Oike us omaan Oike us omaan Litku Klem ent in HELMIKUU ?1/2022 | VOIMA.FI TEEMA: MEDIAKASVATUS Kirjailija JOHANNA VEHKOO Oikeus ja kohtuus
JANNE REINIKAINEN – PETRI MANNINEN IKUINEN PALUU KANTAESITYS OMAPOHJASSA SUOMEN KANTAESITYKSET SUURELLA NÄYTTÄMÖLLÄ CARYL CHURCHILL SANANTUOJA Kaksi näytelmää: Surma ja Sanantuoja KANTAESITYS SUURELLA NÄYTTÄMÖLLÄ RED NOSE COMPANY FEAT. AVANTI! ALEKSIS KIVI SUURELLA NÄYTTÄMÖLLÄ OFELIAKLUBI SOFA & VERONA VALLILAN KANSALLISTEATTERISSA JOHANN WOLFGANG VON GOETHE FAUST Maailma on sijoiltaan. WILLIAM SHAKESPEARE PUNCH UP! – RESISTANCE & GLITTER ON THE VALLILA STAGE ON ELÄVÄN TAITEEN AIKA. LIPUT KANSALLISTEATTERIN LIPPUMYYMÄLÄSTÄ 010 733 1331 (0,0835 €+pvm/mpm) KATSO KOKO OHJELMISTO KANSALLISTEATTERI.FI SUURELLA NÄYTTÄMÖLLÄ
Harlem Shuffle COLSON WHITEHEAD Pulitzer-palkitun kirjailijan häikäisevän nerokas romaani 1960-luvun Harlemista on todellinen lukunautinto. OTAVA Rakkaudetonta maailmaa vastaan SUSAN ABULHAWA Raivokas ja raastava tarina palestiinalaisnaisesta, joka ei suostu uhriksi. LIKE Kielletty päiväkirja ALBA DE CÉSPEDES Feministinen kulttiromaani italialaisen perheen äidin salaisista ajatuksista on yhä häkellyttävän ajankohtainen. Vuonna 1956 suomennettu teos valloittaa nyt uusia lukijasukupolvia. OTAVA Laaturomaaneja maailmalta ”Paras elossa oleva amerikkalainen kirjailija.” – Chicago Tribune ”Mestarillisesti kirjoitettu romaani, joka on mahdotonta jättää kesken.” – CNN.com Va lik oi m a va ih te le e m yy m äl öi tt äi n . Ta rk is ta m yy m äl äk oh ta in en sa at av uu s Su om al ai n en .c om is ta . 27 95 27 95 27 95 JANNE REINIKAINEN – PETRI MANNINEN IKUINEN PALUU KANTAESITYS OMAPOHJASSA SUOMEN KANTAESITYKSET SUURELLA NÄYTTÄMÖLLÄ CARYL CHURCHILL SANANTUOJA Kaksi näytelmää: Surma ja Sanantuoja KANTAESITYS SUURELLA NÄYTTÄMÖLLÄ RED NOSE COMPANY FEAT. AVANTI! ALEKSIS KIVI SUURELLA NÄYTTÄMÖLLÄ OFELIAKLUBI SOFA & VERONA VALLILAN KANSALLISTEATTERISSA JOHANN WOLFGANG VON GOETHE FAUST Maailma on sijoiltaan. WILLIAM SHAKESPEARE PUNCH UP! – RESISTANCE & GLITTER ON THE VALLILA STAGE ON ELÄVÄN TAITEEN AIKA. LIPUT KANSALLISTEATTERIN LIPPUMYYMÄLÄSTÄ 010 733 1331 (0,0835 €+pvm/mpm) KATSO KOKO OHJELMISTO KANSALLISTEATTERI.FI SUURELLA NÄYTTÄMÖLLÄ Maailma ei ole valmis. Tarvitaan enemmän kirjoja. Helsingin Kaisaniemessä elää Rosebud Sivullinen. Vanhanaikainen erittäin suuren valikoiman kirjakauppa. 1 300 neliön kirjahuone, jossa ylväästi leijuu sana. Sulassa sovussa tuoksuvat vanhan paperin pöly ja tuore painoväri. Kirjallinen tila, jossa huomista rakennetaan nyt. Kaksi hyllykilometriä uusia helmiä ja ajattomia klassikoita. Ohjelmaa vuoden jokaiselle päivälle. Sanan, kuvan ja äänen kauneutta. Julistusta, kriittistä sanomaa ja tieteellistä faktaa. Rosebud Mini Asematunnelissa * Mariankadun kirjakauppa * Tiedekulma yliopistolla * Kuopion Rosebud Kauppahallissa * nettikauppa rosebud.fi Kaisaniemenkatu 5 Kaisa-talo Helsinki
Käytännön tekoja ruokahävikin vähentämiseksi Hävikkiruokakauppa WeFoodin löydät Redin K1-kerroksesta. Olemme auki viikon jokaisena päivänä. Kiinnostaisiko sinua vapaaehtoistyö WeFoodissa? Lue lisää: wefood.fi Olet tervetullut. Mitä ikinä Kaapelitehtaalta etsitkään, henkilökuntamme auttaa sinua. kaapelitehdas.fi
AJANKOHTAISTA KESKUSTELUA TAITEESTA JA MAAILMASTA Taidepiste on Taideyliopiston kaikille avoin ja maksuton tapahtumasarja, jossa syvennytään ilmiöihin taiteen ja keskustelun kautta. Seuraavaksi Taidepisteessä: 15.2. KAUNEUS – ONKO ESTEETTISYYS ENÄÄ KIINNOSTAVAA? 17.3. TSERNOBYL SUKUPOLVIKOKEMUKSENA – MIKÄ ON TAITEEN ROOLI JAETUSSA MUISTISSA? Tapahtumat Taideyliopistolla ja Youtubessa. Lue lisää kevään ohjelmasta: uniarts.fi/taidepiste Käytännön tekoja ruokahävikin vähentämiseksi Hävikkiruokakauppa WeFoodin löydät Redin K1-kerroksesta. Olemme auki viikon jokaisena päivänä. Kiinnostaisiko sinua vapaaehtoistyö WeFoodissa? Lue lisää: wefood.fi Olet tervetullut. Mitä ikinä Kaapelitehtaalta etsitkään, henkilökuntamme auttaa sinua. kaapelitehdas.fi ninni@kaligraphics.fi / www.kaligraphics.fi KALI GRAPHICS KUVITUKSET & GRAFIIKAT
HEL MIK UUN MER KKI TUO TTE ET ILMOITUS TAIDEKIRJA SCIFIN MAAILMASTA TÄSSÄ OLEN – PÄIVITTÄISIÄ HENGELLISIÄ HARJOITUKSIA ”Missä olet, kun et ole itsesi luona”, kysyi keskiajan rukoilija. Sitä kysyy myös uusi kristillinen meditaatiomateriaali. Kalevi Virtasen ja Pekka Y. Hil tusen Tässä olen -harjoitukset perustuvat ihmettelyyn ja eläytyvään lukutapaan. Raamattusitaatit ovat Piplia seuran UT2020suo men nok sesta. Lue veloituksetta: Raamattu.fi/tassaolen ja Piplia-sovellus TOTAALINEN POLIISIVALTIO LUX Karla Malmin ravisteleva esikoisromaani kertoo tyttöjen välisestä rakkaudesta ja 2000-luvun Kalliosta. Iiris aloittaa opinnot Kallion lukiossa ja tapaa Ässän, jolla on yksiö Piritorin laidalla ja rotsin selässä teksti PISSIS PUNX. Suhde vetää Iiriksen maailmaan, jota leimaavat sekoi lu ja miesten katseet. Lux on vetävä tarina nuoruuden huumasta ja ensirakkaudesta. Samalla se on tarkkanäköinen kuvaus luokkaeroista, turvaverkkojen läpi pudonneesta tytöstä ja näkymättömiin jäävästä hyväksikäytöstä. www.like.fi AFGANISTANIN SOTA – PENTAGONIN SALAISET PAPERIT Yhdysvaltain hallinnon salaisiin arkistodokumentteihin perustuva Craig Whitlockin paljastuskirja Afganistanin sodan taustoista on tutkivan journalismin huippusuoritus. Se käy läpi kolmen presidentin ja 20 vuoden ajanjakson, jonka aikana Yhdysvallat jumittui historiansa pisimpään sotaan. ”Upea esitys valheille rakennetusta sodasta. Kirja kertoo epäonnistumisista ja niistä valehtelemisesta sekä siitä, kuinka tämä johti yhä pahempiin epäonnistumisiin 20 vuoden ajan.” – The Guardian www.docendo.fi leimaavat sekoi lu ja miesten katseet. vetävä tarina nuoruuden huumasta ja ensirakkaudesta. Samalla UNI JA UNETTOMUUS Miksi nukkumisesta on tullut niin vaikeaa? Unettomalle satelee hyvää tarkoittavia neuvoja, mutta aina niistä ei löydy apua. Aivotutkija ja tunnettu uneton päättivät kirjoittaa uudenlaisen kirjan nukkumisesta ja ottaa mukaan myös nuoremman sukupolven äänen. Olemme erilaisia nukkujia persoonallisten tekijöiden vuoksi, mutta uneen vaikuttavat myös monet yhteiskunnalliset päätökset, kuten työajat. Leeni Peltosen ja Minna Huotilaisen kirjassa on uusinta tutkimustietoa unen fysiologiasta ja psyko logiasta. www.otava.fi keaa? Unettomalle satelee hyvää tarkoittavia neuvoja, mutta aina niistä ei löydy apua. Aivotutkija ja tunnettu uneton päättivät kirjoittaa uudenlaisen kirjan nukkumisesta ja ottaa mukaan myös nuoremman sukupolArt Odyssey 2021 -näyttelyyn liittyvä saman niminen julkaisu ei esittele pelkästään näyttelyn teoksia ja taiteilijoita, vaan valottaa tieteisfiktion teemoja paljon laajemmin. Kirjoittajiin kuuluvat mm. scifi-kirjallisuuden legenda Jeff VanderMeer, Anni Kuu Nupponen, Petri Eskelinen sekä Tähtivaeltaja-blogin asiantuntijat Jukka Halme ja Aleksi Kuutio. Kirjan upeat kuvat ovat valo kuvaaja Arttu Kokkosen. Tekstit ovat suomeksi ja englanniksi. Klikkaa ostoksille kauppa.serlachius.fi Xinjiangin uiguurit elävät jatkuvan tarkkailun alla. Pieninkin epäily voi johtaa vangitsemiseen, ja Kiinan valtion tavoitteena vaikuttaa olevan pyyhkiä pois kokonaisen kansan identiteetti. Ilmiantajien ja digitaalisen valvonnan ohella tekoälyt analysoivat jatkuvasti, kuka on mahdollinen uhka. Pitkään Aasiassa asuneen tutkivan journalistin Geoffrey Cainin teos vie hyytävälle tutkimusmatkalle todelliseen orwellilaiseen painajaiseen. www.atena.fi Art Odyssey 2021 Art Odyssey 2021 -näyttelyyn liitty-näyttelyyn liitty-näyttelyyn liittyvä saman niminen vä saman niminen julkaisu ei esittele julkaisu ei esittele julkaisu ei esittele min. Kirjoittajiin kuuluvat mm. scifi-kirjallisuuden min. Kirjoittajiin kuuluvat mm. scifi-kirjallisuuden min. Kirjoittajiin kuuluvat mm. scifi-kirjallisuuden min. Kirjoittajiin kuuluvat mm. scifi-kirjallisuuden min. Kirjoittajiin kuuluvat mm. scifi-kirjallisuuden Xinjiangin uiguurit eläXinjiangin uiguurit eläXinjiangin uiguurit eläXinjiangin uiguurit elävät jatkuvan tarkkailun vät jatkuvan tarkkailun alla. Pieninkin epäily voi alla. Pieninkin epäily voi alla. Pieninkin epäily voi johtaa vangitsemiseen, johtaa vangitsemiseen, johtaa vangitsemiseen, ja Kiinan valtion tavoitja Kiinan valtion tavoitJYRKI KASVIN KOLME ELÄMÄÄ Jyrki Kasvin omaelämä kerta kertoo hänen kolmesta elämästään pelijournalistina, tutkijana ja poliitikkona. Se kertoo arjesta syövän kanssa, luopumisesta, elämänilosta ja hyvästä hoidosta. Se kertoo ihmisten hyvyydestä, jonka ansiosta hän ehti kirjoittaa tämän kirjan. ”Olen investoinut näitä päiviä, iltoja ja vähän öitäkin muistelmien kirjoittamiseen, että nämä muistot eivät katoaisi kuin kyyneleet sateeseen.” – Jyrki Kasvi www.docendo.fi Tilaa nyt Jani Leinosen Voimalle suunnittelema t-paita. Miesten ja naisten mallit: XS–XL. Hinta 25 euroa. VOIMA-PAITA Tilaukset: tilaukset@voima.fi
46 10 Meri-Maija Näykki Timo Harakka 44 t.A.T.u. TÄSSÄ LEHDESSÄ MUUN MUASSA JOURNALISMIN SUURIN UHKA 15 40 MEEMIT! 1 / 2021 • 8 7.2.–6.3.2022 ”JOURNALISTI ON VASTUUSSA ennen kaikkea lukijoilleen, kuulijoilleen ja katselijoilleen. Heillä on oikeus saada tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu”, alkavat Journalistin ohjeet, ammattikunnan yhteiset pelisäännöt. Alan itsesääntelyn tueksi Julkisen sanan neuvoston (JSN) perustamisvuonna 1968 luodut Journalistin ohjeet kiteyttävät alalla laajasti jaetun ammattietiikan. Ohjeet tunnettiin vuoteen 1992 asti Lehtimiehen ohjeina, mutta sisältö on ollut samansuuntainen yli puoli vuosisataa. Ihmisillä on oikeus tietää, kuka käyttää valtaa ja miten. Ytimeltään journalismissa on kyse yhteiskunnallisen vallankäytön valvonnasta ja toki myös sivistyksestä. Journalismi on instituutiona itsekin merkittävä vallankäyttäjä, joskin sen valta onkin muun muassa somen myötä kaventunut. Enää journalistit eivät toimi portinvartijoina sille, millaisia sisältöjä pääsee julkisuuteen. Paradoksaalisesti tällä on ollut sekä demokratiaa lisääviä että vähentäviä vaikutuksia. Perinteisen käsityksen mukaan journalismi on tiedonvälitystä. On se yhä sitäkin, mutta journalismin piirissä määritellään myös, mikä on yhteiskunnassa järkevää, tarpeellista ja välttämätöntä. Mikä on ongelma ja mitkä ovat ratkaisuvaihtoehdot, kuka on uskottava ja kenen sana painaa. Nämä arvotukset tulevat yhä useammin journalismin kentän ulkopuolelta – kuten etujärjestöiltä, poliitikoilta ja somevaikuttajilta – mutta journalismin piirissä kuitenkin piirretään raamit julkiselle keskustelulle. Agendavalta lipuu ulos toimituksista, mutta on jotain jäänyt sisäpuolellekin. TOIMITUKSISSA VOIDA AN kaiketi yhä päättää esimerkiksi, kehystetäänkö kaikki talouskasvun ideologialla vai pitäisikö jossain vaiheessa alkaa ottaa tosissaan se seikka, että maailmanlaajuisesti ja ulkoisvaikutukset huomioiden kasvua ei voida irtikytkeä päästöistä. Tämä tarkoittaa merkittävää muutosta siihen, mitkä asiaintilat journalismissa esitetään ongelmina ja mitkä tavoiteltavina. Suurelle yleisölle toimittaja rinnastuu usein jonkinlaiseen mielipidevaikuttajaan. Yksikään toimittaja ei toden totta ole täydellisen riippumaton ja puolueeton jumalyksilö eikä näin voi – eikä mielestäni edes kuulu – ollakaan, mutta uskallan väittää, että suurin osa ammattikunnasta on syvästi sitoutunut Journalistin ohjeisiin. Siihen, että ihmisillä on oikeus tietää. Maailmalla sitoutumisen tasosta kertoo jotain se, että monet toimittajat tekevät työtään henkensä uhallakin. Joka vuosi diktatuureissa ja sotaalueilla tapetaan viitisenkymmentä toimittajaa ja tälläkin hetkellä vankiloissa istuu viitisensataa. Voima on JSN:n jäsen Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liiton Kultin jäsenyyden kautta ja sitoutunut noudattamaan Journalistin ohjeita. Ne ovat hyvä tukiranka, mutta eivät yksinään riitä. Laadukkaan journalismin tekemiseen tarvitaan paitsi rahaa, aikaa ja ammattitaitoa, myös näkemystä, kokemusta ja sivistystä. Viime kädessä kaikki lepää yksilöiden ja työyhteisöjen ammattiylpeyden varassa. Tämä vuoden ensimmäinen Voima on mediakasvatuksen teemanumero. Tässä lehdessä muun muassa tarkastellaan journalismia kyberneettisenä koneistona, käydään läpi Johanna Vehkoon oikeusjutun merkitys sananvapaudelle Suomessa ja kartoitetaan suurimpia uhkia journalismille. EMILIA KUKKALA Oikeus saada tietää VOIMA Vellamonkatu 30 b , 3. krs, 00550 Helsinki, puhelin 044 238 5109, sähköposti voima@voima.fi, toimituksen sähköposti toimitus@voima.fi, voima.fi | PÄÄTOIMITTAJA Emilia Kukkala 050 594 1499 | ULKOASU Antti Kukkonen, mainosgraafikko Pinja Nikki | MUU TOIMITUS Kukka-Maria Ahokas, Julius Halme, Matti Ikonen, Ninni Kairisalo, Antti Kurko, Nauska, Pinja Nikki, Hanna Niittymäki, Tuomas Rantanen, Silja Seppälä, Iida Simes, Jari Tamminen & Miia Vistilä | TOIMITUSJOHTAJA Teemu Matinpuro | YHTEYSPÄÄLLIKKÖ Antti Kurko 040 834 0286 | KUSTANNUSPÄÄLLIKKÖ Tuomas Rantanen 040 507?7165 | MARKKINOINTIKOORDINAATTORI Pinja Nikki | AVUSTAJINA TÄSSÄ NUMEROSSA Aleksandra Aksenova, Elisa Helenius, Mika Pekkola, Pontus Purokuru, Kai Talvinen, Kaisu Tervonen, Ari Turunen, Janne Siironen, Kyösti Salokorpi, Anni Vihervirta & Karstein Volle | JULKAISIJA Voima Kustannus Oy | YHTIÖN OSAKKAAT Rosebud Books Oy, Luonto-Liitto, Maan ystävät, Suomen Rauhanpuolustajat, Tuomas Hiilamo, Vilppu Rantanen & Tuomas Rantanen | JAKELU Jari Tamminen 050 331 4357 ja Matti Ikonen | TILAUKSET kauppa.voima.fi, tilaukset@voima.fi, Antti Kurko 040 834 0286 | VOIMAN VUOSITILAUS 10 numeroa 39 euroa | PAINO Sanoma Manu, Tampere | PAINOS 60?000 | ISSN 1457-1005 (painettu) 2737-3029 (verkkojulkaisu) | REKISTERISELOSTE voima.fi/rekisteriseloste 1 Ka ns i: N au sk a N au sk a Pääkirjoitus 13 Tämän lehden liitelehtenä on mediakasvatuksen tiedotuslehti Mediaattori, joka esittelee ajankohtaisia mediakasvatuksen materiaaleja ja projektekja. Sen päätoimittajana toimii Hanna Niittymäki. HEL MIK UUN MER KKI TUO TTE ET ILMOITUS TAIDEKIRJA SCIFIN MAAILMASTA TÄSSÄ OLEN – PÄIVITTÄISIÄ HENGELLISIÄ HARJOITUKSIA ”Missä olet, kun et ole itsesi luona”, kysyi keskiajan rukoilija. Sitä kysyy myös uusi kristillinen meditaatiomateriaali. Kalevi Virtasen ja Pekka Y. Hil tusen Tässä olen -harjoitukset perustuvat ihmettelyyn ja eläytyvään lukutapaan. Raamattusitaatit ovat Piplia seuran UT2020suo men nok sesta. Lue veloituksetta: Raamattu.fi/tassaolen ja Piplia-sovellus TOTAALINEN POLIISIVALTIO LUX Karla Malmin ravisteleva esikoisromaani kertoo tyttöjen välisestä rakkaudesta ja 2000-luvun Kalliosta. Iiris aloittaa opinnot Kallion lukiossa ja tapaa Ässän, jolla on yksiö Piritorin laidalla ja rotsin selässä teksti PISSIS PUNX. Suhde vetää Iiriksen maailmaan, jota leimaavat sekoi lu ja miesten katseet. Lux on vetävä tarina nuoruuden huumasta ja ensirakkaudesta. Samalla se on tarkkanäköinen kuvaus luokkaeroista, turvaverkkojen läpi pudonneesta tytöstä ja näkymättömiin jäävästä hyväksikäytöstä. www.like.fi AFGANISTANIN SOTA – PENTAGONIN SALAISET PAPERIT Yhdysvaltain hallinnon salaisiin arkistodokumentteihin perustuva Craig Whitlockin paljastuskirja Afganistanin sodan taustoista on tutkivan journalismin huippusuoritus. Se käy läpi kolmen presidentin ja 20 vuoden ajanjakson, jonka aikana Yhdysvallat jumittui historiansa pisimpään sotaan. ”Upea esitys valheille rakennetusta sodasta. Kirja kertoo epäonnistumisista ja niistä valehtelemisesta sekä siitä, kuinka tämä johti yhä pahempiin epäonnistumisiin 20 vuoden ajan.” – The Guardian www.docendo.fi leimaavat sekoi lu ja miesten katseet. vetävä tarina nuoruuden huumasta ja ensirakkaudesta. Samalla UNI JA UNETTOMUUS Miksi nukkumisesta on tullut niin vaikeaa? Unettomalle satelee hyvää tarkoittavia neuvoja, mutta aina niistä ei löydy apua. Aivotutkija ja tunnettu uneton päättivät kirjoittaa uudenlaisen kirjan nukkumisesta ja ottaa mukaan myös nuoremman sukupolven äänen. Olemme erilaisia nukkujia persoonallisten tekijöiden vuoksi, mutta uneen vaikuttavat myös monet yhteiskunnalliset päätökset, kuten työajat. Leeni Peltosen ja Minna Huotilaisen kirjassa on uusinta tutkimustietoa unen fysiologiasta ja psyko logiasta. www.otava.fi keaa? Unettomalle satelee hyvää tarkoittavia neuvoja, mutta aina niistä ei löydy apua. Aivotutkija ja tunnettu uneton päättivät kirjoittaa uudenlaisen kirjan nukkumisesta ja ottaa mukaan myös nuoremman sukupolArt Odyssey 2021 -näyttelyyn liittyvä saman niminen julkaisu ei esittele pelkästään näyttelyn teoksia ja taiteilijoita, vaan valottaa tieteisfiktion teemoja paljon laajemmin. Kirjoittajiin kuuluvat mm. scifi-kirjallisuuden legenda Jeff VanderMeer, Anni Kuu Nupponen, Petri Eskelinen sekä Tähtivaeltaja-blogin asiantuntijat Jukka Halme ja Aleksi Kuutio. Kirjan upeat kuvat ovat valo kuvaaja Arttu Kokkosen. Tekstit ovat suomeksi ja englanniksi. Klikkaa ostoksille kauppa.serlachius.fi Xinjiangin uiguurit elävät jatkuvan tarkkailun alla. Pieninkin epäily voi johtaa vangitsemiseen, ja Kiinan valtion tavoitteena vaikuttaa olevan pyyhkiä pois kokonaisen kansan identiteetti. Ilmiantajien ja digitaalisen valvonnan ohella tekoälyt analysoivat jatkuvasti, kuka on mahdollinen uhka. Pitkään Aasiassa asuneen tutkivan journalistin Geoffrey Cainin teos vie hyytävälle tutkimusmatkalle todelliseen orwellilaiseen painajaiseen. www.atena.fi Art Odyssey 2021 Art Odyssey 2021 -näyttelyyn liitty-näyttelyyn liitty-näyttelyyn liittyvä saman niminen vä saman niminen julkaisu ei esittele julkaisu ei esittele julkaisu ei esittele min. Kirjoittajiin kuuluvat mm. scifi-kirjallisuuden min. Kirjoittajiin kuuluvat mm. scifi-kirjallisuuden min. Kirjoittajiin kuuluvat mm. scifi-kirjallisuuden min. Kirjoittajiin kuuluvat mm. scifi-kirjallisuuden min. Kirjoittajiin kuuluvat mm. scifi-kirjallisuuden Xinjiangin uiguurit eläXinjiangin uiguurit eläXinjiangin uiguurit eläXinjiangin uiguurit elävät jatkuvan tarkkailun vät jatkuvan tarkkailun alla. Pieninkin epäily voi alla. Pieninkin epäily voi alla. Pieninkin epäily voi johtaa vangitsemiseen, johtaa vangitsemiseen, johtaa vangitsemiseen, ja Kiinan valtion tavoitja Kiinan valtion tavoitJYRKI KASVIN KOLME ELÄMÄÄ Jyrki Kasvin omaelämä kerta kertoo hänen kolmesta elämästään pelijournalistina, tutkijana ja poliitikkona. Se kertoo arjesta syövän kanssa, luopumisesta, elämänilosta ja hyvästä hoidosta. Se kertoo ihmisten hyvyydestä, jonka ansiosta hän ehti kirjoittaa tämän kirjan. ”Olen investoinut näitä päiviä, iltoja ja vähän öitäkin muistelmien kirjoittamiseen, että nämä muistot eivät katoaisi kuin kyyneleet sateeseen.” – Jyrki Kasvi www.docendo.fi Tilaa nyt Jani Leinosen Voimalle suunnittelema t-paita. Miesten ja naisten mallit: XS–XL. Hinta 25 euroa. VOIMA-PAITA Tilaukset: tilaukset@voima.fi
8 • 1 / 2022 Mikä tekee journalismista luotettavaa? Mielipide JONATHAN DUNYIN, 26, Mikkeli ”En lue lehtiä. Joskus luen puhelimella uutisia, mutta en tiedä, ovatko ne luotettavia.” NIINA-MAIJA SIMONEN, 25, Espoo ”Osittain perinteet, vanhat ja vakaat mediat kuten YLE. Muuten, että tekstistä ei paista jokin asenne.” ELISA TUOMINEN, 73, Helsinki ”Miten sitä vain luottaa? Lukija voi perehtyä toimittajiin. Luotan tiettyihin lehtiin kuten Helsingin Sanomiin, vaikka onko sekään aina oikeudenmukainen.” VILLE KAARNIOJA, 19, Mikkeli ”Varmaan se, että uutiset ovat yleisiä.” MERJA HUOVINEN, 61, Utajärvi ”Jos perustuvat faktoihin.” TEKSTI JA KUVA SILJA SEPPÄLÄ TEKSTI JA KUVAT ELISA HELENIUS Julkisessa keskustelussa paheksutaan huumeiden käyttäjiä ja yrityksiä ratkaista heidän ongelmiaan. Kuitenkin esimerkiksi huumeiden käyttöhuoneista on hyviä kokemuksia ympäri maailmaa. Ne voivat pelastaa ihmishenkiä. Huumeiden käyttö huoneet vähentävät haittoja T ERVEYDEN ja hyvinvoinnin laitos julkaisi 31. tammikuuta mallin, jossa se ehdottaa Suomeen määräaikaista erillislakia huumeiden käyttöhuoneiden puolesta. Huumeiden käyttö on lisääntynyt Suomessa koko 2000-luvun ajan. ”Olisihan se kiva, ettei tarvitsisi mennä piikittämään vihreisiin vessoihin, sisäpihalle tai puistoon”, Helsingissä sijaitsevan päiväkeskus Illusian kävijä Satu toteaa. Huumeiden käyttöhuoneet eli valvotut pistotilat kehitettiin aikoinaan hillitsemään HI-viruksen ja AIDSin leviämistä ja ehkäisemään yliannostuksia. Nykyään Euroopassa on 90 huumeiden käyttöhuonetta kahdeksassa eri maassa. Kansainvälinen tutkimus osoittaa käyttöhuoneilla olevan hyviä vaikutuksia. Käyttöhuoneissa tavoitetaan yhteiskunnan ulkopuolelle jääneet huumeidenkäyttäjät, lisätään turvallista pistämistä ja vähennetään terveyshaittoja, kuten C-hepatiitin ja HI-viruksen leviämistä, yliannostuskuolemia sekä infektioita. Maailmalla käyttöhuoneissa hyödynnetään usein moniammatillisia yhteistyötä esimerkiksi sairaanhoitajien, sosiaalityön ammattilaisten ja lääkärien välillä. Stigma on yhä vahva ”Sosiaalija terveyspolitiikassa on välillä vahvasti voimassa käsitys, että kuntoutus on hyödyllistä ainoastaan, jos kuntoutettavasta saadaan kunnollinen veronmaksaja. Inhimillinen näkökulma unohtuu. Vaikka todellisuudessa on valtava muutos, jos suonensisäisten huumeiden käyttäjästä saadaan esimerkiksi nenän kautta nuuskaava huumeiden käyttäjä”, sanoo A-klinikan toimitusjohtaja Kaarlo Simojoki. ”Muutos on myös kansantaloudellisesti perusteltavissa. Esimerkiksi yliannostuksesta johtuva tehohoito sairaalassa tulee yhteiskunnalle aika kalliiksi.” Kunnasta ja kaupungista riippuu, paljonko rahaa käytetään päihdepalveluihin. Päihdeongelmaiset ovat niin stigmatisoitu ihmisryhmä, ettei monen kunnan prioriteettina ole käyttää rahaa heidän kuntoutukseensa. Hankintatyön toteuttaminen on ollut vaikeaa koko Suomessa, ja fokus on ollut yleensä hoidon kustannusten minimoimisessa. Tämä tarkoittaa sitä, että palvelut ovat mahdollisimman yksinkertaisia ja kaikille samanlaisia, eikä yksilöllisiä hoitosuhteita ole. Syyt käyttää päihteitä ja käyttäjien elämäntilanteet ovat kuitenkin moninaisia, eikä samanlainen hoito sovi kaikille. Tietämätöntä paheksuntaa Käyttöhuoneita on paheksuttu tai jopa pelätty, koska niiden myötä luullaan huumeiden käyttö muuttuvan hyväksyttäväksi. Käyttöhuoneiden avulla pyritään kuitenkin ratkaisemaan valtavan suuri ja huolestuttava yhteiskunnallinen ongelma. Jotkut pelkäävät rikollisuuden ja huumekaupan kasvavan käyttöhuoneiden lähialuella. Sen takia niiden käyttöönotto tulisi olla tarkkaan suunniteltu ja kohdennettu prosessi, jossa tehtäisiin tiivistä työtä esimerkiksi naapuruston ja kokemusasiantuntijoiden kanssa. Juridisesta näkökulmasta katsottuna käyttöhuonetoiminnan aloittaminen vaatisi lainsäädännön muutoksen. Huumeiden käyttö ja hallussapito ovat Suomessa vastoin lakia. Henkilökunnan vastuun määritteleminen on myös hankalaa, jos esimerkiksi käyttöhuoneessa tapahtuu kuolemantapaus. Huumekeskustelu on osa keskustelua siitä, kuinka arvokasta hoiva on, ja miten se asettuu osaksi talouden kokonaisuutta. THL:n julkaisema käyttöhuone-ehdotus on vahva viesti uudelle perheja peruspalveluministeri Aki Lindénille (sd). Lainsäädännön aloittaminen vaatii poliittista painetta ja julkista keskustelua huumeidenkäyttäjien ihmisoikeuksien puolesta. ON VALTAVA MUUTOS, JOS SUONEN SISÄISTEN HUUMEIDEN KÄYTTÄJÄSTÄ SAADAAN NENÄN KAUTTA NUUSKAAVA HUUMEIDEN KÄYTTÄJÄ.
1 / 2022 • 9 TEKSTI JULIUS HALME Kaupankäynti siirtokuntien kanssa tarkasteluun L AKI KIELTÄISI tuotteiden maahantuonnin Palestiinan ja Syyrian alueilla sijaitsevien Israelin laittomien siirtokuntien alueilta. Se koskisi myös muita alueita, joiden miehityksen yhteydessä rikotaan vakavasti kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia. Kansanedustaja Veronika Honkasalon (vas.) alullepanema lakialoite keräsi 35 allekirjoitusta kansanedustajilta. Allekirjoittaneita oli vasemmistoliitosta, SDP:stä, vihreistä ja RKP:sta. Aloitteen tarkoitus on lopettaa Israe lin laittomien siirtokuntien tukeminen. Lakialoite luovutetaan eduskunnalle helmikuussa. Laki ei nimeäisi määritelmän täyttäviä alueita, vaan ne säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella lain edellytysten mukaisesti. Tällaisia alueita olisivat mahdollisesti Länsi-Sahara ja Krimin niemimaa. Maahantuontikieltoa valvoisi tulli. Kiellon rikkomisesta rangaistaisiin rikoslain salakuljetusta, lievää salakuljetusta, laittomaan tuontitavaraan ryhtymistä ja lievää laittomaan tuontitavaraan ryhtymistä koskevien säännösten mukaan. Ihmisoikeusjärjestö Amnestyn tuoreessa raportissa todetaan, että Israelin valtion palestiinalaisiin kohdistamat sortotoimet täyttävät apartheidin tunnusmerkistön. Kaupankäynti laittomien siirtokuntien kanssa on Geneven sopimuksen vastaista. Amnesty on todennut, että tuonti siirtokunnista on laitonta, koska se tukee laitonta toimintaa, ihmisoikeusjärjestö on vaatinut kieltämään tuonnin. TEKSTI JULIUS HALME KUVA KAI TALVINEN Kolonialismi vääristää tiedettä Uuden tutkimuksen mukaan kolonialismin perintö ja sosioekonomiset tekijät vaikuttavat jopa fossiilien tutkimukseen. Maahantuonnin laittomien siirtokuntien alueelta kieltävä lakialoite etenee eduskunnan käsittelyyn. N ATURE-LEHDESSÄ julkaistun tutkimuksen mukaan globaalit valtasuhteet heijastuvat vahvasti paleontologiseen tutkimukseen. Rikkaiden ja ylempää keskituloluokkaa edustavien maiden, joista suurin osa sijaitsee Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa, tutkijat ja instituutiot omistavat 97 prosenttia kerätystä fossiilidatasta. Tästä seuraa, että jotkut tutkitut alueet ovat yliedustettuja, mikä vääristää tutkimustuloksia ja vaikeuttaa totuudellisen kuvan muodostamista menneisyyden biodiversiteetistä. Fossiilitieto on ainoa todisteemme siitä, miten elämä maapallolla on aikojen saatossa kehittynyt. Fossiilitiedon avulla tehdyt rekonstruktiot luovat tärkeitä näkökulmia siihen, miten bio diversiteetti tulevaisuudessa muuttuu. Laskuvarjolla globaaliin etelään ”Laskuvarjoindeksi” mittaa eri maiden vaikutusta ilmiöön. Se viittaa neo kolonialistiseen tieteeseen ja kuvaa käytäntöä, jossa varakkaiden maiden tutkijat menevät kehittyviin maihin, keräävät tietoa, palaavat kotimaihinsa, analysoivat dataa ja näytteitä ja julkaisevat tulokset osallistamatta tutkimuksen kohdemaan tutkijoita prosessiin. Suurin osa hyväksikäytetyistä maista sijaitsee globaalissa etelässä. Esimerkiksi neljäsosa marokkolaisesta, tunisialaisesta ja algerialaisesta tutkimuksesta on ollut ranskalaisten tekemää ”laskuvarjotutkimusta”. Monen tieteenalan ongelma Kolonialismin jäljet eivät rajoitu pelkästään paleontologiaan. Laskuvarjotiedettä tehdään myös lääketieteen, antropologian, geotieteiden ja etenkin arkeologian piirissä. Esimerkiksi monilta alkuperäiskansoilta varastetut arkeologiset esineet ovat yhä esillä eurooppalaisissa museoissa. Viime vuonna julkaistussa katsauksessa todettiin, että 78 prosenttia kaikista vuosina 1990–2020 Afrikan ilmaston muutoksen tutkimiseen suunnatuista apurahoista annettiin pohjoisamerikkalaisille ja eurooppalaisille instituutioille. The Verge -lehden haastattelemat tutkijat Nussaïbah Raja-Schoob, Aline Ghilardi ja Madhusudan Katti linjasivat muutaman keinon tieteiden dekolonialisoimikseksi. Heidän mukaansa on tärkeää ymmärtää euro sentrisen historiankirjoituksen vaikutus luonnontieteisiin ja sallia useammille pääsy länsimaisiin instituutioihin keskitettyyn dataan. Dekolonisaatio voisi myös tarkoittaa museoesineiden palauttamista kotimaihinsa. Kattin mukaan dekolonialisaation kannalta olisi myös tärkeää muuttaa valtavirran käsitystä asiantuntijuudesta, jotta alkuperäiskansojen ja muita tutkimusalueiden edustajia kuunneltaisiin. Karstein Volle
10 • 1 / 2022 TEKSTI IIDA SIMES KUVA PINJA NIKKI Liikenteen eri muodot kuten datan, tavaroiden tai ihmisten siirrot, ovat Suomen asuttamisen edellytyksiä. Myös demokratia on niistä riippuvainen. TÄMÄ ON PITKÄ, HARVAAN ASUTTU MAA, JOSSA ON 75 000 KILOMETRIÄ VALTION VÄYLÄÄ. SEN YLLÄPITÄMINEN ON KUTAKUINKIN MAHDOTON TEHTÄVÄ. Tosiasiat tiskiin L IIKENNEja viestintäministeriö asetti työryhmän keväällä 2020 pohtimaan, miten tukea tiedotusvälineitä. ”Olen käyttänyt ilmausta ’tosiasiapohjainen journalismi’, avaa liikenneja viestintäministeri Timo Harakka. ”Saatan myös sanoa ’ammattimainen journalismi’.” Journalismin määrittely on tärkeää, sillä ministeri ei haluaisi ohjata valtion rahoja mille vain taholle. Harakan mukaan tosiasiapohjainen journalismi sitoutuu Julkisen sanan neuvoston (JSN) ohjeisiin. Keväällä 2021 ministeriön työryhmä päätyi suosittelemaan tällaista: ”Pääasiallinen tukimuoto olisi määräaikainen ja teknologianeutraali toimituksellinen tuotantotuki, jota maksettaisiin lähtökohtaisesti journalistisen työn kustannusten kattamiseen sekä toiminnan ja sisältöjen kehittämiseen. Tukea myönnettäisiin tiedotusvälineille, jotka tarjoavat uutisja ajankohtaissisältöjä ja jotka tarkastelevat laaja-alaisesti demokratian kannalta merkityksellisiä aihepiirejä. Tuen piiriin voisivat kuulua kuluttajille maksulliset sekä maksuttomat, täysin mainosrahoitteiset mediat. Ylen toiminta kustannetaan verorahoituksella, joten se ei kuuluisi tuen piiriin.” Työryhmä kantoi huolta paikallislehdistä: ”On myös varmistettava riittävä, alueellisella ja paikallisella tasolla toteutuva tiedonvälitys.” Ministeri korostaa, ettei hallitus puutu journalismin sisältöihin eikä määrittele, mikä on hyvää tai huonoa journalismia, ”se ei kuulu hallitukselle pätkääkään”. Joskus journalismin määrittely voi olla elämän ja kuoleman kysymys. Lehdestä tai nettikanavasta toiseen voidaan väitellä esimerkiksi siitä, minkälaisia toimia tehdään koronaepidemian hillitsemiseksi, mutta ei kai yksikään ”tosiasiapohjainen” tiedotusväline kiistä viruksen olemassa oloa? ”Niin, tuohon taisi Neil Young just vetää rajan”, Harakka naurahtaa viitaten maailmantähden Spotifylle esittämään vaatimukseen, jonka mukaan hänen musiikkinsa ei kuulu nettialustalle, joka samalla tekee rahaa koronaepidemiasta valheita suoltavan podcastin avulla. Pitkän maan loputtomat väylät Antti Rinteen hallituksen työministeristä Timo Harakasta (s. 1962) tuli liikenneja viestintäministeri joulukuussa 2019, kun hänen edeltäjänsä, SDP:n varapuheenjohtaja Sanna Marin, nousi puolueensa puheenjohtajaksi ja pääministeriksi. Helsingissä asuvalle Harakalle uudessa liikenneministerin pestissä oli paljon uusia asioita. Hän yllättyi huomatessaan, kuinka ”kaikkialta muualta tulevien kansanedustajien onnistumista mitataan sillä, miten he ovat onnistuneet edistämään omia liikennehankkeitaan. Teitä, liittymiä, ratoja. Varsinkin teitä.” Kyse ei ole vain parjatusta siltarumpupolitiikasta. ”Tämä on pitkä, harvaan asuttu maa, jossa on 75 000 kilometriä valtion väylää. Sen ylläpitäminen on kuta kuinkin mahdoton tehtävä – varsinkin näissä sääolosuhteissa. Silloin
1 / 2022 • 11 Ensimmäinen Voimalehti ilmestyi marras kuussa 1999. Sarja pa laa aiheisiin ja teemoihin, joita Voima on käsi tellyt parin vuosi kymmenen aikana. TEKSTI IIDA SIMES UUTISIA LAPSILLE E IPÄ EHTINYT HURAHTAA kuin 550 vuotta Gutenbergin keksittyä kirjapainotaidon, kun ilmestyi Voima 7/01. Siinä ruotsalainen toimittaja Johan Ehrenberg (s. 1957) haastatteli espanjalaissyntyistä, Marokossa varttunutta ranskalaista ”globaalia intellektuellia”, Ignacio Ramonetia (s. 1943). Ramonet oli Le Monde diplomatiquen kustantaja, tiedotusopin professori sekä semiotiikan ja kulttuurihistorian tohtori. Johan Ehrenberg oli journalismin kapinallinen. Vuonna 1983 hän oli päättänyt elää Jenny Ehrenberg -nimisenä naisena puoli vuotta kokeakseen minkälainen naisen yhteiskunnallinen asema oli. Hän oli kuitenkin itse uutisoinut projektinsa sukupuolenvaihdoksena, josta ei ollut kyse. Hänen gonzoilunsa nostatti ihailua, mutta valehteleminen inhoa. Ehrenberg oli perustanut vuonna 1976 poliittisesti kantaaottavan, mutta puoluepolitiikan ulkopuolella toimivan Partisanet-lehden, joka 1980 muutti nimensä ETC:ksi. OTSIKOLLA ”MIKSI MEDIA haluaa kohdella meitä kuin lapsia?” Ramonet antoi palaa. ”Emme aivan tarkkaan tiedä mistä puhumme, kun puhumme mediataloudesta, sillä median omistuspohja on hyvin hämärä ja laajalle levinnyt.” Ramonet ja Ehrenberg kantoivat suurta huolta siitä, miten isot mediayhtiöt olivat kasvaneet jättimäisiksi ostamalla pienempiä firmoja. Ramonetin mielestä pahinta olivat median kehnot sisällöt. Asiat esitettiin tiedotusvälineissä yksinkertaisesti ja aivan liian lyhyesti. Ramonet ei suinkaan viitannut Twitteriin, jota ei tuolloin ollut olemassakaan, vaan hän tarkoitti lyhyitä artikkeleita ylipäänsä – ehkä niitä pidetään nykyään jo keskipitkinä. Kolmas Ramonetin mainitsema ongelma oli tunteisiin vetoaminen. ”Lapselle” selittäminen oli levinnyt kaikkialle, ”jopa kaikkein vakavimpiin lehtiin”. Ramonet näki journalismin romahduksessa yhteiskunnallisen ongelman: ”Infantilisoiva tiedonvälitys voi saada meidät uskomaan, että elämme hyvin demokraattisissa yhteiskunnissa, koska niin paljon informaatiota esitetään niin äärimmäisen yksinkertaisessa muodossa. Demokratiasta ei voi olla puhettakaan, sillä yritysjohtajalla, korkeasti koulutetulla ja ja valtaapitävillä on osaamista ja varaa seurata Financial Timesin ohella alansa erikoislehtiä, jotka sisältävät strategista, tieteellistä ja kaikin puolin eksklusiivisempaa informaatiota, kun taas tavallinen kansa kuluttaa informaatiota, joka ei auta luomaan älyllistä lisäarvoa.” IGNACIO RAMONETIN LUOMA Le Monde diplomatique ilmestyy myös Suomessa, ja nykyään lehden kustantaja on Voima. Edelleen aktiivinen Ramonet huolehtii osaltaan siitä, etteivät Diplon jutut todellakaan ole liian lyhyitä tai yksinkertaisia. ETC:n toimitus työskentelee maan alla monimutkaisten turvajärjestelyiden takana, sillä toimitus saa paljon uhkauksia etenkin äärioikeistolta. Joulukuussa 2018 Voiman toimitus reissasi Johan Ehrenbergin luo ETC:n toimitukseen Tukholmaan. ETC:n ekologinen lehdenjakelulinja teki Voimaan vaikutuksen. Ehrenberg oli juuri hankkinut Teslan, jolla lehtiniput viedään nopeasti ja ilman polttomoottorin päästöjä Tukholmasta muiden suurkaupunkien jakelupisteisiin. PAHIMMILLAAN TOTUUDEKSI MUODOSTUU SE, MITÄ PORUKALLA SELLAISEKSI PÄÄTETÄÄN. jaetaan liian pientä kakkua noin 170 kansanedustajan kesken.” Seuraavassa budjetin kehysriihessä huhtikuussa selviää alustavasti, miten Harakka jakaa kakkua teiden ja journalismin kesken. Harakka osaa monenlaisen kommunikaation. Nettisivuillaan hän kertoo, kuinka kuurojen vanhempien lapsena hänen äidinkielensä on viittoma kieli, joten hän oppi puhumaan ääntä käyttäen vasta kolmivuotiaana. ”Olen ottanut menetyksen monin verroin takaisin. Olin eduskunnassa 2015–2019 yli 500 puheenvuorolla 11. ahkerin puhuja.” Toimittajan töitä Harakka teki vuodesta 1987 Sisä-Suomen lehdestä alkaen vuoteen 2015, jolloin hänet valittiin kansanedustajaksi. Politiikka tuli hänelle tutuksi 1990–1994, jolloin hän oli Vihreän liiton lehden Vihreän langan päätoimittaja. Vuodesta 1997 hän työskenteli Yleisradiossa. Vuonna 2005 hän loi Pressi klubin, median tilaa luotaavaan keskusteluohjelman, jonka formaatti on sittemmin vaihtunut, mutta muodossa tai toisessa saman tapainen ohjelma jatkaa edelleen. Vuonna 2015 Harakka sattui onnistumaan ällistyttävässä asiassa. Hän voitti palkinnon 21 vuotta aikaisemmin ilmestyneestä jutustaan, kun Long Play myönsi Imagessa keväällä 1994 ilmestyneestä Spagettivatikaani-jutusta Pienen journalistipalkinnon. Harakka on tunnetusti intohimoisesti aiheeseen heittäytyvä tekijä ja taitava sanankäyttäjä. Ministerin työ on aivan erilaista kuin toimittajan. ”Kyllähän tää mun sananvapaus on aika lailla kaventunut”, Harakka hymähtää ironiseen sävyyn. ”Moni toivoo, että mä osallistuisin keskusteluihin enemmän. Mutta sitten jos mä sanon jotain kärkevämpää, kuten 40 vuoden ajan tyyliini on kuulunut, joku tulee aina paheksumaan, ’miten voi ministeri sanoa jotain tuollaista’.” Säätelemätön sosiaalinen media Harakka pohtii tiedotusvälineiden olemusta. ”Media tai medium tarkoittaa välittäjää. Aikoinaan paikallisradiot tai City-lehti olivat yhteisöllisempiä kuin mitä niin kutsuttu valtamedia silloin oli. Sosiaalinen media on nimenomaan media. Se välittää viestejä yhdeltä reunalta toiselle ja tavalla, jossa viesti säilyy muuttumattomana matkalla. Mutta hyvässä tai pahassa, sosiaalista mediaa on vaikea säädellä.” Kuitenkin jotain pitäisi viestintäministeri Harakan mielestä säädellä. Jo 2015 ollessaan uusi kansanedustaja hän teki toimenpidealoitteen ”digitaalisen väkivallan” karsimisesta. ”Se voi tarkoittaa ’maalittamista’, mutta mä sanon mieluummin, että se on vainoamista. Sen kohteena on usein viranomaisia, toimittajia, aktivisteja ja paikallispoliitikkoja. Esimerkkejä on paljon. Siihen sisältyy paljon myös nais vihaa.” Harakan mielestä iso ongelma nettikiusaamisessa ja vainoamisessa on ollut se, ettei siitä ole seurannut mitään rangaistusta kiusaajille. Kansanedustajana asiaa tarkastellessaan hän huomasi, ettei poliisi ollut kiinnostunut tutkimaan nettivainoamisia eikä syyttäjä syyttämään. ”Jos joku ukko kaljapäissään ei ymmärrä, missä nettikeskustelujen rajat menevät, kyllä yhteiskunnan reaktio auttaisi piirtämään ne rajat.” Kaikki nettikiusaajat eivät ymmärrä hävetä tekojaan. Jotkut luovat jopa poliittista uraa kiusaamalla ja nimittelemällä toisia. Mutta kiusaajien – saati näiden äänestäjien – syyttelyyn Harakka ei sorru. Hän pohtii, miten väline, sosiaalinen media, on vaan tullut paljastaneeksi mustia tunteita. Kiusaajien turhautumiset saavat nyt laajemman yleisön, kun ennen valituksen kuuli vain lähipiiri. Huutokuoro ei voi päättää totuutta Koskaan ei ole turhaa muistella Kekkosen aikoja. ”Aikoinaan tiedonvälitys oli erittäin säänneltyä, liiankin säänneltyä. Sananvapaus ei kuulunut kaikille, vaan ainoastaan jokaiselle, joka omistaa kirjapainon.” Nyt sananvapaus on netin kautta kaikkien ulottuvilla. Lapsenkin pitää osata tulkita somen viestejä ja erottaa mikä on totta, mikä valhetta. Ja mikä on mainontaa. Sosiaalinen media on sosiaalista, Harakka painottaa. ”Pahimmillaan totuudeksi muodostuu se, mitä porukalla sellaiseksi päätetään. Silloin kuppikunta, lahko tai koulun pihan kaveripiiri saattaa vaikuttaa siihen, mikä on cool tosiasia ja mikä vähemmän cool.” Poliitikolla on vastuunsa. ”Jokaisen kansanedustajan vähintään pitäisi ikään kuin vannoa vala, ettei levitä epätietoa. Vaikka meillä olisi kiusaus hyödyntää näitä kaikukammioja räyhäefektejä, joilla saamme hyväksyntää oikomalla tosiasioita, meidän pitäisi sitoutua siihen, ettemme omalla arvovallallamme levitä huhuja.” Kansanedustajien levittämien sanomien sisältöön ministeri Timo Harakka ei ota kantaa, vain menettelytapaan. ”Ei pitäisi levittää näkemyksiä, joita missään ei ole todistettu. Oli sisältö mitä vaan.” Ignacio Ramonet Ed itio ns G alilé e
12 • 1 / 2022 TEKSTI JARI TAMMINEN KUVA HÄIRIKÖT-PÄÄMAJA Meistä kerätään tietoja koko ajan kiihtyvällä vauhdilla. Tieto tuo hallitsijoilleen vaikutusvaltaa ja sen riskejä meille. Tieto on valtaa NÄKEEKÖ POMO SUORAAN, ETTÄ EIPÄ OLE JARI NUKKUNUT KUNNOLLA JA JUO OLUTTAKIN? G EORGE ORWELLIN Vuonna 1984 -teos on suosittu kauhukuva rajattomasti tietoa keräävästä ja väärinkäyttävästä yhteiskunnasta. Kirjan esimerkki on varoittavuudessaan hyvä, mutta siinä kuvatut tavat kerätä tietoja ovat melko karkeita. Nykyään meistä kaikista kerätään tietoja verrattoman paljon tehokkaammin kuin Orwell osasi ikinä kuvitellakaan. Nykyiset tietojen haalijat eivät kuitenkaan pääosin ole yhtä pahantahtoisia kuin Orwellin Isoveli. Toimijoiden pahantahtoisuuden puute ei kuitenkaan poista kerättyyn tietoon liittyviä riskejä. Googlen omistava Alphabet ja Facebookin, Instagramin sekä Whats Appin omistava Meta ovat hyviä esimerkkejä siitä, kuinka tietoa haaliva yhtiö voi kasvaa käsittämättömän vaikutusvaltaiseksi. Monien maailman arvokkaimpien yhtiöiden arvo perustuu tiedon keräämiseen ja hyödyntämiseen. ”Facebook hahmottuu julkisessa keskustelussa pahiksena, mutta meillä on myös paljon datan keräämiseen ja analysoimiseen keskittyviä yhtiöitä, joista yleisö ei ole kuullutkaan”, aloittaa Helsingin yliopiston kuluttajatutkimuskeskuksen apulaisprofessori Minna Ruckenstein. ”Google taas on kaikkialla ja haluaa hallita mediaa, liikkumista, terveyttä sekä energian jakelua.” Tietenkin ajatus siitä, että yhtiö olisi ”pahis” on yksinkertaistamista, mutta uudenlaiset tavat kerätä tietoja meistä tuottavat myös uudenlaisia tapoja valvoa meitä. Vaikka demokraattisessa yhteiskunnassa turvamekanismit olisivat vahvoja, uudet valvonnan tavat voivat myös normalisoitua. ”Meistä jää koko ajan digitaalisia jälkiä. Vapaan olemisen tila standardoituu ja koneellistuu, ja siitä kerätään tietoja.” Siinä, missä länsimaissa mielellään puhutaan vasta valvontayhteiskunnan uhasta, on Kiinaa käytetty esimerkkinä tuon uhkakuvan toteutumisesta kansalaisten pisteytyksineen. Ruckensteinin mukaan kiinalaista tiedon keruuta kannattaa kuitenkin katsoa suhteessa länsimaisiin verrokkeihin. ”Kiina näyttäytyy ymmärrettävästi uhkaavana, mutta yhdysvaltalaisten rahoituslaitosten luottoluokitusjärjestelmät voivat olla kansalaisen näkökulmasta yhtä ahdistavia. Lopulta kysymys on siitä, miten niitä teknologioita ja kerättyjä tietoja käytetään.” Datakolonialismi ja teknodeterminismi Tiedon välineellistämisen ympärille rakentuvaa uutta kapitalismin mallia kutsutaan datafikaatioksi. Termillä tarkoitetaan sitä, että kaikki mahdollinen tieto elämästä muutetaan digitaaliseksi ja kertyneestä aineistosta otetaan kaikki mahdollinen hyöty irti. Alati kasvava tiedon määrä ja tiedonkäsittelykapasiteetin tehostuminen tarkoittavat, että datan merkitys yhteiskunnan kehityksessä korostuu. Lisääntyvä tieto mahdollistaa monien yhteiskunnan toimintojen tehostamisen, mutta läheskään aina hyötyä tästä tehostumisesta eivät kerää ne, joiden tietoja on kerätty. Tietoja myös kerätään niin moneen paikkaan ja niin massiivisia määriä, ettei kenelläkään ole mahdollisuuksia tietää saati hallita sitä, mitä hänestä kerätyllä datalla tehdään. London School of Economicsin viestinnän ja yhteiskuntateorian professori Nick Couldry on verrannut nyt käynnissä olevaa datafikaation aikaa kolonialismiin siinä, että se johtaa maailmanjärjestyksen muutokseen. Ruckenstein näkee tiedon keräämisessä uhkien ohella myös mahdollisuuksia. Hän myös arvioi Couldryn näkemyksen kenties tarpeettoman yksi oikoiseksi. ”Couldryn ajatusta on kritisoitu siitä, että se on teknodeterministinen – eli kuvattu kehitys johtaa väistämättä tietynlaiseen yhteiskuntajärjestykseen. Sosiaalitieteissä on ollut vallalla ajatus, että tietojen keräämisen myötä syntyy paljon potentiaalisesti uhkaavaa, mutta tutkimusten myötä on käynyt ilmi, että uhkakuville on myös vaihtoehtoja. En halua olla teknopelkoinen, eikä teknologia välttämättä tuo mukanaan datakolonialismia”, Ruckenstein toteaa. ”Mutta datakolonialismin maailma tulee teknologian myötä mahdolliseksi.” Ruckensteinin mukaan tiedon kertyminen ja sen ennennäkemätön hyödyntäminen vaativatkin kriittistä katsetta meiltä kaikilta. Kriittisen katseen tarvetta alleviivaa myös se huomio, että koko yhteiskunnan digitalisoituessa yksittäisen kuluttajan ja kansalaisen todelliset mahdollisuudet astua pois datan keräämisen kierteestä ovat hyvin rajalliset. Monet arkipäiväistyvät toimet edellyttävät sellaisten palveluiden käyttämistä, joista jää digitaalinen jalanjälki. Kaikkea tietoa ei tarvitsisi kerätä Alphabetin ja Metan kaltaiset yhtiöt ovat keränneet jo pitkään tietoa muun muassa nettija kulutustottumu ksista, siitä miten liikumme, missä ja keiden kanssa vietämme aikaamme. Tätä tietoa on paketoitu, hyödynnetty ja myyty eri tavoin. Ruckenstein kysyy, tarvitaanko todella kaikkea sitä uutta tekno logiaa, joka kerää tietoja käyttäjistään. Teknologian kehittäjät uhoa vat, kuinka he tekevät maailmasta paremman paikan. Siihen ei riitä älyjääkaappi, joka osaa automaattisesti tilata maitoa kaupasta tai kodin digiassistentti, joka ostaa leffalipun käyttäjän puolesta. Kaikki kerätty tieto kuitenkin vaikuttaa siihen, kuinka elämme elämäämme, ja paremmin kohdistetut mainokset osuvat tarkemmin maaliinsa. ”Kerätyn tiedon vaikutusta voi hahmottaa sitä kautta, että me kaikki kamppailemme itsesäätelyn kanssa. Kuinka pystymme vaikka rajoittamaan omia tekemisiämme, kun yhtiöt tietävät jatkuvasti entistä paremmin sen, mikä saa meidät toimimaan? En sano, etteikö meillä olisi vapaata tahtoa, mutta meitä yritetään liikuttaa koko ajan suuntaan, johon olemme liikkumaisillamme. Nettiympäristöstä on tulossa koko ajan manipuloivampi.” Eikä kyse ole pelkästään kulutustottumuksista. ”Tinderin logiikka on muuttanut parisuhteen etsimisen dynamiikkaa. Sieltä ei mitenkään välttämättä löydy ’sitä oikeaa’, sen sijaan potentiaalisista kumppaneista tulee peli itsessään. Mutta onko hyväksi että pelillistämme ihmissuhteet?” Pelillistäminen liittyy myös aktiivisuutta ja liikkumista seuraaviin sovelluksiin ja laitteisiin. ”Oura-sormuksen kautta voi pelillistää itseään, liikkumistaan ja nukkumistaan.” Sovellukset porttina intiimiin tietoon Hyvinkin intiimille alueelle siirrytään ruumiintoiminnoista tietoja keräävien älysormusten ja -kellojen sekä kuukautis sovellusten myötä. Ruckenstein toteaa tutkijoiden keskuudessa puhutun jo pidempään siitä, mitä seuraa vaikka älysormuksen käyttöönotosta työpaikoilla. ”Yhtiöt voivat ottaa sormukset osaksi työhyvinvointiohjelmia. Olisiko kyseessä hyvä vai huono asia riippuisi esimerkiksi siitä, kuka näkee työntekijöiden datan ja missä yhteydessä. Näkeekö pomo suoraan, että eipä ole Jari nukkunut kunnolla ja juo oluttakin? Toinen vaihtoehto on, että työnantaja näkee vain kokonaiskuvan ilman yksilö tason tietoja ja voi sen mukaan arvioida henkilöstön tilannetta.” Tämän kehontoiminnoista kerättävän tiedon hyödyntäminen on vielä lapsenkengissä, mutta ei kannata epäillä, etteikö sille mietittäisi jatkuvasti uutta käyttöä. Ruckensteinin mukaan trendi on se, että kaikkea dataa, jota pystytään keräämään, kerätään, ja kaikella kerätyllä on arvonsa, vaikka yksittäisen kuluttajakansalaisen kohdalla kerätyn tiedon merkitys voi tuntua vähäiseltä. Lopulta kukaan ei ole erityisen kiinnostunut siitä, mitä leipää juuri sinä ostat tai mitä katsot valitsemastasi striimauspalvelusta. Silti olisi hyvä ymmärtää, mitä tietoja kerätään ja kuka niitä kerää. ”Miten voi kokea menettävänsä jotain, vaikka ei oikeastaan menetä mitään? Kerätyissä tiedoissa ei tavallaan ole kyse sinusta. Yksittäisen henkilön kannalta harmi voi olla pientä, mutta taustalla jyllää iso koneisto. Meidän pitäisi hahmottaa paremmin, mitä kukakin tietää.” ”Tieto on valtaa”, Ruckenstein muis tuttaa. Lue pidempi versio tästä artikkelista osoitteessa
Yksi sormus mittaa heidät, se yksi heitä hallitsee, se yksi heidät tiedoksi muuttaa ja dataksi kahlitsee. Ainutlaatuinen Noruas-analytiikkamme näkee myös sinne, minne sinä et näe. Se valvoo silloinkin, kun sinä nukut. Samalla keräämme tietoja Sinun elämäntapavalinnoista, verkko selailusta, liikkumisesta, unesta sekä kehon toiminnoista. Hyödynnämme yhdessä valittujen yhteistyö kumppaniemme kanssa tätä tietoa, sinulle tarjoamme ohjeita hyvästä elämästä ja entistäkin tarkemmin kohdennettuja mainoksia. To im itu ks ell ist a ain eis to a
Esittävän taiteen ja musiikin AMK-tutkinnot, päivätoteutus, 4 vuotta • Musiikkipedagogi • Sirkus • Tanssinopettaja • Teatteri-ilmaisun ohjaaja Esittävän taiteen ja musiikin AMK-tutkinnot, monimuotototeutus, 2 vuotta • Musiikkipedagogi • Teatteri-ilmaisun ohjaaja (sirkus ja teatteri) Saat pedagogisen pätevyyden kaikissa näissä koulutuksissa Master School – Taideakatemian YAMK-koulutukset • Musiikkipedagogi • Taiteen uudet kontekstit Yhteishaku 16.3.–30.3.2022 Ennakkotehtävät julkaistaan 9.3.2022 turkuamk.fi/haku | #TurkuAMK #Taideakatemia Lisätiedot: eero.linjama@turkuamk.fi Ole osa taiteen tulevaisuutta – Hae Turun AMK:n Taideakatemiaan KIRJOITTAJAKOULU Haku 20.4. mennessä TIETOKIRJOITTAJAKOULU Haku 6.5. mennessä www.kriittinenkorkeakoulu.fi Mitä tekoäly on ja mitä se ei ole, mihin sitä voi käyttää ja missä siitä ei ole apua? Mitä ovat algoritmit, yleisöanalytiikka tai koneoppiminen? Kymmenosainen Tekoäly toimittajan työkaluna -podcast-sarja pureutuu teknologian ja journalismin väliseen suhteeseen rennolla otteella. Sarjassa haastatellaan uutismedian, journalismin, teknologian ja koulutuksen asiantuntijoita. Podcastin juontaa Uutismedian liiton mediakasvatusasiantuntija Susanna Ahonen. Noora Alanne, johtaja, Media-alan tutkimussäätiö Jukka Holmberg, liittojohtaja, Uutismedian liitto Ismo Huhtanen, lakiasiainjohtaja, Uutismedian liitto Timo Huovinen, etiikkapäällikkö, YLE Eero Hyvönen, puheenjohtaja, JSN Anne Leppäjärvi, koulutusohjelmajohtaja, Haaga-Helia Johanna Malinen, toimittaja Esa Mäkinen, toimituspäällikkö, HS Liisa Ovaska, tutkija, Tampereen yliopisto Maria Pettersson, päätoimittaja, Journalisti-lehti Anna-Mari Rusanen, tutkija, Helsingin yliopisto Kuuntele ja opi lisää tekoälystä ! Vieraina: ?? www.uutismediakasvatus.fi/podcast RYHDY VOIMANOSTAJAKSI JA TILAA LEHTI KOTIISI ALK. 39E/VUOSI. Tilaukset: kauppa.voima.fi, tilaukset@voima.fi tai 044 238 5109 100 Kaikki kestävästä kehityksestä
1 / 2022 • 15 Journalismin tutkijoiden ja tekijöiden mukaan sosiaalisen median jätit tuhosivat ansaintamallin ja tyhmensivät keskustelua. TEKSTI EMILIA KUKKALA KUVA ALEKSANDRA AKSENOVA Somejätit uhkaavat journalismia
16 • 10 / 2021 H ELSINGIN SANOMIEN toimittaja ja Maailman 50 vaarallisinta yhtiötä -tietokirjan (Nemo 2021) toinen kirjoittaja Juha-Pekka Raeste nimeää journalismin suurimmiksi uhiksi Facebookin ja Googlen kaltaiset jättiyhtiöt. ”Melkein koko olemassaolonsa ajan media on toiminut tilausmaksuja lukuun ottamatta mainosrahoitteisesti. Kun yhtäkkiä syntyy kaksi peluria, jotka pystyvät halutessaan kaappaamaan lähes koko mainosmarkkinan, se romuttaa koko ansaintamallin.” Raesteen mukaan se vei pohjan valistukseen pohjautuvalta tiedonvälitykseltä, sen kaupallisesti toimivalta idealta, joitain poikkeustapauksia lukuun ottamatta. ”Pitää olla niin suuri markkina-asema ja auktoriteetti tai niin iso kielialue, että olemalla alueensa suurin voi pärjätä, kuten ehkä New York Times tai Economist” Raeste sanoo. ”Googlella on yli 90 prosentin markkinaosuus kaikesta tiedonhausta. Tällaiselle kilpailuoikeutta tutkineelle juristille se on ihan kauhea idea.” Helsingin yliopiston viestinnän lehtori Juha Herkman on väitellyt aikoinaan mediaomistuksen keskittymisestä. Hän sanoo, että tutkijana oli helpompaa olla kriittisempi silloin, kun journalismin valta-asema oli vahvempi. ”En tarkoita, etteikö journalismin kritiikille olisi aihetta tänäänkin, mutta huolenaiheet ovat muuttuneet.” Vielä vuosituhannen vaihtuessa Herkman kantoi suurta huolta median viihteellistymisestä ja taloudellisesta keskittymisestä. ”Kriittisen mediatutkijan näkökulmasta suurin uhka oli silloin sen mukanaan tuoma yksipuolistuminen. Toki tämä on jossain määrin kurantti uhka edelleen, mutta ajatus journalismista julkisen agendan määrittäjänä on murtunut ja muuttunut viimeisen kymmenen vuoden aikana.” Myös Raesteen mukaan julkinen agenda on yhä useammin ”erilaisten milttonien hallussa”. Edes omistajien ja rahoittajien ääni ei kuulu journalismissa niin suoraviivaisesti kuin toisinaan luullaan, mutta kuuluu kuitenkin. ”Päätoimittaja toimii omistajansa mandaatilla säädellen painotuksia kykyjensä mukaan. Esimiehet tietävät, mitä päätoimittaja haluaa, ja voivat olla penseitä toisenlaisille aiheille ja näkökulmille”, sanoo Raeste. ”Perinteisestä keskittymisja rakenneuhasta kääntäisin katseen nyt enemmän somejättien ja verkon aiheuttamaan taloudelliseen paineeseen ja kilpailuun. Toimitusja toimittajatasolla kääntäisin sen julkisuuden tuottamaan paineeseen”, Herkman summaa. Lehtien levikit laskivat angloamerikkalaisessa mailmassa jo vuosikymmeniä aiemmin kuin Suomessa. Herkmanin mukaan asiasta kyllä puhuttiin paljon, mutta muutoksen perustavanlaatuisuus teki reagoinnista vaikeaa. ”Kun mainostulot laskevat ja koko ansaintalogiikka murenee, se on kulttuuritasolla valtava muutos, joka tässä jyllää.” Paikallisuus ja laatu Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson muistuttaa, että niin kauan kuin suomenkielistä mediaa on ollut olemassa, sitä on rahoitettu ilmoitusmyynnillä. Se ei ole ongelma, jos sen ei anneta sellaiseksi muodostua. Petterssonin mukaan suurimmassa osassa mediaa ilmoitusmyynti ja journalistinen toiminta on erotettu, eivätkä journalistit useinkaan edes tiedä, mitkä yritykset ovat ostaneet ilmoituksia. ”Mainostajat eivät määrää juttujen sisällöstä. Se on paitsi oikein myös kaupallisesti järkevää, sillä yleisöä eivät kiinnosta mainostajaa silittelevät puffijutut. Myös advertoriaaleja eli artikkeleita muistuttavia mainoksia on ollut jo hyvin pitkään, mutta kun niistä on tullut parempia, lukija saattaa hämääntyä.” Pettersson huomauttaa journalisteille olevan kunnia-asia, ettei advertoriaaleja sekoiteta journalistiseen sisältöön. Ehkä hieman yllättäen mainostajien vaikutus journalistiseen sisältöön saattaa olla suurempi paikallistasolla. ”Tiedetään tapauksia, joissa esimerkiksi pikkupaikkakunnan isoin mainostaja on uhannut vetää mainoksensa pois paikallislehdestä, jollei lehti kirjoita tietyllä tavalla. Tämäkään ei ole uusi asia. Riippuu tiedotusvälineestä ja päätoimittajasta, kuinka suuri vaikutus vaikkapa tärkeimmällä mainostajalla on”, Pettersson sanoo. Siksi Herkmaninkaan mukaan keskittymisessä ei ole pelkkiä huonoja puolia. ”Vaikka sen seurauksena samat jutut kiertävät maakunnissa lehdistä toiseen ja paikallisen näkökulman ja äänen merkitys on vähentynyt, paikallislehdet ovat toisaalta hirveän naimisissa paikallisen liike-elämän kanssa. Isoilla on isommat paukut taustalla, mikä voi mahdollistaa laadukkaamman tekemisen.” Liikkumavaraa voi olla enemmän, kun lehti ei kaadu tärkeimmän mainostajan vetäytyessä. ”Mutta toki keskittyminen ja kilpailukin usein yksipuolistavat ja kapeuttavat sisältöä, kun yritetään saada yleisöä ja mainostajia kiinnostumaan. Se tarkoittaa että keskitytään seksikkäisiin sisältöihin. Tosin tämä kritiikki maistuu jo jotenkin vanhalta ja happamalta”, Herkman sanoo. Raeste haluaa lisäksi nostaa esiin ristiinmainonnan journalismissa. ”Luulen, että saman mediaryhmän välineet seuraavat tarkemmin, mitä omissa ’temppareissa’ tapahtuu. Seiskahan päätti alkaa tehdä itse realityjä, ottaa koko arvoketjun haltuun. Sehän on tosi viisasta, ja Seiska juuri oikea väline siihen.” Huutokuorojen valta Sosiaalisen median voittokulku on muuttanut myös julkista keskustelua. Varsinkin Twitterin algoritmit suosivat kärjistävää ja vihamielistä keskustelua, joka tuntuu usein olevan silkkaa polvilumpioreaktiota ja lynkkausmielialaa. Kun sivuille saadaan parhaiten liikennettä provosoivilla kommenteilla, journalisteille ei jää juuri muita vaihtoehtoja kuin alkaa tehdä klikkiotsikoita. ”Jokainen lehti haluaa nykyään olla puheenaihelehti. Alakynteen jäävät epäkohtien mätäpaiseita puhkovat mediat ja valistuksen viimeiset ritarit”, toteaa Raeste. Myös somen ja verkon nopeus muuttaa journalismin sisältöjä. ”Nopeuden ongelma on se, että narratiivi tulee valittua nopeimman kautta.” Raeste nostaa esimerkiksi murroksesta myös intellektualismin vieroksumisen. ”Uuden idean täytyy olla äärimmäisen helposti lähestyttävä. Lehtitaloissa koetaan vastenmielisyyttä monimutkaisia asioita kohtaan, mistä tullaan helposti siihen, että puheenaiheita ovat vaikka ne, joita eri etujärjestöjen vauhkomieliset toimitusjohtajat julistavat tai joista Twitterissä öyhötetään.” Analyysi ja kontekstointi jäävät pois, eikä asioita arvoteta sisällön painavuuden vaan kiinnostavuuden mukaan. ”Nykyisin kiinnostavuus on ainoa uutiskriteeri, ja sen mittaa internetin lukijoiden alhainen viettitoiminta. Jos sellaisella jutulla saa 80 000 lukijaa ja maltillisella, analyyttisella jutulla 20 000, toimittajilla on valtava houkutus kirjoittaa kärjistäviä juttuja.” Suuri kuva sumentuu Raeste moittii myös ”yksi asia selittää” -tyylisiä mysteeriotsikoita, jotka yksinkertaistavat monimutkaisia ilmiöitä. Yksinkertaistamisesta saavat voimansa myös monet salaliittoteoriat. ”Toisaalta salaliittohörhöilyyn helposti niputetaan kaikenlaista Elokapinasta liskoihmisiin. Pidän tärkeänä, ettei leimata salaliittoteoriaksi sitä, jos huomaa tietyntyyppisiä asioita ajan hengestä.” Raesteen mukaan se tyhmistää keskustelun. ”Tutkiva journalismi sopeutuu tähän tilanteeseen niin, että tärkeäksi tulee kaivaa esiin mikä tahansa kuitti ja käydä kolme kuukautta läpi sitä, söikö myös pääministerin mies aamiaista. Jos toimittaja on käyttänyt paljon työaikaa kuittien tutkimiseen, hänen on pakko saada siitä vetävä otsikko.” Petterssonin mukaan suomalaisen journalismin suurin uhka tällä hetkellä on resurssien niukkuus. Se johtaa monenlaisiin ongelmiin. ”Journalistien määrä suomalaisissa toimituksissa on pudonnut kymmenessä vuodessa noin 40 prosenttia. Kun juttujen määrä on verkon vuoksi samaan aikaan lisääntynyt, ollaan ongelmissa.” Kun yhtä juttua kohden on vähemmän aikaa, tehdään vähemmän myös omia, tutkimusta vaativia juttuja. Tiedotteisiin perustuvien juttujen, käännösjuttujen ja tietotoimistolainausten määrä kasvaa, kuten myös lukijoiden ja muiden ei-ammattilaisten ottamien valokuvien ja kuvakaappausten, luettelee Pettersson. Myös faktantarkistukseen jää vähemmän aikaa. ”Journalistit uupuvat sekä loputtomiin yt-kierteisiin että kohtuuttomaan työtaakkaan”, Pettersson sanoo. Hän kantaa huolta myös toimittajien, erityisesti freelancereiden, hälyttävän huonosta tulotasosta. VALISTUKSEN VIIMEISET RITARIT JÄÄVÄT ALAKYNTEEN.
”Journalistit hakeutuvat muihin hommiin, kun kokenut ammattilainenkaan ei elä työnteolla.” Tämä on Petterssonin mukaan kohtalokasta demokratialle. ”Edustuksellisen demokratian yksi tärkeimmistä tekijöistä on vapaa media, jolla on riittävät resurssit tehdä työtään. Jos toimittajat eivät voi tehdä työtään kunnolla, nykymuotoinen demokratia ei toimi.” Demokratiaja palkkatukea Ratkaisuksi resurssipulaan Pettersson tarjoaa hallitusohjelmaankin kirjattua mediatukea. ”Muissa Pohjoismaissa valtio pitää mediaa niin tärkeänä osana demokratiaa, että jakaa sille kymmeniä miljoonia euroja tukea vuosittain. Se ei ole yritystukea vaan nimenomaan demokratiatukea. Ruotsi, Tanska ja Norja tukevat tiedonvälitystä vuosittain 50 – 80 miljoonalla eurolla ja perivät siitä matalampia veroja kuin Suomessa. Tämän lisäksi esimerkiksi lehtien arvonlisävero voi olla alempi.” Pettersson huomauttaa, että sekä työntekijöitä edustava Journalistiliitto että työnantajia edustava Medialiitto ovat yhdessä ilmoittaneet kannattavansa lämpimästi tiedonvälityksen tukemista ja olevansa yhtä mieltä siitä, että paras malli tuen jakamiseen olisi palkkatuki. ”Näin rahat menevät journalistien palkkaamiseen eivätkä esimerkiksi sijoittajien taskuihin.” Raeste on varovaisen toiveikas myös tilausrahoitteisuuden suhteen. Hän sanoo suoratoistopalveluiden näyttäneen, että ihmiset maksavat sisällöstä ihan mielellään kympin kuussa. Suurin osa journalistisista julkaisuista on sekä mainosettä tilausrahoitteisia, poikkeuksena tietenkin verorahoitteinen Yleisradio. Pienemmät lehdet tulevat useimmiten toimeen erilaisin tuin ja apurahoin. Kun sekä mainostulot että tilaustuotot vähenevät ja julkinen rahoitus laahaa perässä, journalismin voidaan todeta olevan suuressa murroksessa. Aivan tuhoon tuomittua se ei vielä kuitenkaan ole. ”En ole niin pessimistinen, että koko journalismi katoaa ja kuolee kertarysäyksellä, niin ei ole käynyt ennenkään. Mutta toiminta-ala kapenee. Suomen pienellä kielialueella ja markkinalla erikoistuvalle ja syventyvälle journalismille on pieni kysyntä”, arvioi Herkman. kohteeksi. Voidaan siis sanoa, että uhkailu ja häirintä ovat todellinen ongelma. Ne aiheuttavat ahdistusta ja johtavat itsesensuuriin”, Pettersson toteaa. Hän huomauttaa, että maailmalla keksitään koko ajan uusia tapoja vaikeuttaa journalistien työtä. ”Viimeksi Johanna Vehkoon oikeudenkäyntien yhteydessä suomalaisillekin tulivat tutuiksi niin sanotut kiusantekokanteet. Ne ovat yleistyneet eri puolilla maailmaa ja ongelman on tunnistanut myös Euroopan unioni.” Petterssonin mukaan Journalistiliitto on vaatinut jo vuosien ajan, että ilmiöön on puututtava. Mullistuksia seuraa sääntely Herkmanin mukaan historian saatossa jokainen uusi teknologia on tuonut vuorollaan mullistuksen, mutta ennen pitkää myös uudenlaista sääntelyä. ”Varmasti se tulee tapahtumaan nyt, kuten on tapahtunut kaikkien muidenkin median murrosten kanssa. EU:ssa kehitetään sääntelyä ja Australiassa on rankkaakin sääntelyä koskien uutismedian ja somen suhteita. Ei tämä tule olemaan ihan niin villi ja vapaa kenttä.” Herkman korostaa, ettei tilanne ole historiassa mitenkään tavaton. ”Mutta volyymi on siinä, miten media on integroitunut osaksi ihmisten arkipäivää. Se on valtava ja poikkeuksellinen muutos.” Herkman toteaa internetin ja sosiaalisen median mahdollistaneen myös monia demokraattisia pyrkimyksiä. ”Tosin nekin demokratiautopiat ovat vaihtuneet pessimismiin, kun taantumukselliset, illiberaalit ja antidemokraattiset voimat ovat käyttäneet tilannetta hyväkseen. Radioamatöörit ajattelivat 1900-luvun alussa, että maailmasta tulee yhtä suurta globaalia perhettä, kun ihmiset pääsevät kosketuksiin toistensa kanssa. Meni kymmenen vuotta, niin natsit ja fasistit käyttivät radiota tehokkaasti propagandavälineenä.” Pettersson muistuttaa, että vaikka suomalaisten luottamus mediaan on maailmassa yhä huippuluokkaa, se on laskussa niin kuin muuallakin. Asiasta keskustellaan toimituksissa paljon. ”Tämä on tietenkin ongelma. Yhtäältä suomalaisen median on ryhdyttävä avaamaan toimituksellisia päätöksiä paremmin ja ansaittava luottamus joka päivä uudelleen. Toisaalta syy on myös valeuutisten ja poliitikkojen, jotka yrittävät kasvattaa suosiotaan lyttäämällä mediaa. Monet populistipoliitikot ympäri maailmaa huomasivat, että Trump sai suosiota haukkumalla mediaa, ja yrittävät Trumpia apinoimalla saada suosiota itsekin.” Kuinka ollakaan, somejäteillä oli keskeinen rooli myös Trumpin valtaannousussa. Mark Zuckerberg on myöntänyt Facebookin myötävaikuttaneen Trumpin vaalivoittoon. Siitä huolimatta journalismin tulevaisuus on Herkmanin mukaan siinä, ettei sitä tehdä väkisin ”kuin Pihtiputaan mummolle, joka voi sekin olla yllättävän fiksu”. ”On menty vähän liikaa sellaiseen yleisjournalismiin. Pitäisi enemmän luottaa yleisöihin ja ihmisten arvosteluja arviontikykyyn. Journalismi saisi olla keskittyneempää ja syvempää.” Juuri sellaista journalismia moni toimittaja haluaisi tehdä, mutta sen sijaan vaaditaan nopeaa silppua ja klikkiotsikoita. Painostuksesta itsesensuuriin Mediassa on puhuttu verrattain paljon myös toimittajien kohtaamasta uhkailusta ja häirinnästä. ”Globaalisti vakavin uhka on suora väkivallan uhka. Ei tarvitse mennä kovin kauas itänaapuriin, kun ollaan aika tiukasti lieassa. Suomessa ja länsimaissa on hieman toisenlaiset ongelmat”, Herkman suhteuttaa. Vaikka journalistien tarvitsee Suomessa harvemmin pelätä henkensä edestä, on yleistyneellä uhkailulla ja häirinnällä silti vaikutusta journalismin sisältöihin. ”Uskon ja väitän, että somepainostuksella ja paineella on tietyissä kysymyksissä kuten maahanmuutossa varmasti aika paljon merkitystä. Joudutaan miettimään, mitä uskalletaan sanoa, missä muodossa ja yhteydessä, itsesensuurin tyyppisesti.” Toimittajat ilman rajoja -järjestö (RSF) julkaisi keväällä 2021 raportin Sexism's Toll on Journalism, jonka mukaan erityisesti naistoimittajien työhön sisältyy entistä enemmän vaaroja myös sotaja kriisialueiden ulkopuolella. Pettersson ottaa esiin Journalistiliiton teettämän tuoreen tutkimuksen, jonka mukaan noin 42 prosenttia journalisteista kokee, että lisääntynyt painostus ja uhkailu ovat lisänneet myös työn kuormittavuutta. Tutkimuksen mukaan solvaamista ja haukkumista on kohdannut useampi kuin kaksi kolmesta journalistista. Fyysisellä tai seksuaalisella väkivallalla oli viimeisen kolmen vuoden aikana uhkailtu noin joka kuudetta vastaajaa. Järjestelmällistä tai koordinoitua uhkailua on kohdannut useampi kuin joka viides vastaaja, ja suoraa fyysistä väkivaltaakin kuusi prosenttia vastanneista. ”Lähes joka kolmas vastaaja kertoi, ettei mielellään tee juttuja tietyistä aiheista tai näkökulmista, koska pelkää joutuvansa painostuksen ja uhkailun DEMOKRATIAUTOPIAT OVAT VAIHTUNEET PESSIMISMIIN.
18 • 1 / 2022 TEKSTI PONTUS PUROKURU KUVA NINNI KAIRISALO Uutismedioiden ankeus on seurausta mekanismeista, jotka pyrkivät säilyttämään kulloisenkin yhteiskunnallisen tilanteen. Journalismia ohjaa kyberneettinen koneisto U UTISMEDIOITA kirotaan liioittelevista otsikoista, sankaritarinoista, porvarillisista latteuksista ja ylimielisistä ko lumneista. Mikä journalismissa tar kalleen ärsyttää ja ahdistaa? Entä syntyykö ongelma pahantahtoisista toimittajista, vai ovatko lukijat laiskoja kun kipittävät sormillaan klikkiotsikoiden perässä? Sen sijaan, että paheksutaan tekijöitä tai lukijoita, uutismedioita voi tarkastella kyberneettisenä koneis tona, joka pyrkii säilyttämään kulloisenkin yhteiskunnallisen tilanteen. 1900-luvun puolivälissä tietojenkäsittelyn tutkijat ja Yhdysvaltojen armei jan tarpeet kohtasivat toi sensa. Syntyi kybernetiikka, laaja-alainen tutkimuskenttä, jossa tar kas tellaan itseään sääteleviä, pää määrähakuisia järjestelmiä. Kyber netiikan tavoitteena on muodostaa järjestelmistä malleja, joiden avulla järjestelmiä voidaan kontrolloida. Kyber-alkuiset sanat onkin johdettu muinaiskreikan ohjaa mista tarkoit tavasta sanasta kybern?tiek ? , jolla Platon viittasi poliittisen yhteisön itsehallintaan. Kapteeni ohjaa laivan kulkua tekemällä kurssiin jatkuvasti pie niä muutoksia. Hän tarkkailee ohjaustoimien seurauksia, tekee sitten lisää muutoksia, tarkkailee uusien muutosten seurauksia, ja niin edelleen. Kybernetiikassa ajatellaan, että yhtä lailla termostaatin, ihmisen hermo järjestelmän ja sosiaalisen tilanteen dynamiikkaa voidaan mallintaa selvittämällä periaatteita, joilla järjestelmät säätelevät omaa toimintaansa. Jos median toimintaa tarkastelee kybernetiikan kulmasta, toiminnan taustalle ei tarvitse olettaa mitään ”kapteenia”, kuten päätoimittajien saunakerhoa tai toimittajien ideologista koulutusta. Kukaan ei varsinaisesti ole vastuussa uutis medioiden muodostaman järjes telmän toiminnasta, sillä se toimii epäpersoonallisena koneistona, jossa tietyt mekanismit toistuvat juttu toi sensa perään riippumatta siitä, kuka jutun on tehnyt tai mistä juttu kertoo. Millaiset mekanismit sitten sääntelevät liberaalien, demo kraattisten, läntisten maiden – vaik kapa Suomen – suurimpien uutis medioiden sisällöntuotantoa? Ehdotan ajatuskokeeksi viittä perus lausetta. Uutismediat ovat tietysti paljon muutakin kuin nämä periaatteet. Lauseet auttavat kuiten kin ymmärtämään, miksi media tuntuu niin ahdistavalta. Ne myös selittävät, kuinka media hankaloittaa yhteiskunnallista muutosta jo sääntöjensä tasolla. 1. Median tehtävä on antaa käytösohjeita. Media muodostaa kuvan elämästä, joka on valmiiden käytösmallien tunnistamista ja ohjei den seuraamista. Jutuista syntyvä ihanneihminen herää voittajatunnille meditoimaan, sarjasuorittaa kehonpainoliikkeitä, käy intervallilenkillä, hoitaa ihoa 28 tuotteella, valmistaa aamu palaksi kauden vihersmoothien, on läsnä hetkessä, tarkkailee vireystilaa, näkökykyä, ikenien vuotamista, merkkejä tulevasta Alzheimerista ja epäsäännöllisiä luomia, hengittää ja kävelee oikein, välttää liiallisia välipaloja happohyökkäyksen vuoksi, mutta syö riittävän usein pysyäkseen tuottavassa vireessä, sijoittaa osakkeisiin ja asuntoihin, hoitaa mielenterveyttään terapiassa, harrastaa seksiä jo terveytensä tähden – ja niin edelleen. Kun lehtien antamat ohjeet listaa näin, luettelo voi tuntua kärjistetyltä. Mediasta ryöpsähtää kuitenkin päivittäin paljon suurempi ristiriitaisten vaatimusten tulva, joka asettaa vastuun menestyksestä yksilön harteille. Käytösohjeet voivat olla myös epäsuoria. Kun Helsingin Sanomat lopetti päivittäisten tartuntalukujen julkaisun etusivullaan, moni haMEDIASSA ON TAIPUMUS NOSTAA PÄÄOMAN NÄKÖKULMA YLIMMÄKSI. vahtui siihen, kuinka suuri merkitys luvuilla oli ollut omaan pandemiakäytökseen ja mielialaan. Miltä tuntuisi, jos päivittäisiä lukuja julkaistaisiin liikenneonnettomuuksista tai ilmaston kuumenemisesta? 2. Käytöksen malleja tuotetaan esittelemällä huippuyksilöitä, joiden elämät muodostavat kertomuksia. Onko ihminen todella menestynyt, jos häntä ei kohoteta huippuyksilöksi mediassa?
Journalismia ohjaa kyberneettinen koneisto Henkilöjutun kaavassa jutun kohde leikataan irti toisista ihmisistä, instituutioista ja kollektiiveista. Hänen elämänsä survotaan kertomukseksi, joka noudattaa tyypillisesti uskontotieteilijä Joseph Campbellin kuvaamaa klassista sankarin matkaa. Tullaan kutsutuksi seikkailuun, kärsitään kriiseistä, lopuksi palataan selviytyjänä. Näin syntyy yhtä hyvin asuntosijoittaja kuin ihminen, joka kääntää työuupumuksen voima varakseen. Kaavan seurauksena jokai nen menestyjä vaikuttaa saman laiselta, ja kun on lukenut lehteä maanantaina, on lukenut lehteä viikon jokaisena päivänä. Menestymisestä puhuminen viittaa kilpailuun. Kilpailu taas viittaa häviäjien olemassaoloon. Vastaavasti huipuista puhuminen viittaa siihen, että jossakin on pohjia. Huippuyksilö edellyttää pohjayksilöitä. Media rakentaa molempia, sillä se rakastaa hierarkioita. 3. Elämän päämäärät on asetettu ennalta, ja median tehtävänä on lähinnä tehokkaiden keinojen etsiminen. Kaikkihan me tiedämme, että jokaisen tehtävä on tulla parhaaksi versioksi itsestään, minimoida yhteiskunnan kustannukset ja edistää omaa ja kansallista kilpailukykyä. Vai tiedämmekö? Harvemmin saamme lukea valtakunnallisesta uutismediasta lukkoon lyömätöntä keskustelua siitä, mikä on yhteiskunnan tarkoitus, millaista voisi olla hyvä elämä ja minkä vuoksi tässä ylipäänsä eletään. Kaiken optimoinnin ja tehokkuuden ohessa puhutaan korkeintaan ”onnellisuudesta”. Se on lähinnä väline työkyvyn kasvattamiseen, niin kuin ”terveys”. 4. Mediassa pääoman näkökulma voittaa kuluttajan näkökulman, joka taas voittaa työvoiman näkökulman. Työvoiman näkökulmasta maailmaa hahmotetaan työn ja tuotannon sisältä käsin. Työntekijä tietää, miltä työ tuntuu ja kuinka paljon aikaa, vaivaa ja energiaa asioiden valmistaminen ja ylläpitäminen vaatii. Kuluttaja taas näkee maailman joukkona valmiita tuotteita, joiden välillä tehdään valinta. Valitut tavarat tai palvelut kirjaimellisesti kulutetaan, siis tuhotaan tai käytetään loppuun. Pääoman näkökulmasta tärkeintä on pääoman itsensä abstraktin arvon kasvattaminen. Pääoma tarvitsee toki työntekijöitä, jotka valmistavat asioita. Se tarvitsee myös kuluttajia, jotka ostavat asioita. Molemmat ovat pääomalle kuitenkin vain välineitä numeroiden kasvattamiseksi. Mediassa on taipumus nostaa pääoman näkökulma ylimmäksi. Kuluttajankin näkökulmaa pidetään tärkeänä, koska kuluttajat maksavat osan mediasta ja heidät myös myydään pääomalle mainosten muodossa. Työvoiman näkökulma on pohjimmaisena. Voi kysyä esimerkiksi, kumman kokemuksista julkaistaan enemmän juttuja: vuokranantajan (pääoman näkökulma) vai vuokralaisen (työ voiman näkökulma)? Entä kumpi huo lestuttaa mediassa enemmän: sijoitusomaisuuden arvon lasku vai työttömien kontrollointi tai työssä käyvien ihmisten köyhyys? 5. Media edustaa normaaliutta, yleistä hyvää ja tervettä järkeä. Kään täen voi sanoa, että media vastustaa tai pilkkaa, ”sekoilua”, puolueellisuutta ja järjettömyyttä. Sekoilua on kapitalismin kyseenalaistaminen, puolueellisuutta vasem mistolaisuus, järjettömyyttä esi merkiksi hävittäjähankintojen kri tiikki. Normaalia on uran tekeminen kilpailemalla toisia vastaan, yleistä hyvää on talouden kasvattaminen, tervettä järkeä on kansanterveyden kohentaminen ja lisäarvon tuottaminen pääomalle. Tärkeintä on, että numerot kasvavat. Jos tällainen ahdistaa, mediasta voi luonnollisesti lukea käytösohjeita siihen, miten tätä ahdistusta voi käsitellä. Näkymätön digisaaste J ÄTTEEN NÄKEMINEN auttaa meitä hahmottamaan toimintamme seurauksia. Emme tunnista yhtä helposti digitaalisen median vaikutuksia ympäristöön kuin esimerkiksi paperisen sanomalehden. Sanomalehti on käyttöiältään lyhyt, ja kierrätykseen menevää paperia joutuu jatkuvasti kantamaan jätekatokseen. Metsiä pitäisi suojella enemmän luontokadon hidastamiseksi ja ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Sen sijaan ne hakataan sellun ja paperin raaka-aineeksi. Digitalisaation aiheuttamat ympäristöhaitat on helpompi jättää huomiotta. Elektroniikkalaitteissa käytettävät metallit louhitaan usein epäinhimillisissä olosuhteissa kehittyvissä maissa. Muutaman vuoden päästä samat metallit tuodaan elektroniikkajätteenä takaisin kehittyviin maihin. SAMAAN AIKAAN, KUN paperijätteen määrä laskee, elektroniikkajätteestä eli e-jätteestä on tullut maailman nopeimmin kasvava jätteen laji. Vuoden 2021 aikana ihmiskunta tuotti 57,4 miljoonaa tonnia e-jätettä. Vuoden e-jätteet ovat massaltaan enemmän kuin Kiinan muuri, joka on suurin ihmisen valmistama rakennelma. Sanomalehtiä on helppo kierrättää, ja niistä voi tehdä uusiopaperia. E-jätteen kierrättäminen ei ole aivan yhtä yksinkertaista, koska kierrätyksestä vapautuu myrkyllisiä kaasuja ja kemikaaleja luontoon. Elektroniikkajätteen kierrättäminen uudelleenkäyttöön voi olla jopa ympäristölle vahingollisempaa kuin sen hautaaminen kaatopaikalle. Jätettä ei synny pelkästään laitteiden hajotessa, vaan myös siksi, että tekniikka kehittyy ja tarvitaan uusia laitteita. Näin tulee käymään esimerkiksi, kun 5G-verkot otetaan laajamittaiseen käyttöön, mutta jo nyt käytössä olevat, tähän asti täysin toimivat laitteet saattavat lakata toimimasta, jos valmistaja ei enää päivitä niitä. UUTTA ELEKTRONIIKKAA EI tarvita pelkästään älypuhelimiin tai tietokoneisiin, vaan myös sosiaalisen median, pilvipalveluiden, suoratoistopalveluiden, hakukoneiden, applikaatioiden ja karttapalveluiden palvelinkeskuksiin. Niiden toiminnan synnyttämät valtavat määrät dataa varastoidaan ja välitetään datakeskusten kautta. Irlanti on houkutellut maahan suuria sosiaalisen median jättejä verohelpotusten ja hyvien sähköverkkojen avulla. Datakeskusten osuus on tällä hetkellä Irlannin sähkönkulutuksesta 11 prosenttia, ja osuuden on ennustettu kasvavan 30 prosenttiin vuosikymmenen loppuun mennessä. Monet maat ovat pulassa kasvavan sähkön kulutuksen kanssa samalla, kun lähitulevaisuudessa virtuaalista maailmasta metaversumeineen ja moniaistisine kokemusympäristöineen on tulossa osa arkea. Tämä tulee kasvattamaan datan määrää räjähdysmäisesti. Uudet, massiiviset datakeskukset uhkaavat ilmastotavoitteiden täyttymistä. Mikäli sähköntuotanto ei kasva samaa vauhtia kuin sen kulutus, sähkön hinta kohoaa entisestään. Samalla sähköisen infrastruktuurin ylläpitäminen muuttuu vaikeammaksi. Singapore onkin jo rajoittanut datakeskusten rakentamista. IHMINEN EI OLE vielä keksinyt yhtään teknologiaa, joka ei vaikuttaisi luontoon. Tietoa tarvitaan, jotta voimme käyttää teknologiaa vähemmän haitallisella tavalla. Moni on päättänyt vähentää paperin käyttöä ympäristösyistä. Myös datan keräämisestä ja elektroniikan käytöstä pitäisi ajatella samoin ja ymmärtää, ettei niitäkään saa tuhlata. ANTTI KURKO TEKNOLOGIA EI PELASTA Teknologia ei pelasta -blogissa suunnataan katse tulevaan ja tarkastellaan niitä vaikutuksia joita teknologialla on meihin niin yksilön, yhteiskunnan kuin koko planeetan tasolla. P i nj a N ikki
20 • 1 / 2022
1 / 2022 • 21 TEKSTI MIKA PEKKOLA KUVAT NAUSKA Journalisti Johanna Vehkoo on faktantarkistuksen ja sananvapauden asiantuntija. Viime vuosina hän on joutunut perehtymään myös oikeusjärjestelmään – sisältä päin. Kafkamaisen tarinan onnellinen loppu K ORKEIMMAN oikeuden tammikuussa 2022 julkistama päätös vapauttaa toimittaja ja tietokirjailija Johanna Vehkoo häntä vastaan esitetystä kunnianloukkaussyytteestä päätti pitkän ja absurdeja piirteitä saaneen oikeusprosessin. Oululaisen poliitikon Junes Lokan tekemä rikosilmoitus liittyi Vehkoon yksityiseen Facebook-päivitykseen, jossa hän kutsui Lokkaa natsipelleksi ja rasistiksi. Päivityksessään Vehkoo oli huolissaan Lokan aikeista tulla striimaamaan Vehkoota Youtube-kanavalleen ja esiintyä Kansan Uutisten toimittajana. Oulun käräjäoikeus tuomitsi Vehkoon huhtikuussa 2019 sakkoihin, ja Rovaniemen hovioikeus piti tuomion ennallaan. Vehkoon arvostelu kohdistui Lokan poliittiseen toimintaan, mitä alemmat oikeusasteet eivät kyenneet tunnistamaan. Vehkoon kirja Oikeusjuttu (Kosmos 2021) ja korkeimman oikeuden päätös ovat lisänneet ymmärrystä oikeusjärjestelmän manipuloinnista sekä selkiyttäneet keskustelua sananvapaudesta. ”Kun oikeuden rattaat lähtevät liikkeelle, niitä ei voi pysäyttää järkipuheella, vaikka juttu olisi täysin vailla pohjaa ”, Vehkoo toteaa. ”Yritin vimmaisesti todistaa, että rikosilmoitus on tehty häiriköintitarkoituksessa ja poliittisten päämäärien takia. Oikeudelle näytettiin asianomistajan tekemiä videoita, joissa hän sanoo, ettei pidä tapausta kunnianloukkauksena ja että haluaisi poistaa kunnianloukkauksen rikoslaista. Tosiseikka oli kaikkien silmien edessä, mutta sitä ei suostuttu näkemään. Se oli kafkamainen kokemus.” Hyökkäys journalismia vastaan Vehkoo aloitti journalistisen työnsä Aamulehden kirjallisuustoimittajana, mutta siirtyi vuonna 2009 Helsingin Sanomain säätiön stipendiaattiohjelman turvin Oxfordin yliopistoon tutkimaan journalismin tulevaisuutta. Palattuaan Suomeen hän oli mukana perustamassa tutkivaan journalismiin keskittyvää Long Play -verkkojulkaisualustaa. Vuonna 2015 hän ryhtyi kirjoittamaan Ylelle Valheenpaljastaja-juttusarjaa, jossa hän hyödynsi Washingtonissa Wilson Center -ajatushautomossa tekemiään tutkimuksia faktantarkistuksessa. Toimittajan työssään hän on erikoistunut muun muassa disinformaatioon ja faktantarkistukseen. Vehkoo on kirjoittanut myös tietokirjoja, joissa on tutkinut internethäiriköintiä ja vihapuhetta, journalismin kriisejä, jälkiteollisen ajan raunioita ja eriarvoisuutta. Äärioikeistolaiset tahot olivat maalittaneet Vehkoota hänen journalistisen työnsä vuoksi jo pitkään ennen kunnianloukkaussyytöstä. Vehkoo tulkitsee näiden ärsyyntyneen hänen Ylelle tekemistään Valheenpaljastajajutuista, jotka käsittelivät kotimaista valemediaa. ”Oikeusjuttuni asianomistaja oli tehnyt rikosilmoituksia monesta muus takin henkilöstä”, Vehkoo kertoo. ”Hän heitteli viehettä ja kokeili, milloin tärppää. Oikeusjuttu oli väistämättä edessä. Ellen olisi itse joutunut sen kohteeksi, joku muu olisi. Käräjäoikeudessa saamani tuomion jälkeen hän on tehnyt rikosilmoituksia tiettävästi vähintään 80 henkilöstä, jotka ovat käyttäneet samoja sanoja kuin minä.” Populistien keppihevonen Sananvapaudesta on tullut oikeistopopulistisen politiikan keppihevonen, vaikka sananvapaus on joutunut uhatuksi kaikkialla, missä populistit ovat päässeet valtaan. Oikeistopopulisteille sananvapauskeskustelu on väline oman poliittisen agendan edistämiseen. Kun yhteiskunnallinen ilmapiiri on kääntynyt syrjiviä asenteita vastaan ja julkisessa keskustelussa on alettu tunnistaa alistavia rakenteita, populistinen oikeisto leimaa kritiikin sensuuriksi väittäen, että ”mitään ei saa sanoa”. Vehkoo osoittaa kuitenkin kirjassaan, että jopa henkeen ja terveyteen kohdistuvat uhkaukset jäävät usein Suomessa vaille syytettä tai edes esitutkintaa. Vehkoon oikeusprosessista muodostui kafkamainen painajainen, sillä oikeus ei kyennyt tunnistamaan, ettei jutussa ollut kyse kunnianloukkauksesta, vaan pyrkimyksestä manipuloida oikeusjärjestelmää. Vehkoo kirjoittaa ”strategisesta trollauksesta”, jota oikeistopopulistit hyödyntävät vaientaakseen vastustajiaan. Strateginen trollaus poikkeaa tavallisesta trollauksesta, jossa asiat lyödään yksinkertaisesti leikiksi.
22 • 1 / 2022 VEHKOO KAIPAISI LISÄÄ TUTKIMUSTA SIITÄ, MISTÄ VIHA JA KAUNA KUMPUAVAT. Strategisella trollauksella pyritään edistämään poliittisia päämääriä. Vehkoo on erikoistunut työssään tunnistamaan dis informaatiota, joten trollauk sen keinot ja päämäärät ovat hänelle tuttuja. ”Strategisessa trollauksessa käytetään yhteiskunnallisia rakenteita ja instituutioita poliittisen toiminnan välineinä”, hän sanoo. ”Trollauksella pyritään aiheuttamaan mahdollisimman suurta häiriötä ja kiusaa ihmiselle, joka koetaan poliittiseksi vastustajaksi. Omassa tapauksessani se tarkoitti sitä, että minun toivottiin vaikenevan ja lopettavan valemedioista kirjoittamisen.” Strateginen trollaus Trollaus toimii, sillä se on verrattain uusi poliittinen strategia. Toimittajat saattavat antaa trollaajille näkyvyyttä kirjoittamalla juttuja, joissa heitä yksinkertaisesti siteerataan tarkistamatta heidän väitteidensä totuuspohjaa. Yhteiskunnalliset instituutiot eivät puolestaan ymmärrä somealustojen ominaispiirteitä. Vehkoo kertoo kirjassaan, kuinka hänen oli valistettava käräjäoikeuden tuomaria Facebookin yksityisyysasetuksien toiminnasta. Oikeus uskoi sinnikkäästi vastapuolen virheelliseen väitteeseen, jonka mukaan päivitys näkyi Vehkoon siihen tägäämien ystävien Saara Särmän ja Rosa Meriläisen, kaikille kavereille, vaikka Vehkoo oli asetuksillaan estänyt tämän. ”Olen oikeusprosessin aikana oppinut, että instituutioilla on tosi vähän pokkaa”, Vehkoo toteaa. ”Instituutiot ovat varovaisia. Niinpä kaltaiseni yksilö joutuu kantamaan seuraukset sen sijaan, että instituutio astuisi esiin ja lakkaisi sallimasta häirintää. Kaikki seikat oikeusprosessissani ovat viitanneet siihen, ettei oikeuslaitos yksinkertaisesti ymmärrä, kuinka jutun asianomistaja toimii. Kyse on uudenlaisesta tavasta tehdä politiikkaa, jonka taustalla on valittu strategia ja päämääränä oman maineen kasvattaminen.” Trollaus on internet-ajan politiikkaa. Populistiset poliitikot ja kansankiihottajat ovat toki hyödyntäneet trollausta kautta aikojen. Filosofi Theodor Adorno toi 1970-luvun alussa esiin ”demagogien temppuja” ja vaati koulujärjestelmää opettamaan niiden tunnistamista. Adornon mukaan populistit suosivat puhetapoja, joissa ihmiset jaetaan hyviin ja pahoihin, meihin ja muihin. Populistit liioittelevat, esittävät päämääränsä ehdottoman hyvinä, eivät siedä epävarmuuksia, puhuvat kansaa vastaan suunnatuista salaliitoista ja väittävät edustavansa pientä ihmistä, vaikka ovat usein varakkaita ja osa eliittiä. Internet on tarjonnut populistiselle politiikalle uusia keinoja ja mahdollisuuksia: meemien ja disinformaation tehokkaan levittämisen, uhkausten esittämisen nimettömästi ja viestien välittämisen suoraan kannattajilleen. Suurten teknologiaja someyhtiöiden algoritmit ja toimintatavat ovat mahdollistaneet esimerkiksi vaalien manipuloimisen. Vehkoo tutki yhdessä kuvataiteilija Emmi Niemisen kanssa teoksessa Vihan ja inhon internet (2017) verkossa leviävää disinformaatiota ja vihapuhetta journalistisen sarjakuvan keinoin. Nykyperspektiivistä katsottuna monet 2010-luvun optimistiset visiot internetistä demokratiaa vahvistavana teknologiana huvittavat Vehkoota. ”Poliitikot eivät enää tarvitse journalistista mediaa viestinsä välittäjänä”, hän sanoo. ”Se on iso muutos. Monet poliitikot käyttävät kaksoisviestintää. Esimerkiksi Jussi Halla-aho puhuu sosiaalisessa mediassa omalle kannattajapohjalleen aivan eri tavalla kuin A-studiossa laajemmalle yleisölle. Perinteisen median on ollut vaikea haastaa tätä.” Vaikka julkinen keskustelu on lisännyt tietoisuutta internetin ongelmista, populistien temput menevät edelleen läpi. Keskustelua tarvitaan lisää etenkin trollaamisesta ja uudenlaisista tavoista tehdä verkon välityksellä politiikkaa. Samat keinot käytössä kaikkialla ”Donald Trump on tietenkin malliesimerkki poliitikosta, joka osaa vedättää mediaa”, Vehkoo sanoo. ”Journalisteilla kestää aikansa tunnistaa uusia vaikuttamisen keinoja ja miettiä, miten journalismi voi reagoida niihin. Tällöin populistit ovat jo siirtyneet seuraaviin taktiikoihin. Politiikan journalismin pitkäaikainen ongelma on niin sanottu soundbite-journalismi eli väitteiden siteeraaminen ilman totuuspohjan tarkistamista. Faktantarkistus pyrkii vastaamaan juuri tähän. Vaatii pokkaa sanoa, että hei, tässä ei ole kaikki kunnossa.” Oikeistopopulistiset poliitikot eri puolilla maailmaa ovat onnistuneet edistämään oikeistokonservatiivisia taloudellisia ja kulttuurisia uudistuksiaan vetoamalla rasistisiin tuntoihin. Suomen korkean koulutustason, hyvinvointivaltiomekanismien ja konsensushakuisen politiikan voisi ajatella toimivan suojaavina tekijöinä. Vehkoo varoittaa kuitenkin tuudittautumasta uskoon, ettei demokratiaa uhkaava oikeistopopulistinen kehitys voisi toistua myös Suomessa. ”Suomessa suhtaudutaan usein huolestuttaviin kehityskulkuihin totea malla, että eihän tällaista voi meillä tapahtua. Mutta Suomessahan ei pitänyt olla valemedioita eikä disinformaation levittäjiä, rokotusten vastustajien oletettiin olevan marginaalinen ryhmä eikä eduskunnassa pitänyt olla kansanedustajia, jotka uhkailevat ja solvaavat muita kansanedustajia. Olemme alkaneet vähitellen ymmärtää, etteivät nämä uskomukset pidä
SUOMESSA ON HUOMATTAVAN SUURI KANSANOSA, JOKA KOKEE ÄÄRIOIKEISTON HOUKUTTELEVAKSI. si olla paljon enemmän huolissamme esimerkiksi oikeistopopulismin ja nettihäirinnän vaikutuksista. Tarvitsemme nyansoidumpaa keskustelua näistä aiheista.” On tutkittava, on tunnistettava Itsetyytyväisyyden lisäksi suomalaista yhteiskunnallista keskustelua vaivaa Vehkoon mukaan oletus siitä, että vaikeat asiat katoavat, kun niistä vaietaan. ”Kun Helsingin sanomissa julkaistiin juttu Ano Turtiaisesta, monet kommentoivat, ettei sitä olisi pitänyt tehdä, koska tämä jengi saa vain lisää huomiota. Mutta jos meillä on eduskunnassa kansanedustaja, joka toimii kuten jutussa kerrotaan, julkiseen intressiin kuuluu tietää ja kertoa siitä. Sama koskee natseja. Todella moni tajusi vasta sitten, että heitä tosiaan marssii kaduilla, kun heillä oli hakaristiliput mukana. Miksi ihmeessä Helsingin kaupunki antaa fasistien kaapata katunsa päivänä, jolloin meidän tulisi juhlia itsenäistä Suomea?” Suomessa huomattavan laaja kansanosa kokee äärioikeiston houkuttelevaksi. Turhautumisen, vihan ja voimattomuuden tunnot ovat kanavoituneet populististen puolueiden ja liikkeiden kannatukseksi. Vehkoo kaipaisi lisää tutkimusta siitä, mistä viha ja kauna kumpuavat. ”Vihapuheen kohteeksi joutuneita on tutkittu, mutta ei juurikaan viha puhujia. Olisi tär keää selvittää, mikä heitä motivoi. Sen avulla voisi saada osviittaa keinoista, joilla heidät saataisiin lopettamaan. Tutkijat ovat arvelleet, että lisääntynyt keskustelu valkoisten miesten etuoikeuksista on saanut jotkut reagoimaan vihalla. Etuoikeuksista on hankala keskustella. On rankkaa kuulla, että täällä on muitakin, joilla on oikeuksia ja joiden ääntä tulisi kuunnella. Siihen liittyy muutosvastarintaa.” Keskustelua sananvapaudesta Vehkoo toteaa, että oikeuslaitoksen manipulointi tunnistetaan EU-tasolla suhteellisen hyvin. EU:ssa on etenemässä hiljentämistä ja pelottelua estävä antiSLAPP (Stra tegic Lawsuit Against Public Participation) -lainsäädäntö. Jos se menee läpi, myös Suomen oikeusjärjestelmä voi hyödyntää sitä. ”Ennen oikeusjuttuani Suomessa ei keskusteltu lainkaan oikeusjärjestelmän manipuloinnista tai häirintätarkoituksessa esitettyjen kunnianloukkaussyytösten tehtailusta”, Vehkoo sanoo. ”Kun asiasta on nyt ryhdytty puhumaan, olettaisin, että myös syyttäjien ja tuomarien olisi helpompi tunnistaa, milloin on kyse tällaisista tapauksista. Onneksi juttuni meni korkeimpaan oikeuteen, sillä jos hovin päätös olisi jäänyt voimaan, se olisi rajoittanut suomalaista sanan vapautta radikaalilla tavalla.” Vehkoo pitää surullisena kehitystä, jonka myötä sananvapaudesta on tullut laitaoikeiston keppihevonen. ”Tuntuu, etteivät juuri muut kuin oikeistolaiset ole viime aikoina puhuneet sananvapaudesta. Oikeistolibertaarit pitävät niin sanottua woke-kulttuuria suurimpana uhkana sananvapaudelle. Mutta kun korkein oikeus antoi syytteessäni päätöksensä, se ei kelvannut heille. Tämä paljastaa, että heidän huolensa sananvapaudesta koskeekin vain heitä itseään ja heidän kaltaisiaan. Toivon, että tapaukseni ympärillä käyty keskustelu laajentaisi julkista keskustelua sananvapaudesta.” Sananvapauskeskustelua selkiyttäisi Vehkoon mukaan myös yhdenvertaisuuden lisääminen kunnianloukkaussyytöksissä. Suomalaisten oikeusistuimien kunnianloukkaussyytteet ja niiden tuomiot eivät ole johdonmukaisia. Tutkijat Kristiina Koivukari ja Sara Lehtilä ovat huomanneet, että esitutkintaa koskevat päätökset vaikuttavat tällä hetkellä sattumanvaraisilta: todella rankkoja loukkauksia jää tutkimatta, ja toisaalta jokin melko mitätön juttu voi edetä syytteeseen. ”Korkeimman oikeuden päätös selkeyttää oikeustilaa”, Vehkoo toteaa. ”Syyttäjänlaitoksen tulisi ottaa aloite ja ryhtyä tarkastelemaan, mikä siellä on pielessä ja toteuttaa reformi, jossa luodaan syytekynnykselle valtakunnalliset kriteerit. Nyt yhdenvertaisuus ei toteudu, ja se on oikeusvaltion kannalta kestämätöntä.” Katse kunniasta turvallisuuteen Yhdenvertaisuuden lisäämisen lisäksi koko kunnianloukkauspykälää tulisi Vehkoon mielestä tarkastella kriittisesti. Oikeusjuttu-kirjan keskeisimpiä juridisia argumentteja on vaatimus painopisteen siirtämisestä kunniasta turvallisuuteen. Vehkoo esittää, että poliisi tutkisi uhkailua, häiriköintiä ja maalittamista mieluummin esimerkiksi laittomina uhkauksina ja tieto turvaan liittyvinä rikoksina kuin kunnianloukkauksina. ”Keskusteltuani kymmenien ihmisten kanssa, jotka ovat joutuneet verkossa maalituksen ja uhkausten kohteeksi, olen päätynyt siihen tulokseen, etteivät he ole niinkään huolissaan kunniastaan vaan turvallisuudestaan. Heitä huolestuttavat omaan tai läheistensä terveyteen ja henkeen kohdistuvat uhkaukset. Olen nähnyt tapauksia, joissa poliisi sanoo uhkailun kohteeksi joutuneille, ettei heidän kannata tehdä rikosilmoitusta laiton uhkaus -nimikkeellä vaan kunnianloukkauksena. Millä tavalla se loukkaa kunniaani, jos minut uhataan tappaa?” Vehkoo viittaa kansainvälisiin lehdistönvapausja ihmisoikeusjärjestöihin, jotka ovat yksimielisiä siitä, että kunnianloukkauksen tulisi olla siviiliasia ja että sitä tulisi suitsia anti-SLAPP -lainsäädännöllä. Vehkoon mielestä niin kutsuttu jumalanpilkkapykälä tulisi poistaa rikoslaista. ”Ajatus jumalanpilkasta rikoksena tänä päivänä tuntuu turhalta. Se on jäänne menneisyydestä. Vähemmistöryhmiä, kuten uskonnollisia ryhmiä, suojaa kiihottaminen kansanryhmää vastaan -pykälä, joka on todella tärkeä.” Laitaoikeisto on tulkinnut korkeimman oikeuden päätöstä siten, että nyt kenestä tahansa voi sanoa mitä tahansa. ”Ei päätös tietenkään tarkoita sitä”, Vehkoo toteaa. ”Päätöksessä on hyvin selkeästi kirjattu, että olennaisia ovat olosuhteet, eli se, millaisesta asiasta puhutaan ja millainen on sen yhteiskunnallinen merkitys. Tapaukseni asianomistaja on poliitikko ja aktivisti, ja toiminnassani oli kyse hänen poliittisen toimintansa arvostelusta. Poliitikoilla on perinteisestikin ollut matalampi kunniansuoja. Korkeimman oikeuden päätös ei anna ’vapaudu syytteestä’ -korttia ihmiselle, joka haluaa solvata satunnaista feministiä Twitterissä.” Vehkoo tuo kirjassaan avoimesti esiin oikeusprosessin henkilökohtaisen kuormittavuuden ja kuvailee yksityiskohtaisesti sen seurauksia mielenterveydelleen. ”Eräs käymätön yhteiskunnallinen keskustelu on se, kuinka pitkät oikeudenkäynnit vaikuttavat niiden osapuoliin ja heidän läheisiinsä”, hän toteaa. ”Korostan läpi kirjani, etten menettänyt työkykyäni äärioikeiston tai Lokan takia vaan oikeusjärjestelmän takia.” Vehkoo on edelleen pöllämystynyt korkeimman oikeuden päätöksestä. Hän toteaa kuitenkin olevansa äärimmäisen huojentunut. ”En pystynyt luottamaan, että oikeudesta tulisi oikea ratkaisu, vaikka valituslupahakemuksemme oli todella hyvin kirjoitettu ja argumenttiemme kumoaminen olisi ollut todella vaikeaa. Kaikki siihen asti oli mennyt tismalleen päinvastoin kuin olin odottanut.” Vehkoon jutun eteneminen korkeimpaan oikeuteen osoittautui tärkeäksi. Oikeuden päätös ohjaa jatkossa alempien oikeusasteiden päätöksiä. Journalistiliitto pitää korkeimman oikeuden päätöstä vapauttaa Vehkoo kunnianloukkaussyytteistä sananvapauden kannalta merkit tävänä. paikkansa. Emme ole immuuneja tällaisille ilmiöille.” Vehkoota huolestuttaa Suomessa vallitseva itsetyytyväisyyden ilmapiiri. ”Täällä ajatellaan, että koska olemme niin sivistyneitä ja koulutettuja, muissa maissa tapahtuvat ilmiöt eivät voi iskeä meihin. Kansallinen kertomus on niin voimakas, että se toistuu, kun Suomesta uutisoidaan kansainvälisessä lehdistössä. Kerrotaan ihailua uhkuen, kuinka Suomi on voittanut sodan disinformaatiota vastaan ja Sanna Marin vie Suomen nelipäiväiseen työviikkoon, vaikka nämä eivät lainkaan pidä paikkansa. Meidän tuliPOLIISI ON PYYTÄNYT IHMISIÄ POISTAMAAN JULKAISUJAAN VÄLTTÄÄKSEEN RIKOSTUTKINNAN.
Kun hallinto romahti, kapinalliset iskivät Kun hallinto romahti, kapinalliset iskivät TEKSTI ROMAIN MIELCAREK SUOMENTANUT TAPANI KILPELÄINEN KARTTA CÉCILE MARIN Afganistanin vallanpitäjien passiivisuus, valtava korruptio ja yhdysvaltalaisten poistuminen maasta siivittivät talibanit nopeaan voittoon. Silvotut siviilit maksavat sodan viimeisten käänteiden kallista hintaa. E LOKUUN alussa 2021 Kabul on sanoinkuvaamattomassa kaaoksessa. Pohjoisen provinsseista saapuneet, talibanien tieltään ajamat pakolaiset tungeksivat Shahr-e-Nawissa, kaupungin puistossa. ”Jos te ette kerran pysty auttamaan, mitä te sitten ylipäänsä teette täällä?”, tulistuu nuori nainen, jonka silmät loistavat vihasta burkan takana. Kaikilla naisilla on burka yllään. Pääkaupungissa se on visuaalinen shokki. Ennen pakolaisten saapumista vain harvat käyttivät mitään kevyttä huivia kummempaa. Puistossa on miehiä, naisia, vanhuksia ja pieniä lapsia. Väkijoukko taistelee saadakseen palan leipää, maton tai suojapeitteen, jonka alle perhe voisi asettua. Kaksi miestä pysyttelee syrjässä ja tuijottaa tyhjyyteen. Bahadur on kotoisin Kondozista. (Monilla afgaaneilla ei ole sukunimeä. Ne, jotka ovat joutuneet ottamaan käyttöön sukunimen, ovat yleensä valinneet isän etunimen tai toistaneet oman etunimensä.) ”Tilanne huononee koko ajan”, hän kertoo. "Kukaan ei pidä kuria, minkäänlaista organisoitumista ei ole”. Silmät kostuen hänen naapurinsa lisää: ”Talibanit polttivat kaiken. Torin, kaupat, talot. Kymmenvuotias poikani tapettiin.” Viidensadan kilometrin päässä sijaitsee strategisesti tärkeä etelän kaupunki Kandahar. Handicap Internationalin (HI) pitämässä keskuksessa puhuu Ramatullah. Häneen oli osunut raketti, ja hän oli menettänyt molemmat jalkansa. ”Olimme pakenemassa taistelujen alta”, 25-vuotias nuorukainen kertoo. Hän huomasi jäävänsä talibanien ja armeijan ammuskelun väliin. ”Olen kiitollinen, että minulla on sentään vähän koulutusta. Pystyn vastaisuudessakin tekemään työtä. Proteesien avulla pääsen liikkumaan. Monet ovat menettäneet henkensä”. Siviilit pakenivat minne vain pääsivät. Ihmiset, jotka tavallisesti hankkivat elantonsa päivä kerrallaan maksetuilla pikkutöillä, odottivat apua raunioiden keskellä painostavassa ulosteiden hajussa. Eräs HI:n kouluttaja näytti lapsille kuvaa, jossa kaksi pienokaista seikkailee raunioiden seassa: ”Onko tuntemattomien asioiden koskettaminen hyvä vai paha?” ”Paha!”, lapset huusivat tietäen, että mikä tahansa voi viedä heidän henkensä – tai ruumiinjäsenen. 13-vuotias poika yrittää hallita muovijalkaansa. Hänen veljensä ei kuitenkaan ole katkera talibaneille: ”Heidän tähtäimessään oli aivan toinen, muuan sotapäälliikkö, joka valitettavasti menetti vain muutaman sormen.” Näin taliban valtasi maan Taliban-liikkeeseen kuului jopa satatuhatta taistelijaa. Talibanit liikkuivat moottoripyörillä juuttumatta liikenteeseen, mikä johti pyörien kieltämiseen useimmissa kaupungeissa. Toimintavapaudestaan huolimatta tärkeimmät afganistanilaiset tiedotusvälineet menivät hallituksen A FGANISTANIN kartta kuvataan yleensä tiedotusvälineissä yhdellä värillä, jolla se erottuu naapurimaistaan. Kartassa ei erotu maan vuoristoja eikä sitä, että laaksoissa asuu lukuisia etnisiä ryhmiä, jotka puhuvat omia kieliään. Nämä ryhmät ovat aina taistelleet raivokkaasti itsenäisyytensä puolesta. Afganistan on noin kaksi kertaa Suomen kokoinen. Asukkaita on lähes 40 miljoonaa. Se ei ole millään tavalla yhtenäinen alue. Nykyiset Afganistanin rajat muodostuivat 1800-luvun lopussa Britannian ja Venäjän kilvoitellessa alueesta. Sen rajanaapureita ovat Pakistan, Iran, Turkmenistan, Uzbekistan ja Tadžikistan sekä Kiinan Xinjiang koillisessa, Wakhanin käytävän päässä. Maan lukuisat etniset ryhmät puhuvat pääsääntöisesti joko iranilaisia kieliä tai turkinsukuisia kieliä. Iranilaisia kieliä puhuvat pataanit eli paštut, joiden darin kieli on lähellä Iranissa puhuttua farsia. Muita iranilaisia kieliä puhuvia ryhmiä ovat tadžikit, hazarat, aimaqit ja belutšit. Paštuja on väestöstä noin 42 % ja tadzikkeja 27 %. Uzbekit, turkmeenit, kirgiisit, nurestanit ja brahuitit puhuvat turkin sukukieliä. Näiden lisäksi on etnisiä ryhmiä, jotka puhuvat omia kieliään. Afganistanin kieliä puhutaan Iranin ohella muissa Afganistanin naapurimaissa. Afganistanin tilanne voi siis vaikuttaa välillisesti muihin naapurimaihin. ARI TURUNEN Ari Turunen on Le Monde diplomatiquen Suomen edition päätoimittaja. Diplon uusimmassa numerossa 1/2022 ja sen verkkolehdessä on iso kokonaisuus Afganistanista. mondediplo.fi Kielten ja kulttuurien tilkkutäkkiä on mahdoton hallita harhaanjohtavien lukujen ansaan. Kapinallisten väitettiin kärsineen "satoja kuolonuhreja", vaikka kapina eteni vääjäämättömästi. Valheita ei kyseenalaistettu. Eräänä yönä, kun journalistit odottivat Kabulin lentokentällä päästäkseen kuvaamaan ilmavoimien aluksia, heidät kutsuttiin lentokonehalliin. Ulkopuolella muuan ulkomaalainen huomasi, mitä upseerit halusivat peitellä: lentokoneista kannettiin satoja haavoittuneita ja kuolleita sotilaita. Hallitusta lähellä oleva lähde paljasti Isa fm ed ia
1 / 2022 • 25 Kun hallinto romahti, kapinalliset iskivät Kun hallinto romahti, kapinalliset iskivät Khaibarsola IRAN TURKMENISTAN UZBEKISTAN TADŽIKISTAN KIRGHIZSTAN KIINA INTIA PAKISTAN Helmand In du s Mazar-e Šarif Samarcande Herat Kandahar Boukhara Faizabad Taluqan Kondoz Carikar Maimana Ghazn Laškargah Zaranj Djalalabad Peshawar Achkhabad Islamabad Dušanbe Kabul NIMRUZ HELMAND KANDAHAR FARAH HERAT BADGHIS GHOWR ZABOL PAKTIKA FARYAB BALKH JOWZJAN KONDOZ 1 2 3 4 DAIKOND SAR-E POL BAMIYAN BELUTŠISTAN PUNJAB AZAD CACHEMIRE KHYBER PAKHTUNKHWA KONAR NURESTAN BADAKHŠHAN SAMANGAN BAGHLAN GHAZN PAKTIA KHOST URUZGAN TAKHAR GILGIT-BALTISTAN 1. KAPISA 2. LAGHMAN 3. NANGARHAR 4. KABUL PANJSHIR PARVAN VARDAK LOGAR K A Š M I R Waziristan Pakistanin hallitsemat mutta Intian vaatimat alueet 300 km 100 200 Etnolingvistiset ryhmät Lähteet: Jacques Leclerc, "L'aménagement linguistique dans le monde", Lavalin yliopisto, Quebec; Michael Izady, "The Gulf 2000 project", Columbian yliopisto, New York. Patšuja Balutšeja Iranilainen haara Turkkilainen haara Toinen haara Pamireja Hazaroja Nurestanilaisia Brahuita Tadžikkeja Aimaqeja Kirgiisejä Muita ryhmiä Käytännössä ei asutusta Turkmeeneja Uzbekkeja ”Durand-linja”, raja, jota Pakistanin hallitus linnoittaa ja jota Afganistan ei ole tunnustanut Iranin valvoma raja Tärkeimmät liikennereitit C ÉC IL E M AR IN Etninen moninaisuus ja poliittiset rajat yhdysvaltalaiselle Foreign Policy -lehdelle, että sotilaiden tappiot olivat 5 000 sotilasta kuukaudessa. Sekä kansallisissa että kansainvälisissä instituutioissa työskennellyt Mohammed kuvaa tunnelmaa Kandaharissa: "Ei ihme, että nämä seudut kukistuivat niin nopeasti. Ihmiset ovat kyllästyneet sietämään hallituksen sotapäälliköitä, vaikkei kukaan tiedä, mitä talibanit aikovat tehdä." Jo ennen sotilaallisen hyökkäyksen alkua talibaneilla oli valvonnassaan 75 aluetta, ensisijaisesti maaseudulla, ja he olivat muillakin alueilla läsnä. He eivät piileskelleet, vaan tarjosivat yhtä toimivia ja joskus parempiakin palveluita kuin korruption kalvama hallinto. Heidän käytäntönsä vastasivat väestön enemmistön odotuksia. Naisten oikeudet eivät olleet enemmistölle ensi sijaisia. Vähälukuiset sotilaat joutuivat usein erityksiin, eivätkä saaneet vahvistuksia, ammuksia eikä elintarvikkeita. Kapinalliset etenivät. Kabul keskitti ponnistukset suuriin kaupunkeihin. Talibanit lähettivät sotilaiden luo naapurikylien vanhuksia, "valkopartoja", jotka pyysivät sotilaita antautumaan – tappio oli helpompi hyväksyä, kun taisteluhenki oli alimmillaan. Suurin osa Afganistanin asevoimien 180 000 sotilaasta ja 100 000 puolisotilaallisesta taistelijasta laski aseensa. Afganistanin puolustusministeriö julisti joka päivä, että sadat talibanit olivat kuolleet, mutta se ei pitänyt paikkaansa. Ennen kuin kapinalliset hyökkäsivät kaupunkeihin, he eristivät ne. He katkaisivat kaupunkikeskusten väliset yhteydet ja valloittivat rajavartiopisteet vieden vallanpitäjiltä tulot kuten ruokaja muut kuljetukset. Lopuksi he yllättivät armeijan avaamalla pohjoiseen toisen rintaman. Intensiivisten taisteluiden pitäessä joukkoja liikkeellä etelässä Kandaharin ja Helmandin ympärillä talibantaistelijat valloittivat maan pohjoisosaa. He arvelivat, että pohjoisen allianssi, 1990-luvun sotapäälliköiden liittymä, voisi nousta heitä vastaan. Niinpä he murskasivat kaikki vastahyökkäyksen mahdollisuudet historiallisesti heitä kohtaan vihamielisistä provinsseista. Kun kapinalliset lähestyivät Kabulia, sotilaat ja poliisit eivät enää tienneet mitä tehdä. Heidän päällikkönsä eivät sanoneet mitään. Kabulin porteilla 15. elokuuta talibanit julistivat, etteivät he tule kaupunkiin. Kun he huomasivat, ettei heitä vastassa ole ketään ja että presidentti Ashraf Ghani on paennut, he ottivat kaupungin haltuunsa. Taistelu vallan rippeistä Miten Afganistanin poliittinen eliitti ajautui tähän valmiiksi hävittyyn taisteluun? Monet osoittavat sormella Ghania, korruptoitunutta presidenttiä, joka piti itsepäisesti kiinni vallasta, vaikka moni vaati hänen lähtöään. Parlamentti oli täydellisen heikko. ”Jokainen ajoi vain omaa etuaan”, todistaa vaalilistojen ulkopuolelta valittu kabulilaisedustaja Shinkai Karokhail. Neuvostoliiton vastaisesta taistelusta 1980-luvulla kuuluisuuteen nousseet mujahidinit taipuivat. 75-vuotias Ismail Khan antautui Heratissa. Maan entinen varapresidentti (2014–2020), uzbekkeja edustava Abdul Rachid Dostum, 67 vuotta, aloitti uhoamalla sosiaalisessa mediassa kuolemaa talibaneille, mutta pakeni sitten Uzbekistaniin. Vuosien 2001–2014 presidentti Hamid Karzai tarjoutui nopeasti tapaamaan maan uudet hallitsijat. Mukana oli myös Abdullah Abdullah, joka väitti voittaneensa presidentinvaalit 2014 ja 2019, kun Ghani voitti ne. Nykyisin Abdullah on kansallisen sovituksen ylimmän neuvoston johtaja ja hän yritti osallistua Qatarin keskusteluihin jo, kun Donald Trumpin lähettämä delegaatio neuvotteli tuloksetta talibanien kanssa. Myös Hezb-e-Islami-puolueen johtaja Gulbuddin Hekmatyar saapui paikalle ensimmäisellä lennolla. Länsi pitää hänen puolueensa jäseniä terroristeina, mutta puolue on maassa historiallisesti suosittu. Se oli päättänyt tarttua aseisiin vierasta valloittajaa vastaan, ennen kuin solmi rauhan Kabulin hallituksen kanssa vuonna 2016. Pakoon kaikin keinoin Poliitikkojen nahistellessa vallan rippeistä osa väestöstä etsii epätoivoisesti ulospääsyä. Monet tahtovat paeta taliban hallinnon terrorilta hinnalla millä hyvänsä. Ennen Kabulin kukistumista tapaamallani erikoisjoukkojen upseerilla oli hänen 12-vuotias poikansa mukanaan siinä toivossa, että tämä voitaisiin pelastaa tavalla tai toisella. ”Pyydän, hyvä herra”, lapsi julisti minulle englanniksi, ”tahdon mennä Ranskaan opiskelemaan. Täällä ei ole lainkaan turvallista, en voi enää mennä kouluun.” Monille afganistanilaisille maanpako on ainoa ratkaisu. Korkeat virkamiehet ja ulkomaisten armeijoiden avustajat ovat vakuuttuneita, että heidän henkeään uhataan ja että luvattu armahdus on pelkkä ansa. Yhdysvallat nopeutti yli 4 000 tulkin evakuointia suomalla heille erikoisviisumit. Useimmat Euroopan maat eivät ole olleet yhtä anteliaita, mutta ne ovat sentään keskeyttäneet afganistanilaisten pakolaisten häädöt ja tuoneet maasta satoja yhteistyö kumppaneitaan. He, jotka ovat pystyneet lähtemään, ovat lähteneet. Poliitikot ja miliisijohtajat ovat lähes kaikki lähettäneet perheensä ulkomaille. Antautumisen jälkeen Talibanit voittivat. Onko se huono uutinen afganistanilaisille? Eräs Kandaharin asukas kuvaa kaupungin helpotusta hallituksen joukkojen antautumisen jälkeen: ”Talibanien kuvernööri pyysi virkamiehiä palaamaan töihin. Heidän suuri lippunsa leijuu hänen virkaasuntonsa yllä. Heidän miehensä eivät häiritse ihmisiä, ja ihmiset ovat yleisesti ottaen tyytyväisiä. Jotkut ovat ottaneet heidät vastaan kyynelsilmin. Kaikki alkavat palata kotiin ja normaaliin elämään ilman ongelmia.” Jo vuonna 1995 Kabulin kaduilla riemuittiin, kun talibanit häätivät pohjoisen allianssin mujahidinit. Sitten väestö tajusi, ettei se merkinnyt sodan päättymistä, vaan uuden helvetin alkua. Romain Mielcarek on journalisti ja kirjoittanut Ranskan asekauppaa käsittelevän teoksen Marchands d'armes. Enquête sur un business français (Taillandier 2017). TALIBANIT TARJOSIVAT YHTÄ TOIMIVIA JA JOSKUS PAREMPIAKIN PALVELUITA KUIN KORRUPTION KALVAMA HALLINTO. MONDEDIPLO.FI/TILAA
LAPSEN MAAILMA Tilaa Lastensuojelun Keskusliiton mainio lehti! Saat ennakkoluulotonta ja painavaa tietoa lasten & perheiden arjesta. Koko lehden tuotto menee liiton toimintaan. Saatavana nyt myös diginä huippuedulliseen hintaan! Digitilaukseen sisältyy lehtien lukuoikeus nrosta 12/2016 alkaen. Hinnat 55 € (12 kk) ja 35 € (6 kk) www.lapsenmaailma.fi LIBERO Neljästi vuodessa ilmestyvä Libero tarkastelee teemoittain muuttuvaa maailmaa ja yhteiskuntaa, kulttuurin ja taiteen ilmiöitä, ajankohtaisesti, monitahoisesti ja ajattomasti. Liberon vuositilauksen hinta on 20 euroa. Alle 30-vuotiaat ja työttömät voivat tilata Liberon vuosikerran maksutta. Libero on myös Vasemmistonuorten jäsenetulehti.. Tilaa lehti: extra.vanu.fi/libero Verkkolehti: www.liberolehti.fi TIEDONANTAJA Systeemi on rikki ja se vaatii vaihdoksen! Vahvasti marxilainen Tiedonantaja toimii kanssasi yhteiskuntaa muuttaen, työväen, sorrettujen, rauhan ja ympäristön puolesta. Tilaajana voit valita lukutavaksi paperi lehden, digilehden tai kummatkin. 12 numeroa vuodessa 100 € / 75 € (opiskelijat ja työttömät), 3kk 38 € / 33?€ Tilaukset www.tiedonantaja.fi/tilaa, toimisto@tiedonantaja.fi ja (09) 774 3810 MUSEO MUSEO tarjoaa viihtymistä, aikaa ajatuksille ja oivalluksen iloa – arjen luksusta. Lehdessä kurkistetaan museoiden kulissien taakse, tutustutaan näyttelyihin, taiteilijoihin sekä kulttuurin kansainvälisiin virtauksiin. Neljä numeroa vuodessa. Kestotilaus 34 €, määräaikaistilaus 38 €, opiskelijan määräaikaistilaus 25 €. Tilaa lehti 28.2. mennessä tarjouskoodilla VOIMA, saat edellisen numeron kaupan päälle! www. museoliitto.fi/tilaa-lehti SUOMEN LUONTO Lehti kaikille luonnonystäville. Ajankohtaista ja luotettavaa luontotietoa sekä perusteellisesti taustoitettuja vastauksia kysymyksiin luonnon ja ympäristön tilasta, painettuna ja verkossa. Tuotot käytetään Luonnonsuojeluliiton työhön. Tutustumistarjous: 3 nroa+digi 19,40 €, Tilaukset: suomenluonto.fi/tilaa DIPLO&NG Le Monde diplomatique & Novaja Gazeta on Maailmanpoliittinen aikakauslehti, jonka selkäranka on 30 kielellä ja 47 eri painoksena ilmestyvä Le Monde diplomatiquen lehtiperhe Kuusi numeroa vuodessa. Kestotilaus 29,90 € sisältää myös digilehden (pelkkä digi 25 €/vuosi). Tilaukset: mondediplo.fi/tilaa www.mondediplo.fi VAPAA AJATTELIJA Sekulaarin kulttuurin, ihmisten yhden vertaisuuden, uskonnon ja katsomuksen vapauden, tiedepohjaisen maailmankuvan, kriittisen ja rationaalisen ajattelun sekä humanismin äänenkannattaja. Julkaisija Vapaa-ajattelijain Liitto ry on uskonnottomien edunvalvonta-, ihmisoikeusja kulttuurijärjestö. Ilmestyy neljä numeroa vuodessa; http://vapaa-ajattelijat.fi/va-lehti; tilaushinta 30 €, val@vapaa-ajattelijat.fi YLIOPISTO Palkittu Yliopisto-lehti on tiedelehti kaikille. Kun kaipaat uusia näkökulmia tai tutkittua taustaa päivän uutisille, tilaa Yliopisto kotiin. Lehdessä puhuvat Helsingin yliopiston 11 tiedekunnan parhaat tutkijat. Tutustumistilaus: 15 € / 5 nroa Kestotilaus: 45 € / 10 nroa Opiskelijan kestotilaus: 22 € / 10 nroa Tilaa: helsinki.fi/tilaalehti KULTTUURIVIHKOT Vasemmistolainen aikakauslehti taiteiden, sivistyksen ja solidaarisuuden asialla kuudesti vuodessa. Kestotilaus 45 € / vuosi, määräaikainen 52 € / vuosi. Tarjous: Ensimmäiset puoli vuotta vain 16,90 € (kesto), kaupan päälle uusin numero (kuvassa). tilaus@kulttuurivihkot.fi / (09) 4114 5369 www.kulttuurivihkot.fi ULKOPOLITIIKKA Ulkopolitiikka on Suomen ainoa kansainvälisiin suhteisiin erikoistunut sitoutumaton aikakauslehti. Neljä kertaa vuodessa tuhtina pakettina ilmestyvää UP-lehteä julkaisee Ulkopoliittinen instituutti. Vuosikerta 44 € (opiskelijoille 28€), sis. digilehden ja arkiston. Pelkkä digilehti 32 € / vuosi tai 10 € / kk. Tilaukset: www.ulkopolitiikka.fi tai 09 432 7721 TÄHTIVAELTAJA Suomen paras scifi-, fantasiaja kauhukulttuurilehti. Käsittelyssä kirjallisuus, elokuvat, sarjakuvat ja tv-sarjat. Mukana artikkelit, haastattelut, novellit ja arvostelut. Neljä 100-sivuista numeroa vuodessa. Ilman on paha elää! Vuosikerta 29 e www.tahtivaeltaja.com www.tahtivaeltajablogi.com ELONKEHÄ Elonkehä on syväekologinen kulttuurilehti, joka keskittyy ekologisesti kestävän yhteiskunnan ja elämäntavan edistämiseen. Lehdessä julkaistaan mm. ympäristö filosofisia esseitä, talouskasvuyhteis kunnan kritiikkiä, omavaraisuuspohdintoja, haastatteluja ja tee-se-itse -ohjeita. Kestotilaus (4 nroa / v.) 35 €. Tilaukset: elonkeha.com Kultin 170 jäsenlehdestä löytyy monipuolista luettavaa niin yhteiskunnasta, taiteesta kuin tieteestäkin. Tutustu lehtiin verkossa tai käy selailemassa paperiversioita Helsingissä Kaapelitehtaan Konttorissa tai Oulun Valveessa. NUORI VOIMA Nuori Voima on Suomen vanhin ja freesein kirjallisen kulttuurin lehti. Viisi kertaa vuodessa kirjoittamisen kirkkainta kärkeä: esseitä, runoutta, käännöksiä & kirjallisuusjournalismia. Tilaukset: 50/25 €, tilaukset@nvl.fi tai nuorivoima.fi/tilaa NY TID Den rödaste samhällsoch kulturtidskriften på svenska i Finland. Beställ tidningen för att ta del av intervjuer, reportage, essäer och recensioner, ur ett radikalt rödgrönt perspektiv! Fortlöpande 12 nr/år 72 € 12 mån. tidsbunden 83 € 6 mån. 43 €, 3 mån 24 € * 33% studeranderabatt nytid.fi/pren, pren@nytid.fi NUORISOTUTKIMUS Nuorisotutkimus on tieteellinen aikakauslehti, joka tarjoaa luettavaa kaikille nuorista ja nuoruudesta kiinnostuneille. Nuorisotutkimuksessa julkaistaan vertaisarvioituja tieteellisiä artikkeleita sekä ajankohtaisia kirjoituksia nuorisoja yhteiskuntapolitiikasta. Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Kestotilaus 30 €/vuosi www.nuorisotutkimusseura.fi/ nuorisotutkimus-lehti KRISTOSOFI Aseettomuudesta, jälleensyntymisestä, karmasta ja ihmisyysmoraalista kiinnostuneille. Tarjous uusille tilaajille 12 numeroa 15 €! anja.kesavuori@gmail.com puh. 050 369 7534 Kristosofinen aikakauslehti Nro 10 • 2021 Tässä numerossa: Pohjolan valkoinen valtakunta, Pekka Ervast ...............289 Järjen, tunteen ja tahdon enkelikuoro, J. R. Hannula ...291 Joulu lähestyy, Väinö Lehtonen ....................................293 Toimittajalta, Hilkka Lampinen ....................................295 Tietäjät itäisiltä mailta, Sinikka Savolainen ..................296 Puhutteleva Johanneksen evankeliumi, Raija Kiiski ....298 Elämä on pysähtynyt paikalleen, runo, Pirta ...............302 Tietäjät lahjoineen, Annikki Kumpulainen ..................303 Kuin pieni joulun kynttilä, runo, Kulkija ......................305 Pahan tilalle hyvä, runo, Pihla ......................................306 Joulun tunnelma, Sinikka Savolainen ...........................307 Uskonnon perustajan ymmärtäminen, Raija Kiiski ......308 Hyvää joulua myös sille sisässämme olevalle lapselle, runo, -kka ...................................................................... 311 Kirjallisuutta: J. R. Hannula, Jos Kristusta seuraisin? Hilkka Lampinen ....................312 Kristosofin sisällysluettelo v. 2021 ..............................316 Tien ohesta ....................................................................318 Luomakunta kaikkineen, runo, Kulkija ........................318 Kristosofisia esitelmiä joulukuussa ..............................319 Tihenevä hämärä, runo, Estelle .....................................319 Ihminen Auringossa, runo, Estelle ................................320 Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto median moniäänisyyden puolesta jo vuodesta 1991. Kaikki lehdet löytyvät osoitteesta WWW.KULTTILEHDET.FI. Tutustu ja tilaa.
LAPSEN MAAILMA Tilaa Lastensuojelun Keskusliiton mainio lehti! Saat ennakkoluulotonta ja painavaa tietoa lasten & perheiden arjesta. Koko lehden tuotto menee liiton toimintaan. Saatavana nyt myös diginä huippuedulliseen hintaan! Digitilaukseen sisältyy lehtien lukuoikeus nrosta 12/2016 alkaen. Hinnat 55 € (12 kk) ja 35 € (6 kk) www.lapsenmaailma.fi LIBERO Neljästi vuodessa ilmestyvä Libero tarkastelee teemoittain muuttuvaa maailmaa ja yhteiskuntaa, kulttuurin ja taiteen ilmiöitä, ajankohtaisesti, monitahoisesti ja ajattomasti. Liberon vuositilauksen hinta on 20 euroa. Alle 30-vuotiaat ja työttömät voivat tilata Liberon vuosikerran maksutta. Libero on myös Vasemmistonuorten jäsenetulehti.. Tilaa lehti: extra.vanu.fi/libero Verkkolehti: www.liberolehti.fi TIEDONANTAJA Systeemi on rikki ja se vaatii vaihdoksen! Vahvasti marxilainen Tiedonantaja toimii kanssasi yhteiskuntaa muuttaen, työväen, sorrettujen, rauhan ja ympäristön puolesta. Tilaajana voit valita lukutavaksi paperi lehden, digilehden tai kummatkin. 12 numeroa vuodessa 100 € / 75 € (opiskelijat ja työttömät), 3kk 38 € / 33?€ Tilaukset www.tiedonantaja.fi/tilaa, toimisto@tiedonantaja.fi ja (09) 774 3810 MUSEO MUSEO tarjoaa viihtymistä, aikaa ajatuksille ja oivalluksen iloa – arjen luksusta. Lehdessä kurkistetaan museoiden kulissien taakse, tutustutaan näyttelyihin, taiteilijoihin sekä kulttuurin kansainvälisiin virtauksiin. Neljä numeroa vuodessa. Kestotilaus 34 €, määräaikaistilaus 38 €, opiskelijan määräaikaistilaus 25 €. Tilaa lehti 28.2. mennessä tarjouskoodilla VOIMA, saat edellisen numeron kaupan päälle! www. museoliitto.fi/tilaa-lehti SUOMEN LUONTO Lehti kaikille luonnonystäville. Ajankohtaista ja luotettavaa luontotietoa sekä perusteellisesti taustoitettuja vastauksia kysymyksiin luonnon ja ympäristön tilasta, painettuna ja verkossa. Tuotot käytetään Luonnonsuojeluliiton työhön. Tutustumistarjous: 3 nroa+digi 19,40 €, Tilaukset: suomenluonto.fi/tilaa DIPLO&NG Le Monde diplomatique & Novaja Gazeta on Maailmanpoliittinen aikakauslehti, jonka selkäranka on 30 kielellä ja 47 eri painoksena ilmestyvä Le Monde diplomatiquen lehtiperhe Kuusi numeroa vuodessa. Kestotilaus 29,90 € sisältää myös digilehden (pelkkä digi 25 €/vuosi). Tilaukset: mondediplo.fi/tilaa www.mondediplo.fi VAPAA AJATTELIJA Sekulaarin kulttuurin, ihmisten yhden vertaisuuden, uskonnon ja katsomuksen vapauden, tiedepohjaisen maailmankuvan, kriittisen ja rationaalisen ajattelun sekä humanismin äänenkannattaja. Julkaisija Vapaa-ajattelijain Liitto ry on uskonnottomien edunvalvonta-, ihmisoikeusja kulttuurijärjestö. Ilmestyy neljä numeroa vuodessa; http://vapaa-ajattelijat.fi/va-lehti; tilaushinta 30 €, val@vapaa-ajattelijat.fi YLIOPISTO Palkittu Yliopisto-lehti on tiedelehti kaikille. Kun kaipaat uusia näkökulmia tai tutkittua taustaa päivän uutisille, tilaa Yliopisto kotiin. Lehdessä puhuvat Helsingin yliopiston 11 tiedekunnan parhaat tutkijat. Tutustumistilaus: 15 € / 5 nroa Kestotilaus: 45 € / 10 nroa Opiskelijan kestotilaus: 22 € / 10 nroa Tilaa: helsinki.fi/tilaalehti KULTTUURIVIHKOT Vasemmistolainen aikakauslehti taiteiden, sivistyksen ja solidaarisuuden asialla kuudesti vuodessa. Kestotilaus 45 € / vuosi, määräaikainen 52 € / vuosi. Tarjous: Ensimmäiset puoli vuotta vain 16,90 € (kesto), kaupan päälle uusin numero (kuvassa). tilaus@kulttuurivihkot.fi / (09) 4114 5369 www.kulttuurivihkot.fi ULKOPOLITIIKKA Ulkopolitiikka on Suomen ainoa kansainvälisiin suhteisiin erikoistunut sitoutumaton aikakauslehti. Neljä kertaa vuodessa tuhtina pakettina ilmestyvää UP-lehteä julkaisee Ulkopoliittinen instituutti. Vuosikerta 44 € (opiskelijoille 28€), sis. digilehden ja arkiston. Pelkkä digilehti 32 € / vuosi tai 10 € / kk. Tilaukset: www.ulkopolitiikka.fi tai 09 432 7721 TÄHTIVAELTAJA Suomen paras scifi-, fantasiaja kauhukulttuurilehti. Käsittelyssä kirjallisuus, elokuvat, sarjakuvat ja tv-sarjat. Mukana artikkelit, haastattelut, novellit ja arvostelut. Neljä 100-sivuista numeroa vuodessa. Ilman on paha elää! Vuosikerta 29 e www.tahtivaeltaja.com www.tahtivaeltajablogi.com ELONKEHÄ Elonkehä on syväekologinen kulttuurilehti, joka keskittyy ekologisesti kestävän yhteiskunnan ja elämäntavan edistämiseen. Lehdessä julkaistaan mm. ympäristö filosofisia esseitä, talouskasvuyhteis kunnan kritiikkiä, omavaraisuuspohdintoja, haastatteluja ja tee-se-itse -ohjeita. Kestotilaus (4 nroa / v.) 35 €. Tilaukset: elonkeha.com Kultin 170 jäsenlehdestä löytyy monipuolista luettavaa niin yhteiskunnasta, taiteesta kuin tieteestäkin. Tutustu lehtiin verkossa tai käy selailemassa paperiversioita Helsingissä Kaapelitehtaan Konttorissa tai Oulun Valveessa. NUORI VOIMA Nuori Voima on Suomen vanhin ja freesein kirjallisen kulttuurin lehti. Viisi kertaa vuodessa kirjoittamisen kirkkainta kärkeä: esseitä, runoutta, käännöksiä & kirjallisuusjournalismia. Tilaukset: 50/25 €, tilaukset@nvl.fi tai nuorivoima.fi/tilaa NY TID Den rödaste samhällsoch kulturtidskriften på svenska i Finland. Beställ tidningen för att ta del av intervjuer, reportage, essäer och recensioner, ur ett radikalt rödgrönt perspektiv! Fortlöpande 12 nr/år 72 € 12 mån. tidsbunden 83 € 6 mån. 43 €, 3 mån 24 € * 33% studeranderabatt nytid.fi/pren, pren@nytid.fi NUORISOTUTKIMUS Nuorisotutkimus on tieteellinen aikakauslehti, joka tarjoaa luettavaa kaikille nuorista ja nuoruudesta kiinnostuneille. Nuorisotutkimuksessa julkaistaan vertaisarvioituja tieteellisiä artikkeleita sekä ajankohtaisia kirjoituksia nuorisoja yhteiskuntapolitiikasta. Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Kestotilaus 30 €/vuosi www.nuorisotutkimusseura.fi/ nuorisotutkimus-lehti KRISTOSOFI Aseettomuudesta, jälleensyntymisestä, karmasta ja ihmisyysmoraalista kiinnostuneille. Tarjous uusille tilaajille 12 numeroa 15 €! anja.kesavuori@gmail.com puh. 050 369 7534 Kristosofinen aikakauslehti Nro 10 • 2021 Tässä numerossa: Pohjolan valkoinen valtakunta, Pekka Ervast ...............289 Järjen, tunteen ja tahdon enkelikuoro, J. R. Hannula ...291 Joulu lähestyy, Väinö Lehtonen ....................................293 Toimittajalta, Hilkka Lampinen ....................................295 Tietäjät itäisiltä mailta, Sinikka Savolainen ..................296 Puhutteleva Johanneksen evankeliumi, Raija Kiiski ....298 Elämä on pysähtynyt paikalleen, runo, Pirta ...............302 Tietäjät lahjoineen, Annikki Kumpulainen ..................303 Kuin pieni joulun kynttilä, runo, Kulkija ......................305 Pahan tilalle hyvä, runo, Pihla ......................................306 Joulun tunnelma, Sinikka Savolainen ...........................307 Uskonnon perustajan ymmärtäminen, Raija Kiiski ......308 Hyvää joulua myös sille sisässämme olevalle lapselle, runo, -kka ...................................................................... 311 Kirjallisuutta: J. R. Hannula, Jos Kristusta seuraisin? Hilkka Lampinen ....................312 Kristosofin sisällysluettelo v. 2021 ..............................316 Tien ohesta ....................................................................318 Luomakunta kaikkineen, runo, Kulkija ........................318 Kristosofisia esitelmiä joulukuussa ..............................319 Tihenevä hämärä, runo, Estelle .....................................319 Ihminen Auringossa, runo, Estelle ................................320 Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto median moniäänisyyden puolesta jo vuodesta 1991. Kaikki lehdet löytyvät osoitteesta WWW.KULTTILEHDET.FI. Tutustu ja tilaa.
TAKSVÄRKKI-KAMPANJA 2021–2022 Keräyslupa RA/2021/1029 www.taksvarkki.fi Vammaiset nuoret ovat osa yhteisten ongelmien ratkaisua. Voimme vaikuttaa, kun koemme itsemme osaksi yhteisöä. Jeff, 18, Sambia ” TYÖPAJAT NUORILLE Tilaa Taksvärkin maksuttomat työpajat oppitunneille ja teemapäiviin. MATERIAALIT GLOBAALIKASVATUKSEEN Hyödynnä Taksvärkin menetelmäoppaita mediakasvatukseen sekä lapsen oikeuksien ja kehityskysymysten käsittelyyn. • Uudistettu lapsen oikeuksiin pureutuva Oikeesti!-opas on ilmestynyt! • Maailman äänet -mediakasvatusopas nyt myös ruotsiksi! TAKSVÄRKKI ON MAHDOLLISUUS VAIKUTTAA Järjestä Taksvärkkipäivä ja puolusta vammaisten nuorten oikeuksia globaasti! PUUTUTAAN YHDESSÄ VAMMAISTEN KOHTAAMAAN SYRJINTÄÄN
MEDIAATTORI 1/2022 MEDIAKASVATUKSEN TIEDOTUSLEHTI
2 /// MEDIAATTORI Meemit ovat väline matalan kynnyksen kansalaisaktivismiin. Niiden avulla voi vaikuttaa ja viihdyttää ja saada yllättävänkin ison yleisön ajatuksilleen. TEKSTI LIISA ILKKA KUVA MIRO JOHANSSON Anna median kasvattaa TÄYTÄN TÄNÄ VUONNA 50 . Alan pikkuhiljaa ymmärtää, mitä tarkoitetaan meemillä. Tai ainakin luulen niin. Osallistuin hiljattain sivustaseuraajana Kyösti Salokorven meemityöpajaan. Oli mahtavan kiinnostavaa oppia asioita itselle ihan vieraasta maailmasta. Miten loistokas työkalu yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen meemit voivat olla. En vielä silloin rohkaistunut virittämään omaa tuotantoa. Huumori on sekä ihana että pelottava vaikuttamisen väline. Niin, huumorista kai meemeissä on kyse. Huumori on ihanaa, koska täytyyhän tässä pandemian ja ekokriisin runnomassa ihmislaboratoriossa saada nauraa. Huumori on pelottavaa, jos se toteutetaan ilkeillen toisten kustannuksella ja ne toiset eivät kenties osaakaan ottaa sitä ihan huumorilla. Paras meemi-huumori on mielestäni sellaista, jossa irvaillaan itselle tai niille viiteryhmille, joihin kuulutaan tai sitten erilaisille ilmiöille kuten kapitalismille tai personoimattomille tahoille kuten patriarkaatille ja hallitukselle. En osaa kuitenkaan nauttia sellaisesta huumorista, jossa pyritään nolaamaan omasta mielestä väärämielinen henkilö, edes silloin kuin väärämielisyys olisi niinkin räikeää kuin vaikkapa Trumpin Donaldin tapauksessa. Oli jälleen ilo sukeltaa maamme mediakasvatuksen resursseihin. Tämän lehden vinkkien perusteella voit alkaa mediakasvattaa itseäsi jos sun minkä teemojen parissa. Jos sinulla sattuu olemaan työssä tai vapaa-ajalla sopivia kasvatuksen kohteita niin laita hyvä ja kriittinen mediakasvatus kiertämään! Aina on syytä miettiä, kenen ääni pääsee mediassa kuuluviin ja miksi? Mitä olisi tehtävissä sen suhteen, että tuo äänien kirjo laajenisi mahdollisimman suureksi kuoroksi? Mikä on juuri sinun roolisi maailman mediameressä? Tapasin suositun meemitilin ylläpitäjän, @pikakahvimemegirlin. Hän sanoi lohdullisesti, että kyllä vanhemmatkin naiset voivat perustaa meemitilejä. On kuulemma olemassa jo ainakin @meemimamma ja @meemiboomeriitta. Liittyisinkö kuoroon? Hmm… HANNA NIITTYMÄKI Kirjoittaja on rauhankasvattaja, opettaja ja kaikenlaisen maailmanparannuksellisen kasvatustyön sekatyöläinen. Pä äk ir jo it us Pikakahvia??? ja? patriarkaattia M ED IA A T T O R I M ed ia at to ri on Vo im ale hd en m ed ia ka sv at us nu m er on lii tt ee nä ju lk ai st av a tie do tu sl eh ti. Si in ä es ite lly t op et us m at er ia al it on ko ot tu yh te is ty ös sä M ed ia ka sv at us se ur an ka ns sa . Vo im an 1/ 20 22 ja se n M ed ia at to rilii tt ee n oh ja us ry hm ää n ja /t ai si sä llö nt uo tt am is ee n on os al lis tu nu t ed us ta jia M ed ia ka sv at us se ur as ta , Ko ul uk in os ta , H äi rik öt -p ää m aj as ta , BM O L ry :s tä , Ä id in ki el en op et ta ja in lii to st a, Ku va ta id eo pe tt aj at KU V IS ry :s tä , N uo rt en Ä än i -t oi m itu ks es ta , Ti kk ur ila n lu ki os ta , H el si ng in ty öv äe no pi st os ta , U ut is m ed ia n lii to st a, La pi n yl io pi st os ta ja Su om en Ra uh an pu ol us ta jis ta . Vo im an va st aa va na pä ät oi m itt aj an a on Em ili a Ku kk al a ja lii tt ee n H an na N iit ty m äk i. Su ur en os an ju tu is ta ov at tu ot ta ne et Ra uh an pu ol us ta jie n To tt el em at to m uu sa ka te m ia n op is ke lij at . Pa in op ai kk a: A lm a M an u Ta m pe re . Pa in os 60 00 0. Kannen kuva: Miro Johansson Ku va t: M iro Jo ha ns so n II NTERNET JA SOSIAALINEN NTERNET JA SOSIAALINEN media muuttavat maailmaamme. Siinä missä yhteiskunnallinen satiiri ennen rajoittui teattereihin ja julkaistuihin teoksiin, nykyisin kuka vain voi avata tilin ja kahmia tuhansia seuraajia mielipiteillään. Motivaationa voi olla halu vaikuttaa, viihdyttää tai luoda jotain uutta. Pikakahvimemegirl-meemi tili syntyi täyttämään yhden tyhjiön. Tätä juttua kirjoittaessa tiliä seuraa noin 16?000 Instagramin käyttäjää. Meemien kieli on Mut en mä jaksais olla enää 30! Ei hätää: 50 on uusi 30. RED RED PILLED PILLED PIKAKAHVIPIKAKAHVIPILLED PILLED
päällepäin kevyttä ja arkipäiväistä, mutta niiden sanoma on kantaaottava. Jopa niin kaantaaottava, että tiliä tekisi mieli ajatella aktivismina. ”Aktivismilta odotetaan puhdasoppisuutta ja strategisuutta. Meemini liittyvät enemmän oman elämäni konflikteihin, niiden keskiössä ovat minun kokemukseni. Tottakai yritän olla tietoinen asioista, mutta en kutsuisi itseäni aktivistiksi”, sanoo tilin ylläpitäjä. Instagramia selatessa olemme tottuneet kohtaamaan aktivisteja, influencereita ja taiteilijoita. Meemeissä on piirteitä näistä kaikista, mutta ilmiönä ne ovat kokonaan oma luokkansa. Niitä määrittää tietynlainen estetiikka. Pikakahvimemegirlin kuvastona toimivat kohujulkkikset ja kulttielokuvien tähdet. Antikapitalistiseen sisältöön heijastettuna ne luovat kiinnostavan ristiriidan. ”Paris Hiltonin kaltaiset henkilöt edustavat kiellettyä naiseutta. Tunnetta siitä, että jos haluaa olla vakavasti otettava, niin täytyy tekeytyä tietynlaiseksi. Ikään kuin olemalla kaunis ja seksikäs asettaisi itsensä pelkästään objektiksi, vaikka laittautuminen on osa itseilmaisua ja tavallaan taidemuoto.” Suosiosta päätellen kokemus on yleinen. Toinen keskeinen osa tiliä on seuraajien kanssa käydyt keskustelut. Arkistoista löytyy pitkiä ja henkilökohtaisiakin viestejä liittyen meemeissä käsiteltyihin aiheisiin, vaikka harva tietää edes tilinpitäjän etunimeä. ”Anonymiteetti on osa meemiskeneä ja brändiä.” Meemitilit muodostavat kuitenkin tiiviin yhteisön. ”Siihen eivät kuulu pelkästään tilien ylläpitäjät, vaan kaikki, jotka ovat rakentamassa keskustelua. Se on vähän kuin maailma maailman sisällä. Minulla on Pikakahvia??? ja? patriarkaattia monenlaisia seuraajia. Kaikki eivät varmasti jaa kaikkia arvojani ja eri ihmisiä kiinnostavat eri jutut.” Monipuolinen seuraajakunta, suuri määrä ihmisiä ja aktiivista kanssakäymistä. Kuulostaa hyvältä välineeltä levittää ajatuksia. Onko meemitileillä tulevaisuus yhteiskunnallisessa keskustelussa? ”Se on mielenkiintoinen kysymys. Kyllähän niillä on jonkinlaista poliittista painoarvoa. En kuitenkaan koe meem itilejä vallankäyttäjiksi siinä mielessä, että me sanelisimme ihmisille mitä mieltä olla tai mitä pitäisi tehdä. Tuntuu että monet, jotka seuraavat poliittisia meemejä, ovat jo valmiiksi aika valveutuneita.” Pandemia on ajanut suurimman osan meistä koteihimme. Vaikka fyysisesti elämä saattaa tuntua paikalleen jämähtäneeltä, tilanne on netissä päinvastainen. Meemit iskeytyvät tajuntaan nopeasti. Ne ovat ensisijaisesti tapa reagoida. Kun jotain järisyttävää tapahtuu, heijastuu se nopeasti tuttuihin kuvapohjiin. Toisinaan voi olla hankalaa hahmottaa, mistä milloinkin on kyse. ”Kaikkia meemejä ei aina tajua ja se on ihan normaalia. Meemien formaatti on sellainen, että sitten sitä vain siirtyy eteenpäin. Meemit ovat helppo kulutuksen kohde, ne eivät vaadi juuri mitään. Jos haluaa sisälle meemimaailmaan, niin ainoa keino on oikeastaan niiden seuraaminen.” Somessa kasvaneille nuorille meemit kuuluvat luontaisesti viestintään. Niiden käyttö tuskin vaatii opettelua, mutta tulkintaan voisi olla tarjolla enemmän työkaluja. ”Meemit median muotona on ehdottomasti käsittelemisen arvoinen asia jopa kouluissa. Niissä näkyy aina tekijän mielipide ja arvot. Ne eivät ole objektiivisia.” Mitä ummikon pitäisi tietää meemeistä? TEKSTI DARIA TARKHOVA maan ja tulkitsemaan katsomalla niitä. Särmä kannustaa tutustumaan niihin avoimin ja uteliain mielin. ”Eräs Twitter-käyttäjä syötti tekoälyyn tuhat meemiä, joiden avulla tekoälyn piti oppia tekemään meemi. Tuloksena oli meemi, jossa pallon muotoinen hanhi sanoo ’GOOTS’,” kertoo Särmä. Twitter-ketju lähti lentoon, ja GOOTS-hanhi joutui eri konteksteihin. Hanhi ilmestyi esimerkiksi Isän ja Pojan kylkeen, ”The Father and The Son and The Holy Goots”. Onko meemi-huumorilla rajoja? Saako mille tahansa nauraa? ”Henkilökohtaisesti voi naurattaa vaikka mikä, mutta on tärkeää harkita, millaisia meemejä levittää eteenpäin. Lisäksi on hyvä miettiä, mille tässä nauretaan, ja onko kyseinen meemi esimerkiksi ulossulkeva.” Särmä mainitsee ’punch up’ -periaatteen; myös meemien kohdalla voi miettiä, nauretaanko valtaa pitävien vai heikommassa asemassa olevien kustannuksella.” ”A RKIKIELESSÄ meemi on kuva, jossa on tekstiä ja se on jollain tavalla hauska. Alku peräisessä tarkoituksessa meemi on tarkoittanut kulttuurista yksikköä, joka levitessään muokkautuu. Eli se voi olla mikä vaan, vaikka TikTokin tanssivideo, jossa varioidaan samaa teemaa,” sanoo Saara Särmä, aktivisti, feministi, taiteilija, tutkija, sekä tulevan meemikoulun opettaja. Meemeiksi kutsutaan myös Särmän ylläpitämän tumblr-sivun kokoelmaa miespaneeleista. Sivun nimi on ”Congrats, you have an all male panel!” MEDIAATTORI /// 3 Jokaiseen kuvaan on lisätty ”Hoffsome stamp of approval”, eli kuva Ritari Ässää näytelleestä David Hasselhoffista peukuttamassa. Yhdistelmä on nerokas, sillä se yhdistää yltiömaskuliinisuuden eri puolet ja saa sen nauramaan itselleen. Särmän mukaan ei pidä hätääntyä, vaikka meemejä ei aina tajuaisi. Nekin, jotka ovat paljon meemien kanssa tekemisissä, eivät aina ymmärrä, mistä meemissä on kysymys. ”Meemit ovat joskus sillä tavalla absurdeja, että niitä ei edes tutkijana pysty paloittelemaan osiin, ja selittämään miksi juuri tämä meemi on hauska”. Meemejä kuitenkin oppii luke
4 /// MEDIAATTORI M ed ia lu ku ta it o Caawinaad-materiaali medialukutaidon testaamiseen ja valeuutisten tunnistamiseen TUOTTAJA : Mediakasvatusseura & SuomiSomalia Seura SISÄLTÖ : Verkkotestejä ja korttipakka, joiden avulla voi testata ja vahvistaa medialukutaitoaan. Materiaalit saatavilla suomeksi ja somaliaksi. Uudet lukutaidot -kehitysohjelman virtuaalikahvitunnit TUOTTAJA : KAVI SISÄLTÖ : Käytännönläheisiä puheenvuoroja pedagogisen toiminnan ja hyvän osaamisen kuvausten toteuttamiseen varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa sekä perusopetuksessa. Nuori ja media – 7 vinkkiä digiajan kasvattajalle TUOTTAJA : Mannerheimin Lastensuojeluliitto SISÄLTÖ : Vinkkejä vanhemmille ja kasvattajille nuoren tasapainoisen ja vastuullisen mediankäytön sekä mediataitojen kehittymisen tukemiseen. Digiprofiilitesti TUOTTAJA : Sitra SISÄLTÖ : Testi auttaa ymmärtämään omaa digitaalista käyttäytymistä sekä vaikutusmahdollisuuksia itsestä kertyneen datan käyttöön. Testin lopussa saa oman digiprofiilin sekä vinkkejä, joiden avulla voi suojata yksityisyyttä ja ymmärtää digitaalisen maailman lainalaisuuksia paremmin. Digisammon takojat TUOTTAJA :KAVI, FiCom ry, Kilpailuja kuluttajavirasto, Lastenlinkit.fi, Lions-liitto ry, Tietosuojavaltuutetun toimisto, Verke ja Viestintävirasto SISÄLTÖ : Perustietoa ja tehtäviä big datasta ja tiedon keräämisen hyödyistä ja riskeistä. Kohderyhmänä ovat yläkoululaiset ja sitä vanhemmat. Tuota ja tulkitse TUOTTAJA : Mediakasvatusseura SISÄLTÖ : Materiaali ohjaa mediasisältöjen arviointiin sekä niiden vastaanottamisen ja kuluttamisen että tuottamisen ja levittämisen näkökulmista. Tubekulttuurin perusteet TUOTTAJA : Aikakausmedia, A-lehdet SISÄLTÖ : Itseopiskeltava avoin verkkokurssi, joka auttaa kasvattajia hyödyntämään YouTubea mediakasvatuksessa. Aiheet: Miksi kasvattajan pitää tuntea tubekulttuuri?,Tubettajien suosion salaisuus, Valta ja vastuu, Mainonta tubettajien videoilla, Tubettamisen hyödyt Kuluttaminen ja medialukutaito TUOTTAJA : Eetti SISÄLTÖ : Oppimateriaali sisältää opettajille materiaaleja ja valmiita työpajarunkoja viherpesun, mainonnan ja vastamainoksien käsittelyyn. Lisäksi materiaaleista löytyy tehtäviä oppijoille. Materiaalit on suunnattu yläkouluun ja toiselle asteelle. Aikamatkaajat TUOTTAJA : KAVI, Mediametka, Mediakasvatusseura, SKS, Kulttuuriperintökasvatuksen seura, Lions-liitto ry, OPH, Valokuvataiteen museo SISÄLTÖ : Oppaassa pohditaan oman jäljen jättämistä, tulevaisuutta ja toimia sen puolesta. Näihin kolmeen näkökulmaan sisältyy harjoituksia, jotka on sovellettavissa eri ikäisille lapsille ja nuorille. Huijausinfo.fi TUOTTAJA : Kuluttajaliitto SISÄLTÖ : Huijarit kuriin! -hanke keskittyy digihuijausten ennaltaehkäisyyn ja huijausten uhrien tukemiseen. Tavoitteena on lisätä tietoisuutta eri”V APAAN sivistystyön tarkoituksena on järjestää elinikäisen oppimisen periaatteen pohjalta yhteiskunnan eheyttä, tasa-arvoa ja aktiivista kansalaisuutta tukevaa koulutusta”. Näin alkaa laki vapaasta sivistystyöstä. Toisin sanoen laki, joka takaa, että Suomessa järjestetään myös sellaista koulutusta, jota tutkintotavoitteet eivät sido. Helsingin työväenopisto perusti vuonna 2016 median ainealan, jonka tarkoitus on edistää medialukutaitoa käytännössä, nimenomaan aikuisten omia tarpeitaan kuunnellen. Taustalla oli huomio siitä, että media on ottanut yhä suuremman roolin ihmisten elämässä. Medialle on suuri vaikutus muun muassa siihen, millä tavalla yhteiskunnallisia kysymyksiä käsitellään ja miten yhteisistä asioista demokratiassa päätetään. Erityisesti sosiaalinen media on todistetustikin toiminut välineenä, jota hyväksikäyttäen voidaan muokata ratkaisevasti äänestyskäyttäytymistä. Median aineala asetti tavoitteekseen sekä tarjota työkaluja uusien medioiden käyttämiseen että opastaa eri medioiden käyttäjiä toimimaan haasteellisenkin mediasisällön äärellä aktiivisina, demokraattisia arvoja puolustavina kansalaisina. Opisto laati vuonna 2021 aikuisten medialukutaidon edistämiseksi opetussuunnitelman. Suunnitelma vastaa kolmenlaisiin tarpeisiin: teknisiin taitoihin, ilmaisullisiin taitoihin sekä kommunikaation ja käsitteellisen ajattelun taitoihin eli toisin sanoen käyttötaitoihin, tuottamisen taitoihin ja ymmärryksen taitoihin. Kurssit ovat usein pintatasolta tarkasteltuna perinteistä mediaopetusta, mutta sisään on leivottu vaativiakin mediakasvatussisältöjä. Esimerkiksi digikuvauskursseilla voidaan opetella kameran käyttöä ja valokuvauksen tekniikoita, mutta kuvaustehtävissä hyödynnetään paikoin semiotiikan menetelmiä kuvan tulkinnasta. Kuvaa opetellaan rakentamaan ja purkamaan monin tavoin. Medialukutaidon perusteisiin voi sukeltaa yleisluennoilla, joilla käsitellään digitaalisia mediaympäristöjä ja perehdytään muun muassa media-alustojen ansaintalogiikkaan. Keskustelut edesauttavat analyyttisen medialukutaidon kehittymistä ikään kuin huomaamatta, kun osallistujat voivat jakaa kokemuksiaan, arvioida palveluiden tuottajien motiiveja sekä vaihtaa ideoita hyvistä käytännöistä. Vapaa mediasivistystyö TEKSTI MIKKO KETTUNEN JA SARI ANTIKAINEN, HELSINGIN TYÖVÄENOPISTO KUVA JONAS SVIDRAS/PEXELS
MEDIAATTORI /// 5 Ruuduissa piilee riski TEKSTI JA KUVA JULIUS HALME laisista huijauksista netissä: Miten tunnistaa huijausyritys ja miten toimia, jos joutuu huijatuksi? Mediakasvatusmateriaalia etäopetuksen tueksi TUOTTAJA : Mediametka ry SISÄLTÖ : Valmiita harjoituksia peruskouluun monilukutaidon opettamiseen. Teemoina esim. mainonnan lukutaito, journalismi, disinformaatio ja oman elämän dokumentointi. Medialukutaitoa vastamainoksista TUOTTAJA : Eetti SISÄLTÖ : Opas neuvoo, kuinka ohjataan (10 + vuotiaille) sopiva vastamainostyöpaja. Tavoitteena on opettaa lapsia ja nuoria tarkkailemaan systemaattisesti markkinointiviestintää sekä keskustelemaan tuotteiden taustalla vaikuttavista ilmiöistä. Yle Triplet – Uutisista oppimateriaalia TUOTTAJA : Yle SISÄLTÖ : Palvelu auttaa kytkemään ajankohtaiset asiat osaksi opetusta. Tripletin ydin on jokaiseen uutisvideoon tehty taustamateriaali ja tehtävät. Sovelluksen tavoitteena on opettaa oppilaille medialukutaitoa sekä luoda linkki koulussa opetettavien asiasisältöjen ja uutisten välille. K AIKILLE meille on varmasti kertynyt normaalia enemmän ruutuaikaa parin viime vuoden aikana, mutta kun huomaa puhelimen loputtomine somefeedeineen tai pelikonsolin ohjaimen kasvaneen kädenjatkeeksi, kannattaa nostaa katseensa kuvaruudulta ja miettiä mahdollista digitaukoa. Pandemian peruttua harrastukset sekä suljettua uimahallit, kirjastot ja nuorisotalot, lasten ja nuorten ruutuaika on noussut 44,2 prosenttia erään teleoperaattorin teettämän tutkimuksen mukaan. Tämä on paljon, sillä suomalaisten ruutu aika oli jo valmiiksi korkea. Pelkästä ruutu ajan määrästä ei kuitenkaan tarvitse huolehtia, vaan sen laadusta. Se, mitä puhelimella tai muulla päätteellä tehdään, määrittelee ruutuajan haitallisuuden. Etenkin passiivinen ruutuaika, kuten digitaalisten sisältöjen kuluttaminen tai rutiininomainen pelaaminen, ovat liiallisissa määrissä tutkitusti haitallisia. Sosiaalinen media ja videopelit on suunniteltu aiheuttamaan mielihyvää tuottavia dopamiiniryöppyjä käyttäjissään. Aivot tottuvat näihin ryöppyihin ja yhdistävät ne ärsykkeisiin, kuten Insta gram-tykkäykseen tai videopeliruudun vilkkumiseen. Jatkuva toistaminen muovaa aivojen palkitsemisjärjestelmää, jolloin somea tai peliä käytetään tiheämmin ja pidempään. Tämä saattaa johtaa riippuvuuteen. Someriippuvuudessa henkilö on liioitellun huolestunut siitä, mitä sosiaalisessa mediassa tapahtuu. Pakonomaiseen somen selaamiseen tuhrautuu niin paljon aikaa ja energiaa, että se haittaa muuta elämää, kuten opintoja, töitä, ihmissuhteita tai mielenterveyttä. Digipeliriippuvuuteen puolestaan on löydetty tiettyjä altistavia tekijöitä. Jos psykologiset perust arpeet eivät täyty oikeassa maailmassa, niitä etsitään virtuaali ympäristöistä. Myös yksinäisyys ja eskapismi ajavat pelaajia riippuvuuteen. WHO ilmoittikin lisäävänsä ongelmallisen verkko pelaamisen kansainväliseen tautiluokitteluunsa. Digiriippuvuuden neuropsykiatrisia oireita ovat muun muassa masennus, ahdistuneisuus, syömis häiriöt ja keskittymiskyvyttömyys. Sosped-säätiön Digitaaliset riippuvuudet -kokonaisuus tarjoaa tietoa ja vertaistukea ongelmalliseen digi pelaamiseen ja sosiaalisen median käyttöön. Mediataidot hyvinvoinnin tukena TUOTTAJA : Mediakasvatusseura SISÄLTÖ : Materiaali opiskelijoiden hyvinvointiosaamisen sekä mediataitojen kehittymisen tueksi. Suunnattu ensisijaisesti toisen asteen opettajille; soveltuu myös yläkouluikäisille. DIGIFIT-kirppu TUOTTAJA : Mannerheimin Lastensuojeluliitto SISÄLTÖ : 3.–9.-luokkalaisille sopivia tehtäviä, jossa DIGIFIT-kirppua pelaamalla pohditaan ja keskustellaan, millaiset asiat median käytössä voivat lisätä tai vähentää mielen hyvinvointia. Opas tasapainoiseen digiarkeen TUOTTAJA : Mediakasvatusseura SISÄLTÖ : Opas herättelee pohtimaan omaa median käyttöä ja sen vaikutuksia omaan ja läheisten hyvinvointiin sekä antaa vinkkejä tasapainoiseen digiarkeen. Mukana myös vanhempainiltamateriaali. Pullopostia mediameressä TUOTTAJA : KAVI, Mediakasvatusseura, PEN, Metka, Yle Oppiminen SISÄLTÖ : Miten media, empatia ja vuorovaikutustaidot liittyvät toisiinsa? Materiaali sisältää tietoa, tehtäviä ja toimintamallin vuorovaikutusja empatiataitojen kehittämiseksi mediakasvatuksen keinoin. Digirajaton, Somerajaton ja Pelirajaton TUOTTAJA : Sosped-säätiö SISÄLTÖ : Tukea ja tietoa erilaisiin riippuvuuksiin. Lapset ja media TUOTTAJA : MLL SISÄLTÖ : Sivustolta löytyy tietoa ja vinkkejä eri ikäisten lasten median käyttöön ja mediakasvatukseen liittyen. Mukana on tietoa ja ideoita mm. sosiaalisesta mediasta, digitaalisesta pelaamisesta sekä lapsille sopimattomista mediasisällöistä. Mieletöntä valoa TUOTTAJA : Sosped-säätiö SISÄLTÖ : Mieletöntä valoa tarjoaa mediaja kulttuurialan oppimisja harjoittelumahdollisuuksia haastavassa tilanteessa oleville nuorille aikuisille. D ig ih yv in vo in ti
6 /// MEDIAATTORI N uo rt en m ed ia ka sv at us Tunnista disinformaation strategiat TUOTTAJA : Project Caverna SISÄLTÖ : Yläkoulun ja toisen asteen opettajille suunnattu materiaali sisältää kolme misja disinformaatiota käsittelevää dokumenttielokuvaa, aktiviteetteja luokkahuoneeseen ja opettajille kiteytetyt ohjeet, jotka auttavat saamaan selkoa disinformaation labyrinttiin. Kenen osallisuus? TUOTTAJA : AV-arkki SISÄLTÖ : Eturivin mediataiteilijoiden teoksia hyödyntävä oppimateriaali käsittelee osallisuuden, osallistumisen ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen teemoja. Oppimateriaali on suunnattu yläkoulun ja toisen asteen käyttöön. Mielekästä oppimista kamerakynällä TUOTTAJA : Koulujen elokuvaviikko & Valveen elokuvakoulu SISÄLTÖ : Opas kertoo, miten videoiden tekemistä ja kuvaamista voi yhdistää eri aihealueisiin ja kaikkiin koulussa opettaviin oppiaineisiin. Mukana 50 tehtäväesimerkkiä. Kohderyhmä 6–16-vuotiaat. Polkuja medialukutaitoon. Opas vuosiluokille 1–6 TUOTTAJA : KAVI SISÄLTÖ : Opettajan opas medialukutaidon edistämiseen. Opas sisältää medialukutaidon valtakunnalliset hyvän osaamisen kuvaukset. Polkuja medialukutaitoon. Opas vuosiluokille 7–9 TUOTTAJA : KAVI SISÄLTÖ : Opettajan opas medialukutaidon edistämiseen. Opas sisältää medialukutaidon valtakunnalliset hyvän osaamisen kuvaukset. Mediataitotehtäviä koululaisille TUOTTAJA : Yle SISÄLTÖ : Mediataitopaketteja, jotka koostuvat lämmittelyharjoituksista, Trollibunkkeripakohuonepelistä sekä suullisista mediataitotehtävistä. Kokonaisuudet on rakennettu 4.–6. luokille, 8.–9. luokille ja lukioon. Seksipositiivista mediakasvatusta Kankare ajattelee, että pornon katsomiseen suhtaudutaan vuosi vuodelta vapautuneemmin, vaikka se on edelleen tabu. Nuoren pornon katsomisen ei lähtökohtaisesti tulisi aiheuttaa aikuisessa huolta tai paniikkia. On paljon nuoria, jotka katsovat pornoa ja kiihottuvat siitä, ja sen kritisointi voi saada heidät ajattelemaan, että he ovat friikkejä tai, että heidän seksuaalisuutensa on turmeltunut pornon katsomisen myötä. ”Oppaassa käsitellään, millainen valta yksittäisellä pornovideolla tai pornomedialla voi olla kasvavalle nuorelle. Vaikka yhdestä videosta voi saada vääränlaisen mielikuvan esimerkiksi siitä millaista on ’hyvä seksi’, ei pornoa voi yksin syyttää siitä. Huonoja vaikutteita täytyy tulla muualtakin, kuten perheeltä tai kaveripiiriltä, jotta nuori omaksuu haitallisia käsityksiä seksistä ja seksuaa lisuudesta”, Kankare korostaa. ”Asian ydin on siinä, että nuoren olisi tärkeää oppia tunnistamaan tunteitaan ja rajojaan myös mediassa, ja ymmärtää, että toisten ihmisten seksuaalisuus ja rajat voivat olla toisenlaisia kuin itsellä.” Kankareen mukaan pornosta puhuminen tulisi aloittaa jo alakoulussa, koska keskimäärin lapset näkevät pornoa jo silloin. Lapsilla ja nuorilla pitäisi olla valmiudet tietää ja ymmärtää, mistä on kyse, ja uskaltaa puhua asiasta tarpeen tullen turvalliselle aikuiselle. Kankare painottaa myös turvataitojen opettamista lapsille ja nuorille koskien seksuaalista häirintää sosiaalisessa mediassa. On tärkeää ymmärtää, että vaikka ihmisen keho olisi somessa esillä, se ei ole muita varten, eikä se oikeuta ahdisteluun. Somessa esillä oleminen ja seksuaalinen itseilmaisu ovat jokaisen oikeus. Seksikulttuuri ja sen mukana seksuaali kasvatus muuttuvat yhä moninaisempaan suuntaan. Pornon katselu on osa monen nuoren elämää, eikä kasvattajan ole syytä siitä panikoitua, vaan puhua aiheesta positiivisesti ja vailla häpeää. TEKSTI JA KUVA JULIA JERNVALL S EKSUAALIKASVATTAJA Petra Kankare on laatinut Mediaseksin lukutaitoa nuorille -oppaan (KAVI 2021). Hänen mielenkiinnon kohteitaan ovat nuorten pornokasvatus sekä seksuaalisen häirinnän vähentämiseen tähtäävä työ. Oppaan tavoitteena on mediaja seksuaalikasvatuksen kehittäminen Suomessa. Seksuaalisuuden näkeminen moninaisena on iso osa seksuaalikasvatusta. Ainoa raja on, ettei kenenkään seksuaalisuus saisi olla vahingollista itselle tai muille. Viime vuonna TikTokissa trendanneet hashtagit #kinkyshaming sekä #vanilla shaming ovat hyviä esimerkkejä siitä, miten nuoria pyritään ohjaamaan käsitykseen vain yhdestä normaalista. Kyseessä oli siis ilmiö, jossa perinteisimpiin asetelmiin nojaavat niin sanotun vanilja-seksin ystävät kuittailivat vaihtoehtoisemman kinkyksi nimetyn seksin suosijoille ja sitten nämä kuittailivat takaisin. Kankare kertoo kinkyksi määriteltävien seksiaktien valtavirtaistuneen. Esimerkiksi valtasuhteilla leikittely ja muut BDSM-seksin piirteet ovat kovassa nousussa seksuaalikulttuurissamme.
MEDIAATTORI /// 7 Nuoret ja netti kiusaaminen -kyselyn tulokset TUOTTAJA : Mannerheimin Lastensuojeluliitto SISÄLTÖ : Kyselyn tulokset avaavat nuorten ajatuksia nettikiusaamiseen puuttumisesta ja kuvaavat heidän kokemaansa kiusaamista, häirintää ja loukkaavaa kohtelua netissä, sosiaalisessa mediassa ja digitaalisissa peleissä. Medianuoruus TUOTTAJA : Mediakasvatusseura SISÄLTÖ : Nuoriin ja mediaan liittyviä aiheita, jotka mietityttävät monia kasvattajia, kuten pelija seksuaalikasvatus. Näkemyksiään kertovat Suomen suosituimmat tubettajat, toimittajat ja mediavaikuttajat. Mukana konkreettisia vinkkejä ja puheeksi ottamisen kysymyksiä aikuisille. Uteliaammin, rohkeammin, hauskemmin! TUOTTAJA : Helsingin nuorisoasiainkeskus SISÄLTÖ : Kokoelma työmenetelmiä, jotka kutsuvat muuttamaan mediaa ja maailmaa. Harjoituksissa opitaan toimittajan työtä: ajattelemista, havainnointia, haastattelemista, kirjoittamista ja kuvaamista. Mitä nuorisotyöntekijän tulisi tietää? TUOTTAJA : Verke SISÄLTÖ : Videosarjassa käsitellään erilaisia teknologisia aiheita ja sanoitetaan niitä nuorisotyön kielelle. Teemoina ovat muun maussa tekoäly, tietoturva, virtuaalitodellisuus ja digitaalinen luovuus. Tubettaaverkkodokumentti TUOTTAJA : Aikakausmedia SISÄLTÖ : Neljätoista tubettajaa kertoo, mikä on Youtube ja miksi he ja miljoonat muut ovat siellä. Oppimateriaali sopii sekä tubettajien seuraajille että aikuisille, joille ilmiö on vieras. TEKSTI JA KUVAT JULIA JERNVALL S EKSUAALINEN HÄIRINTÄ somessa on valitettavan yleistä. Sitä on todistanut tytöistä 85 prosenttia ja itse kokenut lähes joka toinen nuori tyttö. Poikien kokeman häirinnän luvut ovat matalampia, mutta niin ikään nousussa. Neljännes nuorista on käynyt seksuaalissävytteisiä keskusteluja aikuisen kanssa verkossa. Jenny Keilonen, joka on kolmen järjestön yhteistyönä toteutetun Sua varten somessa -hankkeen asiantuntija, kertoo nuorimpien häirinnän tai somekiusaamisen takia yhteyttä ottaneiden olleen 6–8-vuotiaita. Tyypillisin viestiä lähettävä nuori on 11–13-vuotias tyttö. Sua varten somessa -hankkeen työntekijät työskentelevät nuorten suosimilla somealustoilla kuten Instagram, TikTok ja Snapchat. Heihin voi ottaa yhteyttä, kun häirintää on jo tapahtunut, tai kun nuori epäilee tilanteessa olevan jotain outoa, muttei uskalla kertoa vielä kellekään. ”Nuoriin kohdistuva somehäirintä, kuten tappouhkaukset tai vailla suostumusta tapahtuva alastonkuvien pyytely ja lähettely, on yleistynyt. Kysymykseen ’oletko sä kokenut somessa häirintää’ vastataan usein: ’en oikeastaan, normaalia nudejen pyytelyä vaan.’ Moni tuntuu unohtavan, että aikuisen alle 16-vuotiaalle laittamat seksuaalissävytteiset viestit ja kuvat ovat seksuaalista väkivaltaa ja täyttävät rikoksen tunnusmerkit”, Keilonen kertoo. Mitä yhden ei-toivotun ’dick picin’ saaminen voi saada aikaan? Se voi jäädä vaivaamaan hyvinkin pitkäksi aikaa ja muokata uhrin suhdetta itseensä, muihin ihmisiin ja seksuaalisuuteen. Keilosen mukaan avainasioita ovat varhainen perusteellinen seksuaalikasvatus sekä vanhempien kiinnostus lapsensa älylaitteiden ja somen käyttöön. Vanhemman olisi hyvä luoda lapsensa kanssa turvallinen keskusteluympäristö ja käydä yhdessä lapsen kanssa läpi, millaiset yksityisyysasetukset missäkin sovelluksessa on, ja miten toimia esimerkiksi tuntemattomien ihmisten kaveritai viestipyyntöjen suhteen. Jos lapsi tai nuori on kohdannut somessa seksuaalista häirintää, vanhemman ei tulisi rankaista uhria esimerkiksi rajoittamalla jatkossa lapsen somessa oloa tai puhelimen käyttöä. Syy ei koskaan ole uhrin, eikä uhrin tulisi kantaa tapahtuneesta seurauksia tai häpeän taakkaa. Kaikilla on oikeus olla rauhassa ja sellaisia kuin he ovat, niin somemaailmassa kuin livenäkin. Apua ja tukea tulisi uskaltaa pyytää ilman häpeää. ”Mediaja seksuaalikasvatuksessa olisi hyvä ottaa myös huomioon se, millaista kuvastoa mediassa näkyy. Minkälaisia seksuaaliset teot ovat ja ovatko ne suostumuksellisia? Minkälaisia kehoja näytetään? Minkä kokoisia ja muotoisia, ikäisiä, kykyisiä, värisiä ja sukupuolisia ne ovat? Elämme edelleen hyvin kapeakatseisessa maailmassa”, Keilonen muistuttaa. Sua varten somessa
8 /// MEDIAATTORI Ik äi hm is te n m ed ia ka sv at us Aikuiskasvatuksen digiarkisto TUOTTAJA : Aikuiskasvatus, vertaisarvioitu kotimainen avoin tiedejulkaisu SISÄLTÖ : Arkistosta voi hakea aikuisten mediakasvatusta käsitteleviä tutkimuspohjaisia juttuja. Aineisto on vapaasti käytettävissä ja sopii erinomaisesti mediakasvatuksen taustamateriaaliksi. IkäihMe-hankkeen materiaalipankki TUOTTAJA : Lapin yliopisto ja IkäihMe-hanke SISÄLTÖ : Materiaalipankista löytyy hankkeessa tuotettuja materiaaleja ja muita materiaaleja, kuten linkkejä kirjastojen, järjestöjen ja Ylen tukimateriaaleihin. Seniorisurf.fi -opiskelumateriaalit TUOTTAJA : Vanhustyön keskusliitto SISÄLTÖ : Aineistoa sekä tulostettavassa muodossa että videona digiopastusten tueksi Opiskele itse TUOTTAJA : Enter ry SISÄLTÖ : Aineistoja tietoteknisten asioiden itsenäiseen tutkimiseen ja opiskeluun. Sisällöt ovat senioreille suunnattuja ja ne ovat sekä Enterin omia että heidän yhteistyökumppaneidensa tuotantoa. entiseen elämääni ja näen hiukan, mitä kavereille kuuluu.” Lapin yliopiston koordinoiman OdigO-hankkeen tavoitteena on kehittää palveluntarjoajien osaamista tukea ja ohjata aikuisten ja ikääntyvien digitaitoja erityisesti koulutus-, kulttuuri, sosiaalija terveyspalveluiden näkökulmasta. Hanke ei ole Stoorille tai Pertulle vielä tuttu, mutta pian on, jos hankkeen projektipäällikkö Susanna Rivinen saa päättää. ”Haluamme hankkeessa lisätä aikuisten ja ikääntyvien digitaitojen tukemiseen liittyvää tietoisuutta ihan lappilaisissa, mutta myös suuremmassa mittakaavassa koko väestössä”, Rivinen kertoo. Lapin yliopiston aiemmin koordinoiman IkäihMe-hankkeen jälkimainingeista vauhtia saaneen hankkeen tarkoitus on tuoda ”osaavia aikuisten ja ikääntyvien digitaitojen ohjaajia Lappiin”. Tähän mennessä on jo toteutettu ensimmäinen webinaari, verkko-opintojaksoa pilotoidaan ja videotietoiskusarjakin on työn alla. Myös medianäkyvyyttä on ehditty kerätä, sekä hankkeen omilla, että muiden kirjoituksilla. Rivinen on jopa saanut puhelinsoiton vieraalta iäkkäämmältä herralta, jonka kanssa hän pääsi keskustelemaan mediakasvatuksesta ja sen tärkeydestä. Rivisen puheista paistaa vahva innostus ja intohimo ikäihmisten mediakasvatusta kohtaan. ”Mielestäni ihannetilanne ikäihmisten digitaitojen suhteen olisi sellaiset taidot, jotka ovat ihmisen arjen ja asioiden hoitoon riittävät ja ne tukevat jokapäiväistä elämää ja hyvinvointia,” Rivinen summaa. ”Ikäihminen voisi halutessaan osallistua päätöksentekoon, siihen liittyvään keskusteluun ja löytäisi siihen liittyvää tietoa. Hän voisi vaikuttaa omaa elämää koskeviin asioihin!” Ikäihmisten mediakasvatuksessa tarvitaan hienotunteisuutta P ELKO voi tulla esteeksi digitaitojen kehittämiselle jo ennen kuin tietokonetta, tablettia tai älypuhelinta on käynnistetty. Henkilökohtaisena avustajana toimiva ylimuoniolainen Elisa Stoor on huomannut ikäihmisten digitaitojen olevan arka aihe. ”Osa kokee älylaitteet niin vaikeiksi, ettei halua niihin edes tutustua”, Stoor kertoo. ”Pelätään sitä häpeää ja kasvojen menettämistä, kun ei osatakaan.” Muoniossa asuva 74-vuotias eläköitynyt mielenterveyshoitaja Eeva Perttu pitää omia digitaitojaan kohtuullisina ikäryhmäänsä nähden. Samaa palautetta hän on saanut myös kotonaan käyvältä hoitohenkilökunnalta. ”Mutta kyllä minun taitoni vähentynyt on siitä, mitä olen osannut. Mitä vähemmän (laitteita) käyttää, sitä herkemmin unohtuu”, Perttu arvioi. Sekä Stoorin että Pertun toiveena on mediakasvatuksen tuominen ikäihmisten koteihin. ”Ei voi olla niin, että mennään jonnekin isoon ryhmään, vaan mennään heidän tykö”, Stoor toteaa ja lisää, ”Varovasti, muuten ne juoksee puihin.” Perttu haluaisi, että hän saisi itse osallistua opetuksensa suunnitteluun, jotta opetuksesta olisi hyötyä ja iloa juuri hänelle. On tärkeää muistaa, että vaikka digitaidot olisivat hakusessa, muuta tietämystä ja elämänkokemusta ikäihmisiltä löytyy. Perttu kommentoi jämäkästi, että iästään ja avuntarpeestaan huolimatta hän ei suinkaan ole höperö. Stoor on asiakkaidensa kanssa huomannut saman turhautuneisuuden. ”Mie olen kuullut just tätä, että he kysyisi, mutta kun heihin suhtaudutaan sitten kuin tyhmään.” Osallistumisesta digiympäristöön halutaan kuitenkin pitää kiinni. Pertulle digitaitojen kehittäminen ja ylläpito on sekä pakon että kiinnostuksen sanelemaa. ”En pääse enää liikkumaan, niin asioita on helpompi hoitaa,” Perttu kertoo ja jatkaa, ”pystyn pitämään jonkinnäköistä yhteyttä TEKSTI JA KUVA ANNI VIHERVIRTA
MEDIAATTORI /// 9 Y hd en ve rt ai su us m ed ia ss a Kenen tietoo? – Opas inklusiivisempaan ja moninaisempaan journalismiin TUOTTAJA : RAREmedia.fi SISÄLTÖ : Tietopaketti siitä, kuinka journalistisessa mediassa voidaan vahvistaa moninaisuutta ja yhdenvertaisuutta. Oppaan sisältö perustuu media-alan ammattilaisten ja mediatutkijoiden haastatteluihin. Ruskeat tytöt -media SISÄLTÖ : Itsenäinen verkkojulkaisu, joka on sitoutunut keskittämään ja normalisoimaan Ruskeiden naisten ja aliedustettua sukupuolta olevien ihmisten näkökulmia suomalaisessa ja pohjoismaisessa mediassa. Blogitekstejä, podcasteja, esseitä, videoita, kirjoittajakoulu. Muiden mediasta meidän mediaksi TUOTTAJA : Mediakasvatusseura & Pakolaisnuorten tuki ry SISÄLTÖ : Maahanmuuttajaja pakolaistaustaisten nuorten mediatyöpajojen pohjalta kehitetty kulttuurisensitiivisen mediakasvatuksen opas, joka sisältää menetelmiä ja työvälineitä nuorten kanssa työskenteleville ammattilaisille. Mediasiltoja rakentamassa TUOTTAJAT : Mediametka ry, KVS Säätiö ja RT Documentaries Oy SISÄLTÖ : Työpajat kolmessa eri maakunnassa, keskustelutilaisuus ja verkkokurssimateriaali. Toimintamalli käytännölliselle kulttuurisensitiiviselle ja ylisukupolviselle mediakasvatukselle. Perehdy paikalliseen – opettajan ideapakka TUOTTAJA : Uutismedian liitto SISÄLTÖ : Aloitteleville suomen kielen aikuisopiskelijoille ja muille erityisryhmille suunnattu materiaali hyödyntää paikallista uutis mediaa. Sopii myös alakoululaisille sekä erityisopetukseen yläkoulusta ammatilliselle toiselle asteelle. Mediadáidda sámegillii! Mediataai?â sämikielân! Media?eäppõs säämas! (Mediataide kasvattaa – saameksi) TUOTTAJA : AV-arkki, Saamelaiskäräjät SISÄLTÖ : Pohjoissaameksi, inarinsaameksi ja koltansaameksi tuotettu oppimateriaali sisältää kuusi mediataideteosta sekä tehtäviä ja alustuksia. Kohderyhmä 6-16-vuotiaat. Queer Bodies TUOTTAJA : AV-arkki, Seta SISÄLTÖ : Viisi sukupuolen ja kehon moninaisuutta käsittelevää teosta sekä teoksiin liittyvät tehtäväpaketit. Teokset haastavat sukupuoliin, seksuaalisuuksiin ja kehoihin liittyviä normeja ja oletuksia ja piirtävät samalla esiin näiden määrittelyn poliittisuutta. Kohderyhmä yläkoulu ja toinen aste. Media moninaistuu vain työllä TEKSTI TANELI KEMPPI R ARE MEDIA on Tampereella vaikuttava uuden sukupolven mediatalo. Viime vuonna se julkaisi avoimen verkko-oppaan ”Kenen tietoo? Opas moninaisempaan ja inklusiivisempaan journalismiin”, joka nostaa esiin suomalaisen median moninaisuuteen liittyviä ongelmakohtia ja tarjoaa niihin konkreettisia ratkaisuja. Oppaan rahoitti Media-alan tutkimussäätiö. Se tuotettiin yhteistyössä muun muassa Ataá Agencyn, Ruskeiden tyttöjen ja Yhdenvertaisuusvaltuutetun kanssa. Opasta varten haastateltiin media-alan toimijoita ja suoritettiin yleisökysely suomalaisen median moninaisuudesta. Kyselyssä kävi ilmi, että 96,1 prosenttia kokee, että journalistisen median tulee edistää moninaisuutta. 59,1 prosenttia vastanneista oli sitä mieltä, että nykyinen media ei kuvaa suomalaista yhteiskuntaa. Kyselyyn osallistui 557 henkilöä ja vastaajat painottuivat 18-39-vuotiaisiin. Haastatteluissa käy ilmi, että monimuotoisuuteen on alettu kiinnittää enemmän huomiota, mutta kehitys on vasta alussa. Opas nostaa esimerkkinä sen, että esille pääsevät helpoiten ne, joilla on valtaa ja jonkinlainen julkisuuskuva. Monet ryhmät jäävät joko ulkopuolelle tai he pääsevät ääneen vain tiettyjen aiheiden parissa. Haastatteluissa kävi myös ilmi, että journalistit ovat epäonnistuneet edistämään monimuotoisuutta hektisen työnsä takia. Kiireisissä tilanteissa journalisti soittaa sille asiantuntijalle, jonka tuntee jo valmiiksi, eikä käytä aikaa pätevämmän asiantuntijan etsimiseen. Verkko-opas tarjoaa ratkaisuna muun muassa rekrytoimista, jossa kiinnitetään huomiota monimuotoisuuteen ja inklusiivisuuteen. Oletko kiinnittänyt esimerkiksi huomiota siihen, kerrotaanko työilmoituksissa työpaikan esteettömyydestä? Kritiikki ja sen vastaanottamisen tärkeys on nostettu oppaassa hyvin esille. Huomiota kiinnitetään myös siihen, miten sosiaalinen media on muuttanut palautteen antamista ja kuinka journalistiset työyhteisöt voivat toimia vihapalautteen suhteen. Opas nostaa esiin sen, miten vähän Suomessa tilastoidaan tietoja yhteiskunnan moninaisuuteen liittyen. Tilastointi ja seuranta voisivat tuoda esiin vinoumia, joita emme välttämättä tiedosta jokapäiväisessä työssä. Datan avulla ilmiöt tulisivat näkyväksi, jolloin työhön liittyviä muutoksia olisi helpompi perustella. Toivottavasti suomalaiset mediat ottavat tämän oppaan haltuun ja ryhtyvät konkreettisen työhön monimuotoisuuden edistämiseksi.
10 /// MEDIAATTORI Jo ur na lis ti se t pe ri aa tt ee t Mediaa, kiitos! TUOTTAJA : Uutismedian liitto SISÄLTÖ : Aikuisille ja oppilaitoksille suunnattu materiaali, joka tarjoaa pohdittavaksi viisi näkökulmaa lehdistön työhön ja haastaa miettimään, mikä merkitys journalismilla on omassa media-arjessa. Media Guide – Media Literacy for Adults TUOTTAJA : Kansanvalistusseura SISÄLTÖ : Helppolukuista tietoa journalismin etiikasta, sananvapaudesta sekä sosiaalisen median kriittisestä luennasta. Opas on saatavilla englanniksi ja arabiaksi. Trollitehdas TUOTTAJA : Yle SISÄLTÖ : Trolli tehtaassa pääsee kokemaan, miten informaatio vaikuttaminen toimii sosiaalisessa mediassa. Pelin tavoitteena on näyttää, miten vale uutisia, tunne pitoista sisältöä ja botti verkkoja käytetään hyväksi ihmisten mieli piteisiin, tunteisiin ja päätöksiin vaikuttamisessa. Piiloleikki TUOTTAJA : Aikakausmedia SISÄLTÖ : Materiaali antaa nuorille keinoja analysoida ja arvottaa mainoksia sekä auttaa tunnistamaan mainoksen median muusta sisällöstä. Oppimateriaalissa on hyödynnetty lisätyn todellisuuden (AR) sovellusta, jonka kautta voi katsoa julkaisun videot. Pidä silmät auki – Jutuntekijän opas TUOTTAJA : Uutismedian liitto, Nuorten Ääni SISÄLTÖ : Oppaan ydin ovat käytännölliset harjoitukset, joiden avulla voi käydä läpi koko toimitusprosessin ideoinnista tiedonhankintaan, jutun rakentamiseen ja faktantarkistukseen. Sisältösekaannuksen selviytymisopas TUOTTAJA : Tampereen yo ja Aalto yo SISÄLTÖ : 13 helppotajuista artikkelia aiheista kuten valeuutiset, trollaus, näennäistiede, salaliittoteoriat ja propaganda. Mukana myös omat artikkelit mediakasvattajille ja journalisteille. Missä kulkevat median rajat? TUOTTAJA : Uutismedian liitto SISÄLTÖ : Videoilla journalistit esittävät median toimintaan liittyviä eettisiä kysymyksiä. Mitä sinä vastaisit?Materiaali on suunnattu yläkouluille ja toiselle asteelle. T UOTAMME kiihtyvään tahtiin lisää dataa maailmaan. Kun tiedon määrä kasvaa, lisääntyy myös väärä ja epäluotettava tieto. Enenevässä määrin vääristeltyä tietoa tuotetaan automaattisesti tekoälyteknologian avulla. Kyse ei kuitenkaan ole uudesta ilmiöstä, vaan väärää tietoa on levitetty aina – tahattomasti tai tarkoituksella. Disinformaatio käsitteenä viittaa tahallisesti tuotettuun väärään tai harhaanjohtavaan tietoon. Misinformaatio taas on vahingossa ja tiedostamatta tuotettua tai välitettyä väärä tietoa. Kuka tahansa meistä saattaa erehdyksessä jakaa oikeaksi luulemaansa tietoa eteenpäin. Misinformaatiota käytetään myös kattokäsitteenä viitattaessa laajasti harhaanjohtavaan tietoon tai jos väärän tiedon levittäjän motiiveista ei ole varmuutta. Disinformaatio ei välttämättä ole täysin tuulesta temmattua; tavallisempaa on sekoittaa totta ja sepitettä. Disinformaatio voi liittyä esimerkiksi vaalivaikuttamiseen tai rokotteiden vaikutuksista käytävään keskusteluun, jolloin väärän tiedon levittämisellä ja leviämisellä saattaa olla isoja ja vakavia seurauksia. Toisaalta kyse voi olla meemeillä hassuttelusta tai virheellisen täytekakkureseptin jakamisesta Youtubessa. Disinformaatiota tuottavat yksilöt huvittelutai ilkeilymielessä, mutta se voi olla myös esimerkiksi jonkin valtion tai poliittisen tahon masinoimaa toimintaa. Tällöin motiivina on heikentää toisen valtion tai toisen puolueen uskottavuutta ja arvovaltaa. Sen lisäksi, että väärän tiedon määrä kasvaa, disinformaation tuottajat keksivät koko ajan uusia keinoja ja kanavia sen levittämiseen, mikä vaikeuttaa epäluotettavan tiedon tunnistamista ja pysäyttämistä. Väärän tiedon torppaajat ovat siis aina sen tuottajia jäljessä, mutta lannistua ei auta. Parhaita keinoja puuttua disja misinformaatioon ovat medialukutaito, faktantarkistus ja lähde kriittisyys. Koska mediamaailman ja misinformaation tavat muuttuvat jatkuvasti, media taitojaan on tärkeä päivittää säännöllisesti. Ihmiset arvioivat medialukutaitonsa usein paremmaksi kuin se todellisuudessa on. Vaikka teknologia ja sen myötä uskottavan disinformaation tuottamisen tavat kehittyvät jatkuvasti, väärän tiedon uppoaminen ihmisiin johtuu pikemmin psykologiasta kuin teknologiasta. Meihin kaikkiin vaikuttavat erilaiset ajattelun vinoumat. Yhtä näistä vinoumista kutsutaan vahvistusharhaksi, jonka vuoksi uskomme helpommin omaa maailmankuvaamme vastaaviin ja vankistaviin asioihin. Tutustu Mediakasvatusseuran ja SuomiSomalia Seuran yhdessä tuottamiin Caawinaadmateriaaleihin, joiden avulla voi opetella tunnistamaan valeuutisia ja testata medialukutaitoaan. Misinformaation käsittelemistä kouluissa helpottaa Project Cavernan tuottama Tunnista disinformaation stra tegiat -materiaalipaketti, joka sisältää kolme asiantuntijahaastatteluihin perustuvaa lyhyt dokumenttia sekä aktiviteetteja ilmiön käsittelyyn luokkahuoneissa. Jos haluat oppia lisää disinformaatiosta, tutustu myös Ylen ja Johanna Vehkoon Valheenpaljastaja ja Faktabaari-sivustoihin. Väärän tiedon levittämistä hillitset helposti myös sillä, että mietit vielä kerran ennen kuin painat julkaisunappia! Disvai misinformaatiota? TEKSTI RIIKKA KAUKINEN, MEDIAKASVATUSSEURA KUVA SILJA SEPPÄLÄ
MEDIAATTORI /// 11 Sa na nv ap au s ja de m ok ra ti ak as va tu s Pe lik as va tu s Julia Thurén Vihan valtatiellä TUOTTAJA : Yle SISÄLTÖ : Toimittaja ja tietokirjailija Julia Thurén tekee tutkimusmatkan ihmismielen syövereihin. Millaiset mekanismit meitä ohjaavat? Mitä yhteiskunnallisia seurauksia ikävällä verkkokeskustelulla voi olla? Videoita, testi, artikkeleita ja harjoituksia keskustelukulttuurin haasteisiin. Nuoret ja sananvapaus Euroopassa -materiaali TUOTTAJA : Mediakasvatusseura & Viestintä ja kehitys -säätiö (Vikes) SISÄLTÖ : Nuorten kanssa tuotettuja, opettajille suunnattuja mediakasvatusmateriaaleja, joilla tukea nuorten ymmärrystä sananvapauden merkityksestä demokratiassa sekä nuorten vastuullista ja rakentavaa toimijuutta mediassa. Disinformaatio, vihapuhe ja mediakasvatuksen keinot TUOTTAJA : Koulukino SISÄLTÖ : Disinformaatio ja valemedia -osion tavoitteena on tukea nuorten monilukutaidon kehittymistä. Vihapuhe ja sananvapaus -osio ohjaa nuoria tunnistamaan vihapuhetta erilaisissa ympäristöissä. Kohderyhmä yläkoulu ja toinen aste ja nuorisotyö. Vihapuheesta dialogiin TUOTTAJA : Plan SISÄLTÖ : Mitä on vihapuhe tai vihainen puhe? Miksi vihapuhe uhkaa sananvapautta? Materiaali sisältää tiedon lisäksi valmiita työpajarunkoja alakoulusta toiselle asteelle, joissa opitaan tunnistamaan vihapuhetta, herätellään empatiataitoja ja opitaan toimimaan vihapuhetta vastaan. Valheenpaljastaja TUOTTAJA : Yle Oppiminen SISÄLTÖ : Valheenpaljastaja-juttusarja käsittelee faktaa ja fiktiota uutisissa ja sosiaalisessa mediassa ja tarjoaa tietoa ja työkaluja valeuutisten ja some-huijausten selvittämiseen. Mukana myös podcasteja, testi ja mediataitopaketti. Harjoituksia 5.-6. luokille, yläkoululaisille ja toiselle asteelle. Miksi demokratia? TUOTTAJA : Yle Oppiminen SISÄLTÖ : Miksi demokratia? -projektin lyhytelokuvat tarkastelevat demokratiaa eri maissa. Mukana on 10 demokratiaan liittyvää kysymystä, joihin vaikuttajat eri puolilta maailmaa esittävät oman perustellun kantansa. Non-Toxic pelikulttuuri TUOTTAJA : Helsingin kaupunki koordinoi SISÄLTÖ : Valtakunnallinen hanke, jossa pelikulttuuria ja pelitoimintaa kehitetään kaikille avoimeksi ja turvalliseksi, vihapuheesta ja häirinnästä vapaaksi harrastukseksi. Sisältää esimerkiksi videosarjan. Emma1234 kaudet 1–2 TUOTTAJA : Yle SISÄLTÖ : Interaktiivinen somepeli lapsille ja nuorille, jossa pelaajan tehtävänä on pysäyttää luokkalaisia piinaavan trollin henkilöllisyys. Toinen kausi nostaa esille teemoja erityisesti nettikiusaamisesta ja somekäyttäytymisestä. Tarina mukautuu pelaajan tekemien valintojen mukaan ja siinä on useita eri loppuratkaisuja. Ensitreffit pleikkarilla TUOTTAJA : Lahden kaupunginkirjasto SISÄLTÖ : Pelivideosarjassa Lahden pääkirjaston kirjastonhoitajat Jenna Salo ja Maija Rauhamaa vinkkaavat kirjaston valikoimista löytyviä konsolipelejä. Videolla testaillaan ja arvostellaan vinkattuja pelejä. Pelikasvattajan käsikirja 2 TUOTTAJA : Pelikasvattajien verkosto SISÄLTÖ : Helposti lähestyttävä yleisteos kotikasvattajille ja ammattilaisille, jossa annetaan tutkimukseen ja kokemukseen pohjautuvaa tietoa pelaamisesta ja pelikulttuurista. Viihdevintiöt TUOTTAJA : Jenni Utriainen SISÄLTÖ : Vapaa kirjoittaja ja toimittaja Jenni Utriainen testaa lasten mobiilipelejä ja -sovelluksia ja arvioi niitä blogissaan kiinnittäen huomiota pelien turvallisuuteen, kehittävyyteen ja hauskuuteen. Blogi tarjoaa muitakin hyviä vinkkejä pelikasvatukseen. T EE ANALYYSI itsellesi tuttujen pelien välittämästä maailmankuvasta ja mahdollisista piiloviesteistä. Voit käyttää tukena seuraavia kysymyksiä: Onko pelin maailma optimistinen vai pessimistinen? Millaista ihmiskuvaa peli välittää? Vaikuttaako peli kannattavan tiettyjä arvoja? Ovatko pelin hahmot moninaisia sukupuoleltaan, etnisyydeltään, kyvyiltään tai kehoiltaan? Vahvistaako tai kyseenalaistaako peli jotain omia arvojasi tai mielipiteitäsi? Onko pelin maailma sellainen, jossa haluaisit elää? Miksi? Millainen on pelisi?
12 /// MEDIAATTORI G lo ba al ia m ed ia a J OURNALISMISSA on pakko yksinkertaistaa. Yleensä pelkkä merkkimäärä rajoittaa, kuinka perusteellisesti asioita voi selostaa, mutta lukijaa tulee aina palvella. ”Vaikka aihe olisi maailman tärkein, ei ketään kiinnosta lukea artikkelia loppuun, jos se on liian puisevasti kirjoitettu”, sanoo Madridista tavoitettu Kukka-Maria Ahokas. Ahokas raportoi globaaleista ongelmista pääasiassa Latinalaisesta Amerikasta ja on kirjoittanut osan Voiman Agenda 2030 -artikkelisarjan jutuista. Mutta miten valtavista haasteista, kuten ilmastonmuutoksesta kirjoitetaan ymmärrettävästi? ”Journalismin klassikkotyökalu on, että mennään henkilön esimerkin kautta yksityisestä kokemuksesta yleiseen”, Ahokas selittää. Paikallisille itsestään selviä asioita pitää usein avata, jotta suomalainen lukija ymmärtää. Suomessa eivät esimerkiksi näy kolonialismin jäänteet tai korruptio samalla tavalla kuin Latinalaisessa Amerikassa. Toisaalta asioita pitää myös laittaa isompaan kontekstiin, jotta aihe kiinnostaa lukijaa. ”Mielestäni se on yleisinhimillinen piirre, että oman yhteiskunnan aiheet kiinnostavat eniten”, Ahokas toteaa. Asiantuntijoina Ahokas suosii paikallisia. ”Perussa, jota tunnen parhaiten, yritän puhua vain paikallisten tutkijoiden ja asiantuntijoiden kanssa. Heillä on paras tieto oman yhteiskuntansa asioista. Suomalaisilla tutkijoilla taas on yleensä hyvä täydentävä näkemys, että mitä tämä tarkoittaa verrattuna Suomeen.” Globaalista etelästä raportointi vaatii Ahokkaan mukaan myös tunteiden hallintaa. Hän sanoo kohtaavansa työssään hirveitä asioita, mutta yrittää välttää sensaatiohakuisuutta. ”Ajattelen, ettei ole mikään itseisarvo, jos mässäilen kertomalla ruumiskasoista kaduilla”, hän sanoo. Lukijan tunteita ei Ahokkaan mukaan kuitenkaan tarvitse varjella. ”Nykyään puhutaan paljon ilmastotunteista, mutta ne saattavat saada ihmisiä myös toimimaan. Ei median kuluttaja ole passiivinen, vaan kyllähän se, että saa tietoa, aiheuttaa hänessä jonkin reaktion. Asioita ei tarvitse sievistellä”, Ahokas toteaa Globaaleista ongelmista kertomisen ei kuitenkaan tarvitse olla synkkää. Ahokas sanoo olevansa kiinnostunut ratkaisukeskeisestä journalismista. Perinteinen, pelkkiin ongelmiin keskittyvä journalismi ei mediatutkimusten mukaan kiinnosta nuoria. He haluavat nähdä myös ratkaisuja. Globaalissa etelässä tehdään paikallisesti paljon hyvää työtä ilmastonmuutoksen tuomien ongelmien ratkomisessa. Tämän näyttäminen luo toivoa ja voi inspiroida innovaatioon muuallakin. Journalismi ei ole vapata kolonialismin jäljistä. Latinalaisen Amerikan maat eivät ole kehitysmaita, vaan ne luokitellaan nykyisin keskitulotason maiksi, mutta tämä ei aina välity länsimaihin. Ahokas sanoo edelleen näkevänsä alkukantaisuutta korostavia ja eksotisoivia juttuja niin suomalaisissa kuin kansainvälisissä medioissa. Aiemmin keskiössä on myös ollut eurooppalaisen osaamisen vienti. Ratkaisukeskeinen journalismi haastaa tätä näkökulmaa näyttämällä asukkaat toimijoina. Näin saadaan myös monipuolisempi ja todellisuutta paremmin vastaava kuva kohdemaasta. Journalismiko ratkaisu maailman ongelmiin? TEKSTI MIRO JOHANSSON KUVAT KUKKA-MARIA AHOKAS, FIODOR RAMIREZ
MEDIAATTORI /// 13 Vems delaktighet? PRODUCERAD AV : Av-arkki INNEHÅLL : Ett läromedel om delaktighet, deltagande och samhällelig påverkan som använder mediekonst som hjälpmedel. Riktat till grundskolans klasser 7–9 samt studerande på andra stadiet. Stigar till medieläskunnighet. Handbok för årskurs 1–6 PRODUCERAD AV : KAVI INNEHÅLL : Lärarens handbok stöder främjandet av medieläskunnighet i årskurs 1–6 genom praktiska exempel. Handboken innehåller nationella kunskapsbeskrivningar gällande medieläskunnighet. Stigar till medieläskunnighet. Handbok för årskurs 7–9 PRODUCERAD AV : KAVI INNEHÅLL : Lärarens handbok stöder främjandet av medieläskunnighet i årskurs 7–9 genom praktiska exempel. Handboken innehller innehåller nationella kunskapsbeskrivningar gällande medieläskunnighet. Filmstigens Förstig PRODUCERAD AV : KAVI INNEHÅLL : Vid sidan av Nedre och Övre stigen, som riktar sig till grundutbildningen, finns nu även Förstigen, som stödjer filmoch medieundervisningen i småbarnspedagogiken och förskoleundervisningen. Stigar till medieläskunnighet. Handbok för småbarnspedagogiken och förskolan PRODUCERAD AV : KAVI INNEHÅLL : Handboken stöder främjandet av barns medieläskunnighet inom småbarnspedagogiken och förskoleundervisningen genom praktiska exempel. Handboken innehåller nationella beskrivningar av god pedagogisk verksamhet gällande medieläskunnighet. Spelfostrarens handbok 2 PRODUCERAD AV : Spelfostrarnas nätverk INNEHÅLL : Handbok 2 bjuder på underlag för diskussioner kring digitalt spelande med barn, unga och vuxna och öppnar upp spelvärlden. Boken är lättläst och innehåller artiklar, cases och en hel del information skriven av forskare och sakkunniga inom digitalt spelande. Toivoa ja toimintaa mediassa TUOTTAJA : BMOL, Voima-lehti, Rauhanpuolustajat SISÄLTÖ : 17-artikkelin sarja Agenda 2030 tavoitteista sekä opetusmateriaaleja ja opettajankoulutuksia. kohderyhmänä yläkoulu, toinen aste ja muut kansalaiset. Maailman äänet TUOTTAJA : Taksvärkki SISÄLTÖ : Erityisesti yläkoululaisille suunnattu materiaali, joka ohjaa vallalla olevien normien ja valtarakenteiden kyseenalaistamiseen globaaleista näkökulmista. Opas sisältää 20 toiminnallista harjoitusta. Läntisen tuolla puolen TUOTTAJA : Rauhanpuolustajat SISÄLTÖ : Sivusto ohjaa tarkkailemaan lännen ja ei-lännen representaatioita ja niihin liitettäviä mielikuvia. Mukana on harjoituksia, videoita ja muita aineistoja. Kohderyhmänä yläkoulut, toinen aste ja muut kansalaiset. Sanoista tehty TUOTTAJA : Plan SISÄLTÖ : Yläkoululaisille ja sitä vanhemmille suunnitellut 3 x 90 minuutin työpajaohjeet liittyen tyttöjen oikeuksiin. Materiaalin tukena toimii Sheboard-applikaatio. Kenen äänellä? TUOTTAJA : Interpedia SISÄLTÖ : Materiaalin tavoitteena on herättää pohtimaan lasten ja nuorten kuvien ja tarinoiden käyttöä mediassa, yksityisyyden suojaa sekä median luomia mielikuvia globaalin etelän maista. . Mukana videoita Nepalista ja yhdeksän harjoitusta. Kohderyhmä yläkoulu ja toinen aste. Materiaali myös ruotsiksi. Vallan jäljillä TUOTTAJA : African Care SISÄLTÖ : Oppimateriaali on suunnattu toiselle asteelle ja se käsittelee kulttuurista ja sosiaalista valtaa kuten rasismia, sukupuolijärjestelmää ja media tapoja esittää kehitysmaita. Materiaali sisältää 17 harjoitusta. Kriittisen ajattelun aamukahvit -videosarja TUOTTAJA :Taksvärkki ry:n SISÄLTÖ : Asiantuntijat pohtivat maailmankuvan muodostumiselle keskeisiä asioita, kuten sosiaalista mediaa, globaaliin etelään liitettyjä mielikuvia sekä käsityksiä kulttuureista ja identiteeteistä. Mukana 6 videota. Kohderyhmä 13+. Kulttuurit ja katsomukset mediassa TUOTTAJA : Kulttuurija uskontofoorumi FOKUS ry SISÄLTÖ : Kulttuurija katsomustietoinen materiaalipaketti, joka tarjoaa nuorille eväitä ymmärtää polarisaatiota ja vihapuhetta ja toimia rakentavasti kohdatessaan näitä ilmiöitä. Materiaalit ohjaavat nuoria analysoimaan kriittisesti kulttuureihin ja katsomuksiin liittyvää sisältöä mediassa. På sv en sk a Anonymt hatprat och yttrandefrihet PRODUCERAD AV : Sällskapet för mediefostran INNEHÅLL : Ett koncist infopaket om hatprat, yttrandefrihet och anonymitet på nätet. Här hittar du information om vad hatprat är, vad som är straffbart och vad nätets anonymitet hämtar med sig för möjligheter och utmaningar. Materialet innehåller också frågeställningar som hjälper dig att diskutera hatprat med unga eller bland kollegerna. MIK för mig PRODUCERAD AV : Statens medieråd (Sverige) INNEHÅLL : Ett digitalt verktyg, MIK för mig, fyllt med diskussionsfrågor, övningar och färdiga lektionspaket om källkritik, vinklade budskap och relationer på nätet. Materialet riktar sig till lärare i grundskolan och på gymnasiet samt till bibliotekarier. Propaganda och bilders makt PRODUCERAD AV : Statens medieråd (Sverige) INNEHÅLL : Statens medieråd har tagit fram ett skolmaterial som ska stärka barns och ungas ”visuella läskunnighet”, värna demokratin och bidra till att förebygga våldsbejakande extremism. Materialet riktar sig till mellanstadiet, högstadiet och gymnasiet. Trickfilmer – Trick, illusioner och optiska villor PRODUCERAD AV : Filmveckan för skolor & filmskolan Valve INNEHÅLL : Material för grundskolorna om att producera trickfilmer och illusioner. Självporträtt PRODUCERAD AV : Filmveckan för skolor & filmskolan Valve INNEHÅLL : Material som undervisar i att göra ett digitalt självporträtt. Fungerar för elever från år 3 till 9. Vill du ha snabbkaffe?
14 /// MEDIAATTORI P ie nt en la st en m ed ia ka sv at us Lyyti Kynäsen ja Seppo Sanasen oppimateriaalisarja TUOTTAJA : Aikakausmedia SISÄLTÖ : Printtilehden tekoon Lasten lehti kone -ohjelma, Lyytin ja Seppo harjoituslehtinen, Lehtimetsäläinen-satukirja, tunneja vuorovaikutustaitoihin keskittyvät Lyytin ja Sepon kaveri kortit -peli sekä kaksi laulua. Kohderyhmä varhaiskasvatusikäiset. Lasten uutiset TUOTTAJA : Oulun lastenkulttuurikeskus / Valveen elokuvakoulu SISÄLTÖ : Esija alkuopetukseen suunnattu materiaali opastaa tekemään lyhyitä uutisvideoita ajankohtaisista tapahtumista sekä muista tekijöille tärkeistä asioista. Mediadialogia! TUOTTAJA : Mediametka ry SISÄLTÖ : Keskustelukortit alakouluun mediakasvatuksen tueksi Polkuja medialukutaitoon. Opas varhaiskasvatukseen ja esiopetukseen TUOTTAJA : KAVI SISÄLTÖ : Opas sisältää medialukutaidon valtakunnalliset hyvän pedagogisen toiminnan kuvaukset. Monilukutaito omaksi TUOTTAJA : Mediametka ry SISÄLTÖ : Oppimateriaali 4-6-vuotiaille. Mukana ohjeet äänityöpajaan, videotyöpajaan ja animaatiotyöpajaan. Lapsi ja media – 7 vinkkiä digiajan kasvattajalle TUOTTAJA : Mannerheimin Lastensuojeluliitto SISÄLTÖ : Vinkkejä vanhemmille ja kasvattajille lapsen mediataitojen kehittymisen sekä tasapainoisen ja vastuullisen mediankäytön tukemiseen. Spoofy tietoturvapeli TUOTTAJA : CGI SISÄLTÖ : Spoofy on älylaitteelle ladattava oppimisp eli koulunsa aloittaville. Se tutustuttaa kyberturvallisuuden sanastoihin ja ilmiöihin. TEKSTI MARJO KOVANEN, KOULUKINO KUVA KÄYTÖSKUKKA/KAVI Käytöskukka ja Pikkuli audiovisuaalista kieltä opettamassa P ERUSTA elokuvanlukutaidolle luodaan jo varhaiskasvatuksessa. Digitaalisissa ympäristöissä ja mediamaailmassa varttuvat lapset tarvitsevat laajojen lukutaitojen hallintaa sekä opinpolulla että elämässä pärjäämiseen. Elokuvanlukutaito ja audiovisuaalinen lukutaito ovat keskeinen osa nykypäivän ja tulevaisuuden monilukutaitoa, laajojen lukuja kirjoitustaitojen kirjoa, joiden oppimiseen jokaisella on oikeus. Lukutaidon pohjaa rakennetaan varhaiskasvatuksesta lähtien. Miten audiovisuaalista kulttuuria ja elokuvanlukutaitoa voi lähestyä pienten lasten kanssa? Digitaalinen media, jossa audiovisuaalisuus on keskeisessä roolissa, on läsnä lasten elämässä usein jo syntymästä lähtien. Siksi liikkeelle kannattaa lähteä lapselle tutuista mediaympäristöistä, niiden ilmiöistä ja hahmoista. Yksi konkreettinen työkalu on Kansallisen audiovisuaalisen instituutin Elokuvapolku-palvelu, jonka varhaiskasvatukseen sekä esija alkuopetukseen suunnattu osio Esipolku julkaistiin 2021. Avoimella ja maksuttomalla Esipolulla tutustutaan elokuvakerronnan perusteisiin sekä media ilmiöihin lyhyiden animaatioiden ja niissä seikkaile vien tuttujen hahmojen, kuten Hinkun ja Vinkun, johdattamana. Polun tehtävät innostavat myös tekemään ja kokeilemaan vaikkapa animaatiotekniikoita ja elokuvan äänimaailman luomista. Fiktiivisten animaatioiden lisäksi Esipolulla tutustutaan dokumentaariseen kerrontaan sekä mainoselokuviin arkistoaarteiden kautta. Lasten kanssa on hauska ihmetellä, miltä näyttää 1960-luvun Batman-juoman mainos tai onko Kippari-purkan 1950-luvun mainoksessa mitään yhteistä nykypäivän karkkimainoksen kanssa. Tunnetaidoilla on mediakasvatuksessa oma merkittävä roolinsa ja niihin paneudutaan myös Esipolulla. Metsämarja Aittokosken luoma ihastuttava Pikkuli-hahmo seikkailee omissa lyhytanimaatioissaan eri tunneteemojen parissa. Esipolulla nähdään neljä eri Pikkuli-tarinaa ja niiden kautta päästään tutkimaan muun muassa pelon tunnetta, animaatiotekniikoiden ja elokuvan äänien ohella. Esipolku toimii elokuvakasvatuksen työkalupakkina pienten lasten kanssa työskenteleville ja lisäksi se vastaa Uudet lukutaidot -kehittämisohjelmassa laadittuja varhaiskasvatuksen, esiopetuksen ja osittain myös alkuopetuksen medialukutaidon osaamisen kuvauksia. Keskeistä Esipolulla on audiovisuaalisen lukutaidon haltuunoton ensi askeleet, mutta se avaa myös laajempia näkökulmia esimerkiksi lasten omiin mediamaailmoihin sekä mediaan liittyviin turvaja vuorovaikutustaitoihin. Esipolun sisällöissä ja tehtävissä on käytetty myös Koulukino ry:n elokuvakasvatusasiantuntemusta ja oppimateriaaleissa kehitettyjä elokuva kasvatuksen menetelmiä.
MEDIAATTORI /// 15 El ok uv aja ta id ek as va tu s Te kn is et m ed ia ta id ot Osuvat taidot – digitaitojen valtakunnallinen osaamismerkistö TUOTTAJA : Osuvat taidot -hanke / Tieke SISÄLTÖ : Sisältää viisiportaisen mallin digiosaamisen todentamiseen. Osaamismerkit on tarkoitettu yhtä lailla opiskelijoiden, opetushenkilöstön, työelämän, vapaan sivistystyön henkilöstön ja asiakkaiden tai kenen tahansa kansalaisen suoritettaviksi. Kopiraittila TUOTTAJA : Kopiosto SISÄLTÖ : Tekijänoikeuden ABC, pelien, tehtävien ja tietoiskujen muodossa. Opetusmateriaalia ja tietoa eri ikäluokille alakoulusta korkeakouluun saakka. Myös ruotsiksi. Digitreenit TUOTTAJA : Yle Oppiminen SISÄLTÖ : Kymmenittäin vinkkejä ja peruskurssi teknisten digitaitojen kehittämiseen. Digitreenit on suunnattu koko kansalle. Digitreenien tavoitteena on estää syrjäytymistä ja parantaa suomalaisten tasa-arvoa digiyhteiskunnassa. Elokuvalisenssiverkkopalvelu TUOTTAJA : M&M Viihdepalvelu Oy – Elokuvalisenssi SISÄLTÖ : Digitaalinen elokuvakasvatuspalvelu opetusja kasvatusalan ammattilaisille. Verkkopalvelun tavoitteena on helpottaa opetuksen suunnittelua ja vähentää siihen kuluvaa aikaa. Elokuvapolun Esipolku TUOTTAJA : KAVI SISÄLTÖ : Perusopetukseen suunnattujen ja nyt päivitettyjen Alaja Yläpolkujen rinnalle on tuotettu Esipolku, joka tukee varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen elokuvaja mediakasvatusta Elokuvakasvatusta etäopetukseen TUOTTAJA : Koulukino ry. SISÄLTÖ : Kosteesta vinkkejä maksutta kotona katsottavista elokuvista oppimateriaaleineen alaja yläkouluille sekä toisen asteen oppilaitoksille. Vinkit on jaoteltu pitkän fiktion, dokumenttielokuvan ja lyhytelokuvan kategorioihin. Seikkailuopas elokuvakerhoille TUOTTAJA : Valveen elokuvakoulu Oulussa SISÄLTÖ : Elokuvakerhojen opas kannustaa elokuvaharrastuksen pariin. Sen avulla on helppo käynnistää oma elokuvakerho. Oppaasta hyötyvät esimerkiksi opettajat ja nuoriso-ohjaajat. Elokuvalliset musiikkivideot TUOTTAJA : Valveen elokuvakoulu Oulussa SISÄLTÖ : 60 min. kestävän näytöksen teemana ovat elokuvalliset musiikkivideot. Näytöksen yhdeksän videoita esittelee mediaopettaja Antti Haaranen. Sisältö on räätälöity perusasteen yläluokille ja lukiolaisille. Keisarinnan uudet vaatteet TUOTTAJA : Eetti SISÄLTÖ : Keisarinnan uudet vaatteet on tietoa ja tanssitaidetta yhdistävä työpaja vaatteiden elinkaaresta ja vastuullisesta kuluttamisesta alakoulun 3.–4.-luokkalaisille. Työpaja kestää noin kolme oppituntia ja sisältää viisi opetusvideota. Elokuvapolku TUOTTAJA : KAVI SISÄLTÖ : Elokuvapolku sisältää alaja yläpolut, jotka on suunniteltu kouluissa tehtävän elokuvakasvatuksen tueksi. Polkujen tehtävät tukevat koulussa tai koulunäytöksissä nähtävien elokuvien käsittelyä oppitunnilla. Kelaamo.fi TUOTTAJA : Koulukino ry SISÄLTÖ : Kelaamosta löytyy kootusti suomalaisten lasten ja nuorten tekemiä videoita ja elokuvia. Sivustolle voi lähettää oman elokuvansa tai osallistua sen kautta useisiin valtakunnallisiin elokuvakilpailuihin. Sarjiskone TUOTTAJA : Aikakausmedia SISÄLTÖ : Sarjiskoneella lapset ja nuoret pääsevät itse tekemään, tallentamaan ja jakamaan omia sarjakuviaan verkossa niin mobiililla, tabletilla kuin tietokoneellakin. Sarjiskone.fi on suunniteltu työkaluksi sekä oppimiseen, opettamiseen että median tuottamiseen. CinEd -elokuvakirjasto TUOTTAJA : CinEd-verkosto ja IhmeFilmi SISÄLTÖ : Kokoelma nykyja klassikkoelokuvia ei-kaupalliseen käyttöön. Mukana on pedagogisia harjoituksia nuorelle yleisölle suunnattuihin elokuvaesityksiin. Alusta sisältöineen on monikielistä. Elokuvat ovat nähtävissä alkuperäiskielisinä ja ne on tekstitetty useille kielille. Kotitehtäviä elokuvakasvatukseen TUOTTAJA : Koulujen elokuvaviikko SISÄLTÖ : Kuvaa yksinkertaisia elokuvatrikkejä, etsi videokameran avulla merkkejä vuodenajoista, tee avaruusseikkailu ja askartele illuusioleluja! Mukana ohjeistuksia etäopetukseen ja kotitehtäviin ja ideoita elokuvaharrastuksen ylläpitämiseen kotoa käsin. Tehtävät on jaoteltu 0–2.-luokille, 3.–6.-luokille ja 7.–9.-luokille. Kaikki kuvaa TUOTTAJA : Amazement SISÄLTÖ : Sivusto, joka opastaa oman elokuvan tekemisessä alusta loppuun. Sivuston oppimateriaali koostuu elokuvan eri osa-alueita käsittelevistä videotutoriaaleista. Kohderymä peruskouluikäiset. Vanhemmille ja opettajille on tarjolla omat paketit pelin suunnitelmalliseen kasvatuskäyttöön. Peli on saatavilla suomeksi ja ruotsiksi. Medialeikki TUOTTAJA : Kirkkonummen varhaiskasvatus, Diggaa mun digimatkaa -hanke SISÄLTÖ : E-kirjassa opetellaan kriittistä medialukutaitoa valokuvaamisen ja äänittämisen avulla. Materiaali esittelee pedagogiikkaa Medialeikin taustalla sekä konkreettisia esimerkkejä sen käytännön toteuttamiseen. Materiaali on saatavilla myös ruotsiksi. Meidän jutusta tuttu TUOTTAJA :KAVI, Ampun 4H-yhdistys, Mediametka, OAJ ja Plan Suomi SISÄLTÖ : Meidän jutusta tuttu -toimintamallissa tutustutaan pienten lasten kanssa videokuvaamiseen ja itselle tärkeiden asioiden esittelyyn leikillisten kokeilujen avulla. Ota ensiaskeleita digitaalisessa mediassa TUOTTAJA : Mannerheimin Lastensuojeluliitto SISÄLTÖ : Toiminnallinen oppituntimalli 1.–2.luokkalaisille. Oppitunnin teemoina ovat mielekäs mediankäyttö osana arkea sekä muut huomioiva ja turvallinen mediankäyttö. Ku va : Ju us o H aa ra la
Tilaukset: kauppa.voima.fi & tilaukset@voima.fi Le Monde diplomatique MAAILMANTALOUDEN KÄSIKIRJA 15€ SIS. POSTIKULUT Kirjassa 50 asiantuntijan ryhmä taloustieteilijöitä, taloustoimittajia ja talouden lehtoreita on laatinut visuaalisesti kunnianhimoisen ja kattavan kokonaisesityksen taloudesta. Jenni Holma, Veera Järvenpää ja Kaisu Tervonen NÄKYMÄTÖN SUKUPUOLI Ensimmäinen suomalainen tietokirja muunsukupuolisuudesta. Kirja koostuu valokuvista, omaäänisistä henkilötarinoista ja sarjakuvista. VOIMAKAUPPA – UTELIAAN, AKTIIVISEN JA OPPIMISHALUISEN KAUPPA 10€ SIS. POSTIKULUT 25 € SIS. POSTIKULUT Jari Tamminen NAUTI TYHJYYDESTÄ Vastamainoksia ja niihin liittyviä artikkeleita, jotka ovat ilmestyneet Voimassa 2015-2019. JA MUITA VASTAMAINOKSIA Juho Toiskallio GRAFFITI – WRAITTERIN KÄSIKIRJA Teos kertoo, mitä graffiti on ja miten sitä tehdään. LISÄÄ TUOTTEITA VERKKOKAUPASSA! Tilaamalla lehden olet aina ensimmäisten lukijoiden joukossa. Samalla tuet riippumatonta journalismia ja Voiman ilmestymistä jatkossakin. VOIMAN VUOSITILAUS 6€ SIS. POSTIKULUT Jari Tamminen HÄIRIKÖT Runsaasti kuvitettu tietokirja kulttuurihäirintänä tunnetusta ilmiöstä. Teos lisää medialukutaitoa ja antaa välineitä tulkita mediaa, taloutta ja politiikkaa. 39€ 10 numeroa 24,90€ SIS. POSTIKULUT Riina Tanskanen TYMPEÄT TYTÖT Värejä, suloisuutta ja vastarintaa pursuavat sarjakuvat iskevät tyttöyden kipupisteisiin. AIKUISTUMISRIITTEJÄ + POSTIKULUT 19,90€ 23€ SIS. POSTIKULUT Hanna Niittymäki IHMISIKSI ELÄMISEN TAITO Viihdyttävä esseekokoelma tärkeistä asioista. Se rakentuu jo vuodesta 2015 Rauhan puolesta -lehdessä ilmestyneen Rauhankasvatusneuvolan ympärille. KULTTUURIHÄIRINNÄN AAKKOSET 19€
Globaali purkkaviritys TEKSTI JA KUVA KUKKA-MARIA AHOKAS Kapitalismi nilkuttaa kriisistä kriisiin. Talousopissa on tapahtumassa historiallinen käänne, vaikka laineet lyövät Suomen niemelle viiveellä. ”P ANDEMIA osoitti, että vapaat markkinat eivät toimi, emmekä kaikki ole samassa veneessä. Kellumme samassa meressä, mutta jotkut purjehtivat luksusjahdeilla samalla kun toiset takertuvat pinnalla ajelehtiviin roskiin”, António Guterres, YK:n pääsihteeri sanoi hiljattain. Hän viittasi pandemian pahentamaan eriarvoisuuteen. Sen aikana maailman 10 rikkainta miestä on rikastunut ja 99 prosenttia ihmiskunnasta on köyhtynyt. Nykyinen talousjärjestelmä tuottaa ongelmia sekä maapallolle että ihmisille. Viime vuonna 20 rikkainta ihmistä tuotti hiilidioksidipäästöjä kahdeksan tuhatta kertaa enemmän kuin miljardi köyhintä ihmistä, Oxfam-järjestö arvioi. Ongelmat tiedetään. Sään ääriilmiöt lisääntyvät, eläinlajit katoavat ja maapallo jatkaa lämpenemistään, jos mikään ei muutu, hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli IPCC arvioi. Taustalla kuplii kuitenkin muutos. Kansainväliset, arvovaltaiset instituutiot ovat viime aikoina muuttaneet lausuntojaan. Maailmanpankki on tunnustanut, että sen aiemmin edistämät, vapaata markkinataloutta korostavat talousopit ovat monelta osin pielessä. Samantyylisesti on lausunut Kansainvälinen valuuttarahasto IMF, Euroopan komissio ja taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD. Nämä organisaatiot antavat nyt erilaisia ohjeistuksia siitä, miten valtioiden pitäisi hoitaa talouttaan. Se on monien mielestä hyvä uutinen. Nilkuttaen kohti uutta taloutta Antti Jauhiainen on luokanopettaja ja talousaktivisti, joka on ollut mukana globalisaatiokriittisessä liikkeessä kaksi vuosikymmentä. Hän kuvailee itseään antikapitalistiksi ja antikommunistiksi. Hän puhuu etenkin osallisuustalouden puolesta. Hänkin on pannut merkille talouspuheen muutoksen. ”Maailmanpankki ja Kansainvälinen valuuttarahasto ovat historiallisesti olleet erityisesti globaalin etelän, Venezuelan valuutta menetti arvonsa hyperinflaatiossa. Talouspolitiikkaa tarvitaan. 20 30 AGENDA
Rikkaat miehet rikastuivat 10 maailman rikkainta miestä tuplasi omaisuutensa pandemian aikana. Samalla 99 % maailman ihmisistä köyhtyi. Maaliskuu 2020 Marraskuu 2021 30 • 1 / 2022 10 rikkainta EI KÖYHYYTTÄ EI NÄLKÄÄ TERVEYTTÄ JA HYVINVOINTIA HYVÄ KOULUTUS SUKUPUOLTEN TASA-ARVO PUHDAS VESI JA SANITAATIO EDULLISTA JA PUHDASTA ENERGIAA IHMISARVOISTA TYÖTÄ JA TALOUSKASVUA KESTÄVÄÄ TEOLLISUUTTA INNOVAATIOITA JA INFRASTRUKTUUREJA ERIARVOISUUDEN VÄHENTÄMINEN KESTÄVÄT KAUPUNGIT JA YHTEISÖT VASTUULLISTA KULUTTAMISTA ILMASTOTEKOJA VEDENALAINEN ELÄMÄ MAANPÄÄLLINEN ELÄMÄ RAUHAA JA OIKEUDENMUKAISUUTTA YHTEISTYÖ JA KUMPPANUUS Artikkeli on osa sarjaa, joka käsittelee 17:ää kestävän kehityksen tavoitetta, jotka on hyväksytty YK:N Agenda 2030:ssa. mutta oikeastaan koko maailman köyhien vihollisia. Nyt muutos valitettavasti kertoo siitä, miten huono tilanne on. Nykyinen talousjärjestelmä perustuu luonnonvarojen liikakäyttöön. Ilmastokriisi ei ole mikään tulevaisuudessa häämöttävä uhka, vaan sen aiheuttamat kriisit ovat olleet arkipäivää globaalin etelän väestölle jo vuosikymmeniä”, hän sanoo. Muutos ei ala maailmanvallankumouksella, kuten marxilaiset 1970luvulla ajattelivat. Sen sijaan talous vaikeutuu, kun tuotantoketjut pikkuhiljaa lakkaavat toimimasta, Jauhiainen esittää. Hänen mukaansa muutos on jo tapahtunut monessa paikassa, ja se jatkuu sekavasti ja eriaikaisesti. Samalla eri maailmankolkissa asuvat yhteisöt myös keksivät omia, luovia ratkaisujaan. ”Nykyinen talousjärjestelmä on globaali purkkaviritys, jota yritetään paikkailla ja nilkuttaa kohti uudenlaista talousjärjestelmää”, Jauhiainen sanoo. Toimimaton talousteoria Myös STTK:n pääekonomisti Patrizio Lainà on seurannut viimeaikaista talous keskustelua kiinnostuneena. ”Ääni kellossa on muuttunut.” Aiemmin kansainväliset organisaatiot korostivat pikemminkin verojen alentamista ja sosiaaliturvaetuuksien leikkaamista, jotta ihmiset menevät mihin tahansa töihin vaikka pakolla, hän sanoo. Nyt puhutaan aktiivisesti siitä, että valtioiden veropohja on rapautunut ja suuryritysten veronkierto on ongelma, johon pitää puuttua. IMF:n uusi raportti World Economic Outlook toteaa, että julkisilla varoilla pitäisi suojella haavoittuvimmassa asemassa olevia. Lainà on jälkikeynesiläinen taloustieteilijä, joka kritisoi valtavirtaista talous tiedettä. Hän kuvailee, että suunnilleen vuoden 2008 finanssikriisissä valtavirtainen, uusklassinen taloustiede joutui kriisiin. Sen mukaan markkinat pääsisivät itsenäisesti tasapainoon eikä valtion pitäisi puuttua niiden toimintaan. Todellisuudessa näin ei käynyt. Lainà kertoo anekdootin opiskeluajoiltaan. Tuolloin eräs professori selitti, että vuoden 2008 finanssikriisi johtui siitä, että ihmiset ”vain yhtäkkiä päättivät pitää enemmän vapaaaikaa”. Lainàsta tämä oli hampaaton selitys. ”Uskottavampi selitys oli jälkikeynesiläinen malli. Sen avulla oli pitkään tutkittu finanssimarkkinoiden epä vakautta.” Jälkikeynesiläisyys korostaa esimerkiksi, että keskuspankkien toimilla, rahalla ja julkisella velalla on merkitystä. Massatyöttömyys ei johdu yksilöiden päätöksistä jäädä kotiin makoilemaan. Se johtuu siitä, että työlle ei ole kysyntää. Valtio voi vaikuttaa siihen muun muassa julkisilla hankkeilla. Perinteisesti eri poliittiset suuntaukset korostavat erilaisia talousteorioita. Jälkikeynesiläisyys on tyypillisemmin vasemmistopoliitikkojen suosiossa, oikeistopoliitikot korostavat uusklassista näkemystä. Ajatuspaja Liberan entinen toimitusjohtaja, vasemmistoa usein kritisoinut Heikki Pursiainen on kuitenkin väittänyt, että ”Suomessa politiikka on politiikkaa ja tiede ei siihen kauheasti vaikuta.” Ilmastotieteen tuloksia ei mikään koulukunta kuitenkaan kiistä. Ilmastokriisin torjuntakeinoista ollaan sen sijaan erimielisiä. Yksinkertaistettuna uusklassiset taloustieteilijät esittävät, että ilmastonmuutos on markkinaongelma. Sen vuoksi pitää luoda uudet markkinat – kuten päästökauppa – jossa hiilelle lasketaan hinta. Lainà ei kiistä mekanismia täysin, mutta muistuttaa jälleen politiikasta. Valtiot voivat tehdä radikaaleja päätöksiä. Päättäjien pitää samalla muistaa äänestäjät, jotka voivat hermostua, jos esimerkiksi bensiiniveroa korotetaan. Siksi tarvitaan myös julkisia investointeja ja tulonjakoa. Entä tarvitaanko talouskasvua? Ympäristöliikkeen piirissä talouskasvuun suhtaudutaan yleensä kriittisesti ja tilalle ehdotetaan nollakasvua, de growthia. Antti Jauhiaisen mukaan keskustelu menee ohi aiheesta. ”Kasvua tai ei, siitä kiistely ei ole tärkeintä. Pitää lopettaa luonnonvarojen liikakäyttö.” YK:n laatimissa Agenda2030-kehitystavoitteissa korostetaan irtikytkentää. Kahdeksas tavoite esittää, että talouskasvu ja ympäristön pilaantuminen on erotettava toisistaan. Tässä ”rikkaammat valtiot ovat eturintamassa”, sillä alemman tulotason mailla on vähemmän mahdollisuuksia vaikuttaa maailmantalouteen. Irtikytkentä tarkoittaa tilannetta, jossa talous kasvaa, mutta luonnonvarojen kulutus ei lisäänny tai vähenee. Suomalaisen Bios-tutkimus yksikön mukaan onnistunut irtikytkentä vuoteen 2050 mennessä tarkoittaisi valtavaa muutosta maailman talousjärjestelmään. Materiaalin kulutuksen pitäisi vähentyä noin 70 prosenttia. Se olisi mullistus talousjärjestelmässä ja vaatisi kovaa politiikkaa. Lainàn mukaan Yhdysvalloissa on jo tapahtunut suunnanmuutos. Tuotantorakennetta on muutettu kestävämpään suuntaan valtion investoinneilla. ”Joe Bidenin presidenttikaudella on näkynyt, että halutaan nimenomaan investointien kautta vauhdittaa ekologista jälleenrakennusta”, Lainà sanoo. Suomi elää menneessä ”Vaihtoehtoja ei ole.” Oikeistopoliitikot ovat Suomessa ja maailmalla käyttäneet Margaret Thatcherin suosimaa sanontaa: ”There is no alternative.” Sillä perustellaan yleensä uusklassista makrotaloustieteellistä näkemystä. Vaihtoehtoja kuitenkin on. Esimerkiksi kehitystaloustiede, Lainàn edustama jälkikeynesiläisyys ja Jauhiaisen POLIITTINEN PAINOSTUS RATKAISEE ENEMMÄN KUIN EETTINEN KULUTUS. VAPAITA MARKKINOITA KOROSTAVA OPPI TOIMII VAIN PAPERILLA. 20 rikkainta ihmistä tuottaa CO 2 -päästöjä arviolta 8?000 kertaa enemmän kuin miljardi köyhintä ihmistä. Köyhin miljardi Rikkaimmat 20 Rikkaat saastuttavat
1 / 2022 • 31 EI KÖYHYYTTÄ EI NÄLKÄÄ TERVEYTTÄ JA HYVINVOINTIA HYVÄ KOULUTUS SUKUPUOLTEN TASA-ARVO PUHDAS VESI JA SANITAATIO EDULLISTA JA PUHDASTA ENERGIAA IHMISARVOISTA TYÖTÄ JA TALOUSKASVUA KESTÄVÄÄ TEOLLISUUTTA INNOVAATIOITA JA INFRASTRUKTUUREJA ERIARVOISUUDEN VÄHENTÄMINEN KESTÄVÄT KAUPUNGIT JA YHTEISÖT VASTUULLISTA KULUTTAMISTA ILMASTOTEKOJA VEDENALAINEN ELÄMÄ MAANPÄÄLLINEN ELÄMÄ RAUHAA JA OIKEUDENMUKAISUUTTA YHTEISTYÖ JA KUMPPANUUS kannattama osallisuustalous. Niistä ei kuitenkaan taloustieteen opetuksessa juuri ole puhuttu. Lainà sanoo, että Suomessa uudistuminen on ollut erityisen hidasta, vaikka muualla talous tieteen opetus on jo uudistunut. Samat puhuvat päät näkyvät suomalaisissa artikkeleissa vuodesta toiseen. Miksi? ”Ehkä laineet tulevat tänne viiveellä.” Ammattiliiton ekonomisti Laina ottaa käytännön esimerkiksi työmarkkina instituutiot. Hänen mukaansa työnantajaliitot haluavat Suomessa irrottautua sopimusjärjestelmistä, jotka on todettu toimiviksi ja joita nyt maailmalla edistetään. Samalla hän tunnustaa, että sukupolvien väliset erot vaikuttavat tieteessäkin. Kaikkien koulukuntien edustajat korjaavat näkemyksiään. ”Nuoret taloustieteilijät ovat joustavampia kuin vanhat”, Lainà sanoo. Ironisen toteamuksen mukaan tiede uudistuu hautajaiset kerrallaan. Utopiavero on tulossa Eräs konkreettinen esimerkki suunnanmuutoksesta on talousjärjestö OECD:n uusi verotussopimus. ”Vielä viisi vuotta sitten olisi ollut täyttä utopiaa, että maailmaan laadittaisiin globaali vähimmäisvero suuryrityksille”, Lainà sanoo. Tähän asti esimerkiksi Facebookin, Applen ja Googlen Euroopan pääkonttorit sijaitsevat verovälttelyn vuoksi Irlannissa, jossa on matala yhteisövero. Suomessa terveysyritys Mehiläinen kiersi veroja junailemalla omistukset Ruotsin kautta. Nyt verovälttelylle halutaan loppu, ja jo 137 maata on hyväksynyt sopimuksen, Suomi muiden mukana. OECD:n mukaan suuryritysten pitää maksaa vuodesta 2023 alkaen vähintään 15 prosentin yritysvero niissä maissa, jotka ovat mukana sopimuksessa. Maailmanlaajuinen minimi lankeaisi yritysten maksettavaksi riippumatta siitä, missä yritys pitää päämajaansa. Valtiot toivovat kassoihinsa lisää rahaa. Kulutus ei ole ratkaisu Pesupähkinät, kestovaipat ja laatikkopyörä. Nykyisten kolmikymppisten nuoruudessa korostettiin, miten maailma pelastuu yksilön eettisillä ostopäätöksillä. Jos joku syö lihaa ja ajaa autolla, hänet tuomitaan moraalisesti. Elokapinan sukupolven aikakaudella kuluttajan henkilökohtaiset ostopäätökset tuntuvat jääneen vähemmälle huomiolle. Antti Jauhiainen ei pidä elämäntyylivalintoja merkityksettöminä, mutta katsoo, että niissäkin mennään ohi aiheen. ”Politiikka merkitsee. Isot instituutiot tekevät suunnanmuutoksen. Jos EU tai Yhdysvallat päättää asettaa uudet säädökset, ne muuttavat maailmaa välittömästi.” Lakeja on pakko noudattaa, koska länsimaiset yhteiskunnat on rakennettu laillisuusperiaatteen varaan. Henkilökohtaista ei pidä väheksyä, mutta jos EU kieltää bensiiniautot, niitä ei sen jälkeen ole. Jos se päättää, että vetyautoja tuetaan, näin tapahtuu, Jauhiainen päättää. ”Sen vuoksi äänestäminen, poliittinen painostaminen ja aktivismi ovat tärkeintä.” TALOUSTIEDE UUDISTUU HAUTAJAISET KERRALLAAN. 252 miehellä on enemmän omaisuutta kuin 1 miljardilla Latinalaisessa Amerikassa, Karibialla ja Afrikassa asuvalla naisella ja tytöllä yhteensä. Rikkaat miehet hallitsevat 1 000 000 000 252 Lä hd e: O xfa m (2 02 2): Ine qu alit y kills Suomen suurin taideja kulttuurialojen ammattiliitto auttaa ja neuvoo elokuvan, teatterin, tanssin, sirkuksen ja tv-työn ammattilaisia ja opiskelijoita työelämän eri tilanteissa. Sinulla on 5?200 hyvää syytä liittyä Temeen. www.teme.fi Opiskelija, 5200 SYYTÄ LIITTYÄ TEMEEN MIKSI MAAILMANLOPPU ON HELPOMPI KUVITELLA KUIN KAPITALISMIN LOPPU? Yhteisiin käsiin – Mitä voimme oppia solidaarisuustalouksilta? -hankkeen artikkelit luettavissa nyt! www.kvsolid.fi/yhteisiin-kasiin www.kvsolid.fi/yhteisiin-kasiin
Rännikujalta karkotetut ja Israelin vankilasta vapautuneet Voimassa alkaa ilmestyä uutta kirjallisuutta, jonka kirjoittajat tulevat yhteiskunnan laidoilta. Omakehu-projektissa on yli vuoden ajan etsitty kirjoittajia, jotka haluavat työstää kokemuksiaan ammattilaisten kanssa. Sellaisia kuin Julius Kuusisaari ja Kikidi. Julkisuus kattaa niiden kertomukset, jotka kaikki jo tuntevat. Kun yhteiskunta polarisoituu, yhä useamman ihmisen tarinat jäävät kertomatta. Miten ihminen katsoo maailmaa 30 vuoden päihdekierteen jälkeen? Mitä Israelin vankiloissa hepreaa oppinut nuori aikuinen ajattelee elämästä? Julius Kuusisaari kutsuu itseään rännikujalta karkotetuksi kunniavieraaksi. Kun hän lopetti päihteiden käytön melko tarkalleen vuosi sitten, hän alkoi kirjoittaa. Hän on kirjoittanut joka päivä. Tähän mennessä on valmistunut elämäkerran aihio ja proosarunoutta. Ne ovat tarinoita, joita kukaan ei ole kuullut. Julius ei muista edellisestä elämästä ketään, joka olisi kirjoittanut tekstejä. Hän on asunut nuoruudessaan Ruotsissa, Kanadassa ja Saksassa eikä hänellä ole varsinaista äidinkieltä. Hän ajattelee usealla kielellä, mutta kirjoittaa täsmällisiä lauseita. Tekstien julkaiseminen on hänelle äärimmäisen merkittävää. – Oijoijoijoijoi, tän koko jutun aikana olen tajunnut, että jo skidinä unelmoin että saisin kirjoittaa. Mä kirjoitin lapsena, mutta se jäi satojen muuttojen takia pois pelistä. Kirjoittaminen on minulle uuden alku. Palautteesta oon tullut siihen päätökseen, että en ole tehnyt täysin turhaa työtä. Julius toivoo tekstiensä lukijoiden olevan kärsivällisiä, avomielisiä ja uteliaita. Hän ei varsinaisesti pelkää kritiikkiä. – Lapsena, kotona, työelämässä ja koulussa olen saanut aikalailla ihan syystäkin paskaa niskaan. En ole sitä sorttia, joka heti loukkaantuu, jos joku sanoo että tää ei oo hyvää. Varmaan joku palaute tulee silti sattumaan. Tulevaisuuden suunnitelmia Julius miettii jalat tukevasti maassa. – Toivon, et mä olisin raitis ja hengissä, se on pääasia. Ehkä 10 vuoden päästä mä olen saanut hyvän tarinan aikaiseksi, joka ei ainoastaan kerro minusta. Hepreankielinen vanki Kikidi työstää kokonaista levyä, joka käsittelee hänen menneisyyttään. Hän jäi Israelin tullissa kiinni kolmesta kokaiinikilosta 2017 ja vietti maassa kaksi vuotta vankina. Ainoa kieli, jota kivitalossa puhuttiin, oli heprea, joten se oli opeteltava. Tuomio jatkui vielä Suomeen palaamisen jälkeen, mutta nyt hän on ollut kuukauden verran vapaa mies. – Mä oon aina halunnut tehdä musaa, pelkästään elämäntilanteiden takia se on jäänyt vaiheeseen. Nyt mä voin keskittyä siihen täysillä. Kikidi työstää levyä, joka käsittelee vankila-aikaa ja hänen kokemuksiaan rikollisesta maailmasta. Hän haluaa saattaa asian päätökseen albumillaan. – Tästä nyt julkaistavasta levystä eteenpäin mä alan tehdä erilaista musaa, hän kertoo. Räpin tekeminen on hänelle luonnollisin tapa kirjoittaa kokemuksistaan. – Mä oon räpännyt kauan ja ollut aina hyvä siinä. Mä olen aina halunnut tehdä sitä. Tulevaisuus on Kikidille iso sana, hänen on aiemmassa elämässään ollut hankala miettiä mitä tekee ylihuomenna. Suunta on kuitenkin selvä. Hän haluaa saada selkeän ja pysyvän ammatin. – Mä toivon että mulla on hommat lukossa. Mä olen miettinyt omaa yritystä, joka liittyisi musahommiin. Myös ulkomaille muuttaminen on suunnitelmissa. – Asuin Espanjassa joitain vuosia sitten jonkin aikaa. Maailmassa on paljon maita. Israeliin hän ei kuitenkaan palaa. Hänellä on maahantulokieltoa jäljellä vielä reilut 7 vuotta. Omakehu aloittaa uuden julkaisusarjan, jossa kadonneiden tarinoiden kertojat avaavat kirjallisuuden ulkopuolisen kirjallisuuden. ILMOITUS Omakehu-hanke kerää tarinoita yhteiskunnan laidoilla eläviltä miehiltä, etupäässä Uudenmaan alueella. Niitä työstetään ammattilaisten avulla julkaistaviksi. Runouden ja räpin lisäksi luvassa on myös spoken wordia, proosaa ja esseistiikkaa. Materiaalia julkaistaan vuoden 2022 aikana Voima-lehdessä ja voima.fi-sivustolla. Omakehu-projekti alkoi lokakuussa 2020 ja jatkuu maaliskuuhun 2023. Päätoteuttaja on Humanistinen ammattikorkeakoulu ja osatoteuttaja Into Kustannus.
SUOMEN KANTAESITYS 17.2.2022 OHJAUS: AKSE PETTERSSON TEKSTI: E.L. KARHU ROOLEISSA: LOTTA KAIHUA, SATU-TUULI KARHU, ELENA LEEVE JA EMMI PARVIAINEN TAITEELLINEN SUUNNITTELU: IDA JÄRVINEN, SANNA LEVO, KRISTIAN PALMU, MATTI RAITA JA TILIT ANTAMAT – Tuoksuja maailman tuulilta –
34 • 1 / 2022 TEKSTI KAISU TERVONEN KUVAT ZANELE MUHOLI Etelä-Afrikan lähihistoriasta on monta versiota. Valokuvataiteen museossa nähdään yksi piiloon jäänyt. Zanele Muholin perhealbumi L AKIDOKUMENTTIEN perus teella Etelä-Afrikan lähihistoria on ollut valoisa paitsi maan mustille ihmisille myös sen sukupuolija seksuaalivähemmistöille. Kun maassa vuonna 1994 pidettiin ensimmäiset vapaat vaalit vuosikymmeniin, voiton vei apartheidin vastaista taistelua johtaneen Nelson Mandelan ANC-puolue. Kaksi vuotta myöhemmin vahvistettiin uusi perustuslaki, joka kielsi syrjinnän seksuaalisen suun tautumisen perusteella. Samalla vuosikymmenellä laadittiin myös syrjinnän vastaisia lakeja liittyen asuntoja työvoimakäytäntöihin. 2006 parlamentti vahvisti tasaarvoisen avioliittolain, joka oli ensimmäinen laatuaan Afrikassa ja vasta viides koko maailmassa. Valokuvaaja Zanele Muholin kuvat todistavat kuitenkin, etteivät asenteet ja käytännöt aina seuraa samaa tahtia lainsäädännön kans sa. Ne kirjoittavat virallisen his torian ulkopuolelle jäävää tarinaa väkivallasta, kivusta ja kasvoista, jotka ovat edelleen marginaalissa. Samalla ne luovat uutta historiaa, ylpeää ja monitahoista. Valokuva mielen kuvana Muholi syntyi vuonna 1972 Umlazin ”townshipiin” Durbanin kaupun kiin kahdeksanlapsisen perheen nuorimmaksi. Taidekoulutus ei ollut työväenluokkaiselle ja mus talle nuorelle itsestäänselvää. Valo kuvaus alkoikin harrastuksena, erään laisena terapiana. ”Huomasin, että valokuvaamisen kautta pystyin puhu maan siitä, mitä oli sisällä – tun teista, kivusta ja kokemuksista, joi ta olin käynyt läpi”, hän kertoi Guardianille 2020. Hänen ensimmäinen sarjansa Only Half the Picture (2002–2006) käytti samaa työkalua muihin ihmisiin. Muholi kuvasi viharikosten kokijoita, näiden arpia, verta ja sairaalasänkyjä mutta myös toveruutta sekä suora sukaista lesbohalua. Kaksi vuosikymmentä myöhemmin Muholi on haluttu taiteilija ympäri maailmaa. Hänen kuviaan on ollut esillä muun muassa Venetsian bien naalissa, Documenta 13:ssa, Berliinin Gropius Baussa ja Lontoon Tate Modernissa, ja niitä löytyy niin Guggen heimin, MoMAn kuin VictoMuholin valokuvat ovat yhtä aikaa dokumentaarisia, henkilökohtaisia ja kantaaottavia. Kuvissa teokset Miss Lesbian II (2009), Balindile IV (2017), Massa and Minah II (2008) ja MaID IV (2018).
1 / 2022 • 35 ria and Albert -museon kokoelmista. Vuonna 2018 kulttuurijulkaisu 1843 kuvaili häntä ”Etelä-Afrikan suurim maksi kansainväliseksi taidetähdeksi William Kentridgen ja David Goldblattin jälkeen, molemmat suku polvea vanhempia valkoisia miehiä”. Sitaatissa mainittu valokuvaaja Goldblatt (1930–2018) oli Muholin ensimmäisiä opettajia. Ensimmäisen teossarjansa jälkeen Muholi opiskeli Goldblattin perustamassa Market Photo Workshopissa Johannes burgissa. Opiskeluaika oli Muholin mukaan tärkeä paitsi hänen kuvaustapansa hienosäädölle. Se tarjosi myös tilan dialogiin muiden valokuvaajien kanssa. ”Yhteyden kautta tapa teh dä töitä muuttuu”, Muholi totesi Guardianin haastattelussa. Mustien naisten paikkoja Yhteydellä ja yhteisöllä on korostunut merkitys Muholin työskentelyssä. Haastatteluissa hän korostaa kuvattaviensa osallisuutta teoksissa. ”En työskentele ’kohteiden’ kanssa”, hän sanoo Carnegie-museon video haastattelussa, jossa mukana on myös Lerato Dumse, yksi hänen kuvissaan poseeranneista henkilöistä. Läpi uransa Muholi on dokumentoinut erityisesti eteläafrikkalaisten lesbojen, homojen, queer-ihmisten, transja intersukupuolisten elämää. Valokuvaaja on itse sukupuoleltaan eibinäärinen ja kokenut samoja ihonväriin, sukupuoleen ja sek suaa lisuuteen kohdistuneita louk kauksia kuin kuvattavansa. Hän on osa kuvissaan esiintyvää yhtei söä. Muholin retrospektiivin Tate Moderniin 2020 kuratoinut Sarah Allen kutsuikin näyttelyä ”perhealbumiksi”. Perhealbumi tulee mieleen siksikin, että Muholin kuvat ovat usein mustavalkoisia ja ihmiset poseeraavat niissä vakavina ja suoraan kameraan katsoen. Nimi saa kuitenkin ironisen merkityksen, kun se liitetään Muholin kuviin kotiapulaisesta tai seksityöläisestä: ne ovat mustalle nai selle osoitettuja paikkoja yhteisön ulkopuolella esiintyvässä todellisuudessa, laajemmassa etelä afrikkalaisessa perheessä. Perhealbumi ei olisi perhealbumi ilman kuvaajaa itseään. Uransa toi sella puoliskolla Muholi on kuvannut omakuviaan sarjaan Somnyama Ngonyama – Hail the Dark Lioness (2012–). Hän poseeraa muun muassa kaivostyöläisen asussa ja kääriy tyneenä huopaan. Kipu on yksi omakuvien kerroksista. Kaivostyöläisen kypärä ja lasit viitannevat vuoden 2012 Marikanan kaivosalueen verilöylyyn, jossa poliisit ampuivat lakkoilevia työläisiä ja tappoivat heistä 34. Huopa on eteläafrikkalaisen poliisi laitoksen sellistä. Ministeri paheksui Muholi esittelee itsensä haastatteluissa usein visuaaliseksi aktivistiksi. Hänen töidensä poliittinen terä näkyy niin kuvausprosessissa, kuviin ujutetuissa viittauksissa kuin siinä, kenet hän valitsee kameran eteen. Eikä kuvien poliittisuus ole mennyt ohi valtion edustajilta. Vuonna 2010 ministeri Lulu Xingwana käveli ulos näyttelystä, jossa oli esillä Muholin kuvia alastomista lesbopareista. Xingwanan mukaan näyttely oli ”moraaliton, loukkaava ja kansakunnan rakentamisen vas tainen”. Syrjinnän vastaiset lait kertovat ehkä valistuneesta hallinnosta, mutta vallassa olevat eivät aina nojaa sa maan tarinaan. Muholin kuvat pal jastavat repeämän aatteiden ja käytäntöjen välillä, piiloon siivotun historian virallisen historian sisällä. Zanele Muholi: Zazise, 4.2.–29.5., Valokuvataiteen museo, Helsinki Valokuvataiteen museon Muholi-näyttelyn nimi Zazise tarkoittaa zulun kielellä ”tehdä itsensä tunnetuksi” ja ”hankkia tietoa”. Näyttelykokonaisuuteen kuuluu teoksia Muholin koko uralta, muun muassa kuvien teokset Xiniwe I (2016), Julile I (2016) ja Being (T)here I (2009).
36 • 1 / 2022 Sanan valta Vaikka taide toisinaan tuntuu tehottomalta tavalta välittää tietoa, sen voi avulla välittää ymmärrystä. 2000-luvulla taide on ollut tärkeässä roolissa kun saamelaisten asemasta on herätelty keskustelua. ”J ÄÄMEREN radan ympärillä käyty keskustelu vauhditti tätä taiteellista projektia, mutta meni hetki, että löytyi oma tapa yhdistellä itselle tärkeitä asioita.” Noin neljän vuoden ajan Sámi Hustler on yhdistänyt saamelaisuuden ja graffitit. Päätökseen tehdä taidetta taiteilijanimen takaa vaikutti, että monet Hustlerin teokset ovat paikoissa, joissa ne eivät varsinaisesti saisi olla. Mielessä kävi myös saamelaisyhteisön pienuus ja halu pitää arkiminä erillään taiteesta. Suomalaisten tuntemus saamelaisten kulttuurista ja historiasta on melko pinnallista. Sámi Hustlerin teokset muistuttavat, että on mahdollista arvostaa perinteitä ja olla kiinni ajassa. Urbaanista katutaiteesta ponnistavat teokset käsittelevät useita ikuisuusaiheita, joiden ympärillä käydään keskustelua vuodesta toiseen. Osa teosten aiheista taas on reaktiota päivän keskusteluun. ”Kun Sami Hedberg mollasi saamenkielisiä uutisia, piti käydä sitten maalaamassa graffiti, jossa oli Hedberg mukana.” Hustler viittaa vuoden 2019 Kokovartalomies-ohjelman sketsiin, jossa Hedberg oli puettu ja ehostettu seksistisen halventavasti naiseksi, joka luki uutisia muka-saameksi. Sketsin vitsihuumorista puuttuivat vitsit ja huumori. Hedbergin esittämä karikatyyri ei ole suinkaan ensimmäinen tai ainoa esimerkki siitä, kuinka saamelaisia kuvataan alentavasti suomalaisessa mediassa. Suhtautuminen näihin hahmoihin riippuu paljolti siitä, hahmottaako kaikkia tapaukseen vaikuttavia valtatekijöitä. Hustler myöntää itsekin nauraneensa lapsena Pulttibois-sarjan nunnuka-sketsihahmoille koska, no, hahmot olivat hassuja. Samalla kuitenkin painoi se, että ”äiti oli ihan romuna niistä”. Ymmärrys äidin ahdistuksen syistä kasvoi ajan myötä, muun ymmärryksen kasvaessa. Kolonialismin aika on ohi Useimpien käsitykseen suomalaisuudesta ei kuulu, että suomalaiset olisivat jollain tavoin sekaantuneet kolonialismiin. Kuitenkin läpi itsenäisen Suomen historian saamelaiset ovat jääneet jalkoihin, kun on rakennettu kansallista yhtenäiskulttuuria ja vaalittu unelmaa yhtenäisestä kansasta. 2000-luvulla keskustelu saamelaisten asemasta ja oikeuksien kunnioittamisesta on kuitenkin noussut julkiseen keskusteluun uudella tavalla. Saamelaiset taiteilijat ovat astuneet julkisuuteen. Hetken aikaa Helsingissä on mahdollista nähdä saamelaista taidetta kahdessa hyvin erilaisessa näyttelyssä Kansallismuseossa ja Loukkogalleriassa. Aikaisemmin Sámi Hustler on maalannut teoksiaan julkiseen tilaan, mutta nyt hänen ensimmäinen näyttelynsä Tiõrv! Mon leäm.. on esillä Loukossa, Helsingin Kalliossa. Näyttelyn nimi viittaa graffitikulttuurissa ikoniseen asemaan vakiintuneisiin Hello, my name is -tarroihin, kieleksi on vain vaihtunut koltansaame. Näyttelyn teokset siirtävät graffitiestetiikkaa eri tavoin galleriatilaan ja leikittelevät sillä. Vaikka katutaide on aina vaikeuksissa siirtyessään pois kadulta, löytyy näyttelystä muistuma katutilasta esimerkiksi STOP-liikennemerkin muodossa. Liikennemerkkiin lisätty Colonialism-tägi muuttaa merkin merkityksen, mutta säilyttää siihen sisältyvän käskyn. ”Olen aika randomisti ilmaissut itseäni. Tuonut esiin vaikka ILO169-sopimuksen ratifioimiseen liittyviä asioita”, Hustler toteaa. YK:n Kansainvälisen työjärjestö ILO:n vuonna 1989 laatima sopimuksen numero 169 tarkoitus on turvata alkuperäisja heimokansojen yhdenvertainen kohtelu kansallisvaltioiden muihin väestöryhmiin – ja erityisesti valtaväestöön – suhteuteutettuna. Vaikka Suomi allekirjoitti sopimuksen heti tuoreeltaan, sitä ei ole ratifioitu eli saatettu voimaan. Tämä sopimuksen ohittaminen on ollut yksi konkreettinen, mutta myös symbolinen kuoppa matkalla kohti saamelaisten oikeuksien tunnustamista. Tiõrv! Mon leäm.. -näyttelyssä ILO169 näkyy Ratify it -teoksessa, joka yhdistää saamelaiseen kulttuuriin linkittyvän luontokuvaston ja tavallisesti kaupungeissa nähtävän tägäämisen. Kieli on kulttuurin perusta Sámi Hustlerin teoksissa nähdään myös saamenkielisiä sanoja. Koska kieli on yksi kulttuurin perustavista rakennuspalikoista, Hustler haluaa tarjota erityisesti nuorille saamelaisille tarttumapintaa ja esimerkkejä siitä, kuinka kieli voi elää ajassa. Saamenkielten aseman uhanalaisuuteen vaikuttaa edelleen se, että 1940-luvulta 70-luvulle koulukodeissa kiellettiin saamen kielen puhuminen ja saamelaisiin iskostettiin häpeää omasta kielestä ja kulttuurista. Sukupolvien yli jatkunut katkos kielen siirtymisessä oli tuhoisa, ja noita tuhoja pyritään korjaamaan edelleen. Tähän työhön Sámi Hustler kantaa oman kortensa. ”Haluan, että junnut olisivat ylpeitä omasta kielestään. On upeaa, jos TEKSTI JARI TAMMINEN Sámi Hustler suunnitteli vuoden 2022 Skabmagovatfestivaalin julisteen, jossa nähtiin myös filmikelan ja pommin yhdistävä kuva.
1 / 2022 • 37 L OKAKUUSSA 2021 Kansallismuseossa auennut Kotiinpaluu-näyttely esittelee museon kokoelmien saamelaista esineistöä sekä saamelaista nykytaidetta. Näyttely on osa prosessia, jossa museon kokoelmien saamelaisesineistö siirretään saamelaismuseo Siidan haltuun. Repatriaatio on osa laajempaa prosessia, jossa korjataan kolonialismin perintöä. Siirtomaaisännät ovat surutta omineet alusmaiden kulttuurista perimää ja esineistöä. Lukuisten eurooppalaisten museoiden kokoelmiin kuuluu aineistoa, jonka omistusoikeus ei museolle mitenkään kiistattomasti kuulu. Tältä ei olla vältytty Suomessakaan. Yksi kadonneen ja aktiivisesti kadotetun saamelaisten historian symboli on sarvilakki. Sarvilakki eli ládjogahapir oli saamelaisnaisten 1900-luvun alkuun käyttämä päähine. Näyttävien lakkien käytön loppumisen todennäköisenä syynä pidetään vaatimattomuutta korostavan lestadiolaisen kulttuurin vaikutusta. Vaikka myös lestadiolaisuuteen kääntyneet saamelaiset itse osallistuivat sarvilakin käytöstä luopumiseen, tätä voi kehitystä pitää erinomaisena esimerkkinä siitä, kuinka valtakulttuuri helposti tallaa pienemmät jalkoihinsa. Sarvilakin tilalle naisten päähineeksi vakiintui vaatimattomampi päänmyötäinen päähine. Kansallismuseon näyttelytilaa dominoi Outi Pieskin teos 47 etsityintä esiäitiä. Dokumentaarisia kuvia vanhoista sarvilakeista poptaiteen estettiikkaan yhdistävä teos on syntynyt Pieskin ja tutkija EevaKristiina Harlinin yhteistyön kautta. Kaksikon vuosien tutkimustyö museoiden kokoelmissa ja arkistoissa lukuisissa maissa on tuottanut aineistoa ja ymmärrystä tästä kadonneesta päähinetyypistä. Kerättyä tietoa on taideteoksen ohella välitetty edelleen myös työpajojen avulla. Kotiinpaluu-näyttelyssä pitkät perinteet, mennyt ja nykyinen kohtaavat tavalla, joka on omiaan lisäämään ymmärrystä kulttuurista, jota suomalaisten tulisi oppia ymmärtämään – tai vähintään tiedostamaan sen olemassaolo. Mäccmõš, maccâm, máhccan – kotiinpaluu Kansallismuseossa 27.2. yksikin nuori innostuu teoksistani, että ’hitto toi sana on bommattu makeesti’, ja lähtee tuomaan omia juu riaan aktiivisemmin esille.” Menetetyn palauttaminen ei onnistu yhdellä taikatempulla, vaan kyse on pitkästä ja monimutkaisesta prosessista. Se tarvitsee erilaisia ääniä, joista jotkut voivat välittyä tussin ja spraykannun välityksellä. ”Olen fiiliksissä siitä, että saamelaista kulttuuria ja taiteilijoita on nostettu esiin viime vuosina. On hyvä, että saamelaisten asemasta keskustellaan, mutta jos revitään auki jo vähän parantuneita arpia, niin se voi kyllä satuttaa. Se olisi kaikkien keskusteluun osallistuvien hyvä ottaa huomioon.” Tiõrv! Mon leäm.. Helsingin Loukkogalleriassa 6.2. saakka Sámi Hustler on myös mukana Vuáittu! ? Vuäitt! ? Vuoitu! ? Voitto! – Saamelaista taidetta ja aktivismia -näyttelyssä Helsingin Stoassa 9.3.-24.4 Saamelaisten kansallispäivä on 6.2. JOS REVITÄÄN AUKI JO VÄHÄN PARANTUNEITA ARPIA, NIIN SE VOI KYLLÄ SATUTTAA. Palautus ja pahoittelu Yksityiskohta Outi Pieskin teoksesta 47 etsityintä esiäitiä. Tutustu Voiman laajaan sisältötarjontaan! Tuotamme ja jakelemme vastaisuudessa entistäkin enemmän audiovisuaalista sisältöä. Uudistus on painottunut podcastja äänisisältöihin. Tulevaisuudessa teemme myös lisää videoita. Sisällöt tarjoavat moniäänisiä ja kiinnostavia näkökulmia aiheisiin, jotka ovat tuttuja lehdestä. Sivuiltamme yleisö löytää myös sisältöjä, joita ei julkaista lehdessä ollenkaan. Voiman podcastit: jalkapalloa, luovuutta, kulttuuripolitiikkaa ja mediakritiikkiä Voiman podcastit tarttuvat mielenkiintoisiin aiheisiin rohkeasti. Riikka Hiltusen Puhu minulle luovuudesta on sukellus musiikilliseen luovuuteen. Johanna Ruohosen ja Kaisu Tervosen Jälkipelit keskittyy jalkapalloon. Maija Alanderin ja Vilppu Rantasen Sanavalta käsittelee julkista puhetta, kieltä ja yhteiskuntaa. Tuomas Rantasen podcastissa Teatterin politiikkaa & politiikan teatteria käsitellään esittävän taiteen teosten ajankohtaista yhteiskunnallisuutta sekä tähyillään politiikan teatraalisuuden suuntaan. Voimaa yhteistyökumppaneista Voima jakaa myös yhteistyökumppaneidensa sisältöjä alustoillaan. Yhteistyökumppanien sisällöt eivät ole toimituksellista sisältöä, vaan julkaisuja, joille Voima tarjoaa näkyvyyttä sekä tuotannollista ja teknistä tukea. Tämänhetkisiin yhteistyökumppaneihin lukeutuu palkitun AntroBlogin Radio Antro, joka kommentoi elämää ja maailmaa antropologisesta näkökulmasta sekä upouusi Suomen Antropologisen Seuran toimittama Antropodi. Riku Junttasen (@kaikkipaskaksi) Kaikki Paskaksi & Ystävät tarkastelee yhteiskunnallisia ongelmia meemikulttuurin kautta. Lisäksi teemme yhteistyötä suositun Tarinoita Piritorilta -podcastin kanssa. Se paneutuu tapetilla oleviin ajankohtaisiin teemoihin, kuten rasismiin, addiktioihin, syrjäytymiseen, seksiin ja uskoontuloon. Kuuntele myös Voiman artikkeleita Näiden podcastien lisäksi Voima tulee tarjoamaan ääniversioita artikkeleistaan lisätäkseen journalismin saavutettavuutta ja palvellakseen äänisisältöjen ystäviä paremmin. Äänisisällöt osoitteessa voima.fi/audio ja muilla alustoilla kuten Spotify, Googleja Apple Podcasts. VOIMA.FI – MYÖS ÄÄNIJA VIDEOSISÄLTÖJEN KOTI KUUNTELE: voima.fi/audio ILMOITUS
38 • 1 / 2022 TEKSTI MIIA VISTILÄ KUVA PINJA NIKKI Suvi Ermilä piirsi kohtaamastaan surumielisen sarjakuva-albumin. S ARJAKUVAALBUMI Vastaanottokeskus (Suuri Kurpitsa 2021) kertoo elämästä vastaanottokeskuksessa ja sen työntekijöiden arjesta. Samalla se kuvaa sitä, miten ihmiset puhuvat toistensa ohi ja tunnelmat tihenevät hiljaisuuden äärellä. Kokonaisuus on surumielinen, jäyhä ja pysähtynyt. Sosiaaliset torjunnat ja kiusalliset hetket välittyvät tehokkaasti ruuduista. Tällaiset tunnelmat ovat tuttuja Suvi Ermilän aiemmistakin albumeista. ”En kovin tarkkaan käsikirjoita etukäteen, alan tehdä ja katson mitä tulee. Piirrän jokaisen ruudun erikseen, yhdistelen ja väritän tietokoneella.” Vastaanottokeskus ei ole dokumentti, vaikka Ermilä on saanut hahmoihin inspiraatiota tapaamistaan ihmisistä. ”Tunnistan jokaisessa hahmossa jotain itsestäni, riippuen päivästä ja tilanteesta”, taiteilija paljastaa. Ermilä mietti sarjakuvaa tehdessään paljon sitä, kuka saa kertoa kenenkin tarinaa. Uusintaako hän valtasuhteita kertoessaan heikommassa asemassa olevien elämästä? ”Tällainen pohdinta jopa lamaannutti hetkeksi, pohdin voinko ollenkaan tehdä tällaista albumia. Sitten päättelin, että niillä, joilla on mahdollisuus, on myös velvollisuus käyttää ääntään niiden puolesta, jotka saavat äänensä huonommin kuuluviin.” Albumissa painottuu kuitenkin vastaanottokeskuksen työntekijöiden näkökulma. ”En koe, että olisin uskottavasti osannut asettua turvapaikanhakijan asemaan”, Ermilä jatkaa. Todellisuudessa Ermilän työ Helsingin kaupungilla turva paikanhakijoiden vastaanottokeskuksessa oli sarjakuvasta välittyvää kuvaa iloisempaa. Työyhteisö oli hänestä oikein mukava. ”Se oli ensimmäinen työpaikkani, jossa koin todella olevani oikeassa paikassa. Olin sitä ennen työskennellyt lastensuojelussa ja vanhustyössä. Tykkäsin vastaanottokeskusessa työskentelystä eniten, vaikka olihan se rankkaa. En ollut kohdannut sellaisia sotaan liittyviä asioita sitä ennen kuin elokuvissa.” Keskustelut työkaverien kanssa auttoivat suuria elämän ja kuoleman kysymyksiä kohdatessa. Työ itsessäänkin toi iloa: erilaisten ihmisten tapaaminen, eri kulttuureista oppiminen ja ihmisten auttaminen oli palkitsevaa. Varsinkin ennen suurta turva paikanhakijasumaa 2015 aikaa oli ihmisten henkilökohtaiseen tukemiseen enemmän. Virkamiehen dilemma 2015 Suomeen saapui yli 32 000 turva paikanhakijaa. Tyy pillisesti 2000luvulla hakijoita on saapunut alle kuusi tuhatta vuodessa. ”Ihmiset nukkuivat patjoilla lattialla. Onneksi paljon vapaaehtoistyöntekijöitä tuli apuun. ”Harmitti, kun ei ehtinyt keskittymään tarpeeksi auttamaan ihmisiä henkilökohtaisella tasolla, vaan piti keskittyä vain majoittamiseen, siirtoihin ja muihin arjen perus asioiden järjestämiseen. Esimerkiksi haavoittuvassa asemassa olevia asiakkaita, kuten kidutettuja tai ihmiskaupan uhreja, ei ehtinyt huomioida niin hyvin kuin normaalisti”, Ermilä kertoo. Sarjakuvaan ovat valikoituneet juuri työn synkät puolet. ”Sarjakuva kuvaa sitä virkamieselämän moraalista dilemmaa, että haluaisi auttaa enemmän, mutta resursseja on liian vähän.” ”Eivät ole tottuneet tekemättömyyteen” Kentältä katsottuna turvapaikka hakemusten käsittelyä pitäisi nopeuttaa. ”Pahinta on, kun ihmiset joutuvat odottamaan päätöstä kuukausia, jopa vuosia. Laitosmainen ympäristö ei ole ihmiselle hyväksi, yksityisyyttä ja autonomiaa on kovin vähän. Esimerkiksi ruokaa ei laiteta itse, vaan laitoskeittiön valmistamat ateriat syödään ruokasalissa. Maahan saapuneet ihmiset eivät ole tottuneet olemaan päivisin tekemättä miVastaanottokeskuksessa työskentely avasi silmät Suvi Ermilä • s. 1985 • sarjakuvat: Vastaanottokeskus (2021), Jälki (2018), Hauho (2017) • Taiteen maisteri Aalto yliopistosta, sosionomi (AMK) • työskennellyt myös lastensuojelussa ja vanhustyössä POLIITTINEN PAINOSTUS RATKAISEE ENEMMÄN KUIN EETTINEN KULUTUS.
1 / 2022 • 39 TEKSTI MIIA VISTILÄ TEKSTI SILJA SEPPÄLÄ Identiteetti ja muita itsepetoksia Hauskasti naisvihasta KASVAMME YMMÄRTÄMÄ ÄN itseämme ja meitä ympäröivää maailmaa kulttuurissamme kerrottujen tarinoiden avulla. Kerromme tarinoita myös itsestämme. Esitämme identiteettiämme todelliselle ja sisäistetylle yleisölle, ja alamme uskoa omiin, todellisuudesta osan pois rajaaviin tarinohimme. Millenniaalien tarinaympäristöä perkaa yhdysvaltalainen toimittaja ja tosi-tv:n varhaisaikojen teinitähti Jia Tolentino. Hän on suorasukainen ja itsekriittinen katsoessaan niiden tarinoiden taa, jotka hallitsevat angloamerikkalaisen kulttuuripiirin huomassa kasvaneita. Ensimmäinen valheellinen peili on tietysti internet ja sitä seuraavat sosiaaliset mediat: ”Vähän kuin meidät olisi viety tähystystorniin, josta näkee koko maailman, mutta käteen olisi annettu kiikari, joka saa kaiken näyttämään omalta heijastukseltamme.” Analyysiin pääsevät myös suositut tyttökirjat ja naisista kertovat kirjallisuuden klassikot. #metoo-liikekin typistää yksilölliset kokemukset valmiiseen tarinamalliin. Liikunnan, seksuaalisuuden ja menestyksen yhdistäviä tuotteita käsitellään myös, samoin taloudellisia vedätyksiä. Uskonnon Tolentino rinnastaa ekstaasiin. Esseet valaisevat yhdysvaltalaisen kulttuurin eri ulottuvuuksia uutistarjontaa syvällisemmin ja tarjoavat täkäläisellekin lukijalle inspiraatiota omien peiliensä vinoumien tunnistamiseen. Jia Tolentino: Trikkipeili – Ajatuksia aikamme itsepetoksesta Suom. Aura Nurmi Into 2022, 352 s. VIIME VUOSINA naiset ja muunsukupuoliset ovat rynnänneet estradeille, vaikka komiikan ala on ollut perinteisen miehinen. Koomikko, some-tähti Eve Kulmalan (s. 1998) teos Hauskan tytön käsikirja on tytöille suunnattu feministinen selviytymisopas. Instagramissa julkaisemistaan sketseistään julkisuuteen ponnahtanut Kulmala on tarttunut videoissaan ajankohtaisiin aiheisiin imitoiden epäkohteliaiden ihmisten arkkityyppejä. Oppitunneiksi nimittämissään luvuissa Kulmala käsittelee tyttöyttä, ableismia, antirasismia, representaatiota ja diversiteettiä – siis intersektionaalisen feminismin peruskauraa. TEOS AVA A FEMINISMIN käsitteitä ajankohtaisten ja yhteiskunnallisten esimerkkien kautta. Kiinnostavinta teoksessa ovat Kulmalan kokemukset komediaklubeilla, joilla miehiä on suuri enemmistö. Naisten ammattitaitoa epäillään ja kesäteattereiden kapeat naisroolit osoittavat, kuinka naisviha rehottaa koomikkoja teatterialalla. Kulmala avaa myös omaa naisvihaansa, joka on jo jäänyt menneisyyteen. Omien ajattelutapojen ja asenteiden muuttumisen pohtiminen luo tunteen, ettei Kulmala missään vaiheessa asetu lukijan yläpuolelle. Kulmala pohtii myös ansiokkaasti, miksi tyttönä tilan ottaminen on vaikeaa. Ajatuksia herättävä aihe kirjassa on punching up -teoria eli ylöspäin lyömisen teoria, jonka mukaan vitsin kohteen täytyy olla samaa viiteryhmää tai etuoikeutetumpi kuin vitsin kertoja. Ajoittain Hauskan tytön käsikirja sortuu keskiluokkaiseksi voimaannuttavaksi tee se itse -käsikirjaksi, vaikka teos kritisoikin sellaisiin liittyvää individualistista kulttuuria. Teoksen viimeiset kappaleet käsittelevät tarkkanäköisesti myös luokkaa ja rasismia. Kirja paranee loppua kohti. Eve Kulmala: Hauskan tytön käsikirja Like 2022, 110 s. Kirja-arviot tään. Henkisen hyvinvoinnin vuoksi turvapaikanhakijoiden täytyisi heti päästä jollakin tapaa kiinni ympärillä olevaan yhteisöön ja yhteiskuntaan. Työluvan saamiseen kuluu kuukausia, eikä vastaanottokeskuksessakaan yleensä ole heille työtä.” Voidakseen työskennellä Suomessa turvapaikanhakijat tarvitsevat erillisen työntekooikeuden. Työnteko-oikeus alkaa kolme tai kuusi kuukautta turvapaikkahakemuksen jättämisen jälkeen riippuen siitä, onko hakiessa pystynyt esittämään aidoksi todennetun passin. ”Vasta vastaanottokeskuksessa työskentelyn aloitettuani tajusin, miten hieno ja tärkeä asia passi on. Meille on itsestään selvää, että saamme passin ja voimme poistua maasta. Mikä vapaus! Se on todellinen etuoikeus eikä monille mahdollista. Monille ei ole laillisia reittejä päästä maasta pois, siksi ihmiset käyttävät salakuljettajia.” Suomeen on syntynyt paperitto mien varjoyhteiskunta. Moni kielteisen päätöksen saanut on jäänyt laittomasti maahan, koska ei ole uskaltanut palata. Ermilä toivoisi prosessiin kohtuullisuutta ja hakijoiden kokonaistilanteen parempaa huomiointia. ”Monelle on syntynyt kiinteitä siteitä Suomeen niiden vuosien aikana, joina ovat odotelleet lupia. He ovat oppineet kielen, opiskelleet, saaneet työn ja perhesiteet. Kuitenkaan tämä ei johda oleskelulupaan, koska tausta turvapaikanhakijana tai paperittomana. Systeemi on hyvin jäykkä. Olisi kaikkien etu, että ihmiset jotka ovat rakentaneet elämänsä tänne, saisivat jäädä.” Turvapaikanhakijoita paheksuville Ermilällä on viesti: ”Jos sinä tai perheesi olisitte vaarassa tai vainottuja, mitä itse tekisit?” Aihe taipui taiteeksi vasta etäältä Ermilä lopetti työt vastaanotto keskuksessa vuonna 2019. Sarja kuvaa Ermilä alkoi tehdä aiheesta vasta sen jälkeen. ”Vasta kun sain etäisyyttä työhön, voin tehdä siitä taidetta. Osallistuin kyllä vapaawajallani turvapaikka-asioihin liittyviin mielenosoituksiin, mutta olisi ollut vähän liikaa, jos olisin ensin tehnyt päivän töitä ja vapaa-ajallani työhöni liittyvää sarjakuvaa.” Ermilä ei kyynistynyt työhön tai palanut loppuun. ”Pidin työstä ja koin voineeni vaikuttaa, mutta vuosien jälkeen työ alkoi toistaa itseään. Kaipasin muutosta ja sitä, että voisin tehdä vain yhtä asiaa.” Ermilä oli työn ohella opiskellut Aalto-yliopistossa visuaalista kulttuuria ja nykytaidetta ja sarjakuvan tekemistä ja tehnyt kaksi sarjakuvaalbumia. 2017 ilmestynyt Hauho kuvaa synkkää perhedynamiikkaa kesämökillä, Jälki (2018) ihmisten välisiä arkisia kohtaamisia ja niiden jättämiä muistoja. Nyt Ermilä hoitaa lastaan kotona ja hakee apurahoja seuraavaan sarjakuvaalbumiin. Tulevaisuudessakin hän haluaa yhdistää taiteen ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen. Vastaanottokeskuksesta välittyvät hyvin kiusalliset hetket.
Meemit, sirpaleita todellisuudesta Sosiaalisessa mediassa leviävät hassut kuvat voivat kertoa maailmasta ja mediasta paljon. Totuus löytyy intertekstuaalisten viittausten hetteiköstä ja sen ymmärtääkseen on opittava meemien kieli. M EEMIKSI kutsutaan kulttuurista käyttäytymistapaa, tyyliä tai vastaavaa ominaisuutta, joka siirtyy henkilöltä toiselle. Meemeiksi voi nimetä myös ne vitsikkäät kuvat, joita on perinteisesti kiinnitetty toimistojen ilmoitustauluille ja kopiokoneiden viereen. Internetin myötä meemit siirtyivät ensin sähköpostiin, sitten niistä tuli keskeistä sisältöä sosiaaliseen mediaan. Lyhyitä tekstinpätkiä kuvaan tai videoklippiin yhdistävät meemit ovat tuoneet jotain tyystin uutta viestintään, ja samalla meemit ovat itse uudistuneet toistuvasti. Kyösti Salokorpi elättää itsensä tekemällä musiikkia. Vapaa-aikaansa hän on käyttänyt meemien seuraamiseen. Hän kirjoitti Elä, naura, tuota voittoa osakkeenomistajille -kirjan meemeistä ja meemeillä. ”Ihmiset viettävät nykyään paljon aikaa sosiaalisessa mediassa. Meemi on siihen ekologiseen lokeroon kehittynyt kommunikointitapa. Uutisvirta on nopeaa ja visuaalista, ja meemi on viesti, joka on luettavissa sekunneissa ja aiheuttaa tunnereaktion. Meemit myös huomioivat sen, että meidän keskittymiskykymme on heikentynyt, ja viestintä on pilkkoutunut pienempiin osiin”, Salokorpi aloittaa. Ihmisten heikentynyt keskittymiskyky on monissa tutkimuksissa yhdistetty muutokseen mediaympäristössä. Hektinen, alati nopeutuva uutissykli on osa ongelmaa, mutta myös sisäistettävän informaation määrä on räjähtänyt. Tietoa pursuaa eri kana vien kautta, eikä kaikkeen voi syventyä. Tämä pirstaloituminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö isompiakin kokonaisuuksia voisi viestiä ja sisäistää. ”Isommat kokonaisuudet voi pilkkoa pienemmiksi palasiksi. Meemi voi olla minimiyksikkö, mutta kokonaista meemitiliä tai useita tilejä katsomalla voi piirtyä suurempi kuva. Lukijan täytyy itse muodostaa se kokonaisuus.” Salokorven mukaan media määrittää viestinnän muodon. Tietotulvan keskellä meemi voi olla keino tarjota tarttumapintaa. Tämä sama ominaisuus kantaa myös Salokorven kirjassa, joka rakentuu meemien varaan. Kokonaisuus muodostuu sirpaleista. Huumoria ja yhteisöjä Meemit tukeutuvat huumoriin, intertekstuaalisiin viittauksiin ja ristiriidan synnyttämiin huomioihin. Sosiaalisen median ympäristön muuttuessa ja kehittyessä myös siellä tapahtuvan kommunikoinnin lainalaisuudet, muodot ja käytännöt muuttuvat jatkuvasti. ”Voisiko puhua meemihuumorin evoluutiosta?”, Salokorpi kysyy ja jatkaa ajatusta: ”Jos alkuaikojen meemi oli se yläja alateksti kuvan päällä, siitä kohti siirryttiin täysin ironista ja surrealistista shitpostailua. Siitä on siirrytty edelleen post-ironiseen, päivä kirjamaisempaan ilmaisuun.” Eri tyylit elävät rinnakkain eri alustoilla ja eri skeneissä. Nopea evoluutio ja hienovaraiset, jopa epäloogiset sekä järjettömät viittaukset asettavat myös lukijalle uusia vaatimuksia. Media lukutaito ei ole enää pitkään aikaan ollut sitä, että lukija tarkastaa lehden linjan pääkirjoituksesta ja lukee lehden muut artikkelit sitä linjaa vasten. ”Esimerkiksi uudelle meemitilille hypätessä se sisältö ei välttämättä aukea suoraan. Ymmärtäminen edellyttää paikallisen minitradition hahmottamista. Kirjallisuusteoriaa tutkinut Linda Hutcheon on todennut ironiasta, että se luo yhteisön, jossa on ne, jotka tajuavat vitsin ja sitten on ne jotka eivät tajua. Tämä kuvio toistuu erilaisilla alustoilla, kuten Ylilaudalla ja 4Chanissa ja erilaisilla meemikanavilla”, Salokorpi toteaa. Median murros ja meemit Nykyaikaisten meemien nousu on tapahtunut sosiaalisen median myötä. Näin niiden kehittyminen on edennyt rinnan mediamurroksen ja perinteisen median kriisin kanssa. Media on pirstaloitunut ja samalla demokratisoitunut sekä moniäänistynyt. Tässä maastossa meemit ovat kotonaan. ”Meemien ja uutismedian välisessä suhteessa on kiinnostavaa se, että ei tarvitse enää lukea yksin ja passiivisesti uutista. Nykyään monien uutisten seuraaminen on siirtynyt kollektiivisemmaksi, ja niistä voidaan käydä keskustelua vaikka meemitilien kautta. On tärkeää, että on yhteiskunnallisen keskustelun kenttä, joka on hyväntahtoinen ja turvallinen mutta vapaa. Jos puoluepolitiikassa mukana olevia sitoo toistuvien vaalien ainainen läheisyys ja puolueen virallinen linja, puoluepolitiikan ulkopuolella voidaan ottaa rohkeammin kantaa päivänpolitiikkaan ja miettiä vaikka globaaleja TEKSTI JARI TAMMINEN 40 • 1 / 2022 Kyösti suosittelee Instassa @aku_anka_mee meja @flint_neliseppo @malminskeleto r @menestystsemp pi @kaikkipaskaksi @kyrpa_kallen_m eemijuna @pikakahvimem egirl @porine.koer @seksikkaimmat _sosialistit @virtuaalinenpyo rateline
ongelmia, kuten Jeff Bezosin tai Elon Muskin tekemisiä, finanssikapitalismin sivuvaikutuksia tai kongolaisten kaivosten työolosuhteita.” Median demokratisoitumisen hyvä puoli on se, että kaikki pääsevät ääneen. Huono puoli on se, että kaikki pääsevät ääneen. Rasistinen äärioikeisto ehti paaluttaa meemeilyn omaksi reviirikseen melko tehokkaasti ennen kuin muut huomasivat saapua paikalle. ”Äärioikeisto sai monen vuoden varaslähdön ja epäkorrektin huumorin avulla zizekiläisesti sanotusti ’nautinnon monopolin’. Sen huumori ruokkii loukkaavaa, rajojen rikkomisesta syntyvää nautintoa.” Salokorpi huomauttaa, että ”trollioikeistoa ei voi vaientaa”, koska sen toiminta perustuu aina vastakkainasetteluun. Pikainen vilkaisu perinteisen median Facebook-seinien kommenttikenttien suuntaan näyttää, yleistä tämä meemien kaupallistaminen ei kuitenkaan vielä ole. Myöskään puoluepolitiikka ei vielä ole saanut niistä oikein kunnon otetta. Obaman Hope-julisteesta muodostui – nykytarkastelussa liikuttavan kömpelö – meemi, ja Trumpin MAGA-lippis on eittämättä kaikkien tuntemaksi tullut meemi. Vuoden 2020 Yhdysvaltain presidentinvaaleissa Michael Bloomberg kampanjoi meemien avulla, mutta kampanja epäonnistui. Monien mielestä ristiriita iäkkään miljardöörin ja hassuttelevien meemien välillä oli liian jyrkkä. ”On jotenkin ihanaa, että on vielä jotain, mikä ei ole kaupallista. Mutta tietenkin alustat, joilla meemejä jaetaan, ovat läpeensä kaupallisia”, Salokorpi toteaa. Läpinäkyvyyden puute, salaiset algo ritmit ja motivaatioiden hämäryys vaikeuttavat kaikkien näillä alustoilla toimivien elämää. ”Tilejä voidaan sulkea ilman varoituksia ja perusteluja. Tilanne on jokseenkin sama, kuin jos järjestäisi mielenosoituksia kauppakeskuksessa, josta omistaja voi heittää ulos ilman sen kummempia selityksiä. Sosiaaliset mediat ovat niin suuri osa ihmisten arkea, että niiden pitäisi olla julkinen palvelu – miten se sitten ikinä järjestettäisiinkään.” Alustojen ylläpito perustuu pitkälti automatisoituihin prosesseihin. Varsinkin pienillä kielialueilla on turha kuvitella, että yhtiöiden palveluksesta löytyisi kielitaitoista henkilökuntaa. Tämä ei ole yhteiskunnan etu. Salokorven Folkhem-yhtyeen Ylin yhteinen nimittäjä -kappaleen kohtelussa nämä ongelmat tulivat hyvin esiin. ”Video oli hyvin meemimäinen, siinä kuvattiin internetkeskustelujen maailma lyhyinä sitaatteina. Video bannattiin YouTubesta. Ongelmana on, että algoritmi ei erota toisistaan vihapuhetta ja keskustelua vihapuheesta. Kuinka siis voi keskustella vaikka fasismista, jos ei voi käyttää sanoja tai viitata kritiikin kohteeseen? Mutta näillä alustoilla ja näillä ehdoilla toimimme.” Salokorpi ei ole sitä mieltä, että kaikki valvonta pitäisi poistaa. Valvontaa tarvitaan, ja on hyvä, että esimerkiksi vihanlietsontaan puututaan. Sosiaalisen median alustojen ongelma on, että ne ovat kasvaneet ennennäkemättömän nopeasti, eivätkä yhtiöt todellisuudessa kanna vastuuta alustoilla jaetusta materiaaleista. Kunnollinen valvominen ja vastuu vaatisi työntekijöitä ja maksaisi rahaa. On halvempaa ulkoistaa vastuu käyttäjille ja algoritmille. Vaikka kaikissa alustoissa on omat ongelmansa, Salokorpi on kuitenkin sitä mieltä, että niillä on järkevää osallistua keskusteluun. ”Tilanne ei ole optimaalinen, mutta tässä me nyt ollaan.” Kyösti Salokorpi: Elä, naura, tuota voittoa osakkeenomistajille – Myöhäiskapitalismin taskukartasto. Vastapaino 2021, 165 s. Lisää meemeistä Kaikki paskaksi & ystävät -podcastissa osoitteessa voima.fi millaiset tunnelmat netissä jyräävät. Journalistisen vastuun puolesta puhuva perinteinen media on jättänyt luomansa kaikukopat hyvinkin villiksi alueeksi. Vaikka mediataloissa arvostetaan – ja janotaan – somen kautta tulevia klikkauksia, toimituksissa ei varata resursseja huolehtimaan median oman nimen alla käytävästä keskustelusta. Media on jättänyt itselleen elintärkeän toimintaympäristön trollaajien temmellyskentäksi. Kaupallisuuden kirot ”Ilmaisutai taidemuotona meemeissä on todella vahva tee se itse -henki siksi, että niitä on vaan niin helppo tehdä. Ne kuuluvat samaan jatkumoon kopiokoneilla tehtyjen zinejen ja c-kasetille nauhoitettujen bändidemojen kanssa, mutta ovat kevyempiä ja nopeampia. Kuka tahansa voi tehdä meemin minuuteissa ja jakaa sen alustalla, jossa tavoittaa nopeasti satoja, tuhansia tai jopa miljoonia ihmisiä. Meemit ovat äärimmäisen demokraattinen taidemuoto”, Salokorpi toteaa. ”Tykkään myös siitä, että ne ovat taidemuoto , jota ei vielä oikein edes tunnusteta taidemuodoksi. Meemit ovat nopeasti kehittyviä, kaoottisia, anarkistisia, avantgardetaidetta puhtaimmillaan.” Taiteellisen ilmaisun ohella erilaisia meemejä on hyödynnetty mainoksissa jonkun verran, ja meemeihin on sisällytetty kaupallista sisältöä. Kovin miapetra.kumpula-natri@europarl.europa.eu | www.miapetra. Twitter @miapetrakumpula | www.facebook.com/miapetra MIAPETRA KUMPULA-NATRI ILMOITUS O ON AIKA NÄPPÄRÄÄ kysyä Siriltä lähimmän pizzerian tai bussipysäkin sijaintia ilman näpyttelyä. Välittömästi kännykän näytölle ilmestyy lista ravintoloista tai kartta reittiohjeineen tai miellyttävä ääni kertoo vastauksen sekunnissa. Wow! Tekoälyä hyödynnetään arkielämässä jo yllättävän paljon. Ääni ohjattavien palvelujen lisäksi tekoälyä käytetään terveydenhuollossa syövän parantamisessa. Rahamarkkinoilla koneet ostavat ja myyvät osakkeita syötettyjen algoritmien mukaan. Valtion turvallisuutta voidaan tehostaa tekoälyyn perustuvalla rajavalvonnalla. Tekoälyä on kokeiltu myös nälänhädän ja ilmastonmuutoksen torjunnassa. Tekoälyssä kaikki perustuu valtavan suureen datamassaan, joka kerätään algoritmien laskennan pohjaksi. Tällä hetkellä kehitystä ohjaa taloudellisen hyödyn tavoittelu yhteiskunnallisen kokonais edun sijaan. On arvioitu, että tekoälyn tuotto markkinoilla oli noin 125 miljardia euroa vuonna 2020. Iso motivaattori, mutta kuinka valjastaa kehitys ihmiskunnalle oleelliseen ja tärkeään? Kaiken hyvän rinnalle on nostettava myös monet haasteet. Uudella teknologialla ei pidä tehdä kaikkea, mitä sillä voisi tehdä. Ihmisoikeuksien kunnioittaminen ja yksityisyyden suoja ovat joutuneet koetukselle, kun meistä kerätään koko ajan tietoja meidän siitä tietämättä. Esimerkiksi missä olit sillä hetkellä, kun katsoit jostain sivustolta tiettyä tuotetta? Lista detaljeista on uskomattoman pitkä. Näitä tietoja yhdistellään ja myydään, jotta markkinointia voidaan kohdistaa yhä tarkemmin. Lapset ja nuoret ovat saman kohdennetun markkinoinnin kohteena. Tähän Euroopan parlamentin enemmistö halusi jo muutosta digitaalisten palvelujen säädösasetuksissa (DSA). Myös aikuisille kohdennetussa markkinoinnissa tulisi herkät tiedot, kuten terveys tai uskonto, suojata. Tekoälysovellutuksilla ei voi romuttaa yhteiskuntamme arvoja. Toisaalta kehitystä ei kannata pysäyttää, vaikka työrekryalgoritmien mennessä pieleen naisille on suositeltu matalapalkkaisempia töitä ja konekeskustelija on oppinut rasistiseksi tuskaisen nopeasti olemassa olevan datan pohjalta. Järjestelmien vastuullisuutta ja ihmisoikeuksien toteutumista voidaan arvioida vain paremmalla läpinäkyvyydellä. Syksyllä otettiin hieno askel tähän suuntaan, kun UNESCO ja YK:n kaikki 193 jäsenmaata hyväksyivät tekoälyn eettiset suositukset. Myös Unicef on hyväksynyt ohjeet tekoälyn hyödyntämiseen lasten oikeudet huomioivalla tavalla, samoin OECD. Ja nyt: EU valmistelee maailman ensimmäistä tekoälylakia. Minulla on ilo olla mukana tekemässä tuota lainsäädäntöä parempaa tulevaisuutta! HEI SIRI, KUKA MÄÄRITTELEE IHMISOIKEUTENI? Europarlamentaarikko (sd)
42 • 1 / 2022 syntyi peli palveluna -ansaintamalli, jolla tavoitellaan jatkuvaa ja mahdollisimman pitkäkestoista tulovirtaa. Etenkin suuret pelitalot ovat omaksuneet mallin. Ison budjetin peleissä rahastetaan mikrotransaktioilla eli pelin sisäisillä ostoksilla, joihin lukeutuvat myös loot boxit ja battle passit. Pelaajat ostavat pelin sisäistä valuuttaa, joka on luotu kiertämään finanssija uhkapelisääntelyä. Valuutalla voi ostaa päivityksiä profiiliinsa, kuten uusia pelihahmoja, aseskinejä tai erilaisia liikkeitä, joista tunnetuimmat lienevät pelien ulkopuolellekin siirtyneet Fortnite-tanssit. Visuaalisesti hedelmäpelejä muistuttavat loot boxit ovat yllätyslaatikoita, joista pelaaja voi saada harvinaisen peliesineen erittäin pienellä todennäköisyydellä. Vuonna 2019 tehdyn videoja uhkapelien yhdistymistä tutkivan David Zendlen johtaman työryhmän tutkimuksessa todettiin, että pelitalot tienasivat loot box -mekaniikalla jopa 30 miljardia dollaria vuonna 2018. Samassa tutkimuksessa todettiin, että loot boxit ovat aiheuttamassa 16–18 -vuotiaiden uhkapeliriippuvuutta. Monien maiden poliitikot ovat heränneet yllätyslaatikoiden uhkapelimäiseen luonteeseen ja vaatineet niille sääntelyä. Battle pass -mekaniikka luotiin pelien kuukausimaksun korvaajaksi 2010-luvun lopussa. Pelipassin ostaja saa pelaamisesta palkkioksi pelin sisäisiä esineitä. Mekaniikka sitouttaa pelaajia peliin lietsomalla fomo-ilmiötä, eli paitsi jäämisen pelkoa: battle pass -kausi kestää kuukaudesta pariin, minkä jälkeen kyseisiä esineitä ei enää saa haltuunsa muuta kautta. Käyttäytymispsykologisia koukkuja Vaille jäämisen pelon lisäksi pelaajia saadaan koukutettua tuhlaamaan rahansa virtuaalikrääsään monilla muillakin keinoin. Toimittaja ja pelikriitikko Jim Sterling kuvaa videoesseessään The Addictive Cost Of Predatory Videogame Monetization näitä käyttäytymispsykologiaan pohjautuvia koukkuja epäeettisksi, tarpeettomiksi ja aggressiivsiksi. ”Hook, habit, hobby” eli koukku, tapa ja harrastus -mekanismi on rakennettu on metsästämään “valaita”, eli pelaajia, jotka saattavat käyttää tuhansia euroja pelin sisäisiin ostoksiin. Nämä viisi prosenttia pelaajista tuottavat tutkimusten mukaan puolet mikroostosten tuomasta liikevaihdosta. Konseptissa koukku on yleensä erittäin houkutteleva tarjous, joka saa pelaajan käyttämään rahaa peliin ensimmäisen kerran, rikkoen jään ja sitouttaen pelaajan tuotteeseen. Pelaamisesta muodostuu tapa. Pelaajalle kaupataan tuotteita, jotka nopeuttavat pelissä etenemistä ja parantavat pelikokemusta. Pelistä muodostuu harrastus, jolloin pelaaja kokee, että siihen on luonnollista sijoittaa aikaa ja rahaa. Toimintaa vahvistaa kognitiivinen harha, ”Ikea-efekti”, joka saa kuluttajat arvostamaan enemmän itse rakentamaansa tuotetta, kuten pelihahmoa. Lapset, nuoret ja uhkapeliriippuvaiset Pelien koukkuna toimii ilmaisuus. Pelaamaan pääsee maksutta, mutta pelissä ei etene yhtä nopeasti kuin muut ilman taloudellista satsausta. Lasten ja nuorten suosima Fortnite on yksi näistä ilmaispeleistä. Pelin sisäisen aggressiivisen rahastuksen luomat ongelmat näkyvät jo nyt alaikäisten sosiaalisissa suhteissa. Laajassa brittitutkimuksessa haastateltiin 10–16-vuotiaita pelaajia. Tulosten mukaan jotkut lapset käyttävät rahaa peliin sen suunnittelun tai sosiaa lisen paineen takia. Lasten mukaan ilmaisskineillä ja -esineillä pelaavia syrjittiin ja kiusattiin. Heitä nolotti se, että kaverit pitivät heitä köyhinä. ”Jos pelaat oletusskinillä, ihmiset pitävät sinua roskana”, kommentoi 10-vuotias tyttö tutkijoille. David Zendlen vuonna 2018 tekemässä laajaotantaisessa empiirisessä tutkimuksessa todettiin vahva yhteys loot boxien käytön ja uhkapeliriippuvuuden välillä. Tutkimuksessa todettu yhteys oli voimakkaampi kuin uhkapeliriippuvuuden ja muiden tekijöiden, kuten alkoholinkäytön tai masennuksen välillä. Loot boxien samankaltaisuus uhkapelien kanssa saattaa luoda portin ongelmapelaamiselle. On myös ongelmapelaajia, jotka ovat siirtyneet rahapeleistä loot boxien ostamiseen, käy ilmi Sterlingin keräämistä pelaajien käyttäjäkokemuksista. Haastatellut pelaajat olivat joutuneet pakenemaan heille entuudestaan rakkaita pelejä näiden mekaniikkojen vuoksi. ”Inhoan sitä, mitä valtavirran peliteollisuus on tehnyt tälle ilmaisuvälineelle. Miten sääntelemätön ja esteetön ahneus, jolla yritysmaailman päätöksenteko pyörii, on muuttanut pelit päätöntä jauhantaa sisältäviksi, epätyydyttäviksi rahaimureiksi. Kaikki psykologisen väijytyksen nimissä”, Sterling painottaa. Ilmaisetkin pelit ovat rahastuskoneita TEKSTI JULIUS HALME KUVA KAI TALVINEN Peliteollisuuden saalistajat aiheuttavat sosiaalisia ongelmia. Kun pelaaja avaa lähes minkä tahansa nykypelin, hänelle aukeaa näkymä: ”Uusi aseskini NYT kaupan! Siirry kauppaan painamalla TÄSTÄ.” Pelin sisäisessä kaupassa oikealla rahalla ostetaan v-buckseja, COD pointteja, shardeja, crystalleja tai krediittejä. Jokaisella pelillä on oma valuuttansa. Vasta valuuttaa hankittuaan pelaaja saa käsiinsä vain kosmeettisen muutoksen luovan skininsä. Tässä on kyse monetisaatiosta, eli keinoista ja mekanismismeista saada pelit tuottamaan entistäkin enemmän rahaa. Rahastusmekanismeja löytää erityisesti suurten pelitalojen, kuten Bethesdan, Activision Blizzardin, Electronic Artsin ja muiden pelijättien julkaisuista. Vaikka ostopäätös on vapaaehtoinen, peliteollisuuden ansaintalogiikka on vuosikymmenten saatossa saanut jopa saalistajamaisia piirteitä. Teollisuuden kyseenalaiset rahasammot Pelimaailma on edennyt pitkälle siitä, kun videopelin hankinta rajoittui vain pelilevykkeen ostamiseen. Teollisuus mullistui vuonna 2004, kun ensimmäinen kuukausimaksullinen peli World of Warcraft julkaistiin. Tämän myötä MUUTTUVA PALKINTO Koukku-malli HOUKUTE TOIMINTA SITOUTUMINEN SISÄINEN ULKOINEN Start-up guru Nir Eyalin tuotesuunnitteluun kehitettyä koukkumallia sovelletaan laajasti myös pelien monetisaatiossa.
TEKSTI JULIUS HALME TEKSTI ANNI VIHERVIRTA CYBERPUNK-GENRESTÄ ammentava, hyperkapitalistiseen dystopiaan sijoittuva Cruelty Squad asettaa päähenkilön samannimisen firman palkkamurhaajan rooliin. Yli miljoonalla myydyllä kappaleella kulttimaineeseen nousseen pelin grafiikat ovat visuaalisesti groteskit grafiikat ja äänimaailma painajaismainen. Murhamissioiden toimeksiantajana toimii muodoton limakasa, jonka bassotaajuuksista koostuva mörinä yhdistyy ruudulla valuvaan nihilistiseen dialogiin. Tehtävät koostuvat yritysjohtajien murhaamisesta, jota yksityiset turvajoukot yrittävät estää. Kohteen tapettuaan pelaaja voi tienata ostamalla tämän yrityksen osakkeita halvalla. Rahalla saa biomekaanisia laajennuksia hahmoonsa, kuten selkään kirurgisesti asennettavan jet packin tai aivolohkon tilalle asennettavan aseen tehden pelaajasta tehokkaamman tappajan. HOW FISH IS MADE on mekaniikaltaan ja tarinaltaan yksinkertainen peli, mutta suorasukaisen kokemuksen alle on kätketty kommentteja niin valinnanvapauden illuusiosta kuin ihmisten ympäristövaikutuksista. Retropelien ilmeellä luotu maailma on yhdistelmä ruosteen syövyttämää metalliholvistoa ja vellovaa orgaanista rakennelmaa. Pelkistetty äänisuunnittelu lisää painostavalla huminallaan vaikutelmaa suunnattomasta laitteistosta. Pelaaja on kyljellään lätkyttelevä sardiini, joka etenee pelin läpi kalojen kohtaamisesta toiseen. Kolmen hengen tuotantona toteutettu lyhyt kauhupeli on enemmän Alueilla pyöriville siviileille puhuminen on pelin parasta antia: ”I follow the teachings of Fuckbro99” ja ”Our traditions are oriented around power. Power flows from the soul. I can tell you have none”, ovat vain pari esimerkkiä sadoista häiriintyneistä repliikeistä. Siviilien murhaamisesta ei seuraa sanktioita, vaan se voi olla jopa hyödyllistä, sillä kannibalismi palauttaa pelaajan elämäpisteitä ja raadoilta riistetyt ruumiinosat voi myydä pörssissä. Kaikesta vastenmielisyydestään huolimatta peli on aidosti immersiivinen kulutusja kapitalismikriittinen mediataideteos, joka tulkitsee genreä kiitettävästi. Consumer Softproducts: Cruelty Squad filosofista mietiskelyä kuin perinteistä kauhua. Välillä peli horjahtaa turhan symboliikkatykityksen puolelle, mutta loppuvaikutelma pysyy harkittuna. Pohdinnat valinnasta, yhteisön vaikutuksesta yksilöön ja yksilön vastuusta ympäristöönsä nivoutuvat konkreettisempaan aiheeseen nykykulutuksesta ja siihen väkisin linkittyvästä riistosta. How Fish is Made tarjoilee teemojaan yhtäläisellä määrällä vilpittömyyttä ja ivallisuutta kohtuullisen toimivasti. Johanna Kasurinen, Jeffrey Tomec & Martin Halldin: How Fish is Made Peliarviot Kyberimplanteilla ja kannibalismilla höystetyt kulutusorgiat Valinnanvapaus on valhe Hae 1.4. mennessä! www.snellman-korkeakoulu.fi Valitse oma polkusi Steinerkasvatus Taidekasvatus Itsekasvatus Steinerpedagogista opettajankoulutusta ja taidekoulutusta
44 • 1 / 2022 Fatima Al Qadiri Medieval Femme. Hyperdub 2021 NEW YORKISSA vaikuttava kuwaitilaissyntyinen äänitaiteilija Fatima Al Qadiri yhdistelee tuotannossaan arabi musiikin ilmaisukeinoja kokeelLe vy ar vi ot liseen elektroniseen musiikkiin. Aiemmilla levyillään Al Qadiri on tutkinut sukupuoli-identiteettiä ja yhteiskunnallisten liikkeiden tukahduttamista. Ambient-henkistä Medieval Femme -levyä ovat puolestaan inspiroineet keskiaikaiset naisarabirunoilijat. Islamilaisen puutarhan metafora vie kuulijan syvämietteiselle matkalle, jossa haaveilu ja suru maailman nykytilasta limittyvät toisiinsa. Kaikuvat ud-, huiluja urkusamplet tuovat mieleen Dead Can Dancen varhaiset levyt. Al Qadirin tyylille ominaiset retrosävyiset orkesterisamplet, vahvat bassot sekä mantramaiset laulut luovat unenkaltaisen, lumoavan maailman. MIKA PEKKOLA (proto)Torvinen Toinen isi Humu Records 2021 JOY DIVISIONIN ja The Curen vaikutteet kuuluvat joensuulaisen (proto) Torvisen kolmannella pitkäsoitolla. Aikuisgoottirockiksi tyyliään tituleeraavan yhtyeen kuvaus on osuva. Toisen Isin soundi vaihtelee intensiivisistä kitararock biiseistä tummiin syntikkapoppeihin ja niiden välillä leikitteleviin tanssijalkaa vipattaviin menobiiseihin. Levyllä esiintyvät lyyriset teemat käsittelevät keski-ikäistymistä ja isyyttä katkeran ivallisesti ja itseironisesti. Kaikki kappaleet eivät kuitenkaan ole eksistentiaalista vanhenemisangstia. Poliittissävyisissä kappaleissa kyytiä saavat myös poliisi, vartija ja kapitalismi. Joulukuussa julkaistu levy räjäyttää suomalaisen indie-rock pankin jättäen kuulijan puristamaan rystysiään valkoisena, odottaen keikalle pääsyä. JULIUS HALME Olen menettänyt järkeni Olen menettänyt järkeni TEKSTI JANNE SIIRONEN Suomenkin listoilla 20 vuotta sitten juhlinut venäläisduo t.A.T.u. oli 90-luvun kaaoksen lapsi. V ENÄL ÄISET muistavat vuoden 2000 kahdesta asiasta: presidentti Vladimir Putinin valtaannoususta ja ajan soundtrackista: t.A.T.u. -bändin jättihitistä Ya Soshla s Uma:sta. Kappaleen musiikkivideo, jossa kaksi koulupukuun pukeutunutta, ”järkensä menettänyttä” teinityttöä suutelee vesisateessa, on jäänyt elämään populaarikulttuuriin vuosituhannen alun ikonisena ajankuvana. t.A.T.u.n ympärillä rätisevä provokatiivinen energia lupasi avointa ja vapaata tulevaisuutta venäläiselle nuorisolle, tai ainakin niille, jotka olivat moisista asioista kiinnostuneita. Uusi dynaaminen presidentti ja maailmanvalloitus poplistoilla oli monen mielestä jonkin uuden alku. Tänä päivänä Ya Soshla s Uma -videota ei voi esittää Venäjällä, sillä se on vastoin 2013 voimaan tullutta ”homo propagandalakia”. Kuten monia asioita nyky-Venäjällä, voi takaperoista kehitystä ymmärtää vain historian kautta. Sekasorron vuosikymmen 1990-luku muistetaan Venäjällä traumaattisena aikana. Neuvostojärjestelmän romahduksen jälkeen, vuonna 1992 käynnistetyt talousuudistukset johtivat massiiviseen inflaatioon, jonka myötä kansalaisten säästöt menettivät arvonsa. Valtion kassan tyhjeneminen ajoi hallituksen sille tappiolliseen jättimäiseen yksityistämiseen, joka hyödytti lähinnä jo valmiiksi rikkaita liikemiehiä, tulevia oligarkkeja. Venäjällä ei maksettu palkkoja kuukausiin, pahimmillaan jopa vuosiin. Ihmiset yrittivät tulla toimeen miten parhaiten kykenivät. Kadunvarsille ilmestyi myyntikojuja ja kioskeja, vanhat naiset kaupittelivat perintöastioitaan ohikulkeville. Ne, joilla oli mahdollisuus, viljelivät perunaa ja muuta syötäväksi kelpaavaa. Tehtaat yrittivät hoitaa palkanmaksua tuotteillaan, ja näitä tuotteita – tuoleja, nalleja, kattiloita – yritettiin sitten vaihtaa elintarvikkeisiin. Muutaman vuoden ajan osa kansasta eli käytännössä rahatalouden ulkopuolella. Järjestäytynyt rikollisuus levisi. Samaan aikaan sisäänajettiin uutta maailmankuvaa. Tiukasti kontrolloitu yhteiskunta ja sen länsikielteisyys oli historiaa – turbokapitalismin godzillan askeleita kuului nyt juhlia. Tele
1 / 2022 • 45 Joona Toivanen Trio: Both Only We Jazz Records 2022 JAZZBÄNDIN PERUSYKSIKKÖ on piano, basso ja rummut. Kun Joona Toivanen, Tapani Toivanen ja Olavi Louhivuori pääsevät studiossa soitintensa ääreen, meno ei ole kovinkaan perinteistä. Tapani Toivasen soittaessa bassoa jousella efekti on järkälemäisempi kuin islantilaisen muotikoneen, halldorophone-sähkösellon konsanaan. Instrumentaalimusiikin kuuntelemisessa kuuleminen ei riitä, musiikki pitää nähdä. Both Only -avaus laukkaa kevyesti 1950-luvulta lähitulevaisuuteen ja Acceptance-biisissä me näkijät reissaamme töihin tai mestauslavalle. Tämän levyn soidessa näemme kirkkaasti ilman sieniä, miten teeman variaatiot nostattavat revontulet seinille ja minimalismi on näennäistä. IIDA SIMES jotka takaavat, ettei homma typisty ihan peruspunkiksi. Laulaja Anni Lötjösen karisma kantaa tälläkin kertaa, biisit ovat täynnä tiukkaa sanomaa ja poljentoa. Vahvoina kappaleina esiin nousevat luontotuhoa peilaava ja Linkolan ajattelua kyseenalaistava Loppu. Sitten on poliisiväkivaltaan ja George Floydiin (Pelasta ja turvaa) sekä itänaapuriin (Njet, Vlad!) liittyvät rallit, jotka resonoivat näinä maailmanpoliittisina aikoina. Tuore Älä luovuta jatkaa siitä mihin edellisellä Kosto elää! -levyllä jäätiin. Vaikka homma toimii mainiosti edelleen niin silti herää kysymys: menikö nyt vähän liikaa edellisen kertaukseksi? ANTTI KURKO Huora Älä luovuta Backstage Rock Shop 2022 HUOR AN VARSIN SUUREKSI kasvaneen suosion voi kenties paikantaa siihen, että meno on metalliksi tarpeeksi punkkia mutta sisältää elementtejä, Olen menettänyt järkeni Olen menettänyt järkeni visiosta saattoi katsoa avaruusötökkä ALFin seikkailuja tai paljasta pintaa saippuaooppera Santa Barbaran tyyliin. Iloinen materialismi ja käteisen kylmä erotiikka olivat shokki entisille neuvostokasvateille. Tämä rakastaa tuota Vähän päälle 30-vuotias, mainoselokuvien käsikirjoittajana ja tuottajana menestynyt Ivan Shapovalov oli yksi heistä, jotka kykenivät navigoimaan tässä uudessa todellisuudessa. Jalkapallohuligaanin näköinen nuorimies oli opiskellut lastenpsykologiksi, mutta vaihtoi alaa 90luvun puolivälissä kohinalla kasvavaan markkinointi bisnekseen. Ennen t.A.T.u.n lansee rausta Shapovalov oli hankkinut jo nimeä mainosfilmeillään, muun muassa kansainvälisessä J. Walter Thompson -mainostoimistossa Moskovassa. t.A.T.u. projekti käynnistyi vuoden 1998 lopussa. Unelmana oli luoda sekä uudenlaista venäläistä pop-taidetta että tehdä rahaa. Ydintiimi syntyi Shapovalovin työkontakteista mainonnan maailmassa. Projektin rahoittaja R&K tietokoneyhtiön toimitusjohtaja Boris Renski oli Shapovalovin entisiä asiakkaita, t.A.T.u.:n suurimmat hitit sanoittaneen toimittaja Elena Kiperin hän oli tavannut erään viinabrändin mainoskuvauksissa. Alkuvuodesta 1999 Moskovassa pidettiin kaksipäiväinen koelaulutilaisuus. Koelauluissa erottui selkeästi kaksi esiintyjää: Punahiuksinen Lena Katina,15 ja puoli vuotta nuorempi Julia Volkova, 14. Katina ja Volkova olivat ehtineet elää lapsuuttaan Neuvostoliitossa. He kasvoivat Moskovassa keskiluokkaisissa kodeissa, kävivät kunnallista koulua (Lena koulu ? 457:ssa ja Julia koulu ? 882:ssa) ja opiskelivat ohessa pianonsoittoa. Myöhemmin molemmat pääsivät mukaan arvostettuun lastenyhtye Neposediin, jossa he tutustuivat toisiinsa. Katina esiintyi vuosia myös Avenue-nimisessä ryhmässä, ja Volkova näytteli television suositussa Yeralash-lastenohjelmassa. t.A.T.u -projektin maaginen ainesosa löytyi Lukas Moodyssonin Fucking Åmål -elokuvasta. Shapovalov näki teinityttöjen elämästä ja rakkaudesta kertovan yllätyshitin ja inspiroitui. Duolle valittu nimi ”????” tarjosi projektin punaisen langan sanaleikin muodossa: tatuointia tarkoittavan sanan lisäksi se oli myös lyhennelmä lauseesta ”?? ????? ??” – ”Tämä (tyttö) rakastaa tuota (tyttöä)” Julia Volkovan mukaan tytöt itse lähestyivät ensisinglen ympärille rakennettua kampanjaa kuin näyttelijät: musiikkivideon tarina oli minielokuva, ja he sen näyttelijöitä. Volkovan mukaan yleisöä ei ”huijattu” yhtään enempää kuin missä tahansa teatteriesityksessä tai tv-sarjassa. 200 km/h väärällä kaistalla Venäjällä HLBTQ+ -teemat on aina liitetty vahvasti länteen ja länsimaiseen propagandaan. Vaikka Neuvostoaikana kielletyt samansukupuoliset suhteet dekriminalisointiin 1993, nähtiin homoseksuaalisuus silti parhaimmillaankin arveluttavana kapitalistisena dekadenssina. Pietarissa syntynyt poliittinen maantieteilijä Daria Tarkhova, 27, muistaa t.A.T.u:n läpimurron: televisiossa pyörineen Ya Soshla s Uma -videon ja bändin julisteet. Yhden hän oli kiinnittänyt jopa isovanhempiensa mökin seinälle. ”Venäjällä oltiin selvitty 90-luvun lamasta. Ja vaikka elettiin brutaalin kapitalistista aikaa, oli elossa vielä uskomuksia, että länsi tuo meille pelastuksen ja meistä kaikista tulee rikkaita ja hyvinvoivia.” Nuorille t.A.T.u:n provokatiivinen imago symboloi ennen kaikkea ”länttä”; modernia, vapaampaa aikaa, jota päin oltiin vihdoin kulkemassa. Keväällä 2001 julkaistu 200 Po Vstrechnoy -levy oli massiivinen menestys, joka myi pelkästään Venäjällä miljoona kappaletta. Todellinen pyöritys alkoi vuoden 2002 lopussa kun Ya Soshla s Uma:n englanninkielinen versio All The Things She Said julkaistiin. Siitä tuli yksi vuoden suurimpia kansainvälisiä hittejä. Läntiset popmediat lyttäsivät t.A.T.u:n melkeinpä koomisen yksimielisesti. Kriitikot murehtivat kilpaa konseptin aitoutta ja ’viestin’ vaikutusta lapsiin. Samalla unohdettiin sopivasti, että Alice Cooperista Village Peopleen ja Spice Girlseihin myös angloamerikkalainen popmusiikki on aina ollut teatteria. Neitsytlupauksen tehnyt letti päinen Britney Spears koulu puvussaan oli kuitenkin heteronormatiivinen vaihtoehto – ja näin ollen parempaa teatteria. Tarkhova ei ole järin yllättynyt reak tiosta. ”Venäjä on totuttu näkemään modernista ajasta jäljessä ja t.A.T.u rikkoi tätä kaavaa. Tottakai länsimediat halusivat selitellä, että tämä on ihan feikkiä, ei mitään nähtävää…” Tarkhova uskoo, että yhtyeen HLBTQ+ -myönteinen viesti todellakin muutti jotain ajassa, ainakin Venäjällä. ”Oliko t.A.T.u seurausta siitä, että hetken oli vapaampi meininki, vai oliko se sen syy? Uskon, että t.A.T.u ainakin myötävaikutti. Se oli kuitenkin tosi iso juttu Venäjällä.” Satujen hyvä ja paha sisar t.A.T.u:n jälkeen Volkova ja Katina ovat esiintyneet julkisuudessa kuin satujen hyvä ja paha sisar. Punahiuksinen Katina on edelleen HLBTQ+ -liittolainen, mutta Julia Volkova on tuottanut toistamiseen pettymyksen faneilleen. Tarkhova ei näe sattumana sitä, että Volkova päätyi viime vuonna vaaliehdokkaaksi juuri Putinin puo lueena tunnetun Yhtenäisen Venäjän riveihin. Putin on vuoden 2008 talouskriisiin jälkeen pönkittänyt asemaansa vetoamalla kansakunnan konservatiivisiin tuntoihin ja korostanut ortodoksiseen uskontoon nojaavaa isänmaallisuutta. Arvot, joita t.A.T.u edusti 2000luvun alussa ovat presidentin propagandakoneiston mukaan koulukirjaesimerkki siitä kuinka ”länsi on mennyt modernismissa harhaan”. Putin on käyttänyt aggressiivisesti HLBTQ+ -vähemmistön asemaa alleviivatakseen sanomaansa. Putinin tiuhaan viljelemä termi vakaus pitää sisällään verhotun uhkauksen: ”muistakaa mitä tapahtui 90-luvulla”. Putinia hyödyttää, jos ihmiset yhdistävät demokraattisen kehityksen ja esimerkiksi HLBTQ+ -oikeudet niukkaan ja kaoottiseen vuosikymmeneen. Julia Volkovan esiintyminen Yhtenäisen Venäjän riveissä onkin täydellinen esimerkki puolueen onnistuneesta propagandaliikkeestä. Nuori nainen, johon ruumiillistui 2000-luvun alun liberaali ihanne, on nyt valjastettu Putinismin palvelukseen. Tämä kaikki tekee yhtyeen jo valmiiksi melko ongelmallisesta perinnöstä entistä sotkuisemman. 20 vuotta myöhemmin All The Things She Saidista, sen videosta ja videon viestistä on tullut kuitenkin esittäjäänsä isompi ilmiö. Kappale elää nyt omaa elämäänsä TikTokissa ja milleniaalien muistoissa. All The Things She Said -videolla on YouTubessa yli 300 miljoonaa katselukertaa. Nykymaailmassa sen sanoma tuntuu – surullista kyllä – edelleen radikaalilta. PUTININ TIUHAAN VILJELEMÄ TERMI VAKAUS PITÄÄ SISÄLLÄÄN VERHOTUN UHKAUKSEN.
46 • 1 / 2022 TEKSTI JA KUVA TUOMAS RANTANEN Täsmäteatterin Meri-Maija Näykin radikaali lempeys haastoi Uros Liven. Täsmäteatterin Meri-Maija Näykin radikaali lempeys haastoi Uros Liven. Hattaraista narttuilua T AMMIKUUSSA Tampereen linja-autoasemalta löytyy liiketila, jossa kortteeria lopulla pitää Täsmäteatteri. Poikkitaiteellinen työryhmä on sovittanut sinne feministisen monitoimiareenan, joka piruilee jo nimellään Narttu Live (työnimi) joulu kuussa Tampereelle avatulle Nokia-areenalle, joka ensin nimettiin pääsponsorinsa mukaan Uros Liveksi. Sisältä tila vaikuttaa lähinnä hippikommuunin ja purkkapopbändin takahuoneen yhdistelmältä. Yleiskirjavan kuosin vahvin väri on vaaleanpunainen. Seinille on ehtaan jääkiekkotyyliin ”jäädytetty” t-paitoja, joiden selkämysten nimistä tunnistaa feminismin ja queer-liikkeen sankareita. Televisioruudulla pyörii ringettevideo. Sivupöydällä on tarjolla kakkua ja mehua. ”Tässä tosiaan ideana oli tehdä vasta kappale Uros Livelle”, naurahtaa hankkeen tuottaja-ohjaaja-kuraattori Meri-Maija Näykki. ”Kutsuin projektin työryhmää koolle erilaisissa someryhmissä. Halusin työskennellä nimenomaan naisten ja queer-ihmisten kanssa, koska Uros Live vaikutti tehdyn niille muille.” Täsmäteatteri on erikoistunut poikkitaiteellisiin ja paikkasidonnaisiin teoksiin. Vuonna 2019 se järjesti Ratinan silla alla synttäri-iltamat 240 vuotta täyttäneelle Tampereelle. Terveisin, Teatteri taas oli koronarajoituksiin sovitettu esitys, joka postitettiin katsojalle kotiin kirjeinä. Narttu Live (työnimi) päätyi Tampereen linja-autoasemalle kaupungin tyhjien tilojen kulttuurikäyttöä edistävän Välitila-toimintamalllin pilottina. Se jouduttiin kesken prosessiin sopeuttamaan vuoden vaihteessa kiristyneisiin kokoontumisrajoituksiin. ”Loppuvuodesta 2021 kiellettiin kaikki esittävän taiteen yleisötilaisuudet, mutta museoiden ja näyttelyiden katsottiin voivan olla auki tietyin edellytyksin. Kun tässä tapauksessa teos pakeni jo valmiiksi määritelmiä, ajattelin että olkoon se sitten museo. Käytännössä suunniteltua sisältöä ja yleisömäärää jouduttiin karsimaan vain vähän. Sitten vain liimailin seiniin erilaisia museolappuja.” ILL ALL A AVAUTUVA AN näyttelyyn yleisö on kutsuttu saapumaan viiden hengen rytmissä. Jo ovella meidät ryhmäytetään kotijoukkueen jäseniksi jakamalla meille henkilökortit. Samalla meille kerrotaan pelisäännöt, joissa maalien teon ja voittamisen sijaan korostuvat yhteisöllisyys ja muustakin turvallisuudesta kuin koronan väistelystä huolehtiminen. Näyttelytiloissa on tarjolla erilaisia installaatiota ja vastaanottorasteja. Musiikkiesityksiä säestetään milloin pianolla, milloin kanteleella ja pölynimurilla. Yhdessä installaatiossa hellyttävät patteripehmolelut on asetettu hassun muotoiselle pelikentälle enemmän könyämään laitojen yli ja toistensa päälle kuin potkimaan palloa maaleihin. Samaan aikaan kun ”toimitusjohtajan toimistossa” drag-artisti Hellä Suvanto (Taneli Kemppi) pitää kynsistudiotaan, ”saunassa” demonstroidaan kehorauhaa. ”Hotellissa” nähdään puolestaan Narttu Juoksuajan (Vappu Raappana) hillitön burleskiesitys, jota höystävät sänkyyn mahdutettu oikea jääkiekkomaali, lätkäkeräilykorteista tehty viuhka ja luovasti sovitettu Maamme. Yleisölle saa myös katsoa ikkunan takaa kuinka vihainen feministi (sirkustaiteilija Kanerva Keskinen) heittelee veitsiä ruusukkeisiin, joissa lukee ”homofobia”, ”naisviha” ja ” rasismi”. Saman feministin voi nähdä toisaalla kävelemässä paljain jaloin rikotun lasi katon sirpaleiden päällä. Tarjolla olevan tunneskaalan koskevinta päätyä edustaa jääkiekkovarusteisiin pukeutuneen rap-artisti ja transaktivisti Arion Raudeksen pukuhuoneinstallaatio. Räpätessaan hän siirtää kaapistaan pursuavia kukkia maljakkona toimivaan pisoaariin. Yhdessä kappaleessaan hän kuvaa yksilön tärkeitä elämänvalintoja taktiikkataulun nuoliin viittaamalla ja murehtii kertosäkeessä riipaisevasti, kuinka isänmaa on unohtanut osan toivoistaan. TÄTÄ ILOITTELEVASSA anarkismissaan riemastuttavaa ja osallistavuudessaan koskettavaa kollaasia voi perustellusti kuvailla kuraattori Näykin omalla käsitteellä radikaali lempeys. ”Vaikka teoksen nimessä on sana ’narttu’ ja siellä näytetään keskisormeakin, sen tunnelma on turvallinen, rakastava ja hattarainen. Ja se on tässä ajassa erityisen radikaalia”, hän täsmentää. Teoksen otsikossa mainittava ”työnimi” saa sekin lempeän selityksensä. ”Uros Liven toimitusjohtaja väitti, ettei se nimi liity mitenkään sukupuoleen, eikä ole provokaatio. Tämän paikan tirehtöörinä itse olen sitä mieltä, että ’narttu’ kyllä liittyy sukupuoleen ja se on tarkoituksellinen provokaatio. Koska emme kuitenkaan oikeasti usko sukupuoliseen poissulkemiseen, näyttelyssä yleisö saa äänestää areenallemme paremman nimen.” Erilaista aktivismiakin harrastanut Näykki aloitti taitelijauransa jo seitsemän vuotiaana Sorin sirkuksessa. Tie nykyiseksi poikkitaitelijaksi on kulkenut Järvenpään kansanopiston, Metropolian ammattikorkeakoulun ja brittiläisen Circomedian kautta. Cirkossa esitetään helmikuussa Näykin ohjaamaa nyky sirkusesitystä Irtikytkentä. Toukokuussa Mynämäellä avautuu Näykin yhteisötaideprojektina purkutaloon konseptoima MynäMynä-Maa -näyttely. ”En sano, että minusta taiteen pitäisi olla julistavalla tavalla poliittista. Minusta jo se on poliittista, että teos viihdyttää turvallisella tavalla – eli että voidaan olla kehollisesti yhdessä tilassa erimielisiä ilman että tapellaan”, Näykki määrittelee taiteensa yhteiskunnallisuutta. ”Esittävän taiteen koolle kutsuvassa voimassa on itsessään paljon poliittista. Minulle esitykset ovat tekoja, jotka voi nähdä poliittisina valintoina. Niihin sisältyy silloin aina myös teoksen synnyttämä keskustelu.” Täsmäteatteri: Narttu Live (työnimi) Monitaiteinen näyttely Tampereen linjaautoasemalla (Vuolteenkatu 4) päättyi 28.1. Ka tri Ka llio
TEKSTI TUOMAS RANTANEN TEKSTI TUOMAS RANTANEN Elokuvaa teatterissa Uhanalainen teatteritiede P INJA HAHTOLAN ja Mari Lehtosen kirjoittama ja näyttelemä, Ria Katajan ohjaama SuomiFilmin salaiset kansiot oli tammikuun korona rajoitusten keskellä tarjolla vain rajatulle erikoisyleisölle. Kieli poskella näyteltyjen kohtausten, leffaklippien ja uudelleen kuvattujen filmi parodioiden varassa kulkeva sketsikokoelma pöyhii vanhojen elokuviemme miesja naisroolien kliseitä. Käänteisellä sukupuoliroolituksellaan se vinoilee hyvän tahtoisesti Kummelin, Vintiöiden ja Studio Julmahuvin kaltaisten viihdeohjelmien poikaenergialle. Tällä metodilla käsitellään millaisia naismalleja tarjoavat Pekka Puupääelokuvien Justiina, Suomisen Olli -elokuvasarja äitihahmo ja Anneli Saulin tähdittämä Hilja – maitotyttö. Lisää havaintoja löytyy myös naisten seksuaalisen aktiivisuuden yhdistämisestä sukupuolitauteihin, Tauno Palon ja Ansa Ikosen palkkaeroista sekä Assi Nortian roolituksista eksoottisten kaunotarten hahmoihin. Tuntemattoman sotilaan dekonstruoiminen tuntemattomien synnyttäjien kansalliseepokseksi menee ehkä vitsinä hiukan överiksi, mutta silti osoittaa, miten meillä kansankunnan kriisiajat yhä tiivistetään vain miesten rintamakokemuksiin. Vaikka koko esityksen komiikka perustuu siihen, että sukupuolen esittämisen haitarissa nykyään äänikertoja on SuomiFilmin aikoja enemmän, selväksi tulee, että maailma ei tässäkään suhteessa ole valmis. Pinja Hahtola; Mari Lehtonen & Ria Kataja. SuomiFilmin salaiset kansiot Seuraavat näytökset (jos korona suo): 23.2. Teatteri Vantaa, 5.3. Krapin paja, 11.3. Hämeenlinnan Teatteri ja 28.4. Karanteeniteatteri Suvilahden tiivistämöllä. H ELSINGIN YLIOPISTON humanistisen tiedekunnan tiedekuntaneuvosto käsittelee teatteritieteen asemaa kokouk sessaan 15.2. Tammikuussa neuvosto jätti pöydälle esityksen, joka veisi teatteritieteeltä oppiaineen itsenäisyyden eikä sitä voisi enää opiskella pääaineena. Päätöksen dramaattisuutta lisää, että Helsingin yliopisto on tätä nykyä ainoa korkeakoulu, jossa tällainen oppiaine on. Helsingin yliopiston teatteritieteen professori Hanna Korsberg ihmettelee Teatteri & Tanssi + Sirkus -lehden tuoreesssa kolumnissaan, miten on mahdollista, että aktiivisena teatterimaana itseään pitävän Suomen yliopistokentällä teatterintutkimuksen resurssit ovat näin alimitoitettuja. ”Nykyinen tilanne johtaa vääjäämättä asiantuntijavajeeseen taiteellista työtä tukevissa tehtävissä, ja tämä huoli tulee koko esittävien taiteiden kentän jakaa”, kirjoittaa Korsberg. Voiman tammikuussa käynnistämän Teatterin politiikkaa & politiikan teatteria -podcastin keskustelussa Korsberg nostaa esiin Suomen sitoutumisen Unescon sopimukseen aineettoman kulttuuriperinnön vaalimisesta. Sen kannalta on kyseenalaista, miten suomalaisen teatteritaiteen tutkimus pystyy vastaamaan tähän haasteeseen. jos sen asema ja resurssit ajetaan alas. Professori Hanna Korsberg ja yliopistomaailman ongelmia käsittelevän Dosentit-näytelmän kirjoittaja ja ohjaaja Juha Jokela vierailivat Teatterin politiikka & politikan teatteria -podcastin avausjaksossa. Podcast löytyy osoitteesta www. voima.fi/audio Es ko Pa av ol a AVOINNA MA-SU KLO 11-17. VAPAA PÄÄSY! Päivälehden museo Ludviginkatu 2-4 Helsinki M US EO U U TI ST EN M IL JO O N IE N Anna Retulainen SARA HILDÉNIN TAIDEMUSEO Särkänniemi, Tampere | tampere.fi/sarahilden A as i, 20 12 . Ö ljy ka nk aa lle , 20 x 20 cm . Yk si ty is ko ko el m a. K uv a: Ju ss i Ko iv un en 12.2.–21.8.2022 Hiljaisuus
48 • 1 / 2022 TEKSTI ILONA IIDA SIMES KOLLAASI SILJA SEPPÄLÄ Televisioviihde tarjoaa suloista vapautusta arjesta. Sinkkuelämää-sarjan juuret ovat julmassa todellisuudessa. Sarjan päämissio on kieltää kuluttajaa hyväksymästä itseään. Lounastavat leidit N EW YORKIN jet set -elämän tärkeä osa 1960–1980-luvulla oli lounaskulttuuri. Varakkaat rouvat rakastivat lounastamista hienoissa ravintoloissa, joissa tosin aikalaistodistajien mukaan ”kukaan ei syönyt”. Tapaamiskulttuuri oli niin ikoninen, että siitä on kirjoitettu aikakauslehdissä kautta vuosikymmenten. Lehtijutut oli kuvitettu eliittikaunotarten kuvilla. Yhdysvaltain tärkeimmän valtaperheen perijätär Jacqueline Kennedy Onassis ja hänen sisarensa Lee Radziwill hallitsivat hovejaan keskuspuiston itäpuolen hienostoravintoloissa. Babe Paley, CBS-tv-yhtiön perustajan Bill Paleyn vaimo, tuli kuuluisaksi nimenomaan lounaspiireistään. Paleyn parhaita ystäviä oli kirjailija Truman Capote, avoimen homoseksuaali ja vahvasti alkoholisoitunut kulttuurijulkkis. Hän oli nimennyt viimeisen teoksensa La Cote Basque 1965 :n New Yorkin kuuluisimman ravintolan ja kantapaikkansa mukaan. Ellittirouvien lounastreffit olivat niin kuuluisa instituutio, että West Side Storyn laulut sanoittanut nero Stephen Sondheim teki aiheesta biisin The Ladies Who Lunch vuonna 1970. Feministit valtasivat ravintolat Lounastavat leidit olivat esikuvina Sinkkuelämää-teeveesarjaan, jota katsottiin ympäri maailmaa 1998–2004. Ensimmäisen osan ohjasi Susan Seidelman, feministiseksi kulttiklassikoksi nousseen Missä olet, Susan -leffan ohjaaja. Sarja uudisti ikonisen newyorkilaisleidien lounaskulttuurin näennäisen feministiseksi projektiksi. Sarjan ”tytöt” – kuten he itseään kutsuivat – olivatkin seksuaalisesti aktiivisia uranaisia, eivätkä rikkaisiin sukuihin naituja tyhjäntoimittajia. Kaupunki ei ollut ainoa mikä sarjassa sykki, kun yö elämästä juopuneet tytöt kourivat miesten haarovälejä. Vaikka käytös välillä huiskahti seksuaalisen häirinnän puolelle, sarja alleviivasi, etteivät nämä naiset istu seesteisen passiivisesti ravintolan pöydässä odottamassa prinssejään. Sarjan ironinen kirjoittajahahmo oli Capoten sijaan heteroseksuaalinen nuori nainen, jolla tosin oli hyvä homoystävä antamassa ravintola-, ihmissuhdeja pukeutumisvinkkejä, sekä tietenkin lounasseurana. Sarjan ensimmäisessä jaksossa esiintyi myös Capote-niminen hahmo. Sinkkuelämässä oli paljon hätkähdyttävän uutta ja erikoista verrattuna muuhun televisiotarjontaan. Vaikka ajat ovat muuttuneet, vaikka tunnarin World Trade Centerin tornit on traagisesti pommitettu maan tasalle, vaikkei toisella kaudella cameoroolin tekevä liikemies Donald Trump enää ole ensisijaisen tunnettu bisneksistään ja vaikkei yhtäkään sarjan kommunikaatioteknologian välineistä puhelinkopeista hakulaitteiden kautta Nokian ”kenkiin” ole enää kaupoissa, sarjassa on paljon elementtejä, jotka ovat ihan päteviä vielä tässäkin ajassa. Useat jaksot käsittelivät muunsukupuolisuutta ja transaktivismia, miesten ja naisten homoseksuaalisuudesta puhumattakaan. Naisten keskustelut omasta seksuaalisuudestaan masturbaatiosta ryhmäseksiin olivat aivan uutta sarjan ilmestymiskaudella, eikä suurin osa niistä häviä uudempien sukupolvien Girlsien jutuille. Näyttämölle saapui biologinen kello Sarjakuvataiteilija Alison Bechdel lanseerasi vuonna 1985 testin, jonka avulla voi mitata elokuvan tai tvohjelman naiskuvaa. Onko teoksessa vähintään kaksi naishahmoa, joilla on nimi? Keskustelevatko he koskaan keskenään yli minuutin ajan jostain muusta aiheesta kuin miehestä? Bechdelin Lepakko elämää-sarjakuvassa päähenkilö keksii vain yhden teoksen, joka täyttää ehdot: Alienin. Sinkkuelämää täytti kriteerit kirkkaasti. Sarja ei kuitenkaan osoittautunut naisen vapauttamisprojektiksi, vaan loppua kohden takaisku, kuten feministi Susan Faludi sanoisi, alkoi vallata tilaa. 1970–80-luvun populaarikulttuuria, erityisesti televisiota ja elokuvia, tutkinut Faludi on argumentoinut, että viihde pelkää ja inhoaa feminismiä niin paljon, että kostoksi naisille selitetään, miten feminismi aiheuttaa pahaa oloa. ”Biologinen kello” on yhdysvaltalaisen tv-viihteen suurimpia neronleimauksia, naisille räätälöity syyllisyyskäsite. Faludi kauhistui, miten legendaarisen Kolkyt ja risat -ysärisarjan ennen niin edistykselliset naiset ahdistuivat jaksosta toiseen kuulles
saan tyhjän kohtunsa tikittävän. Miestä ei tarvittu nautintoon vaan perheen perustamiseen, johon naisen elämä kulminoituu. Sinkkuelämää-sarja uhrasi yhden tytöistään, suloisen galleristin, kärsimään tikittävästä kohdusta. Muillekaan päähenkilöille sarja ei tarjonnut vapautusta, vaan esitteli näille jakso toisensa jälkeen kulutusyhteiskunnan jäseniä koukuttavista viesteistä ylivoimaisesti vahvimman: epätäydellisyyden tunteen. Tämä kiteytyy päähenkilö Carrien (Sarah Jessica Parker) kolumnitekstissä: ”Syntymästä saakka nykynaisille toitotetaan, että he voivat tehdä mitä haluavat: ruveta astronauteiksi, johtaa internet-firmaa, jäädä kotiäideiksi. Sääntöjä ei enää ole, ja vaihtoehtoja on loputtomiin. Mutta onko mahdollista, että meidät on hemmoteltu pilalle vaihtoehtojen paljoudella, niin ettemme enää osaa valita? Sisimmässämme tiedämme, että saman tien kun valitsemme jotakin, kuten miehen, hyvän työpaikan, upean asunnon, toinen vaihtoehto sulkeutuu. Ovatko sukupolvemme naiset sellaisia, jotka eivät osaa enää valita? Vai voimmeko todellakin saada kaiken?” Ihminen, joka kaipaa uutta käsilaukkua, kenkäparia tai puolisoa, on aina valmis kuluttamaan. Kuin amputoitu ruumiinjäsen, puute kutisee siihen saakka, kunnes tilalle ostaa kaupasta jotain suloista ja kallista. Finanssikapitalismin mörkö ei anna kutinan pysyä kauaa poissa, vaan Sinkku elämässä sen sallitaan karjua, että seuraavalle lounaalle tarvitset jotakin uutta. Varsinkin sarjan loppuaikoina tytöt luettelivat kenkämerkkejä ja muotitaloja niin tiuhaan tahtiin, että luksusmyymälöiden kaupankäynti kiihtyi kautta maailman. Samoin kuin seksuaalinen tyydytys, joka antaa täyttymyksen hetkeksi, kuluttamisen tyydytys kestää vain hetken, matkan kaupasta pahvikassien kanssa kotiin. Kuten Carrie opetti, ihanan ja kalliin kenkäparin takia kannattaa olla viikko syömättä, ja niinpä Carrienkin sukupolvi lakkasi syömästä New Yorkin eliittiesikuviensa tapaan. Ja niinhän siinä sitten kävi Koronaepidemian suljettua kulttuurielämän Parker kollegoineen ryhtyi uhkarohkeaan toimenpiteeseen ja päivitti Sinkkuelämän nykyaikaan. And Just Like That on kirjoitettu ja kuvattu parin viime vuoden aikana. Sen päähenkilöt ovat kauniisti ikääntyneitä ihmisiä, joilla on viisikymppisten huolet. Enää sydämen ongelmista pahin ei ole rakkaussuru, ja läheisen kuolema muistuttavat omasta rappeutumisesta. Tupakointi ei enää ole typerän hassu pikkupahe, nyt se on tappavan vaarallista. Jaksoja tuottaneet päänäyttelijät Parker, Kristin Davis ja Cynthia Nixon ovat kertoneet, että sarja on ollut ”liian valkoinen”. Asiaa korjattiin laajentamalla esiintyjäkaartin värimaailmaa, eikä enää ole nelikkoa vaan septetti. Huolimatta etnisten taustojen ja sukupuolten kirjon laajenemisesta 2020-luvun sfääreihin, vanhat tutut ongelmat pysyvät: asunto ja ura ovat vääränlaisia, parisuhde kehno ja deittailu pelottavaa. Eikä edelleenkään ole mitään päällepantavaa. Itsetuntokriisit ovat suurimmat sarjan vähiten konservatiivisella hahmolla, feministisellä, älykkäällä ja korkeasti koulutetulla juristilla Mirandalla (Nixon). Uusissa jaksoissa Miranda haluaa murtaa rajoja jatkamalla opiskeluja ja ryhtymällä ihmisoikeusjuristiksi. Niinpä juuri hän saa huomata todellakin pudonneensa kelkasta. And Just Like That ja Sinkkuelämää HBO Maxilla. Kylmäverisesti Truman Capote Yle Areenassa. Ei ilmaisia eikä iloisia lounaita P IENIÄ TEKSTIN PÄTKIÄ vastaan Truman Capoten kustantaja Random House maksoi kirjailijalle valtavat ennakot, jotta tämä saisi valmiiksi ”magnum opuksen”, suurteoksensa, johon hän oli koonnut kaiken, mitä oli elämästään (lähinnä New Yorkissa) oppinut, ja kaikki tämä perustuisi tositapahtumiin. La Cote Basque 1965:n piti olla tällainen kirja. Kuitenkaan se ei koskaan ilmestynyt eikä käsikirjoitusta ole löytynyt. Kun aikakauslehti Esquire 1975 julkisti Capoten kirjasta otteen, seurapiirien kuningatar Babe Paley ja tämän ystävät, kuten näyttelijä, kirjailija ja upporikkaan suvun perijätär Gloria Vanderbilt ja tulevan varapresidentin puoliso Mary ”Happy” Rockefeller, järkyttyivät syvästi. Capote kuvasi heidät typeryksiksi, joiden elämän toimettomuus oli synkkää ja lounaat suorastaan öykkärimäisiä – puhumattakaan kesälomista huvijahdeilla Välimerellä. Huolimatta siitä, että Capote oli itse nauttinut sekä kyseisten rouvien lounasseurasta että Välimeren-lomista näiden puolisoiden huvijahdeilla, hyödyllinen ystävyys ei estänyt häntä puukottamasta naisia selkään terävällä kynällään. ”Joutsenet”, kuten Capote leidejä kutsui, katkaisivat välinsä Capoteen. Eräs heistä, pahimmin nolattu Ann Woodward – jonka Capote vihjasi tappaneen miehensä – teki pian Esquiren jutun ilmestyttyä itsemurhan. Entinen paras ystävä Babe Paley ei enää koskaan puhunut Capoten kanssa eikä aneluista huolimatta sallinut tämän tulla vierailemaan kuolinvuoteellaan. Paley kuoli syöpään vuonna 1978. Murtunut Capote joi itsensä hengiltä kuusi vuotta myöhemmin. IHMINEN, JOKA KAIPAA UUTTA KÄSILAUKKUA, KENKÄPARIA TAI PUOLISOA, ON AINA VALMIS KULUTTAMAAN. VERKKOVIHALLE JA VALEUUTISILLE STOPPI ”S uomessa tehdään mitä muualla päätetään – Kenelle kellot soivat?” ”Unkarilainen voimistelun olympiavoittaja menehtyi saatuaan koronarokotteen”. Tunnistaisitko sinä, perheenjäsenesi tai ystäväsi, että nämä otsikot ovat peräisin valeuutissivuston tarjonnasta? Päällisin puolin teksti näyttää kuin miltä tahansa uutisotsikolta. Valheellinen tieto naamioituu nykyään niin helposti uutisen muotoon, että luotettavan tiedon erotteleminen epäluotettavasta on vaikeaa. Someja verkkoaikana väärä tieto leviää salaman nopeasti, ja sitä on vaikea jälkikäteen oikaista. Samaan aikaan, kun verkkopalvelut ja somealustat yhdistävät ihmisiä ja helpottavat elämäämme, on niissä myös paljon varjopuolia, joita ei ole tähän mennessä korjattu. Verkkopalveluja ja sosiaalisen median alustoja ei ole nähty julkisena tilana, jossa pätevät samat säännöt kuin muuallakin yhteiskunnassa. Valeuutisten ja vihapuheen levittäjät ovat äänekkäitä. Disinformaation alullepano on systemaattista toimintaa, jolla yritetään vääristää todellisuutta. Väärä tieto palvelee aina jonkun tarkoitusperiä ja valtapyrkimyksiä. Tutkimusten mukaan todellisuudessa valta osa suomalaisista esimerkiksi kannattaa EUjäsenyyttä eikä ole maahanmuuttovastaisia. Jos taas uskoo mediajuttujen kommenttikenttiä, Facebook-keskusteluja tai vale uutissivuja, asia näyttää olevan päinvastoin. Nettialustoilla tekstejä ja epämääräisiä väitteitä levittämällä on helppo saada aikaan pöhinää, ja möykkääjien mielipiteet vaikuttavat epä suhtaisesti yleiseen mielipiteeseen. Ihmisten välinen keskustelu on verkossa terävää. Hyvän maun raja usein hämärtyy, kun keskustelukumppani ei istu vasta päätä. Verkkoympäristöissä leviää törkeitä sanankäänteitä ja viha puhetta joka hetki. Erityisen sankoin mitoin verkkovihaa kohdistuu naisiin ja tyttöihin. Tämä vihapuhe pyrkii vaientamaan erityisesti ne naiset ja tytöt , jotka ilmaisevat itseään ja omia mieli piteitään tai ovat poliittisesti aktiivisia, eikä sitä edelleenkään nähdä mahdollisesti rikoksen tunnusmerkit täyttävänä toimintana. Euroopan unioni yrittää nyt luoda sääntöjä verkon villiin länteen, jotta eurooppalaisten verkkoympäristö olisi turvallisempi. EU:n digi palvelusäädös sääntelee verkossa toimivia välitysja säilytyspalveluja, verkkoalustoja ja sosiaalisen median palveluita, joita miljoonat eurooppalaiset ja erityisesti nuoret käyttävät päivittäin. Nämä palvelut eivät voi toimia enää pelkästään omien sääntöjensä varassa, koska niiden säännöt eivät riitä laittomien ja haitallisten verkkosisältöjen hallitsemiseen. Digipalvelusäädöksen tarkoitus on varmistaa, että siitä, mikä on laitonta oikeassa elämässä, tulee laitonta myös verkossa. Olen pitänyt säädöksessä erityisen tärkeänä sitä, että sillä pystyttäisiin kitkemään sukupuolittunutta vihapuhetta ja verkkohäirintää sekä velvoittamaan alustoja poistamaan häiritsevää materiaalia. Säädöksen lopullinen muoto määräytyy EU-instituutioiden välisissä neuvotteluissa tämän kevään aikana. Säilyttääksemme turvallisen verkkoympäristön on myös tärkeää, että meillä on riippumatonta mediaa ja esimerkiksi Voiman kaltaisia vapaan, kriittisen ja kyseenalaistavan tiedonvälityksen kanavia. Niistä meidän pitää pitää kiinni. Sirpa Pietikäinen WWW.SIRPAPIETIKAINEN.EU
50 • 1 / 2022 Matrixin ja Digimonin jälkeisessä ideakrapulassa suolletussa SAO-universumissa taistellaan henkensä edestä maailman ensimmäisen virtuaalitodellisuuteen rakennetun roolipelin (VRMMORPG) sisällä, josta pelaajat (saati yleisö) eivät pääse irtaantumaan kärventämättä aivojaan. Yliseksualisoitujen koulutyttöjen ja hirviöiden tappomontaaseista koostuva elokuva-adaptaatio on esimerkki taantumuksellisesta animesta, jolla yritetään vain kasvattaa tuotteen franchise-potentiaalia. JULIUS HALME ELOKUVAT Saila Kivelä & Vesa Kuosmanen: ELÄINOIKEUSJUTTU Ensi-ilta 4.3. Oikeutta eläimille -järjestön vuodesta 2007 julkaisema, suomalaisilla tiloilla ja teurastamoissa kuvattu materiaali on muuttanut monien käsitystä siitä, kuinka tuotantoeläimiä kohdellaan ja saa kohdella. Karry Hedberg ja Saila Kivelä olivat ensimmäiset julkisesti vastuun kuvista ottaneet aktivistit, ja vuonna 2011 heidät haastettiin tämän takia oikeuteen. Kivelän ja Vesa Kuosmasen Eläinoikeusjuttu-dokkari kuvaa oikeustapauksen ohella salakuvausoperaatioita, niihin liittyvästä stressistä, siitä mikä ajaa aktivistia eteenpäin ja mitä seuraa, kun aktivisti uupuu. Tiloilla kuvatun materiaalin sijaan huomio kiinnitetään ajatusmaailmaan, josta toiminta kumpuaa, ja siihen, miten aktivistien läheiset ja yhteiskunta reagoivat toimintaan. Myös se, kuinka erilaisiin paikkoihin samat tavoitteet voivat johtaa huomioidaan: samalla, kun Saila Kivelä tuskailee oman aktivisminsa kanssa, hänen siskonsa Mai Kivelä äänestetään eduskuntaan. Ovatko siskot edelleen samalla puolella, vai onko isosisko siirtynyt vasta puolelle? Missä rintamalinjat yleensäkään kulkevat nyky-yhteiskunnassa? Kivelä ja Kuosmanen päästävät ääneen myös yhden niistä sian tuottajista, joiden tiloilla Kiveläkin kävi kuvaamassa. Maailmankatsomusten eroista huolimatta keskusteluyhteys löytyi. Kivelä muistutti, että aktivistien kritiikki ei sittenkään kohdistu yksilöihin, vaan järjestelmään, joka ohjaa ja kannustaa toimintaan, jota harva meistä kestää katsoa. JARI TAMMINEN KOONNUT TUOMAS RANTANEN Yle Areena: Uutishuone (Suomi, 2009) Kaisa Pylkkäsen ja Pentti Halosen kirjoittama epookkisarja kuvaa noviisitoimittajan ( Krista Kosonen) näkökulmasta Yleisradion televisiouutisten toimitustyöskentelyä vuosina 1968–1979. Journalismin haasteisiin, suku polvi murrokseen, sukupuoliroolien muutokseen ja Ylen asemaan liittyvien kysymysten ohella sivutaan monia suomalaisten maailmankuvaa heiluttaneita uutistapahtumia kuten Prahan kevättä, Chilen sotilasvallankaappausta, Neil Armstrongin kuukävelyä, Watergate-skandaalia, Iranin vallankumousta ja Afganistanin sotaa. Yle Areena: Politiikka-Suomi (Suomi, 2021) Pekka Laineen, J. P. Pulkkisen ja Olli Laineen kirjoittamassa kymmenosaisessa dokumenttisarjassa viime vuosikymmenten poliittiset avainvaikuttajat avaavat suurten poliittisten käänteiden takaisia kulissinäkymiään. Sarjan erityinen ansio liittyy siihen, miten median grillauksen suhteen näennäisen parkkiintuneet poliitikot tunnustavat tavanomaista suoremmin, miten raskaaksi julkisessa ryöpytyksessä oleminen voi käydä. 17.2. Frii & 18.2. Kutonen: State of Play (Britannia/USA, 2009) Kevin Macdonald ohjasi Paul Abbottin BBC:lle luoman minisarjan pohjalta poliittisen jännärin, jossa neuvokas toimittaja ( Russell Crowe) tekee juttua poliittisen vallan ytimiin ulottuvasta murhasarjasta. Mediakritiikin näkökulmasta käsiteltäväksi tulevat ainakin politiikan ja median valtasuhteen moni mutkaisuus sekä lähdekritiikki erityisesti sellaisissa tilanteissa, joissa toimittajalla on oma häntänsä oven välissä. HBO Max: Wire, viides tuotantokausi (USA, 2008) Toimittajataustaisen David Simonin luomassa yhteiskunnallisessa poliisisarjassa valotetaan analyyttisen satiirisella otteella järjestäytyneen huumerikollisuuden, poliisityön ja poliittisen päätöksenteon monimutkaisia jännitteitä. Sarjan päätöskausi kuvaa, miten armoton kilpailu lukijoista ohjaa mediaa ylidramatisoimaan rikollisjournalismin kaltaisia myyviä aiheita, mikä ohjaa julkisuudenhakuisia päättäjiä puuttumaan mieluummin ongelmien oireisiin kuin todellisiin juurisyihin. Yle Areena: Karpo (Suomi, 2020) 1970-luvulla median parrasvaloihin noussut Hannu Karpo on televisiotoimittajuuden pioneeri, jota on usein syytetty sekä herravihan lietsonnasta että sosiaalipornon levittämisestä. Ari Matikaisen dokumentti kertoo kohteensa ohella suomalaisen journalismin kasvukivuista sodanjälkeisen kaupungistumisen ja kulttuurimurroksen keskellä. Samalla auttaa pohtimaan sitä, kenen ääni kulloinkin tulee mediassa kuulluksi. Voiman TV-tärpit Adam McKay: DON'T LOOK UP Netflix. Netflixin runsailla resursseillaan siunaamassa mediasatiirissa kipuillaan ilmastomuutokseen vertauskuvallisesti viittaavan maailmanlopun äärellä. Leonardo DiCaprion ja Jennifer Lawrencen esittämät tähtitieteilijät havaitsevat maata nopeasti lähestyvän asteroidin yrittäen saada tiedotusvälineitä ja poliittisia päättäjiä ymmärtämään tilanteen vakavuuden. Valitettavasti ihmislajiin kohdistuva planetaarinen uhka ei oikein istu julkkisaiheisiin virittyneiden kaupallisten medioiden ohjelmaformaatteihin. Samaan aikaan Valkoisessa talossa valtaa käyttävä presidentti ( Meryl Streep) tulkitsee katastrofia trumpilaisen populismin viittoittaDon't Look Up Eläinoikeusjuttu 4.3. Asghar Farhadi: SANKARI Ensi-ilta 11.2. Monissa Asghar Farhadin elokuvissa Iranin keskiluokan edustajat tasapainoilevat perinteiden painolastin ja liberaalien elämänvalintojen välillä. Esimerkiksi The Salesmanissa podettiin sukupuoliroolien tuskaa keskellä Arthur Millerin klassikkonäytelmän sovitusta ja elokuvassa Nader ja Simin: Ero (2011) avioliiton purku käy sukupaineiden takia vaikeaksi. Sankarissakaan parisuhteet eivät ole vain kahden kauppaa, mutta sen pääteema liittyy siihen, miten vanhat käsitykset kunniasta ja perheen maineesta istuvat erityisen huonosti nykyajan mediatodellisuuteen. Siinä kalligrafi Rahim ( Amir Jadidi) on joutunut vankilaan epärehellisen liikekumppaninsa aiheuttaman velan takia. Hän joutuu painiin omatuntonsa kanssa saadessaan käsiin toiselle kuuluvaa omaisuutta, jolla voisi lunastaa itsensä vapaaksi. Oikeasta valinnasta seuraa paha karma: julkisuuden valokeilassa syntynyt sankaruus sulaa nopeasti sosiaalisen median ryöpytyksessä. Farhadi hallitsee täydellisesti asetelman ja hahmojensa hitaan syventämisen. Yksityinen melodraama kasvaa yhteiskuntakriittiseksi tutkielmaksi siitä, miten tekopyhä systeemi rankaisee rehellisyydestä ja suosii välistävetäjien ahneutta. Vertauskuvallisesti elokuva tiivistyy kuvaan, jossa satunnainen vanhan ajan pariskuntaa nousee bussiin ja huristelee sillä menneisyyteen samaan aikaan, kun me tämän ajan tiedon valtateiden kulkijat olemme lähinnä hukassa. TUOMAS RANTANEN Ayako Kawano: SWORD ART ONLINE: PROGRESSIVE – Aria of a Starless Night Elokuvateattereissa nyt. Lue lisää arvioita osoitteessa malla tiellä, kun Elon Muskia ja Bill Gatesia muistuttava eksentrinen it-kapitalisti ( Mark Rylance) näyttää kaikille maailman poliitikoille kaapin paikkaa. Ohjaaja Adam McKay tunnetaan USA:n asuntosijoituskuplan äärellä revitelleestä The Big Shortista (2015) sekä USA:n ex-varapresidentti Dick Cheneyä höykyttäneestä elokuvasta Vice – vallan oikeat kasvot (2018). Nyt satiirisen liioittelun nupit on väännetty entistä jyrkemmin kaakkoon. Elokuvaa on perustellusti arvosteltu esimerkiksi yleisön aliarvioinnista, asetelmallisuudesta ja latteasta USA-keskeisyydestä. Silti voi ajatella niinkin, että kantaaottava elokuva kannattaa joskus tehdä tavalla, joka puhuttelee muitakin kuin kaikkein tiedostavinta etujoukkoa. TUOMAS RANTANEN Sankari 11.2.
TILAN TARPEESEEN SUVILAHTI MAGITO STOA | ENSI-ILTA 5.3. ESITYKSET 6.3. | 8.3. | 10.3. | 30.3. | 31.3. | 1.4. | 2.4. JUURET www.kutteri. ? info@kutteri. ? Kutteri tekee kuvaa ja ääntä kohtuullisilla hinnoilla. Striimauksen ei tarvitse olla kallista! STRIIMAUKS ET PODCASTIT WEBINAARI T VIDEOT JAKKUPUKU Janne Saarakkala www.kokoteatteri.fi Esiintyjät: Miina Turunen, Anna Veijalainen Muusikot: Timo Hirvonen ja Jussi Lehtonen 18.2.-2.4.
Ei jätetä koronalomautettuja yksin. Ansionmenetyksestä maksettava täysi korvaus.