Lukunaut ja Innolta Kirjakaupoista, verkkokaupoista, marketeista ja osoitteesta intokustannus.fi = Myös e-kirjana = Myös äänikirjana Colin Rushton AUSCHWITZIN SABOTÖÖRI Sari-Marika Durchman SUPERVOIMANI ADHD Eveliina Talvitie VANHA NAINEN TANSSII Fang Fang KUN KAUPUNKI SULJETTIIN Philip Lymbery DEAD ZONE Risto Isomäki RUOKA, ILMASTO JA TERVEYS Denise Rudberg SEITSEMÄN SYYTÄ KUOLLA Antti Vihinen PUNAINEN PRINSESSA Jarmo Stoor PRÄSSI Anu Patrakka HÄPEÄN AUKIO Indrek Hargla APTEEKKARI MELCHIOR JA PILATUKSEN EVANKELIUMI Laura Ertimo & Mari Ahokoivu IHME ILMAT! -PUUHAKIRJA ILMASTON PELASTAJILLE VIIKOLLA 7 ILMESTYVÄT >
TAKSVÄRKKI-KAMPANJA 2020–2021 ”Syrjintä on iso ongelma. Me nuoret voimme muuttaa ihmisten ajattelutapoja.” Salin, 15, Nepal ”Meidän pitää muuttaa yhteiskunnan epäkohtia. Olemalla aktiivisia voimme muuttaa asioita.” Ishika, 15, Nepal TAKSVÄRKISSÄ NUORET MUUTTAVAT MAAILMAA TYÖPAJAT NUORILLE Innosta nuoria vaikuttamaan yhdenvertaisuuden puolesta. Tilaa Taksvärkin maksuttomat työpajat oppitunneille ja teemapäiviin. MATERIAALIT GLOBAALIKASVATUKSEEN Oppituntitehtävät ja menetelmäoppaat tukevat lapsen oikeuksien ja kehityskysymysten käsittelyä sekä mediakasvatusta. TAKSVÄRKKI ON MAHDOLLISUUS VAIKUTTAA Järjestä Taksvärkkipäivä ja puolusta nuorten oikeuksia globaalisti. Taksvärkkikeräyksen tuotolla nepalilaiset oppilaskunnat jatkavat työtään syrjivien rakenteiden purkamiseksi. www.taksvarkki.fi Keräyslupa RA/2020/389 MATERIAALIT GLOBAALIKASVATUKSEEN TAKSVÄRKKI ON MAHDOLLISUUS VAIKUTTAA ETÄTYÖPAJAT NUORILLE Lukunaut ja Innolta Kirjakaupoista, verkkokaupoista, marketeista ja osoitteesta intokustannus.fi = Myös e-kirjana = Myös äänikirjana Colin Rushton AUSCHWITZIN SABOTÖÖRI Sari-Marika Durchman SUPERVOIMANI ADHD Eveliina Talvitie VANHA NAINEN TANSSII Fang Fang KUN KAUPUNKI SULJETTIIN Philip Lymbery DEAD ZONE Risto Isomäki RUOKA, ILMASTO JA TERVEYS Denise Rudberg SEITSEMÄN SYYTÄ KUOLLA Antti Vihinen PUNAINEN PRINSESSA Jarmo Stoor PRÄSSI Anu Patrakka HÄPEÄN AUKIO Indrek Hargla APTEEKKARI MELCHIOR JA PILATUKSEN EVANKELIUMI Laura Ertimo & Mari Ahokoivu IHME ILMAT! -PUUHAKIRJA ILMASTON PELASTAJILLE VIIKOLLA 7 ILMESTYVÄT >
HEL MIK UUN MER KKI TUO TTE ET SIELUN KESTAA KAUAN PALATA KOTIMAAHANSA Kirjailija ja suomenta ja Rita Dahl osallistui San Simónin saarella Galiciassa Espanjassa käännöstyöpajaan lo kakuussa 2017. Työ pajassa seitsemän runoilijaa käänsi vät toistensa runoja niin, että yhteisenä kielenä oli portu gali. Antologiassa ovat mukana kroa tialainen Tomica Bajsi?, kiinalainen Hu Xudong, asturialainen Antón Garcia, galicialainen Estevo Creus Andrade, brasilialaisitalialainen Francesca Cricelli ja galegoksi kirjoittava Yolanda Castaño. Saatavilla hyvin varustetuista kirjakaupoista tai kustantajan nettikaupasta. www.parkkokustannus.fi ILMOITUS MITEN OLLA MIES TAI NAINEN TAI JOTAIN MUUTA? Kuvataiteilija, tieto kirjailija ja teatte riohjaaja Teemu Mäki kuvaa muo tokuvasarjassa eri laisia tavallisen oloisia ja ilmei sen erikoisia ih misiä – mies ja nais oletettuja, trans ja queer henkilöitä – pal jaasti, suoraan ja arvostavasti. Valokuvat tekevät näkyväksi sitä elinikäistä kamppai lua, jota useimmat käyvät yrittäessään elää kulttuu rimme tuottamien sukupuoliroolien kanssa. www.parvs.fi TUMMA RAVINTOHIIVAHIUTALE – GOVINDA Ravintorikas ra vintohiivahiutale maistuu herkulli sen juustoiselle ja on pullollaan ter veellisiä ravinto aineita. Uuteen Govindan tum maan ravinto hiivahiutaleeseen on lisätty erik seen myös B12 vitamiinia, joten se on erityisen ra vintorikas raaka aine kaikenlaisiin ruokiin. Tuotteella teet ruokava liostasi helposti terveellisempää ja herkullisempaa vuoden jokaisena päivänä. www.ekolo.fi KUULIN ALLIEN LAULAVAN Vuoden luontokirja kilpailun voittaja on jälleen saa tavilla! Luontotoimittaja Minna Pyykön teos on Suomen luonnon kauneuden ja monimuotoisuuden ylistys. Kirjassa kerrotaan maalauksin ja tekstein hie noista hetkistä ja tapahtumista, jotka ovat tavallisten retkeläisten tavoitettavissa. www.docendo.fi MIKSI EN ENÄÄ PUHU VALKOISILLE RASISMISTA Käsikirja jokaisel le, joka haluaa ymmärtää, miltä rasismi näyttää, miten sen tun nistaa ja miten sitä vastaan voi toimia. Teos tar kastelee mus tien historian häivyttämistä, luokan ja rodullisuuden yhteyttä, valkoisten etuoikeutettua asemaa, moni kulttuurisuuden pelkoa sekä valkoista feminismiä. Palkitun toimittajan Reni Eddo-Lodgen esikoiste os on ensimmäinen mustan naisen kirjoittama tie tokirja, joka nousi Briteissä myyntilistojen kärkeen. Suomenkielisen kirjan esipuheen on kirjoittanut Maryan Abdulkarim. www.gummerus.fi LUOMU TUOREKASVIMAITO – HARVEST MOON Harvest Moon tuorekasvimaito on raikas ja moni käyttöinen kasvi juoma luomu tuo tetuista cas hew pähki nöis tä, rii sistä ja kookok sesta. Tuote ei sisällä lainkaan li sättyä sokeria tai lisäaineita. Nauti tuorekasvimaitosi kylmänä tai kah vin kanssa. Tuote vaahtoutuu myös erikoiskahveihin. Voit myös korva ta sillä maidon ruoanlaitossa ja leivonnassa. Juoma on koostumukseltaan pehmeä ja täyteläinen, maul taan erityisen raikas. Kokeile ja ihastu! www.ekolo.fi Joko tunnet immin, kuulion tai muuri kairelon? Jos et, olet varmasti nähnyt niistä jo merkke jä, kuten pimenty neitä katu valoja, liikenne valoista kuuluvaa naksu tusta tai seiniin porattuja turhia lukkoja. Tuomas Kärkkäisen anarkistinen opaskirja alakoululaisille opettaa katsomaan uteliaasti ympä rilleen ja huomaamaan sen, mikä muilta saattaisi jää dä huomaamatta. Kirjassa esitellään 15 ämminkäis lajia, joista jokaiselle on omistettu aukeama. kustantamo.sets.fi SUOMEN ÄMMINKÄISET VÄRIKUVINA JOKIN MEISSÄ VALVOO Todellisuuden tut kimuskeskuksen esseitä himosta, addiktioista, keski iästä, teknologias ta, sielun veljistä ja valituista van kiloista, koske tuksesta ennen ja jälkeen pan demian. Häpeä mättömän hen kilökohtainen esseekokoelma työstä, taitees ta ja taidetyöstä avaa 20 vuotta täyttävän Todellisuuden tutkimuskeskuksen juhlavuoden. www.like.fi
Media attori MEDIAA TTORI 1/2021 MEDIAK ASVATU KSEN TIEDOT USLEHT I HEL MIK UUN MER KKI TUO TTE ET SIELUN KESTAA KAUAN PALATA KOTIMAAHANSA Kirjailija ja suomenta ja Rita Dahl osallistui San Simónin saarella Galiciassa Espanjassa käännöstyöpajaan lo kakuussa 2017. Työ pajassa seitsemän runoilijaa käänsi vät toistensa runoja niin, että yhteisenä kielenä oli portu gali. Antologiassa ovat mukana kroa tialainen Tomica Bajsi?, kiinalainen Hu Xudong, asturialainen Antón Garcia, galicialainen Estevo Creus Andrade, brasilialaisitalialainen Francesca Cricelli ja galegoksi kirjoittava Yolanda Castaño. Saatavilla hyvin varustetuista kirjakaupoista tai kustantajan nettikaupasta. www.parkkokustannus.fi ILMOITUS MITEN OLLA MIES TAI NAINEN TAI JOTAIN MUUTA? Kuvataiteilija, tieto kirjailija ja teatte riohjaaja Teemu Mäki kuvaa muo tokuvasarjassa eri laisia tavallisen oloisia ja ilmei sen erikoisia ih misiä – mies ja nais oletettuja, trans ja queer henkilöitä – pal jaasti, suoraan ja arvostavasti. Valokuvat tekevät näkyväksi sitä elinikäistä kamppai lua, jota useimmat käyvät yrittäessään elää kulttuu rimme tuottamien sukupuoliroolien kanssa. www.parvs.fi TUMMA RAVINTOHIIVAHIUTALE – GOVINDA Ravintorikas ra vintohiivahiutale maistuu herkulli sen juustoiselle ja on pullollaan ter veellisiä ravinto aineita. Uuteen Govindan tum maan ravinto hiivahiutaleeseen on lisätty erik seen myös B12 vitamiinia, joten se on erityisen ra vintorikas raaka aine kaikenlaisiin ruokiin. Tuotteella teet ruokava liostasi helposti terveellisempää ja herkullisempaa vuoden jokaisena päivänä. www.ekolo.fi KUULIN ALLIEN LAULAVAN Vuoden luontokirja kilpailun voittaja on jälleen saa tavilla! Luontotoimittaja Minna Pyykön teos on Suomen luonnon kauneuden ja monimuotoisuuden ylistys. Kirjassa kerrotaan maalauksin ja tekstein hie noista hetkistä ja tapahtumista, jotka ovat tavallisten retkeläisten tavoitettavissa. www.docendo.fi MIKSI EN ENÄÄ PUHU VALKOISILLE RASISMISTA Käsikirja jokaisel le, joka haluaa ymmärtää, miltä rasismi näyttää, miten sen tun nistaa ja miten sitä vastaan voi toimia. Teos tar kastelee mus tien historian häivyttämistä, luokan ja rodullisuuden yhteyttä, valkoisten etuoikeutettua asemaa, moni kulttuurisuuden pelkoa sekä valkoista feminismiä. Palkitun toimittajan Reni Eddo-Lodgen esikoiste os on ensimmäinen mustan naisen kirjoittama tie tokirja, joka nousi Briteissä myyntilistojen kärkeen. Suomenkielisen kirjan esipuheen on kirjoittanut Maryan Abdulkarim. www.gummerus.fi LUOMU TUOREKASVIMAITO – HARVEST MOON Harvest Moon tuorekasvimaito on raikas ja moni käyttöinen kasvi juoma luomu tuo tetuista cas hew pähki nöis tä, rii sistä ja kookok sesta. Tuote ei sisällä lainkaan li sättyä sokeria tai lisäaineita. Nauti tuorekasvimaitosi kylmänä tai kah vin kanssa. Tuote vaahtoutuu myös erikoiskahveihin. Voit myös korva ta sillä maidon ruoanlaitossa ja leivonnassa. Juoma on koostumukseltaan pehmeä ja täyteläinen, maul taan erityisen raikas. Kokeile ja ihastu! www.ekolo.fi Joko tunnet immin, kuulion tai muuri kairelon? Jos et, olet varmasti nähnyt niistä jo merkke jä, kuten pimenty neitä katu valoja, liikenne valoista kuuluvaa naksu tusta tai seiniin porattuja turhia lukkoja. Tuomas Kärkkäisen anarkistinen opaskirja alakoululaisille opettaa katsomaan uteliaasti ympä rilleen ja huomaamaan sen, mikä muilta saattaisi jää dä huomaamatta. Kirjassa esitellään 15 ämminkäis lajia, joista jokaiselle on omistettu aukeama. kustantamo.sets.fi SUOMEN ÄMMINKÄISET VÄRIKUVINA JOKIN MEISSÄ VALVOO Todellisuuden tut kimuskeskuksen esseitä himosta, addiktioista, keski iästä, teknologias ta, sielun veljistä ja valituista van kiloista, koske tuksesta ennen ja jälkeen pan demian. Häpeä mättömän hen kilökohtainen esseekokoelma työstä, taitees ta ja taidetyöstä avaa 20 vuotta täyttävän Todellisuuden tutkimuskeskuksen juhlavuoden. www.like.fi 29 44 8 Avashna Pandey LEHDEN VÄLISSÄ: MEDIAATTORI-MEDIAKASVATUSLIITE Anu Silfverberg Njassa TÄSSÄ LEHDESSÄ MUUN MUASSA 46 10 1 / 2021 • 5 1.2.–28.2.2021 SOSIA ALISEN MEDIAN alustat muokkaavat algoritmeillaan paitsi käyttäjiensä maailmankuvaa myös perinteistä mediaa. Kun mediatalot juoksevat klikkausten perässä, journalistinen sisältö jää helposti toissijaiseksi. Resurssit menevät huomiotalouden säätöön huolellisen taustatyön sijaan. Somejäteistä ja niiden algoritmeista alettiin puhua huolestuneeseen sävyyn niin sanotun hybridivaikuttamisen ja trollien myötä. Presidentti Donald Trumpin Twitterja Facebook-tilien sulkeminen viimeistään muistutti someyhtiöiden kasvottomasta vallasta päättää kenen viestit välitetään, kenen ei. VIIME AIKOJEN KOHUJEN keskellä suomalaismediat ovat olleet oudon hissun kissun mediakentän nopeasta keskittymisestä. Vaasan yliopiston tutkijan Ville Mannisen mukaan eurooppalaisen Media Pluralism Monitor -tutkimuksen alustavat tulokset kertovat, että Suomen neljä suurinta monimediayhtiötä – Sanoma, Otava, Alma Media ja Keskisuomalainen – saivat vuonna 2019 lähes puolet yksityisten mediamarkkinoiden tulovirroista. Nämä mediatalot eivät juurikaan kilpaile keskenään sanomalehtimarkkinoilla. Kukin toimii lehtineen käytännössä yksinvaltiaana omalla reviirillään. Ainoa selkeä kilpailutilanne on iltapäivälehtien välillä, missä kilpailu näyttää keskittyvän enemmän kävijämäärien kalasteluun kuin sisällön laatuun. Suurten mediatalojen näkökulmasta ainoa merkittävä kotimainen kilpailija on Yle, jonka nettijournalismia ne haluavat suitsia. Kun mediayhtiön eri alustoilla aletaan kustannussyistä toistaa samaa sisältöä, yhä harvempi uutinen, taidearvio tai perusteltu yhteiskunnallinen näkökulma pääsee julkisuuteen. Median monimuotoisuus tarkoittaa, että ihmisillä on mahdollisuus saada erilaisia itsenäisiä, faktoihin perustuvia tulkintoja asioista ja muokata itse oman käsityksensä siitä, missä mennään. Samalla kun tunnistetaan keskittymisen mukanaan tuomat uhkakuvat, on hyvä tiedostaa miten kaupallisen median toimintamahdollisuuksia kaventaa kansainvälisten somejättien tulo kilpailemaan mainos tuloista. Muissa pohjoismaissa mediakentän talousongelmia, keskittymistä ja kaventumista on torjuttu miljoonien eurojen pysyvällä mediatuella. Suomessa on tuettu vaatimattomilla roposilla äärimmäisen tärkeää vähemmistökielistä uutistoimintaa sekä kulttuurilehdistöä, johon Voimakin lukeutuu. Liikenneja viestintäministeriö on onneksi asettanut työryhmän pohtimaan suomalaista mallia pysyvälle mediatuelle. Toivottavasti siinä otetaan huomioon laatu, monipuolisuus ja monopolisoitumisen vaarat. Laatujournalismi ansaitsee tukensa koko mediakentällä. VOIMAN KALTAISELLA TOIMIJALLA ei tietenkään ole mahdollisuuksia haastaa valtamediaa niiden omilla keinoilla ja markkinoilla. Voimalla on kuitenkin oma roolinsa monipuolistamassa voimakkaasti yksipuolistuvaa suomalaismediaa. Yhteiskunnallisen mediatukikeskustelun keskellä lukijan on tärkeää muistaa, että kulutusvalinnoilla voi vaikuttaa tiedotusvälineiden säilymiseen ja toiminnan kehittämiseen. Tärkeäksi kokemasta sisällöstä kannattaa maksaa, jos on siihen mahdollisuus. Tässä Voimassa käsitellään me diaa monin tavoin. Lisäksi lehden välissä on liitteenä lehden toimituksen kokoama Mediaattori, joka on Voiman satsaus Mediataitoviikon viettoon 8.–14.2.2021. TEEMU MATINPURO Kirjoittaja on Voima-lehden vt. päätoimittaja ja Suomen Rauhanpuolustajien toiminnanjohtaja. Median jatkuva murros Pääkirjoitus Pi nja N ikk i VOIMA Vellamonkatu 30 b , 3. krs, 00550 Helsinki, puhelin 044 238 5109, sähköposti voima@voima.fi, toimituksen sähköposti toimitus@voima.fi, voima.fi | VT. PÄÄTOIMITTAJA Teemu Matinpuro 050 594 1499 | ULKOASU Ninni Kairisalo & Antti Kukkonen, mainosgraafikot Ninni Kairisalo & Pinja Nikki | MUU TOIMITUS Matti Ikonen, Antti Kurko, Anna Miettinen, Nauska, Hanna Niittymäki, Pinja Nikki, Pinja Porvari, Iida Simes, Satu Söderholm, Jari Tamminen, Markku Tuhkanen & Miia Vistilä | TOIMITUSJOHTAJA Teemu Matinpuro | YHTEYSPÄÄLLIKKÖ Antti Kurko 040 834 0286 | KUSTANNUSPÄÄLLIKKÖ Tuomas Rantanen 040 507?7165 | AVUSTAJINA TÄSSÄ NUMEROSSA Kukka-Maria Ahokas, AMC, Miika Auvinen, Laura Gustafsson, Timo Kalevi Forss, Elisa Helenius, Esko Juhola, Solja Järvenpää, Jussi Jääskeläinen, Maija Lumme, Jenna Nieminen, Sakari Piippo, Juuso Pikkarainen, Annika Pitkänen, Tuomas Rantanen, Niina Uusitalo, Katja Valaskivi & Karstein Volle | JULKAISIJA Voima Kustannus Oy | YHTIÖN OSAKKAAT Rosebud Books Oy, Luonto-Liitto, Maan ystävät, Suomen Rauhanpuolustajat, Tuomas Hiilamo, Vilppu Rantanen & Tuomas Rantanen | JAKELU Jari Tamminen 050 331 4357 ja Matti Ikonen | TILAUKSET Antti Kurko 040 834 0286 | VOIMAN VUOSITILAUS 10 numeroa 39 euroa | PAINO Sanoma Manu Oy, Tampere | PAINOS 70?000 | ISSN 1457-1005 | REKISTERISELOSTE voima.fi/rekisteriseloste 1 Ka ns i: N au sk a TEE-SE-ITSE-RADIO
6 • 1 / 2021 Uutiset Tärkeimmät uutislähteesi? Mielipide KAIJA HEGLUND, 56 Helsinki Katson joka ilta uutiset telkkarista. Katson eniten ruotsinkielisiä uutisia, koska olen ruotsinkielinen. En tilaa mitään lehtiä enkä selaa uutisia älypuhelimellani. INKA PELTOLA, 24 Vantaa Luen netistä Ilta-Sanomia ja Hesaria ja katson telkkarista Maikkarin uutiset. Satun vain aina illalla avaamaan television silloin, kun sieltä tulevat uutiset. Kun ei ole tekemistä, selaan älypuhelimella uutissivustoja. NIKO KOHONEN, 20 Jyväskylä Ensimmäinen uutislähteeni on Ylen verkkosivut, toinen Hesarin verkkolehti ja kolmas Ylen tv-uutiset. Niillä on luotettavimmat lähteet. JOONA PALASTE, 44 Helsinki Selaan netistä Hesarin, Ylen, MTV:n ja iltapäivälehdet. En ole enää vuosikausiin jaksanut lukea paperilehtiä. Kannatan valtamediaa enkä seuraa hörhöuutisia. S OSIAALISEN MEDIAN ja digitaalisten palveluiden uutistarjonnalta on odotettu paljon. Erilaiset julkiset instituutiot, viranomaistahot, puolueet ja yksittäiset toimijat jakavat kilpaa uutisiaan sekä tarjoavat mahdollisuuksia keskusteluun ja palautteeseen. Silti kansalaiset kokevat itsensä edelleen uutisten vastaanottajiksi, ja luottamus perinteisiin uutislähteisiin on Suomessa säilynyt vahvana. Eniten luottamusta herättävän median kärki on tuttu: Ylen tv-uutiset ja Radiouutiset, Suomen Tietotoimisto STT, MTV3:n uutiset ja Helsingin Sanomat. Kärkikolmikon osalta neljä viidestä suomalaisesta koki uutisoinnin erittäin luotettavaksi tai melko luotettavaksi. Maikkarin ja Hesarin uutisiin luotti noin kaksi kolmesta. Kunnallisalan kehittämissäätiön tilaama kyselytutkimus tehtiin marraskuussa. DEMOKRATIAN TOTEUTUMINEN edellyttää luottamusta mediaan ja journalismiin tärkeiden tietojen välittäjänä. Usko vakiintuneisiin uutislähteisiin horjuu merkittävästi vain perussuomalaisilla. Tulos ei ole yllätys, sillä puolueen omat lehdet, Perussuomalainen ja Suomen Uutiset, ovat kyseenalaistaneet jatkuvasti ja voimakkaasti juuri Ylen ja Helsingin Sanomien uutisointia. Perussuomalaiset arvostelevat mediaa rajusti: ”Kun avaat Hesarin hyväntuulisena, hetken päästä tulee paha mieli, kun lukijaa yritetään ohjailla toimittajan haluamaan, usein punavihreään suuntaan”, Perussuomalainen-lehden päätoimittaja Matias Turkkila kuvailee. Ylen uutistoimitus on hänen mukaansa aivan tuuliajolla. ”Uuden uutispäätoimittajan Jouko Jokisen aikana Ylen uutisten johto on poistunut kokonaan julkisesta keskustelusta, ja toimituksissa kukin toimittaja saa näköjään julkaista mitä haluaa”, Turkkila kritisoi. MERKITTÄVÄSTI sosiaalisen median uutisointiin luottavat vain nuoret aikuiset. Reuters Instituutin tutkimuksessa sosiaalisen median uutisoinnilla tarkoitetaan ihmisten netissä jakamia linkkejä seuraamiltaan sosiaalisen median alustoilta ja uutisia, joiden alkuperää ei välttämättä mainita. Viidennes 18–30-vuotiaista suomalaisista sanoo luottavansa somen uutistarjontaan. Jatkuvaa nousutrendiä selittää median käyttötapojen muutos. Koko väestöstä edelleenkin vain kymmenesosa luottaa sosiaalisen median uutisointiin, vaikka niin kaupallinen kuin julkinen sektori on viime vuosina satsannut siihen. Somessa jakavat sisältöä monet tahot. ”Suomessa on nopeassa tahdissa vahvistunut viestinnän asiantuntijoiden ammattikunta. Monessa organisaatiossa viestintäihmiset ovat saaneet merkittävän jalansijan. Voi hyvinkin olla, että on syntynyt viestinnän kupla, jossa alan asiantuntijat mittaavat näkyvyyttä ja luovat merkitystä toinen toisilleen”, asiamies Antti Mykkänen Kunnallisalan kehittämissäätiöstä aprikoi. Puolueiden kannattajissa aktiivisimpia somettajia ovat vihreät ja perussuomalaiset. Erikoista on, että vihreistä vain kuusi prosenttia sanoo luottavansa somen uutisiin, perussuomalaisista luottavaisia on enemmän (13 %). ILTAPÄIVÄLEHTIIN kansalaisten epäluottamus on säilynyt yllättävän vakaana. Vain neljännes vastaajista sanoo luottavansa Iltalehden ja Ilta-Sanomien uutisointiin. Näyttäisi siltä, että kilpakaksikon yritykset profiloida itseään erilaisiksi eivät ole onnistuneet, vaan kansan keskuudessa iltapäivälehdet niputetaan yhä samaan pataan. On mahdollista, että iltapäivälehtien uutiset sosiaalisen median kuohuista ja kohujulkkiksista syövät lukijoiden luottamusta, vaikka ne toisaalta tuovat huomiota ja edistävät klikkipohjaista mainontaa. TEKSTI MARKKU TUHKANEN TEKSTI JA KUVAT ELISA HELENIUS Suomalaiset luottavat mediaan Nuoret selaavat uutisia somesta. 60 22 44 39 63 58 45 35 23 10 20 30 40 50 60 70 SDP PS KOK KESK VIHR VAS RKP KD Muut LLuuoottttaam miinneenn YYlleenn TTVV--uuuuttiissiiiinn jjaa H Heellssiinnggiinn SSaannoom miiiinn m meeddiiaannaa ssuuhhtteeeessssaa äääänneessttyysskkääyyttttääyyttyym miisseeeenn ((%%)) 28 7 27 13 34 24 26 18 10 Ylen TV-uutisten uutisointi on erittäin luotettavaa (%) Helsingin Sanomien uutisointi on erittäin luotettavaa (%) Lähde: Kunnallisalan kehittämissäätiö 2020-2021. LUOTTAMINEN YLEN TV-UUTISIIN JA HELSINGIN SANOMIIN SUHTEESSA ÄÄNESTYSKÄYTTÄYTYMISEEN (%).
1 / 2021 • 7 TEKSTI ILONA IIDA SIMES KUVA ANNA MIETTINEN Eettiset ohjeet kriitikoille S UOMEN ARVOSTELIJAIN LIITTO (SARV) on julkaissut Kritiikin eettiset ohjeet. Niiden valmisteluun ja kommentointiin ovat osallistuneet SARVin jäsenet ja useat eri alojen asiantuntijat. Kriitikot eli arvostelijat ovat journalisteja. Vaikka 35 kohdan journalistin ohjeet ovat olemassa, ajateltiin, että erityiset kriitikoiden ohjeet ovat tärkeitä. ”Me halusimme nostaa kritiikkien erityispiirteitä esiin”, SARVin puheenjohtaja, Maria Säkö kertoo. Kriitikoiden näkyvyys myös alan sisällä on tärkeää: ”Kriitikot toimivat paljon freelancereina. He harvoin istuvat niissä pöydissä, missä muuta journalismia tehdään, saati missä journalismin tulevaisuudesta päätetään”, Säkö sanoo. KRIITIKOIDEN KESKUUDESSA ohjeet herättivät hämmennystä. Monet ohjeista ovat vaikeasti tulkittavia, ja jotkut kokivat ne ristiriitaisiksi. SARV perustelee tätä nettisivuillaan: ”Eettiset pohdinnat ovat aina monimutkaisia, tilanteeseen sidottuja kysymyksiä, joihin on vaikea antaa yksiselitteisiä vastauksia.” Voiman luovia ja alati mielikuvitustaan käyttäviä kriitikoita askarrutti jo ensimmäinen kohta: ”Kritiikin tulee kohdistua taideteokseen, -tekoon tai tapahtumaan ja pohjata argumentaationsa sen piirteisiin, eikä väittää siinä olevan sellaisia piirteitä, joita siinä ei ole.” Yleensä kriitikko löytää teoksesta piirteitä, joita tulkitsee vahvasti edelleen. Olisi kovin kapea tulkinta sanoa Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan olevan vain jännä fiktio. Yksi toisensa jälkeen menehtyvien miesten kohtaloista kertova teos huutaa rauhan inhimillistä sanomaa. Onneksi on ohje numero kaksi: ”Kritiikin tulee tunnistaa se kulttuurin kenttä ja genreajattelu, joiden piirissä taideteos, -teko tai tapahtuma on.” Se ei ainoastaan anna vapautta vaan suorastaan velvoittaa löytämään rauhan keskeisen sanoman 1950-luvun Tuntemattomasta sotilaasta, 1970-luvun Ilmestyskirja. Nyt. -elokuvasta, 2000-luvun Puhdistuksesta tai nykyajan Punaorvot -näytelmästä. SUOMEN PIENISSÄ kulttuuriympyröissä lähes kaikki taiteeseen keskittyneet tekijät ja kriitikot tuntevat toisensa. Usein kriitikot keskustelevat siitä, miten joskus täytyy jäävätä itsensä ja olla arvostelematta teosta, koska sen tekijä on ystävä. Säkön mielestä ”hyvän päivän tuttujen” teoksista voi kirjoittaa, mutta ”ystävän” ei. Ystävyyssuhde ei tietenkään saisi vaikuttaa arvosteluun, mutta joskus se voi Säkön mukaan vaikuttaa jopa negatiivisesti: ”ystävän teosta voi olla vaikea kehua.” Kannattaa siis muistaa kahdeksas ohje: ”Kritiikin riippumattomuutta tulee vaalia kaikissa tilanteissa.” www.kritiikinuutiset.fi/sarv Karstein Volle Taiteen arvosteleminen on erityinen journalismin laji. Kritiikin on oltava perusteltua ja riippumatonta, vaikka kriitikko tekisi vahvoja, omia tulkintoja. S UOMEN Journalistiliiton (SJL) jäseniksi voivat nykyään hakea journalistien lisäksi esimerkiksi tiedottajat, viestintäyrittäjät, ammattibloggaajat ja kustannustoimittajat. Journalistiliiton puheenjohtajan Hanne Ahon mukaan jäsenrajojen avaaminen lähti siitä, että moni freelance-journalisti teki journalismin lisäksi esimerkiksi viestintätöitä. ”Oli mahdoton ajatus, että heidät olisi erotettu liitosta sen takia, että vaikkapa torstaisin he tekivät viestintää, kun muuna aikana olivat täysimittaisia journalisteja. Tänä päivänä SJL:ään voi liittyä myös pelkästään viestintätyötä tekevä”, Aho kertoo. Aho toivottaa myös bloggarit ja vloggarit tervetulleiksi, vaikka heitä on liitossa toistaiseksi vähän. Ahon mukaan SJL:n laajemmat jäsenrajat eivät kuitenkaan tarkoita journalismin kriteerien laajentumista. ”Journalismia ei määrittele väline. Tärkein raja ei kulje painetun sanan ja blogin välissä, vaan journalismin ja viestinnän tai mainonnan välissä. Erityisen tärkeää on, että journalistit, viestijät ja mainostajat tietävät missä journalismin ja viestinnän raja kulkee, eivätkä yritä sitä hämärtää. Ammattilainen pitää rajasta tiukasti kiinni”, Aho painottaa. ”Rajasta kiinni pitäminen on myös kuluttajan ja lukijan etu, ja sen me olemme heille velkaa. Vaikka medialukutaitoa peräänkuulutetaan, ammattilainen ei voi olettaa, että lukija tietää rajan.” TEKSTI ELISA HELENIUS Journalistiliitto erottaa journalismin ja viestinnän Journalistiliiton jäseneksi pääsee nykyisin monista ammattiryhmistä. Sarv:in puheenjohtaja Maria Säkö.
8 • 1 / 2021 TEKSTI TIMO KALEVI FORSS KUVA NAUSKA Vapaus ja tee se itse -henki ovat ohjanneet Njassan matkaa vallankumouksellisesta Radio Citystä monipuolisemman sisällön Radio Helsinkiin. Njassa luottaa radion läsnäolevaan voimaan V UODESTA 1985 helsinkiläisissä radioissa työskennellyt Jyrki ”Njassa” Jantunen on nähnyt suomalaisen paikallisradion monet vaiheet. Legendaariseksi levynkääntäjäksikin tituleerattu Njassa on aina ollut sanavalmis moottoriturpa. Njassa on persoonallisella tyylillään kommentoinut maailman menoa viimeiset parikymmentä vuotta Radio Helsingissä, joka nykyisin kuuluu FMtaajuuksilla myös Tampereella ja Oulussa sekä nettiradion kautta ympäri maailman. Njassan tarina alkoi Lepakon valtauksesta vuonna 1979. Lepakko oli Helsingin Ruoholahdessa sijainnut entinen maalivarasto ja alkoholistien yömaja. Elävän musiikin yhdistyksen Elmun aktiivit ottivat talon haltuunsa ja kunnostivat siitä ikärajattoman musiikkitalon nuorisolle. Lepakon tee se itse -hengessä viihtyi myös nuori Njassa, joka hengaili punkkariporukoissa, kokeili siipiään bändeissä ja teki djkeikkoja. Varsinainen ura urkeni, kun legendaarinen paikallisradio Radio City aloitti vuonna 1985 ja Njassa repäistiin suoraan Lepakon käytävältä studioon juontajaksi. Ennen vuotta 1985 Suomi oli harmaa ja tiukkojen sääntöjen kahlitsema maa. Kekkoslovakian ainoa radio oli Yle, joka soitti rockia muutaman tunnin viikossa. Pääsääntöisesti eetterin täyttivät hartaat sävelet, lauantain toivotut levyt ja ampumahiihdon selostukset. Kun Radio City aloitti, se teki kulttuurivallankumouksen. Nyt rokki raikasi läpi vuorokauden ja kanava oli auki nuorison omalle äänelle. INTO JA TEKEMISEN MEININKI oli kova. Jossain vaiheessa Njassa havahtui siihen, että biisien väliin olisi hyvä sanoa jotain järkevääkin. ”Tuo oli juuri se vaikea asia, koska olen tällainen nasaali stadilainen sössöttäjä. En voi tehdä itsestäni mukavaa keskisuomalaista jutunkertojaa. En siis ollut yleisradiolainen, joka kertoo asioista kuivakkaasti ja oikealla tavalla. Nähtävästi viestini meni hyvin läpi, koska ei kestänyt kauaakaan, kun olin jo Helsingin Sanomien Vastenmielisiä ilmiöitä -palstalla edustamassa paikallisradio dj:tä”, Njassa muistelee. Radio Cityssä tärkeää oli vapaus ja itsensä toteuttaminen omilla ehdoilla. Nyt vihdoin saatiin väriä ja monimuotoisuutta Helsingin ankeaan kulttuurielämään. ”Radio Cityn idea oli minulle sama kuin Lepakossa ja omissa klubijutuissamme: tehdä tätä juttua meille itsellemme. Kenelle muulle meidän pitäisi tätä tehdä? Niistä, jotka kuuntelevat ohjelmiani, joku varmaankin myös diggaa ja toteaa ’vau hyvä meininki’. Ja niin tapahtuikin.” Vaikka Njassan alkuaikojen radiopersoonaa kuvaa hyvin kaksi sanaa: uho ja ylpeys, kupli taustalla jotain aivan muuta. ”Cityn pomo Juha Tynkkynen ihmetteli aikoinaan, miten tällainen suupaltti ja aina pää auki oleva tyyppi kuin minä oli aina vähän ihmeissään siellä studiossa. Pohjavireeni oli epävarmuus. Kaiken maailman
1 / 2021 • 9 TIENVARREN JA POLITIIKAN ISOT VALHEET TEKSTI IIDA SIMES Ensimmäinen Voimalehti ilmes tyi marras kuussa 1999. Juttusarjassa pa lataan aiheisiin ja teemoihin, joita Voimassa on käsi telty parin vuosikymmenen aikana. P ALJON ON VIRRANNUT vettä Mississippi-joessa sen jälkeen, kun ilmestyi Voima, jonka kannessa komeili sana ”Amerikka”. Voiman 6/2000 kannen polaroidkuvassa muovinen King Kong -gorilla puristi pientä nukkea. Kuva oli yhdysvaltalaisen taiteilijan Mark Maherin, jonka polaroidkuvasarjan otoksia esiteltiin lehden galleria-osiossa. ”Gulf War Carnival Ride” -kuvassa oli ruostunut huvipuistohärveli, jolla huvittelija pääsi lentämään ”Desert Stormiin”, Irakin sotaan viittaavaan Aavikkomyrsky-laitteeseen. ”Worlds Most Photographed Indian” -kuvassa oli ”Henry” seisoskelemassa mainoskyltin vieressä. Henry oli pukeutunut ilmeisen muoviseen sulkapäähineeseen. Kyltti kertoi Henryn kuvaamisen maksavan neljä dollaria, ja tippiä sai antaa. Green Groven baptistikirkon edessä muovinen kyltti manifestoi ”THERE IS NO EXCUSE FOR SIN”, synnin tekeminen on anteeksiantamatonta. Maherin kuvat eivät esittäneet Yhdysvaltoja kauniina, vauraana onnenmaana, vaan niistä kuulsi synkkä ja suorastaan raaka, lohduton todellisuus. OTSIKON MUOVISIA HÄTÄVALHEITA alla Mark Maher avasi teostensa taustaa. ”Cliche Brontosaurus on kuvasarja Yhdysvaltojen tienvarsimonumenteista, kylteistä ja nähtävyyksistä”, Maher kirjoitti. ”Valokuvaajana arvostan polaroidkameran kyvyttömyyttä teknisiin hienosteluihin. Polaroidit ovat välittömiä, nopeita, mekaanisesti maagisia, lipevän konstailemattomia, jokseenkin suttuisia, todella muovisen näköisiä, ylivärittyineitä, pieniä teknologista yhteiskuntaa selittäviä siemensyöksyjä.” Maher oli ottanut kuvat reissatessaan Yhdysvaltojen halki. Jonkin ajan kuluttua hän tuli Suomeen ja toi kuvat Voiman toimitukseen. Pian hän teki polaroideistaan taidekirjan. MARK MAHERIN mukaan ”pienen, muovisen hätävalheen takana pilkottaa jättiläismäinen, kaiken peittävä iso valhe – niin iso, että sitä on vaikea nähdä, saati kyseenalaistaa”. Kotoaan Helsingin Roihuvuoresta tavoitettu Maher muistelee kirjoituksensa ”jättiläismäistä valhetta”. ”Iso valhe (’Big Lie’) on ollut viime aikoina usein toistuva fraasi yhdysvaltalaisessa mediassa ja kulttuurielämässä. Aikoinaan sen tekivät tunnetuksi Goebbels ja Hitler”, Maher avaa. ”Nykyään ’isolla valheella’ viitataan tiettyyn valheeseen: [edellinen presidentti Donald] Trump käytti sitä puhuessaan vaaleista. Monet viittavat ’isolla valheella’ yleisemmin Trumpin koko kauteen.” Maher innostuu määrittelemään ”isoa valhetta” lisää: ”Viittasin sillä myös näkyviin ja näkymättömiin huijauksiin, rasismiin, kansanmurhiin ja denialismiin, joka teki mahdollliseksi Trumpin nousun valtion johtoon ja nylkyttämään kansakuntamme kivijalkaa kuin syfilistä kantava hullu puudeli.” uhoaminen ja muu on epävarmuuden peittämistä.” RADIO CITYSTA TULI SUOSITTU . Siitä kuuntelivat muutkin kuin hipit, punkkarit ja muu vaihtoehtoväki. City kasvoi ulos Lepakosta ja muutti salonkikelpoisemmalle Kaapelitehtaalle. Mainosrahoitteisen paikallisradion täytyi myös tarkistaa kurssiaan sisällöllisesti. Tämä vaikutti Njassakin ohjelmiin. ”Kun kaikki muuttuu suuremmaksi ja kaupallisuus tulee mukaan, niin tulee myös kaikenlaisia kytkyjä. Silloin ymmärsin, että maailmaa on Lepakon ulkopuolellakin. Oli pakko hyväksyä, etten voinut olla ikuisesti Lepakossa ja koko muu paha maailma ulkopuolella.” Lopulta soittolistat ja valtavirtaistaminen muuttivat Radio Cityä niin paljon, että alkuaikojen tee-se-itsehengestä ei ollut juuri mitään jäljellä. Kapina oli muuttunut bisnekseksi, mutta radiolle uskollinen Njassa sinnitteli mukana. ”Kun Radio City siirtyi Lepakon kellarista Kaapelitehtaalle, ajattelin aluksi, että on nastaa, ettei tarvi tehdä enää ohjelmia homeisessa kellarissa, jossa tulee paha olo, kun on kolme tuntia studiossa. Radio Cityssä työpöytäni lähestyi kuitenkin niin sanotusti ulko-ovea. Tunsin, että tässä ollaan liipasimella. Kaikki vanhat tyypit puskettiin Radio Citystä pois. Tajusin, että asiaa on ihan turha itkeä. Mä teen täällä duunia sen aikaa kunnes tulee jotain muuta ja parempaa. Ja sitten sitä tulikin.” VANHAT RADIOCITYLÄISET Axa Sorjanen ja Paula Salovaara perustivat vuonna 2000 soittolistattoman Radio Helsingin, jossa vanhat cityläiset ja monet uudet äänet pääsivät mellastamaan anarkistisen innostavassa hengessä. Mukaan uuteen nousuun pääsi myös Njassa. Lepakon hengen soihdunkantajat tekivät Radio Helsingissä hyvää ja monipuolista radio-ohjelmaa. Ajat olivat kuitenkin muuttuneet. Radio Helsingistä ei tullut yhtä suosittua kaikkien helsinkiläisten kanavaa kuin Radio Citystä ja mainoseurot olivat tiukassa. ”Et voi astua kahta kertaa samaan jokeen, mutta voit lyödä varpaasi joka kerta samaan kiveen siellä joessa, sanoo vanha kiinalainen sananlasku. Radio Helsinkihän on ollut kaupallisesti menestyksetön. Vasta viime vuonna Radio Helsingillä oli ensimmäistä kertaa menot ja tulot tasapainossa.” Radio Helsinki on ehtinyt nähdä monenmoisia vaiheita. Se on myyty useaan kertaan. Omistajia ovat olleet Paula Salovaaran jälkeen Helsingin Sanomat ja Tomi Ruotimon Houston inc. -yhtiö. Välillä radion talous ruoppasi niin syvällä, että sen pelastamiseksi järjestettiin joukkorahoitushanke. Viimeisimmäksi pelastajaksi tuli Muusikkojen liitto, joka osti Radio Helsingin vuonna 2016. OHJELMAVIRTA Radio Helsingissä ei ole katkennut ja Njassakin on saanut jatkaa vapaata lentoaan, joskin uusin reunaehdoin. ”Vapauden kanssa käsi kädessä kulkee vastuu, ei ole olemassa vapautta ilman vastuuta. Pitää miettiä, mitä tekee. Voi ehkä mennä kerran radioon ja pieraista mikrofoniin ja sanoa perään ’vallankumous’, mutta mitä sen jälkeen?” Njassalle muutokseen vaikuttaa sen vastaan ottaminen: ”Tilanteet vaihtelevat ja sen mukaan mennään. Ikäväähän se on, että kaikki tässä maailmassa muuttuu. Samaan aikaan tajuan, että mitä tulee vastaan ja mitä siltä haluaa, on itsestä kiinni.” Radio Helsinki ei ole enää alkuaikojen Radio Cityn kaltainen vaihtoehtotai vastakulttuurilinnake. Se kilpailee paikallisradiota huomattavasti monipuolisemmalla sisällöllä, jonka uskoisi löytävän kuulijansa. Njassa ei koe tekevänsä tänä päivänä vaihtoehtokulttuuria. ”Vaihtoehtokulttuurin olemus on sama kuin punkilla. Punk kuoli sinä hetkenä, kun bändit menivät levyttämään. On hienoa, että voin tuoda vaihtoehtoista kulttuuria kuitenkin esiin. Olen ollut iloinen viimeisen kahden vuoden aikana siitä, että naisten ääni on kuulunut. Olen itse joutunut miettimään sitä, millainen tämä rokkikukkojen maailma on oikein ollut. Fanitytöt ovatkin yhtäkkiä lavalla eturivissä ja sanovat näille jätkille, että painukaa helvettiin.” NJASSAN PITÄ Ä LIIKKEESSÄ sanomisen tarve ja kyky tehdä svengaavaa ohjelmaa aiheesta kuin aiheesta. ”Tärkeintä on, että mukana on tunnetta. Olen tajunnut tässä vuosien varrella, etten voi vihata mitään tuolla eetterissä, sillä se viha tulee todella lujaa takaisin. Tämä on työtä, elämäntyö. Kun olen kuunnellut musiikkia iät ja ajat, aina kun kuulen jonkun biisin, siitä tulee mieleen jokin toinen biisi. Sitten soitan sen toisen biisin, juttu jatkuu. Radio-ohjelma voi olla parhaimmillaan kuin sinfonia, jossa on jokin teema ja sitten siinä on erilaisia osia ja väliosia. Sitten se vielä jossain vaiheessa nousee valtavasti draaman kaaren mukaisesti loppuhuipennukseen.” Huolimatta markkinoiden ja internetin puristuksesta Njassa näkee radion tulevaisuuden valoisana. Kevään 2020 vaikeimmat koronakuukaudet eristäytymisineen toivat esiin jälleen kerran radion läsnäolevan voiman. ”Viime vuoden maalis–huhtikuussa, kun ihmiset olivat todella ahdistuneita, huomasin soittavani heille lempeää musiikkia. Saatoin soittaa myös surullisia kappaleita, mutta en lähtenyt siihen, että haistakaa vittu kaikki, koska se ei auta ihmisiä yhtään.” Vaikka musiikki on tärkeää, radiolla on laajempi tehtävä: ”Radio Helsinki edustaa musiikkia. On ohjelmia jazzista, klassisesta ja hip hopista ärinämusiikkiin, siis mitä vaan. Ihmiset haluavat kuulla radiosta välillä muutakin kuin niitä samoja kappaleita. Maailma on täynnä loistavaa musiikkia. Musiikki on merkittävää, mutta radion tehtävä on myös kertoa maailmasta, joka liittyy meidän elämäämme. Sen ei aina tarvitse liittyä siihen musiikkiin. Monet musiikin ystävät lukevat kirjoja, käyvät taidenäyttelyissä tai ovat kiinnostuneita arkkitehtuurista tai amerikkalaisesta jalkapallosta. Maailma on täynnä asioita, joista voi kertoa.”
10 • 1 / 2021 Kulttuurihäirintä Työntekijöiden oikeudet toteutuvat turhan harvoin, vaikka yritysvastuupuheessa heistä kannetaan huolta. Koska yritykset eivät itse kykene huolehtimaan työntekijöiden oikeuksista, valmistellaan EU:ssa yritysvastuulakia. TEKSTI MAIJA LUMME KUVAT HÄIRIKÖT-PÄÄMAJA Y RITYKSET satsaavat yhä enemmän omasta vastuullisuudestaan kertomiseen, mutta elämiseen riittävä palkka, yksi tärkeimmistä vastuista, jää usein huomiotta. Se on ihmisoikeus, mutta sadat miljoonat työtätekevät ihmiset elävät köyhyydessä. Miten tuotanto, jossa työntekijät eivät saa elämiseen riittävää palkkaa, voi olla vastuullista? Tekstiiliteollisuus työllistää globaalisti yli 70 miljoonaa työntekijää, joista noin 85 prosenttia on naisia. Fashion Checker -sivuston selvityksen mukaan suurin osa isoista vaatebrändeistä ei maksa vaatteet valmistaville työntekijöille elämiseen riittävää palkkaa. Sivustolta löytyy myös monen suomalaisyrityksen nimi, eikä suomalaisuus olekaan tae vastuullisesta tuotannosta. Esimerkiksi Kesko, Luhta, Marimekko, Reima, S-ryhmä, Stockmann ja Tokmanni eivät pysty todistamaan, että niiden vaatteet valmistaneet työntekijät olisivat ansainneet elämiseen riittävää palkkaa. Elämiseen riittävä palkka tarkoittaa ansiota, jonka avulla työntekijän perhe saa kylliksi ravitsevaa ruokaa, kohtuullisen asumisen, vaatteet, terveydenhoidon ja koulutuksen sekä voi säästää hieman esimerkiksi globaalin pandemian aiheuttaman työttömyyden varalta. Riittämättömän palkan ongelma ei rajoitu tuttuihin halpatuotantomaihin, joissa lakisääteinen minimipalkka voi olla vain kolmanneksen elämiseen riittävästä palkasta. Ongelmaa on laajasti myös Euroopassa. Muun muassa Ukrainassa, Serbiassa, Unkarissa ja Slovakiassa palkat voivat jäädä neljännekseen tai viidennekseen elämiseen riittävistä palkoista. LISÄ ÄNTYNYT KESKUSTELU yritysvastuusta on tarkoittanut sitä, että yhtiöt ovat lisänneet myös vapaaehtoisia vastuullisuustoimia ja niistä viestimistä. Pikamuodin arkkipahis H&M ilmoitti vuonna 2013, että vuoden 2018 loppuun mennessä yhtiön käyttämien strategisten alihankkijoiden 850 000 työntekijälle maksettaisiin elämiseen riittävää palkkaa. Valitettavasti vuoden 2018 lopulla kävi selväksi, että näkyvästi lanseerattua tavoitetta ei saavuteta. H&M ei käsitellyt epäonnistumista avoimesti eikä asettanut tavoitteelle uutta aikataulua. Kunnianhimoinen tavoite lakaistiin maton alle ja H&M poisti YouTube-kanavaltaan lupauksesta kertoneen videon. MIKSEIVÄT VASTUULLISIKSI itseään kutsuvat yritykset sitten maksa tuotannosta niin, että jokainen arvoketjussa työskentelevä ihminen saisi työstään korvauksen, joka riittää ihmisarvoiseen elämään? Suurin osa vaatebrändeistä ei omista tehtaita, joissa niiden vaatteet tehdään. Samalla tehtaalla tehdään vaatteita usealle tilaajalle. Edellä mainitut suomalaisyritykset saattavat ostaa vain muutamia prosentteja jonkin
1 / 2021 • 11 ”VAIKKA VAATE OLISI OMMELTU SUOMESSA, ESIMERKIKSI PUUVILLAA EI OLE VÄLTTÄMÄTTÄ TUOTETTU EETTISESTI.” kiinalaistehtaan tuotannosta. Näin ollen yksittäisellä yrityksellä on varsin rajalliset mahdollisuudet vaikuttaa tehtaan, saati kokonaisen valtion, palkkatasoon. Selitys, että yksi yhtiö ei kykene korjaamaan ongelmaa onkin suosittu, vaikka on aina yrityksen oma valinta siirtää tuotantoa maahan, jossa palkkataso on äärimmäisen matala. Ongelmia tuottaa myös se, että vaateala on äärimmäisen kilpailtu ja jatkuvassa muutoksessa: tuotantoa siirretään edullisempien hintojen perässä halvempiin maihin. Aikaisemmin halpatuotantomaaksi mielletyssä Kiinassa kustannustaso on noussut niin, että monet yhtiöt ovat etsineen halvempia työntekijöitä esimerkiksi Bangladeshista ja Myanmarista. Tuottajamaat houkuttelevat teollisuutta alhaisilla kustannuksilla ja yritykset laativat vastuullisuuslupauksia, mutta eivät ole valmiita maksamaan niistä. JOTTA ELÄMISEEN riittävä palkka toteutuu, yrityksen tulee olla sitoutunut siihen ja edistää asiaa aktiivisesti. Myöskään yleisesti käytetyt sertifiointija yritysvastuujärjestelmät eivät anna takeita ihmisoikeuksien toteutumisesta, vaan ne ovat työkaluja oikeuksien edistämiseen. Vastuullinen yritys asettaa tavoitteita, tekee yritysvastuutyötä yhdessä ammattiliittojen ja järjestöjen kanssa ja raportoi edistyksestään läpinäkyvästi. YK:n mukaan valtioilla on velvollisuus suojella ihmisoikeuksia ja yrityksillä vastuu kunnioittaa ihmisoikeuksia. Kun yritys toimii valtiossa, jossa valvontaa ei ole tai viranomaiset ovat korruptoituneita, se ei voi piiloutua paikallisten lakien noudattamisen taakse. Usein tuotannon sijoittamista Bangladeshin kaltaisiin maihin esitellään maan kehitystä tukevana asiana. Kestävän kehityksen tavoitteista jäädään kuitenkin kauas, jos ”kehitys” käytännössä tarkoittaa työpaikkoja, joiden tarjoama toimeentulo ei mahdollista varautumista pahan päivän varalle. Suurten brändien voitotkaan eivät vaurastuta yhteiskuntaa. Samalla, kun työntekijöiden oikeuksiin on kiinnitetty enemmän huomiota, törkeimmät ihmisoikeusrikkomukset ovat siirtyneet syvemmälle tuotantoketjuihin. Kiina tuottaa noin viidenneksen maailman puuvillasta ja suurin osa siitä tulee Xinjiangin alueelta, jonka uiguuri vähemmistöllä teetetty pakkotyö on ääri esimerkki tekstiiliteollisuuteen liittyvistä ihmisoikeusrikkomuksista. Kuluttaja voi yrittää valita vaatteita, joiden valmistuksen tietää tapahtuneen maissa, joissa palkkataso ei ole ihan surkea. Tuotantoketjun viimeisen pisteen sijaitseminen matalan riskin maassa ei kuitenkaan varmista sitä, että koko ketju olisi kunnossa. Vaikka vaate olisi ommeltu Suomessa, esimerkiksi puuvillaa ei ole välttämättä tuotettu eettisesti. YRITYSVASTUULLA TARKOITETA AN vastuuta, jonka yritys ottaa kannettavakseen ja joka ylittää lain ja määräys ten noudattamisen. Vastuun tason määrittelevät yritykset itse. Toisin kuin vapaaehtoinen yritysvastuu, sitova yritysvastuulaki velvoittaa yritykset tekemään välttämättömän minimin ihmisoikeuksien suojelemiseksi. Kuluttajien ja markkinoiden etuna olisi se, että Euroopan unioniin saataisiin laajasti eri kokoiset yritykset ja niiden koko arvoketjut kattava yritysvastuulainsäädäntö. Euroopan komission meneillään oleva yritysvastuulakiin liittyvä kuuleminen tarjoaa kansalaisille mahdollisuuden vaikuttaa siihen, että tulevaisuudessa fossiiliteollisuus, maatalous sekä muotija elektroniikkayritykset velvoitetaan sanktioiden uhalla kunnioittamaan ihmisoikeuksia koko arvoketjuissaan. Vaikka yritysten vapaaehtoinen vastuullisuus on aina kannatettavaa, velvoittava laki on vahvempi turva työntekijöille ja ympäristölle. Kirjoittaja on Eettisen kaupan puolesta ry:n (Eetti) vastuullisuusasiantuntija. Puhtaat vaatteet verkostoon kuuluu Suomessa Eetin lisäksi SASK – Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus sekä ammattiliitot PAM, Teollisuusliitto ja Pro. www.fashionchecker.org www.enforcinghumanrights-duediligence.eu
12 • 1 / 2021 V A ATETUSALAN ympäristövaikutukset ovat massiivisia ja alan merkitys on suuri myös työmarkkinoilla. Kymmenet miljoonat työntekijät työskentelevät olosuhteissa ja ehdoilla, jotka eivät täytä mitään suomalaisittain kohtuullisena pidettäviä vaatimuksia. Vaikka yksittäisen kuluttajan mahdollisuus vaikuttaa kulutuspäätöksillään on vähäinen, ei se ole merkityksetön. Kuluttajien valinnat näkyvät myynnissä alan toimijoille. Myös yksittäisen – suurenkin – yhtiön vaikutus alan kehitykseen on rajallinen, mutta vaikutusta yritysten valinnoillakin on. Samoin poliitikot voivat vaikuttaa siihen, millaista vastuuta yrityksiltä vaaditaan ja kansalaiset sekä kansalaisjärjestöt voivat puolestaan vaikuttaa omilla toimillaan poliitikkojen ajamiin asioihin. Kotimaisten vaatetusalan yritysten vastuullisuus kiinnostaa monia suomalaisia. Eettisen kaupan puolesta -yhdistys (Eetti) on selvittänyt vuosina 2019 ja 2020 joidenkin suomalaisten brändien vastuullisuutta. Ränkkää brändi -selvitykset perustuvat hollantilaisen Rank a Brand -järjestön kehittämään kriteeristöön, jonka avulla arvioi daan yritysten vastuullisuutta. Clean Clothes Campaign on maailmanlaajuinen verkosto, jonka tavoitteena on parantaa vaatetusalalla työskentelevien työolosuhteita. ? -kampanja on toteuttanut Fashion Checker -selvityksiä, joissa listataan lukuisten kansainvälisten vaatebrändien tuotannon vastuullisuutta. We Don’t Pay Living Wages -vastamainoksissa viitatut brändit on valittu Ränkkää Brändi ja Fashion Checker -selvityksistä. Valitut brändit eivät välttämättä ole pahimpia työntekijöiden tallaajia, mutta ne edustavat alaa ja vaikuttavat siihen, mihin suuntaan ala kehittyy. Lyhytikäisiksi suunniteltuja halpavaatteita on vaikea tuottaa niin, että työntekijöille oikeasti maksettaisiin säällistä palkkaa. H&M on pikamuotialan jättiläinen ja sen toiminta ohjaa koko alan kehityksen suuntaa. Vuodesta 1873 farkkuja myynyt Levi’s on luottanut rehtiin ja työtä pelkäämättömään imagoonsa. Yhtiö on jopa kehunut mainoksissaan ”We build America”. Tästä työn tekemisen ylistämisestä huolimatta Levi’s ei ole Fashion Checkerin mukaan sitoutunut elämiseen riittäviin palkkoihin eikä esitellyt toimintasuunnitelmaa ongelman korjaamiseksi. Eetin vuonna 2020 toteuttamassa Ränkkää brändi -selvityksessä tutkittiin suomalaisten vaatebrändien vastuullisuutta. Billebeino jäi selvityksessä heikoimpaan kategoriaan. Vaikka yhtiö maalailee ottavansa kärkipaikan vastuullisuustyössä, sen näytöt ovat toistaiseksi köykäisiä. Billebeino ei esimerkiksi alalla yleisen tavan mukaan julkaise listaa käyttämistään tehtaista. Ränkkää brändi -selvityksen heikoin suoritus nähtiin Luhdalta. Yhtiön eri brändit jäivät kaikki nollille vaateyritysten vastuullisuutta selvitettäessä. Työntekijöiden ohella Luhdan koneiston hampaissa jauhautuvat yhä myös turkiseläimet. Fashion Checker -sivustolla Adidas saa täydet pisteet läpinäkyvyydestä, eli se julkaisee tehdaslistansa. Läpinäkyvyys itsessään ei vielä takaa elämiseen riittäviä palkkoja, vaikka onkin ensimmäinen askel oikeaan suuntaan. Toistaiseksi Adidakselta kuitenkin puuttuu sitoutuminen elämiseen riittävien palkkojen maksamiseen ja toimintasuunnitelma tämän saavuttamiseksi. JARI TAMMINEN Tutkittua tietoa
1 / 2021 • 13 Artikkeli Suomessa toimittajia painostetaan netissä Toimittajat käyttävät valtaa, ja siksi heidän toimintaansa halutaan vaikuttaa. Epäsuoraa lehdistön sidonnaisuuksien tai sosiaalisen median algoritmien valtaa on vaikeampaa torjua kuin suorapuheisia uhkauksia. TEKSTI MIIA VISTILÄ KUVAT SOLJA JÄRVENPÄÄ
14 • 1 / 2021 raan uhattaisikaan. Palaute sinänsä kuuluu toimittajan työhön. Joskus palautevyöryllä yritetään painostaa mitä ja miten toimittaja saisi asiasta kirjoittaa. ”’Olipa paska juttu’ on palautetta, ’Olipa paska juttu, kirjoita ensi kerralla näin…’ on yritys puuttua journalistiseen itsemääräämisoikeuteeni”, määrittelee eroa Oulun ylioppilaslehden päätoimittaja Iida Putkonen. Palaute vaikuttaa: ”Joskus täsmennän juttujani palautteen perusteella, esimerkiksi muutan otsikkoa paremmin sisältöä vastaavaksi, jos se on ymmärretty väärin, tai lisään jonkun lauseen, mutta yleensä en poista mitään”, Putkonen linjaa. Helsingin yliopiston opiskelijoille jaettavan Ylioppilaslehden päätoimittaja Tuija Siltamäki varautuu palautteeseen jo kirjoittaessaan. Palaute ei ole vaikuttanut siihen, mistä Siltamäki kirjoittaa vaan miten hän kirjoittaa. Palautetta tulee aina, jos kirjoittaa maahanmuutosta, yhdenvertaisuudesta, ilmastonmuutoksesta tai eläkkeistä. ”Esimerkiksi etujärjestöjen tehtävänä on antaa palautetta. Eivätkä vihaiset viestit ole välttämättä painostusta tai häirintää. Niissä voi myös olla tärkeää, asiallista asiaa, ja työhön kuuluu ottaa se asia vastaan.” Siltamäen mielestä ihmisten kyky ymmärtää erilaisia tekstityyppejä on heikentynyt. ”Luetaan mielipidetekstejä ja järkytytään, että kirjoittajalla on mielipide.” ”Somessa rasittavimmat väännöt tulevat yksittäisistä sanoista tai lauseista, joista tulkitaan maailmankuvan vinoumia. Monien mielestä kirjoittajan lähtökohdat jo tekevät hänen sanomastaan epäilyttävää. Kirjoittajan ilmaiseman väitteen sijaan kritisoidaan kirjoittajaa tämän lähtökohdista”, Siltamäki kertoo. Sosiaalisen median logiikka kannustaa kauhisteluun. Siltamäki analysoi: ”Irrotetaan tekstistä katkelma, joka jaetaan kuvakaappauksena omille seuraajille ja argumentoidaan samalla vastaan. Tällaiset postaukset ovat todella suosittuja.” PAL AUTEV YÖRYN HOITAMISESTA kertoo Voiman haastattelema viestinnän moniammattilainen. Hän on työskennellyt vuosia toimittajana ja tekee nyt töitä järjestöviestinnän parissa. Hän haluaa esiintyä jutussa nimimerkillä, koska ei halua kokemustensa leimaavan entisiä työnantajiaan ja vaikuttavan omaan maineeseensa työntekijänä, mutta toivoo niiden toimivan esimerkkeinä ilmiöstä yleisellä tasolla. Tässä jutussa hän esiintyy nimimerkillä Aktivisti. Vuosia sitten aloittaessaan järjestölehden vastaavana päätoimittajana muut työyhteisön jäsenet varoittivat, että asiasta, josta edellinen päätoimittaja oli tilannut julkaisemista odottavan jutun, saa monen mielestä kirjoittaa vain yhdellä tavalla. Tämä juttu ei ollut sellainen. ”Jos joku sanoo, ettei jostain pidä kirjoittaa, niin mielestäni juuri sellaisia asioita pitää pöyhiä”, Aktivisti kuittaa. Jutun julkaisun jälkeen sen kirjoittanut toimittaja sai paljon henkilökohtaisuuksiin meneviä haukkumaviestejä. Myös lehteä, sen muita tekijöitä ja toimittajien aiemmin kirjoittamia juttuja haukuttiiin. Lehden Facebooksivulla annettiin joukolla huonoja tähtiarvioita, mikä näkyy yhä. Yksityishenkilö teki lehdestä kantelun Julkisen sanan neuvostoon. Päätoimittajana Aktivisti neuvoi jutun kirjoittanutta toimittajaa olemaan avaamatta somea tai sähköpostia ja lupasi hoitaa tilanteen. ”Monista kommenteista näki, ettei koko juttua oltu luettu, vaan reagoitiin johonkin kuvakaappaukseen. Palautteessa ei edes yleensä käyty asiaa vastaan, vaan kirjoittajaa ja lehden muita tekijöitä. Vastasin pariin ensimmäiseen kommenttiin ja sitten annoin olla.” Julkisen sanan neuvostossa asia ei edennyt. Myös kuvista lähetetään usein palautetta. ”Jos kuvassa on lihava ihminen, ruskea keho, transsukupuolinen tai joku näkyvä vamma, moni on sitä mieltä, että tällaista ei pitäisi julkaista – mutta moni myös kiittää. Tässä käytän tietoisesti valtaa ja annan tilaa marginaaliin sysätyille kehoille”, Aktivisti kertoo. Aktivisti on kohdannut työssään suoraa häirintää. ”Ollessani esittelemässä päätoimittamaani lehteä keski-ikäinen mies tuli tivaamaan minulta henkilökohtaisia asioita eikä suostunut kehotuksistani huolimatta poistumaan. Pari viikkoa myöhemmin hän odotti työpaikkani oven ulkopuolella kun tulin ulos, alkoi seurata minua kadulla ja selitti miten asenteeni ja lehteni tavat kirjoittaa asioista ovat vääriä.” Työpaikalla ei osattu käsitellä asiaa. ”Kerroin asiasta työpaikalla, ja asenne oli lähinnä ’voi voi’. Työpaikka J OURNALISTISTA PÄ ÄTÖSVALTA A ei saa luovuttaa toimituksen ulkopuolelle. Tätä painotetaan journalistin ohjeissa, joita Suomessa säätelee Julkisen sanan neuvosto. Joskus journalisteja painostetaan uhkailemalla seurauksilla. Joskus toimittaja kokee, ettei jostain asiasta saa kirjoittaa. Journalistiliitto tutki toimittajien kohtaamaa painostusta kysymällä aiheesta päätoimittajilta keväällä 2017. Tulosten perusteella noin puolet toimittajista oli kokenut jonkinlaista painostusta. Yleisintä oli tiedonhankinnan hankaloittaminen ja vaatimus tekstin muokkaamisesta esitarkastuksessa. Uhkailua henkilökohtaisilla, ammatillisilla tai taloudellisilla seurauksilla tai epäasiallista kielenkäyttöä viestintävälineissä oli kohdannut noin joka neljäs vastaajista. Fyysistä painostusta, esimerkiksi seuraamista, tarkkailua tai paikalta poistamista raportoi kohdanneensa vastaajista noin joka kymmenes. SUORA PAINOSTUS ON HELPPO havaita. Käytännössä vaikutusyritysten torjuminen vaatii usein taloudellisia, ajallisia ja psyykkisiä resursseja. Jyri Hänninen työskentelee Yleisradiossa tutkivan journalismin MOTtoimituksessa. Hänninen on tehnyt juttuja rahanpesusta, veroparatiiseista ja talouselämään liittyvistä epäselvyyksistä. ”Juristeilta tulee välillä uhkailukirjeitä siitä, mitä ei saisi käsitellä, ja poliisille on tehty tutkintapyyntöjä toiminnastamme.” Hänninen ymmärtää vai kut ta misyrityksiä. ”Painostus, tietyssä määrin, kuuluu tähän työhön. Kieroakin peliä kulisseissa pitää vain kestää. Asiat, joita käsittelemme, koskevat ihmisten elämää ja liiketoimintaa, ja jutun kohteille niillä voi olla vakaviakin seurauksia.” Ylellä palautteita käsittelevät tarvittaessa juristit vastaavan päätoimittajan ja tuottajan lisäksi. ”Asialliset väitteet otetaan huomioon, mutta painostuksen ei anneta vaikuttaa. Yleensä uhkauskirjeet voi jättää omaan arvoonsa, niillä ei ole juridisia perusteita. Niiden tarkoitus on usein viedä toimitukselta työaikaa ja hätistellä toimittajaa pois aiheen parista.” PIENEMMÄSSÄ TOIMITUKSESSA painostukseen voi vastata päätoimittaja yksin. Epäsuoraa painostusta voi olla sosiaalinen paine tietynlaisten juttujen kirjoittamiseen tai kirjoittamatta jättämiseen, vaikka toimittajaa ei suo
1 / 2021 • 15 oli pieni, eikä siellä ollut työsuojelua. Olisin kaivannut mahdollisuutta käydä asiaa läpi ja pohtia mitä tehdään, jos häirintä jatkuu.” YHÄ USEAMPI TIEDOTUSVÄLINE on taloudellisessa ahdingossa. Joskus median ja toimittajien sidosryhmät vaikuttavat siihen, mitä toimittaja kirjoittaa. Vaikutus voi olla suoraa tai ennakoivan sisäistettyä. Oulun ylioppilaslehden päätoimittaja Iida Putkonen on joutunut tasapainoilemaan omien arvojensa, toimittajan työn etiikan ja ulkoa tulleiden vaatimusten välillä. ”Aiemmassa työssäni konsernilla, johon kuuluu muutakin kuin journalistista toimintaa, tuli toimituksen ulkopuolelta selkeästi viestiä, mistä asioista sai kirjoittaa ja miten, jotta konservatiiviset lukijat eivät pahastu. Esimerkiksi seksuaalija sukupuolivähemmistöjen asioista ei saanut kirjoittaa ’liikaa’.” Myös sisäistetyt epäsuorat paineet vaivaavat Putkosta. Oulun ylioppilaslehti on journalistisesti itsenäinen, mutta ylioppilaskunnan edustajisto päättää jo kertaalleen pelkäksi verkkolehdeksi muutetun ja uudelleen printissä aloitetun lehden olemassaolosta – ja Putkosen työpaikasta. Putkonen ymmärtää, että jos edustajisto suuttuu hänelle, se voi purkaa hänen toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksensa tai lakkauttaa lehden vaikka taloudellisiin syihin vedoten. Putkonen on organisaation ainoa journalisti. ”En halua tulla kahvihuoneessa kyräillyksi, mutta ymmärrän, että toimittaja ei voi olla kaikkien kaveri. En halua olla tiedottajien äänitorvi tai mielistellä yliopiston hallintoa ja vaieta epäkohdista, vaan kertoa asioista uutiskärki edellä.” NIMIMERKKI KONKARI tunnistaa toimittajana hyvin sidosryhmien vaatimukset. Hän työskenteli 20 vuotta uutistoimittajana ennen siirtymistään markkinointiviestintään. ”Esimerkiksi kun joku sai potkut, talousuutisissa ei saanut sanoa suoraan että ’sai potkut’. Piti ilmaista kiertelevästi tiedotetta mukaillen, että ’eroon ei liity dramatiikkaa’. ’Keskitymme ydinliiketoimintoihimme’ tarkoitti irtisanomisia, samoin ’palvelujen tehostaminen dynaamisemmiksi’.” Tietojen saanti vaatii hyviä suhteita. ”Perseennuolenta oli melko tavallista taloustoimittajan työssä. Eikä juuri kukaan kyseenalaistanut esimerkiksi Jorma Ollilaa tai Björn Wahlroosia. He olivat Tietäjiä. Varsinkin Jorma Ollila vahti tarkkaan, mitä ja miten hänestä kirjoitettiin.” Toimittajan työ oli tasapainoilua ystävällisyyden ja kriittisyyden välillä. ”Jos joku talouden tai politiikan toimittajaa liikaa kiitteli, niin kyllähän se omalle luonnolle otti. Että olenko muka joku kirjuri?” Joskus haastatellut kantelivat päätoimittajalle. ”Valtion laitoksessa oli menossa yt-neuvottelut, ja pyysin sieltä kommenttia aiheesta. Päätoimittaja tuli myöhemmin kertomaan, että olin käyttäytynyt loukkaavasti laitoksen edustajaa kohtaan ja olin kirjoituksessani puolueellinen, koska olin ammattiyhdistysaktiivi. Mielestäni olin ollut aivan asiallinen ja halunnut saada heidänkin kantansa asiaan.” Päätoimittaja halusi pitää hyviä suhteita laitokseen, mutta ei sanellut toimittajalle kuinka toimia. ”Päätoimittaja kysyi, että pitäisikö soittaa laitokselle ja selvittää. Mielestäni ei kannattanut, tärkeintä minulle oli tulla uskotuksi työpaikalla. Asiaan ei enää palattu.” Samana vuonna päätoimittaja siirtyi kyseisen laitoksen palvelukseen. Ohjailua sopivien aiheiden pariin tuli myös työkavereilta: ”90-luvulla sukupuolten tasa-arvosta kirjoittivat vain naiset ja tärkeämpinä pidettyjen asioiden ohella. Palautetta tuli toimituksen sisällä, esimerkiksi ’kyllä me poikien kanssa naurettiin sun kuntavaalijutuille, kun kiintiöistä kirjoitit’. 2000-luvulle tultaessa tasa-arvoaiheista tuli normaaleja aiheita, joista voi kirjoittaa kuka vain.” OHJAILUA ON SEKIN , miten sosiaalisen median algoritmit sensuroivat sanoja ja nostavat näkyville eniten tietynlaisia kuvia. Kun suuri osa lukijoista löytää julkaisut somessa näkyvien linkkien kautta, algoritmien taustalla olevat yhdysvaltalaiset normit ja moraalikäsitykset voivat ohjata kuvien valintaa ja kirjoittamista myös Suomessa. Jos tiedetään tai oletetaan, että normatiivisella hoikan vaaleaihoisen henkilön kuvalla juttu nousee todennäköisimmin useamman somen käyttäjän virtaan, lukijamäärän maksimoimiseksi valitaan vain sellaisia kuvia. Suora sensuuri liittyy usein pornografisen sisällön torjumiseen, mutta vaikuttaa kaikkeen ihmiskehosta ja seksuaalisuudesta kirjoittamiseen. Jos sensuurin kohteeksi joutuu liian usein, palvelu voi sulkea tilin kokonaan ja estää uusien tilien perustamisen ainakin samalla tunnetulla nimellä. Poiston uhka voi johtaa tiettyjen sanojen varomiseen. Suomeksi voi vielä kirjoittaa vapaammin kuin englanniksi, sosiaalista mediaa paljon töissään käyttänyt Aktivisti tietää. ”Esimerkiksi ’#rinnat’ menee läpi, vaikka ’#boobs’ johtaa kuvan ja linkin sensurointiin.” TOIMITTAJAT OVAT MYÖS itse vallankäyttäjiä. MOT:n Hänninen tiedostaa: ”Tekemillämme ohjelmilla on mielipidevaltaa, ja niillä voi olla isoja vaikutuksia ihmisten elämään, yritystoimintaan ja maineeseen. Mutta taloudellista valtaa kohtaan pitää olla kriittinen ja käyttää sitä journalistista valtaa, mikä meillä on.” Hän on tarkka sidonnaisuuksistaan: ”Jos minulla on jokin henkilökohtainen kytkös aiheeseen, jäävään itseni, enkä työskentele sellaisten aiheiden parissa.” Aktivisti ei kaihda henkilökohtaisiakaan kytköksiä, vaan käyttää niitä tietoisesti hyväkseen. Hän kirjoittaa paljon ruumiillisuudesta, seksuaalisuudesta ja erilaisiin vähemmistöihin liittyvistä asioista. ”Journalistisen puolueettomuuden ihanne sopii perinteisin uutisiin, mutta niitä tehdään yhä vähemmän, eikä ideaali toteudu käytännössä sielläkään. Aina toimittajaa ohjaavat tietyt arvot ja maailmankuva, joko tiedostetusti tai tiedostamatta. Ei kukaan meistä ole tyhjä taulu, jota vasten maailman tapahtumat heijastuvat! Siksi arvot, ja se miten ne vaikuttavat omaan toimintaan kannattaa tiedostaa. Omat arvoni ovat yhdenvertaisuus, tasa-arvo, saavutettavuus ja esteettömyys.” Arvot ja maailmankuva näkyvät aiheiden, näkökulmien, haastateltavien ja kuvien valinnassa. ”Kuulun itse useampaan vähemmistöön ja marginaalin marginaaliin. Sieltä käsin minulla on omanlaistani valtaa, esimerkiksi hiljaista tietoa erilaisista asioista. Journalismissa tarvitaan erilaisia ihmisiä ja erilaisia ääniä.” YHÄ USEAMPI JOURNALISTI siirtyy tiedottajaksi. Suuryritysten tai laitosten etuja lobbaavat viestintätoimistot tai konsulttiyritykset eivät tee journalistista työtä, vaan ne muistuttavat mainostoimistoja. Järjestöviestintää ohjaavat järjestön tavoitteet. Konkari irtisanoutui uutistyöstä 20 vuoden jälkeen työtapojen luomien paineiden takia. ”Uutistoimittajana piti tehdä paljon, kiireesti ja faktat tarkistettuna. Koko ajan olisi pitänyt olla skarppina ja uutisten perässä, aivot ylikierroksilla 24 tuntia vuorokaudessa. Vaikka uutisen vainuaminen ja sen tuoma adrenaliinipiikki mahtavalta tuntuvatkin, ei sellaista loputtomiin jaksa.” Ensin hän siirtyi tekemään asiakaslehtiä. Aluksi piti muuttaa kirjoittamisen tapaa: kirjoittaa mitä tilaaja halusi eikä uutiskärki edellä. Aktivistille vaihtelu järjestöviestinnän ja journalismin välillä on luontevaa. Hän on oppinut journalistina pidempien juttujen kirjoittamista, viestinnän töissä tekniikan käyttöä kuten videoiden tekemistä. Erilaiset taidot tukevat toisiaan. ”Suurempi ero tekijän näkökulmasta on siinä, täytyykö tuottaa mediasisältöä nopeasti aikapaineen alla, niin että määrä ratkaisee, vai saako tehdä hitaammin ja laatu edellä. Viestintä on tietyn konkreettisen asian eteenpäin viemistä, journalismissa on laajempi näkökulma”, hän linjaa.
MUSEO Aikaa ajatuksille, oivaltamisen iloa neljä kertaa vuodessa visuaalisessa lukupaketissa. Lehti tarjoaa näkymiä museoiden kulissien taakse, kertoo uutuuksista, kansainvälisistä virtauksista ja tärkeistä keskustelunaiheista museokentällä. Tilaa lehti printtinä:museoliitto.fi/tilaa-lehti diginä: www.lehtiluukku.fi/lehdet/museo TEATTERI&TANSSI+SIRKUS Utelias esittävien taiteiden erikoislehti, alansa ainoa Suomessa. Lehden avulla tiedät enemmän esityksistä, tekijöistä, alan ilmiöistä ja uusista tuulista. Arvioita löytyy lähes sadasta esityksestä vuoden aikana, muualtakin kuin Helsingistä. Lisäksi koko maan esityskalenteri. Tutustumistilaus 4 lehteä 25 € Kestotilaus (7 numeroa vuodessa) 59 € www.teatteritanssi.fi LIBERO Neljästi vuodessa ilmestyvä Libero tarkastelee teemoittain muuttuvaa maailmaa ja yhteiskuntaa, kulttuurin ja taiteen ilmiöitä sekä ajankohtaista monikulttuurista keskustelua. Liberon vuositilauksen hinta on 20 euroa. Alle 30-vuotiaat ja työttömät voivat tilata Liberon vuosikerran maksutta. Libero on myös Vasemmistonuorten jäsenetulehti. Tilaa lehti: extra.vanu.fi/libero Verkkolehti: www.liberolehti.fi TIEDONANTAJA Systeemi on rikki ja se vaatii vaihdoksen! Tiedonantaja toimii kanssasi yhteiskuntaa muuttaen, työväen, sorrettujen, rauhan ja ympäristön puolesta. Marxilaisuutta unohtamatta. Tilaajana voit valita lukutavaksi paperilehden, digilehden tai kummatkin. 12 numeroa vuodessa 100eur/75eur (opiskelijat ja työttömät), 3kk 38eur/33eur. Tilaukset www.tiedonantaja.fi/tilaa, toimisto@tiedonantaja.fi ja (09) 774 3810 DIPLO&NG Le Monde diplomatique & Novaja Gazeta on Maailmanpoliittinen aikakauslehti, jonka selkäranka on 30 kielellä ja 47 eri painoksena ilmestyvä Le Monde diplomatiquen lehtiperhe Kuusi numeroa vuodessa. Kestotilaus 29,90e sisältää myös digilehden (pelkkä digi 25e/vuosi). Tilaukset: mondediplo.fi/tilaa www.mondediplo.fi YDIN Kun haluat syventyä ja saada ajattelemisen aihetta, tartu Ydin-lehteen. Kun haluat ymmärtää ja vaikuttaa, tilaa Ydin. Ydin on niille, joille väkivallattomuus ja vastuu maailmasta ovat intohimo. Ydin on medialukutaitoa. ilmestyy neljästi vuodessa. Kestotilaus 28€, alennettuna 20€ opiskelijoille ja työttömille. www.ydinlehti.fi SUOMEN LUONTO Luonnon äänenä jo 80 vuotta! Lue ajan kohtaiset luonnon tapahtumat ja taustat päivän ympäristökysymyksiin. Lehden tuotot käytetään Luonnonsuojeluliiton työhön. Tutustumistarjous: 3 nroa 16,90 €, digi alk. 2,50 €/kk Tilaukset: suomenluonto.fi/lehtitilaus Irtonumero Lehtipisteistä 9 €. VAPAA AJATTELIJA Sekulaarin kulttuurin, ihmisten yhdenvertaisuuden, uskonnon ja katsomuksen vapauden, tiedepohjaisen maailmankuvan, kriittisen ja rationaalisen ajattelun sekä humanismin äänenkannattaja. Julkaisija Vapaa-ajattelijain Liitto ry on uskonnottomien edunvalvonta-, ihmisoikeusja kulttuurijärjestö. Ilmestyy neljä numeroa vuodessa; http://vapaa-ajattelijat.fi/va-lehti; tilaushinta 30 euroa, val@vapaa-ajattelijat.fi MAAILMAN KUVALEHTI Maailman Kuvalehti on ajattelevien maailmankansalaisten oma lehti. Usein palkittu lehti kertoo tarinoita ympäri maailman, taustoittaa ja syventää uutisvirtaa. Lehden rinnalla pyörii aktiivinen verkkoalusta www.maailmankuvalehti.fi. Tilaa lehti: Vuosikerta 6 numeroa 42 €. www.maailmankuvalehti.fi/tilaus KULTTUURIVIHKOT Vasemmistohenkinen aikakauslehti sivistyksen ja solidaarisuuden asialla. Älykästä keskustelua taiteista ja yhteiskunnasta. 6 numeroa vuodessa. Kestotilaus 45 e / vuosi, määräaikainen 52 e / vuosi. Tarjous: Ensimmäiset puoli vuotta vain 16,90 e (kesto), kaupan päälle uusin numero. tilaus@kulttuurivihkot.fi / (09) 4114 5369 www.kulttuurivihkot.fi HISTORIALLINEN AIKAKAUSKIRJA Historiallinen Aikakauskirja on tieteellinen aikakauslehti, joka syventää ajankohtaisten ilmiöiden taustoja ja tarjoaa uusia näkökulmia menneisyyden tapahtumiin. Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa ja sen parissa viihtyvät sekä ammattitutkijat että historian harrastajat. Tilaa lehti: www.historiallinenaikakauskirja.fi/tilaukset ELONKEHÄ Elonkehä on syväekologinen kulttuurilehti, joka keskittyy ekologisesti kes tävän yhteiskunnan ja elämäntavan edistämiseen. Lehdessä julkaistaan mm. ympäristöfilosofisia esseitä, talouskasvuyhteiskunnan kritiikkiä, omavaraisuuspohdintoja, haastatteluja ja tee-se-itse -ohjeita. Kestotilaus (4 nroa / v.) 35 €. Tilaukset: elonkeha.com TÄHTIVAELTAJA Suomen paras scifi-, fantasiaja kauhukulttuurilehti. Käsittelyssä kirjallisuus, elokuvat, sarjakuvat ja tv-sarjat. Mukana artikkelit, haastattelut, novellit ja arvostelut. Neljä 100-sivuista numeroa vuodessa. Ilman on paha elää! Vuosikerta 29 e www.tahtivaeltaja.com www.tahtivaeltajablogi.com KRISTOSOFI Aseettomuudesta, jälleensyntymisestä, karmasta ja ihmisyysmoraalista kiinnostuneille. Tarjous uusille tilaajille 10 numeroa v. 2021 15 euroa! Tilaukset: anja.kesavuori@gmail.com puh. 050 369 7534 Tänä vuonna 30 vuotta täyttävän Kultin lähes 200 jäsenlehdestä löytyy mielenkiintoista luettavaa niin kulttuurista, tieteestä kuin taiteestakin. Voit tutustua lehtiin osoitteessa kulttilehdet.fi tai koronarajoitusten hellitettyä painettuina versioina Helsingin Kaapelitehtaan Konttorissa tai Oulun Valveessa. SÄRÖ Särö on helposti lähestyttävä ja kansainvälisesti suuntautunut kirjallisuuslehti. Paksuissa teemanumeroissa analysoidaan taiteen tekemisen ydintä ja pureudutaan kulttuurin marginaali-ilmiöihin. Mukana myös nousevia kirjoittajakykyjä ja kuvataidetta. 3 nroa vuodessa (yksöisja tuplanumero). Kestotilaus 22 € vuodessa, irtonumerot 9 € ja 17 € (tupla). Tilaukset: saro. tilaukset@gmail.com. www.sarolehti.net TAIDE Oletko koskaan ajatellut kokeilla Taidetta? Nyt olisi aika tilata lehti, jonka asiantuntevissa artikkeleissa ei kumarrella kuvia, ollaan rohkeita ja viisaita. Tai no, kumarrellaan toki aina tarvittaessa, onhan kyse kuitenkin kuvataiteen erityislehdestä. Tarjous uusille tilaajille vuodeksi 2021 60 € (Suomeen) Tilaukset: www.taidelehti.fi, lisätietoja kohtaan: Voiman tarjous Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto median moniäänisyyden puolesta jo vuodesta 1991. Kaikki lehdet löytyvät osoitteesta WWW.KULTTILEHDET.FI. Tutustu ja tilaa.
MUSEO Aikaa ajatuksille, oivaltamisen iloa neljä kertaa vuodessa visuaalisessa lukupaketissa. Lehti tarjoaa näkymiä museoiden kulissien taakse, kertoo uutuuksista, kansainvälisistä virtauksista ja tärkeistä keskustelunaiheista museokentällä. Tilaa lehti printtinä:museoliitto.fi/tilaa-lehti diginä: www.lehtiluukku.fi/lehdet/museo TEATTERI&TANSSI+SIRKUS Utelias esittävien taiteiden erikoislehti, alansa ainoa Suomessa. Lehden avulla tiedät enemmän esityksistä, tekijöistä, alan ilmiöistä ja uusista tuulista. Arvioita löytyy lähes sadasta esityksestä vuoden aikana, muualtakin kuin Helsingistä. Lisäksi koko maan esityskalenteri. Tutustumistilaus 4 lehteä 25 € Kestotilaus (7 numeroa vuodessa) 59 € www.teatteritanssi.fi LIBERO Neljästi vuodessa ilmestyvä Libero tarkastelee teemoittain muuttuvaa maailmaa ja yhteiskuntaa, kulttuurin ja taiteen ilmiöitä sekä ajankohtaista monikulttuurista keskustelua. Liberon vuositilauksen hinta on 20 euroa. Alle 30-vuotiaat ja työttömät voivat tilata Liberon vuosikerran maksutta. Libero on myös Vasemmistonuorten jäsenetulehti. Tilaa lehti: extra.vanu.fi/libero Verkkolehti: www.liberolehti.fi TIEDONANTAJA Systeemi on rikki ja se vaatii vaihdoksen! Tiedonantaja toimii kanssasi yhteiskuntaa muuttaen, työväen, sorrettujen, rauhan ja ympäristön puolesta. Marxilaisuutta unohtamatta. Tilaajana voit valita lukutavaksi paperilehden, digilehden tai kummatkin. 12 numeroa vuodessa 100eur/75eur (opiskelijat ja työttömät), 3kk 38eur/33eur. Tilaukset www.tiedonantaja.fi/tilaa, toimisto@tiedonantaja.fi ja (09) 774 3810 DIPLO&NG Le Monde diplomatique & Novaja Gazeta on Maailmanpoliittinen aikakauslehti, jonka selkäranka on 30 kielellä ja 47 eri painoksena ilmestyvä Le Monde diplomatiquen lehtiperhe Kuusi numeroa vuodessa. Kestotilaus 29,90e sisältää myös digilehden (pelkkä digi 25e/vuosi). Tilaukset: mondediplo.fi/tilaa www.mondediplo.fi YDIN Kun haluat syventyä ja saada ajattelemisen aihetta, tartu Ydin-lehteen. Kun haluat ymmärtää ja vaikuttaa, tilaa Ydin. Ydin on niille, joille väkivallattomuus ja vastuu maailmasta ovat intohimo. Ydin on medialukutaitoa. ilmestyy neljästi vuodessa. Kestotilaus 28€, alennettuna 20€ opiskelijoille ja työttömille. www.ydinlehti.fi SUOMEN LUONTO Luonnon äänenä jo 80 vuotta! Lue ajan kohtaiset luonnon tapahtumat ja taustat päivän ympäristökysymyksiin. Lehden tuotot käytetään Luonnonsuojeluliiton työhön. Tutustumistarjous: 3 nroa 16,90 €, digi alk. 2,50 €/kk Tilaukset: suomenluonto.fi/lehtitilaus Irtonumero Lehtipisteistä 9 €. VAPAA AJATTELIJA Sekulaarin kulttuurin, ihmisten yhdenvertaisuuden, uskonnon ja katsomuksen vapauden, tiedepohjaisen maailmankuvan, kriittisen ja rationaalisen ajattelun sekä humanismin äänenkannattaja. Julkaisija Vapaa-ajattelijain Liitto ry on uskonnottomien edunvalvonta-, ihmisoikeusja kulttuurijärjestö. Ilmestyy neljä numeroa vuodessa; http://vapaa-ajattelijat.fi/va-lehti; tilaushinta 30 euroa, val@vapaa-ajattelijat.fi MAAILMAN KUVALEHTI Maailman Kuvalehti on ajattelevien maailmankansalaisten oma lehti. Usein palkittu lehti kertoo tarinoita ympäri maailman, taustoittaa ja syventää uutisvirtaa. Lehden rinnalla pyörii aktiivinen verkkoalusta www.maailmankuvalehti.fi. Tilaa lehti: Vuosikerta 6 numeroa 42 €. www.maailmankuvalehti.fi/tilaus KULTTUURIVIHKOT Vasemmistohenkinen aikakauslehti sivistyksen ja solidaarisuuden asialla. Älykästä keskustelua taiteista ja yhteiskunnasta. 6 numeroa vuodessa. Kestotilaus 45 e / vuosi, määräaikainen 52 e / vuosi. Tarjous: Ensimmäiset puoli vuotta vain 16,90 e (kesto), kaupan päälle uusin numero. tilaus@kulttuurivihkot.fi / (09) 4114 5369 www.kulttuurivihkot.fi HISTORIALLINEN AIKAKAUSKIRJA Historiallinen Aikakauskirja on tieteellinen aikakauslehti, joka syventää ajankohtaisten ilmiöiden taustoja ja tarjoaa uusia näkökulmia menneisyyden tapahtumiin. Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa ja sen parissa viihtyvät sekä ammattitutkijat että historian harrastajat. Tilaa lehti: www.historiallinenaikakauskirja.fi/tilaukset ELONKEHÄ Elonkehä on syväekologinen kulttuurilehti, joka keskittyy ekologisesti kes tävän yhteiskunnan ja elämäntavan edistämiseen. Lehdessä julkaistaan mm. ympäristöfilosofisia esseitä, talouskasvuyhteiskunnan kritiikkiä, omavaraisuuspohdintoja, haastatteluja ja tee-se-itse -ohjeita. Kestotilaus (4 nroa / v.) 35 €. Tilaukset: elonkeha.com TÄHTIVAELTAJA Suomen paras scifi-, fantasiaja kauhukulttuurilehti. Käsittelyssä kirjallisuus, elokuvat, sarjakuvat ja tv-sarjat. Mukana artikkelit, haastattelut, novellit ja arvostelut. Neljä 100-sivuista numeroa vuodessa. Ilman on paha elää! Vuosikerta 29 e www.tahtivaeltaja.com www.tahtivaeltajablogi.com KRISTOSOFI Aseettomuudesta, jälleensyntymisestä, karmasta ja ihmisyysmoraalista kiinnostuneille. Tarjous uusille tilaajille 10 numeroa v. 2021 15 euroa! Tilaukset: anja.kesavuori@gmail.com puh. 050 369 7534 Tänä vuonna 30 vuotta täyttävän Kultin lähes 200 jäsenlehdestä löytyy mielenkiintoista luettavaa niin kulttuurista, tieteestä kuin taiteestakin. Voit tutustua lehtiin osoitteessa kulttilehdet.fi tai koronarajoitusten hellitettyä painettuina versioina Helsingin Kaapelitehtaan Konttorissa tai Oulun Valveessa. SÄRÖ Särö on helposti lähestyttävä ja kansainvälisesti suuntautunut kirjallisuuslehti. Paksuissa teemanumeroissa analysoidaan taiteen tekemisen ydintä ja pureudutaan kulttuurin marginaali-ilmiöihin. Mukana myös nousevia kirjoittajakykyjä ja kuvataidetta. 3 nroa vuodessa (yksöisja tuplanumero). Kestotilaus 22 € vuodessa, irtonumerot 9 € ja 17 € (tupla). Tilaukset: saro. tilaukset@gmail.com. www.sarolehti.net TAIDE Oletko koskaan ajatellut kokeilla Taidetta? Nyt olisi aika tilata lehti, jonka asiantuntevissa artikkeleissa ei kumarrella kuvia, ollaan rohkeita ja viisaita. Tai no, kumarrellaan toki aina tarvittaessa, onhan kyse kuitenkin kuvataiteen erityislehdestä. Tarjous uusille tilaajille vuodeksi 2021 60 € (Suomeen) Tilaukset: www.taidelehti.fi, lisätietoja kohtaan: Voiman tarjous Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto median moniäänisyyden puolesta jo vuodesta 1991. Kaikki lehdet löytyvät osoitteesta WWW.KULTTILEHDET.FI. Tutustu ja tilaa.
18 • 1 / 2021
1 / 2021 • 19 TEKSTI TUOMAS RANTANEN KUVAT NAUSKA Ylen aamun ruutukasvo Rosa Kettumäki tunnistaa journalismiin kohdistuvat paineet, ja sen, miten toimittaja itse käyttää valtaa. Helmikuussa hän aloittaa uudessa toimituksessa. Toimittaminen elämäntapana V IIME KEVÄ ÄNÄ tuskailtiin koronaepidemian leviämistä Suomeen. Ylen aamun lähetyksessä 23.3.2020 toimittaja Rosa Kettumäkeä vastapäätä istui Katri Kulmuni, valtionvarainministeri ja Suomen Keskustan puheenjohtaja. Tunnelma oli silmin nähden jännittynyt. Toimittajan huolellisesti pohjustamat kysymykset käsittelivät erityisesti epidemian vaikutuksia yrityksiin ja työllisyyteen. Päättäväisen optimistisena esiintyvä ministeri halusi toppuutella kriisitunnelmia. Silti aikansa väisteltyään Kulmuni joutui myöntämään, että hallitus oli valmistelemassa lisää rajoitustoimia, jotka vääjäämättä aiheuttavat konkursseja ja työpaikkojen katoamista. Lausunto nousi päivän pääuutiseksi Ylellä ja muissa tiedotusvälineissä. ”Tällä tavalla parhaimmillaan aamutelevision livehaastattelusta nousee uutinen. Ylen aamun toimituksessa teemme joka arkiaamu ohjelmaa useista aiheista. Siksi valmisteluun käytettävä aika on paljon lyhyempi kuin niissä illan ajankohtaisohjelmissa, joiden studiokeskusteluissa keskitytään vain yhteen tai kahteen aiheeseen”, Kettumäki kuvaa työtään. Hänen mukaansa vaikeimpia haastateltavia ovat juuri ministereiden kaltaiset raskaan sarjan päättäjät. He tietävät aina enemmän kuin haluavat sanoa. ”Heillä on haastatteluun tullessaan vahva oma ydinviesti, jonka pyrkivät saamaan esiin. Se kuuluu asetelmaan, mutta on eri asia, mikä on tärkeää yleisestä näkökulmasta.” Poliitikot saattavat empiä sanomisiaan, koska yrittävät peittää sitä, etteivät tiedä oikeaa vastausta. Tai siksi, että heihin kohdistuu kovia paineita sekä vastustajien että kannattajien taholta. Kieli menee keskelle suuta, kun mielessä velloo, kuinka melkein mitä tahansa 15 sekunnin klippiä voidaan levittää ikävässä valossa sosiaalisessa mediassa. ”Haastatteluissa toimittaja valitsee toimintatapansa sen mukaan, mikä on ohjelman tyyli ja mitä hän haluaa saada haastateltavan kertomaan. Aamutele vision haastattelua varten ehtii vain harvoin rakentaa käsikirjoitusta, jossa haastateltava johdatellaan monimutkaisen kysymysten ketjun kautta vastaamaan erityisen vaikeaan kysymykseen. Siksi pyrin yleensä toimimaan näissä haastatteluissa avoimin kortein ja kysyn suoraan. Usein myös esitän tarkoituksella tyhmiä kysymyksiä, koska ne auttavat katsojaa ymmärtämään aihetta”, Kettumäki selventää. TELEVISIOSSA LÄHES PÄIVITTÄIN esiintyvä juontaja-toimittaja on monien tunnistama julkisuuden henkilö. Kettumäen saama palaute on yleensä kannustavaa.
20 • 1 / 2021 Moitteetkin on yleensä muotoiltu asiallisesti. ”Kriittistä palautetta tulee hyvin yksityiskohtaisista jutuista, kuten puheilmaisusta. Pienistäkin kielivirheistä tulee huomautuksia sähköpostiin. Kuten siitäkin, kun nuorena naistoimittajana sinuttelee iäkkäämpiä haastateltavia, vaikka meillä Ylen aamussa on sovittu yhteinen linja, että kaikkia muita paitsi tasavallan presidenttiä sinutellaan.” Kettumäki on pannut merkille toimittajiin kohdistuvan jyrkän arvostelun voimistumisen. ”Olen seurannut vierestä, miten henkilöön menevää ja pahantahtoista ryhmähyökkäystä voi syntyä, kun jostain on saatu kuva, että toimittaja edustaa vääriä arvoja. On vakava ongelma, jos toimittaja joutuu pelkäämään työssään. Julkinen työ ei voi tarkoittaa sitä, että pitää kestää henkilöön menevää kiusaamista.” Kettumäki myöntää, että häntäkin on syytetty ohjelmien oletetusta puolueellisuudesta. ”Jos väitteet puolueellisuudesta ovat hyvin perusteltuja, ne pitää tietenkin ottaa vakavasti. Mutta minua ärsyttää, jos kokonaisen median tai edes yksittäisen toimittajan toiminnan puolueellisuutta arvioidaan yksittäisten juttujen tai ohjelmien perusteella”, Kettumäki painottaa. ”Joudun usein vastaamaan kysymyksiin siitä, miksi jotain tiettyä näkemystä edustava poliitikko tai asiantuntija on päästetty kertomaan telkkariin oman ideologiansa mukaista viestiä. Usein kritiikin taustalla kuuluu, että palautteen antaja ajattelee valitsemamme vieraan olevan asiasta väärää mieltä. Toimittajien tehtävä on kertoa mitä yhteiskunnassa tapahtuu, ja siksi mediassa on tarpeen kuulla erilaisia näkemyksiä edustavia ihmisiä. Minusta on esimerkiksi välttämätöntä haastatella kaikkia eduskuntapuolueiden puoluejohtajia, vaikka se tietenkin voi ärsyttää heidän vastustajiaan.” Kettumäki arvostaa, että toimittajat ovat viime vuosina olleet valmiita käymään keskustelua omasta työstään eri foorumeilla. ”Tosin työaikani rajoittavat omia sosiaalisessa mediassa keskustelemisen mahdollisuuksiani. Twitter on myös hankala alusta, sillä journalististen prosessien avaaminen on monimutkaisempaa kuin sen ehdoilla voi kertoa. Mieluummin vetäisin vaikka kerran viikossa tunnin mittaista instaliveä, jossa perustelisin tekemiäni journalistisia valintoja kuin kävisin ympärivuorokautisesti debattia lyhyillä twiiteillä. Varsinkin kun Twitterissä kommentoinnin motiivi tuntuu usein olevan joku muu kuin aito halu ymmärtää toimittajan tekemiä valintoja”, Kettumäki huokaa. IITTILÄISESTÄ DUUNARIPERHEESTÄ lähtöisin oleva Rosa Kettumäki ei haaveillut lapsena toimittajan urasta. Hän muutti 16-vuotiaana yksin Helsinkiin opiskelemaaan ilmaisutaiteita painottavaan Kallion lukioon, koska oli aina halunnut harrastaa teatteria. Pääkaupunki näyttäytyi uteliaan silmissä mahdollisuuksien virtana. ”Kiinnostus mediaa kohtaan oli vain yksi asia kaiken keskellä. Kiinnostus heräsi, kun silloin Kallion lukiossa opiskellut Ina Mikkola esitteli tuottaja Ismo Kiesiläisen kanssa koululla Helsingin nuorisotyön tuottamaa Nuorten Ääni -toimitusta. Siinä oli ajatuksena, että nuorten ääni saadaan kuulumaan yhteiskunnassa paremmin, kun nuoret tekevät itse sisältöä valtamediaan.” Kettumäki päätyi tekemään lyhyitä juttuja Ylen Kuningaskuluttaja-ohjelmaan ja A-studioon. Kesätoimittajakeikat johtivat pitempään kiinnitykseen taustatoimittajaksi saman talon A-talkiin ja politiikan toimitukseen. Sittemmin hän toimi radiouutisten lukijana ja Perjantai-ohjelman juontavana toimittajana. Hän tuurasi myös aamutelevisiossa, ennen kuin päätyi sinne päätoimiseksi juontajaksi. Töiden ohella Kettumäki opiskeli Metropolian ammattikorkeakoulussa medianomiksi ja kävi Lahden kansanopiston teatterilinjan. ”Lahteen päädyin tilanteessa, jossa en oikein tiennyt, mitä haluaisin elämälläni tehdä. Olen aina rakastanut teatteria, mutta en koskaan ole ajatellut, että haluaisin tehdä vain sitä. Toisaalta hetken aikaa kyseenalaistin, haluanko jatkaa toimittajanakaan. Haaveilin myös, että hakisin yliopistoon opiskelemaan jotain ihan muuta. Lopulta tein myös puolen vuoden maailmanympärysmatkan ennen kuin päätin palata takaisin töihin Ylen ajankohtaistoimitukseen.” NYKYINEN TOIMITTAJUUS aamutelevisiossa vaihtuu helmikuun alusta uuteen tehtävään. Kettumäki aloittaa uudessa toimituksessa, jossa hänen tehtävänsä on suunnitella ja toteuttaa Ylelle uudenlaisia nuorille aikuisille suunnattuja videomuotoisia uutisja ajankohtaissisältöjä. ”MEIDÄN TOIMITTAJIEN TEHTÄVÄ ON VAKUUTTAA YLEISÖ SIITÄ, MIKSI NIMENOMAAN JOURNALISTISIN PERUSTEIN TEHTY SISÄLTÖ ON TÄRKEÄÄ.”
”Haluamme tavoittaa yleisöä, jolla on tapana ennemmin etsiä ajankohtaisia ohjelmasisältöjä mobiilialustan kautta tai videoita YouTubesta kuin seurata isojen uutissivustojen etusivuja tai tv:n ajankohtaisohjelmia.” Uusi työtehtävä liittyy yleisön muuttuneisiin mediankulutustapoihin. Yhä suurempi osa yleisöstä seuraa tiedotusvälineitä sosiaalisen median kautta. ”Kun aikaisemmin mediasisältöjen kuratointi tehtiin toimituksissa, nykyään uutistapahtumia seurataan somen kautta. Suurimman huomion saavat ne jutut, joita jaetaan paljon somessa. Sisältöjä jakamalla ihmiset ilmaisevat myös identiteet tiään. Jos jakamisen syy on ensisijassa oman kiinnostuksen osoittaminen, on todella oleellista, miten juttu on otsikoitu ja millainen kuva sen kanssa nousee somevirtaan”, selittää Kettumäki. Tämä muutos näkyy myös siinä, miten eri toimituksissa tehdään klikkiotsikoita ja tarjotaan muita täkyjä yleisön huomion kalastelemiseksi. ”Journalistisin perustein tehdyn sisällön lisäksi netissä on tarjolla paljon ilmaista aineistoa, joka näyttää toimittajan tekemältä, vaikka juttu on tehty muilla perusteilla. Uuden toimituksemme tavoitteena on tuoda erilaisten influenssereiden ja kaupallisten sisällöntuottajien rinnalle myös journalistista sisältöä.” Tällaisen ilmaisen tarjonnan keskellä kaupallisen median on yhä vaikeampaa perustella kuluttajille, miksi journalismista pitäisi maksaa. ”Mitä enemmän kunnianhimoista journalismia on, sitä parempi yhteiskunnalle. Olen surullinen aina, kun joku laadukas kaupallinen media tai ajankohtainen ohjelma päätetään lopettaa. Mutta samaan aikaan ajattelen, että on meidän toimittajien tehtävä vakuuttaa yleisö siitä, miksi nimenomaan journalistisin perustein tehty sisältö on tärkeää.” Kettumäen mielestä Ylen verovaroin tuotettua sisältötarjontaa ei pidä syyttää kaupallisen median ahdingosta. ”Jos Yle lakkautettaisiin, tarjolla olisi vielä vähemmän suomenkielistä journalistista sisältöä. Etenkin niillä, joilla ei ole varaa maksaa journalismista, olisi entistä huonommat mahdollisuudet saada tietoa esimerkiksi äänestyspäätöstensä ja yhteiskunnallisen osallistumisensa tueksi.” ”TOTTA KAI TOIMITTAJALLA on valtaa”, kommentoi Kettumäki toimittajien yhteiskunnallista tehtävää. Samalla hän korostaa, että toimittajan valta on omaa lajiaan. ”Se on hajautettua valtaa, jota yksittäiset toimittajat ja toimitukset käyttävät vaikuttaessaan siihen, mikä asia saa huomioita ja mikä ei, ja mihin sävyyn asioista puhutaan julkisuudessa. Hallinnossa ja yrityksissä tehdään paljon asioita, joita voisi pitää epäeettisenä, mutta ne eivät tule näkyviin koskaan, jos kukaan ei huomaa tehdä niistä juttua. ” Journalismin valta ei myöskään ole strategista. ”Esimerkiksi poliittisella vallankäytöllä pyritään selkeästi ajamaan läpi oman näkemyksen mukaisia poliittisia päätöksiä. Toimittajan tehtävänä ei ole pyrkiä jutuillaan mihinkään näin tarkasti määriteltyyn päämäärään. Valtamedioidenkin isot uutiset ovat vain pitempien prosessien alkuja. Muut jatkavat aihetta omilla jutuillaan ja koko uutisen lopullinen vaikutus yhteiskunnalliseen keskusteluun selviää vasta paljon myöhemmin.” Koska media on vahva vallankäyttäjä, toimittajiin pyritään koko ajan vaikuttamaan. Tiedotteita ja muita yhteydenottoja tulee paljon. ”Oleellista on, että toimituksissa muistetaan aina miettiä, miksi mitäkin juttua tehdään. Yritykset ja julkiset toimijat panostavat omaan viestintäänsä ja viestintätoimistojen palveluihin. Tietenkin ne pystyvät vaikuttamaan myös siihen, miten saavat ujutettua heille tärkeitä asioita laajasti leviäväksi uutiseksi mediassa.” EPÄ ASIALLISIIN vaikuttamispyrkimyksiin Kettumäki on törmännyt vain harvoin. Hän muistelee, kuinka ensimmäistä isoa televisiojuttua tehdessään mielestään huonoon valoon joutunut haastateltava huusi haastattelun jälkeen tuhoavansa hänen toimittajauransa alkuunsa, jos haastattelu ajetaan lähetyksessä. Kävi päinvastoin. Jutussa kerrottiin myös painostusyrityksestä, ja Kettumäki sai lisää töitä tehdäkseen. ”Se oli tietenkin tilanteena ahdistava, mutta jälkeenpäin olen ollut iloinen, että tämä tapahtui heti alussa ja ratkesi oikein. Se myös kasvatti nahkaa käsitellä tällaisia asioita.” Suoraa ulkoista painostusta enemmän juttujen laatuun vaikuttaa tiukka aikataulu. Jutuista näkee liian usein, ettei tekijällä ole ollut aikaa perehtyä käsiteltävään asiaan. ”Välillä uutisissa on kiire siksi, että juuri nyt tapahtuu jotakin, mistä on kerrottava heti. Silti osa kiireestä on toimitusten itse itselleen luomaa. Miksi toimitukset rientävät tekemään jo samana päivänä juttua vaikka jonkin ison eläkeuudistuksen julkistamisesta?” Kettumäen mielestä uutiskilpailu on älytöntä, jos se johtaa siihen, että tehdään hutiloitua sisältöä. ”Jos toimittaja ei ehdi rauhassa miettiä, mikä aiheessa on tärkeää, hän menettää omaa vaikutusvaltaansa. Jos jostain tiedotustilaisuudesta pitää hetkessä saada uutinen ulos, on paljon todennäköisempää, ettei toimittaja ehdi tarttua muuhun kuin infon järjestäjän tarjoamaan ydinviestiin.” KETTUMÄKEÄ huolestuttaa, miten vaikeaksi tie toimittajan ammattiin on viime vuosina käynyt. ”Olen itse onnekas siinä, että minulla on aina ollut mahdollisuus edetä tässä työssä. Kymmenen toimittajavuoden aikana olen nähnyt, miten monet nuoret lahjakkaat tekijät ovat siirtyneet muihin hommiin. Tällä alalla työsopimukset ovat usein epävarmoja, ketjutettuja ja riskialttiita. Ja sitten vielä toimittajien odotetaan näissä oloissa tekevän hyvää työtä!” Kettumäki ei halua hakata kiveen tulevaisuuden valintojaan, mutta kertoo kokevansa toimittajatyön yhä kutsuvana. ”Olen jo kerran kyseenalaistanut, haluanko tehdä tätä. Päädyin siihen, että olen etuoikeutetussa asemassa, kun voin työajalla tutkia itseäni kiinnostavia asioita. Tässä ammatissa saan koska tahansa kysyä näkemyksiä Suomen parhailta asiantuntijoilta ja kiinnostavimmilta tyypeiltä”, hän nauraa. ”Minulle toimittajan työ tarkoittaa aktiivista maailman havainnointia ja näiden havaintojen käsittelyä. Olen huomannut, että siitä on tullut minulle myös jonkinlainen olemisen tapa muutenkin.” Ylen uuden toimituksen nimi ja konsepti julkaistaan tarkemmin myöhemmin keväällä. ”TOTTA KAI TOIMITTAJALLA ON VALTAA.” Television aamutoimittajien vuorokausirytmiin kuuluu aikainen herätys ja päiväunet. Rosa Kettumäki esitteli taannoin Instagramissa aamuvuoropäivän aikatauluaan. 3.00 Herätyskello soi. 3.30 Taksilla toimitukseen. Nukkumisen aikana tulleiden uutisten tarkistus. 3.40 Aamutee toimituksessa. 4.00 Aamun haastattelujen käsikirjoitusten läpikäyntiä. 5.10 Meikkaus. 5.40 Esiintymisvaatteiden valinta ja pukeutuminen. 6.25 Ensimmäinen juonto ennen aamu-uutisia. 6.40 Haastattelut alkavat. 8.15 Kahvitauko. 9.30 Aamulähetys päättyy. 9.40 Lähetyksen läpikäyminen. Seuraavan päivän ohjelmien valmistelut ja muut kokoukset. 10.50 Lounas. 12.00 Matka kotiin. 13.00 Päiväunet. (Tavoite: kolme tuntia.) 16.00 Herätys. 16.30 Kokous seuraavan päivän haastatteluista. 17.00 Seuraavan päivän valmistelua. Sivussa illallista, yleensä noin kello 19.30 asti. 20.30 Tv-uutisten ja A-studion aiheiden tsekkaus. 21.30 Nukkumaan. ”Meidän työvuorot ovat rakennettu niin, että tällaisia pitkiä päiviä tulee eteen vain noin kuusi kertaa kuukaudessa. Silloin, minulla on peräkkäin kaksi tai kolme aamua. Eli en tietenkään tee aina 12 tunnin työpäiviä, vaan jotkut päivistä on lyhyempiä. Työtuntien tasaamiseksi saan myös enemmän vapaapäiviä.”
KUTSU KASVATUSJA TAIDEALALLE Hae 1.4. mennessä! snellman-korkeakoulu.fi #snellmankorkeakoulu Valitse oma opiskelupolkusi Steinerkasvatus Taidekasvatus Itsekasvatus Steineropettajaksi Ole osa taiteen tulevaisuutta – Hae Turun AMK:n Taideakatemiaan Yhteishaku 17. – 31.3.2021 turkuamk.fi/haku | #TurkuAMK #Taideakatemia Lisätiedot: eero.linjama@turkuamk.fi Hae esittävän taiteen ja musiikin AMK-koulutuksiimme: • Musiikkipedagogi, päiväja monimuotokoulutus • Sirkus, päiväja monimuotokoulutus • Tanssinopettaja, päiväkoulutus • Teatteri-ilmaisunohjaaja, päiväja monimuotokoulutus Saat pedagogisen pätevyyden kaikissa näissä koulutuksissa. Hae Master Schooliin – Taideakatemian YAMK-koulutukset: • Creative Design Management • Mediaja kulttuuriyrittäjyys • Taiteen uudet kontekstit Media Taide Yhteiskunta Suomen kieli ja kulttuuri Ammatillinen koulutus Lukuvuosi 16.8.2021 25.5.2022 www.laajasalonopisto.fi #laajasalonopisto KANSANOPISTO HELSINGISSÄ VUODESTA 1907 Jari Tamminen NAUTI TYHJYYDESTÄ JYMYSUOSITUT VASTAMAINOKSET VÄRIKUVINA 25 € SIS. POSTIKULUT Tilaukset kauppa.voima.fi , tilaukset@voima.fi tai 044 238 5109
YHTEISTYÖSSÄ Valtion puolesta televisiossa Valtiot kertovat itsestään myönteisessä valossa omilla uutiskanavillaan. Yksi suurimmista on Venäjän RT, joka on laajentunut monille kielialueille. TEKSTI MAXIME AUDINET INFOGRADFIIKAT CÉCILE MARIN SUOMENNOS JARKKO TUUSVUORI
24 • 1 / 2021 V UONNA 2005 perustettua valtion rahoittamaa ja kontrolloimaa Russia Today (RT) -uutiskanava syytetään Kremlin käsikassaraksi. Sen kansainväliselle yleisölle suunnattuja ja länsimaita arvostelevia lähetyksiä seurataan yhä tarkemmin niin Euroopassa kuin Pohjois-Amerikassakin. Joulukuussa 2015 RT tarjosi kymmenvuotisjuhliensa kunniaksi erikoisen episodin. Uutistoimituksen päätoimittaja Margarita Simonian nähtiin sonnustautuneena puna-armeijan univormuun. Syntymäpäiväsankaria onnitteleva presidentti Vladimir Putin muistutti kanavan päämäärästä, joka on kuroa umpeen vuosikymmenen mittaista takamatkaa ”julkisen diplomatian” kilvassa: ”Pääasia olkoon, että meidän äänemme ja teidän äänenne kuullaan [– –] eikä suinkaan vain poliitikkojen keskuudessa, vaan myös tavallisten kansalaisten parissa kautta koko maailman.” RT otti paikkansa ”globaalina mediana”, joka edistää ”toisenlaista näkemystä” maailman tapahtumista. Se kansainvälistyi nopeasti. RT Arabic -rinnakkaiskanava aloitti 2007. Sitä seurasi espanjankielisen RT:n synty 2009 ja RT:n rantautuminen Yhdysvaltojen ja Britannian markkinoille 2010 ja 2014. Saksanja ranskankieliset nettiversiot venäläisestä uutismediasta luotiin 2014, ja RT France tv-kanava aloitti 2017. Vuonna 2015 tehdyn arvion mukaan mediaketjun eri kanavat keräsivät viikoittain 70 miljoonaa katsojaa. Määrä oli sentään pienempi kuin esimerkiksi brittiläisen BBC:n kansainvälisellä palvelulla, mutta jo suurempi kuin saksalaisella Deutsche Wellellä ja ranskalaisella France 24:llä. RT pärjäsi hyvin tärkeimmillä kohdealueillaan: Yhdysvalloissa kahdeksalla miljoonalla ja Euroopassa 36 miljoonalla viikkokatselijlla se oli tuolloin viidenneksi seuratuin kansainvälinen uutiskanava. Mediajätin budjetti melkein kymmenkertaistui kymmenessä vuodessa. Alun 29 miljoonasta lähelle 300 miljoonan euron vuosittaista summaa, joka on lähes neljännes kaikista tiedotusväSuurimmat uutiskanavat RT kilpailee ympärivuorokautista uutispalvelua tarjoavien tv-kanavien maailmanliigassa. Kaaviossa esitetään vain ajankohtaisaiheisiin keskittyvät ja merkittävässä määrin ei-kansalliselle yleisölle kohdistetut (yksityiset tai julkiset) mediatalot. Mukana eivät siksi ole kiinalainen CGTN ja iranilainen Press TV, saudiarabialainen al-Arabiya ja yhdysvaltalainen al-Hurra, talouskanavat Bloomberg ja CNBC, eivätkä Telesurin tapaiset yleisviestimet. lineille suunnatuista julkisista varoista Venäjällä. Sosiaalisessa mediassa se on läsnä monessa muodossa. Mallina on CNN:n tapa vastata maailman tapahtumiin minuutti minuutilta -seurannalla infoviihdettäkään kaihtamatta. Keväällä 2013 venäläiskanava sai yhdysvaltalaisen tv-journalismin legendoihin kuuluvan Larry Kingin vetämään useita ohjelmia, mitä voi pitää suurena voittona. RT:N JOHTOPORRAS näkee kansainvälisessä mediaympäristössä useiden eri valtapiirien ja niille ominaisten tarinoiden rinnakkaiseloa. Der Spiegelin haastattelussa elokuussa 2013 Simonian ei irrottautunutkaan puolueellisuudesta vaan kannatti omanlaistaan moninaisuusoppia: ”Onko paljonkin nähty esimerkkejä objektiivisesta uutisoinnista? [– –] Objektiivisuutta ei ole olemassakaan. On yhtä monia totuuden likiarvoja kuin on mahdollisia ääniäkin.” Kun BBC World News laajensi marraskuussa 2016 toimintaansa, yleisradio pomo Tony Hall hehkutti visiotaan ”luottavaisesta, maailmalle avoimesta BBC:stä, joka tarjoaa parasta riippumatonta ja puolueetonta journalismia”. Samaan tapaan Ranskan valtion omistaman France Médias Monden johtaja Marie-Christine Sara gosse vakuutti Pointe-lehden haastattelussa joulukuussa 2016, että lupa maksuilla ja valtion tuella pyörivä France 24 ”ei ole hallituksen kanava”. CNN:n tähtitoimittaja Christiane Amanpour toimi 1990-luvulla kanavan Kosovon-kirjeenvaihtajana samaan aikaan kun hänen miehensä James Rubin oli Yhdysvaltain sisäministeriön tiedottajana. CNN toimi läheisessä yhteistyössä Yhdysvaltojen hallinnon ja puolustusvoimien kanssa Irakin sodan aikaan. Samaan malliin RT:stäkin tulee aina propagandaväline, kun se alkaa uutisoida Venäjälle huomattavista strategisista konflikteista. RT:N TOIMITUKSELLINEN LINJA mukautuu olemassa olevaan mediatarjontaan maissa, joissa Venäjä haluaa kasvattaa vaikutusvaltaansa. Esimerkiksi RT America omaksuu uusliberalismija uuskonservatismikriittisiä painotuksia, jotka ovat kaukana suurten kansallisten kaapelikanavien CNN:n ja jopa Fox Newsin linjauksista.
1 / 2021 • 25 Lähi-idästä on tullut tällä vuosisadalla kansainvälisten tiedonvälitystaistelujen näyttämö. RT Arabic on kritisoinut al-Jazeeran tukemia arabikevään kansannousuja ja niitä seurannutta epävakautta, sekä tuominnut länsivaltojen väliintulot alueella, joita taas Yhdysvaltain kongressin rahoittama al-Hurra-kanava vähättelee. RT:n espanjankielisen kanavan mielipuuhaa on suomia Yhdysvaltojen sekaantumista suvereenien maiden sisäisiin asioihin. Se nostaa eritoten näkyville Meksikon, Argentiinan ja Venezuelan tapauksia. Näissä yhteyksissä kanavan anti-imperialistinen ja antiliberaali ote lähenee sen muitta mutkitta tukemaa Latinalaisen Amerikan vasemmistoa. Ranskalainen RT näyttäytyy mediajätin muiden eurooppalaisten haaraumien tavoin paljon vanhoillisempana. Se kaihtaa ylisummaan taloudellisia ja sosiaalisia kysymyksiä ja käsittelee turvallisuusasioita. KÄSITTEEN PUBLIC DIPLOMACY , julkinen diplomatia, teki tunnetuksi 60-luvun alussa yhdysvaltalainen radioja televisiojournalisti Edward R. Murrow. Hän jätti 1961 pestinsä CBS:n mediatalossa ryhtyäkseen johtamaan 1953 perustettua Yhdysvaltain tiedotuslaitosta USIA:a (United States Information Agency), joka koordinoi maan kulttuuridiplomatiaa. Laitoksen alaisena toimi jo vuonna 1942 aloittanut radiokanava Voice of America. Sen vimmainen kommunisminvastaisuus muistuttaa parhaiten myös Murrow’n käsitteen yhdistymisestä kylmän sodan asetelmiin ja ajatuksiin. Julkinen diplomatia oli kuitenkin väline, jolla pyrittiin rajaamaan kunniallinen ulkopolitiikka erilleen propagandasta ja totalitarismista. Samaan aikaan neuvostojohto loi sille läheisen käsitteen ’kansandiplomatia’. Jolla viitattiin ulkosuhteiden hoidossa kulttuurityöhön, jota tekivät ystävyysseurat ja jo 1929 ulkomaanlähetyksensä aloittanut radiokanava Golos Rossii. ”Amerikan Ääni” oli suora vastine tälle ”Venäjän Äänelle”. Molemmissa tapauksissa valtio kertoi suoraan vieraiden maiden asukkaille kulttuuristen, kasvatuksellisten tai viestinnällisten instrumenttien välityksellä valitsemistaan asioista edistääkseen etujaan, perustavia arvojaan tai kansallista kulttuuriaan. Laajempana tavoitteena oli saada lujempi ote ulkomaisten hallitusten tekemisiin vaikuttamalla niiden mielipiteisiin. Julkisen diplomatian uusi tuleminen koitti 2000-luvulla. Kun Yhdysvallat oli miehittänyt Irakin keväällä 2003, republikaanipresidentti George W. Bushin hallinto halusi voittaa puolelleen sille vihamieliseksi käyneen Lähi-idän ”sydämet ja sielut”. Diplomatian keinovalikoimaa haravoidessaan ulkoministeriö päätti nostaa uudelleen arvoonsa kansainvälisen median: se kaksinkertaisti tukensa kansalaisjärjestöille (suosien toki sen oman politiikan kanssa sopusoinnussa toimivia tahoja). Tämän jälkeen moni muukin maa on ottanut käyttöön ’pehmeän vallan’ keinoja. Tämän käsitteen esitellyt yhdysvaltalainen politiikan tutkija Joseph Nye määrittelee sen ”kyvyksi vaikuttaa toisiin pikemminkin vetovoimalla kuin painostamalla tai hyvittämällä”. QATARIL AINEN UUTISK ANAVA alJazeera on 1990-luvulta lopulta lähtien yrittänyt ”murtaa länsimaisten viestimien kansainväliseen tiedonvälitykseen monopolin”. Monopolilla on viitattu erityisesti yhdysvaltalaisen CNN:n avainrooliin Persianlahden sodan seurannassa 1991. Venäjän lisäksi Kiina – jonka China Central Television (CCTV) muuttui viime vuoden lopussa China Global Television Networkiksi (CGTN) – Latinalaisen Amerikan maat (Telesur) ja Iran (Press TV) ovat mukautuneet 2000-luvun toimintatapoihin. Kaikki nämä kanavat ovat pyrkineet omimaan markkinaosuuksia kilpailijoiltaan, olivatpa nämä anglosaksisia (CNN, BBC, Sky News), ranskalaisia (France 24) tai saksalaisia (Deutsche Welle). Lyhennelmä Maxime Audinetin alunperin Le Monde Diplomatiquen Suomen edition numerossa 3/2017 ilmestynyt artikkeli kokonaisuudessaan voima.fi-verkkolehdestä. Lue tämä artikkeli laajempana ja muita Diplon artikkeleita osoitteessa voima.fi. K ATSOJILLE ympäri maailmaa tarjotaan eri valtioiden rahoittamia uutisja ajankohtaiskanavia, joissa markkinoidaan kunkin maan kulttuuria. Kanavien ohjelmisto on ammattitaitoisesti tehtyä. Kun katsoo Kiinan CCTV-kanavaa tai Venäjän RT:tä ei tekniikassa ja kerronnassa huomaa eroja BBC:hin. Erot näkyvät painotuksissa: ja mistä kerrotaan ja mistä jätetään kertomatta. Reporters Without Borders -järjestö luokittelee maita lehdistönvapauden perusteella. Mitä enemmän pisteitä maa saa, sen vähemmän lehdistönvapautta. Vuoden 2020 listalla ykkönen on Norja (7.84) ja kakkospaikalla on Suomi (7.94). Seuraavaksi tulevat Tanska (8.13), Ruotsi (9.25) ja Alankomaat (9.96). Mielenkiintoista on havaita, että maailman vahvimmat passimaat Japani ja Singapore ovat lehdistönvapausindeksissä vasta sijoilla 66 ja 158. Entä miten pärjäävät maat, jotka tarjoavat voimallisesti maailman joka kolkkaan tv-kanaviaan, lehdistönvapausindeksissä? Saksa: 11 (12.16 pistettä) Espanja: 29 (22.16 pistettä) Ranska: 34 (22.92 pistettä) Britannia: 35 (22.93 pistettä) Yhdysvallat: 45 (23.85) Qatar: 129 (42.51 pistettä) Venäjä: 149 (48.92 pistettä) Kiina: 177 (78.48 pistettä) Kiinan jälkeen on vain kolme maata: Eritrea, Turkmenistan ja Pohjois-Korea. Pohjois-Korean viimeisen sijan pistemäärä on 85.88. Kirjoittaja on Suomen Le Monde diplomatiquen päätoimittaja. TEKSTI ARI TURUNEN Varustelukilpailua globaaleilla mediamarkkinoilla Le Monde Diplomatique on tunnetusti lehti, joka on kriittinen kaikkea autoritaarisuutta kohtaan. Lehti on jaksanut jo 1950-luvulta asti räksyttää ja nostaa esiin epäoikeudenmukaisuutta maailman eri kolkista. Suomen Le Monde Diplomatique julkaisee myös Venäjän Novaja Gazetan artikkeleita. Se on harvoja Venäjällä ilmestyneitä lehtiä, jotka on vapaita ja kriittisiä nykyhallinnolle. Vuoden ensimmäisessa Suomen Le Monde Diplomatiquen numerossa on jälleen laaja kattaus erilaisia aiheita: Turkin ja Kreikan kiistely Välimerellä, Kaukasuksen jännittynyt tilanne, Venäjän vaikuttamisyritykset Afrikassa, Venäjän vallan sisä piirit ja hyvä veli -järjestelmä, naiset rauhanneuvottelijoina, rasismi Ranskassa, uutta tietoa esihistoriallisesta naisesta sekä laaja 16-sivuinen kirjallisuusliite, jossa esitellään uutta tietoja kaunokirjallisuutta ja kirjailijoita. Voima Kustannus Oy ryhtyi jo vuonna 2007 julkaisemaan Le Monde diplomatiquen artikkeleita suomenkielisinä taskukirjoina. Kustannusvastuu siirtyi jo seuraavana vuonna Into Kustannus Oy:lle, mutta tämän vuoden alusta se on palautunut takaisin alkulähteelleen. Tämä yhteys tulee jatkossa näkymään entistä vahvemmin sekä Voiman printti lehdessä että sen nettiversiossa. Siksi painetun Diplon paperija digimuotoisten lehtien tilaukset on edullisinta tehdä Voiman nettikaupasta. kauppa.voima.fi
Elinkeinoministeri Olli Rehn (kesk.) tiedotustilaisuudessa koskien Terrafame Oyn kaivostoimintaa Sotkamossa 18.8.2015. Selvitysmies, Asumisen rahoitusja kehittämiskeskuksen ylijohtaja Hannu Rossilahti luovutti tiistaina maatalousja ympäristöministeri Kimmo Tiilikaiselle ( kesk.) ehdotuksensa uudeksi kymmenen vuoden korkotukimalliksi valtion tukeman asunto tuotannon lisäämiseksi 10.11.2015. Perheja peruspalveluministeri Juha Rehula (kesk.) tiedotustilaisuudessa koskien hallituksen kärkihankkeiden etenemistä 3.9.2015. Sisäministeri Petteri Orpo (kok.) hallituksen tiedotustilaisuudessa, jossa julkistettiin hallituksen turvapaikkapoliittinen toimenpideohjelma 8.12.2015. Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) esitteli maanantaina 24. elokuuta 2015 hallituksen suunnitelman 10 miljardin suuruiseksi arvioitua kestävyysvajetta korjaamiseksi tulevina vuosina. Valtiovarainministeri Alexander Stubb (kok.) haastateltavana yhteiskuntasopimusneuvotteluja koskevassa tiedotustilaisuudessa 20.8.2015.
Selvitysmies, Asumisen rahoitusja kehittämiskeskuksen ylijohtaja Hannu Rossilahti luovutti tiistaina maatalousja ympäristöministeri Kimmo Tiilikaiselle ( kesk.) ehdotuksensa uudeksi kymmenen vuoden korkotukimalliksi valtion tukeman asunto tuotannon lisäämiseksi 10.11.2015. Valtiovarainministeri Alexander Stubb (kok.) hallituksen tiedotustilaisuudessa toimista kustannuskilpailukyvyn parantamiseksi 8.9.2015. Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) hallituksen tiedotustilaisuudessa koskien kilpailukykyä vahvistavia toimenpiteitä 28.9.2015. Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) esitteli maanantaina 24. elokuuta 2015 hallituksen suunnitelman 10 miljardin suuruiseksi arvioitua kestävyysvajetta korjaamiseksi tulevina vuosina. Perheja peruspalveluministeri Juha Rehula (kesk.) tiedotustilaisuudessa koskien hallituksen kärkihankkeiden etenemistä sosiaalija terveydenhuollon uudistuksen valmistelun osalta 3.9.2015. Valta kuvissa ja kuvien valta V ALOKUVAAJA Sakari Piippo työskenteli valtioneuvoston kansliassa koko pääministeri Juha Sipilän hallituskauden ensimmäisen vuoden ajan. Hän oli läsnä ja kuvasi jokaisessa hallituksen tämän ajanjakson tiedotustilaisuudessa, joita oli todella tiuhaan. Piipon kuvissa poliittinen valta näyttäytyy eri tavalla kuin valtioneuvoston omissa edustuskuvissa tai uutiskuvissa. Ehkä tästä syystä valtioneuvoston kanslia suhtautui kuvien julkistamiseen aluksi nihkeästi. Piippo kertoo kuvien taustoista kirjassaan Eräitä huomiota Suomen poliittisesta järjestelmästä (Kosmos 2019): ”Kuvasin hallituksen järjestämissä tiedotustilaisuuksissa viestintäasiantuntijan työni ohella aika ajoin omaksi ilokseni. Näissä kuvissa on enimmäkseen pieniä yksityiskohtia: pukujen leikkauksia, käsien asentoja ja silmälasien sankoja. Ottamani kuvat julkaistiin ensimmäisen kerran valtioneuvoston viestintäjohtajan luvalla maaliskuussa 2016, juuri kun viransijaisuuteni kansliassa oli päättymäisillään. Kuvissa olevat solmiot, kengännauhat ja väsyneet ministereiden kasvot olivat kuitenkin ministeriölle liikaa. ’Hirviömäisiä’, sanoi viestintä johtaja. Tästä alkoi pitkä neuvottelu kuvien kohtalosta. Nämä tapahtumat saivat miettimään, miltä poliittinen valta näyttää Suomessa. Millaisilla rituaaleilla politiikkaa toimitetaan? Kenen toimesta ja millaisissa paikoissa politiikkaa täällä tehdään?” Kirjassa tämä Valtioneuvosto-niminen kuvasarja sisältää 32 kuvaa. Saman kirjan muut kuvasarjat kulkevat nimillä Kunnanvaltuusto ja Vaalit. Piipon kuvat olivat myös esillä Suomen valokuvataiteen museossa 13.9.2019–5.1.2020.
28 • 1 / 2021 Paremman journalismin puolesta Vahva naistoimittaja halutaan usein vaientaa. Suomalaiset, nepalilaiset ja tansanialaiset toimittajat työskentelevät yhdessä vahvistaen tasa-arvoa ja monenlaisia näkökulmia. TEKSTI IIDA SIMES KUVA ESA SALMINEN/ VIKES T OIMITTAJA ja podcastkolumnisti Bhrikuti Rai on 22-vuotias entinen Kathmandu Post -lehden uutistoimittaja joka työskentelee nykyään Nepalin tutkivan journalismin keskuksessa. Työssään hän toimittaa on podcast-sarjaa, jossa hän tutkailee politiikan, median ja internetin ilmiöitä paljastaen samalla sukupuolittuneita käytäntöjä. Railla on kokemusta yleisön taholta tulevasta painostuksesta ja yrityksistä vaientaa hänet. Pari vuotta sitten hän kirjoitti raiskauksista ja naisiin kohdistuneesta seksuaalisesta häirinnästä. Sen takia hänet maalitettiin sosiaalisessa mediassa. Hänen mukaan Nepalissa nimenomaan naiset saavat haukkumis ryöpyjä sosiaalisessa mediassa. Somemyrskyt eivät vaientaneet Raita, vaan hän vaiensi häiritsijät. ”Rakensin muurin itseni ja vihaviestien väliin”. Hän sulki muutamia sosiaalisen median tilejään, ja joillekin tileille hän asetti estoja, ettei kukaan voisi liittää hänen nimeään törkeisiin kuviin tai postauksiin. Vaientamisprojektilla ja kommenttien estämisellä oli ikävä kyllä hintansa. Hän riskeerasi sen, että saattaisi jäädä ulkopuoliseksi: ”En enää ollutkaan mukana alustoilla, joilla ennen kävin keskusteluja ja tavoitin ystäviä.” Kirjoittamista ja podcastejaan hän ei lopettanut. Uudessa Kathmandu Post -lehdessä Bhrikuti Rai ruotii #metoo-liikettä, joka ehti Nepaliin hieman muuta maailmaa myöhemmin. Rai kirjoittaa, miten vain vuotta myöhemmin kun Nepalin #metoo paljasti muutamien johtavissa asemissa olevien miesten ahdistelevan naisia, nämä miehet ovatkin nyt taas palkattu takaisin töihin. KUTEN KAIKKIALLA , Nepalissa hyvä journalismi pelastaa ihmishenkiä. 30 miljoonan asukkaan Nepalissa koronaepidemia on saatu toistaiseksi kuriin, eikä terveydenhuolto ole kuormittunut, mutta valistusta tarvitaan. Rai kertoo, miten varsinkin epidemian alkuvaiheessa aivan liian harvat nepalilaiset ovat suostuneet käymään koronatesteissä, koska ”taudin stigma on niin suuri”. Jos koronan leviämisestä ja sen vaaroista ei kerrota yleisölle asiallisesti, monet pelkäävät positiivisen koronatestin aiheuttamaa häpeää enemmän kuin sairastumista. Nyt epidemiatilanne on helpottanut. Rai iloitsee siitä, miten kouluja ja elokuvateattereita avataan koronasulkujen jälkeen 1,4 miljoonan asukkaan Kathmandussa. Koronaepidemia on vaikuttanut tasa-arvoonkin. ”Koska lehtitaloilla menee koronaepidemian takia huonosti, ne irtisanovat työntekijöitään. Naiset ja varsinkin nuoret naiset irtisanotaan ensimmäisinä”, Rai tuskailee. SYRJINTÄ, PALKKAEROT ja seksuaalinen häirintä hankaloittavat naistoimittajien arkea eri puolilla maailmaa. Suomalaisen Viestintä ja kehitys -säätiön (Vikes) vuonna 2019 aloittamassa hankkeessa keskitytään kouluttamaan naistoimittajia, heidän mieskollegoitaan ja mediatalojen johtoa naisten aseman parantamiseksi nepalissa ja Tansaniassa. Suomen ulkoministeriö tukee hanketta. Demokratia edellyttää vapaata ja valpasta mediaa, painottaa Vikes. Säätiö toimii lähettämällä suomalaisia toimittajia kouluttamaan kollegoitaan kohdemaihin, ja välillä toimittajia kutsutaan Suomeen – tosin nyt koronapandemian aikaan tapaamiset on siirretty nettiin. Nepalissa naistoimittajien aseman parantamishanketta koordinoi 29-vuotias journalisti Avasna Pandey. Nepalissa journalistinen kulttuuri on erittäin epätasa-arvoinen, kertoo Pandey. Näkökulmien valinnat ovat vallankäyttöä: ”On kiinnitettävä huomiota siihen, kenen tarina kerrotaan, ja seuraavaksi siihen, kuka tarinan kertoo.” Suurin osa nepalilaisten tarinoista on miesten kertomia. ”Siksi toimittajiksi tarvitaan enemmän naisia”, Pandey sanoo. ”SOMEMYRSKYT EIVÄT VAIENTANEET RAITA, VAAN HÄN VAIENSI HÄIRITSIJÄT. ’RAKENSIN MUURIN ITSENI JA VIHAVIESTIEN VÄLIIN’.”
1 / 2021 • 29 Viestintä ja kehitys -säätiö Vikes • Vuonna 2004 perustettu journalistien solidaarisuussäätiö, ainoa sananvapauteen ja mediaan erikoistunut suomalainen kehitysyhteistyön tekijä. • Suomi on sananvapauden kärkimaita. Siksi suomalaisilla on velvollisuus tukea sananvapautta muuallakin. • Useissa maissa lehdistö ei ole vapaata, ja toimittajia häiritään, uhkaillaan tai jopa tapetaan. • Kansalaiset tarvitsevat tietoa pystyäk seen vaikuttamaan päätöksentekoon ja osallistumaan yhteiskunnan kehitykseen. • Globaalien ilmasto-, talousja ihmis oikeusongelmien ratkaiseminen edellyttää kriittistä ja asiantuntevaa journalismia. • Median hyvät toimintaedellytykset ovat tärkeitä myös köyhyyden poistamisessa. Pandey ottaa esimerkiksi uutiset seksuaalisesta väkivallasta ja aborteista. Miehen kirjoittama juttu eroaa sisällöltään ja näkemyksiltään paljon naisen tekstistä. NEPALISSA NAISTOIMITTAJIEN asema yritetään parantaa lisäämällä naisten koulutusta ja työmahdollisuuksia journalisteina. Seuraavaksi Pandey haluaa edetä siihen, että naiset pääsevät myös toimitusten pomoportaaseen, ennemmin tai myöhemmin jopa päätoimittajiksi. Pandeyn ajatukset ovat hyvin linjassa Vikesin tavoitteiden kanssa. Säätiön mukaan mediatalojen johdon Nepalissa ja Tansaniassa on sitouduttava edistämään sukupuolten tasa-arvoa ja asianmukaisia työoloja naistoimittajille. Toimituksissa pitää ottaa tasa-arvosuunnitelma käyttöön. Bhrikuti Rai vahvistaa Vikesin tuen tarpeellisuuden. ”Toivoisin, että hankkeessa keskityttäisiin erityisesti uutistoimittajina työskentelevien naisten aseman parantamiseen. Samalla pitää kouluttaa toimitusten esimiehiä ja päätoimittajia, joista melkein kaikki ovat miehiä. Naisiin pitäisi alkaa suhtautua uudella tavalla, jotta nuoretkin naiset pääsisivät etenemään urallaan.” Lisätietoja: www.vikes.fi Avasna Pandey, naistoimittajien asemaa vahvistavan hankkeen koordinoija Kathmandussa, Nepalissa. Nepalilainen Bhrikuti Rai ja tansanialainen Sylvia Daulinge osallistuivat maaliskuussa 2020 Vikesin journalisteille järjestämään tasa-arvohankkeen suunnittelu kokoukseen Tansanian Arushassa. S ain vuosia elantoni musiikintekijöiden siivellä. Toimittajana ja juontajana pääsin perehtymään suomalaiseen musiikkiin ja sen tekijöihin niin televisiossa, radiossa kuin festareilla. Heidän luovan työnsä tuloksista lähti minunkin toimeentuloni. Samalla opin, miten laajan joukon toimeentulo tulee musiikin kautta. Yhden konsertin takana on monta ammattilaista, jotka jäävät monesti näkymättömiin. Joku tekee valot, joku myy keikat, joku ajaa keikkadösää ja niin edelleen. Koronapandemia on ajanut kulttuurija tapahtuma-alan ennennäkemättömään kriisiin. Olemme vaarassa menettää valtavasti kulttuurista ja taiteellista pääomaa. Esittävän taiteen alalla pitkään työskennellyt ystäväni kiteytti asian näin: Kulttuurialalla on totuttu siihen, että aina on pulaa rahasta, aina on niukkuutta, aina on hankalaa. Mutta nyt tunnelin päässä ei näy valoa enää ollenkaan. Vaikka intohimoa työn tekemiseen olisi, moni harkitsee pakosta alan vaihtamista tai on jo tehnyt sen. Koronarajoitukset tulevat jatkumaan tänä vuonna, ehkä ensi vuonnakin. Kulttuurija tapahtuma-alan tukemiseen tarvitaan nyt järeitä toimia. Korvauksia tarvitsevat myös toimijat, joiden tulonlähteet ehtyvät välillisesti rajoitusten vuoksi. Taiteen itseisarvo on kiistaton, mutta sillä on myös valtava yhteiskunnallinen merkitys. Kulttuuri vahvistaa sosiaalista pääomaamme. Se edistää hyvinvointia, terveyttä, tasa-arvoa ja moniarvoisuutta. Kulttuurialan ja luovien alojen osuus Euroopan bruttokansantuotteesta on noin neljä prosenttia, mikä on samaa tasoa kuin tietoja viestintätekniikan tai majoitusja ravitsemispalvelujen osuus. Jos päästämme kulttuurikentän rampautumaan, yhteiskunnallinen lasku on mittava. Suomen toistaiseksi noin 110 miljoonan euron pandemiatuet kulttuurille ovat pieniä verrattuna yritysten saamiin miljardien lisätukiin. Valtion tukea tarvitaan kipeästi lisää. Kulttuurialojen erityisluonne on myös otettava huomioon tukimuotoja suunniteltaessa, ja ne on luotava yhteistyössä kulttuurikentän kanssa. Kulttuurialaan ei voida aina soveltaa samoja sääntöjä kuin liiketoimintaan. Kyse on alasta, jossa työsuhteet ovat usein epätyypillisiä, tulot epäsäännöllisiä ja peräisin eri lähteistä. Alalla toimii paljon yhdistyksiä, freelancereita ja pienyrittäjiä. Monella palkanmaksu koittaa vasta kuukausien tai vuosien työn jälkeen, kun produktiosta saadaan lipputuloja. Koronakriisin vaikutukset suomalaiseen kulttuurikenttään ovat kauaskantoisia. Tämä on otettava huomioon valtion tukimuodoissa ja niiden ehdoissa myös pandemiaa seuraavina vuosina. SILVIA MODIG Euroopan parlamentin jäsen SILVIAMODIG.FI KULTTUURIALAN TUKEMISEEN TARVITAAN NYT JÄREITÄ TOIMIA MODIG!
Ilmoittaudu ilmonet.fi Helsingin työväenopisto Lakritsitalkoot ja 2 553 muuta inspiroivaa kurssia Verkkokursseja mm. Espanjan intensiivialkeet .......................................H211880 Digitaalinen piirrosanimaatio ................................H212607 Kuvajournalismin peruskurssi...............................H212673 Lapsen ja aikuisen valokuvakurssi ........................H212717 FODMAP-ruokavalion koostaminen – tietoa ja ideoita arkeen .......................................H212865 Maukas ja monipuolinen kikherne .........................H211743 Maksuttomia verkkoluentoja mm. Videopelien historia: Pelihalleista VR-peleihin .....H211899 Etelä-Amerikan kirjallisuutta .................................H211531 Sähkökitaran pedaaliefektien kiehtova maailma ..H211411 podcastit · keskustelutilaisuudet · etätapahtumat · esitykset valveillastudio.fi Livestreamin / äänityksen / videon tekemisen ei tarvitse olla kallista ja vaikeaa. Palvelut korona-ajan yhteisöllisyyteen toiveidenne mukaan! tuote-esittelyt · vaalipaneelit · musiikkikeikat · seminaarit rauhanpuolustajat.org Liity rauhan jengiin 25 euroa vuodessa – saat paljon pätevää luettavaa, näppärän ja inspiroivan Solidaarisuuskalenterin ja alennuksen kaikista tuotteista nettikaupassamme. Hurriganes Vanhalla ylioppilastalolla Helsingissä 1973 Kuva: Keijo Laajisto, museoviraston kokoelmat Rauha – lahkeet ja sydän lepattamaan! Hyvät jutut eivät koskaan vanhene.
1 / 2021 • 31 Media kylvää kauhua Yhdysvaltain tiedotusvälineet eivät vain raportoineet hallinnon edesottamuksista, vaan syvensivät kansan kahtiajakoa. Y HDYSVALTALAINEN sananvapauden asiantuntija Larry Siems asuu New Yorkin suurkaupungin ja Catskillsin vuoriston välissä. Metsien keskellä naapureina on monenlaista porukkaa liberaaleista demokraateista edellistä Donald Trumpia kiihkeästi kannattavaan MAGA-jengiin, ”Make America Great Again” -sloganilla koristeltujen lippisten ylpeisiin käyttäjiin. Eräänä iltana Siemsin naapuri heilutteli lippua, jossa luki ”Fuck Biden and all of you who voted for him” (vapaasti kääntäen ”Biden vittuun kuten kaikki te jotka äänestitte häntä”). Se tyrmistytti Siemsiä. Yhteisyyden katoaminen ei ole pelkästään tiedotusvälineiden syytä, mutta ne välineet, jotka ovat kritiikittä ja innoissaan raportoineet suoranaisia valheita, ovat syventäneet ihmisten välisiä jakolinjoja ja jopa lietsoneet väkivaltaa. ”Olen nuoruudessani kokenut paljon poliittisia erimielisyyksiä. Kun olin lapsi, TEKSTI ILONA IIDA SIMES KUVAT JUSSI JÄÄSKELÄINEN XXX
32 • 1 / 2021 maa kärsi Vietnamin sodassa, ja tietenkin kansa oli jakautunut. Mutta tällaista ei ollut koskaan. Vielä kymmenenkin vuotta sitten olisi ollut aivan mahdotonta, että kukaan olisi ilmaissut noin syvää vihaa naapureitaan kohtaan”, Siems tuskailee. LARRY SIEMS KATSOI televisiosta presidentti Joe Bidenin virkaanastujaisia. Ne sujuivat rauhallisesti. ”Salaliittoporukat odottivat viimeiseen asti, ainakin kunnes kello oli 11.59, että armeija puuttuisi peliin ja Bidenin virkaanastujaiset peruttaisiin.” Miten ihmeessä nykyajan Yhdysvalloissa voi olla noin sekopäistä väkeä? ”Yhdysvalloissa on aina ollut hulluja lahkoja. Kautta historian monet ovat epäilleet, että valtion koko johto ja hallitus ovat huijareita.” He, jotka alati epäilevät vallanpitäjiä, epäilevät yhtälailla lehdistön valehtelevan: ihminen ei ole käynyt kuussa, John F. Kennedyn tappoi salainen palvelu ja sitä rataa. Siems ei pidä ihmeellisenä, että itse kukin kyseenalaistaa vähän väliä niin kutsuttuja virallisia totuuksia, mutta ”internet tekee meistä hullumpia”. Netin jättifirmojen salaiset algoritmit eivät ole salaliittoteoriaa. Hakukoneyhtiö Google ja yhteisöpalvelu Facebook ovat rakentaneet systeemejä, algoritmeja, joiden mukaan näytöllemme ilmestyy mainoksia, linkkejä tiedotusvälineiden tai ystäviemme sivustoille. Kuitenkaan yhtiöt eivät paljasta näiden algorit mien toimintaperiaatteita, emmekä tiedä miksi näemme mitä näemme. YHDYSVALLOISSA ILMESTYY hieman yli 1 200 päivittäistä sanomalehteä. Määrä on pudonnut rajusti viime vuosina. Vuonna 1985 sanomalehtien levikki oli 62 miljoonaa kappaletta päivässä, nyt enää 28 miljoonaa. Asukkaita Yhdysvalloissa on 332 miljoonaa. Yhdysvaltain suosituin tiedotusväline on televisio, se tavoittaa 90 prosenttia aikuisväestöstä päivittäin. Viime aikoihin saakka kumpikin valtapuolue, republikaanit ja demokraatit, pysyivät ainakin valtakunnallisten vaalien aikaan erossa äärioikeistolaisista ryhmistä ja salaliittoteoreetikoista. Tämä muuttui, kun republikaanien kannatus on alkoi laskea. Enemmistö republikaaneista alkoi ajatella, että heidän tulevaisuutensa hyötyisi enemmän kahtiajaosta kuin keskustan tavoittelemisesta. Kansan uutismaku on jakautunut: demokraatit katsovat eniten ABC, CBS and CNN -kanavia ja pitävät näiden uutisia luotettavia. Trumpin tukijana tunnettu Fox News on ollut republikaanien suosikki. Fox kannatti Trumpin valtaannousua hyvin suorasukaisesti jo tämän presidentinvaalikampanjan aikana vuonna 2016. Valtakautensa lopulla vuonna 2020 presidentti Trumpin menettäessä arvovaltaisia tukijoitaan hän riitautui myös Foxin kanssa, koska kanavan ajankohtaistoimitus ei enää toistanut Trumpin väitteitä väärennetyistä vaaleista. Foxin suosio on kiinnostava ilmiö. Vaikka uutisten katselu voi olla koukuttavaa, syynä siihen ei ole mielihyvän tunteen lisääntyminen. Nimenomaan Foxilla alettiin ymmärtää Trumpin valtaannousun aikoihin, että pelottelu innostaa yleisöä enemmän kuin neutraali raportoiminen saati ratkaisujen etsiminen. Larry Siems kertoo miten kaupunkeihin muuttanut liberaali nuorempi sukupolvi alkoi ihmetellä maalla asuvien konservatiivisten vanhempien uutismakua, kun näillä oli aamusta iltaan Fox-kanava päällä: ”Katsojien alun perin lievä ahdistus alkoi muuttua kauhuksi”, Siems kuvailee. ”Eivät he nauttineet uutisista. Koukuttava tunne ei suinkaan ollut mielihyvä, vaan pelko. Tai jännitys. Häpeä. Viha ja suuttumus.” SOUTH POVERTY LAW CENTER (SPLC) -tutkimuskeskuksen mukaan mukaan vuonna 2019 Yhdysvalloissa oli yli 940 järjestäytynyttä viharyhmää. Viharyhmän (hate group) määritelmä on, että se uhkailee väkivallalla ja mustamaalaa joitakuita toisia. Uhkailujen ja mustamaalauksen laukaisee jokin uhrien piirre, johon he eivät voi itse vaikuttaa. Kuten ihonväri. Ryhmät ovat viime vuosina aktivoituneet huomattavasti. Taannoin Respect the Flag (Kunnioita lippua) -ryhmä häiritsi kahdeksanvuotiaan afroamerikkalaisen pikkutytön syntymäpäiväjuhlia Georgiassa huutamalla juhlaväelle tappouhkauksia ja osoittamalla lapsia kivääreillä. Muutama uhkaaja tuomittiin vankeuteen. Kaikenlaisista vihan ilmentymistä ei tietenkään voi suoraan syyttää maan edellistä presidenttiä, mutta on ilmeistä, että Trumpin noustua valtaan ennen hiljaisuudessa lausutut rasistiset ja aggressiiviset räyhäpuheet alkoivat levitä ja nousta valtavirtaan. Trump osoitti käytöksellään, ettei hän paheksu kiusaamista, vaan harjoitLarry Siems • Yhdysvaltalainen toimittaja, kirjailija, sananvapauden asiantuntija. • Kirjoittaa New York Times, Los Angeles Times, Slate, The Nation, LA Weekly ja The Hill -lehtiin. • Knight First Amendment Institute sananvapausjärjestön henkilöstöjohtaja. • Työskennellyt Guantánamoon vangittujen sananvapauden ja juridisten oikeuksien puolesta. Tästä aiheesta häneltä ja Mohamedou Ould Slahilta on suomennettu teos Guantanámon päiväkirja (Like 2015, suom. Kirsi Luoma). • Tutki aikoinaan Royal Dutch Shell öljy-yhtiön väärinkäytöksiä, prosessia jossa Ken Saro-Wiwa ja kahdeksan muuta ogoniaktivistia teloitettiin Nigeriassa. ”YHDYSVALLOISSA ON AINA OLLUT HULLUJA LAHKOJA. KAUTTA HISTORIAN MONET OVAT EPÄILLEET, ETTÄ VALTION KOKO JOHTO JA HALLITUS OVAT HUIJAREITA.”
Huomiokone muokkaa todellisuutta L OPPIAISENA Suomessakin seurattiin reaaliaikaisesti Yhdysvaltain tapahtumia, joissa istuvan presidentin puheen jälkeen väkijoukko rynnisti sisään parlamenttirakennukseen. Tuhannet valtaajien, puolustajien ja tapahtumia työkseen dokumentoivien median edustajien kamerat tallensivat tätä. Kaikkialla kiersi kuvia sarvipäisestä hahmosta, ja valtaus näytti karnevaalilta. Uutismedioita ja sosiaalisen median alustoja voi nimittää huomiokoneeksi. Kun nykyinen mediaympäristö tuottaa rajattomasti sisältöjä ja ihmisen huomiokyky on rajallinen, huomio on rahanarvoista tavaraa. Kilpailu huomiosta pitää koneen käynnissä: silmäpareista, klikkauksista ja jakojen määrästä riippuvat kaikenlaisen median liikevoitot. Lisäksi käyttäjien reaktiot tuottavat dataa sisältöjen yhä täsmällisemmäksi kohdentamiseksi. Huomiokone reagoi salamannopeasti, tulkinnat syistä ja seurauksista ovat usein valmiina jo tapahtumien edetessä. Uutiskuvat sarvipäästä muuttuvat somevirrassa meemeiksi, joita uutismedia sitten analysoi omissa jutuissaan. Käsitys maailmasta ja sosiaalisesta todellisuudesta syntyy asioista, joihin yhteinen huomio kohdistuu. Huomiokone kertoo meille mikä yhteiskunnassa on tärkeää ja miten ihmisinä kykenemme vaikuttamaan. AJATUS MEDIASTA TAJUNNAN MUOKKAAJANA juontaa joukkoviestinnän tutkimuksen alkuaikoihin. Mediaa on tutkittu spektaakkelien tuottajana, tajuntateollisuutena ja ideologioiden ylläpitäjinä. Sosiaalisen median myötä on tullut ilmeiseksi, että reaktioiden keräämiseen keskittyvä liiketoimintamalli on yhteiskunnan kannalta kestämätön, koska eniten reaktiota kerää tunteita herättävä sisältö. Niinpä erityisen liukkaasti leviävät pelkoa, vihaa, närkästystä ja pöyristystä lietsovat sanat ja kuvat. Tämä tukee poliittisia toimijoita, jotka ovat valmiita käyttämään valheita ja propagandaa valtansa lisäämiseksi. Todellisuuskäsitykset välittyvät, muuntuvat ja pysyvät toiston kautta. Toistoon perustuu myös disinformaation voima: kun Yhdysvaltain presidentti toistelee neljä vuotta uutismedian valheellisuutta, ajatus muuttuu todeksi osalle yleisöstä. Uutistapahtumissa monet uutisorganisaatiot pyrkivätkin toistamaan tiedettyjä faktoja oikaistakseen verkossa liikkuvia huhuja ja disinformaatiota. Huomiokoneen tuottamien käsitysten taustalla on vahvoja poliittisia ja taloudellisia intressejä. Käyttäjien tulisi osata kriittisesti tulkita kiertäviä sisältöjä ja niiden taustalla olevia intressejä. Kun vallanpitäjät yrittävät ohjailla uutismedian tai sosiaalisen median sisältöjä, ne pyrkivät hallitsemaan ihmisten käyttäytymistä. Yhdysvaltojen tilanteen kärjistyminen voi parhaassa tapauksessa herättää niin poliittiset päättäjät kuin erilaiset mediaja teknologiatoimijat ymmärtämään, että mediasisältöjen tuotanto ja kierto eivät voi perustua vain reaktioiden määrän lisäämiseen. Huomiokoneen toimintalogiikan on otettava huomioon myös seuraukset demokratialle ja yhteisölle. Someympäristössä yksilöllä pitää olla mahdollisuus valita, mihin kiinnittää huomiota ja näin vaikuttaa siihen, millaiseksi yhteinen todellisuus muodostuu. Kolumnin pohjana käytetty artikkelia The Attention Apparatus: Conditions and Affordances of News Reporting in Hybrid Media Events of Terrorist Violence. Journalism Practice NIINA UUSITALO & KATJA VALASKIVI Tampereen yliopiston tutkija Niina Uusitalo tutkii estetiikkaa ja huomiota verkkoympäristöissä. Helsingin yliopiston apulaisprofessori Katja Valaskivi tutkii salaliittoteorioita ja ekstremismiä internetissä. Jen ni N iem elä -N yrh ine n Jo nn e Re nva ll taa sitä mielellään itsekin osana omia valtapelejään. PROFESSORI TIMOTHY SNYDER Yalen yliopistosta on väittänyt Yhdysvaltojen luisuvan kohti fasismia. ”Juuri siitä on kyse!”, Siems toteaa. Fasismiin kuuluu todellisuuden sekoittaminen ja laajoille kansanjoukoille syötettävät valheet. Joko hoetaan jotain täysin väärää asiaa niin kauan, että ihmiset kyllästyvät inttämään vastaan, eli toistettu epätotuus muuttuu ikään kuin todeksi (mutta vain ihmisten mielissä – itse todellisuus ei muutu), tai sitten annetaan jollekin asialle niin monia, outoja ja keskenään ristiriitaisia selityksiä, etteivät ihmiset jaksa pohtia, mikä vaihtoehdoista olisi oikein. Siems heräsi disinformaatiokampanjaan heti Tumpin presidenttikauden alussa. Hän katseli suoraa lähetystä Valkoisesta talosta. ”Tiedottaja Sean Spicer kertoi, että Trumpin virkavalaa seurasi suurin väkijoukko ikinä. Se oli absurdia! Kaikkihan näkivät, ettei se voinut olla totta!” Siemsin mielestä oli todella tyhmää väittää moista, ja tyhmää uutisilta näyttää sitä televisiossa. Pian Siems alkoi tajuta, mistä todella oli kyse: Sean Spicer ei ollut tyhmä. Ajat olivat muuttuneet, ja Spicer kertoi television välityksellä yhdysvaltalaisille, että me Trumpin kansliassa päätämme mikä on totuus. Yhdysvaltalaiset tiedotusvälineet raportoivat presidentin möläytyksistä aluksi kuuliaisesti, mutta pian arvossa pidetyt lehdet kuten Washington Post ja New York Times alkoivat julkaista faktantarkistuksia. WASHINGTON POSTIN MUKA AN mukaan presidentti Trump valehteli valtakaudellaan 30 573 kertaa. Väitteen Yhdysvaltojen talouden rajusta kasvusta hän toisti 493 kertaa eli joka kolmas päivä. Toiseksi eniten hän toisti valhetta Yhdysvaltojen historian suurimmista verohelpotuksista. Totta oli vain se, että hän suosi verohelpotuksia, mutta vaikka hän toisti tuon 296 kertaa, verohelpotukset eivät kasvaneet kaikkein suurimmiksi eikä valhe muuttunut todeksi. TV-uutiskanava CNN pitää Trumpin valheista vaarallisimpana hänen useaan otteeseen esittämää väitettä, jonka mukaan hän olisi voittanut presidentinvaalit marraskuussa 2020. Valheen merkitys on siksi valtava, että se sai osan yhdysvaltalaisista – ei toki enemmistöä, eikä edes suurta osaa, mutta osan – epäilemään koko vaaliinstituution luottamusta. Siemsin mukaan presidentin valheiden myötä Yhdysvallat vajosi pimeisiin syvyyksiin. Sieltä on pitkä tie ylös. "Mutta me olemme nyt sillä tiellä", Siems huokaa. ”HOETAAN JOTAIN TÄYSIN VÄÄRÄÄ ASIAA NIIN KAUAN, ETTÄ IHMISET KYLLÄSTYVÄT INTTÄMÄÄN VASTAAN, ELI TOISTETTU EPÄTOTUUS MUUTTUU IKÄÄN KUIN TODEKSI IHMISTEN MIELISSÄ.”
Luomumysliä Sysmästä jo 20 vuoden ajan! Osta lähimmästä ruokakaupasta! Suomen suurin taideja kulttuurialojen ammattiliitto auttaa ja neuvoo elokuvan, teatterin, tanssin, sirkuksen ja tv-työn ammattilaisia ja opiskelijoita työelämän eri tilanteissa. Sinulla on 5?200 hyvää syytä liittyä Temeen. www.teme.fi Opiskelija, 5200 SYYTÄ LIITTYÄ TEMEEN HALUATKO FEMINISTISET JA HIILINEGATIIVISET KUNNAT? LÄHDE EHDOLLE KUNTAVAALEISSA! vihreatnuoret.fi #vaalikahvit-blogi verkossa: voima.fi! Markku Tuhkanen seuraa politiikan kiemuroita #vaalikahvit-blogissaan Voiman nettilehdessä.
1 / 2021 • 35 Artikkeli 1 VALLANKAAPPAUS Näin neutraloit poliisin heittämän kyynelkaasupommin: ”Sekoita isossa muovipullossa vettä ja ruokasoodaa. Upota pommi liuokseen.” Perulaiset mielenosoittajat jakoivat reseptiä TikTokissa viime vuonna. Nuoret tulistuivat, kun kongressi syrjäytti presidentti Martín Vizcarran ja nosti tilalle Manuel Merinon. Tätä pidettiin korruptoituneena vallankaappausyrityksenä. ”Te vittuilette väärälle sukupolvelle” -meemi on noussut viraaliksi TikTokissa. ”Te” viittaa paitsi korruptoituneeseen hallitukseen, myös vanhempiin, valtaa pitäviin ikäluokkiin. Etenkin 1990-luvun lopulla ja 2000luvuilla syntyneet eli Z-sukupolveen kuuluvat organisoituivat TikTokissa ja lähtivät suurmielenosoituksiin. Perun hallitus yritti kontrolloida mielenosoituksia väkivallalla: lyijyluodeilla, kyynelkaasupommeilla ja vesitykeillä (joita kutsutaan lempinimellä pinochet). Mielenosoittajat kuitenkin sammuttivat kyynelkaasupommit TikTokissa jaetun reseptin avulla, jakoivat kuvia poliisiväkivallasta, ilmoittivat Latinalaisen Amerikan kansalaisaktivistit kampanjoivat TikTokissa ja kaduilla. Z-sukupolven aktivismi kaataa hallituksia ja valistaa epäkohdista. Tässä ovat 5 tärkeintä korona-ajan TikTok-ilmiötä Latinalaisessa Amerikassa. TEKSTI KUKKA-MARIA AHOKAS TikTokista kaduille kadonneista ja kuolleista mielenosoittajista sekä vaativat presidentin eroa. Protestilla oli vaikutusta: presidentti erosi ehdittyään olla virassa vain kuusi päivää. 2 ABORTTI Vihreä huivi nousi tunnetuksi symboliksi, kun Argentiinan feministinen, vuosikymmeniä kestänyt kampanja abortin laillistamiseksi levittäytyi kaduille ja TikTokiin. Aktivistit vetosivat naisen oikeuteen päättää omasta kehostaan. Hashtagin #AbortoLegalYa ympärille kerääntyneet aktivistit levittivät vaatimusta ympäri espanjankielistä Amerikkaa. Samanaikaisesti Tiktokissa kiersi vaaleansininen #provida-kampanja. Abortin vastustajat pukeutuivat vaaleansiniseen huiviin ja vetosivat kristillisiin arvoihin, joiden mukaan sikiöllä on oikeus elämään. Vihreähuiviset voittivat täpärästi. Historiallisen lakimuutoksen myötä Argentiina on nyt yksi harvoista Latinalaisen Amerikan maista, joissa abortti on laillinen. Laillisesti abortin saa myös Kuubassa, Uruguayssa, Ranskan Guyanassa, Yhdysvalloille kuuluvassa Puerto Ricossa sekä Meksikon pääkaupunki Méxicossa. 3 SUKUPUOLITTUNUT VÄKIVALTA Nuori nainen laulaa videolla ja imitoi meikkitutoriaalia. Hän levittää ensin ripsiväriä, sitten huulipunaa, sen jälkeen maalaa silmänsä sinimustaksi ja esittelee meikattuja ruhjeitaan. Toisella videolla tyttö kaivaa glitterlompakosta esille taittoveitsen, jonka hän on saanut lahjaksi itsepuolustusta varten. Kolmannella videolla tyttö esittelee avaimenperäänsä. Siinä on kissanmuotoinen, pinkki nyrkkirauta. Koronapandemia lisäsi naisiin kohdistuvaa väkivaltaa kodeissa. Väkivaltaongelma korostui eristyksen myötä. Meksikolaisen laulajan Vivir Quintanan säveltämä Pelottomien laulu meni espanjankielisessä TikTokissa viraaliksi. ”Huudamme jokaisen kadonneen perään, haluamme nähdä siskomme elossa”, laulu muistuttaa. Meemi on vaikutusvaltainen siksi, että sitä levittävät paitsi kansalaisaktivistit, myös epäpoliittisten käyttäjien tilit. Osa heistä jakaa tietoa sukupuolittuneesta väkivallasta vuorotellen leivontavideoiden kanssa. 4 BLACK LIVES MATTER Yhdysvaltojen Black Lives Matterin tapahtumat näkyivät espanjankielisessä ja Brasilian portugalinkielisessä TikTokissa meemeinä, joissa muistutettiin siirtomaavallan valtasuhteiden purkamisesta eli dekolonisaatiosta. Eurooppalaiset valloittajat toivat mukanaan ihonväriin perustuvan, syrjivän poliittisen järjestelmän, joka näkyy yhteiskunnassa edelleen. Hashtag #lasvidasnegrasimportan toi esille rakenteellisen rasismin ongelmia Latinalaisessa Amerikassa, jossa on 133-miljoonainen afroväestö. Chileen Kolumbiasta muuttaneella @chohokathe1:lla on 476 000 seuraajaa. Hän jakaa heille sisältöä, jossa etuoikeudet puretaan atomeiksi: ”Minäpä kerron teille, mitä ongelmallista on argumentissa ?All lives matter?.” 5 ETÄKOULU Latinalaisamerikkalaiset kansalaisaktivistit ja opettajat näkivät alustan hyödyt kun koronapandemia alkoi, koulut suljettiin ja lapset joutuivat opiskelemaan kotona. Yksityiset koulut pystyvät järjestämään etäopetusta, mutta julkisissa kouluissa se on harvinaisempaa. Kaikissa kodeissa ei ole myöskään netti-yhteyttä. Aktivistit ja opettajat ottivat TikTokin tehokäyttöön: he julkaisivat askarteluvideoita, tiedetemppuja ja teatteriesityksiä. He myös referoivat viranomaisten tiedotteita seuraajilleen: ”Presidentti määräsi, että nyt on ulkonaliikkumiskielto. Pysy siis kotona ja muista pestä kädet. Äläkä soittele pilapuheluita hätänumeroon”, perulainen kansalaisaktivisti @apuwiracocha eli Eddy Martínez kehotti lapsia. Merinon vastaisessa mielenosoituksessa vaadittiin myös uutta perustuslakia 12.11.2020 Perun pääkaupungissa Limassa. @mafduran_ osallistuu #NiUnaMenos kampanjaan sukupuoleen liittyvää väkivaltaa vastaan. Hashtag vetoaa, ettei enää yhtään naista enempää tapettaisi. @chocokathe1 jakaa tietoa "niille, jotka ihmettelevät". Jo hn atta n Ru pire
36 • 1 / 2021 Essee Algoritmien armoilla Kuinka sosiaalinen media manipuloi käyttäjiään. TEKSTI MIIKA AUVINEN KUVA ANNA MIETTINEN S OSIA ALINEN MEDIA muokkaa maailmaa. Sydänten ja tykkäyksien jakaminen on vain pintaraapaisu, ja somella on myös syvä yhteiskunnallinen vaikutus. Algoritmien avulla sosiaalinen media addiktoi käyttäjiään. Algoritmin tarkoitus on koukuttaa käyttäjä näyttöpäätteensä äärelle – mitä pidempään käyttäjä selaa somea, sitä enemmän hän katselee mainoksia, ja sitä enemmän alustan omistajat saavat mainostuloja. Tällaisia sosiaalisen median kanavia ovat muun muassa Facebook, Twitter, Youtube, Instagram ja TikTok. Isot some-alustat muokkaavat algoritmejaan vähän väliä sen mukaan, millaisia sisältöjä niiden halutaan painottavan. Algoritmien toiminta on liikesalaisuus. ALGORITMIT VAIKUTTAVAT SIIHEN, kuinka näemme maailman ja suhtaudumme kanssaihmisiin. Ne manipuloivat ajatteluamme. Algoritmien valtaa kritisoi esimerkiksi tietokirjailija Jaron Lanier teoksessaan 10 syytä tuhota kaikki sometilit nyt (Kustantamo S&S, 2019). Hän kutsuu sosiaalisen median mainonnan mekanismeja manipulaatioksi ja käytöksen muokkaukseksi. Lanierin mukaan vapaata tahtoa ei ole olemassa ja riippuvuuksia voi syntyä mihin tahansa toimintaan. Ihminen muokkaa omaa käytöstään muiden reaktioiden mukaan osana kommunikaation vastavuoroisuutta. Algoritmien tekemä riippuvuus ja ihmisten ohjailu ovat haitallista ja moraalitonta. Algoritmien avulla yritykset valjastavat palveluiden käyttäjät tuottamaan niille tuloja. Käyttäjä näkee sellaista sisältöä, joka sitouttaa hänet ruudun äärelle. Tämä tarkoittaa mahdollisimman huomiota herättävää ja vahvoja tunteita nostattavaa sisältöä totuudenmukaisuuden kustannuksella. Algoritmien tarjoamat sisällöt opastavat käyttäjää syvemmälle omaan kaninkoloonsa. Yhtä näkökulmaa voimistavat sisällöt voivat vääristää ajattelua. Lanier opastaa, että objektiivisemman kuvan maailmasta saa lukemalla myös sellaisia uutisia, jotka eivät täysin tue omaa maailmankatsomusta. Tämä onnistuu jättämällä sosiaalisen median suositukset väliin ja katsomalla uutisensa uutisvälineiden omilta sivuilta. IHMISTEN KÄYTÖKSEN KAUTTA algoritmien kohdennetut sisällöt muokkaavat yhteiskuntaa. Kun algoritmi valikoi sisältöjä, jotka herättävät eniten huomiota, joskus tämä tarkoittaa valeuutisten ja disinformaation korostumista. Samalla luotettava tiedonvälitys voi hukkua muihin sisältöihin. Ajankohtaisin esimerkki disinformaatiota levittävistä salaliittoteorioista on QAnon. Se ei ole järin järjestäytynyt liike, ja sen piirissä on monia erilaisia salaliittoteorioita. Liikkeen kannattajia on Suomessakin. MTV Uutisten artikkelin mukaan QAnon on levinnyt esimerkiksi Suomen hyvinvointiin keskittyvissä piireissä, kuten sosiaalisen median joogaryhmissä. Tammikuussa 2021 Yhdysvaltain entisen presidentin Donald Trumpin tukijat, mukana myös QAnonin kannattajia, tunkeutuivat väkivalloin kongressiin. He halusivat osoittaa tukeaan Trumpille tämän tappion jälkeen: heistä Joe Biden oli voittanut vaalit vilpillisesti. Mellakka organisoitiin sosiaalisen median kanavilla ja pohjustettiin salaliittoteorioilla. Tapahtumat kongressissa johtivat vaatimuksiin sosiaalisen median tiukemmasta moderoinnista ja algoritmien avoimuudesta. Muita sosiaalisen median disinformaation levittäjiä ovat suurvaltojen tiedustelupalvelut, äärioikeiston nettivaikuttajat ja lääketieteen vastaiset “vaihtoehtoasiantuntijat”. Näiden ryhmien vaikutus näkyy myös Suomessa esimerkiksi rokotusvastaisuuden lietsomisena. SOSIA ALISEN MEDIAN YHTIÖT koettavat hillitä QAnonin ja muiden salalittoteorioiden sekä äärioikeiston kuohunnan leviämistä poistamalla salaliittoteorian ympärille syntyneitä tilejä, yhteisöjä ja kanavia. Twitter poisti Donald Trumpin henkilökohtaisen tilin palvelustaan, ja monet muutkin somekanavat ovat rajoittaneet hänen toimintaansa. Jo aiemmin suurimmat someyhtiöt poistivat kanaviltaan räikeimpiä disinformaatiota levittäviä agitaattoreita. Somejättien rinnalle on noussut uusia kanavia, joissa vihapuhe on vapaata. Somekanava Parler oli yksi disinformaation levittäjien suojasatamista. Viime viikkoina Amazon lakkasi myymästä pilvipalvelussaan tilaa äärioikeiston suosimalle sivustolle, ja sen sovellus poistettiin Googlen ja Applen kaupoista. Gizmodo-teknologialehti uutisoi, että hakkerit ovat anastaneet Parlerin lähes koko sisällön. Lehden mukaan sivuston kehnon tietoturvan vuoksi hakkereiden oli helppo ladata Parleriin ladatut julkiset postaukset, kuvat ja videot. Sisältö on auttanut tunnistamaan kongressin vallanneita mellakoitsita. Essee Algoritmien armoilla Kuinka sosiaalinen media manipuloi käyttäjiään. TEKSTI MIIKA AUVINEN KUVA ANNA MIETTINEN
AJANKOHTAISET TIEDOT FESTIVAALISTA: WWW.TAMPEREFILMFESTIVAL.FI TAMPERE FILM FESTIVAL 10.–14.3.2021 OHJELMISTO JULKISTETAAN 17.2.2021. Avo im et kir jak aup at: Ros ebu d City cen ter Ase mat unn elis sa ja las ten Min i kat uta sos sa, kor tte lik aup pa, Mar ian kat u 21, Ros ebu d Kal lio Por tha nin kad ulla ja myy mäl ä Kuo pio n Kau ppa hal lis sa. Maa ilm a ei ole val mis . Tar vita an ene mm än kir joj a. Suu ren val iko im an van han aik ain en kir jak aup pa. Suu ret kla ssi kot ja mod ern it hel met , kas vav a val iko im a eng lan nin kie lis tä. Kir jat , leh det , kor tit, kal ent eri t, DVD :t. j , , , Avoimet kirjakaupat: Rosebud Citycenter Asematunnelissa ja lasten Mini katutasossa, korttelikauppa, Mariankatu 21, Rosebud Kallio Porthaninkadulla ja myymälä Kuopion Kauppahallissa. Maailma ei ole valmis. Tarvitaan enemmän kirjoja. Suuren valikoiman vanhanaikainen kirjakauppa. Suuret klassikot ja modernit helmet, kasvava valikoima englanninkielistä. Kirjat, lehdet, kortit, kalenterit, DVD:t. j , , ,
38 • 1 / 2021 Lihanja maidontuotantoa salaa kuvaavat aktivistit haastavat teollisuuden tuottamaa kuvaa ruuantuotannon arjesta ja etiikasta. TEKSTI LAURA GUSTAFSSON KUVA NINNI KAIRISALO T ALVISENA YÖNÄ ajamme Helsingistä luoteeseen. Olen mukana eläinoikeusaktivistien salakuvauskeikalla, jollaisista varsinkin Oikeutta eläimille -yhdistys on tullut tunnetuksi. Oikeutta eläimille on julkaissut kuvamateriaalia suomalaisilta tuotantotiloilta ja teurastamoista vuodesta 2007. Sitä on esitetty vuosien varrella kaikissa merkittävissä kotimaisissa sanomalehdissä ja ajankohtaisohjelmissa. Uudestaan ja uudestaan kansalaisille on avattu pääsy todistusaineistoon eläintuotannon arjesta. Ja yhä uudestaan eläinteollisuus on toistanut tyynnytteleviä sanojaan: puhtaus, kotimaisuus, eläinten hyvinvointi, laillinen elinkeino, yksittäistapaus, epäkohtiin puututaan, perhetila, onnelliset lehmät. Kristo Muurimaan ja Juho Kerolan teoksessa Eläintehtaat – Suomalaisen salakuvauksen historiaa (Into 2018) Muurimaa kirjoittaa, ettei hän itsekään ennen tilavierailuja olisi voinut kuvitella, mitä joutuu kohtaamaan. Järkyttävintä ja vaikeimmin ymmärrettävää videoissa ja kuvissa on, ettei niissä useinkaan tapahdu mitään lainvastaista. Salakuvauksen tarkoitus ei ole paljastaa rikoksia. Sillä pyritään muuttamaan teollisuuden luomaa mielikuvaa eläintuotannosta ja ajatusta ihmisten oikeudesta käyttää hyväkseen muita lajeja. TUOTANTOTILOJEN OLOJA dokumentoidaan Muurimaan mukaan lain harmaalla alueella. Tuotantolaitokseen luvatta meneminen voisi periaatteessa täyttää julkisrauhan rikkomisen edellytykset. Käytännössä sellaiseksi ei kuitenkaan lueta tekoa, josta koituu ainoastaan vähäistä haittaa. Laillista kuvaaminen ei silti ole. Salakuvaajat pyrkivät välttämään kohtaamiset tilallisten kanssa liikkumalla yöaikaan, käyttämällä radiopuhelimia ja perehtymällä maastokarttoihin. Aktivistit äkänneen omistajan tai työntekijän näkökulmasta tilanne varmasti tuntuu uhkaavalta. Varsinkin, jos oma koti sijaitsee tilan läheisyydessä. Silloin tällöin aktivistit päätyvät poliisin maastojahdin kohteeksi (mikä kuulemma ilahduttaa koirapartion tapahtumaköyhää yötä). Putkaan voi kiinni jäänyt joutua jopa kymmeneksi päiväksi, vaikka teosta seuraisi lopulta vain sakkoja. Lumen vuoksi mekään emme ota riskejä, vaan suuntaamme kohteisiin, Näkyville kätketty joiden otaksumme lopettaneen toimintansa. Ensimmäisellä sikatilalla käy, kuten näillä retkillä usein: ovet ovat säpissä eikä lukkoja ryhdytä rikkomaan. Vaikka eläviä sikoja ei enää tilalla ole, rakennuksen takana löyhkää valtava lietekuoppa. Sikala ja viereinen teurastamo, jonka piiput ovat niin ikään kylmenneet, näyttää pyryssä aavemaiselta kuolemanlaaksolta. Samalla näky on mitä tavallisin. Teurastamoita ja eläintehtaita ei ole piilotettu. Teurastamoiden osoitteet löytyvät Ruokaviraston sivuilta. Eläintilat on merkitty maastokarttoihin, ne näkyvät Google Mapsissa, jos osaa katsoa. Ikkunoista, jos niitä olisi ja jos niiden läpi lialta näkisi, siat, kanat ja lampaat voisivat tarkkailla, miten moni suomalainen ajaa heidän ohitseen kotija kesämökkimatkoillaan. Saila Kivelä, joka on Karry Hedbergin ohella ensimmäinen omalla nimellään ja kasvoillaan julkisuuteen tullut salakuvaaja, työstää parhaillaan dokumenttielokuvaa, jossa hän kuvaa yhteiskunnallista muutosta ajavaa eläinoikeusaktivismia. Kivelä uskoo, että salakuvaus on vaikuttanut käsityksiin eläintuotannosta ja lisännyt huolta eläinten puolesta. MELKEIN JOKAINEN SUOMALAINEN pitää tuotantoeläinten hyvinvointia tärkeänä. Eurobarometrin vuonna 2016 tekemän tutkimuksen mukaan jopa 90 prosenttia kansalaisista kokee, että tuotantoeläimiä tulisi suojella nykyistä paremmin ja luku oli kasvanut 23 prosenttiyksikköä salakuvauksia edeltäneeltä vuodelta. Hyvinvoivia tuotantoeläimiä esiintyy kuitenkin lähinnä satukirjoissa ja markkinointimateriaalissa. Parsinavetat, häkkikanalat ja porsitushäkit ovat edelleen lainmukaisia eivätkä tiloilla viruvien sikojen, kanojen ja nautojen olot ole kohentuneet. Lihansyönti Suomessa vähenee, mutta hitaasti. Kivelä näkee ristiriidan ihmisten arvojen ja kulutustottumusten välillä ja tunnistaa vastaavaa käyttäytymistä omassa elämässäänkin. Hän kuitenkin korostaa rakenteita: maatalouden tukipolitiikka pitäisi saada eettisesti ja ekologisesti kestäväksi, ja eläintuotannon valtavan ongelmavyyhdin ylläpito lainsäädännöllä ja yhteisellä rahalla tulisi lopettaa. Aktivistien julkaisemat kuvat on todettu paikkansapitäviksi. Silti mielikuvaa eläintuotannosta hallitsevat edelleen suuryritykset ja maatalouden edunvalvojat. Todeksi mielletyn ja todistusaineiston välillä ammottaa kuilu. Kristo Muurimaa pohtii kärsimyksen banalisoitumista, kun julmaa kuvastoa on pakko toistaa. Saatamme olla valmiimpia muuttamaan itseymmärrystämme kuin käytäntöjä: ehkä emme sitten olekaan sellaisia ihmisiä, jotka kohtelevat toisia eläimiä hyvin. TOINEN TILA, JOLLA KÄYMME, on suuri tehdas isoine rehusiiloineen. Toinen taas oveton tönö, jonka erottaa tiestä huterasti aidattu lietekuoppa. Ihmiselle on pienemmässä sikalassa varattu kapea käytävä, spraypulloja ja piikikäs astalo, jolla sikoihin on aikoinaan hakattu merkintöjä. Vastaavissa tiloissa tuhannet monimutkaisesti aistivat ja tuntevat yksilöt synnyttävät, kasvavat, ihmettelevät, pelkäävät, tylsistyvät ja kuolevat. Sikojen poissaolo nostaa vieläkin selvemmin esiin tuotannon alkeellisen mutta tehokkaan infrastruktuurin. Samalla siitä heijastuu näköalattomuus, jota varmasti monet tuotannossa mukana olevat ihmisetkin tuntevat. Autiossa tilassa voi antautua kuvitelmalle, että kaikki vastaavat paikat tosiaan jonain päivänä jäisivät tyhjiksi. VA LL AN KUMOUK SE N VÄ LI N E ET Vallankumouksen välineet -juttusarjassa gonzojournalismia vihaava kirjailija kokeilee ja raportoi.
. www.ramppikuume.net Hämeentie 3, 00530 Helsinki Musta komedia skandaalijournalismista sekä yksityisyydestä mediassa ja sen ulkopuolella. Tulossa KokoTeatteriin Lucy Kirkwood: NSFW Olen jälleen ehdolla kunnallisvaaleissa 2021. TUOMAS RANTANEN HELSINGIN KAUPUNGINVALTUUSTOSSA JO VUODESTA 2000 Tule mukaan tukiryhmään: tuomas.rantanen@voima.fi | www.tuomasrantanen.fi Mainoksen maksaja: Tuomas Rantanen
40 • 1 / 2021 GRAFFITI VASTAKULTTUURISTA MUSEOON OSAT 3 & 4 Kuka omistaa graffitin? Vaikka katutaide olisi kaikkien nähtävillä, ei se ole kaikkien käytettävissä ilman erillistä lupaa. TEKSTI JARI TAMMINEN ”E DUSTAMME yhteiskuntaluokkaa, jota vuonna 1918 Mannerheimin hyväksynnällä murhattiin sorakuopilla ja vankileireillä. Olemme työväenluokan asialla ja vastustamme fasismia”, graffitiryhmä AMC avaa. Nykyaikaisen graffitin syntyyn liittyi halu tulla nähdyksi ja kuulluksi. Maalaajat olivat Yhdysvaltojen suurkaupunkien slummien asukkaita, joiden ääni ei kuulunut, mutta metron kylkeen maalattu nimimerkki saattoi reissata kaupungin laidalta toiselle ja huutaa tekijänsä nimeä. Tekemällä näkymättömän näkyväksi ja antamalla äänen äänettömille graffitia voi pitää läpeensä politisoituneena taidemuotona. Tästä huolimatta graffitien sisältö ei ole useinkaan kantaa ottavaa. Tavallisesti teoksen keskiössä on maalaajan nimimerkki. Silti ajoittain vastaan tulee myös graffiteja, joissa kommentoidaan suoraan ja kiertelemättä yhteiskunnallisia asioita. Näin on AMC:n maalaamissa teoksissa, joiden keskiössä on vuoden 1918 sisällissodan tapahtumat. Nimettöminä pysyttelevät maalaajat halusivat kommentoida teoksiaan ja sitä, mistä motivaatio niiden maalaamiseen kumpuaa. Sähköpostitse tehdyssä haastattelussa he vastasivat kollektiivina. ”Graffiti on helppo tapa saada näkyvyyttä. Ei tarvitse fyrkkaa, ei välikäsiä. Se isketään ihmisten silmille. Maalaamalla voimme ehkä kiinnittää huomion siihen, että vasemmistoa kommunistidiktatuurien teoista syytMurha-Kustaa ja muita graffiteja Sisällissodan kaikuja voi kuulla Suomessa vielä tänä päivänäkin. Myös graffitissa. TEKSTI JARI TAMMINEN KUVAT AMC G RAFFITIT JA KATUTAIDE tunkevat silmiimme monia eri reittejä. Sen lisäksi, että kohtaamme niitä luonnollisessa ympäristössään – julkisessa tilassa – myös viihdeteollisuus ja mainostajat ovat napanneet niitä käyttöönsä. Näkyvyys on tehnyt alakulttuuria tunnetuksi, mutta monet taiteilijoista ovat jääneet nuolemaan näppejään. Kuvaston levitessä on herännyt kysymys, onko soveliasta hyödyntää teoksia kaupallisesti luvatta ja korvauksetta. Suomessa aiheesta ei ole kiistelty paljoa, mutta monet maalaajat ovat olleet kiukkuisia löydettyään teok siaan ei-toivomistaan paikoista. Tekijänoikeuslaki suo taiteilijalle niin sanotun respektioikeuden. Teosta ei siis esimerkiksi saa saattaa yleisön saataville tavalla, joka loukkaisi tekijän taiteellista arvoa. Loukkaavaksi katsotaan tässä yhteydessä muun muassa se, että teosta käytetään kaupalliseen tai yhteiskunnalliseen viestintään ilman taiteilijan lupaa. Erikseen on vielä todettu, että mainontakäyttöä varten tulee aina saada lupa taiteilijalta etukäteen. MA ALISKUUSSA 2020 katutaiteilija Psyke eli Jouni Väänänen harmistui huomattuaan Ilta-Sanomien uutta Peugeotia esitelleen artikkelin kuvien nojaavan vahvasti hänen teokseensa. Väänänen otti yhteyttä lehden toimitukseen. ”Ilta-Sanomien julkaisemassa kuvassa ei kuvaaja ole vain napannut kuvaa autosta, jonka taustalla minun teokseni sattuisi näkymään. Kuva on rajattu niin, että teokseni on selvästi keskeinen osa. Auto on aseteltu paikalleen juuri niin, että teokseni näkyy”, Väänänen toteaa. Vastaavissa tilanteissa usein on riittänyt, kun on ottanut yhteyttä kuvan julkasijaan ja asiat on saatu sovittua. Tällä kertaa kyseessä oli kuitenkin muustakin kuin rahasta. ”Ilta-Sanomien luvatta käyttämä teos on minulle henkilökohtaisesti hyvin merkityksellinen. En olisi antanut lupaa sen käyttämiseen edes korvausta vastaan.” Iltis ei tietenkään ole yksin yhdistämässä katutaidetta ja autoja. Monet muutkin mediat tekevät samaa ja maailmalla lukuisat autovalmistajat ovat päätyneet maksamaan korvauksia esiteltyään menopelejään katutaiteen edessä. Kuvakaappaus Ilta-Sanomista
Murha-Kustaa ja muita graffiteja tävällä oikeistolla on oman aatteensa taustalla kansanmurha kotimaassa.” A JATUS 1918-GR AFFITIEN sarjasta syntyi spontaanisti. Sarja perustuu näkemykseen yhteiskunnassa yhä näkyvästä sorrosta. Jatkumoa, johon kuuluvat myös vuoden 1918 tapahtumat: punaisia sullottiin vankileireille, teloitettiin ja näännytettiin nälkään. ”Asian esiin nostaminen graffitin avulla herätti meissä itsessämmekin ristiriitaisia ajatuksia, viesti ja muoto tuntuivat olevan kaukana toisistaan. Ristiriita kuitenkin lopulta innosti.” Vaikka sisällissodasta on jo yli sata vuotta, ovat siihen liittyvät traumat edelleen osa yhteiskuntaamme. Sadassa vuodessa emme ole edes löytäneet yhteisymmärrystä siitä, millä nimellä tuota sotaa kutsutaan. Joku puhuu sisällissodasta, mutta toisen mielestä kyse oli punakapinasta. Ja siinä, missä toisten mielestä köyhä ja alistettu kansa haki oikeutta ihmisarvoiseen elämään, taisteltiin toisten mielestä Neuvostoliittoa vastaan. ”Se mitä Mannerheimin johdolla Suomessa tehtiin oli rikos ihmisyyttä vastaan. Se oli systemaattista ihmisten tuhoamista, joista myös Mannerheimin pitäisi joutua edelleen tuomiolle. Ihmisillä ei ole käsitystä siitä, millainen peto oli kyseessä.” AMC MUISTUTTA A , että taide ei koskaan synny tyhjiössä, vaan heijastelee tai kommentoi aina jollain tasolla yhteiskuntaa. Taidemuotona graffitin etu on siinä, että kukaan ei moderoi sitä. Sanomisen vapaus on siis suuri. Toisaalta, viestin kohdistaminen on vaikeampaa. ”Viestin näkevät ne, jotka sattuvat teokset näkemään. Se sopii meille ihan hyvin. Toivottavasti kuitenkin mahdollisimman moni. Ehkä teokset saavat ihmiset ajattelemaan, jopa etsimään lisätietoa aiheesta.” Väänäsen tapaus on parhaillaan juristien käsissä ja siitä on pyydetty lausunto tekijänoikeusneuvostolta. KOSKA KATUTAIDETTA MA ALATA AN julkiseen tilaan on selvää, että teokset ovat vapaasti kaikkien nähtävissä. Kukaan ei vakavissaan esitä, etteivätkö teokset sitten saisi näkyä myös tuossa julkisessa tilassa otetuissa kuvissa. ”En tietenkään väitä, että me maalaajat omisimme itsellemme paikat, joissa maalaamme, tai että ne tilat kuuluisivat maalaamisen jälkeen meille. Mutta meillä on oikeuksia taiteeseemme ja Ilta-Sanomat ei nyt minun oikeuksiani kunnioittanut.” Väänänen huomauttaa myös, että Ilta-Sanomat vaarantaa hänen mahdollisuutensa harjoittaa ammattiaan. ”Ammattitaiteilijana maalaan teoksia jatkuvasti myös tilauksesta ja osaa näistä teoksista sitten käytetään sovitusti mainoksissa. Jos Ilta-Sanomat vakiinnuttaa käytännön, että teoksia saa käyttää luvatta ja korvauksetta, voivat minulta loppua työt.” KUN KATUTAIDETTA PÄ ÄTYY unelmatehtaan liukuhihnalle luvatta, syntyy välillä ihmetystä myös näin välittyvistä, hyvin ristiriitaisista viesteistä. Trendikkäällä ja jännittävällä kuvastolla myydään autojen lisäksi myös monia muita tuotteita. Joskus myydään sellaistakin, joka on määrätietoisesti katutaidetta vastustanut. Jouni Väänäsen Keravalle kipparoima Taiteen kotitalo oli kesän 2020 taidenäyttelyjen suursuosikki. Kyseessä oli purkutuomion saanut kerrostalo, jonka porraskäytävät ja huoneistot täytettiin taiteella. Hankkeen valmistelun aikana joukko paikallispoliitikkoja vastusti projektia vimmaisesti: käytännössä koko paikallinen kokoomuksen valtuustoryhmä harasi vastaan. Taiteen kotitalo kuitenkin toteutui ja siitä muodostui mahdollisesti kaupungin historian onnistunein pr-tempaus. Pian Taiteen kotitalon suljettua ovensa, kevään kuntavaaleihin valmistautuva, sama paikallinen kokoomuksen ryhmä houkutteli listoilleen uusia ehdokkaita kuvilla, joissa puolueen edustaja seisoskeli katutaiteilija Henden eli Pete Niemisen teoksen edessä. Teoksessa komeilee keravalainen 1990-luvun taitteessa vaikuttanut speed metal -yhtye Stone. Nieminen kertoo, että hän teoksiaan on ennenkin nähty erilaisissa mainoksissa ja tulevissa kunnallisvaaleissa hänen teostaan käytetään ihan sovitusti Helsingissä. Keravan tapauksessa kukaan ei kuitenkaan vaivautunut olemaan yhteydessä häneen. ”Olen kysyttäessä antanut luvan käyttää teoksiani, koska kysyjät ovat aina olleet mielestäni ’hyviä tyyppejä’. Eli äänien kerääminen graffitilla on jo arkipäivää ja periaatteessa keino siinä missä muutkin. Tässä luvaton käyttö ja puolueen aiempi graffitivastaisuus kuitenkin häiritsevät”, Nieminen kommentoi. Niemisen mukaan on melko falskia hakea itselleen särmää ja uskottavuutta katutaiteesta, jos on sitä itse määrätietoisesti vastustanut. EIKÄ KYSE OLE pelkästään yhdestä paikallisosastosta. Myös kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpon pressikuvat herättivät närää. Puolueen nettisivulta ladattavissa kuvissa Orpo istuskelee koiransa kanssa skeittirampin reunalla, graffitin edessä, vaikka puolueen politiikkaa ei graffitimyönteiseksi voi kuvailla. Kuvassa komeilevan graffitin maalannut Venom ei säästellyt sanoja kommentoidessaa kuvaa Instagramissa, eivätkä sanat olleet pelkästään painokelpoisia. Graffiteissa ja katutaiteessa laajemminkin on voimaa ja energiaa, mikä ymmärrettävästi kiinnostaa monia mainostajia. Mutta mikäli mainostettava tuote on täysin ristiriidassa käytetyn kuvaston kanssa, on lopputuloskin ristiriitainen. Tämä tuntuu jäävän huomaamatta monelta sellaiselta, joka tarkastelee graffitia ja katutaidetta pelkästään esteettisenä koristuksena. Kokoomus Ko ko om us Graffitin jälkeen Graffiti on paikkasidonnaista. Sen onnistunut siirtäminen galleriaympäristöön vaatii taiteilijalta itsensä uudelleen keksimistä. Yksi Suomen tunnetuimmista graffitimaalareista, Egs, on tehnyt uraa myös gallerioiden ja museoiden puolella 2010-luvun taitteesta saakka ja raa'alle betonille maalatun graffitin rinnalle on löytynyt uusia tekniikoita. Kontrasti aerosolimaalin ja käsinpuhallettujen lasiveistoksen välillä on väkevä, mutta metodien vaihtuessa punainen lanka teosten välillä on silti pysynyt vahvana. EGS: Writing Stories With Three Letters. Document Press 2020, 160 s. Opi perusasiat Graffitiin liittyy paljon mystiikkaa ja kirjoittamattomia sääntöjä. 1980-luvulta graffiteja maalannut Juho Toiskallion Graffiti – Wraitterin käsikirja avaa mystiikkaa ja kirjoittaa auki kirjoittamattomia aloittaen graffitikulttuurin taustoista siirtyen vähitellen tekniikkaan. Toiskallion tietopakettien ohella kirjan marginaalit on täytetty muiden maalaajien kertomuksilla ja ajatusten sirpaleilla. Teos tarjoaa samalla kiinnostavan yleiskatsauksen aiheeseen sekä uusia huomioita edistyneemmillekin harrastajille. Juho Toiskallio: Graffiti – Wraitterin käsikirja. Otava 2020, 192 s. Tunne historia Antti Kalakiven Perintö päästää kymmenet maalaajat ääneen. Helsingin graffitin historiaa 1990-luvulta näihin päiviin kartoittava teos on aiheensa näköinen ja kuuloinen: puheenaiheiksi ovat valikoituneet maalaajien tärkeiksi katsomat asiat, ja tarinoiden rinnalla kirjassa on huikea määrä kuvia. Perinnön kuvaama ajanjakso kattaa ajan ennen Helsingissä vuosina 1998–2008 voimassa ollutta nollatoleranssilinjaa ja sitä seuraavan vuosikymmenen. Alunperin omakustanteisena ilmestyneen kirjan toinen täydennetty painos on Voiman kustantama. Antti Kalakivi: Perintö – Helsinki-graffitia vuosilta 1992–2017. Voima 2018, 320 s.
42 • 1 / 2021 Pelimaailma heijastelee yhteiskunnan roolijakoa Pelaaminen on parhaimmillaan hauska ja sosiaalinen harrastus. Kuten reaalimaailmassakin, pelimaailmassa kiusataan ja tullaan kiusatuiksi. TEKSTI ELISA HELENIUS KUVA ANNA MIETTINEN TEKSTI JENNA NIEMINEN Legendaarisessa Habbohotellissa ei saa syrjiä Moderointi sekä yhteisösäännöt tekevät palvelusta nuorille turvallisen. H ABBO-HOTELLI on suomalainen 2000-luvun alussa perustettu vintage-grafiikkaa käyttävä verkkoyhteisö. Se on yli 13-vuotiaille tarkoitettu virtuaalimaailma, jossa voi luoda oman hahmon, tavata kavereita tai hankkia uusia, chattailla, rakentaa huoneita, järjestää ja pelata pelejä. Suosituimmillaan palvelu oli 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Virtuaalihotelliin, josta on tarjolla versioita eri kielillä, rekisteröitiin vuoteen 2011 mennessä yli 200 miljoonaa avataria ympäri maailman. Monet nykyisistä suomenkielisen version aktiivisista käyttäjistä ovat aloittaneet ’habboilun’ nuorina ja kasvaneet sen parissa aikuisiksi. Palvelun suosio on vuosien varrella hiipunut. Viime keväänä kävijämäärät taas nousivat, mutta aktiivisten pelaajien mukaan vain hetkellisesti. Kultaaikojen eli hotellin ensimmäisen vuosikymmenen tuhansien kävijöiden aikaiseen suosioon ei päästy. Nykyisin hotellin suomenkielistä versiota käyttää kerrallaan enimmillään satoja kävijöitä. HABBO KOROSTAA NUORTEN hyvinvointia ja syrjimättömyyttä. Virtuaalimaailma noudattaa eri maiden ja järjestöjen ohjeita turvallisuuden takaamiseksi. Valvontatiimi antaa varoituksia ja porttikieltoja käyttäjille, jotka eivät noudata Habbon sääntöjä. Alusta asti moni on epäillyt palvelussa pesivän rahallista voittoa tavoittelevia huijareita, pedofiileja ja nettikiusaajia. Habbo ei hyväksy kiusaamista tai syrjintää missään muodossa. Jos havaitsee syrjintää, siitä voi ilmoittaa moderaattoreille, jotka vastaavat jatko toimenpiteistä. ’’Jos ihmiset hölmöilevät, muut puolustavat ja pyytävät lopettamaan’’, vuonna 2006 habboilun aloittanut Emilia Hakkarainen kommentoi. Käytännössä moderointi toimii. Toimittajan testijaksolla kolmessa tunnissa estetyksi joutui kaksi käyttäjää. Toinen käytN UORISOTYÖSSÄ on pitkät perinteet pelaamisen hyödyntämisessä osana toimintaa. Jokainen nuorisotyöntekijä on myös pelikasvattaja. ”Pelatessa voi löytää uusia kavereita, pitää hauskaa ja rentoutua”, yhteisöpedagogi Stella Härkönen kertoo. Hän muistuttaa, että epäasiallinen käytös pelikulttuurissa on merkittävä ongelma, mutta sitä tekee vähemmistö. ”Nuoret, joihin olen tutustunut töissä pelitoiminnan parissa, ovat avoimia, positiivisia ja huomaavaisia. He opastavat mielellään muita peliharrastajia”, Härkönen sanoo. ”Pelaaminen on monille lapsille, nuorille ja aikuisille rakas harrastus ja joillekin ammatti. Syrjinnän eri muotoihin puuttumalla ja ulossulkevia mekanismeja purkamalla pelaamisesta voidaan tehdä yhä useammalle turvallista. Pelikasvatus kotona on tärkeä osa yhdenvertaisuuden edistämistä”, sanoo Non-toxic syrjimätön pelikulttuuri -hankkeen projektisuunnittelija Riikka Lehtinen. Haastatellut toivovat, ettei koko pelikulttuuria leimattaisi häirinnän takia, vaikka siitä on tärkeää puhua. ”Häirinnän takia tytöt eivät usein puhu mikkiin monipeleissä, jotta heidän sukupuolensa ei paljastu muille”, Härkönen kertoo. VERKOSSA PEL AT TAVISSA MONIPELEISSÄ ohjelma arpoo pelaajille joukkueen. Jos tytöllä on omia kavereita, hänen on helpompi löytää peliseuraa, jossa voi olla rohkeammin oma itsensä. Moni nuori ei kerro vanhemmilleen tai nuorisotyöntekijöille peleissä kohtaamastaan häirinnästä, joten ongelma jää kasvattajilta huomaamatta. ”Kuvittele, että pelin tapahtumapaikkana on autiotalo. Mikä ero on siinä, että voit sanoa muille pelaajille, että kuulen tuolta ääniä tai menen nurkan taakse piiloon. Pelaajat neuvovat toisiaan puhumalla. Puhumattomuus vaikuttaa sosiaalisuuteen, pelissä pärjäämiseen ja siitä nauttimiseen”, Härkönen kuvailee. Ammattilais-kilpapelaajista lähes kaikki ovat miespuolisia, mutta tutkimusten mukaan pelaajien harrastajissa on kaikki sukupuolet tasapuolisesti edustettuina. Häirintä vaikuttaa esimerkiksi siihen, mitä pelejä tytöt pelaavat ja missä roolissa. ”Ajatellaan, että ikävää käytöstä on siedettävä, jos haluaa pelata. Kuitenkin enemmistö pelaajista, sukupuolesta riippumatta, toivoo että häirintään ja vihapuheeseen puututtaisiin ja että pelaajat kannustaisivat toisiaan enemmän", Härkönen sanoo. VUONNA 2018 JULKAISTUN pieneen otokseen (122 miestä, 28 naista, neljä muuta ja kaksi ei halunnut määritellä sukupuoltaan) perustuvan Nontoxic -selvityksen mukaan nuorista 90 prosenttia ilmoitti havainneensa negatiivista kommentointia pelikulttuurissa. Heistä 70 prosenttia kertoi joutuneensa itse häirinnän kohteeksi. Vain kolme prosenttia kertoi, että ei ole havainnut häirintää. Yli puolet miespuolisistakin pelaajista kertoi joutuneensa häirinnän ja vihapuheen kohteeksi. ”Häirintä voi olla pelin sisäisessä chatissä ikävää kommentointia ääneen tai kirjoitettuna. Tämän vuoksi monet tytöt ja naiset saattavat vältellä nimimerkkejä, joista heidän sukupuolensa voi paljastua. Monille todellisen itsensä kätkeminen näyttäytyy siis ainoana keinona osallistua peliyhteisöihin”, kertoo Lehtinen. ”Pelikulttuuriin liittyvä anonyymiys voi synnyttää pelaajan mielessä ajatuksen pelimaailman irrallisuudesta muusta elämästä, jolloin peleissä tapahtuva huutelu ei tunnu olevan yhtä todellista kuin pelien ulkopuolella tapahtuva henkinen väkivalta”, hän kertoo. Häirintä voi ilmetä myös peleistä ulos sulkemisena, muiden pelaajien syyttelemisenä, tahallisena huonosti pelaamisena tai pelaamisen ulkopuolella uhkailuna, häiritsevänä viestittelynä tai yksityistietojen etsimisenä. Osa pelaajista voi kiusata toisia pelaajia myös tapahtumissa ja tapaamisissa. ”Rasististen nimittely sekä sukupuolitai seksuaalivähemmistöjen oikeuksia loukkaavien nimitysten käyttö ylläpitää ulossulkevaa käsitystä siitä, kuka on tai ei ole pelaaja”, Lehtinen sanoo. PELEIHIN LIITTY VÄ kilpailullisuus madaltaa kynnystä häirintään. Välillä pelaajat syyttävät muita pelaajia häviämisestään tai hankaluuksista pelissä. Peliyritykset ovat pyrkineet vaikuttamaan pelaajien käytökseen lisäämällä peleihin ominaisuuksia, joilla pelaajat voivat ilmiantaa tai hiljentää muut pelaajat. Härkösen mukaan muita kiusanneet nuoret eivät ole yleensä ymmärtäneet, miten heidän käytöksensä on vaikuttanut muihin. Kun kiusaamiseen on puututtu nuoret ovat olleet valmiita korjaamaan käytöstään. Ruutukaappaus Habbo-hotellin huoneesta. Uusien ystävien lisäksi Habbo-maailmassa kiehtovat itseilmaisun mahdollisuudet.
1 / 2021 • 43 Pelimaailma heijastelee yhteiskunnan roolijakoa TEKSTI JUUSO PIKKARAINEN Sukupuolten ja etnisyyden moninaisuutta lisää mahdollisuus muokata avatariaan. Käyttäjät voivat ilmaista itseään avatarinsa avulla monipuolisesti. Red Dead Redemption 2 kritisoi amerikkalaisen kulttuurin perustuksien valheellisuutta V ILLI L ÄNSI on yksi amerikkalaisen kansallisidentiteetin suurista tarinoista. Se on ihannoitu ja romantisoitu perusta nykypäivän Yhdysvalloille. Yhdysvaltalaisten tärkein arvo, vapaus, kanavoituu siihen. Vapaus esiintyy usein villissä lännessä todellisena ja siellä kerran täydellisessä muodossaan olemassa olleena ilmiönä. Red Dead Redemption 2 sijoitPelikulttuuri ei ole muusta yhteiskunnasta irrallinen saareke, vaan siihen heijastuu syrjintä, johon nuoret voivat törmätä kaupungilla, koulussa ja sosiaalisessa mediassa. Pelikulttuurissa häirintä ja syrjintä kohdistuu usein samoihin ihmisryhmiin kuin muuallakin yhteiskunnassa: naisiin ja tyttöihin, seksuaalija sukupuolivähemmistöihin, etnisiin vähemmistöihin ja kielivähemmistöihin. Pelikulttuurin sisäinen häirintä on oma ongelmansa, mutta samaan aikaan kyseessä on isompi yhteiskunnallinen ongelma. ”Pelaaminen nostattaa pintaan tunteita, mikä kertoo siitä, että kyseessä on pelaajalle tärkeä kokemus. Eläytyminen ei itsessään ole toksista, mutta se ei saa tapahtua muiden kustannuksella esimerkiksi seksistisenä tai rasistisena kommentointina”, Lehtinen sanoo. täytyi häiritsevästi, ja toinen etsi treffiseuraa nuorista tytöistä. Moderaattorit ottivat molemmissa tapauksissa asian hoidettavaksi minuutissa häiriöilmoituksen tekemisen jälkeen. Turvallisuutta vahvistaa myös itsemoderointi: käyttäjillä on mahdollisuus hiljentää tai estää asiattomasti käyttäytyviä pelaajia. Palvelusta löytyy lista ongelmatilanteista sekä toimintaohjeita niiden varalta. Tarjolla on myös nuorempien käyttäjien vanhemmille suunnattu opas työkaluista, joilla taataan lasten turvallisuus alustalla. VUOSIEN VARRELL A HABBOSSA on tehty paljon nuorten hyvinvoinnin lisäämiseksi. HUBU-bussi oli Ehkäisevän päihdetyön eli EHYT ry:n hotellissa toimiva infobussi, jossa järjestettiin keskustelusessioita käyttäjiä kiinnostavista aiheista, kuten koulukiusaamisesta, huumeista, yksinäisyydestä ja harrastuksista. Suuren suosion saavuttanut bussi oli avoinna säännöllisesti kerran viikossa monen vuoden ajan. Suosion laskusta huolimatta Habbossa on paljon potentiaalia. Virtuaalimaailman lähes rajattomat mahdollisuudet antavat mielikuvituksen kukkia. Sieltä löytyy jokaiselle jotakin. Lisäksi sillä on eväät toimia koronaystävällisenä tapaamispaikkana, minkä ansiosta se on edelleen hyödyksi yksinäisyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen ehkäisemisessä. tuu tähän miljööseen, tarkemmin sanottuna vuoteen 1899, jolloin suuri, villi ja vapaa länsi ei oikein ollut enää mitään näistä. Näin ainakin pelin päähenkilöt, loputtomalta vaikuttavassa kujanjuoksussa oleva joukko rikollisia, sen sanoittavat. Pelin hahmot kokevat kovaa vauhtia etenevän teollistuneen, modernin yhteiskunnan riistävän heiltä mahdollisuudet elää sellaista elämää, jonka he kokevat jaloksi, vapaaksi ja arvokkaaksi. Pelaajalle peli kertoo näiden rikollisten, ja toisaalta sivurooleissa esiintyvien alkuperäiskansojen edustajien, kautta toista totuutta: villiä ja vapaata ei koskaan ollutkaan. Peliarvio Stella Härkönen edistää työkseen syrjimättömyyttä pelimaailmassa.
44 • 1 / 2021 Essee Samaistumisen kaipuu ja ilo Toimittaja Anu Silfverberg kirjoitti kirjan siitä, miten sukupuolirooleja kuvataan elokuvissa. TEKSTI JA KUVA ELISA HELENIUS V IIME LOKAKUUSSA ilmestyi toimittaja Anu Silfverbergin esseekirja Sinut on nähty, joka käsittelee katseen valtaa. Kirjassa on eniten esimerkkejä elokuvista, mutta myös muista taiteenlajeista ja mediasta. Kun Silfverberg kuunteli Maija Vilkkumaan Ei-levyä, ja hänestä tuntui kuin Vilkkumaa olisi lukenut hänen päiväkirjansa. ”Voidaan sanoa, että on latteaa haluta nähdä itsensä taiteessa. Mutta tiedättekö miltä se tuntuu? Tiedättekö, millainen pommi se on, kun se osuu kohdalle elämän jatkuttua jo pitkään. – – Koska en ollut tottunut siihen, että tarinaani kerrotaan, olin kuvitellut sen olevan merkityksetön, mutta nurinkurisesti myös ainutkertainen. Mutta se olikin jotain merkityksellistä ja jaettua”, Silfverberg kirjoittaa. Silfverberg halusi kokeilla, mitä kaikkea essee tekstilajina voi syödä sisäänsä. Teoksessa on elokuvakritiikkiä, muistikuvia, kuvitteellisia päänsisäisiä dialogeja sekä ystävien ja taiteentekijöiden haastatteluja. Silfverberg kertoo, että on saanut teoksestaan ”ihan järjettömästi” palautetta. Moni on samaistunut hänen havaintoihinsa. SILFVERBERG ALOITTI TEOKSEN kirjoittamisen neljä vuotta sitten. Hän ajatteli ensiksi tekevänsä fiktiota katsomisesta ja katseesta. ”Jos mielessään kuvittelee häpeää tai onnistumista, niin niissä kuvitelmissa on aina joku katse: joku näkee, kun joko onnistut tai nolaat itsesi. Lapset taas hokevat koko ajan, että katso mua, mutta aikuiset eivät enää sano niin”, Silfverberg kertoo. Hän oli pitkään halunnut jossakin tekstissä käsitellä kokemuksiaan siitä kun parikymppisenä liittyi feministiseen liikkeeseen. Lisäksi hän halusi kirjoittaa esseekirjan, jossa kertojaääni ja samalla etäisyys aiheeseen vaihtelevat. Lopulta kaikki kolme asiaa eli kertojaäänen hakeminen, feministiset havainnot 20 vuotta sitten sekä katseesta ja häpeästä kirjoittaminen yhdistyivät yhdeksi teokseksi. Kirjoitusprosessin aikana noussut metoo-liike vahvisti kirjan sanomaa. ”Mitä olin ajatellut yksityiseksi kokemukseksi, olikin jaettua.” SILFVERBERG ON TEHNYT pitkän uran toimittajana, mutta myös lyhyesti elokuvakriitikkona. Valtaosan urastaan Silfverberg on työskennellyt Helsingin Sanomissa. Hän on ollut myös perustamassa pitkiä juttuja digitaalisessa muodossa julkaisevaa Long Play -verkkolehteä ja työskentelee nykyisin sen toimituspäällikkönä. Esseekokoelman kirjoitusprosessi oli kokeneelle kirjoittajalle vaikea. ”Se oli ihan hirveä, sekava ja häpeäntäyteinen! En ollut varma, valmistuuko tämä koskaan. Teoksen rakenne muotoutui vasta loppumetreillä.” Deadlinen lähestyessä Silfverberg sai palautetta kustannustoimittajaltaan ja luetutti tekstiä parilla ystävällään. ”Auttoi, kun joku toinen ihminen näki, että nämä asiat liittyvät toisiinsa. Kun tajusin, että voin vaihdella kertojaa, kirjoittamisesta tuli helpompaa. Eri kertojien etsiminen oli vapauttavaa ja hauskaa. Entä jos kertoja vaikka vähän kilahtaisi, sillä tavoin kuin sitä paasaa chatissa jollekin kaverilleen? Moni asia loksahti paikalleen. Se olikin kertojasta kiinni, etten ensiksi saanut asiaa kerrottua.” SILFVERBERG RAIVOA A KIRJASSA AN humoristisesti epäkohdista. ”Mieluummin överit kuin vajarit!” Silfverberg naurahtaa. ”Tekemiseen liittyi häpeää, ’älä tee itsestäsi numeroa’. Tämä teos toimi kuitenkin vain niin, että laitoin itseni peliin. Näytän, että mulla on tällaisia alhaisia tunteita.” Silfverbergillä oli kirjaa kirjoittaessa jatkuva pelko siitä, että hän liioittelee valittaessaan epäkohdista. "Ymmärrän, miksi tällainen kritiikki aiheuttaa vastareaktiota. Kun joku sanoo, että tämän elokuvan naiskuva on ihan hirveä, se kuullaan helposti niin, että kyseisellä elokuvalla ei ole mitään arvoa. Mutta niinhän se ei ole." Hänen mukaansa kritiikin vastustaminen kumpuaa rakkaudesta elokuviin. ”Vastareaktio ei ole vain pöyhkeää tietämättömyyttä, vaan myös pelkoa rakkaan kokemuksen menettämisestä. Ymmärrän pelon, se on ihan validi.” Toisaalta elokuvien rakastamisen takia myös niiden ihmiskuva tuntuu tärkeältä. ”Halusin tuoda esiin, miten mutkikasta on rakastaa elokuvia, kun ei saa vastarakkautta.” KUN TOIVOTAAN PAREMPIA naishahmoja, usein ehdotetaan supersankareita. ”Ne ovat toki tärkeitä lapsille ja nuorille. Hahmot, joita olen kuitenkin itse rakastanut, ovat olleet keski-ikäisiä, itsesäälisiä, koiran näköisiä miehiä, jotka sössivät asiansa. Kuten Paul Giamattin lähes kaikki roolit. Olisi kiva, jos sellaisia yksinäisiä mutta rakastettavia luusereita olisi myös naisina. Onko sellainen edes mahdollista? Manchester by the Sea naisilla.” Naiset ovat enemmän mukana yhteiskunnassa kuin elokuvissa. Silfverberg toteaa, että fiktio ei synny erillään yhteiskunnasta, ennakkoluulot näkyvät tarinoissa. Silfverberg kehuu suoratoistopalveluita, joiden ohjelmistossa näkyy erilaisten ihmisten kirjo. ”Olemme kaikki enemmän tai vähemmän tietyn maailmankuvan läpäisemiä. Mitä enemmän elokuvia tekevät vain yhdenlaiset ihmiset, sitä enemmän on samanlaisia näkökulmia. Kun kirjoitin kirjaa, mietin usein, onko tällä mitään merkitystä. Mutta nyt kun kirja on valmis, tuntuu, että juuri nämä asiat, mitä katsomme ja miten tulemme nähdyksi ja kuvatuksi, määrittävät meitä.” Anu Silfverberg: Sinut on nähty Teos 2020, 208 sivua
1 / 2021 • 45 TEKSTI TUOMAS RANTANEN TEKSTI JARI TAMMINEN N YKY-YHTEISKUNNASSA voidaan käydä keskustelua lähes aiheesta kuin aiheesta, vaikka usein vastakkaista väitetäänkin. Toisaalta monet aiheet ovat edelleen tabuja. Pertti Jarlan Fingerpori-stripit tasa painoilevat toistuvasti soveliaisuuden rajalla, ja toisinaan joidenkin mielestä rajan väärälläkin puolella. Usein soveliaisuuden rajan sijainnista ovat vääntäneet lukijat, mutta monesti myös sarjakuvia julkaisevat mediat ovat vaatineet muutoksia ja jopa jättäneet jotkut stripit tyystin julkaisematta. Herkkiä kohtia on löytynyt esimerkiksi seksistä ja uskonnosta. Samoin Adolf Hitlerille nauraminen sekä yrityksille lällättely on nostanut toisinaan tien pystyyn. Jarlan tuotannolle ominaisesti karmivillekin aiheille nauretaan, mutta sitä ei tulisi tulkita kannustamiseksi esimerkiksi natsismiin tai pedofiliaan. Vaikka fingerporeja on yksiselitteisesti sensuroitu, Jarlan sanan vapautta kuitenkaan ei ole viety. Fingerporin paha kirja kokoaa yksiin kansiin sensuurin kynsiin jääneitä tai muuten poikkeuksellista paheksuntaa herättäneitä strippejä, ja teoksen ilmestymisen myötä Jarlan sananvapaus kyllä toteutuu. Teoksen sisältö on sekä asiatonta että hulvatonta. Samalla se esittelee katsauksen siitä, mikä median mielestä on aivan liikaa. Osa sensuurin kynsiin jääneistä esimerkeistä saattaa jopa yllättää. Pertti Jarla: Fingerporin paha kirja Like 2020. 64 sivua. P ITKÄN LINJAN taloustoimittajat Juha-Pekka Raeste ja Hannu Sokala ovat tehneet järkäleteoksen nykykapitalismin vaarallisimmista toimijoista. Hiukan keinotekoinen, mutta havainnollinen tarkastelutapa avaa monimutkaiset globaalitalouden rakenteet jännittävällä tavalla. Kirjaa voi lukea vaikka yhtiö kerrallaan itse haluamassaan järjestyksessä. Esimerkiksi Coca-Cola saa kantaakseen maailman eniten muoviroskaa synnyttävän brändin arvon. Ikea esitellään logististen, markkinoinnillisten ja epäeettisten innovaatioidensa kautta. Kyytija ruokavälityspalveluja tarjoava Uber näyttäytyy alustatalouden ja oman yritysvastuunsa työntekijöiden harteille siirtämisen pioneerina, Ryanair maailmaa tuhoavan halpalentoliikenteen tähtenä ja Walt Disney Company keskittyneen viihdeteollisuuden pääpahiksena. Merkille pantavaa on tietoteknologiajättien kuten Applen, Facebookin, Amazonin ja – kaikkein uhkaavimmaksi noteeratun – Googlen asema listan kärkipäässä. Niiden rinnalle nousevat kiinalaiset haastajat Alibaba ja Tencent. Rinnastus avaa tär keän pohdinnan siitä, miten maailmanhallinnan tulevaisuuden kannalta Kiina on muutenkin ratkaisevassa asemassa. Teos esittää uskottavasti, miten maaimaa hallitsevien megayritysten läpi kulkevat rahavirrat ja yksityiskohtainen tieto aivan kaikesta ja kaikista tekevät niiden vallasta suurempaa kuin mitä maailman demokraattisesti valituilla johtajilla on. Samalla yhä mielikuvituksellisemmat tiedonhallinnan keksinnöt mahdollistavat yhä tehokkaamman poliittisten ja taloudellisten prosessien manipulaation. Eivät nämä yritykset tee tätä kaikkea viedäkseen maailmaa mihinkään tiettyyn suuntaan, vaan tehdäkseen rahaa. Oheisvaikutuksista piittaamatta. Juha-Pekka Raeste & Hannu Sokala: Maailman 50 vaarallisinta yhtiötä Nemo, 2020, 528 sivua. Kun mitään ei saa sanoa? Kapitalismin kujeet Kirja-arviot Jykevä annos kertomuskritiikkiä Facebookista tuttu projekti laajeni tietokirjaksi. K ONEEN SÄ ÄTIÖN rahoittama Kertomuksen vaarat -projekti sai päätöksensä vuoden 2020 lopussa. Hankkeessa tutkijat julkaisivat blogissaan ja Facebookissa kriittisiä huomoita tämän päivän tarinataloudesta, jossa lähes kaikkea pyritään pukemaan tarinan muotoon. Nyt julkaistava kirja tiivistää projektin keskeisimmät havainnot, joskin ”jalostuneemmassa muodossa”, kuten kirjan toimittajakunta asian ilmaisee. Näkökulmia Kertomuksen vaarat -kirjasta ei puutu. Tarkoitus on ollut selvästi osoittaa, että tarinallisuus näkyy mitä moninaisimmissa aiheissa poliitikkojen henkilöbrändäyksestä viranomaisviestintään. Näkökulmien runsaus ja kirjoittajakunnan kirjavuus tekee kirjasta toisaalta myös epätasaisen. Kirjan eri lukujen kiinnostavuus riippunee paljon omista kiinnostuksen kohteista. Yksi kiinnostavimmista luvuista käsittelee politiikan tarinallistumista. Kaikki suomalaiset puolueet pyrkivät välittämään sanomaansa tarinoiden avulla. Vahvimmin tätä ovat Suomessa tehneet vihreät, jotka ovat myös ehkä hieman yllättäen suhtautuneet kaikkein kriittisimmin Kertomuksen vaarat -projektin esittämiin arvioihin politiikan tarinallistamisesta. Myös kirjailija Juha Itkosen ja kriitikko Ville Hämäläisen luku kirjallisuuskritiikin nykytilasta on mainio. Itkosen mukaan autofiktiivisyys on noussut kirjakritiikeissä korostetusti esille. Käytännössä moni kriitikoista on alkanut liittää yhteen kirjailijan oman elämän ja kirjan, vaikka klassinen kritiikin teoria tapaa erottaa nämä kaksi toisistaan. Maininnan arvoinen on myös kaunokirjallisuuden hyötyä käsittelevä luku. Kaunokirjallisuuden lukemisen on väitetty lisäävän empatiaa, mutta tieteen piirissä tähän väitteeseen on suhtauduttu ristiriitaisesti, sillä kaunokirjallisuutta on vaikea nähdä monoliittisena möhkäleenä, jonka lukemisella olisi aina samanlainen vaikutus. Toisin sanoen, tekeekö sekä Jane Austenin että Stephen Kingin lukeminen ihmisen samalla tavalla empaattisemmaksi? Hyötypuhe on myös esimerkki kaiken välineellistymisestä. Lukeminen on erinomainen harrastus, mutta kaventaako hyötypuhe lukijuutta ja johtaako se jossain vaiheessa vain tietyntyyppisen, hyödyllisen kirjallisuuden julkaisuun? Kertomuksen vaarojen rakenne tukee sitä, että kirjan voi lukea alusta loppuun tai sieltä täältä valikoiden. Kirjassa käytetään myös erilaisia kerrontatekniikoita sen sijaan, että kaikki luvut olisi kirjoitettu samalla tavalla ylhäältä alas. Kirjassa yhdistellään perinteistä tietokirjaproosaa, haastatteluja, kommentteja ja näkökulmia, jotka tekevät kirjan rakenteesta mielenkiintoisen. Kirjan taitto on näyttävä, mutta kutistettu fontti vaikeuttaa lukemista. Kirjaan on jäänyt jonkin verran kirjoitusvirheitä, ja eräässä luvussa mainitaan, että suklaayhtiö Fazer olisi siirtynyt vastuulliseen suklaantuotantoon. Yritystoimintaa tutkiva Finnwatch saattaa olla tästä eri mieltä. Kupruista huolimatta Kertomuksen vaarat avaa tarinataloutta mainiolla tavalla monesta näkökulmasta. Kirjan tapa katsoa tarinoiden kyllästämää maailmaa on parhaimmillaan palkitseva. Maria Mäkelä, Samuli Björninen, Ville Hämäläinen, Laura Karttunen, Matias Nurminen, Juha Raipola & Tytti Rantanen (toim.): Kertomuksen vaarat – kriittisiä ääniä tarinataloudesta Vastapaino 2020, 342 sivua. TEKSTI ESKO JUHOLA
Olet spämmääjie?n seurassa Grimeä, bläkkistä, skweetä, indietä, punkkia... Vantaan Myyrmäestä tehdään päivittäin parhaaseen kuunteluaikaan radiota soittolistojen ulkopuolelta. TEKSTI ANTTI KURKO KUVA ANNA MIETTINEN S AY eli Spämmääjien Ammattiyhdistys voi olla monelle tuttu netistä, kaupungilla nähdyistä tarroista tai tapahtumista. Harvempi kuitenkaan tietää mistä on kyse. Yhteisö tunnetaan erityisesti SAYFM-nettiradiostaan, jota on pyöritetty vapaaehtoispohjalta kahdeksan vuoden ajan. Sen toiminnassa on mukana noin viitisenkymmentä henkilöä. Kanava lähettää ohjelmaa seitsemänä päivänä viikossa. Ohjelmisto nojaa marginaaleihin ja tarjoaa laajan repertoaarin musiikkia, jota harvemmin, mikäli ollenkaan, kuullaan FM-taajuuksilla. MIKA ”KESOILINKUNKKU” VÄISÄNEN on ollut mukana SAY:n toiminnassa alusta asti – siitä kun yhteisö vasta alkoi muodostua Basson keskustelufoorumin sisällä. Väisänen muistelee 2010-luvun vaihdetta Basson kultaaikana, jolloin hyvin toimitettuihin musiikin erikoisohjelmiin keskittynyt radiokanava niitti mainetta. Basson tarjoamat sisällöt puhuttelivat ihmisiä, ja sen verkkosivuilla toimi aktiivinen keskustelufoorumi. Parhaita paloja foorumilta nostettiin myös yhtiön julkaisemaan kulttuurilehteen. Yhteisöllisyys synnytti yhteisöllisyyttä. Käyttäjien järjestämissä miiteissä eli tapaamisissa anonyymit nimimerkit saivat kasvot. Yhteisön sisällä alkoi muovautua oma yhteisönsä, joka alkoi julkaista itse tuottamaansa sisältöä Basson foorumin sisällä. ”Jossain vaiheessa nimimerkki haistavittu kirjoitti, että miksi te olette täällä, kun voisitte tehdä tätä itsekin,” Väisänen muistelee. Siitä lähti ajatus perustaa oma nettisivusto. YHTEISÖLLISYYS JA OMAEHTOISUUS kuvaavat SAY:n toimintafilosofiaa. Toiminnassa on mukana monipuolinen ja ikähaitariltaan laaja ryhmä ihmisiä ympäri Suomea. Tekijöitä yhdistää tarve uida vastavirtaan. Kanavalla soi musiikkia doomista ja indiestä todella kokeelliseen kamaan. Suomessa radiota tehdään varsin yksipuolisesti. Kaupallisia kanavia hallitsevat vahvasti soittolistat, joilla kiertävät samat biisit. Vain muutama kanava tarjoaa nykyisin toimittajavetoisia musiikkivalintoja. Suuremmassa määrin sellaisia tarjoavat ainoastaan Muusikoiden liiton omistama Radio Helsinki sekä YleX:n musiikin omat erikoisohjelmat. SAYFM:ää ei pyöritetä liiketoimintamielessä vaan tee-se-itse-mentaliteetilla. Kanavan pyörittämisessä korostuu huolettomuus, joka mahdollistaa ohjelmien tekemisen omilla ehdoilla. Ohjelmat ovat tekijöidensä näköisiä. Moni haluaa olla mukana tarjoamassa kuulijoille listahittien sijaan uusia tärppejä. ”Meidän ei tarvitse varoa liikaa sitä, mistä puhuu tai mitä soittaa. Tärkeintä on, että on intoa tehdä omaa juttua, eikä tunkea itseään väkisin johonkin tiettyyn lokeroon”, Väisänen pohtii. Kysymys SAY:n omasta journalistisesta linjasta saa Väisäsen mietteliääksi. ”Ei meillä ole tällä hetkellä tiukkaa linjaa. Vastuu on aikalailla siirtynyt kuulijoille. Yleensä puhutaan päivän uutisista, musiikista tai ikäänkuin blogimaisesti omista tekemisistä. Jos oh46 • 1 / 2021
Olet spämmääjie?n seurassa jelman ideana olisi poliittinen keskustelu, pitäisi olla hieman tarkempi siitä. Ihan kiltisti porukka on kuitenkin tähän asti ollut, eikä ole ollut ongelmia disinformaation levittämisen kanssa”, Väisänen sanoo. VAPA AEHTOISTOIMINTA AN saa kulumaan aikaa niin paljon kuin viitsii kuluttaa. Ja Väisänen viitsii. Hän nimittää itseään eräänlaiseksi toiminnanjohtajaksi, jonka rooli on tehdä asioita mahdolliseksi ja pitää kokonaiskuva hallussa. Vuoden alusta hän on pitänyt koulutuksia kuudelle tuottajalle, jotta kanavalle saataisiin joka viikonpäivälle oma vastuu henkilö. Tähän asti hän on itse hoitanut sitä seitsemänä päivänä viikossa. Vaikka nettiradion pyörittäminen on suhteellisen edullista, koronalla oli oma vaikutuksensa SAY:n talou teen. Perinteisesti yhteisön jäsenet ovat kattaneet kanavan kuukausittaisia menoja tekemällä DJ-keikkoja klubeilla ja baareissa. Baarien ollessa kiinni keikkapalkkioita ei tullut, joten tekijät alkoivat kerätä toisiltaan pientä jäsenmaksua. Maksulla pystyttiin kattamaan kiinteät kulut kuten studiotilojen vuokra, kirjanpito, Teosto-maksut sekä nettija puhelinliittymät. ”Oli fiksua alkaa pyytää muutaman kympin suuruista summaa, vaikka se vähän inhottavalta tuntuikin. Jengi kuitenkin ymmärsi, että miksi tässä kerätään kolehtia,” Väisänen sanoo. Kolehtimaksu on halpa hinta siitä, että oman radio-ohjelman lisäksi on mahdollista käyttää Vantaan Myyrmäessä sijaitsevia studio tiloja omia projektejaan varten. Moni käy nauhoittamassa pod casteja tai harjoittelemassa levyjen soittoa. Kerran vuodessa SAYFM lähettää maratonlähetyksen, joka pitenee vuosittain 25:llä tunnilla. ”Tänä vuonna olisi tiedossa 200 tuntia suoraa lähetystä eli sellainen reilun viikon rutistus. Se on sitä yhteisöllistä meininkiä, kun tulee ympäri vuorokauden ohjelmaa ja aina on joku tyyppi studiossa”, Väisänen sanoo. ITSE TEKEMINEN opettaa paljon. Väisänen on oppinut asiat pitkälti yrityksen ja erehdyksen kautta. Vaikka tekniikan oppii nopeasti, suorien lähetysten tekemisessä joutuu keskittymään enemmän henkisiin puoliin, kuten itsensä ilmaisuun ja jännityksen kanssa painimiseen. Tällä hetkellä Väisäsen pyörittää kahta lähetystä: phonk-genreen keskittynyttä Everything Cash -musiikkiohjelmaa sekä yhdessä kollegansa Prosentti-Jyrin kanssa yli seitsemän vuotta toimitettua Selvät Sävelet -keskusteluohjelmaa, jossa keskitytään ajankohtaisiin tapahtumiin ja ilmiöihin. Vaikka hän ei ole ehtinyt hankkia varsinaista radioalan koulutusta, media-assistentin opintoja lukuun ottamatta, vuosia kestänyt säännöllinen nettiradion pyörittäminen näkyy omassa radion kuuntelussa. ”Olen alkanut keskittyä enemmän siihen, mitä sieltä tulee, sen sijaan, että pitäisi radiota vain taustalla. Enimmäkseen kuuntelen nykyisin Yle Puhetta tai Radio Suomea. Hyvin tuotetut sisällöt kiinnostavat. Yritän itsekin satsata niihin", KesoilinKunkku kuittaa. Mikä Väisänen (oikealla) tarkistamassa ennen ohjelman alkua, että kaikki piuhat ovat kiinni kuten pitää. Kuukausi sitten piuhat olivat irronneet lähetyksen alussa mikseriä siirtäessä, joten musiikit soivat kyllä studiossa mutta suoraan lähetykseen ei mennyt mitään reiluun viiteen minuuttiin. Vasemmalla Kyttä Juttu Show -ohjelmaa pitävä DJ Knatatürk. NEØV Picture Of A Good Life Clouds Hill (2021) Veljesten Anssi ja Samuli Neuvosen neljännen albumin kitaraindie täyttää parhaimmillaan suurenkin huoneen. Kokonaisuuden avaava Marathon on huolitellun hieno ja liki kahdeksassa minuutissaan juuri oikean pituinen. Biisi joukkion jännittävin palanen Island sekä rummuilla ja kuulaalla laululla mässäilevä Loners lukitsevat paikkansa levyn kohokohdissa. Lopun materiaali ei jaksa hämmästyttää edeltäjiensä tavoin. Jäljelle jää silti seesteinen yhtenäisyys, haikeus vailla apatiaa. PINJA PORVARI Sorsajengi Sorsajengi tuhoaa Playground Music (2021) Räpylä menee nyrkkiin kuunnellessa grungevaikutteista rokkia soittavan Sorsa jengin esikoislevyä. Lohduton teema on välinpitämättömyyden ja itsekeskeisyyden aiheuttama maailmantuska. Vastapainona lauletaan voimabiisejä panemisen riemusta ja seksuaalisuuden monimuotoisuudesta. Musiikillinen spektri on laaja: Viisiminuuttinen herkkä balladi Toiset ihmiset tuo mieleen laulaja Ida Niemen toisen yhtyeen Vulva ruton. Levyn päätösraita Spermaa pillussa_xD on puolestaan 17 sekuntia ehtaa HC:ta. ANTTI KURKO Organ!k Rakkaudesta lajiin Svartronix 2021 Suomen The Rootsiksi luonnehditun Organ!kin kaksi vuotta työn alla ollut toinen levy Rakkaudesta lajiin näki päivänvalon tammikuussa. Rumpali-tuottaja-DJ Toni Nordlundin perustaman yhtyeen levyllä vierailee peräti 25 vokalistivierasta antamassa äänensä orgaaniselle hiphopille. Paikoin hieman tasalaatuisen materiaalin joukosta erottuu myös kirkkaita helmiä, kuten syvällisiin teemoihin sukeltavan Pijallin räppäämä biisi Qamar sekä Pavelin ja Hannibalin makuja hajuaistien hivelystä kertova Umaami. ANTTI KURKO Levyarviot Sorsajengin levy julkaistaan 12.2.
48 • 1 / 2021 Monimuotoisesti muslimeina Elokuvasarja laajentaa kuvaa muslimeista ja herättelee katsojaa miettimään omia etuoikeuksiaan. I SLAMIA QUEERISTI -elokuvasarja nähdään tänä vuonna Cinema Orionissa. Sarjan elokuvat käsittelevät tabuja ja rikkovat normeja: elokuvat kertovat seksuaalija sukupuolivähemmistöihin liittyvien aiheiden lisäksi muun muassa naisten itsemääräämisoikeudesta ja avioliiton ulkopuolisesta raskaudesta kulttuurissa, jossa se on pääsääntöisesti tuomittua. Kevään sarjassa näytetään kuusi elokuvaa. Islamia Queeristi -hanke haluaa lisätä ymmärrystä seksuaa lisuuden ja sukupuolen moninaisuuden huomioivista islamin tulkinnoista. Koneen säätiön rahoittaman kolmevuotisen hankkeen tuottaa Wisam Elfadlin ja Mire Mrouén perustama Waslakollektiivi. Wasla on ensimmäinen LHBTIQ-inklusiivisten islamin tulkintojen näkyvyyttä edistävä kollektiivi Suomessa. ELFADL KERTOO , että elokuvasarja on suunnattu erityisesti muslimitaustaisille nuorille Suomessa. ”Meiltä meille -periaatteella”, hän tiivistää. ”Fokuksemme on: mitä tarjota muslimitaustaiselle nuorelle Suomessa, joka ei näe muslimitaustaisia näyttelijöitä? Minkälaisia rooleja heillä on ja minkälaisia tarinoita heistä kerrotaan?” Elfadlin mukaan sarjan elokuvat voivat avata keskustelua laajemmin esimerkiksi seksuaalisuuteen ja sukupuoleen liittyvistä aiheista, joista ei puhuta muslimimaissa tai muslimiyhteisöissä Suomessa. Elokuvat tarjoavat toisenlaisia tarinoita ja uusia väyliä keskustella omasta kulttuurista ja uskonnosta ympäristössä, jossa tila olla oma itsensä voi olla ahdas. ”Yritämme laajentaa kuvaa muslimeista ja sitä, kuka voi olla muslimi”, Elfadl sanoo. Muslimi voi olla myös seksuaalija sukupuolivähemmistön edustaja. ELOKUVASARJALLA HALUTAAN myös kouluttaa: kollektiivi kuratoi tehtäväpaketteja ja oheisohjelmaa erityisesti koululaisryhmiä varten. Tehtäväpaketit auttavat kasvattajia keskustelemaan elokuvista oppilaidensa kanssa erityisesti kolonialismia purkavasta näkökulmasta. Tehtävät auttavat myös ihmisiä käymään läpi elokuvissa käsiteltäviä teemoja. Sarjalla on nimittäin paljon annettavaa muillekin kuin muslimeille. Elfadl toivoo, että elokuvien kautta katsoja alkaa käydä keskusteluja itsensä kanssa ja pohtia asemaansa esimerkiksi valkoisena ihmisenä. ”Nuorten kanssa tehdään kovasti töitä mediakasvatuksessa, mutta käyvätkö aikuiset tätä keskustelua? Sitä toivon”, Elfadl pohtii. Cinema Orion, Eerikinkatu 15, Helsinki Näytöksiä ja oheisohjelmaa läpi kevään. Ensimmäiset näytökset 26.–27.2.2021. Hankkeen ja Cinema Orionin yhteistyö jatkuu vuoden loppuun. Seuraa tiedotusta ja koronaepidemian erikoisjärjestelyjä: cinemaorion.fi & islamiaqueeristi.fi ”FOKUKSEMME ON: MITÄ TARJOTA MUSLIMI TAUSTAISELLE NUORELLE SUOMESSA, JOKA EI NÄE MUSLIMITAUSTAISIA NÄYTTELIJÖITÄ? MINKÄLAISIA ROOLEJA HEILLÄ ON JA MINKÄLAISIA TARINOITA HEISTÄ KERROTAAN?” ”ELOKUVAT TARJOAVAT TOISENLAISIA TARINOITA JA UUSIA VÄYLIÄ KESKUSTELLA OMASTA KULTTUURISTA JA USKONNOSTA YMPÄRISTÖSSÄ, JOSSA TILA OLLA OMA ITSENSÄ VOI OLLA AHDAS.” TEKSTI PINJA NIKKI KUVA MIRE MROUÉ Mire Mroué: The World Within Her Mai Masri: 3000 NIGHTS (Palestiina, Ranska, Jordania, Libanon, 2015) Elokuva kertoo palestiinalaisesta opettajasta Layalasta, joka huomaa olevansa raskaana istuessaan kahdeksan vuoden tuomiota israelilaisessa vankilassa. Hän synnyttää lapsen vankilassa, ja pyrkii suojelemaan lastaan, pysymään hengissä ja ylläpitämään toivoa. Amjad Abu Alala: YOU WILL DIE AT 20 (Sudan, 2019) Muzamilin on ennustettu kuolevan 20-vuotiaana. Elokuva seuraa hänen kasvutarinaansa jatkuvasti häämöttävän kuoleman ja ylihuolehtivaisen yksinhuoltajaäidin kanssa. Muzamilista tulee utelias sitä kohtaan, mitä äidin asettamien rajojen ulkopuolelta löytyy. 3000 Nights Katso kaikkien elokuvien esittelyt: cinemaorion.fi
1 / 2021 • 49 Sovelluksessa leviää myös suomalainen musiikki, yksi viraalivideo kerrallaan. TEKSTI PINJA PORVARI TikTok muuttaa musiikkimarkkinoita K IINAL AINEN VIDEOPALVELU TikTok on luonteva musiikkiartistien markkinointikanava, jota levy-yhtiötkin hyödyntävät. Tehokkainta on saada biisi palvelulle tyypillisten haastevideoiden taustamusiikiksi. Jos haaste leviää nopeasti, kappaleesta voi tulla jopa globaali hitti. Tämä tuo artistille näkyvyyttä ja lopulta myös rahaa. Universal Music Finlandin digitaalisten sisältöjen suunnittelija Anne Seppälä pitää sovellusta artistien ydinosaamisen näyttämönä: ”Musiikki, esiintymistaidot ja viihdyttävä sisältö ovat kovaa valuuttaa myös TikTokissa.” Muun muassa Kevin Parkerin Tame Impala on hyötynyt nuorten suosimasta palvelusta. Australialaisyhtyeen kappale The Less I Know The Better muodostui TikTok-hitiksi ja myi tuplaplatinaa. Se tarkoittaa, että single on ylittänyt kahden miljoonan myydyn äänitteen – tai 300 miljoonan striimauskerran – rajan. Vastaavia esimerkkejä löytyy maailmalta useita. Räikein tapaus on ennestään tuntemattoman Lil Nas X:n biisin nousu Yhdysvaltojen Billboard-listan kärkeä pisimpään hallinneeksi kappaleeksi. Jättihitti Old Town Road toi esittäjälleen kaksi Grammy-palkintoa sekä ennätyksellisen 14-kertaisen platinasinglen. TIKTOKIN NOSTE toimii myös Suomessa. Virtuaaliyhtye Studio Killersin Jenny on ensimmäinen palvelussa kansainvälistä suosiota saanut suomalainen kappale. Vuonna 2013 julkaistu biisi levisi syksyllä laajemmin #ruinourfriendship-haasteena. Videoilla käyttäjät tunnustavat romanttiset tunteensa ystäväänsä kohtaan laulun sanojen mukaisesti. Jennyllä on tällä hetkellä Spotifyssa noin 70 miljoonaa kuuntelukertaa. Yksikään Suomen viime vuoden Spotify-striimauskuninkaallisista, JVG:stä, Behmistä tai Williamista, ei ole ylittänyt 25 miljoonan kuuntelukerran rajaa. Yli seitsemän vuotta ilmestymisensä jälkeen Jennyn nimeen lisättiin TikTok-huomion takia (I Wanna Ruin Our Friendship). Nousukäyrä poiki Studio Killersille levytyssopimuksen yhdysvaltalaisen Atlantic Recordsin kanssa. Vielä kuukausia aikaisemmin yhtye oli lähellä lopettaa. Studio Killersiä edustavalla Warner Music Finlandilla on oma TikTok-tilinsä. Viimeaikaisia julkaisuja tähdittää Antti Tuisku, joka kehottaa käyttäjiä tekemään uusimmasta Treenaa-singlestään omia videoita. Vain elämää -tv-sarjan viime kaudella nähtiin Stigin esittämä Kuningaskobra-cover, johon kuului kuin suoraan TikTokia varten luotu yksinkertainen koreografia. Tällä hetkellä #kuningaskobra-tanssivideoita on tehty lähes 9 000. Katselukertoja niille on kertynyt yli kuusi miljoonaa. Suunnittelija Anne Seppälä kertoo Universalin tekevän TikTokia artisteilleen tutuksi. Sisältöjä saatetaan ideoida yhdessä. Levy-yhtiön edustaman Robin Packalenin tililtä löytyy #dropdead-haaste. Muodonmuutosvideoilla käyttäjät laittautuvat Packalenin kappaleen soidessa taustalla. W ar ne r M us ic E uroopan unionin yhteiset arvot, joista keskeisimpiä on oikeusvaltioperiaate, ovat olleet koetuksella. Unionin kauhukakaroiksi kutsutut Unkari ja Puola ovat jo pidempään rikkoneet oikeusvaltioperiaatteen mukaisia toimintatapoja. Riippumaton oikeuslaitos, demokraattisesti toimitetut vaalit ja vallan vahtikoirana toimiva vapaa media ovat joutuneet väistymään häikäilemättömien oman edun tavoittelijoiden tieltä. Nyt nämä maat ovat uhanneet vesittää unionin monivuotisen budjetin ja koronakriisistä elpymiseksi kehitellyn tukipaketin. On eriskummallista, että perusasioista, niistä lähtökohdista, joille unioni perustettiin, joudutaan vääntämään vuonna 2020. Perustuslain kunnioittamisen, ihmisoikeuksien ja demokratian luulisi olevan meille itsestään selviä asioita. Asioita, joista ei kiistellä. Löydän kuitenkin myös tästä tilanteesta toivoa. Ja se toivo on tulevaisuudessa. Viimeaikaisten tutkimusten ja kyselyiden mukaan nuoret suhtautuvat Euroopan unioniin kaikkein myönteisemmin. EU:n koetaan vahvistavan rauhaa ja hyvinvointia. Viime eurovaaleissa nuoret käyttivät laajasti myös äänioikeuttaan. Milleniaalien sukupolvi on syntynyt EU:ssa, vapaan liikkuvuuden, rauhan ja ihmisoikeuksien jatkuvan edistymisen maailmassa. Kansalaisjärjestö Eurooppanuoret ry:n teettämässä kyselyssä 81 prosenttia vastaajista oli väittämän ”EU-jäsenyys on Suomelle hyvä asia” kanssa samaa mieltä. Minun toivoni on siinä, että EU:n perusarvot ovat nuorella sukupolvella sellainen itsestäänselvyys, ettei niistä tarvitsisi enää tulevaisuudessa käydä sellaista vääntöä, kuin nyt. Läntisille demokratioille perustavanlaatuisista arvoista ei saa tulla neuvottelukysymyksiä – nämä eivät ole mielipidekysymyksiä, vaan kaiken toiminnan kiistattomia arvolähtökohtia. Nykyinen poliittinen debatti, maailmalla nähtävät kehityskulut ja käynnissä olevat neuvottelut oikeusvaltioperiaatteesta kertovat tämän hetken kieltä siitä, miten itsestäänselvyyksienkin eteen pitää tehdä töitä. Maailmassa oleva hyvä ei ole siinä sattumalta, vaan poliittisen yhteistyön tuloksena. Olen itse tehnyt monen muun kollegan kanssa hartiavoimin töitä sen eteen, että oikeusvaltioperiaatteen noudattaminen kirjataan EU:n varojen saannin ehdoksi kaikille jäsenmaille. Hyvää ei kannata vain odottaa, se pitää rakentaa. Lahjakas muusikko Sanni kirjoittaa 2080-luvulla -kappaleessaan: “En ehkä osaa sulle puhua, Jos annetaan ajan kulua Mut kirjoitan susta lauluja Vielä 2080-luvulla” Oma toiveeni on, että nykyinen nuori sukupolvi osaa ajan kuluessa puhua ja kirjoittaa itsestään selvästä EU:sta. Vielä 2080-luvulla. Eero Heinäluoma Euroopan parlamentin jäsen S&D-ryhmä eeroheinaluoma.fi Kirjoitan susta lauluja
50 • 1 / 2021 TEKSTI MARJO KOVANEN KUVA MARKO JUNTTILA Mytologiaan nojaava dokumenttielokuva vaatii katsojalta medialukutaitoa. Artikkeli Luontoelokuvan myyttiset maisemat J YLHÄT MAISEMAT , söpöt eläimet, huikeat kameraajot ja tunteita herättävä mahtipontinen musiikki, näistä elementeistä on moni viime vuo sien suosituista kotimaisista luontoelokuvista rakennettu. Samaa eeppisen luontokuvauksen lajityyppiä edustaa helmikuussa ensi-iltansa saava Marko Röhrin ohjaama Tunturin tarina. Elokuva päättää trilogian, jonka edelliset osat Metsän tarina (2012) ja Järven tarina (2015) olivat valtavia yleisömenestyksiä. Tunturin tarina seuraa trilogian edellisistä osista tuttua muotoa, joka nojaa Antti Tuurin kirjoittamaan taustakertomukseen. Tällä kertaa mytologisena selkärankana on ajatus tuntureista nukkuvina jättiläisinä. Elokuvassa liikutaan Suomen Lapista Pohjoisen Jäämeren maisemiin, joiden karu kauneus istuu erinomaisesti myyttien kertomisen näyttämöksi. Edeltäjiensä tapaan Tunturin tarina tarjoaa katsojille henkeäsalpaavan kaunista kuvaa koskemattomasta luonnosta, jossa ainoita selkeitä toimijoita ovat ylväät, veikeät ja hurjat, usein inhimillistetyt villieläimet. Ihmisen rooliksi jää olla jumalan kaltainen kertojanääni kuvan päällä. Ihmisen suhde luontoon kuvataan myyttien kautta. Tunturin tarina on romantisoitu kertomus esi-isistä, jotka ovat perustaneet maailmankuvansa luonnon kunnioitusta ja ihmetystä herättävälle olemukselle. Luonnon ja ihmisen suhde on kiedottu sukupolvelta toiselle kulkevaan tarinaperinteeseen ja siihen sisäänkirjoitettuun pelonsekaiseen kunnioitukseen. Valinta jättää taka-alalle ihmisen paikoin myös tuhoisan vaikutuksen luontoon. Romantisoitu luontokuva kätkee sekä ilmastonmuutoksen, että kaivosja metsäteollisuuden jäljet. DOKUMENTTIELOKUVA A PIDETÄ ÄN edelleen valitettavan usein totuuden suorana välittämisenä. Medialukutaitoiset katsojat tuntevat kuitenkin dokumentaarisen elokuvan uranuurtaja John Griersonin määritelmän dokumenttielokuvasta todellisuuden luovana käsittelynä. Tunturin tarina hyödyntää monia luontodokumentille tyypillisiä piirteitä ja kerronnan konventioita. Nämä yhdessä elokuvan äänimaailman ja mytologisoivaa otetta korostavan musiikin kanssa luovat tunteisiin vetoavan kokonaisuuden. Elokuvantekijöiden valinnat ja näkökulmat tulevat Tunturin tarinassa näkyväksi sen sel keän tarinallisuuden kautta, mutta monella katsojalla lienee selkärangassa luontokuvauksen näkeminen suorana todellisuuden tallentamisena. Tällöin korostuu katsojan oma ymmärrys dokumentti elokuvasta erityisenä elokuvan lajina ja sen tavoista rajata, tulkita ja rakentaa todellisuutta. Mielikuva ”oikeasta” tavasta esittää luontoa audiovisuaalisin keinoin on siinä määrin vahva, että siitä poikkeaminen herättää usein hämmennystä. Esimerkiksi viime joulukuussa kuultiin metsäteollisuuden edustajien älähtävän Ylen Suomalaiset ikimetsät -dokumentin asenteellisena pidetylle suojelunäkökulmalle. Dokumenttielokuva on tietysti elokuvateos ja sen maailma, maailmankuva ja näkökulma ovat tarkasti tekijöidensä rajaamia. Dokumenttielokuvan syyttäminen puolueellisuudesta voi toki kertoa mediaja elokuvanlukutaidottomuudesta, mutta myös valottaa luontoelokuvan genreä tärkeästä näkökulmasta. Se paljastaa, mitä luontoelokuvilta odotetaan, mitä halutaan nähdä ja mitä katsoa. MIKÄ SITTEN ON ”oikea” ja ”rehellinen” tapa tehdä luontoelokuvaa? Suomalaiset ikimetsät -elokuvan kaltainen suora julistaminen ja vetoaminen luonnon puolesta vai Tunturin tarinan myyttisen romantisoitu luonto kuvaus? Molemmilla lähestymistavoilla on varmasti paikkansa luontokuvauksen kentällä. Olennaista on, että katsojalla on välineet tulkita katsomaansa ja ymmärtää dokumenttielokuvankin rakennettu luonne. Valtavia ponnistuksia ja resursseja vaatineen Tunturin tarinan taustalla on selvästi sen tekijöiden aito, syvä luontosuhde ja myös tarve välittää tuota suhdetta eteenpäin. Tunturin tarinan runollinen luonto kuvaus voi olla pelkkää silmäniloa, mutta se voi myös herättää katsojan pohtimaan omaa suhdettaan luontoon, seuraamaan luonnon tilaa ja tulevaisuutta siinä missä suorasanainen hätähuuto luonnon puolesta. Oleellista on katsojan kyky ymmärtää ja eritellä näkemäänsä. Parhaimmillaan luontodokumentti voi, näkökulmasta riippumatta, antaa katsojalle intoa luonnon puolesta toimimiseen, jotta tulevaisuudessakin olisi luontoa kuvattavaksi. Kirjoittaja toimii erityisasiantuntijana Koulukino ry:ssä, joka kannustaa kouluja elokuvan pariin ja tarjoaa opettajille maksuttomia elokuvakasvatuksen välineitä. Kärppä talviturkissaan. ”KATSOJALLA ON HYVÄ OLLA VÄLINEET YMMÄRTÄÄ DOKUMENTTI ELOKUVANKIN RAKENNETTU LUONNE.”
1 / 2021 • 51 ELOKUVAT Suvi West: EATNAMEAMET – Hiljainen taistelumme Ensi-ilta 12.2. (tai sitten kun koronarajoitukset sen sallivat). Märät säpikkäät -komediasarjasta ja monista aikaisemmista saamelaisuutta käsittelevistä dokumenteistaan tunnettu Suvi West on tehnyt manifestimaisen elokuvan jossa saamelaisten kohtalo rinnastetaan alkuperäiskansoja kehitysmaissa jyränneeseen siirtomaakolonialismiin. Valtionhallinto ja valtakulttuuri ovat koko historiansa ajan pyrkineet sulauttamaan saamelaisuuden osaksi suomalaisuutta. Tässä välineenä on käytetty niin suoraa alistamista kuin ohjattua koulutuspolitiikkaa, rasistista antropologiaa ja lappimytologian hyödyntämistä suomikuvan kiillottamisessa tai huumoriviihteessä. Aleksei Navalnyi: PUTININ PALATSI – Historian suurin lahjus YouTubessa nyt, tekstitys englanniksi. Venäläisen oppositiopolitiikon Aleksei Navalnyin kohudokumentti presidentti Putinin urasta ja häntä varten rakennettavasta palatsista saavutti YouTubessa kymmenessä päivässä lähes 100 miljoonaa katselukertaa. Katsojamäärällä kolkutellaan varmaankin suoratoistopalvelun ennätystä. Hengästyttävällä vauhdilla etenevässä lähes kaksituntisessa dokumentissa käydään ansiokkaasti dokumentoiden läpi Putinin ura KGB:n pikkupolitrukista Pietarin ulkomaankauppakomitean korruptoituneeksi johtajaksi. Kremlin Arkensa keskellä kuvatut saamelaisaktivistit kertovat omalla äidinkielellään sekä poliittisista pyrkimyksistään että asian äärellä herkistyneistä tunnoistaan. Oman kielen ylläpitämisen tärkeyden ohella käsittelyksi tulevat ikiaikaiset oikeudet maahan ja luonnon hyödyntämiseen. Ajankohtaisista poliittisista aiheista sivutaan kaivosyhtiöiden aiheuttamia vahinkoja, poromaiden avohakkuita ja kiistaa jäämeren radan rakentamisesta. Poliittisen päätöksenteon skaala ulottuu paikallispolitiikasta valtakunnan politiikkaan, EU:hun ja aina YK:n tasolle asti. Ansaittua huomiota saavat myös esimerkiksi saamelaisten pukuihin ja tapoihin liittyvä kulttuurinen omiminen ja yhteiskunnassa lisääntyvä avoin rasismi. Taiteellisen ja teknisen virittelyn sijaan dokumentin voima nousee oikeutetusta ja perustellusta loukatun alkuperäiskansan näkökulmasta. TUOMAS RANTANEN valtiaaksi ja upporikkaaksi aurinkokuninkaaksi, jonka omaisuus on näennäisesti lähipiirin nimissä. Venäjää vähemmän seuraavalle katsojalle tempo on varmasti uuvuttava. Onneksi videon voi aina hetkeksi pysäyttää ja vaikka kelata taaksepäin. Dokumentissa käydään turhankin yksityiskohtaisesti läpi Putinin palatsin ja siihen liittyvien viinitilojen ja muiden rakennelmien mauttomat, mutta järjettömän kalliit yksityiskohdat vessaharjoineen ja paperinpidikkeineen. Suomalaiselle katsojalle dokumentti on turhankin sensaatiohakuinen – mutta se onkin suunnattu venäläisyleisölle, joka on tottunut näkemään valtiovallan hallitsemilta tv-kanavilta samanlaista estetiikkaa. TEEMU MATINPURO KOONNUT TUOMAS RANTANEN 2.2. Yle TV2: I am Greta (Ruotsi 2020) Docventuresin kevään kahdesta teemaillasta ensimmäinen käsittää ilmastokeskustelun ohella Nathan Grossmanin tuoreen dokumentin. Se kertoo, miten nuoren ilmastoaktivistin Greta Thunbergin koululakko Ruotsin parlamenttitalon edessä tekee hänestä globaalin someajan ikonisen hahmon, jota jopa USA:n entinen presidentti Donald Trump katsoi asiakseen tölviä twiiteissään. 10.2. Yle Teema & Fem: Muiden elämä (Saksa 2006) Florian Henckel von Donnersmarckin ohjaamassa elokuvassa entisen DDR:n valtiollisen poliisin Stasin agentti vakoilee valtion viholliseksi epäillyn kirjailijan yksityiselämää. Samalla hän päättää itsenäisesti, mitä jättää raportoimatta. 1980-luvulle sijoittuva elokuva muistuttaa ajasta, jolloin välineet ihmisten kontrolliin olivat nykyistä kömpelömpiä ja eettiset ongelmat yksinkertaisemmin hahmottuvia. Netflix: Huone 2806: Syytös (Ranska 2020) Vuonna 2011 Kansainvälisen valuuttarahasto IMF:n silloinen pääjohtaja ja Ranskan seuraavaksi presidentiksi veikkailtu Dominique Strauss-Kahn pidätettiin epäiltynä New Yorkin Sofitel-hotellissa siivoojana työskennelleen Nafissatou Diallon raiskauksesta. Jalil Lespertin neliosainen dokumenttisarja osoittaa, miten tapahtumaa edeltänyttä ja seurannutta prosessia voi pitää vuonna 2017 käynnistyneen #metoo-liikkeen edeltäjänä. Tämä näkyy siinä, miten pitkälle vallan rakenteet voivat suojella korkeissa asemissa olevia miehiä oikeudellisilta seurauk silta. HBO Nordic: Newsroom (USA 2012–2014) Aaron Sorkinin mediakriittinen toimittajasarja on näkökulmassaan ja hyperaktivisessa dialogissaan velkaa Howard Hawksin klassiselle screwball-komedialle Meidän vastaeronneiden kesken (1940). Sarja kuvaa kiinnostavalla tavalla amerikkalaisten televisiouutisten sisällöntuottamisen realiteetteja, vaikka sortuu itsekin vahvistamaan reaaliaikaisuuden hypetystä, nippelitietofetisismiä, työnarkomaniaa ja vanhanaikaisia sukupuolirooleja. Maanantaisin Yle Teema & Fem: Ohuella Langalla (Ruotsi 2020) Cilla Jackertin luoma poliisisarja asettuu sosiaalisen realisminsa myötä samalle jatkumolle tunnetun kirjailijapari Sjöwall ja Wahlöön dekkareiden sekä amerikkalaisen Hill Street Blues -televisiosarjan (1981–1987) kanssa. Jo sen ensimmäisessä jaksossa käsitellään perheiden ongelmia, nuorten syrjäytymistä, maahanmuuttajiin kohdistuvia jännitteitä sekä sitä, miten poliisityössäkin näkyy sosiaalisen median kautta vahvistuva julkisuuden paine. Voiman TV-tärpit Darius Marder: SOUND OF METAL Elokuvateattereissa nyt. Darius Marder ohjasi elokuvan kronologisesti, eli kohtaukset on tallennettu siinä järjestyksessä kuin ne teoksessa tapahtuvat. Päähenkilöitä seuraava käsivarakamera heiluu välillä niin, että katsoja tajuaa ikään kuin dokumentaarisen kameran läsnäolon. Esittämänsä Rubenin tavoin näyttelijä Riz Ahmed oppi soittamaan rumpuja ja opetteli viittomakielenkin. Kuten Rubenin opettaja Joe, tätä esittävä Paul Raci on viittomakielen tulkki ja Vietnam-veteraani. Sound of Metal kertoo muusikosta, jonka on opittava elämään uuden vammansa kanssa. On opeteltava tajuamaan, että kuurous on pikemminkin ihmisen piirre, jopa jonkinlainen lahja. Rubenin ja tämän herkän tyttöystävän Loun ( Olivia Cooke) elämä on taistelua ulos vanhoista hylkäämisen kokemuksista, kipuilua ja kapinaa yhteiskunnan marginaaleissa. Tappavan vaaralliset huumeet ovat onneksi jääneet pois. Niiden tilalle on tullut raskas metalli. Öiset villit klubit antavat elämälle suunnan, ja raastava melu tuo päänsisäistä rauhaa. Kunnes Rubenin kuulo alkaa kadota. Sound of Metal tutkii mitä ihminen on: Aistiensa ja kykyjensä summa? Onko pään sisällä isompiakin voimia, kuin ne joita itse kukin haluaa vaientaa? Onko itsensä hyväksyminen passiivista ajattelua vai opeteltava, vahva teko? Asiat, joiden mukaan ihmistä arvotetaan hyväksi tai huonoksi, eivät saa olla kiinni aisteista, vaan tahdosta ja voimasta toteuttaa itseään. ILONA IIDA SIMES Putinin palatsi Sound of Metal Viktor Kossakovsky: GUNDA JARI TAMMINEN Gunda kuvaa Gunda-emakon elämää norjalaisella luomutilalla. Mustavalkoinen ja vähäeleinen elokuva on toteutettu kokonaisuudessaan ilman sanallista selitystä, eikä ihmistä näy kameran edessä kertaakaan. Dokumentin alussa Gunda synnyttää ison pesueen ja loppu teoksesta menee porsaiden kasvamista, leikkimistä ja tonkimista seuratessa. Vaikka teoksessa esitetty tuotantoeläinten elämä on kaukana ahtaisiin karsinoihin tungettujen lajitoverien elämästä, ei Gundakaan jätä näyttämättä tuotantoeläinten kohtaloa. Tämä juttu kokonaisena ja muita arviota osoitteessa voima.fi Eatnameamet 12.2.