilmiö
citysaukoista iloa Kajaanissa.
Saukot ovat puljanneet pitkin talvea kiven heittämän päässä Kajaanin keskustasta, Kajaaninjoella. Median myötävaikutuksella niistä on tullut ilmiö, jota kaupunkilaiset käyvät ihailemassa päivittäin. Neljästä saukosta jotkin ovat hyvin seurallisia, jopa uteliaita. "Joensuussa citysaukkoja on ollut ainakin 20 vuotta", kertoo saukkotutkija risto sulkava. "Tänä talvena saukkoja on ajanut ihmisten ilmoille sulapaikkojen vähyys. Lisäksi saukkojen määrä on kasvaOulu nut Länsi-Suomessa ja rannikolla, mikä lisää todennäköisyyttä nähdä niitä." Kajaani Sulkavan mukaan citysaukkojoensuu ja on nähty myös Oulussa, Vantaalla sekä Virtain Herraskoskella.
Virrat
KUVA jOUni rUUsKAnen teKsti jUhA KAUppinen
Vantaa
Kerro oma citysaukkohavaintosi: havaintokirja@suomenluonto.fi. Katso videokuvaa Kajaanin citysaukosta osoitteessa www.suomenluonto.fi
lassi raUtiainen
tUntUMAllA. Kajaaninjoen luottavaisia saukkoja on käyty kuvaamassa norjasta saakka. "Välillä ei tahdo eturivin paikkaa saada", kuvailee kajaanilainen luontokuvaaja jouni ruuskanen.
pÄÄKirjOitUs
VArhAisKeVÄt sUOMen lUOnnOssA
olipa talvi!
28
L
unta, jäätä ja pakkasta kaivanneet ovat saaneet niitä vaihteeksi oikein kunnolla. Etenkin eteläisessä Suomessa ja rannikolla lunta on tullut paljon. Erikoista on myös, että tammikuun ainoa suojasää koettiin aivan pohjoisimmassa Lapissa. Ero edellisvuoteen on ainakin etelässä ollut suuri, kun lauhaa ja vesisateista keliä jatkui silloin pitkälle tammikuulle. Eikö ilmasto sitten olekaan lämpenemässä? Juuri koetun kaltaisia talvia voi aivan hyvin tulla vastakin, vaikka keskilämpötila jatkaisi nousuaan. Tammikuussakin koko maapallolla keskilämpötila oli 0,7 astetta keskimääräistä korkeampi. Monille linnuille talvi on ollut koettelemus. Ravinnon puute ja kylmyys ovat iskeneet voimakkaimmin kaikkiin pienimpiin, esimerkiksi hippiäisiin. Toisaalta myös rannikolla on ollut kova talvi ja jopa osa karaistuneista kyhmyjoutsenista on kuollut. Etenkin pöllöt ovat olleet hätää kärsimässä. Hyvän myyrävuoden ja onnistuneen poikastuoton jälkeen myyräkannat romahtivat. Pöllöjä on menehtynyt ravinnon puutteeseen, ja niitä on ilmaantunut nälkiintyneinä joukoittain myös asutuille seuduille. aihtelut kuitenkin kuuluvat luontoon, ja nyt suuria menetyksiä kokeneet lintulajitkin toipuvat vähitellen. Linnut eivät kuitenkaan pidä pahana pientä kädenojennusta. Ruokintaa kannattaa jatkaa vielä näin maaliskuussakin. Nyt on myös sopiva aikaa kunnostaa ja puhdistaa pihan ja kesämökin linnunpöntöt sekä nikkaroida uusiakin. Kun on vielä kylmää, puhdistaminen on miellyttävämpää, kun väiveet ja muut pesäloiset eivät hypi silmille. Tässä numerossamme on avuksi hyvä juttu linnunpönttöjen tekemisestä.
jOrMA lAUrilA pÄÄtOiMittAjA jorma.laurila@sll.fi
VillejÄ UlVAhDUKsiA. sudet ilmestyivät luontokuvaaja lassi rautiaisen haaskaruokinnalle ensimmäisen kerran kuusi vuotta sitten.
V
MiKKo piirainen
44 56
OrKiDeAt. Kasvien hienostunut kauneus koukuttaa harrastajia kaikkialla maailmassa.
Yhteystiedot sivulla 81 Päätoimittaja Jorma Laurila Toimituspäällikkö Juha Honkonen Toimittajat Antti Halkka, Alice Karlsson, Juha Kauppinen, Johanna Mehtola Markkinointivastaava Liisa Vähäkylä Assistentti Elina Juva (äitiyslomalla), Jenni Hänninen Ulkoasu Illusia/Heikki Laurila Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto. www.suomenluonto.fi
50
rAitA. pulleista silmuista kuoriutuu pian pajunkissoja.
6 sUOMen lUOntO 2 | 2010
essi KesKinen
lassi raUtiainen
Suomen Luonto 2 | 2010 69. vuosikerta Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto
Eläimet ja kasvit
38 tunturin noutopöytä. Kuollut eläin pistää elävät liikkeelle. 50 puoli miljoonaa kukintoa. Raita. 56 Orkideat viettelevät
Luonto ja ympäristö
8 Kuutit saivat toivoa 10 Meritaimen tarvitsee apua 14 Korppikotkat kuolevat myrkkyihin. Salametsästäjät tappavat saaliilla kärkkyviä korppikotkia. 16 läpi kovasta talvesta! Linnut lumessa ja pakkasessa. 22 Onko ketään kotona? Linnunpöntöt.
tiede ja tutkimus
12 "Menkööt Venäjälle." Susi. 12 susi pesii kuusen alla
retkeily ja matkailu
28 suden jälki. Susikojulla Kuhmossa. 42 Muikkunuottasilla. Säkylän Pyhäjärvestä nousi talvipäivänä tuhat kiloa kalaa.
ihmiset ja elämäntapa
62 piiru Väyrysestä luontoon päin. Ympäristöministeri Paula Lehtomäki. 66 "siat ovat oppivia, älykkäitä ja toimeliaita." Kasvokkain Salla Tuomivaaran kanssa.
lassi KUjala
22
pÖnttÖ. Kololinnut ovat taas asuntoja katsastamassa. puhdas ja vedenpitävä pönttö varataan ensimmäisten joukossa.
Vakiot
8 14 49 65 66 72 73 74 76 80 82 83 Luonto ja ympäristö nyt Maailmalta Kolumni Vahtikoira Oma reviiri Lukijoilta Paras juttu Havaintokirja Kysy luonnosta Pähkinät ja palvelukortti Jälkikirjoitus Luontosatu KAnnessA Kylmä talvi koetteli lintuja. Kuukkeli pärjäsi, mutta pakkanen niitti esimerkiksi pieniä hippiäisiä. talven satoa puidaan sivuilla 1621. Kuva: jarmo Manninen.
49
KettU. Uusi kolumnistimme Katja Kettu on lapista kotoisin oleva kirjailija ja ohjaaja, joka nauttii siitä, että ovesta pääsee suoraan metsään. Kesäisin hän kaipaa jäämeren rannalle.
ari heinonen / KUvarYhMÄ / sKoY
W W W.suOM e n LuO ntO.Fi
sUOMen lUOntO 2 | 2010
7
Luonto ja ympäriStö nyt
tOiMittAneet Antti hAlKKA jA Alice KArlssOn
saiMaannOrppa
nYt luontoon!
MeriKOtKA
Kuutit saivat toivoa
Saimaannorpan kuutteja suojellaan verkkokuolemilta rajoituksin, jotka vähentävät hukkumiset noin puoleen entisestä.
Saimaannorppa pesii nyt maaliskuun alussa. Poikaset syntyivät viime kuun lopulla, ja emo imettää niitä huhtikuulle. Sitten alkavat vaaran viikot ja kuukaudet. Itä-Suomen yliopiston tutkimuksen mukaan nuoret hylkeet lähtevät kymmenien kilometrien pituisille tutkimusja ruokailuretkille. Uimareitit ovat olleet täynnä verkkoansoja. Noin joka toinen pesästä liikkeelle lähtenyt kuutti on hukkunut vesille päästyään. Yhteensä norppia on hukkunut pyydyksiin jopa parikymmentä vuodessa. Maa- ja metsätalousministeri sirkka-liisa Anttilan (kesk.) työryhmä esitti helmikuun alussa ratkaisuna asiaan jatkoa vapaaehtoisille verkkokalastusrajoituksille. Näin saataisiin verkot pois noin 1500 tärkeimmän neliökilometrin alalta joka vuosi huhtikesäkuussa. "Tämä on huikea parannus entiseen verrattuna", iloitsee Metsähallituksen norppatutkija tero sipilä. Samankaltaista viestiä kuulen monilta norppaasiantuntijoilta. MYÖs sUOMen luonnonsuojeluliiton mielestä esitys vie asioita paljon eteenpäin. Liitto jätti kuitenkin esitykseen eriävän mielipiteen.
Katse taivaalle
Nyt maaliskuussa taivaalle katsominen kannattaa. Ilmojen kautta saapuvat ensimmäiset muuttolinnut, ja esimerkiksi korpin ja merikotkan voi nähdä soidinlennossa. Pakkastalvi on saanut monet isotkin linnut hakeutumaan asutuksen tuntumaan. Kuvan merikotka on nähty Helsingissä Seurasaaren edustalla ja Viikissä, vilahtipa se Kauppatorillakin.
Antti hAlKKA
antti Koli
Nyt puututaan touko- ja kesäkuun hukkumisiin
Tammikuu Helmikuu Maaliskuu Huhtikuu Toukokuu Kesäkuu Heinäkuu
tUija hYttinen
Yllättävä Havainto
Elokuu Syyskuu Lokakuu Alle 1-vuotiaat Marraskuu Yli 1-vuotiaat Joulukuu 0 5 10
Kolmikorvainen orava
Haminan Salmen kylässä elelee kolmikorvana tunnettu orava. Se viihtyy hyvin lintulaudalla, jossa käy syömässä myös kaksikorvainen pörröhäntä. Kulunut talvi on jo kolmas, jona kolmikorva on nähty, ja siitä on tullut ylpeydenaihe: meilläpä onkin tällainen orava! Kolmikorva on aika arka; sitä pääsee yleensä ihmettelemään vain ikkunan takaa. Ihmisten lähestyessä orava vilistää ympäröivään metsään kaikki korvat vipottaen.
Alice KArlssOn
pUOlet pOis? Metsähallituksen tilasto poikasten ja aikuisten verkkokuolemista 20002009. Kevätkesän verkkokalastuskielto vähentäisi kuolemia tästä noin puoleen. suurin osa hukkumisista ei tule tietoon.
8 sUOMen lUOntO 2 | 2010
Luonto ja ympäriStö nyt
iLMastO Ja sää
Etelän lumisuus on harhaa
"Aukkoista ja liian vähäistä suojeluesitystä emme voi hyväksyä, kun kyse on äärimmäisen uhanalaisesta kannasta", sanoo liiton saimaannorppavastaava Kaarina tiainen. "Aukot voivat muodostua norppapyydyksiksi." Suomen WWF hyväksyi esityksen. "Verkkokalastuksen kieltävää asetusta ei olisi kuitenkaan saatu voimaan täksi vuodeksi", sanoo WWF:n lajivastaava petteri tolvanen. "Ryhmä asetti sitovaksi tavoitteeksi saada aukot pois ja yhtenäinen alue verkottomaksi kevääseen 2011 mennessä." "Jos 1500 neliökilometrin ydinaluetta ei saada kokonaan keväisen verkkokalastuskiellon piiriin marraskuun loppuun mennessä, maa- ja metsätalousministeriön on työryhmän mukaan kiellettävä verkkokalastus 15.4.2011 voimaan tulevalla asetuksella." Ongelmia jää senkin jälkeen, jos ja kun tavoite toteutuu. Vain noin puolet kuuteista on hukkunut 15.4.30.6., jota kielto koskee. On myös mahdollista, että rauhoitus joskus vain siirtää poikasten kohtaamista verkon kanssa. Alueen laajentaminenkin on niin tarpeen, että mietinnössä sitä "suositellaan". Suomessa norppakuolemiin havahduttiin, kun saimaannorpan kanta väheni 2007 parillakymmenellä 260:een. Maailman luonnonsuojeluliitto IUCN määritteli tämän jälkeen kannan äärimmäisen uhanalaiseksi. Norpan suojelun tehosta on kiinnostunut myös EU. "Nyt jännitetään, lähteekö kanta kasvuun", sanoo Tero Sipilä. "Kuutteja on syntynyt viime vuosina aikaisempaa vähemmän, mikä joka tapauksessa hidastaa toipumista. Jännitän myös, miten lumipesät tänä vuonna onnistuvat, kun lumi on huonosti pesäksi sopivaa pakkaslunta."
Antti hAlKKA
Lähettiläitä norpan puolesta
Luonnonsuojeluliiton saamien lahjoitusvarojen turvin palkataan kaksi norppalähettilästä kertomaan norpasta Saimaan rantakuntien kouluissa Etelä-Savossa. Lapset valittiin kohderyhmäksi, koska he jakavat norpan kanssa Saimaan tulevaisuuden.
Antti hAlKKA
Kuohkea lumi hämää uskomaan, että valkeaa kauneutta on enemmän kuin sitä on. Suomen ympäristökeskus mittaa hangen sisältämän lumen painoa eli vesiarvoa. Mittaukset tehdään kunkin kuukauden 16. päivä. Helmikuun mittauksissa lunta oli Etelä- ja Keski-Suomessa 60100 kiloa neliömetrillä. Pohjois-Suomessa paino vaihteli välillä 60160 kiloa. Ajankohdan keskiarvoa enemmän lunta oli etenkin Suomenlahden rannikolla ja Kittilän seudulla, mutta monin paikoin Keski-Suomessa sitä oli niukasti. Vantaanjoen vesistössä lunta on vuoden 1951 jälkeen ollut helmikuun puolivälissä tämänvuotista enemmän noin joka neljäs vuosi. Keskimääräisillä lumisateilla ei tänä vuonna päästä edes puoleen jakson lumiennätyksestä, joka on 240 kiloa huhtikuulta 1966. Pitkäaikaiset tilastot esimerkiksi Vantaanjoen vesistössä kertovat lumen vähenemisestä. Tilastomatematiikan mukaan Vantaan vesistön talven enimmäislumet ovat jaksolla 19512009 huvenneet jopa alle puoleen. Lähes kaikki talvet 1990-luvun alusta lähtien ovat olleet lauhoja sade on tullut vetenä ja lunta on sulanut keskitalvellakin. Ilmastomallien mukaan meno ei olisi saanut olla näin rajua, mallien lumiskenaarioiden mukaan elämme Uudellamaalla jo 2000-luvun jälkipuoliskoa!
esKO KUUsistO
Sääennusteita kvääniksi
Nyt tullee ulos yr.no kväänin kielelä. Se meinaa sitä, ette kväänit koko Norjassa saatethaan lukkeet säätiettoi ja -ennustuksii tällä minoriteettikielelä. Kainun institutti mikä oon Pyssyjovessa, Finmarkussa oon kääntäny yr.no-nettilaian. Yr-redaktööri håvard skaug sannoo, ette heilä oon meininki tehhä norjalaisile hyvät säälaiat; yr.no nettilaijalta löyvät sääennustuksii kaikile paikoile Norjassa / Ruijassa, ja lisäksi 7 miljuunan paikan ennustuksii ympäri mailman.
Antti hAlKKA
KVeenien tAlO. porsankivuonon pyssyjoen Kainun institutti on merkki suomesta norjaan muuttaneiden kveenien kulttuurin elpymisestä. nyt kielellä saa säätietoakin, www.yr.no/paikka/Norja/
KainUn institUtti / jaro hollan KUvaliiteri / jUha tasKinen
sUOMen lUOntO 2 | 2010
9
Luonto ja ympäriStö nyt
JOkiLuOntO
kaLat
iijoki säilyy puhtaana
Kuusamon hanke jätevesien johtamiseksi Iijoen vesistöalueelle on tyrmätty PohjoisSuomen aluehallintoviraston antamalla päätöksellä. Kyseessä oli jo toinen kerta, kun Kuusamo yrittää suunnata jätevetensä Iijoen alueelle Toranki- ja Kuusamojärvien sijasta. Tällä kertaa kyseessä oli Kuusamon energiaja vesiosuuskunnan lupahakemus, jossa pyydettiin lupaa johtaa Kuusamon keskustaajaman ja Rukan alueen puhdistetut jätevedet kosteikkokäsittelyn ja Suoralammen kautta Iijoen vesistön Maunujärveen. Pohjois-Suomen aluehallintovirasto hylkäsi hankkeen äänestyksen jälkeen. Maunujärvessä kasvatetaan kalaistukkaita PVO-Vesivoiman Iijoen kalavelvoitteita varten, eikä aluehallintovirasto pitänyt muutenkaan hanketta järkevänä.
isMO tUOrMAA
meritaimen tarvitsee apua
Taimenia joutuu liikaa saaliiksi, ja purot uhkaavat tyhjentyä.
Viimeisetkin luonnonvaraiset meritaimenkannat saattavat hävitä Suomen rannikkojoista, ellei kalastuksesta johtuvaa kuolevuutta saada vähenemään. Taimenjokien luonnonpoikastiheydet olivat Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen mukaan syksyllä alle viidesosa jokien arvioidusta tuotantokyvystä. "Kaikki jäljellä olevat kannat ovat kriittisessä tilassa", tutkija Ari saura kertoo. "Poikastuotanto on vähäistä ja epäsäännöllistä, ja äärevöityneet sääolot vaikeuttavat tilannetta." Poikkeuksellisen kuivina syksyinä lisääntyminen saattaa jäädä kokonaan väliin, kun emokalat eivät pääse syksyllä kutupaikoille. Runsassateisina
KiMMo KUUre
syksyinä kutu voi onnistua kohtalaisesti, mutta toisaalta tulvien liikkeelle saattama kiintoaines tukkii kutu- ja poikastuotantoalueita, mikä heikentää poikasten eloonjääntiä. Vain Ingarskilanjoen meritaimenkanta osoittaa selviä toipumisen merkkejä joen onnistuneen kunnostus- ja hoitotyön ansiosta. Viime syksynä luonnonpoikasia oli runsaasti kaikilla tutkituilla koealoilla. sUOMen rAnniKOn alun perin noin kuudestakymmenestä meritaimenjoesta enää noin kymmenessä on jäljellä luontainen taimenkanta. Yleisimpiä syitä kantojen romahtamiseen ja häviämiseen ovat olleet jokiympäristöä muuttaneet perkaukset ja ojitukset sekä voimalaitospadot ja muut vaellusesteet. Jäljellä olevia luonnonkantoja uhkaa eniten merikalastus. Ongelma on vakava etenkin Pohjanlahdella. "Suurin osa taimenista jää verkkoihin jo ensimmäisenä merivuotenaan, ennen
henriK KettUnen
iijOen KipinÄn KOsKi
yMpäristÖpOLitiikka
Helsingin suunnittelijat pyrkivät murtamaan naturan
Helsingin suunnittelijat haluaisivat rakentaa asuntoja Östersundomin naturasuojelluille lintulahdille. Kaavoituksesta vastaavan asuntoministeri jan Vapaavuoren (kok.) esikunnasta vahvistetaan, että suunnitteluviraston virkamiehet ovat käyneet ympäristöministeriössä keskusteluja naturaheikennyksistä. Natura-alueiden tärveleminen asunnoilla olisi ennakkotapaus, jota voitaisiin käyttää murtamaan naturasuojaa yleisemmin. Ympäristöministeri paula lehtomäki (kesk.) on pitänyt mahdollisena kiertää suojelumääräykset Östersundomissa. Ministeriön virkamiehet ovat eri mieltä. "EU:ssa hyväksytyt poikkeukset koskevat laajoja infrahankkeita, kuten maan eri osia yhdistäviä moottori- tai rautatieyhteyksiä", selventää hallitussihteeri heikki Korpelainen ympäristöministeriöstä. "Poikkeukset ovat olleet sellaisia, joita ilman yhteiskunta ei tule toimeen." Poikkeuksen estää, jos hankkeelle on vaihtoehtoja. Helsingin jo kaavoittamille alueille voidaan rakentaa asuntoja miltei Espoon verran.
MiKKO nisKAsAAri
KUDUllA. helsingin Mätäpuroon nousi vielä muutama vuosi sitten meritaimenia.
itäMeri
Liiasta lannoitteesta ei maksua
Suomi sitoutui Itämeri-huippukokouksessa vähentämään Saaristomereen päätyviä ravinteita. Siitä huolimatta hallitus ei ole valmis asettamaan liialliselle lannoitteiden käytölle rangaistuksia. "Se olisi ongelmallinen tie. Pidän kannustimia parempina. Ravinteiden käyttöä lannoitteissa on vähennetty kymmeniä prosentteja, mutta silti huuhtoutuvat jäämät eivät ole pienentyneet. On vaikea sanktioida niitä vanhoja ravinteita, joita maaperään on jäänyt", sanoo ympäristöministeri paula lehtomäki (kesk.). "Pääsemme tuloksiin tarkastelemalla neuvontaa, seurantaa ja tukijärjestelmiä." Suomen luonnonsuojeluliitto esittää, että typelle ja fosforille asetettaisiin niiden käyttöä hillitsevä vero. Fosforin päätymistä Itämereen vähentää mer-
10 sUOMen lUOntO 2 | 2010
Luonto ja ympäriStö nyt
perhOset
Suomen meritaimenjoet
1. tornionjoki 2. Kiiminkijoki 3. lestijoki 4. isojoki 5. Merikarvianjoki 6.paimionjoki 7. Uskelanjoki 8. Kiskonjoki 9. fiskarsinjoki 10. ingarskilanjoki 11.siuntionjoki 12. Mankinjoki 13.espoonjoki 14. Vantaanjoki 15. sipoonjoki 16. Kymijoki 17. summanjoki 18. Virojoki 19. Urpalanjoki 20. Mustajoki 21. tenojoki 22. näätämöjoki Punaisella merkityissä joissa kanta on todennäköisesti istutusperäinen tai sekoittunut
21
22
Viime kesä oli hyvä nokkos- ja neitoperhoselle
Päiväperhoskesä 2009 oli edelliskesän sateiden jäljiltä vaisu mutta parani loppua kohti, ilmenee valtakunnallisen päiväperhosseurannan yhteenvedosta. Nokkosperhonen lensi 14 vuoden tauon jälkeen runsaimmaksi lajiksi; sitä havaittiin lähes 30 000 yksilöä. Myös neitoperhosten määrä jatkoi vauhdilla ylöspäin. Viime kesän säväyttäjä oli ohdakeperhonen, jonka kaikkien aikojen vahvimmat vaellukset pyyhkäisivät yli koko Suomen. Ohdakeperhosia ilmoitettiin lähes 19 000 yksilöä, suunnilleen yhtä paljon kuin 18 edellisvuotena yhteensä. Monille lajeille kesä 2009 oli samalla seurantahistorian heikoimpia. Erityisesti sinisiivet ja verkkoperhoset jäivät vähälukuisiksi. Millainen perhoskesä tänä vuonna on ennustettavissa, seurannan vetäjä, dosentti Kimmo saarinen? "Jos olot ovat kohtuulliset, perhoskesästä tulee parempi kuin edellisestä. Talvi toki vie heikkoja ja huonon talvehtimispaikan valinneita yksilöitä, mutta kevään ja kesän olot ovat paljon tärkeämmät kuin lepokauden."
piiA AhOnen
1
2
3
4 5 20 6 7 8 17
rKtl / ari saUra
neitOperhOnen
16 9 11 14 15 10 12-13
18
19
sukukypsyysikää. Taimen ei kuitenkaan ole Pohjanlahdella verkkopyynnin tavoitesaalis, vaan tärkein saaliskala on siika, jonka pyynnin yhteydessä taimenia jää verkkoihin", Saura selittää. Onko mahdollista sovittaa yhteen taloudellisesti tärkeän siian kalastus ja meritaimenen suojelu? "Sellaista verkkoa ei ole keksitty, joka pyytäisi vain siikaa, ja verkko on monen ammattikalastajan tärkein pyyntiväline.
Ensin tulisikin rajoittaa vapaa-ajankalastajien verkkopyyntiä varsinkin kutujokien suualueilla. Muualla merellä ratkaisuna voisi olla verkkojen korvaaminen rysäpyydyksillä, joista siiat voitaisiin ottaa talteen ja nuoret taimenet vapauttaa. Meritaimenen poikaset kuorituvat varhain keväällä ja kasvavat purossa tai joessa pari vuotta ennen merelle lähtöä.
piiA AhOnen
kierrätys
Biojätettä ei enää sekaroskan joukkoon
kittävästi Puolan sitoumus rakentaa jätevedenpuhdistuslaitosten verkosto ja välttää fosfaatteja pesuaineissa. Tämä supistaa kunnallisten jätteiden ravinnekuormaa 75 prosenttia vuoteen 2015 mennessä. Ympäristöministeriön luontoympäristöosaston päällikkö timo tanninen nostaa kyseisen sitoumuksen yhdeksi kokouksen tärkeimmistä saavutuksista. Tasavallan presidentti tarja halonen ehdotti osana sitoumustaan vuotuista Itämeri-päivää. Tanninen kuitenkin muistuttaa, että sellainen on jo. "Helcomissa (Itämeren suojelusopimuksessa) sovittiin monta vuotta sitten, että 22. maaliskuuta on Itämeri-päivä. Sitä vietetään lähinnä Pietarissa, mutta voisi sitä jatkossa viettää enemmän Suomessakin", Tanninen sanoo.
jUhA hOnKOnen
Ympäristöministeriö laatii parhaillaan lakiesitystä, joka kieltää biohajoavan materiaalin kippaamisen kaatopaikoilla sekajätteen joukkoon. Eduskuntaan esitys on tulossa syksyllä. Asiasta kertoi ympäristöministeri paula lehtomäki (kesk.). Suomen jätelain uudistus liittyy EU:n uuteen jätedirektiiviin, joka on otettava käyttöön 12. joulukuuta mennessä. Direktiivi pyrkii yhdenmukaistamaan jäsenmaiden jätepolitiikkaa ja edistämään kierrätystä.
jUhA hOnKOnen
sUOMen lUOntO 2 | 2010
KUvaliiteri / MaUri raUtKari
11
Luonto ja ympäriStö nyt
Myytti Murtui
susi
joutsenpari erosi
Kaksi vuotta sitten pariutuneet pikkujoutsenpuolisot palasivat talvehtimispaikalle Englannin Slimbridgeen uuden kumppanin kanssa eivätkä olleet tuntevinaan toisiaan. Slimbridgessä on seurattu 4000 pariskunnan paluuta pesimäseuduilta Venäjän tundralta 40 vuotta, ja tänä talvena puolisoiden ero todettiin toisen kerran. Joutsenlajit kuuluvat eläimiin, joiden parisiteen on uskottu katkeavan vasta toisen kuollessa.
pertti KOsKiMies
"menkööt Venäjälle"
Susien suojelussa paikallinen ja yleinen etu eivät kohtaa.
"Susi aiheuttaa yhteiskunnassa ratkaisemattoman ristiriidan", ylitarkastaja jukka Bisi Metsähallituksesta sanoo. Hän on tutkinut suhtautumista suteen sekä paikallisen että yleisen edun näkökulmasta. "Konfliktia voidaan kuitenkin hallita." Bisi tarkoittaa paikallisuudella esimerkiksi metsästystä, karjataloutta ja poronhoitoa, jotka ovat kehittyneet tietyissä oloissa. Yleiseen etuun kuuluu muun muassa lajien suojelu. Sen tavoitteena on säilyttää luonnon monimuotoisuus tuleville sukupolville. "Molemmat ovat hyviä asioita. Esimerkiksi porotalous on hieno perintei-
pitkä MuuttOMatka
Carsten eGevanG et al., pnas
jUKKA Bisi
sYKsY
tAlVi
KeVÄt
Lapintiirojen muuttomatka tuplasti luultua pitempi
Arktisten lapintiirojen muuttomatka vastaa jopa kahta maapallon ympärysmittaa. Luultua pitempi reitti paljastui, kun Grönlannissa pesivien tiirojen jalkoihin kiinnitettiin paikkatietotallentimia. Tiirat lähtevät myötätuulten avittamana syksyllä kohti etelää, mutta koukkaavat Saharan länsipuolelta Brasilian rannikolle. Pääjoukko palaa pitkin Afrikan rannikkoa, kääntyy luoteeseen Keski-Atlantille, mistä suotuisat tuulet jouduttavat loppumatkaa koilliseen. Vielä ei tiedetä, lentävätkö pohjoismaisetkin tiirat vastaavan kahdeksikon tuulia hyödyntäen.
pertti KOsKiMies
Susi pesii kuusen alla
Sudet pesivät luontoelokuvissa luolissa ja näin onkin muun muassa Yhdysvaltain Yellowstonessa. Suomessa sen sijaan hukka tekee pesänsä yleisimmin helmakuusen alle, vaatimattomaan matalaan painaumaan. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos tutki suden pesintää 19982005, jolloin 12 susilauman jäljiltä löydettiin 26 synnytyspesää. Tutkimus tehtiin Kainuussa, Pohjois-Karjalassa ja Pohjois-Savossa Yksi lauma eleli Oulujärven lounaislaidalla. "Löydetyistä pesistä 12 sijaitsi helmakuusen alla alimpien oksien suojassa, neljä kannon kolossa, viisi suurten kivilohkareiden alla, neljä ojan penkalle ojituksissa jäänen maapalteen alla ja vain yksi oli kaivettu hiekkatörmään," tutkija salla Kaartinen Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselta kertoo. "Pesistä yksi oli toisen kerran käytössä, muut olivat uusia." "Koska alueilla oli paljon susien lepopaikkoja, synnytyspesä varmistettiin paikantamalla koiran avulla ja emojen karva-analyysilla. Suurin osa pesistä sijaitsi taimikoissa tai kasvatusmetsissä, jossa oli hyvä näkösuoja. Ihmisten käyttämiä alueita sudet näyttivät välttelevän.
Alice KArlssOn
piiLOtteLiJa
Salaperäisin lintu pesii afganistanissa
Maailman harvinaisimpiin lintulajeihin kuuluvan intianruokokerttusen (Acrocephalus orinus) pesimäalue löytyi Afganistanin syrjäisestä kolkasta. Lajista oli ennen tätä koko maailmassa tiedossa vain yksi museonäyte Intiasta vuodelta 1867 ja 2006 pyydystetty yksilö Thaimaasta. Piilottelevia kerttusia on havaittu Afganistanissa nyt lähes 20, ja lajin laulu saatiin äänitettyä.
pertti KOsKiMies
Birdlife international
sUDen pesÄ. riista- ja kalatalouden tutkijoiden löytämistä 26 suden synnytyspesistä 12 sijaitsi kuusen alla. Kuva on aidolta pesältä, joka oli useimmiten vain vaatimaton painanne.
Luonto ja ympäriStö nyt
vesiiMMe sOpeutunut
rUUtAnA
nen tapa hyödyntää luontoa ja se tarjoaa paikallisille ihmisille elinkeinon. Samoin on luonnonsuojelun laita. Lajien säilyttämisen tavoite on kiistattomasti myönteistä." sUOMessA ei Ole ollut susia sataan vuoteen kuin satunnaisesti. Viime vuosina kanta on kasvanut muutamasta jolkottelevasta hukasta elinvoimaisiin laumoihin. Yhtäkkiä susi pitäisi ottaa huomioon ja se on osoittautunut erittäin vaikeaksi. Törmäys on väistämätön. "Susi haastaa paikalliset toiminnot", Bisi toteaa. Poronhoitoalueella susikannan hoito on ratkaistu porotalouden hyväksi. Sudet pyydetään poromailta sitä mukaa kuin niitä näköpiiriin ilmaantuu. "Suomi sai Euroopan unioniin liittyessään myönnytyksen. Poronhoitoalueella susikannan kasvua ei tarvitse tavoitella,
ja kun lähtötaso oli lähes nolla, hukkia ei tarvitse säästää." Muuallakin maassamme vaaditaan susien poistamista. "Susia ei saisi olla ainakaan omassa pihassa, kylässä eikä pitäjässä, menkööt Venäjälle", Bisi kertoo. "Mutta koska susi on lailla suojeltu, näitä vaatimuksia ei voida täyttää." Bisin mukaan suden aiheuttama ristiriita säilyy, koska eläimeen ei liity hyödyn näkökulmaa kuten vaikkapa karhuun. "Karhu on sutta isompi uhka ihmiselle, mutta se on arvokas riistaeläin ja hyödyttää paikallisia kyläyhteisöjä ja metsästäjiä. Susi on sen sijaan tässä mielessä hyödytön" Tutkijan mukaan suhtautuminen suteen muuttuu vain, jos suden nahalle, hampaille tai metsästystapahtumalle löytyy jokin arvo, mikä kompensoisi esimerkiksi koirien menetyksiä.
Alice KArlssOn
petra Bisi
ruutanalta löytyi kylmänsietogeeni
Ruutanalta on löydetty uusi ennen kuvaamaton kaliumkanavageeni, joka on tärkeä alhaisiin lämpötiloihin sopeutumisessa. Löydön teki filosofian maisteri Minna hassinen tutkiessaan lämpötilan vaikutusta kalan sydämen kaliumkanaviin. Kaliumkanavat ovat sydänsolujen pinnalla olevia huokosia, jotka vaikuttavat sydämen sähköiseen ärtyvyyteen. Pohjoisten vesien kalalajit käyttävät eri keinoja selviytyäkseen kylmän vuodenajan yli; esimerkiksi ruutana ei syö lainkaan eikä juuri liiku. "Ruutana antaa alhaisen lämpötilan hidastaa elintoimintojaan, mikä säästää energiaa. Nyt löytynyt kaliumkanavageeni auttaa ruutanaa toteuttamaan selviytymisstrategiaansa", Hassinen selittää.
piiA AhOnen
ilpo Kojola
iLMastOnMuutOs
metsien kasvu ei nopeudu automaattisesti
Pohjoisten metsien puut eivät pysty geneettisten ominaisuuksiensa takia kunnolla hyödyntämään pitenevää kasvukautta, osoittaa Forest Ecology and Management -lehdessä julkaistu tutkimus. "Metsät sopeutuvat ilmaston lämpenemiseen paljon hitaammin kuin lämpenemisen on ennustettu tapahtuvan", Helsingin yliopiston dosentti Anna Kuparinen kertoo. "Puut lopettavat kasvunsa syksyllä ja valmistautuvat pakkasiin ikään kuin eläisivät kylmemmässä ilmastossa." Kuparisen ja hänen kollegoidensa käyttämä malli ennustaa, että männyn ja koivun perimään ohjelmoitu kasvukauden pituus jää sadan vuoden aikana yli 50 prosenttia jälkeen ympäristön mahdollistamasta kasvukauden pitenemisestä. "On väitetty, että ilmastonmuutoksen myötä metsät alkavat sitoa enemmän hiilidioksidia, koska niiden kasvu nopeutuu, mutta tutkimuksemme mukaan näin ei kovin nopeasti käy", Kuparinen sanoo. Tutkimuksessa ilmeni, että metsän evolutiivista sopeutumista muuttuviin oloihin edistää eniten aikuisten puiden kuolleisuus. Esimerkiksi metsäpalot saattavat siis nopeuttaa evoluutiota, koska ne vapauttavat kasvutilaa uusille taimille.
piiA AhOnen
sUOMen lUOntO 2 | 2010
antti Koli
13
maaiLmaLta
tOiMittAnUt jOrMA lAUrilA
BOtsWana
aFrikka
Korppikotkat kuolevat
K. jaYaraM / sCienCe photo liBrarY / sKoY
Afrikan korppikotkia on viime kuukausina kuollut hälyttävästi. Niitä myrkytetään sekä tahallisesti että tahattomasti. Joitain lajeja uhkaa jo sukupuutto.
Intian miljoonapäiset korppikotkakannat romahtivat 1990-luvun aikana ihmisen huolimattomuuden seurauksena. Nautojen ja muiden kotieläinten lääkintään käytetty tulehduskipulääke diclofenac kulkeutui kuolleiden eläinten ruhoista korppikotkiin, joissa se aiheutti akuutin munuaisvaurion ja sitä seuranneen kuoleman. Nyt myös Afrikan korppikotkataivaalle on noussut synkkiä pilviä. Tällä kertaa ei ole kyse huolimattomuudesta vaan suorasta vainosta. Loppukeväästä 2009 Keniasta ja Tansaniasta alkoi kuulua uutisia, että leijonia hävitetään myrkkyhaaskoilla. Tapauksia oli useita, osa niistä suurten suojelualueiden kuten Kenian Masai Maran ja Tansanian Selousin laidoilta. KAiKissA tApAUKsissA tapahtumien kulku oli sama: leijonien tappama naudanruho oli käsitelty punertavalla aineella ja jätetty alkuperäiselle paikalleen maastoon. Tutkimuksissa punainen jauhe paljastui erittäin voimakkaaksi myrkyksi, karbofuraaniksi. Ainetta kaupataan furadan-nimisenä vapaasti muun muassa erilaisten syöpäläisten torjuntaan. Se tappaa kuitenkin kaikenlaiset eläimet tehokkaasti ja valikoimatta. Itä-Afrikassa myrkyn levittäjiksi paljastuivat paimentolaisina elävät alkuperäiskansat, joilla on oikeus liikkua myös suurten kansallispuistojen sisällä. Myrkkyhaaskojen ympäriltä löytyi kuolleiden leijonien lisäksi myrkkyyn menehtyneitä korppikotkia. Eräässä tapauksessa Keniassa otettiin talteen yli 300 kuollutta tai kuolevaa korppikotkaa. Korppikotkat joutuivat elintavoistaan johtuen leijonavainon sijaiskärsijöiksi. Hyvin hitaasti lisääntyvinä korppikotkat ovat erittäin herkkiä pesimäkannoissa tapahtuville muutoksille. Kestää kauan ennen kuin tappiot on kurottu kiinni. Myös Botswanasta kantautui loppusyksystä 2009 tietoja, joiden mukaan suuria määriä korppikotkia olisi tapettu myrkkyhaaskoilla. Toisin kuin Itä-Afrikassa toimet oli suunnattu tietoisesti korppikotkiin, ja tekijöiksi paljastuivat suojelualueilla liikkuvat salametsästäjät.
sAlViniA MOlestA
Hankala vieras saapui kosteikkoparatiisiin
Okavangon maailmankuulu kosteikko Botswanassa eteläisessä Afrikassa saa vetensä Angolasta virtaavista joista. Jokivesien mukana kosteikkoon saapui hiljattain kiusallinen tulokaskasvi Salvinia molesta, joka tunnetaan myös nimellä Kariba weed. Siitä on ikäviä kokemuksia eri puolilta trooppista ja subtrooppista maailmaa. Kelluviin saniaisiin kuuluva kasvi on kotoisin Etelä-Amerikasta, mistä sitä on tuotu koristekasviksi lammikoihin ja akvaarioihin. Niistä se on karannut luontoon. Suotuisissa oloissa kasvi leviää nopeasti ja tukkii yhtenäisillä patjoillaan vesistöjä. Veden happipitoisuus vähenee, ja happikatoa pahentaa vielä pohjaan laskeutuva kasviaines. Kalat ja muut vesieliöt alkavat voida huonosti. Turismi ja kalastus ovat tärkeitä elinkeinoja paikallisille asukkaille. Turistit liikkuvat kosteikossa moottoriveneillä ja sauvottavilla kanooteilla. Kasvimassat hankaloittaisivat pahasti kalastusta ja liikkumista vesillä. Toistaiseksi vieras on pysytellyt suppeilla alueilla, mutta sen torjuntaa suunnitellaan jo. Mekaaninen poisto ei pysyisi kasvin perässä, ja kemikaalien käytöstä aiheutuisi muita ongelmia. Tutkijat ovat ehdottaneet aseeksi pientä kovakuoriaista, joka on tulokkaan luontainen vihollinen. Siitä on saatu hyviä kokemuksia monista maista.
jOrMA lAUrilA
ViiMeinen AteriA? savannikorppikotkia (vas.) ja korvakorppikotkia haaskalla itä-Afrikassa.
14 sUOMen lUOntO 2 | 2010
franCK GUiZioU / CorBis / sKoY
MaUri leivo
16 sUOMen lUOntO 2 | 2010
Läpi kovasta talvesta!
Kaunis talvi on osalle linnuista kova paikka. tällä vuosisadalla on odotettavissa enää yksi tai kaksi yhtä kylmää vuoden alkua.
Pertti koskimies ja antti Halkka
V
lUMitÖissÄ. palokärki kaivaa ravinnokseen muurahaisia ja toukkia. pakkaslumi tikan ja ravinnon välissä ei ole este vaan hidaste.
ielä joulunaikaan tusina siroja pyrstötiaisia pyrähteli pihalla talipallojen ympärillä, pyrstöt sojottivat mikä minnekin. Kun tammikuussa lämpötila romahti päiväkausiksi alle 20 pakkasasteen, linnut hupenivat äkisti. Helmikuun alussa pihaparvi oli kutistunut kolmeen lintuun. Vastauksia hätäisiin yhteysääniin ei enää kuulu naapuripuista. Yksi pitkäpyrstö löytyi hengettömänä. Pikkuruiset pyrstötiaiset ovat erityisen alttiita kylmille talville. Edes yltäkylläinen lisäruoka pihapiireissä ei suo tarpeeksi energiaa, jotta linnun ruumis säilyisi muutaman millin paksuisen höyhenpuvun suojissa jopa 70 astetta lämpimämpänä kuin ulkoilma. Myös viisigrammaiselle hippiäiselle tämä talvi on ollut kuolemanvakava. Sydäntalven pakkasilla hippiäisen on herkeämättä poimittava hyönteisiä, hämähäkkejä ja niiden toukkia, syötävä yli oman
sUOMen lUOntO 2 | 2010
17
lÄpi KOVAstA tAlVestA!
2009
lOUnAAseen. hippiäiset talvehtivat suomen eteläpuoliskossa. Vuonna 2009 niitä oli tammihelmikuun vaihteessa paljon pohjoisempana kuin 2010.
Birdlifen tiira.fi-tietoKanta
painonsa päivässä. Kun valoisaa ruokailuaikaa on kuutisen tuntia ja yökylmää kolminkertaisesti, jo parin tunnin paasto tappaa pikkuriikkisen linnun ennen aamua. Pienentääkseen lämmönhukkaa hippiäiset yöpyvät kylki kyljessä tiiviinä höyhenpallona. Keskimäärin neljännes talvehtivista hippiäisistä kuolee Etelä-Suomessa marras-joulukuussa, puolet tammi-helmikuussa. Keski-Suomessa 85 prosenttia menehtyy ennen kevättä. Viime vuosisadan lopun kylmin talvi 19861987 tappoi lähes jokaisen Suomeen jääneen hippiäisen. Nyt voi käydä yhtä huonosti etenkin siksi, että paksu tykkylumi on peittänyt ravinnon kuusten ja mäntyjen oksilla etelärannikkoa myöten joulukuun puolivälistä. Luminen metsä hivelee ihmisen silmää, mutta hippiäiselle ja muille pikkulinnuille se on kuoleman maisema. Hippiäiset voivat metsätiaisten lailla alentaa ruumiinlämpöään kymmenkunta astetta ja säästää energiaa, mutta hypotermiasta virkoaminen ei onnistu pakkasten jatkuessa. Pedolle apaattinen lintu on helppo saalis. Hippiäisistä puolet muuttaa Länsi-Eurooppaan. Muuttajista menehtyy yhtä suuri osa kuin talvehtijoistakin, minkä ansiosta molemmat strategiat säilyvät. Tämä talvi on poikkeuksellisen ankara Länsi-Euroopassakin, joten ensi kevääseen selviytyy vain murto-osa koko normaalikannasta. Puukiipijä on hippiäisen tapainen osittaismuuttaja, ja sillekin kuluva talvi on tavallista pahempi.
taMMikuu OLi viiMeksi näin kyLMä 1987
ti, kun kuuntelee, mitä maan ehkä paras ilmastonmuutosmallien asiantuntija kertoo sydäntalvien tulevasta kehityksestä: "Jo nyt keskilämpötilan nousun takia enää joka kahdeskymmenes tammikuu on näin kylmä", sanoo dosentti jouni räisänen Helsingin yliopistosta. "Kylmän tammikuun oli jo tavallaan aikakin tulla, sillä viimeksi tammikuussa näin kylmää oli 1987. Toisaalta joulutammikuu 20022003 oli Helsingissä tätä kylmempi." "Jos ilmasto lämpenee ennakoidusti, yhtä kylmien tammikuiden osuus edelleen pienenee. Esimerkiksi vuoden 2060 paikkeilla tällaisten tammipakkasten todennäköisyys olisi enää yksi sataa talvea kohti." "Näin kylmiä tammikuita olisi odotettavissa vain yksi tai kaksi kappaletta ennen vuotta 2100." Sitä ennen meidän ja luonnon on kuitenkin kuljettava läpi tästä talvesta. Tiedämme aika vähän lintujen selviytymisestä juuri tästä talvesta, sillä Luonnontieteellisen keskusmuseon laskentatuloksia on käytettävissä vasta keväällä. Lintuharrastajien Birdlife-järjestön Tiira-tietokanta puhuu kuitenkin selvää kieltä; esimerkiksi hippiäisen ja pyrstötiaisen havainnot keskittyvät tänä talvena aivan Suomen lounaisosaan. Järjestön pihabongaustapahtumassa kuukausi sitten hippiäiset puuttuivat pihoilta lähes täysin.
pÖLLÖJen näLkätaLvi
Birdlifen tiira.fi-tietoKanta
2010
Hömö-, töyhtö-, kuusi- ja lapintiaiset sekä kuukkelit ovat vuosituhansien aikana sopeutuneet pohjoisten havumetsien ankariin talviin. Ne keräävät syksyllä kymmeniä tuhansia pikkueläimiä ja siemeniä varastoiksi. Osa kätköistä on nyt jäänyt tykyn peittoon, mikä vaikeuttaa ruokataloutta. Kylmän ja ruokapulan heikentämiä pikkulintuja kuolee suhteellisesti eniten helmimaaliskuussa kuukausia jatkuneen rääkin vuoksi. Auringonvalo kiihottaa heikkokuntoiset linnut laulamaan ja hakemaan pesäpaikkaa, mikä kasvattaa entisestään energiantarvetta. Eteläisempää alkuperää olevat, varastoja keräämättömät tali- ja sinitiaiset kärsisivät talvesta, mutta talviruokinta auttaa niitä selviytymään pakkasista. Silti viime kesänä syntyneistä poikasista tuskin yksi viidestä säilyy hengissä kevääseen. Suomi on kestänyt paljon tällaisia tai ankarampia talvia jääkauden jälkeen. Tammikuu oli hyvin kylmä, mutta tilastojen mukaan yhtä kylmää on ollut tammikuussa kerran kolmessatoista vuodessa. Ilmastohistoriassa talvi on tavallinen, mutta tulevaisuus on toinen juttu. Tämä selviää nopeas-
Näkyvin tästä talvesta kärsivä ryhmä ovat pöllöt. Myyräkanta romahti viime kesänä Etelä-Suomessakin vuoden takaisesta huipustaan. Nälkään kuolleita ja päivisin pihoilla ja tienvarsilla hoippuvia pöllöjä on löytynyt poikkeavan paljon, erityisesti lehtopöllöjä, jotka kaupunkien ja kylien laiteilla myös helpoiten huomataan. Paksu hanki vaikeuttaa saalistusta entisestään. Nälkäkuolema on tappanut myös viiru- ja varpuspöllöillä ison osan niistä poikasista, jotka syntyivät ennätysmäisenä pöllövuonna 2009. Osa varpus-, helmi-, hiiri- ja lapinpöllöistä vaelsi myyrätöntä talvea karkuun jo syksyllä. Suuremmilla, pohjoisiin talviin sopeutuneilla metsälinnuillamme ei ole hätää. Paksu ja pehmeä hanki suo metsojen, teerien, pyiden ja riekkojen kaivautua kylmältä suojaavaan lumikieppiin, eikä niiden syömästä kasviravinnosta ole pulaa. Käpytikoille on paikka paikoin tarjolla käpyjä ja muille tikoille lahopuiden toukkia normaaliin tapaan. Kotkat ja korpit pärjäävät haaskoilla, joita voi lumisena pakkastalvena olla tarjolla tavallista enemmänkin. Varikset ja harakat kerääntyvät entistä tiiviimmin asutuskeskuksiin ja kaatopaikoille. Karaistuneimmatkin vesilinnut joutuvat tänä talvena pakenemaan vesien jäätymistä, jos eivät
18 sUOMen lUOntO 2 | 2010
Kovan talven koettelemia: pöllöt, puukiipijä, hippiäinen
teeMU niKKi
VArpUspÖllÖn tien pÄÄ. pöllöistämme pienimmän pitäisi pakkasessa saada ravintoa normaalitalvea enemmän. tämän pöllön hyörinä päättyi, kun se törmäsi ikkunaan.
sUOMen lUOntO 2 | 2010
19
lÄpi KOVAstA tAlVestA!
pUnArintA. pienet hyönteisiä syövät linnut ovat pakkastalvena pulassa. punarinta muuttaa lounais-eurooppaan, joka oli nyt myös pakkasen maastoa.
mahdu harvoihin kovan talven sulapaikkoihin. "Koko Suomessa oli helmikuussa vain muutamia satoja merimetsoja", sanoo juuri merilintulaskennasta palannut Markku Mikkola-roos Suomen ympäristökeskuksesta. Hänen laskentaryhmänsä näki Ahvenanmaan länsipuolen merireitillä myös ennätykselliset sata laulujoutsenta. "Jää ajaa linnut ulkomerelle. Kyhmyjoutsenia oli Ahvenanmaan eteläpuolen reitillä tuhat ja tukkasotkia samalla seudulla 9000." Sen jälkeen jääpeite on kasvanut, joten joutsenet ovet jättäneet Suomen aluevedet joitain sulapaikkojen sinnittelijöitä lukuun ottamatta. Vesilinnuille talvi on vaarallisempi kuin esimerkiksi 20022003, koska vesiä on jäätynyt kaukanakin etelässä. Pitkät pakkas- ja lumijaksot ovat piinanneet myös Keski-Eurooppaa. Tällaiset olot tappoivat miljoonia muuttolintuja talvella 196263, jolloin esimerkiksi Englannin talvilinnuista kuoli arviolta puolet. Tuho oli pahin, minkä koskaan tiedetään kohdanneen Britannian linnustoa, yhtäkkisempi
MarKUs varesvUo
tÄMÄ tAlVi On tAppAnUt sUUriA jOUKKOjA seUrAAVistA lAjeistA: hippiäinen puukiipijä tiaiset sinisorsa pyrstötiainen mustarastas pöllöt
Suomeen vakiintuneilla talvilinnuilla on pakkasen taju ja hyvin pörhistyvät höyhenet.
jarMo Manninen
lÄnsi-eUrOOpAn tAlVestA KÄrsiVÄt pAhAsti: vesilinnut peukaloinen töyhtöhyypät punarinta rastaat kyyhkyt
selViYtYjÄ. Kuukkeli ei juuri piittaa kylmästä, mutta sekin valmistautuu talveen varastoimalla ruokaa. Kuusamo, tammikuu.
kuin ympäristömyrkkykatastrofit. Tuo talvi olikin hyvin ankara, esimerkiksi Hollannissa ankarin vuoden 1830 jälkeen. Erityisesti maassa ruokailevat linnut kärsivät nälästä. Puutarhoihin pakeni tammikuussa Britanniassa tavallista yleisemmin yli 40 lajin yksilöitä, räkätti- ja punakylkirastaita sekä paju- ja keltasirkkuja moninkertaisesti. Norjassa pakkaset ja jäätyminen ovat tappaneet joukoittain vesilintuja, harmaahaikaroita, luhtakanoja, kahlaajia, punarintoja, puukiipijöitä, peukaloisia ja hippiäisiä. Kuolleena on löydetty jopa 41 lehtokurppaa 400 metrin matkalta.
kaikki LauLaJat eivät paLaa
Maailmalla lämmintä Euroopassa kylmää
NASA:n mittauksista tekemän yhteenvedon mukaan maailman pintalämpötila oli 2010 tammikuussa 0,7 astetta vuosien 19511980 keskiarvoa korkeampi. Laaja kylmä vyöhyke rajoittui Eurooppaan ja osaan Aasiasta. Kun Arktinen alue, Kanada ja tropiikki olivat tavallista lämpimämpiä, kokonaisuus jäi plussan puolelle. Maailmaa lämmittää parhaillaan ilmastonmuutoksen ohella El Niño -ilmiö. Siinä trooppinen Tyynimeri lämpenee. Lämpeneminen leviää vähitellen myös muihin trooppisiin meriin, ja ilman kiertoliikkeet muuttuvat, minkä seurauksena esimerkiksi Pohjois-Amerikan pohjoisosat lämpenevät. Sveitsiläisen ilmastotutkijan stefan Brönnimannin mukaan El Niñon vallitessa Euroopassa on taipumus kylmään talvisäähän, tosin melko oikukkaasti. Esimerkiksi sotatalvina 19401942 vallitsi El Niño, samoin 1987. Selkeästi Euroopan pohjoisosien kylmyyteen liittyy Pohjois-Atlantin värähtely eli NAO-ilmiö. Se kuvaa länsituulten voimakkuutta ja matalapaineiden reittiä Atlantilta Eurooppaan. Kun NAO on negatiivinen kuten tänä talvena, matalapaineet ovat heikkoja ja suuntaavat Atlantilta Välimeren tienoille. Tällöin voimakkaat länsituulet vähenevät Pohjois-Euroopassa ja kylmää ilmaa pääsee virtaamaan Siperiasta Eurooppaan. Joulukuun NAO-indeksin arvo oli lähes ennätyksellisesti miinuksella, ja myös tammikuun NAO vuoden 1987 jälkeen matalin.
Antti hAlKKA
poiKKeaMat asteina / nasa / Giss, WWW.Giss.nasa.Gov
Talvehtimisen onnistuminen vaikuttaa ratkaisevasti niin paikka- kuin muuttolintujemme pesimäkantoihin. Esimerkiksi 1980-luvun kylminä talvina pyrstötiaisen parimäärä romahti, ja lajin luokittelemista silmälläpidettäväksi harkittiin vuonna 1990. Leudot talvet kuitenkin moninkertaistivat pesimäkannan seuraavina vuosina. Myös hippiäisillä ja tiaisilla yksi tai kaksi kymmenpäistä poikuetta korvaa tappiot, jos olot ovat hyvät. Länsi-Euroopan kovat talvet näkyvät Suomen vesilintujen, rastaiden, töyhtöhyyppien ja kyyhkyjen kannoissa. Palaajien joukko jää tänä keväänä tavallista pienemmäksi, ja linnut ovat huonokuntoisia ennen pesintää. Kylmä ja sateinen kesä merkitsisi lintukannoille katastrofia. Tämän talven tappiot näkyvät myös ensi talvena. Jääkö pihalla viihtyneestä, tutuksi tulleesta pyrstötiaisparvesta yksikään henkiin. Miten kauan kestää, ennen kuin uusi sukukunta näitä somia siivekkäitä löytää ruokintapaikan? Kun punarinnat ja rastaat palaavat huvennein joukoin, monestakin lintukeväästä uhkaa nyt tulla äänettömämpi kuin mihin olemme tottuneet. Hyvä pesimäkesä on nyt todella tarpeen.
KYlMÄllÄ VYÖhYKKeellÄ. Koko maapallon pintalämpötila oli tammikuussa nAsAn mukaan keskimääräistä 0,7 astetta korkeampi. euroopassa ja UsA:n kaakkoisosassa oli selvästi tavallista kylmempää.
Ennätysten talvi
Useilla suomen paikkakunnilla kuten Kajaanissa, oulussa ja turussa
peräkkäisten pakkaspäivien määrä oli poikkeuksellisen suuri.
itämeren vesi oli lähes ennätysalhaalla 28.29.1. helsingissä
vesi laski uuteen ennätysarvon (93 cm) ja ruotsin skoonessa mittaushistorian toiseksi alimpaan arvoon (151 cm).
Key Westissä floridassa lämpötila laski kuuteen plusasteeseen
11. tammikuuta. Mittaushistorian toiseksi alhaisin arvo.
valtamerten lämpötila oli joulutammikuussa
mittaushistorian toiseksi korkein.
Maapallon alailmakehän tammikuun keskilämpötila oli
korkein 32 vuotta jatkuneiden satelliittimittausten aikana.
sUOMen lUOntO 2 | 2010
21
valoKUva: heiKKi Ketola / KUvaliiteri (talitiaispesYe)
32 mm 25 mm
22 sUOMen lUOntO 2 | 2010
5 10012 mm
ko On än etä ? k na oto k
hun, . ön puu kuin haluat nt it tät pö un pis aiset naapur K ell saat s
k arl a liC e sso n
M
äsänkana v nsä ai utta turelämä m n oni on unpöntön, aine o linn ikko l ny t niääjä M e t k ymm en yrit kulain nut niitä jo oi nikkar . tava va l m i s ansia tuh önttöjä i, täy ttää nunp m nen lin to-Suo nna hä sensä, Luon i v uo a sEns yrit yk iin ja l miehen n post uurimyhden . in, vie levat s paketo ta 0 v uot nan pöntöt, Tilaukset tu ovat minun 1 " . Ne "Raken ine kertoo. kautta ", La n iv ujen s kutan mukaa i netti i osaks ." uaineen L ma k s ja varp e on ini tikortt tikolon tar v , käenpiialla t, joskin käyn ko ella nee Suurin ssa kottarais ovat taantu v ua on olua tka m jo n kas muun e ovat lajeja, oista kanna N ivat na pien ttaa. sella. " ille sop u e aikoi n viim lä lajeja voi a etenkin linnu ti, mutta i ha ntöil vat ti ttäväs lut." Pö n taustalla o itää olla rii n pesäkolois p e iitä Kaik nakaa " t. N i ai n, ette päristö a hä n elinym varmistetaa jä, joill ntöillä tta." pönttö aa kotikopö erus uute sopiv ntaa p osaata ole p Laine rake rjosiepoille in, ulk ki ten i h i n va Eni le ja nm isil melkei t aa t ia i n. tarkoit voi ripustaa n." tanutk en toimit n kartpii ttöjä loa. "S ri-Lap on pön Tuntu Suome nttö istosta kialle Laine seinässä iso r pö n, kun Ja kaik verstaansa ineula lpisjär velle pp ina nu ä on a Ki Hänell hän tökkää a on Hangost ja hon Neulo ta, jo itettu. on toim
sUOMen lUOntO 2 | 2010
23
OnKO KetÄÄn KOtOnA?
ja Hailuodosta Ilomantsiin. "Kartta on kannustava ja hieno, vaikkei se ihan koko totuutta kerrokaan, sillä pönttöjä menee paljon isoihin kaupunkeihin, joista ihmiset vievät niitä mökeille."
aina On hyvä aika ripustaa pÖnttÖ
esa KUlMala
pÖntÖnteKijÄ. Mikko laine rakentaa linnunpönttöjä joka päivä.
Pöntön laittaminen ei mene koskaan hukkaan. Joskus asukkaitten ilmaantuminen voi kestää pitkään, mutta ennemmin tai myöhemmin pönttö vallataan. "Peruspönttöön saa 90 prosentin varmuudella asukkaat samana keväänä", Laine sanoo. "Lisäksi rohkeasti kokeilemalla voi saada pihapiiriinsä ihan uusiakin lajeja kuten esimerkiksi puukiipijän." Ihan mihin tahansa pönttöä ei kannata ripustaa. "Esimerkiksi varpuspöllön pönttö hakkuuaukean ainoassa näreessä tai viirupöllön pönttö pihan omenapuussa eivät todennäköisesti johda toivottuun tulokseen." Pieni opastus on tässä tarpeen. Leppälintu. Pöntön sijoituspaikka: Pihat, mäntykangasmetsät. Tuulihaukka: Peltoaukeat, Laine neuvoo nettisivuillaan. "Oikea elinympäristö on oleellinen. Sitten vain pönttö puuhun niin, ettei aurinko porota siihen aamusta iltaan." Pönttöä ei liioin voi viedä maastoon väärään aikaan. "Nopeimmin asukkaat saa keväällä, mutta esimerkiksi talvella pöntöt pelastavat lintuja jäätymiseltä", Laine muistuttaa. "Kesällä ripustettu pönttö auttaa uusintapesinnöissä, ja syksyllä se palvelee pesäpaikkaa etsiviä pöllöjä."
Näin syntyy hyvä pönttö
tarvikkeet: 23 sentin vahvuista
höyläämätöntä lautaa, vesivaneria, nauloja, metallilankaa ripustamiseen.
eri lajeille tarkoitettujen pönttöjen mitat vaihtelevat.
a on lentoaukon halkaisija, B sisätilan leveys, d etäisyys katosta lentoaukon keskipisteeseen ja C sisätilan korkeus.
Upota pohja seinien sisään. poraa lentoaukko sisäänpäin yläviistoon,
D A
ettei vesi valu sisälle. silota aukon reunat esimerkiksi hiekkapaperilla.
jätä kattoon räystäät myös sivuille. poraa pohjan jokaiseen kulmaan pieni reikä,
C
B
jotta kosteus pääsee ulos.
poraa kiinnityslangan reiät sisäänpäin yläviistoon. viistä takaseinän yläreuna kosteuden vähentämiseksi. Kiinnitä pönttö puuhun löyhästi
puuta vahingoittamatta.
suojaa lentoaukko pellillä.
Älä laita istumaortta.
24 sUOMen lUOntO 2 | 2010
Keväisin Laineella pitää kiirettä. Ihmiset havahtuvat muuttolintujen tuloon joskus vasta sitten, kun ensimmäiset matkaajat ovat jo tulleet. Välillä kysyntä vilkastuu muulloinkin. Esimerkiksi hyvinä myyrävuosina pönttöjä saa naulata hiki hatussa pöllöille, joiden toivotaan pistelevän karvanaamat nokkaansa. Laine tekee pöntöt raakalaudasta, josta syntyy kestäviä ja helppohoitoisia asumuksia. Pöntön sisäpinnan on oltava karhea, jotta poikaset pystyvät kiipeämään sitä pitkin lentoaukolle.
vaLikOiMasta kOti 30 LaJiLLe
Luonto-Suomella on 21 linnunpönttömallia, joista löytyy koti yli 30 lajille: sopivathan esimerkiksi helmipöllö, naakka ja uuttukyyhky samankokoiseen pönttöön. "Myös kottaraiselle, käenpiialle ja varpuselle kelpaa sama malli, joskin varpuselle on ihan omakin pönttönsä. Muttei varpunen niin tarkka ole." Osaamisestaan Laine antaa kunnian lintutieteilijöille. "Kukaan ei osaisi tehdä oikeanlaista pönttöä ilman tutkimustietoa. Nostan hattua ornitologeille." Tärkeää on myös asiakaspalaute, jota tulee runsaasti. "Ihmiset kertovat erittäin mielellään kokemuksistaan", Laine sanoo. "Sen perusteella pönttöjä voi parannella ja niiden sijoituspaikkoja tarkentaa. Viime kädessä kyseessä on pesimämenestyksen varmistaminen."
renGAstAjA. jouni Kannonlahden tekemä pönttö kelpasi viirupöllölle.
Asukas Sini-, kuusi-, hömö- ja töyhtötiainen Kirjosieppo, talitiainen, lapintiainen Leppälintu, käki Kottarainen, käenpiika, varpunen Liito-orava Helmipöllö, naakka, uuttukyyhky Telkkä, uivelo Lehtopöllö Viirupöllö
A (cm) 2,8 3,2 7,0 5,0 4,6 8,5 11,5 (uivelo 7,5) 13 18
B (cm) 10 1012,5 12,515 12,515 1518 1820 2224 26 3035
c (cm) 25 30 28 35 60 50 55 60 6070
D (cm) 7 8 8 8 20 10 14 13 15
ripustuskorkeus (m) 1,52 1,52 1,53 35 46 46 1,53 46 46
lisää ohjeita www.birdlife.fi/lintuharrastus/linnunponttojen_rakennusohjeet.shtml www.linnunpontto.com
"Peruspönttöön saa 90 prosentin varmuudella asukkaat samana keväänä."
sUOMen lUOntO 2 | 2010
25
joUni Kannonlahti
OnKO KetÄÄn KOtOnA?
Viisi kuudesta selvisi
Luontokuvaaja Lassi Kujala seurasi viime keväänä ja kesänä lehtopöllöperheen vaiheita kotipihallaan.
Syksyllä 2008 vein kaverini kanssa useita pöllönpönttöjä maastoon. Osa niistä tuli uusiin paikkoihin ja osa korvasi vanhoja pesälaatikoita. Myyriä oli talvella ja keväällä 2009 paljon. Siksi pöllöt aloittivat pesintänsä varhain, jotkut jopa helmikuussa. Aavistin pian, että pihapöntössäni hautoi lehtopöllönaaras. Varmistus tuli huhtikuussa, kun reviireilleen saapuneet telkkänaarat haeskelivat pesäpaikkoja. Näin, kuinka telkkä syöksyi lehtopöllön pönttöön ja pienen kolinan jälkeen suorastaan heitettiin ulos. Tarkistimme pöntön huhtikuun lopulla, jolloin emo kurkisti pöntöstä ja lennähti piiloon. Pöntössä oli kuusi poikasta, muutama myyrä ja linnun jäänteet. Poikaset jättivät pöntön 16.20. toukokuuta. Ne eivät lähteneet samanaikaisesti vaan yksitellen tai pareittain, sillä ne ovat eri-ikäisiä. Emo munii noin puolentoistakahden vuorokauden välein ja aloittaa haudonnan heti ensimmäisen munan ilmaannuttua. Lentokyvyttömät poikaset kiipeilivät puussa yllättävän ketterästi. Ne käyttivät apunaan kynsiään ja nokkaansa. Maassa ne olivat vain tilapäisesti. Päivisin poikaset pysyivät hiljaa paikallaan puiden oksistossa. Ensin matalalla mutta jo viikon parin päästä yläoksilla, missä ne lentelivät lyhyitä matkoja saalista tuovaa emolintua vastaan. Ne viihtyivät koko kesäkuun alle sadan metrin päässä pesäpöntöstä. Pöllön poikasten ensilennot olivat epävarmoja, ja ne saattoivat päättyä miten tahansa. Joskus poikanen menetti otteensa oksasta ja jäi roikkumaan pää alaspäin. Siinä se saattoi viipyä pitkän tovin ennen kuin tajusi korjata asentoaan. Rastaat ja varislinnut varoittelivat ja hyökkäilivät kohti aikuista pöllöä, jonka muoto ja olemus laukaisevat käyttäytymisen. Nuorille pöllöille tämä voisi olla kohtalokasta. Siksi ne säilyvät pitkään pyöreinä ja untuvapeitteisinä. Poikasten vartiointi oli pääosin naaraan vastuulla. Se oli koko ajan valmiina puolustamaan jälkeläisiään, jos vaikka näätä tai muu peto sattuisi huomaamaan oksalla kyyhöttävän untuvapallon. Kesäkuussa ruuasta alkoi olla pulaa. Emot toivat yhä useammin poikasille muun muassa sammakoita ja jopa kastematoja. Pian löysin yhden poikasista apaattisena maasta. Nostin sen oksalle ja menin nukkumaan. Aamulla se oli kuollut. Poikaselle oli tuotu yöllä myyrä, joka oli koskemattomana kuolleen poikasen vieressä. Emot olivat yrittäneet kaikkensa sen pelastamiseksi. Viisi poikasta selviytyi heinäkuulle, ja luultavasti ne kaikki itsenäistyivät normaalisti.
lAssi KUjAlA
lehtOpÖllÖ. lassi Kujalan kotipihalleen laittamassa lehtopöllön pöntössä varttui kuusi poikasta. ne jättivät pöntön toukokuussa mutta jäivät sen lähelle aikuistumiseensa asti.
26 sUOMen lUOntO 2 | 2010
Pönttömiehen oma koealue on verstaan piha, jonne ripustetuissa pöntöissä pesii mustarastas, kirjosieppo, kottarainen ja pian myös kuusitiainen; niin ahkerasti se on tehnyt tiedusteluja. "Retkelle en keväisin oikein ehdi. Katselen taivaalle, missä kurjet ja laulukkaat painelevat kohti pohjoista."
rengastaJan hienOin hetki
KUvat: lassi KUjala
Lintuharrastaja jouni Kannonlahti Merenkurkun lintutieteellisestä yhdistyksestä aloitti linnunpönttöjen ripustamisen 2001 aloitellessaan pöllöjen, tuulihaukan ja räkättirastaan rengastamista. "Nikkaroin ahkerasti ja ripustelin pönttöjä lähinnä Merenkurkun ja Jalasjärven seuduille", hän kertoo. "Aluksi käytin tavallista vaneria, mutta se halkeilee helposti kostuessaan ja pönttö hajoaa muutamassa vuodessa." Ensimmäisenä vuonna pöntöt pysyivät tyhjinä, mutta 2003 kaksi helmipöllöparia kelpuutti ne. Vuosi 2004 oli jälleen nollavuosi, mutta 2005 alkoi tapahtua: varpuspöllöpari, kaksi tuulihaukkaparia ja viisi helmipöllön pesintää. Viirupöllö antoi vielä odottaa itseään. Viirupöllö oli lehahtanut Kannonlahden haaveisiin loppusyksyllä 2003, jolloin otus istui Laihialla liikennemerkin päällä myyriä tähyilemässä. "Tein sille välittömästi pöntön, jonka ripustin lähimetsään sopivalle paikalle ojan varteen." Pönttö pysyi sitkeästi asumattomana. Helmikuussa 2006 Kannonlahti teki kokeen ja pisti pönttöön paksun kerroksen pitkälastuisia puruja. Pari kuukautta sen jälkeen hän päätti tarkistaa tilanteen, sujautti varrellisen haavin pöntön suulle, ja humps viirupöllöemo oli valmiina rengastettavaksi. "Se lienee pöntötysurani hienoin hetki. Monen vuoden uurastuksen jälkeen sain tuon suuren, joskus vihaisen, mutta aina niin suloisen pöllön ensi kertaa syliini." Pöllömamma hautoi vielä yli kaksi kuukautta, mutta poikasia ei kuoriutunut. Seuraavan vuoden syyskuussa se kuoli törmättyään autoon Lestijärvellä. Kannonlahti jatkaa pöntöttämistä. Rakennusmateriaalit ovat vaihtuneet lautaan ja vesivaneriin. Niistä nikkaroidut asumukset ovat kelvanneet jo useammallekin viirupöllöparille sekä lukuisille helmipöllöille ja tuulihaukoille.
Pöntön laittaminen ei mene koskaan hukkaan.
sUOMen lUOntO 2 | 2010
27
suden jälki
euroopassa on yksi paikka, jossa villit sudet käyvät säännöllisesti haaskalla: Kuhmossa. sieltä löysin tassun painalluksen hangesta.
teksti juHa kauPPinen · kuvat lassi rautiainen
28 sUOMen lUOntO 2 | 2010
sUOMen lUOntO 2 | 2010
29
sUDen jÄlKi
J
unani pysähtyy etelän asemalle kylmänä keskiviikko-iltana kello kymmenen jälkeen. Nostan kassit asemalaiturille ja katselen ihmisiä, jotka kiiruhtavat ohitseni. Tekstit valotauluissa vaihtuvat, kuulutus kaikuu. En pidä tästä tunteesta: olen toki ikävöinyt perhettäni, mutta samaan aikaan paluu etelään on kuin astuisi takaisin häkkiin. Suuri erämaa takana sulkeutuu. Alan muuttua kaupunkilaiseksi ja haluan nopeasti työhuoneeseen, kirjoittamaan kun vielä saan erämaan liepeestä kiinni. Kotona nuuhkaisen villapaitani hihaa: se haisee valopetrolilta, jota kojun kaksi pientä kamiinaa polttivat sisällään. Hyvä. Haju palauttaa maiseman eteeni: suon ja metsän, toden ja tarun uneliaan rajamaan, jonka päällä lepää peittona yli 20 astetta pakkasta. Silmä vaeltaa, väsyy ja pysyy kiinni tunteja. Silloin se näkee tarkemmin.
pystykOrva
Askeleet ovat määrätietoiset. Ne kuuluvat eläimelle, joka on tottunut tappamaan elääkseen. Se on tuntenut lukemattomat kerrat, kuinka lauman kiihko nousee saaliseläimen tullessa näköpiiriin. Voimakkailla raajoillaan se on riuhtonut itseään
eteenpäin lumessa ja iskenyt päin satojen kilojen painoista hirveä, painanut sen yhdessä muun lauman kanssa maahan. Sitten johtajauros on kuristanut hirven leuoillaan hengiltä. Yhdessä ne ovat repineet saaliin auki ja syöneet. Se on koiran näköinen eläin, jota ihminen ei ole koskaan silittänyt. Eläin jolkottaa yksin Venäjän puolella metsäautotietä, jota on ajettu viimeksi vuosia sitten. Lumen peittämässä urassa kulkee susien polku. Syystä tai toisesta tästä sudesta on kasvanut utelias. Kun muut kuluttavat lyhyttä talvipäivää lepäillen mahat täynnä, tämä lähtee retkilleen. Joskus yhdessä, usein yksin. Metsäautotie päättyy, mutta susi ei pysähdy. Se jatkaa polkua kapealle suopainanteelle ja sitten taas ylös harjun rinnettä, havumetsään. Vasta kun polku laskeutuu harjun takana suon laitaan, susi pysähtyy. Se katselee puiden läpi: haaskalle on matkaa 300 metriä. Eläin käy makuulle ja ummistaa silmänsä. Suden pitää varuillaan haaskan vieressä seisova koppi. Kopissa ei näy liikettä, ei kuulu ääntäkään. Susi vetää vainua: ilmassa ei tunnu mitään uhkaavaa. Se on käynyt paikalla lukemattomat kerrat, pennusta lähtien. Silti se on epäluuloinen.
30 sUOMen lUOntO 2 | 2010
aUKeaMan KUvat: jUha KaUppinen
ODOtUs. Aamu rajavyöhykkeellä. Kojun ikkunat raavitaan jääraapalla. lassi rautiainen juo aamuteetä.
Karhut ovat uteliaita ja tulevat joskus kojun tuntumaan nuuskimaan, mutta sudet pysyvät kaukana, vähintään 50 metrin päässä. Lopulta, melkein tunnin kuluttua, eläin nousee maasta, maleksii avosuolle, kohti haaskaa. Talviaurinko loistaa hangen pinnasta. Susi siristää silmiään. Yhtäkkiä korppi tekee syöksyn sen yli. Susi ottaa vauhtia ja ajaa korppiparven lentoon haaskan luota. Aivan kuin sitä ärsyttäisi niiden läsnäolo. Vai haluaako se leikkiä? Muutamat akrobaattiset hypyt se tekee kuin korppeja uhkaillakseen. Samalla se unohtaa kopin, jonka sisällä on ihminen. Ihminen on haltioissaan: Pystykorva on tullut suolle.
vaaLeita susia, Mustia susia
Säpsähdän hereille pimeässä. Kamiinan mitättömässä kajossa kestää hetken ennen kuin tunnistan paikan ja muistan missä olen: erotan kojun seinät, kiikarit, Trangia-keittimen ja pari säilyketölkkiä. Aivan kuin joku tai jokin olisi juossut kojun ohi, rikkonut laukan kahahtelullaan lumen pinnan ja erämaan äänettömän yön. Vai oliko se unta? Kuulostelen. Mitään ei kuulu. Vilunväristys hiipii selkään, kun ylävartalo on makuupussista ulko-
na. Ulkona on pakkasta 25 astetta, kojussa kamiinoiden ansiosta pari astetta lämmintä. Käyn uudestaan pitkälleni ja mietin lassin (rautiainen, luontokuvaaja) kertomusta Pystykorvan kohtaamisesta eräänä talvipäivänä pari vuotta sitten. Pystykorva on vaalea susi. "Rautiaisen haaskalla käyvät eläimet ovat kuvien perusteella ihan puhdasverisiä susia", ilpo Kojola, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen suurpetotutkija oli arvioinut soittaessani hänelle ennen matkaan lähtöä. "Susien väritys vaihtelee paljon. Huippupedolle ei ole niin väliä, minkä värinen se on." "Suomen sudet ovat yleensä ottaen geneettisesti puhtaita." Asiaa on tutkittu Oulun yliopistossa; kiinni on saatu yli 250 sutta. "Vain yhdessä tapauksessa oli merkkejä risteytymisestä koiraan. Kyseessä oli myös ulkoisesti selvästi poikkeuksellinen yksilö, joka ammuttiin 2002 Juvalla."
Aivan kuin jokin olisi juossut kojun ohi. Vai oliko se unta?
sUOMen lUOntO 2 | 2010
31
sUDen jÄlKi
"Risteymällä voi olla esimerkiksi notkoselkä, kuten koiralla, tai sitten korkea otsa. Sudellahan ei ole oikeastaan otsaa lainkaan, vaan päälaki lähtee suoraan silmien päältä", Kojola oli kuvaillut. Vaaleita Pystykorvan tapaisia susia on saatu elävänä kiinni eräistä laumoista Sotkamossa ja Kuhmossa. Ne ovat kaikki osoittautuneet puhtaiksi susiksi. Sen sijaan luontofilmeistä tuttuja, Pohjois-Amerikassa eläviä mustia susia Suomessa ei ole. Niiden väri on Kojolan mukaan perua risteytymisestä koirien kanssa. "Muistan hyvin päivän, jolloin Pystykorva ilmaantui suon laitaan. Siinä oli jotain erityistä", Rautiainen kertoi, kun ajoimme lumisia metsäautoteitä maastoautolla kohti Itä-Kuhmossa, rajavyöhykkeellä sijaitsevaa ruokintahaaskaa. "Silloin minulla kävi tuuri", hän lisäsi. Siitä on nyt kuusi vuotta, kun sudet ensi kerran ilmestyivät Rautiaisen haaskaruokinnalle. Tänä aikana hän on nähnyt ne kojustaan kymmeniä kertoja, mutta ei koskaan alle 50 metrin päästä. "Esimerkiksi kasvokuvia niistä ei sen vuoksi kerta kaikkiaan saa", hän sanoi. Tuona päivänä Rautiaisella sattui olemaan yksin, eikä kuvaajaseurueen kanssa (Rautiaisen kojuilla käy kuvaajavieraita monista eri maista), ja hän oli erityisen tiiviissä ja pienessä kojussa. Lisäksi tuuli sattui käymään sudesta häneen päin. "Sillä ei ollut aavistustakaan, että olen kojussa. Se oli yksin, ja korpit kiinnittivät sen huomion." Tuossa tilanteessa Rautiainen pääsi tarkkailemaan villiä sutta lähempää kuin moni on missään päässyt. Eläimen varoalueen sisältä. Pystykorva otti spurttejaan perä vain viisti pitkin suon pinnan tuoretta puuterilunta! Se ajoi korppeja tehden mitä mielikuvituksellisimpia hyppyjä. "Sitten se yhtäkkiä pysähtyi ja kääntyi suoraan kojua päin", Rautiainen kertoi. "Se tajusi, että jotain on vialla. Ehkä se kuuli kameran äänen." Pystykorva juoksi pois. Kohtaaminen oli ohi.
susi Ja karhu
Aamulla löydämme Rautiaisen kanssa kahden suden tuoreet jäljet. Eläimet ovat jolkottaneet perätysten alle 200 metrin päästä kojusta, ehkä illalla tai aamuyöllä. Mieleen tulee yöllinen herätykseni. Sattumaako? Kenties.
Se minkä ihminen on kesyttänyt koirasta, elää yhä sudessa.
32 sUOMen lUOntO 2 | 2010
Villi KAtse. laumassa on kaikkiaan kahdeksan sutta.
sUOMen lUOntO 2 | 2010
33
sUDen jÄlKi
"Joskus sudet eivät käy viikkoon, joskus ne tulevat peräkkäisinä päivinä", Rautiainen sanoo. Reviiri on iso. Lauma voi kaataa hirven 20 kilometrin päässä Venäjällä ja syödä sitä monta päivää. "Mutta silloinkin Pystykorva ja pari muuta sutta saattavat pistäytyä täällä." Rautiaisen haaskaruokinta on tiettävästi ainoa paikka Euroopassa, jossa villin suden voi tavata edes jollain tavoin ennustettavasti. Esimerkiksi ruotsalainen petokuvaaja staffan Widstrand on yrittänyt kuvata villejä susia Italiassa, Virossa ja Venäjällä mutta onnistunut ainoastaan Rautiaisen kojulla. "Susille tämä on vain paikka, joka sattuu sijaitsemaan niiden elinalueella", Rautiainen selittää. "Ne käyttävät tätä silloin tällöin hyväkseen, mutta toisaalta niiden ulosteissa on aina mukana hirven karvaa, joten minun tarjouksistani niiden elanto ei riipu." "Juuri tällä kohdalla Venäjän puolella sattuu olemaan kymmenien kilometrien asumaton taipale,
Lassi Rautiainen pääsi seuraamaan villin suden leikkiä korppien kanssa.
pYstYKOrVA. pystykorva ajoi korppeja. pienen, hyvin tiiviin kojun ansiosta se ei havainnut kuvaajaa. Vain harva on päässyt seuraamaan villiä sutta näin läheltä koko maailmassa.
34 sUOMen lUOntO 2 | 2010
missä susia ei metsästetä. Tuuria sekin." Sekä Suomessa että Venäjällä liipasinsormet ovat herkässä susien kanssa. Sutta on vainottu vuosisatoja. Jäljellä ovat vain arimmat yksilöt. "Erityisesti sudet arkiintuvat, kun karhut ovat unilla", Rautiainen sanoo. Ne saattavat epäluuloissaan tarkkailla metsän sisältä tunteja ennen kuin uskaltavat haaskalle joskus ne eivät tule ollenkaan. Kesällä ne eivät ole niin arkoja. "Karhujen kanssa nahistellessaan ne unohtavat ympäristönsä hetkeksi. Silloin syntyy kuviakin."
taLttuMatOn
Junassa mietin susia. Olen käynyt kahdesti Rautiaisen susipaikoilla, yhteensä tosin vain muutaman yön, mutta susia en ole nähnyt. Se ei liiemmin harmita. Miksi? Susi on villi. Kukaan, edes susiherra Rautiainen, ei pysty niitä määräilemään.
sUOMen lUOntO 2 | 2010
35
sUDen jÄlKi
Se lumoaa. Ihminen on kesyttänyt sudesta koiran, karsinut villit piirteet. Kaikki se elää yhä sudessa. Eläisipä vastakin vaikka en niitä koskaan näkisikään. Tietoisuus riittää. Tietoisuus siitä, että Pystykorva kulkee nytkin jossain itärajan tiettömillä taipaleilla, laukkaa, vetää silmiään viiruiksi. Turkki aaltoilee tuulessa, kun se juoksee yli soiden, halki metsäsaarekkeiden. Vasta kilometrien päässä Pystykorva hidastaa vauhtiaan ja katsoo taakseen hämmentyneenä äänistä, joita se kuuli kojusta. Sen käynti hidastuu tasaiseksi jolkotukseksi. Enää muutama kilometri, ja se on takaisin laumansa luona.
Sudet ovat käyneet yöllä vain muutaman sadan metrin päässä kojusta.
36 sUOMen lUOntO 2 | 2010
Susien määrä vähenee yhä
Suomessa on 150160 sutta, ilmenee selvityksestä, jonka Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos Rktl teki äskettäin maa- ja metsätalousministeriön pyynnöstä. "Susia on 3050 yksilöä vähemmän kuin viime talvena. Kolmen vuoden takaisesta määrä on vähentynyt sadalla yksilöllä", sanoo Rktl:n suurpetotutkija ilpo Kojola. "Luvanvaraisesti susia on nyt kaadettu alle 30. Uusia pentuja syntyy koko ajan. Susien määrän ei olisi pitänyt vähentyä viime vuodesta yhtään." "Pieniä, kolmen suden ryhmiä on hävinnyt sekä Länsi- että Itä-Suomesta. Isoja, noin kuuden yksilön laumoja on hävinnyt esimerkiksi Pyhäjoelta yksi ja Pohjois-Karjalasta jokunen." Kainuussa määrä ei ole vähentynyt viime talvesta. Susia on jopa enemmän kuin kaksi vuotta sitten. "Siellä susitiheys on suurin." "Ruotsin susista häviää vuosittain 15 prosenttia salametsästyksen vuoksi. Ei tuo luku meillä juuri pienempi ole", Kojola muotoilee.
jUhA KAUppinen
sUOMen lUOntO 2 | 2010
37
38 sUOMen lUOntO 2 | 2010
Ahma tappoi tammikuussa poron tunturiin Värriön luonnonpuistossa sallassa. helsingin yliopiston tutkimusaseman kamera paljasti, että ruokavieraita oli monia ja yksi erityisen yllättävä.
kuvat värriÖn tutkimusasema teksti teuvo Hietajärvi (otteet luontoPäiväkirjasta) ja jorma laurila
sUOMen lUOntO 2 | 2010
tunturin noutopöytä
39
Tammikuun 14. päivänä Hietajärvi käväisi haaskalla: "Sieltä lähti noin 8 yksilön korppiparvi puoli yhdentoista maissa." Tilanne 15. tammikuuta: "Ahmasta on vain yksi kuva, vaikka jälkiä oli melko paljon. Se tuli 4.14. Sitten tuli korppikuva infrapunalla klo 8.52 ja seuraava 10.47, jolloin korppeja oli jo useita, enimmillään 7 yksilöä. Viimeinen korppikuva tuli 12.11. Kuvia tuli 34 kpl ja nyt kamera kuvasi koko vuorokauden, joten saatiin varmaan aika kattavasti tietoon ruokavieraat." Hietajärvi piipahti haaskalla vielä 21. tammikuuta: "Kävin iltapäivällä kahden jälkeen vaatimen raadolla, joka oli jo lähes hävinnyt. Siellä oli ollut elämää (vaikka kamera ei ollutkaan toiminut!). Ahma oli käynyt viime yönä, ja ketunjälkiä oli vaikka kuinka ja eri kokoista. " Kun haaska oli lopulta syöty kokonaan, ruokavieraat olivat poistuneet eikä kuvia enää tullut. Naali osoittautui villiksi. Suomen Luonto näytti kuvia professori heikki henttoselle Metsätutkimuslaitokselta. Hän arvioi heti, ettei naali olisi tarhakarkulainen vaan villi. Hän kuitenkin kysyi vielä pohjoismaisten kollegoidensa näkemystä. He olivat Henttosen kanssa samaa mieltä: villi on. Keskustelussa paljastui myös varma poromieshavainto kymmenen vuoden takaa. Naali on pesinyt Suomessa viimeksi 1996. Yksittäisiä napakettuja on nähty Käsivarressa ja Utsjoella vuosittain. Värriön naali yllätti. Onko itärajalla naaleja lähempänä kuin on tiedettykään? Ehkäpä tulevat kamerakuvaukset löytävät tähän vastauksen. Voit tutustua Värriön luontopäiväkirjaan osoitteessa http://www.varrio.blogspot.com.
"Riistakamera" vahtii silloinkin, kun tutkija nukkuu
infrApUnAVAlOlÄhDe YÖKUVAUKseen
KAMerAn OBjeKtiiVi
liiKetUnnistin
Riistakamera toimii liike- ja lämpötunnistimella. Kun kohde saapuu paikalle, kamera alkaa ottaa kuvia tietyin välein. Kuviin jää vierailusta tarkka aika. Yöllä kuvauksessa käytetään infrapunavaloa, jolloin kuvat ovat mustavalkoisia, ellei käytetä salamaa. Salaman huono puoli on, että se voi häiritä kuvaustilannetta. Päivällä kamera toimii normaalisti luonnonvalolla. Metsästäjät seuraavat kameroilla ruokintapaikoilla käyviä eläimiä. Riistakamerat ovat tulleet myös tutkimuksen avuksi. Mökkiläinen tai omakotiasujakin voisi vallan hyviä rekisteröidä lintulautojensa tai linnunpönttöjensä tapahtumia. Riistakamera maksaa noin 150 eurosta muutamaan sataan euroon.
AhMA 11.1.2010 KlO 21.05
KOrppejA 12.1.2010 KlO 13.00
sUOMen lUOntO 2 | 2010
41
Muikkunuotta
säkylän pyhäjärvellä talvinuottaan jää aina jotakin: muikkua, siikaa, haukia, madekin. Kotimaista kalaa menisi nyt kaupaksi enemmän kuin kalastajat ehtivät pyytää.
teksti joHanna meHtola · kuvat mikko käkelä
42 sUOMen lUOntO 2 | 2010
silla
sUOMen lUOntO 2 | 2010
43
MUiKKUnUOttAsillA
M
oottorikelkka huristaa pitkin Säkylän Pyhäjärven aavaa selkää. Saaria näkyy vain järven koilliskulmassa, muuten jää- ja lumipeite on rikkumaton. Kalanjalostamo Kolvaan Kalan jouni Aaltonen istuu ohjaksissa ja osoittaa kädellään pohjoiseen: merikotka katselee avannon reunalla ja nousee siivilleen, kun ajamme lähemmäksi. "Merikotkia on täällä kymmeniä talvisaikaan", Aaltonen sanoo. Avanto, jonka reunalla kotka äsken vartioi, on nuotan laskuavanto. Noin kaksi metriä kanttiinsa olevalta avannolta näkyy kilometrin päässä tummia hahmoja. "Siellä se nuottaporukka on." "Sieltä tullaan hymy korvissa", kalastaja tarmo nurmi huikkaa tulijoille, joihin komea merikotka on tehnyt vaikutuksen. Jäällä on moottorikelkkoja, auto ja traktori, jonka perässä on pari metriä korkea kaira. Kuusi nuottamiestä, ammattikalastajaa, valmistautuu vähitellen päivän huippuhetkeen, nuotannostoon. Noin 600 metriä pitkä ja 12 metriä korkea nuotta on laskettu radio-ohjattavia uittolaitteita apuna käyttäen. Laitteet vievät nuottaan kiinnitetyt vetoköydet jään ali laskuavannolta nostoavannolle. Vetovaiheessa nuottaa aletaan vetää kohti nostoavantoa. Sadan metrin välein on pieniä avanto-
nUOtAn siirtO. pyyntiväline painaa kelkkoineen noin kaksi tuhatta kiloa.
ei MiKÄÄn pilKKiKAirA. traktorin perässä olevalla kairalla saa kunnon reikiä jäähän.
Vetovaihe kestää muutaman tunnin, ja tänään nuottausalue on noin 60 hehtaaria.
44 sUOMen lUOntO 2 | 2010
ja, joista nuottaa vinssataan köysien avulla eteenpäin. Vetovaihe kestää muutaman tunnin, ja tänään nuottausalue on noin 60 hehtaaria. "Täällä on neljä nuottaporukkaa, jotka käyvät säännöllisesti pyynnillä. Aikoinaan niitä oli jopa 12. Koneellinen nuottaus Pyhäjärvellä aloitettiin jo 40 vuotta sitten", Nurmi kertoo.
itse tehty nuOtta vaLMistui 2000 tunnissa
Muhkean kokoista nuottaa aletaan miehissä nostaa avannosta. Auton ja moottorikelkan perässä olevat vinssit kelaavat keltaisia nostoköysiä rullille. Miesten katseet viipyilevät avannon tummassa vedessä. "Siika!" "Nyt pittäis muutamii muikkui jo näkky, ett tulis kunno saalis", sanoo Matti Viljanen joka on muuten kutonut piponsa ihan itse. Mutta niin on miesten nuottakin itse tehty. Se on sisäjärvillä käytettävistä nuotista suurimpia, ellei suurin. "Porukalla se tehtiin. 2000 tuntia siihen meni aikaa. Oli se kova homma, mutta oli pakko tehdä uusi, kun vanha nuotta paloi. Se oli jäisenä täällä jäällä. Kun aamulla tultiin, niin nuotta oli tulessa. Sabotaasia..." Nurmi kertoo mutta ei halua spekuloida, keitä pahantekijät olivat. "Tämä nuotta kestää varmaan nyt vielä toiset viisi vuotta, mutta joka vuosi sitä on vähän korjailtava."
nUOttA nOUsee. Markku lehtinen (vas.) ja Matti Viljanen ovat konkareita.
sUOMen lUOntO 2 | 2010
45
MUiKKUnUOttAsillA
tUhAt KilOA KAlAA. nuotasta nousi noin 200 kiloa muikkua, 90 kiloa ahventa, 30 kiloa siikaa, 20 kiloa haukea ja 650 kiloa vajaasti hyödynnettyä kalaa.
Nuotta nousee kuuden metrin syvyydestä. Se ylettyy pohjaan saakka, eivätkä kivet tällä paikalla haittaa vetoa. Syvin kohta järvessä on 27 metriä. "Eilen oltiin nuotalla tuossa vieressä ja saatiin hyvä saalis. Sen takia tultiin tänään vetämään tähän", Nurmi sanoo. "Matikka!" Made nousee nuotan mukana jäälle. "Se on oikea kaunotar. Joku mamma saisi siitä hyvän kei-
"Nyt pittäis muutamii muikkui jo näkky, ett tulis kunno saalis."
46 sUOMen lUOntO 2 | 2010
ton", Nurmi toteaa. Kala kiemurtelee jäällä, mutta pian se heitetään takaisin järveen kasvamaan. "Katson tirkkarista, näkyykö mitään", pasi salonen huikkaa. Hän asettuu makuulle jäälle pienen avannon luo ja työntää kasvonsa veden pintaan. "Ei siellä paljon mitään näy." Tirkkari on tirkistysreikä, josta näkee, kun kalaparvi on tulossa. Silloin ei vedetä alapaulasta eli nuotan alareunasta, jotta parvi ei pääse karkuun. Syynä tirkkarin tekoon ei siis ole vain kalamiehen uteliaisuus. "No paljon sitäkin. On hieno katsella, jos kaloja on paljon, vieri vieressä", Salonen sanoo. Useat kymmenet nuotanvedot talvessa takaavat sen, että saalista tulee mutta hyvin vaihdellen.
mainen nuottauskaan näytä helpottavan tilannetta. Muikkua sisäjärvien ammatti- ja vapaa-ajan kalastajat saavat vuosittain noin 4 miljoonaa kiloa.
saaLis On vaihdeLLut kiLOsta neLJään tOnniin
"Huonoin saalis on ollut vajaa kilo muikkua ja paras nelisen tuhatta kiloa. Kulut ovat nykyään isoja; polttoaine, erilaiset maksut sekä kalusto ja sen ylläpito maksavat, joten kyllä sitä kalaa pitää tullakin", Tarmo Nurmi kertoo. Nuottaus on luvanvaraista, ja lupa pitää anoa kalastusalueelta. Vuosilupa maksaa 600 euroa. Muikkukilosta maksetaan noin kolme euroa. Tällä hetkellä Pyhäjärvestä nousee niin isoa muikkua, että kiloon niitä menee noin 50 kappaletta. "Joskus on mennyt 160 kappalettakin, se on pienikokoista. Järvessä on kuitenkin Suomen nopeakasvuisimmat muikut", Nurmi sanoo. "Siell´ on muikku ny." Katseet liimautuvat taas avannon pintaan. Nuotta nousee hitaasti hyisestä vedestä. Sen pauloissa olevat kohot ja köydet ovat jäässä. Nuottaa nostetaan suoraan rekeen. Jäällä käyvä pieni viima, kahdeksan asteen pakkanen ja vesi kovettavat nuotan kuin rautalangaksi. "On ollut kova talvi. Liikaa lunta ja kovat pakkaset tekevät tämän homman raskaaksi", Nurmi toteaa. "Mutta niin kauan käydään, kun on hyvä jääkeli. Jonakin vuonna ollaan tultu vielä toukokuussakin." Tirkistysaukosta käy nyt vuorostaan kurkistamassa Miika tamminen, 23, porukan juniori. "Olen mukana nyt kolmatta talvea ammattilaisena. Kalastuksen aloitin jo 12-vuotiaana. Kalastajaksi ryhtyminen oli minulle selvä juttu. Talvella ollaan porukassa, kesällä kalastan rysillä ja ravustan niin kuin moni muukin meistä."
vene, puskutraktOri Ja LippaLakki saaLiina
säkylän pyhäjärvi
"Keskiarvosaalis on tänä talvena ollut 500 kiloa muikkua ja siikaa. Enemmänkin menisi kaupaksi", Salonen toteaa. Vähempiarvoista kalaa, särkiä, pieniä ahvenia ja kiiskiä, tulee joka vedolla vähintään tuhat kiloa. Ne päätyvät turkistarhoille ruuaksi. "Muikkukannat ovat nyt huonommat kuin viisi vuotta sitten, jolloin saalis oli noin tuhat kiloa muikkua per veto. Roskakalaa on niin paljon, että muikun kanta kärsii. Roskakala voittaa ravintokilpailussa muikun. 20 vuotta sitten saaliit olivat melkein puhdasta muikkua. Kaloja ei tarvinnut lajitella lainkaan", Nurmi muistelee. Muutama huono nuottavuosi aiheutti räjähdysmäisen roskakalojen lisääntymisen, eikä ammatti-
Kaloja ei näy, ei tirkkarista eikä nuotan poimuista. Onko nuottaan koskaan tarttunut mitään yllättävää, muuta kuin kaloja? "Vene", Pasi Salonen toteaa. "Vanha rikkinäinen puuvene sieltä kerran nousi. Se vietiin maihin. Muovinen puskutraktorikin on järvestä nostettu ja Hankkijan vanha lippalakki, kaikenlaista." Jännitys tiivistyy. Nyt on nostamatta enää nuotan peräpussi. Vetoapuna toimineet vinssit pysäytetään ja loppunuotta vedetään ylös käsipelillä. Ilmeet ovat totisia. "Jaaha. Ei taida olla oikein kalaisa veto. Teidän olisi pitänyt eilen tulla, kun muikkua tuli 600 kiloa", Nurmi huokaa. Uskotaan nyt kalamiestä. Saalis nousee avantoon. Kalat räpiköivät veden
sAAlis tAlteen. pasi salonen (vas.) ja Markku lehtinen lappavat kaloja kuljetuslaatikkoon.
sUOMen lUOntO 2 | 2010
47
MUiKKUnUOttAsillA
pinnalla ja niitä aletaan lappaa saaveilla 500 kiloa vetäviin kuljetusastioihin. Tässäkin vaiheessa tarvitaan miesvoimaa. Komeita haukia on ainakin kymmenkunta pikkukalojen joukossa. "Haukia tulee joka vedolla. Paras haukisaalis on ollut 550 kiloa. Hauet ja isommat ahvenet lähtevät fileerattaviksi Ruotsiin tai Tanskaan ja sieltä edelleen Keski-Eurooppaan", Salonen kertoo. Muikkua tuhannen kilon saaliissa on pari sataa kiloa. "Ei ihan tyytyväinen voi olla", Nurmi sanoo. "Aika kallis harrastus. Pikemminkin hoitokalastusta tämä on", Markku lehtinen sanoo.
Jäinen nuOtta Jätetään avantOOn säiLÖÖn
Kotimainen kala kaipaa syöjiä ja imagon muutosta
Vajaasti hyödynnettyä kalaa, niin sanottua roskakalaa, on Pyhäjärvellä ajoittain ongelmaksi asti. Hoitokalastuksella järven ekosysteemiä koetetaan saada tasapainoon. Tämän vuoden valtion budjetista järven hoitokalastukselle myönnettiin 75 000 euroa. "Ammattilaisten talvinuottaus on samalla hoitokalastusta. Vajaasti hyödynnetylle kalalle kuten kiiski, kuore, pienet ahvenet ja särki koetetaan kuumeisesti keksiä muitakin käyttökohteita kuin turkistarhat, esimerkiksi energiatuotannossa", sanoo Pyhäjärvi-instituutin vesistötoimialan päällikkö Anne-Mari Ventelä. "Silloin sillä olisi arvoa raaka-aineena." Uudessakaupungissa toimii jo bioenergialaitos, jossa tutkitaan erityisesti kalan käyttöä bioenergiana. Vajaasti hyödynnetyn kalan määrä lisääntyi Pyhäjärvessä muutaman lauhan talven jälkeen. "Pyhäjärvi on rehevöitynyt. Tärkein syy on valuma-alueilta tuleva fosfori. Lauhoina talvina peltojen suojavyöhykkeet ja kosteikot eivät toimi märkyyden vuoksi." Vajaasti hyödynnettyyn kalaan sitoutuu paljon fosforia. Neljännes Pyhäjärveen päätyvästä fosforista saadaan kalansaaliin mukana pois. Kalastus pitäisi kuitenkin olla jatkuvaa. "Lauhat talvet aiheuttavat sen, että kuormitus valuma-alueilta tuleekin talvella ja sitä on paljon. Järven jääpeitteinen aika on ollut keskimäärin 141 vuorokautta vuodessa. 2000-luvulla käyrät menevät alas kuin lehmänhäntä. On ollut niin monta huonoa jäävuotta ja samalla talvinuottausvuotta. Pyhäjärven tilaa ilmastonmuutos uhkaa jo nyt." Elintarviketeollisuuden raaka-aineena vajaasti hyödynnetty kala on kuitenkin ongelmallinen: saaliit ovat vaihtelevia, epävarmoja ja massatuotantoon määrät ovat vielä pieniä. "Ennakkoluulot esimerkiksi kiiskeä kohtaan ovat suuria. Onhan särjenkin imagoa pyritty nostamaan useillakin kampanjoilla, mutta ei se ole juuri auttanut." Ventelä näkee kuitenkin mahdollisuuksia myös asenteenmuutoksessa: "Miksi ihmiset eivät syö kotimaista kalaa? Käytetyimmät kalat ovat norjanlohi ja kalapuikko. Kalan käyttö on täysin vääristynyt. Kuha, siika ja muikku kelpaavat, mutta muun kalan käyttö on valtava ongelma. Tarjolla olisi puhdasta, ekologista ja ilmastoystävällistä ruokaa, joka ei kelpaa."
jOhAnnA MehtOlA
"20 vuotta sitten saaliit olivat melkein puhdasta muikkua. Kaloja ei tarvinnut lajitella lainkaan."
48 sUOMen lUOntO 2 | 2010
pro Kala / KUva-arKisto
Kauaa tilannetta ei harmitella, kun moottorikelkat, auto ja traktori jo pärähtävät käyntiin ja pari tuhatta kiloa painavaa nuottaa ja rekeä aletaan viedä seuraavan päivän vetopaikkaan. Kala-astiat keikkuvat kelkkojen perässä. Kipuan auton kyytiin. En edes muista, milloin viimeksi olisin ollut luonnonjäällä auton kyydissä. Paljonkos sitä jäätä onkaan? "Sitä on noin 40 senttiä. Lunta ei saisi tulla enää yhtään. Se alkaa vaikeuttaa jo kulkemista", ratin takana istuva jani pesonen toteaa. Pesonen, 24, edustaa nuorta polvea ja valittelee, että nuoria kalastajia on erittäin vähän. Tästä porukasta löytyvät Pyhäjärven juniorit. Karavaani pysähtyy seuraavan päivän nuottapaikalle. Aluksi putsataan traktorilla lumia jäältä. Sitten hörähtää moottorisaha käyntiin, ja pian jäässä on laskuavanto. Jäinen nuotta tiputetaan pakettina valmiiksi avantoon ja lukitaan sinne sivukeppien ja puisen kannen avulla paikoilleen. "Nuotta on siellä säilössä. Muuten se jäätyisi ihan tönköksi", Tarmo Nurmi huikkaa. Kauan ei nokka tuhise, kun miehet ovat jo taas ajopeleissään. Seuraava suunta on Säkylän kalasatama, jossa kalat lajitellaan käsin. "Päivät venyvät helposti 12-tuntisiksi. Kalojen lajittelu voi kestää 34 tuntia, jos roskakalaa on oikein paljon", Nurmi kertoo. "Nyt päästään kotiin hyvissä ajoin, kun kalaa tuli niin vähän." Kalasatamasta kalat hakee Kolvaan Kalan Jouni Aaltonen, ammattikalastaja hänkin. Aaltonen hoitaa markkinoinnin ja osan jalostuksesta neljän hengen yrityksessään. Pääasiassa saalis myydään Etelä-Suomen kalatukkuihin. Niin, saalis. Se ei tällä kertaa ollut kehuttava. "Tämä on arpapeliä. Vähän kuin ässäarpaa raaputtaisi. Harvoin voittaa, yleensä ei", pasi salonen sanoo hymyssä suin. "Huomenna lähdetään taas, aamutuimaan."
KOlUMni
Vuoroin vieraissa metsissä
sun eeva joenpellon kirjailijakodissa Sammatissa. Ovelta metsään on viitisen metriä, mikä tuntuu uskomattoman hyvältä Helsingin keskustan kivierämaan jälkeen. Olen viime aikoina miettinyt paljon suhdettani metsään. Nuorempana nukuin mielelläni öitä lähimetsässä kuusen alla. Paikka merkitsi rauhaa ja turvaa. Piinkova myytti on, että suomalainen on syntyjään metsän tuttu ja istuu mieluummin kannon nokassa mietiskelemässä kuin jytää hytkyjumpan tahtiin yökerhossa. Sellaisiahan me olemme, ainakin vanhoissa koulukirjoissa ja Veikko huovisen teoksissa. Rakkaudellinen suhde metsään valkenee parhaiten matkustamalla toiseen maahan. Olen parin vuoden aikana kirjoittanut ajoittain Italiassa, kolmen eri kansallispuiston reunamilla. Täytyy sanoa, että alan uskoa metsäläisyyteen. Yleistystä tai ei, väitän, että metsä merkitsee keskimääräisen italialaisen mielenmaisemassa jotakin aivan muuta kuin meille. Siellä metsä on kulttuurin reuna-alue, eräänlaista sivistyksen joutomaata ja hukkaista pirunpeltoa. Metsä näyttäytyy synkkänä ja arvaamattomana kulttuurin vastakohtana.
A
ten mielestä ollut syytä mennä, jollei sitten kaveriporukalla, mönkijällä ja mankka olalla huutaen.
V
V
armastikin on paljon italialaisia, jotka arvostavat koskematonta luontoa ja viihtyvät siellä. Heitä en kuitenkaan ole tavannut Parco di Naturalen officialeissa. Näissä luontokeskuksissa on tarkoitus jakaa ympäristötietoa ja kertoa kierrätyksestä. Esitteet todistavat puistojen olevan osa EU:n kansallispuistojen ylläpito-ohjelmaa. Piopissa Etelä-Italiassa ympäristökeskus oli sijoitettu kuin piloillaan satamassa sijaitsevan avoviemärin edustalle. Ovindolin vuoristoiseen kansallispuistoon ei toimistolais-
uosi sitten oleskelin Väinö tannerin kirjailijaresidenssissä. Se sijaitsee keskiaikaisessa Mazzanossa Valle del Trejan luonnonsuojelualueella. Ympäristökeskuksesta saamani kartan mukaan alueella oli useita reittejä muun muassa etruskien hautakukkulalle roomalaisten vanhaa tiepohjaa pitkin. Tuo kaksituhatta vuotta vanha tie löytyikin, mutta siinä kaikki. Polkuja sikäli kun niitä koskaan oli ollutkaan ei ollut hoidettu, ja suuri osa karttoihin merkityistä reiteistä kasvoi silkkaa ohdaketta ja piikkilankaa. Metsässä kuhnailevaan pohjoismaalaiseen suhtauduttiin avoimen huvittuneesti. Paikallinen piazzavaris kertoi kylässä kerrottavan vitsiä, jonka mukaan metsässä voi kohdata vain villisikoja sekä hullun suomalaisnaisen (la Finlandesa Stupida). Metsässä käyvät vain ne, joilla on jotain salattavaa. Siellä käydään haistelemassa liimaa tai harjoittamassa avioliiton ulkopuolista seksiä tai piikitetään huumeita (hyvät lukijat, voin todistaa!). Sepä ei suomalaista hevin lakkaa ihmetyttämästä. Vielä enemmän kummastuttaa italialainen tapa käyttää kansallispuistoja kaatopaikkoina. Vanhaan etruskihautaan on oivallista dumpata niin vanhat hetekat kuin jääkaapitkin. Vaikka kuinka kyyninen luonne olenkin, silloin teki mieli mennä halaamaan puita ja luvata: Älkää surko. Kyllä ne vielä oppivat.
Katja Kettu
ari heinonen / KUvarYhMÄ / sKoY
"Italiassa metsä on kulttuurin reuna-alue, eräänlaista sivistyksen joutomaata ja hukkaista pirunpeltoa."
Kirjoittaja on sammattilainen kirjailija.
sUOMen lUOntO 2 | 2010
49
puoli miljoonaa kukintoa
Vuoden laji raita on hyönteisten keidas, jäniksen ape ja kääpien kasvualusta.
aliCe karlsson
äihin aikoihin maisema alkaa elää. Ryteiköt ojien varsilla ja metsien reunoilla täplittyvät pajunkissoista. Siellä täällä komeilee villavin kukinnoin myös iso raita, halavan ohella ainoa puuksi kasvava luonnonvarainen pajumme. Luonnonsuojeluliitto valitsi raidan (Salix caprea) vuoden lajiksi. Meneillään on YK:n luonnon monimuotoisuuden vuosi, ja raita sopii teemaan mainiosti. Raita kasvaa usein yksinään, mutta taimesta lahoamiseensa asti sillä on paljon seuraa: hyönteisiä, lintuja, nisäkkäitä, sieniä ja jäkäliä. Kun iso raita varhain keväällä kukkii, siinä on laskettu olevan jopa puoli miljoonaa kukintoa. Koska pajuja ja leskenlehtiä lukuun ottamatta juuri muita kukkivia kasveja ei ole, vetää kevään keidas puoleensa kimalaisia, mehiläisiä ja talvehtineita perhosia kuin magneetti. Myöhemmin muhevissa lehdissä riittää nakerrettavaa muun muassa perhostoukille. "Noin 200 suurperhosta käyttää raitaa ravinnonlähteenään jossakin vaiheessa", intendentti Mikko piirainen Helsingin yliopiston kasvimuseolta sanoo. "Lisäksi etenkin vanha raita elättää ison joukon kovakuoriaisia ja kääpiä. Entä taimet! Ne ovat esimerkiksi oikein sopivaa jänisten ja hirvien talviruokaa." Piiraisen mukaan raidan merkittävyys näkyy siinäkin, että se on saanut ikioman nimen ja ihmiset tuntevat sen. Samaa ei voi muista pajuista sanoa. "Pajunkissoja kerätään lähes aina kiiltopajusta, joka on vain paju, pajunkissapaju."
sUOMen lUOntO 2 | 2010
N
jarKKo MÄKineva
51
pUOli MiljOOnAA KUKintOA
jorMa peiponen
KeVÄÄn KeiDAs. Muu luonto vasta heräilee, kun raita puhkeaa kukkaan. puun lehdet ovat paksuja, soikeahkoja ja tummanvihreitä.
Raidan levinneisyys on euraasialainen. Sitä kasvaa Espanjan ja Italian pohjoisosista Ruijaan ja idässä Lena-joelle. Suomessa raitoja on koko maassa, ja ne kuuluvat yleisimpiin metsäpuihimme. Luonnossa kulkiessa raita tulee varmasti vastaan joko pensaana tai puuna. Rannat, pientareet ja metsänreunat, kaikki avoimet ja valoisat paikat, sieltä raidan löytää. Raita on melko helppo tunnistaa lehdettömänäkin. "Sillä on suuret silmut, jotka ovat tukevis-
sa oksissa kierteisesti huppumaisen suojuksen peitossa", Piirainen selittää. "Nuorella raidalla runko on sileä, mutta vähitellen siihen alkaa tulla halkeamia muistuttavia pitkittäisjuovia. Vanhan raidan kaarna on hyvin uurteinen, raidallinen, josta puun nimikin tulee." Raidan varttuminen puuksi on vaatinut paljon onnea, vaikka luulisi, että valtavalla kukkamäärällä jälkeläisiä syntyisi helposti. "Pajujen siemenet ovat lyhytikäisiä, vaikka niitä onkin paljon", Piirainen sanoo. "Jos siemen ei idä muutaman viikon sisällä karisemisestaan, se kuolee." Aikuisetkaan eivät ole kovin pitkäikäisiä, 50 60 vuotta ne seisovat ja sitten sortuvat maan poveen. Suomen pisin raita kasvaa Espoon Nuuksiossa. Se on 24,5 metriä korkea; paksuin raita löytyy Tarvasjoelta Varsinais-Suomesta. Kahdeksanhaaraisen rungon ympärysmitta on 30 senttiä tyven yläpuolelta mitattuna 723 senttiä.
pOJat keLtaisia, tytÖt vihreitä
jorMa peiponen
Raita kukkii ennen lehtien puhkeamista, etelässä jo huhtikuusta alkaen. Metsä-Lapin pohjoisosissa ja Tunturi-Lapissa kasvava raidan pohjoinen rotu vuonoraita kuk-
kii noin kuukautta myöhemmin lehtien puhjetessa. Vuonoraita on eteläistä raitaa karvaisempi ja erottuu maisemassa harmaana. Näin maaliskuun alussa raidat ovat vielä talviunilla. Ihan pian lämpimillä paikoilla silmusuomut repeävät ja pajunkissat ponnistavat esiin. Ne ovat nuoria norkkoja, tiheitä ja karvaisuutensa vuoksi valkoisia kukintoja. Raita, kuten kaikki pajut, on kaksikotinen; hede- ja emikukat ovat eri yksilöissä ja vasta joidenkin viikkojen jälkeen näkee, mikä on tyttö- ja mikä poikapuu. Pojat ovat pajuilla koreammat, sillä hedekukista tulee heleän keltaisia. "Ponnet tuottavat paljon siitepölyä, ja siitä väri", Piirainen kertoo. "Emikukat ovat sen sijaan melko vaatimattoman vihreitä." Pajun hedelmä on kota. Se kypsyy emikukinnossa ja lentää lukuisine siemenineen kevyesti tuulen mukana ties minne. "Jos haluaa raidan pihapuuksi, kannattaakin suosia hedepuuta", Piirainen neuvoo. "Se ei siemennä ja on kaunis kukkiessaan. Emipuusta sen sijaan lentää alkukesällä valtavasti höytyväisiä siemeniä, ja niitä on kaikki paikat täynnä."
kääpä On usein ainOa Merkki LahOsta
na pitkät kantovesat, raipat. Näin lienee syntynyt Tarvasjoenkin kahdeksanhaarainen jättiläinen. Kaikki muutkin Suomen paksuimpien puiden joukkoon kivunneet raidat ovat monihaaraisia. Mitä vanhemmaksi raita elää, sitä varmemmin se vioittuu ja saa käävän. Yleisin raidalla elävistä käävistä on raidankääpä, joskus rungolta löytää etelänsärmäkäävän ja silloin tällöin raidantuoksukäävän. "Raidantuoksukääpä kasvaa Suomessa vain raidalla, mutta esimerkiksi Siperiassa muillakin pajuilla", tutkija heikki Kotiranta Suomen ympäristökeskuksesta kertoo. "Sieni on vaatelias. Se tarvitsee ympärilleen vanhaa metsää, siksi sitä ei juuri tapaa. Toisaalta kerran iskettyään kääpä voi jököttää puussa yli 20 vuotta." Raidantuoksukääpä tuoksuu voimakkaasti anikselta. "Etenkin kosteina tyyninä syyspäivinä tuoksun tuntee parinkymmenen metrin päähän."
pUMpUlisADettA. Alkukesällä ilma on sakeanaan raidan siemenistä. jos siemenet itävät, varttuvat taimet nopeasti elleivät päädy kasvinsyöjien ruuaksi.
Jos taimi säästyy nisäkkäiltä eikä tukahdu heinikkoon, se varttuu puuksi varsin vikkelään. Mikäli puu katkaistaan, se kasvattaa seuraavana vuon-
Rannat, pientareet ja metsänreunat, kaikki avoimet ja valoisat paikat, sieltä raidan löytää.
sUOMen lUOntO 2 | 2010
53
Bjørn rørslett / saMfoto
pUOli MiljOOnAA KUKintOA
Etelänsärmäkääpä ja raidankääpä elävät raidoilla mutta myös muilla pajuilla. Raidankääpä on silti nimensä ansainnut. Kotirannan mukaan se ilmaantuu lähes vuorenvarmasti jokaiseen vanhaan raitaan. Valkolahoa aiheuttavat käävät lahottavat puuta hitaasti käyttämällä ligniinin ja jättämällä selluloosan jäljelle. Ne tekevät työtään puun sisuksissa, ja yleensä kestää kauan ennen kuin puu ränsistyy. Usein ainoana lahon merkkinä on käävän itiöemä puun rungolla. Kääpien lisäksi raidoilla kasvaa orvakoita, jotka eroavat käävistä alapinnaltaan. Käävillä on pillit, joiden sisälle itiökannat itiöineen muodostuvat, mutta orvakoilla itiökannat ovat suoraan sienen alapinnalla.
syMBiOOsi rOuskuJen kanssa
MiKKo piirainen
KÄpYtiKKA
heiKKi Kotiranta
Raita kasvaa usein yksinään, mutta taimesta lahoamiseensa asti sillä on paljon seuraa.
54 sUOMen lUOntO 2 | 2010
rAiDAnrOUsKU
lasse Kosonen
Raidoilla kuten lähes kaikilla muillakin kasveilla on omat sienijuuri- eli mykorritsasienensä. Kotirannan mielestä sellaisiksi voisi nimetä ainakin raidanrouskun ja korpirouskun. "Ne tosin lyöttäytyvät myös muiden pajujen seuraan." Mykorritsasienet ovat kasvien kanssa symbioosissa. Puu saa sienen avulla maasta ravinteita ja vettä, sieni puolestaan puulta energiapitoisia yhteyttämistuotteita. Sienijuurten on myös todettu suojaavan kasvia taudeilta. "Itse asiassa ilman symbioosia sienten kanssa kasvimme eivät pystyisi elämään." Suomessa on 20 luonnonvaraista pajulajia, muutama viljelykarkulainen sekä peräti 62 risteymää. Raita risteytyy yleisimmin virpapajun (Salix aurea) kanssa. Jälkeläisiä syntyy myös ahopajun (S. starkeana), pohjanpajun (S. lapponum) ja tuhkapajun (S. cinerea) kesken. "Risteymät voivat olla hedelmällisiä, jolloin ne tekevät siemeniä ja risteytyvät edelleen", Piirainen sanoo. Risteymät tuovat pajujen tunnistukseen haastetta. Se on varsinaista salapoliisityötä. Yksilöstä on löydettävä molempien vanhempien ja ehkä myös isovanhempien tuntomerkit, ja se onnistunee vain kokeneilta lajintuntijoilta. Helsingin yliopiston kasvimuseon kokoelmissa on näytteitä, joista löytyy ainakin neljää eri pajulajia.
rAiDAnKÄÄpÄ
jarKKo MÄKineva
sAiKUrAhAApsAnen
MarKKU piipponen / KUvaliiteri
Sarvijääriä raidan rungolla
raidalla elää jos jonkinlaisia kuusijalkaisia. "Mehiläisille, kimalaisille ja erakkomehiläisille kukkivat pajut ovat elintärkeitä", vanhempi tutkija ilpo Mannerkoski suomen ympäristökeskuksesta vahvistaa. Myös yökköset ja talvehtineet päiväperhoset kuten suruvaipat käyvät pajuilla mettä imemässä. Kukkien lakastuessa ja lehtien puhjetessa on vahdinvaihto. silloin on perhostoukkien vuoro. "esimerkiksi hienon, vastikään maahamme levinneen häiveperhosen (Apatura iris) toukka elää raidan lehdillä eikä sen toukkia ole taidettu meillä löytää kuin raidalta." lehtivän puun kovakuoriaisista Mannerkoski mainitsee erityisesti lehtikuoriaiset kuten viherkalvajat (Phratora), joita raidalta löytyy iso joukko. "lehdet kelpaavat hyvin myös pajunälvikkäille (Galerucella lineola)." vanhassa, lahoavassa raidassa elää puolestaan sarvijääriä. "Myskijäärä (Aromia moschata) on hyvin komea otus", Mannerkoski kuvailee. "pitkäsarvinen violettiin tai vihreään vivahtava jäärä, joka elää toukkana puun sisällä. aikuisia näkee kesäisin rungolla juoksentelemassa." Kuolevien raitojen kuoren alla ryömii toukkana myös saikurahaapsanen (Saperda sclaris) ja juurilla ja puun tyvellä kankuri (Lamia textor). Mannerkosken mukaan suomessa on niukasti vain raidalle rajoittuneita lajeja; pajut ovat niin samankaltaisia kasvuympäristöjä. suurharvinaisuus raidalla kuitenkin on, euroopan pienin kovakuoriainen raidankääpäripsikkä (Baranowskiella ehnstromii). Mannerkoski löysi pikkiriikkisen hyönteisen syksyllä 2008 helsingin keskuspuistosta. se oli lajin kuudes löytö suomesta. "ensimmäisen kerran ripsikkä löydettiin euroopasta 1990-luvulla ruotsista", Mannerkoski kertoo. "sitä ennen sen lähisukulaisia tunnettiin vain pohjoisamerikasta." raidankääpäripsikkä elää raidankäävän pilleissä. Muodoltaan se on hyvin kapea ja vain puolen millin pituinen. "eihän se muulla tavoin pieneen pilliin mahtuisikaan."
Alice KArlssOn
sUOMen lUOntO 2 | 2010
55
essi KesKinen
Orkideat viettelevät
Kuvan upea renanthera bella kasvaa vain sabahin alueella Malesian puoleisessa Borneossa. nämä vetovoimaiset kaunottaret kiinnostavat paitsi orkideojen ystäviä myös varkaita ja salakuljettajia. luonnonvaraisia orkideoja elää Borneossa 4500 lajia, koko maailmassa 25 000 lajia.
essi keskinen
sUOMen lUOntO 2 | 2010
57
OrKiDeAt VietteleVÄt
S
ademetsässä on kosteaa ja kuumaa. Hikoilen, vaikka on jo ilta, ja kameran linssistä on pyyhittävä kosteutta vähän väliä. Puro solisee vihreiden sammalen peittämien kivien välissä. Kaskaat ovat aloittaneet iltakonserttinsa, ja sammakoiden kurnutusta kuuluu sekä vedestä että puista. Vielä viimeiset kuvat, ja sitten täytyy kiirehtiä pois viidakosta. Vilkuilen puron yli kaartuvien puiden vaakasuoria runkoja eikö yhtään orkideaa ole kukassa? Juuri kun viimeiset auringonsäteet siivilöityvät latvuston läpi ja olen aikeissa pakata kameran pois ja lähteä, huomaan kauniin valkoisen orkidean. Kukan terävät keltaiset kehälehdet ovat raidallisia tyvestä kärkeen, ja muuntuneen terälehden, huulen, reunus on kauniin purppuranpunainen. Upea Bulbophyllum paistattelee illan viimeisissä auringonsäteissä. Borneon sademetsä palkitsee etsivän.
Orkideat Ovat vetäneet puOLeensa JO tuhansia vuOsia
BUlBOphYllUM. Monet orkideat elävä korkealla puiden latvustossa. Kuvan laji kuuluu Bulbophyllumsukuun.
Orkideoihin liittyy voimakkaita ilmauksia ja sanoja kuten sensuelli, viettelevä, eroottinen, mysteeri ja myytti. Ne ovat synnyttäneet myös runsaasti uskomuksia ja legendoja. Viktoriaanisella ajalla naiset eivät saaneet omistaa orkideoja, koska niiden katsottiin olevan liian vietteleviä. Uuden-Seelannin maorien taruston mukaan juuri valmistuneen maapallon päällä oli upea sateenkaari. Kun kaikki taivaan henget ja jumalat seisoivat sen päällä ihmettelemässä kaaren ennennäkemättömän kauniita värejä, se murtui kappaleiksi ja satoi pieninä pirstaleina puiden latvoihin. Näin saivat päällyskasveina kasvavat orkideat alkunsa. Etelä-Amerikassa orkideoilla koristeltiin ihmisuhrialttareita. Kiinalaiset käyttävät edelleen orkideoja lääketieteessä. Japanissa kerrotaan tarinaa keisarinnasta, joka ei pystynyt saamaan lapsia. Haisteltuaan ja hengitettyään syvään upeantuoksuista orkideaa hän synnytti kolmetoista lasta. Orkideoilla on pitkä historia. Kiinan keisari shen nung kuvasi kaksi orkideaa jo 2700-luvulla ennen ajanlaskumme alkua eläinten ja kasvien lääketieteellistä käyttöä käsittelevässä kirjassa. Kii-
pÄÄllYsVierAs. isäntäpuunsa rungolla tai oksistossa kasvavat orkideat tarttuvat alustaansa tiukasti. Varsimukula varastoi vettä ja ravinteita.
essi KesKinen essi KesKinen
Viktoriaanisella ajalla naiset eivät saaneet omistaa orkideoja, koska niitä pidettiin liian viettelevinä.
58 sUOMen lUOntO 2 | 2010
hArVinAisUUs. paphiopedilum rothschildianum -venuksenkenkää on luonnossa vain kolmessa paikassa suppealla alueella Borneossa. lajia on onneksi myös harrastajilla ja kasvitieteellisissä puutarhoissa.
essi KesKinen
essi KesKinen
uusia lajeja löytyy vuosittain
Orkideoja tunnetaan reilut 25 000 lajia ja yli 100 000 risteymää. Uusia lajeja löytyy edelleen vuosittain. Orkideojen heimo on kasvikunnan monilajisin. Niiden pitkälle kehittynyt pölytys, jonka voi yleensä tehdä vain tietty hyönteinen, kukkien erittäin monimutkainen rakenne ja niiden symbionttinen suhde sienijuuren kanssa tekevät orkideoista tietyssä mielessä kasvikunnan evolutiivisesti monimutkaisimpia lajeja.
Vaniljakin on orkidea
Vaniljoita on noin sata lajia, mutta lähes ainoa mausteena käytettävä laji on meksikolaista alkuperää oleva Vanilla planifolia. 1500-luvulla hernán cortésin sotilas Bernal Diaz pani merkille, että atsteekit sekoittivat vaniljaa ja kaakaopapuja ja joivat sekoituksesta tehtyä juomaa. Vuonna 1510 vaniljaa tuotiin ensimmäistä kertaa Eurooppaan, silloin hajusteeksi. Vaniljan atsteekinkielinen nimi oli tlilxochitl, joten siitä otettiin käyttöön espanjankielisen sanan vaina (pieni kapseli) väännös vainilla, joka juontui latinan kielen sanasta vagina (suojus tai tuppi). Ei ole yllättävää, että myös vaniljaa on käytetty lemmenlääkkeenä.
essi KesKinen
VAniljA. tuttu mauste on peräisin meksikolaisesta Vanilla planifolia -orkideasta.
sUOMen lUOntO 2 | 2010
59
dan saMs / sCienCe photo liBrarY / sKoY
OrKiDeAt VietteleVÄt
nan hovi ja ylimystö sekä Japanin samurait kasvattivat orkideoja jo 1000-luvulla.
MetsästäJiä, varkaita Ja saLakuLJettaJia
Noin 90 prosenttia orkideoista kasvaa tropiikissa tai subtropiikissa, lähinnä Kaakkois-Aasiassa sekä Väli- ja Etelä-Amerikassa. Jos nykyisin lähimarketista saa ostettua yhden maailman runsaasta 100 000 orkidearisteymästä, oman orkidean hankkiminen oli harrastuksen alkuvaiheessa työn ja tuskan takana. Euroopassa "orkideamania" alkoi 1800-luvulla. William swainson, joka keräsi orkideoja Brasiliassa, lähetti toimeksiantajalleen Skotlannin Glasgow´n kasvitieteelliselle puutarhalle erän orkideoja, joista osa toimitettiin hyväksi kasvattajaksi tunnetulle William cattleylle. Hän saikin orkidean kukkimaan vuonna 1818, ja sille annettiin hänen kunniakseen nimi Cattleya labiata. Tästä alkoi Eurooppaa villinnyt huippumuodikas orkideojen kasvatus. Tuon ajan orkideainnostus sai aikaan uuden ammattikunnan, orkideanmetsästäjät. Eurooppalaiset huippukeräilijät lähettivät heitä kaikkiin maailman kolkkiin keräämään uusia lajeja. Ammatti oli vaarallinen. Metsästäjät kilpailivat toisiaan vastaan ja joutuivat joskus jopa aseellisiinkin välienselvittelyihin. Eräs orkideanmetsästäjä joutui tappeluun kilpailijan kanssa ja virtsasi salaa naapurin keräämien kasvien päälle niin, että ne kuolivat matkalla Eurooppaan. Myös alkuperäisasukkaat osoittautuivat usein yhteistyöhaluttomiksi. Orkideanmetsästäjiä tapettiin, monia kuoli trooppisiin tauteihin, laivojen haaksirikkoihin ja tapaturmiin. Eräs mies löydettiin Etelä-Amerikasta intiaanien kaivaman ansakuopan pohjalta sinne pudonneen härän tappamana. Koskaan ei selvinnyt, kuinka mies oli kuoppaan joutunut vahingossa, alkuasukkaiden uhrina vai kilpailijan tönäisemänä. Orkideojen metsästyksen myötä alkoi myös niiden elinympäristön tuhoaminen 1800-luvulla. Päästäkseen käsiksi jättiläismäisten sademet-
risteYMÄ. Kauniita ja voimakkaan värisiä orkideoja risteytetään yleisesti. Kuvan laji on todennäköisesti Aranda (Arachnis x Vanda).
Suomen orkideayhdistyksessä on noin 800 jäsentä.
60 sUOMen lUOntO 2 | 2010
MiKKo KÄKelÄ
OrKiDeAhArrAstAjAn KOti. Oili pentinsaaren asunnossa kukoistaa noin 500 orkideaa. niiden hoitamiseen menee yksi kokonainen päivä viikossa.
Ympäristöministeri Paula Lehtomäki taiteilee
piiru väyrysestä
Keskustalainen ympäristöministeri kalastaa ääniä maalta ja kaupungeista. hän asettuu usein kalastajien puolelle mutta muistaa muistuttaa myös luontoarvojen tärkeydestä. Onko paula lehtomäki lintu vai kala?
teksti juHa Honkonen · kuvat mikko käkelä
Millä perusteella hyvin?
"Toimenpiteet uusiutuvien energialähteiden ja päästövähennysten toteuttamiseksi. Lisäksi pidän tärkeänä arjen pieniä ympäristötekoja. Kansalaiset varmasti myös teidän lukijanne ymmärtävät hyvin, mitä juuri he voivat tehdä. Tätä valistusta voi tehdä syyllistämättä ihmisiä."
ipcc suosittelee teollisuusmaita vähentämään päästöjään 2540 prosenttia 1990 tasoon nähden. Onko suomi ollut asiassa aktiivinen eU:ssa?
P
halua vetää matalaa profiilia. Hän on viime aikoina antanut haastatteluja räväkässä tulipunaisessa kuosissa ja huulipunassa. Option kannessa hän jopa muiskauttaa pusun kohti lukijaa. On liikemiehillä mahtanut kahvikuppi läikähtää. Minutkin ympäristöministeri ottaa vastaan sähäkässä trendivärissään. Katse pysyy koko ajan silmiin naulittuna ja puhe takeltelemattomana. Hän sanoo sujuvasti senkin, että turpeen käyttöä energianlähteenä pitää vähentää.
Miksi olet ympäristöministeri?
aula lehtomäki (kesk.) ei selvästikään
"Meidänkin pitää katsoa, miten voimme hinata itsemme tuohon IPCC:n haarukoimaan tasoon. Vaikkei kansainvälistä sopimusta saavutettaisikaan, EU:ssa pitää muistaa, että 20 ja 30 prosentin välissäkin on lukuja."
Mutta onko suomi asiassa aktiivinen?
"Olemme pitäneet asiaa esillä. Itsekin olen pyrkinyt vaikuttamaan siihen, että menisimme edes pikkuisen ylöspäin 20 prosentista."
Miten lukkiutuneita ilmastoneuvotteluita voitaisiin viedä eteenpäin?
"Heh. Ensimmäisenä tulee mieleen, että koska halusin. Keskusta menestyi ja itse menestyin vaaleissa, ja lisäksi puolue sai kyseisen salkun. Ympäristöministerin työssä on paljon kansainvälistä yhteistyötä ja aihepiiri on hyvin ajankohtainen."
Koitko silloin olevasi ympäristöasiantuntija?
"En kokenut. Ympäristöasiat eivät olleet aiemmin poliittisella urallani vahvasti esillä, mutta ministerin ei tarvitsekaan olla substanssinsa kova asiantuntija. Siksi tässä talossa on yli 300 ihmistä töissä."
Mikä on paras ympäristötekosi?
"EU:n kannattaa panostaa siihen, että Kööpenhaminassa sovituista asioista pidetään kiinni. Sitoumuksessa on hyviä elementtejä liittyen rahoitukseen, arviointimenetelmiin ja trooppiseen metsäkatoon. Kun sopimuksen laillinen sitovuus kammettiin kokouksen loppumetreillä pois, en näe realistisena, että se saataisiin tänä vuonna sinne palautettua. Resurssien kuluttaminen siihen ei ehkä ole järkevääkään."
pitäisikö suomessa ottaa käyttöön ilmastolaki?
"Siitä on kyllä keskusteltu. Ilmastolaki olisi kuitenkin hyvin lähellä energia- ja ilmastostrategiaamme, joka pyrkii päästöjen vähentämiseen. Lopputuloshan on tärkeintä."
Miten kommentoit paavo Väyrysen syytteitä siitä, että olet liikaa city-vihreiden vietävissä?
"Ilmastopolitiikka on asia, jossa olemme päässeet eteenpäin. Kansainvälisesti ehkä pikkuaskelin mutta kotimaassa mielestäni aika hyvin."
"Olen hyvin sallivainen: ilmaisunvapaus on ole-
62 sUOMen lUOntO 2 | 2010
arvojen keskustassa
luontoon päin
massa. On minulla silti ihan kohtuullisessa määrin omaakin ajattelua. Jos ajatteluni on kallellaan johonkin suuntaan, se ei tarkoita sitä, että olisin joidenkin vietävissä. Jos olen jossakin asiassa väärässä, olen ihan itse väärässä. Siitä ei voi ketään muuta syyttää."
Väyrysen mielestä ympäristöjärjestöillä on liikaa valtaa. Mitä mieltä itse olet?
"Järjestöillä on mittavaa mielipidevaikuttajan valtaa. Olen itsekin yrittänyt pitää huolen siitä, että meillä on niiden kanssa aktiivinen ja suora keskusteluyhteys. Se on tärkeää myös silloin, kun emme ole samaa mieltä. Tietysti järjestöilläkin on aina jokin intressi, vaikka niitä usein pidetäänkin objektiivisina tietolähteinä."
pitäisikö ympäristöministeriö yhdistää maa- ja metsätalousministeriön kanssa joskus myöhemmin?
"En näe, mitä järkeä siinä olisi. Ministeriöt katsovat asioita melko lailla eri vinkkelistä. Lisäksi ympä-
"Resurssointi on Selkämerenkin osalta vähän kiikuti kaakuti."
sUOMen lUOntO 2 | 2010
63
piirU VÄYrYsestÄ lUOntOOn pÄin
ristöasioiden painoarvo ei ole ainakaan pienenemään päin."
kansaLLispuistOt
selkämerelle saadaan kansallispuisto, mutta Vakka-suomeen ehdotettu suojelualue on puolittumassa. Annettiinko tässäkin kalastajille periksi?
"Nämä eivät ole millään lailla verrannollisia. Kansallispuistossa rakentaminen on kielletty, mutta natura-alueella tällaista kieltoa ei ole. Oleellinen kysymys on, mikä on luontoarvoja heikentävää toimintaa."
eikö asuinalueen rakentaminen ole sellaista?
"Ei Metsähallituksen esiselvitystä voi ottaa muuna kuin ehdotuksena. Tärkeimmät suojeltavat alueet ovat aavan meren matalikot. Ministeriön on löydettävä sellainen yhteen sovitettava malli, joka on toteutettavissa. Huonoin vaihtoehtohan on se, ettei kansallispuistoa tule lainkaan Vakka-Suomeen. Arvostan ja kunnioitan myös paikallista demokratiaa ja mielipiteitä."
"Sitä pystyy arvioimaan vasta sitten, kun Helsingin kaupunki etenee suunnitelmissaan kyllin pitkälle. Asia ei ole millään tavalla täällä ympäristöministeriössä pöydällä. Asuinalueen rakentaminen voi olla yhteiskunnallisesti niin merkittävää, että naturan poikkeuspykälä toteutuisi. Kriteerit siihen ovat kuitenkin hyvin korkeat. Pidän tärkeänä, että hyvässä yhdyskuntasuunnittelussa huomioidaan suojelualueet."
energia
pitäisikö suomen lisätä vai vähentää turpeen käyttöä?
"Vähentää. Pitää hyväksyä se tosiasia, että turpeella on korkea päästökerroin ja käytöllä ympäristövaikutukset esimerkiksi vesistöön. Tulevaisuusselontekoon onkin kirjattu, että turpeen käyttö vuonna 2050 edellyttää hiilen talteenottoa."
Yrittääkö suomi yhä saada turpeelle uusiutuvan energiamuodon statuksen?
"Ei tietääkseni yritä saada uusia statuksia. Ratkaisevinta on päästökerroin."
Koska se on kivihiilen luokkaa, eikö ole perustelematonta, että turvetta tuetaan vuosittain yli sadalla miljoonalla eurolla? Miten sipoonkorven ja Kilpisjärven kansallispuistot etenevät ministeriössä?
"Sipoonkorpi on käsittelyjonossa Selkämeren jälkeen seuraavana. Vielä on kuitenkin vaikea sanoa, millaisessa aikataulussa edetään. Kilpisjärvi on ollut täällä keskustelussa vain hyvin vähäisessä määrin. Mielestäni meillä ei ole suurta kansallispuistojen lisäämistarvetta ja kynnys statukseen on pidettävä korkealla."
Onko selkämeri siis ainoa kansallispuisto, joka toteutetaan tällä hallituskaudella?
"Merkittävää kotimaista energianlähdettä halutaan tukea. Samoissa kattiloissa poltetaan uusiutuvia energianlähteitä."
Mikä on kantasi lisäydinvoimaan?
"Olen sanonut, että mieluummin vähempi enempi kuin enempi enempi."
eli yksi uusi voimala, ja sen lupa aluepoliittisista syistä fennovoimalle?
"En mene ihan varmasti sanomaan. Eduskuntakautta on vielä reilu vuosi jäljellä, joten kyllä vielä monenlaista kerkiää. Aina pitää kuitenkin katsoa, miten resurssointi turvataan. Se on Selkämerenkin osalta vielä vähän kiikuti kaakuti."
sallit ensin poikkeuksen rakentaa kansallispuistoon (pallas), sitten natura-alueelle (Östersundom), eikö suojelualueet pitäisi jättää rauhaan?
"Määrä riippuu kapasiteetista. Fennovoima on varmaan monen mielestä vahvoilla, mutta minä en ole tehnyt suosituimmuusjärjestystä."
jättääkö uusi vesilaki jonkinlaisen takaportin altaan rakentamiseksi Vuotokseen?
"Vesilaki ei avaa uudelleen sitä hanketta, jonka korkein hallinto-oikeus on kumonnut. Mutta jos on kyseessä uudenlainen hanke, jossa luvanmyöntämiseste ei enää päde, uudelleenkäsittely voi olla mahdollinen. Se ei kuitenkaan ole vain kansallinen asia naturastatuksen vuoksi."
"Ydinvoimaa mieluummin vähempi enempi kuin enempi enempi."
64 sUOMen lUOntO 2 | 2010
KOlUMni
Vahtikoira. Mikko Niskasaari.
Hallitus tekee tämän tahallaan
V S
sa Turun Sanomissa madonluvut aluehallinnon niin sanotulle uudistukselle. Aluehallintoa piti "selkiyttäää ja aluejakoja yhtenäistää, mutta lopputuloksesta ei ota Erkin velikään selvää", Lipponen murisi. Teksti on sen verran karua, ettei sitä parane tällaisessa siivossa lehdessä pidemmälti siteerata. Samaa mieltä voi silti Lipposen kanssa olla, kerrankin. Sotku mikä sotku.
altakunnan virallinen mörkö paavo lipponen (sdp) luki helmikuus-
otkun seassa kulkee yksi punainen lanka. Koko mullistuksen tärkein tavoite oli alueellisen ympäristöhallinnon eliminointi yhdistämällä elinkeinokeskukset, tiepiirit ja alueelliset ympäristökeskukset maakunnallisiksi Ely-keskuksiksi. Samalla karsittiin virkoja, pääosin ympäristötehtävistä. Operaatiota viimeistellään suitsemalla tiedotusta ja kuristamalla ympäristöhallinto taloudellisesti. Ympäristökeskuksilla oli omat tiedottajansa (suurimmilla tiedotusyksikkö). He siirtyivät Elyyn, jolloin heidän asemansa muuttui. Ainakin ohjeiden mukaan kaikki tiedottajat ovat suoraan keskuksen ylijohtajan alaisia. Ely-keskuksen kannattaessa uraanikaivosta Askolaan tai tekoallasta Pudasjärvelle, ei viraston ympäristöihmisten vastalauseista tiedota kukaan. Juuri näin hallitus haluaa. usille keskuksille annettiin heti lähdössä aivan liian vähän rahaa. Jälleen kuritettiin erityisesti ympäristöhallintoa ympäristövastuualuetta, kuten virallinen nimihirviö kuuluu.
"Olen ollut näissä hommissa 15 vuotta, ja ensimmäisen kerran jouduimme aloittamaan vuoden jo valmiiksi alijäämäisellä budjetilla", hämmästelee heikki Aronpää, aiemmin Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen päällikkö, nykyisin saman maakunnan Ely-keskuksen ympäristöjohtaja. Hän ei tiedä mitä tehdä, ellei syksyllä tipu lisää rahaa. "Tilanne on sama kaikkien Ely-keskusten ympäristöhallinnossa. Tämä on kuin iso lentokone, jossa on liian pieni propelli." Sen Aronpää kertoo vielä ymmärtävänsä, että hallitus pihtaa rahaa, jos valtiolta ovat rahat loppu. Sitä hänen on vaikeampi ymmärtää, että työt pysyvät ennallaan. Hallitus olettaa keskusten hoitavan kaikki vanhat ja myös uudet tehtävät vähemmillä varoilla, vähemmällä väellä. Tätä onkin syytä ihmetellä. Hallituksen ajatus on selvästi sukua ikiliikkujan keksijäin ideoille. lisiko hallituksen harkittu tavoite ajaa ympäristöhallinto sellaiseen asemaan, ettei se pysty suoriutumaan tehtävistään? Siitä seuraisi töitä oikeusoppineille. Ympäristökeskusten tehtävät ovat nimittäin lakisääteisiä. Valtiolla ei ole oikeutta laistaa hallituksen päätöksellä siitä, mikä sen tehtäväksi on lailla säädetty. Yritetty sitä kyllä on. Valtio ja kunnat ovat usein jättäneet lakisääteisiä tehtäviään hoitamatta, varsinkin sosiaali- ja terveydenhuollossa, mutta siinä on tullut seinä vastaan. Eduskunnan oikeusasiamies on huomautuksillaan pakottanut vallanpitäjät noudattamaan lakia. Jos ympäristötehtävät jäävät hallituksen linjan vuoksi hoitamatta, on syytä jälleen herättää laillisuuden valvojat.
O
U
"Ely:n kannattaessa uraanikaivosta Askolaan, ympäristöpuolen vastalauseista ei tiedota kukaan."
Kirjoittaja on oikeus- ja ympäristötoimittaja.
sUOMen lUOntO 2 | 2010
65
tOiMittAnUt jOhAnnA MehtOlA
kasvokkain
Erä- ja luonto-opas
Ammattitutkintoon valmentava koulutus alkaa 11.8.2010 ja päättyy 29.7.2011. Hakuaika päättyy 31.5.2010.Pääsyvaatimuksena toisen asteen tutkinto tai matkailualan kokemus. Lisätietoja: Kyllikki Kurki, puh. 010 383 4286 tai kyllikki.kurki@lappia.. www.lappia./ao.
"Siat ovat oppivia,
Olin perustamassa Oikeutta eläimille -järjestöä 1995. Samoihin aikoihin tapahtuivat ensimmäiset iskut turkistarhoille. Itse en ole ollut mukana muussa kuin täysin avoimissa mielenosoituksissa, mutta olin tuolloin paljon mediassa puhumassa turkistarhauksesta. Sen jälkeen toimin aktiivisesti Maan ystävissä ja myöhemmin vihreissä; viisi vuotta olin kansanedustaja Anni sinnemäen avustajana. Alun perin minulle ovat olleet yhtä tärkeitä ympäristöja ihmisoikeusasiat, globaali solidaarisuus ja rauhantyö. Nämä ovat minulle vahvasti linkittyneitä. Jossain vaiheessa halusin erikoistua ja tietää jostakin asiasta enemmän, jotta voisi saada jotain aikaan. Koin eläinsuojelun omaksi alueekseni. Pöytälaatikossani on keskeneräinen väitöskirjani, joka käsittelee varhaista sosiologista eläinkäsitystä. Graduni oli lyhyt johdatus ihmisen ja eläinten välisiin suhteisiin ja niiden yhteiskunnalliseen tutkimukseen. Sitä kautta kiinnostuin ihmisen ja eläimen välisen erottelun yhteiskunnallisesta ja kulttuurisesta merkityksestä. Ajattelemme, että ihmiset ovat tavallaan eläimiä mutta tavallaan eivät. Meidän on aika vaikea sulattaa, että olisimme eläimiä muiden joukossa. Mutta miksi on niin tärkeää löytää selkeä raja ihmisen ja muun luonnon välille? Pohjimmaisen luontosuhteen kannalta on tärkeää, olemmeko laadullisesti ihan erilaisia kuin muut eläimet. Olemme kytköksissä samoihin luonnon prosesseihin kuin muutkin lajit. Jotkut pelkäävät ihmisen eläimellisyyttä ja demonisoivat sen. Eläinkunnan kautta voivat kuitenkin aueta juuret kaikkeen meissä olevaan hyvään ja ihmeelliseen. elÄinsUOjelU KiinnOstAA ihmisiä paljon. Animalian jäsenmäärä on kasvanut usean vuoden ajan ja on nyt 6000. Toisin kuin yleisesti luullaan, tyypillinen jäsenemme ei ole nuori vaan 4050-vuotias, hyvin koulutettu kaupunkilainen nainen. Nuoret ovat toki toiminnassa aktiivisempia.
Vuorikatu 22 A 15 00100 Helsinki 09 622 6850 www.ykl.fi
Ympäristöasiantuntijat
pitävät huolta Ympäristöstä Ympäristöasiantuntijoista huolehtii
-
YKl
YMPÄRISTÖASIANTUNTIJOIDEN
KESKUSLIITTO
www.gasum.fi
90x65.indd 1
13.9.2007 11:18:41
Ilo liikkua
Laitetaan taas hyvää energiaa liikkeelle. Nauti liikunnasta, luonnosta ja raikkaasta ilmasta.
Gasum on Suomen Latu ry:n yhteistyökumppani.
Animalian toiminnanjohtaja salla tuomivaara kysyy, mikä lopulta erottaa ihmisen muista eläimistä. hän haluaa turkistarhauksesta luopumiselle aikataulun ja paremmat olot sioille.
ritva kuPari
66 sUOMen lUOntO 2 | 2010
OMA reViiri Oma reviiri -osastossa tutustutaan ihmisiin, arkeen ja kulttuuriin.
älykkäitä ja toimeliaita"
Animalian kolme pääkohdetta ovat olleet pitkään koeeläimet, turkiseläimet ja maatalouden tuotantoeläimet. Tässä kolmijaossa pysymme varmaan jatkossakin, koska pienen järjestön on rajattava toimialuettaan. Tänä vuonna suurin kampanjamme kohdistuu turkistarhaukseen. Tavoitteenamme on saada Suomelle strategia turkistarhauksesta luopumiseksi. EU:ssa keskustelu on ollut voimakasta, ja monissa maissa tarhaus on jo kielletty. Esimerkiksi Tanska kielsi kesällä kettutarhauksen, Hollanti on kieltänyt kettu- ja chinchillatarhauksen, ja minkintarhauskielto odottaa senaatin käsittelyä. Ruotsissa kettutarhauksen vaatimuksia on kiristetty niin paljon, että tarhaus on käytännössä loppunut. Varmasti kielto Suomessakin tapahtuu laji kerrallaan ja hyvin pitkien, vähintään kymmenen vuoden siirtymäaikojen jälkeen. Täyskielto on tavoitteena siksi, että jos eläinten oloja parannetaan riittävästi, tuotanto ei enää kannata. siAt OVAt tOisen ison kampanjamme kohde. Sikatuotantoon liittyy paljon enemmän hyvinvointiongelmia kuin nautatuotantoon. Sika on monessa suhteessa hyvin koiramainen, älykäs, oppiva ja toimelias eläin. Ensiaskel olisi saada sioille sentyyppiset olot kuin luomutuotannossa. Oikeutta eläimille -järjestön joulun alla julkistamat videot ovat tuoneet ongelmat hyvin keskusteluun. Julkisuus on ottanut asian hämmentävän eri lailla kuin kaksi vuotta sitten, jolloin saatiin vastaavat kuvat. Nyt ihmiset ovat olleet aidosti huolissaan sikojen oloista ja kyselleet, mitä asialle pitäisi tehdä. Olisi vaikea olla pettyneempi kuin olen maaja metsätalousministeri sirkka-liisa Anttilan (kesk.) toimintaan. Annoimme hänelle syksyllä Anti Animalia -palkinnonkin, koska hän on ollut eläinsuojelulle niin nihkeä. Se näkyi myös hänen suhtautumisessaan saimaannorpan suojeluun."
MiKKo KÄKelÄ
sAllA tUOMiVAArA
34, toiminnanjohtaja, helsinki
sUOMen lUOntO 2 | 2010 1
67
OMA reViiri
rakentaminen
passiivitalot lämpiävät hukkalämmöllä
Pälkäneelle aletaan huhtikuussa rakentaa Suomen ensimmäistä passiivitaloasuinaluetta, johon tulee yhdeksän paritaloa ja viisi rivitaloa. Jo valmiita passiivitaloja on Suomessa joitakin kymmeniä. Rakentamisen ja rakennusten käytön osuus kasvihuonepäästöistä on 40 prosenttia. Asuminen aiheuttaa reilun neljänneksen keskivertosuomalaisen hiilijäljestä. Energiatehokasta rakentamista on kehitelty Euroopassa jo parikymmentä vuotta. Työn hedelmänä on syntynyt passiivitalokonsepti. Lämmön karkaaminen harakoille on talossa estetty lämmöneristämisen, rakenteiden ilmanpitävyyden sekä tehokkaan ilmanvaihdon
peKKa hÄnninen
lämmön talteenoton avulla. Passiivitalo pysyy lämpimänä pitkälti ihmisistä ja kodin sähkölaitteista vapautuvan hukkalämmön avulla. Lämmitysenergian tarve on noin neljännes tavallisen normit täyttävän talon tarpeesta, Suomessa 2030 kilowattituntia neliötä kohden. Vuoden 2010 lämmöneristysmääräykset täyttävän talon lämmitys-
ruotsalaiset aktiivisia passiivirakentajia
Ruotsissa on rakennettu jo satoja passiivitaloja. Göteborgissa on valmistunut Ruotsin ensimmäinen passiivikerrostalo. Sen lämmitysenergian tarve on noin 15 prosenttia tavallisen ruotsalaiskerrostalon tarvitsemasta. Rakennuksen koko elinkaaren aikaiset hiilidioksidipäästöt ovat 72 prosenttia pienemmät kuin vastaavan normit täyttävän kerrostalon. Mukaan laskuihin on otettu paksummista eristeistä koituneet suuremmat valmistuksen ja kuljetusten aiheuttamat päästöt. Talon rakennuskustannukset olivat vain 2,5 prosenttia tavanomaista taloa suuremmat. Alingsåsissa Etelä-Ruotsissa on 1973 valmistunut lähiökerrostalo muutettu passiivitaloksi. Sen lämmitysenergian tarve tipahti 115 kilowattitunnista 27 kilowattituntiin neliötä kohden. Kustannukset olivat noin puolet uuden talon rakentamisesta. Ruotsissa on valtava määrä vastaavan aikakauden liki samanlaisia kerrostaloja. Jos ne kaikki muutettaisiin passiivitaloiksi, pienenisi maan energiankulutus 1520 prosenttia. Keski-Euroopassa passiivitaloja on jo yli kymmenen tuhatta. Ruotsissa ja monissa muissa maissa passiivirakentamiskeskukset neuvovat kuluttajia. Suomessa herääminen rakentamiseen on ollut verkkaista.
peKKA hÄnninen
pAssiiViKerrOstAlO. Vanha kerrostalo muutettiin passiivitaloksi Alingsåsissa etelä-ruotsissa.
Makasiini
sUsanna MajUri
Suomen valokuvataiteen museossa esittäytyy kevään ajan rinnan sekä klassinen että kokeileva luontokuvaus. susanna Majuri kelluttaa näyttelyssään Vedentutkijan tytär kuvia ja kuvattavia veden alla. Näin hän pääsee kokeilemaan valon liikettä ja luo kohtaamisen esimerkiksi naisen ja naalin välillä. Näyttely on Suomessa ensimmäinen maailmalla arvostetun Helsinki School -koulukunnan kuvaajalta. Viimeksi Majuri kertoo kuvanneensa Islannissa. Veteraanikuvaaja Antero takalan kuvausmatkat suuntautuivat sitä vastoin Lappiin. Ylen pääkuvaajana vuoteen 2002 työskennelleen Takalan mustavalkokuvat kuutamoisista öistä ja komeista keloista palaavat luontokuvan nostalgiaan. Itseään kuvaaja nimittää valon sepäksi. "Valon hallinta on aina valokuvaajan tärkein tavoite", Takala muistuttaa. Näyttelyt ovat esillä Suomen valokuvataiteen museossa, Kaapelitehtaalla Helsingin Ruoholahdessa 23.5 asti, www.valokuvataiteenmuseo.fi.
liisA VÄhÄKYlÄ
68 sUOMen lUOntO 2 | 2010
arto jUvonen / lintUKUva
Sulassa vedessä
OMA reViiri
luontoFriikin täHtiHetki
300-vuotias mänty on fantastinen
energian tarve on noin 80 kilowattituntia neliötä kohden vuodessa, vanhemman rakennuskannan huomattavasti enemmän. Passiivirakentaminen nostaa talon hintaa viitisen prosenttia. Säästyneiden lämmityskulujen takia asukas saa eristeisiin ja tekniikkaan uhraamansa rahat takaisin alle kymmenessä vuodessa. Tästä eteenpäin asuminen on halpaa. hUOnOjA pUOliA passiivitaloissa ovat sen teknisyys ja riippuvuus sähköstä ilmanvaihtokoneen pysähtyessä talon sisälämpötila karkaa käsistä. Talojen koon kasvaessa energiatehokkuudella saavutettu säästö menetetään, sillä onhan lämmitettävää lattiapintaalaa enemmän. Energiatehokkuusbuumi on jyrännyt jalkoihinsa ekologisen rakentamisen muut ulottuvuudet kuten materiaalien ympäristövaikutukset. Passiivitalo kaipaisikin rinnalleen luonnonmukaisempaa mutta energiapihiä vaihtoehtoa. Yksittäisten kilowattien tuijottelun lisäksi energiakeskustelussa pitäisi ottaa huomioon, mitä kilowateilla saadaan: pieneen mutta hataraan rintamamiestaloon ahtautunut viisilapsinen perhe koirineen ja kissoineen saattaa aiheuttaa asumisellaan vähemmän hiilipäästöjä henkeä kohden laskettuna kuin kolmensadan neliön passiivitalossa leveästi elävä pariskunta. Energiatehokkuus on suhteellista.
peKKA hÄnninen
"Kun kävelin kalifornialaiseen punapuumetsään, ajattelin, että tämä on toisesta maailmasta. Ilma oli kosteaa, metsän pohjalla kasvoi rintaan saakka yltäviä saniaisia ja alppiruusuja. Puiden oksilla kasvoi saniaisia ja naavaa. Se oli kuin satumetsä", kertoo oululainen kielten opettaja Ari hyvärinen, 45. Hän on kasviharrastaja, jota kiinnostavat erityisesti puut. "Minulla on syntymähulluus kasveihin. Varhaisimmat muistoni ovat mummolan pihalta, jossa 34-vuotiaana katselin aina tiettyjä kasveja. Kiinnostus puihin on kasvanut muun kasviharrastuksen ohessa. Puuvartisista kasveista kiinnostuneille perustettuun Dendrologian seuraan liityin jo 1984. Seurassa on 1600 jäsentä." Oulussa toimii aktiivinen paikallisosasto Oulun kerho, johon Hyvärinen kuuluu. "Järjestämme esimerkiksi puistokävelyjä ja kuvailtoja, joissa on parhaimmillaan ollut viitisenkymmentä henkeä." Syy, miksi Hyvärinen kiinnostui juuri puista, on selvä: "Puut ovat niin mahtavia. Niissä näkyy historiakin. Puistossa voi olla puu, joka on istutettu 1800-luvulla. Niiden näkemisestä saa myös esteettisiä kiksejä." Kiksejä ei tarvitse aina hakea punapuumetsistä kaukaisista maista, vaan kotoisat 32 puulajiammekin tarjoavat harrastajalle haastetta. Hyvärinen kehottaakin aloittamaan harrastuksen kotimaisista lajeista. "Olin viime kesänä käymässä Puolangalla, joka kuuluu kasvillisuutensa perusteella kuutosvyöhykkeeseen. Se on ilmastollisesti ankaraa seutua. Yllätyin, kuinka rehevää siellä oli ja miten valtavia kuusia. Katsoin
niitä aivan uusin silmin. Myös suuret, kilpikaarnaiset männyt ovat komeita. 300-vuotias mänty on fantastinen." Harvinaisin luonnonvarainen puu, jonka Hyvärinen on nähnyt, on vain Madeiralla kasvava Clethra arborea. "Se on nahkealehtinen, ikivihreä puu, joka kukkii valkoisin kukkatertuin. Puulla ei ole suomenkielistä nimeä." Maailman kaikkien puulajien tarkka määrä ei ole selvillä. Sademetsistä löydetään jatkuvasti uusia lajeja, joten harrastusmateriaalia riittää. "Olen myös The International Palm Societyn jäsen. Seurailen seuran sivustoilta, mitä palmumaailmassa tapahtuu."
jOhAnnA MehtOlA
Lisätietoja: www.dendrologianseura.fi.
Tunnetko intohimoisen lajiharrastajan? Lähetä juttuvinkki johanna.mehtola@sll.fi.
Huu-uu, pu-pu-pu-pu
Pöllöt aloittavat soidinmenonsa, ja asiaan kuuluvat reviirihuhuilut paljastavat niiden puuhat. Etelä-Suomessa huhuilut ovat jo täydessä käynnissä, pohjoisessa vasta maalishuhtikuun vaihteessa. Pöllöretkelle kannattaa lähteä tyynenä, kirkkaana yönä ja suunnata kohti rauhallista, peltojen ja metsiköiden vuorottelemaa maastoa. Pöllöjen ääniin voi tutustua nettisivullamme www.suomenluonto.fi/pollot.
Kirves käteen ja metsään
Kun kirves kaikkosi metsästä, ihmisen suhde luontoon ja kohtuus luonnon hyödyntämisestä alkoivat saman tien kadota, arvioi juha Maasola Kirves-kirjassaan. Metsää hyödynnettiin Suomessa 9900 vuotta kirveellä hakaten, sitten avuksi tulivat käsisaha, moottorisaha ja hakkuukone. Robotti on syrjäyttämässä ihmisen metsätöistä kokonaan. Kirves on perusteellinen tietoteos metsäkansan keskeisen työvälineen kehityksestä kivikirveistä nykypäivään. 1900-luvun alkupuolella kirveenteriä taottiin jo tehdasmaisesti. Billnäsin ruukin myyntiluettelossa oli parhaimmillaan 110 erilaista kirvestä. Halkaisu- ja karsimiskirveiden lisäksi tarvittiin esimerkiksi sokeri-, sammal-, liha-, palo- ja jääkirveitä. Nykyisin suomalaisia tehdasvalmisteisia kirvesmalleja on kymmenkunta. Elävästi kirjoitettu ja kuvitettu kirja ylsi Tieto-Finlandia-ehdokkaaksi. Maahenki 2009.
ritVA KUpAri
sUOMen lUOntO 2 | 2010
leena tilUs
69
OMA reViiri
enerGia
Energiansäästölamppujen kierrätys takkuaa
Energiansäästölamput ja ledit ovat täyttäneet nopeasti kauppojen hyllyt, eikä kierrätys ole pysynyt vauhdissa. Käytettyinä säästävät lamput ovat sähkö- ja energiaromua, joka pitää toimittaa SER-keräyspisteeseen. Energiansäästö- ja loistelamput ovat niiden sisältämän elohopean takia ongelmajätettä, ja ne voi toimittaa myös ongelmajätepisteeseen. SER-keräyspisteitä on koko maassa vain noin 450, eikä se riitä alkuunkaan. Kotikunnassani Jyväskylässä palautuspisteitä on neljä. Ne ovat täsmälleen samat kuin ongelmajätteen vastaanottopisteet. Yksikään niistä ei ole asioimisreiteilläni eikä helposti saavutettavissa ilman autoa. Eipä ihme, että arviolta vain puolet energialampuista palautuu keräyspisteisiin. Viime vuonna energiansäästölamppuja, loistelamppuja ja ledejä kaupattiin yhteensä arviolta 13 miljoonaa kappaletta. Hehkulamppuja on aiemmin myyty noin 25 miljoonaa kappaleen vuositahtia. Tilanteen parantamiseksi jotkut kaupat ovat ryhtyneet ottamaan käytetyn lampun vastaan silloin, kun asiakas ostaa tilalle uuden lampun. Lista näistä noin sadasta myymälästä löytyy Elker-yhtiön nettisivuilta. Elker organisoi sähkö- ja elektroniikkalaiteromun keräystä ja kierrätystä, mikä tuottajien ja maahantuojien tulee tuottajavastuulain mukaan järjestää. Jyväskylässä on tuon listan mukaan kaksi myymälää, joihin voin palauttaa lampun. Minun tu-
Hehkulamppujen valtakaudella valaistuksen osuus kotien sähkölaskusta on ollut noin 20 prosenttia. Kaikkien kotitalouksien osuus valaistukseen käytetystä sähköenergiasta koko Suomessa on myös noin viidennes. Säästönvaraa on arvioitu olevan jopa 62 prosenttia, jolloin sähköä kuluisi miljoona megawattituntia vähemmän. Se on yhden ydinreaktorin noin puolentoista kuukauden tuotannon verran. Hiilidioksidipäästöt vähenisivät noin 200 000 tonnia. Energiansäästölamppu kuluttaa 7580 prosenttia vähemmän sähköä ja kestää 615 kertaa pidempään kuin hehkulamppu. Led-lamppu voi kestää jopa 50 kertaa hehkulamppua kauemmin. Uusien lampputyyppien ongelmana ovat kuitenkin suuret laatuerot. Kaikki hehkulamput poistuvat markkinoilta syyskuuhun 2012 mennessä.
ritVA KUpAri
Makasiini
Vihreät on vaatteheni kaikki
Vihreatvaatteet.com-sivustolle on koottu paljon hyödyllistä tietoa ekologisista ja eettisesti valmistetuista vaatteista. Vaatesuunnittelija Anniina nurmen ylläpitämältä sivustolta pääsee kätevästi ekologisia ja eettisiä vaatteita ja asusteita myyvien nettikauppojen sivuille.
KansallisKirjasto .
tähtitaivaan karttojen historiaa
Kansalliskirjaston Gallerian Paratiisista katsoen -näyttely esittelee tähtitaivaan katsomisen, kuvaamisen ja kartoituksen historiaa antiikista nykypäivään tieteen ja kulttuurihistorian näkökulmasta. Näyttelyn nimi Paratiisista katsoen kertoo antiikin perinteestä kuvata taivasta ulkoapäin kuin paratiisista katsoen. Näyttely on avoinna 30.4. saakka, Unioninkatu 36, Helsinki, www.kansalliskirjasto.fi.
70 sUOMen lUOntO 2 | 2010
piia arnoUld / KUvarYhMÄ / sUoMen KUvapalvelU
Säästönvaraa
OMA reViiri
enerGia
Lietso ei lietso ilmastonmuutosta
lee kuitenkin ostaa uusi lamppu juuri tästä kaupasta sen palautetun tilalle. Jos palautan kaksi lamppua, on ostettava kaksi uutta tilalle. Miksi tämä on niin hankalaa? "Perusongelma on siinä, että jätelain mukaan vastaanottopiste tarvitsee kunnalta ympäristöluvan. Toistaiseksi kuitenkaan yksittäisiltä lamppuja vastaanottavilta liikkeiltä ei ole vaadittu ympäristölupaa", sanoo tuottajien muodostaman tuottajayhteisö Flipin asiamies pertti reunamaa. "Kauppojen toiminta on vapaaehtoista, eikä se ole ammattimaista eikä suurimittaista. Kaupat vievät lamput alueensa SER-pisteisiin." Uusi jätelaki on juuri valmistunut lausuntokierrokselle, ja siltä odotetaan selkeytystä tilanteeseen. Lain voimaantuloon mennessä lamppuja ehtii kuitenkin poksahdella jo melkoiset määrät. riitta levinen ympäristöministeriöstä toimii jätelakeja uudistavan työryhmän pääsihteerinä. Hän väläyttää, että ehkä kauppojen keräyspisteiltä voitaisiin vaatia jatkossa jonkinlaista rekisteröintiä. Normaalia ympäristölupaa niiltä ei vaadittaisi. "On mahdollista, että jakelijoiden velvoitteita jonkin verran tiukennetaan lain tasolla, mutta erityisesti parannukset voisivat tulla asetuksiin. On selvää, että lamppujen keräysverkon täytyy olla tiheämpi kuin isoille kodinkoneille", Levinen linjaa.
ritVA KUpAri
Hyviä uutisia mökkeileville luonnonystäville! Ja niille, joilla on vene, autotalli tai muu peruslämpöä talven yli kaipaava tila. Hirvensalmelainen yrittäjä jouko lampila on kehittänyt Lietso-ilmalämmittimen, joka toimii aurinkoenergialla. Lietso kiinnitetään lämmitettävän tilan ulkoseinään aurinkoiselle paikalle. Lämmitin puhaltaa lämmintä ilmaa sisään seinän läpi asennettavan ilmastointikanavan kautta aina, kun aurinko paistaa. Tila pysyy tuuletettuna, kuivana ja 1015 astetta ulkoilmaa lämpimämpänä. Ilmamäärää säätämällä puhallettavan ilman saa lämpiämään jopa 3040 astetta. Lietsoon voi asentaa myös termostaatin. Lampila sai idean lämmittimeen mökiltään: "Kevättalvella kesämökille tullessa vastassa
Lamppuja vastaanottavat kaupat: www.lampputieto.fi/kerayspisteet.
lÄMpÖÄ AUrinGOstA. jouko lampila sai idean lietsoon omalta mökiltään.
oli ummehtunut pirtti, jossa lämpötila oli jopa alhaisempi kuin ulkona." Peruslämmön ylläpito sähköllä tuntui tuhlaukselta, kun aurinko helotti taivaalla. Lampila kokeili erilaisia rakenteita säteilyn keräämiseksi, ja seitsemän vuoden kehitystyön tuloksena on nyt markkinoilla. Sen avulla käyttämättömänä ollut mökki lämpiää nopeasti ja sisätilat pysyvät turvassa kosteusvaurioilta ilman sähkölaskua. Jo helmikuusta lähtien auringonpaiste lisääntyy. Lampilan mukaan kolme pimeintä kuukautta eivät ole ongelma. "Kesän jäljiltä rakennukset ovat kuivia, joten kosteusvaurioita ei synny kovin nopeasti. Lietso toimii pimeimpään aikaan vain silloin tällöin, joten se ei vaihda kosteaa ilmaa ulkoa sisälle. Auringon paistaessa kosteus putoaa ja tuuletus on hyväksi." Kosteus on haitallisempaa keväällä, kun ulkoilma alkaa lämmetä ja kylmenneissä rakennuksissa kosteus kerääntyy nurkkiin. Silloin laite jo toimii täyttä häkää. Pimeän keskitalven tähden se ei sovi asuintilojen ainoaksi lämmönlähteeksi. Lampilan laskelmien mukaan kesämökin peruslämmön ylläpito sähköllä tuottaa noin tuhat kiloa hiilidioksidipäästöjä talvessa. Saman verran päästöjä voisi vähentää Lietsoa käyttämällä. Se on noin kymmenesosa suomalaisen hiilijalanjäljestä. Lietsot maksavat 690 970 euroa tehosta riippuen.
lAUrA sUhOnen
Lisätietoja: www.lietso.fi.
ympäristötietoa lapsille
Sammaleinen-musikaali aloitti viime vuonna Hämeenlinnassa uuden ympäristökasvatushankkeen, Operaatio Sammaleisen. "Lapset tarvitsevat heille sovellettua tietoa ilmastonmuutoksesta", hankkeen äiti, tuottaja riitta-sisko Keinonen kiteyttää. Ajankohtaiset tieteen tulokset esitellään luovien menetelmien avulla etenkin alakouluikäisille. Hankkeeseen kuuluu musikaalin lisäksi esimerkiksi sammakoiden maailmaan johdattava Kurnu-työpaja. Rahoittaja on Suomen Kulttuurirahasto, www.operaatiosammaleinen.fi.
sUVi VehMAnen
laila nevaKivi
tutkimusmatkailun suurvalta
pehr Kalm, M. A. castrén, rafael Karsten, Väinö Auer, j. G. Granö... ... Suhteessa väkilukuun suomalaiset tiedemiehet ovat tutkimusmatkoillaan saavuttaneet ylittämättömiä tuloksia. Menneiden vuosisatojen perinteisten tutkimusmatkailijoiden lisäksi Suomalaiset tutkimusmatkat esittelee myös monia muita matkoja niin luonnon- kuin humanististenkin tieteiden aloilta. Oman asiantuntevan lukunsa saavat maankamaraa kartoittavat geologit, Välimeren kulttuureja kaivavat historiantutkijat, maailmankaikkeutta kiikaroivat tähtitieteilijät ja aineen ydintä analysoivat fyysikot. Sadat nykyisetkin tutkimusmatkailijat todistavat, että intohimo tiedon hakuun kaukaisista ja hankalistakin oloista on säilynyt vahvana suomalaisten tieteentekijöiden joukossa. Markku löytönen (toim.): Suomalaiset tutkimusmatkat, Suomalaisen kirjallisuuden seura 2009.
pertti KOsKiMies
sUOMen lUOntO 2 | 2010
71
lUKijAKirjeet palaute@suomenluonto.fi
tOiMittAnUt jUhA KAUppinen
taas yksi oudosti ääntelevä orava
Kysy luonnosta -palstalla (10/2009) ja lukijakirjeissä (1/2010) kerrottiin naukuvista oravista. Ennen juhannusta olen kuullut puutalomme avokuistilta voimakasta, kimeähköä ja kiukkuista ääntelyä. Mentyäni katsomaan olen löytänyt sieltä oravan; harakat ovat ehkä yrittäneet vallata siltä paikan tai saada itselleen iltapalaa. Kuistia ei ole käytetty vuosiin, se on köynnösten peittämä. Siellä on oravilla pesänsä. Olettaisin, että ääntelijä on nuori orava, sillä emo on tuonut pesään poikasen juuri noihin aikoihin. Ääni on vähän kuin kissan mutta kissa se ei ole.
Oili pentinsAAri espOO
män viherpeippoja liikkeellä. Teen joka aamu työmatkalla pienen retken. Lasken viherpeipotkin. Kuun mittaan kierrän suunnilleen samat paikat. Viime syksynä viherpeipot olivat Oulussa vähissä (ja nekin melkein kaikki sairaita), mutta syksyllä Lapista tulleet viherpeipot korjasivat tilanteen normaaliksi. Esimerkiksi 5. helmikuuta yliopiston nurkilla pyöri 190 viherpeipon parvi isompaa en ole koskaan nähnyt Oulussa tuohon aikaan vuodesta. Tiiran (Birdlifen ylläpitämä harrastajien havaintojärjestelmä) havainnoissa ei ole Oulusta tammimaaliskuun väliseltä jaksolta kuin yksi hieman tätä isompi parvi, vuodelta 2005. Liekö viherpeippojen aallonpohja ohitettu jo muuallakin?
esA AAltO OUlU
Läntisin kolkka on Hammarland
Uutisessa Märketin majakasta (1/2010) mainittiin Eckerön kunta, mutta ei Hammarlandia, johon Märket kuuluu. Uutisessa ei ollut virhettä, mutta sellainen on usein kartta- ja tietokirjoissa: Suomen läntisimmäksi kunnaksi väitetään Eckerötä. Eckerö itsenäistyi Hammarlandista 1870-luvulla, mutta vasta tällä vuosituhannella on herätty huomaamaan, että Ruotsin ja Suomen välissä oleva merialue Södra Kvarken eli Ahvenanrauma kuuluu kaikkine saarineen yhä Hammarlandiin. Niin myös Märket, Suomen läntisin saari. Märket on jaettu Ruotsin kanssa kahtia. Lintuasemastaan tunnettu Signilskär ei sekään kuulu Eckeröhön vaan Hammarlandiin.
terhO pOUtAnen espOO
olot eivät selitä lyhyitä tintinsiipiä
Matti Waris pohti lukijakirjeessään (1/2010), johtuisiko tutkimuksessamme huomattu sinitiaisten siipien lyheneminen harjoituksen puutteesta. Ainakaan ainoa syy se ei ole. Pesimiskauden jälkeen syksyisin näet mitataan selvästi pidempiä siivenpituuksia kuin pesimiskaudella. Toisin sanoen: pesimisen jälkeen siivenpituuksia on lavea valikoima, josta talvi karsii osan pois mitä ilmeisimmin pitkäsiipisimmät. Tämä sopii mikroevoluutiomalliin hyvin. Ihmisellä vasemman ja oikean puolen erilaisuus lienee osin perua kasvuvaiheesta. Epäsymmetrisyys on vasen- ja oikeakätisillä erilaista. Oikeakätisillä oikea olkaluu on vasenta isompi, ja vasen sääriluu oikeaa pidempi vasenkätisillä päinvastoin. Päänvaivaa aiheuttaa se, että sinitiaisella käsisiivestä yli kaksi kolmasosaa on "kuollutta" höyhentä, alle yksi kolmasosa luuta ja lihaa. Veikkaan, että lyheneminen on tapahtunut enimmäkseen sulissa. Miten höyhenten lyheneminen voisi vähentää lämmönhukkaa (Allenin säännön mukaisesti)? Se on hyvä kysymys. Siiven pituuden lyheneminen
ergia www.savonia.fi/en
Insinööriksi paremman maailman puolesta
Energiatekniikan koulutusohjelma, 240 op
Lisääntyvä energiantarve, ilmastonmuutos ja ympäristöongelmat ovat aikamme suurimpia haasteita, joita ratkaisemaan ihmiskunta tarvitsee uusia osaajia. Savonian Varkauden kampus vastaa haasteeseen järjestämällä kestävän kehityksen arvoja painottavaa energiatekniikan koulutusta. Valmistuttuasi työskentelet energia-alan yrityksissä, energiajärjestelmiä valmistavassa teollisuudessa, suunnittelutoimistoissa tai asiantuntijana energiaalalla Suomessa tai ulkomailla. Työllisyysnäkymäsi ovat erinomaiset, sillä osaamistasi tarvitaan kaikkialla siellä missä energiaakin.
Viherpeippokato väistymässä?
Viherpeippojen maanlaajuisesta vähenemisestä on kirjoitettu muun muassa Suomen Luonnossa (10/2009 ja 8/2009). Havaintojeni perusteella Oulussa on juuri nyt (helmikuussa) kuitenkin päinvastoin normaalia enem-
Yhteishaku on 1.3.16.4.2010
Haku hakuaikana osoitteessa www.amkhaku.fi
Tekniikan lisäksi voit opiskella Varkauden kampuksella myös liiketaloutta. Katso koko koulutustarjonta: www.savonia.fi
Osa suurempaa suunnitelmaa
www.savonia.fi/energia
"Oulussa on pikemminkin tavallista enemmän viherpeippoja."
72 sUOMen lUOntO 2 | 2010
on havaittu monilla paikkalinnuilla pohjoiseen mentäessä. Sinitiaistapaus sopii tähän. Mutta havaitsemamme muutosnopeus on ennätysluokkaa.
seppO rYtKÖnen tUtKijA OUlU
mtK arvostelee FSC-sertifikaattia
Muutama kommentti artikkeliin FSC-sertifikaatti on luontojärjestöjen mieleen (1/2010). Ensinnäkin PEFC-järjestelmä ei ole teollisuuden hallinnoima eikä kehittämä kuten jutussa väitettiin. Se on metsänomistajien tarpeista lähtenyt järjestelmä. Siksi he ovat ottaneet sen omakseen. Valmistelussa ja hallinnossa on Suomessa noin 30 järjestöä. PEFC-sertifikaatista on yritetty vääntää teollisuuden järjestelmä ennenkin, propagandasyistä. Luontojärjestöt eivät kutsusta huolimatta ole lähteneet mukaan PEFC-standardin kehittämiseen. Jos ne kokevat asemansa huonoksi ollessaan vain yksi ryhmä muiden joukossa PEFC:n päätöksenteossa, metsänomistajille puolestaan heidän roolinsa FSC-järjestelmässä on olematon. Siksi he eivät ole siitä innostuneet. FSC:hen suhtaudutaan epäilevästi metsänomistajien keskuudessa, koska se ei vastaa demokraattisen hallinnon ja riippumattomuuden periaatteita. Ympäristöjärjestöille tämä ei näytä olevan ongelma.
Antti sAhi tOiMinnAnjOhtAjA MtK
osallistu paras juttu -kisaan!
Mikä on mielestäsi tämän numeron paras juttu? Äänestä sähköpostilla parasjuttu@suomenluonto.fi nettisivuilla www.suomenluonto.fi tai postitse: Suomen Luonto / Paras juttu, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki. Vastausten tulee olla perillä viimeistään 20.3. Valitse tämän lehden paras juttu. palkintona upeat siiliaiheiset pyyheliinat!
Kouluruokako turhake?
Kouluruokaa oli ehdotettu Vuoden turhakkeeksi (10/2009). Millähän perusteella? Se on miltei parasta mitä Suomessa on! Lapset pysyvät terveinä ja elossa. Pakkausjätettä syntyy vähän verrattuna siihen, että lapset söisivät yksittäispakattua einesruokaa. Kouluruoka on kansantaloudellisesti järkevää: naiset ovat nykyisin työelämässä sen sijaan että odottaisivat lapsia lounaalle soppakattilan ääressä. Monelle lapselle kouluruoka saattaa olla jopa päivän ainoa lämmin ruoka. Lasten keskittymisvaikeudet lisääntyvät ja ylipaino tulee yhteiskunnalle kalliiksi. Näistäkin syistä kouluruoka on tärkeä. Se on kansallista ravitsemuskasvatusta. Luonnon kannalta en keksi ehdotukselle muuta perustetta kuin lapsivihan. Ovatko lapset ehdottajan mielestä kenties turhia?
Ani ViherVAArA tAMpere
parhaat jutut Suomen Luonto 1/2010
Sveitsi ei ole Eu-maa!
Lehdessänne (1/2010) kerrottiin, miten EU-tuet ajavat karjan ylös vuoristoon Sveitsissä. Voi tätä tiedon ja asenteen määrää. Tiedoksi kirjoittajalle ja päätoimittajalle: Sveitsi ei kuulu Euroopan unioniin, eikä maatalous ole kaiken pahan sylttytehdas.
jOUni lAAKsOnen
ympäristöjärjestö vastaa
Erikoinen näkemys: eri sektoreita edustava FSC olisi epädemokraattinen ja PEFC demokraattinen? Totuus on, että MTK ei ole saanut ääntään kuuluviin, koska ei ole halunnut liittyä FSC-yhdistykseen. Metsänomistajan pitää erikseen erota PEFC:stä, jos siihen ei halua kuulua. Automaattiliittymisestä johtuen moni metsänomistaja ei edes tiedä kuuluvansa merkin piiriin. Ei kuulosta kovin omistajalähtöiseltä. Vaikuttaa siltä, että MTK pitää itseään tavallisena metsänomistajana. MTK on kuitenkin organisaatio. Väite siitä, että emme ole lähteneet mukaan PEFC:n kehittämiseen, on totta. Miksi kehittää kilpailevaa, lähtökohdiltaan heikompaa, organisaatiolähtöistä järjestelmää toimivan FSC:n tilalle?
ristO sUlKAVA pUheenjOhtAjA sUOMen lUOnnOnsUOjelUliittO
1. tuli jäniksen talvi 2. jään päällä 3. juuremme rajan takana Kisaan osallistuneiden kesken arvottiin hieno Globe Hope -reppu. Sen voitti seppo savikko Vantaalta. Onnea! lukijoiden kommentteja: Tuli jäniksen talvi -jutussa oli kauniit kuvat ja jäniksestä on kiva lukea, koska se on niin tuttu eläin. Seuraan usein niiden touhuja.
einO KAUrAnen, pietArsAAri
päätoimittaja vastaa
Kiitos palautteesta. Jutussa ei tosiaan selvästi mainittu, ettei Sveitsi kuulu EU:hun. Sen sijaan Italia, Ranska ja Itävalta kuuluvat. Jutussa kerrottiin alppimaiden karjatalouden kehityksestä, joka perustuu joko EU:n ja / tai oman maan antamiin maataloustukiin. Ne ovat muuttaneet Alppien alueen karjataloutta. Muutos on tosiasia myös Sveitsissä.
jOrMA lAUrilA pÄÄtOiMittAjA
Jään päällä oli paras. Se toi mieleeni lapsuuden ja nuoruuden pitkät luisteluretket Näsijärven jäällä. Nautin niistä suuresti.
pirKKO VirtAnen, espOO
Juuremme rajan takana. Minua on aina kiinnostanut Vienan luonto, rakennukset ja erityisesti siellä asuva kansa. Tämä juttu on hieno kuvaus kaikesta tuosta.
tApiO nAArAlA, jYVÄsKYlÄ
sUOMen lUOntO 2 | 2010
73
hAVAintOKirjA havaintokirja@suomenluonto.fi. lähetä kuviasi ja tarinoitasi!
tOiMittAnUt jUhA KAUppinen
Eero Haapanen todisti valkoselkätikan ja palokärjen rinnakkaineloa
"Valkoselkätikka käyttää palokärjen työtä hyväkseen", kertoo eero haapanen. "Helsingin Kuusiluodossa ruokaili valkoselkätikka kuivuuteen kuollessa koivussa. Ihmettelin, kuinka se oli saanut aikaiseksi ison ontelon, sellaisen kuin palokärki tekee." Ontelon tekijä paljastui palokärjeksi. "Se tuli yhtäkkiä puulle. Silloin valkoselkä lähti kuin pahanteosta yllätettynä ja siirtyi noin 100 metrin päähän." Sama toistui muinakin päivinä. Välillä Haapanen näki tikat jopa saman puun rungolla.
toni Väisänen kuvasi inarijärvellä 27. tammikuuta hurjan tuiskupäivän
"Oli ensimmäinen kunnon pöhinä tälle talvelle", toni Väisänen kommentoi vaikuttavaa myrskykuvaansa, joka on otettu Ivalon Veskoniemen kylällä. "Pöhinää" edeltävänä päivänä Ilmatieteen laitos antoi korkeimman luokan myrskyvaroituksen, kerrotaan Myrskybongari-blogissa. Keskituulennopeus kohosi tunturissa 30 metriin sekunnissa. "Taisi se puuskissa olla jopa 40 metriä sekunnissa", Väisänen muistelee. "Tuuli pyyhki tunturien lakia lumettomaksi." Väisänen sai kuvata rauhassa Veskoniemen postilaatikoiden myrskyssä aukeilevia kansia. "Vastaan ei tullut kuin pari koiravaljakkoa, jotka kuljettivat tuiskussa turisteja. Saavatpa hekin kerrottavaa jälkipolville", naurahtaa itsekin luontomatkailubisneksessä mukana oleva Väisänen.
Lassi Kujala löysi Kuusankoskella hangelta mystisen parin, lehtopöllön ja harakan
"Lehtopöllön jalka on vielä tiukasti harakan kurkun ympärillä. Linnut olivat tien varrella suojatien kohdalla penkan päällä. Tapahtumien kulkua voi vain arvailla", aprikoi luontokuvaaja lassi Kujala. "Eräs lukuisista mahdollisuuksista on, että pöllö on tappanut harakan tiellä ja joutunut sitten auton töytäisemäksi saaden itse surmansa." "Tai ehkä se on tappanut harakan toisaalla, lähtenyt kantamaan sitä ja joutunut välillä huilaamaan. Auto olisi sitten törmännyt siihen. Lopullinen totuus ei tietysti koskaan selviä", Kujala päättää raporttinsa Kuusankoskelta.
tuija Sarmaslahti ja lintuharrastajan unelma: kolme lapinpöllöä omalla pihalla
"Olin parina iltana ihmetellyt lähimetsästä kuuluvaa kummallista hiihitystä. Sitten, keskellä kirkasta syyskuun päivää, kuvan perhe lehahti näkyville, tuija sarmaslahti kertoo. "Siinä oli kaksi aikuista ja yksi selvästi keskenkasvuinen." "Tarkkailin pöllöjä yli kaksi tuntia, mutta yhtään saalistussyöksyä en nähnyt. Ilmeisesti myyräkanta alkoi olla romahtamassa täälläkin", Sarmaslahti arvioi osuvasti kotikuntansa Juvan tilannetta. Pöllöt metsästelivät muutaman päivän lähitienoilla. "Lehmiaitauksen seipäännokat olivat mieluisa paikka saaliin tähystelyyn. Eivät ne juuri välittäneet ihmisistä. Ohitin yhden niistä lähimmillään puolentoista metrin päästä. Saatoin vain ihailla itsevarmuutta, jolla eläin suvaitsi ohimarssini." Eräänä päivänä pöllöt sitten katosivat. "Illalla yksi vielä istui hetken seipäännenässä, mutta seuraavana päivänä ne olivat poistuneet ja jatkaneet ilmeisesti matkaansa etelään."
74 sUOMen lUOntO 2 | 2010
Vuonna 2008 maailmassa ostettiin
85 miljoonaa jääkaappia,
68 miljoonaa ajoneuvoa,
297 miljoonaa tietokonetta
matkapuhelinta.
Kuinka kauan tämä voi jatkua? Onko hyvä elämä mahdollinen ilman kerskakulutusta ja jatkuvaa taloudellista kasvua?
teemu nikki hoivasi varpushaukkaa ja sai sen taas siivilleen
"Tämä pieni haukka osui naapurin ikkunaan ja päätyi minulle hoitoon", sanoo Teemu Nikki Virkkalasta. "Laitoin vettä viilipurkkiin ja jauhelihaa viereen", Nikki kertoo hoitomenetelmistään. "Liha maistui, vesi ei. Seuraavana aamuna haukka tokeni. Se katsoi minua ihmetellen suoraan silmiin." Sitten se lensi hyvävoimaisena pois.
ja 1,2 miljardia
riitta Westerlund yhytti varista syövän kanahaukan turun keskustassa
"Olin matkalla Mannerheiminpuistoon kuvaamaan varpusia, joten minulla sattui olemaan kamera mukana", kertoo riitta Westerlund helmikuun ensimmäisestä päivästä Turussa. Puutarhakadulla hän pysähtyi ihmettelemään, että haukkako se siinä, keskellä kaupunkia! "Se herkutteli variksella vähääkään välittämättä ohi kulkevista ja kuvia ottavista ihmisistä. Yleisesti kadulla veikkailtiin kanahaukkaa", Westerlund muistelee. Määritys on aivan oikea: kuvassa varista syö nuori kanahaukka. Sen erottaa vanhasta linnusta pystyjuovaisesta rinnasta. Hyvin samannäköisellä varpushaukalla ei koskaan ole pystysuuntaisia viiruja rinnassa.
Worldwatch-instituutti
MAAILMAN TILA 2010
Tiedon puolella. www.gaudeamus.fi
sUOMen lUOntO 2 | 2010
75
N
vo et aja k y m , 0 os t ä s u o t u 9 o n n ey s t i e k ä äe ek he u t s s ka y l Lä yh a gia a n k y s aa n a i k k t k it se p olo k o e Ko st mu int t, g o ita hava lmiö öp La n i hk e sä än ai l l in eh t k o hd ma ma ää , i l s ös my a e in ai h yt
O
s KY
tA Os n On U Yl
i As
A tV A tij n tU An
mihin perhosen kärsä katoaa?
Katselin sitruunaperhosta, kun se imi kukasta mettä. sillä on tavattoman pitkä imukärsä. Kun se lähti lentoon, kärsää ei enää näkynyt. Vetääkö se imukärsän pään sisään, kun se lähtee lentoon? Imukärsä on perhosten menestyksen salaisuus. Kun kukat alkoivat palkita medellä perhosia niiden suorittamasta pölytyksestä, perhoset alkoivat nopeasti lajiutua ja lajit ryhmittyä heimoiksi. Perhosten ja kukkakasvien yhteinen evoluutio on kestänyt suunnilleen 70 miljoonaa vuotta. Alun perin pieni hyönteislahko on paisunut yli 200 000 kuvatulla lajillaan yhdeksi suurimmista. Eri perhosryhmissä imukärsän rakenne kuvastaa ryhmien kehitysastetta evoluutiossa. Tosin niitä perhoslajeja, joilla ei vielä ole rullattavaa imukärsää, niin kuin sitruunaperhosella, on vain yhden prosentin verran kaikista perhosista (monissa perhosryhmissä imukärsä on kuitenkin myöhemmin surkastunut). Perhoset on vesiperhosten sisarryhmä, ja vesiperhosilla on purevat suuosat. Niinpä alkeellisimmilla perhosilla, leukaperhosilla (Micropterix), joita elää Suomessakin muutamia lajeja, on purevat suuosat. Leukaperhosia ei kylläkään tarvitse pelätä, sillä ne ovat muutaman millimetrin pituisia ja jauhavat leuoillaan pelkkää siitepölypuuroa. Seuraava aste imukärsän kehitystä tavataan meillä päistärkoilla (Eriocrania), joilla jo varsinaiset leuat (mandibelit) ovat surkastuneet ja alaleuan maksillojen ulommat puruliuskat, galeat, muodostavat imukärsän putken. Galeat eroavat päistärkoilla helposti toisistaan, eikä kärsässä ole sisäistä lihaksistoa. Se menee luultavasti rullalle vain joustavuuteensa takia. Sitruunaperhosen imukärsässä galeoiden kuperat sisäpinnat ovat pitkin pituuttaan tiukasti yhdessä sekä selkä- että vatsapuolelta, ja niiden väliin jää tiivis ravintokanava. Kanavan on kestettävä huomattavaa painetta, sillä pään sisällä suuontelossa on lihaksikas pumppulaite, joka imee mettä kukasta. Kanavan ulkopuolella mutta galeoiden sisällä on ilmaputki, her-
pAKettiin. Kun sitruunaperhonen ei tarvitse imukärsäänsä, se käärii sen siististi rullalle. mo ja lihaksistoa. Galeoiden ulkopinta on poikittaisten vanteiden muodostama, mikä tekee siitä joustavan. Kun sitruunaperhonen lähestyy kukkaa, se kurottaa jo kaukaa imukärsäänsä. Tämän liikkeen toimintaperiaatteesta on tieteessä kinattu kauan, mutta nykyään ollaan sitä mieltä, että oikeneminen johtuu sellaisen läpän aukenemisesta, joka päästää kärsään veren (hemolymfan) paineen. Kokoon kärsä rullautuu joustavuutensa ansiosta ja lopuksi rulla tiukentuu lihasten avulla. Kärsässä on lisäksi keskivaiheilla lihaksia, jotka aikaansaavat kärsään mutkan. Sen avulla sivusuuntainen meden etsintä käy helpommin päinsä. Sitruunaperhosen kärsä ei siis häviä pään sisälle, vaan menee rullalle sen ulkopuolelle. Sen suojana ovat tuuheat huulirihmat, joten imukärsää ei juuri huomaa. Monilta perhosilta, jotka eivät ota ravintoa aikuisina, imukärsä on joko surkastunut niin, että se kelpaa vain veden juomiseen, tai se on hävinnyt kokonaan.
KAUri MiKKOlA selkärangattomat, matelijat ja sammakkoeläimet
avautuvat ja sulkeutuvat kävyt
Kannonkosken tyttö lähtöö kyselemään kummia. noin viisi vuotta sitten tein pajukoristeen, johon sidoin männynkäpyjä villalangalla nimenomaan avautuneita käpyjä, jotta ne peittäisivät sidelangan. Koriste roikkui aitan seinällä vuosikaudet. nyt mökillä käydessämme huomasimme ihmeen: kaikki kävyt olivat painuneet kiinni! Olen aina ollut siinä uskossa, että kun käpy aukeaa, se ei enää mene kiinni! Niin kauan kuin käpy elää, se on vihreä ja pysyy tiukasti suljettuna. Kun männyn käpy kypsyy noin kaksi vuotta ja kolme kuukautta kukinnan jälkeen, se kuolee, muuttuu harmaan ruskeaksi ja kuivuu. Käpysuomujen ylä- ja alapinnan rakenne on erilainen niin, että yläpinnan solut kutistuvat voimakkaammin kuivuessaan ja vastaavasti kostuessaan laajentuvat voimakkaammin kuin alapinnan solut. Kuivuessaan käpy siis avautuu ja kostuessaan sulkeutuu. Liikkeet ovat puhtaasti mekaanisia, kävyn kosteuden muu-
76 sUOMen lUOntO 2 | 2010
tOiMittAnUt Alice KArlssOn
jUssi MUrtosaari
i! n es fi tÄ Ks eesee e Y to. it . Äh YM soitt , inki nluon siil l s os i o nto els me f . ja K Y se s o h o A myk n lu 510 @su i, kohta utio M sy e 0 ta lu os n
t VA A tA s
KYsY lUOnnOstA AsiAntUntijAt VAstAAVAt
toksista johtuvia. Kun kävyt kypsyvät syksyllä, ilma on niin kostea, etteivät ne vielä silloin avaudu. Vasta kevättalvella alkaa olla niin kuivaa, että käpysuomut avautuvat. Tyynellä säällä sen voi kuulla hentona napsahteluna latvuksesta! Pääosa männyn siemenistä karisee huhtikesäkuussa. Varmasti koristeen kävyt ovat avautuneet ja sulkeutuneet vuosien mittaan useita kertoja. Aitan seinusta on kuitenkin niin kuiva paikka, etteivät kesäiset sateet ole käpyihin vaikuttaneet. Sen sijaan loppusyksyn kosteat sumuiset sadejaksot ovat varmasti saaneet kävyt sulkeutumaan. Mökillä ei ehkä ole kovin paljon oleskeltu syksyn kosteimpina aikoina tai ei ole satuttu katsomaan koristetta sateisen harmaana päivinä.
seppO VUOKKO Kasvit ja sienet
miten tintti pärjää ulkomailla?
talitiainen joutui joulukuussa lentokoneen salamatkustajana Malagaan. Miten suomalainen talitiainen menestyy espanjassa? Talitiaisen laaja levinneisyysalue kattaa koko Euroopan, osan Aasiaa ja PohjoisAfrikan Atlas-vuoriston. On siis varsin todennäköistä, että suomalainen talitintti tapaa Espanjassa lajitovereitaan, kun se lentää paikalliseen metsään tai puistoon ja etsiytyy tiaisparveen. Siitä huolimatta, että lajikumppaneita löytyy, tiaisemme joutuu sopeutumaan aivan erilaisiin ilmasto-oloihin. Se oli kylmää talvea viettämässä hyvin lyhyen päivän oloissa, ja yhtäkkiä päivät ovat pidemmät ja ilmasto leudompi. Siinä suhteessa olot ovat helpommat: sille koit-
ti kevät. Riippuu paikallisen tiaisparven ruokapaikoista, kuinka hyvin se löytää ravintoa, joka varmaankin on erilaista kuin kotona. Mutta oppivaisena lajina talitintin nopea sopeutuminen uudenlaiseen ravintoon on hyvinkin mahdollista. On kuitenkin epävarmaa, haluaako tiaisemme jäädä Malagaan. Se on kenties Suomessa tottunut viettämään talvensa ja kesänsä eri paikoissa osa talitiaisistamme muuttaa jopa satojen kilometrien päähän. Ellei heti, niin myöhemmin keväällä sen ehkä tekee mieli kotiseudulleen tai ainakin lähemmäksi Suomea, paikkaan missä ilmasto on sille tutumpi. Takaisin tänne muuttomatka olisi todennäköisesti ylipitkä ja veisi paljon aikaa. Emme tiedä, kuuluuko tiaisemme paikallaan pysyvään vai liikkuvaan ryhmään, ja onko se uros vai naaras. Lisääntymisaika kuitenkin koittaa keväällä. Sen ajoittuminen on varmasti Espanjassa erilainen, joten ilman paria jäämisen mahdollisuus on suuri. Saalistajien välttäminen voi myös myös ongelmallista. Ehkä suomalaisella talitiaisella ei ole kovinkaan ruusuista Malagassa, ilmastossa johon se ei edes tunne kaukokaipuuta.
seppO VUOlAntO linnut
erKKi MaKKonen / KUvaliiteri
onko Suomessa ollut poimuvuoria?
Olen kuullut, että esimerkiksi Kolin vaara on jäänne muinaisesta mahtavasta vuorijonosta, Karelideista. Onko tässä perää? Kalevalaiselta kalskahtavalla nimellä varustettu korkea vuorijono Suomessa? Ilmiön selitys ei löydy sotkan munasta vaan maapallon pintaosan muodostavista kivikehän laatoista ja niiden liikkeistä osittain sulassa tilassa olevan vaipan päällä. 2500 miljoonan vuoden aikaharppauksella pääsemme vuorijonon syntysijoille, loivasti kumpuilevalle muinaismantereelle, joka ajelehti jossakin päiväntasaajan tuntumassa. Maankuori järkkyi ja siihen syntyi vajoamalaaksoja, joihin alkoi kerrostua soraa ja hiekkaa. Aluksi ilmasto oli trooppinen, mutta Pohjois-Karjalasta löytyy myös maapallon ensimmäiseen jääkausiaikaan liittyviä kiviä. Noin 2100 miljoonaa vuotta sitten manner halkesi ja halkeama avautui valtamereksi, jonka horisontin taakse läntinen kappale hävisi. Itäisen lohkon vajoavalla rannalla kerrostuminen jatkui, kunnes sora-, hiekka- ja savikerrosten paksuus oli kilometrien luokkaa. Karelidien rakennusaineet olivat näin kasassa, mutta tasaisena kenttänä mereen rajoittuvan muinaismantereen reunalla. Poimuvuoriston synty edellyttää kivikehän laattojen törmäystä. Karelidien tapauksessa
KUiVAA. Vanhan kävyn suomut aukeavat kuivuessaan ja ja sulkeutuvat kostuessaan.
sUOMen lUOntO 2 | 2010
77
KYsY lUOnnOstA AsiAntUntijAt VAstAAVAt
tApAni terVO Geologia
Uusi asiantuntijamme, FM, maaperägeologi Tapani Tervo työskentelee Kuopiossa Geologian tutkimuskeskuksen Itä-Suomen yksikössä. Hänen tehtävänsä liittyvät maaperätiedon keruuseen sekä geotiedon tuotteistamiseen näyttelyinä, kivipuistoina, luontopolkuina, opetusmateriaaleina, retkeilykarttoina ja multimedioina museoiden, opetustoimen ja luontomatkailun käyttöön.
KAreliDien jÄÄnne. Kolin lakikallioiden päällä on ollut kiveä vähintään kymmenen kilometriä. sen kertoo kyaniitti-mineraali, jota syntyy vasta näissä syvyyksissä.
78 sUOMen lUOntO 2 | 2010
jari vÄÄtÄinen / GtK
vastinkappale syntyi merellä. Ulapalle muodostui tuliperäisiä saariketjuja, jotka törmäsivät toisiinsa. Niistä syntyi uusi maankuoren lohko, joka sulloutui meren sulkeutuessa itään vanhaa mannerta vasten. Törmäys tapahtui 19101885 miljoonaa vuotta sitten. Sen myötä maan vaippaan työntyi ympäristöä kevyempää kiviainesta, joka alkoi kohota veteen upotetun korkin tavoin. Kasaan puristetut ja syvällä muuttuneet kivikerrokset tulivuorisaarineen ja hiekkarantoineen kohosivat vuorijonoksi. Osa kalliomassoista suli ja kiteytyi vuorijonon alla erilaisiksi syväkiviksi. Svekokarelideiksi nimetyn vuoriston huiput ja laaksot halkoivat Suomea törmäyssauman suuntaisina jaksoina. Käsityksen korkokuvasta saa sovittelemalla maamme rajoja kaakko luode-suunnassa Alpeille ItävallanSveitsin alueelle. Karelidit on se Svekokarelidien osa, joka rajautuu kivikehän laattojen törmäyssauman koillispuolelle ja joka syntyi muinaismantereen päälle kasautuneista kerrostumista. Svekofennidit ovat merellä syntynyt uusi maankuoren lohko, joka törmäsi vanhaan manneralueeseen. Karelidit ja Svekofennidit kohosivat vuoristoksi samassa vuorenpoimutuksessa. Erään arvion mukaan Svekokarelidit kohosivat ainakin neljään kilometriin. Nykyinen korkokuva ei kuvasta muinaisen vuorijonon muotoa vaan kivilajien erilaista kulutuskestävyyttä. Mitä merkitystä Karelideilla on nykysuomalaiselle? Paljonkin. Kokonaisten maakuntien luontoon perustuva identiteetti on osin Karelideista juontuvaa. Mitä olisi Pohjois-Karjala ilman Kolia, Kainuu ilman sinisiä vaaroja, Kuusamo ilman Rukaa ja Oulankajokea tai Lappi ilman tuntureita? Karelidien jäänteitä on rajattu kansallispuistoiksi ja arvotettu kansallismaisemien joukkoon. Karelidien alueelta Etelä-Lapin ja Kuusamon dolomiittikallioista on tavattu matalassa rantavedessä eläneiden syanobakteeriyhdyskuntien tuottamia stromatoliittirakenteita. Ne ovat Suomen vanhimpia fossiileja. Harva itäisen Suomen vaaroilla liikkuva tulee ajatelleeksi, että myös muutamissa puiden epifyyttijäkälissä ja kallioiden rupijäkälissä vihertää tai rusottaa sienten kanssa yhteen lyöttäytyneenä syanobakteereita, joiden esi-isät olivat miltei nykyisen kaltaisia jo kallioiden syntyessä.
Iivaara Sokli
Lappajärvi
Suomen kallioperän ikäsuhteet
Suomen vanhin kivi (Pudasjärvi, Siurua)
SaananHaltin alue Lauhanvuori
50
0
0 40
300
200
10 0
4000 Eloperäistä hiiltä ? Syanobakteereita
700
Ik
00
ä,
60
m
0
il jo
on
aa
ta v uot
45
900 8 00
Maapallon s ynty
15
00
Ra pa kivi ä
o Tr
D
20 0 0
ä öit tik Jää
teja Stromatoliit
A
C
B
Tö
rm ä
Re
Törmäyksen aikana ja sen jälkeen syntyneitä syväkiviä
um
a
(pääasiassa graniitteja)
?
au
m
a
(graniitteja, gneissejä, vulkaanisia kiviä)
Vanhan manneralueen kiviä
(liuskeita, vulkaanisia kiviä)
Uuden maankuoren syntyyn liittyviä kiviä
(kvartsiitteja, liuskeita, vulkaanisia kiviä)
Vanhan manneralueen päälle kerrostuneita kiviä
op p
25
Meri
in e
00
na
Satakunnan hiekkakivi
av ik
Svekokarelidit
"Hapen vallankumous"
ri k uo a a n ile e M pe re
ko
3000
Ma a ilma nka ikke uden s ynty 1 3 7 0 0
Anaerobinen yhteyttäminen 12 H 2S + 6 CO 2 -> C 6H 12 O 6 + 6 H 2O +12 S
Happea tuottava yhteyttäminen 6 H 2O + 6 CO 2 -> C 6H 12 O 6 + 6 O 2
tapani tervo / GtK
35 00
1000
ys sa
peä
mis
s
KYsY lUOnnOstA AsiAntUntijAt VAstAAVAt
erKKi santaMala / KUvaliiteri
lepAKKOjen KOti. lepakot pesivät pönttöihin, mutta jo vakiintunut yhteisö ei hevin muuta asuinpaikkaansa.
ritykseltään ainutkertainen. Muitahan ei ainakaan saaliksi saatu. Kysymyksessä lienee "luonnonoikku", jonka syyt saattavat olla perimässä, kehityshäiriössä tai sairaudessa. Kalojen sininen väri syntyy mustien värisolujen ja guaniinikiteiden yhteisvaikutuksesta ja esimerkiksi lahnan hopeanhohtoisuus ihon guaniinikiteiden heijastamasta valosta. Kuvan lahnalla sininen väri johtuu ihon väriaineiden normaalista poikkeavasta käyttäytymisestä. Violettisuus voi syntyä siten, että ihon guaniinikiteiden alla verinahassa olevat mustaa pigmenttiä sisältävät värisolut ovat aktiivisia ja väriaine näkyy. Miksi? Sitä ei voi kuvan perusteella sanoa. Näin ei kuitenkaan ole normaalinvärisillä pienillä lahnoilla.
hArri DAhlstrÖM Kalat ja äyriäiset
Voiko samalla alueella elää useita lepakkolajeja?
Meillä on mökillä pohjassa ilmeisen elinvoimainen lepakkokanta. Voiko 1,5 hehtaarin pihapiirissämme olla useampia lepakkolajeja? Vai vahtivatko ne reviiriään? Meillä on ainakin pohjanlepakoita, jotka talvehtivat maakellarissa. lepakot viihtyvät vajassa sekä tiilikaton alla. Kannattaako lepakoille laittaa pönttöjä? Samalla piha-alueella voi elellä useampia lepakkolajeja, joskin kysyjän määrittämä pohjanlepakko lienee niistä tavallisin. Mikäli pihan lähistöllä on vesialue, vaikkapa joki tai lampi, on todennäköistä, että pihalla käyvät vesi- ja viiksisiippa. Myös korvayökkö on Helsingin seudulla mahdollinen, joskin harvalukuisempi. En ole kuullut, että lepakoiden olisi havaittu pyrkivän karkottamaan vieraan lajin yksilöt saalistusalueiltaan. Mikäli kysyjä haluaa suosia lepakoita, varmin keino on antaa niiden pitää itse valitsemansa päiväpiilot rakennuksissa ja talvehtimispaikan maakellarissa. Erityisesti lepakoille tarkoitettuja pönttöjä voi olla kiinnostavaa kokeilla, mutta mitään varmuutta niiden asuttamisesta ei ole. Voi olla, että lepakot itsepintaisesti suosivat rakennuksissa olevia piilopaikkoja, joihin ovat melko pitkäikäisinä tottuneet.
MAtti helMinen nisäkkäät
Violetti lahna
loppijärven hoitokalastuksen yhteydessä saimme rysästä poikkeavan värisen, lähinnä violetin, 30-senttisen lahnan. Kaikki muut saaliiksi saadut lahnat olivat normaalin värisiä. esiintyykö pienillä lahnoilla erilaisia värimuunnoksia eri vesistöissä. Onpa todella erikoisen värinen lahna, jolle vieressä oleva normaali lahna tarjoaa hyvän vertailukohdan. Mitään erityisiä pienille tai suurille lahnoille tyypillisiä värimuutoksia, joita ilmenisi säännönmukaisesti eri vesistöissä, ei tunneta. Vesistöissämme pienillä lahnoilla kyljet ovat hopeanhohtoiset, mutta kalan koon kasvaessa kilosta ylöspäin kylkien väritys muuttuu pronssisävyiseksi ja toisinaan jopa kuparin väriä muistuttaviksi. Kuvan lahna on vä-
Selviävätkö häädetyt pikkunisäkkäät luonnossa?
Kotimme asuttavat syksyisin ja talvisin hiiret ja joskus myös peltomyyrät. Olemme loukuttaneet piipertäjiä ja vieneet ne metsänlaitaan noin kahden kilometrin päähän kodistamme. pärjäävätkö kotiimme tottuneet hiiret ja myyrät luonnossa? Onko niillä syksyisin ja talvisin poikasia, jotka nääntyvät nälkään kun emo yhtäkkiä katoaa? Kumpaankaan kysymykseen en löydä itseäni tyydyttävää vastausta. Aloitankin sanalla todennäköisesti. Siis: todennäköisesti kotoanne korpeen kuljettamillanne myyrillä ja hiirillä ei ole hädän päivää. Nuo näppärät eläimet selviytyvät muuallakin kuin katetuissa tiloissa ihmisen riesaseuralaisina. Kun eläimet ovat Suomenniemen asuttaneet, ei täällä ollut moista edunsaantimahdollisuutta, poikkeuksena tietysti kotihiiri, joka on tullut tänne vasta ihmisten myötä. Mutta sekin pärjäilee ihmeen hyvin luonnossa jopa kautta vuoden. Ja sitten vastaus toiseen kysymykseen: todennäköisesti myyrillä ja metsähiirillä ei ole myöhään syksyllä eikä talvella poikasia, mutta kotihiirellä sen sijaan voi hyvinkin olla. On noloa sanoa, ettei tätä oikein voi ottaa huomioon sittenkään, niin eläinsuojelun puolestapuhuja olenkin aina ollut, onhan kotihiiri noista kaikista asuntoihin pyrkivistä jyrsijöistä rotan jälkeen kiusallisin. Kotihiiren virtsassa kun on voimakas inha haju.
ilKKA KOiVistO nisäkkäät
OUtO KAlA. loppijärvestä saatu violetti ja normaalinvärinen lahna. rysäsaaliista ei muita poikkeavia lahnoja löytynyt, joten kyseessä lienee luonnonoikku.
hanna ahlQvist
sUOMen lUOntO 2 | 2010
79
pÄhKinÖitÄ 1. Tikat nakuttavat itse pesäkolonsa, paitsi yksi. Mikä? 2. Mistä puuksi kasvava pajumme raita on saanut nimensä? 3. Minkä eläimen vanha nimi on a) portimo b) nokia c) osma? 4. Kuinka monta vähintään yhtä kylmää talvea kuin tämä on odotettavissa vielä tällä vuosisadalla? a) ei yhtään b) yksi tai kaksi c) viisi tai enemmän 5. Millä passiivitalo lämpiää? 6. Mihin kaloihin ruutana kuuluu?
7. Orkidea tulee kreikan sanasta orkhis, kivekset. Mihin sillä viitataan? 8. Mitkä nisäkkäät voivat kelpuuttaa pöntön pesäpaikakseen? 9. Miltä raidantuoksukääpä tuoksuu? 10. Kumpi kuvan kaloista on siika ja kumpi muikku?
KUvat: antti Koli
Kevään yhteishaku alkaa! Tule opiskelemaan Saaristomeren äärelle! Ympäristöala vai kalat?
Myytävänä luonnontilainen puronvarsimetsäpalsta 11,7 ha Rovaniemellä. Hinta 21500 . Lisätietoja 0400-534968
A Ympäristö on yhteinen asiamme www.kesalukio.fi
WWW.SUOMENLUONTO.FI
B
80 sUOMen lUOntO 2 | 2010
5. Passiivitalo pysyy lämpimänä lähinnä ihmisistä ja kodin sähkölaitteista vapautuvan hukkalämmön avulla.
SITÄ LUKEE 105 000 LUONNONYSTÄVÄÄ! (KMT 2008)
7. Nimi viittaa eräiden orkideoiden parillisiin juurimukuloihin, jotka muistuttavat kiveksiä.
ILMOITA SUOMEN LUONNOSSA!
10. A on muikku ja B siika. Muikulla alaleuka on yläleukaa pitempi, siialla päin vastoin. 9. Anikselta. 8. Liito-orava ja lepakot. 6. Ruutana on särkikala. 4. Yksi tai kaksi. 2. Raidan runkoon syntyy vanhemmiten pitkittäisjuovia, ikään kuin raitoja. Siitä nimi. 1. Käenpiika.
Vastaukset:
3. Portimo on kärppä, nokia näätä ja osma ahma.
Suomen Luonnon tilausasioissa Sinua palvelee
Kotkankatu 9, 00510 Helsinki puhelin (09) 228 081 faksi (09) 2280 8232 sähköposti: etunimi.sukunimi@sll.fi palaute@suomenluonto.fi www.suomenluonto.fi Päätoimittaja Jorma Laurila, 2280 8217, 040 351 9217 Toimituspäällikkö Juha Honkonen, 2280 8214, 044 0775 117 Toimittajat Antti Halkka, 2280 8203, 050 308 2795 Alice Karlsson, 2280 8205, 050 308 2457 Juha Kauppinen, 2280 8234, 050 592 2808 Johanna Mehtola, 2280 8274, 050 308 2186 Toimituksen assistentti Elina Juva (äitiyslomalla) Jenni Hänninen 2280 8201 Markkinointivastaava Liisa Vähäkylä, 050 568 7385 Ilmoitusmyynti BF Media, p. (09) 4550 2245 Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto Kotkankatu 9, 00510 Helsinki p. (09) 228 081, sähköposti: toimisto@sll.fi, www.sll.fi Suomen luonnonsuojeluliiton osoiterekistereitä voidaan käyttää suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 Ulkoasu Illusia/Heikki Laurila, p. (09) 622 1440 Painopaikka Hansaprint Turku/SL10_02/2010
Tilaajapalvelu Kotkankatu 9, 00510 Helsinki, p. (09) 2280 8210, 2280 8209, tilaajapalvelu@sll.fi, www.suomenluonto.fi Tilaushinnat Määräaikaistilaus (12 kk, 10 numeroa) kotimaahan 63 euroa, kestotilaus 56 euroa. Ulkomaantilauksiin tulee postituslisä: pohjoismaat 8, muu Eurooppa 13 ja muut maanosat 23 euroa. Luonnonsuojeluliiton jäsenille ja Ykkösbonuksen norppakorttilaisille määräaikaistilaus 56 euroa ja kestotilaus 49 euroa. Puolen vuoden määräaikaistilaus (5 numeroa) 35 euroa. tilauksen tai osoitteenmuutoksen voit tehdä myös oheisella palvelukortilla. Kestotilaus uudistuu tilausjaksoittain automaattisesti, kunnes haluat keskeyttää sen. Irtonumero 7,5 euroa. Myynti Rautakirjan lehtipisteissä.
tiLausasiat internetissä: WWW.suOMenLuOntO.Fi
suOMen LuOnnOn tiLaus/OsOitteenMuutOs
Tilaan Suomen Luonnon alkaen ___/___ 2010.
Määräaikaistilaus 12 kk (63 euroa) Määräaikaistilaus 6 kk (35 euroa)
Kestotilaus 12 kk (56 euroa) Olen SLL:n jäsen (hinta 56 tai 49 , katso tarkemmin ohesta).
Suomen luonnonsuojeluliitto maksaa postimaksun.
teen osoitteenmuutoksen. Lähettäkää Suomen Luonto alla olevaan uuteen osoitteeseeni alkaen ___/___ 2010. Tilaajatunnus (jäljennä vanhasta osoitelipukkeesta lehden takakannessa): ......................................................................................................................................
Lähettäjä
Allekirjoitus: ............................................................................................................................. Nimi: ...................................................................................................................................... Osoite: ..................................................................................................................................... Postinumero ja paikkakunta: ................................................................................................... Puhelin (myös suuntanumero): ............................................................................................... YkkösBonuksen Norppa-kortin numero ..................................................................................
Suomen Luonto/ Tilaajapalvelu
Suomen luonnonsuojeluliitto
VASTAUSLÄHETYS Tunnus 5009174 00003 HELSINKI
suOMen LuOnnOn LahJatiLaus
tilaan suomen luonnon vuosikerran lahjaksi alle merkitsemälleni henkilölle alkaen ___/___ 2010. Lahjatilaus on määräaikainen. Hinta 63 .
Suomen luonnonsuojeluliitto maksaa postimaksun.
Lahjan antaja (laskutusosoite):
Hansaprint Oy:lle on myönnetty Joutsenmerkki eli pohjoismainen ympäristömerkki. Kaikki tuotantokemikaalit ja -prosessit täyttävät Joutsenmerkin kriteerit. Vaatimuksia on asetettu muun muassa puun alkuperälle, kemikaalien ympäristömyönteisyydelle, energian kulutukselle, jätteiden lajittelulle ja päästöille. Hansaprintillä on käytössä ISO 14001 -sertifikaatin mukainen ympäristöjohtamisjärjestelmä. Suomen Luonnon painopaperilla on Joutsenmerkki. Sisäsivujen painopaperissa (Nova Press Silk) käytetään FSC-sertifioitua puukuitua. FSC-sertifikaatti on puolueeton, Joutsenmerkkiä vahvempi takuu luonnonmukaisesta metsänhoidosta.
Allekirjoitus: ............................................................................................................................. Nimi: ........................................................................................................................................ Osoite: ..................................................................................................................................... Postinumero ja paikkakunta: ................................................................................................... Puhelin (myös suuntanumero): ............................................................................................... YkkösBonuksen Norppa-kortin numero ..................................................................................
Suomen Luonto/ Tilaajapalvelu
Suomen luonnonsuojeluliitto
VASTAUSLÄHETYS Tunnus 5009174 00003 HELSINKI
Lahjan saaja:
Nimi: ........................................................................................................................................ Osoite: ..................................................................................................................................... Postinumero ja paikkakunta: ...................................................................................................
sUOMen lUOntO 2 | 2010
81
jÄlKiKirjOitUs
Maailma lämpenee
seUrAAVAssA sUOMen lUOnnOssA:
T
alvi oli lämmin. Ei Suomessa eikä Euroopassa, vaan koko maailmassa. Siten tämäkin talvi oli jälleen yksi osoitus ilmaston lämpenemisestä. Iholla ja Euroopassa on kuitenkin ollut kylmää. Siitä lienee ollut apua ilmastonmuutoksen vähättelijöille. Heidän ilmastonmuutospaneeli IPCC:n vuoden 2007 raportista löytämänsä muutamat virheet saivat talven aikana paljon palstatilaa. Kas tällaisia ovat virheet: hollantilainen viranomainen toimitti paneelille väärää numerotietoa maansa meren pinnan tason alla olevasta alasta. Kukaan tarkistajista ei sitä huomannut. Ehkäpä oletus oli, että hollantilaiseen lähteeseen oman maan perustiedoista tulee luottaa. Toinen raportista löytynyt virhe oli intialaistutkijan väite, että Himalajan jäätiköt sulaisivat jo 2035. Tämä selvä ja IPCC:n myöntämä virhe ei esiintynyt raportin poliitikoille tarkoitetussa osassa. Se ei ollut myöskään raportin varsinaisen tiedeosion 45-sivuisessa lumi- ja jäätikköluvussa vaan paikallisia vaikutuksia kuvaavassa osiossa. oni suomalainenkin lehti raportoi virheistä toisin kuin olisin odottanut, sillä tällainen virheiden määrä on siis vähäinen ja korostaa tietolähteen luotettavuutta. Onhan IPCC:n raporteissa yhtä paljon tekstiä kuin puhelinluettelossa tai pienessä tietosanakirjassa, 2800 sivua. Tärkeintä on, että kaikki oleellinen on varmasti oikein, ja johtopäätöksiin vaikuttavat tiedot onkin tarkastettu. Esimerkiksi jäätikköluku oli kunnossa, joten viesti jäätiköiden kohtalosta oli oikea.
Salomaiden metsähanhet vähenevät
aito ja alkuperäinen erämaan hanhi on taantunut metsästysmäärien kasvaessa.
M V
3/2010 ilmestyy 9. huhtikuuta
ääristyiköhän siis todellisuus lopulta eniten, kun moni taho leimasi IPCC:n raportit parin virheen takia epäluotettaviksi? Sellainen antaa todellisuudesta väärän kuvan. Silti on aivan oikein, jos IPCC tarkentaa edelleen käytäntöjään ja lisää tuleviin raportteihinsa korjauspalstan. Sellainen on ollut käytäntö tietosanakirjoissakin. Seuraava raportti ilmestyy 2013 ja 2014. Edelliset neljä raporttia ovat vahvistaneet sanomaa maapallon lämpenemisestä. Seuraavassa joudutaan todennäköisesti käsittelemään tulevaisuudenkuvia, joissa päästöt ovat ennakoitua suuremmat.
Antti hAlKKA tOiMittAjA antti.halkka@sll.fi
82 sUOMen lUOntO 1 | 2010
jari peltoMÄKi
lUOntOsAtU
Eteenpäin elävän mieli
K
ettunaaras jolkotteli lumisessa maisemassa kuun valaisemaa peltotietä pitkin. Aina välillä se poukkasi tien viereen, kuunteli hetken ja hyppäsi hankeen tassut sojossa. Kun kettu nosti päänsä lumesta, sillä oli myyrä suussaan. Se ei kauaa aikaillut vaan nieli myyrän karvoineen päivineen. Kohta pitää lähteä pesää kohti, se tuumi. Aamu alkaa pian sarastaa, ja masussa on kylläinen olo. Mutta mikäs tuolla metsän reunassa kököttää? Tuollaista möykkyä siinä ei aiemmin ollut. Ei se ainakaan koira ole, kun pysyy noin liikkumattomana. Kettu lähestyi tummaa möykkyä varovaisesti. Silloin se kuuli niiskutusta. Kettu meni lähemmäs ja näki, että möykky olikin nuori metsäkauris. Se ei kiinnittänyt ympäristöönsä mitään huomiota. Pää riipuksissa kauris näytti keskittyneen vain omaan kurjuuteensa. Kyyneleet valuivat sen silmistä maahan. "Mitä sinä oikein itket, metsäkauris?" kettu kysyi osaaottavasti. Kauris ei edes hätkähtänyt kuullessaan vieraan äänen läheltään. "Emo on kuollut, ja minäkin haluaisin olla kuollut", se vastasi hiljaa ja niin surullisesti, että ketun sydäntä riipaisi. "Voi ressukkaa", kettu sanoi ja istahti metsäkauriin viereen. "Siltä varmasti tuntuu, mutta se menee ohi, usko minua. Minä puhun omasta kokemuksesta", kettu jatkoi. "Älä missään nimessä luovuta vaan pidä tiukasti kiinni elämän syrjästä. Sitä sinun emosikin halusi", kettu rohkaisi kaurista. iiskutus loppui, ja kauris vilkaisi kettua. "Millään ei ole enää väliä, kukaan ei rakasta minua", kauris sanoi ja pyrskähti uudelleen itkemään. "Mistä sinä sen tiedät?" kettu kysyi.
"Ei ainakaan niin kuin emo", kauris tuhersi ja hankasi märkää kuonoaan etusorkalla. "Emosi siis rakasti sinua paljon. Vaikka hän on kuollut, rakkaus ei ole. Se on siirtynyt sinuun ja kannattelee sinua läpi elämän. Emosi antoi sinulle kyvyn rakastaa ja ottaa vastaan rakkautta", kettu puheli ja kauris kuunteli sitä korvat hörössä. "Sure rauhassa emosta luopumista. Kun suru hellittää, muista emosi oppeja ja kaikkea hyvää, jota hänessä oli. Alat haistaa metsän tuoksut ja tuntea auringon lämmön ja kevään tulon. Et ole ehkä huomannut, että olet jo aikuinen naaras. Ole ylpeä itsestäsi, olethan selviytynyt tähän saakka. Älä heitä hukkaan äitisi lahjaa", kettu sanoi ja vaikeni. "Emo... nyyh", metsäkauris vastasi ja yksi suuri kyynel vierähti sen silmästä kuonolle ja siitä maahan. "Sinussa on paljon naarasenergiaa. Anna sen johdattaa itseäsi", kettu jatkoi puhettaan. "Muista miten emosi kehui sinua. Sellainen kauris selviytyy kyllä!"
M
N
etsäkauris ei itkenyt enää. Se katseli ketun ohi pää pystyssä ja korvat hörössä. Pellolle oli ilmestynyt pieni lauma metsäkauriita, ja ne kävelivät kohti riistan ruokintapaikkaa. Jonkin matkaa muiden jäljessä kulki nuori uros pää riipuksissa. "Onko tuo sinun laumasi?" kettu kysyi. "On se...", kauris vastasi. "Ja tuo viimeinen on veljeni", se lisäsi. "Onpa onnellista, että teillä on toisenne!" kettu ilahtui. "Mutta veljesi tarvitsee sinua nyt!" Metsäkauris aikoi sanoa jotakin, mutta lähtikin sitten kiireen vilkkaa lauman perään. Kettu katseli, kuinka viimeisenä kulkenut uros vilkaisi taakseen ja pysähtyi. Kun sisarukset seisoivat pellolla kuonot vastakkain, kettu huokaisi, venytteli ja lähti hölkkäämään kohti pesäkoloa.
Anne petÄinen jA KAti KinnUnen
Luontosadun kertojina vuorottelevat lastenkirjailijat Aura Koivisto ja Anne Petäinen. Kuvittajana on kuvataiteilija Kati Kinnunen.
sUOMen lUOntO 2 | 2010
83
Palautusviikko 201014
767095-1002
Piha villiksi!
Suomen Luonto toivottaa lukijansa tervetulleiksi Oma piha -messuille 25.28.3.2010 Helsingin Messukeskukseen osastolle 6f8 tutustumaan ekologiseen puutarhanhoitoon.
heiKKi laUrila