LIPUT alkaen 19 € KANSALLISTEATTERIN LIPPUMYYMÄLÄSTÄ 010 733 1331 (0,083 €+pvm/mpm) LIPPUPISTEESTÄ 0600 900 900 (1,98 €/min+pvm) lippu.fi Pääyhteistyökumppani Yhteistyökumppani ROMEO Sitä en epäile. Vielä yksi suudelma ja sitten hyvästi. JULIA Kun katson sinua siellä alhaalla olet kuin kuollut haudan pohjalla. Uskotko, että tapaamme enää koskaan? OHJAUS Jussi Nikkilä, SOVITUS Anna Viitala, ROOLEISSA Jarno Hyökyvaara, Olli Ikonen, Katariina Kaitue, Eetu Känkänen, Miro Lopperi, Sanna-Kaisa Palo, Heikki Pitkänen, Olli Riipinen, Kristo Salminen, Sonja Salminen, Diana Tenkorang ja Juha Varis , MUUSIKKO Mila Laine ENSI-ILTA SUURELLA NÄYTTÄMÖLLÄ 7.3.2018 W VAPAA PÄÄSY
LIPUT alkaen 19 € KANSALLISTEATTERIN LIPPUMYYMÄLÄSTÄ 010 733 1331 (0,083 €+pvm/mpm) LIPPUPISTEESTÄ 0600 900 900 (1,98 €/min+pvm) lippu.fi Pääyhteistyökumppani Yhteistyökumppani ROMEO Sitä en epäile. Vielä yksi suudelma ja sitten hyvästi. JULIA Kun katson sinua siellä alhaalla olet kuin kuollut haudan pohjalla. Uskotko, että tapaamme enää koskaan? OHJAUS Jussi Nikkilä, SOVITUS Anna Viitala, ROOLEISSA Jarno Hyökyvaara, Olli Ikonen, Katariina Kaitue, Eetu Känkänen, Miro Lopperi, Sanna-Kaisa Palo, Heikki Pitkänen, Olli Riipinen, Kristo Salminen, Sonja Salminen, Diana Tenkorang ja Juha Varis , MUUSIKKO Mila Laine ENSI-ILTA SUURELLA NÄYTTÄMÖLLÄ 7.3.2018 W VAPAA PÄÄSY
MA RRA SKU UN MER KKI TUO TTE ET Kun tilaat nyt Kulttuurivihkot, saat tilaajalahjaksi vast’ikään ilmestyneen syk syn suuralbumin, 100-sivuisen Suomi-numeron. Mukana mm. Markus Allan, Elmeri Vehkala, Juhani Suomi, MC Kajo, Rinta mäkeläiset, Hunter S. Thompson... Puoli vuotta Kulttuurivihkoja (3 numeroa) nyt vain 16,90 e! tilaus@kulttuurivihkot.fi 09 4114 5369 www.kulttuurivihkot.fi KULTTUURIVIHKOT Laajojen ominaisuuksien Solidaa risuus kalen teri avartaa käyttäjänsä maailmankuvaa karttojen, tietopakettien ja osuvien ja hauskojen sitaattien avulla. Värikäs viikko-osio on ilo silmälle. Kaikki ovat yh den vertaisia, mutta toi set ovat yh denvertaisempia kuin toi set. Solidaari suuskalenterissa 2018 kohtaavatkin yhdenvertaisuus ja epätasa-arvo sulassa sovussa. Viisaudet ja tärkeät päivämäärät tarjotaan Ninni Aallon kuvin kaunistettuna. Leveys 11,5 cm & korkeus 17 cm. Hinta 12 € + postikulut Tilaa: www.rauhanpuolustajat.org SOLIDAARISUUSKALENTERI Kesäkuussa 2015 toimittaja Minna Knus Galán oli kesälomalla mutta avasi sähköpostinsa. Viestien joukossa oli yksi erityisen kiinnostava. ”Hei Minna. Tervetuloa uuteen projektiin.” Projekti tultiin sittemmin tuntemaan nimellä Panamapaperit. Sadat toimittajat ympäri maailman uurastivat dokumenttien kanssa kaikessa hiljaisuudessa, kunnes uutisoivat niistä yhtä aikaa huhtikuussa 2016. Jouluun saakka – 30 % koodilla VOIMA, kun tilaat täältä: kustantamo.sets.fi/ kirja/tarkoinvarjeltu. Tarjous koskee sekä painettua että ekirjaa. TARKOIN VARJELTU – VUOSI PANAMA-PAPEREIDEN KANSSA Pekka Haavisto kertoo Lipunnostossa omista liputuspäivien tunnelmistaan ja pohtii, mitä nuo päivät meille oikeastaan merkitsevät. Haavisto kulkee kirjassaan yksityisissä maisemissa ja yleisessä historiassa ja nykyajassa. Matkaa tehdään niin YK:n jeeppisaattueessa Bagdadissa kuin isän Fiatilla kesänviettoon Teiskoon. Kirjakaupoista ja Kirjapajan verkkokaupasta www.kirjapaja.fi PEKKA HAAVISTO: LIPUNNOSTO Teurastamolla virittäydytään joulun tunnelmaan perinteisten joulumarkkinoiden merkeissä koko viikonloppu lauantaina ja sunnuntaina 16.–17. joulukuuta. Teurastamon koko porukka ja reilut 70 vierailevaa myyjää tarjoilevat jälleen omintakeisia lahjaideoita, ruokaa ja juomaa sekä reilun annoksen joulumieltä! Teurastamon pihalta voit hankkia kotiin vietäväksi myös kauniin kotimaisen metsäkuusen. Teurastamon Joulumarkkinat Facebookissa: www.facebook.com/events/1728869090748915 JOULUN JUHLAA TEURASTAMON JOULUMARKKINOILLA 16.–17.12. Syyskuussa Rakkautta & Anarkiaa -festivaaleilla ilahduttanut Naoko Ogigamin ohjaama CloseKnit (2017) kertoo enonsa luokse muuttavasta Tomotytöstä. Perhesuhteita, ystävyyttä ja erilaisuuden hyväksymistä käsittelevässä tarinassa Tomo, eno ja enon transsukupuolinen tyttöystävä opettelevat yhteiseloa. Esitykset 4.11., 7.11., 19.11., 22.11. ja 24.11. Elokuvateatteri Orion, Eerikinkatu 15, Helsinki www.kavi.fi ORIONIN MARRASKUUN ELOKUVA: CLOSE-KNIT Ju us o W es te rl un d Maailmanrauha on utopia, josta kaikki haaveilevat mutta johon kukaan ei oikein usko. Syvästi henkilökohtaisessa teoksessaan tekoälytutkija Timo Honkela hahmottelee idean Rauhankoneesta, joka auttaisi ihmiskuntaa rauhanomaisemman maailman luomisessa. Tekoäly ei ole tieteiselokuvien kaiken tuhoava äärimmäinen paha. Päinvastoin se tuo toivon paremmasta. Rauhankoneiden avulla ihminen voi nousta tietoisen ajattelun rajoitusten yläpuolelle. Lähestymässä on viisaiden koneiden aika. gaudeamus.pikakirjakauppa.fi TIMO HONKELA: RAUHANKONE. TEKOÄLYTUTKIJAN TESTAMENTTI. Keväällä 2015 muodostettu Sipilän hallitus lähti vauhdikkaasti muuttamaan suomalaista kolmikantaa. Haaste sopimusyhteiskunnalle yhteiskunnalle puettiin ideologiseen vastakkainasetteluun korporatismin ja parlamentarismin välillä. FM Matti Hirvolan tutkimus läpivalaisee Sipilän ajan työmarkkinoiden hegemoniakamppailuja. Hirvola kiinnittää myös huomion sopimusyhteiskunnan instituutioiden horjumiseen sen jälkeen, kun EK oli omilla sääntömuutoksillaan riisunut itsensä vallasta. www.sorsafoundation.fi MATTI HIRVOLA: LUOTTAMUKSEN LOPPU? Sakris Kupila ei ole koskaan ollut nainen. Siitä huolimatta hän joutuu päivittäin kohtaamaan syrjintää, koska hänen henkilöllisyystodistuksessaan lukee nainen. Suomen tämänhetkinen translaki edellyttää, että korjatakseen henkilöllisyystodistuksensa sukupuolimerkinnän on oltava täysi-ikäinen, on oltava diagnoosi transsukupuolisuudesta ja on oltava lisääntymiskyvytön. Nämä nöyryyttävät ehdot loukkaavat transihmisten itsemääräämisoikeutta. Vaadi Juha Sipilää uudistamaan Suomen translaki ihmisoikeuksia kunnioittavaksi. Allekirjoita vetoomus. amnesty.fi/sakris OIKEUS OLLA MINÄ.
MA RRA SKU UN MER KKI TUO TTE ET Kun tilaat nyt Kulttuurivihkot, saat tilaajalahjaksi vast’ikään ilmestyneen syk syn suuralbumin, 100-sivuisen Suomi-numeron. Mukana mm. Markus Allan, Elmeri Vehkala, Juhani Suomi, MC Kajo, Rinta mäkeläiset, Hunter S. Thompson... Puoli vuotta Kulttuurivihkoja (3 numeroa) nyt vain 16,90 e! tilaus@kulttuurivihkot.fi 09 4114 5369 www.kulttuurivihkot.fi KULTTUURIVIHKOT Laajojen ominaisuuksien Solidaa risuus kalen teri avartaa käyttäjänsä maailmankuvaa karttojen, tietopakettien ja osuvien ja hauskojen sitaattien avulla. Värikäs viikko-osio on ilo silmälle. Kaikki ovat yh den vertaisia, mutta toi set ovat yh denvertaisempia kuin toi set. Solidaari suuskalenterissa 2018 kohtaavatkin yhdenvertaisuus ja epätasa-arvo sulassa sovussa. Viisaudet ja tärkeät päivämäärät tarjotaan Ninni Aallon kuvin kaunistettuna. Leveys 11,5 cm & korkeus 17 cm. Hinta 12 € + postikulut Tilaa: www.rauhanpuolustajat.org SOLIDAARISUUSKALENTERI Kesäkuussa 2015 toimittaja Minna Knus Galán oli kesälomalla mutta avasi sähköpostinsa. Viestien joukossa oli yksi erityisen kiinnostava. ”Hei Minna. Tervetuloa uuteen projektiin.” Projekti tultiin sittemmin tuntemaan nimellä Panamapaperit. Sadat toimittajat ympäri maailman uurastivat dokumenttien kanssa kaikessa hiljaisuudessa, kunnes uutisoivat niistä yhtä aikaa huhtikuussa 2016. Jouluun saakka – 30 % koodilla VOIMA, kun tilaat täältä: kustantamo.sets.fi/ kirja/tarkoinvarjeltu. Tarjous koskee sekä painettua että ekirjaa. TARKOIN VARJELTU – VUOSI PANAMA-PAPEREIDEN KANSSA Pekka Haavisto kertoo Lipunnostossa omista liputuspäivien tunnelmistaan ja pohtii, mitä nuo päivät meille oikeastaan merkitsevät. Haavisto kulkee kirjassaan yksityisissä maisemissa ja yleisessä historiassa ja nykyajassa. Matkaa tehdään niin YK:n jeeppisaattueessa Bagdadissa kuin isän Fiatilla kesänviettoon Teiskoon. Kirjakaupoista ja Kirjapajan verkkokaupasta www.kirjapaja.fi PEKKA HAAVISTO: LIPUNNOSTO Teurastamolla virittäydytään joulun tunnelmaan perinteisten joulumarkkinoiden merkeissä koko viikonloppu lauantaina ja sunnuntaina 16.–17. joulukuuta. Teurastamon koko porukka ja reilut 70 vierailevaa myyjää tarjoilevat jälleen omintakeisia lahjaideoita, ruokaa ja juomaa sekä reilun annoksen joulumieltä! Teurastamon pihalta voit hankkia kotiin vietäväksi myös kauniin kotimaisen metsäkuusen. Teurastamon Joulumarkkinat Facebookissa: www.facebook.com/events/1728869090748915 JOULUN JUHLAA TEURASTAMON JOULUMARKKINOILLA 16.–17.12. Syyskuussa Rakkautta & Anarkiaa -festivaaleilla ilahduttanut Naoko Ogigamin ohjaama CloseKnit (2017) kertoo enonsa luokse muuttavasta Tomotytöstä. Perhesuhteita, ystävyyttä ja erilaisuuden hyväksymistä käsittelevässä tarinassa Tomo, eno ja enon transsukupuolinen tyttöystävä opettelevat yhteiseloa. Esitykset 4.11., 7.11., 19.11., 22.11. ja 24.11. Elokuvateatteri Orion, Eerikinkatu 15, Helsinki www.kavi.fi ORIONIN MARRASKUUN ELOKUVA: CLOSE-KNIT Ju us o W es te rl un d Maailmanrauha on utopia, josta kaikki haaveilevat mutta johon kukaan ei oikein usko. Syvästi henkilökohtaisessa teoksessaan tekoälytutkija Timo Honkela hahmottelee idean Rauhankoneesta, joka auttaisi ihmiskuntaa rauhanomaisemman maailman luomisessa. Tekoäly ei ole tieteiselokuvien kaiken tuhoava äärimmäinen paha. Päinvastoin se tuo toivon paremmasta. Rauhankoneiden avulla ihminen voi nousta tietoisen ajattelun rajoitusten yläpuolelle. Lähestymässä on viisaiden koneiden aika. gaudeamus.pikakirjakauppa.fi TIMO HONKELA: RAUHANKONE. TEKOÄLYTUTKIJAN TESTAMENTTI. Keväällä 2015 muodostettu Sipilän hallitus lähti vauhdikkaasti muuttamaan suomalaista kolmikantaa. Haaste sopimusyhteiskunnalle yhteiskunnalle puettiin ideologiseen vastakkainasetteluun korporatismin ja parlamentarismin välillä. FM Matti Hirvolan tutkimus läpivalaisee Sipilän ajan työmarkkinoiden hegemoniakamppailuja. Hirvola kiinnittää myös huomion sopimusyhteiskunnan instituutioiden horjumiseen sen jälkeen, kun EK oli omilla sääntömuutoksillaan riisunut itsensä vallasta. www.sorsafoundation.fi MATTI HIRVOLA: LUOTTAMUKSEN LOPPU? ILMOITUS Sakris Kupila ei ole koskaan ollut nainen. Siitä huolimatta hän joutuu päivittäin kohtaamaan syrjintää, koska hänen henkilöllisyystodistuksessaan lukee nainen. Suomen tämänhetkinen translaki edellyttää, että korjatakseen henkilöllisyystodistuksensa sukupuolimerkinnän on oltava täysi-ikäinen, on oltava diagnoosi transsukupuolisuudesta ja on oltava lisääntymiskyvytön. Nämä nöyryyttävät ehdot loukkaavat transihmisten itsemääräämisoikeutta. Vaadi Juha Sipilää uudistamaan Suomen translaki ihmisoikeuksia kunnioittavaksi. Allekirjoita vetoomus. amnesty.fi/sakris OIKEUS OLLA MINÄ.
6 • 9 / 2017 Ka nn en kuv a: Te em u Silv án Lauri Reuter ja tulevaisuuden ruoka 8 8 Ruoan tulevaisuus 12 Vihapuhe 14 YK 16 Syyrian konflikti 20 Hyvinvointivaltio 22 Pappapoliitikot 24 Politiikan prioriteetit 26 VASTAMAINOS 27 Empatian puute 28 Eläinteollisuus 30 Vedonlyönti huijaukset 33 Mutu 39 Mielensä pahoittaminen 42 Elokuvateatterit 44 Maailmanloppu 46 Yksilöt diktatuurissa 48 Valkoinen taide 50 Homous elokuvissa 52 Klassikot 53 Poliittinen teatteri 54 Mitä lukea 56 Tosi-tv:n maailmankuva 58 Mitä katsoa Ratkaistavana: maailmanloppu 44 Valkoinen taide 48 12 Vihapuhe 6.11.–10.12.2017
9 / 2017 • 7 VOIMA Hämeentie 48, 00500 Helsinki, puhelin 044 238 5109, sähköposti voima@voima.fi, toimituksen sähköposti toimitus@voima.fi, voima.fi | PÄÄTOIMITTAJA Suvi Auvinen 044 980 5215 | ULKOASU Ninni Kairisalo & Antti Kukkonen, mainosgraafikko Ninni Kairisalo | MUU TOIMITUS Elsa Piela, Annika Pitkänen, Tuomas Rantanen, Iida Simes, Jari Tamminen & Kaisu Tervonen | TOIMITUSJOHTAJA Teemu Matinpuro | YHTEYSPÄÄLLIKKÖ Tuomas Korkiakangas 040 825 5804 | KUSTANNUS PÄÄLLIKKÖ Tuomas Rantanen 040 507?7165 | AVUSTAJINA TÄSSÄ NUMEROSSA Elisa Aaltola, Arman Bahmani, Carmen Baltzar, Kiia Beilinson, Ville Blåfield, Tero Hannula, Antti Jauhiainen, Oskari Juvakka, Antti Kurko, Matias Laine, Aurora Lemma, Joona-Hermanni Mäkinen, Mike Pohjola, Pontus Purokuru, Teemu Silván, Anton Vanha-Majamaa & Eija Vinnari | JULKAISIJA Voima Kustannus Oy | YHTIÖN OSAKKAAT Rosebud Books Oy, Luonto-Liitto, Maan ystävät, Suomen Rauhanpuolustajat, Heikki Hiilamo & Tuomas Rantanen | JAKELU Jari Tamminen 050 331 4057 | TILAUKSET Tuomas Korkiakangas 044 238 5109 | VOIMAN VUOSITILAUS 10 numeroa 39 euroa | PAINO Sanomapaino, Vantaa | PAINOS 70 000 | ISSN 1457-1005 | VOIMA – Kokoomus on mafia. 9 Pääkirjoitus Tänään meillä on hyviä uutisia ”MILJARDIT IHMISET ympäri maa pallon kerääntyivät tänään juhli maan ihmiskunnan historian en simmäistä sodatonta aikakautta. Maapallollamme käyty viimeinen sota on nyt saatu päätökseen, kun jo vuosia taistelleet joukot solmi vat rauhan Afrikan luoteiskolkassa. Rauha saavutettiin sen jälkeen, kun osapuolet olivat sopineet asemäärä rahojen suuntaamisesta koulutuk seen.” Arvi Lindin ja Irinan biisi ”Hyviä uutisia” kertoo fiktiivisestä vuoden 2003 viimeisestä uutislähetyksestä. Perheväkivaltatapauksia ei ole il mennyt yhtään, sillä ihmiset ovat ymmärtäneet relata. Syrjäytymisen estorahasto on toiminut, ja maa palloa suojaava otsonikerroskin näyttää elpymisen merkkejä. UUTISOTSIKOT EIVÄT yleensä näy tä tältä. Vuosi 2016 julistettiin pitkin internetiä pahimmaksi ikinä, ja vuo si 2017 kilpailee kamaluudellaan sen kanssa, ainakin jos otsikkoja on us kominen. Ilmastonmuutos tuhoaa, terroristit rälläävät, suosikki julkkikset kuolevat, ja kohta jokai sella meistä on valinnanvapaus sen suhteen, miltä kokoomuksen pyörit tämältä firmalta ostamme terveys palvelumme. Monella mittarilla meillä menee kuitenkin paremmin kuin viimeisen 200 vuoden aikana. Jos haluaisimme, voisimme joka päivä otsikoida jutun ”137 000 ihmistä nousi eilen äärim mäisestä köyhyydestä”. Tätä otsik koa olisimme voineet halutessamme käyttää viimeiset 25 vuotta joka päi vä. Miksi emme tee niin? Osaltaan negatiivisten uutisten vetovoimaa voi selittää evoluutiolla. Periydymme niistä ihmiseläinyksi löistä, jotka osasivat olla menneisyy den maailmassa eniten varuillaan. Jos oletti, että jokaisen puskan taka na vaanii peto, oli todennäköisesti useammin väärässä kuin oikeassa, mutta ainakin säilyi hengissä. Jatkuvan informaatiotulvan kes kellä varhaisen selviytymisemme kannalta oleellinen vaisto voi kui tenkin suistaa meidät onnettomuu teen. On yhtä hyödytöntä ahdistua kaikesta ympärillämme tapahtuvas ta kauheudesta kuin työntää päänsä pensaaseen ja uskotella, että kaikki on hyvin. MEDIASSA ESITELLÄ ÄN paljon on gelmia. Niitä onkin, mutta niin on myös mahdollisia ratkaisuja. Meil lä on käsissämme enemmän tietoa, osaamista ja teknologiaa kuin kos kaan aikaisemmin, siis kaikki tarvit tavat ratkaisujen avaimet. Tämä Voiman numero keskittyy ratkaisuihin. Annoimme kirjoit tajille vapaat kädet ratkaista mitä tahansa maailman ongelmia. Rat kaisuja haetaan niin pieniin kuin suuriinkin kysymyksiin jalkapal lon vedonlyöntihuijauksista Isisiin, vihapuheeseen ja ruoantuotannon tulevaisuuteen. Esittämämme ratkaisut eivät ole välttämättä ainoita mahdollisia. On myös todennäköistä, että ainakin osa niistä on vääriä. Ongelmiin ei ole yk sinkertaisia ratkaisuja, koska emme elä yksinkertaisessa maailmassa. Ratkaisuehdotuksien esittämises tä ei ole kuitenkaan syytä pidättäy tyä vain siksi, että ratkaisut saattavat olla monimutkaisia. Ongelmanrat kaisu lähtee siitä, että kysymme oi keita kysymyksiä, muodostamme hi taita mielipiteitä tietoon perustuen, kuuntelemme asiantuntijoita ja nii tä, joita aiheet ensi kädessä kosketta vat, sekä osallistamme yhä useampia päätöksentekoon. SELVIYTYMISVIETTIMME ohjaile maa epäluuloa maailmaa kohtaan voitaneen hoitaa parhaiten hyväk symällä meitä kohtaavat ongelmat. Puskassa piilevän pedon pelotta vuutta syö rauhallinen suhtautumi nen siihen. Jokaisen nurkan takana ei vält tämättä lymyä katastrofi. Ja jos ly myääkin, siihen on löydettävissä ratkaisu. SUVI AUVINEN Kirjoittaja on Voiman vt. päälehtimiesnainen. 137 000 IHMISTÄ NOUSI EILEN ÄÄRIMMÄISESTÄ KÖYHYYDESTÄ. Ku va: N aus ka Lauri Reuter ja tulevaisuuden ruoka 8 RATKAISU: ETSITÄÄN YHDESSÄ RATKAISUJA, NIITÄ RIITTÄÄ
8 • 9 / 2017 Tieteen kauhukakara saattaa pelastaa meidät kaikki katsomalla nurkan taakse ruoantuo tannon tulevaisuuteen. Rajapinnan radikaali TEKSTI SUVI AUVINEN KUVAT TEEMU SILVÁN I HMISKUNNAN TULEVAISUUS saattaisi näyttää hyvin erilaiselta, jollei tutkija Lauri Reuterin leikkikenttänä olisi lapsuudessa ollut kasvihuone. ”Olen kasvanut maatilalla. Perheemme elinkeino ei koskaan ollut maanviljely, mutta meillä oli takapihalla vanha iso kasvihuone, jossa kasvatettiin ihan mitä mieleen tuli. Ensimmäinen lukemani kirja oli Lääkekasvit. Sen jälkeen Bobby Fischer opettaa shakkia ja vasta sitten Fedja-setä”, Reuter nauraa. Kasvien erilaiset maut ja tuoksut kiinnostivat nuorta Reuteria. ”Varmaan kuusivuotiaana kasvatin ensimmäisen kaupallisen projektini. Kasvatin piparminttua ja myin sen kuivattuna naapureille.” TEKNOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS VTT:n tutkijana kasvibiotekniikan ryhmässä työskentelevä Reuter on väitellyt Helsingin yliopistosta. Lukion jälkeen Reuter hakeutui opiskelemaan biokemiaa ja solubiologiaa. ”Solubiologian luennolla päästiin siihen pisteeseen, että tässä ovat nyt elämän perusyksiköt, solut. Tässä on se, mitä elämä on. Hengellinen on ehkä vähän väärä sana, mutta sillä luennolla tuli ensimmäinen kokemus jostain suuremmasta. Solubiologiasta löytyi rajapinta elämän ja kemian välissä. Ja se on todella kiehtovaa”, Reuter selittää silmät loistaen. Reuter syventyi kasvisoluihin. Lapsuuden ruokapuutarha seurasi mukana. ”Ruoka on kuitenkin ollut minulle se iso juttu, joten aika luonnollisesti mielessä pyörivät koko ajan tutkimuksen ruokasovellukset. Millaista olisi solujen ja bioteknologian käyttö ruoan tuotannossa? Mikä on elämän ja kemian rajapinta? Entä biologian ja teknologian? Miten elämää voi käyttää meidän ihmisten tarkoituksiin? Me elämme bioteknologian aikakautta, jolloin elämä on yhä enemmän teknologiaa ja teknologia on yhä enemmän elämää. Päädyin lopulta tekemään sitä, mitä tykkään tehdä: ruokaa oudolla tavalla.” VTT:llä Reuter yrittää rakentaa kuvaa mahdollisuuksista käyttää bioteknologiaa ruoantuotannossa. Solujen käyttöä ruokana. Suljettuja systeemejä. ”Käytämme VTT:llä soluja teknologisena työkaluna. Kyseenalaistaminen on aina ollut minulle luonnollinen tapa toimia. Yritän luoda kuvaa siitä, miltä kokonaan uudenlainen ruoantuotanto voisi näyttää ja mitä tämä maailma tarvitsee.” PAKITETA AN TAKAISIN SIIHEN , missä keskivertoihminen vielä pysyi kärryillä. Lauri Reuterin mielestä nykyinen ruoantuotantomme on rakennettu täysin kestämättömälle pohjalle ja on tiensä päässä. ”Se, että me käytämme valtavan osan maapallon hedelmällisestä pinta-alasta ruoantuotantoon, ei ole kestävää. Resurssien hukkaaminen lihantuotantoon on katastrofaalista, ja se olisi niin helppo muuttaa. Jos kaikki puolittaisivat lihan käytön nyt, sillä olisi valtava merkitys. Lisäksi pelkästään se, että pelto on ylipäätään olemassa, on äärimmäisen haitallista biodiversiteetille. Pellon raivaaminen on katastrofi, hoidettiin sitä ihan miten tahansa. Vuoteen 2050 mennessä meidän pitää tuottaa 70 prosenttia enemmän ruokaa kuin nyt, mutta me emme voi hakata enää yhtään lisää peltoa.” KAIKKEIN SUURIN HAASTE ruoantuotannolle ja ihmiskunnalle ylipäätään on Reuterin mukaan ilmastonmuutos. ”Maatalous on kehittynyt pikkuhiljaa viimeisen 10 000 vuoden aikana, ja RATKAISU: TULEVAISUUDEN RUOKA KASVATETAAN SULJETUISSA SYSTEEMEISSÄ KASVISOLUISTA JA TILATAAN RUOKA-SPOTIFYN KAUTTA Artikkeli se aikakausi on maapallon historiassa poikkeuksellisen stabiili. Kun katsotaan tarpeeksi kauas maapallon keskimääräistä lämpötilaa, niin tämä ajanjakso on lähes suora viiva valtavan vaihtelun jälkeen. Juuri tuon stabiilin kauden aikana on kehittynyt koko ihmisyhteisö ja sivilisaatio. Ja nyt se on loppu.” Reuterin mukaan stabiili aikakausi on ohi, vaikka lämpeneminen saataisiin pidettyä kahdessa asteessa. ”Tämä tarkoittaa sitä, että maanviljelyksestä tulee mahdotonta monilla alueilla. On vaikea edes käsittää, miten valtava muutos se on. Se säteilee kaikkialle. Ihmisten on pakko muuttaa pois, ja syntyy valtavia kriisejä, jotka vaikuttavat koko yhteiskuntarakenteeseen. Ihmislaji selviää kyllä, emme me sukupuuttoon ole kuolemassa, mutta selviääkö yhteiskunta? Sivilisaatio on täysin riippuvainen maa taloudesta.”
9 / 2017 • 9 se aikakausi on maapallon historiassa poikkeuksellisen stabiili. Kun katsotaan tarpeeksi kauas maapallon keskimääräistä lämpötilaa, niin tämä ajanjakso on lähes suora viiva valtavan vaihtelun jälkeen. Juuri tuon stabiilin kauden aikana on kehittynyt koko ihmisyhteisö ja sivilisaatio. Ja nyt se on loppu.” Reuterin mukaan stabiili aikakausi on ohi, vaikka lämpeneminen saataisiin pidettyä kahdessa asteessa. ”Tämä tarkoittaa sitä, että maanviljelyksestä tulee mahdotonta monilla alueilla. On vaikea edes käsittää, miten valtava muutos se on. Se säteilee kaikkialle. Ihmisten on pakko muuttaa pois, ja syntyy valtavia kriisejä, jotka vaikuttavat koko yhteiskuntarakenteeseen. Ihmislaji selviää kyllä, emme me sukupuuttoon ole kuolemassa, mutta selviääkö yhteiskunta? Sivilisaatio on täysin riippuvainen maa taloudesta.” Reuter on kuitenkin kehittänyt lapsuutensa kasvihuoneen ja bioteknologian yhdistelmästä mahdollisen ratkaisun. Hän katsoo kuulijaa innostuneena, kuin valmiina kertomaan suurimman koskaan kuulemansa salaisuuden. ”Viimeisen parinkymmenen vuoden aikana, samalla kun paine tehdä muutosta on kasvanut, teknologinen kyvykkyys on parantunut räjähdysmäisesti. Käsissämme olevalla teknologialla pystyy tekemään asioita, jotka vielä eilen tuntuivat todella oudoilta.” REUTERIN VISIOSSA ruoantuotanto on irtikytketty ympäristöstä ja tuotu suljettuihin systeemeihin. ”Tapa, jolla tuotamme ruokaa tulevaisuudessa, ei voi olla riippuvainen ilmastosta tai hyvästä säästä. Toisaalta se ei myöskään voi olla haitallinen ympäristölle. Moderni kasvihuone on aikalailla irtikytketty ympäristöstä. Me pystymme Suomessa tuottamaan kurkkua ja tomaattia keskellä talvea aika tehokkaasti ja aika karuissa olosuhteissa. Mielenkiintoiseksi teknologia käy solutasolla, kun mennään monimutkaisista kasveista ja lehmistä yksinkertaisiin organismeihin. Soluviljelmät ovat kasvihuonettakin tehokkaampi ja kontrolloidumpi systeemi ruoan tuottamiseen.” VTT:llä on kehitetty pieniä bioreaktoreja, joilla kuka tahansa voisi periaatteessa tuottaa syötäviä soluja kotonaan yhtä helposti kuin nyt keitämme kahvia. ”Olen tehnyt paljon töitä kasvisolujen kanssa, mutta voimme tuottaa myös eläinproteiineja erilaisissa fermentointiprosesseissa – ei laborato rioissa vaan panimoissa. Tai jopa kasvattaa eläinsoluista lihaa äärimmäisenä esimerkkinä.” Hän ei kuitenkaan usko, että tuottaisimme tulevaisuudessa kaiken ruokamme kotona bioreaktoreissa. ”On paljon ihmisiä, jotka haluavat juoda olutta, mutta on vain pieni määrä, jotka haluavat tehdä olutta kotona. Meille saattaa tulla Kallioon sellaisia pienpanimon näköisiä smoothiebaareja, joissa kasvatetaan kasvisoluja vähän keskitetymmin.” Reuter ei usko ravinnon muuttuvan kokonaan kasvisolu smoothieiksi. ”Ei ole mitään syytä, miksemme voisi tällaisista ihan uudenlaisista raaka-aineista tehdä ihan tavallisen näköistä ruokaa. Ruoka näyttää ja luultavasti maistuukin tulevaisuudessa aika samalta, se vain tuotetaan hyvin eri tavalla.” VÄSYNEENÄ TYÖPÄIVÄN JÄLKEEN kauppaan mennessä ihminen päätyy helposti tekemään epäedullisia valintoja niin itsensä kuin ympäristönkin suhteen. Ruoantuotannon lisäksi toinen suuri ruokaongelma liittyykin sen kulutukseen. ”Ihmisiä pitäisi ohjata enemmän lihankulutuksen vähentämiseen. Verottamalla ja maataloustuilla voidaan paljon ohjata sitä, miten ruokaa kulutetaan. Mutta siihen ei löydy nyt tahtotilaa, mikä on aika surullista.” Reuter ottaisi osan vastuusta pois kuluttajan harteilta. ”Ruoan kulutuksen digitalisaatio voi olla merkittävä muutos. Ajatellaan esimerkkinä sitä, mitä suoratoisto on tehnyt musiikin ja elokuvien kuluttamiselle. Koko kulutustapa on muuttunut, ja sama on tapahtumassa liikenteelle. Ei ole mitään syytä, etteikö ruoan digitalisoituminen olisi seuraavaksi edessä. Se on väistämätöntä kehitystä, koska se on niin fiksua ja poistaa paljon epätehokkuutta.” REUTER USKOO ruoankulutuksen digitalisaation jo alkaneen. Ensimmäisinä merkkeinä hän pitää Amazonin ja Whole Foodsin yrityskauppaa sekä Kryhmän lähtemistä verkkokauppa AliBaban mukaan. Verkkokauppa on jo normaali tapa ostaa ruokaa monissa suurkaupungeissa ympäri maailmaa. ”Mutta ruoan verkkokauppa ei sinänsä ole tarpeeksi. Se vastaa sitä vaihetta musiikin kanssa, kun cd-levyjä saattoi tilata netistä kotiin postitettuna. Ruoan verkkokaupasta tulee todella fiksua vasta, kun siitä tulee aito palvelu: kun minä en enää päätä, mitä sieltä verkkokaupasta haluan, vaan päätän, miten haluan syödä.” Reuter visioi palvelua, jonne voisi Spotifyn tapaan syöttää erilaisia parametrejä siitä, minkä tyyppisistä asioista pitää ja mitä ei missään nimessä halua. Palvelun voisi säätää huomioimaan ruoan ympäristöjalanjäljen ja kuluttajan eettiset normit. ”Sitten palvelu kertoisi sinulle, mitä syöt, ja tilaisi tuotteet sinulle suoraan. Se mahdollistaisi syömisen hienovaraisen ohjaamisen, oikeaan suuntaan tuuppaamisen. Sitä kautta voitaisiin myös käyttää resursseja tarkemmin – päästäisiin tuotantoketjun hallinnasta kulutuksen hallintaan. Ei tarvitsisi enää pitää leipää ruokakaupan hyllyssä, jotta hylly näyttäisi täydeltä, vaan voitaisiin myydä se leipä, mikä on käsillä. Jos varastossa on paljon porkkanaa, se voidaan saada menemään ilman, että jää hävikkiä.” Tällainen palvelu muuttaisi Reuterin mukaan ruoan kuluttamisen täysin. ”Heti kun meillä on autonomisia ajoneuvoja, pieniä droneja, jotka kuljettavat ruokaa paikasta toiseen, häviävät viimeisetkin esteet tällaiselta kehitykseltä. Ruoan palvelullistuminen tulee olemaan massiivinen asia. Siihen yhdistyy oman terveysdatan käyttö ja kuluttajan osallistuminen ruokaketjun hallintaan. Se tulee muuttamaan kaiken, kuten supermarketit aikanaan muuttivat sen, miten me kulutamme ruokaa nyt. Supermarketit ovat itseasiassa aika uusi juttu, mutta ne ovat muuttaneet täysin käsityksemme valinnanvapaudesta.” ON KEHITETTY PIENIÄ BIOREAKTOREJA, JOILLA KUKA TAHANSA VOISI PERIAATTEESSA TUOTTAA SYÖTÄVIÄ SOLUJA KOTONAAN. REUTER VISIOI PALVELUA, JONNE VOISI SPOTIFYN TAPAAN SYÖTTÄÄ ERILAISIA PARAMETREJÄ SIITÄ, MINKÄ TYYPPISISTÄ ASIOIS TA PITÄÄ
10 • 9 / 2017 ISTUMME HELSINGIN KESKUSTASSA . Reuter piirtää suurella liikkeellä kaaren Kiasman, Musiikkitalon ja rautatieaseman ylle. ”Kaikki tämä on olemassa, koska olemme kehittäneet maatalouden sellaiselle asteelle, ettei jokaisen enää tarvitse keskittyä tuotantoon. Maatalouden kehittyminen mahdollisti sen, että osa meistä saattoi keskittyä tieteeseen, kulttuuriin, taiteeseen, arkkitehtuuriin ja teknologiaan. Ruoka liittyy kaikkeen, koko sivilisaatio rakentuu maatalouden päälle. Sen takia ruokaongelmat on äärimmäisen tärkeä ratkaista. Haasteet ovat valtavan suuria, suurempia kuin koskaan ihmisen historiassa, eikä niihin ole olemassa vain yhtä ratkaisua.” Reuterin mukaan ilmastonmuutoksesta ei puhuta tarpeeksi emmekä ole siitä riittävän hädissämme. Meidän pitäisi pystyä toimimaan paljon radikaalimmin ja määrätietoisemmin. ”Me kehitämme teknologioita ja ratkaisuja, joista emme olisi pystyneet edes haaveilemaan parikymmentä vuotta sitten. Jos nyt tuntuu ihan mahdottomalta ajatukselta, että voisimme sitoa hiiltä pois ilmakehästä, niin se ei välttämättä kohta ole enää niin mahdotonta. Me emme vain vielä tiedä, miten se tulee tapahtumaan.” Ihminen vaipuu herkästi illuusioon, että kaikki on ollut samalla tapaa aina. Reuterin mukaan liikumme kuitenkin valtavalla vauhdilla. ”On meidän tutkijoiden duuni pitää silmät auki ja pyrkiä ennakoimaan, mitä on seuraavan nurkan takana.” Tutkija uskoo, että seuraavassa 50 vuodessa tulee tapahtumaan paljon myös ruoantuotannon saralla. ”Mieti, miten erilaista oli suomalainen ruoantuotanto tai ruokavalio oli viisikymmentä vuotta sitten. Ei ollut esimerkiksi supermarketteja tai tuontihedelmiä. Väitän, että kahdenkymmenen vuoden päästä supermarketteja ei enää ole.” REUTER KATSOO lasiseinän läpi sinistä taivasta ja pääkaupungin keskustan ihmisten virtaa. Ulkona on jo kylmä, mutta me kylvemme auringon lämpimässä valossa. Naapureille myydystä piparminttupussista ollaan tultu kauas, mutta riemu, toiveikkuus ja into eivät ole tutkijan asenteesta kadonneet. ”Maailma muuttuu joka päivä nopeammin, se on tavallaan pelottavaa”, aloittaa bioreaktorissa kasvisoluja tuottava tulevaisuuden kokki. ”Mutta jos osaamme ohjata sitä kehitystä oikeaan suuntaan ja käyttää niitä teknologioita fiksusti, voimme vaikuttaa asioihin. Meidän ei tarvitse olla matkustajina tässä junassa, joka on menossa pahasti väärään suuntaan, vaan voimme vaikuttaa siihen, mihin se menee. Se vaatii tahtotilaa ja kykyä.” Tutkija sanoo olevansa innoissaan siitä, mihin ihmisyhteisö parhaimmillaan kykenee. ”Muistamme helposti ne kerrat, kun jokin on mennyt uuden teknologian kanssa pahasti vikaan, vaikka kaikki tämä hieno tässä ympärillä on teknologian kehittymisen tulosta. Ikinä ihmisen historiassa ei ole ollut niin mielenkiintoista päivää kuin tämä päivä. Ja tämän voi sanoa joka päivä. Kyllä me löydämme ratkaisuja.”
12 • 9 / 2017 TEKSTI KAISU TERVONEN KUVAT EMMI NIEMINEN / VIHAN JA INHON INTERNET Tie ulos normihuorittelusta Yhdeksän hyvää ja yksi huono ratkaisu vihapuheeseen. Artikkeli E MMI NUORGAM sanoo tottuneensa ”normihuoritteluun”. Tappouhkauksista saamelainen feministibloggari aikoo vieläkin ilmoittaa poliisille. Sen vähäisemmästä ei. Tähän päätökseen saattoi vaikuttaa se naureskeleva poliisi, joka kysyi Nuorgamilta ”ethän sä nyt oikeasti usko, että nämä ovat tulossa repimään sinulta kohdun irti”. Tällaisen uhkauksen hän oli kuitenkin saanut ja poliisille raportoinut. Nuorgamin tapaus on yksi monista toimittaja Johanna Vehkoon ja sarjakuvataiteilija Emmi Niemisen tuoreessa kirjassa Vihan ja inhon internet. Vihapuheen kohteeksi joutuneiden ihmisten lisäksi journalistisessa sarjakuva teoksessa kuullaan tutkijoita, vihaajia ja auttajia. Vehkoo ja Nieminen ovat tarkastelleet asiaa monelta kantilta. Ratkaisujen ei pidä lähteä siitä, että vihapuheen kokijat joutuisivat muuttamaan käytöstään. Mutta mitä tutkijat, vihaajat, auttajat ja me muut voimme tehdä? RATKAISU 1: Tieto ja tutkimus VIHAN JA INHON INTERNET -kirja on osaltaan osa ratkaisua, sillä se tarjoaa tietoa ongelmasta. Vihapuhetta saavat osakseen kaikki sukupuolet, mutta kirjan mukaan on selvää, että ongelma on sukupuolittunut: Naiset ja naisoletetut joutuvat miehiä useammin verkkohäirinnän kohteeksi. ”Aivan erityisesti niitä vihaajia pitäisi tutkia enemmän: Mikä heidät on saanut lähettämään niitä viestejä ja kommentoimaan sellaisella tavalla? Mistä on lähtöisin se käsitys, että voi sanoa mitä tahansa – ja mitä sille voi tehdä?” Vehkoo kysyy. Vihaajista hänellä on jo käsitys. ”Me ollaan jaettu vihaajat raa’asti kahteen porukkaan, vaikka oikeasti nyansseja on varmasti paljon enemmän: on trollit ja vihaajat. Nimettömille trolleille kyse on kiusanteosta, pilkasta ja internet-kulttuurista. Osalla niistä on ideologiaa taustalla – saattaa olla äärioikeistolaista ja rasistista ajattelua – mutta ei kaikilla. Sen lisäksi Suomessa on aivan selkeä samaan aikaan valemedian kanssa noussut vihaaja-ilmiö. He ovat keski-ikäisiä tai vanhempia miehiä – joskus myös naisia – jotka lukevat valemediaa ja uskovat, mitä siellä puhutaan. Heillä on rasistinen ajatusmaailma ja usein naisvihaa. Ja heistä osa esiintyy omalla nimellään.” RATKAISU 2: Sosiaalipolitiikka TOINEN RATKAISU nojaa ensimmäiseen. Kuten Vehkoo sanoo, tarvitsemme tutkimustietoa, joka kertoisi, keitä vihaajat ovat ja millaisista yhteiskunnallisista lähtökohdista he tulevat. ”Mulla on semmoinen käsitys, että sinne vihaajiin mahtuu myös keskiluokkaista perheenisää”, hän huomauttaa. Ehkä tutkimustieto antaa mahdollisuuksia tarttua vihapuhetta suoltavien yksilöiden tilanteisiin politiikan kautta. Ehkä mielenterveyspalveluissa tulisi kiinnittää huomiota naisvihaan. Ehkä miestyössä tarvitaan entistä väkevämpää asenneoikaisua. Tutkimus voi tarjota vastauksia näihin pohdintoihin. Yleisemmällä tasolla politiikassa voidaan pyrkiä tasavertaisuuteen. Siitä on joka tapauksessa hyötyä. Jos naisviha vähenee rakenteiden ja mahdollisuuksien tasolla, ehkä se vähenee myös verkossa. RATKAISU 3: Kieli YKSI VEHKOON oivalluksista on ottaa käyttöön termi verkkoväkivalta. Kun kyse on ”puheesta”, se mahdollistaa ”ei haukku haavaa tee” -typeryydet. Vihapuhetta suollettuaan taas voi aina vedota ironiaan ja huumoriin, kielen hienovaraisiin sävyihin. Mutta vihapuhe on nimenomaan väkivaltaa: se aiheuttaa pelkoa, ahdistusta, surullisuutta ja elämänilon katoamista aivan kuten mikä tahansa muukin väkivalta. Se on vallankäyttöä, jolla pönkitetään omaa kuviteltua ylemmyyttä ja tehdään toisen elämä hankalaksi. Vehkoon mukaan moni jää saivartelemaan siitä, ettei lakiin ole kirjattu määritelmää vihapuheesta. ”Nämä vihapuhe-termin kriitikot eivät koskaan ota esiin myöskään sitä, että vihapuheesta on potentiaalisesti tosi lyhyt loikka tekoihin. Johan me ollaan Suomessa nähty useita esimerkkejä. Montako niitä polttopullojen heittelyitä vastaanottokeskuksiin on ollut? Olisiko niitä olemassa, jos sitä ennen ei olisi ollut vihapuhetta?” Verkkoväkivalta johtaa fyysiseen väkivaltaan. RATKAISU 4: Väkivaltaan puuttuminen TÄMÄN PITÄISI OLLA itsestään selvää, mutta eihän se sitä ole: kaduilla nähdään natsiväkivaltaa ja naisia hakataan kotonaan. Suomi on kaksi vuotta sitten sitoutunut Istanbulin sopimukseen, joka on kansainvälinen naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemistä koskeva sopimus. Sen raameja ei kuitenkaan ole noudatettu. Elokuussa Suomi sai YK:n ihmisoikeusneuvostolta suosituksia ihmisoikeustilanteen parantamiseksi. Noin neljäsosan suosituksista Suomi hylkäsi: esimerkiksi turvakotipaikkojen riittämätöntä määrää ei aiota kasvattaa lisärahoituksella niin kuin Istanbulin sopimus vaatisi. Rasismin vastaisten toimien tehostamiskehotukseen hallitus vastasi Ihmisoikeusliiton mukaan, että tilanne on kunnossa. Jos naisiin kohdistuvaa väkivaltaa tai rasismia ei oteta vakavasti valtiojohdon tasolla, miten sitä voi odottaa keskustelupalstoilta? ”Niin kauan kuin me yhteiskuntana ja kulttuurina ei pystytä kohtaamaan sitä, että meillä on ongelmia, niin niille ei voida tehdä mitään, vaikka meillä olisi kuinka monta tutkijaa, journalistia ja sarjakuvantekijää, jotka omalta osaltaan yrittävät tarjota ratkaisua”, sarjakuvataiteilija Nieminen toteaa. RATKAISU 5: Valkoisen heteromiehen asettuminen samalle viivalle muiden kanssa MONET VALKOISISTA heteromiehistä – yhteiskuntamme etuoikeutetuim
9 / 2017 • 13 RATKAISU: VIHAPUHE POIS NORMAALIN PIIRISTÄ distusta, surullisuutta ja elämänilon katoamista aivan kuten mikä tahansa muukin väkivalta. Se on vallankäyttöä, jolla pönkitetään omaa kuviteltua ylemmyyttä ja tehdään toisen elämä hankalaksi. Vehkoon mukaan moni jää saivartelemaan siitä, ettei lakiin ole kirjattu määritelmää vihapuheesta. ”Nämä vihapuhe-termin kriitikot eivät koskaan ota esiin myöskään sitä, että vihapuheesta on potentiaalisesti tosi lyhyt loikka tekoihin. Johan me ollaan Suomessa nähty useita esimerkkejä. Montako niitä polttopullojen heittelyitä vastaanottokeskuksiin on ollut? Olisiko niitä olemassa, jos sitä ennen ei olisi ollut vihapuhetta?” Verkkoväkivalta johtaa fyysiseen väkivaltaan. RATKAISU 4: Väkivaltaan puuttuminen TÄMÄN PITÄISI OLLA itsestään selvää, mutta eihän se sitä ole: kaduilla nähdään natsiväkivaltaa ja naisia hakataan kotonaan. Suomi on kaksi vuotta sitten sitoutunut Istanbulin sopimukseen, joka on kansainvälinen naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemistä koskeva sopimus. Sen raameja ei kuitenkaan ole noudatettu. Elokuussa Suomi sai YK:n ihmisoikeusneuvostolta suosituksia ihmisoikeustilanteen parantamiseksi. Noin neljäsosan suosituksista Suomi hylkäsi: esimerkiksi turvakotipaikkojen riittämätöntä määrää ei aiota kasvattaa lisärahoituksella niin kuin Istanbulin sopimus vaatisi. Rasismin vastaisten toimien tehostamiskehotukseen hallitus vastasi Ihmisoikeusliiton mukaan, että tilanne on kunnossa. Jos naisiin kohdistuvaa väkivaltaa tai rasismia ei oteta vakavasti valtiojohdon tasolla, miten sitä voi odottaa keskustelupalstoilta? ”Niin kauan kuin me yhteiskuntana ja kulttuurina ei pystytä kohtaamaan sitä, että meillä on ongelmia, niin niille ei voida tehdä mitään, vaikka meillä olisi kuinka monta tutkijaa, journalistia ja sarjakuvantekijää, jotka omalta osaltaan yrittävät tarjota ratkaisua”, sarjakuvataiteilija Nieminen toteaa. RATKAISU 5: Valkoisen heteromiehen asettuminen samalle viivalle muiden kanssa MONET VALKOISISTA heteromiehistä – yhteiskuntamme etuoikeutetuimmasta ryhmästä – ovat jo astuneet askeleita samaa viivaa kohti. Toisille kyseinen taival näyttäytyy väylänä rappioon. Jyväskylän yliopiston tutkija Tuija Saresma puhuu Vihan ja inhon internet -kirjassa ”valkoisen heteromiehen vastaiskusta”, siitä puolustusreaktiosta, joka maailman muuttumisesta ja etuoikeuksien karsiutumisesta on seurannut. Hän huomauttaa, että vihaajahahmot asettuvat mielellään tasaarvodiskurssin perinteeseen: heidän mukaansa naiset tarvitsevat suojelua muiden kulttuurien ihmisiltä. Samalla he itse haluavat laittaa naiset kuriin, vaikka sitten väkivalloin. Tämä ratkaisu on vaikea, sillä se vaatii valkoisia heteromiehiä – niin päättävällä tasolla kuin kotikoneella – olemaan välillä hiljaa ja kuulemaan vähemmistöjen kokemuksia, näkemään heidät kanssaihmisinään. Valitettavasti kulttuuri kulkee päinvastaiseen suuntaan. ”Esimerkiksi Trumpin nousu on samaa ilmiötä, se on ihan valtava kulttuurinen trendi. Vielä jokunen vuosi sitten kuviteltiin, että sivistys etenee ja kehitys kehittyy ja ihmiskunnasta tulee ikään kuin vääjäämättä tasaarvoisempi. Jotkut historiantutkijat ovat puhuneet sykleistä: välillä tapahtuu takapakki, jonkinlainen mullistus, joka pysäyttää edistyksen ja vetää sitä taakse päin. Elämme nyt tällaista aikaa”, Vehkoo toteaa. RATKAISU 6: Vihapuhe virallisen syytteen alaiseksi YKSI VIHAN JA INHON INTERNET -kirjan hahmoista herätti vihapuhetta kuolemansa jälkeen. Oaklandissa klubin tulipalossa kuolleen Hanna Ruaxin kohtalolla hekumoitiin eri nettipalstoilla. Osansa vastenmielisestä vihasta sai myös Ruaxin isä Yrjö Timonen. Hänen mielestään vihapuheen pitäisi olla yleisen syytteen alainen rikos. Nyt vihapuhe on suurimmaksi osaksi asianomistajarikos eli syytteen nostamisen tekee asianomistaja, yleensä rikoksen kohde. Tähän poikkeus on kiihottaminen kansanryhmää vastaan, joka on virallisen syytteen alainen rikos. Virallisen syytteen alaisissa rikoksissa syyttäjä voi nostaa syytteen ilman asianomistajan aloitetta. Tämän muutoksen toimivuus on kuitenkin kyseenalaista. Vaikka toimittaja Linda Pelkonen alkoi saada uhkaavia puheluita, joissa soittaja vihjaili osuvansa Pelkosen reitille väkivaltaisin aikein, kihlakunnansyyttäjä päätti lopettaa tapauksen esitutkinnan. Vasta Journalistiliiton painostus sai syyttäjän määräämään tutkinnan jatkumaan. RATKAISU 7: Sukupuolen lisääminen perusteeksi viharikoksia koskevaan rikoslakiin USKONTO, ETNINEN TAUSTA tai seksuaalinen suuntautuminen voivat olla perusteita sille, että rikos tulkitaan viharikokseksi. Sukupuoli ei sitä Suomessa tai muissakaan Pohjoismaissa ole. Siinä missä miehiin kohdistuu useam min ammattiin liittyviä solvauksia, naisilla loukkaukset koskevat usein persoonaa ja ovat sävyltään seksuaalisia ja seksistisiä. Ruotsalainen rikosoikeuden professori Moa Bladin on todennut, että verkkovihaa kohdanneilla naisilla on miehiä heikompi oikeusturva. Hän kannattaa sukupuolen lisäämistä viha rikoksia koskevaan rikoslakiin. Samoin tekee Vehkoo. ”Tämän puutteen takia naisiin kohdistuva verkkoviha jää tosi pimentoon, sitä jää ihan hirveästi tutkimatta ja syyttämättä. Poliisi ei ota sitä edes vakavasti, eikä sen määrästä ole mitään vakavasti otettavaa tilastollista tietoa.” Tai niin kuin Emmi Nuorgam kirjassa sanoo: ”Ei verkon naisvihaa pidetä yhteiskunnallisena ongelmana muualla kuin tässä meidän feministi kuplassa.” RATKAISU 8: Verkkosivujen ylläpitäjän oikeusvastuun kasvattaminen VIHAPUHETTA SIKIÄ Ä myös useilla verkkoalustoilla, joilla toimitaan nimettöminä. Tarpeen mukaan poliisi saa näidenkin alustojen ylläpitäjiltä ip-osoitteita. Esimerkiksi Ylilaudalla tällaisia tapauksia ovat olleet kouluuhkaukset. Verkkoväkivallan – esimerkiksi doxauk sen eli henkilötietojen luvattoman julkaisun ja niihin liittyvien verhottujen uhkausten – kohdalla tilanne on mutkikkaampi. ”Tosi hankalaa niitä ylläpitäjiä on saada vastuuseen. Esimerkiksi Facebookhan sanoo aina tarkoituksellisesti, ettei ole mediayhtiö – vaikka nähdäkseni se aika pitkälle on sitä. Mutta mikä vapauttaa tällaiset alustat vastuusta, joka kuitenkin on muilla sisällönjulkaisijoilla? Kyllähän lehtienkin pitää moderoida keskustelualustojaan”, Vehkoo toteaa. RATKAISU 9: Vertaistuki, yhteisön apu VIHAN JA IHON INTERNET -kirja toimii vertaistukena. Se on pullollaan rohkaisevia tarinoita naisista ja muunsukupuolisista, jotka eivät ole suostuneet hiljentymään pelottelun edessä. ”Mun mielestä yksi kaikkein tehokkaimmista keinoista taistella verkkoväkivaltaa vastaan olisi se, että toiset henkilöt alkaisivat tukea niitä ihmisiä, jotka on otettu kohteeksi. Tukensa voi osoittaa joko julkisesti tai yksityisesti, mikä itselle sopii”, Vehkoo sanoo. Hänen mukaansa pelkästään se, että kohde ei ole yksin, saattaa ajaa trollit ja vihaajat pois. Vihan kohteelle on joka tapauksessa olennaista tietää, että häntä tuetaan ja että hänen äänensä otetaan vakavasti – silloinkin kun poliisi ei niin tee. Tuki voi olla yhtä lailla yksittäinen twiitti kuin yksityinen kannustus tai kutsu kaljalle. ”Mitä enemmän tästä asiasta puhutaan ja mitä enemmän ihmiset ovat tuoneet omia kokemuksiaan esille, esimerkiksi julkaisseet saamiaan vihaviestejä, sitä enemmän on syntynyt yhteisöllisyyttä verkossa ja sitä enemmän voidaan osoittaa ongelmia tässä keskustelukulttuurissa.” Kirjassa mainitaan nettihäirinnän uhrien tukemista varten perustettu Trollbusters. Vehkoo mainitsee pari muutakin esimerkkiä: Heartmobin ja Crash Override Networkin. Osa tarjoaa teknistä tukea nettivihan kohteille, osa henkistä ja yhteisöllistä. RATKAISU 10: Se huono ratkaisu TÄMÄ ON RATKAISU , jota kohti olemme menossa: vihapuheen normalisoituminen. Pian ei tarvitse puhua vihapuheesta, koska siitä tulee normaalia puhetta. Kunnianloukkausta muistuttavat solvausviestit muuttuvat ”normihuoritteluksi”, raiskausfantasiat inboksin vakiosisällöksi. Liian monelle näin on jo käynyt. ”Vihapuheen normalisoituminen on selkeä suunta, johon ollaan kulkemassa ja jota kohti ollaan kuljettu Suomessa suurin piirtein viimeiset viisi vuotta. Sitä on vähätelty ja sitä ei ole tunnustettu yhteiskunnalliseksi ongelmaksi. Sitäkään ei olla tunnustettu, miten vihapuhe rapauttaa meidän julkista keskustelua ja demokratiaa”, Vehkoo sanoo. On mahdotonta tietää, kuinka moni on vihapuheen tai sen uhan vuoksi pidättäytynyt kirjoittamasta Facebookpäivitystä, blogipostausta, lehtijuttua tai akateemista artikkelia. ”Miten vihapuheen hiljentävä vaikutus osoitetaan? Tietenkin voidaan tehdä tutkimusta, mutta se on hidasta, emmekä voi jäädä semmoista odottelemaan. Varsinkin kun vihapuhe arkipäiväistyy, moni ei enää edes huomaa, että on muuttanut käytöstään”, Vehkoo toteaa. Emmi Nieminen on samoilla linjoilla. ”Normihuorittelu on niin kuvaava sana kertomaan siitä, miten voimme, emme pelkästään yksilöinä vaan kokonaisena kulttuurina turtua tietynlaiseen käytökseen.” YKSI ”RATKAISU” joukosta puuttuu. On nimittäin heitäkin, jotka ovat tarjonneet vihapuheelle ratkaisuksi dialogia. Keskustelua on kuitenkin vaikea avata, kun toinen on aloittanut kohdunrepimis fantasialla. ”Olen yli vuoden ajan perehtynyt näihin vihaviesteihin ja kerännyt niitä valtavan arkiston. Kun niitä analysoi, kyse ei ole keskustelusta tai pyrkimyksestä dialogiin. Suurimassa osassa tapauksista ne eivät todellakaan ole viestejä, joista kehkeytyisi rakentavaa dialogia, jos kohde lähtisi vastailemaan Eikä me voida edellyttää sitä. Sehän on vähän kuin jos pahoinpitelyn kohteen pitäisi osallistua omaan pahoinpitelyynsä”, Vehkoo sanoo. Ratkaisuun 9 viitaten, dialogia kannattaa pitää yllä verkkovihan kokijoiden kesken ja tukensa ilmaistakseen. Keskusteluun ei kuitenkaan tarvitse ottaa mukaan vihaa ja väkivaltaa levittäviä urpoja. Verkkoterroristien vaatimuksiin ei suostuta. Emmi Nieminen ja Johanna Vehkoo: Vihan ja inhon internet (Kosmos 2017)
14 • 9 / 2017 Kuka luopuisi vallastaan? Yhdistyneiden Kansakuntien radikaalia uudistamista on vaadittu vuosikymmeniä mutta se vaatii jäsenmailta mahdottomia: omasta vallasta luopumista. TEKSTI VILLE BLÅFIELD KUVA NINNI KAIRISALO RATKAISU: VALLAN DELEGOINTIA JA RAKENTEIDEN RAVISTELUA YK:SSA K UN DONALD TRUMP nousi ensimmäistä kertaa YK:n yleiskokouksen marmoriseen puhujanpönttöön New Yorkissa tiistaina 19. syyskuuta, istuivat yleisön joukossa muun muassa Ranskan presidentti Emmanuel Macron ja Britannian pääministeri Theresa May. Trumpille oli annettu puheaikaa 15 minuuttia, hän käytti 41. ”Asetan aina USA:n etusijalle, aivan kuten teidän muidenkin tulee asettaa omat kansanne etusijalle. Kaik kien johtajien on aina palveltava omaa kansaansa. Kansallisvaltio on edelleen paArtikkeli ras keino ihmisten elämän parantamiseen”, Trump sanoi. YK sai puheessa Yhdysvaltain presidentiltä vakavat nuhteet muun muassa paisuneesta byrokratiasta ja huonosta johtamisesta. Puhetta kuvailtiin ensikommenteissa ”räjähtäväksi” ja ”kovaksi jyrinäksi” – mutta sittenkin aika moni taisi olla tällä kertaa Trumpin kanssa samaa mieltä. Presidentti Sauli Niinistön mielestä puheessa oli ”kovia kohtia”, mutta kokonaisuutena Yhdysvaltojen ajama YK:n uudistaminen on Suomen edun mukaista. Ulkoministeri Timo Soini kommentoi puhetta plokissaan otsikolla ”Trump puhui hyvin YK:ssa”: ”YK:n budjetti ja henkilökunta on kasvaneet huomattavasti vuodesta 2000 lähtien. Tuloksia ei ole saatu samassa suhteessa. Kyllä totuuden saa sanoa.” Uudistamista on kovasti yritetty. YK:n reformialoitteen on allekirjoittanut toistasataa jäsenmaata, Suomi mukaan lukien. Muutosta on vaadittu valtionjohtajien suulla jo vuosikymmeniä. Entinen pääsihteeri Boutros Boutros Gali kirjoitti jo 14 vuotta sitten vetoomuksen: ”YK:ta on muutettava radikaalisti. Meidän on luotava kansainvälisten järjestöjen kolmas sukupolvi seuraamaan YK:ta – aivan kuten YK seurasi Kansainliittoa.” Miksei uudistaminen onnistu? JOUKOLLA A ALTO-YLIOPISTON nykyisiä ja entisiä opiskelijoita oli viime talvena idea. He olivat keksineet, miten Boutros Boutros Galin visio pitäisi toteuttaa. ”Jonkun YK:n kaltaisen instituution ongelmat tällä hetkellä ovat sekundäärisiä suuremmalle ongelmalle, joka toistuu ympäri maailmaa: eri kansanryhmät eivät tunnu enää keskustelevan keskenään. Ei ymmärretä eikä haluta ymmärtää, mitä erilaisia tavoitteita toisilla ihmisryhmillä on”, selittää ryhmään kuulunut Heikki Koponen, Suomen ylioppilaskuntien liiton puheenjohtaja vuosimallia 2016. Hän opiskelee Aalto-yliopistossa tuotantotaloutta. ”Meidän ajatus oli, että sen sijaan, että mietitään, millainen olisi oikeanlainen hallintorakenne fasilitoimaan kansainvälisen tason päätöksentekoa, mentäisiinkin ruohonjuuritasolle: mietittäisiin, miten dialogisuutta saataisiin rakennettua kaikkialla. Koulutuksella on siinä ihan keskeinen rooli.” Aika pian aaltolaiset päätyivät siihen, että nykyisen YK:n malli, jossa globaaleja ongelmia ratkotaan vain kansallisvaltioiden kesken, on aikansa elänyt. ”Onko kansallisvaltioilla tämän uuden osallistavan dialogin mahdollistamisessa tulevaisuudessa mitenkään keskeistä roolia? Voihan olla, että esimerkiksi kaupungin kokoiset yksiköt pystyvät tulevaisuudessa toimimaan paljon kansallisvaltioita hedelmällisemmin.” Koponen kavereineen ei ole ajatuksen kanssa yksin. Moni yhteiskuntatieteilijä puhuu nyt kaupunkivaltioiden paluusta: kasvavat miljoonakaupungit haastavat kansallisvaltiot paitsi taloudellisina toimijoina ja demokraattisina projekteina myös asukkaidensa identiteetin määrittäjinä. Miksei siis myös kansainvälisen politiikan pelureina? SUOMEN YK-LIITON pääsihteeri Helena Laukko ei halua antautua. Hän muistuttaa, että jotain on viime vuosina myös saatu aikaan. Laukko pitää YK:n kestävän kehityksen Agenda 2030 -tavoitteita ja Pariisin ilmastoso
9 / 2017 • 15 Kuka luopuisi vallastaan? Yhdistyneiden Kansakuntien radikaalia uudistamista on vaadittu vuosikymmeniä mutta se vaatii jäsenmailta mahdottomia: omasta vallasta luopumista. TEKSTI VILLE BLÅFIELD KUVA NINNI KAIRISALO RATKAISU: VALLAN DELEGOINTIA JA RAKENTEIDEN RAVISTELUA YK:SSA pimusta esimerkkeinä siitä, että kansallisvaltioiden välinen politiikka on yhä mahdollista. ”Rauhan ja konfliktien ehkäisyn pitäisi olla YK:n toiminnan keskiössä, mutta tässä työssä valitettavasti epäonnistutaan kerta toisensa jälkeen”, Laukko myöntää. ”Epäonnistuminen on seurausta samasta syystä, joka tekee YK:sta ainutlaatuisen. Kaikki maailman maat, myös konfliktialueiden maat, ovat YK:n jäseniä ja sen päätöksenteossa turvallisuusneuvostoa lukuun ottamatta yhdenvertaisia. Näkemyksiä on monenlaisia, eikä yhteistä poliittista tahtoa luottamuspulan vuoksi helposti saavuteta ennen kuin tilanne on jo kehittynyt avoimeksi konfliktiksi.” Viimeksi Laukko näki näin tapahtuvan Myanmarissa, kun puoli miljoonaa rohingya-muslimia ajettiin pakolaisiksi. YK:N NYKYINEN PÄ ÄSIHTEERI António Guterres esitti syksyn yleiskokouksessa oman listansa uudistuksista, joita järjestössä tulisi ajaa läpi. YK:n kaltaisessa rakennelmassa on kuitenkin niin, että asiat, jotka sisältä tuntuvat suurilta, näyttävät ulospäin kosmeettisilta. Yksi Guterreksen uudistusesityksistä on esimerkiksi, että YK:n maatoimistojen johtajat siirtyisivät työskentelemään paikalliskoordinaattorin sijaan suoraan apulaispääsihteerin alaisuuteen. Uusi organisaatiomalli voi olla fiksu, mutta palauttavatko tällaiset toimet maailman kansalaisten uskon kansainliittoon? Reformeissa on kohtaanto-ongelma, jos YK:n pelastamisesta kiinnostuneet opiskelijat pohtivat kansallisvaltioiden korvaamista kaupungeilla ja YK:n pääsihteeri organisaation keskijohdon raportointi suhteita. ”YK on varsin byrokraattinen ja hierarkkinen organisaatio. Jäsenmailla on paljon valtaa suhteessa pääsihteeriin, eivätkä kaikki jäsenmaat suinkaan halua järjestölle vahvaa pääsihteeriä. Vallan delegoiminen on aina vaikea asia puhumattakaan siitä luopumisesta”, Laukko sanoo. ”Ja juuri tästä on kyse YK:n uudistamisessa.” JOS HELENA LAUKKO saisi korjata YK:ssa vain yhden asian, hän muuttaisi turvallisuusneuvoston kokoonpanon. ”YK:n legitimiteetin vahvistuminen on pitkälti kiinni tästä uudistuksesta.” Saman korjauskohteen valitsee Elisabeth Rehn, korkeimmassa YKvirassa istunut suomalainen. Hän toimi 1990-luvun lopussa YK:n ihmisoikeustarkkailijana sekä pääsihteerin erityisedustajana ja YK:n alipääsihteerinä. ”Tietenkin turvallisuusneuvoston uusinta”, Rehn sanoo. ”Mutta se on melkein kuin seinään päätään löisi.” Rehn toisi neuvostoon pysyvät jäsenet latinalaisesta Amerikasta ja Afrikasta, ehkä myös Intian ja Saksan. Jäsenkierron takana hän näkee kuitenkin laajemman ongelman. Rehnin mielestä YK:n tapa jakaa ja kierrättää tehtäviä näennäisen tasapuolisesti johtaa siihen, että tärkeisiin tehtäviin nimitetään epäpäteviä ihmisiä – vain koska he edustavat oikeaa maata tai koalitiota. ”Saamme toisen luokan osaajia, kun parasta ei voi valita väärästä maasta.” Toisen luokan osaajia kertyy YK:hon myös siksi, että maailmanjärjestön korkeimpia virkoja pidetään lähettäjämaissa eräänlaisina elämäntyöpalkintoina. Tai jos asian sanoo toisin: YK:n päämaja New Yorkissa uhkaa muodostua elefanttien hautausmaaksi. ”Myös korkein johto olisi koulutettava tehtäviin, joihin se nimitetään. Ei riitä, että olet entinen presidentti tai ministeri ja sinut on sijoitettava jonnekin yläviistoon, kun sinusta on kotimaassa päästävä eroon”, sanoo Rehn, entinen ministeri itsekin. MUTTA ENTÄ SE Koponen kavereineen? Mitä heidän idealleen kuuluu nyt? Aalto-yliopiston opiskelijat tähtäsivät ideallaan ”YK 2.0” ruotsalaisen miljardöörin perustamaan Global Challenges -kilpailuun, jossa voittajalle on jaossa viisi miljoonaa dollaria idean toteuttamiseen. Kävi kuitenkin niin, että ideointi tyrehtyi ennen kilpailutöiden jättöpäivää. YK 2.0 jäi piirrospöydälle, ja miljoonat menivät muille ideoille. Ehkä tehtävä olikin mahdoton.
16 • 9 / 2017 Syyttömät Vaikka Syyrian sodasta puhutaan paljon, ei sen taustoja tai mahdollisia ratkaisuja tunneta. Suomalaiset toimittajat haluavat vaikuttaa tähän. TEKSTI ARMAN BAHMANI KUVAT AIRIN BAHMANI S YYRIAN SODASTA on uutisoitu vuodesta 2011 lähtien harva se päivä. Myös Islamilainen valtio -järjestö (IS), joka käytti aiemmin nimeä Isis, on paistatellut toisinaan sensaatiohakuisissa otsikoissa aina vuodesta 2014. Tavanomaisesti median huomio suuntautuu Syyrian ja Irakin konfliktien irrallisiin yksityiskohtiin, kuten jonkun sodan osapuolen tekemään iskuun tai tarinoihin inhimillisestä kärsimyksestä. Uutisointia säännöllisesti seuraavatkaan eivät välttämättä ole saaneet kriisistä kattavaa kokonaiskuvaa. ”Olemme järjestäneet useita puheja keskustelutilaisuuksia Syyrian sodasta ja IS-järjestöstä kuluneiden vuosien aikana. Tapahtumat ovat vetäneet puoleensa poikkeuksellisen suuren määrän yleisöä. Tiedonhalusta ei ole ollut pulaa. Meiltä on usein kysytty, mitä kannattaisi lukea. Valitettavasti aiheesta on saatavilla suomenkielistä taustoittavaa tuotantoa hyvin niukasti – idea tietokirjan kirjoittamisesta syntyi tähän havahtumisen myötä”, kertoo toimittaja Airin Bahmani. Bahmani työstää ensimmäistä kattavasti Syyrian sotaa ja IS:n vyyhtiä purkavaa suomenkielistä teosta yhdessä toisen Lähi-idän poliittisiin prosesseihin erikoistuneen toimittajan Bruno Jäntin kanssa. TIETOKIRJA NOJA A Syyrian selkkausta ja IS:ää käsittelevän akateemisen kirjallisuuden lisäksi Bahmanin ja Jäntin itse keräämään laajaan tutkimusaineistoon. Ensimmäisen osan aineistosta toimittajat keräsivät alkuvuodesta 2016 Irakissa IS:n joukkotuhonnasta selvinneiden jesidipakolaisten keskuudessa. Osa aineistosta on kerätty Libanonissa. Tutkimusta oli alun perin tarkoitus tehdä myös Syyriassa, mutta Jäntin ongelmat Syyrian viranomaisten kanssa estivät aikeet. ”Assadin hallinto eväsi minulta pääsyn Syyriaan. Päätöksen tehnyt syyrialaisviranomainen paljasti lähteelleni, että kielteisen viisumipäätöksen taustalla oli analyysini Syyrian tilanteesta. Erityisesti se, että olen kuvaillut Assadin hallintoa diktatoriseksi, ei kuulemma miellyttänyt päättäjiä Damaskoksessa”, Jäntti tähdentää. SYYRIAN SELKKAUS sai alkunsa vuoden 2011 maaliskuussa. Lounaissyyrialaisessa Daraa’n kaupungissa puhkesi laajamittaisia Assadin hallintoa vastustavia mielenosoituksia, jotka levisivät lyhyessä ajassa kaikkiin Syyrian suuriin kaupunkeihin. Maassa heräsi toivo demokraattisemmasta tulevaisuudesta. Yli kuusi ja puoli vuotta myöhemmin Assad hallitsee edelleen suurta osaa Syyriasta ja demokraattista muutosta ajava syyrialaisten oppositio on tukahdutettu lähes olemattomiin. ”Väkivallattomilla mielenilmauksilla alkaneessa kansannousussa vaadittiin muun muassa demokraattisia uudistuksia, korruption kitkemistä, poliittisia ja kansalaisoikeuksia sekä poliittisten vankien vapauttamista. Syyrian hallituksen turvallisuusjoukot vastasivat mielenosoittajien vaatimuksiin massapidätyksillä ja silmittömällä väkivallalla. Kansannousu pyrittiin tukahduttamaan nopeasti”, Jäntti kertoo. Jäntin mukaan Syyrian sodan kehitystä on ollut poikkeuksellisen vaikeaa ennakoida. ”Tuskin kukaan osasi nähdä vuoden 2011 protestien alkaessa, että vuoden 2017 loppupuolella Syyrian yhteiskunta olisi tuhoutunut ja syyrialaisten humanitaarinen ja pakolaiskriisi olisivat akuuteimmat koko maailmassa. Tai että Venäjä, Yhdysvallat ja lukuisat muut valtiot pommittaisivat samanaikaisesti Syyriaa. Tai että Assadin syrjäyttämistä ajavista poliittisista voimista tehokkaimmin järjestäytyneitä olisivat sunnalaisen ylivallan teokratiaa tai sunni-islamistista osademokratiaa ajavat islamistiverkostot miljardibudjetteineen.” Paikallisten, alueellisten ja kansainvälisten sodan osapuolten valtakamppailu on saanut aikaan tämänhetkisen maailmanpoliittisen kentän tuhoisimman sodan. ”Yli puolet syyrialaista on joutunut jättämään kotinsa. Miljoonat ovat paenneet ulkomaille, miljoonat ovat maan sisäisinä pakolaisina. Kuolinluvut vaihtelevat eri lähteiden mukaan 300 000 ja 500 000 välillä”, Bahmani selventää. MIKÄ SITTEN RATKAISUKSI Syyrian konfliktiin? Bahmanin mukaan suuri osa syyrialaisista haluaa demokraattisen yhteiskunnan. Hän painottaa, että Syyrian demokratisoituminen edellyttää muun muassa ulkovaltojen päätäntävallan huomattavaa vähentämistä. ”Eräs syyrialainen haastateltavamme esitti seuraavan analogian: mikäli hänellä on riita tyttärensä kanssa, hän ei välttämättä haluaisi naapureidensa sekaantuvan siihen, saatikka joidenkuiden aivan tyystin ulkopuolisten.” Bahman kertoo, että vallasta taistelevat yhtäältä Assadin diktatuuri Venäjän ja Iranin tuella ja toisaalla ultrakonservatiiviset sunni-islamistiset oppositioverkostot Qatarin, Saudi-Arabian, Turkin, Yhdysvaltain, Britannian ja Ranskan tuella. Islamistioppositiota on tuettu niin taloudellisesti, poliittisesti kuin sotilaallisestikin. ”Iranin rooli Assadin hallinnon puolustamisessa on ollut ratkaiseva, ja se on ollut sitä aivan kansannousun alusta lähtien. Iran on kouluttanut Assadin armeijaa ja antanut sille sotilaallista ja taloudellista tukea, minkä lisäksi Iran on mobilisoinut irakilaisia, afganistanilaisia ja pakistanilaisia shiiataistelijoita vahvistuksiksi Assadin asevoimien rinnalle. Joidenkin tiedustelulähteiden mukaan Iran on käyttänyt Assadin hallinnon puolustamiseen pelkästään sodan kolmen ensimmäisen vuoden aikana noin 15 miljardia euroa”, Bahmani selventää. JÄNTTI KOROSTAA , että Syyrian kriisin kansainvälisyyden vuoksi yleisellä mielipiteellä sotaan osallisissa maissa on erityisen suuri painoarvo. ”Suuri osa mediasta ja älymystöstä Syyrian sotaan osallisissa valtioissa on hallitustensa kyynisen ulkopolitiikan kriittisen arvioimisen sijaan päättänyt prostituoida palveluitaan valtiollisen propagandan tueksi. Painetta syyrialaisten hengillä pelattavan sodan lopettamiseksi ei ole pahemmin näkynyt Venäjällä, Yhdysvalloissa, Iranissa, Turkissa tai Saudi-Arabiassa ? maissa jotka kantavat leijonanosan vastuusta Syyrian tuhoutumisessa.” Jäntti kertoo, että Bahmani on käynyt läpi vaikutusvaltaisten persiankielisten ja hän itse vuorostaan merkittävien yhdysvaltalaisten ja eurooppalaisten tiedotusvälineiden Syyriauutisointia. Edellisenä päivänä IS:n vankeudesta vapautuneet sisarukset. Artikkeli
9 / 2017 • 17 sekaantuvan siihen, saatikka joidenkuiden aivan tyystin ulkopuolisten.” Bahman kertoo, että vallasta taistelevat yhtäältä Assadin diktatuuri Venäjän ja Iranin tuella ja toisaalla ultrakonservatiiviset sunni-islamistiset oppositioverkostot Qatarin, Saudi-Arabian, Turkin, Yhdysvaltain, Britannian ja Ranskan tuella. Islamistioppositiota on tuettu niin taloudellisesti, poliittisesti kuin sotilaallisestikin. ”Iranin rooli Assadin hallinnon puolustamisessa on ollut ratkaiseva, ja se on ollut sitä aivan kansannousun alusta lähtien. Iran on kouluttanut Assadin armeijaa ja antanut sille sotilaallista ja taloudellista tukea, minkä lisäksi Iran on mobilisoinut irakilaisia, afganistanilaisia ja pakistanilaisia shiiataistelijoita vahvistuksiksi Assadin asevoimien rinnalle. Joidenkin tiedustelulähteiden mukaan Iran on käyttänyt Assadin hallinnon puolustamiseen pelkästään sodan kolmen ensimmäisen vuoden aikana noin 15 miljardia euroa”, Bahmani selventää. JÄNTTI KOROSTAA , että Syyrian kriisin kansainvälisyyden vuoksi yleisellä mielipiteellä sotaan osallisissa maissa on erityisen suuri painoarvo. ”Suuri osa mediasta ja älymystöstä Syyrian sotaan osallisissa valtioissa on hallitustensa kyynisen ulkopolitiikan kriittisen arvioimisen sijaan päättänyt prostituoida palveluitaan valtiollisen propagandan tueksi. Painetta syyrialaisten hengillä pelattavan sodan lopettamiseksi ei ole pahemmin näkynyt Venäjällä, Yhdysvalloissa, Iranissa, Turkissa tai Saudi-Arabiassa ? maissa jotka kantavat leijonanosan vastuusta Syyrian tuhoutumisessa.” Jäntti kertoo, että Bahmani on käynyt läpi vaikutusvaltaisten persiankielisten ja hän itse vuorostaan merkittävien yhdysvaltalaisten ja eurooppalaisten tiedotusvälineiden Syyriauutisointia. ”Kaikissa niissä oman hallituksen Syyria-politiikka esitetään tavanomaisesti suopeassa valossa. Syyriaa maan tasalle hävittäneet valtiot vain haluavat syyrialaisille paremman huomisen, näin meille tietää kertoa omien hallitustensa intressejä myötäilevä veltto älymystö.” Bahmani selventää, että ”yksikään sodan syyrialaisista osapuolista ei valmista itse aseitaan, vaan ulkopuoliset liittolaiset kärräävät niitä Syyriaan kuin viimeistä päivää. Mikäs siinä, kun ei itse tarvitse kärsiä seurauksia. Asevienti tulisi jäädyttää samalla, kun syyrialaisten itsemäärämisoikeuteen perustuva diplomaattinen rauhanprosessi pantaisiin YK:n valvonnassa alulle.” BAHMANI JA JÄNTTI ovat dokumentoineet sotarikoksia ja joukkotuhontaa. Jäntti kertoo, että monet heidän haastattelemansa syyrialaiset ja irakilaiset vaativat uskottavia sotarikosoikeudenkäyntejä. ”Aineistossamme on kymmeniä sivuja pelkästään Geneven sopimusten rikkomuksia. Syyriassa ja Irakissa on muutaman viime vuoden sisään suoritettu joukkotuhontaohjelmia, järjestelmällistä orjuuttamista, siviilien ja vankien massamurhaamista. Syyriassa ja IS:n alueilla sotarikokset ovat paikoin olleet sääntö, eivätkä poikkeus.” Jäntin mukaan olisi ensisijaisen tärkeää, että mahdollisimman moni vakaviin rikoksiin syyllistynyt asetetaan syytteeseen. ”Tämä edellyttää poliittista painetta, mutta tätä painetta hallitukset eivät ole luomassa omasta vapaasta tahdostaan. Paineen on tultava kansalaisyhteiskunnan eli tavallisten vastuuntuntoisten ihmisten suunnalta.” Kirjoittaja on Lähi-idän tutkimuksen opiskelija Helsingin yliopistossa ja Airin Bahmanin veli. Bahmanin ja Jäntin teos julkaistaan syksyllä 2018. RATKAISU: ASEVIENTI SYYRIAAN SEIS, SYYLLISET VASTUUSEEN IS:n vankeudesta vapautuneet äiti ja lapsi. IS:n orjuuttama äiti synnytti lapsen maakuopassa.
NEW SPANISH CINEMA Organized by Diego Ginartes & Caisa Supported by 15 Nov 18:00 Gente en sitios (2013) 22 Nov 18:00 La mano invisible (2016) 29 Nov 18:00 Análisis de sangre azul (2016) Archipiélago fantasma (2017) Caisan sali Mikonkatu 17 C / Vuorikatu 14 Helsinki Free entry English subs Väritä Baltic Circle Jamila Johnson-Small Etnosoi! Joanna Slowinska: Archipelago Jazz’n Jam & jaZZanti Suuri juhlakonsertti Suomi 100 Eva ja Manu Joulukonsertti Auraco Tuntu Maestro ja minä Aurora Lasten Etnosoi! Aaltokoski Dance Marathon HGT 10 -festari! Voz de profunda madera Unikudelmia Kanneltalo ke 22.11. – pe 24.11. 15–20 € / esitys, festaripassi 45/40 € Caisa to 30.11. klo 19 5 € Annantalo 17.12. asti € Kanneltalo la 18.11. klo 18 17/12 € Vuotalo pe 10.11. klo 19 15/12/10 € Malmitalo su 26.11. klo 17 6,50 € Stoa pe 1.12. klo 19 15/12 € Annantalo su 12.11. klo 14 (ensiesitys), ti 14.11. klo 18, ke 15.11. klo 9.30 ja 11 10/8 €, liput kati@auraco.fi Vuotalo pe 17.11. klo 19 15/12 € Malmitalo su 12.11. klo 14–17 € Stoa to 16.11. – su 26.11. 15/12 € Ison-Britannian uuden polven nykytanssipioneerin hypnoottinen ja elektronisesti sykkivä teos purkaa oletuksia siitä, miltä tanssin tai koreografian kuuluisi näyttää. Maailmanlaajuisesti rakastettua ja arvostettua Slowinskaa pidetään yhtenä vaikuttavimmista etnisen ja kansanmusiikin äänistä. Heittäydy uteliaana kiehtoviin musiikkielämyksiin, joita akustisesti tarjoavat huippumuusikot kuten Kalle Kalima, Pauli Lyytinen ja Sergio & Natalia Castrillón (CO). Konsertissa kuullaan poimintoja kaksikon omien kappaleiden joukosta sekä heidän suosikkejaan perinteisten ja ehkäpä myös yllättävämpienkin joululaulujen maailmasta. Esiintyjät sukeltavat yhdessä yleisön kanssa aistielämysten ja -kokemusten maailmaan. Alle 6-vuotiaille, sopii myös näkövammaisille. Holle Holopaisen vieraana tällä kertaa upea laulaja-lauluntekijä Aurora. New Spanish Cinema Caisa ke 15.11., ke 22.11. & ke 29.11. klo 18, € Elokuvasarja muokkaa elokuvataiteen totuttuja kaavoja ja raja-aitoja ja esittelee espanjalaisen nykyelokuvan mielenkiintoisimpia tekijöitä ja ohjaajia. Seikkaile sävelin maasta toiseen – mukana mm. muusikot Kasheshi Makena ja Tero Pajunen sekä bluegrass-yhtye Wasel & the Weasels. Puuhaa & peuhua koko perheelle! 8 päivää, 15 esitystä, 2 ensi-iltaa. Alpo Aaltokoski Company tuo sykettä syksyyn uuden nykytanssitapahtuman myötä. Ratkiriemukas kolmen esityksen ja yhden näyttelyn festivaali hehkuu kaikissa sateenkaaren väreissä ujostelematta Helsingin Gayteatterin täyttäessä 10 vuotta. Argentiinalaista impro-kitaramusiikkia maestro Juan Falún esittämänä. Näyttely suomalaisen kirjallisuuden unista ja unelmista. Unikudelmia-työpajapäivä su 12.11. klo 13–15.30. Liput 09 310 12000 ja lippu.fi annantalo.fi | caisa.fi | kanneltalo.fi malmitalo.fi | stoa.fi | vuotalo.fi kaamos!
NEW SPANISH CINEMA Organized by Diego Ginartes & Caisa Supported by 15 Nov 18:00 Gente en sitios (2013) 22 Nov 18:00 La mano invisible (2016) 29 Nov 18:00 Análisis de sangre azul (2016) Archipiélago fantasma (2017) Caisan sali Mikonkatu 17 C / Vuorikatu 14 Helsinki Free entry English subs Väritä Baltic Circle Jamila Johnson-Small Etnosoi! Joanna Slowinska: Archipelago Jazz’n Jam & jaZZanti Suuri juhlakonsertti Suomi 100 Eva ja Manu Joulukonsertti Auraco Tuntu Maestro ja minä Aurora Lasten Etnosoi! Aaltokoski Dance Marathon HGT 10 -festari! Voz de profunda madera Unikudelmia Kanneltalo ke 22.11. – pe 24.11. 15–20 € / esitys, festaripassi 45/40 € Caisa to 30.11. klo 19 5 € Annantalo 17.12. asti € Kanneltalo la 18.11. klo 18 17/12 € Vuotalo pe 10.11. klo 19 15/12/10 € Malmitalo su 26.11. klo 17 6,50 € Stoa pe 1.12. klo 19 15/12 € Annantalo su 12.11. klo 14 (ensiesitys), ti 14.11. klo 18, ke 15.11. klo 9.30 ja 11 10/8 €, liput kati@auraco.fi Vuotalo pe 17.11. klo 19 15/12 € Malmitalo su 12.11. klo 14–17 € Stoa to 16.11. – su 26.11. 15/12 € Ison-Britannian uuden polven nykytanssipioneerin hypnoottinen ja elektronisesti sykkivä teos purkaa oletuksia siitä, miltä tanssin tai koreografian kuuluisi näyttää. Maailmanlaajuisesti rakastettua ja arvostettua Slowinskaa pidetään yhtenä vaikuttavimmista etnisen ja kansanmusiikin äänistä. Heittäydy uteliaana kiehtoviin musiikkielämyksiin, joita akustisesti tarjoavat huippumuusikot kuten Kalle Kalima, Pauli Lyytinen ja Sergio & Natalia Castrillón (CO). Konsertissa kuullaan poimintoja kaksikon omien kappaleiden joukosta sekä heidän suosikkejaan perinteisten ja ehkäpä myös yllättävämpienkin joululaulujen maailmasta. Esiintyjät sukeltavat yhdessä yleisön kanssa aistielämysten ja -kokemusten maailmaan. Alle 6-vuotiaille, sopii myös näkövammaisille. Holle Holopaisen vieraana tällä kertaa upea laulaja-lauluntekijä Aurora. New Spanish Cinema Caisa ke 15.11., ke 22.11. & ke 29.11. klo 18, € Elokuvasarja muokkaa elokuvataiteen totuttuja kaavoja ja raja-aitoja ja esittelee espanjalaisen nykyelokuvan mielenkiintoisimpia tekijöitä ja ohjaajia. Seikkaile sävelin maasta toiseen – mukana mm. muusikot Kasheshi Makena ja Tero Pajunen sekä bluegrass-yhtye Wasel & the Weasels. Puuhaa & peuhua koko perheelle! 8 päivää, 15 esitystä, 2 ensi-iltaa. Alpo Aaltokoski Company tuo sykettä syksyyn uuden nykytanssitapahtuman myötä. Ratkiriemukas kolmen esityksen ja yhden näyttelyn festivaali hehkuu kaikissa sateenkaaren väreissä ujostelematta Helsingin Gayteatterin täyttäessä 10 vuotta. Argentiinalaista impro-kitaramusiikkia maestro Juan Falún esittämänä. Näyttely suomalaisen kirjallisuuden unista ja unelmista. Unikudelmia-työpajapäivä su 12.11. klo 13–15.30. Liput 09 310 12000 ja lippu.fi annantalo.fi | caisa.fi | kanneltalo.fi malmitalo.fi | stoa.fi | vuotalo.fi kaamos!
20 • 9 / 2017 Hyvinvointivaltio iskee ?takaisin Näin teemme tulevaisuudesta jälleen valoisan. TEKSTI ANTTI JAUHIAINEN JA JOONA-HERMANNI MÄKINEN KUVA ANNIKA PITKÄNEN Artikkeli H YVINVOINTIVALTION KEHITYS pysähtyi vuosikymmeniä sitten. Junnaaminen on johtanut siihen, että malli on saavutuksistaan huolimatta mustamaalattu vanhentuneeksi ja joutunut hyökkäyksen kohteeksi. Varallisuuserot ovat kasvaneet. Verotuksen painopistettä on siirretty rikkailta keskiluokalle ja pienituloisille. Julkisia palveluja on ulkoistettu, yhtiöitetty ja yksityistetty. Työttömiin ja vähävaraisiin kohdistettua kontrollia on lisätty. Puolustuksekseen hyvinvointivaltio tarvitsee vision merkittävästi paremmasta tulevaisuudesta. Millä se iskee takaisin? TYÖN TASAPAINOTTAMISELLA JA TÄYSTYÖLLISYYDELLÄ Parhaimmillaan työ ruokkii yksilön luovuutta ja kohottaa omanarvontuntoa. Monille se on kuitenkin yksitoikkoista puurtamista, joka voi ajaa masennuksen partaalle. Pahimmillaan työ murtaa ihmisyksilön pysyvästi. Työlainsäädännöllä sekä käytännön kokeiluilla yksityisellä ja julkisella sektorilla on pyrittävä saamaan työ tasapainoon. Kaikille on turvattava oikeus monipuoliseen ja käskytyksestä vapaaseen työhön. Työn tasapainottaminen ei kuitenkaan lohduta niitä, jotka eivät saa töitä. Suurilukuinen työttömyys on hyväksytty luonnolliseksi osaksi taloutta. Tämä on virhe. Nykyisiä töitä jakamalla useampi pääsisi töihin ja harvemman tarvitsisi väsyä kohtuuttoman työtaakan alla. Tavoitteeksi on otettava työttömyyden poistaminen kokonaan ja tuottavuuden kasvun kanavoiminen lisääntyväksi vapaa-ajaksi – ei pelkäksi kulutukseksi. TYÖN DEMOKRATIALLA Valtaosa suomalaisista luovuttaa yksilönvapauksiaan työnantajalle, kun astuu työpaikan ovista sisään. Pomo päättää, mitä saa sanoa ja kenen kanssa työtä saa tehdä. Vapaassa yhteiskunnassa ihmisellä on sananja järjestäytymisvapaus myös työtä tehdessään. Suomi on otollista maaperää työpaikkademokratialle. Toisin kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa, yhteisen vaurauden rakentamisella on Suomessa pitkät perinteet. Osuustoiminnalla on pyritty tukemaan demokratiaa taloudessa: maassamme on asukaslukuun nähden eniten osuus
8 / 2017 • 21 Hyvinvointivaltio iskee ?takaisin RATKAISU: HYVINVOINTIVALTION PÄIVITETTY VERSIO astuu työpaikan ovista sisään. Pomo päättää, mitä saa sanoa ja kenen kanssa työtä saa tehdä. Vapaassa yhteiskunnassa ihmisellä on sananja järjestäytymisvapaus myös työtä tehdessään. Suomi on otollista maaperää työpaikkademokratialle. Toisin kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa, yhteisen vaurauden rakentamisella on Suomessa pitkät perinteet. Osuustoiminnalla on pyritty tukemaan demokratiaa taloudessa: maassamme on asukaslukuun nähden eniten osuuskuntajäseniä maailmassa. Todellista taloudellista vapautta ei kuitenkaan saavuteta S-ryhmän kaltaisilla suurilla kuluttajaosuuskunnilla, jotka tarjoavat perinteisen liiketoiminnan oheen korttelitoiveita ja etukortteja. Tarvitaan kunnianhimoisempia ratkaisuja. On rakennettava demokraattisia työpaikkoja – tuottajaosuuskuntia – jotka ovat demokraattisen työelämän koelaboratorioita. Demokraattisia yrityksiä on jo nyt olemassa, ja niitä perustetaan lisää. On oleellista myös kehittää tapoja siirtää olemassaolevia yrityksiä työntekijöiden ohjaukseen. Yritysympäristöä on muokattava työn demokratialle suotuisammaksi. Talouden pelikenttä suosii monilla aloilla vanhanaikaisesti johdettuja yrityksiä. Yritysmuodot säädetään lailla, joten lainsäädännössä on helpotettava demokraattisten yritysten perustamista. Myös demokraattisten yritysten alkurahoitusta on helpotettava. Kun tien ja valtion hankinnat ovat merkittävä tulonlähde monille yrityksille. Julkisissa hankinnoissa tulisi jatkossa suosia demokraattista yritystoimintaa. Julkisella sektorilla on nykyään suositukset vastuullisille hankinnoille, mutta asiakirjat ovat enemmän runoutta kuin sitovia sopimuksia. Tässä on paikallisen aktivismin paikka. Kuntalaiset voivat vaikuttaa kilpailutusehtoihin ja vaatia paikallisille demokraattisille yrityksille pääsyn kunnan hankintajärjestelmiin. OSALLISTAVALLA DEMOKRATIALLA Suomessa on aloitettava kuntatasoiset kokeilut osallistavasta lähidemokratiasta. Edustuksellinen ja suora demokratia voidaan yhdistää niin, että päätöksenteossa annetaan valta kansalaisille. Ne, joihin päätös vaikuttaa eniten, kantavat vastuun. Eduskunta ei ole sataan vuoteen juurikaan kehittynyt – on aika lisätä demokratiaa paremmilla instituutioilla. Osallistavassa demokratiassa annetaan maakunnille, kunnille ja kaupunginosille mahdollisuus päättää omista budjeteistaan. KESTÄVÄLLÄ JA YHTEISÖLLISELLÄ KULUTUKSELLA Kuluttamisen painopistettä on muutettava. Voimavaroja on koottava yhteen ja tehtävä kaukokatseisia hankintoja ja investointeja. Ilmastonmuutoksen torjuminen edellyttää yhteiskunnan infrastruktuuriin mullistavia muutoksia. Yhteiset suurhankinnat, kuten kattavat pyörätieverkostot ja luotijunat, ovat ekologisesti kestäviä. Suomessa julkisia hankintoja tehdään kansainvälisessä vertailussa paljon – mutta ei riittävästi, jos ilmastonmuutosta aiotaan torjua tosissaan. Nykyisissä julkisissa hankinnoissa on vakavia puutteita. Julkisia varoja kohdistetaan virkamiestyönä esimerkiksi historiallisen suuret ympäristöhaitat aiheuttaneeseen kaivosyhtiö Talvivaaraan. Paikallinen vaikuttaminen puuttuu yhtälöstä, eivätkä asukkaat pääse osallistumaan varojen käyttöön. Hankintoja tippuu yllättäen taivaalta virkamiesten armosta. Asukkaiden on päästävä kertomaan toiveistaan ja päättämään yhteisten varojen käytöstä. Pieniä kokeiluja on jo tehty positiivisin tuloksin. PÄÄSTÖJEN VÄHENTÄMISELLÄ Jos sotatilanteessa taloudet saadaan viritettyä äärimmilleen yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi, myös ilmastotuhoon on mahdollista vastata tehokkaasti. Päästöt ovat Suomessa alkaneet vähentyä, mutta kehitys on liian hidasta. Tiedeyhteisö on jo pitkään liputtanut päästökaupan, päästöjen verottamisen ja vahvan vihreän teollisuuspolitiikan puolesta. Tavoitteena on oltava nollapäästöjärjestelmien läpimurto liikenteessä, kulutuksessa ja tuotannossa. Markkinoiden reunaehtojen asettaminen, korkeat verot ja tuloksekas valtion omistajaohjaus ovat hyvinvointivaltioiden vahvuuksia, joille on huutava maailmanlaajuinen tarve kamppailussa ilmastonmuutosta vastaan. Suomi voi esimerkillään näyttää, kuinka vihreä teollinen vallankumous toteutetaan. PÄÄMÄÄRÄTIETOISELLA AKTIVISMILLA Suomessa on käytävä uudestaan kunnianhimoisen kansalaisaktiivisuuden peruskurssit. Sama määrätietoisuus, jolla kansanliikkeet toivat sotien jälkeen parannuksia yhteiskuntaan, on löydettävä uudelleen. Muutosta ei saavuteta haikailemalla parempia aikoja tai ostamalla luomua. Kehitystä saadaan aikaan kansanliikkeissä, jotka vaikuttavat pysyvästi yhteiskunnan suuntaan. Historia tuntee useita esimerkkejä tästä, mutta aiempien liikkeiden tavat ja muoto eivät voi olla mallina sille, miten ilmastonmuutoksen ja eriarvoisuuden ongelmat tulevaisuudessa ratkaistaan. Yhteistä on vain se, että ihmiset ovat valmiita käyttämään aikaansa ja voimavarojaan yhteiseen asiaan ja tukemaan ja rohkaisemaan toisiaan kovaan työhön yhteiskunnan muuttamiseksi. SUOMESSA EI OLE VAR A A itsetyytyväisyyteen. Hyvinvointivaltio on vaarassa jäädä historialliseksi kuriositeetiksi. Jos hyvinvointivaltio ei uusiudu ajoissa, Suomen toista vuosisataa leimaavat taantumus ja menneen loiston kaipuu. On korkea aika viedä hyvinvointi valtiot pidemmälle kuin koskaan aiemmin. Antti Jauhiaisen ja Joona-Hermanni Mäkisen teos Hyvinvointivaltion vastaisku (Like, Rauhanpuolustajat) julkaistiin 31.10. Teoksessa haastatellaan Noam Chomskya, Robin Hahnelia, Juliet Schoria ja muita yhdysvaltalaisia talouden ja politiikan asiantuntijoita.
22 • 9 / 2017 Vaihtoehto pappapoliitikoille Olisiko tulevaisuus erilainen, jos myös nuoret saisivat vaikuttaa siihen? TEKSTI OSKARI JUVAKKA Y LE UUTISOI syyskuussa turvallisuusprofessoreiden Jari Rantapelkosen ja Jarno Limnéllin kirjoittamasta kirjasta Pelottaako? Nuoret ja turvallisuuden tulevaisuus. Otsikko oli ”Yllättävä tutkimustulos: nuorten arviot tulevaisuudesta synkkiä”. Ihan tosissaanko jengi kuvittelee, että koko elämänsä ilmastonmuutoksen ja leikkauspolitiikan varjossa elänyt sukupolvi näkisi tulevaisuuden ruusuisena? Samalla otsikko toimi muistutuksena, kuinka erilaiselta maailma saattaa näyttää saman yhteiskunnan eri asemissa olevista jäsenistä. Kuten professorit artikkelin haastattelussa totesivat, eri nuoret pitävät uhkina eri asioita. Aivan varmasti on paljon nuoria, jotka artikkelin sanoin ”ratsastavat löysin rantein digitalisaation ja kansainvälisyyden aallonharjalla” eivätkä pelkää tulevaisuutta samaan tapaan kuin vaikkapa minä ja kaveripiirini. Selvää on, että tulevaisuuteen suhtautumiseen vaikuttavat myös nuorilla erilaiset asemat yhteiskunnassa. Uutiset ja arviot tulevasta lupailevat synkkää riippumatta siitä, miten yksittäiset ihmiset tulevaisuutensa kokevat. Ilmastonmuutos runtelee planeettaamme jo nyt, ja pahin on vasta edessä. Hupenevista luonnonvaroista käytävä kilpailu kovenee, ja yhteiskunnat horjuvat. Oikeistopopulismi ja fasismi nousevat vastustamaan turvapaikanhakijoita ja heitä auttavia. Leikkauspolitiikka ja tulonsiirrot rikkaille takaavat yhteiskunnan ylimpien luokkien aseman taloudellisesti ja poliittisesti epävarmoina aikoina. Nämä seikat muodostavat kokonaisuuden, joka tulee väistämättä vaikuttamaan tämänhetkisen nuorison tulevaisuuteen ja nykypäivään. Enää ei tarvitse puhua ilmastonmuutoksen yhteydessä tulevista sukupolvista. Me olemme jo täällä. Nykyiset vallanpitäjät sen sijaan saavat elää eläkepäivänsä rauhassa ja kaukana edistämästään kärsimyksestä. Jos esimerkiksi Sipilä ja muut viisikymppiset ministerit ja kansanedustajat joutuisivat elämään tovin opintolainalla epävarmana siitä, saako valmistumisensa jälkeen töitä, saattaisi koulutusja työllisyyspolitiikan suunta olla erilainen. Jopa ilmastonmuutoksen kaltainen suurkatastrofi vaikuttaa nykyisten vallanpitäjien elämään sen verran vähän ja epäsuorasti, että he voivat sivuuttaa asian. Ongelma ei ole pelkästään siinä, että väärät ihmiset ovat vallassa. Ongelma on syvempi. Meidän nuorten mahdollisuudet vaikuttaa meitä koskeviin asioihin ovat vähäiset. Nuorisovaltuustot ja poliittiset nuorisojärjestöt tuntuvat olevan vain harjoittelua oikeaa puoluepoliitikon uraa varten, vaikutusmahdollisuuksia ei niissäkään juuri ole. Nuoria ei kuunnella: jos kuunneltaisiin, aiemmin mainittu Ylen otsikkokin olisi ollut toisenlainen. Se, missä ja kuka politiikkaa tekee, vaikuttaa suoraan siihen, millaista politiikka on. Harvoille ihmisille jätetty päätöksentekovastuu ei millään voi ottaa huomioon jokaisen tarpeita, ja usein tällainen politiikka on myös tietoisesti eriarvoistavaa. ASIANTUNTIJAT ovat yksimielisiä siitä, että yhteiskunnan suunnan pitää kääntyä, mikäli ilmastonmuutoksen pahimmat seuraukset halutaan välttää. Koska nykyisiä pappapoliitikkoja ei kiinnosta tehdä järkeviä päätöksiä esimerkiksi päästöjen vähentämiseksi, ehdotan, että mietitään jotain aivan muuta. Vallan hajauttaminen ja demokratian ja suorien vaikutuskeinojen lisääminen takaisi sen, ettei kukaan jäisi ilman sananvaltaa vaikeina aikoina. Historia osoittaa, että yhteiskunnan kriisiytyessä parlamentaarisesta harvain vallasta on aivan liian helppo siirtyä fasismiin. Siirtyminen suorempaan demokratiaan estäisi käynnissä olevan kehityskulun. Jos esimerkiksi meillä opiskelijoilla olisi enemmän suoraa vaikutusvaltaa meitä koskeviin kysymyksiin, emme olisi taloudellisesti niin ahtaalle ajettuja. Parin vuoden takainen yliopistovaltausten aalto, jonka kärkiteemat olivat demokratian lisääminen yliopistolla ja leikkauspolitiikan vastustaminen, oli hyvä esimerkki sellaisesta ihmisten järjestäytymisestä, joka voisi olla avain parempaan tulevaisuuteen. Silloinen Koulutuslakko-liike ymmärsi, miten leikkauspolitiikka ja muu syrjivä politiikka liittyvät yhteiskunnan keskitettyihin valtarakenteisiin. Ilmastonmuutosta ei voida enää pysäyttää, mutta ison mittakaavan ongelmissa on parempi, että asiat päätetään yhdessä. Emme voi luottaa siihen, että vallassa olevia kiinnostaisi pelastaa ketään muuta kuin itsensä. Keinot tasaarvoisemman tulevaisuuden rakentamiseksi ovat olemassa. Enää puuttuu, että järjestäydymme ja alamme rakentaa demokraattisia vaihtoehtoja ja vaatia suunnan täyskäännöstä. Poliitikot eivät tee sitä puolestamme. Kirjoittaja on 20-vuotias kemian opiskelija Helsingin yliopistosta. RATKAISU: SANANVALTA KAIKILLE Kolumni –sovellus Opetusalan valtakunnallinen koulutustapahtuma 26.–27.1.2018 Messukeskus Helsinki Messuilla koet opetusja kasvatusalan uusimmat tuulet. Monipuolinen ohjelma sopii myös veso-päiväksi! Teema 2018: opettaja opettaa! Veloitukseton sisäänkäynti rekisteröityneille: educamessut.fi Avoinna: pe 26.1. klo 10–18 ja la 27.1. klo 10–17 educamessut.fi #educa2018 Rekisteröidy kävijäksi nyt! eira .fi Laivurinkatu 3 & Iso Roobertinkatu 20-22 Helsinki www.eira.fi Aina on hyvä hetki aloittaa opiskelu! Opiskele lukiossa, High Schoolissa tai peruskoulussa >>> Eiran aikuislukiossa ikä on vain numero eikä keskiarvo ratkaise kouluun pääsyä. Kun haluat opiskella, tartu tilaisuuteen! Meiltä löydät sopivat vaihtoehdot. Aloita lukiossa heti > Lue lisää www.eira.fi/lukioon Jäikö lukio aikanaan suorittamatta? Mietitkö jatko-opintoja ja tarvitset lähtöpisteitä? Vai haluatko opiskella ihan muuten vaan? Ilmoittaudu Eiran aikuislukioon. LUKIO HIGH SCHOOL PERUSKOULU AINEOPINNOTNOT Meillä voit >>> • suorittaa lukion ja valmistua ylioppilaaksi • suorittaa peruskoulun • opiskella yksittäisiä aineita • oppia suomea • kerrata kursseja tai korottaa arvosanoja • opiskella lukion kursseja verkossa • opiskella omaan tahtiin • aloittaa uuden kielen opiskelun • opiskella joustavasti • valita monista opiskelumuodoista • opiskella kannustavassa ilmapiirissä Facebook.com/Eiran.aikuislukio/ Onnistu Eirassa! JOS MINISTERIT JOUTUISIVAT ELÄMÄÄN OPINTOLAINALLA, SAATTAISI POLITIIKAN SUUNTA OLLA ERILAINEN. POLIITTISET NUORISOJÄRJESTÖT TUNTUVAT HARJOITTELULTA OIKEAA POLITIIKKAA VARTEN. EI TARVITSE PUHUA TULEVISTA SUKUPOLVISTA. ME OLEMME JO TÄÄLLÄ.
–sovellus Opetusalan valtakunnallinen koulutustapahtuma 26.–27.1.2018 Messukeskus Helsinki Messuilla koet opetusja kasvatusalan uusimmat tuulet. Monipuolinen ohjelma sopii myös veso-päiväksi! Teema 2018: opettaja opettaa! Veloitukseton sisäänkäynti rekisteröityneille: educamessut.fi Avoinna: pe 26.1. klo 10–18 ja la 27.1. klo 10–17 educamessut.fi #educa2018 Rekisteröidy kävijäksi nyt! eira .fi Laivurinkatu 3 & Iso Roobertinkatu 20-22 Helsinki www.eira.fi Aina on hyvä hetki aloittaa opiskelu! Opiskele lukiossa, High Schoolissa tai peruskoulussa >>> Eiran aikuislukiossa ikä on vain numero eikä keskiarvo ratkaise kouluun pääsyä. Kun haluat opiskella, tartu tilaisuuteen! Meiltä löydät sopivat vaihtoehdot. Aloita lukiossa heti > Lue lisää www.eira.fi/lukioon Jäikö lukio aikanaan suorittamatta? Mietitkö jatko-opintoja ja tarvitset lähtöpisteitä? Vai haluatko opiskella ihan muuten vaan? Ilmoittaudu Eiran aikuislukioon. LUKIO HIGH SCHOOL PERUSKOULU AINEOPINNOTNOT Meillä voit >>> • suorittaa lukion ja valmistua ylioppilaaksi • suorittaa peruskoulun • opiskella yksittäisiä aineita • oppia suomea • kerrata kursseja tai korottaa arvosanoja • opiskella lukion kursseja verkossa • opiskella omaan tahtiin • aloittaa uuden kielen opiskelun • opiskella joustavasti • valita monista opiskelumuodoista • opiskella kannustavassa ilmapiirissä Facebook.com/Eiran.aikuislukio/ Onnistu Eirassa! Laula ja lahjoita! kauneimmatjoululaulut.fi
24 • 9 / 2017 Suuri osa ihmiskunnan ongelmista ratkeaisi kolmella poliittisella projektilla: työn vähentämisellä, ilmaisella rahalla ja rajojen avaamisella. TEKSTI PONTUS PUROKURU Artikkeli
RATKAISU: AJATELLAAN TYÖ, RAHAT JA RAJAT UUSIKSI K ÖYHILLE pitää antaa ilmaista rahaa. Töitä kannattaa tehdä vain kolme tuntia päivässä. Valtioiden rajojen purkaminen johtaa maailmantalouden uuteen kukoistukseen. Yhtäkkiä kansainvälinen keskustelu politiikasta ja taloudesta pursuaa aloitteita, jotka hetki sitten tuntuivat absurdeilta. Hollantilaisen toimittajan Rutger Bregmanin hittikirjan englanninkielinen nimi Utopia for Realists (2016) ilmaisee, mistä on kyse. Vihjeitä antavat myös Nick Srnicekin ja Alex Williamsin Britanniassa kohahdusta herättänyt kirja Inventing the Future (2015), Peter Frasen Four Futures (2016) ja Aaron Bastanin kesällä 2018 ilmestyvä Fully Automated Luxury Communism. Pitkästä aikaa on sallittua ottaa vakavasti ajatus paremmasta tulevaisuudesta, realistisesta utopiasta. Kirjojen esittämät vaatimukset perustuvat tutkimukseen ja viime vuosien yhteiskunnallisten liikkeiden avauksiin, ja ne ovat saaneet yllättäviä tukijoita. 1. MINIMOIDA AN TYÖAIKA. Yritykset pyrkivät nyt korvaamaan kallista ihmistyövoimaa koneilla, roboteilla, keinoälyllä, datankeruulla ja algoritmeilla. Tätä kehitystä pitää syleillä, ehdottavat Nick Srnicek ja Alex Williams. Mitä jos palkkatyön puolustamisen sijaan pyrkisimme siitä aktiivisesti eroon? Entä jos tuottavuuden lisääntymisen hedelmät käytettäisiin vapaaajan lisäämiseen? Jos työviikko olisi 40 tunnin sijaan 15-tuntinen? Minimaalinen työviikko oli itse asiassa valtavirtainen ajatus 1930-luvulta 1970-luvun alkuun. Taloustieteilijä J. M. Keynes arvioi vuonna 1930, että elleivät poliitikot tee tuhoisia virheitä, vuonna 2030 työviikko kestää vain 15 tuntia. 1960-luvun puolivälissä Yhdysvaltojen senaatin valiokunnan raportti puolestaan ennusti, että vuonna 2000 amerikkalaiset työskentelevät 14 tuntia viikossa ja lomailevat vähintään seitsemän viikkoa vuodessa. Tuhoisia virheitä kuitenkin tehtiin, ja työviikko on Yhdysvalloissa vain pidentynyt 1930-luvulta. Suunta kannattaa kääntää takaisin kohti Keynesin visiota, koska työn vähentäminen ratkaisee niin monta ongelmaa. Ensinnäkin se helpottaa työttömyyttä, koska työpaikka voidaan jakaa useamman ihmisen kesken. Eläkerajan ei tarvitse olla niin jyrkkä, koska vanha jaksaa lyhyempää työviikkoa pitempään. Nuorten taas on helpompi yhdistää 15 tunnin työviikko opiskeluun, lastenhoitoon tai ihan vain hauskanpitoon. Työn jakaminen tasaa nykytilannetta, jossa osa väestöstä tekee valtavasti palkkatöitä ja osa ei tee yhtään. Erityisesti se auttaa sukupuolten välistä tasa-arvoa, koska se ohjaa miehiä tekemään vähemmän palkkatyötä ja enemmän kotija hoivatyötä, joka on tavallisesti jätetty naisten palkattomaksi työksi. YMPÄRISTÖSYYTKIN puoltavat pienempää työaikaa. Kun työmatkoja tehdään vähemmän, liikenteen tuottamat päästöt laskevat. Energiankulutus laskee, samoin tarve kiireistä arkea helpottaville ostoksille ja palveluille. Lyhennetylle työviikolle löytyy perusteluja myös työn ja terveyden tutkimuksesta. Vähemmän työtä tekevät ovat elämäänsä tyytyväisempiä. Sairauspoissaolot vähenevät, tuottavuus nousee, ihmiset nauttivat työstään enemmän ja sitoutuvat siihen paremmin. John Ashton, Britannian kansanterveyslaitoksen entinen johtaja ja yksi maan tunnetuimmista lääkäreistä, vaati vuonna 2014 työviikon lyhentämistä neljään päivään. Ashtonin mukaan uudistus vähentäisi stressiä, antaisi perheille enemmän yhteistä aikaa ja laskisi työttömyyttä. Meksikolainen telemiljardööri ja yksi maailman rikkaimmista ihmisistä, Carlos Slim, on puolestaan ehdottanut kolmepäiväistä työviikkoa ihmisten elämänlaadun parantamiseksi. Uudistusta voi siis perustella täysin eri suunnista. Työväenliike saa vapautta ja autonomiaa työläisille, valtio saa paremman kansanterveyden ja matalammat menot, ja yritykset saavat tuottavampia työntekijöitä. 2. ANNETA AN ILMAISTA RAHA A KAIKILLE. Köyhyyden lopettaminen on erittäin helppoa: riittää, että ihmisille annetaan ilmaista rahaa puhtaana käteen. Rahan jakaminen on toistuvasti osoittautunut tehokkaaksi keinoksi vähentää köyhyyttä riippumatta kokeilun mittakaavasta tai kestosta. Kokeiluissa Lontoosta Keniaan ja Namibiasta Kanadaan perustulo tai perustulon kaltainen raha on parantanut koeryhmien terveyttä, tukenut ihmisten kouluttautumista ja vähentänyt pienrikollisuutta. Riittävän suuri perustulo vapauttaa ihmiset käyttämään päivänsä mielekkäästi. Se tekee palkkatyöstä vapaaehtoista, mikä antaa mahdollisuuden kieltäytyä huonoista ja tylsistä työpaikoista. Tähänastisissa kokeiluissa ilmainen raha ei kuitenkaan ole lopettanut ihmisten halua tehdä työtä. Perustulolla on kannatusta Björn Wahlroosista Piilaakson teknologiasijoittajiin ja vihreistä vasemmiston kautta anarkisteihin. Se tarjoaa turvaverkon niin työntekijöille kuin työttömille, siirtolaisille, alityöllistetyille ja vammaisille. Se tukee naisten taloudellista itsemääräämistä ja auttaa lähtemään haitallisista ihmissuhteista. Perustulosta puhuminen herättää aina kysymyksen rahoituksesta. Koska raha on ihmisten välinen sopimus ja tyhjästä luotu symboli, rahoitus on pohjimmiltaan puhtaasti poliittinen kysymys. Käytännössä rahoitusta voi nykyisessäkin talousjärjestelmässä kerätä ympäristö-, perintöja varallisuusverotuksella, estämällä veronkiertoa, vähentämällä yritysja maataloustukia sekä siirtämällä julkista kulutusta armeijasta ja varustelusta – Suomi on parhaillaan käyttämässä kymmeniä miljardeja euroja uusiin hävittäjiin. 1900-luvun aikana vauraat valtiot löysivät poliittista tahtoa muun muassa Kuuhun matkustamiseen, miljoonien ihmisten teolliseen tappamiseen ja hyvinvointivaltion rakentamiseen. Perustulo ei lopulta ole kovin vaativa uudistus näiden tekojen rinnalla. Toisaalta perustulo voi mullistaa yllättävän paljon. Robert van der Veenin ja Philippe van Parijsin klassisen artikkelin A Capitalist Road to Communism mukaan riittävän suuri perustulo voi johtaa tilanteeseen, jossa vastenmielinen työ automatisoidaan, koska kenenkään ei ole pakko tehdä sitä. Miellyttävä työ puolestaan muuttuu ilmaiseksi, koska ihmiset ovat valmiita tekemään sitä palkatta. Näin perustulon avulla voidaan oikeastaan hävittää palkkatyö. 3. AVATA AN R AJAT. Maailmanpolitiikka ja maailmantalous perustuvat globaaliin väestönerotteluun. Varmin tie pitkään elämään ja vaurauteen on syntyä rikkaaseen maahan. Valtioiden rajoja voikin pitää syrjinnän voimakkaimpana muotona. Vapaa liikkuvuus nostaa köyhien tuloja, lisää maailmanlaajuista tuottavuutta ja mahdollistaa siirtolaisten helpomman palaamisen lähtömaahansa, kirjoittaa Rutger Bregman. Bregman viittaa seitsemään eri tutkimukseen, joiden mukaan maailman työmarkkinoiden avaaminen kasvattaisi globaalia bruttokansantuotetta 67 ja 172 prosentin väliltä. Avoimet rajat lisäisivät esimerkiksi keskiverron nigerialaisen vuosituloa 22 000 dollarilla. Vaatimus rajojen purkamisesta voi tuntua rajulta. Tiukasti valvotut rajat ovat kuitenkin olleet olemassa vain satakunta vuotta. Passijärjestelmän yleistyminen oli pitkälti ensimmäisen maailmansodan seurausta. Sitä ennen liikkuvuus oli hyvin vapaata, joskaan useimmilla ihmisillä ei ollut varaa matkustaa. Jos rajat avataan, seuraako siitä valtava muuttoliike? Markkinatutkimusyritys Gallup teki vuosina 2007–2009 kyselytutkimuksen, joka kattoi 135 maata. Tutkimuksen mukaan vain 700 miljoonaa eli noin 16 prosenttia maailman silloisesta aikuisväestöstä olisi halukas lähtemään siirtolaiseksi. Nykyisestä globalisaatiosta huolimatta vain noin kolme prosenttia maailman väestöstä elää syntymämaansa ulkopuolella. Ja entä sitten, vaikka ihmiset alkaisivat liikkua enemmän? Bregman muistuttaa, että maailman rikkain valtio, Yhdysvallat, on siirtolaisten perustama ja rakentama. Emme tiedä, mihin kaikkeen ihmiskunta pystyisikään, jos ihmiset vain liikkuisivat enemmän. 1. KEYNES ARVIOI VUONNA 1930, ETTÄ ELLEIVÄT POLIITIKOT TEE TUHOISIA VIRHEITÄ, VUONNA 2030 TYÖVIIKKO KESTÄÄ VAIN 15 TUNTIA. 2. PERUSTULON AVULLA VOIDAAN OIKEASTAAN HÄVITTÄÄ PALKKATYÖ. 3. VAIN NOIN KOLME PROSENTTIA VÄESTÖSTÄ ELÄÄ SYNTYMÄMAANSA ULKOPUOLELLA.
26 • 9 / 2017 Rahat tai henki Kulttuuriset ja poliittiset tekijät vaikuttavat siihen, kuinka paljon ja ketä kohtaan tunnemme empatiaa. TEKSTI ELISA AALTOLA KUVA HÄIRIKÖT-PÄÄMAJA ESSEE T OISINA AN EMPATIA A vältetään henkilökohtaisista syistä. Nähdessään häkissä ahdistuneina makaavia kettuja tai teurasjonossa kulkevia lehmiä, moni kavahtaa. Neurotutkija Jean Decetyn tutkimuksissa on havaittu, että empatia voi herättää voimakasta ahdistusta, ja tällöin yksi reitti hädästä ulos on empatiasta irtisanoutuminen. Kovuus voi olla opeteltua. Maailma on piinan areena, ja empatian välitön kohdistaminen kaikkiin kärsiviin olisi musertavaa. Usein empatiaväsymykseen vajotaan silloin, kun yksilö kokee, ettei mitään ole tehtävissä. Pallomme lainehtii kärsimystä, kaikkia ei voi pelastaa, joten eikö parasta ole vain katsoa pois? Aiheesta kirjoittanut mediatutkija Susan Moeller on väittänyt, että empatiaväsymys on seurausta ajasta, jossa media muistuttaa meitä alati hädästä mutta yksilö kokee itsensä voimattomaksi. Pitäisikö kärsimyksestä siis puhua vähemmän? Yksi näkökulma on, että toivottomuuden sijaan tulisi lisätä toivoa positiivisten tarinoiden kautta. Kuvat onnellisista yksilöistä voivat toisinaan havahduttaa enemmän empatiaa kuin pohjaton hätä. Asiaan liittyy myös väite, että hädänalaisia ei tulisi kuvata passiivisina kärsijöinä vaan aktiivisina yksilöinä, jotka viimeiseen saakka yrittävät pysyä elossa. Passiivisiin, hiljaisiin olentoihin on vaikeampi samastua kuin aktiivisiin toimijoihin. RATKAISU: MAHDOLLISTETAAN EMPATIA To im itu kse llist a ain eist oa
9 / 2017 • 27 Rahat tai henki Kulttuuriset ja poliittiset tekijät vaikuttavat siihen, kuinka paljon ja ketä kohtaan tunnemme empatiaa. TEKSTI ELISA AALTOLA KUVA HÄIRIKÖT-PÄÄMAJA T OISINA AN EMPATIA A vältetään henkilökohtaisista syistä. Nähdessään häkissä ahdistuneina makaavia kettuja tai teurasjonossa kulkevia lehmiä, moni kavahtaa. Neurotutkija Jean Decetyn tutkimuksissa on havaittu, että empatia voi herättää voimakasta ahdistusta, ja tällöin yksi reitti hädästä ulos on empatiasta irtisanoutuminen. Kovuus voi olla opeteltua. Maailma on piinan areena, ja empatian välitön kohdistaminen kaikkiin kärsiviin olisi musertavaa. Usein empatiaväsymykseen vajotaan silloin, kun yksilö kokee, ettei mitään ole tehtävissä. Pallomme lainehtii kärsimystä, kaikkia ei voi pelastaa, joten eikö parasta ole vain katsoa pois? Aiheesta kirjoittanut mediatutkija Susan Moeller on väittänyt, että empatiaväsymys on seurausta ajasta, jossa media muistuttaa meitä alati hädästä mutta yksilö kokee itsensä voimattomaksi. Pitäisikö kärsimyksestä siis puhua vähemmän? Yksi näkökulma on, että toivottomuuden sijaan tulisi lisätä toivoa positiivisten tarinoiden kautta. Kuvat onnellisista yksilöistä voivat toisinaan havahduttaa enemmän empatiaa kuin pohjaton hätä. Asiaan liittyy myös väite, että hädänalaisia ei tulisi kuvata passiivisina kärsijöinä vaan aktiivisina yksilöinä, jotka viimeiseen saakka yrittävät pysyä elossa. Passiivisiin, hiljaisiin olentoihin on vaikeampi samastua kuin aktiivisiin toimijoihin. Tämä pätee ihmisten ohella myös muihin eläimiin. Aina kuoleman kuvat eivät ole tehokkain keino muistuttaa siitä, että eläinkin on mielen omaava yksilö. Eräs keino punoa esille toivoa on tarjota tarinoita, jotka koskettavat luonnonvaraisia tai teollisuudelta pelastettuja eläimiä – niitä, jotka voivat toteuttaa mieltään vapaammin kuin häkki sallii. Silti kärsimyskin on kohdattava, hätää ei saa silotella pois. Kulttuurintutkija Susan Sontag on sanonut, että meillä on velvollisuus katsoa hätää, joka on poliittisesti aiheutettua ja jonka poistamiseen me itse voisimme vaikuttaa. Sairaiksi jalostettuja superkettuja on kuvattava ja katsottava, positiivisten tarinoiden rinnalla tulee kuljettaa muistutuksia siitä kauhusta ja kivusta, joita kulttuuriset oletukset ja taloudelliset intressit voivat aiheuttaa. Yksi tapa nivoa toivoa myös kauhun esiintuloihin on muistuttaa vastaanottajaa siitä, että hän itse voi tehdä jotakin. Aktiivisuuteen kannustaminen ja toimintakanavien tarjoaminen ovat empatian kannalta elinehto. Passiivisuus taas tuhoaa tunnetta. KAIKKI ON SUHTEELLISTA . Se, mikä on liian ”epämukavaa”, riippuu siitä, mihin olemme tottuneet. Keskiluokkainen, hyvinvoiva suomalainen saattaa kokea, että jo pienikin vilahdus hätää on liikaa. He saattavat vaatia rauhaa epämiellyttävältä tiedolta samalla, kun kuluttavat eläintuotteita tai kantavat turkista. Empatiaväsymys voi olla ylenmääräistä hedonismia. Tämä tarkoittaa, että se on myös yhteiskunnallista. Mediatutkija Lilie Chouliaraki esittää, että median tapa kuvata kärsimystä johtaa usein empatiakatoon. Yksi median yleinen metodi on kärsimyksen luonnollistaminen: tiettyjä ryhmiä kuvataan luontaisina kärsijöinä. Chouliaraki käyttää esimerkkinä afrikkalaisten luonnollistettua kärsimystä, mutta samoin eläimiä kuvatessa luonnollistetaan se, että niitä ahdetaan häkkeihin tai sähkötetään hengiltä turkisreuhkan nimissä. Luonnollistaminen häivyttää kärsimyksen poliittisia taustoja eli sitä, että kärsimys on seurausta epäoikeudenmukaisista hierarkioista tai vallankäytöstä. Se myös poistaa mahdollisuuksia ja ylipäätään halukkuutta tehdä mitään asian hyväksi. Lopulta myös empatiasta tulee turhaa. Miksi itkeä täysin luonnollisen hädän edessä? Empatian ylläpito vaatiikin ”luonnollisuuksien” purkamista. Ehkä se piina, joka seuraa eläinten sullomisesta tuotantolaitoksiin kymmenien miljardien vuositahtia, onkin ideologisen tehokkuusajattelun eikä ”luonnollisuuden” määrittämää. SOSIOLOGI Stanley Cohenin mukaan empatiaväsymyksessä on lopulta kyse mediaväsymyksestä. Media ei käsittele kärsimystä tavalla, joka nostattaisi empatiaa. Yksilöitä kuvataan lukumäärinä, jotka puolestaan sidotaan taloussuhdanteisiin, ja lopulta juuri talous määrittää kärsimyskuvastoa. Eläinteollisuus hahmotetaan taloudellisen hyödyn kautta, ja jopa eläinsuojelulaki keskittyy siihen. Kun me luulemme olevamme uupuneita empatiaan, meidät on itse asiassa pyörryttänyt sellainen yhteiskunta, joka keskittyy talouteen ennen yksilöitä. Lopulta vastassa on kollektiivinen kovettuminen. Cohenin mukaan nykyiset markkinajohteiset yhteiskunnat leimaavat moraalisen huolen ja myötäelämisen liian pehmeiksi. Erityisen selkeästi tämä näkyy eläinasenteissa. Niiden kohdalla on usein oletuksena, että empatia ei ole realismia. Mutta mikä on realistisen eläinsuhteen kriteeri – se, että keskitymme eläinten taloudelliseen tuottavuuteen, vai se, että otamme lukuun myös sikojen ja kettujen yksilöyden sekä mielen? EMPATIAN VAIMENTAMINEN on poliittista. Ihmiset osaavat sammuttaa empatiansa eri tilanteissa, kuten sodankäynnissä, ja yhteiskunta voi tehdä tästä tavan suhteessa tietynlaisiin ryhmiin. Kun toinen määritetään ennen kaikkea kilpailijaksi, haitaksi, resurssiksi tai ruoaksi, katoaa tämän yksilöys ja samalla empatian mahdollisuus kaventuu. Mikäli maailmankuvan kes kiössä on ihmisen etuoikeus, on absurdia pohtia empatiaa kettua tai sikaa kohtaan. Edessä on kaksi mahdollisuutta: tehdä politiikastamme ja kulttuurisista uskomuksistamme sellaisia, että ne mukailevat empatian tarjoamia näkökulmia muihin ryhmiin, tai vaimentaa empatiaa. Moraalin kannalta valinta on selvä: mikäli haluamme huomioida myös muut kuin itsemme ja itsellemme mieleiset ryhmät, empatia tarvitaan kulttuuristen ja poliittisten arvojen keskiöön. Cohenin mukaan tärkeintä on keskittyä niiden asenteiden ja instituutioiden muokkaamiseen, jotka aliarvioivat empatian merkitystä moraalisena navigaattorina. Jos kulutusta korostava talousyhteiskunta saa meidät uskomaan, että luvut ovat yksilöitä oleellisempia, on tuota yhteiskuntaa muutettava. Sama pätee eläinsuhteeseen. Mikäli yhteiskunnalliset oletukset ja instituutiot ohjaavat meitä ajattelemaan, että kettu on mielellisen olennon sijaan turkissomiste, on aika muuttaa oletuksia. On aika kyseenalaistaa talous ja mainonta, jotka kuvaavat muita eläimiä pelkkinä ruumiinkappaleina, joita laittaa pannulle ja ripustaa kaulaan. Niiden vastapainoksi muut eläimet pitäisi tuoda esiin omanlaisensa mielen omaavina otuksina. Nämä uudet kuvat ja sanat voivat raapia rikki kärsimystä piilottavaa rahan politiikkaa. Kirjoittaja on filosofi ja tutkija Itä-Suomen yliopistossa. Aaltola on juuri julkaissut Sami Kedon kanssa kirjan Empatia – Myötäelämisen tiede (Into). MAAILMA ON PIINAN AREENA. ON AIKA KYSEENALAISTAA TALOUS JA MAINONTA. Essee RATKAISU: MAHDOLLISTETAAN EMPATIA To im itu kse llist a ain eist oa Turkiksia ja lobbausta Saga Furs Oyj (ent. Turkistuottajat Oyj) on Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liiton vuonna 1938 perustama turkishuutokauppayhtiö joka tukee turkiseläintuotantoa ja myy turkiksia. Yhtiö tekee myös vaikuttajaviestintää ja on esimerkiksi sponsoroinut Alma Media Oyj:n vuosittaista Optio Gaalaa, joka kerää saman katon alle yhteiskuntaja mediavaikuttajia. Optio Gaalassa vaikuttajille esitellään muotinäytöksessä turkiksiin verhoutuneita mannekiineja. Tänä vuonna catwalkille kapusi myös ProFurin Leena Harkimo. Näytöksellä viestitään, että kyllähän turkikset ja muoti kuuluvat yhteen, ja tämän ajatuksen epäilemättä toivotaan valuvan myös lainsäädäntöön ja toimituksiin. Sado Furs -vastamainoksessa poseeraa Otto-kettu, joka on todennäköisesti karannut itse turkistarhalta. Vankeus verkkopohjaisessa häkissä on pilannut Oton nilkat lopullisesti, mutta hän viettää nykyään iloista ketun elämää Eläinsuojelukeskus Tuulispäässä.
Pehmiteltyjä totuuksia Epämiellyttävistä asioista uutisoidessa suoraviivaisuus ei ole aina tehokkainta. Vaihtoehtojen tarjoaminen lisää halukkuutta muuttaa omaa toimintaa. TEKSTI EIJA VINNARI JA MATIAS LAINE KUVA OIKEUTTA ELÄIMILLE Artikkeli M ITEN saadaan aikaan yhteiskunnallinen muutos? Ajat, tavat ja uskomukset muuttuvat, mutta peruskysymys pysyy. Nykypäivän eläinoikeusaktivistit pohtivat, kuinka rekrytoida informaatiotulvassa kahlaava kuluttaja-kansalainen taisteluun institutionalisoitunutta eläinten hyväksikäyttöä vastaan. Aktivistien keinovalikoima onkin laajentunut viime vuosina. Infopöydillä päivystämisen ja suoran toiminnan rinnalle on noussut Vegaanihaasteen ja Lihattoman lokakuun kaltaisia lähestymistapoja. Siitä huolimatta erityisen näkyvä rooli kampanjoinnissa on Varjoraportit (engl. counter accounts) • Ulkopuolisen tahon tuottama raportti, joka haastaa organisaation tai instituu tion oman raportoinnin jostain teemasta tai toimintatavoista. • Tiedot kerätään pääosin organisaation kontrollin ulkopuolella olevista lähteistä, mutta myös hyödyntäen organisaation itse jakamaa informaatiota. • Usein kansalaisjärjestöjen tai muiden kansalaisten yhteenliittymien tuottamia. • Tunnettuja kansainvälisiä esimerkkejä Friends of the Earth: ”The Other Shell Report” ja Action on Smoking & Health: ”British American Tobacco – The Other Report to Society”, ja Suomessa Finnwatchin raportit tuotevastuusta, yritysten verosuunnittelusta ja työntekijöiden oloista. RATKAISU: VARJORAPORTOINTI ELÄINTEOLLISUUDESTA salaa kuvatuilla eläintilavideoilla, joita on mahdollista katsella muun muassa aktivistien omilla nettisivuilla. Salakuvauksista on käyty julkista keskustelua niin sanomalehdissä kuin A-studion kaltaisissa ajankohtaisohjelmissakin. OLEMME TAMPEREEN yliopistolla tutkineet eläintiloilla salaa kuvattuja videoita ja eläinaktivismia. Eläintilavideot voidaan mieltää varjoraporteiksi, jotka toimivat vastineena lihaja turkisalan yhteiskuntavastuuviestinnän luomalle kuvalle eläintuotannosta. Varjoraportilla tarkoitetaan ulkopuolisen toimijan tuottamaa tutkimusta, joka haastaa esimerkiksi yritysten ja etujärjestöjen oman tiedotuksen linjan. Eläinaktivistien varjoraporttien taustalla on sama toive kuin humanitaaristen järjestöjen kuvissa luonnonkatastrofin, nälänhädän tai sodan riivaamilta alueilta: että uhrien kärsimyksen näkeminen herättäisi katsojassa halun tehdä jotakin tilanteen parantamiseksi. Sosiologi Luc Boltanskin mukaan humanitaarisen viestinnän vaikuttavuus riippuu viime kädessä katsojan tunteiden ja moraaliaistin aktivoinnista. Hänen mukaansa fyysisesti tai henkisesti etäisten yksilöiden kärsimys tulee esittää niin, että katsoja alkaa pitää sitä paitsi objektiivisena totuutena myös moraalisena epäkohtana. Jotta passiivisesta katsojasta siis sukeutuisi aktiivinen eläinoikeustoimija, varjoraporttien tulisi herättää hänessä sekä empatiaa kärsiviä yksilöitä kohtaan että suuttumusta epäoikeudenmukaisia olosuhteita kohtaan. Moraalisen suhteen luominen katsojan ja kärsivien yksilöiden välille on tekniikkalaji. Mediatutkija Lilie Chouliaraki on havainnollistanut, miten esimerkiksi kamera-ajot, kuvakulmat, äänimaisemat ja insertit yhdessä sanallisen kerronnan kanssa antavat kuvaruudulla näkyvälle kärsimykselle merkityksen. Empatian heräämiselle erityisen tärkeä edellytys on kärsivän yksilön kuvaaminen katsojan kaltaisena, täysivaltaisena toimijana. Eläinaktivismin tapauksessa avainkysymykseksi nousee, esittävätkö aktivistien varjoraportit kärsivät tuotantoeläimet tuntevina, kommunikoivina yksilöinä vai identtisenä massana. KÄYTETYISTÄ KUVALLISISTA , sanallisista ja kamerateknisistä menetelmistä riippuen kärsimyksen tärkeys ja sen vaatimat toimenpiteet voivat näyttäytyä useassa eri valossa. Ei ole ihme, että eläinaktivistien varjoraportit kampanjasivustoilla luovat erilaisen kuvan eläintuotannosta kuin aihetta käsitelleet A-studion jaksot. Yllättävää sen sijaan on, että A-studion välittämä viesti on monessa suhteessa yksiselitteisempi, johdonmukaisempi ja näin ollen ehkä myös vaikuttavampi. Aktivistien nettisivuilla olevissa eläintilavideoissa ei ole taustaselostusta, vaan niillä kuuluu ainoastaan ilmastointilaitteiden huminaa ja eläinten ääntelyä. Videoiden sisältöä kuvataan muutamalla melko lakonisella virkkeellä ruudussa pyörivän kuvan alla. Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta tuotantoeläimet eivät näyttäydy videoilla kommunikoivina, tun
9 / 2017 • 29 Pehmiteltyjä totuuksia Epämiellyttävistä asioista uutisoidessa suoraviivaisuus ei ole aina tehokkainta. Vaihtoehtojen tarjoaminen lisää halukkuutta muuttaa omaa toimintaa. TEKSTI EIJA VINNARI JA MATIAS LAINE KUVA OIKEUTTA ELÄIMILLE tevina ja henkisesti pahoinvoivina yksilöinä vaan epämääräisesti ääntelevänä kasvottomana massana, jonka fyysinen kärsimys on seurausta ahtaista, likaisista tiloista ja huonosta hoidosta. Katsojan empatiakynnys ei välttämättä ylity, sillä hän ei ymmärrä eläinten keskinäistä viestintää, erota niitä toisistaan tai saa käsitystä niiden tietoisuuden tasosta. Varjoraporteista huokuu usko kuvan todistusvoimaan ja siihen, että katsoja osaa rationaalisen pohdinnan jälkeen vetää tuotantoeläinten olosuhteista omat johtopäätöksensä. Toki nettisivustojen muissa osissa on tekstiä, jossa korostetaan eläintuotannon epäoikeudenmukaisuutta ja vedetään yhtäläisyysmerkkejä ihmisten ja muiden eläinten välille. Ei kuitenkaan ole mitään takuuta, että satunnainen klikkailija jaksaisi videon katsottuaan perehtyä teksteihin. Ja vaikka joku ne lukisikin, hän ei välttämättä saisi selkoa siitä, kuka on syypää ruudulla näkyvään kärsimykseen. Teksteissä viitataan niin tuottajiin, kinkunsyönnin kaltaisiin kulttuuriperinteisiin kuin eläinperäisiä tuotteita kuluttaviin katsojiinkin. Oman osallisuuden tiedostaminen ja hyväksyminen on henkisesti epämukavaa, joten katsoja voi suuttua RATKAISU: VARJORAPORTOINTI ELÄINTEOLLISUUDESTA syyllistämisyrityksistä tai valita närkästyksensä kohteeksi eläintilalliset ja ohittaa sivustojen ehdotukset kokeilla kasvissyöntiä. A-STUDION EL ÄINTIL AKUVAUKSIA käsitelleet jaksot puolestaan ovat teknisesti monipuolisia. Studiokuvan lomassa on inserttejä ja pätkiä aktivistien videoista taustaselostuksella höystettynä. Esimerkiksi vuoden 2007 jaksossa insertti alkaa kuvalla kesäisellä laitumella käyskentelevistä lehmistä, ja taustalla soi 1960-lukuun viittaava kappale maalaiselämän autuudesta. Toimittaja aloittaa: ”Näinhän sen pitäisi olla [– –] Suomessa myös maatalouseläimet elävät hyvän ja onnellisen elämän.” Katsojalle väännetään rautalangasta, että eläintuotanto on eettisesti hyväksyttävää, kunhan eläimet ovat ”onnellisia” kuten takavuosien pientila idyllissä. Katsojille annetaan jonkin verran tietoa tuotantoeläimistä mutta kuitenkin korostaen ihmisen ylivaltaa suhteessa niihin. Kun asiantuntija tuomitsee ruudulla näkyvät tapahtumat, moraalisena ohjenuorana ja vertailukohtana on aina voimassa oleva lainsäädäntö. Yksiselitteinen viesti katsoE LÄINOIKEUSJÄRJESTÖ Animalia jakaa vuosittain Pro Animalia -palkinnon eläinten hyvinvoinnin edistämisessä ansioituneelle taholle. Samassa yhteydessä järjestö on jakanut myös Anti Animalia -palkinnon, ”mikäli vuoden aikana on noussut esiin jokin eläimille erityisen negatiivinen ilmiö”. Viime vuosina on noussut. Tänä vuonna Animalia ulottaa ensimmäistä kertaa demokratian Anti Animalia -palkinnon valintaprosessiin, eli yleisö pääsee äänestämään pahinta eläinoikeuksien polkijaa. Esiraati on valinnut vuoden 2017 teemaksi turkikset ja niitä vaatteissa käyttävät yritykset. Turkistuotannon epäeettisyys kun on ratkaisematon ongelma. Äänestäjät pääsevät valitsemaan kuudesta Suomessa vaikuttavasta yhtiöstä. Kilpailijoiden listalle ovat valikoituneet Halonen, Kekäle, Luhta, Partioaitta, Scandinavian Outdoor ja Stockmann. Ehdokkaita yhdistää se, että ne valmistavat itse tai myyvät vaatteita ja asusteita, joissa käytetään turkiksia – usein jopa niin, että asiakas ei tiedosta ostavansa aitoa turkista. Animalia tarjoaa kaikille kilpailuun valikoiduille yhtiöille mahdollisuuden pudottautua pois kisasta. Riittää, että yhtiö luopuu turkista sisältävien tuotteiden valmistamisesta ja/tai myymisestä. VIIME VUONNA Anti Animalia -palkinto meni Atrian ja HKScanin koululaisille suunnatulle Lihasta-hankkeelle, jonka toteutuksesta vastasi viestintätoimisto Tekir. Lisäksi palkittuja ovat muun muassa Suomen hallitus (2015, 2008) ja ministereistä erikseen maaja metsätalousministerit Jari Koskinen (2013) ja Sirkka-Liisa Anttila (2009), pääministeri Mari Kiviniemi (2010) ja kauppaja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen. Palkinnon on saanut myös Särkänniemen delfinaarion toiminnan hyväksynyt Tampereen kaupunki (2014). JARI TAMMINEN Anti Animalia -äänestys 23.11. asti osoitteessa antianimalia.fi. Äänestys keskeytetään aikaisemmin, mikäli kaikki kilpailijat luopuvat turkisten myymisestä. Äänestä vuoden pahis jille on, että tuotantoeläinten kärsimys ansaitsee moraalista huomiota, mutta vain siinä määrin kun se rikkoo lakeja ja asetuksia. A-studion jaksot eivät myöskään jätä arvailujen varaan, kuka eläinten kärsimyksestä on vastuussa. Syyttävä sormi kääntyy vääjäämättä tilallisiin, välinpitämättömiin valvontaviranomaisiin ja viime kädessä poliitikkoihin, jotka eivät ole osoittaneet valvontaan tarpeeksi resursseja. Kukaan ei ehdota, että katsojalla olisi osallisuutta eläinten kärsimykseen tai että hänen pitäisi ryhtyä toimenpiteisiin sen johdosta. AJANKOHTAISOHJELMA siis luo yksiselitteisen ja johdonmukaisen kuvan tuotantoeläinten kärsimyksestä hyvinvointikysymyksenä. Eläinoikeusaktivistien varjoraporttien vaikuttavuudelle voisi olla eduksi, mikäli ne yhdistyisivät verkkosivustoilla selkeämmin positiivisiin tulevaisuuskuviin, mahdollisuuksiin ja visioihin yhteiskunnallisesta muutoksesta. Kuvallisen viestinnän tullessa yhä merkittävämmäksi tiedonvälityksen muodoksi eläintilavideoilla on perusteltu rooli osana aktivistien keinovalikoimaa. Parhaimmillaan tällaiset varjoraportit toimivat yhtenä eettisen valistuksen muotona auttamalla katsojaa samaistumaan kärsiviin yksilöihin. Ne myös kertovat, kuinka tär keää juuri tämä kärsimys on, kenen pitäisi tehdä asialle jotakin ja millä keinoin. Ehkä varjoraporttien avulla saavutamme tulevaisuuden, jossa välitämme muista eläimistä juuri sen takia, että he ovat erilaisia kuin me. Eija Vinnari toimii professorina Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulussa. Hänen tutkimusaloihinsa kuuluvat varjoraportoinnin ja aktivismin lisäksi julkinen talousjohtaminen, sosiaalinen ja ympäristölaskentatoimi sekä kestävä kehitys. Matias Laine toimii akatemiatutkijana Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulussa. Tutkimustyössään hän tarkastelee yritysten, yhteiskunnan ja luonnon välisiä suhteita erityisesti laskentatoimen ja yritysvastuuraportoinnin näkökulmista. Kirjoitus perustuu Vinnarin ja Laineen Accounting, Organizations and Society -lehdessä julkaistuun tieteelliseen artikkeliin. Aihepiiriin liittyy myös Accounting, Auditing and Accountability -lehdessä julkaistu artikkeli ja tekeillä oleva kolmas artikkeli. Oikeutta eläimille -järjestö on julkaissut vuosien ajan salaa turkistarkoilla otettuja valokuvia tuotantoeläimistä. Tänä vuonna kuvien kohteiksi valikoituivat ylisuuriksi jalostetut, niin sanotut superketut. Kuvat ylisuuren nahan ja karvoituksen alle hukkuvista siniketuista levisivät suomalaisen median lisäksi myös maailmalle.
30 • 9 / 2017 Likaista peliä ja raha?säkkejä Vedonlyöntihuijaukset ovat miljardiluokan bisnes, joka linkittyy kansainväliseen rikollisuuteen. Suomalainen divarijalkapallo on osa tätä maailmaa. TEKSTI ANTTI KURKO KUVA ELSA PIELA RATKAISU: TULOSMANIPULAATION TORJUMISEN PITÄISI KESKITTYÄ KENTÄN ULKOPUOLELLE S UOMAL AINEN divarijalkapallo, ketä kiinnostaa? Suomen kolmanneksi korkeinta sarjatasoa, Kakkosta, pelataan kuitenkin ympäri Suomea aina Helsingistä Tor nioon ja Iisalmelta Närpiöön. Ulospäin välittyvä talkoohenkisyys ja kentän laidalta kohoava makkaran ja kahvin tuoksu luovat oman viehättävän paikallisen tunnelmansa peleihin. Pelaajatkin ovat usein sekoitus tuttuja oman pitäjän pelureita, aikuisten otteluihin tuntumaa hakevia nuoria lupauksia, uransa ehtoopuolella olevia entisiä ammattilaispelaajia sekä ensikosketusta eurooppalaiseen jalkapalloon ottavia ulkomaisia vahvistuksia. Varsinaista glamouria näistä otteluista harvemmin löytävät muut kuin kovimmat jalkapalloromantikot – mutta toisaalta tarvitseeko sitä edes löytää? Suomalaisen divarifutiksen vertaaminen Valioliigaan olisi hieman sama kuin vertaisi Närpiön ja Barcelonan kaupunkeja. Ei kovinkaan mielekästä. Kansainvälistä meininki silti on. Valtaosa divarimatsien ottelutulosta jännittävästä yleisöstä ei istu paikallisten kenttien säiden pieksemissä puukatsomoissa vaan eri mantereiden pienissä vedonlyöntikioskeissa ja netti kahviloissa. Artikkeli Moni suomalainen häkeltyisi, jos tietäisi, kuinka tarkasti suomalaista divarijalkapalloa seurataan maailmalla vedonlyöntimielessä. Yksi selittävä tekijä on se, että jalkapallo on muualla maailmassa pääosin talvilaji, mutta sääolosuhteiden takia esimerkiksi Suomessa ja Ruotsissa sarjat joudutaan pelaamaan kesäaikaan. Tämä lisää sarjojen houkuttelevuutta vedonlyönnin kannalta. VEDONLYÖNNIN SUURIN varjopuoli on siihen kytkeytyvä kilpailumanipulaatio. Maailman suurimpiin valtiojohtoisiin vedonlyöntiyhtiöihin lukeutuvan Hong Kong Jockey Clubin toimitusjohtaja Winfried Engelbrecht-Bresges on arvioinut, että laittoman vedonlyönnin ympärille rakentuvat markkinat ylittävät arvoltaan vuosittain jopa 500 miljardia dollaria, josta 350 miljardia on peräisin Aasiasta. Se on noin yhdeksän kertaa Suomen valtion budjetti. Ei ihme, että myös kansainvälinen järjestäytynyt rikollisuus on kiinnostunut potista. Suomalainen urheilumaailmakaan ei ole välttynyt vedonlyöntihuijauksilta. Aiheesta kertoo Suomen urheilun eettinen keskus SUEK ry:n tutkintapäällikkö Jouko Ikonen, joka on kilpailumanipulaation vastaisen työn asiantuntija ja entinen rikoskomisario keskusrikospoliisista. ”Uskon, että Suomessa manipulointia tapahtuu muutamista muutamiin kymmeniin otteluihin tai kilpailutapahtumiin vuosittain yhteensä kaikissa urheilulajeissa.” Jalkapallon kohdalla tulosmanipulaatiolle herkin sarja tuntuu olevan Kakkonen, jossa ottelumanipulaatioita tapahtuu enemmän kuin ylemmillä tai alemmilla sarjatasoilla. ”Syitä tähän voidaan hakea esimerkiksi siitä, että tällä tasolla yleisöä on vähemmän ja median kiinnostus on pienempää eikä otteluista tehdä videotallenteita”, Ikonen listaa. SUOMESSA L AITTOMA AN vedonlyöntiin liittyvä manipulointi tuntuu olevan vielä lapsenkengissä, jos vertaa muuhun maailmaan, mutta myös täällä tehty vilppi on osa suurempaa kokonaisuutta. Tutkivan toimittajan Declan Hillin kirjoittama kirja Maksetut maalit kuvaa karulla tavalla, miten esimerkiksi jalkapallo-otteluiden tulosten manipulaatio kytkeytyy tiiviisti korruptioon, väkivaltarikoksiin ja veron kiertoon. Tilanne on kehittynyt erityisen synkäksi monissa Itä-Euroopan maissa, missä mafia on linkittynyt vahvasti laittomaan vedonlyöntiin ja ottelumanipulaatioiden järjestämiseen. Hillin mukaan esimerkiksi Venäjällä moni urheilun ympärillä toimivaa lahjontaa vastaan kamppailut henkilö tai hänen läheisensä on kokenut uhkailua. Useita on kadonnut tai jopa menettänyt henkensä. Kansainvälisesti urheilumanipulaatioihin pyritään puuttumaan kovin ottein. Kymmenen vuoden aikana Interpolin kuudessa maailmanlaajuisessa operaatiossa pidätettiin 12 500 ihmistä, joilla on ollut kytköksiä laittomaan vedonlyöntiin. Interpolin operaatioita on jonkin verran kritisoitu siitä, ettei niissö onnistuttu saamaan kiinni suuria kaloja, vaan haaviin jäi lähinnä pikkurikollisia. SUOMEN POLIISI sen sijaan sai melko suuren saaliin napattuaan kiinni singaporelaisen Wilson Raj Perumalin, joka oli lahjonut useita Veikkausliigan pelaajia ja yrittänyt saada vaikutusvaltaa useissa eri seuroissa rahoittamalla niitä sadoillatuhansilla euroilla. Jäätyään poliisin haaviin vuonna 2011 Perumal paljasti kansainvälisen syndikaatin toiminnan, mikä ylitti kansainvälisen uutiskynnyksen ja johti useisiin pidätyksiin ympäri maailmaa. Perumal sai teostaan kahden vuoden vankeustuomion. Hänet luovutettiin vuonna 2012 istumaan tuomiotaan Unkariin, jossa hän auttoi paikallisia viranomaisia tutkimaan ottelumanipulaatioita. Ensikertalaisena Perumal istui puolet tuomiostaan.
Likaista peliä ja raha?säkkejä Vedonlyöntihuijaukset ovat miljardiluokan bisnes, joka linkittyy kansainväliseen rikollisuuteen. Suomalainen divarijalkapallo on osa tätä maailmaa. TEKSTI ANTTI KURKO KUVA ELSA PIELA Viisi vuotta myöhemmin Perumal oli jälleen järjestämässä pelejä Suomessa uudella peitenimellä ja yritti ostaa itselleen omistusta Kakkosessa pelanneesta Atlantis FC:stä. Joukkueelle hän hankki neljä hollantilaispelaajaa, joille luvattiin 1 400 euron tasku rahan ja hotellikulujen lisäksi 3 000 euroa kuukaudessa bonuksineen. Se on suuri summa divaripelaajalle, kun ottaa huomioon, että suomalaisen veikkausliigapelaajan ansiotulojen keskiarvo oli vuonna 2014 noin 23 000 euroa vuodessa. Osa pelaajista on opiskelijoita tai käy osa-aikaisesti töissä, ja mitä alemmas sarjaportaissa laskeudutaan, sitä vähemmän pelaamisesta maksetaan. ”Kakkosen tasolla vain muutamat seurat voivat maksaa pelaajilleen rahaa, ja tämä on suurin tekijä, joka houkuttelee tai ajaa pelaajia tulosmanipulaatioon”, Ikonen kertoo. MILLÄ KEINOIN tulosmanipulaatiota voitaisiin sitten ehkäistä? Ikonen listaa keinoiksi muun muassa pelaajien palkkatason kohottamisen sekä tietoisuuden lisäämisen ilmiön laajuudesta ja toimintatavoista. Myös lainsäädäntöä tulisi hänen mielestään muuttaa niin, että jo pelkästään yritys eli manipulaation ehdottaminen voitaisiin tulkita rikolliseksi teoksi, jolloin manipulaation torjunnan painopiste voisi siirtyä pelaajista kentän ulkopuolelle, sinne missä isommat konnat ovat. ”Se onkin yksi ikuisuuskysymys, onko pelaaja enemmän syyllinen vai uhri. Tähän on ainakin kaksi perusteltua näkökulmaa, ja ymmärrän niitä molempia”, Ikonen toteaa. Hänen mukaansa ulkomaisia pelaajia välittävät vilpilliset agentit pitäisi pystyä tunnistamaan paremmin. Näin ei esimerkiksi käynyt Suomen tunnetuimman ”fiksaajan” Perumalin tapauk sessa, jossa Suomessa rikostuomion saanut hahmo onnistui muutama vuosi tuomionsa jälkeen vaikuttamaan pelaajiensa kautta joukkueen toimintaan. Toisaalta Ikonen korostaa myös median vastuuta uutisoitaessa seuroista, joiden otteluissa epäillään olleen tulosmanipulaatiota. ”Joskus tuntuu, että tutkinnan ollessa vasta alkuvaiheessa seuroja on ryöpytetty mediassa niin paljon, että niihin on lyöty jo vahva syyllisen leima. Tämä voi nostaa seurojen kynnystä tehdä itse ilmoituksia, mikäli niillä on omia epäilyjä joukkueensa sisällä tapahtuneesta manipulaatiosta”, Ikonen sanoo. Kun puhutaan suomalaisesta divari jalkapallosta, puhutaan kansainvälisestä ilmiöstä.
T OIMIESSA AN ulkoministerinä Alexander Stubb totesi lukevansa ”mieluummin virkamiesten raportteja kuin päivystävien dosenttien sepustuksia”. Pääministeri Juha Sipilä puolestaan kertoi tuskastuneensa ”kaiken maailman dosentteihin, jotka sanovat, mitä ei saa tehdä”. ”Vitsi päivystävästä dosentista on vanhempi kuin Sipilän ja Stubbin puRATKAISU: HITAAMPIA MIELIPITEITÄ JA TUTKITTUA TIETOA PÄÄTÖSTEN TAUSTALLE K u s t a n n u s o s a k e y h t i ö S a m m a k k o KYSY KIRJAKAUPPIAALTASI TAI TILAA OSOITTEESTA SAMMAKKO.COM! »LIV STRÖMQUIST ON RADIKAALIEN JEESUS.« – EXPRESSEN Liv Strömquistin uutuusalbumit ovat täynnä tietoa, nerokkaita oivalluksia ja hillitöntä hauskuutta. Malmöläinen Liv Strömquist (s. 1978) on yksi Ruotsin tunnetuimmista sarjakuvantekijöistä. Hänen seitsemän albumiaan ovat olleet kotimaassaan myyntija arvostelumenestyksiä, ja niitä on käännetty useille kielille. Strömquist on saanut töistään useita palkintoja ja hänet on nimitetty Malmön korkeakoulun kunniatohtoriksi. KU VA : M al in L au te rb ac h FEMINISMIÄ & HUUMORIA! MUISTA MYÖS AIEMMIN ILMESTYNYT: Rohkeissa sarjakuvissaan Strömquist analysoi esimerkiksi naiskehoon ja rakkauteen liittyviä tabuja ja uskomuksia aatehistorian avulla. Hän näyttää, että ymmärryksemme intiimeimmistäkin asioista on historiallisesti ja ideologisesti rakentunut. Strömquistin tyylilaji on armoton poliittinen satiiri ja itseironinen huumori. Prinssi Charlesin tunne (alkuteos Prins Charles känsla, 2010) sekä Nousu ja tuho (alkuteos Uppgång och fall, 2016) ovat vuonna 2016 suomennetun Kielletyn hedelmän tavoin tekijänsä upeimpia albumeja. Prinssi Charlesin tunne on fokusoitunut katsaus romanttisen rakkauden kulttuurihistoriaan. Kirja pursuaa jännittäviä oivalluksia ja aseistariisuvaa huumoria. Nousu ja tuho käsittelee satiiriseen tyyliin monia päivänpolttavia aiheita kuten ilmastonmuutosta, varallisuuden jakautumista ja vasemmiston nykytilaa.
Dosentit päivystävät T OIMIESSA AN ulkoministerinä Alexander Stubb totesi lukevansa ”mieluummin virkamiesten raportteja kuin päivystävien dosenttien sepustuksia”. Pääministeri Juha Sipilä puolestaan kertoi tuskastuneensa ”kaiken maailman dosentteihin, jotka sanovat, mitä ei saa tehdä”. ”Vitsi päivystävästä dosentista on vanhempi kuin Sipilän ja Stubbin puheet. Sehän tulee toimittaja Loka Laitiselta, ja piikki oli kohdistettu myös toimittajiin, jotka olivat liian laiskoja etsimään uusia haastateltavia. Nettikeskusteluissa päivystävä dosentti -termi esiintyy aika usein yhteydessä, jossa kerrotaan, että ’Yle raahaa paikalle päivystävän dosentin’, eli se mediakritiikki on siinäkin mukana”, toteaa Antto Vihma, Itä-Suomen yliopiston dosentti ja ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija. Vihma on tuttu Yleisradion Päivystävät dosentit -podcast-sarjasta, jota hän tekee yhdessä Helsingin yliopiston dosentin, tutkija Miika Tervosen kanssa. Päivystävät dosentit vastaa yleisön kysymyksiin ja pohtii todellisuuden luonnetta. Huumori on mukana al kaen Antto Vihma ja Miika Tervonen uskovat, että pienistäkin asioista voi saada suuria keskusteluja – ja toisinpäin. TEKSTI JARI TAMMINEN KUVA NINNI KAIRISALO 9 / 2017 • 33 RATKAISU: HITAAMPIA MIELIPITEITÄ JA TUTKITTUA TIETOA PÄÄTÖSTEN TAUSTALLE Artikkeli K u s t a n n u s o s a k e y h t i ö S a m m a k k o KYSY KIRJAKAUPPIAALTASI TAI TILAA OSOITTEESTA SAMMAKKO.COM! »LIV STRÖMQUIST ON RADIKAALIEN JEESUS.« – EXPRESSEN Liv Strömquistin uutuusalbumit ovat täynnä tietoa, nerokkaita oivalluksia ja hillitöntä hauskuutta. Malmöläinen Liv Strömquist (s. 1978) on yksi Ruotsin tunnetuimmista sarjakuvantekijöistä. Hänen seitsemän albumiaan ovat olleet kotimaassaan myyntija arvostelumenestyksiä, ja niitä on käännetty useille kielille. Strömquist on saanut töistään useita palkintoja ja hänet on nimitetty Malmön korkeakoulun kunniatohtoriksi. KU VA : M al in L au te rb ac h FEMINISMIÄ & HUUMORIA! MUISTA MYÖS AIEMMIN ILMESTYNYT: Rohkeissa sarjakuvissaan Strömquist analysoi esimerkiksi naiskehoon ja rakkauteen liittyviä tabuja ja uskomuksia aatehistorian avulla. Hän näyttää, että ymmärryksemme intiimeimmistäkin asioista on historiallisesti ja ideologisesti rakentunut. Strömquistin tyylilaji on armoton poliittinen satiiri ja itseironinen huumori. Prinssi Charlesin tunne (alkuteos Prins Charles känsla, 2010) sekä Nousu ja tuho (alkuteos Uppgång och fall, 2016) ovat vuonna 2016 suomennetun Kielletyn hedelmän tavoin tekijänsä upeimpia albumeja. Prinssi Charlesin tunne on fokusoitunut katsaus romanttisen rakkauden kulttuurihistoriaan. Kirja pursuaa jännittäviä oivalluksia ja aseistariisuvaa huumoria. Nousu ja tuho käsittelee satiiriseen tyyliin monia päivänpolttavia aiheita kuten ilmastonmuutosta, varallisuuden jakautumista ja vasemmiston nykytilaa.
34 • 9 / 2017 ohjelman nimestä, joka ottaa vähättelevän termin haltuun. ”Sipilän ja Stubbin puheet ovat aika normaalia poliittista puhetapaa, jossa pyritään voittamaan kamppailu ja samalla vähän leimaamaan vastapuolta. Ei se piikittely meihin tee kipeää, mutta he siinä samalla dissaavat akateemisuutta ja tukevat tieteenvastaisuutta. Se ei tosin välttämättä ollut heidän intentionsa”, Vihma jatkaa. Tervonen ei ole aivan yhtä armelias poliitikkojen tarkoitusperiä arvioitaessa. ”Minä hieman poikkeuksellistaisin tätä ja sanoisin, että on kyse myös juuri tästä hallituksesta ja sen agendasta. Kun asiantuntijat tyrmäsivät hallituksen lakiesitykset yksi toisensa jälkeen, hallitus hyökkäsi paitsi tietotyöläisiä myös perustuslakia vastaan.” Päivystävien dosenttien tavoitteena ei kuitenkaan ole kiivetä barrikadeille. Sarja haluaa tarjota innostusta ja johtolankoja ajattelun tueksi. ”Haluamatta suhtautua asiaan naivisti ja vajoamatta valkoisen miehen neutraaliuden illuusioon, haluan nähdä meidän ohjelman älyllisen uteliaisuuden puolustuksena”, Tervonen toteaa. POLITIIKKAAN ja yliopistoihin liittyvä julkinen keskustelu on viime vuosina ollut melko lennokasta. Samalla kun poliitikot vähättelivät tutkijoita ja puhuivat perustuslain diktatuurista, sosiaalisessa mediassa vilisi ”Je suis dosentti” -kuvameemejä. Sattumalta juuri tuon keskustelun keskellä Vihma ja Tervonen saivat omat dosentuurinsa ja juhlistivat sitä 14-tuntisella Päivystävät dosentit -istunnolla helsinkiläisen ravintola Rytmin kulmapöydässä. Paikalle saapui runsain mitoin tuiki tuntemattomia ihmisiä, jotka tiedustelivat muun muassa avioliiton sopivuudesta sekä sarja monogamiasta, vallan ja kielen suhteesta, itsestään tietoiseksi tulevien robottien oikeuksista ja siitä, onko koko Suomi – siis myös Forssa – pidettävä asuttuna. Mikään inhimillinen ei ollut vierasta, ja kaikkeen vastattiin. TILAISUUDEN SUOSION myötä syntyi ajatus Päivystävien dosenttien toiminnan jatkamisesta. Yle Areenassa kuunneltavissa oleva Päivystävät dosentit -podcastin ensimmäinen tuotantokausi saa marraskuussa jatkoa. Luvassa on jälleen puhetta lähinnä kaikesta. Miika Tervosen mielestä pienet ja suuret asiat ovat molemmat pohtimisen arvoisia. ”Pienistä asioista voi saada aidosti hyviä ja isoja keskusteluja, ja isoissa ajatuksissa ajautua tyhjien kliseiden toisteluun. Nyt tuntuu olevan tilaus vapaalle älylliselle tilalle, jossa keskustella. Mediassa vallitsee yksi diskurssi yhdestä aiheesta kerrallaan, ja sen ulkopuolelle jää hirvittävä määrä näkökulmia ja asioita. Omista tutkimushommistani tiedän, miten valtava voima putkinäöllä on ja kuinka vähän ihmiset miettivät tallatun polun ulkopuolelta. Se, että saamme yllättäviä kysymyksiä, mahdollistaa sen, että voimme antaa yllättäviä vastauksia.” Vihma jatkaa: ”Jos tästä haluaa etsiä jotain moraalia ja missiota, niin taustalla on ajatus vähän hitaammasta, pidemmästä ja rauhallisesta keskustelusta. En suinkaan vihaa Twitteriä, mutta sen rinnalla olisi hyvä olla muutakin.” SEKÄ VIHMA että Tervonen ovat saaneet pohtia tutkimuksissaan myös Suomea ja suomalaisuutta. Lokakuun 11. päivä vietettiin tyttöjen päivää, ja pääministeri Juha Sipilä sai päivän ajaksi kollegakseen 16-vuotiaan lukiolaisen. Hänen kanssaan Sipilä julisti, että Suomen ja EU:n pitäisi olla edelläkävijöitä ympäristöasioissa. Tämä sattui tutkija Vihman korvaan, olihan Suomessa juuri juhlittu sitä, että EU:n hiilinielupäätös saatiin vesitettyä ja Suomen hakkuukiintiöitä nostettua. ”Toivoisin ehdottomasti Suomelta vahvaa toimijuutta ympäristöasioissa. Ilmastopolitiikassa iso kala olisi saada EU:n päästökauppa oikeasti toimimaan, mutta siinä Suomi ei ole edistyksellisten joukossa. Kertoo jotain meidän EU-suhteesta, että hiilinielupäätöstä juhlittiin kuin lätkämitalia. Tämmöisestä asiasta tulee ’kansallinen’ kysymys, ja metsäteollisuuden retoriikkaan hyppää mukaan suorin vartaloin tyyppejä, joilta sitä ei olisi odottanut. Ajatus on, että ’puolustetaan Suomea Brysselissä’.” Kansallisten asioiden pohtiminen avaa usein myös yllättäviä vastanäkymiä. Niitä Tervonen löytää myös ajoittain patetian puolelle horjuneista Suomi 100 -juhlista. ”On aina kiinnostavaa, kun valtio juhlii omaa itsenäisyyttään. Dynamiikka on sellainen, että se väistämättä synnyttää vastareaktioita – juhlapuheet tuovat aina esiin pinnan alla kuplivat pierut. Olemme puhuneet kansallisista kipupisteistä tänä vuonna todella paljon. Ei ole enää mahdollista luoda yhtä harmonista kansallista tarinaa – virallinen narratiivi synnyttää heti vastanarratiivin, jossa kysytään, että keitäs tässä jätetään ulkopuolelle.” Tervonen nostaa esimerkiksi sisällissodan aikaista punaisten teloitusta kuvanneen itsenäisyyden juhlarahan synnyttämän metakan, joka johti rahan myynnistä vetämiseen. Suomalaisuudesta on keskusteltu uusilla tavoilla, on puhuttu paperittomista ja siirtolaisista, joilla ei ole kansalaisuutta. On puhuttu ihmisistä, jotka ovat eläneet täällä koko elämänsä mutta joita ei pidetä suomalaisina. Samalla on ihmetelty lukkiutumista etnonationalismiin ja sen purkautumista. Lennokasta keskustelua on epäilemättä luvassa joulukuussa, kun ensi-iltansa saa 95-elokuva, joka kertoo vuoden 1995 jääkiekon maailmanmestaruudesta. Lätkään liittyvää kansallisromanttista hehkumista Tervonen kuvaa ”sinänsä vilpittömäksi ei-eksklusiivisen banaaliksi nationalismiksi”. SAMALL A KUN päivystävät dosentit puhuvat hitaan tiedon puolesta, vaatii maan poliittinen johto yliopistoja tuottamaan nopeammin ja tehokkaammin liike-elämää hyödyttäviä innovaatioita sekä tehostamaan maisteritehtailua. Näkemykset tuntuvat olevan eri maailmoista. Yliopistolaitoksen sisältä on puolestaan esitetty tutkijoille vaatimuksia nousta barrikadeille tekemään taistelevaa tutkimusta. Toisaalla on perustettu Turhan tiedon yhdistys, joka haluaa nollata kaiken tehokkuusajattelun ja vaatimukset toiminnallisuudesta. Vaikuttaa hyvin ristiriitaiselta. ”Jos miettii tutkimuskenttää ekologisena kokonaisuutena, niin siellä pitää olla kaikenlaisia eläimiä. Ei se muuten ole terve ympäristö”, Tervonen muotoilee ja jatkaa: ”Tällä hetkellä on paljon kaikenlaisia lippulaivoja ja strategisia huippuyksiköitä, ja tämä retoriikka läpäisee yliopistoa. Niiden huippuinnovaatioiden edellytys on perustutkimus, jolla ei ole mitään suoria sovellutuksia. Välineellistäminen voi vaarantaa sen perustutkimuksen, joka tarvitsee älyllistä ja tiedollista vapautta. Tutkimus on iso cocktail, jossa on paljon erilaista kamaa, muuten se ei toimi.” YHTEISKUNNALLISTA vaikuttamista tehdään monessa paikassa. Yksi vaikuttamisen tavoista on kansalaisaktivismi ja siihen ajoittain liittyvä tottelemattomuus. Vaikka jonkin sortin järjestys on aina hyväksi, ei yhteiskunta kehity ilman sääntöjen haastamista. Järjestyksen ja sekamelskan yhteensovittaminen on kuitenkin hankala homma, eikä optimitottelemattomuuden määrittely ole helppoa, kuten Vihma kokee ihan henkilökohtaisella tasolla. ”Minulla on kaksijakoinen asenne tähän. Tulen itse kansalaisjärjestöpuolelta, ja siellä kansalaistottelemattomuus on saanut paljon aikaiseksi. Minulla on syvä kunnioitus sitä kohtaan. Toisaalta on ihmisiä, jotka näkevät liikepolitiikan ainoana toimivana politiikkana. Heille se, että Rosa Parks istui bussin penkille, käynnisti ja toteutti yksistään ja orgaanisesti kansalaisoikeusliikkeen Yhdysvalloissa.” Kuten tunnettua, kansalaisoikeusliikkeen menestyksen taustalla olivat lukemattomat vailla kunniaa ahertaneet ruohonjuuritason aktivistit ja kansalaiset. ”Vaikka pidän vähän herooistakin kansalaistottelemattomuutta tärkeänä, jotkut liioittelevat sen merkitystä aivan suhteettomasti. Institutionaalinen harmaa puurtaminen ja byrokraattiset kompromissit ovat esimerkiksi Suomen historiassa tosi tärkeitä. Kertomuksen vaarat -projektin Maria Mäkelä totesi hyvin, että toimivasta hyvinvointivaltiosta ei saa vetävää kertomusta. Välillä ikävöin kansanedustaja Antti Kalliomäkeä (sdp), joka ruumiillisti sen äärettömän harmauden, jota poliittiseen puurtamiseen liittyy. Miten huono hän olisikaan Twitterissä.” Tervonen tarjoaa jälleen ratkaisuksi monipuolisuutta. ”Voisiko tässäkin ajatella ekosysteemityyppisesti? Tarvitaan monenlaisia pörriäisiä, jotta asiat menisivät eteenpäin, eikä ole yhtä oikeaa tapaa ajaa asioita. Demokratia ei ole yksi staattinen asia, joka on olemassa – sekin tarvitsee ekosysteemin toimiakseen. Kansalaistottelemattomuuden rajat ja rajallisuudet ovat yksi osa sitä.” Päivystävät dosentit Yle Areenassa 1.11. alkaen. Uusi jakso joka keskiviikko. ”JUHLAPUHEET TUOVAT AINA ESIIN PINNAN ALLA KUPLIVAT PIERUT.” ”JOS MIETTII TUTKIMUSKENTTÄÄ EKOLOGISENA KOKONAISUUTENA, NIIN SIELLÄ PITÄÄ OLLA KAIKENLAISIA ELÄIMIÄ.” LUE AINAKIN NÄMÄ TILAA KUUMIMMAT OPUKSET NETTIKAUPASTAMME: WWW.INTOKUSTANNUS.FI intokustannus.fi PSST! KUN LIITYT INNON YSTÄVÄKSI, SAAT 20 % ALENNUKSEN KAIKISTA KIRJOISTAMME. Timo Kalevi Forss GÖSTA SUNDQVIST – LEEVI AND THE LEAVINGSIN DYNAMO Itkisitkö onnesta? Kyllä itkisit, jos saisit tämän kirjan omaksesi. Kyung-sook Shin JÄÄN LUOKSESI Nuoruus, rakkaus ja ystävyys ovat samanlaisia kaikkialla, ajasta ja paikasta huolimatta. Korealainen romaani Murakamin ja Ishiguron jalanjäljissä. Hanna Nikkanen & Työryhmä HYVÄN SÄÄN AIKANA Mitä Suomi tekee, kun ilmasto muuttaa kaiken? TIETO-FINLANDIA-EHDOKAS JA KANAVA-PALKINNON VOITTAJA 29 90 26 90 Elvi Sinervo YHÄ KATSELEN PILVIÄ Harvinaisuus: elämäkerta naisesta! ”Tuntuu mahdottomalta uskoa, että kaikki teoksessa kerrottu on mahtunut yhden ihmisen elämään." -bloggari 29 90 Juhana Pettersson TUHANNEN VIILLON KUOLEMA Maailma jossa ilmastonmuutos on väistämätön tosiasia. ”Monella on hyvä kynä, harvemmalla on tarinankerronnan taito. Juhana Petterssonilla on molemmat.” -Jari Sarasvuo, Voima 18 90 Luke Harding VAIENNETTU Agentti Litvinenkon murhan käänteet myrkytyksen valmisteluista, peittelystä ja juonista syyllisten paljastamiseksi ovat tarua ihmeellisempiä. Lauri Nurmi PERUSSUOMALAISTEN HAJOAMISEN HISTORIA Suomen the House of Cards. Tiukalla ammattitaidolla kirjoitettu kirja nykyaikamme kovimmasta poliittisesta kamppailusta. 24 90 22 90 SUURI JOURNALISTIPALKINTO 26 90
LUE AINAKIN NÄMÄ TILAA KUUMIMMAT OPUKSET NETTIKAUPASTAMME: WWW.INTOKUSTANNUS.FI intokustannus.fi PSST! KUN LIITYT INNON YSTÄVÄKSI, SAAT 20 % ALENNUKSEN KAIKISTA KIRJOISTAMME. Timo Kalevi Forss GÖSTA SUNDQVIST – LEEVI AND THE LEAVINGSIN DYNAMO Itkisitkö onnesta? Kyllä itkisit, jos saisit tämän kirjan omaksesi. Kyung-sook Shin JÄÄN LUOKSESI Nuoruus, rakkaus ja ystävyys ovat samanlaisia kaikkialla, ajasta ja paikasta huolimatta. Korealainen romaani Murakamin ja Ishiguron jalanjäljissä. Hanna Nikkanen & Työryhmä HYVÄN SÄÄN AIKANA Mitä Suomi tekee, kun ilmasto muuttaa kaiken? TIETO-FINLANDIA-EHDOKAS JA KANAVA-PALKINNON VOITTAJA 29 90 26 90 Elvi Sinervo YHÄ KATSELEN PILVIÄ Harvinaisuus: elämäkerta naisesta! ”Tuntuu mahdottomalta uskoa, että kaikki teoksessa kerrottu on mahtunut yhden ihmisen elämään." -bloggari 29 90 Juhana Pettersson TUHANNEN VIILLON KUOLEMA Maailma jossa ilmastonmuutos on väistämätön tosiasia. ”Monella on hyvä kynä, harvemmalla on tarinankerronnan taito. Juhana Petterssonilla on molemmat.” -Jari Sarasvuo, Voima 18 90 Luke Harding VAIENNETTU Agentti Litvinenkon murhan käänteet myrkytyksen valmisteluista, peittelystä ja juonista syyllisten paljastamiseksi ovat tarua ihmeellisempiä. Lauri Nurmi PERUSSUOMALAISTEN HAJOAMISEN HISTORIA Suomen the House of Cards. Tiukalla ammattitaidolla kirjoitettu kirja nykyaikamme kovimmasta poliittisesta kamppailusta. 24 90 22 90 SUURI JOURNALISTIPALKINTO 26 90
Jokaiselle Sopii vegaanille JJ jo ka ise lle Vegaaninen valmisruokasarja UUSI PROTEIINIPITOINEN Jokaiselle VEBAB TOMAATTIRIISILLÄ 250 g nyt hyvinvarustetuissa kaupoissa kautta maan, lisätietoa www.jokaiselle.fi UUTUU S! FALAFELPYÖRYKÄT SALSALLA 250 g PANANG CURRY TOFULLA 300 g TIKKA MASALA TOFULLA 300 g PASTA BOLOGNESE 350 g PROMETHEUSLEIRIT KESÄ 2018 ELÄMÄSI PARAS VIIKKO? Prometheus-leirit ovat uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumattomia aikustumisleirejä, joille kaikki ovat tervetulleita kehittämään omaa maailmankatsomustaan. #PROTU @PROTULEIRIT #ELÄMÄSIPARASVIIKKO www.protu.fi IS SN 22 42 -2 94 9 H in ta 6, 50 € 48 si vu a 3 20 17 Turkki pyrkii niskan päälle Lähi-idässä Sivu 27 Erdo?an käy sanaharkk aa EU-maiden johtajien kanssa ja lähestyy Saudi-Arab iaa. Pakolaiset ovat kannattavaa liiketoimintaa Sivu 8 Kun uusi leiri avataan maksukorttien myyjät ja huonekalu jätit kiiruhtava t paikalle. Leirien maailma Sivu 6 Tälläkin hetkellä 20 miljoonaa ihmistä toivoo pääsevänsä pois pakolaislei reiltä. Yhteistyössä -lehden kanssa IS SN 22 42 -2 94 9 H in ta 6, 50 € 48 si vu a 2 20 17 Populismi on uhka? Sivu 21 Järjestelmänvastaiset liikkeet pelottavat, tulivatpa ne vasemmalta tai oikealta. Ranskan presidentinvaalit Sivu 6 Osa ehdokkaista on tehnyt maahanmuuton vastustamisesta kampanjansa ytimen, toisille aihe on kiusallinen. Korruption vastaiset protestit Sivu 30 Vanhempiensa pettämät nuoret kapinoivat Venäjällä: ”Politiikka on tulossa taas muotiin”. IS SN 22 42 -2 94 9 H in ta 6, 50 € 48 si vu a 4 20 17 Vallan vihainen sukupolvi Tilaa Diplo itsellesi tai kaverille, tilaaja lahjana 1900-luvun Atlas! Ovh-hinta 29 € Tilaa Diplo! Tilaajalahjana 1900-luvun Atlas! kestotilaus 30 € 34 €/vuosi mondediplo.fi Rautatieasemalle Rosebudin Asematunnelin mieletön kirjakauppamaailma: Rosebud Citycenter ja Mini Makkaratalo, Asematunneli Tule ja koe kirjamaailma, josta et ole osannut edes uneksia. Kahdessa tilassa lähes 700 neliömetriä kirjoja, elokuvia, kortteja ja kalentereita. Lähes 20 000 eri kirjanimikettä, lähes 4 000 DVDja Blu-ray-elokuvaa. Uutta ja ajankohtaista. Ja iättömiä klassikoita. Jokainen Koiramäki, jokainen Tatu ja Patu, jokainen Shakespeare ja Aristoteles. Uutuuksina nyt myös alati kasvavat englanninkielisten sci? en ja suurten klassikoiden valikoimat. Rosebudilla ovat Miyazakit ja Disneyt. Tuomme itse maahan Bressonit, Pasolinit, Tarkovskit ja Wellesit.
Jokaiselle Sopii vegaanille JJ jo ka ise lle Vegaaninen valmisruokasarja UUSI PROTEIINIPITOINEN Jokaiselle VEBAB TOMAATTIRIISILLÄ 250 g nyt hyvinvarustetuissa kaupoissa kautta maan, lisätietoa www.jokaiselle.fi UUTUU S! FALAFELPYÖRYKÄT SALSALLA 250 g PANANG CURRY TOFULLA 300 g TIKKA MASALA TOFULLA 300 g PASTA BOLOGNESE 350 g PROMETHEUSLEIRIT KESÄ 2018 ELÄMÄSI PARAS VIIKKO? Prometheus-leirit ovat uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumattomia aikustumisleirejä, joille kaikki ovat tervetulleita kehittämään omaa maailmankatsomustaan. #PROTU @PROTULEIRIT #ELÄMÄSIPARASVIIKKO www.protu.fi IS SN 22 42 -2 94 9 H in ta 6, 50 € 48 si vu a 3 20 17 Turkki pyrkii niskan päälle Lähi-idässä Sivu 27 Erdo?an käy sanaharkk aa EU-maiden johtajien kanssa ja lähestyy Saudi-Arab iaa. Pakolaiset ovat kannattavaa liiketoimintaa Sivu 8 Kun uusi leiri avataan maksukorttien myyjät ja huonekalu jätit kiiruhtava t paikalle. Leirien maailma Sivu 6 Tälläkin hetkellä 20 miljoonaa ihmistä toivoo pääsevänsä pois pakolaislei reiltä. Yhteistyössä -lehden kanssa IS SN 22 42 -2 94 9 H in ta 6, 50 € 48 si vu a 2 20 17 Populismi on uhka? Sivu 21 Järjestelmänvastaiset liikkeet pelottavat, tulivatpa ne vasemmalta tai oikealta. Ranskan presidentinvaalit Sivu 6 Osa ehdokkaista on tehnyt maahanmuuton vastustamisesta kampanjansa ytimen, toisille aihe on kiusallinen. Korruption vastaiset protestit Sivu 30 Vanhempiensa pettämät nuoret kapinoivat Venäjällä: ”Politiikka on tulossa taas muotiin”. IS SN 22 42 -2 94 9 H in ta 6, 50 € 48 si vu a 4 20 17 Vallan vihainen sukupolvi Tilaa Diplo itsellesi tai kaverille, tilaaja lahjana 1900-luvun Atlas! Ovh-hinta 29 € Tilaa Diplo! Tilaajalahjana 1900-luvun Atlas! kestotilaus 30 € 34 €/vuosi mondediplo.fi Rautatieasemalle Rosebudin Asematunnelin mieletön kirjakauppamaailma: Rosebud Citycenter ja Mini Makkaratalo, Asematunneli Tule ja koe kirjamaailma, josta et ole osannut edes uneksia. Kahdessa tilassa lähes 700 neliömetriä kirjoja, elokuvia, kortteja ja kalentereita. Lähes 20 000 eri kirjanimikettä, lähes 4 000 DVDja Blu-ray-elokuvaa. Uutta ja ajankohtaista. Ja iättömiä klassikoita. Jokainen Koiramäki, jokainen Tatu ja Patu, jokainen Shakespeare ja Aristoteles. Uutuuksina nyt myös alati kasvavat englanninkielisten sci? en ja suurten klassikoiden valikoimat. Rosebudilla ovat Miyazakit ja Disneyt. Tuomme itse maahan Bressonit, Pasolinit, Tarkovskit ja Wellesit.
Hä m ee nt ie Viid es lin ja nä kin ku ja k a a rl en k at u sö rn äi st en ra nt at ie Vaasankatu Helsing inkatu st ur en ka tu BraHenkenttä Hakaniemenranta si lt a sa a re n k at u teoll isuus katu junatie työp ajan katu sö rn äi st en ka tu M M M alek sis kiVen katu to ine n lin ja ko lm as lin ja kulmaVu orenkat u siltaVuorenranta VegeKallio Aamiainen, lounas, salaatit, tea tim, a-oikeudet Viides linja 14, karhupuiston laidalla avoinna ma–pe 7.30–22 la 10–22 su 10–20 5 1 3 6 2 8 1 Bergga Heluna Shop Ekolo Silvoplee Kombo Kind of Green Vegekauppa 7 4 Soi Soi 8 3 4 2 7 5 6 Miten selviytyä valkoihoisena hetero miehenä mielensäpahoittajien maailmassa? Naiset ovat pilanneet kaiken, eikä mistään saa enää puhua. M INÄ OLEN ihan tavallinen valkoinen heteromies, eikä minulle ole tilaa enää missään. Mitään ei saa sanoa. Aina tulee joku feministi tai muu mielensäpahoittaja mussuttamaan. Sanopa, että miehet on miehiä ja naiset naisia – ne tulee mussuttamaan. Sano, ettei pidä loukkaantua, vaikka väärä ihminen pitää saamenpukua – ne tulee mussuttamaan. Sano, että työttömät on laiskoja – ne mussuttaa. Sateenvarjot ja ymmärryksen puute Lopetetaan änkyröinti niin kuin lopetettiin lobotomia. K UVITTELE , että kävelet Helsingin keskustassa. On lokakuu, ja vettä tulee viidettä päivää peräkkäin. Osasit odottaa tätä, joten kannat kädessäsi sateenvarjoa, kun kiirehdit Mannerheimintietä eteenpäin. Yhtäkkiä ohitsesi kävellyt kanssamatkaaja alkaa huutaa ja sanoo, että löit häntä silmään sateenvarjollasi. Pyydät anteeksi, sanot sen olleen vahinko ja päätät olla varovaisempi jatkossa. Jatkatte kumpikin matkaanne rauhassa. Helppoa. Kuvitellaan toinen tilanne. Miss Helsinki -kandidaatit poseeraavat Amerikan alkuperäiskansojen päähineissä, kun ohitse skrollanneet huomauttavat, että tämä on alkuperäiskulttuurin omimista. Yksinkertaisen anteeksipyynnön sijaan sateenvarjolla silmään sohaissut alkaa argumentoi
9 / 2017 • 39 Hä m ee nt ie Viid es lin ja nä kin ku ja k a a rl en k at u sö rn äi st en ra nt at ie Vaasankatu Helsing inkatu st ur en ka tu BraHenkenttä Hakaniemenranta si lt a sa a re n k at u teoll isuus katu junatie työp ajan katu sö rn äi st en ka tu M M M alek sis kiVen katu to ine n lin ja ko lm as lin ja kulmaVu orenkat u siltaVuorenranta VegeKallio Aamiainen, lounas, salaatit, tea tim, a-oikeudet Viides linja 14, karhupuiston laidalla avoinna ma–pe 7.30–22 la 10–22 su 10–20 5 1 3 6 2 8 1 Bergga Heluna Shop Ekolo Silvoplee Kombo Kind of Green Vegekauppa 7 4 Soi Soi 8 3 4 2 7 5 6 Miten selviytyä valkoihoisena hetero miehenä mielensäpahoittajien maailmassa? Naiset ovat pilanneet kaiken, eikä mistään saa enää puhua. M INÄ OLEN ihan tavallinen valkoinen heteromies, eikä minulle ole tilaa enää missään. Mitään ei saa sanoa. Aina tulee joku feministi tai muu mielensäpahoittaja mussuttamaan. Sanopa, että miehet on miehiä ja naiset naisia – ne tulee mussuttamaan. Sano, ettei pidä loukkaantua, vaikka väärä ihminen pitää saamenpukua – ne tulee mussuttamaan. Sano, että työttömät on laiskoja – ne mussuttaa. Kaikesta ne loukkaantuu, kohta ei saa enää lihaakaan syödä. Sitä paitsi työttömiä mekin ollaan, kun kiintiönaiset ja nuoremmat vie meidän työpaikat. Valkoinen heteromies on Suomen syrjityin vähemmistö! Meille ei ole tilaa enää missään. Kerran mä sanoin, että feministit puhuu tosi ilkeästi ja ajaa asiaansa ihan väärällä tavalla. No siitäkös se paskamyrsky syntyi. Ei kuulemma saisi edes vaatia, että nämä sorretut ja loukatut vähemmistöt esittäisivät tuohtumuksensa salonkikelpoisella tavalla. Mä sanoin niille, että painukaa feminatsit helvettiin, kun ette osaa asiallisesti puhua. Jätkät sanoi töissä, että helvetin hyvin sanottu. OLEN KIRJOITTANUT Helsingin Sanomien kolumnipalstalla siitä, että minua syyllistetään nykyään aivan kaikesta. Miksi kukaan ei kuuntele minua? Olen puhunut siitä televisiossa, iltapäivälehdissä, radiossa ja Twitterissä, mutta kukaan ei kuuntele minua, eikä minulle ole tilaa enää missään. Kyllä minä naisia arvostan, ei siitä ole kyse. Osaan imuroidakin. Minä toivoisin vain, että minäkin saisin tilaa ja saisin sanoa mielipiteeni eli sen, että kaikki muut ovat herkkähipiäisiä ja huonoja paitsi minä, eikä kukaan loukkaantuisi eikä sanoisi vastaan. Minäkin olen vain ihminen, ja minunkin mielipiteistäni seitsemänkymmentä prosenttia on vettä. ”Ole kuin vesi”, sanoi Bruce Lee. Helvetin hieno mies, ikinä ei loukkaantunut mistään, kuten vesikään ei loukkaannu, ei edes Talvivaarasta, se vain muuttaa muotoaan. Joskus se muuttaa muotoaan myrkylliseksi, mutta ei se itse välitä siitä paskaakaan. Kyllä kannattaa olla niin kuin vesi. Minä en ymmärrä, miksi kaikki eivät voi käsitellä asioita yhtä neutraalisti kuin minä, valkoihoinen heteromies, minä joka en loukkaannu mistään. Olen objektiivinen mittapuu, malliesimerkki kaikille. Kun minua vituttaa, niin minua vituttaa, ja siihen on silloin hyvä syy, mutta minä en loukkaannu mistään, kuten ei vesikään. Joskus minä muutan muotoani vitutuksen muodoksi. Minä tiedän, että kaikki asiat ovat pieniä, mikään ei loukkaa minua eikä mikään tunnu minusta miltään. Paitsi se, ettei minulle ole tilaa enää missään. KERR AN FIRMAN PIKKUJOULUISSA akat alkoi valittaa siitä, kun me miehet kehuttiin niiden ulkonäköä. Siis imartelusta pahastuivat! Jos minua olisi joku kehunut, niin en olisi kyllä valittanut ollenkaan vaan asiallisesti sanonut, että kiitos, mennäänkö panemaan, ja niin olisi kyllä heidänkin pitänyt sanoa. Me oltiin kuulemma seksistiämpäreitä ja vaikka mitä. Vittuillaksemme päätettiin jät kien kesken olla sanomatta mitään, mä sen oikeastaan keksin. Turvat tukossa kateltiin vaan. No nehän alkoivat keskenään sitten puhua siinä. Papattivat menemään catcallingista, ulkonäkökeskeisyydestä, ahdistelusta ja mitä näitä nyt oli. Mä näin, että meistä jätkistä aika moni ois halunnut sanoa väliin, että eikö sitä nyt oo isompiakin ongelmia olemassa, että mitäs näistä nyt jauhamaan, mutta ei, sanaakaan me ei sanottu. Hiljaa tönötettiin eikä sanottu mitään. Keskustelu vaan jatkui ja jatkui, kunnes joku niistä sitten lopulta alkoi kääntää sitä miesten suuntaan ja arveli, että me miehetkin kohdataan häirintää. Että jos vaikka armeijassa suihkussa joku tuijottaa toisen vehjettä vähän liian pitkään, niin eikö sekin oo sitten häirintää. Mä sanoin niille, että akat hiljaa armeijasta, kun asia ei teitä koske, antakaa meille tilaa edes tässä asiassa, joka on meille pyhä. Jätkät sanoi, että oli muuten helvetin hyvin sanottu. TERO HANNULA Kirjoittaja on opettaja, kirjailija ja Itä-Seinäjoen johtava satiirikko. RATKAISU: OLE KUIN VESI Sateenvarjot ja ymmärryksen puute Lopetetaan änkyröinti niin kuin lopetettiin lobotomia. Kolumni Kolumni RATKAISU: PYSÄHDY ENNEN KUIN PUOLUSTAUDUT K UVITTELE , että kävelet Helsingin keskustassa. On lokakuu, ja vettä tulee viidettä päivää peräkkäin. Osasit odottaa tätä, joten kannat kädessäsi sateenvarjoa, kun kiirehdit Mannerheimintietä eteenpäin. Yhtäkkiä ohitsesi kävellyt kanssamatkaaja alkaa huutaa ja sanoo, että löit häntä silmään sateenvarjollasi. Pyydät anteeksi, sanot sen olleen vahinko ja päätät olla varovaisempi jatkossa. Jatkatte kumpikin matkaanne rauhassa. Helppoa. Kuvitellaan toinen tilanne. Miss Helsinki -kandidaatit poseeraavat Amerikan alkuperäiskansojen päähineissä, kun ohitse skrollanneet huomauttavat, että tämä on alkuperäiskulttuurin omimista. Yksinkertaisen anteeksipyynnön sijaan sateenvarjolla silmään sohaissut alkaa argumentoida, että hänellä on oikeus sohia mihin huvittaa, ei se voinut oikeasti sattua ja leikillähän tässä vain. NÄIN KÄY JATKUVASTI Suomen julkisessa keskustelussa. Kun jokin ryhmä tuo esille epäkohdan, syntyy melkein samana hetkenä äänekäs vastustusjoukko, joka kokee aiheen turhaksi mielensä pahoittamiseksi. Aitoa keskustelua ei juuri ehdi syntyä, kun äänekkäimmät päätyvät huutamaan Twitterissä toistensa yli siitä, onko kyse turhasta loukkaantumisesta vai ei. Syntyy vaikutelma kahdesta ääripäästä ja keskelle jäävästä ”tolkun enemmistöstä”, joka ei ota asiaan kantaa. Julkisessa keskustelussa ihmetellään usein sitä, miksi aiemmin täysin viaton sana tai ele on nykyään väärin. Eihän tämä ennen ollut mikään ongelma. Suomessa on kasvava joukko ihmisryhmiä, joiden ääniä kuullaan nyt ensimmäistä kertaa julkisessa keskustelussa. Tämä luo konflikteja, kun vanhoja arvoja on voitava kyseenalaistaa. Amerikan alkuperäiskansojen päähineen ja n-sanan käyttö oli korrektia sata vuotta sitten, mutta niin oli lobo tomiakin, ja siitä on iloisesti luovuttu. JOTTA VOISIMME LUODA kaikille turvallista Suomea, on meidän opittava keskustelemaan eri mieltä olevien ihmisten kanssa. Tämä vaatii faktojen selvittämisen lisäksi aitoa kuuntelua ja oman sateenvarjon alta kurkistamista. Jos siis päädyt tilanteeseen, jossa sinulle huomautetaan käytöksestäsi, pysähdy ennen kuin alat puolustautua. Kaikkien kokemuksiin ei voi samaistua, mutta usein pääsee jo pitkälle ymmärtämällä, että ei voi ymmärtää. AURORA LEMMA Kirjoittaja on toimittaja ja lääketieteen kandidaatti.
Syksyn uutuuksia uteliaalle lukijalle Tervetuloa Kirjakauppa Tiedekirjaan Helsingin mielenkiintoisimman kirjavalikoiman sekä laajimman kattauksen SKS:n kirjoja löydät kirjakauppa Tiedekirjasta Kruununhaasta. Palvelevasta pienestä kirjakaupasta löydät sellaista tietoja tiedekirjallisuutta jota ei muualta saa. Tervetuloa myös Tiedekirjan tapahtumiin! Snellmaninkatu 13, Helsinki ? www.tiedekirja.fi Miten lauluni syntyvät? toim. eetu kauppinen Millaista on kirjoittaa omat laulunsa? Yhdeksän tunnettua artistia avaavat kirjassaan sielunmaisemaansa, ja kertovat mistä palo musiikkiin syntyy. Mutta tuleeko lauluja tekemällä Suomessa toimeen? Kirjassa tarinansa kertovat Asa, Chisu, Jouni Hynynen, Samae Koskinen, Jarkko Martikainen, Iisa, Olavi Uusivirta, Maija Vilkkumaa ja A. W. Yrjänä. Soturit – Assassiineista samuraihin karolina kouvola Keitä olivat Lähi-idän mystiset assassiinit? Miksi matkamiehen tuli varoa kauhistuttavia tugeeni-kuristajia? Miksi temppeliherrat, samurait ja viikingit muistetaan edelleen? Karolina Kouvola kertoo kirjassaan maailmanhistorian pelätyimmistä taistelijoista, jotka ovat jättäneet lähtemättömän jäljen historiaan sekä elokuviin ja peleihin. Kirjan kasvot ville hänninen Monien klassikkokirjojen kannet saavuttavat lähes ikonisen aseman lukijoiden mielessä – näitä teoksia olisi mahdotonta kuvitella vaikkapa sieluttomilla elokuvakansilla. Kirjan kasvot esittelee sata kirjaa kansineen suomalaisesta kirjallisuushistoriasta, ja tuo esiin myös unohdetut graafikot kuvien takana. Bibliofiilin unelma! Kalle Päätalo ritva ylönen Kalle Päätalo on lähes myyttinen hahmo, josta lukijat ja media loivat elämää suuremman kirjailijan. Oman tarinansa Päätalo kirjoitti Iijoki-sarjaan, mutta millainen oli todellinen mies myytin takana? Ainutlaatuinen ja kirjallisten piirien odottama elämäkerta tuo esiin myös sen, mistä Päätalo itse vaikeni. Tilaa SKS:n kirjat nopeasti verkkokaupastamme www.finlit.fi / kirjat 20 % alennus koodilla kirjalehti2017 Suomessa hävikkiin päätyy joka vuosi noin 400 miljoonaa kiloa ruokaa, joka on alun perin ollut syömäkelpoista. Tekstaa WEFOOD numeroon 16499 (15 €) Auta pienentämään hävikkiin päätyvän ruuan määrää ja osta WeFood-virtuaaliosake tekstarilla! WeFoodin virtuaaliosakkaana tuet WeFood-hävikkiruokakaupan perustamista, saat graa?kko Otto Koivusen suunnitteleman minijulisteen, kutsuja WeFoodin asiakastilaisuuksiin sekä 10% alennuksen WeFood-kaupassa myytävistä elintarvikkeista vuoden ajan. Jos haluat WeFood-virtuaaliosakkeen kehystettäväksi vaikkapa olohuoneesi seinälle, niin tekstaa mukaan välilyönnin jälkeen vielä nimesi sekä osoitteesi muodossa WEFOOD etunimi sukunimi osoite postinumero kaupunki. Jos haluat virtuaaliosakkeen sähköisessä muodossa skriivaa numeroon 16499 pelkästään WEFOOD sekä välilyönnin jälkeen sähköpostiosoitteesi. Virtuaaliosakkeen hinta on 15 euroa. P.S. Hävikkiruuan myyntivoitot ohjataan Kirkon Ulkomaanavun kehitysyhteistyöhön. wefood.fi #wefoodsuomi Vähemmän ruokahävikkiä – enemmän tukea kehitysmaihin
Syksyn uutuuksia uteliaalle lukijalle Tervetuloa Kirjakauppa Tiedekirjaan Helsingin mielenkiintoisimman kirjavalikoiman sekä laajimman kattauksen SKS:n kirjoja löydät kirjakauppa Tiedekirjasta Kruununhaasta. Palvelevasta pienestä kirjakaupasta löydät sellaista tietoja tiedekirjallisuutta jota ei muualta saa. Tervetuloa myös Tiedekirjan tapahtumiin! Snellmaninkatu 13, Helsinki ? www.tiedekirja.fi Miten lauluni syntyvät? toim. eetu kauppinen Millaista on kirjoittaa omat laulunsa? Yhdeksän tunnettua artistia avaavat kirjassaan sielunmaisemaansa, ja kertovat mistä palo musiikkiin syntyy. Mutta tuleeko lauluja tekemällä Suomessa toimeen? Kirjassa tarinansa kertovat Asa, Chisu, Jouni Hynynen, Samae Koskinen, Jarkko Martikainen, Iisa, Olavi Uusivirta, Maija Vilkkumaa ja A. W. Yrjänä. Soturit – Assassiineista samuraihin karolina kouvola Keitä olivat Lähi-idän mystiset assassiinit? Miksi matkamiehen tuli varoa kauhistuttavia tugeeni-kuristajia? Miksi temppeliherrat, samurait ja viikingit muistetaan edelleen? Karolina Kouvola kertoo kirjassaan maailmanhistorian pelätyimmistä taistelijoista, jotka ovat jättäneet lähtemättömän jäljen historiaan sekä elokuviin ja peleihin. Kirjan kasvot ville hänninen Monien klassikkokirjojen kannet saavuttavat lähes ikonisen aseman lukijoiden mielessä – näitä teoksia olisi mahdotonta kuvitella vaikkapa sieluttomilla elokuvakansilla. Kirjan kasvot esittelee sata kirjaa kansineen suomalaisesta kirjallisuushistoriasta, ja tuo esiin myös unohdetut graafikot kuvien takana. Bibliofiilin unelma! Kalle Päätalo ritva ylönen Kalle Päätalo on lähes myyttinen hahmo, josta lukijat ja media loivat elämää suuremman kirjailijan. Oman tarinansa Päätalo kirjoitti Iijoki-sarjaan, mutta millainen oli todellinen mies myytin takana? Ainutlaatuinen ja kirjallisten piirien odottama elämäkerta tuo esiin myös sen, mistä Päätalo itse vaikeni. Tilaa SKS:n kirjat nopeasti verkkokaupastamme www.finlit.fi / kirjat 20 % alennus koodilla kirjalehti2017 Suomessa hävikkiin päätyy joka vuosi noin 400 miljoonaa kiloa ruokaa, joka on alun perin ollut syömäkelpoista. Tekstaa WEFOOD numeroon 16499 (15 €) Auta pienentämään hävikkiin päätyvän ruuan määrää ja osta WeFood-virtuaaliosake tekstarilla! WeFoodin virtuaaliosakkaana tuet WeFood-hävikkiruokakaupan perustamista, saat graa?kko Otto Koivusen suunnitteleman minijulisteen, kutsuja WeFoodin asiakastilaisuuksiin sekä 10% alennuksen WeFood-kaupassa myytävistä elintarvikkeista vuoden ajan. Jos haluat WeFood-virtuaaliosakkeen kehystettäväksi vaikkapa olohuoneesi seinälle, niin tekstaa mukaan välilyönnin jälkeen vielä nimesi sekä osoitteesi muodossa WEFOOD etunimi sukunimi osoite postinumero kaupunki. Jos haluat virtuaaliosakkeen sähköisessä muodossa skriivaa numeroon 16499 pelkästään WEFOOD sekä välilyönnin jälkeen sähköpostiosoitteesi. Virtuaaliosakkeen hinta on 15 euroa. P.S. Hävikkiruuan myyntivoitot ohjataan Kirkon Ulkomaanavun kehitysyhteistyöhön. wefood.fi #wefoodsuomi Vähemmän ruokahävikkiä – enemmän tukea kehitysmaihin
42 • 9 / 2017 Valoa tunnelin päässä Finnkino ja levittäjät riitelevät rahasta. Miten tästä sotkusta noustaan, ja onko elokuvateattereilla tulevaisuutta? TEKSTI ANTON VANHA-MAJAMAA S UOMEN elokuvakenttä on kohissut pitkin vuotta. On uutisoitu Helsinkiin avattavista uusista monisaliteattereista, joista ainakin yhtä tulee pyörittämään baltialainen teatteriketju Cinamon. On puhuttu Lappeenrannasta, johon Finnkino pykäsi oman monisaliteatterinsa, osti kaupungin kaksi muuta teatteria itselleen ja parin kuukauden häsellyksen jälkeen pisti laput molempien luukuille. Ja sitten on puhuttu Yösyötöstä. Loka kuussa levitysyhtiö Nordisk Film ilmoitti, ettei Solar Filmsin tuottamaa koko kansan komediaa nähdä Finnkinolla lainkaan, koska teatteriketju ei suostu maksamaan levittäjän toivomaa esityskorvausta. Tuottaja Markus Selinin mukaan Finnkino olisi maksanut lipputuloista tekijöille aiempaa vähemmän. Sittemmin kiista laajentui koskemaan myös muita Nordiskin levittämiä elokuvia. Erittelimme kolme olennaista alaa koskevaa kysymystä, ja haimme niihin vastaukset. MITÄ FINNKINOLLE VOI TEHDÄ? KIINALAISEN WANDA GROUPIN omistamalla Finnkinolla on yli sata salia yhdellätoista paikkakunnalla, ja se myy kotimaan kaikista elokuvalipuista noin 70 prosenttia. Seuraavaksi suurin teatteriketju on Bio Rex, jonka markkinaosuus on noin seitsemän prosenttia. Alan toimijoilla on erilaisia näkemyksiä siitä, mitä Finnkinon suhteen pitäisi tehdä, mutta yleinen mielipide on, että jotain pitäisi tapahtua. Kyse ei ole ihan monopolista, mutta kaukana ei olla. Elokuvateatteri Rivieraa Helsingissä pyörittävä Atte Laurila arvioi, että Helsingissä Finnkinon markkinaosuus on jopa 95 prosenttia. Hän näkee nykytilanteessa kaksi mahdollisuutta, virkamiesvetoisen ja markkinaehtoisen. Virkamiesvetoinen vaihtoehto on se, jossa viranomaiset pitävät Finnkinon kaltaiset, monopoliasemaa lähentelevät yritykset kurissa asettamalla säännöksiä ja rajoitteita. Markkinaehtoisessa mallissa puolestaan alan muut toimijat tarjoavat parempia palveluita ja rikastuttavat tarjontaa, jolloin asiakkaat äänestävät jaloillaan. TOISTAISEKSI Kilpailuja kuluttajavirastolla ei ole ollut mahdollisuuksia puuttua Finnkinon toimiin, sillä sen tekemät yrityskaupat, joilla se on asemaansa vahvistanut, eivät ole ylittäneet yrityskauppavalvonnan liikevaihtorajoja. Laurilan mielestä markkinoilla on tilaa sekä isoille että pienille toimijoille. Hän lukeutuu itse jälkimmäisiin: Rivierassa on yksi sali ja viitisenkymmentä asiakaspaikkaa, ja se panostaa oheistarjoiluihin sekä kokemuksellisuuteen. Kalasatamaan ensimmäisen teatterinsa vuonna 2018 avaava Cinamon on puolestaan kokenut toimija, joka voi onnistuessaan nakertaa suoraan Finnkinon markkinoita. Ainakin sen konsepti on hyvin samanlainen: isoja saleja, huipputekniikkaa ja hyvät karkki valikoimat. Hyvin vaikea sen on silti nousta Finnkinon vakavaksi haastajaksi. ”Finkkarilla on määräävä markkina-asema, ja he hoitavat hommansa kuitenkin sen verran hyvin, että vaikea sitä on horjuttaa”, sanoo It’s Alive Filmsin Jani Pösö. Hänen tuottamansa Armomurhaaja saa ensi-iltansa 24. marraskuuta – myös Finnkinolla. ”Mutta hemmetin tärkeää on, että tulonjaosta, julkaisuikkunoista ja levitystavoista käydään nyt keskustelua. Nordisk ja Solar tekevät ihanaa työtä tässä kaikkien muiden puolesta.” Atte Laurila komppaa: ”On ollut hienoa, että Solar, Nordisk ja elokuvissa kävijät ovat lähteneet tällaiseen kapinaan. Tämähän on suoranainen vallankumous. Toivon, että vastaavaa kapinahenkeä löytyisi myös muilta levittäjiltä ja tuotantoyhtiöiltä.” Future Filmin elokuvateatterilevityksen johtajan Harry Päiväläisen mukaan olisi hyvä, että Suomessa olisi terve kilpailutilanne eli muitakin isoja toimijoita. Artikkeli Armomurhaaja
9 / 2017 • 43 RATKAISU: FINNKINOLLE VAIHTOEHTOJA ”Helsinkiin mahtuisi kyllä enemmänkin teattereita.” Hän muistuttaa, että pääkaupungissa oli vielä vuosituhannen alussa Sandrew Metronome, joka omisti sekä kaksisalisen Maximin että kymmensalisen Kinopalatsin. Lisäksi sillä oli Turussa yhdeksänsalinen Kinopalatsi. Vuonna 2006 Finnkino osti kaikki kolme ja käytännössä muodosti kaupunkeihin teatterimonopolit. PÖSÖ USKOO , että Finnkinon kaltainen iso markkinajohtajakin on valmis joustamaan toimintatavoissaan, jos se näkee sen tarpeelliseksi. Lähivuosina näin voi hyvin käydä, kun Suomeen tunkee taas Cinamonin kaltaisia uusia yrittäjiä. Vaikka Finnkino ylpeilee Scape-saleillaan ja lasertykeillään, on teatterikokemus eri tasolla kuin maailman huippumultiplexeissä. Eikä sillä ole vieläkään omaa IMAX-salia, vaikka sellainen löytyy jopa paljon pienemmästä Tallinnasta – juuri Cinamonin pyörittämänä. ONKO FINNKINOLLE VAIHTOEHTOJA? TÄLLÄ HETKELLÄ elokuvalevitys on varsin standardoitua. Peruskaavan mukaisesti pitkä elokuva pyörii ensin elokuvateattereissa joistain viikoista joihinkin kuukausiin, jonka jälkeen sitä ei usein hetkeen saa mistään. Sitten tulevat DVDja Blu-ray-tallenteet sekä mahdolliset digivuokraamot ja suoratoistopalvelut. Ja lopuksi vielä tv-ensi-ilta. Alalla puhutaan neljän kuukauden aikaikkunasta: niin kauan pitää olla kulunut teatteriensi-illasta ennen kuin elokuvan voi julkaista tallenteilla. Tämä ikkuna on Finnkinolle tärkeä, sillä muiden julkaisukanavien uskotaan nakertavan teatterin siivusta. Syksyllä 2016 Finnkino veti Apulanta-elokuvan Teit meistä kauniin pois teattereistaan, kun kävi ilmi, että elokuvan tekijät olivat sopineet Elisa Viihteen kanssa digijulkaisusta vain kuukautta teatteriensiillan jälkeen. Maailmalla isot elokuvateatterit käyvät samaa taistoa Netflixin kaltaisia palveluita vastaan. Keväällä alan tärkein festivaali Cannes linjasi, että sen kilpaelokuvien täytyy jatkossa saada teatterilevitys Ranskassa. JANI PÖSÖ ja Harry Päiväläinen korostavat molemmat, että jokainen elokuva on omanlainen keissinsä, eikä samaa sapluunaa kannata soveltaa kaikkiin. ”Se on ihan konseptointikysymys. Joissain tapauksissa se, että elokuva olisi samaan aikaan nettipalveluissa ja elokuvateattereissa, tekisi hyvää sekä teattereille että itse elokuvan ansainnalle”, Pösö sanoo. Käytännössä se voisi tarkoittaa sitä, että festivaaleilla menestynyt kotimainen laatuelokuva pyörisi ensin Finnkinolla, josta se lentäisi muutaman viikon jälkeen pois, koska kilpailu esityspaikoista on niin kovaa. Tämän jälkeen elokuva siirtyisi Kino Engelin ja Rivieran kaltaisiin ”taide-elokuvaan” keskittyviin teattereihin, ja samalla sitä levitettäisiin näkyvästi Ruudussa, Elisa Viihteessä tai vaikka Suomen Netflixissä. Suoratoistopalvelut voisivat mainostaa, että teattereissa pyörivä festarimenestyjä löytyy nyt myös heidän ohjelmistostaan. Osa jäisi katsomaan elokuvaa kotisohvaltaan, mutta osa menisi silti teatteriin samasta syystä kuin sinne mennään nytkin – kokemuksen vuoksi. ”Se, miksi näin ei tehdä, ei johdu logiikasta eikä rahasta vaan periaatteesta ja siitä, että keskenään täysin erilaiset elokuvat jaellaan samalla sapluunalla”, Pösö toteaa viitaten jälleen Finnkinoon. Suoratoistossa liikkuvat rahat ovat ainakin Suomessa vielä niin pieniä, ettei se ole taloudellisesti yksin kovin kannattavaa. Teatterilevitys on yhä suomalaisen elokuvan kulmakivi ja myös markkinointikanavana ehdoton. Päiväläinen sanoo, että Finnkinoboikottia olisi taloudellisesti äärimmäisen vaikea perustella. Hän käyttää esimerkkinä Michael Haneken elo kuvaa Rakkaus (2013), joka sai muutama vuosi sitten melkein 40 000 katsojaa. ”Helsingissä [Finnkinon omistamien] Maximin ja Kinopalatsin osuus oli suuri. Turussa 100 prosenttia tuli Finnkinolta. Tampereella on [itsenäinen] Niagara, mutta heidän ohjelmistonsa on aika täynnä. Nuo ovat kolme suurinta kaupunkia, ja ne muodostavat yli puolet markkinasta. Että kyllähän se vaikeaa olisi.” ONKO ELOKUVATEATTEREILLA TULEVAISUUTTA? ”Elokuvateatterin kuolemasta on puhuttu vuosikymmeniä, mutta tällä hetkellä elokuvissa käydään Suomessa suhteellisen hyvin. En jaksa uskoa että se vähenisi, vaan päinvastoin”, Harry Päiväläinen sanoo. Elokuvissakäyntien määrä Suomessa on viime vuosina lisääntynyt, ja erityisesti kotimaisen elokuvan suosio on kasvussa. Silti suomalaiset käyvät elokuvissa keskimäärin 1,6 kertaa vuodessa, kun Yhdysvalloissa ja Kanadassa vastaava luku on 5,3. Me olemme laiskaa leffakansaa, ja kasvunvaraa on valtavasti. Tulevaisuudessa teatterit joutuvat kiinnittämään yhä enemmän huomiota viihtyvyyteen ja oheispalveluihin. Kokemuksiin, jotka ovat mielellään vielä ainutlaatuisia. Atte Laurila sanoo miettineensä viime aikoina radiota. ”Suomessa on hirveä määrä radiokanavia, joista kukin on erikoistunut omaan juttuunsa. Elokuvateatterien puolella voitaisiin tehdä samaa.” Pienten teatterien kohdalla erikoistuminen tapahtuu jo nyt luontevasti, koska yhteen saliin mahtuu rajallinen määrä näytöksiä. ”Jotain kaikille” -malli ei toimi. ON MAHDOLLISTA , että tulevaisuudessa isommatkin toimijat erikoistuvat tietynlaisiin elokuviin. Esimerkiksi näin: kotimaiset koko perheen elokuvat Finnkinolle ja taajamien teattereille, Hollywood-spektaakkelit kasvukeskuksiin tähtäävälle Cinamonille ja arthouse-hitit korttelikinoille. Palvelun laatuun ja uutuuksiin panostetaan tulevaisuudessa enemmän, vähän niinkuin ravintolat vaihtavat nykyään konseptejaan ja uudistavat ruokalistojaan. ”Jos perinteinen suomalainen lauantai-ilta on se, että juodaan pilsneriä himassa, syödään HK:n sinisestä tehtyä uunimakkaraa ja katsotaan, kun John Wayne lönköttää länkkärissä, niin nykyään ihmiset tekevät muutakin. He haluavat kokemuksia”, Jani Pösö sanoo. ”Ja jos se kokemus haisee palaneelle popcornille, niin se ei enää riitä.” Armomurhaaja Teit meistä kauniin Yösyöttö
44 • 9 / 2017 V.I.P.okalypsi Osa meistä ei enää keskity pysäyttämään ilmastonmuutosta vaan selviytymään siitä. TEKSTI MIKE POHJOLA KUVAT TERRAVIVOS.COM RATKAISU: KUN MAAILMANLOPPU TULEE, KANNATTAA OLLA RIKAS K OLME VUOTTA sitten kävin Sitran järjestämässä seminaarissa ”Turvallisuus muuttuvassa maailmassa”. Siellä piti videoluennon Ruotsin maanpuolustuskorkeakoulun apulaisprofessori Tomas Ries. Hän kertoi, miten ilmastonmuutoksen myötä yhteiskunnat tuhoutuvat ja esimerkiksi poliisi lakkaa toimimasta. Aloin miettiä, että jos olisin superrikas, olisin varmaan vetänyt sen johtopäätöksen, ettei yhteiskuntarauha enää suojelisi omaisuuttani, eivätkä digitaaliset pankkitilitkään merkitsisi paljoa. Minulla olisi kuitenkin joitakin vuosia tai vuosikymmeniä aikaa käyttää omaisuuttani siihen, että minä ja läheiseni selviäisimme romahduksesta ja olisimme sen jälkeenkin nokkimisketjun huipulla. Ries vahvisti, että kyllä, näin he ajattelevat. Seuraava kysymykseni oli, mihin toimiin he ovat ryhtyneet? Rikkaat keskustelevat asiasta suljetuissa Face bookryhmissä. Varautumisen normaalitaso on ruokavarasto, moottoripyörä, bensakanisteri, pari asetta ja kultakolikoita. Kaasunaamarit, bunkkerit ja korkean paikan turvapaikat ovat sitten astetta kovempi veto. Joillain saattaa olla helikopteri koko ajan lähtövalmiina. Juhana Petterssonin romaanissa Tuhannen viillon kuolema perustetaan saariin turvajoukkojen vartioimia suojapaikkoja eliitille. Voiman viime numerossa Jari Sarasvuo kirjoitti romaanin pohjalta esseen, jossa kertoi suomalaisista rikkaista, jotka piilottavat tarvikekätköjä maastoon Lappiin. Tietynlaisessa ajatusmaailmassa ilmastonmuutos ei ole jotain, mikä tarvitsee estää. Se on jotain, mistä pitää selviytyä. VARAUTUMINEN eli ”prep paus” ei ole yksinäisten susien puuhaa vaan iso bisnes. Bunkkereita rakentavat monet yritykset, ja niistä kenties kiinnostavin on Vivos, joka haluaa tarjota hieman luksusta maailmanloppuun. Yksi näistä bisnesluokan bunkkereista sijaitsee Saksassa. Vivos Europa One on Saksassa kalkki kivivuoreen kaivettu entinen neuvostobunkkeri, jonka yksityinen omistaja on nyt saneerannut. Vivos-firman mukaan bunkkeri kestää ydinaseiskun, päin lentävän lentokoneen, biologiset ja kemialliset aseet, tsunamit, maanjäristykset, elektromagneettiset pulssit, tulvan ja lähes kaikki mahdolliset aseistetut hyökkäykset. Tilavat perheasunnot viimeistellään arkkitehdin kanssa tilaajan toiveiden mukaiseksi. Asuntoihin voidaan rakentaa esimerkiksi erityisvessoja, kuntosali, kotiteatteri, baaritiski tai uima-allas. Yhteisiin tiloihin kuuluu ravintoloita, leipomo, panimo baari, viinikellari, kokous huoneita, rukoushuoneita ja kappeli, lastentarha, luokkahuoneita, kuntosaleja, tietokonesaleja, tele visioja radioasema, selli, holvi, vedenpuhdistamo, syviä kaivoja, voimala, korjaamo, dekontaminaatiosuihkuja, toimistotiloja, lemmikkikenneli, parturikampaamo, teattereita, vesiviljelypuutarhoja, sairaala, siemenpankki sekä Nooan arkkia muistuttava eläintarha. VIVOS-VUOREN PÄ ÄLLÄ on kompleksin maanpäällinen osa, jonka ydinpommi tai lentokonehyökkäys tuSelviytymislauk ku Jokaisella selviytyjällä on tietysti kotona odottamassa kunnon rinkka, jossa on teltta, ruokaa, vettä ja aseita. Mutta mitä, jos et ole kotona, kun katas trofi alkaa? Sitä varten sinulla on aina mukana pieni selviytymislaukku, jon ka avulla pärjäät päivän verran päästäksesi kotiin. Sen sisältöön kuuluvat: Tyhjä vesipullo Tulitikkuja tai sytytin Linkkuveitsi Pieni ensiapu pakkaus Taskulamppu (joka toimii AApattereilla) Hygieniavälineet: hammasharja, ham mastahna, huulirasva, tamponi Pieni tuliase Lähiseudun kartta Lyijykynä ja paperia Kompassi Viestintäpeili Suurennuslasi Merkinantopilli Partaterä Sahanterä 4 metriä kestävää nyöriä Neula ja nylonlankaa Ongenkoukku ja koho Hakaneuloja Ilmastointiteippiä Energiapatukoita Puhelimen laturi Sisäänkäynti Bunkkerin ovi Oleskelutila Paikallinen pubi
9 / 2017 • 45 45 • 9 / 2017 V.I.P.okalypsi Osa meistä ei enää keskity pysäyttämään ilmastonmuutosta vaan selviytymään siitä. TEKSTI MIKE POHJOLA KUVAT TERRAVIVOS.COM Artikkeli hoai si, mutta joka kestäisi esimerkiksi ilmastonmuutoksen aiheuttaman vedenpaisumuksen. Siellä on lisää toimistotiloja, puutarhoja, junapysäkki, helikopterien laskeutumisalusta ja paljon muuta. Tarvittaessa Vivos järjestää myös erilaisia panssarikulkuneuvoja, aseita ja suojapukuja ulkona liikkumista varten. Katastrofin jälkeen voi käydä metsästämässä ja kalastamassa tai vaikka raivata pellon. Miten asiakkaat pääsevät paikalle? Katastrofin alkamisesta on joitain päiviä ovien sulkemiseen. Tuona aikana Vivosin tulevat asukkaat lentävät yksityiskoneellaan jollekin läheiselle lentokentälle. Sieltä Vivosin helikopterit hakevat heidät ja kuljettavat Europa Onen alueelle. Helikopterialustalta he kulkevat sisään bunkkeriin ja omiin asuntoihinsa. Helikopteri kuskien kohtalo maailmanlopun jälkeen on epäselvä. Halvimman petipaikan hinta on kolmekymmentäviisituhatta dollaria. Tuunatut yksityisasunnot ovat tietenkin paljon kalliimpia, ja ne hinnoitellaan yksilöllisesti. Jokainen asukas maksaa könttäsumman lisäksi ylläpito kustannukset, joihin kuuluvat palkat, verot, vakuutukset, huolto ja uudet tarvikkeet. Epäselväksi jää, mitä Vivos-firma tekee rahalla, jos yhteiskunta on romahtanut. Maksuvalmius ei itsessään riitä pääsyyn Europa Onen asukkaaksi. Ensin pitää rekisteröityä jäseneksi. Sen jälkeen Vivos valitsee jäsenistä bunkkeriyhteisön, jolla on tarpeeksi selviytymisessä tarvittavia taitoja, kuten turvallisuusalan tai terveydenhoidon osaamista. Muita kriteereitä ovat läheisyys bunkkeriin, terveydentila ja psykologiset tekijät. PANEVATKO ASIAKK A AT sitten itse omat oluensa? Laittavatko he itse ruokansa? Hoitavatko he itse sairaansa? Korjaavatko he itse vedenpuhdistamonsa? Siivoavatko he itse kuntosalinsa? Kyllä! Olisi liian kallista, hankalaa ja epävarmaa asuttaa bunkkeriin kokonainen työväenluokka, joten maksavat asiakkaat muodostavat jonkinlaisen anarkosyndikalistisen kollektiivin. Johtoryhmän jäsenyydet kiertävät kuukausittain kaikkien aikuisten kesken, ja sitä kautta jaetaan muille työtehtävät. Johtoryhmä valitsee johtajan hoitamaan päivittäistä operointia, mutta muuten päätöksenteko tapahtuu yhdessä. Muut asukkaat muodostavat neljä tiimiä: hätäsuunnitelmaryhmä, terveydenhoitoryhmä, ruokaryhmä sekä siivousja ylläpitoryhmä. Pakko ei ole kuulua mihinkään ryhmään, joskin yhteisön paine saattaa olla melkoinen, varsinkin jos sattuu olemaan koneinsinööri tai lääkäri. On usein sanottu, että täydelliseen tasa-arvoon päästään vain nyky-yhteiskunnan romahtamisen kautta. Mutta on hieman yllättävää, että siinä tilanteessa tämän vasemmistoutopian toteuttaisivatkin varakkaat survivalistit. Katastrofin loputtua Vivos Europa Onen asukkaat olisivat tietysti melko voimakkaassa asemassa suhteessa apokalypsin läpikäyneisiin taviksiin, joten kaikki on suhteellista. Vinkki köyhälle: Jos sinulla ei ole varaa bunkkeripaikkaan, voit yksinkertaisesti tallentaa DNA:tasi Vivosin geenipankkiin. Näin perimäsi jatkaa elämäänsä uudessa maailmassa vaikka sinä et. Paikallinen pubi Kappeli Näyttelytila
46 • 9 / 2017 Riad Sattouf muistelee elämäänsä hiekkaisissa kylissä ja Ranskan ostoskeskuksessa. TEKSTI IIDA SIMES Lapsuus diktaattoreiden varjoissa Artikkeli Herkulliset ja edulliset lounas-, lista& take awayannokset. Käytämme tuoreita vihanneksia. Tarjolla runsaasti vegaaniannoksia. Keittiö suosittelee: Punainen curry tofu UUDET AUKIOLOAJAT: ma–pe 11–21 ja la–su 12–21 Kinaporinkatu 2, Helsinki, (09) 701 2961 Sörnäisten metroaseman vieressä RATKAISU: YKSILÖILLE ÄÄNI KONFLIKTIEN KESKELLÄ P ARIISI , Sorbonnen yliopisto 1970-luvulla. Syyrialainen nuorukainen väittelee tohtoriksi. Eräs opiskelukavereista, vaalea bre tag nelaisnainen, kiinnittää syyrialaisen huomion, ja he rakastuvat. Pian he saavat pienen pojan ja muuttavat Libyaan. Yliopistossa opettava isä toivoo arabimaiden nousevan Euroopan veroisiksi ja vapaiksi kolonialismin ikeestä. Suurin toivo ja onni on oma poika Riad, ”tulevaisuuden arabi”. Mutta vaikka isä yrittää epätoivon vimmalla olla edistyksellinen arabimaailman sivistäjä, hän ummistaa silmänsä lähiympäristössä tapahtuvalta kärsimykseltä. ”Kaikki, mistä piirrän, on todella tapahtunut”, sanoo nykyään Pariisissa asuva Riad Sattouf. Hänen sarjakuvaromaaninsa ovat vahvasti omaelämäkerrallisia. Tulevaisuuden arabi – Lapsuus Lähiidässä -kirjojen ensimmäinen osa sijoittuu Muammar Gaddafin Libyaan 1978–1982. Toisessa osassa Riad käy koulua pienessä syyrialaiskylässä, jossa elämä on raskasta ja epäoikeudenmukaista: opettaja lyö lapsia kepillä, ja kylän miehet tappavat uskottomaksi väitetyn naisen. Tappajaa kunnioittaa koko kylä. Erityisen hankalaa on kertojan ranskalaisella äidillä, joka ei osaa arabiaa, on yksinäinen ja kaipaa kotiin. TOISEN OSAN KOHDALLA Tulevaisuuden arabi teki läpimurron ympäri maailmaa, ja sarjaa alettiin kääntää 20 kielelle. Nyt Tulevaisuuden arabi on edennyt kolmanteen osaan ja vuosiin 1985–1987. Perhe asuu edelleen pienessä kylässä lähellä Homsin kaupunkia. Isän syvästi uskonnolliset sukulaiset eivät lakkaa ällistyttämästä Riadia, eivätkä äidin koti-ikävää lievitä satunnaiset vierailut Libanonin marketteihin. Isä kunnioittaa islamia, vaikkei äitinsä suureksi harmiksi ja häpeäksi ole itse uskovainen. Hän ei vaadi vaimoaan käyttämään huivia, saati vaihtamaan uskontoa. Kotikylässä kaikki Riadin äitiä lukuun ottamatta olivat sunnimuslimeja, mutta Homsissa asui kristittyjäkin. Heitä ei varsinaisesti vihattu, pidettiin vain hieman erehtyneinä ja typerinä. Toista oli suhtautuminen juutalaisiin. Ensimmäisiä paikallisten lasten viljelemiä haukkumasanoja, joita Riad oppi, oli jahudi, juutalaisesta käytetty ruma sana. Juutalaisten inhoamista opetettiin jopa koulukirjoissa. Kolmannessa osassa isä vaikuttaa yhä enemmän sisäisten ristiriitojen piinaamalta huijarilta, ja sitä kiinnostavammaksi kirjasarja käy. Isän kohdattua mystisen ”tärkeän miehen” – koko perheeseen liimautuvan ilmeisen vaikutusvaltaisen ja varakkaan hahmon – myös pikku-Riad alkaa nähdä isän kulissien taakse. Äiti on sivuosassa. Miten hänen tarinansa etenee? ”Odota seuraavaa osaa”, sanoo Sattouf napakasti. SATTOUF ON PIIRTÄNYT pitkään monenlaisia sarjakuvia ja pilapiirroksia. Satiirilehti Charlie Hebdossa hän piti ”Nuorten salainen elämä” -palstaa: hän kuunteli kahviloissa Pariisin nuorisoa ja piirteli lehteen näiden lohkaisuja. Esther-albumien päähenkilö on Sattoufin tuttu pikkutyttö, ja sarja seuraa tämän kasvua aikuiseksi. Tärkein syy Tulevaisuuden arabin tekemiseen ei ole omaelämäkerrallisuus. Sattouf halusi mukaan politiikkaa. ”Vain harva ihminen länsimaissa 1980-luvulla ymmärsi, millaista elämä siellä oli. Harva tajusi, että maita johtavat diktaattorit.” Länsimaisen lehdistön näkemys johtajista oli erilainen. ”Muammar Gaddafikin oli kuin jokin itäisten maiden playboy.” Kuvituksen vallitsevin väri vaihtuu tapahtumapaikan mukaan. ”Valitsin keltaisen kuvaamaan Libyaa auringon ja hiekan takia. Meren vuoksi Ranska on sininen, ja Syyria on vaaleanpunainen, niin kuin sen maaperäkin. Keksin itselleni myös rajoituksen: maiden symbolisten päävärien lisäksi voisin käyttää vain maiden lipuissa olevia värejä.” TULEVAISUUDEN ARABI kuvaa Satouffin lapsuutta. Kaipaako hän mitään niistä ajoista? ”Olen iloinen siitä, että minulla on ollut mahdollisuus nähdä ja kokea asioita, joista ranskalaisetkaan eivät tiedä juuri mitään. Isäni oli koulutettu mies, mutta hän halusi asua pienessä kotikylässään. Elämä oli hyvin karua. Sähköä saatiin silloin tällöin, vedestäkin oli pulaa. Mutta elämä oli maanläheistä, sellaista oli Ranskassa ehkä yli 50 vuotta aikaisemmin.” Sattouf muistelee lapsuutta hymyillen. Ei maanläheisyys ollut paha juttu. ”Ranska tuntui olevan jättiläismäinen ostoskeskus.” Lähi-idässä eletään kriisistä kriisiin. Mitä tulevaisuuden arabi suosittelisi, jotta tulevaisuus hänen kotiseuduillaan olisi parempi? ”Kaikkien tyttöjen ja poikien pitäisi päästä kouluun ja oppia lukemaan ja kirjoittamaan.” Riad muistaa Ranskan sen lipun väreistä. Syyria on vaaleanpunainen. Tulevaisuuden arabi 3 (2017).
Herkulliset ja edulliset lounas-, lista& take awayannokset. Käytämme tuoreita vihanneksia. Tarjolla runsaasti vegaaniannoksia. Keittiö suosittelee: Punainen curry tofu UUDET AUKIOLOAJAT: ma–pe 11–21 ja la–su 12–21 Kinaporinkatu 2, Helsinki, (09) 701 2961 Sörnäisten metroaseman vieressä RATKAISU: YKSILÖILLE ÄÄNI KONFLIKTIEN KESKELLÄ www.tingeling.fi yrjönkatu 34, helsinki Climate friendly wooden toys and fair trade products. toyshop www.tingeling.fi yrjönkatu 34, helsinki Climate friendly wooden toys and fair trade products. toyshop www.tingeling.fi yrjönkatu 34, helsinki Climate friendly wooden toys and fair trade products. toyshop Lelukauppa Ekologisia puuleluja ja reilua kauppaa! Tukea maahan muuttaneiden miesten työllistymiseen ja kotoutumiseen MIES! Ryhdy vapaaehtoiseksi! 044 751 1338 • vieraasta.veljeksi@miessakit.fi
48 • 9 / 2017 Valko?inen taide valtaistuimella R ODULLISTETTUJEN kehojen representaatiot eli kuvaukset valkoisessa taiteessa ovat ongelmallisia. Taiteilija Jani Leinonen roolitti romaneja näyttelyesineiksi Tottelemattomuuskoulu-näyttelyn avajaisissa. Teemu Nikkasen Saatanan kanit -lyhytelokuva pyrkii optimaaliseen tulkinnanvaraisuuden asteeseen rinnastaessaan naapuruuden satanistisen kultin kanssa naapuruuteen somaliperheen kanssa. Meeri Koutaniemi keräilee kuviinsa ruskeita kehoja hyväntekeväisyysjärjestöjen 80-luvun kurjuuskuvaston hengessä. Jenni Hiltunen käyttää Grind-videoteoksessaan feikkisaamenpukua miten itse lystää. Valkoisen taiteilijan luomissa representaatioissa toistuvat arkkityyppiset demonin, uhrin ja eksoottisen toisen piirteet. Demonisointi liittää rodullistettuun kehoon pahuutta. Se vastaa populaaria tulkintaa rasismista, eikä siten nauti liberaalin valkoisen kansanosan hyväksyntää. Huumoriin puettuna demonisointia ei välttämättä huomata, kuten Saatanan kanit -elokuvan vastaanotto antaa ymmärtää. Elokuva liittää romanien etnisyyteen negatiivisia ominaisuuksia vitsinä. Se on saanut rahoitusta Suomen elokuvasäätiöltä ja ollut näytillä muiden elokuvafestivaalien lisäksi arvostetulla Sundancen elokuvafestivaalilla sekä esimerkiksi Ylellä. Siitä kirjoittaneet Indiewire, Filmmaker Magazine tai Helsingin Sanomat eivät kyseenalaistaneet elokuvan rasismia. VALKOISUUS EI SIIS aina tunnista demonisointia, mutta se tuomitaan ajatuksen tasolla. Uhrinarratiivi ja eksotisointi sen sijaan ovat konsepteina hyväksyttyjä. Uhriuttaminen kuvaa rodullistettuja passiivisina toiminnan kohteina. Kahden romanin osallistu
Valko?inen taide valtaistuimella Rodullistetut ihmiset nähdään taiteessa uhreina tai eksotisoivan katseen kohteina. TEKSTI CARMEN BALTZAR KUVA KIIA BEILINSON Artikkeli RATKAISU: EROON PELKISTÄVISTÄ TARINOISTA TAITEESSA minen Tottelemattomuuskoulun avajaisiin oli Leinosen tapa tuoda huomiota heidän yhteiskunnalliseen asemaansa. Taiteilijan luomassa narratiivissa romanit ovat hänen apunsa kohteita. Kiasmassa Pahan jälkeen -näyttelyn yhteydessä esillä olleet Meeri Koutaniemen valokuvat kuvaavat Kiasman blogin mukaan esimerkiksi kunniaväkivallan intialaisia uhreja, jotka ovat pahan jälkeen ryhtyneet aktiivisiksi toimijoiksi. Ainoa aktiivisena toimijana valokuvissa esiintyvä hahmo on taiteilija itse. Eksotisointi romantisoi ja toiseuttaa väkivaltaisesti. Jenni Hiltusen Grindteos käyttää feikkisaamenpukua mausteena. Teosta arvostelivat kulttuurisesta omimisesta esimerkiksi taiteilijat Marja Helander ja Outi Pieski. Kriittiset äänet ulottuivat jopa Ylen ja Helsingin Sanomien sivuille. Museonjohtaja Leevi Haapala ja kokoelmaintendentti Arja Miller kuvailevat Kiasman blogissa museon tulkintaa teoksesta ja perustelevat sillä sen sisällyttämistä Kiasman kokoelmiin. ESINEELLISTÄVIEN representaatioiden nauttiman institutionaalisen hyväksynnän perusteella vaikuttaa siltä, että on tarvetta avata, mikä niissä mättää. Sanan ”eksoottinen” juuri on antiikin kreikan kielen sanassa exotikus, ulkoapäin tuleva. Sen johdannaiset ovat saaneet merkityksiä, kuten vierasperäinen, epätavallinen ja kummallinen. Eksotisoiva katse toiseuttaa muut olemassaolon muodot kuin omansa, asettaen valkoisuuden ihmisyyden keskiöön. Se katsoo näkemättä pintaa syvemmälle, ymmärtämättä oman katseensa pinnallisuutta. Se katsoo omasta kulttuurisesta kontekstistaan, ymmärtämättä omien lähtökohtiensa rajoituksia. Se karnevalisoi valitsemiaan toiseuden ulottuvuuksia umpimähkäisesti. Uhrius on aina kontekstisidonnaista. Sillä viitataan ihmisen asemaan tilanteessa, jossa häneen on kohdistunut henkistä ja/tai fyysistä väkivaltaa. Tilanteessa väkivallan tekijä, subjekti, on käyttänyt valtaa teon kohteeseen, objektiin. Uhrinarratiivi toistaa väkivallan teon valta-asetelman taideteoksen sisällä. Valtaapitävää väestönosaa edustava taiteilija roolittaa itsensä teoksen subjektiksi ja määrittää siinä esiintyvän ei-valkoisen kehon objektiposition kautta. Traumaattiset tapahtumat ja olosuhteet voivat määrittää paljonkin ihmisen elämässä, mutta uhrius ei määritä ihmisyyttä. Teoksen maailmassa uhripositio irtoaa tilannekohtaisesta kontekstistaan ja muuttuu rodullistettua kehoa määrittäväksi epäsuhtaisten valtapositioiden toiston kautta. Teosten yhteydessä käytetään usein valkoisen taiteilijan toimijuutta korostavia ilmauksia, kuten antaa ääni, avata silmiä tai tehdä näkyväksi. EDELLÄ MAINITUN kaltaiset representaatiot vaikuttavat kulttuurissa, jossa rodullistetut kehot eivät ole kiinnostavia tekijöinä vaan tekemisen ja näkemisen kohteina. Kun yksittäinen representaatio asettuu tähän pitkään esineellistämisen perinteeseen, passiivinen objektius alkaa määrittää ruskeutta ja mustuutta kollektiivisessa tietoisuudessa. Valkoiset instituutiot arvioivat representaatioita tekijän tarkoitusperien perusteella. Demonisoivan representaation tekijä tarkoittaa pahaa. Siksi hänen teoksensa ei ole hyväksyttävä. Paitsi jos hän tekee sen huumorilla, jolloin hän ei tarkoita pahaa. Eksotisoivan representaation tekijä ei tarkoita pahaa, ja uhrirepresentaation tekijä tarkoittaa hyvää. Näiden tarkoitusten tuottamat teokset tulkitaan sitten yhtä hyväksyttäviksi kuin tarkoitukset itse. Mutta kuten Lauryn Hill laulaa lainatessaan John Rayta, joka lainasi Bernhard Clairvauxlaista, joka lainasi ties ketä, the road to hell is paved with good intentions. Toisin sanoen, prosessilla, teoksen sisällöllä ja kontekstilla on väliä, ei taiteilijan tarkoituksilla. IHMINEN EI OLE niin yksinkertainen kuin hyvien ja pahojen tarkoitusperien kahtiajako antaa olettaa. Emme me osaa arvioida objektiivisesti omia alitajuisia vaikuttimiamme. Tiedostetun tarkoituksen alla on kerroksia erilaisia tiedostamattomia tarpeita. Yhteiskuntamme on kolonialismin tuote, ja se on aina läsnä, esimerkiksi näissä sanakäänteissä ja siinä, miten niitä tulkitset. Tämän tiedostaminen ei ole mukavaa, mutta kielletyt vaikuttimet eivät katoa mihinkään. Ne pursuavat mielen syövereistä toistamaan samoja vanhoja tarinoita ja varmistamaan siten oman olemassaolonsa jatkuvuuden. Pelkistävät narratiivit ovat valkoisuuden luomia ja ylläpitämiä, ja kertovat siten valkoisuuden tarpeista. Jos ne halutaan jättää taakse, on tutkittava, mitä nuo tarpeet ovat. Sisäistetyn kolonialismin purkamisessa auttaa, jos päästää irti Hyvän ja Pahan ihmisen kahtiajaosta, eikä jää painimaan sen kanssa, kumpaan laatikkoon itsensä pistäisi. Siitä ei ole kyse, vaan on kyse tasa-arvosta ja halusta toimia sen edistämiseksi eikä jarruttamiseksi. On hyödyllisempää tarkastella itseään oman kulttuurisen kontekstinsa tuotoksena. Omien valta-asemien tunnistamiseen löytyy hyviä keinoja intersektionaalisesta feminismistä. Mutta jos haluaa aidosti tehdä toisin, Google ei riitä. Täytyy olla valmis kysymään vaikeita kysymyksiä, tärkeimpänä: Miksi? Miksi haluan tehdä tämän, ja mikä minussa tarvitsee tätä? KAIKKI TASA-ARVOTYÖ ei ole vaativaa. On paljon sellaista, johon saa nopeasti helpot ohjeet internetistä. Mutta taiteessa alitajunnalla on tärkeä rooli, ja siten taiteen sisäinen tasaarvotyö ei voi olla ainoastaan suoraviivaista. Tiedostamattomien vaikuttimien tutkimiseen tarvitaan korkeaa tahtotilaa. Mutta myös vuosisatoja jatkunut riisto on vaatinut korkeaa tahto tilaa. Vallankäytön toistaminen ei tässä hetkessä enää vaadi mitään, koska se on muodostunut tietoisuutemme vallitsevaksi status quoksi. Se pysyy paikallaan itsestään. Kun harkitsee oman tahtotilansa riittävyyttä, kannattaa ottaa huomioon, että uusliberalismi tarvitsee valkoista ylivaltaa toimiakseen. Alistavat representaatiot ruokkivat valkoista ylivaltaa. Jos ei koe vallitsevaa yhteiskuntajärjestelmää toimivaksi, ei ole mielekästä tehdä sitä pönkittävää työtä. Vähintään on hyvä tiedostaa, minkä leivissä on. Taide tuntee jo vallankäytön kohteen anatomian muttei vallanpitäjän anatomiaa. Siksi hän istuukin yhä valtaistuimellaan. Valkoinen taiteilija on vallankäyttäjän tutkimiseen aitiopaikalla. Rakenteiden purkaminen siis vaatii rakenteiden näkemistä itsessään. Rodullistetut taiteilijat käyvät läpi jatkuvaa mielen dekolonisaatioprosessia halutessaan tehdä toisin. Omasta kontekstista ei ole mahdollista irtautua – se on välttämätön paradoksi, jonka kanssa voi oppia elämään. Itsetutkiskelun päämääränä ei ole pysyvä valveutuneisuuden tila, jonka jälkeen kaikki on selvää. Se on itsessään pysyvä kyseenalaistamisen ja epävarmuuden tila, jolle voi antautua. Se on varmasti taiteilijalle tuttu. Epämukavuusalue. Se sama, jossa kaikki kiinnostavat jutut syntyvät.
Päähenkilönä homo, ei homous God’s Own Country on muutakin kuin herkkä homoelokuva. TEKSTI TUOMAS RANTANEN Artikkeli RATKAISU: HOMOUS ON NYKYELOKUVASSA VAIN YKSI PUOLI HENKILÖSTÄ, EI ELOKUVAN PÄÄTEEMA N UORI MIES matkustaa toiselle puolelle maata pyytääkseen loukkaamaansa rakastettuaan palaamaan luokseen. Kohtaamisen hetkellä hänen katumuksensa on riipaisevan aitoa ja hätä suhteen lopullisesta menetyksestä syvältä kumpuava. Häneltä kuitenkin puuttuvat kyky ja kieli tunteidensa avaamiseen. Vaikka myötätuntoisen katsojan mieli huutaa kaikin voimin tukeaan, jo anteeksi pyytäminen on miehelle selvästi ylivoimaista. Yhä hätääntynemmäksi käyvän katsojan toivo alkaa pian kääntyä sen puoleen, että rakastettu ymmärtäisi tarkoituksen empimisestä huolimatta. Tässä vereslihaisuudessa olennaisinta ei ole se, että siinä kohtaavat kaksi miestä. BERLIININ, Sundancen ja Edinburghin elokuvafestivaalilla palkittu Francis Leen draama God’s Own Country sijoittuu Englannin Yorkshiren karulle maaseudulle. Sen tarinassa isoäitinsä ja huonokuntoisen isänsä kanssa asuva John (Josh O’Connor) huolehtii käytännössä yksin kotitilansa pyörittämisestä. Perheen sisäisissä suhteissa päällimmäisenä välittyy tunteiden torjunta ja syyllistäminen. Taakkansa alla horjuva John purkaa pahaa oloaan tolkuttomaan ryyppäämiseen ja irtosuhteisiin. Käänne tapahtuu, kun Johnin ja tilalle hätäapuun palkatun romanialaisen Gheorghen (Alec Secareanu) välille syntyy suhde. HOMOUTTA KUVATTIIN jo vuoden 1919 saksalaisessa mykkäelokuvassa Anders als die Andern. Queer-klassikkoina nykyään yleensä nimetään esimerkiksi Leontine Saganin Mädchen in Uniform (1931), Jim Sharmanin The Rocky Horror Picture Show (1975), William Friedkinin Yön Kuningas (1980) ja Rainer Werner Fassbinderin Querelle (1982). Tähän sarjaan voi lukea myös Pier Paolo Pasolinin ja Pedro Almodovarin tuotannot kokonaisuudessaan. Valtavirran homoelokuvia ovat muun muassa John Schlesingerin Keskiyön cowboy (1969), Jonathan Demmen Philadelphia (1993), Peter Jacksonin Taivaalliset olennot (1994), Wachowskin sisarusten Bound (1969), Stephen Daldryn Tunnit (2002), Gus Van Santin Milk (2008), Lisa Chodolenkon The Kids Are All Right (2010), Tom Fordin A Single Man (2010), Abdellatif Kechichen Adelen elämä: osa 1 & 2 (2013), Steven Soderberghin My Life with Liberace (2013) sekä Todd Haynesin Carol (2015). Tähän huomioluokkaan Suomessa lukeutunee lähinnä Dome Karukosken Tom of Finland (2017). Transsukupuolisuuden kuvaamisesta tunnettuja ovat Neil Jordanin The Crying Game (1992), Sally Potterin Orlando (1992), Kimberly Peircen Boys Don’t Cry (1999), Tom Hooperin Tanskalainen tyttö (2000) ja Duncan Tuckerin Transamerica (2005). Suomessa aihetta ovat käsitelleet Simo Halinen elokuvassaan Kerron sinulle kaiken (2013) ja Wille Hyvönen Tuntemattomassaan (2017). HOMOJA LESBOYHTEISÖJEN kuvauksessa tv-sarja on usein elokuvaa joustavampi formaatti. Tästä kehuttuja esimerkkejä ovat Älä kerro äidille (1999–2000) ja L-Koodi (2004–2009), Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin (2012) sekä Looking (2014–2015), kuten myös vankilasarjat Oz (1997–2003) ja Orange Is the New Black (2013–). Nuorten näkökulma korostuu Lukas Moodyssonin Fucking Åmålissa (1999) sekä tv-sarjoissa Skins – liekeissä (2007–2013) ja Skam (2015–2017). Iällä pilattu ei ole myöskään Suomessa tammikuussa ensi-iltaan tulevan Luca Guadagninon Call Me by Your Namen (2017) päähenkilö. Heteronormatiivisuudesta poikkeamisen yleisen hyväksymisen kannalta tärkeää on se, miten sukupuolija seksuaalivähemmistöjä kuvataan, kun sukupuoli tai suuntautuminen ei ole elokuvan pääteema. Tältä kantilta vahvoja hahmoja ovat esimerkiksi George Roy Hillin Garpin maailman (1982) transsukupuolinen Roberta Muldoon, Alan Ballin Mullan alla -sarjan (2001–2005) David Fisher sekä David Simonin Langalla-poliisisarjan (2002– 2008) Kima Greggs ja Omar Little. Suomessa tällaiseksi merkkipaaluksi näyttää nousseen Salatut elämät -sarjan (1999–) Juha-hahmon samaistuttavasti esitetty homous. QUEER-ELOKUVIEN jatkumossa God’s Own Country edustaa nykyaikaa. Elokuvan kuvaama ankea maatalousarki tuntuu – ei vähiten helsinkiläisestä elokuvateatterista käsin katsoen – niin vieraannuttavalta, että katsojalta saattaa jäädä huomaamatta sen oleellinen merkitys. Elokuvan draamallinen jännite syntyy Johnin kyvyttömyydestä käsitellä ja ilmaista tunteitaan, joka taas johtuu enemmän hänen ympäristöstään kuin homoudestaan. Johnille ei näytä tuottavan ongelmia oman homoutensa kohtaaminen. Se ei näytä olevan erityinen pulma edes hänen lähipiirilleen. God`s Own Country on erityisen painokkaasti kuvaus ympäristön tuottamista yleisemmistä tunnevaurioista. Tässä suhteessa se vertautuu enemmän Barry Jenkinsin Moonlightiin (2016) kuin vaikka ulkoisten lähtökohtiensa suhteen kaikkein ilmeisimpään – Ang Leen Brokeback Mountainiin (2005). Francis Lee: God’s Own Country elokuvateattereissa 3.11. alkaen 50 • 9 / 2017 Säädytön yhteiskunta Tuusulanjärven taiteilijayhteisö 120 vuotta 26.10.2017–31.1.2018 Kirjastokatu 8, + 358 (0) 40 315 3881 www.jarvenpaa.fi/taidemuseo • 7/6/4 € loka/okt/Oct–tammi/jan/Jan: ke–su • ons–sö • Wed–Sun 10–17 Järvenpään taidemuseo ninni@kaligraphics.fi / www.kaligraphics.fi KALI GRAPHICS KUVITUKSET & GRAFIIKAT .— . . HELSINKI KANSAINVÄLINEN TEATTERIFESTIVAALI b a lticc i rc l e. ? L ipu t Ti k e tistä ja Q -t ea tte r il ta Pooimainen olonialimi a alkueräikanojen oikeue Micael Jackonin uolemanjälkeinen tietoiuu Minuuen synt iien aikuttavat olouhteet Kaleiosooinen queer-univerumi
Säädytön yhteiskunta Tuusulanjärven taiteilijayhteisö 120 vuotta 26.10.2017–31.1.2018 Kirjastokatu 8, + 358 (0) 40 315 3881 www.jarvenpaa.fi/taidemuseo • 7/6/4 € loka/okt/Oct–tammi/jan/Jan: ke–su • ons–sö • Wed–Sun 10–17 Järvenpään taidemuseo Untitled-1 3 28.8.2017 11.58 ninni@kaligraphics.fi / www.kaligraphics.fi KALI GRAPHICS KUVITUKSET & GRAFIIKAT .— . . HELSINKI KANSAINVÄLINEN TEATTERIFESTIVAALI b a lticc i rc l e. ? L ipu t Ti k e tistä ja Q -t ea tte r il ta Pooimainen olonialimi a alkueräikanojen oikeue Micael Jackonin uolemanjälkeinen tietoiuu Minuuen synt iien aikuttavat olouhteet Kaleiosooinen queer-univerumi
52 • 9 / 2017 Rakkaus, kuolema ja kapitalismi E. L. Karhun Prinsessa Hamlet taipuu hyvin nukketeatteriksikin. TEKSTI TUOMAS RANTANEN Artikkeli RATKAISU: KIRJOITETAAN KLASSIKOIDEN SUKUPUOLIROOLIT UUSIKSI P RINSESSA HAMLET tuli lokakuussa ensi-iltaan Turun kaupunginteatterissa. Keväällä Q-teatterin ohjelmistoon kuulunut teos esitetään Turussa nukketeatteriversiona, jonka toteuttavat ohjaaja Merja Pöyhönen ja Aura of Puppets. Lavalla nähdään kuusi Heini Maarasen suunnittelemaa nukkea ja saman verran nukettajia. Prinsessa Hamlet (Niina Lindroos) ja hänen ainoa ystävänsä Horatia (Alma Rajala) ovat runollisia ritarihahmoja. Hamletin äiti Gertrud (Timo Väntsi) on tympeä kuningatar ja eno (Lotta Virtanen) höpsö setämies. Hamletia fanittava pyrkyri Ofelio (Reetta Moilanen) on työstetty eläinhahmoksi ja kuninkaallinen vartiomies (Riina Tikkanen) painajaismaiseksi karikatyyriksi. Uudessa sovituksessa katsoja vaikuttuu jo alkuun lavadynamiikan hypnoottisuudesta. Esiintyjien vahva fyysinen läsnäolo näkyy nukettamisen ohella tiukoissa kohtausvaihdoissa, tyhjistä taulukehyksistä ja huonekaluista koostuvien lavasteiden tarkassa liikuttamisessa, intensiivisessä ääninäyttelemisessä sekä esineteatterin keinoin toteutetuissa tehosteissa. Tärkeässä osassa on myös vanhanaikaista tietokonepimputusta dramaattisiin jousisoitinväreihin yhdistävä Valtteri Laurell Pöyhösen musiikki. Tarina on vahva. Siinä missä William Shakespearen Hamlet-hahmo kärsii eksistentiaalisesta ahdistuksesta ja havaitsemiensa petosten kataluudesta, Prinsessa Hamletia piinaavat vaikea äitisuhde, ulkonäköpaineet, paheneva masennus ja itsetuhoisuus. Yhdessä avainkohtauksessa spektaakkelikuolemastaan fantasioiva Hamlet nousee tuoleista rakennetulle korokkeelle ja julistaa uhmakkaasti: ”Ne prinsessat muistetaan, jotka tappavat itsensä, jotka lähtevät ajoissa, näyttävästi, isolla liekillä.” Puheensa päätettyään Hamlet sytyttää itsensä liekkeihin. TR AGEDIA A , sarkastista huumoria, psykologiaa, kulttuurikritiikkiä ja feminismiä vertauskuvallisiin asetelmiin yhdistelevän tekstin on kirjoittanut jo kansainvälistäkin huomiota kerännyt näytelmäkirjailija E. L. Karhu. ”Töissäni tuntuvat aina kohtaavan kolme aihetta: rakkaus, kuolema ja kapitalismi”, huokaa teatterintekijä. ”Näytelmää tehdessäni Hamlet oli alunperin vain yksi viiteteos. Minua kiinnostivat hulluuden, masennuksen ja ystävyyden teemat sekä naisten hulluuteen liittyvä eksploitaatio. Siihen tapaan, kun se näyttäytyy vaikka Amy Winehousen tai Virginia Woolfin myyteissä. Siis että naisen täytyy kuolla, jotta pääsisi kaanoniimme.” Todellisen elämän itsemurhissa on harvoin päällimmäisenä show. Prinsessa Hamletinkaan lopullinen lähtö ei ole näyttävä. Viruttuaan aikansa sisäisen kauhunsa kourissa Buckinghamin palatsiksi naamioidussa mielisairaalassa hän astuu yhtenä sateisena iltana Thamesiin. Jälkeenjääneiden syyllisyydentunne konkretisoituu lavalle lihakoukkuun ripustettavan Hamletin ruumiissa. Läheisen kuoleman, surun ja elämänhallinnan haurauden teemoja Karhu käsitteli myös näytelmässään kuka tahansa meistä -dokumentti, jota esitettiin ensi kerran keväällä 2013 Helsingin rautatieasemalla Saana Lavasteen ohjaamana. Karhun moniulotteiset tekstit taipuvat erilaisiin painotuksiin. ”Näytelmäkirjailijana ajattelen, että teos on valmis, kun se on kirjoitettu. Lähetän sen sitten ikään kuin pullopostilla eteenpäin tyyliin to whom it may concern. Ohjaaja ja työryhmä tekevät sitten teoksesta esitystulkintansa, joka on oma erillinen teoksensa”, tuumii Karhu. Samalla hän muistuttaa, että on dramaturgina itsekin tottunut sorvaamaan muiden tekstejä. ENNEN TEATTERIURAANSA Karhu ehti toimia pari vuotta vertailevan sosiologisen tutkimuksen parissa. Hänellä on myös taustaa erilaisissa talonvaltaus-, ympäristöja ihmisoikeusliikkeissä. Jotain tästä näkyy myös hänen teksteissään. Salla Taskisen Helsingin Ylioppilasteatterille ohjaama Kuokkavieraat (2007) oli brechtiläinen projekti, jossa tutkittiin maahanmuuttajien säilöönottokeskuksissa muodostuvaa oikeudetonta tilaa. Heidi Räsäsen Takomolle ohjaama Leipäjonoballadi (2008) kertoi suomalaisesta köyhyydestä siirtäen Vladimir Sorokinin Jonon (1980) Neuvostoliiton ajan teemoja nyky-Suomeen. Hilkka-Liisa Iivanaisen Kotkan kaupungin teatteriin ohjaamassa Tsaarin kakaroissa (2011) taas aiheena oli suomalaisten suhde venäläisvähemmistöön. Karhu ei kuitenkaan varauksetta liputa osallistuvan teatterin puolesta. ”Jossain Susanna Kuparisen dokumenttiteatteriesityksissä poliittinen vaikutus voi olla suoraa ja se toimii. Jotta fiktio olisi mielekästä taiteena, siinä täytyy mielestäni olla takana jokin ratkaisematon suuri kysymys. Se voi joskus olla poliittinenkin, mutta useimmiten pelkkä poliittinen mielipide ei riitä kiinnostavan teoksen synnyttämiseen.” Mitä on hyvä poliittinen taide? ”Taide on amoraalinen väline. Sitä voidaan käyttää naistai juutalaisvihan välineenä siinä missä hyvien asioiden ajamiseen. Itse haluan taiteellani haastaa sitä, kuka pääsee ääneen ja kenen näkökulma saa tilaa julkisessa sfäärissä. Taiteella voi myös osoittaa, miten rakennamme elämäämme erilaisista myyteistä ja että näitä narratiiveja voi myös murtaa.” E. L. Karhu & Merja Pöyhönen: Prinsessa Hamlet Turun Kaupunginteatterissa 16.12. asti OLEMASSAOLON KAUHU . Kasvonsa liekillä arpeuttanut Hamlet kiipeä korkealle kalliolle, mistä meri aukeaa joka suuntaan silmänkantamattomiin. M aija Ku rki
9 / 2017 • 53 Arvio ”E SITYSTAITEESSA on siirrytty jälkidraamalliseen aikaan, missä juonellisen kertomuksen tai aristotelisen näytelmän rinnalla tai sijaan halutaan törmäyttää erilaisia tekstejä, tapahtumia ja näkökulmia yhteen”, tuumii Baltic Circle -festivaalia vuonna 1996 perustamassa ollut Jukka Hyde Hytti. Keskustelu käydään junamatkalla Helsingistä Tampereelle. Siellä on illalla Teatteri Telakan ja moskovalaisen Teatr.doc-ryhmän Rajavirhe/Russophobia-dokumenttiteatteriesityksen ensi-ilta. Venäläisryhmä ei ole vieras Teatterin tiedotuskeskuksen kansainvälisistä asioista vastaavalle Hytille. ”Teatr.doc on juuri näitä pieniä ja rohkeita ryhmiä, jotka joutuvat käymään koko ajan kamppailua vallanpitäjien kanssa. Esimerkiksi Ukraina-aiheen käsittelyn takia heidän teatteritilansa vuokrasopimus irtisanottiin viranomaisten toimesta.” UKRAINASTA RAJAVIRHEESSÄKIN on kyse. Varvara Faerin ohjaaman esityksen aineisto koostuu Suomesta, Venäjältä ja Ukrainasta kerätystä haastatteluaineistosta sekä ukrainalaisen käsikirjoittajan Maksim Kurochkinin omakohtaisista kokemuksista. Ideana on suomalaisten ja venäläisten eri tavalla tulkitseman talvisodan jännitteiden rinnastaminen Venäjän Krimin valtauksen Ukrainassa herättämiin uhan ja pelon tuntoihin. Lavalla Anna Haukka, Sirke Lääkkölä, Tomi Salmela ja Jukka Toivonen eläytyvät esimerkiksi sotaveteraanin, psykologin, näyttelijättären, vodkaturistin, reikimestarin ja kalevalaisen runonlaulajan hahmoihin. Kokonaisuus on enemmän taustoistaan irrotettujen monologien kudelmaa kuin draamallista dialogia. Esitystä vievät eteenpäin näytelmäkirjailija-kertoja-hahmon (Antti Mankonen) pitkät monologit. Niissä on hiukan liikaa luennoinnin ja marttyyriuuden makua. Syntyy myös vaikutelma, että suomalaisten Venäjä-suhteen ristiriitaisuuksien paljastaminen on suurempi skuuppi ukrainalaisesta kuin suomalaisesta näkökulmasta. Silti eritystä imua on kohtauksessa, jossa videoscreenin kautta esiintyvä tyly hahmo (Salmela) suomii näytelmäkirjailijaa. Siinä välittyy kuva virallisesta Suomesta, joka on kyvytön eläytymään ukrainalaisten hätään, vaikka juuri oman historiamme takia meillä pitäisi olla siihen edellytykset. Koko esityksen keskeinen ansio onkin se, miten siinä hyödynnetään ristivalotuksellisen aineiston kolarointia oman – oikeutetun – poliittisen näkökulman alleviivaamiseen. EI OLE SATTUMAA , että marraskuisilta Baltic Circle -festivaaleilta löytyy metodeiltaan ja eetokseltaan vastaavia teoksia. Esimerkiksi Pauliina Feodoroffin, Maryan Abdulkarimin ja S. Nousiaisen Autonomian aika / Autonomiija áiggis -esityksessä käsitellään saamelaisaktivistin, maahanmuuttajan ja savolaisen opiskelijan näkökulmista globaalin oikeudenmukaisuuden, ympäristökysymysten ja feminismin haasteita. Tapahtuman poikkitaiteellisessa ja osallistavassa ohjelmistossa korostuvat muutenkin kansallisuuksien ja erilaisten identiteettien muodostamisen jännitteet. Sekä Rajavirhe että Baltic Circle edustavat nousussa olevaa poliittisen esitystaiteen aaltoa. Maksim Kurochkin & Varvara Faer: Rajavirhe / Russophobia, Teatteri Telakka 6.12. asti Baltic Circle teatterifestivaali Qteatterissa ja Cirkossa 14.–19.11. Ne jyrää meitin Telakan Rajavirhe ja Baltic Circle -festivaali tekevät törmäysten esitystaidetta. TEKSTI TUOMAS RANTANEN RISTIVALOTUS. Ukrainalainen teatterikäsikirjoittajan (Antti Mankonen) ja suomalaisen sota veteraanin (Jukka Toivonen) tarinat leikkaavat – tarkennus kuvan hetkessä jälkimmäisessä. La sse Po ser / Tea tte ri Tela kka RATKAISU: TÖRMÄYKSILLÄ PAREMPAA POLIITTISTA TEATTERIA ottokeskuksissa muodostuvaa oikeudetonta tilaa. Heidi Räsäsen Takomolle ohjaama Leipäjonoballadi (2008) kertoi suomalaisesta köyhyydestä siirtäen Vladimir Sorokinin Jonon (1980) Neuvostoliiton ajan teemoja nyky-Suomeen. Hilkka-Liisa Iivanaisen Kotkan kaupungin teatteriin ohjaamassa Tsaarin kakaroissa (2011) taas aiheena oli suomalaisten suhde venäläisvähemmistöön. Karhu ei kuitenkaan varauksetta liputa osallistuvan teatterin puolesta. ”Jossain Susanna Kuparisen dokumenttiteatteriesityksissä poliittinen vaikutus voi olla suoraa ja se toimii. Jotta fiktio olisi mielekästä taiteena, siinä täytyy mielestäni olla takana jokin ratkaisematon suuri kysymys. Se voi joskus olla poliittinenkin, mutta useimmiten pelkkä poliittinen mielipide ei riitä kiinnostavan teoksen synnyttämiseen.” Mitä on hyvä poliittinen taide? ”Taide on amoraalinen väline. Sitä voidaan käyttää naistai juutalaisvihan välineenä siinä missä hyvien asioiden ajamiseen. Itse haluan taiteellani haastaa sitä, kuka pääsee ääneen ja kenen näkökulma saa tilaa julkisessa sfäärissä. Taiteella voi myös osoittaa, miten rakennamme elämäämme erilaisista myyteistä ja että näitä narratiiveja voi myös murtaa.” E. L. Karhu & Merja Pöyhönen: Prinsessa Hamlet Turun Kaupunginteatterissa 16.12. asti M aija Ku rki lippupalvelu Abstrakti! Vuosisadan ilmiö 1917–2017 1.11.2017–14.1.2018 Kaapelitehdas, Tallberginkatu 1 G, Helsinki ti–su 11–18, ke 11–20 H an nu K ar ja la in en : W av e I, 20 17 Kuva Marko Mäkilaakson elokuvasta It Came from the Desert (c) 2017 Roger! Pictures. Maximum Halloween 3017 22.–26.11. 2017 Kinopalatsi Helsinki
54 • 9 / 2017 Punainen pilleri Homo Deus on ylivertainen, mutta ei Jumalan vaan teknologian ansiosta. TEKSTI IIDA SIMES Keskisormea kahleille Zadie Smith jatkaa valitsemallaan tiellä. TEKSTI TUOMAS RANTANEN Arvio Arvio O TA SININEN PILLERI , niin saat jatkaa kuin ennenkin. Ota punainen, niin saat tietää, mistä elämässä on kyse. Matrix-elokuva ei vienyt uteliasta Ihmemaahan vaan paljasti ihmisen läpeensä manipuloitavaksi koneiston osaseksi. Samoin ihmisyyden myyttejä kuorii historioitsija Yuval Noah Hararin Homo Deus – Huomisen lyhyt historia. Kuten Hararin edellisessä hittiteoksessa, Sapiens – Ihmisen lyhyt historia, nytkin elämän rakennelmat sortuvat kuin korttitalot. Myyttejä purkavien teosten järisyttävää vaikutusta voi kuvailla vertaamalla sitä myyttiin. Paratiisissa ihminen syö hedelmän hyvän ja pahan tiedon puusta. Käärme on vietellyt ihmisen tiedonhalun tilaan, joka on seesteisen onnen vastakohta. Jos Homo Deus -kirjan lukee sen perusasiat sisäistäen, ei ole enää paluuta tilaan, jossa eläisi tyytyväisenä uskontojen – joihin Hararin mukaan myös poliittiset ja jopa taloudelliset rakenteet kuuluvat – hellässä hoivassa. Hyvän ja pahan tiedon puun viettelys on Homo Deuksessa siksikin merkittävä, että se on ainoa Raamatun tarina, jossa eläin puhuu. Mykät Raamatun eläimet ovat yleensä vain uhrilahjoja, kantojuhtia tai paimennettavia lampaita. Niiden rooli on korostaa valhetta ihmisen ylivertaisuudesta eikä kertoa mitään eläimenä olemisesta. POHTIESSA AN KIRJANSA ALUSSA ihmiskunnan uhkia Harari avaa terrorismia nerokkaasti: ”Terroristit ovat kuin kärpänen, joka yrittää tuhota posliinikaupan. Kärpänen on niin heikko, ettei se saa edes teekuppia hievantamaan. Niinpä se etsii härän, lentää sisälle tämän korvaan ja alkaa surista. Härkä hurjistuu pelosta ja suuttumuksesta ja tuhoaa posliinikaupan.” Harari kirjoittaa, että näin tapahtui Lähi-idässä viime vuosikymmenellä. ”Islamilaiset fundamentalistit eivät olisi yksinään kyenneet syöksemään Saddam Husseinia vallasta. Sen sijaan he raivostuttivat Yhdysvallat syyskuun 11. päivän hyökkäyksillä, ja Yhdysvallat tuhosi Lähi-idän posliinikaupan heidän puolestaan.” Hararin realistinen selkeäsanaisuus voisi purkaa rasistista kiihkoilua ja poliittisia konflikteja. HARARI EI LÖYDÄ ihmisestä sielua sen kummemmin kuin vapaata tahtoakaan. Ihminen on monen osan summa, ”dividi” eli jaettava, sen sijaan, että se olisi ”individi”, jakamaton. Ihmisen omakuva on geenien, kulttuurien ja uskontojen muovaama, ja nämä kamppailevat sisimmässämme koko ajan. Nietzscheä mukaillen Harari kertoo Jumalan kuolleen. Vanhat valtauskonnot eivät kykene vastaamaan maailman muutoksiin, joihin kuuluvat entistä tehokkaammat algoritmit ja teknologinen kehitys, joka tekee ihmisen itsensä muokkaamisesta tulevaisuutta. Tähän asti muun muassa kristin usko on sinnitellyt nykyajan teollisuusmaissa, vaikkei katolinen kirkko vieläkään esimerkiksi tiedä, miten suhtautua raskauden ehkäisyyn. Islamista Harari huomauttaa, ettei se ole juurikaan kyennyt muovautumaan 2000luvun teknologisesti edistykselliseen ja emansipoituneeseen maailmaan, siksi sen tulevaisuus on mitä heiveröisin. Silti uskonnoilla on paikkansa. Tulossa on dataismi: ”Samalla tavoin kuin sosialismi otti maailman haltuunsa lupaamalla pelastuksen höyryn ja sähkön kautta, tulevina vuosikymmeninä uudet tekno uskonnot saattavat valloittaa maailman lupaamalla pelastuksen algoritmien ja geenien kautta. [– –] Uskonnollisesta näkökulmasta maailman kiinnostavin paikka ei ole Islamilainen valtio tai raamattuvyöhyke vaan Piilaakso.” Yuval Noah Harari: Homo Deus – Huomisen lyhyt historia (Bazar Kustannus 2017, suom. Jaana IsoMarkku) ”O LI nöyryytykseni ensimmäinen päivä.” Näin alkaa Zadie Smithin viides romaani Swing Time. Avaus viittaa päähenkilön ratkaisevaan elämänkäänteeseen, jonka yksityiskohdat paljastuvat vasta nelisensataa sivua myöhemmin. Sitä ennen käsitellään pohjoislontoolaiseeen lähiöön jamaikalaisen äidin ja englantilaisen isän tyttärenä syntyneen kertojan elämää, joka muistuttaa lähtökohdiltaan kirjailijan omaa elämää. Swing Time on kielellisesti ja draamallisesti svengaava kasvutarina, jonka tanssia rakastava päähenkilö kasvaa monikulttuurisessa ympäristössä teiniksi ja naiseksi, kipuilee suhteessa äitiinsä ja isäänsä, ajautuu vailla akateemista kunnianhimoa yliopistoon, kelluu työelämässä musiikkiteollisuuden palvelukseen ja päätyy sitä kautta Madonnaa etäisesti muistuttavan megapoptähden sihteeriksi ja tämän rahoittaman kehitystyhteistyöyöhankkeen yleissäätäjäksi Gambiaan. Monipolvisen kirjan kantavana voimana kulkee ystävyysside luonteeltaan sovinnollisen päähenkilön ja paljon yksioikoisemman, ilmaisukykyisemmän ja vahvatahtoisemman Traceyn välillä. Traceyn merkitys päähenkilön persoonan peilinä nousee jopa painavammaksi kuin hänen karismaattisen äitinsä, joka kohoaa yhteisönsä poliittiseksi keulakuvaksi. ZADIE SMITHILLÄ on poikkeuksellinen kyky tarkastella eri-ikäisten ja eritaustaisten hahmojensa sisintä. Samalla hänen kirjallinen tyylinsä, joka viljelee yksityiskohtien runsautta, psykologista tarkkavaistoisuutta ja pilkesilmäistä sarkasmia, on sekä älyllisesti stimuloivaa että armoitetun viihdyttävää. Nämä elementit olivat paikallaan jo hänen vuonna 2000 ilmestyneessä esikoisteoksessaan Valkoiset hampaat. Ei ole ihme, että kustantajat taistelivat verisesti silloin 25-vuotiaan kirjailijan julkaisuoikeuksista. Swing Timessä kirjailijan karttunut kokemus näkyy etenkin teoksen ajallisesti lomittaisen kerronnan rakenteen hallintana. Smithin jatkuva ajankohtaisuus liittyy erityisesti monikulttuurisuuden, kulttuurisen omimisen, sosiaalisen eriytymisen ja sukupuolisen tasa-arvon teemoihin. Kirjailijalle tyypil listä on, että nämä ilmiöt valottuvat yhtä aikaa ja itsestäänselvyyksiä väistellen. Purevaa kritiikkiä nousee myös esimerkiksi kehitysyhteistyöhön sisältyvää riistoa ja etnisten vähemmistöjen sisällä elävää rasismia kohtaan. Henkilökohtainen ja poliittinen kietoutuvat täydellisesti toisiinsa teoksessa, joka on pohjimmiltaan myötätuntoinen inhimilliselle heikkoudelle. Kirjan huippukohdassa kaikista alistavista rakenteista välillä liiankin tietoinen kertoja pyristelee irti yliymmärtämisen kahleista ja löytää itsestään kurittoman kakaran. Ja samalla – paradoksaalista tai ei – aikuisen. Zadie Smith: Swing Time (WSOY 2017, suom. Irmeli Ruuska) RATKAISU: SELKEÄSANAISUUTTA MONIMUTKAISTEN KONFLIKTIEN PURKAMISEEN RATKAISU: HYVÄKSYTÄÄN INHIMILLINEN HEIKKOUS, EI KAIKKIA SEN SEURAUKSIA UTU RUSSIAN POETS Ke 15.11. klo 18 Talvipuutarha, klo 19 Pieni sali LA 27.1.2018 klo 19.30 Pieni sali LA 20.1.2018 klo 19.30 Pieni sali PE-LA 24.-25.11. klo 19.30 Pieni sali TI 30.1.2018 klo 19 Pieni sali PE 15.12. klo 19.30 Pieni sali SOINTI JAZZ ORCHESTRA: Tiernapojat Liput 29 €, Eläkeläiset ja opiskelijat 24 €, Musiikkia ja makuja -paketti, sis. buffet ja esitys 64 € TUOMARI NURMIO Liput 29 €, opiskelijat 25 € MILJOONASADE Liput 29 € Eläkeläiset, opiskelijat, työttömät, lapset 25 € MINTTU SEKÄ VILLE Liput 30 € Musiikkia ja makuja -paketti, sis. buffet ja esitys 65 € VANESSA HAYNES Liput 32/29 € UTU-yhtye julkaisee kolmannen levynsä ja samalla avataan siihen liittyvä monitaiteellinen näyttely. Liput 25 € TAMPERE-TALO.FI/LIPUNMYYNTI Tutustu juuri julkaistuun kevään ohjelmistoon: tampere-talo.fi/tapahtumat @TAMPERE-TALO
9 / 2017 • 55 Keskisormea kahleille Zadie Smith jatkaa valitsemallaan tiellä. TEKSTI TUOMAS RANTANEN Kävelevä oppitunti Professori kirjoitti provosoivan kaupunkikävelyoppaan Suomesta. Teos sopii myös niille, joilla ei ole aikomuksia lähteä kävelylle. TEKSTI JARI TAMMINEN Arvio Silti uskonnoilla on paikkansa. Tulossa on dataismi: ”Samalla tavoin kuin sosialismi otti maailman haltuunsa lupaamalla pelastuksen höyryn ja sähkön kautta, tulevina vuosikymmeninä uudet tekno uskonnot saattavat valloittaa maailman lupaamalla pelastuksen algoritmien ja geenien kautta. [– –] Uskonnollisesta näkökulmasta maailman kiinnostavin paikka ei ole Islamilainen valtio tai raamattuvyöhyke vaan Piilaakso.” Yuval Noah Harari: Homo Deus – Huomisen lyhyt historia (Bazar Kustannus 2017, suom. Jaana IsoMarkku) tyypil listä on, että nämä ilmiöt valottuvat yhtä aikaa ja itsestäänselvyyksiä väistellen. Purevaa kritiikkiä nousee myös esimerkiksi kehitysyhteistyöhön sisältyvää riistoa ja etnisten vähemmistöjen sisällä elävää rasismia kohtaan. Henkilökohtainen ja poliittinen kietoutuvat täydellisesti toisiinsa teoksessa, joka on pohjimmiltaan myötätuntoinen inhimilliselle heikkoudelle. Kirjan huippukohdassa kaikista alistavista rakenteista välillä liiankin tietoinen kertoja pyristelee irti yliymmärtämisen kahleista ja löytää itsestään kurittoman kakaran. Ja samalla – paradoksaalista tai ei – aikuisen. Zadie Smith: Swing Time (WSOY 2017, suom. Irmeli Ruuska) V UONNA 2012 venäläisessä mediassa – ja pian ympäri maailmaa – kohuttiin suomalaisesta professorista. Hän oli tunkeutunut Uspenskin katedraaliin, rettelöinyt virtsakanisterin kanssa ja toisintanut Pussy Riotin moskovalaisessa katedraalissa tekemän tempauksen. Kohu oli yhtä perätön kuin se oli yllättäväkin. Tapaus liittyi Helsingin yliopiston maailmanpolitiikan professorin Teivo Teivaisen vuodesta 2012 järjestämiin maailmanpoliittisiin kaupunkikävelyihin. Niissä on valotettu Suomen historiaa ja politiikkaa havainnoimalla ympäristöä ja kuulemalla vieraile vien asiantuntijoiden alustuksia paikkasidonnaisista aiheista. Pussy Riotin tekemisien kautta Teivainen valotti Suomen ortodoksiseurakuntaa ja Venäjän suhteita. Opastettu kaupunkikävely voi siis tarjota osallistujille muutakin kuin turistikliseitä ja vinkkejä shoppailupaikoista. Koska kaupunkikävelyjen osallistujamäärät ovat rajallisia, on Teivainen koostanut kävelyidensä pohjalta teoksen, jossa esitellään reitti halki Helsingin historiallisen keskustan ja avataan reitin varrelle valikoituneiden kohteiden kautta maamme historiaa ja nykyisyyttä. Osansa huomiosta saa muun muassa suomalaisen rahajärjestelmän historia ja itsenäisyys, leijonavaakunan historia, nykyaikainen etninen profilointi sekä suomalaisen metsäteollisuuden touhut kotona ja maailmalla. Teivaisen teos on kiinnostava katsaus Suomen asemaan osana globaalia yhteisöä sekä samalla se on myös, no, erittäin pätevä opas kävelyretkelle. KERROSTUNEEN kaupunkirakenteen havainnoinnin kautta Teivainen onnistuu esittämään kiinnostavia huomioita kulttuuristamme. Esimerkki tästä on tarina ”erillishakaristista” ja termi ”siniristijihadismi”. Suomen lipun ja jihadin yhdistäminen on vähintään provosoiva veto, mutta Teivainen perustelee sen varsin pätevästi. On hyvin tiedossa, että myös Suomessa sotaretkille on lähdetty Jumalan nimissä ja oikeutus teoille on voinut tulla pappisväeltä. Itse marsalkka Mannerheim julisti jatkosodan alla päiväkäskyssään, että edessä on ”ristiretki”. Sota ja uskonto eivät siis ole vieras yhdistelmä Suomessakaan. Teivainen kiinnittää huomiota ”Siniristilippumme”-laulua edelleen laulaviin koululaisiin. Laulun sanoissa tunnetusti kerrotaan, että ristilipun – joka sekin on uskonnollinen symboli – puolesta eläminen ja kuoleminen on ”halumme korkehin”. Epäilemättä suhtautuisimme eri tavoin maansa ja lippunsa puolesta kuolemista kaipaaviin lapsiin, mikäli nämä tulisivat esimerkiksi Lähi-idästä. Kuin sattumalta Teivaisen Maailmanpoliittinen kansalliskävely -teoksen ilmestymisen aikoihin saapui elokuvateattereihin uusi Tuntematon sotilas -filmatisointi. Siinä yhdistetään sujuvasti uhrimielialaa valanut kenttäpalvelus, rukous ja kauniin kauhistuttava sotakuvasto. On hyvinkin mahdollista, että ajatus itsensä isänmaan puolesta uhraamisen autuudesta ei ole pelkästään historian havinaa vaan myös osa nykyaikaista suomalaista kulttuuria. Keskustelu myös siniristijihadismista jatkukoon Helsingin kaduilla ja muuallakin. Teivo Teivainen: Maailmanpoliittinen kansalliskävely. (Into Kustannus 2017) RATKAISU: SELKEÄSANAISUUTTA MONIMUTKAISTEN KONFLIKTIEN PURKAMISEEN RATKAISU: HYVÄKSYTÄÄN INHIMILLINEN HEIKKOUS, EI KAIKKIA SEN SEURAUKSIA RATKAISU: HAHMOTA HISTORIA JA NYKYISYYS KÄVELEMÄLLÄ UTU RUSSIAN POETS Ke 15.11. klo 18 Talvipuutarha, klo 19 Pieni sali LA 27.1.2018 klo 19.30 Pieni sali LA 20.1.2018 klo 19.30 Pieni sali PE-LA 24.-25.11. klo 19.30 Pieni sali TI 30.1.2018 klo 19 Pieni sali PE 15.12. klo 19.30 Pieni sali SOINTI JAZZ ORCHESTRA: Tiernapojat Liput 29 €, Eläkeläiset ja opiskelijat 24 €, Musiikkia ja makuja -paketti, sis. buffet ja esitys 64 € TUOMARI NURMIO Liput 29 €, opiskelijat 25 € MILJOONASADE Liput 29 € Eläkeläiset, opiskelijat, työttömät, lapset 25 € MINTTU SEKÄ VILLE Liput 30 € Musiikkia ja makuja -paketti, sis. buffet ja esitys 65 € VANESSA HAYNES Liput 32/29 € UTU-yhtye julkaisee kolmannen levynsä ja samalla avataan siihen liittyvä monitaiteellinen näyttely. Liput 25 € TAMPERE-TALO.FI/LIPUNMYYNTI Tutustu juuri julkaistuun kevään ohjelmistoon: tampere-talo.fi/tapahtumat @TAMPERE-TALO
56 • 9 / 2017 56 • 9 / 2017 ELÄVÄ KUVA Katso kokkia, ecce coquus Tosi-tv vaikuttaa siihen, miten näemme maailman. TEKSTI SUVI AUVINEN E N MUISTA koskaan ennen nähneeni sellaista värimaailmaa kuin Selviytyjien ensimmäisessä tuotantokaudessa vuonna 2001. Television kylläiset värit vyöryttivät laman jälkimainingeista irti rimpuilevaan olohuoneeseen tropiikin, jossa aluksi kauniit ja loppua kohden yhä riutuneemmat ihmiset kamppailivat selviytymisestä toisiaan ja luonnon olosuhteita vastaan. Suuria tunteita, selkään puukotuksia, juonintaa, draamaa. Tosi-tv saapui Suomeen suurella volyymillä nimenomaan kilpailujen kautta 2000-luvun alussa. Dokumentaarista, ihmissuhdeja muodonmuutosaiheista tosi-tv:tä alettiin nähdä vasta myöhemmin. Edelleen suuri osa tosi-tv:stä miellettäneen nimenomaan kilpailuiksi. Osassa sarjoista kilpaillaan sosiaalisilla kyvyillä, yleisösuosiolla ja tuurilla, osassa puhtailla taidoilla. Tosi-tv on televisiotarjonnan demarit: rakastuimme siihen ensimetreillä, koska se oli uutta ja innostavaa, mutta vuosien saatossa se on muuttunut kiusalliseksi reliikiksi, johon harva haluaa assosioitua. Silti se vaikuttaa merkittävästi elämiimme ja kulttuuriimme, ja jokainen meistä vilkuilee välillä sen suuntaan. Luovuin viisi vuotta sitten kaikesta muusta televisiotarjonnasta paitsi suoratoistosta. Siihen pitkälti katkesi myös suhteeni tosi-televisioon. Suurin pudottaja, Selviytyjät ja Hell’s Kitchen olivat vakuuttaneet minut siitä, että tosi-tv:n maailma on kylmä, kyyninen ja pilkallinen. Ihmisiä nöyryytetään, heille huudetaan, ja parhaiten selviää se, joka pystyy juonittelemaan taitavimmin. Ei varsinaisesti toimintaa, jolla haluaisin kyllästää arkeni. TÄNÄ SYKSYNÄ näin avausjakson MasterChef Australian uusimmasta kaudesta. Peruskonsepti on klassinen kykykilpailu: joukko taitavia amatöörejä kerääntyy yhteen kilpailemaan erilaisissa haasteissa yrittäen voittaa koskemattomuuden ja selviytyä viikottaisista pudotuksista. Lopussa yksi kilpailija voittaa rahaa, tittelin ja muita etuja. Konseptiin loppuvat MasterChef Australian ja muiden tosi-tv-kilpailujen yhtäläisyydet. Sarjassa on lempeä tuomarikolmikko, sympaattisia kotikokkeja, yhteishenkeä. Pilkkomisen, paistamisen ja kellon vilkuilun lisäksi eniten sarjassa nähdään halailua. Kilpailijat halaavat toisiaan jokaisen kokkausrupeaman päätteeksi ja sekä kiittävien että kriittisten arvioiden jälkeen. Tuomarit halaavat kilpailusta putoavia kokkeja pahoiteltuaan, ettei näiden taso riitä viemään kisassa eteenpäin. Kukaan ei vedä mattoa toisten alta, juonittele selän takana tai hauku muiden tasoa. Samassa talossa asu vien kilpailijoiden sosiaalisilla suhteilla ei revitellä, eikä ihmisten elämää talossa näytetä sarjassa kuin pieninä väläyksinä. Kilpailijoiden ikää tai sukupuolta ei alleviivata näiden saavutuksista puhuttaessa. Kun kilpailija purskahtaa itkuun kesken kilpailun, rientää tuomari lohduttamaan tätä, rauhoittelee ja kannustaa. MasterChef Australia on empaattisimpia sarjoja, joita olen koskaan nähnyt. Yksi kaikkien aikojen katsotuimpia australialaisia sarjoja eroaa kommunikaatiotavassaan merkittävästi muusta tosi-tv:stä, myös MasterChefin alkuperäisestä formaatista. Australian Daily Telegraph -lehti kutsui sarjaa sen alkumetreillä vastalääkkeeksi kyynisyydelle ja näki sen menestyksen syynä yleisön kyllästymisen tosi-tv-sarjojen ilkeään maailmankuvaan. Sarjan on myös sanottu olevan hyvä kuvaus Australian monimuotoisesta väestöstä. Kilpailijoita on monista eri etnisistä taustoista, ja myös ikäjakauma on tosi-tv:n genressä laaja. ONKO YHDEN SARJAN maailmankuvalla mitään väliä? Valtioneuvosto on raportoinut suomalaisesta televisiotarjonnasta vuosien 2001–2014 välillä. Tällä aikavälillä nähdään valtava muutos. Vuonna 2001 suurin osuus kaikesta ohjelmatarjonnasta ilmaiskanavilla oli ajankohtaisohjelmilla 14 prosentin osuudella. Ensimmäistä kertaa viihde jyräsi tarkastelujaksolla ajankohtaisohjelmat vuonna 2006. Viimeisenä raportointivuonna 2014 tässä kohtaa jo omaksi osiokseen erotettu tosi-tv hallitsi 26 prosenttia kaikesta ohjelmatarjonnasta. Vertailun vuoksi: kulttuuria ja uutisia oli kyseisenä vuonna kaikesta televisio tarjonnasta yhteensä neljä prosenttia. Kolumni PAAVO WESTERBERG PAAVO WESTERBERG PAAVO WESTERBERG PAAVO WESTERBERG Seuraavat 500 vuotta Seuraavat 500 vuotta Esitykset Revontulihallissa 2.12.2017 asti
9 / 2017 • 57 Finnpanel arvioi television keskimääräisen viikkotavoittavuuden kattavan noin 90 prosenttia suomalaisista. Tosi-tv:n osuus ohjelmatarjonnasta on tuskin ainakaan lasku suunnassa kolmen vuoden takaisesta. Myönsimmepä katsovamme tositv:tä tai emme, sen voi väittää vaikuttavan yhteiskuntaan ja siihen, millaisena koem me todellisuuden. Britanniassa vuonna 2001 parlamenttivaalien tiedotustilaisuutta BBC:ltä seurasi 4,3 miljoonaa henkilöä. Samaan aikaan esitetyt Big Brotherin talokäräjät veivät kuitenkin voiton sadantuhannen katsojan kaulalla. VAIKKEI MYÖTÄHÄPEÄ tunteena liene kovin uusi, on sana tullut suomen kieleen vasta 2000-luvulla. On mahdoton sanoa, onko myötähäpeän sanoittamisen ja tosi-tv:n saapumisen yhteinen ajoitus sattumaa. MasterChef Australia ei muiden genren sarjojen tapaan jätä katsojalle myötähäpeän tai vahingonilon tunnetta. Sen sijaan se kannustaa kokemaan myötätuntoa, auttamisen halua ja iloitsemaan muiden menestyksestä. Eivätkä vaikutukset jää yksilön tunne tasolle. Sarjan ensimmäisen kauden jälkeen australialainen uutismedia News.com Australia raportoi kokkikoulujen ja ruoanlaittokurssien kysynnän kasvaneen räjähdysmäisesti. Yleisö on myös tarttunut uusiin, sarjassa nähtyihin raaka-aineisiin. Australialainen supermarketketju Coles kertoi molvakalan kysynnän lisääntyneen 1 400 prosenttia viikon aikana sen jälkeen, kun kalaa oli valmistettu sarjassa. Ruoan kysyntää voitaisiin säädellä sillä, mitä tositv-kokit ruuduissamme valmistavat. EI OLE YHDENTEKEVÄ Ä , millaista maailmankuvaa katsomamme tosi-tv edustaa. Kyynisen ”kaikki kaikkia vastaan” -maailman sijaan voimme nähdä yhdessä toimivia, erilaisista yksilöistä koostuvia yhteisöjä, jotka tukevat toisiaan vaikeissa ja stressaavissa tilanteissa. Auktoriteetit ovat huutamisen sijaan kannustamassa, negatiivisen palautteen saatuamme lähimmäiset halaamassa. Odotan kokonaan vegaanista Master Chef Australian kautta. Tosi-tv ei ole todellisuutta, mutta sen esittämät taskumaailmat voivat lähteä monistumaan myös ruudun tällä puolen. Halauksia tämä maailma tarvitsee eikä huutamista. MasterChef Australia kauden 9 finaalijakso Nelosella 29.11. ja Ruudussa. Kaikki jaksot nähtävillä Ruutu+ palvelussa. ELÄVÄ KUVA Katso kokkia, ecce coquus RATKAISU: RAKASTAKAA TOISIANNE KUIN MASTERCHEF AUSTRALIA RAKASTAA MAAILMAA PAAVO WESTERBERG PAAVO WESTERBERG PAAVO WESTERBERG PAAVO WESTERBERG Seuraavat 500 vuotta Seuraavat 500 vuotta Esitykset Revontulihallissa 2.12.2017 asti
58 • 9 / 2017 Netflix Naiset ottavat haltuun rakkauden, murha tutkimuksen ja kultin jälkeisen arjen TEKSTI KAISU TERVONEN Televisio Pieniä ja suuria sarjamurhaajia. TEKSTI TUOMAS RANTANEN Toimitus suosittelee LOVE Ensitapaamisella Mickey huutaa kios kin kassahenkilölle. Tämä ei suostu an tamaan kahvia, vaikka Mickey sanoo hakevansa unohtuneen lompakkon sa saman tien. Gus tarjoutuu maksa maan kahvin. ”Ja askin tupakkaa”, li sää Mickey. Lesley Arfinin ja Judd Apatowin luoma komediasarja väistää muovi sen romanssikerronnan. Mickey ei ole parisuhteesta haaveilevaa sorttia: hä nen edellinen kumppaninsa oli maa ninen koksupää, joka löysi uskonnon. Gus taas on varovainen musanörtti: kun hänelle tarjoutuu mahdollisuus kolmen kimppaan, petikavereiden si saruussuhde vie hänen ajatuksensa in sestiin ja tappaa tunnelman. Sarjassa rakkaus ei ole kaiken mah dollistava ja puutteet korjaava voima vaan epämukavuusalueille tönivä vie ras. Tärkeimmäksi nousee itseymmär rys, vaikka hapuilevia lemmenaskelia kin otetaan. Alkuvuodesta sarjasta julkaistaan jo kolmas kausi. THE KEEPERS True crime genren parhaimmistoon kuuluvassa dokumenttisarjassa kaksi amatöörietsivää, iäkkäitä naisia mo lemmat, selvittelee 60luvun lopulla ta pahtunutta murhaa. Eikä törky jää sii hen. Tapetun nunnan tapauksen lisäksi sarjan seitsemässä osassa paljastetaan katolisessa lukiossa muhinut hyväksi käyttörinki, papin vetämä tietenkin. KATKERAA RIISIÄ Italialainen ohjaaja Giuseppe De Santis (1917–1997) tunnetaan käsikirjoit tajana, elokuvakriitikkona, antifasis tisen vastarintaliikkeen aktivistina ja kommunistina. De Santisin ohjaamas sa poliittiseen neorealismiin kuulu vassa elokuvassa koruvaras piiloutuu Pojoen laakson naisvaltaisen proleta riaatin joukkoon. Elokuvaa moitittiin sen valmistut tua vuonna 1949 – kaikista ilmeisis tä syistä – kirkon ja oikeiston taholta. Vasemmiston suunnalta taas purnat tiin sinänsä perustellusti siitä, että elokuvassa oli liikaa amerikkalaista musiikkia eivätkä työläiset näyttäneet tarpeeksi työläisiltä. Kuitenkin juu ri elokuvan marxilaisen yhteiskunta kritiikin, amerikkalaisvaikutteiden, elokuvallisesti näyttävän ilmaisukie len ja ajan oloihin nähden häpeämät tömän vahvan seksuaalisen latauk sen outo yhdistelmä tekee siitä paljon muutakin kuin antikvaarisen kuriosi teetin. Yle Teema & Fem 8.11. MONSTER – AILEEN WUORNOS Aileen Wuornos oli vuonna 1956 syntynyt suomalaissukuinen sarja murhaaja, joka teloitettiin vuonna 2002 Floridassa. Hänen kotitaustan sa ja koko elämäntarinansa oli perhe väkivallan, seksuaalisen hyväksikäy tön, päihteiden vakavan väärinkäytön ja mielenterveysongelmien läpäise mää. Lohduttomista ja ahdistavista lähtö kohdista huolimatta Patty Jenkins löytää elokuvaansa psykologisesti, so siaalipoliittisesti ja feministisestikin monitasoisella tavalla koskettavan nä kökulman, josta ei puutu yhteiskunta kriittisyyttäkään. Pääosastaan ansaitusti Oscarilla palkittu Charlize Theron onnistuu tavoittamaan Wuornoksen katkeran epävakauden alla lymyävän tunnevau rioituneen ihmisen. Tässä palapelissä tärkeä rooli on myös Christina Riccin esittämällä rakastetulla, omalla taval laan elämässään eksyneellä. AVA 1.12. RAUTAROUVA Margaret Thatcher kantoi vuosi na 1979–1990 maansa kovaotteise na pääministerinä brittiläisen luok kayhteiskunnan ja kolonialistisen imperiumin jo hiukan lepattavaa soihtua, kun Euroopan yhdistymi nen lähestyi. Phyllida Lloydin eloku va onnistuu erityisesti Meryl Streepin näyttelijätyön kautta löytämään kosketuksen myytin taakse. Tässä suhteessa tärkeitä jaksoja ovat ne, joissa tuleva tahtopoliitikko raivaa sukupuoleensa liittyvät esteet tiel tään hankkiutuessaan puolueensa johtoon, ja ne, joissa hänelle rakenne taan puheenpartta myöten koulittua julkisuus brändiä. Vaikka elokuvaa moitittiin aikanaan myös liiasta kiltteydestä Thatcheria kohtaan, hänen karvaan perintönsä penkomisessa ei unohdeta köyhien kyy kyttämistä, julkisen sektorin alasajoa, väkivalloin tukahdutettuja lakkoja, kyl män sodan nokittelua eikä edes arvo valtasyistä aloitettua Falklandin sotaa. Tarinan opetus on sekin, että demo kratiassa aina ennen pitkää suhdan teet kääntyvät, omat voimat ehtyvät ja/tai tovereiden luotto loppuu. Hero 3.12. Baltimoreen sijoittuva dokumentti sarja kertoo karmaisevien rikosten alla vallankäytöstä: siitä, miten heikommat saavat tuta vahvempien väkivaltaa ja miten instituutiot suojelevat omiaan seuraamuksilta. Eläkeikäiset etsivät Abbie Schaub ja Gemma Hoskins ovat itse kuulu neet koulun oppilaisiin, joten heillä on ensikäden tietoa ja pääsy todistajien puheille. Moni koulun entisistä oppi laista avautuukin aiheesta. Hiljaisuus siis katkeaa vihdoinkin. UNBREAKABLE KIMMY SCHMIDT Tässä hahmogalleriassa valkoiset hete romiehet ovat vähissä. Kimmy on vuo sikausia vankeudessa elänyt nainen, joka päätyy vapautumisensa jälkeen New Yorkiin ja ottaa arjen haltuun asia kerrallaan. Hänen työnantajansa on rikas valkoinen nainen, vuokrananta jansa kuusikymppinen valkoinen nai nen ja kämppiksensä Titus musta ho momies. Tai onhan niitä valkoisia heteromie hiäkin yksi: kieroutunut kulttipastori, joka on pitänyt naisia – myös Kimmyä – kellarissaan vuosikausia. Sarja sijoittuu New Yorkin hitaas ti hipsteröityviin röttelökortteleihin, mutta rujosta realismista ei ole tie toakaan. Yksi jakso sisältää remaken Beyoncén videosta, toisessa Titus tun nustaa syöneensä laulaja Dionne Warwickin. Unbreakable Kimmy Schmidt tar joaa vinoa elämäniloa ja tekee sen tavalla, joka uppoaa hyvän mielen tekeleitä normaalisti väistäviin ihmisiin. Tina Feyn ja Robert Carlockin luoman sarjan tunnarikin on huikea. ” Females are strong as hell!” jää soi maan päähän joka kerta. Toimitus suosittelee Unbreakable Kimmy Schmidt Rautarouva
Lentäminen Halpaa sinulle – kallista ympäristölle Kanna vastuusi ja maksa vapaa ehtoinen lento maksu! Varat käytetään ympäristö järjestö Maan ystävien kautta ilmasto työhön kotimaassa ja päästövähennys projekteihin etelässä. www.lentomaksu.fi Minna Harjuniemi: GLORY DAYS #Kansallinenjuhlanäytelmä20 17 Liput: 28 / 14 €, www.tiketti.fi Teatteri Takomo Fredrikinkatu 18, 00120 Helsinki Ensi-ilta: to 28.9. näytökset: 3.10. – 1.12.2017
Syyllist y törkeään lukunautintoon! Lisää jännit ystä elämään osoit teesta: jännit ystäelämään.? C M Y CM MY CY CMY K Je-Voima-takakansi-255x370.pdf 1 1.11.2017 13:45:56