Kimmo Ohtonen Karhu – voimaeläin Tällaisen kirjan voi kirjoittaa vain yhden ainoan kerran. Teos kertoo ainutlaatuisella tavalla sekä pojan että karhujen tositarinat. Lukija voi valita, lukeeko niitä yhdessä vai erikseen. Kirja on kaunis, surumielinen, mutta myös toiveikas. Kansalliseläin karhu nousee pelastajan rooliin. DOCENDO Vesa Heikkinen & Tapio Pajunen Kansalaistaito Miten politiikkaa voi ymmärtää, jos sitä voi ymmärtää? Tämä kirja pitäisi kaikkien lukea. Yksi sen onnistumisista on jo se, että vaikka aiheena on poliittisten puheiden hölynpöly, tekijät eivät itse lankea siihen samaan. Kirja on hauska mutta ei ilkeä. Se paljastaa kohteensa viat inhimillistäen. TEOS Toim. Marjo Kaartinen, Hannu Salmi, Marja Tuominen Maamme Itsenäisen Suomen kulttuurihistoria Tällaisen kirjan Suomi ansaitsee. Se käsittelee aihettaan laaja-alaisesti. Elämän eri alueet, politiikka, taiteen eri tasot, jopa terveysasiat kietoutuvat hyvin yhteen. Eikä siinä ole yhtään pönötystä. Aina, kun kirjan aukaisee, tekee heti mieli alkaa lukea. SKS Mari Manninen Yhden lapsen kansa Kiinan salavauvat, pikkukeisarit ja hylätyt tyttäret Tietokirja, joka on sekä näkemyksellinen että koskettava. Se tempaisi mukaan heti. Ja kouraisi syvältä. Teos näyttää, miten syvästi henkilökohtainen on myös yleispätevää ja historiallinen on yhä ajankohtaista. ATENA Heikki Aittokoski Kuolemantanssi Askeleita nationalismin Euroopassa Ajankohtainen kirja tästä hetkestä mutta eurooppalaisen perinnön ja vahvan kulttuurisen tradition kautta suodatettuna. Kaikki keinot ovat käytössä, niin reportaasi kuin esseekin. Pienillä tarinoilla saadaan isot linjat näkyviin. Kaikesta näkee, että kirjailija on liikkunut sekä henkisesti että fyysisesti laajalla alueella. HS KIRJAT Harri Kalha Rut Bryk – Elämän taide Kaunis, kuvallisesti aivan uskomaton kirja. Kertoo kasvutarinan sekä henkilöstä, ajan hengestä että taiteen kentästä. Keskiössä on taiteilijan tinkimättömyys, mutta myös leikkisyys pääsee näkyviin. EMMA – Espoon modernin taiteen museo
Kimmo Ohtonen Karhu – voimaeläin Tällaisen kirjan voi kirjoittaa vain yhden ainoan kerran. Teos kertoo ainutlaatuisella tavalla sekä pojan että karhujen tositarinat. Lukija voi valita, lukeeko niitä yhdessä vai erikseen. Kirja on kaunis, surumielinen, mutta myös toiveikas. Kansalliseläin karhu nousee pelastajan rooliin. DOCENDO Vesa Heikkinen & Tapio Pajunen Kansalaistaito Miten politiikkaa voi ymmärtää, jos sitä voi ymmärtää? Tämä kirja pitäisi kaikkien lukea. Yksi sen onnistumisista on jo se, että vaikka aiheena on poliittisten puheiden hölynpöly, tekijät eivät itse lankea siihen samaan. Kirja on hauska mutta ei ilkeä. Se paljastaa kohteensa viat inhimillistäen. TEOS Toim. Marjo Kaartinen, Hannu Salmi, Marja Tuominen Maamme Itsenäisen Suomen kulttuurihistoria Tällaisen kirjan Suomi ansaitsee. Se käsittelee aihettaan laaja-alaisesti. Elämän eri alueet, politiikka, taiteen eri tasot, jopa terveysasiat kietoutuvat hyvin yhteen. Eikä siinä ole yhtään pönötystä. Aina, kun kirjan aukaisee, tekee heti mieli alkaa lukea. SKS Mari Manninen Yhden lapsen kansa Kiinan salavauvat, pikkukeisarit ja hylätyt tyttäret Tietokirja, joka on sekä näkemyksellinen että koskettava. Se tempaisi mukaan heti. Ja kouraisi syvältä. Teos näyttää, miten syvästi henkilökohtainen on myös yleispätevää ja historiallinen on yhä ajankohtaista. ATENA Heikki Aittokoski Kuolemantanssi Askeleita nationalismin Euroopassa Ajankohtainen kirja tästä hetkestä mutta eurooppalaisen perinnön ja vahvan kulttuurisen tradition kautta suodatettuna. Kaikki keinot ovat käytössä, niin reportaasi kuin esseekin. Pienillä tarinoilla saadaan isot linjat näkyviin. Kaikesta näkee, että kirjailija on liikkunut sekä henkisesti että fyysisesti laajalla alueella. HS KIRJAT Harri Kalha Rut Bryk – Elämän taide Kaunis, kuvallisesti aivan uskomaton kirja. Kertoo kasvutarinan sekä henkilöstä, ajan hengestä että taiteen kentästä. Keskiössä on taiteilijan tinkimättömyys, mutta myös leikkisyys pääsee näkyviin. EMMA – Espoon modernin taiteen museo NÄMÄ JA 400 MUUTA KIRJAA WWW.INTOKUSTANNUS.FI VALMISTAUDU ISÄNPÄIVÄÄN! VALITSE SOPIVIN LAHJA ISÄLLE JA TILAA NETISTÄ. REKISTERÖIDY KANTA-ASIAKKAAKSI JA SAAT KIRJAT ALENNETTUUN HINTAAN! intokustannus.fi TARJOUKSET VOIMASSA 13.11. ASTI. MAAILMANPARANTAJALLE! VASTARANNAN KIISKELLE! Thomas Piketty PÄÄOMA 2000-LUVULLA 29,90 € Laura Gustafsson KORPISOTURI 24,90 € Esko Seppänen MISTÄ SUOMI VAIKENEE? 24,90 € Anneli Auer MURHALESKEN MUISTELMAT 24,90 € VANHOJEN MUISTELIJALLE! Martti Blåfield NORDENSKIÖLD 29,90 € Milla Peltonen PAPERILLA SEISOVA PERKELE 26,90 € SAAT NÄISTÄ HINNOISTA VIELÄ VIIDEN EURON ALENNUKSEN KUN LIITYT KANTA-ASIAKKAAKSI. Opetusalan valtakunnallinen koulutustapahtuma Messukeskus Helsinki 27.–28.1.2017 Kohti seuraavaa vuosisataa. Suomi 100 vuotta – Oppimista ja sivistystä. Educa 2017 -messuilla koet opetusja kasvatusalan uusimmat tuulet. Monipuolinen ohjelma sopii myös VESO-koulutuspäiväksi! Veloitukseton rekisteröinti sekä lisää ohjelmasta: educamessut.fi Opiskelu ja koulutus satavuotisessa Suomessa. Lataa Messukeskuksen mobiiliappi iOStai Android-laitteelle ja tutustu messuihin! Rekisteröidy kävijäksi veloituksetta ja lue lisää: educamessut.fi Avoinna pe 27.1. klo 10–18 ja la 28.1. klo 10–17 #educa2017 Alma Jantunen Maria Jutila Toni Kokkila Susanne Koskimäki Joonas Laakso Kaappo Lähdesmäki Johannes Rantasalo Kimmo Reinikka Helmi Remes Matti Vilppula THE FINNISH GLASS MUSEUM Tehtaankatu 23, 11910 Riihimäki. Open Tue-Sun 10-18. www.suomenlasimuseo.fi 10 FINNISH GLASS ARTISTS 20.5.–31.12.2016
ilmoitus Marraskuu n Merkkituotteet Telkänrannan edellinen kirja Millaista on olla eläin? sai tiedonjulkistamisen val tionpalkinnon ja Tieto-Finlandiaehdokkuuden. Uutuuskirja kertoo eläinten ihmismäisistä puolista: mustakarhu osaa laskea kymmeneen, talitiainen taitaa lauserakenteen alkeet ja preeriamyyrä lohduttaa kumppaniaan. Kirja avaa näkymiä myös siihen, mikä loppujen lopuksi erottaa ihmisen muista eläinlajeista. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura www.finlit.fi HELENA TELKÄNRANTA: ELÄIN JA IHMINEN STEvE TuRNER: KOKO BEATLES-TuOTANTO Ensimmäinen ja ainoa täydellinen Beatles-hakuteos sisältää kaikkien yhtyeen säveltämien, sanoittamien ja levyttämien laulujen sanat ja kertoo jokaisen laulun syntytarinan. www.minervakustannus.fi ELINA GRuNDSTRÖM: MALMINETSIJÄT Elina Grundströmin uutuuskirja on kansainvälisen tason narratiivinen tietokirja, jossa kuvataan ensimmäistä kertaa kuinka suomalaiset malmiesiintymät muuttuvat ensin tarinoiksi ja sitä kautta sijoitusrahaksi ja lopulta kaivosyhtiöiksi Kanadan pörssissä. Kaivosbuumin seurauksia on kuvailtu laajasti, mutta tarinan alku on kertomatta. Mistä ulkomaiset kaivosyhtiöt tulivat? Millaisia miehiä oli niiden takana? kustantamo.sets.fi Suomalaisen vaatemerkin topattu kääntötakki on valmistettu hampusta ja luomupuuvillasta. Takissa on tikattu kääntöpuoli ja käytännölliset taskut molemmin puolin. Tsekkaa kaikki ympäristöystävälliset hamppuvaatteet RCM -verkkokaupasta, paljon uutuuksia! RCM SHOP: Rauhankatu 12 a 20100 Turku WEBSHOP: www.rcm-clothing.com REvERSIBLE HEMP BOMBER Huippukokki Sami Tallberg luo jouluruuat uusiksi. Vegaaninen joulumenyy on maukas, leikkisä ja terveellinen. Kokeilemisen arvois ta! Upeassa ja kätevässä nelivärisessä keittokirjassa on kaksikymmentäviisi yksinkertaista vegaanireseptiä, joilla loihdit maukkaan ja ainutlaatuisen joulun. Ruokien raaka-aineet löytyvät tavallisista ruokakaupoista. Muutamat erikoisemmat ainekset tekevät joulusta ikimuistoisen. Halutessasi voit lisätä mukaan villivihanneksia, joista monet löytyvät kaupunkiluonnostakin. Sami Tallberg: Villi jouluvegaani www.intokustannus.fi vEGAANISET JOuLuRuuAT KOKEILIJOILLE Nuorten elinolot -vuosikirja 2016 pureutuu lasten ja nuorten kokemuksiin ja asemaan liikkumisen värittämässä maailmassa. Tarkastelussa ovat niin ylirajaisuus kuin syrjäseudutkin. Teos koostuu tilasto-osiosta ja kymmenestä tieteellisestä artikkelista. Julkaistu myös verkossa. 210 s., 28 euroa www.nuorisotutkimusseura.fi/verkkokauppa Kari Hukkilan huikea romaani Tu hat ja yksi on koskettava ja ankara teos maailmojen rajoista ja niille pystytettävistä vahtitorneista. Ja ehkä ajattelun voimasta vastustaa niitä. Ajattelun paikoiksi kelpaavat niin Uukuniemi kuin Rooma, sen kohteiksi niin Wittgensteinin mökki, Punaisen Ristin avustussaattue, koivunvartta kipittävät muurahaiset kuin ihmisten voima kulkea omia teitään. Hurja kerronta tuo mieleen eurooppalaiset mestarit Sebaldista Bernhardiin. 224, sivua www.teos.fi ANTTI KIvIJÄRvI & MARJA PELTOLA (TOIM.) LAPSET JA NuORET MuuTTOLIIKKEESSÄ HuKKILAN HuIKEA TuHAT JA yKSI nuorisotutkimusseura ry. nuorisotutkimusverkosto Kyyhkynmuotoinen heijastin ottaa kantaa rauhan puolesta. CE-hyväksytyssä pehmoheijastimessa on teksti molemmilla puolilla. Lankahakaneulakiinnitys. 5 e (+postikulut) www.rauhanpuolustajat.org/kauppa uNIIKKI KyyHKyHEIJASTIN Ka nsi: Ve lda Pa rkk ine n
Tässä lehdessä muun muassa 7.11.–11.12.2016 9 / 2016 • 7 pääkirjoiTus Voima Hämeentie 48, 00500 Helsinki, puhelin 044 238 5109, sähköposti voima@voima.fi, toimituksen sähköposti toimitus@voima.fi, fifi.voima.fi | päätoimittaja Veera Järvenpää 044 980 5215 | ULKoaSU Ninni Kairisalo & Antti Kukkonen, mainosgraafikko Ninni Kairisalo | mUU toimitUS Ria Paljärvi, Velda Parkkinen, Annika Pitkänen, tuomas Rantanen, iida simes, Jari tamminen & Kaisu tervonen | toimitUSjohtaja teemu matinpuro | YhteYSpääLLiKKö tuomas Korkiakangas 040 825 5804 | KUStannUSpääLLiKKö tuomas Rantanen 040 507?7165 | aVUStajina täSSä nUmeroSSa Jussi Ahokas, suvi Auvinen, scott Caris, Hannele Harjunen, Jenni Holma, saila Kivelä, Jaana Kivi, sunna Kokkonen, Verna Kuutti, Elisa Kärki, marko laihinen, Piia Nuorgam, mike Pohjola, milla Pystynen, Heli Yli-Räisänen, syksy Räsänen, Janne siironen, Aino sutinen, miia Vistilä, tärähtäneet Ämmät | jULKaiSija Voima Kustannus oy | Yhtiön oSaKKaat Rosebud Books oy, luonto-liitto, maan ystävät, suomen Rauhanpuolustajat, Heikki Hiilamo & tuomas Rantanen | jaKeLU Jari tamminen 050 331 4057 | tiLaUKSet tuomas Korkiakangas 044 238 5109 | Voiman VUoSitiLaUS 10 numeroa 39 euroa | paino Alma manu oy, tampere | painoS 70 000 | iSSn 1457-1005 Ka nsi: Ve lda Pa rkk ine n mitähän vittua Espanjassa tapahtui? VaLemedia MV-lehden perustaja Ilja Janitskin on ollut kuukauden karussa suomalaisilta viranomaisilta ja oikeus järjestelmältä. Helsingin käräjäoikeus vangitsi Janits kinin poissaolevana 6. lokakuuta, kun Espanjassa oleskelevaa trollia ei saatu oikeuden eteen. Samal la syyttäjä Heikki Wendorf haki eurooppalaista pidätysmääräystä. Lauantaina 29. lokakuuta Janitskin ker toi Facebookissa olleensa pidätettynä kolme vuorokautta, minkä jälkeen Espanjan poliisi oli vapauttanut hänet. Yle sai asialle vahvistuksen Wendorfilta ja uutisoi asiasta tuoreeltaan. Samassa uutisessa haastateltiin myös Janitskinin suomalaista asian ajajaa, joka uutisen mukaan vaikutti yllättyneeltä vapau tuksesta. Tapahtumista on vaikea saada selvyyttä. Wendorfin mu kaan asiasta odotetaan selvitystä Espanjan viranomaisilta. Janitskinia epäillään kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, rahankeräys ja rahapelirikoksista, törkeästä kunnianloukkauksesta, laittomasta uhkauksesta, salassa pitorikoksesta ja tekijänoikeusrikoksista. neLjä päiVää myöhemmin tuli uusi käänne, josta uutisoi ensimmäisenä Yle. Janitskinin valemedia MV-lehti julkaisi etusivullaan tekstin, jossa todetaan murhan palaavan Suo men politiikan keinovalikoimaan. Välittömästi jutun otsikon alla kirjoitetaan, että Janitskinin entinen asianajaja näyttää todennäköisimmältä kohteelta, mutta rikostutkintaa johta va poliisi ja syyttäjä ovat hyviä kakkosia. Toisin sanoen neljä päivää espanjalaisesta putkasta va pautumisensa jälkeen Janitskinin asianajajasta on tullut hä nen entinen asianajajansa ja laittomien uhkausten kohde poliisin ja syyttäjän rinnalla. VaiKKa janitSKinin näkeminen leivättömän pöydän ää ressä lämmittäisi monen vihapuhetta ja rasismia vastusta van mieltä, on tässä eurooppalaisen poliisityön farssissa ky se suuremmastakin kysymyksestä. Miten on mahdollista, että Suomessa poissaolevana van gittu ja Euroopassa etsintäkuulutettu epäilty päästetään Espanjassa menemään? Miksi espanjalaiset poliisit eivät kunnioita Suomen oikeusjärjestelmän päätöksiä ja poliisin tekemiä pyyntöjä? Viranomaisten on saatava selvitys Espanjasta, vaikka pi täisi kulkea valtiojohdon korkeimpia reittejä pitkin. Jos Ja nitskin saa kiittää vapautumisestaan etevää espanjalaista asianajajaa eikä huhuttuja muita kansainvälisiä kontakte jaan, maa on oikeutta pakoilevien rikollisten turvasatama. Veera järVenpää 9 normihomovoimaa! s. 33–34 non-binary arktinen neuvosto Q 36 26 41 ninni 54 dr. Strange 57 Cheer up 56 Voihan muna! Liite: Kynnys ry Ydinvoimala Venäjältä GaLLeria: QUeer2017 20 12 s.?13 Vastamaino s 30
8 • 9 / 2016 MaailManlopun eteinen Kellot soivat sinulle Lokakuussa sDP hehkutti, että puolueeseen liittyi ”maailmankuulu lelusalakuljettaja” Rami Adham, jonka toimintaa Erkki Tuomioja kehui ”esimerkilliseksi”. Pian tuotiin esille, että Adham kannattaa al-Qaidaa ja etnistä puhdistusta Syyriassa. SDP:n Helsingin toiminnanjohtajan mukaan Adham oli oletusarvoisesti luotettava, koska suuret mediatalot ovat tehneet hänestä juttuja ja käyttäneet häntä asiantuntijana. Selitys on yhtä oireellinen kuin murheellinenkin. Adhamin näkemykset eivät olleet salaisuus, mutta media kruunasi hänet silti sädekehällä. Tämä ei ole poikkeuksellista: valtavirtatiedotusvälineet eivät heijasta maailmaa, vaan vallanpitäjien maailmankuvaa. Nyt Assadin hallitus ja Venäjä ovat Yhdysvaltojen virallisia vihollisia, mutta hallitusta vastustavien kapinallisten jihadismi ja julmuudet eivät käy kaupaksi länsimaissa. Tähän auttavat näennäisen epäpoliittiset tarinat (aivan todellisesta) humanitaarisesta hädästä ja (ei niin todellisista) puhtoisista auttajista, jotka vastustavat hallitusta, Rami Adhamista Valkoisiin kypäriin. Kun Syyria oli Yhdysvaltojen liittolainen, meille tarjottiin toista tarinaa, missä ihmisoikeuspresidentti Tarja Halonen toivotti Assadille menestystä ja antoi tälle Suomen korkeimman kunniamerkin. Lokakuussa kirkot vastasivat Syyrian hätään soittamalla kelloja sodan uhreille, erityisesti Venäjän ja Assadin hallituksen tappamille. Kellojen oli määrä antaa ääni suomalaisten surulle siitä, että he eivät voi vaikuttaa Syyrian tapahtumiin. Tavallaan tämä on solidaarisuuden osoitus, mutta oikeastaan kellot eivät soi syyrialaisille: mehän ne kuulemme. Niitä soittavat suomalaiset toisilleen voimattomuuttaan valittaakseen. Luomalla kuvaa kärsivästä maailmasta, joka on meidän ulottumattomissamme, kellot vapauttavat vastuusta: ne kutsuvat meitä tuntemaan, koska emme muka voi toimia. keLLojen viesti ei ole tosi: me emme ole osattomia. Suomi tekee asekauppoja Syyriassa sotivien ja jihadisteja tukevien Arabiemiraattien, Israelin, Saudi-Arabian ja Turkin kanssa ja haluaa nyt aseistaa myös Qataria. Lokakuussa Suomi myös allekirjoitti aiesopimuksen sotilasyhteistyöstä Yhdysvaltojen kanssa. Yhdysvaltojen keskeinen osa Syyrian sodassa ei ole salaisuus, mutta sitä ei katsottu tässä yhteydessä aiheelliseksi edes mainita. Yhtä lailla puheista puuttuu yhteistyön lopettaminen Venäjän joukkotuhoaseita valmistavan Rosatomin kanssa ja pakolaispolitiikan perusteellinen inhimillistäminen. Ensimmäinen askel epäoikeudenmukaisuuden edessä on oman osallisuuden lopettaminen. Ei anneta kellojen kumun peittää sitä, että meiltä ei puutu keinoja, vaan tahtoa. syksy räsänen Ve er a Jä rv en pä ä talousmyytti?en murtaja Ekonomisti Ha-Joon Chang pureutuu perustaviin kysymyksiin taloudesta: Onko taloustiede edes tiedettä? Millaisia arvoja siihen on latautunut? teksti jaana kivi B rittiLäinen Prospect-lehti on nimennyt ekonomisti Ha-Joon Changin yhdeksi maailman kahdestakymmenestä tärkeimmästä ajattelijasta. Ja syytä onkin, sillä Chang asettaa talousajattelussaan ihmiset samanarvoisiksi taloustieteen kanssa. Hän ohjeistaa ihmisiä siitä, miten ajatella, ei mitä ajatella. Samalla hän ruokkii lukijoiden kriittistä ajattelua taloustiedettä kohtaan – etenkin nykyistä uusklassisen taloustieteen tulkintaa kohtaan. Chang haluaa tehdä taloustieteen ymmärrettäväksi ja kaikkien saataville. Mutta vaikka hän haluaa tehdä taloustieteestä helppolukuista, se ei tarkoita, että hän kirjoittaisi siitä kuin tyhmille. Chang ei suostu antamaan ulkoa opeteltavaa litaniaa taloustieteen faktoista. ”Taloustiede nähdään nykyään ’kaiken tieteenä’. On hämmentävää, kuinka taloustieteen annetaan selittää kaikki. Mutta ehkä taloustiede onkin vain sarja suuruudenhulluutta, joka ei edes osaa selittää omia teorioitaan”, kyseenalaistaa Chang. Hänen mukaansa ilmiö selittyy uusklassisen talousteorian dominoivalla asemalla ja vallalla määrittää taloutta. vaikka Ha-Joon Changin suurin kritiikki kohdistuu uusklassista koulukuntaa kohtaan, häntä ei silti voida luokitella minkään talousmallin yksiselitteiseksi kannattajaksi. Chang onkin eräänlainen taloustieteen sekatyöläinen. ”Toimivin talousmalli saataisiin, jos kaikki talousteoriat heitettäisiin keskenään myllyyn ja katsottaisiin, millainen yhdistelmien lopputulema niistä on paras”, kertoo Chang nauraen. ”Talousteoriat täytyy yhdistää, jotta voidaan ymmärtää, mitä maailmassa todella tapahtuu, ja ymmärrystä taloustiedettä kohtaan tulee kasvattaa.” Ha-Joon Chang vieraili syyskuussa Helsingin yliopistolla luennoimassa bestseller-kirjastaan Taloustiede – käyttäjän opas, joka avaa selväjärkisesti globaalin talouden toimintaa. Kirjan pääväittämä on, että taloudelliset valinnat ovat poliittisia valintoja ja että meidän on korkea aika tunnustaa se. ”Taloustiede on poliittista, vaikka kuinka toisin väitetään. Etenkin uusliberaalien talousajattelijoiden piirissä vannotaan, että talouden linjaukset ovat uskollisia tieteelle.” Changin mielestä taloustieteen nimitys pitäisikin palauttaa sen alkuperäisille juurille: poliittiseksi taloustieteeksi. Edes Adam Smith ei klassikkoteoksessaan Kansojen varalli suus puhunut pelkästä taloustieteestä, vaan yhdisti siihen aina politiikan etuliitteeksi. ”Kaikki oli selvää siihen asti, kunnes joku keksi, että talous halutaan erottaa politiikasta, koska politiikka ei ole objektiivista, ja niin taloudesta tehtiin tiede. Mutta ihmiset olivatkin ennen tunnetusti rehellisempiä kuin nykyään – taloustiede on poliittista ja markkinatalous on poliittinen konstruktio.” eteL ä-koreassa syntynyt Chang opettaa tällä hetkellä taloustiedettä Cambridgen yliopistossa ja kirjoittaa suosittuja kolumneja Guardianlehteen. Hänen mukaansa jokaisella kansalaisella on oikeus haastaa taloustieteilijät, jotka luovat politiikkaan talousajattelua. ”Taloustiede ei voi koskaan olla eksaktia tiedettä, kuten kemia tai fysiikka, ja siksi se ennustaa jatkuvasti väärin tosimaailman muutoksia. Yksinkertaisesti siksi, koska ihmisillä on vapaa tahto, toisin kuin molekyyleilla tai kappaleilla.” Taloustieteen käsitteitä ei voida määritellä ja mitata samoin kuin fysiikassa tai kemiassa. Jo yksinkertaisten peruskäsitteiden, kuten tuotannon ja tulojen, määrittely ja mittaaminen vaatii paljon. Siksi taloustiede onkin erehtynyt historian saatossa kohtalokkaasti, kuten vuoden 2008 finanssikriisissä. Määrittelyt ovat myös arvo valintoja, joista Changin mukaan näkyvin on kotona tehtävän työn jättäminen pois tuotantotilastoista. Siksi talous tiede ei voi ikinä olla ”kaiken maailmasta selittävä tiede”. Taloustiedettä onkin hyvä tuntea sen verran, että voi tunnistaa erilaisia taloustieteellisiä väittämiä ja arvioida niitä kriittisesti: mikä väittämä on uskottava missäkin taloustilanteessa, millaisia arvoja siihen on latautunut ja millaiset poliittiset päämäärät vaikuttavat väittämän taustalla. Tällä hetkellä taloudessa ei olekaan kyse siitä, että ratkotaan mikä väittämä on oikeassa, vaan siitä, mikä väittämä tehdään oi kealta näyttäväksi. Siksi myöskään taloustieteen lukuihin ei Chang asettaa talous ajattelussaan ihMiset saMan arvoisiksi talous tieteen kanssa. ”ehkä talous tiede onkin vain sarja suuruuden hulluutta.”
9 / 2016 • 9 talousmyytti?en murtaja Ekonomisti Ha-Joon Chang pureutuu perustaviin kysymyksiin taloudesta: Onko taloustiede edes tiedettä? Millaisia arvoja siihen on latautunut? pidä suhtautua objektiivisina totuuksina. nykyPäivän taLoustieDe on luonut ympärilleen hierarkian, jolla on enää hyvin vähän tekemistä todellisen maailman kanssa. Chang haluaisi liittää taloustieteen takaisin käytäntöön, eikä määritellä sitä ainoastaan metodologian ja teorioiden kautta. Talouden pitäisi olla kokonaisvaltainen tutkimuskohde muiden joukossa. Siihen pitäisi suhtautua, kuten luonnontiede suhtautuu ympäroivään todellisuuteen, tutkimalla sitä yksittäisestä DNA:sta aina vuori gorillojen elintapoihin. Chang käyttää usein mallina niin kutsuttua Singaporeongelmaa. ”Ulospäin kuulemme vain Singaporen vapaakaupasta ja ulkomaan sijoituksista. Harvemmin kerrotaan, että 90 prosenttia Singaporen maasta on valtion omistuksessa, 85 prosenttia asunnoista tulee valtion asuntojärjestelyn kautta ja 22 prosenttia BKT:stä tulee valtioomisteisista yrityksistä. Anna yksi talousteoria, joka voi selittää Singaporen? Sellaista ei ole, ja kukaan ei osaa selittää sitä.” Siksi Chang mielellään sotkisi keskenään montaa eri talouden koulukuntaa. Talous tiede-kirjassaan hän esittelee yhdeksän eri talousteoriaa, joista mainittakoon klassinen, uusklassinen, marxilainen, keynesiläinen ja institutionaalinen koulukunta. yksiLö keskeiset talousteoriat, kuten uusklassismi, olettavat Changin mukaan, että yksilöt toimivat itsekkäästi ja rationaalisesti. Näihin oletuksiin liittyy ajatus, että yksilöiden tulisi antaa tehdä, mitä he itse haluavat, ja että he tietävät itse, mikä heille sopii parhaiten ja kuinka he pääsevät tavoitteisiinsa. Toisin sanoen jokainen voi rikastua yksinkertaisesti ottamalla itseään niskasta kiinni. Changin mukaan oman edun tavoittelu on jo käsitteenä määritelty liian yksipuoliseksi. Yksilöt eivät yksinkertaisesti voi aina ymmärtää tekojensa seurauksia pitkällä aikavälillä koko järjestelmän tasolla. Tällaiset talousväittämät ovatkin ilmiselvästi poliittisia. Changin mukaan ne perustuvat epäilyttäviin oletuksiin, jotka suosivat räikeästi yksiä toisten kustannuksella. Rikkaita hyödyttävä talous politiikka perustuukin usein ennen kaikkea yhteen oletukseen: jos rikkaat saavat kokonaistuotannosta entistä suuremman osuuden, he käyttävät tulojensa lisäyksen automaattisesti uusiin investointeihin. Tosiseikat eivät Changin mukaan kuitenkaan tue tätä oletusta. ”Yksilökeskeisten talousteorioiden kannattajat puolustavat rationaalisuutta usein väitteellä, ettei taustaoletuksilla ole väliä, jos talousteorian malli ennustaa tapahtumat oikein. Väite on kuitenkin kumissut tyhjyyttään vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen”, kirjoittaa Chang Taloustieteessä. Talouden ymmärtämistä auttaa sen hahmottaminen, ettei taloustieteessä ole kyse rahasta, sillä raha itsessään on pelkkä symboli. Raha symboloi yhteiskunnan jäsenten velkaa rahan näennäiselle omistajalle. Chang ohjeistaakin, että aina kun kuulet minkä tahansa taloutta koskevan väittämän, on aika esittää ikivanha kysymys: Cui bono? Kuka hyötyy? Kysymystä käytti jo Cicero aikoinaan, ja se pätee yhä. D isc ott/ CC
10 • 9 / 2016
9 / 2016 • 11 612-marssi on herättänyt kysymyksiä siitä, ketä poliisi suojelee ja keneltä. teksti kaisu tervonen kuva ninni kairisaLo joko soihdut sammuu? ”6 12-nimeä käyttävän tapahtuman organisoivat maahanmuuttovastaiset ja äärioikeistolaiset toimijat.” Näin kertoo Suojelupoliisi vuoden 2015 katsauksessaan. Ylen 15. toukokuuta haastattelema Esa Holappa, yksi Suomen Vastarintaliikkeen (SVL) perustajista ja sen entinen keulakuva, puolestaan kertoi SVL:n olleen aloitteellinen kulkueen järjestämisessä. Myös tälle vuodelle ollaan järjestämässä 612-marssia. Itsenäisyyspäivänä Helsingin Hietaniemen hautausmaalle suuntaava tapahtuma olisi kolmas laatuaan. Soihtumarssin järjestäjäksi ilmoittautuu 612.fi-yhdistys. Heidän mukaansa marssia järjestämässä on ollut ”laaja rintama kansallismielisiä ihmisiä”, joihin on yhdistyksen omien sivujen mukaan kuulunut myös Suomen Vastarintaliikkeen jäseniä. Suomen Vastarintaliike on tämän vuoden aikana ollut tapetilla muun muassa Rautatientorilla tapahtuneen, kuolemaan johtaneen pahoinpitelyn takia. Pahoinpitelijä oli SVL:n jäsen. viime vuoDen marssista ja siihen liittyneestä poliisin toiminnasta – tai toimimattomuudesta – on tehty ainakin yksi kantelu eduskunnan oikeusasiamiehelle. Sen on tehnyt soihtu kulkuetta sivusta seurannut keskiikäinen naishenkilö. Henkilö oli Töölössä Lemminkäisenkujan ja Mechelininkadun kulmassa, kun yksi marssin osallistujista lähestyi häntä soihtu kädessään. Mies ei ollut muiden marssijoiden rintamassa, hän oli noin 30 metrin päässä kulkueesta ja lähestyi naista uhkaavasti soihtua alaviistossa heiluttaen ja sillä naisen takin liepeitä osoittaen. Tapaus sattui poliisien selän takana. Kun nainen huusi ”Minua uhkaillaan”, yksi poliiseista – joka ei tosin avunhuutoa kertomansa mukaan kuullut – pyysi henkilöitä lopettamaan ja rauhoittumaan. Soihtua ei takavarikoitu eikä soihdun kantajan kulkua estetty. Kantelijan näkemys on, että poliisi suojasi lähinnä soihtukulkuetta. IltaSanomien toimittaja Katariina Karjalainen kirjoitti itsenäisyyspäivän iltana julkaistussa nettiuutisessa Poliisi esti 612-soihtukulkueen ja vastamielenosoittajien yhteenoton Helsingissä, että ”Ilta-Sanomien toimittaja havaitsi matkan varrella, että myös soihtukulkueessa marssineet heristelivät marssin edetessä soihtujaan kohti kulkueen etenemistä katsovia ihmisiä”. oikeusasiamies pyysi poliisilta vastineen kanteluun. Vastineen mukaan kantelijan ”esittämä käsitys, että poliisin velvollisuus olisi ollut suojella häntä mielenosoittajilta, tuntuu lähtökohtaisesti oudolta ottaen huomioon” kantelijan ”oleskelu aivan JOUHAjoukkojen välittömässä läheisyydessä”. Vastineessa jatketaan, että joukkojen läheisyydessä oleskelua voidaan pitää jonkinasteisena tarkoitushakuisena provosointina, etenkin kun kantelijalla ”on ollut kuvausryhmä valmiina mukanaan”. Poliisi katsoo aiheelliseksi myös todeta ”kuvausryhmän olleen mitä ilmeisimmin sama, joka kantelija Kai Sadinmaalla oli ollut mukanaan Narinkkatorilla aiemmin päivällä”. Vastineen allekirjoittajana on muun muassa poliisikomentaja Lasse Aapio. Hän tarkentaa puhelimitse, mitä kommentti tarkoittaa. ”Me pyritään tuomaan tässä selvityksessä esiin se, millainen tilanne ja olosuhteet siellä on ollut, ja myös se, ettei kyse ole satunnaisesta ohikulkijasta, vaan henkilöstä, joka on ollut erittäin lähellä sitä tapahtumaa.” Kantelun tehnyt henkilö ei heitellyt kiviä eikä huudellut soihtukulkueelle. Hän oli kymmenien metrien päässä niin vastamielenosoittajista kuin soihtukulkueestakin. Herää kysymys, missä tilanteessa poliisin velvollisuus suojella sivullisia pätee ja missä ei. taPahtumia oli tosiaan todistamassa myös kuvausryhmä, vaikka se ei kantelijan mukana ollutkaan, ja tilanne tallentui videoklipille. IltaSa nomat julkaisi klipin samana iltana nettisivuillaan toimittaja Miikka Hujasen jutun ”Poliisi oli Helsingin rähinöissä tosissaan – jälkipyykkiä seuraa yhteydessä”. Poliisipäällikkö Aapio kommentoi kysymystä siitä, vähentääkö kuvausryhmän mukana olo poliisin velvollisuutta suojata sivullista. ”Kyllä me tietenkin suojellaan kaikkia tilanteen mukaan. Toivomme vaan, ettei kukaan tulisi kovin lähelle toimintaa. Meillä on kuitenkin perustehtävänä turvata se, että soihtukulkue pääsee sujuvasti eteenpäin. Samaan aikaan meidän täytyy nähdä kuitenkin myös kovasti vaivaa liian lähelle tulleiden ihmisten turvaamiseksi.” Siihen Aapio ei ota kantaa, olisiko 612-marssijan soihtu pitänyt poistaa. Poliisin vastineessa ylikomisario Seppo Kujala kirjoittaa: ”Nyt puheena olevassa tapauksessa on ollut arvioitavana se, onko soihtu sellainen esine, että sitä on voitu perustellusti epäillä käytettävän toiseen kohdistuvan rikoksen tekemiseen. Sama arviointi tulee poliisille usein eteen mielenosoituksissa, sillä monia sinänsä tavanomaisia esineitä voidaan tällaiseen vahingoittamiseen käyttää niin haluttaessa. Epäilemättä myös soihtu tällaiseen soveltuu.” Se toimii myös astalona. Vuonna 2014 vappumarssilla poliisi otti kiinni anarkisteja ja vasemmistonuoria ja takavarikoi molemmilta ryhmiltä potentiaalisesti vaarallisina pitämiään lippukeppejä. Vasemmistonuorten koh dalla poliisi pahoitteli tapahtunutta myöhemmin. ”sekä yLioPPiLaiDen soihtukulkue että nyt puheena oleva 612-soihtukulkue-mielenosoitus järjestettiin isänmaan suuremmaksi kunniaksi”, lukee poliisin vastineessa. Tämän ovat allekirjoittaneet poliisikomentaja Aapio ja rikostarkastaja Anneli Mattson. Aapio kommentoi: ”Itsenäisyyspäivä on sen tyyppinen juhlatilaisuus, että meidän on vaikea ottaa kantaa siihen, onko joku semmoinen taho, jonka itsenäisyyden juhlimiseen pitäisi poliisin puuttua.” Ylioppilaiden soihtukulkue ei herättänyt vastustusta, eikä Suojelupoliisi katsonut aiheelliseksi lausua siitä kommenttia. Poliisi pidätti 612-kulkueen vastamielenosoittajia mutta poisti myös soihtukulkueen osallistujia, jotka olivat vasta mielenosoittajien ”hyökkäyksistä provosoituneita”. Vastineessaan Helsingin poliisilaitos kuitenkin katsoo, ettei poliisilla olisi ollut mitään perusteita kieltää soihtujen käyttöä 612-mielenosoituksessa. Ei, vaikka Suojelupoliisin mukaan 612-marssin järjestäjinä toimivat ”ääri oikeistolaiset toimijat”. oikeusasiamiehen kansliasta kerrotaan, että päätös on odotettavissa tämän vuoden puolella. Ei ole kuitenkaan varmaa, ehtiikö se valmistua ennen itsenäisyyspäivää ja 612-marssia. Aapio kertoi lokakuun lopussa poliisin nyt pohtivan tämän vuoden marssia ja sen reunaehtoja. ”Tämän vuoden tapahtumia arvioidaan tulevan kuukauden aikana. Arvoimme sitä, että miten me tähän reagoidaan ja minkälaisia tilanteita tapahtuu ja miten poliisin tulee reagoida eri tilanteissa. Joka vuosi tuntuu olevan erilainen.”
12 • 9 / 2016 reaktori Putinin ohjauksessa Pyhäjoen ydinvoimala on myös ulkopoliittinen riski. teksti iiDa simes kuva annika Pitkänen v enäLäinen Rosatom ja Fennovoima aikovat rakentaa 1 200 megawatin ydinvoimalan Pyhäjoen Hanhikivelle. Hanhikivi 1:stä suunnitellaan päivitettyä versiota muinaisesta neuvostosuunnittelun kärkituotteesta, VVER-painevesireaktorista. Teholtaan se olisi suurempi kuin Loviisa 1 ja 2 -reaktorit yhteensä. Venäjän presidentti Vladimir Putin nimitti hiljattain valtio-omisteisen Rosatomin pääjohtajaksi Venäjän varatalousministerin Aleksei Lihatšovin. Edellinen johtaja siirtyi lähelle presidenttiä ensimmäiseksi varakansliapäälliköksi. Lihatšovin työhistoria kertoo hänen olleen aktiivinen Venäjän vientihankkeiden ajaja. Siitä voimalahankkeessa on kyse, Venäjän innokkuudesta avata maailmanlaajuinen ydinvoimalavienti Suomen avulla. Jos Venäjälle on tärkeää esitellä erinomaisuuttaan, silloin voisi ajatella Rosatomin pyrkivän toteuttamaan reak torin sovituissa kustannuksissa ja aikataulussa pysyen. Kun taustalla on kriiseissään painiskeleva, kansainvälisten pakotteiden kuristama entinen suurvalta, mikään ei ole yksinkertaista. Viime kesänä uutistoimisto Reutersin taloustoimitus julkaisi artikkelin otsikolla ”Venäjän maailmanlaajuinen ydinvoimainnostus kompastuu Kremlin politikointiin”. Juttu antoi ymmärtää, että hankkeet etenevät Venäjän johdon ailahtelevien mielihalujen mukaan. Rosatomin hankkeet muualla kuin Suomessa, kuten Unkarissa, Iranissa ja Intiassa, ovat pysähdyksissä. Ydinvoimaintoilijoista Rosatomin satsaaminen Suomeen voi vaikuttaa hyvältä, mutta tässä piilee riskinsä: toisten maiden miljardiprojekteissa tuuli kääntyi äkisti, ja samoin kansainvälisen tai vain Venäjän sisäisen poliittisen todellisuuden muuttuessa Suomenkin hanke voi heilahtaa. tänä syksynä julkaistu Ulkopoliittisen instituutin UPI:n raportti Venäjän muuttuva rooli Suomen lähialueilla käsitteli myös Venäjän ja Suomen ydinvoimadiiliä. Hanketta tukeneille poliitikoille ja lobbareille UPI:n raportti on paikoin noloa luettavaa. ”Pitkän neuvotteluvaiheen, sisäpoliittisesti jakavien päätösten ja venäläiseksi bulvaaniksi paljastuneen Migrit Solana Energija -yhtiöön liittyneen omituisen ja kömpelön episodin jälkeen hanke on hyväksytty Suomessa sekä eduskunnan että hallituksen toimesta”, kiteyttää UPI skandaalia, jossa pelastuksen tarjonnut rahoittaja paljastui poliittiseksi huijaukseksi. Raportti kommentoi omistusrakennetta suorasukaisesti: ”Pyhäjoen hankkeen on mahdollistanut Rosatomin 34 prosentin omistusosuus voimalayhtiö Fennovoimassa – josta yksityinen rahoitus on pitkälti vetäytynyt – sekä Venäjän hankkeelle takaama 2,4 miljardin euron rahoitus kansallisesta hyvinvointirahastostaan, joka on tarkoitettu venäläisten eläkkeiden rahoittamiseen, ei niinkään strategisiin vientisijoituksiin.” Raportissa hanke on pääosin ”eikaupallinen”. Tätä ilmausta ei varsinkaan Fennovoima tapaa käyttää. Ulkopolitiikan tutkijat pohtivat, millä keinoilla Venäjä ajaa hankkeen toteutumista. Poliittinen painostaminen on kuulunut valikoimiin. Vuonna 2015, kun Suomesta ei löytynyt sovitun suuruista rahoitusta, ”Pyhäjoen hanke politisoitiin ja Venäjä vaikutti suomalaiseen päätöksentekoon niin, että valtio-omisteinen energiayhtiö Fortum lähti mukaan hankkeeseen tahtonsa vastaisesti”. UPI muistuttaa myös, että Pyhäjoen projekti on ”presidentti Putinin käsiohjauksessa”. jo PaLjon ennen UPI:n raporttia Suomessa ymmärrettin kritisoida Hanhikiveä ulkopoliittiseksi riskisijoitukseksi. Kun eduskunnan talousvaliokunta vuonna 2014 puolsi valtioneuvoston periaatepäätöstä Fennovoiman voimalasta, vastaan äänestäneet Johanna Karimäki (vihr.) ja Antti Kaikkonen (kesk.) jättivät eriävän mielipiteen. He kiinnittivät huomiota Rosatomiin näin: ”Fennovoimassa Rosatom on suurin yksittäinen osakas, reaktorin toimittaja, teknologinen asiantuntija ja kierrätetyn polttoaineen toimittaja sekä rahoituksen järjestäjä. Rosatom on Venäjän valtionhallinnon alainen liikelaitos, jonka alle on keskitetty ydinvoimalat ja ydinaseet. Asetelma ei ole ongelmaton. Vastapainona Rosatomille on joukko suomalaisia osakkaita, joista suurimmalla osalla ei ole ydinvoima-alan kokemusta. Useat teollisuuden ja kaupan alan yhtiöt ovat jättäneet hankkeen. Jäljellä on lähinnä kunnallisia energiayhtiöitä ja valtionyhtiöitä.” toinen rakennusvaiheessa oleva ydinvoimala, Olkiluoto 3, tunnetaan maailman kalleimpana rakennuksena. Loppulasku saattaa olla jopa yhdeksän miljardia tai enemmän, kun luvattu summa oli kolme miljardia. Hanhikivi on vasta alkuvaiheessa. Rakennusluvan se voi saada vuonna 2018. Sitä ennen saattaa tapahtua vielä paljon. Sähköä reaktori alkaisi tuottaa vasta 2024, jos se valmistuisi aikataulussa. Silloin alkaisivat ne kaikkein suurimmat ongelmat – katastrofaaliset ympäristöriskit – olla mahdollisia.
To im itu ks ell ist a ain eis to a
14 • 9 / 2016 14 • 9 / 2016 teksti ja kuvat suvi auvinen K an sa K u n n an o lo h u o n e • K an sa K u n n an o lo h u o n e • K an sa Ku n n an o lo h u o n e • Ka n sa Ku n n an o lo h u o n e • valtausliikkeen peri lliset k ivijaLkatiLa erottuu hyvän matkan päähän Pengerkadulla. Rakkaudella maalattu sähkökaappi, ikkunoissa kiipeilevät köynnökset ja pehmeä valo pysäyttävät ohi kiirehtivät ihmiset. Ikkunan takana Kolossa yksi ihminen lukee nojatuoliin käpertyneenä kirjaa, toinen tuijottaa intensiivisesti mäkkinsä näyttöä, kolmannessa seurueessa vauva istuu lattialla syömässä leipää. Osuuskuntaan kuuluva ja Kolossa alusta asti mukana ollut Vesa Kuosmanen keittää kahvia aeropressillä ja ottaa oven vieressä olevasta korista villasukat, jotka vetää jalkaansa. Jokainen asiakas saa teestä ja kahvista tietoa: tämän haudutusaika on neljä minuuttia, tämä kahvi tulee Keniasta. Oven päälle on rakennettu tyynyillä täytetty pieni parvi. Kupit ovat eriparisia, kuin taideopiskelijan ensikämpässä. Huonekalut on muutamaa tuolia lukuunottamatta pelastettu alueen roskalavoilta, eikä kahvilassa ole ostopakkoa. Kolon meno on niin sympaattista, että heikompaa hirvittää. ”Monilla tuntui olevan tarve tilalle, jonne voisi tulla vaan makoilemaan, viettämään aikaa ja olemaan yhdessä ilman, että tarvitsisi välttämättä ostaa mitään”, avaa Kuosmanen syitä siihen, miksi Kolo perustettiin. ”Moni freelancer tekee nykyään töitä yksin keittiön pöydän äärellä. Se on pidemmän päälle aika raskasta. Haluttiin luoda tila, jonne voi tulla tekemään myös töitä ilman, että menee sitä kymppiä kahviin päivässä. Olisi myös tosi tärkeää, että mainosten täyttämässä kaupunkitilassa on paikkoja, joissa ihmisen arvo ei määräydy sen mukaan miten käytät rahaa.” koLo sai aLkunsa Made in Kallion tiloissa järjestetystä Ystävien tammikahvilasta. Sama kaveriporukka on monen muunkin takana. Kuosmasen puheessa vilahtavat pop-up-kahvilat, bileet, salakino, joukkorahoitus, nintendoklubi ja Vaasankatu. Kuulostaa epäilyttävästi kaupunkikulttuurilta? ”Sanotaanko näin, että me ollaan kivuusaktiiveja”, Kuosmanen nauraa. ”Meistä on kiva tehdä asioita, jotka on kivoja. Kaupunkikulttuuriasiat ovat kyllä tosi kivoja, mutta usein ne ovat myös eksklusiivisia. Kolossa ei tarvitse olla nuori cool kaupunkilainen osallistuakseen, mikä ehkä hieman leimaa kaupunkikulttuuria terminä.” Työtilan ja kahvilan lisäksi Kolossa järjestetään paljon erilaisia tapahtumia. Kolon ohjelmassa on nähty tai odotettavissa ainakin keikkoja, kirjanjulkkareita, päiväkirjakerho, valokuvanäyttely, vegaaninen brunssi, piirustusiltoja, leffoja, runonlausuntaa, zinetyöpaja ja filosofinen kissavideoilta. Tavoitteena on ollut luoda tila, jossa kuka tahansa voisi järjestää tapahtumia. Erotuksena Kallion yleiseen tarjontaan Kolo on päihteetön tila. ”Kalliossa on jo paljon mestoja, joista saa bisseä”, Kuosmanen sanoo. ”Osa ihmisistä koki, että päihteettömyys olisi viihtyvyyden kannalta hyvä suunta. Meistä oli arvokasta tarjota tila, jossa myös nämä ihmiset kokevat olonsa mukavaksi.” trenDikkyyDen kannalta optimaaliseen aikaan avattu Kolo on tarjonnaltaan vegaaninen. Kyse on Kuosmasen mukaan arvovalinnasta eikä markkinointikikasta. ”Itse ajattelen, että veganismi on tämän maailman puolesta suurin yksittäinen valinta, jonka yksilö voi tehdä. Haluamme tukea veganismia ja tehdä sen helpoksi. Kolo ei mitenkään erityisesti mainosta olevansa vegaaninen. Joku voi tulla tänne, syödä kakkua ja pitää siitä ilman, että edes tietää syöneensä vahingossa jotain vegaanista. Sitten kun sen tajuaa, niin se voi ehkä laittaa ajatusprosessin liikkeelle – ei se veganismi olekaan niin vaikeaa!” Muitakin arvoja Kolon taustalta löytyy. ”Haluamme sanoutua irti syrjinnästä ja vihapuheesta, ja meistä on tärKengät vaihtuvat villasukkiin ja kiire hitaaseen kahviin Kallion Kolossa.
9 / 2016 • 15 koLo Pengerkatu 9, heLsinki Bisse: ei aLkohoLia, ginger Beer 2 € / 0,33L Biisi: armi ja Danny: tahDon oLLa suLLe hyvin heLLä / CLash: janie jones -sPLitti. ilmianna olohuoneesi! ideat@voima.fi valtausliikkeen peri lliset keää sanoa se ääneen. Kuka tahansa on tänne terve tullut, paitsi jos kantaa jotain uusnatsijärjestön tunnuksia. Siinä vaiheessa vedettäisiin peli poikki.” Vegaanisuus, turvalliset tilat, epäkaupallisuus, inklusiivisuus, avoimuus. Kolo kuulostaa pitkälti siltä, mitä 2000-luvun alkupuolen autonomisten tilojen talonvaltausliike Suomessa tavoitteli. Onko Kolo astunut talonvaltausliikkeen saappaisiin? ”Kolo pantiin pystyyn aikalailla ilman mitään lupia”, Kuosmanen sanoo. ”Helsingin kaupungille kiitos siitä, että täällä pystyy niin helposti aloittamaan juttuja. Tuntuu, että täällä saa helpommin anteeksi kuin luvan, kun aloittaa jotain uutta.” ”Autonomisten tilojen liike on avannut paljon mahdollisuuksia tehdä juttuja kaupunkitilassa. Sille epäoikeudenmukaisuudelle on avattu silmät, miten hankala tiloja on ollut saada käyttöön. Siitä kiitos kuuluu aktivisteille, jotka on jaksaneet tehdä juttuja. Kymmenen vuotta sitten elettiin ihan erilaisessa kaupungissa, jossa oli paljon vaikeampi tehdä omannäköistä kaupunkia.”
16 • 9 / 2016 aktivismi häiriöitä 6.11. klo 16 Kupoli, Helsinki Tämänkertaisen luennon nimi on Kunnes Helsingissä on tuhat sosiaalikeskusta. Toimittaja Mikael Brunila on puhumassa pääkaupungin vuoden 2007 talonvaltausaallosta, sen synnystä ja opetuksista. PyöräiLytaLvi 7.–11.11. Tampere Pyöräretkiä, kypärän tuunausta ja aamiaisia. Pyöräilyn teemaviikkoon mahtuu monenlaista. Tapahtuma on myös valtakunnallinen, linkistä löytyy lisää tietoa. pyorailytalvi.fi LePo! 10.11. klo 18–20 Pirkanmaan rauhanpuolustajat, Tampere Aseistakieltäytyjäliiton järjestämissä ”lepokutsunnoissa” esitellään siviilipalveluksen, totaalikieltäytymisen ja palveluksesta vapauttamisen vaihtoehtoja. Fem2016 12.11. klo 10–16 Arbis, Helsinki Feministisen foorumin teemana on tänä vuonna tilat. Kysymystä käsitellään muun muassa sateenkaarinuorten ja koulun näkökulmasta sekä urheilevan naisen ja urheilumedian näkökulmasta. www.femf.net taLLinn anarChist Book Fair 14.11. klo 10–18.30 Kultuuriklubi Kelm, Tallinna Anarkistisen kirjatapahtuman lähtökohtana on tarjota keskustelualusta anarkismin ideoille ja antiautoritaarinen ja epäkaupallinen paikka kirjallisuudelle. www.a-bookfair.org/english transheLsinki 14.–20.11. Helsinki Jo vuodesta 1993 järjestetyn tapahtuman ohjelmaan kuuluu niin esityksiä, keskusteluita kuin illanviettojakin. transtukipiste.fi/transhelsinki äLä osta mitään -Päivä 25.11. kaikkialla Kuluttaminen on sairautta. Parane. Älä osta mitään. eLokuva China sCreen heLsinki 4.–6.11. WHS Teatteri Union, Helsinki Useassa eri maassa järjestettävä elokuvatapahtuma keskittyy kiinalaiseen riippumattomaan dokumenttiin. Ensimmäistä kertaa Helsinkiin rantautuvassa tapahtumassa esitetään neljä pitkää ja neljä lyhyttä dokkaria. www.chinascreenhelsinki.com Lyhyesti kerran kuussa 6.11. klo 15–17, Kino K-13, Helsinki Marraskuun näytös on omistettu pohjoismaisen voima suositteLee lyhytelokuvan viime vuosien huipputöille. Niiden joukossa esitetään muun muassa Gunhild Engerin ja Jenni Toivoniemen yhteinen Komitea sekä Ása Hjörleifsdóttirin You and Me. www.facebook.com/events/1873943412836623 maXimum haLLoWeen 3016 9.–13.11. Helsinki Night Visions -elokuvatapahtuman vuotuisessa Halloween-tapahtumassa esitetään muun muassa Evil Dead -putki ja 39 muuta pitkää elokuvaa. www.nightvisions.info torstaiLeFFasarja 10.11. klo 19.30 Kirjakahvila, Turku Sarjan 15. elokuva on romanialaisen Cristian Mungiun Kultaisen palmun voittanut aborttidraama 4 kuukautta, 3 viikkoa, 2 päivää. FiLmi Pyörii sPeCiaL 10.11. klo 18 WHS Teatteri Union, Helsinki Puolalaisen elokuvaohjaaja Andrzej Wajdan muistoa kunnioitetaan elokuvanäytöksellä, joka koostuu ohjaajan henkilökuvasta sekä hänen elokuvastaan Orkesterinjohtaja. www.facebook.com/events/1662480690709205 kansainväLinen Lastenja nuorteneLokuvien FestivaaLi 13.–20.11. Oulu Jo 35. kerran järjestettävä festivaali juhlii lastenkulttuuria. Festivaalissa on useita kilpasarjoja, joista kotimaisessa kisaavat muun muassa pitkä elokuva Annelin ja Onnelin talvi ja lyhytelokuva Muistikuva. vinokino 16.–20.11. Helsinki 25-vuotisjuhlaansa viettävä elokuvafestivaali keskittyy queer-elokuvaan sen lukuisissa muodoissa. Tämän vuoden ohjelmistoa edustaa muun muassa espanjalaisdokumentti Yes, We Fuck ja amerikkalaiskomedia Women Who Kill. vinokino.fi/fin/helsinki haLF oF a yeLLoW sun 29.11. klo 20 Korjaamo, Helsinki Helsinki African Film Festivalin ja Korjaamo Kinon yhteisessä leffaillassa esitetään Nigerian sisällissotaan 1960-luvulle sijoittuva elokuva. Näytöksen jälkeen käydään keskustelua. kirjaLLisuus sananvaPausgaaLa 11.11. klo 19–22 Q-teatteri, Helsinki Puheen, luennan ja tanssin voimalla juhlitaan sananvapautta ja tuetaan kirjailijoiden sananvapausjärjestön Suomen Penin toimintaa. www.facebook.com/events/121975164936170 Prosak-kLuBi 15.11. klo 19.30 Lava-klubi, Helsinki Marraskuun klubille tekstejään tulevat lukemaan kirjailijat Joni Pyysalo ja Anja Snellman. Myös yleisöllä on mahdollisuus osallistua keskusteluun. LukuPuLtti 15.11. klo 19–20.30 Kirjakahvila, Turku Kirjallisuusklubilla vierailevat kirjailijat Inkeri Markkula ja Jussi Seppänen, jotka lukevat otteita kirjoistaan Kaksi ihmistä minuutissa (2016) ja Kymmenottelu (2015). musiikki anna järvinen 7.–10.11. Helsinki, Oulu, Tampere, Turku Suomenkielisen levyn Annan, en anna julkaissut, Suomessa syntynyt ruotsalaisartisti saapuu henkiseen kotimaahansa neljän keikan kiertueelle. m. a. numminen + DeFunensemBLe 11.11. klo 19 WHS Teatteri Union, Helsinki Nummisen 50-vuotistaiteilijajuhla jatkuu konsertilla yhdessä elektroakustinen nykymusiikkiyhtyeen kanssa. CLuB v 12.11. Sir Oliver, Helsinki Karaoke ja kova rokkimeno ovat uuden klubin vetonauloja. Ensimmäisellä klubilla esiintymässä ovat Jukka Nousiainen ja Harmaa Hurtta. the neCks 14.11. klo 19 G-livelab, Helsinki Australialaistrio poikkeaa Suomeen 30-vuotiskiertueellaan. Kokoonpanon improvisoitu jazzin ja klasarin läpitunkema avantgarde on puheiden mukaan parhaimmillaan keikoilla. www.facebook.com/events/277691862607795 PsyChiC iLLs 19.11. Kuudes linja, Helsinki Newyorkilainen psykedeliabändi julkaisi kesällä viimeisimmän pitkäsoittonsa Inner Journey Out ja saapuu nyt ensimmäistä kertaa Suomeen. Bändin lämppärinä toimii paikallinen suuruus Lazards. ruoka ja taLous iLmastonmuutos vs. inhimiLLisyys 7.11. klo 16–18 Rikhardinkadun kirjasto, Helsinki Tutkijatohtori Tuuli Hirvilammi ja filosofi, tietokirjailija Ville Lähde alustavat keskustelua siitä, viekö ilmastonmuutoksen eteneminen ja ilmastopakolaisuuden kasvu huomion kehitysyhteistyöltä. arktinen tuLevaisuus 29.–30.11. Tiedekulma, Helsinki Helsingin yliopiston ja ulkoministeriön kolmatta kertaa järjestettävässä tapahtumassa keskustellaan otsikoilla Pariisin ilmastosopimus ja arktisen alueen tulevaisuus ja Suomi, suurvallat ja arktinen alue. www.helsinki.fi/fi/ajankohtaista/tiedekulma taiDe ja teatteri ei voi auttaa, sori 1.11.–8.3.2017 Teatteri Telakka, Tampere Antti Mikkolan kirjoittama ja ohjaama näytelmä kertoo komedian keinoin ruuhkavuosista, suurista päätöksistä ja muuttumisen vaikeudesta. www.teatteritelakka.fi Poe & jenni roPe 5.–30.11. Make Your Mark Gallery, Helsinki Helsinkiläiset graffitija kuvataiteilija ovat synnyttäneet joukon yhteisiä töitä osin spraylla ja osin pensselillä maalaten ja ennen kaikkea keskustellen. www.facebook.com/events/695415030634566 ovet auki! 12.11. klo 12–17, Roihupellon teollisuusalue, Helsinki Kymmenvuotisjuhlaansa viettävä Roihupellon taidekortteli kutsuu kaikki tutustumaan tiloihinsa ja toimintaansa. Kortteliin mahtuu yhteensä viisi taideyhteisöä, joissa toimii yhteensä 60 eri alojen taiteilijaa. taidekortteli.fi What the Cirk? 15.–19.11. Cirko, Helsinki Ensimmäistä kertaa järjestettävän nykysirkusfestivaalin ohjelmistossa nähdään kolme teosta: Lehmuskallion ja työryhmän Sivuhenkilöt, Salla Hakanpään Dive ja ruotsalaisen Svalbardryhmän All Genius All Idiot. www.facebook.com/events/870957233004129 BaLtiC CirCLe 15.–20.11. Helsinki Kansainvälinen teatterin ja esitystaiteen festivaali tuo lavalle muun muassa Hype-ryhmän Father Fucker -mielikuvitusleikin ja Noora Dadun teoksen Fail. balticcircle.fi so Long, raCheL! 16.–19.11 klo 19 Tanssiteatteri Hurjaruuth, Helsinki Wannabe Ballerinasin uusi teos on Henna Riikosen koreografioima ja ohjaama. Näytöksen 25 tanssijaa vievät katsojan avaruusmatkalle kosmisiin sfääreihin. www.facebook.com/events/114606478991074 mao – jumaLa on kaikkiaLLa 19.11.–4.1. Tampereen ylioppilasteatteri Lauri Antti Mattilan ohjaaman esityksen ovat valmistaneet ylioppilasteatterin uudet jäsenet. Teos tarjoaa ja etsii vaihtoehtoa kovalle maailmalle ja politiikalle. Vinokino 16.–20.11. China Screen Helsinki 4.–6.11. Prosakklubi 15.11. Poe & Jenni Rope 5.–30.11. Anna Järvinen 7.–10.11.
9 / 2016 • 17 voima suositteLee Koonnut Kaisu Tervonen Fanien kokoonajo Hoth-con-tapahtuman teemana on Star Wars. yhDysvaLLoissa tieteisviihteen ympärille kehittyneellä fanikulttuurilla on vuosikymmenien historia ja alan tapahtumat ovat massiivisia. Myös bisnes pyörii, ja voisi puhua jopa omasta teollisuudenalasta. Suomessa tullaan kaukana perässä, mutta suunta on ylöspäin. Ensi vuonna Helsingissä järjestetään järjestyksessä 75. kansainvälinen Worldcon, joka on yksi alan merkittävimmistä tapahtumista maailmanlaajuisesti. Tilaisuudessa muun muassa jaetaan vuotuiset Hugo-kirjallisuuspalkinnot, jotka ovat arvostetuimpia tieteiskirjallisuuden palkintoja. Worldconia odotellessa tunnelmaan voi virittäytyä numeroa tai paria pienemmässä Hoth-con-tapahtumassa, joka järjestetään marraskuussa toista kertaa. Star Wars -teemainen tapahtuma kokoaa aiheesta kiinnostuneet yhden katon alle Helsingin Gloriaan, panee paneelikeskustelut käyntiin, lautapelit riviin ja Star Wars -tuotteet myyntitiskille. Tuskin kannattaa yllättyä, mikäli tilaisuudessa kohtaa myös aidonnäköisiin rooliasuihin pukeutuneita Star Wars -hahmoja. Viime vuonna Hoth-conissa vierailivat muun muassa suomalaisin voimin syntyneen The Twelve Parsec Stare -fanifilmin tekijät. Tuon fanifilmin pääosassa on Boba Fett, ja tämänvuotisen tapahtuman kunniavieraana puolestaan on Boba Fettin aito ja alkuperäinen näyttelijä Jeremy Bulloch – mies jonka kasvoja elokuvassa ei nähty ja joka ei puhunut yhtään vuorosanaa. samoin kuin messut yleensäkin, scifiin, fantasiaan, sarjakuviin ja vastaaviin yhdistettävät con-tapahtumat ovat monille sosiaalisia tilaisuuksia, joissa tavataan samanmielisiä harrastajia ja päivitetään tiedot alan viimeisimmistä virtauksista. Irma Hirsjärvi väitteli vuonna 2009 suomalaisista scifi-fandomin verkostoista, ja hänen mukaansa Suomessa tapahtumat ovat poikkeuksellisen avoimia ja kaikki toivotetaan niihin tervetulleiksi. Tapahtumavieraan ei siis tarvitse olla taisteluvelho tai jedimestari, eikä jatkoilla tarvitse tilata olutta klingoniksi. Ja kotiin viemiseksi voi ottaa vaikka Jabba the Hutt -tatuoinnin takamukseensa, kuten viime vuonna eräs Hoth-con-kävijä teki. jari tamminen Hoth-con Helsingin Gloriassa 26.–27.11. Irma Hirsjärvi: Faniuden siirtymiä – suomalaisen science fiction -fandomin verkostot (bit.ly/2eVd9aj) Eric Raunio: The Twelve Parsec Stare (bit.ly/2fosFj9) Gareth Edwards: Rogue One – A Star Wars Story, ensi-ilta 14.12. Psychic Ills 19.11. Ei voi auttaa, sori 1.11.–8.3.
Jyväskylän yliopiston Kultturipolitiikan kansainvälinen maisteriohjelma. Hakuaika 15.11.2016–5.1.2017 www.jyu.fi/culturalpolicy Etsi vastauksia, löydä vaihtoehtoja, hanki kriittistä asiantuntijuutta Keski-Pohjanmaan aikuiskoulutus, Kansanopisto,Opistontie 1, Kälviä, puh. 040 808 5035 www.kpedu.fi/kansanopisto Tanssitaide • Kehitä taitojasi tanssijana ja syvennä tietämystäsi tanssin kentästä. Teatteri ja Draama • Intensiivinen, innostava ja monipuolinen syväsukellus teatterin maailmaan. Hae 9.12. mennessä. Opiskeluaika 9.1.201731.5.2017 I was here TÄMÄ JA 400 MUUTA KIRJAA: WWW.INTOKUSTANNUS.FI intokustannus.fi SYKSYN PUHUTUIMMAT MUISTELMAT! ANNELI AUER MURHALESKEN MUISTELMAT 24,90 € 118x156mm_Voima_nrot_789.indd 1 27.6.2016 10:34:20 Laivurinkatu 3, 00150 Helsinki Iso Roobertinkatu 20-22, 00120 Helsinki eir a.fi Mietitkö opintoja yliopistossa? Tarvitsetko ylioppilastutkinnosta saatavia lähtöpisteitä? Tule Eiraan, me räätälöimme sinulle sopivat eväät tulevaisuutta varten. LUKIO-OPINNOT voit aloittaa aikataulusi mukaan vuoden ympäri. Study BILINGUALLY. At Eira you can complete High School by studying in English and Finnish. Apply now: applications@eira.fi Aloita UUSI KIELI! Opiskele Eirassa ranskaa, saksaa, ruotsia, venäjää ja espanjaa ja selviydy arjen tilanteista. Aloita alkeista tai syvennä kielitaitoasi. Opiskele SUOMEA. Suomen kielen kursseilta saat hyvät valmiudet työhön ja opintoihin. Hakuaika 3.10.11.11. AINA ON HYVÄ HETKI ALOITTAA OPISKELU! ILMOITTAUDU NYT! WWW.EIRA.FI TAI KÄY TOIMISTOLLA LUKIO | HIGH SCHOOL | PERUSKOULU | FIRST STEPS IN FINLAND | AINEOPINNOT Työ, perhe ja...OPISKELU? Ota kaikki irti opiskelusta Eirassa. Opiskele lukio VERKOSSA ajasta ja paikasta riippumatta, suorita opintoja joustavasti OMAAN TAHTIIN -kursseilla ja valitse kursseja monipuolisesta PÄIVÄJA ILTATARJONNASTA. EIRASSA ON VARAA VALITA!
Maailma ei ole valmis. Tarvitaan enemmän kirjoja. Makkaratalon Asematunnelitasossa avautuu 15. marraskuuta jättimäinen 600-neliöinen uusien kirjojen joulukauppa. Katso koko valikoima: www.rosebud.? /joulukauppa Nämä ja 10 000 muuta uutuuskirjaa, pokkaria ja DVD:tä! Tietoa ja kaunoa, uusia ja vanhoja klassikoita. T im o A ar nia la: K uo lem an la iv a Nämä ja 10 000 muuta uutuuskirjaa, pokkaria ja DVD:tä!
20 • 9 / 2016 Kirj oitt aja on eko no m isti ja rah ata lou de n tutk ija. Bengt H. ja Maynard K. Bengt hoLmström palkittiin lokakuussa taloustieteen Nobelilla. Menestyksekäs tieteellinen ura sai näin sille kuuluvan tunnustuksen. Paljon onnea! Valinta nosti Holmström ehdottomasti merkittävimmäksi suomalaiseksi taloustieteilijäksi kautta aikojen. Eri listauksissa kaikkien aikojen tai ainakin 1900-luvun merkittävämmäksi taloustieteilijäksi maailmassa on nostettu John Maynard Keynes. Vertailen seuraavassa Holmströmin ja Keynesin talousajattelua. sekä hoLmström että keynes ovat edistäneet omalla työllään merkittävästi taloustieteen kehitystä. Kun Holmström on meritoitunut sopimusteorian kehittäjänä, Keynesiä pidetään modernin makrotaloustieteen isänä. Holmströmin tutkimus on keskittynyt taloudellisten toimijoiden päätöksenteon analysointiin, minkä pohjalta voidaan selittää myös laajempia makrotaloudellisia tapahtumia. Myös Keynesin lähtökohtana oli ymmärtää taloudellisten toimijoiden päätöksenteon kautta, miten rahatalousjärjestelmämme toimii: mikä selittää pysyvän työttömyyden, mikä suhdannevaihtelut ja mikä syvät taloudelliset kriisit. Holmströmin talousajattelun lähtökohtana on tasapainohakuinen talousjärjestelmä, jossa kuitenkin esiintyy erilaisia jäykkyyksiä ja kitkaa. Markkinat eivät ole täydelliset, vaan esimerkiksi taloudellisten toimijoiden käytössä oleva informaatio voi olla puutteellista. Siksi hinnat eivät reagoi välittömästi talouden kohtaamiin shokkeihin ja tasa painottuminen häiriintyy. Keynes hylkäsi tämänkaltaisen tasapainoajattelun ja esitti omassa teoriassaan talouden jatkuvasti muutoksessa olevana järjestelmänä, jota kuitenkin erilaiset institutionaaliset rakenteet vakauttavat. Taloudelliset toimijat tekevät tärkeitä päätöksiä, kuten investointipäätöksiä, epävarmuudessa, jolloin fiilikset ja helposti muuttuva ”optimismin tila” määrittävät lopputuloksia. esimerkiksi Finanssikriisi on Holmströmin mukaan seurausta siitä, että arvopapereita koskeva informaatio on epätäydellistä. Kun sijoittajilla ei ole täydellistä tietoa arvopapereiden tuotoista, he voivat sijoittaa roskapapereihin. Kun selviää, että arvopaperit todella ovat roskaa, seuraa paniikki, kun kaikki pyrkivät niistä yhtä aikaa eroon. Keynesin mukaan finanssikriisi on seurausta tulevaisuuden odotusten muutoksesta. Kun optimismi vallitsee ja velanotto kirittää rahoitusmarkkinoita, sijoittajat ovat valmiita ottamaan jatkuvasti suurempia riskejä. Kun odotukset muuttuvat, velanotto pysähtyy, tuotot romahtavat ja sijoittajat pyrkivät muuttamaan epälikvidit sijoituksensa rahaksi. Kaksi merkittävää taloustieteilijää, kaksi erilaista selitystä. jussi ahokas havaintoja rahataloudesta teksti saiLa kiveLä kuva ninni kairisaLo reilun munan metsästys Lasereita, robotteja ja hiivaa – eettisempi kananmuna on elintarviketeollisuuden kuuma projekti. r uuantuotantomme on erilaisin mielikuvin häivytetty niin kauas tuotannon biologisista edellytyksistä, että joskus itsestäänselvyyksiä on hankala nähdä. Harvemmin tulee ajatelleeksi esimerkiksi niitä maailman kolmea miljardia vuosittain tapettavaa kukonpoikaa, jotka ovat munantuotannolle jätettä. Koska ruoantuotantomme nojaa naaraseläinten kyvylle tuottaa munia, maitoa ja lihaksi tapettavia uusia poikassukupolvia, ovat koiraspuoliset eläimet tuotannolle usein turha taakka, josta pitää päästä eroon mahdollisimman kustannustehokkaasti. Teollisuus on ratkaissut asian kukonpoikien silppuamisella ja kaasuttamisella. Nyt munayritykset ja poliitikot haluavat kuitenkin päästä eroon tipujätteestä. Lähivuosiksi luvataan tekniikoita, joilla alkioiden sukupuoli voidaan määritellä jo munavaiheessa. Olisi paljon mukavampaa, jos kukonpoikien ei tarvitsisi syntyä ennen kuin ne tuhotaan. Vaikka ruokateollisuus pilkkoo surutta osiin jättimäisen määrän eläimiä, vastasyntyneiden untuvikkojen tappamisen tarpeettomuus on jopa teollisuudelle tikku silmässä. Liukuhihnalla pyöriskelevien keltaisten piipittäjien johtaminen sammion pohjalle kaasutettavaksi tai suoraan silppuriin on liikaa. kananmuna on osoitus siitä, että ihmisen saa syömään mitä tahansa, kunhan ruoka tarpeeksi kauan tarjoillaan normaalina. Monille ensikosketus pehmeään tofuun on järkyttynyttä kakomista, mutta rikinhajuisia, hyytelömäisiä ja kalvoisia linnun yhteissuolesta pullahtaneita hedelmöittymättömiä munasoluja syödään kaikissa muodoissa silmää räpäyttämättä. Kananmunan maku on juurtunut syvälle makunystyröihin. Onko munan makuun mahdollista päästä järkevämmin? Helsingin Sanomat raportoi lokakuussa erikoisista tieteellisistä kokeiluista. Tipun sukupuolen selvittämistä varten lukuisten yliopistojen ja yritysten fyysikot ja kemistit kehittelevät robotteja, jotka halkovat munankuorta lasersäteillä. Halkeamaan suunnattu laser siroutuu alkion verisuonista, ja algoritmi ja analyysiohjelma tulkitsevat sukupuolen. Lisäksi harkinnassa on keino, jolla jokaisesta munasta otetaan neulalla näyte, joka analysoidaan. Edellä mainittujen tekniikoiden ongelmana on munankuoren hajottaminen. Naarasmunien paikkaaminen kirurgisella teipillä ei vastaa ehjää munankuorta. Kehitteillä on tekniikkaa, jossa munaa ei hajoteta. Hyperspektrikamerat mittaavat halogeenivaloilla valaistuja munia, ja analyysiohjelmat tulkitsevat sukupuolen untuvien väristä. Myös geenitutkijat voivat auttaa alkion sukupuolen määrittelyssä, mikäli untuvien värierot eivät ole tarpeeksi voimakkaat. Kukkoihin voidaan lisätä muunneltu geeni, joka saa kukkoalkion tuottamaan vihreää loisteproteiinia. Uutista lukiessa olisi tehnyt mieli nostaa hattua kaikelle sille mielikuvitukselle ja viitseliäisyydelle – ellei se olisi niin auttamattoman kömpelöä ja vanhentuneena syntynyttä. Kuka vinkkaisi ihmiskunnalle, että mikäli kukonpoikien kohtalo surettaa, kananmuna on oikeastaan todella helppo jättää vain pois. Ei maksa kuluttajalle mitään, ja harvoin munan puuttumista edes huomaa. Allergisoivasta
9 / 2016 • 21 elintarvikkeesta luopuminen laajentaisi myös tuotteiden ja leipomusten kuluttajakuntaa. toinen ruoantuotantoon liittyvä mutta piilossa pidetty itsestäänselvyys on, että samoin kuin ihminen, myös muut lajit käyttävät syömänsä ravinnon oman kehonsa polttoaineeksi. Ravinnolla eläin lämmittää kehoaan ja ylläpitää ruumiintoimintojaan. Vasta jalostuksella, runsasravinteisen rehun optimoinnilla ja eläimen liikkumisen estämisellä saadaan eläin varastoimaan kehoonsa ylimääräistä. Intensiivisestä jalostuksesta huolimatta noin 90 prosenttia eläimen syömästä rehusta haihtuu ilmaan. Rehu puolestaan tuotetaan pelloilla, jotka ovat terveen ekosysteemin ravinnekierron irvikuva. Munateollisuus on vienyt jalostuksen tappiinsa. Luonnossa kanalintu munisi noin kymmenen munaa vuodessa. Teollisuuden jalostama lintu pyöräyttää 330 munaa. Tahti on kova, eikä eläin pysty ylläpitämään sitä kuin noin vuoden. Tämän jälkeen eläimen rehuhyötysuhde laskee, mikä tarkoittaa sitä, että lintu kuluttaa rehua entiseen malliin, mutta pullauttaa vähemmän munia. Laskeneen tuotannon kana on teollisuuden silmissä yhtä turha kuin kukonpoika. Se on aika korvata tuottavammalla yksilöllä ja jauhaa hengiltä. Maatiaiskana voisi elää jopa 20 vuotta. Näin myös kanojen elämä haaskataan jo alkumetreillä. Kukonpoikien abortointi ei siis ratkaise munateollisuuden suurinta eettistä ongelmaa. Kanan kohtalo ahtaaseen häkkiin tai halliin teljettynä muna koneena onkin oikeasti surkeampi kuin kukonpojan. Elämä tehotuotannossa on pahempi kuin ei elämää ollenkaan. onneksi elintarvikebiologian piirissä on myös ihmisiä, jotka uskaltavat nähdä tämän kokonaisuuden kestämättömyyden. Toisin kuin loputtomat yritykset sorvata eläinten tehotonta biologiaa teollisuuden tarpeisiin, kehitellään nyt myös jotain aidosti mullistavaa – tiedettä, jossa kyseenalaistetaan koko eläinten ylläpitämisen ja tappamisen mielekkyys. Yhdysvaltalainen elintarvikeyritys Clara Foods on kehittänyt kokonaan eläimettömän keinon tuottaa munanvalkuaista. Prosessin keskiössä on yksisoluinen hiiva, joka pystyy sokerin avulla tuottamaan haluttua proteiinia. Kyseessä on sama metodi, jolla valmistetaan ruokateollisuuden tarvitsemia entsyymejä. Proteiinista voidaan muokata halutulla tavalla täysin munanvalkuaista vastaava koostumus – ilman kanan kärsimystä ja sen tarvitsemaa rehua. Samaa tekniikkaa on kehitetty myös maidontuotantoon. Maitoa – aivan lehmänmaitoa vastaavaa – voidaan tuottaa maitoproteiinista, jota saadaan fermentoimalla hiivaa ja sokeria. Näin tuotetut elintarvikkeet voidaan muokata terveydelle ihanteelliseen muotoon, ja ne soveltuvat makunsa ja koostumuksensa puolesta perinteisiin resepteihin. Menetelmä on järjettömän paljon tehokkaampi kuin eläin. Hiivan tuottama maito tarvitsee jopa 90 prosenttia vähemmän peltoa. Lisäksi tuotanto onnistuu ilman eläinten tarvitsemaa vettä, suojaa, antibiootteja tai perinteisen tuotannon logistiikkaa, silppureita, teurastamoita tai laserrobotteja. ennen kuin kanan munan voi kotimaisilla markkinoilla korvata synteettisellä munalla, on kanaystävällisellä kuluttajalla muitakin vaihtoehtoja. Kuten yllä tuli mainituksi, munan voi varsin usein jättää reseptistä pois kokonaan. Itsessään muna on proteiinipitoista nestettä, jolla ei leivonnassa tai ruoanlaitossa ole muutamaa reseptiä lukuun ottamatta ratkaisevaa roolia. Resepteihin, jotka kaipaavat kananmunaa on kotioloissa kehitetty Clara Foodsin metodia mukaileva keino: aguafaba. Sana tulee latinasta ja tarkoittaa papuvettä (keksisikö joku blogisti tälle vetävän suomenkielisen nimen?). Aguafaba on nestettä, joka otetaan talteen keitettyjen tai purkitettujen papujen liemestä. Se tuli tunnetuksi vegaanisen ”ihmemarengin” ainesosana, mutta pavun proteiineista koostuva liemi toimii munan korvaajana myös huomattavasti monikäyttöisemmin ja arkisemminkin. Aquafaba tuo jämäkkyyttä kakkuihin ja kermavaahtoon, ja öljyn kanssa siitä saa majoneesia. Myös munakasta mukailevan paistoksen voi valmistaa vegaanisesti kikhernejauhoista, ja tofu taipuu kokkeliksi. Munan maun paistoksiin saa mustasuolasta, jota löytyy aasialaisista ruokakaupoista.
22 • 9 / 2016 TeksTi iida simes kuva velda Parkkinen monen tulkinnan ritari Tunteeton insinöörihenki on sarjakuvataiteilija Ville Rannasta kaukana. v ille rannan näköinen ritari ratsastaa oululaiseen vesitorniin pelastamaan Rannan puolisoa muistuttavaa suloista neitoa. Portaikossa ritarin kimppuun hyökkäävät verenhimoinen koira ja ilkeä vauva, mutta hän lävistää ne miekallaan. Sarjakuvanovelli on alkanut suoralla toiminnalla, ja tilanne sen kun kuumenee: Alaston nainen odottaa sankaria tornissaan. Pari rakastelee. Aktin jälkeen käy ilmi, ettei neito olekaan vanki, eikä lainkaan halua tulla pelastetuksi saati muuttaa ritarin kanssa yhteen: ”Outo ajoitus sulta, kun mähän just oon ostanut tämän tornin… Sain sen kyllä halvalla, mutta saneeraus oli aika kallista.” Ritari pohtii järkyttyneenä, onko sankaritekojen aika ohi. Riitaannuttuaan työehtosopimukseen vetoavien palvelijoiden kanssa hän saa kuin saakin himoitsemansa palkan: sankarikuoleman. ”Suurenmoinen voitto on tämänhetkinen suosikkiteokseni”, kertoo Ranta. Sarjakuvanovellin epätoivoinen ritari herää henkiin työn alla olevassa pitkässä albumissa, joka ilmestyy vuonna 2018. Siihen asti on väännettävä myös pilapiirroksia. Elääkö niillä? ”Mähän pärjään hirveän hyvin”, Ranta iloitsee. ”Viimeiset kymmenen vuotta olen pelännyt, että hommat loppuvat. Isoin huoleni onkin, että mistä löytää aikaa tehdä töitä rauhassa. Pääviholliseni on kiire.” Pienten lasten isä ei pystyisikään tekemään töitä vuorokaudet ympäriinsä. ”Pilapiirrokset mahdollistavat sen, että voin tehdä pitkiä sarjakuviakin. Mun ei tarvi olla riippuvainen siitä, myykö mun sarjakuvat.” Eivätkä sarjakuvat Suomessa hyvin myykään. Rannan ja tämän yhtiökumppanin Mika Lietzénin sarjakuvakustantamo Asema on enemmän kulttuurinen projekti kuin kaupallinen menestystarina. Silti Rannasta olisi hyvä, jos pienkustantamot voisivat edistää sarjakuvakulttuuria. ”Mutta kun kirjakauppoja on niin vähän. Se on huono juttu.” rannan sarjakuvien tyyli on perinteisestä tarkkarajaisesta piirrostavasta poikkeavaa. Aku Ankoilla ja Aste rixeilla kasvaneille sarjisfaneille Ranta on ollut kovakin pala nieltäväksi. Monet teoksista ovat akvarellinomaisia, näennäisen rennolla otteella piirrettyjä ilotteluja. Aina väritys ei mahdu ääriviivojen sisälle. Väliäkös sillä, koska ilmaisu saa tyylistä lisävoimaa. Sarjakuvaseuran Puupääpalkinnon perusteluissa vuonna 2009 tyyliä kuvattiin näin: ”Jos kuvaa viimeistelee liikaa, siitä katoaa herkästi elävyys ja ilmaisevuus. Rannan piirrostyyli onkin korostetun spontaani ja luonnosmainen. Tässä suhteessa Ranta on esimerkiksi Henrik Tikkasen ja Jean-Marc Reiserin hengenheimolaisia, vangitsee ihmiset ja tilanteet määrätietoisen vauhdikkailla vedoilla. Kuvat näyttävät nopeasti ja helposti syntyneiltä, mutta niiden takana on valtava määrä työtä: harjoittelua, harjaantumista ja harkintaa. Sitä sarjakuva loppujen lopuksi on, yksinkertaistamisen ja tiivistämisen taidetta.” Tyyliä on osattu arvostaa Ranskassa. Yksi suurimmista nykysarjakuvan tekijöistä Lewis Trondheim ihastui Suomessa tapaamansa taiteilijan teoksiin niin, että pyysi tämän piirtämään käsikirjoittamansa Julkimot-teoksen vuonna 2006. Ranta sai suitsutusta Ranskassa. ”Oli se ihmeellistä, kun kaikki telkkarikanavat tulivat haastattelemaan. Vieläpä maassa, jossa on Japanin jälkeen maailman toiseksi suurimmat sarjakuvamarkkinat.” rannan omia ihailun kohteita ovat Marko Turunen ja Matti Hagelberg, mutta heidän tyylistään Ranta ei ole lainannut mitään. Vaikutteita antanut esikuva löytyy Corto Maltesen takaa: ”Hugo Pratt on kaikkein tärkein.” Mistä muista taiteenlajeista ammennat voimaa? ”Aika paljon musiikista, romaaneista ja lyriikasta. Mulla on aika outoja esikuvia. Rytmiä ja rakennetta mä olen oppinut Ornette Colemanilta ja Charles Mingusilta. Kuuntelen paljon jazzia, mutta myös esimerkiksi Bachia. EevaLiisa Manner on mun kotijumala.” Rantaa kiehtoo myös filosofia. Jutellessaan hän mainitsee moneen otteeseen eksistentialismin. Puupää-hatun perusteluissa mainittiin Rannan eksistentiaalinen angsti: ”[Rannan tuotannossa] toistuvat inhimilliset teemat. Kuka minä olen ja miten olen tähän päätynyt? Mitä oikein tahdon? Miksei tämä kärsimys katoa?” Ranta on myös uskonnollinen. ”Ortodoksi, suvun perintönä. Mä hyväksyn kristilliset arvot. Niistä tärkein on kehotus rakastaa lähimmäistä niin kuin itseään. Se tarkoittaa, että itseään pitää rakastaa ja lähimmäistä yhtä paljon. Se voi kuitenkin olla mahdotonta.” sarjakuvaTaPahTumaT ympäri maailmaa ovat tulleet tutuksi Rannalle. Niistä tärkein on Ranskan Angoulêmen festivaali alkuvuodesta. Rannan kirjat kääntää ranskaksi Bretagnessa asuva sarjakuva-alan luottopakki Kirsi Kinnunen, ja Ranta vierailee usein Kinnusen maatilalla osallistumassa käännösprosessiin. Puhutko ranskaa? ”Joo. Mä opettelin sitä jo lukiossa. Nyt mä osaan aika hyvin.” Ranskassa on käynyt ilmi myös, mistä Ranta tykkää Suomessa. ”Jatkuva suomalaiskansallinen synkistely on ihan mahtavaa! Väkinäisestä positiivisesta ajattelusta on päästävä eroon.”
9 / 2016 • 23
24 • 9 / 2016 Synkistelyharrastus ”kulkee mukana Pariisiinkin hyvin”. Mutta kotimaassa on tylsyytensä. ”Suomessa mä vihaan pragmaattista insinööriajattelua. Kautta histo rian Suomi on jakaantunut itään ja länteen, ja ne insinöörinperkeleet taitavat yleensä olla lännestä. Jollottavat eppu normaalit ovat idästä.” Mutta Eputhan ovat Tampereelta. Ei kai se ole itää? ”Eppunormaalius on symbolista. Niin kuin insinöörimäisyyskin. Eput ovat insinöörihengen vastakohta. Insinöörit haluaisivat, että suomalaiset olisivat ahkeria, nöyriä ja käytännöllisiä. Ja tunteettomia.” Kotikaupungista Oulusta on noussut julkisuuteen rankkoja hahmoja. ”Ouluhan on tuottanut oikeita valtakunnanrasisteja. Hassua kyllä, ennen kaikkein tunnetuin öyhöttäjäkansanedustaja oli Lyly Rajala, mutta tämä putosi eduskunnasta, kun Oulusta tuli tarjolle oikeita natseja, niin kuin Olli Immonen.” Ranta haluaa kuitenkin painottaa, ettei Oulu ole täysin pilalla. Rasistit eivät juuri kadulla näy. ”Odinin sotureita on kyllä, mutta ne ovat yleensä ihan päissään jossain kaupungin laidalla. Oulussa on kivoja ihmisiä kahviloissa. Ja maahanmuuttajia on paljon, varsinkin irakilaisia.” PilaPiirTäjän säännöllisessä työssä palkka on hyvä puoli – kääntöpuolena on rasittavan suuri palautteiden tulva. Poliittisten aiheiden käsitteleminen nostattaa kärjekkäitä reaktioita. Vaikka taiteenlajin etuliite on ”pila”, mitään sohimista se ei Rannalle ole vaan vakava asia. ”Kyse on oikeudenmukaisuudesta, moraalista ja eettisistä kysymyksistä. Aina.” Itseironiaa ei Rannalta puutu. ”Kaleva mainostaa sivuillaan piirtäjänsä Jarin [Elsilän] olevan ’Suomen paras pilapiirtäjä’. Mä voisin ehdottaa Kirkko ja kaupunki -lehdelle, että ne panisivat mun nimen viereen ’Suomen paskin pilapiirtäjä’ -tittelin. Mä nimittäin saan paljon palautetta, jossa sanoVille Ranta s. 1978 Oulussa Sarjakuvataiteilija, pilapiirtäjä ja kustantaja. Omistaa mika lietzénin kanssa Asemakustantamon. Julkaisut yli kymmenen laajaa sarjakuvateosta. Ne ovat ilmestyneet myös ranskaksi. Hän julkaisee myös verkkosarjakuvia ja sarjakuvapäiväkirjoja. Pilapiirroksia hän tekee muun muassa Kirkko ja Kaupunki -lehteen, Journalistiin, Kaltioon ja Liberoon. Palkittu sarjakuvantekijöiden Puupää-hatulla 2009, Sarjakuva-Finlandialla 2014 ja Opetusministeriön Suomi-palkinnolla 2014. taan, että ’Kari [Suomalainen] oli tosi hyvä, mutta sä olet paska’. Mä olen silti aika otettu siitä, että mua verrataan Kariin.” Negatiivistakin palautetta olisi helpompi ottaa vastaan, jos se olisi harkittua, mutta yleensä se ei ole. ”Ihmisillä ei ole usein halua eikä kykyä tulkita monimutkaisia teoksia”, huokaa Ranta. ”Mä kun yritän jättää paljon auki katsojan tulkinnan varaan.” Ranta painottaa, etteivät piirrokset ole pelkkiä merkkejä, vaan niiden merkityssisältö voi olla hyvin laaja. ”Jos mä piirrän vaikka musliminaisen, jotkut ajattelevat heti, että se on rasistinen kuva. Jos mä piirrän Timo Soinin ihan miten tahansa, tulkinta on aina, että ’aha, persuvastainen piirros’. Jos mä piirrän pakolaisia vedessä hukkumassa, niin se on ’suvakkityö’. Ihmisten pitäisi kuitenkin ajatella itse ja paljon enemmän.” rannan sarjakuva , jossa profeetta Muhammad keskusteli Rannan hahmon kanssa sensuroitiin Kaltio-lehden nettisivuilta vuonna 2006, koska lehden hallitus pelkäsi muslimien reaktioita. Ranta sai niskaansa valtavan arvosteluryöpyn monesta suunnasta. Jotkut raivostuivat, koska Ranta arvosteli Suomen valtiojohtoa, ja jotkut siksi, että teoksessa oli huumoria ja ironiaa vakavista aiheista. Eniten teos pohti maailman tilaa ja epäoikeudenmukaista polarisoitumista, mutta se jäi monelta hoksaamatta. Tyrmäävää oli huomata, etteivät useimmat äänekkäät suuttujat olleet edes lukeneet monisivuista sarja kuvaa. Nykyään on tapana suuttumisen lisäksi loukkaantua herkästi. Puhutaan ”uhriutumisen kulttuurista”. Se ulottuu monenlaisiin ihmisryhmiin. ”Kun yhteiskunnallinen keskustelu kärjistyy, vastapuolet alkavat peilata toisiaan.” Rasisminvastaisuus on Rannan tärkeimpiä missioita. Hänen mielestään antirasistinenkin piirros voi olla provosoiva – eli kuinka? ”Todella hyvä antirasistinen piirros on sellainen, joka saa katsojan huomaamaan oman rasisminsa. On ihan eri asia aiheuttaa reaktio, että ’rasismi on minussa’ kuin piirtää kuva, jossa ’nuo toiset ovat rasisteja’.” Miten tunnistat reaktion, jossa lukija on huomannut omat vääristymänsä? ”Ihmiset reagoivat usein niin, että ne suuttuvat. Se saattaa olla merkki siitä, että ne ovat huomanneet sen.”
kansainvälistäjournalismiasuomeksi. tilaaDiploalkaen30 € / vuosi (sisältää myös digilehden) mondediplo.fi Lone Theils Kohtalokas merimatka Tanskalainen laatudekkari viihdyttää kaamoksessa. Carina Bergfeldt Seitsemän päivää jäljellä Pysäyttävä kuvaus rikokses ta, kuolemanrangaistuksesta ja teloituksesta Teksasissa. Matt Haig Poika nimeltä joulu Uusi koko perheen joulu klassikko kertoo totuuden (suomalaisesta) joulupukista! Victoria Aveyard Punainen kuningatar Uuden fantasiasarjan mykistävä aloitusosa vie mennessään. aulakustannus.fi @ aulakustannus Aula & Co LOISTAVIA KIRJOJA PIMEYDEN KESKELLE!
26 • 9 / 2016 Onko alkuperäiskansojen valta Arktisessa neuvostossa vain symbolista? TeksTi sunna kokkonen kuva annika PiTkänen vailla äänestysoikeutta k anadall a oli 25 vuotta sitten haave, joka syntyi sekä tutkijoiden idealismista että poliitikkojen halusta: arktisten valtioi den tulisi tehdä yhteistyötä omassa neuvostossaan. Alkuperäiskansojen roolista kaavailtiin merkittävämpää kuin missään silloisessa valtioiden välisessä elimessä. Niiden edustajat osallistuisivat kokouksiin tasa-arvoisina valtioiden kanssa. Arktisen neuvoston suunniteltiin tekevän historiaa – kuten se tavallaan tekikin. Yhdysvallat ja Venäjä saatiin kylmän sodan jälkeen samaan pöytään keskustelemaan kansainvälisistä suhteista, ja alkuperäiskansojen järjestöt saivat merkittävän roolin kokouksissa. Neuvoston alkuvuodet sulivat kuitenkin säännöistä ja menettelytavoista jankkaamiseen kuin pohjoisten napaalueiden jää. Pohjoisen merkitys on 2000-luvulla suihkaissut kasvuun niin hyvässä kuin pahassakin: ilmastonmuutos pienentää jäätiköitä, lyhentää talvia ja uhkaa arktisia eliölajeja, mutta toisaalta avaa uusia merireittejä. Nousevat uhkat ja mahdollisuudet ovatkin nostaneet neuvoston merkitystä ja vauhdittaneet sen alkuun apaattista työskentelyä. Vaikka neuvoston päätökset tehdään konsensusperiaatteella, päätöksiä ja sopimuksia on syntynyt. Toisin kuin suunniteltiin, alkuperäiskansoja edustavat järjestöt eivät ole saaneet Arktisessa neuvostossa täyttä jäsenyyttä. Niiden rooli ”pysyvinä osanottajina” poikkeaa jäsenvaltioista ennen kaikkea äänestysoikeuden puuttumisella: ne saavat osallistua kokouksiin, nostaa asiakohtia agendalle ja konsensuspäätöksiä muotoiltaessa niiden mielipiteet painavat yhtä paljon kuin varsinaisten jäsenten. Varsinaisia jäsenvaltioita on kahdeksan: kaikki Pohjoismaat, Venäjä, Kanada ja Yhdysvallat. Alkuperäiskansajärjestöjen edustajia ei saa neuvoston sääntöjen mukaan olla saman verran tai enemmän kuin varsinaisia jäseniä. Pysyvinä osanottajina on kuusi järjestöä: aleuttien, athabascojen, gwitch’inien, inuiittien ja saamelaisten järjestöt sekä venäläisten alkuperäiskansojen kattojärjestö RAIPON. Pysyväksi osanottajaksi neuvostoon voi hakea järjestö, jonka kansa asuu useam man kuin yhden arktisen valtion alueella tai joka koostuu useammasta alkuperäiskansasta, jotka kaikki asuvat saman arktisen valtion rajojen sisällä. on arvioiTu, että noin kymmenesosa kaikista neljästä miljoonasta arktisen alueen asukkaasta kuuluu alkuperäisväestöön. Kuusi pysyvää osanottajajärjestöä ei kata kaikkia arktisia kansoja, eivätkä pienten ryhmien äänet välttämättä nouse esiin suurissa kattojärjestöissä. Esimerkiksi Saamelaisneuvosto edustaa neljän maan lukuisia eri kansoja. Elle-Merete Omma Alkuperäiskansojen sihteeristöstä vakuuttaa kuitenkin alkuperäiskansojen osallisuuden toimivuutta Arktisessa neuvostossa: ”Arktinen neuvosto on tässä paras kansainvälinen foorumi. Lisäksi pysyvät osanottajat tekevät laajaa yhteistyötä, kuten valmistelevat kantojaan yhdessä. Alkuperäiskansajärjestöt kuuntelevat kansansa aluetason toimijoita ja välittävät heidän viestejään eteenpäin kansainväliselle areenalle.” Riippumattoman ja kansainvälisen arktisten alueiden nuorisojärjestön Youth Arctic Coalitionin toinen puheenjohtaja, inuiitti Robert Comeau ei ole aivan yhtä tyytyväinen, vaikka hänen mukaansa Inuiittien sirkumpolaarinen neuvosto saa kyllä äänensä kuuluviin pysyvänä osanottajana. ”Demokratiaa pitää lisätä Arktisessa neuvostossa kaikilla tasoilla: alkuperäiskansoilla tulisi olla äänioikeus kuten jäsenvaltioillakin. Toisaalta pääkaupunkien poliitikot, vaikka arktisia asioita ajavatkin, elävät eri todellisuudessa kuin pohjoiset yhteisöt. Arktisten virkamiesten ja lähettiläiden tulisikin kuunnella alkuperäiskansojen näkemyksiä ruohonjuuritasolla.” Comeau pelkää, että nykyisellään alkuperäiskansojen osallisuus Arktisessa neuvostossa jää symboliseksi eleeksi. Alkuperäiskansojen roolin korostaminen kiillottaa Arktisen neuvoston mainetta esimerkillisenä hallitusten välisenä yhteistyönä. Comeaun puheenjohtajapari Gerrit Wesselink kritisoi Arktista neuvostoa kokonaisuudessaan: ”Neuvosto kuvastaa hyvin amerikkalaistyylistä realistista maailmanpolitiikkaa, jossa vain valtiot hyväksytään toimijoiksi. Yritysmaailma, järjestöt ja tutkimuslaitokset haluavat osallistua päätöksentekoon ja vaikuttaa alueen kehitykseen.” alkuPeräiskansojen sihteeristön Omma huomauttaa, että alkuperäiskansojen pysyvien osanottajien ehdotuksista on syntynyt Arktisessa neuvostossa useita päätöksiä. ”Inuiittien sirkumpolaarisen neuvoston ideoima kieliprojekti on levinnyt koko arktiselle alueelle, ja pysyvät osanottajat ovat nostaneet keskusteluun myös mielenterveyden ja ruokaturvallisuuden. Ilmastonmuutoksen vaikutuksia kartoittava CLEO-projekti osallistaa myös ruohonjuuritason toimijoita.” Comeau on projektista samaa mieltä. ”Ensimmäistä kertaa länsimaiset tutkijat kiinnostuivat alkuperäiskansojen kokemuksista muuttuvassa ilmastossa. Alkuperäiskansoja ei pidä vain kuunnella, vaan heidän kulttuurejaan, tietoaan ja maailmankuvaansa tulee ymmärtää samanarvoisena kuin enemmistöväestön. Silloin alkuperäiskansat pääsevät osallistumaan täysvaltaisesti.” Comeaun mukaan koulutus onkin ratkaisu alkuperäiskansojen ja valtioiArktinen neuvosto haluaa antaa toiminnastaan kuvan alkuperäiskansojen osallistamisen mallielimenä, mutta kaikki sen jäsenvaltiot eivät edes ole liittyneet YK:n alkuperäiskansoja koskeviin sopimuksiin. Alkuperäiskansasopimuksia on kaksi: YK:n yleiskokouksessa vuonna 2007 hyväksytty alkuperäiskansojen oikeuksia käsittelevä julistus (UNDRIP) ja Itsenäisten maiden alkuperäisja heimokansoja koskeva yleissopimus (ILO 169) vuodelta 1989. Näistä vain ILO 169 on sitova, kun taas UNDRIP voi julistuksena vain ohjailla tapaoikeuden muovautumista. ILO 169:n on ratifioinut vain 22 valtiota, joista vain kaksi arktista maata: Tanska ja Norja. Alkuperäiskansat asuvat kuitenkin jokaisen arktisen valtion alueella. Kun YK:n yleiskokouksessa puolestaan äänestettiin UNDRIP:sta, 144 valtiota kannatti ja neljä vastusti julistuksen hyväksymistä. Harvojen vastarannankiiskien joukkoon lukeutui kaksi suurta arktista valtiota, Kanada ja Yhdysvallat. Venäjä äänesti tyhjää. Voi olla vaikeaa käsittää, miksi kaksi länsimaista demokratiaa voi vastustaa UNDRIP-julistusta. Niin Venäjän, Kanadan kuin Yhdysvaltojenkin taloudelle on kuitenkin tärkeää kotimainen energianja öljyntuotanto, joka sijoittuu usein pohjoisten alkuperäiskansojen maille. Varsinkin ILO 169 -sopimus takaisi alkuperäiskansoille laajat oikeudet perinteisten maa-alueiden käytössä: heidän mielipiteitään tulisi kuulla, heille pitäisi tiedottaa maankäyttöaikeista ja heidän tulisi osallistua kaikkeen heitä koskevaan päätöksentekoon. Tähän arktiset suurvallat eivät ole ilmeisesti valmiita, sillä alkuperäiskansojen vastustus voisi estää pohjoiset maankäyttöhankkeet, esimerkiksi öljynja kaasuntuotannon ja kaivokset. Myös Suomi seuraa isojen pelaajien uuskolonialistisia jalanArktiset alkuperäiskansat ja kansainvälinen oikeus Toisin kuin suunniTelTiin, alkuperäiskansoja edusTavaT järjesTöT eiväT ole saaneeT arkTisessa neuvosTossa TäyTTä j äsenyyTTä. ”yriTys maailma, järjesTöT ja TuTkimus laiTokseT haluavaT osallisTua pääTöksen Tekoon ja vaikuTTaa alueen kehiTykseen.”
9 / 2016 • 27 Onko alkuperäiskansojen valta Arktisessa neuvostossa vain symbolista? den yhteistyön syventämiseen. ”Alkuperäisyhteisöjen on tiedettävä, mitkä heidän oikeutensa ovat. Vain silloin he voivat käyttää niitä ja osallistua päätöksentekoon. Toisaalta poliitikkojen ja virkamiesten tulisi olla tietoisempia meistä ja kulttuuristamme. Siten alkuperäiskansojen ja valtioiden toimijat voisivat todella ymmärtää ja kunnioittaa toisiaan.” Nuoret puheenjohtajat uskovat valoisaan tulevaisuuteen. ”Pohjoisen merkitys kasvaa varmasti edelleen. Arktisella neuvostolla ei ole muuta vaihto ehtoa kuin avata ovet alkuperäiskansoille, kansalaisyhteiskunnalle ja yksityiselle sektorille. Se hyödyttäisi kaikkia. Päätöksiä ei voi tehdä enää suljetuissa kabineteissa.” jälkiä. kataisen ja stubbin hallitukset valmistelivat ILO 169 -sopimuksen ratifiointia, mutta eivät vieneet palloa maaliin kautensa loputtua, eikä nykyinen hallitus ole nostanut ratifiointia takaisin työpöydälle. Suomessa saamelaiset ja Metsähallitus ovat kiistelleet YläLapin metsien hakkuista ja Saamelaiskäräjät ja korkein hallintooikeus puolestaan saamelaismääritelmästä. Vielä tänä päivänäkään Suomi ei ole halukas vahvistamaan Euroopan ainoan alkuperäiskansan asemaa ja oikeuksia. Kurssia voisi kuitenkin korjata milloin vain: Trudeaun Kanada ratifioi UNDRIP:n viime keväänä. ”pääTöksiä ei voi Tehdä enää suljeTuissa kabineTeissa.”
28 • 9 / 2016 TeksTi hannele harjunen kuvaT TärähTäneeT ämmäT lihavuuden uhka ja lihavat uhkana Uusliberaali ajattelu on nostanut lihavuuden ensisijaiseksi terveyskysymykseksi. l ihavuudesTa alettiin 2000-luvun alussa puhua globaalina, epidemian kaltaisesti leviävänä ongelmana. Tämä niin sanottu lihavuusepidemiadiskurssi yleistyi nopeasti tutkimuksessa ja mediassa. Lihavuudesta syntyi voimakas moraalinen paniikki, jonka vaikutuksesta lihavuus – toisin sanoen lihavat ihmiset – alettiin nähdä paitsi terveydellisenä myös yhteiskunnallisena uhkana. Moraalisille paniikeille tyypillisen syntipukkiajattelun mukaisesti lihavuus oli syyllinen lähes mihin tahansa ongelmaan. Viime vuosikymmenen aikana lihavuutta on syytetty muun muassa kansantalouden ja terveydenhoitojärjestelmän tuhoamisesta, ilmastonmuutoksesta, globaalista nälkäongelmasta ja maanpuolustusvalmiuden vaarantamisesta. Susan Sontagin ajattelua sairauksien metaforisista ulottuvuuksista mukaillen voisi sanoa, että lihavuudesta on muodostunut aikamme ”symbolinen sairaus”, johon nyky-yhteiskunnan ongelmat kytketään joko suoraan tai mielikuvien tasolla. Lihava ruumis edustaa kaikkea mikä on liiallista, tuhlailevaa ja kohtuutonta. Se pitää saada hallintaan ja kontrolliin. Siitä on tullut ruumiillinen merkki sekä yksilön että yhteisön sosiaalisesta, taloudellisesta ja moraalisesta degeneraatiosta sekä tehottomuudesta ja tuottamattomuudesta. Huoli tervey destä on keskustelussa usein toissijainen. lihavuuTTa ei vielä 1990-luvulla käsitelty kaikkein ensisijaisimpana terveyskysymyksenä. Miksi lihavuudesta on tullut juuri nyt globaalia kauhua herättävä kysymys? Yksi tulkinta liittyy viime vuosikymmenien uusliberaalin ajattelun nousuun. Monet uusliberaalin politiikan ja tajotka eivät kykene tai näytä kykenevän tähän, ovat tehokkuustalouden ohjaamassa yhteiskunnassa ”kalliita”, ”tehottomia” ja ”tuottamattomia”. uusliber a alisTi viritetty terveydenhoito on linjassa medikalisaation ja terveysaatteen kanssa. Ne kaikki korostavat yksilön merkitystä. Medikalisaation myötä kaikkea voi hoitaa (vaikkei välttämättä parantaa) ja aina löytyy uutta korjattavaa. Lihavuusepidemiadiskurssi on mainittu viime vuosien keskeisenä lihavuuden medikalisaation edistäjänä. On myös esitetty, että se tuotti lihavan tai ”vaarassa olevan” ruumiillisen subjektin, joka on laiska, yhteiskunnalle kallis ja joka tulee saada erilaisten kurinpitoteknologioiden kuten valvonnan, asiantuntijuuden ja säätelyn piiriin. Markkinoistuneen terveydenhoidon kontekstissa lihavuuden stigman vahvistaminen ja uhkakuvien maalailu ovat myös monien toimijoiden kuten lääke-, laihdutusja wellness-teollisuuden etujen mukaista. Terveysaatteen mukaisesti terveys on keskeinen elämänsisältö ja terveyttä tulee jatkuvasti edistää ja tehdä esimerkiksi ravitsemuksen, liikunnan ja muiden elämäntapavalintojen ja lääketieteen keinoin. Merkittävä osa tervey destä perustuu kuitenkin tekijöihin, joita yksilö ei voi vapaasti valita saati hallita. Näitä ovat muun muassa tulotaso, koulutus, perimä, sukupuoli, vammattomuus, ikä, tietotaito, pääsy terveydenhuoltoon ja niin edelleen. Terveysaate olettaa tasavertaisia mahdollisuuksia tehdä ”oikeita” ja ”rationaalisia” valintoja esimerkiksi ravitsemuksen suhteen. Tosiasiassa keskiluokka määrittelee oikeanlaisen terveyskuluttamisen ja terveyskansalaisuuden rajat. Lihavuus on yleisempää alemmissa sosioekonomilousajattelun kulttuurisista seurauksista ja ruumiillisista vaikutuksista piirtyvät esiin terveyden saralla, olipa kyse terveyskäsityksistä, terveen ruumiin tavoittelusta, terveyskäytännöistä tai terveyspalvelujen organisoinnista. University of Californian tutkijat Julie Guthman ja Melanie DuPuis esittävät, että uusliberalismi sekä tuottaa lihavuuden ilmiönä että ongelmana. Lihavuuden yleistyminen on heidän mukaansa osa uusliberalismin sisäistä logiikkaa, johon sisältyvät esimerkiksi kasvavat tuloja elintasoerot, ravitsemuksellisesti huonolaatuisen ja halvan ruuan ylituotanto, kasvava terveysbisnes ja yksilön lisääntyvä moraalinen ja taloudellinen vastuuttaminen omasta tervey destään. ”Lihavuusepidemiadiskurssia” voikin tarkastella uusliberaalin hallinnan ilmiönä. Tässä kontekstissa lihavuus käsitteellistyy aina yksilön sairautena, henkilökohtaisena valintana ja moraalisena vajavuutena ja yhteiskunnalle liian kalliina, mutta yksityiselle terveyskuluttamiselle suotuisana tilana: yksilöitä kannustetaan hakemaan ratkaisuja kuluttajan ominaisuudessa terveysmarkkinoilta. TerveydenhoiTo on markkinoistunut ja keskustelu terveydestä taloudellistunut. Puhutaan terveydenhoidon ja tiettyjen sairauksien aiheuttamista kustannuksista tai työnantajien menetyksistä. Terveydenhoidon kaksoistehtävä on tässä kehyksessä sekä olla taloudellisesti tuottavaa liiketoimintaa että varmistaa kansalaisten tuottavuus. Suomessakin terveyden taloudellistuminen on ollut näkyvissä jo vähintään vuosikymmenen ajan. Tampereen yliopiston dosentti Pauliina Aarva ja toimittaja Pirjo Lääperi havaitsivat, että talous oli mediassa terveyden edistämisestä puhuttaessa yleisemmin käytetty argumentti kuin ihmisten hyvinvointi. He tulkitsivat syyksi hallitsevan yhteiskunnallisen ”ilmapiirin”, joka korostaa kasvua, kuluttamista, tuloksia ja panostuksia. Samanaikaisesti terveydenhoidon markkinoistumisen kanssa terveyden ”tekemisen” ehdot on asemoitu uudelleen uusliberaalin ajattelun mukaisesti. Terveyden oletetaan olevan tulosta yksilön henkilökohtaisesta toiminnasta, hyveellisistä ja oikeista elämäntapavalinnoista. Yksilön tulee ilmentää vallitsevaa eetosta olemalla kontrolloitu, tehokas, itseohjautuva ja tekemällä hyviä valintoja, mutta myös kuluttamalla jatkuvasti. Tässä kehyksessä ihanneyksilö on yhteiskunnalle ”halpa”, mutta samalla panostaa itse mahdollisesti suuriakin summia terveyteensä. Ne,
9 / 2016 • 29 kulTTuurihäiriköT Kaikkien omaisuutta? Turhan valiTTajia! Kiittämättömiä! Tarkoitimme hyvää! Saamelaiset leimataan usein mielensä pahoittajiksi, kun he reagoivat saamelaiskulttuurin ja -kielten vuosikymmeniä jatkuneeseen hyödyntämiseen muiden kuin saamelaisten taholta. Eräs viimeisimpiä esimerkkejä on Disneyn Frozen-elokuva, jonka tekijät ovat käyneet hakemassa jatko-osaan vaikutteita Norjan ja Suomen saamelais alueilla. Usein käytetty oikeutus hyödyntämiselle on kulttuurien välinen inspiroituminen tai lainaaminen. Tämä on kuitenkin mahdollista vain sellaisten kulttuurien välillä, joilla on ainakin periaatteessa tasavertaiset mahdollisuudet päättää yhteisistä pelisäännöistä ja immateriaalioikeusjärjestelmässä suojattavissa asioista. Alkuperäiskansat eivät ole olleet laatimassa näitä pelisääntöjä. Yleensä heidän immateriaalisen omaisuutensa katsotaankin olevan vapaata hyödynnettäväksi. Käsitteellä kulttuurinen appropriaatio tai kulttuurinen omiminen kuvataan usein tätä valtasuhteen vinoumaa, jonka seurauksena kulttuurien välisestä lainaamisesta tulee luvatonta omimista. Se jättää tunnustamatta alkulähteen, puhumattakaan lainaamisen korvaamisesta. kulTTuurinen omiminen liitetään usein alkuperäiskansojen kokemaan sortoon. Saamenkielten puutteellinen tukeminen, elinkeinojen tukijärjestelmien puute, heikko palvelutyytyväisyys peruspalveluihin ja mielenterveysongelmat kertovat omaa kieltään perusoikeuksien heikosta toteutumisesta. Kulttuurinen yhdenvertaisuus edellyttää erilaisuuden tunnustamista ja sen suojaamista. Saamelaisen itsehallinnon aliresursoinnin ja sen vallan typistämisen takia rakenteelliseen eriarvoisuuteen ei kuitenkaan päästä käsiksi. Saamelaiskulttuurin elementtien hyödyntäminen tapahtuu usein esittämällä stereotyyppinen ja halventava (rotu)kuva saamelaisista. Esimerkiksi saamenpuvun asiat toman hyödyntämisen pelätään vaikuttavan negatiivisesti nuorten saamelaisidentiteetin muodostumiseen. Loppujen lopuksi kysymys on vallasta ja mahdollisuudesta määritellä, mitä osaa kulttuurista pidetään niin tärkeänä, että sitä halutaan erikseen suojata. Suoja on tärkeää, koska hyödyntämisellä voi olla sosiaalisesti, psykologisesti ja taloudellisesti kestämättömiä vaikutuksia. yhTeisTyössä sa amelaisTen kanssa hyödyntämiseen voisi löytyä kulttuurisesti kestäviä tapoja. Ehdotan, että saamelaisten itsemääräämisoikeudesta mielensä pahoittaneet katsoisivat asiaa niiden arvojen läpi, joihin perus-ja ihmisoikeuksien myötä sitouduttiin. Tämä edellyttää saamelaisten näkemistä sekä riittävän samanlaisina mutta ennen kaikkea erilaisina. Piia nuorgam Kirjoittaja on väitöskirjatutkija Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekunnassa. Hän tutkii saamelaisten kulttuurista itsemääräämisoikeutta. Häiriköt-päämajan ja Suohpanterrorin Stolen-vastamainos s. 13. sissa ryhmissä ja terveydestä ylipäätään on tullut Suomessa luokkakysymys. Alempiin sosioekonomisiin ryhmiin kuuluvat ovat sairaampia, huonokuntoisempia ja myös lihavampia. Lihavuus myös edistää stigmatisoivuutensa vuoksi heikkoa sosioekonomista asemaa. kun yksilö ymmärretään yksin vastuulliseksi terveydestään, oletettu tai näkyvä epäonnistuminen vastuun otossa merkitsee hänet sosiaalisesti ja moraalisesti epäilyttäväksi tai vajavaiseksi. Lihavuutta tuottaviin ja ylläpitäviin rakenteisiin ja taloudellisiin ja poliittisiin tekijöihin eli niihin tekijöihin, jotka johtavat tietveyttä jatkuvasti tekemällä osallistumme myös tehokkuuskilvoitteluun. Lihavuus fyysisenä ominaisuutena ja symbolina näyttäytyy tämän vastakohtana ja lihavat ihmiset siksi yhteiskunnallisesti erityisen uhkaavana. Hannele Harjunen, YTT, on yliopistonlehtori Jyväskylän yliopistossa. Harjunen tutkii suomalaisten ruumiin kokoon liittyviä syrjintäkokemuksia. Teksti pohjautuu Harjusen ”Terveys, talous ja tehokkaat ruumiit” -artikkeliin, joka ilmestyy Tehostamistalous-kirjassa (Eskelinen, Harjunen, Hirvonen, Jokinen toim. SoPhi 2016) sekä Harjusen kirjaan Neoliberal Bodies and the Gendered Fat Body (Routledge 2017). tyjen valintojen tekemiseen – esimerkiksi köyhyyteen – ei puututa. Medikalisaatiokriitikko Rai mo Tuomainen on todennut, että medikalisaatio on hyvä kilpailuyhteiskunnan tuki, koska se liittää terveyden elämänkaaren mittaiseen tulosajatteluun. Tuomaisen mukaan ”individualistisessa kilpailuyhteiskunnassa yksilön tehtäväksi ei niinkään koidu maksimoida hyvää oloaan vaan tulostaan elämän kilpaareenoilla”. Nykyajan ihanneyksilön ominaisuudet ovat niitä, joita uusliberaalissa kulttuurissa ympäristössä arvostetaan: hän on (kustannus)tehokas, kurinalainen ja tuottava. Ter
Corpus Queer2017 QUEER2017 Yhteiskunnassamme vallalla oleva kehojen, sukupuolten ja seksuaalisuuksien kuvasto on suppeaa ja yksinkertaistavaa. Jyväskyläläinen opiskelijajärjestö Corpus halusi laajentaa tätä kuvastoa. syntyi seinä kalenteri QUEER2017 – Corpuksen taiteellinen pervo kalenteri. ”Kenenkään ei pitäisi joutua häpeämään itseään”, toteaa projektin viestintäpäällikkö Miia Pirinen. ”Haluamme voimaannuttaa ihmisiä, jotka kokevat kuuluvansa normin ulkopuolelle.” Kalenterin kuvat ovat queer-näkökulmista laadittuja versioita tunnetuista taiteen ja populaarikulttuurin teoksista. Ne käsittelevät muun muassa kauneuden käsitettä, sukupuolen performatiivisuutta, seksuaalisia toiseuksia ja ihmissuhteiden moninaisuutta. QUEER2017-kalenterin on luonut Jyväskylän yliopiston kirjallisuuden, museologian, taidehistorian ja taidekasvatuksen opiskelijoiden ainejärjestö Corpus ry. Kalenterin tuotot lahjoitetaan raiskauskriisikeskus Tukinaiselle. Lisätietoa ja tilaukset: taiteellinenpervokalenteri.wordpress.com/ su vi po ni Jo on as pu up po M illa py sty ne n o sca r re po Ve er a M iet ol a
galleria Tiin a Ku kko ne n M illa py sty ne n Jo on as pu up po
12 e TURVALLISTA VUOTTA 2017! 13 e Isänpäivätarjous 15 e voimassa 13.11.2016 asti. Normaalihinta 24 e. SOLIDAARISUUSKALENTERI 2017
9 / 2016 • 33 • – normihomolehti 9 / 2016 • 33 P eTe Burns ei ollut sentimentaalinen. Äärimmäisen terävästä kielestään tunnettu laulaja taatusti tiesi, että hänen kuollessaan heikkolahjaiset vitsailevat ensimmäisenä bändin Dead Or Alive nimellä ja seuraavaksi aloittavat jeesustelun tähden plastiikkakirurgiasta. Juuri näin on käynytkin. Yllättävän laajasti uutisoidun kuoleman fokus on ollut lähinnä Burnsin alati muuttuvissa kasvoissa. Tämä on ehkä juuri se vähiten kiinnostava aspekti tähden elämässä. Boy George kutsui ystäväänsä ”yhdeksi suurimmista eksentrikoistamme”, ja erikoinen Pete Burnsin elämä tosiaan oli. Peter Jozzeppi Burns oli toista maail mansotaa paenneen saksalaisen aristokraatin Evelina Maria Bettina Quittner von Hudecin ainoa lapsi. Eva kasvatti Peterin tämän sanojen mukaan ”uskomattomalla määrällä vapautta ja luovuutta”. Omalaatuinen, hiusväreillä ja meikeillä leikkivä poika lopetti koulunsa 14-vuotiaana ja ponnahti pian Liverpoolin musaskeneen esimerkiksi bändien Mystery Girls ja Nightmares in Wax solistina. Jälkimmäisen kanssa Burns levytti myös ensimmäiset sinkkunsa. Lopullinen läpimurto tapahtui Dead or Alive -bändin keulakuvana albumilla Sophisticated Boom Boom vuonna 1984. Jos Boy George oli 80-luvun popin ihmemaan söpö Dorothy ja Jimmy Somerville ikävystyttävän oikeamielinen hyvä noita Glinda, oli Pete Burns kuin luotu lännen pahaksi noidaksi. Brittiläinen media ei muutamaan vuoteen meinannut saada tarpeekseen Burnsistä, ja myös suuri yleisö lankesi lopullisesti loveen vuoden 1985 You Spin Me Around (Like a Record) -ykköshitin myötä. Kappale oli tuotantojäähyväiset pahattarelle suuri yleisö Tunsi PeTe burnsin yhdesTä hiTisTä. gaykulTTuurissa androgyyni TähTi insPiroi useiTa sukuPolvia. TeksTi janne siironen tiimi Stock-Aitken-Watermanin ensimmäinen miljoonamenestys ja toimi mallikappaleena hittitehtaan 80-luvun lopun popmusiikkia dominoineelle soundille. Dead or Alive -bändille listaykkösestä oli matka vain alaspäin. DoA:n omintakeinen yhdistelmä goottipunkkia ja diskobiittiä ei kuitenkaan koskaan mennyt täysin pois muodista. Yhtye säilytti läpi vuosien asemansa kulttisuosikkina, jota seurasi pieni mutta uskollinen faniarmeija. Kun listahitit Briteissä ja Yhdysvalloissa tyrehtyivät, porskutti DoA vielä esimerkiksi Japanissa, jossa Pete Burns oli parhaimmillaan Michael Jackson -tason supertähti. Esimerkiksi vuoden 1989 single Turn Around and Count 2 Ten oli siellä listaykkösenä peräti 17 viikkoa. PeTe burnsin toinen elämä realitytähtenä alkoi vuonna 2006 Celebrity Big Brother -ohjelmalla. Hyppy televisioon olisi voinut olla vain kyyninen rahastus, jos Burnsilla ei olisi ollut tälle medialle ja varsinkin sen queer-seuraajille niin paljon annettavaa. On hämmästyttävää, kuinka suuren vaikutuksen Burns onnistui tekemään vielä tällä kaiken nähneellä vuosituhannellakin. Ihan uusi sukupolvi HLBTQ-nuoria seurasi nyt suu auki, kuinka aggressiivinen ja voimakas Vivienne Westwoodin mekkoon ja apinaturkkiin pukeutunut mies saattoi olla. Burnsin kieli oli välillä luokattoman terävä. Verbaalista teurastusta oli kuitenkin helppo katsoa läpi sor mien, koska hän oli myös aidosti hauska. Jopa tähden ihailijat myönsivät, että Burns meni välillä liian pitkälle, mutta kuten eräs fani kirjoitti: ”Hän saattoi olla kusipää, mutta hän oli meidän kusipäämme.” CBB-ohjelmaan osallistunut soPhisTicaTed boom box on massiivinen 19 cd:n laatikko, joka sisältää kaiken Dead or Alive -materiaalin vuodesta 1983 tähän päivään. Boxin kokoamiseen ja kuratointiin ovat osallistuneet DoA:n Pete Burns ja Steve Coy. Yhdestä hitistään tunnetun bändin kaikki kahdeksan studioalbumia ovat laadultaan tasavahvoja. pete Burnsin tyylitaju ei vuosien varrella himmennyt, vaikka motivaatio uusiin levytyksiin laskikin. Jotain DoA:n omaperäisyydestä kertoo se, että vaikka bändi työskenteli aikansa supertuottajien Stock-AitkenWatermanin kanssa, ei Dead or Aliven persoonallisuutta onnistuttu hiomaan pois edes hittitehtaan liukuhihnalla. Taustoista riippumatta Burnsin ääni kuulostaa aina siltä, että sillä voisi kaataa seiniä tai hajottaa lasikattoja. DEAD OR ALIVE: Sophisticated Boom Box MMXVI (Edsel 2016) Burnsin viimeiseksi albumiksi jäi vuoden 2014 remix-levy.
34 • 9 / 2016 34 • – normihomolehti 9 / 2016 vasemmistopoliitikko George Galloway kuvaili Peteä ”Oscar Wilden ja Dorothy Parkerin risteytykseksi”. Burns kieltäytyi määrittelemästä seksuaalisuuttaan ja oli näin yksi ensimmäisistä julkkiksista, joita oli mahdotonta lokeroida sukupuolen tai parisuhteiden perusteella. Pete Burnsin ensimmäinen avioliitto kesti 25 vuotta, minkä jälkeen hän avioitui poikaystävänsä Michael Simpsonin kanssa. Molemmat puolisot säilyivät laulajan lähipiirissä aina tämän kuolemaan asti. Dead or Aliven tuore Sophisticated Boom Box -kokoelma on omistettu Peten ensimmäiselle puolisolle Lynne Burnsille. Pete Burnsin fanisivujen kommentit tähden kuoleman jälkeen kertovat paljon tämän vaikutuksesta ihmisiin. Fanien jakamissa tarinoissa toistuu uudestaan ja uudestaan, kuinka Peten esikuva on auttanut heitä löytämään omat sisäiset voimansa: haistattamaan normeille ja homofoobikoille vitut, pitämään pään korkealla ja katseen tiukasti horisontissa. vaikka PeTe Burnsin imago oli sarjakuvamainen, piili sen sisällä tärkeä totuus: tässä epäreilussa maailmassa pitää joskus osata olla hankala ja vaatia oma osansa, vaikka suuri enemmistö muuta mölisisikin. Burnsin anteeksipyytelemättömyys ja itsevarmuus muistuttivat meitä suosikkipahistemme kauhistuttavasta voimasta, pahattarien ja saippuaoopperanarttujen raivoisasta elämänhalusta. Sanakirja määrittelee, että ikoni on ”jonkin aikakauden, aatteen tms. tärkeä symboli”. Pete Burnsista ei koskaan ehkä tullut musiikillista ikonia, mutta rohkeuden symboli hän seuraajilleen oli. Elämä sirkuksen parrakkaana naisena vaatii paljon kanttia, ja sitä Burnsilta löytyi. Jopa niin paljon, että sitä jäi muillekin jaettavaksi. Pete Burns ei itse ollut sentimentaalinen merkityksensä suhteen. Kun eräs fani vuodatti Burnsille koko elämäntarinansa ja kertoi, kuinka suuri rooli artistilla siinä oli, kommentoi Burns vain kuivakkaasti: ”Pääset sen yli, tomppeli.” näkymätön biseksuaalisuus homoisTa PuhuTaan eikä heTeroseksuaalisuuTTa enää oleTeTa normina. muTTa biseksuaaleja mainiTaan harvoin. miksi hlbTQ-kirjainyhdisTelmän b on hiljainen? TeksTi heli yli-räisänen T örmä än ilmiöön yhtenään: julkisuudenhenkilö tai joku tuttavapiirissä aloittaa heterosuhdemenneisyytensä jälkeen samansukupuolisen suhteen, ja joku toteaa: ”Se on nykyään homo.” Lausahdus on ymmärrettävä: homoseksuaalisuus on ollut niin tabuluontoista, että heteroseksuaalisuuden toteuttaminen on saattanut olla kulissi. Mutta on myös vaihtoehto, että kyseinen henkilö on aina ollut biseksuaali, mutta ei vain ole koskaan aiemmin toteuttanut sitä käytännössä. Biseksuaalisuuteen liittyy fobiaa ja oletuksia. Yksinkertaisimmillaan se tarkoittaa homoja lesbofoorumeiden alentavia kommentteja: ”En ikinä alkaisi suhteeseen bissen kanssa, koska ne aina lopulta haluavat heterosuhteeseen.” ”Biseksuaalit ovat vain hämmentyneitä omasta suuntautumisestaan, se menee ohi.” ”Bisselle ei ikinä riitä yksi.” Ensimmäinen oletus on naurettava, koska asia on juuri näin minkä tahansa parisuhteen kohdalla: alussa ei voi tietää, toimiiko kaksi ihmistä pariskuntana. Asia, joka voi heidät erottaa, voi olla yhtä lailla erimielisyys paikasta, jossa haluatte asua kuin rakastuminen toiseen ihmiseen – olipa tämän sukupuoli mitä tahansa. Ovatko biseksuaalit hämmentyneitä oman seksuaalisuutensa suhteen? Aivan varmasti, toisinaan jopa yhtä paljon kuin kaikki muutkin ihmiset. Muistele hetki itseäsi teini-ikäisenä seksuaalisuuden maailmassa – oliko kaikki heti selvää, ja tiesitkö, miten toimia ja tuntea asioista? Jos teininä harrastaa lähinnä heterosuhteita ja myöhemmin kokeilee myös homosuhteita, kokemus voi olla kuin eläisi toista teini-ikää. Mutta kuten teini-iässäkin yleensä, hämmennys katoaa ajan ja kokemuksen myötä. Ja kyllä, myös homoseksuaali vai myöhemmällä iällä löytää itsestään biseksuaalin. Kolmas olettamus biseksuaalien seksitarpeesta on paitsi useissa tapauk ses sa väärä myös moralisoiva. On biseksuaaleja, joilla on tarve seksiin ihmisten kanssa jotka edustavat muita sukupuolia kuin oma kumppani, mutta bisek suaa li voi yhtä lailla olla yksiavioinen. Avoimia suhteita on kaikenlaisilla pareilla, ja mikä tekee suhteen avoimuudesta huonomman, jos syy siihen on sukupuoli? bi visibiliTy day muistuttaa joka vuosi 23. syyskuuta biseksuaalisuuden näkyvyydestä. Facebookissa moni HLBTQ-asioita ajava taho yritti tänäkin vuonna murtaa käsitystä biseksuaaleista siveettöminä seksihulluina. Vaikka tarkoitus on hyvä, siinä on ongelma: kun kerrotaan, että biseksuaali voi olla vain yhden ihmisen kumppani, samalla implisiittisesti langetetaan häpeää ajatuksen ylle, että seksuaalinen aktiivisuus ja monipuolisuus seksuaalisuutensa ilmaisussa on ei-toivottua. Biseksuaalisuus on jotain, mikä harvoin näkyy parisuhteen kautta ulkopuolisille – kumppanin sukupuoli määrittää biseksuaalin homoksi tai heteroksi. Biseksuaalisuuden kirjoa monimutkaistaa myös panseksuaalisuus. ”Sanon yleensä ihmisille, että olen biseksuaali, koska en jaksa alkaa selittää panseksuaalisuutta. Pelkästään biseksuaalisuus aiheuttaa kysymyksiä, joita ei ikinä kysyttäisi homolta tai heterolta, kun heidän suuntautumisensa tulee esille. Yleensä kysytään, onko ryhmäseksi minulle välttämätöntä parisuhteessa tai vaadinko saada harrastaa seksiä toisen sukupuolen kanssa, kuin mitä kumppanini on. Ja sitä kysytään, että olenko naisten kanssa vain kiinnittääkseni miesten huomion. Kai sellaisiakin bissejä on, jotka ryhtyvät parisuhteeseen vain tietyn sukupuolen kanssa, ja harrastavat vain seksiä toisen tai muiden sukupuolten kanssa, mutta minusta sen kysyminen on alentavaa. Aivan kuin jopa seksuaalinen käyttäytymiseni olisi viime kädessä sidoksissa siihen, että haluan miellyttää heteromiehiä tuomalla heidän lesbofantasiansa heidän silmiensä eteen”, kertoo 29-vuotias Jutta, joka kelpuuttaa sekä biettä panseksuaalimääritelmät. Burns oli kuollessaan 57-vuotias.
8/2016 Lokakuu | voima.fi kuka mike häh? natsit • PiisPat • teurastajat
36 • 9 / 2016 läskitabuja rikkova queer-aktivisti Ree, 24, ei ole missään nimessä nainen, tuskin koskaan transmies, vaan jotain muuta. TeksTi veera järvenPää kuvaT jenni holma ”e n Tiedä , olisiko minun mahdollista puhua elämästäni ilman, että puhun masennuksestani. Masennus on konteksti, sairaus, joka minulla on ollut lapsesta saakka. Sairastuin masennukseen 11-vuotiaana ja olin käytännössä koko teiniiän masentunut. Lapsen reflektoiva käsitys omasta identiteetistä ei ole sama asia kuin aikuisella. Teininä olin vain masentunut, eikä miun kokemukseen itsestäni mahtunut muuta. Kasvoin Lappeenrannassa. Minulla oli tavallinen lapsuus siihen saakka, kunnes vanhempani erosivat. Olin silloin noin kymmenen. Koulukiusaaminen alkoi samoihin aikoihin. Yksi syy siihen, miksi minua alettiin kiusata, oli se, että hyppäsin yhden luokan yli ja menin kolmoselta suoraan vitoselle. Menetin vanhat kaverini enkä koskaan päässyt uuteen luokkaan kunnolla sisään, vaan minua ruvettiin kiusaamaan. Koulumenestykseni ei kärsinyt edes silloin, kun aloin kuudennella luokalla teeskennellä sairasta, ettei minun tarvitsisi mennä kouluun. Jossain vaiheessa aloin viiltelemään itseäni. Äiti kiikutti minut verikokeisiin, kun olin koko ajan kipeä, ja hän näki haavat. Siihen saakka olin pystynyt peittelemään niitä. Viiltely oli ehdottomasti hätähuuto, mutta siihen liittyi myös häpeää. Kuudennen luokan kävin kotoa ja seitsemännellä luokalla olin sen verran masentunut, että kävin sairaalakoulua. Asuin kotona, aamulla menin päiväyksikköön ja kävin koulussa. Kahdeksannen luokan kävin erityisluokalla ja ysiluokan puolivälissä menin normaaliluokalle. Lukion kävin normaalisti kolmessa vuodessa ja muutin Tampereelle 18-vuotiaana, kun aloitin yliopistoopinnot. en ole varma , kauanko minulla edes on ollut sukupuoli-identiteetti. Minulla ei ole ollut selvää synnynnäistä sukupuolikokemusta, vaan se on ollut todella sirpaleinen. 14-vuotiaana aloin seurustella tytön kanssa ja tajusin, etten ole hetero. Aloin tietoisesti miettiä asioita sukupuolen suhteen vasta kaksikymppisenä, kun olin aloittanut sukupuolentutkimuksen opinnot. Löysin ystäväpiirin, jossa oli paljon sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuutta. Muunsukupuolinen identiteettini on ollut muutaman vuoden vahva. Aluksi ajattelin vain olevani todella epänormatiivinen nainen, mihin vaikutti esimerkiksi seksuaalisuuteni ja se, että minut oli jollain tavalla jo lapsena merkattu erilaiseksi. Sitten ymmärsin, että en oikeastaan identifioidu naiseksi. En vain samaistu mihinkään, mitä oletan naiseuden kokemuksesta tai naiseudesta identiteettinä. Mutta en minä myöskään mies ole. Kaikki vertaisryhmät ja ystävyyssuhteeni ovat vahvistaneet sitä ajatusta, että olen trans. Sukupuoleni on liikkuva, enkä halua lukita sitä muuten kuin kattokäsitteen muunsukupuolinen alle. En missään nimessä ole nainen, tuskin koskaan transmies, vaan jotain muuta. En halua tehdä itselleni sitä, että minulla olisi identiteettikriisi, jos joskus on maskuliinisempi ja joskus femmempi olo. Haluaisin päästä niin itseni hyväksyvään tilaan, että voin toteuttaa itseäni miten tahansa, välittämättä siitä, miten se luetaan. olen Pari vuoTTa siTTen alkanut käyttää binderia ja kiinnittää aktiivisemmin huomiota siihen, miten koodaan itseni ulkoisesti. Aloin sekoittaa feminiinisiä ja maskuliinisia koodeja. Esimerkiksi kauluspaidat ovat olleet vaatekaappini peruselementti useam man vuoden ajan. Jossain vaiheessa viihdyin kovasti dandyissa asuissa, ja nyt taas mustanharmaissa kaavuissa liihoittelu on se juttu. Habitukseni on ollut aivan supervaihteleva. Olin teininä gootti ja hyperfeminiininen: käytin korsettia ja korkeita kenkiä. Se oli hauskaa, mutta se oli myös roolia ja naamiaistyylistä leikittelyä. ”omalla hormoni Toiminnallani minulla kasvaa jo vähän parTaa, mikä on Todella jees. kun isäni bongasi parTani, hän luuli, eTTä olen aloiTTanuT TesToT.”
9 / 2016 • 37 läskitabuja rikkova queer-aktivisti Ree, 24, ei ole missään nimessä nainen, tuskin koskaan transmies, vaan jotain muuta. ”muunsukupuoliseT läskiT eiväT paljoakaan näy, koska androgyynien symboliT, kuTen Tilda swinTon ja david bowie, ovaT superlaihoja.” Rakastan laittaa päälleni herrojen hatun, viikset ja sukkanauhat. Rikon siinä läskitabuja sukkanauhoillani ja myös vähän toivottavasti hämmennän, kun minulla on viikset eikä tissejä. Kesti hetken aikaa, ennen kuin otin nykyisen kutsumanimeni käyttöön, mutta se tuntui kuitenkin tarpeelliselta. Kutsumanimeni ei ole vielä virallinen nimeni. Se projekti on vielä edessä. Vaihdoin Facebookissa nimeni. Ystäväpiirissäni on muutenkin käytössä paljon epävirallisia kutsumanimiä, ja nimet saattavat vaihtuakin, joten nimeni napattiin käyttöön heti eikä minun varsinkaan pitänyt sitä puolustella. Isälleni ja äidilleni minä muistaakseni soitin ja selitin, että kutsumanimeni on nyt Ree ja se johtuu sukupuoliidentiteetistäni ja etten identifioidu syntymänimeeni, koska se merkitsee minut naiseksi eikä ole enää oikein. Muunsukupuolisuudestani äiti totesi, että hän oli vähän miettinytkin jotain tämän suuntaista ja arvioinut, etten identifioidu naiseksi. Se oli jännittävää ja hienoa. Siskoni oli todella kiinnostunut asiasta, ja pohdimme yhdessä paljon suhdetta sukupuoleen. ka on käyneet Tampereen trans polin kautta ja saaneet hoitoja. En tiedä, saisinko siitä mitään tässä tilanteessa. Olen reilusti ylipainoinen, ja mastektomia on haastavaa. Ainakin Ruotsissa on painoraja mastektomialle. Olen seurannut yhden lihavan ruotsalaisen tyypin transpolimatkaa. Hän päivittelee näitä, että lääkäri kertoi, että jos vielä viisi kiloa pudottaa voidaan leikata. Välillä testosteronit houkuttelevat. Omalla hormonitoiminnallani minulla kasvaa jo vähän partaa, mikä on todella jees. Kun isäni bongasi partani, hän luuli, että olen aloittanut testot. Ennen ajelin partaani ja nypin yksittäisiä karvoja pois, mutta nyt olen ehkä muutaman vuoden antanut sen kasvaa. Minusta olisi aivan huikeaa, jos minulle kasvaisi kunnon parta. Sitten minulla olisi huolellisesti maalatut kulmakarvat, ja rakastaisin sitä. Se olisi ihanaa. Testosteroni saa kuitenkin myös rasvat vaihtamaan paikkaa kehossa. Jännittää vähän, mihin kaikkialle rasvaa lähtisi siirtymään. Hormoneita ei voi saada muualta kuin transpolin kautta. Myös erilaisilla yrteillä voi rohkaista testosteronin tuotantoa. Ne ovat superkiinnostavia, mutta vain pieniä tönäyksiä halutun hormonituotannon suuntaan. Pidän hyvin akTiivisesTi puoliani. En anna yhdenkään kerran mennä ohi, jos minua puhutellaan syntymänimelläni tai minuun viitataan sukupuolitetusti. Tartun siihen aina, mutta ystävällisesti, koska yleensä kyse on lipsahduksesta. Puhun muunsukupuolisuudesta, koska se on ymmärrettävä ja suhteellisen helppo käsite, joka aukeaa ihmisille: sukupuoli on joku muu. Käytän paljon myös queer-sanaa viitaten itseeni, koska se sallii liikkuvuuden identiteeteissä. Queer viittaa myös seksuaalisuuteeni ja poliittisiin ajatuksiini. Olen aktivisti. Sen vuoksi tartun aina siihen, kun minua, ystäviäni tai kumppaneitani sukupuolitetaan väärin. Koen, että se on väärin. Se on hiljentävää, mitätöivää, marginalisoivaa, vaikka se olisi tahatonta. Jos jotain yleisöä vaikka luentosalissa puhutellaan ’Hyvät naiset ja herrat!’, en ole tervetullut sinne. On monenlaista syrjintää, myös tahatonta, jolla suljetaan ihmisiä ulkopuolelle. Oletuksia pitää aktiivisesti vastustaa. On yllättävää, että muunsukupuolisuusheräämiseni tapahtui niin myöhään. Kun olen ollut terapiassa lapsesta saakka, niin siinä pyritään ohjaamaan tiettyyn itsereflektioon. Ihmetyttää, miten en tajunnut tätä aiemmin. Vaikka olen taas masentunut, en koe sitä epäonnistumisena. Olen ihan hyvässä vaiheessa elämässäni. Hyväksyn itseni ja tiedän tässä vaiheessa elämääni itsestäni paljon. Nuorena masennukseni laukaisi se, että olin ulkopuolinen ja kiusattu, mutta silti mieleni on antanut minun tajuta nyt, että olen muunsukupuolinen. Se on riski, ja voi olla henkisesti vaarallista lisätä kuormitusta. Masennus takia minun piti kohdata asioita, joista en ollut tajunnut saaneeni traumoja. Se on auttanut minua ymmärtämään itseäni paremmin ja olemaan varma identiteetistäni. Kriisi pakotti arvioimaan sitä, mitä elämäni on ja mitkä asiat on tärkeitä. Se saattaa olla outoa, koska masennus on identiteetille rankkaa. On paljon asioita, joita epäilen, mutta myös paljon asioita, joista voin olla varma. Minulla on tietty peruskallio.” Velikin hyväksyi sen, mutta isän kanssa sai vähän vääntää. minulla on jonkin verran kehodysforiaa. Suhteeni alastomaan ruumiiseeni on hyvin vaihteleva ja hankala, koska olen ylipainoinen. Ylipaino on stigmatisoitu: se on väärää ja paheksuttavaa yhteiskunnassa. Minulla on paljon läskihäpeää, vaikka aktiivisesti pyrin sitä vastustamaan. Kuitenkin rintoihini liittyvä dysforia on erilaista ja sijoittuu eri paikkaan kuin läskihäpeä. En tiedä, miten sitä voisi kuvailla. Se on vain tunne. Yleensä minun on ok olla läskinä julkisessa tilassa, mutta minun ei ole ok olla julkisessa tilassa läskinä, jolla on tissit. Olen bindannut pitkään. Muunsukupuoliset läskit eivät paljoakaan näy, koska androgyynien symbolit, kuten Tilda Swinton ja David Bowie, ovat superlaihoja. Kun ensimmäistä kertaa halusin ostaa binderin, yhdelläkään myyjällä ei ollut kuvia niistä lihavien ihmisten päällä. On todella vaikea löytää viittausta siitä, miltä bindattu läski rintakehä näyttää ja millainen profiili siitä tulee. Olen tasan yhden binderin ostanut. Minulla on kuitenkin bindereitä kuusi tai seitsemän, koska teen niitä itse ja teen niitä myös ystävilleni. en ole hakeuTunuT transpolille, koska se yksinkertaisesti pelottaa minua. Vaikka tiedän, että Tampereella on muunsukupuolisena helpompi olla ja johtavilla lääkäreillä on erilaiset asenteet muunsukupuolisuuteen kuin Hyksissä. Helsingissä lääkärit ovat vain päättäneet, etteivät leikkaa mastektomiaa muu sukupuoli-identiteetin häiriö -diagnoosilla. Minulla on useampikin ystävä, jot
Valokuv ausja videoki lpailu 1.10.—3 1.12.20 16 HELSINKILÄINEN — TEETKÖ TYÖTÄ? Mitä on työ Helsingissä vuonna 2016? Pitääkö työstä saada palkkaa ja voiko harrastus olla työtä? Onko työ velvollisuus vai voiko se olla leikkiä? Lue lisää ja osallistu kilpailuun: www.tyonkuvia.fi Näyttely Virka-galleriassa kesällä 2017
Hä m ee nt ie Viid es lin ja nä kin ku ja k a a rl en k at u sö rn äi st en ra nt at ie Vaasankatu Helsing inkatu st ur en ka tu BraHenkenttä Hakaniemenranta si lt a sa a re n k at u teoll isuus katu junatie työp ajan katu sö rn äi st en ka tu M M M alek sis kiVen katu to ine n lin ja ko lm as lin ja kulmaVu orenkat u siltaVuorenranta VegeKallio 7 8 3 4 2 6 5 8 4 Oma maa Heluna Shop Ekolo Silvoplee Kombo Street Gastro Vegekauppa 1 Soi Soi vegaanista luomulounasta arkisin klo 11-15 tervetuloa! kaarlenkatu 15 Vaasankatu 15 b, ma–pe 12–20 ja la 12–18. vegekauppa.fi Helsingin ainoa vegaaninen ruokakauppa. 1 2 6 3 7 5
kulttuuri Skavabölen pojat ja tytöt Q-teatteri on sukupolviteatteri, jolla on sukupolvenvaihdos käynnissä. TekSTi TuomaS RanTanen kuva velda PaRkkinen v uonna 1989 aloittelevat näyttelijät Antti ja Leo Raivio ja Heikki Kujanpää päättivät Q-teatterin perustamisesta baariretkellään. Näin kertoo tuore Skavabölen pojista Kaspar Hauseriin -historiikki. Koko projektin primus motoriksi sittemmin päätyneellä Antti Raiviolla oli teatterille nimikin jo valmiina: tuoreiden Aurinko-, Marsja Venus-alkuisten teattereiden jatkoksi sopisi hyvin myös Kuu. Teatterikentällä uusi tulokas tarjosi kodin niille, joille ei ollut sijaa laitosteattereissa eikä jo vakiintuneissa ryhmäteattereissa. Se oli myös monelle vapauttava ohitustie ajan tiukimmasta turkkalaisuudesta. Melkein alusta asti Q on toiminut Helsingin Töölössä, Tunturikadulla sijaitsevassa elokuvateatteri Astran vanhassa tilassa. Teatteri on vuosien kuluessa vallannut käyttöönsä myös lähimmät liikkeet ja vanhan kauppahallin, jossa nykyään toimii vierailunäyttämö Puoli-Q. lokakuiSena ilTaPäivänä teatterin aulassa istuvat Q-veteraanit näyttelijä Elina Knihtilä ja tuottaja Jukka Hyde Hytti sekä tänä vuonna ensi-iltaan tulleen Tavallisuuden aaveen kirjoittanut ja ohjannut Saara Turunen. Teatterilaisten luova yhteisöllisyys nousee pintaan jo heti alkuun, kun pitää järjestäytyä valokuvaan. Huonekaluja kannellaan, käsiä heilutellaan ja ideat rönsyilevät. Haastattelun aluksi Knihtilä kertoo, kuinka hän debytoi Q-teatterissa jo sen toisessa produktiossa, Antti Rai vion ohjaamassa Suden hetkessä (1990). ”Ammattilaisten rinnalle toimintaan tuli alusta asti mukaan paljon meitä osaamattomia 18-vuotiaita, jotka käytännössä kasvoimme täällä koulutetuiksi teatterintekijöiksi. Antista, jonka ympärille yhteisö rakentui, tekee merkittävän hänen vahva pedagoginen otteensa. Hän otti aina harrastajanäyttelijöitä pikkurooleihin, joiden kautta heitä koulutettiin vaativimpiin juttuihin.” Sukupolviteatterin maineeseen Qteatteri nousi vuonna 1991 ensi-iltaan tulleen, Antti Raivion kirjoittaman ja ohjaaman Skavabölen poikien kautta. Raivion veljesten traagiseen perhetaustaan pohjautunut esitys liikkui rohkeasti eri aikatasojen välillä ja yhdisti synkkään tarinaan ronskisti komediaa. Se myös käsitteli aikuisten maailman ongelmia lasten mielikuvituksen ja tekijänsä lapsuusaikaan palautuvan kielen suodattamana. TuoTTaja Jukka Hyde Hytti liittyi Q-teatterin ydinjoukkoon Raivion ohjaaman Pirun kauniin tytön myötä, heti seuraavana vuonna Skavabölen pojista. Hytti muistelee hymyssä suin vanhojen aikojen kaoottista ideaalidemokratiaa, jossa kaikkia päätöksiä käsiteltiin yhdessä. ”Oli ymmärrettävää, että jossain vaiheessa hallintoa piti selkiinnyttää ja erottaa se taiteellisesta työstä. Työnjaon vakiinnuttaminen mahdollisti järkevän ohjelmistosuunnittelun ja sen, että itse esitysten tekemiselle voitiin antaa työrauha.” Lämpimiä muistoja on myös Knihtilällä. ”Mun on kyllä pakko sanoa, että rakastin niitä kokouksia, niiden intohimoa ja kiihkoa ja jopa sitäkin että ne saattoivat kestää viisikin tuntia”, hän huokaa ja jatkaa: ”Meille on myös aina ollut tärkeää, ettei Q-teatterille kirjoiteta mitään manifestia, vaan annetaan esitysten olla itse se manifesti.” ”Viimeksi eilen hallituksen kokouksessa mietimme viestinnän kehittämistä, mutta samalla todettiin taas kerran, ettei missään nimessä vieläkään kirjoiteta teatterin nettisivuille mitään missiota”, täydentää Hytti. uuSien k anTaeSiTySTen ohella Q-teat terissa esitettiin jo 1990-luvulla omalla asenteella tulkittuja klassikoita, kuten Sofoklesta, Shakespearea, Dostojevskia ja kotimaisista Hannu Salamaa. Tähän sopii hyvin sekin, että Antti Raivion vetovastuuvaiheen viimeinen ohjaus Q-teatterille oli Suomenlinnan kesäteatteriin Sami Parkkisen kanssa tehty sovitus Mihail Bulgakovin Mestari ja Margaritasta (1996). Jo ennen Raivion sivuun jäämistä tilaa olivat pitkään ottaneet näytelmäkirjailija Antti Hietala ja ohjaaja Erik
42 • 9 / 2016 kulttuuri Söderblom. Heidän yhteistyöhönsä pohjasi myös Leo Tolstoin laajaan klassikkoon perustunut Sota ja rauha (1996), jonka toteutus oli Q-teatterin silloisiin resursseihin nähden mieletön voimanponnistus. ”Sitä, miten pieniä esityspalkkiot noihin aikoihin olivat, kuvaa hyvin se, että kun minä ja mieheni Tommi Korpela esiinnyimme usein samoissa näytelmissä, toisen palkkio meni aina suoraan lastenvahdin palkkioon”, nauraa Knihtilä. Olikin tavanomaista, että teatterilaiset tekivät esityskauden aikana erilaisia hanttihommia pysyäkseen joten kuten leivässä. Q-TeaTTeRin yhTeiSölliSyyS alkoi laajentua myös kansainväliseksi 1990-luvun loppupuolella. Hytti ja Söderblom innostuivat etsimään uusia teatterivaikutteita ja tekijäverkostoja kylmän sodan aikana suomalaiselle kulttuurikentälle turhankin vieraiksi jääneistä Baltian maista. Syntyneiden kontak tien kautta Q-teat teri kutsui jo vuonna 1996 virolaisen Von Krahl -teatterin Suomeen. Kulttuuripääkaupunkivuonna 2000 toteutettiin ensimmäisen kerran Baltic Circle -festivaali. ”Alusta asti sijoitettiin siihen, että tämän yhteistyön kautta saataisiin myös suomalaisia tekijöitä ulkomaille. Vierailijoiden osalta politiikka oli sama kuin Q-teatterissa muutenkin – tekijöille, joihin uskottiin, haluttiin antaa vapaat kädet päättää itse, mitä tänne tuovat.” Baltic Circle -festivaalin lähialue on laajentunut sittemmin muillekin mantereille, ja painopiste on siirtynyt perinteisestä draamateatterista laajemmin esitystaiteen puolelle. Läpi 2000-luvun Q-teatterin ohjelmisto perustui entiseen tapaan kotimaisten kantaesitysten ja klassikoiden vuorotahtiin. Edellisistä esimerkkinä käy töissään usein yhteisöllisyyden ideaa pöyhivän Esa Kirkkopellon Vetoapua ja läheltäpiti-tilanteita (2003) ja jälkimmäisistä Antti Hietalan Berlin Alexanderplatz (2002) ja Riivaajat (2004) sekä Fiikka Forsmanin Peltirumpu (2008). Uusista ohjaajista ja näyttelijöistä huolimatta monet konkarit ovat pysyneet uskollisesti mukana. Yhteisön kannalta merkittävä muutos tehtiin vuonna 2012, kun teatterissa siirryttiin ensimmäistä kertaa taiteelliseen ensembleen. Siihen kuuluvat nykyään näytelmäkirjailija-ohjaaja Antti Hietala, näyttelijät Lotta Kaihua, Elina Knihtilä, Tommi Korpela, Elena Leeve, Pirjo Lonka, Jussi Nikkilä ja Eero Ritala sekä ohjaaja-näyttelijä Jani Volanen. Sa aRa TuRuSen ensimmäinen ohjaus Q-teatterille, Broken Heart Story (2011), oli muodoltaan kokeileva, visuaalisuutta korostava ja omakohtainen tutkielma identiteetin muodostumisesta ja taiteen tekemisestä. ”En erottele teatteria muusta taiteesta. Minusta kaikella taiteella on tehtävänä kauneuden kokemuksen välittäminen, mutta silti samalla sen pitäisi herättää yhteiskunnallista keskustelua ja näyttää totuus – ja myös ne pahat unet, kuten ohjaaja Esa Leskinen sanoi jossain hienosti”, pohtii Turunen. Vierailevan ohjaajan roolissa Q-yh teisöön liittynyt Turunen kertoo ymmärtäneensä ryhmän luonteen tarkemmin nyt, kun kokemusta tekemisestä on kertynyt muualtakin. ”Vasta näin jälkeenpäin sitä näkee sen etuoikeuden, että on päässyt poimimaan muiden luomia hedelmiä. On hämmentävää, että kokemattomaan tekijään voidaan luottaa niin paljon. Annetaan iso budjetti ja tarjotaan vielä päälle huippunäyttelijät.” Turusen helmikuussa ensiiltansa saanut Tavallisuuden aave on muodoltaan persoonallinen, episodeista koottu tutkielma suomalaiskansallisen tapakulttuurin ahdistavuudesta ja siihen leipoutuvista tabuista. Tampereen Teatterikesässäkin vieraillut esitys palaa suosion takia Q-teatterin ohjelmistoon syksyllä 2017. ”Omasta näkökulmastani Q-teatteri on ansainnut menestyksensä juuri siksi, että se on uskaltanut ottaa niin isoja taiteellisia riskejä”, painottaa Turunen. elina knihTilä kuvaa kotiteatterinsa sukupolvimurrosta viittaamalla vuoden 2014 menestysnäytelmään Kaspar Hauser. Kriitikot ja yleisö vastaanottivat Akse Pettersonin ja Johannes Ekholmin tämän ajan vieraantuneisuutta ja näen näistiedostavuutta suoraan ja allegorisesti purkavan esityksen sukupolvinäytelmänä. Pidempään teatteria seuranneet vertasivat sitä tietenkin Skavabölen poikiin. ”Sen ensi-ilta oli todella häkellyttävä kokemus monellakin tapaa. Viimeistään kun taputusten aikana hipsterit nousivat kirkumaan, tuntui, että tällaisen yli 40-vuotiaan maailma on väkisinkin hiukan toinen”, Knihtilä kertoo. Vieläkin kuvaavampi merkki ajan kulun vääjäämättömyydestä Knihtilän mielestä oli Saara Turusen lausahdus Broken Heart Storyn harjoituksissa. Kuunneltuaan pitkään veteraanien muisteluita, Turunen oli tullut kysyneeksi viattoman suoraan: ”Kuka muuten on Antti Raivio?” Nimeään paljon laajemmalla kansainvälisellä säteellä toimiva Baltic Circle suosii yhteistyötä pienten riippumattomien tekijöiden kanssa, eikä se pelkää taiteellisia riskejä. Kuvaavana esimerkkinä voi tänä vuonna nostaa libanonilaistaustaisen nykytaiteilijan Rabih mrouén esityksen Riding on a Cloud. Siinä hän tuo lavalle Libanonin sisällissodassa tarkka-ampujan luodista haavoittuneen veljensä yasserin, joka etsii tekemiensä videoiden kautta vammautumisensa myötä kadottamaansa kykyä hahmottaa asioi den ja niitä esittävien kuvien yhteys. Poikkialaisesti yhteisvastuullista yhteiskuntaa etsii puolestaan bukarestilaisten alexandra Piricin ja Raluca voinean kuratoima kaksipäiväinen New Solidarities -vuoro vaikutus kokonaisuus. Kotimaisten tekijöiden puolella ensi-iltansa saa noora dadun esitys Fail – Virheellinen esitys, joka on itsenäinen jatko-osa hänen aiem malle teokselleen Minun Palestiinani. Sara mellerin ohjaama ja johannes ekholmin dramatisoima, HYPE-kollektiivin teos Father Fucker taas kertoo kahdesta teini-ikäisestä tytöstä, jotka käsittelevät isänsä orastavaa kuolemaa pakenemalla mielikuvitusleikkeihin. Baltic Circle 15.–20.11.2016 www.balticcircle.fi Baltic Circle -festivaali Tuoreessa historiikissa käydään läpi Q-teatterin kehitysvaiheiden ohella laajemminkin kotimaisen teatterin tilaa. Kirja kuvaa taiteen tekemisen lähtökohtia laitosteattereiden ulkopuolella ja ryhmä teattereiden toisen aallon harjalla. Samalla se kartoittaa turkkalaisuuden pitkää varjoa ja median muuttunutta suhdetta taidekritiikkiin. Historiikin sivuilta käyvät myös ilmi nykyisten teatterintekijöiden kansainvälistyminen ja käynnissä oleva liukuma perinteisen draamateatterin ja eri taiteenaloja yhdistävän esitystaiteen välillä. Tekijähaastatteluiden ja tarkkojen esityskuvausten myötä avautuu, kuinka monet nykyiset eturivin teatterintekijät kehittyivät Q-yhteisön kautta ama tööreistä ammattilaisiksi. Teoksen juhlava kuva-aineisto puolestaan välittää näyttämökuvien imua ja muistuttaa koetuista elämyksistä. Tiiviin alkuvaiheen jälkeen kirja eläytyy aiheeseensa niin voimalla, että etäisyys kohteisiinkin alkaa huojua. Toisaalta sen aineisto alkaa rönsyillä eri suuntiin tavalla, jossa suora yhteys Q-teatteriin jää välillä hämäräksi. Mutta mitä väliä? Se minkä kirja ehkä rakenteessaan häviää, sen se voittaa tietomäärässään ja vilpittömässä innostuksessaan Q-teatteria, kuvaamansa taiteenlajia sekä taiteen tekemiselle omistautumista kohtaan. eeva kemppi & maria Säkö: Skavabölen pojista kaspar hauseriin like 2016, 415 s. Eläköön Q-teatteri! Broken Heart Story, 2011. Kuvassa Laura Birn, Emmi Parviainen, Ylermi Rajamaa, Elina Knihtilä, Lotta Kaihua ja Eero Ritala
Richard Sakwa TAISTELU UKRAINASTA Kuinka idän ja lännen intressit törmäsivät 464 s. Teemu Muhonen & Jari Hanska ELÄKETURMA Miksi Suomeen tarvitaan uusi sukupolvisopimus 151 s. Kumartelematon kuva Ukrainan kriisistä! Eläkepommi räjähti jo! LUE SUOMEN FIKSUIMMAT KIRJAT! Kaikki Vastapainon kirjat näppärästi netistä! kauppa.vastapaino.fi ”VUODEN, EHKÄ VUOSIKYMMENEN, TÄRKEIN TALOUSTIEDEKIRJA.” – PAUL KRUGMAN, THE NEW YORK TIMES – VALMISTAUDU ISÄNPÄIVÄÄN! TÄMÄ JA 400 MUUTA KIRJAA: WWW.INTOKUSTANNUS.FI intokustannus.fi REKISTERÖID Y INNON KANTAASIAKKAAKS I JA SAAT 5 EURON ALENNUKSEN ! THOMAS PIKETTY PÄÄOMA 2000-LUVULLA 29,90 € II 23.—27.11.2016 www.porifilmfestival.fi Festivaalia tukevat: Nyt on suunnanmuutoksen aika. Me tarvitsemme sinut mukaan sitä tekemään. Tunnetko hyvän tyypin, joka voisi lähteä kuntavaaliehdokkaaksi? Harkitsetko itse ehdokkuutta? Osaamistasi tarvitaan nyt – ehdokkaaksi, tukiryhmiin, talkootyöhön. Ilmianna hyvä tyyppi lähettämällä sähköpostia osoitteseen: ehdolle@vasemmisto.? Kuntapolitiikassa päätetään sinun arjestasi Kuntapolitiikassa on kyse arkisista poliittisista päätöksistä, jotka koskevat meidän kaikkien tuttua lähiympäristöä ja elämää: oikeutta omaan kotiin, asumisen hintaa, laadukkaita julkisia sosiaalija terveyspalveluita. Tule sinäkin mukaan muuttamaan Suomea! Li Andersson Vasemmiston puheenjohtaja Ilmianna hyvä tyyppi! Nyt on suunnanmuutoksen aika. Me tarvitsemme sinut mukaan sitä tekemään. Tunnetko hyvän tyypin, joka voisi lähteä kuntavaaliehdokkaaksi? Harkitsetko itse ehdokkuutta? Osaamistasi tarvitaan nyt – ehdokkaaksi, tukiryhmiin, talkootyöhön. Ilmianna hyvä tyyppi lähettämällä sähköpostia osoitteseen: ehdolle@vasemmisto.? Kuntapolitiikassa päätetään sinun arjestasi Kuntapolitiikassa on kyse arkisista poliittisista päätöksistä, jotka koskevat meidän kaikkien tuttua lähiympäristöä ja elämää: oikeutta omaan kotiin, asumisen hintaa, laadukkaita julkisia sosiaalija terveyspalveluita. Tule sinäkin mukaan muuttamaan Suomea! Li Andersson Vasemmiston puheenjohtaja Ilmianna hyvä tyyppi!
44 • 9 / 2016 kirjottu vallankumous kodiTTomuuS. Lontoossa kotoperäiset ja kansainväliset keinottelijat ovat edesauttaneet asumisen hinnan räjähdysmäistä kasvua ja monilla ei ole varaa maksaa asumisen hintaa. C R afTiviSTi Sarah Corbettin työt herättävät pienuudestaan huolimatta suurta huomiota. Corbett kirjoo ristipistoin pienille värikkäille kangaspaloille kantaa ottavia viestejä, joita hän asettaa kaupunkitilaan ja joista hän jakaa kuvia sosiaalisessa mediassa. Corbettin töissä on aina käsintehdyn leima ja siten jotain henkilökohtaista. Vuonna 1983 Liverpoolin huonoosaiseen kaupunginosaan aktivistiperheeseen syntynyt Corbett aloitti oman aktivismiuransa kolmivuotiaana, kun hän osallistutui mielenosoitukseen äitinsä sylissä. Kouluja opiskeluaika meni kampanjoidessa, ja lopulta hän päätyi tekemään sitä myös työkseen eri hyväntekeväisyysjärjestöihin. Vuosien kampanjointi kävi kuitenkin raskaaksi. ”Minusta tuli loppuunpalanut aktivisti. Kohtasin jatkuvasti epäkohtia, joihin puuttua, mutta en ehtinyt ajatella, mitkä tekijät olivat monimutkaisten epäoikeudenmukaisuuksien takana ja miten niihin parhaiten voisi pureutua.” Corbett pohti lopettavansa kokonaan, mietti kampanjoinnin vaikutusmahdollisuuksia ja kyseenalaisti perinteisen aggressiivisen ja päällekäyvän tavan kampanjoida. Ostettuaan vuonna 2008 työmatkojen viihdykkeeksi ristipistotyöpaketin, hän huomasi rauhoittuvansa käsityön äärellä. Syntyi ajatus aktivismin ja käsityön yhdistämisestä. ”Googlasin craft [käsityö] ja activism [aktivismi] ja löysin Betsy Greerin vuonna 2003 lanseeraaman Craftivism käsitteen.” Koska tarjolla ei ollut valmiita craftivisti-ryhmiä, Corbett perusti sellaisen itse. Craftivist Collective syntyi 2009. Tällä heTkellä Craftivist Collective on maailmanlaajuinen yhteisö ja sosiaalinen yritys. Corbett luennoi ja opettaa kansainvälisesti, hän on tehnyt yhteistyötä monien yliopistojen, museoiden ja hyväntekeväisyysjärjestöjen kanssa. ”Kollektiivi muodostuu ympäri maailmaa vaikuttavista yksilöistä ja ryhmistä, jotka ottavat osaa projekteihimme. Jotkut perustavat paikallisia, säännöllisesti tapaavia ryhmiä, toiset tapaavat satunnaisemmin ystävien kesken tai ainoastaan kerran tiettyä projektia varten. Craftivistit järjestäytyvät itse käyttäen meidän työkalujamme ja tukeamme.” Suomessa Corbett kävi ensimmäisen kerran syksyllä 2014 osana Kestävyys ja käsityö -luentosarjaa Helsingin yliopiston Tiedekulmassa. Tänä syksynä Taitoliitto kutsui Corbettin uudelleen Suomeen luennoimaan. Corbettin puheessa toistuvat sanat strategia ja kriittisyys. Hänen mukaansa meidän tulisi kriittisesti hahmottaa omaa asemaamme globaaleissa rakenteissa ja pohtia tarkkaan, mihin epäkohtiin kannattaa tarttua. Hän myös muistuttaa, että ennen toimintaa täytyy selvittää epäkohtien taustalla olevien rakenteiden ja valtasuhteiden dynamiikkaa ja se, miten kampanjoinnilla voisi pureutua ongelmien ytimeen. ”Haen tietoa uskottavista lähteistä, katson mitä muut kampanjat ja organisaatiot tekevät ja pohdin, missä craftivismi voisi olla hyödyksi ja millä tavalla.” CR afTiviSTi-Ryhmä kampanjoi muun muassa ilmastonmuutosta, epätasa-arvoa ja kiusaamista vastaan. ”Kampanjoinnin menestystä on vaikea mitata, mutta olemme esimerkiksi saaneet kesällä 2016 vähittäiskauppa Marks & Spencerin sitoutumaan elämiseen riittävän palkan maksamiseen kaikille työntekijöilleen.” Vaikka aktivismin soisi olevan harkittua ja perusteltua, Corbett tiedostaa, london faShion Week. Harvassa asiassa ääripäät kohtaavat kuten muotiteollisuudessa. Janan toisessa päässä ovat halpatyöntekijät ja toisessa ultrarikkaat, eivätkä nämä ääripäät juurikaan kohtaa toisiaan. Britti Sarah Corbett käyttää käsitöitä työkaluna parempaan huomiseen. TekSTi eliSa käRki
9 / 2016 • 45 ettei aktivismi saisi olla liian vaikeaa niin ajatuksen kuin käsityönkään osalta, mikäli halutaan saada mahdollisimman moni toiminnan piiriin. Käytetyt käsityötekniikat pyritään pitää mahdollisimman yksinkertaisina. Mini Banner -projekti esimerkiksi koostuu pienistä, mielenosoituskylttien muotoa lainaavista teoksista, joita kiinnitetään odottamattomiin paikkoihin julkisessa tilassa. Corbett arvelee, että Lontoon jengit eivät ole erityisen kiinnostuneita kuuntelemaan häntä, mutta lainaus Brian De Palman Scarface-elokuvasta sopivalla paikalla saattaa herättää ajatuksia. käSiTyö on työkalu, mutta craftivismissä tärkeää on ajatus sen takana. ”On helppoa neuloa peitto kodittomalle ja tuntea, että on tehnyt jotain hyvää. Peiton lahjoittaminen ei kuitenkaan ole craftivismia, sillä se ei kysy, miksi ihmiset ovat kodittomia ja miten voimme auttaa ihmisiä takaisin yhteiskuntaan ja suojaan kadulta. Meidän täytyy myös kysyä kodittomilta, haluavatko he peittoja. Kaunis peitto ei välttämättä ole vedenkestävä, he saattaisivat tarvita mieluummin tummia hansikkaita hätäapuna. Pitkällä tähtäimellä meidän tulisi painostaa hallitusta, jotta asunnottomuus saataisiin vähenemään.” Corbett on saanut osakseen myös kritiikkiä ainakin taloudellisen hyötymisen osalta. Hän myy ja markkinoi osaamistaan ja erilaisia tuotteita. ”Jotta voin tehdä tätä työtä, täytyy minun voida maksaa ruokani ja vuokrani, minulla täytyy olla aikaa tehdä tätä työtä ja varaa maksaa nettisivut, uutiskirjeet ja muut resurssit. Valitettavasti en ole voittanut lotossa, joten minun on löydettävä toimintatapa, joka on kestävä mutta myös hyödyllinen. Siksi myyn työvälineitä, kirjaani, työpajoja ja konsultoin järjestöjä ja taideorganisaatioita.” ChelSea, lonToo. Valitsemalla South Kensingtonin metroaseman edustalla olevan patsaan ilmoitustaulukseen, craftivisti kaappasi koko patsaan huomioarvon viestilleen. kulttuuriHÄiriNtÄ HYBRID MATTERs 24.11.–18.12.2016 Näyttelyn taitelijat: Laura Beloff (FI/DK) Christian Brems (DK) Jonas Jørgensen (DK) Hanna Husberg (FI/SE) Kristina Lindström (SE) Åsa Ståhl (SE) Lawrence Malstaf (BE/NO) Kristiina Ljokkoi (FI) Johanna Rotko (FI) Antti Tenetz (FI) Mari Keski-Korsu(FI) Sonic Wild Code group HYBRID MATTERs tutkii hybridiä ekologiaa; ympäristön, biologisen luonnon, ja teknologian lähentymistä, sekä ihmisen toiminnan aiheuttamia muutoksia planeettaamme. Näyttely on osa pohjoismaista HYBRID MATTERs tiede & taide -verkostoa. hybridmatters.net
46 • 9 / 2016 kulttuuri olavi Paavolaisen pitkä varjo TekSTi TuomaS RanTanen EMMAn kymmenvuotisjuhlanäyttelyssä digiminä etsii luontoaan. e SPoon modernin taiteen museossa EMMAssa haetaan yhtymäkohtia Olavi Paavolaisen modernistisen itsetutkiskelun ja nykytaiteen maailmankuvahahmotusten välille. Juhlavuoden kunniaksi järjestetty kansainvälinen Nykyaikaa etsimässä -vierailunäyttely jakaantuu kolmeen teemaan, joista ensimmäinen liittyy minuuden määrittelyyn tässä ajassa, toinen digimurrokseen ja kolmas ihmisen yhä ongelmallisemmaksi käyvään luontosuhteeseen. Paavolainen (1903–1964) oli kirjailija, kosmopoliitti ja oman aikansa kulttuuriradikaali, joka innostui tieteen ja taiteen uusien tuulien haastamasta maailmankuvasta, orientin ja muiden vieraiden kulttuurien vaikutuksesta sekä nousevasta yksilöllisyydestä. Nykyaikaa etsimässä on Paavolaisen vuonna 1929 julkaistu esseekokoelma, jossa hän pohti kaupungistumista, koneellistumista ja uudella tavalla mieltyvää ruumiinkulttuuria sekä esitteli uusia taidevirtauksia kuten dadaismia, futurismia ja venäläisiä vallankumousrunoilijoita. Modernismin muisto istuu hyvin EMMAan tilankin puolesta. Kymmenen vuotta täyttävä museo sijaitsee Espoon Tapiolassa, entisessä Weilin+Göösin painotalossa. Alunperin vuonna 1964 valmistuneen massiivisen betonirakennuksen suunnitteli suomalaisen modernin arkkitehtuurin mestari Aarno Ruusuvuori (1925–1992). nykyaika a eTSimäSSä -näyttelyn kolmannen teeman, ihmisen luontosuhteen, kohdalla yksinkertaisuudessaan vahvoja ovat Antti Laitisen paloiksi sahatuista kelopuista uudelleen kootut puumukaelmat. Ne tuntuvat osuvan hyvin ajatukseen siitä, miten luontoyhteys yhä vahvemmin tuntuu maRia fRiBeRg : Duration 8, 2012, kromogeeninen värivedos.
9 / 2016 • 47 kuvataide M er it ullin k at u 33, 00170 H elsin k i 9 4 4 224 viirus.fi lip p u.fi Text och regi Milja Sarkola Esitys vahvistuksen tarpeesta, paljastumisen pelosta, siitä mitä sanotaan ja mitä jätetään sanomatta. På scenen Maria Ahlroth Viktor Idman Robert Kock Sanna-Kaisa Palo Jessica Raita Spelperiod 4.11—3.3.2017 Biljetter 30 / 24 / 16 € Tekstitys suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi 11.11. / 2.12. / 3.12. / 4.12. / 9.12. / 10.12.2016 Esitykset jatkuvat keväällä 2017. Hällä-näyttämö Hämeenkatu 25, Tampere www.tanssiteatterimd.. Ku va Ha rr i Hi nk ka , pi irr ok se t St ef an Li nd fo rs olavi Paavolaisen pitkä varjo EMMAn kymmenvuotisjuhlanäyttelyssä digiminä etsii luontoaan. määrittyvän enemmän luonnon muokkaamisen kuin kokemukselle antautumisen kautta. Hiukan samalla tavalla kuolleen luonnon estetisointia – ja sen kritiikkiä – voi nähdä kamerunilaisen Pascale Marthine Tayoun kookkaassa työssä, jossa seinälle kohtisuoraan katsojia päin käännetyt lehdettömät puut on koristeltu lystikkäillä muovipussukoilla. Belgialainen Berlinde De Bruyckere taas paikallistaa eläinten teolliseen hyötykäyttöön liittyviä tunnejännitteitä rujoilla töillään, joissa jäljitellään eläinten nahkojen käsittelyä pääosin huovasta ja vahasta tehtyjen näköismallien avulla. Aidon ja keinotekoisen hierarkiaa korostaa se, että tilassa olevassa työssä vuotajäljennökset on sidottu yhteen aidolla nahkaremmillä. näyTTelyn 22 taiteilijaa tulevat laajalti eri puolilta maailmaa, mutta siihen nähden globalisaatioon liittyvät jännitteet näkyvät yllättävänkin vähän. Aihetta silti sivuaa brittiläinen Jonathan Monk hiukan naivistisessa teoksessaan My Life Within the Lives of Others II (2014), joka koostuu seinälle ripustetuista, eri puolilta maailmaa kerätyistä kalenteripyyhkeistä. Toisaalta kazakstanilaisen Aza Shadenovan hiukan asetelmallisessa videossa The Disappearing City alkuperäiskulttuuri näyttäytyy ankeissa olosuhteissa turisteja varten tapahtuvana teatterina. Ajankohtaisiin pakolaiskysymyksiin tuntuisi hiukan yllättäen viittaavan vain Suomessa asuva sveitsiläis-haitilaistaustainen Sasha Huber teoksessaan Kadonneiden meri (2016). Siinä näyttävä lainelaudan mukaelma on koottu nitojan niiteistä. kiinnoSTavaSTa lähtökohdastaan huolimatta näyttelyä vaivaa töiden tietty epätasaisuus. Toisaalta näyttelyssä tuntuu korostuvan enemmän taiteilijoiden korostunut halu tulkita maailmaa tarkkailijan näkökulmasta kuin käydä itse osallistumiskamppailua sen jännitteiden äärellä. Museonjohtaja ja näyttelyn kuraattori Pilvi Kalhama myöntää, että nykyajassa tuntuu jälleen löytyvän välillä jo kuolleeksi julistettu yksilöllisyys. ”Esillä olevista töistä huokuu tekijöiden vahva oma identiteetti. Tähän näyttelyyn on haluttu koota teoksia, joissa pohditaan enemmän minuutta ja yksilön suhdetta maailmaan kuin alleviivataan jotain tiettyä yhteiskunnallista sanomaa.” Paavolaisen edustamaa edistysoptimismia Kalhama ei sellaisenaan jaa, vaan tunnustautuu hiukan enemmän kulttuuripessimistiksi. Tämän voi aistia myös näyttelyn kokonaisuudesta, jossa vahvasti esillä oleva digimurros esiintyy enemmän jännitteiden kuin juhlinnan kohteena. TäTä näkökulma a edustaa esimerkiksi pari vuotta sitten kuolleen tšekkiläissyntyisen Harun Farockin laaja videoinstallaatio Serious Games (2010). Sen dokumentaarisissa kuvissa amerikkalaiset sotilaat kouluttautuvat simulaattoreiden avulla aavikko sodankäyntiin. Teos ei muistuta vain siitä, miten teknologinen etäisyys vieraannuttaa meitä ymmärtämästä sodankäynnin oheisvaikutuksia, vaan samalla se asettaa geneerisiä televisiopelejä muistuttavat näkymät rinnakkain todellisen sodan kanssa. Digimaailman ja reaalisuhteiden jännitteitä taas kuvaa esimerkiksi libanonilaisen Akram Zaatarin video, jossa sosiaaliselle medialle tyypillistä chattia imitoidaan kahden kirjoittajan naputtaessa viestejään vuoron perään vanhanaikaisella mekaanisella kirjoituskoneella samalle paperille. Maria Fribergin valokuvasarja alle viivaa ensin hiukan osoittelevasti virtuaalimaailman ja sosiaalisen todellisuuden ristiriitaa asettamalla ihmisiä tietoteknisine välineineen suurten tyhjien tilojen keskelle ja etäisyyksien päähän toisistaan. Sarjan puhuttelevimmassa valokuvassa kiteytyy kuitenkin paljon siitä, miten virtuaalitodellisuus ennemminkin muuttaa sosiaalisuutta kuin on sen vaihtoehto. Siinä kuvataan avarassa tilassa selvästi yhteen kokoontuneita lapsia, jotka kuitenkin samalla räpläävät kännyköitään. näyTTelyn Teeman kannalta ehdottomasti tärkein teos on ranskalaisen Camille Henrot’n Venetsian biennaalissakin palkittu videoteos Grosse Fatigue (2013). Sen manifestoivan paatoksen ja päällekkäisten kuvavirtojen sisään pääseminen vaatii – digimaailman olemukseen nähden jopa hiukan paradoksaalisesti – aitoa pysähtymistä. Tekstin jyrkän dramaturgian ja kuvallisen ilmaisukielen kautta työ onnistuu hyvin vaikuttavasti välittämään katteettoman ylimielistä suhdettamme ekosysteemiin, uskontoon, tieteeseen, teknologiaan, piilotajuisiin symboleihin ja jopa taiteeseen. Nykyaikaa etsimässä -näyttelysarjan tulevaisuutta ajatellen tästä on hyvä jatkaa. Nykyaikaa etsimässä 8.1.2017 asti EMMAssa www.emma.museum
48 • 9 / 2016 kulttuuri Taidemuoto, jota pidetään vain bisneksenä SuomeSSa on paljon loistavaa julkisrahoitteista taidetta Kansallisoopperassa, kaupunginorkestereissa ja monissa muissa kulttuurilaitoksissa. (On tietenkin myös paljon hyvää yksityisesti rahoitettua taidetta.) Suosituin ilmaisumuotomme toimii toisella logiikalla. Sitä tekevät pienet ja keskisuuret yritykset, jotka saavat miljoonien sijoituksia toimintaansa varten. Vastineeksi sijoittajat odottavat teoksilta kaupallista menestystä. Sisällöllisiä riskejä ei oteta, koska tuotto olisi liian epävarmaa. Tuo ilmaisumuoto saa myös julkista rahaa, mutta poikkeuksellisesti sitä ei myönnetä taiteellisilla tai sisällöllisillä perusteilla. Se saa rahaa säätiöiltä ja järjestöiltä vain, jos hankkeet vaikuttavat tarpeeksi myyviltä. muulla kulTTuuRin kentällä ajatellaan, että taide voi olla kaupallista, jolloin sitä rahoitetaan vaikka lipputuloilla. Tai se voi olla tärkeää muista syistä, jolloin sitä pitää rahoittaa yhteisesti kerätystä potista tai vaikka Veikkaus-voittorahoista. Ennen vanhaan puhuttiin jaosta taiteeseen ja viihteeseen, mutta nykyään voi olla myös kaupallista taidetta ja epäkaupallista viihdettä. Koko jako on vanhanaikainen. Silti koskaan ei ajatella, että julkista rahaa pitäisi antaa vain kaikkein kaupallisimmille projekteille. Paitsi kun puhutaan peleistä. Pelit ovat ylivoimaisesti 2010-luvun suosituin ilmaisumuoto. Ja peleissä Suomi on kansainvälisesti todella vahva. Vaikea kuvitella, että suomalainen tango tai graffiti olisivat maailman suosituimpia, mutta peleissä se on todellisuutta. Angry Birds, Quantum Break, Clash of Clans, Hay Day, Alan Wake… Suomi on peleille sitä, mitä Pariisi oli 1900-luvun alun kuvataiteelle. mikSi SiTTen kaikki pelit ovat kaupallisia? Miksi suomalaiset pelit eivät käsittele rasismia, sortoa, parisuhteita, mielenterveysongelmia, kouluampumisia, rakkautta, masennusta, vanhemmuutta, itsemurhia? Moni suomalainen bändi, elokuvaohjaaja ja kirjailija on tehnyt tällä kuvastolla koko uransa. Missä on pelien Puhdistus, Haavoittunut enkeli tai Murheellisten laulujen maa? Mitä, jos pelit voisivat saada rahoitusta myös sisältönsä perusteella? Suomalaiset voisivat tehdä kiinnostavia pelejä ajankohtaisista aiheista tarvitsematta välittää bisnes enkeleiden voittolaskelmista. Tällaiset peliteokset eivät kilpailisi kaupallisen pelialan kanssa vaan tukisivat sitä. Kun meillä on Yleisradio ja Elokuvasäätiö, niin voisiko meillä olla Suomen Peli, jonka tehtävänä olisi tuottaa ja rahoittaa kotimaisia ajankohtaisia ja puhuttelevia pelejä? Peleillä voisi olla sivistäviä, tunteellisia ja puhuttelevia tehtäviä, ja niitä voisi räätälöidä pienillekin yleisöille, kuten kielivähemmistöille. Suomen Peli voisi vahvistaa isänmaamme aseman maailmanlaajuisen peli alan terävimpänä keihäänkärkenä. mike Pohjola PeliNjoHtaja Ku va : Ve ld a Pa rk kin en Kirj oitt aja on kirja ilija , pe lisu un nitt elija ja yrit täjä . up in the ass of Timo TekSTi jaRi Tamminen Tamperelainen Arsi Keva yhdisti nopeat meemit ja hitaan kuvataiteen. k uvameemiT ovat näennäisen kevyitä ja merkityksettömiä hassutteluja, jotka täyttävät internetin. Näitä kuvia voi kuitenkin tarkastella myös hieman huolellisemmin. Niistä löytyy yllättäviä merkityksiä ja niiden viittaussuhteet ovat moninaisia. Nopeatempoiseen nettikommentointiin kuuluvat meemit voivat tiivistää kuvan ja lyhyen tekstin yhdistelmään kommentin lähes mistä tahansa aiheesta. Sama hassu kuva kaikkialla ufoja näkevästä, suomalaisestakin televisiosta tutusta Giorgio Tsoukalosista voi kommentoida sopivaan lauseeseen yhdistettynä niin pääministerin pöhköä möläytystä kuin pintajulkkiksen höpsöä sanavalintaa. Lyhyen lauseenpätkän liittäminen tuttuun kuvaan saattaa välittää kommentoijan ajatukset tehokkaammin (ja nopeammin!) kuin ajatuksen purkaminen pidemmäksi tekstiksi. Ja ovathan meemit hauskoja. Perikato-elokuvasta lai natusta ja uudelleen tekstitetystä Hitler kuulee -videosta on tehty enemmän versioita kuin edes tietokone pystyy laskemaan. TamPeRelainen Arsi Keva päätti yhdistää perinteisen kuvataiteen ja meemikuvaston. Syntyi sarja akryylimaalauksia, joiden kuvasto on tuttua nettimeemeistä. ”Tavoitteenani on tehdä selkeitä teoksia, jotka voivat herättää tuntemuksia kenessä tahansa. Meemit voi aiheena olla helposti lähestyttävä periaatteessa kenelle tahansa, ja siinä mielessä se oli myös kiinnostava ja mielekäs aihe”, Keva kertoo. ”Koska elämme jatkuvassa visuaalisten ärsykkeiden tulvassa, on toki relevanttia kysyä, onko sitä tarpeellista luoda lisää.” Keva tunnetaan taiteilijana, jonka tuotantoon kuuluu esimerkiksi rajoitettuina painoksina julkaistu Suosikkizine. Kopiokoneella monistettu mustavalkoinen lehti lainasi tunnetulta – ja jo kuopatulta – nuorisolehdeltä nimen ja tiettyjä teemoja. Tosin lopputulos poikkesi esikuvasta lähinnä kaikilla mahdollisilla tavoilla. ”Brändeillä, niiden imagolla ja mielikuvilla on usein kiinnostavaa leikitellä. Suosikkizinen kohdalla ’ristiriita’ vaikutti toimivan melko hyvin, ainakin palautteen perusteella. Jopa Otavamedia piti sitä onnistuneena!” Keva ilakoi. Onnistuneena pitäminen tässä tapauksessa tarkoittaa sitä, että Otavamedia vaati zinen poistamista myynnistä ja koko painoksen tuhoamista. kun meemejä on äärettömän nopea tehdä, klassinen maalaus taide puolestaan on kaikkea muuta kuin nopeaa. Siinä missä meemissä kuvan ja tekstin välillä vallitsee usein jännitteinen suhde, jopa tarkoituksellinen ristiriita, Kevan teoksissa ristiriita vallitsee kuvaston ja toteutustekniikan välillä. ”Ajatus nopeatempoisen internetin visuaalisen kulttuurin
9 / 2016 • 49 SAVOY-TEATTERISSA 29.-30.11.2016klo19 www.savoyteatteri.fi | www.poridancecompany.com | www.ticketmaster.fi PATHLESS WOOD Tero Saarinen Hyauk Jin Geon LIPUT: 26 | 18 | 11 € OVERDOSED MOOD “Huikeaa nykytanssia olemisen äärirajoilta!” up in the ass of Timo Tamperelainen Arsi Keva yhdisti nopeat meemit ja hitaan kuvataiteen. kohtaamisesta hidastempoisemman maalaustaiteen kanssa vaikutti jo itsessään kaikessa paradoksaalisuudessaan sopivan humoristiselta, joten halusin kokeilla, mitä lopputuloksesta seuraa. Tämän meemiaiheisen teossarjan voi esimerkiksi tulkita parodioivan ympäröivää visuaalisten ärsykkeiden tulvaa tekemällä ohimenevät ilmiöt konkreettisesti näkyviksi ja pitkäikäisiksi teoksiksi”, Keva kirjoitti tekstiviestissä. Koska taiteilijan elämä on tunnetusti jetsettiä, joutui Keva tosiaan vastaamaan osaan haastattelun kysymyksistä tekstiviestinä Tallinnanlaivan bingosta. Kotimaisista meemeistä kuhaläpät lienevät tunnetuimpia. Ne perustuivat ”kunhan”-sanan lyhentämiseen puhekieliseen muotoon ”kuha” ja kuhakalan lisäämiseen erilaisiin kuviin. Varsin kontrolloimattomana eläimenä internet nostaa ja hylkää meemejä jatkuvalla syötöllä. Räjähdysmäisesti levinneet kuhameemitkin ovat kadonneet varsin tehokkaasti, mutta on täysin mahdollista, että kuhat taas joku päivä pääsevät kutupaikoille. Tätä varmasti toivovat myös tahot, jotka koettivat tuotteistaa kuha-meemit markkinointityökaluiksi. muTTa ovaTko meemit pelkkää hassuttelua? Eivät välttämättä, sillä myös vakavia asioita on soveliasta käsitellä huumorin kautta. Mee mien yhteydessä voikin soveltaa naurun roolia kansainvälisessä politiikassa väitöstutkimuksessaan käsitelleen Saara Särmän lanseeraamaa radikaalin hauskuuden käsitettä. Esimerkiksi machojumalana patsastelevan Vladimir Putinin kuva muuttuu merkittävästi, kun otos hänestä yläosattomana ratsastamassa hevosella kohtaa meemitehtailijat. Hevonen vaihtuu milloin miksikin – karhuksi, joutseneksi, suihkuhävittäjäksi ja niin edelleen – ja samalla uhoamisen naurettavuus paljastuu. ”Tuttu kuvasto uudessa ympäristössä herättää uudet mielikuvat ja uudet ajatukset. Tietysti jokaiselle ihmiselle tulkinta on omanlainen, enkä haluaisi liiaksi ohjailla sitä johonkin omaan ’ennalta määräämääni’ suuntaan”, Arsi Keva linjaa. Netin meemikuvasto on kuitenkin hyvin sattumanvaraista, eikä Arsi Kevakaan kykene tuottamaan näyttelyynsä kattavaa otosta aiheesta. Galleriasta loppuvat seinät ennen kuin internetistä sivut. Valitsemisprosessissa myös sattuma on vaikuttanut lopputulokseen. Hetken mielijohteesta ja viime tingassa syntyi esimerkiksi Räjähtävät lepakot -teos, joka kommentoi perussuomalaisten demagogi Matti Putkosen tarkoitushakuisen väärin tulkitsemia tutkimus tuloksia siitä, että tuulivoimalat räjäyttelisivät lepakoita. ”Valitsin näyttelyyn ne meemit, jotka ensimmäisenä tuli mieleen. Osaa, kuten Up in the ass of Timo -meemiä, voi pitää netin klassikkona, jonka oletettavasti hyvin moni muistaa.” Up in the ass of Timo perustuu lyhyeen videoon, jossa rautatanko löi Marcus Grönholmin ohjastaman ralliauton lattian ja epäonnisen kartturin istuimen läpi, suoraan kartturin Timo Rautiaisen pehvaan. Grönholm kuvasi tapahtunutta etapin jälkeen tuolla legendaarisella lauseella. Videota on katsottu netissä miljoonia kertoja. Arsi Keva: Internet räjähtää – Meemit maalauksina Helsingin Sähinä-galleriassa 30.11. asti Häiriköt-päämaja järjestää Häiriköivät dosentit -sarjaan kuuluvan Meemispektaakkelikeskustelutilaisuuden ja -työpajan marraskuussa. Lisätietoja: www.facebook.com/hairikot 28.10.–21.11. w w w . u n i v e r s u m . f i t h e a t r e q u o v a d i s & d a n c e t h e a t r e s i v u u n e n s e m b l e
50 • 9 / 2016 kulttuuri kuva liikkuu näyttämöllä Just filming, Sumu, Bonnie & Clyde ja Fragile yhdistävät eri tavoin teatteria ja elokuvaa. e lokuvaSSa aikaa ja tilaa manipuloiva leikkaus ja näkökulmien vaihto tuottavat samanlaisia assosiaatioketjuja kuin alitajunta. Teatteri taas on läsnäolon taidetta. Siinä teksti välittyy esittäjiltä katsojalle nojautuen salaiseen sopimukseen yhteisestä aikaja tilakokemuksesta. Elokuvan ja teatterin epäsymmetria paljastuu siinä, että teatteriesitystä voi höystää liikkuvalla kuvalla, mutta elokuvan muotoon tallennettuna teatteriesitys menettää aina autenttisuutensa. Silti esimerkiksi Ingmar Bergman, Rainer Werner Fassbinder ja Lars von Trier ovat osoittaneet lavasteiden osalta pelkistetyissä ja näyttelijäkeskeisissä elokuvissaan, että osa teatterin ilmaisuvoimasta kääntyy myös elokuvaksi. Teatterissa liikkuvaa kuvaa käytetään etenkin lavastuksen vahvisteena. Viime aikoina on myös yleistynyt tapa hyödyntää esityksen aikana kuvattavaa videokuvaa näyttämötilan laajentamiseksi ja lähikuvien mahdollistamiseksi. Esimerkiksi Kristian Smedsin Woyzeckissa (2003) kamera seurasi näyttelijöitä kulisseihin ja jopa ulos kadulle, Tuntemattomassa sotilaassa (2007) juoksuhautoihin ja Mental Finlandissa (2009) lavalle tuodun kontin sisälle. Smedsin uusin teos Just filming käsittelee nimeään myöten elokuvan ja teatterin, kahden ilmaisumuodon jännitteistä suhdetta. Jo sen ensimmäinen näyttämökuva asettaa rinnakkain lavan taakse heijastetut videotallenteet ja kynttilöiden orgaanisen valon. TeokSena Just filming on enemmän vahvan symbolikielen värittämää esitystaidetta kuin perinteistä draamateatteria. Siinä teatterin ja elokuvan suhde vertautuu myös parisuhteessa ja maailmanpolitiikassa tapahtuviin alistusmekanismeihin. Esityksen alussa unkarilaiselle naishahmolle (Annamária Láng) maskeerataan pitkään itämaista ulkomuotoa. Myöhemmin lavalle saapuu haarniskaan puettuna ja miekkaa perässään laahaten virolaiseksi esittäytyvä mieshahmo (Juhán Ulfsak). Näkymien voi halutessaan tulkita viittaavan 1200-luvulle, jolloin Unkari joutui alistumaan mongolien ja Viro Saksalaisen ritarikunnan alaisuuteen. Samaan tapaan Ulfsakin omana itsenään kertoma pitkä tarina siitä, kuinka hän pikkupoikana muiden kulttuuriperheiden lasten kanssa yritti teatterin kulisseista käsin turhaan kurkottaa lavalle levinneitä rekvisiittaesineitä on nähtävissä metaforana neuvosto-Viron ilmapiiristä. Toisilleen tuntemattoman miesja naishahmon epäsovinnainen pariutumisleikki nojaa mainintaa myöten Bernardo Bertoluccin Viimeinen tango Pariisissa -elokuvaan (1972). Alistuskamppailun luonnetta vahvistetaan vielä rinnastamalla se televisioruuduilla pyörivän Sergio Leonen Huuliharppukostajan (1968) kaksintaistelukohtaukseen. Esityksen väliosassa nähdään erilaisia viitteitä teatteriesityksen ja yleisön väliseen suhteeseen, ja sen päätösosassa mies ja nainen kohtaavat klassisen venäläisen näytelmän muodollisemmassa hengessä. Absurdisti he päätyvät dubbaamaan venäjäksi televisioruudulta näytettävää rakkauskohtausta Bertoluccin elokuvasta Suojaava taivas (1990). Esityksen finaalin voi tulkita aiemmin kamppailuna esitetyn parisuhteen kääntöpuolena, jossa halu näyttäytyy enemmän simuloituna kuin todellisena. Yhteiskunnallisella tasolla sen voi nähdä Venäjän muita alistavan asenteen vertauskuvana. Taiteenlajien välisen jännitteen kannalta taas juuri livedubbauksessa tiivistyy idea teatterin jopa sadistiseksi vääntyvästä alistussuhteesta elokuvaan nähden. Symbolikieleltään ja viittauksiltaan älyllisesti stimuloiva Just filming horjuu esitystaiteen kannalta tärkeimmässä. Ainakaan vielä ensi-illassa esiintyjien ja yleisön jaetun kokemuksen taso ei ollut aivan kohdallaan eikä läsnäolon tunne oikein kiteytynyt edes näyttelijöiden välisestä kemiasta. myöS juha jokela on hyödyntänyt näytelmissään liikkuvaa kuvaa. Esimerkiksi Espoon kunnallispolitiikkaan ja kaupunkibrändäykseen paneutunut Esitystalous (2010) sisälsi taustakangasta vasten esitetyn hil peän Suomi-Filmi-parodian ja sarasvuolaisuutena ilmentyvää ajankuvaa satirisoivan markkinointispotin. Pitkälle kevääseen pyörivässä Sumussa nähdään yritysympäristöä kuvaavia promovideoita ja kuvatun maailman kliiniseen kylmyyttä vahvistavia animaatioita. Lisäksi politiikan ja median kohtaaminen tiivistyy Ylen A-studiolta näyttävien haastatteluinserttien muotoon. Vahvaan dialogiin nojautuvassa näytelmässä teknologisen innovaa tion tehnyt yritys ryhtyy valtion vientitukien kannustamana viemään laitteitaan Venäjälle. Ukrainan tapahtumien takia yrityksen sisällä syntyy eettisiä epäilyjä yhteistyötä kohtaan. Yrityksen päätutkija Taisto (Jani Karvinen) vastustaa yhteistyön jatkamista fanaattisesti yhtiölle koituvia seurauksia miettimättä, kun taas markkinointipäällikkö Jone (Kari Ketonen) on valmis voittojen takia mihin tahansa myönnytyksiin. Moraalisen kipuilun näkökulman tiivistyessä toimitusjohtaja Olliin (Timo Tuominen) ylikulttuurisen ja filosofisen viitepisteen tasoa edustaa tulkki Larissa (Elena Spirana). Sumussa eettistä dilemmaa ratkotaan vain työrooleissa, toisin kuin Patriarkassa (2012) ja muissa Jokelan tuoreissa teoksissa. Vaikuttaa myös siltä, että kuvatun maailman vieraannuttavuutta on tarkoituksella vahvistettu pitämällä näyttämön pyörivää lavaa pienessä liikkeessä ja lisäämällä repliikkien äänentoistoon kaikua. Valituilla ratkaisuilla esitykseen syntyy sisäinen jännite sen välille, kuvataanko siinä yhteiskunnan päätöksenteon tilaa vai meille kaikille arvoristiriitojen äärellä tuttua valinnanvaikeutta. Kiinnostavasta asetelmallisuudestaan huolimatta – tai ehkä jopa juuri sen takia – Sumu jää esityksellisesti vähemmän koskettavaksi, ja sen loppuratkaisu tuntuu jopa teennäiseltä. iida hämeen-anTTilan ja Essi Räisäsen Bonnie & Clydessä elävää kuva hyödynnetään suoraan lavasteen me vain filmaTa an. Just filming esityksen mies ( juhán ulfsak) ja nainen ( annamária láng) päätyvät eläytymään kehollisen kohtaamisen sijaan elokuvan rakkauskohtaukseen. Le nn ar t La be re nz
9 / 2016 • 51 teatteri 2 / 2016 • 51 omaisena taustaprojisointina. Lisäksi, vaikka esitys on joltain osin sovitettu tähän päivään, pankkeja Yhdysvalloissa 1930-luvun laman aikaan ryöstelleiden Bonnie Elizabeth Parkerin ja Clyde Championin tarinaan nojautuva näytelmä vertautuu väkisin Arthur Pennin samannimiseen klassikkoelokuvaan (1967). Samalla juonen kulussa voi nähdä vaikutteita Terrence Malickin vertauskuvallisesta pakodraamasta Julma maa (1973). Näissä molemmissa elokuvissa romanttisen rikollisparin pakolegenda toimii 1960–70-lukujen vieraantumisen ja moraalikapinan vertauskuvana. Huoneteatterin puitteet tarjoavat lähtökohtaisesti norminäyttämöä intiimimmän yhteyden esityksen ja katsojien välillä. Essi Hellén Bonnien roolissa ja Markus Järvenpää Clydenä huhkivat tilaa täyteen jopa herkkyyden kustannuksella. Sovituksen suurin haaste on kuitenkin siinä, että 2010-luvun yhteiskunnan tilan kuvaajana klassikkotarinan muokkaus jää selvästi kesken. kajaanin kaupunginteatterissa esitetään joulukuussa Sami Parkkisen kirjoittamaa ja Heikki Törnin ohjaamaa, nuorille suunnattua näytelmää Fragile – Särkyvää, joka vieraili Kansallisteatterin pienellä näyttämöllä jo toukokuussa. Näytelmä kuvaa teini-ikäisen tytön näkökulmasta perheen sisällä torjuttua äidin alkoholiongelmaa. Kuluneista lähtökohdista ja avoimen valistuksellisista päämääristä huolimatta esitys on raikkaan onnistunut. Etenkin pääosaa esittävän nuoren Marjut Mariston vahva roolisuoritus vakuutti lämpiöpalautteen perusteella myös toukokuista koululaisyleisöä. Teatterin ja liikkuvan kuvan yhdistelyn kannalta erittäin hyvin toimii ratkaisu, jossa tarinan käännekohta – äidin ja tyttären epäonnistunut kohtaaminen Italiassa – on toteutettu elokuvallisin keinoin tehdyllä vi deolla. Siinä näyttäytyy pelkistetyn yksinkertaisesti, miten liikkuvalla kuvalla on mahdollisuus tuoda teatterin läsnäoloon perustuvalle lähtötasolle alisteisia ajallisia ja tilallisia laajennusosia. TuomaS RanTanen Kansallisteatteri: Just Filming Esitykset 19.11. asti Kansallisteatteri: Sumu Esitykset 22.3.2017 asti Teatteri Jurkka: Bonnie & Clyde Esitykset 31.12. asti Kajaanin kaupunginteatteri: Fragile Esitykset 5.12., 7.12. ja 12.12. TeaTTeRi kohTa a elokuvan. Jurkan Bonnie & Clyde päivittää vanhaa legendaa, mutta klassikkoelokuvan varjo kulkee sen mukana. lippupalvelu M ar ko M äk ine n
kulttuuri 52 • 9 / 2016 BdSmaakkoset tunteella ja lämmöllä TekSTi milla PySTynen B dSm on kirjainyhdistelmänä yhä useammalle tuttu. Kuitenkin Liken lokakuussa 2016 julkaisema BDSMaapi nen on ensimmäisen suomalainen yleisopas BDSM-kulttuuriin. Teos toimii kirjailijoiden Tiia ja Jouni Forsströmin mukaan katalyyttina keskusteluille, mutta mistä siinä oikeastaan on kyse? Forsströmit ovat puhuneet BDSMaapisen kaltaisen kirjan tekemisestä jo 90-luvulta lähtien. Idea nousi pariskunnan omasta arjesta, ja suomenkieliselle perusteokselle oli selkeä tilaus. Kustantaja tarttui ideaan, ja puolen vuoden sisällä teos Tiian sanoin ”rykäistiin ulos”. Tavoitteena oli matalan kynnyksen kirja, joka sopii luettavaksi yhdessä tai yksin, mutta toimii myös perus teoksena ammattilaisille. Tiian ja Jounin mukaan kirja on selkeä For Dummies -opas, jota jokainen voi ymmärtää, ja jonka jokainen uskaltaa avata, jota uskaltaa lukea vanhemman, puolison tai terveydenhoitajan kanssa. Kirjailijat tuntuvat onnistuneensa tavoitteessaan. Sanat lämpö ja sallivuus ovat toistuneet tähänastisissa asiakaspalautteissa. BdSm on yleiskäsite seksuaalisuudelle, joka sisältää muun muassa hallittua alistamista, alistumista, sitomista ja rankaisua. Forsströmit toivovat, että BDSMaapinen toimii ikäpolvien välisenä kirjana, joka antaa luvan keskustella aiheesta turvallisemmin kuin internetistä löytyvät satunnaiset artikkelit. ”Nuori, kasvava sukupolvi on jo tietoinen näistä asioissa. Ehkä jopa enemmän kuin vanhempansa, joten on aika teokselle, josta molemmat sukupolvet voivat keskustella”, Jouni pohtii. Seksi ja seksuaalisuus ovat Tiian mukaan myös kouluissa tärkeä puheenaiheita. ”Seksivalistus ei sisällä seksuaalisuuden nautintoa tai elämänvoimaa tuovaa iloa, vaan ainoastaan riskien minimointia ja raskauden ehkäisyä.” Populaarikulttuurin BDSM-representaatioista kirjailijoilla on selkeä mielipide: mitä enemmän, sitä parempi. Oleellista on asioiden tuominen keskusteltavaksi. Vielä viisi vuotta sitten Forsströmien mukaan yleinen hyväksyntä oli aivan eri tasoa. Puheen luonne ja julkisuus ovat muuttuneet merkittävästi, mutta he koettelevat yhteisöä olemalla avoimesti ammattilaisia ja ulkona kaapista. ”Semikaappiaikoina”, kuten pariskunta kuvaa, osa ystävistä oli vaisuja aihepiiristä. Nyt ihmiset ottavat yhä enemmän kontaktia, ja ovat myös alkaneet puhua keskenään. Forsströmien tavoitteena ei toki ole täysin arkistaa BDSM-maailmaa eikä normalisoida kinkyä, vaan osoittaa, miten paljon asioita normin lisäksi todellisuuteen mahtuu. ”joS eT halua olla tekemisissä tunteidesi kanssa, unohda BDSM”, linjaa aapinen kohdassa T niin kuin tunteet. Kirjaimen R kohdalta löytyy rakkaus, ja huumori, terveys ja turvallisuus esitellään omina kohtinaan. Kun Forsströmit päättivät tehdä haku sanamuotoisen kirjan, sanojen valtaisan määrän rajaus muodostui suurimmaksi haasteeksi koko prosessissa. Esimerkiksi monet fetissit niputettiin yhteen F-kirjaimen alle. Tiia ja Jouni kokevat onnistuneensa rajauksessa: mitään olennaista ei puutu, kaikelle ei ole tilaa, mutta rajaus itsessään on salliva. myöS f-kiRjaimen feminismi-kohdassa feminismin ja BDSM:n suhdetta pohjustetaan usein kuullulla kysymyksellä: ”– – ei kai feministisesti ajatteleva ihminen voi nauttia vapaudesta luopumisesta tai sen riistämisestä, alisteisesta seksistä, väkivaltaiseen heterokulttuurihistoriaan viittaavista tavoista ja rituaaleista tai toisen ihmisen esineellistämisestä?” Tiia olisi voinut kirjoittaa aiheesta kymmenen sivua, mutta mukaan rajattiin pääkohtia: halujen, rajojen ja toimijuuden tutkiminen seksissä sekä vapaus käsitellä feminismiin liittyviä teemoja tai olla käsittelemättä niitä. Lähtökohtaisesti monissa kinkykäytännöissä sukupuolen merkitys murenee. Tiian mielestä BDSM leikkii myös queerin kanssa hyvin yhteen. BdSm:STä kiinnoSTuneiTa Forsströmit kannustavat BDSM-baari-foorumille, jota he luonnehtivat rohkaisevaksi ja monipuoliseksi yhteisöksi. Järjestöt ympäri Suomen järjestävät bileitä ja tapaamisia, mutta foorumi tarjoaa niiden lisäksi matalan kynnyksen turvallista keskustelutilaa muun muassa eri suuntauksille ja ikäluokille. ”Haluaisin rohkaista ihmisiä avaamaan suunsa jonkun luottoystävän kanssa. Jos heillä on asioita, jotka ovat itselle suuren intohimon aiheita, olisi sääli, jos niitä ei voi kenenkään kanssa jakaa”, Tiia toteaa. ”Tuntuu vaan niin jumalattoman hyvältä, kun sen saa tehtyä. Tämä kirja sohvapöydällä tai kirjahyllyssä voi saada aikaan ainakin pientä vinkkiä, että mä uskallan avata suuni.” ”Aika alkaa olla niin kypsä, että omat pelot ovat suurin este”, Jouni lisää. Tiia ja Jouni Forsström: BDSM-aapinen, Like 2016, 160 s. ”jos et Halua olla tekemisissÄ tuNteidesi kaNssa, uNoHda Bdsm.” Tiia ja Jouni Forsströmm tekivät matalan kynnyksen kinky-kirjan.
9 / 2016 • 53 kirjallisuus Frank McDonough geSTaPo. naTSi-SakSan SalaiSen PoliiSin hiSToRia Atena 2016, 344 s. Historijoitsija Frank McDonough osoittaa kuulusteluja oikeuspöytäkirjoihin nojautuen, kuinka Gestapon toiminta oli enemmän laillisuuspohjaista kuin mielivaltaista. Vaikka sen johtajista monet olivat paatuneita natseja, kenttäväestä suurin osa oli vanhan koulun poliisitutkijoita, jotka kokivat palvelevansa oikeuden asiaa. Pedantti paneutuminen yksityiskohtiin näkyy esimerkiksi siinä, kuinka paljon vaivaa saatettiin käyttää kommunististen vessanseinäkirjoitusten tekijöiden ja laillisuuden selvittämiseen. Juutalaisvainotkin etenivät juuri lakien jyrkentyessä. Monimutkaisten rotulakien takia saattoi käydä niinkin, että ”sekarotuiset” romanit tuhottiin, mutta ”rotupuhtaat” romanit jätettiin ”alkuperäisinä arjalaisina” rauhaan. Natsi-ideologian ja kristinuskon ristiriitainen suhde taas näkyy siinä, kuinka monia natsien julmuutta arvostelleita katolisia pappeja vangittiin samaan aikaan, kun tuhannet protestanttiset papit vaativat kirkkoa luopumaan Uuden testamentin internationalismista ja ”tappiomielialaa” edustavista krusifikseista. Gestapo etsi myös irtolaisia, joita tuomittiin rotupuhtaussyistä steriloitaviksi. Toisaalta suhtautuminen nuorten jengeihin ja jazzvillitykseen saattoi vaihdella pääntaputuksesta hirttotuomioihin. Sodan jälkeen monen gestapolaisen ura jatkui Länsi-Saksassa. DDR:n puolella puhdistukset vietiin pidemmälle, mutta se ei estänyt ilmiantojärjestelmän jatkumista. TUoMaS RaNTaNeN Liv Strömquist kielleTTy hedelmä Sammakko 2016, 143 s. suom. Helena Kulmala Kielletty hedelmä on ruotsalaisen feministisarjakuvataiteilija Liv Strömquistin ensimmäinen suomennettu kirja. Teos käsittelee sitä, jota tavataan kutsua ”naisen sukuelimeksi”. Kirja on tehokas yhdistelmä – älykkään lennokas humoristisuus astelee pitkin historiallisia faktoja ja tarjoaa lukijalle ajateltavaa. Kuvitus on monipuolista ja elävää. Kielletty hedelmä näyttää lukijalle, miten karusti miehet ovat ajan saatossa pyrkineet määrittelemään naista, naisen seksuaalisuutta ja asemaa juuri sukuelimestä johtuen. Vittu kun on ollut miehille se magneettinen mysteeriongelma, pelon lähde ja hallitsematon uhka asemalle, maineelle ja siten koko hartaalle yhteiskuntarauhalle. Mielenkiintoisesti ennen valistuksen ja 1800-luvun tylyjä aikoja lie vallinnut rinnakkaisempi meininki. Terävästi kirja vetää historian avulla mukaan nykyisiä käsityksiämme koskien muun muassa naisen seksuaalisia haluja, orgasmia, syitä pienentää sisempiä häpyhuulia. Tai miksei kukaan saisi aavistaa, että naisella on kuukautiset. Paljastavaa on, miten peitellysti tietokirjallisuus on käsitellyt naisen sukuelimiä. erikoista on myös, että tiede on selvittänyt vasta 1998 klitoriksen todellisen koon. Kielletty hedelmä tarjoaa viihdyttävässä paketissa faktatietoa ja pohdittavaa lukijan sukupuoleen katsomatta. MaRKo LaiHiNeN kiRjaT Astrid Lindgren SoTaPäiväkiRjaT 1939–1945 WSOY 2016, 272 s. Astrid Lindgren (1907–2002) tunnetaan hauskoista ja elämänviisaista lastenkirjoistaan. Vuonna 1939 hän oli 32-vuotias sihteerikoulutuksen saanut kotiäiti, joka keskittyi päiväkirjoissaan enimmäkseen sotatapahtumiin ja tukholmalaisen keskiluokkaisen perheen arkeen. Julkisten lähteiden rinnalla Lindgrenille aukesi myös yksityisempi näkökulma sodan kärsimyksiin, kun hän päätyi työskentelemään Ruotsin tiedustelupalvelun kirjesensuurissa. Päiväkirjassaan hän siteeraa paljon näitä koskettavia kirjeitä. Lindgrenin tyyli on jo tässä vaihessa yhtäaikaa pisteliään terävä, avoimen hauska sekä elämän tragedioiden ja mittakaavakysymysten äärellä oivaltavasti pysähtyvä. Hänellä on tarkka silmä maailman tapahtumien kehittymiseen sekä poliitikkojen luotettavuuden ja jopa median kriittiseen arviointiin. Kirjasta saa myös vahvan kuvan siitä, mitä Ruotsissa sodan aikaan ajateltiin Suomen ja muiden Pohjoismaiden tilanteista. Hienosti suomeksikin toimitettuun kirjaan on liitetty Lindgrenin kokoamia lehtileikkeitä ja perhevalokuvia. Mukana on myös Lindgrenin Bonnier-yhtiölle lähettämän Peppi Pitkätossun käsikirjoituksen hilpeä saatekirje, jossa hän kertoo luottavansa siihen, ettei kustantamo lähetä hänen peräänsä lastensuojelua. Hylkäävää vastauskirjettä lienee kaduttu paljonkin. Tähän mennessä maailmalla on myyty 150 miljoonaa Lindgrenin kirjaa. TUoMaS RaNTaNeN Iréne Némirovski RanSkalainen SaRja – myRSky keSäkuuSSa Jalava 2016, 222 s. suom. Marja Luoma. on suuri ihme, että Ranskalainen sarja on olemassa. Juutalainen Iréne Némirovski syntyi Kiovassa 1903 (sekin oli silloin Venäjää), ja pakeni henkensä kaupalla vallan kumousta Helsinkiin 1917. Hän viipyi Suomessa vuoden ja todisti täällä sisällissotaa. Kirjailijan ura lähti käyntiin jo 18-vuotiaana Ranskassa. Myöhemmin, toisen maailmansodan aikaan hän asui miehitetyssä Pariisissa, mutta tyttäret hän oli jättänyt maalle. Tytöt repivät keltaiset tähdet vaatteistaan ja selvisivät sodasta piileskellen. Vuonna 2002 Denise Epstein toi yllättäen kustantamoon äitinsä käsikirjoituksen, Ranskalaisen sarjan. ”Kirjallinen sensaatio!”, otsikoivat lehdet. Kuin Némirovski olisi palannut kotiin. Nyt sarjakuvan suurmaassa on ymmärretty piirtää tärkeä teos. Emmanuel Moynotin näkemys toimii raadollisesti mutta hyvin: ihmiset toimivat ahdingossa usein toisiaan vastaan eivätkä toistensa puolesta. Yläluokka ei tunnista yhteistä hätää vaan luulee oikeudekseen kiilata joka jonossa. Tosin pienikin hyvä teko erottuu vahvasti. Riipaisevinta on lasten kärsimys. ihan niin kuin tosielämässä ja Némirovskin tarkkanäköisessä romaanissa. Némirovski ehti kirjoittaa sarjastaan kaksi osaa, kolmas jäi luonnokseksi. auschwitz teki hänestä lopun vuonna 1942. iiDa SiMeS ruNoilija Palstalla kohdataan tavalla ja toisella ajankohtainen runoilija. H aa sta tte lu: M ar ko La ihi ne n, kir jai lija /to im itt aja Ku va : M ar ko La ihi ne n Kolmas runoteoksesi Ilmajuuret (Otava) ilmestyi äskettäin. Kirjoitat siinä eri tavoin ihosta, miksi? Iho ja tuntoaisti ovat kokemisen elin. Iho hengittää, ja sen kautta voi nähdä itsensä maailmassa. Valasteema taas tulee ihon ja nahan, sikiöiden ja vastasyntyneiden samankaltaisuudesta. Nisäkkäinä meitä ei erota kuin karvankasvun vaiheet. Kuvaat kirjassasi äitiyttä rehellisesti, sokeroimatta. Millaisen polttopisteen neljän lapsen äitinä oleminen tarjoaa? Se on loputon materiaalin lähde – ilon, ihmettelyn ja raivon paikka. Kaikki tunteet rehellisimmillään ja raadollisimmillaan. Este ja rasite kirjoittamiselle. Samalla koen olevani etuoikeutettu, että saan olla siinä polttopisteessä. Miten arkinen perhe-elämä ja kirjallisuustyö yhdistetään? Tukiverkosto, huumori ja armollisuus arjessa kannattelevat. Edellinen kirja on kirjoitettu todellisuudessa, jossa joku pyöri koko ajan helmoissa. Viimeistelyn loppuvaiheessa tarvitsen päiväkausien itsekkyyden tekstin pöyhimiseen. ”Odota hetki, äidillä on lause kesken”, ei ole harvinainen virke. Runoissasi vallitsee rajattomuus luonnon ja ihmisenä olemisen välillä. Onko niiden välissä mitään ihoa? Pointti ei ole erot, vaan samankaltaisuudet. Kirjassa ei ole käytetty pistettä kertaakaan, ja koin nautinnollisena ja vapauttavana, että on se liuku tai kierto, joka vain jatkuu. Kirjoittaminen tuntui omalle iholle lämpimänä. Mitkä ovat runokirjasi ilmajuuret? Minulle ilmajuuret ovat valtava peikonlehti lapsuudenkodissa. Toisaalta ilmastokeskustelu tuli mukaan niin vahvasti; juurrummeko ilmaan, katkaisemmeko juuret, jotka pitävät meidät hengissä. Ilmajuuria tekevät ovat yleensä oheiseläjiä, loisia. Olet ollut eri rooleissa lukuisissa runotilaisuuksissa vuodesta 2005. Minkä tärkeiden asioiden pilareina runous toimii? Uskon runouden hyvää tekevään voimaan – kun runokuvat oikein kolahtavat, ne ovat fyysisiä kokemuksia. Runoudella on itseisarvonsa. Tilaisuudet taas ovat yhdessätekemisen muotoa, pidän erityyppisistä haasteista. Minun on helppo olla sosiaalinen jossain roolissa. Runoissasi ollaan paljon metsän huomassa, miten tärkeä metsä sinulle on? Metsä on rauhoittumisen paikka. Olen kotoisin Hämeenkyröstä, maalta, jossa kotikuusi näkyi ikkunasta. Metsä sitoo sisälleen kosteutta, puhtautta. Onneksi nykyisenkin asuinpaikan lähistöltä löytyy kaupunkimetsiä. Mene metsään ihminen! Olet kertonut, että ajattelet kirjoittamalla, miten se tapahtuu? Kirjoittaminen on väistämättä keskustelua. En kirjoita tyhjiössä, vaan vasten muiden kirjoituksia. Lukukokemuksista syntyy lauseita, jotka hakeutuvat runoiksi. Runoilijan oma kysymys ja vastaus siihen? Miksi kirjoitamme soista ja valaista? Koska ne ovat välitiloja ja soveltuvat uhkaavien asioiden käsittelyyn. Suo ei ole kiinteää metsää eikä vesistöäkään, ja myös valas on eräänlainen välitilan nisäkäs. Muutamat valitut sanat Niiden tuliset hännät, pahoinvoinnit kuin tulisoihdut kuin kipunoida turkkinsa valo jossa sinulla ei ole paikkaa olla itseään pienempi, vähemmän, kertoa lapselle että kuolinjärjestyksen mukaisesti äitien vuoro on ensin Sirpa Kyyrönen Juuremme kiinni ilman ihossa
n inni luhTaSa aRi on lätrännyt. Kuvataiteilijana hän on tänä vuonna tehnyt suihkulähteitä, vaaleanpunaisia käsiä ja tissejä, joista valuu nestettä. Muusikkona hän on juuri julkaissut toisen soololevynsä, Ninni Forever Bandin albumin Lätäkössä. Vaikka kahden taiteenlajin teemat limittyvät, ei Luhtasaari näe tekemisiään suurena kokonaistaiteena. ”On paljon muusikko-kuvataitelijoita, joilla lajit menee paljon saumattomammin yhteen. Jos ne ei jotenkin luontevasti yhdisty, en ala niitä väkisin naittaa ihan vaan sen takia, että pystyisin.” Luhtasaari ei ole itse sen kummempia linjoja töistään etsiskellytkään, vaikka myöntää, että siitä voisi olla apua ”rahahakemuksia kirjoitellessa”. ”Ehkä kymmenen vuoden päästä osaan sanoa, että tuolloin mulla oli tällaisia kausia.” Tavalla an luhTaSa aRi viettää tänä vuonna kymmenvuotistaiteilijajuhlaansa. Hänen lukiokavereidensa kanssa perustama bändi Pintandwefall – eli ”Painttarit” – aloitti Vantaalla 2006. Joulukuussa bändiltä tulee ulos jo viides levy. Pintandwefallin riehakkaan garagepopin lisäksi Luhtasaari soittaa Ristossa taiderokkia. Hiljattain hän on perustanut Maria ja Marsialaiset -kokoonpanon Maria ”Stereo” Heinosen, Noora Federleyn ja Lissu Määttäsen kanssa. Vasta yhden keikan soittanut Maria ja Marsialaiset tekee biisinsä yhdessä treeniksellä. Pintandwefallin ja elektronisemman sooloprojektinsa biisejä Luhtasaari väsää itsekseen keit tiön pöydän ääressä. Aina ei ole selvää, kummalle kokoonpanolle kappale on syntymässä. ”Jos biisi tuntuu jotenkin kitaravetoiselta, niin herkemmin tarjoan sitä Painttareille. Kun olin tekemässä mun ekaa soololevyä ja soitin jotain biisiä keikalla, muistaakseni Iiti [Yli-Harja] ja Sanna [Komi] olivat, että toihan on selvä Painttari-biisi. Luovutin sen sitten sinne. Työskentelytavat tekee lopputuloksista kuitenkin aika erilaisia.” PinTandWefallin ja Ninni Forever Bandin tuotokset eroavat nykyään myös kieleltään. Kun bändissä lauletaan englanniksi, Luhtasaari vaihtoi sooloilukielensä neljän vuoden takaisella esikoisellaan käyttämästään englannista suomeen. ”Kun aloitettiin bändihomma kieli poskessa enkuksi riimittelemällä, niin se oli jotenkin standardi. Se muutos oli mulle aika iso juttu. Hain tyypeiltä kommentteja, että voiko näin kirjoittaa. Kun tuli kehumista ja kannustamista, niin sitten uskalsin.” Omalla äidinkielellä sanoittaminen tuntui myös paljastavammalta. ”Se oli tosi hirvittävää, mutta toisaalta nyt kun on tajunnut, ettei ihmiset kuule niitä biisejä yhtään niin henkilökohtaisina, se on helpottanut.” Suomen kieleen siirtyminen on tosin vaikeuttanut englanniksi tekemistä. Tulevalla Pintandwefall-levyllä on vain yhdet Luhtasaaren sanat. ninni foReveR Bandin levy Lätäkössä sen sijaan on Luhtasaaren käsialaa alusta loppuun, kansista musiikkiin ja soittamisesta tuottamiseen. Levyllä kuullaan hänen lisäkseen ainoastaan Sini Mäenpään rumpalointia. ”Tietoisesti valitsin, että teen levyn lähinnä yksin. Että saisin sen kuulostamaan just semmoiselta kuin haluan, ettei tarvitse kenenkään muun aikaa tuhlata siihen. Ehkä se oli myös helpompaa vääntää rauhassa. Ei tarvinnut stressata, että tuollakin on hirvee kiire, ei se nyt ehtisi miettimään näitä mun juttuja.” Levyn deadline tuli luontevasti, kun kuvataidehommat painoivat päälle. ”Näyttely oli tulossa kesällä, eli piti saada tiettyyn päivämäärään mennessä valmiiksi levy, jotta voin alkaa tehdä teoksia näyttelyä varten. Se oli hyvä, muuten olisin varmaan laulanut raitoja aina vaan uudestaan.” Niin viimeaikaisissa taideteoksissa kuin uudella levylläkin on vaaleanpunaista estetiikkaa, leikkiä ja läträämistä. Luhtasaari on aiemminkin käyttänyt pehmeitä keinoja, muun muassa parin vuoden takaisessa taideprojektissa Kukkahattutäti, jossa hän taiteilijakollegoidensa kanssa otti haltuun halventavaksi tarkoitetun termin ja juhli suvaitsevaisuutta kukkahattukuvien kautta. Nyt Ninni Forever Band on tehnyt pehmeydestä ja vaaleanpunaisesta rokkiuskottavaa. Ninni Forever Band: Lätäkössä (Svart 2016) vaaleanpunaista mutta vaarallista TekSTi kaiSu TeRvonen Ninni Forever Bandin toinen levy on pehmeyden alla silkkaa timanttia. kulttuuri 54 • 9 / 2016 La ur a H ap po
9 / 2016 • 55 love ReCoRdS – kaikki SingleT 1–5 Love Records 2016 Love Records – Kaikki singlet -kokoelmabokseja läpi kahlatessa on mahdotonta välttyä ajatukselta, että Loven perustajat olivat renessanssineroja. Kekseliästä ja taiteellisesti kunnianhimoista touhua piisasi eikä genrerajoista välitetty. Tämän monipuolisuuden vuoksi Love edustaa monille hyvin erilaisia asioita: yksi näkee sen KoM-teatterin haarakonttorina tai Suomi-jazzin pioneerina, toinen muistaa hämyisen progetuotannon ja kolmas pohtii Hurriganesia tai M.A. Nummisen lastenlauluja. Juuri tämän monipuolisuuden seurauksena vuosina 1966–79 toimineen yhtiön linjasta ei ole ollut helppo muodostaa kokonaiskuvaa. Nyt singlekokoelmat auttavat siinä verrattomasti. Kronologisesti järjestetyt sinkut b-puolineen muodostavat luonnollisesti sekamelskan eikä kokonaisuus ole tyylillisesti koherentti. Tämä tekee kuuntelukokonaisuudesta raskaan, mutta samalla myös palkitsevan ja yllättävän. Loven mennessä manan majoille olin itse vielä päiväkoti-ikäinen enkä olisi kuollaksenikaan osannut yhdistää esimerkiksi Mikko Alataloa tuohon pajaan. Viidennen boksin ansiosta 30 levyn testamentti tulee valmiiksi, ja Loven 50-vuotispäiviä voidaan juhlia asianmukaisesti marraskuussa Helsingin kulttuuritalolla. JaRi TaMMiNeN kuolio Musiikkia näytelmästä Miehen kuolema Joteskii Groteskii 2016 Miehen kuolema on Miko Kivisen kirjoittama ja Leea Klemo lan ohjaama näytelmä, jonka ensi-ilta oli syyskuussa 2013. Siinä etsittiin mieheyden ydintä niin sydänverisen tarmokkaasti, että paljastui paljon naisestakin ja vielä enemmän ihmisestä yleensä. Näytelmään liittyvän levyn tähtenä esiintyy Kivisen teatterilavan ulkopuolellakin seikkaileva sivupersoona, jota Klemola kuvaa levyn takakannessa: ”Kuolio on tiukkaan kokovartalotrikooseen pukeutunut liikunnallinen sankarifilosofi, esiintyjä ja muusikko. esiintyessään hän synnyttää katsojassa myötähäpeää, kauhua, naurua ja liikutusta.” Musiikillisesti hahmossa yhdistyvät kotikutoisella tavalla Rocky Horror Picture Show, David Bowie ja Gösta Sundqvist. Queer-teeman ohella levyn aiheita ovat kapitalismikritiikki, kiireen ja yksinäisyyden vastakkainasettelu, kulutusyhteiskunnan välinpitämättömyys, globaali epäoikeudenmukaisuus ja luonnon riisto, kaikille kuuluvan rakkauden kaipuu, kehoa muokkaavat unelmatehtaat sekä se, miten Disco Europan jytkeeseen eivät paperittomat mahdu mukaan. Levyn manifestaatio tiivistyy ehkä parhaiten säkeisiin ”Maapallo huojuu radallaan, kaikki on tavallaan, ok, vaikka housuissamme on iso paska” ja ”Kaupunki on miehen muotoinen vaikka suonissamme virtaa nainen”. Kuolio ei ole parodiaa vaan ensivaikutelmaa syvällisempää itseja kulttuuritutkiskelua. Levyä kuunnellessa koko ajan tuntuu, että täyteen kukkaan puhjetakseen se kaipaisi ympärilleen minkä tahansa esiintymislavan. Toivottavasti Kuoliosta kuullaan pian lisää. TUoMaS RaNTaNeN musiikki levyT lauRi ainala Orpokotijuhlat saarella Svart 2016 Lauri Ainala taitaa tietää, mistä painajaiset on tehty. Paavoharju-kokoonpanosta tutun ainalan musiikissa vinksahtaneen laahaavat kappaleet ja häiritsevät äänet yhdistyvät omituisiin sanoituksiin muodostaen lohduttoman ahdistavan kokonaisuuden. Paavo harjun vuonna 2014 julkaistu Joko sinä tulet tänne alas tai minä nousen sinne -albumi oli painajaisten polttoainetta. Samalla levy esitti Paperi T:n elämänsä parhaassa vedossa. Orpokotijuhlat saarella -levy on, mikäli mahdollista, vieläkin ahdistavampi kokonaisuus. ainala nauhoitti virrenveisuuta Saaren orpokotijuhlilla, joka on Uukuniemellä 1916 kuolleen horrossaarnaaja Helena Konttisen innoittaman uukuniemeläisyys-herätysliikkeen vuotuisjuhla. Tästä materiaalista ainala koosti synkän drone/ambient-albumin. Uukuniemeläiset ovat viettäneet vuodesta 1916 alkaen vuosijuhlia, ja orpokotijuhlat kuuluvat tähän jatkumoon. ainalan suku on osallistunut juhlille tuon sadan vuoden ajan. Levyllä häilyvä ja huojuva, käsitelty virrenveisuu hajoaa toistuvasti täysin tunnistamattomaksi äänimatoksi ja hukkuu hälyääniin. Jäljelle jää vain kauhu. en tosin ole varma, onko tämä kauhun tunne ollut tekijän tarkoitus – kai tästä joku lohtuakin voi saada, en kuitenkaan ymmärrä miten. JaRi TaMMiNeN PeToS Testamentti 3rd Rail Music 2016 ”Tää on testamentti omistettu mennen talven lumille.” Musiikillisesti Petos kurottaa kauas taaksepäin. Ysäri Funkkii toistaa erästä maailman tyylikkäimmistä diskobiiteistä, Dawid Bowien Let’s Dancea. ”Lapset äänestävät sketsihahmoja, eivätkä muista aikaa kun lyriikat tuli neliraiturilta”, paukuttaa Petos. Vaikka asian Ytimessä -biisissä muistellaan ysäriaikaa, Raptoria ja jopa eU:hun liittymistä, taustalla kuultavissa jopa 1970-luvun mustaa musaa Shaftin kulta-ajoilta. Biitti kulkee vahvasti elokuvien ja tv-sarjojen maisemissa. Karibian Piraatissa kerrotaan, ”juopuminen käy päivätyöstä”. Parhaat kännit saa omassa kämpässä, väkinäisessä biletysympäristössä ”tunnelma on synkkä kuin natsin peräsuoli”. Petos ravistelee nykyisiä tähtiä. Uskottavuus on kadonnut, toisin kuin Pengerkadun perkeleeltä: ” Snoop Dog ja Elastinen, teillon sama kohdeyleisö kuin Robinilla, turha muuta leikkii.” on oltava aito: ”se on tavaramerkki, originaali, ei feikki.” Nostalgia on kovimmillaan Yleistä Pahennusta Part iii -biisissä. Heiluttiin kännissä, juotiin kaljaa, aamumaljaa, toinen pääsi putkasta, toinen linnasta, illalla ”naaraiden sängyt oli kosteina mun ruumiinnesteistä”. elämme pinnallisuuden aikaa, joten jengi voisi miettiä, miten vielä ysärillä ajateltiin enemmän. on aika ”ravistella näennäistä harmoniaa”. Testamenttia ghettoblasterissa olkapäälle ja menoksi, pitkin Helsingin Kallion ihanan saastaisia katuja ja kujia vaikka ainakin Kannelmäkeen. iiDa SiMeS
kulttuuri 56 • 9 / 2016 elÄvÄ kuva Cheer Up on urheiluelokuva, jossa kukaan ei voita. TekSTi kaiSu TeRvonen epäonnistumisen tärkeydestä k anadalainen Christy Garland ei koskaan ajatellut tekevänsä elokuvaa cheerleadingistä. ”Pidin sitä pinnallisena lajina, jossa kuumat mimmit heiluttelevat huiskujaan ja hurraavat miehille, jotka harrastavat urheilua”, dokumentaristi kertoo virnuillen. Hänen tuoreessa dokumentissaan Cheer Up laji näyttää hyvin erilaiselta. Ensimmäisissä, lavastetuissa kuvissa teini-ikäiset rovaniemeläistytöt ovat hymyileviä, atleettisia, high school -leffojen unelmahahmoja. Sitten siirrytään kuvaamaan todellisuutta. Samat tytöt treenaavat kovaa, mutta tippuvat toistensa harteilta. He osallistuvat kansallisiin kisoihin suurin toivein, mutta pettyvät. Cheer Up ei olekaan tyypillinen urheiluelokuva, oikeastaan se ei edes kerro urheilusta. ”Me kaikki teemme kovasti töitä menestyäksemme. Meidän odotetaan mittaavan menestystä niiden palkintojen kautta, joita cheerleadingissä, elokuvan tekemisessä tai kirjoittamisessa on tarjolla, mutta on muitakin tapoja mitata menestystä. Usein ne liittyvät perheeseen ja ihmisiin, jotka rakastavat sinua.” Dokumentti seuraakin rovaniemeläisjoukkueen valmentajan Miia Norvapalon ja kahden sen jäsenen Patricia Fiskin ja Aino Selinin elämää enimmäkseen treenien ja kisojen ulkopuolella. Norvapalo haaveilee parisuhteesta, Fisk suree kuollutta äitiään ja Selin aloittaa vakavan seurustelun. Jokainen kompastelee niin elämässä kuin urheilussakin. ”Laji oli tavallaan metafora yhdessä työskentelemiselle ja sille, että jatkaa hymyilemistä huolimatta siitä, miten todellisuudessa voi. Jos kaadut, nouset ylös. Cheerleading tuntui täydelliseltä välineeltä elämän monimutkaisuuden tarkasteluun.” PRojekTi alkoi, kun Garland tapasi entisen cheerleading-harrastajan, joka toimii lajin konsulttina ympäri maailmaa. Hän kertoi epäonnisesta pohjoisen joukkueesta. ”Hän oli työskennellyt joukkueen kanssa ja sanoi, että vaikeinta oli saada heidät hymyilemään. Ja se on oikeastaan lajin ykkösvaatimus.” Viikkoa myöhemmin Garland törmäsi dokumenttifestivaalilla suomalaistuottaja Liisa Juntuseen, jolle esitti dokumentti-ideansa. Pian kaksikko oli lentokoneessa matkalla Rovaniemelle. ”Ajattelimme kuvaavamme elokuvan yhdessä vuodessa. Vasta kolme vuotta myöhemmin olimme saaneet kuvaukset valmiiksi, ja sitten tarvitsimme vielä vuoden editointiin”, Garland kertoo. Kielimuuri hidasti prosessia. Kuvamateriaalia kertyi 300 tuntia, ja kaikki siihen mahtunut puhe käännettiin Garlandia varten. Materiaalin joukossa oli myös haastatteluja, joita Garland ei lopputuloksessa kuitenkaan halunnut käyttää. Cheer Upissa kamera seuraa kohteitaan, kun nämä puhuvat isälleen, leipovat äitinsä kanssa tai matkustavat Texasiin hakemaan oppia isommista piireistä. Garlandin mukaan hiljainen sivustakatsojan lähestymistapa on elokuvallisempi ja empatiaa vaaliva. ”Kun kuvataan nuorisoa, kaikki on usein kimakkaa bam bam -kerrontaa. Halusin rikkoa sitä. Tehdä ehkä umpitylsän ja hitaan Ingmar Bergman -tyylisen jutun, jossa on kuitenkin syvyyttä”, Garland kertoo. Virneestä arvaa, ettei hän ole ihan tosissaan Ingmar Bergman -kommentin kohdalla. Selin ja fiSk olivat 16-vuotiaita kuvaus ten alkaessa. Aluksi kameran huomio ei välttämättä ollut mieluista. ”Kunnioitan sitä, että luottamuksen rakentamiseen meni aikansa, niin pitäisikin mennä. Pyysin kuitenkin saada olla läsnä heidän haavoittuvaisissa hetkissään. Monet dokumentaristit ovat vastuuttomia ja epäeettisiä materiaalinsa kanssa.” Garlandin mukaan luottamuksen saaminen mahdollistui niin, että hän kertoi paljon myös itsestään. Tavallaan hän näki itseään myös dokumenttinsa kohteissa. ”Dokumenttini tuntuvat aina tavallaan omaelämäkerrallisilta. Samastuin kaikkiin kolmeen.” Eniten hän kertoo samastuneensa äitiään surevaan Fiskiin, koska ”kukapa ei pelkäisi päivää, kun menettää vanhempansa”. Helsingissä Rakkautta & Anar kiaa -festivaalilla syyskuussa vieraillut Garland on aiemmin ohjannut kaksi pitkää dokumenttielokuvaa. Niistä viimeisin, vuonna 2012 ensi-iltansa saanut ja Guyanaan sijoittuva The Bastard Sings the Sweetest Song kertoo alkoholisoituneesta äidistä Marystä ja tämän pojasta Musclesta, joka yrittää kovin keinoin pitää äitinsä raittiina. Nyt tekeillä on elokuva palestiinalaisesta nuoresta naisesta Walaa, joka paikkaa välejään vankilassa istuneen äitinsä kanssa ja yrittää löytää paikkaansa maailmassa. joS uRheiluSSa on sääntönsä, niin on myös urheiluelokuvissa. Garland halusi rikkoa ne. ”Hollywood-elokuvassa ei onnistuta aluksi, mutta sitten – Eye of the Tiger – treenataan lujaa, tavoitellaan kultaa, ei tyydytä kakkossijaan ja lopussa saadaan palkinto. Me emme olleet tekemässä sitä elokuvaa.” Urheiluelokuvan rajojen koetteluun sopi hyvin se, että toinen nuorista päähahmoista aikoi lopettaa uransa joukkueessa. Lopettaminen eli ”luovuttaminen” ei ole vaihtoehto kliseisissä urheilutarinoissa. Sekin oli tavallaan Garlandille onnenpotku, etteivät valmentaja Miia Norvapalon ulkomailta napatut opit ja joukkueen ryhtiliike tuoneet kummempaa kunniaa. ”Miia ei pitäisi tästä kommentista, mutta minua pelotti, että entä jos he nyt voittavatkin ja sitten teen juuri sitä elokuvaa, jollaista en aikonut tehdä.” Sen verran urheiluelokuvalle annetaan periksi, että elokuvan alussa ja lopussa on kameraa varten koottu cheerleading-kohtaus. Viimeinen kohtaus on hyvin valaistu ja erikoiskameralla kuvattu, mutta kokonaisuuden hengen mukaisesti se näyttää vääntyneitä jäseniä, harmistuneita ilmeitä ja epäonnistuneita temppuja. ”Cheer Up onkin tavallaan epäonnistumisen ja sen tärkeyden ylistys.” Cheer Up elokuvateattereissa nyt.
9 / 2016 • 57 elÄvÄ kuva oudon tohtorin oudot kuviot Hollywood-spektaakkelia tehtäessä huomioidaan rahoittajan toiveet. Nykyään myös kiinalaisten sana painaa. v iime vuoSina myös Hollywoodissa on keskusteltu valkopesusta, eli siitä, että rodullistettujen – siis ei-valkoihoisten – hahmojen näyttelijöiksi valitaan valkoihoisia. Esimerkiksi päätös palkata Japanilaisen Ghost in the Shell -sarjakuvan filmatisoinnin pääosaan Scarlet Johansson herätti laajaa kritiikkiä ja syytöksiä valkopesusta. Toisaalta Disneyn ilmoitus toteuttaa Mulan-filmatisointi kiinalaisten näyttelijöiden MeeriIlmoVoima.indd 2 28.10.2016 13:16:29 kera on kerännyt kiitosta. Yksi kritiikin kohteista on ollut Marvelin Doctor Strange -sarjakuvafilmatisointi. Tohtori Strange on yhdysvaltalainen, ylimielinen huippukirurgi, jonka kädet vaurioituvat korjaamattomasti. Rationaalisen tieteen nimiin vannova Strange päätyy mystiseen orienttiin ja löytää ratkaisun taikuudesta. Hyvinkin hapokkaissa ja surrealistisissa sfääreissä liikkuvan Doctor Strange -hahmon loivat vuonna 1963 Stan Lee ja Steve Ditko. Sarjan asetelma nojasi vahvasti stereotypioihin, jotka näyttäytyvät ongelmallisina tänä päivänä. Strangen opettajana on karikatyyrimainen tiibetiläinen Muinainen, ja itäisen mystiikan suurmieheksi kohoavan Strangen avustajaksi/ oppipojaksi valikoitui buddhalaiselta munkilta näyttävä Wong. Sarjakuvapuolella Strangen syntytarinaa on 2000-luvulla uudistettu hienovaraisesti ja Greg Pakin käsikirjoittamassa Doctor Strange – Alku -tarinassa esimerkiksi Wongista tehtiin täysivaltainen toimija. Tämä TaRina länsimaisesta miehestä, joka tulee alempien kulttuurien taitojen suurmestariksi silkkaa nerokkuuttaan, on toistunut myös hollywoodilaisessa kerronnassa lukuisia kertoja. Tänä vuonna tulee ensi-iltaan esimerkiksi The Great Wall, jossa Matt Damon tulee näyttämään kiinalaisille, kuinka ollaan samurai. Doctor Strange -elokuva herätti perusasetelmansa lisäksi keskustelua myös yhdellä ensimmäisistä julkistetuista roolituksista: sarjakuvan Muinainen on vaihdettu elokuvassa brittiläiseksi Tilda Swintoniksi. Vaikka Swinton on ehkä maailman makein näyttelijä tämä on malliesimerkki valko pesusta. Tietysti on hieman vaikea päättää, onko jo lähtökohtaisesti rasistisen orientalismin poistaminen rasistista. Swintonin hahmon muuttaminen ei-tiibetiläiseksi saattaa kuitenkin selittyä ihan muulla kuin rasismilla. Kyse taitaa olla rahasta. Kiinan elokuvamarkkinat kasvavat jatkuvasti, mutta hyvin rajatuille markkinoille pääsy ei ole läpihuutojuttu. Täysin mahdotonta näille markkinoille pääseminen olisi, mikäli yksi elokuvan keskeisistä hahmoista olisi tiibetiläinen tietäjä, jonka opeilla paha saa palkkansa. Elokuvan käsikirjoittaja Scott Cargill on myöntänyt tämän auliisti. kiinan elokuvaTeaTTeRien lipputulot kasvoivat viime vuonna noin 50 prosenttia lähes seitsemään miljardiin dollariin. Vajaa kuukausi ennen Doctor Strangen enskaria elokuvalle varmistettiin myös Kiinan ensi-ilta. Saattaa olla, että Tilda Swintonin palkkaamista ei tehty pelkästään taiteellisin perustein. Saattaa myös olla, että Disneyn suunnitelmat Mulanin suhteen nojaavat samoihin syihin. jaRi Tamminen Scott Derricson: Doctor Strange. Elokuvateattereissa nyt. Greg Pak & Emma Rios: Doctor Strange – Alku. Egmont 2016, 136 sivua.
58 • 9 / 2016 elävä kuva elokuvat Riku Jokela kanelia kainaloon, tatu ja Patu Peffateattereissa nyt Tatu ja Patu -lastenkirjat ovat tarjonneet mahdollisuuden kyseenalaistaa monet totutut normit ja Kanelia kainaloon, Tatu ja Patu -elokuva jatkaa samoilla linjoilla. Veljekset Tatu ja Patu ovat kotoisin Outola-nimisestä paikasta, joka saattaa olla tai saattaa olla olematta kuvitteellinen paikka tarinan sisäisessä narratiivissa. Outolassa meno on erilaista, ja outolalaiset heittävät usein (epähuomiossa) vesilintua meidän yhteiskunnan normeilla ja arkisilla käytänteillä. Kirjasarjassa Tatu ja Patu on kuvattu lapsina, mutta pojat vaikuttavat asuvan kaksistaan ja kohtaavan ongelmia itsenäisesti. Lukijan on helppo olettaa, että veljekset itse asiassa kuvaavat sitä, miltä aikuisten maailma näyttää lasten silmin katsottuna. Tätä tulkintaa tukee myös päätös palkata elokuvaan poikien rooleihin aikuiset miehet. Kanelia kainaloon menee heittämällä suomalaisten (lasten)elokuvien parhaimmistoon. Sitä voi suositella varauksetta niin lapsille kuin ennakkoluulottomille aikuisillekin. Teos on väkevä todistus siitä, että lastenelokuvien ei tarvitse olla yksinkertaisia ja kerralla pureskeltuja ja että lapsille ei tarvitse puhua kuin vähämielisille. Teos luottaa kaikenikäisiin katsojiinsa ja on sellaisena varsinainen aarre. Jari Tamminen Koonnut tuomas Rantanen 9.11. Yle teema: Diplomatia (Ranska/saksa 2014) & 16.11. Yle teema: Phoenix (saksa 2014) Saksan sodanjälkeisten elokuvantekijöiden eturiviin kuuluvan Volker schlöndorffin todellista historiaa kuvittavassa kamarielokuvassa Pariisista lähtöä tekevien saksalaismiehittäjien komentaja Dietrich von Choltitz kärvistelee valinnan tuskan äärellä Hitlerin vaatiessa häntä hävittämään kostoksi kaupungin historialliset arvorakennukset. Saksalaisten sotatraumojen tutkiskelua edustaa myös Christian Petzoldin asetelmallinen noir-mukaelma, jossa hänen luottonäyttelijänsä nina Hoss esittää keskitysleiriltä selviytynyttä naista, joka palaa nöyryyttämään hänet ilmiantanutta rakastajaansa. 12.11. Yle teema: Quadrophenia – 60-luvun kapinalliset (Britannia 1979) & 24.11. Yle teema: the Wolfpack (usa 2015) Franc Roddamin ohjaama mod-elokuva 60-luvun Lontoon skootteri-, seksija pilleri-intoilevan nuorison turhautumisesta sai innoituksensa The Who -yhteen vuonna 1973 ilmestyneestä samannimisestä teemalevystä. Crystal mosellen Sundancessa palkittu ja Docpoint-festivaaleillakin huomiota herättänyt dokumentti kertoo puolestaan manhattanilla kotiinsa lukittuina kasvaneista kuudesta teini-ikäisestä veljeksestä, jotka päätyivät pakenemaan syrjäytymistään muun muassa Quentin tarantinon Reservoir Dogs -elokuvan (1992) hahmoihin. 25.11. Yle teema: ammatti: reportteri (usa/Italia/Ranska/espanja 1975) & 26.11. Yle teema: Performance (Britannia 1970) michelangelo antonionin ohjaama mestariteos on näennäisesti jännityselokuva, mutta tosi asiassa sen pitkiin kamera-ajoihin nojaava ajalehtimiskertomus on taiteellisesti mykistävä kuvaus 1970-luvun vieraantuneisuudesta. Donald Cammellin ja nicolas Roegin ohjaama tarina mick Jaggerin esittämän psykedeelisen rocktähden taloon piiloutuvasta gangsterista taas on etenkin kuvaukseltaan ja leikkaukseltaan yksi onnistuneimpia 1960-luvun murtuvien kulttuurirakenteiden, esteettisten ilmaisu tapojen, moraalikäsitysten ja sukupuoli-identiteettien elokuvallisia peilauksia. 26.11. tV5: Her (usa 2012) & netflix: Black mirror (Britannia 2011–) spike Jonzen hillitön digidystopia kertoo yksinäisestä miehestä ( Joaquin Phoenix), joka löytää itselleen täydellisen parisuhteen tekoälypohjaisesta täyden palvelun kalenterikäyttöliittymästä, jonka ohjelmoituna ääniroolina hehkuu scarlett Johansson. Charlie Brookerin yhtä lailla nerokkaan digisatiirisen televisionovellisarjan yhdessä itsenäisessä kertomuksessa leskeksi jäänyt nainen ostaa kekseliäältä palveluntuottajalta entisen miehensä nettiin jättämästä aineistosta koostetun interaktiivisen digikopion. aiemmin Yle areenassa esitetyn sarjan odotettu kolmaskin kausi löytyy nyt netflixistä. 27.11. Yle Fem: Kyyhkynen oksalla istui, olevaista pohtien (Ruotsi 2014) & 8.12. alkaen Yle teema: ajolähtö (suomi 1982) Roy anderssonin liikkumattomien surrealististen kuvien elokuvallinen taideteos paikallistaa ruotsalaisen kansankodin pinnan alla kytevää ahdistusta ja kolisuttelee sen kaappiluurankoja Kaarle XII:n häviämää Pultavan taistelua (1709) ja kolonialismin ajan syntejä myöten. mikko niskasen maaseudun 1970-luvun lopun elinkeinomuutoksen takia työttömyyttä muihin pohjoismaihin pakenevien suomalaisnuorten riipaiseva tarina osuu terävästi lähimuistin mustiin aukkoihin ja kuumaksi käyneeseen maahanmuutto teemaan. voiman tv-tärpit Kanelia kainaloon Gavin o’Connor the accountant Ensi-ilta 11.11. Kummisedistä opimme, kuka oli mafiaporukan luottopakki. Hän ei ollut turvamies eikä suorituskykyisin palkkamurhaaja. Hän oli lakimies. Robert Duvall ikuisti täytekynää ojentavan älykköhahmon elokuvahistoriaan. nyt rikollisten rahat lasketaan punnitsemalla raharekka. Käteiset pitää pestä laillisiksi, eli kirjanpitäjä on rikollispomon rakkain työmies. The Accountant alkaa takaumilla autistisen lapsen perheestä ja mafiamurhasta. Keskiosan käänteissä epäilyttää, kantaako juoni jonkinlaisella johdonmukaisuudella loppuun asti. elokuvan pitäisi perustella ruumispinot, joita kirjanpitäjän takaa-ajajat ja tämä itse jättävät jälkeensä. Lisäksi erityisen hämmentäviä ovat elokuvan komediajaksot. Ben affleck näyttelee autistineroa minimaalisesti mutta epäuskottavasti. Dustin Hoffman 80-luvun Rain Man -elokuvassa ei näköjään ole ollut esikuvana. Kehno näyttelijä anna Kendrick saa olla pökkelömäinen, koska hahmon taustan vihjataan olevan traumaattinen, tosin hyvin heppoisesti sellainen. mutta pomomiehet J. K. simmons ja John Lithgow tekevät loistavaa työtä. elokuvasta kuoriutuu havahduttava sanoma. ”Pitäkää huolta lapsista”, on tämän opetus. iiDa SimeS The Accountant 11.11. alexandra-therese Keining Girls lost Elokuvateattereissa nyt alexandra-therese Keiningin ohjaama Girls Lost perustuu Jessica schiefauerin juuri suomeksikin julkaistuun kirjaan Pojkarna (Pojat, minerva 2016). Käännösvenkoilu sopii omalla tavallaan teosten queer-näkökulmaisuuteen. Tarinassa kolme yläkoulua käyvää tyttöä törmää sukupuoliseen alistamiseen poikien taholta. Pian tytöt huomaavat voivansa muuttua nauttimansa taikakasvin avulla pojiksi ja omaksua heidän sosiaalisen roolinsa. elokuvan näkökulmahenkilö Kimille ( tuva Jagell) transsukupuolinen kokeilu on vielä vavahduttavampaa kuin muille, koska hän kokee muutenkin olevansa poika tytön kehossa. eikä tässä vielä kaikki. Pojan roolissaan Kim rakastuu toiseen poikaan, pikkurikolliseen sekakäyttäjä Tonyyn ( mandus Berg), joka kasvattaa kotikerrostalonsa katolla undulaattia vähän kuin marlon Brando kyyhkysiä Alastomassa Satamassa (1954). Tony taas tuntee Kimin poika hahmoa kohtaan torjuttua homoseksuaalista kiinnostusta, ja toinen Kimin tyttökavereista rakastaa häntä lesbona. Kekseliäästä queer-keitoksesta huolimatta elokuva jää keinotekoisen lähtöasetelmansa vangiksi. Samalla sen opetuksellinen viesti jää oudon epäselväksi. Omaa identititeettiään etsivälle nuorelle se tarjoaa enemmän tragedian kyyneliä kuin avaimia vahvaan minuuteen. TuOmaS ranTanen Pernilla august vakava leikki Ensi-ilta 2.12. näyttelijänä tunnettu Pernilla august osoitti lahjojaan elokuvaohjaajana jo ruotsinsuomalaisesta alkoholistiperheestä kertovalla Sovinnolla (2010). Hjalmar söderbergin klassikkoromaaniin perustuva Vakava leikki on puolestaan 1900-luvun alun Tukholmaan sijoittuva epäonninen rakkaustarina, jossa on hyvin vähän kyse leikistä. Oikolukijaksi sanomalehteen palkattu lahjakas arvid ( sverrir Gudnason) kohtaa taiteilijaisänsä kodinhoitajana turhautuvan Lydian ( Karin Franz Körlof). molemminpuolisista tunteista huolimatta ajalle ominaiset taloudelliset ja sosiaaliset vaatimukset eivät ole suhteelle otolliset, ja rakastavaiset päätyvät naimisiin tahoilleen. Syntyvä salasuhde suistaa elämiä raiteiltaan. Kuvatun ajan sukupuoliasetelman keskellä on tärkeä valinta, että Lydia näyttäytyy valinnoissaan rakastettuaan vahvempana. Silti kaik kien mieshahmojen roolija tunnevankilat kuvataan enemmän myötätunnon kuin moralismin silmälasein. augustin ohjaus on yksityiskohtien ja tunnesävyjen suhteen herkkää. elämänvalintojen vaikeutta korostavasta epookista puuttuvat kaikki pompöösin museaalisuuden tuntu ja liioiteltu melodramaattisuus. normaalia kapeam pi kuvakoko ja ajoittain käsivarainen kuvaus korostavat asetelmien ahtautta ja intiimisyyttä. Toisaalta kaihoisa musiikki tuo kerrontaan muitakin kuin syvintä tragediaa alleviivaavia sävyjä. Kaikkiaan elokuva välittää koskettavasti, miten vaikeaa onnen saavuttaminen on missään ajassa ja paikassa. TuOmaS ranTanen Vakava leikki 2.12.
Lentäminen Halpaa sinulle – kallista ympäristölle Kanna vastuusi ja maksa vapaa ehtoinen lento maksu! Varat käytetään ympäristö järjestö Maan ystävien kautta ilmasto työhön kotimaassa ja päästövähennys projekteihin etelässä. www.lentomaksu.fi Nuorten filosofiatapahtumassa nuoret haastavat keskusteluun yhteiskunnan huippututkijat, taiteilijat ja poliitikot. Mukana myös jokavuotinen lukiolaisten taisto, Sokrates-väittelykilpailu! Pysy kuulolla ja osallistu tapahtumaan tammikuussa! Tule tekemään Nufitia! Haluatko haastaa huippunimet keskusteluun kasvokkain? Vai haluatko olla mahdollistamassa itse tapahtumaa talkoolaisena? Sinua tarvitaan nyt! Älä jää paikoillesi. Lue lisää: nufit.fi Nuorten filosofiatapahtuma @nufitfi @nufitfi nufit 20.–21.1.2017 PAASITORNI, PAASIVUORENKATU 5A, HELSINKI LIPUT 8/5/3 € NUFIT.FI mainos_skissi1.indd 1 31/10/16 16:24
ILMAN ”TURHAA” SÄÄNTELYÄ ONKO REILUA? @pamliitto #onkoreilua