3/2018 HUHTIKUU | VOIMA.FI Sámeaktivista Petra Laiti
Twiittaamisesta vuosi linnaa? Räppäri syytteessä poliittisista lyriikoistaan, opiskelija twiittaamastaan meemistä ja dokumentaristi YouTube-kanavansa dokumenttisarjasta? Espanjassa ilmaisunvapaus on koetuksella. Maassa on tuomittu kymmeniä taiteilijoita, toisinajattelijoita ja sosiaalisen median käyttäjiä vankilaan epämääräisen terrorisminvastaisen lain perusteella. Se murskaa taiteellisen ilmaisunvapauden ja tukahduttaa sananvapauden. Allekirjoita vetoomus! amnesty.fi/espanja
Twiittaamisesta vuosi linnaa? Räppäri syytteessä poliittisista lyriikoistaan, opiskelija twiittaamastaan meemistä ja dokumentaristi YouTube-kanavansa dokumenttisarjasta? Espanjassa ilmaisunvapaus on koetuksella. Maassa on tuomittu kymmeniä taiteilijoita, toisinajattelijoita ja sosiaalisen median käyttäjiä vankilaan epämääräisen terrorisminvastaisen lain perusteella. Se murskaa taiteellisen ilmaisunvapauden ja tukahduttaa sananvapauden. Allekirjoita vetoomus! amnesty.fi/espanja
hel.fi/liikuntakurssit Liiku kesää kohti! Ilmoittaudu nyt #HelsinkiLiikkuu KANSALAISTOIMINTA RATKAISEE! #aktivoidu TAPAHTUMIIN ON VAPAA PÄÄSY Katso koko ohjelma sosiaalifoorumi.fi › KESKUSTELUJA › KOHTAAMISIA › TYÖPAJOJA KATOAVA VAPAUS ELI KUINKA DEMOKRATIA VALLATAAN TAKAISIN? ERILAISEN PELOSTA LUOTTAMUKSEN JA RAUHAN RAKENTAMISEEN KAHDEN KERROKSEN VÄKEÄ EPÄREILU PELI VAI SOSIAALINEN HYVINVOINTI? Tänä vuonna Suomen sosiaalifoorumia tukevat muun muassa Kepa ry, Rakennusliitto, Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL, Hyvinvointivaltion vaalijat HYVA, Postija logistiikka-alan unioni PAU Pasilan osasto. Lisäksi joukko yksityishenkilöitä on tukenut foorumia Maan ystävät ry:n kautta. sosiaalifoorumi @sosiaalifoorum1 sosiaalifoorumi TEKEE PALUUN ARBIKSELLE 21.–22.4.2018 (HELSINGIN RUOTSINKIELINEN TYÖVÄENOPISTO, DAGMARINKATU 3, HELSINKI) AVAJAISTILAISUUS LA KLO 10.30 JUHLA SALISSA: AKTIVOIDU! › Right to Live Oikeus elää › Aktiivimallin vastainen liikehdintä › #metoo KANSAINVÄLISINÄ VIERAINA MUUN MUASSA: › taiteilija Mohamed Sulaiman Labat, Länsi-Sahara › Machines-dokumentaristi Rahul Jain, Intia › Cooperation Jacksonin koordinaattori Brandon King, USA › Marx-tutkija Marcello Musto, Kanada Sosiaalifoorumi-klubi la 21.4. klo 20 Mascot Bar & Live Stage › Mercedes Bentso › Claudia Lilja & Suzie Laco › Tevri Ensemble › Dj Ville Samuel Soul Service. Liput 5 € + narikka. (Neljäs linja 2) SYSTEEMIKRIISI! #sosiaalifoorumi #ssf2018
hel.fi/liikuntakurssit Liiku kesää kohti! Ilmoittaudu nyt #HelsinkiLiikkuu KANSALAISTOIMINTA RATKAISEE! #aktivoidu TAPAHTUMIIN ON VAPAA PÄÄSY Katso koko ohjelma sosiaalifoorumi.fi › KESKUSTELUJA › KOHTAAMISIA › TYÖPAJOJA KATOAVA VAPAUS ELI KUINKA DEMOKRATIA VALLATAAN TAKAISIN? ERILAISEN PELOSTA LUOTTAMUKSEN JA RAUHAN RAKENTAMISEEN KAHDEN KERROKSEN VÄKEÄ EPÄREILU PELI VAI SOSIAALINEN HYVINVOINTI? Tänä vuonna Suomen sosiaalifoorumia tukevat muun muassa Kepa ry, Rakennusliitto, Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL, Hyvinvointivaltion vaalijat HYVA, Postija logistiikka-alan unioni PAU Pasilan osasto. Lisäksi joukko yksityishenkilöitä on tukenut foorumia Maan ystävät ry:n kautta. sosiaalifoorumi @sosiaalifoorum1 sosiaalifoorumi TEKEE PALUUN ARBIKSELLE 21.–22.4.2018 (HELSINGIN RUOTSINKIELINEN TYÖVÄENOPISTO, DAGMARINKATU 3, HELSINKI) AVAJAISTILAISUUS LA KLO 10.30 JUHLA SALISSA: AKTIVOIDU! › Right to Live Oikeus elää › Aktiivimallin vastainen liikehdintä › #metoo KANSAINVÄLISINÄ VIERAINA MUUN MUASSA: › taiteilija Mohamed Sulaiman Labat, Länsi-Sahara › Machines-dokumentaristi Rahul Jain, Intia › Cooperation Jacksonin koordinaattori Brandon King, USA › Marx-tutkija Marcello Musto, Kanada Sosiaalifoorumi-klubi la 21.4. klo 20 Mascot Bar & Live Stage › Mercedes Bentso › Claudia Lilja & Suzie Laco › Tevri Ensemble › Dj Ville Samuel Soul Service. Liput 5 € + narikka. (Neljäs linja 2) SYSTEEMIKRIISI! #sosiaalifoorumi #ssf2018
HUH TIK UUN MER KKI TUO TTE ET Suomen Pyöräliitto on valinnut vuoden arkipyöräksi Pelago Airisto Commuterin. Raati kehui sitä laadukkaaksi ja klassisen kauniiksi, josta on vaikea löytää valittamista. Pyörässä näkyy vahvasti suomalainen muotoiluperinne ja laatuajattelu. Airisto Commuterilla työmatkat ja kesäiset retket sujuvat nautinnollisesti ja tyylillä. Pyörän osat ovat laadukkaita ja helppohoitoisia. Esimerkiksi napadynamovalot takaavat sen, etteivät valot ikinä unohdu matkasta. Shimanon Alfine 8-vaihteisto ja hydrauliset levyjarrut toimivat kevyesti kaikissa olosuhteissa. www.pelagobicycles.com VUODEN ARKIPYÖRÄ PELAGOLTA Elina Pekkarinen & Sami Myllyniemi (toim.) Opin polut ja pientareet. Nuorisobarometri 2017 Barometrissä selvitettiin tällä kertaa nuorten asenteita oppimiseen ja koulutukseen. 28 euroa Tilaukset: www.nuorisotutkimusseura.fi Verkossa: tietoanuorista.fi OPIN POLUT JA PIENTAREET SANNA NYQVIST & OUTI OJA: KIRJALLISET VÄÄRENNÖKSET Tanssiryhmä Gruppen Fyra juhlii tänä vuonna 20-vuotista taivaltaan hyvyyttä käsittelevällä kantateoksella Goodwill, jonka koreografian on tehnyt Maija Nurmio. Lavalla nähdään Gruppen Fyran vahvat tanssijat Jenni Nikolajeff, Virpi Juntti, Lotta Wichmann ja Pia Liski. Esitykset Kanneltalon konserttisalissa ovat 12.4.–15.4.2018. 15/12 euroa, lippu.fi www.gruppenfyra.com GRUPPEN FYRA: GOODWILL NATURE THEATRE OF OBLIVIA Esitystaideryhmä Oblivian teos kutsuu meditatiiviselle metsäkävelylle Kanneltaloon 18.4.–20.4.2018. Kansainvälisesti tunnettu suomalaisryhmä luo näyttämölle omintakeisella esityskielellään suomalaisen metsän, sen eläimet ja kasvit. Teoksen lähtökohtia ovat kokemukset ja mielikuvat metsästä, metsän tuttuus ja vieraus sekä metsä niin paikkana kuin mielentilana. Liput 15/12 €, www.lippu.fi Kanneltalo, Klaneettitie 5, Helsinki www.oblivia.fi Käytännönläheinen kirja kertoo, miten pidät pyöräsi huippukunnossa – oli se sitten maastopyörä, maantiepyörä tai peruspyörä. www.docendo.fi PYÖRÄNHUOLTO-OPAS Takatalo & Tompuri Brewery on Kymenlaaksossa, Virolahdella Ravijärven kylässä sijaitseva kahden maanviljelijän panimo. Oluessa käytettävät mallasohra, kaura ja vesi tulevat isäntien omilta tiloilta. Laadukkaasta ja korkealuokkaisesta raaka-aineista pantu KASKI-olut on makumatka esi-isien juurille. KASKI Kylmäsavulager valittiin vuoden 2017 parhaaksi vaaleaksi lageriksi. Helsinki Beer Festival tapahtumassa 13.–14.4. Kaapelitehtaalla saa ensi-iltansa kylmäsavun ”isoveli” savubock. takatalotompuri.com TAKATALO & TOMPURI BREWERY TELAKAN TERASSI Tampereen kulttuuritalo Telakan terassi on jälleen auki. Tarjolla tutut terassivirvokkeet ja monipuolisen ravintolakeittiön muut herkut. Tsekkaa myös netistä talon klubi-iltojen, teatterin ja gallerian ohjelmat. Tullikamarin aukio, 3 Tampere www.telakka.eu Kirjailijat lainaavat sanoja, juonenkäänteitä ja iden titeettejä. Teksteissä kuuluu aina ääniä aiemmista teksteistä, mutta toisinaan lainaa minen ylittää sopivan ja sal li tun rajat. Uu tuusteos Kir jal liset väärennökset sukeltaa kirjallisuushistorian nurjalle puolelle. Se osoittaa, etteivät väärennökset ole kirjallisuushistoriassakaan kummajaisia. Erikoisissa tapauskertomuksissa tarkastellaan erilaisia väärennösten muotoja, huijauksiin johtaneita syitä ja niiden seurauksia meiltä ja maailmalta. gaudeamus.pikakirjakauppa.fi ILMOITUS TÄSSÄ LEHDESSÄ MUUN MUASSA Ka nsi: Ve lda Par kkin en Toksinen maskuliinisuus
HUH TIK UUN MER KKI TUO TTE ET Suomen Pyöräliitto on valinnut vuoden arkipyöräksi Pelago Airisto Commuterin. Raati kehui sitä laadukkaaksi ja klassisen kauniiksi, josta on vaikea löytää valittamista. Pyörässä näkyy vahvasti suomalainen muotoiluperinne ja laatuajattelu. Airisto Commuterilla työmatkat ja kesäiset retket sujuvat nautinnollisesti ja tyylillä. Pyörän osat ovat laadukkaita ja helppohoitoisia. Esimerkiksi napadynamovalot takaavat sen, etteivät valot ikinä unohdu matkasta. Shimanon Alfine 8-vaihteisto ja hydrauliset levyjarrut toimivat kevyesti kaikissa olosuhteissa. www.pelagobicycles.com VUODEN ARKIPYÖRÄ PELAGOLTA Elina Pekkarinen & Sami Myllyniemi (toim.) Opin polut ja pientareet. Nuorisobarometri 2017 Barometrissä selvitettiin tällä kertaa nuorten asenteita oppimiseen ja koulutukseen. 28 euroa Tilaukset: www.nuorisotutkimusseura.fi Verkossa: tietoanuorista.fi OPIN POLUT JA PIENTAREET SANNA NYQVIST & OUTI OJA: KIRJALLISET VÄÄRENNÖKSET Tanssiryhmä Gruppen Fyra juhlii tänä vuonna 20-vuotista taivaltaan hyvyyttä käsittelevällä kantateoksella Goodwill, jonka koreografian on tehnyt Maija Nurmio. Lavalla nähdään Gruppen Fyran vahvat tanssijat Jenni Nikolajeff, Virpi Juntti, Lotta Wichmann ja Pia Liski. Esitykset Kanneltalon konserttisalissa ovat 12.4.–15.4.2018. 15/12 euroa, lippu.fi www.gruppenfyra.com GRUPPEN FYRA: GOODWILL NATURE THEATRE OF OBLIVIA Esitystaideryhmä Oblivian teos kutsuu meditatiiviselle metsäkävelylle Kanneltaloon 18.4.–20.4.2018. Kansainvälisesti tunnettu suomalaisryhmä luo näyttämölle omintakeisella esityskielellään suomalaisen metsän, sen eläimet ja kasvit. Teoksen lähtökohtia ovat kokemukset ja mielikuvat metsästä, metsän tuttuus ja vieraus sekä metsä niin paikkana kuin mielentilana. Liput 15/12 €, www.lippu.fi Kanneltalo, Klaneettitie 5, Helsinki www.oblivia.fi Käytännönläheinen kirja kertoo, miten pidät pyöräsi huippukunnossa – oli se sitten maastopyörä, maantiepyörä tai peruspyörä. www.docendo.fi PYÖRÄNHUOLTO-OPAS Takatalo & Tompuri Brewery on Kymenlaaksossa, Virolahdella Ravijärven kylässä sijaitseva kahden maanviljelijän panimo. Oluessa käytettävät mallasohra, kaura ja vesi tulevat isäntien omilta tiloilta. Laadukkaasta ja korkealuokkaisesta raaka-aineista pantu KASKI-olut on makumatka esi-isien juurille. KASKI Kylmäsavulager valittiin vuoden 2017 parhaaksi vaaleaksi lageriksi. Helsinki Beer Festival tapahtumassa 13.–14.4. Kaapelitehtaalla saa ensi-iltansa kylmäsavun ”isoveli” savubock. takatalotompuri.com TAKATALO & TOMPURI BREWERY TELAKAN TERASSI Tampereen kulttuuritalo Telakan terassi on jälleen auki. Tarjolla tutut terassivirvokkeet ja monipuolisen ravintolakeittiön muut herkut. Tsekkaa myös netistä talon klubi-iltojen, teatterin ja gallerian ohjelmat. Tullikamarin aukio, 3 Tampere www.telakka.eu Kirjailijat lainaavat sanoja, juonenkäänteitä ja iden titeettejä. Teksteissä kuuluu aina ääniä aiemmista teksteistä, mutta toisinaan lainaa minen ylittää sopivan ja sal li tun rajat. Uu tuusteos Kir jal liset väärennökset sukeltaa kirjallisuushistorian nurjalle puolelle. Se osoittaa, etteivät väärennökset ole kirjallisuushistoriassakaan kummajaisia. Erikoisissa tapauskertomuksissa tarkastellaan erilaisia väärennösten muotoja, huijauksiin johtaneita syitä ja niiden seurauksia meiltä ja maailmalta. gaudeamus.pikakirjakauppa.fi TÄSSÄ LEHDESSÄ MUUN MUASSA 3 / 2018 • 7 VOIMA Hämeentie 48, 00500 Helsinki, puhelin 044 238 5109, sähköposti voima@voima.fi, toimituksen sähköposti toimitus@voima.fi, voima.fi | PÄÄTOIMITTAJA Jari Tamminen 050 331 4357 | ULKOASU Ninni Kairisalo & Antti Kukkonen, mainosgraafikko Ninni Kairisalo | MUU TOIMITUS Annika Pitkänen, Velda Parkkinen, Elsa Piela, Laura Railamaa, Tuomas Rantanen Iida Simes, Kaisu Tervonen & Tatu Tissari | TOIMITUSJOHTAJA Teemu Matinpuro | YHTEYSPÄÄLLIKKÖ Antti Kurko 040 834 0286 | KUSTANNUSPÄÄLLIKKÖ Tuomas Rantanen 040 507?7165 | AVUSTAJINA TÄSSÄ NUMEROSSA Teppo Eskelinen, Lauren Hales, Susanna Hast, Pasi Huttunen, Anna Jensen, Kirsi Pauliina Kallio, Anna Kuokkanen, Marko Laitinen, Mira Mäkiranta, Mikko Niskasaari, Pontus Purokuru, Juho Pylvänäinen & Pinja Sipari | JULKAISIJA Voima Kustannus Oy | YHTIÖN OSAKKAAT Rosebud Books Oy, Luonto-Liitto, Maan ystävät, Suomen Rauhanpuolustajat, Heikki Hiilamo & Tuomas Rantanen | JAKELU Jari Tamminen 050 331 4357 | TILAUKSET Antti Kurko 040 834 0286 | VOIMAN VUOSITILAUS 10 numeroa 39 euroa | PAINO Sanomapaino, Vantaa | PAINOS 70 000 | ISSN 1457-1005 | VOIMA – Hommat pyörii ilman pomoja. Ka nsi: Ve lda Par kkin en 3 9.4.–6.5.2018 Legally Black 44 32 52 Toksinen maskuliinisuus Soldiers of Odin KANSAINVÄLISTEN luottamusmittaus ten mukaan elämme epäluottamuksen aikakautta. Viestintätoimisto Edelmanin tänä vuonna julkaistun luottamusbaro metrin mukaan mittarit huutavat pu naisella. Suurempi osa ihmisiä tuntee epäluottamusta kuin luottamusta nel jään yhteiskunnalliseen avaininstituu tioon: hallintoon, mediaan, järjestöihin ja yrityksiin. Kiinnostavaa mittauksessa on, että suurinta luottamus on Kiinassa, missä on keskitetty valtakoneisto ja rajatut kansalaisvapaudet. Tutkijat ovat osoit taneet, että liberaalissa demokratias sa päättäjän tarve saada kansalaisten kannatus puolelleen voi ruokkia po liittisia valheita ja perusteetonta pelon lietsontaa. Kun hallintoa kritisoiville äänille annetaan mediassa ja yhteiskunnas sa laajasti tilaa, vallanpitäjien ja yh teiskunnan keskeisten instituutioiden nauttima luottamus rakoilee helpom min kuin systeemissä, jossa media kenttä on rajoitettu ja väkivaltakoneis to valjastettu poliittisten mielipiteiden tarkkailuun. Siksi pelkästään luotta muslukuja tarkastelemalla on vaikea päätellä, minkälaisissa olosuhteissa kansalaiset elävät tai kuinka vakaa yhteis kunta on. TÄMÄN VOIMAN teemana on luot tamus. Politiikastalehden päätoimittajana minulla on ilo ja kunnia ottaa vastuu huhtikuun Voiman päätoimittamisesta. Palkittu Politiikasta on politiikan tutki musta ja yhteiskuntatieteitä yleistajuista va verkkolehti, joka tarjoaa yhteiskunnal lisia analyyseja ajankohtaisista aiheista. Tuomme tähän numeroon erityisesti tut kittuja näkökulmia ja tutkijoiden ääntä. Artikkeleissa tarkastellaan luotta musta eri lähtökohdista ja eri konteks teissa. Kansijutussa Suomen Saamelais nuorten puheenjohtaja Petra Laiti ker too siitä, millaista on kuulua vähemmis töön, joka on ollut sadan vuoden ajan valtion epäluottamuksen ja suhteetto mien kontrollitoimien kohteena. Tutkija ja taiteilija Susanna Hast puolestaan kertoo, kuinka jordanialai sella pakolaisleirillä lasten ja nuorten itse luottamus ja luottamus toisiin vah vistuu kehollisen työskentelyn avulla. Toimittaja Jukka Rislakin haastat telussa sivutaan sitä, miten aikakauden ideologiset ja poliittiset virtaukset vai kuttavat median luotettavuuteen. Kirsi Pauliina Kallio ja Teppo Eskelinen tarkastelevat artikkeleissaan luot tamusta tieteeseen ja tiedemaailman käytäntöihin. Tutkimuksen poliittisuus ja julkaisukäytäntöjen kaupallisuus ovat osaltaan luomassa luottamuskuvaa tie teestä. Lehdessä kerrotaan myös siitä, miten ympäristöhallintoa ajetaan alas sillä ole tuksella, että ympäristövastuu toteutuu pikemminkin luottamuksen ja aktiivis ten kansalaisten kautta kuin valtiollisen kontrollin avulla. Todennäköisyys sil le, että yritykset asettavat taloudellisen edun ympäristöedun edelle, on suuri. Siksi ympäristökysymyksissä luottamus on kyllä hyvä, mutta kontrolli parempi. KUN PUHUMME kansalaisten ja val tion välisestä suhteesta, valtion epä luottamus kansalaisia kohtaan voi joh taa kiristyneeseen kontrolliin. Vapaassa yhteiskunnassa kansalaisten kannattaa suhtautua epäluuloisesti kaikkiin sellai siin uudistuksiin, jotka lisäävät kansalai siin kohdistuvaa kontrollia ja valvontaa. Isoveljen perään haikailevalla po litiikalla ei välttämättä lunasteta sen tarjoamaa lupausta lisääntyneestä tur vallisuudesta vaan pikemminkin ruo kitaan yhteiskunnallista epäluottamuk sen ilmapiiriä. Kansalaisten ja valtion välisessä suhteessa epäluottamus on huono, mutta lisääntyvä kontrolli vielä huonompi. Pääkirjoitus EPÄLUOTTAMUS HUONO, KONTROLLI HUONOMPI CAPOEIRAA PAKOLAISLEIRILLÄ 24 JOHANNA VUORELMA Johanna Vuorelma työskentelee yliopiston lehtorina (ma.) Helsingin yliopiston Eurooppa tutkimuksen keskuksessa ja päätoimittaa Politiikastalehteä. Vuorelman, Hiski Haukka lan ja Carina van de Weteringin toimittama tiedekirja Trust in International Relations (Routledge 2018) käsittelee luotta musta kansainvälisissä suhteissa. | VOIMA – Zinetoimintaa jo vuodesta 1999. 13 Kuv a: Nau ska
Juha Sipilän hallitus yrittää poistaa valtiolta vastuun ympäristönsuojelun valvonnasta maakuntahallinnon avulla. Kepun märkä uni K ESKUSTA sai puristettua sote-uudistuksen siivellä sitoumuksen maakuntauudistuksesta hallituskumppaniltaan kokoomukselta. Toteutuessaan maakuntakuntauudistus vie puoluetta pitkän harppauksen eteenpäin kohti ympäristöhallinnon eliminoimista, joka näyttää olevan yksi sen tavoitteista. Nykyään valtio ohjaa Suomen luonnon käyttöä erityisesti kahden viranomaisen avulla. Aluehallintovirastot eli AVIt toimivat lupaviranomaisina monille hankkeille, joilla on vaikutuksia ympäristöön. Elinkeino-, liikenneja ympäristökeskukset eli ELY-keskukset puolestaan valvovat yleistä etua eli yhteiskunnan, kansalaisten ja luonnon etua. Tehtävänsä vuoksi ELY-keskukset voivat valittaa aluehallintoviraston myöntämistä luvista. Hyväksyessään järjestelmän kymmenisen vuotta sitten hallitus ja eduskunta tunnustivat sen tosiasian, että valtion hallinto joutuu käsittelemään ristiriitaisia tavoitteita. Yksityinen intressi perustaa kaivos saattaa olla myös yleisen edun mukaista. Toisaalta kaivoksen perustamiseen liittyy ongelmia, joiden ratkaisemista täytyy valvoa. On myös mahdollista, että kaivoksen perustaminen on kokonaisuutena katsoen sekä yleisen edun vastaista että lainvastaista. Siksi yleistä etua valvovalla viranomaisella on valitusoikeus, mahdollisuus saattaa hankkeen laillisuus tuomioistuimen tutkittavaksi. HALLITUKSEN eduskunnalle antaman maakuntahallintoa koskevan lakiesityksen mukaan AVIt ja ELYt lakkautetaan. Niiden tilalle syntyisi uusi valtion lupaja valvontavirasto eli Luova. Luovaan ei tulisi yleisen ympäristöedun valvonnan yksikköä tai muutakaan vastaavaa järjestelmää. Luovassa ei olisi yksikköä, joka voisi hakea tuomioistuimilta muutosta viraston omiin päätöksiin. Sillä ei siis olisi valitusoikeutta. Eri intressien väliset ristiriidat eivät kuitenkaan katoa mihinkään. Myös viranomainen tekee virheitä. Erityisesti ympäristölliset edut jäävät helposti ilman riittävää huomiota, kun lupia myönnetään. Tämän myönsi myös Sipilän hallitus vielä viime syksynä. Silloin sovittiin kompromissi, jonka mukaan Luovassa on yleisen edun valvonnan yksikkö, jolla on valitusoikeus viraston päätöksistä. Vielä syksyllä lakiesityksen perusteluissa arveltiin, että maakuntauudistuksen myötä tapahtuva aluehallintoviraston lupatoimen ja elinkeino-, liikenneja ympäristökeskuksen valvontatoimen kokoaminen yhteen tulee vähentämään yksittäisiin lupamääräyksiin kohdistuvaa muutoksenhaun tarvetta, mutta sellainen mahdollisuus pitäisi jättää. ”Organisaatiomuutoksesta huolimatta yleisen edun valvontaa koskevat näkökohdat saattavat eräissä tilanteissa edellyttää yleistä etua valvovan valtion viranomaisen mahdollisuutta saattaa lupaviranomaisen antaman päätöksen lainmukaisuus muutoksenhakutuomioistuimen tutkittavaksi. Tällainen tilanne voisi olla esimerkiksi ympäristönsuojelun, luonnonsuojelun tai muun yhteiskunnan yleisen edun kannalta merkittävä hanke […].” LAKIESITYKSEN lausuntokierroksella muiden ohella korkein hallinto-oikeus korosti yleisen edun valvontatehtävää ja piti yleisen edun valvontayksikön perustamista ja sen valitusoikeutta Luovan päätöksistä välttämättömänä. Varsin yleinen käsitys oli, että asia oli saanut silloin muotoillun lakiesityksen myötä kohtuullisen ratkaisun. Ympäristöjärjestöille ja eduskunnan oppositiolle sekä mitä ilmeisimmin myös osalle hallituspuolueiden kansanedustajia tuli yllätyksenä, että Luova pantiin tältä kaikkein tärkeimmältä osaltaan uusiksi. Nyt lakiesityksen perusteluissa kyllä myönnetään, että yleisen edun valvojan valitusoikeuden poistaminen ”voidaan nähdä heikennyksenä nykytilaan verrattuna”, mutta ”[o]n kuitenkin otettava huomioon, että ehdotetun järjestelyn myötä viraston sisäinen yleistä etua koskevien näkökohtien huomioon ottaminen olisi erityisesti osa lupaharkintaa”. Jälkimmäiseen ministerit tuskin uskovat itsekään. Lupaviranomaisten velvollisuuksiin kuuluu nykyäänkin huomioida yleinen etu. Näin on ollut niin pitkään kuin lupaviranomaisia on ollut. Silti tasapaino on aina vaatinut ulkopuolisen valvojan, erityisesti ympäristökysymysten osalta. Nyt laillisuusvalvonta on jäämässä yksin kansalaisten ja heidän järjestöjensä vastuulle. ”Tätä voisi kärjistäen verrata siihen, että lakkautettaisiin syyttäjänlaitos. Rikoslaki olisi yhä olemassa ja kansalaiset voisivat tehdä itse rikosilmoituksia, mutta julkinen toimija jäisi pois”, totesi kansanedustaja, eduskunnan ympäristövaliokunnan puheenjohtaja Satu Hassi (Vihreä Lanka 6.3.2018). HALLITUS sopi suuren muutoksen lakiesitykseen salassa todennäköisesti laskien, että ympäristöetujen valvonnan likvidointi hukkuu pohjattomaan sote-soppaan. Tosiasiassa tämä ei ole yllätys, vaan linjassa toteutuu keskustan suuri tavoite. Ympäristöministeriö aloitti Suomessa vasta vuonna 1983. Sen perustamista vastusti kiivaasti maaja metsätalousministeriö, jonka lausunnossa ehdotus uudesta ministeriöstä oli ”kummallinen, omalaatuinen, täysin asiaton, hämärä ja keinotekoinen”. Tuolloinen maaja metsätalousministeriö oli tarkkaan miehitetty keskustalaisilla virka miehillä. Lausunto edusti myös puolueen kantaa. Kalevi Sorsan kolmas hallitus antoi kuitenkin esityksen ympäristöministeriön perustamisesta. Hallituspuolue keskusta äänesti yhdessä RKP:n kanssa sitä vastaan, pääoppositiopuolue kokoomus ministeriön puolesta. Sen jälkeen keskusta on tauotta jatkanut taistelua YM:n lakkauttamiseksi. Lähes kaikissa muissa puolueissa ministeriön tärkeys on ymmärretty. SUUREN tilaisuutensa keskusta sai Matti Vanhasen toisen hallituksen aloittaessa vuonna 2007. Keskustan, kokoomuksen, vihreiden ja RKP:n muodostama hallitus otti tavoitteekseen valtionhallinnon uudistamisen. Suurin muutos oli läänien lopettaminen ja valtion aluehallinnon rakentaminen AVIen ja ELY-keskusten varaan. Keskustan kannalta tärkeintä oli TEKSTI MIKKO NISKASAARI KUVA LAURA HAPPO Artikkeli
3 / 2018 • 9 kuitenkin ympäristö ministeriön ohjauksessa olleiden alueellisten ympäristökeskusten lakkauttaminen. Se vahingoitti suuresti ympäristöhallintoa, kuten tarkoitus olikin, vaikka ELY-keskuksille jäikin vielä itsenäistä toimivaltaa ja valitusoikeus ympäristöasioissa. Ratkaisevat päätökset tästä tehtiin vuonna 2008. Ympäristöjärjestöt varoittivat jo tuolloin muutoksen vakavista seuraamuksista ja siitä, että tämä on ensimmäinen askel ympäristöhallinnon tuhoamisessa. Lisää on tulossa, tuolloin ennustettiin. Keskustan voitonriemuiset ministerit Sirkka-Liisa Anttila ja Mauri Pekkarinen vaativatkin ympäristöministeriön lakkauttamista samassa rytinässä. Tuoreeltaan jäi arvoitukseksi, miksi vihreiden ministerit Tuija Brax ja Tarja Cronberg hyväksyivät alueellisen ympäristöhallinnon likvidoinnin. Asia ei ole selvinnyt myöhemminkään. Keskustan motiivit valtion roolin heikentämiseen ympäristönsuojelun valvonnassa ovat ilmeiset. Puolue on vastustanut järjestelmällisesti kaikkia rajoituksia vesija maarakentamiseen sekä ajanut kaiken kaavoitusvallan siirtämistä kunnille. Puolueen kannatus on pääosin vähäväkisissä mutta pinta-alalta suurissa kunnissa, joten tällä mallilla se saa maankäyttöön paljon suuremman vallan kuin mitä valtakunnallinen kannatus sallisi. Sipilän muodostaessa hallitusta keväällä 2015 ympäristöministeriön lakkauttaminen oli neuvottelupöydällä. Ministeriö pelastui vielä täpärästi, mutta hallitusohjelma täyttyi tavoitteista heikentää niin kansalaisten kuin viranomaistenkin mahdollisuutta puolustaa ympäristöä. Tuskin on sattumaa, että tavoitteet kirjoitettiin Matti Vanhasen vetämässä työryhmässä. Kansalaisten valitusoikeutta esimerkiksi päätettiin rajoittaa ja tehdä siitä maksullista. Erityisesti hampaissa olivat ELY-keskukset, jotka leimattiin syyllisiksi asuntopulaan. Hallitusneuvottelijat väittivät niiden tehtailevan asian tuntemattomia valituksia. Ympäristöministeriön kansliapäällikkö Hannele Pokka totesi tuolloin, että ELY-keskusten osuus kaikista valituksista on niin pieni, ettei niitä ”voi luonnehtia himovalittajaksi”. Pokka jatkoi: ”Entä johtiko ELY:n valitus muutoksiin hallinto-oikeuksissa? Kyllä, useimmissa tapauksissa kaavapäätös muuttui.” Tosiasiat eivät kuitenkaan hallitusohjelman laatijoita kiinnostaneet. Seuraava askel on Luova, joka ulkoistaa yleisen edun valvonnan ympäristöasioissa kokonaan kansalaisille. Se ei kuitenkaan ole viimeinen askel. Seuraavaksi vuorossa on ympäristöministeriön lakkauttaminen. TALVIVA ARA OPETTA A. Voiman valokuvaaja Laura Happo kävi marraskuussa 2012 kuvaamassa Talvivaaran kaivoksen laskualueelta Ylä-Lumijärveltä suosta löytynyttä metallimönjää. Talvivaaran katastrofi osoittaa, miten jo viranomaisten ympäristövalvonnan siirtäminen ELY-keskuksiin heikensi sen asemaa. Suunnitteilla olevaan valtion lupaja valvontavirastoon ei ole enää tulossa lainkaan yleisen ympäristöedun valvonnan tehtävää.
Mikä pelastaisi suomalaisen tiedejulkaisemisen? TEKSTI KIRSI PAULIINA KALLIO KUVA ANNIKA PITKÄNEN Tieteen rumat? jäänteet Artikkeli 10 K UKA perustaisi kansanliikkeen psych rolutes marciduksen eli läskikalan pelastamiseksi? Simon Wattin Englannissa perustama aktivismiliike Ugly Animal Preservation Society politisoi muita kuin söpöjä uhanalaisia lajeja komediallisin keinoin. Vastaavaa kekseliästä poliittisuutta kaivataan tieteen kentälle. Suomalaiset tiedekustanteet jakavat monia läskikalan piirteitä. Voittoa tavoittelemattomat, tiedejulkaisijoina toimivat seurat tuottavat julkaisuja, jotka pyörivät lähinnä valtionavustuksilla, jäsenmaksuilla ja järjestötoiminnalla. Ne ovat kansainvälisesti melkoinen harvinaisuus. Vastaavaa kansallista julkaisujärjestelmää ei ole enää olemassa missään muualla maailmassa. Uhanalaisuuden kriteerit täyttyvät näiltä osin selkeästi. Jäänteestä on kysymys myös muilla mittapuilla. Monien lehtien kustannustilanne on epätoivoinen. PERUSTEITA nykyisen tiedejulkaisutoiminnan pelastamiseen kyllä löytyy. Suomalaisen julkaisutoiminnan olemassaolo on tärkeää jo itsessään, sillä kansainvälinen tutkimus tarkoittaa, että tutkimusta tehdään laajasti eri yhteiskunnissa ja eri kielillä, ei vain geopoliittisissa keskuksissa englanniksi. Kotimaiset tiedejulkaisut ovat myös osaltaan mahdollistamassa suomalaisten ilmiöiden ja näkökulmien sekä ylipäätään suomalaisittain relevanttien kysymysten olemassaolon tutkimusagendalla. Ne kun eivät useinkaan näyttäydy kansainvälisesti kiinnostavimpina asioina. Kotimaiset tieteelliset lehdet ovat olennaisia tietysti myös itse tutkimuksen ja tiedon kannalta. Ne tarjoavat tutkijoille luotettavaan tieteelliseen arviointiin perustuvia julkaisukanavia sekä toimivat tiedon uudistumisen ja yhteiskunnallisen kehityksen keskeisenä alustana. JULKAISUTOIMINNAN haastava tilanne on varsin hyvin alan asiantuntijoiden tiedossa, mutta laajemman tiedeyhteisön huomiota hätätilalle on vaikeaa saada. Myös useat yhteiskunnan instituutiot ja päättäjät tietävät, miten lähellä perikatoa lehdissä ollaan, mutta halua resursointiin ei tunnu löytyvän. Ongelmalliseen tilanteeseen voidaan tunnistaa kaksi keskeistä syytä, joista kumpikaan ei itsessään ole paha asia. Ensimmäinen niistä on, että suomalaisen tutkimuksen suunta on vahvasti kansainvälistymisessä ja kotimaiset ulottuvuudet ovat vastaavasti out. Toiseksi moni nuori tutkija tai asiantuntija ei koe vetoa vanhanaikaiseksi miellettyyn seuratoimintaan. Eliittikerhoihin kuuluminen ja pönöttäminen eivät ole muotia – eli kotimaisen tieteellisen kustannustoiminnan viehätys on läskikalan luokkaa. Ollaan kaukana söpöistä pandoista ja saimaannorpista, joita suuret kansanjoukot haluavat seurata suorista verkkolähetyksistä tai ihmetellä eläintarhassa. Tieteen rumien jäänteiden suojelemisen seuralle olisi tilausta. Tarvitaan siis tiedeaktivismia Wattin hengessä. Mitkä sitten voisivat olla kritiikin uusia kärkiä? YKSI: EI JÄTETÄ MARKKINOILLE Suomalainen tiedejulkaisutoiminta on harvinaisuus erityisesti siksi, että niin kutsuttu ”isoviitonen” eli ”Big Five” ei ole (toistaiseksi) saanut täällä merkittävää jalansijaa. Viiden suurimman kansainvälisen julkaisutalon valta alkaa olla muualla hallitseva kaikilla tutkimusaloilla. Tiedekustantaminen on siirtynyt 1990-luvun puolivälin jälkeen merkittävissä määrin suurimpien kustannustalojen omistukseen. Nykyisellään nämä monikansalliset, erittäin hyvää tulosta tekevät yritykset omistavat yli 70 prosenttia kaikista ihmistieteellisistä julkaisuista. Suomalaisista tiedejulkaisuista pääosa ei kuulu kansainvälisten julkaisutalojen alaisuuteen. Ne voivat siis itse päättää julkaisujensa sisällöstä, muodosta, toiminnasta – ja julkaisupolitiikasta. Esimerkiksi maantieteen alalla Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa kustannettiin aiemmin riippumattomia kansainvälisiä lehtiä. Nykyisellään Fennia, jota kustantaa Suomen Maantieteellinen Seura, on ainoa alan indielehti. Ensimmäisenä kaupalliseen kustantamiseen siirtyi ruotsalainen Geo grafiska Annaler, joka myytiin ensin Wiley-Blackwellille, mistä lehti siirtyi viime vuonna Taylor & Francis Groupin omistukseen. Samassa talosNAISTEN OIKEUDET OVAT IHMISOIKEUKSIA O n käsittämätöntä, että Euroopassa vielä tällä vuosituhannella joudumme käymään keskustelua naisen oikeudesta omaan kehoonsa. Seksuaalija lisääntymisterveys ja -oikeudet ovat ihmisoikeuksia. Ne kuuluvat meille jokaiselle. Kuitenkin Euroopassakin naisten oikeuksista väännetään edelleen kättä ja osa jo-saavutetuista oikeuksista ovat kärsineet ja menneet takapakkia. Abortinlainsäädännön tiukentamisesityksen seurauksena Puolassa osoitettiin laajasti mieltä viime vuonna. Tällä hetkellä Irlantia kuohuttaa tuleva kansanäänestys naisten aborttioikeuksista. Koko kansa saa päättää naisen oikeudesta omaan kehoonsa. Kuitenkaan miehen kehoon tai henkiseen terveyteen ei tule ikinä vaikuttamaan raiskauksen tai hyväksikäytön seurauksena alkanut raskaus. Olisi aika, että Irlannin lainsäädäntö sallisi abortin. Tilastotiedot ja tutkimukset osoittavat, ettei tasaarvoa ole vielä saavutettu. Otetaanpa vaikka palkka-tasa-arvo. Vuoden 2016 tilastot näyttävät, kuinka Suomessakin naisten keskimääräinen tuntipalkka on 17.4% pienempi, kuin miesten. Hiljattain huomioni kiinnittyi siihen, kuinka miesten kanssa samaa työtä tekeviä naisia palkataan keinotekoisesti alempiin palkkaluokkiin. Kuulostaa käsittämättömältä keplottelulta. Tasa-arvon saavuttamiseksi sen edellytysten pitää olla kunnossa. Olennaista on esimerkiksi laajentaa syrjimättömyys myös työpaikan ulkopuolelle hyväksymällä jäsenmaiden käsittelyssä jumissa oleva yhdenvertaisen kohtelun direktiivi. Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarissa esitetyt periaatteet sukupuolten tasa-arvosta ja naisten ja miesten yhdenvertaisista mahdollisuuksista tulee toteuttaa käytännön tasolla. Aloitteella työnja yksityiselämän yhteensovittamisesta on tässä keskeinen rooli. Ihmisoikeuksien puolustamisessa ei päde mitkään toissijaisuusperiaatteellisuusväitteet. Sanotaan se nyt vielä kerran. Naisten oikeudet ovat ihmisoikeuksia. Kyse on perusoikeuksistamme ja arvopohjastamme. Ei kai tässä nyt enää pitäisi olla mitään epäselvää? – oliko tässä vielä jotain epäselvää?
Mikä pelastaisi suomalaisen tiedejulkaisemisen? Tieteen rumat? jäänteet tä vastaan. Kahtiajako näkyy myös tutkimusrahoituksessa. Julkaisutoiminnan perusteleminen tieteellisellä ja yhteiskunnallisella vaikuttamisella vaihtelee rahoittajan ja rahoitusinstrumentin mukaan. Asetelma on mieletön ja haitallinen. On yhtä järjetöntä asettaa kansainvälinen ja kansallinen julkaisutoiminta kilpailemaan keskenään kuin perustaa argumentit joko tieteelliseen tai yhteiskunnalliseen relevanssiin. Tutkimuksella on aina monia yleisöjä, jotka eivät ole eriarvoisia vaan erilaisia. Kolmas tiedeaktivismin kriittinen kärki kohdistuu näihin vastakkainasetteluihin. Tieteellisen julkaisutoiminnan tulee voida olla moninaista, mikä täytyy ottaa lähtökohdaksi kustannustoiminnan resursoinnissa. Vertaisarvioitua julkaisemista ja tieteen popularisointia ei saa asettaa toistensa vaihtoehdoiksi vaan saman kolikon kääntöpuoliksi. Kirsi Pauliina Kallio työskentelee yliopistotutkijana Tampereen yliopistossa. Hän on kansainvälisen tiedelehti Fennian päätoimittaja ja vastaa tiedejulkaisemista kehittävästä Julkea!-hankkeesta, jossa on perustettu uusi tiedeaktivismia toteuttava tiedeviestintäkanava Versus. Versus julkistetaan huhti– toukokuussa osoitteessa versuslehti.fi. sa toimivat myös norjalainen Norsk Geografisk Tidsskrift ja tanskalainen Geografisk Tidsskrift. Kaupallista toimintalogiikkaa noudattavien lehtien lukuoikeudet myydään yliopistokirjastoille ympäri maailman osana kustantajien julkaisupaketteja. Uusimmat vuosikerrat eivät silti ole tutkijoiden luettavissa. Avoin julkaiseminen lehdissä on toki mahdollista, mutta siitä perittävät kirjoittajamaksut ovat huomattavia – tuhannen euron luokkaa per artikkeli. Kustantajat ohjaavat lehtien toimintaa monin muinkin tavoin. TIEDEAKTIVISMIN yhden kriittisen kärjen tulisi siis osoittaa markkinaehtoisuuteen. Koska suuret kaupalliset kustantajat eivät vie tiedejulkaisemista tutkimuksen etujen mukaiseen suuntaan vaan niistä poispäin, ei suomalaista tiedekustantamista saa päästää liukumaan niiden syliin. KAKSI: YKSILÖNVASTUU EI OLE VASTAUS Suomalaisessa tiedejulkaisemisessa on otettu viime vuosina useita askelia uusliberaaliin suuntaan. Julkaisufoorumin luokitusten käyttö yliopistojen rahoituksen arvioinnissa on yksi osoitus siitä, mistä touhussa ajatellaan olevan kysymys: vapaista yksilövalinnoista ja objektiivisesti mitattavasta laadusta. Järjestelmä toimii niin, että ensin tutkijat pakotetaan asettamaan tieteelliset julkaisut paremmuusjärjestykseen. Tämän jälkeen heidän onnistumistaan tutkijoina arvioidaan rankingin perusteella. Mitä parempi ranking, sitä tuottoisampi tutkija – niin yliopiston, tiedekunnan, laitoksen kuin tutkimusryhmänkin näkökulmista. Samoin tunnutaan ajattelevan tiedekustantamisesta. Valtion tavoitteet avoimen tieteen suhteen ovat seuratoiminnassa mukana olevia toimijoita – eli lähinnä tutkijoita – vahvasti vastuuttavia. Samalla kun tiedekustantajina toimivia seuroja patistellaan siirtymään avoimeen julkaisemiseen, ei niille tarjota minkäänlaista korvausta julkaisujen myynnin loppumisesta koituvalle resurssipulalle. Viime vuosiin asti monen seuran jäsenmaksu on liittynyt kiinteästi tiedejulkaisuun, minkä lisäksi yliopistot, tutkimuslaitokset ja muut yhteisöt ovat tilanneet lehtiä tutkijoiden ja ammattilaisten käyttöön. Tiedeyhteisöistä pitäisi löytyä keinot rahoittaa julkaisutoimintaa, jonka tuotosten tulee valtion vaatimuksesta olla avoimesti ja maksuttomasti saatavilla kaikille. Siis yksityishenkilöiden tulisi puhtaasta rakkaudesta tieteeseen maksaa siitä, minkä kaikki saavat joka tapauksessa ilmaiseksi! VIKA EI OLE tutkijoissa tai tieteen ystävissä, jotka eivät ole laajassa mitassa innostuneet tällaisesta hyväntekeväisyydestä. Vika ei ole myöskään seuroissa, jotka eivät ole onnistuneet pitämään kiinni jäsenistään muuttuneessa tilanteessa. Vika on ensisijaisesti instituutioissa, jotka asettavat kaupalliset kustantajat etusijalle. Ne vastaavat ensisijaisesti kustantajien ylimitoitettuihin vaatimuksiin sen sijaan, että seuraperustaisen kustantamisen pienimuotoisia ehdotuksia käsiteltäisiin kohtuullisesti. Samalla syyttävä sormi kohdistuu näitä instituutioita paimentavaan valtioon, joka linjaa tiedepolitiikkaa haluamillaan tavoilla ottamatta vastuuta toiminnan eettisyydestä. Tiedeaktivismin toinen kriittinen kärki osoittaa siis julkaisemista koskeviin vastuisiin. Yksilönvastuun korostamisen sijaan nykytilanteessa tarvitaan yhteisvastuuta eli eri tahojen sitoutumista avoimeen voittoa tavoittelemattomaan julkaisemiseen yhteisellä sopimuksella. KOLME: TIETEELLINEN JA YHTEIS KUNNALLINEN VAIKUTTAVUUS EDELL YTTÄVÄT TOISIAAN Kotimaisten tiedejulkaisujen merkityksestä puhuttaessa on tyypillistä päätyä väittelyyn niiden roolista tieteen ja yhteiskunnan kannalta. Kansainvälisen tutkimuksen kentällä työskentelevät näkevät suomenkielisessä julkaisemisessa erityisesti yhteiskunnallista relevanssia. Kansalliseen tutkimukseen kiinnittyneet tutkijat puolestaan puolustavat suomenkielisen julkaisemisen merkitystä tieteen näkökulmasta, itsessään merkittävänä toimintana yhteiskunnallisen vaikuttavuuden ohella. Ei ole harvinaista, että vastakkainasettelu vaikuttaa ulossulkevalta – olet joko puolellamme taikka mei
12 • 3 / 2018 To im itu ks ell ist a ain eis to a Keskustelussa totuuden ja politiikan suhteesta on ohitettu ilmastonmuutosta koskeva kollektiivinen itsepetos. TEKSTI JOHANNA VUORELMA KUVA VOIMA / HÄIRIÖT-PÄÄMAJA Elämisvalheen aika K UN Oxford Dictionaries tiedotti valinneensa ”totuudenjälkeisyyden” vuoden 2016 sanaksi, aiheesta kertoneet uutiset viittasivat lähes poikkeuksetta Yhdysvaltojen presidentin Donald Trumpin poliittiseen retoriikkaan tai Britannian kansanäänestykseen EU-erosta. Poliittisen valheen ilmentymät kaventuivat ilmeisiin faktavalheisiin, joiden tunnistaminen on suhteellisen helppoa. Vähemmälle huomiolle ovat jääneet politiikan rakenteelliset ja systeemitasolla vaikuttavat valheet. Uhkaavin näistä on elämisvalhe, joka on kollektiivista itsepetosta. Professori Jukka Paastela kirjoittaa vuonna 1995 ilmestyneessä teoksessaan Val he ja politiikka: tutkimus hyveestä ja paheesta yhteiskunnallisessa kanssa käymisessä, että elämisvalheen itsepetoksella ”voidaan tarkoittaa vääriä uskomuksia, joita ihminen itse ei huomaa, toiveajattelua, jota yksilö ei välttämättä tiedosta sekä tarkoittamatonta tietämättömyyttä”. Elämisvalhe on siis kokonaisvaltainen tulkinta todellisuudesta, jossa valheellisen ajattelun omaksunut yhteisö elää. Yksi elämisvalheen muoto Suomessa on saamelaisten oikeuksiin liittyvät väärät uskomukset. Lapin yliopiston tutkimusprofessori Rauna Kuokkanen kirjoitti viime vuonna Politiikasta-lehdessä, että ”Suomessa monet eivät tiedä tai usko, että Suomellakin on oma kolonisointihistoriansa”. ILMASTONMUUTOSTA koskevien faktojen sivuuttaminen länsimaisissa yhteiskunnissa täyttää elämisvalheen määritelmät. Ilmastonmuutoksen faktojen ohittaminen on lähimpänä totuudenjälkeisen ajan määritelmää. Siksi on yllättävää, ettei ilmastonmuutos ole ollut totuudenjälkeisen ajan keskustelun ytimessä. Totuudenjälkeisen ajan käsitettä on käytetty auttamattoman epämääräisenä tapana kohdistaa moralisoiva katse tiettyihin toimijoihin. Ilmastonmuutoksen kohdalla puuttuu mahdollisuus tuntea ylemmyyttä suhteessa valheisiin haksahtaviin toisiin, jotka äänestävät väärin ja omaksuvat vääriä poliittisia uskomuksia. Moni totuudenjälkeistä aikaa kauhisteleva länsimaalainen ei ole valmis luopumaan lentomatkoista, autoilusta, lihasta tai lapsen hankkimisesta, vaikka meillä on runsaasti tietoa niiden aiheuttamista huomattavista päästöistä. Saastuttavasta elämäntavasta pidetään tiukasti kiinni, vaikka muilla elämänaloilla pyritään toimimaan hyveellisen omakuvan mukaisesti. Elämisvalhe on kytkeytynyt kiinteästi yhteisölliseen omakuvaan, jota valheen tunnustaminen järkyttäisi. Ilmastonmuutoksen kohdalla omakuva liittyy vahvasti länsimaiseen elämäntapaan. Kuinka olla globaali ja tiedostava kansalainen, jos ei pääse lentomatkailemaan ympäri maailmaa? Julkisessa keskustelussa ilmastonmuutos on edelleen ”uskon kysymys”, joka edellyttää poliittisilta toimijoilta uskontunnustuksen mutta ei konkreettisia tekoja ilmastonmuutoksen torjumiseksi tai siihen sopeutumiseksi ja varautumiseksi. Ilmastonmuutosta kehystetään usein luomisoppiin verrattavissa olevana kysymyksenä, johon joko uskotaan tai ei uskota. Suomen Kuvalehti uutisoi vuonna 2011: ”Usko ilmastonmuutokseen ei riipu tietämyksen määrästä.” Yhdysvalloissa tehdyn kyselyn mukaan amerikkalaiset eivät usko evoluutioon, alkuräjähdykseen tai ilmastonmuutokseen. Ilmastonmuutoksen tutkimuksessa on poikkeuksellisen laaja konsensus muutoksen syistä ja seurauksista. Tutkimusta pyritään jatkuvasti yleistajuistamaan ja välittämään yhteiskunnalliseen keskusteluun. Siitä huolimatta totuudenjälkeisen ajan käsite kiinnittyi yksittäisiin politiikkatoimijoihin, ei keskuudessamme vaikuttavaan elämisvalheeseen. VUODEN 2018 presidentinvaaleissa suurin osa ehdokkaista piti ilmastonmuutosta yhtenä suurimmista uhista Suomelle. Konkreettisia politiikkatoimia ei kuitenkaan juuri esitetty tai edes vaadittu. Tärkeintä oli lujan uskon tunnustaminen. Presidentti Sauli Niinistön konkreettinen aloite estää mustan hiilen eli noen leviäminen pohjoisille alueille on ollut tästä syystä virkistävä siirtymä sanoista tekoihin. Niinistö on pitänyt aihetta esillä tapaamisissaan Yhdys valtojen ja Venäjän presidenttien kanssa. On kuvaavaa, että Niinistön ”todellisia tarkoitusperiä” epäillään kysymyksen esiin nostamisessa. Esimerkiksi Iltalehden politiikan toimittaja Olli Ainolan mielestä on ”herttaista”, että Niinistöä kiitetään konkreettisesta aloitteesta ilmastonmuutoksen vaikutusten ehkäisemiksi. Ainolan mukaan Niinistö ei ole oikeasti ”ilmastoherännäinen” vaan käyttää kysymystä strategisena keinona suurvaltapolitiikan areenoilla. Muissa politiikkakysymyksissä harvoin peräänkuulutetaan aitoa uskoa. Koulutusta, yritystukia tai kuntauudistuksia puolustavan poliitikon ei tarvitse uskotella ”herännäisyyttään” asiaan. Asian perustelu tietoon pohjautuen riittää. Ilmastonmuutoksen kohdalla täsmällistä tietoa on saatavissa paljon enemmän kuin esimerkiksi kestävyysvajeen määrittelyn kohdalla, mutta kestävyysvaje ei ole politiikan kielessä uskon asia. Vuoden 2015 eduskuntavaalien alla kestävyysvajeen suuruus kehystettiin faktatietona, yhteisesti jaettuna tilannekuvana. TUTKIJOILLA on yhteinen tilannekuva ilmastonmuutoksesta, mutta sen välittyminen poliittiseen päätöksentekoon on hidasta niin pitkään, kun keskustelua ilmastonmuutoksesta käydään uskon retoriikan kautta. Kun poliitikko kertoo uskovansa ilmastonmuutokseen ja pitävänsä sitä yhtenä aikamme suurimmista uhista, häneltä on vaadittava poliittisia ratkaisuja uhan selättämiseen. Jos poliitikko tarjoaa ratkaisuja ja vieläpä osoittaa sitoutumista niihin, hänen uskonsa lujuus on täysin epärelevantti kysymys. Herännäisyys ja uskontunnustukset ovat keskeisiä uskonnollisten yhteisöjen piirissä, eivät poliittisessa päätöksenteossa. Ristiriidan ratkaisemisesta tekee erityisen vaikeaa, että siihen liittyy klassinen vapaamatkustajan ongelma. Perussuomalaisten kansanedustaja Laura Huhtasaaren mukaan EU:n päästötavoitteita kohdistetaan liikaa Suomelle, mikä ei ole reilua. Hän sanoo Puolan ja Kiinan pääsevän kuin ”koira veräjästä” ja toteaa: ”Saastuttajien on siivottava itse jälkensä.” Eurooppalaisen mallioppilaan omakuva ohjaa ajattelemaan, että Suomi hoitaa tonttinsa mallikkaasti. Elämisvalheeseen kuuluu sen tosiasian kieltäminen, että tässä asiassa emme voi osoittaa sormella muualle. Pienellä Suomella on poikkeuksellisen suuri ekologinen jalanjälki maailmassa. Viime vuonna suomalaiset kuluttivat koko vuoden luonnonvaransa vain hieman reilussa kolmessa kuukaudessa, kun kansainvälinen keskiarvo oli kahdeksan kuukautta. Ylikulutuksen kitkeminen pitäisi olla poliittisen agendan kärjessä, koska Suomi on tällä hetkellä osa ongelmaa, ei ratkaisua. On siirryttävä elämisvalheen jälkeiseen aikaan. Artikkeli ELÄMISVALHEELLA VOIDAAN TARKOITTAA VÄÄRIÄ USKOMUKSIA, TOIVEAJATTELUA JA TIETÄMÄTTÖMYYTTÄ.
3 / 2018 • 13 To im itu ks ell ist a ain eis to a TUTKITTUA PUHTAUTTA Innovatiivisen ajotietokoneen ansiosta autosi päästöt näyttävät testeissä pieniltä ilman, että menettäisit tehoja siellä, missä niillä on väliä. Kein Problem.
K ANSALAISTEN luottamusta yhteiskunnallisiin instituutioihin mitataan säännöllisesti. Menetelmänä käytetään haastattelututkimuksia, joissa vastaajat arvioivat itse luottamuksensa tason. Vuosina 2000, 2005 ja 2009 suomalaiset luottivat vankasti poliisiin, puolustusvoimiin ja oikeusjärjestelmään. Trendi on jatkunut samanlaisena jo pitkään. Tilastojen pohjana käytetty European Values Study keräsi Suomessa uutta aineistoa viimeksi vuonna 2017. Tutkimuksen tuloksista saadaan tietoja myöhemmin tänä vuonna. Siinä missä poliisi ja puolustusvoimat nauttivat luottamusta, puoluepoliittisia instituutioita pidetään epäilyttävämpinä. Puolueisiin luotti vuonna 2009 vain 15 prosenttia ja lehdistöönkin alle puolet vastaajista, kun samaan aikaan poliisi nautti 92 prosentin luottamusta. Kiinnostavaa on, näkyivätkö ja näkyvätkö poliisiin kohdistuvat laajaa julkisuutta saaneet rikostutkinnat seuraavissa luottamusmittauksissa. Näkyvin on ollut Helsingin huumepoliisin entisen päällikön Jari Aarnion tapaus. Myös entistä poliisiylijohtajaa ja poliisin muuta johtoa epäillään virkarikoksista. Selityksiä sille, että poliisiin kohdistuvat rikosepäilyt nähdään usein poikkeuksena sääntöön, on varmasti useita. Suomen poliisit ovat hyvin koulutettuja, ja verrattuna moniin muihin maihin heillä on ”helppo” työmaa. LUOTTAMUS kumpuaa monesta eri lähteestä. Yksi luottamukseen liittyvä tekijä on M IC KY C LE M EN T Maailma kylässä -festivaali 26.–27.5.2018 | La 11– 21 Su 11–19 Kaisaniemen puisto & Rautatientori, Helsinki Jupiter & Okwess (COD) Lauantaina 26.5.2018, Kaisaniemen puisto maailmakylassa.fi | #maailmakylässä Oikeudenmukaisen maailman puolesta Freshlyground (ZAF) Dobet Gnahoré (CIV/FRA) Abou Diarra (MLI/FRA) 47SOUL (PSE/GBR) Raappana ja sata muuta esitystä Musiikkia ja dokumentteja Puhetta ja toimintaa Kansalaisjärjestöjä ja katukeittiöitä Vapaa pääsy! Pääpartnerit: Tapahtuman järjestää: Tapahtumaa tukee: Helsingin kulttuurikeskus
3 / 2018 • 15 Hyvä poliisi, paha media TEKSTI TATU TISSARI KUVA ELSA PIELA Suurten kertomusten puolesta ”TÄMÄ ON AINOA KYSYMYS , josta minusta nykymaailmassa kannattaa käydä poliittista keskustelua: kysymys sosialismiin siirtymisen metodeista.” Näin linjasi kulttuuriradikaali Arvo Salo Faros-seuran keskustelutilaisuudessa vuonna 1965. Muut keskustelijat olivat samaa mieltä. Päämäärä oli selvä, ja sitä pidettiin realistisena. Piti vain sopia siitä, edetäänkö sosialismiin puoluepolitiikalla, suoralla toiminnalla vai muulla tavoin. 60-lukulaisilla radikaaleilla oli yhteinen suuri kertomus: maailmanvallankumous etenee, ja kommunismi lähenee. Kertomus sai raskaissa oloissa palkatonta poliittista työtä tekevät aktivistit jaksamaan. Se myös osaltaan selitti, miksi ihmiset ottivat riskejä ja nousivat vanhoja valtoja vastaan eri puolella maailmaa. Tarinalla ei tietysti tee mitään, ellei se kerro yhteisistä kokemuksista. 60-luvulla yhteiskunnalliset ja kulttuuriset mannerlaatat muuttuivat, ja vasemmisto surffasi tämän liikkeen harjalla omalla kertomuksellaan. TULI AIKA, JOLLOIN VÄITETTIIN , että suuret kertomukset ovat kuolleet. Väitteen esittäjät olivat harvinaisen väärässä. Maailmanselitystarinat eivät nimittäin kadonneet mihinkään. Konservatiivit ja äärioikeisto vain ottivat ne itselleen, kun muita ei kiinnostanut. Samuel Huntington satuili sivilisaatioiden törmäyksistä, Francis Fukuyama luritteli liberaalin demokratian voitosta, ja uusfasistit kehräsivät kansallismielisiä myyttejään. Ja kas, nyt meillä on maailma, jossa kapitalismi vaikuttaa ikuiselta ja poliittisia konflikteja tulkitaan etnisyyden näkökulmasta. Suuria kertomuksia tehdään, koska ne toimivat. Ne selittävät maailmaa ja lisäävät luottamusta kertomuksen osallistujien omiin kykyihin. Jokainen suuri kertomus on aina myös manifesti siitä, mitä tulevaisuudessa tapahtuu. VALISTUKSEN JÄLKEEN myytit on otettu yhteiskunnallisen kritiikin kohteeksi. Myytti on käsitetty taantumukselliseksi kuvitelmaksi ja ihmisten huijaamiseksi. On toinenkin, vanhempi tapa käsittää myytti. Antiikin Kreikassa myytti oli kertomus, jonka avulla maailma tuli merkitykselliseksi. Myytti kertoi maailman synnystä ja osoitti, miksi tapahtumien kulku on mielekäs. Suuret kertomukset ovat aina myyttejä, mutta niiden ei tarvitse olla huijauksia tai konservatiivisia. Naomi Kleinin kirjat ylikansallisten yritysten vallasta, tuhokapitalismista ja ilmastonmuutoksia ovat myyttejä hyvässä mielessä, samoin antropologi David Graeberin tutkimukset antiautoritaaristen yhteisöjen historiasta. Työtä, kärsimystä ja vaivannäköä on korostettu jo riittävästi. Pelkkä järki tai tilastot eivät saa meitä toimimaan. Maailman muuttamiseen tarvitaan myös myyttejä ja romantiikkaa: suuria kertomuksia. PONTUS PUROKURU Lisää huomioita ratkaisuista ja muista tärkeistä aiheista Veikka Lahtisen ja Pontus Purokurun Mikä meitä vaivaa? -podcastissa osoitteessa voima.fi Kolumni K ANSALAISTEN luottamusta yhteiskunnallisiin instituutioihin mitataan säännöllisesti. Menetelmänä käytetään haastattelututkimuksia, joissa vastaajat arvioivat itse luottamuksensa tason. Vuosina 2000, 2005 ja 2009 suomalaiset luottivat vankasti poliisiin, puolustusvoimiin ja oikeusjärjestelmään. Trendi on jatkunut samanlaisena jo pitkään. Tilastojen pohjana käytetty European Values Study keräsi Suomessa uutta aineistoa viimeksi vuonna 2017. Tutkimuksen tuloksista saadaan tietoja myöhemmin tänä vuonna. Siinä missä poliisi ja puolustusvoimat nauttivat luottamusta, puoluepoliittisia instituutioita pidetään epäilyttävämpinä. Puolueisiin luotti vuonna 2009 vain 15 prosenttia ja lehdistöönkin alle puolet vastaajista, kun samaan aikaan poliisi nautti 92 prosentin luottamusta. Kiinnostavaa on, näkyivätkö ja näkyvätkö poliisiin kohdistuvat laajaa julkisuutta saaneet rikostutkinnat seuraavissa luottamusmittauksissa. Näkyvin on ollut Helsingin huumepoliisin entisen päällikön Jari Aarnion tapaus. Myös entistä poliisiylijohtajaa ja poliisin muuta johtoa epäillään virkarikoksista. Selityksiä sille, että poliisiin kohdistuvat rikosepäilyt nähdään usein poikkeuksena sääntöön, on varmasti useita. Suomen poliisit ovat hyvin koulutettuja, ja verrattuna moniin muihin maihin heillä on ”helppo” työmaa. LUOTTAMUS kumpuaa monesta eri lähteestä. Yksi luottamukseen liittyvä tekijä on kokemus oikeudenmukaisuudesta. Kun ihminen kokee, ettei instituutio tai henkilö petä häntä tai tuota pettymystä, luottamus vahvistuu. Tämän lähtökohdan pohjalta voisi olettaa, että suomalaiset luottavat poliisiin, armeijaan ja oikeusjärjestelmään, koska ne eivät ole tuottaneet pettymyksiä. Edes epäoikeudenmukaisina pidetyt tuomiot esimerkiksi seksuaalirikoksista eivät ole heilauttaneet tilastollista luottamuskäyrää, vaikka aihe on säännöllisesti mediassa ja politiikassa. Oikeusministeri Antti Häkkänen lupasi virkaan astuessaan selvittää seksuaalirikosten rangaistusten kiristämistä. Vaikuttavana tekijänä ihmisten luottamukseen voi olla myös se, ettei suuri osa kansalaisista ole virkavallan kanssa tekemisissä juuri muuten kuin lupa-asioissa ja liikennevalvontaan liittyvissä kysymyksissä. LUOTTAMUKSESSAMME puoluepoliittisiin toimijoihin on ristiriita. Luottamus on vähäistä, vaikka olemme itse valitsemassa poliittisia edustajiamme. Tämä voi juontua siitä, että puolueiden nähdään ajavan ensisijaisesti omia etujaan. Vuonna 2009 alle puolet vastaajista luotti eduskuntaan hyvin tai melko paljon. Laskeva äänestysaktiivisuus on niin ikään merkki poliittisen osallistumisen heikentyvästä tasosta. Toinen ristiriita liittyy lehdistön nauttimaan luottamukseen. Vuonna 2005 vain 34 prosenttia vastaajista piti lehdistöä vähintään melko luotettavana. Samaan aikaan Suomen sananvapaus on maailman kärkiluokkaa. Jokaisella lehdellä on oma linjansa uutisoida, kertoa tai jättää kertomatta asioista. Median epäluotettavuudesta keskusteltaessa, esiin nousevat usein yksittäisten lehtien linjat: usein niitä pidetään epäilyttävinä tai niiden uskotaan edistävän vääränlaisia arvoja. Ei ole myöskään harvinaista, että toimittajista luodaan stereotyyppinen kuva muiden asioita nuuskivana ja sensaatiohakuisena ammattiryhmänä. MISTÄ LUOTTAMUKSEMME suomalaisiin instituutioihin lopulta kumpuaa? Johtuuko luottamuksemme instituutioiden rehellisesti ansaitsemasta yhteiskunnallisesta asemasta vai siitä, millaiseen maailmaan haluamme uskoa? Tarvitsemmeko todella yläpuolellemme vahvoja auktoriteettejä, jotka tekevät päätökset puolestamme – sen sijaan, että vastaisimme elämästämme itse? Suomalaisten luottamus puolueisiin on heikkoa mutta virkavaltaan vahvaa. M IC KY C LE M EN T Maailma kylässä -festivaali 26.–27.5.2018 | La 11– 21 Su 11–19 Kaisaniemen puisto & Rautatientori, Helsinki Jupiter & Okwess (COD) Lauantaina 26.5.2018, Kaisaniemen puisto maailmakylassa.fi | #maailmakylässä Oikeudenmukaisen maailman puolesta Freshlyground (ZAF) Dobet Gnahoré (CIV/FRA) Abou Diarra (MLI/FRA) 47SOUL (PSE/GBR) Raappana ja sata muuta esitystä Musiikkia ja dokumentteja Puhetta ja toimintaa Kansalaisjärjestöjä ja katukeittiöitä Vapaa pääsy! Pääpartnerit: Tapahtuman järjestää: Tapahtumaa tukee: Helsingin kulttuurikeskus
Linja on suunnattu sinulle, joka olet kiinnostunut kehittämään itseäsi ja taitojasi tanssijana ja tanssintekijänä. Tanssitaiteen linja vie eteenpäin valmiuksiasi tanssiteknisesti sekä antaa tietoa tanssista teoreettisten opintojen kautta www.lansisuomenopisto.fi HAKU KÄYNNISSÄ! MILLOIN? 27.08.2018 10.05.2019 TANSSITAITEEN LINJA LÄNSI-SUOMEN OPISTO MISSÄ? Huittinen, Satakunta Kurssi kehittää paritanssin osaamista oman tanssin, parityöskentelyn, tanssimusiikin ja pedagogiikan näkökulmasta. Molemmat linjat antavat valmiuksia tanssin ammatilliseen koulutukseen Suomessa ja ulkomailla PARITANSSILINJA N O R D I C A R T S C H O O L . F I K a n s a i n v ä l i s e t t a i d e o p i n n o t K o k k o l a s s a , p a r h a a t t y ö t i l a t H a k u t o u k o k u u s s a , k a t s o k o t i s i v u t ! UUsien oppilaiden hakU syksyn 2018 ryhmiin 1.4.-30.4. Hakuohjeet:www.kuvataide.fi Ulapalla Taide & filosofiatapahtuma nuorille Strömsin taidekartanolla Roihuvuoressa (Untuvaisentie 10) pe 18.5. klo 18-21. Vapaa pääsy. Päättötyönäyttelyn avoimet ovet su 6.5. ja su 20.5. klo 13-16. www.kuvataide.fi >tUhat sanaa www.kesayliopistohki.fi Avointa yliopistollista opetusta Egyptologia • Fyysinen teatterityö • Historia • Hoitotiede • Informaatiotutkimus • Kasvatuspsykologia Lasten ja nuorten psyykkinen hyvinvointi • Liikuntalääketiede • Lääketiede • Musiikki • Palvelumuotoilu Taiteen johtaminen ja yrittäjyys (Arts Management) Inspiroiva kesä. kesäyliopistossa. Yli 750 innostavaa ja ajatusta herättävää kurssia. Löydä omasi. Ohjelmassa myös Avointa amk-opetusta • Abikursseja • Avoimia yleisötilaisuuksia • Eritasoisia kielikursseja 36 eri kieltä ja Suomi toisena/vieraana kielenä • Taideaineita Tietoja viestintätekniikkaa • Täydennyskoulutusta Haluaisitko kirjoittaa draamaa tai tanssia argentiinalaista tangoa? Opettelisitko uutta kieltä, vaikkapa espanjaa, hindiä, iiriä tai persiaa? Pohtisitko budjetoinnin haasteita? Tutustuisitko tuotekehitykseen, kuosija värisuunnitteluun tai muinaisegyptiläiseen kuolemankäsitykseen? Perehtyisitkö runolauluun, työoikeuteen tai palvelumuotoiluun? Kiinnostaisiko Sinua fyysinen teatteri, valokuvakollaasi tai tulkkaus? Ohjelma kirjastoissa, kirjakaupoissa ja verkossa. Ilmoittautuminen: www.kesayliopistohki.fi , alkaa 18.4. Kesäyliopisto on avoin sinulle, minulle, meille kaikille. Tanssi ja kehonhuolto • Tanssipedagogiikka Teatteri ja kasvatus • Teatterija näyttämötaide Tulevaisuudentutkimus • Tuotantotalous • Työja organisaatiopyskologia • Valokuvaus • Viestintä VALITSE POLKUSI 2018-2019 • Musiikkilinja 1. haku 20.4. mennessä • 2. haku 15.8. mennessä • Oikeustieteen linja • Lääketieteisiin suuntaava linja • Sosionomiväylä Haku 21.8. mennessä Ammatillinen koulutus Jatkuva haku: •Kasvatusja ohjausalan perustutkinto Kommunikaation ja viittomakielisen ohjauksen osaamisala •Koulunkäynnin ja aamuja iltapäivätoiminnan ohjauksen ammattitutkinto www.rovala.fi/rovala-opisto puh. 040 487 3010 Vietä seuraava opintovuosi Lapissa! Keski-Pohjanmaan kansanopisto Opistontie 1, 68300 Kälviä, www.kpedu.fi Koulutuksen suoritettuasi osaat suunnitella ja toteuttaa kuvakokonaisuuden, hankkia työllesi rahoituksen ja asettaa teoksesi ammattimaisesti esille. Voit opiskella työn ohessa tai päätoimisesti kansanopistolinjalla. Valokuvataidett a opiskelemaan koulutukset alkavat elokuussa 2018 kpedu. fi/valok uvaus www.kpedu.fi/kansanopist o l Tanssitaide l Teatteri ja Draama l Liikuntaseikkailu l Valokuvauksen perusteet+ l Vintage-valokuvaus l Tehobreikki -suuntana hyvinvointialat Keski-Pohjanmaan kansanopisto Populaarikulttuuri Esittävätaide Tanssitaide Valokuvataide Velmuvoimauttava taide Tietoa, luovuutta ja kokemuksia kansanopistosta Tähtää korkealle! SYKSYN 2018 LINJAT Keski-Pohjanmaan kansanopisto puh. 040 808 5035 | info.kansanpisto@kpedu.fi Lue lisää ja hae osoitteessa www.kpedu.fi/kansanopisto KUTSU KASVATUSJA TAIDEALALLE KUTSU KASVATUSJA TAIDEALALLE Steinerpedagoginen luova ja elävä koulutustie www.snellman-korkeakoulu.fi Hakemukset 30.4. mennessä Kasvatusta kohti hyvää elämää kansainvälistäjournalismiasuomeksi. tilaaDiploalkaen30 € / vuosi (sisältää myös digilehden) mondediplo.fi
Linja on suunnattu sinulle, joka olet kiinnostunut kehittämään itseäsi ja taitojasi tanssijana ja tanssintekijänä. Tanssitaiteen linja vie eteenpäin valmiuksiasi tanssiteknisesti sekä antaa tietoa tanssista teoreettisten opintojen kautta www.lansisuomenopisto.fi HAKU KÄYNNISSÄ! MILLOIN? 27.08.2018 10.05.2019 TANSSITAITEEN LINJA LÄNSI-SUOMEN OPISTO MISSÄ? Huittinen, Satakunta Kurssi kehittää paritanssin osaamista oman tanssin, parityöskentelyn, tanssimusiikin ja pedagogiikan näkökulmasta. Molemmat linjat antavat valmiuksia tanssin ammatilliseen koulutukseen Suomessa ja ulkomailla PARITANSSILINJA UUsien oppilaiden hakU syksyn 2018 ryhmiin 1.4.-30.4. Hakuohjeet:www.kuvataide.fi Ulapalla Taide & filosofiatapahtuma nuorille Strömsin taidekartanolla Roihuvuoressa (Untuvaisentie 10) pe 18.5. klo 18-21. Vapaa pääsy. Päättötyönäyttelyn avoimet ovet su 6.5. ja su 20.5. klo 13-16. www.kuvataide.fi >tUhat sanaa www.kesayliopistohki.fi Avointa yliopistollista opetusta Egyptologia • Fyysinen teatterityö • Historia • Hoitotiede • Informaatiotutkimus • Kasvatuspsykologia Lasten ja nuorten psyykkinen hyvinvointi • Liikuntalääketiede • Lääketiede • Musiikki • Palvelumuotoilu Taiteen johtaminen ja yrittäjyys (Arts Management) Inspiroiva kesä. kesäyliopistossa. Yli 750 innostavaa ja ajatusta herättävää kurssia. Löydä omasi. Ohjelmassa myös Avointa amk-opetusta • Abikursseja • Avoimia yleisötilaisuuksia • Eritasoisia kielikursseja 36 eri kieltä ja Suomi toisena/vieraana kielenä • Taideaineita Tietoja viestintätekniikkaa • Täydennyskoulutusta Haluaisitko kirjoittaa draamaa tai tanssia argentiinalaista tangoa? Opettelisitko uutta kieltä, vaikkapa espanjaa, hindiä, iiriä tai persiaa? Pohtisitko budjetoinnin haasteita? Tutustuisitko tuotekehitykseen, kuosija värisuunnitteluun tai muinaisegyptiläiseen kuolemankäsitykseen? Perehtyisitkö runolauluun, työoikeuteen tai palvelumuotoiluun? Kiinnostaisiko Sinua fyysinen teatteri, valokuvakollaasi tai tulkkaus? Ohjelma kirjastoissa, kirjakaupoissa ja verkossa. Ilmoittautuminen: www.kesayliopistohki.fi , alkaa 18.4. Kesäyliopisto on avoin sinulle, minulle, meille kaikille. Tanssi ja kehonhuolto • Tanssipedagogiikka Teatteri ja kasvatus • Teatterija näyttämötaide Tulevaisuudentutkimus • Tuotantotalous • Työja organisaatiopyskologia • Valokuvaus • Viestintä VALITSE POLKUSI 2018-2019 • Musiikkilinja 1. haku 20.4. mennessä • 2. haku 15.8. mennessä • Oikeustieteen linja • Lääketieteisiin suuntaava linja • Sosionomiväylä Haku 21.8. mennessä Ammatillinen koulutus Jatkuva haku: •Kasvatusja ohjausalan perustutkinto Kommunikaation ja viittomakielisen ohjauksen osaamisala •Koulunkäynnin ja aamuja iltapäivätoiminnan ohjauksen ammattitutkinto www.rovala.fi/rovala-opisto puh. 040 487 3010 Vietä seuraava opintovuosi Lapissa! Keski-Pohjanmaan kansanopisto Opistontie 1, 68300 Kälviä, www.kpedu.fi Koulutuksen suoritettuasi osaat suunnitella ja toteuttaa kuvakokonaisuuden, hankkia työllesi rahoituksen ja asettaa teoksesi ammattimaisesti esille. Voit opiskella työn ohessa tai päätoimisesti kansanopistolinjalla. Valokuvataidett a opiskelemaan koulutukset alkavat elokuussa 2018 kpedu. fi/valok uvaus KUTSU KASVATUSJA TAIDEALALLE KUTSU KASVATUSJA TAIDEALALLE Steinerpedagoginen luova ja elävä koulutustie www.snellman-korkeakoulu.fi Hakemukset 30.4. mennessä Kasvatusta kohti hyvää elämää kansainvälistäjournalismiasuomeksi. tilaaDiploalkaen30 € / vuosi (sisältää myös digilehden) mondediplo.fi
18 • 3 / 2018
3 / 2018 • 19 TEKSTI JARI TAMMINEN KUVAT VELDA PARKKINEN Sadan vuoden epäluottamus Saamelaisten ja Suomen valtion välit ovat huonossa jamassa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö niistä pitäisi käydä keskustelua – päinvastoin. ”A H-HAH-HAH-HAA , oi-joi. Huoh”, Petra Laiti nauraa hersyvästi kysymykselle siitä, millaiseksi hän kokee saamelaisten ja Suomen valtion välisen suhteen. ”Luottamustahan ei selkeästikään ole, enkä minä ole edes radikaali näkemyksineni tästä. Näkemys on hyvin yleinen Saamenmaalla, ja tämä päivä kaikista päivistä on hyvin olennainen tässä asiassa.” Muutamaa tuntia ennen haastattelua liikenneministeri Anne Berner ilmoitti, että saamelaisten alueita halkovan Jäämeren radan valmistelua jatketaan. ”Sanoisin, että syy saamelaisten valtiota kohtaan kokemalle epäluottamukselle on se, että olemme harvoin olleet tilanteessa, jossa asiat olisivat menneet hyvin meidän kannaltamme.” Vaikka Laiti kokee, ettei saamelaisten tilanne ole kehujen arvoinen, on aiheen ympärillä käyty julkinen keskustelu hänen mielestään kuitenkin kehittynyt. Tässä hän ei itsekään ole täysin osaton. ”Muutaman viime vuoden aikana on tapahtunut valtava muutos siinä, miten saamelaiset näkyvät. Iso kiitos tästä kuuluu sosiaaliselle medialle. Somen voima jaksaa yllättää minut kerta toisensa jälkeen.” Mediamurroksen ja sosiaalisen median lisäksi tilanteeseen on vaikuttanut myös nuorten aktivistien esiinmarssi. Keskustelu saamelaisaiheen ympärillä on muuttunut kuivasta hallintokielestä moniääniseksi. PETRA LAITI , saamelaiselta nimeltään Ásllat-Mihku Ilmára Mika Petra, on Suomen Saamelaisnuoret ry:n puheenjohtaja. Hän kuuluu myös YK:n alkuperäiskansojen nuorten verkosto GIYC:n (Global Indigenous Youth Caucus) puheenjohtajistoon ja vaikuttaa Suomen City-sámit-yhdistyksessä. Näiden lisäksi Laiti on äänekäs kommentaattori sosiaalisessa mediassa. Saamelaisten asemaan Suomessa liittyy paljon kysymyksiä ja epäkohtia, jotka kyseenalaistavat myös joitain suomalaisuuteen liittyviä perusoletuksia ja herättävät tunteita. Näihin liittyen Laitin osana on myös toimia ukkosenjohdattimena. ”Roolini on muotoutunut tällaiseksi varmaan osittain sen takia, että olen varsin nuori verrattuna ääniin, joita on kuultu perinteisesti saamelaisiin liittyvissä keskusteluissa. Rooliini vaikuttaa ehkä myös se, että asun ja opiskelen Helsingissä – eli olen myös fyysisesti lähempänä niitä tahoja, joihin pitäisi vaikuttaa.” Maantieteellinen läheisyys keskustelukumppaneihin tekee kohtaamisista helpompia, mutta johtaa tässä tapauksessa myös vähättelyyn. Kriitikot ovat jopa kyseenalaistaneet Helsingissä asuvan saamelaisen pätevyyden kommentoida asioita, jotka tapahtuvat pohjoisessa. Kritiikissä on nähty myös kaikuja kallonmittaajista ja etnisen puhtauden vaatimuksista. Onko Laiti liian vaaleatukkainen edustamaan saamelaisia? ”Sitä kritiikkiä kuuluu, mutta se ei tunnu oikeastaan missään. Kommentoijia vaaleista hiuksistani on riittänyt, mutta yksikään saamelainen ei ole kyseenalaistanut minun saamelaisuuttani”, Laiti kuittaa epäilykset. Laitin mukaan kertoo lähinnä tietämättömyydestä, kun häneltä edellytetään ”enemmän saamelaista näköä”. ”Pitäisikö minun maalata kasvoni ja värjätä tukkani, jotta olisin uskottavampi? On melko vahva stereotypia, että olisimme kaikki lyhyitä, vinosilmäisiä ja tummia. En voi vastata muuta, kuin että tämäkin väri tulee purkista, kun sanotaan, että ’tuo blondi ei ole tarpeeksi tumma ollakseen saamelainen’.” ”Ei tuollaisia vastaan voi argumentoida ilman, että vajoaa itsekin sinne pohjalle. Ei siihen kannata lähteä.” SIITÄ, KUKA MÄ ÄRITELLÄ ÄN saamelaiseksi, on käyty viime vuosina kiivasta keskustelua, johon sekaantui myös Korkein hallinto-oikeus (KHO). Vuonna 2015 KHO päätti valitusten perusteella lisätä 93 nimeä saamelais käräjien vaaliluetteloon. Tuomio löi jälleen kiilaa saamelaisten ja Suomen valtion välille. ”Keskustelussa siitä, kuka on ja kuka ei ole saamelainen, on äänekäs oppositio, joka esittää geeniperimään perustuvaa määritelmää saamelaisuudelle. Heidän motiivinsahan on se, että he haluaisivat itse tulla lasketuiksi saamelaisiksi.” Saamelaiset itse ovat pitäneet yhteyttä kulttuuriin merkityksellisempänä tekijänä. DNA-testit nähdään myös itsessään ongelmallisina. ”Geeniperimään perustuvaa arvioin tia käytetään Yhdysvalloissa”, Laiti kertoo ja jatkaa: ”Siellä alkuperäiskansaan kuuluminen määritellään sen perusteella, kuinka monta prosent
20 • 3 / 2018 tia DNA:sta on yhdistettävissä alkuperäiskansaan. Tämä on tosi vaarallinen ajatus. Pidemmän päälle se prosentti tulee väistämättä laskemaan kaikilla alle laskennallisen määritelmän, eikä kulttuuria eläviä enää lasketa kuuluvaksi alkuperäiskansaan. Se on tapa varmistaa, että kulttuuri vähitellen katoaa.” Saamelaisten katkenneisiin yhteyksiin kulttuuriinsa liittyy myös Suomen valtion harjoittama politiikka, jossa saamelaisia ”suomalaistettiin” järjestelmällisesti vuosikymmenien ajan. Laitin mukaan se on kuitenkin otettu huomioon. ”Saamelaisten oma määritelmä perustuu kulttuuriyhteyteen, joka ajoittuu Suomen assimilaatiopolitiikkaa aikaisempaan aikaan. Kieli on yksi hyvä tapa mitata sitä, onko yhteys olemassa – Suomessa on katsottu riittäväksi, että isovanhemman äidinkieli on saame. Meillä on esimerkiksi henkilö, joka vetoaa saamelaisuuteensa viittaamalla 1700-luvulla eläneisiin esivanhempiinsa mutta joka yllättäen vastustaa saamelaisten omaa määritelmää saamelaisesta.” LAITIN NÄKEMYKSEN mukaan ”kuka on saamelainen” -keskusteluun nivoutuu joka ainoa saamelaiskeskusteluun liittyvä asia. ”Pohjalla on ymmärtämättömyys termistä saamelainen sekä ymmärtämättömyys siitä, mitä alkuperäiskansa yleensäkään tarkoittaa kulttuurisesti. Kolmanneksi on ymmärtämättömyys siitä, että KHO:n tulkitsema saamelaiskäräjälaki ei määrittele sitä, kuka on saamelainen, vaan sen, kuka saa äänestää käräjävaaleissa. Neljänneksi on ymmärtämättömyys siitä, että saamelaiskäräjien vaaliluettelo ei todellakaan ole mikään etninen rekisteSAAMELAISILTA EDELLYTETÄÄN YHTENÄISTÄ NÄKEMYSTÄ KAIKKIIN KYSYMYKSIIN. VAATIMUS ON PÄHKÄHULLU. ri – Suomessa on ylipäätään laitonta pitää etnistä rekisteriä. Lopuksi tähän liittyy vielä se, ettei ole todellakaan suomalaisten tai kenenkään muunkaan ulkopuolisen päätettävissä, kuka on saamelainen.” Laitin mukaan elimissä, jotka Suomen puolelta hallinnoivat ja käyvät tätä keskustelua, on akuutti pätevyyden puute. Tämä tietenkin turhauttaa, mutta onneksi välillä nähdään myös valonpilkahduksia. ”Oikeastaan ainoat hyvään suuntaan kehittyneet asiat ovat kielioikeudet ja kielelliset palvelut sekä varhaiskasvatus. Ongelma on vain se, että noistakaan ei oikein osaa iloita, kun takaraivossa kolkuttelevat samalla muut kysymykset. Tämä on tietysti sääli, sillä haluaisin riemuita sydämeni pohjasta vaikka siitä, että Helsinkiin tulee saamenkielinen alakoulun luokka ja että saamelaisalueen ulkopuolella asuvien lasten kosketus kieleen ja perintöön turvataan.” LAITIN LUETTELEMIA ONGELMIA yhdistää jollain tasolla luottamus – tai oikeastaan sen puuttuminen. Yksi tähän vaikuttava tekijä on eduskunnan päätös olla ratifioimatta YK:n Kansainvälisen työjärjestö ILO:n alkuperäisja heimokansojen oikeuksia koskevaa yleissopimusta numero 169. ILO 169 -sopimuksen ratifioiminen oli kirjattu vuonna 2014 Alexander Stubbin hallitusohjelmaan, mutta sen käsittely lopetettiin maaliskuussa 2015. ”Se on valtavan laaja sopimus, mutta noin konkreettisesti se pakottaisi Suomen suhtautumaan saamelaisiin tasavertaisina neuvottelukumppaneina. Myös päätöksen symbolinen merkitys olisi erittäin tärkeä, sillä se osoittaisi, että saamelaisten oikeuksien parantamiseen suhtaudutaan vakavasti.” Saamelaisten asuttamista maista vain Norja on ratifioinut sopimuksen. SA AMELAISIIN VIITATA AN keskusteluissa usein yhtenäisenä, homogeenisena ryhmänä, jolta edellytetään yhtenäistä näkemystä kaikkiin kysymyksiin. Vaatimus on pähkähullu – eihän kukaan odota suomalaiseen valtaväestöön kuuluviltakaan yhtenäistä mielipidettä yhtään mistään. Vaatimuksen myötä tarina epäluotettavista ja arvaamattomista neuvottelukumppaneista kuitenkin uusiutuu jatkuvasti. ”Kun sanotaan, että saamelaiset ovat riitaisia, eikä meidän kanssa saa mitään päätetyksi, on enemmänkin kyse itselle esitetystä perustelusta sille, että saamelaisia ei tarvitse kuunnella. Meidän oletetaan olevan samaa mieltä kaikesta, mutta pohjimmiltaan meidän ei odoteta olevan samaa mieltä mistään. Ja näitä käytetään perusteluna sille, että esimerkiksi eduskunta saa päättää meidän puolestamme meidän asioistamme.” Laitin mukaan yhteisön sisäiset näkemykset monista perusasioista ovat kuitenkin melko yksimielisiä. Yksi esimerkki yhteisön laajalti jakamasta mielipiteestä on Jäämeren radan vastustaminen. Tämäkään ei ole paljoa painanut liikenneja viestintäministeriössä, vaikka rata vaikuttaisi saamelaisten elämään suurestikin. ”Jäämeren rata ei ole mitenkään uusi ajatus, siitä on puhuttu vuosikausia. Ilmeisesti tarvittiin vain tarpeeksi määrätietoinen ministeri runnomaan se läpi. Jo pelkästään valittu radan linjaus on hullu: se kulkee läpi neulanohuen suikaleen, jonka molemmilla puolilla on luonnonsuojelu alueita. Pohjoinen luonto on haurasta, ja jo pelkästään rakennustyö aiheuttaisi mittavia vahinkoja. Eivätkä ne tuhot korjaudu vuosikymmeniin.” JÄÄMEREN RATAA on kritisoitu taloudellisesti älyttömäksi hankkeeksi, joka ei ole kannattava edes rakennustöitä valmistelevan ministeriön omissa laskelmissa. Hanke liittyy kai
”VAALILUETTELO EI OLE MIKÄÄN ETNINEN REKISTERI.” vannaisteollisuuteen ja raaka-aineiden kuljetuksiin. Ei ole tyystin vailla ironiaa, että juuri ratahankkeen uudelleen aktivoimisen alla Talvivaaran kaivostoimintaa pyörittävä Ahtium Oyj (entinen Talvivaaran Kaivososakeyhtiö Oyj) haettiin konkurssiin, ja Talvivaaran sotkujen siivoaminen jäi valtiolle ja paikallisille Kainuun asukkaille. ”Eihän tuota rataa rakenneta miksikään paikallisten lähijunaksi. Saamelaisille rata tarkoittaisi sitä, että meidän elinkeinojamme rajataan jälleen kerran ja saamme jälleen kerran olla siivoamassa suomalaisten tekemiä sotkuja pohjoisessa, koska ei kukaan muukaan sitä tee.” Ratahankkeesta puhuttaessa on hyvä huomioida, että kyse ei ole pelkästä viivasta kartalla. ”Tilanne hahmottuu, jos ottaa ihan valkoisen kartan, jossa näkyy Saamenmaan rajat. Siihen voi sitten värittää tiet, sähkölinjat, teollisuusalueet, ratatyömaan ja paikat, missä työntekijät asuisivat, sekä rakennustyömaan tarvitsemat väliaikaistiet. Kartta täyttyy todella nopeasti. Vain ristikoiden väliin jääviä alueita voidaan käyttää poronhoitoon. Se alue on todella pirstaloitunut jo valmiiksi, ja porot tarvitsevat aika paljon tilaa.” Eivätkä ongelmat koskisi ainoastaan rakennusprosessia vaan jatkuisivat radan valmistuttuakin. Radan myötä tarvittaisiin myös lisää niitä kaivoksia, uusia nokioita, jotta raiteille riittäisi kuljetettavaa. PUHEENVUOROT ovat voimistuneet sen puolesta, että virallisen Suomen tulisi kantaa vastuu tekemisistään ja kohdata suomalaistamispolitiikkansa jäljet. Tämä voisi rakentaa myös luottamusta. ”Valtio voisi tunnustaa, ettei ole olemassa mitään lainvoimaista dokumenttia, joka osoittaisi, että saamelaisten maat ovat siirtyneet Suomen valtion hallintaan. Tämän myötä valtio voisi tunnustaa, etteivät kyseessä ole valtion maat. Sen että valtio myöntäisi harjoittavansa kolonialismia, ei pitäisi vaatia saamelaisten vuosikymmeniä jatkunutta vastarintaliikettä.” Tunnustusta varmasti helpottaisi, että kaikki Pohjoismaat tekisivät sen yhdessä. Venäjän sisällyttäminen tähän olisi Laitinkin mielestä turhan optimistista, eikä Laiti usko, että tunnustus ratkaisisi kaikkia maaanomistukseen liittyviä kysymyksiä. Se olisi kuitenkin lähtökohta. ”Tässä on hyvä alleviivata, että saamelaiset eivät ole vaatimassa itsenäisyyttä ja että kansallisvaltioaate ei kuulu alkuunkaan alkuperäiskansojen ajattelutapaan. En itse tunne yhtään saamelaispoliitikkoa, joka tätä toivoisi. Vapaa Saamenmaa -ajattelun taustalla on enemmän kollektiivisten oikeuksien tunnustaminen ja se, että saamelaiset saisivat rakentaa itselleen autonomisen hallinnon.” Tällä hetkellä saamelaiset eivät saa itse määrittää edes sitä, miten saamelaiskäräjät toimii. ”Saamelaisten pitää keskenään pystyä, voida ja saada käydä yksityisiä keskusteluja siitä, miltä saamelainen yhteiskunta näyttäisi, jos saisimme nyt rakentaa sen uudestaan”, Laiti linjaa. AVOIMUUS on luottamuksen perusta. Parhaillaan käydään keskustelua siitä, pitäisikö Suomessa perustaa totuusja sovittelukomissio käsittelemään saamelaisten ja suomalaisten välisiä historiallisia epäkohtia. Laitin mukaan puhe komission perustamisesta lähettää ristiriitaisia signaaleja: valtio tutkisi historiallisia rikoksia, vaikka samankaltaisia asioita tapahtuu myös nykyhetkellä. ”Eduskunnassa – samoin kuin muutenkin yhteiskunnassa – vallitsee krooninen tietämättömyys tästä aiheesta. Sen seurauksena kansanedustajat äänestävät saamelaisten kohdalla asioista, joista heillä ei ole minkäänlaista tietoa. Poliitikko voi haluta saamelaisille pelkkää hyvää, mutta samalla äänestää oikeuksiamme heikentävän lain puolesta.” Hyvää tarkoittavat puheet sovintokomissiostakin voivat lopulta osoittautua pettymykseksi. Saamelaiset ovat kuulleet tyhjänpäiväisiä lupauksia vuodesta toiseen. ”Lupaukset ovat aina herättäneet pienen toivon kipinän siitä, että ehkä nyt jotain tapahtuu – mutta mitään ei ole tapahtunut. Ja vaikka meillä menevät asiat huonompaan suuntaan, niin ei valtaväestö sitä tiedä, ja se syö luottamusta valtiota kohtaan entisestään.” LAITIN MIELESTÄ komissioon liittyvän prosessin yksi hyöty voisi olla siinä, että saamelaisyhteisö pääsisi puhumaan traumoista keskenään ja jollekin riippumattomalle taholle. Toistaiseksi pohdinta sovintokomissiosta on kuitenkin hyvin teoreettista. Mitään päätöksiä ei ole tehty, ja asiaa on käsitelty vasta yhden valtioneuvoston Inarissa järjestämän seminaarin verran. Tilaisuuden tavoitteena oli kartoittaa sitä, mitä toiveita ja odotuksia ihmisillä on komissioon liittyen. Laiti pitää tarkoitusta hyvänä, mutta hänellä on ratkaiseva varauma ”sovintoon” liittyen. ”Mielestäni saamelaisilla ei ole mitään velvoitetta taipua sovintoon tai antaa anteeksi noin vain pyydettäessä. Ehkä olisi yksinkertaisempaa antaa anteeksi ja lyödä kättä päälle, mutta periaatteen tasolla siihen ei ole mitään velvollisuutta.” Laiti huomauttaa, että riskinä on se, että komission perustamisella vain lakaistaan tehdyt vääryydet maton alle. ”Olen itsekin allekirjoittanut julistuksen, jossa todetaan, että mikäli Suomi ei sitoudu komissioon kunnolla, niin sanoudumme irti siitä. Tämä pitää tehdä joko kunnolla tai sitten ei ollenkaan.”
Tilaa sivistystä ja solidaarisuutta! Verkkolehdessä uutiset, blogit, videot ja irtonumerot. kulttuurivihkot Osallistuva aikakauslehti. Kuudesti vuodessa. www.kulttuurivihkot.fi Uusin numero ja kaksi seuraavaa kotiisi nyt vain 12,90 e!* tilaus@kulttuurivihkot.fi 09 4114 5369 Mainitse tilatessasi: Voima-tarjous Erikoistarjous Voiman lukijoille: * määräaikainen tilaus, voimassa 31.3.2018 saakka. Kumppani KATSE VAPAUTEEN 30 €/KAUSI. Liiku vailla aikatauluja. Rekisteröidy kaupunkipyöräilijäksi. hsl.fi/kaupunkipyörät Impro on parasta! Jo 17 vuotta murrosia¨ssa¨ Route Couture on valokuvakirja vaateja korumallistosta, joka on luotu yliajettujen eläinten ruhoista. Mallisto on myös inspiroinut tunnettuja kirjoittajia kertomaan kukin omalla tavallaan tienvarsille jääneiden eläinuhrien nostamista teemoista. Mallisto ja tekstit nyt yksissä kansissa! Tilaa kirja kätevästi Voima-kaupasta! Tilaukset www.kauppa.voima.fi, spostilla tilaukset@voima.fi tai puhelimitse 044 238 5109. ROUTE COUTURE TIL AA NY T 20e
Tilaa sivistystä ja solidaarisuutta! Verkkolehdessä uutiset, blogit, videot ja irtonumerot. kulttuurivihkot Osallistuva aikakauslehti. Kuudesti vuodessa. www.kulttuurivihkot.fi Uusin numero ja kaksi seuraavaa kotiisi nyt vain 12,90 e!* tilaus@kulttuurivihkot.fi 09 4114 5369 Mainitse tilatessasi: Voima-tarjous Erikoistarjous Voiman lukijoille: * määräaikainen tilaus, voimassa 31.3.2018 saakka. Kumppani KATSE VAPAUTEEN 30 €/KAUSI. Liiku vailla aikatauluja. Rekisteröidy kaupunkipyöräilijäksi. hsl.fi/kaupunkipyörät Impro on parasta! Jo 17 vuotta murrosia¨ssa¨ Route Couture on valokuvakirja vaateja korumallistosta, joka on luotu yliajettujen eläinten ruhoista. Mallisto on myös inspiroinut tunnettuja kirjoittajia kertomaan kukin omalla tavallaan tienvarsille jääneiden eläinuhrien nostamista teemoista. Mallisto ja tekstit nyt yksissä kansissa! Tilaa kirja kätevästi Voima-kaupasta! Tilaukset www.kauppa.voima.fi, spostilla tilaukset@voima.fi tai puhelimitse 044 238 5109. ROUTE COUTURE TIL AA NY T 20e
24 • 3 / 2018 Jukka Rislakki viihtyy Latvian hiekkarannoilla eikä ehdi lepäämään. TEKSTI IIDA SIMES KUVAT LAURA RAILAMAA JA JUKKA RISLAKKI Demokratian puolustaja kaipaa ?luotettavaa lehdistöä Artikkeli M ULLISTUKSIA . Niitä ovat toimittaja, kirjailija Jukka Rislakin mielestä olleet esimerkiksi opiskelijamielenosoitukset Helsingissä vuonna 1968, Argentiinan ja Iso-Britannian välien kuumeneminen Falklandin sodaksi 1982 ja kansannousu Sudanin Khartumissa 1985. Iso mullistus oli sekä Neuvostoliiton romahtaminen että sen osa-alueiden kuten Baltian itsenäistyminen 1990-luvun alussa. Rislakki on kokenut nämä kaikki paikan päällä ja raportoinut niistä. Rislakilta on juuri ilmestynyt elämäkerta Mullistusten mies. Kustantaja on markkinoinut kirjaa ”aikoinaan Helsingin Sanomien vasemmistolaisimman toimittajan” muistelmina. Rislakkia se huvittaa. ”Moni entinen kollega on loukkaantuneena muistuttanut, ettei tuo pidä paikkaansa, vaan ’olin minäkin paljon vasemmistolaisempi’.” RISLAKKI ON KOTOISIN ”Suomen punaisimmasta kunnasta”, Jämsänkoskelta. ”Kasvoin varmaan vakaumuksellisemmassa kommunistisessa ilmapiirissä kuin vaimoni, joka kasvoi neuvostoLatviassa.” Porvarillistuneessa Suomessa entiset vasemmistolaiset joutuvat selittelemään aatettaan. Kirjailija Tuula-Liina Variksen oivallusta mukaillen Rislakki toteaa: ”Kellekään, joka on nuoruudessa hurahtanut taistolaisuuteen, sitä ei ikinä anneta anteeksi – paitsi yhdelle, ja hän on Björn Wahlroos. Rahalla on ihmeellinen mahti.” Rislakin mukaan Suomen kommunisteja voi kuitenkin kiitellä hyvinvointivaltiosta. ”Niin kauan kuin kommunisteja pelättiin, se oli yksi syy saada aikaan so siaalisia uudistuksia Suomessakin. Ellei yhteiskunnan epäkohtiin puututa, tasaarvoa edistetä ja kansan vaatimuksiin suostuta, maaperä on edullista kommunisteille. Nyt se tarve uudistaa yhteiskuntaa on mennyt.” Olisiko Rislakkia voinut luonnehtia taistolaiseksi? ”Mä en tiedä, mikä mä olin. Ensin olin jonkinlainen castrolais-guevaralainen. Useimmat mun ystävistä oli kommunisteja, ja jotkut ovat säilyneet sellaisina. Mä en ollut neuvostokommunisti. Varsinkin kun kävin Baltiassa, huomasin, mitä Neuvostoliitto oli saanut aikaan. Kohtalo vei mut naimisiin naisen kanssa, jonka isoäiti oli 25-vuotiaana viety Siperiaan siitä syystä, että hän harrasti ranskalaista kulttuuria. Jotkut perheen vanhukset pitivät kuolemaansa saakka lämpimiä vaatteita valmiina, jos yöllä tulisi kiireinen lähtö Siperiaan.” OMAN ELÄMÄN MULLISTUS , avioituminen latvialaisen naisen kanssa, on vienyt Rislakin asumaan pikkukaupunkiin Riianlahden rannalle. Neuvostoliitto kuritti Latviaa raskaasti, ja valtakunnan hierarkia oli kova: eliitti oli Moskovassa, rippeet reunoilla. Rislakin mielestä neuvostoaikojen jäljet näkyvät Latviassa edelleen. ”VIROLLA ON OLLUT HYVÄ HERRAONNI, NIILLÄ OLI LENNART MERIKIN, KULTIVOITUNUT JA ÄLYKÄS.” ”Ensi kosketus Latviaan v. 1988: kansanrintaman joukkokokous Riian laululavalla.” ”Opetin shakkia 6-vuotiaalle El?zelle, ja pian hän voitti minut ja kaikki muutkin meistä. Joulukorttimme v. 2008.”
3 / 2018 • 25 Demokratian puolustaja kaipaa ?luotettavaa lehdistöä lainen. Useimmat mun ystävistä oli kommunisteja, ja jotkut ovat säilyneet sellaisina. Mä en ollut neuvostokommunisti. Varsinkin kun kävin Baltiassa, huomasin, mitä Neuvostoliitto oli saanut aikaan. Kohtalo vei mut naimisiin naisen kanssa, jonka isoäiti oli 25-vuotiaana viety Siperiaan siitä syystä, että hän harrasti ranskalaista kulttuuria. Jotkut perheen vanhukset pitivät kuolemaansa saakka lämpimiä vaatteita valmiina, jos yöllä tulisi kiireinen lähtö Siperiaan.” OMAN ELÄMÄN MULLISTUS , avioituminen latvialaisen naisen kanssa, on vienyt Rislakin asumaan pikkukaupunkiin Riianlahden rannalle. Neuvostoliitto kuritti Latviaa raskaasti, ja valtakunnan hierarkia oli kova: eliitti oli Moskovassa, rippeet reunoilla. Rislakin mielestä neuvostoaikojen jäljet näkyvät Latviassa edelleen. ”Latviassa historia näkyy ja tuntuu kaikkialla, ja siitä on vaikea päästä yli. Osa neuvostoaikana aloittaneista virkamiehistä voisi jo siirtyä syrjään. Tai on tietysti kansan asia siirtää ne syrjään. Jotkut poliitikoista tiedetään KGB-johtajiksi.” Kirjeenvaihtaja Rislakin entinen asemapaikka Viro näyttäisi selvinneen neuvostoajoista hyvin. ”Virolla on ollut hyvä herraonni, niillä oli Lennart Merikin, kultivoitunut ja älykäs.” Herraonnen lisäksi Viroa on onnistanut puoluekentällä. ”Virossa on koko sen uuden itsenäistymisen ajan ollut sosiaalidemokraattinen puolue. En tiedä, onko se syy vai seuraus siihen, että Virolla menee paremmin kuin Latvialla. Viro on tasa-arvoisempi, vauraampi ja edistyneempi maa. Myös Latviassa kannattaisi kokeilla jonkinlaista sosiaalidemokratiaa.” Rislakki aikoo juhlia marraskuussa sata vuotta täyttävää Latviaa ja on ollut innostunut Facebookin ”Juhli Viroa lukemalla” -ryhmästä: ”Mun aloitteesta on tehty ’Juhli Latviaa lukemalla’ -ryhmä.” PUOLISO ANNA ŽIGURE on työskennellyt kääntäjänä, kirjailijana ja Lat vian suurlähettiläänä. Paljon aikaansaanut pariskunta ei edelleenkään voi olla toimettomana. ”Me ollaan perustettu avoin kansalaisjärjestö, joka suojelee luontoa, puolustaa demokratiaa ja vastustaa korruptiota.” Organisaation nimi on Jurmalan puolustusyhdistys. Muistelmissaan Rislakki kertoo pöyristyttäviä tarinoita alueen tuhotuista orpokodeista ja ”lasten vapaa-ajan keskuksista”, jotka korruptoituneiden bisnespoliitikkojen toteutuksissa muuttuvatkin luksusasunnoiksi. Liikemaailmalla on kova hinku päästä rakentamaan Baltian hiekkadyyneille. Pääkaupunki Riiassa venäläistaustaiset oligarkit pesevät rahaa lukuisissa liikepankeissa. ”Maailman dollariliikenteestä noin yksi prosentti kulkee latvialaisten pankkien kautta. Se on valtava määrä pikkuruiselle maalle”, Rislakki muistuttaa ja kertoo, etteivät kaikki arvosta korruption vastaista työtä: ”Me ollaan saatu paljon vihollisia, mutta ollaan me saatu jotain aikaankin.” Mitä se tarkoittaa, kun saa Latviassa vihollisia, tuleeko tiiliskivi ikkunan läpi? ”Tiiliskivi niin kuin Krazy Kat -sarjakuvassa!” nauraa sarjakuvaneuvos Rislakki. Ei sentään, nykyään suututaan netissä, jossa levitetään kaikenlaista. ”Hyvin vihamielistä ja valheellista propagandaa.” RISLAKKI KERTOO muistelmissaan jännittävistä ajoista Hesarissa. Koko maailmassa poliittiset vastakkainasettelut olivat syvät, ja kylmän sodan takia Helsinki oli vakoilijoiden kaupunki vielä 1980-luvullakin. Päätoimittajien arkistosta Rislakki on hiljattain löytänyt itseään koskevia tietoja: ”[Hesarin kulttuuritoimittaja] Seppo Heikinheimo kertoi ennen kuolemaansa, että amerikkalainen diplomaatti ’Bob’ värväsi häntä ’tutkimaan yöllä toimittaja Jukka Rislakin pöytälaatikoita ja kopioimaan niiden sisällön’, koska ne epäili, että mä olen venäläisten mies!” Olitko KGB-mies? Jukka Rislakki s. 1945 Asuu Jurmalassa, Latviassa. Valtiotieteen maisteri Helsingin yliopistosta. Käynyt myös Helsingin Sanomien toimittajakoulun. Työskenteli Helsingin Sanomien toimittajana 1968–2001. On kirjoittanut lähes 20 kirjaa. Niihin kuuluu sekä tietokirjoja että fiktiota – ja pilapiirroksia. Hänen piirroksiaan on julkaistu myös latvialaisessa päivälehdessä, Dienassa. Hänen kirjoituksensa ovat voittaneet palkintoja, kuten Valtion tiedon julkistamispalkinnon vuonna 1986 ja Tutkivien journalistien Lumilapio-palkinnon vuonna 1995. Perusti aikoinaan Suomen Sarjakuvaseuran ja Sarjainfo-lehden yhdessä suomentajien Heikki ja Soile Kaukorannan kanssa sekä oli seuran ensimmäinen puheenjohtaja. Hän sai sarjakuvaneuvoksen arvo nimen vuonna 1981. ”ME OLLAAN SAATU PALJON VIHOLLISIA, MUTTA OLLAAN ME SAATU JOTAIN AIKAANKIN.” RISLAKKI VIIHTYY HYVIN KOTIMAASSAAN LATVIASSA. JOTAIN HÄN SENTÄÄN SUOMESTA KAIPAA: ”LEHDISTÖÄ.” ”En, mutta mua on kaikenlaisesta syytetty ja epäilty. Mua ei ole koskaan värvätty mihinkään tällaiseen erikoispalveluun, mutta olen ollut kauan kiinnostunut näistä asioista. Nykyään mä kirjoitan enemmän vakoiluromaaneja kuin tietokirjoja.” Menneille vuosikymmenille sijoittuvan novellikirjan Kananlihalla (2016) loppusanoissa Rislakki antaa huikean listan siitä, mikä kyseisessä fiktiossa on totta. Paikkansa pitävät muun muassa ”vakoilukoulu Karjalassa, lotan itsemurha, Topeliuksenkadun salakuuntelu, uutisen poistaminen Helsingin Sanomista, maahan kaivettu kulta-aarre ja aarrekartan kopiot, länsiradioiden viestit agenteille, myrkky suola-astioissa, asiakirjojen väärentämiset Riiassa sekä Kaliforniassa taloa ostamassa käyneen perheenisän muistinmenetys”. Rislakki viihtyy hyvin kotimaassaan Latviassa. Jotain hän sentään Suomesta kaipaa: ”Lehdistöä. Hyvää, ammattitaitoista, objektiivista tiedotusvälineistöä. Lehdistön tila Latviassa on journalistisesti ja taloudellisesti surkea ja toimittajakunta osin korruptoitunut. Lukemisen arvoisia lehtiä ei juuri ole.” Yhdistysten ihmemaa Suomi on jättänyt Rislakkiin jälkensä. ”Ja kaipaan kansalaistoimintaa, joka ei olisi valtion ja kuntien vaan vapaaehtoisten käsissä.” Mullistusten mies. Elämää ja kohtaloita historian aallokossa (Otava 2018) Kananlihalla. Vakoilukertomuksia (Arktinen Banaani 2016) ”Ensi kosketus Latviaan v. 1988: kansanrintaman joukkokokous Riian laululavalla.” ”Opetin shakkia 6-vuotiaalle El?zelle, ja pian hän voitti minut ja kaikki muutkin meistä. Joulukorttimme v. 2008.”
26 • 3 / 2018 Capoeira opettaa väkivallattomuutta Zaatarin pakolaisleirillä. TEKSTI SUSANNA HAST & LAUREN HALES KUVAT SUSANNA HAST & CAPOEIRA AL-SHABABI Uskoa itseen ja ?yhteis?öön Artikkeli M ARRASKUUSSA 2017 jordanialainen yleishyödyllinen järjestö Capoeira a-Shababi aloitti capoeiran opetuksen Zaatarin pakolaisleirillä nuorille ja lapsille. Capoeira on orjien keskuudessa syntynyt afrobrasilialainen taiteenlaji. Sosiaalinen taistelutanssi, jota kutsutaan peliksi, rohkaisee harjoittajia tarkkavaisuuteen, itsetietoisuuteen ja sääntöjen noudattamiseen. Yksi tärkeä sääntö on toisen pelaajan kätteleminen hymyssä suin ennen siirtymistä ringin keskelle pelaamaan. Muut laulavat, soittavat ja taputtavat ympärillä. Toinen sääntö on muiden kunnioittaminen. Väkivaltaisen konfliktin kokemus voi jättää lapseen pysyvän ahdistuksen ja pelon tunteen, joka laukeaa pienimmästäkin uhan havaitsemisesta. Leirin olosuhteisiin räätälöidyn pelin avulla lapset voivat kokea painetta ja turvallisuuden tunnetta yhtä aikaa. He voivat kohdata uhan leikin kautta ja paeta sitä vahingoittumatta. Capoeiran kautta ja turvallisissa tiloissa harjoitettuna lapset voivat oppia uudelleen olemaan turvassa omissa kehoissaan. Capoeira toimii leirillä kehollisena menetelmänä trauman parantamiseen. Harjoitteluun liittyy luottamus toisiin. Ennen kaikkea lapset oppivat capoeiran avulla luottamaan itseensä. ”Kaikki muuttui. Ennen en pitänyt ihmisistä, mutta kun ryhdyin harrastamaan capoeiraa, aloin kohdella ihmisiä paremmin ja olla ystävällinen, enkä ärsyttänyt muita ihmisiä. Sain uusia ystäviä ja opin ystävyyden merkityksen”, leirillä asuva nuori nainen kertoo. TAMMIKUUN ALUSSA 2018 matkustan kenttä työmatkalle Jordaniaan. Pääkaupungista Ammanista on reilun tunnin ajomatka Zaatarin pakolaisleirille. Maa on kuivaa ja kadunpenkat muoviroskan peitossa. Välillä maisemassa vilahtaa kameleita. Kadun varsilla seisoskelee ihmisiä, jotka näyttävät olevan vailla suuntaa tai tekemistä. Ensimmäisenä kenttätyöpäivänäni saavumme leirille Luterilaisen maailmanliiton autonkuljettajan kyydissä. Leirin liepeillä majailee isoja kulkukoiria. Portilla kaikkien luvat tarkastetaan. Tarkimmin syynätään autonkuljettajan lupapaperi. Kuljettaja huokailee, mutta pian matkaamme leirin kuoppaisia katuja kohti pientä aidattua aluetta. Alueella on muutama maalauksin koristeltu metallikontti, tekonurmikenttä ja viihtyisä oleskelualue. Yhdessä konteista nuoret saavat kaksi kertaa viikossa harrastaa capoeiraa: liikkua, soittaa ja laulaa yhdessä. Tätä varten olen tullut. Koen itseni enemmän kuin ulkopuoliseksi. En siksi, ettenkö kokisi olevani osa capoeira-yhteisöä. Ulkopuolisuuden kokemus tulee siitä, että olen suomalainen tutkija, lyhythiuksinen nainen, joka ei puhu sanaakaan ara biaa. Tunnen olevani tunkeutuLAPSET OPPIVAT CAPOEIRAN AVULLA LUOTTAMAAN ITSEENSÄ JA TOISIINSA.
3 / 2018 • 27 Uskoa itseen ja ?yhteis?öön ja ja tirkistelijä, vaikka joka tunnin jälkeen tytöt kiittävät ja halaavat minua. OLEN LEIRILLÄ keräämässä tietoa Suomen Akatemian rahoittamaa tutkimushankettani varten. Hankkeessa tarkastelen kehotekniikoiden vaikutusta sosiaalisiin tunteisiin. Toinen kenttätyökohteeni on ”soturikoulutus” Maanpuolustuskorkeakoulun kadeteille. Santahamina ja Zaatari ovat maantieteellisesti ja tarkoitusperiltään kaukana toisistaan. Molempia yhdistää kuitenkin kytkös sotaan. Leirin asukkaat pakenevat sotaa, suomalaiset kadetit valmistautuvat sodan uhkaan. Molempia kohderyhmiä koskettaa myös militarisaatio eli prosessi, jossa yksilö omaksuu sotilaallisia arvoja ja ihanteita ratkaisuna turvattomuuteen. Militarisaatio ei kosketa vain valtioita vaan myös yksilöitä, jotka tavalla tai toisella osallistuvat sotilaallisten arvojen ja käytäntöjen edistämiseen. Lapset ja nuoret niin Syyriassa, Jordaniassa kuin Zaatarin leirillä kantavat sodan jälkiä kehoissaan ja mielissään. He ovat myös vaarassa tulla aseistettujen joukkojen rekrytoimiksi. Kehotekniikoilla on vaikutusta militarisaatiossa tapahtuvaan ryhmäytymiseen, mutta myös militarisoitumisen ehkäisemiseen ja vähentämiseen. LAPSET JA NUORET KANTAVAT SODAN JÄLKIÄ KEHOISSAAN JA MIELISSÄÄN. Järjestöillä on Zaatarin pakolaisleirillä omat alueensa, kuvassa Relief Internationalin pihaa ja kontteja. Tyttöjen capoeira-tunti hiekkaa pöllyävässä teltassa. Lauren Hales ja harjoittelija Samah Hourani seuraavat poikien tunnin kulkua. Leirillä on oma poliisiasema.
28 • 3 / 2018 Capoeira on historiallisesti sorron vastarinnan ilmaus. Sen tuominen pakolaisleirin arkeen on tilallinen ja ajallinen siirtymä orjilta sodan uhreille, afrobrasilialaisesta kulttuuriperinteestä syyrialaisten pakolaisten arkeen. KAHDEN VIIKON havainnoinnin ja haastattelujen perusteella uskallan jo väittää, että capoeiran kehotekniikka sovellettuna väkivaltaa todistaneiden, usein posttraumaattisesta stressistä kärsivien nuorten ja lasten tarpeisiin voi ehkäistä väkivallan kierrettä ja militarisoitumista. Capoeiran avulla leirin lapset voivat oppia hallitsemaan tunteitaan ja reaktioitaan. Lasten opettajat ovat kertoneet yhteistyön lisääntymisestä ja väkivallan vähenemisestä. Suoraan tai helposti tämä ei ole tapahtunut. Aluksi pojat jopa purivat toisiaan. Osa heistä on jouduttu poistamaan tunnilta jatkuvan häiritsemisen takia. Kiinnitin huomiota myös nuorten naisten tapaan läpsiä toisiaan kasvoille ja muualle kehoon, toisinaan lujaa. Monen osallistujan käytös on kuitenkin muuttunut huomattavasti muutamassa kuukaudessa. Capoeira-tunneilla on ollut sel keää vaikutusta. Keskeistä on ohjaajien valppaus ja lasten hyvinvoinnista huolehtiminen. VIIMEISENÄ HAVAINTOPÄIVÄNI tunnin jälkeen kysyn pojilta, kokevatko he olevansa yhtä ryhmää. ”Kyllä!” pojat huutavat kovaan ääneen. ”Meillä on sama käsi ja sama jalka”, eräs poika lisää. Hän viittaa keholliseen yhteenkuuluvuuden tunteeseen, jota vahvistaa tunneilla paljon käytetty yhtäaikainen taputus, liikkeen synkronointi ja lämminhenkinen kosketus. Capoeirassa luottamus syntyy kehollisen työskentelyn kautta. Lapset luottavat ohjaajiin, mutta myös toisiinsa. He uskaltavat kokeilla omia rajojaan muiden edessä. Lapset ja nuoret vievät capoeira-laulut ja pelin myös tuntien ulkopuolelle ja opettavat nuorempia sisaruksiaan. Ohjatessani kahta harjoitusta tyttöjen tunneilla sain huomata, miten asennot ja liike tuottivat kehomuistoja. Pienessä kerässä kyykyssä useampi muisti varhaislapsuutensa ja äitinsä. Nuorten naisten tunnilla kehon avoimet asennot saivat aikaan vahvuuden ja vapauden tunnetta. Kehon kautta on mahdollista käsitellä vaikeita asioita ja löytää rohkeutta itsestään. Susanna Hast on tutkijatohtori Teatterikorkeakoulussa. Lauren Hales on Capoeira al-Shababin ohjelmajohtaja. Lue lisää ja katso video: politiikasta.fi/capoeiraa-pakolaisleirillatutkimusta-verkkareissa Lue lisää Capoeira al-Shababin työstä: www.capoeiraalshababi.org Zaatarin pakolaisleiri Jordanian aavikolla lähellä Syyrian rajaa on lähes 80?000 sotaa paen neen ihmisen koti. Heistä suurin osa on Syyriasta Da’aran alueelta. Leiri on perustettu heinäkuussa 2012, ja asukasmäärä on sen jälkeen kasvanut kovaa vauhtia. YK:n pakolaisjärjestön mukaan (2017) 57 prosenttia leirin asukkaista on alle 24-vuotiaita ja 20 prosenttia alle viisivuotiaita. Leiriä hallinnoivat YK:n pakolaisjärjestö UNHCR ja Jordanian hallitus. Leirin olosuhteita pyritään jatkuvasti parantamaan. Sinne on rakennettu muun muassa jätevesi verkosto hygienian ja turvallisuuden parantamiseksi. Useiden avustusjärjestöjen läsnäolosta ja avusta huolimatta leirin lapset kärsivät koulutusmahdollisuuksien ja palveluiden puutteesta. Lisäksi lasten vointiin vaikuttavat kodin ja läheisten menetys, muistot sodasta sekä yhteisöjen hajoaminen. Capoeira al-Shababi tarjoaa capoeiran opetusta leirin lapsille ja nuorille. Järjestön ovat perustaneet Ramzy Natsheh, Lauren Hales ja Hussein Zaben. Heidän hankkeensa ovat tavoittaneet jo noin 175 lasta. Merkille pantavaa on 14–18-vuotiaiden nuorten naisten säännöllinen osallistuminen. Kyseinen ikäryhmä jää usein liikuntaharrastusten ulkopuolelle. Zaatarin pakolaisleiri POJAT OVAT YHTÄ RYHMÄÄ: ”MEILLÄ ON SAMA KÄSI JA SAMA JALKA!” Poikien tunnilla harjoitellaan päällä seisontaa Luterilaisen maailmanliiton kontissa. Lauren Hales ja Susanna Hast aavikon kylmässä tuulessa. Capoeira auttaa vahvistamaan itseluottamusta. Capoeira-peli tapahtuu ”rodassa”, ringissä muiden ympäröimänä. TILAA VOIMA! Jo 18 vuotta murrosia¨ssa¨ 2/2018 MAALISKUU | VOIMA.FI AmeebA Hippiräppäri KANSA TAISTELI – KESKENÄÄN LIITE: 39€ Voima-l ehden vuosiker ta, 10 nroa vuodess a kotiin kannett una Tilaukset www.kauppa.voima.fi, spostilla tilaukset@voima.fi tai puhelimitse 044 238 5109.
Capoeira auttaa vahvistamaan itseluottamusta. Capoeira-peli tapahtuu ”rodassa”, ringissä muiden ympäröimänä. TILAA VOIMA! Jo 18 vuotta murrosia¨ssa¨ 2/2018 MAALISKUU | VOIMA.FI AmeebA Hippiräppäri KANSA TAISTELI – KESKENÄÄN LIITE: 39€ Voima-l ehden vuosiker ta, 10 nroa vuodess a kotiin kannett una Tilaukset www.kauppa.voima.fi, spostilla tilaukset@voima.fi tai puhelimitse 044 238 5109.
30 • 3 / 2018 ANNA KUOKKANEN ODOTUSTILA Odotustila – turvapaikanhakijoiden arki Suomessa OLEN KUVANNUT kolme vuotta turvapaikanhakijoiden arkista elämää. Se on kohtuullisen pitkä aika valokuvaprojektin tekemiseen, mutta paljon pidempi aika turvapaikkapäätöksen odottamiseen. Monille turvapaikanhakijoille vuosien odotus on kuitenkin ahdistavaa todellisuutta. Suurin osa turvapaikanhakijoista haluaisi päästä elämässään eteenpäin – opiskelemaan ja töihin – mutta turvapaikanhakijan statuksella se voi olla vaikeaa. Tulevaisuutta ei muutenkaan uskalla suunnitella, kun elämä pysähtyy vuosiksi odotustilaan. Silti osa turvapaikanhakijoista löytää paikkansa suomalaisessa yhteiskunnassa. Suomen oleskelulupajärjestelmä on mutkikas. Valtio käyttää vuosien mittaisten turvapaikkaprosessien aikana valtavasti varoja turvapaikanhakijoiden elinkustannuksiin, terveydenhoitoon, hakemusten käsittelyyn ja oikeus kuluihin. Samaan aikaan oleskelulupajärjestelmä näyttää tavoittelevan ensisijaisesti sitä, että parhaassa työiässä olevat ihmiset saataisiin lopulta käännytettyä pois Suomesta. Mitä tapahtuisi, jos heidän vain yksin kertaisesti annettaisiin jäädä? ANNA KUOKKANEN Valokuvaaja, tutkija Näyttely on esillä Mikkelin kaupunginkirjaston Mikkeli-salissa (Raatihuoneenkatu 6) 24.4.–2.5. ja Galleria Ratamossa Jyväskylässä (Veturitallinkatu 6) 4.–27.5. sekä Kouvolan pääkirjastossa ja Kulttuurikeskus Stoan Parvi-galleriassa syksyllä 2018. Pakistanilainen Sanawar Ali aloitti työt heti saatuaan työnteko-oikeuden Suomessa. Välillä hän on työskennellyt jopa 60–70 tuntia viikossa; blokkaajana yökerhossa, siivoojana bussivarikolla ja lähettinä ateriakuljetuspalvelussa. Sanawar Ali jonottaa Maahanmuutto viraston edessä elokuussa 2017. Hän on saanut kielteisen turvapaikkapäätöksen, ja aikoo hakea oleskelulupaa työnteon perusteella.
ANNA KUOKKANEN ODOTUSTILA GALLERIA Omer Al-Azzawi sai töitä rakennusfirmasta kesällä 2016. Ennen lähtöään Bagdadista hän opiskeli yliopistossa sähkötekniikkaa, ja toivoo voivansa jatkaa opintoja Suomessa. Sanawar Ali jonottaa Maahanmuutto viraston edessä elokuussa 2017. Hän on saanut kielteisen turvapaikkapäätöksen, ja aikoo hakea oleskelulupaa työnteon perusteella. Irakilaiset Hasnaa Mahdi (vasemmalla) ja Omer Al-Azzawi ovat asuneet suuren osan kaksi ja puoli vuotta kestäneestä turvapaikkaprosessistaan suomalaisten perheiden luona. Ennen työnteko-oikeuden saamista arki oli pelkkää odottamista. Nigerialainen Itohan Okundaye on odottanut turvapaikkaja oleskelulupapäätöksiään yli neljä vuotta. Hän on saanut merkitystä turhauttavaan arkeensa käymällä kirkossa ja kertomalla suomalaisille kokemuksistaan ihmiskaupan uhrina. Hasnaa Mahdi ja Omer Al-Azzawi matkalla suomen kielen kurssille maaliskuussa 2016.
Mies, avaa maailmankuvaasi populaarikulttuurin avulla. TEKSTI JUHO PYLVÄNÄINEN KUVA NINNI KAIRISALO Artikkeli IEHILLE markkinoidaan edelleen lähinnä miesten miehille tekemää kirjallisuutta, elokuvia ja muuta populaarikulttuuria. Ne myös myyvät. Selma Vilhusen Tyttö nimeltä Varpu ja nuorten tyttöjen keppihevosharrastuksesta kertova Hobbyhorse Revolution ovat virkistäviä ja menestyneitä poikkeuksia Suomen miesvoittoisella elokuvakentällä. Elokuvaja teatterialalla pitäisi entistä enemmän haastaa vallitsevia käsityksiä ja miettiä, millaisia rooleja eri sukupuolille kirjoitetaan. Pitäisi ainakin pystyä huomattavasti parempaan kuin suositussa suomalaisessa komediassa Luokkakokous, joka perustuu lähes täysin homo sosiaalisen äijäporukan keskinäisille miehuuskokeille ja seksistiselle ”huumorille”. Eräässä kohtauksessa sammunut ihminen raiskataan, ja sen on tarkoitus olla hauskaa. Ei tarvitse ihmetellä seksuaalisen väkivallan vähättelyä, kun katsojamenestykseksi nousseessa elokuvassa raiskaus tuodaan esille harmittomana vitsinä. TOIMITTAJA Maria Pettersson kirjoitti Ylen kolumnissaan vuonna 2016, että mies, joka ei lue naisten kirjoittamia kirjoja, on sivistymätön. Kirjojen avulla voi haastaa omaa ajatteluaan ja asenteitaan. Noin kaksi kolmasosaa suomalaismiehistä ei lue naisten kirjoittamia kirjoja. Syy ei voi olla mieskirjailijoiden ylivertaisuus. Suomessa on julkaistu hyllykaupalla naisten kirjoittamia kirjoja Minna Canthista ja Tove Janssonista Märta Tikkaseen ja Maria Turtschaninoffiin. Seuraavana isänpäivänä toivon näkeväni kirjakauppojen ja kustantamojen mainoksissa muutakin kuin miesten miehille kirjoittamia kirjoja. Isänpäivän kirjatarjonnan kapeudesta yritettiin viime vuonna viritellä Twitterissä keskustelua #isänpäiväkirjat-tunnisteen alla, mutta tulos jäi valjuksi. Omaa miehistä kuplaansa kannattaa haastaa myös sosiaalisen median, blogien ja podcastien avulla. Esimerkiksi Mia Haglundin ja Taija Roihan Omaa luokkaa -podcastia kuuntelemalla selviää, miksi miehet ovat väsyttäviä. Samalla saa paljon hyviä lukuvinkkejä. Blogosfäärin antimista suosittelen Minja Koskelan yhteiskunnan ja populaarikulttuurin ilmiöitä käsittelevää Bluestocking-blogia. KULTTUURINEN ja hegemoninen maskuliinisuus on varsin usein myös valkoista maskuliinisuutta. Korostetut maskuliiniset stereotypiat ovat aina olleet osa rasistisia liikkeitä. Yhdysvalloista lähtöisin olevalla Men’s Right Activism (MRA) -liikkeellä on vahva rasistinen pohja. Sama näkyy myös Suomessa miesasiamiesten, lautanatsien ja ”naisrauhaa” puolustavien katupartioiden keskuudessa. Rodullistetut naiset, homoseksuaalit ja transihmiset ovat siten vielä toiseutetummassa asemassa kuin valkoihoiset. Suomessa toiseutetussa asemassa ovat maahanmuuttajien ja muiden etnisten vähemmistöjen lisäksi myös Euroopan unionin ainoa alkuperäiskansa saamelaiset. Suomalaisten keskuudessa heidät nähdään usein vain eksoottisina turistivetonauloina ja sketsihahmoina, joiden oikeuksia vastustetaan usein rasistisia piirteitä saavilla lausunnoilla. Tästä voi lukea Veli-Pekka Lehtolan vuonna 2015 julkaisemasta Saamelaiskiista-kirjasta. Pohjoismaissa saamelaisiin kohdistettuun väkivaltaiseen ja rasistiseen assimilaatiopolitiikkaan ja sen seurauk siin voi perehtyä myös katsomalla vuonna 2017 julkaistun ruotsalaisen Saamelaisveri-elokuvan. Koko Hubaran vuonna 2015 perustama Ruskeat Tytöt -blogi on muutaman vuoden aikana kehittynyt mediaksi. Hubara on julkaissut blogiteksteihinsä pohjaavan kirjan, joka on avartavaa ja suositeltavaa luettavaa kaikille valkoisille suomalaisille, erityisesti miehille. Kirja kertoo ruskean tytön arjesta valkoisessa Suomessa. Renaz Ebrahimin luotsaamassa Radio Helsingin ohjelmassa Random Life on käsitelty muun muassa suomiräpissä laajalti esiintyvää seksismiä. Radioohjelmista kannattaa ottaa seurantaan myös Susani Mahaduran ja Yagmur Özberkanin Yle Puheella lähetettävä Mahadura & Özberkan, jossa keskustellaan yhteiskunnallisista aiheista maahanmuutosta translakiin. HEGEMONISEN maskuliinisuuden tavoittelu tuottaa yhteiskuntaan väkivaltaa, seksuaalista häirintää ja henkistä pahoinvointia. Miehet ovat yliedustettuina rikostilastoissa ja itsemurhatilastoissa. Syrjäytynyt ihminen on useimmiten mies. Miehet myös hakevat edelleen naisia vähemmän tukea mielenterveysongelmiinsa. Seksuaalinen häirintä, transfobia, homofobia ja rasismi ovat vakavia yhteiskunnallisia ongelmia, joihin pitää puuttua kaikilla eri tasoilla. Tällä hetkellä käynnissä oleva julkinen keskustelu suostumuksellisesta seksistä olisi hyvin toisenlainen, jos miehiä olisi lapsesta saakka opetettu kunnioittamaan muiden ihmisten henkilökohtaisia rajoja. Kasvatuksessa tulee hyödyntää sukupuolisensitiivisen pedagogiikan lisäksi Suomessa tarjolla olevaa rikasta populaarikulttuuria. Populaarikulttuuria voi käyttää myös yksilötasolla avartamaan maailmankuvaa. Jokaisen on hyvä muistuttaa itseään siitä, että joskus on paikallaan olla vain hiljaa ja kuunnella, mitä muilla ihmisillä on sanottavaa. -TRIL OGIA , OSA 3/3 Parempi viihde, parempi maailma 32 • 3 / 2018 Herkulliset ja edulliset lounas-, lista& take awayannokset. Käytämme tuoreita vihanneksia. Tarjolla runsaasti vegaaniannoksia. Keittiö suosittelee: Tofua satay-kastikkeessa AUKIOLOAJAT: ma 11–14 ti–pe 11–21 ja la–su 12–21 Kinaporinkatu 2, Helsinki, (09) 701 2961 Sörnäisten metroaseman vieressä
Suomalaisten “tuplajuulaisten” lauluja esittää uusi yhtye: Laulava Unioni Orkesterissa soittavat Tipi Tuovinen laulu ja kontrabasso Paleface laulu ja kitara Niko Kumpuvaara harmonikka Ossi Peura laulu, charango, piano Anssi Nykänen rummut Lisäksi illan aikana esiintyvät ihmisoikeusaktivisti Lina Teir, laulu ja kitara ja Onerva-kuoro Ravintola Juttutupa Säästöpankinranta 6 00530 Helsinki TO 26.4. KLO 19 Vapaa pääsy Klubin järjestää Työväentaide ja -kulttuuri muutosvoimana -symposium ja Työväenkulttuuri talteen ja eläväksi -hanke. Herkulliset ja edulliset lounas-, lista& take awayannokset. Käytämme tuoreita vihanneksia. Tarjolla runsaasti vegaaniannoksia. Keittiö suosittelee: Tofua satay-kastikkeessa AUKIOLOAJAT: ma 11–14 ti–pe 11–21 ja la–su 12–21 Kinaporinkatu 2, Helsinki, (09) 701 2961 Sörnäisten metroaseman vieressä
34 • 3 / 2018 K UINKA kontiolahtelaismummo saa kupillisen kahvia terveyskeskuskäynnin jälkeen? Asiaa on palloteltu lähes vuoden ajan, mutta vielä siitä ei ole tietoa. Aamulla ei saa syödä eikä juoda mitään ennen terveyskeskuksessa tehtäviä kokeita, joten kahvi maistuisi sen jälkeen. Terveyskeskuksessa ei ole kahvilaa tai edes kahviautomaattia, joten mummo pyytää kunnanvaltuutettua tekemään automaatin hankkimisesta valtuustoaloitteen. Veren sokerista saadaan mitattava asia, jonka katsotaan kelpaavan aloitteen argumentiksi. Sote-uudistukseen varaslähdön ottaneessa Pohjois-Karjalassa toimii koko maakunnalle sosiaalija terveyspalvelut tuottava Siun sote. Kunta omistaa terveyskeskuskiinteistön, jossa Siun sote on vuokralaisena. Kunnassa aloite lähetetään vasta perustetun Siun soten neuvottelukunnan käsiteltäväksi. Neuvottelukunnan kokouksessa Siun sote ilmoittaa, että he eivät automaattia hanki, joten asia palaa takaisin kunnan tekniseen toimeen, joka taas toteaa, että asia kuuluu Siun sotelle. Asia käy neuvottelukunnan lisäksi teknisen lautakunnan kokouksessa, kahdessa kunnanhallituksen kokouksessa, kunnanvaltuustossa sekä pyörii aloitteena myös Siun soten byro kratiassa. Kolmisensataa euroa kuussa maksavan kahviautomaatin kohtalosta ei ole tietoa. Kukaan ei varsinaisesti vastusta automaatin hankkimista. Itse asiassa kaikki tuntuvat olevan yhtä mieltä siitä, että se olisi tarpeen. Asia ei vain kuulu kenellekään. Sairaiden markkinoiden hoitajat Sote-uudistus näyttää sekasotkulta. Foucault’n teoriat tarjoavat yhden mahdollisuuden sen tulkintaan. TEKSTI PASI HUTTUNEN KUVA ELSA PIELA Artikkeli
3 / 2018 • 35 TWITTER-FIIDISSÄ silmien eteen lävähtää Mehiläisen mainos, jossa kerrotaan, kuinka ”sinä olet oman jaksamisesi paras asiantuntija. Mehiläinen on tuke nasi joka päivä. Sinä riität.” Kuvassa tyylikäs ja hyvin toimeentulevan näköinen nainen katsoo peiliin vakavana. Peilikuva hymyilee pirtsakkana ja energisenä takaisin. Edessä näkyy parempi elämä, kun vain tekee asialle jotain. Sote-uudistuksessa on mukana sekä hallinnollisia kysymyksiä että syvempiä biopoliittisia ulottuvuuksia. Läntisissä maissa on viimeistään 1800-luvulla ryhdytty tiukan kurinpidon sijaan koulimaan ihmisiä itsensä hallitsemiseen. Opettamalla, valistamalla, ohjaamalla ja paimentamalla on yritetty koulia ihmiset itse tavoittelemaan valtiollisesta näkökulmasta oikeanlaisia tavoitteita, kuten tuottavuutta ja halutunlaista ”normaaliutta”. Muun muassa tätä kutsutaan biopolitiikaksi. Paljon ihmisiä jää tämän ”normaalin” rajojen ulkopuolelle. Sosiaalivaltio perustuu siihen, että ihmisiä kannustetaan auttamaan itseään: näin hyvinvointi lisääntyy ja valtio vahvistuu. Valtiosta on tullut katalysaattori, joka pyrkii kiihdyttämään joitakin kehityskulkuja ja jarruttamaan toisia. Syntyy syvää ristiriitaisuutta, kun yhteiskunta perustuu yhä keskeisemmin vaatimukseen siitä, että ilmiöiden ja asioiden täytyy olla laskettavissa. Ihmisten hoivaamisen lisäksi valtio on ottanut tehtäväkseen myös markkinoiden hoivaamisen. Määritelmä siitä, mitä tarkoitusta ja ketä varten ihmisten on itsensä hallinnalla jotain tavoiteltava, on jatkuvassa muutoksessa. Ihmisen on jatkuvasti sopeuduttava markkinoiden vaihteleviin vaatimuksiin. SOSIAALIJA TERVEYSASIOISTA tuotetaan paljon tilastotietoa, mutta ihmisen löytäminen sote-uudistuksen syövereistä ei ole aivan yksinkertaista. Yksinkertaista ei ole myöskään selvyyden saaminen siihen, miten, missä olosuhteissa ja kenen toimesta tieto syntyy. Tiedon tuottamista ja elämän hallitsemista tutkineen Michel Foucault’n ajattelua ruotivan Elämän politiikat -kirjan kirjoittaja Ilpo Helén sanoo, että soteuudistuksessa mietityttää, mikä politiikan ja käytäntöjen suhde tietoon on. Biopolitiikan näkökulmasta asia vaikuttaa hänen mukaansa selkeältä. ”Mitä kuuluisi tehdä? Hoitaa sairauksia, estää niitä sekä lievittää sosiaa lista hätää ja sosiaalisia ongelmia. Käytännössä ollaan tekemässä niin, että kepu saa maakuntien Suomen ja kokoomus sai läänitettyä Suomen Mehiläiselle ja Terveystalolle. Poliittinen pyrkimys ja linja suuntautuivat siis aivan muualle. Kyse ei ollut terveystaloudesta, tehokkuudesta tai edes markkinoiden avaamisesta”, hän arvioi. ”Näyttää siltä, että päätöksiä ei ohjaa minkäänlainen asiantuntijatieto. Asiantuntijat analysoivat jotain, ja päätös on analyysin vastainen.” MONI PUHALTA A nyt pilliin saadakseen pelin poikki. Kokoomuksen kansanedustaja Elina Lepo mäki turhautui poliittisiin kompromisseihin ja ilmoitti helmikuun lopussa, että sote-esitys ei täytä sille asetettuja tavoitteita. Lepomäen mukaan valinnan vapaus vähenisi eikä säästöjä saataisi. Espoon sosiaalija terveystoimen talousja hallintojohtaja Markus Syrjänen sanoo, että tässä vaiheessa kukaan ei vielä pysty laskemaan, onko uusi sote-malli taloudellisesti järkevä. Uudistuksen vastustus on kiivasta pääkaupunkiseudun kunnissa. Helén muotoilee asiaa elämän politiikan ja hallinnan analytiikan näkökulmasta. ”Kriitikot usein lähtevät siitä, että biopolitiikka, ihmisten elämään ja ruumiiseen kohdistettavat toimet, ovat aina pahoja. Ehkä olisi parempi todeta vaikka niin, että meidän pitäisi vaatia Sipilän hallitukselta parempaa biopolitiikkaa.” Biopolitiikassa koko elämän kirjo otetaan hallinnan kohteeksi. Ainoa tiedon muoto, jota hallinnossa ymmärretään, on laskettuihin indikaattoreihin perustuva numerotieto. Kun toimitaan vain tällaisen tiedon varassa, ei ihmiselämän sotkuista monimutkaisuutta saada näkyviin. ”Tutkimuksissa on huomattu, että kun asiakastyössä pitää kategorisoida ihmisiä tietojärjestelmään sopivalla tavalla, heitä ei ole oikein saatu sopimaan niihin.” Sosiaalitoimen sosiaalityöntekijät ry:n jäsenet ilmaisivat helmikuun lopussa huolensa sote-uudistuksesta kannanotossaan. ”Uhkakuvana on, että työn organisointi perustuu tiukkaan normitukseen, mikä kaventaa asiakkaiden yksilöllisten palvelutarpeiden huomioon ottamista ja sosiaalityöntekijän itsenäistä harkintaa”, kannanotossa todetaan ja jatketaan: ”Taloudellisten näkökulmien ensisijaisuus inhimillisen kärsimyksen hoitamisessa on eettisesti kestämätön ratkaisu. Palveluiden järjestäminen kilpailutusten perusteella estää sosiaalityölle keskeisen pysyvyyden, joka turvaisi asiakkaiden tilanteen.” SOSIA ALIJA TERVEYSPALVELUITA uudistettaessa vedetään palvelujen rajoja monella tavalla uusiksi. Terveyskeskuksia vähennetään ja palveluita keskitetään. Hyvin toimeentuleville ja kasvaville kaupunkialueille suunnitellaan laajan palvelun keskuksia, muualla karsitaan. Esimerkiksi hammaslääkäriin saattaa jatkossa joutua kulkemaan pitkänkin matkan. Sen lisäksi pyritään karsimaan sitä, mitä kaikkea julkisena palveluna tarjotaan. Eduskunnan oikeusasiamies totesi vuonna 2012, että kaihileikkauspotilaiden ohjaaminen jälkitarkastukseen yksityiselle lääkärille potilaan omalla kustannuksella on laitonta. Eläkkeensaajien keskusliitto teki viime vuoden lopulla asiasta taas kantelun ja selvityspyynnön eduskunnan oikeusasiamiehelle ja Valviralle, sillä käytäntö jatkui edelleen esimerkiksi Kainuussa. Sote-keskustelussa puhutaan lopulta hyvin vähän ihmisestä tuntevana, ruumiillisena olentona. Keskusteluissa esiintyvät maakuntamalli ja valinnanvapaus. Kontiolahtelaismummon tulisi kantaa vastuunsa hallituspuolueiden valtadynamiikasta sekä markkinoiden hyvinvoinnista ja kestää valittamatta alhainen verensokerinsa. Koko sote-uudistus muistuttaa yhtä suurta kahvi automaattialoitetta, jossa kukaan ei kanna vastuuta kokonaisuudesta, eikä ole selvää, mikä kenellekin kuuluu. FOUCAULT’LAISESSA analyysissa ihmisyyttä ei palauteta pelkästään työn tekemiseen ja uusintamiseen. Kiinnostuksen kohteena on elämä kokonaisuudessaan haluineen, himoineen, toiveineen ja ristiriitaisuuksineen. Kontiolahtelaismummolla on valinnanvapaus. Hän voi olla ilman kahvia, tuoda omat kahvinsa termoksessa tai vaeltaa terveyskeskuksesta noin puolen kilometrin päässä sijaitsevaan kahvilaan kupilliselle. Indikaattorit viittaavat siihen, että hän selviää sinne saakka. Michel Foucault’n ajattelussa biopolitiikka on hallinnan mekanismi, jonka avulla tuotetaan normia siitä, mikä on oikeaa ja luonnollista. Käyttövoimaa se saa siitä, että ihminen sosiaalisena eläimenä pyrkii toimimaan normien mukaan tullakseen hyväksytyksi yhteisössään. Ilpo Helénin mukaan normalisointi on tekemässä tilaa optimoinnille, jossa ihmiset suhtautuvat itseensä yhä enemmän bio logisesti ja biolääketieteellisesti muokattavina olioina. Normaali sukeltaa syvemmälle ihmisruumiiseen, ja itsen hallinta muuttuu yhä konkreettisemmaksi. Valtasuhteet ja -tekniikat voidaan paikallistaa ja niiden toimintaa tutkia. Kun valtasuhteet kirjoitetaan auki ja tehdään näkyväksi, voidaan niitä tarkastella kriittisesti ja kenties vaikuttaa niihin. Biopolitiikka SOTE-KESKUSTELUSSA PUHUTAAN LOPULTA HYVIN VÄHÄN IHMISESTÄ TUNTEVANA, RUUMIILLISENA OLENTONA. KONTIOLAHTELAISMUMMON TULISI KANTAA VASTUUNSA HALLITUSPUOLUEIDEN VALTADYNAMIIKASTA
36 • 3 / 2018 Taide paljastaa kaupunkitiloihin liittyviä odotuksia normaaliudesta, kaupallisuudesta ja valtasuhteista. TEKSTI JA KUVA ANNA JENSEN Rakenteet näkyviksi ja tilat haltuun S OUKKALAISUUS. Jos pitäisi nimetä, mikä itseäni määrittelee ja mikä on vaikuttanut eniten siihen, mitä teen ja mihin olen päätynyt, se olisi varmasti uteliaisuuden lisäksi lähiö, josta olen kotoisin: Espoon Soukka. Tutkimuksessani ja taiteellisessa työskentelyssä tilaan ja valtaan liittyvät kysymykset ovat keskeisiä ja kumpuavat osittain siitä, miten ihmisyys tuntuu tiivistyvän lähiöissä – niistä puuttuu maaseudun tila ja suhde luontoon ja toisaalta kaupunkien historia. Ne on rakennettu jäsennettyä ja toimivaa yhteiskuntaa ajatellen ja sitä tuottamaan. Julkiset tilat ovat vallankäytön paikkoja, joissa normaaliutta ja toiseutta tuotetaan: tilat ovat esimerkiksi voimakkaasti sukupuolittuneita. Häiriöt ja normirikkomukset tulevat selkeästi strukturoiduissa lähiöissä räikeästi esille. Olen kiinnostunut tällaisista häiriöistä ja niihin johtavista syistä. Usein taustalla on eriarvoisuus, jolle olen aina ollut allerginen. Kun opin kirjoittamaan, piirsin ja kirjoitin tarroja, joissa luki: ”maailman kaikia köyhöjä pitä auttaa.” LAPSUUDEN TARROISSA näkyy yhä tekemisiini vaikuttava, mahdollisesti naiivikin usko siihen, että taiteen avulla voi muuttaa maailmaa. Sen avulla voi tehdä piiloon jääviä rakenteita näkyväksi, kohdata ihmisiä, synnyttää uudenlaista ajattelua ja lopulta toivottavasti aikaansaada vallankumouksen. Samasta syystä pidän taiteen demokraattisuutta tärkeänä. On tär keää, että se viedään paikkoihin, missä ihmiset sen helposti kohtaavat, myös ne, jotka kokevat museot ja galleriat elitistisiksi ja itselleen vieraiksi paikoiksi. Idealismi ja allergisuus kaikenlaiselle sorrolle tekevät työskentelystä välillä hankalaa. Aloitin nuorena kuvataiteilijana Helsingissä aikana, jolloin taiteilijavetoisia ja ilmaisia gallerioita ei juurikaan ollut, galleristit eivät kokeneet nuoria taiteilijoita työpanoksen arvoisiksi ja kenttää päsmäröivät varttuneet miestaiteilijat ja taiteen ostajat, jotka kokivat kauppaan kuuluvan luvan epämiellyttävään fyysiseen läheisyyteen ja huonoihin vitseihin. NÄMÄ OVAT myös syitä, miksi koen kuraattorina toimimisen mielekkääksi. Kuratoinnissa pystyn yhdistämään tutkimuksen, tiedon tuottamisen ja sen näkyväksi tekemisen. ”Cura” on latinaa ja tarkoittaa huolehtimista. Kuratointiin ja huolehtimiseen liittyy idea välittämisestä: niin maailmasta ja ihmisistä välittämisen ajatus kuin tiedon ja kokemusten välittäminen. Välittäminen on myös vaikuttamista, rakenteiden purkamista, oli kysymys sitten sosiaalisista rakenteista tai taiteen esittämisen tapoihin liittyvistä rakenteista. Toisaalta koen kuratoinnin toisinaan myös ongelmalliseksi juuri välittämiseen liittyvien kysymysten vuoksi. Hyvät tarkoitukset ja hyvä ajattelu eivät aina johda toimintaan, ja riskinä on, että taide muuttuu pelkästään puheeksi. Toimijat lentelevät ympäri maailmaa puhumaan kestävästä kehityksestä, tasa-arvosta ja ekologiasta pahvimukeista juodun kahvin äärellä, mutta välittyykö tieto kuplan ulkopuolelle? Sama koskee taiteeseen, kulttuuriin ja tieteeseen liittyvän prekaariuden käsittelemistä: jatkuva epävarmuus tulevaisuuden suhteen, pätkätyöt ja yleinen työn näkymättömyys ovat kentällä tunnustettuja ongelmia, mutta jäävät usein niin sanotulta suurelta yleisöltä piiloon, kun toiminta on valmiiksi yhteiskunnan marginaalissa. Politiikka on ollut tämän asian suhteen yllättävä, positiivinen käänne. Olin pitkään kaivannut Suomeen feminististä puoluetta, ja puolueessa mukana olo oli oikeastaan itsestään selvää. Vaikka vallankumous on toivelistallani edelleen ykkösenä, on poliittisen vallan kaappaaminen ja politiikan haltuun ottaminen seuraavana listalla. MYÖS TAITEESSA pidän tärkeänä valtasuhteiden ja vaihtoehtoisten todellisuuksien pohtimista. Sekä Porin kulttuurisäätö -kollektiivin että Eliisa Suvannon kanssa vetämäni Space Invaders -projektien keskiössä on vallitsevien rakenteiden kyseenalaistaminen ja vaihtoehtojen esittäminen. Space Invaders ottaa vuosittain haltuun tyhjillään olevia tiloja monitieteisille ja -taiteisille, lyhytaikaisille projekteille, jotka ottavat kantaa julkisesta tilasta ja valtasuhteista käytyyn keskusteluun. Taiteen tuominen kaupunkitilaan, julkisiin ja puolijulkisiin tiloihin, tekee siitä saavutettavampaa. Toisaalta se myös pakottaa arvioimaan uudelleen ympäristöä, johon taide on asettunut. Toimintamme on epäkaupallista, ja epäkaupalliset teot julkisessa tilassa hämmentävät. Tämä hämmennys toimii usein avauksena mitä moninaisimmille keskusteluille. Kun käyttäjäkuntaa ei pyritä määrittelemään vaan tavoitteena on avoin ja ei-hierarkkinen toiminta, ei myöskään vastaanottoa voi määritellä. Ja vaikka tekijät voi yleensä valita, ei itse tekeminenkään aina ole kontrolloitavissa. VASTIKÄ ÄN JULKAISTU, Taina Rajantin ja Denise Zieglerin kanssa kirjoittamani kirja Interventio kaupunkitilaan esittelee kaupunkitilaan toteutettuja projekteja ja käsittelee interventiotaidetta, julkista tilaa ja taiteen potentiaalia sosiaalisen väliintulon välineenä ja paikkana. Maakunnissa on valtavasti vahvaa kulttuuriosaamista ja tekemistä, jonka potentiaalia ei aina osata hyödyntää. Kun huolehditaan alueiden autioitumisesta ja Suomen eriarvoistumisesta ja mietitään keinoja tämän kehityksen pysäyttämiseksi, voisi ympäristöä kuormittavan raskaan teollisuuden ja kestämättömään riistoon perustuvan turkistarhauksen sijaan miettiä vaihtoehtona alueen omaan identiteettiin perustuvan kulttuurin hyödyntämistä. Projektit ja työskentelyni tutkijana Aalto-yliopiston kokeellisia taideprojekteja ja kaupunkitutkimusta yhdistävässä Elävä Pori -hankkeessa ovat myös tutustuttaneet valitettavan hyvin kaupunkien toimintatapoihin. Mitä suurempi kaupunki, sen hankalampaa on löytää oikeita ihmisiä ja usein myös tahtoa saada projekteja toteutettua. Kaupungeilla on toinen toistaan hienompia strategiapapereita koskien taidetta, kulttuuria ja tilapolitiikkaa, mutta kauniilla sanoilla ei ole juuri mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Vaikka olemme itse olleet luomassa väliaikaisen tilankäytön toimintakulttuuria, pidän sitä myös ongelmallisena: lyhytkestoisten projektien tukeminen toimii hyvänä keinona kiillottaa kaupunkibrändiä ja peitellä ongelmia, kun kaupunkien pitäisi sitoutua tukemaan taidetta ja kulttuuria pitkäjänteisesti. Usein ilmaiseksi työskentelevät tekijät nostavat toiminnallaan alueiden arvoa tyytyväisinä siitä, että on tila, missä työskennellä. TaM, FM Anna Jensen (1978) on kuvataiteilija, kuraattori, tutkija, taidekriitikko ja feministi, jonka väitöstutkimus käsittelee tilan, vallan, kummastuttavan, yhteisön ja yksilön maailmassa olemisen kysymyksiä. Essee TIL AA NY T Näkymätön sukupuoli on ensimmäinen suomalainen tietokirja muunsukupuolisuudesta. Kirja koostuu valokuvista, omaäänisistä henkilötarinoista ja sarjakuvista, joissa kerrotaan, miltä tuntuu kasvaa transihmisenä, muunsukupuolisena tai sukupuolettomana kaksijakoisen sukupuolijärjestelmän keskellä. Tilaa kirja kätevästi Voima-kaupasta! Tilaukset www.kauppa.voima.? , spostilla tilaukset@voima.? tai puhelimitse 044 238 5109. NÄKYMÄTÖN SUKUPUOLI 25€ ninni@kaligraphics.fi / www.kaligraphics.fi KALI GRAPHICS KUVITUKSET & GRAFIIKAT
kuormittavan raskaan teollisuuden ja kestämättömään riistoon perustuvan turkistarhauksen sijaan miettiä vaihtoehtona alueen omaan identiteettiin perustuvan kulttuurin hyödyntämistä. Projektit ja työskentelyni tutkijana Aalto-yliopiston kokeellisia taideprojekteja ja kaupunkitutkimusta yhdistävässä Elävä Pori -hankkeessa ovat myös tutustuttaneet valitettavan hyvin kaupunkien toimintatapoihin. Mitä suurempi kaupunki, sen hankalampaa on löytää oikeita ihmisiä ja usein myös tahtoa saada projekteja toteutettua. Kaupungeilla on toinen toistaan hienompia strategiapapereita koskien taidetta, kulttuuria ja tilapolitiikkaa, mutta kauniilla sanoilla ei ole juuri mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Vaikka olemme itse olleet luomassa väliaikaisen tilankäytön toimintakulttuuria, pidän sitä myös ongelmallisena: lyhytkestoisten projektien tukeminen toimii hyvänä keinona kiillottaa kaupunkibrändiä ja peitellä ongelmia, kun kaupunkien pitäisi sitoutua tukemaan taidetta ja kulttuuria pitkäjänteisesti. Usein ilmaiseksi työskentelevät tekijät nostavat toiminnallaan alueiden arvoa tyytyväisinä siitä, että on tila, missä työskennellä. TaM, FM Anna Jensen (1978) on kuvataiteilija, kuraattori, tutkija, taidekriitikko ja feministi, jonka väitöstutkimus käsittelee tilan, vallan, kummastuttavan, yhteisön ja yksilön maailmassa olemisen kysymyksiä. TIL AA NY T Näkymätön sukupuoli on ensimmäinen suomalainen tietokirja muunsukupuolisuudesta. Kirja koostuu valokuvista, omaäänisistä henkilötarinoista ja sarjakuvista, joissa kerrotaan, miltä tuntuu kasvaa transihmisenä, muunsukupuolisena tai sukupuolettomana kaksijakoisen sukupuolijärjestelmän keskellä. Tilaa kirja kätevästi Voima-kaupasta! Tilaukset www.kauppa.voima.? , spostilla tilaukset@voima.? tai puhelimitse 044 238 5109. NÄKYMÄTÖN SUKUPUOLI 25€ ninni@kaligraphics.fi / www.kaligraphics.fi KALI GRAPHICS KUVITUKSET & GRAFIIKAT
Hä m ee nt ie Viid es lin ja nä kin ku ja k a a rl en k at u sö rn äi st en ra nt at ie Vaasankatu Helsing inkatu st ur en ka tu BraHenkenttä Hakaniemenranta si lt a sa a re n k at u teoll isuus katu junatie työp ajan katu sö rn äi st en ka tu M M M alek sis kiVen katu to ine n lin ja ko lm as lin ja kulmaVu orenkat u siltaVuorenranta VegeKallio 4 1 2 7 5 LÄHILUOMURUOKAA KALLIOSTA omamaa.fi 1 Heluna Shop Ekolo Oma Maa Kind of Green Vegekauppa Pupu 6 3 Soi Soi 7 3 2 6 4 5
3 / 2018 • 39 Taloustiede paketoi monimutkaisia poliittisia pähkinöitä yksinkertaisiksi optimointikysymyksiksi. TEKSTI TEPPO ESKELINEN KUVA ELSA PIELA Tieteen ja politiikan suhteesta E PÄVARMEMMAKSI käyvässä maailmassa tarve luottaa joihinkin peruskallioihin korostuu. Hyvä esimerkki on tiede. Tieteen ajatellaan tuottavan objektiivista tai ainakin huolellisen julkisen kritiikin läpikäynyttä ja mahdollisimman arvovapaata tietoa. Kaikesta nykyisestä kokeilukulttuurista ja managerihenkisyydestä huolimatta politiikassa peräänkuulutetaankin jatkuvasti tutkimukseen perustuvaa päätöksentekoa. Tämä esitetään järkevänä ja vakaana toimintana, jota eturyhmäajattelu ei pääse sotkemaan. Monet tutkijat toki huomauttavat aiheellisesti, että poliittiset tahtotilat jyräävät herkästi tutkimustulokset. Silti tutkimukseen perustuvan politiikan ihanne on laajasti tunnistettu ja omaksuttu. USKO SIIHEN, että tutkimukseen perustuvan päätöksenteon myötä oltaisiin siirtymässä ”politiikasta” ”tietoon”, on pitkälti illuusiota. Yhteiskuntaan kuuluu aina intressien, näkökulmien ja maailmankatsomusten konflikti. Politiikka ei siis katoa, mutta saa uusia muotoja ja tiloja. Politiikan tilan muuttuminen ei tarkoita ainoastaan sitä, missä asioissa asiantuntijoita kuunnellaan ja milloin annetaan ”poliittisen tahtotilan” ratkaista. Tätäkin olennaisempaa on konfliktien rakentuminen yhteiskunta tieteen sisäisiksi. Tällaisten kamppailujen keskiössä on erityisesti taloustiede. Tämä johtuu pitkälti oppialan vaikutusvaltaisuudesta. Talous on nyky-yhteiskuntien jonkinlainen ”ensimmäinen oikeutusperuste”. Kun erilaiset näkökohdat ovat vastakkain, talouden näkökulma saa useimmiten etusijan. Taloustieteilijät käyttävätkin huomattavaa asiantuntijavaltaa sekä päätöksenteossa että julkisuudessa. Taloustieteen ratkaisut ovat myös usein päättäjille mukavia. Taloustiede pystyy paketoimaan monimutkaisia yhteiskunnallisia ongelmia optimointikysymyksiksi. Päätöksentekijät voivat ajatella taloustieteen suosituksia yksinkertaistuksina, mutta omaksuvat helposti käyttökelpoiseen muotoon tuotettua tietoa. Taloustiede on lisäksi metodologisesti erittäin yksiääninen ja eristynyt muista yhteiskuntatieteistä. Näin se myös puolustaa omaa erityisasemaansa. Todellisuudessa kyse on kuitenkin vain yhdestä taloustieteen koulukunnasta. Muut koulukunnat ovat vähemmän matemaattisia ja eksakteja ja lähempänä yhteiskuntatiedettä. Kysymys legitiimistä talousasiantuntijuudesta onkin myös kysymys taloustieteen identiteetistä. Hegemoniseen asemaan päässyt ryhmä tai tiedontuotannon muoto joutuu luonnollisesti jatkuvasti puolustamaan asemaansa. Onkin kiinnostava kysymys, miten ja missä se tapahtuu. ANALYSOIMME TA ANNOIN kollegani kanssa taloustieteen ympärillä käytäviä kiistoja asiantuntijuudesta. Näissä keskusteluissa korostuvat puhevalta ja oikeanlaiset ”oppikirjat”. Kiinnostavaa oli nimenomaan se, että asiantuntemuksen kriteerinä korostui uskollisuus tietylle metodologialle – jonka ylivertaisuus on toki tieteellisesti katsoen makuasia. Kamppailu asiantuntijuudesta vaikuttaisi myös olevan hyvinkin julkinen kysymys. Vaikka kysymys perustellusta tiedosta on periaatteessa tieteen sisäinen, käytännössä keskustelua käydään usein julkisuudessa. Erityisesti sosiaalisen median ”tilapäisistä julkisuuksista” on tullut keskeinen areena kamppailuille siitä, kuka saa edustaa ”talousasiantuntemusta”. Taloustietelijöiden asiantuntija-aseman puolustajana esiintyy akateemisten taloustieteilijöiden lisäksi laajempi ”ajatusyhteisö”. Tällaista väljää yhteisöä ei yhdistä niinkään akateeminen status vaan tietty poliittinen maailmankuva. Taloustieteen maailmankuvan keskiössä ovat ennen kaikkea kilpailulliset markkinat ja niihin liittyvä tasapainousko. Kyse ei siis ole ”puhtaasta” tieteestä, sillä asiantuntijuuspuhe on väline tietyn maailmankuvan edistämiseen. Tai toisin sanoen: mitä enemmän tutkijoiden asiantuntijavalta korostuu, sitä enemmän halu käyttää valtaa asiantuntijana saa ulkotieteellisiä piirteitä. TIETEELLINEN TIEDONTUOTANTO on monessa mielessä äärimmäisen tärkeää. On kuitenkin yhtä lailla tärkeää huomata ideaalin rajat. Taloustieteellisten ratkaisujen korostuessa politiikka esitetään entistä useammin joukkona näennäisteknisiä, yksittäisiä optimointiongelmia. Onneksi yhteiskuntatiede on todellisuudessa paljon kiinnostavampaa. Tieteeseen luotettaessa kannattaakin luottaa paitsi tuotettuun tietoon ja politiikkasuosituksiin myös tieteen moniäänisyyteen, monimenetelmäisyyteen ja ihanteeseen paradigmojen yli katsomisesta. Hyvä yhteiskuntatiede tarvitsee runsaasti metodologisia perinteitä heijastamaan yhteiskuntaan väistämättä kuuluvia konflikteja. Kirjoittaja on filosofi ja yhteiskuntatieteiden tohtori. Kolumni Hä m ee nt ie Viid es lin ja nä kin ku ja k a a rl en k at u sö rn äi st en ra nt at ie Vaasankatu Helsing inkatu st ur en ka tu BraHenkenttä Hakaniemenranta si lt a sa a re n k at u teoll isuus katu junatie työp ajan katu sö rn äi st en ka tu M M M alek sis kiVen katu to ine n lin ja ko lm as lin ja kulmaVu orenkat u siltaVuorenranta VegeKallio 4 1 2 7 5 LÄHILUOMURUOKAA KALLIOSTA omamaa.fi 1 Heluna Shop Ekolo Oma Maa Kind of Green Vegekauppa Pupu 6 3 Soi Soi 7 3 2 6 4 5
Jo 18 vuotta murrosia¨ssa¨ Kaikki tilaukset kauppa.voima.fi tai soittamalla 044 238 5109 35€ Voima-p aita + Häiriköt -paita kotiin kannett una UNOHDA KERROSPUKEUTUMINEN, VAIHDA T-PAITAAN. 4 SEASON COLLEC TION
Ruoka on niin tärkeä asia, että sitä pitää käsitellä monin tavoin – myös vastamainoksin ja myös luokkahuoneissa. TEKSTI PINJA SIPARI KUVA YKSITYISKOHTIA GLOBAL MEAL -KILPAILUTÖISTÄ Vastatarinoita ruoasta Artikkeli Y KSI on tarrannut kiinni muistikuvaan lapsuutensa aikaisen ruoantuotannon maalaisromanttisesta todellisuudesta. Toinen potee maailmantuskaa, eikä halua käsitellä mitään ruoantuotannon ongelmia, ettei tippuisi ahdistuksen syövereihin lopullisesti. Kolmas yhdistää ruoan sairaalloiseen itsekontrolliin ja kokee lempiruokaansa liittyvien ongelmien paljastamisen ahdistavana. Neljäs tasapainoilee kyynis-realistisen maailmankuvansa ja vaikuttamishalunsa välillä. Oulun yliopistossa marraskuussa tarkastetussa Pia Smedsin väitöstutkimuksessa kartoitettiin lasten käsityksiä ruoantuotannosta. Käsitys osoittautui usein romantisoiduksi, ja aiheeseen liittyvien harhakäsitysten takana piilivät usein muun muassa televisio-ohjelmat ja mainokset. GLOBAL MEAL -hankkeessa on käsitelty ruokakysymyksiä ja vastamainontaa lähes 500 yläkouluja lukioikäisen oppilaan sekä noin sadan opettajan kanssa. Parituntisissa työpajoissa on keskusteltu siitä, minkälaiset ruokamainokset kutakin puhuttelevat, millä keinoin mainostajat yrittävät meihin vaikuttaa, millaisia vaikutuksia ruoan tuotannolla ja kulutuksella on maailmaan ja mitä annettavaa vastamainonnalla on tälle kaikelle. Lopuksi työpajoihin osallistuneet tekivät itse vastamainoksen. Biologian ja maantieteen opettajien liiton, Häiriköt-päämajan ja Eettisen kaupan puolesta ry:n yhdessä järjestämän Global Meal -hankkeen nosti esiin ruoan sosiaalisia, eettisiä ja ympäristövaikutuksia vastamainonnan keinoin. Syksyn ja talven mittaan hankkeessa koulutettiin opettajia pitämään ruokaaiheisia vastamainostyöpajoja omissa kouluissaan, ja samalla heille ja muille kiinnostuneille tarjottiin käyttöön monipuoliset opetusmateriaalit toiminnan tueksi. Alkuvuodesta vedettiin Global Meal -työpajoja lähes 30 koululuokalle ympäri maan. Vastamainonta on nyt ensimmäistä kertaa sisällytetty lukion opetussuunJa ni Le in on en Jo 18 vuotta murrosia¨ssa¨ Kaikki tilaukset kauppa.voima.fi tai soittamalla 044 238 5109 35€ Voima-p aita + Häiriköt -paita kotiin kannett una UNOHDA KERROSPUKEUTUMINEN, VAIHDA T-PAITAAN. 4 SEASON COLLEC TION
nitelmaan, joten opettajien kouluttaminen työkalun käyttöön on tärkeää. Mediaa ja elinympäristöämme uudella tavalla havainnoiva ja kommentoiva ilmaisumuoto on myös itsessään herättänyt tunteita – kuten mainoksetkin tekevät. RUOKA ON aiheena hyvin monitahoinen, ja sellaisena sitä on työpajoissa käsiteltykin. Osa tiesi aiheesta paljon, mutta myös virheellisiä käsityksiä esimerkiksi ruoan ympäristövaikutuksista oli läjäpäin. Globaali talous ja tuotteiden koko tuotantoketjun ymmärtäminen on haastavaa – esimerkiksi tuotteiden kotimaisuuden aste mietitytti, kun lähes aina osa raaka-aineista, vähintään lannoitteiden raaka-aineet, on tuotu ulkomailta. Lapsityövoiman käyttö ja tuotantoeläinten elinoloista keskusteleminen yllätti ja järkytti useimpia ikään katsomatta, ja moni kipuili lihansyönnin vähentämisen tarpeen kanssa. Kipuilu liittyi saavutetuista etuuksista luopumiseen, normaalin muuttumiseen ja yllättävän usein myös kysymyksiin omasta miehisyydestä. Osa oppilaista reagoi voimakkaasti mainosviestien alle piiloon jäävien asioiden, kuten eläinten oikeuksien, analyysiin ja piti vastasanomien käsittelyä ”aatteellisena hapatuksena”. Tässä kohdassa voi myös miettiä, onko vastamainos sen enempää hapatusta kuin parodioimansa mainos. Useimmille koululaisille on kuitenkin selvää, että mainosviesteihin on syytä suhtautua kriittisesti. Myös osa opettajista suhtautui aiheeseen varoen. Heitä huolestutti esimerkiksi se, että viljelijäperheiden lapset loukkaantuvat tai joutuvat hankalaan tilanteeseen, kun käsitellään maanviljelyn ongelmakohtia. KERTA TOISENSA JÄLKEEN työpajoissa huomattiin, että takaraivoomme on varastoitunut iso liuta tuotemerkkejä, mainoslauseita ja jopa kokonaisia mainoksia tarinoineen. Markkinointiviestintä ympäröi meitä kaikkialla ja koko ajan, ja se toimii tehokkaasti. Vastamainoksia tehdessä nousee usein esiin kysymys myös mainostajien oikeuksista ja vastamainonnan laillisuudesta. Vastamainokset ovat parodiaa, ja niissä yhdistyy kysymyksiä taiteen vapaudesta ja tekijänoikeuk sista. Vastamainos on uusi, itsenäinen, usein kollaasimainen taideteos. Mainoksen tekijänoikeus väistyy, kun kyse on taiteesta, ja näin on myös koululaistöiden osalta. Parodiaan liittyvä lainsäädäntö on Suomessa valitettavan sekava, mutta vastamainoksia teettävän opettajan ei tarvitse olla huolissaan. KOULUTUSTEN ja työpajojen lisäksi hankkeessa järjestettiin vastamainoskilpailu, jossa kisattiin yläkoululaisille ja toisen asteen opiskelijoille tarkoitetussa koululaissarjassa sekä kaikille avoimessa sarjassa. Syyskuun puolivälistä maaliskuun alkuun käynnissä olleeseen kilpailuun saatiin yhteensä yli sata vastamainosta, ja erityisesti koululaissarjan töiden taso ilahdutti. Kilpailuun lähetetyistä teoksista valtaosa käsitteli eläinten oikeuksia, lapsityövoimaa tai ruoan terveysvaikutuksia. Tämä on sikäli helppo ymmärtää, että terveys on se näkökulma, jonka puitteissa ruoasta puhutaan jo hyvin pienten lasten kanssa. Aihe on henkilökohtainen, ja yläkouluikäinen on jo ehtinyt tottua käsittelemään siihen liittyvää ristiriitaa: energiajuomat ja monet herkut ovat epäterveellisiä, mutta niitä mainostetaan paljon ja niitä tulee välillä nautittua. Eläinten oikeudet ja lapsityövoiman käyttö puolestaan ovat aiheita, joihin voi tuntea samaistumista yksilön kokemuksen kautta. Sen sijaan ruoantuotannon aiheuttamien ympäristöongelmien käsittely jäi kilpailuun osallistuneissa teoksissa yllättävän vähäiseen rooliin. Ehkä nämä aiheet ovat tuntuneet liian abstrakteilta tai kaukaisilta, vaikka mainoksen kautta niihin voisi päästä käsiksi konkreettisella tavalla. GLOBAL MEAL -kilpailun töitä jaettiin muun muassa somessa. Laajentamalla vastamainoskeskustelua luokkahuoneen seinien ulkopuolelle saadaan niiden yhteiskunnallista vaikuttavuutta lisättyä. Alaikäisten tekijöiden kantaaottavien teosten julkaisemiseen liittyy kuitenkin haasteita. Yhteiskunnallisiin keskusteluihin kuuluu tiukkakin kritiikki, mutta varsinkin silloin, kun keskustelut tapahtuvat somessa, ne keräävät usein myös epäsopivaa kieltä ja ivaamista harrastavia öyhääjiä. Keski-ikäiset kommentoijat eivät kaikki suoriutuneet rakentavasta keskustelusta tälläkään kertaa mallikkaasti. Ihannemaailmassa nuorten kanssa työskentelevän aikuisen ei tarvitse miettiä, haluaako hän altistaa nuorten teokset öyhääjien vallankäytölle. Reaalimaailmassa näin näyttää olevan etenkin silloin, kun vastamainos on erityisen onnistunut ja iskee osuvaan kohtaan. Kommentoijien pelko ei kuitenkaan saa olla syy jättää keskustelua käymättä. Myös nuorilla on oikeus osallistua avoimeen yhteiskunnalliseen keskusteluun.
Uhon, koston ja kärsimyksen kevät Nämä ja kymmeniä muita dokumentteja, muistoja ja analyysejä kansakuntamme synkimmistä kuukausista. Kaikista Rosebudin kirjakaupoista. Laajimmat valikoimat Citycenterissä (Asematunnelissa) ja Kaisa-talolla. Ja verkossa erittäin laajasti, www.rosebud.? /1918 Valtio ja vallankumous Suomessa Rikki revitty maa Helsinki veressä 1918 – Kuinka vallankumous levisi Suomeen Kenttäoikeudet Punaisten panssarijuna Haastaja Saksasta Vankileirihelvetti Dragsvik 25€ 28€ 35€ 20€ 20€ 29€ 29€ Vastapaino Gaudeamus Tammi SKS Into Atena Docendo 27€ 1918 Otava
44 • 3 / 2018 Lontoolaiset aktivistit kommentoivat yhteiskunnan epätasa-arvoa parodiajulistein. Yllättäen julisteet päätyivät myös Lontoon bussipysäkeille. TEKSTI JARI TAMMINEN KUVA LEGALLY BLACK Korjatut versiot M AALISKUUSSA etelälontoolaisen Brixtonin alueen katukuvassa näkyi odottamattomia mainosjulisteita. Tutut elokuvat ja sarjat olivat saaneet erilaisen kulman. Osalle julisteet olivat ennalta tuttuja, mutta heillekin niiden kohtaaminen katukuvassa oli odottamatonta. ”Haastaaksemme status quon teimme omia elokuvajulisteita, jossa vaihdoimme näyttelijät. Julisteissa poseeraavat meidän lisäksemme kavereitamme, minun isäni esimerkiksi on James Bondina”, Shiden Tekle kertoo. ”Osallistuimme The Advocacy Academy -kurssille, jossa meille opetettiin kahdeksan kuukauden ajan, kuinka muuttaa yhteiskuntaa kohtaan kokemamme viha poliittiseksi aktivismiksi. Ryhmämme nimi on Legally Black, ja siihen kuuluu minun lisäkseni Belmiro Matos da Costa, Liv Francis Cornibert ja Kofi Asante.” Tavattuaan toisensa kurssilla nämä 17–18-vuotiaat nuoret päättivät kiinnittää huomion siihen, kuinka rodullistetut henkilöt ovat alija väärin edustettuja elokuvissa. Tukea omille huomioilleen nelikko sai muun muassa The British Film Institute -järjestön tutkimuksesta. Tutkimuksen mukaan vuosien 2006 ja 2016 välillä kokonaan heesta on puhuttu myös Yhdysvalloissa esimerkiksi OscarsSoWhite-hashtagin alla. Ongelma ei myöskään liity pelkästään tarjolla olevien roolien määrään vaan myös niiden laatuun. Kuten Viola Davis sanoi voitettuaan vuonna 2015 ensimmäisenä tummaihoisena näyttelijänä draamasarjan parhaan naispääosan Emmy-palkinnon: ”Ei ole mahdollista voittaa palkintoja, ellei sopivia rooleja ole tarjolla.” LEGALLY BLACKIN parodiajulisteille ei ollut suunniteltu sen kummallisempaa kohtaloa, kuin että ne julkaistaisiin porukan omilla nettisivuilla ja että niitä jaettaisiin Twitterissä. Tämä kaikki kuitenkin muuttui, kun myös Lontoossa vaikuttava aktivistiryhmä Special Patrol Group (SPG) kiinnitti huomionsa julisteisiin ja latasi ne Advocacy Academyn sivuilta. SPG on erikoistunut metroasemien, busippysäkkien ja kadunvarsien mainostaulujen kaappaamiseen. Ryhmä on korvannut ongelmalliseksi kokemiaan mainoksia mielestään asiallisemmilla teoksilla ja kommentoinut näin mainontaan ja yhteiskuntaan liittyviä ongelmia. Tällä kerta he päättivät yllättää Legally Black -nelikon ja muut kohdalle sattuvat. ”He tulostivat julisteitamme ja levittivät niitä Brixtonissa bussipysäkeille valmistumispäivänämme. Sain tietää tästä vasta nähdessäni omat kasvoni bussipysäkin kyljessä. Nyt olemme saaneet uskomattoman paljon kannustavaa palautetta teoksistamme, ja esimerkiksi BBC, Sky, Channel 5 ja The Guardian ovat käsitelleet niitä.” Koskaan ei voi miellyttää kaikkia. Tekleä kumppaneineen on haukuttu vihaavan valkoihoisia, ja kritisoitu siitai osittain brittiläisten yhtiöiden tuottamista ja teatterilevitykseen päätyneistä 1 172 elokuvasta 59 prosentissa ei ollut yhtään tummaihoista näyttelijää. Yhdessä keskeisistä rooleista tummaihoinen oli ainoastaan 157 elokuvassa eli 13 prosentissa elokuvista. Kyse ei tietenkään ole yksinomaan brittiläisestä ongelmasta. Samasta aiArtikkeli
”Jos olet yllättynyt, se tarkoittaa sitä, että et näe riittävästi tummaihoisia pääosissa. Liity mukaan, kun tavoittelemme parempaa edustusta tummaihoisille mediassa.” tä, että he eivät ole sisällyttäneet julisteisiinsa esimerkiksi aasialaisja intialaistaustaisia malleja. Teklen mielestä nämä kriitikot eivät oikein ymmärrä heidän hankettaan. ”Emme me vaadi, että valkoihoiset näyttelijät pitäisi poistaa elokuvista ja korvata tummaihoisilla. Haluamme vain puhua sen puolesta, että myös tummaihoiset saisivat mahdollisuutensa. Emme myöskään voi kantaa vastuuta kaikista kansanryhmistä – olemme kuitenkin kolme mustaa ja yksi valkoinen nuori Etelä-Lontoosta. Emme me edusta esimerkiksi aasialaisia tai latinalaisamerikkalasia yhteisöjä, emmekä halua puhua heidän puolestaan.” Julisteiden tarkoitus oli kiinnittää huomio epäkohtaan eikä niinkään esittää ratkaisua ja ainoata oikeata tapaa toimia. ”Olen itse ollut hyvin vihainen ihonväriin perustuvan syrjinnän takia ja olen kohdannut henkilökohtaisesti rasismia pienestä pitäen. Media vaikuttaa siihen, kuinka ihmiset näkevät ympäristönsä ja muut ihmiset. Siksi valitsimme tämän teeman.” PARODIAN KOHTEEKSI valikoituneista teoksista kaksi on viime aikoina noussut esiin keskusteluissa liittyen pääosan esittäjien ihonväriin. Brittiläinen ikoni, vuodesta 1963 jatkunut tieteissarja Doctor Who, kuvaa ajassa matkustelevaa Tohtoria, joka käy tasaisin väliajoin läpi meta morfoosin – jonka myötä Tohtorin näyttelijä vaihtuu. Tohtorin viimeisin inkarnaatio on ensimmäistä kertaa nainen, mutta ennen Jodie Whit takerin kiinnittämistä rooliin puhuttiin myös rodullistetusta Tohtorista. Samoin Daniel Craigin ilmoitettua – toistuvasti – että hänen päivänsä Bondina ovat ohitse, on pohdittu mahdollisuutta saada tummaihoinen 007. ”Mietimme julisteita, jotka liittyisivät merkittäviin brittiläisiin elokuviin ja sarjoihin ja olisivat siksi tunnistettavia. Titanicin lisäsimme joukkoon vain siksi, että se oli mielestämme hauskaa.” Vaikka julisteissa hauskuus on tärkeää, on aihe mitä vakavin. ”Legally Blackin saama huomio on osaltaan nostanut aiheen mediaan, ja ihmiset ovat puhuneet etnisistä jakaumista mediassa. Keskustelun pitää jatkua, mutta ei niin, että emme tekisi muuta kuin keskustelisimme. Meidän täytyy myös toimia ja pyrkiä poistamaan vääristyneet asetelmat mediasta ja yhteiskunnasta.” Lue myös Special Patrol Groupin haastattelu osoitteessa häiriköt.fi HOPE FOR GLOBE TIEDEKULMA YLIOPISTONKATU 4 HELSINKI @TIEDEKULMA #TIEDEKULMA TIEDEKULMA.FI Ymmärrämmekö todella, että ilmastonmuutos vaikuttaa kaikkeen? Tiedekulman Hope for Globe -tapahtumissa puidaan energiapolitiikkaa, esitellään uusia tutkimusnäkökulmia ja paikallisia innovaatioita sekä tarjotaan työkaluja omien valintojen tueksi huippuasiantuntijoiden kanssa. KATSO KOKO OHJELMA TIEDEKULMA.FI TIETO LISÄÄ TOIVOA TIEDEKULMASSA 12.–25.4.2018
46 • 3 / 2018 Sam psa Pä rnä ne n Espoon April Jazzeilla kohtaa globaali perhe. TEKSTI IIDA SIMES KUVA LAURA RAILAMAA Artikkeli Koko jazzmaailma tyrmistyi, kun 44-vuotias Svensson joutui 14.6.2008 Tukholman saaristossa kohtalokkaaseen sukellusonnettomuuteen. Kohta Espoossa tapahtuu ihme. Jo 32. kerran järjestettävillä April Jazz -festareilla koetaan jazzylösnousemus ja kuullaan E.S.T.-bändiä lähes kuin Svensson olisi paikalla. Lavalle nousevat bändin alkuperäisjäsenistöstä basisti Dan Berglund ja rumpali Magnus Öström. Svenssonin piano-osuudet soittaa koko bändin pitkäaikainen ystävä Iiro Rantala, joka on säveltänyt omalle levylleen muistobiisin ”Tears for Esbjörn”. APRIL JAZZIN toiminnanjohtaja Matti Lappalainen on luotsannut tapahtumaa muutaman vuoden ajan ja viihtyy pestissään hyvin. Ennen johtopestiä hän on ollut tapahtumassa muun muassa Espoo Big Bandin muusikkona. ”Suurin yllätys on ollut työn määrä. Se on valtava”, kommentoi Lappalainen, organisaation ainoa ympärivuotinen työntekijä. Tapahtuman lähestyessä mukaan hyppäävät myös tiedottaja ja klubien tuottaja, ja itse tapahtumassa mukana häärää paljon vapaaehtoisia. Joskus muinoin jazzfestareiden ongelma oli huonosti käyttäytyvä bisnesyleisö. Firmojen dirikat halusivat meuhkata keskenään ja yleensä myös humaltua, eikä jazz ollut heille illan pääasia. Joskus bändi keskeytti keikkansa, kun soittajat eivät kuulleet toisiaan älämölön yli. ”Onneksi ei enää ole sitä ongelmaa”, kuittaa Lappalainen. Ai liikemaailma on oppinut keskittymään? ”Ei, kun meillä ei enää ole sitä isoa telttaa, jossa olivat nämä VIP-osastot”, Lappalainen iloitsee. Hänen mukaansa teltan kulutkin olivat valtavat, minkä takia sponsoreitakin tarvittiin enemmän. Tapiolan kulttuurikeskuksen salien lisäksi tänä vuonna testataan Espoon modernin taiteen museon Emman keikkakelpoisuutta, ja festari on laajentunut myös Tapiolan kirkkoon ja Leppävaaran Sellosaliin. FESTAREIDEN IHMEET ovat suurempia kuin osiensa summat. Lappalaiselle on ikuisesti jäänyt mieleen jamien huippuhetkiä. Esimerkiksi vuoden 2014 jazzeilla yhdysvaltalainen trumpetisti A mbrose Akinmusire saapui keikkamestoille näyttämättä kärsivän lainkaan aikaerosta, hoiteli soundcheckit, kävi opettamassa soitinklinikalla ja veti illalla keikkansa – eikä mennyt nukkumaan, vaan teki aivan henkeäsalpaavaa luomistyötä pikkutunneille hotelli Tapiola Gardenin April Jazz -ilta klubilla. Ja huomio: Akinmusire tulee paikalle tänäkin vuonna. Jamien perusideana on, että lavalle saa nousta kuka vaan ja soittaa mukana tai sooloilla, kunhan kunnioittaa musiikin sääntöjä. Jos ei ihan free jazzia olla tekemässä, pyritään soittamaan edes samoissa sävellajeissa ja sovituissa tempoissa. Tosin säännöthän on tehty rikottaviksi. Tempo voi kiihtyä muistuttaen lentokonetta nousukiidossa tai junaa syöksymässä rotkoon. Sekä bändin telepaattisista kyvyistä että taidoista riippuu, kumpi vertaus on kuvaavampi. Stadionkeikkojen jälkeen ei yleensä harrasteta kaikille avoimia jameja, mutta festivaalin kokoluokassa pieni on kaunista ja toimivaa. April Jazzin jamit ovat voineet tarjota muusikoille mahdollisuuden päästä soittamaan esimerkiksi Ray Charlesin, Chick Corean, Cassandra Wilsonin, Dee Dee Bridgewaterin, Pat Methenyn, Pekka Pohjolan, Al Jarreaun tai Joe Zawinulin kanssa. ”Jameissa on ollut ihan mieletöntä!” innostuu kitaristi Marzi Nyman, eräs April Jazzien tärkeimmistä hahmoista. Hänen mukaansa jameissa voi tajuta, miten jazzmuusikot ovat syvässä yhteydessä keskenään, kuin ”globaali perhe”. NYMAN ON OLLUT MUKANA festareilla parin vuosikymmenen ajan. Hän kävi Tapiolan lukiota festarialueen naapurissa ja osallistui ensimmäisille jazzeilleen roudarina. Nyt hän toimii April Jazz -tapahtuman kivijalan, Espoo Big Bandin kapellimestarina. April Jazzia edistää iso muutos pääkaupunkiseudun infrastruktuurissa: länsimetro kulkee sittenkin! Nyman iloitsee, ”miten lähelle Espoo on tullut” Helsingin Kalliossa asuvaa artistia. Autottomana Helsingin keskustan asukkaana myös Iiro Rantala suosii joukkoliikennettä: ”Metro ilman muuta!” Voisiko alati uutta etsivä April Jazz laajentua soimaan metroasemillakin? ”Ei huono idea!” innostuu toiminnanjohtaja Lappalainen ja lupaa panna ajatuksen eteenpäin. April Jazz Espoossa 25.–29.4. apriljazz.fi Nousukiitoa jameissa P IAN TULEE kymmenen vuotta siitä, kun ruotsalainen Esbjörn Svensson päätti nostaa uintiharrastuksensa uudelle tasolle eli laskeutua vedenpinnan alle ja oppia sukeltamaan. Svensson oli aina rakastanut uimista, kertoi hänen vaimonsa Eva. Svensson rakasti myös työtään, pianon soittamista. Hänen tyylinsä oli taitavaa, riemastuttavan omintakeista ja aina täynnä yllätyksiä. New York Times -lehden luonnehdinnan mukaan Esbjörn Svensson Trio eli E.S.T. oli ”Euroopan Keith Jarrett Trio”. Marzi Nyman ja Espoo Big Band. Matti Lappalainen Tapiolan metroasemalla.
Kaikuvaa konepoppia TEKSTI IIDA SIMES Norma: Se voisit olla sä. Eclipse Music 2018 ”K UULE , kuinka seireenit laulaa: onnonnooo, onnonnooo, onnon nooo!” Nyt on kunnollista laulumeininkiä. Jo kokoonpano paljastaa, ettei bändisoitantaan ole lähdetty ihan perinteisimmän kaavan mukaan. Sitä übertraditionaalisinta olisi ollut komppi, jossa ovat kitara, basso ja rummut, ja siihen päälle laulaja tai pari. Normalla ei ole näistä instrumenteista mitään, vaan bändissä ovat laulajat Virva Immonen, Ida Olsonen, Thilia Tamminen, Laura Vallenius ja Sini-Maaria Virolainen. Ohjelmoinnista ja soittimista vastaa Paavo Malmberg. Biisit ovat vahvasti iskelmäpoppigenreä. Taitavat laulajat voisivat ottaa mallia myös soulja gospelperinteiden soundeista ja En Vogue tai Salt-N-Pepa -tyylisistä kokoonpanoista, ja kasarija ysärimusassa vahvoja konetaustoja arvostettiin. Antisankari taruja TEKSTI KAISU TERVONEN Seksihullut: Vänrikki Stoolin seksihullut tarinat Roku Records / Joteskii Groteskii 2018 Arviot K UKA MUISTA A katastrofielokuvan, jossa Sylvester Stallone pelastaa ihmisiä romahtaneesta tunnelista? Seksihullut muistaa. Punkryhmän kolmas pitkä levy Vänrikki Stoolin seksihullut tarinat alkaa elokuvan mukaan nimetyllä, vallan erinomaisella ”Paniikki tunnelissa” -countryjollotuksella. Levyllä ei ole jälkeäkään suomalaiskansallisesta suitsutuksesta tai sankaritaruista, vaikka Runebergin teokseen viittaavan nimen perusteella joku niitä ehkä etsiikin. Omia myyttejään rakentaa toki Seksihullutkin. ”Pitkäkissa” kertoo legendan baarista, jossa ”iso tuoppi nelosta maksaa kolme euroa”. Pelle Miljoonalta sanojen tasolla lainaava mutta Radiopuhelimet mieleen tuova ”Kello” puolestaan sanoutuu irNORMA LIENEE LIVENÄ melkoinen kokemus. Levylle voidaan äänittää vaikka minkälaisia raitoja päällekkäin ilman, että artistit edes tapaavat toisiaan, mutta hurjat polyrytmiset vetäisyt synkooppeineen kuten ”Vanhan Polska-Ukon Polskassa” vaativat livenä keskittymistä, taidoista puhumattakaan. Jostain syystä ”Rakasta Mua” -biisistä häivähti mieleen B-52’s-bändin ”Love Shack”. Kate Piersonin ihanasta lauluäänestä voisivat Normankin laulajat hakea esikuvaa, samoin kuin sovituksista, jossa Pierson ja Cindy Wilson laulavat kvarteissa. Toinen esikuvaksi sopiva koneita ja jumalatarten harmoniaa yhdistävä liittymä on ollut The Bangles. Toivottavasti Norma lähtee liikkumaan Se voisit olla sä -esikoislevynsä jälkeen niiden suuntaan eli taitavasti sovitettuun poppirevittelyyn, eikä kansanmusabändien kuten Värttinän reviireille. ”Rattattarakasta mua! En, en, en, uuuAH!” ti ihmisten vimmaisesti valvomasta aikakäsityksestä. Yksi tuttu suomalaistarina, jota Seksihullut osaltaan pönkittää, on kertomus viinaan menevästä antisankarista. Bändiviisikko onkin koko olemassaolonsa ajan taltioinut arjen nurjaa puolta ja epämenestyjiä. Musikantit tuntuvat lukevan itsensäkin tähän osastoon, mikäli ”Elämän spiraali” -kipaletta on uskominen. Siinä ajetaan pakulla Turusta Ouluun ja soitetaan 20 minuutin setti. ”Yleisössä 25 maksanutta Myyn niille neljä kasettii Keikkaliksa viiskymppiä bensaan Kassurahoilla pitsa ja vissy.” Levylle mahtuu 19 biisiä, eikä se silti ole pituudella pilattu. Hardcorevedot ovat yhtä lyhyitä kuin nopeita. Parhaiten toimivat hitaammat biisit, kuten jo mainittu ”Paniikki tunnelissa” sekä ”Pullonkerääjän unelma”, ”Tyhmempi kuin kärpänen” ja ”Kokis imeytyy”. Kärpäsbiisi on yhtä aikaa riipivä ja pirun hauska balladi yksipuolisesta tykästymisestä, kun taas kokisbiisissä laulaja Sirpa kuulostaa Belinda Carlislen tummaääniseltä kapakka versiolta. Sirpan äänijänteet venyvätkin jälleen monenmoisiin tulkintoihin rähjäbluesista raspikurkkuiskelmään. Punkin raameissa toimiva bändi lainaa muutenkin eri genreistä ja heittää surrealismia arkikuvausten sekaan. Tuloksena on maistuva, pontikkapöntössä keitetty sekameteli soppa. KANSAINVÄLISEN TANSSIN PÄIVÄN ETKOT la 28.4. klo 19 kulttuuritalo Martinus 18?/?15? € ticketMaster.fi SWAN SONG Minna Tervamäki & Pontus Sundset Katja Lundén Company: FLAMENCOSAUNA SWAN SONG Minna Tervamäki & Pontus Sundset lippupalvelu
48 • 3 / 2018 N ÄYTTÄMÖ on verhoilla rajautuva valkoinen laatikko. Valojen ja rekvisiitan äitelät pastellivärit tuovat mieleen designilla naamioidun terveyskeskuksen tai viraston. Läpikuultavan muoviverhon takana epätarkkana hahmottuva pikkutyttö heijaa itseään ja katsoo puuta. Taustaääni kertoo, että tytöllä on kehityshäiriö, minkä takia häneen puheensa on epäselvää. Siitä huolimatta – tai ehkä juuri siksi – hän näyttää saavan erikoisen yhteyden puussa hyppelehtivään lintuun. Tämä on avainkohtaus Pipsa Longan kirjoittamassa ja Anni Kleinin ohjaamassa näytelmässä Den Andra Naturen. Episodeiksi jaettu näytelmä käsittelee ihmisen suhdetta muihin lajeihin, kieleen, ajatustottumuksiin ja kuolemaan. SAMALL A TAVALL A kuin Anni Kleinin ohjaamassa WunderKinderissä (2016) näyttelijät on puettu ihonvärisiin maskeihin, jotka jättävät heidän ilmaisuvälineikseen kehon ohella vain silmät ja suun. Äänisuunnittelija Heidi Soidinsalon tärkeää osuutta korostaa se, että tavanomaisten äänitehosteiden ohella myös kaikki repliikit ajetaan tallenteilta. Kun WunderKinderissä naamiot ilmensivät työelämässä vieraantumista, nyt niissä kuvallistuu ihmisten vieraantuminen luonnostaan. Tätä vahvistaa myös kohtausten välissä varioitava vertauskuva siitä, miten rutiiniensa orjuuttamat ihmiset matkaavat liukuhihnalla kohti lopullista kohtaloaan – muuttumistaan ei-tiedostavaksi materiaksi. Dramaturgiassa sovelletaan elokuvaohjaaja Roy Anderssonin pelkistettyä ilmaisua. Kohtauksissa nähdään muun muassa vanhan naisen ja vanhan hevosen viimeinen kohtaaminen ja heidän yhteiset hautajaisensa, kaupan lihapakkauksille sielunmessua pitävä pappi, aivoinfarktin takia kielen symbolisten merkitysten hallinnan kadottanut aivotutkija, koiran katseen alla harjoittamastaan itsetyydytyksestä syyllisyyttä poteva nainen sekä muurahaisten tappamisesta innostuneen pikkupojan murhe, kun kaikki muurahaiset on myrkytetty. ”YKSI ESITYKSEN HAASTE oli se, kuinka kuvata samaan aikaan ihmisiä vähemmän yksilöinä ja enemmän lajinsa edustajana ja eläimiä enemmän yksilöinä kuin eläinkategorioiden edustajina”, paljastaa Anni Klein. Näyttämöratkaisu on kekseliäs: samalla kun ihmiset määritellään suhteessa lapsuuteensa, teiniyteensä tai vanhuuteensa, monilla eläimillä on nimet. Toisaalta eläviä eläimiä ei taluteta näyttämölle rekvisiitaksi, vaan Marjahevonen ja Andersson-kissa näytetään kuljetustrailerinsa ja siirtolaatikkonsa kautta "poissaolonsa kautta läsnäolevina”. Leena Krohnin ajatus siitä, miten vieraan lajin katse määrittelee ihmisen, näyttämöllistetään siten, että episodien väleissä näyttämön takaa katsomoon – siis meidän ihmisten suuntaan – heijastetaan videokuvaa hevosen, kanan, kalan, hyönteisen ja sian silmistä. KLEIN TUNNETAAN poikkitaiteelliseen ilmaisuun, kollektiiviseen työtapaan ja kansainväliseen yhteistyöhön panostavan Wauhaus-ryhmän jäsenenä. Siihen kuuluvat hänen ja Heidi Soidinsalon lisäksi koreografi Jarkko Partanen, valosuunittelija Samuli Laine ja äänisuunnittelija Jussi Matikainen. Vaikka bauhausilaiseen yhteistaideteoksellisuuteen ja ironisesti wauarkkitehtuuriin viittaava Wauhaus keksittiin nimenä vasta vuonna 2016, ryhmän ensimmäisenä teoksena voi pitää pari vuotta aikaisemmin tehtyä Dirty Dancing -produktiota. Kleinin mukaan siinä sananmukaisesti sotkettiin, siivottiin ja tanssittiin. ”Sen takana on Mary Douglasilta peräisin oleva ajatus, että lika on ainetta väärässä paikassa tai asia väärässä kategoriassa.” Samassa jatkumossa seurannut Flashdance (2016) rakennettiin puolestaan niin, että salin neljälle sivulle sijoitetun valaistun katsomon välissä oleva, jättimäisellä jätesäkillä luotu pimeyden tila alkaa liikkua sen sisällä olevien tanssijoiden mukana. Private Dancerissa (2017) taas operoitiin esiintyjien kehojen intiimien äänten yhteisöllisen kokemisen äärellä. Edellisistä ilmaisumuodoltaan poikkeaa täysin URB-festivaalilla viime elokuussa nähty Wauhausin The Church of Internet. Siinä esityksen osallistujat saateltiin kohtaamaan ajatus omasta kuolemastaan ja sen jälkeen internetissä omaa kiertoaan jatkavasta jäämistöstään. DEN ANDRA NATUREN ei ole Wauhausteos, vaikka se voisi hyvin olla. Esityksen puhuttelevuus hiipii ihon alle tekstin filosofisen terävyyden ja sitä tukevan estetiikan kautta. Eksistentiaalisen herättelyn ohella esitys näyttäytyy myös ihmiskunnalle suunnattuna vahvana kehotuksena muuttaa jyrkästi tapaansa katsoa itseään ja eläimiä. ”Pyrin tekemään muutakin kuin tendenssimäisen vegaaninäytelmän”, hymähtää Klein. ”Minusta taide toimii parhaimmillaan monitulkinnallisuuden ja kokemuksellisuuden alueella. Jos haluaa sanoa jotakin suoraan, on parempi kirjoittaa asiasta mielipidekirjoitus. Taide voi silti lähestyä erilaisia osallistumisen teemoja ja etsiä yhteyttä aktivismiin.” Millaista on hyvä poliittinen teatteri? ”Viime aikoina on nähty paljon Anna Paavilaisen Play Rapen ja Sonya Lindforsin Noble Savagen kaltaisia onnistuneita esityksiä, joissa on vahva poliittinen puolensa. Tosin minusta poliittista on aina sekin, miten aiheita esityksessä käsitellään. On niitäkin esityksiä, joissa puhutaan yhteisöllisyydestä mutta jotka eivät kestä tarkastelua siitä, mikä on teoksen sisällön ja tekotavan suhde.” Entä mikä on taiteilijan tehtävä tässä ajassa? "Taiteen tekijän velvollisuus ja etuoikeus on ymmärtää, mistä positiosta käsin hän puhuu. Itse sitoudun intersektionaaliseen feminismiin siinä mielessä, että yritän hahmottaa erilaisia sortavia rakenteita ja ihmisen kytkeytymistä toisiinsa ja muihin toimijoihin, kuten eläimiin, koneisiin, tekno logiaan ja ei-inhimillisiin asioihin. Olennaista minulle on myös kysymys siitä, miten minä tai me muodostumme.” Pipsa Lonka & Anni Klein: Den Andra Naturen Esitykset Viirus-teatterissa 11.5. asti Tottumusten tyranniaa haastava Den Andra Naturen on enemmän kuin kantaaottava vegaaninäytelmä. TEKSTI TUOMAS RANTANEN Ihmisyyden arvoitus ECCE HOMO . Iida Kuninkaan esittämä tyttö katsoo lintua ja samalla ihmistä. M ar k N isk an en
3 / 2018 • 49 N ÄYTTÄMÖLLE on rakennettu kaksikerroksinen huoneisto keittiöineen, kylppäreineen ja taloa reunustavine pihoineen. Esitys käynnistyy hitaasti pitkällä sanattomalla jaksolla, jossa asunnon asukkaat hiljalleen heräävät aamutoimiin. Viipyilevässä tavallisuuden kuvauksessa on jotain, joka tuo mieleen Jacques Tatin elokuvat, vaikka porvarillisen tärkeilyn sijaan kuvauksen kohteena ovat arkirutiinien takana lymyävä mielenjärkkymisen mahdollisuus ja eksistentiaalinen kauhu. Seuraavaksi nähdään joukko eri tasoisia episodeja, joissa toden ja fantasian rajat lomittuvat. Niissä lainataan paljon klassisten kauhuja splatterelokuvien kuvastoista. Erityisen hyvin toimii kohtaus, jossa Joonas Heikkisen esittämä hahmo juoksee hidastettuna yksin todellisena kokemansa pedon jahtaamana läpi huoneiston muiden asukkaiden Turvallisuus on harhaa puuhaillessa omiaan. Koko esityksen avainkohtauksena taas voi pitää Peter Weirin Truman Show:n (1998) mieleen tuovaa kohtausta, jossa esityksen taitavasti tehdyt lavasteet ja rekvisiitat paljastuvat dramaattisesti lavasteiksi ja rekvisiitaksi. Pulmallisemmaksi muodostuu yletön leikittely tekoverellä. Kun splatter on itsessään jonkinlaista eskapistista parodiaa, sen edelleen parodisointi on vaikeaa. Erityisen hankalaa on paljastaa tätä kautta todellisuuden turvalliseksi kokemiseen liittyvä pohjimmainen petos. Tästä syystä esitys jättää katsojalle itse asiasta vieraantuneen olon. Samalla ilmaan jää kaipaus jostain syvemmältä koskettavasta. TUOMAS RANTANEN Akse Petterson: Arki ja kauhu Esitykset Q-teatterissa 18.5. asti Arki pettää alta. Pirjo Lonkan ja Eero Ritalan roolihahmot eivät vielä tiedä, mitä tuleman pitää. Kuvaaja: Sakari Tervo J UHA HURMEEN Finlandia-palkittu Niemi-romaani nivoo yhteen historiaa, myyttejä ja tekijänsä villiä mielikuvitusta. Hurmeen 1000-luvun viikinkiajalle sijoittuva Lemminkäinen-näytelmä nojaa enemmän Niemeen kuin Elias Lönnrotin kokoamaan Kalevalaan. Asetelmaa tukee täydellisesti Petra Poutanen-Hurmeen musiikki, joka yhdistelee erilaisia kansanmusiikin kerrostumia nykymusiikillisiin jekkuihin. Nimihenkilönsä Hurme jakaa kahteen persoonaan. Ensin on legendojen kuvaama huikentelevainen seikkailija Fleming-Lemminkäinen (Tomi Alatalo), joka paljastuu enemmän onneen kuin kykyihinsä nojaavaksi opportunistiksi. Oikea Lemminkäinen taas on edellisen unohdettu sisar (Marja Salo), joka lyhyemmästä varrestaan huolimatta on veljeään fyysisesti ja moraalisesti vahvempi. Tarinassa Lemminkäisten äidin (Kristiina Halttu) johtama rosvoperhe salakuljettaa sekundamiekkoja Älä luota myyttehin kotimaisille markkinoille ja ryöstää lystikseen kyliä pitkin Suomen rannikkoa. Tällä tiellä joukkio päätyy kilpailemaan markkinoista Louhivuoren (Cécile Orblin) johtaman klaanin kanssa ja päätyy harkitsemattomalle sotaretkelle. Ansioistaan huolimatta esityksestä jää uupumaan Hurmeelle tyypillinen tarinankerronnan ylimmäinen hillittömyys. Toisaalta kohtauksesta toiseen hiukan kömpelösti hypähtelevä draama tuntuu tavan takaa jäävän historial listen yksityiskohtien ja viittaus ten jalkoihin. Silti Lemminkäinen osoittaa sattuvasti, miten ihmiskunnan historia on ihmisten intohimojen, pyrkimysten ja sattumien kerrostuva sarja ilman sen ylevämpää tarkoitusta. Myyttien tehtävä lie juuri sellaisen luominen jälkeenpäin. TUOMAS RANTANEN Juha Hurme: Lemminkäinen Esitykset Kansallisteatterissa 27.10. asti Kirjeitä Mosulista Teatteri Avoimet Ovet 4.-27.4. Irakilaisen miehen ja suomalaisen naisen tarina www.osiristeatteri.fi Keskustelutilaisuudet 6.4., 7.4. ja 11.4 esitysten jälkeen. Tule! Mukana mm. Amnesty, Pekka Haavisto, Erna Bodström, Helena Hallenberg, Eero Mäntymaa ja Outi Popp. Esitykset Lisätietoja esityksestä Esityspaikat Liput ja varaukset ke 11.4. klo 19 to 12.4. klo 19 pe 13.4. klo 19 pe 20.4. klo 19 la 21.4. klo 19 info@gretaproductions.fi Tuottaja Olli Kangas puh. 0400 661 924 Taiteellinen johtaja Reetta Ristimäki puh. 050 380 3050 Ostrobotnian juhlasali, Museokatu 10 ja Paasitorni, Juho Rissanen -sali, Paasivuorenkatu 5 A Tiketti.fi / 0600-1-1616 ma–su 9–21 (1,78/min. +pvm), liput 39,50 (sis. palvelumaksu, 2 esitystä, opastettu bussikuljetus) T A I S T E L U H E L S I N G I S T Ä – Vuoden mielenkiintoisin esitys nähdään huhtikuussa 2018! Kaksi teatteria – kaksi näkökulmaa Ku va : G un na r Lö nn qv is t, H els in gin ka up un gin m us eo VUODEN?PERHE Esitykset 25.4.?–?18.5. Liput tiketistä: www.tiketti.fi www.teatteritakomo.fi TULE KAVERIEN KANSSA! 8 HENGEN RYHMÄ SAA LIPUT 10 E/KPL J uuri J uhla Kansanmusiikkia Espoossa 7.-14.4.2018 J J La 7.4. klo 14 • Sellosali Nuorten 20. Melkutus-konsertti La 7.4. klo 18 • Haltia Tero Pajunen, Jussi Tarkkanen Combo Karjalan Nuoret Ma 9.4. klo 19 • Espoon tuomiokirkko Wimme & Rinne Ti 10.4. klo 10 • Thorstorp Marianne Maans ja Désirée Saarela-Portin Ti 10.4. klo 13.30-15.15 • Sellosalin lämpiö Päivätanssit: Elina Sauri & Espoon pelimannit Ti 10.4. klo 19 • Lagstad hembygdsgård Maria Kalaniemi & Marianne Maans Halsbrytarna Ke 11.4. klo 19 • Sellosali Väsen (SE) To 12.4. klo 19 • Kaisankoti Senni Eskelinen & Riikka Timonen Pe 13.4. klo 19 • Sellosali Accordion Samurai (IT, FIN, IRL, EUS) Suistamon Sähkö La 14.4. klo 12 • Espoon kulttuurikeskus, lämpiö Pilpatuskonsertti La 14.4. klo 18 • Sellosali JPP, Floating Sofa Quartet (FIN, DK, SE) Rutistus, Folksvägen Tanssit ja huutokatrilli: Leikarit JPP & Antti Savilampi uhla 15 v Halsbrytarna Liput ennakkoon Sellosalin ja Haltian konsertteihin: Lippupiste, www.lippu.? /juurijuhla JPP & Antti Savilampi Liput ennakkoon Sellosalin ja Haltian konsertteihin: Lippupiste, www.lippu.? /juurijuhla Liput ennakkoon Sellosalin ja Haltian konsertteihin: Lippupiste, www.lippu.? /juurijuhla www.juurijuhla.?
50 • 3 / 2018 KUVATAIDE Turkulaisessa Tehdas Teatterissa rikotaan kuvaa rauhanneuvotteluista riemuvoittoina. TEKSTI JOHANNA VUORELMA Kadonnutta luottamusta etsimässä B RITTIL ÄINEN kirjailija Rebecca West kuuli tuoreeltaan Jugoslavian kuningas Aleksanteri I:n murhasta vuonna 1934. West oli toipumassa leikkauksesta ja huusi hoitajalle: ”Kamalin asia on tapahtunut. Jugoslavian kuningas on salamurhattu!” ”Voi ei, tunsitko hänet?” ”En.” ”Miksi sitten asia on sinusta kamala?” West kertoo muistaneensa tuolla hetkellä, että sana ”idiootti” tulee kreikan kielestä ja tarkoittaa henkilöä, joka ei kykene ajattelemaan yhteiskunnallisesti. WESTIN TARINA juolahtaa usein mieleen, kun maailmanpolitiikassa tapahtuu. Helposti ajatellaan, että asia ei koske meitä, jos se tapahtuu jossain kaukana. Muistan tarinan seuratessani turkulaisen Tehdas Teatterin hienoa nukketeatteriesitystä Rauhanneuvottelijat, joka kertoo epätoivoisista rauhanneuvotteluista jossain kaukana, mutta kuitenkin niin poliittisesti kuin eettisestikin meitä lähellä. West oli järkyttynyt kuninkaan salamurhasta, koska poliittiset tapahtumat johtavat aina laajempiin seurauksiin ja ovat aina kietoutuneet yhteen eri toimijoiden ja tapahtumien kanssa. Kysymys ei ole ikinä yksittäisestä ja paikallisesta sattumuksesta. Tämän ajatuksen esitys onnistuu välittämään osuvasti. Teatterilavan rauhanneuvottelupöytä on samaan aikaan erityinen ja yleinen. Esityksessä pitkäjänteinen rauhanneuvottelija pyrkii tuomaan konfliktin osapuolet yhteen huolimatta sotaisien vuosien mittaan kertyneestä katkeruudesta, vihasta, epätoivosta ja surusta. RAUHANNEUVOTTELUJEN umpikuja on toistunut uudelleen ja uudelleen eri aikakausina ja eri puolilla maailmaa. Esityksessä tätä havainnollisestaan marssittamalla esiin Alfred Nobel, Nelson Mandela, Helena Ranta, Malala Yousafzai ja Saddam Hussein, joiden nukkehahmot muistuttavat esityksen ihmishahmoja – rauhanneuvotteluiden osapuolia – siitä, että konflikteissa on aina jotain kaikille jaettua. Esityksessä on mukana myös Suomi, joka puhuu rauhasta mutta on viime vuosina moninkertaistanut asevientinsä epävakaaseen Lähi-itään. Suomi on aseistanut Saudi-Arabiaa ja Yhdistyneitä Arabiemiirikuntia, jotka ovat pommittaneet siviilikohteita Jemenissä. Tämän hetken sodat ovat myös meidän sotiamme. Niiden ympärillä käytävät rauhanneuvottelut ovat meidän neuvottelujamme. Olisi idioottimaista nähdä ne erillisinä tapahtumina, joihin meillä ei ole osaa eikä arpaa. Vaikuttaviin kohtauksiin kuuluu alku, jossa rauhanneuvotteluiden riitaisat ja vihaa täynnä olevat osapuolet eivät suostu edes katsomaan toisiaan. Epäluottamus on kokonaisvaltaista. He kantavat hiekalla täytettyjä salkkuja – muistijälki tuhotuista kaupungeista, menetetyistä elämistä, sodan silmittömyydestä. Hiekka toimii hienona symbolisena kuvana läpi esityksen. Seuraavana hetkenä sotivat osapuolet innostuvat paikallisen ravintolan herkullisista lounastarjoiluista ja jakavat yhteisen intohimon kulinaristisiin nautintoihin. Juuri näin ristiriitaista sodan arki voi olla. ESITYKSESSÄ ON hyödynnetty taidokkaasti dokumentaarisia lähteitä ja keskusteluja rauhanvälityksen asiantuntijoiden kanssa. Kuvaus on samaan aikaan informatiivista ja maagista. Teoksesta välittyy hyvin, etteivät rauhanneuvottelut ole sellainen riemuvoitto, jollaisena ne usein populaarikuvastossa esitetään. Todellisuudessa tulos on usein karvas pettymys kaikille. Nimen kirjoittaminen paperiin voi olla pikemminkin häviöltä tuntuva myönnytys kuin suuri onnistuminen. ”Koska mitään ei ole tehtävissä, me allekirjoitamme tämän paperin.” Rauhanneuvottelijat esitetään usein kylmäpäisinä sankareina, mutta myös tätä kuvastoa esitys rikkoo. Neuvottelija pyrkii herättelemään toivoa ja tuomaan konfliktin osapuolia yhteen, mutta samalla kimmastuu, väsyy ja katkeroituu. Luottamuksen rakentaminen on väsytystaistelua. Esityksen vaikuttavin hetki on, kun diplomaatti-illallisten pääruokana tarjoillaan rauhankyyhky. Rauhansopimuksen muste ei ole aina edes kuivunut, kun jo seuraava konflikti siintää horisontissa. Samalla kun hirttoköysi kiertyy Saddam Husseinin kaulan ympärille, uudet sortajat marssivat jo kovaa vauhtia maailmanpolitiikan näyttämölle. WESTIN MUISTUTUS siitä, että maailmanpolitiikassa tapahtumat etenevät ketjureaktion lailla, on tärkeä pitää mielessä, kun juhlimme konfliktien päättymistä. Viha ja katkeruus voivat jäädä kytemään sodan raunioihin ja levitä sieltä hetkessä. Siksi yksittäisiin tapahtumiin ja vääryyksiin pitää suhtautua vakavuudella. Rauhanneuvottelijat ei ole romanttinen esitys siitä, miten hyvä voittaa pahan. Se on pikemminkin ironinen esitys, jossa konfliktin eri osapuolten näkökulmat tarjoavat inhimillisen kuvan sodan mielettömyydestä. Kun yhtäällä soditaan, koko ihmiskunnan pitäisi olla hereillä. Johanna Latvala, Veera Lehtola, Outi Sippola: Rauhanneuvottelija – Miten konflikteja ratkaistaan? Tehdas Teatterissa 8.4. asti Arvio Ju ss i Vi rk ku m aa Takuutulo mukana tapahtumissa: PARANTAMISEKSI Allekirjoita aloite: takuutulo.fi PERUSTURVAN TAKUUTULOSTA KANSALA ISALOITE 21.-22.4. Suomen Sosiaalifoorumi Mitä perusturvasta seuraavaan hallitusohjelmaan -keskustelutilaisuus Arbiksen juhlasalissa 21.4. klo 14. Mukana mm. Olli Kangas, Pertti Honkanen, Outi Alanko-Kahiluoto ja Tarja Filatov. EAPN-Fin mukana myös esittelypöydällä ja Attacin ja Kuka kuuntelee köyhää -verkoston tilaisuuksissa. 26.-27.5. Maailma Kylässä -festivaali Suomi ilman köyhyyttä -keskustelutilaisuus Taiga-lavalla 26.5. klo 13. Mukana mm. Tarja Halonen, Maria Ohisalo ja Sirpa Pietikäinen. 7.6. Seminaari köyhyyden vähentämisestä ja Takuutulo -kansalaisaloitteesta klo 12-16 Helsingissä Keskustelemassa järjestöjen edustajia. 13.-16.6. Eurooppalainen EMIN -bussikiertue 13.6. Helsinki 15.6. Tampere 16.6. Turku Lisätietoja: www.eapn.fi
3 / 2018 • 51 KUVATAIDE Klockriketeaternin ja Von Krahl Teaterin Ice vie katsojan lahkolaisuuden synnyn äärelle. TEKSTI TUOMAS RANTANEN Ju ss i Vi rk ku m aa V L ADIMIR SOROKIN on kansainvälisesti tunnustettu ja paljon suomeksikin käännetty venäläiskirjailija. Hänen teoksissaaan Neuvostoliittoon ja Venäjään kohdistuva aikalaiskritiikki yhdistyy postmodernilla tavalla historiaan, dystooppisiin näkyihin sekä suorasukaiseen väkivaltaja seksuaalikuvastoon. Klockriketeaternin ja virolaisen Von Krahl Teaterin yhteistyönä toteutettu Ice perustuu samannimiseen, vielä suomentamattomaan Sorokinin teokseen (2002). Totalitaarisia liikkeitä ja lahkoutumista satiirisesti kuvaavan tarinan lähtöpisteenä näyttäytyy vuonna 1908 Siperiaan iskeytynyt meteoriitti. Tutkimusryhmän kanssa putoamispaikalle saapunut nuori tiedemies löytää meteoriitin sisältä outoa jäätä, jolla on kyky puhutella ihmisiä suoraan sydämen kautta. Jää antaa Broksi nimeämälleen ensimmäiselle opetuslapselleen tehtäväksi koota yhteen kaikki maapallon 23 000 valittua vaaleaa ja sinisilmäistä siskoa ja veljeä ja palauttaa maailmaan sen alkuperäinen kosminen järjestys. ESSI ROSSIN ohjaamassa esityksessä puhutaan ristiin ruotsia, suomea, englantia ja viroa. Saliin tullessaan katsojat toivotetaan henkilökohtaisesti tervetulleiksi kuin uskonnollisiin seuroihin saapuva yleisö. Heti alkuun onnellisuuttaan hehkuvat valaistuneet kertovat uuden lukupiirin perustamisesta. Pian kirjasta luetaan otteita kuin Raamatusta, ja kaikki esiintyjät paljastävää testata toistensa oikeaoppisuutta, ei vältytä ihmisuhreiltakaan. Tämä noitatutkinta tapahtuu, hupaisaa kyllä, korvavalojen avulla. LA AJAN TEOKSEN näyttämöllistämisen rajaus on kerrassaan nerokas. Siinä törmäytetään onnistuneesti alkuteoksen lukeminen, esitystilanteessa kuvautuva ryhmäpsykoosi ja esityksen päättyessä seinänä vastaan tuleva todellisuus. Ajankohtaisena yhteiskunnallisena kuvana se on kuitenkin hiukan vieraannuttava. Sorokinin alkuteoksen yhtenä ideana lienee propagandalla luodun neuvostokansalaisen ideaalin ja nykyisten uusoikeistolaisten liikkeiden rasistisen ihmiskuvan rinnastus. Vaikka Suomessakin on kokemusta etnisesti määriteltyjen etujoukkojen ylistäjistä, arkipäivän fasismi pukeutuu tällä hetkellä yksilöllisyyttä vieroksuvan lahkolaisuuden sijaan enemmän välinpitämättömyyden, pahan arkipäiväistymisen ja sosiaalisessa mediassa hetkellisesti muodostuvien moralististen massapaniikkien kaapuihin. Vaikka estradilla sulava jää tuntuu kantavan symbolista yhteyttä erityisesti ilmastonmuutoksen uhkaan, esitykseen valituilla työkaluilla jää tavoittamatta jotain oleellista juuri tämän hetken joukkoharhoista. Vladimir Sorokin & Essi Rossi: Ice Esitykset Von Krahl Teaterissa (Tallinna) päättyivät 15.3. ja jatkuvat Viiruksessa 7.4. asti. Kansallisteatterin pienellä näyttämöllä teos nähdään 18. ja 19.5. tavat, mikä kirjassa on itselle syvimmin koskettavaa. Näyttämön yllä roikkuu aimo kimpale jäätä, jota kaikki esiintyjät käyvät vuorotellen ja yhdessä rituaalisesti kunnioittamassa. Katsojia pyydetään lukemaan kirjasta otteita ja heitä haastatellaan omista tuntemuksistaan ja lempiväreistään. Oikein vastanneita houkutellaan myös vierailemaan pyhitetyn kohteen äärellä näyttämöllä. Kun lahkolaiset ryhtyvät soveltamaan jääkimpaleelta saamaansa tehVaarallinen tehtävä Luottamus lahkoon. Riina Maidren ja Matti Raidan esittämät lukupiiriläiset saavat missionsa salaperäiseltä jäämöhkäleeltä. H erk ko La bi Takuutulo mukana tapahtumissa: PARANTAMISEKSI Allekirjoita aloite: takuutulo.fi PERUSTURVAN TAKUUTULOSTA KANSALA ISALOITE 21.-22.4. Suomen Sosiaalifoorumi Mitä perusturvasta seuraavaan hallitusohjelmaan -keskustelutilaisuus Arbiksen juhlasalissa 21.4. klo 14. Mukana mm. Olli Kangas, Pertti Honkanen, Outi Alanko-Kahiluoto ja Tarja Filatov. EAPN-Fin mukana myös esittelypöydällä ja Attacin ja Kuka kuuntelee köyhää -verkoston tilaisuuksissa. 26.-27.5. Maailma Kylässä -festivaali Suomi ilman köyhyyttä -keskustelutilaisuus Taiga-lavalla 26.5. klo 13. Mukana mm. Tarja Halonen, Maria Ohisalo ja Sirpa Pietikäinen. 7.6. Seminaari köyhyyden vähentämisestä ja Takuutulo -kansalaisaloitteesta klo 12-16 Helsingissä Keskustelemassa järjestöjen edustajia. 13.-16.6. Eurooppalainen EMIN -bussikiertue 13.6. Helsinki 15.6. Tampere 16.6. Turku Lisätietoja: www.eapn.fi
52 • 3 / 2018 TEKSTI ANTTI KURKO KUVAT SILLA SIMONE Mitä seuraa, kun Soldiers of Odin -porukka päästää suvakin kuvaamaan elämäänsä? Ainakin kiinnostava vuoropuhelu ja valokuvakirja. Maailmat kohtaavat N AINEN ja mies katsovat kohti kameraa ja pitävät toisiaan kädestä kiinni. Naisella on sivuilta lyhyiksi ajellut violetit hiukset ja miehellä jalassaan maastohousut. Miehen kaulalta kiertävät ta tuoinnit käsivarsiin, joihin on kirjoitettu teksti ”SOO” (Soldiers of Odin). Miehen päällä on paita, johon on printattu teksti ”White Pride 013”. Vieressä seisova valokuvataiteilija Silla Simone on pukeutunut paitaan, jossa lukee ”Suvakkihuora”. Ironiasta ei ole häivääkään. Soldiers of Odin ilmestyi julkisuuteen ryminällä muutama vuosi sitten. Lokakuussa 2015 Kemissä perustettu ryhmä aloitti katupartioinnin, joka levisi nopeasti ympäri maata ja jopa ulkomaille asti. Ryhmän toimintaa ovat leimanneet heti alusta alkaen yhteydet äärioikeistolaisiin liikkeisiin, kuten Pohjoismaiseen vastarintaliikkeeseen, MV-lehteen, Rajat kiinni -liikkeeseen sekä siitä sirpaloituneisiin fraktioihin. Ryhmän perustaja Mika Ranta on tunnustuksellinen kansallissosialisti. MIKÄ TEKEE jostakin odinin ja toisesta taideopiskelijan? Tätä kysymystä Simone pohti ja lähetti Facebookissa kaveripyynnön Joensuun Soldiers of Odinin jaoston johtajalle. Joensuu kantaa yhä mainetta 90-luvun Suomen skinipääkaupunkina, ja kaupunkiin syntyikin pian oma Soldiers of Odin -jaosto. Parin viikon pääslia korostaa täysin vastakkaisia arvoja kannattavan henkilön inhimillisyyttä, koska toiseutamme luonnostamme helposti niitä, joiden kanssa olemme eri mieltä. Tästä syystä kirjaa on vaikea lukea ilman ristiriitaisia tunteita. Simone on taitava valokuvaaja, jonka kuvat ovat täynnä merkityksiä ja tunneskaaloja. Valokuvista välittyy niin iloa, huumoria kuin herkkyyttäkin. Samaan aikaan kuvissa vilahtelee asioita, joita kavahtaa: nyrkkirauta, valkoista ylivaltaa korostavia tunnuksia ja pesäpallomaila, johon on liimattu tarra ylivedetystä Laku-Pekka-logosta. Teoksen kantavana teemana on luottamus. Konkreettisesti asia nostetaan esiin Soldiers of Odinin jäsenen Simonelle kirjoittaman pitkän sähköpostiviestin ja toisen entisen jäsenen päiväkirjamerkintöjen kautta. Nämä tekstit välittävät erityisesti mediaa kohtaan tunnettua epäluottamusta ja pelkoa ympärillä olevan yhteiskunnan muuttumisesta. Kirjaa varten Simone on joutunut luomaan syvän ja ainutlaatuisen luottamussuhteen odinien kanssa, joiden ajatusmaailma on poikennut voimakkaasti hänen omasta vasemmistolaisesta maailmankuvastaan. Jos asetelmat olisi käännetty ympäri, olisiko tällaista kirjaa syntynyt? Silla Simone: Soldiers of Odin & vieras. Sammakko 2018, 143 s. tä Simone matkasi takaisin entiseen kotikaupunkiinsa. Ensimmäinen matka oli hukkareissu, mutta hiljalleen luottamussuhde paikallisten odinien kanssa alkoi muodostua. Soldiers of Odin on osoittautunut vaikeaksi aiheeksi käsitellä. Järjestön toiminnan on toisinaan mielletty olevan kallellaan kansallissosialismiin (englantilaisen Daily Mail -lehden artikkeli) ja toisinaan lasten kouluja harrastusmatkojen turvaamiseen (pääministeri Juha Sipilä Ylen haastattelussa). Soldiers of Odin & vieras -teoksen tekijä Silla Simone kohtaa aiheen vaikeuden kuvissaan. Hän astuu epämukavuusalueelle: se pakottaa kohtaamaan vierautta ja kokemaan ujoutta, häpeää ja ulkopuolisuutta. Simone nappaa lukijan mukaansa kokemukseen. SIMONEN DOKUMENTA ARISTEN valokuvien vahvuus on niiden moniulotteisuus. Tekijä on joutunut siirtämään omat ennakkoluulonsa sivuun ja dokumentoimaan kokemaansa. Kärjistyneen ilmapiirin vallitessa on radikaaSimone astuu usein myös itse kameran linssin eteen. Kuvista välittyy vahva läsnäolemisen tunne. Uusnatsien ja äärinationalistien suosima kelttiristi koristaa kerhotilan seinää. Ihmisyyden lähteillä TEKSTI MIRA MÄKIRANTA
3 / 2018 • 53 Brian Azzarello, Matteo Casali et.al: Batman Europa. RW Kustannus 2018, 143 s. Kutsuuko Tuonela? TEKSTI TATU TISSARI ”E N ARVANNUT sen päättyvän näin.” Batman altistuu virukselle, hänen järkensä alkaa kadota ja kuolema odottaa. Aikaa on viikko, ja ainoa keino selvitä hengissä on Jokeri – sekopäinen murhaaja, jota vastaan Batman on taistellut iät ja ajat. Batman Europan alkuasetelma on viehättävä. Voivatko nämä kaksi ihmisraunioita löytää yhteisen sävelen edes pakon, hulluuden ja kuoleman edessä? Tulevatko heidän kamppailunsa lopulta päätökseen? Valitettavasti kertomus ei ole yhtä mielenkiintoinen kuin sen antamat lupaukset. Nämä lunastamattomat lupaukset jättävät lukijan aina vain kylmemmäksi kertomuksen matkatessa kohti sen turhanpäiväistä loppuratkaisua. TARINAN keskinkertaisuudesta huolimatta albumin taide, josta huolehtivat Jim Lee sekä Giuseppe Camuncoli, Diego Latorre ja Gerard Parel, on aivan omaa luokkaansa. Neljästä luvusta koostuvan albumin taiteessa ei siis ole teknisesti mitään valittamista, mutta kolmannen luvun aikana piirrostyyli muuttuu liian abstraktiksi. Hetkittäin jopa epäselväksi. Tämän tyylivalinnan syy on tosin ilmeinen, koska sitä käytetään kertomuksen osassa, jossa Batmanilla ja Jokerilla alkaa viirata kaikista kovimpaa nupissa. Batman Europalla ei ole kertomuksena lukijalle juurikaan tarjottavaa. Silti sitä voi suositella faneille, jotka haluavat päästä fiilistelemään Batmanin ja Jokerin välistä sekoilua ja nauttimaan huimaavan kauniista taiteesta. Kutsumuksen taakka TEKSTI TUOMAS RANTANEN S A ARA TURUSEN esikoisteos Rakkauden hirviö (2015) oli autofiktion keinoin kerrottu nuoren naisen kasvutarina. Siinä itsensä ulkopuoliseksi niin lapsuuden kodissaan, helsinkiläisissä taidepiireissä kuin ulkomaan seikkailuilla kokeva kertoja päätyi oivallukseen, että taiteelle omistautuminen on hänelle hyvin kokonaisvaltainen ja yksinäinen projekti. Sivuhenkilössä minähahmo on saanut julkaistua esikoisteoksensa, mutta ei tunne vieläkään itseään kirjailijaksi. Taiteilijan horjuvaa itsetuntoa ei vahvista sukulaisilta ja kriitikoilta kirjan saama ristiriitainen vastaanotto. Kertoja asuu karussa kämpässä arvo alueella ja keskittyy lähinnä itsensä ja arkisen lähi ympäristönsä tarkkailuun. Hänellä on kyllä ystäviä ja kollegoita, ja perheelämän tunnoista hän saa näytteitä sisartensa lapsiperheiden kautta. Silti valitussa ja vaalitussa itsellisyydessä on alati läsnä yksinäinen puolensa. Ehkä raskaimmalta se tuntuu hänen muistellessaan miehensä mukana hylkäämäänsä toisen elämän aihiota. SIVUHENKILÖN MINÄ ANALYYSI on tarkkaa, vaikka itsensä paljastamisessa ei pyritäkään Knausgårdin tapaan aivan yksittäisten vessakäyntien tarkkuudelle. Muutenkin kirjan painopiste on itsensä ja haasteiden voittamisen sijaan epävarmuuden ja tunnustuksen kaipuun kuvauksessa. Kirjan teeman kirjailija tiivistää sivulla 67: "Ajattelen että kirjailijuutta ei oikeastaan ole olemassakaan muuten kuin kirjoittaessa. Kaikki itse kirjoittamisen ulkopuolinen on pelkkää poseerausta. Eikä kirjoittamista voi oppia. Tai voihan aina harjoitella yksinäisyyttä ja rahattomana vaeltelua pitkin katuja. Mutta mitä itse tekstiin tulee, olen huomannut, että vaikeudet ilmaantuvat aina eri muodoissa, ne eivät koskaan ole samanlaisia, ja ehkä kaiken tämän takia minulle tulee valheellinen olo, jos sanon, että olen kirjailija. Kirjoittaminen liittyy nimenomaan siihen, etten tiedä kuka olen tai mikä on tarkoitukseni maapallolla.” Sivuhenkilö jättää jälkeensä tunteen, että tätä yksityistä kärvistelyä seuraa mieluusti lisää. Saara Turunen: Sivuhenkilö. Tammi 2018, 236 s. Arvio Arvio Piia Leino: Taivas. S&S 2018, 250 s. Ihmisyyden lähteillä TEKSTI MIRA MÄKIRANTA D YSTOPIAT ovat aina olleet mainio ikkuna aikakauden pahimpiin pelkoihin. George Orwell rakensi ansiokkaasti aikaa kestäneitä poliittisia dystopioita 1940-luvulla. Niitä seurasivat kylmän sodan aika ja lohduttomat kuvaukset ydinsodan jälkeisestä maailmasta. 2000-luvulla ydinaseiden pelko on vaihtunut huoleen ympäristöstä (esimerkiksi Emmi Itäranta: Teemestarin kirja) sekä virtuaalisen maailman ylivallasta (Black Mirror -sarja Netflixissä). Piia Leinon tuoreessa romaanissa Taivas eletään vuotta 2058 Helsingissä. Ympäristötuho, sisällissota, äärioikeiston ehdoton valta ja valtion virtuaalitodellisuusprojekti Taivas ovat lamauttaneet kaupunkilaiset sekä henkisesti että fyysisesti. AJATUS VIRTUA ALIMA AILMASTA elämän keskiössä ei tietenkään ole uusi. Esimerkiksi Baudrillardin, Platonin ja Sokrateen ajattelusta ammentava Matrix perustuu ajatukseen, että oikea maailma on illuusio, eikä ihmiskunta tiedä elävänsä virtuaalimaailmassa. Leino tarjoilee synkemmän kuvan samasta aiheesta. Oikean maailman ongelmat kasaantuvat, mutta niiden ratkaisemisen sijasta ihmiskunta pakenee virtuaalitodellisuuteen. Ei ole sinisiä ja punaisia pillereitä tai vaiettua totuutta vaan kaksi todellisuutta. Valitsemme vapaaehtoisesti sen keinotekoisen. Ruutuaika on ainoa arvokas kryptovaluutta, ja fyysinen ruumis Arvio muuttuu vaivalloiseksi elätettäväksi. Virtuaalitodellisuuden takana Taivaassa on valtion tekoälyprojekti Valo. Koneella ei tässäkään tarinassa ole moraalia. On vain data, algoritmit sekä se, mitä tekoäly on tarkalleen ottaen pistetty optimoimaan. Valo ja Taivas tekevät ihmiset hetkellisesti onnellisiksi, mutta kadotetaanko samalla jotain syvästi inhimillistä? Onko omnipotentti, humaani ja viisas tekoäly edes mahdollinen? LOPULTA PELOTTAVIN dystopia on yhden totuuden maailma – dialogin loppuminen. ”[Koneet] saatiin jäljittelemään ihmisaivojen rakennetta, mutta jotain jäi puuttumaan. Ne eivät tunne halua ajatella. Ne luulevat olevansa valmiita. Me väsyimme koneiksi, mutta koneista ei tullut ihmisiä.” Leinon johtopäätös on kuitenkin lohdullinen: ihmisyyttä ei voi latistaa synapsien liikkeiksi VR-lasien alla, vaikka leppoisaan elämään tähtäävä tekoäly kaiken niin suunnittelisi. Ihmisenä oleminen on jotain paljon rosoisempaa.
Jihadismin kaksi teräinen miekka Atte Kaleva etsii tolkullista näkökulmaa islamistisen terrorismin peruslähteisiin. TEKSTI TUOMAS RANTANEN A TTE KALEVA on sotatieteen maisteri, joka tunnetaan siitä, että hän joutui ääriislamistien kaappaamaksi vuonna 2012 Jemenissä. Islamin uhista varoittelijana profiloitunutta kokoomuspoliitikkoa tituleerataan usein mediassa tutkijana, vaikka hänellä ei ole alalta akateemisia julkaisuja. Jihad ja terrori on suppea yleisesitys jihadismin peruskäsitteistä ja terrorismin takana olevista islamin tulkinnoista. Kiinnostavimmillaan teos on esitellessään jihadisti-ideologeja, jotka ovat opillisten innovaatioiden ja suoran toiminnan kautta pyrkineet vakuuttamaan seuraajilleen, että väkivalta islamin sisäisiä ja ulkoisia vääräuskoisia vastaan on Koraanin velvoittamaa puolustussotaa. Tärkeä huomio kohdistuu myös Isiksen nettipropagandasta vastanneen Anwar al-Aulaqin luomiin välineisiin, joilla nuorille ja elämässään hukassa oleville on tarjottu koukuttavia yllykkeitä radikalisoida itse itsensä. Yksi seurauksista lienee ollut elokuussa Turussa kaksi kuolonuhria vaatinut veitsi-isku. GLOBAALIN VALTAPOLITIIKAN vaikutusta jihadismiin teoksessa käsitellään Lo re m ip su m Designmuseo Korkeavuorenkatu 23, 00130 Helsinki Aukioloajat ti 11-20, ke-su 11-18, ma suljettu Liput 12/10/6/0/museokortti www.designmuseum.fi Grafian 85-vuotis näyttelyn keskiössä ovat graafiset suunnittelijat, vaihtelevat työskentely olosuhteet sekä yhteenliittymisen ja keskustelun tarve ennen ja nyt. Puhetta graafisesta suunnittelusta 23.3. – 27.5. Tukea maahan muuttaneiden miesten työllistymiseen ja kotoutumiseen MIES! Ryhdy vapaaehtoiseksi! 044 751 1338 • vieraasta.veljeksi@miessakit.fi VAPAA PÄÄSY Tuntuuko tutulta? Valokuvia suomalaisesta arjesta 20.5. asti Kuva: Hannu Väisänen, 2016
3 / 2018 • 55 Teit viime vuonna zine/chapbookhengessä julkaisun Tuopin hintainen runovihko. Montako olutta se on myynyt? Vaihtokaupoista ei ole kunnollista kirjanpitoa, mutta sanotaan, että olisi mennyt enemmänkin, jos olisin muistanut pitää sitä aina mukanani. Syksyllä ilmestyy neljäs runokokoelmasi Festivaali (Enostone 2018). Mikä on festivaalin teema? En kirjoita varsinaisesti teemalähtöisesti, mutta käsittelen siinä muun muassa tyhjiä tiloja ja ihmisen jälkeensä jättämiä materiaalisia kappaleita, kuten vaikka lehtipuhaltimia ja mattotelineitä. Juhlien jäljet, erilaisten yhteiskuntien jälkeensä jättämät tilat ja jäljet. Olen kirjoittanut muotoon, jossa ei ole persoonapuhujia. Tuleva kirja on tietoisesti hyvin erilainen kokoelma kuin aikaisemmat. Olet tehnyt yhteisteoksia sirkustaiteilijoiden kanssa. Miten runoudessa näkyy sirkustaide, miten sirkustaiteessa runous? Välttämättä ei mitenkään, mutta ehkä molemmat ovat vähän outsider-taidelajeja. Toki molemmista löytyy arvostetut ja menestyneet tahot, mutta myös sellaisia tekijöitä, joilta löytyy tarvittavaa irtolaishenkeä. Olen tehnyt yli kymmenen vuotta kaikenlaisia poikkitaiteellisia projekteja, ja vaikka taiteiden välisyys on sytyttävää, tietynlainen etenemisen hitaus on myös ärsyttävää. Eri lajien samalle sivulle saaminen vaatii aikaa tai muuten jäädään vain demoasteelle. Olette tehneet esityskiertueen Lappiin ja reuna-Suomen pieniin paikkoihin, miksi? Sitä edelsi Saimaan runokiertue purjeveneellä. Osittain samalla työryhmällä päätettiin lähteä Lappiin katsomaan, millainen Suomi on oikeasti koettuna, ovatko kaikki pikkupaikat samanlaisia ja saako baariin viedyn runosirkuskeikan toimimaan paikoissa, joissa esittävää taidetta ei ole totuttu näkemään. Teet musiikkia ja ääniteoksia. Millä tavoin taide vaikuttaa korvien kautta? Suoraan ja välittömästi, eri tavalla kuin lukemalla, joka edellyttää aina aktiivisuutta. Toki kuuntelukin voi olla aktiivista, mutta musiikki vaikuttaa suoraan emotionaalisesti. Olet tehnyt esityksiä kansallispuistoissa ja tutkinut taiteella ekologisuutta ja ilmastonmuutosta. Miltä tulevaisuus näyttää? Huonoltahan se näyttää, ei siitä mihinkään pääse. Paljon on toki olemassa lunastamatonta potentiaalia, joka voi viedä asioita parempaan suuntaan. Tietoa on, valitettavasti politiikkaakin tehdään paljon vain kvartaalin mittaisina. En itse usko taiteen valistavaan voimaan, tendessimäinen taide on tuomittu epäonnistumaan. Mutta jokaisen pitää tehdä parhaansa asioiden eteen. Runoilijan oma kysymys ja vastaus siihen? Miksi pääministeri Juha Sipilästä on tullut tuollainen ymmärtämätön hölmö? Sille ei ole luettu lapsena oikeita runoja. Muutamat valitut sanat Varjot kasvavat ja kiertävät pihaa, venyvät ja painuvat kokoon. Heinät kurottelevat kiveyksien välistä, siemen versoo, puhkeaa vaahteraksi, puu kaataa mattotelineen, nostaa irti maasta. Tuuli kuljettaa muovia, päivät syöksyvät kattojen jyrkänteiltä. Juha Rautio Monitaiteen trapetsilla yleisöstä toiseen TEKSTI JA KUVA MARKO LAITINEN Jihadismin kaksi teräinen miekka Atte Kaleva etsii tolkullista näkökulmaa islamistisen terrorismin peruslähteisiin. TEKSTI TUOMAS RANTANEN A TTE KALEVA on sotatieteen maisteri, joka tunnetaan siitä, että hän joutui ääriislamistien kaappaamaksi vuonna 2012 Jemenissä. Islamin uhista varoittelijana profiloitunutta kokoomuspoliitikkoa tituleerataan usein mediassa tutkijana, vaikka hänellä ei ole alalta akateemisia julkaisuja. Jihad ja terrori on suppea yleisesitys jihadismin peruskäsitteistä ja terrorismin takana olevista islamin tulkinnoista. Kiinnostavimmillaan teos on esitellessään jihadisti-ideologeja, jotka ovat opillisten innovaatioiden ja suoran toiminnan kautta pyrkineet vakuuttamaan seuraajilleen, että väkivalta islamin sisäisiä ja ulkoisia vääräuskoisia vastaan on Koraanin velvoittamaa puolustussotaa. Tärkeä huomio kohdistuu myös Isiksen nettipropagandasta vastanneen Anwar al-Aulaqin luomiin välineisiin, joilla nuorille ja elämässään hukassa oleville on tarjottu koukuttavia yllykkeitä radikalisoida itse itsensä. Yksi seurauksista lienee ollut elokuussa Turussa kaksi kuolonuhria vaatinut veitsi-isku. GLOBAALIN VALTAPOLITIIKAN vaikutusta jihadismiin teoksessa käsitellään säästellen. Selväksi kuitenkin tulevat jihad-joukkoja Neuvostoliiton Afganistanin miehitystä vastaan agitoineen Abdallah Azzamin vaikutus, wahhabistisen Saudi-Arabian ja Yhdysvaltojen yhteistoiminta, joka radikalisoi Osama bin Ladeniakin, sekä Yhdysvaltojen Irakiin ja Afganistaniin tuottamien sotilaallisten tyhjiöiden ja kumuloituvien katkeruuksien sysäykset. Jo pintaraapaisullakin paljastuu, miten monimutkainen valtapeli Syyrian ja Isiksen ympärillä on käyty. Vaikka Kaleva itsekin asianmukaisesti korostaa, että kirjassa käsitelty sunnalaisen fundamentalismin jihadistinen suuntaus on vain pieni osa koko islamista, teosta on ehditty nuivien taholta kiittelemään koko islamin verenhimoisuuden paljastamisesta. Tekijä kannustaa tähän kyllä itsekin kirjan poliittisesti laskelmoivassa johdannossa, jossa hän vähemmän tolkullisesti höperehtii taistolaisuuteen rinnastuvasta suomalaisten islamofiilien ääripäästä. Kirjoittaja ja Atte Kaleva ovat molemmat Helsingin kaupunkiympäristölautakunnan jäseniä. Atte Kaleva: Jihad ja terrori. Otava 2018, 208 s. Arvio Tukea maahan muuttaneiden miesten työllistymiseen ja kotoutumiseen MIES! Ryhdy vapaaehtoiseksi! 044 751 1338 • vieraasta.veljeksi@miessakit.fi VAPAA PÄÄSY Tuntuuko tutulta? Valokuvia suomalaisesta arjesta 20.5. asti Kuva: Hannu Väisänen, 2016
56 • 3 / 2018 ELÄVÄ KUVA Itävaltalainen dokumentaristi päätti kartoittaa todellisuutta yritysten vastuullisuuslupausten takana ja pelasi samalla Hitler-kortin. TEKSTI JARI TAMMINEN Suuri, vihreä valhe I TÄVALTALAISEN Werner Booten dokumenttielokuvan nimi Green Lie (”Vihreä valhe”) viittaa siihen, kuinka ekologisina ja vihreinä markkinoidut tuotteet ovat usein kaikkea muuta kuin ekologisia ja vihreitä. Elokuvan alkuperäisnimi Grüne Lüge viittaa myös käsitteeseen Die Große Lüge (”Suuri valhe”), joka linkittyy kolmanteen valtakuntaan. Boote perustelee näennäisen ekologisen tuotannon kritiikin seikkaperäisesti. Röyhkeämpi viittaus Suureen valheeseen jää elokuvassa kuitenkin rivien väliin. Joudumme vain arvioimaan, tullaanko meidän aikaamme katsomaan samanlaisen hämmennyksen vallassa kuin itse arvioimme muka-tietämättömien kansalaisten elämää natsi-Saksassa. Espoo Cinéssä toukokuussa esitettävä elokuva käsittelee maailmankaupan suuria rakenteita yksittäisten esimerkkien kautta. Läpi elokuvan kantava viesti on, että kansalainen ei voi tuudittautua luottamaan hienoihin lupauksiin. Lupaukset ovat vain sitä, lupauksia. Meidän pitää nähdä niiden taakse. BOOTE ITSE julistautuu tuiki tavalliseksi kansalaiseksi, joka ei liiemmin pohdi kulutustottumuksiaan. Elokuva kuvaa maailmanympärysmatkaa, jol le Boote pyytää seurakseen yritysvastuuseen perehtyneen Katrin Hartmannin. Läpi reissun Boote ja Hartmann pitävät yllä roolileikkiä, jossa Boote esittää tietämätöntä ja Hartmann paasaa sydämensä kyllyydestä. Asetelma on ilmeisen dramatisoitu, mutta toimii keinona kuljettaa tarinaa. Hämmentyneelle ohjaajalle väännetty rautalanka väännetään oikeasti katsojille. Matkansa aluksi kaksikko suuntaa Indonesiaan, jossa tuotetaan valtaosa maailman palmuöljystä. Ja koska palmuöljy on halpaa, me kuluttajat törmäämme siihen päivittäin muun muassa elintarvikkeissa, kosmetiikassa ja polttoaineissa. Halvan hinnan takana ovat tosin massiiviset ympäristö tuhot ja ihmisoikeusloukkaukset. Indonesialainen aktivisti Feri Irawan määrittelee palmuöljyteollisuuden uuskolonialismiksi. Öljypalmut kasvavat paikoissa, joissa aikaisemmin oli sademetsää. Pari päivää ennen kuin kaksikko saapuu Indonesiaan, uuden palmuöljyplantaasin alta on jälleen poltettu sademetsää. Polku vielä savuavasta, massiivisesta paloaukeasta johtaa suoraan muun muassa elintarvikeyhtiö Unileveriin, joka mainostaa käyttävänsä ai noastaan vastuullisesti tuotettua palmuöljyä. Lupaus vastuullisuudesta on valhe. Samoilta seuduilta muuten toimitetaan palmuöljyä myös suomalaisen biotalouden keihäänkärjelle, Neste Oilille. Tämän vyörytyksen keskelle leikatut katkelmat yritysjohtajien vastuullisuuspuheista näyttäytyvät falskeilta. Usein ne kuitenkin hyväksytään, koska haluamme uskoa niiden sisältämiä lupauksia. Monia yksityisautoilijoita on esimerkiksi lohduttanut sähköautojen saapuminen markkinoille, mutta eihän ajelu Teslankaan ratissa mikään ekoteko ole – puhumattakaan auton valmistamisesta. Lyhyessä katkelmassa Teslan tirehtööri, Elon Musk, kertoo, kuinka yhtiöllä on ”salainen suunnitelma” uudenlaisesta tulevaisuudesta. Hartmann tuhahtaa suunnitelmalle ja toteaa, että ei suunnitelma mihinkään uudenlaiseen tulevaisuuteen johda. Sama tuho jatkuu vain vihreäksi maalattuna. ELÄMÄNTAPAMME peruspalikat ovat perustavalla tavalla ongelmallisia. Vastuun vierittäminen kaupan hyllyrivistöjen välissä harhailevan kuluttajan harteille on kuitenkin hedelmätöntä. Boote kysyykin: ”Riittääkö, että shoppailen oikealla tavalla?” Austinissa Yhdysvalloissa Texasin yliopiston professori Raj Patel toteaa, että yksittäisellä kuluttajalla ei edes voi olla riittävää tietoa arvioida esimerkiksi tuotteen ympäristövaikutuksia tai työntekijöiden oikeuksien toteutumista. ”Miksi vastuullisesti tuotetulle on edes vaihtoehto? Miksi kuluttajan täytyy arvioida, onko tuotteen kyljessä komeileva vastuullisuuslupaus uskottava? Miksi tätä ei vaadita lainsäädännöllä?” Patel tivaa. Vaikka yksilöllä on vastuu tekemistään valinnoista, suurin vastuu on tuottajilla ja poliitikoilla. Hartmann kieltäytyykin jäämästä ainoastaan kuluttajan rooliin. ”Olen myös kansalainen”, hän toteaa ja tekee selväksi, että kansalaisella on muitakin keinoja vaikuttaa kuin vilauttaa korttia kassalla. Esitetty kuva yritysvastuusta, sertifikaattien hetteiköstä ja kauniista lupauksista on monipuolisen masentava. Tarkoitus ei kuitenkaan ole masentaa. Green Lien viesti on, että tarvitsemme valveutuneiden kuluttajien ohella myös valveutuneita kansalaisia. Ääneen pääsee myös MIT:n professori Noam Chomsky, joka määrittelee suuryhtiöiden vallan perustuvan pääoman kontrolloimiseen ja sen myötä saatuun poliittiseen vaikutusvaltaan. Toisenlainen maailma on kuitenkin mahdollinen. ”Jos olisit kysynyt edustuksellisen demokratian mahdollisuudesta 1500-luvulla, sitä olisi pidetty mahdottomana”, Chomsky muistuttaa. KONSUMERISMI on oopiumia kansalle. Se hautaa kaikki ongelmat pehmoisen hattarakerroksen alle. Booten ja Hartmannin ajoittain murskaavan ankean maailmankuvan ytimessä on kuitenkin viesti siitä, että me saatamme vielä selvitä tästä. Selviäminen kuitenkin edellyttää muutosta elämäntavassamme. Tämä muutos ei tule olemaan helppoa. Ja sillä on kiire. Espoo Ciné 4.–13.5. www.espoocine.fi Arvio Tapio Kalliomäen dokumenttielokuva Suomen sisällissodan ratkaisutaistelusta, Tampereen valtauksesta keväällä 1918 ja työväestön kapinoinnista parempien elinehtojen puolesta ja tuhoutuneesta unelmasta. Ensi-ilta perjantaina 6.4. Arthouse Cinema Niagarassa. Nähtävissä sen jälkeen kautta maan.
3 / 2018 • 57 ELÄVÄ KUVA Itävaltalainen dokumentaristi päätti kartoittaa todellisuutta yritysten vastuullisuuslupausten takana ja pelasi samalla Hitler-kortin. Julma Henri ilmoitti yllättäen graffitimaalareiden, huumediilereiden ja räppäreiden Helsingistä kertovasta elokuvasta. TEKSTI ANTTI KURKO Kuka muu muka? Vaikka yksilöllä on vastuu tekemistään valinnoista, suurin vastuu on tuottajilla ja poliitikoilla. Hartmann kieltäytyykin jäämästä ainoastaan kuluttajan rooliin. ”Olen myös kansalainen”, hän toteaa ja tekee selväksi, että kansalaisella on muitakin keinoja vaikuttaa kuin vilauttaa korttia kassalla. Esitetty kuva yritysvastuusta, sertifikaattien hetteiköstä ja kauniista lupauksista on monipuolisen masentava. Tarkoitus ei kuitenkaan ole masentaa. Green Lien viesti on, että tarvitsemme valveutuneiden kuluttajien ohella myös valveutuneita kansalaisia. Ääneen pääsee myös MIT:n professori Noam Chomsky, joka määrittelee suuryhtiöiden vallan perustuvan pääoman kontrolloimiseen ja sen myötä saatuun poliittiseen vaikutusvaltaan. Toisenlainen maailma on kuitenkin mahdollinen. ”Jos olisit kysynyt edustuksellisen demokratian mahdollisuudesta 1500-luvulla, sitä olisi pidetty mahdottomana”, Chomsky muistuttaa. KONSUMERISMI on oopiumia kansalle. Se hautaa kaikki ongelmat pehmoisen hattarakerroksen alle. Booten ja Hartmannin ajoittain murskaavan ankean maailmankuvan ytimessä on kuitenkin viesti siitä, että me saatamme vielä selvitä tästä. Selviäminen kuitenkin edellyttää muutosta elämäntavassamme. Tämä muutos ei tule olemaan helppoa. Ja sillä on kiire. Espoo Ciné 4.–13.5. www.espoocine.fi C HEEKISTÄ kertova elokuva Veljeni vartija ei jäänyt ainoaksi suomalaiseen räppiin liittyväksi filmatisoinniksi tänä vuonna. Siinä missä Suomen seuratuimmasta artistista tehtävää elokuvaa osattiin odottaa stadionkeikkojen, platinalevyjen ja Linnan juhlissa friistailaamisen jälkeen, Julma Henrin ja Pikkupirun tähdittämä Punasii päin ilmestyi täysin puskista. Mika Ahlforsin ohjaama Punasii päin alkaa ajasta, jolloin Stop töhryille -kampanja oli vielä voimissaan ja vartijat väijyivät puskissa graffitimaalareita. Kampanjan voimin Helsingissä toteutettiin niin sanottua nollatoleranssi linjaa graffiteihin, tarroihin, julisteisiin ja tägeihin. Kampanjan leimallisia piirteitä olivat muun muassa vartijaväkivalta, kohtuuttoman suuret korvausvaatimukset ja etenkin nuorten miesten profilointi graffitikiinniottojen toivossa. Tarina kertoo kahdesta kiinni jääneestä graffitimaalarista, jotka hartioita painava velkataakka ajaa työttömiksi ja näköalattomiksi huumediilereiksi. Elokuvassa ei ole mitään keskiluokkaista. Ympärillä olevaa yhteiskuntaa kuvataan säätäjien, diilereiden ja ”escortnaisten” perspektiivistä. VIRKAVALLAN TAI JUPPIEN elämä ei näytä yhtään sen rehdimmältä. Siinä missä Veljeni vartija keskittyy Suomen menestyneimmän räppiartistin uraan, Punasii päin on kun nian osoi tus genren pioneereille. Elokuvan taustaraidalla soivat niin Asa, Jontti ja Shaka, Petos kuin MC Taakibörstakin. Elokuvan voi nähdä eräänlaisena paluuna juurille. Nykyisin ug-räppäreiden keskuudessa hiihtomaskin käyttö alkaa olla melkein enemmän sääntö kuin poikkeus. Kymmenen vuotta sitten maskilla identiteettinsä salannut ja Al-Qaida Finland -levyn julkaissut Julma Henri näyttäytyi kuitenkin hyvin provosoivana ja uudenlaisena artistina. Vuonna 2012 Voiman haastattelussa Henri paljasti, että kasvonsa piilottamalla hän pystyi erottamaan työja muusikkominänsä toisistaan ja jatkamaan työtään mielenterveysalalla moniongelmaisten nuorten kanssa. He kun saattavat kuunnella hänen musiikkiaan. Nyt maski on poissa, ja artisti tekee elokuvan pääroolin omilla kasvoillaan – kuten muutkin aikansa räppärit. INDIETUOTANNOKSI elokuva on kunnianhimoinen, eikä sillä ole oikeastaan mitään yhteistä Veljeni vartijan kanssa. Punasii päin -elokuvan näyttelijät eivät ole nimekkäitä, ja osa on mukana puhtaasti amatööripohjalta. Näyttelijäntyössä ja kuvauksessa ei ole moitittavaa. Elokuva epäilemättä uppoaa tiettyyn kohderyhmään, mutta hieman paremmalla käsikirjoituksella aineksia olisi voinut olla enempäänkin. Paikoin katsoja ei pysy kunnolla perässä, missä ajassa liikutaan, eivätkä kaikki tapahtumat ole loogisia. Paljon merkittävämpää onkin se, että tämän kokoluokan täyspitkä indie-elokuva ylipäätään on tehty. Ei voi muuta kuin lippistä nostaa. Tiedot näytöksistä osoitteessa www.punasiipain.com Arvio Tapio Kalliomäen dokumenttielokuva Suomen sisällissodan ratkaisutaistelusta, Tampereen valtauksesta keväällä 1918 ja työväestön kapinoinnista parempien elinehtojen puolesta ja tuhoutuneesta unelmasta. Ensi-ilta perjantaina 6.4. Arthouse Cinema Niagarassa. Nähtävissä sen jälkeen kautta maan.
58 • 3 / 2018 ELOKUVAT Garth Davis MARIA MAGDALEENA Elokuvateattereissa nyt Helen Edmundsonin ja Philippa Goslet tin käsikirjoittama ja Garth Davisin ohjaama Maria Magdaleena lähestyy Jeesuksen viimeisiä aikoja tuoreella tavalla naisen katseen kautta. Elokuvan alku seuraa Magdalasta kotoisin olevan Marian ( Rooney Mara) kasvua aikansa mieskeskeisessä perheyhteisössä. Elokuvassa näytetään, kuinka hän tulee saattaneeksi sukunsa häpeään liittymällä Jeesuksen (Joaquin Phoenix) seuraajien joukkoon. Naisiin kohdistuvat ennakkoluulot värittävät myös hänen suhdettaan muihin opetuslapsiin. Rytmiltään hiukan laahaavassa elokuvassa kiinnostavinta on näkemys siitä, juuri Maria Magdaleena on opetuslapsista se, joka selvimmin ymmärtää, mitä Jeesus vihan vastustamisella ja taivasten valtakunnalla tarkoittaa. Feministisestä näkökulmasta on turhauttavaa, miten paljon painoa varataan sen vakuutteluun, että 600-luvun taitteessa vaikuttaneen paavi Gregorius I:n tulkinnoista huolimatta Maria Magdaleena ei ollut prostituoitu. Aivan kuin Marian uskottavuuden tai itse opin kannalta tällainen tausta olisi vielä tänä päivänä ongelma. Esittämällä Maria Magdaleena alusta asti kliseisen hurskaana, nöyränä ja hauraan kauniina elokuva tuleekin sulattaneeksi päähenkilönsä melko jäännöksettä Neitsyt Maria -myyttiin. TUOMAS RANTANEN Albert Dupontel NÄKEMIIN TAIVAASSA Ensi-ilta 6.4. Joskus ihminen menettää lähes kaiken – kasvonsa, identiteettinsä, seksuaalisuutensa, kotinsa – ja vasta kun hänellä ei ole juuri mitään, hän kykenee antamaan anteeksi. Ja rakastamaan. Siinä kiteytettynä ensimmäisen maailmansodan jälkimainingeista kertovan elokuvan juoni. Pinnallisemmat teemat liittyvät sotaan, vallanhaluun ja kostoon. Vuonna 1918 käy ilmi, etteivät kaikki rintamalla kärsivät, lopen uupuneet sotilaatkaan halua lopettaa taistelemista. Sota on tuhonnut heidät. Tämä johtaa kammottaviin tekoihin rauhan ajan kynnyksellä. Arto Halonen THE GUARDIAN ANGEL – SUOJELUSENKELI Elokuvateattereissa nyt Arto Halosen trilleri pohjautuu Kööpenhaminassa vuonna 1951 tapahtuneeseen poikkeukselliseen rikostapaukseen. Kahden pankkivirkailijan surmaan päätyneestä pankkiryöstöstä verekseltään kiinni jääneen 28-vuotiaan Palle Hardrupin pääteltiin tehneen rikokset toverinsa Bjørn Schouw Nielsenin hypnotisoimana. Hardrup ja Nielsen oli aiemmin tuomittu pitkiin tuomioihin Saksan miehityksen aikaan tehdystä maanpetturuudesta. Vankilassa he olivat osoittaneet natsimielisten haaveilujensa ohella erityistä kiinnostusta itämaista filosofiaa Kun eloonjääneet palaavat juoksuhaudoista kotiin, jotkut saapuvat muuttuneina toisiksi ihmisiksi, itsensä kadottaneina. Albert (elokuvan ohjaaja Dupontel) on pelastanut ystävänsä pommituksessa – vaikkei ystävä halunnut tulla pelastetuksi. Sodan jälkeen kaverukset saavat uutta virtaa elämäänsä kostonhalusta: kammottava omiaan tappanut luutnantti on Pariisissa ja tekee muhkeaa tiliä sodan kustannuksella. Pierre Lemaitren kirjaan perustuva romanttinen elokuva yllättää muutaman kerran ennen kuin paljastuu, millä tavalla päähenkilöt rakentavat itsensä uudelleen ja kuka sittenkin tuhoutuu. IIDA SIMES ja hypnoosia kohtaan. Elokuvan tarinassa tapahtumakulun selvittämistä seurataan enemmän vaistoonsa kuin sääntöjen mukaisiin tutkintakeinoihin nojaavan rikostutkija Anders Olsenin ( Pilou Asbæk) näkö kulmasta. Juonen koukeroita syntyy myös Olsenin puoliso Marien ( Sara Soulié) ja eksentrisen hypnoositohtori Dabrowskin ( Rade Šerbedžija) hääräilystä. Mielen manipulaatio ja järkkyminen ovat olleet Halosen tuotannossa vahvoja teemoja aikaisemminkin. Tällä kertaa aiheen syventäminen onnistuu vain osittain. Mielenkiintoisin aines uhkaa monin paikoin hukkua keinotekoisten käänteiden, ylityyliteltyjen henkilöhahmojen ja kankeahkon dialogin jalkoihin. TUOMAS RANTANEN Näkemiin taivaassa 6.4. Robin Campillo BPM Elokuvateattereissa nyt 1990-luvun alussa Ranska ei ottanut AIDSepidemiaa vakavasti: suuri yleisö piti AIDSia lähinnä vankien, homojen ja narkkareiden sairautena, eikä heidän kohtalonsa kirvoittanut kyyneleitä. Act Up -aktivistiryhmä teki kaikkensa, jotta AIDS ei jäisi näkymättömäksi yksilöiden ongelmaksi. He paiskoivat tekoverta lääkefirman seinille ja jakoivat kondomeja koululaisille. Cannesin elokuvajuhlien ”kakkospalkinnolla” eli Grand Prix’llä palkittu ranskalaiselokuva BPM pohjaa käsikirjoittajiensa Philippe Mangeotin ja ohjaajanakin toimineen Robin Campillon omiin kokemuksiin. Molemmat toimivat aikoinaan Act up -liikkeessä. Ehkä senkin takia BPM on uskottava kuvaus aktivismista. Liikkeen kokoukset ovat erinomaisen draaman punainen lanka ja sen parasta antia. Aktivistit, joista osa pyrkii epäoikeuden mukaisuuden edessä dialogiin ja osa konfliktiin, väittelevät intensiivisesti, nauravat ja pakenevat tupakalle, kun jännite kasvaa. Kamera on keskellä toimintaa, ja vaikka toiminta koostuu enimmäkseen dialogista, se on väkevää. Draaman keskushenkilö Sean ( Nahuel Pérez Biscayart) ja monet muut aktivistit ovat hiv-positiivisia. BPM väistää kuitenkin uhrikliseet. Se tanssittaa hahmojaan läpi yön, näyttää heidät seksin parissa ja kuolevan ystävän vierellä. Kuoleman äärelläkin elokuva sykkii elämää. KAISU TERVONEN BPM Maria Magdalena KOONNUT TUOMAS RANTANEN Yle Areena: I Am Not Your Negro ( Ranska/USA/Sveitsi/Belgia 2016) Raoul Peckin häikäisevä dokumentti perustuu kirjailija James Baldwinin (1924–1987) keskeneräiseen käsikirjoitukseen, kirjeisiin, muistiinpanoihin ja televisiohaastatteluihin. Baldwinin henkilökohtaisesti tuntemien Malcolm X:n, Martin Luther King Jr:n ja Medgar Eversin murhien aikaan tekemä viiltävän terävä analyysi etsii afroamerikkalaisen kansalaisoikeusliikkeen kautta luottamusta koko kansakunnan tulevaisuuteen. 15.4. Yle Teema & Fem ja HBO Nordic: Lopullinen ratkaisu (USA/Britannia 2001) Frank Piersonin historialliseen tarkkuuteen pyrkivässä elokuvassa kerrotaan Berliinin lähistöllä Wannseen huvilassa vuonna 1942 pidetystä natsijohtajien kokouksesta, jossa päätettiin juutalaisten joukkotuhosta. Elokuva paljastaa myös, miten luottamus komentoketjuihin ja pyrkimys hallinnolliseen järkeen ovat nykyäänkin pahan arkipäiväistymisen keskeiset työkalut. 21.4. Yle TV1: Aapo (Suomi 1994) Tero Jartin draamallisesti riipaiseva lyhytelokuva pohjimmiltaan hyväntahtoisesta mutta ylenkatsovan pilkan takia luottamuksensa ihmisarvonsa kunnioittamiseen menettävästä rengistä tiivistää tarkkasilmäisesti sisällissodan käynnistäneen luokkakatkeruuden ytimen ja näyttää koston kierteen traagiset seuraukset. Tätä elokuvaa kannattaisi näyttää kouluissa lyhyenä johdatuksena paitsi sadan vuoden takaiseen kansalliseen tragediaan myös kiusaamisen vääryyteen. 23.4. Yle TV1: Tokasikajuttu (Suomi/ Ruot si/Norja/ Tanska 2017) JP Passin ja Jukka Kärkkäisen dokumentti on itsenäinen jatko-osa Pertti Kurikan Nimipäivät -punkbändistä kertoneelle Kovasika jutulle. Siinä kuvataan Euroviisu-esiintymisen myötä kansainväliseen maineeseen nousseen nelikon maistamaa menestyksen makua, raskaiden kiertueiden tuottamaa stressiä ja keskinäisen luottamuksen hajoamista. Netflix: Alias Grace (USA/Kanada 2017) Margaret Atwoodin romaaniin perustuvassa, 1800-luvun puolivälin Kanadaan sijoittuvassa minisarjassa amerikkalainen psykiatri pyrkii selvittämään isäntänsä luottamuksen pettämisestä ja murhasta tuomitun Grace Marksin ( Sarah Gadon) syyntakeisuutta. Murhamysteerin auetessa tarina tulee törmänneeksi köyhien naispalvelijoiden pohjattomaan yhteiskunnalliseen riistoon, jossa lasikaton sijaan on syytä puhua betonikuutiosta. Voiman TV-tärpit
naan Act up -liikkeessä. Ehkä senkin takia BPM on uskottava kuvaus aktivismista. Liikkeen kokoukset ovat erinomaisen draaman punainen lanka ja sen parasta antia. Aktivistit, joista osa pyrkii epäoikeuden mukaisuuden edessä dialogiin ja osa konfliktiin, väittelevät intensiivisesti, nauravat ja pakenevat tupakalle, kun jännite kasvaa. Kamera on keskellä toimintaa, ja vaikka toiminta koostuu enimmäkseen dialogista, se on väkevää. Draaman keskushenkilö Sean ( Nahuel Pérez Biscayart) ja monet muut aktivistit ovat hiv-positiivisia. BPM väistää kuitenkin uhrikliseet. Se tanssittaa hahmojaan läpi yön, näyttää heidät seksin parissa ja kuolevan ystävän vierellä. Kuoleman äärelläkin elokuva sykkii elämää. KAISU TERVONEN BPM