Oike us omaan Oike us omaan Litku Klem ent in JOULU–TAMMIKUU ?10/2021 TEEMA: LUOKKA | VOIMA.FI Kirjailija KATJA RAUNIO Suoraa puhetta köyhyydestä MUKA NA TEATT ERILIITE
Eläinten auttaminen on usein vaikeaa. Ei tänään. Eläinten auttaminen on usein vaikeaa. Ei tänään. Anna jouluna aineeton lahja eläimille! Anna jouluna aineeton lahja eläimille! Lahjat alk. 5 €
Eläinten auttaminen on usein vaikeaa. Ei tänään. Eläinten auttaminen on usein vaikeaa. Ei tänään. Anna jouluna aineeton lahja eläimille! Anna jouluna aineeton lahja eläimille! Lahjat alk. 5 € ADAM DRIVER MARION COTILLARD LEOS CARAX -ELOKUVA ALKUPERÄISTARINA JA MUSIIKKI SPARKS SIMON HELBERG TRAILERI & LIPUT "WILL TAKE YOUR BREATH AWAY" -INDIEWIRE
Ole realisti, vaadi mahdottomia. Maailma ei ole valmis. Tarvitaan enemmän kirjoja. Kaisaniemenkatu 5, Kaisa-talo. Muut Rosebudin hienon valikoiman kaupat palvelevat vanhaan tapaan. Suuren valikoiman kauppa Citycenterin Asematunnelissa, kainalossaan lasten oma Rosebud Mini. Mariankadulla korttelikauppa. Tiedekulma yliopistolla on jälleen auki. Myös Kuopion Kauppa hallissa on tiivistunnelmainen Rosebud. Helsingin Kaisaniemessä elää Rosebud Sivullinen. Vanhanaikainen erittäin suuren valikoiman kirjakauppa. 1 300 neliön kirjahuone, jossa ylväästi leijuu sana. Sulassa sovussa tuoksuvat vanhan paperin pöly ja tuore painoväri. Kirjallinen tila, jossa huomista rakennetaan nyt. Sitä rakennetaan rehellisestä kauneudesta ja oikeellisesta, tutkitusta tiedosta. Muistoista ja tulevaisuuden uskosta. Kaksi hyllykilometriä uusia helmiä ja ajattomia klassikoita. Ohjelmaa syksyn jokaiselle päivälle. Sanan, kuvan ja äänen kauneutta. Julistusta, kriittistä sanomaa ja tieteellistä faktaa. Ympäristö, jossa sana, kynä ja paperi muuttuvat aseiksi.
Paolo Giordano Jopa taivas on meidän Kaunis romaani ihmisestä ja pyrkimyksestä parantaa maailma. 33,90 € Ari Turunen Tuoksujen atlas Tuoksut ovat tärkeitä jokaiselle. Tuoksujen atlas on loistava lahjakirja. 36,90 € Richard Munson Tesla Tämän unohdetun neron keksintöjä käytämme yhä tänä päivänä. 33,90 € ... parannat maailmaa Romaaneja Dekkareita Lapsille ja nuorille Tietokirjoja Abigail Dean Tyttö A Fernanda Melchor Hurrikaanien aika Jenna Kostet Margaretan synti Lasse Nousiainen Rakkauden lähettiläs Voiman lukijoille erikoistarjous: Alekoodilla VOIMA saat 25 prosentin alennuksen verkkokaupastamme aulakustannus.fi*. Tilaa ennen 20.12. * Alekoodi on voimassa 31.12. saakka Markku Aalto Kaikki päivät maailman loppuun asti Jukka Laajarinne Mykistynyt mies Benedict Wells Yksinäisyyden jälkeen Natalia Ginzburg Kieli jota puhuimme Heather Morris Auschwitzin tatuoija Heino Falcke Valo pimeydessä Eddie Jaku Maailman onnellisin mies Matt Haig Syitä pysytellä hengissä Björn Natthiko Lindeblad Saatan olla väärässä Steve Mann Onnellisen pennun kasvatus Tuire Malmstedt Lasitarha Tove Alsterdal Juurakko Victoria Aveyard Maailmojen murtaja Leigh Bardugo Tuho ja roihu Matt Haig Poika nimeltä Joulu Matt Haig Hiiri nimeltä Miika Mikki Lish & Kelly Ngai Taikurin kartta
JOU LU– TAM MIK UUN MER KKI TUO TTE ET ILMOITUS SINUN, MARGOT SATA NUORTA, SATA POLKUA AIKUISUUTEEN. Monitieteinen tutkija ryhmä on seuran nut nuoria eri puolilla Suomea peruskoulus ta toiselle asteelle ja aikuisuuden kyn nykselle. Pitkittäis tutkimuksen kei noin, tapaamalla ja haastattelemal la samoja nuoria säännöllisesti, tut kimus on tuotta nut kokonaisvaltaista tietoa nuorten elämänkuluista. 28 euroa www.nuorisotutkimusseura.fi/verkkokauppa Hampputofu, härkäpapu, kaurajogurtti ja nauris leipä. Suomessa on kerätty villivihanneksia ja juotu kaura maitoa vuosisatojen ajan. Perinnevegeäkirja ammentaa entisaikojen ruokapöytien parhaim mistosta ja lähestyy yhteistä ruokaperintöämme ilmastolle ja eläimille lempeästä näkökulmasta. PERINNEVEGEÄ www.skskirjat.fi VARJOJEN VOIMA NUORUUS KUINKA PUUT KASVAVAT Meri Mortin uusin kir ja on kiehtova sukellus maagisiin rituaaleihin, joihin oppaina toimivat myyttien naiset. Muun muassa suden jäljillä kulkeva luunainen La Loba, kuoleman ja he delmällisyyden juma latar Kali sekä yön ja elämän risteyksien jumalatar Hekate viitoittavat tietä ali tajuntaan sukeltavalla polulla. Selkeät harjoituk set ja kiehtovat rituaalit johdattavat sinut psyykeä tasapainottavan varjotyöskentelyn pariin ja kohti maagisuuden rikastuttamaa arkea. www.like.fi Tove Ditlevsenin Kööpenhamina trilogian odotettu toinen osa Nuoruus on ilmestynyt. Autofiktiivisessä ro maanissa Tove aloit taa – ja lopettaa – ensimmäisissä työ paikoissaan, saa jul kaistua ensimmäisen runon, vuokraa en simmäisen oman huo neen, tapaa ensim mäisen aviomiehen ja jännittää, voidaanko ensimmäistä runokokoelmaa lopulta julkaista, sillä maailma on juuri ajautunut so taan. Kirjakaupoista ja kustantajan verkkokaupasta: kustantamo.sets.fi Saku Tuomisen oivaltava kirja kysyy, voisimmeko op pia luonnolta valtavasti enemmän. Luonto on täyn nä syvää viisautta ja upeita innovaatioita, joiden rooli voisi olla suurempi itsemme ymmärtämisessä ja yri tysmaailmassa. Voisivatko puut opettaa meille jotain olennaista kasvusta tai an tilooppi huolten kanssa toimeen tulemisesta? Kirja lähestyy maailmaa ja elämää, luon toa ja etenkin ih mismieltä monesta yllättävästä näkö kulmasta. www.otava.fi KUKA VALMISTI ADAM SMITHIN PÄIVÄLLISEN? Ensin totuttiin ajattelemaan, että ihmisen taloudelli nen toiminta pyrkii aina oman edun tavoittelemiseen. Ennen pitkää koko elämää alet tiin vähitellen tar kastella itsekkäiden intressien ja oman voitonpyynnin tem mellyskenttänä. Aikaan saatiin silmä puoli maailmankuva. Ruotsalainen Katrine Marçal selvittää teok sessaan, mitä kaikkea yksilön itsekkyyteen luottavalta ajattelulta jää huomaamatta. –30 % alessa joulukuun ajan eli nyt vain 20,30 euroa, Sähkökirja 13,95 euroa. www.netn.fi Meri Valkaman kiehto va esikoisromaani muis tin hauraudesta ja vai kenemisen voimasta. DDR:ään vahvasti us kova Markus muuttaa perheensä kanssa Itä Berliiniin ulkomaan kirjeenvaihtajaksi vuonna 1983. Pieni Viljatytär kasvaa itä saksalaisten ihantei den keskellä, kun nes muuri murtuu vuonna 1989, ja sen myötä hajoaa myös vanhem pien avioliitto. Vilja palaa Berliiniin vuonna 2011 sel vittääkseen, kuka isä todellisuudessa oli. www.wsoy.fi BRUTALISMIN YSTÄVÄLLE Arkkitehtuurimuseon museokaupasta löytyvät esi merkiksi japanilaisen Toyo Steel Companyn työ kalulaatikot (malli vuodelta 1969). Tool Box sopii pienesineiden säilytykseen piirustus ja ompelutarvik keista ruokailu välineisiin ja työkaluihin. Zupagrafikan koottavat paperimallit vievät ajatukset ItäEuroopan sodan jälkeiseen arkkitehtuuriin. Saatavilla paljon muutakin joululahjaksi sopivaa. Kasarmikatu 24, Helsinki Avoinna ti–su klo 11–18, ke klo 11–20. www.mfa.fi
44 8 Kati Juurus Kari Eloranta 42 Sanna KajanderRuuth TÄSSÄ LEHDESSÄ MUUN MUASSA VOIMALLE UUSI PÄÄTOIMITTAJA 10 TYÖVÄENLUOKAN RAUNIOT 10 / 2021 • 7 13.12.2021–6.2.2022 LUOKKA ON YHÄ YKSI merkittävim piä todellisuuksia erottavia tekijöitä. Paitsi, että se määrittää koko arkea ja elämänkulkua, sillä on merkit täviä psykologisia vaikutuksia: on täysin eri asia elää tietäen pienim mänkin vastoinkäymisen voivan ro muttaa koko elämän, kuin niin, että voi luottaa jonkun – useimmiten vaka varaisten vanhempien – ottavan kopin. Monen kokemus paljon mai nostetusta yhteis kunnan turvaverkos ta muistuttaa enemmän kafkamaista labyrinttia. Köyhyys ja alaluokkaisuus ovat jo tain noloa, kartettavaa ja häpeällis tä – sanalla sanoen mautonta. Sosio logi Beverley Skeggsin mukaan juuri maun avulla keskiluokka tekee eroa työväenluokkaan ja kasaa arvoa it selleen. Tämä ei estä keskiluokkaa repimästä alaluokkien ja marginaa lien kulttuurisia ilmiöitä juuriltaan ja muuttamasta niitä sieluttomiksi siistit tyinä rahaksi. Ja toisinpäin: jos työväenluok ka harrastaa vaikkapa kirjallisuutta, keski luokan mielestä sillä on keski luokkainen harrastus, kuten kirjailija Katja Raunio haastattelussa kuvailee. Hyviksi mielletyt asiat ja ominaisuu det omitaan keskiluokkaisiksi, huonot ulkoistetaan ala ja työväenluokkaan. Ä ÄRIOIKEISTOAKIN on yritetty maa lata proleilmiöksi, vaikka historial lisesti – kuten nykyäänkin – fasismi on aina versonut siellä, missä keski luokka on alkanut pelätä asemansa puolesta. Keskiluokan alttius fasismil le perustuu muun muassa siihen, ettei se tunnista eikä tunnusta itseään luok kana. Siten yhteiskunnallisesta todel lisuudesta kirjoittaminen on, paitsi journalismin peruskauraa, myös anti fasistista työtä. KESKILUOKKA A ja fasismia yhdistä vät myös vahva auktoriteettiusko sekä kaiken näkeminen kaupantekona: ih missuhteet ja taide ovat ensisijaisesti sijoituksia, jotka palvelevat jotain tois ta tarkoitusta, kuten kansakuntaa tai statusta. Perifasismista kirjoittaneen Umberto Econ mukaan molemmil le niin ikään liiallinen kriittisyys ja toisin ajattelu edustavat petturuutta. Ehkä selkeimmin tällainen väli neellisyys näkyy suhtautumisessa maahanmuuttoon ja vähemmistöihin. Päätöksiä ja politiikkaa tehdään sen mukaan, kenestä ajatellaan olevan ”meille” hyötyä. TÄSSÄ VOIMASSA luokkaa käsitellään eri näkökulmista: valta suhteena sekä ihmisten kesken että lajien välillä. Luokka on eriarvoistamista, ei omi naisuus, eikä pysyvä ja tarkkarajainen laari. EMILIA KUKKALA Kirjoittaja on toimittaja ja kirjailija. Luokka on eriarvoiseksi tekemistä VOIMA Vellamonkatu 30 b , 3. krs, 00550 Helsinki, puhelin 044 238 5109, sähköposti voima@voima.fi, toimituksen sähköposti toimitus@voima.fi, voima.fi | VT. PÄÄTOIMITTAJA Teemu Matinpuro 050 594 1499 | ULKOASU Ninni Kairisalo & Antti Kukkonen, mainosgraafikot Ninni Kairisalo & Pinja Nikki | MUU TOIMITUS Kukka-Maria Ahokas, Susanna Falenius, Julius Halme, Matti Ikonen, Emilia Kukkala, Antti Kurko, Maija Merilehto, Nauska, Pinja Nikki, Hanna Niittymäki, Annika Pitkänen, Tuomas Rantanen, Iida Simes, Jari Tamminen & Miia Vistilä | TOIMITUSJOHTAJA Teemu Matinpuro | YHTEYSPÄÄLLIKKÖ Antti Kurko 040 834 0286 | KUSTANNUSPÄÄLLIKKÖ Tuomas Rantanen 040 507?7165 | AVUSTAJINA TÄSSÄ NUMEROSSA Elisa Helenius, Esko Juhola, Jaana Kivi, Level 11 Crew, Mika Pekkola, Vilppu Rantanen, Kai Talvinen & Karstein Volle | JULKAISIJA Voima Kustannus Oy | YHTIÖN OSAKKAAT Rosebud Books Oy, Luonto-Liitto, Maan ystävät, Suomen Rauhanpuolustajat, Tuomas Hiilamo, Vilppu Rantanen & Tuomas Rantanen | JAKELU Jari Tamminen 050 331 4357 ja Matti Ikonen | TILAUKSET Antti Kurko 040 834 0286 | VOIMAN VUOSITILAUS 10 numeroa 39 euroa | PAINO Sanoma Manu, Tampere | PAINOS 60?000 | ISSN 1457-1005 (painettu) 2737-3029 (verkkojulkaisu) | REKISTERISELOSTE voima.fi/rekisteriseloste 10 Ka ns i: N au sk a N au sk a Pääkirjoitus 13 KFZ 32 JOU LU– TAM MIK UUN MER KKI TUO TTE ET ILMOITUS SINUN, MARGOT SATA NUORTA, SATA POLKUA AIKUISUUTEEN. Monitieteinen tutkija ryhmä on seuran nut nuoria eri puolilla Suomea peruskoulus ta toiselle asteelle ja aikuisuuden kyn nykselle. Pitkittäis tutkimuksen kei noin, tapaamalla ja haastattelemal la samoja nuoria säännöllisesti, tut kimus on tuotta nut kokonaisvaltaista tietoa nuorten elämänkuluista. 28 euroa www.nuorisotutkimusseura.fi/verkkokauppa Hampputofu, härkäpapu, kaurajogurtti ja nauris leipä. Suomessa on kerätty villivihanneksia ja juotu kaura maitoa vuosisatojen ajan. Perinnevegeäkirja ammentaa entisaikojen ruokapöytien parhaim mistosta ja lähestyy yhteistä ruokaperintöämme ilmastolle ja eläimille lempeästä näkökulmasta. PERINNEVEGEÄ www.skskirjat.fi VARJOJEN VOIMA NUORUUS KUINKA PUUT KASVAVAT Meri Mortin uusin kir ja on kiehtova sukellus maagisiin rituaaleihin, joihin oppaina toimivat myyttien naiset. Muun muassa suden jäljillä kulkeva luunainen La Loba, kuoleman ja he delmällisyyden juma latar Kali sekä yön ja elämän risteyksien jumalatar Hekate viitoittavat tietä ali tajuntaan sukeltavalla polulla. Selkeät harjoituk set ja kiehtovat rituaalit johdattavat sinut psyykeä tasapainottavan varjotyöskentelyn pariin ja kohti maagisuuden rikastuttamaa arkea. www.like.fi Tove Ditlevsenin Kööpenhamina trilogian odotettu toinen osa Nuoruus on ilmestynyt. Autofiktiivisessä ro maanissa Tove aloit taa – ja lopettaa – ensimmäisissä työ paikoissaan, saa jul kaistua ensimmäisen runon, vuokraa en simmäisen oman huo neen, tapaa ensim mäisen aviomiehen ja jännittää, voidaanko ensimmäistä runokokoelmaa lopulta julkaista, sillä maailma on juuri ajautunut so taan. Kirjakaupoista ja kustantajan verkkokaupasta: kustantamo.sets.fi Saku Tuomisen oivaltava kirja kysyy, voisimmeko op pia luonnolta valtavasti enemmän. Luonto on täyn nä syvää viisautta ja upeita innovaatioita, joiden rooli voisi olla suurempi itsemme ymmärtämisessä ja yri tysmaailmassa. Voisivatko puut opettaa meille jotain olennaista kasvusta tai an tilooppi huolten kanssa toimeen tulemisesta? Kirja lähestyy maailmaa ja elämää, luon toa ja etenkin ih mismieltä monesta yllättävästä näkö kulmasta. www.otava.fi KUKA VALMISTI ADAM SMITHIN PÄIVÄLLISEN? Ensin totuttiin ajattelemaan, että ihmisen taloudelli nen toiminta pyrkii aina oman edun tavoittelemiseen. Ennen pitkää koko elämää alet tiin vähitellen tar kastella itsekkäiden intressien ja oman voitonpyynnin tem mellyskenttänä. Aikaan saatiin silmä puoli maailmankuva. Ruotsalainen Katrine Marçal selvittää teok sessaan, mitä kaikkea yksilön itsekkyyteen luottavalta ajattelulta jää huomaamatta. –30 % alessa joulukuun ajan eli nyt vain 20,30 euroa, Sähkökirja 13,95 euroa. www.netn.fi Meri Valkaman kiehto va esikoisromaani muis tin hauraudesta ja vai kenemisen voimasta. DDR:ään vahvasti us kova Markus muuttaa perheensä kanssa Itä Berliiniin ulkomaan kirjeenvaihtajaksi vuonna 1983. Pieni Viljatytär kasvaa itä saksalaisten ihantei den keskellä, kun nes muuri murtuu vuonna 1989, ja sen myötä hajoaa myös vanhem pien avioliitto. Vilja palaa Berliiniin vuonna 2011 sel vittääkseen, kuka isä todellisuudessa oli. www.wsoy.fi BRUTALISMIN YSTÄVÄLLE Arkkitehtuurimuseon museokaupasta löytyvät esi merkiksi japanilaisen Toyo Steel Companyn työ kalulaatikot (malli vuodelta 1969). Tool Box sopii pienesineiden säilytykseen piirustus ja ompelutarvik keista ruokailu välineisiin ja työkaluihin. Zupagrafikan koottavat paperimallit vievät ajatukset ItäEuroopan sodan jälkeiseen arkkitehtuuriin. Saatavilla paljon muutakin joululahjaksi sopivaa. Kasarmikatu 24, Helsinki Avoinna ti–su klo 11–18, ke klo 11–20. www.mfa.fi Tämän lehden liitelehtenä on teatterin erikoislehti. Sen päätoimittajana toimii Voimasta tuttu Iida Simes. Lehti käsittelee esittävien taiteiden jo elpyviä näkymiä ja puntaroidaan tulevan kevätkauden esityksiä. Tu om o M ann ine n
8 • 10 / 2021 Mihin luokkaan tunnet kuuluvasi ja miksi? Mielipide SATU KALLIOLA, 68, Tampere ”En osaa sanoa luokkaa, mutta olen eläkkeellä oleva professori. Sanoisin, että olen hyväosainen.” JERE KARILAINEN, 19, Kuusamo ”Olen vanhempieni luona asuva opiskelija, ja sanoisin vanhempieni kuuluvan keskiluokkaan.” JOSEF N. JOSEF, 55, Helsinki ”Keskiluokkaan. Koska tykkään olla kaikissa asioissa keskellä.” TANJA KURIKKA, 28, Helsinki ”Keskiluokkaan. Olen syntyisin duunariperheestä, mutta en ole kokenut, että olisin jäänyt mistään vaille taloudellisesti. Olen itse opiskellut lukiossa ja ammattikorkeakoulussa.” RIIKKA SIRENIUS, 41, Espoo ”Varmaan keskiluokkaan, koska tienaan sen verran. Mikään muukaan luokka ei tunnu sopivalta.” TEKSTI EMILIA KUKKALA KUVA PINJA NIKKI TEKSTI JA KUVAT ELISA HELENIUS SAK:n Eloranta toteaa, että viime kädessä kaikki uudistukset ja edut ovat kiinni riittävän korkeasta järjestäytymisasteesta ja joukkovoimasta, jota ollaan tiukan paikan tullen valmiita myös käyttämään. S AK EHDOTTI hiljattain yli 55vuotiaille työntekijöil le subjektiivista oikeutta lyhentää työaikaa omal la kustannuksellaan. Puheenjohtaja Jarkko Eloranta sanoo, ettei monenkaan SAK:laisen matalapalkkaalan työnte kijän olisi mahdollista oikeutta käyttää, mutta toteutuessaan oikeus veisi työ elämää kuitenkin oikeaan suuntaan. ”Se on yleisesti työelämässä niin tärkeä tavoite, että sitä kannattaa mie lestämme pitää esillä. Samalla esitim me, että vuorotteluvapaata voisi käyt tää osaaikaisesti.” Eloranta pitää työaikaautonomiaa ajankohtaisempana vaatimuksena kuin työajan järjestelmällistä lyhen tämistä, josta myös on viime vuosina pääministeri Sanna Marinin (sd.) joh dolla puhuttu. ”Viimeksihän työaikaa lyhennet tiin, kun hävitettiin nämä kikytunnit. Luulen, että tällä hetkellä suurimmat työaikakysymykset liittyvät yksittäisen työntekijän autonomian lisäämiseen, johon kategoriaan tämä esitys menee myös.” ”Työaikakeskustelun typistäminen työajan lyhentämiseen ei ole kaikkein relevantein lähtökohta SAK:laisille aloille. Osalla on liian paljon töitä ja osalla liian vähän tunteja. Myös ttt eli nollatuntisopimukset ovat SAK:laisten ongelma.” ”Löytynee työnantajan kustannuksellakin tehtäviä” ”On vähän sellainen hytinä, että työ ehtosopimusneuvotteluissa varmaan käydään läpi erityyppisiä työaikajär jestelmiä ja niiden kehittämistä. Var maan uudistuksista löytyy työantajan kustannuksellakin tehtäviä.” ”Ehkä tälläkin kierroksella syn tyy yksittäisiä vapaapäiviä tai perhe vapaisiin liittyviä ratkaisuja ja mah dollisuuksia ottaa joustoja, jotka lisäävät työelämän huokoisuutta. Työ aikalain hiljattaisessa uudistuksessa ei työajan lyhennys ollut edes keskuste luissa, mutta syntyi kuitenkin jousto työaikamuoto ja työaikapankki lain säädäntöön.” Osa työelämän tutkijoista on esittä nyt työajan lyhentämistä mahdollisuu tena ayliikkeelle vastata ympäristö kriisiin. Karkeasti ottaen, vähemmän työtä tarkoittaa pienempää kuormaa ympäristölle. ”Kannatamme vahvasti EU:n ilmas totavoitteita, mutta en näe suoranais ta tuotannon alasajoa ratkaisuna. Sen tyyppistä keskustelua ei ole käyty. Yk si näkökulma voisi olla liikkumiseen liittyvät päästöt ja etätyön rooli niiden vähentämisessä.” Työntekijät mukaan ympäristötiekarttojen tekoon ”Se on selvää, että toivottaisiin työn tekijöiden näkemyksen ottamista vah vemmin huomioon teollisuuden toi mialojen ympäristötiekartoissa. Aika vähän niissä on työntekijöitä kuul tu siitä, että miten työ organisoidaan tulevaisuudessa.” Esimerkiksi kuljetuksen ja logis tiikan parissa työntekijöillä on usein selkeitä näkemyksiä siitä, miten logistiikkaketjuja saataisiin järkevöi tettyä. ”Toiset alat ovat voimakkaam massa rakennemuutoksessa kuin toi set, kuten öljytuoteala, turve ja muu energiatuotanto. Se, että työnteki jöillä on suuremmat mahdollisuu det vaikuttaa omaan työhönsä, lisää ihmisten työhyvinvointia ja tuotta vuutta.” Jarkko Eloranta uumoilee parannuksia työaikajärjestelmiin Jarkko Eloranta toivoo, ettei työaikakeskustelua typistettäisi työajan lyhentämiseen.
10 / 2021 • 9 TEKSTI JARI TAMMINEN TEKSTI MIIA VISTILÄ KUVA SUSANNA FALENIUS Oikeustoimittajilta moitteita Itä-Uudenmaan poliisille Suomi sooloilee tekijänoikeuksissa Luovien alojen järjestöt vaativat lain palauttamista valmisteluun. Karstein Volle Oikeustoimittajat ry on jakanut vuoden 2021 Sumuverho ja Valokeilapalkinnot. O IKEUSTOIMITTA JAT RY on jakanut vuoden 2021 Sumuverho ja Valokei lapalkinnot. Salailu kulttuurin edistämisestä myönnetyn Sumuverhopalkinnon perusteissa to detaan palkitun ItäUudenmaan polii silaitoksen tehneen esitutkintamate riaaleihin perusteettomia salauksia. Poliisilaitos myös ilmoitti perivänsä versioista, joista salauksen syyt eli sa lausperusteet käyvät ilmi, huomatta van maksun. ”Poliisilaitos on esimerkiksi anta nut pyydetystä asiakirjasta tussattuja versioita, mutta niistä ovat puuttuneet tiedot siitä, mihin salaaminen perus tuu”, perustelee oikeustoimittajan Susanna Reinboth palkitsemista. ”Jos salausperusteita ei ole tiedos sa, ei salauspäätöksestä myöskään voi tehdä valitusta.” Tuntuvat maksut rajoittavat perus tuslaissa säädetyn julkisuuden toteu tumista ja näin heikentävät mahdolli suutta saada esitetyt salausperusteet tuomioistuimen tutkittaviksi. Esitut kintamateriaalin ohella poliisilaitos on myös salannut virkamiestensä ni mikirjaotteita, jotka ovat yksiselittei sen julkisia. Oikeustoimittajien mu kaan tällainen viranomaistoiminta on uhka vallan kolmijaolle ja jopa vaa rantaa demokraattisen oikeusvaltion toiminnan. Julkisuuden ja avoimuuden edis tämisestä myönnettävän Valokeila palkinnon saivat Koskelan murhan tutkinnanjohtaja Marko Forss sekä syyttäjät Satu Pomoell ja Yrjö Reeni läinen. Heidän avointa tiedottamista poikkeuksellisen arka luontoisessa tapauksessa pidettiin esimerkillisenä. L UOVIA ALOJA KOSKEVAA lain säädäntöä yhdenmukaistetaan EU:n alueella. Tekijänoikeus direktiiviin perustuvan uuden tekijänoikeuslain pitäisi parantaa luo van työn tekijöiden asemaa. Tekijänoikeusjärjestöjen, kuten Teoston ja Kuvaston, mukaan hallituk sen esitys ei vastaa direktiivin vaati muksia eikä tarkoitusta, vaan se loisi Suomeen aivan omanlaistaan tekijän oikeuslainsäädäntöä, joka heikentää luovien tekijöiden asemaa. Esityksen ongelmat koskevat esimerkiksi teosten sähköistä jakamista alustoilla, opetus käyttöä sekä tekijänoikeuden ja taide teoksen omistamisen yhteyttä. Alustoista ja opetus käytöstä kiistaa Direktiivi esimerkiksi määrää, että tekijänoikeudellista aineistoa levittä vät alustapalvelut, kuten Youtube ja Facebook, tuodaan tekijänoikeudellis ten velvoitteiden piiriin. Lainsäädän nön puutteita ja monopolistisia otteita hyödyntämällä palvelut ovat voineet hyötyä luovasta työstä maksamatta tekijöille. ”Hallituksen esitys tekijänoikeus laiksi on kuitenkin muotoiltu niin, et tä direktiivin tarkoitus ei selvästi to teudu. Lakiesityksessä on kaikenlaisia ehtoja ja varauksia, jotka käytännössä edelleen mahdollistavat tekijänoikeus maksujen väistämisen”, kertoo taiteili ja Jaakko Rustanius Kuvastolta. Järjestöt kritisoivat myös sidosryh mäkuulemisten ja vaikutusarvioinnin puutteita lain valmistelussa. ”Esitykseen on sidosryhmiä kuu lematta lisätty teosten niin sanottu pakko otto opetus ja tutkimuskäyt töön”, Teoston toimitusjohtaja Risto Salminen toteaa. ”Suomessa on toi miva lisensointikäytäntö, jolla ope tusministeriön kanssa neuvotellen teosten käyttöä lisensoidaan näihin tarpeisiin. Esityksen mukaista pak koottoa ei tarvita, vaan sopimukseen perustuvien mallien tulisi jatkossakin olla ensisijaisia, ja rajoituksia käytet täisiin vain mikäli saatavilla ei ole lisenssiä”. Tekijänoikeus ja teos menevät sekaisin Esityksen mukaan kokoelmien teoksil la olisi erilainen tekijänoikeudellinen asema sen mukaan, miten niitä on siir retty eteenpäin. Esimerkiksi lahjoituk sena annetut teokset olisivat ”poistu neet kaupallisesta jakelusta” ja siten tekijänoikeuskorvausten ulkopuolella. ”Lainsäätäjä tuntuu sekoittavan teos kappaleen ja teoksen tekijänoikeu den keskenään, vaikka tuo erottelu on ihan tekijänoikeuden perusasioita”, Kuvaston Rustanius ihmettelee. Rustanius toivoo, että lakiesityksen ongelmissa kyse on erheistä, jotka kor jataan, eikä luovien tekijöiden aseman tahallisesta heikentämisestä. ”Ihmettelen, että vasemmistolaisin hallitus pitkään aikaan saa aikaiseksi lakiesityksen, joka ajaa näin tiukasti kansainvälisten pääomasijoittajien ja miljardöörien asiaa luovan työn teki jöiden kustannuksella. Toivon, että ky se on kiireessä tapahtuneesta harhai lusta, jonka poliitikot tajuavat panna järjestykseen, kun se heidän pöydäl leen tulee.”
10 • 10 / 2021 TEKSTI MIKA PEKKOLA KUVA NAUSKA Journalismin kritiikistäkin tunnettu punk taustainen toimittaja haluaa lehteen taiteen ja kulttuurin rinnalle lisää ympäristöä ja perinteisiä yhteiskunnallisia aiheita. Emilia Kukkala on Voiman uusi päätoimittaja V OIMASSA on käsitelty perinteisesti aiheita ja näkökulmia, jotka ei vät ole päässeet esille muissa medioissa. Leh den uusi päätoimittaja Emilia Kukka la haluaa vahvistaa entisestään Voiman roolia vastamediana. Kukkalan tausta yhteiskunnallisena toimijana ja yhteiskunnallisista aiheista kirjoit taneena toimittajana näkyy myös leh den tässä numerossa, joka käsittelee luokkaa moninaisena ilmiönä. Voiman julkaisutoimintaa on aina luonnehtinut vahvan yhteiskunnalli suuden limittyminen taiteisiin ja kult tuuriin. Samat teemat ovat olleet esil lä myös uuden päätoimittajan työssä. Kukkala aloitti toimittajan työt opis kellessaan tiedotusoppia Tampereen yliopistossa, josta hän valmistui yh teiskuntatieteiden maisteriksi vuonna 2013. Hän on kirjoittanut niin kulttuu ri kuin aylehtiinkin ja työskennel lyt muun muassa Kansan Uutisissa. Takavuosina hän teki Yle Puheelle ohjelmasarjan, jossa käsiteltiin työn, asumisen, velan, vankilajärjestelmän ja eriarvoisuuden kaltaisia yhteis kunnallisia teemoja. Toimittajan töidensä lisäksi hän on vetänyt kirjoittamis ja mediakritiikkikoulu tuksia. ”Työntekoani ei ole ohjannut niin kään urakehityksen optimointi vaan halu käsitellä aiheita, jotka olen ko kenut tärkeiksi”, Kukkala kertoo. ”Olen kirjoittanut paljon työelämästä etenkin hoiva, rakennus ja kuljetus aloilla. Työ, työttömyys ja toimeentu lo ovat olleet minulle aina keskeisiä teemoja.” Kukkala on kirjoittanut myös yh teiskunnallisista liikkeistä, vallasta ja vastarinnasta. Black Lives Matter liikettä hän on seurannut jo ennen kuin se sai nykyisen nimensä, ja anti fastistinen toiminta on hänelle tuttua. Hän on tutkinut muun muassa veron kiertoa, kaivosteollisuutta ja inves tointisopimuksia sekä seurannut eri laisia autonomisia projekteja ympäri maailman. Toinen jalka taiteen ja kulttuurin kentällä Yhteiskunnallisten teemojen rinnalla Kukkalan työssä ovat aina kulkeneet kulttuurijournalismi, taidekritiik ki ja kaunokirjallisuus. Kiinnostuk sesta jälkimmäiseen syntyi Into Kus tannuksen tänä syksynä julkaisema esikois romaani Kaiken jälkeen. Kirjan päähenkilö Laina päättää luopua kai kesta ja lähteä matkalle tietämättä itse kään mihin. Tie vie yllättäviin paikkoi hin, ja Laina havaitsee, että kaikkein
10 / 2021 • 11 Ensimmäinen Voimalehti ilmestyi marras kuussa 1999. Sarja pa laa aiheisiin ja teemoihin, joita Voima on käsi tellyt parin vuosi kymmenen aikana. TEKSTI IIDA SIMES JÄLJELLÄ KUIHTUNEET KASVIT P YÖRÄ KEKSITTIIN Mesopotamian (ny kyisin Irakin) alueella suunnilleen 3 500 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Ikävästi nuo ajattelemattomat kärrymaakarit tulivat sa malla keksineeksi organisoidun työnteon. Tä män loputtoman raatamisen huipentumana ihmiskunta oli vain 5 500 vuotta myöhemmin nauttiva Voimalehdestä 10/2001. Otsikolla Takaisin työelämään kirjailija ja teatteriohjaaja Kari Kontio (1956–2006) rapor toi kokemuksistaan työllistämiskurssilta ja ana lysoi maailmansa kolhuja. ”Olen ollut täysipäiväinen pätkätyöläinen/ työtön elokuusta 1982, joten luulisin tietäväni mistä kirjoitan.” Kontion pitkä teksti oli armottoman itse ironian ja viiltävän yhteiskuntakritiikin sekoitusta. ”Voidaan sanoa, että minulla oli hetkeni. Kirjoja, näytelmiä, kuunnel mia, lehtiä. Viinaa ja kirjoitusta ja virheitä. Tässä sitä naputellaan ahtaas sa vuokraluukussa ilman nettiä tahi puhelinta, ainakaan omia. Kun elelee kädestä suuhun yllärituloilla ja vipeillä neljännesvuosisadan, menee toi luottokelpoisuus, mutta korvaukseksi lähtee masinasta ärhäkkää lauset ta. Suosittelen pettymystä, kauhua ja turhaa raatamista pelkäämättömil le! Aidon yhteiskuntakriitikon koulutus on pitkä ja tukien ulkopuolella.” KONTIO PÄÄSI TAI JOUTUI hoivaalan kurssille työvoimatoimiston kautta: ”Saatiin isot mapit ja tuhteja luentoja. Kontion jutun lukeminen nyt tuntuu epätoivoiselta: Eikö mitään ole opittu? Edelleenkin monet työvoimaalan konsultit ajattelevat, että tie työelämään aukeaa, jos asiakas itse muuttaa pintapuolisesti asenteitaan. Iso osa työvoimakoulutuksen annista on tapana sälyttää opiskelijoiden harteille. ”Vähän väliä meitä kannustettiin itsenäiseen ajatteluun ja pyydettiin kritiikkiä ja kehotettiin keskustelemaan kuin yliinnokkaat AAkerholai set. Itsekuvaa ja todellisuuden hahmotusta kokastiin. Kaikki tämä manna ja 30 markan korotus peruspäivärahaan kurssin ajalta ja ilmaiset kahvit ja keksit!” Hoivaala ei ollut Kontiota varten. Ilman syvempää koulutusta laitoksis sa ei juurikaan ollut töitä tarjolla. Hän kokeili alustatalouden aikaa edel täviä riistotöitä. ”Funtsasin, että koklaan sellaisia markkinahommia, joita lehdet tyrkyt tävät ihan kilvan. Te tiedätte: siisti sisätyö, puhelinmarkkinointia. Varmat 8 000–10 000 markan ansiot.” Kuin Aku Ankka konsanaan tavoin Kontio ”kiusasi ihmisiä lehtiä tyr kyttävällä puhelinterrorilla”, mutta ”mikään ei toiminut”. Kontio soitti päi vittäin 500–600 puhelua, joista ehkä kolmasosaan vastattiin. Alle kymme nen asiakasta tilasi yhtään mitään. Kontio ei tainnut saada palkkaa laisinkaan: ”Tämäkin firma oli kadonnut kartalta ja puhelinnumeroista, kun yri tin kysellä palkoistani. Kuihtuneet kasvit vain nököttivät äkkiä polkaistun tyhjän myyntikonttorin ikkunalla.” LUOKKA ON SUOMESSA EDELLEEN YKSI KESKEISIMMISTÄ TODELLISUUKSIA EROTTAVISTA ASIOISTA. vaikeinta on luopua pääkopan sisällä ja kehossa kannetuista päähänpintty mistä ja traumoista. Kukkalan toimittajantyölle keskei set teemat, kuten yhteiskunnallinen vallankäyttö ja vastarinta, ovat esillä myös romaanissa, vaikka kirja kuvaa kin maailmaa päähenkilö Lainan mie lenmaiseman kautta. ”Kaiken jälkeen on tietyssä mieles sä proleromaani”, hän toteaa. ”Kirjan henkilöt eivät ole tyypillisen keski luokkaisia. Luokka ei ole kuitenkaan romaanin aihe, vaan sen konteksti. Aiheet kirjassa ovat hirveän yleisinhi millisiä: luopuminen, tunteiden pakoi lu, suru, kiima, kuolema…” Tiukkaa yhteiskuntakritiikkiä on esitetty perinteisesti myös hard core punkissa, jonka Kukkala kokee kirjal lisuuden lisäksi itselleen erityisen lä heiseksi kulttuuriseksi ilmiöksi. Hän on laulanut ja soittanut rumpuja ja bassoa useissa bändeissä. ”En todellakaan ole mikään muu sikko, mutta onneksi punkissa ei tar vitse olla. Haluaisin kuitenkin oikaista sellaisen laajalle levinneen harhaluu lon, etteikö punkin parista löytyisi myös helvetin taitavia ja lahjakkaita soittajia. Nimittäin löytyy, ja lukuisia.” ”Luokkavallan vahtikoirat oli kritiikkiosuus” Journalistisen vallankäytön kritiikki on ollut Kukkalalle tärkeää jo pitkään. Hän kirjoitti yhdessä Pontus Puro kurun kanssa mediakriittisen kirjan Luokkavallan vahtikoirat, joka julkais tiin vuonna 2016. Kukkalan mukaan hän ja Purokuru ”osoittelivat kirjassa kaikkea sitä, mikä journalismissa on pielessä”. Astuminen Voiman päätoi mittajan saappaisiin muuttaa kiinnos tavasti asetelmaa: Kukkala käyttää nyt itsekin entistä selvemmin journalistis ta valtaa. Tilanne innostaa häntä poh timaan omaa rooliaan ja Voiman mah dollisuuksia vastamediana. ”Voima on monella tapaa erityi nen media, vaikka se toimii samal la kentällä ja samojen lainalaisuuk sien alaisena kuin muutkin mediat. Päätoimittajuus antaa yhdenlaisen mahdollisuuden osoittaa, vaikka ra jatulta osin, miten asioita tulisi teh dä ja millaisia asioita tulisi käsitellä. Luokkavallan vahtikoirat oli siis kri tiikkiosuus, ja nyt tehtävänäni on to teuttaa käytännössä kirjassa esitetty jä ihanteita.” Mediakentän kaventuminen ja keskittyminen huolettaa Kukkalaa. Luokka vallan vahtikoirat kirjassa Kukkala ja Purokuru osoittivat, kuin ka luokka ja valtasuhteet usein sivuu tetaan journalistisessa työssä. Kukka la toteaakin turhautuneena, etteivät asiat ole juuri muuttuneet viidessä vuodessa. Vallankäyttäjien kannal ta suotuisat asenteet ja näkökulmat pääsevät ohjaamaan sitä, kenen ääni nousee esiin ja millaiset asiat koetaan tärkeiksi. Journalistit kirjoittavat jut tujaan myötäkarvaan, ja media käyt tää edelleen luokkavaltaa. ”Radikaalisti valtakriittistä journa lismia ei ole liikaa. Kentällä on tilaa”, Kukkala sanoo. ”Voimalla on isot saap paat täytettävänään.” Puoluepoliittisesti sitoutumaton Kukkala korostaa erityisesti Voiman roolia puoluepoliittisesti sitoutumat tomana mediana. ”Politiikka typistyy Suomessa usein järjestelmän sisäiseksi. Poliittisen kes kustelun ei tarvitsisi pyöriä hallitus oppositio akselin ympärillä. Voimalla on siinäkin mielessä tärkeä tehtävä, etteivät kuviteltavissa olevat poliitti set vaihtoehdot typistyisi siihen, mitä puoluetta kannatat.” Kukkala huomauttaa, että vaikka 60 000 kappaleen painoksellaan Voima on Suomen suurin kulttuurilehti, se on saavutettavuutensa vuoksi vielä koko aan isompi. Lehteä saa metroasemilta ja tuulikaapeista, nettijutut ovat kenen tahansa luettavissa. Lisäksi monet Voiman aiheista ja näkökulmista ei vät pääse muualla esiin. Tätä piirrettä Kukkala toivoo päätoimittajana edel leen vahvistavansa. Mullistuksia leh den linjaan ei siis ole luvassa, vaikka tulevaisuudessa tietyt teemat saatta vatkin korostua. ”Työelämässä en ole ihminen, jo ka tulee paikalle ja räjäyttää kaiken”, hän naurahtaa. ”Voimalla on kunnia kas historia, ja lehdessä on tehty hy vää duunia pienillä resursseilla. Aion tuoda lehteen lisää perinteisiä yh teiskunnallisia aiheita, väheksymättä yhtään kulttuuria ja taidetta. Haluan nostaa esiin ennen kaikkea ympäris töä käsitteleviä juttuja. Ympäristö on tällä hetkellä äärimmäisen tärkeä ai he, painavampi kuin talous.” Yhteiskuntakriittinen painotus nä kyy myös käsillä olevassa numerossa, joka käsittelee luokkaa. Luokkateema kertoo Kukkalan mukaan hieman sii tä, millaisia aiheita lehdessä tullaan jatkossa näkemään. ”Luokka on juuri nyt ajankohtai sempi teema kuin pitkään aikaan, vaikka toki se on aina ollut merkittä vä. Luokka on Suomessa edelleen yksi keskeisimmistä todellisuuksia erotta vista asioista. Silti luokkaa käsitellään mediassa yhä ihan järjettömän vä hän. Siihen liittyy häpäisemistä, mo ralisointia ja paljon asioita, joita ei tunnisteta.” Emilia Kukkala aloittaa Voiman vastaavana päätoimittajana 1.1.2022
12 • 10 / 2021 TEKSTI JARI TAMMINEN KUVA HÄIRIKÖT-PÄÄMAJA Samalla, kun ihmiskunta kiirehtii kohti seuraavaa pandemiaa, toiset maksavat tästä nykyisestäkin korkeampaa hintaa kuin toiset. Luokkarajoja löytyy niin ihmisten kuin lajienkin väliltä. Pandemia luokkakysymyksenä KANAN LUUT MERKKAAVAT ANTROPOSEENIA. K ORONAPANDEMIA ei iskenyt odottamat ta, vaikka pääsikin yllättämään. Muista eläimistä ihmisiin ja ihmisistä uudestaan muihin eläimiin tarttuvat taudit eli zoonoosit ovat tunnettu riski. Vaikka koronaviruksen leviämistä edeltäviä olosuhteita ei tunneta tarkasti, tutki jat pitävät todennäköisenä, että se on siirtynyt ihmisiin syötäväksi tarkoitet tujen eläinten kautta. Koronan ohella muita tunnettuja zoonooseja ovat esimerkiksi bakteeri peräinen salmonella ja virusperäinen lintuinfluenssa. Vuosina 2009 ja 2010 sikainfluenssa tarttui ihmisiin ja muo dostui pandemiaksi, mutta se saatiin lopulta taltutettua. Vaikka tautien siirtymistä lajien vä lillä ei voi estää, voi tuon siirtymän ja tautien leviämisen todennäköisyyk siin vaikuttaa. Esimerkiksi eläinteolli suuden suosimat suuret tuotantoyksi köt tarjoavat viruksille ja bakteereille turbo ahdetun kasvualustan, jossa ne voivat siirtyä lukuisista yksilöistä toi siin ja kehittyä nopeasti – ja tilaisuuden tarjouduttua pompata myös ihmisiin. Moni ei koskaan etäillyt Koronapandemia on tehnyt näkyväm mäksi luokkaeroja ihmisten välillä. Esimerkiksi niiden, jotka voivat valita etätyön, on ollut mahdollista ulkoistaa riskejä ja suojautua tartunnalta. Suo rittavaa työtä tuotannon ja asiakas palvelun parissa tekevillä puolestaan ei ole ollut vastaavaa mahdollisuutta. Luokkaerot näkyvät myös valtioi den välillä. Samalla, kun länsimaissa aloitellaan jo kolmatta rokotuskier rosta, monet kehittyvät maat eivät ole saaneet vielä edes ensimmäistä kier rosta kunnolla käyntiin. Suomessa aloitetaan jopa turkiseläinten rokotuk set tilanteessa, jossa monet maat kärsi vät rokotteiden puutteesta. Tätä eri asemiin asettuvien ih misten välistä eroa voisi halutessaan hahmottaa myös marxilaisen luokka teorian kautta. Karl Marx tunnetusti lähti analyysissaan siitä, että tuotanto välineet hallitseva vähemmistö pystyy riistämään, sortamaan ja asettamaan vaaralle alttiiksi työtä tekevää väestöä. Eläimet orjien asemassa Pandemiatermi viittaa ihmiskuntaan: pan, ”kaikki” ja demos, ”ihmiset”. Silti pandemiat vaikuttavat myös muihin lajeihin. Ihmisten ohella koronavirus on iskenyt muun muassa turkistarhoil le, ja Euroopassa on tapettu kymmeniä miljoonia turkiseläimiä tartuntaketju jen katkaisemiseksi. Jo valmiiksi aliste tussa asemassa olevien turkiseläinten arvo yksilöinä ei ole painanut näitä päätöksiä tehdessä. Erityisesti minkit ovat olleet alttiita tartunnoille, ja tarhaminkkien kohte lu muistuttaakin siitä, kuinka samoin kuten ihmisten, myös muunlajisten eläinten asemat vaihtelevat suures ti. Yksilön oikeudet riippuvat hyvin paljon siitä, puhutaanko esimerkik si villieläimestä, lemmikkieläimestä, tuotantoeläimestä tai vaikkapa koe eläimestä. Nämä luokittelut eivät aina noudata lajirajoja, esimerkiksi koira voi olla niin lemmikki kuin koeeläin kin, toisinaan myös tuotantoeläin. Sami Torssonen Turun yliopistolta toteaa, että marxilainen luokkakäsitys soveltuu eläinten aseman arvioimi seen vain epäsuorasti. Vaikka suoraa analogiaa ihmisten ja muun lajisten eläinten välillä ei voi tehdä, vertailu Torssosen mukaan on silti kiinnostava ja paljastava. ”Olennaisin ero ihmisten ja mui den eläinten välillä on, että vain ih misillä on pääsy niihin yhteiskun nallisiin asemiin, joita marxilainen luokkaanalyysi käsittelee. Palkkatyö läisiä, omistavaa luokkaa tai vapau tunutta proletariaattia eläimet eivät voi olla juridisesti eivätkä käytännöl lisesti, minkä vuoksi tällaisiin asemiin kytkeytyvät riiston, sorron ja vallan kumouksen analyysit eivät päde.” Torssonen hakisi verrokkia muun lajisille eläimille ennemminkin orjien asemasta. ”Orjat ja eläimet ovat sekä juri disesti että käytännöllisesti toisen omistuksessa, ja usein tuotantoväli neiden asemassa. Marx totesikin, et tä ’orjanomistaja ostaa työntekijänsä kuin hevosensa’. Orjienpidosta haet tava etu on tosin koskenut tyypilli simmin työpanosta, kun taas eläimiä sekä eläineritteitä usein syödään ja hyödynnetään muin tavoin, jotka ei vät ole yhtä laajalle levinneitä ihmis orjien tapauksessa.” Torssonen kuitenkin muistuttaa, että orjuuden ja eläinten kohtelun saman kaltaisuuksia ei pidä ylikoros taa, ja sikälikin tarvitsemme uusia ta poja luokitella toisiamme ja hahmot taa toistemme asemia yhteiskunnassa. Hänen mukaansa se on ”välttämätön osa eläintuotannon kehittämistä ja lo pulta alasajoa”. Viheliäiset broilerihallit Myös tuotantoeläinten keskenäises sä asemassa ja kohtelussaan on ero ja. Kenties viheliäisin lihantuotan non innovaatioista on broilerihalli. 1950 luvulla lihantuotantoa varten isoksi jalostettuja kanoja alettiin kut sua broilereiksi. Sittemmin lajin ke hitystä on ohjattu voimakkaasti: vielä 1960luvulla broilerin kasvatusaika oli yli 60 vuorokautta, kun se on nykyisin noin 35 vuorokautta. Yksilöä kohden tuotetun lihan mää rä on tuona aikana kasvanut noin 700– 900 grammasta lähes kahteen kiloon. Jalostuksen myötä lintujen kyky liik kua on rajoittunut niin voimakkaas ti, ettei yksilö selälleen kaaduttuaan edes pääse ylös ja usein kuolee niille sijoilleen. Broilereita kasvatetaan kymmenien tuhansien, jopa yli sadan tuhannen yksilön halleissa, joissa yhtä broile ria kohti on alle A4arkin verran tilaa. Yhdysvalloissa näitä tuotantolaitok sia kutsutaan nimellä Concentrated Animal Feeding Operation, Suomessa puhutaan perhetiloista. Yksistään Suomessa teurastetaan vuosittain noin 80 miljoonaa kanaa. Mikäli tulevaisuuden arkeologit tut kivat aikakautemme maakerrostu mia, ne tunnistaa kananluista. Kanan luut merkkaavat antroposeenia, eli aikakautta jolloin ihmisten vaikutus maapalloon muuttui pysyväksi. Perin tömme kertoo kuolemasta, mutta se näyttää myös aikanamme vallinneita luokkarakenteita. Kentucky Fried Zoonosis S AMA AN AIKA AN koronapandemian kanssa Euroopassa on levinnyt lintuinfluenssa tavalla, jota esi merkiksi Ruokavirasto kuvailee huolestuttavaksi. Pääosin lintuinfluenssa on tarttunut nimensä mukaisesti lintuihin ja tappanut lintuja, mutta helmikuussa 2021 Venäjän viranomaiset ilmoittivat myös ihmisten saaneen tartuntoja. Vaikka Venäjällä ihmisiin tarttuneet virukset onnistuttiin pysäyttämään, tämä muistuttaa alati läsnä olevasta riskistä, joka liittyy vahvasti eläinteollisuuteen. Tuottajajärjestöt ja tuottajat ovat reagoineet lintuinfluenssan leviämiseen odotetulla tavalla ja miljoonia tuotantoeläimiä on jälleen hätäteurastettu. Tämä ei ole ongelmaan puuttumista, tämä on ainoas taan reagoimista. Suomeen rantautunut Kentucky Fried Chicken hankkii kanansa Puolasta. Vuonna 2020 lintuinfluenssa iski pahasti myös Puolaan, jossa on satsattu voimakkaasti siipikarjantuotantoon. Satsaukset ovat tuoneet kasvaneen myynnin ohella myös salmonellaa.
NYT SAATAVILLA: PANDEMIC WINGS BUCKET Tiesitkö, että tehokanaloissa leviää lintuinfluenssa? Lintuinfluenssa on niin sanottu zoonoosi ja voi tarttua myös ihmiseen. Se voi synnyttää pandemian, mutta pieni jännityshän on elämän suola! Pandemia on meidän ainutlaatuinen lisämausteemme – se on Finger Lickin’ Good. KENTUCKY FRIED ZOONOSIS
MUSEO MUSEO tarjoaa viihtymistä, aikaa ajatuk sille ja oivalluksen iloa – arjen luksusta. Lehdessä kurkistetaan museoiden kulissien taakse, tutustutaan näyttelyihin, taiteilijoi hin sekä museoiden työntekijöihin. 4 numeroa vuodessa, kestotilaus 34?€, ma?a?ra?aikaisena 38 €. Tee tilaus 31.12.2021 mennessa? tarjouskoodilla VOIMA niin saat joulukuun numeron kaupan pa?a?lle! museoliitto.fi/tilaa-lehti LAPSEN MAAILMA Tilaa Lastensuojelun Keskusliiton mainio lehti! Saat ennakkoluulotonta ja painavaa tietoa lasten & perheiden arjesta. Koko lehden tuotto menee liiton toimintaan. Saatavana nyt myös digina? huippuedulliseen hintaan! Digitilaukseen sisa?ltyy lehtien lukuoikeus nrosta 12/2016 alkaen. Hinnat 55 € (12 kk) ja 35 € (6 kk) www.lapsenmaailma.fi 11/2021 8 € www.tiedonantaja.fi Kutsumus ei ole palkkaa 10-11 Uusi hävittäjäkauppa kansallinen katastrofi? 12-13 Valtiota murennetaan 16-17 Kaivostoiminnalle rajat! 24-25 Yleisesitys filosofian naishistoriasta 22-23 Kutsumus ei ole palkkaa, sanoo Vuoden lastenhoitaja Mervi Grönfors. TIEDONANTAJA Systeemi on rikki ja se vaatii vaihdoksen! Vahvasti marxilainen Tiedonantaja toimii kanssasi yhteiskuntaa muuttaen, työväen, sorrettujen, rauhan ja ympäristön puolesta. Tilaajana voit valita lukutavaksi paperi lehden, digilehden tai kummatkin. 12 numeroa vuodessa 100 €/75 € (opiskelijat ja työttöma?t), 3kk 38 €/33?€ Tilaukset www.tiedonantaja.fi/tilaa, toimisto@tiedonantaja.fi ja (09) 774 3810 Puheenvuoroja rauhasta Kriisinhallinnan opetuksia Asevarustelu militarisoi turvallisuutta 55. vuosikerta / 4 l? ? 2021 / www.ydinlehti.fi / 9 euroa Aku Louhimies ei pidä viihteellisistä pyssyleikeistä. SODANVASTAISUUS TAITEESSA IHMISELLE, JOLLE VÄKIVALLATTOMUUS JA VASTUU MAAILMASTA OVAT INTOHIMO. YDIN Kun haluat syventyä ja saada ajattele misen aihetta, tartu Ydinlehteen. Kun haluat ymmärtää ja vaikuttaa, tilaa Ydin. Ydin on niille, joille väkivallattomuus ja vastuu maailmasta ovat intohimo. Ydin on medialukutaitoa. Ilmestyy nelja?sti vuodessa. Kestotilaus 28 €, alennettuna 20 € opiskelijoille ja työttömille. www.ydinlehti.fi SUOMEN LUONTO Lehti kaikille luonnonystäville. Ajankoh taista ja luotettavaa luontotietoa sekä perusteellisesti taustoitettuja vastauksia kysymyksiin luonnon ja ympäristön tilasta, painettuna ja verkossa. Tuotot käytetään Luonnonsuojeluliiton työhön. Joulutarjous: 10 nroa+digi 58,50 € Tilaukset: suomenluonto.fi/joulu DIPLO&NG Le Monde diplomatique & Novaja Gazeta on Maailmanpoliittinen aikakauslehti, jonka selkäranka on 30 kielellä ja 47 eri painoksena ilmestyvä Le Monde diplomatiquen lehtiperhe Kuusi numeroa vuodessa. Kestotilaus 29,90 € sisa?lta?a? myös digilehden (pelkka? digi 25 €/vuosi). Tilaukset: mondediplo.fi/tilaa www.mondediplo.fi VAPAA AJATTELIJA Sekulaarin kulttuurin, ihmisten yhden vertai suuden, uskonnon ja katsomuksen vapauden, tiedepohjaisen maailmankuvan, kriittisen ja rationaalisen ajattelun sekä humanismin äänenkannattaja. Julkaisija Vapaaajattelijain Liitto ry on uskonnottomien edunvalvonta, ihmisoikeus ja kulttuurijärjestö. Ilmestyy nelja? numeroa vuodessa; vapaa-ajattelijat.fi/va-lehti tilaushinta 30 €, val@vapaa-ajattelijat.fi NIIN & NÄIN niin & näin on vuodesta 1994 ilmes tynyt filosofinen aikakauslehti, jossa julkaistaan monialaisesti ja teemaisesti kaiken tyyppisiä kirjoituksia runois ta ja kolumneista vertaisarvioituihin artikkeleihin. Kestotilaus (4 numeroa) 48 € Ma?a?ra?aikaistilaus (4 numeroa) 52 € Tilaukset ulkomaille + 4 € Tilaukset: www.netn.fi/lehti KULTTUURIVIHKOT Vasemmistolainen aikakauslehti taiteiden, sivistyksen ja solidaarisuuden asialla. 6 numeroa vuodessa. Kestotilaus 45 € / vuosi, ma?a?ra?aikainen 52 € / vuosi. Tarjous: Ensimma?iset puoli vuotta vain 16,90 € (kesto), kaupan pa?a?lle uusin numero (kuvassa). tilaus@kulttuurivihkot.fi / (09) 4114 5369 www.kulttuurivihkot.fi FUTURA Kiinnostavatko monitieteiset ja näkö kulmaiset keskustelut tulevaisuudesta? Tutustu Futuraan – ainoaan suomen kieliseen tulevaisuuksientutkimukseen keskittyvään tieteelliseen lehteen. Artik keleiden lisäksi myös katsauksia, puheen vuoroja, kirjaarvioita ym. 4 painettua numeroa vuodessa 51,50 € www.tutuseura.fi/julkaisut/futura Sa?hköiset irtonumerot: www.lehtiluukku.fi/lehdet/futura 93 4/21 Futura Futura 4/2021 Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry. 4/ 20 21 4/ 20 21 KRIISITIETOISUUS JA TULEVAISUUSRESILIENSSI Joululahjaksi kulttuuria, mielipiteitä tai tiedettä? KRISTOSOFI Aseettomuudesta, jälleensyntymisestä, karmasta ja ihmisyysmoraalista kiinnostuneille. Tarjous uusille tilaajille 12 numeroa 15 €! anja.kesavuori@gmail.com puh. 050 369 7534 Kristosofinen aikakauslehti Nro 10 • 2021 Tässä numerossa: Pohjolan valkoinen valtakunta, Pekka Ervast ...............289 Järjen, tunteen ja tahdon enkelikuoro, J. R. Hannula ...291 Joulu lähestyy, Väinö Lehtonen ....................................293 Toimittajalta, Hilkka Lampinen ....................................295 Tietäjät itäisiltä mailta, Sinikka Savolainen ..................296 Puhutteleva Johanneksen evankeliumi, Raija Kiiski ....298 Elämä on pysähtynyt paikalleen, runo, Pirta ...............302 Tietäjät lahjoineen, Annikki Kumpulainen ..................303 Kuin pieni joulun kynttilä, runo, Kulkija ......................305 Pahan tilalle hyvä, runo, Pihla ......................................306 Joulun tunnelma, Sinikka Savolainen ...........................307 Uskonnon perustajan ymmärtäminen, Raija Kiiski ......308 Hyvää joulua myös sille sisässämme olevalle lapselle, runo, -kka ...................................................................... 311 Kirjallisuutta: J. R. Hannula, Jos Kristusta seuraisin? Hilkka Lampinen ....................312 Kristosofin sisällysluettelo v. 2021 ..............................316 Tien ohesta ....................................................................318 Luomakunta kaikkineen, runo, Kulkija ........................318 Kristosofisia esitelmiä joulukuussa ..............................319 Tihenevä hämärä, runo, Estelle .....................................319 Ihminen Auringossa, runo, Estelle ................................320 ULKOPOLITIIKKA Ulkopolitiikka on Suomen ainoa kansain välisiin suhteisiin erikoistunut sitoutumaton aikakauslehti. Neljä kertaa vuodessa tuhtina pakettina ilmestyvää UPlehteä julkaisee Ulkopoliittinen instituutti. 2022 alkaen vuosikerta 44 € (opiskelijoille 28€), sis. digilehden ja arkiston. Pelkka? digilehti 32 €/vuosi tai 10 €/kk. Tilaukset: www.ulkopolitiikka.fi tai 09 432 7721 . ELONKEHÄ Elonkehä on syväekologinen kulttuurilehti, joka keskittyy ekologisesti kestävän yhteis kunnan ja elämäntavan edistämiseen. Lehdessä julkaistaan mm. ympäristö filosofisia esseitä, talouskasvuyhteis kunnan kritiikkiä, omavaraisuuspohdintoja, haastat teluja ja teeseitse ohjeita. Kestotilaus (4 nroa / v.) 35 €. Tilaukset: elonkeha.com TEATTERI&TANSSI+SIRKUS Utelias esittävien taiteiden erikoislehti, alansa ainoa Suomessa. Lehden avulla tiedät enemmän esityksistä, tekijöistä, alan ilmiöistä ja uusista tuulista. Arvioita löytyy lähes sadasta esityksestä vuoden aikana, muualtakin kuin Helsingistä. Lisäksi koko maan esityskalenteri. Tutustumistilaus 3 lehtea? 25 € Kestotilaus (6 numeroa vuodessa) 59 € www.teatteritanssi.fii TEATTERI&TANSSI+SIRKUS ONKO TAITEILIJA SUOMELLA TÖISSÄ? KUN UNI JA TOSI KOHTAAVAT DRAAMASSA MILLAISTA TANSSIA TALOT TARJOAVAT LAPSILLE? Dramaturgien uudet visiot Nuoret näyttelijät nousevat pandemian varjosta 8 | 2021 | 9€ Mikä aihe ikinä kiinnostaa, lähes 200 lehden joukosta löytyy varmasti sopiva tyydyttämään lukemisen nälkää. NUORI VOIMA Nuori Voima on 113vuotias, ajaton ja ajankohtainen kirjallisen kulttuurin lehti. Sitä kannattaa ajattelevan ja kirjoittavan ihmisen lukea. Tilaukset: 50/25 €, tilaukset@nvl.fi tai nuorivoima.fi/tilaa NY TID Den finlandssvenska samhällsoch kultur tidskriften Ny Tid firar 76 år. Beställ tidningen för att ta del av intervjuer, reportage, essäer och recensioner, ur ett radikalt rödgrönt perspektiv! Fortlöpande 12 nr/år 72 € 12 mån. tidsbunden 83 € 6 mån. 43 € / 3 mån 24 € * 33% studeranderabatt nytid.fi/pren, pren@nytid.fi Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto median moniäänisyyden puolesta jo vuodesta 1991. Kaikki lehdet löytyvät osoitteesta WWW.KULTTILEHDET.FI. Tutustu ja tilaa.
10 / 2021 • 15 MUSEO MUSEO tarjoaa viihtymistä, aikaa ajatuk sille ja oivalluksen iloa – arjen luksusta. Lehdessä kurkistetaan museoiden kulissien taakse, tutustutaan näyttelyihin, taiteilijoi hin sekä museoiden työntekijöihin. 4 numeroa vuodessa, kestotilaus 34?€, ma?a?ra?aikaisena 38 €. Tee tilaus 31.12.2021 mennessa? tarjouskoodilla VOIMA niin saat joulukuun numeron kaupan pa?a?lle! museoliitto.fi/tilaa-lehti LAPSEN MAAILMA Tilaa Lastensuojelun Keskusliiton mainio lehti! Saat ennakkoluulotonta ja painavaa tietoa lasten & perheiden arjesta. Koko lehden tuotto menee liiton toimintaan. Saatavana nyt myös digina? huippuedulliseen hintaan! Digitilaukseen sisa?ltyy lehtien lukuoikeus nrosta 12/2016 alkaen. Hinnat 55 € (12 kk) ja 35 € (6 kk) www.lapsenmaailma.fi 11/2021 8 € www.tiedonantaja.fi Kutsumus ei ole palkkaa 10-11 Uusi hävittäjäkauppa kansallinen katastrofi? 12-13 Valtiota murennetaan 16-17 Kaivostoiminnalle rajat! 24-25 Yleisesitys filosofian naishistoriasta 22-23 Kutsumus ei ole palkkaa, sanoo Vuoden lastenhoitaja Mervi Grönfors. TIEDONANTAJA Systeemi on rikki ja se vaatii vaihdoksen! Vahvasti marxilainen Tiedonantaja toimii kanssasi yhteiskuntaa muuttaen, työväen, sorrettujen, rauhan ja ympäristön puolesta. Tilaajana voit valita lukutavaksi paperi lehden, digilehden tai kummatkin. 12 numeroa vuodessa 100 €/75 € (opiskelijat ja työttöma?t), 3kk 38 €/33?€ Tilaukset www.tiedonantaja.fi/tilaa, toimisto@tiedonantaja.fi ja (09) 774 3810 Puheenvuoroja rauhasta Kriisinhallinnan opetuksia Asevarustelu militarisoi turvallisuutta 55. vuosikerta / 4 l? ? 2021 / www.ydinlehti.fi / 9 euroa Aku Louhimies ei pidä viihteellisistä pyssyleikeistä. SODANVASTAISUUS TAITEESSA IHMISELLE, JOLLE VÄKIVALLATTOMUUS JA VASTUU MAAILMASTA OVAT INTOHIMO. YDIN Kun haluat syventyä ja saada ajattele misen aihetta, tartu Ydinlehteen. Kun haluat ymmärtää ja vaikuttaa, tilaa Ydin. Ydin on niille, joille väkivallattomuus ja vastuu maailmasta ovat intohimo. Ydin on medialukutaitoa. Ilmestyy nelja?sti vuodessa. Kestotilaus 28 €, alennettuna 20 € opiskelijoille ja työttömille. www.ydinlehti.fi SUOMEN LUONTO Lehti kaikille luonnonystäville. Ajankoh taista ja luotettavaa luontotietoa sekä perusteellisesti taustoitettuja vastauksia kysymyksiin luonnon ja ympäristön tilasta, painettuna ja verkossa. Tuotot käytetään Luonnonsuojeluliiton työhön. Joulutarjous: 10 nroa+digi 58,50 € Tilaukset: suomenluonto.fi/joulu DIPLO&NG Le Monde diplomatique & Novaja Gazeta on Maailmanpoliittinen aikakauslehti, jonka selkäranka on 30 kielellä ja 47 eri painoksena ilmestyvä Le Monde diplomatiquen lehtiperhe Kuusi numeroa vuodessa. Kestotilaus 29,90 € sisa?lta?a? myös digilehden (pelkka? digi 25 €/vuosi). Tilaukset: mondediplo.fi/tilaa www.mondediplo.fi VAPAA AJATTELIJA Sekulaarin kulttuurin, ihmisten yhden vertai suuden, uskonnon ja katsomuksen vapauden, tiedepohjaisen maailmankuvan, kriittisen ja rationaalisen ajattelun sekä humanismin äänenkannattaja. Julkaisija Vapaaajattelijain Liitto ry on uskonnottomien edunvalvonta, ihmisoikeus ja kulttuurijärjestö. Ilmestyy nelja? numeroa vuodessa; vapaa-ajattelijat.fi/va-lehti tilaushinta 30 €, val@vapaa-ajattelijat.fi NIIN & NÄIN niin & näin on vuodesta 1994 ilmes tynyt filosofinen aikakauslehti, jossa julkaistaan monialaisesti ja teemaisesti kaiken tyyppisiä kirjoituksia runois ta ja kolumneista vertaisarvioituihin artikkeleihin. Kestotilaus (4 numeroa) 48 € Ma?a?ra?aikaistilaus (4 numeroa) 52 € Tilaukset ulkomaille + 4 € Tilaukset: www.netn.fi/lehti KULTTUURIVIHKOT Vasemmistolainen aikakauslehti taiteiden, sivistyksen ja solidaarisuuden asialla. 6 numeroa vuodessa. Kestotilaus 45 € / vuosi, ma?a?ra?aikainen 52 € / vuosi. Tarjous: Ensimma?iset puoli vuotta vain 16,90 € (kesto), kaupan pa?a?lle uusin numero (kuvassa). tilaus@kulttuurivihkot.fi / (09) 4114 5369 www.kulttuurivihkot.fi FUTURA Kiinnostavatko monitieteiset ja näkö kulmaiset keskustelut tulevaisuudesta? Tutustu Futuraan – ainoaan suomen kieliseen tulevaisuuksientutkimukseen keskittyvään tieteelliseen lehteen. Artik keleiden lisäksi myös katsauksia, puheen vuoroja, kirjaarvioita ym. 4 painettua numeroa vuodessa 51,50 € www.tutuseura.fi/julkaisut/futura Sa?hköiset irtonumerot: www.lehtiluukku.fi/lehdet/futura 93 4/21 Futura Futura 4/2021 Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry. 4/ 20 21 4/ 20 21 KRIISITIETOISUUS JA TULEVAISUUSRESILIENSSI Joululahjaksi kulttuuria, mielipiteitä tai tiedettä? KRISTOSOFI Aseettomuudesta, jälleensyntymisestä, karmasta ja ihmisyysmoraalista kiinnostuneille. Tarjous uusille tilaajille 12 numeroa 15 €! anja.kesavuori@gmail.com puh. 050 369 7534 Kristosofinen aikakauslehti Nro 10 • 2021 Tässä numerossa: Pohjolan valkoinen valtakunta, Pekka Ervast ...............289 Järjen, tunteen ja tahdon enkelikuoro, J. R. Hannula ...291 Joulu lähestyy, Väinö Lehtonen ....................................293 Toimittajalta, Hilkka Lampinen ....................................295 Tietäjät itäisiltä mailta, Sinikka Savolainen ..................296 Puhutteleva Johanneksen evankeliumi, Raija Kiiski ....298 Elämä on pysähtynyt paikalleen, runo, Pirta ...............302 Tietäjät lahjoineen, Annikki Kumpulainen ..................303 Kuin pieni joulun kynttilä, runo, Kulkija ......................305 Pahan tilalle hyvä, runo, Pihla ......................................306 Joulun tunnelma, Sinikka Savolainen ...........................307 Uskonnon perustajan ymmärtäminen, Raija Kiiski ......308 Hyvää joulua myös sille sisässämme olevalle lapselle, runo, -kka ...................................................................... 311 Kirjallisuutta: J. R. Hannula, Jos Kristusta seuraisin? Hilkka Lampinen ....................312 Kristosofin sisällysluettelo v. 2021 ..............................316 Tien ohesta ....................................................................318 Luomakunta kaikkineen, runo, Kulkija ........................318 Kristosofisia esitelmiä joulukuussa ..............................319 Tihenevä hämärä, runo, Estelle .....................................319 Ihminen Auringossa, runo, Estelle ................................320 ULKOPOLITIIKKA Ulkopolitiikka on Suomen ainoa kansain välisiin suhteisiin erikoistunut sitoutumaton aikakauslehti. Neljä kertaa vuodessa tuhtina pakettina ilmestyvää UPlehteä julkaisee Ulkopoliittinen instituutti. 2022 alkaen vuosikerta 44 € (opiskelijoille 28€), sis. digilehden ja arkiston. Pelkka? digilehti 32 €/vuosi tai 10 €/kk. Tilaukset: www.ulkopolitiikka.fi tai 09 432 7721 . ELONKEHÄ Elonkehä on syväekologinen kulttuurilehti, joka keskittyy ekologisesti kestävän yhteis kunnan ja elämäntavan edistämiseen. Lehdessä julkaistaan mm. ympäristö filosofisia esseitä, talouskasvuyhteis kunnan kritiikkiä, omavaraisuuspohdintoja, haastat teluja ja teeseitse ohjeita. Kestotilaus (4 nroa / v.) 35 €. Tilaukset: elonkeha.com TEATTERI&TANSSI+SIRKUS Utelias esittävien taiteiden erikoislehti, alansa ainoa Suomessa. Lehden avulla tiedät enemmän esityksistä, tekijöistä, alan ilmiöistä ja uusista tuulista. Arvioita löytyy lähes sadasta esityksestä vuoden aikana, muualtakin kuin Helsingistä. Lisäksi koko maan esityskalenteri. Tutustumistilaus 3 lehtea? 25 € Kestotilaus (6 numeroa vuodessa) 59 € www.teatteritanssi.fii TEATTERI&TANSSI+SIRKUS ONKO TAITEILIJA SUOMELLA TÖISSÄ? KUN UNI JA TOSI KOHTAAVAT DRAAMASSA MILLAISTA TANSSIA TALOT TARJOAVAT LAPSILLE? Dramaturgien uudet visiot Nuoret näyttelijät nousevat pandemian varjosta 8 | 2021 | 9€ Mikä aihe ikinä kiinnostaa, lähes 200 lehden joukosta löytyy varmasti sopiva tyydyttämään lukemisen nälkää. NUORI VOIMA Nuori Voima on 113vuotias, ajaton ja ajankohtainen kirjallisen kulttuurin lehti. Sitä kannattaa ajattelevan ja kirjoittavan ihmisen lukea. Tilaukset: 50/25 €, tilaukset@nvl.fi tai nuorivoima.fi/tilaa NY TID Den finlandssvenska samhällsoch kultur tidskriften Ny Tid firar 76 år. Beställ tidningen för att ta del av intervjuer, reportage, essäer och recensioner, ur ett radikalt rödgrönt perspektiv! Fortlöpande 12 nr/år 72 € 12 mån. tidsbunden 83 € 6 mån. 43 € / 3 mån 24 € * 33% studeranderabatt nytid.fi/pren, pren@nytid.fi Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto median moniäänisyyden puolesta jo vuodesta 1991. Kaikki lehdet löytyvät osoitteesta WWW.KULTTILEHDET.FI. Tutustu ja tilaa.
16 • 10 / 2021 Kun työ ei elätä Suuria voittoja tahkoavat firmat eivät aina maksa työntekijöilleen kunnon palkkoja. Valtion on tultava apuun, jotta työntekijöillä olisi ruokaa ja heidän lapsillaan vaatteita. Prosessi on varainsiirtoa valtiolta pörssiyhtiöille. T YÖSSÄKÄYVIÄ köyhiä on viime vuosikymme ninä alettu tutkia kor kean elintason maissa. Työntekijöilleen huo noja palkkoja maksa vat ja kehnoja työsopimuksia solmivat yritykset tahkoavat sijoittajille yleen sä isoja voittoja. Suomessa huonot työ ehdot nousivat keskusteluun, kun lä hettifirma Wolt myi itsensä suurelle DoorDashyhtiölle hintanaan seitse män miljardin arvosta osakkeita. Suomessa on innostuttu kehumaan kauppaa sen valtavien verotuottojen takia, eli oletettavasti Woltin kaupasta valtiolle kilahtavat yli 600 miljoonan euron verotulot. Mutta firman työn tekijät eivät ole kyenneet maksamaan massiivisia veroja pienistä palkoistaan. Elinpalkka on ihmis oikeus Yritystoiminnan globaaleja vaiku tuksia tutkiva kansalaisjärjestö Finn watch on määritellyt elinpalkan TEKSTI IIDA SIMES KUVA SUSANNA FALENIUS on yksin asuvalla nettona noin 1 200 euroa kuukaudessa, ja kahden lapsen yksinhuoltajalla raja menee 2 000 eu ron paikkeilla. Pienituloisia suomalai sia on vähän yli kymmenen prosenttia väestöstä. Noin 50 000 suomalaista työssäkäy vää joutuu turvautumaan toimeen tulotukeen. Tämän voidaan ajatel le olevan varainsiirtoa julkiselta taloudelta yksityiselle sektorille: kun firma ei maksa kunnollista palkkaa, veron maksajat auttavat avustuksil laan. Mummoa hoitaa köyhä ihminen Huolimatta siitä, että käy töissä, kor kean elintason maissa suurin riski va jota köyhyyteen on itsensä työllistäjillä ja matalasti koulutetuilla ihmisillä. Suomessa köyhiä on jopa hoitajina aloilla, joita työvoimapula vaivaa. Muutama vuosi sitten nelikymp pinen Maija (nimi muutettu) alkoi saada osakseen outoa kohtelua työ paikallaan vanhusten hoivakodissa EteläSuomessa. Työpaikan omisti iso pörssiyhtiö. Vastoin Maijan tahtoa esihenkilöt karsivat häneltä työtunteja. ”Sellaisia työntekijöitä, joilla oli ikä lisiä, niin kuin minulla, sijoitettiin vain muutaman tunnin työvuoroon”, Maija kertoo. Maija ja hänen kollegansa kek sivät pian mistä oli kyse: kalleimmille työntekijöille ei haluttu maksaa enem pää palkkaa. ”Kun iltavuorossa oli kaksi työnte kijää, halvempi meistä tuli aikaisem min ja sai ovensuussa kuulla aamu vuoron raportin. Kalliimpi henkilö tuli myöhemmin ja myös lähti aikai semmin. Hän ei ollut enää viimeisinä tienestiksi, joka mahdollistaa työnte kijälle riittävän elintason ylläpidon. Elinpalkan täytyy kattaa perustarpeet kuten ruokaa, vaatetusta, matkalippu ja tai muita kulkemisen kuluja, terve ydenhoitoa ja koulutusta. Elinpalkkaa pidetään ihmisoikeutena. Kaiken lisäksi elinpalkan pitäisi tehdä mahdolliseksi työntekijän ja tä män perheen osallistumisen kulttuu rielämään, harrastaa jotakin ja pienet säästötkin, jotta olisi rahaa yllättä viin menoihin. Kotitalouden ei pitäisi joutua turvautumaan pikavippeihin, jos pesukone hajoaa tai polkupyörä varastetaan. Pienituloisuusrajan alapuolella elävien ihmisten tulot ovat usein niin pienet, etteivät rahat riitä perustar peisiin. Suomessa pienituloisuusraja
10 / 2021 • 17 Kun työ ei elätä iltavuoron tunteina, jolloin hän olisi saanut iltalisiä”, Maija kertoo. ”Tottakai systeemi oli aivan idiootti mainen ja tuntui epäreilulta.” Työntekijöiden annettiin ymmär tää, että hoitoalalle on koko ajan jonos sa uusia työntekijöitä, joten valittami nen ei kannata. Maija pitää pahimpana sitä, että hoi dettavat asiakkaat kärsivät systeemis tä: heihin ei ehtinyt tutustua kunnolla, ja tilanteessa oli riskinsä. Raporttiin pi tää keskittyä, jotta hoitajat tietävät, on ko lääkäri muuttanut jonkun lääkitystä tai onko joku kaatunut, niin että hän tä pitäisi tarkkailla. Koska työntekijöi den tuntimäärää supistettiin, raportin omaksuminen jäi pinnalliseksi. Paperit olivat hoitajien huoneessa, ja esihenki löt sanoivat vain, että lukekaa siitä, kun ehditte. Monena päivänä Maijalle oli tar jolla kolmesta viiteen työtuntia. Vii konloppuvuoroja ja yötöitä hänelle ei tarjottu ollenkaan, ellei joku kollega TEKSTI MIIA VISTILÄ KUVA SUSANNA FALENIUS Amazon köyhdyttää M AAILMAN rikkain mies, Amazonpostimyynti yrityksen omistava Jeff Bezos lennättää miljardöörejä avaruudessa. Palkan maksajana hän on kehno. Atlanticlehden toimittaja Alana Samuels kirjoitti vuonna 2018, mi ten Amazon oli perustanut isoja varastokeskuksiaan nimenomaan alueille, joilla jo valmiiksi asuu pienituloisia ihmisiä. Kalifornian osavaltiossa San Bernardinon kau pungissa iloittiin 10 vuotta sitten Amazonin päätöksestä rakentaa sinne varastokeskus. Työllisyysvai kutusten piti olla valtavat. Kun varasto rakennettiin, tilan ne näytti aluksi hyvältä. Alueella työttömyysaste putosi 12 prosen tista viiteen prosenttiin. Pian alkoi kuulua soraääniä, ja paikalliset al koivat pohtia, onko mikä tahan sa uusi työpaikka hyvä työpaikka. Vaikka Amazon työllisti seudulla tuhat ihmistä, verotulot eivät juu ri kasvaneet työtekijöiden pienten palkkojen ja pätkätyösuhteiden ta kia. Ennen Amazonin tuloa San Bernardinoon asukkaista köyhiä oli viidennes, mutta Amazonin ra kennettua varastonsa joka kolman nesta tuli köyhä. Esihenkilöt vaativat alaisiltaan kiivasta työtahtia. Jos hidastelee, ei saa pisteitä, ja palkka voi laskea. Työtekijät kertoivat Atlanticille kut suvansa Amazonia ”Nälkäpeliksi” dystooppisen kirja ja elokuvasar jan mukaan. Ohion osavaltiossa on isompi ja vanhempi Amazonin varasto. Siellä joka kymmenes työntekijä tarvitsee valtion ruokaapua, eli ympäri Yh dysvaltoja valtio on joutunut kom pensoimaan laihaa tilipussia. IIDA SIMES sairastunut, jolloin Maijaa pyydettiin jäämään ylitöihin. Maijan palkka saattoi kuukaudessa olla alle tuhat euroa. ”Joskus hoitaja jäi tulematta, koska hänellä ei ollut varaa poikittaisliiken teen bussimaksuun”, Maija kertoo. ”Ei kolmen tunnin vuoron takia kukaan viitsi lähteä kauas kotoaan.” Maija kyllästyi huonoon kohteluun ja vaihtoi hommiin pienempään fir maan, jossa työntekijöitä kohdeltiin paremmin. Suomen suurimman sosiaali, ter veys ja kasvatusalan ammattijärjes tön Tehyn johtava edunvalvontajuristi Vappu Okkeri kommentoi, että hänel le tulevien valitusten perusteella täl laista tapahtuu edelleen hoivaalalla. Okkeri toivoisi, että Suomessa alettai siin keskustella siitä, onko edes oikein, että hoivakodit tuottavat voittoa. Hen kilöstövaltaisella alalla voittoja ei saa da aikaiseksi muuten kuin supistamal la palkkoja minimiin. Ruokalähettien ankea arki Ruokalähetit kantavat yrittäjyyden riskit, mutta kovallakaan työllä ei tahdo tulla toimeen. A LUSTATALOUS on kasvava työn tekemisen ja tuotan non muoto, jonka käytännöt voivat viitoittaa työelämän yleistä suuntaa. Siksi on tärkeä yhteis kunnallinen kysymys, millaisin ehdoin työtä voi teettää. Kaksi Foodoralle ja Woltille työskentelevää lähettiä kertoo alan arjesta. Alustapalveluiden kautta työskentelevät lähetit kuljettavat ravin toloista annoksia asiakkaille. Englantia äidinkielenään puhuval la Ramilla on suomalainen ITalan tut kinto. Hän on tehnyt ruokalähetin työtä kolme vuotta, välillä opiskelun ohessa viikonloppuisin, välillä kokopäiväisesti. Suomalainen Jaska työskentelee alalla osaaikaisesti. Rami tekee keikkoja au tolla, Jaska polkupyörällä. Kumpikin haluaa esiintyä tunnis tamattomana. Rami pelkää, ettei tunnistamisen jälkeen saisi enää keikkoja lähettinä. ”Sopimukseni voidaan purkaa mil loin vain ilman perusteita.” Ruokalähetti toimii yrittäjänä eli omistaa ja huoltaa työvälineensä ja vastaa itse yrittäjän eläkevakuutuk sesta eli YEListä ja liikennevakuutuk sistaan, lomakorvauksistaan ja eläke maksuistaan. Wolt tarjoaa läheteilleen tapatur mavakuutuksen työajalle. Varsinkin polkupyörälähetti kohtaa työssään vaaratilanteita. "Kaksi kertaa on tullut auto päin. Kerran eteen ja kerran kylkeen, on neksi ei käynyt pahasti kummallakaan kerralla”, Jaska kertoo. EteläSuomen aluehallintoviras to linjasi, että Woltin lähettikump panit toimivat työntekijöiden tavoin ja yrityksen pitäisi seurata heidän työaikaansa. Muihin AVIn valvo miin työnantajavastuisiin kuten työ terveyshuoltoon, työturvallisuuteen ja vuosilomalain noudattamiseen päätös ei ottanut kantaa. Wolt on valittanut päätöksestä hallintooikeu teen. ”Seuraamme uusia työn muoto ja ja halusimme lähteä ihan oikeus asteiden kautta selvittämään niiden asemaa. Kaipaamme ennakkopäätös tä ja haluamme samalla saada aikaan painetta työ ja elinkeinoministeri ön suuntaan, jotta pelisääntöjä sel keytettäisiin lainsäädännön kautta”, kertoo Eerik Tarnaala aluehallinto virastosta. Kellon ympäri, kädestä suuhun Rami ja Jaska pitävät lähetin työn ikä vimpinä puolina lähettien huonoa kohtelua ja tulojen epävarmuutta. Joskus on keikkoja paremmin, joskus huonommin. Silti kevytyrittäjänäkin pitää maksaa YELmaksut ja muun elä män kulut. Voi olla niin, että joutuu tekemään koko ajan työtä, jotta saa pakolliset menot katettua, mutta pakollisten elä misen kulujen jälkeen mitään ei jää käteen, molemmat kertovat. Enimmillään Rami teki töitä yli 220 tuntia kuukaudessa eli yli 50 tuntia vii kossa, useina päivinä kellon ympäri tai ylikin. Bruttotuloa hän sai alle kolme tuhatta euroa, josta työn kulut kuten YELmaksut, verot, auton kulut (huol lot, bensiini, parkkimaksut), puhelin ja muut kulut veivät yli 2 100 euroa. 220 työtunnista jäi käteen noin 800 euroa, alle neljä euroa tunnilta. ”Toiminta perustuu siihen, että ai na löytyy ihmisiä, jotka ovat valmiita tekemään työtä huonoissakin oloissa”, Jaska kertoo. Jaska saa asumistukea ja työmark kinatukea. ”En voisi tehdä tätä työtä, jos en saisi myös tukia.” Läheteistä suurin osa on ulkomaa laistaustaisia, joilla ei ole suomalaista sosiaaliturvaa. Jaska veikkaa, että suo malaisia on kuskeista 10 prosenttia. Rami arvioi, että ”valkoisia eurooppa laisia on ehkä pari prosenttia, 95 pro senttia on Aasian tai Afrikan maista”. ”Läheteillä ei ole ihmisarvoa” Monissa ravintoloissa kohdellaan lä hettejä tylysti. Jotkut ravintolat eivät anna lähettien käydä vessassa, eikä heillä ole muita taukotiloja. Lähettejä palkkaavien yritysten työkulttuureissa on eroja, haastatellut pitävät Woltia Foodoraa inhimillisem pänä. ”Foodoralla läheteillä ei ole ihmis arvoa. Heitä kilpailutetaan toisiaan vastaan ja jaetaan eri luokkiin, ylem mässä luokassa olevat saavat valita työvuoronsa ensin ja siten parhaat mahdollisuudet saada keikkoja. Jos kysyy jotain henkilöstöpuolelta, me nee viikkoja ja tulla standardi vastaus, josta käy ilmi, ettei kysymystä ole edes
18 • 10 / 2021 TEKSTI EMILIA KUKKALA KUVA SUSANNA FALENIUS kunnolla luettu. Esimerkiksi kun il moitin Foodoralle, että pidän taukoa parin kuukauden kuluttua, ja pyysin että saisin sitä ennen mahdollisim man paljon työvuoroja, mutta profii lini siirrettiinkin heti epäaktiiviseksi enkä saanut varata heiltä enää yhtään vuoroja”, Rami harmittelee. ”Woltilla toimeksiannosta näkee heti mistä mihin se on, ja voi valita minkä keikan ottaa. Foodoralta ehdo tetaan tilausta, jossa näkyy vain ravin tola ja aika milloin se on valmis. Foo dorallakin yhdessä vaiheessa näkyi asiakkaan summittainen sijainti kar talla ennen hyväksyntää, mutta toi minto on poistettu, luultavasti koska joitain tilauksia kukaan ei olisi halun nut ottaa esimerkiksi vaikean matkan takia tai siksi, että ravintolasta on huo noja kokemuksia. Nykyään, jos tilauk sia hylkää, tulee nopeasti viestejä Foo doralta, että hyväksy jokainen tilaus”, Jaska kertoo. Jaska on ehdottanut usein toimitus ketjuun parannuksia, mutta kahden vuoden aikana mikään ei ole muuttu nut. Hän on yrittänyt myös järjestää lakkoja lähettien työolojen parantami seksi, tuloksetta. ”Aina on ollut ihmisiä, jotka ovat ottaneet keikkoja, koska he tarvitsevat työtä, tehtiin sitä millaisissa olosuh teissa hyvänsä”, Jaska harmittelee. Kumpikaan ei usko työskentelevän sä lähettinä pitkäaikaisesti. Työ vaatii fyysisesti paljon, eikä vakuutus korvaa kulumia. ”Minulla on ollut rasitusvammoja polvessa ja nilkassa, olen niitä joutu nut kuntouttamaan tukisiteiden avul la. En usko, että jatkan tätä työtä pit kään, kun vanhenen ja raihnaistun”, 33vuotias Jaska jatkaa. ”Kun palaan Suomeen, hankin muuta työtä. Opiskelen lisää, jotta saan koodaushommaa. Myyn auton, ja jatkan ehkä satunnaisesti Woltilla pyörälähettinä”, Rami kertoo. Ruotsalainen Kavall Suomeen E LINTARVIKKEIDEN ja muiden päivittäistavaroiden verkko kauppa kasvaa ja tarjottavat palvelut kehittyvät. Maaliskuussa 2021 perustettu ruotsalainen Kavall ketju lupaa appinsa kautta tilatut ostokset kotiin kymmenessä minuu tissa niiden maksamisesta. Ketju laajentaa Suomeen, mutta aluksi palvelu toimii vain tietyllä alueella Helsinginssä. Tilaukset toimitetaan sähköpyörillä, joilla kymmenessä minuutissa ehtii muutaman kilo metrin päähän yrityksen varastolta. Tilaukset toimittavat työsuhtees sa olevat pyörälähetit. Toisin kuin kevytyrittäjinä toimivilla läheteillä, työsuhteessa olevien lähettien työn antaja huolehtii esimerkiksi lähet tien työvälineistä. Ketju korostaa lähettien asemaa työtekijöinä ja toi voo työntekijöiden aseman kannus tavan asiakkaita käyttämään palve lua kevyt yrittäjyydestä tunnettujen lähettipalvelujen sijaan. Täysin samoista asiakkaista Kavall ei Woltin ja Foodoran kans sa kilpaile, sillä se toimittaa elin tarvikkeita ja päivittäistavaroita eikä ravintolaannoksia. Palvelun sa puolesta se vertautuukin mar kettien verkkokauppoihin, joiden yleensä autolla liikkuvat tavaran toimittajat ovat myös työsuhteessa, mutta toimitusajat huomattavasti pidempiä. MIIA VISTILÄ Hoitajat pakenevat päivähoidosta Varhaiskasvatuksen valtavat ongelmat ovat vuosia jatkuneen aliresursoinnin seurausta. aiem paa suuremman osan on oltava korkea koulutettuja, vaikka tiedettiin, ettei varhaiskasvatuksen opettajien aloituspaikkojakaan ole tarpeeksi. ”Ja kun lastenhoitajat tekevät opet tajien sijaisuuksia, ei ole myöskään päteviä lastenhoitajia. Moniammatil linen tiimi ei voi toimia kovin hyvin, kun ihmiset eivät ole tekemässä sitä, mitä ovat tulleet tekemään.” Hoitaja jää usein yksin lasten kanssa Sijaistamisketjut sotkevat systeemin ja vähentävät työhön sitoutumista. ”On tutkimustietoa siitä, että ihmi set pysyvät töissä paremmin, jos he saavat tehdä sitä mitä ovat tulleet te kemäänkin. Se sitouttaa paljon enem män kuin että joutuu sijaistamaan vaikka sitä opettajaa tai eri paikoissa.” ”Toivomme, että laki avattaisiin. Ei niin, että opettajia vähennetään, vaan että lastenhoitajia lisätään ryhmiin. Ettei tulisi niitä tilanteita, että ollaan yksin lasten kanssa, kun opettajilla on omia tehtäviään.” ”Niitä henkilöitä, jotka ovat lasten kanssa, täytyy olla tarpeeksi. Ollen kaan väheksymättä suunnittelua, ar viointia ynnä muuta.” Lisää palkkaa, autonomiaa ja sijaisia Varsinkin Helsingissä päiväkodit ovat kärsineet työvoimapulasta. JHL tiedot ti aiemmin syksyllä hoitajien joukko paon alkaneen. Millä työntekijät saa taisiin pysymään alalla? ”Palkka on ensimmäinen, toinen se, kuinka paljon itse pystyy vaikutta maan työhön. Sijaisia palkataan liian lyhyeksi aikaa. Ennen niitä on ollut enemmän.” ”Nythän niitä taas palkataan ja suunnitellaan myös nopean toiminnan joukkoja, että palkattaisiin parikym mentä henkilöä, jotka menisivät sinne, missä tilanne on pahin. Toinen asia on, ketä siihen saadaan palkattua.” Lopuksi Kesänen esittää, että ongel mista huolimatta muistettaisiin, miten paljon hyvää työtä päiväkodeissa joka päivä tehdään. V ARSINKIN pääkaupunki seudun päivähoidon kaoot tisesta tilanteesta on jälleen uutisoitu pitkin syksyä. Hel singin varhaiskasvatuksen ja esiope tuksen JHL:läisen pääluottamusmie hen Jaana Kesäsen mukaan ongelmat ovat olleet tiedossa vuosikausia. ”Suurin ongelma on henkilöstöpula varhaiskasvatuksessa. Ihmiset äänes tävät jaloillaan: Työolosuhteet ovat niin vaikeat, kun väkeä puuttuu.” ”Siellä ollaan laittomassa tilassa eli suhdeluvut eivät toteudu. Ihmiset joutuvat muokkaamaan työvuorojaan kauheasti ja venymään, mikä lisää väsymystä. Vanhemmat joutuvat ha kemaan lapsiaan kesken päivän pois, kun ei ole riittävästi henkilökuntaa.” Varhaiskasvatus suunnitelma ei toteudu ”Tämä johtaa siihen, ettei varhaiskas vatussuunnitelmaa pystytä toteutta maan. Retkiä ja pienryhmätoimintaa peruuntuu. Arki menee sellaiseksi, että yritetään vain selviytyä.” Kesänen toteaa, ettei pedagogiikka toteudu, jos lastenhoitaja jää päivän aikan usein yksin koko ryhmän kans sa. Alle kolmevuotiaita ryhmässä on 12, yli kolmevuotiaita 21. ”Kaikki työntekijät johtajasta alas päin uupuvat, hänkin kun aamulla sel vittää ensimmäisenä sijaisasiaa. Hoi taja ei voi aamulla luottaa siihen, että pääsee tekemään töitä suunnitellusti. Ei edes siihen, että pääseekö töistä läh temään suunnitellusti.” Kesänen huomauttaa, että työ päivän jälkeen monella on omatkin lap set haettavana toisesta päiväkodista. Koko henkilöstöllä huono omatunto ”Päiväkodeissa, joissa henkilöstöä ei ole riittävästi, kaikki kokevat kau hean huonoa omatuntoa siitä, etteivät pysty toteuttamaan varhaiskasvatusta kun nolla.” Kesänen jäljittää ongelmat osal taan vuoden 2018 varhaiskasvatus lain muutokseen. Silloin määrättiin, että päiväkotien henkilökunnasta
10 / 2021 • 19 Huonoon johtamiseen on joskus mahdotonta puuttua Voiko työnantaja kieltää tauot? Mitä tehdä, jos työpaikalla joku laukoo asiattomia kommentteja? Mikä on laitonta, mikä huonoa johtamista, mikä epäsopivaa henkilökemiaa? Työelämässä on paljon ongelmia, joiden ratkomiseen virallisia väyliä ei edes ole. K OKENUT kolmikymppi nen myyjä Laura, joka ei halua tulla tunnistetuk si, haki vuosi sitten osaai kaiseksi myyjäksi koulutustaan vas taavalle erikoisalalle myymäläketjuun, joka oli palkittu muutama vuosi aiem min hyvästä työilmapiiristä. Hän luu li saaneensa unelmiensa työpaikan, mutta työn arki osoittautui niin ah distavaksi, että hän joutui jäämään sairauslomalle. Palvelualojen ammattiliiton työ ympäristöasiantuntija Erika Kähä rä ei ota kantaa yksittäistapaukseen, mutta kommentoi yleisellä tasolla eri osapuolten velvoitteita ja hyviä työn käytäntöjä. Laki turvaa tauon, muttei henkilöstöä Laura palkattiin työhön osaaikaisel le viidentoista viikon tuntimäärälle omasta toiveestaan. Hänellä oli toinen työ ja burnout takana. Työnantaja vai kutti ymmärtäväiseltä, ja pyysi sano maan, jos tuntuu raskaalta, mutta kun jostain sanoi, pomo pohti ääneen, so piiko Laura työhön. Työssä taukoja ei saanut pitää. Lau ra työskenteli yksin myymälässä, eikä myymälää saanut sulkea esimerkiksi siksi aikaa, että käy vessassa. Lounas piti syödä tiskin ääressä jos tai kun ei ole asiakkaita. ”Vessaan täytyy aina päästä, jos on tarve, työnantajan pitää se jotenkin mahdollistaa. Mutta muuten palvelu alojen työehtosopimuksen mukaista on, että ei ole ennalta määrättyjä tau koaikoja, vaan tauot pidetään, kun on hiljaisempaa. Tämä on tarkoitettu juu ri erikoiskauppaa varten. Niissä myyjä on usein yksin työssä. Mutta silloinkin täytyy tulla niitä hiljaisempia hetkiä, jolloin taukoa voi pitää. Jos hiljaisem pia hetkiä ei tule, täytyy järjestää ai kaa tauoille esimerkiksi päällekkäi sillä työvuoroilla. Niin ei saa olla, että taukoja ei voi pitää lainkaan”, Kähärä kertoo. Työtä oli enemmän kuin työajalla ehtii tehdä. Myymälän sulkemisajan jälkeen ei ollut aikaa siivoamiselle vaikka se kuului työtehtäviin. Jos te ki ylitöitä, moitittiin, tai jos ei tehnyt kaikkea, moitittiin myös. Työntekijät olivat ratkaisseet asian niin, että mer kitsivät työajan loppuneeksi ja tekivät loput työt omalla ajallaan. ”Resurssipula on palvelualoilla yleinen ongelma, josta pitää antaa pa lautetta työnjohdolle. Työn oikea mi toitus on työnantajan vastuulla. Töitä ei pidä tehdä palkatta omalla ajalla, sillä se vain mahdollistaa ongelman jatkumisen. Työnantajan ei tarvitse kohdata seurauksia, ja samalla vie jon kun muun työpaikan.” Sairausloman syy ei kuulu pomolle Laura teki hyvää myyntitulosta, mut ta ilmapiiri töissä tuntui rankalta. Mis tään ei kiitetty, vaikka teki huipputu losta. Seuraavalla viikolla piti tehdä paremmin. Samoin ahdistavalta tun tui, että vaadittiin muuttamaan myyn nin tapaa aggressiivisemmaksi, vaikka Lauran tyylillä tulos oli hyvää. ”On tietysti huonoa johtamista, jos ihmistä ei kiitetä hyvästä työsuorituk sesta. Ihmisiä motivoidaan myöntei sen kautta. Se, että tehdään koko ajan parempaa tulosta, on normaalia bis nesajattelua. Samoin työnantajalle myös kuuluu päätösvalta siitä mi ten, missä ja milloin työtä tehdään, ja työn tekemisen tapa sisältyy siihen. Silloin jää työnteki jän vastuulle vakuuttaa työnantaja, että olisi pa rempikin tapa”, Kähärä linjaa. Ahdistavalta tuntui vat myös kommentit sairauslomista. Pomo maanitteli Lauraa sai rausloman aikana töi hin ja muistutti että sen jälkeen pitää olla terä kunnossa. Flunssaisenakin olisi TEKSTI MIIA VISTILÄ KUVA SUSANNA FALENIUS pitänyt tulla, kun ei ollut vielä korona testin tulosta. ”Sairauslomia ei pitäisi työnantajan kommentoida ollenkaan, ellei ole puhe jostain yleisestä toimintatavasta niihin liittyen!” Esihenkilö halusi Laurasta vastuu myyjän, joka tekisi suurempia tun timääriä tai Lauran työsopimusta ei ehkä jatkettaisi. Laura koki toistuvat kyselyt todella ahdistavina. Hän kiel täytyi, eikä työsopimusta jatkettu. Työelämän pelisäännöt on raken nettu yritysten ja työkykyisten ihmis ten tarpeista lähtien. ”Meillä on yhä enemmän vajaatyö kykyisiä ihmisiä, jotka voivat kokea nämä säännöt omalla kohdallaan epä reiluiksi. Tarvittaisiin valmiiksi mie tityt pelisäännöt, miten otetaan huo mioon erilaisia rajoitteita”, Kähärä pohtii. Kommentteja mielenterveydestä Pomosta ei yleisesti pidetty. Muut työntekijät saivat kuulla ikäviä kom mentteja esimerkiksi seksuaalisuudes taan tai mielenterveydestään. Tiettyyn etniseen ryhmään kuuluvia asiakkaita vaadittiin erityisesti seuraamaan. ”Ensimmäinen askel asiattomuuk sia kohdatessa on aina sanoa suoraan, miten tilanteen koki, jotta ihminen saa mahdollisuuden ymmärtää toisen nä kökulman ja muuttaa toimintaansa. Jos asia ei muutu, on syytä ottaa yh teyttä esihenkilöön, tai jos tämä on se kiusaaja, niin tämän esihenkilöön”, Kähärä neuvoo. Yhteydenottoja varten on työsuojelu .fi-sivulla erillinen lomak keensa, joka toimii dokumenttina ti lanteesta ja johon kirjataan myös toi met asian hoitamiseksi. Lomakkeen mukaan: ”Työturvallisuuslaissa kielle tään häirintä, joka aiheuttaa työnteki jän terveydelle haittaa tai vaaraa. Häi rintänä pidetään esimerkiksi toistuvaa uhkailua, pelottelua, ilkeitä ja vihjaile via viestejä, väheksyviä ja pilkkaavia puheita, työnteon jatkuvaa perustele matonta arvostelua ja vaikeuttamista, maineen tai aseman kyseenalaistamis ta, työyhteisöstä eristämistä ja seksuaa lista häirintää.” Lauran työpaikalla kukaan ei uskal tanut sanoa pomolle suoraan. Alaiset kertoivat asiasta porukalla työsuojelu valtuutetulle. Työsuojeluvaltuutetun, jonka työntekijät ovat keskuudestaan valinneet, tehtävänä on saattaa työnte kijöiden huolet esihenkilöiden tietoon. ”Jos esihenkilö sanoo, että ’ei pidä paikkaansa’, niin työsuojeluvaltuute tun tehtävä on pitää työntekijöiden puolia, että kun he nyt kokevat näin, mitä sille kokemukselle voisi tehdä. Työntekijöiden kokemuksella on vä liä”, Kähärä muistuttaa. Lauran työpaikalla asiat eivät muuttuneet paremmaksi. Esihenkilö ja tämän pomo moittivat työntekijöitä valittamisesta, mutta valituksen aihei siin ei puututtu. Liittoon tai viranomaisille valitta minen on raskas tie, helpompaa on lähteä. Laura ja moni Lauran entisel lä työpaikalla etsii muuta työtä. Enää Laura ei nojaa vain firmojen sivui hin tai mainoslauseisiin, vaan katsoo myös Tuntosivuston kommentit paik kojen ilmapiiristä.
viulu venäjä puutyöt markkinointikommunikaatio liikkuva grafiikka ja animaatio gyrokinesis 1000+ kurssia helao.fi Runeberginkatu 22–24 itsellesi ota aikaa HELSINGIN AIKUISOPISTO OPPIMISEN JA HYVINVOINNIN KESKUS Villiä sivistystä ! Kevään 2022 ohjelma julkaistu www.kriittinenkorkeakoulu.fi T i r k i s t y s re i k ä u n i ve r s u m i i n www. .info Esittävän taiteen ja musiikin AMK-tutkinnot, päivätoteutus, 4 vuotta • Musiikkipedagogi • Sirkus • Tanssinopettaja • Teatteri-ilmaisun ohjaaja Esittävän taiteen ja musiikin AMK-tutkinnot, monimuotototeutus, 2 vuotta • Musiikkipedagogi • Teatteri-ilmaisun ohjaaja (sirkus ja teatteri) Saat pedagogisen pätevyyden kaikissa näissä koulutuksissa Master School – Taideakatemian YAMK-koulutukset • Creative Design Management (hakuaika 5.1. 19.1.2022) • Musiikkipedagogi • Taiteen uudet kontekstit Yhteishaku 16.3.–30.3.2022 Ennakkotehtävät julkaistaan 9.3.2022 turkuamk.fi/haku | #TurkuAMK #Taideakatemia Lisätiedot: eero.linjama@turkuamk.fi Ole osa taiteen tulevaisuutta – Hae Turun AMK:n Taideakatemiaan m uo to ilu
ALK . 3€/ KK voima .fi/vo imaje ngi LUE LEHTI ETUKÄTEEN, SAA KUTSUT VOIMAN BILEISIIN JA KURKISTA TOIMITUKSEEN – LIITY VOIMAJENGIIN! m uo to ilu elokuva ta id ek as va tu s arkkitehtuuri Erinomaisen jouheva Kuvataidekasvatuksen sanakirja Keskusteluja kauneudesta arkkitehtuurissa Värit havaintojen maailmassa Ylityöopisto-kollektiivi Harald Arnkil Helena Teräväinen Kuvataidekasvatuksen nykysanastoa aallosta äkkihäämötykseen. Teos valaisee kauneutta arkkitehtuurissa – ja päästää ääneen arkkitehdit. Syväsukellus värien maailmaan.
22 • 10 / 2021
10 / 2021 • 23 TEKSTI EMILIA KUKKALA KUVAT NAUSKA Köyhän lapsuuden elänyt kirjailija kyllästyi larppaamaan kiitollisuutta yhteiskuntaa kohtaan. Katja Raunio ei ole kiitollinen yhteiskunnalle, mutta äidilleen on H ELSINKILÄINEN kirjailija, taidehis torioitsija ja tup lamaisteri Katja Raunio teki tänä syksynä jotain poik keuksellista ja pelottavaa. Hän kir joitti Long Playhin esseen Köyhän perheen lapsi (30.1.2021), jossa kuvai li muun muassa vihaansa yhteiskun taa kohtaan. Vihaa, joka nousi siitä, että oli joutunut todistamaan oman äitinsä nälkää. Kun ruuasta oli pula, yksinhuoltajaäiti jätti syömättä, että tyttärelle riittäisi. Essee voitti tänä vuonna Suomen köyhyyden vastaisen verkoston Kunnioittavasti köyhyydes tä journalismipalkinnon. ”Esseen kirjoittaminen oli tietyllä tapaa todella hirveää. On kauhean vai keaa kirjoitaa itsestä ja aihe oli joten kin pelottava. Halusin myös suojella perhettäni.” Raunio sanoo pelkäävänsä paljas tumista, ”että sitten kaikki tietävät”. Hän sanoo olevansa ”yksityinen ih minen”, joka ei ole esimerkiksi so messa. Samaan hengenvetoon hän hämmästelee, miten kukaan voi halu ta kirjoittaa autofiktiota. Esseehomma lähti siitä, kun ha lusin selvittää asioita itselleni. En pidä hyvänä sitä tilannetta, missä olen kasvanut, mutta kuitenkin ehkä ihannoin jollain tasolla. Köyhien per heiden lapset – luin tämän jostain tut kimuksesta – alkavat tyypillisesti kat somaan varakkaampia alaspäin, että nämä eivät tiedä elämästä ja ovat pinnallisempia.” Eikeskiluokkaista esseetä etsimässä Aiheen ja itsetutkiskelun pariin ajoi muun muassa se, että perheeseen on tulossa toinen lapsi. ”Pelkään, että tuputan omille lapsil leni niukkuuskulttuuria asioissa, joissa SUOMALAISEN NYKYESSEEN ÄÄNI ON HYVIN KESKILUOKKAINEN.
24 • 10 / 2021 ei tarvitsisi olla ankea, koska ajattelen, että minullakin se kasvatti luonnetta.” Raunio kertoo esseen lähteneen liikkeelle kokemuksesta, että suo malaisen nykyesseen ääni on hyvin keskiluokkainen. ”Tulee vaikka sellaisia ’kuten kaik ki tiedämme’, mihin itse pysähtyy, että en minä kyllä ole kokenut tuollaista. Että rajattiinko minut juuri lukijakun nan ulkopuolelle. Ne ovat usein jo tain sinänsä triviaaleja elämäntyyliin liittyviä kokemuksia, jotka ovat itseltä jääneet väliin.” ”Rupesin sitten pohtimaan, että varmaan tämä pätee kaikkeen kir jallisuuteen. Mutta esseessä kirjoitta va minä on erityisen vahvasti läsnä. Aloin miettiä, millainen olisi esseen kysymyksenasettelu, joka ei olisi niin keskiluokkainen.” Raunio kertoo saaneensa köyhyys esseestään valtavasti palautetta – valta osin kiittävää. ”On harvinaista törmätä kauno kirjallisuuteen, jossa kertojanääni ei ole keskiluokkainen. On kauhean virkistävää löytää toisenlaisia todelli suuksia.” Heti perään hän pohtii omien romaaniensa henkilögallerioiden keskiluokkaisuutta. ”Ensimmäisessä on keskiluokkaisia ydinperheitä... Olen miettinyt, että mik si kirjoitan tällaisia, mutta ehkä se ei tu lekaan elämästä, jota olen elänyt, vaan kirjoista, joita olen lukenut. Kirjallisen maailman perheelämä on sellainen.” ”Nykyköyhyyden kuvausta on kir jallisuudessa tosi vähän, niin luon tevammin tulee tuollainen. Ehkä on itsellenikin prosessi alkaa kirjoittaa sellaisia. Toisessa kirjassani tarkastel laan kyllä eriarvoisuutta, mutta toises ta ääripäästä käsin.” ”En toisaalta koe mitään velvolli suutta kirjoittaa tietyistä aiheista, vaik ka mielelläni lukisin niistä. En ajattele mitenkään ’tärkeä aihe’ edellä, mikä nykyisin tuntuu olevan kirjallisuu dessa se juttu, vaan lähden enemmän siitä, että joku kysymys vaivaa itseä. Voihan siinä olla joku tärkeäkin aihe mukana tai sitten ei.” Käy kaikki toteen (2015) oli ehdolla Helsingin Sanomien kirjallisuuspal kinnon saajaksi ja voitti Kalevi Jäntin palkinnon. Toinen romaani Sinun päiväs koittaa (2020) voitti vuoden 2021 Toisinkoinenpalkinnon. Toisen romaaninsa kirjoitusproses sia hän kuvailee helpoksi. ”Vaikka tein sitä viisi vuotta, se tun tui koko ajan menevän eteenpäin eikä ollut valtavia kriisejä.” Kirjallisiksi esikuvikseen Raunio mainitsee muun muassa Heinrich Böllin Nainen ryhmäkuvassa ja Volter Kilven Saaristosarjan. ”Tällaisia vanhoja ukkeleita. Mut ta pidän vanhasta kielestä. Tun tuu, että se oli monipuolisempaa ja sävykkäämpää kuin nykyisin.” Kirjallisuus on myös työväenluokkaista Ei ole kovin yleistä, että köyhistä tai niin sanotusti työväenluokkaisista lähtökohdista ponnistetaan kirjailijak si. Toki suurin osa tekee Raunion ta voin muitakin töitä, mutta kirjalliseen maailmaan pääsy ylipäänsä on monen kynnyksen takana. ”Kun ei ole sellaista taloudellista turvallisuudentunnetta, on ollut vai kea ajatella keskittyvänsä pelkästään kirjoittamiseen. Vaikka olen ajatellut todella nuoresta pitäen, että haluan olla kirjailija.” ”Olen tehnyt koko ajan muita kin töitä ja on ollut ajatus, että oli si tyhmää luottaa näin epävarmaan asiaan. Ehkä tausta näkyy siinä, etten ole uskaltanut tähdätä vain tähän.” Ajatusta kirjallisuuden olemukselli sesta elitistisyydestä Raunio ei kuiten kaan niele edes purtuna. ”Vanhemmillani on toisen asteen koulutus, mutta kumpikin on harras tanut aina lukemista. Meillä oli kotona kauheasti kirjoja, ja meille luettiin. Ei työväenluokkaisuus tarkoita, että kir jallinen kulttuuri olisi kamalan vieras asia.” NYKYKÖYHYYDEN KUVAUSTA ON KIRJALLISUUDESSA TOSI VÄHÄN.
Voima laajentaa sisältötarjontaansa. Tuotamme ja jakelemme vastaisuudessa entistäkin enemmän audiovisuaalista sisältöä. Alussa uudistus painottuu podcastja äänisisältöihin. Tulevaisuudessa teemme myös lisää videoita. Uudet sisällöt tarjoavat moniäänisiä ja kiinnostavia näkökulmia aiheisiin, jotka ovat tuttuja lehdestä. Sivuiltamme yleisö löytää myös sisältöjä, joita ei julkaista lehdessä ollenkaan. Voiman podcastit: jalkapalloa ja luovuutta Voiman podcastit tarttuvat mielenkiintoisiin aiheisiin rohkeasti. Riikka Hiltusen Puhu minulle luovuudesta on sukellus musiikilliseen luovuuteen. Johanna Ruohosen ja Kaisu Tervosen Jälkipelit keskittyy jalkapalloon. Maija Alanderin ja Vilppu Rantasen Sanavalta käsittelee julkista puhetta, kieltä ja yhteiskuntaa. Voimaa yhteistyökumppaneista Voima jakaa myös yhteistyökumppaneidensa sisältöjä alustoillaan. Yhteistyökumppanien sisällöt eivät ole toimituksellista sisältöä, vaan julkaisuja, joille Voima tarjoaa näkyvyyttä sekä tuotannollista ja teknistä tukea. Tämänhetkisiin yhteistyökumppaneihin lukeutuu palkitun AntroBlogin Radio Antro, joka kommentoi elämää ja maailmaa antropologisesta näkökulmasta. Riku Junttasen (@kaikkipaskaksi) Kaikki Paskaksi & Ystävät tarkastelee yhteiskunnallisia ongelmia meemikulttuurin kautta. Lisäksi teemme yhteistyötä suositun Tarinoita Piritorilta -podcastin kanssa. Se paneutuu tapetilla oleviin ajankohtaisiin teemoihin, kuten rasismiin, addiktioihin, syrjäytymiseen, seksiin ja uskoontuloon. Kuuntele myös Voiman artikkeleita Näiden podcastien lisäksi Voima tulee tarjoamaan ääniversioita artikkeleistaan lisätäkseen journalismin saavutettavuutta ja palvellakseen äänisisältöjen ystäviä paremmin. Vuoden vaihduttua luvassa on paljon muuta – pysy kuulolla! Äänisisällöt osoitteessa voima.?/audio ja muilla alustoilla. VOIMA.FI MYÖS ÄÄNI JA VIDEOSISÄLTÖJEN KOTI! KUUNTELE: voima.?/audio Suomessa muun muassa kirjasto laitoksen ansiosta työväenluokallakin on ollut pääsy kirjallisuuteen, mutta ei kovinkaan usein pääsyä tekemään sitä itse. ”Toki tunnistan itsessäni paljon keskiluokkaisuutta nykyisin, koulutus muuttaa monia asioita. Toisaalta juu ri se taloudellinen epävarmuus ja tu lotaso erottavat sellaisesta, minkä itse miellän keskiluokaksi.” ”Vaikka tuntuu työväenluokkai suus kin vaikealta, että mitä se sitten on. A?itini on ollut hoivaalalla perinteisessä naisten työväenluokkaisessa ammatis sa, mutta isä on ollut yrittäjä. Mihin tämäkin nyt sitten viittaa. Tällainen epämääräisyys johtaa monen ajatte lussa siihen, ettei luokkia ole. Itse ajat telen, että ne ovat monimutkaisia.” Köyhän pitää olla täydellisen moitteeton Raunio sanoo löytävänsä paljon tut tua myös prekariaattikeskustelusta. Häntä vaivaa sekä köyhyydestä että luokista puhuttaessa se, että pitäisi ol la jonkinlainen täydellinen kategorian edustaja. ”Usein tuntuu, että oikeaa köyhyyttä on vain sellainen, kun ei olisi voinut tehdä yhtään mitään toisin. Vaikka köyhyys koostuu monista asioista ku ten elämäkin: tuurista, olosuhteista, myös huonoista valinnoista.” Esseessään Raunio paikan si perheensä köyhyyden ennen kaikkea yksinhuoltajuuteen. Tut kimusten mukaan lapsiköyhyys yksinhuoltajaperheissä on ollut kas vussa 1990luvun lamasta asti. Raunio sanoo taustansa näkyvän nykyisin muun muassa siinä, miten hän suhtautuu omistamiseen. ”Ensireaktioni mieheni omistus asumishaaveeseen oli, että joudumme tukijärjestelmän kanssa ongelmiin. Että pitää varmuuden vuoksi pysyä köyhänä, että emme menetä mahdolli suuksia tukiin. Ajatus oli, että on vaa rallista, että on omaisuutta. Pelkäisin myös hirveästi sen menettämistä.” Raunio jäljittää tämän perheensä ylivelkaantuneisuuteen. ”Muistan, kun meillä oli kasetil la lapsena sellainen animaatio, jossa PELKÄÄN, ETTÄ TUPUTAN OMILLE LAPSILLENI NIUKKUUSKULTTUURIA. hiiri meni hulluksi ja käytti luotto korttia kaupungilla holtittomasti ja joutui velkoihin. Minua pelottaa jo luottokorttikin.” Toisaalta Raunio sanoo varoneen sa myös sitä, että löytäisi itsensä ti lanteesta, jossa ei ehtisi kirjoittaa, koska kaikki aika menisi omaisuu den ylläpitoon. Lisäksi ajatus esimer kiksi omistusasumisesta on tuntunut yksinkertaisesti epätodennäköiseltä, mahdottomalta. ”Aina jos kuulen, että joku kirjailija asuu omistusasunnossa, tekee mieli sa noa että mitä ihmettä, miten teit sen!” Se, että voisi tehdä unelmatyötään ja vielä omistaa jotain, tuntuu us komattomalta yhdistelmältä jo ajatuksena. ”Joskus tulee myös pelkotiloja, jos tapahtuu liian paljon hyviä asioita ker ralla. Että se on vaarallista. Tämä voi olla kyllä kulttuurinenkin asia.” Ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen Raunion ensimmäinen aja tus väsyneenä oli, ”että lapsi var maan huostaanotetaan”, ”että ollaan sellainen perhe”, vaikkei sille ollut mitään perusteita. Viranomaiskont rollin ja leimaamisen pelko jos joku on luokkakysymys. ”Ja en ollut ennen tätä syksyä edes kuullut, että on olemassa yksityinen neuvola. Terveyserot näkyvät jo en nen syntymää.” Yhteiskunta puhuu yhtä ja tekee toista Raunion lasten lapsuus on kovin toi senlainen kuin hänen omansa, mutta yhteiskuntaa hän ei siitä kiitä. ”En ole kiitollinen yhteiskunnal le siitä, että se on jollain tasolla hoi tanut tehtävänsä. A?idilleni olen. Ehkä vihaisuuteni liittyy myös sii hen, että ajattelen, että arvot ja to dellisuus ovat ristiriidassa tässä yh teiskunnassa. Puheiden tasolla on kauheasti ihanteita, mutta niitä ei saada toteutettua. Ei edes, että olisi riittävä perustoimeentulo.” ”Puhutaan kaikkien tai edes las ten tasavertaisuudesta, tai että on tällainen hieno perusturva ja sosiaaliturvajärjestelmä, joka tasaa eroja... Samaan aikaan tulee tutkimus tuloksia ylisukupolvisen huonoosai suuden periytymisestä, koko sen kir jon. Päiväkotien tilanteesta kauheasti voivotellaan, mutta rahaa ei löydy.” Kaksinaismoralismi kyllästyttää, mutta kyynisyyteen Raunio ei suostu. ”Toiveikkuuteni ihmisten suhteen perustuu siihen, että uskon, että mo net köyhyyteen ja köyhiin liittyvistä hirveistä asenteista johtuvat yksinker taisesti tietämättömyydestä. Että ihmi set eivät tiedä ja eivät siksi voi samais tua. Kaunokirjallisuus on yksi keino siihen.” ILMOITUS
Hellraisers Crew – Graffiti From Espoo, Finland est. 1990 Tilaa kirja osoitteesta kauppa.voima.fi hintaan 25 € GRAFFITIA ESPOOSTA
10 / 2021 • 27 ”R IKKAASSA maassa asuvan ja hyvin toi meentulevan ihmisen pitää ymmärtää, että ilmastokriisiä ei saada koskaan torjut tua, jos siihen ei saada mukaan alem man tulotason maita”, Aaltoyliopiston teknillisen fysiikan professori Peter Lund sanoo. Hänet tunnetaan erityisesti vaihto ehtoisten ja uusiutuvien energialäh teiden tutkijana ja puolestapuhujana. Hän on myös Suomen ilmastopaneelin jäsen. Lund muistuttaa, että Aasian maat yksistään vastaavat 60 prosentista maailman päästöistä ja Euroopan Unioni vain kahdeksasta prosentista. Jos ilmastokriisi etenee niin kuin on ennustettu, elinolosuhteet tulevat globaalin etelän maissa vajoamaan todella alas, jolloin globaaliin poh joiseen on odotettavissa valtavasti ilmastopakolaisia. ”Ilmastokriisin seuraukset ovat sil loin kuin hyökyaalto, joka iskee teolli suusmaihin. Jos ajatellaan itsekkäästi, niin meidän kannattaa nyt antaa ke hittyville maille apua, jotta nekin saa vat puhdasta energiaa”, Lund sanoo. Keskeisessä asemassa ilmastokrii sin torjunnassa ovat rikkaiden maiden päättäjät. Lundin mukaan kyse ei ole edes isoista rahoista. ”Jos suomalaiset uhraisivat resurs seja jonkin aikaa edes puolikkaan kah vikupin verran päivässä per nuppi, ja muut varakkaiden maiden asukkaat tekisivät samoin, saataisiin hirveän paljon aikaiseksi. Meillä kaikilla on vastuu maapallosta. Autetaan myös heikompia ja vähempiosaisia, jotta heitä ei jätettäisi ulos ilmastokriisin torjumisesta ja edessä olevasta suu resta energiamuutoksesta.” Rikkaiden ahneus ja piittaamattomuus Energiantuotannossa on viime vuo sina pyritty vähentämään päästöjä. Nimittäin kaikista päästöistä kaksi kolmas osaa tulee energiantuotannos ta. Suuressa osassa rikkaimmista maista on jo alettu yhä enemmän suo sia vähäpäästöisiä energiamuotoja. Köyhissä maissa ollaan usein vaihees sa, jossa yritetään vasta saada sähköä kaikkien käyttöön. ”Meillä rikkaimmissa maissa ener gia on itse asiassa usein ylellisyys tuote, koska energian tuotanto ylittää moninkertaisesti perustarpeet. Meil lä on jo olemassa tekniset ratkaisut ener gian kehittämiseen kestävästi ja suhteellisen edullisesti. Köyhemmiltä mailta kuitenkin usein puuttuu pää oma vähäpäästöisen energian kehittä miseksi ja käyttöön ottamiseksi”, Peter Lund sanoo. Sähköä ilmassa TEKSTI ELISA HELENIUS KUVAT SUSANNA FALENIUS AGENDA 20 30 Tarvittaisiin vain pieni taloudellinen satsaus, jotta kaikilla maailmassa olisi mahdollisuus saada kotiinsa valot, puhdasta vettä ja sähköä kännykän lataamiseen. Jos rikkaat maat eivät tue alhaisemman tulotason maita, ilmastokriisin seuraukset iskevät lujaa myös niihin itseensä.
28 • 10 / 2021 EI KÖYHYYTTÄ EI NÄLKÄÄ TERVEYTTÄ JA HYVINVOINTIA HYVÄ KOULUTUS SUKUPUOLTEN TASA-ARVO PUHDAS VESI JA SANITAATIO EDULLISTA JA PUHDASTA ENERGIAA IHMISARVOISTA TYÖTÄ JA TALOUSKASVUA KESTÄVÄÄ TEOLLISUUTTA INNOVAATIOITA JA INFRASTRUKTUUREJA ERIARVOISUUDEN VÄHENTÄMINEN KESTÄVÄT KAUPUNGIT JA YHTEISÖT VASTUULLISTA KULUTTAMISTA ILMASTOTEKOJA VEDENALAINEN ELÄMÄ MAANPÄÄLLINEN ELÄMÄ RAUHAA JA OIKEUDENMUKAISUUTTA YHTEISTYÖ JA KUMPPANUUS Artikkeli on osa sarjaa, joka käsittelee 17:ää kestävän kehityksen tavoitetta, jotka on hyväksytty YK:N Agenda 2030:ssa. YK:n ilmastokokouksessa Glas gow’ssa lokamarraskuun vaihteessa keskusteltiin puhtaiden energiamuo tojen rahoittamisesta globaalin etelän alemman tulotason maille. Kokoukses sa saatiin aikaan päätös, että varak kaiden maiden tulisi tuplata ilmasto rahoitus kehittyville maille vuoteen 2025 mennessä. Valitettavasti lauselmassa ei mai nita erityisrahoitusta ilmastokriisin jo nyt aiheuttamille kuluille ja tappioil le globaalin etelän maissa, vaikka tä mä oli köyhempien maiden keskeinen vaatimus. Alemman tulotason maat jäivät yhä kaipaamaan lisää taloudel lista tukea ja korostivat vähäistä his toriallista vastuutaan ilmastokriisin aiheuttajina. ”Oli suuri häpeä, ettei Glasgow’ssa pystytty tätäkään lupausta pitämään. Rikkaat maat lupasivat kehittyville maille pääosin lainarahaa, joka ei ole kestävä ratkaisu. Niin sanotut teolli suusmaat ovat pitkälti vastuussa il mastokriisin aiheuttamisesta. Ne ovat myös tavattoman rikkaita suhteessa kehittyviin maihin, mutta eivät sil ti tunne riittävää moraalista vastuu ta näistä maista. Ilmasto kokouksessa rikkaiden maiden ahneus ja itsek kyys paistoi läpi fundamentaalisissa asioissa”, Lund toteaa. Glasgow’n kokouksen viime hetkillä Intia sai vesitettyä tavoitteen hiilivoi man alasajosta. Laaditun sopimuksen lopullisessa versiossa ei puhuta fossii litukien ja hiilivoiman häivyttämisestä pois, vaan ainoastaan vähentämisestä. Köyhä käyttää vähemmän energiaa kuin rikas Moni alhaisen tulotason maista sijait see eteläisellä pallonpuoliskolla, mis sä on sään puolesta hyvät edellytyk set käyttää uusiutuvia energialähteitä kuten aurinko ja tuulienergiaa. Glo baalin etelän mailta puuttuu rahoi tusta näiden energiamuotojen laajaan käyttöönottoon. ”Kehittyvät maat tarvitsevat myös paikallisia korkeamman teknologian työpaikkoja, ja uusiutuvat energialäh teet voivat tuoda niitä. Kyseiset maat hyötyisivät työpaikoista muillakin aloilla kuin maataloudessa ja tehdas työssä. Korkeamman teknologian ke hittäminen ja hyödyntäminen alhai sen tulotason maissa synnyttäisi uusia työpaikkoja, paikallisia innovaatioita ja jopa vientiä”, Peter Lund kertoo. Aurinko ja tuulienergia ovat edul lisia energiantuotantomuotoja. Jos valtiolla ei ole rahaa edesauttaa näi den energiamuotojen käyttöönottoa, se turvautuu luultavimmin edelleen kivihiileen ja muihin vanhoihin saas tuttaviin teknologioihin. ”Esimerkiksi Kiinan ja Intian maa seudulla ja suurkaupunkien slum meissa elintaso jää usein köyhyysra jan alapuolelle. Ihmisillä ei ole sähköä edes perustarpeidensa hoitamiseen. Energiamäärä, jonka nämä ihmiset tarvitsevat elintasonsa nostamiseen isolla hyppäyksellä, on mitätön ver rattuna siihen, miten suurta energia määrää me käytämme niin sanotuissa länsi maissa”, Lund sanoo. Energiakeinojen tehostaminen Energiankäytön tehostaminen on yk si tapa saada sähkö riittämään useam mille. Mitä köyhempi maa, sitä tehotto mammin se yleensä käyttää energiaa. Peter Lund nostaa esiin sen, että esimerkiksi aurinkopaneeleissa ei ole mekaanisia kuluvia osia eikä päästöjä. Lisäksi, jos kehittyvät maat tuottavat aurinkoenergiaa omiin tarpeisiinsa sen sijaan että ostavat polttoaineita ul komailta, raha jää pyörimään paikal listalouteen, mikä edistää taloutta ja hyvinvointia. ”Liikenne tulee olemaan kaikkial la kompastuskivi, eli esimerkiksi että saadaanko se sähköistettyä. Nykytek nologialla pystytään jo etenemään pitkälle, mutta on todennäköistä, että akku teknologia kehittyy edelleen ja sen hinta laskee”, Lund toteaa. Euroopan vihreän kehityksen ohjel man tavoitteena on saada Euroopasta hiilineutraali vuoteen 2050 mennessä. Erityisen tärkeää tavoitteen saavutta miseksi on energian käytön tehosta minen – siis vähemmällä energialla pitäisi saada enemmän aikaan. EU:n kasvihuonekaasupäästöistä 77 pro senttia on peräisin energiantuotannos ta ja käytöstä. ”Vaihtoehtojen määrä kasvaa koko ajan. Euroopassa uusiutuvat energia lähteet ovat väylä hiilineutraaliuteen, ja ne ovat myös halvin vaihtoehto. Vii meisten kymmenen vuoden aikana on tapahtunut valtavia edistysaskelia aurinko ja tuulienergiassa. Viimei simmissä energiaskenaarioissa en nustetaan, että 30 vuoden päästä 70 prosenttia maailman sähköstä tuote taan auringon ja tuulen avulla. Se on valtava muutos tavassamme ajatella energiaa”, Lund sanoo. Sääolosuhteiden takia Euroopas sa tullaan tukeutumaan ennen kaik kea tuulienergiaan, ja eteläisem MEILLÄ RIKKAIMMISSA MAISSA ENERGIA ON ITSE ASIASSA USEIN YLELLISYYSTUOTE, KOSKA ENERGIAN TUOTANTO YLITTÄÄ MONINKERTAISESTI PERUSTARPEET. 1800 2019 1850 1900 1950 Muut uusiutuvat Bioenergia Aurinkoenergia Tuulivoima Vesivoima Ydinvoima Kaasu Öljy Hiili Traditionaalinen biomassa 20,000 40,000 60,000 80,000 100,000 120,000 140,000 160,000
10 / 2021 • 29 EI KÖYHYYTTÄ EI NÄLKÄÄ TERVEYTTÄ JA HYVINVOINTIA HYVÄ KOULUTUS SUKUPUOLTEN TASA-ARVO PUHDAS VESI JA SANITAATIO EDULLISTA JA PUHDASTA ENERGIAA IHMISARVOISTA TYÖTÄ JA TALOUSKASVUA KESTÄVÄÄ TEOLLISUUTTA INNOVAATIOITA JA INFRASTRUKTUUREJA ERIARVOISUUDEN VÄHENTÄMINEN KESTÄVÄT KAUPUNGIT JA YHTEISÖT VASTUULLISTA KULUTTAMISTA ILMASTOTEKOJA VEDENALAINEN ELÄMÄ MAANPÄÄLLINEN ELÄMÄ RAUHAA JA OIKEUDENMUKAISUUTTA YHTEISTYÖ JA KUMPPANUUS mällä pallon puoliskolla enemmän aurinkoenergiaan. Niin sanotulla aurinko vyöhykkeellä aurinkoenergi aa on saatavilla kaksi kertaa enemmän kuin Suomessa. Suomessa aurinkovoima on täy dentävä energiamuoto, esimerkiksi, kun rakennusten katolle asennetaan aurinkopaneelit. Suomalaisille ko titalouksille aurinkoenergia on hin naltaan jo varsin kilpailukykyinen energiamuoto. Hyvästit ydinvoimalle Euroopan itäisessä osassa ja Ranskas sa käytetään suhteessa paljon ydinvoi maa, mutta muualla Euroopassa ydin voiman käyttö vähenee. Esimerkiksi Saksa, Belgia ja Ruotsi ovat luopumas sa kokonaan ydinvoimasta. ”Hanhikivi 1 ydinvoimalaitoksen valmistuttua Suomi saattaa olla yksi Euroopan johtavia maita ydinvoimas sa. Kuitenkin uusi ydinvoimala on kal lis tapa tuottaa sähköä”, Peter Lund muistuttaa. Hänelle ei aukea Suomen logiikka näin vahvan ydinvoimaan satsaami sen takana. ”Ydinvoiman käytöllä on Suomes sa selvä polkuriippuvuus. Mennei syydessä tehdyt suuret satsaukset ydinvoimaan helpottavat uusia ydin voimalapäätöksiä, mitkä taas ruokki vat seuraavia päätöksiä. Tällä tavoin on hyvin vaikeaa päästää irti van hasta teknologiasta, vaikka se olisi huonompi vaihtoehto kuin uudet rat kaisut. Ydinvoimaan on satsattu Suo messa valtavasti, siinä on kiinni pal jon rahaa, infrastruktuuria, intressejä ja valtaa. Ydinvoimasta pidetään vah vasti kiinni, vaikka meidän pitää os taa ydinvoiman tarvitsema tekno logia ja polttoaine ulkomailta. Hyppy pa rempaan vaatisi rohkeutta ja visiota”, Lund sanoo. Esimerkiksi tuulienergia olisi mo dernimpaa ja kotimaisempaa tuotan toa kuin ydinvoima. Lisäksi Suomessa voi käyttää bio ja vesienergiaa, tosin niissä ei ole paljon kasvumahdolli suuksia. Ilmaston kannalta kestävä puuenergian uusi lähde Suomessa voi si olla nopeasti kasvava paju. Biokaa sun käyttö olisi niin ikään mahdollis ta, mutta sen tuottaminen ei ole oikein edennyt. Vanhentunut ajattelu Suomessa Öljykriisien aikana 1970luvulla Suo men energiapolitiikan keskeisiksi kri teereiksi muodostuivat energian hinta ja sen saatavuus. Ne vaikuttavat vie läkin keskeisesti Suomen energiapää töksissä. Samalla energiatuotannon keskeisiksi tukipilareiksi muodostui vat bioenergia ja ydinvoima. ”1970luvulla suurin osa Suomen energiasta oli öljyä, jota tuotiin Neu vostoliitosta. Loviisaan hankittiin myös Neuvostoliitosta nykyinen For tumin ydinvoimala, joka auttoi vähen tämään öljyn käyttöä sähköntuotan nossa. Itse asiassa suuri osa Suomen energiasta tulee tänäkin päivänä Ve näjältä, kuten kaikki öljy ja kaasu, iso osa kivihiilestä ja tuontisähköstä, puo let uraanipolttoaineesta, puolet Suo men ydinvoimaloiden tekniikasta ja luultavasti myös Loviisan korvaavat uudet ydinvoimalat tulevaisuudessa. Suomen energiariippuvuus Venäjästä on EUmaiden huippua”, Peter Lund sanoo. Turvetta ei käytetty ennen öljykrii siä Suomessa juuri ollenkaan, mutta turpeestakin tuli iso juttu öljykriisin aikoihin. ”Suomelta jäi huomaamatta vii meisten parinkymmenen vuoden ai kana uusien energiamuotojen nopea kehittyminen, ja tätä kautta jäimme selvästi jälkeen muista maista energia ajattelussa. Suomen pitäytymistä van hassa energiassa kuvasti aikanaan hallituksen kova lobbaus saada EU luokittelemaan turve uusiutuvaksi energiaksi, koska sehän uusiutuu pa rissa tuhannessa vuodessa. Loppu tuloksena tästä ei ollut muuta kuin maine haittaa Suomelle”, Lund naurahtaa. Hän näkee, et tä Suomella on kui tenkin hyvät mah dollisuudet kehittää kestäviä energiatuotan tomuotoja ja innovaati oita, joilla voisi myös olla merkitystä uusien työpaik kojen ja puhtaan teknologian viennin edistämisessä. ”Suomalaiset ovat sivistyneitä, seu raavat aikaansa, ja ovat hyviä ongel man ratkaisijoita. Tämä potentiaali pitäisi päästää irti energiaasioissa. Suomalaiset ovat kuin huippuurhei lijoita, jotka tarvitsevat hyvät valmen tajat. Siis jos näin hyvästä porukasta ei saada positiivista kehitystä irti, ongel man täytyy olla johtoportaassa”, Lund toteaa. YDINVOIMAAN ON SATSATTU SUOMESSA VALTAVASTI, SIINÄ ON KIINNI PALJON RAHAA, INFRASTRUKTUURIA, INTRESSEJÄ JA VALTAA. Muut uusiutuvat Bioenergia Aurinkoenergia Tuulivoima Vesivoima Ydinvoima Öljy Hiili biomassa
Joulun toivotuimmat kirjalahjat Kirjakaupoista, verkkokaupoista, marketeista ja osoitteesta intokustannus.fi = Myös e-kirjana = Myös äänikirjana Risto Isomäki ATLANTIN KUNINGATAR Anna Kontula PIKKUPORVARIT Marjut Hjelt, Maarit Leskelä-Kärki & Hilkka Oksama-Valtonen HELMI KROHNIN IHMEELLINEN ELÄMÄ Riina Tanskanen TYMPEÄT TYTÖT AIKUISTUMISRIITTEJÄ Laura Ertimo & Mari Ahokoivu AIKA MATKA! LOTTA, KASPER JA LUONTOKADON ARVOITUS Kalle Kniivilä PUTININ PAHIN VIHOLLINEN Jeremy Dronfield POIKA JOKA SEURASI ISÄÄNSÄ AUSCHWITZIIN Matti Mörttinen SHLOMO ZABLUDOWICZ Petri Saraste KIRJEENVAIHTAJA Luke Harding VENÄJÄN VAKOOJAVERKOSTO Emilia Kukkala KAIKEN JÄLKEEN Vappu ja Ilkka Taipale TAIPALEELLA
Martti Suosalo rakastaa klassikoita Teatteria kautta maan Musikaalin ja tanssin taikaa, jälleenrakennuksen aikaa Joulukuu 2021 – kevät 2022
N au sk a Sisällys Valtteri Raekallion Elämän koulu kertoo koulukiusaamisesta. Tampereen Työväen Teatterin Matilda on voimakas tarina lapsista aikuisten mielivallan armoilla. Ohjaaja Aino Kiven mielestä korona paljasti, ettei taiteen tekemisestä isoa osaa vieläkään mielletä työksi. Kulttuuriministeri Antti Kurvinen lupaa puolustaa kulttuurin määrärahoja. Huomenna hän tulee on Turun Kaupunginteatterin, Espoon Kaupunginteatterin ja Tampereen Teatterin yhteistuotantoa. 4 6 PÄÄKIRJOITUS Teatterin helppo resepti ”O VAT NE KYLLÄ TAITAVIA” , huo kaa hienosti pukeutunut leidi teatterin aulassa. ”No ovat”, ystävät myötäi levät ja siemailevat nautinnol lisesti kuohuviiniä. ”Näyttelevät ja laulavat niin hienosti!” Iloinen puheensorina täyttää taidetalon lämpiön, ja leivokset maistuvat. Väliajalla on kiire vaihtaa ajatuksia ja halata tuttuja. Näinä aikoina esitykset pyörivät runsas lukuisille yleisöille, ja tunnelma on katossa kautta maan. Voi tätä onnea. KUTEN MUUTKIN TAIDELAJIT , teatteri joutuu aika ajoin perustelemaan olemassaoloaan, kun ala taistelee tukirahoista. On tullut tärkeäksi muistutella, että teat terin, musiikin, kirjallisuuden, minkä vaan taidelajin kuluttaminen – käyttääkseni tuota kylmäkiskoista, markkinatalouden luomaa teonsanaa – on kansantaloudelle hyödyllis tä: kun katsojat rentoutuvat, he pysyvät iloi sen työkykyisinä. Saa aivojumppaa ja on sit ten työpaikallaan kovempi myyntitykki tai virkamies. Jopa museot ja yksityiset galleriat ovat silloin tällöin perustelleet olemassaoloaan hyödyllisyydellään ripustaessaan seinilleen työväelle älyllisiä pähkinöitä ja eläkeläisille virikkeitä tarjoilevaa kuvataidetta. Taidekriitikko Otso Kantokorpi (1957– 2018) pohti usein taiteen olemusta ja katso jan roolia teoksen äärellä. Vähimmin hän arvosti ajatusta, jon ka mukaan teoksen piti olla hyödyllinen ja ensi sijaisesti kohentaa yleisön terveyden tilaa saati kansantaloutta. Joskus Kantokor pi muotoili asian näin: ”Jos taide vaikuttaa, se vaikuttaa silloin, kun sen tuntee omissa munaskuissaan, sil loin kun se pakottaa sinut kysymään itsel täsi niitä vaikeimpia kysymyksiä ja kun se auttaa ymmärtämään sellaista, mitä aiem min et ole ymmärtänyt tai uskaltanut yrit tää ymmärtää.” KUN KATSOJAT PÄÄSEVÄT yhdessä teoksen ääreen samaan tilaan esittäjien kanssa, teos yleensä vaatii yleisöä pysähtymään. Koronaepidemian pysäytettyä koko maan taideelämän, jäin – hassua kyllä – kai paamaan yhteisen pysähtymisen tilaa. Koto na katsoessani musikaalia kaipasin teatte riin siihen hetkeen, kun valot himmenevät ja kapellimestari kohottaa tahtipuikkon sa käynnistääkseen musikaalin alkusoiton. Hetkeen, jossa puhaltimien suukappaleet ovat soittajien huulilla, rumpalin kapulat il massa ja verhojen takana näyttelijät valmis tautuvat ponnistamaan ensimmäiseen aske leeseen. Hengen pidättämisen jännittävään het keen. Ja voihan teatterista olla hyötyäkin, en kiistä. Rentoutumiseni tekee minustakin seu raavana päivänä ahkeramman ammattilai sen ja teoksen luoma älyllinen innoitus pu haltaa tulta liekkeihin tahkotessani uusia, timantin kovia tekstejä. Tai tietääkö sitä. Varmaa on vain, että esiripun laskeuduttua yleisölle on annet tu mahdollisuus tehdä matka esiintyjien kanssa. Mitä taipaleella tapahtui, jos jotain tapahtui, se tuntui munaskuissa, kuten Kantokorpi sanoi, tai se pakotti meidät tai edes jonkun meistä kysymään tärkeitä ky symyksiä, tai se pakottaa jotkut pohtimaan niitä huomenna, ylihuomenna tai ensi kuus sa, kun kohtaus sieltä, toinen täältä muistuu mieleen. Viime viikon yleisö saattaa pohtia kesken ruoka ostoksia, miten toimia ilkeän rehtorin kanssa, miten pysyä hereillä, kun toiset kärsivät, miten kaunis lintu pulu on ja miten itsekäs ihminen on, kun ei ole ennen tätä huomannut. Teatteriesityksen arvo on silkkaa magiaa, mutta hyvän esityksen resepti on ihan help po. Tarvitaan ainoastaan nämä: Yhteistä hengitystä näyttämölle ja kat somoon, Sisyfoksen kivi, Gordionin solmu, Pandoran lipas, ripaus tähtipölyä sateen kaaren yltä, ainakin kymmenen häpeällistä asiaa, jotka kukin läsnäolija luulee kantavan sa yksin, muutamat muistot vauvan ensim mäisestä hymystä ja tietenkin virta, johon ei voi astua kuin kerran. IIDA SIMES Kirjoittaja on Voiman toimittaja. Voima | Teatteri on teatterin erikoislehti, joka ilmestyy Voima-lehden välissä. Päätoimittaja Iida Simes. Toimituskuntaan kuuluvat Tuomas Rantanen, Mimmi Hukkamäki ja AD Antti Kukkonen. Muita kirjoittajia ovat Laura Gustafsson, Maija Merilehto, Jaana Semeri ja Jari Tamminen. Kannen ja päähaastattelun kuvasi Nauska. Painos 60 000. Painopaikka Sanoma Manu, Tampere. Teatteriliitteen tekemiseen on saatu Taiteen edistämiskeskuksen koronaapurahaa. 16 12 Jo nn a W ik st rö m Ju no Le ht in en
K ANSAINVÄLISTÄ vierai luohjelmistoon tunnettu Espoon Kaupunginteat teri ryhtyi marraskuussa julkaise maan digikanavallaan kuukausit tain huippuluokan esityksiä maa ilman parhailta esittävän taiteen tekijöiltä suomeksi ja englanniksi tekstitettynä. EspoonTeatteriPlus esittää kuluvalla kaudella seitsemän kansainvälistä teosta, jotka kat tavat eri tyylilajeja, kuten teatte rin, tanssin, sirkuksen, musiikki teatterin ja elokuvan. Ohjelmis toon kuuluvat muun muassa ro manialaisen Silviu Purc?reten Gulliverin retket, maailman huip pusirkusryhmä Gravity and Other Mythsin tuottama The Pulse, sekä Sasha Waltzin koreografiaan pe rustuva monitaiteellinen menes tysteos Kreatur. ”Hyvä puoli pandemiassa on ollut se, että olemme oppineet nauttimaan esittävästä taitees ta myös laadukkaiden tallentei den kautta. Niissä kyse on ihan omanlaisesta taidemuodosta, ja olemme vasta oppimassa mitä se voi olla. Nämä sarjamme tal lenteet olemme valinneet sillä perusteella, että ne ovat merkit tävien teatterintekijöiden niin suuria esityksiä, ettei niitä olisi voitu tuoda Suomeen – ainakaan ennen kuin Espooseen saadaan pitkään suunnitteilla ollut uusi teatteritalo”, pohtii teatterijohta ja Erik Söderblom. www.espoonteatteri.fi/espoon-teatteriplus/ M itro H är kö ne n Sirkus saapuu Tanssin taloon Uusi digi-ikkuna maailmanluokan teatterille Todellisuuden tutkimuskeskus täytti 20 vuotta H ELMIKUUN ALUSSA Hel singin Kaapelitehtaan kylkeen avattavan Tans sin talon tuoreimpia ohjelma kumppaneita ovat Liikkeellä marraskuussa festivaali ja Cirko – Uuden sirkuksen keskus. Cirko tuottaa jo ensi syksynä 700paik kaiseen Erkkosaliin kansainväli sen vierailuesityksen. ”Sirkus sopii tanssin rinnal le täydellisesti. Molemmat ovat liikkeeseen perustuvia, eikielel listä ilmaisua soveltavia taide muotoja. Yritämme tietysti löytää erityisesti juuri tälle näyttämölle sopivia ohjelmakokonaisuuksia. Erityisen kiehtovaa on sirkusesi tyksille luontevan vertikaalisuu den luomat mahdollisuudet täyt tää talon korkeaa näyttämötilaa”, kertoo Cirkon toiminnanjohtaja Riku Lievonen. Taidesirkuksen tuottaja konkarin mukaan Tanssin talo on valta kunnallisesti yksi mer kittävimmistä ajankohtaisista kulttuuri hankkeista. ”En pelkää lainkaan, etteikö yleisö löytäisi taloa. Enemmän huolta kannan siitä, miten Tans sin talo löytää paikkansa mui den isojen kulttuuritoimijoiden keskellä nimenomaan rahoitus rakenteiden suhteen. Talo alkaa toimia vasta sitten, kun sinne tulee sisältöä, jota olennaiselta osaltaan tuottavat kaltaisemme ohjelmakumppanit. Siksi on eri tyisen tärkeää, että tämä tunnis tetaan myös kaupungin kulttuu rimäärärahojen jakoa koskevas sa päätöksenteossa. www.tanssintalo.fi S UOMEN Näytelmäkirjailijat ja Käsikirjoittajat ry vuo sittain jakaman Leanäy telmäkirjallisuuspalkinnon par haasta kotimaisesta näytelmä tekstistä voitti tällä kertaa Taina Latvala näytelmällään Kekko sen tytär. Kantaesityksensä Erik Kiviniemen ohjaamana viime helmikuussa Vaasan kaupungin teatterissa saaneessa näytelmäs sä ikääntynyt leskirouva paljas taa tyttärelleen suuren salaisuu den. Tänä vuonna palkinnon saa jan valinnut kirjailija Juha Itkonen kirjoittaa perusteluissaan: ”Tutuista aineksista syntyy kir jailijan varmoissa käsissä mu kavasti uudenlainen, mennyttä E LO-SYYSKUUSSA Aleksan terin teatterissa ensim mäistä kertaa toteutettu Helsingin oopperakesä festivaa li vedettiin urheasti läpi korona haasteiden. Kolmen viikon aikana nähty ohjelmisto käsitti kuusi eri kamarioopperaa, kaksi musiikki komediaa ja cocktailkonsertin. Festivaalilla oli palkattuna yli 100 taidealan freelanceria. ”Suurin osa esityksistä oli loppuunmyytyjä, mutta tiukat ja festivaalin aikana kolme kertaa muuttuneet rajoitukset aiheut tivat kuitenkin sen, että lippu tulot jäivät noin 15 prosenttiin tavoitellusta. Palkat saatiin silti maksettua, kiitos koronaavus tusten,” huokaa taiteellinen joh taja Reetta Ristimäki (kuvas M ARRASKUUSSA 20 vuotisjuhliaan viettä nyt esitystaiteen pio neerikollektiivi tunnetaan perin teisten näyttämötilojen ulkopuo lella tapahtuvista esityksistään, jotka haastavat paitsi vallitsevaa todellisuuskäsitystä, myös esit tämisen rajoja ja määritelmiä. Juhlapuheessaan teatteriohjaa ja ja kirjailija Janne Saarakkala (kuvassa makuulla) avasi sattu vasti avant garden tekemisen si säistä paloa ja ulkoisia paineita. www.todellisuus.fi S eb as tia n M arc ov ic i Taina Latvala palkittiin Lealla Helsingin oopperakesä saa jatkoa Kuva Sivuhenkilöttyöryhmän ilmaakrobatiaa ja fyysistä teatteria yhdistävästä esityksestä Mun siivet ei mahdu kahvihuoneeseen (2019) Suomea ja tätä nykyistä törmäyt tävä kokonaisuus. Kyse on muun muassa sukupuolirooleista ja Hel singin ja muun Suomen välisestä kuilusta”. Lea-palkintoa on jaettu vuodesta 1985. Kaikki aiemmin palkitut löytyvät osoitteesta www.sunklo.fi Le en a K är kk äin en Tu om as R an ta ne n M ar kk u P ih la ja sa Eva Braun oopperan nimi henkilönä). Vapaan kentän oopperaryh miä kokoava tapahtuma järjeste tään jälleen 18.8.4.9.2022. Risti mäen mukaan esitysten keskittä misella yhteen tiettyyn paikkaan yleisö huomaa, että oopperaa voi nähdä muuallakin kuin Kansal lisoopperassa tai Savonlinnassa. ”Festivaalimuoto liittyy sii henkin, että vapaiden ryhmien omat markkinointiresurssit ovat olemattomat eikä media yleensä kiinnostu niiden erillisistä tuotok sista. Ja jos niistä ylipäätään kirjoi tetaan, se tapahtuu vasta siinä vai heessa, kun esitykset ovat jo ohi.” www.oopperaryhmat.fi/helsinginoopperakesa/ | TEATTERI • 3
Jokaisen hahmon puo lustaja Näyttelijä Martti Suosalo kävisi sirkuksessa, teatterissa ja konserteissa, jos ei itse esiintyisi harva se ilta. Omaa napaansa tuijottavasta nuorukaisesta on kasvanut klassikoita kaipaava teatterin tähti. TEKSTI: IIDA SIMES KUVA: NAUSKA K UN ILLALLA on teatteri esitys, näyttelijä Martti Suosalo käy iltapäivällä lenkillä. Hengittäminen nenän kautta puhdistaa röörit. Vähän ennen illan koitosta on tehtävä ainakin kyykkyjä ja sata punnerrusta. On neksi Huomenna hän tulee näytelmässä esiintyvä kollega Mika Nuojua on samoil la linjoilla: Suosalo ja Nuojua tapaavat seis tä käsillään selät vastakkain. Vähintään vii den sekunnin ajan pitää pystyä tasapainoi lemaan. ”Kuntoileminen pää alaspäin tekee ai voille hyvää”, Suosalo (s. 1962) pohtii. Hän pitää fysiikkaansa yllä meidän takiamme eli yleisön etua ajatellen: ”Meidät näyttelijät on kalliilla koulutet tu. Yhtä kalliilla kuin hävittäjälentäjät. Vel vollisuutemme veronmaksajia kohtaan on pitää ruumiistamme huolta.” Veronmaksajat kiittävät siitä, ettei hän enää pelaa jalkapalloa. ”Liian vaarallista, siinä voi mennä pol vet.” TÄLLÄ HETKELLÄ Martti Suosalo näyttelee Turun ja Espoon Kaupunginteattereiden se kä Tampereen Teatterin yhteistuotannossa, Samuel Beckettin klassikossa Huomenna hän tulee. Vaativa ja tekstiltään laaja teos edellyttää tarkkuutta replikoinnissa ja liik keiden ajoituksissa. Hetkittäin vaaditaan akrobaatin taitoja. Huomenna hän tulee näytelmässä ihmiset ovat kadottaneet suhteellisuu dentajunsa. Heidän moraalinsa mittarit ovat siirtyneet niin, että hyvän, pahan, solidaarisuuden ja kiusaamisen rajat ei vät ole selviä. ”Nukuimmeko me, kun ih miset kärsivät?”, parahtaa Suosalon Vla dimir, joka taitaa olla tuskaisessa unessa edelleen. Huomenna saapuvan pelastajan odot taminen on tätä päivää samalla lailla, kuin ympäri maailmaa on odotettu koronapan demian väistymistä. Kyllä huomenna asiat ovat paremmin… äh, ei sittenkään. ”Turvamiesnäytelmän kanssa kä vi myös hassusti”, Suosalo kertoo Hel singin Kaupunginteatterin taannoises ta esityksestä. ”Rikas hulttiopoika jou tui vasta hakoisesti sulkeutumaan nel jän seinän sisälle isän palkkaaman turvahenkilön kanssa. Ei me voitu kuvi tellakaan, kun esitystä valmisteltiin, että kohta koko maa viettäisi aikaa neljän sei nän sisällä!” Turvamies lämmitellään ensi vuonna 2022 Helsingin Kaupunginteatteriin. JUURI TEATTERIKOULUSTA Jouko Turkan oppilaana valmistunut Suosalo esiintyi ke sällä 1988 Ryhmäteatterin Taru sormusten herrasta näytelmässä ja juoksi lenkkejä pitkin Suomenlinnaa, kun ”muut istuivat grillillä ja paistoivat herkkusieniä”. Koko porukka perheineen asui Suomenlinnassa teatterikauden ajan. 4 • | TEATTERI
B OLLA on Kosovossa syntyneen Pajtim Statovcin kolmas romaani. Se kertoo kahden miehen epäonni sen rakkaustarinan ja samalla sisällissodan traumoista, kulttuurisista jännitteistä, ho moudesta, pakolaisuudesta, sukupuolten tasa arvosta ja ihmisluonteen heikkouk sista. Ohjaajana Milja Sarkola jatkaa tark kaan rytmitykseen perustuvaa ohjaustyy liään. Näytelmän avainkohtauksessa pää henkilö Arsemin (Samuli Niitty mäki) kaltoin kohtelema vaimo Ajshe (Jessica Grabowsky) yrittää tulkin välityksellä selit tää lastensa opettajille, kuinka lasten vääriä E LIS SINISTÖ (1912–2004) oli oma laatuinen ITEtaiteilija, tanssija ja pasifisti. Hänestä kertovassa mono loginäytelmässä Taisto Reimaluodon il mentämä nimihahmo kertoo elämän tarinaansa kauno kirjallisia sattumia vili sevällä puheenparrellaan. Syyskuussa 60vuotispäiviään juhli nut Reimaluoto on itse sielukas maalais P ORMESTARINSA suojeluksessa Hel singin kaupungin virkamiehet ai koivat leikata rahoitusta lapsilta samalla, kun koronaepidemia alkoi riehua Helsingissä. Ilmeisesti leikkauspäätös teh tiin kuin huumehuuruisissa pippaloissa riehuen, kiljahtelee Susanna Kuparisen aggressiivisen liioitteleva dokumenttiteat teriesitys. Vai onko kaikki harhaa? Onko lastaan suojeleva äiti – Kuparinen – itsekin niel lyt huumaavan pillerin ja päässyt ihme maahan, jossa on neuvotteluhuoneita, sähköisiä arkistoja, valtuuston istuntosali ja kahviloita, joissa yritetään saada virka miehet puhumaan sivu suunsa? Näytelmän nimi Sokea piste viittaa se kä päättäjien tapaan sivuuttaa olennaisia asioita että ohjaajan omaan fiksaatioon vaatia päättäjät vastuuseen asiasta, jota ei tapahtunutkaan. Silti äidin huoli on tärkeä, ja teos on moraliteettina tarpeellinen: päättäjien on ymmärrettävä, että budjetin kaventami nen lasten huolenpidosta olisi vaarallista ja kostautuisi monin kerroin, kun huonosti Avaimet onneen Arjen politiikkaa tekoja ei pitäisi arvioida johtuvan sodasta, vaan ne ovat virheitä, joista he ansaitsevat saman rangaistuksen kuin muutkin. Bolla ei olekaan ensi sijassa romantti nen rakkauskertomus. Enemmin se osoit taa, että Arsemin moraalinen laiskuus ei johdu hänen homoudestaan eikä sodan traumoista, vaan siitä, että jotkut meistä ihmisistä vain sattuvat olemaan itsekkäitä mulkeroita. / TR Pajtim Statovci, Tuomas Timonen & Milja Sarkola: Bolla Esitykset Helsingin Kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä 30.4. asti junttura, jonka silmissä ja eleissä on pik kupojan vilkkautta. Turkkalaisen koulun näyttelijänä hän käyttää myös henkisiä ko kemuksia välittäessään työkalunaan koko kroppaansa. Esityksen kantava voima on sen inten siivisyydessä. Sinistön nöyrä elämänkatso mus lihallistuu läpikotaisella tavalla edes sämme näyttämöllä. Puolentoista tunnin monologi rientää ohi hetkessä kuin elämä itse. Kuoleman rajapintakin piirtyy vain huokauksenomaisena siirtymänä. Välittyy, kuinka elämän kokeminen saattaa joskus olla mahdollista ilman kitkaa. / TR Taija Helminen & Hanna Kirjavainen: Onnellisinta on olla onnellinen Esitykset Teatteri Avoimissa ovissa ovat päättyneet. Esitykset Lahden Kaupunginteatterissa 18.2.–18.3. M itro H är kö ne n voivat juniorit kasvavat. Kaupungin päät täjillä on paljon vastuuta, ja heihin on koh distettava huomiota. / IS Susanna Kuparinen & Jari Hanska: Sokea piste Esitykset Vallilan Kansallisteatterissa 25.3. asti. Katso ihmistä Ilk ka S aa sta m oin en Jokaisen hahmon puo lustaja Kun näyttelijöiden lapset ryhtyvät kiusoittelemaan himoliikkujaSuosaloa, hän oppi rennomman tyylin, ja turkkalai suus alkoi karista. Suosalon ensimmäinen iso rooli oli samassa kesäteatterissa vuonna 1993 Nummi suutareiden Esko. ”Se vei itsetuntoa ni eteenpäin. Ja sitä oli kiva esittää. Mähän teen sitä edelleen.” Huomenna hän tulee näytelmän Vladi mirissa on Eskoa kävelytyyli ja liian pieni takki. Tosin Esko ei ole ainoa hahmo Suo salon päässä, vaan ”siellä on kokonainen seurue, on nainen ja on lehmän takapää”. Onko jokin hahmo sellainen, jota et näyttelisi? ”Ei sellaista voi olla, ettei sitä saisi sopi maan”, Suosalo toteaa. ”Näyttelijän tehtävä on puolustaa sitä [hahmoa] kynsin hampain. Minun moraa linen tehtäväni ei ole mennä siihen väliin”, Suosalo avaa. ”Jos minä alan ajatella jossain roolissa, että ’enhän minä tällainen pedofiili ole’, se näkyy esityksessä. Mun tehtävä voi olla löy tää hahmosta se sekunti, jolloin se ei ollut pedofiili.” Suosalo pystyy kuvittelemaan samais tuvansa jopa Adolf Hitlerin hahmoon hie man samaan tyyliin, kuin miten saksalai nen Bruno Ganz esitti tätä legendaarisesti Perikatoelokuvassa (2004). Ganzin Hitler oli ensimmäisen maailman sodan tappiosta sekaisin men nyt veteraani, ”hermokaasun uhri ja nark kari”, Suosalo pohtii. Nimenomaan teatterissa näyttelijän on oltava ammattitaitoinen ”jotta asian voi toistaa 500 kertaa”. Jos näyttelijällä on huono päivä tai murheita, energiat pitää kanavoida roolin esittämiseen. Sen sijaan elokuvan tekeminen on tietenkin näytteli jälle aivan erilaista kuin teatterissa: ”Elokuvissa me näyttelijät tullaan kes kelle prosessia, jonka valmistelut on jo teh ty. Harvemmin edes harjoitellaan mitään. Mutta elokuvan keinoilla voidaan saada paljonkin irti ihmisistä, jotka eivät osaa näytellä”, Suosalo pohtii. ”Minullekin on elokuvaohjaaja joskus sanonut, että ’älä näyttele’. Ihmettelin sii nä sitten, että ’miksi olet halunnut minut tähän rooliin?’”, Suosalo nauraa. KORONAEPIDEMIA RAJOITTI teatteri elämää yli vuoden, mutta synkässä pilves sä on kultareunansa. Olosuhteiden pakos ta monet teatterit oppivat taltioimaan esi tyksiä. ”Sen takia teatterimuseolla on arkis tossaan esityksiä parempina taltiointeina kuin koskaan ja enemmän kuin koskaan.” Suosalon esittämää ja Kari Hotakaisen kirjoittamaa Palvelijamonologia yleisö voi ostaa Karanteeniteatterista tallenteena ja katsoa kotonaan. Monologissa rikosylikomisario pitää se minaariluennon aiheesta ”Ihmisen luonne rikospoliisin näkökulmasta”. Komisarion lisäksi näytelmässä on kavalkadi ammat tilaisia kätilöstä ja papista mielenterveys hoitajaan ja parturikampaajaan. Suosalo esittää kaikki roolit, ja hän on myös ohjan nut esityksen. Jos Suosalolla suinkin olisi vapaailto ja, eikä epidemia enää sulkisi kulttuuri elämää, hän haluaisi käydä katsomassa nykysirkusta – tai sirkusta ylipäänsä: ”sen maailma kiehtoo minua”. Teatterissa hän haluaisi nähdä klassi koita. Molièrea, Goldonia ja Shakespearea: ”Hyviä tekstejä, ne ruokkivat mieliku vitusta. Holbergin Jeppe Niilonpojan meni sin katsomaan heti, jos se menisi jossain.” Ja musiikkia rakastavana ihmisenä hän käy mielellään konserteissa kuuntelemas sa erityisesti orkesterimusiikkia. Myös teatterikorkeakoulun esityksiä hän haluaisi ehtiä useammin katsomaan, opiskelijoiden kummitaiteilija kun on. Voisiko taiteilija neuvoa opiskelijoita opin tiellä? ”Mä sain elää opiskeluajat kuin pellossa. Ei ollut paljonkaan järkeä päässä. Opiskelijat tuijottavat omaa napaansa – ja hyvä niin. Se kuuluu siihen elämän vaiheeseen. Mutta jos saisin nyt mennä takaisin tän verran järkeä päässä, kuin mulla nyt on, ottaisin ne kaikki mahdolliset tunnit, mitä oli tarjolla. Kitara tunneista lähtien.” Suosaloa on jäänyt vaivaamaan, mi ten aikoinaan hän kävi vain parilla rauta langan mestarin soittotunnilla: ”Mua kiinnosti vain hippalointi, pippa lointi ja vastakkainen sukupuoli. Kyllä mua näytelmien tekeminen kiinnosti, mutta li säksi mä olisin saanut Nono Söderbergiltä kitaratunteja.” Huomenna hän tulee Turun Kaupunginteatterissa vuoden loppuun. Yhteistuotanto Espoon Kaupunginteatterin ja Tampereen Teatterin kanssa: esitys jatkaa Espoossa 8.1.–5.2.2022, ja Tampereen Teatterin ensi-ilta on 24.2.2022. Ohjannut Pentti Kotkaniemi, suomentanut Reita Lounatvuori. Palvelija Tallennetta voi ostaa katsottavaksi 23.12.2021 alkaen: karanteeniteatteri.fi Teatterissa näyttelijän on oltava ammattitaitoinen ”jotta asian voi toistaa 500 kertaa”.
Esittävän taiteen loistava tulevaisuus Taiteen kenttä on kirjava. Alan tyypillisin työsuhde on ”epätyypillinen” eli osa-aikainen tai määräaikainen. Taiteilijat tekevät valtavasti myös ilmaista työtä. TEKSTI: MARIA HUKKAMÄKI KUVA: JONNA WIKSTRÖM ”K ORONAKRIISISSÄ on ha vaittu esitystaiteen alan laajuus ja monimuotoi suus”, teatteriohjaa ja Aino Kivi miettii. ”Meillä on täysin kaupallisin ehdoin toimi via esittävän taiteen toimijoita. On kevyttä musiikkia, stand uppia, sirkusta, monolo gien tekijöitä ja lauluiltojen pitäjiä. On dra gia ja burleskia. Ja on teatteria, tanssia ja klassisen musiikin instituutioita.” Osa näistä saa valtion rahoitusta ja osa on sen ulkopuolella niin sanotusti vapaal la kentällä. ”Vapaan kentän rahoitus on vaihtele vaa ja epävarmaa ja koostuu lipputuloista, mahdollisista apurahoista ja kenties kau punkien tuista”, Kivi jatkaa. ”Kriisin myötä on nyt havahduttu sii hen, että iso osa tekijöistä on ilman mitään tukiverkostoja. Sitten kun jotain tällaista [koronaepidemian kaltaista] tapahtuu, alo jen tukeminen on vaikeaa. Esimerkiksi kun koronaapurahoja jaetaan, jonkun rouda rinkin pitäisi kirjoittaa taiteellista työsken telysuunnitelmaa”, Kivi lataa ja muistuttaa vielä, että taiteilijoiden ja yrittäjien sosiaa liturva on heikko. Teatteri ja mediaalan ammattiliiton Temen toiminnanjohtaja Karola Baran vahvistaa asian: ”Yli puolet meidän jäse nistä työskentelee niin sanotuissa epätyy pillisissä työmuodoissa eli enimmäkseen määräaikaisissa työsuhteissa ja apurahoil la. Osa myös yrittäjinä.” VASTIKÄÄN UUDISTETTIIN VALTION osuuksia saavien teattereiden rahoitusta eli aikaansaatiin VOSuudistus, joka astuu voimaan vuoden 2022 alussa. Kulttuurimi nisteriö lisäsi valtiorahoitteisen tuen saaji en määrää ja kasvatti tukea 12 miljoonal la eurolla. Valtion rahoitusta saavien teat tereiden tilanne on kohtalaisen turvattua. Vapaan kentän toimijat hakevat rahoi tusta projekti tai vuosi kerrallaan tai etsivät töitä kaupallisista hankkeista. Kulttuuriministeriössä tunnistetaan kentän laajaalaisuus ja sen ongelmat. ”Sosiaaliturvasta kun puhutaan, on ihan selvää että jonkinlainen perustulon tyyppinen järjestelmä tarvitaan”, kulttuu riministeri Antti Kurvinen sanoo. ”Miten se rakennetaan, onkin vaikeampi kysy mys. Sosiaaliturvan pitää pystyä nykyistä paremmin tunnistamaan, että meillä on tilanteita, joissa ollaan töissä, mutta jos kus töitä on vain vaikka neljä kuukautta vuodesta.” Kurvinen suhtautuu myönteisesti sii hen, että yrittäjämäinen toiminta lisään tyy myös taiteen ja kulttuurin alalla. Hän muistuttaa, että moni nauttii vapaudesta, jota töiden monipuolisuuden mahdollisuus tarjoaa: ”Tutkimusten mukaan nuoret free lancerit ja yrittäjät kokivat, että työtehtä vät vastaavat koulutusta ja että oma työ on mielekästä.” Temen Karola Baran suhtautuu va rauksellisesti yrittäjyyden lisäämiseen esittävän taiteen alalla. ”Esittävän taiteen kentällä monia tehtäviä tehdään ihan työ suhteissa tai työsuhteisiin vertautuvissa tilanteissa. En ihan näe, että yrittäjyyden K ULTTUURIALAN TOIMIJAT osoitti vat mieltään Helsingin keskustas sa Eduskuntatalon edessä 3.6.2021. Turvavälein ja maskein mielenosoittajat näyttivät mallia tapahtumien järjestämi seen. Lopuksi päättäjät saivat pitkät, iro niset aplodit. Taiteilijajärjestöjen julkilausumassa sanottiin muun muassa näin: Kulttuurin ja tapahtumien ammattilai sille ja yrityksille kuluneet 15 kuukautta ovat olleet katastrofaaliset. Kulttuuriala työllistää Suomessa 120 000 henkilöä, ja alan työpaikkojen määrä on lisääntynyt Tilastokeskuksen mukaan 20,1 prosenttia viimeisten kym menen vuoden aikana. Alalla toimii myös 18 000 yritystä, joiden liikevaihto oli 13,4 miljardia euroa. Kulttuuri on pelkästään luvuilla mitat tuna tulevaisuuden ala, johon on järkevää investoida ja jonka tekijöiden hyvinvoin tiin kannattaa panostaa. Sama oivallus on jo tehty monissa Pohjoismaissa. Nyt on Suo men vuoro. IIDA SIMES ”Mitta on täysi!” LAITON TAPAHTUMA . Kokoontumisrajoitusten mielivaltaisuutta kritisoiva Kuusiplus-ryhmä kuvattuna Valtioneuvoston linnan edessä. Etummaisena teatteriohjaaja Aino Kivi. Tu om as R an ta ne n 6 • | TEATTERI
lisääminen automaattisesti toimisi esittä vän taiteen alalla”, Baran kommentoi. ”Yrittäjyys toimii, jos alan hinnoittelu ja muut työsuhteen ehdot toimivat, mut ta monet tarvitsevat työsuhteen turvaa ja taustalla vaikuttavia työehtosopimuksia minimiehtojen määrittäjänä.” Monet työsuhteisiin kuuluvat edut, ku ten työterveyshuolto ja ammatilliset täy dennyskoulutukset jäävät usein freelance reiden ulottumattomiin, ja työturvallisuu desta voi joutua tinkimään. Työhyvinvoin nista huolehtiminen jää paljolti freelance rin omalle vastuulle, ja tällä on vaikutuk sensa jaksamiseen. ”Suuri osa työtehosta valuu seuraavan työkeikan ja oman ansainnan jatkuvuuden varmistamiseen”, Baran muistuttaa. AINO KIVI HARMITTELEE , että apurahan hankkimiseen käytettyä aikaa – saati apu rahalla työskentelyä – ei tunnisteta työksi, vaikka se vie taiteilijalta paljon aikaa ja on usein edellytys työn toteuttamiselle. Teat tereissa ja esittävän taiteen alalla tehdään paljon ilmaista työtä. Kulttuuriministeri Kurvinen on tästä huolissaan ja vakuuttaa, että tavoite ehdot tomasti on, ettei kenenkään tarvitse tehdä työtään ilman korvausta. Moni taiteilija harkitsee alan vaih toa, jos työmahdollisuuksia on vähän eikä omalla työllä voi elättää itseään. Nyt pitäi si pohtia, miten taiteilijoilla voisi olla vah vemmat edellytykset tehdä työtään taiteen alalla. ”Tarvitaan taiteen arvostuksen nosta mista”, Aino Kivi sanoo. Taiteen ja kulttuu rin merkitystä ja kaikkialle ulottuvaa vai kutusta voidaan tehdä näkyväksi, ja sitä kautta lisätä ymmärrystä siitä, miten mer kittävistä asioista on kysymys. Kyse on isosta toimialasta, jonka osuus Suomen bruttokansantuotteesta on hie man suurempi kuin maatalouden. Sen toi mintakyvyn varmistamisella on laajoja vai kutuksia niin taiteesta nauttijoille kuin te kijöille itselleenkin. Taiteen toimintaedellytysten paranta miseksi pitää miettiä konkreettisia toimia. ”Yksi keino on antaa suoraa tukea. Eli rahaa”, Kivi sanoo. Suoran tuen avulla tekijät pääsevät to teuttamaan projekteja ja tekemään taiteel lista työtään. Suora tuki voi tarkoittaa esi merkiksi apurahoja kuten Taiteen edistä miskeskuksen Taiken koronaapurahoja. ”Esitysvälitys voisi olla osa Taiken toi mintaa”, Kivi ehdottaa. ”Läänintaiteilijat ja alueelliset toimistot voisivat tukea kiertä viä esityksiä, tiedottaa niistä, välittää keik kapyyntöjä ja järjestää koulutusta kiertä misestä. Näin Taike voisi auttaa taiteilijoi ta laajemmin kuin apurahojen kautta.” Antti Kurvinen ehdottaa, että yhteistyö kumppanuuksia voisi lisätä samaan tapaan kuin urheilussa yritykset osana yhteiskun tavastuuta tukevat urheiluseuroja. Työllisyyttä voidaan myös tukea lisää mällä kysyntää. Aino Kivi ehdottaa taiteen lisäämistä kotitalousvähennyksen piiriin. ”Olisi hienoa, että voisi olla kotitalousvä hennyksessä vähennettävää, jos kutsut juh liin stand up koomikon tai että hääbändin voisi panna vähennyksiin.” Myös kulttuuriministeri Kurvinen suh tautuu myönteisesti taiteen ostamisen li säämiseksi kotitalousvähennyksen piiriin. ”Voitaisiin myös pohtia, voisiko taiteel le lahjoittamisesta tehdä verovähennyskel poista”, Kurvinen ideoi. KUVATAIDETTA TUETAAN prosenttiperi aatteella, joka tarkoittaa sitä, että julkisten rakennushankkeiden budjetista prosent ti on varattu julkisen taiteen tilaamiseen. Näin on tuettu taidetta lisäämällä myyntiä ja lisätty taiteen saavutettavuutta tuomal la teoksia julkisiin tiloihin, mikä samalla li sää tilojen viihtyvyyttä. Olisiko prosenttitaide mahdollisuuksia esittävän taiteen alalla? Kulttuuriministeri suhtautuu ehdotuk seen myönteisesti. ”Taiteestahan tiedetään, että sillä on hyviä vaikutuksia ihmiseen, niin miksi ei”, Kurvinen toteaa. Esittävä taide on saanut pandemiasta ison iskun, josta se edelleen toipuu. Tai detta ja tekijöitä tarvitaan kuitenkin aina, ja kriisien keskellä ja niiden jälkeen ehkä enemmän kuin koskaan. ”Taiteen ja kulttuurin kuluttaminen on megatrendi. On äänikirjoja, musiikkipal veluita, TVsarjoja ja elokuvia”, Aino Kivi muistuttaa. Ne kaikki ovat taiteen työläisten teke miä. Taiteen kautta luodaan käsityksiä siitä, keitä me olemme, mitä täällä tapahtuu ja mikä todella on arvokasta. Taide on työtä, joka tarvitsee tekijänsä. Taide barrikadeilla. Aino Kivi seremoniamestarina esityksessä 11. katsoja eli Schrödingerin matinea. Tuolloin 10 hengen yleisörajoitusta yhdellä ylimääräisellä katsojalla kritisoineessa tapahtumassa esiintyivät Marc Gassot, Reetta Haavisto, Johanna Juhola, Heidi Mattila, Hanna Rantala ja Ville Salonen. P irje M yk kä ne n Vappukonsertit 2022 Helsinki, Kulttuuritalo 30.4. klo 18.00 Tampere, Tullikamari 1.5. klo 16.00 Sinikka Sokka, Monna Kamu, Harri Saksala, Aulikki Oksanen, Vuokko Hovatta, Paleface, Emilia Sisco, Mikko Perkoila, Liisa Tavi, Arto Piispanen, Ville Rauhala, ym. Koiton Laulu (Kulttuuritalo). Eero Ojasen orkesteri Laulava Unioni feat Valtteri Laurell Pöyhönen & Ricky Tick Brass Konsertin kesto n. 3 h, väliaika. Liput 46 + ennakkomyyntimaksu www.lippu.f Järjestää SOLIDAARISUUTTA AINA! Järjestää www.rauhala rocks.fi Esitykset 6. 9.1.2022 tikee.?/teaaeritelakka Katso koko ohjelmisto: www.teatteritelakka.fi Ensimmäinen suomalainen tietokirja muunsukupuolisuudesta . Holma, Järvenpää, & Tervonen (toim.): NÄKYMÄTÖN SUKUPUOLI Hinta 10 e . Tilaukset: kauppa.voima.? RÄÄVITÖN JA RISKIALTIS KOMEDIA MIEHISYYDESTÄ JA NYKYMIEHEN KOMPUROINNISTA MUUTTUVASSA MAAILMASSA www.teatterisiperia.fi ESITYKSET 28.1.-2.4.2022 LIPUT MYY LIPPUPISTE
Mad House etsii uutta näyttämöä Esitystaiteen ihmeellinen maailma K ALASATAMAN KUPEESSA sijaitseva Teurastamon alue on saanut nimensä sinne vuonna 1933 perus tetusta Helsingin kaupun gin teurastus laitoksesta. Nykyään ruoka kulttuuriin ja kaupunkitapahtumiin keskit tyvällä alueella toimii tämän vuoden lop puun asti myös esitystaidetetta ja muita ko keellisen esittävän taiteen muotoja vaaliva Mad House Helsinki. ”Mad House lähti liikkeelle joskus vuo den 2013 hujakoilla, kun monet itsensä ir rallaan nykytanssista, performanssista ja muista esittävistä taiteista nähneet taitei lijat alkoivat kaivata nimenomaan esitys taiteeseen keskittyvää, jatkuvatoimin taista näyttämöä. Toimimme ensin Suvi lahdessa kausiluontoisesti ja vuodesta 2019 asti Teurastamolla ympärivuotisesti. Va kiintunut paikka on tärkeä myös siksi, et tä se auttaa esitystaiteesta kiinnostunutta yleisöä löytämään sitä helpommin”, avaa esitystaide taloa pyörittävän yhdistyksen puheen johtaja Heidi Backström. ”Esittävien taiteiden toimijoista valta osa toimii ensemblevetoisesti. Mad Housen taas voi nähdä nimenomaan erillisten te kijöiden yhteisenä alustana, jossa tehdä ajankohtaisia teoksia. Vakiintunut tila aut taa myös siinä, että taiteen ja yleisön koh taamisen tapoja voidaan kehittää yhdessä”, täydentää toiminnanjohtaja Pia Houni. Tänä syksynä Mad Housessa on nähty esimerkiksi ”taidekollektiivi, performanssi bändi ja tunteiden tutkimuskeskus” Meta flooran esitysspektaakkeli The Birth of Metafloora, Katariina Nummisen johta man työryhmän improvisaatioesitys Käsi, Simon Vincenzin viiden livelähetyksen sarja From the Dead Air Orgy sekä Nora Rinteen ja Katri Soinin imitaatiota lapsen puheesta ja liikkeestä sisältänyt teos Lapsi palvelus. ”Meillä esitetään vuosittain noin 30 teosta, joista nyt keväästä 2020 alkaneen koronaajan kuluessa on peruttu kokonaan vain pari. Tietenkin moni esitys on muut tanut muotoaan koronarajoitusten myötä. Esimerkiksi kahden metrin turvaväleillä ti laamme mahtuu vain kahdeksan katsojaa”, huokaa Backström. Lipputulojen poisjäämisestä huolimat ta etenkin Koneen Säätiön ja opetus ja kulttuuri ministeriön rahoitus ovat mah dollistaneet sen, että pienen toimiston työn tekijöitä ei ole jouduttu irtisanomaan eikä toimintaa ajamaan alas. Tällä hetkellä suurin haaste onkin uusien tilojen löytämi K ULUVALLA SYYSKAUDELLA eri laisia esittävän taiteen ilmaisu lajeja yhdisti poikkeuksellisen monipuolisella tavalla taide kollektivi Wauhaus teoksessaan Suurenmoinen sotku. Siinä yleisö vietiin tilausbusseilla Vuosaaren entisen kaato paikan ja nykyi sen täyttömäen maastoon. Alueen historiaa käsitelleen luennon jälkeen oppaat johdattelivat katsojat ih misen muokkaamana syntyneen luonto ympäristön tarjoamille eriskummallisille rasteille, joilla todellisuus ja niille annet tavat merkitykset kohtasivat kuin Andrei Tarkovskin elokuvassa Stalker (1979). Ihmisen suhdetta luontoon, aikaan ja sivilisaation reunaehtoihin käsitel leessä esityksessä koettiin muun muas sa kaivin konebalettia, ilmattomasta ti lasta maan uumenista kaivetun puun istutusta ja oppaiden but?henkistä nahan luontia käärmeiden tapaan. Esi tyksen finaalissa katsojat pääsivät yhty mään ympäröivään luontoon kemialli sesti nauttimalla alueen yrteistä tehtyä mehujäätä. www.wauhaus.fi. TUOMAS RANTANEN Esitystaidetaloa luotsaavat Heidi Backström ja Pia Houni uskovat, että nykyistä paremmissa tiloissa heillä on enemmän tarjottavaa taiteilijoille ja yleisölle. TEKSTI JA KUVA: TUOMAS RANTANEN Konkreettisesti tarvitsisimme myös harjoitussalin. Unelmoimme omasta baarista. Tu om as R an ta ne n HULLUJEN HUONEELLA . Pia Houni ja Heidi Backström nykyisen esitystilan portilla. nen niin, että esitystoimintaan ei tule isom pia katkoksia. Mad Housen kippareita nykyisen tilan menetys harmittaa erityisesti Teurastamon alueen kehityksen kannalta. ”On dataa siitä, että juuri tällaisen luo van toiminnan vaikutus minkä tahansa alueen kehitykseen on monella tapaa ku muloituva. Oman toimintamme kannalta taas odotamme, että uusien tilojen vuokra sopimus olisi pitkäaikainen, ja että tilojen sijainti olisi yleisön helposti saavutettavis sa. Lisäksi niiden tietenkin pitäisi täyttää työskentelyn peruslähtökohdat – eli ettei vät ne ainakaan olisi niin kylmät kuin nyt”, hymähtää Houni. ”Konkreettisesti tarvitsisimme myös harjoitussalin. Toivelistalla ovat myös riit tävä kattokorkeus, tolpattomuus sekä ny kyään puuttuvat lämpiö ja kunnon yleisö vessa. Unelmoimme omasta baarista. Si jainnin suhteen olemme tutkineet myös ItäHelsinkiä. Ylipäänsä näemme muu toksen mahdollisuutena, vaikka tieten kin, jos olemme vielä vuoden päästä sa massa tilanteessa, se ei ole kivaa”, tuumii Backström. Houni on samaa mieltä uusien tilojen etsimiseen liittyvistä uhista ja mahdolli suuksista. ”Tällainen esityspaikka on aina osa toi mijan brändiä. Kun uusi paikka löytyy, sen uskottavuus yleisön silmissä pitää lunas taa uudestaan, ja samalla on opetettava vakkariyleisö ja muutkin ihmiset käyttä mään sitä.. Silti olen toiveikas sen suhteen, että työskentely olosuhteet paranevat ja löydämme uutta yleisöä. Monipuolisempi tila mahdollistaa myös sellaista taiteellista uutta, mitä vielä ei ole pystytty tekemään.” Mad House ottaa mielellään vastaan vihjeitä uusista mahdollisista tiloista ja muusta yhteistyöstä: www.madhousehelsinki.fi 8 • | TEATTERI
Medusan huone Häpeämättömiä tuokiokuvia naisten elämästä, naurua perinteisille sukupuolirooleille, murtumia,kipupisteitä! Kirjoittanut Saara Turunen, ohjaus Helka-Maria Kinnunen Medusan huone -esitykset: la 18.12 , to 30.12., pe 14.1., la 19.2., to 24.2. ja viimeinen esitys la 5.3. Varaa liput www.lippu.fi. Katso koko ohjelmisto www.kajaaninteatteri.fi Ryhmäedut jo 20 hengen ryhmälle! Ryhmämyynti (03) 752 6000 • lktryhmat@lahti.fi / Lippumyymälä 0600 30 5757 (1,53€/min+pvm) • lktliput@lahti.fi • www.lippu.fi / Väliaikatarjoilut (03) 7826 474 Timo Sandberg – Aila Lavaste kostonkierre tarina jakautuneesta kaupungista kantaesitys 22.1.2022 Jessie Nelson – Sara Bareilles waitress – unelmien resepti Herkullinen musikaalikomedia Esitykset jatkuvat kevään 2022 ajan Minna Rytisalo – Heini Tola Rouva C. Rohkea ja siksi vaarallinen ENSI-ILTA 26.1.2022 Leo Tolstoi – Pasi Lampela SOTA JA RAUHA Ystävyys. Rakkaus. Elämä. Kuolema. Vielä ehdit! Viimeiset esitykset tammikuussa CIRKON KEVÄT -22: Hevostelua ja akrobatiaa CIRKO.FI JANNE SAARAKKALA: JAKKUPUKU TERVETULOA KOKOTEATTERIN 25-VUOTISJUHLAVUOSI JA UPEA OHJELMISTO! MARJO NIEMI: NORMINÄYTELMÄ WWW.KOKOTEATTERI.FI HÄMEENTIE 3, 00530 HELSINKI | TEATTERI • 9
K EVÄÄLLÄ 2020 korona py säytti teatterin, esitystai teen, tanssin ja sirkuksen melkein kokonaan. Seu raavan puolentoista vuo den ajan esityksiä tehtiin kulloistenkin koronarajoitusten puitteissa. Jos esityk siä ei peruttu kokonaan, ne tehtiin va jaille katsomoille tai niistä muokattiin suoratoistoesityksiä, tallenteita tai kuun nelmia. Oheiset lainaukset ovat Voimassa ja sen verkkolehdessä laajempina julkaistuista taitelijahaastattelusta, Niistä käy hyvin il mi tekijöiden turhautuminen oman työn te kemisen esteisiin ja aito huoli siitä, miten esittävien taiteiden rajoituksia koskeneessa keskustelussa ei huomioitu riittävästi sitä, että taidekokemukset ovat myös yleisölle tärkeä väline käsitellä kriisiä. TUOMAS RANTANEN ”NO TODELLA VITTUMAISTAHAN se on ol lut. Siis kun peruuntuu töitä ja koko ajan niskassa on epävarmuus siitä, että tuleeko valmisteilla oleva teos koskaan ensiiltaan. Sitten sitä vielä ehti vähän katkeroitua sii tä, miten kulttuuria on kohdeltu päätöksen teossa – siis että tätäkö tämä arvostus omaa työtä kohtaan oikein on? Teatterissa kaikki vaikuttaa kaikkeen ja maailman meno siihen mitä näyttämöil le päätyy. Teatteriin kuuluu se, että asioi ta koetaan yhdessä. Nyt kun katsomot saa taas ottaa täyteen, se palauttaa mieleen, et tä tällaistahan tämä oikeasti onkin. Se on liikuttavaa.” NÄYTTELIJÄ JONNAKAISA RISTO, VOIMA 9/2021 ”EN TODELLAKAAN HALUA tehdä mitään nykyiseen pandemiaan tai vaikka ruttoon liittyvää! Sen sijaan siinä varmasti näkyy työryhmän liikuttuneisuus siitä, että pääs tiin vihdoin tekemään. Olen myös itse kai vannut tätä tekemistä niin paljon, etten ole jaksanut piitata enää mistään odotuksista, vaan halunnut vain nauttia yhteisöllisestä esityksen tekemisestä.” OHJAAJA RIIKKA OKSANEN, VOIMA 8/2021 ”HALUAMME ASETTAA survivaltematiikan vielä koronaakin isompaan kontekstiin. Ko ko epidemian voi nähdä tiukkana harjoi tuksena sille, mitä ilmastonmuutos tai vaik ka fasismin nousu ja muut suuret rakenteel liset uhat tulevat meille tekemään.” NEW PERFORMANCE TURKU FESTIVAALIEN TAITEELLINEN JOHTAJA, PERFORMANSSITAITEILIJA LEENA KELA. ”JOS JOKU LAULOI karaokea lavalla, se oli sallittua, mutta jos joku sai palkkaa laula misesta, se olikin konsertti eli kiellettyä.” TEATTERIOHJAAJA, NÄYTTELIJÄ JA LAULUNOPETTAJA ANU HÄLVÄ, VOIMA 5/2021 ” TÄLLAISET LAPSILLE SUUNNATUT klovneria esitykset [Kummallinen kahvila] pelaavat nimenmaan yhteistyössä yleisön kanssa. Esittäjänä on tosi vaikea kuvitella yleisöä sinne kameran taakse. Se voisi aut taa, jos katsojat näkyisivät katsomon pai kalle sijoitetuista ruuduista. Ehkä vielä niin että niistä kuuluisi eläytymisen ääniä.” SIRKUSTAITEILIJA JA KULTTUURIKAHVILAYRITTÄJÄ SANNA WARSELL, VOIMA.FI 30.7. ”MUOTO ON AINA OSA sisältöä. Videokuva ei vain dokumentoi teatteria, vaan ottaa as keleen kohden itsenäistä teosta. Tosin täs sä evoluutiossa olemme suunnilleen siinä vaiheessa, jossa mato vasta ryömii meres tä rannalle.” VIIRUKSEN JOHTAJA JUSSI SORJANEN, VOIMA 3/2021 ”ESITYKSEN VIDEOINNISSA on suuri ero siinä, tehdäänkö tallennetta vai suoratois toa. Jälkimmäisessä voi säilyttää teatteriin olennaisena kuuluvan vaaran tunteen – siis että voi epäonnistua tai mitä tahansa saat taa tapahtua. Nyt mietimme sitä, että jos perusteatterista otetaan pois yhdessä jaet tavan tilan kokemus, voiko sen sijalle antaa jotain muuta. Olemme tässä koronan sane leman pakon äärellä, mutta olen varma sii tä, että vaikka korona katoaisi nyt yhtäk kiä jälkiä jättämättä, tämä kehitys kulkee omaa tietään.” VISUALISTI VILLE SEPPÄNEN, VOIMA 3/2021 ”KORONA ON YHTEINEN ASIA , eikä kenen kään tässä tilanteessa kannata heittäytyä hankalaksi ollakseen vain hankala. Kulttuu rikenttä kuitenkin toimi koko syyskauden hyvin vastuullisesti, esimerkiksi teattereita pyöritettiin vajailla saleilla ja turvaväleillä. Nyt ollaan kafkamaisessa tilanteessa, kun edes omat järjestömme eivät pysty välittä mään tietoa siitä, kuka sääntöjä milloinkin tekee ja millä perusteella. Samaan aikaan baarit, punttisalit ja muut ilman julkista rahaa toimivat tahot voivat jatkaa toimintaansa. Emme halua tuottaa ongelmia muille aloille, vaan saa da järkeä siihen, miten taide ja kulttuuri alaa kohdellaan. Näin neljännen teollisen vallan kumouksen aikaan pitäisi olla selvää, et tei kulttuuri enää ole mikään koriste tai Koron as ta s ano ttu a Esityksestä Minä, askartelija. S atu S öd er ho lm P at e P es on iu s RYHDY VOIMANOSTAJAKSI JA TILAA LEHTI KOTIISI ALK. 39E/VUOSI. Tilaukset: kauppa.voima.fi, tilaukset@voima.fi tai 044 238 5109
Koron as ta s ano ttu a kirsikka kakun päällä. Koko tapahtumaala työllistää 200 000 ihmistä, ja sen taloudelli nen merkitys on ohittamaton. Samalla tai de on elimellinen osa sitä yhteisöllisyyttä, jota ilman ei tällaisista kriiseistä selvitä.” ESPOON KAUPUNGINTEATTERIN JOHTAJA, OHJAAJA ERIK SÖDERBLOM, VOIMA 2/2021 ”ULKOISTEN KRIISIEN KESKELLÄ ihmiset ryhtyvät kysymään elämänsä merkityksel lisyyden perään. Kun ihmisen elämää raja taan, hän alkaa miettiä, mitä elämässään oikeasti kaipaa. Siksi monet tulevat vaih tamaan ammattia, muuttamaan maalle tai korjaamaan muuten elämäntapaansa. On niinkin, että meillä on vaistoissam me pakenemisen, suojautumisen ja eristäy tymisen tarpeita. Aina sotaaikaankin on eletty varsinkin rakkaudessa vaarallisesti ja leväperäisesti. Elämme uutta todellisuutta, jota yrite tään käsitellä yhdessä. Haluan nähdä sen myös hyvyyden kipinänä. Siitäkin huoli matta, että aina löytyy myös tilanteen hy väksikäyttäjiä. Uskon, että koronasta tulee sukupolvikokemus – etenkin niille, jotka ovat tänä aikana käyneet taidekouluja. En ihmettelisi yhtään, jos tämä vahvis taisi esimerkiksi paikallisuutta. Kaivaudu taan syvemmälle siihen, mistä me olemme tulleet tänne ja tähän hetkeen. Vähän sel laisella antropologisella tavalla kuten Juha Hurme on tehnyt jo pitempään.” NÄYTTELIJÄ HANNU-PEKKA BJÖRKMAN, VOIMA 10/2020 ”JOS TÄSTÄ AJASTA ETSII hyviä puolia, niin voi ajatella, että on syntynyt uusia tilanteita kokea empaattista yhteyttä toisiin ja tapo ja kohdata ihmisiä vaikka eri puolilla maa palloa. Toisaalta nyt voi jo aavistaa, miten paljon tulee arvostamaan sitä hetkeä, kun taas voi kohdata toisia samassa tilassa ja taputtaa esityksille yhdessä.” OHJAAJA JENNI BERGIUS, VOIMA.FI 25.6. ”AINA KUN IHMINEN on joutunut kriisin kes kelle, on kyse sitten sodista, luonnonmullis tuksista tai äärimmäisestä epätasaarvosta kuten orjuuden kohdalla, taiteella on ollut keskeinen osa tukemassa selviytymistä. Taide siis ei ole luksusta, johon on varaa vasta sitten, kun kaikki on kunnossa, vaan sitä tarvitaan erityisesti silloin kuin ei me ne hyvin.” ESITYSTAITEILIJA SAMEE HAAPA, VOIMA 5/2021 ”VIIME KEVÄÄN JÄLKEEN kulttuurialalla on tehty valtavasti työtä tapahtumien tur vallisuuden eteen. Päätösten teossakin tar vittaisiin dialogisuutta. Kun tapahtumat pe rutaan, taidemaailman rakenteet ja niiden puutteet tulevat kirkkaammin esiin. Free lancertaiteilijoilla ei esimerkiksi ole turva verkkoa, jossa odottaa, eivätkä taideorga nisaatiot pysy pystyssä ilman yleisöä ja jul kista rahoitusta. Epävarmuus, rajoitukset ja peruuntumiset kuormittavat myös mieltä.” BALTIC CIRCLEN TAITEELLINEN JOHTAJA HANNA PARRY, VOIMA 10/2020 ”HIV TOSIN KOSKI ALKUUN vain tiettyä osaa väestössä ja siihen liittyi homoseksuaalien diskriminoinnin ja stigman elementtejä. Nykyään se on edennyt jo vaiheeseen, jos sa hyvinvoivat länsimaiset ihmiset voivat suojata itseään sairaudelta ja kuvitella ole vansa kuolemattomia. Koronaan puoles taan liittyy se, että nyt pitää varoa muuta kin kuin verikontakteja – jopa pelkkää pu hetta ja hengittämistä toisten läheisyydes sä. Voi todella pohtia minkälaisia kehoja me tulemme olemaan tämän kaiken jälkeen.” TANSSIJA-KOREAGRAFI SANNA KEKÄLÄINEN, VOIMA.FI 8.6.2020 ”EPIDEMIAN TAKIA MONISSA maissa on turvallisuuden nimissä lanseerattu mo nia ihmisten kontrolloimiseen liittyviä rat kaisuja. Niitä monet haluaisivat ottaa Suo messakin käyttöön. On vakava vaara, että kun tekniikka luodaan, sen käyttö jatkuu poikkeusolojen jälkeenkin. Vaikka uuti sointi näyttää keskittyvän koronaan, eivät ne muut aiheet ole kadonneet mihinkään. Huolestuttaa, mitä sieltä ovien takaa paljas tuu, kun ne lopulta aukeavat.” KÄSIKIRJOITTAJA VEERA TYHTILÄ, VOIMA.FI 26.5. ”HUVITTAA MITEN SE SATTUIKIN , vaikka tietenkin kuunnelma [Janne menee uima halliin] tehtiin jo ennen epidemiaa. Nyt jälkeenpäin se herättää itsessäkin ajatuk sia siitä, millaista on elää eristyksissä, ja miten koronaaika vielä korostaa sitä, mi ten monilta elämästä puuttuu mahdolli suus toisen koskettamiseen tai ylipäänsä sosiaa lisuuteen.” DRAMATURGI LOUNA-TUULI LUUKKA, VOIMA 7/2020 ”KORONA ON VARMASTI OLLUT ja on haas tavaa aikaa ihmisille, joilla on jokin riippu vuus. Tämä aika muutenkin ruokkii addik tioita ja tarjoaa koko ajan uusia juttuja mi hin koukuttua. Toivon resursseja päihde työhön pandemian aikana ja sen jälkeen kin, ja vähemmän stigmatisointia ja syr jintää.” OHJAAJA, NÄYTTELIJÄ SARA MELLERI, VOIMA 9/2020 ”KUN TEKEE TAIDETTA vapaalla kentällä muiden friikkujen kanssa, isommat pro sessit voivat viedä vuosia. Sitten kun kaik ki siirtyy tulevaisuuteen, on pakko miettiä suurin osa asioista uudestaan – ei vähiten se, miten maailman muutos vaikuttaa teok sen aikaan sidottuihin teemoihin. Turhautumisen äärellä kuitenkin loh duttaa, että kyse on globaalista kriisistä, jossa kaikilla on sama tilanne. Samalla mi nulla on pelko, että taloustaantuma voi myös vaikuttaa erilaisuuden sietokykyyn ja siihen mitä ylipäänsä yhteiskunnassa halutaan tukea. Rajat ovat nyt kiinni konk reettisestikin. Myös taidemaailma saattaa muuttua konservatiivisemmaksi ja kokei levampi jäädä sivuun.” KOREOGRAFI SONYA LINDFORS, VOIMA.FI 12.5. A nn a M ie ttin en N au sk a Tu om as R an ta ne n V UODEN 2020 MAALISKUUSSA Kansallisteatteri ilmoitti peruvansa kevätkau den näytäntönsä. Perustelujen painosta huolimatta – ja erityisesti juuri siksi – oli selvää, että teatterille edessä oli uudenlaisten tuskien taival. Tuolle samalle päivälle olin sopinut haastattelun Betty Showta valmistellei den Sara Mellerin ja Asta Honkamaan kanssa. Koin suurta kunnioitusta taite lijoiden sydämen ymmärrystä kohtaan, kun he menetetyn ensiiltansa voivotte lun sijaan kantoivat enemmän huolta ajankohtaisesta globaalista uhasta ja kär simyksestä. Urheasti he vakuuttivat jatkavansa harjoittelua, kunnes esittäminen on taas mahdollista. Vastaavaa sissimeninkiä alalla on sen jälkeen nähty muutenkin. Esityksiä on siirrelty ja tarjottu miniyleisöille, muokattu suoratoistoon ja tallenteiksi. Turva määräysten usein mielivaltaisiin heilahteluihin on mukauduttu vaikka päivän va roitusajalla. Missään muualla kuin teatterikatsomoissa en ole nähnyt ilta toisensa jälkeen kaikkien käyttävän maskia. Sopeutumisen sankarimitalin voisi antaa esimerkiksi Myllyteatterin Mestari ja Margarita sovitukselle, jossa nyöreillä erotettuja yleisöryhmiä pyöriteltiin toi sistaan erillään koko immersiivisen esityksen ajan. Tai Kaiken keskukselle, jonka Limeesityksessä meitä kustomoiduilla maskeilla varustettuja katsojia oli kerral laan kolme. Tai vaikka Ilmastokirkkokollektiiville Room of Organs – Do It Yourself Performancesta, jossa katsoja sai toteuttaa esityksen ypöyksin kotonaan, TAITEENLAJINA TEATTERI perustuu esiintyjien ja yleisön vuorovaikutukseen ja kohtaamiseen samassa tilassa. Koronaajan sivutuotteena syntyi paljon kiinnosta via kokeiluja juuri kohtaamisen väistämiseksi. Silti on hyvä ymmärtää, että ilman jaettua läsnäoloa, kyse on siirtymästä toisenlaisen taideilmaisun piiriin. Itse olen löytänyt uudestaan kuunnelman ja oppinut arvostaamaan sellai sia suoratoistoja ja tallenteita, joissa on huomioitu välittämisestä syntyvät ra joitukset ja uudet mahdollisuudet. Onnistumisesta yhtenä esimerkkinä voi mai nita Qteatterin Toksisen kabareen, jonka näin ensin livevetona ja sitten suora toistona. Vaikka jälkimmäisestä puuttui yhteisöllinen läsnäolo, siinä pystyttiin simuloimaan jopa alkuteosta vahvemmin niitä televisioformaatin kliseitä, jois ta esitys kertoi. Luovaa oli sekin, että kamera seurasi esitystä myös näyttämöllä nähdyn ulkopuolella. Koska teatteri on aina sidottu aikaan ja paikkaan, ympäröivä todellisuus tun kee sinne mukaan silloinkin, kun se ei ole ollut tekijöiden erityinen tarkoitus. Viimeaikaisissa esityksissä on harvoin viitattu ihan niin suoraan kriisiajan tunnelmiin kuin Sanna Kekäläisen esityksessä If I Would Lose My Voice tai Mu siikkiteatteri Kapsäkin Franciscus Assisilaisen perintöä ja parkouria yhdistä neessä kuorolauluesityksessä Äärimmäisyys. Silti murros toisten kohtaamisen se kä oman luonto ja kehosuhteemme äärellä tuntuu olevan luettavissa tavalla tai toisella melkein mistä tahansa esityksestä. KORONA-AJAN yksi merkittävimmistä opetuksista liittyy keskusteluun taiteen pai kasta yhteiskunnassa. Kokoontumisrajoituksista annettiin auliisti poikkeuksia aloille, joissa elinkeino vapauden katsottiin olevan terveysturvallisuutta tärkeämpää. Tässä unohtui kerta toisensa jälkeen, että vaikka taiteen tekeminen voi olla kutsumus työtä, se on samalla ammatinharjoittamista siinä missä ravintolan, kuntosalin tai nakkikioskin pyörittäminen. Tätä eri alojen välistä absurdia asymmetriaa nosti ansiokkaasti esiin tässä liitteessäkin toisaalla mainittu taitelijaryhmä Kuusiplus. Eikä taidetta ei pidä nähdä vain kirsikkana ihmiselon kakun päällä. Kuten täs sä liitteessä moni toteaa, sekä tekijöiden että yleisön näkökulmasta sen tehtävä on antaa välineitä käsitellä itseen ja yhteisöön kohdistuvia kriisejä. Matkalla kohti seuraavia koronaaaltoja ja uusia epidemioita, ilmasto katastrofia ja muita raamatullisen mittakaavan koettelemuksia, tämä kannattaa muistaa: myös teatteritaide on sittenkin enemmän osa ratkaisua kuin ongelmaa. TUOMAS RANTANEN Kirjoittaja on Voiman kustantaja ja kulttuuritoimittaja. Teatteri vuonna nolla | TEATTERI • 11
Kahvia ja kakkua musiikin tahtiin N AISIA VÄIJYY alati uhkaa va väkivalta. Sitä voi paeta makeiden hiilareiden mus suttamiseen kahvilla ystä vien kanssa. Nämä asiat yhdistävät Helsingin Kau punginteatterin Niin kuin taivaassa mu sikaalia ja Lahden Kaupunginteatterin satsaus ta, Waitress – Unelmien reseptiä. Markus Virran ohjaama Niin kuin tai vaassa on kanelin tuoksuista ruotsalai suutta parhaimmillaan. Se kertoo maail mankuulusta kapellimestarista, joka puo liväkisin joutuu palaamaan kotiseudulleen pohjoisruotsalaiseen tuppukylään. Mestari alentuu tavallisten svenssonei den tasolle alkaessaan opettaa näitä laula maan kirkkokuorossa, mutta niin kuin täl laisissa tarinoissa usein tapahtuu, maest ro itse onkin se, joka oppii ylivoimaisesti eniten. Kyläläisten pitää oppia tekemään työ tä kauniin musiikin eteen: vaikka asiasta kuin asiasta kuinka diskuteeraisi, selvää on, ettei musiikin tekeminen ole koskaan demokraattista, vaan yhden on johdetta va koko porukkaa ja muiden noudatettava mukisematta tämän linjanvetoja. Hauskana yksityiskohtana teoksessa polkupyörällä ajo toimii vertauskuvana parisuhteen aloittamiselle. Ajaminen il man tukea on vähintään yhtä jännittävää kuin kokea ensisuudelma uuden ihmisen kanssa. Tuukka Leppänen esittää jähmeän oloista Danielia niin kuin rooliin kuuluu kin: jähmeästi. Tarinaan eloa ja raikkautta tuo Hymyilevä mies elokuvan naispääosas ta tuttu Oona Airola, joka on hyvin taitava ja kaunisääninen laulaja. Kaupunginteatterin supervoima näyt tää kyntensä: Antti Timonen loistaa tär keässä roolissa tarinan toisena pahiksena, himonsa kieltävänä pappina, jolle musiik ki avaa tien seksuaalisuuteen, haluihin ja – ahdasmielisen näkökulmansa mukaan – syntiin. Oikean kapellimestarin eli Eeva Konnun luotsaama teatterin orkesteri on taas kerran takuuvarman hyvä. Teok sen ongelma on kuitenkin se, että euro viisumies Fredrik Kempen musiikki on hyvää vain euroviisuista innostuvan ylei sön mielestä. Me jazzia kaipaavat haluai simme lisää sinisiä nuotteja ja molli seiskoja. Teoksen on ohjannut Jakob Höglund, ja nerokkaan pelkistetystä lavastuksesta vastaa Sven Haraldsson. LAHDEN KAUPUNGINTEATTERIN johta ja Ilkka Laasonen on ohjannut taloonsa Waitress – Unelmien resepti musikaalin. Tämä on satsaus, joka selvästi kannattaa. Lahden ensemblella synkkaa hyvin yhteen, ja teos on juuri sopivan kokoinen tälle näyt tämölle. Tarina kertoo kiltistä Jennasta, jos ta on tullut oman elämänsä alisuoriutuja traagisen lapsuuden jälkeen. Aikoinaan isä löi äitiä, ja niinpä Jennakin on joutunut sa manlaiseen parisuhteeseen. Pienessä kuppilassa eli ”dinerissa”, kuten Yhdysvalloissa sanotaan, Jenna purkaa turhautumisensa, patoutuneen seksuaa lisuutensa ja yksinäisyytensä toi nen toistaan herkullisempiin piiraisiin. Raukka tekee muiden elämän onnellisek si, vaikka hänen oma sydämensä on sär kynyt. Onneksi elämä on ihmeitä täynnä, ja pian Jennan elämä on muuttuva totaalises ti. Jennan ystävät kykenevät huomaamaan tämän hyvyyden, vaan tärkeintä olisi, että Jenna huomaisi sen itsekin. Esityksessä, jossa vierailin, Jennan rol lissa tuurasi Eleonoora Martikainen, mut ta alunperin häntä on esittänyt Lahdessa Anni Kajos. Martikaisen ja tämän bestiksiä esittävien Ushma Olavan ja Miila Virtasen dynamiikat toimivat loistavasti. Tomi Enbuskan passiivisaggressiivi nen Earl oli asiaankuuluvan vastenmieli nen hahmo, ja teoksen hauskin osa oli Tuomas Korkia-aholla Ogiena. Laulukisoissa kunnostautunut Mikael Saari vierailee ta rinan komistuksena ja Jennan ihastuksen kohteena eli tohtori Pomatterina. Waitressin musiikki on letkeää yhdys valtalaista poppia, joka sopii dineriin kuin nakutettu. Ihan mahtavaa on, että myös teatterin bändi pääsee esiintymään, eli pyörivä lava tuo muusikot kansan nähtä ville. Sara Bareillesin musiikin on sovitta nut ja orkesteria johtaa kosketinsoittaja Antti Vauramo. Esitys kannattaa käydä katsomassa myös sen visuaalisten efektien takia. Sekä kuvaannollisesti että kirjaimel lisesti loistavaa on esityksen valosuunnitte lu, josta vastaa Harri Peltonen. Hauskasti, Lahdessa kun ollaan, kuppi lan kyltti on radiomastolta näyttävässä hö kötyksessä kiinni. Markus Virta: Niin kuin taivaassa Helsingin kaupunginteatterin suurella näyttämöllä 9.4. asti. Ilkka Laasonen: Waitress – Unelmien resepti Lahden Kaupunginteatterissa 7.5. asti. Oona Airola (vas.) ja Sinikka Sokka. Anni Kajos & ensemble. 12 • | TEATTERI Syksyn ja kevään suurtuotannoissa Helsingissä ja Lahdessa kahvitellaan, kärsitään ja pelätään. Iloa tuovat universumin suurimmat voimainlähteet rakkaus ja musiikki. Ja ehkä vähän ne pullatkin. TEKSTI: IIDA SIMES
T IMO RUUSKASEN ja Tuukka Vasaman klovnihahmot ovat ehti net jo seikkailla läpi Kari Hotakaisen Juoksu haudantien, Ilmari Kiannon Punaisen viivan, Cervantesin Don Quijoten ja H. C. Andersenin Keisarin uudet vaatteet. Heidän uusin esityksensä nojaa Mary Shelleyn Frankensteinin (1818) ohella tentiseen V IIME KEVÄÄN pahasti koronan jal koihin jäänyt hillitön dystopia musikaali palaa keväällä näyttä mölle. Siinä ollaan matkalla tuhoutuvalta maapallolta Marsiin. Pitkän lennon kulues sa matkustajia viihdyttää Huikka Alakui kan (Miiko Toiviainen) isännöimä ja pia nisti Seppo Huvin (Henri Lyysaari) säestä mä viihdeshow. Samaan aikaan kun avaruusaluksen miehistö (Olli Riipinen, Miro Lopperi ja AnnaSofia Tuominen) kärvistelee horju vien motiiviensa äärellä, estradi kabareen puolella satirisoidaan televisioformaat K OKO-TEATTERISSA täysille kat somoille esitetty Norminäytelmä saa keväällä lisäesityksiä. Cécile Orblinin, Petriikka Pohjanheimon, Cristal Snown ja Jani Toivolan esittä miin hahmoihin perustuva episodikima ra tutkii erilaisia sukupuoleen ja seksuaa lisuuteen liitettäviä normivaatimuksia. Emsemblellä on koko ajan hyvä hön kä päällä. Kohtausten dramaturgiat, ko reografiat ja vaihdot on tehty huolel la. Mainioita ovat myös välikohtaukset, joissa rekvisiitalla ja liikehdinnällä viita taan klassikkomusikaaleihin ja hovinäy telmiin. Norminäytelmä on viihdyttävä ope tusnäytelmä, jossa katsojan aliarvioimi sen vaaraa väistellään onnistuneesti vil pittömyydellä ja anarkistisella huumoril la. Sukupuolisuuden ja seksuaalisuuden käsittelystä huolimatta siinä ei ole mi tään, mitä alakoululaisetkaan eivät koh Kuuleeko maa? Tatu, Patu ja Matilda Normaalin rajamailla tapaan klovneriaan, mimiikkaan, improvi saatioon ja musisointiin. Nyt lähinnä ysäripunkkareilta näyttä vät klovnit kertovat klassikkotarinan lap sille sopivalla tavalla, pohtivat sähkön ole musta ja väittävät keksineensä elektroni sen diskomusiikin. Erityisen hupaisaa on, kun laboratoriotesteissä koeeläimet on korvattu vihanneksilla, ja kun esitys ajau tuu keskelle Dannyshow:ta. Kommellusten myötä esitys löytää al kuteoksen ajatuksen erilaisuuden pelois ta ja syrjinnästä. Kotiin vietäväksi päähän jää Boney M:ltä mukailtu diskorenkutus, jossa kailotetaan FraafraaFrankenstein / tanssi koko lauantain / kun hän uuden ystävän sai. / TR Red Nose Club: Frankenstein Esitys on kiertueella ja tilattavissa. tien piilofasistisia piirteitä ja parodioi daan Putouksen kaltaisia improvisaatio formaatteja improvisaation keinoin. Kaik kiaan näytelmä on musikaalinen oodi näyt telemisen taiteelle, Toksisen kabareen yhteiskuntakritiik ki ei ole kylmää ja kyynistä, vaan vilpitöntä, osallistavaa ja ihastuttavan pateettista. Se julistaa vakuuttavasti, että matkustamalla Marsiin ei pääse karkuun ihmisen valuvi koja. / TR Juho Mantere: Toksinen kabaree Esitys palaa Q-teatteriin huhti-toukokuussa Klovnit hirviöinä ”O OOOH, AAHHH , kato äiii tiii!”, huutaa yleisö innois saan, kun kesken Tatu ja Patu Helsingissä musikaa lin teatterissa alkaa tapah tua kummia. Näyttämöllä Tatun ja Patun mystinen Joriserkku (Paavo Kerosuo) pu haltaa saippuakuplia ystäviensä riemuksi. Samalla teatterin katosta leijailee saippua kuplia yleisön niskaan. Lasten haltioituneet ilmeet kuplien, musikaalikohtausten ja jättiläispuluvau van äärellä muistuttavat siitä, miksi on ää rimmäisen tärkeää, suorastaan välttämä töntä, että teattereilla on hyvää, innosta vaa, hauskaa ja taitavasti tehtyä ohjelmis toa lapsille: tällaiset esitykset innostavat uusia sukupolvia teatterin ihmeelliseen maailmaan. Hihkujat palaavat riemuiten tähän taloon. Tatu (Antti Timonen) ja Patu (Paavo Kääriäinen) saapuvat Helsinkiin koti kylästään Outolasta, kuten kaikki Aino Havukaisen ja Sami Toivosen luomaan kirjasarjaan perehtyneet tietävät. Ennen kuin Tatulle ja Patulle selviää, mitä ou toja bisneksiä helsinkiläistynyt Jori hää rää, näyttämöllä päästään matkustamaan raitio vaunulla ja yleisössäkin tanssimaan yhdessä. Tatu ja Patu musikaalin lavastus on upea, siitä kiitos Markku Tsokkiselle. Näyttämön visuaalinen ilme kunnioittaa selvästi kirjoja. HIEMAN VAKAVAMPI ja korkeakirjallisempi teos on Roald Dahlin klassikkoon perus tuva Matildamusikaali, jota Tampereen Työväen Teatteri esittää. Ihan pienimmät katsojat saattavat tosissaan pelästä aikuis ten silmittömän epäoikeudenmukaista vallankäyttöä. Teatterin suosituksen mu kaan teos sopii yli seitsemänvuotiaille, ja mielellään turvallisen aikuisen seurassa. Myös lasten vanhemmille, kummeille ja opettajille saattavat katsomossa muistua mieleen lapsuuden painajaiset. Onnek si teos tarjoaa myös onnellisia ratkaisuja aluksi ylitsepääsemättömän vaikeilta tun tuviin ongelmiin. Matilda (yhdeksänvuotias Villa Murtagh) on koulussa ilkeän rehtorin kiu saama ja kotona vanhempiensa laimin lyömä tyttö, joka löytää turvapaikan kir jastosta. Vaan vapise, reksi, sillä lasten keskinäinen solidaarisuus ulottuu ravisut tamaan vallan rakenteita ja auttamaan jo pa sorrettuja aikuisia. Matilda on takuuvarmaa kansain välistä laatua. Musiikin on säveltänyt britti läisaustralialainen Tim Minchin. Suoma laisillekin musikaalimatkaajille teos on tut tu Lontoon West Endistä, jossa sitä on esi tetty yhtäjaksoisesti yli kymmenen vuotta koronaaikoihin saakka. Tampereelle sen on ohjannut suomalaisten suurmusikaa lien ykköstekijä Samuel Harjanne (Kinky Boots, Billy Elliot). Samuel Harjanne: Matilda Tampereen Työväen Teatterin suurella näyttämöllä 14.5. asti. Sami Rannila (ohj.), Kari Mäkiranta (säv.): Tatu ja Patu Helsingissä Helsingin Kaupunginteatterin suurella näyttämöllä 25.4. asti. Teatterissa pääsee ihmeiden maailmaan! Joskus katsomossa saa tanssia, ja joskus teos opettaa, että teatteriakin ihmeellisempi paikka on kirjasto. TEKSTI: IIDA SIMES K ar i S un na ri Tu om o M an nin en taisi vääristyneemmässä muodossa päivittäi sissä someannoksissaan. / TR Marjo Niemi & Anna Veijalainen: Norminäytelmä Esitykset syyskaudella Koko-teatterissa 17.12. asti. Lisäesityksiä keväällä 5.4.–11.6. C at a P or tin
14 • | TEATTERI Dosenttien jäävuori Poesta Kullervoon J UHA JOKELA tunnetaan vahvaan dialogiin perustuvista yhteiskun nallisista näytelmistään. Mobile Horror (2003) tutkaili NokiaSuo men aikaista arvokriisiä. Esitystaloustrilo gia (2010, 2013 ja 2018), Patriarkka (2012) ja Sumu (2016) käsittelivät nekin ihanteiden uhraamista markkinavoimien alttarille. Syyskuussa kantaesitetty Dosentit si joittuu yliopistomaailmaan. Se alkaa sosiaali psykologian professori Johanna Virtasen (Ria Kataja) yleisöluentona, jos sa hän esittelee tutkimustuloksia yliopisto yhteisön ongelmista. Yhdessä assistenttin sa (Marja Salo) kanssa hän yrittää saada yliopiston johdon ymmärtämään liiallisen markkinaohjauksen ajavan tiedeyhteisöä päin jäävuorta. Ison laivan kääntymisen sijaan Virta nen ajautuu työpaikkakiusatuksi ja sosiaa lisen median maalitauluksi. Lopulta hän uupuu. Ensiillassa väliajalla vastaan tulee vanha tuttu, Helsingin Yliopiston hallin tojohtaja ja Kansallisteatterin hallintoneu voston jäsen Esa Hämäläinen. Näytelmän tausta-aineistona on käytetty tutkijoiden haastatteluja ja oikeita tutkimustietoja. Voidaanko yliopistolla näin huonosti? ”Kokemukset 50 000 hengen yhtei sössämme vaihtelevat paljon, mutta työ hyvinvoinnin mittauksissa tulokset ovat keskimäärin parantuneet. Esityksestä tunnistaa etenkin humanistisyhteiskun tatieteellisten alojen keskustelua. Erityi sesti uran alkuvaiheessa olevien opet tajien ja tutkijoiden uupuminen ovat hieman lisääntyneet. Kisa rahoitukses ta, työpaikoista ja jopa julkaisuluvista on kovaa.” Olimme 90-luvulla opiskelijoina samalla barrikadilla puolustamassa tiedeyhteisöä liian suoralta ulkoiselta ohjaukselta. Miten olosuhteet ovat muuttuneet 30 vuodessa? ”30 vuodessa pieniä yksiköitä on yh distetty suuremmiksi, ja koulutus on oh jatumpaa ja yhteisöllisempää. Samalla yh teisön ulkopuolisia on kutsuttu päätöksen tekoon, ministeriö edellyttää yliopistolta yhä enemmän tutkintojen ja julkaisujen muodossa, ulkoisen rahoituksen määrä on merkittävästi lisääntynyt ja tutkijoista ja opettajista lähes kolmannes on muita kuin Suomen kansalaisia. Sosiaalisessa medias sa tutkijoihin kohdistuva vihapuhe on huo lestuttavasti lisääntynyt, mikä näytelmäs säkin nousee uskottavasti esiin. Edellisen kerran kohtasimme teatterissa Berliinin Tanz im August -festivaaleilla. Millaisesta esittävästä taiteesta yleensä pidät? K EVÄTTALVELLA 2020 Heidi Maria Huotarin Oulun Yli oppilasteatterille ohjaaman Valon kantaja!näytelmän esi tyskausi alkoi olla jo purkissa, kun korona sulki Oulun teatterit. Huotari aikoi hyödyn tää pakollisen tauon kirjoittamiseen, mutta aika synnyttikin uuden ongelman. ”En keksinyt enää mistä kirjoittaa. Luo vuus näyttäisi syntyvän vuorovaikutukses sa. Harrastajateatteria tehdään rakkaudes ta lajiin ja siinä yhteisön arvo korostuu. Helsingin yliopiston hallintojohtaja Esa Hämäläinen näki Juha Jokelan näytelmän puhuttelevana kuvauksena tämän ajan työelämästä. TEKSTI: TUOMAS RANTANEN KUVA: KATRI NAUKKARINEN Harrastajateatteri Sidoksen Heidi Maria Huotarin mielestä luovuus syntyy vuorovaikutuksessa. TEKSTI: MAIJA MERILEHTO KUVA: ANSSI VIERUAHO Koronan helpotuttua pöytä oli puhdas ja syksyllä 2021 perustimme teatteriryhmä Sidoksen. Sen kautta voimme tehdä sel laista teatteria kuin itse haluamme”, ker too Huotari. Huotarin ja Nina Ervastin yhteis ohjaus ja kollektiivin esikoisteos Naakka pohjautuu ryhmän oman kuvauksen mu kaan ”höyhenen kevyesti” Edgar Allan Poen klassikkorunoon Korppi. Siinä ku vataan miestä, jonka mielenterveys on ro mahtamassa. Alkutekstin tavoin kaikki al kaa koputuksesta, mutta nykypäivään tuo dussa näytelmässä mukana on myös jatku vasti viesteistä hälyttävä älypuhelin. Yksi näisen miehen monologi keskeytyy, kun huoneeseen ilmestyy suuri lintu. Naakka kiduttaa kärsivää miestä vastaamalla kaik kiin tämän kysymyksiin ”ei ikkään!”. Päivätyönään mielenterveysohjaaja na toimiva Huotari sai idean näytelmään asiak kaaltaan. ”Hän puhui siitä, miten ajankohtainen Poen teos on vieläkin. Se ei kuitenkaan ole helppolukuinen ja vaatii tulkintaa. Aloin kirjoittamaan aiheesta ja heti seuraava na päivänä Naakan miespääroolissa näh ty Juho Ljokkoi otti yhteyttä kertoakseen, että haluaisi tehdä monologin. Jotain kol lektiivista älyä siinä taisi olla.” Huotarin tyyli tehdä teatteria on ollut ennen pandemiaaikaa hyvin reaktioita herättämiseen pyrkivää eikä katsojaa ole päästetty helpolla. Hän kokee koronan kir joittaneen uusia sääntöjä esittävään taitee seen ja sen tekemiseen. ”Läheisyys on jotain mitä olen poh tinut paljon. Projekteissani yleisön lämimisellä on ollut oma merkitys ja sen on kuulunut ärsyttää. Katsojaa ei voi enää kuitenkaan altistaa kosketukselle entiseen tapaan. Mutta jos siihen pyydetään lupa etukäteen, niin pelottaako se ihmisiä vie lä enemmän?” Lapsuudestaan asti teatteria harrasta nut Huotari on toiminut näyttelijänä, oh jaajana, käsikirjoittajana ja harrastajateat tereiden hallinnollisissa tehtävissä. Lisäk si hän opettaa prosessidraamaa ja on jat kuvasti mukana muissakin kulttuurialan projekteissa. Hän ei näe mitään ristiriitaa mielenterveysohjaajan päivätyönsä ja teat terin ohjaamisen välillä: ”Molemmat ovat ihmisläheistä työtä, jossa otetaan vastuu ta muista.” Huotarin mielestä Oulu on hyvin moni puolinen kulttuurikaupunki. Hän toivookin, että tämä otettaisiin kokonais valtaisesti huomioon vuonna 2026, jol loin Oulu toimii Euroopan kulttuuri pääkaupunkina. ”Meillä on täällä paljon pieniä teatte reita ja matalan kynnyksen kenttätaidetta. Omintakeinen oululaisuus menee ohi, jos huomioidaan vain kaupunginteatterin kal taisia päätoimijoita. Kulttuuripääkaupun gin status voisi työllistää paljon paikallisia, pitkän linjan tekijöitä ja tuoda näkyvyyttä pienemmille produktioille.” Heidi Maria Huotari ja Nina Ervasti: Naakka Esityskausi Oulun Tukikohdalla on päättynyt. Näytelmässä esitetty monologi on mukana Akseli Klonkin valtakunnallisessa monologikilpailussa helmikuussa 2022. Syksyksi Sidos valmistelee esitystä, joka pohjautuu Kalevalan Kullervoon. ”Pidän yleensä taiteesta, joka haas taa pohtimaan niin yhteiskunnan ilmiöi tä kuin inhimillisen elämän kohtaloita. Minua kiinnostavat teokset, joissa yhdis tyvät erilaiset näkökulmat ja ristiriidat kin, myös eri esittämisen ja teatterin ta vat. Dosentit on minusta onnistunut ko konaisuus. Uskon sen puhuttelevan mui takin kuin yliopistolaisia, koska monet siinä kuvatut ilmiöt löytyvät työelämässä yleisemminkin.” Jokelalle tyypilliseen tapaan idealismi saa siipeensä ja paljon jää maailmaa parannettavaksi. Voiko taiteella vaikuttaa yhteiskuntaan? ”Minulle esitys on aina tekijöidensä näkökulma, tulkinta tai kommentti todelli suuteen. Taiteessa kuten tieteessä tärkeintä on toiminnan itseisarvo, ei toiminnan suo ra vaikutus tai hyöty. Parhaimmillaan yk sittäinen esitys toimii ajatusten herättäjänä ja keskustelun avauksena. ” Juha Jokela: Dosentit Esitykset Kansallisteatteri suurella näyttämöllä 25.3. asti. KIRJASTO VANKILANA . Kaiken muun ohella Dosenteissa pidetään pikakurssia Jürgen Habermasin, Ludwig Wittgensteinin ja Chantal Mouffen teorioista ja luodaan lavasteilla näkyjä joissa yliopiston kirjasto muuttuu Jeremy Benthamiin ja Michel Foucaltiin viittaavaksi panoptikon-vankilaksi. JOUKKUEPELAAJA . Heidi Maria Huotarin mielestä harrastajateatteria tehdään rakkaudesta lajiin ja siinä yhteisön arvo korostuu.
OHJELMISTO JA ESITYKSET teatterikoulutus.fi HAKU KOULUTUKSIIN ALKAA 1.4.2022 Merirosvonainen nukketeatterissa R ANSKALAINEN aatelisnainen Jeanne de Clisson eli 1300 luvun alussa. Kun hänen mie hensä teloitettiin Jeannen mielestä epäoikeudenmukai sesti hän myi omaisuutensa, osti laivoja ja aloitti niiden avulla vuosien mittaisen me rellisen kostoretken Ranskan kuningasta vastaan. Kerrotaan, että de Clisson tappoi kirveellä jokaisen vastaan sattuneen rans kalaisen aatelismiehen omakätisesti. Tästä verenhimoisesta naisesta ker too Turun Tehdasteatterin esitys Jeanne de Clisson – Meriverellinen kostokuvaelma. Esitys on määritellyt itsensä nykynukke teatteriksi ja paperiteatteriksi. Paperiteatteri pohjautuu 1700luvul la Euroopassa suosittuun teatterimuo toon, jossa keräiltiin näyttelijöiden pa perisia hahmoja ja aseteltiin niitä lavas teisiin. Kirjakaupoista sai ostaa suosittu ja näyttelijöitä esittäviä paperinukkeja, näytel mien näyttämökuvia ja käsikirjoi tuksia. Esitettiin klassikkonäytelmiä vä hän niin kuin pari vuosisataa myöhem min suomalaisissa kodeissa Apulehden julkkispaperi nukeilla viihdemaailman vastaavia. Nykyisellään paperiteatteri on par haimmillaan vaativa, taidokas ja huikean visuaalinen nukketeatterin laji. TURKU ON SUOMALAISEN nykynukketeatte rin keskus. Turun Taideakatemia ehti satsa ta pitkään niin paperiteatteriin kuin muu hun nukketeatteriin perehdyttämiseen ja ammattimainen Aura of Puppets saikin tästä tunnustuksena muutama vuosi sit ten valtion taidepalkinnon. Turun Tehdas teatteri toimii nukketeatterien ja vuosittai sen TIPnykynukketeatterifestivaalin näyt tämönä. Myös Turun Kaupunginteatteri on läh tenyt yhteistyöhön. Pari vuotta sitten siellä toteutettiin paperiteatterin keinoin Bram Stokerin Dracula, ohjaajanaan Lee Lahikainen, joka vastaa myös Jeanne de Clisso nin ohjauksesta. Perinteitä siis on. Siksi onkin harmi, että Jeanne de Clis son on kiehtovasta aiheestaan huolimat ta visuaalisesti melko vaatimaton ja ker ronallisesti hajanainen. Helena Markku on toki intensiivinen ja ilmeikäs esiinty jä, mutta de Clissonin monipolvinen tari na jää hänen ja säestäjänä toimivan Reetta Moilasen käsittelyssä hahmottomaksi. Markku kyllä tekee kovasti töitä: riehuu te loitettua miestä kuvaavan hehkuvasilmäi sen pääkallon kera, esittelee pieniä pape rihahmoja ja nostaa katsojien eteen niin pääkalloja pyörittävän automatalaitteen kuin Tintistä lainatun avaruus raketin. Mutta de Clissonin hurjan tarinan koko naisuus jää näiden erilaisten irtovitsien varjoon. Jeanne de Clissonin esittelytekstissä mainitaan esityksen rikkovan myyttiä, jon ka mukaan ”naiseuteen ei kuulu väkival ta.” Kuulostaa vähän kuluneelta ajatuksel ta. Eiköhän se myytti ole murskattu jo mo neen kertaan. Esittelytekstin mukaan esi tys myös ”kysyy, kuinka pitkälle ihminen kykenee oikeuttamaan käyttämänsä väki vallan ja milloin hän on auttamatta oman kostonhimonsa uhri.” Valitettavasti mitään tällaista aika ilakoiva ja siveästi rietas esi tys ei kysy. Jään miettimään esityksen jälkeen, miksi juuri näillä keinoin haluttiin kertoa tämä tarina. En nähnyt sitä lisäarvoa, mi tä paperiteatteri tai nukketeatterimaisuus de Clissonin tarinaan toi. Pikemminkin se, että Markku touhusi erilaisten apuvälinei den kanssa, vei häneltä ja tarinan kerron nalta paljon energiaa. Reetta Moilanen & Lee Lahikainen: Jeanne de Clisson – Meriverellinen kostokuvaelma Esitykset Tehdasteatterissa 18.12. asti. Tehdasteatterin ensi-illassa 21.1. Maiju Tainion scifi-nukketeatteriesitys Yksin ihminen. Vuoden 2222 mereen vajonneen Turun saarilla asuu vanhaa suomalaisuutta yhä vaalivia ihmisiä seuranaan ideologisia maskotteja ja vallankumouksellisia guerillaseireenidroideja. Tehdasteatterin tuore paperiteatteriesitys vaalii osaltaan Turun nukketeatteriperinnettä. TEKSTI: JAANA SEMERI M aij a K ur ki TULOSSA HELMIKUUSSA E.L. Karhu: Eriopis OHJAUS AKSE PETTERSSON ROOLEISSA LOTTA KAIHUA, SATU-TUULI KARHU, ELENA LEEVE JA EMMI PARVIAINEN SUOMEN KANTAESITYS 17.2. HUHTIKUUSSA UUSINTAENSI-ILLASSA Toksinen Kabaree OHJAUS JUHO MANTERE www.Q-tea eri.? RED NOSE COMPANY & KANSALLISTEATTERI rednose.fi ninni@kaligraphics.fi / www.kaligraphics.fi KALI GRAPHICS
L AAJASALON Kruunuvuoressa vanhaan öljysäiliöön on ra kennettu esiintymistila. Säi liön seiniin tehdyistä pyö reistä aukoista sisään pääse vät ilta auringon säteet viipaloivat tilassa vallitsevaa hämärää. Rinnakkaisista näyt tämöistä yksi ilmentyy metsänä, toinen yk sityisen kodin piirinä ja kolmas työelämän areenana. Mellakka aidoilla rajattu neljäs esiintymisalue taas näyttää lähinnä sata man tulli vyöhykkeen kaltaiselta siirtymä tilalta. Esiintyjät ja yleisö vaeltavat vapaasti näiden samanaikaisesti toiminnassa ole vien näyttämöiden välillä. Samalla kako foninen äänimaisema yhdistelee musiik kia, erilaista luettua tekstiä ja televisioruu duilla nähtävissä olevien kohtausten ääni nauhaa. Kyseessä on viime kesäkuussa esitet ty Valtteri Raekallion tanssiteos Uraani lamppu. Harry Salmenniemen novellei hin perustuva kokonaisuus käsitteli moni taiteisesti ihmisten suhdetta ainakin luon toon, kansalliseen nostalgiaan, kapitalismin vaatimuksiin, perheideaaleihin, henkisyy teen sekä omien valintojen tekemiseen. ”Salmenniemen teksti on yhteiskun nallisesti tarkkanäköistä. Sen ironian ta kia huomaa nauravansa asioille, joille ei saisi nauraa. Yleensä omissa teoksissani olen pyrkinyt etsimään tosissaan olemisen eetos ta, nyt Uraanilampun kohdalla jou duin itse miettimään uudestaan suhdetta ni ironiaan. Prosessin aikana kävi selväksi, etten osaa tehdä ironisia kohtauksia, mutta mielestäni löydettiin tässä silti hyvä tasa paino”, hymähtää maestro itse. Raekallio tunnetaan paikkasidonnai sista ja yleisöä osallistavista teoksistaan. Tällaisia ovat olleet myös tyhjään Marian sairaalaan sijoitettu Neuromaani (2016), Suvilahden Cirkoon ja sen ympäristöön sijoittunut Oneiron (2018) sekä Helsin gin Tekniikan museon alueelle sijoittunut Yleisö (2018). ”Tällaisissa immersiivisissä esityksis sä tila on kuin yksi esiintyjä. Sen kaut ta aukeaa mahdollisuuksia luoda tavan omaisesta poikkeavia sopimuksia esityk sen ja katsojan välille. Tanssin kannalta lisä etuna on sekin, että yleisön voi tuoda lähemmäs esiintyjiä kuin teatterisalissa”, selittää Raekallio. KOTIMAINEN KAUNOKIRJALLISUUS on usein Raekallion esitysten perustana. Esi merkiksi Neuromaani perustui Jaakko Yli-Juonikkaan ja Oneiron Laura Lindstedtin samannimisiin romaaneihin, Yleisö puolestaan Eino Santasen runoihin. ”Tanssijan keho operoi erilaisella taa juudella kuin kirjoitettu tai puhuttu kie li. Kielelliset nyanssit tuovat asetelmiin moni puolisuutta samalla, kun kehollinen ajattelu on toisella tavalla totta. Jos kielen irrottaa esityksestä, on asioiden kuvaami sen ikkuna aika kapea. Siksi on tullut ra kennettua näiden ilmaisulajien välille yhteyttä enemmänkin.” Raekallion tie kokonaisvaltaisia koke musmaailmoja rakentavaksi tanssitaiteili jaksi näyttää jälkeenpäin katsoen hyvinkin johdonmukaiselta. ”Muusikkovanhempani harjoittelivat paljon kotona, ja minä heiluin sitten siinä mukana. Samaan aikaan rakensin mieli kuvitusmaailmoja ensin legoista ja myö hemmin teininä liveroolipelien kautta”, muistelee Raekallio. Tie nykyiseen taiteilijuuteen kulki Oop peran balettikoulun ja Amsterdamin taide yliopiston kautta Helsingin Kaupungin teatterin tanssiryhmään ja lopulta va paaksi tanssijakoreografituottajaksi. Rae kallio on tanssinut myös paljon norjalai sen koreo grafi Ina Christel Johannessenin teoksissa. ”Uran kannalta ehkä merkittävintä oli se, että sain tehdä heti valmistumisen jäl keen töitä Tommi Kitin kanssa. Opin hä neltä, miten tärkeää on kohdella ihmisiä oi kein. Toinen tärkeä vaihe liittyi Kaupungin teatterin aikaan, jolloin oikeastaan vasta opin kunnolla esiintymään ja ymmärsin ison työyhteisön merkityksen.” TAMMIKUUN PUOLESSA VÄLISSÄ ensi iltansa saa Raekallion Kaisaniemen ala asteen rakennukseen ohjaama Elämän koulu. Antti Röngän romaaniin Jalat ilmassa perustuva teos käsittelee koulukiusaamista ja sen aikuisuuteen kantavia vaikutuksia. ”Minulla on itselläni todella ikäviä ko kemuksia koulukiusaamisesta ja tunnistan Röngän hyvin tavoittaman uhrin häpeän. Mietin, kuinka tällaista kokemusta voi si käsitellä yhteisen emotionaalisen koh taamisen kautta. Tätä kautta päädyin toi mimaan nuorten esiintyjien kanssa ja va litsemaan esityksen ympäristöksi koulu rakennuksen. Kaiken muun ohella teoksen taustalla muhivat Stravinskyn Kevätuhri, puhe koulutus leikkauksista sekä Koskelan järkyttävä väkivallanteko.” Elämän koulu oli alun perin suunniteltu toteutuvaksi jo ennen Uraani lamppua, mut ta hankkeiden tuotantojärjestystä muu tettiin koronaepidemian takia. Kruunu vuoren öljysäiliön tila on teknisesti ulko tila, ja siellä esiintyivät aikaisemmin roko tuksen saaneet aikuiset. ”Nyt kun olen pikkuhiljaa sopeutunut pandemian kanssa yhteiseloon, on tuntu nut tosi merkitykselliseltä toimia lukio laisten kanssa. Vaikka pandemia on ollut esittäville taiteille hyvin raskas, kyllä juu ri koululaiset ovat viimeisen kahden vuo den aikana menneet ihan käsittämättömän prässin, eristyksen ja yksinäisyyden läpi. Se on aika erityinen ympäristö kasvaa ai kuiseksi”, hän huokaa. Korona on paljastanut myös muutoksia siinä, miten koemme taiteen merkityksen. ”Kansallisessa rakennusvaiheessa kulttuuri oli merkittävässä roolissa. Nyt kun taidekenttä on moniäänistynyt ja pirstaloitunut, pitäisi päivittää millainen yhteiskunnallinen arvo kulttuurille halu taan antaa, ja olemmeko valmiit sijoitta maan siihen. Tähän saatavien vastausten epä varmuus on syy sille, että olemme siinä kusessa kuin nyt olemme. Jos haluamme pitää kulttuurin elävänä, se pitää paikal listaa yhteiskunnassa ihan eri positioon kuin missä pandemia on paljastanut sen olevan.” Raekallio kertoo kokevansa taiteen te kemisen maailmankatsomuksellisena toi mintana. Siinä kaikki palaa taiteen ja elä män yhteisöllisyyteen. ”Kai Elämän koulussakin on pohjim miltaan kyse yhteisön tai toisen ihmisen tarjoamasta peilistä. Jos sen heijastama kuva vääristyy, ovat vaikutukset hirvittä vät. Mutta tämä yhteisön tarjoaman pei li on jotain, mitä ilman ihminen ei ole ih minen.” Antti Rönkä & Valtteri Raekallio: Elämän koulu Esitykset Kaisaniemen ala-asteen tiloissa 13.1.–13.2. Liput: kansallisteatteri.fi/esitys/elaman-koulu/ Tanssija-koreografituottaja Valtteri Raekallion monitaiteellisesti rakennetut maailmat peilaavat ihmistä yhteisön osana. TEKSTI: TUOMAS RANTANEN KUVA: JUNO LEHTINEN Tanssia koronan varjossa Tanssijan keho operoi erilaisella taajuudella kuin kirjoitettu tai puhuttu kieli. TAITEILIJA TILASSA . Valtteri Raekallio Kruunu vuoren öljysäiliössä. 16 • | TEATTERI
H URJARUUTHIN Talvisirkukset ovat perinteisesti suunnattu kaiken ikäisille. Talvisirkus Vauhti oli erityisen onnistunut juuri koko perheen esityksenä. Arvioryhmässämme oli kaksi aikuista ja viisi 4–12vuotiasta lasta. Nuo rimmalle Talvisirkus oli ensimmäinen laa tuaan, muut pitivät Vauhtia parhaana ko kemanaan. Mukaan ei ollut väkisin väännet ty juonta tai kertomusta, ja hyvä niin. Vauhdin teema kantoi läpi esityksen. Sil loinkin, kun ei heti ollut ilmeistä, miten vauhti liittyy kohtaukseen, lapset keksi vät omia tulkintojaan, mikä näyttää to teen sen, että hyvä esitys jättää tilaa mie likuvitukselle. Sirkuksen erottaa muusta esitystai teesta ilmeinen ja aitona näyttäytyvä kuo lemanvaara. Niin turvattua kuin haluam me esiintyjien työn olevan, sirkus ilman hengenvaaraa tuntuisi pelkältä teatteril ta. Tällä kertaa vauhdissa ei tehty mitään, mitä suosittelisin itseäni tai lapsiani ko keilemaan. Välitöntä vaaran tuntua tarjo si erityisesti Ronja Särkiniemen ja Victor Huuskon ilmakehto, jonka aikana useampi meistä ”pissasi vähän housuun”, kuten lap si tilannetta kuvaili. LAURA GUSTAFSSON Sanna Silvennoinen: Talvisirkus Vauhti Helsingin Suvilahdessa 9.1. 2022. T YÖLÄISTAUSTAISESTA nyrkkeili jästä kertova Rocky (1976) on Sylvester Stallonen menestyselokuva vuodelta 1976. Rocky! Return of the Lo ser taas on tanskalaisen ohjaaja ja käsikir joittaja Tue Bieringin monologinäytelmä, jossa Rockyn tarina laajenee kärjistetyksi vertauskuvaksi oikeistopopulistien ja tie dostavan kulttuurikeskiluokan välisestä jännitteestä. Martin Bahnen esittämä kuvaelma al kaa leppoisana jutusteluna, mutta kääntyy surrealistisen kauhun kuvastoksi. Epilogis sa oikea perussuomalaisten kaupunginval tuutettu saa toistaa usein kuullut väitteet juuri heidän sananvapautensa tukahdutta misesta ja vihervasemmistolaisten uhasta isänmaalle. Harvoin draamateatteri ja yhteiskun nallinen todellisuus törmäävät toisiinsa yhtä brutaalisti. Samalla vastuu kokonai suuden tulkinnasta kaadetaan tylysti kat sojan vastuulle. / TR Tue Biering & Jussi Sorjanen: Rocky! Return of the Loser. Esitykset Viiruksessa jatkuvat keväällä. Ruotsinkielisessä esityksessä on tekstitys suomeksi. A NU’S SPAN Itsenäisyyspäivän vas taanotto on mukaansatempaava ruutuperformanssi, joka karneva lisoi suomalaisuuden vastenmielisimpiä piirteitä (kuten lihansyöntiä, misogyniaa, rasismia, Teemu Selännettä). Huumori syntyy siitä, että esityksessä mikään ei ole hauskaa, samoin kuin linnan juhlien viih dyttävyys syntyy siitä, että esityksessä kaik ki on tylsää. Tekijöiden ikätoverina tunnistan es tetiikasta paljon lapsuuden aikaista: kah vikutsuleikkejä, kaverin kanssa järjetön tä horinaa sisältäviä ”ohjelmia” (tallen nusmuotona kasetti), epävirtuoottisia musiikki ja tanssinumeropostikortteja ja Barbielehden resitoimista. Näistä elementeistä kootaan nykyteat teriesitys, jota joku voi erehtyä luulemaan täydeksi perseilyksi – esitystaiteen ja sekoi lun raja on usein veteen piirretty viiva, ei vätkä määritelmät sulje toisiaan pois. On sääli, että pandemia saattaa jos kus päättyä ja Sirpa Ruikka ja Barbra Ala-Härkki mahdollisesti hylkäävät bunk kerivastaanottonsa. LAURA GUSTAFSSON Itsenäisyyspäivän vastaanotto löytyy Anu’s Span Youtube-kanavalta. Vauhdikas Talvisirkus Rocky ja uusoikeisto Oudot pidot E rn es t P ro ta si ew ic z TEHDASTEATTERI.FI 050 4122344 liput@tehdasteatteri.fi Itäinen Rantakatu 64 A (Manilla) Turku 4.12.-18.12. JEANNE DE CLISSON Jeanne de Clisson on tositapahtumia ja kuvitelmia toisiinsa sekoittava absurdi ja anakronistinen paperiteatteriesitys, joka pudottaa päitä, mutta nostaa ne uudestaan paikoilleen, vähän eri kulmaan. 21.1.-27.2. YKSIN IHMINEN Yksin ihminen on Bertolt Brechtin “Setsuanin hyvän ihmisen” ja Ridley Scottin ”Blade Runnerin” törmäyspisteistä ponnistava itsenäinen kommentaariteos, jonka ohjaaja Maiju Tainio kirjoittaa dialogissa tämän hetken kehittyneimmän kielitekoälyn GPT-3:n kanssa. 18.2.-17.4. THE GYNECOLOGIST Mitä jos voisit kurkistaa itsesi sisään? The Gynecologist on miiminen tutkimusmatka kehon sisäiseen maailmaan. Gynekologi, Dr. Freon, sukeltaa potilaansa kohtuun etsiessään ratkaisua tämän tuskastuttaviin vaivoihin. www.uniarts.fi/tapahtumat TERVETULOA ESITYKSIIN, JOITA ET MUUALLA NÄE! KAIKKI TEATTERIKORKEAKOULUN ESITYKSET JA TAPAHTUMAT LÖYDÄT TAIDEYLIOPISTON TAPAHTUMAKALENTERISTA. vo im a.? /u uti ski rje Tilaamalla uutiskirjeen pysyt kärryillä artikkeleista, lukijatarjouksista ja mielenkiintoisista tapahtumista!
Kevätkauden ensi-iltoja 5.1. Näyttelijän kuolema, Vaara – esittävän taiteen kollektiivi, Kajaanin Genaraattorilla. Esitykset Teatteri Takomossa 12.–14.1. Muu kiertue julkistaan myöhemmin. Esitys näyttelijän ammatista, ha lusta olla esillä ja pelosta tulla näh dyksi sekä rajoista ja suostumuk sesta, vallasta ja vaikenemisesta. 6.1. Narttu Live (työnimi), Täsmäteatteri Meri-Maija Näykin Tampereen linjaauto aseman liiketilaan kon septoima poikkitaiteellinen vaih toehto Tampereen uudelle, mas kuliinisemmalle areenalle. Mu kana on artisteja sirkuksen, tans sin, burleskin, dragin, teatterin, musiikin, kuvataiteen ja feminis tisen artivismin saralta. 12.1. SuomiFilmin Salaiset Kansiot, Kansal listeatteri Pinja Hahtolan ja Mari Lehtosen tekstiin perustuva ja Ria Katajan ohjaama feministinen komedia kirjoittaa suomifilmin naisroolien jatkumosta nykypäivään. 15.1. Vitsi mitkä kissanpäivät, Rakastajat-teatteri, Pori Miko Kivisen ja Janne Saarakkalan taiteellisella johdolla toteutet tu sketsejä ja musiikkinumeroita sisältävä talk show, jossa pyöri tellään kysymystä siitä, mitä me teemme tulevaisuudessa, kun ko neet ja robotit tekevät kaikki mei dän työmme. 19.1. Tuhat paperista kurkea. TOTEM-teatteri Johanna Freundlichen ala kouluikäisille suunnattu kiertu esitys on fyysistä teatteria, esine teatteria ja näyttämörunoutta yhdistävä tutkimusmatka maa ilmanrauhan, toivon ja perään antamattomuuden teemoista. 21.1. Runar ja Kyllikki, KOM-teatteri Lauri Maijalan ohjaama uusi tul kinta Jussi Kylätaskun modernis ta klassikosta. 22.1. Poika, Seinäjoen Kaupunginteatteri Florian Zellerin kirjoittama ja Juha Siltasen ohjaama draama hajonneen perheen pojan ahdis tuksesta. 22.1. Hysteria, jossain pääkaupunkiseudulla Työryhmän anonymiteettia var jelevan 00100ENSEMBLEN teat teria, tanssia, sirkusta ja muita taiteenlajeja yhdistävä immersii vinen teos valtaa 1 400 neliömet rin rakennuksen, jonka tarkka si jainti paljastetaan vasta juuri en nen esitystä. 22.1. Kostonkierre, Lahden Kaupunginteatteri Timo Sandbergin historiallisiin jännitysromaaneihin perustuva ja Tommi Kainulaisen ohjaama näytelmä kansalaissodan jälkei sen ajan rikollisuudesta. 22.1. Rouva C, Lahden Kaupunginteatteri Minna Canthista kertovaan Minna Rytisalon kirjaan perus tuva Aino Kiven ohjaama tulkinta kansallis näytelmäkirjailijamme nuoruusvuosista. 28.1. Mieslive. Teatteri Siperia Anna-Elina Lyytikäisen ohjaa ma komedia käsittelee komedian keinoin miehistä syyllisyyttä, pu humisen vaikeutta ja sovituksen etsimistä. 28.1. Viehâ, Rovaniemen taidemuseo Teoksen nimi on inarinsaamea, ja tarkoittaa suomeksi väkeä, Tans sitaiteilija Auri Ahola käsitte lee teoksessa liikkeen, puheen, laulun ja valo sekä äänitaiteen keinoin menetyksen, luopumisen, yhteisön ja toivon teemoja saame laiskulttuurin näkökulmasta. 10.2. Irtikytkentä, Cirko Tanssiteatteri Minimin akroba tiaa, cyrrengasta, hiuksista roi kuntaa, ilmaakrobatiaa, naamio teatteria ja nykytanssia absurdiin huumoriin yhdistävässä esityk sessä ihmisten välisen yhteyden katkeaminen lihallistuu sirkus hevosen kahtena puolikkaana. 10.2. Peggy Pickit näkee Jumalan kasvot , Ryhmäteatteri Näytelmäkirjailija ja ohjaaja Roland Schimmelpfennigin vuon na 2010 kirjoittama tragikoo minen näytelmä Afrikan ja län nen välisistä siteistä Simo Lylyn tuoreena käännöksenä ja Jarno Kousan ohjaamana. 17.2. Eropis, Q-teatteri E. L. Karhun kirjoittamassa ja Akse Petterssonin ohjaamassa näytelmässä lapsensa tappaneen Medeian hengissä säilynyt tytär ajautuu Suomen Lappiin ja myö häismodernin julikisuuden pyör teisiin. 17.2. Aleksis Kivi, Red Nose Company, Kansallistetteri, Jyväskylän Kaupunginteatteri, Lahden Kaupunginteatteri, Kuopion Kaupunginteatteri, Tampereen Työväen Teatteri, Turun Kaupunginteatteri sekä Kamariorkesteri Avanti. Eva Buchwaldin, Timo Ruuskasen, Linda Wallgrenin ja Tuukka Vasaman klovnerinen tulkin ta kansalliskirjailijamme elämäs tä ja tuotannosta. 18.2. Pelikanen, Teatteri Viirus Ohjaaja Juho Mantere tarttuu synkän humoristisella otteel la August Strindbergin pilkko pimeään perhedraamaan. 18.2. The Gynecologist, Tehdasteatteri Emma Castrénin. Kallo Collecti ven ja monitaiteisen työryhmän esitys on audiovisuaalinen ja mii minen tutkimusmatka kehon si säiseen maailmaan. Samalla kun tiede ja taide kohtaavat, krooni nen kohtutulehdus rinnastuu il mastomuutokseen ja lajien suku puuttoon. 20.2. Nuoruus on juhla!, Turun Nuori Teatteri Elina Kilkun kirjoittama ja Linda Latokartanon ohjaama nuoriso musikaali on juhla on riipivän to dellinen, karnevalistinen ja juh lallinen kuvaus nuorten elämäs tä 2020luvun Suomessa. 22.2. Action Hero, Tampereen Työväen Teatteri Liila Jokelinin kirjoittamassa ja ohjaamassa sukupolvi komediassa kaksi zoomeria tekevät omakoti talon takapihalla feminististä actionelokuvaa muuttaakseen maailmaa taiteen avulla. 1.3. Armageddon, Espoon Kaupunginteatteri Sara Mellerin, Sonya Lindforsin ja Elina Pirisen feministi seen praktiikkaan perustuva poikkitaiteellinen kokonaisuus leikkittelee viimeisen taistelun tematiikalla apokalyptisen ja populaarin, klassisen ja avant garden välillä. 31.3. Hz, Tero Saarinen Company, Tanssin Talon Erkko-salissa Johanna Nuutisen tanssiteos on aisteja monimuotoisesti ruokki va koreografia, jossa vedenalai nen äänisaaste toimii nykymaa ilman aistiärsykevyöryn meta forana. 21.4. Vala!, Tampereen Työväen Teatteri, vierailu Espoon Kaupunginteatterissa toukokuussa. Cécile Orblinin ja Hanna Rytin näytelmä köyhyydestä, tuber kuloosista ja yksinäisyydestä kär sineestä runoilija Katri Valasta ja taiteilijuudesta yhteiskunnalli sen epävakauden aikana. 29.4. Jeanne d’Arc Living – PARASTA ELÄMÄNTYYLIÄ!!!!!., Tehdasteatteri Hurmiosta, vallasta. kansankii hotuksesta, pyhyydestä ja fanitta misesta kertovassa LounaTuuli Luukan ohjaamassa esitykses sä nimiroolissa nähdään punk vokalisti Sirpa Järvenpää. Anne Rautiaisen ohjaama ver sio Wim Wendersin vuoden 1987 klassikkoelokuvasta yh distää draamanäytelmää nuk keteatteriin, visuaaliseen teat teriin ja videoprojisointeihin. Berliinin taivaan alla, ensiilta 13.1. Tampereen Työväen Teatterissa Osana Zodiak – Uuden tanssin keskuksen 12.–20.2. järjestä mää kansainvälistä Sivu askel festivaalia nähdään intersek tionaalisen feminismiin no jaavan ruotsalaisen koreogra fin BamBam Frostin YES, jo ka on mielihyvän aalto, surua ja unelmia mahdollisuuksista. YES, 13.2. Kaapelitehtaan Zodiak Stagella Syyskaudella myönteistä huo miota kerännyt Elina Izarra Ollikaisen alunperin Rakas tajat!teatterille kirjoittama ja ohjaama näytelmä palaa lisäesityksillä Tampereelle ja Helsinkiin. Erimaalaisten ro manien historiaa ja arkea kä sittelevä näytelmä pohjautuu lukuisten haastattelujen ohel la näyttelijä Kai Tannerin henkilökohtaisiin kokemuk siin siitä, miten romanijuuret ovat vaikuttaneet hänen iden titeettiinsä. Musta, mustempi, romani, huhtikuussa Tampereen Teatterissa ja Teatteri Viiruksessa. Teatteri Vanhan Jukon uuden taiteellisen johtajan Esa-Matti Smolanderin ohjaus Veikka Heinosen uudesta kotimaisesta näytelmätekstistä. Se kertoo perheestä, jonka uskonto ja suurin rakkaus on hiihtourheilu, ja siitä kuinka Lahden MMhiihdoissa 2001 kaikki murskaantuu. Kaksi sisarta, kantaesitys Teatteri Vanha Jukossa 28.1. Anni Mikkelssonin kirjoittama ja ohjaama esitys tutkii Kainuun itäi syyttä, Suomen, Karjalan ja Venä jän rajapintaa, itää meidän, itää it sessämme. Sitä varten on haastatel tu karjalaisia, venäläisiä sukujuuria omaavia, suomenvenäläisiä ja ve näjänsuomalaisia tai ihmisiä, jotka ovat muuten kulkeneet rajapinnoil la. Ohjaajan omin sanoin "esitys us koo inhimilliseen kulttuuriin ennen fossiilikapitalismia – ja sen jälkeen". Vienanmeri – Valkiemeri – ?????? ????? rajankäyntiä, ensi-ilta 12.2. Kajaanin kaupunginteatterissa, yhteistuotanto Meriteatterin kanssa. Iia S am oi l M är ta Th is ne r C hr is tia n Va ar ap uro K ar i S un na ri A ntt i S ep po ne n Päivitettyjä tietoja kevään ensi-illoista kannattaa seurata omien suosikkiteattereiden nettisivuilta ja Teatterin tiedotuskeskuksen ensi-iltalistauksesta: www.tinfo.fi/ensi-illat 18 • | TEATTERI
@TAMPERETALO TUTUSTU KULTTUURITARJONTAAN: TAMPERE-TALO.FI/OHJELMISTO Osta liput Tampere-talon lipunmyynnistä tai Lippu.fin myyntikanavista. Yhteystiedot: lipputoimisto@tampere-talo.fi, lippu.fi puh. 0600 900 900 (2 €/min+pvm) KYSY TARJOUSTA RYHMÄLLESI! Ryhmämyynti puh. 03 243 4501 (ma–pe 10–16) ryhmamyynti@tampere-talo.fi Konstailematon ja kiitetty! RAVINTOLATUHTO.FI TAMPERE-TALO & KANTELINEN COMPANY YLPEÄNÄ ESITTÄVÄT NOKIA ARENA 1.–3.1.2022 Osta liput nyt! www.lumikuningatar.fi KIIRA KORPI?FELIPE MONTOYA?SILJA DOS REIS KIIRA KORPI?FELIPE MONTOYA?SILJA DOS REIS VARMISTA PAIKKASI TAIANOMAISEN ELÄMYKSEN ÄÄRELLÄ! KOE NOKIA ARENA AINUTLAATUINEN 360°-ESITYS – KAIKILTA PAIKOILTA ERINOMAINEN NÄKYVYYS! Musiikinjohto Risto Joost Ohjaus Tuomas Parkkinen Suursuosion saanut ooppera säkenöi Tampere-talossa maaliskuussa 2022! Solisteina mm. Tuuli Takala, Pamina Tuomas Katajala, Tamino Arttu Kataja, Papageno Tampereen Oopperan ensi-ilta 2.3.2022 Tampere Filharmonia Tampereen Oopperan kuoro Kuorokapellimestari Heikki Liimola Esitykset 2.–?12.3.2022 (6 esitystä) Ensi-ilta: Ke 2.3. klo 18.30 Pe 4.3. klo 18.30 La 5.3. klo 15 Ke 9.3. klo 18.30 Pe 11.3. klo 18.30 La 12.3. klo 15 Lavastus Kati Lukka?/?Tinde Lappalainen Pukusuunnittelu Tarja Simone?/?Elina Vättö Valosuunnittelu Ville Syrjä JUHO MANTEREEN SYSIMUSTAA KARNEVALISMIA TEATER VIIRUKSESSA KEVÄÄLLÄ 2022. ENSI-ILTA 18 HELMIKUUTA. S T R I N D B E R G / M A N T E R E PELIKANEN K A I K E N T Ä Y T Y Y P A L A A LIPUT JA LAHJAKORTIT: BIL JETTER@VIIRUS.FI • VÄLIMERENK ATU 14, JÄTK ÄSAARI
MIKSI MAAILMANLOPPU ON HELPOMPI KUVITELLA KUIN KAPITALISMIN LOPPU? Yhteisiin käsiin – Mitä voimme oppia solidaarisuustalouksilta? -hankkeen artikkelit luettavissa nyt! www.kvsolid.fi/yhteisiin-kasiin www.kvsolid.fi/yhteisiin-kasiin
32 • 10 / 2021 Työväenluokan raunioilla Työväenluokan raunioilla TEKSTI JARI TAMMINEN KUVA LEVEL 11 CREW Ennen katoamistaan vanha teollisuus miljöö tarjoaa usein tilan graffiteille. Kuvissa työväenluokkainen perintö ja graffiti säilyvät yhdessä vielä silloinkin, kun rakennukset on jo purettu. K ERROKSELLISUUS kuuluu yhteiskun taan. Kaupunkiraken teessa tämä näkyy esimerkiksi eri aika kausina ja eri tarkoi tuksiin rakennettuina rakennuksina. Elävässä kaupungissa uuden vieres sä voi olla vanhaa ja kerroksellisuu den myötä näkyy myös alueiden ja tilojen käyttötarkoitusten muutokset. Teollisuuden ja konepajojen kaikottua kaupunkien keskustoista kaupunkien laitamille on monet vanhoista raken nuksista hävitetty. Samalla on hävitet ty kerroksellisuutta. Toisinaan alkuperäisen käyttötar koituksensa menettäneet rakennuk set on jätetty tyhjilleen, odottamaan purkamista. Tyhjällä tilalla on kui tenkin taipumus täyttyä. Kaupunki tilassa tämä näkyy usein siten, että graffiteja maalataan paikkoihin, joilla ei ole enää arvoa juuri kenellekään. Turkulainen Level 11 Crew on maa lannut yli neljännesvuosisadan ajan graffiteja. Heitä vetävät puoleensa hy lätyt ja tyhjilleen jääneet, entiset teol lisuuskiinteistöt. Maalaajien suhde ko tikaupunkiinsa ja sen työväenluokan perintöön on kaksijakoinen ja he kä sittelivät aihetta Ruins of the Working Class kirjassaan. ”Suhde Turkuun on monella ta valla viharakkaussuhde, mutta ehkä se painottuu enemmän rakkauteen”, aloittaa Lauri (nimi muutettu). Lauri sanoo, että hän jäsentää ja arvottaa rakennettua ympäristöä maalaami sen kautta. ”Kirjaprosessin myötä, hieman ta kautuvasti havahduimme siihen, kuin ka vahvasti olemme kiintyneet niihin ympäristöihin, jotka ovat sittemmin pitkälti hävinneet kaupunkikuvasta. Näemme nyt laajaalaisemmin ympä ristön, jossa kasvoimme ja sen, mihin suuntaan Turkua kaupunkina kehite tään – hyvässä ja pahassa.” Lauri kertoo, että kirjaprojektin tarkoituksena oli itselle tärkeän kult tuurin dokumentoimisen ohella myös hahmottaa sekä säilyttää osa jo kadon nutta Turkua. Väylä historiaan ”Heräsimme kirjaa tehdessä siihen, että täällä on ollut tyystin erilaista ra kennettua ympäristöä”, jatkaa Mika (myöskin nimi muutettu) ja mainitsee esimerkiksi vuonna 1910 valmistu neen ja vuonna 2010 puretun Raunis tulan rehutehtaan. ”Helsingissä vastaavat vanhat teol lisuusrakennukset ovat hävinneet aika pitkälti jo parikymmentä vuotta sitten, Turussakin ne alkavat olemaan melko vähissä.” Turun lähikunnista löytyy vielä 1900luvun alun teollista arkkitehtuu ria sekä aikakauteen liittyvää este tiikkaa, jota kirjan kuvissakin vilisee. Rakennemuutos on hitaampaa pie nemmillä paikkakunnilla. Nykyyhteiskunta näkee nämä van hat rakennukset tarpeettomina, tehot tomina. Kirjassa Lauri ja Mika kui tenkin rakentavat kertomusta juuri näiden epätilojen ympärille. He myös uskovat, että hieman väljemmin mää ritelty ja samalla kerroksellinen kau punki tarjoaisi enemmän tarttumapin taa asukkaille. ”Jos miettii nykyistä lasiseinäisten toimistorakennusten ja nopeasti ra kennettujen yksitoikkoisten lähiöiden Turkua, niin on hyvin vaikea kuvitel la, että tämän päivän 15vuotiaat näki sivät siinä ympäristössä juuriaan sekä edellisten sukupolvien kädenjälkeä ja historiaa”, Lauri jatkaa. ”Nykyrakenta minen tuottaa juurettomuutta.” Lasiseinien vastapainona maini taan myös Turussa VR:n konepajana elämänsä aloittanut tapahtumakeskus Logomo. Hylätyn uusi elämä Graffitit herättävät suuria tunteita puolesta ja vastaan. Niiden herättä män pelon syynä voi olla, että teokset ja niiden takana olevat motiivit ovat vieraita. ”Kun kulttuuria ei tunneta, ei myöskään sen ilmentymiä osata tulki ta”, Mika toteaa. ”Kaupunkiympäristö kuuluu kai kille. Jos ajattelee graffitia, skeittausta ja parkouria, niin ne käyttävät hyväk seen kaupungin rakenteita ja luovat niistä jotain uutta. Ja jos mietitään hy lättyjen paikkojen maalaamista, niin näin niille annetaan uusi elämä. On sitten aika eri asia, jos vetää roinat
10 / 2021 • 33 Työväenluokan raunioilla Työväenluokan raunioilla vaikka vanhan puutalon seinään. Täs säkin on tekijäkohtaisia eroja. Joiden kin maalaajienkin mielestä meidän touhu voi olla pelkästään vandalis mia, ja he itse tykkäävät maalata iso ja teoksia luvallisiin paikkoihin. Toiset taas maalaavat pelkästään laittomiin kohteisiin” ”Mutta jos kaupunki kuuluu kaikil le, se kuuluu myös niille kukkahatuil le, joilla on oikeus omaan mielipitee seensä. Ei graffiteista tarvitse pitää”, Mika jatkaa ajatustaan. On myös kyse siitä, mitä kukin kat soo. Mika huomauttaa, että jos hän näkee seinässä tägin, niin ei hän vält tämättä edes näe sitä seinää, huomio kiinnittyy tägiin, sen estetiikkaan sekä tyyliin. Joku toinen voi taas nähdä ai noastaan töhrityn seinän, ja niissä ole vat tägit häiriönä. ”Se, mikä minua on graffitissa kiin nostanut ja kiinnostaa edelleen tulee varmasti näistä ristiriidoista”, Lauri toteaa. ”Joku toinen voi bommata jon kun paikan ja suhtautua kaupunkiti laan tavalla, joka haastaa omiakin aja tuksia ja yllättää.” Esimerkiksi purkutuomion saanut rakennus tuntuu Laurista moraalises ti täysin ongelmattomalta maalaus paikalta. ”Eri asia sitten, jos maalaa johonkin historialliseen kohteeseen”, hän jatkaa. Toisaalta, samalla, kun maalauksia paheksutaan, niitä valjastetaan kau pungin eloisan kulttuurin kuviksi ja toisinaan niitä vaalitaan historiallisi na jääminä. ”Jokikadulla olevaa vanhaa teol lisuusrakennusta maalattiin vuosi kymmenten ajan. Kun se lopulta re montoitiin toimistoiksi, huomasin rakennusyhtiön omasta lehdestä, kuinka yksi iso seinä jätettiin put saamatta, jotta sinne jää rakennuk sen eri vaiheita näkyviin. Olihan se kaikkiaan hämmentävää, mutta tuol laista ymmärrystä kaipaisin laajem minkin. Että millä kaikella on arvoa? Voiko aktiivisesti maalatulla ympäris töllä olla itseisarvo? Voiko se olla osa laajemmin tunnustettua arvokasta historiaa?” Moraalisia ristiriitoja Graffitimaalarien vuosikymmenten mittaan ottamat kuvat ovat taltioineet teosten ohella myös sellaista miljöötä, jota muut eivät ole välttämättä koke neet dokumentoimisen arvoiseksi. Ku vissa graffitit sulautuvat osaksi histori aa ja sen jatkumoa. Ruins of the Working Class kir jan kuvissa pääosassa ovat vanhat tuotanto laitokset ja rakennukset, joi ta kohtaan maalaajat kokevat suurta vetoa. Hylätyt rakennukset nähdään muistumina ja jälkinä menneestä, ja samalla niiden seinät on maalattu täy teen graffiteja. ”Omalla tavalla arvostan ja ra kastan sitä teollista historiaa. Päätös maalata jopa maamerkkeinä oleviin, tärkeisiin rakennuksiin, niiden omi minen, ei sitä oikein pysty selittämään. Ei sellaista meriselitystä pysty keksi mään, ja nämä ristiriidat tietenkin sit ten aiheuttavat pientä klappia yläker rassa”, Lauri miettii. ”Mehän toimimme monella ta valla täysin myös omien arvojemme vastaisesti.” Tosin, valtaosa kirjassakin nähtä vistä rakennuksista on sittemmin pu rettu, ja se, oliko niihin maalattu vai ei ennen purkua, on oikeastaan mer kityksetöntä. Mikäli näiden tyhjäk si jätettyjen, hylättyjen rakennusten maalaaminen tuntuu väärältä, kenties niiden hylkääminen ja alkujaankin ra pistumaan päästäminen on suurempi vääryys. JOS KAUPUNKI KUULUU KAIKILLE, SE KUULUU MYÖS NIILLE KUKKAHATUILLE, JOILLA ON OIKEUS OMAAN MIELIPITEESEENSÄ. Turku-style A IKAISEMMIN graffiti jakautui maantieteellisesti hyvinkin omaleimaisiksi tyyleiksi. Netin ja Instagramin tapaisten palveluiden myötä vaikutteet kuitenkin liikkuvat nopeammin ja samalla tyylit sekoittuvat. ”Tuntuu, että kaikki kulttuuri yhdenmukaistuu, ja tämä näkyy graffitissakin. Ennen oli NYC-tyyliä ja Suomi-tyyliä, oli Saksa-tyyli ja Hollanti-tyyli ja Englanti-tyyli ja niin edespäin. Nyt ne kaikki alkavat olemaan aika paljon samanlaisia, Insta-tyyliä. Nykyään näkee helposti sen, mitä on ylipäätään mahdollista tehdä, mutta sitten pitäisi vielä löytää se oma tyyli”, Mika linjaa. ”Meidän crewin [eli porukan] tyylistä on puhuttu joissain yhteyksissä Turku-tyylinä”, Lauri jatkaa. ”Kirjainten rytmiikkaa ja visuaalista tyyliä ja sitä, miten ne ovat suhteessa ympäröivään tilaan. Kirjassa on paljon kromia ja jäteöljynsekaista estetiikkaa. Kirjassamme kuvattu tyyli on vastareaktio yhtenäistyvälle tyylille ja tuntikausia hierotuille teoksille. Paikallisen historian sekä tunnistettavan tyylin luominen on se tavoite.”
pRotesti tekn0 Valokuvia Suomen lähihistoriasta, ympäristöliikkeestä ja kansalaisvaikuttamisesta. LAURI ASTALA | PETRI ESKELINEN | ROLAND PERSSON JOSEPH POPPER | TIINA RAITANEN | KIMMO SCHRODERUS MAGNUS WALLIN | CHARLOTTA ÖSTLUND NÄYTTELY SCIENCE FICTIONIN MAAILMASTA 17.4.2022 SAAKKA MÄNTTÄ | OSTA LIPUT JA PALVELUT SERLACHIUS.FI | SERLACHIUS-BUSSILLA TAMPEREELTA SUORAAN MUSEOIHIN! AVAA OVIA SAKSAN KIELEEN JA KULTTUURIIN. goethe.de/finnland
10 / 2021 • 35 Jamaikalta lähtöisin oleva sound system kulttuuri on vaikuttanut moniin eri musiikkilajeihin. Brittien saarilla kehittyessään se muovasi eurooppalaista free party ja ravekulttuuria. Ne valjastettiin poliittisen protestin muodoksi. N OSTAN katseeni kan nettavan tieto koneen näytöltä, enkä näe hämärässä kuin lumi sadetta. Kuulen viipyilevät ja riipi vät analogisyntetisaattoria mukailevat soinnut paksulla, säröytetyllä tasabiitil lä tahditettuna. Edessäni on yksi koti kutoisimmista laitteistovirityksistä, jota olen kuunaan nähnyt. RCA kaapeli me nee mikseriin, siitä FireWire-äänikort tiin ja lopulta kannettavaan tietokonee seen, josta lähtee kaapeli muokattuun kontrolleriin, jolla ohjaillaan koneella pyörivää DJohjelmistoa. Ranskalaista teknoa, saksalais ta technoa. Sanojen kirjoitusasulla huomattava merkitys, sillä kyseessä ovat kaksi eri genreä. Tekno koolla on kineettistä ja nopeaa, tempoltaan keskimäärin 170 luokkaa. Technos sa taas kuullaan hitaita, pehmeitä ja paksuja bassoniskuja noin 140 iskun minuuttinopeudella. Näissä kemuissa soittamani sadan viidenkymmenen hujakoilla pump paava techno on liian hidasta. Nos tan tempoa sataan kuuteenkymppiin vaihtamalla genren teknoon ja pois tun DJtiskiltä yleisölle varattua mu takuoppaa kohti. Rämmittyäni tiskin takaa silmäni vihdoin sopeutuvat pi meyteen ja yllätyn. Pimeässä on kuin onkin tanssijoita. Kaikki ovat kerääntyneet ghettoi sen sound systemin ympärille. Keski kaiuttimet ovat Genelecin monitorit, subwooferit ovat peräisin autosta. Ylä kaiuttimia en tunnista. Bileiden aika na ongelmaksi muodostuvat etenkin subwooferit, jotka ottavat virtansa täyteen ladatusta auton akusta. Aina välillä jumputuksen hyytyessä huo maamme kanjonin ylemmällä kielek keellä auton valojen syttyvän. Kuski painaa vimmatusti kaasua ilman, et tä vaihde on päällä. Viitisen minuu tin kuluttua bassotaajuudet palaavat musiikkiin. Tapahtuma on free party, jonka juuret ovat Margaret Thatcherin Britanniassa. Liikkeen synnyn mah dollisti jamaikalainen sound system kulttuuri. ”Reclaim the city” Vaikka free party liike ei koskaan ottanut merkittävää jalansijaa Suo messa, ravekulttuuriin liitettä vää poliittista liikehdintää nähtiin 2000luvun kadun ja talonvaltausliik keiden yhteydessä. Englannista läh töisin oleva Reclaim the Streets lii ke valtasi Helsingissä muun muassa Mannerheimintien ja Esplanadin po liittisilla kaupunkikarnevaaleillaan, ”protestivaaleillaan”. Mielenosoittajat pysäyttivät lii kenteen ja pystyttivät äänentoisto järjestelmän, josta DJ:t soittivat musiikkia. Osallistujat tanssivat, tai teilivat, joivat ja juhlivat kaduilla, jotka yleensä ovat varatut yksityis autoilijoille ja kaupallistetulle kaupunki tilalle. Kadunvaltauksissa soi monenlais ta musiikkia, mutta etenkin tuon aika kauden protesteissa konemusiikki oli vahvasti edustettuna. Luonnollisesti myös sound systemit, kuten Healing of the Nation, olivat paikalla. Aura Yliselä avasi pro gradu tut kielmassaan liikkeen motiiveja: ”RTS liikehdinnän tärkeimmät teemat ovat kuitenkin liittyneet, niin Suomessa kuin kansainvälisestikin, kapitalismiin kytketyn yksityisautoilukulttuurin kritiikkiin sekä ’väliaikaisen autono misen alueen’ avaamiseen urbaaniin kaupunkitilaan; alueen, joka on suljet tu autoliikenteeltä ja kaupallisilta toi mijoilta, mutta avoin epäkaupallisille kulttuurimuodoille.” Samaan aikaan taistelua vapaas ta kaupunkitilasta käytiin myös sisä tiloissa. 2000luvulla ahtaalle ajettu nuoriso vaati aktiivisesti autonomis ta sosiaalikeskusta. Pitkäaikaisimman TEKSTI JA KUVAT JULIUS HALME KUVITUS KAI TALVINEN Kingstonista Kalasatamaan 2. osa: pRotesti tekn0
36 • 10 / 2021 sosiaalikeskuksen, Siperian, tuhou duttua tulipalossa vuonna 2006, talon valtausaalto kiihtyi. Tiloja, kuten Café Piritta, Elimäenkatu 15 ja Rajasaaren Viirusteatteri vallattiin lyhytaikaises ti, kunnes Vapaa Liikkuvuus liike neu votteli nuorisoasiainkeskuksen kanssa yhteistyösopimuksen ja Verkkosaa reen syntyi vuonna 2009 sosiaalikes kus Satama. Näistä ja useista muista vallatuista tiloista syntyi Suomen underground rave kulttuurin näyttämöitä, joissa kokeellisemmatkin musiikkilajityypit saivat ilmatilaa soida. Toinen rakkauden kesä ’88 Polisoitu rave kulttuuri ja RTSliike saapuivat Suomeen IsoBritanniasta. Karibialaisten maahanmuuttajien mu kana Britanniaan juurtuneen sound system kulttuuriin kuuluvat helposti liikuteltavat äänentoistojärjestelmät mahdollistivat myös raveja free party kulttuurin synnyn. Acid Housen tultua kuvioihin 1980luvun loppupuoliskolla laittomia reivejä oli kaikkialla. Niiden äänentoistosta vastasivat jamaikalais vaikutteiset sound systemit. Bileitä järjestettiin ulkotiloissa, varastohalleissa ja vallatuissa talois sa. Poliisien ratsiat kuitenkin ajoivat tapahtumat enimmäkseen maaseu dulle. Tapahtumat koettiin häiriöksi maaseudullakin, ja tarinat reiveistä kirivät pääministeri Thatcherinkin korviin paikallisen asukkaan kirjeen muodossa. Thatcherin vastaus kir jeeseen oli selkeä: ”Kyllä, jos tämä on uusi ’muoti ilmiö’ meidän on valmis tauduttava siihen ja mielellään myös sen estämiseen”. Kirjeenvaihdossa si säministeri Malcolm Rifkind varoitti pääministeriä, että mahdollisen lain säädännön ei pitäisi kriminalisoida myös viattomia tapahtumia, kuten ”latotansseja”. Genesis ’88 organisaation tapahtu masta aiheutuneen mediakohun ansi osta Yhdistyneiden kuningaskuntien hallitus määräsi laittomien reivien järjestämisestä 20 000 punnan sakko rangaistuksen ja kuuden kuukauden vankilatuomion. Valtiovallan painostuksesta huoli matta syntyi legendaarisia sound sys tem kollektiiveja, kuten Spiral Tribe eli SP23 ja DiY. ”Free party, people, future” Spiral Tribea voidaan pitää yhtenä merkittävimmistä vaikuttajista eu rooppalaiseen free party kulttuuriin. Spiral Tri ben pyrkimys oli ir tautua eurooppalai sesta klubittajien kulttuurista ja tehdä laittomis ta reiveistä val lankumouksen väline. Tämä nä kyy ja kuuluu eri tyisesti kappaleen Forward the Revolution lyriikoissa ja mu siikkivideolla. Ruohon juuritason järjestäytyminen ja tapahtumien spontaanius loivat niil le anarkistisen luonteen. Tapahtu mat kasvoivat usein niin isoiksi, et tei poliisilla ollut mahdollisuuksia pysäyttää niitä, ainakaan ilman po tentiaalista mellakkaa. Pienemmät tapahtumat puolestaan kätkeytyi vät maaseudun perukoille, poliisin löytämättömiin. Free party kulttuurin huippu saa vutettiin vuonna 1992, kun 25 000 juh lijaa kerääntyi Spiral Triben Castlemo rton Common Festivaliin. Tapahtuma kesti viikon, eikä poliisi yrityksistään huolimatta pystynyt sitä keskeyttä mään. Sen saama mediakohu ja jäl miset ovat yleensä kutsuvierastapah tumia, joihin kutsumattomat saattavat löytää puskaradion välityksellä. Bileet urheilukentällä Alkusysäys eräälle espoolaiselle sound systemille tapahtui, kun pakettiauto kurvasi Leppävaaran urheilukentän skeittipuiston parkkipaikalle. Paket tiautosta nousseet Ural Police kollek tiivin jäsenet pystyttivät äänentoiston sekä strobovalon ja alkoivat soittaa levyjä. Menoa vierestä seurannut 16vuotias Eero Nieminen liittyi poru kan seuraan. Juhlat kestivät myöhään. Niemisen mukaan heidät todennäköi sesti lopulta häädettiin paikalta, mut ta tapaaminen sai rapbiittejä siihen asti tehneen tuottajan innostumaan DJkulttuurista. Kollektiivin ”insinööri” Arttu Stoor oli käynyt HYTKYn eli Helsingin yli opiston teknokulttuurin ystävät ry:n kaiutinvirityspajalla ja muutaman vuoden ajan sekalaisilla kaiutinjärjes telmillä soiteltuaan Ural Police yhdisti voimansa Matalan kanssa. Sound sys tem kollektiivin nimeksi muodostui UPM11, etukirjainten ja perustamis vuoden mukaan. Itse kaiutinpino to sin sai jo alkutaipaleella nimen John. UPM11:n Johnin dubstepin ja technon matalille taajuuksille sopivan lopullisen version subwooferit ja mi dit rakennettiin itse vanerista, mutta yläpäät ostettiin käytettyinä Barely Legal Sound Systemiltä. Pienessä ske nessä tekniikka ja tekninen tuki kier tävät sound systemiltä toiselle, halusi sitä tai ei. ”Taisi olla ihan ensimmäisiä ravintola laiva Wäiski -bileitä, jois sa oltiin dubsteppiä soittamassa, kun Mikko Laurila pamahti paikalle ja meni taskulamppu kädessä suoraan vahvistimen taakse katsomaan. Ei varsinaisesti tunnettu Mikkoa silloin lainkaan. Sieltä taisi lähteä puolet piu hoista saman tien räkin takaa irti ja uusi setuppi kiinni, että ’ei tää näin voi mennä’. Siinä sitten hetken aikaa pyöriteltiin. Kyllä Mikko tietää mitä se tekee”, muistelee Stoor nauraen. Sound system vai äänentoistojärjestelmä • Suomalaisessa underground rave -kulttuurissa maan tapa on yleensä ollut vuokrata äänentoisto milloin mistäkin. • Myös useat suomalaiset reggae sound systemit vuokraavat kalustoaan raveja UG-bileisiin. • Raveja free party -kulttuurissa on kuitenkin sound systemejä ja crewejä, joiden toiminta muistuttaa vahvasti alkuperäistä sound system -toimintaa, jossa kollektiivit tuottavat tapahtumia sekä julkaisuja, joiden lisäksi ne rakentavat ja kehittää omia äänentoistojärjestelmiään. Tässä artikkelissa käsitellään tämänkaltaisia sound system -kollektiiveja. kipyykki johtivat laajasta protestiliik keestä huolimatta lakimuutokseen, Criminal Justice and Public Order Act 1994:ään, joka rajoitti huomattavasti ravejuhlien organisointia. Politisoitu neet reivaajat kuitenkin jatkoivat pro testejaan eri muodoissa, jotka rantau tuivat myöhemmin myös Suomeen. Anarkisti, kirjailija ja runoilija Hakim Bey esitteli vuonna 1991 jul kaistussa kirjassa T.A.Z.: The Temporary Autonomous Zone termin väliaikainen autonominen tila. ”TAZ on kuin vallankumous, joka ei kohdistu valtiota vastaan, sissitoi mintaa joka vapauttaa alueen (maas ta, ajasta, mielikuvitukses ta) ja purkautuu sitten muodostuakseen muualla/muulloin, ennen kuin valtio ehättää murskata sen. Koska valtio on ensisijaises ti huolissaan si mulaatiosta ei kä substanssista, TAZ voi ’miehittää’ nämä alueet salaa ja jatkaa juhlallista tar koitustaan hyvän aikaa suhteellisen salassa.” (Suom. Mikael Brygger) Free partyt, laittomat ravet ja eten kin teknivaalit on vahvasti yhdistetty tähän konseptiin. Nykypäivän teknivaalit, jotka ovat free party kulttuurin sound system gatheringeja, saattavat KeskiEuroo passa kasvaa osallistujamääriltään jo pa sataantuhanteen ihmiseen. Paikalla ollaan usein koko tapahtuman ajan ei kä sieltä poistuta ennen kuin musiikki lakkaa soimasta. Suomessa näin suuria free partyja ei ole vielä nähty. Suomessa juhlitaan hylätyissä varastohalleissa tai syrjäi sissä ulkoilmalokaatioissa. Kokoontu Ravekontekstissa sound system ei aina tarkoita samaa asiaa, kuin reggae ja dub skenessä. Kovaydin.NETin järjestämät free partyt hervantalaisen kanjonin pohjalla.
10 / 2021 • 37 Levyarviot se kuuluisa veteen piirretty viiva. Jo alkukeväästä julkaistu sinkkulohkaisu Burn on pirul lisen tarttuva ja teemaltaan ilahduttavan ekokatastrofitie toinen. Toisella sinkkujulkai sulla Get Out Of Bed on tarttu vuudessaan ja suoruudessaan vahvaa antifasistisen anthe min potentiaalia: ”I have a rea son to get out of bed / I want my coffee black and I want my fascists dead”. Selväksi teh dään, että Bucket on häpeile mättömän poliittinen trio. Levy pantiin pihalle myös Yhdysvalloissa, ja se on saanut radiosoittoa Euroopassa. Tälle kannattaa skepuepäluuloisen kin kanssapunkkarin antaa mahdollisuus: ainakaan luvas sa ei ole kliinistä poppunkkia. Detaljina mainittakoon, että vinyyliä liikkuu myös vihreä nä versiona. EMILIA KUKKALA Todella skarpisti soitettua ja tarttuvaa hardcorea, jonka riffeissä ja tiukkuudessa kuu luvat vahvat Japanihardcore vaikutteet, saundeissa ja melo disuudessa Portlandhardcore (Japaniahan sielläkin palvo taan). Ehkä jonkinlainen Dea th Siden ja Tragedyn rakkaus lapsi. Tai Bastardin ja Poison Idean. Miten vain, ajo on ko vaa. Kantaaottavuudesta sen verran, että jo debyyttialbumil la Human Pain (2018) oli biisi nimeltä Kick the Nazis Out. Ihan ensi kertaa ei soittajis to ole asialla, vaan jäsenistöllä on taustaa muun muassa Fo reseenista, Hard Actionista ja Lasten Hautausmaasta. Ja sen kyllä huomaa. Aiemmin tänä vuonna julkaistusta seiskasta on otettu jo toinen painos. EMILIA KUKKALA puolta seitsenhenkisen orkes terin tuotannossa. Rockpol jennon ohessa torville anne taan tilaa, ja ne tekevät jälleen bändin soundista virkistävän omaleimaisen. Teemallisesti levy käsit telee keskiluokkaistumisen aiheuttamaa kipuilua, jossa nuoruuden ja vapauden ovat korvanneet kiire, tulostavoit teet ja materian haaliminen. Yleistunnelma on paikoitellen synkkä ja kadulla yllättävästä kohtaamisesta natsien kanssa kertova Turpasauna kappale vie kuuntelukokemuksen jopa ahdistavuuden puolelle. Mutta on siellä biisien seassa muka na iloa ja rakkauttakin! ANTTI KURKO Bucket Always Chasing Greener Grass Fast Decade (2021) ONHAN SA ATANAN KOVA de byyttialbumi. Lähtökohtaises ti en ole skeittipunkin suurin fani, mutta pari vuotta soitta neesta helsinkiläisestä Bucke tista kuulee, että puikoissa on hardcoretaustaisia soittajia, muun muassa Häpeästä. Sen verran raskaskätistä soitanta on, ja onhan melodisimman hardcoren ja raskaimman skepun raja toisaalta joskus Violent Spirit FIRE YoungGuns2 (2021) TOISINA AN JOKU ONNISTUU tekemään musiikkia, jota jää kuuntelemaan suu auki aja tellen vain, että miten tätä ei ole tehty jo juuri näin tai ai nakaan ei näin hyvin. Violent Spirit on nimenomaan tällai nen yhtye. Tällä bändin toisella EP:llä on sopivasti jotain uutta, jotain vanhaa, jotain lainattua ja jotain mustaa. Goon Valtatie 7 Korkeakoski (2021) JOS TAVOITTEENA on omistaa kivitalo Espoosta, menettääkö siinä samalla jotain muuta elä mästä? Kotkalaisen skayhtye Goonin uudella levyllä Valtatie 7 pohditaan omistamisen ja onnellisuuden kysymyksiä. Levy edustaa rokahtavampaa UPM11kollektiivin musiikillinen filosofia perustui pitkälti omien prefe renssien ja itse tehtyjen kappaleiden soittamiseen. Alkupäässä namikoiden takana oli usein omaa kaveriporuk kaa, jotka pääsivät keikkailemaan en simmäistä kertaa UPM11bileissä. ”Nimenomaan musa edellä men tiin. Se oli ainut tapa saada itsensä jonnekin keikalle. Me ollaan aina oltu aika surkeita itsemme promoamisessa, mutta kovalla työllä työnnettiin itsem me soittamaan sitä musaa, mitä halut tiin saada ilmoille.” Squatti vai klubi UPM11 päätyi järjestämään kahdet bi leet sosiaalikeskus Satamassa, Matala satama I ja II nimillä. Kollektiivin ta loudelliseen filosofiaan kuului alusta alkaen, etteivät he perineet suuria summia pääsylipuista, jotta kaikki pääsisivät nauttimaan musiikista. So siaalikeskus osoittautui mieluisaksi tilaksi. ”Jengi löysi sinne. Pääsymaksu oli ’maksa mitä haluat’. Se on pysynyt UPM11:n politiikkana, ettemme ole pyrkineet tuottamaan voittoa vaan saamaan kulut katettua. Matalasata massa talon väki teki ruokaa ja möi sitä muutaman euron hintaan. Siellä oli tavallaan hoidettu koko muu puoli, me pystyttiin keskittymään ihan rau hassa bileiden järkkäämiseen”, muis telee Nieminen ja jatkaa kuvailemalla undergroundbileiden tunnelmaa: ”Tietynlainen vapaus, et ollaan kai ken virallisen ulkopuolella…” ”…Salamyhkästä, savuu, eikä ku kaan tule sanomaan, että nyt tulee pilkku ja laitetaan kaiuttimet kiinni”, täydentää Stoor. Sosiaalikeskus Satama ajautui kiistaan kaupungin kanssa sosiaa likeskuksen pihassa majoittuneesta romanileiristä. Aktivistit eivät halun neet häätää leiriä, eikä leiri riittänyt perusteeksi vuokrasopimuksen pur kamiseenkaan. Kaupunki päätti pur kaa koko rakennuksen. Sosiaalikeskus Sataman aktivistit ja romanit hää dettiin tiloista 30. elokuuta 2011. Tä mä oli kova menetys myös Helsingin undergroundkentälle. UPM11 järjesti bileitä myös kaupal lisemmissa tiloissa, joiden valmis inf rastruktuuri helpotti työtä. Kalliista tilavuokrista tuli ongelma, joka osit tain johti myös UPM11:n toiminnan hiipumiseen. ”Meillä tavallaan homma hyytyi sii hen, että tilavuokrat olivat ihan älyt tömät. Jossain vaiheessa ei ollut sopi via paikkoja tälle saundille, jota olisi päässyt käyttämään halvalla. Tai sit ten mestat, joissa olimme käyneet, oli sivat tuntuneet vain itsensä toistolta. Tapahtumatila inspiroi ja vaikuttaa isosti siihen, minkälaiset bileet synty vät. Ennen saimme tosi hyviä diilejä esimerkiksi Circoon ja Espoon kult tuurikeskukseen, mutta niitä ei enää saa. En tiedä, ovatko tuottajat vaih tuneet ja hinnat nousseet stadissa sa maan aikaan. UGkenttä tarvitsisi jon kun buustin. Pitäis saada uusi vallattu teollisuusrakennus, jossa voisi luukut taa” , pohtii Nieminen. ”Nyt on Keran hallit…”, muistuttaa Stoor. ”Ne ei oo Kalasatamassa, ne Keran hallit”, Nieminen huokaa. Undergroundin uusi aalto Suomalainen traditio järjestää under groundbileitä metsissä on maailman laajuisesti aika ainutlaatuinen ilmiö. Erityisesti koronapandemian aikana muiden tilojen ollessa kiinni, open air rave kulttuuri on kasvattanut suo siotaan räjähdysmäisesti. Open air bileissä yleisöä viehättää sama va paus, joka vallattujen talojen sisältä aikoinaan löytyi. Vastaavan vapauden ja turvallisen ympäristön luominen inspiroi myös järjestäjiä. Kysyttäessä suhteestaan ravekulttuuriin sound system guru ja teknikko Mikko Laurila vastaa: ”Onhan siinä vapauden ja itseilmai sun teemat vahvasti läsnä. Itselläni täl laisena heteroukkelina ei ole ollut iki nä sellaista pakottavaa tarvetta, mutta koen älyttömän vahvaa myötätuntoa ihmisiä kohtaan, jotka eivät ole yhtä helpoista lähtökohdista saaneet elää elämäänsä. Herkistelin That UK Sound dokumenttisarjaa, jossa joka helvetin jaksossa kantavana teemana oli, että bilekulttuuri, puhutaan sitten 60lu vun bilemeiningeistä tai 80luvun acid house meiningeistä tai mistä tahansa, on sitä, että eriväriset ihmiset eri taus toiltaan kohtaavat tasavertaisina ja fii listelevät ja joraavat yhdessä.” Laurila ei muista montako yötä on ”seurannut jengin joraamista”. Hänel le on tärkeää olla mukana, ja tuoda tekniikan avuilla omaa kädenjälkeään esiintyjien ja yleisön välille. ”Onhan siinä aina sellainen hieno vastakulttuurisävy, kun luukuttaa mu saa yöt läpeensä ja odottaa, että joku viranomainen tulee sanoo, että ’soo soo’. Miellyttää, että luodaan ainakin hetkittäin sellainen vapauden illuusio että ollaan tämän kaiken ulkopuolella. Muistutetaan, että on olemassa joku utopia, jossain… Mielessä, ainakin”, Laurila pohtii. Pidempi versio tästä artikkelista osoitteessa John sosiaalikeskus Satamassa. UP M 11ark isto
Hiekalle rakennettu sivilisaatio TEKSTI JAANA KIVI KUVA NINNI KAIRISALO Leena Krohnin mukaan sivilisaatiot eivät pohjaudu järkeen ja rationaaliseen ajatteluun lainkaan niin paljon kuin haluaisimme uskoa. ”K ATUKIVEN al la on ranta hiekkaa” on lause, joka ei äkkiseltään sisällä suur ta runoutta. Leena Krohn noukki tuon lauseen talteen pariisilaistalon seinään Euroopan niin sanottuna hul luna vuonna 1968. Sen oli kirjoitta nut joku tuntematon, todennäköisesti vallankumouksellinen opiskelija. Krohn kirjoittaa teoksessaan Mitä en koskaan oppinut, kuinka tuo yksi lau se on ladattu täyteen merkityksiä. Krohn on kantanut lausetta mukanaan vuosikymmeniä, ja sen merkitys on sy ventynyt vuosien saatossa. Lause on konkreettinen toteamus, joka syntyi, kun ranskalaisopiskelijat kaivoivat kiviä kadusta rakentaakseen barrikadeja tuona vallankumoukselli sen murroksen vuonna. He huoma sivat, että kivetys ja sitä myöten ko ko kaupunki, oli rakennettu hiekalle. Krohnille lause on ollut juurena mo neen pohdintaa muun muassa siitä, kuinka sivilisaation ja ympäristön välinen konflikti on sovittamaton. Ma teriaalisen rikastumisen hinta on aina luonnon köyhtyminen. Tuohon anonyymin ajattelijan vaa timattomaan toteamukseen sisältyy kokonainen maailmankäsitys ja ymmärrys niistä purkamattomista eh doista, joiden alaisina täällä elämme. Krohnin tulkinnan mukaan lause tar koittaa sitä, että kaikki ihmisen tekemä perustuu eitehdylle, alkuperäiselle, koskemattomalle, ikiaikaiselle. Ilman rantahiekkaa ei olisi katukiviä tai ra kennuksia. Ei olisi yhteiskuntaa. Halu simme tai emme, jokaisen kulttuurin perusta on luonnossa. Hiekalle rakentaminen on aina epävarmaan. Hiekka liikkuu. Mutta hiekan alla on koko levoton planeet tamme, jonka muutosten armoilla elämme. Kaikki rakentamamme kau pungit, yhteiskunnat ja järjestelmät ovat hiekalle rakennettuja. Kaikki ovat lopulta uhanalaisia. Ihmisen luoma on katoavaista. Tänä päivänä tuo vuonna 1968 kirjoitettu lause on yhä merki tyksellinen. Olemme rakentaneet ku lutuksemme pohjan juoksuhiekalle seurauksia ymmärtämättä. Ja nyt kat somme kättemme jälkiä. Tajunnan laajentumisen tuskaneuroosi Krohn diagnosoi itselleen 15vuotiaa na ”tajunnan laajentumisesta aiheu tuneen tuskaneuroosin.” Nykypäivänä varmasti enemmistöllä on tuo samai nen diagnoosi mitä ilmastonmuutok seen, kulutushysteriaan ja tulevaisuu teen tulee. Metsät palavat, lämpötila nousee ja black friday jatkuu loput tomasti. Siinä sivussa neuroottinen keskiluokka pohtii töihin lähtiessään, jättikö sittenkin omistusasunnossaan hellan päälle. Krohn kertoo, kuinka joku oli kir joittanut vessan seinään filosofian ”aika on luonnon keino estää kaikkea tapahtumasta heti”. Krohn kirjoit taa, että mittaamme aikaa muutok sella, joka toistuu: kellon viisareiden liikkeellä kellotaulun ympäri. Siinä samalla ihmisessä tapahtuva muu tos ei toistu. Olemme huomenna toi sia kuin eilen, paluuta ei koskaan ole. Emme voi irtisanoutua ajan alamai suudesta, vaikka todistetaan, että ai ka on vain inhimillisen kontrollin väline. Mitattu aika ja koettu aika ovat eri asioita. Ympäristö tuntee ajan kulun pa remmin kuin me. Luonto kokee aikaa siinä missä ihminen mittaa sen arvoa rahassa. Aika on ehkä kapitalistille ra haa, mutta tällä hetkellä A?iti Maa las kee minuutteja. Vaikka jotkut meistä kokevat tajunnan laajentumisesta ai heutunutta tuskaneuroosia, kuiten kaan ihmisissä tapahtuva muutos ei ole riittävän nopeaa. Siinä ajassa, kun työläisen kellotaulu käy työpäivän ympäri, ihminen ehtii jo vajota väsymykseen ja unohtaa sen, mikä ole massaolon kannalta eniten merkitsee. Luonto on huomenna toinen kuin ei 38 • 10 / 2021
len, ja pian paluuta mihinkään ei kos kaan enää ole. Krohn kirjoittaa, kuinka ylivertai suutemme perustuu asioille kuten ajattelu ja itsetietoisuus. Kuitenkin jokapäiväisessä elämässä olemme pa kotettuja toimimaan kuin automaa tit: ajatuksetta ja ymmärtämättä sen enempää tekojen kuin tekemättä jättämisten seurauksia ja vaikutuksia. Aika on rahaa, kun asuntolainan erääntyvä maksuerä on mielessä, mutta lopulta kuitenkin luonto on rajoitteemme, ja ympäristö piir tää rajamme. Ih misen köyhyys on ehkä luonnon kannalta parem pi ratkaisu kuin liiallinen omista minen, mutta hu penevat luonnon varat eivät tunnista luokkarajoja. Raaka Makkaratalo Krohn kirjoittaa, kuinka sivilisaatiot eivät pohjau du järkeen ja rationaaliseen ajatte luun lainkaan siinä määrin kuin ha luaisimme uskoa. Oikeastaan aivan päinvastoin. Kaikki rakentuu lopul ta yhteen takertuneista faktoista ja kuvitelmista jossain konkretian ja illuusioi den kaksoiskierteessä. Kroh nin mukaan jopa itsensä ylevöittänyt kirjailija asuu tässä ihmiskunnan yhteisessä Usherin talossa. Huojuvas sa ja tutisevassa, hetteikölle rakenne tussa painajaispalatsissa, joka on glo baali rahajärjestelmä. Ihmisten megalomaanisilla ideoilla on tapana materialisoitua ympäristöömme. Järjellisen arkki tehtuurin puute muistuttaa siitä, kuinka rakentamamme kaupungit ovat uhanalaisia. Krohn ottaa esi merkiksi Helsingin keskustassa ole van Makkaratalon. Hän kuvailee sitä osuvasti virtsanlöyhkäiseksi, rumaksi, raa’aksi, röyhkeäksi, nou sukasmaiseksi rakennukseksi, josta huokuu alkeiskapitalistinen ankeus. Megalomaaniset ideat materialisoi tuvat arkkitehtuurina, joka lamaut taa elämänilon, herättää vaarallisia aggressioita ja mielennouteita, joista on paras vaieta. Krohnin mukaan tietoisuus paikas ta on tietoisuutta siitä, että jokainen on myös elinympäristönsä luomus. Koko olemassaolo on ympäristön hy vinvoinnista riippuvainen. Sanonta et ole paikassa, vaan paikka sinussa pitänee paikkansa eikä sitä parane unohtaa. Tiedämme varsin hyvin, että jos ihminen laiminlyö ja tuhoaa asuinympäristöä, hän tuhoaa itseään. Luulisi, että olisimme jo havahtuneet siihen, että tietoisuus siitä missä olem me ja mistä elämme opettaisi meitä viimeistään nyt pitämään huolta pai kasta, jossa asumme. Sittemmin Krohn itse muutti maal le. Hänen mukaansa rakkaus paik kaan syntyy rakkaudesta kotiin, koti seutuun ja synnyinmaahan leviten lopulta koko planeettaan, joka on ai nakin toistaiseksi ihmissuvun ainoa mahdollinen asuinsija. Kaupungit kuin eläinten pesät Mitä me kutsummekaan kiinteäksi maaksi? Liikkuvia laattoja, jotka aje lehtivat vellovalla vaipalla. Meidän kaupunkimme pilvenpiirtäjineen, sushi baareineen, katedraaleineen ja supermarketteineen ovat Krohnin näkemyksen mukaan lopulta tilapäisiä kuin eläinten pesät. Kuten Georg Christoph Lichtenberg kirjoitti: mitä lähemmäksi pääsemme luonnonolioi ta, sitä käsittämättömämmäksi luonto muuttuu. Hiekanjyvä ei varmasti ole sitä, minä sitä pidän, Krohn lisää. Krohn pohtii, miten olemattoman vähän ymmärrämme vegetatiivises ta elämästä. Siitä kaikesta, joka takaa olemassaolomme jatkuvuuden. Sie men on tiivistettyä informaatiota, tie toa, joka voi säilyä vuosisadasta toiseen roudassa, horroksessa, kuivuudessa, pimeydessä. Sieni puolestaan pystyy pehmeydellään puhkaisemaan asfaltin. Muurahaisia pidämme tavattoman yksinkertaisina olioina, ja silti niillä on kehittynyttä teknologiaa, arkkiteh tuuria, maanviljelystä, karjanhoitoa, sosiaalisia hierarkioita, työnjakoa ja sodankäyntitaitoja. Muurahaispesässä viesti tavoittaa välittömästi ko ko pesän, tiedonsiirtonopeus on ällistyttävä. Krohnin mukaan sen rin nalla mitä muurahaiset tietävät, mois ta teknologiaa ja arkkitehtuuria pitäisi nimittää nerokkaaksi, mutta nerokas voi meidän käsityksemme mukaan ol la vain ihminen. Eräässä suhteessa ihminen on poik keama kaikista muista eläinlajeista: ihminen tarvitsee tavaroita. Sivilisaa tiomme kuitenkin selviytyisi ilman kulutushysteriaa. Kun Krohn diagnosoi itselleen ta junnan laajentumisesta aiheutuneen tuskaneuroosin, hän havahtui tie toon, että ihminen tuhoaa sekä omia elinehtojaan että muita eläinlajeja. Hän tajusi, että ihmisen sivilisaa tion ja ympäristön välillä on pysyvä, kipeä ja alati paheneva konflikti. Nyt 2020luvulla maan kuori tärisee jalkojem me alla viimeistä sotaansa ja ihminen leikkii edelleen, ettei muka kuulisi pauketta. Kun Krohnista itsestään tuli täysi ikäinen, hänen matkaansa tarttui lause: ”katukivien alla on rantahiek kaa”. Lause, joka kirjoitettiin pariisi laistalon seinään vuonna 1968. Lause kertoo ihmiskunnan elämänehdoista ja niiden hauraudesta. Kuinka kaik ki se, minkä unohdamme ja mitä em me enää näe, kannattelee sivilisaa tiotamme ja koko olemassaoloamme. Kuten Krohn kirjoittaa, sivilisaatiot syntyvät ja katoavat, niiden alla on alkuperäinen, koskematon, eiteh ty. Emme voi eitehdä menneisyyttä, mutta voimmeko vielä eitehdä tule van? Lakata unohtamasta olemassa olomme perustusta ja luoda eikulut tavan elämäntavan. Leena Krohn: Mitä en koskaan oppinut Teos 2021, 234 s. COP26: KAKSI ASKELTA ETEENPÄIN JA YKSI TAAKSE Y K:n ilmastokokous COP26 saatiin päätökseen Skotlannin Glasgow’ssa marraskuussa. Lopputulos oli kuin normaali ilmastotanssi, kaksi askelta eteenpäin ja yksi taakse. Olen pettynyt kokouksen lopputulemaan ja kunnian himontason riittämättömyyteen, mutta on elintärkeää pitää YK:n ilmastosopimus prosessina hengissä ja voimissaan, koska vain silloin on mahdollista saada aikaan globaalisti kaikkia maita koskevia päätöksiä ja ottaa askeleita eteenpäin. Ilman sitä emme saa tämänkään vertaa aikaiseksi. Prosessin olemassaolon tärkeys jää usein ajankohtaisen sisältökeskustelun jalkoihin. On erittäin tärkeää, että tämä neuvotteluprosessi on olemassa ja säilyy tulevaisuudessakin, mutta lopputulos on silti aivan liian kaukana riittävästä. Tarvitsemme tuplasti sovittua enemmän päästövähennyksiä vuoteen 2030 mennessä. Siksi on tärkeää, että EU, Yhdysvallat, Kiina ja Intia – yhdessä ja erikseen – nostavat merkittävästi kunnianhimon tasoa nyt sovitusta. Kansainvälisten tavoitteiden täytyy olla tiedepohjaisia ja riittävän kunnianhimoisia. Nykyisellä menolla ilman tiukempia sitoumuksia olemme menossa kohti 2,7 asteen lämpenemistä. Glasgow’n kokouksen merkittävin saavutus oli sitoumusten vuosittainen seuraaminen, mutta valitettavasti sopimuksen rikkomisesta ei ole mahdollista määrätä sanktioita eikä ilmoitettuja lukuja ole mahdollista tarkistaa. Jokaisen valtion on nyt tehtävä kaikkensa. Meillä ei ole aikaa jäädä miettimään. Hyviä keinoja ovat muun muassa kiertotalouden edistäminen, kestävä rahoitus ja uusiutuvaan energiaan siirtyminen. On myös ehdottoman tärkeää, että ilmastolle haitallisista tuista luovutaan ja fossiilisen energian käyttö lopetetaan viivyttelemättä. On hämmästyttävää, että pahenevasta ilmastohätätilasta pitää varoitella vuosi toisensa jälkeen ilman riittävää vaikutusta. Aikaa meillä on ollut kymmeniä vuosia ratkaisujen tekemiseen. Poliittinen johtajuus on EU:n vastuulla. Me tiedämme ongelman, meillä on teknologia ja jopa resurssit sen ratkaisuun. Tämän pitää tarkoittaa paljon korkeampaa kunnianhimoa ilmasto politiikassa. Meidän täytyy vähintään kaksinkertaistaa ponnistelumme, jos aiomme vastata ilmastonmuutoksen haasteeseen. Tämä on koko eloonjäämisen kannalta tärkeää. Sirpa Pietikäinen WWW.SIRPAPIETIKAINEN.EU
40 • 10 / 2021 T ONI TUUNAINEN oli neljävuotias muuttaes saan äitinsä kanssa 1970luvun lopulla Rova niemeltä Ruotsiin. Vanhempien avioero ja äidinisän kuolema vauhdittivat äidin päätöstä aloittaa uusi elämä Ruotsissa. Monien muiden suomalaissiirto laisten tavoin perhe asettui asumaan lähiöön. Norsborg Tukholman etelä puolella oli silloin uusi ja lapsiperhei den kansoittama. Tuunainen ajautui jo varhain teke mään rötöksiä. Näpistysten jälkeen tu livat murrot ja ryöstöt. Päihteitä, väki valtaa, alituista stressiä, henkistä ja fyysistä pahoinvointia – siitä oli gloo ria kaukana. Ystäviä kuoli viereltä. Niin myös sillä kuuluisalla ”viimeisellä keikalla”, jonka turvin Tuunainen suunnitteli uutta rikoksetonta elämää ulkomail la. Vuoden 2003 arvokuljetusryöstö BräkneHobyssa meni mönkään, mut ta Tuunainen rikoskumppaneineen pääsi vielä pakenemaan – yhtä vaille. Hotelliaamiaisella Tukholmassa odot ti kuitenkin yllätys: molem pien mies ten kasvot olivat Aftonbladetlehden kannessa. Tuunainen ilmiantoi itsensä ja sai viiden ja puolen vuoden tuomion. Va pautumisen jälkeenkään uusi elämä ei alkanut aivan muitta mutkitta. Har voin alkaa. ”Raskasta katsoa, kun systeemi ei toimi” Tuunainen asuu yhä Tukholman etelä puolella, Södertäljessä. Nykyisin hän toimii asiakasvalmentajana sekä luen noi vankiloissa ja oppilaitoksissa. On toiminut jo viisi vuotta. ”Valmennan niitä, jotka jättävät jengielämän ja rikolliset verkostot se kä teen ennaltaehkäisevää työtä nuor ten parissa, jotka ovat lähtemässä sille tielle.” Tuunaisella on oma yritys, jolta mo net erilaiset tahot tilaavat konsultoin tia. ”Menen sinne, missä kulloinkin eni ten tarvitaan.” Parhaillaan hän opiskelee myös sosiaalipedagogiikkaa. ”Halusin akateemisen tutkinnon, etten ole pelkkä kokemusasiantuntija.” Tuunainen sanoo, että kuntien into ennaltaehkäisevään työhön vaihtelee huomattavasti. ”Jossain ajatellaan, että sen kun lo pettavat rikosten teon ja menevät töi hin. Mutta ei se niin toimi.” Jos rikollista elämää elää kauan, tarvitsee paljon tukea tavanomaiseen elämään lähtien siitä, miten arkisia asioita hoidetaan. ”Identiteetin ja ajatusmaailman muuttaminen tai uusien sosiaalis ten taitojen oppiminenkaan eivät käy käden käänteessä. Suurimmal la osalla on myös päihdeongelmia, traumoja ja ehkä joku adhd tai muu diagnoosi.” Tuunaisen näkemyksen mukaan ennaltaehkäisevän työn esteenä on usein silkka byrokratia, koneiston hi taus. Joskus taas kommunikaatio eri viranomaisten välillä ei toimi. ”Paljon puhutaan, mutta mitään ei välttämättä tapahdu. Välillä on raskas ta katsoa, kun systeemi ei toimi. On niin paljon nuoria ja vanhempiakin, jotka haluavat ja tarvitsevat apua.” Hän kertoo auttaneensa paljon myös pro bono, mutta johonkin raja pitää vetää. ”Vaikeaa tätä on kokonaan ilmai seksikaan tehdä. Eikä tämä työ ole sel laista, että lopetat kello viisi, vaan se on mukana koko ajan.” Ennaltaehkäisy säästää valtavasti rahaa ”Viime aikojen ammuskelut ovat vä hän herättäneet ihmiset ymmärtä mään, että rikollisten auttaminen on myös yhteiskunnan voitto. Ennalta ehkäisevä työ on siinä mielessä vaikuttavinta.” ”Rikoksilla on aina myös uhrinsa, mutta moni ymmärtää paremmin lu kuja. Ruotsissa on laskettu, että yksi eitappavakin ammuskelu maksaa 7,5 miljoonaa euroa poliisioperaatioineen, viranomaisineen ja sairastamisineen.” ”Ruotsissa on 400 ammuskelua vuodessa, joista noin 40 johtaa kuo lemaan. Melkein joka viikko joku am mutaan kuoliaaksi. Se tekee kolme miljardia euroa vuodessa, ja sekin on alakanttiin. Puhumattakaan siitä, mitä vain yhden henkilön 15 vuoden rikolli nen ura maksaa yhteiskunnalle.” ”Suurin osa syrjäytyneistä on toi sen polven maahanmuuttajia. Melkein kaikki ovat syntyneet Ruotsissa.” Tuunaisen mukaan riski ajautua ri kollisuuteen kasvaa tietyillä alueilla. ”Ruotsin politiikka on kehittänyt nämä alueet, joilla ihmiset voivat huo nosti. Kotona on vaikeaa, koulussa ei tule onnistumisen kokemuksia, ei ole ”Me oltiin toista luokkaa, finnjäveleitä” Vuosituhannen vaihteessa Toni Tuunainen tehtaili arvokuljetusryöstöjä, nykyisin hän auttaa nuoria eroon rikollisuudesta. TEKSTI EMILIA KUKKALA KUVA TONI TUUNAISEN KOTIALBUMI Toni Tuunainen on syrjäytymisestäkin räpänneen Julma-Henrin serkku. Suomalaissiirtolaisen kivinen tie ruotsalaisvankiloihin ja vapauteen:
10 / 2021 • 41 Ammattiliitot ovat koronasta kärsivissä yhteiskunnissa työntekijöiden turvana Koronan aikana muun muassa kansalaisyhteiskunnan tila on heikentynyt. Ammattiliitot antavat suojaa heille, joilla voi olla yhteiskunnassa muuten heikko asema. Mikä SASK? SASK eli Suomen ammattiliittojen solidaarisuuskeskus on työelämän ihmisoikeusjärjestö. SASK pyrkii edistämään työelämän perusoikeuksia sekä elämiseen riittävää palkkaa kolmella eri mantereella: Aasiassa, Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa. SASKin jäseniä ovat suomalaiset ammattiliitot sekä keskusjärjestöt STTK ja SAK. Kumppaneina SASKin toiminnassa ovat pääasiassa kehittyvien maiden ammattiliitot, kansainväliset ammattijärjestöt sekä muutamat koulutusja tutkimuslaitokset. SASK tukee koulutusta, jossa vahvistetaan paikallisten liittojen neuvottelutaitoja, jäsenhankintaa ja yhteiskunnallista vaikuttamista. Siten ne pystyvät takaamaan maansa työntekijöille mahdollisimman reilut työehdot. ILMOITUS KORONA ON JÄTTÄNYT työntekijät monessa maassa oman onnensa nojaan. Sosiaaliturvasta olisi apua, mutta monessa taloudellisesti köyhässä maassa ei ole sosiaaliturvaa tai sen taso on vähäinen. Koska palkkataso on jo valmiiksi matala, ei työntekijöillä ole ollut mahdollisuutta säästää pahan päivän varalle. Ammattiliitot ovat voineet koronan aikana tarjota työntekijöille tietoutta oikeuksistaan sekä suojavarusteita. SASK on myös toimittanut kumppaniensa kautta hätäapua työntekijöille, jotka ovat yllättäen menettäneet toimeentulonsa. Voimakas ammattiyhdistysliike tarjoaa apua myös silloin, kun yhteiskunnan muut rakenteet pettävät: esimerkiksi Indonesiassa ammattiyhdistysliike on taistellut voimakkaasti työntekijöiden oikeuksia heikentävää Omnibus-lakipakettia vastaan. Joskus ay-aktiivit tekevät töitä henkensä edestä, kirjaimellisesti. Esimerkiksi Kolumbia ja Filippiinit ovat hengenvaarallisia maita ihmisoikeuksien puolustajille. Korona on kaventanut entisestään kansalaisyhteiskuntaa, kun esimerkiksi julkisia kokoontumisia on rajoitettu. Koronan aikana muun muassa vaateteollisuus on kokenut kovan kolauksen, sillä kotitoimistojen työntekijät ostavat huomattavasti vähemmän vaatteita. Tämä on puolestaan vaikuttanut vaatteiden tilausmääriin. Moni kansainvälinen vaatebrändi ei toki omista vaatetehtaita, vaan teettää vaatteet alihankkijoilla. Näinpä alihankkijat monesti kantavat riskit silloin, kun maailmantilanne muuttuu niin, että vaateteollisuus ei enää vedä, kuten koronan aikana on tapahtunut. Pahnanpohjimmaisina ovat toki työntekijät. Ammattiliitot ovat paikalla silloin, kun työantaja vaatii, että lomautettu tai irtisanottu työntekijä tulisi pienemmällä palkalla takaisin töihin. Ammattiliitot ovat ensiarvoisen tärkeitä myös silloin, kun puhutaan työturvallisuuskysymyksistä. Esimerkiksi Namibiassa metallija rinnakkaisalojen liitto MANWU on pystynyt neuvottelemaan kiinalaisomisteisten rakennusalan yritysten kanssa siitä, että yritys kustantaa kaikille työntekijöilleen hengityssuojaimet sekä pitää huolta koronaturvallisuudesta. KORONA ON JÄTTÄNYT työnteki jät monessa maassa oman onnensa nojaan. Sosiaaliturvasta olisi apua, mutta monessa taloudellisesti köy hässä maassa ei ole sosiaaliturvaa tai sen taso on vähäinen. Koska palkkataso on jo valmiiksi matala, ei työntekijöillä ole ollut mahdollisuut ta säästää pahan päivän varalle. Ammattiliitot ovat voineet ko ronan aikana tarjota työntekijöille tietoutta oikeuksistaan sekä suoja varusteita. SASK on myös toimitta nut kumppaniensa kautta hätäapua työntekijöille, jotka ovat yllättäen menettäneet toimeentulonsa. Voi makas ammattiyhdistysliike tarjoaa apua myös silloin, kun yhteiskunnan muut rakenteet pettävät: esimerkik si Indonesiassa ammattiyhdistys liike on taistellut voimakkaasti työn tekijöiden oikeuksia heikentävää Omnibus lakipakettia vastaan. Joskus ayaktiivit tekevät töitä henkensä edestä, kirjaimellisesti. Esimerkiksi Kolumbia ja Filippiinit ovat hengenvaarallisia maita ihmis oikeuksien puolustajille. Korona on kaventanut entisestään kansalaisyh teiskuntaa, kun esimerkiksi julkisia kokoontumisia on rajoitettu. Koronan aikana muun muas sa vaateteollisuus on kokenut ko van kolauksen, sillä kotitoimistojen työn tekijät ostavat huomattavasti vähemmän vaatteita. Tämä on puo lestaan vaikuttanut vaatteiden ti lausmääriin. Moni kansainvälinen vaatebrändi ei toki omista vaate tehtaita, vaan teettää vaatteet ali hankkijoilla. Näinpä alihankkijat monesti kantavat riskit silloin, kun maailmantilanne muuttuu niin, et tä vaateteollisuus ei enää vedä, ku ten koronan aikana on tapahtunut. Pahnanpohjimmaisina ovat toki työntekijät. Ammattiliitot ovat paikalla sil loin, kun työantaja vaatii, että lo mautettu tai irtisanottu työntekijä tulisi pienemmällä palkalla takai sin töihin. Ammattiliitot ovat ensi arvoisen tärkeitä myös silloin, kun puhutaan työturvallisuuskysymyk sistä. Esimerkiksi Namibiassa metal li ja rinnakkaisalojen liitto MANWU on pystynyt neuvottelemaan kii nalaisomisteisten rakennusalan yritysten kanssa siitä, että yritys kustantaa kaikille työntekijöilleen hengityssuojaimet sekä pitää huolta koronaturvallisuudesta. mitään järkevää vapaaajan tekemis tä. Tietenkin alkaa tuntua siltä, ettet kuulu yhteiskuntaan, kun ei ole samo ja mahdollisuuksia kuin muilla. Olen nähnyt 14 ihmisen asuvan kaksiossa, jossa on verhot lakanoina.” Köyhyys, pahoinvointi ja terveyson gelmat, Tuunainen luettelee syitä, jot ka ovat altistaneet niin historiallisesti kuin johtavat tämän päivän Ruotsissa kin rikollisuuteen. ”Sitten ollaan lähiöiden kaduilla ja katsotaan jotain menestyvää rikollis ta, jolla on hienot autot, korut ja kel lot. Heistä tulee esikuvia näille nuoril le. Nuoret ajattelevat, että okei, tohon mä ehkä pystyn.” Tuunaisen mukaan lähiöissä rikolli set rekrytoivat nuoria aktiivisesti näi den pienempien tuomioiden vuoksi. ”Vanhemmat tekijät tarjoavat ehkä hampurilaisen, antavat pikkurahoja ja taputtelevat olkapäälle. Nuoret saavat sitä, mitä ovat etsineetkin: mukamas kunnioitusta ja sen, että voivat itse tie nata rahaa. Tuunainen kuvailee, miten lomilta kouluun palaavista nuorista osa ker too käyneensä ulkomailla ja laskettele massa tuntureilla, kun samaan aikaan osa ei ole tehnyt mitään. Luokkaerot näkyvät luokkahuoneissa. ”Kaikki haluavat hyvää elämää, hy vin harva siinä vain rikollisena onnis tuu, taloudellisesti tai muutenkaan. On harhaluulo, että onnistuminenkaan te kisi onnelliseksi. Eivät ne onnistuneet kaan elä rentoa ja leppoisaa elämää ja nauti siitä, kuten ehkä joskus luulivat. Vihollisia on joka nurkan takana.” ”Jokainen aikuinen pystyy hyväksymään lapsen” Mitä asialle sitten pitäisi tehdä? Tuunaisen mukaan rikollisuuden ennaltaehkäisy on koko yhteiskun nan asia ja lähtee siitä, miten lapsi kohdataan. ”Kaikilla aikuisilla, jotka tapaavat lapsia, hammaslääkäristä opettajaan, kaikilla on jonkinlainen vaikutus. Jo kainen aikuinen pystyy hyväksymään lapsen.” ”Maahanmuuttajien integroitumis ta pitää tukea, ettei vain jätetä tukien varaan ja syrjäytymään. Pitää avata tie yhteiskuntaan, opettaa kieltä, koulut taa, kertoa perinteistä ja kulttuurista.” Tuunaisen mukaan kaikki vaaralli silta alueilta tulleet vanhemmat eivät ymmärrä, että ruotsalaisessakin yh teiskunnassa on riskejä. ”Ajatellaan, että täällä on turvallis ta. Ja jos vanhemmat eivät osaa kieltä, he ovat lastensa varassa.” ”Kouluihin tarvitaan enemmän pe dagogeja opettajien tueksi. Jotain tu kea sieltä puuttuu, kun niin moni epä onnistuu. Ainakin koulu on hirveän teoreettinen käytännöllisemmille op pilaille, heille pitäisi olla oppipoika paikkoja. Työhön oppii tekemällä.” Ongelmat ovat sosiaali poliittisia, unelmat jaettuja Oman ajautumisensa rikollisuuteen Tuunainen näkee monen tekijän sum mana. ”Kaikki se ympäristö ja tausta vai kutti. Siellä oli aika paljon muitakin suomalaisia ja monella meistä oli rik konainen perhe ja turvatonta kotona”, Tuunainen kertoo. Tukholman alueelle rakennettiin 1970luvun lopulla paljon niin sanot tuja ABCalueita. Ajatuksena oli, että työpaikat, asuminen ja palvelut ovat kaikki samalla alueella. ”Ostarit ja lääkärit, siihen aikaan se oli hienoa. Monet muuttivat keskustas takin niihin, sillä keskustan vanhoissa rakennuksissa oli monissa vielä ulko vessat sisäpihoilla.” Ruotsin lähiöihin virtasi työvoimaa eri puolilta maailmaa. ”Meitä siirtolaisia oli suomalaisia, syyrialaisia, turkkilaisia, kreikkalai sia, eteläamerikkalaisia, afrikkalaisia, ihmisiä entisen Jugoslavian alueelta... Norsborgissa asui monenlaista väkeä.” Tuunaisen mukaan eri puolilta muuttaneet ihmiset pysyttelivät siihen aikaan pitkälti omissa porukoissaan. ”Ei ollut samanlaista kuin tänään, että ollaan kavereita yli taustojen ja ra jojen. Varsinkin me suomalaiset eris tyimme omaksi ryhmäksemme, kun kävimme suomalaisen peruskoulun.” ”Muut maahanmuuttajat sanoivat meille, että tehän olette samaa poruk kaa ruotsalaisten kanssa, samannäköi siäkin. Mutta me emme oppineet kiel tä koulussakaan emmekä tutustuneet ruotsalaisiin. Me oltiin toista luokkaa, finnjäveleitä.” ”Kävin suomalaista tarhaakin, pie ni bussi haki meidät parkkipaikalta ja ajoi naapurilähiöön, kun vanhemmat menivät töihin. Ja he menivät töihin usein seuraavana päivänä, kun raja oli ylitetty.” Oli paljon unelmia, mutta myös pal jon ongelmia. ”Väkivaltaa, päihteitä ja mielenter veysongelmia. Tavallaan se, että meil le oli parempaa palvelua, suomalainen peruskoulu, lisäsi sekä syrjäytymistä että kitkaa muihin maahanmuuttaja ryhmiin.” ”Se oli raskasta aikaa. Aina, kun olin lomailemassa mummon luona Rova niemellä, halusin jäädä sinne. Kotona oli paljon hankaluuksia ja väkivaltaa.” Varmasti osa ongelmista juonsi juu rettomuudesta. Tuunainen kokee yhä vahvasti olevansa suomalainen Ruot sissa – mutta ruotsalainen käydessään Suomessa. Hän haluaa korostaa kuvai lemiensa ongelmien sosiaalipoliittista luonnetta, ei antaa vakavaa aihetta rasistien käsiin. ”Olen viettänyt niin paljon aikaa eri laisten ihmisten kanssa, että sanoisin, että vähän kun pintaa raaputtaa, niin aika samanlaisia olemme kaikki. Kaik ki ihmiset haluavat elää turvallista ja hyvää elämää. Ennakkoluulot vain ra joittavat ja kehittävät monille pelkoa.” Toni Tuunainen on syrjäytymisestäkin räpänneen Julma-Henrin serkku. Toni Tuunainen oli yksi Ruotsin 2000luvun arvokuljetusryöstöjen päätekijöistä. Tuunaisen viime vuonna ilmestynyt -omaelämäkerta kertoo kaunistelemattomasti, miksi rikollisuuteen ajaudutaan, millaista on elämä rikollisena ja miten se jätetään taakse. Toni Tuunainen, Gunnar von Sydow: Olin Ruotsin etsityin rikollinen. (Jag var Sveriges mest jagade rånare – Mina år som yrkeskriminell.) Suom. Sirje Niitepõld. Like 2020.
42 • 10 / 2021 Laman jäljet näkyvät yhä TEKSTI MIIA VISTILÄ KUVA PINJA NIKKI 1990luvun lama jätti jälkeensä velkataakkoja, ongelmaketjuja yli sukupolvien ja syvää häpeää. Talouspoliittiset leikkauspuheet sekä tulo ja varallisuuserojen kasvu tulivat jäädäkseen. 1 990-LUVUN Suomessa moni lasketteli keskiluo kasta köyhyyteen. Nyt, 30 vuotta historiallisen la man jälkeen, ajan lapsuu dessaan kokeneet ja ro mahduksesta selvinneet avautuvat kokemuksistaan. ”Yksityiskohdat vaihtelevat, mutta kokemuksissa toistuvat häpeä, luot tamuksen romahtaminen ja aikainen kotoa lähtö”, laman lasten kokemuk sia kirjaksi koonnut Sanna Kajander Ruuth kertoo. Laman lapset. Mitä meille tapahtui? teos (S&S 2021) taustoittaa elämänta rinoita 1980 ja 1990lukujen talous politiikan analyysillä ja vertaa la man hoitoa myöhempien taantu mien talouspolitiikkaan. Keskiluokasta köyhyyteen Tyypillinen tarina menee jotakuinkin näin: 1980luvulla Suomi elää ennen näkemättömän vaurauden aikaa. Keski luokkainen suomalainen unel ma on toteutunut yhä useammalla: perheellä on omistusasunto ja van hemmilla (naimisissa oleva hetero pari) vakaa työpaikka. Uskalletaan haaveilla rikastumisestakin. Kun 1986 rahamarkkinat avautuvat, hal paa ulko maanvaluuttalainaa otetaan esimerkiksi yrityksen perustamiseen. Tuttu pankinjohtaja melkein tyrkyttää sitä, ja lainan takuuksi löytyy talo ja ta kaajiksi sukulaisia. Taloudessa on ylikuumenemisen merkkejä, mutta virallisesti ollaan vahvan markan linjalla. Pankinjohta jakaan ei ole innokas varmistamaan, että mahdollinen valuuttakurssien muutosten vaikutus ymmärretään. 1990luvun alussa korot nousevat ja asuntomarkkinat alkavat hidastua. Moni jää kahden asunnon loukkuun. Vakaaksi luvattu markka päästetään kellumaan, ja valuuttakurssit kääntä vät lainat kalliiksi. Neuvostoliitto ha joaa, ja samalla katoavat Suomen edul liset idänkauppasuhteet. Yhä useampi joutuu työttömäksi, ja samaan aikaan hyvinvointivaltion palveluja leikataan. Keskiluokkaisen perheen yritys menee konkurssiin, velkojat vievät omistusasunnon ja jättävät takaajil le maksettavaa vuosiksi eteenpäin. Ei ole internettiä, ei nettipalstoja eikä so siaalista mediaa, joissa voisi jakaa ko kemuksia. Hävettää, miten onkin tul lut elämä sössittyä, oma vika. Stressi ja riidat rahasta tuhoavat parisuhteen, haetaan avioeroa. Kukaan ei kutsu enää kylään, ei tosin huvittaisi men näkään. Tuttavat vaihtavat puolta ka dulla, jottei epäonni tartu. Lapsia hävettää, kun on kirpparilta ostetut urheiluvälineet koulussa. Mi hinkään ei voi luottaa, ei varsinkaan siihen, etteikö kaikki voisi hetkessä romahtaa. Alkoholi maistuu aikuisil le, nuorille kännääminen on aikuistu misriitti. Nuoret itsenäistyvät varhain ja muuttavat omilleen tienaamaan. Rakennemuutos ja vaurauden uusjako Lama oli taloudellinen ja yhteiskun nallinen rakennemuutos. ”Lama loi kriisin, jonka oloissa voitiin nopeas sa tahdissa toteuttaa poliittisia muu toksia, jotka olisivat muulloin nostat taneet paljon enemmän vastarintaa,” KajanderRuuth kirjoittaa. Sosiaali ja terveyspalveluita kuten mielenter veyspalveluita leikattiin, ja sosiaali turvaa vähennettiin. Kirjassa avautuvat yhdeksän lamas ta selvinnyttä. Nyt he ovat päälliköitä, yrittäjiä, ammattilaisia tai vapaita kir jailijoita. Monelle on jäänyt ristiriitai nen suhde rahaan, ja lama on vaikut tanut elämänvalintoihin muutenkin, esimerkiksi ohjannut ammatinvalin taa. Selviytymistä on edesauttanut varhaislapsuudessa koettu perustur vallisuus, pohtii lamaajasta Westend romaanin kirjoittanut Suvi Vaarla, jo ta KajanderRuuthkin oli haastatellut kirjassaan. Kaikille ei ole käynyt yhtä hyvin. Lama loi ongelmaketjuja yli sukupol vien, ja ne näkyvät yhteiskunnassam me edelleen. Laman aikaan ei täysin ymmärretty, kuinka köyhyys ja van hempien stressi vaikuttavat lasten elä mään, eikä lapsia osattu psyykkisesti tukea. Vuonna 1987 syntyneitä koske vasta tilastollisesta aineistosta selviää, että toimeentulotukea saaneissa per heissä kasvaneilla on aikuisuudessa enemmän mielenterveyspalvelujen ja psyykenlääkkeiden käyttöä, huostaan ottoja ja rikostuomioita. Myös aikuisia kohdeltiin laman keskellä huonosti. ”Ylivelkaantuneis ta saatettiin ajatella, että itsepä läksi vät, keinottelijat saivat nenilleen. Ei ehkä osattu nähdä, että monet kärsi vät ihmiset olivat tavallisia suomalai sia, usein työteliäitä yrittäjiä, eivätkä vain jotain rikkaita kasinopelureita”, KajanderRuuth kertoo. Moni rikas hyötyi lamasta, kun kon kurssiaalto ja omaisuuksien pakko myynti jakoivat vaurautta uudelleen. Maan vauraimman kymmennyksen tulot lähtivät nousuun laman taittu misen myötä. ”Ne, joilla oli varaa sijoittaa, saat toivat tehdä suuria voittoja niiden ylivelkaantuneiden kustannuksella, jotka joutuivat myymään todellista ar voa halvemmalla omaisuuttaan, kuten maatilan tai keskustan arvoasunnon. Tästä laman seurauksesta Suomes sa ollaan pitkälti vaiettu”, Kajander Ruuth muistuttaa. Laman varjona on selitetty sitäkin, että suomalaiset yrittäjät haluavat ot taa vähemmän riskejä kuin muissa pohjoismaissa. Häpeän aika on ohi Moni kovempia kokenut ei halunnut mukaan kirjaan. ”Ei ole häpeä, jos ei ole päässyt laman kokemuksista irti”, KajanderRuuth huokaa. 1990luvulla ei ollut tiloja jakaa kokemuksia. Moni luuli olevansa ai noa, ja kärsi häpeää yksin jopa näihin päiviin. ”Kun kirjastani on uutisoitu, olen saanut puheluita joiltain laman hen kilökohtaisesti kokeneilta, jotka ovat kiittäneet siitä, että nämä heitä kos kettaneet asiat on nostettu esiin. La maperheiden lasten ja nuorten koke muksista ei aiemmin ole tehty kirjaa”, kirjailija sanoo. Moni kirjassa haastateltu kertoo, kuinka velkajärjestelyt ovat katkoneet välejä sukulaisten välillä. ”Toivon, että kirja rohkaisisi muita kin puhumaan. Nyt jo aikuiset laman lapset voisivat keskustella vanhem piensa tai muiden sukulaistensa kans sa, miten nämä sen ajan kokivat”, hän jatkaa. KajanderRuuth toivoo, ettei laman lasten kokemuksista välittyvä häpeän paino enää toistuisi. ”Sosiaalinen media on muuttanut julkisen ja yksityisen rajaa. Nyt ihmi set kertovat avoimesti kipeistäkin ko kemuksistaan ja saavat vertaistukea. Mielenterveyden hoitaminen on osa elämää. Ainakin omassa kuplassani psykoterapia koetaan ikään kuin ‘hen kisenä kuntosalina’.” KajanderRuuth on suhtautuu opti mistisesti yhteiskunnalliseen kehityk seen: vuoden 2008 talousromahduk sessa ei säästetty yhtä julmasti kuin 1990luvulla, ja nyt koronakriisin hoi dossa myös nuorten tarpeista ja mie lenterveydestä puhutaan paljon enem män kuin 1990luvulla.
10 / 2021 • 43 Kirjaarviot TEKSTI ELISA HELENIUS VALISTAVA SARJAKUVA on vaikea laji: kuinka piirtää ja jakaa tietoa riittävän viih dyttävästi. Jiipu Uusitalo onnistuu tässä fantasiaa ja prekaaria arkea yhdistäväl lä kehyskertomuksella, johon liittää mo nenlaisia lyhyitä tarinoita. Kirkas, värikyl läinen piirrosjäki tekee kokonaisuudesta sadunomaisen. Vallasta kertovan sarja kuvatrilogian kolmas osa käsittelee sosiaalisia nor meja. Albumissa käydään läpi sukupuoleen, seksu aalisuuteen, luokkaan, ter veyteen ja rodullistami seen liittyviä kysymyksiä, siis intersektionaalisen feminismin perusteita, ilmaston katastrofilla kuor rutettuna. Sarjan aiempien osien tapaan päähenkilöinä ovat jäässä muumioitunut esi Intersektionaalisuuden peruskurssi fantasia sarjakuvana historiallinen Raduna sekä Liinan, Martan ja Koljan suhdekolmio. Yhteiskunnalliset analyysit avautuvat konkreettisten asioiden kautta, ja sosiaalisen vallan kysymykset ha vainnollistuvat eri taustoista tulevien pää henkilöiden välisissä suhteissa. Fantasia pehmentää rankkoja tai kiistan alaisia filosofisia aiheita. Jotkut vallankäy tön muodot taas läväytetään tajuntaan inhorealistisella kuvauksella arjesta limitty vien ongel mien ja risteävien vähemmistö asemien keskel lä. Pieneen tilaan tiivistyy pal jon tarinoita, tunteita ja tietoa. Raskaista aiheistaan huoli matta sarjakuva on leikkisä, lempeä ja optimistinen. Jiipu Uusitalo: Okanaamio. Sarjakuva sosiaalisesta vallasta. TäysiKäsi 2021, 112 s. SUOMENVENÄLÄISEN Dess Terentjevan (s. 1992) nuortenromaa nissa Ihana hurmaavat spoken word perinteestä ammentava il maisu, sateenkaariteema ja pirteä asenne. Jo kepeän söpö kansi houkuttelee tarttumaan teokseen. Tarina käsittelee viisaasti ihas tumisen aiheuttamaa myllerrystä mielessä. Ihana kuvaa nykyajan teinien maailmaa, jossa sukupuolten mo ninaisuus, seksuaaliset suuntautumiset ja erilaiset vähemmistö ryhmät ovat luonteva osa elämää. Säeromaani uppoaa varmaan niihinkin, jotka eivät yleensä vä litä runoista, koska kerronta on tarinallista ja realistista. Teos on kirjoitettu yleiskielellä, mutta teinien kirjoitustyyli näkyy huuto merkkiriveinä, kapitaaleina ja argh!huudahduksina. Tapahtumat sijoittuvat Jyväskylään noin puolen vuoden ajalle. Päähenkilö Lilja on yhdeksäsluokkalainen tiedostava feministityt tö, joka ihastuu helposti. Hänen uusin salainen ihastuksensa on hänen Instagramista löytämänsä 17vuotias muunsukupuolinen aktivisti. Lilja on ristinyt tämän sosiaalisesti taitavan, asioista välittävän ja hauskan henkilön Ihanaksi. Yllättäen Lilja kohtaa Ihanan, kun hänen isänsä kutsuu uuden ve näläisen naisystävänsä kylään, ja tämän lapsi sattuu olemaan juuri Ihana. Teos kuvaa vanhem pien eri laista suhtautumista sateenkaa rinuoreen. Pan seksuaalin Liljan isä tukee tätä avoimesti, mut ta Ihanan ennakkoluuloinen äiti ei ymmärrä sukupuoli ja seksuaali vähemmistöjä. Kirja ot taa tiukasti kantaa sen puolesta, että syrjintää ja kiusaamista ei tule hyväksyä. Dess Terentjeva: Ihana WSOY 2021, 128 s. TEKSTI ELISA HELENIUS Ihania sateenkaari nuoria Jyväskylästä SUOMALAINEN RAUHANLIIKE on tä nä päivänä poliittisesti marginaalinen ilmiö, jos sitä vertaa 1960–1970luku jen huippuvuosiin. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö rauhanaatteella olisi kysyntää, sillä tälläkin hetkellä maail malla on käynnissä kymmenittäin eri laisia aseellisia konflikteja. Miksi emme osaa elää ihmisik si? Tätä pohtii rauhankasvattajaksi itseään kutsuva Hanna Niittymäki, jonka esseekokoelma Ihmisiksi elämisen taito käsittelee elämän kan nalta varsin fundamentaalisia kysy myksiä. Kirjan lukujen pohjana ovat Rauhankasvatus neuvolakolumnit, joi ta Niittymäki on kirjoittanut vuodesta 2015 Rauhan puolesta lehteen. Esseet eivät kuulu kustannusmaa ilman terävimpään myyntikärkeen, mutta jonkinlaista uutta tulemista on kuitenkin viime vuosina ollut havait tavissa. Kaunokirjallisuudesta tuttu elämäkerrallinen ote on tunkeutunut selvästi myös esseiden puolelle. Niittymäenkin kirjassa kuuluu tekijänsä ääni, mutta ei kuitenkaan häiritsevän paljon. IHMISIKSI ELÄMISEN TAITO jakaantuu kymmeneen lukuun, joista kukin käsittelee jotakin isoa teemaa, kuten ihmisyyttä, arvoja ja sovittelua. Kirjoittajan omat esikuvat kulkevat luon tevasti tekstin lomassa ja pomppaavat aika ajoin esiin. Pasifis ti Helena Kekkonen on tehnyt Niittymäkeen niin syvän vaiku tuksen, että hänen kertomansa esimerkki toistetaan kirjassa kahdesti. Niittymäen teksti on muodoltaan vapaata, ja paikoin tuntuu siltä, että hän on lähtenyt kirjoittamaan ilman sen suurempaa ajatusta siitä, mitä olisi tarkoitus sanoa. Tämä tekee teoksesta ko konaisuudessaan melko hajanaisen, ja harmittavan moni teok sen esseistä jää sisällöltään hieman suppeaksi. Kirjan erilaisia tietolaatikoita ja iskuja vaivaa taas runsaudenpula. Tavaraa on ahdettu moneen kuvaan turhan paljon. Kiinnostaviakin jaksoja kirjasta löytyy. Niittymäki arvostelee esimerkiksi monikulttuurisuuden käsitettä. Sinänsä yksinker taiselta vaikuttava termi typistää ihmiset omien kulttuuriensa edustajiksi, ja lopputuloksena on erilaisten kulttuurien (kuvi teltu) harmoninen yhdessäolo. Niittymäki puhuisi mieluummin moninaisuudesta, mikä antaakin ihmisille enemmän henkistä liikkumatilaa. Mielenkiintoinen on myös dialogia käsittelevä essee, jossa Niittymäki käy keskustelua maahanmuuttokriitikon kanssa. Kes keistä ei ole itse keskustelu vaan se, että toimeen voi tulla, vaik ka olisikin monesta asiasta eri mieltä. Tämä unohtuu varmaan itse kultakin somen loputtomissa sanasodissa, joissa tarkoitus on lähinnä kampittaa toista osapuolta. Joskus voi olla ihan hyvä kuunnella, mitä toisella on sanottavana. Ihmisiksi elämisen taito ei lopulta tunnu oikein osaavan päät tää, onko se elämäntapaopas, esseekokoelma vai jonkinlainen pedagoginen oppikirja. Selkeän ja kirkkaan johtoajatuksen puu te tekee kirjasta hajanaisen. Jäljelle jää joitakin hyviä ajatuksia, joita olisi pitänyt vielä uskaltaa viedä reilusti eteenpäin. Hanna Niittymäki: Ihmisiksi elämisen taito Umpihanki 2021, 127 s. TEKSTI ESKO JUHOLA Moninaisuuden ja dialogin puolesta Kirjoittajan omista kokemuksista ammentava teos on yhtä aikaa elämäntapaopas, esseekokoelma ja pedagoginen oppikirja.
44 • 10 / 2021 TEKSTI VILPPU RANTANEN Docpointin taiteellinen johtaja Kati Juurus halusi festivaalilleen elokuvia muista aiheista kuin koronasta. J O PIAN KAKSI VUOTTA sitten käynnistynyt ko ronapandemia on vai kuttanut myös elokuva alaan, kun moni tuotanto on vaikeutunut, viivästy nyt tai peruuntunut rajoitusten tehtyä kuvaamisesta mahdotonta. ”Kaiken kaikkiaan on uskomatonta, miten tä mä ala on onnistunut puristamaan it sestään helmiä ulos näinäkin aikoina”, sanoo Docpointfestivaalin taiteellinen johtaja Kati Juurus. Kirjakustantamoille koronaaika on tarkoittanut tarjottujen käsikirjoitusten sumaa, mutta pandemian vaikutus jul kaistaviin elokuviin ei ole Juuruksen mukaan vielä kovin laajalti nähtävissä. ”Dokumenttielokuvan tekeminen kaik kine työvaiheineen on niin pitkä pro sessi, että merkittävä osa Docpointin elokuvista on kuvattu jo ennen koro naa ja leikattu sen aikana. Korona ei erityisemmin näy meidän ohjelmistos samme. Tein myös tietoisen ratkaisun rajata aihetta ulos, koska sitä olemme jo nähneet omassa elämässämme.” Yhden pandemiaa käsittelevän elo kuvan Juurus kertoo silti valinneensa festivaalin ohjelmistoon. ”Ei ole uusi Sabaya-dokumentti kertoo Isisin kaappaamia jesidinaisia auttavasta organisaatiosta. Pandemia ei pysäytä dokumenttielokuvaa kä niinkään niiden merkitys tyylillise nä valintana. ”Halusin tämän zoominstagram todellisuuden keskelle tuoda näkyville pikemminkin elokuvallisia, upeasti ku vattuja ja leikattuja taideteoksia kuin toistaa kännykkäkuvaestetiikkaa”, Juurus sanoo. Dokumentti on tulkinta maailmasta ”Rosoisesta mutta toimivasta ku vallisesta ilmaisusta esimerkkeinä Docpointissa on puolestaan kaksi eri elokuvaa, joissa käytetään GoPro kameraa, joka on kiinni päähenkilössä ja kuvaa juuri hänen näkökulmastaan. Pyörätuolissa istuvan, tietokoneen ajatus, että korona on osoittanut mei dän elävän tällä samalla yhteisellä pallolla. Silti virolaisen Marta Pulkin toteuttama elokuva Tell Me onnistuu tuomaan sen tunteen todella käsin kosketeltavaksi. Elokuvassa ihmiset eri puolilta maailmaa ovat voineet pandemiaahdistuksessaan soittaa puhelinvastaajiin, ja elokuva koostuu heidän viesteistään ja paikallisten ku vaajien kokeellisesti ja runollisesti ku vaamasta kyseisen paikan henkisestä tilasta pandemian keskellä. Liikuttava ja kaunis elokuva.” Pandemia esitteli meille uudenlai sia visuaalisia ympäristöjä. Zoomit, Meetit ja Teamsit kuvaruudukkoineen ja palluroineen ovat muodostuneet tavallisiksi kanssakäymisen tiloiksi, joilla on aivan oma estetiikkansa. Sa malla suuretkin mediat ovat joutuneet esimerkiksi uutisissa käyttämään tek nisesti heikkolaatuisempaa kuvaa, jota saadaan tavallisten ihmisten laitteista. Juurus kertoo saman näkyvän myös festivaalille tarjotuissa dokumentti elokuvissa. Instagramin vaikutusta ja kännykkäkuvaa on nähtävissä, mutta hänestä oleellisempaa on se, mitä nii den keinoin päästään kuvaamaan, ei kautta kommunikoivan päähenkilön (Eat Your Catfish) tai eteläafrikkalai sen mustan siivoojanaisen maailma nähdään sen kautta (One Take Grace ).” Tällainen materiaali ei ole kuvatekni sesti kaikkein laadukkainta, mutta tär keämpää onkin, mitä sen avulla voi daan kertoa. Kysymykseen siitä, asettuuko do kumenttielokuva pikemmin journalis min vai taiteen piiriin, Juurus vastaa epäröimättä, että selkeästi jälkimmäi seen. ”Dokumenttielokuvan ei tarvit se samalla tavalla yrittää pyrkiä objek tiivisuuteen – sen tekijä esittää oman tulkintansa maailmasta”, hän sanoo. Dokumentin tekijällä on silti valtava vastuu, että elokuvan tekeminen on sen henkilöille turvallista. ”Docpointin Luokkaelokuvien tärpit 1970 (Puola 2021) Tomasz Wolskin arkistokuvaa ja nukkeanimaatiota yhdistelevä dokumentti kertoo Puolan sosialismia ravistelleista satamatyöläisten lakkoilusta, mellakoista ja niiden väkivaltaisesta tukahduttamisesta vuonna 1970. Returning to Reims (Ranska, 2021) Jean-Gabriel Périotin dokumentti kuvaa ranskalaisen työväenluokan ja vasemmistolaisen aktivismin muutosta 1950-luvulta nykyaikaan. Two Hours to Happiness (Viro 2021) Moonika Siimetsin ohjaama elokuva kertoo Suomessa työskentelevistä virolaisista duunareista, jotka kulkevat kodin ja työn väliä Suomenlahden yli. Writing With Fire (Intia 2021) Rintu Thomasin ja Sushmit Ghoshin esikoiselokuvassa joukko kastittomia intialaisnaisia on perustanut vallanpitäjiä kritisoivan sanomalehden.
10 / 2021 • 45 ohjelmistossa on elokuva Sabaya, joka kertoo Isisin kaappaamia jesidinaisia auttavasta organisaatiosta. Elokuvasta heräsi keskustelua siitä, ovatko naiset suostuneet kuvattaviksi tai asettaako ohjaaja Hogir Hirori heidät vaaraan. Aluksi tämä kuulosti huolestuttavalta, kunnes naisilta saatiin viestejä, että he ovat elokuvassa vapaaehtoisesti.” Sabaya on myös esimerkki eloku vasta, joka tuo maailman tapahtumia lähelle suomalaista festivaalikävijää. Onko pandemian vuoksi dokumentti elokuvilta jäänyt käsittelemättä aihei ta, kun esimerkiksi paikasta toiseen liikkuminen on vaikeutunut? ”Varmaan olisi jäänyt, jos maailma olisi sellainen kuin se oli vielä joitakin vuosia sitten. Nyt globaalissa etelässä myös paikalliset dokumentintekijät saavat entistä enemmän kansainvä listä rahoitusta ja heidän elokuviaan katsotaan pitkin maailmaa”, Juurus vastaa. ”Ei tarvita valkoista euroop palaista kertomaan tarinaa Afrikasta. Ilman tätä muutosta pyörisimme var maan nyt amerikkalaisissa ja euroop palaisissa tarinoissa, kun kukaan ei uskalla matkustaa minnekään.” Fes tivaaliohjelmiston kokoajana Juuruk sen ei tarvitse olla huolissaan siitä, miten saamme kuvia muualta maail masta, kun elokuvantekijät eivät voi matkustaa. Tekijöitä on jo valmiiksi muuallakin. Docpoint-festivaali Helsingissä 31.1.–6.2.2022 Satunnaisia ohikulkijoita ”T ARVITSEN eloku valleni sankarin, voisitko sinä olla sellainen?”, kysyy dokumenttohjaaja Pawe? ?ozi?ski ohikulkijoilta elokuvassaan The Balcony Movie (Film balkonowy, Puola 2021). Toisinaan dokumenttielokuvan tenho syntyy, kun sen tekijä valitsee rajoittaa omaa toimintaansa tiukasti ja aihetta palvelevalla tavalla. Näin on toiminut myös ?ozi?ski, jonka elokuvassa kamera ja ohjaaja seiso vat varsovalaisella parvekkeella ku vaamassa ohikulkijoita. He jakavat tarinoitaan, joista keriytyy hitaasti auki koko ihmiselämän sateenkaari. Elokuva tuo mieleen viime Rak kautta & Anarkiaa festivaalilla nähdyn Iuli Gerbasen The Pink Cloud elokuvan, joka käsittelee pandemian kaltaisessa tilanteessa eristyksiin joutumista, vaikka elo kuvan idea onkin ajalta ennen ko ronaa. Samoin ?ozi?skin valinta kuvata ihmisiä metrien päästä ja korkeudelta resonoi turvaväleihin ja sisäpihakeskusteluihin tottuneen katsojan mielessä, vaikka pandemi an maailmasta ei elokuvan tekoa aloitettaessa ollut tietoa. Lopulta koronan meille osoittamat ilmiöt, kuten kotona jumittaminen tai kes kustelu parvekkeelta kadulle, ovat kin melko tavallisia, mutta katsom me niitä nyt uusin silmin. Elokuvan päähenkilöitä ovat ohikulkijat, sekä satunnaiset että säännölliset. Naapurin vanha rou va ärsyyntyy helposti, vankilasta vapautunut Robert tarvitsee apua kaidalla polulla pysymiseen. Visuaalisesti katsojan ja kadun tallaajien välissä kulkee jykevä, jo pa uhkaava aita. Usein aitojen ra kentamiselle on ollut jokin syy, todellinen tai kuviteltu. Ovatko ohi kulkijat täällä uhka? Aluksi järeä metalliverkko häiritsee, kunnes ta juaa, että ohikulkijat kävelevät sitä pitkin ja kiipeävät sen yli jatkuvasti paitsi tarinoillaan, myös konkreet tisesti, sillä heidän jalkojensa alla metalliverkon kuviointi jatkuu ka dun betonilaatoituksessa. Varsinkin lapset ja koirat ylittävät aidan kerta toisensa jälkeen siksakkia kulkeval la kävelytyylillään. He pitävät aitaa pilkkanaan kun tallovat sen kuvaa kulkiessaan. Naapurit juttelevat tutun ohjaa jan kanssa. Uusia tuttavuuksia syn tyy. Ilmeisesti vuodeksi tiivistetyn ajan kuvaamiseen on tosiasiassa käytetty lähes kaksi vuotta. Ihmi set lisääntyvät, koirat lisääntyvät. Puolan poliittinen tilanne nousee esiin. Katolinen pappi kulkee ohi, kiihkokansallinen mielenosoitus pi tää kovaa melua, mutta siihen osal listujia on lopulta vähän verrattuna arjen ohikulkijoihin. Satunnaisen ohikulkijamiehen edesmennyt ”ve li” osoittautuukin puolisoksi, joka ei voinut olla vapaasti puoliso. Ka meran yläviistosta tuleva katse ei suhtaudu kohteisiinsa ylimielisesti vaan objektiivisesti. Lopulta kenenkään tarina ei nouse elokuvan keskiöön. ?ozi?ski ei löydä etsimäänsä sankaria, mut ta oliko se lopulta hänen tavoit teensakaan? Euroopassa, jossa aidat ja muurit nousevat, The Balcony Movie on kertomus niiden ylittämisestä. VILPPU RANTANEN K Ä S I K I R JO IT U S JA O H JAU S M I K E M I LL S E LOKUVATE AT TE RE IS SA 21.1. ????? “J O A Q U I N P H O E N I X O N L O I S TAVA J A S Y M PA AT T I N E N ” T H E D A I LY T E L E G R A P H “R U N O L L I N E N J A K AT K E R A N S U L O I N E N . H Y VÄ N TA H T O I N E N J A S Y D Ä M E L L I N E N E L O K U VA” T H E P L AY L I S T J OAQ U I N P H O E N I X W O O DY N O R M A N A24 PRESENTS A BE FUNNY WHEN YOU CAN PRODUCTION “C’MON C’MON” JOAQUIN PHOENIX GABY HOFFMANN SCOOT MCNAIRY MOLLY WEBSTER JABOUKIE YOUNG-WHITE AND WOODY NORMAN CASTING BY MARK BENNETT JENNIFER VENDITTI ORIGINAL SCORE BY BRYCE DESSNER AARON DESSNER COSTUME DESIGNER KATINA DANABASSIS EDITED BY JENNIFER VECCHIARELLO PRODUCTION DESIGNER KATIE BYRON DIRECTOR OF PHOTOGRAPHY ROBBIE RYAN CO PRODUCERS JOEL HENRY RACHEL JENSEN GEOFF LINVILLE PRODUCED BY CHELSEA BARNARD , p.g.a. LILA YACOUB , p.g.a. ANDREA LONGACRE-WHITE , p.g.a. WRITTEN AND DIRECTED BY MIKE MILLS ELOKUVATEATTEREISSA 4.2.
46 • 10 / 2021 ELOKUVAT Michael Sarnoski: PIG Elokuvateattereissa nyt. Koillis-Yhdysvalloissa, metsän uumenissa asustelee erakoitunut Rob ( Nicolas Cage) seuranaan possu. Kaverukset syövät samaa ruokaa, nukkuvat vieretysten ja etsivät metsästä tryffeleitä, joita heiltä noutaa virheettömästi vahatulla muskeliautolla paikalle kurvaava Amir. Amir puolestaan diilaa arvokkaat herkut Portlandin huippuravintoloihin ja siinä ohessa huolehtii Robille sen, mitä metsästä ei löydy. Olisi helppoa pitää Robia syrjäytyneenä. Syrjäytyneeksi määritteleminen kuitenkin edellyttäisi Robin taakseen jättämän pitämistä parempana kuin sen, mitä hänellä on. Taakse jätetty odottaa kuitenkin edessä, kun tuntemattomat henkilöt hyökkäävät Robin mökkiin ja anastavat hänen kumppaninsa, possun. Pignappauksen takia Robin on pakko mönkiä takaisin ihmisten keskelle etsimään kadonnutta toveriaan. Robin matka saa jopa surrealistisia käänteitä, ja vähitellen syyt hänen erakoitumiseensa selviävät. Nicholas Cage tunnetaan äärimmäisestä heittäytymisestään ja kyvyttömyydestään valita hyviä rooleja kovinkaan kummoisella osumatarkkuudella. Viime vuosina hän on turvautunut alati pöhkömpiin maneereihin, mutta Pig näyttää Cagen harvinaiseksi käyneen puolen. Toki mies on puvustettu ja meikattu mörökölliksi, mutta näyttelijäntyö on hyvinkin hillittyä. Ensimmäisen elokuvansa ohjannut Michael Sarnoski on saanut riehaantuneesta luonnenäyttelijästä ulos jotain sellaista, johon muut eivät ole kyenneet vuosikausiin. JARI TAMMINEN KOONNUT TUOMAS RANTANEN Yle Areena: Kurjat (Britannia 2019) Andrew Davies on sovittanut tuotantokustannuksia säästelemättömän brittiversion Victor Hugon (1802–1885) oman aikansa luokkayhteiskunnasta ja sosiaalisen empatian mahdollisuuksista kirjoittamasta klassikkoromaanista. 25.12.& 1.1. Yle Teema & Fem: Chaplinin poika (USA 1921), Joutilas luokka (USA 1921) & Nykyaika (USA 1936) Britannian työväenluokkaisesta köyhälistöstä amerikkalaisen unelmatehtaan ikitähdeksi edennyt Charlie Chaplin (1889–1977) ilmensi elokuvissaan yhteiskunnallisia näkemyksiään siinä määrin painokkaasti, että menetti vuonna 1952 FBI:n vainoharhaisen johtajan J. Edgar Hooverin väsymättömän masinoinnin tuloksena paluulupansa maahan. Chaplinin empaattisen kantaaottavat näkemykset työväenluokan ahdingosta ja järjestysvallan harjoittamasta sorrosta tiivistyvät erityisesti elokuvissa Chaplinin poika ja Nykyaika. Edellisen kanssa samaan aikaan valmistuneessa Joutilaassa luokassa hän kuvaa satiirisen ivallisesti porvariston niin sanottua charmia. Yle Areena: Pala sydämestä (Suomi 2021) Anna ja Aino Lappalaisen Monte Carlon tv-festivaaleilla palkitussa mysteerisarjassa etsitään oudosti kadonnutta tyttöä, ja samalla välitetään puntaroitua kuvaa naisista vallankäyttäjinä, lastensuojelun moninaisista tarpeista ja käytännöistä, lastensuojelun resurssipulasta sekä siitä, miten lastensuojelun tarve koskettaa kaikkia yhteiskuntaluokkia. 27.12. Yle Teema & Fem: Kauas pilvet karkaavat (Suomi 1996) Proleromanttisessa Akilandiassa käsitellään tällä kertaa jonkinlaisen luokkanousun mahdollisuutta, kun potkut saaneet duunarit päättävät perustaa oman yrityksen voidakseen tehdä riistotonta työtä leipänsä eteen ja tarjota asiakkailleen rehellisen omistautuneita ravintolapalveluja. Kaikki Aki Kaurismäen elokuvat ovat katsottavissa Yle Areenassa. Yle Areena: Exit, toinen tuotantokausi (Norja 2021) Norjalaisen Øystein Karlsenin televisiosarjassa sijoitusbisneksillään rahaa itselleen lapioineet tämän ajan nousukasporvarit Adam, Henrik, Jeppe ja ja William öykkäröivät kaiken materiaalisen yltäkylläisyytensä ja edustuksellisten perhekulissiensa takana alkoholin, huumeiden ja irstailun värittämää elämää. Voiman TV-tärpit Rahul Jain: INVISIBLE DEMONS – Tuhon merkit Elokuvateattereissa nyt. Cannesin elokuvajuhlilla ensi-iltansa saaneessa Rahul Jainin dokumentissa sukelletaan silmiä avaavan suoralla otteella Delhin suurkaupungin saasteongelmissa näyttäytyvän sivilisaatiokriisin äärelle. Kuvakerronnaltaan vaikuttavassa elokuvassa kuljetaan vuoroin vertikaalisesti, horisontaalisesti ja syvyyssuuntaan liikkuvan kameran kyydissä yksittäisten ihmisten, väkijoukkojen tungoksen, eläinten, toimittajien, virkamiesten ja luonnonilmiöidenkin mukana. Avauskuvassa näemme viheriöivän puistokäytävän päästä meitä kohden lähenevän myrkytyspilven. Elokuvan päätöskuvassa kamera näyttää toisensuuntaisen liikkeen: siinä Invisible Demons Pig Paul Verhoeven: BENEDETTA Ensi-ilta 17.12. RoboCopin (1987), Total Recallin (1990), Starship Troopersin (1997) ja Ellen (2016) ohjaaja Paul Verhoevenin tunnetaan myös kiinnostuksestaan kristinuskon historiaan. Tietokirjassaan Jezus van Nazaret (2008, suomennos 2012), hän pyrki selittämään, miten Jeesuksen ihmeteot olivat voineet tapahtua myös ilman jumalallista väliintuloa. Tähän sopii, että 1600-luvun luostarimaailmaan sijoittuva Benedetta käsittelee saman nimisen nunnanoviisin ( Virginie Efira) uskonnollisia näkyjä ja kehoon ilmestyviä stigmamerkkejä yhtä aikaa hänen häilyvien omien vaikuttimiensa että kirkon sisäisen valtapelin ja ulkoisen vallankäytön näyttämöillä. Benedettan oma kriisi näyttää nousevan nimenomaan siveys lupauksen ja hänen toista noviisia ( Daphne Patakia) kohtaan tuntemansa halun välisestä ristiriidasta. Kiinnostavasta asetelmasta huolimatta elokuvan henkilöiden psykologiset valinnat jäävät osin epäuskottaviksi. Samalla epookin elementeissä on muutakin falskia kuin seksi suhteen horjahtaminen pornografisen nykykuvaston puolelle. TUOMAS RANTANEN Paul Schrader: THE CARD COUNTER Elokuvateattereissa nyt. Lue lisää arvioita osoitteessa Martin Scorsesen avainkäsikirjoittajanakin tunnetun Paul Schraderin The Card Counter kertoo irakilaisen Abu Ghraibin vankilan kidutuksiin osallistuneesta amerikkalaisesta sotilasta ( Oscar Isaac), joka torjuu traumojaan omistautumalla uhkapeliammattilaisen ankean toisteiseen elämänarkeen. Schrader hallitsee intensiivisen kypsyttelyn ja yllättävien käänteiden dramaturgian, mutta hänen kalvinistiseen maailmankuvaansa nojaavat tarinan ratkaisut ovat moraaliltaan arveluttavia. Sen sijaan, että elokuvassa synnistä vapautuminen ja armo löytyisivät pahojen tekojen hyvityksestä niistä eniten kärsineille, lunastus ollaan löytävinään siitä, miten pahaa voi kierrättää kostona, joka kohdistuu aitojen rakenteiden sijaan demoniseen alkulähteeseensä. TUOMAS RANTANEN lähikuva jätteen seasta tottuneesti sattumia etsivästä köyhästä etääntyy niin, että näemme hänen työpaikkanaan toimivan jätevuoren mielettömän mittakaavan. Kuvauksellisesti erityisen vahvoja ovat myös otokset autoruuhkan keskellä tempuillaan almuja kerjäävistä lapsista, valkoisen saastevaahdon keskellä joessa perinnerituaaleja tekevistä ihmisistä ja kaatopaikan keskellä jätteitä märehtivistä lehmistä. Elokuvassa myös ilmastonmuutos ja koronapandemia niveltyvät osaksi esillä olevien oireiden kokonaispakettia. Faktoista ehkä dramaattisin piiloutuu sivulauseeseen. Siinä todetaan, että Delhiä pidetään maailman 14. saastuneimpana kaupunkina. Se siis tarkoittaa, että näkemämme maanpäällinen helvetti ei suinkaan ole erityistapaus, vaan yleiskuvallista seurausta globaalista elämäntavastamme. TUOMAS RANTANEN Benedetta 17.12.
Tilaukset: kauppa.voima.fi & tilaukset@voima.fi 11linjaa-kollektiivi RUINS OF THE WORKING CLASS 35€ + POSTIKULUT Ensimmäinen teos turkulaisesta graffitikulttuurista kuvaa graffitin ja hylättyjen rakennusten kohtaamista sekä vuorovaikutusta vuosilta 1994-2021. Jenni Holma, Veera Järvenpää ja Kaisu Tervonen NÄKYMÄTÖN SUKUPUOLI Ensimmäinen suomalainen tietokirja muunsukupuolisuudesta. Kirja koostuu valokuvista, omaäänisistä henkilötarinoista ja sarjakuvista. JOULULAHJAT UTELIAALLE, AKTIIVISELLE JA OPPIMISHALUISELLE 10€ SIS. POSTIKULUT 25 € SIS. POSTIKULUT Jari Tamminen NAUTI TYHJYYDESTÄ Vastamainoksia ja niihin liittyviä artikkeleita, jotka ovat ilmestyneet Voimassa 2015-2019. JA MUITA VASTAMAINOKSIA Emilia Kukkala KAIKEN JÄLKEEN Riemukas ja raivokas kertomus merkityksen etsimisestä sekä rakkaudesta autoihin, lähtöihin ja totuuteen. LISÄÄ TUOTTEITA VERKKOKAUPASSA! Tilaamalla Voiman olet aina ensimmäisten lukijoiden joukossa. Samalla tuet riippumatonta journalismia ja Voiman ilmestymistä jatkossakin. PIDÄTKÖ LUKEMASTASI? TILAA VOIMA! 23€ SIS. POSTIKULUT Hanna Niittymäki IHMISIKSI ELÄMISEN TAITO Viihdyttävä esseekokoelma tärkeistä asioista. Se rakentuu jo vuodesta 2015 Rauhan puolesta -lehdessä ilmestyneen Rauhankasvatusneuvolan ympärille. 39€ 10 numeroa 24,90€ SIS. POSTIKULUT Riina Tanskanen TYMPEÄT TYTÖT Värejä, suloisuutta ja vastarintaa pursuavat sarjakuvat iskevät tyttöyden kipupisteisiin. AIKUISTUMISRIITTEJÄ SIS. POSTIKULUT 24,90€ -10% Kaikki normaa lihintaise t tuotteet Alekood illa “Joulu20 21” Koodi käytössä 26.12.20 21 asti