5/2017 KESÄKUU | VOIMA.FI -LIITE SANNA MARIN: DEMARIT EI VOI AINA LIVETÄ ARVOISTA KOHTU VUOKRALLE • EUROOPAN VAALIKEVÄT
Ke rä ys lu va n nu m er o: RA /2 01 6/ 54 5, 1. 1. 20 17 -3 1. 12 .2 02 1, ko ko m aa Ah ve na nm aa ta lu ku un ot ta m at ta . Lu va n m yö nt äj ä: Po lii si ha lli tu s 29 .9 .2 01 6. Tilaa Amnestyn ’Human Rights are my Pride’ -ranneke ja näytä tukesi ihmisoikeuksille. Tekstaa RANNEKE YHTEYSTIETOSI numeroon 173175. Hinta 9€ (sis. alv24%). Tekstarimalli: Ranneke Taneli Tilaaja Toivokatu 1 A 30 00100 Helsinki. Postitamme rannekkeesi noin viikon sisällä. Voit tilata rannekkeen Elisan, Saunalahden, Telian, TeleFinlandin ja DNA:n liittymillä. Tilaus veloitetaan puhelinlaskun yhteydessä. HUIPPUKONSERTTEJA ! LA 10.6. PETE PARKKONEN SU 18.6. MIKKO LEPPILAMPI SWING BAND SU 16.7. TUULAHDUS ITALIASTA, TOMI METSÄKETO LASTEN PÄIVÄ JOKA PÄIVÄ! 5.–11.6. JOKERI POKERI BOX 12.–18.6. KENGURUMEININKI DUO 19.–25.6. MADDALEENA ESTRADILLA TAPAHTUU KOKO KESÄN Pyörähdä muuallakin kuin Rinkelissä YHTEISLAULUA JOKA KESKIVIIKKO! 21.6. HANNA PAKARINEN & MIKAEL KONTTINEN TRIO SU 2.7. 100 LAULUA YHTEISLAULUTILAISUUS KE 19.7. DIANDRA & JANNE VIRTANEN TRIO TANSSI-ILTA JOKA TORSTAI! 1.6. EIJA KANTOLA & OMEGA 15.6. TOMMI SOIDINMÄKI & VASTAKAIKU PE 23.6. JUHANNUSTANSSIT KAISA-MARI & FOXPOP Alueell e on ilmaine n sisäänp ääsy ja Estradi -lavan ohjelma on maksut onta koko kesän. Tervetu loa Linnanm äelle viettäm ään kesän paras päivä! TANSS I-ILLAT joka torstai klo 18 Katso koko ohjelma linnanm äki.fi 2905_Linnanmaki_Voimalehti_260x380.indd 1 23.5.2017 12.46
Ke rä ys lu va n nu m er o: RA /2 01 6/ 54 5, 1. 1. 20 17 -3 1. 12 .2 02 1, ko ko m aa Ah ve na nm aa ta lu ku un ot ta m at ta . Lu va n m yö nt äj ä: Po lii si ha lli tu s 29 .9 .2 01 6. Tilaa Amnestyn ’Human Rights are my Pride’ -ranneke ja näytä tukesi ihmisoikeuksille. Tekstaa RANNEKE YHTEYSTIETOSI numeroon 173175. Hinta 9€ (sis. alv24%). Tekstarimalli: Ranneke Taneli Tilaaja Toivokatu 1 A 30 00100 Helsinki. Postitamme rannekkeesi noin viikon sisällä. Voit tilata rannekkeen Elisan, Saunalahden, Telian, TeleFinlandin ja DNA:n liittymillä. Tilaus veloitetaan puhelinlaskun yhteydessä. HUIPPUKONSERTTEJA ! LA 10.6. PETE PARKKONEN SU 18.6. MIKKO LEPPILAMPI SWING BAND SU 16.7. TUULAHDUS ITALIASTA, TOMI METSÄKETO LASTEN PÄIVÄ JOKA PÄIVÄ! 5.–11.6. JOKERI POKERI BOX 12.–18.6. KENGURUMEININKI DUO 19.–25.6. MADDALEENA ESTRADILLA TAPAHTUU KOKO KESÄN Pyörähdä muuallakin kuin Rinkelissä YHTEISLAULUA JOKA KESKIVIIKKO! 21.6. HANNA PAKARINEN & MIKAEL KONTTINEN TRIO SU 2.7. 100 LAULUA YHTEISLAULUTILAISUUS KE 19.7. DIANDRA & JANNE VIRTANEN TRIO TANSSI-ILTA JOKA TORSTAI! 1.6. EIJA KANTOLA & OMEGA 15.6. TOMMI SOIDINMÄKI & VASTAKAIKU PE 23.6. JUHANNUSTANSSIT KAISA-MARI & FOXPOP Alueell e on ilmaine n sisäänp ääsy ja Estradi -lavan ohjelma on maksut onta koko kesän. Tervetu loa Linnanm äelle viettäm ään kesän paras päivä! TANSS I-ILLAT joka torstai klo 18 Katso koko ohjelma linnanm äki.fi 2905_Linnanmaki_Voimalehti_260x380.indd 1 23.5.2017 12.46
Pyörällä päästään pitkin ja poikin. Kaupunkipyöriä on nyt entistä enemmän. Hyppää satulaan ja pistä pyörät pyörimään. hsl.fi/kaupunkipyörät Kumppani
Pyörällä päästään pitkin ja poikin. Kaupunkipyöriä on nyt entistä enemmän. Hyppää satulaan ja pistä pyörät pyörimään. hsl.fi/kaupunkipyörät Kumppani
Ka nsi: Ve lda Pa rkk ine n KES ÄKU UN MER KKI TUO TTE ET Tervapääsky on kesälomalaisen tukikohta Sääksmäen kirkon kulttuurimaisemassa. Siellä tarjoillaan huvilan keittiössä leivottuja maukkaita kakkuja, suolaista piirakkaa, mummun mehuja ja jäätelöannoksia entisöidyssä kansallisromanttisessa rakennuksessa ja historiallisessa puutarhassa. Sääksmäentie 825, Valkeakoski p. 040 715 4160 Aukioloajat: ti–su 24.6.–30.7. klo 11–17. www.lighthouse.fi/Tervapääsky Katso kultuuriohjelma Facebookissa! PUUTARHAKAHVILA TERVAPÄÄSKY ILLMARI Ei autotunea ja kertakäyttötsemppikertsiä, ei 808:a, vaan pohdiskelevampaa hip-hoppia, jossa riittää uutta löydettävää vielä usean kuuntelukerran jälkeenkin. Debyyttipitkäsoitto Komeetta – Nomadi saadaan kauppoihin vinyylinä ja digitaalisessa muodossa 9. kesäkuuta. Maistiaisena musiikkipalveluista löytyy uusi single Taulut pois. Tsekkaa myös Komeetta-video YouTubesta . facebook.com/illmari.rap www.playground.fi Aaarresaaret-retkillä tutustutaan Helsingin lähisaarten luontoon ja historiaan. Peruskierrosten rinnalla järjestetään yrityksille ja yhteisöille räätälöityjä kierroksia kuten virkistyspäiviä, tyky-retkiä, picnikretkiä, maastoretkiä Vallisaaren suljetuille alueille ja ikivanhoihin maanalaisiin tiloihin, teemahyppyjä Oolanninsodan, Viaporin kapinan ja kylmän sodan aikaan, valokuvauskursseja, öisiä yölaulaja-, lepakkoja kummitusretkiä sekä kasvija linturetkiä. Opastuskielinä ovat suomi, ruotsi ja englanti sekä erikseen sovittaessa italia, venäjä ja saksa. Myös risteilyopastukset Helsingin saaristossa ovat mahdollisia. jarmo.nieminen@aarresaaret.fi, 045 656 7542 www.aarresaaret.fi ELÄMYSRETKET VALLISAAREEN JA ISOSAAREEN ”KERRALLA USEAMMALLE TAI USEAMMALLE KERRALLE” KESÄKAUSI ALKAA NYT! Liittymällä ruokaosuuskunta Oma Maan jäseneksi olet mukana rakentamassa ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää ruokaomavaraisuutta kumppanuusmaatalouden avulla. Osuuskunnan jäsenenä voit tilata viikottaisen satokassin, joka sisältää osuuskunnan itse viljelemää ja jatkojalostamaa lähiluomuruokaa. Tule mukaan ruokavallankumoukseen! www.omamaa.fi TULE MUKAAN RUOKAOSUUSKUNTAAN Viime keväänä lanseerattu Kukko Helles saavutti nopeasti oluenystävien suursuosion. Nimensä osalta ajoittain kummastusta herättänyt Helles on tyypiltään Etelä-Saksalaistyyppinen vaalea pohjahiivaolut, jonka maussa korostuvat maltaiset sävyt ja yksinkertainen, mutta selkeä humalointi. Täksi kevääksi tuotteesta tuli markkinoille uusi 8-pack, jonka myötä tästä maltaiden ja humaloiden perinteikkäästä sinfoniasta pääsee nauttimaan kerralla useampi hyvän maun metsästäjä – tai yksi useamman kerran! laitilan.com Vesa Puurosen ja Kari Saaren toimittamassa teoksessa tarkastellaan suomalaisnuorten näkemyksiä ja kokemuksia oikeistopopulismista, puolueista, etnisistä vähemmistöistä ja muita ajankohtaisia yhteiskunnallisia ilmiöitä. 316 s., 28 euroa. Tilaukset: www.nuorisotutkimusseura.fi/verkkokauppa NUORTEN YHTEISKUNNALLINEN OSALLISTUMINEN JA OIKEISTOPOPULISMI Fiskarsin käsityöläisten, muotoilijoiden ja taiteilijoiden osuuskunta ONOMAn kesänäyttely on yhdistelmä paikallisuutta ja kansainvälisyyttä. Yli 50 taiteilijan ryhmänäyttely avaa tuoreita näkökulmia monikulttuuriseen Suomeen ja yhteiskunnassa vallitsevaan tilaan. 14.5.– 24.9.2017 ma–su 11–18 Kuparivasarantie 5, Fiskars facebook.com/greetingsfromsuomi www.onoma.fi GREETINGS FROM SUOMI Ki m Si m on ss on , M aj a, 20 17 Helsingin rajojen sisäpuolelle mahtuu hämmästyttävä määrä luontoa. Elinympäristöjä löytyy tiiviistä kaupunkiympäristöstä toinen toistaan yllättävämmille eläinja kasvilajeille. Helsingin luonnossa kohtaavat toisensa maankäyttö, meri ja ilmasto. Antti Kolin selkeä teksti kuvaa, kuinka lähellä pääkaupungin luonto on asukkaitaan. Yllättävän moni laji elää ympäristössä, jota ihminen on muokannut omien tarpeidensa mukaan. Lukija yllättyy siitä, mitä sisäpihoilla, kadunvierillä tai asuinalueiden välisissä metsiköissä liikkuu. sid., noin 180 sivua, 34€ www.metsakustannus.fi ANTTI KOLI: HELSINGIN MUUTTUVA LUONTO ILMOITUS
RASISMI RAKENTEISSA Seinäjoki elää Non Binary Katu taide 41 36 28–31 Totuus Suomesta Salaviinan polttajat Pohjola 44 56 54 TÄSSÄ LEHDESSÄ MUUN MUASSA 5 / 2017 • 7 PÄÄKIRJOITUS VOIMA Hämeentie 48, 00500 Helsinki, puhelin 044 238 5109, sähköposti voima@voima.fi, toimituksen sähköposti toimitus@voima.fi, voima.fi | PÄÄTOIMITTAJA Veera Järvenpää 044 980 5215 | ULKOASU Ninni Kairisalo & Antti Kukkonen, mainosgraafikko Ninni Kairisalo | MUU TOIMITUS Suvi Auvinen, Meri-Tuulia Mäkelä, Ria Paljärvi, Velda Parkkinen, Annika Pitkänen, Tuomas Rantanen, Iida Simes, Jari Tamminen & Kaisu Tervonen | TOIMITUSJOHTAJA Teemu Matinpuro | YHTEYSPÄÄLLIKKÖ Tuomas Korkiakangas 040 825 5804 | KUSTANNUS PÄÄLLIKKÖ Tuomas Rantanen 040 507?7165 | AVUSTAJINA TÄSSÄ NUMEROSSA Janica Brander, Ari Hirvonen, Elina Hiironniemi, Marko Laihinen, Kimmo Lust, Tania Muhonen, Linda Nyholm, Lauri Punamäki, Pontus Purokuru, Antti Ronkainen, Syksy Räsänen, Heli Yli-Räisänen & Jonna Tolonen | JULKAISIJA Voima Kustannus Oy | YHTIÖN OSAKKAAT Rosebud Books Oy, Luonto-Liitto, Maan ystävät, Suomen Rauhanpuolustajat, Heikki Hiilamo & Tuomas Rantanen | JAKELU Jari Tamminen 050 331 4057 | TILAUKSET Tuomas Korkiakangas 044 238 5109 | VOIMAN VUOSITILAUS 10 numeroa 39 euroa | PAINO Sanomapaino, Vantaa | PAINOS 70 000 | ISSN 1457-1005 | Kärpästen herra jo vuodesta 1999. Ka nsi: Ve lda Pa rkk ine n Valtiovalta päivittämässä demokratiaa MITÄ TAPAHTUU, kun lähdetään tutkiskelemaan demokratian muutostarpeita ja etsimään demokratian uusia muotoja päivän mittaiseen seminaariin? Ei juuri mitään. Tulevaisuuden valtiopäivät kokoustivat 4. toukokuuta Porvoon Taidetehtaalla, ja odotukset olivat turhankin kovat. Järjestelyissä oli mukana Ellun kanojen toimitusjohtaja Taru Tujunen ja viestintäyrittäjä Ville Blåfield, joka antoi huhtikuun Voimaan haastattelun hankkeeseen liittyen. ”Me esitämme kysymyksen, onko tämä systeemi edustava tai kuinka edustava puoluekartta on nykysuomalaisille. Ajatuksemme ei ehkä ole niin radikaali, että kansanedustajalaitos on heitettävä romukoppaan”, Blåfield sanoi. Seminaarissa systeemin edustavuutta ei haastettu lainkaan eikä kansanedustajalaitoksen toimivuutta pohdittu. Ajatuksia puoluejärjestelmästä enintään varovasti ravisteltiin. Tämä ei tavallaan ole mikään ihme, sillä tilaisuuden yhteistyökumppaneina olivat Sitra, Porvoon kaupunki ja Helsingin Sanomat. Hääräilipä mukana valtioneuvoston kansliakin. DEMOKRATIAN päivittäminen ei tarkoita nykyisen puoluejärjestelmän ongelmien ratkaisemista niin, että puolueet voisivat jatkaa edustuksellisen vallan monopoliaan. Kuitenkin Tulevaisuuden valtiopäivillä asia nähtiin lähinnä näin. Osallistujat jaettiin uusiin puolueisiin: konservatiiviseen ei-vihreään keskustaan, konservatiiveihin, konservatiiviseen oikeistoon, liberaaliin oikeistoon, vasemmistoon ja arvoliberaaliin vasemmistoon. Jako tehtiin Helsingin S anomien vaalikonekysymyksillä, jotka on laadittu eduskuntavaaleja varten. Kun yksi suuri instituutio, Helsingin Sanomat, mittaa kansalaisten mielipiteitä vasten toista suurta instituutiota, kansanedustuslaitosta, tehdään instituutioita palveleva jako. Mitä tällä tarkoitetaan konkreettisesti? Kysymyksissä ei mitattu vastaajien suhdetta esimerkiksi kansalaisaktivismiin, kansalaistottelemattomuuteen, lähidemokratiaan, auktoriteetteihin tai valvontaan, koska suhde niihin ei ole puolueita jakava tekijä. Jos halutaan haastaa järjestelmää, olisi syytä mitata ihmisten suhdetta sen toimivuuteen muutenkin kuin nykyistä valtaa hyödyttävillä tavoilla. TILAISUUDEN huipentuma koettiin, kun valtioneuvosto kokoontui juhlaistuntoon. Tämä oli ensimmäinen kerta Suomen historiassa, kun hallitus kokousti yleisön edessä. Kyseessä oli kuitenkin poliittinen teatteri, jossa ministerit toistelivat virkamiesten esityksiä ja josta politiikka oli siivottu pois. Demokratian uudistamisen ja läpinäkyvyyden nimissä kansalle esitettiin teatteri, joka taipui farssiksi. VEERA JÄRVENPÄÄ 5 Normihomo voimaa! s. 33–34 29.5.–25.6.2017 Liite: Like Uutiset KES ÄKU UN MER KKI TUO TTE ET Tervapääsky on kesälomalaisen tukikohta Sääksmäen kirkon kulttuurimaisemassa. Siellä tarjoillaan huvilan keittiössä leivottuja maukkaita kakkuja, suolaista piirakkaa, mummun mehuja ja jäätelöannoksia entisöidyssä kansallisromanttisessa rakennuksessa ja historiallisessa puutarhassa. Sääksmäentie 825, Valkeakoski p. 040 715 4160 Aukioloajat: ti–su 24.6.–30.7. klo 11–17. www.lighthouse.fi/Tervapääsky Katso kultuuriohjelma Facebookissa! PUUTARHAKAHVILA TERVAPÄÄSKY ILLMARI Ei autotunea ja kertakäyttötsemppikertsiä, ei 808:a, vaan pohdiskelevampaa hip-hoppia, jossa riittää uutta löydettävää vielä usean kuuntelukerran jälkeenkin. Debyyttipitkäsoitto Komeetta – Nomadi saadaan kauppoihin vinyylinä ja digitaalisessa muodossa 9. kesäkuuta. Maistiaisena musiikkipalveluista löytyy uusi single Taulut pois. Tsekkaa myös Komeetta-video YouTubesta . facebook.com/illmari.rap www.playground.fi Aaarresaaret-retkillä tutustutaan Helsingin lähisaarten luontoon ja historiaan. Peruskierrosten rinnalla järjestetään yrityksille ja yhteisöille räätälöityjä kierroksia kuten virkistyspäiviä, tyky-retkiä, picnikretkiä, maastoretkiä Vallisaaren suljetuille alueille ja ikivanhoihin maanalaisiin tiloihin, teemahyppyjä Oolanninsodan, Viaporin kapinan ja kylmän sodan aikaan, valokuvauskursseja, öisiä yölaulaja-, lepakkoja kummitusretkiä sekä kasvija linturetkiä. Opastuskielinä ovat suomi, ruotsi ja englanti sekä erikseen sovittaessa italia, venäjä ja saksa. Myös risteilyopastukset Helsingin saaristossa ovat mahdollisia. jarmo.nieminen@aarresaaret.fi, 045 656 7542 www.aarresaaret.fi ELÄMYSRETKET VALLISAAREEN JA ISOSAAREEN ”KERRALLA USEAMMALLE TAI USEAMMALLE KERRALLE” KESÄKAUSI ALKAA NYT! Liittymällä ruokaosuuskunta Oma Maan jäseneksi olet mukana rakentamassa ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää ruokaomavaraisuutta kumppanuusmaatalouden avulla. Osuuskunnan jäsenenä voit tilata viikottaisen satokassin, joka sisältää osuuskunnan itse viljelemää ja jatkojalostamaa lähiluomuruokaa. Tule mukaan ruokavallankumoukseen! www.omamaa.fi TULE MUKAAN RUOKAOSUUSKUNTAAN Viime keväänä lanseerattu Kukko Helles saavutti nopeasti oluenystävien suursuosion. Nimensä osalta ajoittain kummastusta herättänyt Helles on tyypiltään Etelä-Saksalaistyyppinen vaalea pohjahiivaolut, jonka maussa korostuvat maltaiset sävyt ja yksinkertainen, mutta selkeä humalointi. Täksi kevääksi tuotteesta tuli markkinoille uusi 8-pack, jonka myötä tästä maltaiden ja humaloiden perinteikkäästä sinfoniasta pääsee nauttimaan kerralla useampi hyvän maun metsästäjä – tai yksi useamman kerran! laitilan.com Vesa Puurosen ja Kari Saaren toimittamassa teoksessa tarkastellaan suomalaisnuorten näkemyksiä ja kokemuksia oikeistopopulismista, puolueista, etnisistä vähemmistöistä ja muita ajankohtaisia yhteiskunnallisia ilmiöitä. 316 s., 28 euroa. Tilaukset: www.nuorisotutkimusseura.fi/verkkokauppa NUORTEN YHTEISKUNNALLINEN OSALLISTUMINEN JA OIKEISTOPOPULISMI Fiskarsin käsityöläisten, muotoilijoiden ja taiteilijoiden osuuskunta ONOMAn kesänäyttely on yhdistelmä paikallisuutta ja kansainvälisyyttä. Yli 50 taiteilijan ryhmänäyttely avaa tuoreita näkökulmia monikulttuuriseen Suomeen ja yhteiskunnassa vallitsevaan tilaan. 14.5.– 24.9.2017 ma–su 11–18 Kuparivasarantie 5, Fiskars facebook.com/greetingsfromsuomi www.onoma.fi GREETINGS FROM SUOMI Ki m Si m on ss on , M aj a, 20 17 Helsingin rajojen sisäpuolelle mahtuu hämmästyttävä määrä luontoa. Elinympäristöjä löytyy tiiviistä kaupunkiympäristöstä toinen toistaan yllättävämmille eläinja kasvilajeille. Helsingin luonnossa kohtaavat toisensa maankäyttö, meri ja ilmasto. Antti Kolin selkeä teksti kuvaa, kuinka lähellä pääkaupungin luonto on asukkaitaan. Yllättävän moni laji elää ympäristössä, jota ihminen on muokannut omien tarpeidensa mukaan. Lukija yllättyy siitä, mitä sisäpihoilla, kadunvierillä tai asuinalueiden välisissä metsiköissä liikkuu. sid., noin 180 sivua, 34€ www.metsakustannus.fi ANTTI KOLI: HELSINGIN MUUTTUVA LUONTO 8 Aishe Vejdani 46 Queerpornoa 48 s.?13 Vastama inos
8 • 5 / 2017 MAAILMANLOPUN ETEINEN Rasismi kylässä VUONNA 2013 entinen Etelä-Afrikan Israelin suurlähettiläs Ismail Coovadia pyysi repimään 18 puuta juuriltaan. Puut oli istuttanut Juutalainen kansallisrahasto (JNF) palestiinalaiskylä al-Araqibin maille osallistuttuaan sen tuhoamiseen. JNF oli nimennyt puut Coovadian mukaan. Hän vastasi kunnianosoitukseen näin: ”Tuin kamppailua apartheidia vastaan Etelä-Afrikassa enkä nyt voi kannattaa sitä, mitä olen todistanut Israelissa, nimittäin apartheidin kopiota!” Al-Araqib ei ole poikkeus. JNF omistaa 13 prosenttia Israelin maa-alueesta. Suurin osa maista on anastettu väkivalloin palestiinalaisilta, jotka on karkotettu. JNF:n tavoitteena on varmistaa, että maa pysyy ikuisesti vain juutalaisten hallussa eivätkä palestiinalaiset voi palata. JNF ei ainoastaan ota osaa palestiinalaisten kotien hävittämiseen, vaan se myös rakentaa infrastruktuuria vain juutalaisille tarkoitetuissa siirtokunnissa. JNF ON MUKANA Maailma kylässä -festivaalilla, missä se esittää itsensä ympäristöjärjestönä. Festivaalia järjestää Kepa, joka määrittelee tavoitteekseen toiminnan ”rohkeasti oikeudenmukaisen maailman puolesta”. Tuotuani JNF:n rasismin ja ihmisoikeusloukkaukset Kepan tietoon 2015 Kepa ilmoitti, että JNF ei ole enää tervetullut, koska sen toiminta loukkaa ihmisoikeuksia. Rohkeus kesti muutaman kuukauden. Vuoden loppuun mennessä Kepa päätti, että rotuerottelu ja sotarikokset eivät olekaan este Suomen suurimpaan monikulttuurisuustapahtumaan osallistumiselle. Perustelu oli typerryttävä: jos Kepa sulkisi JNF:n ulos, sen pitäisi puuttua muihinkin järjestöihin, myös niihin, jotka ovat Kepan jäseniä. Kepa selitti, että Kepan arvojen vaatiminen jäsenjärjestöiltä ”ei tuntunut Kepan arvojen mukaiselta”. KEPA EI SILTI OLE rasistinen järjestö. Se vain hyväksyy rasismin. Kepa vastasi arvosteluun rasismin normalisoimisesta ehdottamalla JNF:n kutsumista dialogiin festivaalin lavalle, eli rasismin normalisoimista. Saman mallin mukaan Suomen Vastarintaliikkeen rikoksiin pitäisi reagoida antamalla sille lisää tilaa yhteiskunnassa. Tiedotusvälineissä ihmisoikeuksien puolustaminen ja polkeminen on esitetty tasaveroisina jo jonkun aikaa. Nyt tämä rappio on levinnyt yhtäläisten oikeuksien puolustajien kattojärjestöön. JNF:n tapaus on huomioitu ulkomailla ja apartheidin ystävät ovat painostaneet Kepaa Israelin suurlähetystöä myöten. Mutta JNF on vain yksi esimerkki: Kepan ei pitäisi ottaa tapahtumiinsa mitään rasistisia järjestöjä. Tämän toteutuminen riippuu siitä, miten paljon palautetta Kepa saa. Vain julkinen paine voi saada Kepan noudattamaan niitä arvoja, joihin se väittää toimintansa pohjaavan. SYKSY RÄSÄNEN Purkaako sosiaalityö vallitsevia epätasaarvoisia rakenteita vai ylläpitääkö se niitä? Rasismivap?aa lapsuus kaikille Ve er a Jä rv en pä ä TEKSTI SUVI AUVINEN KUVA ANNIKA PITKÄNEN S OSIA ALITYÖN ahdinko on näkynyt otsikoissa jo kauan. Eri arvoistuvassa yhteiskunnassa sosiaalityölle kasautuu paineita, eikä vaativaan ja raskaaseen työhön tahdo riittää työntekijöitä etenkään Etelä-Suomen suurissa kunnissa. Sosiaalityötä toteutetaan liian pienillä resursseilla ja usein vain välttämättömyydet hoitamalla. Työllä on kuitenkin yhteiskunnan arvoja ja asenteita vahvasti muokkaava aspekti. Heikoimmassa asemassa olevien auttamisen taustalla vaikuttavat tekijät jäävät helposti näkymättömiksi. ”Historiallisesti sosiaalityö on lähtenyt liikkeelle yläluokkaisten ihmisten tekemästä hyväntekeväisyydestä, aika holhoavasta toiminnasta alempia yhteiskuntaluokkia kohtaan. Ja kyllä sillä tavalla sosiaalityötä ja sosiaalityöntekijöitä voi kritisoida edelleen”, kertoo Maura Nurmi. Nurmi opiskelee Helsingin yliopistossa sosiaalityötä ja on käytäntötutkimuksessaan pureutunut antirasistiseen sosiaalityöhön. Hän on kirjoittanut tutkimuksestaan raportin otsikolla Rasismin tunnistaminen ja käsittely – lastensuojelun työntekijöiden näkemyksiä. ”Suurin osa sosiaalityöntekijöistä on kantasuomalaisia tai ainakin valkoisia etuoikeutettuihin ryhmiin kuuluvia, korkeasti koulutettuja ja keskituloisia. Sosiaalityön taustalla vaikuttavat rakenteet ovat edelleen ihan relevantti kysymys, joka on pakko ainakin ottaa tosiasiana ja tiedostaa, jotta voi nähdä minkälaisia ongelmallisia asetelmia se aiheuttaa.” TUTKIMUKSENSA Nurmi on tehnyt eteläsuomalaisessa kaupungissa, lastensuojelun avohuollon toimipisteessä. Tutkimusta varten hän haastatteli suunnitelmallisen lastensuojelun sosiaali työn työntekijöitä. ”Lastensuojelu on erilaista muuhun sosiaalityöhön verrattuna, koska lastensuojelun asiakkaina ei olla aina vapaaehtoisesti, vaan lastensuojelussa on aina tietty kontrollin ja vallan elementti.” Antirasistinen sosiaalityö löytyi Nurmen tutkimusaineistoksi pitkälti oman kiinnostuksen kautta. Sosiaalityön opiskelijoista valtaosa tekee alan töitä opintojensa ohessa, niin myös Nurmi. ”Varsinkin maisterivaiheen sosiaalityön opiskelijoista on suurin osa jo työelämässä. Itse olen lastensuojelussa avohuollon sosiaalityöntekijänä. Tutkimusaiheen valintaan vaikuttivat osittain omat havaintoni, toki myös ihan oma tausta rasisminvastaisessa liikkeestä ja ylipäätään yhteiskunnalliset valtarakenteet, jotka kiinnostavat tosi paljon. Rasismi on tosi vähän puhuttu ja käsitelty aihe sekä sosiaalityön tutkimuksessa että työelämässä. Motiivina oli ennen kaikkea herättää keskustelua ja nostaa asiaa pinnalle.” Tutkimuksessaan Nurmi pyrki selvittämään, miten sosiaalityöntekijät ylipäätään hahmottavat rasismia ja rodullistamista ja etenkin mikä on sosiaalityön suhde rasismin ja rodullistamisen prosesseihin. Nurmi selvitti myös, miten sosiaalityöntekijät näkevät oman asemoitumisensa suhteessa antirasismiin. ”Suomessa rasismin tutkimus sosiaali työssä on melko vähäistä. Tosi paljon painotusta on tähän lähelle liippaavissa aiheissa, tosi paljon puhutaan monikulttuurisuuden näkökulmasta tai kulttuurieroista ja niihin suhtautumisesta, mutta ihan selkeästi vähäisemmällä on itse rasismin käsittely. Myös haastatteluissa kävi ilmi, että rasismista on vaikea puhua. Keskustelu rasismista karkaa jatkuvasti keskusteluun kulttuurieroista, maahanmuutosta, monikulttuurisuudesta.” TUTKIMUKSEEN osallistuneessa työyhteisössä rasismi tunnistettiin kuitenkin vakavaksi ongelmaksi. Silti aineistossa näyttäytyi voimakkaasti ajatus lastensuojelun automaattisesta antirasismista.
5 / 2017 • 9 Purkaako sosiaalityö vallitsevia epätasaarvoisia rakenteita vai ylläpitääkö se niitä? Rasismivap?aa lapsuus kaikille ”Tutkittavilla oli helposti ajatus, että pystymme toimimaan rasististen rakenteiden ulkopuolella, koska lastensuojelussa toteutetaan lastensuojelulakia, ja sen lisäksi ajatellaan, että meillä on korkea oma etiikka ja ammatillisuus suojaamassa rasismilta. Itse en pidä mahdollisena sitä, että rakenteista voisi olla vapaa. Tottakai näen sen tavoitteena, mutta sitä kohti pyrkiminen edellyttää, että nimenomaan havainnoimme ja tunnistamme sekä rakenteissa että itsessämme olevaa rasismia.” Kaikilla haastattelututkimukseen osallistuneilla lastensuojelun työntekijöillä oli työssään kosketuspintaa rasismiin. Heidän välillään oli kuitenkin merkittäviä eroja siinä, kuinka paljon ja minkälaista rasismia tunnistettiin. ”Niin sanottu ’vanha rasismi’, toisten etnisten ryhmien paremmuuteen perustuva rasismi, on helposti tunnistettavaa, siinä missä taas kulttuurinen rasismi tai kulttuuriset ennakkoluulot olivat todella paljon vähemmän tunnistettavia. Niitä eivät kaikki ehkä samalla tavalla ajattelekaan rasismina”, Nurmi sanoo. Haastatteluissa korostui näkökulma rasismista yksilöiden ominaisuutena – yksilö voi päättää, onko rasisti vai ei. ”Rakenteellinen rasismi on paljon vaikeammin tunnistettava asia. Se on koko yhteiskunnan läpäisevä rakenne..” YKSI NURMEN usein kohtaama esimerkki rakenteellisesta rasismista toistui haastateltujen sanavalinnoissa. ”Huolimatta siitä, että haastattelun ja tutkimuksen aihe on tiedossa, haastatteluissa tuotettiin puhetta ’meidän kulttuurista’ ja ’heidän kulttuuristaan’. Se on niin tavallinen tapa puhua, ettei sitä välttämättä huomaakaan, kuinka ongelmallista on viitata vaikka maahanmuuttajiin yhtenä ryhmänä tai heidän kulttuuriinsa”, Nurmi sanoo. ”Näen kuitenkin todella positiivisena, että ainakin haastattelemillani työntekijöillä on ymmärrys siitä, etteivät he itse ole kauhean pitkällä tässä aiheessa ja että he tarvitsisivat paljon enemmän keskustelua ja koulutusta.” Yllättävää tutkimusaineistossa oli asiakaskohtaamisten määrä, joissa asiakas tuotti rasistista puhetta. ”Työntekijät pohtivat paljon, miten siihen voi puuttua ja voidaanko rajata rasistista puhetta niissä tilanteissa. Siitä oli erilaisia näkemyksiä. Toiset ajattelivat, että kyllä voi rajata, koska sosiaalityön eettisiin lähtökohtiin kuuluu, että toiminta on rasismista vapaata. Aika paljon kuitenkin koettiin, että siihen on vaikea puuttua ja että se ei ole ehkä olennaista siinä tilanteessa. Vaan on olennaisempia asioita käsiteltävänä”, Nurmi sanoo. NURMI ESITTÄÄ tutkimuksessaan ratkaisuksi avoimuutta: sitä, että aihetta tuodaan enemmän esille ja että rasismista puhutaan enemmän. ”Meidän kaikkien täytyy myös alkaa olla kriittisiä itseämme ja työtämme kohtaan ja alkaa pohtia, onko mahdollista, että itse uusinnamme näitä rasistisia rakenteita, kuten myös muita valtarakenteita. Valtarakenteiden purkaminen edellyttää, että jollain tavalla tunnistamme ja tunnustamme omat etuoikeutetut asemamme.” Sosiaalityön työntekijöiden oman aseman ja työtavan kyseenalaistaminen onkin avainasemassa. Nurmi uskoo, että keskustelu on pikkuhiljaa tulossa Suomeenkin. ”Esimerkiksi Ruotsissa on jo tehty paljon enemmän rasismiin liittyvää tutkimusta.” Nurmi toteaa rasististen ja sortavien rakenteiden olevan kuitenkin niin perustila, ettei niitä huomaa ilman harjaantumista. ”Meillä on olemassa erilaisia valtarakenteita, joissa toiset ovat alisteisessa häviäjän asemassa. Se tarkoittaa aina sitä, että jotkut hyötyvät näistä asemista: huolimatta siitä, haluammeko me saada tätä hyötyä, hyödymme joka tapauksessa. Voi olla aika kivulias prosessi tunnustaa, että itse jotenkin – ei omista ansioistaan vaan muista syistä – hyötyy toisten ihmisten huonommasta tilanteesta, huonommasta asemasta yhteiskunnassa.” Onko kaksi korkeasti koulutettua valkoista naista keskustelemassa rasismista nimenomaan totuttujen valta rakenteiden ylläpitoa? ”Hyvä kysymys. Tiedostan sen, etten voi puhua kaikista asioista enkä halua puhua kenenkään toisen suulla. Minä käsitän tätä maailmaa ja tilannetta nimenomaan omista lähtökohdistani. Ajattelen, että tämä on kuitenkin se asia, mitä minun täytyy tehdä omalta osaltani”.
10 • 5 / 2017
5 / 2017 • 11 ? ? ? Punavihreiden ydinkysymys on, miten ne vastaavat sosiaalidemokraattisten puolueiden alamäkeen Euroopassa. TEKSTI ANTTI RONKAINEN KUVA NINNI KAIRISALO Euroopan vaalikevään megatrendit E UROOPAN keskuspankin pääjohtaja Mario Draghi totesi Euroopan sosiaalisen mallin kuolleeksi vuonna 2012. Sittemmin sosiaalidemokraattiset puolueet ovat romahdelleet ympäri Eurooppaa. Mitä tulee sosiaalidemokraattisten puolueiden tilalle? Itävallan presidentinvaaleissa vihreiden Alexander Van der Bellen voitti äärioikeiston Norbert Hoferin. Hollannin parlamenttivaaleissa Vihreä vasemmisto nelinkertaisti kannatuksensa. Myös Suomessa vihreät oli kuntavaalien ainoa vaalivoittaja. Itävalta, Hollanti ja Suomi osoittavat, että vihreät voivat olla seuraavat demarit. Tietokirjailija Pontus Purokurun mukaan ”demarius tarkoittaa laajaan keskiluokkaan vetoavaa turvallista opportunismia”, jossa ”ollaan tarvittaessa valmiita tekemään ’kipeitä päätöksiä’ eli leikkaamaan ja yksityistämään kokoomuksen kanssa”. (blogikirjoitus Muistiinpanoja vihervasemmiston voitosta 10.4.) DEMARIEN LASKUN TAUSTALLA lienee se, etteivät he ole kyenneet olemaan vastavoima markkina liberaalille oikeistolle. Päinvastoin sosiaalidemokraattiset puolueet ovat sopineet Euroopan integraatiosta, jossa keskeisellä sijalla on ollut sosiaalisen Euroopan sijaan sääntöperustainen talouskuri. Kehityksen taustalla on ”kolmas tie”, jolla viitataan oikeiston talousnäkemysten ja vasemmiston yhteiskunnallisten ideoiden yhteensovittamiseen. Sen myötä Euroopan sosiaalidemokraattiset ja vasemmistolaiset puo lueet omaksuivat oikeistoliberaalit käsitykset valtiosta, taloudesta, yksilöstä ja oikeudenmukaisuudesta. Politiikan fokus siirtyi yhteiskunnan kehityksen ohjaamisesta yksilöiden kannustimien ohjaukseen. Valtion tuli pidättäytyä puuttumasta tulonjakoon, työttömyyteen tai kokonaiskysyntään, sillä optimaalisin yhteiskuntapolitiikka määrittyi markkinoilla. Valtio voisi keskittyä räikeimpien epäkohtien korjaamiseen. Kun Margaret Thatcherilta kysyttiin hänen suurinta poliittista saavutustaan, hän vastasi työväenpuolueen puheenjohtajan Tony Blairin. VÄLTTÄ ÄKSEEN sosiaalidemokraattisten puolueiden virheet poliittisten toimijoiden on tehtävä välinsä selväksi Blairin johdolla omaksuttuun kolmanteen tiehen. Tämä koskee niin puolueita kuin muita poliittisia liikkeitäkin. Vihreät ovat esimerkiksi kiinnittäneet huomion eriarvoisuuteen ja ehdottaneet perustuloa ratkaisuksi globalisaatioon tuomaan epävarmuuteen. Mutta onko kyseessä vain räikeimpien markkinavääristymien korjaus? Mitkä kehityslinjat luovat eriarvoistumista, ja millä laadullisilla muutoksilla tähän kehitykseen voidaan puuttua? Minkälaista laadullista muutosta kolmanteen tiehen tarjotaan? Ellei tätä poliittista reflektiota tehdä, sosiaalidemokraattien tilalle nousee Ranskan uuden presidentin Emmanuel Macronin äärikeskustalaisuus. Hänen talousohjelmassaan korostuu leikkauspolitiikan jatkaminen. Macron on vaatinut eurokriisin hoitoon velkahelpotuksia, joiden ehtona olisivat talouskurin sijaan rakenteelliset uudistukset. Rakenteelliset uudistukset tarkoittavat nykyisessä poliittisessa uusiokielessä yhtäältä kansantalouden kustannuskilpailukyvyn lisäämistä työntekijöiden palkkoja ja työehtoja heikentämällä. Toisaalta kansantalouden sisällä rakenteelliset uudistukset tarkoittavat työntekijöiden neuvotteluvoiman heikentämistä, sosiaaliturvan heikennyksiä, palkkakuria ja muita työn tarjonnan lisäämiseen tähtääviä reformeja. Tämän vuoksi Juhana Vartiainen (kok.) on niin innoissaan Macronista. Macronin äärikeskustalaisuus on kolmannen tien jatkamista vanhojen puolueiden pienenemisestä huolimatta. Macron on nimennyt hallitukseensa sekä sosialistien, republikaanien että keskustaoikeiston poliitikkoja. Macron on tehnyt opinnäytteensä Machiavellista ja häntä on juhlittu Euroopan uudistajana, mutta mikä tulee loppujen lopuksi muuttumaan? Tämä määritellään syksyllä Saksan parlamenttivaaleissa. EUROOPAN PARL AMENTISTA Saksan politiikkaan loikanneen Martin Schulzin ja sosiaalidemokraattien nousu näyttää jääneen hetkelliseksi. Jos vaalit pidettäisiin tänään, Angela Merkelin kristillisdemokraatit voittaisivat vaalit selvästi. Todennäköisempää onkin, että Macron ja Merkel vastaavat brexitiin vahvistamalla jäljelle jäävien EU-maiden sotilaallista yhteistyötä. Politiikan siirtymä rakenteista yksilöihin on aiheuttanut sen, että äänestäjille sanat merkitsevät enemmän kuin teot. Purokurua lainaten politiikassa on tärkeää ”aistia, missä mennään ja mikä tuottaa hyvän fiiliksen”, sillä politiikassa on kyse tunteista ja haluista. Politiikan yksilökeskeisyyden vuoksi tärkeämpiä ovat äänestäjän tunteet ja halut kuin ehdokkaan tosiasiallisesti toteuttama politiikka. Ennen vaaleja tehty lupaus muutoksesta on tärkeämpi kuin vaalilupausten hylkääminen. Onkin täysin mahdollista, että sosiaalidemokraattisten puolueiden romahtamiseen vastataan politiikassa muuttamalla puhetapoja ja jättämällä nykyinen politiikan viritys silleen.
12 • 5 / 2017 Hyvinvointivaltion suljetut sektorit Hoiva on elämän ja sen mielekkyyden perusta. Silti emme osaa edes puhua siitä kunnolla. TEKSTI LAURI PUNAMÄKI & PONTUS PUROKURU KUVA ANNIKA PITKÄNEN T URUN sairaalan vanhuspsykiatrian suljetulla osastolla pahoinpideltiin, eristettiin, nöyryytettiin ja ylilääkittiin potilaita vuosina 2009–2014, paljasti Turun Sanomat vuosi sitten. Kun potilaat valittivat kohtelusta hoitajille ja lääkäreille, väkivallassa mukana olleet hoitajat vähättelivät potilaiden kokemuksia ja leimasivat puheet psykoottisiksi. Tapahtumien oikeuskäsittely on kesken. Toistaiseksi ketään vastuuasemassa olevaa ei ole irtisanottu tapauksen vuoksi. Turun Sanomat sai paljastuksen jälkeen 200 yhteydenottoa, joissa kerrottiin suomalaisten psykiatristen osastojen ongelmista. Onko kyseessä yksittäistapaus vai voiko ajatella, että tapahtumat kertovat jotakin yleisempää hyvinvointivaltiosta? HYVINVOINTIVALTIO on sopimus todellisuudesta, jossa ihmiset uskovat toisten ihmisten voivan hyvin. Sopimuksen turvin työkykyiset voivat nauttia vauraudesta ja vapaudesta. Vauraus ja vapaus on kuitenkin mahdollista vain siksi, että monet ihmiset eivät saa kaipaamaansa huolenpitoa. Hyvinvointivaltion ymmärrystä vanhuudesta, kuolemasta, vammaisuudesta, mielenterveydestä ja henkisestä hyvinvoinnista ohjaavat tehokkuus, kyvykkyyden normi, vaikeus käsitellä haurautta ja täysipäiväisen palkkatyön tai yrittämisen asettaminen elämän päämääräksi. Ne, jotka eivät täytä normeja, määritellään riittämättömiksi tai muuten viallisiksi. Kaikkein heikoimmassa asemassa olevat ja eniten huolenpitoa tarvitsevat suljetaan laitoksiin tai jätetään yksin. Suljetut ja pimeät alueet muodostavat hyvinvointivaltiossa suuren sektorin, jonka sisältöön kajotaan harvoin julkisesti. Psykiatriset osastot, vanhainkodit, koulukodit, putkat, säilöönottokeskukset, vankilat, suureläintilat: ihmiset yrittävät olla ajattelematta, mitä näissä paikoissa tapahtuu. Laitokset on suunniteltu minimoimaan huolenpitoon menevät resurssit siten, että voidaan kuvitella, että ”ei sentään ketään jätetä heitteille” ja että asiat ovat hallinnassa. Ei siten, että se olisi hyvä tapa järjestää huolenpito niiden näkökulmasta, jotka huolenpitoa tarvitsevat. HOIVAN JÄRJESTÄMISEN ongelmat on helppo sulkea mielestä. Juuri tämä mahdollistaa koko hyvinvointivaltion: on mahdollista kuvitella, että poissa silmistä olevat asiat on järjestetty siedettävästi. Ikään kuin yhteisestä sopimuksesta elämän perustana toimiva hoiva ja huolehtiminen painetaan näkymättömäksi. Esimerkiksi laitoksessa ihmiset pidetään fyysisesti elossa säällinen aika, mutta heidän sosiaalisesta tai psyykkisestä hyvinvoinnistaan ei pidetä huolta. Ihminen voi kuolla nälkään yksinkertaisesti siksi, että hän masentuu ja lakkaa syömästä, eikä kenelläkään ole aikaa tehdä ruokaa ja aterioida hänen kanssaan. Keskustelu hoivalaitoksista muistuttaa puhetta tuotantoeläimistä. Keskitytään siihen, onko hygienia, ravitsemus ja sairauksien hoito riittävällä tasolla. Onko ravinnepuutoksia tai liiallista lääkintää, ehditäänkö siivota karsinat tai vaihtaa vaipat. Keskustelua psyykkisestä hyvinvoinnista, sosiaalisista tarpeista tai ylipäänsä elämän mielekkyydestä ei osata edes aloittaa. YKSINÄISYYDESTÄ ja kärsimyksestä huolimatta hyvinvointivaltion projektia perustellaan sillä, että se on heikompia varten. Jopa oikeisto perustelee politiikkaansa sillä, että täytyy luoda talouskasvua, jotta voidaan ”huolehtia heikommista”. Lopputuloksena ”heikommista” ei huolehdita kunnolla missään vaiheessa, oli talouskasvu kuinka suurta tai pientä tahansa. Hoivaa koskeva mielikuvituksemme on rajoittunut kahteen vaihtoehtoon: joko yksinäinen ylikuormittunut (yleensä nais)hoivaaja kahdestaan kotona huolenpitoa tarvitsevan kanssa tai valtion ja markkinoiden järjestämä hoiva eli käytännössä laitokset tai kiireiset kotihoitajat. Hoiva on päätetty järjestää tavalla, joka jättää ihmiset yksin uupumaan tai saa heidät sulkemaan läheisensä laitoksiin. HY VINVOINTIVALTIOSSA hoiva on osittain siirretty naisten palkattomasta työstä naisten matalapalkkatyöksi. Tämä on tuonut tasa-arvoa työkykyisille naisille. Sen sijaan hoivaa tarvitsevien näkökulmasta tilanne ei välttämättä ole hyvä. ”Hoitotoimenpiteiden” lisäksi ihmiset nimittäin tarvitsevat sitä, että heille mahdollistetaan omanlaisensa elämä ja itsemäärääminen toimintakyvystä riippumatta. Miten elää tavalla, jossa olisi tilaa myös paljon huolenpitoa tarvitseville? Miten elää yhdessä niin, että meitä ei eroteltaisi toisistamme työkyvyn ja hoivan tarpeen perusteella? Meiltä puuttuu mielikuvitus siitä, miten hoivaa voisi järjestää muulla tavoin kuin valtion välityksellä tai kotiin uupumalla.
To im itu kse llist a ain eist oa Huolestuttaako sote-uudistuksen hinta, ahdistaako sote-viidakko? Ei hätää, valitse meidät. Lääkärimme ja kirjanpitäjämme huolehtivat sinusta ja perheestäsi. Äläkä suotta huolehdi uusista asiakasmaksuista, sillä me saamme voittomme suoraan veronmaksajien pussista. Sote-uudistus on fantastinen asia, erityisesti meille. SOTEENKAAREN PÄÄSSÄ ON AARRE
14 • 5 / 2017 14 • 5 / 2017 TEKSTI JA KUVA IIDA SIMES K AN SA K U N N AN O LO H U O N E • K AN SA K U N N AN O LO H U O N E • K AN SA KU N N AN O LO H U O N E • KA N SA KU N N AN O LO H U O N E • MAUNULA-TAL O OSOITE: METSÄPURON TIE 4, HELSINKI KIRJA: IIRO RANTALAN NYT SEN VOI JO KERTOA BIISI: KISSANPOLKK A Valovoimaista demokra?tiaa Maunulan maamerkki vetää paljon kävijöitä. J OS EREHTYY ennen ensivisiittiään vilkaisemaan netistä Maunula-talon demokraattista toimintamallia, voi pelästyä. Havainnekuvissa ”johto tiimistä”, ”neuvottelukunnasta”, ”osallistavasta budjetoinnista”, ”tilaisuuksista ja tapaamisista” ja tietenkin ”asukkaista ja käyttäjistä” vilisee nuolia suuntaan ja toiseenkin. Virkamiehet ja tutkijat ovat uhranneet tähän aikaa ja ajatuksia, mutta kaavio näyttää yhtä innostavalta kuin sote-uudistusta tai Syyrian sotaa selittelevät väkkyrät. Onneksi talon arki on hauskempi. Vähän päälle parituhatneliöinen kirjaston, nuorisotalon ja työväenopiston yhteenliittymä Maunula-talo on muutaman kuukauden toimittuaan saanut paljon asiakkaita. Kirjasto on alati täynnä lukijoita ja lainaajia. Pingispöydällä pallo saa kyytiä, ja nyrkkeilysäkki heiluu iskujen keskellä. Sekä livenä soitettu musiikki että leffojen ääniraidat lisäävät kakofoniaa. Kävijöiden ikähaitari on erittäin laaja. Varsinkin aamupäivisin käytäville on parkkeerattu rivistö lastenvaunuja. Seniorikansalaisia paikalla on aamusta iltaan. Yläkerran tasanteella on pieni kahvila. Sitä pyörittävät työpajatoimintaan osallistuvat nuoret, ja sen vetäjät vaihtuvat muutaman kuukauden välein. SAMALLA KUN LÄHISEUDUILLE , Pohjois-Helsingin Malmille ja Kannelmäkeen on rakennettu konserttipaikkoja ja työväenopiston etäpesäkkeitä, Maunula on ollut kaupunginosien väliinputoaja. Vielä muutama vuosi sitten paikalliset eivät kuvitelleet, että kaupunki vaivautuisi uhraamaan Maunulaan mitään kovin valo voimaista. Paikallisen valtaväylän Pakilantien toisella puolella oli pitkään Suursuon ostoskeskus, joka 1960-luvulla oli hohtavan valkoinen ja tyylikäs kulmakunnan vetonaula. Helsinkiläisten ostareiden tyyliin siellä oli pieniä liikkeitä: ruokakauppoja, kioski ja jopa eläinkauppa. 1990-luvulla ostarin annettiin rappeutua muutaman rajun oloisen baarin asuttamaksi slummiksi. Lapsiperheet ja vanhukset kiersivät ostarin kaukaa. Mutta nyt liikkeet ovat siirtyneet Maunula-talon yhteyteen. Jo viime syksynä puolivalmiissa talossa aukesivat S-market, Fidan kirppis ja ylikansallinen sämpyläbaariketju. Sittemmin talosta on tullut suorastaan valovoimainenkin. Kuin Pakilantien varrelle laskeutunut avaruusalus, rakennus loistaa pystysuorin valopalkein. VAIKKA KIRJASTON IKKUNAT ovat koko seinän levyiset ja esittelevät valikoimaa kadulle asti, Maunulatalon älylliseen ytimeen tullaan sisään S-marketin aulasta peliautomaattien takaa. Aluksi se tuntui isolta miinukselta muuten hienolle arkkitehtuurille. Mutta kirjaston pääoven sijainti kassojen edessä kannustaa ruokaostoksilla käyviä tarttumaan kirjaankin. Ainakin kirjoittajan omalle jälkikasvulle suunnittelusta on ollut iloa. ”Mä menen vielä palauttamaan kirjoja”, hihkui 12-vuotias pakatessamme ruokaostoksia marketin puolella. ”Ei haittaa, vaikka kirjasto on enää neljä minuuttia auki. Mä ehdin vielä lainata lisää!” Talon suunnitelleen arkkitehdin Mikko Summasen tunnetuin työ on Kampin kappeli. Maunula-talon maisemaikkunat olivat erityisesti paikallisten toive. Paikallisia osallistavassa suunnitteluprosessissa käytettiin muovailuvahaa ja legoukkoja, ja välillä pelattiin roolipelejä, joissa asetuttiin erilaisten käyttäjien, kuten ”15-vuotiaan somalitaustaisen tytön tai maunulalaismummon asemaan”. Lanit ja lautapelisessiot ovat nuoremmille, aikuiskävijöille on dekkaripiiri. Ja onpa lähes naapurikaupunginosan eli Paloheinän kuuluisuus, historioitsija Teemu Keskisarja käynyt kertomassa teoksistaan. Joillain talon tähtiesiintyjillä on maunulalaisjuuret, kuten avajaisissa soittaneella pianisti Iiro Rantalalla. Hän työskenteli lapsuudessaan UrheiluRantalassa, Maunulan legendaarisessa puodissa. Ei-suomenkielisiä kävijöitä kannustetaan kirjaston järjestämään kielikahvilaan keskustelemaan ”Suomen ja maailman ilmiöistä”. Houkutukseksi kirjasto tarjoaa ilmaisen kahvin tai teen.
5 / 2017 • 15 MAUNULA-TAL O OSOITE: METSÄPURON TIE 4, HELSINKI KIRJA: IIRO RANTALAN NYT SEN VOI JO KERTOA BIISI: KISSANPOLKK A Ilmianna olohuoneesi! ideat@voima.fi Valovoimaista demokra?tiaa Toisiin tutustuminen voi edetä romanttisemmalle tasolle ”Aikuisten limudiskossa” Helsinki-päivänä 12. kesäkuuta. ”VILKASTA ON OLLUT” , kehuu Antti Sarpo, nuorisoasiainkeskuksen Maunulan toimipisteen johtaja. ”Kävijöitä on päivittäin 1 000–2 000, paljon enemmän kuin odotettiin. Kirjaston kävijämäärät ovat kolminkertaistuneet, ja nuorisotalollakin on enemmän kävijöitä kuin koskaan.” Mikä on ollut yllättävintä? ”Kurssit täyttyvät niin vauhdikkaasti”, pohtii Sarpo. ”Tubetuskurssi tuli täyteen saman tien, kun ilmoittautuminen alkoi.” Yläkerrassa on Helsingin työväenopiston tiloja pienissä huoneissa ja jopa 180-paikkainen konserttisali. Maunula-talo pyrkii osallistamaan monin tavoin. Talon yläkerran aulassa on pystypiano, johon oli kiinnitetty hauska kyltti: ”Soita, jos mielestäsi osaat.” ”Siksi talossa on kuultu paljon kaikenlaista livemusiikkia”, nauraa Sarpo. ”Me kyllä otimme sen lapun jo pois. Saa sitä soittaa ihan kaikki!” Syksyllä elokuun lopussa Helsingissä vietetään Taiteiden yötä, ja silloin talo kokee uudet avajaiset: pihan puistoalue valmistuu. Sen omenapuulehtoon istutetaan kahdeksaa eri lajiketta. Syksyllä Maunula-talo tekee myös suuren kulttuuriteon: Kino Maunula avautuu, eli talossa aletaan esittää myös elokuvia. Pohjoishelsinkiläisittäin elokuvakulttuurin vaaliminen on harvinaista. Eikä Maunulassa vain esitetä leffoja vaan myös keskustellaan niistä. Koska Maunula-talo on PohjoisHelsingin ruuhkaisten, poikittaisten jokeri bussilinjojen ja etelä–pohjoissuuntaisten bussilinjojen risteys, talon ovat ottaneet omakseen muutkin kuin paikalliset. Pirkkolan urheilupuisto on sekin lähellä, joten uimarit, luistelijat ja futaajatkin löytävät tiensä kulttuurin äärelle. ”Sijainti on erinomainen. Meille tullaan muistakin kaupunginosista koulun jälkeen hengaamaan”, Sarpo toteaa tyytyväisenä.
16 • 5 / 2017 AKTIVISMI WONDERLUST 2.–4.6. Helsinki Seksuaalisuuteen ja haluun keskittyvän festivaalin päävieraaksi saapuu newyorkilainen Stoya, aktivisti ja pornonäyttelijä, joka on kuratoinut festivaalille elokuvanäytöksen ja vetää myös bingoiltaman. www.wonderlust.fi MUUNSUKUPUOLISTEN KAHVIHETKI 5.6. klo 17–19 Kirjakahvila, Turku Kirjakahvila tarjoaa turvallisen tilan, jossa muunsukupuoliset voivat jakaa kokemuksia ja tietoa keskenään. MUSTA KALLIO 6.–11.6. Helsinki Kuuden päivän aikana antiautoritaarinen toiminta saa muun muassa keskustelujen, bileiden ja työpajojen muotoja. ELOKUVA KIPPARIKVARTETTI 5.6. ja 8.6. Niagara, Tampere Ville Salmisen ohjaama ja Reino Helismaan kirjoittama musiikkikomedia valmistui vuonna 1952. Vaikka aikanaan filmi teilattiin kehnona, nyt se esitetään osana Suomi 100 -elokuvasarjaa. www.elokuvakeskus.fi/niagara FILMI PYÖRII 10.6. klo 19 WHS Teatteri Union, Helsinki Kevätkauden viimeisellä Filmi pyörii -klubilla esitetään Matt Helm vaarojen verkossa (1967) ja Bensa-aseman pimut (1979). www.teatteriunion.fi/shop/filmipyorii-2017 SODANKYLÄN ELOKUVAJUHLAT 14.–18.6. Sodankylä Perinteikäs filmifestivaali saa tänä vuonna vieraakseen muun muassa saksalaisnäyttelijä Hanna Schygullan ja espanjalais ohjaaja Carlos Sauran. www.msfilmfestival.fi/index.php/fi-FI KIRJALLISUUS RAP, LANGUAGE AND THOUGHT: FACILITATING RAP AND POETRY WORKSHOPS 5.6. ja 9.6. Oranssi ja Teak, Helsinki Arji Manuelpillai ohjaa kaksipäiväisen ja maksuttoman työpajan, jossa opetellaan toimimaan ilman yhteistä kieltä ja ohjaamaan monikielisiä sanataideja räptyöpajoja. Paikkoja voi kysellä Lastenja nuortenkulttuurin läänintaiteilija Marjaana Jaranteelta (marjaana.jaranne@taike.fi). LAHDEN KANSAINVÄLINEN KIRJAILIJAKOKOUS 16.–17.6. Lahti Samassa maailmassa -teeman alla pohditaan muun muassa kansallisuutta ja sen ilmaisuja VOIMA SUOSITTELEE kansainvälisessä maailmassa. Kirjailijakokouksen puheenjohtajina toimivat kirjailija Riikka Pelo ja kirjailija, toimittaja J. P. Pulkkinen. www.liwre.fi/liwre_2017 KUVAN KAUTTA KIRJOITETAAN 17.6. klo 13–15 OMA, Oulun taidemuseo Jussi Jäälinojan näyttely Kaunis turhuus saa inspiroida työpajan kirjoittajia, jotka jatkavat näyttelystä kirjoittamaan ja keskustelemaan kirjoittamisesta ja sen tuotoksista Hupisaarten Kiikku-kahvilaan. Työpaja maksaa 15 euroa, ja hinta sisältää näyttelyn sisäänpääsyn ja pullakahvit. VANHAN KIRJALLISUUDEN PÄIVÄT 30.6.–1.7. Sastamala Tämän vuoden teemana kirjallisuustapahtumassa on Itsepäinen Suomi. Teemaa ruoditaan niin vanhojen kuin uusienkin julkaisujen kautta. Antikvaarisia kirjakauppiaita tapahtumaan on ilmoittautunut mukaan jo 40. vanhankirjallisuudenpaivat.com MUSIIKKI PIHLAJAMÄKI GOES BLUES 3.6. Kiillepuisto, Helsinki Jo kymmenennettä kertaa järjestettävässä koko perheen tapahtumassa lavalle nousevat muun muassa Jo Buddy’s Trio Riot ja Dumari & Spuget. www.facebook.com/ events/405787729788108 NIGHTS OF JAAHAS VOL. 2 7.6. Lepakkomies, Helsinki Queer ja drag ovat avainsanoja klubilla, joka lupaa tanssittaa, ilahduttaa ja ehkä hämmentääkin. Peijakas-dj:t Stuffin’ Muffins ja Bombarelli pitävät huolen ensimmäisestä kohdasta. www.facebook.com/ events/653787664809934 HKI PUNK FEST 7.–11.6. Helsinki Viisi päivää, ainakin kolme tapahtumapaikkaa ja kymmeniä bändejä. Niistä on Helsinki Punk Fest tehty. www.hkipunkfest.fi LEE SCRATCH PERRY & MAD PROFESSOR 12.6. Korjaamo, Helsinki Reggaen ja dubin ystäviä hellitellään jamaikalaisen ja guyanalaisen artistin yhteiskeikalla. Lee Scratch Perry ja Mad Professor ovat tehneet yhteistyötä vuodesta 1983. NAHAWA DOUMBIA 14.6. G Livelab, Helsinki Malilainen Nahawa Doumbia nauttii uudesta tulemisestaan. Yleisö pääsee puolestaan nauttimaan hänen vähäeleisestä musiikistaan ja upeasta äänestään. www.glivelab.fi JEFF MILLS 16.6. Ääniwalli, Helsinki Pitkän linjan detroitilainen tuottaja ja dj tuo pääkaupunkiin minimalistisen teknon ilosanomaa. www.facebook.com/ events/183754615470404 SIMON KEMPSTON & CATIE FLEMING 20.6. klo 19.30 Brinkkalan piha, Turku Suomalais-skotlantilainen Fleming julkaisi debyyttialbuminsa Ladder of Life keväällä ja skotlantilainen Kempston oman albuminsa Vanishing Act jo tammikuussa. Nyt molemmat soittavat folkpohjaista musiikkiaan Turussa. MUSIIKKIA KAHDEKSALLETOISTA MUUSIKOILLE 17.6. Kaapelitehdas, Helsinki Steve Reichin minimalistinen teos sai kantaesityksensä New Yorkissa 1976. Helsingin esityksessä orkesteri on tilan keskellä ja yleisö saa eläytyä teokseen tanssien, makoillen tai vaikka rokkipoliisina murjottaen. RUOKA JA TALOUS ASTU SUVEEN 5.6. Vanhan kirjastotalon puisto, Tampere Jos eivät kahviteltta, soppatykki tai lättypannu saa lähtemään erityisesti ikäihmisille suunnattuun kesätapahtumaan, ehkä Maailmantangofestivaalin musiikkija tanssiesitykset, Tampereen Ukuleleorkesteri tai Junnu Wainion lauluja versioiva 4Wattia houkuttavat paikalle. OLUTSATAMA 16.–17.6. Lutakko, Jyväskylä Kotimaiset pienpanimot tulevat tapahtumaan jakamaan tietoa, järjestämään tastingeja ja myymään olutta. www.olutsatama.fi AFTER WORK OLUTJOOGA 16.6. klo 17–18 1bar, Oulu Ruumiinkulttuuri ja olutkulttuuri yhdistyvät, kun jooga tuodaan baaritiskien äärelle. Tunti soveltuu kaikille, eikä oluen juominenkaan ole pakollista. TAIDE JA TEATTERI VIIDEN TÄHDEN SITRUUNA 2.6. ja 3.6. Teatteri Miilu, Jyväskylä Improvisaatioteatteri Mieletön Sitruuna juhlii viisivuotista taivaltaan improvisoidulla, tunnin mittaisella näytelmällä, johon inspiraatio tulee yleisöltä. www.facebook.com/ events/1944763449092846 OLOHUONE 306,4 KM2 8.–10.6. Turku Eri taiteenaloja yhdistävä kaupunkitaidetapahtuma haluaa saada kaupungin asukkaat näkemään asuinkulmansa toisin ja yllättää heidät taiteella mitä erilaisimmissa paikoissa. www.olohuone.org SATA VUOTTA, TUHAT TULKINTAA 9.6.–8.10. Jyväskylän taidemuseo Kuinka kuvataiteella on rakennettu kansallista identiteettiä? Kuinka nykykatsoja tulkitsee näitä teoksia? Näitä mietitään muun muassa Helene Schjerfbeckin, Fanny Churbergin, Akseli Gallen-Kallelan, Wäinö Aaltosen ja Rut Brykin teosten kautta. www.jyvaskyla.fi/taidemuseo/ nayttelyt/2017/satavuottatuhattulkintaa KOTKA ART 10.6.–14.8. Kotka Ensimmäistä kertaa Kotkansaarella järjestettävä kesänäyttely kokoaa yhteen taiteilijoita, kuten Marko Turunen, Maria Mattila, Aiju Salminen, Saara Vainio ja Elin & Keino. www.facebook. com/events/1874079662836123 FOUND OBJECTIVES 14.–18.6. Vapaan taiteen tila, Helsinki Found Objectives tutkailee nykytaidemusiikin ja performanssitaiteen kohtaamispisteitä. Samanniminen, uusi kollektiivi koostuu säveltäjistä, soittajista ja performanssitaiteilijoista. www.v apaantaiteentila.fi/fi/events/foundobjectives RETROSPECTRUM 16.–17.6. Oranssi, Helsinki Punkille, taiteelle ja feminismille omistettu festivaali on ikärajaton ja kaksipäiväinen tapahtuma, jossa pääsee nauttimaan niin Nancie Pop Artin retrofuturistisesta ja tapahtumalle nimen antaneesta poptaidekokonaisuudesta kuin vaikka Hullut Päivät -bändin ramopunkista. OUTO HOMO 30.6. Andorra, Helsinki Vuonna 2012 ensi-iltansa saanut esitys kertoo stand up -koomikko Joonas Kekkosen omaelämäkerrallisen ja räävittömän tarinan, johon kuuluu niin kiroilua, teinitraumoja kuin transasiaa ja polyamoriaakin. www.facebook. com/events/1625868310869217 Wonderlust 2.–4.6. Nahawa Doumbia 14.6. Outo homo 30.6. St ev e Pr ue Ja lm ar i Es ke lin en Olutsatama 16.–17.6. After work olutjooga 16.6.
5 / 2017 • 17 VOIMA SUOSITTELEE Koonnut Kaisu Tervonen Teatteri täyttää tyhjiön Vaaleanpunaisessa huvilassa tehdään kaoottista kulttuuria. ”KESÄLLÄ 2014 kävelimme tästä ohi, ja huomasin ryteikön takaa pilkistävän talon katon”, Markku Arokanto kertoo. Katto kuuluu Vaaleanpunaiselle huvilalle. Huvila sijaitsee Itä-Helsingissä, Laajasalossa, venekerhon viereisessä metsikössä. Vuonna 2014 piha oli Arokannon mukaan kasvanut täyteen vadelmapusikoita ja kaislaa. Ikkunat oli naulattu umpeen. ”Soitin ensimmäisenä Museovirastoon, sillä netistä löytyi tieto, että talo on suojeltu. Siellä eivät tienneet tästä mitään. Sitten selvisi, että talo on luovutettu Rakennusvirastolle. Rakennusviraston rekistereistä taloa ei kuitenkaan löytynyt, ja minua neuvottiin soittamaan Kiinteistövirastoon. Kiinteistövirastokaan ei tästä mitään tiennyt, mutta kun siellä tutkittiin asiaa, selvisi, että talo kuuluu Kiinteistötoimelle.” Lopulta neuvottelut olivat menestyksekkäitä, ja talo vuokrattiin Kylämetsä ry:lle lastenteatterikäyttöön. Kesällä 2015 pihassa sai ensi-iltansa Tirlittan-teatteriesitys. AROKANNON HISTORIA teatterija kulttuurialalla koostuu muun muassa ohjaajan, dramaturgin ja koreografin töistä niin pienissä kuin suurissakin teattereissa. Häneltä löytyy myös vankka kokemus lapsille suunnatun teatterin saralta. ”Teatteri voi antaa vastapainoa lapsille yhteiskunnassa, jossa mediakanavat täyttyvät negatiivisilla ja pelottavilla uutisilla. Näen tämän myös ammatillisena haasteena, sillä lapset ovat yleisönä lahjomattomia ja suoria.” Vaaleanpunaisen huvilan pihalavalla on välillä käynyt niinkin, että lapset ovat kiivenneet lavalle auttamaan näyttelijöitä kesken esityksen. Tämä ei ole haitannut: välikohtaukset on saatu nivottua sujuvasti osaksi esitystä. Tätä osallistuvaa kaoottisuutta Arokanto soisi esiintyvän myös aikuisille suunnatussa kulttuurissa. ”Miksi annamme enemmän vapauksia hulluttelulle, kun teemme lastenkulttuuria?” HELSINGIN STRATEGIA on tiivistää kaupunkia eli rakentaa tyhjäksi koettuihin paikkoihin. Näin vanhat huvilat ovat vaarassa jäädä puskutraktorin alle. Purkamisen sijaan talot voisi kuitenkin nivoa osaksi kaupunkirakennetta. ”Näistä tyhjistä talosta voisi tulla kaikkien kaupunkilaisten olohuoneita ja tiloja olla. Meillekin saa tulla kahvilla aina, kun portti on auki. Toivon, että virastot hyödyntäisivät näitä autioita rakennuksia laajemminkin kulttuurin kautta.” Käyttö myös suojelisi taloja. JARI TAMMINEN Markku Arokanto: Kolme iloista rosvoa. Esitykset 7.6.–2.7. Vaaleanpunaisessa huvilassa, Tuurholmanpolku 5, Helsinki. Pihlajamäki goes blues 3.6. Lee Scratch Perry & Mad Professor 12.6.
DIGITAALINEN MUOTOILU Koulutus on suunniteltu sinulle, joka haluat oppia ja hallita useita graafisen alan osa-alueita sekä soveltaa oppimaasi käytäntöön. Koulutuksen moduulit muodostuvat mm. kuvankäsittelystä, verkkosivujen suunnittelusta ja ylläpidosta, digitaalisesta videoeditoinnista sekä dokumenttisuunnittelusta. Koulutuksen aikana opiskelijat työskentelevät eri aihealueiden parissa. Tarkoituksena on perehdyttää opiskelijat niin projektityöskentelyyn kuin antaa valmiudet realististen projektien toteuttamiseen mm. Adobe Creative Cloud -ohjelmistoja hyödyntäen. Koulutus toteutetaan MAC-ympäristössä. • Verkkotuotanto • Graafinen tuotanto • Mediatuotanto Opetus maanantaisin ja keskiviikkoisin, klo 13 -17. Koulutukseen sisältyy luentojen lisäksi tehtäviä ja projektitöitä. Hinta: 400€ Hakuaika päättyy 21.8.2017, klo 16.00 Lisätiedot: www.arcada.fi/digitaalinenmuotoilu Arcada Jan-Magnus Janssonin aukio 1 www.arcada.fi | | | Helsinki TÄYDENNYSKOULUTUS 4.9.2017–14.2.2018 Osa-alueet: l Tanssitaide l Teatteri ja Draama l Liikuntaseikkailu l Valokuvauksen perusteet+ l Vintage-valokuvaus l Tehobreikki -suuntana hyvinvointialat Keski-Pohjanmaan kansanopisto Kälviä, 040 8080 035, info.kansanopisto@kpedu.fi Tähtää korkealle! Haku päättyy 28.7. Kansanopistovuosi antaa ammatilliseen peruskoulutukseen hakeutuvalle yhteishaussa 6 lisäpistettä! Hänellä myös säilyy 8 valintapistettä, mikäli hänellä ei ole voimassaolevaa koulutuspaikkaa ammatillisessa tai lukiokoulutuksessa. Lue lisää: kpedu.fi/kansanopist o TIETOA, LUOVUUTTA JA KOKEMUKSIA 28.8.2017–31.5.2018 Mediajournalismi Valokuvaus Visual Design Kuvataide Luova kampus luoville tyypeille Tarkempi kuvaus verkkosivuillamme: H ae pi an m uk aa n! Paasikivi-Opisto I paasikiviopisto.fi Median ja taiteen kansanopisto-opinnot Turussa 2017–2018 w w w . v o i o . f i L I S ÄT I E T O A VOIONMAA U U S I A U L O T T U V U U K S I A TULE VOIONMAALLE TAMPEREEN YTIMEEN • radioja lehtitoimittaja • elokuva ja tv • elokuvanäytteleminen • valokuvaus • psykologia • kasvatustiede 7 € 12 50 Rosebudin kaupat ovat Rosebud Citycenter ja Retro Asematunnelissa Makkaratalossa, Kaisa-talo Yliopiston kirjastolla, Kaapelin kauppa ja Rosebud Vuosaari Columbuksessa. Kuopion Rosebud on Kauppahallissa. Nettikauppa: rosebud.fi. Tervetuloa! Rosebud. Hieno kirjakauppa ja Suomen paras leffakauppa. Yli 15 000 uutuutta ja klassikkoa. Ylioppilaille ja vanhemmille. Hääparille. Sinulle. 15 € Ilmestyy 14.6. 7 € 24 50 9 50 17 50 34 50 19 90 30 € 9 50 9 50 24 50 15 € Ilmestyy 9.6.
7 € 12 50 Rosebudin kaupat ovat Rosebud Citycenter ja Retro Asematunnelissa Makkaratalossa, Kaisa-talo Yliopiston kirjastolla, Kaapelin kauppa ja Rosebud Vuosaari Columbuksessa. Kuopion Rosebud on Kauppahallissa. Nettikauppa: rosebud.fi. Tervetuloa! Rosebud. Hieno kirjakauppa ja Suomen paras leffakauppa. Yli 15 000 uutuutta ja klassikkoa. Ylioppilaille ja vanhemmille. Hääparille. Sinulle. 15 € Ilmestyy 14.6. 7 € 24 50 9 50 17 50 34 50 19 90 30 € 9 50 9 50 24 50 15 € Ilmestyy 9.6.
20 • 5 / 2017 Kirj oitt aja on yle ise n oik eu stie tee n ylio pis ton leh tori H elsi ng in ylio pis tos sa Hätätilasta uusi normaali HÄTÄTILA KÄTKEE LUKUISAT HÄDÄT! Näin julisti Seinen pohjoisrannalle marraskuun 2015 lopussa ilmestynyt graffiti. Välittömästi marraskuun 2015 Pariisin terrori-iskujen jälkeen presidentti François Hollande julisti Ranskaan kahdentoista päivän hätätilan. Se antaa viranomaisille poikkeukselliset valtuudet yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi. Viranomaiset voivat muun muassa kieltää mielenosoituksia, sulkea julkisia tiloja, julistaa ulkonaliikkumiskieltoja, määrätä kotiaresteja ja suorittaa kotietsintöjä ilman tuomioistuimen valvontaa. Hätätila heti hirviömäisten terrori-iskujen jälkeen oli eittämättä perusteltua. Riski uusista iskuista oli huomattava. Ranskan parlamentti on sittemmin jatkanut hätätilaa viidesti. Ranskan uusi presidentti, Emmanuel Macron, vannoi virkavalansa hätätilassa. YHTÄJAKSOINEN hätätila on pisin sitten Algerian sodan. Ajan myötä hätätilan oikeutus on hiipunut. Hätätilasta on tullut nelinkertainen poliittinen ja oikeudellinen ongelma. Normaalin lainsäädännön ja viranomaisvaltuudet sivuuttava hätätila on lähtökohtaisesti ja määritelmällisesti ajallisesti rajattu lyhytkestoinen ilmiö. Välittömän vaaran uhan poistuttua hätätilalle ei tule myöntää jatkoaikaa. Koska terrorismin uhka jatkuu hamaan tulevaisuuteen asti, kuten ex-pääministeri Manuel Valls sanoi, niin poikkeuksesta on huomaamatta kehittymässä pysyvä tila. Yleisestä turvallisuusuhasta on tullut oikeuttamisperuste hätätilan vakiinnuttamiselle. Se on niin uusi normaali, etteivät monet edes tiedä, että se on voimassa yhdessä EU:n perustajavaltioista. Samalla kun ajallisia rajoituksia vesitetään, poikkeuksellisia valtuuksia omaksutaan osaksi tavallisia lakeja. Kehitetään oikeusturvaa takaavia oikeusvaltiollisia menettelyjä joustavampia ja tehokkaampia instrumentteja yleisen järjestyksen ylläpitämiseksi. Poliisin, turvallisuuspalvelujen ja armeijan toimivaltuuksien eroja häivytetään. Demokraattisesta politiikasta tulee uudessa normaalissa uhkakuvien luomista ja riskienhallintaa. Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu Nils Muiznieks on varoittanut Ranskan poikkeuskeinojen uhkaavan demokratiaa. HÄTÄTILAN AIKANA Ranskassa on rajoitettu perustuslaillisia oikeuksia perusteettomasti ja laajamittaisesti. Henkilötarkastuksissa, kotietsinnöissä ja kotiaresteissa on todettu etnistä profilointia. Hätätila on entisestään vahvistanut turvallisuuden asemaa niin, että siitä on muodostunut vähitellen hegemoninen superperiaate. Turvallisuudella perustellaan yhä ketterämmin perusja ihmisoikeuksien sivuuttamista. Palataan graffitin viestiin. Koska hätätila vaatii pikaisia toimenpiteitä ja merkittäviä resursseja, niin työttömyys, asunnottomuus, pakolaisten kotouttaminen, syrjäytyminen ja vaikkapa ilmastonmuutos jäävät odottamaan turvallisempia aikoja. Aikansa kutakin. ARI HIRVONEN TUTKIJALIITOSTA TEKSTI SUVI AUVINEN KUVA NINNI KAIRISALO Syö oikeudet eläimille Kasvisruokatapahtumat valtaavat maailmaa kovaa vauhtia. Eläinoikeusliike on löytänyt jälleen uuden toimintatavan. S ATOJEN ihmisten jono kiemurtelee puistossa Oslon keskustassa. Kevyestä sateesta huolimatta ihmisiä on saapunut jo tuntia ennen porttien avautumista odottamaan pääsyä Oslo Vegetarfestivaleille. Yli 80 näytteilleasettajaa valmistaa ruokaa, maistattaa uutuuksia, jakaa esitteitä ja kertoo omasta agendastaan kahden päivän ajan noin 6 000 kävijälle. Kaikki tapahtumassa on vegaanista. Vastaavia tapahtumia on syntynyt muutamien vuosien aikana ympäri Eurooppaa. Britannian vanhin tällainen tapahtuma on VegFest UK, joka sai alkunsa vuonna 2003. Suurin osa tapahtumista on kuitenkin syntynyt vuoden 2010 jälkeen, merkittävä osa viimeisten viiden vuoden aikana. Suomessa tietä on näyttänyt Tampereen Vegfest, joka on järjestetty neljä kertaa vuodesta 2008. Vaikka vegebuumin on huomannut moni toimija myös markkinointija elintarvikepuolella, ovat erilaiset vegefestarit kuitenkin pääasiassa eläinoikeustoimijoiden alulle panemia tapahtumia. Alueellisia eroja on paljon, kaikki tapahtumat painottavat ruokaa. Yritykset esittelevät tuotteitaan, pitävät yllä hyvää meininkiä ja yrittävät kilvan keksiä, mitä yleisö seuraavaksi haluaa. EUROOPPALAINEN eläinoikeusliike on alkujaan varsin radikaali. Kuten niin monessa 1990ja 2000-luvun alun yhteiskunnallisessa liikkeessä, myös eläinoikeusliikkeessä on ollut vahvan antikapitalistinen ja kulutuskriittinen siipi. Onko kaikki arvot myyty, kun yritysten kanssa on lähdetty yhteistyöhön? ”Meidän täytyy koko ajan keksiä uusia, tehokkaampia tapoja toimia”, kertoo Norjassa turkistarhojen salakuvauksiin osallistunut Aksel (nimi muutettu). ”Eri ihmisiin toimivat erilaiset asiat. Salakuvauskampanjat ovat näyttäneet niin turkistarhauksen kuin muunkin eläinten tehotuotannon raa’an todellisuuden, mutta rajuista kuvista on myös liian helppo katsoa pois. Jos haluamme tavoittaa mahdollisimman paljon ihmisiä, meidän täytyy myös turvautua erilaisiin toimintatapoihin.” Aksel näkee yhteistyön yritysten kanssa hyvänä asiana. ”On paljon helpompi tulla maistelemaan hyvää ruokaa kuin katsoa meidän ottamiamme kuvia. Mitä parempia vegaanisia tuotteita on markkinoilla, sitä helpompi ihmisten on korvata vanhat eläinperäiset ruoat kasvipohjaisilla vaihtoehdoilla. Eläinoikeustoimijoilla ei ole mahdollisuuksia kehittää ja tuottaa sellaisia, ja on hyvä, että yritykset tekevät sen meidän puolestamme. Kaikki pelaa lopulta samaan pussiin: vähemmän eläimiä kuolee, sama se, johtuuko se kuvista vai hyvästä jäätelöstä.” OSLO VEGETARFESTIVALIA on järjestetty kahdeksan vuoden ajan, ja tapah
5 / 2017 • 21 tuman koko on kasvanut jatkuvasti. Tapahtumassa vapaa ehtoistyössä olevan Astridin mukaan Norja on jostain syystä muita Pohjoismaita ainakin pari vuotta jäljessä veganismin yleistymisessä. ”Täälläkin on yhä enemmän ihmisiä, jotka alkavat miettiä, pitäisikö vaikka lihansyöntiä vähentää. Kaupoissa on kuitenkin vielä huono tarjonta. En ole itsekään vegaani, mutta halusin tulla festivaaleille vapaaehtoistöihin, jotta voisin oppia aiheesta lisää ja tutustua samalla lailla ajatteleviin ihmisiin.” Toinen tapahtuman järjestäjistä, Synne Hewitt, kertoo tapahtuman kasvun olleen yllätys. ”Kun lähdimme kahdeksan vuotta sitten rakentamaan tätä, kaikki oli paljon pienempää. Vahva tee se itse -meininki määritti toimintaa: nyt Vegetarfestival työllistää kaksi ihmistä täysipäiväisesti puolen vuoden ajan ennen tapahtumaa!” Oslon festivaaleilla on läsnä useita eläinoikeus-, eläinsuojeluja ympäristötoimijoita. Eläinoikeusjärjestö Anima näyttää tapahtumassa virtuaalitodellisuuselokuvaa tuotantoeläinten oloista, Suomessa vastaavaa tekee Oikeutta eläimille. Virtuaalitodellisuuselokuvassa katsoja pääsee omin silmin näkemään ja kuulemaan, miltä tuotantolaitokset tuntuvat. Kokemus on vaikuttava. Animan Hilde Hagelin esittelee videota festivaalikävijöille. ”Ihmiset ovat paljon vastaanottavaisempia tällaisessa tapahtumassa kuin infoteltalla. Tietysti tänne valikoituu ihmisiä, jotka ovat valmiiksi aiheesta kiinnostuneita, mutta uskon, että kun ihmiset ovat päässeet ensin näkemään kasvissyönnin olevan ’ihan normaalia’ ja vaihtoehtojen olevan hyviä, on helpompi myös vastaanottaa tietoa siitä, mitä me teemme tuotantoeläimille.” PARHAAN ESIMERKIN Akselin ja Hagelinin kuvailemasta ilmiöstä näkee Vegetarfestivalin ohjelmistoon kuuluvassa Esther the Wonderpig -puheessa. Kanadalaiset Steve Jenkins ja Derek Walter kertovat osuudessaan tarinan minipossuksi luullun Esther-sian saapumisesta perheeseensä. Yleisö nauraa Estherin murtautuessa jääkaappiin ja huokailee ihastuneena videolle koiranpedissä nukkuvasta possusta. Jenkins ja Walter kertovat kuinka kummalliselta lihansyönti alkoi tuntua possun tultua perheen lemmikiksi. Jenkins ja Walter lopettivat lihansyönnin ja alkoivat miettiä, minne Estherin sisarukset ovat joutuneet. Tunnin esityksestä käytetään pari minuuttia katsaukseen siitä, mitä tapahtuu niille ei-niin-onnekkaille possuille, kunnes Jenkins ja Walter palaavat kertomaan perustamastaan eläinten turvakodista. SEKÄ ESTHER-POSSUN tarinassa että maailman vegeruokatapahtumissa on sama pohjavire. Ruoan juhlinnan keskellä meillä on synkkä aavistus siitä, mitä tapahtuu tehotuotantolaitosten suljettujen ovien takana. ”On hyvä muistuttaa ihmisiä siitä, mitä tapahtuu. Salakuvaajat näyttävät ihmisille sen, mitä tuottajat eivät millään ha luaisi meidän näkevän. Kukaan ei kuitenkaan jaksa olla koko aikaa ihan hajalla. On tosi tärkeää tuoda veganismia ja eläinoikeuksia esiin myös positiivisten, matalan kynnyksen tapahtumien kautta. Vakava ja kurttuotsainen veganismi pelastaa paljon vähemmän eläimiä kuin inklusiivinen ja helposti lähestyttävä hyvän ruoan painottaminen”, Aksel sanoo. Tulevia tapahtumia: Vegomässan, Tukholma, 10.6.2017 Vegan summer festival, Berliini, 25.–27.8.2017 Vegfest UK, Lontoo, 22.–23.10.2017 Taimetoidumess, Tallinna, 4.11.2017 Veggie World, Berliini, 11.–12.11.2017 Vegemessut, Helsinki, 24.–25.2.2018 Kirjoittaja on Helsingissä järjestettävien Vegemessujen tuottaja.
22 • 5 / 2017 TEKSTI IIDA SIMES KUVA VELDA PARKKINEN Demokratian pokerinaama Kansanedustaja Sanna Marin on demareiden uusi toivo. T AMPEREEN kuuma peruna viime talvena oli raitiotie. Kaupunginvaltuuston kokouksesta tuli jopa Helsingin valtuuston unohtumattoman kasvisruokadebatin veroinen sosiaalisen median hitti. Yksi tamperelaisvaltuutettu huolestui siitä, tekevätkö ihmiset itsemurhia hyppäämällä ratikan alle, ja toinen kyseli, näkyykö Kalevan ABC-huoltamo raitiotien jälkeen kartoissa. Erään mielestä ratikka on mahdoton väline, koska talvella se jumittuu ylämäessä lumihankeen ja ihmiset vaarantavat henkensä rämpiessään jalkakäytävälle turvaan. Omituisimmassa puheenvuorossa kerrottiin Wall Streetin härkäpatsaasta, jonka ”palleja koskettelemalla” voi ansaita onnettarelta miljardeja. Valtuuston puheenjohtajaksi nuori, 31-vuotias Sanna Marin (Sd.) näyttäytyi tässä kontekstissa jämäkkänä johtajana – raitiovaunua vastustaneet poliitikot tulivat tehneeksi Marinille palveluksen. Marinin uskomaton pokerinaama teki tästä some-tähden. TOUKOKUUSSA 2017 laki hallintarekisteristä on mennyt eduskunnassa läpi. Voiman haastatteluun kiirehtii pettynyt kansanedustaja. ”Uskomatonta! Rikkaat ja valtaapitävät voivat piilottaa omistuksiaan kenenkään estämättä”, Marin puuskahtaa. Mennään kohta tulonjaon epäoikeudenmukaisuuksiin. Mutta puhutaan ensin valtuustosta. Marin valittiin Tampereen kaupunginvaltuutetuksi vuonna 2009. Tänä vuonna hän uusi valtuustopaikkansa 5 783 äänellä Tampereen ykkösenä. Kesäkuussa Tampereen uusi valtuusto järjestäytyy ja valitsee puheenjohtajan. Marin ei enää aio asettua ehdolle. Onko valtuuston puheenjohtaminen ollut sellaista kuin odotit? ”Olin edellisen kauden varavaltuutettuna ja kaupunginhallituksen varajäsenenä. Myös koulutustaustani takia kunnallinen hallinto ja päätöksenteko olivat entuudestaan tuttuja”, Marin muistelee. ”Mutta ensimmäisenä puheenjohtajavuonna tehtävät veivät hirveästi aikaa. Koko ajan oli kokouksia, tapaamisia, emännöintiä, iltakouluja ja asukasiltoja.” Miten saat pidettyä valtuutetut kurissa? ”Minua kunnioitetaan puheenjohtajana. Pitkässä kokouk sessa käyn illalla kahvilla ja varapuheenjohtaja ottaa nuijan. Yleensä jonkin ajan päästä minua pyydetään takaisin: ’Sanna, voitko tulla, kun salissa on niin kauhea härdelli päällä’”, kertoo Marin ilmeisen iloisena, mutta vakavoituu saman tien. ”Puheenjohtajan tehtävä ei ole olla tähti, vaan valtuusto on valtuutettujen ja demokraattisen päätöksenteon areena.” JOS Ä ÄNESTÄMINEN ei houkuttele tai jos kansa äänestää väärin, puhutaan demokratian tai puolueiden kriisistä. Onko sellaista? ”En ole varma. On muitakin tapoja vaikuttaa demokraattisesti kuin puoluepolitiikka. On edustuksellisen demokratian väyliä ja suoraa vaikuttamista, kuten kansalaisaloitteet, mielenilmaukset ja muu kansalaisvaikuttaminen. Kansalaisaloite tosin toimii edustuksellisen demokratian rakenteiden puitteissa, mutta antaa agendan asettamisen ihmisille itselleen”, Marin luennoi innostuen aiheesta. ”Toivoisin, että olisi enemmän tilaa ja välineitä muuhunkin kuin edustukselliseen demokratiaan. Ainakin kunnallisella tasolla suoralle vaikuttamiselle ja osallistumiselle on tarvetta.” Ohittaisiko suora malli puolueet ja virkamiehet? ”Ei pääsääntöisesti. Kunnat koordinoisivat toimintaa. Esimerkiksi ’Kontulan äidit’ voisivat hakea taloudellista tukea vaikka jonkin tapahtuman järjestämiseen tai alueensa kehittämiseen. Ja kunnissa on jo erilaisia malleja.” Marin herkeää haaveelliseksi: ”Jos ihmiset kokevat, että he voivat osallistua, he haluavat osallistua myös edustukselliseen demokratiaan ja äänestää vaaleissa. Nyt äänestysprosentti ei ole kauhean korkea.” Tämän kevään kuntavaaleissa alle 60 prosenttia äänioikeutetuista äänesti. Se on kaukana vuosien 1976 ja 1980 yli 78 prosentin lukemista. ENTÄ SUOR A vaikuttaminen kansalaistottelemattomuuden keinoin? Nykyinen oikeusministeri Antti Häkkänen (kok.) on sanonut vastustavansa sitä. ”Se on hirveän konservatiivinen näkemys. Historiasta nähdään, ettei laista voi aina lukea, mikä on oikein tai väärin.” Marin miettii esimerkkiä vääränlaisesta laista. ”Suomen lainsäädännössä on monia ongelmia ihmisoikeuksien toteutumisen kannalta. Esimerkkinä tästä on lisääntymiskyvyttömyyttä vaativa translaki. Myös itänaapurista löytyy esimerkkejä irvokkaasta lainsäädännöstä kuten homopropagandalaki.” Marin on kertonut julkisesti haastatteluissa olevansa sateenkaariperheen lapsi, eli hänellä on ollut vanhempina äiti ja hänen naisystävänsä.”
5 / 2017 • 23
24 • 5 / 2017 Venäjän homopropagandalain vastustamiseen Marin on perehtynyt aktivistinakin. Hän oli vuonna 2012 korkeakouluharjoittelijana Suomen Amnestyssä. Se on profiloitunut myös seksuaali vähemmistöjen oikeuksia puolustavana ihmisoikeusjärjestönä, ja Marin osallistui siellä naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja ihmiskauppaa vastustavan Joku raja -kampanjan organisointiin. MARINILL A EI OLE puoluepoliittista perhetaustaa. Hän liittyi demarinuoriin vuonna 2006. ”Tein valinnan vihreiden, vasemmistoliiton ja SDP:n välillä. Vihreät karsiutuivat ensimmäisenä talouspoliittisten linjaustensa takia, jotka olivat mitä sattuu. Sosialidemokraateilla ja vasemmistoliitolla on hyvin samankaltainen arvopohja, mutta SDP:llä on syvään rakennettu ajattelu siitä, miten ajetaan omia tavoitteita käytännön uudistuksiksi ja yhteistyössä muiden puolueiden kanssa. Arvostin pragmaattisuuden kirkasotsaisuuden edelle. ” Marinin mukaan SDP:n uudistusten myötä on rakennettu hyvinvointivaltio. ”Mulla ei olisi ollut vähävaraisen taustani vuoksi mitään mahdollisuuksia ilman sitä.” Hehkutuksen jälkeen Marin kritisoi omiaan. ”Meillä ei pohdita tarpeeksi, miksi tätä tehdään. Joskus on näyttänyt siltä, että halutaan vain valtaa vallan vuoksi, mutta arvoista ei voi aina livetä.” Milloin näin on käynyt? ”Paavo Lipposen ajoista lähtien ja sen jälkeen. Emme me ole aina tehneet sellaista politiikkaa, josta näkisi hyvinvointivaltion punaisen langan. Tämä on yksi syy perussuomalaisten nousulle. Näytti, että vanhat puolueet puolustavat järjestelmää eivätkä ihmistä.” Puolustavatko perussuomalaiset ihmistä? ”Se on populistinen liike. Eivät he ole pystyneet vastaamaan antamiinsa lupauksiin ja ovat hallitusvastuussa olleet kaikkea muuta kuin pienen ihmisen asialla.” JOS MARIN JOHTAISI tätä maata, hän uudistaisi sosiaaliturvajärjestelmän, mutta ei sillä tavalla kuin tämä hallitus sen tekee. ”Työttömien asemaa ei saisi vaikeuttaa”, hän painottaa. Perustulo on Marinin mielestä ajatuksena kaunis: ”Ihmiset voisivat suunnitella tulevaisuuttaan ja tehdä esimerkiksi pirstaleisia töitä luottaen, että raha tulee. Mutta jos perustulo olisi matala, tarvittaisiin sen lisäksi muuta sosiaaliturvaa, eikä kyseessä olisi enää perustulo. Jos se taas olisi korkea, en ole ollenkaan varma, löytyisikö ihmisiltä veronmaksuhalukkuutta kalliin perustulon rahoittamiseksi.” Toisaalta ja toisaalta. Hyvin poliitikkomaista. ”Verotusta pitää uudistaa. Nyt se on valtavan repaleinen järjestelmä. Pitää myös miettiä, miten verotetaan finanssimarkkinoita ja yrityksiä, jotta hyvinvointivaltion rahoitus voidaan turvata työelämän muuttuessa. Ja nämähän eivät ole vain kansallisia kysymyksiä.” Haluatko presidentiksi? ”Voi herraisä!”, Marin parahtaa ja väittää nykyisessä politikoimisessaan olevan tarpeeksi vastuuta, vaikka jatkaakin: ”Varmasti pyrin vastuullisiin tehtäviin. Mutta presidentti-instituutio on aikansa elänyt.” Marin ei tunnusta ihailevansa ketään poliitikkoa, eikä harrasta poliitikkojen elämäkertojen lukemista, mutta suostuu kuitenkin pohtimaan tätä. ”Ehkä ihailen joitain naispoliitikkoja, jotka ovat edistäneet ihmisoikeusasioita, kuten Tarja Halosta. Myös Eva Biaudet voisi olla sellainen. Vaikka en voisi kuvitella äänestäväni RKP:tä.” EDETÄ ÄN KOVEMMILLE kierroksille, koko maapallon ongelmiin. ”Ilmastokysymys ja luonnonvarojen riittävyys ovat tärkeitä”, sanoo Marin. ”Yhteiskuntien on toimeenpantava Pariisin ilmastosopimus, ja fossiilisista polttoaineista pitää siirtyä pois kohtuullisen nopeallakin aikataululla.” Vuonna 2015 Pariisissa laadittiin lähes koko maailmaa sitouttava sopimus, jonka mukaan ilmaston lämpeneminen rajoitetaan alle kahteen celsiusasteeseen. Marin kannattaa uusiutuvien energialähteiden käyttämistä. ”Ja se vaatii investointeja, ja ne taas vaativat rahaa. Turve ei ole uusiutuva, ei vaikka Kepu niin väittääkin. Ovathan öljy ja timantitkin uusiutuvia, jos tarpeeksi kauan odotetaan.” Moni ilmaston lämpenemisestä huolestunut tarjoaa vaihtoehdoksi ydinvoimaa. ”Ydinvoimainvestoinnit ovat järjettömän kalliita, ja uusiutuvat polkevat energian hintaa alaspäin. Myös eettiset näkökohdat ovat ydinvoimaa vastaan. Mikä oikeus meillä on jättää tuleville sukupolville perinnöksi ydinjätteitä?” pohtii Marin. Pystyykö ilmastonmuutokseen vaikuttamaan valtioiden välisillä sopimuksilla, jos päästöjen suursyylliset, monikansalliset yritykset, ovat paljon suurempia kuin monet valtiot? ”Pystyy. Jos me vain haluamme. Politiikalla voidaan tehdä ihan mitä vain. Vaikka sulkea veroparatiisit, jos tahtoa on.”, vastaa Marin napakasti ja luisuu päivänpolitiikkaan. ”Siksi äänestimme hallintarekisterilakia vastaan. Ettei ainakaan helpotettaisi talousrikollisuutta ja veronkiertoa. Kyllähän heillä, joilla on paljon omaisuutta, on paljon valtaa. Siksi on tärkeää, että omistukset ja sidonnaisuudet ovat julkisia.” Marin viittaa brittiläisen Oxfamjärjestön raporttiin, joka varoittaa vaurauden epätasaisesta jakautumisesta: ”Musta on aivan järkyttävää, että vain kahdeksan maailman rikkainta ihmistä omistaa yhtä paljon kuin maailman köyhempi puolisko.” Sanna Marin s. 1985 Helsingissä Koulutukseltaan hallintotieteiden kandidaatti ja pian maisteri. Hän on opiskellut Tampereen yliopistossa kuntaja aluejohtamista, sivuaineina hallintoja oikeustieteitä. Kansanedustaja vuodesta 2015, valittu Pirkanmaan vaalipiiristä. Sosialidemokraattisen puolueen ensimmäinen varapuheenjohtaja. Tampereen kaupunginvaltuuston jäsen ja puheenjohtaja 2013–2017. (Hän oli varajäsen 2009–2012. Harrastaa ulkoilua ja elokuvissa käymistä. Katsoo mieluiten toimintaelokuvia.
Liput: 1 pv 69/79* € \ 2 pv 99/109* € \ 3 pv 129/139* € Ennakko: Lippu.? \ Tiketti \ ilosaarirock.?/liput PIXIES USA \ ULTRA BRA \ PAROV STELAR AUT THE HELLACOPTERS SWE \ MEW DEN \ MØ DEN IMAGINE DRAGONS USA \ ROYAL BLOOD UK Rag’n’Bone Man UK \ Millencolin SWE \ Snakehips UK \ Leprous NOR \ Zeke USA Vesala \ Insomnium & Joensuun Kaupunginorkesteri \ Huoratron MC Taakibörsta \ Pariisin Kevät \ Helsinki-Cotonou Ensemble \ Oranssi Pazuzu \ Disco Ensemble Wasted \ Litku Klemetti & Tuntematon numero \ Perikato \ Töölön Ketterä \ Tuuttimörkö \ Ellinoora Jarkko Martikainen & Luotetut Miehet \ Kauriinmetsästäjät \ The Holy \ Ghost World + more Nyt kolme kokonaista päivää! Joensuu 14.-16.7.2017 ilosaarirock.? *Kesähinnat 1.6. alkaen
26 • 5 / 2017 Turkki on syyrialaisten uusi koti Syyrialaisilla on teoriassa oikeus oleskelulupaan Turkissa. Miten työja oleskeluoikeudet toteutuvat käytännössä? TEKSTI LINDA NYHOLM KUVA MERI-TUULIA MÄKELÄ ”T URKKI väittää avanneensa rajansa pakolaisille, mutta todellisuudessa me päätimme ylittää valtion rajat”, kertoo Syyriasta paennut palestiinalais-syyrialainen Amena. Turkissa asuu lähes kolme miljoonaa pakolaista. Heistä arviolta 2,8 miljoonaa on syyrialaisia ja muut enimmäkseen afganistanilaisia, irakilaisia ja iranilaisia. Suuren pakolaismäärän seurauksena Turkki on rakentanut yli kaksikymmentä pakolaisleiriä eri puolille maata. Refugees International -järjestö on arvioinut, että noin 90 prosenttia syyrialaisista pakolaisista asuu kuitenkin kaupungeissa, erityisesti Istanbulissa. Kahden tyttären äiti Amena saapui lastensa kanssa Turkkiin tammikuussa 2015. Hän matkusti tyttäriensä kanssa Damaskoksesta Istanbuliin kävellen. Amenalle pakolaisena eläminen ei sinänsä ole uutta, sillä hänen vanhempansa pakenivat Palestiinasta Syyriaan hänen ollessaan lapsi. ”Onnistuimme ylittämään Syyrian ja Turkin rajan lasteni ja kahden sisarukseni kanssa. Syyrian valtio on kuitenkin päättänyt, että palestiinalaisia ei päästetä maasta ulos, minkä seurauksena isäni ja siskoni ovat vieläkin Damaskoksessa”, kertoi Amena. Myös 24-vuotias syyrialainen Mohammed saapui Istanbuliin vuonna 2015. Mohammed ei halunnut suorittaa asepalvelusta ja pakeni rangaistusta Turkkiin. ”Silloin ei vielä tarvinnut viisumia, ja vanhempani ostivat minulle lentoliput Damaskoksesta Istanbuliin. Oli minulla muutama ystävä Istanbulissa, mutta elämä piti rakentaa muuten uudelleen”, kertoo Mohammed. TURKIN pakolaispolitiikka on aina ollut rajoittunut. Turkki on vuoden 1951 Geneven sopimuksen allekirjoittaja, mutta valtio ei koskaan allekirjoittanut vuoden 1967 protokollaa eikä täten laajentanut sopimusta. Turkki on näin varannut sopimukseen maantieteellisen poikkeuksen, jonka mukaan turvapaikka myönnetään vain eurooppalaisille pakolaisille. Syyrian sodan seurauksena Turkkiin saapuneiden pakolaisten suuri määrä on pakottanut hallituksen kuitenkin poikkeuksiin. Vuonna 2013 voimaan astunut ”ulkomaalaisia ja kansainvälisiä henkilöitä” koskeva lainsäädäntö laajensi oleskeluluvan saamisen mahdollisuuksia. Kyseessä on ”ehdollinen turvapaikkalupa”, joka myönnetään tilapäiseen tarkoitukseen. Käytännössä lupia on myönnetty toistaiseksi vain syyrialaisille. Kaikki syyrialaisetkaan eivät kuitenkaan saa lupaa. Esimerkiksi Amenan kaksi siskoa työskenteli julkisella sektorilla ennen sodan alkamista. Työehtoihin kuului määräys luopua passeista työn alkaessa. ”Nyt sisarukseni ovat paperittomina Turkissa. He ovat jo iäkkäitä naisia, eivätkä voi tehdä töitä. Rajan ylitys oli heille äärimmäisen vaarallista, ja jos heidät palautetaan Syyriaan, heitä uhkaa vankeusrangaistus”, Amena kertoo. TURKIN HALLINNON viestintä on epäselvää, ja jatkuvasti muuttuvat syyrialaisia pakolaisia koskevat poliittiset päätökset vaikuttavat negatiivisesti pakolaisten sopeutumiseen yhteiskuntaan. Mohammed sai oleskeluluvan vasta kaksi vuotta Turkkiin saapumisen jälkeen. Hänen olisi pitänyt hakea oleskelulupaa 90 päivän sisällä maahantulosta. Lupa jäi kuitenkin hakematta, suurimmaksi osaksi epätietoisuuden ja hämmennyksen takia, ja Mohammedista tuli paperiton. ”Tilanteeni kärjistyi. Kaikki aika kului papereiden selvittelyihin. Minua rohkaistiin hakemaan turvapaikkaa, kun en saanut enää hakea oleskelulupaa, mutta uuden säädöksen mukaan syyrialaiset, jotka olivat tulleet len täen Turkkiin, eivät saaneet hakea turvapaikkaa”, kertoo Mohammed. ”Minua ohjeistettiin poistumaan maasta, tulemaan takaisin ja rekisteröitymään. Mutta se olisi ollut vain typerää, koska Turkki oli asettanut uuden viisumivaatimuksen. Maahan olisi tuskin enää päässyt sisään. En siis saannut hakea turvapaikka enkä oleskelulupaa, ja sen lisäksi pelkästään turvapaikkahakemuksen täyttämiseen oli puolen vuoden odotus. Olin jumissa täysin epäinhimillisessä tilanteessa.” Mohammed oli rahaton, henkisesti loppuunpalanut ja kokeillut kaiken lahjonnasta valehteluun. Lopulta hän epätoivoisena valehteli maahanmuuttoviraston virkailijalle. ”Kerroin saaneeni stipendin yliopistoon. Esitin ryppyisiä yliopistopapereita, joita minulla oli opinnoistani Syyriassa. Yhden lomakkeen täyttämisen ja lyhyen turvallisuustarkastuksen jälkeen virkailija myönsi minulle turvapaikan ja oleskeluluvan. Kahden vuoden taistelu huipentui yhteen hetkeen.” JÄRJESTÖT ovat peräänkuuluttaneet syyrialaisten oikeuksia asuntomarkkinoilla. Syyrialaisille vuokrataan pimeästi asuntoja huomattavasti kalliimmalla kuin Turkin kansalaisille tai pysyvän oleskeluluvan saaneille. ”Saimme asunnon varmaan vain sen takia, koska meillä oli muutama tuttu Istanbulissa. Vuokrat ovat todella korkeita syyrialaisille, ja asunto oli aivan romuna”, kertoi Amena. Amena asui vielä vuoden 2016 puolella kahdessa huoneessa molempien siskojensa ja kahden tyttärensä kanssa. Mohammed sai aluksi asunnon helposti, mutta epävirallisten töiden ja olemattoman oleskeluluvan seurauksena hän oli lähellä jäädä asunnottomaksi. ”Päädyin tekemään yhdelle turkkilaiselle yksityisyrittäjälle laittomasti töitä 320 dollaTURKISSA ASUU LÄHES KOLME MILJOONAA PAKOLAISTA. HEISTÄ ARVIOLTA 2,8 MILJOONAA ON SYYRIALAISIA
5 / 2017 • 27 rin kuukausipalkalla ja 10–11 tuntia päivässä. Lopulta paloin loppuun ja lopetin työt. Jouduin muuttamaan yhteen huoneeseen seitsemän muun henkilön kanssa. Kun sitten rahat vihdoin loppuivat, jouduin asunnottomaksi”, Mohammed kertoo. Samana päivänä kun Mohammed jäi asunnottomaksi, hänet esiteltiin turkkilaiselle miehelle. Paikallinen mies tarjosi hänelle ilmaiseksi tilaa kodistaan kahdeksi kuukaudeksi. SY YRIAL AISET , joille on myönnetty tilapäinen oleskelulupa, ovat oikeutettuja terveyspalveluihin. Teoriassa he olisivat myös oikeutettuja työlupaan ensimmäiseksi vuodeksi, minkä jälkeen työlupa pitäisi uusia. Refugees International -järjestö julkaisi pakolaisten elinoloja tarkastelevan raportin vuonna 2016. Raportin mukaan pakolaisia hyväksikäytetään työmarkkinoilla: työpäivät ovat pitkiä, palkkaus kehno ja työolosuhteet huonot. ”Syyrialaisille tarjotaan vain myyntitöitä. Eli mitä tahansa työtä, missä on tulostavoite. Tulostavoite asetetaan epärealistiseksi. Esimies voi pyytää koko ajan lisää ja lisää, ja sinulle maksetaan vain provisiota, joka on myös pienempi kuin paikallisilla työntekijöillä”, kertoo Amena. VUONNA 2016 Turkki allekirjoitti Euroopan Unionin kanssa sopimuksen. Sopimuksen mukaan EU palauttaa Turkista laittomasti tulleita ihmisiä takaisin Turkkiin. EU puolestaan vastaanottaa jokaista Turkkiin palautettua syyrialaista kohtaan yhden syyrialaisen Turkin pakolaisleireiltä. Heidät valitaan YK:n turvapaikkakriteeristön mukaisesti. Ihmisoikeusjärjestöt, kuten Human Rights Watch, ovat laajalti kritisoineet sopimusta siitä, että ihmisiä käytetään poliittisina pelinappuloina. Amenan aviomies onnistui ylittämään Välimeren Turkista EU:hun ennen EU:n ja Turkin välistä sopimusta ja matkusti Hollantiin. Vuoden odotuksen jälkeen miehelle myönnettiin turvapaikka, ja nyt Amena ja lapset asuvat Hollannissa hänen kanssaan perheenyhdistämisen ansiosta. ”Meidän perustarpeemme täyttyvät. Tytöt ovat aloittaneet tarhassa, ja meillä on katto pään päällä. Turkissa eläminen oli raskasta korkeiden vuokrahintojen takia, mutta siellä sentään koin samaistuvani kulttuuriin. Istanbul on täynnä iloa ja elämää. Minulla oli mahdollisuus käydä töissä, vaikka sekin oli raskasta pitkien päivien takia. Hollanti on hämmentävä. Täällä ei ole elämää”, kertoo Amena. MOHAMMED EI USKO pystyvänsä koskaan sopeutumaan Turkkiin. Kärjistyvä poliittinen tilanne ahdistaa nuorta liberaalia taiteilijaa. ”En halua jäädä Istanbuliin, mutta minulle on kertynyt velkaa, joka on maksettava takaisin. On helppoa sanoa, että syynä on kielimuuri, mutta todellisuudessa kyse on tämän yhteiskunnan asenteesta”, hän kertoo. ”Kyseessä on konservatiivinen oikeistolainen yhteiskunta, joka julistaa olemattomia liberaaleja arvoja. Turkissa uskonto on elämäntapa. Jos et sovi siihen, et voi olla osana yhteisöä”.
TEKSTI JONNA TOLONEN ”Maalaaminen on aseeni” Katutaide voi olla yhteiskunnallisen vaikuttamisen väline. ”S UOMALAISET ovat tottelevaista kansaa ja kunnioittavat hirveästi auktoriteetteja, eikö?” toteaa nimettömänä pysyttelevä valencialainen katutaiteilija. Puhe on siitä, miksi Suomessa on niin vähän yhteiskunnallista katutaidetta. Espanjalaisen analyysissä voi olla jotain perää: Suomalaiset seisovat kiltisti punaisissa valoissa, vaikka lunta tuiskuttaisi ja tie olisi tyhjä. Tutkimustulosten mukaan suomalaiset myös luottavat vankasti poliisiin, puolustusvoimiin ja oikeuslaitokseen. ”Te taidatte olla liian kilttejä ottamaan kantaa?” taiteilija jatkaa. KATUTAIDE on Suomessa varsin nuori ilmiö. Vuosien 2015 ja 2016 aikana Suomeen tehtiin useita suurikokoisia laillisia katutaideteoksia, jotka toimivat ensisijaisesti koristeina. Niiden tavoitteena ei ole ottaa kantaa yhteiskunnallisiin ilmiöihin. Toisin on esimerkiksi Keskija Etelä-Euroopassa sekä EteläAmerikassa, missä yhteiskunnallista katutaidetta on tehty jo vuosikymmeniä. Siellä katutaiteen kentällä liikkuu tekijöitä, jotka sekä laillisissa että laittomissa töissään kommentoivat maailman tapahtumia ja kotimaan yhteiskunnallista tilannetta. Esimerkiksi Espanjassa näkee maalauksia, jotka vastustavat työntekijöiden työolojen heikentämistä, maahanmuuttajiin kohdistuvaa epätasaarvoa tai koulutuksen alasajoa. Katutaide on väline, jonka avulla kommentoidaan ajankohtaisia ilmiöitä. Se hyödyntää julkista tilaa viestiäkseen ja vaikuttaakseen ohikulkijoihin ja heidän kauttaan yhteiskuntaan. KATUTAITEEN VAIKUTUKSIA on vaikea osoittaa tai mitata. Työn ohi voidaan kulkea sitä huomaamatta, ohikulkijoiden ajatukset työstä jäävät lähes aina arvoitukseksi, ja on vaikea todentaa, että jokin muutos yhteiskunnassa johtuisi tietyn taideteoksen olemassaolosta. Toisaalta katutaiteen avulla voidaan saada aikaan yhteiskunnallista keskustelua ja herättää kansalaisia pohtimaan mielipiteitään. Keskustelu, ilmiöiden esille nostaminen ja oman näkökannan julkituominen ovat jo vaikuttamista yhteiskuntaan. Osa tutkijoista näkee, että katutaidetöillä voi olla suoraa vaikutusta poliittisiin linjauksiin ja yhteiskunnallisiin rakenteisiin. Myös katutaiteilijat itse kokevat, että teoksilla on vaikutuksia ympäröivään maailmaan. Argentiinalainen Hyuro, joka käyttää teoksissaan pääosin erilaisia naisfiguureja, haluaa haastaa patriarkaalisen yhteiskunnan naisiin kohdistamia oletuksia. Suomalainen katutaiteilija Sampsa näkee, että hänen katutaiteensa lopullinen vaikutus olisi se, että lapsityövoiman käyttö loppuisi maailmasta. Graffitimaalaaja Okra kokee maalaamisen osana kansalaisuuden harjoittamista. ”Tämä meidän yhteiskunta on kaikkien omaisuutta. Ja kun täällä on kaikennäköistä korruptioepäilyä ja muuta, niin kyllä silloin ottaa maalirepun selkään. Minkä takia olisimme vaan himassa ja seuraisimme niiden kaikkien kieroilua ja tekemistä, kun meillä on omalla tavallamme kyky vaikuttaa asioihin. Voimme mennä tuonne ja kirjoittaa omaa näkökantaamme. Koen, että meillä on jopa oikeus tehdä se.” Okran ajatus saa tukea esimerkiksi Spiccalta ja Perduelta, joiden mukaan katutaiteen tekeminen on ”tilallista kansalaisuutta”. Teosten välityksellä ja julkisen tilan tilapäisellä haltuunotolla ilmaistaan ajatuksia sekä tavoitellaan oikeuksia ja demokratiaa. SUOMESSA yhteiskunnalliseen katutaiteeseen törmää harvoin. Kantaa ottavien laillisten töiden olemassaoloa estävät monet tekijät. Keskeisimmät niistä ovat teoksen tilaajan, esimerkiksi taloyhtiön, ja kaupungin asettamat rajoitukset. Tilaaja haluaa usein vuosikymmeniä seinässä säilyvän maalauksen olevan ajaton. Näin ollen kyseeseen ei tule ohimenevä, päivänpolttava aihe. Teoksen tulee myös olla mahdollisimman monia miellyttävä ja ei-provosoiva. Tämä rajaa helposti pois yhteiskunnalliset ja poliittiset aiheet. Laillisten töiden sisältöä rajoittavat myös etukäteen määritelty maalauspaikka, sallitut maalausvälineet ja -tekniikka. ”Lailliseen katutaiteeseen liittyy usein sananja ilmaisunvapautta rajoittavia tekijöitä: se, mitä sinä sanot, miten ja missä paikassa, on jo etukäteen päätetty jonkun toisen puolesta”, Valencialainen katutaiteilija toteaa. Tällä hetkellä laillisten teosten osalta painopiste on Suomessa ennemminkin harmaan pinnan koristamisessa kuin ajatuksia herättävässä sisällössä. Lisäksi osa suomalaisista taiteilijoista myöntää, etteivät halua leimautua poliittisen tai yhteiskunnallisen katutaiteen tekijöiksi, koska pelkäävät menettävänsä kantaa ottavien teosten myötä alan muita töitä. GR AFFITIGALLERISTI Umut Kiukas on sitä mieltä, että Jukka Hakasen Helsinkiin kesällä 2015 maalaama, iso kokoinen Ratikka-seinämaalaus oli tärkeä tienraivaaja katutaiteen saattamisessa laajemman yleisön tietoisuuteen. Se, että ensimmäinen julkinen teos oli konservatiivinen ja lähes kaikkia ohikulkijoita miellyttävä, vaikutti positiivisesti seuraavien laillisten katutaideteosten saamiseen Helsinkiin. Nyt kun kaupunkilaiset ovat tottuneet katutaideteoksiin, he olisivat ehkä vastaanottavaisempia puhuttelevammillekin töille vaikkapa monikulttuurisuuden tai tasa-arvon puolesta. SUOMESSA SUOSITAAN tarroja ja julisteita, jotka ovat nopeita kiinnittää. Vuonna 2014 niitä poistettiin Helsingissä yhteensä noin 10 000 kappaletta. Suosittuja kiinnityspaikkoja kaupunkitilassa ovat sähkökaapit, tolpat ja vesirännit. Muualla maailmassa yhteiskunnallisen katutaiteen suosikkivälineeksi on noussut sapluunan avulla maalattava stencil, koska sen toteutus seinään tapahtuu muutamissa sekunneissa. Maalattuihin tai spreijattuihin laittomiin töihin Suomessa kaduilla törmää harvoin. Niiden vähyyteen vaikuttaa Suomen lainsäädäntö: esimerkiksi julisteen kiinnittäminen teipillä ilman lupaa julkiseen tilaan ei ole rangaistava teko, mutta katutaideteoksen maalaaminen seinään määritellään vahingonteoksi. Laittomasti maalatut teokset yleensä myös poistetaan nopeasti. Tästä yhtenä poikkeuksena on esimerkiksi katutaiteilija Sampsan Kampissa sähkökaappiin maalaama isokokoinen poliittinen stencil, joka säilyi vuosien ajan. Myös Helsingin Näkinpuistosta löytyy toinen pitkään säilynyt kantaa ottava työ, jonka tekijä on tuntematon. Laitonta yhteiskunnallista katutaidetta tekevät taiteilijat ovat useimmiten kiinnostuneita yhteiskunnassa tapahtuvista ilmiöistä ja haluavat vaikuttaa epäoikeudenmukaiseksi kokemiinsa asioihin. Teosten suunnitteluun ja toteutuspaikan valintaan käytetään aikaa, teosten toteutukseen ostetaan materiaaleja ja toteutushetkellä altistutaan kiinnijäämiselle ja satojen, jopa tuhansien eurojen sakkorangaistukselle. Kaikki tämä, koska tekijöillä itsellään on uskoa siihen, että teoksilla on merkitystä: ”Minä maalaan kapitalismia, ahneutta, turhamaisuutta ja itsekkyyttä vastaan. Koen, että elän aikakaudella ja systeemissä, johon en kuulu, koska ne ovat niin kaukana omista ihanteistani. Maalaaminen on aseeni”, kertoo espanjalainen Francisco de Pájaro. Jo nn a To lon en Sampsa: Kid with Gun Tuntematon: Kapitalismi Jon na Tolo nen
5 / 2017 • 29 KULTTUURIHÄIRIKÖT Mitä on soteenkaaren päässä? SADUISSA SATEENKAAREN PÄÄSTÄ löytyy kulta-aarre. Kuulostaa sote-uudistukselta, jos asiaa katsoo terveysbisneksen suuryritysten vinkkelistä. Tuon sote-aarteen arvo on varovaisesti arvioituna vähintään kymmenen miljardia euroa vuodessa. Perusporvarihallitus on ajanut ”sote-lakia” eli lakia asiakkaan valinnanvapaudesta sosiaalija terveydenhuollossa kuin käärmettä pyssyyn. Lakiuudistukseen liittyvästä terveysalan yksityistämisestä on käytetty kiertoilmaisua ”valinnanvapaus”. Termi on sikäli hyvin valittu, että kukapa nyt vapautta vastustaisi. Harmillisesti tämä valinnanvapaus ei suinkaan tarkoita sitä, että kaikilla olisi jatkossa vapaus valita, mistä hoitonsa saavat. Ja toisaalta maksukykyiset ja -haluiset saavat jo nykyisellään valita hoitopaikkansa itse. Monet asiantuntijat ovat tyrmänneet uudistuksen, ja jopa sote-lain esittelevä peruspalveluministeri Juha Rehula (kesk.) myönsi Ylen A-studiossa toimeenpanoon liittyvän riskejä. Puolueen uskollinen soturi kuitenkin ajaa lakia riskeistä huolimatta, sillä tämä on se hinta, jonka kepu maksaa maakuntauudistuksesta hallituksen sisäisissä lehmänkaupoissa. ASIANTUNTIJAT OVAT ARVOSTELLEET sote-uudistusta, ja sen tiedetään tulevan kalliiksi veronmaksajille. Uudistuksen voittajia ovat alan suuret toimijat, joiksi on useimmiten luettu Mehiläinen, Attendo, Terveystalo-Diacor, Pihlajalinna ja PlusTerveys Oy. Nämä isot pelurit ovat varautuneet uudistuksiin ja muun muassa ostaneet pienempiä toimijoita pois markkinoilta samalla paaluttaen asemiaan maakunnissa. Vuonna 2016 yksistään Mehiläinen kasvoi 34 uudella terveystai sosiaalipalveluyksiköllä. Pienemmät toimijat eivät ole ilmaisseet varauksetonta intoa. Esimerkiksi Lääkäripalveluyritykset ry on kritisoinut esitystä siitä, että se heikentää pk-yritysten toimintaedellytyksiä ja näin vähentää kilpailua alalla. OMAN ONGELMAVYYHTINSÄ uudistuksessa muodostaa läpinäkyvyyden puute. Hallitus on aikaisemmin luvannut, että sote-kakulle päästettäviltä yrityksiltä edellytetään maakohtaista veroraportointia ja verojen maksamista Suomeen. Lakiesityksessä tämä on vesitetty. Finnwatchin tutkija Henri Telkki totesi, että ”kokonaiskuva sote-yrityksen veronmaksusta muodostuu yli kymmenestä tietoelementistä. Hallituksen sote-lakiesityksessä näistä tiedoista puuttuu puolet.” Uudistuksessa onkin kyse rahasta ja ideologiasta. Kotimaisista suurista esimerkiksi Mehiläinen on osoittanut lähimenneisyydessä, että aggressiivinen verosuunnittelu on hyväksi koettu toimintamalli. Luottamus on hyvä, mutta kontrolli parempi. JARI TAMMINEN Lisää aiheesta vastamainoksessa sivulla 13. Madridin katujen kasvot -väitöskirjatutkimuksessa nousi esille graffititekijöiden profiileja. Tutkimustulokset ovat tietyiltä osin sovellettavissa laajemminkin katutaiteilijoihin. 1 . Poliittisesti motivoituneet taiteilijat. He eivät välttämättä ole poliittisten puolueiden jäseniä, mutta haluavat osoittaa tukensa tekemällä töitä, joilla on selkeä poliittinen viesti. Viesti on lähes aina vastakkainen vallassa olevalle politiikalle. 2. Poliittisesti virittäytyneet aktivistit. Heillä ei välttämättä ole teknistä osaamista, mutta he näkevät maalattujen symboleiden ja sloganeiden kirjoittamisen tärkeänä osana poliittista vastarintaa. Teosten ulkoasuun ei välttämättä panosteta, ja samoja viestejä monistetaan, koska tekijät näkevät toiston ja tiettyjen paikkojen merkitsemisen keskeisenä osana vastarintaa. 3. Stencil-aktivistit. Sana on peräisin katutaidetutkija Mancolta, joka näkee tekijäryhmän ymmärtävän erityisesti teosten sijoittelun ja kohderyhmäajattelun tärkeyden. Tekijät ovat poliittisesti aktiivisia ja voimakkaasti ryhmän toimintaan sitoutuneita. SUOMI KAIPA A avauksia yhteiskunnalliseen katutaiteeseen. Yksi vaihtoehto voisi olla yhteiskunnallisen katutaiteen festivaali, jossa tutkijat esittelevät tutkimuksia ja kuva-arkistoja muualla maailmassa tehdyistä teoksista. Teosten tilaajat ja lupien myöntäjät saisivat läpileikkauksen siitä, mitä kaikkea yhteiskunnallinen katutaide voi olla, ja yleisö tutustuisi tähän katutaiteen muotoon. Keskeistä olisi kotimaisten ja kansainvälisten taiteilijoiden vuorovaikutus, tiedon ja kokemuksen jakaminen kantaa ottavasta katutaiteesta. ”Poliittisilla taiteilijoilla on vaikea tehtävä: meidän täytyy saada kännyköitään tuijottavat ohikulkijat pysähtymään, huomaamaan teoksemme, syttymään maalausaiheestamme ja pohtimaan sitä”, Sampsa kertoo. Jonna Tolonen väitteli viime vuonna otsikolla Madridin katujen kasvot – laiton graffiti osana Espanjan 15M-protesteja. Väitöskirja tarkasteli graffitia erityisesti aktivismin ja viestinnän näkökulmista. Tällä hetkellä Tolonen tekee tutkimusta laitonta yhteiskunnallista katutaidetta tekevistä kansainvälisistä taiteilijoista. Tolonen bloggaa katutaiteen tutkimisesta osoitteessa streetwalker.fi Jar i Tam m ine n Jukka Hakanen: Ratikka
SEINÄKUKKASIA KÖLNISTÄ
GALLERIA Ku vat : Elin a Hiir on nie m i
5 / 2017 • 33 • – normihomolehti 5 / 2017 • 33 Vuokrasopimus kohdulle SIJAISSYNNYTYS VOISI MAHDOLLISTAA MIESPAREILLE LASTENHANKINNAN. EDUSKUNTAPUOLEET OLISIVAT VALMIITA ARVIOIMAAN SEN RAJATUN SALLIMISEN. TEKSTI LINDA NYHOLM KUVA MERI-TUULIA MÄKELÄ S IJAISSYNNYTYS eli niin sanottu kohdunvuokraus on ollut Suomessa kiellettyä vuodesta 2007, jolloin hedelmöityshoitolakia muutettiin. Perussuomalaisten poliittinen suunnittelija Riikka Purra kertoo, ettei puolueella ole linjausta sijaissynnytyksestä, mutta asiaa voisi selvittää vastauksena lääketieteellisesti todennettuun lapsettomuuteen. Purralla on kuitenkin varma näkemys siitä, ettei sijaissynnytys ”saisi kuitenkaan tarjota väylää samaa sukupuolta olevien lastenhankintaan”. Myös muut eduskuntapuolueet ovat valmiita uudelleen arvioimaan sijaissynnytyksen rajoitettua sallimista Suomessa. Varsinaisen linjauksen sijaissynnytyksestä ovat muodostaneet puolueessaan vain vihreät, keskusta ja kokoomus. Kokoomus ja vihreät ha luavat rajoitetusti sallita sijaissynnytyksen ei-kaupallisessa yhteydessä. Kokoomuksen virallinen linjaus rajoittuu siihen, että sijaissynnytys tulisi sallia, kun lapsettomuus johtuu lääketieteellisistä syistä. Vihreät on erikseen linjannut, että sijaissynnytyksen mahdollisuus tulisi huomioida myös samaa sukupuolta olevien pariskuntien kohdalla. Muilla puolueilla ei ole toistaiseksi linjausta sijaissynnytyksestä, mutta ne ovat valmiita arvioimaan mahdollisuuksia ei-kaupallisten sijaissynnyttämisen sallimiseen. Vasemmistoliiton naispoliittisen sihteerin Silla Kakkolan mukaan ei-kaupallisen sijaissynnytyksen salliminen vastuullisesti ja eettisesti säänneltynä ja myös muut kuin vain heteroparit huomioiden olisi nykyistä täyskieltoa parempi vaihtoehto. Myös hedelmöityslain uudistamisen ja sijaissynnytysten puolesta aktiivisesti puhunut keskustan kansanedustaja Hanna Kososen mielestä sijaissynnytys pitäisi sallia ei-kaupallisiin erikseen määriteltyihin tarkoituksiin. Kososen mukaan kieltoa on myös perusteltu sillä, että adoptio on vaihtoehto. Kuitenkin naisille, joille synnyttäminen ei ole mahdollista esimerkiksi sairauden seurauksena, adoptiolupaa ei välttämättä myönnetä. Silloin sijaissynnytys on ainut mahdollisuus lastenhankintaan. Myös samaa sukupuolta oleville pareille adoptio on lähes mahdotonta, koska monessa maassa on syrjivä lainsäädäntö ja Suomesta on vaikea saada lasta adoptioon. VUONNA 2007 voimaan astuneen hedelmöityshoitolain mukaan sijaissynnytys on kiellettyä, jos ”on syytä olettaa, että lapsi aiotaan antaa ottolapseksi”. Kieltoa perustellaan sillä, että naisen vapaaehtoinenkin ”kehonvuokraus” on hyväksikäyttöä. Kuitenkin puolueet vaikuttavat olevan yhtä mieltä siitä, että sijaissynnytyksen sallimisesta on keskusteltava. ”Vaikka sijaissynnytys on ristiriitainen kysymys, emme voi pakoilla vastuuta. Seuraavan hallituksen tulee käynnistää valmistelu, jossa selvitetään eettisesti kestävät puitteet sijaissynnytykselle Suomessa”, kertoo Sateenkaariperheet ry:n toiminnanjohtaja Juha Jämsä. Jämsän mukaan sekä kaupalliseen että ei-kaupalliseen sijaissynnytykseen liittyy omat riskinsä, kuten psykologiset tekijät ja globaalien pelisääntöjen puute. Jämsän mielestä ei-kaupallisen ja kaupallisen sijaissynnyttämisen ero ei ole myöskään aina täysin yksiselitteinen. ”Sijaissynnyttäjän kulut tulee korvata eikä kulukorvauksen ja palkkion raja välttämättä ole aivan selkeä”, kertoo Jämsä. SATEENK A ARIPERHEET RY:N mukaan kotimaisen lainsäädännön epäselvyyden seurauksena suomalaiset perheet turvautuvat erilaisiin epävirallisiin järjestelyihin kotimaassa ja ulko mailla. ”Niin kauan kun jatketaan epäselvillä säännöillä, lisätään riskiä ajautua epävirallisiin järjestelyihin, joihin voi liittyä muun muassa ihmiskauppaa”, Jämsä sanoo. Jämsä ei uskoi, että sijaissynnytyksestä tulisi Suomessa miespareille yleisin tapa lastenhankintaan, koska harvat ryhtyisivät vapaaehtoisiksi sijaissynnyttäjiksi ja ulkomailla hoidetut sijaissynnytykset ovat kalliita. Siitä huolimatta sijaissynnytykselle on tärkeätä saada selkeät säännöt kotimaassa ja kansainvälisesti. Ruotsissa sijaissynnytys on jakanut feminististä liikettä: toiset puolustavat miesparien oikeutta lastenhankintaan ja naisen oikeutta päättää kehostaan, ja toiset kokevat, että kehon vuok raus palkkiota vastaan ja vapaaehtoinen kantaminen ovat naisten sortamista. Suomessa jako ei vaikuta olevan yhtä jyrkkä. Puolueillakin on yhteinen näkemys ainakin siitä, että sijaissynnytystä voi harkita, mutta asiassa on edettävä varovasti ja harkitusti.
34 • 5 / 2017 34 • – normihomolehti 5 / 2017 TUORE RAPORTTI KERTOO, ETTÄ HOMOSEKSUAALISUUS ON YHÄ RIKOS 72 MAASSA. TEKSTI HELI YLI-RÄISÄNEN KUVA MERI-TUULIA MÄKELÄ Tilastojen varjossa T OUKOKUUSSA julkaistiin raportti tämänhetkisistä homoseksuaalisuutta koskevista lainsäädännöistä eri maissa. Sen julkaissut taho on vuonna 1978 perustettu ILGA (International lesbian, gay, bisexual, trans and intersex association). Raportin mukaan 124 maassa homo seksuaalisuus ei ole millään tavalla laillisesti rangaistavaa, kun suostumus on molemminpuolista aikuisten välillä. 108 maassa suojaikäraja on sama kuin heteroilla. Homoseksuaalisuuden kriminalisoivien maiden määrä on raportin mukaan laskussa. Kun vuonna 2002 homoseksuaalisuus oli rikos vielä 96 maassa, nyt maiden määrä on laskenut 72:een. Näistä 72 maasta 45:ssä myös naisten väliset suhteet ovat laittomia. Näistä sekä miesten että naisten väliset suhteet kieltävistä 45 valtiosta 24 on Afrikassa, 13 Aasiassa, kuusi Amerikoissa ja kaksi Oseaniassa. Vuonna 2016 kriminalisointi poistui Belizessä ja Seychellien tasavallassa. EGYPTISSÄ homoseksuaalisuutta ei ole kriminalisoitu ja suojaikäraja on yhdenvertainen heteroiden kanssa, mutta käytännössä muut siveyslait aiheuttavat sen, että homoseksuaalisesta käyttäytymisestä rangaistaan. Homoseksuaalisuuden kriminalisoivan lain puuttuminen ei tarkoita, ettei siitä rangaistaisi. Myöskään homoseksuaalisuudesta kuolemaan tuomitsevien maiden osoittaminen ei ole yksinkertaista: raportin mukaan vuonna 2016 mediassa kerrottiin kuolemantuomioista valtiollisen lainsäädännön puitteissa 13 eri valtiossa. Vuonna 2017 maita on tähän mennessä neljä, mutta koska alueelliset hallinnot langettavat homo seksuaalisuudesta kuolemantuomioita myös esimerkiksi sharialain pohjalta, maita, joissa kuolemantuomio sallitaan tai sen täytäntöön panosta on näyttöä, on kahdeksan. Maat ovat YK:n jäsenmaita, niiden joukossa SaudiArabia, Iran, Jemen ja Sudan. Toisaalta vaikka sharia-lakia käytetään Pakistanissa, Afganistanissa, Arabiemiraateissa, Qatarissa ja Mauritaniassa, näissä maissa ei ole näyttöä täytäntöönpannuista kuolemantuomioista homoseksuaalisuudesta kahden suostuvan aikuisen välillä. VAIN YHDEKSÄSSÄ MA ASSA seksuaalisen suuntautumisen perusteella syrjiminen on mainittu perustuslaissa, mutta toisaalta 72 valtiossa suojataan lailla diskriminaatiolta työelämässä seksuaalisen suuntautumisen perusteella ja 63 valtiossa on muita lakeja, jotka kieltävät syrjinnän seksuaalisen suuntautumisen perusteella. Raportin mukaan nämä lait todennäköisesti kehittyvät tulevaisuudessa koskemaan yksityiskohtaisemmin esimerkiksi verenluovutuskelpoisuutta sekä suojelua lähisuhdeväkivaltatapauksissa ja kouluissa. Samansukupuolinen avioliitto on sallittu 23 maassa. Tämän vuoden aikana joukkoon on liittynyt Suomi. Rekisteröityyn parisuhteeseen on mahdollisuus 28 maassa. Samansukupuolisten adoptio-oikeus on voimassa 26 maassa, ja 27 maassa parisuhteen sisäinen adoptio on mahdollista. Kolmessa valtiossa laki kieltää niin sanotut eheytysterapiat. PAIKOIN POHJOIS-AFRIKASSA , Lähiidässä ja Tansaniassa – yhteensä 19 valtiossa – on käytössä siveyslaki, joka estää sukupuolija seksuaalivähemmistöjen näkyvyyden ”promotoimisen”. 25 maassa sukupuolija seksuaali vähemmistöjen oikeuksia ajavan ryhmän tai järjestön perustamiselle on esteitä. Näistä maista yksi on Euroopassa: Venäjä. 86 valtiossa toimii jokin ihmisoikeus järjestö, jonka toimintaan sisältyy myös seksuaalivähemmistöjen oikeuksien ajaminen. Lainsäädäntö ei aina vaikuta suoraan asenneilmapiiriin. Monissa maissa homoseksuaalisuus on sallivasta lainsäädännöstä huolimatta stigmatisoivaa. Toisaalta toisessa ääripäässä on asenteiden kiristyminen valmiiksi kireästä lainsäädännöstä tai lainsäädännön puutteesta huolimatta. Tästä ajankohtaisin esimerkki on Tšetšenia, jossa on käynnissä puhdistus homoja bimiehistä. Heitä on pidätetty ja viety kidutettavaksi keskitysleirien kaltaisiin olosuhteisiin. Monessa maassa kyllä tunnustetaan homoja biseksuaalien ja heidän perheidensä asema, mutta alle 25 prosentissa valtioista heitä suojellaan lainsäädännön keinoin. Suojelevien lakien luominen ja lakien toteutumisesta huolehtiminen tulevat olemaan haasteita monelle maalle.
36 • 5 / 2017 ”H OMOUDESTA ei koulussa puhuttu mitään. Oulussa puhtiin että ’sellaiset ihmiset’ käy noissa tietyissä paikoissa. Ei edes sanottu, että ’homot’. Tai koska Ruotsin politiikka oli sukupuolija seksuaalivähemmistöille avoimempi, niin puhuttiin, että kun Haaparannalla käy rasvareissulla, niin ei kannata pyllistää siellä. Nämä jutut on ollut pohjalla, kun on lähtenyt hakemaan omaa identiteettiä. Kyllä siinä on pitänyt aika iso työ t ehdä. 70-luvun Oulu lähiympäristöineen oli hyvin lestadiolainen, vaikka ei välttämättä niinkään se keskusta tai kaupunki. Se vaikutti kuitenkin paikan henkiseen ilmapiiriin. Mulla oli turvallinen ja mukava lapsuus. Mun sisko on puolitoista vuotta mua vanhempi. Siskon kanssa oltiin paljon. Meillä oli myös tosi paljon lapsia pihapiirissä, aina oli leikkikavereita. Ei meillä mitään tietokoneita silloin ollut. Vaikka kyllä mä haaveilin Commodore 64:sta silloin, kun ne tuli. Tykkäsin kauheasti autoleikeistä, vaikka olihan mulla nukkeja ja nallejakin. Tämä on vähän klisee, mutta en hirveästi leikkinyt prinsessaleikkejä. Mulla oli jotenkin häpeä siitä, että tykkäsin rakentaa kaikkea ja leikkiä autoilla, mutta vanhemmat ei sitä ikinä estänyt. Ne osti mulle pikkuautoja, ja serkun kanssa rakennettiin meccanoilla ja legoilla. Sain kasvaa aika neutraalisti. Ei mua laitettu mihinkään rooleihin, eikä pitänyt olla tietyntyyppinen, että kelpasi. Rakastan Oulun kaupunkia ja tätä meininkiä, mutta välillä nuorempana oli semmoinen olo, että täältä on päästävä pois. En ole kuitenkaan pidempiä aikoja muualla asunut. MULLE TULI MURROSIKÄ aika myöhään. Olinkohan seiskalla tai kasilla, kun oli taas ne vuosittaiset tarkastukset, ja terveydenhoitaja kysyi, onko kuukautiset jo alkaneet. Olin että ei. Mua peloteltiin, että jos ne ei ala kevääseen mennessä, joudun tutkimuksiin. Tutkimuksiin? Pelkäsin sen koko talven niitä tutkimuksia. Onneksi kuukautiset sitten keväällä alkoi ennen kun jouduin niihin tutkimuksiin. Sitä häpeili rintojaan ja niitä kuukautisia. Joku suurin piirtein samanikäinen ystävä kertoi, että heillä oli juhlat, kun hänellä alkoi kuukautiset. Kakkua ja näin. Joo, ei tosiaankaan! Kyllä mä olen välillä pukeutunut feminiinisesti, olen käyttänyt hameita ja muita vastaavia. Mutta kun keho alkoi muuttua, joku outous lisääntyi. Ja se ulkopuolisuus lisääntyi. Teksti-tv:stä löydettiin kuitenkin kirjeenvaihtokavereita, ja kirjastossa kävin lukemassa Z-lehteä [Setan julkaisema lehti] vähän niin, ettei kukaan huomaisi. Sieltä haki sitä tietoa. Nykyään se on mahtavan helppoa, kun ihmiset pääsee nettiin googlettamaan. Aloin seurustelemaan ’oikeasti’ vasta parikymppisenä. Hän on mulle ihmisenä vieläkin rakas. Hänen avullaan löysin jonkinlaisen eri maailman, ei välttämättä edes seksuaalisesti tai sukupuolisesti, mutta jotenkin sitä avautui näkemään asioita eri tavalla, ehkä myös vähemmistöjä. En ole ikinä ajatellut olevani hetero. Silloin ajattelin, että olen biseksuaali. Mulla oli yksi miessuhde sen ensimmäisen jälkeenkin, mutta aloin nähdä hirveästi unia naisista. Kun avauduin Kohti turvallisia tiloja Oululaisen Martun, 45, keho tuntuu nyt oikealta mutta sukupuolitetut tilat entistä vääremmiltä.
5 / 2017 • 37 hänelle, ei siitä suhteesta enää mitään tullut. Heteromies ei enää kiinnostanut seksuaalisesti. Ensimmäinen kerta, kun menin Setan toimistolle, niin pelotti. Olisko vuosi ollut -95. Lähdin aika aktiivisesti mukaan siihen toimintaan Oulussa ja aloin käymään bileissä. Sieltä löytyi se uusi maailma, jonka koki enemmän henkiseksi kodikseen kuin heteropiirit. Toimin Setan kouluttajana vieläkin, vaikka nykyään vähemmän. SUKUPUOLEN MONINAISUUTEEN törmäsin yhden seurustelukumppanin myötä. Hän oli käynyt jossain vaiheessa Tampereen transpolilla. Kännissä hän avautui mulle siitä. Olin vähän hämmentynyt mutta kuitenkin sitä mieltä, että tämä on ok, ei tässä ole mitään. No, se suhde meni niin kuin monet muutkin suhteet, mutta jos siitä ei muuta iloa ollut, niin sen myötä aloin miettiä, miksi suhteet lesbonaisiin tai bi-naisiin on mulle aina niin vaikeita. Minkä takia koen, että en tule ymmärretyksi? Olenko mä niin vaikea? Vai olenko vaan törmännyt niin vaikeisiin ihmisiin? Aloitin oman prosessini parisen vuotta sitten marraskuussa, vuonna 2014. Silloin olin ensimmäistä kertaa Helsingissä polilla. Toki olin sitä ennen ehkä kolme, neljä vuotta aktiivisesti pohtinut sitä, myös ryhmässä, että miksi on niin vaikeaa hakea se lähete. Yksi kaveri sanoi, että marssit nyt tuonne Terveystalolle ja pyydät lääkäriltä lähetteen, ei se ole sen kummempaa. Tavallaan piti saada se tönäisy eteenpäin. Lääkäri oli, että ’what, mitä tämä on?’. Sanoin, että mennäänpä nyt katsomaan sivuilta, opastan sua. Hän oli niin hämillään, semmoinen viiskymppinen lääkäri. Olin hänen ensimmäinen asiakkaansa, joka tulee pyytämään lähetettä transpolille. Hän ei ollut ikinä kuullutkaan tästä asiasta. Lääkäri rupesi kysymään jostain lapsuudesta, tyyliin ’minkälainen lapsuus sulla on ollut?’. Sanoin sille, että ei sun tarvitse näitä kysyä, nämä tutkimukset tehdään sitten Helsingissä. MULLA EI OLE kuin hyvää sanottavaa transpolista. Voinhan mä kritisoida sitä, että meillä pitäisi olla itsemäärittelyoikeus eikä meidän pitäisi joutua käymään tuommoisia tutkimuksia, ja tämä on ihan totta. Mutta mulla on pelkkää hyvää sanottavaa niistä ihmisistä. Mun oma hoitaja oli aivan mahtava tyyppi. Lääkäreiden kanssa kohtaamiset oli ok, ja psykologitkin oli kaikki ok. En tiedä, sattuiko mulle niin hyvät tyypit vai oliko mun asenne myös sellainen, etten tee siitä ongelmaa. Vaikka kyllä siellä on ihmiset kokeneet paskaakin kohtelua. Sekin vaikutti, etten ollut 18-vuotias. Ne sanoi suoraan, että kyllä se vaikuttaa, että mulla on kokemusta ja mun identiteetti on jo vahvistunut. Ei ne siinä mielessä alkaneet kyseenalaistaa mua. Toki ne kysyi taustoja. Mullakin on ollut masennusta, ja olen käynyt terapiassa. En joutunut hyllylle niistä, vaikka olin täysin avoin. Palstoilla puhutaan siitä, pitääkö polilla esittää. Mietin itsekin, pitäisikö esittää transmiestä, että saisin diagnoosin. Otin kuitenkin sen kannan, että en ala esittämään. Mun hoitaja sanoikin, että on parempi, että muunsukupuolisetkin tulis omana ittenään, koska se hämmentää heitä, jos ihmiset alkaa esittää jotain. Se prosessi on niin pitkä, että jossain vaiheessa tulee ilmi, että et ole sitä, mitä esität. Ja se saattaa lykätä prosessia. KÄYN LIIKUNTAKESKUKSISSA , ja pukuhuoneahdistus on alkanut voimistumaan. Kävin mastektomiassa [rintojen poistossa] joulukuun alussa. Sen jälkeen keho on tuntunut oikeammalta, mutta mä oon jotenkin vääremmässä paikassa siellä pukuhuoneessa. En koe, etten olisi tervetullut naisten pukuhuoneeseen, koen vain olevani väärässä paikassa. Samaa mä olisin miesten pukuhuoneessa. Jotkut punaniskaheterot sanoo, että sinne tullaan kyttäämään. Mikä siinä on, että niillä on aina seksi mielessä, kun ne miettii vessoja, uimahalleja ja pukuhuoneita. Mä menen tekemään niihin ihan muita asioita. Pahimmassa tapauksessa tämän pukuhuoneahdistuksen takia ei pystyisi enää käymään liikuntakeskuksissa. Esimerkiksi uimahalleihin en lähde. Kyllä se rajoittaa omaa toimintaa. Tämän liikuntakeskuksen, jossa käyn, omistaja on kuitenkin mun ystävä. Laitoin suoraan hänelle viestiä, että mitä tekisin asian kanssa. Hän oli mahtava. Hän ehdotti, että voitais alkaa yhdessä miettiä liikuntakeskukseen sukupuolineutraalia pukuhuonetta, joka olisi kaikille avoin – ei pelkästään transihmisille vaan myös ihmisille, jotka haluaisivat intiimimpää tilaa. Olin ensin itku silmässä siitä ahdistuksesta ja sitten itku silmässä siitä, että minut otetaan tosissaan. Olin aivan, että wau! Ja jossain Oulussa! En halua välittää semmoista, että täällä Oulussa vielä painitaan karhujen kanssa. Mua ärsyttää se ajatus, että Helsingissä on muka kaikki paremmin. Tämä pukuhuonejuttu olisi kuitenkin hirveän iso muutos, ja se liikuntakeskus saisi varmasti positiivista julkisuutta. Mulla on paljon tuttuja Oulussa monella alalla. Olen avoimesti ollut, mitä olen, ja yksi Oulun kaupungin työntekijä kysyi multa, että mikä se kolmas vaihtoehto voisi olla, kun he tekevät kaavaketta, jossa on miesja nainenvaihtoehto. Hän kiitti mua avoimuudesta ja siitä, että jaan asiallista tietoa ja että multa voi kysyä suoraan. Mutta on ihmisen oma valinta, kuinka paljon puhuu itsestään. MUN KAIKISTA TÄRKEIN ja rakkain ystävä kuoli kaksi ja puoli vuotta sitten. En oikein usko kohtaloon, mutta se tapahtui edellisenä yönä, kun olin menossa ensimmäistä kertaa transpolille. Transpoli on Meilahdessa, ja Ulla kuoli siellä. Me keskusteltiin tästä transasiasta hänenkin kanssaan. Olin miettinyt, lähdenkö prosessiin. Hän sanoi mielettömän kauniisti, ettei ole ikinä nähnyt minua miehenä tai naisena. Ihminen, joka oli ja on mulle edelleen äärimmäisen tärkeä, oli täysin mun puolella. Se oli sunnuntain ja maanantain välinen yö, kun hän meni leikkaukseen. Kun olin käynyt transpolilla, olin hirveän huojentunut ja mulla oli mielessä, miten Ulla voi. Laitoin Ullan äidille viestiä, ja vastaus oli, että uutiset eivät ole hyviä. Toivottavasti mulle ei ikinä tule toista sellaista päivää. Viimeisessä tekstiviestissään Ulla toivotti mulle kaikkea hyvää ja muistutti iloita elämästä. Mun ristipistoharrastus lähti siitä, että tekisin työn ’Muista iloita elämästä’. En ole sitä vielä pystynyt aloittamaan, mutta paljon muita ristipistotöitä olen tehnyt. Tein itselleni semmoisenkin taulun, jossa on Male-/Female-/ Fuck off -valintaruudut.” ”EN KOE, ETTEN OLISI TERVETULLUT NAISTEN PUKUHUONEESEEN, KOEN VAIN OLEVANI VÄÄRÄSSÄ PAIKASSA. SAMAA MÄ OLISIN MIESTEN PUKUHUONEESSA.”
Ota yhteyttä milloin parhaiten sopii! KAIPAATKO OSAAVAA JURIDISTA APUA? • Apua tarjolla ihan homona oikeudellisiin asioihisi häpeilemättä ja ymmärryksellä • Hoidimme mm. Helsinki Pride -oikeudenkäynnit ja ns. Aarnio-juttua • Selvitämme mahdollisuudet ilmaiseen oikeudenkäyntiin ASIANAJOTOIMISTO HIPPI OY OTK Juha-Pekka Hippi • Käräjäoikeuden vieressä Puh. 050-5934 100 • asianajotoimisto@hippi.fi • www.hippi.fi TILAA VOIMA! Jo 17 vuotta murrosia¨ssa¨ Tilaa Voima-lehti kotiin kannettuna (10 nroa) hintaan 39€! Tilaukset www.kauppa.voima.fi, spostilla tilaukset@voima.fi tai puhelimitse 044 238 5109. 39€ Voimalehden vuosike rta, 10 nroa kotiin kannett una
TILAA VOIMA! Jo 17 vuotta murrosia¨ssa¨ Tilaa Voima-lehti kotiin kannettuna (10 nroa) hintaan 39€! Tilaukset www.kauppa.voima.fi, spostilla tilaukset@voima.fi tai puhelimitse 044 238 5109. 39€ Voimalehden vuosike rta, 10 nroa kotiin kannett una
Hä m ee nt ie Viid es lin ja nä kin ku ja k a a rl en k at u sö rn äi st en ra nt at ie Vaasankatu Helsing inkatu st ur en ka tu BraHenkenttä Hakaniemenranta si lt a sa a re n k at u teoll isuus katu junatie työp ajan katu sö rn äi st en ka tu M M M alek sis kiVen katu to ine n lin ja ko lm as lin ja kulmaVu orenkat u siltaVuorenranta VegeKallio Aamiainen, lounas, salaatit, tea tim, a-oikeudet Viides linja 14, karhupuiston laidalla avoinna ma–pe 7.30–22 la 10–22 su 10–20 8 3 4 5 7 6 1 8 4 Bergga Heluna Shop Silvoplee Kombo Street Gastro Vihreä Holvi Vegekauppa 2 Soi Soi Vaasankatu 15 b, ma–pe 12–20 ja la 12–18. vegekauppa.fi Helsingin ainoa vegaaninen ruokakauppa. 2 7 3 1 5 6
Hä m ee nt ie Viid es lin ja nä kin ku ja k a a rl en k at u sö rn äi st en ra nt at ie Vaasankatu Helsing inkatu st ur en ka tu BraHenkenttä Hakaniemenranta si lt a sa a re n k at u teoll isuus katu junatie työp ajan katu sö rn äi st en ka tu M M M alek sis kiVen katu to ine n lin ja ko lm as lin ja kulmaVu orenkat u siltaVuorenranta VegeKallio Aamiainen, lounas, salaatit, tea tim, a-oikeudet Viides linja 14, karhupuiston laidalla avoinna ma–pe 7.30–22 la 10–22 su 10–20 8 3 4 5 7 6 1 8 4 Bergga Heluna Shop Silvoplee Kombo Street Gastro Vihreä Holvi Vegekauppa 2 Soi Soi Vaasankatu 15 b, ma–pe 12–20 ja la 12–18. vegekauppa.fi Helsingin ainoa vegaaninen ruokakauppa. 2 7 3 1 5 6 KULTTUURI Talkoot ja yritykset lyövät kättä TEKSTI JARI TAMMINEN KUVAT KALLE MARJAMÄKI Seinäjoen elävän musiikin yhdistys järjestää keikkoja ja pystyttää rakenteita. S EINÄ JOEN laitamilla sijaitsee vanha teollisuusrakennus, Rytmikorjaamo. Se piilottaa seiniensä sisälle konserttisalin, järjestötoimintaa ja useita yrityksiä. Orkesteria johtaa Seinäjoen elävän musiikin yhdistys, Selmu. ”1940-luvun lopulla rakennettu postiautovarikko tyhjeni 1990-luvulla, minkä jälkeen meillä oli Provinssirockin varasto tässä. Silloin katselimme tuota pääsalia, että siihenhän saisi hyvän keikkapaikan”, kertoo Selmun toiminnanjohtaja Marko Kivelä. Kivelä on ollut mukana Selmun aktiiveissa vuodesta 2002. Sitä ennen hän osallistui yhdistyksen toimintaan satunnaisesti. ”Vuosina 2005–2006 asiat rupesivat härmistymään siten, että pääsimme tähän tilaan vähän kokeilemaan ja lopulta vuokralle. ” Aikaisemmin Selmu järjesti keikkoja Seinäjoen ravitsemusliikkeissä. Noin tuhat katsojaa vetävä oma klubi on tuonut vakautta toimintaan. Koko kompleksille Kivelä mainitsee esikuvana Ylöjärvellä sijaitsevan Akun tehtaan. ”Tavoitteena oli rakentaa kokonaisuus, jossa saman katon alla on klubin ohella mainostoimistoa, tekniikkafirmaa, tapahtumajärjestäjää ja ravintolaa ja niin edespäin. Mielestäni olemme onnistuneet tavoitteessa. Kun tätä taloa katsoo nyt, niin tyhjiä tiloja ei juurikaan ole ja toimintaa on laidasta laitaan. Haaveemme on aika pitkälti toteutunut.” Selmun ja yritysten ohella talossa toimii muun muassa Sibelius-Akatemia, Seinäjoen ammattikorkeakoulu, nuorten soitto-opetusta järjestävä Rytmi-instituutti ja Lastenkulttuurikeskus Louhimo. PALJON ON TAPAHTUNUT sen jälkeen, kun Suomen ensimmäinen elävän musiikin yhdistys, Elmu, perustettiin vuonna 1978 Helsingissä. Vaikka elmujen toiminnassa on paikallisia painotuksia, niiden kaikkien toimintaa ohjaa tavoite edistää nuorten musiikkikulttuuria. Seinäjokelaisen Selmun käytännön toimintaa määrittelee paljon myös vuosittain järjestettävä musiikkifestivaali Provinssi, jonka toimintaa pyörittämään yhdistys perustettiin vuonna 1992. Yleishyödyllinen yhdistys ei tavoittele toiminnallaan voittoa, vaikka Provinssin ja Rytmikorjaamon ympärillä raha liikkuukin. ”Jos me tekisimme näitä hommia rahan takia, niin me emme varmastikaan tekisi näitä hommia”, Kivelä toteaa. ”Selmun säännöt sanovat, että toimimme elävöittääksemme alueen musiikkikenttää ja tarjotaksemme esiintymismahdollisuuksia. Tämä on meidän tapamme toteuttaa sitä tehtävää.” Samaa tehtävää toteutettiin Seinäjoen keskustassa reilun parin vuoden ajan myös Bar15:n eli Wartin avulla. Viime keväänä ravintola kuitenkin myytiin sitä pyörittäneelle Laura Penttilälle. Tavoitteena on, että Wartti jatkaa kaupungin elävöittämistä jatkossakin ja yhteistyö jatkuu. Rytmikorjaamoa pienempi tapahtumapaikka tarjoaa mahdollisuuden esimerkiksi pienemmille keikoille, teat terille, leffaklubeille, stand upille ja improvisaatiolle. ”Kun aloimme suunnitella Wartin ohjelmistoa, mietimme, mitä itse haluaisimme nähdä kaupungissa. Rytmikorjaamon sali on niin paljon isompi ja myös kalliimpi, joten sen ohjelmaa täytyy suunnitella hieman tarkemmin kannattavuusvinkkelistä. Meidän tärkein motiivi baaria ostettaessa oli taata vaihtoehtoisen elävän musiikin ja kulttuurin jatkuminen Seinäjoella.” Se, että uusi yrittäjä löytyi jatkamaan toimintaa niinkin läheltä, oli positiivinen yllätys. PROVINSSI HAALII yleisöä koko valtakunnasta, ja myös Pohjanmaan Tavastiaksi tituleerattu Rytmikorjaamo löytää yleisönsä Seinäjokea laajemmalta alueelta. ”Keskimäärin kerran kuukaudessa Seinäjoelle löytävät ulkomaalaiset esiintyjät, jotka tekevät ehkä kaksi, kolme keikkaa Suomessa. Ne keräävät yleisöä parinsadan kilometrin säteeltä: Jyväskylä–Tampere–Kokkola-akseli on sellainen mahdollinen raja. Peruskeikoille porukkaa tulee sadankin kilometrin päästä Vaasasta, ja tästä maakunnasta kerätään sakkia aika kivasti.”
42 • 5 / 2017 KULTTUURI ”Meidän yleisö myös vaihtelee todella paljon, ja hyvä niin. Esiintyjäkaartia löytyy kuolemametallista iskelmä tähtiin.” Vaikka Rytmis sijaitsee tällä hetkellä kaupungin laidalla, jopa hieman sen ulkopuolella, kasvaa Seinäjoki kovaa vauhtia sitä kohti. Rytmikorjaamolle johtavan Vaasantien varrella on rakennustyömaa toisen perään. ”Seinäjoen mittakaavassa olemme kaukana keskustasta – olisiko tästä kilometrin verran matkaa sinne. Hyvin tänne on yleisö löytänyt, ja järjestämme bussikyytejä klubi-iltoina. Ja nyt keskusta laajenee sopivasti tänne päin.” RYTMIKORJA AMO JA SELMU ovat kiinnostava sekoitus aatteellista talkootyötä ja kaupallista toimintaa. Parhaassa tapauksessa nämä voivat tukea toisiaan. ”Meidän klubi pyörii käytännössä vapaaehtoisvoimin. Meillä on postituslistalla vapaaehtoisia noin 350, joista aktiivisia on noin 150. On mahtavaa, että löytyy innokkaita ihmisiä, jotka haluavat panostaa tähän, ja uskon, että se näkyy myös asiakkaille.” Talkootoiminnan ohella saman katon alta löytyvät ne kaupalliset toimijat, jotka omalla satsauksellaan myös tukevat Selmun toimintaa ja tavoitteita. Kiinteistön omistaa Seinä joen kaupungin omistama yhtiö. ”Olemme mielestäni viime vuosina täyttäneet ainakin minimitavoitteemme oikein hyvin. Mutta aina voi tehdä enemmän ja poikkitaiteellisemmin. Jatkossa pyrimme tekemään enemmän muutakin kuin musiikkia, myös ruokaja juomakulttuuri kuuluvat ohjelmistoomme.” Elävän musiikin yhdistyksen seinäjokelainen haarakonttori roudasi muun muassa Hans Välimäen kokkaamaan klubilleen. Samoin pien oluihin keskittyvä Lakeuden panimojuhla on kaukana kiljupunkkariperinteestä. Myös suurelle yleisölle vähemmän näkyvissä oleva toiminta on keskeinen osa Selmua. Vuosina 2012– 2015 toteutettu, EU:n ja Seinäjoen kaupungin rahoittama massatapahtumien kehittämishanke Massa oli Selmun vetämä. ”Vähän kaikilla tapahtumajärjestäjillä oli samoja ongelmia kaikkialla. Alihankkijoiden kanssa kommunikoiminen, asioiden aikatauluttaminen ja tuotannon projektijohtaminen on vaikeaa. Kaikki pitäisi osata tehdä tarjouspyyntöjen suunnittelusta alkaen ja tietää, mitä kaikkea sellaiseen pitää sisällyttää ja miten vastuut jaetaan.” Rakenteiden tekeminen toimiviksi helpottaa kaikkia kulttuuritapahtumien toimintaan osallistuvia. Selmun osuus tämän toimivuuden edistämisessä sekä toiminta yhdistysja yritysmaailmojen välillä kertoo, että kauas on tultu siitä, kun Selmu perustettiin konkurssiin ajautuneen Provinssirockin järjestäjän, Vaasan läänin kehittyvän musiikin yhdistys Kemu ry:n, savuaville raunioille. Vuonna 2014 suomalaisen Fullsteam Agencyn ostanut saksalainen festivaalijärjestäjä FKV Scorpio puolestaan tuli mukaan Provinssin pyörittämiseen. Jälleen aatteen palolla pyörivä vapaaehtoistoiminta ja yritystoiminta lyövät kättä. VAIKKA TOUHU on kasvanut ja meno on isoa, ei Selmussa ole koettu tarpeelliseksi keskittyä henkseleiden paukutteluun. ”Pyrimme uudistamaan Provinssin toimintaa ja aluetta uusiksi joka vuosi, yllättämään kävijät. Tämän klubin osalta yritämme jatkossakin tehdä parhaamme – haalitaan ne mahdollisimman isot esiintyjät, ja sitten vastapainoksi otetaan punkkia.” Provinssi työllistää vuoden ympäri festivaalijohtaja Sami Rumpusen, ja Kivelä jakaa aikansa puoliksi festivaalin ja yhdistyksen kesken. Puolivuotista työtä Provinssin eteen tekee muutama henkilö ja parin kuukauden pätkän kymmenkunta tyyppiä. Festivaaliviikonloppuna talkoohommissa on noin tuhat ihmistä ympäri maan ja myös kansainvälisiä vapaaehtoisia – oman kaupungin väki ei riittäisi. Kivelän mukaan tällä hetkellä yksi yhdistyksen tärkeimmistä hankkeista on pari vuotta käynnissä ollut Preppaamo-hanke. ”Olemme alusta asti tehneet tätä toimintaa vapaaehtoistyöhön tukeutuen, ja meillä on ollut harkkareita ja kuntouttavassa työtoiminnassa mukana olevia. Ajattelimme, että tätäkin voisi tehdä vähän järjestelmällisemmin ja mietitymmin. Meille tulee neljän kuukauden jaksoissa työttömiä tekemään erilaisia hommia, ja perehdytämme heitä muun muassa baaritöihin, teknisiin hommiin, tapahtuman järjestämiseen, valoja videokuvaukseen. Se vaatii meiltä aika paljon, ja meillä on kaksi täysipäiväistä työntekijää tekemässä sitä. Tulokset ovat olleet todella hyviä ja osallistujat ovat päässeet hyvällä prosentilla töihin tai kouluun opiskelemaan. Se on ollut mahtavaa seurattavaa.” KAIKKI OHEISTOIMET , rakenteet ja yhteistyökuviot ovat kuitenkin lopultakin keinoja saavuttaa se elävän musiikin yhdistyksen perustavoite: elävä kulttuuri. ”Provinssi on oikeastaan se syy, että minäkin tässä kaupungissa asun. Oma suunta olisi vetänyt aikanaan jonnekin ihan muualle, mikäli ei olisi ollut tuollaista tapahtumaa ja sitä järjestänyttä yhdistystä. Provinssi on määrittänyt minun elämääni jo parinkymmenen vuoden ajan”, Kivelä linjaa. Kulttuuritapahtumat ja eloisa skene tekevät kaupungin houkuttelevaksi ja hyödyttävät aluetta työpaikkojen ja matkailun lisäksi myös epäsuorasti. ”Toivon, että toimintamme ansiosta mielikuva kaupungistamme on vähän kiinnostavampi. Minusta Seinäjoella on tällä hetkellä laajemminkin hyvä tekemisen meininki: keskustaa kehitetään eläväisemmäksi, Taideyliopisto, kaupunki ja muut järjestävät kaikenlaista, ja futisjoukkue SJK:n menestys on tuonut todella paljon yhteenkuuluvuutta. Nämä kaikki kuuluvat kaupunkikulttuuriin.” Provinssi 29.6.–1.7. KAIKKI OHEISTOIMET, RAKENTEET JA YHTEISTYÖKUVIOT OVAT KUITENKIN LOPULTAKIN KEINOJA SAAVUTTAA SE ELÄVÄN MUSIIKIN YHDISTYKSEN PERUSTAVOITE: ELÄVÄ KULTTUURI. ”JATKOSSA PYRIMME TEKEMÄÄN ENEMMÄN MUUTAKIN KUIN MUSIIKKIA, MYÖS RUOKAJA JUOMAKULTTUURI KUULUVAT OHJELMISTOOMME.”
@aulakustannus I AULA & CO I aulakustannus.fi MAI JIA KOODINMURTAJA ”Kafkan ja Agatha Christien sekoitus.” – THE INDEPENDENT Kiinan suosituin vakoilutrilleri murtautuu syvälle kansain välisen vakoilun maailmaan ja neron mieleen. musiikin aika musiikinaika.org art & autonomy James Dillon (UK) Sebastian Hilli (FI) Mark Applebaum (US) Talea Ensemble (US) Quatuor Bozzini (CA) POING (NO) Uusinta Ensemble (FI) ym… Viitasaari 4.–9.7.2017 Avoinna joka päivä klo 11 – 18 18.6.– 6.8.2017 Aikuiset 11 € | 9 € | kausilippu 25 € | lapset ilmaiseksi Lipun hinnalla savusauna ma klo 13 – 15 miehet | 15 – 17 naiset pe klo 14 – 15.30 naiset | 15.30 – 17 miehet LOISTAVA AIKA GLORIOUS TIME LYSANDE TID Lisätietoja ja varaukset: 040 967 8820 050 331 5820 www.purnu.fi purnutaidekeskus@gmail.com | tilauksesta 20.5. – 28.8.2017 Kuraattorit Miina Hujala | Arttu Merimaa PURNU 5 J u h l a n ä y t t e l y Voima-lehden nykyisen päätoimittajan kauden päättyessä etsimme toimitukselliseen laivaamme uutta kipparia. Tehtävän onnistunut hoito edellyttää journalististen rutiinien hallintaa sekä vahvaa näkemystä yhteiskunnan, kulttuurikentän ja journalismin nykytilasta sekä visiota Voima-lehden roolista poliittisena kulttuurilehtenä. Päätoimittajan toimenkuvaa voidaan räätälöidä valittavan henkilön mukaan ja tehtävään voi hakea myös työparina. Voima-lehden taloudelliset resurssit ovat rajalliset, mutta puutteita korvaa toimituksellisen tiimin korkea sitoutumisen aste. Työn on tarkoitus alkaa viimeistään elokuussa. Tehtävää täytettäessä painotetaan erityisesti hakijoiden visiota lehden tulevaisuudesta ja kykyä innostaa toimitustiimi toteuttamaan laadukasta journalismia. etsiMMe päätoiMittajaa Kiinnostuksen osoitukset ja tiedustelut osoitteeseen: tuomas.rantanen@voima.fi Voima on vuonna 1999 perustettu valtakunnallinen ilmaisjakelulehti, joka sai valtion tiedonjulkistamis palkinnon jo vuonna 2001. Lehdellä on TNS Globalin tutkimuksen mukaan yli 78 000 säännöllistä lukijaa ja yli 176 000 lukee sitä silloin tällöin. Herkulliset ja edulliset lounas-, lista& take awayannokset. Käytämme tuoreita vihanneksia. Tarjolla runsaasti vegaaniannoksia. Keittiö suosittelee: Punainen curry tofu UUDET AUKIOLOAJAT: ma–pe 11–21 ja la–su 12–21 Kinaporinkatu 2, Helsinki, (09) 701 2961 Sörnäisten metroaseman vieressä
44 • 5 / 2017 KULTTUURIHÄIRINTÄ V UONNA 2013 Anna Jensen, Eliisa Suvanto ja Anni Venäläinen perustivat taiteilija-kuraattorikollektiivi Porin kulttuurisäädön. Ryhmä tutkii taidemaailman ja yhteiskunnan rakenteita taiteen ja tieteen kautta. Kesällä 2017 ryhmä järjestää Totuus Suomesta -näyttelyt sekä Helsinkiin että Poriin. Näyttelyiden nimi on ironinen, eikä ryhmä oikeasti usko yhteen totuuteen. ”Tarkoituksena on tuoda esille Suomi-kuvan rakenne ja mekanismit, joilla sitä on rakennettu. Olimme aluksi mukana Suomi 100 -hankkeen virallisessa ohjelmassa, mutta en tunnistanut saunoista, villasukista ja auringonlaskumaisemista sitä Suomea, jossa itse olen kasvanut ja elänyt”, Jensen kertoo. Suvanto kertoo että Totuus Suomesta oli alkujaan työnimi juuri sen paradoksaalisuuden takia, mutta hankkeen edetessä se on saanut uusia ulottuvuuksia. Vitsinä keksitty nimi on osoittautunut osuvaksi. NÄIN SATAVUOTISEN Suomen juhlavuonna sopiikin muistella kansallisvaltion syntyä ja ensimetrejä. On hyvä muistaa, kuinka tarinaa Suomesta ja suomalaisuudesta rakennettiin taiteen avulla, ja samalla voi tarkastella kansallisen identiteetin rakentamista tänä päivänä. ”Taide syntyy ajassa ja paikassa ja suhteessa vallitseviin olosuhteisiin, joten se tietoisesti tai tiedostamattaan aina kommentoi niitä”, Jensen toteaa ja jatkaa: ”’Suomalaisen identiteetin’ rakentaminen on ollut tietoinen prosessi, jossa taidetta on käytetty hyväksi.” Totuuden torvet Porin kulttuurisäätö kertoo satavuotisjuhlien kunniaksi totuuden Suomesta – ja muistuttaa totuuden olevan illuusiota. TEKSTI JARI TAMMINEN Tämä rakentaminen ei ole mitenkään sattumanvaraista tai mennyttä maailmaa, kuten Suvanto huomauttaa. ”Tuore kulttuuriministeri puhui ’kansallismielisestä kulttuurista’, jota tulisi tukea. Samassa yhteydessä hän viittasi sekä Suomen juhlavuoteen että ’kansaan’, jota lähellä taiteen tulisi olla.” Kuten todettua, ajatus yhdestä totuudesta on pähkähullu. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että Totuus Suomesta -näyttelyn teokset antaisivat enemmän tai vähemmän todellista kuvaa Suomesta kuin virallisen juhlaohjelman puitteisiin putoava taide. Ne kuitenkin rikkovat illuusion yhtenäiskulttuurista. ”Totuus Suomesta -hankkeesta toivottavasti välittyy kuva, että totuus Suomesta ei ole yksiselitteinen, yksinkertainen, pelkästään positiivinen tai negatiivinen. Ja että keskustelulle tulee aina olla tilaa”, Suvanto kertoo. KULTTUURISÄ ÄDÖN PROJEKTEISSA on yhdistetty taidetta ja akateemista tutkimusta, eikä työryhmä näe näitä asioita erillisinä. Historiallisesti niiden tehtävät ovat olleet yhteneväisiä: molemmat tutkivat maailmaa ja tuottavat sekä välittävät tietoa siitä. Tietoa maailmasta on luvassa myös kesäkuussa Kallio Kunsthallessa järjestettävässä näyttelyssä, jossa muun muas sa tuodaan esiin Helsingin julkisiin veistoksiin liittyviä tilastoja, jotka kertovat, mistä aiheista ja kenelle ne on toteutettu – eli mitä arvoja ja viestejä julkisessa tilassa halutaan korostaa. Samassa yhteydessä julkaistaan myös kirja, jossa yhdistyy yli sadan tutkijan ja taiteilijan näkemykset Suomesta. JOS TOTUUS SUOMESTA -näyttelyn nimi on suureellinen, niin ei ole ryhmä aikaisemminkaan pyydellyt anteeksi. Takana ovat niin Porin Maailmannäyttely kuin Porin Biennaalikin. Nimeämisfilosofia on mietitty, ja projektit ovat lähteneet aina jostakin konkreettisesta kysymyksestä. Erityisesti biennaalit ja maailmannäyttelyt ovat kiinnostavia tapahtumia taidemaailman inklusiivisuuden ja ekslusiivisuuden kysymyksiä pohdittaessa. Rakenteiden tarkastelun kautta on ollut mahdollista avata konventioita ja mekanismeja, joiden puitteissa suureellisia taidetapahtumia luodaan ja markkinoidaan. Täysin ryppyotsaisesti tätä nimeämislinjausta ei myöskään ole tehty. ”Ymmärrämme huumorin arvon välineenä, kun asioita halutaan tehdä kohdattavaksi, saavutettavaksi ja ymmärrettäväksi”, Jensen toteaa. Suvanto toivoo nimien antavan kokijalle myös signaalin käsiteltävistä teemoista. ”Projekteissamme liikutaan taiteen esittämisen lisäksi muun muassa edellä mainittujen konventioiden tarkastelussa. Miellämme itse hankkeemme kokonaistaideteoksiksi niin sanotun. perinteisen näyttelytoiminnan sijaan.” Kun puhutaan yhteiskunnan ja taidemaailman rakenteista, ei kaupallisuutta voi ohittaa. Kysymys Porin kulttuurisäädön toiminnan vuonna 2013 käynnistäneestä Sponsori-näyttelystä saa Jensenin suorastaan nauramaan. ”Saimme Sponsori-näyttelyyn muun muassa nahanpaloja, kaiuttimen, karkkia ja kyniä. Esimerkiksi Campari sen sijaan ei halunnut lähteä sponsoriksi, koska koki, ettei juoma sovellu kyseiseen taidetapahtumaan. Näyttelyssä Artor Jesus Inkero: Justin (2016) Ville Vuorenmaa: Tehty jossakin (2017) TI 27.6. KLO 18 Eino – henkilökohtainen sukupuolihistoria. Eino on omaelämänkerrallinen performanssi muunsukupuolisuudesta. Esitys Valto Kuuluvainen, ohjaus Satu Herrala. Ateneum-sali, kesto 60 min. Liput 20/10 €, holvi.com. KE 28.6. KLO 16 Antiikin homoerotiikkaa Suomen taiteen klassikoissa. Opastus. Oppaana taidehistorioitsija Ville Hakanen, yhteistyössä Suomen Ateenan-instituutti, osa Antiikin kesäkuu -tapahtumaa. Museolipun hinnalla. KE 28.6. KLO 18-20 Kiveen kirjoitettu sukupuoli – näkyykö sukupuolen moninaisuus suomalaisessa taiteessa. Keskustelutilaisuus. Puhetta johtaa kirjallisuuden tutkija ja Ateneumin opas Mariia Niskavaara. Vapaa pääsy. TO 29.6. KLO 17 Queer-opastus Suomen taiteen tarina -kokoelmanäyttelyyn. Museolipun hinnalla. TO 29.6. KLO 18 Eino – henkilökohtainen sukupuolihistoria. Esitys muunsukupuolisuudesta. Liput 20/10 €, holvi.com. KLASSIKOT UUDESSA VALOSSA HELSINKI PRIDE -VIIKON OHJELMAA ATENEUMIN TAIDEMUSEOSSA
5 / 2017 • 45 KULTTUURI järjestettiin asiakaskysely, jossa kävijöille tarjoiltiin Camparia ja tiedusteltiin juoman sopivuutta tapahtumaan. Useimmat kävijät olivat sitä mieltä, että Campari sopi erinomaisen hyvin näyttelyyn.” RYHMÄN NÄYTTELYITÄ on tarkoituksellisesti järjestetty paikoissa, jotka eivät välttämättä ole perinteisiä gallerioita. Taide on tuotu suuremman yleisön kohdattavaksi. Tänä kesänä tämä strategia näyttää paljastavan jotain kiinnostavaa myös siitä, millä ehdoilla kaupunki toimii. Totuus Suomesta -näyttelyn on tarkoitus levitä julkiseen tilaan Poriin Jazzien aikana. Jazz-viikolla Porissa järjestetään myös SuomiAreena, joka tunnetaan maamme poliittisen ja talou dellisen eliitin jokakesäisenä maailma kylässä -festivaalina. Porin kaupungin kanssa jo viime vuonna sovittu näyttely on kuitenkin vaakalaudalla kaupungin luovutettua SuomiAreenalle oikeuden määrätä tapahtuma viikon aikana kaupunkitilan käytöstä myös tapahtuman ulkopuolella. Täysin selvää ei ole, kuka ja millä valtuuksin on moisen oikeuden mediayhtiö MTV:n ja kaupungin yhdessä järjestämälle SuomiAreenalle luovuttanut. Työryhmän mielestä Porin toiminta vaikuttaa huomattavan oudolta. ”Meille on ehdotettu ainoastaan vaihtoehtoja, jotka joko siirtäisivät meidät syrjään keskustasta tai vaatisivat isoja investointeja ja liittäisivät meidät osaksi SuomiAreenan ohjelmaa, mitä emme missään nimessä halua”, Jensen kertoo. Satakunnan Kansan haastattelussa SuomiAreenan tuottaja Kristian Vainio linjasi, että Porin kulttuurisäädöllä on ”ilkeät tarkoitukset”. Yrityksistä huolimatta keskusteluyhteyttä sen enempää Vainion kuin kaupunginkaan suuntaan ei ole saatu luotua. Jensen epäilee, että hiljaisuuden myötä aiheen toivotaan unohtuvan. Suvanto puolestaan teroittaa, että tarkoituksena ei edelleenkään ole solvata Suomea eikä suomalaisuutta vaan tehdä rakenteita näkyviksi. Työryhmän mielestä Vainion lehdessä esittämien väitteiden perusteella vaikuttaa siltä, ettei hän ole projektiin perehtynyt. Kommentti koetaan ilkeämieliseksi ja pöyristyttäväksi. Keskustelun sijaan on tyydytty tuomitsemaan – ja kieltämään – näyttely. ”On lähtökohtaisesti hämmentävä asetelma, että sadan eri näkemyksen esille nostaminen nähtäisiin solvauksena keskustelun avaamisen sijaan”, Suvanto summaa. Totuus Suomesta Kallio Kunsthallessa 2.–23.6. ja Porissa (ehkä) 8.–16.7. Totuus Suomesta – The Truth About Finland. 221 sivua, Porin kulttuurisäätö 2017. Liisa Lounila: Expats (2017) TI 27.6. KLO 18 Eino – henkilökohtainen sukupuolihistoria. Eino on omaelämänkerrallinen performanssi muunsukupuolisuudesta. Esitys Valto Kuuluvainen, ohjaus Satu Herrala. Ateneum-sali, kesto 60 min. Liput 20/10 €, holvi.com. KE 28.6. KLO 16 Antiikin homoerotiikkaa Suomen taiteen klassikoissa. Opastus. Oppaana taidehistorioitsija Ville Hakanen, yhteistyössä Suomen Ateenan-instituutti, osa Antiikin kesäkuu -tapahtumaa. Museolipun hinnalla. KE 28.6. KLO 18-20 Kiveen kirjoitettu sukupuoli – näkyykö sukupuolen moninaisuus suomalaisessa taiteessa. Keskustelutilaisuus. Puhetta johtaa kirjallisuuden tutkija ja Ateneumin opas Mariia Niskavaara. Vapaa pääsy. TO 29.6. KLO 17 Queer-opastus Suomen taiteen tarina -kokoelmanäyttelyyn. Museolipun hinnalla. TO 29.6. KLO 18 Eino – henkilökohtainen sukupuolihistoria. Esitys muunsukupuolisuudesta. Liput 20/10 €, holvi.com. KLASSIKOT UUDESSA VALOSSA HELSINKI PRIDE -VIIKON OHJELMAA ATENEUMIN TAIDEMUSEOSSA
46 • 5 / 2017 KULTTUURI Jotain tuttua,?jotain uutta Taiteilija Aishe Vejdanin uutta maalaussarjaa inspiroivat Kalevala, Shahnameh ja feminismi. TEKSTI JA HENKILÖKUVAT TANIA MUHONEN TAULUJEN KUVAT AISHE VEJDANI ”H ALUSIN rakentaa kulttuurillisen sillan Suomen ja Iranin välille”, kertoo taiteilija Aishe Vejdani, 30. ”Tutustuin Kalevalaan Suomen kielen kurssilla ja keksin käyttää historiallisia tarinoita maalausteni viitekehyksinä. Yhdistämällä Kalevalan ja Iranin vastaavan kansalliseepoksen Shahnameh’in taidetta, onnistuin luomaan visuaalisen siteen maiden ja kulttuurien välille.” Alun perin Iranista kotoisin oleva taiteilija viimeistelee maalauksia toiseen taidenäyttelyynsä Suomessa. Taiteilijan mukaan sarja on tallenne, joka käsittelee hänen elämäänsä vuoden Suomessa asumisen jälkeen. ”Olen liittänyt jokaiseen uuden sarjan tauluun Kalevalan ja Shahnameh’n taiteen lisäksi henkilökohtaisia valokuvia. Nämä kuvat ovat kiinnitetty maalauksiin erittäin pienikokoisina, jotta katsojat tulisivat konkreettisesti lähemmäksi teosta. Haluan kertoa tarinoita ja näyttää siirtolaisuuden prosessina. Haluan ihmisten näkevän minut samaistuttavana eikä eksoottisena muukalaisena.” VEJDANIN TAULUT ovat hyvin henkilökohtaisia: maalaussarjat projisoivat taiteilijan mietteitä sosiaalisista asetelmista ja dokumentoivat hänen elämänvaiheitaan. Jokaiseen uuden sarjan tauluun on kirjoitettu persiaksi ”tässä 30 vuotta”. Kansalliseepoksesta alun perin lainattu runovirke viittaa Shahnameh-kirjailijan, Ferdowsin, 30 vuoteen, jotka kirjailijalta kuluivat teoksen loppuunsaattamiseen. Vejdani kertoo sarjan myös olevan hänelle henkilökohtainen tallenne omasta elämästään tämänhetkisessä 30 vuoden iässä. ”30 vuoden aikana olen oppinut hyväksymään ja arvostamaan ihmisten pieniä virheitä. Halusin korostaa tätä asiaa jättämällä tauluihinkin ikään kuin keskeneräisiä kohtia. Epätäydellisyys on mielestäni täydellistä. Luulen, että jos taiteilijat pysyvät aitoina ja näyttävät elämänsä totuudenmukaisesti töissään, ihmiset pystyvät samaistumaan.” LUOVA ALA ei ollut Vejdanin suunnitelmissa. Hän ei edes usko, että kyse on valinnasta. ”Luova tekeminen on ainut asia, joka oikeasti tekee minut onnelliseksi.” Hän kertoo ensimmäisen herätyksensä taiteisiin tapahtuneen noin 11-vuotiaana, kun hän lupautui auttamaan serkkuaan piirustustehtävässä. Vejdan huomasi osaavansa piirtää. Ennen taideopintojaan Vejdan kuitenkin opiskeli englanninkielistä kirjallisuutta ja suoritti kandidaatin tutkinnon Esfahanin yliopistossa. ”Kirjallisuus oli hyvin kiinnostavaa, mutta huomasin, että minulla oli tarve toteuttaa ideoita käsilläni. Kirjallisuus ei enää riittänyt ilmaisukeinona. Taiteen maisteriopinnot olivat hyvin teoreettisia, joten minun piti itse oppia maalaamaan. Pidänkin itseäni pää asiassa itseoppineena taiteilijana.” Käytännön taideopetukseen Vejdan ei hakeutunut muutenkaan. Hän ei halunnut kenenkään vaikuttavan työnsä suuntaan liikaa. Vaikutteita tuli enemmän kirjallisuuden kuin opettajien kautta. ”Kirjallisuuden opintojen myötä löysin Freudin ja Lacanin, joiden myötä tutustuin Luce Irigarayn feministisiin kirjoituksiin.” Irigarayn vaikutus näkyy Vejdanin mukaan hänen edellisessä sarjassaan, jossa hän käsitteli naisen asemaa. ”Irigaray sai minut miettimään, miten kirjallisuuden – jopa tieteen – maailmassa henkilöhahmoista puhutaan aina miehenä.” Vejdani uskoo, että jo edellisen sarjan perusteella hänet mielletään feministiseksi taiteilijaksi. ”Nykyisessä sarjassani käsittelen edelleen naisten asemaa, mutta nyt naiset ovat historiallisessa perspektiivissä. Tämä sarja ei ole valmiiksi tulkittu, vaan haluan jättää tilaa ihmisten omille ajatuksille abstraktien elementtien kautta.” VEJDANI ASUU NYKYÄ ÄN Turussa suomalaisen aviomiehensä kanssa. ”Tapasimme Gonband-e-Kavoosissa, synnyinpaikkakunnallani. Melko erikoinen sattuma – tavata suomalainen mies pikkukaupungissa Pohjois-Iranissa!” Maalausprosessi alkaa Vejdanin mukaan ajatustyöllä. Kun idea on muotoutunut, taiteilija pyytää aviomiestään ottamaan itsestään kuvia, joita hän sitten muokkaa kuvankäsittelyohjelmalla. Kanvaasipohjalle tehdään ensin hahmotelma, jonka jälkeen öljyvärejä levitetään siveltimellä ja lastalla kerros kerrokselta. Taiteilija kertoo työstävänsä koko sarjan tauluja samaa aikaa. Yhden maalauksen loppuun saattamiseen menee yleensä noin kuukausi, ja koko seitsemän–kymmenen maalausta käsittävä sarja valmistuu noin puolessa vuodessa. ”Aluksi yritän olla miettimättä prosessia liikaa. Kun teen maalauskerroksia ja odotan toisten kuivumista, saatan saada uusia ideoita. Yleensä jätän jotain kohtia ikään kuin kesken. Haluan sekoittaa kuvaavaa taidetta ja abstraktia ilmaisua.” Vejdani työskentelee kotoa käsin eikä laske työtunteja. ”En usko, että loppujen lopuksi on kyse siitä, miten hyvä tai lahjakas olet. Uskon, että kyse on periksiantamattomuudesta ja motivaatiosta tehdä asioita.” Tulevaisuuden suunnitelmistaan taiteilija antaa parhaan mahdollisen vastauksen: ”Haluaisin käsitellä ihmisyyttä enemmän positiivisen kautta. Nykyään keskitytään aivan liikaa siihen, mikä meidät erottaa. Mielestäni voisimme keskittyä enemmän siihen, mikä meidät yhdistää.” Aishe Vejdanin näyttely Lauttasaaren seurakunnan tiloissa (Myllykallionrinne 1) 22.6. asti
5 / 2017 • 47 KUVATAIDE Jotain tuttua,?jotain uutta Taiteilija Aishe Vejdanin uutta maalaussarjaa inspiroivat Kalevala, Shahnameh ja feminismi. TEKSTI JA HENKILÖKUVAT TANIA MUHONEN TAULUJEN KUVAT AISHE VEJDANI Luonnonvoimaa Sinkasta! VIHREÄ MAAKUKKIVA KAUPUNKI 1.4-2.7.2017 Kultasepänkatu 2, Kerava ti, to, pe klo 11–18 ke 12–19 la-su 11–17 www.sinkka.fi Je nn ife r St ei nk am p, Bo ta ni c 3, 20 16 Tukea maahan muuttaneiden miesten työllistymiseen ja kotoutumiseen MIES! Ryhdy vapaaehtoiseksi! 044 751 1338 • vieraasta.veljeksi@miessakit.fi MIDNIGHT SUN FILM FESTIVAL 20 17 14.–18.6. SODANKYLÄ LAPLAND FINLAND
48 • 5 / 2017 KULTTUURI Ménage à trois’n avainsanat ovat porno, queer ja feminismi. TEKSTI JA KUVA VEERA JÄRVENPÄÄ Viettelysten Islannin viisaudet 24-VUOTIAS RIHANNA NISSINEN sai nettikansan villiksi osallistuttuaan Temptation Islandiin. Rihannaa ja hänen entistä poikaystäväänsä Hexaa syytettiin huijauksesta, sillä heidän epäiltiin eronneen ennen saarelle saapumista ja tulleen vain ilmaiselle lomalle. Sain Nissiseltä yksinoikeudella haastattelun, jossa hän kertoo, mitä viettelysten saarella todella tapahtui. Nissinen myös puolustaa sarjan roolia suomalaisella kulttuuri kentällä. ”ME TAVATTIIN HEXAN KA A Ala-Ylä-Näkkilän Club Kissan silmän röökipaikalla puoli vuotta sitten. Mä pyysin Hexaa pissavahdiksi puun eteen. Se suostui ja kehui, että hyvät kannut. Musta ei ollu tuntunu samalta yhdenkään miehen kanssa. Temptation Icelandiin me lähdettiin, koska pitkässä suhteessa tulee väistämättä se hetki, jolloin pitää selvittää, mitä elämältään haluaa. Mä halusin, että Hexa olis valokuvannu mua mun blogiin. Hexa vaan reenas, ja mä sanoin, että se on joko mä tai penkkipunnerrus. Se ristiriita kasvo valtavaks. Sitten me päätettiin käsitellä sitä ilmoittautumalla reality-ohjelmaan, jossa otetaan parin Bacardi-Colan jälkeen tatuointi pakaraan ja pannaan palju poreileen. Temptation Icelandsin ansiosta mä tajusin, mikä elämässä on oikeesti tärkeetä. Tärkeetä on omistaa tarpeeks stringibikinejä, että voi pukee uudet jokaiselle iltanuotiolle. Ja se, että ottaa mikrofonin pois, kun nukkuu lusikassa. Mä haluan korjata sen huhun, että Ande olis rikkonu mun ja Hexan välit. Vaikka mä annoin Andelle sylitanssin, se ei ollut meidän eron syy. Eikä Sami K. eikä Jerppi eikä se kokeilu Miian kaa. Se oli vaan peliä, koska elämä on niinku biljardi. Välillä kepitetään pussiin ja välillä kaadetaan kepillä jonkun siideri. MUN ELÄMÄSSÄ on kiinnostavia projekteja. Mä oon mukana ”Rakas, sinusta on tullut Jehtro Rostedt” -sarjan Espanjan-versiossa. Siinä pikkutuhmia turkulaismiehiä lähetetään Aurinkorannikolle blokkaan Miksun baarin pöytiä ja miettiin, mikä elämässä on tärkeetä. Mulla on siinä haastava rooli. Tapaan Espanjaan lähetettävät miehet lentokentällä ja halaan niitä. Sit kun ne palaa, halaan niitä uudelleen. Mulla on myös joka kerta vieraileva juontajapari. Ainakin Huutokauppakeisarille Mariskoolin myynyt peppu-Mira on tulossa. Reality-sarjoja tarvittais enemmän, koska yhteiskunnassa on paljon pahoinvointia. Tosi moni löytää Temptationin ansiosta oman juttunsa. Miiakin pääsi jakaan flaijereita Cheekin yksityisbileisiin, ja Cheek sano sille, että hyvät kannut. Ai Hexa? Se vetää rasvaprosenttiin perustuvalla provikkapalkalla spinning-tunteja ja tähtää eduskuntaan Bikinifitness olympialajiksi -puolueesta. Mä rakastin sitä todella. ” JANICA BRANDER JUNTTIEN JAARLI Kirj oitt aja on tam pe rela ine n toim itta ja, jok a on jätt äny t viin itas tin gin väli in Tem pta tio n Isla nd in vuo ksi. G OOGLE translate tietää, mitä Ménage à trois tarkoittaa: Kolmen kesken. Trekant. Ein flotter Dreier. Housekeeping. Sitä se ei tiedä, että Ménage à trois on pornolehti. Kun Iida Rauma ja hänen silloinen kumppaninsa Saija Nojonen alkoivat suunnitella suomalaista queerpornolehteä, heillä oli idea mutta ei varsinaista kokemusta lehden julkaisemisesta. Rauma on kirjailija, ja hän oli tehnyt töitä myös Demi-lehteen. Nojonen on valosuunnittelija teatterissa. ”Homma ei olisi onnistunut ilman Niklas Koskista, jolla on alan koulutusta”, Iida Rauma muistelee. Ei se olisi onnistunut myöskään ilman alkupääomaa. Sekä Rauma että Nojonen kaivoivat kuvetta 500 lehden painokuluihin. ”Laitoimmekohan molemmat 300 euroa. Summa tuntui aika hirveältä, mutta järkeilimme, että jotkut ihmiset laittavat johonkin kuntosalikorttiin yhtä paljon rahaa. Ajattelimme, että tämä on nyt meidän harrastuksemme.” Ménage à trois’n ensimmäinen numero ilmestyi 2012, ja se myi loppuun nopeasti. Numeron pääkirjoituksessa Rauma ja Nojonen avaavat sitä, mitä ovat tekemässä. Avainsanat ovat porno, queer ja feminismi: ”Meille on tärkeää tehdä omalla kielellämme omaa vastavirtapornoa. Luoda sanoja ja kuvia sille, että me olemme olemassa.” Kaikki sisältö tuotetaan vapaaehtois voimin. ”Parin kolmen numeron kanssa oli kamppailua, että löytyi innokkaita tekijöitä ja tarpeeksi valokuvaa. Kun kyse on kuitenkin pornolehdestä, on tärkeää, että siellä on myös visuaalista sisältöä”, Rauma kertoo. MÉNAGE À TROIS leviää eri puolille Suomea, mikä on onnellistuttanut Rauman postitustyötä: lehteä tilataan Pohjoisja Itä-Suomea myöten ja myös pienille paikkakunnille. ”Olen ylpeä, että todella erikoinen ja marginaalinen projekti, joka on julkaisuna jossain pornon ja taidelehden välimaastossa, on pysynyt hengissä, alkanut pyöriä hyvin, löytänyt lukijakuntansa ja ilmestynyt aina, kun sen on pitänyt ilmestyä.” Nojosen harrastus päätoimittajana päättyi kolmen numeron jälkeen, Rauma on vetäytymässä sivummalle nyt, kahdeksan numeron jälkeen, mutta Kosonen jatkaa yhä yhtenä kantavista voimista. ”Ekassa teemana oli runkkaus, sitten urheilu, karvat, törky, auktoriteetti, luonto ja viimeisessä, jonka tein, oli orgasmi. Dramaturgia toimii: lopetan lehdentekemisurani orgasmiin”, Rauma nauraa. LEHTI ON saanut uuden päätoimittajan, jonka ensimmäinen lehti ilmestyi Vastavirta pornoa
5 / 2017 • 49 KULTTUURI Ménage à trois’n avainsanat ovat porno, queer ja feminismi. TEKSTI JA KUVA VEERA JÄRVENPÄÄ Ta id e on se ikk ailu • Annanta lo 30 vu ott a • A rt is an Adv ent ure • Ann ant alo 30 ye ar s • Backstage KESÄN ROKKAAVIN TAIDENÄYTTELY 18.5.-17.9.2017 TeIjA Ja pEkKa iSoRäTtYä iSoRäTtYä sWiNgErS ToMmI LiImAtTa AbSoLuUtTiNeN NoLlApIsTe J. A. mÄkI RaDiOpUhElImEt mIeSkUoRo hUuTaJaT JeNnI RoPe KaRkKiAuToMaAtTi ViLlE VuOrEnMaA SuR-rUr PeTrI AlA-MaUn Us HeInI LeHvÄsLaIhO DaKoTa kOlLeCtIvE ToNeS Of rEvOlUtIoN PiNk tWiNs HaRrI TuRuNeN oUtO LiNtU NiNnI LuHtAsAaRi PiNtAnDwEfAlL AnSsI KaSiToNnI & mArIa sTeReO StErEo 8000 AsKo kErÄnEn 22-PiStEpIrKkO ViLlE PiRiNeN BlAcK AuDiO SeReMoNiA PeKkA KaInUlAiNeN & iIrIs pEsSa Kirkkokatu 23, Joensuu Avoinna: ti, to-su 10-16, ke 10-20 Liput: 3-7 € / Museokortti HaRrI TuRuNeN oUtO LiNtU K U O PI O N TA ID EM U SE O 9.6.-16.9.2017 Kauppakatu 35, ti-la 10-17, 6/4€, alle 18-v. vapaa pääsy toukokuussa. Päätoimittaja käyttää nimimerkkiä Lilith. Hän ei anna haastattelua kasvotusten eikä puhelimessa, vaan se tehdään sähköpostitse. Ménage à trois on ilmestynyt kaksi kertaa vuodessa, ja uuden päätoimittajan mukaan tämä tulee pysymään ennallaan. ”En ole tekemässä isoja muutoksia, lehden konsepti on hieno. Teemat tulevat pysymään yhden sanan pituisina ja mielikuvitteluun kutsuvina kuten ennenkin.” Kun Rauma mietti lehden tyyliä sitä perustaessaan, hän teki linjanvedon. Ménage à trois on runkkausmateriaalia. Mitä tämä käytännössä tarkoittaa? ”Journalistiselle sisällölle on ehkä muitakin paikkoja Suomessa. Runkkausmateriaali on ollut rajaus sille, että mukana ei ole journalistista materiaalia, jossa esiteltäisiin queer-pornoa tai sen ilmiöitä tai haastateltaisiin ketään. Tietenkin on todella henkilökohtaista, mikä toimii kenellekin, ja lehtien sisältö on ollut vaihtelevaa ja hajanaista”, Rauma kertoo. LILITH ON ollut lehden lukija alusta alkaen ja tuntee monta sen tekijää, mutta ei ole itse tehnyt julkaisuun sisältöä. Kun Rauma kysyi häntä päätoimittajaksi, päätös oli kuitenkin helppo. ”Minusta tämä lehti on tavattoman tärkeä asia yhteiskunnassa, ja myös ihan mielettömän hieno ja kiihottava ja ainutlaatuisuudessaan todella tarpeellinen.” Uudelle päätoimittajalle Ménage à trois on ennen kaikkea poliittinen projekti. ”Erilaisten kehojen ja erilaisten seksuaalisuuden toteuttamisen muotojen esiintuominen lehdessä toimii emansipoivana voimana: parhaimmillaan queerfeministinen porno vahvistaa oloa omasta kehosta ja omasta haluamisen tavasta valideina ja arvokkaina. Ja se myös auttaa hahmottamaan, mistä kaikesta voi saada kiksejä ja ettei ole kiksiensä kanssa yksin.” Kinky, bdsm ja fetisistinen kuvasto ovat valtavirtaistuneet viimeisten lähivuosien aikana. Queerkulttuuri elää, kukoistaa ja voi hyvin. ”Nykyisin lateksija kumivaatteissa voi lähteä hippaamaan ihan rauhassa. Muistan ajan, jolloin noissa vermeissä pystyi lähtemään vain yön pimeydessä salabileisiin”, Lilith kirjoittaa ja muistuttaa, että fetisistisessä seksuaalisuudessakin on asioita, jotka on helpompi viedä valtavirtaan kuin toiset. ”Kinkyssä on mukana asioita, jotka eivät ole klassisella tavalla helposti käsitettävissä niille, joita asia ei koske.” TOKI KAIKKEA ei tarvitse tajutakaan. ”Jos täysivaltaiset ihmiset tekevät keskenään asioita, joita molemmat haluavat tehdä, se ei kuulu kenellekään ulkopuoliselle.” Vastavirta pornoa
Elämä on absurdi piina Meriteatterin, Teater Mestolan ja Teatteri Takomon esityksissä koetellaan eksistentiaalisten valintojen rajoja. TEKSTI TUOMAS RANTANEN N A ANTALIN Rymättylästä tulevan Meriteatterin esitys Maailman meri – vesi on maailman muisti sijoittuu kotisatamaansa Röölään ja Kenian pohjoisrannikon Lamun saarelle. Anni Mikkelssonin kirjoittamassa ja ohjaamassa esityksessä käsitellään ihmisen luontosuhteen kriisiytymistä liikakalastuksen, merien saastumisen ja ilmastonmuutoksen höykyttämissä olosuhteissa. Runollisen esityksen punaisena lankana kulkee elämäntavan muutosta eri aikatasoilla havannoivan Merin (Ella Mettänen) ja hänen isänsä Erkin (Hannes Mikkelsson) vuoropuhelu. Jälkimmäinen herää hiukan höperehtivällä tavalla etsimään yhteyttään ympäröivään luontoon ja vanhoihin kertomuksiin. Esityksen tyylilajissa nojataan paljon vanhanaikaisen tarinankerronnan maneereihin, lauluihin ja yhteiseen musisointiin. Yhteisöllisyyttä vahvistetaan myös tarjoamalla yleisölle ruokaa ja kutsumalla katsojat nuotiopiiriin seuramaan kuolevan Erkin shamanistista siirtymää osaksi luonnon kiertokulkua. Lopussa kuullaan Lamulla eläneen Mwana Kupona binti Mshamin (k. 1865) koskettava runo, jossa kertoja antaa tyttärelleen neuvoja, kuinka tämän tulisi elää. Hiukan kotikutoisen oloisen esityksen kantaaottavuudessa on jotain urhoollista ja maailmankatsomuksellisessa vilpittömyydessä aidosti ihon alle luikertelevaa. Keväällä Helsingin Korjaamolla vieraillut esitys onnistunee heinäkuun Röölän esityksissä välittämään vielä yhden lisäkerroksen ihmisen ympäristö suhteen monitasoisuuteen. TEATER MESTOLAN Paradisdoktrinenkomediassa eksistentiaalista maailmaahdistusta potee ihmisen sijaan Jumala. Esitys alkaa kauas tulevaisuuteen ja toiseen ulottuvuuteen sijoitetulla jaksolla, jossa rastatukkainen ja -partainen Jumala (Lidia Bäck) potee luomiskramppia ja käy hirtehistä dialogia luonnontieteellisistä paradigmoistaan kiinni pitävän ja vieläkin karvaisemman Charles Darwinin (Martin Bahne) kanssa. Jumalan on vaikea hyväksyä postapokalyptisessa tilassa olevan maapallon viimeisten kyborgiasukkaiden, Adamin (Bahne) ja Evan (Iida Kuningas), kadonnutta uskoa ja kyvyttömyyttä edes pyytää apua luojaltaan. Turhautumisestaan huolimatta Jumala päättää antaa ihmiselle vielä uuden mahdollisuuden. Luomisen päivitetyssä versiossa jälleen lihaa ja verta olevat Adam ja Eva aloittavat yhteisen taipaleensa nettitreffeillä vuoden 2017 Suomessa ja muodostavat pian syntyvän poikansa Davidin (Bäck) kanssa hipsteriluokkaisen ydinperheen. Tätä paratiisia varjostaa tieto siitä, että maapallo on tuhoutumassa 16 vuoden päästä meteoritörmäyksessä. Lähestyvästä maailmanlopusta huolimatta Adam juuttuu haaveeseensa breikata DJ:nä ja itkee mies kriisiään Karl Ove Knausgårdin näköiselle baarimikolle. David puolestaan kasvaa kieroon Milton Friedmanin kummitellessa lastenhuoneessa ja sekoaa murrosiässä kehonrakennusnarsismiin. Eva sentään potee asiaankuuluvaa maailmantuskaa, mutta banalisoi tuntonsa tragikoomisissa video blogeissaan. On vähemmän yllättävää, että toive ihmisen kääntymisestä nöyremmäksi ja tiedostavammaksi etenee jälleen katastrofiin. Fredrik Lundqvistin ja Joséphine Wistedtin osaava ohjaus, esityksen luova puvustus, lähinnä pahvilaatikoista koostuva lavastus ja silhuetteja taitavasti hyödyntävä valaistus luovat näytelmään persoonallisen maailman. Fabian Silénin teksti on satiirissaan terävä ja viihdyttävä, mutta hiukan pitkä ja runsaudessaan vaikeasti yhteensopivia aineksia viljelevä. TEATTERI TAKOMON, Teatterikorkeakoulun ja Aalto ARTS:in yhteistuotantona toteutetun Miten kävi ja terveisiä -näytelmän näkökulma on edellistä maallisempi mutta ei vähääkään vähemmän absurdi. Laura Valkaman kirjoittama ja Ilja Lehtisen ohjaama esitys jakaantuu eriskummallisiin episodeihin, joissa milloin mistäkin lainatut asetelmat, esitystilan fyysiset rajat ja sukupuoliroolit saavat kyytiä. Dialogi on välillä niin kipeää ja meno lavalla villiä, että ainakin ensi-illassa näyttelijöillä oli itselläänkin pokassa pitämistä. Esityksen tähtihetkiä on kohtaus, jossa poronsarvet päässä kaurismäkeläiseen baariin tuleva ja joulupukiksi esittäytyvä hahmo (Niina Hosiasluoma) ryhtyy tilaamaansa heinäpaalia hetken maisteltuaan jakamaan yleisölle joululahjoiksi käpyjä. Samalla hän vaatii lavalle tanssivia tonttuja, joita totta tosiaan ilmaantuu. Vielä hilpeämpiin sfääreihin päästään, kun satukuningas (Verneri Lilja) antaa pirtsakalle alamaiselleen ( Janna Räsänen) viitan sekä miekan ja käskee tätä vartioimaan karkkivaasiaan. Virkaintoisen nuoren ritarin uskollisuutta koetellaan, kun muuten tyhjälle näyttämölle saapuu teatterin kiinteistöväkeä ja nämä eri maailmojen yhteismitattomat osapuolet päätyvät neuvottelemaan esitystilan jakamisesta eri tarkoituksiin. Hässäkän keskellä lavan halki juoksee ilkeästi hähätellen peikko (Juho Keränen), joka pöllii aarteen. Kaikkien episodien takana kulkeva ajatus viittaa itsenäisten valintojen vaikeuteen ja siitä seuraaviin ristiriitoihin ja maailmantuskaan. Esityksen vahvuuksia ovat tekstin oivaltavuus ja toimiva ensemblemeininki. Episodeja vaivaa kuitenkin tietty epätasaisuus. Koko draaman tasolla elämän piinan perimmäinen olemus ei sittenkään kiteydy ihan valmiiksi asti. Anni Mikkelsson: Maailman meri Esitykset Röölässä 9.–23.7. Fabian Silén, Fredrik Lundqvist & Joséphine Wistedt: Paradisdoktrinen Esitykset Viiruksessa päättyivät 12.5. Lisäesityksiä mahdollisesti myöhemmin. Laura Valkama: Miten kävi ja terveisiä Esitykset Teatteri Takomossa päättyivät 23.5. IHMINEN, IHMINEN MIKSI MINUT PETIT? Charles Darwin tarjoilee auliisti omia teorioitaan samalla kun Jumala tutkii manuaalista, mikä ihmisen kanssa meni vikaan. 50 • 5 / 2017 KULTTUURI
ESITYSTAIDE Ihminen ei ole kone Cirko-festivaali on hyvä portaali sirkustaiteen pariin. TEKSTI TUOMAS RANTANEN Saa ra Au tere An dy Ph ililip son L AVAN ETUAL ALL A on tiukaksi pingotettu vaijeri. Nuorallatanssijan ylle puetaan kyborgiasu, jonka pienet lamput valaisevat jalkojen kulkua pimeässä tilassa. Valospotilla varustettu kamera taas välittää keskittyneiden kasvojen ilmeet esiintyjän takana olevalle heijastuspinnalle. Kyseessä on johdanto marraskuussa Les Boréales -festivaalilla Ranskassa ensi-iltansa saaneeseen suomalaisen Blind Gut Companyn nykysirkusesitykseen Machine. Tuomas Vuorisen konseptiin perustuvan teoksen Suomen ensi-ilta oli toukokuun Cirkofestivaaleilla. Ihmisen ja koneen yhtymistä ja niiden vallan tasapainoa puntaroivan esityksen pääteema on paljon velkaa Fritz Langin Metropolikselle (1927). Tuoreempien scifileffojen lavasteet tulevat mieleen näyttämökuvaa hallitsevasta, kierrätetyistä trussipalkeista kyhätystä vastapainokoneesta. Esityksen pääosissa Vuorinen, Inga Björn ja Saana Peura kehittävät fyysisillä voimillaaan vastapainokoneeseen mekaanisen liikkeen. Kukin esiintyjistä on samaan aikaan sekä masiinan käyttövoimaa että sen höykytyksen kohteena, ja kiihtyvän liikkeen ääripisteessä tämä helvetinkone lopulta luhistaa ihmiset ja itsensä. Tuhon jälkeistä orgaanista uusiutumista puolestaan ilmentää romun keskeltä nouseva, Vuorisen esittämä Feeniks-hahmo, joka ryhtyy koulituin liikkein pyörittämään painavaa koneen osaa kehonsa päällä. Visuaalisesti näyttävän esityksen teknologiakritiikki on varsin ilmeistä. Samalla se kuitenkin osoittaa hyvin, miten nykysirkus taipuu kokonaisvaltaiseksi taideteokseksi. CIRKO-FESTIVA ALIN ulkomaisiin vieraisiin kuului paljon maailmaa kiertänyt australialainen Cirka-ryhmä. Yaron Lifschitzin ohjaama What Will Have Been alkaa kohtauksella, jossa sirkustaitelijat Daniel O’Brien ja Keaton Hentoff-Killian saattelevat kollegansa Lauren Herleyn näyttämön katosta rippuvan köyden äärelle kuin olisivat saattamassa rakasta ystävää kaukaiselle matkalle. Herleyn pitkän liikesarjan fyysisen vahvuuden ja viulusäestyksen ( Lachlan O'Donnell) herkkyyden välinen jännite on mykistävä. Jakso päättyy Herleyn pudottautuessa katon rajasta kumppaniensa käsien varaan. Esityksen teemana korostuu muuten kin keskinäisen luottamuksen voima. Kolmikon monimutkainen lavaakrobatia on mahdollista vain kaikkien onnistuessa ajoituksissaan täydellisesti. Samalla liikkeisiin syntyy illuusio G-voimia uhmaavasta hidastuksesta. Toiseen suuntaan mennään itämaisiin taistelulajeihin viittaavissa jaksoissa, joissa miesten alastomat ylävartalot törmäävät toisiaan vastaan yhtään jarruttelematta. Kolmikon lavalle rakentamat tasapainomuodostelmat ovat orgaanisesti eläviä, osiinsa nojautuvia ihmispatsaita. Vielä pitemmälle esiintyjien keskinäisen huolenpidon tiellä edetään kauloistaan yhteen kiinnittyvien O’Brienin ja Hentoff-Killianin trapetsiduetossa. Kaiken urheilullisen täydellisyyden keskellä teosta kantaa esiintyjien herkkä tunneyhteys toisiinsa ja yleisön kanssa. Juuri se tekee esityksestä taidetta. Tällä kertaa sirkuksen ympyrä sulkeutuu taitelijoiden antautuessa keskinäiseen toverilliseen syleilyyn. Blind Gut Company: Machine Yaron Lifschitz & Circa: What Will Have Been CIRKA: What Will Have Been R Y T M I TA J U 2 1 7 1 6 . 6 .—3 . 9 . 2 1 7 Poikkitaiteellinen näyttelyja tapahtumakokonaisuus 3 NÄY T TELYPAIKK A A 43 NYK Y TAITEILIJA A PALJON TAPAHTUMIA Hyvinkään taidemuseo Hämeenkatu 3 D Promenadigalleria Vaiveronkatu 10 Taideasema Hyvinkään rautatieasema Rautatienkatu 9 www.hyvinkaantaju.fi 100 lasissa 100 vuotta – 100 esinettä 18.5.–5.11.2017 SUOMEN L ASIMUSEO Tehtaankatu 23, 11910 Riihimäki • www.suomenlasimuseo.fi • Avoinna ti-su 10–18 Kaappo Lähdesmäki 2012: Giancarlo, Lasismi. MÄNTÄN KUVATAIDEVIIKOT XXII Kesä | Summer 11.6.–31.8.2017 Avoinna joka päivä klo 10–18 Näyttelypaikkoina Pekilo, Taavetinsaari, Laivarannankatu 2, Myllyranta, Kauppakatu 17 ja Vilppulan tori Kuraattori Pirjetta Brander Pekilo, Tehtaankatu 21 FI-35800 Mänttä +358 (0)44 259 9194 kuvataideviikot@gmail.com www.kuvataideviikot.fi Ha rri La rjo sto : Pe ril lin en , 20 17 , sti llk uv a lyh yt el ok uv as ta . XXII Mänttä Art Festival
52 • 5 / 2017 KULTTUURI Pitkä varjo Pobedan takana Seppo Zetterbergin uusi Virohistoriikki ja Ilmar Taskan esikoisromaani täydentävät suomalaisten kuvaa naapurimaastaan. TEKSTI TUOMAS RANTANEN K YLMÄN SODAN asetelmien oheisvaikutuksena suomalaisten yleistieto Baltian maista jäi vinoutuneeksi ja puutteelliseksi. Viron osalta tätä puutetta korjaa Seppo Zetterbergin Viron Historian (2007) päivitetty versio Uusi Viron historia (2017). Jo alkuun Zetterberg huomauttaa, kuinka – toisin kuin Suomessa – Virossa talonpoikainen kansa eli pitkään saksalaisen yläluokan hallitsemassa maaorjuudessa. Teoksessa korostuu myös, kuinka Viron kohtalona on ollut päätyä saksalaisten ohella myös puolalaisten, ruotsalaisten, tanskalaisten ja venäläisten suurvaltapelin alustaksi. Ruotsin vallan aikana (1629–1710) virolaisen talonpoikaiston asema alkoi parantua ja oma kulttuuritietoisuus nousta, mutta suurta Pohjan sotaa seuranneen venäläisvallan aikana kansan olosuhteet taas heikkenivät. Yhtymäkohtia Suomen historiaan löytyy Zetterbergin kuvaamista venäläistämistoimista, jotka kiihtyivät myös Virossa 1800-luvun lopulla. Tämä vahvisti virolaisten keskuudessa liikehdintää kansallisen autonomian puolesta, Virolaisille aukesi tilaisuus itsenäisyysmanifestin julkaisemiseen helmikuussa 1918, kun Venäjällä valtaan noussut bolševikkihallinto veti joukkonsa Virosta saksalaisten tieltä. Uudet alistajat eivät kuitenkaan tunnustaneet itsenäisyyttä. Siihen Viro pääsi kiinni vasta saksalaisten vetäytymisen ja venäläisten kanssa käydyn voittoisan vapaussodan jälkeen solmitussa Tarton rauhassa vuonna 1920. ZETTERBERG ARVIOI , että juuri virolaisten pitkä historia muiden valtioiden alamaisuudessa vaikutti siihen, että ensimmäisessä perustuslaissa parlamentin valta korostui toimeenpanovallan kustannuksella. Huojuvan monipuoluedemokratian rattaissa kapuloina olivat myös kommunistien vallankaappausyritys (1924) ja äärioikeistolaisten vapaussodan veteraanien eli vapsien pyrkimykset tasavallan kumoamiseen 1930-luvun alussa. Jälkimmäiseen uhkaan vedoten valtionpäämies Konstantin Päts (1919–1956) julisti vuonna 1934 maahan poikkeustilan ja perusti itsensä ympärille autoritäärisen hallinnon. Silti hänenkin oli vuonna 1940 taivuttava puna-armeijan miehitykseen, mikä johti demokratian rippeidenkin hävittämiseen. Zetterberg muistuttaa moneen kertaan, miten eri maiden itsenäistymispyrkimykset näyttäytyvät jälkeenpäin johdonmukaisempina prosesseina kuin mitä ne historiallisten hetkien todellisten jännitteiden keskellä olivat. Virossakin oli sisäisiä toimijoita, joiden intressit tukivat itsenäisyyttä ja tasavaltalaista demokratiaa uhkaavien voimien toimintaa. Viron lähihistoriaan ulottuvien asetelmien ymmärtämiseksi on tärkeä huomata natsi-Saksan ja Neuvostoliiton totalitaaristen hallintojen vuoronperään harjoittamat poliittisten vastustajiensa puhdistukset. Zetterberg nostaa esiin senkin, miten natsihallinnon aikaan (1941–1944) oheiskärsijöitä olivat muun muassa juutalaiset ja romanit. Toisaalta neuvostovallan paluun jälkeen myös monet itsenäisyyttä ajaneet pakenivat maasta tai liittyivät metsäveljiksi kutsuttuun maanalaiseen liikkeeseen. POBEDA 1946 on virolaisen Ilmar Taskan (s. 1953) esikoisromaani. Taska on kansainvälisesti tunnettu elokuvatuottaja ja teatteriohjaaja. Kirjassa kuvataan Neuvosto-Viron alkuvaiheen yhteiskunnallista tilaa toisiinsa kietoutuneiden ihmiskohtaloiden kautta. Kirjan alussa upouudella Pobedaautolla liikkuva salaisen poliisin asiamies saa urkittua asioiden tilaa ymmärtämättömältä pikkupojalta tämän kansallismielisen isän piilopaikan. Sosialismiin uskova itsekäs kollaboraattori myös viettelee ja pettää pojan äidin, mutta ajautuu itsekin aikanaan systeemin uhriksi. Rinnakkaistarinassa pojan täti, oopperalaulaja Johanna käy kirjeenvaihtoa englantilaisen rakastettunsa, BBC:n toimittajana Lontoossa toimivan Alanin kanssa. Nämä kirjassa ainoat nimeltä mainitut henkilöt kehittävät juonen, jonka avulla Johanna saattaa paeta rautaesiripun toiselle puolen. Kirjassa kuvataan uskottavasti kansallismielisten likvidointia, urkkimisjärjestelmän rakentamista, uuden kielipolitiikan luomista, systeemin sisäistä korruptiota ja virolaisten länsimaihin asettaman toivon hiipumista. Kylmän sodan asetelmat asettuvat uomiinsa. Virolaista väestöä pakkosiirretään Virosta ja muita neuvostokansalaisia Viroon. Romaanissa virolaisten vaihtoehdoksi piirtyvät ideologinen isänmaanpetturuus, lojaalisuudesta seuraava tuhoutuminen tai pelastautuminen maasta pakenemalla. Uusien sukupolvien kohtaloksi jää viaton vieraantuneisuus. Historiallisista perusteista huolimatta teoksen rajaus jättää sivuun vuonna 1946 Virossa vaikuttaneita ristikkäisiä jännitteitä ja arkista alistumista, jolla oli vähemmän ideologisia perusteita. Kiinnostavasta asetelmasta huolimatta henkilöhahmot jäävät vertauskuvallisiksi mallityypeiksi eivätkä aivan täysin lihallistu kokonaisiksi psykologisiksi persooniksi. Selvää kuitenkin on, että Viron traumaattisen historian avaamisessa riittää draamallista aineistoa loputtomiin. Seppo Zetterberg: Uusi Viron historia SKS 2017, 352 s. Ilmar Taska: Pobeda WSOY 2017, 315 s. Suom. Jouko Vanhanen
KIRJALLISUUS KIRJAT RUNOILIJA Palstalla kohdataan tavalla ja toisella ajankohtainen runoilija. H aa sta tte lu: M ar ko La ihi ne n, kir jai lija /to im itt aja Ku va : M ar ko La itin en Kuudes runokirjasi Kruununjalokivet tuhatvuotisten parisuhteiden tuhkassa (Sammakko 2016) sisältää runoja rakkaudesta, hulluudesta ja kuolemasta. Millainen hulluus on ihmiselle hyväksi? Positiivinen luova hulluus, jossa toimintakyky säilyy. Olet kotoisin Turun Runosmäestä. Paljonko lähiössä eletty lapsuus ja nuoruus puhuvat runoissasi? Kyllä sillä on iso vaikutus. En ole akateemisesta kodista. Esikoisteokseni Camping juontaa juuri lähiöiden rappioromantiikasta. Isä on duunari, ja 90luvun lama todellakin puraisi meitä. Tiukimmillaan nukuttiin farmari-Taunuksen takakontissa. Mistä kirjallisuus sitten sinut löysi? Olen tykännyt lukea lapsesta saakka. Kesällä mummolasta käytiin kirjastossa, ja sadepäivinä tuli luettua paljon. Kaverini äiti, äidinkielenopettaja, suositteli ja lainasi minulle isosta kotikirjastostaan Saarikoskea, Nerudaa. Teininä luin Bukowskia, Hemingwayta ja paljon muuta. Mitä runoissasi näyttäytyvä käsite stilleben sinulle merkitsee? Kun hulluus varisee, silloin meillä on stilleben. Elämästä tulee helposti stillebeniä, kuin museoiden hedelmäasetelmia, mutta juuri sitä en sen soisi olevan, vaan että se sisältäisi enemmän hulluutta, surrealismia. Sellaista kuin vaikkapa Hieronymus Boschin teoksissa. Sitä kun pistetään paskaksi ja luodaan uutta. Miten hyvin runoilija, kirjanpitäjä ja jalkapalloerotuomari mahtuvat samaan heppuun? Kyllä kai ne ihan hyvin mahtuvat. Iän myötä runoilijuus on jäänyt taka-alalle. Tietty sisäinen pakko laittaa kirjoittamaan, mutta en rakenna uraa. Se tuo oman vapautensa, kun ei ole paineita tuottaa tänäkin vuonna uutta kirjaa. Mitä hyvä fyysinen kunto sinulle merkitsee? Äärimmäisen tärkeä juttu. Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus, ja vedenjakaja tulee tietyssä iässä väistämättä vastaan. Futiksen takia selkäni meni huonoon kuntoon, ja senkin takia pitää pysyä hyvässä kunnossa. Tuomaritasot vaativat myös spurtit. Cooperissa voisi nyt mennä 3 000 metriä. Mitä yhtäläisyyttä on jalkapallolla ja runoudella? Kummatkin ovat kokonaisuuksia, jotka on purettavissa yksityiskohtiin. Molemmissa on oivalluksia, taitoa, jotka johtavat läpimurtoihin kontekstin sisällä. Kielikin on liikkuva kudos, joka voi mahdollistaa mahdottomia asioita. Ilo. Runoilijan oma kysymys ja vastaus siihen? Olet jokaisen kirjan kohdalla pohtinut, onko se omien runojen kosmos nyt tullut valmiiksi. Tuleekohan niitä runoja enää kirjoitettua? Olen jo jonkun verran kirjoittanut edellisen kirjan jälkeen. Muutamat valitut sanat emme enää tavoita toisiamme olemme enää muutama valokuva pari polttamattomia kynttilöitä muisto matkan varrelta liha ja veri on kadonnut jäljellä vain kasa luita en osaa kertoa mihin olen mennyt en tiedä sitä itsekään ja mielestäni on valhe, jos väität että itse olet siinä Henry Lehtonen Pystyyn jääneitä lauluja Juri Nummelin (toim.) KIROTUN KIRJAN VARTIJA – Suomalaisia Cthulhu-tarinoita Jalava 2016, 496 s. Juri Nummelin toimitti vuonna 2012 On Suurten Muinaisten Aika -antologian, joka yhdisti H. P. Lovecraftin Cthulhu-mytologian ja Paavo Väyrysen. Syntyi okkultistismaaginen-vaalikirja, jossa hassuttelun määrä voitti kauhun. Vuonna 2016 puolestaan ilmestyi Nummelinin toimittama Kirotun kirjan vartija – Suomalaisia Cthulhu-tarinoita -novellikokoelma, jossa huumori on väistynyt ja jonka tarinat edustavat lovecraftilaista kauhua suomalaisella twistillä. Teoksessa 17 kirjailijaa sukeltaa nimettömän kauhun äärille, muinaiset jumalat kääntävät kylkeään hulluuden haudoissaan ja tämä kaikki tapahtuu Suomen niemellä. Valtaosa novelleista on uusia, mutta muutama on nähnyt päivänvalon jo aikaisemmin. Hajanainen kokoelma novelleja on sovelias tapa jatkaa Lovecraftin tarinaperintöä, joka muodostuu pääosin lyhyehköistä, yhdessä kokonaisuuden muodostavista novelleista. Kirjoittajilla on ymmärrettävästi hinku linkittää Cthulhu-tarina suomalaisiin uskomuksiin ja tapoihin – ja tässä on kirjan vahvuus ja heikkous. Tarinoihin tulee kiinnostava fennomaaninen taso, mutta samalla irtiotot alkuperäisestä mytologiasta ovat ajoittain ristiriitaisia keskenään. Toisaalta, väliäkö ristiriidoilla, jos kerrotaan tarinoita mahdottomasta geometriasta ja lopulta kaikki kuolevat tai ajautuvat hulluuteen. JARI TAMMINEN Jussi Eronen, Jarno Liski & Salla Vuorikoski YLEGATE Pulitzer 2017, 208 s. Julkisrahoitteisessa Ylen linnakkeessa toimittajat ovat vallan vahtikoiria ja demokratian vaalijoita. Niin kuin muuallakin. He eivät saa olla vallan syleilemiä lemmikkipuudeleita, joiden ruokakupit yhtiön hallintoneuvoston kautta maan korkein johto täyttää. Marraskuussa pääministeri Juha Sipilä pyrki vaikuttamaan Terrafamen kaivoksen rahoitusta ja Sipilän sukulaisten omistaman Katera Steel -yhtiötä koskevaan uutisointiin. Sipilä pommitti Salla Vuorikoskea vilkkaasti sähköposteilla. Ylen ajankohtaistoiminnan vastaavan päätoimittajan Atte Jääskeläisen tulkittiin asettuneen tukemaan Sipilää. Ylegaten kirjoittajien mukaan tämä on ollut vain jäävuoren huippu, ja päättäjät ovat päässeet Yle-johdon niskan päälle ennenkin. Esimerkiksi Matti Vanhaseen liittyvä lautakasa-uutisointi muistetaan epäreilusti kömmähdyksenä, vaikka Ari Korvola teki paljon arvokasta tutkivaa työtä. Ylegate on viihdyttävä teos, vaikka siitä huomaa, että se on tv-toimittajien eikä printin ammattilaisten kirjoittama. Kirja muistuttaa vakavista asioista: jos emme saa tietää poliitikkojen sidoksista, emme tiedä, miten ja mistä tätä maata johdetaan. Journalismi on kansanvallan tärkeä työkalu. IIDA SIMES Brian Wilson VALOA JA VARJOJA – Muistelmat Suom. Ari Väntänen Like 2017, 365 s. Brian Wilson pitää pihveistä, kävelyistä ja tv:n katselusta. Wilson on nero The Beach Boysin hittien takana, mutta elämäkerrassaan hän muistuttaa mukavuudenhaluista papparaista, jonka vaatimattomuus ei anna periksi puhua liikaa luomisprosessista. Kuten kirjan suomenkielinen nimi kertoo, ei Wilsonin tarina kuitenkaan ole pelkkää surffi poppia ja päiväsarjoja. Oikeasta korvastaan lähes täysin kuuro mies joutui lapsena usein isänsä pahoinpitelemäksi. 22-vuotiaana nautittu LSD puolestaan herätti äänet Wilsonin päässä. Välillä pään sisällä puhuu isä, välillä Wilsonin ihailema tuottaja Phil Spector tai joku muu. Usein äänet ovat pahantahtoisia. Sittemmin Wilson on yrittänyt hiljentää niitä huumeilla ja alkoholilla. Aikuisiällään Wilson joutui vielä Eugene Landy -nimisen psykologin kynsiin. Lääketokkurassa muusikko ehti jo muuttaa testamenttiaankin Landyn eduksi. Elämäkerta ei noudata kronologiaa vaan etenee teemoittain hyppien nuoruudesta nykyaikaan. Välillä loikkiminen käy väsyttäväksi. Selkeä jakolinja on kuitenkin vuosi 1964, johon viitataan ahkerasti. Beach Boys julkaisi neljä levyä, ja Wilson sekosi Houstoniin matkalla olevassa lentokoneessa. Kirjasta ei välttämättä erota sitä musiikillista visionääriä ja perfektionistia, jollaisena Wilson tunnetaan, mutta rakkaus musiikkiin tihkuu kaikesta läpi. KAISU TERVONEN Matti Apunen, Mikael Jungner & Taru Tujunen PELASTAKAA PUOLUEET! Mitä politiikka voisi oppia uberilta Eva pamfletti, 174 s. Ilmestyy 1.6.2017. Esipuheessaan Mikael Jungner kertoo kuinka auttoi ”Suomen nousemaan lamasta”, kytki Microsoftin eurooppalaiseen yhteiskuntaan – mitä se liekään – ja käänsi Yleä digitaaliseen aikaan. Hän epäonnistui Suomen ja puolueiden ongelmien ratkaisemisessa eduskunnan kautta, eikä siinä ole onnistunut kukaan muukaan. Vika ei ole Jungnerissa eikä muissakaan ihmisissä vaan systeemissä. Pelastakaa puolueet! vaikuttaa syntyneen teknologiaeliitin Slush-tapahtuman Club Mate -juomatauolla. Sehän ei tee kirjasta huonoa. Provosoivia pohdintoja vilisevän teoksen ansioksi voi lukea sen, miten se pyllistää ja kumartaa sekä vasemmalle että oikealle. Eikä monikaan yhteiskuntaelämän tutkijakaan kiistä, etteikö maailma olisi muuttunut ja jämähtäneitä valtarakenteita pitäisi purkaa. Joissain kohdissa Pelastakaa puolueet! suorastaan pelottaa. Markkinatalouden oravanpyörän vinha vauhti ei johda esimerkiksi päätelmään, jonka mukaan oikeusoppineilla olisi liikaa valtaa. Politiikka on kuollut, eläköön markkinat! Pamfletin tehtävä on heittää bensaa liekkeihin, ja siinä tämä onnistuu loistavasti. Syvyyttä on kuitenkin liian vähän. IIDA SIMES
54 • 5 / 2017 KULTTUURI Isänmurha ja rakkaudentunnustus Poika puhalsi Pekka Pohjolan klassikoihin uutta elämää. TEKSTI IIDA SIMES T RUMPETISTI Verneri Pohjola on tehnyt levyn isänsä, jazzja progelegenda Pekka Pohjolan (1952–2008) musiikista. Tällaista voisi pitää jopa liian kunnianhimoisena projektina, koska isä-Pohjolaa ahkerasti kuunnelleet musadiggarit ovat ainakin mielestään keskivertoa asiantuntevampia rockpoliiseja. Pekka Pohjola oli basisti, joka muutti bändin taustakomppitukijalan jopa soolosoittimeksi, jenkkilegendan Jaco Pastoriuksen malliin. Verneri Pohjola on trumpetisti, joka on jo tehnyt useamman oman levyn hyvin omanlaisellaan, isäänsä abstraktimmalla ja rennommalla tyylillä. Oli aika rohkeata astua isän suuriin saappaisiin. Eikö pelottanut? ”Se tapahtui pikkuisen kuin varkain. En mä ollut hautonut sitä pitkään”, vastaa Verneri Pohjola. Onko Pekka-nimisen levyn tekeminen isänmurha? ”Kyllä se sana kuvaa sitä aika hyvin”, harkitsee Pohjola. ”Halusin kuitenkin kunnioittaa sitä musaa enkä vain legendaa. Ja tuli tunne, että sitä täytyi muokata.” Muokkausta poika-Pohjola totisesti tekikin. Levy on paljon sähköisempää mättöä, ei niin rauhallisen melodista kuin isä-Pohjolan. ”Se tuntui ensin niin jäykältä”, kommentoi Pohjola isänsä tyyliä. ”Pekan musa on just sellaista kuin se on. Mutta sitten tajusin, että mä olen hyvinkin väärässä. Mitä kauemmas edettiin, sitä enemmän aloin kunnioittaa niitä sävellyksiä ja samalla tehdä omia juttuja. Lopulta siitä tuli sekä isänmurha että rakkaudentunnustus isälle.” Musiikkia ei kukaan voi omistaa, ja jotta Pekka Pohjolan sävellykset saisivat uutta yleisöä, tämä levy on tervetullut pläjäys jo ukkoutuneeseen progeskeneen. LEVYN TEKEMINEN alkoi Verneri Pohjolan taiteellisesta kriisistä. Hän avaa Pekan alkuaikoja: ”Viime syksynä mulla oli loppuunpalamisen hetki. Mun oli pakko pitää taukoa, ja mä peruin töitä. Sitten tuli vahva halu tehdä tämä. Halusin tehdä välillä jotain, johon saisin rokimpia soundeja. Enkä oikein löytänyt omista bändijutuista mitään siihen.” Pekan aloittava The Dragon of Kätkä vaara – isällä Kätkävaaran lohikäärme – on hurjempaa rockmättöä kuin isällä koskaan. Levyn edetessä kuullaan tuttuja kaikuja klassikoista, mutta Verneri Pohjolan uusi bändi nostaa biisit ihan eri sfääreihin. Sehän ei tietenkään uusia kuulijoita haittaa. Verneri Pohjola kuuluu uuteen, nykyään varsinkin pääkaupunkiseudulla sangen muodikkaaseen jazzsukupolveen, jonka musiikki kerää runsaasti keikkayleisöä. Koko bändi toimii oikein hyvin, mutta Verneri Pohjolan rooli on ehdottomasti keskeisin ja kuuluvin. Hän ei pidättele itseään vaan improvisoi ja nousee lentoon joka biisissä hänelle tunnusomaisin sähköisin soundein. Vielä muutama vuosi sitten Pekka Pohjolan bändi soitti hovipaikassaan Tavastialla tarkkaan Pohjolan sovitusten mukaan, vaikka Pohjola oli edesmennyt lähes kymmenen vuotta aiemmin. Eikö maestro sallinut bändilleen vapauksia? Pekka Pohjolan bändissä soittanut pianisti Seppo Kantonen vastaa: ”Pekka oli hyvin tarkka näistä asioista.” ”Kappaleet opeteltiin kädestä pitäen niin, että Pekka näytti bändille, miten niiden pitää mennä. Hän näytti jopa, miten soinnut purkautuvat. Kyllä mä joskus yritin että ’voisko tähän tulla tällainen?’, mutta hän vastasi, että ’ei mee noin’.” VERNERI POHJOLA on kuullut isänsä biisejä paitsi levyltä myös keikoilla. ”Mutta kyllä isä soitti mulle aina keskeneräisiäkin juttuja. Ihan niin kuin taiteilija soittaa toiselle ja kysyy että ’onks tää hyvä?’” Biisien valikoimiseen oli selvä metodi. ”Kyllä mä valitsin tähän juuri mun suosikkini. 1990-luvulta ne ovat Benjamin ja Innocent Questions.” Ne ovat alun perin Pekka Pohjolan Changing Waters -levyltä (1992). Kantonen vahvistaa, että ’Innocent Questions’ kuului isänkin suosikkeihin. Pohjola mainitsee lopuksi vielä Pekalle päätyneen suosikkibiisinsä, jonka isä-Pekka levytti, kun Verneri oli vasta kolmevuotias: ”Ja tietysti Kätkävaaran lohikäärme! Mun poika on tykännyt lohikäärmeistä ja miettinyt kovasti ukkia, kun ei koskaan ehtinyt sitä tapaamaan.” Verneri Pohjola Pekka Edition Records 2017
5 / 2017 • 55 MUSIIKKI LEVYT TIMO RAUTIAINEN & TRIO NISKALAUKAUS Suomi 100 vuotta Sony Music 2017 Vuonna 1999 Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus esitteli kansalle Lopunajan merkit -albumillaan humoristisiakin ulottuvuuksia saavuttaneen sähkökitaran sahaamisen. Promokuvissa ja lavalla yleisölle nyrpisteli mustanpuhuva kokoonpano, ja itse Rautiainen oli uskottavan kalju. Kysees sä ei selvästikään ollut mikään ituhippien kumbayaa. Rautiainen hurmasi perinteisen heavy-yleisön ulkopuolisiankin puheillaan ja soitannon katu-uskottavuus riitti myös skenen sisällä. Vuonna 2004 yhtye jäi tauolle. Nyt aika on kypsä paluulle ja comebackkeikka sijoittuu Provinssiin. Paluuta enteilevät myös sinkut, joista kesäkuussa julkaisitaan Suomi 100 vuotta. Kappale alkaa kertomuksella pojusta, joka pihistää äidiltään sakset ja valkoisen lakanan. Tarinassa kaljaa kittaavat, leijonapaitaiset, Rajat kiinni -sankarit saavat kuulla kunniansa: ”Sinä klaaniin kuulua tahtoisit, ryhmään miesten pelkurimaisten. Kyllä saatana saa taas hävetä, nyt Suomi mainittiin”. Rautiaisen ja kumppanien paluu on väkevä ja epäilemättä herättää keskustelua. JARI TAMMINEN MEMORIAM For the Fallen Nuclear Blast 2017 Kun linnut livertävät kesäyössä ja saunojat lepäilevät laiturilla, taantuu hetkeksi hyvän olon tunteeseen. Luonto on kaunis. Ilmastonmuutos ei ole niin vakava juttu. Syyrian sota ei koske meitä. Elämä on ihanaa. Ilon ja turvallisuuden tunteet ovat valheita. Naapurin aikamiespoika luukuttaa sadan euron Toyotastaan death metallia. Laulaja Karl Willetts karjuu, että vaikka meidät lyödään taistelukentällä, nousemme yhä uudelleen vain kuollaksemme. Memoriam syntyi Britanniassa vuonna 2016 Bolt Throwerin hajottua menetettyään jäseniään manan majoille. ”Flatline”-biisin sanoitukset antavat kuolleille – levyn nimen mukaan kaatuneille – rauhan. Rumpali Andy Whalen työskentely on kunnon metallimiesten tyyliin niin tanakkaa ja tempo kova, että tätä levyä on pakko suositella kaikille rumpaleille. Luurit korviin ja oma klinikka pystyyn. Vaan täytyy nurista sittenkin: Kitaristi Scott Fairfax ja basisti Frank Healy soittavat kovin väsähtäneellä tempolla. Ongelmaksi koituu myös bändin piilokonservatiivisuus, kun useampi biisi putkeen kulkee samassa sävellajissa eikä soinnuissa paljon liikuskella. Tosin For the Fallenin voimaa on, että koko levy on samaa harmoniaa. IIDA SIMES ELÄKELÄISET Humppa of Finland Akun Tehdastuotanto 2017 Nykyään kaikki on paljon huonommin kuin Kekkosen aikoina. Ihmisiä luokitellaan kupliin ja luullaan, että Helsingin punavihreän hipsterialueen ytimessä Kalliossa, jossa Voiman päämaja sijaitsee, ei ymmärrettäisi humpan päälle. Väärin. Täällä toimituksessakin humpataan taikka kuollaan. Humppavitsauksen kourissa. Eläkeläisten humppauutuuseeposlegenda Humppa on Finland on mitä isänmaallisinta musiikkia ja sopii kuin nakutettu Suomen juhlavuoteen. Oletettavasti levyn julkaisemisesta aiheutuu paitsi massoja villitsevien juhlakonserttien kiertue, bändille kutsu itsenäisyyspäivänä Linnan juhliin viihdyttämään kansakunnan kermaa. Antakaa Kaartin soittokunnan pitää vähän vapaata. Bändi on kelpuuttanut mukaan liudan levylle ruinanneita artisteja. Ainakin Tuomas Holopainen, Ile Kallio, Mariska, Samu Haber, Jim Pembroke, Martti Syrjä, Antti Tuisku ja Paula Vesala antoivat kaikkensa. Levyn huippuhumppa on ”Humppateltta”. Siinä kuulee vivahteita Wigwamin ”Tombstone Valentinesta”. Erityiskiitos Humppa of Finlandin kannesta. Lakanoiden koristelusta huolimatta taiteilija Touko Laaksosen Tom of Finland -aihe ei ollutkaan loppuun ryöstökalastettu. IIDA SIMES DRAAMA-HELMI Draama-Helmi ihmisten ilmoilla Omakustanne 2017 ”Löisin nyrkillä seinään, jos pinnat ei olis niin kovia.” DraamaHelmi on yhtä aikaa pahaenteinen, itseironinen ja riemastuttava. Hänen toinen levynsä Draama-Helmi ihmisten ilmoilla jatkaa muutenkin esikoisen linjoilla: biiseissä vilisee leffaviitteitä ja sanoitukset kielivät vinosta huumorinja kielentajusta. Mutta ennen sanoituksia iskee itse musiikki. Se on vähäeleinen sekoitus epäselvää räppiä, hiljaista indietä, iskelmäsampleja ja taidepoppia. Päänsä sisällä vihaisten mutta ulospäin ystävällisten ihmisten ahdistusta purkaa kappale ”Lommoilla”. Biisin kertoja kulkee kaduilla ja fantasioi potkivansa ihmisiä nilkoille. Pyytäisi sitten anteeksi, mutta ei tarkoittaisi sitä. Puolivälissä kappale vetää maton kuulijan alta – tarjoaa kieron pakopaikan kiireestä ja stressistä. ”Aikoo”, joka on paradoksaalisesti levyn reippaimpia biisejä, summaa mainiosti sen, kuinka nykyihminen tekee aikataulusta numeron, aikoo kaikkialle, mutta nuhjuaa nurkissaan. ”Hevoshullu” kertoo heppatytön identiteettikriisistä, aikuistumisesta ja muutoksesta, ja ”Asiantuntija” taas on musiikillinen painajainen siitä, kun manspleinaaja tulee omalle ovelle. Draama-Helmi ihmisten ilmoilla tuntuu ammentavan lähinnä negatiivisista tunteista. Levyllä ne asettuvat kuitenkin perspektiiviin, oudon arjen ja pimeän fantasian viereen. KAISU TERVONEN
Punaiselta matolta pontikkapöntölle Juho Kuosmanen teki uusiksi ensimmäisen suomalaisen näytelmäelokuvan. TEKSTI KAISU TERVONEN KUVAT SAMI KUOKKANEN / KUOKKASEN KUVAAMO A JOITUS ON MAINIO. Vuosi sitten toukokuussa Juho Kuosmasen elokuva Hymyilevä mies palkittiin Cannesin elokuvajuhlilla Un Certain Regard -sarjan parhaana. Vuotta myöhemmin hän esittelee farssia Salaviinanpolttajat, jossa keitetään pontikkaa ja tapellaan virkavallan kanssa. ”Ei se ajoitus kauhean suunnitelmallista ollut. Mutta kun tilaisuus tuli, tajusin, että itselläni on tälle henkinen tarve. Tehtiinhän me myös ennen Hymyilevää miestä elokuva RomuMattila ja kaunis nainen. Vanne alkoi kiristää päätä niin paljon, että oli pakko hakea tekemiseen uutta intoa jostain, jossa pelleily ei ole vain mahdollista vaan joka oikeastaan pakottaa siihen”, Kuosmanen kertoo. Vuonna 2012 valmistunut RomuMattila ja kaunis nainen on mustavalkoinen, mykkäelokuvan tyyliin tehty lyhytelokuva kuten Salaviinanpolttajatkin. Molemmat on kuvattu 16-millisellä Bolex-vieterikameralla, jolla pystyy kuvaamaan 30 sekuntia kerrallaan. Kameran käymisnopeus myös vaihtelee lämpötilan mukaan: Kuosmasen mukaan se saattoi hyytyä kylmällä. Jos projekteissa oli vapaus hullutella, oli niissä siis myös haasteensa. ”Digitaalisessa maailmassa, jos sulla on hyvä kamera ja resursseja jälkituotantoon, et voi syyttää virheistä muita kuin itseäsi. Se perustuu kontrolliin. Kaikki virheet alkaa näyttää virheiltä, sellaisilta ’miksi ne ei korjanneet tuota?’. Mutta kun tekee filmille, joka on jo itsessään vähän hankalasti hallittavissa, ja kameralla, joka toimii niin ja näin, annat virheille tavallaan tilaa. Ne virheet eivät ole sun virheitä, eivätkä ne ole edes virheitä vaan esteettisiä valintoja.” Tekemisen tapa ei ollut kuitenkaan dogmaattinen valinta. ”Vanhahtavaa estetiikkaa rikottiin tahallisesti moderneilla elementeillä. Ihan kostoksi kaikille nillittäjille, jotka osoittelee asioita, että ’tuota ei ollut vielä 1900-luvun alussa’. Ja toisaalta tehtiin niin, koska meillä oli lupa leikkiä.” VUONNA 1907 VALMISTUNUT Salaviinanpolttajat oli Suomen ensimmäinen näytelmäelokuva tai ”kinematografinen näytelmäkappale”, kuten sitä mainostettiin. Elokuva ei ole säilynyt, ja juonikin tunnetaan vain lehti-ilmoituksista. Kuosmasen remake on tilaustyö. Tamperelainen mykkäelokuvafestivaali Loud Silents tilasi sen Suomen satavuotisjuhlan kunniaksi. Kuosmanen lähti tekemään alkuperäiselle uskollista versiota – niin uskollista kuin on mahdollista kadonneen elokuvan kohdalla. ”On tietenkin hankalaa, kun sitä ei ole nähnyt ja siitä ei ole kuin muutamia artikkeleja luettavissa, mutta ymmärtääkseni se oli farssi, ja farssia mekin lähdettiin tekemään.” Salaviinanpolttajista tai varhaisesta elokuvasta yleensä ei ollut tarkoitus tehdä pilkkaa. Kuosmasen puheista voi kuitenkin päätellä, ettei käsikirjoitus varsinaisesti ole mikään hienovarainen mestariteos. ”Käsikirjoitus oli alkuperäistä mukaileva, ja se on tosi tyhmä”, Kuosmanen sanoo virnistäen. ”Elokuvasäätiön [tuotantoneuvoja] Pekka Uotila sanoi, että kun usein käsikirjoituksesta innos56 • 5 / 2017 KULTTUURI ELÄVÄ KUVA
58 • 5 / 2017 ELÄVÄ KUVA ELOKUVAT KOONNUT TUOMAS RANTANEN 30.5. Yle Teema & Fem: Sensuela (Suomi 1972) & 14.6. Yle Teema & Fem: Adelen elämä – Osat 1 & 2 (Ranska/Belgia/ Espanja 2013) Suomalaisen intohimomelodraaman ikikanto Teuvo Tulio heitti viimeiseksi jääneessä elokuvassaan aivot narikkaan ja teki ohittamattomaan camp-maineiseen nousseen, saamelaisia kulttuurisesti riistävän ja muutenkin kömpelön pornofilmin, jonka nimiosassa sulojaan esittelee Marianne Mardi. Cannesin Kultaisella palmulla palkittu Abdellatif Kechichen taide-elokuva kuvaa kahden nuoren naisen parisuhteen kaarta vain hiukan hienovaraisemmin miesohjaajan esineellistävää katsetta peitellen. 1.6. Yle Teema & Fem: Venäjän arkki ( Venäjä 2002) & 3.6. Sub: There Will Be Blood (USA 2007) Aleksandr Sokurovin yhdellä otoksella kuvattu spektaakkeli saattelee katsojan läpi Eremitaasin salien ja Venäjän myrskyisän historian 1700-luvulta tähän päivään. Paul Thomas Andersonin 1900-luvun alun New Mexicoon sijoittuva eeppinen draama kertoo puolestaan Daniel Day-Lewisin esittämästä synkkäsieluisesta öljymiehestä, jonka petokselle rakennettu elämä laajenee USA:n taloushistorian metaforaksi. 10.6. Yle Teema & Fem: Barbarella (Ranska 1968) & 17.6. Yle Teema & Fem: Fantastinen matka (USA 1966) Roger Vadimin psykedeelisessä ja auttamattoman kömpelössä scifimukaelmassa Jane Fondan esittämä astronautti pukeutuu toinen toistaan viekoittelevampiin avangardistisiin asuihin ja etsii pahamaineista tiedemiestä oudolta planeetalta. Richard Fleischerin ohjaamassa henkeäsalpaavassa scifi-klassikossa sukellusvene ja ryhmä tutkijoita lähetetään mikroskooppisiksi kutistettuina ihmisen verisuoneen pelastamaan tärkeän tieteilijän henki. 11.6. Yle Teema & Fem: Perilliset, kolmas tuotantokausi (Tanska 2016) & Yle Areena: Onnellinen mies (Suomi 1979) Maya Ilsøen naisnäkökulmaa korostava laatudraama kuvaa eksentrisen kuvataiteilijan jälkeensä jättämän omaisuuden jakamisen kautta esiin pelmahtavia yhden perheen sisäisiä jännitteitä. Arto Paasilinnan kirjaan perustuva ja Hannu Kahakorven ohjaama suomalaisen televisiodraaman vahvan miesnäkökulmainen klassikko kertoo puuhakkaasta siltainsinööri Jaatisesta, joka erinäisten kunnallispoliittisten käännösten ja ihmissuhdemutkien jälkeen saa elämänsä palikat paikalleen. 25.6. TV5: Her (USA 2012) & 26.6. TV5: Elämäni John Malkovichina (USA 1999) Spike Jonzen hillittömässä mediateknologiadystopiassa Joaquin Phoenixin esittämä konttorirotta solmii rakkaussuhteen Scarlett Johanssonin ääninäyttelemän, tekoälyyn perustuvan puhelinja kalenterikäyttöjärjestelmän kanssa. Jonzen vieläkin kipeämmässä kulttielokuvassa parisuhdekipuileva marionettitaiteilija löytää oudon komeron, josta johtaa käytävä suoraan näyttelijä John Malkovichin päähän. Stéphanie Di Giusto THE DANCER Elokuvateattereissa nyt Nykytanssin pioneeri Loïe Fuller (1862–1928) ei ollut tekniikaltaan eikä olemukseltaan perinteinen tanssija. Hänen lavaesiintymisensä perustui toisteisen liikkeen, silkkiviittojen ja voimakkaan näyttämövalaistuksen hyödyntämiseen. Vaudevilleteattereista, burleskiesityksistä ja Buffalo Billin sirkusryhmästä monipuolista näyttämökokemusta kerännyt Fuller löi itsensä läpi 1800-luvun lopun Pariisissa. Siellä hänen Serpentiini-tanssinsa osui ajoitukseltaan Art Nouveau -liikkeen esteettisiin ihanteisiin. Menestyksen myötä Fuller liikkui juhlittuna tähtenä intellektuellien ja kuninkaallisten piireissä. Stéphanie Di Giuston ohjaamassa elokuvassa Fulleria esittää uskottavasti ranskalainen muusikko-näyttelijä Soko. Elokuvan heikkous on sen tarinassa, joka hukkaa suurimman osan kohteensa elämän kiinnostavimmista käänteistä. Jostain syystä siihen on myös sepitetty turha sivuteemainen lapsuushistoria ja teennäinen suhde dekandenttiin elostelijaan, kun taas Fullerin homoseksuaalisuutta ja seurapiirimenestystä on oudolla tavalla häivytetty. Tanssi esityksissä on paikoitellen imua, mutta myös turhaa alle viivausta, toistoa ja lavastuksellisuutta. Tanssitaide näyttäytyy enemmän tekijänsä tinkimättömyyden kuin sisältönsä kautta. TUOMAS RANTANEN Ridley Scott ALIEN: COVENANT Elokuvateattereissa nyt Ridley Scottin Alien – kahdeksas matkustaja (1979) on yksi scifija kauhulajityyppien arkkiteoksista. Sen kantavat elementit ovat primitiivinen eloonjäämistaistelu, harkitun hitaasti esille hiipivät H. R. Gigerin alitajuisia pelkoja kuvastavat hirviöhahmot ja Sigourney Weaverin esittämässä Ripleyssä tiivistyvä feministinen neuvokkuus. Elokuvasta löytyy myös aikaansa heijastava yhteiskuntakritiikin säie. Alien-elokuvasarjan seuraavissa kolmessa jatko-osassa pöyhitään samoja teemoja, mutta muiden ohjaajien valintojen takia kantateoksen vaikuttava symbolismi pääsi rapautumaan. Scott palasi ohjaajaksi Prometheuksessa (2012), jossa alien-hahmo alkaa tuntua jo vähän ylimääräiseltä riesalta, kun näkökulma laajentuu ihmiskunnan alkuperän ja elämän tarkoituksen kvasifilosofiseen pohdiskeluun. Uusi Alien: Covenant jatkaa samassa tyylilajissa ollen samalla yllätyksetön retrospektiivi kaikkien edellisten osien draamallisista käänteistä ja kuvallisista ideoista. Lavasteissa ja örkkimörkeissä on vaikuttavuutta, mutta ei juuri uutta. Katherine Waterstonilla ei valitettavasti ole Weaverin karismaa, väkivaltaestetiikka on itsensä kuoliaaksi kloonaavaa ja sivilisaatio kritiikin lattea fasismiviittailu vaivaannuttavaa. TUOMAS RANTANEN The Dancer Chan-wook Park THE HANDMAIDEN Elokuvateattereissa nyt The Handmaiden perustuu nykykirjailija Sarah Watersin viktoriaaniseen Englantiin ajoittuvaan rikosromaaniin, jonka tarinan ohjaaja Chan-wook Park on sijoittanut 1930-luvun Koreaan. Elokuvassa taskuvarastyttö solutetaan varakkaan aatelisen japanilaisnaisen palvelijaksi. Elokuva on eroottisena draamana erinomainen, mutta trillerinä varsin kesy. Parkin elokuville ominaisten visuaalisten verilöylyjen sijasta elokuvan väkivalta jää suljettujen ovien taakse. Toisaalta seksi ja seksuaalisuus tuodaan katsojien eteen mitään peittelemättä ja varsin pornograafisella tavalla. Draamallinen kerrontakyky sekä näyttelijöiden upeat suoritukset hyvittävät elokuvan paikoittain huonoa tahditusta. Naispäähenkilöiden vahvasti fyysinen suhde saattaa häkellyttää ja jättää katsojan kaipaamaan emotionaalisempaa yhteyttä. Elokuvan korealaiset fanit ovatkin vaatineet nähtäväksi pidennetyn version, joka antaa trillerille entistä romanttisemman sävyn. Elokuva yrittää kuvata naisten vapautumista ja irtautumista miesten seksuaalisesta vallasta, mutta onnistuu siinä kehnosti. Naisten aidon voimaantumisen sijasta päähenkilöt ja heidän suhteensa jäävät pinnalliseksi pehmopornoksi. MERI-TUULIA MÄKELÄ The Handmaiden Palette-Swap Ninja PRINCESS LEIA’S STOLEN DEATH STAR PLANS Internetissä Star Wars – A New Hope -elokuvan 40-vuotispäivä ja Beatlesin Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band -albumin 50-vuotispäivä ajoittuvat touko–kesäkuun taitteeseen. Juhlistaakseen tätä, Palette-Swap Ninja -yhtye levytti Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band -albumista Star Wars -teemaisen parodialevyn, koska miksipä ei. Ja koska tässä juhlistetaan myös elokuvaa, tekivät taiteilijat levynsä jokaisesta biisistä musiikkivideot. Princess Leia’s Stolen Death Star Band -albumin kappaleet toisintavat elokuvan tarinan kronologisesti, ja tämä linja pitää myös musiikkivideoissa. Videot on leikattu ja liimattu kasaan A New Hopen pätkistä ja varustettu tekstityksellä. Tekstitys on hyvä ratkaisu, sillä sanoitukset ovat tämän hankkeen pihvi. Levy on teknisesti passelia cover-bänditasoa, mutta ainoa oikea tapa teoksen nautiskeluun on näiden 11 videon kautta. Ei tässä oikeasti ole juurikaan mitään järkeä, mutta toisaalta esimerkiksi ”Lucy in the Sky with Diamondsin” tahtiin laulettu pätkä Luke is in the desert and whining, Whaaaaaaaeeee on jo sentään nerokasta. Tämän audiovisuaalisen teoksen arvo ei ole puhtaasti teknisessä toteutuksessa – kuuntelija/ katsoja kumartaa päänsä hankkeen perinpohjaisuuden ja omituisuuden edessä. Tekijänoikeudellisista syistä johtuen levyä ei tietenkään voi myydä, eikä videoita julkaista kaupallisesti. Levy on kuitenkin ladattavissa ja videot katsottavissa yhtyeen kotisivuilta osoitteessa www.paletteswapninja.com. JARI TAMMINEN Princess Leia’s Stolen Death Star Plans Voiman TV-tärpit W
W
KESÄPÄIVIÄ, SUMMER DAYS 20.5.–1.10.2017 voima_takakansi_24.5.indd 1 24/05/17 13:04