UUSI KAUPPA! INNON NETTIKAUPPA ON UUDISTUNUT. WWW.INTOKUSTANNUS.FI 5 € HINNASTA POIS! KERTALUONTEINEN ALENNUS TUNNUKSELLA UUSIASIAKAS2016 Anneli Auer MURHALESKEN MUISTELMAT 24,90 € Martti Blåfield NORDENSKIÖLD 29,90 € Matti Salminen TOISINAJATTELIJOIDEN SUOMI 26,90 € Rekisteröidy kanta-asiakkaaksi niin saat viiden prosentin alennuksen jokaisesta ostoksesta ja viiden euron kertaluontoisen alennuksen ensimmäisestä ostoksesta, myös aletuotteista. Yli sadan euron kertaostoksesta saat kahdeksan prosentin alennuksen ja mikäli ostat vuoden aikana yli 1000 eurolla saat lisäksi 50 euron lahjakortin. intokustannus.fi/rekisteroidy Denise Rudberg TOINEN TOISTA PAHEMPI 19,90 € Laura Gustafsson KORPISOTURI 24,00 € intokustannus.fi
ilmoitus SYYSkuun merkkituotteet Sekopäiset hahmot toilailevat nykymaailman hämmentävässä menossa yhteiskuntaa pilkkaavien bouffonien mal liin. Selviävätkö Pillerimimmi Pimi ja Hysteriaämmä arkielämän haasteista? Entäpä sinä? Himoitsetko hetken irtaantumista elämän loogisuuksista, ilmakuplamuovissa pyörimistä tai vauvojen heittelemistä ikkunoista? MANIA on ennakkoluulottoman katsojan valinta! Esiintyjät: elektromuusikko ja sirkustaiteilija Niklas Blomberg ja tanssija Katri Lausjärvi, ohjaus Taina Mäki-Iso. Esitykset: ke 7.9. klo 19 (ensi-ilta), to 8.9. klo 19, la 10.9. klo 19 ja su 11.9. klo 16 Liput alk. 5 € (päivä), 13/9 € (ilta) 09 310 12000 ja ticketmaster.fi www.kanneltalo.fi Menestystarinoita ja kulutushysteriaa! kaupungissa on tapahtunut kauhistuttava rikos! Melodramaattinen näyttely tarjoaa katsojalle mahdollisuuden ratkaista arvoitus 1930 –40-lukujen Helsingissä. Kuka sen teki? Amos Andersonin taidemuseo 9.1.2017 saakka Yrjönkatu 27, Helsinki www.amosanderson.fi voiMa-paita Tilaa nyt Jani Leinosen Voimalle suunnittelema t-paita. Miesten ja naisten mallit: XS–XL. Hinta 20 euroa. Tilaukset: tilaukset@voima.fi väheMMän lihaa Lihansyönnin vähentäminen tekisi hyvää niin meidän kuin maapallommekin hyvinvoinnille. Avain muutokseen löytyy kokonaan uudenlaisesta ruokaympäristöstä, joka ulottuu kodeista kouluihin ja marketeista huippumenuihin. Vähemmän lihaa ei syyllistä lihansyömisestä vaan kannustaa löytämään kasviksista parhaat puolet ja kokeilemaan myös muita proteiininlähteitä. Hanna Mattila (toim.): Vähemmän lihaa. Kohti kestävää ruokakulttuuria. www.gaudeamus.fi nukketeatteri saMpo – teatteria ja Musiikkia Myös aikuisille! Sampo Soikoon! -klubilla pe 2.9. klo 20 MeriTuuli & Teri Mantere ja pe 30.9. Ketsurat & Oskari. Liput 12€. Lokakuussa: Maailman ympäri 80 minuutissa ja VISA – sanaton, kansainvälinen esitys pakolaisuudesta Nukketeatteri Sampo, Erottajankatu 7 B Tsekkaa tarjonta www.nukketeatterisampo.fi! Tietokirjailijat Rauli Partanen ja Janne M. Korhonen perehtyvät tuoreimmassa teoksessaan Musta hevonen – Ydinvoima ja ilmastonmuutos juurta jaksain ilmastonmuutokseen ja ydinvoiman eri puoliin. Suomen ekomodernisteihin kuuluvat ympäristöaktiivit ovat aiemmin julkaisseet teokset Uhkapeli ilmastolla (2015), ja Partasen Suomi öljyn jälkeen (2013) oli ehdolla Tieto-Finlandiaja Kanava-palkintojen saajaksi. 300 sivua www.kosmoskirjat.fi Musta hevonen Nuori tyttö, Sarako, on tuleva Varjon kuningatar. Niin on kirjoitettu, mutta ovatko Kirjoitukset oikeassa? Sarako lähetetään pitkälle matkalle pakoon Varjoa ja sen verikoiria. Turvakseen hän saa isosiskonsa Nanak’ain, jonka tehtävä on suojella Sarakoa keinoja kaihtamatta. Kun verkko tyttöjen ympärillä kiristyy, heidän on päätettävä, uhmaavatko he kohtaloaan – vai toisiaan. Kirjoitukset Helsingin sarjakuvafestivaaleilla 2.–4.9.2016! Marja Siira ”Kirjoitukset 1: Lapsen sydämellä” www.kirjoitukset.net sarjakuvaroMaani: kirjoitukset ”Valtakunnan luojien silmät eivät olleet inhimilliset, ne olivat voimakkaat henkisilmät ja ne näkivät Tiyanin, katsoivat suoraan kohti.” Suoja – Kaupungit ja paluu on eeppisen scififantasiasaagan aloitusosa, klassinen allegoria sekä psykologisesti, seksuaalisesti ja kerronnallisesti monivivahteinen spefiromaani, poikkeus myös omiensa joukossa. Teos on väkevä osoitus uudesta kustantamisen aikakaudesta, ammattilaisvoimin toteutettu, tasokas indiejulkaisu. 432 sivua, 19,90 € + postikulut Tilaukset: www.iriskustannus.fi laura luotola: suoja – kaupungit ja paluu Ka nsi: Ve lda Pa rkk ine n
Urheilua ja politiikkaa Tässä lehdessä muun muassa 29.8.–2.10.2016 7 / 2016 • 7 pääkirjoiTus Ka nsi: Ve lda Pa rkk ine n suomi ei piittaa ihmisoikeus sopimuksesta SUomi kä ännyttä ä ihmiskaupan uhreja, ja Maahanmuuttovirasto epää oleskeluluvat tietoisena ihmiskaupasta. Verkkojulkaisu Long Play kävi läpi 25 salassapidettävää oleskelulupapäätöstä, jotka liittyivät nigerialaisiin ihmiskaupan uhreihin. Elokuussa julkaistusta Pelkosi ei ole objektiivisesti perusteltua -artikkelista selviää, että Migri tiesi käännytettyjen naisten olevan ihmiskaupan uhreja. Helsingin Sanomat haastatteli sisäministeri Paula Risikkoa (kok.), jonka mukaan ”meillä ei ole edes mahdollisuuksia seurata sitä, mitä kullekin yksilölle – – tapahtuu”. Jotain niistä mahdollisista tapahtumista voisi toki päätellä siitä, että käännytetyt ovat ihmiskaupan uhreja. maahanmUUttoviraSton mUkaan ihmiskaupan uhri ei saa automaattisesti turvapaikkaa. Tämän voi nähdä olevan ristiriidassa Euroopan ihmisoikeussopimuksen kanssa. Ihmisoikeussopimuksessa näet kielletään orjuus ja pakkotyö; Suomea velvoittavissa kansainvälisissä sopimuksissa “työvoiman hyväksikäyttöön tähtääviksi ihmiskaupan tarkoituksiksi on lueteltu muun muassa pakkotyö ja pakottamalla saadut palvelut”. Lakiteknisiä yksityiskohtia voi väännellä niin pitkään, että valkoinen muuttuu mustaksi. Saivartelu voi sokeuttaa totuudelta mutta ei muuta sitä: ihmiskauppa on nykyaikaista orjuutta ja Euroopan ongelma. Kun Suomi epää oleskeluluvat ja palauttaa uhrit epäinhimillisiin oloihin, rikkoo se Euroopan ihmisoikeussopimusta. Ihmiskaupan uhriksi joutumisen pitäisi olla peruste oleskeluluvalle, jos Suomi noudattaisi sopimuksen henkeä. nigerialaiSten oleSkelUlUvat eivät ole ainoa asia, joka Suomen maahanmuuttopolitiikassa nostaa ihokarvat pystyyn. Suomi on käännyttänyt Isisin hallitsemilta alueilta tulleita turvapaikanhakijoita takaisin Irakiin. Perusteena on se, että he voisivat mennä oleskelemaan Bagdadiin. Huomiota sai tapaus, jossa Isis oli räjäyttänyt Mosulista kotoisin olevan miehen talon ja työpaikan. Mies sai kielteisen turvapaikkapäätöksen. Ruotsi sai tällä viikolla pyyhkeitä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta, jonka suuri jaosto katsoi, että terroristijärjestö al-Qaidan vainoaman perheen käännyttäminen Bagdadiin rikkoi Euroopan ihmisoikeussopimusta. Asiantuntijat ovat arvioineet, että päätöksellä on ennakkotapauksen luonne myös Suomessa. Helsingin Sanomien haastatteleman valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojasen mukaan päätös horjuttaa ajatusta, että Irakia ylipäätään voitaisiin automaattisesti pitää turvallisena maana. veera Järvenpää 7 manifesto 56 8 normihomovoimaa! s. 33–34 50 Faarao Wunderkinder 54 onko tynkkynen rasisti? Sinivalkoista bisnestä turkissa voima Hämeentie 48, 00500 Helsinki, puhelin 044 238 5109, sähköposti voima@voima.fi, toimituksen sähköposti toimitus@voima.fi, fifi.voima.fi | päätoimittaJa Veera Järvenpää 044 980 5215 | UlkoaSU Ninni Kairisalo & Antti Kukkonen, mainosgraafikko Ninni Kairisalo | mUU toimitUS Velda Parkkinen, Annika Pitkänen, tuomas Rantanen, iida simes, Jari tamminen & Kaisu tervonen | toimitUSJohtaJa teemu matinpuro | yhteySpäällikkö tuomas Korkiakangas 040 825 5804 | kUStannUSpäällikkö tuomas Rantanen 040 507?7165 | avUStaJina täSSä nUmeroSSa Elisa Aaltola, Jussi Ahokas, suvi Auvinen, Janica Brander, scott Caris, Ellen Eljaala, Niko Hallikainen, Jenni Holma, Anna Juhola, Jon Kuitunen, marko laihinen, Apila Pepita miettinen, Petra Rintala, Heli YliRäisänen, syksy Räsänen & Johanna siik | JUlkaiSiJa Voima Kustannus oy | yhtiön oSakkaat Rosebud Books oy, luontoliitto, maan ystävät, suomen Rauhanpuolustajat, Heikki Hiilamo & tuomas Rantanen | JakelU Jari tamminen 050 331 4057 | tilaUkSet tuomas Korkiakangas 044 238 5109 | voiman vUoSitilaUS 10 numeroa 39 euroa | paino Alma manu oy, tampere | painoS 60 000 | iSSn 14571005 | Voima – Journalismia suomen likaisimmasta paikasta. vastama inos s. 13 non-Binary milla 36 11 52 26 12 & 29 Beduiinien pakkosiirrot länsirannalla Urheilua & politiikkaa
8 • 7 / 2016 MaailManlopun eteinen Lakifetissin pauloissa Elokuussa poliisi iski Musta Kallio -tapahtuman aloituskonserttiin sähkösokeilla ja kyynelkaasulla. Uhriksi joutuivat järjestäjien lisäksi myös sivulliset. Taustalla oli se, että konsertilla ei ollut lupaa, siitä tuli melua eivätkä järjestäjät totelleet käskyä sen lopettamisesta heti. Monet hyväksyvät poliisin väkivallan oletusarvoisesti, koska sen tavoitteeksi ajatellaan vain lakien ylläpitäminen. Tällaista perustelua voisi naiivisti arvostella oikeudenmukaisuuden alistamisesta lain kirjaimelle. Kyse on kuitenkin ennemmin lakifetisismistä, jossa hehkutetaan lain rikkumattomuuden kuvitelmaa, ei todellisuutta. Selitystä lain ehdottomasta noudattamisesta ei oteta vakavasti, se on eräänlaista leikkiä, joka sopii vain tiettyihin tilanteisiin. Laillisuuden fantasialla peitellään sitä, että lain valvonta perustuu enemmän valtasuhteisiin ja sosiaalisiin normeihin kuin siihen, mitä paperilla lukee. suomEssa on lailla kiellettyä ”uhata, panetella tai solvata” ihmisryhmää ”rodun, ihonvärin, syntyperän, kansallisen tai etnisen alkuperän, uskonnon tai vakaumuksen” perusteella. Toisin kuin metelöiminen, tämä ei ole mikään pikkurikos: siitä voi saada kaksi vuotta vankeutta, tör keässä tapauksessa neljä. Tämän rikoksen tunnusmerkit täyttyvät monessa rasistien mielenosoituksessa. Silti poliisit eivät lopeta niitä, eivätkä syyttäjät vie puhujia oikeuden eteen. Yhtä lailla he sulkevat silmänsä nettifoorumeilta, joilla kiihotetaan kansanryhmää vastaan joka päivä. Ei tosin voi sanoa, että poliisi ei tekisi mitään: se suojelee näitä tilaisuuksia, missä lakia rikotaan. Minusta kyseinen laki on sananvapauden vastainen ja pitäisi kumota. Mutta jos on sitä mieltä, että poliisin tulisi aina ylläpitää lakia, niin on pakko todeta, että poliisi ei täytä velvollisuuttaan. Tämä ei herätä laajoja vastalauseita, koska rasistien toiminta ei haasta yleisiä ennakkoluuloja, vaan jatkaa niitä. Laissa kielletään myös terrorismirikokseen kouluttautuminen, värväys ja varojen kerääminen. Yllä mainitun touhun kanssa tämä kattaakin valtaosan natsijärjestö Suomen Vastarintaliikkeen toiminnasta, mutta siihen ei puututa. JärJEstElmällistEn rikosten hyväksyntä ei rajoitu rasismiin ja fasismiin. Turkistarhat rikkovat rutiininomaisesti eläinsuojelulain vaatimusta siitä, että eläinten pitopaikan on oltava tilava ja huomioitava eläinlajin tarpeet. Sen sijaan, että tarhat suljettaisiin ja vastuulliset pantaisiin syytteeseen, valtio antaa niille tukea. Lakien tunnontarkka noudattaminen ei takaisi oikeudenmukaisuutta. Mutta lakien puolueellisen vahtimisen peitteleminen lakifetissillä on yksi oikeudenmukaisen yhteiskunnan esteistä. syksy räsänEn tEksti Jari tamminEn kuva annika pitkänEn yritysväki vaikenee turkin puhdistuksista Yrityksiltä harvoin edellytetään yhteiskunnallista vastuunkantoa. k ier u k an m ont a m utk aa Ve er a Jä rv en pä ä E lokuussa Helsingin Sanomat syytti (pääkirjoitus 1.8.) ”yliopistoväkeä” virheellisesti siitä, että se vaikeni Turkin vallankaappausyritystä seuranneista puhdistuksista. Samaan aikaan Helsingin Sanomat kuitenkin jätti peräämättä samaa vastuunkantoa suomalaisilta ja Suomessa toimivilta yrityksiltä. Yrityksiltä vaaditaan muutenkin vain harvakseltaan kannanottoja liittyen ongelmiin niissä maissa, joissa ne toimivat. Tämä siitä riippumatta, että yritykset käytännössä osallistuvat epädemokraattisten hallitusten ja diktatuurienkin tukemiseen joko suoraan tai vähintään epäsuorasti verojen kautta. Helsingin Sanomat, tai suomalainen media muutenkaan, ei vaatinut esimerkiksi Soneralta kommentteja Turkin tapahtumista. TeliaSonera Finland Oyj omistaa noin 38 prosenttia Turkin suurimmasta mobiilioperaattorista Turkcellistä. Samalla kun Turkin hallitus suoritti puhdistuksia yliopistoissa, kouluissa, armeijassa ja tuomioistuimissa, Turkcell mainosti netissä (ks. kuvakaappaus) ainakin brittiläisen The Guardianin lukijoille: ”Tänään Turkki on demokratiassaan voimakkaampi.” olisi vä ärin pitää heinäkuisen vallankaappausyrityksen jälkeisiä tapahtumia yllättävinä ja odottamattomina. Helsingin yliopiston tutkija Halil Gürhanl? ei määrittelisi Turkkia alkuunkaan demokratiaksi. ”Puhuessamme Turkista emme puhu demokraattisesta valtiosta, ja se näkyi muun muassa hallituksen vallankaappausyrityksen jälkeisissä reaktioissa. Heinäkuun 15. päivän tapahtumat olivat vain viimeisin episodi tapahtumien jatkumossa.” Vuonna 2014 presidentti Recep Tayyip Erdo?an linjasi, että hän vastustaa alati enemmän internettiä. Tuolloin Erdo?an määräsi yhteyden Twitteriin suljettavaksi, kun hallitukselle kriittiset mielenosoittajat käyttivät sitä julkisena viestintäkanavana. Tämän vuoden maaliskuussa Turkcell puolestaan vaati istanbulilaista tuomioistuinta määräämään Twitteriä poistamaan tuhansia twiittejä, joita yhtiö piti ongelmallisina. Tuomioistuin määräsikin viestit poistettavaksi, mutta Twitter ei ole vaatimukseen vastannut. Vuonna 2012 Turkcell yhdistettiin hallitusta kritisoivien tahojen laajaan salakuunteluun. Ei sonEra tiEtEnkä än ole ainoa Suomen lippua Turkissa liehuttava yhtiö – suomalaisväriä piisaa maassa vaikka kuinka, kuten globalisaation
7 / 2016 • 9 tEksti Jari tamminEn kuva annika pitkänEn yritysväki vaikenee turkin puhdistuksista Yrityksiltä harvoin edellytetään yhteiskunnallista vastuunkantoa. luonteeseen kuuluu. Esimerkiksi Nokia ilmoittaa maan tärkeäksi markkina-alueeksi ja kertoo olevansa yksi johtavista verkkotoimittajista Turkissa. Nokia on tunnetusti globaali peluri verkkobisneksessä, eikä ala ole tyystin vailla ongelmia. Muistissa on esimerkiksi se, kun vuonna 2010 paljastui, että NSN (tuolloin Nokia Siemens Networks, nykyään Nokia Solutions & Networks) oli myynyt mobiiliverkon toteutuksen Iraniin ja myynyt sinne samalla Monitorin Center -valvontajärjestelmän. Verkkovalvontaa käytettiin verrattoman tehokkaasti apuna maan sisäisen opposition kurittamisessa. Sittemmin – kohun noustua – tuon nimenomaisen valvontajärjestelmän myynti eriytettiin omaan yritykseen. Kuitenkin Nokian myymiin verkkoihin sisältyy yhä valvontaominaisuuksia, joita myös EU-parlamentti edellyttää. ”Nokialla on hyvät suhteet keskeisten operaattorien ja viranomaisten kanssa”, Reija Sihlman Nokian viestinnästä kertoo. ”Nokia tekee aktiivista työtä varmistaakseen, että yhtiön laillisesti ja hyvässä uskossa toimittamaa teknologiaa käytetään asianmukaisesti ja lakeja kunnioittaen.” Toiminnassaan yhtiö ilmoittaa pyrkivänsä tunnistamaan mahdollisia riskejä ihmisoikeuksien toteutumiselle ja ehkäisemään myymiensä tuotteiden väärinkäyttöä. Nokia ei pyynnöstä huolimatta kommentoinut sitä, tuomitseeko yhtiö Turkin viimeaikaiset puhdistukset. ”Ei taloutta ja politiikkaa pysty erottamaan toisistaan”, Halil Gürhanl? toteaa. ”Valta puolue AKP:n menestyksen takana on se, että puolue on onnistunut rakentamaan talou dellisen valtaliiton, joka tukee hallitusta. Monet yrityksistä, jotka haluavat pärjätä maassa, hakeutuvat esimerkiksi media-alalle, jossa hallitusta voi tukea luontevasti.” Myöskään Sonera tai omistajansa Telia ei ole jättäytynyt sivuun Turkin hallituksen tukemisesta. ”Turkcell on tehnyt vuosia läheistä yhteistyötä maan hallituksen kanssa. Turkissa ne yhtiöt, jotka tukevat hallitusta, menestyvät häkellyttävän hyvin. Poliittisesti liittoutumattomat yhtiöt puolestaan ovat joutuneet järjestelmällisen häirinnän kohteeksi”, Gürhanl? kertoo. Telian toimitusjohtaja Johan Dennelind kuvaili keväällä yhtiökokouksessa Telian omistajille – joista Ruotsin valtio on suurin – Turkcelliä yhtiönsä ”helmeksi”. ”Globaaleilla markkinoilla yhtiöt tietysti väistämättä joutuvat ongelmallisille alueille. Sitä ei voi välttää”, Gürhanl? huomauttaa. ”Turkissa valtio vaikuttaa kaikkiin toimijoihin markkinoilla, eikä maassa ole vapaata markkinataloutta. Turkin mobiilimarkkinat ovat kuitenkin massiiviset ja erittäin tuottoisat.” Pohjoismaisen yhtiön yritysvastuulausekkeet ovat hienoja, ja yhtiö on sitoutunut liiketoiminnassaan ”korkeimpiin eettisiin normeihin”. Tätä konsernipolitiikkaa ilmoitetaan sovellettavan myös tytär yhtiöissä sekä yhteisyrityksissä. Soneran suomalaiset edustajat eivät kuitenkaan halunneet kommentoida Turkcelliin liittyviä kysymyksiä. Soneran viestintä ohjasi esittämään kysymykset Ruotsiin Telian viestintään. Telian press officer Johanna Hansson totesi keskusteltuaan kollegoidensa kanssa, että kaikki Turkkiin liittyvät kysymykset tulisi ohjata Turkcellille. Voima tiedusteli puhelimitse, kuinka Telia kykenee yhdistämään omat eettiset ohjeensa ja toimimisen maissa, joissa demokratia tai markkina talous eivät toimi. Yhtiö kieltäytyi kommentoimasta kysymystä. Selvittämättä jäi myös se, kuinka Telian liiketoiminnan eettiset normit ja konsernipolitiikka näkyvät käytännössä Telian omistamien yhtiöiden toiminnassa. Vastaamatta jäi myös se, tuomitseeko Telia Turkin puhdistukset. ”turkissa yhteiskunnan polarisaatio on niin syvä, että yksikään yritys ei voi olla neutraali. Vuonna 2001 perustettu Oikeus ja kehitys -puolue AKP on ajanut kehitystä jo 15 vuoden ajan, eikä se ymmärrä moniäänisyyttä”, Helsingin yliopiston tutkija Gürhanl? muistuttaa. ”Jokainen toimija nähdään joko hallituksen puolella olevana tai sitä vastustavana. Usein maan hallituksen tukemisen takana ovat varmasti hyvin pragmaattiset motiivit.” Vaikka yritysten toiminnan taustalla ei olisikaan epäilyttäviä motiiveja, on niiden toiminnalla suurta yhteiskunnallista vaikutusta. Myös media voisi muistaa tämän ja pyytää aika ajoin yrityksiltä kommentteja muistakin kuin tulostiedoista ja uusista innovaatioista.
10 • 7 / 2016
7 / 2016 • 11 ”k ävElin Kampissa kohti kotia, kun näin, että Rajat kiinni -porukalla oli taas mielenosoitus meneillään. Siellä oli todella näkyvästi esillä muun muassa uusnatsijärjestö Suomen Vastarintaliikkeen banderolli, ja sitä koko talven jatkunutta turvapaikanhakijoita halventavaa puhetta tulvi kovaäänisistä”, näin kertoo eräs mielenosoituksen nähnyt maaliskuun tapahtumista. ”Sitten lavalle puhujaksi kuulutettiin perussuomalaisten Sebastian Tynkkynen. Minusta tuntui uskomattomalta, että Suomessa hallituspuolueen poliitikko voi olla puhumassa sellaisessa tapahtumassa uusnatsien kanssa keskellä Helsinkiä, ja se on kaikille ihan okei. Päätin poistua paikalta ja kävellessäni pois huusin muutaman kerran ’Tynkkynen on rasisti!’ ennen kuin tämä ehti lavalle asti.” suomEn poliittista ilmapiiriä talvella 2015–2016 värittivät erinäiset rasistien mielenosoitukset. Helsingissä useimmiten Kampin Narinkkatorille sijoittuneet tilaisuudet kokosivat yhteen äärioikeistoa milloin laajemmin, milloin suppeammin. Tilaisuus, jossa Sebastian Tynkkynen oli puhumassa, ei eronnut muista vastaavista mielenosoituksista, mutta sen jälkipuinti sai uudenlaisia käänteitä. Poliisi tavoitti Tynkkystä rasistiksi kutsuneen henkilön ja ilmoitti Tynkkysen haluavan tehdä asiasta rikosilmoituksen. Tynkkynen antoi aiheesta myös haastatteluja. Hänen mukaansa ”huutelusta teki erityisen ikävän se, että paikalla oli kymmeniä kuulijoita sekä tiedotusvälineitä”. Tynkkynen halusi rikosilmoituksella selvittää, täyttääkö hänen rasistiksi kutsumisensa törkeän kunnianloukkauksen kriteerit, koska tilanteesta levisi myös videoita sosiaalisessa mediassa. vaarallinen r-sana Saako Sebastian Tynkkystä sanoa rasistiksi? Tätä selvitetään parin rikosilmoituksen avulla. tEksti suvi auvinEn kuva ninni kairisalo ”Lähden hakemaan ennakkotapausta rasistikorttien tuhoamiseksi, sillä pelistä on tullut liian julmaa”, sanoi Tynkkynen Iltalehden haastattelussa maaliskuussa. sosia alisEssa mEdiassa tempaus ei jäänyt huomaamatta. Aloitin Twitterissä kampanjan #SueMeSebu, jossa kehotettiin ihmisiä sanomaan Sebastian Tynkkystä rasistiksi ja Tynkkystä tekemään rikosilmoitus kaikista häntä rasistiksi nimittäneistä. Somekampanjan tiimoilta ei tiettävästi syntynyt yhtään uutta rikosilmoitusta. Ilmeisesti ainoaksi jääneen rikosilmoituksen käsittely valmistui toukokuussa. Tutkinnanjohtaja Petri Jehkonen Helsingin poliisista esitti esitutkinnan lopettamista ja syyttäjä päätyi samaan tulokseen. ”Huomioiden sen, että Tynkkynen on julkisuuden henkilö ja poliittisesti aktiivi, ja puolueessaan merkittävässä asemassa, hänen tulee kestää erittäin suurta kritiikkiä ja kärkeviä mielipiteitä. Kyseinen mielen ilmauksessa huudeltu lausahdus on vuosien saatossa kokenut inflaation ja laimentunut merkitykseltään siitä, mitä se on aikaisemmin ollut”, toteaa Jehkonen esitutkintapapereissa. Lausunto päättyy toteamukseen: ”Mikäli asiaton huutelu jatkuu ja pahenee, tämä päätös voidaan huomioida mahdollisessa uudessa rikosilmoituksessa.” HElsingin poliisin tutkinnanjohtaja Jehkonen, mihin tämä päätös perustuu? ”Tästä on nyt niin kauan, että en minä muista enää tämän tapauksen yksityiskohtia. Julkisuudessa toimivien henkilöiden pitää kestää kovaakin kritiikkiä. Tämä esitutkinta ei ota kantaa siihen, onko rikosta tapahtunut vaan ainoastaan toteaa, että teko on niin vähäinen, ettei yleinen etu vaadi syytteen nostamista.” Tynkkystä rasistiksi kutsunut henkilö on päätöksestä helpottunut, mutta koko tapauksesta ihmeissään. ”Miten on mahdollista, että rasismi voidaan nykyään määritellä ihan täysin uusiksi, miten kukakin milloinkin haluaa? Silloin samalla unohdetaan täysin ihmiset, jotka ovat rasismin ja syrjinnän kohteina, ja se, mitä kaikkea he joutuvat kokemaan. Tuntuu nurinkuriselta, että ihmisvihamielistä sanomaa saa levittää kaduilla ja netissä miten ha luaa, mutta jos siihen puuttuu mitenkään, päätyy rikosilmoituksen kohteeksi. Esitutkinnan päätös estää minua enää sanomasta Tynkkystä rasistiksi, joten tietenkään en enää tee niin.” syyttäJän pä ätös siis estää yhtä ohikulkijaa kutsumasta Tynkkystä rasistiksi, mutta ei ota kantaa siihen, onko Sebastian Tynkkynen rasisti. Poliisi on sattumalta elokuussa 2016 aloittanut esitutkinnan Sebastian Tynkkysen nettikirjoittelusta. Tynkkystä epäillään kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Poliisin mukaan heinäkuun lopulla jätetyssä tutkintapyynnössä Tynkkysen katsotaan levittäneen vihamielisiä tietoja ja asenteita maamme muslimiväestöstä. Kuten vanha sanonta kuuluu: jos se näyttää ankalta ja kuulostaa ankalta, niin Sebastian Tynkkynen on rasisti.
yes i can! Supertähdet opettavat katsomaan ihmistä, ei vammaa. tEksti iida simEs kuva annika pitkänEn r onJa oJa valmistautuu pituushyppysuoritukseen Riossa. Kun Suomen mitalitoivo astelee lähtöpaikalle, mitä hän mahtaa ajatella? Ehkäpä itsevarmasti, että ”tiedän pystyväni hyppäämään Riossa paremmin kuin ennen. Minä olen ennen kaikkea kisahyppääjä”, kuten hän kirjoitti blogissaan. Kun yhdysvaltalainen uimari Brad Snyder nousee lähtökorokkeelle, ehkä Snyderin mielessä pyörii sama, mitä hän kertoi Lontoon kisoissa 2012 pohtineensa: ”Minä en makaa Arlingtonin sankarihautuumaalla, vaan minä olen täällä ja kilpailen!” Afganistanin veteraani Snyder ui Lontoossa kaksi kultaa. Sekä Oja että Snyder ovat sokeita. Oja on nähnyt heikosti jo lapsesta asti, ja kymmenisen vuotta sitten hän sokeutui kokonaan. Snyder menetti molemmat silmänsä räjähdyksessä sotilaskomennuksella. Alunperin paralympialaisissa urheilivat vammautuneet sotilaat, vaikka Berliinissä oli jo 1800-luvulla aktiivista kuurojen urheilijoiden seuratoimintaa. Maailmansotien jälkeen kädettömiä, jalattomia ja sokeita ihmisiä, varsinkin sodasta palanneita miehiä, oli kuitenkin kaikkialla. Vammaisurheilukisoja alettiin Euroopassa järjestää juuri vammautuneiden miesten motivoimiseksi. Ensimmäiset paralympialaiset järjestettiin vuonna 1960 Roomassa. Ne olivat kesäkisat. Talvikisat alkoivat vuonna 1976, ja vuodesta 1988 lähtien olympiakisojen järjestäjät ovat sitoutuneet järjestämään olympiakisojen jälkeen paralympialaiset samoilla suorituspaikoilla. suomEn JoukkuEEssa Rioon matkaa 26 urheilijaa kisaamaan 11 lajissa. Mitalisadetta odotellaan. Lontoosta suomalaiset toivat neljä kultaa, yhden hopean ja yhden pronssin. Suomen kirkkain tähti on pyörätuolikelauksen Leo-Pekka Tähti, jolla on neljä kultamitalia paralympialaisista, kaksi MMja viisi EM-kisoista. Ja on hänellä 100 metrin maailmanennätyskin. Fanien harmiksi suomalaiset urheilutoimittajat eivät ole palkinneet Tähteä Vuoden urheilija -tittelillä. Paralympialaisilla on myös antisankarinsa. Viime vuosien kuuluisin paralympiaurheilija on ”Blade Runner”, eteläafrikkalainen Oscar Pistorius, jonka molemmat jalat on amputoitu polven alapuolelta. Pistoriuksen seksikäs urheilijavartalo, kaunis hymy ja sympaattinen julkisuuskuva tekivät hänestä maailmanluokan supertähden. Pistoriuksen tapettua tyttöystävänsä alkoi paljastua myös tämän vaurioitunut, aggressiivinen psyyke. Outoa kyllä, Pistoriuksen kirkaan tähden romahtaminen urheilutaivaalta toi sekin vammaisurheilun lähemmäksi penkkiurheilijoita: paralympialaiset olivat saaneet kohusankarin. Rion paralympialaisissa lajeja on 22. Jo perinteisiä ovat jousiammunta, yleisurheilu, näkövammaisten jalkapallo, cp-vammaisten jalkapallo, voimannosto, istumalentopallo, rataja maantiepyöräily, soutu, uinti, pyörätuolimiekkailu, boccia eli petankkia muistuttava tarkkuuspallopeli, ratsastus, maalipallo, judo, purjehdus, ammunta, pöytätennis sekä pyörätuolikoripallo, -rugby ja -tennis. Ensimmäistä kertaa ohjelmassa ovat melonta ja triathlon. Dopingskandaaleilta eivät ole välttyneet paralympialaisetkaan. Venäjän yleisurheilijat on suljettu pois myös näistä kisoista. yEs i can, ”kyllä minä pystyn”, on paralympialaisten mainosvideon obamamainen tunnuslause. Superhumans-video näyttää urheilijat supersankareina. Monet vammaiset myös vastustavat tätä asennetta. Itsensä hyväksyminen ei saa olla kiinni ylivertaisista suorituksista. Onneksi Superhumans on hauska ja musiikkiosuuksiltaan silkkaa ilottelua. Kädettömät kitaristit rokkaavat, ja käännekohdassa urheilija törmää byro kraatin kynnykseen. ”Et sinä pysty”, sanoo pukuäijä. ”Kyllä pystyn!” huutaa nuori mies rugbykentällä. Ehkä enemmän kuin olympialaisissa, paralympialaisissa on kyse kilpailun ilosta. Ensin ympäristön ennakkoluulot ja lopulta pelkonsa voittanut paralympiaurheilija voi olla sankari ilman mitalikahvitteluakin. ”Nämä urheilijat ovat jo saavuttaneet niin paljon”, kommentoi paralympiajouk kueen viestintäpäällikkö Leena Kummu. Hyvän voi panna kiertämään. ”Moni saa urheilukisoista kimmokkeen, kun huomaa, mitä kaikkea voikin tehdä vammastaan huolimatta”, muistuttaa Kummu. Koska nämäkin kisat televisioidaan, paralympialaisista voivat nauttia niin vammaiset kuin ei-vammaiset sohvaperunatkin. Yhä useampi tekeekin niin. Paralympialaiset Rio de Janeirossa 7.–18.9. www.paralympic.org (Superhumans-video löytyy sieltä.) www.sport.fi/paralympiakomitea 12 • 7 / 2016
To im itu ks ell ist a ain eis to a Valkoinen kulta kuuluu suomalaiseen elämäntapaan. Siksi sitä pitää tuottaa mahdollisimman paljon. Tähän tarvitaan sinivalkoista maataloustukea, jota jakaa Suomen kauaskatseinen eduskunta. Jotta kaikki maito saadaan kulumaan, kouluille kuuluu maitotukea sen mukaan, paljonko ne sitä oppilailleen juottavat ja markkinoivat. Uudistimme brändimme rehellisen läpinäkyväksi. Siksi uusissa myyntipakkauksissamme maidon tarina kerrotaan ilman usvaisilla niityillä vasikkansa kanssa käyskentelevää tuotantoeläintä. Halju kiittää uskollisimpia tukijoitaan, eduskuntaa ja kouluja. Valkoinen malja meille Suomalaisille! Suomalainen Haljumaito
14 • 7 / 2016 14 • 7 / 2016 TeksTi ellen eljaala kuvaT velda Parkkinen K an sa K u n n an o lo h u o n e • K an sa K u n n an o lo h u o n e • K an sa Ku n n an o lo h u o n e • Ka n sa Ku n n an o lo h u o n e • Pommin potentiaali Entisessä bussikuskien pukuhuoneessa tuoksuu nyt kahvi. ”O lin aika epäuskoinen silloin kun näin tämän tilan ensimmäisen kerran. Ajattelin, että ei tuu mitään”, kertoo Laura Palmén, toinen Herttoniemen metroaseman Taukotilan kahvilayrittäjistä. Vieressä nyökyttelee Henna Haapala, yksi Taukotilan perustajista ja asukasyhdistys Hertsikan Pumpun jäsen. Istumme entisessä bussikuskien pukuhuoneena, taukotilana ja varastona käytetyssä tilassa, kahvilapöydän ääressä. ”Olihan tämä aika pommi, mutta se potentiaali oli heti nähtävissä”, Taukotilan visuaalisen ilmeen suunnitellut Ulla Kotila sanoo. Vieressä, lasiseinällä erotetussa asukastilassa on Karin Smedsin taidenäyttely ja juureksia ruokapiirin sadonjaon jäljiltä. On vaikeaa kuvitella se sekasotku, jota he kuvaavat. Ikkunan vastainen penkki on koristeltu tyynyillä, kahvila on siisti ja miellyttävä. Syvemmällä tilassa on lasten leikkipisteitä ja leluja. Yhteisötilassa on ilmakuva Kaakkois-Helsingin alueesta, johon kävijät ovat merkinneet nuppineuloilla suosikkipaikkojaan. idea k ahvil asTa syntyi halusta muuttaa ympäristöä viihtyisämmäksi. ”Metroaseman seutu oli kolkko”, Haapala muistaa. Hän ja Aino Rekola olivat tulleet lenkillä jutelleeksi metroaseman seudun ankeudesta. ”Aino heitti, että mitäs jos siellä olisi konttikahvila, mitä se tekisi tälle tunnelmalle.” Haapala ja Rekola eivät työssäkäyvinä ihmisinä pystyneet yhtäkkiä kahvilaa kahdestaan pystyttämään, joten oli saatava taustavoimia viemään asiaa eteenpäin. Ajatus esiteltiin Hertsikan Pumpulle, jonka jäseniä he ovat. Pumppu on asukasyhdistys, jonka tarkoituksena on edistää tapahtumien järjestämistä ja asukkaiden viihtyvyyttä Herttoniemen alueella. ”Jos asukkaat haluavat järjestää jotain, he tulevat meidän kauttamme”, Timo Ala-Vähälä, Hertsikan Pumpun puheenjohtaja luonnehtii. Kun ajatus oli saatu ilmoille, alkoi tapahtua. Kävi ilmi, että monella muulla oli ollut samansuuntaisia ajatuksia. Mukaan tulivat muun muassa Janne Käpylehto, joka oli kehitellyt ideaa aurinkopaneelilla toimivasta konttikahvilasta, sekä Laura Palmén ja Inka Wallgren, jotka ryhtyivät kahvilayrittäjiksi. Kun HKL:n vuokrapapereihin saatiin huhtikuussa nimet alle, alkoi remontti. ”Sitä ei pysty sanoiksi pukemaan, mitä tälle tapahtui sen yhden kuukauden aikana”, Henna Haapala toteaa. Nopealla varoitusajalla saatiin myös sponsoreita remontointia ja tarvikkeita varten, ja talkootyöllä rumasta ja luotaantyöntävästä hökkelistä muodostui Taukotila. Sen kattoa koristaa aurinkopaneeli, jonka voimalla toimii latauspiste esimerkiksi puhelimia ja työkoneita varten. Ulkopuolelle on ilmestynyt terassi riippukeinuineen ja hiekkalaatikoineen. Herttoniemen metroaseman seutu ei ole alueista idyllisin, ja Palmén kertoo, että kahvilatyöntekijän kanssa jouduttiin etukäteen varautumaan mahdollisiin häiriötilanteisiin. Kaikki on kuitenkin sujunut hienosti. ”Vähän pelotti, että metroaseman häiriöistä tulee ongelmia myös tälle toiminnalle, mutta mitään semmoista ei ole ollut”, Haapala sanoo. Timo AlaVähälä lisää, että ne tyypit, jotka ennen Taukotilaa oleilivat aukiolla, oleilevat siellä edelleen, omalla puolellaan. ”Tänne tulee vain lisää ihmisiä, ketään ei ajeta pois”, hän toteaa. ”Olemme olleet sulassa sovussa”. Elokuun loppuun asti Taukotilan asukastila varattiin erilaisille taidenäyttelyille, ja siellä ovat kokoontuneet muun muassa paikallinen luomu”IhmIset ovat aIkaIsemmIn kIertäneet tämän sIsäpIhan, mutta nyt he kulkevat läpI ja jäävät vähän tunnelmoImaan.”
7 / 2016 • 15 TaukOTila OsOiTe: herTTOniem en meTrOasema juOma: OluTTa ei TarjOilla. kahvi On 2,5 €. Biisi: Tv-resisTOri n POng a lOng ilmianna olohuoneesi! ideat@voima.fi ruokapiiri, tanssija origamityöpajat ja herttoniemeläiset yhdistykset. Kesäkuussa Taukotilassa järjestettiin Helsingin kaupungin kulttuuriavustuksella tuettuja matalan kynnyksen tapahtumia, kuten erilaisia luontoretkiä, ja sirkusja tekstiiligraffitityöpajat. Taukotilan pihalla, ennen melko autiolla metroaseman aukiolla, on päästy kokeilemaan myös taijia ja työmatkajoogaa. Laura Palmén huomauttaa, että ideana on ollut, että kaikki saavat tulla järjestämään myös omia tapahtumia. TaukOTilan TOiminTa loppui elokuussa, mutta toiveissa on, että se alkaisi uudelleen ensi keväänä. Ly hyessä ajassa on saatu aikaan paljon, ja Taukotila on paitsi kokenut täydellisen muodonmuutoksen, myös onnistunut muuttamaan ympäristöään. Kuten Laura Palmén toteaa: ”Ihmiset ovat aikaisemmin kiertäneet kaukaa tämän sisäpihan, mutta nyt he kulkevat läpi ja jäävät vähän tunnelmoimaan.” Palménin ja Haapalan mielestä on tärkeää esittää kysymys siitä, kenelle metroaseman kaltainen julkinen tila kuuluu ja mihin siitä voi olla. Taukotila on yksi vaihtoehto tuoda se ihmisille. ”Me halutaan kokeilla, onko tämmöiselle kysyntää, ja jos on, niin mihin ihmiset haluaisivat tällaista tilaa käyttää”, Haapala sanoo. Hän toivoo myös, että Taukotilasta olisi esimerkiksi. ”Toivon, että tämä jäisi kytemään ihmisten mieliin semmoisena arjen alueiden muutoksena, että kaiken ei tarvitse olla ankeaa ja luotaantyöntävää. Ja jos onkin, niin se ei ole mikään luonnonlaki. Asioille voi tehdä yllättävänkin paljon.”
16 • 7 / 2016 akTivismi jOukkOvOima 3.9. klo 14–18, Rautatientori, Helsinki Mielenosoituksessa marssitaan leikkauspolitiikkaa vastaan ja ihmisoikeuksien sekä toimeentulomahdollisuuksien puolesta. www.facebook. com/events/945257448906445 smash asem 10 vuOTTa 3.9. klo 18–20, Alina-sali, Helsinki Pahamaineiseen ja ennätykselliseen poliisioperaatioon päättyneestä mielenosoituksesta on kymmenen vuotta. Häiriöitä-luentosarjaan kuuluvassa tilaisuudessa mietitään, kuinka suomalainen poliittinen kulttuuri muuttui tapauksen seurauksena. www.facebook.com/ events/161637624263590 karkOTeTuT – The dePOrTed 6.–7.9., Eurooppasali, Helsinki Avoimessa seminaarissa käsitellään Eurooppaan suuntautuvaa siirtolaisuutta ja maahanmuuttopolitiikkaa. Tapahtumaan, jossa kuullaan niin tutkijoita kuin aktivistejakin, on ennakkoilmoittautuminen. www.facebook.com/ events/320001148344444 kÄvele naiselle ammaTTi 11.9., Koko Suomi Naisten Pankin järjestämässä varainkeruutapahtumassa osallistujat voivat kävellä, missä vain ja miten pitkän matkan haluavat, kunhan lahjoittavat rahaa kehitysmaiden naisten koulutukseen. miTÄ eTelÄ-aFrikassa Oikein TaPahTuu? 21.9. klo 17–20, Helsingin yliopiston päärakennus Englanninkielisessä keskustelussa käsitellään apartheidin jälkeistä aikaa ja nykyistä eriarvoisuutta Etelä-Afrikassa. Keskustelua alustamassa on muun muassa pretorialainen professori Kopano Ratele, ja sitä johtaa Arja Alho. miTen maailmaa muuTeTaan? 22.9. klo 17–21, Helsingin yliopiston päärakennus Helsinki Think Companyn puhetilaisuudesta voi hakea niin inspiraatiota kuin konkreettisia työkalujakin muutokseen. Puhumassa ovat muun muassa Tuija Talvitie ja Frank Martela. thinkcompany.fi/mmm vOima suOsiTTelee elOkuva hirviÖiTÄ ja ihmisiÄ 2.9. klo 9–16.30, Orion, Helsinki Nuorille suunnatun elokuvakasvatushankkeen IhmeFilmin seminaarissa käsitellään elokuvia vieraudesta. Päivän aikana kuullaan vinkkejä, kuinka käsitellä IhmeFilmin esityskauden elokuvia, ja paneelikeskustelu elokuvakasvattajuudesta. Seminaariin on ennakkoilmoittautuminen. Budd BOeTTiCher ja jaCk arnOld -seminaari 3.9. klo 10–14, Valve, Oulu Elokuvatutkijat Anssi Hynynen ja Juri Nummelin vetävät ilmaisen seminaarin kahden yhdysvaltalaisen elokuvaohjaajan tuotannosta. Punk 40 vuOTTa 29.9. alkaen, Orion, Helsinki Siitä on neljä vuosikymmentä, kun Ramones julkaisi esikoisalbuminsa ja Sex Pistols ensiseiskansa. Orionissa punkin juhlavuoden kunniaksi esitetään loppuvuoden aikana muun muassa new wave -sekoilu Liquid Sky ja scifiä hardcoreen risteyttävä Repo Man. kavi.fi/fi/ elokuvasarja/punks-not-dead kirjallisuus helsingin sarjakuvaFesTivaaliT 2.–4.9., Helsinki Tällä kertaa festivaalin teemana on matka ja teemamaana Ranska. Kyseisestä maasta matkan Suomeen tekevät muun muassa vieraat Jochen Gerner, Anouk Ricard ja Marguerite Abouet, jolta on suomeksi julkaistu albumi Aya – elämää Yop Cityssa. sarjakuvafestivaalit.fi sPeeCh karaOke 9.9. klo 20, Lavaklubi, Helsinki Syksyn ensimmäistä puhekaraokeiltamaa vietetään Lavaklubin lämmössä. www.facebook. com/events/1142939085745605 PirunkehTO 16.9. klo 18–20, Bar Loose, Helsinki Levy-yhtiö Svart Records laajentaa kirjallisuuteen julkaisemalla Tero Ikäheimosen kirjan Pirunkehto – suomalaisen black metallin tarina. Kirjaan on haastateltu 50 alakulttuurin toimijaa. www.facebook.com/pirunkehto dekkari-FesTivaali 2016 17.9. klo 12–22, Casino, Helsinki Dekkarien ystävät ja kirjoittajat kokoontuvat päiväksi Casinolle, jossa teoksistaan puhuvat muun muassa Risto Isomäki, Leena Lehtolainen, Salla Simukka ja Tapani Bagge. Tapahtuma on maksullinen. www.kirja.fi/dekkari-festivaali-ohjelma lukulamPun valOssa 20.9. klo 19, Lavaklubi, Helsinki Syyskauden kirjallisuusiltamien teemana on Mika Waltari, ja illoista ensimmäisessä Mika Waltarin nuoruus. Illan isäntänä toimii Jukka Rantanen, ja Waltarin kenkiin hyppää Veikko Honkanen. Turun kirjamessuT 30.9.–2.10., Turun messukeskus Donna Leon, Tere Vadén, Kauko Röyhkä, Wladimir Kaminer… 700 esiintyjää, 450 ohjelmanumeroa ja satoja näytteilleasettajia. Teemoina Saksa ja Satakunta. www.kirjamessut.fi musiikki kuTikluBi 1.9. klo 21–, Ravintola Kaisaniemi, Helsinki Kuti Kuti -sarjakuvakollektiivin klubilla soittavat Jarse, Finntengs ja Simon Hanselmaan. www.facebook.com/events/ 1112432062165152 aBsOluuTTinen nOllaPisTe 2.–3.9. ja 10.9., Turku, Hämeenlinna, Jyväskylä 25-vuotisjuhliaan viettävä orkesteri tunnetaan äkkiväärästä ja progehtavasta musiikistaan, josta syyskuussa päästään nauttimaan ainakin kolmessa kaupungissa. absoluuttinennollapiste.fi lÄsnÄ 1.9. klo 18.30, Vanha kirjastotalo, Tampere Muusikko Nicolas Kivilinna aloittaa torstaikonserttien sarjan. Ensimmäisessä iltamassa hän esiintyy itse, marraskuussa lavalle nousevat Pekko Käppi ja Janne Laurila. www.tampere.fi/kulttuuripalvelut/ t oimipisteet/vanhakirjastotalo.html insTrO a gO gO 9.9. klo 20–02, Dubrovnik, Helsinki Instrumentaalimusiikin, surfin ja rautalangan erikoisklubi saa vieraakseen Surfer Joen eli Lorenzo Valdambrinin. Paikallista osaamista edustaa The Cruel Seals. www.facebook.com/ events/874724119322156/ ruger hauer FeaT. regina 9.9. klo 20–02, Lutakko, Jyväskylä Paperi T:n, Pyhimyksen ja Tommishockin muodostama kolmikko saa muutamalla klubikeikalla rinnalleen Reginan Iisan ja Mikko Pykärin. Keväällä he julkaisivat yhdessä albumin Mature. www.jelmu.net/ruger-hauer-featregina-992016 musiikkia kahdeksalleTOisTa muusikOlle 17.9. klo 19, Galleria Rankka, Helsinki Yleisö voi makoilla, tanssia ja fiilistellä, kun muusikot esittävät Steve Reichin minimalistisen teoksen galleriaympäristössä. ruOka ja TalOus sTreeT FOOd sundaY 28.8. klo 11–17, Lapinlahden sairaala, Helsinki Kesän viimeistä Street Food Sundaytä vietetään Lapinlahden sairaalan puistoalueella, jossa voi nauttia muun muassa empanadas-piirakoista, vegaanijäätelöstä ja currywurstista. www.facebook.com/ events/1758038784409815 saa sYÖdÄ! 3.–4.9., Korjaamo, Helsinki Designmarkkinat 2nd Cycle -tapahtuma saa rinnalleen hävikkiruokafestivaalin, jossa vähennetään ruokahävikkiä syömällä. www.facebook. com/events/1749182015358966 mikÄ viini! 14.–15.9., Vanha ylioppilastalo, Helsinki Noin 150 viinin valikoimasta voi kokeilla niin monta kuin pää tai kukkaro kestää. Mukana on niin isoja samppanjataloja kuin viinitastingeja. www.facebook.com/events/ 301660766851315 OTa OluT! 24.9. klo 13–23, Urban Mill, Espoo Erikoisja pienipanimo-oluisiin keskittyvä festivaali lupaa maisteltavaa muun muassa panimoilta Fat Lizard, Radbrew ja Donut Island Brewing. www.facebook.com/ events/1822820427947357 Taide ja TeaTTeri gaThered leaves 15.1. saakka, Valokuvataiteen museo, Helsinki Yhdysvaltalaiskuvaaja Alec Sothin näyttely käsittää useita teossarjoja vuosilta 2004–2014. www.valokuvataiteenmuseo.fi aBOriginal kunsThalle 24.9. saakka, Kallio Kunsthalle, Helsinki Kalliossa on esillä yhdeksän Australian aboriginaalin nykytaiteilijan teoksia, joissa erilaiset kulttuuriperinnöt kohtaavat. www.facebook. com/events/1676788319311425 OakleY TaPOla 30.9. saakka, Titanik, Turku Yhdysvaltalaistaiteilija käsittelee sitä, kuinka aika saa erilaisia merkityksiä ihmisten muistoissa ja fyysisissä tiloissa. www.titanik.fi FilOsOFian YÖ 2.9. klo 19, Kiasma, Helsinki Iltaseitsemästä aamuseitsemään taidemuseon uumenissa on mahdollista heittäytyä niin taiteen kuin puheenvuorojenkin pauloihin. Ilmaistapahtuma on osa Helsingin Juhlaviikkoja. www.helsinginjuhlaviikot.fi/tapahtuma/ filosofian-yo lighT lighT 8.9. klo 19, Cirko, Helsinki Netta Lepistön ensimmäinen sooloteos on nykysirkusta, jossa neljä hahmoa kohtaa valon – kukin tavallaan. Esitykseen kuuluu muun muassa nuorallatanssia ja kehomanipulaatiota. www.facebook.com/events/272232716491149 jOhTOlanka 23.9. alkaen, Vapriikki, Tampere Kymmennessä tekstiilitaiteen triennaalissa nähdään 40 teosta, jotka valikoituvat mukaan kansainvälisen juryn toimesta. vapriikki.fi Ruger Hauer feat. Regina 9.9. Pirun kehto 12.4. Absoluuttinen nollapiste Sarjakuvafestivaalit 2.–4.9.
7 / 2016 • 17 vOima suOsiTTelee Koonnut Kaisu Tervonen ilmaista undergroundia Tampereen Pispalassa tarjotaan erilaisia elokuvakokemuksia PisPalassa haisee syyskuun toisena viikonloppuna Väkevä hiki. Se on Artturi Rosténin vuonna 2014 valmistunut lyhytelokuva, joka kuuluu kaksipäiväisen elokuvatapahtuman Pispalan leffafestarit ohjelmistoon. Tapahtuman järjestää Hirvitalo, Pispalan nykytaiteen keskus. Festivaali on yksi lukuisista pienistä elokuvatapahtumista, joita järjestetään ympäri Suomea paikallisin voimin suurempien festivaalien varjoissa. ”Pienet intiimit elokuvatapahtumat ovat kaikkein parhaita. Isotkin menettelevät mutta ovat usein, observoinnin ja usealta ammattitekijältäkin kuulemani perusteella, hyvin sisäsiittoisia”, elokuvaohjaaja Rostén kertoo. ”Onneksi pienilläkin festareilla on usein kasapäin porukkaa.” TaPahTuman kOkO ei ole välttämättä suhteessa sen kunnianhimoisuuteen. Pispalan leffafestareilla esitetään muun muassa Katariina Lillqvistin dokumentti Tapani Hietalahdesta ja Mika Mattilan kiinalaista nykytaidekenttää kartoittava dokumentti Chimeras. Lisäksi tapahtumassa nähdään Pispalan kuvataidekoulun lasten lyhytelokuvia. Rosténia houkuteltiin festivaaleille alkujaan hänen uusimman elokuvansa The Defiler – Häpäisijän kanssa. Koska teos on vielä jälkituotannossa, ehdotti ohjaaja tilalle Väkevää hikeä. Se on tarina veljeksistä jossain tuskaisten muistojen, taikauskon ja mielitekojen leikkauspisteessä. Suomalaiskansallisia myyttejä revitään hajalle sivistyksen mukana. ”Elokuvasta toiseen kantavia teemoja ovat olleet ihmismielen rumuus, psykoseksuaalisuus ja katsojan ohjailu erinäisillä audiovisuaalisilla ärsykkeillä. Ihmiskokeita kokeellisilla elokuvilla. Synkät sävyt ovat olleet läsnä elokuvaharrastuksen, nykyisen ammatin, alkuajoista asti”, Rostén valottaa visioitaan. TamPere on Rosténille tuttu kaupunki, mutta hän ei muista koskaan käyneensä Pispalassa. Nyt hänellä on hyvä syy niin kuin muillakin underground-elokuvan ystävillä. kaisu TervOnen Pispalan leffafestarit 8.–9.9. Pispalan leffafestarit 8.–9.9. Esa Ju ssil a Instro a go go 9.9. Gathered Leaves 15.1.
SIVIKSEN TUOTANTOA: LIIKEMIEHET Jukka Perko; saksofoni & leikki, Felix Zenger; beatbox & leikki, Esko Järvelä; viulu & leikki, Jouko Kyhälä; huuliharppu & leikki, Oskari Mänttäri; juonto, leikki & tuotanto, Hanna Brotherus; koreografia. WWW.TUOKIO-KLUBI.FI 8.9.2016 klo 19:00, Hällä-näyttämö, Tampere.10.9.2016 klo 17:00, Malmitalo, Helsinki. 12.9.2016 klo 19:00, Ritz, Vaasa. 13.9.2016 klo 19:00, Valvesali, Oulu. 14.9.2016 klo 19:00, Satamankulma, Kuopio. 20.9.2016 klo 19:00, Manilla, Turku. Ilmaisliput tuntia ennen ovelta.
www.maailmantango.net | #maailmantango MAAILMANTANGO -festivaali VUOTTA 10 PÄÄOHJELMISTO 16.–18.9.2016 Mukana mm. Agents & Vesa Haaja, Remu, Marjo Leinonen, Harri Marstio, Jaakko Laitinen & Väärä Raha, Mustat Silmät, Ville Leinonen & Orkesteri Tuonenlehto ELÄVÄN MALLIN PIIRUSTUSTA ILMOITTAUDU SYKSYN KURSSILLE: WWW.VAPAATAIDEKOULU.FI TI, KE 17–19 20.9.–23.11.2016 H E L S I N G I N A I K U I S O P I S T O HELAO.FI Avoin kaikille SYKSYN 2016 KOULUTUSKALENTERI www.visili.fi/koulutuskalenteri YHDISTYSTOIMINNAN PERUSKURSSI Jyväskylä, ti 6.9., to 8.9. ja ti 13.9.2016 klo 17–20 YHDISTYSTALOUDEN PERUSTEET JA YHDISTYS TYÖNANTAJANA Helsinki, to 22.9., ti 27.9, ma 3.10., to 6.10. ja ti 11.10. klo 17–20 VAPAAEHTOISJOHTAMISEN PERUSKURSSI Turku, la 24.9. klo 10–16.30 SOSIAALINEN MEDIA VIESTINNÄN JA VAIKUTTAMISEN TUKENA Helsinki, 1. ja 15.11.2016 klo 17–20 SUJUVAMPI SÄHKÖPOSTIARKI -verkkotyöpaja 23.11.2016 klo 14–16 www.visili.fi/koulutuskalenteri SYÖTÄVÄT METSÄMARJAT JA -SIENET, Helsinki, to 15.9. ja la 17.9. (Selkosuomella) VEGAANINEN RUOKAVALIO JA RAVITSEMUS Verkkoluento ke 12.10. klo 18–20 NYHTÖKAURAA PÖYTÄÄN Turku, ke 26.10. klo 17–21 Helsinki, to 27.10. klo 17–21 VEGAANINEN JOULUPÖYTÄ Helsinki, to 8.12. klo 17–21 YHDISTYSJA VAPAAEHTOISTOIMINTA KESTÄVÄ KEHITYS Opintokeskus Visio, Fredrikinkatu 33 A, 00120 Helsinki p. 044-727 3240, visio@visili.fi, www.visili.fi MUISTA MYÖS ART OF HOSTING -KOULUTUS: Miten vahvistaa itseohjautuvaa toimintaa kansalaisjärjestöissä? Helsinki/Suomenlinna 2.-4.12.2016
20 • 7 / 2016 Kirj oitt aja on eko no m isti ja rah ata lou de n tutk ija. Rahoitustalouden perusteet TalOudessamme tuotannon ja vaihdannan rinnalla rahoituksella on keskeinen rooli. Ilman rahoitusta monikaan yritys ei pystyisi toimimaan. Koska yrityksen tulot syntyvät vasta alkuinvestoinnin, hyödykkeiden valmistuksen ja niiden myymisen jälkeen, on yrityksen perustaminen tai sen laajentaminen ilman rahoitusta usein mahdotonta. Myös kotitaloudet tarvitsevat tämän tästä rahoitusta hankintoihinsa. Valtion kulutuksen rahoituksesta on puhuttu viime vuosina paljon. Myös yksityisten rahoituslaitosten keskuspankilta saamasta rahoituksesta on tullut kestopuheenaihe globaalin finanssikriisin jälkeen. vaikka rahOiTus on keskeinen toiminto taloudessamme, harvoin pysähdymme miettimään, mitä rahoitus käytännössä on. Arkisesti ymmärrämme rahoituksen siten, että rahoittaja antaa meille rahaa tietyn maksun suorittamiseen ja myöhemmin maksamme tämän summan korkoineen takaisin. Rahoittajan näkökulmasta rahoitus on likviditeetin eli maksuvalmiuden tarjoamista sitä tarvitsevalle tulevaisuuden maksukykyä vastaan. Toisin sanoen rahoittaja auttaa rahoituksen saajaa maksun suorittamisessa tänään vain siinä tapauksessa, että uskoo tämän pystyvän tulevaisuudessa maksamaan takaisin. Taloudessamme maksuvalmius tarkoittaa käytännössä kykyä selvittää maksuja valtion valuutalla eli keskuspankkirahalla keskuspankin tileillä. Mitä halvempaa keskuspankkiraha on, sitä halvempaa on myös rahoitus. Toisin sanoen keskuspankin ohjauskorko määrittää pohjimmiltaan rahoituksen hinnan. Lähes yhtä tärkeä rahoituksen hintaan eli rahoitettavan maksamaan korkoon vaikuttava tekijä on hänen arvioitu maksukykynsä. Mikäli pankki epäilee lainaajan maksukykyä, se nostaa lainasta perittävää marginaalia tai kieltäytyy lainaamasta kokonaan. rahOiTusmarkkinOiden ongelmat voivat suistaa koko talouden syvään kriisiin. Jos taloudessa rahoittajien kyky tarjota likviditeettiä vähenee ja heikentyvässä taloustilanteessa rahoittajien usko rahoitettavien maksukykyyn romahtaa, rahoituksen puute vaikuttaa nopeasti tuotantoon, investointeihin ja kulutukseen. Tällöin seurauksena on reaalitaloudellinen kriisi. Viimeksi tällainen kriisi nähtiin vuonna 2009, jonka jälkeen maailman keskuspankit ovat lisänneet massiivisesti likviditeettiä rahoitusmarkkinoilla. Tällä on mahdollistettu Euroopassakin maksukyvyttömien pankkiasiakkaiden velkojen uudelleenrahoitus. Näin maksukykyongelma on lakaistu maton alle, josta se on viimein kömpimässä esiin muun muassa Italiassa orastavan pankkikriisin muodossa. jussi ahOkas havaIntoja rahataloudesta TeksTi saila kivelÄ kuva ninni kairisalO e lÄinTuOTannOlla on merkittävä osuus ilmastonmuutoksessa. YK:n elintarvikeja maatalousjärjestö FAO:n vuoden 2006 Livestock’s long shadow -raportti määrittelee eläintuotannon osuudeksi kaikista ihmisen aiheuttamista kasvihuonekaasupäästöistä 18 prosenttia. Luku saattaa olla liian pieni. Kirjailija Risto Isomäki haastaa julkiseen keskusteluun vakiintuneen laskelman tuoreessa tietokirjassaan Meat, Milk and Climate (Into 2016). Ensinnäkin, virallisten raporttien päästömäärät on Isomäen mukaan laskettu alakanttiin. Isomäki viittaa tutkimuksiin ja laskelmiin, joiden mukaan pelkästään lehmien ja sikojen lanta tuottaa neljä ja puoli kertaa enemmän metaania, kuin mitä on arvioitu kaikkien tuotantoeläinten lannan yhteenlasketuiksi metaanipäästöiksi. Myös typpioksiduuliin eli ilokaasuun liittyvissä laskelmissa on ongelmia. Ilokaasu on olennaisista kasvihuonekaasuista vähiten tunnettu ja keskusteltu. Se kuitenkin tiedetään, että ilokaasu on sadan vuoden aikajaksolla noin 300 kertaa suurempi ilmaston lämmittäjä kuin hiilidioksidi. Vakiintuneen arvion mukaan eläintuotanto vastaa 65 % ihmisen aiheuttamista ilokaasupäästöistä. Erään aikamme merkittävimmän luonnontieteilijän Paul Crutzenin verrattain tuoreen arvion mukaan 4–5 prosenttia lantana tai lannoitteena maahan levitetystä reaktiivista typestä muuntautuu ilokaasuksi, ei vain 1–2 prosenttia, kuten FAO:n laskuissa. TOinen nYkYisTen päästöarvioiden ongelma on, että suuri osa ”luonnollisiksi päästöiksi” luokitelluista ilokaasuja metaanipäästöistä on todellisuudessa lähtöisin maataloudesta. Koska se lasketaan luonnolliseksi, siihen ei puututa. Lannasta ja lannoitteista aiheutuu myös vesistöjen ja merten kaaPaska juttu Eläinteollisuus päästelee ilmakehään kaasuja, jotka edesauttavat ilmastonmuutosta.
7 / 2016 • 21 supäästöjä, jotka on nekin luokiteltu luonnollisiksi. Jokien mukana meriin ja vesistöihin valunut ravinnekuorma ja typpi, joiden lähde useimmissa tapauksissa on eläinmaatalous, aiheuttavat merkittäviä ilokaasuja metaanipäästöjä. Isomäki mainitsee kirjassaan laskelmat, jotka mittasivat makeista vesistöistä nousevia metaanipäästöjä. Vähäravinteinen vesistö tuottaa vuosittain 780 grammaa metaania hehtaarilta, kun rehevöitynyt vesistö voi tuottaa samalta alalta 190 tonnia luonnollista metaania. Kattavia matalien merien ja vesistöjen kaasupäästölaskelmia ei edes ole tehty. Virallisista laskuista puuttuvat esimerkiksi vuosittain valtavasti typpeä tuottavan Kiinan rannikoiden ilokaasulaskelmat. meTa ani On 86 kertaa vaikuttavampi kaasu kuin hiilidioksidi, mikäli vertailujaksoksi otetaan 20 vuoden aikaikkuna. FAO ottaa laskelmiensa lähtökohdaksi sadan vuoden mittaisen ajanjakson, jolloin metaanin vaikutus hiilidioksidiin nähden tippuu 34-kertaiseksi. Ei välttämättä ole järkevää tarkastella kysymystä sadan vuoden skaalalla. Isomäki muistuttaa, että ilmastonmuutos pitäisi saada taittumaan nyt – enintään muutamassa vuosikymmenessä. Lyhyempi tarkastelujakso nostaa huomattavasti karjatalouden osuutta maapallon päästöistä. Lyhyempi tarkastelujakso on tärkeä myös siksi, että monet ilmastonmuutokseen liittyvät prosessit ovat kumulatiivisia. Isomäen mainitsema vesistöjen rehevöityminen on pelottava esimerkki. Kriittisen pisteen jälkeen suhteellisen pienikin ravinnekuorma voi aiheuttaa vesistöihin happivajaukseen, mikä moninkertaistaa sen metaanipäästöt. Jos metaanipäästöt kasvavat liikaa, niiden määrä saattaa ylittää ilmakehän puhdistusmekanismien kapasiteetin. Tämä tarkoittaa, että metaanin vaikutusaika pitkittyisi, saasteet jäisivät ilmakehään ja niiden osuus jatkaisi kasvuaan, vaikka saastuttaminen ei kasvaisikaan. Paska On ilmasTOlle todella paska juttu. Eettinen kuluttaja voisi ajatella, että väljemmin liikuskelevat eläimet olisivat pienempi kuorma ympäristölle. Näin ei kuitenkaan ole. Hollantilaisen tutkimuksen mukaan kilogramma vapaiden laidunmaiden naudanlihaa voi aiheuttaa jopa 643 kilon edestä hiilidioksidipäästöjä. Muutama kilo vapaasti liikuskelevan lampaan lihaa vastaa päästöiltään lentoa Lontoosta New Yorkiin. Maankäyttöön ja eläinten ylläpitoon liittyvien päästöjen lisäksi Isomäki muistuttaa, että eläinperäinen ruoka on alttiimpaa pilaantumiselle ja siten edellyttää energiaintensiivisempää jatkokäsittelyä, valmistusta ja säilytystä kuin kasviperäinen ravinto. mikÄ siTTen on eläintuotannon päästöjen osuus ihmisen aiheuttamassa ilmastonmuutoksessa? Ongelma ympäristökysymyksissä ei ole pelkästään se, että olemassa olevaa tutkimustietoa ei noteerata vaan myös se, ettei tutkimustietoa ole. Valtaisat paskajärvet eivät ole houkuttaneet tutkijajoukkoja mittatikkuineen. Varmaa lukua ihmisen aiheuttamien päästöjen jakautumisesta ei voi antaa. Varmaa on, että jo nyt olemassa olevan datan valossa eläintuotannon osuus on huomattavasti suurempi kuin FAO:n määrittämä 18 prosenttia. Isomäki arvioi MTV:n haastattelussa, että luku voi nousta 40 tai jopa 50 prosenttiin, painottaen tosin, että asiaa pitäisi vielä tutkia. TieTYllÄ TaPa a Isomäen tutkimus antaa myös paljon toivoa. Jos syömisellämme on näin valtavan suuri osuus nyt aiheuttamassamme ilmastonmuutoksessa, voisimme varsin kivuttomilla muutoksilla ja nopeasti leikata jättiläisosan tulevaisuuden päästöistä. Nyhtökaurat, soijajugurtit ja papuburgerit maistuvat varmasti paremmalta kuin ilmastotuho. Eläintuotteiden kulutuksen rajoittamiseksi ei ole kuitenkaan olemassa ainuttakaan kansallista tai kansainvälistä ohjausjärjestelmää. Lihan globaalin kulutuksen on laskettu kasvavan vielä reippaasti. YK:n alaisen kansainvälisen tutkimuspaneelin IRP:n mukaan Paska juttu Eläinteollisuus päästelee ilmakehään kaasuja, jotka edesauttavat ilmastonmuutosta. kohtaamme lisäongelmia, mikäli suuret nousevat taloudet, sellaiset kuten Kiina, omaksuvat länsimaisen eläintuotteiden kulutuksen. IRP ehdotti toukokuussa julkaisemassaan raportissa ratkaisuksi kansainvälistä lihaveroa. Muutamaa kuukautta myöhemmin Kiinan hallitus esitti kuitenkin uudet ravintosuositukset, joilla se tähtää lihankulutuksen puolittamiseen vuoteen 2030 mennessä. Lihaa eniten kuluttavat länsimaat pumppaavat tukien muodossa eläintuotannolle parikymmentä miljardia veroeuroa joka vuosi. Instituutioiden olisi aika herätä horroksestaan, sillä varmaa on, että mikäli ruoantuotantoon ei puututa, me häviämme kamppailun ilmastonmuutosta vastaan.
22 • 7 / 2016 TeksTi kaisu Tervonen kuvaT velda Parkkinen kolme kertojaa Meeri Koutaniemi, Katja Kettu ja Maria Seppälä puhuvat yhden sorretun ryhmän kautta monista muistakin. k irjailijaohjaaja Katja Kettu ja toimittajadokumentaristi Maria Seppälä ovat tunteneet toisensa kaksivuotiaista saakka. Seppälä ja valokuvaaja Meeri Koutaniemi puolestaan tutustuivat Tampereella, jossa molemmat opiskelivat journalismia. Kaikki kolme ovat ehtivät ansioitua omilla aloillaan ennen ensimmäisen yhteisen kirjan Fintiaanien mailla julkaisua. Fintiaani on nimi, jolla he kutsuvat Suurten jär vien alueen alkuperäiskansan ja suomalaissiirtolaisten jälkeläisiä. Kettu on aiemmin toimittanut faktaa ja fiktiota yhdistelevän Pimppini on valloillaan -kirjan, mutta muille tekijöille tietokirja on ensimmäinen. Vaikka fintiaaneja ei ole Suomessa eikä juuri muuallakaan tutkittu, kirjan teemat olivat osin jo tuttuja. Katja Kettu on tutustunut itään suuntautuneeseen suomalaissiirtolaisuuteen tehdessään taustatyötä romaaneihinsa, Koutaniemi on valokuvannut rakenteellisesta köyhyydestä ja syrjinnästä kärsiviä ihmisiä ympäri maailmaa, ja Seppälän ensimmäinen pitkä dokumentti MenoPaluu kertoi liberialaisesta pakolaisesta matkalla Yhdys valtoihin. suomesTa lähti vuosien 1860–1924 välillä Pohjois-Amerikkaan noin 370 000 siirtolaista. Kotimaassa vaurautta ei riittänyt kaikille, mutta eipä sitä välttämättä riittänyt uudessa kotimaassakaan. Suomalaissiirtolaisia ei pidetty Euroopan parhaina tarjokkaina, ja useat tulokkaat päätyivät raskaisiin töihin kaivoksille ja metsiin. Naapureiksi osui myös alkuperäisväestön jäseniä, jotka olivat vielä kurjemmassa asemassa. ”Nykyään on muotia etsiä omia eurooppalaisjuuriaan”, Seppälä kertoo. Alkuperäisväestön menneisyys, heidän kokemansa sorto ja rakenteellinen epätasa-arvo eivät sen sijaan vieläkään mahdu virallisen historiankirjoituksen raameihin. Seppälä jatkaa: ”Jollain tavalla Yhdysvaltain valtaväestön suhdetta alkuperäisamerikkalaisiin voidaan verrata täkäläisten suhteeseen Suomen romaneihin. Meillä on vähän epämukava olo heidän suhteensa. Ajattelemme, että ’ne on vähän etnisiä’ tai ’ne ei töitä oikein osaa tehdä’. Tätä yritetään olla sanomatta ääneen. Yhdysvalloissa on sama – tai no, osa siellä ei välitä paskaakaan poliittisesta korrektiudesta, mutta osa ei halua edes puhua aiheesta.” Alkuperäisväestön edustajat ovat toisaalta tottuneet kuoliaaksi vaientamiseen ja toisaalta eksotiikannälkäisiin matkakirjailijoihin ja turisteihin. ”Meiltä kysyttiin ensimmäisessä Powwowssamme, että ’tulitteko tekin tutkimaan meitä?’” Kettu kertoo. Powwowt ovat PohjoisAmerikan alkuperäiskansan suuria, juhlavia kokoontumisia. vuonna 1908 oli Duluthissa oikeudenkäynti siitä, voitiinko kahtakymmentä Yhdysvaltain kansalaisuutta hakenutta suomalaista pitää ihmisinä laisinkaan. Ote kirjasta Fintiaanien mailla kertoo, kuinka myös suomalaiset kuuluivat Yhdysvalloissa aikoinaan yhteiskuntaluokkien alimpaan kastiin. ”Tämä molempien ryhmien marginaalisuus on sellaista, mitä ei nykyään tule ajatelleeksi. On ehkä vaikea tajuta, että suomalainen on ollut Yhdysvalloissa siinä asemassa – jossa intiaanit siis ovat edelleen”, Koutaniemi kertoo. Kettu, Koutaniemi ja Seppälä saivat suomalaisuutensa takia lämpimän vastaanoton alkuperäisväestön ja fintiaanien keskuudessa. Historiallisen trauman luen nolla Virginian yliopistossa suomalaiskolmikkoa esiteltiin esimerkkinä kansasta, joka ei ole antanut periksi valloittajien pyrkimyksille. ”Meihin viitattiin, että ’Katsokaa näitä suomalaisia, he eivät antaneet ruotsalaisten muuttaa heitä ruotsalaisiksi. He puhuvat edelleen suomea, eivät ruotsia eivätkä venäjää.’ Sitten kaikki taputtavat, ja me ollaan siellä nurkassa vaikeina”, Seppälä kertoo. Kolmikko nauraa ja kertoo yrittäneensä mutista jotain siitä, etteivät varsinaisesti ole joutuneet kamppailemaan asemastaan. ”Viime vuosien matkoilla oli mieleenpainuvaa, miten monet intiaanit pitivät suomalaisia vähiten rasistisina ja kaikkein suvaitsevaisimpina, kun samaan aikaan Suomessa käytiin hirveän rasistista keskustelua”, Kettu kertoo. myös Fintiaanien mailla -kirjan tekijöitä on ehditty epäillä kolonialismista. Saman syytöksen he ovat kuulleet joidenkin aiempien projektiensa tiimoilta. Syytökset liittyvät suomalaisten tekijöiden etuoikeutettuun asemaan, ja tuttu kysymys on, miten luulet auttavasi? ”Ehkä koko kysymyksen voisi purkaa siihen, että ei tässä olla ketään auttamassa. Se ei ole meidän lähtökohtamme”, Koutaniemi napauttaa. ”Ei meillä ole edes mitään mahdollisuuksia auttaa, eivätkä nämä ihmiset tarvitse meidän apuamme”, Seppälä jatkaa. ”Nämä kysymykset liittyvät ehkä myös julkisuuden olemukseen. Monet ajattelevat, että se julkisuus itsessään on tavoiteltavaa. Kun esimerkiksi kokosin kirjan seksuaalisesta vallankäytöstä, niin ensimmäiseksi syyksi arveltiin, että teen sen saadakseni mediahuomiota. Ei niin, että pohjalla olisi joku tarve puhua tästä asiasta”, Kettu toteaa. keTTu , Koutamiemi ja Seppälä kävivät Pohjois-Amerikassa kolmen vuoden ajan. Kolmikko vieraili virallisissa tapaamisissa, suljetuissa rituaaleissa ja yksityiskodeissa. Selväksi kävivät alkuperäis”Monet intiaanit pitivät suoMalaisia vähiten rasistisina ja kaikkein suvaitsevaisiMpina, kun saMaan aikaan suoMessa käytiin hirveän rasistista keskustelua.”
7 / 2016 • 23
24 • 7 / 2016 kansojen nuorten järkyttävät itsemurha luvut mutta myös paikallinen aktivismi. Seppälä harmittelee, että paljon fintiaaniudesta jäi kirjan sivujen ulkopuolelle. ”Aihe ei tyhjene, koska kyse on elävästä kulttuurista, ei mistään museoidusta jutusta.” Suomalaisuus sen sijaan on Yhdysvalloissa saanut jämähtäneitä muotoja. Kun kolmikko osui amerikansuomalaisten kesäjuhlille, oli buffet-pöytä pullollaan jouluherkkuja. Karjalanpiirakka on skenessä vielä uudehko hitti, 1990-luvun vouhotuksia. ”Tyypillinen amerikansuomalainen, joka vielä vaalii suomalaisuutta, on usein kolmannen tai neljännen polven amerikkalainen. Suomen kieli on pitkälti kadonnut, ja suomalaisuus on aika museoitua. Heillä on kuva 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun agraari-Suomesta, sellaisesta romanttisesta maisemasta”, Kettu paljastaa. ”Me edustettiin useille sitä kadonnutta linkkiä, aikanaan hälventynyttä suomalaisuutta. Meille pystyttiin myös esittämään kysymyksiä siitä, millainen Suomi tai suomalainen kulttuuri on nykypäivänä”, Koutaniemi kertoo. Niin amerikansuomalaisuus kuin täkäläinen suomalaisuuskin ovat kuitenkin muutoksessa. Katja Kettu kertoo, että he vierailivat FinnFesteillä, amerikansuomalaisten juhlilla, jossa esiintyi muun muassa romaneja ja fintiaaneja. ”Siellä alkoi olla monikulttuurisuutta, kun aiemmin tapahtuma oli ollut aika valkoinen ja nurkkakuntainen.” Kun amerikansuomalaisuus on hissuksiin avautumassa, meikäläinen versio on sulkeutumassa. Osa haaveilee juuri siitä valkoisesta ja nurkkakuntaisesta agraari-Suomesta, jota ei koskaan ollutkaan. vaikk a Fintiaanien mailla -kirja viittaa tiettyyn historialliseen aikaan ja paikkaan, ovat sen ydinkysymykset kiinni tässä ajassa. Lopulta kirja ei kerrokaan vain fintiaaneista. ”Keskeistä kirjassa on se, miten silloinen kovan onnen siirtolaisuus vertautuu nykypäivän siirtolaisuuteen Euroopassa”, Kettu sanoo. ”Ja se, millainen asema alkuperäiskansoilla on tällaisissa vakiintuneissa valtioissa”, Seppälä jatkaa. ”On oikeastaan mielenkiintoista, miten samantyyppisiä ongelmia esimerkiksi saamelaisilla, Venäjän vähemmistökansoilla tai intiaaneilla on”, Kettu luettelee ja mainitsee vesija kaivos oikeudet. Yhdysvalloissa kolmikon tapaamat alkuperäiskansaan kuuluvat aktivistit vastustivat muun muassa villiriisiasetuksia. Vedessä kasvavaa villiriisiä on kerätty kanooteista ikiajat, mutta nykyään Minnesotan osavaltio vaatii sen kerääjiä lunastamaan maksullisen luvan. ”Aktivistit postasivat Facebookiin virallisia ilmoituksia, joissa sanottiin, että ’teillä on lupa yhden päivän ajan kerätä villiriisiä’. Siihen he kommentoivat, että ’Hahha! Ei Minnesotan osavaltio voi mulle antaa tällaista lupaa’”, Seppälä kertoo. ”Siellä aktivistit ovat oppineet käyttämään systeemiä. Esimerkiksi villi riisikysymykseen liittyen he hankkiutuivat tahallaan pidätetyiksi, että asia saataisiin korkeimpaan oikeuteen asti ja siitä ennakkotapaus”, Kettu lisää. FinTia anien mailla on onnistunut tietokirja. Se on tarinallistettua historiaa, joka kerrotaan ihmiskohtaloiden kautta, vaikuttavin valokuvin ja osin myös fiktiivisten tarinoiden avulla. ”Ne fiktiiviset osat piti tietenkin erottaa täysin muusta tekstistä, ne on erikseen merkitty. Mietin ja pelkäsin sitäkin, että kun ollaan naisia ja ensimmäistä kertaa tietokirjaa tekemässä, niin vähentävätkö ne jotenkin tämän arvoa”, tarinat kirjoittanut Kettu pohtii. ”Tuntui kuitenkin, että tarinoiden kautta pystyi kertomaan myös histo riasta, nimenomaan sosiaalisesta historiasta – eikä vain rivien väleissä vaan ihan riveilläkin.” Koutaniemi korostaa, että Ketun tarinat ammentavat myös rikkaasta fintiaani-perinteestä, sen kansansaduista ja opetuksista. Kulttuurissa olisi enemmänkin ammennettavaa. Niinpä haaveissa onkin jatkaa projektia dokumenttielokuvalla. Rahoitusta ei vielä ole, mutta ei ollut myöskään kirjaa aloittaessa. ”Perse edellä ja kantapään kautta”, kuten Seppälä asian ilmaisee. Kolmikkoa kantaa kuitenkin vahva usko toisiinsa. ”Mua ainakin auttoi se tieto, että nämä kaksi ei lähde tekemään mitään paskaa. Näiden kunnianhimo ja työnjälki on niin korkealla, että sitä vaan toivoo yltävänsä samaan”, Koutaniemi summaa. Hymyillen hän visioi kirjalle jo jatkoa. ”Suomensukuiset kansat, semmoinen sarja pitäisi tehdä: viiden kirjan sarja 20 vuoden sisällä.” Seppälä lisää: ”Meidän Iijokisarja!” Fintiaanien mailla WSOY 2016, 320 s.
26 • 7 / 2016 j abal al baba on noin 300 asukkaan beduiinikylä Länsirannalla, Jerusalemin itäpuolella. Siellä täällä käyskentelee vuohia, ja havupuiden varjossa on kylän naisten kutoma teltta, jossa vietetään juhlia ja tarjotaan teetä vieraille. Suomennettuna Jabal al Baba tarkoittaa paavin kukkulaa. Osa kukkulan maa-alueesta kuuluukin Vatikaanille, jolle Jordanian kuningas maatilkun lahjoitti vuonna 1964, ennen kuin Israel miehitti Länsirannan. Vatikaanilla on hyvät suhteet beduiineihin, jotka asuttavat kukkulaa. Yhteisön puhemies Atallah Jahalin on liikuttavan omistautunut kylän kehittämiselle. Hän esittelee ylpeänä uutta moskeijaa, jonka katolla on kultainen kupoli. Keväällä 2016 yhteisö on rakentanut viereisen palestiinalaiskylän avustuksella sähkölinjan. Atallah visioi myös omaa koulua ja päiväkotia kylään, jonka asukkaista noin puolet on lapsia. Viimeaikaisiin projekteihin kuuluu 10–15-vuotiaista kyläläisistä koostuva mediaryhmä, joka dokumentoi kansalaisjärjestöltä saaduilla kamerapuhelimilla yhteisön arkea ja sen haavoittuvuutta: talojen tuhoa misia ja Israelin viranomaisten visiittejä. vir anomaiseT käyvät välillä kuvaamassa kylän uusia rakennuksia tai tuomassa purkumääräyksiä. Tämän vuoden helmikuussa armeija teki Jabal al Babaan ratsian etsiessään puukotusiskusta epäiltyä nuorukaista, joka oli kotoisin läheisestä Al ’Eizariyan kylästä. ”En ole koskaan nähnyt niin paljon sotilaita kerralla. Satoja sotilaita tuli ensin illalla ja uudestaan yöllä koi rien kanssa, ja he menivät kaikkiin taloihin sisälle odottamatta, että joku tulee avaamaan. Mitään selitystä ei annettu. Luulin ensin, että nyt ne ovat tulleet tuhoamaan koko kylän ja viemään meidät pois, mutta sitten helpotuin, kun en nähnyt puskutraktoreita”, Atallah kertoo. Atallahin serkku loukkaantui jalkaan ammutusta kumiluodista, kun hän tuli talostaan ulos kuultuaan koirien äänet. Lähes kaikki kylän rakennukset ovat tuhoamisuhan alla, ja koko yhteisöä odottaa pakkosiirto. Israelin uudelleensijoitussuunnitelman mukaan lähes 50 beduiiniyhteisöä Länsirannalla tullaan siirtämään kolmelle heille varatulle asuinalueelle, joista osalle Israel on jo rakentamassa taloja beduiineja varten. Beduiinit eivät halua muuttaa ahtaille asuinalueille, joilla heillä ei ole maata paimentamiseen, sillä tämä pakottaisi heidät luopumaan perinteisestä elintavastaan. Lisäksi yksi sijoituspaikoista sijaitsee kaatopaikan vieressä, mikä on aiheuttanut huolta terveysongelmista. jabal al baba on yksi monista beduiini kylistä, joiden sijainti niin kutsutulla E1-alueel la tekee niistä strategisesti tärkeitä. Israel suunnittelee alueelle lisää siirtokuntarakentamista, mikä yhdistäisi 40 000 asukkaan Ma’ale Adumimin siirtokunnan Jerusalemiin. Tämä taas jakaisi Länsirannan etelään ja pohjoiseen, irrottaisi Itä-Jerusalemin Länsirannasta ja voisi merkitä loppua EU:n ja Yhdysvaltojenkin tukemalle kahden valtion mallille. Kansainvälinen painostus on hidastanut E1-suunnitelman toteuttamista, mutta beduiinien häätämiseen tähtäävät toimet jatkuvat. Jabal al Babassa tuhottiin tämän vuoden toukokuussa kaksitoista rakennusta ja tammikuussa kolme. Valtaosa rakennuksista oli EU:n humanitaarisen avun rahoittamia. Israelin viranomaisten mukaan syynä TeksTi ja kuvaT anna juhola aina tiellä Miehitetyllä Länsirannalla eläviä beduiiniyhteisöjä uhkaa pakkosiirto – jo toinen lajissaan.
7 / 2016 • 27 Kansainvälisen humanitaarisen oikeuden mukaan • miehittäjä ei saa siirtää omaa siviiliväestöään miehitetylle alueelle • miehitetyn alueen väestön pakkosiirto on kielletty • miehittäjän tulee huolehtia miehitetyn alueen väestön perustarpeista • miehittäjä ei saa tuhota miehitetyn alueen väestön omaisuutta • miehittäjä ei voi toimia suvereenina lainsäätäjänä miehitetyllä alueella • omaisuuden tuhoaminen ilman sotilaallista välttämättömyyttä sekä väestön pakkosiirto ovat sotarikoksia, ja väestön pakkosiirto osana laajaa, systemaattista käytäntöä siviiliväestöä kohtaan voidaan tulkita rikokseksi ihmisyyttä vastaan. (Geneven sopimus siviilihenkilöiden suojelemisesta sodan aikana, artiklat 49, 53, 55, 56 ja 64; Haagin sopimukset, maasodan lakeja ja tapoja koskeva ohjesääntö, artikla 43; Rooman perussääntö, artiklat 7 ja 8) on rakennuslupien puuttuminen, mutta kyläläisten ei ole mahdollista saada lupia viranomaisilta. 1990-luvulla solmittujen Oslon sopimusten myötä Jabal al Babasta tuli osa C-aluetta, jota Israel hallinnoi. Vuonna 2014 Israel myönsi lupia 1 344 uuden siirtokunta-asunnon rakentamiseen miehitetylle Länsirannalle, kun palestiinalaisille myönnettiin yksi rakennuslupa. la akson Toisella puolella häämöttävää Ma’ale Adumimin siirtokuntaa on mahdotonta olla huomaamatta Jabal al Babassa. Istumme kukkulan rinteellä ilta-auringossa, ja Atallah osoittaa alas laaksoon, joka jää siirtokunnan ja kukkulan väliin. ”Tuolla paimensin nuorena ja lues kelin samalla koulukirjoja. Täällä on parempi kuin missään muualla, koska täällä on vihreää. En voi edes ajatella sitä, että täytyisi lähteä pois, kaikki muistoni ovat täällä.” Sekä Jabal al Baban beduiinit että suurin osa muista pakkosiirtouhan alla olevista beduiiniyhteisöistä on jo kertaalleen joutunut jättämään kotinsa. Heidät ajettiin pois kylistään Negevin autiomaasta Israelin itsenäistyessä vuonna 1948. Jabal al Baban beduiinit asettuivat nykyiselle asuinalueelleen vuonna 1952. Suurimman osan sen jälkeisestä ajasta he ovat eläneet Israelin miehityksen alla, laidunmaiden kutistuessa sitä mukaa, kun siirtokuntia on rakennettu. Yhteisö on siitä huolimatta ollut aktiivinen, osoittaen sinnikkyyttä ja tehden väkivallatonta vastarintaa omalla tavallaan. ”Palestiinalaiset ovat kuin lapsia, jotka tekevät päinvastoin kuin vanhemmat käskevät”, Atallah sanoo. ” Israel kieltää rakentamasta ja purkaa, ja me rakennamme uudelleen.” samanlainen tilanne on myös muissa pakkosiirtouhan alla olevissa beduiinikylissä. Teitä, terveyspalveluita, sähköä tai vettä ei kyliin toimiteta, mutta kylien läheisyyteen nousseisiin siirtokuntiin on nopeasti rakennettu peruspalvelut. Jordan-laaksossa sijaitsevassa Ras ein al Aujan beduiinikylässä puhutaan katkeraan sävyyn siirtokuntaasukkaasta, joka viljelee vehreitä maaalueita kylän vieressä ja käyttäytyy aggressiivisesti beduiineja kohtaan. ”Kun hän tuli vaimonsa kanssa alueelle, heille tuotiin kaikki palvelut”, kertoo kyläpäällikkö. Ras ein al Aujassa ei ole sähköä, ja vesi on kesäisin ostettava israelilaiselta yhtiöltä, kun kylän lähde on kuiva. ”Tuntuu nöyryyttävältä ja epäreilulta, kun joku tulee maallesi ja omii sen.” Ma’ale Adumimin siirtokunnassa on kymmeniä kouluja ja päiväkoteja, sairaala, kirjasto ja uima-allas. Liikenneympyröitä koristavat palestiinalaisten mailta juurineen siirretyt oliivipuut. Hyvien palvelujen lisäksi asukkaita houkuttelevat edulliset asunnot, sillä valtio tukee asumista siirtokunnissa. Asukaslukuun suhteutettuna siirtokuntarakentamiselle myönnetty valtionrahoitus on kolme kertaa suurempaa kuin rakentamiselle Israelissa. Heinäkuun alussa Israelin pääministeri Benjamin Netanyahu ja puolustusministeri Avigdor Liberman hyväksyivät 560 uuden asunnon rakentamisen Ma’ale Adumimiin. Yhdysvallat ja EU ovat toistuvasti moittineet Israelia siirtokuntien laajentamisesta ja varoittaneet siirtokuntarakentamisen olevan esteenä rauhan saavuttamiselle. Israel taas on vastannut palestiinalaisten väki valtaisiin iskuihin muun muassa ilmoittamalla laajentavansa siirtokuntia. jabal al baban kukkulalta on näkymä Ma’ale Adumimin lisäksi palestiinalaiseen Al ’Eizariyan kylään. Laaksossa niiden välissä kiemurtelee kaistale tasoitettua maata. Tähän tulee erottelumuuri, joka Israelin kielenkäytössä on turvallisuusaita ja kriitikkojen mukaan apartheid-muuri. Jos muuri tältä osin jonakin päivänä valmistuu, yhdistää se paavin kukkulan osaksi siirtokunta-aluetta ja katkaisee Al ’Eizariyan ja Jabal al Baban välillä menevän tien. Tämä kuoppainen kärrypolku on ainoa kulkuyhteys Jabal al Babaan. Muurin suunniteltu reitti, rakennusten tuhoamiset ja kylän kehittämisen estäminen kertovat kaikki siitä, että Israelilla ei ole aikomustakaan antaa Jabal al Baban beduiiniyhteisön elää nykyisellä asuinpaikallaan. Samanlaisin tavoin yritetään edistää myös muiden uudelleensijoitussuunnitelman piirissä olevien beduiiniyhteisöjen häätöä. Israelin armeija ei suojele beduiineja siirtokuntalaisten häirinnältä ja hyökkäyksiltä – itse asiassa keväällä armeija päätti antaa siirtokuntalaisten muodostamille vapaaehtoisjoukoille lisää valtuuksia valvoa toimintaa beduiinikylissä ja tarvittaessa puuttua esimerkiksi rakentamiseen. jabal al baban beduiinit eivät ole hankalista olosuhteista huolimatta luovuttamassa. He luovat määrätietoisesti uusia kansainvälisiä yhteyksiä ja yrittävät saada näkyvyyttä. Atallah on esimerkiksi käynyt puhumassa beduiineista Euroopan parlamentille, ja kylässä on vieraillut brittipoliitikkoja. Tuesta ja sympatiasta huolimatta toimet yhteisön häätämiseksi kuitenkin jatkuvat, ja monien paikan päällä työskentelevien järjestöjen mukaan Jabal al Baban pakkosiirto on vain ajan kysymys. Kirjoittaja toimi keväällä 2016 kolmen kuukauden ajan vapaaehtoisena ihmisoikeustarkkailijana Kirkkojen maailmanneuvoston EAPPI-ohjelmassa Itä-Jerusalemissa. Kirjoittajan mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kirkkojen maailmanneuvoston tai lähettävän tahon (Kirkon Ulkomaanapu) mielipidettä.
TeksTi elisa aalTola kuvaT annika PiTkänen / voima maito on pyhä lehmä Maitobisnes pönkittää mielikuvaa luonnollisuudesta palvellakseen eläinteollisuuden intressejä. s uomessa maito on pyhä tuote. Valio mainostaa sitä kouluissa, valtio tarjoaa suopean tukensa menekinedistämiselle ja markkinointi huutelee maidon välttämättömyyttä tervey delle. Pyhyyden alla värjöttelee kuitenkin raadollisia elementtejä. Maidon lähteiden eli lehmien hyvinvoinnin kysymykset jäävät toistuvasti pimentoon – niiden päälle liimataan pastellinvärisiä kuvia usvaisista niityistä, joilla lehmät vaeltavat vasikat vierellään. Myös maidontuotannon mittava osuus ilmastonmuutoksessa jää huomiotta. Maidon välttämättömyys ihmisille on mainosten korukieltä, josta on tullut tosiasioista kauas lipunut kulttuurinen dogmi. Miten tähän merkilliseen tilanteeseen on ajauduttu? Ihminen alkoi käyttää maitoa jo tuhansia vuosia sitten siirtyessään maanviljelykulttuuriin, mutta pitkään maito oli melko harvinainen ja usein myös ylellinen sivutuote. 1900-luvulla syntynyt teollinen eläintuotanto muutti tilanteen rajusti. Syntyi maitoteollisuus – koneisto, joka on tehnyt vain muutamassa vuosikymmenessä maidosta mittavan osan länsimaista ruokavaliota ja joka estoitta markkinoi maitoa koululapsille. Nykyään puhutaan jo maidon merkittävästä ylituotannosta, josta on tullut lähes globaali ilmiö. Maitoon kiteytyykin kasvuintensiivisen kulutusyhteiskunnan absurdius: tarpeettomasta hyödykkeestä on tehty ylituotettu ja ylikulutettu tuote eläinten, ympäristön ja myös ihmisten kustannuksella. maiToTeollisuuTTa tukevat erilaiset myytit. Yhden mukaan eläimet ovat mieleltään kehittymättömiä otuksia. Vielä keskiajalla eläimiä oli saatettu pitää yksilöinä, joita lähestyttiin myös moraalin näkökulmasta. Myytti nousi osaksi länsimaista kulttuuria 1600-luvulla, jolloin luonnontieteiden uusi nousu teki luonnosta ja eläimistä tutkimuksen kohteita, joita avattiin, leikeltiin ja hyödynnettiin. Tieteen nousu johti teollistumiseen, jonka tavoitteena oli valjastaa biologinen eläinkone yhä tehokkaampaan hyötykäyttöön. Tutkimusten mukaan länsimaiset ihmiset näkevät vähemmän kognitiota niissä eläimissä, joista saatuja tuotteita he syövät eniten. St Andrewsin yliopiston tutkija Boyka Bratanova kumppaneineen on osoittanut, että eläinten luokittelu syötäviksi saa ihmiset määrittelemään niiden kärsimyskyvyn alemmaksi. Sosiologi Saara Kupsala kollegoineen Itä-Suomen yliopistosta on havainnollistanut, että ilmiö pätee myös Suomessa, sillä eläinten käyttötarkoitus vaikuttaa käsityksiin niiden mielen kyvykkyydestä. Australialaispsykologi Steve Loughnanin kokeet puolestaan tuovat esille, että eläinten oletettua älyllistä kyvyttömyyttä käytetään syynä niiden hyödyntämiselle. Lehmien asettaminen tuotantoyksiköiksi on siis johtanut niiden mielen vähättelyyn, ja tuo vähättely edelleen oikeuttaa lehmien kytkemisen lypsyrobotteihin. Myytillä on äärimmäisen niukasti tekemistä todellisuuden kanssa. Eläinten mielen tutkimus on edistynyt viime vuosikymmeninä nopeasti ja osoittanut, kuinka myös tuotantoeläimillä on huomattava määrä mentaalista kyvykkyyttä. Lehmät eivät ole suurisilmäisiä tyhjämieliä vaan ajattelevia, laajan tunneskaalan omaavia, oppimiskykyisiä omia tarpeitaan myös rationaalisesti täyttämään pyrkiviä olentoja. Kuten eläintutkija, professori Daniel Weary raportoi, lehmät ovat käyttäneet ongelmanratkaisutaitojaan jo tuhansien vuosien ajan ja on ihmisen hölmöyden osoitus luulla, että lehmät olisivat hölmöjä. Eläinteollisuus rikkoo Vaikka kouluissa normaalisti suhtaudutaan penseästi mainostamiseen, maitoa saa mainostaa. 28 • 7 / 2016
7 / 2016 • 29 TeksTi elisa aalTola kuvaT annika PiTkänen / voima maito on pyhä lehmä Maitobisnes pönkittää mielikuvaa luonnollisuudesta palvellakseen eläinteollisuuden intressejä. KulttuurihäiriKöt Näkymätön politiikka soTilasdikTaTuurin sensorit eivät aina ole välkkyjä. Vaikka kansan protestiäänien vaientaminen oli 1970-luvulla Brasiliassa tärkeää, Apesar de Você -samba ei saanut sensuuriviranomaisia dumppaamaan biisiä kiellettyjen teosten kaatopaikalle. Kuten tuhannet muut artistit, kappaleen kirjoittanut Chico Buarque oli jo joutunut pakenemaan maasta. Apesar de Você -biisistä tuli suosittu. Kappaleen nimi on suomennettuna ”Sinusta huolimatta”, ja demokratialiike teki siitä tunnussävelensä. Sinkkua myytiin yli satatuhatta kappaletta. Nyt sotilassensorit havahtuivat: kappalehan on naamioitu protestilaulu! Myöhäistä. Ihmiset hoilottivat kappaletta kaikkialla. aPesar de você soi Riossa tänäkin kesänä, joukot hytkyivät samban tahdissa. Taas protestoitiin. ”Vallataan kulttuuriministeriö” eli Ocupa MinC -liike ryntäsi ministeriöiden rakennuksille ympäri maata. Kansa raivostui budjettileikkauksista, eivätkä mielenosoituksissa esiintyneet taiteilijat suvainneet kulttuurin rahoituksen vähentämistä. Ocupa MinC argumentoi, ettei Brasilia ole köyhä takapajula, vaan sillä on taloudellisia voimavaroja satsata kulttuuriin. Olihan maassa järjestetty vuoden suurin viihdetapahtuma yli viidellä miljardilla dollarilla. Ocupa MinCin toinen nimi on Anti-Olympics. megaloma anisTen urheilutapahtumien kynnyksellä kisapomot ja urheilutoimittajat puhuvat vakaumuksen rintaääni kumisten, miten urheilua ja politiikkaa ei saa yhdistää. Kaikkien, varsinkin viattomien huippu-urheilijoiden reilu kisailun ilo pilaantuu, jos ihmisoikeusjärjestö ehdottaa boikottia tai kehtaa vedota isäntämaan hallitukseen epäkohtien korjaamiseksi. Mutta urheilu ja politiikka ovat läheisessä liitossa! Politiikka näkyy huippu-urheilussa nimenomaan valtaapitävien sanelemalla tavalla. Urheilun poliittisuus ilmenee nationalismina. Ehkä moni suomalainenkaan ei edes tunnista lippujen nostamista salkoon poliittiseksi teoksi – ei vaikka lätkäkisoissa se tehdään sotilasvartiossa – koska kansallisaate on sisäänrakennettu osa poliittista kulttuuria. Televisioinneissa näytetään katsomoissa pönöttäviä valtioiden johtajia, eli kisahuuma voi olla myös valtaa vahvistava hanke. Urheilu on sisäpolitiikkaa. Urheilun rahoitus on aina poissa veronmaksajilta, vaikka yksityiset sponsoritkin saattavat avittaa. Ja ulkopolitiikkaa. Edes Sotshin paralympialaiset eivät välttyneet propagandasodalta: kun ukrainalaiset nousivat palkintopallille voittajina, Venäjän televisio näytti muita tapahtumia. Urheilu on kunnallispolitiikkaa. Kisat muuttavat maisemia: slummit siivotaan stadionien tieltä kauemmaksi ja autostradat aidataan niin, etteivät turistit näe hökkelikyliä. Riossa ei kaikkea rumuutta pystytty piilottamaan: likainen meri oli osoitus ympäristöpolitiikan rappiosta. iida simes Si m es on H äir ikö ivä t do se nt it -p ro jek tin to ine n tu ot ta ja. Nykyaikainen tehomaa talous ja eläinten oikeudet eivät ole yhdistettävissä. Siitä on markkina talous kaukana, kun maitoa halpuutetaan maataloustuilla. valppaan mielen tarpeita räikeällä tavalla. Uteliaat, suurta liikkumatilaa vaativat ja tiiviitä sosiaalisia sidoksia kaipaavat olennot pakotetaan elämään suurimman osan ajastaan ahtaissa tiloissa, pää usein parteen sidottuna. Maitovolyymin maksimoimiseksi niitä pidetään jatkuvassa raskauskierteessä, jonka tuloksena syntyvät vasikat otetaan niiltä pian syntymän jälkeen pois ja siirretään osaksi lihatuotantoa. Erilaisten fyysisten ongelmien lisäksi lehmät tutkitusti kärsivät myös tunnetasolla. Lehmille annetut monotoniset, minimaaliset elinympäristöt rikkovat monia niiden keskeisiä, pitkän evoluutiohistorian aikana syntyneitä tarpeita ja herättävät kokeiden mukaan ahdistusta. Wearyn tutkimukset osoittavat, että lehmät ja vasikat kokevat erotuksen voimakkaan emotionaalisena, ja se laukaisee niissä masennusta. Toinen maidontuotantoa tukeva myytti on luonnollisuus. Kuten kaikki ”luonnollisuuteen” vetoavat myytit, se pohjaa enemmän kulttuuriin, talouteen ja politiikkaan kuin biologisiin tarpeisiin. Luonnollisuusmyytin mukaan maito on ihmiselle välttämätöntä. Maito rinnastuu itse elämään ja sen puhdas valkoisuus terveisiin luihin. Se, että maitoa saa markkinoida muutoin mainosvapaassa koulujärjestelmässä, pohjaa luultavasti osittain tähän. Mikäli ”luonnollisuus” palautetaan biologiaan, on keskityttävä siihen, mitä elävät organismit tarvitsevat kukoistaakseen. Biologian näkökulmasta maito todella on vitaliteetin lähde, mutta ainoastaan juuri syntyneille nisäkkäille, jotka syövät oman emonsa maitoa ja siten saavat siitä tarvitsemansa kasvutekijät. Toisen lajin maidon litkiminen, ja vieläpä aikuisiällä, on biologian näkökulmasta kummallisuus, anomalia. Tosiasiat huutavat luonnollisuusmyyttiä vastaan: juuri korkeimman maidonkulutuksen maissa on eniten osteoporoosia. Kalsiumia saa runsaasti vihreistä kasviksista ja maitotuotteisiin on liitetty monia vakavia terveysriskejä, joista on tehty kriittistä tutkimusta esimerkiksi Harvardin yliopistossa. Silti myytti elää ja työntää ostajia kohti halpuutettuja maitolitroja sekä edampakkauksia. Jälleen kaupallinen pyyteellisyys tuottaa totena pidettyjä, kyseenalaistamattomia oletuksia, aikakautemme erikoisimpia dogmeja. Luullessamme seuraavamme sitä, mikä on oikeaa ja todellista, saatammekin seurata niitä markkinoinnin tuottamia hattaraisia harhakäsityksiä, jotka edesauttavat eläinteollisuuden voittokulkua ja suuryritysten taloudellisia intressejä. kolma s maidontuotantoa tukeva myytti on pyrkimys maltillisuuteen. Maltillisuusmyytin mukaan ihmisen tulee välttää äärimmäisiä tekoja, ja maitotuotteista luopuminen voi vaikuttaa lähes militantilta radikalismilta. Viime aikoina voimakkaasti edistynyt vegaanibuumi kuitenkin tarkoittaa, että yhä useammat ovat havainneet hyvinvoinnin olevan täysin mahdollista ilman lehmän maitorauhaseritteitä. Juuri tällaiset irtiotot mainoskuvastoista mahdollistavat uudenlaisen eläinkäsityksen syntymistä. Uuden eläinkuvan puitteissa lehmällä on oikeus vaeltaa usvaisilla niityillä vasikkansa kera muutoinkin kuin maitopurkin kyljessä. Elisa Aaltola on filosofian vanhem pi tutkija ItäSuomen yliopistossa. Hän väitteli vuonna 2006 aiheenaan eläinfilosofia ja on sittemmin jul kaissut aiheesta kymmeniä artikke leita ja lukuisia kirjoja. Aaltola toimi pitkään tutkijana Britanniassa, missä hän myös kiinnostui eläimiin liittyvien eettisten kysymysten, akti vismin ja politiikan suhteesta. Oikeutta eläimille järjestön julkai sema kuva tuotantoeläimestä ko meilee yhden tölkin kyljessä. Kuva on otettu maitotilalla Pirkanmaalla lokakuussa 2015.
MuseuM of NoNhuMaNity Rajanvetoja le piirrettyä häilyvää rajaa. Paitsi toiset lajit, myös eri ihmisryhmät ovat historian eri vaiheissa joutuneet rajan epäedullisemmalle puolelle, jossa ne ovat muuttuneet resursseiksi, hyödykkeiksi tai suorastaan tuholaisiksi. Epäinhimillistäminen on historian saatossa oikeuttanut kansanmurhia, rotusortoa ja orjuuden sekä alistanut eläimet tuotantohyödykkeiksi. Se on myös muukalaisvihamielisen politiikan polttoainetta. Väkivaltakuvaston sijaan museo esittelee väkivaltaa edeltävää kieltä ja toiseuttamisen retorisia tekniikoita. Näyttely on osa kirjailija Laura Gustafssonin ja kuvataiteilija terike haapojan Toisten historia -projektia. Katsomalla yhteiskuntaa Museum of Nonhumanity – Epäihmisyyden museo tarkastelee eläimen ja ihmisen välil
Galleria muiden lajien näkökulmasta Toisten historian teokset kyseenalaistavat ihmiskeskeisen tavan ymmärtää maailma. Samalla teokset tutkivat, mitä on se ihmisyys, jolla on valta määritellä ihmisen ja eläimen välinen ulossulkeva raja. Toisten historiassa on nähty aiemmin Naudan historian museo -näyttely (2013), Oikeusjuttu -teatteriesitys (2014) sekä History According to Cattle -kirja. Helsingin Suvilahdessa järjestettävää Epäihmisyyden museota ennakoi samalla alueella Flow Festivalin aikana nähty Embrace Your Empathy! -teoskokonaisuus. Museum of Nonhymanity – epäihmisyyden museo Tiivistämö, Suvilahti, Helsinki 2.–29.9.2016 www.museumofnonhumanity.org
Nyt on suunnanmuutoksen aika. Me tarvitsemme sinut mukaan sitä tekemään. Tunnetko hyvän tyypin, joka voisi lähteä kuntavaaliehdokkaaksi? Harkitsetko itse ehdokkuutta? Osaamistasi tarvitaan nyt – ehdokkaaksi, tukiryhmiin, talkootyöhön. Ilmianna hyvä tyyppi lähettämällä sähköpostia osoitteseen: ehdolle@vasemmisto.? Kuntapolitiikassa päätetään sinun arjestasi Kuntapolitiikassa on kyse arkisista poliittisista päätöksistä, jotka koskevat meidän kaikkien tuttua lähiympäristöä ja elämää: oikeutta omaan kotiin, asumisen hintaa, laadukkaita julkisia sosiaalija terveyspalveluita. Tule sinäkin mukaan muuttamaan Suomea! Li Andersson Vasemmiston puheenjohtaja Ilmianna hyvä tyyppi! Nyt on suunnanmuutoksen aika. Me tarvitsemme sinut mukaan sitä tekemään. Tunnetko hyvän tyypin, joka voisi lähteä kuntavaaliehdokkaaksi? Harkitsetko itse ehdokkuutta? Osaamistasi tarvitaan nyt – ehdokkaaksi, tukiryhmiin, talkootyöhön. Ilmianna hyvä tyyppi lähettämällä sähköpostia osoitteseen: ehdolle@vasemmisto.? Kuntapolitiikassa päätetään sinun arjestasi Kuntapolitiikassa on kyse arkisista poliittisista päätöksistä, jotka koskevat meidän kaikkien tuttua lähiympäristöä ja elämää: oikeutta omaan kotiin, asumisen hintaa, laadukkaita julkisia sosiaalija terveyspalveluita. Tule sinäkin mukaan muuttamaan Suomea! Li Andersson Vasemmiston puheenjohtaja Ilmianna hyvä tyyppi! KESÄNÄYTTELY 15.5.–25.9.2016 KUPARIPAJA & ONOMA SHOP, 10470 FISKARS AVOINNA MA-SU 11–18 OPASTUKSET JA RYHMÄVARAUKSET: FISKARSINFO, P. 019 2777 504 ONOMA.FI FACEBOOK.COM/ONOMAFISKARS @ONOMAFISKARS @ONOMAGRAM #ONOMAGROWTH KESÄNÄYTTELY 15.5.–25.9.2016 KUPARIPAJA & ONOMA SHOP, 10470 FISKARS AVOINNA MA-SU 11–18 OPASTUKSET JA RYHMÄVARAUKSET: FISKARSINFO, P. 019 2777 504 ONOMA.FI FACEBOOK.COM/ONOMAFISKARS @ONOMAFISKARS @ONOMAGRAM #ONOMAGROWTH KESÄNÄYTTELY 15.5.–25.9.2016 KUPARIPAJA & ONOMA SHOP, 10470 FISKARS AVOINNA MA-SU 11–18 OPASTUKSET JA RYHMÄVARAUKSET: FISKARSINFO, P. 019 2777 504 ONOMA.FI FACEBOOK.COM/ONOMAFISKARS @ONOMAFISKARS @ONOMAGRAM #ONOMAGROWTH
7 / 2016 • 33 • – normihomolehti 7 / 2016 • 33 K äveleN miehen kanssa käsikkäin heinäkuisena iltana Berliinin keskustas sa, kun vastaantu leva nuorisojoukko sylkäisee päällemme. Heistä yksi te kee sen toisten iloksi, ja koko joukko riemastuu villiin huutoon. Tilanne on meille syljetyille ou to, häpäisevä ja masentava. Hetkestä muodostuu kohtaus, jonka myötä äkil linen pelko voimistuu. Tilanteen jäl keen kuuraan kokemusta mielestäni pois. Toistelen, että joukko ei ymmär rä, mitä teki. Että heidän tekonsa kan taa jotain suurempaa rakenteellista epäonnistumista. Pidän heitä vajaina, mutta on vai kea olla heille vihainen. Itseäni häpeän kuitenkin vaikeuksitta. Kohtauksen aikaan on kulunut al le kuukausi Orlandon ammuskelusta. Ymmärrän, että syljen sijaan olisimme voineet saada vaikka puukosta. Tämä voi kuulostaa liioittelulta, jos ei itse ole kokenut suoraa väkivaltaa. Vaatii hai keaa lujuutta myöntää itselleen olleen sa väkivallan kohde. SylKi MuiSTuTTaa minua omasta to dellisesta paikastani yhteiskunnassa. Sylkijän kaltaiset normimiehet kokevat olevansa yhteiskunnan moraalinvarti joita, ja väkivallan tavoite on säikäyttää väärät piiloon halventamasta normeja. Piilossani painin syljen kanssa: en tiedä, miten päästä minuun räitystä vi hasta eroon. Kaikki netistä kaivamani selviytymisohjeet kehottavat kääntä mään vihalle toisen posken. Strategia on kyseenalainen eikä helpota toivot tomuutta. Sylki on kryptinen viesti. Se symbo loi syvältä tekijän sisimmästä kumpu avaa halveksuntaa, joka on rakenteel lista mutta myös tavallaan maltillista. Hän ei lyö minua, mutta löytää yhtä läisen suoran tavan ilmaista vihansa minua kohtaan. Käsikkäin kulkeva miespari säikäyt tää sylkijän, koska hän tajuaa lukevan sa sitä häiriintyneesti. Sylkijän silmis sä kaksi kättä muuntuu symboliseksi eleeksi, joka viittaa häntä mielettömästi ahdistavaan homoseksiin, jonka valta kulttuuri niin periksiantamattomasti tahtoisi rajautuvan makuu huoneisiin. Homojen välinen hellyys aiheuttaa syl kijän mielessä jäätävän sokin, joka repii julkisen tilan auki. Homo seksuaaleista tehdään syntipukkeja sille, että vihai nen heteromies ei kestä elää o mien mielikuviensa kanssa. Tekijä puhdis tautuu saastaisista ajatuksistaan sylke mällä ne limana minuun. Kun kertaan tapahtunutta jälki käteen, tuntuvat kaikki intuitiiviset sana valinnat surettavan noloilta ja hermostuttavilta. Häpäisy toimii. Vi han kohteeksi joutumisen myöntämi nen tekee minusta taas epämukavan hauraan. Kuullessaan kohtauksesta ystäväni ovat ymmällään, koska Berlii niä pidetään Euroopan homosatama na, jossa homofobia koetaan etäiseksi. Väkivallalla on kuitenkin voima tehdä yhteiskunnasta hetkeksi rakenteiltaan kin läpinäkyvä. eNSi alKuuN berliiniläinen homo kulttuuri voi tosiaan näyttäytyä tai vaallisena sen monimuotoisuuden vuoksi. Eri halujen ja ihmistyyppi en moninainen kirjo on kuitenkin usein jaoteltu byrokraattisesti erilli siin tiloihin ja iltoihin. Homoklubien ovilla on tarkat protokollat puku ja käytöskoodeista. Seksiklubitkin ovat omalakisuudestaan huolimatta lopul ta normatiivisia: täynnä kategorioi ta, järjestystä ja hierarkioita. Ne eivät myöskään hävitä yhteiskunnasta hä peää, vaan päinvastoin eristävät halu jen emansipaation entistä syvemmälle maanalaisille alueille. Tavallaan homokulttuuri vahvistaa yleisempää normatiivista pelkokuvaa seksuaalisuudesta. Kaikille yhteiset seksiunivormut toimivat turvarättei nä ja kelluttavat ihmistä pinnalla sek suaalisuuden vaaravesissä. yHTä r aKeNTeelliSeSTi tuotet tua kuin syljestä tuntemani häpeä on se kulttuuriilmapiiri, joka sallii syl jen lentää. Sylki on vallan oikeutta maa. Sen tajuaminen tekee minusta säi kym män. En enää rohkene koskettaa miestä täydessä lähijunassa, en edes autiolla lastauslaiturilla, jossa vilkuilen hädis säni ympärilleni. Kaikki julkinen tila tuntuu paikasta riippumatta kannat televan homofobian potentiaalia. Lii kun alati pelon ja helpotuksen välisenä vankina. Kuukausi sylkitilanteen jälkeen, kun mies nappaa minut kainaloon sa vilkkaalla kadulla, hermostun siitä niin, että haluaisin repiä pääni auki. Tunnen tyhjyyttä syvästä surusta. Ta juan, että vihaan itseäni niin kauan, kun yritän ymmärtää, miksi minua hetken niin vihattiin. Tällä maailmalla ei ole tarjota tun teille työkaluja rakenteellista väki valtaa vastaan taistelemiseen. Ratkai sut on luotava omin päin. Keskellä katua pyydän mieheltä ääneen, että tänään hän sylkisi pakaroideni vä liin. Kun hän tekee sen, saa se oloni käsittämättömän hyväksi, koska siinä ei ole mitään symbolista. Se on vapaa tilanne. Kuinka lakkasin olemasta huolissani ja opin rakastamaan sylkeä KirjoiTTajaa KoHTi räKäiSTy KliMppi MuiSTuTTaa HoMojeN aSeMaSTa yHTeiSKuNNaSSa. TeKSTi NiKo HalliKaiNeN Kuva NiNNi KairiSalo
34 • 7 / 2016 34 • – normihomolehti 7 / 2016 Hihamerkeistä homomuseoon BerliiNiSSä HoMoilla oN HiSToria, joSTa ei vaieTa. TeKSTi Heli yli-räiSäNeN KuvaT ScHwuleS MuSeuM S cHwuleS MuSeuM eli homomuseo ei liene sat tumalta pe rustettu juu ri Berliiniin. Kaupunki oli queerväen mekka jo 1900luvun alussa. Siellä suoritettiin ensimmäinen transnaisen sukupuolen korjausleikkaus, ja sinne perustettiin vuonna 1919 seksuaalisuutta tutkiva yk sityinen instituutti, joka julkaisi tutkimuksia homo seksuaalisuudesta yhtenä muista seksuaalisen suun tautumisen ilmentymänä. Kaupunki oli tunnettu rää täleistä ja suutareista, jotka tekivät tilaustöitä niin sa notuille ristiinpukeutujille. Sitten tuli natsiSaksa. Homot joutuivat vainon kohteeksi, tutkijoiden jul kaisut poltettiin. Homoja vangittiin queerväen suosi mista kuppiloista ja vietiin keskitys leireille. Natsien rodunjalostus kohdistui erityisesti homoseksuaalisiin miehiin. Kun juutalaiset kantoivat hi hamerkissään Daavidin tähteä, homot hihamerkittiin vaaleanpunaisella kär jellään seisovalla kolmiolla, joka viit tasi kaikenlaisiin seksuaalisiin perver sioihin. Myöhemmin kolmion haalea puna muutettiin kirkkaan pinkiksi, ja ennen häpeään viittaava symboli otet tiin queerväen omaksi osoittamaan ylpeyt tä omasta seksuaalisesta suun tautumisesta. ScHwuleS MuSeuMiN vaihtuvat näyttelyt käsittelevät queerkulttuu ria ja historiaa. Lokakuun loppuun saakka esillä on Sara Davidmannin näyttely Ken. To be destroyed, jossa taiteilija luo uudes taan 50luvulla Eng lannissa eläneen transsukupuoli sen Ken Houstonin elä män. Tämän David mann toteuttaa vanhoil la valo kuvilla, joita hän on käsitel lyt sellai siksi kuin kuvittelee Houstonin halunneen, jos olisi elänyt vapaasti naisena. Kuvat tekevät postuumisti oikeutta Houstonille, jota Davidmann kutsuu nimellä K, mutta saavat myös tunte maan surua. Miksi maailma on niin julma ja hidas muuttumaan? Miksi se ei anna lupaa elää sellaisena kuin ku kin on, kun se ei ole vaaraksi kenelle kään? Näyttelyssä on kaksi K:n hääkuvaa. Alkuperäisessä K poseeraa tummas sa puvussa käsikynkässä valkoiseen pitkään mekkoon puetun vaimonsa kanssa. K:n vaimo tiesi puolisonsa ”sa laisuuden” ja hyväksyi sen. Myös toi sessa kuvassa he ovat vierekkäin, nyt molemmat samanlaisessa valkoisessa mekossa. MuSeoN ToiNeN NäyTTely Am I Dandy? esittelee keikaroivan tyy lin ilmentymiä aina sen alkuajoilta 1700luvulta alkaen. Esillä on kuvia, asusteita ja vaatteita, joista osaa saa kokeilla ylleen. Dandytyyli rikkoi su kupuolirajoja, sillä myös naiset pu keutuivat niin sanottuihin herras vaatteisiin. Am I Dandy? näyttely kertoo selvää tarinaa siitä, miten sukupuolta raken netaan performatiivisesti esimerkiksi vaattein, asustein, elein ja kampauksin ennemminkin kuin kehon osien suku puolittamisella binäärisesti. Kolmas näyttely Millioners Can Be Trans* // You Are So Brave* on multime diallinen kokoelma teoksia, joissa pyritään pääsemään perinteisen transnarratii vin ulkopuolelle. Näyttelyn nimi viittaa ironisesti julki suuden pakkomielteeseen menestyviä trans suku puolisia kohtaan. Viittaus rohkeuteen on taas on näpäytys cis kulttuurille, joka korostaa transihmisten rohkeut ta olla trans – aivan kuin ihmisellä olisi useinkaan vaihtoehtoja olla muuta kuin on. Rohkeuden alle viivaaminen implisiittises ti toiseuttaa transihmiset vaikka ei teekään sitä vi hapuheen tai suoranaisen syrjinnän kautta. Kaikki näyttelyn tekijät kuraat toria myöten ovat tran sihmisiä tai sukupuoli nonkonformisteja. vuoNNa 1984 kolme opis kelijaa teki yhteistyös sä lesboaktivistien kanssa esityksen Eldorado – the History, Every day Life and Culture of Homosexual Women and Men 1850–1950. Berliinin museoon si joittunut esitys oli yleisömenestys – sen näki yli 40 000 kävijää – ja se kir kasti ajatusta, että homoteemalle tarvi taan oma museo. Vuonna 1985 perustettiin museon tukiyhdistys, sen kirjasto ja arkisto, ja vuonna 1986 järjestettiin ensimmäi nen näyttely. Vuotta myöhemmin Ber liini juhli festivaalein 750vuotispäi väänsä, ja Schwules Museum järjesti tapahtuman oheen oman kujeilevan näyttelynsä, joka kulki vapaasti suo mennettuna nimellä 750 kuumaa berliiniläistä. Vuonna 1988 museo muutti Meh ringdammiin, jossa pidettiin yli 130 näyttelyä. Museo sai paljon huomiota ja yhteistyötarjouksia Saksassa ja kan sainvälisestikin. Tukijat ympäri maail maa käyttävät ahkerasti sen arkistoa, ja se toimii yhteistyössä yliopistojen kanssa. Näyttelyiden, kirjaston ja arkiston laajeneminen pakotti museon muutta maan vuonna 2013 väljempiin tiloihin Tiergartenin alueen Lützowstrasselle, jossa se tänä päivänäkin sijaitsee. schwulesmuseum.de Näyttelystä Ken. To Be Destroyed. Sara Davidmann, Side by Side, 2013. Näyttelystä Am I Dandy? Robert W. Richards, The New York Dandy, 2012.
36 • 7 / 2016 TeKSTi veera järveNpää Kuva jeNNi HolMa liukuva sukupuoli-identiteetti Noki, 19, ostaa hormoninsa pimeiltä markkinoilta ”M iNuT määritel tiin syn tymässä mieheksi. Suurim maksi osaksi identifioidun naiseksi, mutta totuus on hiukan syvemmällä. Todellisuudessa sukupuoliidentiteet tini on liukuva. En koskaan identifioi du mieheksi, vaan liukuma tapahtuu sukupuolettomuuden, muunsukupuo lisuuden ja naiseuden välillä. Haluan kuitenkin aina tulla kutsu tuksi naiseksi, tytöksi, feminiinisillä pronomineilla. eNSiMMäiSeT MuiSTiKuvaT normista eroavasta sukupuolisuudesta ovat var haisesta lapsuudestani. Kun haaveilin tulevaisuudesta ja aikuisuudesta, olin aina haaveissa nainen. Jotenkin kuvit telin, että kun kasvan, myös tissit kas vavat. Myöhemmin opin häpeämään aja tuksiani ja yritin piilottaa ne jopa itsel täni tosi pitkäksi aikaa, mistä seurasi erinäisiä mielenterveysongelmia. Olen aina ollut alipainoinen, minkä vuoksi ihmiset eivät oikeastaan koh delleet minua miehenä ennen kuin täytin 17 vuotta. Silloin minulle tuli hypermaskuliininen vaihe, jolla yritin korjata pahaa oloani. Leikkasin pitkät hiuk seni lyhyeksi. Rupesin käyttämään puvun takkia vapaaajalla. Ihmiset suhtautuivat minuun positiivisem min. Kun isäni sanoi minulle, että sinusta on tullut mies, se oli pisto sydämeen. Sosiaalisesti muut arvostivat minua enemmän, mutta oma oloni meni vain pahemmaksi. KaSvoiN hyvin pienellä paikkakun nalla, jossa asuu vain 3 000 ihmistä. Koko kaupungista tiesin yhden avoi mesti homoseksuaalin ihmisen, ja se oli koko LGBTyhteisön näkyvyys paik kakunnalla. Minulla on todella iso perhe. Meitä on seitsemän sisarusta, kaikilla puo lisot, osalla lapsia. Minä olen meistä nuorin. Perheessämme ei ollut selkeitä su kupuolirooleja. Leikimme sisarusten kanssa keskenämme. Vaatteet saatiin valita itse niin kuin haluttiin. Aloin käyttää koruja toisella luokalla ja pu keuduin pienenä hyvin värikkäästi jo pa sellaisiin vaatteisiin, jotka silloiset kaverini leimasivat naisellisiksi. Kävin pienen kyläkoulun, min kä jälkeen menin yhteiskouluun. Pe ruskoulun aikana minulla ei ollut oi keastaan lainkaan pysyviä kavereita. Joka päivä kun kä velin kouluun, arvuuttelin, kokevatko nämä ihmiset minut läheiseksi, halu avatko ne hengata kanssani vai, jos avaan suuni luokassa, kuuluuko eturi vistä ’Vitun homo, tapa ittes!’ Oli hirveää elää koko peruskoulu niin epävakaassa tilanteessa. Peruskoulussa minut poljettiin so siaalisten tilanteiden pohjalle ja koin, että minulla ei ole arvoa. Koulukiusaaminen on yksi suu rimmista syistä tämänhetkisiin mie lenterveysongelmiini. Minulla on posttraumaattiseksi stressiksi luoki teltavia oireita ja lievää persoonan jakautumista, koska olen joutunut repimään itsestäni palasen ja piilot tamaan sen pysyäkseni hengissä. Sa non lievää, koska ainakin vielä toistai seksi kaikki persoonani jakavat samat muistot. joSKuS SeiTSeMäNNellä luokalla myönsin itselleni ensimmäistä kertaa, että olisin onnellisempi, jos olisin syn tymässäni saanut naiseksi määritellyn kehon. Uskalsin kuitenkin hakea lähet teen transpolille vasta viikkoa ennen 18vuotispäivääni. Minut otettiin vastaan rajatapauk sena, jouduin nuorten puolelle. Pyysin monta kertaa siirtoa aikuisten puolel le, sillä tiesin, että nuorten puolella diagnoosien suhteen ollaan vielä an karampia ja binäärikeskeisempiä. Kävin vuoden tutkimuksissa. Tun tui hölmöltä vastata kysymyksiin, tot teletko vanhempiasi ja teetkö kotitöitä. Olen kuitenkin asunut 16vuotiaasta saakka omillani. Vuoden jälkeen tuli päätös, etten saa diagnoosia. Sain kahden vuoden jäähyn, eli en voi kahteen vuoteen ha kea uudestaan tutkimuksiin. Loppusel vityksessä lukee, että identiteettini on vielä liikkeessä, ikään kuin olisin kes keneräinen enkä tietäisi, kuka olen. Polilla sain toistuvasti komment tia epänaisellisesta pukeutumisestani, hiustyylistäni, kengistäni – kokoa 45 ”Jotenkin kuvittelin, että kun kasvan, myös tissit kasvavat.”
7 / 2016 • 37 TeKSTi veera järveNpää Kuva jeNNi HolMa liukuva sukupuoli-identiteetti Noki, 19, ostaa hormoninsa pimeiltä markkinoilta naisten kenkiä on vaikea löytää – ja myös alusvaatteistani. Siihen aikaan minulla ei ollut myöskään varaa ostaa uutta alusvaatekaapin sisältöä, vaan käytin miesten alusvaatteita. Osa lääkäreistä tapasi minut vain kerran. Yksi heistä sanoi, että ehkä käytän transsukupuolisuutta vain kei nona olla erilainen, koska olen huo mionhakuinen persoona. Se oli ehkä kovinta, mitä minulle sanottiin. Siel lä ei uskottu millään lailla oikeuteeni omaan identiteettiini. Kaksi vuotta ei sinänsä olisi pitkä aika odottaa, mutta kun minulla ei ole mitään varmuutta siitä, että saan tar vitsemani hoidot ja haluamani diag noosin toisellakaan yrittämällä, oli hyl käys todella kova kolaus. Kun lopulta sain hylkäyksen, aloin jälleen päivittäin harkita itsemurhaa. Kuitenkin esiin nousi uusi suojeluper soona, joka sanoi, että nyt aletaan aja tella sitä, mitä voit tehdä, eikä sitä, mitä saat tehdä. Hommasin itselleni laitto masti hormonit ja olen syönyt niitä nyt kolme kuukautta. Hommasin itselleni sukupuolineutraalin nimen. Olen alka nut kerätä vaginoplastiaa varten rahaa myymällä taidettani. Se on usean vuo den projekti, mutta antaa toivoa. En halua puhua näistä asioista omal la nimelläni, koska pelkään sen vaikut tavan negatiivisesti diagnoosiini. KaiKKeiN SuuriMMaKSi osaksi keho dysforiani kohdistuu genitaaleihini, varsinkin nykyään muun dysforian vähennyttyä hormonien myötä. Jos kus dysforia on niin paha, että on vai kea käydä vessassa edes yksin kotona. On parempiakin päiviä, mutta genitaa lidysforiasta en pääse minään päivinä täysin eroon. Sen haluaisin korjata. Hormonien ansiosta rintani ja lantioni ovat alkaneet kasvaa, iho on pehmen tynyt, mustelmia tulee helpommin ja ihokarvat ovat pehmentyneet niin pal jon, että en juurikaan koe kehoni kar voitukseen liittyvää dysforiaa. Muu tenkin kehoni dysforia on vähentynyt merkittävästi. Myös äänihuulet ovat pehmentyneet, ja olen voinut parem min harjoitella äänen korkeuden nos tamista. Sivuoireita on vaikka kuinka: hui mausta, kuumia aaltoja, pahoinvoin tia, vatsakramppeja, mielialanvaihte luja… Ensimmäisinä päivinä tuli myös vähän lääketokku rainen olo kuin olisi pienessä nousuhu malassa. Lain edessä tämä toiminta tuomitaan huumekaupaksi. Vaihtoehtona se on kuitenkin huomatta vasti parempi kuin se, että päätyisin tap pamaan itseni. MuiSTaN , kun puin ensimmäisen ker ran rintaliivit päälleni. Extyttöystäväni sisko asui silloin kanssamme samassa rappukäytäväs sä, eikä hänellä ollut pyykkikonetta. Pesimme hänen pyykkinsä. Kokeilin hänen rintaliivejään, koska niissä oli riittävän suuri rinnanympärys. En edes tiedä, miten se meni siihen pisteeseen. Muistan tilanteen hyvin hämärästi. Kun rintaliivit olivat vih doin päälläni, aloin itkeä. Se tuntui jo tenkin niin oikealta, ja minusta tuntui kokonaiselta. Samanaikaisesti ahdisti, ettei ole tissejä ja muuten naisellista kehoa. Lopulta minun oli tunnustettava it selleni, että olen transsukupuolinen ja minun on pakko tehdä asialle jotain. Se oli aluksi todella pelottavaa. Ole tin sosiaalisen asemani kärsivän todel la paljon ja uskoin, ettei kukaan kokisi minua enää viehättävänä. Sain todella pahoja fyysisiä stressioireita, enkä pys tynyt nukkumaan. Myönsin itselleni, että minun on pakko tehdä tälle asial le jotain, jotta selviän hengissä ja voin elää onnellisena omassa elämässäni. TuliN viralliSeSTi uloS kaapista vasta vähän yli vuosi sitten Faceboo kissa, kun olin jo käynyt transpolilla ja kertonut asiasta vanhemmilleni ja sisaruksilleni. Vanhat tutut laittoivat viestiä ja kirjoittivat, että ’tämä on ai van naurettava ajatus’ ja ’onhan tämä vitsi’. Ensimmäisille ihmisille tulin kaa pista ulos, kun olin 18 vuotta. Silloin olin vähän yli puolen vuoden ajan ko keillut kotona naisten vaatteita. Kaapista tuleminen oli pitkä proses si ja hermoja raastavaa. Ensimmäiset kolmekymmentä kertaa itkin joka ker ta, kun aloin puhua asiasta; en pysty nyt saamaan ensimmäistä sanaakaan pihalle, ennen kuin toinen huomasi, et tä minua vaivaa joku, ja alkoi kysellä, mikä minun on. Tekstiä vain alkoi tulla itkun seasta. Tuolloin vielä seurustelin ja asuin yhdessä silloisen tyt töystäväni kanssa. Hän loppujen lopuk si jätti minut, kun tulin ulos kaapista. Tilanne oli todella vaikea ihmisille, jot ka olivat sekä hänen että minun lähi piirissäni, koska tuli vähän sellainen fiilis, että on valittava puoli. Muutin toiselle paikkakunnalle, en kä enää ole hirveästi tekemisissä aikai sempien kaverieni kanssa. Se elämä tuntuu aivan erilaiselta, enkä pysty enää olemaan samalla tavalla heidän kanssaan, koska olen prosessin aikana muuttunut itse niin paljon. Vähän jo pa pelottaa olla hei dän kanssaan teke misissä, koska tiedän heidän ajattelevan minun yhä olevan se ihminen, joka mi nä en ole oikeasti ol lut silloinkaan. Se oli vain maski. Perhe on ollut yl lättävän paljon tu kena siihen nähden, että heilläkin on monella sisäistettyä transfobiaa, misogyniaa ja seksismiä. Äidilläni kesti jonkin aikaa sulattaa asia. Kaikkein parhaiten tukenani ovat olleet nuorempi isosiskoni ja isäni. Isäni on kertonut minusta työtove reilleenkin, että tällainen tyttäreni on. Pystyn puhumaan muistakin normeis ta poikkeavista asioistani isäni kanssa, kuten polyamoriasta ja seksuaalisesta suuntautumisestani. Saan todella pal jon tukea isältäni, ja olen siitä äärettö män kiitollinen. aiKoiNa aN eN edeS TieNNyT , mitä on transsukupuolisuus. Se oli vaiettu tabu, mikä hidasti myös sen myöntä mistä, että olen itse transsukupuoli nen. Pidin transsukupuolisuutta vää ränä, koska minut oli opetettu ajat telemaan niin. Se oli yleinen käsitys. Minulla oli hyvin syvästi sisäistettyä transfobiaa. Kun aloin vihdoin kun nolla perehtyä asiaan, transsukupuo lisuus alkoi tuntua yhä paremmalta aja tukselta. Pelkäsin kuitenkin yhä sitä, mitä muut ihmiset ajattelevat ja pilaako tämä minun loppu elämäni. Oltuani jo jonkin aikaa transtutkimuksissa tajusin, että sukupuoleni ei täysin mahdu binää riin. Tullessani ulos kaapista yritin lii kaa hypätä yhdestä laatikosta toiseen laatikkoon, eikä se sopinut minulle. Prosessin edetessä löysin myös poly amorisen puolen itsestäni ja ryhdyin tutkimaan enemmän omaa seksuaa lisuuttani sekä sitä, millaisissa ihmis suhteissa haluan olla. Mitä enemmän tajusin, että suku puoleni ei mahdu binääriseen käsityk seen, sitä enemmän aloin pelätä, että en välttämättä saa diagnoosia tran spolilta tai saan muunsukupuolisen diagnoosin, joka ei välttämättä oikeu ta hoitoihin. Kaapista ulos tuleminen ja hor monien hankkiminenkin ovat pa rantaneet elämänlaatuani hurjasti. Tuntuu, että oma elämäni on vihdoin omissa käsissäni, eikä siltä, että joku ihminen saattaa valita minulle nega tiivisen polun ja päättää, mitä voin tehdä omalla kehollani ja koko elä mälläni. Myös mielenterveyteni on parantunut paljon, vaikka paljon on vielä parannettavaakin. Olen myös onnistunut löytämään sekä part nereiksi että ystäviksi todella suvait sevaisia ihmisiä, jotka ovat läheisem piä, kuin minulla koskaan on kukaan ollut. Tällä hetkellä olen onnellisempi kuin olen kenties koskaan ollutkaan, kaikista ongelmistani huolimatta. Vii meinkin voin katsoa peiliin ja nähdä siellä itseni.” ”en halua puhua näistä asioista omalla nimelläni, koska pelkään sen vaikuttavan negatiivisesti diagnoosiini.” ”isäni on kertonut minusta työtovereilleenkin, että tällainen tyttäreni on.”
PIRKKO SAISIO • MIKE POHJOLA • WLADIMIR KAMINER • RIIKKA PULKKINEN WWW.KIRJAMESSUT.FI SAMALLA LIPULLA UUDISTUNEILLE TURUN RUOKA& VIINIMESSUILLE ! AUKIOLOAJAT: pe–la klo 10–18 su klo 10–17 LIPUT: 16/13*/5 € *Opiskelijakortill a perjantaina kaksi yhden hinnalla. (Ei koske ennakkolippuja) ENNAKKOLIPUT 3 € EDULLISEMMIN VERKOSTA! La ur a M al m iv aa ra Jo un i Ha ra la Th om as M ey er
MaiNoKSia ED PISKOR: HIP HOP FAMILY TREE 25.8.–24.9.2016 Stoa, Galleria, Itäkeskus 25.8.–24.9.2016 Stoa, Parvigalleria Itäkeskus 1.9.–18.9.2016 Espoon kulttuurikeskus, Galleria Espoo KATI KOVÁCS: KAMILEEN LABYRINTTI 1.9.–18.9.2016 Espoon kulttuurikeskus, Nuottiparvi KAISA LEKA: HELLO KIDS! 23.8.–4.9.2016 Art Kaarisilta Elielinaukio 2 STRAIGHT OUTTA FICTION 19.8.–4.9.2016 Hakasalmen huvila TRIBUUTTEJA GUIDO CREPAXIN VALENTINALLE 15.8–10.9.2016 Sarjakuvakeskus Hämeentie 150 KIELLETT Y HEDELMÄ 15.8.–10.9.2016 Luckan Simonkatu 8 HELSINGIN SARJAKUVAFESTIVAALIT 2 . – 4 . 9 . 2 1 6 K A N S A L A I S T O R I # S A R JA K U VA M A R K K I N AT # P I E N L E H T I TA I VA S # K E S K U S T E LU JA # L A S T E N O H J E L M A A # T Y Ö P A J O J A # N Ä Y T T E L Y I T Ä #STREETFOOD #GASTROCAFÉKALLIO #JAMUITARUOKAPAIKKOJA # T H U G L I F E # I L T A K L U B E J A # S A R J A K U V A M A A O T T E L U #99PROBLEMS #SÄJÄTÄTJÄLJEN# TORILEKATORILVIKA! #YEAHBOY! FEATURING GUESTS: KAISA LEKA (FI) ED PISKOR (US) ANOUK RICARD (FRA) JOCHEN GERNER (FRA) FLORENT RUPPERT (FRA) MARGUERITE ABOUET (FRA) ADVERSE (FRA) SIMON HANSELMANN (AUS) KATI KOVÁCS (FI) KASPER STRÖMMAN (FI) PAULA BULLING (GER) SEAN PHILLIPS (UK) MIKKEL SOMMER (DE) ANKE FEUCHTENBERGER (GER) OLIVER EAST (UK) TOMMI MUSTURI) (FI) GABRIELLA GIANDELLI (IT) LENA FURBERG (SWE) ALEXANDRA KLOBOUK (GER) JONATHAN EDWARDS (UK) ALAN DAVIS (UK) LOUISE EVANS (UK) LIV STRÖMQUIST (SWE) ILAN MANOUACH (GR) AINO SUTINEN (FI) EEVA MELTIO (FI) THE HOOCHIE COOCHIE (FRA) F E A T U R I N G E X H I B I T I O N S : EEVA MELTIO: HARVEST – SADONKORJUU 2.–4.9.2016 Kansalaistori SIMON HANSELMANN: MEGG, MOGG & PÖLLÖ 12.8.–4.9.2016 Pop-up Turun Sarjakuvakauppa Hämeentie 26 SUURIN PIIRTEIN SAMUEL 29.8.–4.9.2016 Kirjasto 10 AFRI-KUTI 30.8.–10.9.2016 Gastro Café Kallio Fleminkatu 17 KIVI LARMOLA: 30 VUOTTA – RETROSPEKTIIVI 1.9.–30.9.2016 Rikhardinkadun kirjasto MONTA RUUTUA TUULTA JA SADETTA 23.8.–10.9. Laterna Magica Rauhankatu 7 FEVER OF THE SOUL 11.8.–11.9.2016 Galerie Exclusif Hämeentie 13 A BERLIINI SUOMIX – FINNISCHE BERLIN COMICS 1.–29.9.2016 Goethe-Institut Salomonkatu 5 GIANDELLI X FEUCHTENBERGER LIV STRÖMQUIST: TOMMI MUSTURI: HJALMAR LÖFVING – TUOMAS TIAINEN: W W W . S A R J A K U V A F E S T I V A A L I T . F I # F R A N C E # J O U R N E Y # H I P H O P UUTTA RANSKALAISTA LASTENSARJAKUVAA
Hä m ee nt ie Viid es lin ja nä kin ku ja k a a rl en k at u sö rn äi st en ra nt at ie Vaasankatu Helsing inkatu st ur en ka tu BraHenkenttä Hakaniemenranta si lt a sa a re n k at u teoll isuus katu junatie työp ajan katu sö rn äi st en ka tu M M M alek sis kiVen katu to ine n lin ja ko lm as lin ja kulmaVu orenkat u siltaVuorenranta VegeKallio Aamiainen, lounas, salaatit, tea tim, a-oikeudet Viides linja 14, karhupuiston laidalla avoinna ma–pe 7.30–22 la 10–22 su 10–20 vegaanista luomulounasta arkisin klo 11-15 tervetuloa! kaarlenkatu 15 Vaasankatu 15 b, ma–pe 12–20 ja la 12–18. vegekauppa.fi Helsingin ainoa vegaaninen ruokakauppa. 9 4 8 10 2 5 3 7 6 1 2 3 4 7 5 8 9 GOOD MOOD FOOD OPEN EVERY DAY VAASANKATU 15 10 Oma maa Heluna Shop Silvoplee Ekolo Kombo Bergga Street Gastro Just Vege Vegekauppa 1 Soi Soi 6
Sarjakuvakeskuksen paluu Netti ei korvaa yksinäisten puurtajien kokoontumisia. TekSTi iida SimeS kuvaT velda Parkkinen S arjakuvakeSkuS etsii uusia tiloja ja suunnittelee paluuta takaisin Helsingin kaupungin sykkeeseen. ”Kauppaa lukuun ottamatta voisimme mennä minne vaan”, Sarjakuvakeskuksen toiminnanjohtaja Kalle Hakkola miettii. ”Mutta kaupan pitää olla paikka, jossa käy ihmisiä ostamassa sarjakuvia. Nyt täällä ei enää käy oikein ketään.” Vaikka sarjakuva-alalla menee Suomessakin lujaa, Sarjakuvakeskus kärsii Arabian kaupunginosan muutoksista. Kadun toisella puolella sijaitseva legendaarinen Arabian keramiikkatehdas lopetetaan. Taideteollinen korkeakoulu häipyy kulmilta sulauduttuaan Aalto-yliopistoon. Hakkolan pettymykseksi sarjakuvien ystävät eli loputtomiin yhden kahvikupin hinnalla istuvat opiskelijat kaikkoavat. Keskusta pyörittävä, voittoa tuottamaton yhdistys iloitsee myös hengaajaasiakkaista. Suomen sarjakuvaseura avasi Sarjakuvakeskuksen vuonna 2008 Helsingin rokkaavimpaan, alati valveilla olevaan kaupunginosaan, Kallion Kolmannelle linjalle. Kauppa oli vain 50 neliömetrin kokoinen ja galleria alle puolet siitä. Ihmiset ottivat sen heti omakseen. Pikkuruinen kauppa myi myös levyjä ennen kuin Hakkolan mukaan ”Spotify tuli ja tuhosi levykaupat”. Eräässä Charles M. Schultzin legendaarisessa Tenavat-stripissä Ressu pitää bileet koirankopissa. Jaska Jokunen ihmettelee kopin vieressä, kun sisään lappaa väkeä, ja kysyy Ressulta, mihin kaikki mahtuvat. ”Osa menee biljardisaliin ja kirjastoon, mutta jotkut jäävät uima-altaalle”, valaisee Ressu. Sarjiskeskuksen kauppa oli samantapainen tilaihme, ja niinpä sinne piti saada bändejä soittamaan. ”Kerran sinne tuli bodari-hevari Thorin bändi keikalle. Kauppa oli tietenkin aivan täynnä jengiä, niin kuin koko katu. Ihmiset kiipesivät talojen katoille. Se keikka pääsi Thorin videollekin”, ylpeilee Hakkola. ”Meillä oli usein bändejä. J. Karjalainenkin kävi soittamassa siellä.” Kallion kiinteistön putkiremontin takia edessä oli pakkomuutto vuonna 2010. Arabian kaupunginosa kuhisi nuorisoa ja elämää. Keskuksen huoneistossa samasta synergiasta ammentavat voimaa Kuvittajat ry, Maailman sarjakuvat ry ja Suomen sarjakuvamuseo. Kauppa on myös kahvila, ja aulan tilassa on galleria, jossa on vaihtuvia näyttelyitä. Avajaiset kokoavat taiteilijoita kavereineen litkimään punaviiniä, vai kuinka? ”Sarjismaailma on muuttunut”, kertoo Hakkola. ”Vanha polvi juo paljon enemmän punaviiniä kuin nuoret.” kulttuuri
42 • 7 / 2016 kulttuuri OnnekSi sarjakuvista kiinnostuneet kansanjoukot löytävät sarjakuvatapahtumiin. ”Tapahtumien määrä on jopa kasvanut viime vuosina”, iloitsee Hakkola. ”Mulla on kutsu sarjakuvafestareille joka viikonloppu.” Tapahtumissa esiintyy eturivin piirtäjiä, ja ne ovat myös kaupallisesti tärkeitä sessioita. Saksassa, jossa sarjakuvaala elää huikeaa nousukautta, suurimmat sarjakuvakustantajat myyvät kirjoja tapahtumissa enemmän kuin kirjakaupoissa ja netissä yhteensä. Sarjakuvakeskuksen kunnianhimoisin tehtävä on koulutus. Opetusta järjestetään yhteistyössä Aalto-yliopiston kanssa. Taiteilija Matti Hagelberg vetää joka toinen vuosi sarjakuvailmaisun sivuainekokonaisuuden, ja Arabian kampuskirjastossa on Suomen sarjakuvaseuralle kuuluva yli 10 000 teoksen kokoelma. Suomi on sarjakuvaopetuksellaan aivan eri tasolla kuin muut Pohjoismaat, saati sitten Keski-Eurooppa, ja tämä taso on alhainen. Toisin kuin muualla, Suomessa ei voi opiskella sarjakuvataidetta tutkintoon asti. Sarjakuvakeskus on kuitenkin taiteellisen sivistyksen airut. ”Meillä voi opiskella muutakin kuin alkeita”, sanoo Hakkola ja muistuttaa sarjakuvakeskuksen pyrkineen myös taiteen perusopetuksen piiriin. Keskus opettaa piirtämisen lisäksi käsikirjoittamista avaten syventävästi komiikan ja draaman rakenteita. Ikäihmisillekin on sarjakuvakurssinsa, ja oppitunteja järjestetään ympäri pääkaupunkiseutua. Luokkahuoneiden takia keskuksen ei tarvitse muuttaa, vaan keskus opettaa siellä, missä opetusta kaivataan. Sarjakuvakeskuksen uuden sijainnin ja ilmeen ratkaisee myös raha. Julkisesta rahoituksesta suurin osa tulee opetusja kulttuuriministeriöltä ja pieni hippunen, vain pari prosenttia, Helsingin kaupungilta. Muita rahoittajia ovat opetusta ostavat kunnat, kaupungit ja firmat, ja maksavia jäseniäkin sarjakuvaseuralla on muutamia satoja. SarjakuvaPOrukka on siirtynyt myös nettiin. Sarjisblogit ovat suosittuja. Monelle piirtäjälle ja lukijalle ne ovat jopa kimmoke koko taide lajin omaksumiseen. Silti vanhanaikaiset papereille väsätyt pienlehdet ja kaikenlaiset villit minikirjat ovat pitäneet pintansa. Niitä näkee festivaaleilla. Kannattaa satsata euro tai pari älynväläykseen, josta voi tulla iso juttu, kun jokin establismenttia edustava kustantamo hengentuotteen löytää ja kaappaa listoilleen. Sosiaalisessa mediassa on lukuisia avoimia ja suljettuja ryhmiä sarjakuvan tekijöille ja faneille. Tarvitseeko taiteilijoiden lainkaan tavata toisiaan Sarjakuvakeskuksessa, kun kaikki ovat koko ajan läsnä toistensa arjessa ja juhlassa Facebookissa? ”Ehdottomasti”, kuittaa Hakkola epäröimättä. ”Sarjakuvien piirtäminen on niin yksinäistä puuhaa, että välillä on tekijöidenkin pakko päästä tuulettumaan. Edelleen tietokoneiden aikana monet käyttävät kynää ja paperia. Niitä vehkeitä meillä on paljon, ja tietokoneitakin voi meillä lainata.” Piirtäjien ja käsikirjoittajien tapaamiset johtavat välillä yhteisiin projekteihin. Moni albumi on saanut alkunsa kiihkeistä pikkutuntien keskusteluista taidenäyttelyjen avajaisten jatkoilla. Alalla on tapaamisia säännöllisesti kaikissa suurissa kaupungeissa. Treffeihin ei tietenkään tarvita Sarjakuvakeskusta, mutta sillä on roolinsa. Alan elävä legenda, Sarjakuvakeskuksen hallituksen jäsen ja sarjistalo Arktisen Banaanin kustannustoimittaja Vesa Kataisto muistelee: ”Sarjiskeskuksella on ollut hienoja hetkiä, tärkeitä kohtaamisia, ja tällaisia on vaikea kuvitella minnekään muualle. Yksi tällainen oli syksyllä 2013, kun Patrick McDonnell ja Hunt Emerson istuivat ja kaljoittelivat illanvietossa. Kun saadaan herrat pois mukavuustai ahdistusalueeltaan, mitä vaan voi tapahtua!” Moni sarjisfani ympäri maailmaa antaisi mitä vaan päästäkseen mukaan illanviettoon Kamuja piirtävän yhdysvaltalaisen McDonnellin ja brittiläisen Myrkky-taiteilijan Emersonin kanssa. SulOiSeSSa suomalaisessa lintukodossa festareiden vapaaehtoisten ja alan toimijoiden on mahdollista seurata tähtien rentoutumista. Kiitos sarjakuvatapahtumista suurimman, Helsingin sarjakuvafestivaalin, näitä kohtaamisia on ollut useita. Täällä ovat piipahtaneet Charles Berberian, Anna Rozen, Enki Bilal, Neil Gaiman, Benoît Sokal, Lise Myhre, Hugleikur Dagsson, ja monia muita. Pakko kysyä Kalle Hakkolalta, kuka alan välttämätön legenda olisi vielä unelmissa saada Suomeen. ”Art Spiegelman”, täräyttää Hakkola epäröimättä. Spiegelmanin holokaustista kertova Maus on kaikkien aikojen ensimmäinen Pulitzerpalkittu sarjakuva. Yhdysvaltalainen taiteilija on kuitenkin ujon miehen maineessa. Voiko hänet saada tänne? ”Suomi on pieni markkina-alue, eli se voi olla vaikeaa. Mutta hänen vaimonsa Françoise Mouly on New Yorker -lehden taiteellinen johtaja, ja hän etsii sinne koko ajan uusia piirtäjiä.” Toivottavasi Mouly kyläilee pian, avecinaan Spiegelman. Keskuksella vietetään sitten mukava ilta, ja jonkun piirtäjän ura voi lähteä kansainväliseen nousuun.
osta liput helsinkicomedy.com & ke 7.9.la 10.9. 118x156mm_Voima_nrot_789.indd 1 27.6.2016 10:34:20 HURME • TAVI • WALLGREN • VIRTANEN ENSI-ILTA 6.10.2016 OHJAUS: LINDA WALLGREN
44 • 7 / 2016 Tšekkiläinen graffititaiteilija teki dokumenttielokuvan naismaalareista. Prosessi ei ollut helppo ja sen aikana esimerkiksi kameramies varasti kuvauskaluston. G r affiTi on hyvin minäkeskeinen laji: kirjoittajat toistavat omaa nimimerkkiään loputtomasti joskus luvattomiin, joskus luvallisiin paikkoihin. Graffiti on myös hyvin miehinen laji, eivätkä kaikki naiset suinkaan ole kokeneet oloaan tervetulleiksi aloitettuaan hommat. Tšekkiläinen naismaalari, Sany, päätti ohjata Girl Power -dokumenttielokuvan graffitimaailmasta naisten silmin. Prosessi imaisi seitsemän vuotta elämästä, jätti jäljet ja vei kaikki säästöt. Siinä, missä graffiti käy useimmiten tilanhallinnallista kamppailua yhteiskunnassa laajemmin, Sany tuo kamppailun tilasta graffitiskenen sisälle. ”Graffiti on aina ollut poikakerho. Se on nopeatempoista touhua, ja junavarikoilla juokseminen ja kiipeily vaatii fyysistä voimaa. Ehkä se ei ole houkutellut naisia, ja joidenkin naisten on taisteltava asemansa puolesta, jotta toiset voivat sitten seurata perässä. Monet miesmaalarit ovat myös suhtautuneet naisiin varsin kielteisesti, mutta tilanne muuttuu koko ajan.” Sanyn maalausten päälle seinille on ilmestynyt suheroita, jotka eivät tosiaan mairittele skeneä. Esimerkiksi ”Painukaa takaisin keittiöön!” teksti naisen maalaaman graffitin päällä ei ole tulkittavissa emansipaatiota tukevaksi. Myös dokumentissa esitetty kommentti ”Naiset eivät tajua kirjainten rakennetta”, aiheuttaa lähinnä surullisen hymähdyksen. Monien mielestä tietenkin sukupuolijaottelu joutaisi romukoriin kokonaan. Dokkarissa Utah toteaa, että: ”En minä ole graffitityttö, vaan graffitimaalaaja.” ”Monet yritykset ovat myös huomanneet, että naismaalaajien tukeminen on järkevää, koska se avaa uusia markkinoita. Samoin viime vuosina monet brändit ovat myös sponsoroineet naisskeittareita. Ehkä tasa-arvo vähitellen tavoittaa tätä kautta nämä skenet”, Sany ynnää markkinoiden perin yllättävää roolia. vaikka kauPalliSuuS saattaa osalba t t le j u n a va r ikoi lla TekSTi jari Tamminen emans ipator inen battl e junav ariko illa Utah: "I'm not a graffiti girl, I'm a graffiti writer." Claw Money elää unelmaansa . Hän myös haluaa kasvattaa kaduilla syntyneen brändinsä globaaliksi bisnekseksi. "SANY"/"P ainu takaisin keittiöön!" Junapihoilla Vickin kanssa.
7 / 2016 • 45 ”Monet yritykset ovat Myös huoManneet, että naisMaalaajien tukeMinen on järkevää, koska se avaa uusia Markkinoita.” vapaaehtoistoiminta.munstadi.fi Fb: Vapaaehtoiset nuorisotoiminnassa Vapaaehtoisille jarjestetaan maksuton koulutus Malmin nuorisotalo Kunnantie 3 24.-25.9.2016 klo 12-18 Ilmoittautumiset 16.9.2016 mennessa: soili.voipio@hel.fi puh. 040 716 0957 Tampere-talon lipunmyynti 0600 94500 (1,98 €/min.+pvm) Hämeenkatu 14 B 010 346 2000 To 22.9. ROOTS OF LOVE plays the Music of Jimi Hendrix To 22.9. KRIS KRISTOFF ERSON Ma 26.9. ROYAL PHILHARM ONIC ORCHESTR A La 1.10. ERIN Pe 7.10. ANTTI REINI La 8.10. PATRICIA KRAUS Ke 12.10. EVA DAHLGRE N La 15.10. MICKE BJÖRKLÖ F & BLUE STRIP Ke 19.10. RICKY TICK BIG BAND & JULKINEN SANA Alkusyksy n VOIMAUT TAJAT Liput ja lisätiedot www.tampere-talo.? taan tuoda muassaan tasa-arvoa graffiti maailmaan, ei Sany näe kehitystä ongelmattomana. ”Ihmiset tietenkin pyrkivät hankkimaan elantonsa jollain tavalla. Joku myy kirjoja ja joku tarroja. Haastattelemani newyorkilainen Claw Money tahtoo tehdä brändistään seuraavan Hello Kittyn”, ohjaaja toteaa. ”No Yhdysvallat on tietysti melkoisen kapitalistinen maa, jossa rahan tekeminen nähdään menestyksen mittana.” Elokuvassa kuullaan nykytekijöitä militanteista oman tien kulkijoista kaupallisuutta täysin estoitta syleileviin tuotteistajiin. Sany haastattelee nykymaalareiden ohella muun muassa Martha Cooperia ja monia muita veteraaneja, jotka ovat olleet mukana vuosikymmeniä. Kerronta vuorottelee puhuvien päiden kuvaamisen ja junavarikoilla seikkailemisen välillä. Maalaajataustan omaava ohjaaja ei arkaile lähteä keikoille mukaan itsekin muovipussi kolisten. Dokumentti on sekä monipuolinen että poukkoileva. ”GraffiTi on aina ollut kriittinen järjestelmää vastaan, ja esimerkiksi Lähiidässä on parhaillaan käynnissä graffitiaalto. Viimeistellessäni elokuvaani törmäsin siihen, kuinka mimmit AlRaqqahissa Syyriassa maalasivat Isisvastaisia graffiteja, vaikka riski heille on hirvittävä.” Paikallinen alakulttuuri peilaa aina myös paikallista yhteiskuntaa. Sanyn käydessä Cape Townissa graffiteja maalasivat ainoastaan rikkaiden perheiden lapset, jotka etsivät jännitystä. Köyhillä ei yksinkertaisesti ollut varaa moiseen. Intiassa ihmiset pyysivät häntä maalaamaan talojensa seinät, koska heillä ei itsellä ollut varaa maalata niitä. ”Tšekissä elimme 50 vuotta kommunistisen sortovallan alla, ja tuolloin graffitin maalaaminen oli läpeensä poliittista. Graffiti edusti läntistä rappiotaidetta – Yhdysvalloissa syntynyt taidemuoto oli vihollisen propagandaa.” Tämä historia näkyy myös tsekkiläisten nykyasenteissa. ”Vanhemmat ihmiset eivät välttämättä pidä siitä, että käymme maalaamassa talojen seiniin. Toisaalta se nähdään myös osana meidän vapauttamme, ja vapauden puute nähdään maalaamista suurempana ongelmana.” Sany: Girl Power Rakkautta & Anarkiaa -festivaaleilla. battl e junav ariko illa "SANY"/"P ainu takaisin keittiöön!" Martha Cooper on kuvannut graffitikultt uuria 1970-luvul ta lähtien, ja hänen Subway Art -teostaan (1984) pidetään yhtenä alan tärkeimmist ä teoksista. kulttuurihäirintä
7 / 2016 • 47 kuvataide Taiteen perhemarketti Taidemessujen tavoitteena ei ole tarjota parasta näyttelykokemusta. Tarkoituksena on myydä teoksia yleisölle, eikä se ole pelkästään paha asia. T aidemeSSuT OvaT kovassa huudossa maailmalla. Huippugalleriat kamppailevat pääsystä Baseliin, Lontooseen, New Yorkiin ja Madridiin ja maksavat siitä ilosta helposti satoja tuhansia. Paikalla näissä spektaakkeleissa ovat taiteen supertähdet, ja pääasiallisia tavoitteita on yksi: myydä mahdollisimman paljon ja kovaan hintaan. Taidekriitikko Otso Kantokorven mielestä taidemessut ovat kaksipiippuinen juttu. ”Kansainvälisten taidemessujen ympärille on rakennettu hypeä, ja se on johtanut rankingiin, joka edustaa taidemaailman vastenmielistä elitismiä. Toisaalta, ne ovat paikkoja, joissa taiteilija voi tehdä tiliä omalla työllään.” Suomessa todellisuus on kuitenkin hyvin kaukana maailman metropolien samppanjaövereistä ja blingistä. Meno on kotikutoisempaa ja rinnastuu enemmän perhemarkettiin – tai ehkä sentään Stockaan. Messukeskuksessa järjestetään syyskuussa Habitaren ja Hifimessujen kyljessä ArtHelsinki. Tämän lisäksi Taidemaalariliitto järjestää vuosittain Teosvälitys-tapahtuman Kaapelitehtaalla, jossa järjestetään myöskin vuosittain Muu ry:n ja Valokuvataiteilijoiden liiton Art Fair Suomi -tapahtuma. ”Ne ovat matalan kynnyksen juttuja, jossa kansa kohtaa taiteen. Vaikka me vihataankin taidemessuja, niin nuo ovat ihan jees”, Kantokorpi summaa. GalleriSTi Jari Saari aholle Saari aho Järvenpää -galleriasta ArtHelsinki edustaa mahdollisuutta kehittää Helsingin taidekenttää. ”Kansainvälisillä markkinoillahan on gallerioita, joilla käytännössä kaikki myynti tapahtuu messuilla. Messuilla rakennetaan koko alan infraa ja luodaan markkinoita. Messuilla kynnys on matala, kun taas galleria näyttäytyy monille pelottavana ympäristönä. Se, että samalla järjestettävät Habitaremessut panostavat muotoiluun, voi myös tuoda uutta ja kiinnostunutta yleisöä paikalle.” jari Tamminen ArtHelsinki Helsingin Messukeskuksessa 7.–11.9. Galleria Saariaho Järvenpää tuo messuille Katja Tukiaiselta uusia suurikokoisia teoksia. suoMessa todellisuus on kuitenkin hyvin kaukana MaailMan Metropolien saMppanja övereistä ja blingistä. Pierre Boileau – Thomas Narcejac VERTIGO Syksyn odotettu kantaesitys! Huimaava mysteeri pakkomielteestä, petoksesta ja kuvankauniista naisesta Ohjaus Tommi Kainulainen esitykset 2.9. alkaen LIPUT 29 € / 26 € / 20 € www.lippu.fi alk. 18 € Lippumyymälä 0600 30 5757 (1,53 €/min+pvm) Ryhmämyynti (03) 752 6000 Väliaikatarjoilut (03) 782 6474 www.lahdenkaupunginteatteri.fi VASTAVIRTA-FESTIVAALI 30.9.2.10. HELSINKI www.facebook.com/vastavirtafest/ Vastavirta-festivaali on radikaalia vasemmistolaista yhteistyota, politiikkaa ja kulttuuria. Diether Dehm (Die Linke, Saksa) Olga Athaniti (Syriza, Kreikka) JP Väisänen (Puheenjohtaja, SKP) Riitta Särkelä (Ensi ja Turvakotien liitto) Veronika Honkasalo (Kaupunginvaltuutettu, Vas.) Mika Kolehmainen (Operaatio Vakiduuni) Mira-Veera Auer (Liitto X, Vas.) Lauri Holappa (Politiikan ja taloustieteen tutkija, HY) Petra Packalén (Pääsihteeri, SKP) Jari-Pekka Tamminen (Demokraattinen sivistysliitto) Yrjö Hakanen (Kaupunginvaltuutettu, SKP) Mervi Grönfors (Lastenhoitaja, SKP) ITÄKESKUKSEN KOULU, KINAPORI JA KIRJAN TALO POLITIIKAN SUUNTAA MUUTTAMASSA Iltaklubilla vastavirran musiikkia, Esiintymässä mm. Maria Aleksandra Maailmanlopun runoilijat ja monia muita!
48 • 7 / 2016 kulttuuri mama rose rankaisi pahoja TekSTi iida SimeS Jumalalle kiitos nykykirjallisuudesta luin keSällä maailmankirjallisuuden klassikoita ja järkytyin niiden kehnosta tasosta. Aloitan tyrmistykseni perkaamisen Fjodor Dostojevskin tiiliskivestä Rikos ja rangaistus. Olen lukenut useita käsikirjoitusoppaita ja istunut kirjoituskursseilla. Tietäväisemmät ovat opettaneet minulle, että hyvässä tarinassa on sympaattinen päähenkilö, jonka puolesta lukija jännittää sydän pamppaillen. Mietitäänpä Raskolnikovia. Tyyppi makoilee hikisenä punkassaan ja suunnittelee viattoman mummon murhaa. Motiivi: olen katkera maailmalle, koska olen persaukinen jätettyäni lakiopinnot kesken. Voi nyyh. Hommaa jätkä duuni ja lopeta valittaminen. Raskolnikov ei ole samaistuttava vaan säälittävä hahmo. Editorin olisi pitänyt vetää henkselit kässärin päälle ja sanoa Dostojevskille, että ”et sä hei viitsis kirjoittaa tästä tyypistä vähän sympaattisemman. Keksi sille jokin nolon söpö piirre, josta lukija tunnistaa itsensä. Vaikka kaali keiton aiheuttamat ilmavaivat.” PeTTyneenä vaihdoin Thomas Mannin Tohtori Faus tukseen. Virhe. Kirjassa on reilut 500 sivua. Kirjoitusoppaiden mukaan päähenkilö ongelmineen pitäisi esitellä tarinan ensimmäisen kolmanneksen aikana. Mitä tekee Mann? Suoltaa musiikkitieteellistä jorinaa partituureista, sivut matelevat, 259. Koska helvetissä se säveltäjä tekee sopimuksen pirun kanssa tullakseen lahjakkaaksi? Tuskastuin ja tartuin viihteellisempään romaaniin, Umberto Econ Ruusun nimeen. Tän oon nähny telkkarista, tän on pakko olla jännä! Onkohan Sean Connery kirjassakin? Iloitsin liian aikaisin. Munkkiluostarin murhamysteeristä huolimatta kirja koostuu uskonnollisfilosofisesta pohdiskelusta. Ihan tavallinen, hyvä ja kiva ihminen ei ymmärrä siitä sanaakaan. Mehevimmät onelinerit liittyvät Paavalin kirjeisiin. Ei kukaan retwiittaisi niitä. luOvuTin ja palasin mukavuusalueelleni, kotimaiseen nykykirjallisuuteen. Ah. Itkettäviä tarinoita enkelivauvoista, taistelevia jääkiekkoilijoita ja juoppoja, kulmakarvapigmentoinnin hankkineita murhaleskiä. Ja Lapin sota. Kiellettyjä rakkaustarinoita liekehtivästä Rovaniemestä ei voi kirjoittaa liikaa. Luojalle kiitos laadukkaasta suomalaisesta nykykirjallisuudesta, joka kunnioittaa lukijaa. Ihan tavallista, kivaa ja hyvää ihmistä, joka haluaa lukea kivoja juttuja hyvistä ihmisistä. Kunhan ne sijoittuvat Lapin sotaan. Tai kannessa on Teemu Selänne. janica Brander junttien jaarli Kirj oitt aja on toim itta ja ja kes kin ker tais en no vell iko ko elm an kirjo itta nu t nyk ykir jaili ja, jok a asu u Tam pe ree lla j OurnaliSTiT jakavat palkintoja gaalassaan Dar es Salamissa. Rose Haji Mwalimu iloitsee voittajien puolesta. Oikeastaan hänen pitäisi olla Suomessa keskustelemassa sananvapaudesta, tapaamassa journalisteja ja raportoimassa kehitysyhteistyöhankkeista, mutta Viestintä ja kehitys -säätiön kollegat ovat viime tipassa siirtäneet reissua myöhemmäksi. Huippuhetki koittaa: tilaisuudessa annetaan arvokas elämäntyöpalkinto tiedonvälitystä edistäneelle henkilölle. Mwalimu ei ole kuullut huhujakaan siitä, kuka sen saa. Lavalta kuulutetaan, että palkittava on paitsi ”toimittajaveteraani” ja ”alansa huippuja” myös ”ansioitunut ihmisoikeustyössä” ja ”monin tavoin parantanut toimitta jien asemaa”. Lavalle kuulutetaan Rose Haji Mwalimu. Afrikkalaiset kollegat halusivat juhlia ”Mama Rosen” elämäntyötä yhdessä sankarin kanssa, ja ovelat suomalaiset olivat siirtäneet lentoja tansanialaisten pyynnöstä paljastamatta juonta juhlakalulle. Hän pääsi Helsinkiin muutaman päivän kuluttua. 45 miljoonan asukkaan Tansania on toimittajille vaativa työmaa. ”Peräti 80 prosenttia tansanialaisista asuu muualla kuin kaupungeissa. Suurin ongelma on saada tietoa kansan ulottuville”, huokaa Mwalimu. Köyhissä pienissä kylissä ei ole tietokoneita, tietoverkkoa eikä televisioita. Sähköverkko ei yllä kaikkialle, ja sielläkin missä virtaa on, se toimii miten sattuu. Mwalimu on yrittänyt ratkaista tätäkin ongelmaa järjestämällä kaukaisille seuduille aurinkopaneeleita. POliiTTiSTen instituutioiden modernisoiminen ja demokratiaan siirtyminen ei ole ollut kivutonta. Naapurimaidensa tavoin Tansania on sinnitellyt siirtomaavallan alla. Se kuului Saksalle 1880-luvulta siihen saakka, kunnes tämä hävisi ensimmäisen maailmansodan. Vuonna 1919 Tansanian valtasi Iso-Britannia. Molemmat emämaat – valtaansa ja luonnonvarojen anastamista tehostaakseen – olivat modernisoineet maata. Tansaniaan rakennettiin muun muassa rataverkko ja Tansanialainen toimittajalegenda tietää miten kansaa kasvatetaan
7 / 2016 • 49 mama rose rankaisi pahoja AnnA LiisA rooleissa Kai Bäckström, Paavo Kerosuo, Karoliina Kudjoi, Helmi-Leena Nummela, Jukka Pitkänen, Petriikka Pohjanheimo Lipunmyynti (09) 4342 510 ti–pe klo 11–14 Erottajankatu 5, 00130 Helsinki Canth Tola ensi-ilta 14.9.2O16 lippupalvelu sairaaloita. Brittien johdolla alkoi taistelu tsetsekärpästä ja malariaa vastaan. varSinainen demokratiakehitys ja oman perustuslain luominen alkoivat ”koko kansan mwalimun” eli opettajan, presidentti Julius Nyereren, johdolla. Tansania itsenäistyi vuonna 1961. Tansania on naapurimaitaan turvallisempi, mutta terrorismin uhka on olemassa. Twitterin kautta nuoria rekrytoidaan Isisin riveihin Tansaniastakin, vaikka ei läheskään yhtä paljon kuin pohjoisemmista Afrikan maista. Isis askarruttaa ihmisoikeusjournalisti Mwalimua. Miten Isis kukistetaan? Mwalimu huokaa raskaasti: ”Tiedämme sen vasta, kun selviää, kuka liikkeen takana on. Yritämme afrikkalaisten kollegoiden kanssa selvittää, mistä se lopultakin saa voimansa.” Aika ajoin maa ottaa takapakkia sananvapausasioissa. Keväällä hallitus kielsi raportoimisen parlamentin istunnoista suorina lähetyksinä. Tiedotusministeri Nape Nnauye on syystäkin joutunut opposition hampaisiin. Lainkohta vuodelta 1976 sallii hallituksen lakkauttavan julkaisun, jos se on ”vallankumouksellinen”. Hallitus on käyttänyt tätä oikeutta ja sulkenut lehtiä. ”Laki on törkeä jäänne siirtomaavallan ajoilta, ja se pitää poistaa”, sanovat tansanialaiset sananvapausaktivistit. Kummallinen on myös uusi tilastolaki, jonka mukaan toimittaja voidaan tuomita vankeuteen tai suuriin sakkoihin, jos tämä käyttää lähteenään muita kuin valtion virallisia tilastoja. Toivoakin on. Mwalimu kehuu varovaisesti nykyistä presidenttiä, matematiikan opettaja John Magufulia: ”Hän on sanonut kitkevänsä korruption. Ainakin ensimmäinen vuosi on mennyt ihan hyvin.” rOSe Haji Mwalimu opiskeli 1970-luvulla journalismia Neuvostoliitossa Donin Rostovin yliopistossa. Hän osaa edelleen sujuvasti venäjää. Valmistuttuaan vuonna 1983 Mwalimu palasi Tansaniaan ja aloitti hommat radiossa. Maassa myllersi. Väkiluku kasvoi räjähdysmäisesti, ja samalla levisi aids. Kansalle oli annettava terveysvalistusta. Alati hymyilevä ja reipas Mwalimu oli suosittu tv-uutisankkuri, mutta uutiset eivät riittäneet tiedonvälityskeinoksi. Taudit niittivät köyhiä, ja tyytymätön mieliala vallitsi. Mwlimu keksi keinon: tehdään radiokuunnelma, johon kuuntelijat jäävät koukkuun ja joka samalla opettaa kansaa. ”Teimme puoliksi totta olevaa jatkosarjaa, joka oli hyvin moralistinen. Oli pahoja hahmoja ja hyviä hahmoja, ja pahoja rangaistiin. Pahat eivät käyttäneet ehkäisyä, he saivat liikaa lapsia, joista eivät kyenneet huolehtimaan, ja perhe eli sairaana köyhyydessä.” Sangen mustavalkoisen moraliteetin muisteleminen naurattaa Mwalimua. ”Hyvät käyttivät kondomia, saivat vähemmän lapsia, pysyivät terveenä ja elivät rikkaampina. Hyvien lapset pääsivät yliopistoonkin.” Tehosiko tämä Tansanian kansaan? ”Kyllä! Tilastojen mukaan kondomien myynti kasvoi heti ohjelman jälkeen. Samalla HI-viruksen leviäminen hidastui”, kertoo Mwalimu ylpeänä. TanSania SiirTyi monipuoluejärjestelmään vuonna 1992. Saman tien tarvittiin poliittista valistusta, kun oli koittanut uuden hallinnollisen konseptin aika. ”Tein radio-ohjelmaa, joka kertoi, miten demokratiassa toimitaan. Kerroimme, mitä puolueet edustavat ja mitä eroja niiden välillä on. Ihmiset olivat innoissaan!” Mwalimu riemuitsee. Erityisen iloinen Mwalimu on naisten aseman parantumisesta. ”Naistoimittajia on jo paljon, ja naisia on jopa esimiehinä ja kanavajohtajina”, hän sanoo ylpeänä, mutta kiirehtii lisäämään: ”Enemmänkin voisi olla”. Tansanialainen toimittajalegenda tietää miten kansaa kasvatetaan
50 • 7 / 2016 TekSTi XXX kuva XXX Th om as Fr eu nd lic h k anSainväliSillä kulttuurifestivaaleilla kiertää aina teatteri esityksiä, joiden edellä kiirii kihisevä huhu poikkeuksellisen radikaalista ja vahvoja ristiriitoja synnyttäneestä taideelämyksestä. Valitettavan usein esitys paljastuu ennakkoaallolla ratsastavaksi, falskiksi patsasteluksi. Tämän syksyn Helsingin Juhlaviikoilla Romeo Castelluccin Go Down, Moses edustaa tätä lajia tyylipuhtaasti. Kansallisteatterin Suuren näyttämön täyteen katsomoon ahtautuneelle yleisölle oli luvattu ennakkotiedoissa ”unenomaisia katkelmia, joissa toistuvat raamatulliset näyt, ihmiskunnan historia ja psyyken syvimmät kerrokset" ja jota "leimaavat vahva visuaalisuus, poikkeukselliset äänimaisemat sekä kouriintuntuva kehollisuus”. Käytännössä esitys tarjosi jähmein näyttämökuvin makaaberin synnytyksen vessassa, itkevän vauvan jäteastiassa, ujeltavan koneen vinhasti pyörivään akseliin kietoutuneita peruukkeja, seksiä harrastavia luolaihmisiä ja historiallisen teleportaation mahdollistavan magneettikuvauslaitteen. Sokeeraaviksi tarkoitettujen näkymien yhteys ei toiminut sen enempää vertauskuvallisesti kuin draamallisestikaan. Teoksen pohjimmaisten pyrkimysten osalta ilmaan jäi leijumaan lähinnä epäily, ettei sellaisia ollutkaan. TaiTeelliSelTa laadultaan aivan toista maata on vielä syyskuussakin esitettävä, lopetettuun Marian sairaalaan Valtteri Raekallion taiteellisella johdolla toteutettu kokonaistaideteos Neuromaani. Jaakko YliJuonikaan kirjaan perustuva teksti on yhdistetty omintakeisella tavalla tanssiin, performanssiin, installaatioihin ja yhteisötaiteeseen. Esitys alkaa hämmentävästi. Kun katsoja saapuu entisen päivystyspoliklinikan sisäänkäynnille, hän havaitsee joutuvansa kohdelluksi sisään hakeutuvana potilaana. Henkilökohtaisen ilmoittautumisen jälkeen hänet ohjataan käytävän penkille odottelemaan. Oikean sairaalan tapaan ympärillä parveilee kiireisiä lääkäreitä ja hoitajia ja muita potilaita ruuhkaksi asti. Asianmukaisen odotusajan jälkeen katsoja kutsutaan nimellä tarkempaan konsultaatioon. Siellä hänet puetaan sairaalavaatteeseen, hänelle annetaan kuulokkeet ja niistä kuuluvaa äänimaailmaa säätelevä ”tutkimuskoje”. Viimein hänet ohjataan sairaalasängylle kuuntelemaan ensimmäisen huoneen tarinaa. neurOma anin TekSTi on vainoharhaa tulvivaa tajunnanvirtaa, josta löytyy sekä onttoa sanahelinää että briljantteja sattumia. Repaleisista palasista hahmottuu kuva sairaalan ja laajemmin yhteiskunnan kontrollimekanismien keskellä itsellisyyttään puolustavasta minuudesta. Rakennuksen kolmeen kerrokseen on kalustettu kymmenittäin huoneita, ja tarinafragmentteja on yhtä paljon. Kaiken äänimateriaalin kuunteluun ei aika riitä, mutta se ei ole tarkoituskaan. Toisaalta vaikka katsoja seuraisi mahdollisimman kurinalaisesti äänitteiden ohjeita ja sairaalan lattiaan tarroitettuja reittejä, hän joka tapauksessa lopulta päätyisi harhailemaan orpona käytävillä ja huoneissa. Sairaalan seinillä olevat kellot ovat pysähtyneet, ja tiloissa liikkuvat lääkärit ja hoitajat ilmentävät aika ajoin tanssin keinoin lavastetuista puitteista irtaantuvia tunnekohtaamisia. Vaikka audiokojeidensa ylläpitämään keinotodellisuuteen umpioituneet katsojat muodostavat toisilleen mielikuvan omaan maailmaansa vajonneista mielisairaalan potilaista, kokonaisuuden tasolla teos kertoo sittenkin enemmän ihmisen mielen toiminnasta yleensä kuin mielisairaudesta. Joissakin huoneissa toki vainoavat traumaattisten muistojen, skitso frenian ja masennuksen kummitukset. Kaiken tämän keskellä ihminen taistelee luodakseen mallitettujen mielentilojen ja assosiaatioketjujen kaaokseen rationaalista järjestystä. Aivan kuin päänsä sisällä muutenkin. kun kaTSOjaT voivat valita tarinan seuraamisen järjestyksen ja rytminsä itse, teatteriesityksen draamaa on yleensä haasteellista saada ehjästi paketoitua. Tässä tapauksessa ratkaisu on taiteellisesti pysäyttävä. Varoittamatta yläkerrosten käytävillä alkaa kuulua taivaallisen kaunista naisen laulua. Käytävillä kiirehtinyt henkilökunta reagoi tähän fyysisesti. Alkaa hidas ja sisäistynyt tanssi, jonka liike hidastuu hidastumistaan kunnes päättyy. Lavastetun laitostodellisuuden keskellä tanssi esittää toiveikkaan näyn kauniista kuolemasta. Esityksenä Neuromaani kuvaa mielen monimutkaista sokkelikkoa niin antautuneesti, että on melkein hukkua siihen itsekin. Instaallaatioissa on tarkoituksellista ja tahatontakin komiikkaa. Silti teoksen sisäinen ajatus ja toteutus ovat kirkkaita kuin vuoristopuro. Esityksen jälkeinen henkinen tila on puhdistautunut. valelääkäreitä ja luonnenaamioita Zodiak ja Teater 90° säväyttävät Helsingin Juhlaviikoilla. TekSTi TuOmaS ranTanen muOvinen rauTaHäkki . WunderKinderin vakuumisen toimistohelvetin takanurkassa pilkottaa hätätie vapauden valtakuntaan. kulttuuri Ka tja N au kka rin en
7 / 2016 • 51 teatteri Siinä miSSä Neuromaani täyttää vanhan Marian sairaalan, Teatteri 90°:n WunderKinder on vallannut tyhjän pankkitilan Kallion Fleminginkadulta. Juhlaviikkojen alla osana Korjaamon Stage-festivaalia toteutettu, Johannes Ekholmin kirjoittama ja Anni Kleinin ohjaama näytelmä kertoo tämän ajan työelämän ihmisiä esineellistävästä todellisuudesta. Esitys sijoittuu epämääräiseen luovan suunnittelun toimistoon, missä pitkästyneet työntekijät ovat enemmän tekevinään kuin oikeasti tekevät jotain samalla, kun heidän puheensa vilisee onttoa luovuussloganismia. Karl Marxilla on käsite luonne naamio (Charaktermaske), jolla hän viittaa ihmisten sisäistämiin naamioihin, jotka estävät heitä tunnistamasta riistoa edes silloin, kun se kohdistuu heihin itseensä. WunderKinderissä sama ajatus lihallistuu ratkaisulla, jossa kaikilla näyttelijöillä on ihonvärinen kasvonaamari ja heidän ruotsinja englanninkieliset repliikkinsä tulevat taustanauhalta. Yleensä näyttelijät luovat roolinsa kehollaan, ilmeillään ja puheellaan. Kun kaksi jälkimmäistä on poistettu, näyttelijän ilmaisukeinoista jäljelle jäävät vain elehtiminen ja silmät. Työvälineidensä osalta rajusti amputoitujen näyttelijöiden katseista kuvastuukin pidätelty epätoivo. Tällä metodilla vieraantumisen olotilan demonstroiminen onnistuu vavahduttavasti. Pelkistetyn esityksen sisään on kyetkauniS kuOlema . Lavastatetun laitosympäristön keskeltä herää oudon toiveikas ajatus kaiken äärellisyyden terapeuttisesta voimasta. ty rakentamaan myös luokka-asetelma, johon vieraantuneen merkityksettömyyden keskellä kelluvan toimistokeskiluokan ohella kuuluvat kaikki verisetkin sotkut nöyrästi siivoava työläinen ja nopean fyysisen poistuman kierteeseen ajettu työharjoittelijoiden paarialuokka. Selväksi tulee sekin, että kuvatun vakuumitodellisuuden näennäisturvallisuuden ulkopuolella riehuu poliisiväkivalta. Wunderkinder esittää nykyisen työelämän ja yhteiskunnallisen todellisuuden enemmän klaustrofobisena vankilana kuin perinteisenä oravanpyöränä. Tämän se tekee niin vakuuttavasti, että kun yksi piinattu onnistuu lopulta pääsemään tästä painajaisesta karkuun, katsojassa syntyy poikkeuksellisen vahva katarttisen vapautumisen tunne. Pian sen jälkeen kuitenkin taaa uusi harjoittelija seisoo yleisön edessä ja yrittää takellellen keksiä, mitä hän haluaisi työltään, josta hänellä selvästi ei ole minkäänlaista ennakkokäsitystä. Hänen tulevan kohtalonsa tietävän myötätuntoisen katsojan katse eksyy näyttelijän silmistä aistittavaan hätään. Harvemmin teatteri kykenee osoittamaan näin pohjia myöten, miten pelottavassa maailmassa elämme. Sitä vasten Romeo Casteluccin pompöösisti lavastettu visuaalinen sokeeraus tuntuu entistäkin latteammalta. Jaakko Yli-Juonikas & Valtteri Raekallio: Neuromaani Esitys jatkaa osana Zodiakin ohjelmistoa 31.8.– 24.9. Johannes Ekholm & Anni Klein: WunderKinder Stage-festivaalin esitykset 30.8. asti ovat loppuunvarattuja. Teater 90° selvittää mahdollisuuksia lisäesityksiin. Va ltt er i Ra ek all io Juhli kanssamme 19.–25.9. Caisa 20v VAPAA PÄÄSY ! caisa.fi Mikonkatu 17 C | Kaisaniemi caisakulttuuri Liput 28–58 € “Tuttua Saarista --[teoksensa eivät] koskaan jätä kylmäksi.” HELSINGIN SANOMAT, 18.6.2016 20-VUOTISJUHLANÄYTÖKSET Could you take some of my weight…? | MESH Kansallisooppera, Alminsali, 12.–15.10.
52 • 7 / 2016 kulttuuri romantikko ottaa osumaa Milla Paloniemi teki sarjakuvan vuodesta, joka mullisti kaiken. TekSTi kaiSu TervOnen kuva velda Parkkinen S arjakuvaTaiTeilija Milla Paloniemi vastaa romantisoitua kuvaa taiteilijasta. Hän unohtaa ensimmäisen tapaamisen ja saapuu toiseen nukuttuaan kaverin sohvalla. Sitä paitsi hän riutuu rakkaudesta, kuten sarjakuva-albumi 112 osumaa – sarjakuva taiteilijan päiväkirja todistaa. Kirja kertoo Milla Paloniemen vuodesta 2015. Sen alkuun osui kipeä ero, tekijän mukaan hänen ensimmäisensä, ja marraskuussa Paloniemi melkein kuoli. Hän laski porraskaidetta pitkin mutta huojahti kaiteelta, minkä seurauksena kallonpohjassa, rintalastassa, kyljessä ja selkärangassa luut murtuivat. Keuhkokin puhkesi. Onnettomuus mainitaan myös kirjassa, mutta se ohitetaan nopeasti. Pääpaino on hahmon ihmissuhteissa ja angstailussa. ”Aloitin tämän piirtämisen, kun erosin. Piirtämiseni muuttui jollakin tavalla. Aloin tehdä henkilökohtaisempaa ja aloin piirtää niitä juttuja enemmän itselleni ja ulos itsestäni. Aiem min kun olen julkaissut jotain blogissani, olen jollain tavalla tiedostanut yleisön.” Paloniemi sanoo lukeneensa kirjan läpi pari kertaa julkaisun jälkeen. Se tuntuu edelleen terapeuttiselta. ”Ajattelen, että rauhoitu. Sulla on nyt tämä kirja ja olet käynyt tämän vaiheen läpi.” anGSTailun kanssa limittyy iloinen sinkkuelämä. Kirjan hahmo juo itsensä humalaan, tanssii, kännitekstailee, flirttailee ja ihastuu – ja ihastuu ja ihastuu. ”Tässä tavallaan Bridget Jones kohtaa Carrie Bradshawn kohtaa Milla Palo niemen. Aihe on aika häpeällinen ja hirveen ajankohtainen: kaikki Tindersekoilut, rakastumisen ja parisuhteen muodostamisen vaikeus, rimpuilu sen kanssa, että on siistii olla sinkku mutta haluaa kuitenkin jotain elämää suurempaa lovestooria.” Emmä voi piirtää tästä… Älä piirrä tästä. Se lukee tän. Älä ainakaan julka se tätä. Näin kirjan hahmo miettii omaa piirtämistään. Ihmisten nimet on häivytetty. Ihastukset ovat ”isukkeja”, ”fasaaneja” ja ”elokuvaohjaajia”. Asianomaiset tietävät, ketä he ovat, mutta kaunoja ei ole. ”Koska sisältö on niin henkilökohtaista ja siinä on niitä tiettyjä ihmisiä, olisi ollut superkiusallista julkaista se saman tien. Ja jos olisin julkaissut kaiken netissä, jengi olisi voinut kommentoida niitä reaaliajassa... Kirja ei tunnu mulle enää niin henkilökohtaiselta, kun se on ulkona, konkreettisena esineenä.” Päiväkirja etenee kronologisesti, mutta se ei noudata yhtä tyyliä. Sarjakuvia on syntynyt hetkessä, joku niistä myös ravintola Tenkan karaokelapun taakse. ”Kun piirrän, en mieti tekniikkaa yhtään. Olen piirtänyt kersasta asti niin, että kynä käteen ja sitten vaan joku paperi sen alle.” Tällä kertaa Paloniemi halusi ulottaa saman spontaanin otteen koko albumin rakenteeseen. ”Koin, etten halua hioa enkä karsia materiaalia yhtään. Tuntui hyvältä ajatukselta julkaista kaikki tällaisenaan. Mulla oli aluksi toinen kustantaja, joka olisi halunnut karsia sitä, tehdä jotain uusiksi, mutta en suostunut siihen.” Tinkimättömyys kuuluu myös romanttiseen taiteilijuuden ideaan. Samoin itsensä alttiiksi laittaminen. ”Tavallaan välillä fiilistelen jossain määrin sitä omaa taiteilijuuttani. Poltan tupakkaa ja ajattelen surullisia asioita yöllä. Sitä yllättää itsensä tuollaisista tilanteista ja huomaa, että tavallaan nautin tästä rappiosta. Mutta sitten toisaalta olen, että ’nyt maanantaina pistän kaikki kuntoon’. ” 112 osumaa – sarjakuvataiteilijan päiväkirja (Arktinen banaani)
7 / 2016 • 53 kirjallisuus Jackie Kearney veGaanin kaTuruOkaa – ruokareissuja intiasta indonesiaan Like 2016, 208 s. suom. Nina Mäki-Kihniä Ruokarekkaa pyörittänyt telkkarin Masterchef-finalisti kyllästyi ”halloumibingoon”. Jackie Kerneyn kotiseuduilla Manchesterissa, PohjoisEnglannin Tampereella, kasvisruokailijoita oli kuppilasta toiseen hellitty juustolla, vaikka sekin on suurta eläinten riistoa. Onneksi Kearney on matkustellut Aasiassa ja oppinut ymmärtämään, miten herkkuja maustetaan – eikä kukaan taatusti kaipaa lihaa näiden papupatojen äärellä. ”Laolaiset ovat tyytyväisimpiä ihmisiä, joita olen kohdannut missään”, kertoo kirjan chef. Vaikka Laos on ollut köyhä ja eristäytynyt maa, sen keittiö on rikas ja silkkaa nautintoa. Mausteiset nuudelikeitot ja erilaiset nyytit ovat yleisiä myös Malesiassa. Intiassa ja Sri Lankassa taidetaan kirpeät ja suolaisen makeat chutneyt. Runsaasti kuvitetulla kirjalla voi käännyttää vegaaniksi kenet vain tuotantolihan liikakäyttäjän. Vaan opettaako kirja kokkaamaan? Monet ohjeista vaikuttavat vaikeilta ainakin keskitasoa huonomman arkiruuanlaittajan mielestä. Silti monienkin työvaiheiden taidonnäytteistä saa jokainen jotakin irti. Esimerkiksi tofun maustaminen ja kastikkeiden teko ovat kaikkein sottapyttyjen pakollisia perustaitoja. Kukaan ei kieltäydy jälkkäristä, kun tarjolla on tähtianis-vaniljajätskiä. Kerney suosittelee sitä raparperin kanssa. Toimii! IIDA SIMES Juha Pohjonen & Oula Silvennoinen TunTemaTOn lauri Törni Otava 2013, 416 s. Tuorein ja pätevin Lauri Törni -elämäkerta ajankohtaistui, kun Suomen puolustusministeri Jussi Niinistö laski Washingtonin-vierailullaan valtion nimissä seppeleen myös Larry A. Thornen nimellä tunnetun entisen suomalaisen sotilaan haudalle. Törnin (1919–1965) talvija jatkosodan ansioita himmentää se, että hän siirtyi Lapin sodan aikana Saksaan SS-joukkojen upseeriksi. Sodan jälkeen Törni tuomittiin maanpetoksesta kuudeksi vuodeksi vankeuteen, ja hän menetti sotilasarvonsa. Myöhemmin Törni lähti muiden natsiSaksan häviöön pettyneiden kansallisradikaalien tavoin Venezuelaan. Vuosien jälkeen hän sai Yhdysvalloissa oleskeluluvan ja kansalaisuuden. Uudessakin kotimaassaan sotilasuralle hakeutunut Törni kuoli Vietnamin sodan salaisessa operaatiossa. Pohjonen ja Silvennoinen vertaavat teoksessaan aikaisempien elämänkertojen romantisoituja tietoja historiallisiin lähteisiin, jotta pystyisivät erottamaan Törnin häneen liitetystä myyteistä. Kirja onnistuu valaisemaan myös legendan syntymisen yleisiä mekanismeja. Henkilönä Törnistä piirtyy uskottava kuva sotaan addiktoituneena seikkailijana, joka oli omasta taustastaan johtuen niin ryssävihainen antikommunisti, että oli valmis jopa kääntämään selkänsä Suomelle jatkaakseen sotaansa natsi-Saksan puolella. Törnin valintaa voi ymmärtää kuvattua historiaa vasten, mutta tämän ajan asetuksilla arvioiden valtiollinen huomionosoitus on skandaali. TUOMAS RAnTAnEn kirjaT Miriam Gebhardt ja SiTTen TulivaT SOTilaaT Minerva 2016, 299 s. Historioitsija Miriam Gebhardt osuu useisiin tabuihin avatessaan toisen maailmansodan seksuaalista väkivaltaa. Gebhardtin varovaisen arvion mukaan yksin Saksassa sodan loppuvaiheessa ja miehitysaikana raiskattiin naisia ja tyttöjä ainakin 860?000. Rikoksia tapahtui enemmän, koska monet joutuivat uhriksi monta kertaa. Luvusta puuttuu raiskattujen miesten ja poikien määrä. Fyysisten ja psyykkisten vammojen lisäksi raiskausten seurauksina syntyi tuhansia lapsia. Uhrien traumat kantavat perhehistorioiden kautta tähänkin päivään. Moralismia taiten välttelevä Gebhardt osoittaa, miten laajamittaista seksuaalista väki valtaa tapahtui myös länsirintaman puolella ja miten se jatkui kaikilla suunnilla miehitysaikanakin. Asioiden käsittelyä rajoitti se, että sekä Saksan liittotasavallassa että DDR:ssä systemaattisesti vähäteltiin omien liittolaisten rikoksia. Gebhardtin mukaan armeijat jopa kannustivat sotilaitaan seksuaaliseen väkivaltaan. Pysäyttävää on sekin, että silloin harvoin kun tuomioita on annettu, ne näyttävät painottuneen etnisten vähemmistöjen edustajiin. Sodan yli kantaneista asenteista kertoo puolestaan se, miten epäilyt raiskattujen omasta seksuaalisesta aktiivisuudesta tai epäisänmaallisuudesta näyttäytyvät asioita dokumentoineiden kirkonmiesten ja byrokraattien raporteissa. TUOMAS RAnTAnEn Raphael Honigstein SakSan jalkaPallOn viriTeTTy kOne Like 2016, 325 s. suom. Petri Stenman Inhoan vain yhtä asiaa tässä kirjassa: sen nimeä. Saksan miesten jalkapallomaajoukkueeseen ja sen peliin on viitattu koneena vuosikymmeniä, vaikka itse asiassa ajoittain tuntuu, ettei pelissä edes ole järkeä. Maalivahti Manuel Neuer pelaa myös alimpana puolustajana. Hyökkääjä Thomas ”tilantulkitsija” Müller tekee kentällä asioita, joita kukaan ei ymmärrä mutta jotka usein johtavat maaliin. Keskikenttäpelaaja Mesut Özil näkee syöttöpaikan siellä, missä kukaan muu ei sitä näe. On saksalaisessa jalkapallossa ja sen viime aikaisessa menestyksessä toki selkeälinjaista systemaattisuuttakin. niitä avaa saksalainen tietokirja, joka kertoo, kuinka Die Mannschaft nousi maailmanmestaruuteen vuonna 2014. Honigstein kirjoittaa vuoden 2000 kansalaisuuslaista, samana vuonna alkaneesta panostuksesta juniorityöhön sekä Jürgen Klinsmannin aloittamasta muutoksesta valmennuksessa. Kirjaa rytmittävät vuoden 2014 voitokkaan turnauksen ottelut. niiden välissä valotetaan jalkapallokulttuuria laajasti, ja samalla näkyviin nousee kasvutarina: Saksan maajoukkueen muutos vuoden 1982 ylimielisestä retkueesta vuoden 2006 kotikisojen rakastetuksi sakiksi ja lopulta maailmanmestareiksi. Raphael Honigstein on pitkäaikainen jalkapallokommentaattori ja Guardianin jalkapallokirjeenvaihtaja. Hän siis tietää, mistä kirjoittaa. Lukijan onneksi hän osaa myös kirjoittaa, mistä tietää. KAISU TERVOnEn runoilija Palstalla kohdataan tavalla ja toisella ajankohtainen runoilija. H aa sta tte lu: M ar ko La ihi ne n, kir jai lija /to im itt aja Ku va : M ar ko La ihi ne n Olet biologi ja ympäristöekologian dosentti, jolta julkaistiin keväällä esikoisrunokirja Maanalaiset linnut (Sammakko). Miten tavallinen ihminen voi selättää ekoahdistustaan? Voi pitää huolta omasta tontistaan ja siitä, miten arkeaan elää. Oma lähiluonto on tärkeä. Sitä haluaa suojella, mihin on tunneside. Omilla teoilla on merkitystä – esimerkiksi sillä, että vähentää muovin käyttöä. Tietokirjailija ja runoilija sinussa painivat, kumpi vie voiton? Ehkä molemmat voittavat ja toteavat, että tasapeli ja jatketaan tästä yhdessä. Kummankaan ei ainakaan tarvitse hävitä. Jos runosi ovat maanalaisia lintuja, mitä siteitä niillä on maanpäällisiin lintuihin? Ne kertovat ja merkitsevät samoja asioita: kulttuurisia yhteyksiä, vuorovaikutussuhteita, toivoa, kommunikointia. Jos runokirjastasi ilmestyisi yksi puhekupla, mitä siinä lukisi? Verso umpeutuneesta haavasta. Millainen elävä organismi runokokoelmasi voisi olla? Jokin haarautuva, juurtuva, itävä. Sanikkainen tai muu kasvi, joka voi katkeilla ja jonka pudonneet palaset pystyvät tuottamaan uuden yksilön. Eliö, joka kykenee uudistamaan itse itseään – toivoisin sille iättömyyttä. Onko kirjasi jokainen sivu kastettu empatiaan? Ainakin elävän kunnioittamiseen ja arvostamiseen. Maanalaiset linnut -kirjaa on sanottu myös yhteiskuntakriittiseksi. Mitä meidän tulee ensimmäiseksi tehdä? Pitää huolta ympäristön kantokyvystä, se on kaiken taustalla. Jos ekosysteemit eivät toimi, kaikki käy vaikeaksi. Toivon, että luonto kykenee tulevaisuudessa säilyttämään toimintakykynsä, ei vain ihmistä varten, vaan että muutkin eliölajit mahtuisivat tänne. Mikä on ollut vaarallisin hetkesi tutkijana luonnossa? Olisi hienoa sanoa jotain isoa ja dramaattista, mutta vaarallisinta on, kun valokuvaan makuullani tuolla pöpeliköissä. Punkin purema on riskialttein. Voiko runo olla ihmiselle vaarallinen? Asia, jota pelkää, koetaan vaaralliseksi. Myös pelko itsessään voi olla vaarallista. Runo voi muuttaa asioita lukijassa tai kirjoittajassa, eli jos pelkää muutosta, runokin voi olla vaarallinen. Runoilijan oma kysymys ja vastaus siihen? Mikä yhdistää runoa ja karhua? Karhun valokuvaaminen muistuttaa osittain runon kirjoittamista. Sekä karhussa että runossa on arvoitusta ja voimaa, ja samoin kuin valokuvaa myös runoa tavallaan metsästän, yritän saada pyydystettyä. Ajatusta ei voi väkisin ottaa, kuten ei kuvaa karhustakaan. Saamisen ja löytämisen ilo yhdistävät. Muutamat valitut sanat annan sinulle kirjanmerkin jakamaan aikaa ennen ja jälkeen puhallat kirjan lehtiin se avautuu satunnaisesta kohdasta odottaessani etsin lintuja taivaalta täällä tuulee liikaa ja siitä se johtuu kaikki Mia Rönkä Runopenkki kukittaa elävän arvostusta
Musiikki 54 • 7 / 2016 TekSTi jOHanna Siik kuva mika varOnen P aPylOOnin BarBecue on kaksikymmentä vuotta musiikkia tehneelle Pekka Pirttikankaalle vasta neljäs suomenkielinen levy. Se on aika hämmästyttävää, sillä Pirttikangas on ollut Kuhmalahden Nubialaiset albumista (2011) lähtien sanoituksissaan sujuvasti omassa savolaismytologisessa, maailman synkeitäkin alakulttuureja syleilevässä maailmassaan. Pirttikangas itse luonnehtii tekstejään näynomaisiksi. ”Siellä on mukana savolaisia kansantarinoita, tositarinoita kuten Silvo Sokka, joka oli kotitekoinen avaruuslentäjä. Albin Pohjolaisen henki -kappale on murhastoori Savosta. Merten kummajaisten sukua -teksti lähti luontodokkarista ja kulkee käsikkäin ihmissuhdejutun kanssa”, Pirttikangas avaa ja mainitsee luettelon yhteydessä vielä William Burroughsin ja Screamin' Jay Hawkinsin. ”Musta tuli vahingossa sanoittaja, koska muita ei ollut. Cosmo Jones Beat Machine -bändin kanssa sanoittamista ei otettu aluksi tosissaan, mutta olen vuosien varrella skarpannut. Olen oppinut nauttimaan kirjoittamisesta, se toimii samalla viihdytyskonstina itselle.” kOmPPikiTariSTina olemisesta ja säveltämisestä haaveilleesta nuoresta Pirttikankaasta tuli lopulta monien bändiensä keulakuva ja Faarao Pirttikangas -niminen sooloartisti. Kuka Faarao Pirttikangas oikein on suhteessa Pekka Pirttikankaaseen? ”Faarao on yksinkertaisesti alter ego kotimaan kielellä kirjoittavalle Pekalle. Se on kavereilta heittona saatu nimi, joka juontaa Astro Can Caravan -aikoihin. Se on aivopieruleikki, joka jäi elämään”, Pirttikangas selittää. Kuhmalahden Nubialaiset -levyn tekemisen aikana syntynyt, samanniminen yhtye ei ole ainoa kokoonpano, jonka kanssa Pirttikangas aktiivisesti puuhailee. Reilu vuosi sitten seitsemän vuoden studiotauon jälkeen Cosmo Jones Beat Machine julkaisi materiaalia ja tekee taas hiljalleen uutta. Edellisellä viikolla Pirttikangas kertoo saaneensa käsiinsä C-kasettina julkaistun, Tomi Kososen ja Ilpo Väisäsen kanssa tehdyn Fistpost-levyn, jonka hän määrittelee eniten marginaaliksi, mitä on koskaan tehnyt. Menneen kesän festivaalisuosikki Talmud Beachin kanssa on myös menossa pienimuotoista yhteistyötä. PirTTikanGaS suhtautuu musiikin tekemiseen uteliaasti, intohimoisesti ja nöyrästi. ”Vanhemmalla iällä olen huomannut, että ei haittaisi yhtään, jos handlaisi vähän paremmin musiikin teoriaa, kun työskentelee itseään pätevämpien muusikkojen kanssa. Otan homman haltuun korvakuulolta, mutta jos teen isommalle porukalle biisin, tarvitsen apuja nuottien kirjoittamiseen”, Pirttikangas tuskailee. ”Mielestäni en ole musiikkihommissa päällepäsmäri, sillä se kuuluu asiaan, että kaikki tuovat demokraattisesti kokonaisuuteen jotain. Olen vuosien saatossa huomannut, että niin on leppoisampaa.” Monen eri kokoonpanon ja soolokeikkojen välillä liikkumisen voisi kuvitella olevan kuluttavaa, mutta sen ajatuksen Pirttikangas tyrmää täysin. ”Ne vain ruokkivat toisiaan hyvällä tavalla, siitä saa voimaa, eikä homma käy puuduttavaksi. Tuntuu luontevalta liikkua Cosmojen äänekkäämmän ja punkimman maailman ja Faarobändin iskelmä-osaston ja puhalti mien välissä. Eri vaikutteita voi ripotella eri projekteihin.” ”Tietysti jos olisin maailmankeisari, olisi makeinta, että olisi yksi heimo, se maailman paras bändi, jolla voisi toteuttaa kaiken ja joka treenaisi joka viikko, mutta käytännön syistä se on mahdottomuus”, Pirttikangas lohkaisee. SuOmalaiSen deltabluesin ja savolaisen mystiikan tekijä sai ensimmäisen kimmokkeensa afroamerikkalaiseen musiikkiin Rolling Stonesista. ”Ala-asteiässä lainasin kirjastosta Philip Normanin The Stones -kirjan ja vaikutuin siitä niin paljon, että lähdin Varpaisjärveltä Kuopioon, josta löytyi levykauppa ja Rollareiden bootleg-versioita blues-biiseistä. Ja sittenhän piti alkaa etsimään niitä alkuperäisiä esityksiä”, Pirttikangas kertoo. Etsintä kirjan sivuilta avautuneessa aarreaitassa jatkuu edelleen. Faarao Pirttikangas & Kuhmalahden Nubialaiset: Papyloonin Barbecue (Karkia Mistika Records) ilmestyy 7.9. Pekka Pirttikangas sai taiteilijanimensä aivopieruleikistä, joka jäi elämään.
7 / 2016 • 55 SleafOrd mOdS Key markets Harbinger Sound 2015 Brittiläisen Sleaford Modsin työväenluokkaista raivoa, räppiä, spoken word -runoutta ja punkia yhdistävä keikka oli heittämällä parasta, mitä Flow Festivalilla oli tänä vuonna tarjota. nottinghamilainen kaksikko jakoi roolit keikalla seuraavasti: vokalisti Jason Williamson vääntelehti kouristuksenomaisesti ja karjui paksulla keskienglantilaisella aksentilla mikrofoniin keskeytyksettä, ja biisien taustoista vastaava Adrew Fearn huojui rauhallisesti bisse kourassa ainoastaan vaihtaen yhdellä painalluksella läppäriltä tarvittaessa uuden taustanauhan pyörimään. Free money, mate. Just fill in the form and if you can’t then I can help you. Put yourself in the queue and I’ll come out to you – – Is it right to analyze in a general sense the capital machine. Its workings and what they mean? Passive articles on political debate. Its implications are fucking meaningless, mate. (Face to Faces) Sosiaalivirkailijan viran muusikon rooliin vaihtanut Williamson on ilmoittanut musiikillisiksi vaikutteikseen Wu-Tang Clanin, Guns n' Rosesin, rave-kulttuurin sekä black metallin, koska miksipä ei. Vaikka studioalbumi ei kykene taltioimana live-esityksen sekopäisyyttä, on se hyvä paikka aloittaa. JARI TAMMInEn G.l.O.S.S. Trans Day of Revenge Total Negativity / Nervous Nelly 2016 ”Anna väkivallalle mahdollisuus”, kehottaa hardcorebändi G.L.O.S.S. toisen ep:nsä avausraidalla. Yhdysvaltalaisbändi musisoi queerihmisten kokemuksesta ja viranomaisväkivaltaa vastaan – kokoonpano on siis hyvien puolella – mutta ”yritetään tulla toimeen” -hyssyttelyn sijaan seiskatuumainen edustaa suoraviivaista turpiinvetomentaliteettia. Trans Day of Revenge on sotahuuto. Fight for you life -biisissä pelkääjän paikalla eivät ole marginalisoidut vaan ”rotunsa” puolesta marssivat idiootit. Wave your flag for your fucked up race, if you don’t take flight you’ll take a brick to the face. Seiskatuumaisen viimeinen kappale, ep:n nimibiisi, puolestaan on peittelemätön kostofantasia siitä, kuinka heikoiksi leimatut nousevat vastarintaan. Ep:tä edelsi tammikuussa julkaistu demo, joka tarjosi ennakkomakua kokoonpanon aggressiivisesta ja poliittisesta hardcoresta. Vaikka kakkosjulkaisulta puuttuu Outcast Stompin kaltainen, lähes svengaava hitti, ei se jää yhtään huonommaksi. Olympiasta, Washingtonin osavaltiosta tuleva bändi on tunkenut viisi biisiä seitsemään minuuttiin. noissa muutamissa minuuteissa kompleksisia teemoja pakataan vetävään muotoon, jonka luulisi uppoavan niin poliittisesti valveutuneisiin kansalaisiin kuin kiljuun keskittyviin punkkareihin. Tältä kuulostaa vallankumous. KAISU TERVOnEn Musiikki levyT verde Otto Verdeaudio 2015 Henrik Otto Donner (1939–2013) oli suomalaisen musiikkimaailman merkkimies vailla verta. Laaja-alaisen taitellisen tuotannon ohella hän oli muun muassa perustamassa sekä Love Recordsia että Elmua ja toimi pitkään Teoston puheenjohtajana. Vuonna 2011 Donner ilmoitti Voiman haastattelussa viiden levyn Live at Five Corners -boksin musiikilliseksi testamentikseen. Vaikka tuo Jumo Jazz Clubilla äänitetty kokonaisuus onkin monin tavoin ylittämätön paketti, koin ilon tunteita huomatessani, että vielä vuosia maestron menehtymisen jälkeen julkaistaan häneltä uutta ja relevanttia tuotantoa. Otto on epäilemättä lähellä sitä, mitä Donner musiikissa ja elämässä arvosti. Donnerin kotona vuosina 2010–2013 Mika Rintalan, Rauno Niemisen, Esa Santosen, Janne Tuomisen, Tapani Variksen, Jyrki Laihon ja Seppo Istukaissaaren kanssa äänitetty levy syntyi sessioissa, joita ei juurikaan suunniteltu etukäteen. Paikalla oli muusikoiden lisäksi runsaasti soittimia, ja levyllä kuultava lopputulos syntyi improvisaation kautta. Tunnelma on arvaamattoman seesteinen kuin meri kauniina kesäpäivänä. Levy alkaa ja loppuu laineiden kohinaan, ja kappaleiden nimet viittaavat Donnerin suureen rakkauteen, veneilyyn. Olisi vaikea keksiä hienompaa lisäystä Donnerin perintöön. JARI TAMMInEn rOXeTTe Good Karma Warner Music 2016 Maailmassa on joitain linnakkeita, joissa ysäripoppi elää edelleen ja voi hyvin. Vahvimpia sellaisia ovat Turku ja Ruotsi. (nylon Beatin vankka tukialue Itä-Helsinki on nykyään räppääjien paratiisia.) Ruotsalaisduo Roxette on tehnyt uudenkin levynsä kunnioittaen vanhoja soundejaan. Melodinen poppi istuu ruotsalaiseen musabisnekseen yhtä luontevasti kuin höyhenpuuhka Euroviisu-artistin kaulaan. Roxetten laulustemmat ja -tyylit ovat mitä ruotsalaisimpia, jo Abban ajoista tuttua harmoniaa, ja säveltäjäsanoittaja Per Gessle työskentelee paljon Abba-artisti Björn Ulvaeuksen kanssa. Levyn alkupuolen biisit ovat kuin aikamatka kolmen vuosikymmenen taakse. näitä kuunnellessa voi nähdä sielunsa silmin Esko Ahon iltauutisissa. You make it Sound So Simple ei todellakaan anna ymmärtää, että Roxetten musiikki olisi yksinkertaista. Gessle taitaa nauttia moninkertaisista syntikkasoundimatoista. nimibiisi Good Karma antaa toivoa: "Juuri kun luulit kuolevasi, palaat kirkkaasti ja niin elossa." Bändi on parhaimmillaan hitaissa balladeissa. Viimeinen biisi April Clouds rauhoittaa: "Ehdotan, että lepäät hetken. Toivon sinulle vain parasta." Laulaja Marie Fredrikssonilla on parantumaton aivokasvain, eikä hän jaksa enää keikkailla. Tämä jäänee Roxetten viimeiseksi levyksi. IIDA SIMES
56 • 7 / 2016 kulttuuri elävä kuva TekSTi TuOmaS ranTanen väline on viesti Taidevideo, elokuva ja installaatio kohtaavat Julian Rosefeldtin Manifestossa. v ideOTaiTeella tarkoitetaan yleensä sellaista liikkuvan kuvan taidetta, jossa väistellään elokuvakerronnan vakiintuneita muotoja. Käsitteestä kaikuu sekin, että taidemuodon synty palautuu aikaan, jolloin tallennevälineenä alettiin käyttää videonauhaa. Tällainen määrittely on tietysti hämäävää monellakin tavalla. Digitalisoituvassa maailmassa video nauha on tekniikkana väistyvää lajia samaan tapaan kuin filmi perinteisen elokuvan puolella. Kokeellisia liikkuvan kuvan teoksia taas on myös tehty ennen videoiden läpimurtoa. Esimerkiksi Man Rayn 1920-luvulla filmille tekemät työt tai Andy Warholin Tehtaalla 1960-luvulla tehdyt viritykset ovat monessa mielessä lähempänä videotaiteen kuin elokuvan vakiintuneita muotoja. Samaan tapaan myös elokuvan klassikoissa esiintyy vakiintunutta ilmaisua rikkovia kokeellisia osia. Tällaisia ovat esimerkiksi Salvador Dalin avustuksella Alfred Hitchcockin Noidut tuun (1945) tehty surrealistinen jakso, tietyt kohdat Walt Disneyn Fantasias ta (1940), Dennis Hopperin Easy Ride rin (1969) huumekohtaus tai Stanley Kubrickin Avaruusseikkailu 2001:n (1968) kosminen valomyrsky. Toisaalta nykyään taidenäyttelyssä esitettävissä videoteoksissa voidaan hyödyntää elokuvan peruskonventioita hyvinkin pitkälle. TaidevideOn ja elOkuvan tuore törmäys tapahtuu Julian Rosefeldtin Manifesto-installaatiossa. Berliinin Hamburger Bahnhof -museossa esillä oleva näyttely koostuu noin tusinasta kerronnallisesta lyhytelokuvasta. Ne pyörivät samanaikaisesti luuppeina pimeään museosaliin sijoitetuilla jättiscreeneillä, ja niissä kaikissa pääosaa esittää tunnettu Hollywood-näyttelijä Cate Blanchett. Lavastukseltaan, puvustukseltaan, kuvaukseltaan, leikkaukseltaan ja näyttelijätyöltään kaikki osat nojaavat elokuvallisen kerronnan täydelliseen tekniseen hallintaan. Episodien kesto ja muoto on vakioitu, mutta niiden keskushenkilö ja sosiaalinen ympäristö ovat korostuneen erilaiset. Kussakin jaksossa Blanchettin esittämä roolihahmo yltyy papillis-poliittisin elkein pitkään manifestoivaan puheeseen, jonka yleisönä näennäisesti ovat häntä ympäröivät mykät ihmiset mutta todellisuudessa tietenkin installaation katsojat. kaikkien ePiSOdien TekSTi perustuu historiallisesti kuuluisiin kiistakirjoituksiin. Jo ensimmäisessä episodissa Blanchettin esittämä koditon mies laahustaa hylätyn taloon katolle pussukoidensa ja nuhjuisen koiransa kanssa ja ryhtyy saarnaamaan megafoniinsa Karl Marxin ja Friedrich Engelsin Kommunistisen puolueen manifestia. Pörssimeklarin roolissa Blanchett välittää meille Filippo Tommaso Marinettin ja Dziga Vertovin futurismia. Vaikuttavana hautajaispuheena kuullaan Tristan Tzaraa ja muita dadaisteja. Fluxus-taideyhteisön teesit toimivat lyömäkirveenä Blanchettin höykyttäessä diivamaisena balettikoregrafina edessään parveilevia tanssijoita. André Bretonin Surrea lismin manifesti kuullaan pohdiskelevan nukentekijän verstaalla. Avantgardistisen luovuuden sisäisestä pakosta saarnaa dekadentilla backstagella kaikille vittuileva punkkari, ja elokuvan tekemisen rakenteet pannaan uusiksi episodissa, jossa Blanchett toistaa alakoulun opettajana suurisilmäisille oppilailleen muun muassa Lars von Trierin ja Thomas Vinterbergin Dogma 95 -julistusta sekä Jim Jarmuschia ja Werner Herzogia. Manifestoinnit on synkattu niin, että ne päättyvät yhtä aikaa suoraan katsojalle suunnattuun monotoniseen mantraluentaan, jolloin koko tilan yleiskakofoniaan tulee erityisen intensiivinen ja oudon pysähtynyt hetki. TeOkSen kOkOnaiSvalTaiSuuS ja tekninen virtuositeetti lumoavat. Kaikkien episodien maailmat ovat suorastaan epätodellisen täydellisiä ja Cate Blanchettin roolityöskentelyn uskottavuus järisyttävää. Absurdista asetelmallisuudesta huolimatta teos on äärimmäisen vakava ja alkuperäistekstien sydenverisyyttäkin kunnioittava. Monitasoisessa teoksessa voi toki hautautua tekstien ja kuvan välisten jännitteiden paikallistamiseen, mutta kokonaisuuden tasolla koko työn kärki liittyy taiteen määrittelyyn, julkiseen esittämiseen ja sosiaaliseen olemiseen. Ei myöskään ole vahinko, että näitä miesten kirjoittamia manifestaation variaatioita kuvaamaan on valittu nimenomaan nainen. Liikkuvan kuvan nykyteknologisilla mahdollisuuksilla briljeeraaminen voisi kääntyä teoksen tappioksi, jos se olisi itsetarkoituksellista. Tässä tapauksessa se on kuitenkin yksi olennainen osa taiteellista manifestaatiota käsittelevän teoksen ideaa. On loppujen lopuksi sama, kutsutaanko teosta videotaiteeksi, installaatioksi tai lyhytelokuvien simultaaniseksi esittämiseksi. Vaikka kuvattu esillepano on teoksen tavoitteiden kannalta tarkoin harkittu, sen osat ovat itsenäisinäkin niin vahvoja, että niitä voisi mielikseen katsoa yksitellen omalta läppäriltään. Julian Rosefeldtin Manifesto Hamburger Bahnhofissa 18.9. asti. www.julianrosefeldtinberlin.de
7 / 2016 • 57 elävä kuva Pako eskapismista Rakkautta & Anarkiaa -festivaali muistuttaa myös tästä todellisuudesta. DIREZIONE GENERALE PER IL CINEMA T e lOkuvia syytetään usein todellisuuspaosta. Syytös ei mene kokonaan ohi maalin, kun katsoo, mitkä teokset ovat valkokankaan suurimpia hittejä. Useimmiten ne ovat sarjakuvamaailmoihin sijoittuvia supersankaritarinoita. Todellisuuspaossa ei tietenkään sinänsä ole mitään vikaa, onhan vaihtoehtoisten todellisuuksien luominen elokuvataiteen keskiössä. Helsinkiläinen Rakkautta & Anarkiaa -festivaali satsaa kuitenkin koko skaalaan: toisten todellisuuksien lisäksi se pureutuu tähän nykyiseen. Michael Graversenin dokumentti Dreaming of Denmark kertoo Tanskaan yksin 15-vuotiaana saapuneesta afgaanipoika Wasiullahista. Dokumentaristi on seurannut vuosien ajan teiniä, joka saa turvapaikkapäätöksen 18-vuotiaana. Gianfranco Rosin Kultaisella karhulla palkittu dokumentti Fuoco am mare – tuli merellä kuvaa arkea Lampedusan saarella, jonka rannikolla pakolaiskriisi on konkreettista todellisuutta. Fiktion kautta samaa teemaa sivuaa draamakomedia Welcome to Norway, jossa pariskunta avaa pakolaiskeskuksen kylmään korpeen. Elokuvan käsikirjoittaja-ohjaaja Rune Denstad Langlo saapuu festareille vieraaksi. feSTiva alien vier a akSi saapuu myös saksalainen Doris Dörrie. Hänen tuorein elokuvansa Fukushima, Mon Amour viittaa Alain Resnais’n klassikkoon Hiroshima Mon Amour, mutta rakkaustarinan sijaan se kertoo nuoren saksalaisnaisen ja vanhan japanilaisnaisen kohtaamisesta Fukushiman maanjäristyksen jälkeen. Ihmiset löytävät toisensa myös toisenlaisten täristysten keskellä. Sarja Jordenön dokumentissa Kiki newyorkilaiset queernuoret löytävät oman, turvallisen tilan, jonne kokoontua. Turvapaikasta haaveilevat myös Delphine ja Muriel Coulinin draaman The Stopover nuoret sotilaat Aurore ja Marine, jotka paluumatkalla Afganistanista pysähtyvät Kyproksella. Paikanvaihdos ei kuitenkaan hälvennä sodan kauhuja. jOSkuS TäTä TOdelliSuuTTa ei jaksa. Elokuvalipun lunastaminen tuntuu toisinaan halvalta hinnalta parin tunnin paosta, etenkin kun tarjolla on vaihtelevia maisemia. Rakkautta & Anarkiaa –festivaaleilla maisemat vaihtelevat kauniista karmeisiin. Ranskalaisessa The Girl Without Hands -animaatiossa Grimmin veljesten tarina saa impressionistisen esillepanon, kun taas The Girl With All the Gifts tarjoaa näkymän sotilastukikohdan kellariin zombitytön silmin. Ehkä jälkimmäinen elokuva ja sen epäinhimilliset hahmot – eikä tämä tarkoita vain zombeja – saavat meidän todellisuutemme taas näyttämään siedettävältä. kaiSu TervOnen Rakkautta & Anarkiaa 15.–25.9. www.hiff.fi/
58 • 7 / 2016 elävä kuva elokuvat Thomas Vinterberg kommuuni Ensi-ilta 26.8. Thomas Vinterberg on tanskalaisen dogmaaallon ohjaaja, joka tunnetaan vereslihaisista melodraamoistaan Juhlat (1998), Submarino (2010) ja Jahti (2012). 1970-luvun Kööpenhaminaan sijoittuvassa Kommuunissa keski-ikäistymistä ja -luokkaistumista vastaan rimpuileva uutistenlukija Anna ( Trine Dyrholm) muuttaa arkkitehtimiehensä Erikin ja teini-ikäisen tyttärensä Frejan kanssa perintönä saatuun suureen taloon. Ylläpitokustannusten kattamiseksi he houkuttelevat vuokralaisiksi sekalaisen joukon ihmisiä. Kun Erik rakastuu itseään parikymmentä vuotta nuorempaan Emmaan, Annan ja koko yhteisön tasapaino alkaa horjua. Siinä missä Lukas Moodyssonin komediallinen kommuunikuvaus Kimpassa (2000) paikallisti joukkoistumisen hyviä hetkiä kovassa maailmassa, Vinterberg mallittaa demokratiakokeilun tekopyhäksi kulissiksi. Yhteisön kyvyttömyys tehdä vaikeita päätöksiä ja tukea toveria paljastuvat karvaasti. Köyhät elävät muiden siivellä, etninen vähemmistö saa tahtonsa läpi tunteisiin vetoamalla, tiukan paikan tullen kapitalisti näyttää muille närhen munat ja patriarkkaalisen röyhkeyden edessä pettää myös naisten välinen solidaarisuus. Kommuuni on taiten ohjattu ja näytelty, mutta sen tarinan eetos on vieraannuttavalla tavalla katkera ja kyyninen. TuomAS RAnTAnEn KoonnuT TuoMas RanTanen 2.9. Yle Teema: Ikuiset liittolaiset (usa 2012) & 11.9. Yle Teema: Varastetut ihmiset (usa 1956) Robert Redfordin ohjaama elokuva pöyhii journalistisen ammattietiikan kannalta terävästä näkökulmasta uSA:n 1960-luvun vasemmistolaisen Weathermenterroristijärjestön perintöä. Don siegelin lajissaan ylittämätön Invasion of the Body Snatchers -vainoharhaklassikko taas kertoo kylmän sodan hengessä symbolisesti siitä, kuinka neuvostoliiton aivopesemät agentit soluttautuvat amerikkalaisen yhteiskunnan mikrotasoillekin. 4.9. Yle Teema: Mies joka ampui Liberty Valancen (usa 1962) & 6.9. Kutonen: Paukkurauta-Kati (usa 1965) John Fordin klassisessa westernissä käsitellään amerikkalaisen perustuslaillisuuden ja omankädenoikeuden välistä jännitettä. elliot silversteinin komediallisessa westernissä taas Jane Fondan esittämä opettajatar palkkaa juopon revolverisankarin turvakseen omankädenoikeuden käyttäjiä vastaan. Elokuvia yhdistää ja erottaa sekin, että PaukkurautaKatissa kaksoisroolissa oleva Lee Marvin pääsee ampumaan itsensä, kun Fordin elokuvassa tämän likaisen työn hoitaa John Wayne. 6.9. Yle TV2: Muhammad alin suurin ottelu (usa 2013) & 23.9. TV5: Django unchained (usa 2012) stephen Frearsin ohjaama elokuva kertoo, miten nyrkkeilijätähti Cassius Clay muuttui mustien oikeuksien ja islamin puolesta kamppailevaksi Muhammad aliksi ja oli joutua Vietnamin sodasta kieltäydyttyään amerikkalaisen oikeusjärjestelmän rattaiden murskaamaksi. Etelävaltioiden orjaplantaaseille sijoittuva Quentin Tarantinon veri eepos puolestaan ei ehkä ole tekijänsä päätöitä, mutta senkin myötäelo afroamerikkalaisten kärsimykseen ja kapinan oikeutukseen on ehdotonta. 14.9. Yle Teema: Mestari (usa 2012) & 30.9. nelonen: Killer Joe (usa 2011) mestariohjaaja Paul Thomas anderson piirtää Joaquin Phoenixin ja Philip seymour Hoffmanin häikäisevien näyttelijäsuoritusten myötävaikutuksella hämmentävän kuvan mieleltään epävakaasta miehestä ja hänen psykologisesti mutkikkaasta riippuvuussuhteestaan oudon uskonlahkon karismaattiseen johtajaan. William Friedkinin syväahdistavassa väkivaltakuvauksessa henkilöhahmoja ja katsojia ei säästetä yhtään vähempää psykologiseltakaan murjomiselta. 17.9. TV1 nuori Hyacinth & 21.9. Yle Teema: Valkoinen jumala (unkari 2014) Roy Clarken brittiläiselle luokkakoketeeraukselle irvivän tv-sarjan Pokka pitää (1990–1995) tuoreinta uusintakierrosta vauhdittaa ennen näkemätön jakso, joka kuvaa, millainen työväenluokkaisesta taustasta kaikin keinoin kohoamaan pyrkivä Hyacinth olisi voinut olla 19-vuotiaana 1950-luvulla. Aivan toisenlaisesta luokkayhteiskunnasta kertoo unkarilaisen Kornél Munduczón ohjaama elokuva, joka yhdistää nuorisoelokuvagenren, Hitch cockin Lintujen ja Jack Londonin Valkohampaan ideoita kertoen metaforisesti siitä, miten unkarissa tänään kohdellaan romaneja. Eri festivaaleilla palkittua elokuvaa esitettiin Suomessa elokuva teattereissa nimellä White God. voiman tv-tärpit Kommuuni 26.8. saara Cantell tulen morsian Ensi-ilta 9.9. Ahvenenmaalla 1660-luvulla viranomaisten käsistä karkasi noitajahti, jonka seurauksena 13 naista tuomittiin kuolemaan. Tätä kuvaa Leena Virtanen tietokirjassaan Noitanaisen älä anna elää: Tositarina noitavainosta Suomessa 1666–1671 (WSoY 2013). Kihlakunnan tuomari nils Psilander (1637–1682) tunsi hyvin kristillisen teologian silloiset teoriat noituuden olemuksesta, ja hän perusti tutkinnan kidutuksineen ja tuomiot näihin oppeihin. Psilanderilta näyttää kuitenkin jääneen ymmärtämättä paljon siitä, miten prosessissa vaikuttivat naapurikateus ja muut raadolliset yllykkeet. Virtanen ja saara Cantell ovat muokanneet aineistosta käsikirjoituksen Cantellin ohjaamaan elokuvaan. Tulen morsian kertoo noitavainojen tarinan itsekkäin perustein väärään ilmiantoon syyllistyvän 16-vuotiaan Annan ( Tuulia eloranta) näkökulmasta. Valinta on perusteltu, koska se vastaa tyypillistä tapausten kulkua. Elokuva onnistuu välittämään myös hyvin, miten papiston piirissä noitavainoja käytettiin omien syntien peittelyyn ja kuinka hiuksenhieno ero on kansan uskomuksilla ja tieteen auktoriteetilla harjoitetulla taikauskolla. Vahva sitoutuminen historialliseen tarkkuuteen kääntyy osaltaan elokuvan taakaksi. näyttelijätyötä ja kohtauksia vaivaa teennäinen asetelmallisuus. Puvustus ja rekvisiittakin vaikuttavat huolella toisinnetuilta, mutta niistä puuttuu olosuhteiltaan ankean arjen nukkavieruus. TuomAS RAnTAnEn Tulen morsian 9.9. Whit stillman love & Friendship Ensi-ilta 23.9. Jane austen (1775–1817) kirjoitti tarinoita aluksi sukulaistensa iloksi, ja tämän filmatisoinnin juonia hän rakensi jo 11-vuotiaana. Elokuva perustuu pikku-Austenin kirjemuotoisiin huumoripaloihin ja Lady Susan -novelliin vuodelta 1794. Päähenkilö on ärsyttävyydessäänkin suloinen tuittupää, nuori leski, jonka on päästävä naimisiin. mikä vaikeinta, ujo tytärkin pitää naittaa. Vaikka elokuvan nimessä viitataan rakkauteen, ensin varmistetaan toimeentulo ja sitten kuunnellaan sydämen ääntä – jos uskalletaan. Sankarittaren sisarhahmoja ovat shakespearen Kuinka äkäpussi kesytetään -näytelmän Kate ja Tuulen viemää -teoksen Scarlett o’Hara. Vaikka miehet käyttävät valtaa, suurin osa heistä on yksinkertaista sakkia. nekin, jotka eivät ole tyhmimmästä päästä, ovat vieteltävissä. Jos joku uhkaa epäillä Lady Susanin motiiveja, tältä löytyy viisaita Raamatun lainoja. oikeita tai vääriä, ei se niin tarkkaa ole, ja samasta lainasta on moneen lähtöön. Tarinassa riittää sopivasti mutkia, ja lopussa koittavat huipennuksetkin. Vaan kuka kesyttääkään kenet, ei paljasteta vielä. Televisiosarjat ovat hemmotelleet meidät piloille viime aikoina. Love & Friendship kalpenee brittiläisten televisiotuotantojen rinnalla. Hauska ja oivaltava se silti on. Englannin kielestä innostuneille Austenin tarinat ovat aina suositeltavia: taitavaa, sujuvaa ja sivaltavaa dialogia. IIdA SImES German Kral viimeinen tango Ensi-ilta 26.8. Kun María nieves ja Juan Carlos Copes nuorina kohtasivat tanssilattialla Buenos Airesissa, nieves oli jo taitava taiteilijanalku. Pikkutyttönä hän oli oppinut rakastamaan radiosta kuulemiaan rytmejä niin paljon, että partnerinaan luuta hän tanssi ympäri keittiötä. Tanssiklubilla Copes talloi nievesin varpaille. Siitä huolimatta tunteet roihusivat. Pari ihastui toisiinsa heti. Alkoi ankara treenaaminen, ja heistä tuli vuosikymmeniksi Argentiinan legendaarisin tangobrändi. Puolidokumentaarisessa elokuvassa nievesin ja Copesin nuoruusvaiheet kerrotaan tangon keinoin. Tanssijat dramatisoivat tarinat liikuttavan rehellisen oloisen nievesin haastattelun lomaan. Tuottaja Wim Wenders on tangofaneja hänkin. ohjaaja German Kral (s. 1968) lienee saanut innoitusta Carlos sauran flamencoelokuvista. Elokuvassa on arvoituksia: miksi pari ajautui totaaliseen eroon? Kykenevätkö he enää koskaan tapaamaan toisiaan? Rakkaus ja viha ovat joskus suuressa intohimossa liian lähellä toisiaan. Siitähän tangot kertovat. IIdA SImES Love & Friendship 23.9.
Lentäminen Halpaa sinulle – kallista ympäristölle Kanna vastuusi ja maksa vapaa ehtoinen lento maksu! Varat käytetään ympäristö järjestö Maan ystävien kautta ilmasto työhön kotimaassa ja päästövähennys projekteihin etelässä. www.lentomaksu.fi Tukea maahan muuttaneiden miesten työllistymiseen ja kotoutumiseen MIES! Ryhdy vapaaehtoiseksi! 044 751 1338 • vieraasta.veljeksi@miessak it.fi
Emmanuel Moynot Ranskalainen saRja – myRsky kesäkuussa jalava Juba ViiVi ja WaGneR 19: sikamainen selFie otava Ville Hänninen (toim.) setä Pim-Pom – HjalmaR löFVinGin kummat kuVat arktinen banaani Pellejero, Díaz Canales CoRto maltese – keski yön auRinGon alla jalava Kati Kovács kamileen labyRintti wsoy Milla Paloniemi 112 osumaa – saRjakuVataiteilijan PäiVäkiRja arktinen banaani Riikka Ala-Harja, Matti Hagelberg yleisönosasto like Kasper Strömman talliPiällikkö wsoy Juhani Sokka PlaymoRe arktinen banaani iHmeellinen miRaCleman like Ilpo Koskela uusi saRjakuVantekijän oPPikiRja arktinen banaani Petri Hiltunen PRaedoR – taiVaan suuRi susi arktinen banaani Joonas Rinta-Kanto Fok_it: elämä jatkuu like Jari Peltonen kylmälän muRHat – sokea HieRoja otava OsastOllamme signeeraavat kaikki suOmalaiset ja kansainväliset mestarit: • juhani sokka PeRjantai 2.9. klo 16 • janne kukkonen & jari Peltonen PeRjantai 2.9. klo 19-20 • kasPer strömman PeRjantai 2.9. klo 18–18.30 • kris keränen PeRjantai 2.9. klo 19 • karstein volle lauantai 3.9. klo 13-14 • Pertti jarla lauantai 3.9. klo 14 • milla Paloniemi lauantai 3.9. klo 15 • alan davis lauantai 3.9. klo 18-19 • kati kovács sunnuntai 4.9. klo 15.30–16 • Petri hiltunen sunnuntai 4.9. klo 16 • riikka ala-harja & matti hagelberg sunnuntai 4.9. klo 15.30-16.30 • joonas rinta-kanto sunnuntai 4.9. klo 16.30-17.30 • ilPo koskela sunnuntai 4.9. klo 16.30 kOkO jättimäinen valikOima myös verkOssa WWW.rOsebud.fi sarjakuvan lumOa kansalaistOrill a! yli 1000 albumin hienO valikOima rOsebudin OsastOlla.4.–6. 9.2016 ynnä mOnta muuta. katsO lisää verkOsta!