u su ! ut elle aK K ma ret n ä re KK a a me s m Kä
teemana retKeily
talvivaaran kaivos läpivalaisussa palsasuolla kiirii lapinsirkun kirkas laulunsäe lÖYtÖrEtKi Torronsuolle
4
Irtonumero 8,50
11.5.2012
tähti on syttynyt
Kevättähtimö ja muut kaunottaret ihastuttavat.
myöhäiskevät
Mahla pukkaa koivun kasvuun
Kuva MarkkU TaNO / TeKsTi jOrMa LaUriLa
kaSvUkaUdEN aLUSSa lehtipuiden johtosolukoissa alkaa virrata mahlaa. suurin osa makeasta nesteestä on juuriston maasta imemää vettä, mutta siinä on myös puun syksyllä talteen ottamia ravinteita. mahlavirtaus laittaa alulle uuden kasvukauden. Koivun kirkasta mahlaa käytetään myös terveysjuomana: siinä on muun muassa C-vitamiinia, hedelmähappoja ja hivenaineita.
myöhäiskevät
Pisteliäs puolustuskeino
Kuva MarkkU TaNO / TeKsTi jOrMa LaUriLa
MUUrahaiSET ovat taas täydessä touhussa talven jäljiltä. Monilla on omiakin kokemuksia muurahaisten ruiskuttamasta pistävän kirvelevästä nesteestä. se on muurahaishappoa, jolla ne yrittävät karkottaa vihollisen, esimerkiksi kekoa tonkivan palokärjen tai käenpiian. Ihminenkin on oppinut valmistamaan muurahaishappoa. sitä käytetään muun muassa säilörehun valmistamiseen.
PääKirJOituS
takatalvi kaivosten ympäristövalvonnassa
TaLvivaaraN kaivoksen jatkuvat laiminlyönnit ja ongelmat päästöjen hallinnassa ovat surkeaa katseltavaa. tällaisen toiminnan ja suhtautumisen ei olisi voinut kuvitella olevan mahdollista enää 2000-luvulla. suomella on nyt oma kingiseppinsä ja laukaanjokensa! Kaivosyhtiö on ylittänyt monikymmenkertaisesti asettamansa päästöarviot. Myös viranomaisvalvonta on pettänyt harvinaisen pahasti. On käsittämätöntä, että vielä nykyään kokonaisia järviä voidaan pilata ilman, että siihen puututaan nopeasti ja voimakkaasti. Onneksi ympäristöministeri Ville niinistö (vihr.) on jo uhannut hallintopakkomenettelyllä ja jopa kaivoksen tilapäisellä sulkemisella, ellei meno muutu. yhtiön arvostelukyky on pahasti sumentunut, kun se syyttää allasalueelle tunkeutuneita aktivisteja salakatselusta ja julkisrauhan rikkomisesta. Kaiken huipuksi yhtiön edustaja arveli, että ehkäpä aktivistit olisivat itse tuoneet altaalle kymmenet kuolleet vesilinnut! 1960- ja 1970-luvuilla metsäteollisuus pilasi jokia ja järviä puunjalostuspaikkakunnilla. sittemmin tilanne saatiin korjattua, eikä myöskään metsäteollisuuden pelottelema kannattavuuden romahtaminen toteutunut. Päinvastoin, yritysten kunto ja kilpailukyky paranivat. Jos kaivosala aikoo menestyä, ympäristöasiat on saatava 2000-luvun tasolle. Talvivaaran tapauksesta lisää sivuilla 4246.
JOrMa LuHta
4/2012
sIsällys
Palsasuo on
16 Psst!
Kuukauden lajina lehtokurppa, hämärän kiertolainen.
54
Löydä Saarenmaan upeat orkideat!
18 Palsasuo elää
Luontokuvaaja Jorma Luhta löysi Suomen pohjoismpien soiden äänekkään lintumaailman.
28 Yllätysvieras
Luontokuvaaja Heikki Willamo odotti oravaa kuusen oksalle. Paikalle tulikin oravan painajainen.
Mauri LeiVO
MariKa eerOLa
jOrMa LaUriLa päätoimittaja jorma.laurila@ suomenluonto.fi
kalkkimaariankämmekkä
6 Suomen luonto 14/2012 6 Suomen luonto 11/2012
VaKIOt
8 Luonto ja ympäristö nyt 14 Maailmalta 41 Kolumni 47 Vahtikoira
Luonnonystävän ykköslehti
Suomen
Suomen Luonto 4/2012 71. vuosikerta Kotkankatu 9, 00510 Helsinki sähköposti: etunimi.sukunimi@suomenluonto.fi palaute@suomenluonto.fi www.suomenluonto.fi www.facebook.com/suomenluonto Päätoimittaja Jorma Laurila, (09) 2280 8217, 040 351 9217 Toimituspäällikkö Antti Halkka, (09) 2280 8214, 050 308 2795 AD Marika Eerola, 050 523 9631 Toimittajat Juha Kauppinen, (09) 2280 8203, 050 452 2996 Alice Karlsson, (09) 2280 8205, 050 308 2457 Johanna Mehtola, (09) 2280 8274, 050 308 2186 Toimituksen assistentti Elina Juva, (09) 2280 8201, 050 452 2347 Tilaajapalvelun yhteystiedot sivulla 81 Ilmoitusmyynti BF Media, Arja Blom, 045 117 3443 arja.blom@bfmedia.fi Markku Rytkönen (09) 4559 2245, 040 544 4027 markku.rytkonen@bfmedia.fi Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto Kotkankatu 9, 00510 Helsinki (09) 228 081 sähköposti: toimisto@sll.fi, www.sll.fi Suomen luonnonsuojeluliiton osoiterekistereitä voidaan käyttää markkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 Painopaikka Hansaprint Turku/SL12_04/2012
Hansaprint Oy:lle on myönnetty Joutsenmerkki eli pohjoismainen ympäristömerkki. Se kattaa kaikki tuotannon vaiheet. Vaatimuksia on asetettu muun muassa. painopaperille, kemikaalien ympäristövaikutuksille, energian kulutukselle, jätteiden lajittelulle ja päästöille. Painolla on käytössään myös ISO 14001 -ympäristöjohtamisjärjestelmä. Painopaperissamme käytetään FSC-sertifioitua puukuitua.
MarKuS SirKKa
tunturikihujen ja muiden lintujen valtakunta.
30 Maamehiläisten maa
talvehtinut maamehiläisnaaras varustaa keväällä poikasilleen pesän ja menehtyy kesän koittaessa.
18
kuivin jaloin retkellä. Saappaat testissä.
48 Kylän kautta Torronsuolle
toimelias torron kylä elää suokansallispuiston kyljessä.
66
34 Valon sieppaajat
tutustumme varhaiskevään hienoimpiin kukkakasveihin.
54 Kämmeköiden saarella
Orkidearetki Saarenmaalle.
42 Kiitos Talvivaara!
Kaivos töppäili. Nyt ympäristöministeri Ville Niinistö puuttuu asioihin.
59 Vormsin eloisat laitumet
aura Koivisto kertoo elämästä Viron kotisaarellaan.
Kannessa
kantemme kevättähtimö löytyi porvoosta; laji on tavallinen Uudellamaalla. kevätkasvit esillä sivuilla 3440.
Mauri LeiVO
64 Oma reviiri 72 Havaintokirja 74 Paras juttu, Lukijakirjeet 76 Kysy luonnosta 81 Pähkinät, Palvelukortti 82 Pienestä kiinni
14/2012 Suomen luonto
7
ToimiTTanuT jUha kaUppiNEN www.TwiTTEr.cOM/LUONTOMiES
Luonto ja ympäristö nYT
uusi raportti kertoo, mitkä lajit ovat runsastuneet, mitkä vähentyneet itäisellä Suomenlahdella.
Lapintiiroja (iso kuva) ja kalatiiroja on yhtä paljon itäisellä Suomenlahdella. pikkukuvassa Tatu hokkasen sylissä on sepelhanhi.
Kesät tiiran siivellä
K
KuVat MiKa rOKKa
tatu Hokkasen suurtyö itäisen suomenlahden linnustosta on valmis. Eräällä tiiralla on tärkeä osa tarinassa.
esäkuun 24. päivä vuon- latiiroista ovat päätyneet rengastajien na 2010 oli kalatiiran käsiin etelä-afrikan niemen kärjessä, päivä. missä kalatiirat talvehtivat. sinne tä"Rengastin elämäni mäkin Hokkaselta renkaan saanut tii200 000:nnen linnun. ra kaiketi on lopulta liihottanut. se oli kalatiira Virolahden Haminaluodoilla", kertoo itäisen suomenlahden "harraSTUkSEEN tämä raportlinnustosta tutkimusraportin valmiik- timme perustuu", Hokkanen sanoo viisi saanut Tatu Hokkanen. Raportin taten itseensä sekä vaimoonsa Marja Hokkaseen sekä Urpo Koposeen julkaisi Metsähallitus. Monet Hokkasen rengastamista ka- ja Ari Vuorioon. "Jonkin verran työtä ovat tukeneet Metsähallitus, Kaakkois-suomen ely-keskus sekä Haminan ja Kotkan kunnat." 20 vuotta on pitkä aika linnustossa. Kun Hokkasen työ alkoi 1990-luvun alussa, kalatiiroja oli kolmasosa siitä mitä nyt. tiirat ovat toipuneet alamäestä, johon ne olivat ajautuneet 1920-luvulta lähtien. tätä voittokulkua Hokkanen on seurannut lempimaisemassaan. "Onnellisimmat hetkeni olen kokenut
8 Suomen luonto 14/2012
HeiKKi NurMi
KIIKARISSA
jUha kaUppiNEN
veneillessäni perheeni kanssa iltamyöhällä kohti mökkiä, kun tiirat kirkuvat, lokit kaklattavat -- ympärillä peilityynen meren kesäiset tuoksut", hän sanailee Itäisen Suomenlahden linnuston pitkäaikaismuutokset -raportin esipuheessa. tai kirjaksi raporttia pitäisi kai oikeasti nimittää paksuutensa vuoksi. Vai elämäntyöksi? "no, elämäntyöksi, joka on yhä kesken", Hokkanen naurahtaa. tämä elämäntyö paljastaa, kuinka lähellä harrastus ja merkittävä tutkimus voivat olla toisiaan. edellisestä voi syntyä saumattomasti jälkimmäistä, kunhan työ on ahkeraa ja laadukasta. Hokkanen kumppaneineen on päässyt näkemään monia muitakin voittokulkuja kuin kalatiiran, jonka ohella saaristolinnuista ovat eniten runsastuneet 1990-luvulta merihanhi ja räyskä. Itäiselle suomenlahdelle on levinnyt kokonaan uusiakin lajeja kuten kyhmyjoutsen, kanadanhanhi, valkoposkihanhi, merimetso sekä esimerkiksi harmaasorsa, ristisorsa ja pikkulokki. niin suuria muutoksia vain parissa vuosikymmenessä. MUTTa viELä kalatiirasta: on nimittäin asioita, joille ne ovat erittäin herkkiä. sellaisia ovat esimerkiksi myrskytuulten tuomat mertennousut sekä kylmät ja sateiset alkukesät. ne pilaavat kalatiirojen pesinnän pahoin. näin kävi esimerkiksi 1996 ja 2004, jotka erottuvat not kahduksina pesimämenestyksessä. "Mutta runsastuminen on jatkunut notkahduksista huolimatta", Hokkanen huomauttaa. Kaikkiaan saaristolinnuston kehitys on ollut myönteistä itäisellä suomenlahdella. Kovasti taantuneita lajeja Hokkanen listaa vain kolme: karikukko, riskilä ja selkälokki.
jUha kaUppiNEN
Liminganlahti kukoistaa!
"Myrskyn kaatama tornikin on taas pystyssä."
"TapaNiNMyrSky vei kaiken", huokaisee Ulla Matturi, Liminganlahden luontokeskuksen hoitaja ja sielu. Matturi on Limingasta, hän tietää mistä puhuu. tapaninpäivän myrsky vei esimerkiksi kuusi seitsemästä merikämpästä, jotka ovat Liminganlahden erikoisuus: vanhimmat kalastajien ja metsästäjien asumuksiksi lahdelle rakennetuista mökeistä olivat 1920-luvulta. ennen tapaninmyrskyä kämpät olivat kestäneet myrskyt ja mylväykset tukevilla kivijaloillaan. "Myös Virkkulan alkuperäinen lintutorni kaatui. Se oli rakennettu 1987", Matturi kertoo. Virkkulan legendaarisen lintuharrastajien pyhiinvaelluskohteen kaatoivat Kaleva-lehden mukaan meriveden nostamat jäät. Vesi nousi 1,7 metriä ja tulvi vain 20 sentin päässä luontokeskuksen kauniista päärakennuksesta. "aivan kauhea päivä", Matturi muistelee. Mutta tämän tarinan opetus on myrskyä seurannut tarmokkuus, joka kertoo nyky-Limingasta. "Kaatuneista kämpistä kaksi on jo pystytetty", Matturi kertoo. Ja kun vilkaisee luontokeskukselta lahdelle, saattaa huomata, että myös lintutorni, ruohokahlaaja nimeltään, on pystyssä ja entistä isompi. "rahat uuteen torniin kerättiin Limingan kunnalta, Metsähallitukselta ja Limingan ystävien etsimiltä yksityisiltä tahoilta", Matturi luettelee. Metsähallitus tuli Liminganlahdelle isommallakin kädellä rahoittaen luontokeskuksen laajennusosan ja näyttelyn: kolme ja puoli miljoonaa euroa. Liminganlahti on nyt retkeilijän paratiisi. Metsähallitus taas sai itselleen lähellä isoa kaupunkia (Oulu) sijaitsevan lintukohteen, jollainen siltä puuttui. Nyt jännitetään vielä lintujen puolesta. Nousevat jäät nimittäin leikkasivat nurin myös hehtaaritolkulla ruovikkoa Liminganlahden rannoilta. "Se kyllä mietityttää kovasti. Missä pesivät kaulushaikarat tai mihin merihanhet kävelyttävät poikueensa", Matturi pohtii. Siihen luonnon on vielä löydettävä ratkaisu.
kurkiparvi Liminganlahden luontokeskuksen yllä.
14/2012 Suomen luonto
9
Jari PeLtOMäKi
Luonto ja ympäristö nYT
poimintoja
OLLi VeSiKKO
pikkuhäiveperhonen on Örön uusista tulokkaista näyttävimpiä.
Oletko nähnyt tämän hämähäkin?
häMähäkkiTUNTijaT 24 maasta valitsivat luola-aukkohämähäkin (Meta menardi) vuoden hämähäkiksi. iso laji on helppo tuntea, samoin sen valkea päärynänmuotoinen munakotelo. Meillä vaarantuneeksi luokiteltu laji elää levinneisyysalueensa pohjoisrajoilla. Se on tavattu ahvenanmaalta 15 luolasta, kallion onkalosta tai kellarista ja Varsinaissuomesta viidestä paikasta Paraisilla ja Kaarinassa. Lisähavaintoja kaivataan.
SEppO kOpONEN
Örön perhoset kertovat: ilmasto lämpenee
pErhOSharraSTajaT jos ketkä tietävät, että ilmasto lämpenee. "eteläisiä lajeja tulee kesä toisensa jälkeen lisää, eikä virta lopu ollenkaan", kertoo luonnontieteellisen keskusmuseon museomestari Jaakko Kullberg, joka on havainnoinut turun saariston Örön saaren perhosia 23 vuotta. Havaintosarja on koottu oheen. Parina ensimmäisenä vuonna menetelmät eivät olleet vielä vakiintuneet. ne poiskin lukien suurperhosten lajimäärän kasvu näkyy Öröllä selvästi. eikä vauhti hidastuva: juuri viime kesä oli perhosrikkain Örön historiassa. TyyppiESiMErkki upeasta etelästä levinneestä lajista on pikkuhäiveperhonen, joka tuli suomeen 1999. "suurvaellus oli 2004. niitä virtasi Örölle sadoittain yli meren", Kullberg kertoo. Jaakko Kullberg on Örö-mies toisessa polvessa. Isä Arno Kullberg retkeili saarella myös. Heitä yhdistää jännittävästi sinilehtimittari, jonka viimeisen yksilön arno-isä havaitsi saarella 1971. sen jälkeen
600
496 515 507 499 524 525 531 543 545 549 542 560 547 524 507 558 592 329 409 295 429 440
Lisää lajista sekä yhteystiedot havaintoja varten: www.european-arachnology.org/esy/ esy12/suomen.shtml
NicLaS fritzéN
500
400
300
grafiiKKa VeSa PyNNöNieMi
200
kaNahaUkaN pyydystämillä mustarastailla, närhillä ja sepelkyyhkyillä on keskimäärin kolminkertainen määrä tauteja aiheuttavia bakteereja verrattuna haukalta säästyneisiin lajikumppaneihin.
pErTTi kOSkiMiES
0
jaakko kullbergin vuosittain havaitsema suurperhosten määrä Öröllä kemiönsaaren kunnassa.
Suomen Luonnolle merkittäviä palkintoja
vUOdEN TaiTTajakSi valittiin aikakausmedian gaalassa Suomen Luonnon ad Marika Eerola ja Vuoden kirjoittavaksi toimittajaksi Jouni Tikkanen Suomen Luontoon kirjoittamistaan jutuista.
HeNriK KettuNeN / aiKaKauSMedia
perhonen katosi koko maasta kunnes vuonna 1996 Jaakko löysi sinilehtimittarin lähes samoilta jalansijoilta Öröltä kuin isänsä 24 vuotta aiemmin.
jUha kaUppiNEN
MarKuS VareSVuO
Marika Eerola
82 %
tuuLiHauKKaNaaraiSta Pariutuu KeVääLLä uudeN KOiraaN KaNSSa, VaiKKa edeLLiNeNKiN OLiSi HeNgiSSä. uudeN KOiraaN VaLitSeVat uSeiN MuideNKiN SeLLaiSteN LaJieN Naaraat, JOtKa OVat LyHytiKäiSiä Ja VaiHtaVat uSeiN PeSäPaiKKOJaaN.
10 Suomen luonto 14/2012
1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011
kanahaukka saalistaa sairaita lintuja
100
ILMIöMäISTä
Jassu, sanovat koivunkukat!
kUN kOivUjEN lähisukulaiset kukkivat Välimerellä, niiden siitepölyä kulkeutuu joskus meille asti, kertoo tutkija Tatu Hokkanen Metsäntutkimuslaitokselta (Metla). "siksi allergikot voivat kärsiä koivuallergiastaan jo helmikuussa." "Koivun siitepölyä tulee tuhansien kilometrien päästä meille asti, joten sitä voi aivan hyvin kulkeutua vaikkapa Kreikasta, jonkin sikäläisen koivulajin hedekukinnoista", Hokkanen sanoo. etelä-suomessa koivut kukkivat samoihin aikoihin kuin niiden hiirenkorvat puhkeavat, siis toukokuun alussa. "Rovaniemellä kukinta alkaa paria viikkoa myöhemmin", Hokkanen toteaa. Metlan ennusteen mukaan tämä kevät on tuskaista aikaa allergikolle, sillä koivun kukinta tulee olemaan ennätysmäisen runsasta. 34:n viime vuoden aikana koivuissa on ollut hedenorkkoja runsaammin vain vuonna 1993, Metlasta kerrotaan. se, että koivun kukinta on niin runsas, johtuu ennen kaikkea hyvistä sääoloista viime kesänä. aurinkoinen ja lämmin kasvukausi synnytti paljon kukka-aiheita koivuihin. Viime vuonna ilmassa oli poikkeuksellisen vähän koivun siitepölyä, sillä kukintoja oli niukasti. sekin vaikuttaa osaltaan tämän kevään tilanteeseen: koivuilla on ollut runsaasti voimia synnyttää massoittain kukintoja, joiden painosta koivujen oksat notkuvat tänä keväänä.
jUha kaUppiNEN
JOHaNNeS LaHti / KuVaLiiteri
rauduskoivun hiirvenkorvia ja hedekukinto, josta ilmoille lähtevä siitepöly on allergikkojen riesa.
14/2012 Suomen luonto 11/2012
11
Luonto ja ympäristö nYT
HaNNu VaLLaS / KuVaLiiteri
iSoveli valvoo
Kaivosteollisuus kasvaa nopeasti. Otimme alan erityistarkkailuun.
Näkymä iijoelta, alueelta, joka kuuluu kollajan kiisteltyyn yva:an.
virkamies myönsi luvan ja siirtyi yhtiöön töihin kuukausissa
virkaMiESTEN siirtymisestä luvittajista valvottavien puolelle on puhuttu. Kaleva paljasti, että Nordic Minesin raahen Laivakankaan kultakaivoksen ympäristöluvan aluehallintovirastossa esi tellyt virkamies Juha Koskela siirtyi Laivakankaan ympäristöpäälliköksi. Suomen Luonto tavoitti Koskelan, joka muistutti, että hän ei siirtynyt "heti" luvituksen jälkeen yhtiöön töihin. "Katsopa nyt kuule, milloin se kaivoksen lupa on myönnetty", Koskela sanoo. On myönnetty marraskuussa 2009. "Siis yli vuosi ennen kuin siirryin Nordic Minesiin", Koskela toteaa. Hän siirtyi yhtiön palvelukseen tammikuussa 2011. Sitä Koskela ei kerro, että hän oli vielä lokakuussa 2010 myöntämässä Laivakankaalle kahta jatkolupaa, joista jälkimmäinen on päivätty 29.10.2010 vain kaksi kuukautta ennen kuin Koskela siirtyi yhtiöön töihin. "Minut rekrytoitiin yhtiöön siinä muistaakseni joulukuussa [2010]", Koskela kertoo Suomen Luonnolle. Jo 2011 toukokuussa hänet palkittiin optioilla, kertoo Kaleva.
jUha kaUppiNEN
väitöskirja: ympäristöarvioinnit usein kehnoja
rakENTaMiSEN, kaavoituksen ja suojelun vaikutukset luontoon arvioidaan suomessa kehnosti, kertoo suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Tarja Söderman väitöskirjassaan. ympäristövaikutusten arvioinnista (yva) ja sen puutteellisuudesta on puhuttu paljon talvivaaran kaivoksen yhteydessä. sodermanin tutkimus kertoo, että kehnot yva:t ovat yleisiä. vaikka haNkkEidEN oletetuilla vaikutusalueilla inventoidaan usein yksityiskohtaisesti luontotyyppejä ja etenkin uhanalaisinta lajistoa, ei yva:ssa osata ennakoida, miten ja mihin lajeihin, luontotyyppeihin tai luonnon toimintoihin vaikutukset kohdistuvat. luontovaikutusten arvioinnissa olisi södermanin mukaan päästävä yksityiskohtien luetteloinnista laajempaan prosessien ymmärtämiseen ja tutkimiseen. näin yva:lla voitaisiin ennakoida kehityskulkuja ja lieventää haitallisia muutoksia. söderman on työssään kehitellyt luotettavampaa luontovaikutusten ennakointia, joka perustuu vuorovaikutussuhteiden ymmärtämiseen ekosysteemitasolla.
pErTTi kOSkiMiES
ilmakuva
Palstalla tarkkaillaan säätä ja ilmastoa.
MEAN!ALL
cLiMate cHaNge aNd eNergy SySteMS. teMaNOrd 2011:502
kartta josta tiirat eivät pidä
!"#
Iso juttu kaivoksien synnyttämästä keskustelusta sivulla 42.
!$% !$#
Oho!
"iH MiSt eN ei Ka NN ata OL La Hu OL eS tu Neita ta LV iVa ar aN yM Pä riS töVa iKu tu KSiSta. Ne OVat JO Hy Vä LL ä ta SO LL a."
Talvivaaran uusi toimitusjohtaja Harri Natunen MTV3:ssa 24 .4. 20
12.
kesäsateet lisääntyvät lähivuosikymmeninä Suomessa, etenkin itämerellä, missä lämpenevä meri kehittää sateita. pohjoismaisen ministerineuvoston laskelma koskee vuosia 20212050 (muutokset prosentteina). Sateet haittaavat tiiroja, joiden märkiä poikasia voi menehtyä joukoittain kylmään. Tiiroista lisää sivulla kahdeksan.
!% # % $# $% "#
12 Suomen luonto 14/2012
MiKKO PiiraiNeN / KuVaLiiteri
SuORA LINJA
harva ehkä muistaa, että myös kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha on osa Luonnontieteellista keskusmuseota.
Suomen Luonto selvittää vastaukset lukijoiden kysymyksiin.
"Kokoelmia ja tutkimusta ei voi erottaa"
Helsingin yliopistoa uudistava reformityöryhmä ehdottaa raportissaan, että yliopiston Luonnontieteellinen keskusmuseo irrotettaisiin vuosisataisesta yhteydestään Helsingin yliopistoon. Museon intendentti Leif Schulman, mistä tässä ehdotuksessa on pohjimmiltaan kyse? Kyse on siitä, että Helsingin yliopisto joutuu rahoittamaan museotamme, joka palvelee paljon muitakin kuin yliopiston väkeä. Museomme hoitaa tehtäviä, joita varten ei osoiteta tarpeeksi korvamerkattua rahaa valtiolta. siksi yliopisto joutuu rahoittamaan museon toimintaa esimerkiksi sillä rahalla, jota se saa vaikkapa jokaisesta maisterista ja väitelleestä tohtorista. Olet siis osin samaa mieltä reformityöryhmän kanssa? no osin. eihän se ole oikein, että Helsingin yliopisto joutuu rahoittamaan museon ylläpitämistä, mittaamattoman arvokkaiden kokoelmiemme kartuttamista, järjestelyä ja tutkimusta, kun tämä on kansallinen resurssi. Meitä voi verrata vaikkapa Kansalliskir-
Helsingin yliopiston Luonnontieteellisen keskusmuseon johtaja Leif Schulman on huolissaan suunnitelmista irrottaa museo yliopiston yhteydestä.
Maria HäLLfOrS
jastoon. esimerkiksi ympäristöministeriö käyttää meidän tutkimustietoamme paljon eikä maksa siitä mitään. Reformityöryhmän ehdotus on siis ennen kaikkea keskustelunavaus ministeriöille siitä, että museon rahoituspohjaa on muutettava, ministeriöt on saatava siihen mukaan. Sanoit, että museon toiminta on lakisääteistä. Kyllä. yliopistolain mukaan Helsingin yliopistossa toimii luonnontieteellinen keskusmuseo, joka vastaa luonnontieteellisten kansalliskokoelmien säilyttämisestä, kartuttamisesta ja näytteillepanosta sekä näihin liittyvästä tutkimuksesta ja opetuksesta. Reformityöryhmä ehdottaa, että tutkimus ja museon kokoelmat erotettaisiin toisistaan. se on ikävä kyllä täydelliseen asiantuntemattomuuteen perustuva ehdotus. tässä ehkä sekoittaa se, että näyttelymme ovat vain pieni osa kokoelmiamme. suurin osa tieteellisistä kokoelmista on valtavia, esimerkiksi hyllykilometrikaupalla pieniä ruskeita kovakuoriaisia. Kokoelmia kartutetaan ja
Ehdota haastateltavia ja kysymyksiä osoitteessa www.facebook.fi/suomenluonto tai sähköpostilla: palaute@suomenluonto.fi.
14/2012 Suomen luonto
KuVaLiiteri
Leif Schulman
hoidetaan, mutta myös tutkitaan. samat henkilöt tekevät tätä kaikkea. Me olemme myös kustannustehokas laitos, jos katsotaan, paljonko yksi tieteellinen julkaisu maksaa. työmme vaatii suurta asiantuntemusta, mitä ei ehkä käsitetä. Ehdotuksessa museon tutkimustoiminta siirrettäisiin yliopiston laitoksille. ei kuulosta järkevältä eikä kustannustehokkaalta. laitoksilla on pieniä opintokokoelmia, joita niitäkään ei ehditä kunnolla hoitaa. Reformiryhmä kai tarkoittaa, että näyttelyt ja kokoelmat siirrettäisiin pois yliopistosta, mutta tutkijat siirtyisivät laitoksille. Jos museon tieteelliset kokoelmat ovat erillään yliopistosta, kokoelmiin perustuva tutkimus vaikeutuu.
jUha kaUppiNEN
13
JaSMiN aWad / iStOcKPHOtO
ToimiTTanuT jOrMa LaUriLa
maaiLmaLta
Eroosion torjuntakurssi meneillään maaliskuussa 2012.
vuoristoisessa Etiopiassa eroosio on iso ongelma. siihen on tartuttu värväämällä kyläläiset pengerryksiin ja jo syntyneiden vaurioiden korjaamiseen. suomellakin on sormensa pelissä.
Eroosion arveT Kuriin
K
Etiopia
KuVat JOrMa LauriLa
ymmenet ihmiset häärivät syvälle maahan uurtuneiden rotkojen kimpussa pienessä kylässä Debre taborin kaupungin itäpuolella etiopian keskusylängöllä. Menossa on kymmenen päivän kurssi, jossa kyläläisiä ja virkamiehiä koulutetaan oikeaoppiseen syöpymärotkojen korjaamiseen. Kurssi on pieni osanen Maailmanpankin ja suomen rahoittamaa viisivuotista tanaBeles-projektia, jolla suojellaan etiopian-puoleista sinisen niilin valuma-aluetta. samanlainen mallikunnostusalue on kuudessa kunnassa. Maailmanpankki antaa projektiin halpakorkoista lainaa noin 20 miljoonaa dollaria ja suomi lahjarahaa viisi miljoonaa euroa. suomesta asiantuntijana ja tiiminjohtajana on maa- ja metsätaloustieteiden tohtori Veli Pohjonen.
Kiviä kannetaan, lapiot ja kuokat heiluvat ja erilaisia patorakennelmia viritetään asiantuntijoiden opastuksella. Rankan työn tekevät kyläläiset, niin miehet kuin naisetkin. Innostus näkyy päälle, sillä he tietävät ahertavansa omak-
Vapaita käsiä on loputtomasti tarjolla.
si hyödykseen. Kurssin jälkeen kyläläiset jatkavat muiden eroosiosyöpymien korjaamista. Mukana koulutuksessa on myös korkeita virkamiehiä, jotka vievät oppia omille hallintoalueilleen.
Mikä tahansa pato ei kelpaa. sadeaikana vesi syöksyy hurjalla voimalla, ja on pystyttävä lukemaan, minkälainen rakennelma missäkin kohdassa on riittävän vahva. niitä on monenlaisia: oksista tehtyjä, kivistä pengerrettyjä, rautaverkolla tuettuna ja ilman. Joka paikassa ei ole kiviä ja silloin turvaudutaan maaaineksella täytettyihin, muovilla vuorattuihin verkkorakennelmiin. yhdEN kyLäN tekemä työ on toki hiekanjyvänen autiomaassa. Mutta kun sama toistuu eri puolilla laajaa keskusylänköä, tuloksia syntyy. Vapaita käsiä on loputtomasti tarjolla. etiopiassa on noin 90 miljoonaa asukasta, ja heistä valtaosa elää maaseudulla. Virallinen maankäytön linja on se, että kaikessa kehitystyössä on otettava huomioon valuma-alueen suojelu. tämä näkyy maaseudulla laajasti puiden istutuksina ja pengerryksinä.
14 Suomen luonto 14/2012
uutiSia
kerttunen pelastui
Seychellit ainoastaan intian valtameren Seychelleillä elävän seychellienkerttusen (Acrocephalus sechellensis) tulevaisuus näyttää valoisalta mittavien suojelutoimien ansiosta. Kerttusia oli 1960-luvulla alimmillaan 26 yksilöä ja vain yhdellä saarella. Sittemmin kanta on kasvanut 2500:een ja siirtoistutusten kautta laji pesii jo neljällä saarella. Viimeisin hanke kerttusen hyväksi toteutettiin viime talvena, jolloin 59 lintua siirrettiin kokonaan uudelle, viidennelle saarelle. Linnut pyydystettiin aamulla alkuperäisestä cousinin saaren kannasta ja kuljetettiin iltapäivällä helikopterilla yksityiselle frégaten saarelle. Näin ne ehtivät ruokailla uudella, suojellulla asuinalueellaan ennen yön laskeutumista. eristyneillä valtamerten saarilla elää monia endeemisiä eliöitä. ihmisen mukanaan tuomat muutokset ovat ajaneet muun muassa monia lintulajeja sukupuuton partaalle.
Tulvavedet ovat kaivaneet ammottavan rotkon.
tanaBeles-projektilla on Maailmanpankin asettamat kovat tavoitteet: Metsäalan on kasvettava, satotasojen noustava ja maa-aineksen huuhtoutumisen vähennyttävä. Keskeinen tavoite on etiopian suurimman järven tanan liettymisen pysäyttäminen. sininen niili alkaa tanajärvestä. Rotko on veden luonnollinen purkautumistie, joka on saatava hallintaan. etiopiassa sataa vuodessa jopa 1700 millimetriä, ja sateet tulevat rankkoina heinälokakuussa. Vedellä on valtavat voimat. "eroosion torjunta aloitetaan ylhäältä vuorilta. Pitää löytää liipasinkohta, johon puita istutetaan. Maa on saatava riittävän huokoiseksi, jotta vesi saadaan paremmin imeytymään. alempana olevat viljelykset on pengerrettävä ja vapaa
laidunnus on saatava kuriin", Pohjonen kertoo strategiasta. pUhUTTELEva esimerkki on muutaman kilometrin päässä toisessa kylässä. saksalaisten projektissa kunnostettu kylän suuri syöpymärotko on viiden vuoden jälkeen vain muisto entisestään. Puut ovat ottaneet tiukan otteen eroosiosta. tilanne on käännetty päälaelleen: kyläläiset saivat vesipaikkansa takaisin, kun maaperä saatiin sitomaan riittävästi sadevesiä pohjaveteen. lisäksi he myyvät puiden siemeniä läheiselle taimitarhalle. esimerkki on niin innostava, että siitä on tullut paikallinen matkailunähtävyys, johon kerätään jopa pieni pääsymaksu.
jOrMa LaUriLa
wiLLiaM vELMaLa
Kari KauNiStO
Seychellienkerttunen
Sammakkotauti liikkeelle eteläinen afrikka lemmikkikaupasta?
tutkimuS Maailmassa pyydystetään ja viedään lemmikeiksi miljoonia sammakoita, vesiliskoja ja salamantereita joka vuosi. uuden brittitutkimuksen mukaan (BBC Wildlife 2/ 2012) lemmikkien mukana on eri puolilta maailmaa tullut sammakkoeläimissä elävän Batrachochytrium dendrobatidis -sienen vaarattomia kantoja. Kun sienet ovat joutuneet tekemisiin toistensa kanssa, ne ovat vaihtaneet geenejä ja näin on syntynyt sieni, joka aiheuttaa sammakkoeläimiä tappavan kytridiomykoosin. tutkimuksen tekijät ovat varmoja tuloksistaan, mutta lemmikkieläinkaupan edustajat epäilevät niitä.
jUha vaLSTE
Metsänorsujen tappajia satimeen
Joukko metsänorsujen salakaatajia jäi kiinni maaliskuussa Kamerunissa, Maailman luonnonsäätiö WWf kertoo. Puistonvartijat pidättivät heidät saatuaan tiedustelutietoa seudun kyläpartioilta. WWf on tukenut vartijoiden kouluttamista ja varustamista. Kamerunin suojelualueilla elää noin 4000 metsänorsua. tänä vuonna niitä on tapettu jo satoja.
kamerun
kyläläiset kantavat ahkerasti kiviä työmaalle. Naapurikylässä eroosioalueen kunnostamisen jälkeen vesilähde alkoi taas pulputa. Lisäksi tuloja saadaan puiden siementen myynnistä taimitarhalle.
jOrMa LaUriLa
14/2012 Suomen luonto
15
kuukauden laji: lehtokurppa
Psst!
jOhaNNa MEhTOLa
l
on taas lehtokurpan iltalennon ja soidinäänen aika: psst-orrt-orrt-orrt-psst.
eppoisa toukokuinen metsäkävelyni keskeytyi melkoiseen säikähdykseen, kun lehtokurppa räpsähti jalkojeni juuresta lentoon. lintu varmasti säikähti yhtä paljon kuin minä. lehtokurppa sinkosi paikalta ääneti lentoon ja minä iloitsin havainnostani. Harvoin lintua pääseekään tarkkailemaan lähietäisyydeltä. suojaväritys on pistämätön. Kirjava selkäpuoli näyttää aivan kuivuneilta lehdiltä ja päätä koristavat leveät mustat poikkijuovat. Kun lintu painautuu kasvillisuuden joukkoon, sitä on vaikea havaita.
aNtti beLOW
Lehtokurpalla on oiva suojaväri.
14/2012 16 Suomen luonto 11/2011
LeHtOKurPPa
lehtokurpalla on suuret silmät miltei niskassa, joten näkökenttä on hyvin laaja, melkein täydellinen ympyrä. sen tähden lintu huomaa tulijan jo kaukaa päätään kääntämättä. Ja tarkkana sen täytyykin olla, sillä pesänä on vain lehdillä ja ruohoilla vuorattu kuoppa maassa. sinne naaras pyöräyttää neljä munaa. lehtokurpat tekevät huhtiheinäkuussa tavallisesti kaksi pesyettä. ne suosivat kosteita lehtitai havumetsiä. naaras hautoo noin 20 päivää. Poikaset jättävät pesän pian kuoriuduttuaan ja lähtevät lentoon viiden viikon iässä. Myös poikasilla on erittäin hyvä suojaväritys. kUrNUTTava ja piiskuttava soidinääni on lehtokurpan paras tuntomerkki: psst-orrt-orrtorrt-psst. tätä säettä koiras toistelee lentokierroksillaan taukoamatta. se kiertää ellipsin muotoista, noin neliökilometrin laajuista lenkkiään ja houkuttelee luokseen naaraita. yksi soidinlento kestää kymmenisen minuuttia ja koiras lentää useita lentoja auringon laskettua tai aamuhämärissä. soidinlennot alkavat huhtikuussa, ja sinnikkäimmät jatkavat niitä vielä heinäkuussakin. Illan hämärtyessä tuttu säe sinkoaa kuuluville ja linnun pyylevä, lyhytjalkainen ja pitkänokkainen hahmo ilmestyy juuri puiden latvojen yläpuolelle. lento on hieman jäykän näköistä johtuen siitä, että siivet ovat lyhyehköt linnun kokoon nähden ja pyöreäpäiset. soidinääni kuuluu kesäiltaan niin kuin kuikan huutokin. tuntuu, että lehtokurpalla on oikeasti asiaa. Iltapuuhat keskeytyvät ja on pakko hakea lintu katseella hämärästä maisemasta. Psst, huomasin sinut! LEhTOkUrpaLLa menee hyvin. se on yleinen pesimälintu etelä- ja Keski-suomessa. elinalueen pohjoisraja kulkee Perämeren pohjukassa ja Kainuun seutuvilla, mutta laji on levittäytynyt viime vuosina myös koilliseen ja pohjoiseen. Maassamme pesii arviolta 160 000 lehtokurppaparia. Pesimäkanta on lähes tuplaantunut 30 viime vuoden aikana. Kahlaajistamme ainoana lehtokurppa on myös riistalaji. suomessa lintuja kuolee metsästäjien hauleihin noin 5000 vuosittain. esimerkiksi tanskassa, Ranskassa ja englannissa se on hyvin suosittua riistaa. Ihmetyttää vain, miten metsästäjät erottavat lehtokurpan esimerkiksi hyvin samannäköisestä pienemmästä kurpasta, taivaanvuohesta. ei lehtokurpassa ole paljon syötävääkään: enimmilläänkin se painaa noin 400 grammaa höyhenet mukaan lukien. n
Scolopax rusticola
väriTyS: ruskean eri sävyjen, mustan ja valkoisen kirjava, päässä mustia poikittaisjuovia. Lennossa erottuu kirkkaan punaruskea yläperä ja vaalea pyrstön kärki. piTUUS: Nokka (68 cm) mukaan lukien 3338 cm, siipien kärkiväli 5565 cm. paiNO: 200 g 400 g. äLä SEkOiTa: Myös kurppien heimoon kuuluva taivaanvuohi on selvästi pienempi. taivaanvuohella on pitempi nokka ja päässä pitkittäisjuovat. Se äksähtää lentoon lähtiessään ja heittelehtii. Lehtokurppa lähtee suoraan ja ääneti. raviNTO: Madot, toukat, etanat ja muut kostean maan pikkueläimet sekä siemenet ja marjat. LiSääNTyMiNEN: Naaras on sukukypsä yksivuotiaana, koiras kaksivuotiaana. Naaras munii neljä munaa, joita se hautoo 2024 vuorokautta. Poikaset lähtevät pesästä pian kuoriuduttuaan ja ovat lentokykyisiä viiden viikon ikäisinä. LEviNNEiSyyS: yleinen eteläja Keski-Suomessa, harvinaisempi Pohjois-Suomessa. talvehtii Länsi- ja etelä-euroopassa. Suomen pesimäkanta noin 160 000 paria. TiESiTkÖ? Lehtokurpan aiempia nimityksiä ovat olleet muun muassa kangaskuikka, kaseslintu, suokurma, suokurppa, suokurvilo, kyntölintu, pitkänjokka ja lehtikurppa.
Lehtokurpan levinneisyys.
LiNtuatLaS / LuONNONtieteeLLiNeN MuSeO
14/2012 Suomen luonto 11/2011
17
TEkSTi ja kUvaT jOrMa LUhTa
Luontokuvaaja Jorma Luhta löysi Tunturi-Lapin retkillään jääsydämisten palsasoiden linturikkauden.
18 Suomen luonto 14/2012
Suokukkokoiraiden turnajaisissa ei säästellä voimia.
elää
14/2012 Suomen luonto
19
Suosirri pesii satunnaisesti Metsä-Lapinkin aapasoilla, mutta tavallinen pesimälintu siitä tulee vasta pohjoisimmilla palsasoilla. Muiden kahlaajien tavoin myös suosirri on taantunut.
auhavalainen toimittaja Pekka Rajala vietti 1960-luvun kesät Utsjoen Karigasniemen tienvarsisoilla. Hän laski lintuja ja etsi niiden pesiä edesmenneen Olavi Hildénin tutkimuksiin. Reilut neljäkymmentä vuotta myöhemmin hänelle syntyi mielihalu käydä kurkistamassa nuoruuden retkimaita. tietenkin monia yksityiskohtia piti kaivella mielen sopukoista. Piesjängän palsakummuilla Rajalalle tuli epätodellinen ja pettynyt olo. nuoruudenretkien palsa-alueet muistuivat helppokulkuisimpana jänkänä. nyt joutui suolintujen sijaan tarkkaamaan jokaista askelta. sekä palsalle pääsy että siellä kävely oli käynyt paljon vaikeammaksi. nykypalsojen kyljet katkesivat pystysuoriin murtuneisiin turveseinämiin. siinä missä kuusikymmenlukulainen palsa olisi jatkunut, tuijotti nyt musta vesirimpi. säilyneillä palsoilla kulkua hidastivat lohjenneet halkeamat tai upottavan pehmoiset, ontoiksi sulaneet entisten jääkumpujen kuoret. Palsasuo, joka suo-ojitusten kuumimpina vuosina tuntui turvatuimmalta luonnolta suomessa, olikin sulamassa pois.
jäälinssit kasvavat turpeen sisällä Palsasuon synty vaatii kylmän, pitkän, tuulisen ja melko vähälumisen talven. Kesällä täytyy olla sen verran lämmintä, että suokasvit pysty-
20 Suomen luonto 14/2012
Guorboaivin länsirinteeltä aukeaa näkymä lampien ja palsasoiden kirjomalle Fallejoen latvalle, joka on ylä-Lapin parasta vesilintuja kahlaajaseutua Utsjoen itäisessä erämaassa.
vät kasvattamaan uutta turvetta. Vuoden keskilämpötilan pitää jäädä pakkasen puolelle. Melkein jokainen nykyinen palsasuo sijaitsee tunturikoivumetsän ja puuttoman paljakan rajamailla. Palsa syntyy alalle, jossa talvimyrskyt pyyhkivät ja kinostavat lunta ja routa pääsee työntymään syvälle turpeeseen. Jonain kylmänä kesänä routa ei sulakaan ja koholle jäänyt mätäs pysyy entistä todennäköisemmin lumettomana. Jos kaikki sujuu palsan kannalta hyvin, muutaman sadan vuoden kuluttua kuivan ja lämpöä eristävän pintaturpeen alle on paisunut satojen tonnien painoinen jäälinssi. Kilpisjärven tienvarren isoimmat palsat Peerassa ja Iitossa nousevat rimmestä seitsemän metriä.
Tunturi-Lapin linturikkaus on palsoilla sopivissa oloissa palsoja kasvaa ja sortuu ja eri-ikäiset palsat ovat osa suomaiseman monimuotoisuutta. sortuneiden palsojen kohdalle ja ison turvekummun ympärille painuneet lampareet tarjoavat erinomaisen, kalattoman kasvupaikan hyttysten ja muiden hyönteisten toukille. Hyönteisrunsauden seurauksena kesäinen palsasuo on tunturi-lapin ylivoimaisesti linturikkain elinympäristö ja myös koko suomessa runsaslintuisin suotyyppi. Harvinaiset siipiniekat voivat palsasuolla olla tavallisia. Kotomaan jänkien kookkaimmat palsat syntyivät pääosin 1600 1700-lukujen "pienen jääkauden" aikana. Viimeiset sata vuotta palsa-
PaLSaSuOt OVat KauKaNa teiStä
NäyTTäviMMäT paLSaSUOT ovat useimmiten kaukana teistä. enontekiöllä Kilpisjärven tien varressa on kuitenkin Peerassa ja iitossa kummassakin palsasuo aivan tien vieressä. Piessuo eli Piesjänkä utsjoella on myös melko helposti saavutettavissa. Karigasniemeltä ajetaan noin kahdeksan kilometriä Kaamasen suuntaan ja käännytään poroerotuspaikalle johtavalle tielle. Sinne ajoa tulee kolme kilometriä. Poroerotuspaikalta on vielä käveltävä palsoille noin kolme kilometriä. Kulje suon länsireunaa. Palsasoilla vieraillessa on syytä olla häiritsemättä lintuja pesimäaikaan toukokesäkuussa. Palsan kiihkeä elämä näyttäytyy suon laidoillekin.
palsasoita on varjostetulla alueella.
Peera ja Iitto
Utsjoki Ivalo
14/2012 Suomen luonto
Oulu
21
Linkinjängän parhaiten säilynyt palsa-alue toukokuun lopussa.
Lapinsirkku pesii palsasuolla runsaana; reviirit ovat vieri vieressä.
22 Suomen luonto 14/2012
Sulanut ja haljennut palsakumpu Norjassa. vuosikymmenen kuluttua palsan paikalla kimaltaa vesirimpi.
palsikko on sulanut, murentunut ja romahtanut lyhyessä ajassa. purossa valuu kahvinmusta turvevelli kuin etelän turvesoilla.
soiden esiintymisalue ja palsojen määrä ovat tasaisesti pienentyneet. Jos kasvihuonekaasujen aiheuttaman ilmastonmuutoksen keskiarvoennusteet toteutuvat, kaikki palsasuot tuhoutuvat viidessä vuosikymmenessä. Omien havaintojeni mukaan palsikot romahtelevat nopeimmin palsasuoalueen laidoilla etelässä ja pohjoisessa. aivan Jäämeren rannalla palsasoita ei synny, sillä kesät ovat liian kylmiä turpeenkasvuun ja talvet puolestaan liian lämpimiä jäälinssin syntyyn.
Ehjiä ja rikkinäisiä palsoja läntisellä Utsjoella Paistuntureitten pohjoispuolella alkaa soistunut laakea ylätasanko. Kaikki jängät ovat palsasoita, sillä tämä on parasta Palsa-suomea. Pohjoisin puolisko skaidista aukeaa silmänkantamattomiin täysin puuttomana. Koivikoitten ja yksittäisten petäjien ympäröimään Piesjänkään verrattuna kuljetaan pykälän arktisemmissa oloissa. Vaikka palsikoita on paljon, pikkusoiden palsat eivät ole kovin kummoisia. Ilmeisesti turvetta on liian vähän jättiläispalsojen syntyyn. sitä vastoin isoin suoallas linkinjänkä on paksuturpeinen ja kooltaan kuin Metsä-lapin aapa. linkiniltä voi löytää puolen tusinaa palsaaluetta, laajimmat parikilometrisiä. saavun ensimmäisenä koilliskulman palsikkoon. Komeita ikijääkumpareita nähdäkseni olen kuitenkin pari vuosikymmentä myöhässä. näkymä muistuttaa pohjalaisen turvetuotantoalueen laitamaa. Romahtavien ja sortuneitten palsojen keskeltä valuu puronalkuun kah-
Kun uhkea palsakumpu sortuu, tilalle syntyy vesirimpi.
vinmusta turveliemi, joka sotkee vielä kilometrien päässä linkinjoen vettä. en tiedä, miksi yksi palsikko sulaa, mutta toinen säilyy. Puolen tunnin jänkämarssin päässä, arkomaraslammen länsipuolella, laakeat satametriset palsat näyttävät hyvinvoivilta ja likimain ehjiltä. ainoastaan kaikkein korkeimman turvekummun koillispää on romahtanut rimmeksi. Kaikki Paistunturin erämaan palsasuot ovat saamelaista kulttuurimaisemaa. Jokaiselle johtaa kivisten vaddojen yli jonkinlainen mönkijäura ja jokaisesta löytyy kämppä tai kammi tai kokonainen kylä pieniä ihmisenpesiä. Palsasuot ovat parhaita hillasoita. Palsasuoalueilla suomessa tai norjassa ei tunneta suovihaa. Pohjolan lämpenemistä eivät kamminrakentajat ole huomioineet. linkinin neljästä uusimmasta kammista kaksi on tehty palsakummulle. toinen on melkein kaatunut ja läpihomehtunut palsanpuolikkaan romahtaessa oven alta. toinenkin kallistelee ja rapistuu sulavalla jää- ja turvelinssillä.
Surinaa, kopluttelua, mäkätystä, viheltelyä tilastojen valossa palsasoiden linnut voivat vähintään yhtä huonosti kuin palsatkin. Uusimman lintuatlaksen mukaan kaikki pohjoiset kahlaajat vähenevät, huippuna suokukko, joita on nyt kymmenen prosenttia muutaman vuosikymmenen takaisesta määrästä. Huonosti menee myös varpuslinnuilla: keltavästäräkillä, sinirinnalla ja monella muulla. Isolla ja rimpisellä palsasuolla tämä ei näy. turvekummun laella suokukot tappelevat läpisevin siivin, ja lammella allit räiskivät vettä omissa lemmenkiistoissaan. Kesäyön oranssissa auringonvalossa kapustarinta viheltää, suosirri surisee ja punakuiri kiljuu vinkulelun kaltaista huutoa. taivaanvuohi syöksyilee mäkättävin pyrstösulin, jänkäkurpat kopluttavat ja lapinsirri sirisee soidinlennossaan kuin heinäsirkka. liro toistaa nimeään tai kimakkaa varoitusta ja kauempana mustaviklo varoittaa pistävän terävästi. Vesilämpäreissä pyörii vesipääskyjä ja kalalokit ja lapintiirat liitävät joen yllä. lapinsirkut pesivät palsasoilla runsaampina kuin yksikään toinen reviiriään puolustava lintu koko suomessa. sirkkujen smirkelimäinen varoitusääni soi jatkuvasti jängällä tarpojan korvissa. Uutena vieraana merikotka levinneisyydeltään pohjoiset lajit ovat taantuneet etelässä, mutta parhailla palsasoilla niitä pesii kuin ennenkin. sitä vastoin lukemattomat tunturi-lapin
14/2012 Suomen luonto
23
24 Suomen luonto 14/2012
kauniita piruetteja tekevä vesipääsky on yksi palsojen omimmista linnuista. Muita ovat lapinkirvinen, lapinsirkku, suosirri ja punakuiri.
14/2012 Suomen luonto
25
Mustaviklo on runsaslukuisimpia kahlaajia neljäpeninkulmaisella Sammuttijängän kiesvaaranjängän suolakeudella.
Merikotkan vieraillessa jokainen kahlaajalintu yhtyy varoittelijoiden kuoroon.
pikkusuot, joilla metelöi 1960-luvun lintututkimusten aikaan runsas linnusto, ovat myöhemmin hiljentyneet. lapinkirvisellä ja lapinsirrillä menee huonosti myös palsasuovyöhykkeessä. Joinain kesinä myyriä ja sopuleita on paljon. Palsasuolla sen kuulee ja näkee tunturikihuina. Kesällä sopulit viihtyvät jängillä ja houkuttelevat harvinaisen tunturipöllön palsan laelle tähystämään. Jos pöllö erehtyy lähelle kihuparin pesää tai perillisiä, syntyy epäsopua, jossa ketterä kihu pysyy sananmukaisesti niskan päällä. 2000-luvulla palsasoiden ilmatilaan tuli merikotkia. Myöhään sulavien jäiden vuoksi merikotka ei pesi tunturi-lapissa sisämaassa, mutta pesimättömät nuoret kotkat kiertelevät lintujängällä etsimässä pulleita poikasia tai muuta syötävää. Kihuparvi paimentaa herkeämättä merikotkaa. Vähän myöhemmin jängän jokainen kahlaaja, vesilintu, lokki, pöllö ja varpuslintu yhtyy ikiomalla äänellään varoittelijoiden kuoroon. Palsasuo elää. n
punakuirin poikaset kuoriutuvat juhannuksen jälkeen. Suomen Lapissa pesivä punakuirikanta vaihtelee vuodesta toiseen. Myyrä- ja sopulivuosina pesinnät onnistuvat. Myyräkato ja runsas kettukanta puolestaan merkitsevät sitä, että ketut nuohoavat joka neliömetrin, ja kahlaajat jäävät ilman poikasia.
26 Suomen luonto 14/2012
KAPINA
ÄlÄ ole suomut silmillÄ kalatiskillÄ. kalat eivät kohta-
lostaan valita, mutta se ei tarkoita, että niillä menisi hyvin. tällä hetkellä yli 99 prosenttia maailman meristä on kalastuksen piirissä. eivätkä teollisen kalastuksen menetelmät ole mitään mökkikalastusta - yhden jättikokoisen trooliverkon suuaukkoon mahtuisi 13 jumbo jet -lentokonetta. Jopa kolmannes maailman kalansaaliista jauhetaan eläinten rehuksi. Ja mikä surullisinta, pelkästään kuolleena poisheitettävän sivusaaliin määrä on 200-kertainen suomen koko kalansaaliiseen verrattuna.Ylikalastus on
johtanut siihen, että maailman kalakannat ovat hupenemassa. Ja jos kalat häviävät, häviää paljon muutakin arvokasta. myös kalastajien elinkeino. Jokainen meistä voi vaikuttaa kalojen kohtaloon omilla valinnoillaan. kun jätät kalatiskillä uhanalaiset kalat rauhaan ja suosit pientä kotimaista kalaa, kalat kiittävät. Yhdessä voimme pysäyttää ylikalastuksen. WWF maailman vaikuttavimpana ympäristöjärjestönä kykenee toimimaan yksityisten ihmisten tuen avulla kaikkialla maailmassa. lue lisää, osallistu ja tue työtämme kestävän kalastuksen puolesta: wwf.fi/kalaopas
14/2012 Suomen luonto
27
Kohtaamisia
odotin oravaa, mutta näätä ehti ensin.
TeKsTi Ja KuvaT hEikki wiLLaMO
yllätysvieras
Näätä kuikuilee oksalla, uuhkuttaa ja urahtelee.
28 Suomen luonto 14/2012
Orava jähmettyy paikalleen haistelemaan arkkivihollisensa jälkiä.
" Mahtaakohan orava tajuta, että näätä on kääntynyt tästä takaisin?"
I
stun aamun hämärässä muutaman pensaan suojassa. edessäni on harmaantunut autiotalo, jonka uumenissa oravilla on pesänsä. suuret pihakuuset ojentelevat oksiaan katolle kuin poluiksi niiden kulkea, ja mikä parasta, latvukset notkuvat käpyjen runsautta. Pesästä ruokapöytään on vain muutama loikka, joten paikka on kuin luotu oraville. Odottelen leikki-ikään varttuneiden poikasten heräämistä. auringon tehdessä nousuaan havahdun rapinaan. samassa rungon takaa kurkistaa ruskea pää, joka ei totisesti kuulu oravalle. suuret korvat ja keltainen kurkku ovat näädän. eläin puikahtaa esiin ja suoraan oravien polulle. laukaisen kameran, näätä pysähtyy tuijottamaan. sitten se jatkaa oksaa pitkin sammaleiselle katolle, nuuhkii ja haistelee. Otan taas pari kuvaa, mutta tämä on näädälle liikaa. se loikkaa kuuseen, kapuaa muutaman metrin ylemmäs ja hyppää seuraavaan. taas hieman ylemmäs ja kolmanteen kuuseen, johon se jää minua katselemaan.
se kuikuilee oksalla, uuhkuttaa ja urahtelee, hyppää toiselle ja kuikuilee taas. se yrittää ottaa selvää minusta, mutta loittonee samalla kuusesta toiseen. lopulta metsä nielee kultakurkun ja harvinainen kohtaaminen on ohi.
kULUU TUNTi, sitten kuusessa rapisee taas. nyt tulija on orava, joka loikkaa tutulle oksalle, mutta jähmettyy samassa paikoilleen. se venyttää kaulaansa haistellen arkkivihollisensa jälkiä. Mietin hajuaistin tarkkuutta. tietääkö orava, kuinka kauan näädän vierailusta on? Haistaako se, että näätä on poistunut pitkin tätä samaa oksaa, jota katolle tulikin? tupsukorva jatkaa polkuaan kuin hidastetussa filmissä. Oksan päähän ja siitä katolle, tarkasti näädän jäljissä, kunnes ne loppuvat. Mahtaako orava tajuta, että näätä on kääntynyt tästä takaisin? Joka tapauksessa se ottaa jalat alleen, ampaisee hirmuisella vauhdilla katon yli, parimetrisellä loikalla männyn rungolle ja ylös oksistoon. siellä se hyppii puusta toiseen kadoten täsmälleen vastapäiseen suuntaan
kuin vainolaisensa. talolla on taas hiljaista. Kun nuoret oravat lopulta ilmestyvät leikkimään seinille ja ikkunanpieliin, pohdin rooliani aamun tapahtumissa. Olinko oravien pelastus? Olisiko näätä löytänyt pesän ja olisiko se mahtunut reiästä, josta tupsukorvat kulkevat? Jäikö se takiani ilman aamiaista? näädän onneksi varvikossa vilistelee ennätysrunsas myyräjoukko, jonka harventaminen on paljon helpompaa kuin oravien. ajatukset kulkevat näkyyn, jossa orava pakenee vihollistaan pitkin puiden latvustoja. Viimein näätä saavuttaa saaliinsa, ja takaa-ajo saa väistämättömän lopun. näky on yksi suomalaisen metsän myyteistä. se on hieno, mutta epäuskottava. antautuisiko näätä edes ajoon, jossa sillä ei liene mahdollisuuksia. Ohuet oksat, joilta orava ponnistaa, eivät anna painavammalle tukea. sain todeta sen aamulla omin silmin. näätään verrattuna orava suorastaan lensi halki oksiston. näätä on yön kulkija ja silloin oravat ovat pesissään. se yrittää yllättää, mutta ei se oravaa taivasalla saavuta. n
14/2012 Suomen luonto
29
TeKsTi Ja KuvaT SEppO parkkiNEN
maa
Maamehiläisten
Maamehiläiset ovat touhukkaita, usein yhdyskunnittain pesiviä mesipistiäisiä. Pajukkomaamehiläisten sesonkiaikaa ovat ne kevätviikot, jolloin pajut kukkivat.
top! ei enää askeltakaan, pysähdy! en puhu koiralle, itseäni käskytän, varmaankin ääneti. edessäni on liian arvokas kenttä tallattavaksi. Hiekkaisella rinnepolulla touhuaa kymmeniä maamehiläisiä, jotka näyttävät lentelevän lähellä maanpintaa sinne tänne kaartaen. ne ovat pesää perustavia pajukkomaamehiläisnaaraita. laji on Andrena vaga, kaunis nimi kauniilla, hillityn harmaanmustalla mesipistiäisellä. Kun kumarrun alemmas, näen paremmin pistiäisten kiireisen touhun päämäärän. ne kaivavat kuoppia hiekkaan, pesiä jälkikasvulleen. Polunpätkällä näkyy kymmeniä pieniä hiekkakekoja, jokaisen keskellä kolo, josta johtaa käytävä maan sisään. Pistiäistutkija Juho Paukkunen Helsingin yliopiston luonnontieteellisestä keskusmuseosta kertoo, että naaraan valmiiksi kaivama pesätila voi koostua jopa 60 sentin syvyyteen ulottuvasta pääkäytävästä sekä muutamasta sivukäytävästä, jotka päättyvät kukin neljästä kahdeksaan pesäkomeroon.
30 Suomen luonto 14/2012
Maamehiläiskoiraat lähtevät liikkeelle ennen naaraita. Ne etsivät ravinnokseen mettä kevätkukista.
MaaMehIläIset
MAAMEHILÄISET (Andrena) muistuttavat kesymehiläisiä rakenteeltaan, ovat karvaisia ja väriltään mustanharmaita, kellertäviä tai ruskeita. Ne eivät tutumpien sukulaistensa tavoin kuitenkaan muodosta yhteiskuntia, eivät siis pesi isoissa yhteisissä pesissä. Maamehiläisetkin viihtyvät kuitenkin usein toistensa läheisyydessä ja voivat pesiä yhdyskunnittain. Ne kaivavat pesänsä maahan, ja pesäkoloja voi olla kymmeniä, jopa satoja miltei vieri vieressä. Lähekkäin pesiminen antaa turvaa, ja toisaalta pesäkäytävien kaivamiseen sopivia hiekkaisia maastonkohtia ei löydy joka paikasta. Suomessa on tavattu 40 maamehiläislajia, joista suuri osa lentää keväällä ja alkukesällä. Pajukkomaamehiläinen on lajeista yleisimpiä ja on levinnyt Suomessa Kainuun korkeudelle asti.
harvakseltaan ruohoja kasvava hiekkainen töyräs on pajukkomaamehiläisten valtakuntaa.
14/2012 Suomen luonto
31
pajukkomaamehiläisnaaras on hillityn harmaanmusta.
Naaras hoitaa pesänkaivuun, muninnan ja ravinnonkeruun.
Kun maanpinnalla näkyy muutamia kymmeniä parin sentin korkuisia, säännöllisen muotoisia hiekkakekoja, ei voisi kuvitella, että varsinaiset pesät sijaitsevat puoli metriä alempana risteilevien käytävien päissä!
Leucophora-kärpänen vaanii pesäaukkojen läheisyydessä päästäkseen munimaan. Sen toukka syö maamehiläistoukalle tarkoitetun ravinnon.
nimensä mukaisesti pajukkomaamehiläiset vierailevat ahkerasti kukkivissa pajuissa vapun tienoilla ja toukokuun alkupuolella. ne keräävät siitepölyä "poikapajuista" ja kuljettavat sen pesäkammioihin. naaras valmistaa tuleville toukilleen kakun, johon se tarvitsee siitepölyn lisäksi mettä. sitä se saa paitsi pajuista myös muista varhain kukkivista kasveista kuten voikukista. Pesäkomeroon leipomansa kakun äärelle naaras munii munan. yhden jokaiseen varustamaansa komeroon, joita sillä on keskimäärin 20. Mutta jo ennen kuin hiekkainen polunpätkä rei'ittyi naaraiden vastustamattomasta kaivutyöstä, koiraiden on täyty-
nyt saapua paikalle naaraitaan odottamaan. Molemmat sukupuolet ovat talvehtineet aikuisina ja ovat valmiina, kun kevät on kunnolla päässyt vauhtiin. "Pajun kukinnan loputtua siitepölyä ei ole enää saatavilla. naaraiden työ on tehty ja ne kuolevat melko pian", Juho Paukkunen kertoo. "Viimeisiä yksilöitä nähdään yleensä kesäkuun alkupuoliskolla." Koiraiden elämä on päättynyt jo aiemmin. Mutta mikäli pedot ja ennen muuta loishyönteiset eivät pääse kehitystä katkaisemaan, uusi sukupolvi aikuistuu jo syksyllä ja jää odottamaan seuraavaa kevättä ja kiihkeää pesintärupeamaa. n
kun kevätpäivä on lämmin ja aurinkoinen, maamehiläisten yhdyskunnan liepeillä riittää vilskettä.
32 Suomen luonto 14/2012
Victorinox SwissTool 3.0323.3CN on Suomen Puolustusvoimien käyttämä monitoimityökalu.
VOITTAMATON
VICTORINOX SWISSTOOL MILITARY
3.0323.3CN SwissTool/ Suomen Puolustusvoimat
MAKERS OF THE ORIGINAL SWISS ARMY KNIFE
MAAHANTUOJA: Mastermark Brands Oy, Ravurinkatu 11, 20380 TURKU, (02) 2760 250, www.mastermarkbrands.fi
14/2012 Suomen luonto
33
tarJa HOiKKaLa / VaStaVaLO
pikkukäenrieska on etelässä yleinen sipulikasvi.
jOhaNNa MEhTOLa
valon
34 Suomen luonto 14/2012
kevättaskuruohot, lehtoimikät ja muut aikaiset kukkijat heräävät valoon.
sieppaajat
l
ämmin kevät on monen toivelistalla paitsi tutkija Hanna Tuovilan Helsingin yliopiston Biotieteen laitokselta. "Olen niin kevätihminen kuin olla voi! toivon viileää kevättä, jotta se olisi mahdollisimman pitkä." Jos tuovila saisi jotakin kasvimaailmassa toivoa, niin se olisi keino, jolla kevätkasvit kukkisivat koko kesän. "sipulikasvit ovat ehdottomia suosikkejani." luonnonvaraisia sipulikasveja punkee maasta jo toukokuun alussa, kun pikkukäenrieskat avaavat keltaiset tähtensä ja pystykiurunkannukset uljaat violetit kukintonsa. ne ovat lehtokasveja, kuten monet aikaisin keväällä kukkivat kaunottaret.
14/2012 Suomen luonto
35
aNNa HäMäLäiNeN
Mauri LeiVO
Tutkija hanna Tuovila tunnustautuu kevätihmiseksi.
kotkansiivet tuovat heleää vihreyttä maisemaan.
Kevätaspektikasvit hyödyntävät lehtojen valon ennen kuin lehdet puhkeavat puihin.
"niitä kutsutaan myös kevätaspektikasveiksi. ne hyödyntävät lehtojen valoa ennen kuin lehdet puhkeavat puihin. ne siis käyttävät valoresurssin silloin, kun puut eivät sitä vielä käytä. ne ovat nopeasti kasvavia ja kukkivia lajeja, joista monet lakastuvat jo alkukesästä."
Lehdon lämmössä ja valossa Pikkukäenrieska on eteläinen lehtojen laji ja yleisempi kuin sitä muistuttava isokäenrieska. Käenrieskat kasvavat myös puutarhoissa, nurmikoilla ja muilla avoimilla paikoilla. Pikkukäenrieska
kevätpiippo on yleinen koko maassa.
on muinaistulokas; se on kulkeutunut ihmisen mukana suomeen 1600-luvulla tai sitä ennen. Pikkukäenrieska kasvaa myös pohjoisemmassa, mutta siellä se on puutarhakarkulainen. Pystykiurunkannus viihtyy etelän kosteissa ja varjoisissa lehdoissa. Hentokiurunkannus on harvinaisempi, mutta se kasvaa luonnonvaraisena pohjoisempana kuin pystykiurunkannus. "Kevään erikoisuuksia on lehtivihreätön suomukka, joka ei ole kukiltaan kovin kummoinen, mutta sen punertava väri on aivan huikea. suomukka on pähkinän juuriloinen. se muodostaa komeita laajoja kasvustoja pähkinäpensaiden alle. Kasvi on hyvin eteläinen ja harvinainen. se sinnittelee meillä pohjoisilla rajoillaan, kun esimerkiksi Virossa se on yleisempi", tuovila kertoo. lemmikkikasveihin kuuluva lehtoimikkä kasvaa meillä eteläisenä ja läntisenä lajina, eikä se ole kovin yleinen. "nuput ovat vaaleanpunaiset, mutta myöhemmin kukinto muuttuu siniseksi."
kukkien värikirjoa Kevätkukkia ajatellessa mieleen nousevat vuokot, rentukat ja leskenlehdet, mutta varhaisia kukkijoita ovat myös kevättähtimö, kevättaskuruoho, kevätlinnunsilmä, kevätlinnunherne ja kevätpiippo. "Monen keväällä aikaisin kukkivan kasvin nimessä on mainittu vuodenai-
ka. se kertoo heti, että kyseessä on varhainen kukkija suvun muihin lajeihin verrattuna." Kevättaskuruoho kasvaa kuivemmilla kedoilla ja niityillä yleisenä koko maassa. Kaukaa katsottuna kasvi näyttää vaatimattomalta ja hennolta, mutta lähikuva paljastaa sen valkean kukinnon kauneuden. Myös valkeakukkainen kevättähtimö on eteläinen laji, ja sen erottaa muista tähtimöistä suurista kukistaan. Vihreällä ja keltaisella koreileva kevätlinnunsilmä vaatii märän kasvupaikan esimerkiksi lähteikössä, ojassa tai purossa, jossa vesi seisoo. "lähteikköinen metsänpohja, jossa vesi on maan pinnassa, on kevätlinnunsilmälle ihanteellinen paikka. lapsuudenkotini lähellä kasvoi kevätlinnunsilmää, joka on yksi suosikeistani kevätkasvien joukossa", tuovila kertoo.
Monenlaista kauneutta sievä kevätlinnunherne kuuluu nimensä mukaisesti hernekasveihin ja sen kasvutapa on rento. se voi kasvaa jopa 40 sentin korkuiseksi. "Värikäs kevätlinnunherne on lehtokasvi, mutta se kasvaa myös ravinteikkaassa ja rehevässä kuusikossa. sitä tavataan miltei Oulun korkeudelle saakka, samoin kuin kevätlinnunsilmää." Kevätpiippo ei kukillaan leveile, mutta lähikuva tästäkin heinämäisestä kas-
36 Suomen luonto 14/2012
tiMO ViitaNeN / cartiNa
pystykiurunkannuksella on uljaat violetit kukat.
KasvIt tutuIKsI
hELSiNGiN yLiOpiSTOSSa kasvituntemusta opettava Hanna Tuovila on huomannut, miten peruskoulun ja lukion biologian opetuksen eläinpainotteisuus näkyy opiskelijoiden kasvitietämyksen heikkoutena. "Monet yllättyvät siitä, että kasveillakin on populaati obiologiaa. Maamme muuttolinnut on laskettu ja bongattu moneen kertaan tuhansien lintuharrastajien työllä. Kunpa useammat luontoharrastajat huomaisivat, miten mielenkiintoisia kasvit ovat. esimerkiksi voikukkia meillä kasvaa lähes 500 niin sanottua pikkulajia, joista Retkeilykasviossakin on kuvattu 90", tuovila sanoo. Vireämpi kasviharrastus toisi myös tärkeää tietoa esimerkiksi kasvien levinneisyydestä ja ilmastonmuutoksen vaikutuksesta niihin. "Kasvit ovat mielettömän nerokkaita. Niiden pitää keksiä fiksuja ratkaisuja selvitäkseen olosuhteiden vaihtelusta, välttääkseen saalistajia ja levitäkseen uusille kasvupaikoille." tuovila kannustaa tutustumaan kasveihin tunnistus oppaan kanssa. "Piirroskuvilla varustetut oppaat ovat parhaita: värikuvallinen Suuri Pohjolan kasvio ja mustavalkoinen Retkeilykasvio ovat kattavia oppaita." Lisätietoja lajintuntemuksesta: www.helsinki.fi/pinkka.
14/2012 Suomen luonto
37
HeNriK KettuNeN / cartiNa
KuVat MarKKu KöNKKöLä
vista paljastaa sen ruskeiden tähtimäisten kukkien kauneuden. "Kevätpiippo kasvaa mättäänä tai tuppaana kuivemmissa, vähän lehtomaisissa metsissä, ja se onkin metsäkasvi ja yleinen koko maassa. tuntomerkkinä voi sanoa, että kasvin lehdet ovat melko leveät ja niiden reunoissa on pitkiä valkoisia karvoja. Jos paikalla on oravanmarjaa tai metsätähteä, siellä on varmasti myös kevätpiippoja", tuovila vakuuttaa.
heinien ja sanikkaisten heleyttä Jotkunen hieno heinäkin kukkii jo keväällä. tuovila mainitsee makealta kumariinilta tuoksuvat tuoksusimakkeen ja metsämaarianheinän.
38 Suomen luonto 14/2012
Lehtoimikkä
kevättaskuruoho
Mauri LeiVO
kevätlinnunherneen purppurakukat vaihtuvat vanhemmiten sinipunaisiksi.
"Ja sormisara. se on reppana vain niin pieni, aluksi kymmensenttinen." sormisara on myös varhainen kukkija, ja sen kukintotähkät muistuttavatkin pieniä sormia. se kasvaa samanlaisilla kasvupaikoilla kuin kevätpiippo, lehtomaisissa metsissä ja tuoreissa kangasmetsissä. "tuoksusimake kukkii toukokuussa. sitä on makean tuoksunsa vuoksi käytetty vuodevaatteiden raikastamisessa ja viinan maustamisessa. tuoksusimake on yleinen koko maassa. Metsämaarianheinä taas on eteläinen laji." Heinien lisäksi myös sanikkaisiin kuuluvat soreahiirenporras ja kotkansiipi aloittavat pontevan kasvunsa jo aikaisin keväällä, vaikka eivät kukikaan. niiden maasta työntyviä lehtirullia nimitetään myös kalmankouriksi.
14/2012 Suomen luonto
39
soreahiirenporras on hyvin yleinen miltei koko maassa lehtomaisissa ja korpimaisissa metsissä. sen tunnistaa pitsimäisistä korkeista lehdistä. Kotkansiipi taas on eteläinen lehtokasvi, ja se vaatii kostean kasvuympäristön. Hyvä tuntomerkki on suppilomainen kimppu, josta kaikki lehdet kasvavat.
Mauri LeiVO
viehättävä kevätlinnunsilmä vaatii märän kasvupaikan.
englanninkielinen nimitys on hieman sievempi ja myös kuvaavampi fiddle head eli viulun pää. "ne tuovat luontoon ensimmäistä heleää tuoretta vihreää ja alkavat heti venyä pituutta. Jos on oikein lämmintä, ne saattavat kyllä venähtää täyteen mittaansa muutamassa päivässä."
Selviytymisen mestarit Kevät on ihmeellistä kasvun aikaa. Monilla kasveilla kasvun alkamisessa on kyse lämpösummasta. ne tarvitsevat tietyn määrän lämpöä, ja sen kertyminen vie enemmän tai vähemmän aikaa riippuen keväisistä lämpötiloista. Kevätkasvit ovat sopeutuneet viileään. ne saavat kasvun käyntiin alhaisemmissa lämpötiloissa kuin ne, jotka lähtevät myöhemmin kesällä kasvuun.
"takatalvi saattaa yllättää, mutta varhaisimmat kasvit eivät ole lumesta ja kylmästä moksiskaan. suuret lämpötilavaihtelut ovat niille kohtalokkaampia kuin pitempään jatkuva kylmyys", tuovila sanoo. aikaisilla kukkijoilla on erilaisia kikkoja selviytyä kevään vaihtelevissa säissä. niiden soluissa voivat solukalvot ja soluneste olla erityisesti kylmää ja pakkasta kestäviä. "sinivuokko on oikea mestari kylmältä suojautumisessa. sen lehdet talvehtivat, joten kasvi on heti lumen sulettua valmis yhteyttämään. Uudet lehdet alkavat kasvaa vasta kukinnan jälkeen ja jo kerran talvehtineet lehdet lakastuvat kukan ympärille ja lämmittävät maasta nousevaa kasvia kuin peittona taas seuraavana keväänä." n
iLari tuuPaNeN: KuPLat, 2010.
Luomus 2012
lUOntOKUVaKIlPaIlU
"Mie vaan kuljen ja kuvvaan."
Luomus-voittaja 2010 ilari tuupanen kertoo kuvausharrastuksestaan.
ilari Tuupanen
Luomus on Suomen Luonnon järjestämä kaikille avoin luontokuvakilpailu. Kilpailun teemana on vesi ja vesiluonto kaikkine otuksineen ja ilmiöineen: joet, järvet, meri, suot, ihminen ja vesi... Nyt luovuus liikkeelle! Pääpalkinto on Nikon d800 -järjestelmäkamera ja Nikkor af-S 24120 mm f/4g ed Vr -objektiivi (arvo n. 4000 ). Lisäksi jaetaan neljä top Shotin 200 euron lahjakorttia ja kymmenen docendon luontokuvausopasta. Osallistumisohjeet ja säännöt: www.suomenluonto.fi/Luomus2012
YHtEistYÖssä:
pääpalkintona Nikon d800 -kamera ja
raevaara
Tiina Raevaara on kirjailija ja biologi Keravalta.
aNNa HäMäLäiNeN, KuVauSPaiKKa SuOMeN KaNSaLLiSOOPPera
toimenpiteitä kesän pidentämiseksi
K
evät on vuoden paras aika. Käsitykseen on helppo yhtyä: en tunne montakaan ihmistä, joka ei nauttisi alkukevään tietynlaisesta valosta ja tuoksusta, sulavan lumen muodostamista puroista, silmuista, leskenlehdistä, päivästä, jolloin mustarastas alkaa laulaa. ihanuus ei lopu alkukevääseen, sillä kevät on kokonaan silkkaa muutosta, ja jokainen uusi yksityiskohta tuntuu edellistäkin paremmalta. Valkovuokot, sinivuokot, sammakonkutu, koivun lehdet, puna-ailakit niitynreunalla. aamu, jolloin takki osoittautuu turhaksi. Kevät suuntautuu kohti kesää ja antaa jatkuvia uusia lupauksia. Sellaisenaan se on itse kesääkin parempi. Hetki juuri ennen kliimaksia voi olla itse vaikuttavampi kuin kliimaksi itse. Kesä on nimittäin vain lupaus syksystä, syksy talvesta, talvi toki keväästä, mutta tässä kilpailussa kevät voittaa. Sillä on lahjoitettavana kesä, levon ja lämmön vuodenaika. Loman aika.
O
len miettinyt, kuinka paljon vuodet koululaitoksen kourissa vaikuttavat käsityksiimme vuodenajoista. Vaikka omista kouluajoistani on ehtinyt vierähtää pian viitisentoista vuotta, viimeistään omien lasten opintaival käynnisti jälleen kouluvuoden rytmissä elämisen. Kesä on levon ja vastuuttomuuden aikaa, täynnä hetkiä, jolloin ei tarvitse mennä eikä tehdä, pysähtyneisyyden aikaa pihalla, parvekkeella ja uimarannalla, lämmön turruttamien lihasten aikaa. Kesä on aina liian lyhyt. Syksy on uuden alku, mutta kesän ja edellisen lukuvuoden kuolema. Syksyllä hyvästellään vanha: silloin kuolevat ruohot ja kukat, puiden lehdet, perhoset, edellisen kouluvuoden opit ja salaisuudet, nuoruus ja viattomuus. Kuolemasta ja maatuvista lehdistä ponnistaa uusi elämä: siirtyminen uudelle luokalle taas lähemmäs aikuisuutta. Maatuvat lehdet piilottavat alleen itiöt ja siemenet, koittaa sienten valtakausi. Kuolema tarkoittaa vain uuden elämän mahdollisuutta.
entä talvi? talvi edustaa normaalielämää: silloin käydään töissä ja koulussa, ei lepäillä ja lomailla tai ihastella kukkasia. talvi on ihmiselon vakioasetus. Ja koska talvi on vakioasetus, sen vastakohta eli kesä on poikkeus. Siksi kesä menee niin nopeasti, vain vilahtaa tervehtimässä meitä, on silkka särö normaalioloissa. tämä harmittaa minua. Miksei kesä voisi olla vakioasetuksemme ja talvi se pieni poikkeama? uodenkierto ei ole pelkkä luonnonilmiö. ihmisen elämä on järjestetty vuodenaikojen mukaan. Haluaisin kokea kesän ilman jatkuvaa luopumisen tunnetta, loppukevään ilman odottavaa riemua. tarvitaan muutoksia. Kouluvuoden pisimmän loman pitäisi olla talvella. Kesän tulisi olla arjen, siis normaalielämän aikaa. Se tulisi kohdallemme väistämättä, kestäisi lopulta jopa turhan kauan. talvi taas olisi aivan liian lyhyt, talviloman neljä tai kymmenen lomaviikkoa olisivat ohi hetkessä. Loska, pakkanen ja hanki katoaisivat heti, kun ne olisivat ilmaantuneet. Keväällä koittaisi uuden aika: uusien nuppujen, sammakoiden ja luokkatovereiden. Kesällä raadettaisiin koulu- ja työtehtävien parissa tylsistymiseen saakka. Kesä ei päättyisi koskaan. Kesä ei voi olla yhtaikaa pitkä ja ihana.
14/2012 Suomen luonto
V
41
talvivaara!
jUha kaUppiNEN
JiM reed / JiM reed PHOtOgraPHy - SeVere & / cOrbiS / SKOy (KuVaa tuMMeNNettu aLKuPeräiSeStä)
Kiitos
talvivaaran ympäristötragedia sen kuin paisuu. mitä hyvää kaivosyhtiö muka on tuonut ympäristön kannalta katsottuna? jotain sentään.
uulostaa kai irvokkaalta, että talvivaara olisi tehnyt ympäristölle palveluksen. Jos järviltä ja niillä liikkuvilta eläimiltä ja ihmisiltä kysytään, talvivaara on ennen muuta historiallinen ympäristösössintä. On rikkivedyn lemu, jota seudun asukkaat saavat yhä ajoittain haistaa. sitten on maankuulu uraanipimitys, jossa talvivaaran hyvin tiedossa ollut uraaniesiintymä jätettiin kokonaan mainitsematta ympäristöluvan yhteydessä. asian selvittäminen vaatisi poliisitutkinnan. Juuri tätä kirjoittaessani kaivoksen prosessialtaasta on löydetty jätesäkillinen kuolleita lintuja, joukossa uivelokin. Masentavaa. vESiSTÖvaikUTUkSET ovat toistaiseksi pahinta talvivaarassa, joten ne ansaitsevat pienen päivityksen ennen kuin siirrytään katsomaan,
14/2012 42 Suomen luonto 14/2012
mitä hyvää kaivoksessa voi nähdä. Vesistöpäästöt ovat isoja, ja ne jatkuvat. "erinomaisesta huonoksi. sellainen muutos on tapahtunut kaivoksen eteläpuolisessa Kivijärvessä. Vielä 2008 sen tila oli meidän luokituksessamme erinomainen", kuvaili muutoksen massiivisuutta Pohjois-savon ely-keskuksen suunnittelija Ilpo Käkelä eräänä huhtikuun aamupäivänä puhelimessa. Käkelän puhuma muutos on tapahtunut pohjaeliöstössä. sen myötä vaikutuksia on hänen mukaansa varmasti luvassa myös kalastoon, koska kalanpoikaset syövät pohjaeläimiä. "Mutta nämä vaikutukset paljastuvat vasta tulevaisuudessa", Käkelä sanoi. vESiSTÖjEN TiLa talvivaaran ympärillä oli joulukuussa menossa parempaan suuntaan, mutta nyt tämä kehitys on pystähtynyt, kertoo limnologi Taina Hammar Pohjois-savon ely-keskuksesta. "sulfaattipitoisuudet ovat lähteneet uudestaan nousuun", hän vahvistaa. Pintaveden sulfaattipitoisuus oli kaivoksen alapuolisen Kivijärven pintavedessä syyskuussa 990 milligrammaa, lokakuussa 660 ja joulukuussa enää 360 milligrammaa litrassa, Hammar kertoo. Mutta nyt sulfaattia on taas enemmän. "Helmikuussa sulfaattia oli pintavedessä 490 milligrammaa litrassa ja maaliskuussa 520 milligrammaa litrassa", Hammar huomauttaa äskettäin nousseista pitoisuuksista. NäMä OvaT mitattuja lukuja, ja ne kertovat huonosta kehityksestä. asia ei siitä muutu, vaikka talvivaaran uusi toimitusjohtaja Jari Natunen joisi kuution kaivoksen vettä julkisuustemppuna. toinen asia on julkisuudessa pyörinyt käsite "suolapulssi", joka antaa ymmärtää, että talvivaarasta olisi tullut jokin hetkellinen sulfaattiryöppy, joka nyt olisi ohi. näin ei ole. talvivaarasta toki tuli vesistöön tähtitieteellisiä määriä sulfaattia toissa syksynä, eivätkä päästöt enää ole sillä tasolla, mutta tilanne ei suinkaan ole ohi. "suolapulssi on huono nimitys tässä yhteydessä", kiteyttää limnologi Hammar. "Kyse on jatkuvasta huonosta tilanteesta, ei pelkästä pulssista", hän sanoo viitaten sulfaattiin.
sulfaattia tulee edelleen vesistöön 50007000 milligramman vauhtia per litra, kertoo talvivaaran kestävän kehityksen johtaja Eeva Ruokonen Suomen Luonnolle. sulfaattia piti yhtiön oman ilmoituksen mukaan olla 170 milligrammaa litrassa ympäristöön päästettävää vettä. se ylitetään yhä monikymmenkertaisesti. Mikä TäSSä aLhOSSa siis voisi olla hyvää? Miksi talvivaaraa pitäisi kiittää? Hyvät uutiset liittyvät siihen, kuinka talvivaara on muuttanut ihmisten suhdetta ympäristöasioihin. talvivaara on kenties saanut meidät paremmin käsittämään, että ympäristö on hyvin usein sama asia kuin elinympäristö.
"suolapulssi on huono nimitys. Tilanne on kroonisesti huono."
Keski-lappiin suunnitellaan juuri lukuisia uusia kaivoksia. Jos tämä reikäjuusto synnytetään samalla reseptillä kuin talvivaara, seurauksena ovat talvivaara-kokemukset moninkertaisena painajaisena. Voi siis ajatella: suomi tarvitsi talvivaaran, jotta olemme valmiita kaivosryntäykseen. Mutta prosessi on vielä kesken. talvivaaran ongelmat on vasta nostettu pintaan. nyt ne pitää vielä käsitellä ja tehdä tarvittavat selvitykset ja muutokset lainsäädäntöä myöten. Vain siten talvivaarasta saatava ympäristöllinen hyöty oikeasti realisoituu.
ONGELMaT, jOiTa talvivaara on paljastanut, ovat syviä ja rakenteellisia. siksi halusin kuulla niihin ympäristöministeri Ville Niinistön näkemyksen. Mutta ennen kuin soitetaan ministerille, kerrotaan vielä, että olemme olleet "hUOLi yMpäriSTÖN äänen heikenSuomen Luonnossa hyvin huolissamme tymisestä ja hukkumisesta elinkeinoelä-
valtionhallinnon kehityksestä jo pitkään. siksi haastattelin viime numeroon Seppo Vuolantoa, eläkkeellä oleva ympäristöneuvosta, raskaan sarjan ympäristöasiantuntijaa. Vuolanto puhui tylysti: "aiemmin ympäristöhallinnossa on ollut selvää, että ollaan ympäristönsuojelun asialla. Onko enää?" Vuolannon mukaan ympäristön ääni on kadonnut, hukkunut elinkeinoelämän jyrinän alle. Jokainen, joka tietää asioita, tietää, että tämä on totta. syynä on parin vuoden takainen ympäristöhallinnon uudistus, jonka jyräsi läpi keskustajohtoinen hallitus. Uudistuksessa ympäristökeskukset tungettiin osaksi elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskuksia (ely-keskus). näitä uusia keskuksia ohjaa työ- ja elinkeinoministeriö (teM). stop tähän: siis elinkeinoelämää edistävä ministeriö luotsaa ympäristönsuojelun toteutumista? Mitä tämä tällainen asetelma tuottaa, mietittiin pari vuotta sitten. enää ei tarvitse miettiä: se tuottaa talvivaaran, kaivoksen, jonka virallinen valvoja ei saa edes yhtä uhkasakkoa aikaiseksi, vaikka kaivos sotkee vesiä Oulujärven ja Kallaveden suunnassa, kahdessa maakunnassa, kahdella vesistöllä. anteeksi voimasana, mutta mitä helvettiä oikein pitää tapahtua ennen kuin lain suomia kovia keinoja voi käyttää? talvivaara halutaan kuriin. seutu on sitä mieltä. Maakuntalehti on sitä mieltä. Ihmiset ovat sitä mieltä. Kun puhuu paikallisten kanssa, tuntuu joskus siltä, että ainoa taho maailmassa, joka ei halua talvivaaraa kuriin, on kaivosta valvova Kainuun ely-keskus. toki ely-keskus on antanut talvivaaralle kymmeniä huomautuksia, mutta se on mitätöntä mutinaa. Ongelmat ovat kovaa luokkaa: missä viipyvät kovat keinot, kysyvät ihmiset. Kun näitä keinoja ei näy eikä kuulu, syntyy epäilys: eikö ely-keskus halua tai pysty valvomaan kaivosta? Onko heidän tahtonsa elinkeinoelämän taskussa? näistä halusin kysyä niinistöltä. Vastaus oli hämmästyttävän suoraa puhetta.
14/2012 Suomen luonto
43
MISTÄ VAIN AINA TAKAISIN!
UUTUUS
UUTTA 2012!
Käy kulkemasi reitti läpi Google® Maps -ohjelmalla omalla tietokoneellasi! Voit lähettää reitin myös kaverillesi.
saatavana myös vihreänä
· Maailman helppokäyttöisin navigaattori - tallennat vain lähtöpaikkasi · GPS-paikannustietojen lisäksi näet ajan, lämpötilan ja korkeustiedot · 5 muistipaikkaa, taustavalo, vedenpitävä · Tallenna kulkemasi reitti · Uusimman sukupolven Sirfstar 4 -vastaanotin · Supertarkka elektroninen kompassi
män äänen alle tuon hallinnon uudistuksen myötä on ollut aivan aiheellinen", niinistö sanoi, kun tavoitin hänet eräänä iltana Oslon lentokentältä. "tässä tämä haastattelemanne asiantuntija (Vuolanto) on oikeassa", ministeri jatkoi. Miksi ely-keskus sitten ei toimi? "no he tekevät omat ratkaisunsa", niinistö vastasi. Mutta kai ministeri voi vaikuttaa asiaan? "totta kai. Olen yhteydessä Kainuun elyyn säännöllisesti. Mutta signaalit ovat olleet sellaisia, että muutosta parempaan tapahtuu [talvivaaran päästöissä]." niinistökin puhuu suolapulssista (huokaus). "elyn viranomaisarvion mukaan se, että päästöt ovat supistuneet huipustaan viidennekseen, on ollut riittävää kehitystä ja he edellyttävät yhä lisätoimia päästöjen rajaamiseksi." "Mutta talvivaaran kohdalla on oltu hyvin lähellä hallintopakkotilannetta", niinistö jatkaa sitten yllättäen. "Ja ollaan edelleen", hän lisää hetken mietittyään. nämä ovat kovia sanoja. Hallintopakko tarkoittaisi käytännössä kaivoksen määräaikaista sulkemista, kunnes päästöt ovat vaaditulla tasolla, ja vauhtia haettaisiin uhkasakolla. ENTä virkaMiESTEN höpinät julkisuudessa, mitähän mieltä niinistö niistä on ollut? esimerkiksi ympäristöongelmien kanssa painiskelevan Raahen laivakankaan kaivoksen valvoja, ely-keskuksen virkamies, sanoi ylen haastattelussa, että keinoja kaivoksen ongelmien kuriin saamiseksi olisi, kaivos voitaisiin jopa sulkea, mutta että "se ei ole realistista". "Juu siis tällaisia lausuntoja ei voi ympäristövirkamies antaa julkisuuteen. sen olen tehnyt virkamiehistölleni aivan selväksi", niinistö vastaa oitis. sitä hän ei suostu tarkentamaan, millaisessa muodossa hän on asiasta viestinyt virkamiehistölle, mutta eleitä on tapahtunut. niinistö toistaa kahteen kertaan "tehneensä selväksi" asian virkamiehistölleen. "ympäristöviranomaisen on valvottava, että ympäristölupaa ja lakeja noudatetaan", niinistö toteaa yksinkertaisen tavoitteen, jonka kanssa valvojilla tuntuu olevan kummallisia vaikeuksia. "Kaikki lain suomat keinot ovat oikeasti käytössä. emme me voi, eikä meidän tarvitse, ajatella, mitä elinkeinoelämä nyt ajattelee, jos valvovat viranomaiset valvovat, että lakeja noudatetaan eikä ympäristöä pilata", niinistö täräyttää. aivan kuin niinistön ärähdys olisikin tuottanut tulosta: laivakankaalla ei mennyt tuosta "realismi"-lausunnosta kuin viikkoja, kun ely-keskus teki yllättäen oman mittausreissunsa kaivokselle. sellaiseen ei viranomaisilla normaalisti ole aikaa. Savon Sanomissa puolestaan Pohjois-savon ely-keskuksen ylijohtaja Kari Virranta lausui, että "talvivaara ei olisi saanut kaivokselleen ympäristölupia, jos todelliset päästöt olisi tiedetty", ja että "talvivaara pilaa ympäristöä. lähtökohta on, että kohtuutonta ja laaja-alaista pilaamista ei voi hyväksyä." niinistön puheet ovat tervetulleita, koska meillä on ollut ympäristöministereinä myös käveleviä katastrofeja. On käynyt selväksi, että niinistö ei ole sellainen. Mutta askelia on kyllä vielä edessä. niitä on paljon. virkaMiEhET ja hEidäN valvomansa kaivokset ovat liian lähellä toisiaan, kuulee yhä useammin väitettävän. Jo pa-
www.normark.fi/outdoor
Harrastatko lintuja
valikoimistamme löytyvät · lintukirjat · kiikarit ja kaukoputket · jalustat · linturuokinnat · linnunpöntöt · lintuäänitteet · lintukorut ym.
ostamalla Lintuvarusteesta tuet luonnonsuojelua Lintuvaruste Oy, Koetilantie 1 B 3, 00790 Helsinki Avoinna Ma 11.00-17.00, Ti-Pe 11.00-17.30 puh. 09-386 7856, www.birdlife.fi/lintuvaruste lintuvaruste@birdlife.fi
Lähde kuvausmatkaLLe kamsatkaan tuLen, karhun ja Lohen maahan.
Ammattivalokuvaaja Topi YläMononen (Suomikuva.net) matkassa. kysy lisää: info@juristravel.fi tai suomikuva@gmail.com
44 Suomen luonto 14/2012
Miksi kalan silmä on samentunut ja näyttää harmaalta? Mitä ovat vaaleat rakkulat siian vatsan pinnalla? Voiko tällaista kalaa syödä? Runsaasti kuvitettu ja lähes 500-sivuinen teos esittelee kaloissa ja ravuissa esiintyvät loislajit, niiden elämän erikoisuudet, yleisyyden ja merkityksen. Kirjan kantava viesti on se, että loiset kuuluvat terveeseen ekosysteemiin! Gaudeamus tarjoaa teoksen Suomen Luonto -lehden lukijoille tarjoushintaan 46,90 (ovh 53 ). Tilaa kirja toimituskuluitta sähköpostilla tilaukset@gaudeamus.fi. Liitä mukaan merkintä SUOMENLUONTO.
OMa LUkUNSa ovat konsultit, ja niiden sopiva etäisyys kaivoksesta, jolle niiden pitäisi tehdä ympäristövaikutusten arviointi. On selvä, että konsultin, virkamiehen ja kaivoksen on tehtävä läheistä yhteistyötä, jotta luvasta saadaan hyvä. Mutta voiko tämä yhteys olla joskus liian läheinen? esimerkiksi talvivaaran kaivoksen yva:a tehnyt konsulttiyhtiö lapin Vesitutkimus nousi taannoin uutisiin, kun Nelosen uutiset paljasti, että yhtiössä tuolloin toimitusjohtajana ollut Olli Salo omistaa talvivaaraa ja on yhtiön hallituksessa. sitten Suomen Luonto kertoi, että salo on ollut myös laivakankaan kaivoksen omistavan nordic Minesin hallituksessa ja saanut kymmeniä tuhansia palkkioita.
· www.gaudeamus.fi
14/2012 Suomen luonto
45
Osa HYYn liiketoimintaa.
ri vuotta sitten Lapin Kansa uutisoi, kuinka ympäristöneuvokset ja muut viranomaiset ovat ensin allekirjoittaneet kaivokselle luvan ja sitten hypänneet saman kaivoksen ympäristöpäälliköksi. Kittilän kultakaivoksen ympäristövaikutuksista tehdyn yhteysviranomaisen lausunnon allekirjoitti Lapin Kansan mukaan tuolloinen lapin ympäristökeskuksen ylitarkastaja Juhani Itkonen, josta tuli 2006 samaisen kaivoksen ympäristöpäällikkö. Häntä seurasi toimessa ympäristöneuvos Erkki Kantola, joka puolestaan oli ollut myöntämässä Kittilän kaivoksen ympäristölupaa aiemmin. Itkonen kertoo Lapin Kansalle olleensa sittemmin "luonnollisesti jäävi" kaivosta koskevissa asioissa. Kantola sanoo lehdelle, että oli "miellyttävää lähteä katsomaan, miten teollisuudessa ympäristö- ja turvallisuusasiat hoidetaan". Vastaavasta tapauksesta nordic Mines -yhtiön Raahen laivakankaan kultakaivoksella kertoi Kaleva: Pohjois-suomen aluehallintoviraston (aVI) ympäristöylitarkastaja Juha Koskela oli viranomaisena päättämässä kaivoksen ympäristöluvasta (ja muista luvista ks. s. 12.) ja siirtyi noin vuoden päästä kaivoksen ympäristö- ja turvallisuuspäälliköksi. Jo toukokuussa Koskela palkittiin yhtiössä optioilla. Kalevan haastattelema Koskela ei pidä tapaustaan arveluttavana. talvivaaran ensimmäinen ympäristöpäällikkö Heikki Kovalainen tuli hänkin Kainuun ympäristökeskuksesta, mutta ei toki ollut virkamiehenä talvivaarasta vastuussa. On korostettava: nämä siirtymiset eivät ole laittomia. erityisen huonolta asetelma kuitenkin näyttää etenkin silloin, jos kaivoksen ympäristövaikutusten arviointi todetaan jälkikäteen kehnoksi tai jos kaivoksesta tulee massiivisia ympäristöongelmia. nousee kysymyksiä: katsoiko virkamies jotain läpi sormien? Palkitsiko yhtiö hänet tästä? siksikö ympäristö nyt kärsii? Ja vaikka virkamies olisi toiminut täysin oikein, asetelma on silti huolestuttava. Palkat ovat yksityisellä puolella huomattavasti parempia kuin valtionhallinnossa. syntyy vaikutelma palkkiosta, jonka virkamies kuittaa tehdystä työstä. tämä vähintään nostaa kiusauksen tehdä vilppiä huomattavasti tavallista suuremmaksi. ei ihme, että paikalliset näkevät tässä taas asetelman, jota nimitetään ilkikurisesti "maan tavaksi". sitä paitsi kuka tietää, milloin virkamiehelle on luvattu työpaikka yhtiöstä, jonka luvitusta hän on hoitanut? tämä pitäisi tietää, jotta virkamiehen esteellisyyttä voisi arvioida.
Tarjous Suomen Luonto -lehden lukjoille!
E. Tellervo Valtonen ym. (toim.)
Suomen kalojen loiset
Kun käy läpi Kaupparekisterin varhaisimpia talvivaara-papereita, huomaa, että salo on ollut mukana jo heti alussa. asia vahvistuu talvivaaran entisen toimitusjohtajan Pekka Perän Materia-lehdelle antamasta haastattelusta vuodelta 2009: "Kun [talvivaaran] projektiyhtiö perustettiin vuonna 2003, mukana olivat silloin nykyisestä johtoryhmästä Lassi Lammassaari ja Marja Riekkola-Vanhanen. Olli salo, joka hallitsi ympäristöasiat kuului niin ikään ydinporukkaan", Perä kertoili Materialle. Olli salo "kuului ydinporukkaan". Vaikutuksia arvioivan konsultin selkärangan on kestettävä yhtiön vaatimusten edessä. Suomen Luonnon tiedossa on tapauksia, joissa yhtiö on koettanut vaikuttaa konsultin tekemien arviointien sisältöön. Voiko selkäranka kestää, jos konsultti itse omistaa yhtiötä? Mikä SiiS ON hyvää talvivaarassa, jos ympäristöltä kysytään? se on tämä keskustelu. nyt viimeistään on selvää,
talvivaarastako siis tehdään ulkopuolinen selvitys?
että suomalaiset eivät halua elinympäristöään pilattavan. Voi olla, että ympäristö hiljalleen leipoutuu elinkeinonäkökulman sisään. "että yhtiöiden olisi pakko pitää ympäristöasioista huolta, jotta ne pysyvät kannattavina", niinistö kuvailee. talvivaara on yhtiö, jonka ympäristöongelmat uhkaavat kaataa. näin sanoi pankkiiriliike FIM:n edustaja viime vuoden lopulla ylen haastattelussa. siksi yhtiö on tosissaan: se on juuri ilmoittanut satsaavansa miljoonia vesien puhdistukseen. tulokset jäävät nähtäväksi.
Mutta riittääkö tämä? edelleen on muistutettava: kaivosbuumi yltyy, ei riitä, että ympäristöhallinton hyvä, sen on oltava täydessä iskussa. talvivaara on aiheuttanut niin paljon ympäristömurhetta, että siitä olisi otettava kaikki irti. Ulkopuolinen selvitys olisi ehkä paikallaan. sellaisia on tehty dopingasioissakin. nyt on sentään kyse luontomatkailusta, kalavesistä, mökkirannoista... Ministeri Niinistö, eikö olisi paikallaan, että ulkopuolinen työryhmä selvittäisi, miksi Talvivaarassa kävi niin kuin kävi, jotta niin ei kävisi uudestaan? "no ei ollenkaan huono ajatus", niinistö sanoo muistuttaen, että ely-keskuksessa on jo tehty sisäinen selvitys joulukuussa. Mutta eihän virasto voi sisäisesti selvittää, missä meni vikaan. Onko ulkopuolinen selvitys tulossa? "no en nyt tässä haastattelussa suostu sellaista lupaamaan", ministeri sanoo nauraen. "lupaan harkita asiaa vakavasti." n
Luontokuvakirjojen parhaimmistoa
Hannu Hautalan luontokuvausopas
Hannu Hautala Pekka Punkari Mittava teos avaa Hautalan menestyskuvien salat ja tuo hänen ainutlaatuiset kuvaus- ja luontotaitonsa kaikkien harrastajien ulottuville. Yhdessä Pekka Punkarin kanssa tehty kirja on varmasti tämän vuoden halutuimpia kuvausoppaita! 248 sivua.
Kuikka alkulintu
Mauri Leivo Pohjoisen taigavyöhykkeen uljaasta alkulinnusta, kuikasta, on nyt ensimmäistä kertaa Suomessa tehty oma upea kirjansa. Taidokkaat, toiminnalliset lähikuvat esittävät tapahtumia, joita harva on päässyt näkemään. 170 sivua.
Kaakkurin tarina
Tuomo Björksten Tositarina Tampereen lähistöllä asustavasta Heikiksi ristitystä yksinhuoltajalinnusta, sen pesueesta ja elämänkumppanin etsinnästä. Kaikki onnen hetket ja tragediat. Kiehtova tarina, upea kuvitus luontoteosten parhaimmistoa! 144 sivua.
Lukijaetuhintaan 32 /kirja (norm. 3441,90 )
www.docendo. /luontolehti.shop
Vahtikoir
Juna meni jo
ONkO jUNa jO MENNyT? Onko ilmastonmuutos lähtenyt lapasesta? Onko kestävän kehityksen mahdollisuus lopullisesti menetetty? On. Näin väittää kaksi tänä keväänä ilmestynyttä painavaa raporttia. Kansainvälisen ilmastopaneelin iPcc:n uusimman maaliskuussa ilmestyneen raportin aiheena ei enää ole ilmastonmuutoksen estäminen vaan siihen sopeutuminen. Sen mukaan sään ääri-ilmiöt ovat jo yleistyneet, ja ne aiheuttavat vuosittain satojen miljardien eurojen vahingot. Jatkossa helleaallot, rajumyrskyt, tulvat ja kuivuus aiheuttavat vielä suurempia katastrofeja, joihin ihmisten pitää vain oppia sopeutumaan. Joillain alueilla olot ovat muuttumassa niin TOiNEN pySäyTTävä arviO julkaistiin maaliskuun alussa Kasvun rajat -teoksen ilmestymisen 40-vuotisjuhlan kunniaksi. Suomessa luullaan yleisesti, että rooman klubin ennusteet menivät pieleen. Voi olla, että jotkin sen myöhemmät arviot olivatkin liian pessimistisiä. rooman klubin vuonna 1972 julkaiseman ja viidentoista Mit:n yliopiston tutkijan laatiman Kasvun rajojen ennusteet ovat kuitenkin toteutuneet pelottavan hyvin. raportin seurantatutkimuksessa havaittiin, että sen ennusteet väestön, kulutuksen, teollisen tuotannon ja raakaaineiden käytön kasvusta ovat pitäneet paikkansa. Smithsonian Magazine -lehden nettisivuilla voi tarkastella käyriä, joissa skenaariot ja toteutunut kehitys asettuvat kauniisti päällekkäin. vaikeiksi, että kokonaisia kaupunkeja joudutaan ehkä tyhjentämään.
ihmiSten pitäiSi opetella Selviämään yhdeSSä.
Pelottavaa kyllä, samat käyrät kääntyvät laskuun jo vuoden 2020 jälkeen. Niiden mukaan maailmanlaajuinen talous- ja väestöromahdus tapahtuu vuoden 2030 vaiheilla. kaSvUN rajaT aikanaan toimittanut dennis Meadows arvioi samassa lehdessä, että kestävän kehityksen raiteelle pääseminen olisi ollut mahdol-
lista vielä 1970-luvulla. Mutta ei enää. ihmiskunta käyttää jatkuvasti luonnonvaroja noin puolet enemmän kuin maapallo kestää. Kun energian ja ruuan saatavuus vähenee, on turha kuvitella, että markkinatalous ja demokratiakaan säilyvät ikuisesti nykymuodoissaan. Ei OLE MUkavaa miettiä, millainen tulevaisuus lapsia odottaa. Miten heitä voisi valmentaa elämään nykyistäkin myrskyisemmässä maailmassa? Olen joskus vähän naiivisti ajatellut, että partio ja retkeily opettavat lapsille sitkeyttä ja taitoja, joiden avulla he selviävät myös energiapulasta ja luonnonmullistuksista. Sekä iPcc että Meadows korostavat kuitenkin partioretkien toista puolta: sitä että ihmisten pitäisi ennen kaikkea opetella selviämään yhdessä. teknisten hälytysjärjestelmien lisäksi meidän tulisi kehittää uudenlaisia joustavia ja epävirallisia yhteisöllisiä toimintatapoja. Niitä on onneksi jo syntymässä. uudenlaista tekemisen demokratiaa on kehittymässä esimerkiksi ekologisen elämäntavan ympärille. Kaupunkiviljely, ruokapiirit ja tavaralainaamot eivät ehkä enää voi estää ilmastonmuutosta, mutta ne voivat auttaa selviytymään siitä. n
Lauri SaLMiNeN
Elina Grundström
Kirjoittaja on helsinkiläinen vapaa toimittaja.
14/2012 Suomen luonto
47
torronsuolle
TeKsTi aLicE karLSSON / KuvaT MaTTi TOrkkOMäki
Kylän kautta
Torron kylällä ja Torronsuolla Tammelassa on satojen vuosien yhteinen historia.
48 Suomen luonto 14/2012
LöyTöRETKELLä SUOMESSA
aamu-usvainen Torronsuo avautuu kiljamon tornista.
14/2012 Suomen luonto
49
angervohopeatäplä kuuluu Torronsuon monimuotoiseen perhoslajistoon.
ilmakuvasta näkee, että Torron kylä on aivan suon laidassa.
J
ääkauden väistyessä torronsuon paikalla oli järvi, joka alkoi maankohoamisen myötä nopeasti kasvaa umpeen. Vetinen neva muuttui yhä kuivemmaksi ja kohosi vähitellen nykyisenmuotoiseksi, ympäristöään korkeammaksi keidassuoksi. torronsuon ainutlaatuisuus on ollut pitkään tiedossa. Keidas sisältyi jo 1960-luvulla tehtyyn soidensuojeluohjelmaan ja sitä ehdotettiin kansallispuistoksi ensimmäisen kerran 1970-luvulla. ehdotus toteutui 1990. Myöhemmin kansallispuistoon liitettiin lisää alueita, muun muassa talpianjärven hieno lintukosteikko. Kansallispuiston pinta-ala on noin 30 neliökilometriä, ja turvetta suossa on keskimäärin kuuden metrin paksuudelta. torron kylästä on merkintöjä jo 1500-luvulta, jolloin siellä oli seitsemän pientilaa. Väki alkoi vähitellen kasvaa ja lisää peltoa raivattiin; 1700-luvun lopulla suunniteltiin koko viereisen torronsuon kuivaamista pelloiksi. Ojankaivuuseen ryhdyttiinkin isolla joukolla, muttei siitä mitään tullut. suo oli liian iso. Maanviljelyksen lisäksi kylällä kaivettiin satakunta vuotta maasälpää someron Åvikin lasitehtaalle. tehdas lopetti toimintansa 1830-luvulla ja samalla loppui kaivuu.
siä ja kaakkoisia odelmakehrääjä ja kanervamittari. Kaikkiaan lajeja on viitisenkymmentä. torronsuon nisäkkäistä harvinaisimpia ovat liito-orava ja ilves. Kävijöitä suo houkuttelee ympäri vuoden. talvella sinne vetävät hyvät ladut ja muina aikoina linnut, maisemat ja mukavat patikointimahdollisuudet nuotiopaikkoineen ja pitkospuineen. Viimeisin kävijätutkimus on vuodelta 2010. sen mukaan tammisyyskuussa puiston kävijämäärä oli noin 15 000. suurin osa kävijöistä tuli torronsuolle Metsähallituksen rakentamalle Kiljamon luontotornille. torro-seuran ylläpitämän taukopaikan Haipponniitun makasiinin vieraskirjaan tulee hiihtokaudella lisäksi 60007000 nimeä.
Suo muokkasi kylää torrolaiset ovat aina hyödyntäneet suota. sieltä niitettiin karjalle heinää ja kaivettiin turvetta kuivikkeeksi. Hetteiköissä myös marjastettiin ja metsästettiin. ennen kukaan ei kulkenut suolla jouten, vaan aina oli mukana joko marjaämpäri tai pyssy ja ansalangat. tieyhteyksien puute muokkasi torroa. Vainajien kuljetus ja ehtoollisella käynti olivat niin rasittavia toimia, että torrolle perustettiin 1800-luvun alussa oma hautausmaa sekä kyläkirkko kellotapuleineen. Kirkko purettiin 1891 ja osa hirsistä käytettiin 1894 valmistuneeseen torron kansakouluun. Vanha kellotapuli on edelleen käytössä. ehtookellot kumisevat klo 18 lauantaisin vapusta Mikkelinpäivään, sekä läpi vuoden kirkollisten juhlapyhien aattoina ja hautajaisissa. Kylän kukoistuksen aikaa olivat sotien jälkeiset vuodet 1900-luvulla. Oli kauppa, koulu, työväentalo, nuorisoseura ja raittiusseura. Kylässä oli sähkö ja puhelin. "Joukkoliikenne" oli alkanut jo 1930, kun ihmiset saivat matkustaa Forssaan kuorma-auton lavalla maitotonkkien päällä istuen.
kaksi luontotornia "Kurjet tulevat torronsuolle maaliskuussa, siinä 20. päivän tienoilla", torrolaiset tietävät. "ne tulevat vaikka maa olisi lumen peitossa." Kurkien lisäksi suolla voi tarkkailla joutsenia, kaakkureita, kahlaajia ja monia isoja petolintuja kuten ruskosuohaukkoja, mehiläishaukkoja ja kalasääskiä. suon perhoslajiston mainitaan olevan poikkeuksellisen monipuolinen. siellä viihtyvät pohjoiset, itäiset ja eteläiset lajit. Pohjoisia lajeja ovat muun muassa suokirjosiipi ja muurainhopeatäplä, eteläi-
50 Suomen luonto 14/2012
Torron kylän keskustasta opastetaan Forssaan, Somerolle ja Letkun kylään.
kylän vanhin rakennus on kellotapuli vuodelta 1811.
autolla taI pyörällä
TOrrONSUOLLE pääsee Somerontieltä (tie numero 282), josta on opastus kansallispuistoon. tieltä haarautuu myös torrontie. Sitä pitkin pääsee torron kylän halki idänpäänkallion näköalapaikalle. forssasta Kiljamon tornille on matkaa 11 kilometriä, Somerolta 15. torron kylän sivut: http://kotisivu.surffi.net/~torro/ torronsuon kansallispuisto: luontoon.fi/torronsuo
keidassuon keskusta on ympäristöään korkeammalla. Se saa ravinteensa ja vetensä sateesta sekä ilmakehän kosteudesta.
14/2012 Suomen luonto
51
Torronsuo on Etelä-Suomen tärkeimpiä kurjen pesimäsoita.
Monet ovat ihmetelleet, miksi kylä ylipäätään syntyi kärrypolun päähän erämaisen suon laitaan. esimerkiksi keväisin kylä oli motissa, kun suo tulvi tielle ja sohjoa oli vyötäröä myöten. talvisin oli helpompaa. Härkätie linjattiin kulkemaan jäisen suon poikki, ja torrollakin oli matkalaisia varten kievari jo 1600-luvulla. Vanha kylämiljöö on säilynyt niin hyvin, että torron kylä valittiin valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi 2009. asukkaita kylässä on noin 150.
Laduntekijä "Mä muistan, että tosa oli sänky. Ja tosa me seistiin veljeni kanssa kahden kolmen vanhana, kun isä tuli rintamalta ja toi meille siellä koplaamansa puisen leikkiauton", torrolainen Antti Hakala esittelee kotipihassaan seisovan kotimuseon esineistöä. "Kangaspuut ovat 1700-luvulta, samoin tupa. alun perin mökki seisoi hautausmaalle johtavan tien risteyksessä, mutta siirrettiin tänne. siinä oli asunut joku Flink 1840-luvulla." antti Hakala on paitsi muistojen kerääjä myös mies torronsuon hienojen latujen takana. Joka talvi 20 vuoden ajan hän on avannut ladut suolle omalla ajallaan ja ensin myös omalla kalustollaan. "Kerran kunnan liikuntasihteeri sitten sanoi, että osta kelkka, me annamme bensat", hän kertoo. "tein 10 vuotta latuja omalla kelkalla, mut-
Torronsuo tunnetaan karpaloistaan. Ne ovat tärkeää ravintoa myös monille eläimille kuten kurjille.
ta väkeä rupesi käymään niin paljon, että 2004 kunta ja torro-seura ostivat minulle latukoneen." Hakalan mukaan suo on ollut torrolaisille tärkeä, mutta kansallispuistosta syntyi riita, sillä maat otettiin väkisin. "neuvottelijat olivat niin huonoja, he eivät osanneet sopia asioista. Maat otettiin kylmästi ja pakolla." eikä mielipaha ole vieläkään laantunut. "Osa kyläläisistä ei tykkää ollenkaan, että teen suolle latuja." Pakolla on torrolaisilta otettu muutakin. esimerkiksi Hakalan torpan maita halkoo nyt Forssasomero-tie, joka aiemmin oli kauempana. "Isä otti sen niin raskaasti, että sairastui", Hakala kertoo. torppakin määrättiin tienoikaisun jälkeen purettavaksi, mutta asukkaat uhmasivat käskyä. nyt yksikamarinen hirsirakennus on arvokas pala torron kylän historiaa.
Maisematorni puhdetyönä toinen torrolainen Heikki Sohkanen rakensi puolestaan Idänpäänkalliolle maisematornin. "aloitin tornin rakentamisen 1997. se oli jonkinlainen päähänpinttymä ja jotakin harrastustahan sitä on oltava", hän sanoo. torni valmistui 1998 ja sai myöhemmin seurakseen komean harmaahirsisen laavun ja samaa tyyliä olevan käymälän.
52 Suomen luonto 14/2012
berNdt HaNNeLiuS / cartiNa
kiljamon tornilta pääsee kilometrin pitkospuulenkille, josta noin 200 metriä on rakennettu pyörätuolilla kuljettavaksi. Lenkiltä haarautuvat parikilometriset pitkokset suon yli.
tornista avautuva näkymä on huikaiseva; sieltä näkee yli kolmasosan torronsuosta. "Paikkaa ei suinkaan valittu sattumalta. Idänpäänkallio on vanha näköalapaikka, joka oli vuosien saatossa jäänyt metsän peittoon." sohkanen on pitänyt tornilla vieraskirjaa. tällä hetkellä on menossa 20. kirja. Kaikkiaan nimiä on kertynyt yli 30 000. "ensimmäiseen kirjaan 1998 tuli noin 2000 kirjausta ja 18 eri kansallisuutta, vaikka tornia ei ollut kartoissa eikä opastetauluissa." Kansallispuiston edut ovat kirkastuneet sohkaselle vähitellen, mutta perustamisaikaista sanelua hän ei hyväksy edelleenkään. "suon ympärillä olevilla tiloilla on satojen vuosien historia ja vie varmasti sukupolven, kunnes kansallispuiston perustaminen täysin hyväksytään tai ymmärretään." Mutta suo on ja pysyy samoin kuin torron kylä, joka on pysynyt kuosissaan jo sata viime vuotta. Kylän keskus on risteyksessä, missä opastetaan Forssaan, somerolle ja letkulle. siinä seisoessa näkee kellotapulin, vanhan hautausmaan ja koulurakennuksen. siitä kylä on levittäytynyt nauhana torrontien varteen aina somerontien toiselle puolelle. siellä on asuintalojen ohella vielä vanha työväentalo, sentraalisantran mökki, uusi hautausmaa, joka sekin on jo yli satavuotias, sekä helmenä kyläläisten voimannäyte, 19681969 talkoilla rakennettu kappeli. n
torronsuon vIereen suunnItellaan tuulIpuIstoa
FOrSSaLaiNEN Voimavapriikki suunnittelee torronsuon kansallispuiston eteläpuolelle Kiimas suolle noin 32 yksikön tuulivoimapuistoa. Kunkin voimalaitoksen yksikköteho on kahdesta kolmeen megawattia. yVa-menettely on valmis, mutta Hämeen ely-keskus edellyttää muun muassa linnustovaikutusten täydentämistä tämän kevään muuttohavainnoilla. "Kun ely-keskuksen määrittämät täydennykset on tehty ja myllyjen paikat täsmentyneet, voidaan yleiskaava työstää kaavaehdotukseksi. yleiskaava on luonnosvaiheessa, minkä jälkeen seuraa ehdotusvaihe kuulemisineen", sanoo maakuntainsinööri Paula Mustonen Hämeen liitosta. Sen jälkeen myllyjen paikat ja määrä eivät enää muutu. yleiskaavan saatua lainvoiman voidaan tuulivoimaloille hakea rakennusluvat. "rakennustyöt voivat alkaa jo vuonna 2013." Luontoharrastaja Jouko Alhainen pitää tuulivoimapuistoa suurena uhkana torronsuon pesimälinnustolle sekä muuttolinnuille. Lähimmillään tolpat sijaitsevat vain noin kilometrin päässä kansallispuiston rajasta. "torronsuo on merkittävä muutonaikainen levähdyspaikka, joka on suoraan lintujen muuttoreitillä. tuulimyllyistä muodostuu sellainen muuri, että harva lintu sen lävitse elävänä selviää, varsinkin kun lavan kärjen pyörivät. Kurjet ja osa varpuslinnuistakin muuttavat hämärässä tai pimeällä, joten niillä ei ole mitään mahdollisuuksia välttää lapoja." toinen uhka torronsuolle on kanadalaisen Nortecin valtaushakemus kansallispuiston lounaispuolelle. alueella on mahdollisesti kultaa ja litiumia.
jUSSi karvONEN
14/2012 Suomen luonto
53
komea punavalkku kukkii heinäkuussa.
M
onet kasviharrastajat pitävät Viron saarenmaata kämmekkäparatiisina. eikä syyttä. sieltä löytyy kahta lukuun ottamatta kaikki Viron 36 kämmekkälajia, siis yhtä monta lajia kuin suomessa. siinä missä meikäläiset kämmekät ovat yleensä vähälukuisia ja vaikeasti löydettäviä, saarenmaalla kämmeköiden iloisenkirjava hehku pursuaa silmille. astuttuaan saarenmaan maaperälle suomalainen kasviharrastaja huomaa heti olevansa ulkomailla. Monet meillä harvinaiset ja vaateliaat kasvilajit rehottavat yleisinä tienvieruksilla; taukopaikan nurmikot ovat kirjavanaan kirkiruohoja, kenttäorakkoja ja muita mielenkiintoisia lajeja. ennen pitkää silmiin osuu myös vieraannäköisiä kukkia, jollaisia saa turhaan hakea pohjolan kasvioppaista. Joillakin niistä ei ole edes suomenkielistä nimeä.
Miekkavalkku
TeKsTi Ja KuvaT MaUri LEivO
54 Suomen luonto 14/2012
Kartta iStOcKPHOtO
MATKALLA MAAILMALLA VIrO
TeKsTi Ja KuvaT MaUri LEivO
Saarenmaan kalkkimailla kohtaavat itäiset ja läntiset kämmekät. niiden kukinta on kauneimmillaan alkukesällä.
kämmeköiden saarella
14/2012 Suomen luonto 14/2012 Suomen luonto
55 55
pyramidikämmekkä
Baltiantoukokämmekkä
kimalaisorho
saarenmaalla ja muualla Virossa kasvaa monia siperialaiseen flooraan sekä toisaalta kaakkoiseurooppalaiseen arokasvillisuuteen kuuluvia lajeja, joita ei esiinny lainkaan skandinaviassa. Viro on monen itäisen kasvilajin läntisin esiintymisalue. toisaalta Virolla on paljon yhtäläisyyksiä Gotlannin ja Öölannin kanssa. alueita yhdistää kasvistoltaan ainutlaatuinen elinympäristö, joka puuttuu tyystin suomesta: alvarit eli kuivat, ohuen maakerroksen peittämät kalkkikedot. Virossa sijaitsi aikoinaan kolmannes maailman alvareista, mutta sittemmin niiden pinta-ala on supistunut selvästi.
kämmeköitä jo satamassa saarenmaan kämmekkäretkeily kannattaa aloittaa jo ennen saarelle menoa. Kun saapuu hyvissä ajoin saarenmaan laivojen lähtöpaikkaan Virtsuun, laivaa odotellessa ehtii hyvin tehdä lyhyen ja antoisan kasviretken sataman lähiympäristöön. aivan laivasataman kupeessa levittäytyy paahteisia ketoja, joilla näkee monenlaisia kasveja. Meille tutumpien kämmeköiden joukosta voivat tarkkasilmäiset löytää palokämmekän (Orchis ustulata), jota ei tavata suomesta. yksi Viron hienoimmista kasvialueista, laelatu, sijaitsee pari kilometriä ennen Virtsua, päätien eteläpuolella. Paikka kuuluu Puhtulaelatun luonnonsuojelualueeseen, ja sinne johdattavat tallinnanVirtsun päätien opasteet.
näyttävimmillään laelatu on heti alkukesällä, jolloin kämmeköiden seurassa levittäytyvät lehtomaitikkakasvustot tuhansina violetin, keltaisen ja vihreän sateenkaarina. edellisellä käynnilläni kesäkuun alussa 2010 laelatun kumpuilevilla lehdesniityillä kukkivat maitikkojen kanssa kilpaa tikankontit, kimalaisorhot, miekkavalkut, pesäjuuret, soikkokaksikot... Kaikkiaan siellä on tavattu yli 400 putkilokasvilajia. Kämmekkäretkeä suunniteltaessa on huomioitava eri lajien erilaiset kukkimisajat. esimerkiksi juhannusretkellä jäävät näkemättä monet kevätkämmekät kuten tikankontti ja miehenkämmekkä sekä jotkut loppukesän kämmekät kuten tummaneidonvaippa ja punavalkku. Jos ei halua lähteä seikkailemaan omin päin Viron kasvimaailmaan, on mahdollisuus osallistua opastetulle retkelle. luonnonsuojeluyhdistyksetkin järjestävät aina silloin tällöin kasviretkiä saarenmaalle, viimeksi turkulaiset kesällä 2010.
Saarenmaalaista eksotiikkaa saarenmaalla etelän eksotiikka näkyy jo auton ikkunasta ojanpohjien huikeina kämmekkäilotulituksina. Kalkkia tihkuu maaperästä kaikkialla eikä se jää huomaamatta. satunnaisella taukopaikalla vaikkapa Kaalin risteyksessä, parikymmentä kilometriä ennen saaren "pääkaupunkia" Kuressaarta, väsyneitä silmiä ilahduttaa tummaneidonvaippakasvustojen upea violetti ja kelta-
56 Suomen luonto 14/2012
Vormsi Hiidenmaa
VIrO
Laelatu Harilaid tagamõlsa Virtsu
Saarenmaa
Lümanda Viidumägi Karala Looden tammisto
Loode nina
Tummaneidonvaippa
Saarenmaankämmekkä
Sõrve
0
20 km
lehdokin hillitympi charmi. Kaaliin baltiantoukokämmeköitä aivan, sisuuntaavat monet turistit ihmette- tä samaa lajia, jonka suomen ainoat lemään meteoriitin aikaansaamaa yksilöt varastettiin saaristomereltä kraatteria. sekä pyramidi- ja mesikämmeköitä, ensimmäinen kämmekkäretkei- parhaita mainitakseni. lijän pääkohde tulee vastaan heti tienvarren märkien suolaikkujen Kuressaaren lounaispuolella nas- kohdalla kannattaa myös pysähtyä. vassa. Kohde on looden tammiston Kalkkipitoisen veden kyllästämät lesuojelualue, tienvarsikylteissä loo- tot antavat paljon kämmekkäretkeilide tammik. jälle. aarin alalta voi löytää muiden Retkeily on helppoa. auto park- muassa valkeita punakämmeköitä, kiin pysäköintialueelle ja talsimaan verikämmeköitä, hankalasti tunniskohti merenrantaa. Jo kävelymatkan tettavia kaitakämmeköitä sekä kiilaikana tulee vastaan meikäläisittäin tovalkkuja ja suoneidonvaippoja. kiinnostavia lajeja kuten hirvenkelloja, hirvenputkia, sikoangervoja ja klinttirannatkin kukkivat tähkätädykkeitä. Kedoille saavuttua Kasviretkeilijän kannattaa ehdottikankontit sekä palo-, ruusuke- (Or- tomasti hakeutua tagamõisan niechis morio) ja pyramidikämmekät mimaalle saarenmaan luoteiskul(Anacamptis pyramidali) vievät pää- maan. siellä kämmeköitä tulee vastaan melkein missä vain. Ja usein huomion. aika yllättävissä paikoissa. Merellinen Sõrve Omilla retkilläni olen löytänyt ulKuressaaresta rantatietä etelään jat- jaita tikankontti- ja punavalkkukaskettaessa saavutaan ennen pitkää vustoja karun ja suorastaan mitätsõrven niemimaalle. tie päätyy 50 tömän näköisistä männiköistä sekä kilometrin jälkeen saarenmaan lou- valtavia puna- ja toukokämmekkänaiskärjen kauniiseen majakkanie- kenttiä hylätyiltä hiekkakuopilta. meen. tagamõisan niemimaan koillisMajakan ympäristössä kasvaa mo- kulmassa kohoaa Undvan pystysuonia mielenkiintoisia suolakko-, hie- ra kallioseinämä, josta aukeavat hietikko- ja muita merenrantakasveja, not näkymät Itämerelle. Undva on mutta kämmekkäalueena se ei ole osa Gotlanninlänsi-Viron klinttiä, erityinen. enemmän kämmeköitä nä- satojen kilometrien pituista kalliokyy, kun lähtee ajamaan sõrven kär- jyrkännemuodostelmaa, joka, toisin kuin useimmiten luullaan, on vain jestä länsirantaa pitkin pohjoiseen. sõrven länsirannikon laajat alva- yläosastaan kalkkikiveä alimpien rikedot suorastaan pursuavat komei- osien ollessa hiekkakiveä. toinen geologisesti mielenkiintoita kämmekkäkasvustoja. esimerkiksi loode ninan rannoilla voi tavata nen kohde on aivan niemimaan luo-
tIeteelle uusI KäMMeKKälajI löytyI lüMandasta
kESäkUUSSa 2003 saarenmaalainen kämmekkäharrastaja Tarmo Pikner oli kuvaamassa punakämmeköitä hankalakulkuisella rämeellä, kun hän törmäsi oudonnäköiseen, kookkaaseen kämmekkään. "tajusin heti, että tämä oli jotain uutta. Se muistutti englanninkämmekkää (Dactylorhiza preatermissa), mutta kaikki ei täsmännyt. Mitään sellaista ei ollut myöskään kämmekkäkirjoissa", Pikner kuvailee löytöhetkeä Lümandassa. tästä alkoi tapahtumasarja, joka päättyi kaksi vuotta myöhemmin, kun Pikner yhdessä maailmankuulun belgialaisen kämmekkätuntijan Pierre Delforgen kanssa julkaisi tieteellisen artikkelin uudesta kämmekkälajista. Laji sai nimekseen saarenmaankämmekkä, Dactylorhiza osiliensis Pikner. "ratkaiseva tieto lajista saatiin dNa-analyysien avulla, jota varten lähetin näytteen ruotsiin", Pikner kertoo. ennen lajinmäärityksen varmistumista hän ehti esitellä kämmekkää lukuisille Saarenmaalle tulleille alan harrastajille ja kysyä heidän mielipidettään. innokkaita bongareita tuli eri puolilta eurooppaa, myös Suomesta. Saarenmaalaiset voivat kehuskella jo kahdella kukalla, jollaista ei tavata missään muualla maapallolla. Se toinenhan on saarenmaanlaukku (Rhinanthus osiliensis).
Tarmo pikner ja saarenmaankämmekkä (vas.), saarenmaanlaukku (oik.).
14/2012 Suomen luonto
57
Uusi opas soiden kasvupaikoista
Uutuus
Suotyypit ja turvekankaat
- opas kasvupaikkojen tunnistamiseen Jukka Laine ym.
Opas esittelee suotyyppijärjestelmän sekä luonnontilaisten soiden ja ojitettujen turvekankaiden tyypit ja niiden opaskasvit. hinta: 40 euroa ISBN 978-952-5694-89-5
palokämmekkä
Suomen tunturikasvio
Henry Väre ja Rauni Partanen hinta: 42 euroa ISBN 978-952-5694-40-6
teiskulmassa sijaitseva Harilaidin laaja hiekkasärkkäalue, jossa kasvaa myös runsaasti kämmeköitä, kuten näyttäviä tummaneidonvaippoja. Kansainvälisesti tärkeisiin kasvialueisiin (IPa) listatussa tagamõisassa on nykyään useita viihtyisiä majataloja, jotka tarjoavat mukavan levähdyspaikan kasvimatkailijalle. Isäntäväki on yleensä hyvin perillä kasveista ja osaa opastaa lähiseudun kämmekkäpaikoille. Usein kämmeköitä näkyy runsain mitoin jo pihalla.
viidumäen seitsemänsataa kasvilajia yksi Viron tunnetuimmista kasvialueista, Viidumäen luonnonsuojelu- ja IPa-alue sijaitsee saarenmaan sisäosissa Kihelkonnan kaakkoispuolella. tämä vuonna 1957 perustettu, suurelta osin metsäinen alue polveilee saarenmaan vanhimmalla ja topografialtaan korkeimmalla seudulla ja kattaa vajaat 20 neliökilometriä. Viidumäestä on löydetty 700 putkilokasvilajia, mikä ilmentää alueen elinympäristöjen monipuolisuutta. erilaisia metsiä karuista harjumänniköistä kosteisiin jalopuulehtoihin pilkkovat metsäniityt ja yllättävänkin laajat avosuot, joiden joukossa on hienoja rinnelettoja. Kämmeköitä esiintyy monen monta lajia, joista yhdelle, vaikeasti määritettävälle, harvinaiselle tuoksukirkiruoholle Viidumägi lienee Viron paras esiintymä. yhdeltä letolta kollegani laski melkein tuhat kukkivaa yksilöä. samalta suolta voi hyvällä tuurilla löytyä myös endeeminen saarenmaanlaukku. n
kirjaviNkkEjä käMMEkkärETkELLE: Kull, Tiiü & Tuulik, Tarmo 2002: Kodumaa käpalised. [= Kotimaan kämmekät] Mossberg, Bo & Nilsson, Sven 1977: Pohjolan kämmekät. Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart 2012: Suuri Pohjolan kasvio. Vuokko, Seppo & Korhonen, Mauri 1987: Kämmekät, Suomen orkideat.
Suomen rantakasvio
Henry Väre hinta: 48 euroa ISBN 978-952-5694-72-7
www.metsakustannus.fi/kauppa
Kirjakauppa
58 Suomen luonto 14/2012
Kartta iStOcKPHOtO
vormsin eloisat laitumet
Olemme asuneet kymmenen vuotta virossa vormsin saarella, ja yhdeksän vuotta meillä on ollut pienimuotoinen hevosten vanhainkoti. hevosvaarien myötä pihapiiriin on tullut paljon eloa.
MATKALLA MAAILMALLA VIrO
nsi käynnillämme, lokakuisessa harmaudessa, tuleva kotimme näyttää hieman synkältä. Isoa talovanhusta ympäröi hylätty pihapiiri: rempsottavia aitoja ja lakoontunutta kuloheinää. ei ulkorakennuksia, ei kasvimaata kaikesta päätellen paikka on ollut vuosia autiona. toisaalta oman onnensa nojaan jätetty pihapiiri houkuttelee. Mitä kaikkea rehottavilta niityiltä ja villiintyneestä puutarhasta löytyisi? Miten lajisto muuttuisi, jos saisimme palan saaren perinteistä maisemaa takaisin? aluksi otamme lampaita, mutta sitten tulee tarjous, josta ei voi kieltäytyä: saaren ainoa hevonen on myytävänä. Hoolek on vanha työhevonen, joka on elämässään totisesti työtä tehnyt kyntänyt peltoja, vetänyt tukkirekiä ja raskaita kauppakuormia yli talvisen meren jään. nuoruus on jo kaukana takana, mutta vielä oriilla on voimaa. Katselenkin ihaillen, kun se suurena ja jyhkeänä äestää perunapeltoa. Perässä kulkee Ülo, pieni ja sitkeä isäntä, ja työ sujuu sanattomassa yhteisymmärryksessä verkkaisesti. Kun sitten Ülo alkaa valittaa ikäänsä ja ilmoittaa, ettei enää jaksa pitää hevosta, me päätämme turvata Hoolekin eläkepäivät, ja mieheni Risto alkaa rakentaa tallia. Myöhemmin Hoolekin seuraksi tulee kaksi muuta hevosvaaria, saarenmaan Piku ja tarton Fort.
Laitumien lajikirjoa laitumina on peltoa, puutarhaa, niittyjä ja ketoja kymmenisen hehtaaria. Me emme niitä omista vaan Vormsilla syntynyt ja nuorena sodan jaloista Ruotsiin muuttanut Elsa Seffers. Hän on ystävällisesti ja korvauksetta luovuttanut maat käyttöömme.
e
TeKsTi aUra kOiviSTO / KuvaT riSTO SaUSO
aura koivisto ja risto Sauso ovat kotiutuneet vormsille.
kottarainen napsii lampaan ympärillä hyöriviä hyönteisiä.
14/2012 Suomen luonto
59
hohtosinisiivet imevät nesteitä hevosenläjistä.
aluksi koko peltoaukea oli rehuvuohenherneen vallassa. neuvostoaikaan vuokotimme vormsilla. henhernettä viljeltiin ja siitä tehtiin lehmille säilörehua. Kylvöistä on jo aikaa, mutta kasvi on pitänyt pintansa. Keväiset versot ovat hevosten mieleen, ja jatkuvalla laidunnuksella ja kerran kesässä tehdyllä niitolla rehu pysyy kurissa. Ulkopuolisilla lohkoilla vuohenherne ryöhää miehenkorkuisena kasvustona. Vuorottelemme laidunnettavia alueita niin, että hevoset syövät aina sieltä, missä se on maisemanhoidon kannalta eduksi. Kaikkea hevosetkaan eivät ehdi rouskuttaa ja päällepäsmäreitä, kuten hierakkaa ja mataraa, on niitettävä. Kevätesikot eivät karjalle maistu, ne ovat vuosi vuodelta lisääntyneet. toistaiseksi tuntuu kuitenkin siltä, ettei keÜlo ja hoolek äestävät. vätesikoita voi olla liikaa! Myös sinipunaiset kiurunkannukset ovat laiduntamisen myötä lisääntyneet.
niityt elävät koko ajan: kesät ovat erilaisia, joskus kuivia ja paahteisia, joskus viileitä ja kosteita, joten eri kasvit menestyvät eri vuosina. Jotkut lymyilevät siemenpankissa tai kitkuttelevat pieninä ja vaivaisina herätäkseen taas otollisissa oloissa loistoon. Pihanurmikollamme saavat voikukat rehottaa: alkukesästä ne ovat tärkeitä mehiläisten ja kimalaisten siitepölyn lähteitä ja myöhemmin kesällä hahtuvapalloissa askaroivat tiklit ja vihervarpuset. Voikukkaystävällisyytemme johtaa myös siihen, että syysiltojen pimetessä villisiat tulevat pihallemme ja möyrivät nurmikkoa, sillä voikukan juuret ovat sikojen herkkua!
perhosten ja lintujen pihapiiri elsan lapsuudenkodista ovat jäljellä enää kivirauniot, mutta raunioita ympäröivä vanha puutarha on kaunis. se on vanhojen hedelmäpuiden, kuusiaitojen ja saarnien kainalossa, aurinkoi-
60 Suomen luonto 14/2012
Vormsi Hiidenmaa
nen ja sopivasti tuulelta suojassa. Puutarha onkin perhosten suosikkipaikka. aamupäivällä perhoset eivät ole vielä täydessä vauhdissa. ne lepäävät siipiään ojennellen ja lämmittelevät auringossa. silloin niitä pääsee rauhassa ihailemaan, varsinkin kun käyttää lähelle tarkentavia kiikareita. Keskipäivällä niitty on täynnä liihotusta: keisarinviittoja, amiraaleja ja karttaperhosia, tummahäränsilmiä sekä lanttuja naurisperhosten valkoisia parvia. Ruostenopsasiipi ja etelänhopeatäplä kuuluvat puutarhan vähälukuisiin hienouksiin. Kukkaniittyjen ohella tarjolla on myös lyhyeksi kynittyä luonnonnurmea, pöheikköjä, risukasoja ja lahopuita. niinpä myös linnut viihtyvät, ja säännöllisiä pesijöitä ovat muun muassa käenpiika, nokkavarpunen, tikli ja pikkulepinkäinen.
kottaraisten perheonnea suurimpia ilonaiheitamme ovat olleet kottaraiset. suomessa meidän piti tulla toimeen ilman kotipihan kottaraisia, Vormsilla tuo masentava tyhjiö täytettiin. ensi töikseen Risto ripusti kolme pönttöä, ja ne asutettiin heti. Vähitellen pönttöjä on lisätty; nyt pihapiirissä ja laidunalueilla pesii parikymmentä paria. Maaliskuussa tulevat ensimmäiset, ja siitä kevät alkaa. Kuulaina aamuina ja iltoina linnut istuvat saarnien latvuksissa tai pesäpönttöjensä katoilla aarioitaan esittäen. Violettikurkut pörhöllään ja siivet riipallaan ne päästelevät mitä moninaisimpia ääniä, ja imitaatioesitykset ovat taitavia. yhden ja saman linnun laulussa on kuovin pulputusta, nokikanan törähtelyä ja sinisorsan rääpätystä! Kuistilta katselemme lintujen välisiä draamoja, kärhämiä ja kuherteluja. Molemmat sukupuolet tekevät tilaisuuden tullen syrjähyppyjä, ja naaraat saattavat harrastaa myös loispesintää ja vaivihkaa sujauttaa munia toisten haudottaviksi. Kevään edetessä poikaset kasvavat nopeasti. aamuvarhain pihalla alkaa vimmattu hyörinä, kun pieniksi porukoiksi lyöttäytyneet vanhemmat etsivät lapsilleen evästä. nokkaan pantavaa haetaan erityisesti laitumilta, ja usein parvi hyörii hevosten ympärillä sieppaillen hevosten maasta esiin tömistämiä hyönteisiä. Kottaraispenskat lähtevät pesästä kesäkuun alussa. ne häipyvät jonakin aamuyönä ihmeellisen yhtäaikaisesti. Porukassa liikkuminen on nuorten lintujen tur-
VIrO
Saarenmaa
0
20 km
vallisuudelle niin tärkeää, että tasatahtinen pesintä tuottaa parhaan tuloksen.
vilkasta lintuliikennettä Parina vuonna kottaraiset palasivat samaan aikaan kuin hyttyset, kärpäset ja paarmat alkoivat parveilla karjan kimpussa. linnut viettivät aikaansa niin Hoolekin kuin lampaidenkin selässä ratsastaen; välillä hypähtivät pään päälle, ja taitavin liikkein sieppasivat hyönteisiä nokkiinsa. Hoolek ja lampaat suhtautuivat lintuihin suopeasti. ne näyttivät ymmärtävän, että hyöty on molemminpuolinen. Pahimpaan paarma-aikaan lintujen apu ei riitä, vaan karjan on päästävä päiväksi tallin suojiin. laitumelle lähdetään vasta illan hämärtyessä, kun paarmat ovat häipyneet. tällöin yhteistyö katkeaa ja kottaraiset häipyvät meren rannoille. elokuun puolella laitumella taas vilkastuu. Kottaraiset palaavat, nyt usean sadan linnun parvena. töyhtöhyypät liittyvät seuraan, ja niitäkin voi olla parikolmesataa. syksyn aikana laitumella levähtää monenlaisia matkalaisia: kiuruja ja rastaita, haukkoja ja kurmitsoja. laidunnetun alueen lisäksi linnut tarvitsevat suojaa, ja sitäkin riittää; pitkän heinän, ohdakkeiden ja putkikasvien valtaamaa tasankoa. siellä suohaukat liukuvat partiolennoillaan, pensastaskut ja lepinkäiset tähystelevät takiaisten latvoissa, kiurut livertelevät henkeä vetämättä, ja usvanhuuruiset kesäyöt kaikuvat ruisrääkkien raksutuksesta. pääskyt asuvat valmistalossa Myös pääskyille laitumen yllä parveilevat hyönteiset tarjoavat ravintoa. Muutamia haarapääskypareja pesii talon ja saunan vintillä, mutta räystäspääskyjä on jo kymmenittäin. alussa räystäspääskyillä oli ongelmia. Koska pellon savi on huonoa, pesistä tuli hauraita ja ne putoilivat helposti. Risto haki ämpärillä sitkeämpää savea kymme14/2012 Suomen luonto
ella on asiaa. kottaraispoikas
Villisiat herkuttelevat pihamme voikukkien juurilla.
61
nen kilometrin päästä eräästä ojasta. savenhakureissusta on tullut jokakeväinen rituaali. lisäksi savi on pidettävä sopivan kosteana, joten siihen on päivittäin lisättävä hieman vettä. savi asetetaan laakealle vadille pihalammikon reunalle, mistä pääskyt sitä kilvan hakevat. laatusavi ei kuitenkaan ollut lopullinen ratkaisu. Pelastuksen toivat keinopesät, joiden kehittelijä on lammilainen Matti Vuorinen (Mallia on esitelty Suomen Luonnossa 5/1999 ja 6/2000). Pesä tehdään mattohuovasta, joka on lämmin ja hengittävä materiaali ja kestää vuositolkulla. Kokeilusta tuli jymymenestys: Vormsin pääskyt ottivat lammilaisen valmistalomallin innolla omakseen. Pesiä piti tehdä lisää ja lisää, ja nyt kopperoita on pitkät rivistöt talon räystäiden alla. Pesän suuaukkoja pääskyt tahtovat aina hieman muurailla, kuin omistuksensa merkiksi. Vaikka jotkut parit pitäytyvät tiukasti ekologisessa savirakentamisessa, keinopesät ovat niillekin hyödyksi. ne kyhäävät savipalleronsa keinopesien päälle, ja tällä tavoin tuettuna myös perinteinen savipesä kestää. Kesäiltoina pihamme ilmatilassa käy jatkuva siipien suihke, ja poikasten kuoriuduttua pesistä kuuluu kiihkeää rupatusta ympäri vuorokauden.
Metropolina sontakakkarat Hevosvaarien ruohonsyönti tuo siis kukkia, hyönteisiä ja lintuja. Mutta myös ruoansulatuksen lopputuotteet rikastavat ympäristöään. Hevosten sontakakkarat ovat kuhisevia hyönteismetropoleja, missä synnytään ja kuollaan, syödään ja tullaan syödyksi, hoidetaan jälkikasvua ja hoiperrellaan raihnaisina vanhuksina. Metropoli on tosin lyhytikäinen: kesäaikaan se murenee ja häviää nopeasti. Heinäelokuun lämpiminä ja hämärtyvinä iltoina kuuluu kumea pörinä, kun tuoksujen houkuttelemat koppiaiset kerääntyvät aarteen luo. ne lentävät hieman kömpelösti, lähestyvät kasaa laajoissa kaarissa kiertäen, kunnes paikallistavat sen ja pudottautuvat suin päin sekaan. toisinaan liikenne on ruuhkainen: yhdellä lantakasalla voi möyriä kymmeniä sontiaisia ja lisäksi pienempiä sittiäisiä. Kerran pengon yhtä tallipihan läjää kepillä ja kerään mielenkiintoisen näköisiä yk-
Suomalainen kaipaa luontoon Neljäkymmentä vuotta. Yli miljoona kävijää. Luontoon sopivasti hurahtaneita niinkuin sinäkin. Tervetuloa Riihimäen Urheilupuistoon nauttimaan eräalan ykköstapahtuman ainutlaatuisesta tunnelmasta.
1972
40
2012
www.erämessut.fi
62 Suomen luonto 14/2012
verikurjenpolvi kukkii pihamaallamme.
silöitä lusikalla purtiloon. Suomen lantakuoriaiset -kirjan avulla määritän herkkupalan: pikkulaakasittiäinen, sarvipäinen naaras. laji on suomesta jo hävinnyt. Koppiaisten lisäksi kakkarat elättävät muitakin pikkuotuksia kuten lantakärpäsiä. Myös perhoset imeksivät lannasta ja virtsasta elimistölleen tarpeellisia suoloja. aurinkoisina päivinä kasoissa parveilee kymmeniä sinisiipiä ja karttaperhosia. Jopa suuret, ylväästi purjehtivat häive- ja haapaperhoset laskeutuvat sontaläjille, ojentavat pitkät imukärsänsä ja nauttivat lemuavaa mömmöä. Hevosen sonta on myös hyvä käärmehautomo! Joka kevät kompostikasasta löytyy rantakäärmeen munankuoria. ne ovat kellertäviä, ruttuisia ja nahkamaisen pehmeitä. Olemme nähneetkin pihallamme lyijykynän paksuisia käärmelapsia, joita on joskus pelastettu kanojen nokista.
hoolek vaihtoi laidunta Joulukuussa 2009 oli aika saattaa Hoolek taivaallisille laitumille. Hoolek oli jo yli 30-vuotias ja sen hampaat olivat niin kuluneet, että heinän pureminen kävi mahdottomaksi. Haikein mielin ja itku silmässä jätin pollevanhukselle hyvästit. Hoolekin vankka hahmo kuului niin erottamattomasti Vormsin alkuvuosiemme idylliin, että sen myötä tuntui katoavan kokonainen aikakausi. sen kavioiden töminässä olin kokenut unohtumattomia hetkiä ratsastaessani saarella risteileviä polkuja ja katsellessani vuodenaikojen myötä vaihtuvia maisemia: meren, peltotasankojen ja taivaan avaruutta, haukkojen kaartelua, kettuja ja kauriita... nyt 25- ja 26-vuotiaat ystävät Piku ja Fort ovat nekin elämänsä ehtoossa, joten hevosten vanhainkotimme lähestyy loppuaan. Uusia hevosia tai muutakaan karjaa emme ole enää hankkimassa, sillä eläinten pidon vaatimat käytännön toimet eivät saarellamme ole olleet aina helppoja. Hevoseton mies on huoleton mies, sanotaan. Huolet taatusti vähenevät. Mutta niin taitavat vähentyä myös pääskyt ja sontiaiset, kottaraiset ja kevätesikot... n
Kirjoittaja on Vormsilla asuva kirjailija ja vapaa toimittaja.
14/2012 Suomen luonto
63
oma rEVIIrI
osastossa tutustutaan ihmisiin, arkeen, hyvinvointiin ja kulttuuriin.
Kasvokkain
tekSti aLicE karLSSON kuva TOMi SETäLä
toimittanut jOhaNNa MEhTOLa
ilpo kojola on suurpetotutkija, jonka aikana suden, karhun, ahman ja ilveksen kannat ovat kasvaneet ja eläimet ovat levittäytyneet entistä laajemmalle alueelle.
"suden ympärillä kuohuu"
"SUSikaNNaN koko on viime helmikuisen arvion mukaan 150160 yksilöä ja olemme siitä suhteellisen varmoja. Riista ja kalatalouden tutkimuslaitoksella (Rktl) on arviota varten käytössään valtavat aineistot. saamme esimerkiksi petoyhdysmiehiltä vuosittain noin 45 000 havaintoa, mikä antaa hyvän kuvan siitä, missä susia on. Meillä kriteerinä ovat susien reviirirajat. Olemme laittaneet seurantapannan 142 sudelle, ja viime talvena puolet susilaumoista oli sellaisia, joissa jollakin aikuisella oli panta. Kun pantoja on riittävästi, päästään hyvin tarkkoihin tuloksiin sekä susien määrästä että niiden reviirien laajuudesta. Muutama vuosi sitten julkisuuteen tuli kannanarvio, joka oli kaksinkertainen meidän laskelmiimme nähden. se oli kuitenkin tehty mielipidekyselynä, joten sitä ei voi verrata Rktl:n tuloksiin. tutkimuslaitos pitäytyy faktoissa. Me emme ole susien puolella emmekä niitä vastaan. SUSi ON suurpedoistamme selväpiirteisin. Perhelaumat ja pariskunnat liikkuvat omalla noin tuhannen neliökilometrin reviirillään. lisäksi keskitalvella liikkuvista susista noin 15 prosenttia on yksinäisiä. ne etsivät kumppania ja omaa elinpaikkaa. Kannan koko on laumojen yksilömäärä, reviirillään elävät parit ja 15 prosenttia päälle.
14/2012 64 Suomen luonto 12/2012
laskelman tueksi on vielä tehtävä lumijäljityksiä ja kerättävä näköhavaintoja, sillä lauma ei ole suinkaan aina yhdessä. 150 yksilöä ei ole paljon, etenkin kun ajattelee, minkälaisen keskustelun se saa aikaiseksi. Meteli johtuu siitä, että sudet muodostavat paikallisia tihentymiä, koska valtaosa laumasta lähtevistä nuorista susista etsii oman paikkansa hyvin läheltä syntymäreviiriään. aLOiTiN TyÖNi suurpetojen parissa 1996. silloin meillä oli susia puolet vähemmän kuin nyt. Karhukanta on tänä aikana kolminkertaistunut, ilveskanta kolminnelinkertaistunut ja ahmakanta puolitoistakertaistunut. Pedot ovat levittäytyneet laajalle. alkuun esimerkiksi susia oli vain itärajalla. Myös tutkimusmenetelmiä on tullut lisää. nykyään käytetään telemetriaa sekä genetiikkaa, joka on lisännyt ymmärrystä petokantojen perinnöllisestä monimuotoisuudesta sekä esimerkiksi suomen ja Karjalan välisestä yhteydestä.
On hämmästyttävää, että nykyisen susikannan geneettisestä rakenteesta on voitu päätellä, kuinka paljon meillä on ollut susia enimmillään. 1800-luvun alussa suomessa oli noin tuhat sutta, ja se käy järkeen, sillä 1870-luvun lopussa meillä ammuttiin vielä 400 sutta vuosittain. tutkimuksissa on myös tullut esille, että susikantamme on geneettisesti monimuotoista joskin se on jonkin verran laskusuunnassa. lisäksi kysymys rotupuhtaudesta on voitu heittää romukoppaan. suomen sudet ovat susia, eivät koiria tai koirasusia. SUUrpEdOT ja etenkin susi herättävät paljon ristiriitoja. susi on poliittinen eläin kuten Erkki Pulliainen aikoinaan lausui. se otetaan tarpeen tullen esiin. Joku on näyttänyt menneen susivankkurien vetämänä eduskuntaankin, totesi kollegani Timo Hellekin aikoinaan. Kaikesta tiedon jakamisesta huolimatta etenkin suden ympärillä kuohuu. ehkä pelkkä tieto ei olekaan se, millä vastakkainasettelua lievenne-
tään. Paikallistasoa pitäisi kuunnella enemmän. siinä on varmasti jotakin tehtävissä. Riski siitä, että susi käy ihmisen kimppuun on pieni. susi ja ihminen kohtaavat vuosittain tuhansia kertoja, eikä ihminen tiedä siitä mitään. Pihoilla luuhailevat hukat ovat asia erikseen. ne voidaankin mielestäni hyvin poistaa. Meillä on voimakas koirametsästyskulttuuri ja siksi asenteet sutta kohtaa muuttuvat hyvin hitaasti. Kun susi ottaa koiran tai käy lampaita tappamassa, on sen maine mennyttä. Meillä on myös aika vähän hirviä esimerkiksi Ruotsiin verrattuna. se voi tiukentaa asetelmaa. susitihentymien alueilla susilauma voi saalistaa noin 3040 prosenttia hirvikannan tuotosta, vaikka se koko maan mitassa on vain neljästä viiteen prosenttia. Jos hirvitiheys on alhainen, sudella saattaa myös olla suurempi motivaatio tappaa haukkuva koira, koska sen näkövinkkelistä ne kilpailevat samasta ravinnosta. susihan ei tiedä, että ihminen sitä koiraa ruokkii." n
Ilpo Kojola
Erikoistutkija, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Oulu
Valmistui biologiksi Jyväskylän yliopistosta. Väitteli 1989 poron ja metsäpeuran lisääntymisstrategioista. Valittiin erikoistutkijaksi 1996 vastuualueenaan suurpedot.
14/2012 Suomen luonto 12/2012
65
KuVat MarKuS SirKKa
oma rEVIIrI
tavarat puntariSSa
lähtisikö kulkemaan luontoon vai kaupunkiin? Molempiin löytyy sopivat saappaat.
saappaissa kairaan ja kaupungille
TESTaSiMME 14 saapasparia, joista löytyi sopivat niin kaupunkiin kuin puutarhaan. Pääpaino on kuitenkin retkeilyyn sopivissa kumisaappaissa. Vaelluskäyttöön on syytä valita mahdollisimman hyvin omaan jalkaan istuva malli, sillä saapas ei muotoudu käytössä kuten vaelluskenkä. Huomiota tulee kiinnittää nilkan muotoiluun, lestiin ja pohjaan. Myös saappaan painolla on väliä; mitä painavampi jalkine, sitä raskaampi sillä on kävellä. Retkikäytössä pitkä varsi on lyhyttä huolettomampi. Mikäli pohja tuntuu liian ohuelta, saa kunnollisilla urheilupohjallisilla lisätukevuutta ja eristystä. saappaissa kannattaa aina käyttää välikerrosta, esimerkiksi kahden eri paksuisen teknisen urheilusukan yhdistelmää. laadukkaissa saappaissa vähintään puolet valmistusmateriaalista on kumipuun maitiaisnesteestä valmistettavaa luonnonkumia. lisäksi seokseen tarvitaan täyteaineita, väripigmenttejä, synteettisiä kumilaatuja sekä kemikaaleja, jotka parantavat luonnonkumin kesMUcK BOOT AVOn avonit saivat naistestaajilta yleissaappaiden kärkipaikan. Saappaat ovat testin parhaiten istuvat, sillä neopreenivarsi joustaa ja myötäilee jalkaa. Nilkanseutu on kuitenkin sopivan tukeva. Paksun pohjan läpi maaston epätasaisuudet eivät tunnu ja pito on hyvä. Plussaa kengät saivat myös vaivattomasta pukemisesta ja riisumisesta sekä ulkonäöstä. Hengittävä airmeshvuori johtaa pois kosteutta. Käyttötarkoitus: erä- ja yleiskäyttö. Valmistusmateriaali:
ArVosTELUn TAUsTAA
Arvostelun tähdet 15, yleiskäyttö sisältää myös kevyemmän retkeilyn. Saappaiden paino vaikutti yleiskäytön arvosanaan laskevasti, sillä kevyissä pihatöissä ei välttämättä tarvita järeitä saappaita. Toisaalta, jos hankkii vain yhdet saappaat, järeillä pärjää kaikissa oloissa. Mieltymykset vaihtelevat, joten arviot ovat subjektiivisia ja suuntaa-antavia.
tävyyttä ultraviolettisäteilyn haurastuttavaa vaikutusta vastaan ja parantavat taivutuksen kestävyyttä. Mitä enemmän seoksessa on luonnonkumia, sitä pehmeämpi, taipuisampi ja kestävämpi seosmateriaali on. Outlast-kalvo on tuonut avaruustekniikan kumisaappaisiinkin. alun perin astronauttien käyttöön kehitetty kalvo tasaa lämmönvaihtelua varaamalla ja luovuttamalla kehon lämpöä ja pitää siten jalat tasalämpöisinä. Ominaisuudesta on hyötyä erityisesti silloin, kun liikkumisessa on taukoja. saappaiden kestoon on osaltaan vaikuttanut kemikaalilainsäädäntö, sillä useat aiemmin käytetyistä kemikaaleista ovat kiellettyjä. Kestävyyteen vaikuttavat myös kumikerrosten paksuus ja työn laatu. Oikealla hoidolla saappaiden käyttöikä pitenee. Kestävyyttä mitataan taivutuksenkestotestillä; esimerkiksi nokian Jalkineiden tavoite on, että saappaat kestävät vähintään miljoona taivutusta murtumatta.
MarkUS Sirkka
KulKupElit
SIEVI-KEVYTSAAPAS Kevyet saappaat painavat vain kaksi kiloa, ovat miellyttävät jalassa, kevyet kävellä ja kuivuvat nopeasti. tilavalestisten saappaiden pohjat ovat pitävät, mutta ohuet: kivet ja oksat tuntuvat pohjan läpi. On makuasia, onko se haitta vai etu, sillä tuntuma maastoon säilyy hyvänä. Käyttötarkoitus: yleiskäyttö Valmistusmateriaali: polyuretaani. Paino: 1012 g / saapas, (koko 46). Hinta: n. 70 . Vaellus: Yleiskäyttö:
luonnonkumi ja viiden millin neopreeni, joustava nailonpäällys. Paino: 1048 g / saapas, (koko 46). Hinta: 99 . Vaellus: Yleiskäyttö: nOKIAn TrEK OUTLAST Järeässä saappaassa on paksu, vaelluskenkämäinen pohja, kiristys varrensuussa ja ripustuslenkki. Muotoilu on jämäkkä, tukeva ja tiukka. Outlastsaappaat ovat käytössä miellyttävät, mutta vuorimateriaali kerää kastuessaan runsaasti kosteutta
ja kuivuu hitaasti. Päiväretkille ja hankalaan maastoon mainio saapas, mutta pitkille vaelluksille sopii paremmin nopeammin kuivuva saapas. Käyttötarkoitus: eräsaapas. Valmistusmateriaali: luonnonkumi, sisävuoressa Outlast-kalvo. Paino: 1255 g / saapas (45). Hinta: 155 . Vaellus: Yleiskäyttö: nOKIAn FInnJAgD Kapeanilkkainen, tukevasti istuva ja kevyt saapas vaelluksille ja luontoretkille. Nauhakiristys varressa. Pohja on ohuempi ja rakenne kevyempi kuin järeämmissä malleissa, mutta kävelytuntuma on miellyttävä. Karkea poh-
66 Suomen luonto 14/2012
jakuvio ei kerää roskaa. Vuori kuivuu nopeasti vaelluksellakin. Väreinä sininen, viininpunainen ja vihreä. Käyttötarkoitus: eräsaapas. Valmistusmateriaali: luonnonkumi. Paino 1155 g / saapas (46). Hinta 89 . Vaellus: Yleiskäyttö: nOKIAn TAIgA Varsikenkätyyppinen taiga eroaa vertailun muista saappaista. Saapas sai kiitosta tukevuudestaan, istuvuudestaan ja trek Outlast -saappaasta tutusta lestistä ja pohjasta, mutta paino jakoi mielipiteitä. Katu-uskottava saapas sopii kaupungille ja metsään, mutta melko lyhyt varsi rajoittaa retken ääritilanteissa. Saappaan lyhytnukkainen karvavuori tekee kengästä miellyttävän pehmeän, mutta materiaali kuivuu testin hitaimmin, eikä saapasta siksi voi suositella pitemmille vaelluksille. Käyttötarkoitus: retki- ja yleissaapas Valmistusmateriaali: luonnonkumi Paino: 1402 g / saapas (46). Hinta: 89 . Vaellus: Yleiskäyttö: TrETOrn LITE Mitoitukseltaan hiukan kalliimpia malleja tilavampi vaellussaapas sopii yleissaappaaksi sienimetsään ja retkille. Kapea nilkka pitää saappaan paikallaan. Varrensuun säätö ja nopeasti kuivuva puuvilla-polyesterivuori. Käyttötarkoitus: eräsaapas. Valmistusmateriaali luonnonkumi. Paino: 1199 g / saapas (46). Hinta: 89 .
Vaellus: Yleiskäyttö: TrETOrn AKITA OUTLAST tretornin vaihtoehto Nokian trek Outlast-saappaalle vaellus- ja eräkäyttöön. Saappaan nilkka on väljempi ja lesti leveämpi kuin trek Outlast -saappaassa. Miellyttävän tuntuinen ja pitää märälläkin kalliolla. Varrensuun säätö saappaan sivulla. Vuorimateriaali kerää kastuessaan runsaasti kosteutta ja kuivuu hitaasti. Lyhyemmille retkille mainio saapas, jolla pärjää kylmemmissäkin oloissa. Käyttötarkoitus: eräsaapas. Valmistusmateriaali: päällinen luonnonkumia, Outlastkalvo. Paino: 1264 g / saapas (47). Hinta: 130 . Vaellus: Yleiskäyttö: LE cHAMEAU VIErzOn AIr cOnFOrT Saappaan löysät ja tilavat varret ovat kuin villasukat, pehmeät ja mukavat, mutta eivät kovin tukevat. Lesti sopii leveämmällekin jalkaterälle. Pitävä pohja ja toimiva varrensuun säätö. bambuviskoosivuorissa on tuuletuskanavat, jotka parantavat ilmankiertoa, mutta materiaali kuivuu hitaasti. Käyttötarkoitus: eräsaapas. Valmistusmateriaali: luonnonkumi. Paino: 1143 g/ saapas (46). Hinta: 199 . Vaellus: Yleiskäyttö: TrETOrn cLASSIc yleissaapas moneen menoon. tukevampi kuin Kontio, mutta varsi viisi senttiä lyhyempi (37 cm). Pukemista helpottavat pykälät varrensuussa. Nauhakiristys takana. Käyttötarkoitus: yleissaapas.
Valmistusmateriaali: luonnonkumi. Paino: 1118 g/ saapas (46). Hinta: 59 . Vaellus: Yleiskäyttö: TrETOrn THEMSEn nY Pirteät saappaat toimittavat arkiaskareet ja sieniretket mukisematta. Paksumpi ja karkeammin kuvioitu pohja kiilaa perussaappaan ohi. Varren nauhoitus toimii lähinnä koristeena. Saatavana punaisena ja mustana. Käyttötarkoitus: yleissaapas. Valmistusmateriaali: luonnonkumi. Paino: 865 g/saapas (39). Hinta: 59 . Vaellus: Yleiskäyttö: nOKIAn KOnTIO cLASSIc Klassikkosaapas pitää pintansa yleiskäytössä, mutta vaellukselle kannattaa valita tukevampi ja pitäväpohjaisempi malli. useita värejä. Koot kaikenikäisille. Käyttötarkoitus: yleissaapas. Valmistusmateriaali: luonnonkumi. Paino: 1152 g / saapas (46). Hinta: 69 . Vaellus: Yleiskäyttö: nOKIAn rEEF Naisten perussaapas on omiaan puutarhaan ja arkikäyttöön. Kantapykälä helpottaa riisumista. Käyttötarkoitus: yleissaapas. Valmistusmateriaali: luonnonkumi. Paino: 706 g / saapas (39). Hinta: 49 . Vaellus: Yleiskäyttö:
SUPErLITE STrEAM testin kevyimmät saappaat painavat 46:n koossakin reilusti alle kilon saapasta kohden. Jäykkä saapas tukee nilkkaa, mutta on kankea ja raskas kävellä. Pelkistetyssä yleissaappaassa ei ole pohjallista. Vettä imemätön materiaali kuivuu nopeasti. Mitoitus on tiukka. Käyttötarkoitus: yleissaapas Valmistusmateriaali: kuorikerros eristävä vaahto. Paino: 865 g / saapas (koko 46). Hinta: 79 . Vaellus: Yleiskäyttö: LE cHAMEAU cOUnTrY ALL TrAcKS Laadukas ja tyylikäs yleissaapas moneen menoon. Käyttötarkoitus: yleissaapas Valmistusmateriaali: luonnonkumi. Paino: 907 g / saapas (39). Hinta: 99 . Vaellus: Yleiskäyttö:
Saappaiden hoito
kUMiSaappaaT ovat huolettomat jalkineet, mutta niitäkin pitää huoltaa. Käytön jälkeen ne pestään puhtaalla vedellä ja miedolla pesuaineella ja kuivataan huoneenlämmössä tai viileämmässä. Sen jälkeen saappaat käsitellään kuminhoitoaineella. Hoitoaine suojaa kumia haurastuttavalta ultraviolettisäteilyltä ja lialta. Kumi ei pidä auringosta eikä lämmöstä, siksi saappaat säilyvät parhaiten viileässä ja pimeässä. Pakkasesta luonnonkumiset saappaat eivät hätkähdä. Varret voi täyttää sanomalehdestä rypistetyillä palloilla tai pahvisella tuella, jotta saapas säilyttää ryhtinsä. n
14/2012 Suomen luonto
67
oma rEVIIrI
jotakin vanhaa...
käyTETTyjä rETkEiLyvarUSTEiTa: www.pelimiespalokka.com www.jyvaskylansportti-divari.fi www.helsinginsportti-divari.fi www.spr-kirppis.fi www.sa-kauppa.fi www.varusteleka.fi www.relaa.com/puoti www.suomenlatu.fi www.netcycler.fi www.savenmaa.fi www.keltainenporssi.fi www.tori.fi www.kierratyskeskus.fi www.melontajasoutuliitto.fi www.huuto.net
Kierrätyskamppeissa kairaan
rEtKEilYvarustEEt
ErikOiSLiikkEiSSä on prameita retkeilyvarusteita, mutta mistä löytyisi käytettyjä? Kierros kierrätystavaraa myyvissä liikkeistä paljastaa, että niistäkin löytyy vaellukselle yhtä ja toista. Ja loppuja voi haeskella nettipalveluista ja harrastajien omilta myyntipalstoilta. alku tosin ei ole kovin rohkaiseva. Jyväskyläläisessä Pelimies-liikkeessä olisi tarjolla vain käytetty pilkkikaira ja valikoima käytettyjä vaappuja. Muuta retkikampetta ei ole: "ei liiku", toteaa kauppias Markku Jylhä. sama tilanne on Jyväskylän sportti-Divarissa. Muita urheiluvälineitä olisi kyllä tarjolla runsaasti. Kirpputoreilta retkeilyyn sopivaa tavaraa löytyy jo paremmin. Heti onnistaa: rekissä roikkuu hyväkuntoinen retkitakki, vieläpä tunnettua laatumerkkiä, hinta neljä euroa! samalla kirppiksellä on myynnissä vaelluskengät, joista saisi puhdistamalla, rasvaamalla sekä nauhat ja pohjalliset vaihtamalla lähes uutta vastaavat. Koko ei kuitenkaan täsmää, joten kengät jäävät odottamaan sitä oikeaa. lisäksi löytyy nuotiolle sopivia kahvipannuja ja kattiloita sekä rintareppu, jossa vauvakin pääsisi retkelle. Kirpparihyllyllä lojuu myös pieni kirjaaarre: Wanha Veikko -liikkeessä odottaa uutta kotia Leirielämä, Partiolaisen käsikirjoja no. 6. vuodelta 1918! jOS MiLiTariSTiNEN LOOk ei häiritse, käytettyä armeijatavaraa myyvistä liikkeistä löytyy kovaan käyttöön tehtyjä varusteita kohtuuhinnalla. suomen puolustusvoimien käytöstä poistettua tavaraa myyvässä sa-Kaupassa on vaatteitten ja kenkien osalta melkein kaikki: maastopuku kahdellakympillä, uudet varsikengät kolmellakympillä, alushousut eurolla. eniten kysytään peltipaitoja, juomapulloja sekä nahkasaappaita ja varsikenkiä. Kova tavara kuten rinkat suorastaan revitään käsistä, kertoo myymälänhoitaja Jarmo Rate. sa-Kaupalla on myymälät Hämeenlinnassa, Oulussa ja Jyväskylässä. Helsinkiläisessä Varustelekassa on vielä laajempi valikoima eri armeijoiden ylijäämätavaraa ympäri maailmaa. enin osa yri-
KuVat MarKuS SirKKa
kirpputoreja koluamalla voi retkeilyvarusteissa säästää pitkän sentin.
68 Suomen luonto 14/2012
lukunurkka
tyksen myynnistä on nettikauppaa, mutta euroopan suurimpiin armeijakauppoihin kuuluvalla yrityksellä on myös myymälä Helsingin Konalassa. toukokuiselle retkelle Varustelekasta suositellaan brittimaihareita (29,90), brittiläistä teknistä aluspaitaa (5,00), brittiläistä maastopukua (25,00), tsekkiläistä villapaitaa (6,90), itävaltalaista kenttälakkia (4,90), hollantilaista sadeviittaa (19,90), norjalaista satulareppua (19,90), hollantilaista kenttäpullokeitinkuppi-yhdistelmää (9,90), esBIt-kenttäkeitintä polttoaineineen (6,20), sveitsiläistä makuupussia tarvikkeineen (27,50) sekä saksalaista makuualustaa (9,90). Paketissa on alushousuja, sukkia ja joitakin pientavaroita lukuun ottamatta kaikki tarvittava yhteishintaan 163,90. sillä hinnalla saisi uutena vain kengät. EriLaiSET NETTipaLvELUT tarjoavat käyttäjilleen mahdollisuuden myydä tarpeettomaksi käyneitä varusteita. Relaa.com-ulkoilufoorumin myyntipalsta on parhaasta päästä. Myynnissä on pääasiassa laatuvarusteita kuten talvimakuupusseja, rinkkoja, ahkioita ja telttoja. Myös suomen ladun keskustelupalstalla on osto- ja myyntipalsta, Kamapörssi. Uudistuneessa palvelussa on vielä hiljaista. lainaan tai vuokralle kysytään eniten ahkioita, myyntiin tarjotaan polkupyöriä ja tunturisuksia. Kamapörssit ovat usean perinteisen urheiluseuran tapa palvella jäseniään, mutta oma kamapörssi on myös muun muassa suomen melonta- ja soutuliiton sekä usean kiipeilyseuran sivuilla. Kannattaa kokeilla, hakukone löytää yli 24 000 kamapörssiin liittyvää osumaa. aina ei tarvita rahaa. netcycler on ilmainen tavaranvaihtopalvelu, jossa itselle tarpeetonta tavaraa vaihdetaan toisten käyttäjien kanssa. Monenlaista retkeilyyn sopivaa näyttää olevan vaihdossa, muun muassa Garminin gps, jos innostuisi geokätköilystä. Jutuntekohetkellä palvelulla oli yrityksen mukaan yli 100 000 käyttäjää ja tavaroitakin tarjolla lähes 50 000. Osan tavaroista voi maksaa myös rahalla. suomalainen palvelu toimii lisäksi saksassa ja englannissa.
MarkUS Sirkka
keitä me olemme?
jUha vaLSTE on biologi ja Suomen Luonnon entinen toimittaja, joka erityisen kunnostautunut ihmisen kehityshistorian popularisoijana. Hän opettaa aihetta myös yliopistossa. Valste on aiemmin kirjoittanut kirjat Ihmisen kehitys (1991) ja Apinasta ihmiseksi (2004), joille nyt ilmestynyt Ihmislajin synty (SKS 2012) tarjoaa täydennystä ja päivitystä. On mielenkiintoista tarkastella, kuinka Valste on toteuttanut samasta aiheesta jo kolmannen kirjansa. alalta onkin tullut paljon uutta tietoa sitten Apinasta ihmiseksi -teoksen ilmestymisen. Valste on sujuvasti istuttanut esimerkiksi denisovanihmisen ja tutkimukset nykyihmisen ja neandertalilaisen risteytymisestä osaksi kokonaiskuvaa. Päällimmäinen tunnelma teoksessa on silti ehkä se, että käsitys ihmisen evoluutiosta muuttuu sitä monimutkaisemmaksi mitä enemmän fossiiliaineistoa ja dna-tuloksia on käytettävissä. Valsteen intohimoa täytyy ihailla: moni muu olisi ehkä ajatellut aiheen tyrehtyneen kohdallaan jo ensimmäiseen kirjaan tai korkeintaan muokannut siitä jonkinlaisen päivitetyn laitoksen. Valste ei tällaiseen tyydy. Hän kierrättää jonkin verran esimerkiksi samoja otsikoita, mutta nähdäkseni itse teksti on kokonaisuudessaan uutta. tällainen kertoo ennen kaikkea siitä, että kirjailija on sisäistänyt aiheensa ja elää mukana tiedon karttumisessa. Olen aina pitänyt Valsteen tavasta rakentaa kirja. Hän ei jaa tekstiä monitasoisten ylä-, väli- ja alaotsikoiden alle vaan suosii yksinkertaista rakennetta, lyhyitä lukuja, joiden sisällöllinen kärki on helppo löytää. Muutenkin Valste on erinomainen kirjoittaja, joka kykenee muuntamaan lähtökohtaisesti tylsät ajankohta- tai lajinimiluettelot vetäväksi asiaproosaksi. Hän suosii suomenkielisiä termejä: rekonstruktion tilalla on ennallistus, ihmispopulaation tilalla väestö. Juha Valsteen tuotanto on hieno esimerkki siitä, miten pienessä maassa yhdenkin ihmisen työpanos on ratkaisevaa kokonaisen tieteenalan tuomisessa suuren yleisön ulottuville.
TiiNa raEvaara
KiMMO KOiViStO
Kirjoittaja on geneetikko ja kirjailija.
kirjan kuvituksena on muun muassa piirros Lucysta, afarinapinaihmisestä.
14/2012 Suomen luonto
69
oma rEVIIrI
vinkkejä moneen menoon!
virikkeitä
Suomalainen seipiö
SEipiÖT OvaT taas kovassa käytössä, kun muuttolintuja suihkii sieltä täältä. Jos et tiennyt, seipiö on lintuharrastajien käyttämä tukikeppi kiikaroimiseen. Kiikari asetetaan kepin yläpäähän ja alhaalta pidetään kiinni. tällä konstilla kädet eivät väsy eikä kiikari tärise. Seipiö on suomalainen keksintö. englanniksi se onkin finnstick ja ruotsiksi finnpinne. Sitä kutsutaan myös staijauskepiksi. Seipiön voi tehdä itse esimerkiksi jääkiekkomailasta tai ostaa alumiini- tai hiilikuituputkesta valmistetun säädettävän version kaupasta, esimerkiksi www.birdlife.fi/ lintuvaruste ja www. fotofennica.fi. Sitten vain staijaamaan!
Jari PeLtOMäKi / LeuKu
HeNriK KettuNeN / cartiNa
retkivinkki
aarteenetsintää
GpS-kOOrdiNaaTiT ja gps-paikannin ovat tarpeen, jos haluaa harrastaa geokätköilyä. Monissa kännyköissä on jo vakiovarusteena myös paikannusohjelmat, joten uusia vempaimia ei välttämättä tarvitse hankkia. eri vaikeusasteisia koordinaatteja saa kansainväliseltä nettisivustolta. sivuille pitää kirjautua, mutta niiden käyttö on maksutonta. Geokätkennän jujuna on etsiä ja löytää toisten harrastajien piilottamia kätköjä maastosta. Maailmalla harrastajia on noin viisi miljoonaa ja suomessakin jo tuhansia. Kätköjä on arviolta noin miljoona, suomessa yli 15 000. ne on luokiteltu vaikeusasteen mukaan tähdillä yhdestä viiteen. Jännitti, löytyykö pieneltä kotipaikkakunnaltani yhden yhtä koordinaattia, mutta sain hämmästyä. Kotikulmillani liikkuu monia geokätkeilijöitä. Olen joka päivä työmatkallani kulkenut noin kolmen metrin päästä eräästä kätköstä, vaikeusasteeltaan puolitoista tähteä. Rasia löytyi pienen etsinnän jälkeen kivikasasta. Kun kätkön löytää, pitää löytö merkitä rasiassa olevaan lokikirjaan sekä nettisivuille. Kätkön etsiminen on kuin aarrejahtia, mutta tärkeintä tässäkin harrastuksessa on ulkoilu ja liikunta.
jOhaNNa MEhTOLa
valveillaoloajaStaan ihminen iStuu. nyt ylöS Sohvalta ja uloS luontoretkelle!
www.wikiliikkuja.com
70 %
purjeet uusiksi
pUrjEhdUSkaUSi alkaa pian ja on aika tarkistaa veneiden ja purjeiden kunto. Purjekangas on pääosin maatumatonta muovia, joten vanhoista purjeista saa vahvaa materiaalia myös uusiokäyttöön. Porvoolainen yritys Savethec on perustanut maailman ensimmäisen systemaattisen purjeiden kierrätysmenetelmän ja valmistaa niistä muun muassa pyörälaukkuja, www.savethec.com.
SaVetHec
vegfest 18.20.5.
vEGFEST
on suomen suurin kasvissyönnin ympärille koottu tapahtuma tampereella 18.20.5. luvassa on myös tietoa ekoviljelystä ja eettisestä kuluttamisesta, www.vegfest.fi.
SaNNa PeuraKOSKi / KOtiMaiSet KaSViKSet
Lisätietoja www.geocaching.com, www.geokatkot.fi Kysy kursseja: www.suomenlatu.fi
70 Suomen luonto 14/2012
kasvio keveni
kaSviharraSTajaN perusteosta Suurta Pohjolan kasviota on taas saatavilla. tammi julkaisi siitä kolmannen tarkistetun painoksen. Samalla kirjasta hävisi yli 400 grammaa painoa, mikä johtuu paperilaadun vaihdosta. Painopaikkakin on muuttunut vuoden 2006 kasvion Norjasta tämän painoksen myötä Kiinaan. Selvä parannus on kiinteä kansipaperi, joka suojaa kirjaa maastossakin.
Lintu ja lapsi
kOULULUOkkia ja päiväkotiryhmiä kannustetaan 21.27.5. lähtemään linturetkelle. toukokuun lopulla monien lintujen pesimäaika on parhaimmillaan, joten viikon aikana kerätään merkkejä pesinnöistä. Havainnot ja lisätiedot www.birdlife.fi.
väkevä raparperi
raparpEriN pontevat alut ovat oiva esimerkki keväisestä kasvun voimasta. Varsi hujahtaa pituutta kymmeniä senttejä lyhyessä ajassa . raparperi kuuluu tatarkasveihin ja siitä saa kaliumia, C-vitamiinia ja kalsiumia sekä oksaalihappoa, jonka vuoksi raparperin kanssa tulee nauttia maitoa. hapokkuutensa vuoksi kasvia voi käyttää esimerkiksi graavilohen kypsyttämiseen, www. kasvikset.fi.
tePPO JOHaNSSON / KOtiMaiSet KaSViKSet
Maan ja meren sylissä
GaLLEria karaijaN kesänäyttelyssä Maan ja meren sylissä on esillä kymmenen taiteilijan töitä, joissa he esittelevät erilaisia tapoja kokea ja nauttia ympäröivästä luonnosta. Mukana ovat muun muassa kuvataiteilijat Kaisa Eriksson ja Anna Kyander, keraamikko Pipa Hytinkoski ja kuvanveistäjä Eila Oksanen. Näyttely on avoinna 27.5.29.7., bollstantie 5, inkoo, www.karaija.com.
pipa hytinkosken teos Sadunkantaja on keramiikkaa.
Petri KuHNO
i. K. iNHa: PiSaVuOri, NiLSiä 1893 / gaLLeN-KaLLeLaN MuSeO
inhan unelma maisemasta
TEkNiNEN TaiTavUUS, sommittelu ja valon käsittely tekivät I. K. Inhan (1865 1930) maisemakuvista maamme varhaisinta valokuvataidetta. Valokuvauksen lisäksi inha oli toimittaja, kääntäjä ja kirjailija. Hän oli myös ensimmäisiä luonnon puolestapuhujia. inhan upeita valokuvia pääsee näkemään etelä-Karjalan museon näyttelyssä I. K. Inha Unelma maisemasta. Se on avoinna 15.5. 26.8., Kristiinankatu 15, Lappeenranta, www.lappeenranta.fi/museot.
I. K. Inha on suomalaisen maisemavalokuvauksen alku ja juuri. Hän tallensi 1800-luvun lopun isänmaallisuuden innoittamana maisemia ympäri Suomea, mutta erityisesti hän piti Karjalasta. Myös luonto ja matkustaminen olivat Inhalle tärkeitä ja kerrotaankin, että hän olisi käynyt kaikissa Suomen pitäjissä.
14/2012 Suomen luonto
71
in ava h
im To an iTT
a uT
kirj to
Lic a Ek
N SO rLS
a
oitasi! si ja tarin etä kuvia nto.fi L äh omenluo kirja@su havainto
KaarLO aSiKaiN eN
havaiNTOkirja ON LUkijOidEN OMa LUONTOpaLSTa. jULkaiSTUiSTa kUviSTa MakSaMME paLkkiON. jaa kUvaSi kaNSSaMME!
Uusia pikkuvarpusia
"hUOMaSiN kotipihamme orapihlajaaidassa 16. huhtikuuta kaksikerroksisia tirppoja", kirjoitti iisalmelainen Kaarlo Asikainen. "Voisivatko ne olla pikkuvarpusia?" Kyllä vain! Kohta jossakin kolossa tai pöntössä ovat munat ja pian myös poikaset. Pesyeitä pikkuvarpusilla voi kesässä olla kolmekin.
harvinainen ruokavieras
iSOkäpyLiNNUT kävivät Pirkko Siikamäen Kuusamon mökin ruokinnalla syömässä auringonkukansiemeniä. "yli 30 vuoden lintuharrastusajalla en ole vastaavaa tavannut", hän sanoo. "linnut ovat oppivaisia."
aN ita He rK Ma N
PieK KO SiiKa MäK i
kukkasille kyytiä
UrpO haapaLaiNEN on saanut seurata
kissa vai lintu?
pajUNkiSSa ponnisti
72 Suomen luonto 14/2012
aurinkoon hattu päässään tampereen Vehmaisissa. "Profiili näyttää hauskalta", kirjoitti kissan huomannut Anita Herkman.
Paltaniemen Kuvakirkon hautausmaalle asettuneita 11 metsäkaurista jo toisena talvena peräkkäin. Hautausmalla on lunta vankan puuston vuoksi erittäin vähän. samaan aikaan kun viereisellä pellolla on metri lunta, hautausmaalla näkyy mustikan ja puolukan varpuja. Kauriit käyvät hautausmaalla päivittäin tarkistamassa, onko tullut uusia hautoja kukituksineen. ensimmäisenä ne syövät kukat, sitten lehdet ja viimeisenä havut. nauhoihin ja muovikukkiin kauriit eivät koske. Kun pälviä alkaa ilmestyä, kauriit poistuvat ympäröiviin metsiin.
urP O Haa PaL aiN eN
varhainen rantakäärme
"SaMMaTiSSa oli järvenranta
huhtikuun puolessavälissä noin metrin verran auki. Istuin rantakalliolla, kun yhtäkkiä näin rantakäärmeen uivan vedessä jäiden seassa. Käärme nousi kalliolle ihmettelemään minua", helsinkiläinen Janne Suominen kertoo. "Kun se oli alle puolen metrin päässä, nousin ylös ja käärme livahti pakoon."
Katri MäKiNeN
JaN Ne SuO MiN eN
pesäaineksia suussa
SaSTaMaLaN suolijärven rannalla kävelevä Katri Mäkinen pysähtyi äkisti.
kärpän kätkö
Sakari EkkON mökkinaapuri
Jostakin kuului matalaa ja toistuvaa murinaa. Katse ylös puiden oksiin paljasti oravan, joka tapitti kulkijaa suu täynnä pieniä risuja. "tuijotimme toisiamme minä selvästi ihastuneempana kuin orava, jonka pesänrakennuspuuhat olin keskeyttänyt", Mäkinen sanoo. tuijotusta kesti kotvan, kunnes orava käännähti, kohenteli risutukkoa männynoksaa vasten ja kipaisi puun latvustoon tupsukorvat täristen.
ari PeNNaNe N
enontekiöllä oli pannut sauvat kartonkiputkeen kesäsäilöön ja putken aitan orsille. Kun hän huhtikuussa otti sauvat esiin, putkesta paljastui jyrsijäpaketti. lapissahan sopuleita ja muita myyriä riitti viime vuonna jemmattavaksi asti. "Kärppä oli tehnyt varaston pahan päivän varalle", ekko arveli.
Oudon vaalea koppelo
SaLLaSSa huhtikuussa ajellut
Ari Pennanen huomasi erikoisen värisen koppelon. "turun yliopistosta todettiin, tosin kuvaa näkemättä, että kyseessä olisi harvinainen värimuoto. yliopistolla on vitriinissä vain yksi vastaava valkopunavoittoinen koppelo sadan vuoden takaa", Pennanen kertoo.
14/2012 Suomen luonto
VuO KKO VirtaNeN
SaKa ri eKKO
73
@
Osallistu Paras juttu -kisaan!
Mikä on mielestäsi tämän numeron paras juttu? Äänestä sähköpostilla parasjuttu@suomenluonto.fi nettisivuilla www.suomenluonto.fi tai postikortilla: Suomen Luonto / Paras juttu, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki. Laitathan mukaan perustelut! Vastaukset 21.5.2012 mennessä. Osallistujien kesken arvotaan risto Ihamuotilan kirja 300 kasvia Suomen luonnossa (otava).
ToimiTTanuT aLicE karLSSON
Mitä mieltä lehdestä? ANNA PALAUTETTA!
lukijakirjeet
Kaupungistuneita vai maahanmuut taneita? 26. huhtikuuta 2012 klo 10.20. Olen tehnyt tavanomaisen noin kolmen kilometrin aamukävelyn itä-Helsingin Vartiokylässä. Näin tai kuulin muun muassa neljä tai viisi laulavaa punarintakoirasta, kolme kujertavaa sepelkyyhkyä ja pari ilmeisesti niiden naarasta sekä kaksi laulavaa laulurastasta. yksi kujertava sepelkyyhky ja laulava punarinta olivat kotitontilla. Ne ovatkin täällä pientalojen pihojen asukkaita. Laulurastaat laulavat sen sijaan pienissä metsäsaarekkeissa. Sepelkyyhkyt ja punarinnat ovat jo vuosien takaa tuttuja pihalintuja, mutta laulurastaat havaitsin vasta viime vuonna täällä kaupunkirakenteen keskellä. toinen laulaa koivuvaltaisessa lehdossa, toinen kalliometsikössä. Puusto on mäntyjä, koivuja ja jokunen iso kuusikin, muttei niiden taimia. Kaikkia näitä lajeja on pidetty kuusivaltaisten metsien lajeina, joita nyt nähdään kaupungeissa. Selitys on ollut, että nämä lajit ovat kaupungistuneet aina 1980-luvulta lähtien kuten William Velmala Suomen Luonnossa 3/2012 toteaa. Haluan kuitenkin esittää kilpailevan ajatuksen. Nämä jo aikoja sitten keskisessä euroopassa kaupungistuneet lajit ovat uudessa elinympäristössään olleet niin voitokkaita, että ne ovat alkaneet levittäytyä uusille alueille pysyen kaupunkilintuina. Mielestäni lajien elinympäristöt ovat täysin erilaisia kuin näiden lajien perinteiset asuinalueet Suomessa, mutta juuri sellaisia kuin niitä olen itsekin nähnyt etelämpänä. Mitään vähittäistä siirtymistä laitakaupunkien kautta pientaloalueille ei ole tapahtunut. teoriani onkin, että etelästä on saapunut maahanmuuttajia, ja ne ovat löytäneet tutunoloiset elinympäristöt ja asettuneet pesimään. en tiedä, pystyisivätkö perin-
nöllisyystutkijat selvittämään, ovatko meidän kuusikkopunarintamme perinnölliseltä rakenteeltaan erilaisia kuin niiden kaupunkiserkut.
aNTTi haapaNEN hELSiNki
PArHAAT JUTUT SUOMEn LUOnTO 3/2012
1. Kolme yötä kojussa 2. Ihmisten kansallispuisto 3. Ilveksen apaja ja nousee suomalainen luontokuvaaja Kirjan Suomalainen lintuopas (WSOy) voitti Olli Sihvola Jyväskylästä. Kolme yötä kojussa Oli kiva päästä nojatuolimatkalle luontokojuun. Hienoja kuvia ja mukavalla tyylillä kirjoitettu juttu.
LEENa pEhkONEN paNkakOSki
Vahtikoira puraisi omaan nilkkaan Ismo Tuormaa kirjoitti erinomaisen tärkeästä asiasta Vahtikoira-palstalla Suomen Luonnossa 3/2012. tosiasioiden kieltäminen on tauti, joka leviää kovaa vauhtia. Hyvä, että kirjoittaja aiheeseen puuttui, mutta valitettavasti kirjoittaja vauhtiin päästyään sortui itse lähes juuri siihen, mitä hän tekstissään kritisoi. yleistäminen nimittäin kuuluu juuri samaan tautiryhmään kuin tosiasioiden kieltäminenkin. tuormaan tärkeän kirjoituksen pilasi yksi ainoa huonosti valittu lause, jutun toiseksi viimeinen: "Mikä on mennyt näin pahasti vikaan suomalaisessa koulujärjestelmässä?" tekstin esimerkkitapausten henkilöt olivat kirjoittajan juhlissa tapaama vieras, vanhemmalle väestölle suunnattuun aikakauslehteen kirjoittava kirjailija ja tuormaan akateeminen sukulainen. Kaikki taitavat jo kuulua aikuisväestöön, ehkäpä joku jo hieman varttuneempaankin. Kaikkihan ovat joskus koulua käyneet, mutta eikö näihin henkilöihin ole kouluvuosien jälkeen enää mitään muuta matkan varrelta tarttunut? Valtava on koulun vaikutus; pakataan asenteet sisään lapsiparkaan ja pannaan luukku kiinni. Päivittäin pyrin työssäni opettajana edistämään kymmenvuotiaitten oppilaitteni luonnonrakkautta ja tämän meidän pallomme tuntemista ja kunnioittamista. Siksi en suomalaisen koulujärjestelmän pienenä osasena millään suostuisi
Ihmisten kansallispuisto Tuntui hyvältä lukea olennaiseen keskittyvä ja puolueettomalta vaikuttava kuvaus Selkämeren uudenlaisesta kansallispuistosta.
SEija LaUTaNaLa, raUMa
Ilveksen apaja Tilanne olisi monelle toiveiden täyttymys. Kuvat elävöittivät saalistajaa mainiosti. Triplasti luettu.
Maija-LiiSa LEhikOiNEN kONTiOLahTi
Nousee suomalainen luontokuvaaja Kunnianosoitus monipuoliselle vaikuttajalle, Hannu Hautalalle. Useiden luontokirjojen tekijä, joka on antanut tietoa lukijoille.
pirkkO TyNkkyNEN LappEENraNTa
Ohjelmaa luonnossa! Ohjelmaa luonnossa! Ohjelmaa luonnossa!
www.elamystorppa.fi www.elamystorppa.fi www.elamystorppa.fi
palaute@suomenluonto.fi
Mitä mieltä lehdestä? ANNA PALAUTETTA!
mainos90x65.pdf 1 7.3.2012 10:22:34 www.suomenluonto.fi
ottamaan vastuuta näiden ehkä jo useita vuosikymmeniä sitten koulunsa käyneiden aikuisten pimeistä ajatuksista. Jos tuormaa todella pystyy osoittamaan yhteyden kouluopetuksen ja mainitsemiensa henkilöiden ajatusten välillä, on kyse ehkäpä 1960-luvun koulun saavutuksista, tämän päivän koulu työskentelee tulevaisuuden hyväksi. riittävän reippaasti yleistämällä koulusta saadaan niin helppo maalitaulu, että kaikki kohtuuttomat hutaisutkin tuntuvat siihen osuvan täysin välittämättä siitä, mitä me luokissamme oikeasti päivittäin puuhaamme.
jUha jUUTiNEN häMEENLiNNa
Jäljen jättäjä Suomen Luonnossa 2/2012 sivulla 79 kysyttiin, minkä eläimen jäljet hangella olivat. Jäljen jättäjäksi arveltiin sutta, mutta mielestämme se on ollut ahma. Sen jälkiä näkee täällä Savossa lähes päivittäin.
LUONTOMUSEON pOppOO iiSaLMi
Ympäristötutkimuksia ja tutkimusvälineistöä
C M
Wildlife Acoustics tallentimet mm. lepakoiden tutkimiseen
Kestrel -säämittarit
Nikon
Y
CM
Garmin gps
MY
CY
CMY
Tilaa suoraan verkkokaupastamme, www.yrjolanet.fi
K
www.yrjola.fi
www.biologitoimisto.fi
Rusakko tönäisi fasaania Näin luullakseni aika harvinaisen tapahtuman luonnossa toisena pääsiäispäivänä. Meillä on koko talven ollut ruokintapaikka kuusien alla takapihallamme, jossa käyvät rusakot, metsäjänikset, fasaanit, oravat ja pikkulinnut aterioimassa kauroja, auringonkukan siemeniä, porkkanoita ja kaalia. Pääsiäisaamuna rusakko oli syömässä kauralaatikolla. Laatikon toiselle puolelle änkeytyi ukkofasaani syömään ja oli aika rauhaton. Se levitteli siipiään ja aina välillä rääkäisi. ehkä kutsui akkafasaaneitaan luokseen. rusakko hermostui tästä ja nousi takajaloilleen ja työnsi fasaania voimakkaasti etukäpälillään. fasaani oli kaatumaisillaan kyljelleen, mutta ei lähtenyt mihinkään. Lintu oli itsepintaisesti rusakon riesana paikoillaan ja rääkäisi silloin tällöin. rusakko söi aikansa eikä enää koskenut fasaaniin, vaan lähti kohti meren rannan metsikköä.
SEija LaiTaLa OULUNSaLO
Tarkennus merenlahtiin Suomen Luonnon 3/2012 kiintoisin artikkeli oli Ihmisten kansallispuisto, asiallinen, monipuolinen ja eloisa juttu uudesta Selkämeren kansallispuistosta. Pieni tarkennus Metsähallitukselta peräisin olevan kartan (s. 23) nimistöön. Viasvedenlahti oli kartassa luikahtanut Lankoorin niemen eteläpuolelle Luvian edustalle. todellisuudessa se on Lankoorin ja Kuuminaistenniemen välissä pykälää pohjoisempana. Säppi on Viasvedenlahden edustalla ja kartasta näyttäisi, että lahti kuuluu puistoon suurimmalta osin. Sen sijaan Preiviikinlahti on vasta seuraava pohjoiseen Kuuminaisten ja yyterin välissä ja siellä puistoon näyttäisivät kuuluvan vain yyterin lietteet, lahden pohjukka ja pieni pala merta. Vietin lapsuudessa 1960-luvulla paljon aikaa Viasvedellä ja mystinen, laakea Säppi horisontissa hallitsi maisemaa. Hyvä, että sekin pääsi puistoon.
jUhaNi NUrMi jyväSkyLä
Puuttuva kuvaaja Suomen Luonnossa 3/2012 kannessa olevan yläreunan pikkukuvan luontokuvaaja Hannu Hautalasta on ottanut Eero Kemilä. Sama kuva oli myös itse jutun yhteydessä. n
Luonnon rauhaa luonnossa liikkujalle!
p. 0500 209 630, www.tunturikeimio.fi, MUONIO
kysy LUOnnOSTA
aSiantuntijat vaStaavat
ToimiTTanuT aLicE karLSSON
aSiantuntijat vaStaavat
tiMO NieMiNeN / KuVaLiiteri
LÄHETÄ OMA KYSYMYKSESI! Postita kirje tai kortti osoitteeseen Suomen Luonto, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki tai sähköpostia: kysyluonnosta@suomenluonto.fi. Laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta. aiheina kasvit, kalat, linnut, nisäkkäät, selkärangattomat, sienet, sää, ilmakehän ilmiöt, geologia sekä evoluutio ja fossiilit.
Onko hallalla ja suolla yhteys?
Ennen kuivattiin soita koska uskottiin niiden lisäävän hallan riskiä. Nykyään sanotaan että soiden vaikutus on päinvastainen. Oltiinko ennen väärässä, vai voiko jäinen suo sittenkin lisätä keväthallojen riskiä?
Kylmä ilma on lämmintä ilmaa raskaampaa. Siksi selkeinä, tyyninä öinä kesäaikaan kylmä ilma valuu alavimmille alueille. tämän vuoksi alavimmilla alueilla on hallan riski suurempi kuin viereisten mäkien päällä. Suot ovat myös muodostuneet alaville alueille, koska vesikin pyrkii menemään alaspäin. Halla ei siis johdu suosta. Kosteilla alueilla ei lämpötila laske niin nopeasti kuin kuivemmilla alueilla. Näin soiden kuivaaminen lisää hallan mahdollisuutta. Laajoilla soiden kuivattamisilla on ollut merkitystä paikalliselle pienilmastolle. Suomessa hallaisia alueita on muun muassa Suomenselän seutu. Se on maan etelä- ja keskiosassa ainoa alue, jossa halla voi purra myös keskikesällä. Muualla hallaton kausi on juhannuksen tienoilta elokuun alkupuolelle. Viimeisenä halla vierailee meren ja suurten järvien kuten Päijänteen läheisyydessä. Hallalla tarkoitetaan sitä, että lämpötila laskee nollan alapuolelle maanpinnalla, kun kasvukausi on käynnissä. ankarassa hallassa pakkasta on vähintään neljä astetta. yöpakkasista puhutaan, kun lämpötila laskee myös kahden metrin korkeudessa pakkaselle kasvukaudella. Kaksi metriä on sääennusteissa ja -havainnoissa käytetty lämpötilan mittauskorkeus.
Sari harTONEN
Alavilla mailla hallanvaara. Huurteinen juolukka.
vaiensiko karhu lintukuoron?
Eräänä yönä Espoon Viherlaaksossa linnut lauloivat äänekkäästi, mutta hiljenivät äkkiä. Samassa läheisestä pöheiköstä kuului rapinaa, ähellystä ja kova poksahdus kuin oksan katketessa. Hetken päästä linnut rupesivat taas laulamaan. Olisiko karhu ollut liikkeellä?
Karhu on metsän kuningas ellei muutoin
niin ainakin suomalaisten mielessä! Kontiotahan voi kuvitella laululintujenkin hiljentyen kunnioittavan.
76 Suomen luonto 14/2012
vastaajina tässä numerossa:
MATTI HELMInEn Nisäkkäät
SArI HArTOnEn Sää
LASSE KOSOnEn Sienet
HEIKKI nEVAnLInnA ilmakehän ilmiöt
SEPPO VUOKKO Kasvit
SEPPO VUOLAnTO Linnut
iSMO PeKKariNeN / KuVaLiiteri
Mikä pilvi?
Olin alasimenkaltaisen pilven alla viime syyskuun 30. päivä noin klo 18. Kuopiossa. Luulin ilmiötä aluksi trombiksi tai vastaavaksi. Pilvi lienee syntynyt Puijon mäen pohjoispuolella, ja se ajelehti hiljaa etelään. Ei satanut vettä eikä salamoinut. Tuli vain hieman pimeää kuin pieni auringonpimennys.
Näillä tiedoilla sitä ei pysty varmasti päättelemään. Mistään erikoisesta ilmiöstä ei kuitenkaan ole kyse.
Sari harTONEN
Matkustiko pääskynen kurjen selässä?
Istuskelin helatorstaina kesämökin pihakeinussa. Kurki lähestyi juuri puiden latvojen yläpuolella. Tontin kohdalla se alkoi lentää myötäpäivään säännöllistä ympyrää. 11 kierroksen kohdalla sen selästä pyrähti pääskynen, joka jatkoi matkaansa naapuriin. Kurki otti suunnan kohti koillista ja tilanne oli ohi. Mikä selittää lentokierrokset? Toimiko pääskynen pilottina?
Pilvikuvista
karhu on jättänyt jälkensä.
Oletan, että perinteiset mielikuvat karhusta ovat saattaneet vaikuttaa myös kysymyksen lähettäjän tulkintaan havaitsemastaan yöllisestä tapahtumasarjasta. ensinnäkin pidän erittäin epätodennäköisenä, että karhu olisi voinut liikkua espoon Viherlaaksossa jälkiä jättämättä ja täydellisesti nähdyksi tulematta. Vaikka karhu välttääkin ihmisille näyttäytymistä, se tuskin voi olla mahdollista alueella, jolla on tiheää asutusta ja paljon liikennettä yöaikaankin. ähkiminen ja muu äänekäs toiminta ei liioin ole karhulle mitenkään tyypillistä ainakaan paikassa, jossa eläin aistii olevansa vaarallisella alueella. Laululintujen äkilliselle hiljenemiselle en keksi syytä ehkäpä metsään tuli lintujen kannalta todellinen vaara, vaikkapa jokin pöllö? Miksi laulavat varpuslinnut aristelisivat karhua? eihän karhu aiheuta pienintäkään vaaraa linnuille, jotka eivät kuulu pedon ravintovalikoimaan. Varmistaakseni olettamukseni kysyin vielä karhututkijalta kontion ja laululintujen suhdetta. Näyttääkin siltä, että karhututkijat eivät ole edes kiinnittäneet huomiota lintujen käyttäytymiseen karhun läheisyydessä.
MaTTi hELMiNEN
on toisinaan hankala saada selvää, mitä kuvassa oikeasti on. useinkin auttaa, että taivasta on kuvattu myös muualta kuin kiinnostavan pilven suunnasta. Myös kuvat ennen ja jälkeen auttavat asiaa. tiedot päivästä ja kellon ajasta voivat myös tuoda lisäapuja. auringon nousun ja laskun aikaan pilvet näyttävät aivan toiselta kuin keskellä päivää. Kuvassa näkyy himmeän vaaleana cirrostratus eli harsopilvi. Se kuuluu yläpilviin. aurinko on vielä sen verran korkealla, että cirrostratus ei punerra. Sinertävänpunainen pilvi on cirrostratuksen alapuolella. Se vaikuttaa paksulta cirrus- eli untuvapilveltä. Se voi olla jäänteitä ukkospilvestä, mutta voi olla syntynyt aivan muustakin syystä.
Hieno luonnon tapahtuma ja sen tarkka
kuvaus vastaa täsmälleen vanhaa kansan uskomusta: kurki tuo muuttolinnut selässään Pohjolaan. ensimmäiset kurjet saapuvat Suomeen keväällä jo selvästi ennen pääskysiä, mutta kuitenkin samaan aikaan kuin runsaimmat muuttolintumme peipot. Vaikka vanha kansa ei olekaan ilmeisesti suoraan ha-
Kari KuMPuLaiNeN
kerroksittain taivaalla olevat pilvet muodostavat huomiota herättävän kuvion.
14/2012 Suomen luonto
77
kysy LUOnnOSTA
aSiantuntijat vaStaavat
aSiantuntijat vaStaavat vainnut peippojen pudottautuvan kurkien selästä pihalle laulamaan, lintujen saman aikainen paluu on varmaan myös antanut aihetta tälle uskomukselle. Syksyisistä kurkiauroista kantautuvat korkeat äänet ovat varmasti vielä kolmas peruste samalle kansanuskomukselle. tässä on vuorostaan kyse kurkinuorten omista äänistä, joiden kehittyminen aikuisten trumpettiin kestää seuraavaan kesään saakka. Mutta mikä on nykyaikainen selitys havainnolle kurkien ja pääskyjen yhteisestä muuttomatkasta? Kauniina kevätpäivänä kurjet hyödyntävät nousevia ilmavirtauksia, joita ne hanakasti käyttävät hyväkseen lentäessään. Heti kun sellainen löytyy, kurki vain paikallaan kaarrellen pysyttäytyy virtauksessa. Näin se ei tarvitse lainkaan lihasvoimaa lentäessään. tässä tapauksessa nouseva ilmavirtaus nosti kurkea ylöspäin 11 kierroksen ajan, kunnes lintu joutui syrjään nostosta tai virtaus vain hiipui. Sama ilmavirtaus nosti ylös myös hyönteisiä, joita pääskynen oli pyydystämässä. Se sattui saamaan saaliskiintiönsä täyteen samaan aikaan, ja pudottautui pesälleen naapuritaloon. Havainnoitsijasta näytti, että pääskynen tuli kurjen selästä, vaikka se oli lentänyt maasta katsoen samassa kohdassa kurjen yläpuolella.
SEppO vUOLaNTO
Elävä silmu lahossa puussa
Mieheni otti Kittilässä noin metrin syvyisestä suosta talteen hyvin säilyneitä ohuehkoja puunrunkoja. Yhden puun pinnassa näkyi "varren" pala, joka näytti elävältä ja sen pinnassa oli ohuita juuria. Lohkoimme puun pintaa kunnes arvoitus ratkesi: ilmiselvästi joku korte tai vastaava. Ja kas kummaa: elävännäköinen silmu kyljessä! Miten ihmeessä tämä on mahdollista?
oikeastaan vain kortteet voisivat tulla kysymykseen tuollaisessa paikassa. Kortteilla on syvällä kulkeva maavarsisto, joka on samalla sekä kasvullisen leviämisen keino että ravintovarasto onhan se vedenkyllästämässä ja hapettomassa ympäristössä turvassa eläimiltä. Kasvupaikan perusteella kyseeseen tulevat lähinnä suoja metsäkorte, mutta kuvien perusteella en pystynyt päättelemään, kummasta lajista on kysymys. Vaikka puu onkin vanhaa, kortteen maavarsi ja silmu ovat korkeintaan muutaman vuoden ikäisiä. itse korte elävänä kasvina voi kyllä olla jopa puukarahkaa vanhempi, sillä maavartensa avulla levittäytyvä korteklooni voi olla tuhansien vuosien ikäinen!
SEppO vUOkkO
raiJa HeLMiNeN
Kylmässä, happamassa ja veden kyllästämässä turpeessa puun lahoaminen on hidasta. Puu on hautautunut turpeeseen vähintään useita satoja vuosia sitten, mutta voi olla parin tuhannen vuoden ikäinenkin. elävän kasvinosan määrityskin on oikea:
PeNtti JOHaNSSON / PrOLK
Kurjet muuttavat ilman kyytiläisiä.
78 Suomen luonto 14/2012
Miten otsoniaukko vaikuttaa meihin?
Miksi otsoniaukon sanotaan olevan suurin juuri keväällä? Mikä merkitys otsonikerroksella on ja miten aukko syntyy?
Otsoni on tavallisen hengitysilmassa olevan hapen erikoismuoto, jossa on kahden happiatomin (O 2) sijasta kolme (O 3). Otsonia syntyy ilmakehän stratosfäärissä 1525 kilometrin korkeudella. auringon ultraviolettivalo hajottaa säteilyenergiallaan happimolekyylejä (O 2) erillisiksi atomeiksi (O), mutta nämä kiinnittyvät O 3 -molekyyleihin, jolloin syntyy otsonia. Otsoni pidättää ihmiselle haitallista voimakasta ultraviolettisäteilyä (uV), joka jää ylös eikä ole haittaamassa täällä alhaalla. Stratosfäärin otsoni on niin sanottua hyvää otsonia, koska se vähentää olennaisesti elämälle haitallista uV-säteilyä maanpinnalla. teollisuusprosesseissa ja liikenteen päästöissä syntyy puolestaan niin sanottua pahaa otsonia, joka on haitallinen ympäristömyrkky ja voimakas kasvihuonekaasu. Kun puhutaan otsoniaukosta tai otsoniohentumasta, tarkoitetaan stratosfäärin hyvän otsonin vajausta. ilmiö havaittiin napa-alueiden ilmakehässä 1980-luvun alussa. Stratosfäärin otsonituhoa aiheuttavat muun muassa freonikaasut eli cfc-yhdisteet (cfc = chlorofluorocarbon), joita on käytetty runsaasti muun muassa jääkaapeissa ja ilmastointilaitteissa. freonit eivät juuri reagoi muiden aineiden kanssa eivätkä siten hajoa troposfäärissä. Ne nousevat hitaasti muutamassa vuodessa ylös stratosfääriin, jossa ne hajoavat auringon uV-säteilyn takia, jolloin niiden sisältämä kloori vapautuu. Kloori on taas erittäin tehokas otsonin tappajakaasu. Napa-alueiden ilmavirtaukset (polaaripyörre) ovat talvisaikaan varsin suljettuja muulta ilmakehältä, joten niihin ei pääse uutta otsonia eteläisemmiltä leveysasteilta. talvella napa-alueet eivät saa juurikaan auringon säteilyä eikä siten uV-säteilyäkään. Keväällä, kun auringon säteily on taas voimakkaampaa, haitallinen kloori pääsee vapaaksi uV-säteilyn vaikutuksesta ja aiheuttaa otsonipitoisuuksien pudo-
tuksia. Vähenemät voivat olla normaalitasoon verrattuna kymmeniä prosentteja. Otsonimäärien vähenemiseen vaikuttaa myös stratosfäärin lämpötila, joka on ilmastonmuutoksesta johtuen jäähtymässä. freonien ja muiden vastaavien kaasujen käytön kieltäminen kansainvälisellä sopimuksella 1989 on johtanut siihen, että otsonitilanne on kehittymässä parempaan suuntaan. tutkijat arvioivat, että 2040 mennessä otsonitilanne on palautunut 1970-luvun tasolle. Suomessa yläilmakehän otsonipitoisuuksia mitataan luotauspalloilla ilmatieteen laitoksen Sodankylän tutkimuskeskuksessa.
hEikki NEvaNLiNNa
tointipaikoilta, sen sijaan metsissä kasvavat korvasienet jäävät pienikokoisiksi. Korvasieniä löytää yleensä toisena vuonna hakkuun jälkeen. Korvasienen kasvuaika on lumen sulamisen jälkeen kesäkuulle, harvoin jopa heinäkuulle riippuen sääolosuhteista. Korvasieniä voi myös viljellä hautaamalla maahan sanomalehtiä. Paikka täytyy valita alueelta, jolla korvasieniä muutenkin kasvaa. Satoa sopii odottaa vasta parin vuoden päästä ja sitä voi saada muutamana keväänä peräkkäin, kunnes sanomalehdet ovat kokonaan hajonneet.
LaSSE kOSONEN
kevätsieneen mieli
Olen innokas sienestäjä, mutta en ole koskaan oppinut sienestämään keväisin. Milloin korvasieniä kannattaa etsiä ja mistä? Olen ihmetellyt, miksi korvasieni kasvattaa itiöemänsä keväällä, kun melkein kaikki muut syötävät sienet tekevät niin syksyllä.
Muhkea korvasieni
Löysin Leppävirran Kivimäestä pään kokoisen korvasienen, joka painoi 1,6 kiloa. Lienee harvinaisen muhkea.
Kuvan kaltaisia korvasienimöllyköitä näkee harvoin. ainakaan itse en ole koskaan nähnyt! Korvasieni kasvaa kyllä isoksi, mutta yleensä itiöemät jäävät muutaman sadan gramman painoisiksi. Joskus korvasienet voivat kasvaa "yhteen" jolloin sienestä voi kasvaa hyvinkin suuri. Hiljattain sanomalehti Keskisuomalainen kertoi Keuruulta kerätystä korvasienestä joka oli 1090 gramman painoinen. Leppävirran 1600 gramman möykky hakkasi siis tuonkin varsin selvästi. Myös toisesta samankokoisesta olen kuullut jo vuosia sitten. Mikähän olisi suurin Suomesta tavattu korvasieni? tällaisesta en löytänyt mitään tietoa. Mutta leppävirtalainen on hyvä ehdokas sellaiseksi!
LaSSE kOSONEN
JOuKO ruuSuNeN
Keväällä tosiaan kasvaa varsin vähän ja
niukkalajisesti sieniä verrattuna syksyyn. Vain jotkut helttasienet ja isokokoiset kotelosienet kuten korvasieni ja huhtasieni ovat näyttäviä kevätlajeja. Helttasienistä tunnetuimpia kevätsieniä ovat käpynahikkaat ja eteläisessä Suomessa kevätkaunolakki. Myös jotkut "syyssienet" voivat aloittaa itiöemätuotannon jo keväällä kuten koivunkantosieni. Keväällä kasvavia sieniä on pidetty usein "vaihtoehtoisina" syyssieninä eli ne aloittavat itiöemätuotannon jo myöhään syksyllä, mutta talvi katkaisee niiden kehityksen, ja se jatkuukin sitten vasta keväällä lumien sulettua. Korvasienikin itse asiassa kehittää pieniä itiöemän alkuja jo loppusyksyllä, mutta jatkaa kasvua vasta keväällä. Korvasieniä kannattaa hakea hiekkaisesta maaperästä, hakkuuaukeilta (erityisesti mäntykankaiden hakkuilta), metsäpoluilta, traktoriurista ja muilta rikotuilta ja muokatuilta mailta. Leppävirralta Suuria korvasieniä voi löytynyt 1,6-kiloinen korvasieni. löytää puutavaran varas-
14/2012 Suomen luonto
79
kysy LUOnnOSTA
aSiantuntijat vaStaavat
Miten yleistä on, että varpuset pesivät talvella?
Viime talvena Rantasalmen Tuusniemessä pesivät varpuset suuressa 150 lehmän navetassa kahdesti. Jälkimmäisestä pesyeestä syntyi 10 poikasta. Varpusilla oli navetassa kahdeksan pesää, jotka sijaitsivat korkealla tukipalkkien päällä. Navetta on iso, korkea ja valoisa. Miten tavallista talvipesintä on?
Samanlainen tapaus on käsitelty Radion Luontoillassa vielä mukana ollessani muutamia vuosia sitten. Silloin oli muistaakseni kysymys yhdestä pesästä. Pesinnän edellytyksenä on keinovalo, lämpö ja riittävästi ravintoa sisätiloissa. tämä ilmiö lienee yleistymässä uusien suurnavettojen mukana. uskoisin nimenomaan valaistuksen olevan ratkaiseva tekijä, sillä varpuset ovat kautta aikain hakeutuneet viljankuivaamoihin ja riihiin sisään, kuitenkaan pesimättä. Vastaava ilmiö on västäräkkien jääminen talvehtimaan Suomeen suuriin kasvihuoneisiin. Onkohan muilla Suomen Luonnon lukijoilla vastaavia havaintoja? Olisi mielenkiintoista saada käsitys ilmiön laajuudesta. tärkeä tieto on, kuinka kauan valot palavat navetassa. toivottavasti viljelijät rohkaistuvat kertomaan asiasta, vaikka eläinlääkärit ovat asettaneet kyseenalaiseksi paikan hygienian, jos etenkin varpusia esiintyy navetoissa. Pelko on aiheeton.
SEppO vUOLaNTO
Varpusten ja muiden lintujen talvipesinnöistä voi lähettää tietoja kysyluonnosta@suomenluonto.fi.
MarKuS VareSVuO
varpunen pesäaineksia nokassaan.
80 Suomen luonto 14/2012
suomen luonnon tilausasioissa sinua palvelee
Tilaajapalvelu Kotkankatu 9, 00510 helsinki, p. (09) 2280 8210 (kello 915) tilaajapalvelu@sll.fi, www.suomenluonto.fi
Tilaushinnat Määräaikaistilaus (12 kk, 10 numeroa) kotimaahan 73 euroa, kestotilaus 64,50 euroa. ulkomaantilauksiin tulee postituslisä: eurooppa 20 ja muut maanosat 30 euroa. luonnonsuojeluliiton jäsenille ja ykkösbonuksen norppakorttilaisille määräaikaistilaus 64,50 euroa ja kestotilaus 57 euroa. puolen vuoden määräaikaistilaus (5 numeroa) 40 euroa.
Tilauksen tai osoitteenmuutoksen voit tehdä myös oheisella palvelukortilla.
Kestotilaus uudistuu tilaus jaksoittain automaattisesti, kunnes haluat keskeyttää sen. Irtonumero 8,5 euroa. Myynti rautakirjan lehtipisteissä.
pähkinöitä
KriStiNa aL-zaLiMi / cartiNa
TiLaUSaSiaT iNTErNETiSSä: www.SUOMENLUONTO.Fi voit maksaa tilauksesi e-laskulla tee sopimus verkkopankissasi!
1. Mitä lintua on kutsuttu pitkänjokaksi? 2. Mikä on kevätaspektikasvi? 3. Mikä on seipiö? 4. Mihin kasviheimoon raparperi kuuluu? 5. Mitä Birdlife Suomen järjestämää viikkoa vietetään 21.27.5.? 6. Miksi muurahaiset ruiskuttavat kirvelevää muurahaishappoa? 7. Missä Suomessa on palsasoita? 8. Missä kunnassa Torronsuon kansallispuisto sijaitsee? 9. Minkä konsulttiyhtiön toimet ovat joutuneet poliisin syyniin Talvivaaran yhteydessä? 10. Mitä kevätkasveja on kuvissa?
Lähettäjä
SUOMEN LUONNON TiLaUS/OSOiTTEENMUUTOS
Tilaan Suomen Luonnon alkaen ___/___ 2012.
Määräaikaistilaus 12 kk (73 ) Määräaikaistilaus 6 kk (40 )
Kestotilaus 12 kk (64,50 ) (kestotilaus olen sll:n jäsen64,50 ). 57 , määräaikainen
suomen luonnonsuojeluliitto maksaa postimaksun.
lähettäkää Teen osoitteenmuutoksen.alkaen ___/___suomen luonto alla olevaan uuteen osoitteeseeni 2012. tilaajatunnus (jäljennä vanhasta osoitelipukkeesta lehden takakannessa): ...................................................................................................................................
allekirjoitus: ....................................................................................................................... nimi: ................................................................................................................................... osoite: ................................................................................................................................ postinumero ja paikkakunta: ........................................................................................... puhelin (myös suuntanumero): ....................................................................................... ykkösBonuksen norppa-kortin numero .........................................................................
suomen luonto/ tilaajapalvelu
suomen luonnonsuojeluliitto
vastauslähetys
tunnus 5009174 00003 vastauslähetys
SUOMEN LUONNON LahjaTiLaUS
A
B
C
Tilaan Suomen Luonnon vuosikerran lahjaksi alle merkitsemälleni henkilölle alkaen ___/___ 2012.
lahjatilaus on määräaikainen.
suomen luonnonsuojeluliitto maksaa postimaksun.
3. Kiikarin tukikeppi, joka vähentää käsien väsymistä ja kiikarin tärinää.
2. Keväällä heti lumien sulettua ja ennen puiden varjostusta kukkiva kasvi.
1. Lehtokurpan vanha nimitys.
8. tammelassa.
7. utsjoella ja enontekiöllä.
6. Puolustautuakseen vihollisilta.
5. Lasten lintuviikkoa.
4. raparperi kuuluu tatarkasveihin.
10. a) suomukka b) kevätlinnunsilmä c) kevättaskuruoho. 9. Lapin Vesitutkimuksen.
KuVat Mauri LeiVO
Lahjan antaja (laskutusosoite):
allekirjoitus: ...................................................................................................................... nimi: .................................................................................................................................... osoite: ............................................................................................................................... postinumero ja paikkakunta: .......................................................................................... puhelin (myös suuntanumero): ...................................................................................... ykkösBonuksen norppa-kortin numero ........................................................................
suomen luonto/ tilaajapalvelu
suomen luonnonsuojeluliitto
vastauslähetys
Lahjan saaja:
nimi: .................................................................................................................................... osoite: ............................................................................................................................... postinumero ja paikkakunta: ..........................................................................................
tunnus 5009174 00003 vastauslähetys
14/2012 Suomen luonto
81
jOUNi iSSakaiNEN
sarjassa tarkastellaan luonnon ilmiöitä mikrotasolla. osa 4/10
Pienestä kiinni
PrOfeSSOrS P. MOtta & t. NagurO / ScieNce PHOtO Library / SKOy
B
elintärkeä kumppanimme
akteereita on pidetty inhottavina otuksina. "Miksi ne ovat olemassa?" tai "eikö ne voisi vain hävittää kaikki?" kysyy moni pöpökammoinen. nykyään tiedetään että bakteereita kuuluu olla kaikkialla. ne säilövät ruokiamme, suojaavat suolistoamme ja tuottavat meille tärkeitä vitamiineja. Jotkin aiheuttavat tautejakin. Mutta meillä ja bakteereilla on vieläkin syvempi yhteys. Jokaisessa ihmisessä ja eläimessä on jokaisessa solussaan bakteeritartunta. tämä infektio ei ole meille haitaksi, päinvastoin. Bakteeri jakautuu omien solujemme tahdissa ja saa meiltä suojan, mutta myös me tarvitsemme sitä. tämä terveyttämme ylläpitävä tauti tarttuu vanhemmista ihmisellä äidistä kaikkiin lapsiin. lintärkeää kumppaniamme kutsutaan mitokondrioksi. esivanhempamme liittoutuivat sen esi-isien kanssa jo muinaisessa meressä, yksisoluisina mikrobeina. nykyään symbioosimme on elinikäinen ja erottamaton. Mitokondrioita voi kuhista yhdessä solussamme pari tuhatta kappaletta, jopa neljännes solun tilavuudesta. nämä bakteerit toimivat solujemme moottoreina, antavat voiman hengitykseemme, liikkeeseemme ja lihastyöhön. Vaikka juoksukisoissa pokaalin saa trikoopukuinen ihminen, niin tosiasiassa radalla kilpailivat pohjelihasten bakteerit. Jokainen silminnäkyvä eliö tarvitsee mitokondrioita. Jos niihin tehoavaa antibioottia leviäisi äkkiä luontoon, jälki olisi ydinpommia pahempi. Kauriit lysähtäisivät maahan kesken juoksun ja haukat putoilisivat ilmasta. akteeriapulaistemme tuella me elämme. liikkeemme, ajatuksemme, sydämen lyönnit, peiliin katsominen, hymy ja silmien räpäytys ovat mitokondrioitten työtä. Peilistä meitä katsoo häikäisevän kaunis ja arvokas solujen sekaviljelmä, jossa yksikään solu ei ole vain ihmistä. Muinaisten taruolentojen tapaan jokainen meistä on khimaira: puoliksi ihmistä, puoliksi bakteeria. ne ovat meitä ja me olemme niitä. Osaisimmeko elää sovussa luonnon kanssa? se alkaa jo nahkamme alta. n
e
B
jokaisessa solussamme asuva bakteeri, mitokondrio. värjätty elektronimikroskooppikuva.
14/2012 82 Suomen luonto 12/2012
5/2012 ilmestyy 15. kesäkuuta
luontokesä kutsuu
lähde mukanamme sukellusretkelle, tunnista perhoset, opi kaikki siilistä ja mustikasta.
JuHo raHKonen
Kesän retkivinkit Kilpisjärven eksotiikkaa
palautusviikko 201224
767095-1204
Svante voi vahata sinun g-1000 Fjällräven vaatteesi Sundsvallissa, Ruotsissa. Mutta voit tuoda g-1000 vaatteesi myös Suomessa vahattavaksi Fjällräven jälleenmyyjälle. Wax Station vahauspisteitä on yhteensä 17 ympäri Suomea. Varmistaaksesi, että Fjällräven vaatteesi on g-1000 materiaalia, etsi g-1000 logoa..
Anna minun pidentää G-1000®-vaatteesi käyttöikää ja parantaa sen toimivuutta
Suurin osa Fjällräven-vaatteista valmistetaan kestävästä g1000-kankaasta. Se on kestävä, erinomaisen hengittävä sekä tuulta pitävä ja vettä hylkivä kangas. Levittämällä Greenland Wax -vahaa kankaalle g-1000-vaatteen voi myös mukauttaa erilaisiin sääolosuhteisiin ja aktiviteettitasoihin sopivaksi. Vahan levittäminen onnistuu sekä kotona että luonnon helmassa. Nyt voit myös käydä jälleenmyyntipisteissämme, joissa on vahausasema, ja pyytää myymälän erikoiskoulutuksen saanutta henkilökuntaa vahaamaan vaatteesi puolestasi. Ulkoiluvaatteesi saavat lisää käyttövuosia ja niiden toimivuus paranee samalla, kun tutustut tuotteisiin myymälässä. Tervetuloa!
Etsi lähin G-1000®vahausasema
Espoo Partioaitta Sello, Leppävaarankatu 3-9. Partioaitta Tapiola, Itätuulentie 8. Helsinki Partioaitta Yrjönkatu, Yrjönkatu 36. Partioaitta Itäkeskus, Itäkatu 1 a. Retkiaitta Outdoor Forum, Yrjönkatu 29. Varuste.Net, Ruosilantie 2 b. Hämeenlinna Partioaitta Hämeenlinna, Palokunnankatu 15. Jyväskylä Partioaitta Jyväskylä, Liopistonkatu 46. Lempäälä Partioaitta Ideapark, Ideaparkinkatu 4. Oulu Partioaitta Oulu, Kirkkokatu 4. Raisio Partiovaruste Mylly, Myllykatu 44. Saariselkä Partioaitta Saariselkä, Honkapolku 3. Tampere Partioaitta Tampere Klingendahl, Pyhäjärvenkatu 5. Turku Partiovaruste, Läntinen Pitkäkatu 13. Vantaa Partioaitta Vantaa, Porttisuontie 18. Retkiaitta Outdoor Tammisto, Tammistontähti, Nilsaksenpolku 2. Partioaitta Jumbo, Valuuttakatu 3.
ILMAINEN VAHAUS
Tämä kuponki oikeuttaa yhteen G-1000 housujen ilmaiseen vahaukseen missä tahansa vasemmalla olevassa jälleenmyyjäluettelossa olevassa myymälässä. Jos et halua leikata sivua irti tästä lehdestä, voit ottaa kupongista kuvan (matkapuhelimellasi) ja näyttää kuvan myymälässä.
Tämä tarjous on voimassa 31.5.2012 asti. Tarjousta ei voi yhdistää muihin tarjouksiin, kampanjoihin tai alennuksiin.
Ar
vo
10
10
eu
ro
a