Voima 10/2020 - Lehtiluukku.fi

Ole hyvä ja käytä tulostamiseen lehden omasta valikosta löytyvää tulostuspainiketta.

HANNUPEKKA BJÖRKMAN JA LEIKIN LOPPU 10/2020 JOULU–TAMMIKUU VOIMA.FI
Helsinkiläinen, sinä valaiset kaupungin. Erityisesti tänä jouluna jokainen meistä voi olla valona toisilleen, naapurilleen, lähimmäisilleen ja läheisilleen. #ilmansinua tämä talvi olisi paljon pimeämpi. Siunattua ja levollista Jeesuksen syntymäjuhlaa! #valaisetpimeän #kirkkohelsingissä
Limbodusa LOTTA DUFVA ”Toiminnallinen ja väkivaltainen romaani viekkaalla twistillä. Se on sukua tv-sarjalle tai sarjakuvalle, joka sekä viihdyttää että yllättää.” – Parnasso OTAVA Sen pituinen se JANNE SAARAKKALA HS-raadin perusteluista: ”Riemastuttava, osuva, viehättävä sekä paikoin myös alakuloinen pitkittäisleikkaus ajasta, jonka piti tuoda 1970-luvulla syntyneiden sukupolvelle vapauden vallankumous.” LIKE Lasiseinä SAMULI LAIHO ”Omaelämäkerrallinen romaani piirtää hienosti kaksinaisuuden: suuren tragedian ja suuret unelmat, jotka toteutuivat samaan aikaan.” – HS LIKE 29 95 Luottomies PASI LAMPELA Turvallisuusalalla työskentelevä Olli lankeaa epätoivoisiin keinoihin pelastaakseen rmansa, itsekunnioituksensa sekä uskonsa rakkauteen. LIKE 27 95 Planet Fun Fun JOHANNES EKHOLM ”Painokas, terävä ja rohkea. Jos pitää yllätyksistä, kannattaa tarttua Ekholmin vauhkosti vikuroivaan romaaniin.” – HS OTAVA 29 95 La Ciudad ANTTI REINI Upea esikoisromaani valojen ja varjojen kaupungista, jossa elämänkolhimat ajelehtijat etsivät itseään, toisiaan ja elämän syvintä olemusta. LIKE 27 95 Viimeinen Atlantis ANTTI HYYRYNEN ”Teos on viiltävä, kokonainen, ahdistava ja kaoottinen. Vangitsevuudessaan tunnelma hipoo suomalaisen spekulatiivisen ktion huippuhetkiä.” – IS LIKE 27 95 Varjonyrkkeilijä INGA MAGGA ”Teos on äärimmäisen ajankohtainen sekä urheilumaailman että seksuaalisen väkivallan kuvauksena.” – AL LIKE 27 95 Kuutio MARKO ANNALA ”Annalan omalakisia kirjoja yhdistää sekä miehen kohtaama kriisi että kirjallinen tyyli: selkeä, sujuvasanainen ja vaivattomasti etenevä proosa.” – Etelä-Saimaa LIKE Vieraat JOHANNA SINISALO ”Vieraiden idea on kekseliäs, ja Sinisalo saa siitä paljon irti. Psykologisesti taitavasti rakennetussa tarinassa etualalle asettuu kiinnostavasti kommunikaation vaikeus.” – HS KARISTO 27 95 Kirjoja jotka muistetaan kauan ja rohkea. Jos pitää yllätyksistä, kannatvauhkosti vikuroivaan Varjonyrkkeilijä ajankohtainen sekä urheilumaailman että seksuaalisen väkivallan kuvauksena.” Sen pituinen se JANNE SAARAKKALA HS-raadin perusteluista: ”Riemastuttava, osuva, viehättävä sekä paikoin myös alakuloinen pitkittäisleikkaus ajasta, jonka piti tuoda 1970-luvulla syntyneiden sukupolvelle vapauden vallankumous.” 29 95 Kuutio MARKO ANNALA ”Annalan omalakisia kirjoja yhdistää sekä miehen kohtaama kriisi että kirjallinen tyyli: selkeä, sujuvasanainen ja vaivattomasti etenevä proosa.” – Etelä-Saimaa LIKE ja kaoottinen. Vangitse27 95 Va lik oi m a va ih te le e m yy m äl öi tt äi n . Ta rk is ta m yy m äl äk oh ta in en sa at av uu s Su om al ai n en .c om is ta . Kirjoja jotka Limbodusa Tulenkantajapalkintoehdokas Tulenkantajapalkintoehdokas Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkintoehdokas 27 95 29 95 Helsinkiläinen, sinä valaiset kaupungin. Erityisesti tänä jouluna jokainen meistä voi olla valona toisilleen, naapurilleen, lähimmäisilleen ja läheisilleen. #ilmansinua tämä talvi olisi paljon pimeämpi. Siunattua ja levollista Jeesuksen syntymäjuhlaa! #valaisetpimeän #kirkkohelsingissä
JOU LU– TAM MIK UUN MER KKI TUO TTE ET ILMOITUS KAARINA DAVIS: TOINEN TIE – TIETOKIRJAILIJAN ELÄMÄÄ Kirja tarjoaa viihdyttäviä hetkiä kirjoittajille, kirjoittamisesta haaveileville ja lukijoille, jotka ovat kiinnostuneita siitä, miten kirjat syntyvät. Kaarina Davis kirjoittaa myös työstä ja sen merkityksestä, luonnonsuojelusta, herkkyydestä ja mediasta. Teos on jokaiselle, joka etsii kohtuullisempaa ja luonnonläheisempää elämää – ja sopua itsensä ja maailman välillä. Teos löytyy kirjakaupoista ja kirjailijan nettsivuilta: www.kaarinadavis.com LENNY KRAVITZ: LET LOVE RULE Miljoonia levyjä myynyt rockjumala Lenny Kravitz kertoo kauan odotetussa muistelmateoksessaan, miten hän löysi oman äänensä. Let Love Rule on kasvutarina luovasta lapsesta, joka kouluvaikeuksien ja kodin jännitteiden jälkeen löytää pelastuksen musiikista. Kolmekymmentäyksi vuotta sitten Kravitz pani musiikkimaailman polvilleen läpimurtoalbumillaan Let Love Rule. Sen jälkeen hän on myynyt 50 miljoonaa levyä, voittanut useita Grammyjä, villinnyt yleisöt ympäri maailman ja tehnyt musiikkia muun muassa Mick Jaggerin, Madonnan, David Bowien ja Michael Jacksonin kanssa. www.like.fi SOTKUISET MAAILMAT Taiteen ja kulttuurin tutkimuksessa on tavattu keskittyä ihmiseen: ihmisen kokemukseen, historiaan ja luomuksiin. Hyttisen ja Karoliina Lummaan toimittaman teoksen artikkeleissa keskitytään posthumanismin soveltamiseen kaunokirjallisuuden, kuvaja esitystaiteen sekä muiden kulttuuristen tekstien analyysissa, joka haastaa ajattelemaan tekstien ja maailman suhteita. Nykykulttuurin tutkimuskeskuksen julkaisuja 129, Jyväskylän yliopisto Kirjatilaukset Jyväskylän yliopiston verkkokaupasta: webshop.jyu.fi M.A.NUMMINEN Jos arvelette tietävänne lähes kaiken kulttuurin moniottelijasta M.A. Nummisesta radion, TV:n ja lehtien juttujen perusteella, yllätytte tämän kirjan sisällöstä. Muistelmat vuosilta 1965–1989 ovat vauhdikasta luettavaa. www.docendo.fi LUONKOS – PARASTA IHOLLESI Käsityönä rakkaudella tehtyä luonnonkosmetiikkaa Naantalista. Timanttisia ihonhoitokakkuja, jotka korostavat luonnollista hyvinvointiasi helposti ja tehokkaasti. Täydellisiä kumppaneita niin talvi-iholle kuin moninaisia ihohaasteita omaavillekin. Eettinen ja ekologinen, pakkauksia myöden luontoystävällinen tuoteperhe. Uudista ihonhoitorutiinisi; yhdessä kakussa on kaikki, mitä ihosi tarvitsee! luonkos.fi SAVUNHARMAA EMINENSSI Historiantutkija Oula Silvennoisen Savunharmaa eminenssin (Siltala) kohteena oleva Ralph Erik Serlachius (1901–1980) oli viittä kieltä puhunut kosmopoliitti, joka johti Serlachiusyhtiötä läpi sen menestyksen vuosien. Hän oli myös Urho Kekkosen poliittinen taustavaikuttaja, vientiteollisuuden vuorineuvospiirin moottori ja Serlachiuksen taidesäätiön vakiinnuttaja. Saatavilla kirjakaupoista ja suoraan Serlachiusmuseoiden verkkokaupassa: kauppa.serlachius.fi www.serlachius.fi Kaunokirjallisuuden Finlandia-ehdokkuu della noteerattu uutuusromaani on huikean kiehtova lukuelämys. Mesta ril linen Heikki Kännö tarjoaa parasta sielunrohtoa näinä vaikeina aikoina. Suoraan kustantajalta tilatuissa teoksissa on kirjailijan signeeraus. ”Teos on kuin klassikkomaalaus, kenties Hieronymos Boschin triptyykki Maallisten ilojen puutarha” – Savon Sanomat. Kustantamon omasta nettikaupasta 25 euroa sammakko.com HEIKKI KÄNNÖ: RUNOILIJA Antropologi Anna Lowenhaupt Tsing jäljittää palkitussa menestyskirjas saan matsutake-sie nen matkaa ka pi ta lismin reuna milla Oregonin ja Suomen Lapin metsistä japanilaisten herkku suiden ruoka pöy tiin. Kiehtovan sienen kautta avautuu näkymä kapitalismin ja sen marginaalien suhteisiin, vuorovaikutukseemme ei-inhimillisten toimijoiden kanssa ja lopulta elämän mahdollisuuksiin antroposeenin aikakaudella – kapitalismin jälkeensä jättämissä raunioissa. www.tutkijaliitto.fi LOPUN AIKOJEN SIENI
JOU LU– TAM MIK UUN MER KKI TUO TTE ET ILMOITUS KAARINA DAVIS: TOINEN TIE – TIETOKIRJAILIJAN ELÄMÄÄ Kirja tarjoaa viihdyttäviä hetkiä kirjoittajille, kirjoittamisesta haaveileville ja lukijoille, jotka ovat kiinnostuneita siitä, miten kirjat syntyvät. Kaarina Davis kirjoittaa myös työstä ja sen merkityksestä, luonnonsuojelusta, herkkyydestä ja mediasta. Teos on jokaiselle, joka etsii kohtuullisempaa ja luonnonläheisempää elämää – ja sopua itsensä ja maailman välillä. Teos löytyy kirjakaupoista ja kirjailijan nettsivuilta: www.kaarinadavis.com LENNY KRAVITZ: LET LOVE RULE Miljoonia levyjä myynyt rockjumala Lenny Kravitz kertoo kauan odotetussa muistelmateoksessaan, miten hän löysi oman äänensä. Let Love Rule on kasvutarina luovasta lapsesta, joka kouluvaikeuksien ja kodin jännitteiden jälkeen löytää pelastuksen musiikista. Kolmekymmentäyksi vuotta sitten Kravitz pani musiikkimaailman polvilleen läpimurtoalbumillaan Let Love Rule. Sen jälkeen hän on myynyt 50 miljoonaa levyä, voittanut useita Grammyjä, villinnyt yleisöt ympäri maailman ja tehnyt musiikkia muun muassa Mick Jaggerin, Madonnan, David Bowien ja Michael Jacksonin kanssa. www.like.fi SOTKUISET MAAILMAT Taiteen ja kulttuurin tutkimuksessa on tavattu keskittyä ihmiseen: ihmisen kokemukseen, historiaan ja luomuksiin. Hyttisen ja Karoliina Lummaan toimittaman teoksen artikkeleissa keskitytään posthumanismin soveltamiseen kaunokirjallisuuden, kuvaja esitystaiteen sekä muiden kulttuuristen tekstien analyysissa, joka haastaa ajattelemaan tekstien ja maailman suhteita. Nykykulttuurin tutkimuskeskuksen julkaisuja 129, Jyväskylän yliopisto Kirjatilaukset Jyväskylän yliopiston verkkokaupasta: webshop.jyu.fi M.A.NUMMINEN Jos arvelette tietävänne lähes kaiken kulttuurin moniottelijasta M.A. Nummisesta radion, TV:n ja lehtien juttujen perusteella, yllätytte tämän kirjan sisällöstä. Muistelmat vuosilta 1965–1989 ovat vauhdikasta luettavaa. www.docendo.fi LUONKOS – PARASTA IHOLLESI Käsityönä rakkaudella tehtyä luonnonkosmetiikkaa Naantalista. Timanttisia ihonhoitokakkuja, jotka korostavat luonnollista hyvinvointiasi helposti ja tehokkaasti. Täydellisiä kumppaneita niin talvi-iholle kuin moninaisia ihohaasteita omaavillekin. Eettinen ja ekologinen, pakkauksia myöden luontoystävällinen tuoteperhe. Uudista ihonhoitorutiinisi; yhdessä kakussa on kaikki, mitä ihosi tarvitsee! luonkos.fi SAVUNHARMAA EMINENSSI Historiantutkija Oula Silvennoisen Savunharmaa eminenssin (Siltala) kohteena oleva Ralph Erik Serlachius (1901–1980) oli viittä kieltä puhunut kosmopoliitti, joka johti Serlachiusyhtiötä läpi sen menestyksen vuosien. Hän oli myös Urho Kekkosen poliittinen taustavaikuttaja, vientiteollisuuden vuorineuvospiirin moottori ja Serlachiuksen taidesäätiön vakiinnuttaja. Saatavilla kirjakaupoista ja suoraan Serlachiusmuseoiden verkkokaupassa: kauppa.serlachius.fi www.serlachius.fi Kaunokirjallisuuden Finlandia-ehdokkuu della noteerattu uutuusromaani on huikean kiehtova lukuelämys. Mesta ril linen Heikki Kännö tarjoaa parasta sielunrohtoa näinä vaikeina aikoina. Suoraan kustantajalta tilatuissa teoksissa on kirjailijan signeeraus. ”Teos on kuin klassikkomaalaus, kenties Hieronymos Boschin triptyykki Maallisten ilojen puutarha” – Savon Sanomat. Kustantamon omasta nettikaupasta 25 euroa sammakko.com HEIKKI KÄNNÖ: RUNOILIJA Antropologi Anna Lowenhaupt Tsing jäljittää palkitussa menestyskirjas saan matsutake-sie nen matkaa ka pi ta lismin reuna milla Oregonin ja Suomen Lapin metsistä japanilaisten herkku suiden ruoka pöy tiin. Kiehtovan sienen kautta avautuu näkymä kapitalismin ja sen marginaalien suhteisiin, vuorovaikutukseemme ei-inhimillisten toimijoiden kanssa ja lopulta elämän mahdollisuuksiin antroposeenin aikakaudella – kapitalismin jälkeensä jättämissä raunioissa. www.tutkijaliitto.fi LOPUN AIKOJEN SIENI 39 52 10 Noah Kin Tiina Elovaara Hilja Grönfors TÄSSÄ LEHDESSÄ MUUN MUASSA 13 SOTA LUONTOA VASTAAN 15 34 10 / 2020 • 7 14.12.2020–31.1.2021 VAIKKA USEIMMAT meistä mieltävät vuosikymmenen vaihtuneen jo viime vuodenvaihteessa, matemaattisesti ajatellen aloitamme vasta nyt uuden vuosikymmenen. Ajatus siitä tuntuu lohdulliselta. Koronapandemian hallitseman vuoden jälkeen kuulostaa houkuttelevalta pelkkä ajatus ikään kuin uudesta alusta. Kaiken koronan aiheuttaman kärsimyksen, huolen ja taloudellisten menetysten keskellä on silti hyvä, että suurissa murroksissa on myös toinen puolensa. Kuten näyttelijä Hannu-Pekka Björkman tämän Voiman haastattelussa muistuttaa, ”ulkoisten kriisien keskellä ydintä kuoriintuu esiin ja ihmiset ryhtyvät kysymään elämänsä merkityksellisyyden perään”. Hänen mielestään siinä, miten yritämme käsitellä yhdessä tätä uutta todellisuutta, voi nähdä myös hyvyyden siementä. Koettelemuksiemme keskellä me pysähdymme miettimään, mitä todella pidämme arvokkaana ja oikeana. Samalla ryhdymme kantamaan enemmän huolta ympäröivästä maailmasta ja toisistamme. MEIDÄN PITÄ Ä KATSOA maailmaa uusin silmin ja mieluummin kohdata ongelmat yhteisönä. Esimerkiksi tämän lehden artikkelit Pantanalin kosteikon tuhoutumisesta ja arktisella alueella käytävästä kilpailusta luonnonvarojen hallinnasta koskevat meitä kaikkia. Molempien alueiden kohtalot ovat elintärkeitä koko ihmiskunnalle. Koronaepidemian jälkeen paluu normaaliin ei ole enää vaihtoehto. Kuten kirjailija Arundhati Roy kirjoitti Financial Timesissa, “koronapandemia on saanut mahtavat polvilleen ja ihmiskunnan pysähtymään kuin seinään. Mielialamme seilaavat edestakaisin ja kaipaavat paluuta normaaliin. Yritämme liimata menneisyyttä kiinni tulevaisuuteen ja kiellämme niiden välille syntyneen halkeaman. Mutta halkeama on ja pysyy. Kaiken kauheuden keskellä meillä on mahdollisuus ajatella uudelleen tätä tuomiopäivän masiinaa, joksi olemme maailman rakentaneet. Mikään ei olisi maailman kannalta pahempaa, kuin paluu normaaliin.” PALUUTA EI OLE, mutta muutos on mahdollinen. Siis kohti yhteisöllistä, iloista, uutta 20-lukua. TEEMU MATINPURO VT. PÄÄTOIMITTAJA Kirjoittaja on Voima-lehden vt. päätoimittaja ja Suomen Rauhanpuolustajien toiminnanjohtaja. Hyvästit tuomiopäivän masiinalle Pääkirjoitus Pi nja N ikk i VOIMA Vellamonkatu 30 b , 3. krs, 00550 Helsinki, puhelin 044 238 5109, sähköposti voima@voima.fi, toimituksen sähköposti toimitus@voima.fi, voima.fi | VT. PÄÄTOIMITTAJA Teemu Matinpuro 050 594 1499 | ULKOASU Ninni Kairisalo & Antti Kukkonen, mainosgraafikot Ninni Kairisalo & Pinja Nikki | MUU TOIMITUS Matti Ikonen, Nauska, Pinja Nikki, Iida Simes, Jari Tamminen, Markku Tuhkanen & Miia Vistilä | TOIMITUSJOHTAJA Teemu Matinpuro | YHTEYSPÄÄLLIKKÖ Antti Kurko 040 834 0286 | KUSTANNUSPÄÄLLIKKÖ Tuomas Rantanen 040 507?7165 | AVUSTAJINA TÄSSÄ NUMEROSSA Miika Auvinen, Elisa Helenius, Esko Juhola , Katariina Kauppila, Maarit Kytöharju, Velda Parkkinen, Tuomas Rantanen, Pertti Salolainen, Henri Salonen, Janne Siironen, Tani Simberg, Supafly, Kaisu Tervonen, Ari Turunen & Karstein Volle | JULKAISIJA Voima Kustannus Oy | YHTIÖN OSAKKAAT Rosebud Books Oy, LuontoLiitto, Maan ystävät, Suomen Rauhanpuolustajat, Tuomas Hiilamo, Vilppu Rantanen & Tuomas Rantanen | JAKELU Jari Tamminen 050 331 4357 ja Matti Ikonen | TILAUKSET Antti Kurko 040 834 0286 | VOIMAN VUOSITILAUS 10 numeroa 39 euroa | PAINO Sanoma Manu, Tampere | PAINOS 70?000 | ISSN 1457-1005 | REKISTERISELOSTE voima.fi/rekisteriseloste 10 Ka ns i: N au sk a Uudet messiaat VASTAMAINOS
8 • 10 / 2020 Uutiset Mitä hyvää ja huonoa on edessämme vuonna 2021? Mielipide NAWAS ALJASHAAMI, 28 Helsinki Ensi vuonna tulee olemaan parempi korona tilanne, ja meillä on rokote. Mikään ei tule ole maan huonoa. METTE SMOLANDER, 16 Kerava Hyvää on se, että vuosi 2020 loppuu ja koro narokote toivottavasti toimii. Huonoa taas se, että tuleva vuosi voi olla vielä pahempi. STEVEN A., 24 Järvenpää Toivon mukaan järjestetään taas livekeikkoja. Keikkailu liittyy niin vapaaaikaani kuin työhöni. Huonoa on se, jos koronahässäkkä jatkuu vielä pitkään. MARIANNA MONTER, 52 Helsinki Toivon, että koronatilanne rauhoittuu, ja minä ja läheiseni pysymme terveinä. Olen optimistinen sen suhteen, että tilanne paranee, kun saadaan rokote. Pahimmillaan taas pandemia jatkuu vielä pitkään. TEKSTI MARKKU TUHKANEN TEKSTI JA KUVAT ELISA HELENIUS Nuoret ja peruspäivärahalla olevat työttömät kuntien kontolle E NSI VUODEN ALUSTA lähtien peruspäivärahalla olevat työttömät työnhakijat, kaikki alle 30-vuotiaat, kaikki maahanmuuttajat ja vieraskieliset työttömät siirtyvät kuntien asiakkaiksi. Muutos koskettaa arviolta 230 000 työnhakijaa. Ansiopäivärahaa saavat työttömät jäävät edelleen TE-toimistojen asiakkaiksi. ”Kaikki työttömät, joiden asiointi siirtyy kuntiin, saavat henkilökohtaisen kirjeen kautta tiedon siirtymästä. Siinä kerrotaan, että asiakkaan asiakkuus on siirretty työnhakijan oman kotikunnan vastuulle. Asiakkaan neuvontaa varten valmistellaan myös valtakunnallista chatbot-palvelua”, lupaa johtava asiantuntija Tanja Ståhlberg työja elinkeinoministeriöstä. Työllisyyden edistämisen kuntakokeilu merkitsee valtavan nopeaa muutosruljanssia työttömien asioiden käytännön hoitoon. Sen piirissä on kaikkiaan 125 kuntaa, mukaan lukien kuusi suurinta kaupunkia. Muutos pohjautuu hallitusohjelman työllisyystavoitteeseen ja kuntien vastuun vahvistamiseen työllisyyspalveluissa. Johtavana ajatuksena on valtion ja kuntien tähän asti erillisesti keräämän tiedon tehokas yhdistäminen työttömän työnhakijan kokonaistilanteen selvittämiseksi. Näin kuntiin on tarkoitus saada parempi tieto työttömän todellisista mahdollisuuksista työmarkkinoilla. Jo nyt kuntien käytössä olevia työnhakijan hyvinvointiin ja terveyteen liittyviä tietoja yhdistetään työvoimaviranomaisten keräämiin tietoihin työnhakijan työhistoriasta. Kokeilukunnissa työllisyyspalvelujen työntekijät pääsevät käsiksi TEtoimistojen luomaan työntekijöiden uratietojärjestelmään. Tarkkaan rajattujen ehtojen täyttyessä on myös mahdollista, että kuntien sosiaalija terveystoimen nimetyillä työntekijöillä on pääsy näihin tietoihin. Tietojärjestelmien kehittämiseen ja käytettävyyden varmistamiseen on varattu runsaat yhdeksän miljoonaa euroa. MYÖS T YÖLLISY YSPALVELUISTA vastaavien viranhaltijoiden työnkuvat muuttuvat, ja useat valtion TE-toimistojen työntekijät siirtyvät kuntien alaisuuteen. Palvelussuhde valtioon säilyy, vaikka työtehtävät tulevatkin jatkossa kunnasta. Elokuussa käynnistetyn yt-menettelyn piirissä on noin 1 300 työntekijää. Siirtymisruljanssin toivotaan olevan valmiina paperilla viikko ennen joulua. Muutoksen on määrä olla kustannusneutraali. Omassa lausunnossaan lakiesityksestä eduskunnan hallintovaliokunta kiinnittää huomiota heikkoihin mahdollisuuksiin arvioida määräaikaisen kuntakokeilun vaikutuksia. Kokeilun piiriin siirtyy nimittäin niin suuri joukko työttömiä, ettei jäljelle jää riittävää vertailuryhmää. Etenkin kun kaksi ja puolivuotisessa kokeilussa ovat mukana kaikki suurimmat kaupungit. ”Mitattavuus on tässä suurin ongelma, mutta periaatteessa on hyvä, että uskalletaan kokeilla uusia toimintatapoja”, sanoo Työttömien keskusjärjestön puheenjohtaja Jukka Haapakoski. ”Yhteistyökumppaneiden, palveluja tuottavien yhdistysten ja yritysten asemaa tai roolia ei valmistelun yhtey dessä ole juurikaan käsitelty, siihen olisimme toivoneet lisäaikaa.” Osittain koronasta johtuen lainvalmistelu on ollut syksyllä kovan kiireen sävyttämää. Eduskuntakäsittely valiokuntineen on edennyt nopeasti. Esitys laiksi työllisyyden edistämisen kuntakokeilusta on määrä hyväksyä tasavallan presidentin esittelyssä joulukuun puolessa välissä. Laki työllisyyspalvelujen siirtämisestä kunnille on valmisteltu nopeasti. Työttömät työnhakijat ELY-keskuksittain 10/20 ELY-keskus Työttömät työnhakijat Muutos % vuodessa Lomautettuja työnhakijoista Uusimaa 108?868 63 23?756 VarsinaisSuomi 25?261 43 5?254 Satakunta 11?119 26 2?110 Häme 21?241 32 3?371 Pirkanmaa 29?325 39 5?540 KaakkoisSuomi 16?940 18 2?167 EteläSavo 6?782 15 783 PohjoisSavo 12?587 22 2?083 PohjoisKarjala 10?079 16 1?180 KeskiSuomi 16?195 23 1?727 EteläPohjanmaa 6?947 27 1?320 Pohjanmaa 10?164 55 2?797 PohjoisPohjanmaa 21?617 22 2?769 Kainuu 3?120 7 275 Lappi 10?660 27 1?477 Ahvenanmaa 1?407 175 375 Ulkomaat 399 191 181 Työttömistä työnhakijoista oli miehiä 178 100 (57 %) ja naisia 134 600 (43 %). Edellisvuoden lokakuuhun verrattuna miesten työttömyys lisääntyi 50 500:lla (40 %) ja naisten työttömyys lisääntyi 37 500:lla (39 %). Lähde: TEM työllisyyskatsaus, lokakuu 2020
10 / 2020 • 9 K ELAN TUKEMA A kuntoutuspsykoterapiaa sai vuonna 2019 yli 50 000 henkilöä. 2010-luvun kuluessa tuen saajien määrä on yli kolminkertaistunut. Tämän lisäksi psykoterapiassa käydään ilman Kelan tukea. Kattavia tilastotietoja terapiassa käyvistä ei ole, mutta Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen asiantuntijan Olavi Lindforsin mukaan on arvioitu, että selvästi alle puolet psykoterapiaa tarvitsevista saa sitä. ”Suomessa ei ole riittävästi tarjolla matalan kynnyksen maksuttomia tai edullisia psykoterapiapalveluita”, Lindfors toteaa. Valviran hyväksymistä 8 000 psykoterapeutista noin neljännes on eläkeiässä. Vuosittain koulutuksesta valmistuu 200–500 henkeä. Yliopistoissa järjestettävä koulutus on täydennyskoulutusta, joka kestää 4–5 vuotta ja maksaa 20 000–60 000 euroa. Yli 35 000 nimeä keränneessä Psykoterapian puolesta -kansalaisaloiteessa vaaditaan koulutusta maksuttomaksi. ”Liian vähäiset julkisen puolen resurssit kasvattavat painetta Kelan kuntoutuspsykoterapian suuntaan. Tulisi arvioida paremmin potilaiden yksilöllisiä hoidon tarpeita ja olla tarjolla monimuotoinen, erilaisten lyhyiden ja pitkien, vaikuttavaksi osoitettujen psykoterapioiden kenttä.” Terapeuttipulan ohella hoitoon pääsyä voivat vaikeuttaa psyykkisiin häiriöiden ongelmat kuten masennukseen liittyvä aikaansaamattomuus, avun hakemisen pitkä prosessi tai mielenterveysongelmien stigmojen pelko. Psykoterapia järjestelmä kaipaa uudistamista TEKSTI MIIA VISTILÄ KUVA PINJA NIKKI TEKSTI MIIA VISTILÄ Vegaanituotteiden myynti kasvaa 20–30 prosenttia vuosittain V EGAANITUOTTEIDEN myynti kasvaa selkeästi. Tämän odotetaan jatkuvan, S-ryhmältä ja Keskolta vahvistetaan. ”Tuotteiden kiinnostavuuteen vaikuttavat olemassa olevat trendit: terveellisyys, keventäminen ja halu tehdä vastuullisia ostopäätöksiä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi”, analysoi Eeva von Fieandt Keskolta. Etenkin kaurapohjaiset tuotteet kasvattavat suosiotaan. Vegaanituotteita valitaan yhä enemmän myös sekaruokavalion osaksi. ”Kasvipohjaisten juomien ja välipalatuotteiden kulutus on kasvussa näkemyksemme mukaan myös siksi, että monissa kotitalouksissa on siirrytty käyttämään maidon rinnalla myös kasvipohjaisia juomia sekä välipalatuotteita“, von Fieandt jatkaa. KESKOLL A VEGA ANITUOTTEIDEN kasvu on ollut viimeisenä kahtena vuonna yli 30 prosenttia vuodessa. Ensi vuonna sen odotetaan vähän tasaantuvan. S-ryhmällä keskimääräinen kasvu on ollut noin 20 prosenttia, monissa tuoteryhmissä paljon enemmän. ”Tänä vuonna kaurapohjaisten juomien volyymi on kasvanut kolmanneksen. Lihan vaihtoehdot, kuten vegaaniset suikaleet ja pyörykät, ovat olleet lähes 30 prosentin kasvussa. Vegaaniset makkarat ja nakit menivät kaupaksi lähes 50 prosenttia edellisvuotta paremmin”, kertoo Juha Nieminen S-ryhmästä. Tuotteiden kysyntä on suurinta pääkaupunkiseudulla ja suurimmissa kaupungeissa. VEGAANISISTA JOULURUUISTA suosituin on rosolli, joka kuuluu moneen joulupöytään ruokavaliosta riippumatta. Joulun vegaaniseksi hittituotteeksi kaupoissa kaavaillaan punajuurihummusta. Kasvipohjaiset kinkunkorvikkeet ovat tulleet jäädäkseen. Kysyntä kasvaa tarjontaa nopeammin. Vöner myi seitanpohjaisen jouluvartaansa varaston loppuun. ”Kuluttajien tietoisuus kasvispohjaisista vaihtoehdoista on lisääntynyt, mikä näkyy isojen kauppaketjujen sisäänostoissa”, Vönerin perustaja Siva Parlar tietää. ”Tänä vuonna myös yhä useampi hotelliketju ja laivayhtiö on varautunut vegaaniseen joulutarjoiluun.” Gluteenista valmistetun seitankinkun gluteeniton vaihtoehto on herneproteiinista tehty juhlarulla. Kuluttaja saa olla tarkkana: kaikki juhlarullat eivät ole vegaanisia, vaan voivat sisältää esimerkiksi kananmunaa tai maitoproteiinia. Mausteista vegaaniseen jouluun kuuluu erityisesti nestemäinen savuaromi. Sitä tarvitaan porkkalaan, porkkanasta valmistettavaan vegaaniseen savukalan korvaajaan. Kasvipohjaiset ruuat kuuluvat joulupöytään. Vegaaneille on tarjolla koko ajan enemmän vaihtoehtoja. Uusia terapeutteja ei valmistu riittävästi. Karstein Volle Kansalaisaloite psykoterapiakoulutuksen muuttamisesta maksuttomaksi kansalasaloite.fi <http://kansalasaloite.fi/>-palvelussa 15.3.2021 asti.
10 • 10 / 2020 Empatia voittaa vihan Entinen perussuomalaisten kansanedustaja katsoo taaksepäin ja näkee kirkkaasti, missä ei enää halua olla mukana. Myös vihaaminen on valinta, jonka voi jättää tekemättä. TEKSTI IIDA SIMES KUVA PINJA NIKKI ”SOINI KÄYTTI KAIKKIA TUNTEITA, MYÖS HUUMORIA. HÄNEN RETORIIKKANSA EI PERUSTUNUT IHMISVIHAAN, MITÄ NYKYISISTÄ PERUSSUOMALAI SISTA LÖYTYY.” M ISTÄ vihapuhe kumpuaa? ”Päähän potkittujen kokemuksista”, vastaa Tiina Elovaara. Elovaara muistelee, miten hän oli vihreiden poliitikon Jani Toivolan kanssa sisäministeriön podcast-keskustelussa. Tilaisuudessa tutkijat kertoivat huomanneensa, että on asioita, joiden jälkeen ikävää palautetta ryöppyää pitkin nettiä. Erityisesti, kun aiheina ovat Elovaaran mukaan ”maahanmuutto, turkistarhaus tai erilaiset vähemmistöt”, jopa Eduskunnassa lentää verbaalista kakkaa. ”Kansanedustajat eivät varsinaisesti pelkää. Mutta vihapuhe on erittäin uuvuttavaa.” Pettymys ja viha kanavoituvat aggressiivisuutena. Jos ei koe voivansa vaikuttaa asioihin, jotkut etsivät kanavakseen ihmisiä, joita puolestaan sortavat: Elovaara karrikoi tuntoja vihan takana: ”’Jos minä en ole kelvannut tähän yhteiskuntaan, niin miksi ton homon pitäisi kelvata?’, ne vihaajat ajattelevat.” TIINA ELOVA AR A ON entinen perussuomalaisten kansanedustaja ja edelleen Sininen tulevaisuus -puolueen riveissä kaupunginvaltuutettu Tampereella. Kesällä 2017 perussuomalaiset hajosivat uuden puheenjohtajan, Jussi Halla-ahon ja entisen puheenjohtajan Timo Soinin tukijoihin. Äänenpainot kävivät kovina, kun halla-aholaiset hyökkäsivät voimakkaasti uutta ryhmittymää vastaan. Elovaara putosi eduskunnasta seuraavissa vaaleissa. Loppuunpalaneena ja kyllästyneenä Elovaara päätti tällä kertaa aloittaa muutoksen itsestään. Nettisivuillaan hän kertoo: ”Vaikeuksien ja voittojen kautta työelämässä olen saanut huomata, että vuorovaikutustaidot ja empatia ovat ne taidoista tärkeimmät. Olemalla aidosti läsnä ja kuuntelemalla voimme todella kasvaa ja kehittyä yhdessä.” ELOVAARAA VUOTTA VANHEMPI tamperelainen opiskelukaveri Sanna Marin kertoi aikoinaan Voimalle harkinneensa useita puolueita ennen kuin päätyi demareihin. Tiina Elovaara testasi demarinuoret ja päätyi perussuomalaisiin. ”Meillä on [Marinin kanssa] samanlainen tausta. Ollaan pienituloisten äitien lapsia. Hän on nyt pääministeri, ja multa meni tunnetusti puolue alta, eli mä katson maailmaa vähän eri vinkkelistä.” Aikoinaan Elovaara oli tyytyväinen perussuomalaisiin. ”Kotilähiössä näkyi paljon työttömyyttä, mielenterveysongelmia ja koulukiusaamista. Nämä aktivoivat minussa protestin.” Puolue, johon Elovaara liittyi, oli erilainen kuin nykyään. ”Perussuomalaiset oli pieni puolue, kannatus jossain kolmen prosentin paikkeilla. Koin, että se on uusi, järjestelmää ravisteleva liike.” Elovaarasta maahanmuuton vastustaminen ja sen nostaminen politiikan keskiöön on tuntunut vaikealta, ja siksi nykyinen Perussuomalaiset on hänelle vieras: ”Se on profiloitunut täysin tämän teeman kautta.” POLITIIKKAAN TULLESSAAN Elovaara kaipasi nimenomaan köyhiä auttavaa puoluetta. ”Soini puhui televisiossa, miten näitä pieniä ihmisiä ja työttömiä ei saa unohtaa. Se vetosi ihmisiin, jotka tulivat tämmöisistä taustoista. Kyllä se varmasti oli populistista jo silloin, onhan Soini omienkin sanojensa mukaan populistinen johtaja.” Elovaara pystyy katsomaan taaksepäin ja populistisen retoriikan sisälle: ”Se puoluehan perustui tunteeseen. Sen takia mikään muu puolue ei pärjää haastotilanteissa perussuomalaisille. Puolueen argumentointi ei perustu järkeen, eikä sitä voi perustella loogisin argumentein, vaan sen tehtävä on herättää tunteita, antaa väylä niille ja nostaa sellaisia ihmisiä näkösälle, jotka eivät muuten sinne pääse.” Elovaaran mielestä puheenjohtajat eroavat toisistaan paljon: ”Soini käytti kaikkia tunteita, myös positiivisia. Hän käytti myös huumoria. Hänen retoriikkansa ei perustunut lähtökohtaisesti sellaiseen ihmisvihaan, mitä nykyisistä perussuomalaisista löytyy.” Yhteiskunta
JUMALA ON KUOLLUT, JALKAPALLO EHKÄ ELÄÄ TEKSTI IIDA SIMES O I NIITÄ AIKOJA , jolloin Voima eli ensimmäistä vuottaan! Voimassa 4/2000 avusti Olli Sotamaa. Hän kirjoitti Simon Kuperin kirjan Matka pallon ympäri (Nemo 2000) tiimoilta miten jalkapallo on ollut poliittisten intohimojen ilmaisuväylä: ”Kun miljardit ihmiset pitävät peliä tärkeänä, se lakkaa olemasta pelkkä peli”, Sotamaa kirjoitti otsikolla ”Pallo on pyöreä”. ”Itäblokissa jalkapallostadion oli pitkään ainoa paikka, jossa kansalaiset saattoivat ilmaista mielipiteensä vallitsevista olosuhteista. Jalkapalloseura oli usein ainoa yhteisö, johon jäsen oli itse valinnut kuuluvansa.” Hollantilaistaustainen Kuper kertoi esimerkin jalkapallon miesten EM-kisoista 1988, kun Hollanti voitti Länsi-Saksan. Kansa vyöryi onnellisena kaduille, ja yli 45 vuotta toisen maailmansodan jälkeen Saksan pelipaitojen kotkavaakuna symboloi Wehrmachtia ja Hollannin oranssit paidat vastarintaliikettä. ”Monikulttuurinen Hollanti maksoi tuossa ottelussa miehityksen velat jäykälle ja sotilaallisen kurinalaiselle Saksalle.” TÄNÄ VUONNA 2020 maailmaa ovat ravisuttaneet suuret jalkapallouutiset. Ensinnäkin, koronaepidemian takia miesten EM-lopputurnausta ei voitu pelata. Huuhkajien kohtalo on vielä auki. Toiseksi, argentiinalainen Diego Maradona sai sydänkohtauksen ja siirtyi taivaalliseen All Stars -joukkueeseen. Jumalana tunnetun pelaajan hautajaisten aikoihin Argentiinassa vietettiin kolme päivää kestänyt suru aika. Miljoonat murheen murtamat fanit ovat lisänneet postauksiinsa #D10S-tunnuksen, joka viittaa Maradonan pelinumeroon 10 ja espanjan kielen sanaan ”dios”, jumala. Maradona muistetaan Argentiina–Englanti-pelistä, jossa sankari teki ikimuistoisen, sangen kyseenalaisen maalin kädellään. Politiikka kuumensi tunteita: Argentiinan vieressä ovat Malvinassaaret, ja se halusi vallata ne takaisin briteiltä. Brittien mielestä ne kuuluivat heille Falkland-nimisinä. POLITIIKKA ON OLLUT urheilun suurten kisojen erottamaton osa. Urheilun seremonioihin kuuluu näkyvää kansallistunteiden ja valtioiden arvovallan vahvistusta kansallislauluineen ja asennossa seisovine sotilaineen. Maailmanpoliittisten kriisien takia turnauksia on boikotoitu. Doping-testeissä kärynneet urheilijat – ja erityisesti näiden edustamien valtioiden johtajat – tapaavat syyttää dopingvalvojia poliittisesta pelistä. Juniorien peleistä alkaen pelikentillä käydään kamppailuja päivänpolitiikka vahvasti mielessä. Suurten turnausten isäntämaille urheilu tarjoaa väylän markkinoida valtiota poliittisesti parempana kumppanina kuin sen poliittiset ratkaisut edellyttäisivät. Tästä konkreettisimpia ja surullisimpia esimerkkejä ovat jalkapallon lopputurnaukset, joiden stadionit rakennetaan orjatyön voimin. ELOVA ARA SANOO, ettei pelkää vihapuhetta ja jopa ymmärtää, mistä syvyyksistä sitä kumpuaa. Silti hän näkee puhetavan koventumisessa valtavia uhkia: ”Sen rasittavuus on demokratiaa ja parlamenttityöskentelyäkin uhmaava ongelma. Ei ole tarkoituksenmukaista, että kansanedustajat, jotka muutenkin tekevät valtavan määrän työtä, menettävät aikaa voimia vievän informaation parissa.” Nettivihan tuhovoima on suuri. Demokratia on vaarassa. ”Siihenhän se pyrkii. Vaientamiseen. Ja tätä tapahtuu samaan aikaan kaikkialla, siitä on viitteitä: Brexit, Trump, äärioikeiston nousu. Ja jostainhan se kertoo, ei kyse ole Trumpista, Soinista, kenestäkään henkilöstä. Se kertoo ilmiöstä, jota ei ole kyetty käsittelemään. Mä näen tämän yhteiskunnan evoluutiona.” Elovaaran on tyytyväinen siihen, että vihapuheen myötä jotkut näkymättömät rakenteet ovat paljastuneet. Hänen mielestään verkkovihaa pitäisi tutkia tieteellisesti paljon enemmän. ”Siellä voi olla vieraiden valtioiden vaikuttamispyrkimyksiä. Mutta siellä näkyvät myös sellaiset pettyneet kansanosat, jotka ovat kokeneet jääneensä paitsi.” Ehkä vihapuhe voi kärsiä inflaation, kun melskaajatkin oppivat, minkä yhä useammat uhrit jo tajuavat: Viha ei kerro kohteestaan mitään. Se kertoo pelkästään vihaajasta, eikä anna tästä hyvän tai vahvan ihmisen kuvaa. Elovaara on iloinen siitä, ettei hänestä ole tullut vihaajaa. Kyse ei ole kohtalosta vaan valinnasta. ”Olen oppinut käsittelemään asioita eri lailla. Valitsin toisen tien.” Tämän jutun nettiversiossa on kertaus Suomea vuonna 2017 ravistaneesta hallituskriisistä. Tiina Elovaara • s. 1986 Tampereella • Valittiin perussuomalaisena Tampe reen kaupunginvaltuustoon vuonna 2008. Valtuustoura jatkui vuoden 2012 vaalien jälkeen. • Eduskuntavaaleissa 2015 hänet valittiin kansanedustajaksi. Vuo den 2019 vaaleissa häntä ei valittu eduskuntaan. • Opiskelee aikuiskasvatustiedettä ja psykologista valmentamista. • Työskentelee konsulttina. • Harrastaa puutarhanhoitoa, koripal loa ja meditointia. • Lempielokuva on Call Me by Your Name. • Ihailee Gandhia, Malama Yousaf zaita ja Frida Kahloa. Diego Maradona -graffiti Bocassa, Buenos Airesissa. Ensimmäinen Voimalehti ilmes tyi marras kuussa 1999. Juttusarjassa pa lataan aiheisiin ja teemoihin, joita Voimassa on käsi telty parin vuosikymmenen aikana.
12 • 10 / 2020 PUHDASTA LÄHIRUOKAA PUHDASTA LÄHIRUOKAA BRASILIALAISESTA SOIJASTA BRASILIALAISESTA SOIJASTA To im itu kse llist a ain eist oa. TEKSTI JARI TAMMINEN KUVA HÄIRIKÖT-PÄÄMAJA Lähiruoka ei välttämättä tuo turvaa, eikä ole aina aidosti läheltä. Ruokajärjestelmä muutoksen edessä Kulttuurihäirintä K UN MARJANPOIMIJAT Ukrainasta ja Thaimaasta eivät päässeet kesällä 2020 koronapandemian vuoksi maahan totuttuun tapaan, Suomessa heräsi huoli marjasadon jäämisestä poimimatta. Kotimainen tuotanto ei ollutkaan niin sinivalkoista kuin olemme tottuneet ajattelemaan. Vaikka marjat ovat kotimaan kamaran hedelmiä, tuotanto on riippuvainen ulkomaisesta kausityöstä. ”Kansainvälinen kauppa, joka on historiallisesti tasannut paikallisia häiriöitä, on kehittyessään myös tuottanut systeemistä epävakautta. Yhä tiiviimmin verkottunut ja nopeisiin toimituksiin perustuva järjestelmä on lähtökohtaisesti häiriöalttiimpi. Tilannetta pahentaa, että ruoantuotanto on sitoutunut runsaaseen energian ja luonnonvarojen käyttöön. Nyt ekologiset rajat ovat tulleet vastaan”, toteaa monitieteellisen BIOS-tutkimusyksikön Ville Lähde. Kansainvälinen ruokajärjestelmä on kokonaisuus, jonka muodostavat ruuan tuottaminen, jalostaminen, kuljettaminen ja kuluttaminen. Järjestelmä on altis häiriöille, eikä häiriöiden syihin osata tarttua. Ruuantuotannon häiriöiden edessä Suomessakin on toivottu turvaa lähiruuasta. ”’Lähiruoka’ on vähän epämääräinen käsite. Tarkoitetaanko sillä pohjoismaista, suomalaista, maakuntalaista, mitä? Ja minkä vuoksi lähiruokaa korostetaan – ympäristösyistä, työllisyyssyistä, vaihtotaseen kannalta, huoltovarmuussyistä?”, Lähde avaa vyyhtiä ja huomauttaa, että näiden eri näkökulmien edut ja haitat asettuvat eri tavoin. GLOBA ALIEN TUOTANTOja raaka-aineketjujen maailmassa paikallisuus voi olla näennäistä, vaikka sitä suuresti arvostetaankin. Hyvää Suomesta -merkki on vuodesta toiseen yksi Suomen arvostetuimmista merkeistä. Sen luvataan tarkoittavan, että esimerkiksi merkillä varustettu liha on aina sataprosenttisesti suomalaista. Mutta kuinka kotimaista kotletti on, jos lihaja siipikarjalle sekä kaloille syötetystä valkuaispitoisesta rehusta vain noin 15 prosenttia on kotimaista? Esimerkiksi 95 prosenttia Suomeen tuotavasta soijasta menee rehuksi. Muuttuuko brasilialainen soija lähiruuaksi, kun se kierrätetään tuotantoeläimen ruuansulatuselimistön kautta? ”No eipä tietysti. Suomessahan kulutetun ruoan osalta omavaraisuusaste on korkea, mutta olemme massiivisesti riippuvaisia kansainvälisistä markkinoista rehun, lannoitteiden, maatalouskemikaalien ja energian kaltaisten tuotantopanoksien sekä vierastyövoiman suhteen”, Lähde selventää. Vauraat maat ovat ulkoistaneet tuotantoaan ja luonnonvarojen kulutusta muualle maailmaan, mikä luo erilaisia riippuvuussuhteita. Lähde muistuttaa, että nopeista itsenäisistä muutoksista seuraa usein ongelmia toisaalla. ”Muutettaessa ruokajärjestelmän verkoston rakennetta pitäisi luoda kauppaja kehityspolitiikkaa, joka turvaa hyvän elämän edellytyksiä muuallakin.” Tässä Suomi ei Lähteen mukaan ole kantanut vastuutaan toivotulla tavalla. ”Tuoreet Euroopan unionin maatalouspolitiikan uudistamista käsittelevät CAP-neuvottelut ovat jälleen merkki siitä, että Suomi valtiona ei toimi kovin vastuullisesti. Yhteisen kestävämmän ja kansainvälisesti solidaarisemman suunnan sijaan Suomessa keskitytään yhä liikaa omien saavutettujen etujen varjelemiseen.” KORONAPANDEMIA EI ollut ensimmäinen globaalin ruokajärjestelmän kriisi 2000-luvulla. ”Joskus kriisin taustalla on tuotantohäiriö, mutta kriisi voi syntyä myös esimerkiksi konfliktin, hyödykespekulaation tai aggressiivisen kauppapolitiikan tuotteena”, Lähde kertoo. Käytännössä kriisit ovat usein lukuisten tekijöiden yhteistulos. ”Kun maailman ruokajärjestelmät ovat nivoutuneet yhä tiukemmaksi globaaliksi verkostoksi, paikalliset häiriöt leviävät yhä helpommin ympäri maailman.” Lähde jakaa kriisit kahteen kategoriaan: nopeisiin väliaikaisiin ja hitaisiin pysyviin. Kriisien muodot pitää tunnistaa ja erottaa toisistaan. ”Vuosiakin kestävänä pandemia on lopulta ohimenevä häiriö, joka syntyy ennen kaikkea liikenneja kuljetuskatkoksista sekä muista torjuntatoimien vaikutuksista. Tällaisiin kriiseihin tarvitaan varmuusvarastoja, varajärjestelmiä ja erilaisia poikkeustilajärjestelyitä, jotta työvoimaa ja mahdollisuuksia hankkia ruokaa saadaan sinne, missä niille on tarve.” Näiden ohimenevien häiriöiden kohtaamisessa aidon omavaraisuusasteen lisääminen voisi auttaa. Mitä tiukemmin olemme riippuvaisia pitkistä tuotantoketjuista, sitä haavoittuvampia olemme. ”Useat yhtaikaisesti etenevät ympäristöongelmat sen sijaan muodostavat hitaan, kertautuvan kriisin, joka vaatii poikkeustoimien sijaan koko globaalin ruokajärjestelmän muutosta. Yhtäältä haitallisia ympäristövaikutuksia täytyy vähentää, toisaalta tuotantoa pitää muuttaa sopeutu vammaksi muuttuviin oloihin.” Usein kriisit ruokkivat toisiaan, mikä tekee niihin valmistautumisesta vaikeaa. Esimerkiksi hitaasti rakentunut ympäristökriisi lisää nopeiden kriisien todennäköisyyttä. Suomalaista karjaa ruokkiva soija tulee usein massiivisilta ja yksipuolisilta viljelmiltä. Niiden alta raivataan esimerkiksi Amazonin sademetsää, mikä ruokkii ilmastokriisiä. Soijaa toki päätyy myös ihmisten lautasille, mutta kuluttajille myytävää soijaa kehutaan vastuullisesti tuotetuksi. Se vastuuttomasti tuotettu menee sitten karjalle. Rehun tarpeen vähentäminen vähentäisi myös viljelypinta-alan tarvetta, sillä rehuna syötetystä ravinnosta vain pieni osa muuttuu lihaksi. Näin pienempi määrä samaa soijaa ruokkisi isomman osan väestöstä. Samalla poistuisi tarve raivata tilaa uusille viljelmille esimerkiksi juuri Amazonia hävittämällä. Yksipuoliset viljelykasvien ja tuotantoeläinten monokulttuurit ovat myös alttiita erilaisille sairauksille, jotka voivat johtaa jopa kokonaisen tuotantolajikkeen katoamiseen. Näin kävi esimerkiksi 1950-luvulla banaanimarkkinoita hallinneelle Gros Michel -lajikkeelle, jonka panamantauti tuhosi. Sittemmin tilalle löydettyä Cavendish-lajiketta – joita maailman markettien banaanit ovat – uhkaa tällä hetkellä saman taudin uusi muoto. Emme ole osanneet ottaa opiksi kohtaamistamme vastoinkäymisistä. JOS ILMASTOKRIISI ja sen seuraukset ovat esimerkkejä hitaasta kriisistä, niin korona on malliesimerkki nopeasta kriisistä. Molempien taustalla on mekanismeja, joihin ruuantuotanto vaikuttaa. Maatalous on yksi merkittävimmistä globaaleista päästölähteistä ja vaikuttaa paljon myös ilmastokriisin torjuntaan. Villieläinten elintilan kaventuminen kasvavan viljelypinta-alan tieltä ja suunnattoman sekä yksipuolisen tuotantoeläinpopulaation tunkeminen ahtaisiin tuotantolaitoksiin puolestaan lisäävät merkittävästi koronan kaltaisten pandemioiden synnyn riskiä. Zoonoosit eli eläimistä ihmisiin siirtyvät taudit pääsevät tarttumaan ympäristöissä, joissa ihmiset ovat muiden eläinten kanssa tiiviisti tekemisissä ahtaissa oloissa. Poliitikot ja tuottajajärjestöt ovat kuitenkin olleet melko haluttomia tarttumaan ongelmiin. Ville Lähteen mukaan suomalainen ruokakeskustelu on pahasti jumissa. ”Tuottajapuolella ollaan siilipuolustuksessa, mikä on ymmärrettävää, koska alkutuottajien asema on kovin heikko. Puolustautuessa kuitenkin kaikki nähdään uhkana ja tullaan pitäytyneeksi perityssä tilanteessa, joka heikentää olosuhteita entisestään.” Kyse ei kuitenkaan ole yksin tuottajapuolen luomasta ongelmasta. ”Ympäristöpuolella taas on harmillisen paljon sellaista yksiulotteista ajattelua, jossa unelmoidaan maaseudun korvaamisesta korkeateknologisilla ympäristöillä. Tässä ovat mittakaavat totaalisen hakusessa. BIOS-tutkimusyksikkö ja moni muu taho on yrittänyt avata keskustelua viime vuosina, sillä ekologisessa siirtymässä yhteiskunnallinen reiluus on välttämätön edellytys muutosten hyväksyttävyydelle ja kestävyydelle.” Kaikkien muutospaineiden keskellä kannattaa pitää mielessä, että ruokaa tarvitaan jatkossakin. Nyt on aika keskustella siitä, mitä ja miten tuotettua ruokaa syömme tulevaisuudessa. BIOS-tutkimusyksikön poikkitieteellinen opas ekologisen jälleenrakennuksen toteuttamiseksi löytyy osoitteesta eko.bios.fi.
10 / 2020 • 13 PUHDASTA LÄHIRUOKAA PUHDASTA LÄHIRUOKAA BRASILIALAISESTA SOIJASTA BRASILIALAISESTA SOIJASTA Tiesitkö, että jopa 95 prosenttia Suomeen tuodusta soijasta muutetaan kotimaiseksi lähiruuaksi innovatiivisten bioreaktorien avulla? Sinä tunnet nämä reaktorit muun muassa kirjolohina. To im itu kse llist a ain eist oa.
MUUMIMALLISTO IHMISOIKEUKSIEN HYVÄKSI ON TÄÄLLÄ! Tove Jansson teki 1980-luvulla veljensä Larsin kanssa Amnestylle kuvan, josta on nyt julkaistu ihastuttava muumimallisto lapsille ja aikuisille. Tuotteet myynnissä vain rajoitetun ajan Moomin.comissa – toimi nopeasti! Malliston tuotot ohjataan Amnestyn ihmisoikeustyöhön. moom.in/amnesty ©Moomin Characters™ ©Moomin Characters™
10 / 2020 • 15 Artikkeli Sotaan verrattavaa tuhoa Kun tiekoneita, tuliaseita ja kemikaaleja roudataan sademetsien siimekseen, luonto ja alkuperäiskansat eivät pysty puolustautumaan. Ahneen ihmisen tuhovoimalle häviää jopa jaguaari, uljas Pantanalin kosteikkojen päällikökissa. TEKSTI IIDA SIMES KUVAT PERTTI SALOLAINEN P ANTANALIN ALUE on maailman suurin trooppinen kosteikko, kooltaan puoli Suomea. Se ulottuu Brasilian, Bolivian ja Paraguayn valtioi den alueille Amazonin sademetsien eteläpuolella. Pantanalin mittaamattoman arvokkaasta kosteikosta on poltettu jo kolmasosa. Sekä ilmastokriisin että luonnonvarojen hävittämisen kannalta kyseessä on megalomaaninen ja lopullinen ympäristötuho. Hiilinielut sekä eläinja kasvilajit katoavat. Pantanalin sadekausi on ilmastonmuutoksen myötä siirtynyt lokamarraskuusta tammi-helmikuulle. Sadekauden aikana palot eli tahalliset polttamiset vähenevät, mutta vain lyhyeksi ajaksi. Brasilian metsätuhot eivät ole viime aikoina olleet suuria uutisaiheita. ”Eivät ne polttamiset ole loppuneet”, kuittaa Markus Kröger, Etelä-Amerikan metsiin perehtynyt Helsingin yliopiston apulaisprofessori. Normaalioloissa Brasilian aseistetut ympäristöpoliisit pyrkivät estämään laittomia hakkuita ja tuhopolttoja. ”Ympäristöpoliiseja on kielletty menemästä paikan päälle, jotta he eivät levittäisi koronaa”, Kröger kertoo. Korona on kuitenkin vain tekosyy. Vaikka nämä eivät levittäisi virusta, viidakkoon menee metsiä tuhoavaa porukkaa ja kullankaivajia, ja epidemia leviää. PANTANALIN KOSTEIKKO on erityisen vaikeakulkuista aluetta. Metsät ovat tiheitä, ja alueella risteilee jokia. Lampia ja järviä on kaikkialla. Alue on kuin valtava suo, jossa kovaa maata on vähemmän kuin vettä. Luonto on voinut kukoistaa rauhassa, eikä alkuperäiskansoja ole häiritty, sillä alueella ei ole ollut juuri minkäänlaista tieverkostoa. Tämäkin on viime vuosina muuttunut. Valtaajat rakentavat teitä, jotta koneiden ja luonnonvarojen kuskaaminen helpottuu. Puskutraktorin tuominen sademetsään oli elokuvaohjaaja Mika Kaurismäen Amazon-elokuvan (1989) aiheena. Vuosikausia Brasiliassa asuneen Kaurismäen piti alun perin kuvata se Pantanalissa alueella, jossa ei ole teitä eikä sähköä. ”Siellä oli todella kosteaa ja alkukantaisen kaunista”, muistelee Kaurismäki tutkimusmatkaansa. ”Yöllä oli pilkkopimeää. Piti nukkua mahallaan, koska jos nukkui selällään, suu oli aamulla täynnä hyönteisiä.” Viidakon äänet olivat kovia päivin ja öin. Kuvausryhmä ihmetteli joissa parveilevia alligaattoreita, kaimaaneja. Lopulta Kaurismäki päätyi kuvaamaan elokuvansa hieman pohjoisempana piirun verran helpommissa olosuhteissa. Amazon-leffan lopussa sademetsän keskelle tuodaan teollisen ja kaupallisen maailman symboli, puskutraktori, ja teiden rakentaminen alkaa. ”Tiet tuhoaa sen”, sanoo Kaurismäki alueesta. ”Intiaanit häviää.” SUURIN SYY AMAZONIN ja Pantanalin metsätuhoihin on ahneus. ”Rahaa tehdään eri vaiheissa”, Markus Kröger avaa. Koska sademetsät ovat pitkään olleet ei-kenenkään-maata, valtaajat ottavat haltuunsa poltettua maa-alaa, ryhtyvät esiintymään maanomistajina ja myyvät maata edelleen. Sademetsää raivataan soijapelloiksi karjatalouden tarpeiksi. Soijaa viedään paljon ulkomaille. Suomalaisenkin karjan rehusoijasta iso osa on peräisin Brasiliasta. Keräilytaloutta harjoittavia alkuperäiskansoja ei kohdella maanomistajina. Markus Kröger on jo pitkään toivonut, että ulkovallat painostaisiMUUMIMALLISTO IHMISOIKEUKSIEN HYVÄKSI ON TÄÄLLÄ! Tove Jansson teki 1980-luvulla veljensä Larsin kanssa Amnestylle kuvan, josta on nyt julkaistu ihastuttava muumimallisto lapsille ja aikuisille. Tuotteet myynnissä vain rajoitetun ajan Moomin.comissa – toimi nopeasti! Malliston tuotot ohjataan Amnestyn ihmisoikeustyöhön. moom.in/amnesty ©Moomin Characters™ ©Moomin Characters™
16 • 10 / 2020 vat Brasiliaa. EU ja Suomikin pystyisivät pakotteiden avulla puuttumaan metsätuhoihin ja ihmisoikeusloukkauksiin – mutta painostus on ollut laimeaa. Toivoa silti on. Brasiliassa oli juuri kuntavaalit. ”Bolsonaro kärsi niissä rökäletappion”, Kröger muistuttaa. ”Äärioikeiston kannattajat hävisivät, keskusta ja uusliberaalit voittivat. Voi olla, että vuoden 2022 vaalien jälkeen seuraava hallitus on jonkinlainen koalitio, ja silloin luonnonsuojeluunkin satsataan enemmän.” SUOMESSA TAISTELL A AN aktiivisesti Pantanalin ja Amazonin alueiden tuhojen pysäyttämiseksi. Suurlähettiläs emeritus Mikko Pyhälä on muodostanut asiasta kiinnostuneiden ihmisten aktiivisen verkoston. Vuonna 1991 Pyhälä kirjoitti eläintieteilijä Jukka Salon kanssa Amazonia-kirjan. Se voitti vuoden 1992 TietoFinlandian. Pyhälä oli aikoinaan monissa Etelä-Amerikan maissa suurlähettiläänä ja reissasi luontoa rakastavana lintubongarina pitkin maanosaa. ”Se oli aivan fantastista!”, Pyhälä innostuu. ”Etelä-Amerikassa ovat linnustoltaan maailman rikkaimmat valtiot, kuten Kolumbia, Peru, Brasilia ja Venezuela. Minulla on ollut mahdollisuus nähdä tuhansia lajeja.” Sademetsä on ”mosaiikkimainen”, Pyhälä kuvailee luontotyyppien vaihtelua. Sademetsät ovat erilaisia jokien rannoilla ja vuoristoissa. Suomessa metsät ymmärretään rikkauksiksi, vaikka täällä kasvaakin vain noin 30 puulajia. Etelä-Amerikan rikkaudet ovat käsittämättömiä: ”Sademetsissä voi olla yhdellä hehtaarilla 300 eri puulajia. Amazonilla kasvaa jopa yli 16 000 eri lajia.”, Pyhälä kertoo. TÄMÄN JUTUN ELÄINKUVAT Pantanalista on ottanut ympäri maailmaa luontoa kuvannut emerituskansanedustaja ja luontoharrastaja Pertti Salolainen. Hänen meriitteihinsä kuuluu Suomen WWF:n toiminnan käynnistäminen vuonna 1972. WWF on ilmastonmuutosta ehkäisevistä järjestöistä keskeisimpiä. ”Olen äärettömän surullinen”, kommentoi Salolainen Pantanalin tuhoa. ”Se on hirvittävä asia. Se on maailman hienoin luontoparatiisi.” Salolainen on käynyt Pantanalissa pari kertaa. Kuvien ottaminen ei ole ollut helppoa. ”Siellähän on hirveän vaikeaa liikkua. Siellä on vain joitain metsäpolkuja ja hirveästi myrkkykäärmeitä”, Salolainen muistelee. Suurimman osan loistootoksistaan, kuten Amerikan mantereen ja läntisen pallonpuoliskon suurimman kissaeläimen, jaguaarin, hän kuvasi veneestä. Salolainen ajeli vastavirtaan jokea ylöspäin. Lopulta moottori sammutettiin, ja vene kellui äänettömästi alavirtaan: ”Jaguaarit ja muut eläimet kuvittelivat, että siinä ajelehtii joku puunrunko, eivätkä ne osanneet pelätä veneitä. Näin päästiin 50 metrin päähän kuvaamaan.” Pertti Salolainen tuomitsee aluei den tuhoamisen ”todella jyrkästi” ja sanoo suoraan mistä metsäpalot johtuvat: ”Brasilian presidentti Bolsonaron luontoa tuhoava politiikka on ihan järkyttävää. Presidentti on yllyttänyt laittomiin polttamisiin ja alueitten valtaamisiin.” MIKKO PYHÄL Ä K AMPANJOI ympäristöasiantuntijoiden ja poliittisten vaikuttajien kanssa vedoten Suomen hallitukseen, jotta Suomi liittyisi mukaan kansainväliseen Ecocide-lakihankkeeseen. Nimi on johdettu englanninkielisestä kansanmurhaa Myrkkysammakko. Alkuperäiskansat käyttävät nuolissaan tämän myrkkyä. ”Se halvaannuttaa ihmisen nopeasti”, kertoo kuvaaja Pertti Salolainen. Sinikelta-ara on maailman suurimpia papukaijoja. Sen siipien kärkiväli on metrin.
10 / 2020 • 17 Le and ro de Alm eid a Lu cia no , W ikim ed ia C om m on s Pantanal tarkoittavasta ”genocide”termistä. ’Ecoside’ tarkoittaa luonnon surmaa. Alankomaiden Haagissa työskentelevän Kansainvälisen rikostuomioistuimen käsittelemiä rötöksiä ovat kansanmurhat, hyökkäysrikokset, sota rikokset ja rikokset ihmisyyttä vastaan eli ihmisoikeusrikokset. Ecocide-aloitteen tavoitteena on lisätä luonnon tuho tälle listalle. Pyhälä perustelee: ”Jos ’ecocide’ tulee kansainvälisen rikostuomioistuimen toimivallan piiriin, se tulee muuttamaan suuryhtiöiden suhtautumisen toimintaansa ulkomailla. ’Ecocide’ ei nyt ole näiden yhtiöiden kotimaassa rikos, mutta näin se muuttuisi rikokseksi. Sellaiseen syyllistyneet voitaisiin asettaa vastuuseen missä tahansa maailman maassa.” Luonnon tuhoamisen vertaaminen sotarikokseen on vahvaa ja toimivaa retoriikkaa. YK:n pääsihteeri António Guterres piti hiljattain – Pyhälän mielestä ”aivan fantastisen” – puheen. Guterres sanoi, että ”ihmiskunta käy sotaa luontoa vastaan”. Tästä Guterres luetteli esimerkkejä, ja listan alkupäässä olivat kosteikkojen ja metsien tuhot. Pääsihteerin mukaan ihmiskunnan päätavoite pitää olla rauhan solmiminen. Kaimaani Pantanalissa. O n kaksi poliittista kysymystä, joiden ympäriltä olen saanut kaikkein hirveintä vihapalautetta. Toinen niistä on maahanmuutto, toinen tasa-arvoinen avioliittolaki. Kerran jopa pohdin Helsingin kaupunginvaltuuston kokouksessa, jätänkö maahanmuuttoa koskevan vastapuheenvuoron pitämättä, koska siitä seuraa jälleen ryöppy törkyä sähköpostiin. Epäröinti kesti onneksi vain sekunnin sadasosan. Pidin puheenvuoroni. Ylen tuoreen tutkimuksen mukaan neljännes suomalaisista kokee, ettei uskalla kertoa ajatuksiaan yhteiskunnallisista asioista muiden reaktioiden pelossa. 60 prosenttia kokee, että kotimainen keskustelukulttuuri on kehittynyt huonompaan suuntaan. Tällaiseen uutiseen on suhtauduttava vakavasti. Jos pelko estää meitä osallistumasta yhteiskunnalliseen keskusteluun, miten käy demokratian? Demokratiaa ei ole ilman avointa keskustelua. Avoin keskustelu ja sananvapaus eivät kuitenkaan tarkoita sitä, että voi sanoa ihan mitä vain. Joiltakin menevät röyhkeys ja rohkeus sekaisin. Loukkaava, sopimaton puhe ei ole rohkeaa, se on vain röyhkeää ja moukkamaista. Ja yksi asia on mielestäni harvinaisen selvä: sananvapauteen vetoaminen demokratian alas ajamiseksi tai jonkin kansanryhmän solvaamisen oikeutukseksi on sananvapauden väärinkäyttöä. Sananvapaus tuo mukanaan vastuun omista sanoista, ja poliitikoilla tuo vastuu on erityisen suuri. Keskustelukulttuurin huonontumisesta syytetään usein sosiaalista mediaa. Ja totta, Twitter ja siellä vöyhkääminen eivät ole ihmiskunnan kirkkaimpia hetkiä. Mutta on tärkeä muistaa, että sopimattomalla, syrjivällä puheella ja vihapuheella tavoitellaan usein poliittista valtaa. Esimerkiksi Puolassa vaaleja on käyty pitkään seksuaalivähemmistöihin kohdistuvan vihapuheen avulla. Marraskuussa unkarilainen kulttuuripoliitikko vertasi monikulttuurista Eurooppaa kaasukammioon. Hän totesi pääministeri Orbánin hallintoa tukevalla uutissivustolla, että puolalaiset ja unkarilaiset ovat uusia juutalaisia, joita EU:n ”liberaali-arjalaiset” yrittävät sulkea ulkopuolelle. Syrjivä puhe ja vihapuhe eivät ole vain töräytyksiä. Ne ovat vallankäyttöä, ja ne vievät meitä kauemmas rakentavasta yhteiskunnallisesta keskustelusta, jota tarvitsemme nyt enemmän kuin koskaan. SILVIA MODIG Euroopan parlamentin jäsen SILVIAMODIG.FI SANANVAPAUS EI TARKOITA, ETTÄ VOI SANOA MITÄ VAIN MODIG!
LAPSEN MAAILMA Tilaa Lastensuojelun Keskusliiton mainio lehti! Saat ennakkoluulotonta ja painavaa tietoa lasten & perheiden arjesta. Saatavana nyt myös diginä huippuedulliseen hintaan! Digitilaukseen sisältyy lehtien lukuoikeus nrosta 12/2016 alkaen. Hinnat 55 e (12 kk) ja 35 e (6 kk) www.lapsenmaailma.fi YLIOPISTO-LEHTI Yliopisto-lehti esittelee viimeisimmät tutkimukset, ajattomimmat analyysit, tietävimmät tutkijat ja ihastuttavimmat ilmiöt. Tiedettä rakkaudella Helsingin yliopistosta. Kaikille. Kestotilaus (10 numeroa) 45 e Opiskelijan kestotilaus (10 numeroa) 22 e Tutustumistilaus (5 numeroa) 15 e Tilaukset: helsinki.fi/tilaalehti LIBERO Neljästi vuodessa ilmestyvä Libero tarkastelee teemoittain muuttuvaa maailmaa ja yhteiskuntaa, kulttuurin ja taiteen ilmiöitä sekä ajankohtaista monikulttuurista keskustelua. Liberon vuositilauksen hinta on 20 euroa. Alle 30-vuotiaat ja työttömät voivat tilata Liberon vuosikerran maksutta. Libero on myös Vasemmistonuorten jäsenetulehti. Tilaa lehti: extra.vanu.fi/libero Verkkolehti: www.liberolehti.fi TIEDONANTAJA Systeemi on rikki ja se vaatii vaihdoksen! Tiedonantaja toimii kanssasi työväen, sorrettujen, rauhan ja ympäristön puolesta, marxilaisuutta unohtamatta! Kerran kuukaudessa paperilla ja koko lehti tilaajille diginä myös verkossa. Tilaushinta 12kk 95/70 eur, 3kk 35/30 eur (työttömät ja opiskelijat). Irtonumero 8 eur. Tilaukset www.tiedonantaja.fi, toimisto@ tiedonantaja.fi ja (09) 774 3810 YDIN Ydin on niille, joille väkivallattomuus ja vas tuu maailmasta ovat intohimo. Tsekkaa sivumme www.ydinlehti.fi, podcastimme, tilaa oma lehtesi printtinä tai digitaalisena. Tee meille myös palvelus, kysy Ydin-lehteä kirjastostasi. Mielipideja kulttuurilehtiä tarvitaan. 4 nroa vuodessa. Vuositilaus 35/28/20 €. Irtonumero 9 €. Tilaukset: ydin@ydinlehti.fi. www.ydinlehti.fi SUOMEN LUONTO Luonnonystävän lehti kertoo ajankohtaiset luonnon tapahtumat ja taustat päivän ympäristökysymyksiin. Tilaus on lahja luonnolle, sillä lehden tuotot käytetään Luonnonsuojeluliiton työhön. Joulutarjous 6.1. saakka! Lehti (10 nroa) + digi vuodeksi 2021 57,50 € (norm. 92 €) Tilaukset: suomenluonto.fi/joulu Irtonumero Lehtipisteistä 9 €. VAPAA AJATTELIJA Sekulaarin kulttuurin, ihmisten yhdenvertaisuuden, uskonnon ja katsomuksen vapauden, tiedepohjaisen maailmankuvan, kriittisen ja rationaalisen ajattelun sekä humanismin äänenkannattaja. Julkaisija Vapaa-ajattelijain Liitto ry on uskonnottomien edunvalvonta-, ihmisoikeusja kulttuurijärjestö. Ilmestyy neljä numeroa vuodessa; http://vapaa-ajattelijat.fi/va-lehti; tilaushinta 30 euroa, val@vapaa-ajattelijat.fi MAAILMAN KUVALEHTI Maailman Kuvalehti on ajattelevien maailmankansalaisten oma lehti. Usein palkittu lehti kertoo tarinoita ympäri maailman, taustoittaa ja syventää uutisvirtaa. Lehden rinnalla pyörii aktiivinen verkkoalusta www.maailmankuvalehti.fi. Tilaa lehti: Vuosikerta 6 numeroa 42 €. www.maailmankuvalehti.fi/tilaus KULTTUURIVIHKOT Vasemmistohenkinen aikakauslehti sivistyksen ja solidaarisuuden asialla. 6 numeroa vuodessa. Kestotilaus 45 e / vuosi, määräaikainen 52 e / vuosi. Tarjous: Ensimmäiset puoli vuotta vain 16,90 e (kesto), kaupan päälle uusin numero. tilaus@kulttuurivihkot.fi / (09) 4114 5369 www.kulttuurivihkot.fi HISTORIALLINEN AIKAKAUSKIRJA on neljä kertaa vuodessa ilmestyvä tieteellinen aikakauslehti, jonka parissa viihtyvät sekä ammattitutkijat että historian harrastajat. Lehti syventää ajankohtaisten ilmiöiden taustoja ja tarjoaa uusia näkökulmia menneisyyden tapahtumiin. Tilaa ensi vuoden lehti 15.12 mennessä niin saat numero 4/2020 kaupan päälle. www.historiallinenaikakauskirja.fi/tilaukset/ ELONKEHÄ Elonkehä on syväekologinen kulttuurilehti, joka keskittyy ekologisesti kestävän yhteiskunnan ja elämäntavan edistämiseen. Lehdessä julkaistaan mm. ympäristöfilosofisia esseitä, talouskasvuyhteiskunnan kritiikkiä, omavaraisuuspohdintoja, haastatteluja ja tee-se-itse -ohjeita. Ekologisesti kriisiytyneen aikamme ajankohtaisin lehti. Kestotilaus (4 nroa / v.) 35 €. Tilaukset: elonkeha.com TÄHTIVAELTAJA Suomen paras scifi-, fantasiaja kauhukulttuurilehti. Käsittelyssä kirjallisuus, elokuvat, sarjakuvat ja tv-sarjat. Mukana artikkelit, haastattelut, novellit ja arvostelut. Neljä 100-sivuista numeroa vuodessa. Ilman on paha elää! Vuosikerta 29 e www.tahtivaeltaja.com www.tahtivaeltajablogi.com KRISTOSOFI Aseettomuudesta, jälleensyntymisestä, karmasta ja ihmisyysmoraalista kiinnostuneille. Tarjous uusille tilaajille: seuraavat 11 numeroa 15 euroa! Tilaukset: anja.kesavuori@gmail.com puh. 050 369 7534 Mikä aihe ikinä kiinnostaa, lähes 200 lehden joukosta löytyy varmasti sopiva tyydyttämään lukemisen nälkää. Joululahjaksi kulttuuria, mielipiteitä tai tiedettä? LUMOOJA Neljä kertaa vuodessa ilmestyvä Lumooja on kotimaiseen kirjallisuuteen ja luovaan kirjoittamiseen keskittynyt lehti sekä alan harrastajille että ammattilaisille. Vuosikerta 25 euroa. Tilaukset sähköpostitse osoitteeseen: tilaukset@lumooja.fi. NIIN&NÄIN niin & näin on vuodesta 1994 ilmestynyt filosofinen aikakauslehti, jossa julkaistaan monialaisesti ja -teemaisesti kaikentyyppisiä kirjoituksia runoista ja kolumneista vertaisarvioituihin artikkeleihin. Kestotilaus (4 numeroa) 48 € Määräaikaistilaus (4 numeroa) 52 € Tilaukset ulkomaille + 4 € Tilaukset: www.netn.fi/lehti LINNUT Neljä kertaa vuodessa ilmestyvä Linnut kertoo linnuista, lintuharrastuksesta, lintujen suojelusta ja tutkimuksesta. Tilaa heti – itsellesi tai lahjaksi! Tilaamalla tuet BirdLife Suomen tärkeää linnustonsuojelutyötä. Tutustumistarjous: Kestotilauksen ensimmäinen vuosikerta 33 euroa! toimisto@birdlife.fi Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto median moniäänisyyden puolesta jo vuodesta 1991. Kaikki lehdet löytyvät osoitteesta WWW.KULTTILEHDET.FI. Tutustu ja tilaa.
LAPSEN MAAILMA Tilaa Lastensuojelun Keskusliiton mainio lehti! Saat ennakkoluulotonta ja painavaa tietoa lasten & perheiden arjesta. Saatavana nyt myös diginä huippuedulliseen hintaan! Digitilaukseen sisältyy lehtien lukuoikeus nrosta 12/2016 alkaen. Hinnat 55 e (12 kk) ja 35 e (6 kk) www.lapsenmaailma.fi YLIOPISTO-LEHTI Yliopisto-lehti esittelee viimeisimmät tutkimukset, ajattomimmat analyysit, tietävimmät tutkijat ja ihastuttavimmat ilmiöt. Tiedettä rakkaudella Helsingin yliopistosta. Kaikille. Kestotilaus (10 numeroa) 45 e Opiskelijan kestotilaus (10 numeroa) 22 e Tutustumistilaus (5 numeroa) 15 e Tilaukset: helsinki.fi/tilaalehti LIBERO Neljästi vuodessa ilmestyvä Libero tarkastelee teemoittain muuttuvaa maailmaa ja yhteiskuntaa, kulttuurin ja taiteen ilmiöitä sekä ajankohtaista monikulttuurista keskustelua. Liberon vuositilauksen hinta on 20 euroa. Alle 30-vuotiaat ja työttömät voivat tilata Liberon vuosikerran maksutta. Libero on myös Vasemmistonuorten jäsenetulehti. Tilaa lehti: extra.vanu.fi/libero Verkkolehti: www.liberolehti.fi TIEDONANTAJA Systeemi on rikki ja se vaatii vaihdoksen! Tiedonantaja toimii kanssasi työväen, sorrettujen, rauhan ja ympäristön puolesta, marxilaisuutta unohtamatta! Kerran kuukaudessa paperilla ja koko lehti tilaajille diginä myös verkossa. Tilaushinta 12kk 95/70 eur, 3kk 35/30 eur (työttömät ja opiskelijat). Irtonumero 8 eur. Tilaukset www.tiedonantaja.fi, toimisto@ tiedonantaja.fi ja (09) 774 3810 YDIN Ydin on niille, joille väkivallattomuus ja vas tuu maailmasta ovat intohimo. Tsekkaa sivumme www.ydinlehti.fi, podcastimme, tilaa oma lehtesi printtinä tai digitaalisena. Tee meille myös palvelus, kysy Ydin-lehteä kirjastostasi. Mielipideja kulttuurilehtiä tarvitaan. 4 nroa vuodessa. Vuositilaus 35/28/20 €. Irtonumero 9 €. Tilaukset: ydin@ydinlehti.fi. www.ydinlehti.fi SUOMEN LUONTO Luonnonystävän lehti kertoo ajankohtaiset luonnon tapahtumat ja taustat päivän ympäristökysymyksiin. Tilaus on lahja luonnolle, sillä lehden tuotot käytetään Luonnonsuojeluliiton työhön. Joulutarjous 6.1. saakka! Lehti (10 nroa) + digi vuodeksi 2021 57,50 € (norm. 92 €) Tilaukset: suomenluonto.fi/joulu Irtonumero Lehtipisteistä 9 €. VAPAA AJATTELIJA Sekulaarin kulttuurin, ihmisten yhdenvertaisuuden, uskonnon ja katsomuksen vapauden, tiedepohjaisen maailmankuvan, kriittisen ja rationaalisen ajattelun sekä humanismin äänenkannattaja. Julkaisija Vapaa-ajattelijain Liitto ry on uskonnottomien edunvalvonta-, ihmisoikeusja kulttuurijärjestö. Ilmestyy neljä numeroa vuodessa; http://vapaa-ajattelijat.fi/va-lehti; tilaushinta 30 euroa, val@vapaa-ajattelijat.fi MAAILMAN KUVALEHTI Maailman Kuvalehti on ajattelevien maailmankansalaisten oma lehti. Usein palkittu lehti kertoo tarinoita ympäri maailman, taustoittaa ja syventää uutisvirtaa. Lehden rinnalla pyörii aktiivinen verkkoalusta www.maailmankuvalehti.fi. Tilaa lehti: Vuosikerta 6 numeroa 42 €. www.maailmankuvalehti.fi/tilaus KULTTUURIVIHKOT Vasemmistohenkinen aikakauslehti sivistyksen ja solidaarisuuden asialla. 6 numeroa vuodessa. Kestotilaus 45 e / vuosi, määräaikainen 52 e / vuosi. Tarjous: Ensimmäiset puoli vuotta vain 16,90 e (kesto), kaupan päälle uusin numero. tilaus@kulttuurivihkot.fi / (09) 4114 5369 www.kulttuurivihkot.fi HISTORIALLINEN AIKAKAUSKIRJA on neljä kertaa vuodessa ilmestyvä tieteellinen aikakauslehti, jonka parissa viihtyvät sekä ammattitutkijat että historian harrastajat. Lehti syventää ajankohtaisten ilmiöiden taustoja ja tarjoaa uusia näkökulmia menneisyyden tapahtumiin. Tilaa ensi vuoden lehti 15.12 mennessä niin saat numero 4/2020 kaupan päälle. www.historiallinenaikakauskirja.fi/tilaukset/ ELONKEHÄ Elonkehä on syväekologinen kulttuurilehti, joka keskittyy ekologisesti kestävän yhteiskunnan ja elämäntavan edistämiseen. Lehdessä julkaistaan mm. ympäristöfilosofisia esseitä, talouskasvuyhteiskunnan kritiikkiä, omavaraisuuspohdintoja, haastatteluja ja tee-se-itse -ohjeita. Ekologisesti kriisiytyneen aikamme ajankohtaisin lehti. Kestotilaus (4 nroa / v.) 35 €. Tilaukset: elonkeha.com TÄHTIVAELTAJA Suomen paras scifi-, fantasiaja kauhukulttuurilehti. Käsittelyssä kirjallisuus, elokuvat, sarjakuvat ja tv-sarjat. Mukana artikkelit, haastattelut, novellit ja arvostelut. Neljä 100-sivuista numeroa vuodessa. Ilman on paha elää! Vuosikerta 29 e www.tahtivaeltaja.com www.tahtivaeltajablogi.com KRISTOSOFI Aseettomuudesta, jälleensyntymisestä, karmasta ja ihmisyysmoraalista kiinnostuneille. Tarjous uusille tilaajille: seuraavat 11 numeroa 15 euroa! Tilaukset: anja.kesavuori@gmail.com puh. 050 369 7534 Mikä aihe ikinä kiinnostaa, lähes 200 lehden joukosta löytyy varmasti sopiva tyydyttämään lukemisen nälkää. Joululahjaksi kulttuuria, mielipiteitä tai tiedettä? LUMOOJA Neljä kertaa vuodessa ilmestyvä Lumooja on kotimaiseen kirjallisuuteen ja luovaan kirjoittamiseen keskittynyt lehti sekä alan harrastajille että ammattilaisille. Vuosikerta 25 euroa. Tilaukset sähköpostitse osoitteeseen: tilaukset@lumooja.fi. NIIN&NÄIN niin & näin on vuodesta 1994 ilmestynyt filosofinen aikakauslehti, jossa julkaistaan monialaisesti ja -teemaisesti kaikentyyppisiä kirjoituksia runoista ja kolumneista vertaisarvioituihin artikkeleihin. Kestotilaus (4 numeroa) 48 € Määräaikaistilaus (4 numeroa) 52 € Tilaukset ulkomaille + 4 € Tilaukset: www.netn.fi/lehti LINNUT Neljä kertaa vuodessa ilmestyvä Linnut kertoo linnuista, lintuharrastuksesta, lintujen suojelusta ja tutkimuksesta. Tilaa heti – itsellesi tai lahjaksi! Tilaamalla tuet BirdLife Suomen tärkeää linnustonsuojelutyötä. Tutustumistarjous: Kestotilauksen ensimmäinen vuosikerta 33 euroa! toimisto@birdlife.fi Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto median moniäänisyyden puolesta jo vuodesta 1991. Kaikki lehdet löytyvät osoitteesta WWW.KULTTILEHDET.FI. Tutustu ja tilaa.
20 • 10 / 2020
10 / 2020 • 21 TEKSTI TUOMAS RANTANEN KUVAT NAUSKA Kun teatterit menivät koronan takia kiinni, näyttelijä Hannu-Pekka Björkman päätyi kohtaamaan sisäisen kauppamatkustajansa. Nyt hän toivoo, että korona voisi saada meidät miettimään, mikä on oikeasti tärkeää. Leikin loppu Artikkeli ”M YÖNNÄN , että ymmärsin Willyhahmon ja oman elämäntilanteeni yhteyden vasta siitä kirjoittaessani”, tunnustaa Hannu-Pekka Björkman. Näyttelijä viittaa kirjoitukseensa, joka on julkaistu yhdessä puolisonsa, kirjailija Nina Honkasen kanssa toimittamassaan esseekokoelmassa Pakopiste. Siinä kymmenen kirjoittajaa kuvaa elämässä pysähtymisen hetkeään. Omassa esseessään Björkman kuvaa vuoden takaista tuskien taivaltaan valmistautuessaan Kansallisteatterin pääjohtajan Mika Myllyahon ohjaaman Kauppamatkustajan kuoleman päähenkilön rooliin. Hän oli vakavasti sairas ja levon tarpeessa, mutta teatterilaisille ominaisen työmoraalin sisäistäneenä valmis vaarantamaan terveytensä – ja jopa henkensä – voidakseen viedä harjoitukset ja siinä sivussa kaikki muut sitoumuksensa loppuun asti. Tragikoomista asetelmassa on, että Arthur Millerin vuonna 1949 kantaesitetty näytelmä kertoo nimenomaan työkeskeiseen elämänvalheeseen sortuneen Willy Lomanin traagisen tarinan. 30 vuotta myyntityölle omistautunut kauppamatkustaja ei ymmärrä olleensa koko uransa ajan muiden harjoittaman riiston työkalu ja kohde, vaan yrittää vielä potkut saatuaankin siirtää pojilleen harhaista uskoaan amerikkalaiseen unelmaan. Björkmanin esseen äärellä voi lopulta huokaista helpotuksesta. Joulukuisessa ensi-illassa taakkaansa alle kuolee sittenkin vain kauppamatkustaja eikä hänen esittäjänsä. ”Joskus elämä imitoi taidetta enemmän kuin taide elämää. En todellakaan ymmärtänyt kaiken tuskailun keskellä, että Willyn logiikka oli myös omaani. Esseessäni viittaan stahanovilaiseen työnsankaruuteen, mutta tunnistan näin jälkeenpäin, että tämä työhön sitoutuminen nousee juuriltani Pohjanmaalta. Siellä työn tekeminen on ihmisen mitta ja sillä voi peittää virheet. Esimerkiksi sanotaan, että ´juoppohan se oli, mutta sentään kova työmies´”, hymähtää Björkman. Hänen mielestään näytelmän koskettavin repliikki liittyy tilanteeseen, jossa Willyn poika huutaa isälleen tämän olevan vain tusinatavaraa. Tämä haavoittaa Willyä syvästi, koska hän on sitonut koko minäkuvansa erityisyyteen, jonka liittää juuri myyntityöhönsä. ”Kaikki me haemme elämällemme merkityksellisyyttä. Me taiteilijat olemme etuoikeutettuja siinä, että voimme työskennellä merkityksellisyyksien ytimien ääressä. Samalla sillä pystyy pettämään itseään tehokkaasti ja perustelemaan myös hankkeita, jotka eivät loppujen lopuksi olekaan niin merkityksellisiä. Siksi tähänkin työhön voi jäädä niin pahasti kiinni.” BJÖRKMAN VALMISTUI teatterikorkeakoulusta vuonna 1997, ja hänet on nähty sen jälkeen lukuisissa rooleissa. Hän on esittänyt muun muassa Nummisuutarin Eskoa. Shakespearen Julius Ceasarin Brutusta ja Dostojevskin Karamazovin veljesten Fjodor Karamazovia, Tuoreeltaan hänet on nähty Thomas Bernhardin näytelmässä Vanhat mestarit. Koronarajoitusten helpottamista odottaa myös keskeinen rooli Juha Jokelan Dosenteissa. Näyttelijän työssä oma persoona toimii työkaluna toisten persoonien rakentamisessa. Silti työn luonteeseen kuuluu, että ne eivät koskaan käy täysin yksiin. ”Isä-Karamazovin hahmo on kyllä sellainen arkkisika, että hänen esittämisensä oli suorastaan vapauttavaa. Täytyy vain toivoa, ettei mitään siitä pulpahda koskaan omassa elämässä esiin. Silti kaikkein groteskein roolini on ollut Kristian Smedsin Rikoksen ja rangastuksen päälle kirjoittamassa näytelmässä Der imaginäre sibirische Zirkus des Rodion Raskolnikow, jota esitimme vajaat kymmenen vuotta sitten Münchenissä. Siinä esittämäni Raskolnikov on ensin klovni ja taantuu sitten vaipoissa olevaksi jättiläisvauvaksi, joka heittelee yleisöä suklaapaloilla”, kertoo Björkman. Venäläisten mestarien hahmot tuntuvat maistuvan muutenkin. Jo lopputyönsä teatterikorkeakouluun Björkman teki Q-teatterissa 1996 ensi-iltaan tulleen Leo Tolstoin Sodan ja rauhan Pierre Be
22 • 10 / 2020 zuhovina. Kaikkein rakkaimmaksi roolikseen hän nimeää Dostojevskin Idiootin ruhtinas Myškinin. ”Tunnistan itseäni Pierrestä, joka etsii totuutta eri suunnista, mutta hänen on vaikea tehdä päätöksiä ja johtaa. Ehkä siksi sovinkin paremmin näyttelijäksi kuin taidekorkeakoulun professoriksi”, hän hymähtää. ”Myškin taas on jonkinlainen Jeesus-hahmo, josta Dostojevski yritti luoda mahdollisimman hyvän ihmisen, mutta jossa hän koki lopulta epäonnistuneensa. Dostojevskin hahmot ovat niin syviä, että suurin homma niissä on tunnistaa kunkin karaktäärin ydin. Näen jokaisessa hahmossa kirjailijan keskustelemassa itsensä kanssa ja tivaamassa vastausta ydinkysymykseen: mihin sinä uskot?” Björkman kertoo myös, että iän myötä rooleihin sovittautuminen käy helpommaksi, mutta samalla itse esiintymiseen tulee uusia haasteita. ”Materiaali, josta rooleja työstää, on enemmän havaintoja omista heikkouksista ja virheistä kuin muualta maailmasta. Vanhetessa työtä helpottaa se, että näitä kokemuskerroksia kasaantuu aina vain lisää. Samaan aikaan esiintymiseen liittyvät pelot ja epävarmuus tuntuvat kasvavan. Entä jos ei suoriudukaan lavalla, unohtaa tai ei jaksakaan. Esityksiä varten joutuu tekemään yhä enemmän valmistavia töitä joka ilta.” Vaikka Björkman on toiminut päätoimisena teatterinäyttelijänä yli 20 vuotta, kadulla hänet tunnistetaan useimmin tvja elokuvarooleistaan. Hänet on nähty yli 40 elokuvassa ja yli 20 televisiosarjassa. Jussi-palkinnot hän on saanut pääosista Kari Paljakan elokuvasta Eläville ja kuolleille (2005) Juha Lehtolan Ihmisen osasta (2018) sekä sivuosasta NKVD:n kätyrinä A.J. Annilan ohjaamassa Ikitiessä (2018). Hänen mukaansa kameranäyttelemiseen verrattuna teatterin dynamiikka on elävämpää, hikisempää ja ennen kaikkea fyysisempää. ”Teatterissa roolia pitää kannatella koko esityksen ajan kehollaan. Kuten Meyerhold sanoo, henkilöhahmo, joka nojaa vain psykologiaan, sortuu kuin hiekkalinna mereen. Elokuvissa joutuu luottamaan siihen, että hahmo lopulta syntyy paloista. Tosin ajattelen itse, että ihmisessä on niin paljon töhryä, suttua ja epäloogisuuksia, että ei haittaa, että niitä jää lopputulokseen”, selittää Björkman. Televisiorooleista tuoreimmat ovat Supon apulaisylipäällikkö Yrjö Ylitalo Nyrkissä ja risteilyisäntä Jokke M/S Romanticissa. ”Joken rooli oli tosi hyvin kirjoitettu ja ohjattu. Minua on usein pyydetty esittämään sitä jonnekin tilaisuuksiin. Kysyjien on toisinaan ollut vaikea ymmärtää, että rooli ei toimi pelkällä improvisaatiolla. Koko M/S Romantic taas on hyvä esimerkki siitä, että kanavien kannattaisi ajatella viihdettä ja televisiodraamaa monipuolisemmin kuin pelkkinä poliisisarjoina.” BJÖRKMANIN TIE NÄYTTELIJÄKSI kulki tavanomaista pitempää reittiä. Hän kertoo ymmärtäneensä vasta muutama vuosi sitten, että tietyllä lapsuuden kokemuksella saattanee olla siinä suurempikin merkitys. ”1970-luvun alussa meille Ilmajoelle perustettiin musiikkijuhlat, joiden alussa esitettiin Jaakko Ilkkaa. Se oli mahtipontinen karvalakkiooppera, jonka ohjasi Edvin Laine ja musiikkia johti Jorma Panula. Muistan, kun kotitalon vieressä harjoitettiin hevosia kestämään esityksessä kuultavaa tykinpauketta. Se jätti pieneen poikaan lähtemättömän vaikutuksen.” Toisten edessä esiintymisen makuun Björkman pääsi soittamalla kitaraa psykedeelistä rockia ja ”kaikkea muutakin” esittäneessä Jack Meatbeat Underground Society -bändissä. Ulkomaillakin kiertäneen yhtyeen jäsenistä osa siirtyi myöhemmin The Flaming Sideburnsin riveihin. Björkmanin musiikkitouhut vähenivät, kun hän muutti 90-luvun alussa Helsinkiin. Siellä hän ehti etsiä itseään apumiehen tehtävissä rakennuksilla ja metallisverstaalla sekä yövartijana. ”Kerran yövartijan hommissa ollessani muistin lukion suomenopettajani kommentin, kun esitin koulun Taikuri Oz -näytelmässä variksenpelätintä. Minulla oli kuulemma ’näyttelijän jalat’, millä hän tarkoitti esittämisen tapaa ja rytmiä. ” Björkmanin mukaan ennen näyttelijänä pärjäämisen tunnetta hänellä ei ollut koulussa eikä muuallakaan onnistumisen kokemuksia. ”Pohjanmaalla käsillä tekeminen on arvostuksen mitta. En ollut niissä hommissa taitava, eikä minusta ollut pesäpalloilijaksi, painijaksi eikä autojen rassaajaksikaan. Siksi olen niistä kannustavista sanoista ikuisesti kiitollinen. Kun ne sanat pulpahtivat mieleen, suunnilleen siltä seisomalta lähdin hakemaan Lahden kansanopiston näyttelijälinjalle.” Opiston jälkeen Björkman päätyi Ylioppilasteatteriin ja sieltä suoraan Teatterikorkeakouluun. Sen jälkeen hän sai kiinnityksen ensin Lahden kaupunginteatteriin, sitten KOMiin ja lopulta Kansallisteatteriin. ”Ylioppilasteatterin vaihe oli erityisen tärkeä. Olin mukana Esa Kirkkopellon ukrainalaisten talonpoikien anarkistisesta kansannoususta kertovassa Mahnovitsinassa, jossa tiivistyi kapinallisuuden ja yhteisöllisen tekemisen voima. Sen vastaanotto oli haltioitunut, ja kiersimme sen kanssa ulkomaillakin. Teatterikorkeakoulussa oli pakko opetella pois esityksen jälkiturkkalaisesta estetiikasta, koska siellä olivat käytössä ihan toisenlaiset välineet.” Toinen avainkäänne liittyi ammatillisen identiteetin vakiintumiseen Lahden kaupungin teatterin kiinnityksen aikana. ”Kun huomasin, että teatterin tekeminen ei ollutkaan jatkuvaa initiaatioriittiä eikä vastannutkaan yksin ihmisen henkisestä kehityksestä, ajauduin uudestaan elämän mielekkyyden pohdintojen äärelle. Luin paljon. Yritin yhdistää taiteen ja hengen maailmat niin, etteivät ne sotisi keskenään. Löysin niiden sillaksi hengellisen yhteyden ortodoksisen kirkkoon”, Björkman kertoo. ”Yksi tärkeä päätös oli yrittää pyhittää omaa suhdetta taiteelliseen työhön, jota haluaa tehdä. Vähän tyyliin ora et labora – rukoile ja tee työtä.” SILTI JUURI TYÖN PYHITYS voi mennä liian pitkälle, kuten Björkmanin essee Pakopiste-kokoelmassa osoittaa. ”Minulle on viimeistään hengellisen heräämisen myötä ollut selvää, että pysähtyminen edeltää luomista. Se on sellainen taiteen hiljainen sisin, jota olen hakenut teatterityön sosiaalisuuden vastapainoksi milloin luostarista, milloin luonnosta tai vaan työhuoneelta. Mutta tämä on eri asia kuin se, että pysäytys tulee pakotettuna niin kuin se nyt tuli, kun teatterit menivät koronan takia kiinni ja esitykset peruutettiin. Pakon edessä pysähtyy samalla kertaa moneen suuntaan”. Pakopisteen kirjoitukset kuvaavat henkilökohtaisia havahtumisen hetkiä. Esimerkiksi Nina Honkanen avaa tuntojaan äitinsä sairasvuoteen vierellä, Juha Hurme avautuu henkises”KRIISIEN KESKELLÄ IHMISET RYHTYVÄT KYSYMÄÄN ELÄMÄNSÄ MERKITYKSELLISYYDEN PERÄÄN.”
tä hajoamisestaan, Helena Sinervo kertoo heräämisestään ekokriisin merkkeihin ja Tommi Melender pysähtyy kuvataiteen äärellä. Vaikka Björkmanin mukaan tarkoitus ei ollut tehdä kirjaa korona-ajasta, suurin osa kirjoituksista peilaa epidemian vaikutusta vähintään välillisesti. Samalla hän muistuttaa, että epidemiarajoitusten aiheuttama rytmihäiriön huomaavat hekin, joiden työ ei pysähtynyt samalla tavalla seinään kuin esitystaiteen alalla. Poikkeusolosuhteet koskettavat kaikkia. ”Ulkoisten kriisien keskellä ihmiset ryhtyvät kysymään elämänsä merkityksellisyyden perään. Kun ihmisen elämää rajataan, hän alkaa miettiä, mitä elämässään oikeasti kaipaa. Siksi monet tulevat vaihtamaan ammattia, muuttamaan maalle tai korjaamaan muuten elämäntapaansa. On niinkin. että meillä on vaistoissamme pakenemisen, suojautumisen ja eristäytymisen tarpeita.” Kriiseillä on tapana myös yhdistää ihmisiä. ”Aina sota-aikaankin on eletty varsinkin rakkaudessa vaarallisesti ja leväperäisesti. Elämme uutta todellisuutta, jota yritetään käsitellä yhdessä. Haluan nähdä sen myös hyvyyden kipinänä. Siitäkin huolimatta, että aina löytyy myös tilanteen hyväksikäyttäjiä”, huokaa Björkman. KAIKKI, MIKÄ LIITTYY TAITEESEEN , liittyy tavalla tai toisella myös ympäröivään yhteiskuntaan. Esimerkkinä tästä Björkman kertoo vuodenvaihteessa alkavasta Tiina Lymin ohjaamasta ja osaltaan kirjoittamasta televisiosarjasta Sisäilmaa. Se sijoittuu työvoimatoimiston arkeen. Björkmanilla on siinä ”vähän M/S Romanticin Joken tapaan” vastuuta kantavan virkamiehen rooli. ”Sarja saatiin kuvattua juuri ennen kevään koronarajoitusten alkamista. On hämmentävää, miten monet asiat ovat saaneet sen jälkeisen ajan muutosten kautta aivan uusia merkityksiä. Esimerkiksi se, miten ihmiset yrittävät auttaa toisiaan kaiken byrokratian keskellä, mitä tarkoitetaan virkamiehen kunnialla ja miten tilastoja halutaan kaunistella yhteiseen etuun vedoten.” Björkman on varma, että kokemamme poikkeuksellinen aika tulee näkymään taiteen sisällössä. ”Uskon että koronasta tulee sukupolvikokemus – etenkin niille, jotka ovat tänä aikana käyneet taidekouluja. En ihmettelisi yhtään, jos tämä vahvistaisi paikallisuutta. Kaivaudutaan syvemmälle siihen, mistä me olemme tulleet tänne ja tähän hetkeen. Vähän sellaisella antropologisella tavalla, kuten Juha Hurme on tehnyt jo pitempään." Tyylilajeissa hän ennustaa absurdin eksistentialismin paluuta. Kyse ei ole siitä, että elämä itsessään koettaisiin merkityksettömänä, vaan että ihmisen loputon halu juosta oman elämänsä erityisen merkityksellisyyden perässä näyttäytyy absurdina muuttuneissa olosuhteissa. ”Tarkoitan esimerkiksi Ionescon Kuningas kuolee tai Beckettin Leikin loppu -näytelmien sisältämää mustaa huumoria ja siihen kätkettyä kuoleman läsnäoloa. Draama syntyy siitä, että yritetään tekemisen sijaan olla tekemättä mitään.” Björkman toivoo, että saisi joskus tilaisuuden näytellä Leikin lopun Clovin tai Hammin hahmoa. Näytelmä on saanut nimensä shakkipelin siitä vaiheesta, jossa lopputulos on jo selvillä. Siinä absurdin kohtalonsa aavistavista roolihahmoista Clov kysyy ”Emmekös me parhaillaan merkitse... merkitsekään mitään?”. Tähän Hamm vastaa: ”Merkitse? Mekö nyt merkitsisimme?! Ai kun hyvä vitsi.” Kuvaan sopii, että Björkmanin pohtii valmisteilla olevassa kirjallisessa projektissa hovinarrien historiaa. Hän käy siinä läpi mitä narrit todella olivat, ja miksi ne jossain vaiheessa katosivat. Oletus on, että vallankäyttäjissä, esittämisessä ja huumorin sietämisessä tapahtui suuria muutoksia. ”On siinä omakohtaisempikin puoli. Minulle on aina ollut tärkeämpää jonkinlainen narrin aspekti, itsensä likoon paneminen ilveilijänä, kuin esimerkiksi ohjaajan kokoava näkemyksellisyys. Suomen kielen sanan ’näyttelijä’ on vähän tylsä verrattuna saksan sanaan ’spieler’, jolla tarkoitetaan myös ’leikkijää’", Björkman tuumaa. ”Ajattelen että ihmisen olemus on Homo Ludens eli leikkivä ihminen. Näyttelijän suuri etuoikeus on saada koko ajan leikkiä työkseen. Pitää vain varoa, ettei jää siihen koukkuun.” Pakopiste – Esseitä pysähtymisen välttämättömyydestä, 10 kirjailijaa ja 10 esseetä. (Toimittaneet Hannu-Pekka Björkman ja Nina Honkanen, Into 2020) Arthur Miller & Mika Myllyaho: Kauppamatkustajan kuolema. Esitykset (jos korona suo) Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä 15.1.–30.1. Juha Jokela: Dosentit. Esitykset (jos korona suo) Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä 18.1. alkaen Juha Lehtola & Tiina Lymi: Sisäilmaa. Kolmiosainen televisiosarja Yle Areenassa 1.1. alkaen ja TV1 4.–6.1. ”NÄYTTELIJÄN ETUOIKEUS ON SAADA LEIKKIÄ TYÖKSEEN. PITÄÄ VAIN VAROA, ETTEI JÄÄ SIIHEN KOUKKUUN.”
LESLEY-ANN JONES lennon Uusi kirja John Lennonista valottaa rocktähden elämää ja kuolemaa uusien tietojen pohjalta. Nappivalinta joululahjaksi. Itselle vai ystävälle Aula & Co KIRJAKAUPOISTA KAUTTA MAAN TAI VERKKOKAUPASTAMME aulakustannus.fi P.S. LIITY POSTITUSLISTALLEMME, SAAT 20 PROSENTTIA ALENNUSTA: AULAKUSTANNUS.FI/LIITY HEATHER MORRIS cilkan tarina ”Cilka oli rohkein ihminen, jonka olen koskaan tavannut.” lale sokolov, Auschwitzin tatuoija MATT HAIG keskiyön kirjasto ”Viiden tähden lukukokemus.” bibliofiilin päiväunia NEIL PATRICK HARRIS taikajengi ja viekas vatsastapuhuja ”Taikajengissä on taikaa. Tämä kirja oli todella hyvä!” lukuhirmu hertta, 11 v. ARE KALVØ helvetillinen vaelluskirja ”Osuu ja uppoaa tällaiseen ulkoilmaihmiseen. Lämmin suositus!” eräirma Joulukirjojen top 4 CMYK + FOLIO ”Vaikka Andri kertoo tuhosta ja uhkista, kirja ei ole mikään kootut valitusvirret. Optimisti voi nähdä tulevaisuuden niinkin, että ihmiskunta on saanut yhteisen haasteen. Islantilaisvaikuttajan tietokirja tulee suoraan sydämestä.” tiede-lehti Kaikkein vaikuttavin joululahja ANDRI SNÆR MAGNASON ajasta ja vedestä Tarina ihmiskunnan tulevaisuudesta ilmaston muuttuessa. Kirjailijan näkemys ilmastonmuutoksesta käppyröiden sijaan. ”Kirjan paljastukset mullistavat käsityksemme Lennonista. Se on ehdoton tapaus kaikille muusikoille ja erityisesti Beatlesfaneille.” publishers weekly
Venäläinen ydinjäämurtaja 50 Let Popedy ("50 vuotta voitosta") murtaa lähes kolmemetristä jäätä ja kulkee Murmanskista Pohjoisnavalle neljässä päivässä. Kuva Björn Eriksson, Quark Expeditions (teoksesta Raakaa voimaa. Suomalaisen jäänmurtamisen tarina, 2013). P OHJOINEN ja eteläinen jäämeri herättävät yhä enemmän kansainvälisiä intohimoja. Pohjoisessa jääpeitteen katoaminen on kesäisin jo selvästi havaittavissa ja jos ilmiö jatkuu, alueella on pian tarjolla valtavat merija rannikkoalueet sekä merenkulkuun että luonnonvarojen hyödyntämiseen. Kansallisten jäänmurtajalaivastojen kehittäminen paljastaa, että monet maat aikovat hyötyä ilmaston lämpenemisestä napa-alueilla. Venäjä on myöntänyt Lider-projektin käynnistämiseen 127 miljardin ruplan (1,46 miljardin euron) rahoituksen. Tarkoituksena on rakentaa maailman suurin jäänmurtaja, 200 metriä pitkän ja 50 metriä leveän aluksen teho on 120 megawattia. Maailmassa purjehtii nykyisellään viisi ydinkäyttöistä jäänmurtajaa – ne kaikki on rakennettu Pietarissa ja niiden kotisatama on Murmansk. Mutta uudesta aluksesta tulee kaksi kertaa tehokkaampi kuin yksikään niistä. Lider-luokkaan on suunniteltu kolme murtajaa, joista ensimmäisen on määrä valmistua vuonna 2027. Sitä ennen valtionyhtiö Rosatomflotin on tarkoitus laskea liikenteeseen kolme muuta 22220-projektiiin kuuluvaa raskaan luokan ydinkäyttöistä murtajaa, jotka kaikki pystyvät kulkemaan Pohjoisella jäämerellä ympäri vuoden ja avaamaan väyliä paksuimpaankin jäähän. Tämä merkitsee Venäjän paluuta valtamerimahdiksi ja kertoo sen halusta panostaa Koillisväylään, jolla Neuvostoliiton aikaan oli maan sisäisissä meriyhteyksissä erittäin tärkeä asema, ja josta on tulossa kansainvälisesti yhä merkittävämpi merireitti. Napameriä valtaamassa: jäänmurtajien geopolitiikkaa TEKSTI SANDRINE BACCCARO JA PHILIPPE DESCAMPS YHTEISTYÖSSÄ LESLEY-ANN JONES lennon Uusi kirja John Lennonista valottaa rocktähden elämää ja kuolemaa uusien tietojen pohjalta. Nappivalinta joululahjaksi. Itselle vai ystävälle Aula & Co KIRJAKAUPOISTA KAUTTA MAAN TAI VERKKOKAUPASTAMME aulakustannus.fi P.S. LIITY POSTITUSLISTALLEMME, SAAT 20 PROSENTTIA ALENNUSTA: AULAKUSTANNUS.FI/LIITY HEATHER MORRIS cilkan tarina ”Cilka oli rohkein ihminen, jonka olen koskaan tavannut.” lale sokolov, Auschwitzin tatuoija MATT HAIG keskiyön kirjasto ”Viiden tähden lukukokemus.” bibliofiilin päiväunia NEIL PATRICK HARRIS taikajengi ja viekas vatsastapuhuja ”Taikajengissä on taikaa. Tämä kirja oli todella hyvä!” lukuhirmu hertta, 11 v. ARE KALVØ helvetillinen vaelluskirja ”Osuu ja uppoaa tällaiseen ulkoilmaihmiseen. Lämmin suositus!” eräirma Joulukirjojen top 4 CMYK + FOLIO ”Vaikka Andri kertoo tuhosta ja uhkista, kirja ei ole mikään kootut valitusvirret. Optimisti voi nähdä tulevaisuuden niinkin, että ihmiskunta on saanut yhteisen haasteen. Islantilaisvaikuttajan tietokirja tulee suoraan sydämestä.” tiede-lehti Kaikkein vaikuttavin joululahja ANDRI SNÆR MAGNASON ajasta ja vedestä Tarina ihmiskunnan tulevaisuudesta ilmaston muuttuessa. Kirjailijan näkemys ilmastonmuutoksesta käppyröiden sijaan. ”Kirjan paljastukset mullistavat käsityksemme Lennonista. Se on ehdoton tapaus kaikille muusikoille ja erityisesti Beatlesfaneille.” publishers weekly
26 • 10 / 2020 2 000 km TY YN IM ER I ATLANTIN VALTA MER I O C É A N O C É A N A R C T I Q U E A R C T I Q U E P O H J O I N E N J Ä Ä M E R I Karanmeri Laptevinmeri ItäSiperian meri Ohotanmeri Barentsinmeri Norjanmeri Pohjanmeri Itämeri Beaufortinmeri Beringinmeri Tšuktšimeri Alaskanlahti Ba ninlahti Labradorinmeri Hudsoninlahti Yläjärvi Winnipegjärvi Iso Orjajärvi Baikaljärvi Jen isei Le na Ko lym a Ob Saint Lawr ence Beringinsalmi Karansalmi Vilkitskinsalmi Davisinsalmi Dmitri Laptevin salmi Luoteisväylä Koillisväylä (Sevmorput’) Tšerski Pevek Murmansk Tromssa Kirkkoniemi Arkangeli Štokman Tiksi Qaanaaq (Thule) Alert Nuuk Churchill Iqaluit Prudhoe Bay Dudinka Dikson Jamal Sabetta Novyi Port Pietari Rotterdam PetropavlovskKamtšatski Japani, Kiina, Singapore Yhdysvallat Yhdysvallat Norilsk Moskova Vancouver Montreal KANADA Alaska (YHDYSVALLAT) Grönlanti (TANSKA) VENÄJÄ KIINA NORJA TANSKA ISLANTI RUOTSI SUOMI Huippuvuoret Frans Joose n maa Jan Mayen (Norja.) Severnaja Zemlja Kotelny Vrangel Ellesmerensaari Devoninsaari Ba ninsaari Newfoundland Quebec Nunavut Victoriansaari Banksinsaari Novaja Zemlja POHJOISNAPA 0° 30° E 60° E 90 ° E 60° N 75° N 12 0° E 15 0° E 180 ° 150° O 90 ° O 60 ° O 30 ° O 45°N Pohjoin en napa piiri Arktisen alueen merireitit Jääpeitteen laajuus Arktinen neuvosto Merioikeus Öljyja kaivosteollisuus Sotilastukikohdat 60. leveysasteen pohjoispuolella Ympärivuotinen liikenne Säännöllinen kesäliikenne Satunnainen kesäliikenne Kesäajan jääpeite pienimmillään (Arktis, syyskuu 2019 ja Antarktis, maaliskuu 2020) Jäsenmaa Tarkkailijamaa Venäjä Kanada Öljy tai kaasu Yhdysvallat Strategisesti tärkeät kaivannaiset, harvinaiset maametallit Talviajan jään laajuus (Arktis, maaliskuu 2020, Antarktis, syyskuu 2019) Kesäajan jään keskimääräinen laajuus 1981–2010 Pysyvä jääpeite (vähintään vuodesta 1979) Yksinomaisten talousvyöhykkeiden nykyiset rajat (EEZ, Exclusive economic zone, enintään 200 meripeninkulmaa rannikosta) Arktisten alueiden EEZ:n ulkopuoliset vedet, joihin kohdistuu rannikkovaltioiden vaatimuksia Kanadan ja Venäjän yksipuolisesti määrittelemät sisäiset aluevedet ja perusviivat Käytössä Ydinkäyttöinen jäänmurtaja Jääluokitus 1 Raskas (jääluokka1) Keskiraskas (jääluokat 2–4) Kevyt (jääluokat 5–6) Rakenteilla 1. Pois luettuina kauppalaivat, jotka pystyvät kulkemaan jäissä ilman avustusta. IACS:n jääluokitusstandardi. 2. Antarktiksen alueella säännöllisesti liikkuvat alukset Lähteet: Pauline Pic, ”Naviguer en Arctique”, Géocon uences, helmikuu 2020; National Snow and Ice Data Center, https://nsidc.org; “Maritime jurisdiction and boundaries in the Arctic region”, IBRU, Durhamin yliopisto, 2019; USCG O ce of Waterways and Ocean Policy, 2019; Northern Sea Route Information O ce, arctic-lio.com; www.marinetra c.com C ÉCILE M ARIN V ENÄJÄ N ORJA S UOMI R UOTSI T ANSKA V IRO L ATVIA S AKSA K IINA 2 J APANI 2 E TELÄ -K OREA 2 Y HDYSVALLAT K ANADA Lue Sandrine Bacccaro ja Philippe Descampsin artikkeli kokonaisuudessaan: Voima.fi. Lähivuosina merijää todennäköisesti ohenee ja supistuu kauttaaltaan. Se ei tarkoita, että laivat pääsisivät purjehtimaan napamerillä sulavedessä ympärivuotisesti, sillä vedet jäätyvät uudestaan suureksi osaksi vuotta. Tästä seuraa paradoksi: mitä enemmän merijää sulaa, sitä suuremmaksi kasvaa jäänmurtajien kysyntä. Yhdysvaltalainen jäänmurtaja Healy Alaskan rannikolla. U.S . C oas t G uar d, Pre ntic e D ann er. Murtajat tulevat olemaan välttämättömiä vielä pitkään Tyynenmeren ja Atlantin satamien välistä matkaa merkittävästi lyhentävien napaväylien kehittämisessä. Suezin kanavan kautta Rotterdamista Jokohamaan on 20 700 kilometriä, kun Koillisväylää pitkin liikennöitäessä välimatka lyhenee 12 700 kilometriin. New Yorkista Shanghaihin on Panaman kanavan kautta 19 600 kilometriä, mutta Kanadan pohjoisväyliä pitkin 14 500 kilometriä. Arktisen alueen kansainvälisillä vesillä Venäjä, Norja ja Tanska ovat jo julkistaneet aikomuksensa laajentaa omia talousvyöhykkeitään mannerjalustaa pitkin, ja Kanadan vastaavaa ilmoitusta odotetaan lähiaikoina. Tiettyjen alueiden jakamisesta on odotettavissa tiukat poliittisjuridiset neuvottelut. Niitä tullaan käymään YK:n vuonna 1994 voimaan tulleen syvänmerenpohjan hallintaa koskevan merioikeusyleissopimuksen – jota Yhdysvallat ei ole vielä ratifioinut – puitteissa. Merenpohjan ja merivesien luonnonvarojen käytön uusien oikeuksien hyväksymisellä ei ole suoria vaikutuksia avomeren merenkulkuun, joka säilyy vapaana, mutta Kanada ja Venäjä ovat sopineet määrittelevänsä niin sanotun ”perusviivan”, sen sisälle jäävät niiden sisävesialueella sijaitsevat salmet, jotka olisivat historiankin perusteella täysin niiden määräysvallassa. Yhdysvallat, joka havittelee vapaan merenkulun johtoasemaa, vastustaa Kanadan ja Venäjän näkemystä ja pitää salmia kansainvälisiin vesiin kuuluvina. Se ei hyväksy ajatusta niiden kuulumisesta kenellekään. POHJOIS-ATLANTIN virran kuljettamat lämpimät vedet avaavat Koillisväylän reitin Siperian edustalla varsin säännöllisesti, kun taas Kanadan puolella saarten sokkeloissa kiemurtelevan Luoteisväylän käyttö on vielä pitkään hankalampaa. Kanadalla on kymmenkunta jäänmurtajaa, mutta vain yksi niistä, Louis S. St-Laurent,
10 / 2020 • 27 M ARRASKUUN alussa Suomi ja Ruotsi allekirjoittivat sopimuksen seuraavan sukupolven jäänmurtajan yhteisestä suunnittelusta. Uuden jäänmurtajan on kyettävä avustamaan vähintään 32 metriä leveitä laivoja. Siirtyminen fossiilittomaan polttoaineeseen ja hiilidioksidipäästöjen pienentäminen ovat tärkeitä tavoitteita. Suomalaisen Aker Arcticin suunnittelutyö valmistuu vuoden 2021 loppuun mennessä. Murtajien rakentamisesta ei ole vielä päätöstä. Suomi ja Ruotsi ovat tehneet viime vuodet tiivistä yhteistyötä erityisesti Pohjanlahden jäänmurrossa. Edellisestä yhteisestä alussuunnittelusta on kuitenkin jo tovi: 1970-luvun puolivälissä valmistuivat Urho-luokan jäänmurtajat, jotka ensi kertaa mahdollistivat ympärivuotisen merenkulun Perämeren satamiin. Ruotsin eteläiset satamat säilyvät yleensä jäättöminä, mutta kovina talvina Suomen kaikki satamat voivat jäätyä. Laivat kohtaavat vuoroin paksua kiintojäätä, metrien paksuisia ahtojäävalleja ja satamien sitkeää jääpuuroa. Tavaravirrat kulkevat vain, jos jää murretaan rahtilaivojen reiteiltä. Suomi on syystäkin jäänmurtamisen suurvalta: yli puolet maailman jäänmurtajista on rakennettu täällä. Karibian jättiristeilijän kiinnittyminen satamalaituriin vain senttimetrien tarkkuudella on tulosta jäänmurtajien tuotekehittelystä, jolla on Suomessa pitkä historia. Vuonna 1954 Helsingin telakalta valmistui maailman ensimmäinen jäänmurtaja, jossa oli neljä potkuria: kaksi keulassa ja kaksi perässä. Kahden keulapotkurin avulla keulavantaaseen saatiin entistä tehokkaampi huuhtelu, jolloin jäämassojen ja sohjon aiheuttama kitka pieneni. Voimaa eivät pysäyttäneet suuretkaan ahtojäävallit. Aikanaan ”jättiläisjäänsärkijäksi” kutsutun Voiman neljä sisaralusta myytiin Neuvostoliittoon ja Ruotsiin. Voimasta alkoi kehitys, joka teki Suomesta maailman johtavan jäänmurtajien valmistajan, pääasiakkaanaan Neuvostoliitto. Yhdysvalloissa jäänmurtajat luokitellaan sota-aluksiksi, joiden rakentaminen on sallittu vain amerikkalaistelakoille. Parhaimpina vuosina alustoimitukset nousivat jopa kymmeneen prosenttiin maamme kokonaisviennistä. Wärtsilä, Rauma-Repola ja Valmet kasvoivat kansainvälisiksi suuryrityksiksi. 1990-LUVULLA suomalaiset keksivät sijoittaa jäänmurtajan perään kaksi ruoripotkuria, jotka kääntyvät 360 astetta. Azipod-järjestelmässä perinteinen potkuri ja peräsin korvattiin kompaktille ”podille”, laivan pohjaan kiinnitetylle pyörivälle potkuriyksikölle, joka sisällä on sähkömoottori. Ruoripotkureilla varustetut monitoimimurtajat Fennica ja Nordica valmistuivat vuosina 1993–1994. Talvisin ne mursivat jäätä Suomen vesillä ja kesäisin niitä vuokrattiin offshore-töihin ulkomaille. Ne ovat olleet merenmittauksen apuna Jäämerellä, laskeneet kaapeleita kilometrien syvyyteen Brasiliassa ja Angolassa, torjuneet jäävuoria Alaskassa ja viimeksi Sahalinin saaren edustalla. Viime vuosina Kotkaan sijoitetuilla aluksilla ei ole ollut kysyntää maailmalla, ja ne ovat toimineet vain Suomen jäänmurrossa. Helsingin telakalta valmistunut Carnivalin loistoristeilijä Elation (1998) oli maailman ensimmäinen risteilyalus, johon tuli azipod-järjestelmä. Potkurijärjestelmän hyötysuhde parani liki kymmenen prosenttia ja polttoainetta säästyi 40 tonnia viikossa. Strömbergin ja myöhemmin ABB:n azipodit sekä Hollmingin kehitystyötä jatkaneen RollsRoycen (nyk. Kongsberg Maritime) ja Steerpropin ruoripotkurit liikuttavat nykyisin jäänmurtajien lisäksi tankkereita, risteilyaluksia, hinaajia ja vaikeisiin jääolosuhteisiin rakennettuja laivoja kaikkialla maailmassa. KOSKA RUORIPOTKUREILLA varustettu alus eteni jäissä paremmin takakuin etuperin, alettiin suunnitella uutta alustyyppiä. Double Acting Ship (DAS) on eteenpäin kulkies saan avovesilaiva, taaksepäin jäänmurtaja. Ensimmäinen DAS-jäänmurtaja, Röthelstein, toimitettiin Itävaltaan murtamaan Tonavan jäävalleja. Nesteen kaksitoimiset tankkerit, Tempera ja Mastera, toimitettiin vuosina 2002 ja 2003. Ne varustettiin kahdella komentosillalla. Jääajossa päätä ei tarvinnut kääntää taaksepäin, sen kun vaihdettiin vain komentosiltaa. VUONNA 2014 VENÄJÄLLE toimitettu Baltika oli ensimmäinen vinojäänmurtaja. Kun tarvitaan leveämpää väylää, alus murtaa jään kylki edellä. Baltikaa voidaan käyttää tehokkaasti myös öljyntorjunnassa: toinen kylki murtaa jäätä ja toinen kylki toimii ikään kuin öljypuomina, joka kerää öljyistä merivettä luukun kautta alukseen puhdistettavaksi. Keväällä 2016 Helsingin telakalta valmistui maailman ensimmäinen nesteytettyä maakaasua eli LNG:tä polttoaineenaan käyttävä jäänmurtaja Polaris. Suomen jäänmurtolaivaston uusin tulokas on maailman ympäristöystävällisin jäänmurtaja. Hiilidioksidipäästöjä ja polttoainekustannuksia on pienennetty merkittävästi, mutta jäänmurto onnistuu Perämeren vaikeimmissakin jäissä. Lisäksi alus on varustettu öljyntorjuntakalustolla. Suomalaisten jäänmurtajien suunnittelijoilla, rakentajilla ja ostajilla on ollut roppakaupalla halua riskinottoon. Monet uusista keksinnöistä onkin sittemmin havaittu toimiviksi myös jääkenttien ulkopuolella. 2 000 km TY YN IM ER I ATLANTIN VALTA MER I O C É A N O C É A N A R C T I Q U E A R C T I Q U E P O H J O I N E N J Ä Ä M E R I Karanmeri Laptevinmeri ItäSiperian meri Ohotanmeri Barentsinmeri Norjanmeri Pohjanmeri Itämeri Beaufortinmeri Beringinmeri Tšuktšimeri Alaskanlahti Ba ninlahti Labradorinmeri Hudsoninlahti Yläjärvi Winnipegjärvi Iso Orjajärvi Baikaljärvi Jen isei Le na Ko lym a Ob Saint Lawr ence Beringinsalmi Karansalmi Vilkitskinsalmi Davisinsalmi Dmitri Laptevin salmi Luoteisväylä Koillisväylä (Sevmorput’) Tšerski Pevek Murmansk Tromssa Kirkkoniemi Arkangeli Štokman Tiksi Qaanaaq (Thule) Alert Nuuk Churchill Iqaluit Prudhoe Bay Dudinka Dikson Jamal Sabetta Novyi Port Pietari Rotterdam PetropavlovskKamtšatski Japani, Kiina, Singapore Yhdysvallat Yhdysvallat Norilsk Moskova Vancouver Montreal KANADA Alaska (YHDYSVALLAT) Grönlanti (TANSKA) VENÄJÄ KIINA NORJA TANSKA ISLANTI RUOTSI SUOMI Huippuvuoret Frans Joose n maa Jan Mayen (Norja.) Severnaja Zemlja Kotelny Vrangel Ellesmerensaari Devoninsaari Ba ninsaari Newfoundland Quebec Nunavut Victoriansaari Banksinsaari Novaja Zemlja POHJOISNAPA 0° 30° E 60° E 90 ° E 60° N 75° N 12 0° E 15 0° E 180 ° 150° O 90 ° O 60 ° O 30 ° O 45°N Pohjoin en napa piiri Arktisen alueen merireitit Jääpeitteen laajuus Arktinen neuvosto Merioikeus Öljyja kaivosteollisuus Sotilastukikohdat 60. leveysasteen pohjoispuolella Ympärivuotinen liikenne Säännöllinen kesäliikenne Satunnainen kesäliikenne Kesäajan jääpeite pienimmillään (Arktis, syyskuu 2019 ja Antarktis, maaliskuu 2020) Jäsenmaa Tarkkailijamaa Venäjä Kanada Öljy tai kaasu Yhdysvallat Strategisesti tärkeät kaivannaiset, harvinaiset maametallit Talviajan jään laajuus (Arktis, maaliskuu 2020, Antarktis, syyskuu 2019) Kesäajan jään keskimääräinen laajuus 1981–2010 Pysyvä jääpeite (vähintään vuodesta 1979) Yksinomaisten talousvyöhykkeiden nykyiset rajat (EEZ, Exclusive economic zone, enintään 200 meripeninkulmaa rannikosta) Arktisten alueiden EEZ:n ulkopuoliset vedet, joihin kohdistuu rannikkovaltioiden vaatimuksia Kanadan ja Venäjän yksipuolisesti määrittelemät sisäiset aluevedet ja perusviivat Käytössä Ydinkäyttöinen jäänmurtaja Jääluokitus 1 Raskas (jääluokka1) Keskiraskas (jääluokat 2–4) Kevyt (jääluokat 5–6) Rakenteilla 1. Pois luettuina kauppalaivat, jotka pystyvät kulkemaan jäissä ilman avustusta. IACS:n jääluokitusstandardi. 2. Antarktiksen alueella säännöllisesti liikkuvat alukset Lähteet: Pauline Pic, ”Naviguer en Arctique”, Géocon uences, helmikuu 2020; National Snow and Ice Data Center, https://nsidc.org; “Maritime jurisdiction and boundaries in the Arctic region”, IBRU, Durhamin yliopisto, 2019; USCG O ce of Waterways and Ocean Policy, 2019; Northern Sea Route Information O ce, arctic-lio.com; www.marinetra c.com C ÉCILE M ARIN V ENÄJÄ N ORJA S UOMI R UOTSI T ANSKA V IRO L ATVIA S AKSA K IINA 2 J APANI 2 E TELÄ -K OREA 2 Y HDYSVALLAT K ANADA Vuonna 1954 Helsingin telakalta (nyk. Arctech) valmistui maailman ensimmäinen jäänmurtaja, jossa oli neljä potkuria: kaksi keulassa ja kaksi perässä. Voiman sisaralukset myytiin Neuvostoliittoon ja Ruotsiin. Suomi on jäänmurtamisen suurvalta TEKSTI ARI TURUNEN JA MARKKU TUHKANEN Yli puolet maailman jäänmurtajista on rakennettu Suomessa. Jäänmurtajien ja jäätämurtavien alusten suunnittelijoilla ja tilaajilla on aina ollut kokeilunhalua ja kykyä riskinottoon. Huippuosaaminen on pysynyt Suomessa. kuuluu raskaaseen luokkaanww ja se on ollut liikenteessä vuodesta 1969. Sen toiminta-alaan kuuluvat tieteellinen tutkimus ja inuiittiyhdyskuntien tavaran toimitukset. Sen toiminta-aika ei ole riittävä eikä tarjolla ole tarvittavaa infrastruktuuria, jotta se voisi avustaa pysyvästi liikennettä Pohjoisella jäämerellä, joten sitä ei voi verratakaan venäläisiin kilpailijoihinsa. Kanadan parlamentti ja media ovat nostaneet säännöllisesti esiin huolen siitä, että valtava pohjoinen valtio on kykenemätön itsenäiseen liikennöintiin jäätyvissä merivesissä. Kalliin ja tehokkaan jäänmurtajalaivaston hankkiminen edustaa suurta haastetta tulevaisuudelle. Kiinan aikeissa on erityisesti monipuolistaa omia kauppareittejään sekä energiatoimituksiaan. Murtajalaivaston laajentaminen on Venäjän kansallinen prioriteetti, koska sen on voitava taata omat raaka-ainekuljetuksensa. Siitä on tulossa maailman suurin maakaasuntuottaja, joka kilpailee nykyisin avoimesti alan kaupassa Yhdysvaltojen kanssa ja on myös haastanut sen johtoaseman merenkulussa jos ei muualla, niin ainakin napamerillä.
28 • 10 / 2020 Donald Trump ja positiivisen ajattelun voima Yhdysvaltojen presidentin suhtautuminen häviöön kertoo yhden miehen turhamaisuutta laajemmasta kulttuurisesta ilmiöstä. TEKSTI JA KUVA JANNE SIIRONEN ”VIIME VIIKKOINA TRUMPIN KOMMENTIT JA TWIITIT OVAT OLLEET NIIN IRTI TODELLISUUDESTA, ETTÄ JOPA HÄNEN HENKISTÄ HYVINVOINTIAAN ON EPÄILTY.” E NSIMMÄINEN vahvistettu koronatapaus Yhdysvalloissa ilmoitettiin 20. tammikuuta 2020. Helmikuussa Trump vakuutti, että tilanne oli "hyvin hallinnassa" ja pian ohi. Joulukuussa 2020 Yhdysvalloissa on kuollut yhteensä yli 274 000 ihmistä koronavirukseen. Trumpin hävittyä vaalit on jälkipyykki ollut kaoottista. Istuvan presidentin kykenemättömyys hyväksyä vaalitappiotaan on nähty yhtenä esimerkkinä Trumpin narsismista, mutta myös strategisena vetona kerätä ”vaalihuijauksen” varjolla rahaa konkurssikypsään kampanjaansa. Viime viikkoina Trumpin kommentit ja twiitit ovat olleet niin irti todellisuudesta, että jopa hänen henkistä hyvinvointiaan on epäilty. Trumpin ”selittämätön käytös” koronan ja vaalitappion edessä on kuitenkin hyvin linjassa tämän elämänfilosofian kanssa. Trump ei ole arvoista vapaa mie. Presidentin maailmankatsomuksen takaa löytyy mies nimeltä Norman Vincent Peale. Peale (1898–1993) oli amerikkalainen pastori ja kirjailija, ja tärkeässä roolissa positiivisen ajattelun käsitteen popularisoinnissa. Erityisesti hänet muistetaan menestysteoksesta Positiivisen ajattelun voima. Donald Trumpin isä, vuonna 1905 syntynyt Fred Trump Sr. oli Pealen ihailija, ja koko perhe ahkeria jumalanpalvelusvieraita Pealen Marble Collegiate -kirkossa Manhattanilla. Pealen opetukset tekivät vaikutuksen myös nuoreen Donaldiin. Isänsä lisäksi Peale on ainoa henkilö, jota hän on kutsunut mentorikseen. Pealen kirjat sekoittavat positiivista ajattelua, menestysteologiaa ja pseudopsykologiaa, ja niiden sanoma on ”jos muutat ajatuksiasi, muutat elämäsi”. Pealen mukaan negatiivinen ja masentunut ajattelu johtaa tappioon ja optimistinen, tappiot kieltävä ajattelutapa on tie menestykseen. ”Asenne on faktoja tärkempää”, Peale kirjoitti menestyskirjassaan vuonna 1952. Trumpin suhde Pealeen oli henkilökohtainen. Tämä vihki Trumpin ja Ivana Zelní?kován vuonna 1977, ja Trumpit olivat tuttu näky Pealen jumalanpalvelusten lisäksi esimerkiksi tämän syntymäpäiväjuhlilla. Myöhemmin Trump on kehunut kuinka Peale piti häntä "kaikkien aikojen parhaana oppilaanaan". Pealen gospelista tulikin Trumpin yksityinen uskonto. ”Mieli voi voittaa kaikki esteet. En koskaan ajattele mitään negatiivista”. Trump totesi vuonna 1983 New York Timesin haastattelussa. Pealen teesit kuuluvat Trumpin puhetavassa. Peale opetti: puhutuilla sanoilla on luova voima vaikuttaa todellisuuteen, elämään ja olosuhteisiin. Käyttämällä superlatiiveja ja myönteisiä sanoja kuten kaunis, paras, suurin, uskomaton, upea, loistava, voi ”manifestoida” asioita toivomaansa suuntaan. Ehkä Trumpin ”pealemainen” tyyli onkin yksi syy tämän suureen kansansuosioon? Yhdysvallat on positiivareiden maa, ja idea ajatusten konkreettisesta voimasta on punottu syvälle maan historiaan ja ajattelutapaan. OPIN POSITIIVISEN ajattelun voimasta voi jäljittää Yhdysvalloissa ainakin 1800-luvulle New Thought -liikkeen syntyhistoriaan. New thought, eli "uusi ajatus" pohjaa Yhdysvaltojen ensimmäisen oman filosofian transsendentalismin ajatuksiin. Tämä hindulaisuudesta ja buddhalaisuudesta vaikutteita saanut oppisuunta vastusti tieteellis-materialistista maailmankuvaa. Transsendentalistit – kuten Henry David Thoreau ja Ralph Waldo Emerson – uskoivat, että maailma oli pohjimmiltaan sielullinen ja aine oli vain yksi tuon sielun ilmenemismuodoista. Transsendentalistit sanoutuivat irti kristinuskon perisyntiopista. Heidän mukaansa ihmisen henkisen kasvun mahdollisuudet, kyky tehdä hyvää ja parantaa maailmaa olivat rajattomat. Varsinaisena New Thoughtin isänä pidetään kelloseppää, mentalistia ja mesmeroijaa Phineas P. Quimbya (1802–1866), joka alkoi tutkimaan mielen parantavaa voimaa sairastettuaan nuoruudesta asti tuberkuloosia. Quimby sai ajatuksiinsa vaikutteita sekä transsendentalisteilta, että saksalaiselta Franz Mesmeriltä, joka oli kehittänyt ensimmäisen tunnetun hypnoosin muodon, ”mesmerismin”. Quimbyn kokeilut sairauksien vaihtoehtoisesta hoidosta olivat eräänlainen esimuoto ratkaisukeskeisestä psykoterapiasta. Näytösluonteiset sessiot, joissa transsiin vaivutetun avustajan oli määrä parantaa potilaita osottautuivat pettymykseksi, mutta johtivat oivallukseen, että parantuneet potilaat reagoivat pikemminkin hoitajan auktoriteettiin kuin itse hoitoihin. Quimbyn johtopäätös oli, että jos potilas todella uskoi parantuvansa hän myös parani. ”Meidän onnemme ja onnettomuutemme ovat asioita, jotka seuraavat uskomuksiamme”, hän kirjoitti muistiinpanoissaan. Quimbyn oppilas Mary Baker Eddy kehitteli näiden pseudotieteellisten johtopäätösten pohjalta oman teologisen oppinsa, ”kristillisen tieteen”. KRISTILLINEN TIEDE opettaa, että Jumala – kaikkien isä-äiti – on täydellisen hyvä. Ihmisen sekä muun luomakunnan todellinen luonto on samankaltainen Jumalan täydellisen hyvyyden kanssa. Kristillisen tieteen vetonaula massoille oli sen lupaus parantua fyysisistä vaivoista mielen voiman avulla. Eddyn mukaan pahuus ja sairaus olivat vain ihmismielen harhaa, ja parannettavissa jos kykeni näkemään virheellisten aistihavaintojensa yli. Tähän auttoi rukoilu ja oikeanlaiset ajatukset. Kristillinen tiede sai heti paljon seuraajia ja sitä myös kehitettiin Eddyn estelyistä huolimatta eteenpäin. Eräs innokas oppilas Emma Curtis Hopkins (1849–1925) laajensi Eddyn ajatuksia yleisemmälle filosofiselle tasolle siirtäen fokuksen pois parantaEssee
10 / 2020 • 29 Maistuisiko kahvi jäänmurtajalla? N inn i Ka iri sa lo R OKOTEPIIKKIÄ ODOTELLESSA voi miettiä uusia täkyjä kovia kokeneelle pääkaupungin matkailulle. Kymenlaakson satraapit saivat aikoinaan siirrettyä merimuseon Helsingin Hylkysaaresta Kotkaan, alueellistamispolitiikan nimissä. Vuonna 2008 valmistunut merikeskus Vellamo onkin näyttävä uudisrakennus upeine näyttelyineen. Tutustuin siihen noin puoli vuosikymmentä sitten, siis vuosia ennen koronaa. Vierailuni Vellamossa oli luksusta. Muutaman tunnin ajan olin museon ainoa turisti. Sattui varmaankin poikkeuspäivä. Ympäröivä meri on Helsingin matkailun valttikortti. Uutta on tullutkin: Allas Sea Pool ja Löyly Helsinki kylvettävät rannalla. Meripaviljonki sammuttaa janon suolaisen veden päällä Siltasaaressa. Uusia saaria on avattu vierailijoille. KATAJANOKALLA VOI AIDAN takaa vilkaista suuria jäänmurtajia ja arkkitehtuuristaan palkittua kelluvaa konttoria. Kun jäänmurtajien kotilaituria viimeksi pohdittiin, ne jäivät Helsinkiin, koska kaupunginjohto piti niitä tärkeänä osana kaupunkikuvaa ja oivana turistirysänä. Museovirasto voisikin nyt avata pelin aluksista kuuluisimman, jäänmurtaja Urhon, museoimiseksi Helsinkiin. Hankkeen toteutus vaatii hyvällä tahdollakin vuosia. Vuonna 1975 rakennettu Urho on poikkeuksellinen, paitsi värikkään historiansa osalta, myös sisätiloiltaan. Presidenttien ja kuninkaallisten vierasmajana toimineesta Urhosta saisi kelpo nähtävyyden. Eksoottinen talvimerenkulku ja Helsingin telakkaperinteet tarjoaisivat tarinan. Kahvila ja kauppa mahtuvat, ja hyttejä riittää vaikka joulupukille. Urhon ei tarvitse välttämättä jäädä Katajanokalle. Miten olisi vaikkapa Hietalahti tai Korkeasaari? MARKKU TUHKANEN P.S. Historian parhaat Linnan juhlat orkesteroi Jenni Haukio, joka kannanotoillaan puhuttelee taitavasti myös nuorempia ikäluokkia yli puoluerajojen. Entisellä kokoomuksen viestintäpäälliköllä tahtipuikko heiluu siihen malliin, että puolueelle voisi sittenkin löytyä pätevä presidenttiehdokas. Entäpä jos Suomessa tapahtuu clintonit? Markku Tuhkanen seuraa politiikan kiemuroita #vaalikahvit-blogissaan Voiman nettilehdessä syyskuun alusta alkaen osoitteessa #vaalikahvit misesta. Hopkinsin versiota kristillisestä tieteestä alettiin kutsua nimellä New Thought. Yksi New Thoughtin keskeinen ajatus on niin sanottu ”vetovoiman laki”. Sen mukaan samankaltaisuus vetää puoleensa samankaltaisuutta. Esimerkiksi myönteiset ajatukset keräävät myönteisiä seuraamuksia ja päinvastoin. New Thought levittäytyi sateenvarjoksi jonka alle syntyi uusia pieniä kirkkoja kuten Unity, Divine Science ja Religious Science. Samalla se toimi inspiraationa lukemattomien erilaisten New Age -filosofioiden kehityksessä. Huomionarvoinen asia New Thoughtin historiassa on naisten vahva asema. Kristillistä tiedettä pidetään ensimmäisenä naisen luomana uskonnollisena oppina Yhdysvalloissa. Myös New Thought -liike oli siinä mielessä feministinen suuntaus, että suurin osa sen opettajista ja opiskelijoista oli naisia. Yhtenä syynä saattoi olla ajan kehno lääketiede. Erilaiset puoskarit yrittivät hoitaa naisia huonolla anatomian tuntemuksella ja jälki oli monesti karmeaa. Kristillinen tiede tarjosi vaihtoehdon kieltäytyä ”virallisesta” hoidosta, mikä monesti takasikin paremman lopputuloksen. RIK ASTUMINEN vetovoiman lailla keksittiin myös pian. Niin sanotun menestysteologian isänä pidetään Essek William Kenyonia (1867–1948), jonka sekoitus New Though -oppeja ja evankelismia lähti leviämään helluntalaisissa piireissä 1900-luvun alkupuolella. Menestysteologia korostaa oppia taloudellisen, terveydellisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin saavuttamisesta niin sanotun ”positiivisen tunnustuksen” avulla. Positiivinen tunnustaminen tapahtuu, kun uskova puhuu myönteisistä asioista, kuten taloudellisesta menestyksestä, hyvästä terveydestä ja voittamisesta. Suurimpana virheenä pidetään negatiivista tunnustusta, eli sairaudesta, köyhyydestä ja epäonnistumisesta puhumista. Liikemies, sarjahuijari Napoleon Hillin vuonna 1937 julkaistu Think and Grow Rich oli ensimmäisiä kansantajuisesti muotoiltuja self help -tekstejä, joka yhdisteli houkuttelevasti New Thought -hengellisyyttä, menestysteologiaa ja ryysyistä-rikkauksiin eetosta. Kirjasta tuli valtava hitti, ja sen suosio polkaisi käyntiin kokonaisen self-help -kirjojen teollisuuden. New Thought -liikkeen pääajatusten suodattuminen sekulaariseen todellisuuteen viimeisen sadan vuoden aikana on ollut hämmentävän perinpohjaista. Amerikkalaisessa arjessa positiivisen ajattelun voimaa julistetaan tele-evankelistojen megakirkoissa, Oprah Winfreyn, Dr. Philin ja Dr. Ozin -ohjelmissa, AA-kerhoissa, motivaatio-seminaareissa, jooga saleilla, urheiluvalmennuksessa, työpaikkojen mindfulness -koulutuksissa… Liikkeen sanoma näkyy vahvasti myös popkulttuurin historiassa; L. Frank Baumin Ihmemaa Ozista Maya Angeloun runoihin, Matrixja Tähtien sota -elokuvista Michael Jacksonin musiikkiin. Ehkä New Thought -oppien leviämistä on edistänyt se, kuinka hyvin ne ovat linjassa tiettyjen amerikkalaisten perusarvojen kanssa. Kapitalismin lisäksi yhdysvaltalaista yhteiskuntaa on ohjannut vapaus uskoa mihin haluaa, juutalais-kristillisestä jumalasta humanoideihin. Myös moderni mainosteollisuus ja mainonnan suostutteleva kieli – positiivinen aivopesu – olivat viime vuosisadan suuria ilmiöitä. New Thought ja sen uudemmat versiot liikkuvat molemmilla tasoilla, sekä myynnin että myyttien maailmassa. Kuvaavaa on, että myös Trumpin suurta sankaria Norman Vincent Pealea kutsuttiin ”jumalan kauppamieheksi”. JOKAINEN MEDIA-AJAN presidentti on tajunnut positiivisen viestin viekoittelevan, suggestiivisen voiman. Ilmoittaessaan presidenttiehdokkuudestaan vuonna 1980 Ronald Reagan vakuutti puheessaan kuinka ”mikään ei ole mahdotonta (…) ihminen pystyy parantamaan olosuhteitaan pidemmälle kuin mikä meille on kerrottu faktoina”. Bill Clinton taas tarinoi 1992 omassa puheessaan ”paikasta nimeltä Toivo”. Barack Obaman viesti oli; ”Kyllä, me pystymme”. Viisi perättäistä presidenttiä Richard Nixonista George H.W. Bushiin kehui Norman Vincent Pealea tämän elämästä kertovassa dokumentissa. Kuudes presidentti, Clinton, pahoitteli julkisesti Pealen kuoltua, ja kertoi, että ”pastoria tullaan kaipaamaan”. Peale kirjoitti vuonna 1952: ”Muotoile mieleesi pysyvä mielikuva itsestäsi menestymässä. Pidä tästä kuvasta sitkeästi kiinni. Älä koskaan anna sen haalistua.” Pealen ”paras oppilas” on totisesti noudattanut neuvoa. Silti mikään mahti maailmassa voi tuskin muuttaa sitä tosiasiaa, että Trumpin taakse on jäämässä presidenttikausi, jonka ainoa kultareunus on tässä vaiheessa, että se on pian ohi. ”KAPITALISMIN LISÄKSI YHDYSVALTALAISTA YHTEISKUNTAA ON OHJANNUT VAPAUS USKOA MIHIN HALUAA, JUUTALAISKRISTILLISESTÄ JUMALASTA HUMANOIDEIHIN.”
30 • 10 / 2020 VALOKUVAAJA Pekka Turunen on kuvannut toistakymmentä vuotta kylmän sodan varustautumiskilpailun rapistuvia jäänteitä Itämeren maissa. Neuvostoimperiumin sotilasmahdin 1900-luvun jäljet alkavat haalistua Baltian maissa ja itse Venäjälläkin. Poistuttuaan miehitysjoukot jättivät jälkeensä valtavan tukikohtien saariston. Vasta itsenäistyneillä valtioilla ei ollut mahdollisuutta ottaa näitä lukemattomia alueita hallintaansa, joten ne jäivät oman onnensa nojaan. Siitä, missä kunnossa alueet olivat sotilaiden poistuttua, on ristiriitaista tietoa, eikä alueita tiettävästi dokumentoitu tuossa vaiheessa. Miehittäjillä oli tuskin kiinnostusta loppusiivoukseen, joten alueiden maaperä lienee myrkkyjä täynnä. Mutta aiheuttivatko niin sanotut termiitit lopullisen tuhon tyhjilleen ja vartioimatta jääneille tukikohdille? Itsenäistyneiden Baltian maiden asukkaat kun päättivät hyödyntää omiin tarpeisiinsa kaiken käyttökelpoisen tai rahanarvoisen materiaalin romumetallia, sähkökaapeleita ja ikkunanpokia myöten. Voi kuvitella, että puoli vuosisataa kestänyttä miehitystä symboloineiden, usein syrjässä sijainneiden tukikohtien vandalisointi saattoi hyvinkin olla yleinen kansanhuvi. KOLMATTA MA AILMANSOTA A VARTEN jatkuvassa hälytystilassa olleet alueet eivät onneksi koskaan joutuneet tositoimiin. Nuo rappeutuvat sotilastukikohdat asuinalueineen kertovat sotahulluuteen sortuneesta menneiden aikojen kulttuurista ja siitä, miten se tuhlasi mielettömästi resurssejaan – täysin IMPERIUMIN HAALISTUVAT JÄLJET Ligatne, Latvia Karosta, Latvia
10 / 2020 • 31 IMPERIUMIN HAALISTUVAT JÄLJET turhaan. Mahtipontiset seinämaalaukset rapisevat yhdessä muiden maalipintojen kanssa, ja jäljelle jäänyt esineistö kertoo omalla surumielisellä tavallaan iloista tarinaa: sota on ohi ilman että sitä käytiinkään. Hylätyn Saratov-pianon kuvaa katsoessa voi kuulla mielessään John Lennonin joululaulun loppusanat. War is over, if you want it War is over now Turusen kirjan kuvat kertovat myös tuosta valoisammasta puolesta. Luonto on ottanut osan tukikohdista omakseen, ja jotkut ovat muuntautuneet festivaalien viettopaikoiksi. Tartossa valtava sotilaslentokenttä kaupungin kupeessa on saanut kiitoradan päähän Viron uuden kansallismuseon, samaan aikaan kun osa radoista on autokoulujen harjoittelualueena. SUURVALTOJEN TUKIKOHTIA ON edelleen eri maissa ympäri maailmaa – niistä valtaosa, lähes 800 kuuluu Yhdysvalloille. Kiina puolestaan on avannut ensimmäisensä Djiboutiin vuonna 2017. Punaisen meren suun lilliputtivaltiossa alkaakin olla ruuhkaa, sillä Yhdysvallat, Ranska ja Japani ovat jo perustaneet sinne tukikohtansa. Toivottavasti jonain päivänä niitäkin dokumentoidaan kadonneen militarismin ajan outoina jäänteinä, jotka luonto ja luova kulttuuri on ottaneet haltuunsa. Ja kuten Turunen hyvin henkilökohtaisessa tekstissään toteaa: ”Sotilaat voisivat sammuttaa metsäpaloja, ulkoiluttaa vanhuksia, kitkeä luomupeltoja ja pitää liikuntakerhoja lapsille ja nuorille. Pandemiavalmiusjoukot varautuisivat todellisiin uhkiin.” TEEMU MATINPURO Pekka Turunen: Kun sota on ohi – When the War is over 152 sivua, suomi, englanti, Parvs 2020. Karosta, Latvia Kaliningrad, Venäjä Kaliningrad, Venäjä
MIKKELIN TAIDEMUSEO MIKKELIN TAIDEMUSEO Maaherrankatu 18–20, 50100 Mikkeli • Kauppakeskus Akseli, 2. krs Puh. 040 129 5090 • www.mikkeli.fi/museot Avoinna talvikaudella (loka–huhtikuu) ke 12–19, to–su 10–17, ma–ti suljettu KENTÄN LAIDALLA 6.11.2020–21.2.2021 – A L I N A S I N I VA A R A – S ta d io n (P oi kk eu st ila ), 20 20 Ku va S on ja S u om in en Villiä sivistystä ! Kriittinen korkeakoulu – yli 50 vuotta hilpeän humanismin puolesta Kirjoittaminen • Puhetaito • Kuvataide • Filosofia • Kulttuuri • Inhimillinen kasvu • Vuorovaikutustaidot • Luova ajattelu • ... Etä-, hybridija lähiopetusta Tutustu myös Jyväskylän, Tampereen, Porin, Kajaanin ja Imatran toimintaamme! www.kriittinenkorkeakoulu.fi RYHDY VOIMANOSTAJAKSI JA TILAA LEHTI KOTIISI ALK. 39E/VUOSI. Tilaukset: kauppa.voima.fi, tilaukset@voima.fi tai 044 238 5109 100
MENTORITOIMINTA: mahdollisuus tutustua saman ammattialan ihmisiin ja auttaa maa hanmuuttajamiehiä töiden etsimisessä. TUKIHENKILÖTOIMINTA: etsimme vapaa ehtoisia ystäväksi ja tueksi maahanmuuttaja miehille. KESKUSTELURYHMÄ: suomenkielistä kes kustelua maahanmuuttajille ja suomalaisille. Vieraasta Veljeksi -hanke yhdistää suomalaisia ja maahanmuuttajamiehiä! Luomumysliä Sysmästä jo 20 vuoden ajan! Osta lähimmästä ruokakaupasta! Hyvinvointia kannabista käyttäville INTERNET: hamppupelto.fi INSTAGRAM: @hamppupelto
34 • 10 / 2020 Messiaaksi julistautuneet V ENÄLÄISEN KULTTIJOHTAJAN Vissarionin tuhansien seuraajien joukko asui Siperian uumenissa Krasnojarskin alueella. Ennen messiaaksi julistautumistaan Vissarion oli liikennepoliisi Sergei Torop. Saatuaan jumalallisen ilmestyksen Toropista tuli Vissarion. Vissarionin pidätyksestä uutisoitiin syyskuussa 2020. Uutiskuvissa Venäjän tiedustelupalvelu FSB ja poliisit kommandopipoissaan pidättivät Vissarionin. Siperian Kristusta on syytetty psykologisesta painostuksesta, ja häntä uhkaa pitkä tuomio. Vissarionin Viimeisen testamentin kirkko ei ollut mikä tahansa seurakunta: Vissarion oli julistautunut vuonna 1990 uudelleen syntyneeksi Jumalan pojaksi, ja hänen kirkkonsa yhdistäisi kaikki maailman uskonnot. Vissarion opettaa myös kirkkonsa selviävän pian koittavasta maailmanlopusta. Kultti on saanut paljon julkisuutta, ja sitä on esitelty dokumenteissa, matkaohjelmissa ja uutisklipeissä. Esimerkiksi Netflixistä löytyvässä Kovaksi keitetty kulinaarinen raportti -ruokaohjelmassa tutustutaan Vissarionin kultin kokkailuihin. Kultti on suosittu, seuraajia on kymmeniä tuhansia. 2010-luvun alussa ”messiaan” opetuslasten muodostamassa ekokylässä asui noin 4000 seuraajaa. JEESUKSEKSI TAI MESSIA AKSI itsensä kohottaneista henkilöistä on välillä tullut myös väkivaltaisia kulttijohtajia. Tällaisia ovat olleet Charles Manson, Shoko Asahara ja Jim Jones. Väkivaltaisiin oppeihin voi kuulua mutilaatioita. Esimerkiksi Venäjällä vaikuttaneiden skoptsien oppeihin kuuluivat kivesten, penisten ja rintojen irtileikkaamiset. Irti leikatut elimet edustivat liikkeen mytologiassa paratiisin kiellettyä hedelmää. Myös skoptseja johti 1700-luvulla uuden ajan messias: Jeesuksen jatkajankaan asema ei riittänyt Kondrati Selivanoville, vaan hän julistauKun profeetan tai apostolin titteli ei ole tarpeeksi, hengenmies voi julistautua Jeesuksen työn viralliseksi jatkajaksi. Lopputulos on usein epämääräinen kultti, massamurha tai jopa sisällissota. Uusien messiaiden seuraajia löytyy myös Suomesta. TEKSTI MIIKA AUVINEN KUVA NINNI KAIRISALO tui uudeksi tsaariksi, Pietari III:ksi. Neuvostoliiton aikana liike kuihtui olemattomiin. UUSIA MESSIAITA on saapunut Antarktista lukuunottamatta kaikille mantereille. Toiset messiaat ovat rakentaneet oman kulttinsa, toiset myhäilevät itsekseen omaa erinomaisuuttaan. Jerusalemissa vierailevat saavat ilmestyksiä ja julistautuvat messiaaksi niin usein, että sille on oma nimensä: Jerusalem-syndrooma. Jotkut messiaat, kuten alkuperäinen Jeesus, ovat onnistuneet uuden kokonaisen uskonnon aloittamisessa. Toiset ovat jääneet historiaan kapinajohtajina. Taiping-kapina oli maailmanhistoriallisestikin merkittävä tapahtuma Kiinassa 1800-luvulla. Opettaja Hong Xiuquan epäonnistui toistuvasti virkamiesten tasokokeissa. Hermoromahduksen yhteydessä hän sai ilmestyksen, jossa enkeli ojensi Xiuquanille miekan ja pyysi tätä puhdistamaan Kiinan demoneista. Xiuquan ymmärsi olevansa Jeesuksen pikkuveli. Uuden ajan messias muun muassa kirjoitti Raamatun uudelleen, sillä häntä ei oltu mainittu alkuperäisessä pyhässä kirjassa. Xiuqan värväsi liikkeeseensä sukulaisiaan ja klaanilaisiaan, ja lahkon hallussa oli parhaimmillaan lähes koko Jangtse-joen laakso. Lahko paisui, ja Kiinan valtakunta reagoi kasvaneeseen uhkaan. Syttyi 14 vuoden sisällissota, jonka aikana kulkutauteihin, nälänhätään ja taisteluihin kuoli kymmeniä miljoonia ihmisiä. Xiuqanin taivaallisen valtakunnan pääkaupungin Nanjingin piirityksessä lahkon ruokavarastot alkoivat ehtyä. Onneksi Jumala Raamatussa ruokki juutalaiset mannalla, ja sama ihme pelastaisi myös Jeesuksen pikkuveljen seuraajat! Xiuquan tulkitsi mannan tarkoittavan villivihanneksia. Hän söi niitä ja kuoli ruokamyrkytykseen. Joissain lähteissä puhutaan itsemurhasta. MYÖS SUOMESSA on uusien messiaiden ja Kristuksen työn jatkajien seuraajia. Maassamme toimii Yhdistymiskirkko, joka tunnetaan myös moonilaisuutena tai unifikationismina. Liikkeen perustaja Sun Myung Moon syntyi vuonna 1920 nykyisen Pohjois-Korean alueella. Hän perusti kirkkonsa Etelä-Koreassa vuonna 1954, ja pian hän ilmoitti olevansa Kristuksen seuraaja maan päällä. Moonin kuoltua kirkkoa johti hänen vaimonsa Hak Ja Han Moon. Moonilaisuus yhdistelee kristinuskoa itämaisiin oppeihin. Moon oli myös liikemies, ja Yhdistysmiskirkko tunnetaankin myös sen peliliikkeistä finanssimaailmassa. Ensikäden tietoa Yhdistymiskirkosta saa kuuntelemalla Perttu Häkkisen nimikko-ohjelman jakson Unifikationismin opetukset – puhdas mieli ja pyyteetön rakkaus. Häkkinen haastatteli Yhdistymiskirkon jäseniä. Kirkon jäsenten mukaan moonilaisuus antaa lupauksen tasaisesta, hyvästä ja raittiista elämästä. Samaa lupaavat monet muutkin liikkeet. Kriitikot kutsuvat Yhdistysmiskirkkoa kultiksi. Hämärää historiaa TAIDEYLIOPISTO = KUVATAIDEAKATEMIA + SIBELIUS-AKATEMIA + TEATTERIKORKEAKOULU Taideyliopistossa kasvat näkemykselliseksi taiteilijaksi inspiroivassa ja rajoja rikkovassa ympäristössä. Löydä oma intohimosi laajasta koulutustarjonnastamme musiikin, kuvataiteen, teatterin ja tanssin aloilta. UNIARTS.FI/HAKIJALLE HAE. 7.-20.1.2021
HELSINGIN AIKUISOPISTO OPPIMISEN JA HYVINVOINNIN KESKUS 1000+ kurssia • helao.fi silver workshop mielenhallintaa ja rauhaa NLP:n avulla improt urban afro musiikinteorian perusteet Runeberginkatu 22–24 kroatian pika-alkeet soul-laulukurssi aikaa ota itsellesi TAIDEYLIOPISTO = KUVATAIDEAKATEMIA + SIBELIUS-AKATEMIA + TEATTERIKORKEAKOULU Taideyliopistossa kasvat näkemykselliseksi taiteilijaksi inspiroivassa ja rajoja rikkovassa ympäristössä. Löydä oma intohimosi laajasta koulutustarjonnastamme musiikin, kuvataiteen, teatterin ja tanssin aloilta. UNIARTS.FI/HAKIJALLE HAE. 7.-20.1.2021 Helsingin työväenopisto Ilmoittaudu ilmonet.fi Mekkomania ja 2 553 muuta inspiroivaa kurssia
2025 € SIS. POSTIKULUT Tilaukset osoitteessa kauppa.voima.fi, tilaukset@voima.fi tai 044 238 5109 T-PAIDAT Antti Kalakivi PERINTÖ 35 € + POSTIKULUT Maalauksia, paikkoja, tekijöitä ja tarinoita helsinkiläisestä graffitikulttuurista neljännesvuosisadan ajalta valokuvin ja tekstein. Jenni Holma, Veera Järvenpää ja Kaisu Tervonen NÄKYMÄTÖN SUKUPUOLI Ensimmäinen suomalainen tietokirja muunsukupuolisuudesta. Kirja koostuu valokuvista, omaäänisistä henkilötarinoista ja sarjakuvista. Pure Waste -paidat ovat 85 % puuvillaa, 15 % polyesteriä ja 100 % kierrätystä. Ne on valmistettu vaateteollisuuden hukkamateriaalista. Jokaista paitaa kohden säästyy 2700 litraa vettä. VOIMA KAUPPA 15 € SIS. POSTIKULUT SUOMI RADALLA Dokumentti kertoo tarinan suomalaisen katutaideja graffitikulttuurin kehityksestä kaduilta gallerioihin. Elokuva esittelee tekijöiden ideologiaa, erilaisia näkemyksiä ja kohtaloita muuttuvassa yhteiskunnassa. DVD 20 € SIS. POSTIKULUT 29,90 € SIS. POSTIKULUT 29 € + POSTIKULUT 26,90 € SIS. POSTIKULUT Laura Gustafsson & Terike Haapoja MUSEUM OF NONHUMANITY Museum on Nonhumanity on Haapojan ja Gustafssonin yhteistyö, joka perehdyttää katsojan epäinhimillistämisen pitkään historiaan ja ilmenemismuotoihin. Kirja on Museum of Nonhumanity -näyttelyn dokumentaatio. Se sisältää museoteoksessa käytetyn arkistomateriaalin ja aihetta valottavia esseitä. Kirja syventää näyttelykokemusta, mutta toimii myös itsenäisenä teoksena. Kirjan kieli on englanti. Suvi Auvinen LIHAN LOPPU Mitä syömme huomenna? Ruokatrendit tulevat ja menevät, mutta yksi on tullut jäädäkseen: kasvissyönti. Lihantuotannon päästöjen vuoksi kasvissyöntiin siirtyminen saattaa olla jopa väistämätöntä. Veikka Lahtinen & Pontus Purokuru MIKÄ LIBERALISMIA VAIVAA? Liberalistinen kapitalismi on hallinnut länsimaissa vuosikymmenet, mutta nyt se on kriisissä. Ajankohtainen teos valottaa hallitsevan länsimaisen aatteen murenemista ja pohtii mitä voi tulla sen jälkeen. HELSINKI-GRAFFITIA VUOSILTA 1992–2017 Jay Kowski & Tiina Hiekkaranta SOLIDAARISUUSKALENTERI Solidaarisuuskalenteri on valppaan ja välittävän kansalaisen vuosikalenteri, joka inspiroi käyttäjäänsä nokkelilla ja fiksuilla sitaateilla, tärkeillä päivämäärillä ja teemapäivillä sekä kalenterin teemaa avaavilla esipuheilla. 12 € SIS. POSTIKULUT 2020 10 kauppa aukeama.indd 2 2020 10 kauppa aukeama.indd 2 10.12.2020 12.30 10.12.2020 12.30
2025 € SIS. POSTIKULUT Tilaukset osoitteessa kauppa.voima.fi, tilaukset@voima.fi tai 044 238 5109 T-PAIDAT Antti Kalakivi PERINTÖ 35 € + POSTIKULUT Maalauksia, paikkoja, tekijöitä ja tarinoita helsinkiläisestä graffitikulttuurista neljännesvuosisadan ajalta valokuvin ja tekstein. Jenni Holma, Veera Järvenpää ja Kaisu Tervonen NÄKYMÄTÖN SUKUPUOLI Ensimmäinen suomalainen tietokirja muunsukupuolisuudesta. Kirja koostuu valokuvista, omaäänisistä henkilötarinoista ja sarjakuvista. Pure Waste -paidat ovat 85 % puuvillaa, 15 % polyesteriä ja 100 % kierrätystä. Ne on valmistettu vaateteollisuuden hukkamateriaalista. Jokaista paitaa kohden säästyy 2700 litraa vettä. VOIMA KAUPPA 15 € SIS. POSTIKULUT SUOMI RADALLA Dokumentti kertoo tarinan suomalaisen katutaideja graffitikulttuurin kehityksestä kaduilta gallerioihin. Elokuva esittelee tekijöiden ideologiaa, erilaisia näkemyksiä ja kohtaloita muuttuvassa yhteiskunnassa. DVD 20 € SIS. POSTIKULUT 29,90 € SIS. POSTIKULUT 29 € + POSTIKULUT 26,90 € SIS. POSTIKULUT Laura Gustafsson & Terike Haapoja MUSEUM OF NONHUMANITY Museum on Nonhumanity on Haapojan ja Gustafssonin yhteistyö, joka perehdyttää katsojan epäinhimillistämisen pitkään historiaan ja ilmenemismuotoihin. Kirja on Museum of Nonhumanity -näyttelyn dokumentaatio. Se sisältää museoteoksessa käytetyn arkistomateriaalin ja aihetta valottavia esseitä. Kirja syventää näyttelykokemusta, mutta toimii myös itsenäisenä teoksena. Kirjan kieli on englanti. Suvi Auvinen LIHAN LOPPU Mitä syömme huomenna? Ruokatrendit tulevat ja menevät, mutta yksi on tullut jäädäkseen: kasvissyönti. Lihantuotannon päästöjen vuoksi kasvissyöntiin siirtyminen saattaa olla jopa väistämätöntä. Veikka Lahtinen & Pontus Purokuru MIKÄ LIBERALISMIA VAIVAA? Liberalistinen kapitalismi on hallinnut länsimaissa vuosikymmenet, mutta nyt se on kriisissä. Ajankohtainen teos valottaa hallitsevan länsimaisen aatteen murenemista ja pohtii mitä voi tulla sen jälkeen. HELSINKI-GRAFFITIA VUOSILTA 1992–2017 Jay Kowski & Tiina Hiekkaranta SOLIDAARISUUSKALENTERI Solidaarisuuskalenteri on valppaan ja välittävän kansalaisen vuosikalenteri, joka inspiroi käyttäjäänsä nokkelilla ja fiksuilla sitaateilla, tärkeillä päivämäärillä ja teemapäivillä sekä kalenterin teemaa avaavilla esipuheilla. 12 € SIS. POSTIKULUT 2020 10 kauppa aukeama.indd 2 2020 10 kauppa aukeama.indd 2 10.12.2020 12.30 10.12.2020 12.30 100 Tilaukset osoitteessa kauppa.voima.fi, tilaukset@voima.fi tai 044 238 5109 25 € SIS. POSTIKULUT Jari Tamminen NAUTI TYHJYYDESTÄ Mainokset määrittävät sen, mitä kulutamme, kuinka elämme ja millaisen identiteetin rakennamme itsellemme. Vastamainos puolestaan auttaa huomaamaan myös muita toimintavaihtoehtoja. Kirja kerää yhteen Voimassa ilmestyneitä vastamainoksia ja niihin liittyviä artikkeleita. VOIMA KAUPPA JA MUITA VASTAMAINOKSIA 25 € + POSTIKULUT 26,90 € SIS. POSTIKULUT Kaisu Tervonen (toim.) 13 KATSELUASENTOA Televisio on entistä vähemmän kansakunnan yhteinen rituaali ja entistä enemmän jokaisen yksityinen tunne-elämys. Esseekokoelma tarkastelee kolmestatoista vinkkelistä miltä televisio tuntuu. Kirjoittajat: Suvi Auvinen, Carmen Baltzar, Saara Hannus, Iida Sofia Hirvonen, Silvia Hosseini, Ville Hämäläinen, Veikka Lahtinen, Sini Mononen, Pontus Purokuru, Tytti Rantanen, Marianne Savallampi ja Janne Siironen. Juho Toiskallio GRAFFITI WRAITTERIN KÄSIKIRJA Wraitterin käsikirja opastaa graffitin tekemisen saloihin tarvikkeista toteutukseen ja dokumentointiin. Kirja esittelee graffitin matkan 1960-luvun New Yorkista tämän päivän Suomeen. 42 € SIS. POSTIKULUT SILKKIMAKUUPUSSI Vietnamilaisten yksinhuoltajaäiten valmistama silkkimakuupussi sopii lakanaksi yökylään ja on kätevä reissussa. Silkki hengittää kesäkuumalla ja lämmittää talvella. Auki sivusta, helppo mennä sisään ja ulos, tasku tyynylle, tuplatikattu, Koko 90 x 220 cm, paino 140 g. 100 % silkkiä! 21 € SIS. POSTIKULUT Timo Kalevi Forss ja Aiju Salminen MITÄ ON PUNK? Punk on tullut jäädäkseen suomalaiseen kulttuuriin, mutta siitä ei ole juurikaan kirjoitettu lapsille. Nyt on tullut aika korjata tämä puute. Mitä on punk? on 5–12-vuotiaille lapsille suunnattu tietokirja. Kirja kertoo lapsiystävällisesti, mitä vuonna 1977 syntynyt punkrock on. 11 € SIS. POSTIKULUT Nika Dubrovsky PROTESTI Postittaisitko pinkit pikkarit hallitukselle? Kuka oli Rosa Parks? Miten voivat Koijärven linnut tänään? Näitä ja muita kysymyksiä voit pohdiskella Protesti – Vastarinnan historiaa -tietoja tehtäväkirjan parissa. Kirja sopii parhaiten yli 12-vuotiaille. TILAA VOIMAA 10 NUMEROA! Tilaamalla Voiman kotiisi varmistat, että olet aina ensimmäisten lukijoiden joukossa! Tilaajana olet myös oikeutettu Voiman vaihtuviin tilaajaetuihin. Samalla tuet riippumatonta journalismia ja Voiman ilmestymistä jatkossakin. Kaikki tilaukset ovat määräaikaisia 10 numeron tilauksia. Voima ilmestyy 10 kertaa vuodessa. VASTARINNAN HISTORIAA Lisä ä tuot teita verk kok aup assa ! 39 € 10 NUMEROA 2020 10 kauppa aukeama.indd 3 2020 10 kauppa aukeama.indd 3 10.12.2020 12.30 10.12.2020 12.30
10 / 2020 • 39 Uutta muotoa hakemassa Uusi alku sai muusikko Noah Kinin pohtimaan mielenterveysongelmien ja rodullistetuksi tulemisen suhdetta. TEKSTI ANTTI KURKO KUVA PINJA NIKKI Noah Kin • s. 1994 Oslossa. Asuu Helsingissä. • Julkaissut aiemmin kolme albumia ja yhden EP:n omalla nimellä. Tehnyt myös elokuvamusiikkia. • Pyörittää omaa Changeless -levy -yhtiötä, jonka artisteja SITOI, APEAK, 111X ja Exploited Body. ”J ONAIN PÄIVINÄ, kun heräät aamulla ja avaat silmät, tiedät ettet tule saamaan mitään aikaan”. Noah Kin ponnahti julkisuuteen 17-vuotiaana. Alan ammattilaiset toimittajista ja promoottoreista festivaalijärjestäjiin ja levykauppiaisiin puhuivat hänestä lupaavana kotimaisena artistina, jolla kansainvälisen ura häämötti edessä. Näin ei kuitenkaan käynyt, ja hyvä niin. Sitä tarinaa ei nimittäin ollut kirjoitettu Noah Kinille. Noah Kinin tarina lähti kulkemaan eri suuntaan. Kolme vuotta sitten Noah Kin kertoi Rumba-lehden haastattelussa sairastuneensa masennukseen ja lopettavansa kokonaan räpin tekemisen. Aina oli joku, jolla oli enemmän mielipiteitä siitä, miten asiat pitäisi tehdä. Luovuus alkoi kadota, kun musiikin olisi pitänyt mahtua tietynlaiseen kaupalliseen genre-formaattiin, vaikka juuri se teki mieli rikkoa. ”Olin mukana ainoastaan siitä syystä, että ihmiset odottivat minun tekevän niin. Jossain vaiheessa ymmärsin ettei se mekaaninen suorittaminen johtanut mihinkään hyvään”, Kin muistelee. MYYTTI KÄRSIVÄSTÄ TAITEILIJASTA elää keskuudessamme yhä vahvana. Ikään kuin pitäisi mennä vähän huonosti, jotta voi syntyä hyvää taidetta. ”Itse ainakin tein vähiten musiikkia mitä olen koskaan tehnyt silloin, kun oli pahin masennuskausi. Ei siitä ainakaan mitään hyötyä ollut, että meni huonosti,” Kin sanoo. Miehisyys on murroksessa ja nykyisin miesten on helpompi käsitellä tunteitaan ja ilmaista omaa haavoittuvuuttaan. Taiteilijaidentiteettiä voi rakentaa muutenkin kuin vellomalla negatiivisissa ajatuksissa. On tärkeää huomioida oma jaksaminen ja olla itselle armollinen, jos ei kykene tekemään asioita. Huominen voi olla taas helpompi. TAITEELLISET NÄKEMYSEROT ja vääntäminen levy-yhtiöiden kanssa polttivat Noah Kinin loppuun, joten hän perusti oman yhtiönsä viime syksynä. ”Halusin vaan julkaista musiikkia samaa tahtia, kun sitä valmistuu enkä vääntää joidenkin tuottajasetien kanssa aikatauluista tai julkaisupolitiikasta”, Kin sanoo.
40 • 10 / 2020 nistää syklin, joka alkaa pyörittää niitä toimintatapoja ja käyttäytymismalleja, joita toteutamme? Mistä tietyt asiat johtuvat, ja mitä ne saavat aikaan? ”Elämämme määrittyy todella paljon sen kautta mitä meille ei tapahdu. Muistamme kirkkaimmin ne hirveimmät ja kauneimmat asiat mitä on tapahtunut. Kuitenkin ne isot hetket ovat vain pieni osa elämästämme”, Kin pohtii. Kuinka helppo esimerkiksi rasismia on huomata jos sitä ei arjessaan joudu koskaan kohtaamaan. IHONVÄRILLÄ ON VÄLIÄ, kun puhutaan tiedostamattomista toimintamalleista, jotka pohjautuvat ennakkoluuloihin tai vaihtoehtoisesti luovat niitä. Kin pohtii, miksi poliisit niin usein pitävä ei-valkoisia ihmisiä epäilyttävän näköisinä? Tai miksi hänellä itsellä niin paljon sisäistettyä antipatiaa poliisia kohtaan, vaikka poliisin pitäisi olla lähtökohtaisesti samalla puolella? Valkoiset eivät koe samassa määrin poliisin läsnäoloa uhkaavana tai elämää hankaloittavana tekijänä kuin rodullistetut. Asiat, jotka meille tapahtuvat tai eivät tapahdu muovaavat sitä millä tavalla koemme ympäröivän yhteiskunnan suhteessa itseemme. Keväällä, kun poliisit tappoivat George Floydin, Kin seurasi tilannetta eristyksissä kotona. “Floydin kuolema herätti ajatuksen siitä, miksi tämäkin piti tapahtua tällaisena maailmanaikana. Vaikka pandemia jyllää niin se ei ole siltikään vaarallisinta, mitä mustalle ihmiselle voi tapahtua kadulla,” Kin huokaa. Tapahtumien myötä Black Lives Matterista muodostui yksi 2000-luvun merkittävimmistä kansalaisliikkeistä. Liikkeen räjähdysmäisen kasvun myötä Noah Kin joutui rakentamaan oman suhteensa siihen uudelleen. Mustana ihmisenä hän oli aiemmin ajatellut tekevänsä tarpeeksi pelkällä olemassaolollaan ja sillä, että passiivisesti tuki liikkeen teemoja. Floydin kuolema käynnisti kansainvälisen dialogin, joka avasi uudenlaisen kanavan käsitellä asiaa aktiivisemmin omassa arjessa. Nopeasti kävi selväksi, että tarvitaan muutakin kuin mustia neliöitä Instagramissa. Tarvitaan joukkovoimaa jolla muuttaa rakenteita, vipuvartta jolla vaatia yhdenvertaisia mahdollisuuksia koulutukseenja työelämään. KULTTUURILLA ON TÄRKEÄ ROOLI vähemmistöjen identiteettien rakentajana. Historiassa riittää myös esimerkkejä, miten eri väestöryhmien kulttuuria on yritetty joko tukahduttaa tai omia. ”Eikö tuo ole valkoisten musiikkia, mitä jätkä tekee?” Tähän kysymykseen Noah Kin on törmännyt monta kertaa, kun ei-valkoiset ihmiset ovat kuulleet Exploited Bodya. Elektronisellakin musiikilla on mustat juuret ja ne ulottuvat syvälle. ”Vaikka mielikuvia on valkopesty, ne alleviivaa tärkeyttä tehdä niitä asioita, joita meiltä ei odoteta. Ei aina tarvitse tehdä räppiä, jos olet maahanmuuttajataustainen nuori Malmilta,” Kin sanoo. Rauhoittuminen ja keskittyminen mukaviin asioihin on saanut Kinin ajattelemaan omaa uraansa ja sitä, kuinka musiikkialalla piilossa olevat rakenteet ovat vaikuttaneet siihen. Milloin hänet on otettu mukaan vain ihonvärinsä vuoksi, ja milloin ovet ovat sulkeutuneet edestä samoista syistä. Vaikka musiikkialalla korostetaan, ettei ihonvärillä ole väliä, siitä kumpuavia kokemuksia ei voi kuitenkaan sivuuttaa. VIIME AIKOINA Noah Kin on alkanut kiinnostua kehityksestä, jota hän kutsuu ”musiikin desentralisaatioksi uudelleen takaisin paikallisskeneihin”. Sen sijaan, että keskittyisimme seuraamaan vain mitä isoissa musiikkikaupungeissa kuten Berliinissä, Lontoossa tai New Yorkissa tapahtuu, suuntaisimme huomiomme lähelle ja sivummalle. Miksei täältäkin voisi tulla siistejä asioita kuten jostain muualta? Noah Kinistä on harmillista, että jossain vaiheessa Suomi-leimaa piti aktiivisesti välttää. Moni Suomesta kotoisin oleva artisti halusi peitellä juuriaan muuttaessaan pois maasta. ”Nyt olisi oikea aika terveelliselle kansallisidentiteetille. Se voisi hyvin syntyä myös vastareaktiona sille, mitä täällä halutaan nähdä tai nostaa esiin, mitä täällä on totuttu näkemään ja nostamaan esiin. Suomalaisuus voisi määrittyä muunkin kuin sen perinteisimmän kuvaston kautta”, Noah Kin visioi. Jos korona hellittää eri tahtiin eri puolilla, voi olla, että keikkoja tullaan järjestämään ensin lähialueilla, ja kansainväliseen kiertämiseen tulee vasta myöhemmin mahdollisuus. Siinä olisi monelle maalle tai paikalle hyvä tilaisuus nostaa esiin paikallisia artisteja. Ja tässä kaikessa Noah Kinillä on oma roolinsa Exploited Bodyn ja muiden Changelessin artistien kanssa. Noah Kinin tarinan seuraavaa lukua ei ole vielä kirjoitettu. Tuleva näyttää kuitenkin kirkkaalta, kunhan vain muistaa olla armollinen itseään kohtaan. Uusi muoto on hahmottumassa. VAIKKA PANDEMIA JYLLÄÄ NIIN SE EI OLE SILTIKÄÄN VAARALLISINTA, MITÄ MUSTALLE IHMISELLE VOI TAPAHTUA KADULLA. ”Brittien ja Saksan MTV:lläkin noteerattu nuori räppäri Noah Kin kantaa kotimaisen rytmimusan lippua valloittaessaan ulkomaita. Taitavasti tuotetut biitit, vaivattomat räpit, jatkuva kehitys riimittelijänä ja kansainvälinen potentiaali tekee Noah Kinistä tulevaisuuden tähden, joka ei jää puremaan pölyä koti-Suomeen”. – Piritta Pykäläinen, YleX 2014 Uuden levy-yhtiön nimi on Changeless, muuttumaton. Yhtiö keskittyy kokeelliseen musiikkiin, jota ei voi hyvällä tahdollakaan kuvailla helposti lähestyttäväksi. Changelessin tuotannoissa musiikki etsii uusia muotoa hakkaavien bassojen, säröjen ja tummanpuhuvan estetiikan kautta. Vaikka kiertotie oman tyylisuunnan löytämiseen on ollut pitkä niin sitä ei ole tarvinnut tehdä ilman perheen ja lähipiirin tukea. ”Äiti on aina tukenut minua. Luulen, että hänelle itselleen on jäänyt harmitus siitä, että ei ole päässyt nuorempana toteuttamaan taiteellista puoltaan. Maailma oli silloin 70–80-luvuilla naisille tosi erilainen. Nykyisin äiti maalaa paljon ja tekee enemmän asioita mistä nauttii. Uskon, että hänelle on tärkeää, että me lapset voimme toteuttaa itseämme”, Kin sanoo. MIK Ä EROTTA A MUSIIKIN äänitaiteesta? Syntyykö musiikkiteos vain nuoteista ja tauoista niiden välillä? Onko nuottien soittaminen peräkkäin aina musiikkia tai voiko musiikkia olla ilman yhtään nuottia? Nämä kysymykset nousevat esiin Noah Kinin uuden musiikkiprojektin Exploited Bodyn kohdalla, joka on kokeilevaa noisevaikutteista elektronista musiikkia. Tällä hetkellä Kin työstää Exploited Bodyn tulevaa albumia When My Darkness Came to Light. Levy käsittelee henkilökohtaisella tasolla mielenterveyden ongelmia ja kokemuksista rodullistettuna ihmisenä. Mikä käyn
Kansainvälisen kulttuuriyhteistyön kumppanisi goethe.de/suomi Olen jälleen ehdolla kunnallisvaaleissa 2021. TUOMAS RANTANEN HELSINGIN KAUPUNGINVALTUUSTOSSA JO VUODESTA 2000 Tule mukaan tukiryhmään: tuomas.rantanen@voima.fi | www.tuomasrantanen.fi Mainoksen maksaja: Tuomas Rantanen
Joulun parhaat kirjalahjat Kirjakaupoista, verkkokaupoista, marketeista ja osoitteesta intokustannus.fi = Myös e-kirjana = Myös äänikirjana Risto Isomäki VEDENPAISUMUKSEN LAPSET Vedenpaisumuksen lapset on paitsi monitahoinen jännityskertomus myös kauhistuttavan kaunis kuvaus luonnonvoimista. Katri Merikallio TARJA HALONEN ERÄÄN AKTIVISTIN TARINA ”Uutuuskirja maalaa kuvan presidentti Tarja Halosesta, Kallion kasvatista ja aktivistista, jolla on ollut merkittävä rooli suomalaisen hyvinvoinnin ja tasa-arvon rakentamisessa.” – Maailman Kuvalehti Kaj Lipponen (toim.), Waldemar Wallenius & Harri Tuominen JUICE PUHUU KOOTUT MUISTELMAT VOL. I & II Hannu-Pekka Björkman & Nina Honkanen (toim.) PAKOPISTE Millaisia ovat hetket, joina pysähdymme? Pakopiste kokoelmassa kuvataan erikokoisia todellisuuksia, joissa pysähtyminen on välttämätöntä. Juice puhuu -kirjat perustuvat 40-tuntisen radio-ohjelman leikkaamattomiin haastattelunauhoihin, joita ei koskaan aiemmin ole päässyt julkisuuteen. Milla Peltonen ERAKOT OMINTAKEISTEN SUOMALAISTEN ELÄMÄNTARINOITA ”Erakot on vetävästi kirjoitettu huolellisen pohdiskelun ja lempeän uteliaisuuden tulos.” – Suomen Kuvalehti Anna-Stina Nykänen YKSIN KOTONA Millaisia tunteita poikkeustila herättää ja mikä auttaa jaksamaan? Yksin kotona on kuin rentouttava kylpyläkäynti – ilon ja lohdun lähde. Maria von Kügelgen & Vlada Laukkonen KAIKKI KOODAA PÄIVITÄ ITSESI KÄYTÄNNÖN OPAS AJANKOHTAISIIN DIGITAITOIHIN Helppo ja innostava opas tarjoaa perustiedot koodaamisesta. Torsti Lehtinen SOFIAN SISARET FILOSOFIAN HISTORIAN VAIKUTTAVAT NAISET Sofian sisaret esittelee kolmentoista merkittävän filosofin elämän tarinat ja keskeiset ajatukset, unohtamatta henkilökohtaisen elämän kiemuroita. Tiedonjulkistamisen elämäntyöpalkinto 2020 ”Jos haudan takaa voi puhua, nyt se tapahtuu.” – Iltalehti
N an na H än ni ne n, U nd er st an di ng th e bi g pi ct ur e, 20 11 Ilahduta ystävää ja Hanki Pukinkonttiin joulun elämyksellisimmät lahjat! www.cinemaorion.fi Talven uuutustuotteena LEFFAPAKETTI 33 euroa. (sis. kaksi elokuvalippua + leffaherkut) Eerikinkatu 15, Helsinki Ensimmäinen suomalainen tietokirja muunsuku puolisuudesta . Jenni Holma, Veera Järvenpää, & Kaisu Tervonen (toim.): NÄKYMÄTÖN SUKUPUOLI Hinta 20E. Tilaukset: kauppa.voima.fi, tilaukset@voima.fi tai 044 238 5109
44 • 10 / 2020 GRAFFITI VASTAKULTTUURISTA MUSEOON OSA 2 Graffiti politiikan ja byrokratian pyörteissä Kun poliitikot Helsingissä olivat päättäneet sallia luvalliset graffitit, kaupungin virkamiehillä oli edessään vielä melkoinen urakka. TEKSTI JARI TAMMINEN KUVAT SUPAFLY G R AFFITI SA APUI Suomeen moniin muihin Euroopan maihin verrattuna hieman jälkijunas sa. Sen ympärille syntyi kuitenkin 1980-luvun lopulla hyvin innokasta liikehdintää: tekijöitä haastateltiin, kuvasto siirtyi mainok siin ja teoksia maalattiin ihan luvan kin kanssa. Vuonna 1991 Helsingin Kulosaaressa Itäväylän varren melu muuriin kaupungin pyynnöstä maala tut graffitit olivat näkyvä merkki myö tämielisestä suhtautumisesta uuteen taidemuotoon. Asenneilmapiiri muuttui 1990luvun edetessä torjuvammaksi. Toden näköisesti yhtenä syynä muutoksel le oli se, ettei raitiovaunun ikkunois ta välillä nähnyt ulos, koska ne olivat niin täynnä tägejä. Vuonna 2000 kau pungin virkamiehet päättivät maalata Kulosaaren muurin teokset peittoon. Päätös liittyi pari vuotta aikaisem min käynnistyneeseen Stop töhryille -hankkeeseen ja niin sanottuun nolla toleranssilinjaan kaikkea katutaidetta kohtaan. Myös luvalliset teokset näh tiin ongelmana. SAMOIHIN AIKOIHIN , kun nollatole ranssi teki tuloaan Helsinkiin, Vasem mistoliiton Paavo Arhinmäki aloitteli poliittista uraansa. ”Olin Helsingin opetuslautakunnan jäsen vuonna 1997, kun Stop töhryil le -hankkeen vetäjä Mikko Virtamäki kävi esittelemässä projektiaan meil le. Hän totesi strategian olevan, että ’kaikki pois’. Lautakunta päätti edetä hankkeen kanssa vastaesityksestäni huolimatta.” Kyseessä oli yksi hanke monien jou kossa, eikä Arhinmäki seurannut sitä sen tarkemmin. Päästyään valtuus toon vuonna 2001 hän kuitenkin esitti ensitöikseen että Kulosaaren muuriin maalattaisiin jälleen graffiteja. ”En miettinyt sitä sen enempää. Ajattelin, että melumuurin maalaami nen valkoiseksi oli ollut vain joku työ tapaturma, jonka voisi nyt korjata”, Arhinmäki muistelee. Ehdotus ei saanut kannatusta, mut ta se kuitenkin huomioitiin mediassa. Huomion myötä Arhinmäelle alkoi tul la odottamattomia yhteydenottoja. ”AJATTELIN, ETTÄ MELUMUURIN MAALAAMINEN VALKOISEKSI OLI OLLUT VAIN JOKU TYÖTAPATURMA.” – ARHINMÄKI
10 / 2020 • 45 ”Minulle soitti äitejä, jotka kertoi vat siitä kuinka vartijat ovat pahoinpidelleet heidän lapsiaan.” Näitä samoja puheluita alkoi tulla myös Voima-lehden toimitukseen: pa hoinpideltyjä lapsia epäiltiin graffitien maalaamisesta. ”Tunsin kyllä graffitikulttuurin, mutta en ollut seurannut aihetta vuo siin. Alettuani selvittää asiaa todelli suus paljastui järkyttäväksi: kuinka paljon hankkeeseen tuhlattiin rahaa ja kuinka pahoin nuorten tulevaisuuksia tuhottiin tolkuttomilla korvausvaati muksilla. Aloin tehdä johdonmukai sesti talousarvioja valtuustoaloitteita, jotta Stop töhryille -kampanja lopetet taisiin ja graffitille varattaisiin luvalli sia paikkoja.” Kymmenen vuotta jatkuneen hank keen kokonaisbudjetti oli lopulta rei lusti yli 20 miljoonaa euroa. MOTIIVIN AJA A nollatoleranssin lo pettamista Arhinmäki löysi esimer kiksi siitä, että hän on kokenut graf fitien vaikutuksen kokonaisuutena positiivisena. ”Graffiti on ollut viime vuosikym menien aikana se taiteenlaji, joka on eniten innostanut lapsia ja nuoria tai teen piiriin. On koko yhteiskunnan etu, että kiinnostuneet voivat harras taa tätä ilman pelkoa ongelmista.” Tietenkin Arhinmäkikin tiedostaa, että graffitikulttuuriin liittyy myös tietty luvattomuus, eivätkä luvattomat graffitit tule kokonaan katoamaan lu vallisten maalauspaikkojen myötä. ”Luvallisiin paikkoihin käytetyt maalipurkit ovat kuitenkin poissa lu vattomista paikoista. Sitäpaitsi elä män merkit kuuluvat kaupunkiin. Ei vät kaupungit toimi niin, että ne joku konttorilla suunnittelee, ja kaikki me nee suunnitelmien mukaan. Ihmiset muokkaavat aina elinympäristöään eri tavoin. Yhteiskuntajärjestelmät, joissa lähdetään siitä, että erilaiset mielipiteet ja ihmiset eivät saa nä kyä, ovat tyystin erilaisia kuin meidän järjestelmämme.” NOLLATOLERANSSILINJAN jatkuessa katutaide ei saanut Helsingin politii kassa suurta kannatusta, vaikka muu tamat valtuutetut aihetta pitivätkin esillä. Helsingin graffitipolitiikka kui tenkin muuttui loppusyksystä 2008, kun valtuusto käsitteli Arhin mäen aloitetta Vuosaaren sataman noin kilometrin mittaisen muurin vapauttamis ta maalaamiselle. ”Valtuusto totesi yksimielises ti vastauksessaan, että Vuosaaren muuri ei tähän tarkoitukseen sovi, mutta jos sopiva paikka löytyy, niin ei ole mitään ajatusta vastaan. Pian tämän jälkeen Kaapelitehtaan silloi nen toimitusjohtaja Stuba Nikula ot ti yhteyttä ja ehdotti, että joku voisi esittää graffiti aitaa Suvilahteen. Mi nä esitin ja Suvilahden aluetta hal linnoiva Kaapeli vastasi esitykseen myöntävästi.” Ennen tuota Nikulan yhteydenottoa syksyllä 2008 Arhinmäki ja vihreiden Kimmo Helistö käännytettiin Finlan dia-talon ovelta, kun he pyrkivät osal listumaan Stop töhryille -hankkeen vi ralliseen kymmenvuotisseminaariin. Valtuutettujen käännyttäminen kau pungin omasta tilaisuudesta herätti runsaasti huomiota ja se epäilemättä vaikutti myös asenteisiin hankkeen ta voitteita kohtaan. Stop töhryille -hanke päättyi vuo denvaihteessa 2008–09 ja toukokuus sa 2009 Suvilahteen avattiin Helsingin ensimmäinen graffitiaita. Työ graffiti kulttuurin edistämiseksi ei kuitenkaan päättynyt siihen. ANTTI SALMINEN aloitti työt Helsin gin nuorisotoimessa 1990-luvun puo livälissä. Hänen ensimmäiset hom mansa liittyivät graffitityöpajojen vetämiseen. Melko pian tulivat myös ensimmäiset törmäykset rakennusviraston kanssa, mutta niiden muistelu ei ole Salmisen mielestä erityisen kiin nostavaa. Stop töhryille -hankkeeseen liittyy paljon ylilyöntejä, mutta samal la monet virkamiehet ovat tehneet sitä työtä, mitä poliitikot ovat heiltä vaati neet. 2010-luvun lähestyessä muutok set ilmapiirissä kuitenkin toivat muu toksia myös virkamiesten töihin. ”Kun Suvilahteen päätettiin tehdä graffitiaita, niin ei kukaan tiennyt mi tä siitä lähtee”, Salminen muistelee. Ensimmäisellä graffitiaidalla oli pituutta noin 100 metriä. Suvilahden ja viereisen Sompasaaren alueella oli kuitenkin tuon satametrisen aidan lisäksi kilometrin verran rakennus työmaan vaneriaitaa. Hieman huo limattoman viestinnän seurauksena graffitimaalarit siirtyivät täyttämään myös tuota aitaa. ”Se oli oikeastaan luvattu Kuva taideakatemialle. Kokoustimme asias ta pikaisesti ja päätimme, että antaa mennä vaan.” Tämä päätös kannatti ja loppu on kin historiaa. Pian vanerisia aitoja pys tytettiin eri puolille kaupunkia. Kaikki halusivat omansa, ja kaupunki hankki myös neljä liikuteltavaa konttia, joita sai maalata vapaasti. ”Ajatus oli, että annetaan mahdol lisuus maalata luvallisesti. Ajatuksena oli myös se, että jos tulee lieveilmiöitä, niihin on sitten helpompi puuttua. Ole tin myös, että töhrytilastot lähtivät las kuun, mutta sitä en uskaltanut sanoa ääneen. Tietoa ei ollut.” Salmisen oletus osoittautui oikeaksi. VAIKKA GRAFFITIIN ja katutaiteeseen laajemminkin liittynyt buumi lähti le viämään ja kaupungilla oli hyvää tah toa, se ei tarkoittanut helppoja työ päiviä. Mitään valmiita prosesseja ei ollut, eikä rahaakaan, ”Kaupunki toimii hitaasti, tehdään budjetteja ja talousarvioita ja kaikki kestää. Mikään ei tapahdu nopeasti ja jos ruvetaan pystyttämään aitoja, niihin tarvitaan rahaa ja lupia”, Salmi nen selittää. Olemattoman budjetin ohella luvat synnyttivät päänvaivaa. Kukaan kau pungin organisaatiossa ei halunnut erityisesti vastustaa katutaidetta, mut ta lupaviidakko oli jäätävä. Eikä kenel läkään ollut kokonaiskuvaa siitä, mitä kaikkia lupia piti milloinkin hakea ja mistä. ”Oikeastaan koko prosessi piti ra kentaa itse ja selvittää, mistä minkä kin lupakortin voisi saada. Kun ra kennusviraston kanssa homma toimi, tulikin rakennusvalvonta vastaan. Lupia tarvitaan jos mitäkin, liikenne järjestelyistä maankäyttöön. Eikä ku kaan ollut ajatellut, että ’oho, joku ha luaa maalata talon eri väriseksi’, kun kaavatasolla voi olla merkintä, että sen talon kuuluu olla keltainen.” Salmisen mukaan ei oikeastaan ole edes mahdollista saada yhtä luukkua, josta saisi kaikki tarvittavat luvat. Vä hitellen prosessi selkiytyi, ja tällä het kellä maalaamista ei edellä epätoivoa synnyttävä byrokratia. LÄPI VUOSIEN Salmista ajoi ajatus sii tä, että kaupunki tarvitsee dialogia. ”Lähtötilanne oli se, että graffiti on vastakulttuuria. Tavoitteeni oli muut taa tuo vastakulttuuri alakulttuuriksi, ja että voisimme olla saman pöydän ääressä. Eikä edes haittaa, vaikka osa porukasta on edelleen siellä vastakult tuurin piirissä.” Siltojen rakentaminen erilaisten kulttuurien välille on toiminut. Hel sinkiin on 2000-luvun aikana muodos tunut varsin uudenlainen tapa toimia ja kohdata erilaisuutta. Suhtautumi nen graffitiin toimii hyvänä esimerk kinä siitä. Muuttunut suhde graffitiin on voinut vaikuttaa siihen, että muu hunkin asukaslähtöiseen kulttuuriin on alettu suhtautua hyväksyvämmin: ravintolapäivät, block partyt ja Sompasaunan kaltaiset omaehtoiset, ilman kaupallista motiivia järjestetyt tapah tumat ja tilat ovat rakentaneet tyystin uudenlaista kaupunkikulttuuria. ”Rennompi ote kaupungilta on hy vä. Välillä on järkevämpää sallia tietty roso, kun taas nollatoleranssi lähti sii tä, ettei sallita mitään. Kun pääsimme kauas kieltokulttuurista, koko kaupun kikulttuuri alkoi rönsyillä. Se heijas tusvaikutus on näkymätön työvoitto ja punainen lanka, joka kytkee nämä yhteen.” Stop töhryille -hankkeesta lisää Voiman arkistosta. Kymmenen harmaata vuotta -artikkeli: voima.fi/arkisto-voima/ kymmenen-harmaata-vuotta/ ”KUN PÄÄSIMME KAUAS KIELTOKULTTUURISTA, KOKO KAUPUNKIKULTTUURI ALKOI RÖNSYILEMÄÄN.” – SALMINEN
46 • 10 / 2020 S ATEISENA MARRASKUUN PÄIVÄNÄ Lapinlahden vanhan mielisairaalan Venetsia-rakennuksesta löytyy valokuvanäytte lyn ja videoinstallaati on ohella pieni esitystila. Siellä esillä olevassa yhden hengen yleisölle tar koitetussa teoksessa osallistuja pääsee sukeltamaan virtuaalilasien ja kuulok keiden tarjoamassa toisessa todellisuu dessa luonnon kallioon rakennettuun ydinjäteonkaloon, kliinisiin laborato rio-olosuhteisiin sekä kosmologisiin ja mikroskooppisiin sfääreihin. Ajassa ja paikassa tapahtuva inhi millinen kohtaaminen rajautuu mini miinsä: omaan kehoon. Kyseessä on Felicia Honkasalon, Akuliina Niemen ja Masi Tiitan muo dostaman HNV-kollektiivin virtuaali todellisuustekniikalla toteuttama Atomin haamu tämän vuoden Baltic Circle -teatterifestivaaleilla. Vaikka teos on turvallinen, seuraavana päivän tulleet uudet epidemiarajoitukset pakottavat järjestäjät keskeyttämään tapahtuman senkin osalta. ”Festivaali oli tarkasti suunniteltu poikkeusoloihin ja sen kuusi ensim mäistä päivää tuntuivat erityisiltä ja tärkeiltä tässä ajassa. Nopeasti kiihty nyt pandemiatilanne muutti kuitenkin tilannetta. Ihmisten kutsuminen kool le nyt on riski, jota emme halua ottaa”, kertoo festivaalin taiteellisena johta jana ensimmäistä vuottaan toimiva Hanna Parry. Omat haasteensa koronarajoitusten ja festivaalin yhdistämisestä juontuvat teatterin ja esitystaiteen perusolemuk sesta. Kohtaaminen tietyssä hetkessä ja paikassa on erityisen olennaista. ”Siksi en pidä esimerkiksi esitysten striimauksesta. Festivaalin taiteilijois ta osa on kuitenkin ollut kiinnostunut tutkimaan digitaalisuuden potentiaa lia muilla tavoin. Virtuaalisten näyttä möiden lisäksi turvallisia esitystiloja luotiin muun muassa ulos ja tekemällä esityksiä yhdelle tai muutamalle katso jalle kerrallaan.” HELSINKILÄISEN Q-TEATTERIN yhte yteen vuonna 1996 perustetun Baltic Circle -teatterifestivaalin nimi liittyy Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen aktivoituneisiin taitelijasuhteisiin Baltian maiden suuntaan. Sittemmin tapahtuman kansainvälistyminen on laajentunut Euroopankin ulkopuolel le, ja sen sisältö on painottunut yhä ko keellisemman esitystaiteen suuntaan. Tänä vuonna 20 vuotta täyttävällä Baltic Circlellä on Parryn mukaan ollut ilman koronaakin tarvetta identiteetin ja tehtävän päivittämiselle. ”Esimerkiksi vanha jako paikalli sen monikulttuurisuuden ja kansain välisyyden välillä on vanhentunut, koska kaupunki itse on muuttunut kansainväliseksi. Toisaalta sosiaali sen ja ekologisen kestävyyden kan nalta esitystaiteen kiertoa on tarkas teltava kriittisemmin, matkanteko on pystyttävä perustelemaan ja on mietittävä sitä, kenelle se ylipäänsä mahdollistetaan.” Näitä teemoja tänä vuonna on työs tänyt kuuden eri Euroopan ja EteläAmerikan maan taitelijoita, tutkijoita ja opiskelijoita yhteen koonnut kan sainvälinen taidehautomo VeiculoSUR. Hanke avasi festivaalin ohjel maan digitaalisen näyttelyn, eteläistä teknologiaa käsittelevän esityksen ja keskustelun, elokuvanäytöksen sekä yleisökävelyn ja musiikkiesityksen. ”Osa kokonaisuudesta ehdittiin ava ta ennen keskeytystä, muu ohjelma jatkuu verkossa. VeiculoSUR on mo nikerroksinen, jatkuvasti muuttuva ja muotoaan neuvotteleva projekti, joka vaatii aikaa, paikkaa ja kohtaamisen energiaa. Samalla tavalla festivaalil ta peruuntuneet ensiillat olivat tiet tyyn hetkeen ja festivaalikontekstiin valmisteltuja, eikä niiden siirtäminen toiseen aikaan ja paikkaan ole välttä mättä tarkoituksenmukaista. Toisaal ta emme tiedä, koska turvallinen aika uudelle mahdollisuudelle edes olisi”, huokaa Parry. Parry uskoo myös, että pande mian aika tulee vääjäämättä näkymään myös taiteen sisällöissä. ”Taide käy vuoropuhelua yhteis kunnan kanssa, mutta vastauksia sen kautta harvemmin saadaan silloin, kun tilanne on päällä. Käsittelyn ja analysoinnin aika on myöhemmin, mutta tuntuu, että koronalla on jo vai kutuksensa siihen miten ja millaisia teoksia nyt tehdään.” Yhtenä esimerkkinä hän mainit see peruuntuneen Milla Martikaisen, Maija Nurmion, Pauli Riikosen ja Essi Rossin Nightschool-esityksen, joka tutkii ekokriisin todellisuutta ja jatku vaa muutosta. ”Alun perin kollektiivi lähti hyvin vahvasta informatiivisesta sisällöstä, mutta se näyttää edenneen yhä syvem mälle pimeyden ja olemassaolon kysy myksiin. Minusta tuntuu että juuri tä mä aika rajaa keskittymistä ja tuottaa tarkasteluun lisää kerroksia.” Parry uskoo, että pandemian pit käaikaisia vaikutuksia ymmärretään kunnolla vasta myöhemmin. ”Viime kevään jälkeen kulttuu rialalla on tehty valtavasti työtä tapah tumien turvallisuuden eteen ja päätös ten teossakin tarvittaisi dialogisuutta. Kun tapahtumat perutaan, taidemaa ilman rakenteet ja niiden puutteet tu levat kirkkaammin esiin. Freelancertaiteilijoilla ei ole turvaverkkoa, jossa odottaa, eivätkä taideorganisaatiot py sy pystyssä ilman yleisöä ja julkista ra hoitusta”, hän huokaa. ”Epävarmuus, rajoitukset ja pe ruuntumiset kuormittavat tietenkin myös mieltä.” Baltic Circle -tapahtuman piti alun perin olla tänä vuonna 20.–28.11. mutta se jouduttiin keskeyttämään koronarajoitusten vuoksi 26.11. www.balticcircle.fi Tämän vuoden Baltic Circle keskeytyi koronaan TEKSTI TUOMAS RANTANEN KUVA TANI SIMBERG Teatterifestivaalin taiteellinen johtaja Hanna Parry uskoo, että epidemiasta jää pysyviä vaikutuksia yhteiskuntaan ja esitystaiteeseen. Maija Hirvasen ja Juha Valkeapään esitystaideteos Life as we know it ehdittiin nähdä Espoon kaupunginteatterissa ennen festivaalin keskeyttämistä. Siinä etsittiin elämän suuntaa ideologioiden ja elämäntapojen synnyttämistä pullistumista. Teatteri
10 / 2020 • 47 TEKSTI TUOMAS RANTANEN KUVA UUPI TIRRONEN S EK Ä MA ALISKUUSSA että marraskuussa epidemian rajoitustoimien takia kes keytetyn teatterivuoden po liittisesti latautunein teema liityy sukupuoleen. Heti vuoden alussa sai Milko Lehdon ohjaamana ensi-iltansa David Mametin elokuvamoguli Harvey Weinsteinistä kirjoittama #metoonäytelmä Karvas pala. Samassa hen gessä Ida Ho -ryhmän Tapaus X kuvasi seksuaalista häirintää Taideyliopistos sa ja Sara Giesen ohjaama Män kan inte våldtas muistutti, että Märta Tikkasen vuoden 1975 klassikkoteoksella on muutakin kuin antikvaarista arvoa. Monimuotoisempaa tämän ajan su kupuolikuvastoa tarjosivat Sanna Hietalan Tätiratsastajat, Niina Hosiasluoman Minä olen Hossu, Delta Venus -ryhmän Betty Show sekä Louna-Tuuli Luukan transja muunsukupuolisuu desta kertova nukke-, esineja faabe liteatteriesitys Minun näköiseni dinosaurus. Lisäksi Juhana von Baghin ja Tampereen yliopiston opiskelijoiden Paskateoriassa yhdistettiin Arto Salmisen teoksen luokkasotaspekulaa tioita Sofokleen kautta tämän ajan sukupuolisiin identiteettikysymyksiin. Anne Rautiaisen Kansallisteatte riin ohjaama Kaikki äidistäni nostatti jopa pienimuotoisen kulttuurisodan, kun somessa levisi epäily, että Pedro Almodóvarin elokuvaan pohjautu vassa näytelmässä transnaisen rooliin oli kiinnitetty miesnäyttelijä. Kohu perustui väärinkäsityksiin, ja esitys oli eetokseltaan sukupuolen moni Koronainen teatterivuosi 2020 Vaikean ajan vahvimmat poliittiset teemat liittyivät sukupuoleen ja keskiluokan kriisiin. naisuutta puolustava. Silti jupakka osoitti vastaansanomattomasti, miten poliittisesti merkittävä kysymys liit tyy toisten esittämisessä ilmentyvään vallankäyttöön. Juuri tässä teatteri taiteenlajina on politiikan syvimmässä ytimessä. TOISENA TEATTERIVUODEN POLIITTISENA pääteemana esiin nousi keski luokan kriisi, jota ilmensivät ainakin Milja Sarkolan Pääomani, Juhana von Baghin Kjell Westön epookkiromaa nin pohjalta ohjaama Rikinkeltainen taivas ja Joakim Grothin sukukronik ka Vi är bara människor. Anni ja Hannes Mikkelssonin Kesätyöpaikassa nuoret ylioppilasteatterilaiset purki vat ympäristökriisiin ja omaan pre kaariuuteensa samaan aikaan liittyviä ahdistuksiaan. Syvemmälle yhteiskunnan histo rialliseen polarisaatioon sukellettiin Lauri Maijalan ja Anneli Kannon Puna orvoissa, kuten myös Helena Kallion Aktivistinäytelmä 3:ssa sekä Mila Nirhamon työläiskirjailija Elvi Sinervosta ja keskitysleirillä kuollees ta Irène Némirovskystä kertoneessa nukketeatteriesityksessä Pilvien paino. Davide Giovannan Lehman Brothers kuvasi yhden amerikkalaisen yhtiön kautta koko kapitalismin historiaa, Hanna Kirjavaisen Sontiainen kertoi amerikansuomalaisten siirtolaisten kohtaamasta sorrosta. Nykyistä kulttuurien kohtaamista kuvasivat Paula Salmisen ja Saana Lavasteen Ilmasilta, Teatteri Siperian tamperelaisessa kauppakeskuksessa esittämä Marika Heiskasen ja Tuukka Huttusen Vähemmän ihminen sekä polkupyörillä liikkuva tilausteteatteri ryhmä Delivery Theatre. ILMASTOMUUTOS JA KORONA olivat läsnä enemmän epäsuorina kuin suo rina viittauksina. Tästä poikkeuksia olivat Ilmastokirkko-ryhmän virtuaa linen esitystaideteos Room of Organs – Do It Yourself Performance ja Sanna Kekäläisen tanssiteos If I Would Lose My Voice. Jälkimmäisessä kuvattiin veden paisumuksen jälkeistä maailmaa ja sitä, miten ihmiset yrittävät kohdata toisi aan ilman kosketusta. Lavalla toimimatonta moottorisa haa mukanaan raahanneen miesole tetun hahmon saattoi tulkita myös su kupuolipoliittisena kommenttina. Teatteri Lue arviot näistä ja monista muista esityksistä sivustolta Sanna Kekäläisen tanssiteoksessa I Would Lose My Voice sukupuolipoliitiikka kohtaa ilmastomuutoksen ja koronan. U 2020 Suomen Pipliaseura Raamattu ? | Piplia sovellus ” U 2 2 U 2 UT on Uuden testamentin uusi alkukielelle uskollinen suomennos joka pohjautuu koineekreikkaan ei aiempiin suomennoksiin ¨ Mit ä siin ä uudessa k ää nn Ö ksess ä on muutettu ? ei Mit ää n Kokeile rohkeasti uutta Uusi käännös on kuin teräväpiirto tv siitä näkee koko ajan tarkasti mitä tapahtuu Lauri Thurén KOE ITSE OMASTA PUHELIMESTASI Ilmaiseksi Lue www raamattu ? /ut Lue ja kuuntele Piplia sovellus* Lukijana Krista Kosonen Äänikirja vain sovelluksesta * Lataa Google Playsta tai App Storesta SEINÄJOEN TAIDEHALLI seinajoentaidehalli.fi 26.8.2020-9.1.2021 Milla ista on olla eläin? Ma-pe klo 11-19 la klo 11-15, Taideja kulttuurikeskus Kalevan Navetta, Nyykoolinkatu 25, Seinäjoki Elina RUOHONEN Lotta MATTILA Kati ROOVER Mari KESKI-KORSU Minna HERRALA Mia MÄKELÄ Teemu LEHMUSRUUSU Toni LEHTOLA
48 • 10 / 2020 A KTIVISTI JA KIRJAILIJA Linda-Maria Roine puhuu usein julkisuu dessa romanien koh taamasta syrjinnästä ja naisiin kohdistuvas ta väkivallasta. Laajemmin hänet tun netaan muusikko ja lauluntekijä Mercedes Bentsona. Sanoituksissaan hän kertoo esimerkiksi menneiden vuosien huumeriippuvuudestaan, koulukiusaa misesta, seksuaalisista fantasioistaan, isän kaipuustaan ja kuolemasta. Venla Pystysen kanssa kirjoitta massaan esikoiskirjassa Mercedes Bentso – Ei koira muttei mieskään Roi ne kertoi, kuinka hänestä tuli räppäri Mercedes Bentso. Uutuuskirjassaan Mercedes Bentso – Totuus ja tunnustus hän paljastaa, kuka on Linda-Maria Roine artistiminän takana. Samalla hän esittelee alter egonsa. Viola Violencia haluaa ratkaista asiat väkivallalla, Maria Magdalena anta malla anteeksi ja rukoilemalla, Pami Pamela huumeilla ja Anastasia Euta nasia alistuvalla seksuaalisuudella. He kaikki kuuluvat Mercedes Bentson levyillä ja kertovat itsestään Totuus ja tunnustus -kirjassa. ”Hahmot ovat persoonani eri puo lia, joille olen antanut nimet”, Roine kertoo. Myös Mercedes Bentso on roo li, johon Roine hyppää lavalle men nessään ja jonka kautta hän hallitsee julkisuutta. IDENTITEETIN ETSIMISEN JA LÖYTÄMISEN teema nivoo Totuuden ja tunnustuksen luvut yhteen. Pysyvän identiteetin muodostaminen on ollut Roineelle vaikeaa. Ongelmia ovat ai heuttaneet traumaattiset lapsuuden kokemukset, kuten seksuaalinen hy väksikäyttö ja koulukiusaaminen sekä niitä seuranneet epävakaa persoonal lisuushäiriö ja keskittymishäiriö. Roine kaipasi pitkään yhteisöä, jos sa kokisi yhteenkuuluvuutta. Hän etsi juuriaan kulttuureista, joissa ihmisillä oli Roineen isän tavoin tummat silmät ja ruskea iho. Myös poliittista ja uskon nollista kotiaan hän on etsinyt useista yhteisöistä. Minuuden luomista vauh dittivat hyperfiksaatiot eli vahvat kiin nostuksen puuskat. Kun hän ajatteli kuuluvansa johonkin kulttuuriin, hän opetteli uuden kielen ja uudet tavat. ”Koin, että en ole hyväksytty sellai sena kuin olen. Samaistumalla vah vasti eri kulttuureihin yritin peittää myös itseltäni todellisen minäni ja suojella itseäni torjunnalta. Olin todel la hyvä uskomaan omiin tarinoihini”, hän kertoo psykoterapian tuomalla itseymmärryksellä. Lapsuudesta asti näkyneet ongel mat tulkittiin Steiner-koulussa per soonallisuudeksi. Apua hän sai vasta aikuisena. ”On kaunis ajatus, että ihmiset ovat erilaisia, jokainen saa olla sellainen kuin on, eikä ongelmia pidetä häiriöi nä. Mutta käytännössä ihmiset tarvit sevat tukea erilaisiin asioihin, eikä näitä tarpeita pidä selittää pois erilai suuden hyväksymisellä.” TERAPIASSA ROINE jäljitti minuuten sa pohjaa lapsuuteen, aikaan ennen identiteetin hajaantumista. Perusta löytyi rakkaudesta eläimiin ja suvun historiasta. Roineen isoäiti on karjalan evakko. Nyt Roine opettelee, mummin pitkäaikaisen toiveen täyttymyksenä, karjalan kieltä. ”Osaan nykyisin ottaa neurologisis ta ominaisuuksistani parhaat puolet ir ti ja valita millaisia innostuksia kannat taa lähteä seuraamaan ja millaisia ei.” Terapian ohella kirjat ja tietysti räp ovat olleet osa minuuden vahvistamis ta. ”Kirjoissa sanon asiat suoraan, mu siikissa joudun miettimään ymmärre täänköhän sanomani.” Roine vetää vahvan rajan identi teettinsä ja julkisen minänsä välille. ”Päätän itse, mitä asioita otan osak si itseäni ja mitä en. En anna muiden mielipiteiden määritellä itseäni. En googlaa mitä minusta puhutaan, en kä halua tietää, jos puhutaan jotain negatiivista.” Roineen rankka menneisyys, josta hänen kirjansa ja biisinsä kertovat, py syy esillä julkisuudessa. ”Olen sinut menneisyyteni kanssa. Olen hyväksynyt tapahtuneet asiat, mutta en anna niiden määritellä ny kyistä itseäni. On tavallaan hyväkin, että näkyy miten pohjalla olen ollut ja miten pitkälle päässyt.” AKTIVISTINA ROINE puhuu paljon väkivallasta. Hän kertoo yksityiskoh taisesti kokemastaan seksuaalisesta ja muusta väkivallasta Ei koira muttei mieskään -kirjassaan ja hänen elä mästään tehdyssä Ei koskaan enää -dokumentissa. Totuudessa ja tunnustuksessa hän puhuu "mega-aggressioista", suorasta ja hyväksytystä väkivallasta ja syrjin nästä. "Mega-aggressioita ovat esimer kiksi naisiin ja seksuaalivähemmis töhin kohdistuva suora väkivalta ja romanien kohtaama suora rasismi", hän selventää. Roine toivoo lisää huo miota mega-aggressioille, jotta ihmiset ymmärtäisivät kuinka vakavia asioita Suomessa edelleen tapahtuu. Roine on kohdannut väkivaltaa päihteitä käyttävässä romaniyhteisös sä. ”Kotimaisesta kunniaväkivallasta, siitä miten ja milloin romanimiesten odotetaan lyövän naista, pitää puhua! Se ei ole rasistista. Sen sijaan on rasis tista ajatella, että kulttuuritausta olisi hyväksyttävä syy olla noudattamatta Suomen lakia! Väkivalta loppuu vasta, kun miehet, joilta toiset miehet odot tavat väkivaltaista naisten kurinpitoa, uskaltavat kieltäytyä.” Samalla hän muistuttaa, että roma nit ovat Euroopan syrjityin vähem mistö, joka jää usein sivuun yhdysval talaisvaikutteisessa antirasistisessa keskustelussa. SEKSUAALISESTA VÄKIVALLASTA Roi ne puhui jo ennen #metoo-kampanjaa. Hän teki Veijo Baltzariin viittaavan Clare Quilty biisin vuosia ennen kuin miestä vastaan nostettiin syytteet. ”Viranomaiset ja kaikki muutkin tarvitsevat asennekasvatusta seksu aalisen väkivallan uhrien parempaan kohtaamiseen. Nyt uhrit kohtaavat syyllistämistä ja väkivallan vähättelyä, mistä tulee vain lisää traumoja. Koke muksista on vaikea puhua, eikä tekijöi tä saada vastuuseen teoistaan.” Roine ei vierasta uhri-sanaa. ”Uhrisana siirtää vastuun sille, jolle se kuu luu – tekijälle”, hän kirjoittaa. Vaikka Roine on nimenomaan selviytyjä, hän muistuttaa, että ”oletuksena ei voi olla, että kaikki väkivaltaa kokeneet selviy tyvät siitä”. Linda-Maria Roine: Mercedes Bentso – Totuus ja tunnustus. Johnny Kniga 2020, 223 s. Venla Pystynen & Linda-Maria Roine: Mercedes Bentso – Ei koira muttei mieskään. Johnny Kniga 2019, 317 s. Identiteetti hakusessa Aktivisti ja kirjailija Linda-Maria Roine kertoo uutuuskirjassaan pitkästä tiestään muodostaakseen eheän identiteetin. TEKSTI MIIA VISTILÄ KUVA VELDA PARKKINEN Artikkeli Lin daMa ria Roi ne • aktiv isti, kirja ilija, räpp äri • taite ilijan imel tään Mer cede s Bent so • synt ynyt 1993 • asuu Hels ingis sä
10 / 2020 • 49 TUOTAMME JÄRJETTÖMÄN määrän roskaa joka sekunti. Romua on kaikkialla ympäril lämme, eikä sillä ole muuta virkaa kuin ruos tua ja olla tiellä. Osa toki poltetaan ja siitä saadaan energiaa. Mutta entä jos roskaa ei pääsisi syntymään? Emme tällöin käyttäisi kovalla työllä ansaitsemiamme palkkatuloja uuden tavaran hankkimiseen. Kestävä tuote on kirosana nykyiselle talousjärjestelmälle. Tavaran kohtalona on, että jossain vaiheessa siitä luovutaan ja hankitaan uutta ja parem paa tilalle. Laura Gustafssonin romaani Rehab on tarina roskasta ja kulutusyhteiskunnan romahtamisesta. Kaikki käynnistyy Santa Marian polttaessa kotinsa ja samalla koko naapurustonsa. Kirja kuvaa suhdettamme tavaraan ja peilaa sisäistämäämme identi teettiä kuluttaja-kansalaisina. Gustafssonin omintakeinen ja anarkisti nen tyyli näkyy Rehabissa vahvana. Naapu ruston asukkaat joutuvat evakkomatkalle ja Santa Maria pitää lokikirjaa tapahtumista, jotka eivät muodosta selkeää lineaarista jat kumoa. Välillä luetaan lohduttomia puhtaa napitoraportteja. Kirja ei ole helppoa luet tavaa sen nopean ja poukkoilevan tempon vuoksi, mutta se luo vahvoja tunnetiloja. Kuluttamiseen pohjautuvan yhteiskunnan järjettömyys käy selväksi. Ihmiskunta on ajamassa täysillä päin seinää ja talouskas vun rajojen yli rotkoon. Laura Gustafsson: Rehab Into 2020, 272 s. TEKSTI ANTTI KURKO Päin seinää ja rotkosta alas MATKAILU OLI 1800-LUVUN alkupuolella vielä harvojen herk kua. Matkaa tehtiin purjelaivoilla, postivaunuilla ja jalkapatikassa. Vuosisadan puolivälissä matkaa tehtiin jo höyrylaivoilla ja junilla, jotka lyhensivät matkaan käytettyä aikaa merkittävästi. Samalla uudet kulkupelit aloittivat edelleen jatkuvan massaturismin aika kauden. Hauskasti jo 1800-luvulla valitettiin siitä, kuinka ihmiset änkesivät tunnettujen nähtävyyksien luo vain jotta saisivat merkit tyä kohteen matkaluetteloonsa. Kulttuurihistorioitsija Heli Rantalan kirja Pikisaaresta Pariisiin käsittelee suomalaisten 1700–1800-luvuilla tekemiä matkoja Euroop paan. Kirjassa kuusi miestä ja kaksi naista matkaavat Euroopassa ja tekevät merkintöjä näkemästään ja kokemastaan. Eurooppaa kier tävät muun muassa Turun Akatemian nuori kirjastonhoitaja Frans Michael Franzén ja taidemaalari Mathilda Rotkirch mutta myös jälkipolvien paremmin tuntemat J. V. Snellman ja Zachris Topelius. Matkaajista Franzén luotti vielä perinteisiin kulkupeleihin, kun taas Topelius teki matkansa 1850-luvun puolivälissä pääosin junalla ja viipyi matkallaan ”vain” kymmenen viikkoa. Monen matkaajan tie vei suurkaupunkeihin, kuten Pariisiin, Lontooseen ja Roomaan. Rantala kuvaa vuoroin jokaista suur kaupunkia ja kertoo, mitä ihmiset näkivät näissä paikoissa eri aikoina. Tämä tekee tekstistä hieman vaikeasti seurattavaa, sillä ajankohta vaihtelee kappaleesta toiseen. Välillä ollaan 1700-luvun lopulla ja sitten yhtäkkiä 1850-luvulla. Poukkoileva kerronta johtaa siihen, ettei kahden vuosisadan takaisista matkoista synny selkeää kokonaiskuvaa. Kirjan loppuun on kyllä liitetty kartat kunkin mat kaajan reitistä, mutta teksti on silti luettelomaista. Rantala tuntee lähteensä hyvin ja asettaa kerrotun taitavasti his torialliseen kontekstiinsa. Myös 1800-luvun matkaajat osasivat vä rittää tarinoitaan ja lisätä niihin erilaisia yksityiskohtia. Kiinnosta vaa on myös se, minkä he jättivät tarkoituksella kertomatta. Kiinnostavammaksi kirja muuttuu, kun matkaajat pääsevät Ita liaan, jossa Vesuviuksen purkauksen alle hautautunutta Pompe jia ja Herculaneumia kaivettiin paraikaa esiin. Rauniot kiehtoivat matkaajia kyllä muuallakin, minkä lisäksi Eurooppaa kiertävät ih miset vierailivat vankiloissa ja mielisairaaloissa. Kirjan parasta an tia on viimeinen luku, jossa Rantala pääsee erittelemään sitä, mi ten matkaajat näkivät ja kommentoivat yhteiskunnan varjopuolia: huono-osaisuutta, prostituutiota ja rikollisuutta. Suomi oli 1800-luvulla Euroopan mittakaavassa henkisesti ja ta loudellisesti takapajula, joten yhteiskunnan lieveilmiöt tuskin olivat matkaajille tuntemattomia. Silti on kiinnostavaa, miten eri matkaa jat kirjoittivat elämän nurjasta puolesta. Toisille tuon ajan säätyyhteiskunta ja tarkat luokkarajat olivat selviö, kun toiset suhtau tuivat Ranskan vallankumouksen aatteisiin ja tasavaltalaisuuteen myönteisesti. Kiinnostavasta lopusta huolimatta Pikisaaresta Pariisin on kokonaisuutena hieman paperinmakuinen. Heli Rantala: Pikisaaresta Pariisiin – Suomalaismatkaajien kokemuksia 1800-luvun Euroopassa Gaudeamus 2020, 306 s. TEKSTI ESKO JUHOLA Suurkaupunkien valoissa ja varjoissa Suomalaiset kulttuurivaikuttajat tutustuivat 1800-luvun Euroopassa raunioihin ja mielisairaaloihin. TEKSTI TUOMAS RANTANEN NIKLAS HERLIN (1963–2017) oli Koneen omis tajasuvun perijä, sijoittaja, kirjankustantaja ja tietokirjailija. Merkittävän osan työurastaan hän teki taloustoimittajana Kauppalehdessä, Suomen Kuvalehdessä ja Ilta-Sanomissa. Me diavaikuttajana hän toimi myös Teos-kustan tamon ja Uusi Suomi -nettilehden perustajana sekä Alma Median yhtenä omistajana ja halli tuksen jäsenenä. Surullisen hahmon miljardööri Heikki Herlinin isästään kirjoittama elä mäkerta esittelee nahkarotsissa ja cowboybuutseissa kabinettien, kantabaarien ja Niz zassa sijaitsevan kakkosasuntonsa väliä kulkeneen oikeudentuntoisen, suorapuheisen ja ahdistuneen älykön, joka halusi olla kapi nallisempi kuin pystyi perityssä asemassaan lopulta olemaan. Teos perustuu John Simonin paljon huo mioita saaneeseen Koneen Ruhtinas: Pekka Herlinin elämä -teokseen (Otava, 2009), Nik las Herlinin omiin muistiinpanoihin ja kir joittajan tekemiin lähipiirin haastatteluihin. Se ei peittele kohteensa itsekin eri yhteyksissä avaamia isätraumaa, pelkoja ja alkoholin ku rimusta. Useita kertoja vieraillaan myös Nik las Herlinille tärkeässä USA:ssa, johon kirjan nimi viittaa. Heikki Herlinillä ei ehkä ole sanan säilän heiluttajana isänsä kokemusta, mutta sen minkä hän tekstin nyansseissa häviää, hän voittaa tunteikkaalla vilpittö myydellä. Elämäkerta on ar vokkaimmillaan juuri valotta essaan julkisuuden henkilön yksityistä elämänkärvistelyä sekä juron roolinsa takaa ja kamaa aitoa myötätuntoa lä heisiään ja muita ihmisiä koh taan. Heikki Herlin: Tuollapäin on highway. Teos, 2020, 240 s. Kirjaarviot
50 • 10 / 2020 VIISITOISTA SUOMALAISTA sarjakuvatai teilijaa kertoo millaista heidän elämänsä oli 1.4.2020 koronaepidemian rajoitusten keskel lä. Poikkeustila näkyy väläyksinä: maskeina, lisääntyneenä hygieniasta huolehtimisena, etätöinä, tapaamisten perumisena ja etäkou luna. Roomassa asuvalla Kati Kovácsilla myös ulkonaliikkumiskieltona. Solja Järvenpää (toim.): Päivän sarjakuva omakustanne 2020, 65 s. TYYPILLISTÄ TEOKSEN uupumuskuvauk sille on, että päähenkilön kokemus tilantees ta jää hänen ympärillään olevilta ihmisiltä huomaamatta. Usein päähenkilö pyrkii aktiivisesti sa TEKSTI MIIA VISTILÄ Runollista rakkautta ja poikkeustilan arkea Voima-fi:ssä arvioidut sarjakuvat kertovat uupumuksesta, koronaarjesta ja I maailmansodan aikaisen lesbo rakkaustarinan. TEKSTI MARKKU TUHKANEN SUOMALAISET OLISIVAT ANSAINNEET tämän teoksen jo aiemmin! Mutta hyvä näinkin, ja toivottavasti presidentti Tarja Halosen aktivis titarina päätyy nyt myös sellaisiin käsiin, jotka poliittisen uran aikana eivät tunnekuohultaan olisi sitä yöpöydälleen huolineet. Aiemmin Halosen elämänkaarta ovat kirjanneet Paavo Haavikko ja viimeksi vajaa vuosikymmen sitten Hannu Lehtilä. Nyt asialla on myös presidentti Martti Ahtisaaren elämäkerran kirjoittanut toimit taja Katri Merikallio. Kolmas kerta toden sanoo, sillä Merikallio onnis tuu erinomaisesti. Keskiössä on Halosen vuosikymmenien mittainen toiminta kansa laisjärjestöjen aktivistina ja vähemmistöjen määrätietoisena puolusta jana. Henkilökohtaisen elämän kuvioita raotetaan sopivasti. Lopuksi päädytään nykyisiin kansainvälisiin luottamustehtäviin sekä pandemi an kirvoittamiin ajatuksiin. Kirja piirtää Halosesta maanläheisen kuvan, jota ryydittävät pää henkilön terävät kommentit läpi teoksen. Ikäpolveaan edustaville kan nattajille ja aktivistikavereille tarina lienee tuttu, mutta monille suoma laisille Halosen toiminta on jäänyt yksittäisten, julkisuudesta tuttujen välähdysten varaan. Useille nuorille kansalaisille hän on pelkästään ensimmäinen naispresidentti. Halosen merkitys suomalaiselle yhteiskunnalle on kuitenkin paljon enemmän. Olisikin sääli, jos hä nen koko toimintansa jäisi presidenttiyden varjoon tai järjestöjyrien muisteluihin. Kuten päähenkilö it sekin kirjassa toteaa: ”Se on lopulta aika pieni se po rukka, joka näissä kuvioissa keskeisesti vaikuttaa”. Pitkäjänteisen toiminnan vaikutukset sen sijaan ulottuvat joka kotiin. Halosesta ei tehdä kiiltokuvaa. Kirja käsittelee avoimesti myös median ja vastustajien esille nos tamia kipupisteitä, mutta tarjoaa toki päähenkilön omat selitykset toiminnalleen. Katri Merikallio: Tarja Halonen – Erään aktivistin tarina, Into 2020, 250 s. Enemmän kuin presidentti TEKSTI MIIA VISTILÄ TEKSTI MARKKU TUHKANEN Kuolema kulkee Lontoossa Liberalismin kriisin syyt ja seuraukset LIBERALISMI TARJOAA uskoa unelmiin, voi mautumisen kokemuksia ja teknisiä ratkaisu ja. Vauraissa länsimaissa yhteiskuntamme ja maailmankuvamme perustuvat liberalismiin vaikka emme tietoisesti sitä ajattelisikaan. Liberalismi on kapitalismin käyttöliittymä, vaikka kapitalismi toimii myös totalitaarisis sa valtioissa. Mikä liberalismia vaivaa? on tiivis ja yksi tyiskohtainen katsaus liberalismin syntyyn ja käytäntöihin. Vapauden illuusion avulla liberalismi tekee meistä ihmisistä ja elonke hästämme pääoman kasautumisen välinei tä. Se tarjoaa osittaisia ratkaisuja sen itsensä edesauttamiin ongelmiin kuten biosfäärin tu houtumiseen, köyhyyteen ja mielenterveysongelmien lisääntymiseen estäen samalla muutokset, jotka ratkaisisivat nämä ongel mat, mutta uhkaisivat liberalismia itseään. Kiinnostavinta teoksessa ovat liberalismin poliittisten vaihtoehtojen esittelyt. Saadak seen aikaan todellisia muutoksia, moralisti sen vasemmiston, kulttuurisesti kapinoivan äärioikeiston, postfossiilisen posthumanis min, luksuskommunismin tai xenofeminis min täytyy vedota massoihiin tiedon, tunteen ja voiman tasolla. Lahtinen ja Purokuru ovat käsitelleet li beralismin ongelmia ja vaihtoehtoja yksityis kohtaisemmin Voiman nettisivuilla vuosina 2017–2020 julkaistussa Mikä meitä vaivaa? -podcastissaan, jota he julkaisevat nyt Patreo nissa. Kirja jää rajallisen mittansa vuoksi vä kisinkin kuunnelmasarjaa pinnallisemmaksi. Veikka Lahtinen & Pontus Purokuru Mikä liberalismia vaivaa? Kosmos 2020, 207 s. FROM RUSSIA WITH BLOOD eli Tappolista on vetävään dekkari tyyliin kirjoitettu tarina maanpa koon Britanniaan muuttaneiden venäläisten oligarkkien, heidän apureidensa ja kotimaansa pettä neiden turvallisuusvirkamiesten karuista kohtaloista. Henkilögalleria keskittyy Neu vostoliiton jälkimainingeissa mil jardiomaisuuden valtionyhtiöi den yksityistämisillä tahkonneen ja sittemmin maanpakoon lähte neen Boris Berezovskin hoviin Lontoossa. Berezovski löydettiin kuolleena kylpyhuo neestaan vuonna 2013. Buzzfeedin toimittaja Heidi Blake on niputtanut yksiin kansiin jo aiemmin uutisista tutuiksi tulleet venäläis ten maanpakolaisten murhat ja muut oudot kuolemat. Blaken syyttävät sormet sojottavat kah teen suuntaan. Sivullisia uhreja kaihtamat tomaksi viikatemieheksi nimetään Venäjän ylin johto. Britannian ministereitä syytetään tapahtumien painamisesta pitkään villaisella. Itsensä Venäjän kruunaamattomaksi kei sariksi mieltänyt Berezovski olisi kirjasta mielissään. Myös pääkonnaksi nimetty Venä jän presidentti Vladimir Putin saattaa virnis tää: Blaken kirja paradoksaalisesti vahvistaa hänen julkista viestiään, jonka mukaan ”ku kaan maanpetturi ei ole turvassa”. Suomalaisista mainitaan pariin otteeseen Lontoossa asuva miljardööri Chaim ”Poju” Zabludowicz. Heidi Blake: Tappolista Atena 2020, 373 s. laamaan tilansa, jotta häneen ei suhtaudut taisi negatiivisesti. Apua on vaikea hakea ja saada. Karoliina Korhonen & Anssi Vieruaho (toim.): Katkenneita lankoja – Tarinoita loppuunpalamisesta Atena 2020 RUNOISSA RAKASTAVAISET kuvaavat tun teitaan toisilleen, ja sarjakuva näyttää yhden heidän kohtaamisistaan. Lukija pääseet eläy tymään tarinaan sekä kummankin rakas tavaisen että ulkopuolisen tarkkailijan nä kökulmasta. Runojen kautta ehtii tutustua päähenkilöiden sisäiseen maailmaan ennen kuin näkee esimerkiksi heidän kasvojaan. Lasse Hauerwaas & Iina Silventoinen: Bobby Enostone 2020, 65 s.
10 / 2020 • 51 TEKSTI MIIA VISTILÄ Liberalismin kriisin syyt ja seuraukset TODELLISTEN IHMISTEN elämänta rinoita lyhyesti esittelevä Elena Favillin ja Francesca Cavallon Iltasatuja kapinallisille tytöille (2017) aloitti kir ja-alalla ilmiön. Kaikenikäisiä viehät täneelle lastenkirjalle tehtiin pian jat ko-osa, ja vastaavia kokoelmia ilmestyi lisää niin nais-, mieskuin sukupuoli neutraalistakin näkökulmasta. Maria Petterssonin Historian jännät naiset laajentaa genreä aikuisem malla otteella. Pettersson esittelee sata ”jännää” naista, jotka rikkoivat aika kautensa naisille asetettuja normeja tai elivät muuten poikkeuksellisen elä män. He olivat tiedenaisia, hallitsijoi ta, aktivisteja, taiteilijoita – tai sotilai ta, rikollisia ja vakoojia. Monet olivat useampia yhtä aikaa. Kokonaisuus on avartava, kutkuttava ja surullinen. Aikojen ja paik kojen kirjo on laaja, Pettersson kirjoittaa koko ihmiskunnan historiasta. Elämäntarinoista löytyy jännittäviä yksityiskohtia menneillä vuo sisadoilla: kuumailmapallolentoja, kirjesotia, kaksintaisteluja! Naiset pääsivät eteenpäin älynsä, intohimonsa, päämärätietoisuutensa ja usein luokka-asemansa turvin, mutta samalla jäivät toistuvasti miesten, veljiensä tai kollegojensa varjoon. Monen kukoistus päättyi tragediaan, mutta moni myös eli pitkän elämän ja sai ansaitsemaansa arvostusta. Historialliset tapahtumat on taustoitettu huolellisesti ja selkeästi. Ta rinoista nauttiminen ei vaadi aiempaa historian tai maantieteen tunte musta. Kirja on esineenä kaunis, ja sisältö myös graafisesti korkeatasoi nen lukuisine valoja piirroskuvineen. Maria Pettersson: Historian jännät naiset Atena, 502 s. Yksityiskohtia naisten elämästä YMPÄRISTÖTUHO, EKOSIDI H yvä ja terve elinympäristö se kä elinkelpoinen maapallo ovat ihmisoikeuksia, jotka kuuluvat meille kaikille. Niitä täytyy edistää muun muassa hyvällä ilmastopolitiikalla ja päästöjä vähentämällä. Toisaalta myös niiden tuhoamisesta pitää joutua vastuuseen. Ekosidi, ympäristötuho, voidaan ymmärtää yleisesti ekosysteemien ja luonnon massatuhona, jonka vaikutukset luonnolle ovat laajat, vakavat tai systemaattiset. Kansainväliset kampanjat ajavat ekosidin tunnistamista kansainväliseksi rikokseksi. Toisaalta se voi myös viitata vastuuttomaan ilmastoja ympäristöpolitiikkaan, jonka vuoksi suuri määrä ihmisiä kuolee. Maailman luonnon monimuotoisuus vähenee kiihtyvällä tahdilla huolimatta monista kansainvälisistä tavoitteista. EU:ssa jopa 81 prosenttia lajien elinympäristöistä on kehnossa kunnossa. Ilmastonmuutos kiihdyttää lajikatoa ja pahentaa radikaalisti kaupunkien huonon ilmanlaadun vaikutuksia esimerkiksi astmaatikoilla tai sydänsairailla. Kenen vastuulla on se, että ihmisiä kuolee allergioihin tai syöpätauteihin sen vuoksi, että ilmanlaatuvaatimuksia tai kemikaalilainsäädäntöä ei noudateta, vaikka tiedämme niiden välisen yhteyden? Esimerkiksi hormonihäirikkökemikaalit ovat keskeisiä karsinogeeneja ja monien sairauksien taustalla. Niillä on pitkäaikaisvaikutuksia, jotka ovat peruuttamattomia. Terveydelliset vaikutukset ovat poliitikkojen ja valtioiden tiedossa, joten joidenkin hallitusten vastuuton ilmastopolitiikka voitaisiin myös tulkita ympäristötuhoksi ja rikokseksi ihmisyyttä vastaan. Rikos ihmisyyttä vastaan on kansainvälisen rikostuomioistuimen toimivallan alla oleva rikos. Ympäristötuhosta aiheutuva lisääntyvä kuolleisuus on myös jatkossa tulkittava kansanmurhaksi, ekosidiksi, eli rikokseksi ihmisyyttä vastaan. Ongelma tulee konkreettisesti esille myös kehittyvissä maissa esimerkiksi jäteviennin kautta. Jos viemme paljon haitallista ja vaarallista elektroniikkaja laivaromua purettavaksi huonoihin ja suojaamattomiin oloihin, joissa ihmiset sairastuvat jätteitä käsitellessään, voimme kysyä, mistä tässä oikeasti on kysymys. Keskustelu ympäristötuhosta on saanut jalansijaa poliittisissa keskusteluissa, eikä Euroopan parlamentti ole poikkeus. Ympäristötuhon tunnistamisella on kiire. Tulevat kuukaudet näyttävät parlamentin kannan ekosidin tunnistamiseen lainsäädännössä. Sirpa Pietikäinen Euroopan parlamentin jäsen sirpa.pietikainen@europarl.europa.eu WWW.SIRPAPIETIKAINEN.EU TEKSTI MATTI IKONEN Pähkinöitä lapsille ja lapsenlapsille ILMASTONMUUTOS PAKOTTAA meitä sopeutumaan vähemmän kasvihuone kaasupäästöjä tuottavaan ruokavalioon. Samalla se antaa mahdollisuuden kas vattaa uusia lajeja ja lajik keita pohjoisempana kuin ennen. Pähkinäpensaat tu levat kasvamaan Kainuus sakin. Niiden nykyisillä luontaisilla kasvualueilla etelässä menestyvät myös jalopähkinät kuten saksan pähkinä ja herttajalopähki nä. Metsäpähkinä eli hassel on menettänyt kasvupaikkojaan lehdoissa peltoviljelylle ja metsätaloudelle, eikä sitä vielä viljellä puutarhoissa Latviaa pohjoisempana. Metsäpuutarhuri Joel Rosenberg esittelee ensimmäisessä Suomen oloihin kirjoitetussa oppaassaan Pähkinöitä omasta puutarhasta, miten valitsemalla kasvatettavia puita ja pensaita kokeiluun ja jalostukseen voimme tulevaisuudessa tuottaa hassel pähkinöitä kuten nykyään omenoita. Päh kinänviljely ei ole aivan hätäisen hommaa, ensimmäinen sadonkorjuu koittaa 7 tai 15 vuoden kuluttua taimien istutuksesta. Rosenberg ei purista tietojaan pähki nänkuoreen, vaan runsas ja kattava opas käy jännittävillä tutkimusmatkoilla päh kinöiden kasvupaikoilla. Se esittää seikka peräisesti kattavin kuvin ja sanoin, miten pähkinät voivat yleistyä ja menestyä Suo messa. Kirja ilmestyy joulukuussa. Joel Rosenberg: Pähkinöitä omasta puutarhasta. Opas suomalaisten pähkinöiden kasvattamiseen Into Kustannus 2020, 188 s.
52 • 10 / 2020 Vanhat kaaleenlaulut soivat uusille sukupolville TEKSTI MARKKU TUHKANEN KUVAT MAARIT KYTÖHARJU Perinteiset romanilaulut olivat jo unohduksen partaalla. Mestarilaulaja Hilja Grönfors on pelastanut arvokkaan kulttuuriperinnön kaikkien ulottuville. Musiikki Hilja Grönfors luottomuusikoidensa Kiureli Sammallahden (vas.) ja Valtteri Bruunin keskellä.
10 / 2020 • 53 S UOMEN ROMANEILL A on ollut omat perinne laulunsa, joita valtavä estö ei ole juurikaan kuullut. Monenkirjavat laulut ovat siirtyneet ro manisuvuissa suullisena perintönä su kupolvelta toiselle. Niitä on aiemmin laulettu yhteisis sä kokoontumisissa, useimmiten ilman säestystä. Nuotinnoksia ei ole ollut. Genrejä on monia. Rakkauden ja kaipuun lisäksi laulut kertovat usein vanhan elämäntavan keskiöön kuulu neista hevosista ja markkinoista. Myös vapauden menetys ja yksinäisyys ovat toistuvia aiheita. Mahtilauluilla on puolestaan tuotu ilmi oman suvun tai sen päämiehen valtaa ja saavutuksia. 1960-luvun lopulta lähtien Roma nien elinolosuhteiden muutokset ja valtakulttuurin vaikutukset alkoivat tuntua myös perinnemusiikin saralla. Kiertolaiselämä hiljeni, kun asuinolot paranivat. Kerrostaloissa asumi nen yleistyi ja kokoontumiset vähe nivät. Televisioviihde vangitsi myös romaninuoria. Mainion ajankuvan tarjoilee vuo delta 1973 peräisin oleva Yleisradion tv-ohjelma Saako laulaa? Dokumentti esittelee romanien lauluja musiikki perinnettä Hämeessä. Aikuisia laula tetaan ja haastatellaan. Tahattomasti haastattelujen taustalla kuuluu paikoi tellen lasten laulua, ja pienissä suis sa soivat päivän hitit: Irwinin Poing Poing Poing, Carolan Herrojen kanssa pellon laidassa ja Middle Of the Roadin Chirpy Chirpy Cheep Cheep. Samoihin aikoihin suursuosioon ponnahtanut Hortto Kaalo lauloi ra diossa kaaleen laulujen ohella myös aikansa tunnetuimpien iskelmänikka reiden ”mustalaistyyliin” sävellettyjä ja sanoitettuja hittejä. Seuraavalla vuosikymmenel lä punknuoriso sai omaleimaisen kosketuksen romanien laulukirjaan, kun Tumppi Varosen kipparoima Problems? levytti Kengitäppä poika -singlen vuonna 1982. Pääosin valtaväestö oppi tunte maan romanilaulajia tangon taiturei na ja myöhemmin Tangomarkkinat kilpailun jokavuotisina osallistujina Seinäjoella. ROMANIYHTEISÖSSÄ PERINTEISET kaaleen laulut olivat painumassa unohtuneeksi aarteeksi. Kunnes 1990-luvun puolivälissä tusina romaninaisia päätti opinto kurssinsa Helsingissä. Useimpien jat kosuunnitelmissa siinsi koulunkäyn tiavustajan, romanikielen opettajan tai lähihoitajan ammatti. Oopperalau lajan urasta lapsena haaveillut Hilja Grönfors askarteli mielessään jotain aivan muuta. Kun kurssilaisia oli kutsuttu laula maan romanien tilaisuuksiin, Grön fors oli huomannut, ettei juuri kukaan enää muistanut vanhoja perinnelaulu ja, joku ehkä hyräili säkeen sieltä, toi nen täältä. Siinä kaikki. O PETUSHALLITUKSEN viimeisimpien selvitysten mukaan valtaosa romaninuorista hakeutuu ammattikouluun peruskoulun jälkeen. Romaneja opiskelee, työskentelee, opettaa ja tekee tutkimusta tällä hetkellä myös korkeakouluissa, mutta he ovat selkeästi aliedustettuina. "Romaninuorilta saatetaan odottaa vähemmän kuin muilta nuorilta ja into etenkin akateemisille koulutuspoluille voidaan tukahduttaa esimerkiksi väittämällä haaveita epärealistisiksi", sanoo kasvatustieteilijä Jenni Helakorpi Romaninuorista voidaan ajatella, että "kunhan tulee kouluun", kun toiset oppilaat nähdään mahdollisina tulevina lääkäreinä, asianajajina ja presidentteinä. "Oman tutkimukseni valossa katson, että rakenteellinen rasismi vaikuttaa siihen, minkälaisia mahdollisia tulevaisuuksia itselle voidaan kuvitella", toteaa Helakorpi. Hänen Helsingin yliopistossa syksyllä tarkastettu väitöstutkimus analysoi kansallisten romanivähemmistöjen peruskoulutuksen edistämiseksi tehtyä työtä Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa. "Rakenteellinen rasismi voi vaikuttaa nuorten kouluttautumisuskoon myös huolena siitä, uskaltaako sitä lähteä kouluttautumaan pitkän tien ilman säännöllisiä tuloja, jos työmarkkinoilla lopulta kuitenkin syrjitään." Mahdolliset toistuvat rasismin kokemukset heijastuvat lisäksi psyykkiseen jaksamiseen. Suomen kouluissa toistetaan usein myös rodullistavia käsityksiä eli romaneihin ryhmänä liitetään uskomuksia, joiden pohjalta romanilapsia ja -perheitä koulussa kohdataan. Ajatellaan esimerkiksi, ettei romanikulttuuriin kuulu koulunkäynti tai työnteko, mikä ei pidä paikkaansa. "Romaneilta odotetaan, että he itse jatkuvasti osoittavat negatiiviset käsitykset heistä olevan vääriä ja olevansa suvaitsemisen arvoisia ja hyviä, mikä jo itsessään on vääristynyttä ja syrjivä mekanismi", sanoo Helakorpi. Väitöstutkimus osoittaa, että romanien koulutuksen edistämisestä puhuttaessa romaniperheet kuvataan usein ongelmallisiksi. Politiikkaohjelmissa oletetaan, että ongelma on romanien omassa toiminnassa ja että heidän olisi muututtava. "Tämä on jälleen tapa kääntää katse pois koulutuksen rakenteellisista ongelmista ja syrjivistä mekanismeista. Katsonkin, että tarvitsemme antirasistista koulutusta. Meidän tulee siis esimerkiksi tarkastella sitä, miten normit ja etuoikeudet koulutusjärjestelmässä ja yhteiskunnassa toimivat", Helakorpi toteaa. Myös se, kuinka yksiulotteisesti Suomi ja suomalaisuus kuvataan kouluissa ja oppikirjoissa, on syrjivä mekanismi – kenen näkökulmasta esimerkiksi Suomen historiaa kerrotaan ja keiden näkökulmista vaietaan. "Meidän olisi siis tärkeää käydä läpi kriittisesti, minkälaista narratiivia Suomesta tuotamme ja keitä sisällytämme mukaan ja ketkä marginalisoimme kertomuksista. Usein suomalaisuuden kuvauksista jää pois esimerkiksi kansalliset vähemmistöt ja kaikenlainen moninaisuus". Helakorven tutkimus tosin myös kyseenalaistaa ajatuksen, että laajempi romanikulttuurin tuntemus poistaisi rasismin tai syrjinnän. "Väitän, että tämä ajatus ohjaa ajattelemaan, että on romanien oma syy, että heitä syrjitään, koska he eivät ole tarpeeksi paljon sivistäneet muita omasta kulttuuristaan. Tähän rakentuu siis logiikka, että rasismi ja syrjintä johtuvat muiden viattomasta tietämättömyydestä, joka korjaantuu sillä, että romanit selittävät muille omasta kulttuuristaan". Jenni Helakorpi: Innocence, privilege and responsibility – Power relations in policies and practices on Roma, Travellers and basic education in three Nordic countries. Helsingin yliopisto, 2020. Koulutus karttaa romaninuoria Jo pikkutyttönä innokkaasti esiin tynyt Grönfors oli sen sijaan säilönyt muistiinsa kaiken aiemmin kuuleman sa. Kurssin päättyessä hän valitsi elä mäntehtäväkseen vanhojen perinne laulujen keräämisen. ”Ajatus iski voimakkaana. Minulla ei ollut mitään aikaisempaa kokemus ta. Kynä ja kitara tulivat työvälineiksi. Lähdin tapaamaan vanhoja romaneja eri puolille Suomea. Ikääntyneille jär jestetyt leirikokoontumiset olivat eri tyisiä aarreaittoja”, muistelee Grön fors keittiönpöydän ääressä kotonaan Lahdessa. Näin jälkikäteen katsottuna päätös tuli kreivin aikaan. Tänä päivänä van hojen laulujen taitajia ei ole montaa elossa, useat Grönforsin laulattamista kin ovat nyt edesmenneitä. ”Tukena työssäni oli oma, pitkä lauluperinteeni. 'Setä, anna markka, niin laulan sulle! Täti, anna mark ka, niin laulan!' Näin se lähti laulajan ura käyntiin jo lapsena”, naurahtaa Grönfors. VUOSIEN UURASTUS on tuonut aar teen kaikkien ulottuville. Maailman musiikin keskus julkaisi viime vuonna Vanhojen kaaleenlaulujen oppikirjan. Kiitelty, korkeatasoinen julkaisu sisäl tää Grönforsin ohjelmistosta 32 säes tyksetöntä laulua äänitteinä ja nuot teina. Nuotinnoksista ovat vastanneet Sibelius-Akatemian opiskelijat. Toinen osa lauluista on luvassa ensi vuonna. Kaikkiaan koossa on 125 lauludemoa ja tallennus jatkuu, jos ja kun uusia lauluja tulee vastaan. ”Päämääränä on ollut jättää tulevil le sukupolville tieto, että Suomessa on asunut tällainen romaniheimo, jolla on ollut oma tapakulttuuri, oma kieli ja oma musiikki. Vaikka seuraava su kupolvi ei näistä kiinnostuisikaan, niin jo seuraava voi kaivata juuriaan”, sa noo Grönfors. Grönforsin kolmas oma musiikkial bumi Katta ame aavaa? (Mistä tulem me?) julkaistiin vuonna 2018. Vaikka albumin nimi on romanikielinen, lau lut lauletaan suomeksi. Säestyksestä vastaa Latšo Džinta -muusikkokollek tiivi, joka oli mukana jo vuosikym men aiemmin etno-Emmalla palki tulla Phurane Mirits (vanhat helmet) esikoisalbumilla. Luottomuusikoiden Valtteri Bruunin ja Kiureli Sammallahden merki tystä vanhojen romanilaulujen esiin marssille on vaikea yliarvioida. ”Meillä on ollut tiivis yhteys 90-lu vulta lähtien. Kumpulan kylätilassa oli esiintyminen, ja nämä innokkaat mu siikinopiskelijat Olarista olivat paikal la nauhureineen, siitä se lähti.” Valtaväestön korviin Grönfors livah ti viimeistään Palefacen palkitulla Helsinki – Shangri-La albumilla, jossa hän vieraili Saapuu elokuun yö -raidalla. ”Silloin kun minua pyydetään, olen valmis lähtemään rohkeasti mukaan mihin vaan. Haluan kokeilla myös osaamiseni rajoja.” KYMMENL APSISEEN PERHEESEEN Juualla syntyneellä laulajalla on taka naan värikäs elämänkaari. Kokemus ta on kertynyt niin kiertolaiselämästä Suomessa kuin siirtolaisuudesta Ruot sissa. Ompelijan työt ovat vaihtuneet esiintymisiin palkittuna mestarikan sanlaulajana, ja menestys on vienyt keikkamatkoille ympäri Eurooppaa ja aina Yhdysvaltoihin asti. Koronaepidemia on jättänyt aikaa menneiden muisteluun, parhaillaan työn alla onkin omaelämäkerta. ”Kirjoitan perinteisesti käsin, ajatus pysyy ehyempänä. Puolet on jo valmii na, joten tavoitteena on julkaista kirja ensi syksynä”, Grönfors laskee. Lempikappaleen nimeäminen ei aiheuta mestarikansanlaulajalle päänvaivaa. ”Suuret ovat surujen pellot, se heh kuu ikään kuin koko elämäni peilinä.” Sibelius-Akatemian oppilaat ovat nuotittaneet suullisena perinteenä kulkeneet Vanhojen kaaleenlaulujen oppikirjan laulut.
54 • 10 / 2020 Räp piyh tye Pim eä Hed elm ä tun nist aa valt apo sitio t ja teke e syn kky yde stä pon nist ava a bass opa ino tteis ta mu siik kia sop ivan käly isell ä este tiik alla . TEK STI ANT TI KUR KO KUV A HEN RI SALO NEN Ei mis sä än piir eis sä S UOMALAISEN RÄPIN pe ruskirjosta positiivisesti erottuva Pimeä Hedel mä rikkoo räpin norme ja uudella HITMIX 2020 -levyllään. Queeriin ja tee-se-itse-meininkiin nojaava yhtye räppää terapiaistunnoista, maailman tuhosta ja kuluttamisesta. Välillä rak kaudestakin. Vaikka huumori ja ironia ovat läsnä, taustalla on vilpittömän va kava pohjavire. Mistä yhtyeenne nimi Pimeä Hedelmä tulee? Vane Vane Aloitettiin tehdä mu siikkia sellaisessa synkässä elämän vaiheessa. Oli selkeää, että nimen pi ti liittyä pimeyteen tai synkkyyteen. Hedelmä tuli siihen sattumalta, kun brainstormattiin nimeä. Kaisa Cleva Yksi ehdotus nimeksi oli Tuulen viemää ja kaljan tuomaa. Mistä olette hakeneet inspiraatiota tähän uuteen Hitmix 2020 -levyyn? K Reilu vuosi sitten alettiin teke mään tätä levyä. Osa biiseistä on teh ty ennen koronaa. Ennen koronaa oli toiveajattelua, että saataisiin levy ulos keväällä, mutta se venyi. Vaikka vuo si on ollut vaikea, siitäkin on vuotanut asioita levylle. Liki Avaruudesta arjen harmau teen ja toisaalta parhauteen. Soun dillisesti levyä inspiroi kai paljon se, että haluttiin tehdä meneviä, live-rie huntaan sopivia biisejä. Musiikillises ti selkeimpiä vaikutteita levyllä on memphis rap ja grime, mutta myös yleisemmällä tasolla moderni hiphop ja trap. V Aika paljon me vaan katsellaan maailmaa ja mietitään mitä tunteita se herättää. Kaivellaan jotain elämän tarkoitusta aina välillä. Mistä levyn nimi juolahti mieleen? V Joku sanoi, että tää on tällainen hitmix. Kokoelma hittejä. K Ja kokoelma erilaisia fiiliksiä. Le vy käsittelee pärjäilyä ja toivottavasti myös voimaantumista. Vaikka välillä on synkkää, koitetaan kuitenkin repiä iloa ja toivoa. Teittekö yhteisen päätöksen muuttaa Tampereelta Helsinkiin? V & K & L Ei! Ette ehtineet olla Tampereen räppikuvioissa hirveästi mukana? Osaatteko sanoa mikä on manseräpin tilanne? V Eipä oikeastaan. Silloin kun asuin Tampereella, ajattelin, että suomiräppi on noloa. Ehkä se Tampere on enem män siinä puheessa. Ärrät surisee. K Kyllähän siellä hommia tehdään. Ei me olla niissä eikä oikein missään muissakaan piireissä. Uudella levyllä te räppäätte kapitalismin ja mielenterveyden ongelmista. Kuinka paljon kapitalismi hyötyy riittämättömyyden tunteesta, jota yhä useampi nykyään potee? V Ei se pelkästään hyödy, vaan haluaa synnyttää sitä. K Sitä vastaan kaikki varmaan yrit tää taistella. V & L Ei yritä! K Okei, ei yritä. Voisitteko esiintyä mielen osoituksissa? V Viime vuonna esiinnyttiin Helsin ki ilman natseja -mielenosoituksesssa. K Sitten me oltiin mukana Elokapi nan päätösjuhlissa, vaikkei se tilaisuus itsessään ollut mielenosoitus. Ihan hy vin voidaan kuvitella tulevaisuudessa kin esiintymistä mielenosoituksissa. Viljelette kappaleissa paljon ironiaa. Kumpi on teistä kiinnostavampaa, ironia vai vilpittömyys? L Vilpittömyys on kiinnostavam paa, mutta riippuu tosi paljon kon tekstista. Räpissä vilpittömyys on hy vin keskeistä, mutta siinä on pieni vivahde-ironia. Pelkkä tykitys olisi tyl sää. Pitää olla joku huumoriin liittyvä kulma, mutta en tiedä onko se ironiaa vai mitä. K Mun mielestä ironia ei ole kovin kiinnostavaa. Ironia on läsnä, mutta aika usein puhutaan ennemminkin lii oittelun kautta. Vaikka on huumoria, niin ollaan kyllä tosissamme asioiden kanssa. Miten kuvailisitte biisienne tekoprosessia? V Me brainstormataan ja sitten kat sotaan, mitä siitä syntyy. K Nyt on mennyt aika paljon niin, että Liki on tehnyt biittejä valmiiksi ja siitä ollaan lähdetty rakentamaan. Niitä kuitenkin syntyy ihan älytöntä tahtia, eikä me ehditä kirjottaa niin nopeasti. L Olen ollut enemmän mukana kommentoimassa. Jos ollaan mietitty jotain tiettyä biisiä, niin samalla kun nuo kirjottaa versejä, olen voinut hah motella kappaleen punaista lankaa ja kertosäettä. Teen aika nopeasti ja pal jon, jos olen tehdäkseni. Mitä eroa on teidän mielestä naisten ja miesten tekemällä räpillä? K Tietenkin ihmiset kirjoittaa omis Mu siik ki
10 / 2020 • 55 ta positioistaan. Jos suomiräpin kannal ta katsoo, niin onhan se tosi cis-miespainotteista edelleen. Olisi toivottavaa, että vähemmistöjen ja naisoletettujen ääni pääsisi enemmän esille. Ärsyttääkö, kun sukupuoli otetaan aina esiin naisoletettuja räppäreitä haastatellessa? V Joo. K On se ärsyttävää, vaikka ymmär rän miksi ollaan vielä tässä keskus telussa. Keskusteluun toivoisi enem män tasoja ja kontekstualisointia, että puhutaanko nyt rakenteista vai mistä puhutaan. Tuntuu, että tällä hetkellä kiinnostavimmat kantaaottavat räppärit eivät ole miehiä. Mistä luulette, että tämä johtuu? V Luulen, että kiinnostavat asiat ta pahtuu ei-cis-miesten tekeminä, koska niitä ole vielä kuultu sellaisessa muo dossa kuin niitä nyt esitetään. Uskal letaan tehdä eri lailla asioita, mutta eihän se valtavirrassa näy. Ei meidän resurssit ja mahdollisuudet jakaudu millään tavalla tasan. K Valtapositiot on olemassa. On hyvä, että ihmiset ottavat tilaa ja saa vat omaa ääntään kuuluviin, ja et tä muidenkin kuin cis-heteromiesten äänet kuuluvat. En koe, että Mussukka-rakkauslaulu on seksuaalivähem mistöjen tunnari, mutta tuntui tär keältä kirjoittaa siitä positiosta. Olen kyllästynyt kuuntelemaan pelkästään heterorakkauslauluja. Missä määrin koette, että räppimaailma on toksinen*? L Ei siitä oikein voi mitään uni versaalia totuutta sanoa. Tietysti aina gangsta-rapista lähtien, ja sitä aiem minkin, räpissä on ollut paljon nimen omaan maskuliinisuuteen liittyvää toksisuutta. Edelleen, jos kuuntelee satunnaisotannalla miesoletetun te kemää räppiä, niin todennäköisyys on melko korkeella, että sieltä tulee jotain enemmän tai vähemmän väsynyttä paskaa. Mutta se ei ole niin musta valkoinen kysymys, koska pitää myös ymmärtää kulttuuria, josta musa tu lee, ja minkälaisia taustatekijöitä sii hen liittyy. K Pitää miettiä puhuuko globaa listi vai lokaalisti ja tarkastella mitä ne sen kyseisen kontekstin rakenteet ovat. Toksisuutta on kaikkialla, ja se liittyy aina myös rakenteisiin. Pitää ot taa huomioon hiphopin syntykonteks ti Yhdysvalloissa, ja että asiat eivät ole niin yksinkertaisia, että kannattaisi lii kaa tehdä yleistyksiä. Sosio-ekonomista ja poliittista puolta ei voi irrottaa räpis tä, ja edelleenkin ollaan valitettavasti siinä maailman tilanteessa joka on paska ja perustuu sortaviin yhteiskun nallisiin rakenteisiin ja ne taas vaikut tavat kaikkeen. Vastaavasti Suomen kontekstissa kannattaa pohtia, mistä se toksisuus tässä rakenteessa kertoo. Ja onneksi maailmassa on myös super paljon upeita ja ei-toksisia räppäreitä. Ja tietty on tärkeetä myös ymmärtää oma positio ja etuoikeudet tässäkin keskustelussa. V Harmittaa puhua nimenomaan räpin toksisuudesta, koska patriar kaatti vaikuttaa kaikkeen. Ei ole suo miräpin syytä, että siellä on toksisuut ta. Yhteiskunnan voimasuhteet näkyy, koska räppi on ominut niitä vaikutteita ympäriltään. L Vaikka räpin histori asta voidaan löytää paljon toksisia piirteitä, siellä sen tään käsitellään yhteiskun nallisia teemoja toisin kuin monissa muissa genreissä. Kuuntelin levyä ja siitä nousi esiin tämä hieno verse: ”aito, feikki, kakka, pissa, kumpi sinä olet, koira, kissa”. Mitkä on teidän omat suosikkilainit tältä levyltä? L Just tuolla Feikkibiisil lä Kaisalla on sellainen flow missä se kuulostaa ihan Pate Mustajärveltä: ”Otan vastaan massit, mut en kumartele mihkään”. V Levyn vika laini: "Muistakaamme mitä RuPaul sanoo, siihen uskon mäki, kaikki syntyy alastomana, loput on dragii" K Ei oo mikään mun lemppari, mut varmaan viikon soinut päässä siitä Adlibistä sun ”äläpä käpäläl huido, muskarist asti soinu mun guiro”. Pidättekö kälyisestä estetiikasta vain siitä syystä, että te ette ole rikkaita? V Aika paljon varmaan joo. Sitä käy tetään, mitä on. K Tekisin kyllä musiikkivideoita, jos olisi resursseja. Vaikka viisi ton nia johonkin musavideoon voisi olla ihan kiva juttu. Kyllä ne rahat tulisi käytettyä. Ärsyttäiskö teitä olla jollain tosi isolla levy-yhtiöllä kuuntelemassa tuottajasetien mielipiteitä? K Todellakin ärsyttäisi. V Mutta kyllä ne rahat silti kelpaisi. K No en kyllä tiedä. En jaksaisi mi tään spleinausta kuulla. L Kuinka paljon sulle pitäisi maksaa? K En tiedä. Paljon. Jos meistä ha lutaan joku tietynlainen tuote, niin ei kiinnosta vittuakaan. En sano että iso levy-yhtiö on aina huono, ja miksei vois olla jollain yhtiöllä, jossa yhteis työ tuntuisi järkevältä ja sen takana voisi seisoa. V En tiedä kiinnostetaanko me iso ja levy-yhtiöitä. Ärsyttäisi tosi pal jon kuunnella jotain setiä. Ei me kuunnella. Kulutuskriittiset alkavat olla tällä hetkellä yksi nopeimmin kasvavista kuluttajasegmenteistä. Ehkä teillä olisi kysyntää? K Ehkä me vaan perustetaan oma levy-yhtiö. Joku Roti Mafia Pääpirut Monsp (2020) Silloin kun räppiä on takana yh teenlaskettuna yli 100 vuotta, ei ole enää pakko surffata uusim pien trendiaaltojen harjoilla. Joku Roti Mafian uusi levy Pääpirut on ajattomalta soundaa vaa posseräppiä, jossa ollaan perusasioiden äärellä. Gangstatarinoissa muistellaan lapsuu den lama-aikaa, kulautellaan kolmosia ja jemmataan rahoja Panamaan. Välissä pelotellaan herroja kartanoissaan ja punni taan Myrttisiä normi-suolakurk kuina. Vuoden suomirap-levy? ANTTI KURKO Kuopus Luottamus, kuritus ja pus Töölö Surupoika Records (2020) Luottamus, kuritus ja pus on niitä levyjä, joita kuunnellessa unohtaa jäädä bussista omalla pysäkillään ja kävelee harhaan, koska ei voi keskittyä mihin kään muuhun. Spoken wordia ja rapia yhdistelevä Kuopus eli Pietu Wikström on ehdotto man tervetullut artisti Suomen musaskeneen. Biisit fantasioi vat, tutkivat ja ihastuvat, mut ta kaikkein voimakkainta on läsnäolo. Erittäin queer ja kiih keä levy saa hengen salpautu maan ja posket punastumaan. Leikkivät sanat kantavat mu siikkia vahvasti kokonaisuu dessa, joka jättää janoamaan lisää. Sitä jäämme innokkaasti odottamaan. KATARIINA KAUPPILA Levyarviot * "Toksinen maskuliinisuus: maskuliinisuuden negatiiviset puolet, kuten kovuus, aggressiivisuus, myötätunnottomuus, yksin pärjääminen ja väkivallan ihannointi." – Wikipedia Pimeä Hedelmä • Perustettu 2018 Helsingissä • Jäsenet: räppärit Vanessa ”Vane Vane” Virta, Kaisa ”Kaisa Cleva” Nieminen sekä tuottaja Olli ”Liki” Tiikkainen. • Tuotanto: HITMIX (2020), Ei leiki EP (2019)
56 • 10 / 2020 A LKUVUONNA ENSI-ILTA AN tuleva Fucking with Nobody on elo kuvana hauska, äly käs ja muodoltaan parasta artsuluok kaa. Siinä autofiktiiviset ohjaaja Han naleena ja kuvaaja Lasse lavastavat fiktiivisten kavereidensa kanssa Han naleenalle feikkiparisuhteen sosiaali seen mediaan. Kun pila meneekin to tena läpi, tiimi päättää tehdä asiasta dokumenttielokuvan. Projekti lähtee pian lapasesta, mi kä sotkee niin sisäpiirin kuin ulko puolisten fiktiiviset ja autofiktiiviset ihmissuhteet. Yksi elokuvan alun repliikki avaa, miten ihmiset päätyvät rakentamaan yksittäisestä kuvasta koko tarinan, ja miten tätä voi ohjailla piilottamalla kuvaan vihjeitä. Tämä lukuohje kos kee koko elokuvaa: siinä perusjuonen, sen sisällä kuvattavan mokumentin ja autofiktiivisen meta-aineksen ristik käiset sisällöt pakottavat katsojan ker ta toisensa jälkeen korjaamaan käsi tystään siitä, mihin elokuvassa ollaan matkalla. ”Tarinallistaminen tapahtuu meis sä sisäänrakennettuna. Jos tässä elo kuvassa autofiktiiviseen kerrontaan liittyvä satiiri menee katsojalta ohi, menee silloin aika paljon muutakin koko elokuvasta”, nauraa todellinen elokuvaohjaaja Hannaleena Hauru. ”Minulle tarinan rakenteiden pur kaminen tarkoittaa niiden näkyväksi tekemistä. Samalla kun haluan haas taa itseäni uudesta kulmasta, se antaa toivottavasti katsojille peiliä oman elä mänsä suhteen.” Haurulle tarinaa ohjaavat vihjeet eivät ole vain visuaalisesti koettavia. ”Haluan elokuvaani mukaan haptisen eli jonkinlaisen sormilla kosketeltavan ulottuvuuden, jossa maailma hahmottuu muidenkin kuin näköha vaintoihin ankkuroituvien mieliku vien varassa. Se tarkoittaa, että elo kuvassa on viitteitä kosketukseen, hajuihin ja makuihin liittyvistä muis toista, joihin ihmiset sitten liittävät omia merkityksiään.” KYSEESSÄ ON HAURUN TOINEN pit kä elokuva. Kolmen vuoden takainen Lauri Mäntyvaaran tuuheet ripset myl läsi toveruuden ja romanttisen rak kauden teemoja yhtä lailla tyylilajeja pirstaloivasti. Niiden välillä hän ruoti tekemässään Metatitanic-lyhyteloku vassa samoja parisuhteen kuvaamisen kliseitä James Cameronin siirappisen Titanicin (1997) pohjalta. "Fucking with Nobody on monel la tapaa jatkoa Metatitanicin aiheelle ja tekotavalle. Siinä on samanlainen metateema, osin samaa tiimiä, sen kä sikirjoitusta teimme yhdessä kuvaajaa Lasse Poserin kanssa ja esiinnymme myös rooleissa. Saattaa muutenkin olla, että parisuhteen kriisi ei aihee na ole jättänyt minua rauhaan, ja sii tä on tulossa jonkinlainen pääteema”, hymähtää Hauru. Elokuvassa käsitellään myös faktan ja fiktion lomittumista sekä sosiaalisen median ja elokuvan mahdollisuuksia toisten manipuloimiseen. ”Ihmisillä on nykyään medialuku taitoa ymmärtää, että reality on suu rimmalta osin käsikirjoitettua. Some on lisännyt tätä hahmotusta. Esimer kiksi TikTok, Instragram ja YouTube ovat täynnä tutoriaaleja, joissa käyt täjät neuvovat toisiaan siitä, millä ki koilla videoista ja kuvista saa parem pia. Se on jotain vastaavaa kuin joku videokerho ysärillä.” Toisaalta jos elokuva on hyvä, Hau rulle on toissijaista onko se dokument tia vai fiktiota. ”Siksi haluan demonstroida sitä, että älkää uskoko mitä näette. Kaikki on liikkuvassa kuvassa propagandaa. Siihen nähden on kyllä aika outoa, mi ten vähän meillä Taikin elokuvalin jalla opetettiin propagandaelokuvan historiaa.” FUCKING WITH NOBODY ON tuotettu kokonaan ilman suomalaista eloku varahaa. Elokuvasäätiö myönsi vain markkinointitukea. Tällaisen järjeste lyn on mahdollistanut venetsialainen Biennale Collage -ohjelma, joka tukee ensimmäisen tai toisen pitkän eloku van tekijöitä. Tiettävästi sen kautta ei ole saatu tai edes haettu tukea muille suomalai sille elokuville. ”Haluan toivoa että meillä Suomes sa olisi enemmän niitä sabluunoita, joissa elokuvia voi tehdä. Nykyään Elokuvasäätiön rahoituksen voi saada yksi tai ehkä kaksi meikäläisen kaltais ta tekijää vuodessa”, huokaa Hauru. Kaupallisista rakenteista se ei aina johdu. Kliseisten kerronnan rakentei den murtumista voi nähdä esimerkik si suoratoistolevittäjien tuotantojen puolella. Hauru mainitsee sellaisista Netflixissä esillä olevan Charlie Kaufmanin tuoreen elokuvan I'm Thinking of Ending Things ja HBO:n Watchmen -sarjan. ”Niissä pelataan taitavasti ajalla ja hahmoilla ja sukelletaan ihmismieleen myös rakenteen kautta. Suomalaisen taidescenen puolella samaa on esimer kiksi siinä, miten Anna Eriksson käsit telee M:ssä naisen kehoa ja sitä miten sitä katsotaan.” Hauru nimeää yhdeksi suomalai sen elokuvatuotannon ongelmaksi ylikäsikirjoittamisen. ”Joskus 2000-luvun alussa huomat tiin että käsikirjoittamisen tasoa pitää nostaa. Ehkä syystä, mutta rahoittajat eivät ole aina ymmärtäneet, että siinä vaiheessa, kun tekijöiden osaaminen ja kyvyt toteuttaa niitä tulevat vas taan, lopputulos alkaa taas huonontua. Etenkin nuorille tekijöille pitäisi mie luummin antaa rahat käteen ja pääs tää heidät kehittymään tekemällä, sen sijaan, että heitä kituutetaan loputto missa kehittelyprosesseissa.” Oma pulmansa liittyy siihen, et tä rahoituksen saaminen kestää niin kauan, että alkuperäinen aihe menet tää ajankohtaisuutensa. ”Esimerkiksi Metatitanic tehtiin tal koilla ilman apurahoja, koska se piti saada ulos kun aihe oli vielä tuore. Jos ei nyt oltaisi saatu Venetsian rahaa, en tosiaan tiedä mistä sitä olisi saatu, mutta uskon että Fucking with Nobody olisi silti jossain muodossa jo valmis.” Hannaleena Hauru: Fucking with Nobody Ensi-ilta alkuvuodesta heti kun se on koronarajoitusten puolesta mahdollista. Rakkauden romahtavat uudisrakennukset Hannaleena Haurun uusi elokuva on italialaisella rahalla tehty satiirikomedia parisuhteen kuvaamisen kliseistä. TEKSTI TUOMAS RANTANEN KUVA JAN-NICLAS JANSSON Elokuva OHJA AJA OHJA AJAN ROOLISSA . Oikean ohjaajan Hannaleena Haurun mukaan mitä kipeämpi asia on, sitä enemmän huumoria tarvitaan.
10 / 2020 • 57 A KTIVISTIPORUKKA MAALAA kirjaimia sikojen kylkiin ja kaataa satoja litroja verta astioihin. Kun joukko seu raavana päivänä kulkee mielenosoi tuksessa vastustamassa hallituksen korruptiota, he päästävät hallituksen jäseniä edustavat siat irti. Veri sen si jaan edustaa vain verta. Mielenosoit tajia hakataan kameran edessä. Sam Sokon dokumentti Softie ku vaa aktivistien keulahahmoa, palkit tua freelance-valokuvaajaa Boniface Mwangia. Hän avaa Kenian poliittista historiaa oivaltavasti ja selväsanaisesti puhuen niin heimojen pohjalta muo dostetusta identiteettipolitiikasta kuin muista kolonialismin muodoista. Kiih kottomasta historiakerronnasta vievät kuitenkin voiton Bonifacen intohimo ja vakaumus, joita rakastavan isän on välillä vaikea perustella perheelleen. Vaikuttava dokumentti edustaa nousevaa elokuvakulttuuria. Ensim mäinen kenialaiselokuva valittiin Cannesin festivaalin maineikkaaseen kilpasarjaan kaksi vuotta sitten, vaik ka Kenian elokuvaviranomainen kiel si lesboutta käsittelevän teoksen esittä misen kotimaassa. Vanhoillisen ja perinteisiin takertu van poliitikkopolven taustalla kasvaa kin joukko kansainvälistyviä eloku vantekijöitä. Softie oli ensimmäinen Sundance-elokuvafestivaalilla esitetty kenialaisteos, ja se kuuluu myös tam mikuussa 20-vuotisjuhliaan viettävän DocPoint-dokumenttielokuvafestivaa lin ohjelmistoon. HELSINKILÄISFESTIVAALI DOCPOINT laajenee ensimmäistä kertaa myös in ternetiin, mikä tuo ohjelmatarjonnan muunkin Suomen ulottuville. Itse elo kuvat vievät kuitenkin paljon Suomen rajoja kauemmaksi. Softien lisäksi Afri kan mantereelta nähdään ainakin vii si muuta dokumenttia, joukossa myös toinen kenialaiselokuva. The Letter kuvaa sukupolvien välistä kuilua, joka on Kenian rannikkoseudulla saanut niin taloudellisia kuin hengellisiäkin ulottuvuuksia. Kun seudun arvo on kasvanut rakennuttajien ja malmin etsijöiden silmissä, osa nuoremmasta polvesta haluaa lyödä esivanhempien mailla rahoiksi. Jos suvun vanhemmat eivät suostu myymään, heitä saatetaan syyttää noituudesta. Edellisten lisäksi DocPointissa esite tään useilla festivaaleilla palkittu ka merunilais-brittiläinen Sisters in Law, joka käsittelee naisiin ja lapsiin kohdis tuvaa väkivaltaa maan oikeuslaitoksen näkökulmasta. Afrobeatin säestämä (ja Fela Kutin biisiltä nimen lainan nut) nigerialais-ranskalainen Trouble Sleep seuraa kahta miestä Ibadanin suurkaupungin liikenteessä. KeskiAfrikan tasavallan, Argentiinan ja Ita lian yhteistuotanto Makongo kertoo rahan, vallan ja koulutuksen suhteista kahden pygmi-kansaan kuuluvan mie hen kautta. DocPointin afrikkalaiset eloku vat edustavat niin dokumenttitaiteen poeettisempaa laitaa kuin sen sosiaa lisesti valveutunutta puolta. Kongo laiskanadalainen Rumba Rules, New Genealogies lisää mukaan vielä mu siikkidokumentin. Se kuvaa Kinsha san omaleimaista rumbaskeneä, jossa lattarimusiikkiin liittyy niin kansain välisiä kuin paikallisiakin vaikutteita ja tiivis yhteisö. Rumba Rules tarjoaa virkistävän mahdollisuuden katsoa Afrikan man nerta toisin: ei ongelmien kautta, vaan pyllyä pyörittäen. Festivaalin ohjelmisto julkaistaan 7. tammikuuta. DocPoint 29.1.–7.2. docpointfestival.fi Kenialaisia aktivisteja ja kongolaista rumbaa Dokumenttielokuvafestivaali DocPoint juhlii kansainvälisesti 20. festivaaliaan. BONIFACE MWANGI tasapainottelee kahden rakkauden välillä: perheensä ja kotimaansa. TEKSTI KAISU TERVONEN Elokuva E uroopan unionin yhteiset arvot, joista keskeisimpiä on oikeusvaltioperiaate, ovat olleet koetuksella. Unionin kauhukakaroiksi kutsutut Unkari ja Puola ovat jo pidempään rikkoneet oikeusvaltioperiaatteen mukaisia toimintatapoja. Riippumaton oikeuslaitos, demokraattisesti toimitetut vaalit ja vallan vahtikoirana toimiva vapaa media ovat joutuneet väistymään häikäilemättömien oman edun tavoittelijoiden tieltä. Nyt nämä maat ovat uhanneet vesittää unionin monivuotisen budjetin ja koronakriisistä elpymiseksi kehitellyn tukipaketin. On eriskummallista, että perusasioista, niistä lähtökohdista, joille unioni perustettiin, joudutaan vääntämään vuonna 2020. Perustuslain kunnioittamisen, ihmisoikeuksien ja demokratian luulisi olevan meille itsestään selviä asioita. Asioita, joista ei kiistellä. Löydän kuitenkin myös tästä tilanteesta toivoa. Ja se toivo on tulevaisuudessa. Viimeaikaisten tutkimusten ja kyselyiden mukaan nuoret suhtautuvat Euroopan unioniin kaikkein myönteisemmin. EU:n koetaan vahvistavan rauhaa ja hyvinvointia. Viime eurovaaleissa nuoret käyttivät laajasti myös äänioikeuttaan. Milleniaalien sukupolvi on syntynyt EU:ssa, vapaan liikkuvuuden, rauhan ja ihmisoikeuksien jatkuvan edistymisen maailmassa. Kansalaisjärjestö Eurooppanuoret ry:n teettämässä kyselyssä 81 prosenttia vastaajista oli väittämän ”EU-jäsenyys on Suomelle hyvä asia” kanssa samaa mieltä. Minun toivoni on siinä, että EU:n perusarvot ovat nuorella sukupolvella sellainen itsestäänselvyys, ettei niistä tarvitsisi enää tulevaisuudessa käydä sellaista vääntöä, kuin nyt. Läntisille demokratioille perustavanlaatuisista arvoista ei saa tulla neuvottelukysymyksiä – nämä eivät ole mielipidekysymyksiä, vaan kaiken toiminnan kiistattomia arvolähtökohtia. Nykyinen poliittinen debatti, maailmalla nähtävät kehityskulut ja käynnissä olevat neuvottelut oikeusvaltioperiaatteesta kertovat tämän hetken kieltä siitä, miten itsestäänselvyyksienkin eteen pitää tehdä töitä. Maailmassa oleva hyvä ei ole siinä sattumalta, vaan poliittisen yhteistyön tuloksena. Olen itse tehnyt monen muun kollegan kanssa hartiavoimin töitä sen eteen, että oikeusvaltioperiaatteen noudattaminen kirjataan EU:n varojen saannin ehdoksi kaikille jäsenmaille. Hyvää ei kannata vain odottaa, se pitää rakentaa. Lahjakas muusikko Sanni kirjoittaa 2080-luvulla -kappaleessaan: “En ehkä osaa sulle puhua, Jos annetaan ajan kulua Mut kirjoitan susta lauluja Vielä 2080-luvulla” Oma toiveeni on, että nykyinen nuori sukupolvi osaa ajan kuluessa puhua ja kirjoittaa itsestään selvästä EU:sta. Vielä 2080-luvulla. Eero Heinäluoma Euroopan parlamentin jäsen S&D-ryhmä eeroheinaluoma.fi Kirjoitan susta lauluja
58 • 10 / 2020 ELOKUVAT Taavi Vartia: PERTSA JA KILU Elokuvateatterissa 15.1.2021. Elokuvan ensimmäiset sekunnit kertovat, että kyseessä on satuseikkailu. Pertsa ( Olavi Kiiski) ja Kilu ( Oskari Mustikkaniemi) seilaavat merellä purtilollaan. Alussa Kilun takana näkyy metsikköä, vaan kun kamera nousee lennokilla kauas taivaaseen, se näyttää poikien mieli kuvituksen maiseman: avomerellä ollaan. Pertsan ja Kilun kotikontuna on kaunis, kesäinen Kotka. Aikuisten maailma heittää kuitenkin varjoja idylliin. Pahinta ei ole alueella rehottava rikollisuus pankkiryöstöineen, sillä se tarjoaa hommia yksityisetsiville, mutta paljon roistomaisempaa on Pertsan isään kohdistuva uhka. Saattaa olla, että isoimmat pomot sulke vat tehtaan ja perhe joutuu muuttamaan kauas pois, Imatralle! Shannon Murphy: BABYTEETH Elokuvateatterissa nyt. Eliza Scanlen rukka on joutunut esittämään hauraita ja kuolemansairaita tyttöjä, australialai sen Babyteethin eli ”maitohampaiden” Millaa ja yhdysvaltalaisen Pikku naisia elokuvan Bethiä. Babyteeth kertoo syöpää sairastavan Millan kamppailusta saada hetken elää kuin normaali teini. Tosin ronski ja rikollinen poikaystävä Moses on kaikkea muuta kuin normaali valinta. Mutta Kaunotar ja Kulkuri täydentävät toisiaan. Babyteethin juoni on hienosti rakennettu, mutta lopussa se sortuu uuden elämän syntymi sen ja sairauden kuvausten kliseisiin. Kirjailija Väinö Riikkilän tarinoihin perustu va elokuva on suloisen kevyt, mutta taitavasti tehty. Elokuvan valaisu on kuin seikkailijoiden kultakausien technicoloraikoina. Myös lavastus sijoittaa teoksen elokuvien ajattomaan maail maan, Poiroteista lähemmäs nykyaikaa, mutta ei kylmään nykydigimaailmaan kuitenkaan. Hienoa on myös, että aikuisten rooleissa on aikuiskatsojia kiinnostavia esittävien taiteiden julkkiksia, kuten Sorjosen Anu Sinisalo, Auroran Mimosa Willamo, muusikko Veeti Kallio ja teatteritähti Elsa Saisio. Loistava toimittaja uskaltautuu sukellus veneeseen, ja tämä fantasia on kivampi kuin todellisuus konsaan. Vaikka elokuvan nimessä on kahden pojan lempinimet, tarinassa on keskeisiä koukkuja myös pienille ja isoille tyttökatsojille. IIDA SIMES Millateinin uhma osuu eniten tietenkin vanhempiin. Hassua kyllä, vanhemmat eivät ole niin konservatiivisia kuin kapinoivan Millan reaktioista voisi olettaa, vaan he ovat tuulahdus Yhdysvaltain 1970luvulta Philip Rothin ja Erica Jongin älykkökirjallisuudesta. Tiedätte hän: harrastetaan seksiä seisaaltaan psykiatrin työhuoneessa, napsitaan valtavia määriä psyykenlääkkeitä turruttamaan maailmantus kaa ja paheksutaan nuorisoa asioista, joita itse tehdään. Nuorison ikiaikaisena tehtävänä on järjestää kiusallisia kohtauksia perheen päiväl lispöydässä. Vaikka elokuva sijoittuu nykyaikaan, lavastuskin lainaa paljon ruskean vakosametin ja vihreän lasin 1970luvulta. IIDA SIMES KOONNUT TUOMAS RANTANEN Yle Areena: White Wall (Suomi 2020) Roope Lehtisen, Mikko Pöllän ja ohjaaja Aleksi Salmenperän kehittämässä kahdek sanosaisessa mysteerisarjassa ydinjätteen loppusijoitukseen ajatellusta kaivosonkalosta löytyy alkuperältään tuntematon jättimäi nen valkoinen kappale. Omintakeisen ja muutenkin poikkeuksellisen onnistuneen televisiosarjan vetovoima perustuu siihen, että itse mysteerin ratkaisua merkittäväm mäksi muodostuu henkilöiden suhtautuminen outoon tilanteeseen. Hahmojen kirjoittami seen on panostettu ja näyttelemiselle annettu tavanomaista suurempi tila. 25.12. Yle TV2: Hölmö nuori sydän (Suomi 2018) Selma Vilhusen ohjaamassa ja Kirsikka Saaren käsikirjoittamassa elokuvassa yläaste ikäiset Lenni ( Jere Ristseppä) ja Kiira ( Rosa Honkonen) huomaavat, että yllätysraskauden myötä päälle kaatuva äkkiaikuistuminen on kova pala purtavaksi. ItäHelsingin lähiöihin paikallistuvassa tarinassa yksinhuoltajaperhei den arkihuolet, naapuruston monikulttuurinen elo ja vieraantuneisuuden purkautuminen sekoiluun ja rasismiin laajentavat kahden nuorten kasvutarinan laajemmaksi ajan kuvaksi. 27.12.Yle Teema & Fem: Brianin elämä (Life of Brian, Iso-Britannia 1979) Joulun välipäivien ohjelmaksi mitä sattu vimmin sopiva Monty Python ryhmän klassikkokomedia on kertovinaan Juudeassa ajanlaskumme alussa elävästä Jeesusta muistuttavasta hahmosta, mutta tosiasiassa se pöyhii hillittömän satiirisen komiikan kautta uskonnol lista ja poliittista lahkolaisuutta, totalitarismin olemusta sekä ihmisen lajityypillistä tarvetta löytää elämälleen tarkoitus. Yle Areena: Kesä (Leto, Venäjä 2018) Venäjällä viranomaisten ja kirkon arvostelijana tunnetun elokuva ja teatteriohjaaja Kirill Serebrennikovin elokuva kertoo 1980 luvun alun kuuluisimpien neuvostoyhtyeiden Zooparkin ja Kinon keulahahmojen ja heidän ystäviensä kapinallisesta sivullisuudesta. Sa malla se viittaa taiteen tekemisen haasteisiin nykyVenäjällä. Mustavalkoisen elokuvan häikäisevät kuvaus ja leikkaus nousevat huip puunsa Talking Headsin, Iggy Popin ja Lou Reedin lainakappaleiden ympärille sovitetuis sa surrealistisissa musikaalikohtauksissa. Netflix: I’m Thinking of Ending Things (USA 2020) Spike Jonzen ohjaaman Being in John Malkovich (1999) käsikirjoittajana ja tuottajana tunnetun Charlie Kaufmanin mestariteos on luultavasti korkeatasoisin Netflixistä löytyvä tämä ajan art house elokuva. Vaikka se jostain syystä luokitellaan kauhun ja trillerin lajityyppiin, se on enemmänkin surullinen kertomus yksinäisyydessä ikääntymisestä ja menetetyistä kohtaamisen mahdollisuuksista. Pawel Pawlikowskin Idasta (2013) ja Cold Warista (2018) tunnetun mestarikuvaajan ?ukasz ?alin vieraannuttavat kuvaasetelmat tukevat elokuvan teemaa saumattomasti. Voiman TV-tärpit David Fincher: MANK Elokuvateattereissa ja Netflixissä. Mank on tyylitietoinen ja älykäs sukellus vuonna 1941 valmistuneen Orson Wellesin esikois elokuvan Citizen Kanen tuotannon taustoihin. Wellesin ohjaama klassikko kuvasi media ja valtapoliittisesti aikalaiskriittisellä otteella lehtikeisaria ja oikeistovaikuttajaa William Randolph Hearstia (1863–1951). Mankissa tapahtumia seurataan teatteri ja radiomaailman kautta Hollywoodin ihme lapseksi nousseen Wellesin ( Tom Burke) rinnalla Citizen Kanen toisena käsikirjoittajana toimineen Herman J. Mankiewiczin ( Gary Oldman) näkökulmasta. Wellesiä parikymmen tä vuotta vanhempi Mank oli vasemmistohenki nen alkoholisti, jonka ammattitaitoa käsikirjoit tajana ei kyseenalaistanut kukaan. Fincher tunnetaan muun muassa sellaisista elokuvistaan kuin Seven (1995) Fight Club (1999) The Social Network (2010) ja Gone Girl (2014). Mank perustuu ohjaajan isän Jack Fincherin (1930–2003) käsikirjoitukseen. Sen Hollywoodklassikkojen kuvallisiin asetelmiin ja tyyliratkaisuihin aktiivisesti viittaavasta musta valkokuvauksesta vastaa Erik Messerschmidt. Mank osoittaa, miten Hollywoodin kaltaisen superkaupallisen koneiston läpi saattoi 1940 luvun alussa putkahtaa Citizen Kanen kaltainen mestariteos. Samalla se oman muotonsa ja sisällöllisen kunnianhimon kautta viittaa siihen, miten nykyi sen viihdeteollisuuden pullonkauloja voi kiertää nojaten suoratoisto yhtiöiden laatutietoisen asiakkaiden kaupalliseen potentiaaaliin. TUOMAS RANTANEN Mank Babyteeth Pertsa ja Kilu 15.1. Bong Joon-ho: MOTHER Elokuvateatterissa 18.12. (tai kun korona sallii) Parasiteen verrattuna Bong Joon-hon Mother on pelkistetympi ja vain yhteen tyylilajiin nojaava elokuva. Siinä murhatapahtumien selvittämisen sijaan olennaisempia ovat elokuvallisesti taitavasti ilmaistut henkilöiden sisäiset tuntemukset ja niiden kokijansa sisällä synnyttämä kaaos. Kaikki henkilöt ja koko ympäröivä yhteisö tuntuvat vieraannuttavan vinksah taneilta. Silti samaan aikaan kameraan hätääntyneesti katsovan äidin ( Hye-ja Kim) ja Yoon Dojoon ( Won Bin) silmistä kuvastuu sydäntä kouraisevan aito tuska. TUOMAS RANTANEN Lue lisää arvioita osoitteessa
Kumouksellista toimintaa vuodesta 1987. rosebud.fi K I R J A K A U P P A Joulu on lämpöä, rauhaa ja raastavaa rakkautta. Kirja, joka tuoksuu ja tuntuu. Luo muistoja, jättää lähtemättömän jäljen.
OIKEUDENMUKAINEN SUOMI RAKENNETAAN NYT. LÄHDE EHDOLLE KUNTAVAALEIHIN 2021 – JA TULE KANSSAMME TEKEMÄÄN SUOMESTA HYVÄ KAIKILLE, EI HARVOILLE. LUE LISÄÄ: VASEMMISTO.FI