No 11 30.11.2022 • 58. VUOSIKERTA WWW.TANOTORVI.FI JULKAISIJA KAARELA-SEURA RY KAIKKI PARTURI-KAMPAAMOPALVELUT AMMATTITAIDOLLA KOKO PERHEELLE Soita tai varaa aika netissä 24/7 Meiltä myös Kevin.Murphy -tuotteet. TERVETULOA ! Salon Klipsi Kaari | Kantelettarentie 1 (Sokos) puh. 040 755 2580 | www.salonklipsi.fi AVOINNA ma-ke 10-18, to-pe 10-20, la 10-18 KANTSUN SÄVELEN perinteinen joululounas 15.-16.12. klo 10.30-16.00 Menun näet kotisivuiltamme TERVETULOA! Laulukujalla, Kannelmäessä www.kantsunsavel.fi kantsunsavel Klaneettitie 7, 00420 Hki | 045 7872 9240 Avoinna Ma-Pe 6.30-23, La 8-23, Su 9-23 KANNELMÄKI BILJARDI | DARTS | FLIPPERI SM-LIIGA | FORMULAT JALKAPALLO Rajametsäntie 32 044 3500 588 Aukioloajat Ma To 12 21, Pe La 12 23, Su 12 20 Katso ruokalista: janinsportcafe.fi Kaaren remonttiavajaiset 2.-4.12.2022! Tarjoustuotteista ei muita alennuksia. Valikoima vaihtelee myymälöittäin. TARJOUS 19 90 Nutrima Cat 2 kg Kuivaruoat kissoille (9,95 €/kg), norm. 26,99–28,99 € (13,50–14,50 €/kg). Max. 2 kpl/talous. Tarjoustuotteista ei muita alennuksia. Valikoima vaihtelee myymälöittäin. TARJOUS Yksi normaalihintainen tuote -20 % Ei koske palveluita. Vain 1 tarjous/asiakas. Tarjoustuotteista ei muita alennuksia. Valikoima vaihtelee myymälöittäin. TARJOUS Nutrimakuivaruoat koirille -20 % esim. 2 kg 15,99–19,19 € (8–9,60 €/kg), norm. 19,99–23,99 € (10–12 €/kg). Tervetuloa juhlistamaan uuden ilmeen saanutta liikettä kanssamme. Paljon tarjouksia, arvonta, herkkutarjoilu sekä lemmikeille että omistajille. Aktivointilelujen testauspiste. Tarjoukset voimassa vain Kaaren Mustissa ja Mirrissä. Musti ja Mirri Oy Kauppakeskus Kaari Kantelettarentie 1 00420 Helsinki Puh. 044 469 0107 kaari.helsinki@mustijamirri.fi www.mustijamirri.fi Palvelemme: ark. 9-21, la 9-19 su 11-18 Nyt Spinnyyn tekemään löytöjä! Kirpputori www.kirpputorispinny.com @kirpputorispinny Spinny • Kierrätä nyt esim. talvivaatteet, juhla-asut, jouluiset koriste-esineet ja joululahjaksi kelpaava tavara • Paljon myyville nyt toinen pöytä tarjoushintaan! • Kierrätä sukset, monot, luistimet, pulkat ym. Lue lisää sivuiltamme. • Kevään 23’ myyntipöydät nyt varattavissa Kaupintie 13, 00440 Helsinki Ark. 12-19 (myyjät ma -19.30), La 10-16, Su 12-16 Kirpputori Spinny on Kehä I lähellä sijaitseva hyväkuntoisten käytettyjen vaatteiden ja tavaroiden kauppapaikka ja kierrätysmyymälä. Laura Voutilainen slangitestissä Asukastalolla kokattiin Lähiidän herkkuja Seurakuntien luottamushenkilöt valittiin
2 30.11.2022 LAPSUUDENPERHEESSÄNI isäni sytytti huolellisesti joka itsenäisyyspäivä ikkunoillemme tasan klo 18 kaksi kynttilää. Siinä tuntui olevan jotain pyhää isälleni. Muistan hänen kertoneen, että kynttilät viestivät siitä, että tähän taloon on turvallista tulla. Tämä perinne alkoi jo 1900-luvun alussa, jolloin vuonna 1914 perustetun jääkäriliikkeen jääkärit kulkivat Ruotsin kautta Saksaan jääkärikoulutuksiin, joiden tarkoituksena oli irrottaa Suomi Venäjästä. Kynttilät talon ikkunoissa kertoivat, että talo oli turvallinen majapaikka jääkäreille. Kynttilöihin liittyi näin syvempi merkitys ja viesti kuin mitä ensi katsomalta olisi voinut arvata. Elämä on ollut viimeiset vuodet monella tavalla epävarmaa ja maailmassa on tapahtunut asioita, joita ei olisi voinut uskoa tapahtuvan, kuten pandemia, matkustusrajoitukset, maskipakko, ilmastonmuutoksen eteneminen ja sota Euroopassa Venäjän hyökättyä Ukrainaan. Monet asiat ovat kaventaneet totuttua vapautta. Vapauteen ja elämän muihinkin asioihin liittyy usein se, että niiden merkityksen ymmärtää vasta sitten, kun ne ovat vaarassa menettää. Tämä on kovin inhimillistä. Mutta samalla se tuo asioihin syvemmän ulottuvuuden. Ehkäpä myös juuri tänä ensimmäisenä itsenäisyyspäivänä Ukrainan sodan alettua sitä miettii eri tavalla aiempien sukupolvien uhrauksia sodassa. Samalla sitä muistaa olla kiitollinen niistä monista asioista, jotka ovat hyvin. Tulevana itsenäisyyspäivänäkin olet lämpimästi tervetullut Kannelmäen kirkkoon löytämään syvempiä merkityksiä elämän keskelle. Kirkossa saa levätä Jumalassa, olla ja hiljentyä keskellä oman elämän kysymyksiä. Itsenäisyyspäivän jumalanpalveluksen musiikin tekee erityiseksi yhdessä laulettavat virret. Kyseiset virret ovat Isänmaa-osaston virsiä, joita ei oikeastaan muutoin kirkkovuodessa lauleta. Jumalanpalveluksessa kuulemme myös Vokaaliyhtye CantoNovoa. Päivän psalmissa sanotaan: ”Herra, sinun nimesi on ikuinen! Sinun nimesi kaikuu polvesta polveen.” Taidanpa minäkin sytyttää tänä vuonna ne kaksi itsenäisyyspäivän kynttilää oman kotini ikkunaan ja muistaa näin edesmennyttä isääni ja sitä edeltäviä sodan kokeneita sukupolvia kiitollisuudella ja rukouksissa heistä kiittäen. Siunattua itsenäisyyspäivää sinulle miten sitä vietätkin ja missä isänmaasi onkaan. Sydämessä kaikki on silti lähellä. Nina Rajamäki Kannelmäen seurakunnan pappi, joka pyörällä polkee seurakunnan alueella ja jonka saa aina pysäyttää, kun siltä tuntuu. Kaksi kynttilää Yhteisellä tiellä Järjestää Kaarela-Seura ry Vapaa pääsy • Kahvila avoinna Juhlapuhujana apulaispormestari Paavo Arhinmäki Itsenäisyyspäivän juhla Itsenäisyyspäivän juhla Ti 6.12. klo 13-14.30 Ti 6.12. klo 13-14.30 Kanneltalossa Kanneltalossa OHJELMASSA: • Kannelmäen Voimistelijoiden tanssiryhmä • Duo FrimFram Juki Välipakka ja Sirpa Suomalainen • Julkistetaan Kaarelan vuoden yrittäjä 2022 • Stadin juhlaorkesteri • Johannes Juolahti ”Torikahvit” Ma klo 11.45-13.15 KAHVITTELUA , rupattelua ja oleskelua. Tarjolla kahvia, mehua ja pientä purtavaa. Yhteistyössä D-aseman kanssa. Kielikahvila Ke klo 14.00–15.45 TULE ASUKASTALOLLE harjoittelemaan suomen kieltä käytännössä. Rennossa ilmapiirissä kahvikupin ääressä keskustelemme kulloinkin eri aihepiireihin liittyvistä asioista. Aiheina voivat olla esimerkiksi Suomen luonto, neljä vuodenaikaa, liikkuminen, suomalaiset juhlat ja perinteet tai jokin päivänpolttava asia. Kudonta-/neulontapaja Joka toinen torstai (parittomat viikot) klo 15.00–17.00 TEE KESKENERÄISET TYÖT valmiiksi tai aloita silmukoista uusi työ. Puseroita, sukkia, lapasia tai pipoja vaikkapa joulupukin konttiin. Sohvaperunat Asukastalo Purpuriin on hankittu TV. Pe klo 13–15 KATSOTAAN YHDESSÄ mitä kannattaa katsoa! Tervetuloa! Purpuripolku 6, 00420 Helsinki Avoinna ma-to klo 9-17, pe klo 9-16 Ota yhteyttä: toimintakoordinaattori, 050 324 4329, asukastalopurpuri@gmail.com facebook.com/asukastalopurpuri Asukastalo Purpuri tiedottaa Rummikub – iltapäivä To klo 13.00–15.00 Rummikub on koukuttava peli, sitä pelatessa ei ajan kulua huomaa lainkaan. Peli on numerolaattoihin perustuva peli. Laattoja on yhteensä 104 neljässä eri värissä, numeroituina 1–13 sekä kaksi jokeria. Pelin alussa kaikki laatat sekoitetaan numeropuoli alaspäin ja jokainen pelaaja nostaa telineeseensä 14 laattaa. Pelin tarkoituksena on päästä laatoista eroon ensimmäisenä. Tervetuloa pelaamaan! Joulukorttipaja Ke 7.12. klo 16-18 Ilahduta ystäviäsi ja tee heille persoonallliset joukortit! Tarvikkeet asukastalon puolesta. Kahvitarjoilu. Ilmoittautumiset ma 5.12. mennessä sähköpostiin: asukastalopurpuri@ gmail.com Taideterapiaa Helenan kanssa Ti 13.12. klo 17–19 Kuka ja millainen minä oikeasti olen? Teemme omannäköisemme rohkaisevat kirjankannet. Kirjaan voit myöhemmin kirjoittaa tai piirtää sinulle tärkeitä asioita. Ilmoittautumiset la 10.12. mennessä: asukastalopurpuri@gmail.com Materiaalimaksu 5,00 € peritään paikan päällä. Voit ottaa omat sakset mukaan. JUMALANPALVELUKSET KANNELMÄEN KIRKOSSA • Messu sunnuntaisin klo 10. • Ehtoollishetki Taizé-lauluin ke 30.11. klo 18. • Itsenäisyyspäivän sanajumalanpalvelus ti 6.12. klo 10. • Kerhojen joulukirkko pe 16.12. klo 10. Avoin tapahtuma kaikenikäisille, tervetuloa myös muut kuin kerholaiset. MUSIIKKIA KANNELMÄEN KIRKOSSA • Lauletaan yhdessä to 8.12. klo 10.15 kanttori Anne Myllylän kanssa. • La 3.12. klo 19 Tulkinnanvaraista. Tulkinnanvaraista-foorumi, Koiton Laulu -kuoro, Naarmu-yhtye ja urkuri Jan Lehtola. Cornelius Cardew’n, Alison Knowlesin ja Takehisa Kosugin musiikkia. Vapaa pääsy. • Ti 6.12. klo 14 Kotimaani ompi Suomi -itsenäisyyspäivän konsertti. Esa Ruuttunen, baritoni, Tiia Maria Saari, sopraano, Vokaaliyhtye CantoNovo, Sotaorpokuoro Sirpaleet, Martti Laivuori, sello, Elias Miettinen, piano, Anne Myllylä, urut. Tervehdyssanat kenttäpiispa emeritus Hannu Niskanen. Suomalaista musiikkia eri vuosikymmeniltä. Vapaa pääsy, ohjelma 10 €. • Ti 13.12. klo 19 Lucian päivän konsertti. Akateemisen puhallinorkesterin pienyhtyeet. Vapaa pääsy, ohjelma 10 €. • La 17.12. klo 16 Joulun valo -konsertti. Opera Telluksen laulajia ja nuoria muusikoita Keski-Helsingin musiikkiopistosta. Vapaa pääsy, ohjelma 10 € (käteinen). • Ti 20.12. klo 19 Tule joulu kultainen! Hämäläis-Osakunnan Laulajien joulukonsertti. Hiski Wallenius, johtaja. Joululauluja sekakuorolle meiltä ja muualta. Vapaa pääsy, ohjelma 10 €. KAUNEIMMAT JOULULAULUT • Su 11.12. klo 12 Malminkartanon kappeli • Su 11.12. klo 18 kirkko • Pe 15.12. klo 18 Kannelmäen kirjasto • Su 18.12. klo 15 Lapsille ja perheille kirkossa • Su 18.12. klo 18 kirkko • Ti 20.12. klo 18 Kauppakeskus Kaari • Wednesday December 21st at 7 pm Greatest Christmas Carols at Kannelmäki Church Lapsiperheille Klanulla: Klanun Mummola la 3.12. klo 10–13. Leikkiä, askartelua ja lukemista vapaaehtoisten mummojen kanssa. Välipalaa. Jouluinen aamupäivä la 17.12. klo 10–12. Jouluista tunnelmaa, puuhailua, glögiä ja piparia. Adventtiretriitti Malminkartanon kappelilla, Vellikellonpolku 8, la 17.12. klo 9.30–15. Ilmoittautumiset ja tiedustelut 12.12. mennessä konsta.korhonen@evl.fi. Nettisivut: helsinginseurakunnat.fi/ kannelmaki. Kirkko Vanhaistentie 6 Virasto ja Klanu , os. Klaneettitie 6–8 A, p. 09 2340 3800, ma–pe klo 9–14, kannelmaki.srk@evl.fi Malminkartanon kappeli , Vellikellonpolku 8 Seuraa somessa FB: Kannelmäen seurakunta, Kannelmäen seurakunnan lapset ja perheet. IG: @kannelmakisrk, @kantsunurkka
30.11.2022 3 Pääkirjoitus SAIN KUNNIAN tulla valituksi Kaarela-Seura ry:n puheenjohtajaksi kaudelle 2023. Aiempi puheenjohtaja Erik Bärlund poistui keskuudestamme elokuun lopussa. Yhdistyksen vuosikokoukseen asti hänen tehtäviään hoiti varapuheenjohtaja Pekka Haanpää. Bärlundin Eki ehti toimia puheenjohtajana reilut parikymmentä vuotta, mikä teki hänestä seuran pitkäaikaisimman puheenjohtajan. Hänen saappaisiinsa astuminen ei ole pikku juttu. Kaarela-Seuralla ja sen edeltäjällä Kannelmäki-Seuralla on ollut vuosien varrella lukuisia puheenjohtajia. Seura täytti vuosi sitten kunnioitettavat 60 vuotta. Kannelmäki-Seura on perustettu vuonna 1961. Olen järjestyksessä sen 17. puheenjohtaja. Koska seura on vanhempi kuin minä, ei muistikuvani sen toiminnasta ulotu kuin muutama vuosikymmen taaksepäin. Tulin itse Kaarela-Seuran hallitukseen vuonna 1997, mikä tekee minusta nykyisen hallituksen pitkäaikaisimman jäsenen. Olen 25 vuoden aikana toiminut niin yhdistyksen varsinaisena kuin varajäsenenä sekä varapuheenjohtajana. Puheenjohtajan tehtävät asettavat hallitustyölleni nyt uudet vaatimukset. Onneksi tämä työ kulkee jossain määrin verissä, sillä niin isoisäni kuin isänikin olivat toimeliaita asukasyhdistysaktiiveja ja olen osallistunut asukasyhdistystoimintaan Kaarelan lisäksi myös muissa kaupunginosissa. Otan tehtäväni vastaan nöyrästi ja toivon, että kykenen vielä tuomaan uusia tuulia asukasyhdistystoimintaan. Muuttuuko jokin? Seuran toimintasuunnitelma pysyy ensi vuoden suhteen suurin piirtein ennallaan. Kaarela-Seura toimii asukkaiden yhdyssiteenä kaupungin viranomaisiin ja päättäjiin, tekee esityksiä ja antaa lausuntoja Kaarelaan liittyvissä asioissa. Seura nojaa toiminnassaan alueellisiin yhteistyökumppaneihinsa. Tärkeimpinä seurakunta, Kanneltalo, koulut ja liikuntaseurat sekä muut alueelliset yhdistykset ja järjestöt. Seuran tehtävänä on kuunnella asukkaita, ottaa kantaa heitä koskeviin tärkeisiin asioihin ja järjestää tarvittaessa asukastilaisuuksia. Seuran julkaisema Tanotorvi-lehti, jota pidätte kädessänne, toimii yhdistyksen pääasiallisena tiedotuskanavana netin lisäksi. Seura osallistuu alueen eri tapahtumiin ja tilaisuuksiin. Järjestämme myös ensi vuonna perinteisen Mätäjokifestivaalin, jos vain rahoitus järjestyy. Tarkoituksena on uudistaa festariohjelma ja tehdä tapahtumasta entistä mielenkiintoisempi ja laajapohjaisempi niin ohjelman kuin yhteistyökumppanien osalta. Kaarela-Seura järjestää vuosittain Itsenäisyyspäivän juhlan, joka pidetään 6.12. Kanneltalossa. Niin tänäkin vuonna. Ohjelma löytyy viereiseltä sivulta. Juhlapuhujana on apulaiskapunginjohtaja Paavo Arhinmäki. Tilaisuuden pääesiintyjänä on Stadin juhlaorkesteri. Kaarela-Seuran toiminta on viime vuodesta lähtien keskittynyt pitkälti asukastalo Purpuriin. Talon toiminnot ovat kehittyneet jatkuvasti. Myös asukastalon ohjelma löytyy viereiseltä sivulta. Asukastalossa on niin kokoustiloja, olohuone kuin keittiökin. Tiloissa voi järjestää erilaista vapaaehtoistoimintaa, kahvitella, keskustella, katsoa tv:tä ja vaikka pelailla. Tila on avoinna asukkaille arkisin aamuyhdeksästä iltaviiteen. Muina aikoina tiloja on mahdollista varata eri käyttötarkoituksiin. Toivotan puolestani kaikki alueemme asukkaat tervetulleiksi seuran tilaisuuksiin ja asukastalolle. Tehdään Kaarelasta entistäkin parempi paikka asua. Nähdään! Jauri Varvikko jauri.varvikko@eepinen.fi Kaarelasta entistäkin parempi Kaarela-Seuralle uusi hallitus Kaarela-Seuran uusi hallitus yhteiskuvassa. Vas. Nina Strandén, Petteri Auvinen, Leena Timoskainen, Jauri Varvikko, Jaakko Juolahti, Hannele Kosola, Lauri Koski, Ulla Juolahti, Heikki Mäkynen, Pekka Haanpää ja Heikki Hietanen. KAARELA-SEURA RY piti 3.11. sääntömääräisen vuosikokouksensa asukastalo Purpurissa. Yhdistyksen hallituksen varsinaisiksi jäseniksi seuraavalle kolmevuotiskaudelle valittiin Petteri Auvinen, Pekka Haanpää, Heikki Hietanen, Jaakko Juolahti, Ulla Juolahti, Lauri Koski, Hannele Kosola, Nina Stranden, Leena Timoskainen ja Jauri Varvikko. Varajäseniksi valittiin Virpi Koskinen, Marjale Laurila ja Heikki Mäkynen. Yhdistyksen uudeksi puheenjohtajaksi vuodelle 2023 valittiin yksimielisesti Jauri Varvikko. Toiminnantarkastajaksi vuodelle 2023 valittiin Henri Kasurinen ja varamieheksi Carl-Gustaw Antipin. Vuoden 2023 jäsenmaksuksi vuosikokous päätti henkilöjäsenille 15 euroa, yhdistyksille 50 euroa ja yrityksille 100 euroa. Hyväksyttiin vuoden 2023 toimintasuunnitelma ja talousarvio. Hallitus toivottaa kaikki uudet jäsenet tervetulleiksi seuran toimintaan. Asukastalolla kokattiin Lähi-idän herkkuja ASUKASTALO PURPURISSA järjestettiin marraskuussa LähiIdän keittiö -tapahtuma. Alueen asukkaat saivat tulla asukastalolle kokkaamaan Lähiidän ruokia ja tutustumaan sen ruokakulttuuriin. Tarvikkeet tuotettiin asukastalon puolesta ja pääkokkina toimi kannelmäkeläinen Farhad Sherro , joka on asunut Suomessa viitisen vuotta. Farhad on Syyrian kurdeja ja sähköasentaja ammatiltaan, mutta taitaa myös keittiön salat hyvin. Asukkaat saivat osallistua ruoanlaittoon, tutustua uusiin raaka-aineisiin ja mielenkiintoisiin mausteisiin. Lopuksi yhdessä valmistettu ruoka nautittiin koko porukan kesken. Tuttuja ja tuntemattomia raaka-aineita Lähi-idän keittiö koostuu useista meilläkin tunnetuista perusraaka-aineksista. Osa ruokalajeista on tuttuja Välimeren maiden etnisistä keittiöistä, mutta niitä kaikkia syödään koko Lähi-idässä yleisesti. Nyt valmistettu lämmin ruoka sisälsi lihaa, kylmät ruoat olivat vegaanisia. Kokatussa ateriassa oli mm. seuraavia aineita: jauhettua naudanlihaa kuivattuja munakoisoja, kesäkurpitsoja ja paprikoita jogurttia bulguria, riisiä, kikherneitä ja tahinia -tomaattipyrettä, tomaattimurskaa tomaattia, kurkkua, sipulia, minttua, persiljaa, tilliä, sitruunaa, kuivattua ja tuoretta limettiä, valkosipulia oliiviöljyä, auringonkukkaöljyä kardemummaa, kanelia, kuminaa, neilikkaa, suolaa ja valkoja mustapippuria. granaattiomenasiirappia Farhadin menu Kylmät ruoat: • tsatsiki-jogurttikastike • hummus-tahna • tabbouli-salaatti Lämmin ruoka: Kurdi Dolma • Täytetyt munakoisot • Täytetyt kesäkurpitsat • Täytetyt paprikat Lisukkeeksi leipää. Jälkiruokana turkkilaista lokum-marmeladia ja arabialaisia maamoul-keksejä. Ateria onnistui loistavasti. Ylhäällä vas. täytettyjä munakoisoja, täytettyjä paprikoita ja hummusta. Alempana tabbouli-persiljasalaattia ja tsatsikia. Kokit ja ruokailijat, Jukka Janttonen, Riittä Holopainen ja Ulla Juolahti arvioimassa käsiensä jälkiä ja jännittämässä, miltä lopputulos maistuu, ja maistuihan se.
4 30.11.2022 MIKA WALTARI , mielestäni viisain koskaan elänyt suomalainen, oli itse asiassa melkoinen syntisäkki. Hän eli elämän, josta riitti kirjoitettavaa. Hän oli myös hyvä ja herkkä ihminen. Tällaisilla ihmisillä morkkikset ovat myös merkittäviä. Waltari yritti selitellä itselleen jostain lukemaansa viisautta siitä, että aina kun ihminen tulee vanhaksi, hän alkaa katua mennyttä elämäänsä ja tekemiään syntejä. Kuitenkin on parempi katua tehtyjä tekoja kuin tekemättömiä tekoja. Yritän soveltaa tätä Waltarin käyttämää ajattelutapaa itseeni. Toinen esikuvani ja idolini oli legendaarinen toimittaja ja elämäntaiteilija Veikko Ennala. Oli viisas ukko, tai oikeastaan älykäs. Häneltä ei ollut täysboheemina mikään paha tekemättä. Tosin hän toimi eräänlaisella automatiikalla eikä itse aina joron jäljille joutuessaan ollut aina selvillä tekojensa seurauksista. Näitä ihmisiä löytyy kaikista piireistä, ei ainoastaan taiteilijoista. Taiteilijuus kuitenkin jotenkin pyhittää tekemiset. Ennala oli myös umpirehellinen ihminen, hän ei salaillut mitään vaan tunnusti kaikki tekonsa Hymylehden palstallaan. Hän jopa liioitteli tekemisiään vauhtiin päästessään. Eräs hänen juttunsa jäi erityisesti mieleeni. Ennala ei juuri pitänyt avioliiton velvoitteita pyhinä, ei oman eikä eritoten muidenkaan lupauksia. Kerrankin hän oli nopeana päätöksentekijänä sekaantunut erään kapteenin vihittyyn vaimoon. Kapteenin piti olla sotaharjoituksissa vaan eipä ollut. Vaimon kodin ovelta kuului kolinaa, kun mies tuli yllättäen sisään. Tapaus oli niin sanotusti selvää pässinlihaa. Mustasukkaisuudesta mielipuolena riehunut kapteeni antoi kuitenkin Ennalalle tilaisuuden. Suuren perheraamatun pöydälle laittaen hän kähisi, että vanno kaksi sormea Raamatulla, ettei sinulla ole ollut mitään ’’sellaista” vaimoni kanssa. Ennala ei juurikaan pitänyt mitään teosta sen kummemmin pyhänä, kirja kirjojen joukossa… Vakavana pyssyn kanssa riehuvaa kapteenia tuijottaen hän sanoi kuten muistatte presidentti Clintoninkin aikoinaan vakuuttaneen: Minulla ei ole ollut mitään sellaista vaimonne kanssa. Miehen sanaan luottaen kapteeni rauhoittui. Saattoivatpa kaverukset juoda vielä kahvit yhdessä ennen kuin Ennala laittoi palttoon niskaansa. Läheltä piti. Salama ei iskenyt eikä pyssy paukkunut. Ja niin he elelivät onnellisina elämänsä loppuun saakka. Opetus tarinassa tai tosi tapauksessa on se, ettei pidä mennä turhaan hötkyilemään, parempi on miettiä ensin ja toimia tilanteen mukaan viisaalla tavalla. No, myöhemmin sitten Ennalakin alkoi mietiskellä pahoja tekojaan. Oliko hän tehnyt hyviä tekoja? miten pisteet jakautuvat? Onko mahdollisuus vielä ikuisiin iloihin päästä? Ankaran mietinnän jälkeen hän muisti ainoastaan yhden hyvän työn. Hän oli kerran ruuhka-aikana saattanut vanhan mummon kädestä pitäen Hämeenkadun yli. Teon suuruutta tai jaloutta hieman laskee se, ette mummo itse asiassa halunnut mennä kadun toiselle puolelle. Muita myönteisiä tekoja ei tullut mieleen. Suomalaisesta kirjallisuudesta muistuu mieleeni muutama tiukka tilanne. Olikohan se nyt Ryysyrannan Joosepin loppu ollut sellainen, että metsätöissä puu oli kaatunut hänen päälleen? Pakkanen kiristyi eikä huuto kuulunut. Näitä syntiasioita Jooseppikin alkoi miettiä. Synnit tulivat helpommin mieleen. Pontikkaa hän oli keittänyt, perheen elättämiseksi kuitenkin. Toisaalta oli myös itse naukkaillut. Valehdellut hän myös oli. Hevoskaupoissa oli tullut tehtyä vilppiä. Sitä hän piti itse erityisen pahana, että hän oli ajatellut syntisiä ajatuksia kirkonmenojen aikana… Tekoja tuntui riittävän, hyviä ei tullut mieleen tässä tiukassa tilanteessa. Taitaa olla hiilikellari edessä... Mahdoinkohan sekoittaa henkilöt, oliko se nyt Jooseppi vai Juutas Käkriäinen? Toinen jäi puun alle ja toisen söi karhu? Väliäkös sillä, lopputulos oli sama kuten elämänpolkukin. Sitä aina tällaisia ajatellessaan miettii, että kuinkas ne omat asiat ja mahdollisuudet sitten ovat. Itselläni on paha taipumus vähätellä tekojani. Olen kuitenkin varsin kiltti ja hyvänahkainen lampaansieluinen ihminen… vai olenko? No, mitään tehtyä ei saa tekemättömäksi. Murehtiminen, ei kannata. Pitäisiköhän mieluummin ajatella kuten suomalaisessa kansanviisaudessa että paha saa aina palkkansa, hyvyydestä ei sitä vastoin kiitetä… Heikki Majava MAJAVAN MATKASSA Väärä vala Aloitamme uuden palstan. Kysymme suomalaisilta julkisuuden henkilöiltä yhteyksiä Kantsuun, Kaarelaan ja Stadiin. Samalla testaamme haastateltavien taidot stadin slangissa. Ensimmäisenä vuorossa on Laura Voutilainen. Kuka: LAURA VOUTILAINEN Syntymäpaikka: Jyväskylä Nykyinen kotipaikka: Espoo Lempimesta Stadissa: Ullanlinnanmäki ympäristöineen Laura Voutilainen, sä olet koko kansan tuntema artisti. Kertoisitko Stadilaisille, tarkemmin Kaarelalaisille, mitä sulle kuuluu marraskuussa 2022? Kiitos, melko mukavasti menee; on pientä puuhaa ja touhua! Arkeni on melko pirtoutunutta artisti-yrittäjän elämää, ja itseohjautuvuus ja ajankäytön suunnittelu on tosi tärkeässä roolissa. Välillä karkaan ystävän tai sukulaisten luo, harrastan liikuntaa, opiskelenkin, ja yritän huolehtia unen laadusta! Konserttisalikiertue on viimein saatu tulille, ja uusi biisi ”Me” julkaistiin 11.11. Korona-ajan jäljet on vielä nähtävissä, se on ihan ookoo. Pääasia että eteenpäin mennään! Lauran tulevaisuuden suunnitelmat? Onko luvassa uutta musaa sekä/tai kiertuetta? Juuri nyt olen konserttisaleissa ympäri Suomen, ja pääkaupungissa 9.12. Keväällä haluaisin julkaista juuri sellaista energisoivaa, eteenpäin työntävää musaa, joka antaisi potkua kesää kohti! Vasta julkaistu ”Me” edustaa musiikkini toista laitaa:se on kipeä tarina toteutumattomasta, ikuisesta rakkaudesta. Löytyykö sulta jokin muisto liittyen Kaarelan alueeseen? Tämä Malminkartanon täyttömäki on tottakai yhtymäkohta. Tänne on mukava saapua paitsi treenaamaan niin myös pysähtymään maiseman äärelle. Helsinki on mulle tosi rakas, mutta eri tavalla kuin asuinkaupunkina. Siihen liittyy lähes kaikki tärkeimmät uraani koskevat muistot. Stadissa on myös saanut olla melko rauhassa, kun vertaa muualla maassa liikkumiseen. Olen ajanut ajokorttini Helsingissä. Muistoja riittää!! Puhuttaessa Stadista tai Stadilaisista, mitä tulee ensimmäisenä mieleesi? Stadilaisilla on vahva oma identiteetti, kulttuuri ja käytös. Tarjontaa on todella runsaasti ja marginaaliin kuuluva kulttuuri mukaanlukien musiikki, saa oman vahvan kannatuksensa. Monimuotoisuudelle on tilaa. Stadi on mulle kuin oma kuplansa, tunnen joitakin stadilaisia jotka eivät halua edes käydä kehän ulkopuolella, sen ulkopuolinen alue tuntuu ehkä kuin toiselta valtiolta joillekin. Lopuksi; kuinka hyvin stadin slangi sujuu? Oletko valmis snadiin testiin? Kääk! …ilman googlea ;) 1. Mikä on bamari? 1. Puhuja 2. Vartija 3. Laulaja Puhuja 2. Mitä tarkoittaa brekata? 1. Valmistaa aamiaista 2. Vetää viinaa 3. Murtautua Valmistaa aamiaista tai murtautua, en osaa päättää!! 3. Mä yytsasin ku sbuge byyttas tsirraan tarkoittaa? 1. Avustin mummoa nousemaan raitiovaunuun 2. Näin puliukon oksentavan ambulanssiin 3. Minua harmitti, kun markka putosi tiekaivoon Numero 2. Puliukko-läppä! 4. Sprigi on? 1. Puku 2. Puhekieli 3. Purjelaiva Puku 5. Skremma födjas Vasiksel tarkoittaa? 1. Mummoni kuoli Vasikkasaaressa 2. Luistin unohtui Vaasankadun kentälle 3. Tyttö on syntynyt Vaasankadulla Kolmonen! 6. Skriita on? 1. Riita 2. Velka 3. Itku Itku Laura on selvästi ehtinyt omaksua Stadista yhtä sun toista. Kokonaispistemäärä 3,5 / 6. Koonnut Lappe Holopainen Slangikysymykset Jauri Varvikko Kuva Lappe Holopainen Tsennaaks Stadin, hiffaaks slangin Vas tau kse t: 2, 3, 2, 1, 3, 2. Malminkartanon täyttömäki on Lauran yhtymäkohta Kaarelaan. Siellä on mukava käydä siellä treenaamassa ja ihastelemassa maisemia.
5 30.11.2022 Vanhaistentie 8, 00420 Hki P. 040 350 0086, 010 324 8880 www.e2sahko.fi WWW.NETTIKULTA.FI Asiakkaiden suosittelema Tule ilman ajanvarausta tai varaa aika puh. 044 9877 049. Teemme myös kotikäyntejä. Lapinlahdenkatu 19, Helsinki ma-pe 10-16, la-su ja iltaisin sop. mukaan KULTAA & HOPEAA OSTAMME • Kehystys • Kehysten korjaus • Taidegrafiikkaa Kehystämö Malminkartanon aseman vieressä Kehystämö Galleria Aforte, Kehruutie 1 Malmikartanon aseman vieressä pohjoispuolella Avoinna: Ti 12–17, Ke–Pe 10–17 ja La 10–14 tai sopimuksen mukaan puh 041 5375019, www.aforte.fi, kehys@aforte.fi Joululahjaideat! PIISPA TEEMU LAAJASALO myönsi 16.11. rovastin arvonimen Kannelmäen seurakunnan kirkkoherra Virpi Koskiselle . Rovasti on kirkollinen arvonimi. Piispa voi myöntää rovastin arvonimen kirkollisessa työssä erityisesti ansioituneelle papille. Arvonimen saajan tulee yleensä olla 50 vuotta täyttänyt. Rovasti-sanan takana on latinan praepositus, eteen asetettu. Virpi Koskinen on vihitty papiksi Helsingissä vuonna 1994. Piispa Teemu Laajasalo asetti Virpin Kannelmäen seurakunnan kirkkoherran virkaan syyskuussa 2021. Lue lisää Virpistä hänen kotisivuiltaan osoitteessa virpikoskinen.fi . SUURMARKKINAT SUOMALAISET www.markkina.net/espoo LEPPÄVAARAN SUURMARKKINAT LEPPÄVAARAN SUURMARKKINAT Leppävaaranraitti ja läkkitori Leppävaaranraitti ja läkkitori LA 3.12. klo 9-17 LA 3.12. klo 9-17 Kannelmäen seurakunnan luottamushenkilöt valittiin Yhteiseen kirkkovaltuustoon: (aakkosjärjestyksessä) Auvinen Petteri Ääniä 106 Halenius Outi Ääniä 115 Lamminperä Tarja Ääniä 82 Strandén Juhani Ääniä 81 Seurakuntaneuvostoon: (aakkosjärjestyksessä) Auvinen Petteri Ääniä 97 Eisalo Riitta Ääniä 47 Haanpää Pekka Ääniä 160 Halenius Outi Ääniä 97 Hiidenkari Riikka Ääniä 53 Korhonen Sanna Ääniä 41 Kähärä Aku Ääniä 51 Lamminperä Tarja Ääniä 55 Murtovuori Jussi Ääniä 62 Pekkola Pirjo Ääniä 63 Puhakka Dora Ääniä 53 Riutta Elina Ääniä 104 Ruottunen Risto Ääniä 38 Strandén Juhani Ääniä 47 ONNEA KAIKILLE VALITUILLE! 20.11. pidetyissä seurakuntavaaleissa valittiin Kaarelan alueelta 14 jäsentä Kannelmäen seurakuntaneuvostoon ja 4 jäsentä Helsingin yhteiseen kirkkovaltuustoon vuosille 2023-2026. Äänestysprosentti Kannelmäen seurakunnassa oli 10,4. Äänioikeutettuja oli 11 419, äänestäneitä 1 191. Seurakuntavaalien 2022 tulokset Kannelmäen seurakunnassa: Vaalitulos Haagan seurakunnassa. Äänestysprosentti on 13,3 %. Vaalitulos Pitäjänmäen seurakunnassa. Äänestysprosentti on 10,7 %. YHTEINEN KIRKKOVALTUUSTO Valitut 4: Mithiku Hanna Karulinna Karoliina Mäkimattila Sari Jauhiainen Signe SEURAKUNTANEUVOSTO valitut 14: Karulinna Karoliina Mäkimattila Sari Jetsonen Pietari Pakkanen Sanna-Maria Nuorteva Liisa Jahkola Lauri Alanko Pauliina Lautamatti Sonja Salonen Sara Liimatainen Anita Jauhiainen Signe Nikunen Timo Kulikoff Akseli Rantala Olli-Pekka YHTEINEN KIRKKOVALTUUSTO Valitut 3: Ruottinen Jenni Tuominen Jukka Laine Anna SEURAKUNTANEUVOSTO valitut 12: Ruottinen Jenni Tuominen Jukka Laine Anna Korhonen Raija Junkkaala Eero Rikala Aapo Vettenranta Henri Ollila Anja Tuomi Johanna Turunen Pirkko Karjalainen Sakari Riipi Heikki Kannelmäen kirkkoherra Virpi Koskiselle rovastin arvonimi Kannelmäen seurakunnan kirkkoherra Virpi Koskinen. Kulttuuriyhdistys Perspektiivin MYYJÄISET 11.12. klo 12-15 Asetelmia • Kortteja • Maalauksia yms. Arpajaiset ja kahvipuffet. Purpuripolku 4 | Kaikki tervetuloa!
6 30.11.2022 15.12.2022 klo 12.00-13.00 Sitratori, Kannelmäki ILMOITTAUDU: TARU 0503077150 VILI 0504466164 PATRIK 0504639831 ”Yhdessä elämisen taidot" TERVETULOA OSALLISTUMAAN KESKUSTELUUN: RAUHANPAIKKA-DIALOGI SAIN HYVÄLTÄ ystävältäni viestin, että Tanotorvi-lehden 2.11.2022 ilmestyneessä numerossa on kirjoitus, jonka kirjoittajalta on jäänyt ymmärtämättä Helsingin Sanomissa 15.10. olleen haastatteluni sisältö ja tarkoitus. Viestin liitteenä oli Leena-Maija Tuomisen kolumni ”En ole hylännyt läheistäni”, jossa hän kertoo haastatteluni nostattamista tuntemuksistaan. Tuomisen mukaan pidän hoitokodissa asuvien muistisairaiden omaisia itsekkäinä, koska he eivät halua hoitaa muistisairasta omaista itse. ”Vielä pahempia olemme jos omaisemme on sijoitettu hoitolaitokseen vastoin tämän tahtoa eli olemme rikkoneet muistisairaan itsemääräämisoikeutta”. Kolumnisti jatkaa kertomalla elämästään aktiivisena seniorina ja hoivakodissa asuvan muistisairaan miehensä tukijana. Hän lopettaa toteamalla, ettei suostu olemaan ”huono eikä paha” ja kysyy ”mitä väärää on siinä että omainen haluaa läheiselleen hyvän ja turvallisen hoidon.” Helsingin Sanomissa 15.10. julkaistu haastatteluni oli jatkoa kirjoitukselle, jossa kuopiolainen muistisairas (HS 11.10.) kertoi siitä, miten muistisairaat sivuutetaan usein heitä koskevassa hoidossa (HS 11.10.). Olin vahvasti samaa mieltä. Korostin, että vanhus on iäkäs aikuinen, ja häntä tulisi aina kohdella sen mukaan, ei vajaakykyisenä vaan itsenäisenä toimijana. Toimijuuden sivuttamisen vaarallisena esimerkkinä toin esiin tapaukset, joissa omainen haluaa laittaa muistisairaan laitokseen vastoin tämän tietoa tai tahtoa. Pidin itsekkäänä omaista, joka alkaa puuhata pitkäaikaishoitoa muistisairaalle häneltä kysymättä. Pitkälle edennyttä muistisairautta potevan ihmisen hoitaminen kotona on ymmärrettävästi raskasta. Kaikista tukitoimista huolimatta kotona asumisen jatkaminen osoittautuu yleensä jossain vaiheessa mahdottomaksi. Tällöin pitkäaikaishoito on luonnollinen vaihtoehto. Olennaista kuitenkin on, että asiasta keskustellaan yhdessä muistisairaan kanssa. Onhan hän, muistisairaudestaan huolimatta, aikuinen ihminen, jota kotoa pois muuttaminen nimenomaisesti koskee. Ikäihmisten kannattaisi, esimerkiksi muistisairautensa alkuvaiheessa, keskustella läheistensä kanssa elämän loppuvaiheen toiveista ja kirjata ne hoitotahtoon. Tällöin voisi pohtia myös mahdollista hoivakotiin siirtymistä. Omassa hoitotahdossani totean, että mikäli dementoitumisen vuoksi tulen liian suureksi taakaksi vaimolleni, voi minut siirtää asumaan hoitopaikkaan, jonka henkilökunta hallitsee muistisairaiden hoidon ja ymmärtää muistisairasta ihmistä. Haluanhan minäkin itselleni hyvän ja turvallisen hoidon. Jaakko Valvanne HALUAISIN KÄYDÄ kahvilassa kävelymatkan päässä kodistani. Kesällä istuisin kahvilan terassilla ja lounaspaikallakin voisi olla terassi. Lenkillä olisi kiva istahtaa penkille niin Talissa, Patterinmäellä, Nuolipuiston liepeillä, Omppopuistossa kuin ihan minkä tahansa kävelytien varrella. Lähinurkille Pitäjänmäelle, Pajamäelle tai Konalaan voisi rakentaa tapahtumapuiston, jossa eri yhdistykset ja yhteisöt voisivat järjestää ohjelmaa ja erilaista liikuntaa. Toiveita on monenlaisia eikä niiden toteuttaminen edes olisi kovin kallista, mutta nyt Helsingin kaupungissa on kaikki suunnitteluvoima ja rahavarat kaupunkikuvan ehostamisen saralla keskitetty kuihtuvan keskustan elvyttämiseen. Kuihtuminen pitäisi saada loppumaan, jotta turistit viihtyisivät Espalla ja Aleksanterinkadulla. Viihtymistä tärkeämpää on monen mielestä turistien ostohalukkuus ja ostomahdollisuudet. Harmittaahan se ettei Helsingin keskusta ole entisensä, mutta minä ainakin syytän heitä, jotka ovat innolla myötävaikuttaneet siihen että pääkaupunkiseutu on täynnä ostoskeskuksia. Aina kun tieto uudesta ostosparatiisista on julkaistu, olemme varttuneiden naisten kesken päivitelleet: mistähän sinnekin saadaan asiakkaat ja jostakinhan se on pois. Se on pois keskustasta. Minä en itse asiassa edes tarvitse Helsingin keskustaa – sitä mihin ennen mentiin kun mentiin kaupungille. Kaikki ne palvelut, jotka aikaisemmin hain keskustasta, saan nyt lähempää: Kaaresta, Myyrmäestä, Sellosta. Niiden seinien sisällä ei tuule eikä ole liukasta. Ja melko todennäköisesti löytyy suurin osa siitä mitä tarvitsen. Helsingin päättäjät murehtivat keskustan kuihtumista ja rajoittavat autojen kulkumahdollisuuksia. Samalla he napsivat pois eläkeläisten edulliset päiväliput busseihin, juniin ja metroon. Eli jo sillä eväävät yhden ryhmän tunkeilun keskustassa. Se mitä tänä päivänä Helsingin keskustassa käytän on teatteri ja museot. Vain muisto on siitä kun jouluostoksille lähdettiin keskustaan. Ja Stockan kanta-asiakastarjoukset piti ilman muuta hyödyntää. Asuinalueiden viihtyvyyden lisääminen tasapuolisesti eri puolilla kaupunkia pitäisi olla itsestään selvyys. Tosiasiassa jopa Pitäjänmäen urheilukentän pukukopin uudelleen rakentaminen on kiinni siitä miten hyvin esimerkiksi kaupunginosayhdistys saa masinoitua asukkaita äänestään OmaStadin osallistuvan budjetin ehdotuksia. Isot yksiköt pärjäävät tässä kisassa paremmin kuin pienempien kaupunginosien ehdotukset. Leena-Maija Tuominen En kaipaa keskustan kohinaa TANOTORVEN päätoimittaja Jauri Varvikko osui hyvin oikeaan kantaessaan viime lehden pääkirjoituksessa huolta synkän maailmantilanteen vaikutuksesta kansanterveyteen. Olemme nyt keväästä 2019 alkaen elänyt Suomessa poikkeuksellista aikaa ensin koronaepidemian ja sitten Ukrainan sodan tuoman epävarmuuden myötä. Tämä käy itse kullakin mielelle ja terveydelle. Yhteiskunnan toimenpitein esimerkiksi energianhinnan noususta aiheutuvia ongelmia on kyettävä helpottamaa, mutta esimerkiksi Ukrainan sodan leviämisen pelkoa ei mielistä pysty helposti poistamaan. Historiantutkijana tiedän, että ennenkin maailmassa on ollut vaikeita aikoja ja vielä suurempiakin uhkakuvia. Nykypäivänä niin sanotusti tieto lisää tuskaa. Aiemmin päivän tapahtumat katsottiin tv:n iltauutisista tai luettiin aamun lehdestä. Nyt kriiseistä ympäri maailmaa asioista tulee uutiskanavien kautta tietoa reaaliajassa älypuhelimeen tai Tv-vastaanottimeen. Epävarmuuden keskellä pienistä arjen asioista omassa elämässä ja lähipiirissä on koitettava iloita, kun yksittäisen ihmisen mahdollisuudet vaikuttaa maailmantapahtumiin on rajalliset. Vaikeana aikana tarvitaan myös suomalaisten mehenkeä, että yhdessä selviämme tämäkin ajan läpi kohti ehkä vähän rauhallisempaa tulevaisuutta. Toivotaan, että se koittaisi jo vuonna 2023 kolme. Ville Jalovaara Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen (sd.) Lukijalta Vastine Leena-Maija Tuomisen kolumniin Mikä neuvoksi, kun huoli maailmantapahtumista täyttää mielen? Tavoitteena on ymmärtää paremmin toisiamme ja sitä mitkä asiat vaikuttavat yhdessä elämisen kokemuksiin ja tapoihin Kaarelan alueella. Mitkä asiat edistävät sujuvaa kommunikaatiota? Mitkä asiat haastavat tai estävät toimivan rinnakkaiselon toteutumista? Voisivatko kokemukset naapuruudesta ja alueen yhteisöistä olla tulevaisuudessa entistä parempia? Miten voisimme itse edistää yhteisörauhaa? Keskustelujen yhteenveto Yhdessä elämisen taidoista kootaan edelleen hyödynnettäväksi ja jaettavaksi. Käytämme keskustelujen pohjalta syntynyttä ymmärrystä myös oman toimintamme arviointiin ja yhdessä elämisen taitoja edistämään. Kutsumme keskusteluun kaikenlaisia Kaarelan alueen asukkaita ja toimijoita, jokaisen kokemukset ovat yhtä arvokkaita. Meitä kiinnostaa juuri sinun kokemuksesi! Keskustelun järjestävät Diakonissalaitoksen D-asema Kannelmäki ja Naapurustotyö. Keskustelu toteutetaan jouluisen tapahtuman yhteydessä Sitratorille pystytettävässä lämmitetyssä jurtassa. Noudatamme keskustelussa erätauko-mallin mukaisia rakentavan keskustelun pelisääntöjä. VAIKUTA KAUPUNGINOSASI ASIOIHIN! Liity yhteiseen Kaarela-Seuraan! Liittyminen on helppoa: maksa jäsenmaksu 15 euroa (vuosi 2023) yhdistyksen tilille Nordea FI09 1004 3000 2043 03 ja kirjoita yhteystietosi viestikenttään. Lähetämme infoa tapahtumista ja alueemme tärkeistä asioista. Saat myös alennusta alueemme palveluista.
7 30.11.2022 AULIS HEINONEN eli värikkään elämän. Hän syntyi Helsingin Keskustassa vuonna 1938 ja sodanajan lapsena koki pommitukset sekä väestösuojaan äitinsä kanssa käsi kädessä turvaan juoksemiset. Auliksen ollessa seitsemänvuotias hänen äitinsä kuoli traagisesti ja hänen isänsä muutamaa vuotta myöhemmin. Tästä johtuen Aulis joutui muuttamaan pienenä poikana vieraalle paikkakunnalle Joensuuhun kolmen tätinsä ja näiden äidin kasvatettavaksi. Elämän rakentaminen oli aloitettava uudestaan. Kouluaikana Aulis oli vilkas ja joutui välillä opettajien fyysisestikin nuhtelemaksi, siihen aikaan käytettiin karttakeppiä ja tukistamistakin. Lempinimi Möke annettiin, koska Aulis ei helposti malttanut olla hiljaa. Aulis kuitenkin oppi, mitä harrastuksiltaan: partio, jääkiekko ja koripallo ehti. Hän aloitti työt hyvin nuorena, kesäaikoina tukkityömaat tulivat tutuiksi ja vankistivat nuorta miestä pärjäämään fyysisissä harrastuksissa mainiosti. Ylioppilaaksi hän kirjoitti Joensuun lyseosta vuonna 1957 ja erinomaisesti pärjännyt vuosikurssi on pitänyt luokkakokouksia näihin päiviin asti. Partiolippukuntansa Joensuun metsänkävijöiden ja koulunsa Joensuun lyseon ystäviin hän piti yhteyksiä koko elämänsä ollen pääroolissa näihin liittyvissä hyväntekeväisyysprojekteissa. Armeijan huippukuntoinen Aulis suoritti Kontiolahdella ja eteni RUK:hon Haminaan, jossa erityiskiitosta sai hänen äänenkäyttönsä. Tarinoita armeija-ajalta syntyi 1950-luvun lopun isänmaallisessa hengessä muisteltavaksi sekä kerrottavaksi jälkipolville ja tutuille. Muutto takaisin lapsuusajan Helsinkiin tuli opintojen viitoittamana, kun Aulis läpäisi Teknillisen Korkeakoulun pääsykokeen päästen mukaan opiskelijarientoihin ja osakuntatoimintaan, joiden kautta hän tutustui tulevaan vaimoonsa tuolloin sairaanhoitajaopiskelija Mirjaan . Keskittyminen pysyi riittävästi opinnoissa ja valmistuminen diplomi-insinööriksi tapahtui 1960-luvun alkupuolella. Suunnittelutyöt johtivat yrittäjyyteen kylmäalalla, josta Aulis oli aikanaan tehnyt diplomityönsä Fiskarsilla. Pitäjänmäellä aloitti ensimmäinen yritys Dinsi Oy 1960-luvun lopulla kylmäalan valmistajana ja maahantuojana samoihin aikoihin, kun Auliksen vanhin poika Markku syntyi. 1970-luku oli vahvaa yrittäjyyden aikaa ja sen puolivälissä syntyi Auliksen nuorempi poika Mikko . 1980-luvun konsulttivaiheen jälkeen Aulis perusti poikiensa kanssa kylmä-, pakkas-, ilmastoinnin jäädytysja lämpöpumpputekniikkaan erikoistuneen maahantuonti-, tukkuja agentuuriperheyrityksen Refair Oy:n Pitäjänmäelle Atomitie 1:een, jossa toiminta yhä jatkuu vanhimman pojan Markun vetämänä ja lapsenlapsen Miljan ollessa mukana toiminnassa jo kolmannessa sukupolvessa. Nuorempi poika Mikko on Refair Oy:n asiakas yhdessä alan suurimmista urakointi-, asennusja huoltoliikkeistä Pohjoismaissa. Yrittäjänä Aulis oli arvostettu, suorasanainen ja mielipiteitä jakavakin, kaikkineen suurisydäminen liikemies. Aktiiviaikanaan hän piti kalastamisesta ja veneilystä. Myöhemmin penkkiurheilu ja ajankohtaisten asioiden seuranta olivat lähellä hänen sydäntään. Kannelmäessä Aulis asui 50 vuotta ja Tanotorvi-lehdessä on julkaistu muutamia artikkeleita hänen aloitteestaan. Kannelmäen pubit tulivat Aulikselle tutuiksi, ennen kaikkea nyt uudestaan avattu Britannia. Hänen tarinoitaan on moni kuullut ja niille nauranut tai itkenyt, hän oli pidetty seuramies. Aulis toimi Karhu-Kissojen 1975 syntyneiden ikäryhmän taustajoukoissa keräten nuoremman poikansa Mikon jääkiekkojoukkueelle varoja mahdollistaen mm. Ruotsin, Norjan, Tšekin, Venäjän ja Kanadan matkat 1980ja 1990-luvuilla. Aulis nukkui rauhallisesti ikuiseen uneen Helsingissä Haartmanin sairaalassa torstaiaamuna 20.10.2022 lähes 84-vuotiaana asuttuaan sitä ennen rakkaassa kodissaan Tanotorventiellä edelliseen sunnuntaihin saakka, jossa hänen nuorin poikansa Mikko kävi viimeiset keskustelut isänsä kanssa läsnä vain päivää ennen sairaalaan siirtoa. Pois lähtöään edeltävänä keskiviikkoiltapäivänä hän lähetti vanhimman poikansa Markun ja vanhimman pojanpoikansa Maxin välityksellä sairaalasta viimeiset terveisensä kaikille hänet tunteville. Siunaustilaisuus pidettiin Kannelmäen kirkossa perjantaina 18.11. Aulis Heinosen muistoa kunnioittaen, Markku Heinonen perheineen, Mikko Heinonen perheineen, sukulaiset ja ystävät, liiketuttavat ja kylmäala ympäri maailmaa Teksti Mikko ja Markku Heinonen Ukrainan sota ja maailma sen jälkeen Sota, rikos ja sovitus Toimittajat Pertti Koskinen ja Ilpo Salonen Vastapaino 2022 KIRJAN SAATESANOISSA todetaan keskustelun Ukrainan sodasta olleen yksipuolista. ”Sodan keskellä sotilaat puhuvat sodasta ammusten ja ohjusten kielellä ja poliitikot voimasuhteiden, liittoutumien ja pakotteiden kielellä, mutta me tämän kirjan kirjoittajat haluamme puhua sodasta kärsimyksen, sovituksen ja toivon kielellä, haluamme nähdä rauhan ja sovinnon sekä avata keskustelua niistä ja välttämättömistä ajattelutapojen muutoksista.” Kirjoittajat ovat Suomen yliopistojen alansa ansioituneita emeritusprofessoreita ja tutkijoita. En tiedä onko ketään heistä kutsuttu eduskunnan valiokuntiin kuultaviksi Ukrainan sotaan ja Suomen Natojäsenyyttä koskevien asioiden yhteydessä, mutta ainakaan YLE:n tätä aihepiiriä koskevissa keskusteluissa en ole heidän mielipiteitä kuullut. En tosin myöskään Natojäsenyyteen kriittisiä mielipiteitä esittäviä muutenkaan muutamaa harvaa poikkeusta lukuunottamatta. Niinistön lupaamaa monipuolista keskustelua Natojäsenyyden eduista ja haitoista en todellakaan ole havainnut valtamediassa ja eduskunnassakin se jäi muutaman puheenvuoron varaan. Facebookissa sensijaan on käyty vilkasta keskustelua, jossa myös kriittiset mielipiteet ovat tulleet selvästi esiin. Esillä olevassa kirjassa teemaa pohditaan monelta taholta : 1. Sota poliittisena valintana. Kirjoituksessaan ”Tie sotaan polut rauhaan” Unto Vesa , toteaa ”Sodat eivät synny tyhjästä. Yleisellä tasolla voidaan sanoa, että sotia käydään vallasta, alueista, intresseistä tai identiteeteistä, mutta kullakin sodalla on myös omat erityiset piirteensä.” Eriteltyään kylmän sodan opetuksia ja Etyk-prosessia Vesa päätyy johtopäätökseen: ”Kaikinpuoliset keskinäisriippuvuudet niin Euroopassa kuin maailmassakin ovat joka tapauksessa vankka myönteinen tosiasia. Siksi keskinäisriippuvuuksia ei pidä yrittää purkaa, varsinkaan pysyvästi, sillä niiden varaan rakentuvat tosiasiassa Euroopan yhdentymisen lisäksi maailmanyhteisö ja globalisaatio kokonaisuudessaan kaikkine haasteineen ja ongelmineen.” Sia Spiliopoulou Akermark , pohtii kirjoituksessaan ”Aseellisen voiman demokraattinen valvota” ovatko aseet, varustautuminen ja liittoutumat todellisia turvallisuuden takeita ja kuka niistä päättää ja kuka kontrolloi. Miten Suomen ääni kuuluu Natossa. Lassi Heininen kirjoituksessaan ”Asevarainen turvallisuus ympäristöllinen turvattomuus” laajentaa turvallisuuskäsitteen piiriin myös ilmaston ja ympäristön inhimillisen turvallisuuden lisäksi. 2. Sodan kasvot. Esseessään ”Tulevaisuus kuvitellaan nyt sodan kulttuuriset kuvastot” Aino-Kaisa Koistinen ja Jyrki Korpua väittävät, että keskustelussa sodasta ja rauhasta voimme hyödyntää myös tieteisfiktiota. Sillä ne voivat opettaa meille myös rauhallisia tapoja kehittää teknologiaa ja kohdata vieraita kulttuureita. Anita Kynsilehto kuvaa kirjoituksessaan ”Pakolaisuus ja suojelun tarve Euroopassa” millaisia vaikutuksia Ukrainan sodalla on ollut niihin, jotka ovat olleet pakotettuja lähtemään pakoon, että niihin, jotka kohtaavat pakolaisia omassa maassaan. Raija-Leena Punamäki kirjoituksessaan ”Traumaattiset sotakokemukset ja mahdollisuus rauhaan” analysoi Libanonissa tekemiinsä tutkimuksiin pohjaten traumaattisten sotakokemusten merkitystä perheiden elämässä ja lasten kehityksen kannalta vaikutusta mielenterveyteen ja vanhemmuuteen sekä vastuutamme kulttuurien elinehdoista ja maapallon luonnonvarojen riistämisestä. ”Suomen liittyminen Naton sotilasliittoon ylenkatsoo tätä erilaisia ajattelutapoja ja kansoja kunnioittavaa ja kulttuurien oikeuksia tunnustavaa kehitystä. Sotilaallinen ylivertaisuus estää näkemästä ruumiskasassa yhtäkään sodan uhria, joka olisi erilainen kuin me. Militarismi muuttaa uhrit näkymättömiksi ja numeroi vain meidän omat saavutuksemme.” 3. Kestävä rauha. Vaikka Ukrainan sota on vielä täydessä vauhdissa, Heikki Hiilamo ja Pertti Koistinen hahmottelevat kirjoituksessaan ”Sosiaalipolitiikka rauhan politiikkana” jo tulevaa yhteiskuntakehityksen mallia ja miettivät mitä annettavaa sosiaalipolitiikalla olisi rauhan edellytysten luomisessa. ”Kysymys ei ole vain Ukrainasta, vaan myös siitä, mitä tulee tapahtumaan Venäjällä ja muualla maailmassa sodan jälkeen.” Kirjoituksessaan ”Sodan ja Rauhan ekologia” Tarja Väyrynen hahmottelee muutoksen lähtökohtia ja ehtoja radikaalin feministisen luontokäsityksen kautta. ”Ympäristö nähdään ihmisen kanssa tiiviissä vuorovaikutuksessa olevaksi kokonaisuudeksi, joka on viime kädessä jakamaton ja sidoksissa ihmiskunnan hyvään elämään ja rauhaan”. ”Entä jos rauha ei vie sovintoon?” Kirjoituksessaan Sirkka Ahonen on pessimistinen siinä mielessä, että niin voittajat kuin häviäjät rakentelevat epärealistisia myyttejä omasta menneisyydestään ja tulevaisuudestaan. Näin sota tahtoo jatkua historiasotana senkin jälkeen kun aseellinen taistelu on päättynyt. Haluaisin erityisesti painottaa, että koko nykyisen hallituksen ja eduskunnan olisi syytä erityisesti pysähtyä miettimään kirjan viimeistä lukua, jossa kirjan toimittaja ja ”Syyllisyys ja sovitus” tekstin kirjoittaja Pertti Koistinen painottaa: ”Kansainvälistyneen tiedonvälityksen ja yhä useamman maan sekä kansainvälisen yhteisön ja järjestön osallistuttua sodan aikana Ukrainan taloudelliseen ja poliittiseen tukemiseen Ukrainan sodan sovittelu edellyttää myös kansainvälisen yhteisön puheiden kääntämistä sodasta ja vallasta sovintoon. Painostaminen ja eristäminen on vaihdettava vuorovaikutukseen. Sovittelua ei siis voi jättää vain ukrainalaisten ja venäläisten asiaksi, vaan siihen tulee osallistua myös meidän ja koko rauhanliikkeen. Toisaalta sovittelua ei voi jättää tulevaisuuteen, vaan se tulisi aloittaa jo nyt, sodan kestäessä. Sovittelu laajentaa Ukrainan ja Venäjän välisen rauhan ja sovinnon kysymyksen koko Euroopan tulevaisuutta koskevaksi kysymykseksi.” Oiva Björkbacka Aulis Heinonen in Memoriam IHMEELLISET MODUULIT eli niin sanotut ’kuttaperkkatalot’ valmistuivat Tanotorventielle vuonna 1973 ja herättivät suurta mielenkiintoa. Toinen taloista on edelleen pystyssä ja asuttu. Talot rakennutti DI Aulis Heinonen ja ne olivat arkkitehti Matti Suurosen vuonna 1971 suunnittelemia Venturo-luomuksien prototyyppejä. Venturo-taloja valmistettiin yhteensä 19 kappaletta. Heinosen rakennuttama kokonaisuus oli useista yksiköistä koottu. Neliöitä kummassakin talossa oli 150. Heinonen perheineen asui toisessa. Muodoltaan jokainen yksikkö on yksikerroksinen, nurkista pyöreä ja koostuu kahdesta yhteen liitettävästä lasikuituelementistä. Pyöreät osat ja katto ovat lujitemuovia, lattia vaneria. Tällaisia taloja ei ollut Suomessa koskaan valmistettu. Energiakriisin myötä innostus muovitalojen rakentamiselle loppui ja Venturo-luomukset jäivät unholaan. Aulis Heinosen kuttaperkkatalot Tanotorventien Venturo-talo vuonna 2013. Kuva Jauri Varvikko
8 30.11.2022 Bök i Kårböle PÅ NÄTET FINNS en grupp där man kan ställa frågor och få svar. Gruppen heter Quora och jag fastnar ibland i den, fast jag inte är övertygad om att svaren är relevanta, men ibland är de åtminstone intressanta. Ansvaret för att bedöma svaren ligger nog hos mig själv, men det är inte lika huvudlöst som att följa en tråd på Twitter. På Quora kommer ibland frågor, där man vill jämföra olika länder med varandra. Svaren blir förstås mycket subjektiva. Jag tänkte här bjuda er på min egen Quorasession. Är alltså Sverige bättre än Finland? En del finskspråkiga vänner tror att vi svenskspråkiga är stora sverigevänner, som tror att allt är bättre där. Det var nog min barndomstids uppfattning om Sverige. Mamma kunde berätta att hon tillsammans med min nyss födda syster hade blivit evakuerad till Sverige under vinterkriget. Där hade de blivit väl omhändertagna och blev inkvarterad hos en rik och vänlig änkefru som bodde i ett stort fint hus i Lidköping. Efter kriget vet jag att mamma ibland kunde resa till Sverige för att köpa kaffe och annat gott, som var svårt att få i Finland, där ransonering ännu gällde. Hennes problem var att en del varor måste smugglas in i land. Av det fick hon säkert sin bestående skräck för tullen. Hon var ofta så nervös att hon blev kontrollerad fast hon inte mera bar på smuggelgods. Mamma och pappa hämtade mina första grammofonskivor, stenkakor, från Sverige. De var med Povel Ramel och Alice Babs. De blev båda mina favoriter för en lång tid. Under tonåren idrottade jag mycket tillsammans med grannpojken Nisse. Det mest spännande var fri-idrottslandskampen mellan Finland och Sverige. Det finaste vi upplevde på Stadion, var när Voitto Hellsten avgjorde den avslutande stafetten till Finlands fördel och det avgjorde hela landskampen. Nu var Finland bättre! I arbetslivet fick jag ofta sköta kontakten till våra kompanjoner i Sverige. Det lönar sig att kunna svenska, men jag tycker det är synd att många av mina finskspråkiga kolleger inte fick den chansen. Då skulle de mycket bättre ha förstått betydelsen av att kunna svenska. Jag lärde mig många gånger nyttiga saker av mina svenska kolleger, men småningom kom jag underfund med att det fanns en hel del saker som vi klarade av bättre i Finland. Här behövde man ju t.ex. inte diskutera så mycket, innan man kunde ta ett beslut. I dag upplever jag att det finns en hel del saker som våra svenska vänner kunde lära sig av oss. Men det är ju inte alltid så lätt för dem att erkänna, att det är så. Jag kan, efter att ha rest till Sverige i sextio år, påstå att jag vet en hel del om det landet. Jag enerveras mycket av hur litet många av mina svenska vänner känner till Finland. Här har vi alla en uppgift, att berätta mera om vad som är bra i Finland. Hurudan är vår historia och vardag? På det sättet kan vi förbättra båda ländernas situation. Vi lär ju vara på väg någonstans hand i hand, enligt vår president. Peter Rehnström Kårböle Gille r. Är Sverige bättre än Finland? Malminkartanosta tehdään talven tuikkiva tähti, kun asukkaita kannustetaan rakentamaan Tähtipolkuja & Jouluikkunoita. IKKUNAT, PIHAT , parvekkeet, luhtikäytävät tai tähtipolun reitin voi ilmoittaa 2. joulukuuta mennessä kirjastoon , niin pääsee KARTALLE! Myös heijastimet, joulukukat, ledit ja lyhdyt suotavia. Tapahtuman avajaiset pidetään keskiviikkona 14. joulukuuta. OHJELMASSA • Klo 17–19 JOULUPUKKI Piianpuistossa Asukastalo Rengin kulmilla, grilli kuumana • Klo 17.30 Valosirkus Spektri Malminkartanonaukiolla / Fiksu kaupunki pop up -tilassa • Klo 18.00 KAUNEIMMAT JOULULAULUT Puustellinaukiolla / kirjastossa • Klo 19.00 PEIKKOJUMPPA lähtee kohti Kartanonmetsää / säävaraus WILLIHANHESSA aikuisten joululauluja ja runokaraoke Maltsun tähti alkaen klo 19.15 – ota omat jalokivet mukaan! Maltsun maalareitten näyttely on esillä vuoden loppuun. Tapahtumassa tarjolla myös glögiä, pipareita ja muitakin herkkuja. Kysy kirjastosta ja Rengistä hohtavia materiaaleja tähtiaskarteluun! KIRJASTON vitriinissä on esillä 2.12.–29.12. Kanneltalon galleriasta ja Mätäjoesta tutun Sirkka Kosusen nyt kivikaudesta ja Kartanonmetsästä innoittuneita peikkoja. Isompi kokoelma samaan aikaan Vallilan kirjastossa. JOULUMYYJÄISET Asukastalo Rengissä 11.12. ja Malminkartanonaukiolla 17.12. klo 10-14. Malminkartano tuikkii Cafe Elo on tunnelmallinen ja lämminhenkinen kahvila Malminkartanossa! Cafe Elo Puustellintie 1 00410 Helsinki 050 574 3070 Avoinna ma-pe 9–19 la 10–19 su 10–16 Lämpimästi tervetuloa! • Kahvilapalvelut aamusta iltaan • Arkisin lounasta • Viikonloppuisin brunssia • Joka päivä tarjolla itse tehtyjä suolaisia ja makeita herkkuja • Yksityistilaisuudet, juhlat, cateringpalvelut Haluatko kartalle? Ota yhteyttä! bastian.salmela@hel.fi, Zeynell.Dogan@student. laurea.fi Voit käydä myös kirjastossa ja ilmoittaa teoksesi infotiskin listaan Mukana jo Alueliikunta, Asukasyhdistys, Asukastalo Renki, Leikkipuisto Piika, Pikomalan retkeilijät, Fiksu kaupunki, Kanneltalo, päiväkumpulaiset & Café Elo, Willihanhi Jo kartalla • Piianpuiston puut ja metsikkö: Leikkipuisto Piika • Piianpuiston ja lammen välinen metsikkö (Hoasin puolella): Pikomalan retkeilijät • Puustellinaukion reuna: kirjaston askartelukerho • Kartanonmetsän kalliolle vievä polku: alueliikunta Valosirkus Spektri esiintyy Malminkartanonaukiolla 14.12. klo 17.30. Kuva Ahti Kannisto. Kirjaston vitriinissä on esillä Sirkka Kosusen peikkoja. Kuva Jauri Varvikko.
9 30.11.2022 KULTATUKKU.FI HELSINKI • Kauppakeskus Ristikko, Ajomiehentie 1. Avoinna ma-pe 10-18 Ostamme kultaiset ja hopeiset korut, kellot ja rahat. Myös kultalaatat, kultahampaat ja pöytähopeat kelpaavat eikä korujen tarvitse olla edes ehjiä. Arvion saat myymälässämme saman tien ja rahatkin ihan hetkessä vaikka käteisenä. TALOYHTIÖSSÄMME TARKASTETTIIN syksyllä salaojaputket. Nuo oudot hommelit, joista en oikein tiedä mitään enkä missä ne edes ovat. Salaojaputkien selvittelytyö palautti muiston lapsuudesta. Olin kuusivuotias, kun kesämökillemme rakennettiin uusi mökki vanhan tilalle. Pihalla näkyi hopeanvärisiä suuria salaojaputken pätkiä. Rakennustöiden aikaan minulla todettiin korvatulehdus, ja kerrottiin, että saan putket. Asia valkeni minulle ruokapöydässä. Aloin itkeä vuolaasti. En saanut itkultani sanottua muuta kuin etten halua putkia ja samalla pyörittelin sormillani ilmassa kiehkuroita korvieni vieressä. Vanhemmat olivat ihmeissään voimakkaasta reaktiosta. Tietysti oli kurjaa, että saisin putket enkä voisi kastaa päätä uidessa. Putket kuitenkin auttaisivat. Eikä niiden laittaminen sattuisi. Ne putket olisivat sellaiset pienen makaronin kokoiset, niin pienet, että hyvä kun lääkäri näkee niitä laittaa. Keskustelun edetessä aloin vihdoin ymmärtää, että putkia onkin monenlaisia! Korvissani ei roikkuisikaan hopeanvärisiä, isoja putken pätkiä korvan päällä vaan korvien sisällä olisi pienen pienet putket, joita kukaan ei näkisi. Huh, miten huojentunut olo minulla olikaan! Perheenjäsenilläni oli hauskaa, kun he ymmärsivät, että olin luullut saavani korviin isot salaojaputket, jotka roikkuisivat korvista mahaan asti. Episodi elää muistoissamme, ja sitä kerrotaan edelleen silloin tällöin. ”Muistatko?” Ja sitten sormilla piirretään ilmaan kiehkurat. Kun lapseni oli noin kuusivuotias, kerroin hänelle, että luvassa on yökyläily isovanhemmilla. Ja että tiedoksi, kyläilyn aikana siellä on myös vaarin isännöimä Leijonien kokous. Lapsi sanoi ihan lunkisti OK. Katsoin paremmaksi tarkentaa lausuntoani: ”Kai sä ymmärsit, että ne ei ole oikeita leijonia, jotka tulee sinne? Siis eläimiä? Ne on vaan sellaisia vanhoja setiä?” Lapsi katsoi minua katseella, joka viesti, etten taida olla penaalin terävin kynä. ”Joo, tiesin. Mutta mitä jos sinne tuliskin kylään Suomen leijonat!” Ehkä salaojaputkikokemus on vaikuttanut siihen, että olen pyrkinyt selittämään asioita lapsilleni aika perusteellisesti. Minun on ollut vaikea ymmärtää ohjetta ”kerro lapselle asioista ikätasoisesti”. Mitä sekin tarkoittaa? Kun lapsen kehitys on mennyt omia polkujaan eikä oppikirjan mukaan, on ollut vaikea saada selkoa, miten pitäisi järkevimmin selittää juuri tietyn ikäiselle ihmiselle asioita. Ja koska mottoni on mieluummin överit kuin vajarit, olen tarjoillut lapsilleni seikkaperäisiäkin selostuksia aiheesta kuin aiheesta. Heidän ollessa pieniä vierailimme jossakin pikaruokapaikassa, jonka vessassa oli siniset valot. Yllätyksenä itsellenikin havahduin jossain vaiheessa siihen, että selitin silmät kiinni ja suu vaahdossa kaksija neljävuotiaalle Suomen huumepolitiikkaa verrattuna Alankomaiden tapaan hoitaa asiaa. Tarkoitus oli vastata kysymykseen ”Miksi vessassa on siniset valot?”. Lapset tuskin tulivat hullua hurskaammiksi ja olivat elämässään siirtyneet eteenpäin ja miettivät jo ihan muita juttuja. Tämä selostusinto näyttää olevan periytyvää laatua, joten saan itsekin nauttia lasten erilaisista hyvinkin polveilevista selostuksista. En tarvitse radiota, sillä en mitenkään jaksa kuunnella puheohjelmia kaiken tämän selostustulvan keskellä. Ja kun itsekin kerron asioista ystävilleni vuolaasti, olen luultavasti se ystävä, jolle ei soiteta, jos on vain viisi minuuttia aikaa puhua puhelua. Äskettäin 12-vuotiaalta yksi päivä WhatsApp-viestin, jossa kertoi tulevansa myöhemmin, kun istui ihan toisessa bussissa kuin mikä kotiin tulee. Istui oudossa bussissa ”jostain syystä” ja kuulemma matka kotiin saattoi kestää. En lähtenyt näitä omia syitä kyselemään vaan odotin rauhassa. Lapsi palasi iloisena kotiin, oli käynyt ajelemassa bussilla, koska oli halunnut tietää, minne se menee. Yhdenlaista seikkaperäisyyttä tämäkin. Karolina Lamroth Kirjoittaja rakastaa musiikkia ja lukemista, on MLL Kannelmäen yhdistysaktiivina aina pienten puolella ja toivoo maailmanrauhaa. Mutsi ja lähiön lumo Selostus salaojaputkista, sinisistä valoista ja leijonista MITÄ SINÄ HALUAT elämältä? Oletko elänyt hyvää elämää, oletko hyvä ihmnen? Vaikeita kysymyksiä vastattavaksi itse kullekin, rehellisesti! Rehellisiä vastauksia elämän kysymyksiin penää Kari Hotakaisen uuden kirjan ”Opetuslapsi” (Siltala 271 s.) päähenkilö Maria. Hotakainen nostaa Marian, ”sijoitusnartun” elämäntaipaleen, nuoruudenkokemusten ja sijoituskodin keskiluokkaisen elämäntavan karun alastomana Marian kokemusten kautta lukijan silmille. Kuva ei ole kaunis, ”Opetuslapsi” on ehkä Hotakaisen 40-vuotisen kirjailijauran raadollisin teos, huumoria on hyvin vähän, satiiriakin niukalti. Kirjassa Maria päättää kostaa elämässä kokemansa vääryydet, epäoikeudenmukaisuudet. Hotakainen kuvaa vahvasti suomalaista luokkayhteiskuntaa. Mitä tapahtuu niille, jotka syystä tai toisesta eivät pysy keskiluokan normien mukana. Marjan avulla Hotakainen pääsee pilkkaamaan nykyistä elämänmenoa, kulutusyhteiskunnan hulluutta, luonnon tuhoamista. Marjan tapaiset jäävät ulkopuolelle, kokevat syrjityksi tulemista, yksinjäämistä. Hotakainen kertoo hyvin koskettavasti, ymmärrettävästi Marjan kypsymisen kostoon, väkivaltaan . Marjalle syntyy ikään kuin oikeus kostaa kasvattivanhemmilleen, häntä nuorena kiusanneelle maanviljelijälle. Elämäntuska ajaa Marjan epätoivoiseen tekoon: hän kaappaa kolme panttivankia, jotka henkilöinä ovat syyttömiä hänen elämänsä kohtaloihin. Taitavasti Hotakainen kuljettaa syyllisyyden taakkaa panttivangeille: Purjehtijalle, Syöjälle, Näyttelijälle. Hotakainen osoittaa Marjan kautta kuinka turhia, tyhjänpäiväisiä erilaiset näiden panttivankien elämän ponnistelut, saavutukset todellisuudessa ovat olleet. Kuvatessaan panttivankien elämän kohtaloita, ”saavutuksia”, Hotakaisen kielikuvat, tekstin ironinen sävy pääsee oikeuksiinsa. Ovatko panttivankien elämän kohokohdat edes todellisia, elävätkö he arkielämänsä valheessa? Hotakainen maalaa lukijalle pohdittavaksi elämän todellisuuden. Panttivangit joutuvat äärimmäisissä oloissa pakosta miettimään elämää uudella tavalla, rehellisesti. Kirja on myös jännityskirja, dekkari. Miten käy panttivangeille? Marjan keskustelut poliisin kanssa ovat kirjan epäuskottavin osa, tarpeetonkin ehkä. Kirjan välittämä rehellinen suhtautuminen elämään, omaamme ja muiden on ”Opetuslapsi” -kirjan keskeinen sisältö, sanoma Jumalaa unohtamatta… Tämä Hotakaisen 28. kirja saattaa olla hänen tähänastisista parhaansa. Vahvan raju teos. Pekka Hurme Raju kirja Hotakaiselta! KANNELMÄESSÄ lapsuutensa ja nuoruutensa viettänyt Jyri Hokkinen julkaisi 2015 esikoiskirjansa Rypsisade. Se oli hänen Foka-trilogiansa avausosa. Tuolloin pitkiä päiviä italalla painanut Hokkinen kirjoitteli ovimies Tapio "Foka" Fokinin tarinaa, milloin töiltään ehti. Toinen osa Hammurabin hengessä ilmestyi 2017. Sen jälkeen tuli hiljaista. Näytti siltä, että Hokkinen oli naputellut maailman ainoan kaksiosaisen rikostrilogian. Fokan tarinan päättävä Barbelon sisaret jumitti kuulemma vuosia puolivalmiina läppärissä. Vuonna 2020 Hokkinen jättäytyi osittain koronan vuoksi sivuun päivittäisestä ohjelmistojen parissa puuhastelusta ja alkoi päättäväisesti solmia Fokan tarinan viimeisiä langanpäitä yhteen. Kun päätösosan ensimmäinen versio oli valmis, puuttui kohtalo peliin. Tanskalainen kustantamo Saga Egmont, Euroopan johtava äänikirjojen tuottaja, otti yhteyttä Hokkiseen ja ilmoitti olevansa kiinnostunut julkaisemaan Fokan tarinan äänikirjoina. Kiinnostus ei ainakaan laskenut, kun Hokkinen kertoi trilogian olevan valmis ja että hän oli myös kirjoittanut kokonaan uudet versio kahdesta ensimmäisesta osasta. Kustannussopimus solmittiin. Rypsisateen uusittu versio julkaistiin kaikissa äänikirjapalveluissa 9.11.2022. Lukijaksi valittiin kokenut lukija, näyttelijä Petri Hanttu . Hän tuokin upealla tulkinnallaan sopivaa äijämäistä särmää tarinaan. Rypsisade otti äänikirjapalveluissa kovan startin ja ainakin avausviikko oli myynnillisesti loistava. Toistaiseksi uusitusta versiosta ei ole saatavilla kuin eja äänikirjaversiot. Jatko-osat ilmestyvät heti, kun tuotantoyhtiö ehtii ne purkittaa. Hammurabin hengessä julkaistaan keväällä 2023. Rypsisade ei ole perinteinen dekkari. Sen päähenkilö Tapio Fokin on entinen rikostutkija, joka työskentelee portsarina Sörkassa. Fokan isä Antti asuu Paimenhuilunpolulla ja Kannelmäki nousee esiin monessa kohtaa tarinaa. Itse tarinaa ja kerronnan tyyliä Hokkinen kuvailee romanttiseksi jännäriksi, jossa on Bukowskilaista elämänotetta. Tarinassa juodaan niin paljon erästä nimeltä mainittua konjakkia, että voisi sitä voisi epäillä jo tuotesijoitteluksi. Tästä ei kuulemma ole kyse. Kirjailija vain sattuu itse pitämään konjakista. Kirjan tapahtumat saavat vauhtia, kun päähenkilö ajautuu laivaristeilyllä riitoihin venäläisten rikollisten kanssa. Kun ongelmia sitten lähdetään oikomaan umpijurrissa on soppa valmis. Osapuolten välille syntyy kostonkierre, joka ei kauniisti pääty. Vaikka tarina onkin konjakilla marinoitu, ei sitä alkoholimyönteiseksi voi sanoa päinvastoin. Rypsisade on kuitenkin paljon muutakin kuin Helsinkiin sijoittuva jännäri. Hokkinen on upottanut taustatarinaan yllättäviä elementtejä. Poliiseilla on tutkittavaan nuoren naisen omituinen kuolintapaus, joka vaikuttaisi liittyvän Juudaksen evankeliumiin ja Babylonialaiseen Taivaan kuningatar -kulttiin. Tukholmassa ja Moskovassakin pyöritään ja onnistuu Hokkinen Trumpinkin tarinaansa sotkemaan. Kertojana Hokkinen rakentelee mehukkaita tyyppejä ja tarinoiden huumori syntyykin Fokan ja hänen kaveriensa keskusteluista. Kirjassa on muutamia letkautuksia, joista painetaan luultavasti vielä t-paitoja, jos Foka-trilogia lähtee lentoon. Hokkisen äänikirjassa Kantsu esillä Seuraava numero ilmestyy 21.12.2022 Aineisto toimitukseen 9.12. mennessä.
10 30.11.2022 Kaustisenpolku 3, C-rapun vieressä Puh. 0400 605 692 kantilli.ompelee@gmail.com Avoimet ovet tiistaisin klo 12-18. Muuten ajanvarauksella. • Pakoputket • Rengastyöt • Putken taivutukset • Myös jenkkiputket Risto Tiittanen Oy Valuraudantie 6, 00700 Hki p. 09 563 2227 Tanotorvi on Kaarelan ja ympäristön kulttuurija kotiseutulehti. Se on perustettu vuonna 1964. Julkaisija: Kaarela-Seura r.y. Päätoimittaja: Jauri Varvikko, 040 512 5105 jauri.varvikko@eepinen.fi Osoite: Purpuripolku 6, 00420 Helsinki Aineistot: tanotorvi@eepinen.fi Painos 23.000 kpl Ilmoitusmyynti: Seija Kuoksa / Eepinen Oy P. 010 3206 663, 045 1323 828 seija.kuoksa@eepinen.fi Ilmoitushinnat: Tekstissä: 1,20 /pmm Etuja takasivu: 1,30 /pmm Paino: Botnia Print Oy, Kokkola Jakelu: SSM Oy / Hjex Oy Hankasuontie 3, 00390 Hki http://hjex.fi/jakelupalaute Lehti jaetaan ilmaiseksi kaikkiin talouksiin. Jakelualue: Kannelmäki, Hakuninmaa, Maununneva, Malminkartano, Kuninkaantammi, Honkasuo, Konala, Pitäjänmäki, Lassila, Pohjois-Haaga, osa EteläHaagaa, Kaivoksela, Silvola. Nippujakelu alueen yrityksiin. Oma koira puri: Rakennusvalvonnan talon traagillinen kohtalo Toisinajattelija Toi sin aja tte lij a TOISELLA LINJALLA , legendaarisen Oivan oveen nojailevaa portsaria vastapäätä seisoi virastotalo jossa rakennusvalvontakin sijaitsi. Tämän taloksi rakennuksen kohtaloksi koitui rakennusvalvonnan omat määräykset. Ja ei ainoastaan yhden kerran, vaan kaksi kertaa. Kelpo talo purettiin, näin hullua on rakennusvalvonta. Alkuperäiset velvoittavat määräykset Talossa ei sen rakennusaikaan ole saanut olla liian korkeat huoneet. Se olisi kasvattanut lämmitettävää tilavuutta ja sen tähden liiallinen huonekorkeus oli kielletty ominaisuus. Silloinkin piti säästää energiaa mutta eri tavalla kuin nykyään. Myös ikkunat olivat pienet tihruikkunat sillä silloisen käsityksen mukaan ikkunoista karkaa lämpöä ulkoilmaan ja sen tähden ikkunoiden piti olla pienet. Paljon pienemmät kuin mitä pidettiin tavanomaisena vaikkapa 1950-luvulla. Talon ikävänä puolena koettiin lännen puolen huoneiden lämpeneminen kesän auringonpaisteessa. Se koski lähinnä ylimpiä huoneita mutta juuri siellä ylimmissä kerroksissa rakennusvalvonta sijaitsi. Ja tämä koskee vain keskikesää, muina vuodenaikoina auringonpaiste on lähinnä hyvä ominaisuus. Uudet velvoittavat määräykset Onnistuneen lobbauksen ansiosta päädyttiin luomaan uudet rakennusmääräykset ja velvoittavat lait ja vaatimaan kaikkiin tiloihin tehokasta ilmanvaihtoa. Ilman pitää vaihtua vilkkaasti, muuten emme voisi elää. Se, että vanhoissa taloissa oli eletty hyvin, ei kuulu tähän. Päätettiin siis että taloissa pitää olla tiettyihin numeroarvoihin perustuva ilmanvaihto. Numeroarvoilla ei ole mitään tekemistä hyvän asumisen kanssa mutta ei anneta sen häiritä hyviä määräyksiä. Tämä on ollut mannaa ilmanvaihdon kanssa työskennelleille. Voita on ollut levittää vaikka voileivän molemmille puolille. Rakennusvalvonta ei ole voinut olla huomaamatta ettei heidän oma päämajansa täytä määräyksiä, ei ollenkaan. Siispä alettiin tutkia mahdollisuutta korjata rakennusvalvonnan oma päämaja sellaiseksi mitä itse vaativat asiakkailtaan. Pian todettiin ettei se ole mahdollista. Matalan huonekorkeuden tähden rakennukseen nyt vaan kertakaikkiaan ei mahdu uusien vaatimusten mukainen ilmanvaihto. Ei, vaikka putket litistettäisiin kuinka litteiksi, huonekorkeus jäisi matalammaksi kuin mikä on huonekorkeuden vähimmäisvaatimus. Niinpä tämä uudehko, hyväkuntoinen rakennus päätettiin purkaa ja on nyt siis purettu. Mikä onnettomuus ja kaikki turhaan Ehjän hyvän rakennuksen purkaminen ei ole mikään kulttuuriteko. Energiaa hukkaantuu kun hyvä betoni murustetaan ja tehty työkin menee hukkaan. Hukkaantuu myös veronmaksajain rahat mutta niistä ei ole niin väliä. Tapahtumaketjun järjettömyys saa lisää kierroksia kun joudutaan toteamaan että jos ei niissä alkuperäisissä velvoittavissa rakentamismääräyksissä ollut mitään järkeä niin ei ole näissä uusissakaan. Ilmanvaihtovaatimukset: järjettömiä Mikään tutkimus ei tue ajatusta että ilmanvaihdon poikkeaminen ihanteellisesta olisi jotenkin haitallista. Tunkkainen huoneilma johtuu tyypillisesti lämpötilan kohoamisesta, hiilidioksidin lisääntyminen huoneilmassa ei heikennä työtehoa. Hyväksyttävät raja-arvot ovat kaukana siitä mikä vielä olisi kelvollista huoneilmaa. Hiilidioksidikauhu on siirtynyt ssätiloihinkin. Työteho huononee, no ei Rakennusvalvonnan talossa ilta-aurinko paistoi kylkeen joten kesällä huonelämpötila saattoi nousta suositeltua korkeammaksi lännen puolen ylimmissä kerroksissa. Mutta onko se peruste panna matalaksi kokonainen rakennus? Onko ihminen niin herkkä astia ettei kestä kerran vuodessa tavallista lämpimämpää huoneilmaa? Ilmanvaihdon tavoiteraja on alle 0,15 promillea, 1550 ppm:ää hiilidioksidia. Jota ei ole asetettu hiilidioksidin takia vaan siiitä nähdään ilmanvaihdon taso. Tätäkin halutaan alemmaksi luuloihin perustuen. 20 000 ppm:n pitoisuudessa herkät ihmiset voivat saada päänsärkyä. Sukellusveneissä 75 000 ppm:ää tiedetään rajaksi josta voi aiheutua kognitiivista haittaa. Tunnetut kirjailijat ovat kirjoittaneet teoksiaan palavan tupakan läpi hengitetyssä ilmassa, tätäkin huonommassa ilmassa, kuten vaikkapa Väinö Linna tai Mika Waltari. Ihme sekoilua Talo olisi ollut hyvä niinkuin se oli, koska ilmanvaihto oli riittävä. Mutta omien määräystensä tähden talo oli purettava. Jotenkin vielä ymmärtää että kyykyttävät itse itseään ja tekevät asiat vaikeiksi itselleen. Mutta näitä samoja vaaditaan asiakkailtakin. Velvoittavat ja turhat määräykset kahlitsevat uusien talojen rakentajia. Uusien talojen rakentamisen määräykset tähtäävät energian säästöön. Mutta se tavoite heittää häränpyllyä kun ilmaa on vaihdettava holisten ja konevoimalla. Omakotitalot pärjäisivät paremmin luonnollisella, painovoimaisella ilmanvaihdolla mutta sellaista ei enää ole edes opetettu ilmanvaihtoinsinööreille. Harva suunnittelija uskaltaisi suunnitella painovoimaisen ilmanvaihdon ja vielä useammin mikä tahansa rakennustarkastaja tyrmäisi laskelmat koska painovoimaisessa ei voi taata että ilmaa vaihtuu takuulla joka hetki tarvittava määrä. Pakolliset ilmanvaihtomääräykset myös nostavat uusien omakotitalojen hinnat korkeuksiin. Suomalaiset määräykset poikkeavat muista maista. Muissa maissa pientaloihin ei vaadita koneellista ilmanvaihtoa. Lähde: Ilmakirja Painovoimainen ilmanvaihto, Juulia Mikkola, Leino Kuuluvainen & Netta Böök, Otava 2022. Esko Karinen Tarjous voimassa 24.10.-6.11. Ei koske aiemmin tilattuja mattoja. v a l i k o i m a 1 5 % HELSINKI I VANTAA I ESPOO Liila Viisari Kaari WWW.MATTOKYMPPI.FI TILITOIMISTOPALVELUT MAUNULAN TILITOIMISTO OY P. 050 341 0501 Kanneltie 12 B 8, Kannelmäki www.maunulantilitoimisto.fi M Pyydä ilmoitustilatarjous: Seija 010 3206 663 tai 045 1323 828, seija.kuoksa@eepinen.fi UUSI HISSI ? Parantaa turvallisuutta ja esteettömyyttä ? Nostaa asuntojen jälleenmyyntiarvoa ? Pienentää huoltoja käyttökustannuksia ? Saatavissa jopa 45% esteettömyysavustusta Samu Lindqvist | KONE Hissit Oy | Oulunkylä 040 523 9715 | samu.lindqvist2@kone.com www.kone.fi/peruskorjaus Uusi hissi 70-luvun talossa: Tilavampi kori ja automaattiovet Kysy meiltä lisätietoja ja tilaa ilmainen hankekartoitus! Myytävänä tilava läpitalon kaksio Kannelmäessä. Valoisa pohjaratkaisu, vehreät näkymät ja mainio sijainti. Soita ja sovi esittely. Seija, p. 040 567 3029
11 30.11.2022 Kantelettarentie 7, 00420 Hki P. 09 5862 021 Avoinna klo 10-17 la ja muina aikoina sopimuksen mukaan Ajanvaraukset: 09-497 071 Vanhaistentie 8 Tervetuloa! KANNELMÄEN FYSIKAALINEN HOITOLAITOS URKUPILLINTIE 6-8 ? 09 563 5393 • LÄÄKÄRIN MÄÄRÄÄMIÄ HOITOJA • HIERONTAA • KOTIKÄYNTEJÄ • EPIDEMIAN AIKANA TURVALLISESTI YKSI ASIAKAS KERRALLAAN HOIDOSSA. Kauneusja terveyspalveluja Parturi-Kampaamo MARI LEINO p. 045-1312 721 Laurinniityntie 2, 00440 Helsinki www.marileino.fi TANORISTIKKO HELSINGIN VÄESTÖNKASVUN ennustetaan jäävän vielä tänä vuonna koronapandemiaa edeltäviä vuosia alemmalle tasolle, 3 900 henkilöön. Vuodesta 2023 eteenpäin kasvun ennustetaan olevan 6 600 henkilöä vuodessa eli koronapandemiaa edeltävällä tasolla. Vuonna 2030 Helsingissä on asukkaita 716 000 ja ennustekauden lopulla vuonna 2060 väestöä on 870 000 henkilöä. Tiedot selviävät Helsingin kaupunginkanslian uudesta julkaisusta Helsingin kaupungin julkaisema Helsingin ja Helsingin seudun väestöennuste 2021–2060 sekä Helsingin alueittainen väestöennuste vuoteen 2036 antavat näkymää kaupungin väestökehitykseen tulevina vuosikymmeninä. Tämän vuoden ennusteen mukaan Helsingin väestö kasvaa nykyisestä 658 457 asukkaasta 700 000 asukkaaseen vuoden 2028 loppuun mennessä. Vuonna 2040 Helsingissä on väestöä 775 000 henkilöä ja ennustekauden lopulla 870 000 henkilöä. Ennuste sisältää epävarmuutta erityisesti koronapandemian tuoman muuttoliikkeen muutoksen vuoksi. Oletuksena ennusteessa on, että Helsingin kasvu perustuu erityisesti muuttoliikkeeseen, joka palautuu lähes samalle tasolle kuin mitä se oli 2010-luvulla. Väkimäärä kasvaa 2 miljoonaan 2050-luvulla Vuonna 2021 Helsingin väestönkasvu jäi ennätyksellisen pieneksi, reiluun 1 500 henkilöön. Vuoden 2022 väestönkasvun ennustetaan jäävän vielä 3 900 henkilöön, mutta ensi vuodesta eteenpäin kasvun ennustetaan olevan 6 600 henkilöä vuodessa aina 2030-luvun puoleen väliin saakka. Ennustekauden loppupuolella kasvu hieman hidastuu. Koko Helsingin seudun 14 kunnan alueella väestön määrän ennustetaan kasvavan nykyisestä 1,54 miljoonasta asukkaasta 2 miljoonaan asukkaaseen ennustekauden loppupuolella. Yli 75-vuotiaiden määrä lisääntyy Helsinki kasvaa tulevina vuosina erityisesti muuttoliikkeen mutta myös luonnollisen väestönkasvun kautta. Helsingissä syntyy jatkuvasti enemmän kaupunkilaisia kuin kuolee, mutta pitkällä tähtäimellä luonnollinen väestönkasvu alenee, koska kuolleiden määrän ennustetaan lisääntyvän suhteessa syntyneiden määrään. Ennustekaudella Helsinki saa muuttovoittoa sekä Helsingin seudun ulkopuolisesta Suomesta että ulkomailta. Varhaiskasvatusikäisten, 1–6 -vuotiaiden määrän ennustetaan pienentyvän hieman nykyisestä parin seuraavan vuoden ajan, mutta lähtevän kasvuun vuodesta 2024 eteenpäin. Peruskouluikäisten, 7–15-vuotiaiden määrä kasvaa lähivuosien aikana 3 000 lapsella. 75 vuotta täyttäneiden määrä lisääntyy tulevina vuosina huomattavasti. Vuonna 2030 ikäluokkaan kuuluvien määrä on 17 000 henkilöä nykyistä suurempi, mikä vastaa yli 30 prosentin lisäystä. Helsingin osa-alueittainen ennuste yltää vuoteen 2036 saakka. Suurinta kasvua ennustetaan suurille asuntotuotannon projektialueille, Kalasataman, Pasilan ja Kruunuvuorenrannan alueille. Myös Jätkäsaaren, Vuosaaren ja Malmin kentän alueille ennustetaan huomattavaa väestömäärän lisäystä. www.hel.fi/hel2/tietokeskus/julkaisut/pdf/22_11_24_Tilastoja_6_ Sinkko.pdf Helsingin väestönkasvu elpyy pandemian jälkeen 700 000 asukkaan väestöraja ylittynee vuonna 2028. Kannelmäen rokotuspiste HELSINGIN KAUPUNKI on avannut rokotuspisteitä koronaja influenssarokotuksia varten. Kannelmäen rokotuspiste on avattu vanhan terveysaseman tiloihin. Sähköinen ajanvaraus on siirtynyt erillisestä verkko-osoitteesta asiointipalvelu Maisaan, johon kirjaudutaan pankkitunnuksilla. Rokotusajan voi edelleen varata myös soittamalla, numero 09 310 46300 palvelee arkisin klo 8–16. TBEja jäykkäkouristussekä hepatiittirokotuksia saa ilman ajanvarausta arkisin klo 9–15. TBEja hepatiittirokotusta varten tarvitset reseptin ja rokoteaineen, jonka ostat itse apteekista. Osoite: Kaustisenpolku 6 B, 00420 Helsinki Avoinna: ma, ke, pe klo 8–16 ja ti, to klo 8–18 sekä la 3.12. klo 9–17 Avoinna ilman ajanvarausta: ma, ke, pe klo 8.30–15.30 ja ti, to klo