P R O T E U S R A V E L E G E N D A P R O T E U S R A V E L E G E N D A P R O T E U S R A V E L E G E N D A P R O T E U S R A V E L E G E N D A P R O T E U S P R O T E U S P R O T E U S P R O T E U S P R O T E U S P R O T E U S P R O T E U S P R O T E U S P R O T E U S P R O T E U S P R O T E U S P R O T E U S P R O T E U S P R O T E U S P R O T E U S P R O T E U S P R O T E U S P R O T E U S P R O T E U S P R O T E U S P R O T E U S P R O T E U S P R O T E U S P R O T E U S P R O T E U S P R O T E U S P R O T E U S P R O T E U S P R O T E U S P R O T E U S P R O T E U S P R O T E U S P R O T E U S P R O T E U S P R O T E U S P R O T E U S P R O T E U S P R O T E U S P R O T E U S P R O T E U S P R O T E U S P R O T E U S P R O T E U S P R O T E U S P R O T E U S R A V E L E G E N D A R A V E L E G E N D A R A V E L E G E N D A R A V E L E G E N D A R A V E L E G E N D A R A V E L E G E N D A R A V E L E G E N D A R A V E L E G E N D A R A V E L E G E N D A R A V E L E G E N D A R A V E L E G E N D A R A V E L E G E N D A R A V E L E G E N D A R A V E L E G E N D A R A V E L E G E N D A 10/2022 JOULU–TAMMIKUU VOIMA.FI | TEEMA: RIIPPUVUUS P R O T E U S P R O T E U S P R O T E U S P R O T E U S P R O T E U S P R O T E U S P R O T E U S P R O T E U S P R O T E U S P R O T E U S P R O T E U S P R O T E U S P R O T E U S P R O T E U S P R O T E U S P R O T E U S P R O T E U S P R O T E U S P R O T E U S P R O T E U S P R O T E U S P R O T E U S P R O T E U S P R O T E U S P R O T E U S P R O T E U S P R O T E U S P R O T E U S P R O T E U S P R O T E U S P R O T E U S P R O T E U S P R O T E U S P R O T E U S P R O T E U S P R O T E U S P R O T E U S P R O T E U S P R O T E U S P R O T E U S P R O T E U S P R O T E U S P R O T E U S P R O T E U S P R O T E U S P R O T E U S R A V E L E G E N D A R A V E L E G E N D A R A V E L E G E N D A R A V E L E G E N D A R A V E L E G E N D A R A V E L E G E N D A R A V E L E G E N D A R A V E L E G E N D A R A V E L E G E N D A R A V E L E G E N D A R A V E L E G E N D A R A V E L E G E N D A R A V E L E G E N D A R A V E L E G E N D A R A V E L E G E N D A R A V E L E G E N D A MUKA NA VOIM AN TEATT ERILIITE
Anna lahjaksi unohtumaton lukuelämys Kristallista savuksi Kaija Saariahon maailma PEKKA HAKO Vahvasti kerronnallinen kirja kuljettaa lukijan syvälle aikamme säveltäjän, pariisilaistuneen Kaija Saariahon aistilliseen maailmaan. OTAVA Jalkapallon musta kirja Kuningaslaji ja rahan mahti HANNU AALTONEN, TAPIO KESKITALO Ajankohtainen ja asiantunteva kirja kansainvälisen jalkapallon muutoksesta ja rahan tuhovoimasta huippujalkapallossa. OTAVA 28 95 Luonnos. HELI LAAKSONEN ”Luonnonystävän hyvän mielen kirjaa lukiessa saa unohtaa katastrofit. Teksteistä leviävä ilo ei ole lainkaan vähäinen ansio.” – Suomen Kuvalehti OTAVA 27 95 Marraskuun mies ASKO SAHLBERG ”Sahlbergin kieli vyöryy voimalla ja hallitusti eteenpäin. Marraskuun mies on Sahlbergin mestariteos.” – Kulttuuritoimitus LIKE 28 95 Mitä Missä Milloin 2023 Suomen suosituin vuosikirja tiivistää tärkeimmät uutiset, ihmiset ja ilmiöt sanoin ja kuvin. Vanha tuttu MMM on joka vuosi uusi! OTAVA 17 95 Sturmbock Tutkimusmatka Lapin sodan linnoitteisiin ALEKSI RIKKINEN, EMIL KASTEHELMI Runsaasti kuvitettu teos paneutuu Lapin sodan suurimman puolustuslinjan, unohdetun Sturmbockin syntyyn ja merkitykseen. ATENA 30 95 Syvärin takana Päämajan kaukopartioosasto Vehniäinen 1941–1943 MIKKO PORVALI Suositun sotahistorioitsijan teos pureutuu asemasodan tiedusteluun ja sitoo suomalaiset kaukopartiot kansainvälisen vakoilun Paha valta Kuinka se muuttaa meitä kaikkia BRIAN KLAAS Turmeleeko valta vai vetääkö se puoleensa vain pahoja ihmisiä? Viihdyttävä ja oivaltava kirja sukeltaa vallan syövereihin. ATENA 28 95 Anna lahjaksi unohtumaton lukuelämys Anna lahjaksi unohtumaton lukuelämys Anna lahjaksi Ukko JARI TERVO, KATI TERVO JARI TERVO, KATI TERVO Suurisydäminen kertomus Suurisydäminen kertomus siitä, miten nelijalkainen siitä, miten nelijalkainen perheenjäsen muuttaa perheenjäsen muuttaa elämän ja saa katsomaan elämän ja saa katsomaan uusin silmin ihmisen uusin silmin ihmisen paikkaa maailmassa. paikkaa maailmassa. OTAVA 27 95 ”Liikuttava kirja.” ”Liikuttava kirja.” ”Liikuttava kirja.” ”Liikuttava kirja.” – Kotiliesi Anna lahjaksi unohtumaton lukuelämys Anna lahjaksi unohtumaton lukuelämys Anna lahjaksi Kristallista savuksi Kaija Saariahon maailma 30 95 Mitä Missä Milloin 2023 Suomen suosituin vuosi kirja tiivistää tärkeimmät uutiset, ihmiset ja ilmiöt sanoin ja kuvin. Vanha tuttu MMM on joka vuosi uusi! OTAVA 17 Va lik oi m a va ih te le e m yy m äl öi ttä in . Ka ts o m yy m äl äk oh ta in en sa at av uu s Su om al ai ne n. co m is ta . Syvärin takana Päämajan kaukopartioosasto Vehniäinen MIKKO PORVALI Suositun sotahistorioitsijan teos pureutuu asemasodan tiedusteluun ja sitoo suomalaiset kaukopartiot kansainvälisen vakoilun kansainvälisen vakoilun maailmaan. ATENA 30 95 kansainvälisen vakoilun maailmaan. ATENA 30 Finlandia-lautakunnan perusteluista: ”Vaikuttava läpileikkaus lähihistoriamme yhteiskunnasta ja politiikasta. Jalosen proosa ei mahtaile, ei korota itseään. Se hurmaa lukijansa pienieleisellä varmuudella.” 29 95 Stalker-vuodet OLLI JALONEN Finlandia-lautakunnan perusteluista: ”Vaikuttava läpileikkaus lähihistoriamme yhteiskunnasta ja politiikasta. Jalosen proosa ei mahtaile, ei korota itseään. Se hurmaa lukijansa pienieleisellä varmuudella.” OTAVA 29 95
Anna lahjaksi unohtumaton lukuelämys 27 95 30 95 29 95
KYSY KIRJAKAUPPIAALTASI TAI TILAA OSOITTEESTA SAMMAKKO.COM!
31.1.-5.2.2023 d oc p oi n tf es ti va l.f i
JOU LU JA TAM MIK UUN MER KKI TUO TTE ET ILMOITUS KIRJALLISUUTTA NÄYTTÄMÖILTÄ TIETEEN PÄIVÄT BRIANIN ELÄMÄT Vuonna 1979 brittilaulaja Brian Johnson oli haudannut rockunelmansa ja vaihtoi autojen tuulilaseja Englannin maanteillä. Kaikki muuttui, kun AC/DC:n laulaja Bon Scott menehtyi traagisesti ja Johnsonia pyydettiin liittymään bändiin. Johnson täytti suuret saappaat komeasti: Back in Black, Johnsonin ensimmäinen levy yhtyeen riveissä, nousi myydyimpien rockalbumien joukkoon 50 miljoonan myynnillään. Kaikkiaan yhtyeen levyjä on myyty yli 200 miljoonaa maailman laajuisesti. www.like.fi Suomen Näytelmäkirjailijat ja Käsikirjoittajat ry jakaa vuosittain näytelmäkirjallisuuspalkinto Lean parhaasta kotimaisesta näytelmätekstistä. Leanäytelmäantologiasta löytyvät tänä vuonna voittaneen Leea Klemolan ja Rosa-Maria Perän Minä, askartelijan lisäksi muut kilpailun finalistit, jotka olivat Taija Helmisen Onnellisinta on olla onnellinen, Kati Kaartisen Poika koodi ja Pipsa Longan Fyra dagar av närhet (ruot. Sofia Aminoff). Tilaukset: www.sunklo.fi Mitä jos koneoppimisen isä Frank Rosenblatt ei olisikaan kuollut vuonna 1971 veneonnettomuudessa, vaan Neuvostoliiton ydinsukellusvene olisi poiminut hänet turvaan ja vienyt salaiseen tukikohtaan kehittämään tekoälyä? Kaunokirjallisuuden Finlandiaehdokas Krysa on huima ajatusleikki siitä, miten pienestä maailman järjestys voi olla kiinni, mutta kertoo loppujen lopuksi enemmän meidän ajastamme kuin vaihtoehtoisesta todellisuudesta. www.aulakustannus.fi yhtyeen riveissä, nousi albumien joukkoon 50 miljoonan myynnillään. Kaikkiaan yhtyeen levyjä Kaikkiaan yhtyeen levyjä on myyty yli 200 miljooon myyty yli 200 miljoonaa maailman laajuisesti. naa maailman laajuisesti. ajastamme kuin vaihtoehtoisesta todellisuudesta. lisäksi muut kilpailun finalistit, jotka Taija Helmisen Onnellisinta on olla onKati Kaartisen Pipsa Fyra dagar Sofia Suomen suurin tiedetapahtuma Tieteen päivät järjestetään Helsingin yliopiston keskustakampuksella 11.–15.1.2023. Alku-teemaa lähestytään kymmenien eri tieteenalojen näkökulmista. Mistä ihmiskieli on saanut alkunsa? Miten hirmu myrskyt syntyvät? Voiko sukupolvien väliseen dialogiin syntyä uusi alku? Tapahtumaan on vapaa pääsy. www.tieteenpaivat.fi Antti Reini kasvoi yksinhuoltajaäidin poikana 1970luvun Kallion kovilla kaduilla ja Helsingin bändikämpillä. Jätettyään koulut kesken hän teki hanttihommia henkensä pitimiksi, reppureissasi ympäri Eurooppaa ja etsi pitkään itseään intuitioonsa luottaen. Tumman huumorin sävyttämä romaani näyttää, kuinka kapinoiva oman tiensä kulkija löysi tarkoituksensa näyttelijänä, lauluntekijänä, muusikkona ja kirjailijana ja onnistui vuosien mittaan kääntämään sisäisen vimmansa mielenrauhaksi. www.like.fi Kansainvälistä Lyhytelokuvapäivää vietetään jo 10. kertaa Suomessa! Lyhytelokuvapäivänä kuka tahansa voi järjestää pop up -elokuvanäytöksen omilla laitteillaan haluamassaan paikassa 14.12.–21.12. Lyhytelokuvapäivä tarjoaa elokuvat! Osallistuminen on helppoa: Ilmoittaudu mukaan tapahtuman verkkosivuilla, valitse mieleisesi elokuvapaketti ja järjestä omanlaisesi tapahtuma. www.lyhytelokuvapaiva.fi ANTTI REINI: SUNNUNTAI SUSANNA HELKE & ESSI VIITANEN (TOIM.): REPEÄMÄN KUVAT Yhteiskunnallisen ja poliittisen todellisuuden äärellä dokumentaarisen elokuvan tekijä kohtaa haasteen: miten tehdä näkymätön näkyväksi? Repeämän kuvat etsii taiteellisen ja tekijälähtöisen tutkimuksen näkökulmasta vastausta kysymykseen, millaisin keinoin dokumentaarinen kerronta voi tehdä näkyväksi yhteiskunnallista todellisuutta ja sen muutoksia. Repeämän kuvat on kirja yhteiskunnasta, politiikasta, hyvinvointivaltiosta ja sen murtumisesta sekä dokumentaarisesta elokuvasta kiinnostuneille. Tilaa kirja verkkokaupasta: shop.aalto.fi LEA-NÄYTELMÄANTOLOGIA 2022 SAMI TISSARI: KRYSA LYHYTELOKUVAPÄIVÄ 21.12. Ain o-S o? a O rjas nie m i Teatterin Uusi Alkukirjasto – TUA on esittävien taiteiden teksteihin keskittyvä kustannushanke. Sen ensimmäiset kolme peruskiveä ovat Noora Dadun Minun Palestiinani ja Fail -teospari, Kid Kokon tekstikonsertti Katoaminen – Passio / Disappearing – A Passion sekä Hanna Helavuoren Tuntoisia ruumiita -tekstikokelma. TUA – koska kirjallisuus tarvitsee draamaa. tuakirjasto.fi
10 / 2022 • 7 12.12.2022.–5.2.2023 SUOMALAISTEN MERKITTÄVIN riippuvuuden aiheuttaja on alkoholi. Yhteiskuntana suhteemme siihen onkin riippuvaiselle tyypillisen herkkänahkainen. Perustelemme tätä yhä kielto lakitraumalla ja sillä, että yhteiskunnassa on pyritty aina suitsimaan nimenomaan alempien luokkien rilluttelua. Juotiin sitten samppanjaa tai Sorbusta (jonnet ei muista), suomalaisittain tavanomainen juominen on kiistatta terveysriski ilman riippuvuuttakin. Yli puoli miljoonaa suomalaista dokaa vaarallisen paljon, ja suurin osa heistä on myös alkoholisteja. Riippuvuus taas tuo mukanaan joukon muita ongelmia. Yhtä kaikki alkoholismi on sa iraus eikä sairauden pitäisi viedä kenenkään ihmisoikeuksia. Näin kuitenkin käy, koska luokka näkyy myös sairauksissa. Yksi voi ostaa maailman parasta hoitoa, toinen on nopeasti kadulla. PÄIHDESAIRAUDEN PARADOKSI on siinä, että vaikka sitä ei valita, toipuminen on nimenomaan valittava. Se on vaikeaa, koska sairauden luonteeseen kuuluu sen kieltäminen. Jos ajatuskin elämästä ilman riippuvuuden aiheuttajaa kauhistuttaa, hiiviskellään vähintään rajan tuntumassa. Riippuvuuden ytimessä on pakko ja sietokyvyn kasvaminen aiheuttajasta riippumatta. Mikä enää riittää? Mitä tapahtuu, jos riippuvuuden aiheuttajaa ei ole saatavilla? Sosiaaliset haitat leimataan muiden pikkumaisuudeksi, elämä järjestetään riippuvuuden ympärille. Jos yhdestä riippuvuudesta päästäänkin, usein tilalle syntyy toinen. Riippuvuus voi syntyä moneen eri tarpeeseen. Se voi olla tunteiden turruttamista tai niiden säätelyä, todellisuuspakoa tai tyhjyyden täyttämistä, joskus pelkkää jännityksen hakemista. Usein se on psyyken puolustusmekanismi sietämättömässä tilanteessa ja siinä mielessä lyhytaikaisesti elämää säilyttävä, vaikka pidemmän päälle tuhoava. Riippuvuus tekee elämästä kaoottista, mutta sen takana on paradoksaalisesti yritys kontrolloida tunteita ja todellisuutta. Toinen vaihtoehto olisi kohdata ne. RIIPPUVAISEKSI VOI TULLA melkein mistä vain. Työriippuvuuteen yhteiskunnassa suorastaan kannustetaan, tunnustusten ja huomion jano nähdään tavoiteltavana kunnian himona. Kurikapitalismin ihmisellä on velvollisuus pitää itsensä ennen kaikkea työkuntoisena, harrastaa mieluummin maratoneja kuin perskännejä. Tähän peilaten on helppo nähdä alkoholin suurkulutuksen (näennäisen) vapauttava puoli. Mutta eivät riippuvuudet ole kuria ja kontrollia painottavan yhteiskuntamme vastakohta, vaan kolikon kääntöpuoli, varaventtiili. Tämä todellisuus näkyy myös sanonnassa rankka työ vaatii rankat huvit. Moni kynttilää molemmista päistä polttanut ei pääse koskaan terveenä eläkkeelle. Millaista arkea ja elämää ei tarvitsisi paeta? TÄMÄ ON VIIMEINEN päätoimittamani Voima. Vuoden aikana ilmestyneiden teemanumeroidemme aiheita ovat olleet muun muassa hoiva, pyhä ja kuolema. Vuoteni ruorissa on ollut antoisa, innostava ja opettavainen. Kiitos siitä kuuluu hienolle työyhteisöllemme, mutta ennen kaikkea sitoutuneille lukijoillemme. Teidän kanssanne ja teille on ollut ilo tehdä journalismia! Jatkan uuteen työhön, mutta uskon, että Voiman hyvä linja pitää jatkossakin. Lehdellä on tärkeä paikka suomalaisen journalismin kentällä. EMILIA MÄNNYNVÄLI Elämä, jota ei tarvitse paeta VOIMA Vellamonkatu 30 B , 3. krs, 00550 Helsinki, puhelin 044 238 5109, sähköposti voima@voima.? , toimituksen sähköposti toimitus@voima.? , voima.? | PÄÄTOIMITTAJA Emilia Männynväli | ULKOASU Antti Kukkonen, mainosgraa? kko Pinja Nikki | TOIMITUS Kukka-Maria Ahokas, Aleksandra Aksenova, Julius Halme, Elisa Helenius, Matilda Koivisto, Antti Kurko, Meri Mäkilä, Nauska, Pinja Nikki, Mika Pekkola, Salla Piirainen, So? ya Pikunova, Tuomas Rantanen, Iida Simes, Jari Tamminen & Miia Vispilä | TOIMITUSJOHTAJA Teemu Matinpuro | YHTEYSPÄÄLLIKKÖ Antti Kurko 040 834 0286 | KUSTANNUSPÄÄLLIKKÖ Tuomas Rantanen 040 507?7165 | MARKKINOINTIKOORDINAATTORI Pinja Nikki | AVUSTAJINA TÄSSÄ NUMEROSSA Britanie Arroyo, Ninni Kairisalo, Eleonoora Karttunen, Taneli Kemppi, Ennu Leiwo, Julie Miettilä, Saara Paatero, Henri Salonen, Sina Sarpola, Ari Turunen & Karsten Volle | JULKAISIJA Voima Kustannus Oy | YHTIÖN OSAKKAAT Rosebud Books Oy, Luonto-Liitto, Maan ystävät, Suomen Rauhanpuolustajat, Tuomas Hiilamo, Vilppu Rantanen & Tuomas Rantanen | JAKELU Jari Tamminen 050 331 4357 | TILAUKSET kauppa.voima.? , tilaukset@voima.? , Antti Kurko 040 834 0286 | VOIMAN VUOSITILAUS 10 numeroa 39 euroa | PAINO Sanoma Manu, Tampere | PAINOS 60?000 | ISSN 1457-1005 (painettu) 2737-3029 (verkkojulkaisu) | REKISTERISELOSTE voima.? /rekisteriseloste 10 Ka ns i: N au sk a N au sk a Pääkirjoitus JOU LU JA TAM MIK UUN MER KKI TUO TTE ET ILMOITUS KIRJALLISUUTTA NÄYTTÄMÖILTÄ TIETEEN PÄIVÄT BRIANIN ELÄMÄT Vuonna 1979 brittilaulaja Brian Johnson oli haudannut rockunelmansa ja vaihtoi autojen tuulilaseja Englannin maanteillä. Kaikki muuttui, kun AC/DC:n laulaja Bon Scott menehtyi traagisesti ja Johnsonia pyydettiin liittymään bändiin. Johnson täytti suuret saappaat komeasti: Back in Black, Johnsonin ensimmäinen levy yhtyeen riveissä, nousi myydyimpien rockalbumien joukkoon 50 miljoonan myynnillään. Kaikkiaan yhtyeen levyjä on myyty yli 200 miljoonaa maailman laajuisesti. www.like.fi Suomen Näytelmäkirjailijat ja Käsikirjoittajat ry jakaa vuosittain näytelmäkirjallisuuspalkinto Lean parhaasta kotimaisesta näytelmätekstistä. Leanäytelmäantologiasta löytyvät tänä vuonna voittaneen Leea Klemolan ja Rosa-Maria Perän Minä, askartelijan lisäksi muut kilpailun finalistit, jotka olivat Taija Helmisen Onnellisinta on olla onnellinen, Kati Kaartisen Poika koodi ja Pipsa Longan Fyra dagar av närhet (ruot. Sofia Aminoff). Tilaukset: www.sunklo.fi Mitä jos koneoppimisen isä Frank Rosenblatt ei olisikaan kuollut vuonna 1971 veneonnettomuudessa, vaan Neuvostoliiton ydinsukellusvene olisi poiminut hänet turvaan ja vienyt salaiseen tukikohtaan kehittämään tekoälyä? Kaunokirjallisuuden Finlandiaehdokas Krysa on huima ajatusleikki siitä, miten pienestä maailman järjestys voi olla kiinni, mutta kertoo loppujen lopuksi enemmän meidän ajastamme kuin vaihtoehtoisesta todellisuudesta. www.aulakustannus.fi yhtyeen riveissä, nousi albumien joukkoon 50 miljoonan myynnillään. Kaikkiaan yhtyeen levyjä Kaikkiaan yhtyeen levyjä on myyty yli 200 miljooon myyty yli 200 miljoonaa maailman laajuisesti. naa maailman laajuisesti. ajastamme kuin vaihtoehtoisesta todellisuudesta. lisäksi muut kilpailun finalistit, jotka Taija Helmisen Onnellisinta on olla onKati Kaartisen Pipsa Fyra dagar Sofia Suomen suurin tiedetapahtuma Tieteen päivät järjestetään Helsingin yliopiston keskustakampuksella 11.–15.1.2023. Alku-teemaa lähestytään kymmenien eri tieteenalojen näkökulmista. Mistä ihmiskieli on saanut alkunsa? Miten hirmu myrskyt syntyvät? Voiko sukupolvien väliseen dialogiin syntyä uusi alku? Tapahtumaan on vapaa pääsy. www.tieteenpaivat.fi Antti Reini kasvoi yksinhuoltajaäidin poikana 1970luvun Kallion kovilla kaduilla ja Helsingin bändikämpillä. Jätettyään koulut kesken hän teki hanttihommia henkensä pitimiksi, reppureissasi ympäri Eurooppaa ja etsi pitkään itseään intuitioonsa luottaen. Tumman huumorin sävyttämä romaani näyttää, kuinka kapinoiva oman tiensä kulkija löysi tarkoituksensa näyttelijänä, lauluntekijänä, muusikkona ja kirjailijana ja onnistui vuosien mittaan kääntämään sisäisen vimmansa mielenrauhaksi. www.like.fi Kansainvälistä Lyhytelokuvapäivää vietetään jo 10. kertaa Suomessa! Lyhytelokuvapäivänä kuka tahansa voi järjestää pop up -elokuvanäytöksen omilla laitteillaan haluamassaan paikassa 14.12.–21.12. Lyhytelokuvapäivä tarjoaa elokuvat! Osallistuminen on helppoa: Ilmoittaudu mukaan tapahtuman verkkosivuilla, valitse mieleisesi elokuvapaketti ja järjestä omanlaisesi tapahtuma. www.lyhytelokuvapaiva.fi ANTTI REINI: SUNNUNTAI SUSANNA HELKE & ESSI VIITANEN (TOIM.): REPEÄMÄN KUVAT Yhteiskunnallisen ja poliittisen todellisuuden äärellä dokumentaarisen elokuvan tekijä kohtaa haasteen: miten tehdä näkymätön näkyväksi? Repeämän kuvat etsii taiteellisen ja tekijälähtöisen tutkimuksen näkökulmasta vastausta kysymykseen, millaisin keinoin dokumentaarinen kerronta voi tehdä näkyväksi yhteiskunnallista todellisuutta ja sen muutoksia. Repeämän kuvat on kirja yhteiskunnasta, politiikasta, hyvinvointivaltiosta ja sen murtumisesta sekä dokumentaarisesta elokuvasta kiinnostuneille. Tilaa kirja verkkokaupasta: shop.aalto.fi LEA-NÄYTELMÄANTOLOGIA 2022 SAMI TISSARI: KRYSA LYHYTELOKUVAPÄIVÄ 21.12. Ain o-S o? a O rjas nie m i Teatterin Uusi Alkukirjasto – TUA on esittävien taiteiden teksteihin keskittyvä kustannushanke. Sen ensimmäiset kolme peruskiveä ovat Noora Dadun Minun Palestiinani ja Fail -teospari, Kid Kokon tekstikonsertti Katoaminen – Passio / Disappearing – A Passion sekä Hanna Helavuoren Tuntoisia ruumiita -tekstikokelma. TUA – koska kirjallisuus tarvitsee draamaa. tuakirjasto.fi TÄSSÄ LEHDESSÄ MUUN MUASSA TÄMÄN LEHDEN välissä on Voiman Teatteriliite. Sen päätoimittajana toimii Voimasta tuttu Iida Simes. Lehti käsittelee esittävien taiteiden ajankohtaisia näkymiä. 10 Ayahuasca SUBUTEX-KAUPUNKI 40 44 DocPoint 13 8 Novaja Gazeta 17 Amazonia ja koka
8 • 10 / 2022 RAFIDA, 42, Helsinki ”Riippuvuus menestyksestä on tärkeää. Nainen voi tehdä mitä vain, jos on sisäisesti vahva.” PASI, 48, Helsinki ”En näkisi ollenkaan pahana esimerkiksi positiivista riippuvuutta urheilusta, elokuvista tai kulttuurista. Ei se kaikki aina ole pahasta.” DEV, 27, Butwal ”Työstä voi olla positiivisella tavalla riippuvainen. Joskus saatan alkaa tehdä töitä kannettavalla tietokoneellani jopa keskellä yötä, ja olen sitten väsynyt seuraavana päivänä.” ALEX, 26, Helsinki ”Riippuvuus musiikin kuuntelusta on positiivista. Välillä tarvitsee hyvää draivia, ja toisaalta musiikki voi olla myös rauhoittavaa.” Mikä on positiivista riippuvuutta? Mielipide TEKSTI JA KUVAT MATILDA KOIVISTO TEKSTI TUOMAS RANTANEN & ARI TURUNEN KUVA TUOMAS RANTANEN Novaja Gazeta avaa uusia ovia Venäjän nykyhallintoa Riikaan paennut lehti etsii uusia lukijoita Euroopasta. ”P IDÄN TÄRKEÄNÄ , että Novaja Gazeta ei lopettanut toimintaansa, vaikka se kiellettiin Venäjällä”, kertoo Kirill Martynov, Novaja Gazeta Europen päätoimittaja. ”Lehti jatkoi ilmestymistään Latviassa kymmenen päivän tauon jälkeen. Mutta kun lehti muuttaa ulkomaille, on suuri vaara, että se hukkaa oman yleisönsä ja muodostuu vain pieneksi maahanmuuttajien kanavaksi.” Marginalisoitumista välttääkseen Martynov haluaa kehittää Novaja Gazetasta ainutlaatuisen venäjänkielinen median, joka keskittyy Venäjän ja Ukrainan tilanteen ohella koko Eurooppaan. Pelkästään EU:n alueella asuu kymmenen miljoonaa ihmistä, jotka puhuvat äidinkielenään venäjää. Martynov on huolissaan siitä, miten monet yhdistävät venäjän kielen ennen kaikkea valtion propagandaan ja viihteeseen. Hän muistuttaa, ettei venäjä ole pelkästään propagandan kieli. ”Eikä lehtemme ei ole suunnattu vain Venäjän pakolaisille. Haluamme tehdä lehdestä vakavasti otettavan median Euroopassa, Euroopalle ja Euroopasta.” Novaja Gazeta Europe on riippuvainen lahjoittajista. Kustannuksista viidennes saadaan katettua Friends of Novaja Gazeta -verkostolta. ”Ymmärrän Venäjälle asetettujen talouspakotteiden tärkeyden, mutta siinä sivussa se tuottaa tietenkin vahinkoa myös kaltaisillemme riippumattomille toimijoille. Meillä ei ole mitään laillista keinoa saada tuloja tilaajilta eikä lahjoituksia Venäjällä asuvilta lukijoiltamme”, Martynov huokaa. ”Yritämme käyttää oma erityistä tarinaamme saadaksemme tukijoita. Nähdäkseni tämä on kaltaisellemme tiedotusvälineelle aika normaali aloitustilanne.” Venäjän syöksykierre Presidentti Putinin hallinnosta Novaja Gazeta on kirjoittanut kriittisesti vuosia. Lehden entinen päätoimittaja Dimitri Muratov sai yhdessä fi lippii niläisen Maria Ressan kanssa Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 2021. Perusteluna oli molempien pitkäjännitteinen työskentely sananvapauden ja hyvän journalismin puolesta. Martynov ihmettelee, miten naiivisti lännen poliitikot suhtautuivat Putiniin ennen Ukrainan kriisiä. Martynovin mukaan Putin on rikollinen, huligaani ja kiusaaja: henkilö, joka rääkkää pienempiään ja puhuu alatyylisesti. Edes neuvostojohtajat eivät puhuneet niin aggressiivisesti ja vulgaaristi kuin Putin. ”Putin ei ole suuri ajattelija, vaan rikollisen alakulttuurin edustaja”, Martynov tuhahtaa. Tätä ei Martynovin mukaan ole oikeastaan koskaan lännessä hoksattu, vaan on luultu, että Putin pelaa jotakin geopoliittista peliä. Mutta Putin ei ole mikään Bismarck. Esimerkiksi kirjailija Viktor Jerofejev käyttää Putinista sanaa gopnik, pikkunilkki. Martynovin mielestä Venäjän tilanne on erityisen sekava siksi, että pelisäännöt muuttuvat koko ajan eikä kukaan oikein tiedä mitkä on sallittua ja mikä ei. ”Esimerkiksi monet tunnetut ja vaikutus valtaiset saattavat hyvin kutsua televisiossa sotaa sodaksi samaan aikaan kun tavalliset ihmiset saavat siitä syytteen.” Ensi vuosi ratkaisee Tilanteen kehityksessä ratkaisevaa on, että yhä useamman venäläisen on pakko muuttaa elämäntapojaan. Nekin, joiden ei tarvitse lähteä itse sotimaan, ovat jo huomanneet arjessaan, että länsimaisia tavaroita ei ole enää saatavilla. ”Uskon, että ensi vuosi on ratkaiseva tässä prosessissa. Tosin on mahdoton sanoa mihin tämä kaikki siellä johtaa. Venäjän romahtaminen voi olla erittäin vaarallista, paitsi venä läisille itselleen, myös heidän naapureilleen, eikä vähiten ydinaseiden takia.” Martynovin mukaan toinen skenaario on, että Putin jollakin tavalla saa haluamansa. ”No, se olisi kamalaa. En silti oikein ymmärrä, mitä optimistisia vaihtoehtoja meillä voisi olla”, hän huokaa. Pitempi juttu Le Monde diplomatiquen Suomen edition numerossa 6/2022. www.mondediplo.?
10 / 2022 • 9 Karstein Volle TEKSTI MIIA VISTILÄ Yksinäisyys ja rahanpuute huolettavat jouluna Joulun aika näkyy keskusteluapua tarjoavan Mieli Ry:n Kriisipuhelimessa. J OULU on Mieli Ry:ssä Kriisipuhelin-soittojen sesonkiaikaa. Soittojen määrä alkaa kasvaa jo ennen joulua, ja enimmillään soittoyrityksiä on vuorokaudessa noin 1 400. Lähestyvässä joulussa soittajia ahdistavat jouluna sukujouluissa mahdollisesti syttyvät riidat ihmisten välillä ja se, ettei ole mahdollista järjestää kaivatunlaista joulua. Yhteisöllisessä juhlassa monia ahdistaa myös yksinäisyys, josta puhutaan eniten jouluaattona. ”Rahat eivät riitä ostamaan lapsille heidän toivomiaan lahjoja tai ei ole voimia tehdä joulun eteen mitä haluaisi”, kertoo soittojen teemoista Kriisipuhelimen päällikkö, sosiaalipsykologi Susanna Winter. Neuvoja väkivallan uhkaan Valtakunnallisen ja maksuttoman Kriisipuhelimen päivystäjät eivät kerro, mitä soittajan pitäisi tehdä, vaan auttavat kuuntelemalla, kysymyksiä esittämällä ja läsnäolollaan ihmistä löytämään keinoja rauhoittaa itseään sekä omia voimavaroja ja ratkaisuja tilanteeseen. Pelättyihin riitoihin liittyy usein päihteiden käyttöä ja monesti myös väkivallan uhkaa. ”Jos tilanteeseen liittyy väkivaltaa tai sen uhkaa, otamme asian puheeksi ja neuvomme miten toimia”, Winter tarkentaa. ”Neuvomme soittajaa itse olemaan yhteydessä hätäkeskukseen, mutta jos se ei ole mahdollista, myös Kriisipuhelin-päivystäjä voi sen tehdä. Päivystäjällä ei lähtökohtaisesti ole soittajasta muita tietoja kuin mitä soittaja kertoo, palvelu on anonyymi.” Itsetuhoisuus lisääntynyt Vaikka Kriisipuhelimeen tulleiden soittojen määrä heijastaa myös palvelujen tarjonnan muutoksia, Kriisipuhelimeen tulleiden soittojen perusteella itsetuhoisuus on lisääntynyt erityisesti nuorilla naisilla. Winterin mukaan psyykkinen hyvin vointi lähtee perheestä ja lapsuudesta. ”Kodin, päiväkodin ja koulun pitäisi olla riittävän vakaita ja turvallisia ympäristöjä lapsille. Tarvitaan riittävän pieniä ryhmiä ja pysyviä aikuissuhteita ja sitä, että aikuiset jaksavat kohdata lasten tunteita. Tällaisessa ympäristössä nuorille kasvaa vakaa minäkuva. Jos tällaisia ympäristöjä ei lapsilla ole, ongelmat näkyvät viimeistään viidentoista tai kahdenkymmenen vuoden päästä.” Winter kaipaa asennemuutosta myös yhteiskuntaan laajemmin ”Tarvitaan yhteen hiileen puhaltamista korostavaa eikä hajottavaa viestintää. Uskoa siihen, että ihmiset tekevät parhaansa ja kyllä me yhdessä tästä selvitään.” Mieli Ry:n Kriisipuhelin palvelee vuoro kauden ympäri numerossa 09 2525 0111 V OIMA-LEHDEN päätoimittajana vuoden 2022 alusta toiminut Emilia Männynväli (aiemmin Kukkala) siirtyy vuoden vaihteessa Kansan Uutisten toimituspäälliköksi. Voima Kustannus Oy:n hallitus on valinnut hänen seuraajakseen Emilia Miettisen 1. tammikuuta 2023 alkaen. Miettinen on toiminut viimeiset kaksi vuotta Le Monde diplomatiquen Kirjallisuusliitteen vastaavana toimittajana. Valmistuttuaan filosofian maisteriksi Helsingin yliopistosta hän on työskennellyt kustannusalalla. Voiman päätoimittajaksi hän siirtyy vanhempainvapaalta Aula & Co:n myyntipäällikön tehtävistä. ”Turuille ja toreille jalkautuvana, mutta myös verkossa ilmestyvänä ilmaisjakelulehtenä Voima on erittäin saavutettava, ja siten poikkeuksellisen merkittävä journalistinen ääni Suomessa. Maan suurilevikkisimpänä yhteiskunnallisena kulttuurilehtenä Voimalla on tärkeä tehtävä tuoda esiin asioita ja ääniä, jotka jäävät yhteiskunnallisessa keskustelussa liian vähälle huomiolle, mutta myös raivata lisää tilaa laadukkaalle kulttuurijournalismille kautta eri taiteenalojen. Näitä tehtäviä aion vaalia. Kirjallisuustaustaisena ihmisenä uumoilisin, että kirjallisuuden merkitys Voimassa – sekä lehdessä että sen oheisjulkaisuissa kuten podcast-tarjonnassa – ei tulevaisuudessa ainakaan vähene”, sanoo Miettinen. Hän kertoo lukeneensa Voima-lehteä lähestulkoon yhtä kauan kuin se on ollut olemassa. ”Nuorena opiskelijana löysin sieltä yhtä aikaa tuoreita, jopa identiteettiäni muokanneita näkökulmia maailmaan, mutta myös itselleni jo valmiiksi tuttuja ja tärkeitä arvoja, kuten yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus ja moniäänisyys. Olen iloinen, kiitollinen ja ylpeä, että saan nyt tilaisuuden liittyä siihen verrattomaan joukkoon, joka tekee Voimaa suurella sydämellä ja ammatti taidolla.” Emilia Miettinen Voiman päätoimittajaksi M ad er eu ge ne an dr ew Vo im a
10 • 10 / 2022 Ayahuasca on kasvava bisnes Sadith Silvanon mukaan ayahuasca on alkuperäis kansojen perinnelääke, jonka puoskarit ovat kaupallistaneet. TEKSTI KUKKA-MARIA AHOKAS KUVA BRITANIE ARROYO ”M AESTRANI pitää minusta huolta ja taistelee sieluni puolesta, kun juon ayahuascaa. Hänen laulunsa avaavat mielen portit, jolloin hän näkee, pystyykö potilas voittamaan pimeyden.” Näin sanoo Sadith Silvano, 34, joka on vastannut puhelimeen kotonaan Limassa. Hän on kiireinen, sillä hän on ollut juuri ollut järjestämässä Amazon-kulttuurifestivaalia kaupungilla. Silvano on maailmalla ja sosiaalisessa mediassa tunnettu ihmisoikeusvaikuttaja, kuvataiteilija, muotisuunnittelija ja ympäristöaktivisti, joka kuuluu Perun Amazonialla asuvaan shipibokonibo-alkuperäiskansaan. Shipibot tunnetaan vuosituhantisesta kasviparannustaidostaan. Etenkin heidän käyttämänsä ayahuasca herättää kiinnostusta läntisessä maailmassa. Amazonialla luonnonvaraisesti kasvava köynnöskasvi – tai oikeastaan kasviheimo, johon kuuluu useita lajeja – sisältää dimetyylitryptamiini-psykedeeliä, joka aiheuttaa voimakkaita aisti harhoja. Ne voivat viedä potilaan henkiselle matkalle. Kasvin käytön tuntevat myös muut Amazonian alkuperäiskansat, jotka asuvat etupäässä Perun, Kolum bian, Ecuadorin ja Brasilian valtioiden alueella. Ayahuascalla on keskeinen rooli myös maailmankatsomuksessa. ”Mutta minun mielestäni ayahuasca on ennen kaikkea lääke, jolla autetaan sairastuneita.” 3 000 euron retriitti sademetsässä Esoteerisen turismin suosio on räjähtänyt Perun Amazonialla. New age -henkisiä parannuskeskuksia on noussut ympäri sademetsäaluetta ja seremoniaajan voi varata kätevästi netissä. Mainokset ovat täynnä shipibokulttuurin seremoniakuvastoa, mutta monien keskusten omistajat ovat ulkomaalaisia. Kasvi on jo loppunut joiltakin esiintymisalueiltaan suuren kysynnän vuoksi. Retriitin hinta alkaa 100 dollarista, ja kiinnostuneille kaupitellaan myös 3 000 dollaria maksavaa opintojaksoa, jonka aikana ulkomaalainen turisti voi kouluttautua ”šamaaniksi”. Se on iso tulo maassa, jossa työntekijän keskipalkka on 375 euroa kuussa. Myös Suomessa on lehtitietojen mukaan pidetty ayahuascaseremonioita, joita järjestää joukko kasviparannuksesta innostuneita henkilöitä. Tieto retriiteistä kulkee puskaradion kautta, sillä psykedeelin maahantuonti on laitonta. Voiko hengellisen rituaalin kaupallistaa näin? Jotkin alkuperäiskansayhteisöjen johtajat sanovat, että ei. Kyseessä on uskonnollinen kulttuuriperintö, ei pelkkä päihdyttävä aine. Toiset yhteisöt ottavat tulot vastaan ilolla. Heidän mukaansa kaupallistaminen tapahtui jo, joten tärkeintä olisi varmistaa, että lääkkeen ”keksijät” saisivat mahdollisimman suuren hyödyn. Perulainen vaikuttaja Sadith Silvano tunnetaan myös muotisuunnittelijana, jonka mallistoissa näkyy vaikutteita perinneasusta. Kuvioissa näkyy Amazonin kasveja kuten ayahuascaköynnös.
IKUINEN COPPER V UONNA 1990 Vienanmeren etelärannalla, Severodvinskin kaupungin liepeillä, telakalla juhlittiin. Oli saatu valmiiksi uusi APL, atomnaja podvodnaja lodka, ydin sukellusvene. Tälle 154 metriä pitkälle neuvostoliittolaisen insinööritaidon huipentumalle annettiin aluksi nimi APL K-141. Venäjän Antey-luokan, Naton Oscar II -luokan, veneenä sen sisuksiin mahtui kaksi ydinreaktoria, 24 torpedoa, muutama risteilyohjus ja 118 ihmisen henkilökunta matruuseista kapteeniin. Kapasiteetti oli laskettu tuhoamaan kaikki Yhdysvaltojen lentotukialukset. Vuonna 1994 alukselle annettiin uusi nimi: Kursk. Se upposi miehistöineen Barentsinmereen 12. elokuuta 2000. Kurskin surullinen kohtalo symboloimassa Venäjän asevoimien ja demokratian yhtäaikaista rapautumista on ollut Voiman kestoaiheita koko lehden olemassaolon ajan. Aihe ui myös taidejuttuun Voimassa 7/2006. Saksalaista journalismin apurahaa hyödyntänyt Päivi Nikkilä haastatteli kuvanveistäjä Markus Copperia (s. 1968) Berliinissä. Monet Copperin järkälemäiset ja järisyttävät teokset tekivät Nikkilään suuren vaikutuksen. Vielä tuoreessa muistissa olleen Kurskin tragedian innoittamaa teosta Copper kommentoi maailmanpoliittisesti. ”Kursk, työnimeltään Sukeltajat, syntyi venäläisen Kursk-sukellusveneen kohtalosta. ’Kaverit oli kuolemaantuomittuja, koska Venäjän laivasto ei ottanut Norjan tarjoamaa apua vastaan.’” ENNEN HA ASTATTELUA Päivi Nikkilä ei ollut koskaan tavannut Copperia. Saapuessaan paikalle hän ei tiennyt mitä odottaa. ”Asfalttipihalle asetetun pöydän päällä lojuu muutama kuppi ja pari punaviinipulloa. Edellisenä iltana on näemmä harrastettu taiteilijaelämää.”, Nikkilä kirjoitti. ”Olen kuvanveistäjä Markus Copperin työhuoneella itäisessä Berliinissä, Weißenseessä. Suuressa punatiilisessä, Hitlerin rakennuttamassa tehdasrakennuksessa työskentelee satakunta taiteilijaa. Copper nojaa tuolissaan taaksepäin naama virneessä. Päällään hänellä on sinioranssi Volvon työtakki ja kuluneet haalarit. Vasen käsi on verhottu mustaan nahkahanskaan, käsi hanskan sisällä on metallia.” Nikkilästä oli hauskaa, etteivät mielikuvat Copperista vastanneet todellisuutta. Sirkkelillä toisen kätensä poistanut tuomio päivän pasuuna oli haastateltavana ”tosi rento ja mukava”, Nikkilä kertoo vuonna 2022. Ja tunnollisena toimittajana Nikkilä halusi tavata useam mankin kerran, mikä ei ollut Copperille ongelma. ”Kävin siellä Weißenseessä ainakin kolme kertaa, ja tapasimme vielä Suomessa. Halusin tarkistaa ja täydentää juttua. Minulla ovat haastattelut tallella Minidiscillä.” SEKÄ COPPERIN TEOKSET että Nikkilän haastattelut ovat nyt kulttuurisia aarteita. Markus Copperin maallisen ruumiin elämä päättyi 50-vuo tiaana vuonna 2018. Mutta hänen työnsä elävät. Kuten hän Voimassa sanoi, ”työ seisoo siinä. Onko työ valinnut minut vai minä työni, vaikea sanoa. Mikään ei vedä vertoja sille tunteelle. Tämä on elämän tarkoitus.” Markus Copper: Metallin maku Kiasmassa 26.2.2023 asti. TEKSTI IIDA SIMES Silvano edustaa ensimmäistä koulukuntaa. ”Sairaiden ihmisten hoitaminen ei saisi olla bisnestä, mutta läntisessä maailmassa se on kauppatavaraa. Huijarit ovat kapitalisoineet perinnelääkkeemme, mikä on myös potilaille vaarallista. Mutta en voi puhua parantajien puolesta. Maestrani tuntee nämä jutut paremmin, soita hänelle.” Maestran taito kulkee suvussa ”Juon ayahuascaa ensin itse voidakseni olla yhteydessä potilaan energiaan. Näin näen, mikä häntä vaivaa ja mitä lääkettä hän tarvitsee”, Sadith Silvanon oma parantaja, maestra Lourdes Mahua kertoo työskentelytavastaan. Mahua sanoo, että asiakkaat etsivät parannusta moniin vaivoihin: huonoon näköön, selkäkipuun, syöpään tai henkisiin ongelmiin, jotka johtuvat riitelystä perheen kanssa. Viisikymmentävuotias rouva asuu sademetsäalueella, ja hänen kotiinsa on lähimmästä kaupungista Pucallpasta jokea pitkin kahdeksan tunnin matka hitaalla veneellä tai kolmen tunnin matka pikaveneellä. Nyt hän on kuitenkin käymässä pääkaupungissa etsimässä asiakkaita. Pandemia vei häneltä työt ja kaikki säästöt, joiden avulla hän aikoi rakentaa oman retriittikeskuksen. Nykyisellään hän ei pysty kilpailemaan asiakkaista suurten matkanjärjestäjien kanssa. Ayahuascaseremonioissa osallistujat kokevat usein harmonista yhteyttä luonnon kasveihin, eläimiin, esivanhempiinsa ja traumoihinsa. Länsimaisen psykiatrian kielelle käännettynä voidaan sanoa, että ihmisen aistit sekoittuvat toisiinsa ja psyyken defenssimekanismit avautuvat, jolloin syntyy mahdollisuus tarkastella tiedostamatonta mieltä. Parantaja eli terapeutti luo turvallisen tilan. ”Liikun pimeyden reunalla ja autan potilastani, laulan shipibo-kielellä ja johdatan ihmistä matkalla. Työskentelen oman kehoni ja mieleni avulla johdattaakseni huonon energian pois.” Parannustaito kulkee suvuissa. Mahua oppi sen isältään, joka oppi sen omalta isältään. Osana opiskelua hän paastosi ja asui sademetsässä kuukausien ajan oppiakseen työn, joka on fyysisesti ja psyykkisesti väsyttävää. Hänen mukaansa on vaarallista käyttää ayahuascaa ilman kulttuurista tietämystä. ”Huijareita on liikkeellä. He vievät ihmisten rahat eivätkä paranna ketään. Päin vastoin, potilaat voivat joutua vaaraan.” Potilaita on kuollut amatöörien johtamissa seremonioissa sydänpysähdykseen, toiset ovat joutuneet psykoosiin. ”Varmistan, että annostus on oikea ja potilas pääsee takaisin tähän maailmaan. Irrotan ayahuascan voiman ihmisestä, muuten sielu voi jäädä sille tielleen. Minun käsissäni ihmiset tervehtyvät.” Mahua toivottaa ulkomaalaiset tervetulleiksi. Hän kertoo rakentavansa retriittikeskuksen heti kun on saanut säästettyä tarvittavat varat. Kotikylä tarvitsee rahaa jälleenrakennukseen, sillä koronavirus vei yhteisön jäseniä hautaan ja tuhosi toimeentulon. Sen enempää hän ei halua kommentoida politiikkaa. ”Sadith tuntee nämä politiikkajutut paremmin, kysy häneltä.” Amazonian alkuperäis kansat ovat vaarassa Sadith Silvano tekee suuria muraaleja, ja taiteellisen työnsä myötä hänet on kutsuttu puhumaan alkuperäiskansojen oikeuksista Eurooppaan. Ensin hän puhui harmoniasta maailman kanssa, mutta kun aihe kääntyy politiikkaan, puhe terävöityy. ”Kulttuurimme kiinnostaa maailmalla, mistä tunnen ylpeyttä. Mutta Amazonialla on käynnissä vakava konflikti. Teemme vastarintaa vuodesta toiseen emmekä saa oikeutta. Alkuperäiskansat ovat vaarassa.” Hän viittaa energiayhtiöihin. Amazonin sademetsäalueella on paljon öljyja maakaasuvarantoja, ja niitä etsiville yhtiöille on myönnetty viime vuosina ennätysmäärä toimilupia. Lain mukaan yhtiön pitäisi kysyä asukkailta ennakkosuostumus, saako heidän asuinalueilleen tulla poraamaan. Tätä oikeutta rikotaan jatkuvasti, ja vahinkojen ehkäisy on suurpiirteistä. Oxfamin raportin mukaan raakaöljyputket ovat vuotaneet Perun Amazonialla lähes 566 kertaa 20 vuoden aikana. ”Öljy saastuttaa vedet ja sairastuttaa kylämme mummot, papat ja vauvat, mutta meitä ei kuulla”, Silvano sanoo. Yhteisöt yrittävät suojella omia maitaan, mutta eivät saa korruption vuoksi kanteitaan oikeuteen. Maassa onkin meneillään yli 200 sosiaalista konfliktia, Perun oikeusasiamies raportoi. ”Vain poliittisen painostuksen kautta valtio herää horroksestaan. Meillä on pelissä kaikki.” Protestointi on alkuperäiskansoille vaarallista: vuosina 2012–2021 Perussa murhattiin 57 ympäristöaktivistia, ja murhat liittyvät maankäyttökonflikteihin. Kuuluisa ayuahuascaparantaja, 80-vuotias ihmisoikeusaktivisti Olivia Arévalo murhattiin vuonna 2018. Tapaus liittyy konfliktiin, jossa shipi bojen käyttöoikeus perinteisiin maihinsa oli vaarassa. ”Kaikki kasvien ystävät, levittäkää tietoa kansainvälisesti”, Silvano kehottaa. Terveysturistit voisivat ajaa omissa maissaan poliittista muutosta, jotta Amazonian tuho pysähtyy, Silvano ehdottaa. Katse pitäisi kääntää yksilön henkisistä ongelmista kohti yhteisöä, jotta kollektiivinen toipuminen voi alkaa. Pe tri Vir tan en / Ka nsa llisg alle ria Ensimmäinen Voimalehti ilmestyi marras kuussa 1999. Sarja pa laa aiheisiin ja teemoihin, joita Voima on käsi tellyt parin vuosi kymmenen aikana. AMAZONIAN KANSAT KAMPPAILEVAT OIKEUKSISTAAN. Markus Copper: Kursk
12 • 10 / 2022 TEKSTI JARI TAMMINEN KUVA HÄIRIKÖT-PÄÄMAJA Uhkapelien tuotoilla rahoitetaan Suomessa hienoja hankkeita. Siksi pelaamisen haittoja katsotaan sormien läpi. Suomalainen häviää aina ARVO YLPPÖ KEKSI, ETTÄ MEILLÄ ON JÄRJESTÖJÄ, JOTKA TARVITSEVAT RAHAA JA NIISTÄ AUTOMAATEISTA SITÄ RAHAA SAA. V EIKKAUKSEN RAHAPELEIHIN kuuluvat markettien auloista tutut peliautomaatit, lotto, kasinot peleineen, raaputus arvat, lukemattomat nettipelit ja ravien totoa minen. Nämä ovat viihdettä ja unelmien ostamista, kansanterveyden ja kulttuurin rahoittamista, tulonsiirtoja matalaja keskituloisilta varakkaille ja riippuvuuden ylläpitoa, jota voi verrata huumeiden myymiseen narkomaaneille. Rahapelien merkitys riippuukin siitä, kenen vinkkelistä asiaa tarkastelee. Suomessa valtio on koettu toimijaksi, joka kantaa huolta pelaajien oikeuksien toteutumisesta ja vastuuta pelaamisen tuottamien haittojen hoitamisesta. Valtio hallinnoi tätä rahapelimonopolia Veikkauksen kautta. Veikkauksen asemaan liittyvä rahapelien järjestäjän ja samalla rahapelaamisen haittojen ehkäisijän roolit ovat kuitenkin ristiriidassa. Yliopistotutkija Janne Nikkinen Helsingin yliopistosta on perehtynyt rahapelien tuottamiin riippuvuuksiin. Hän myös kertoo siitä, kuinka valtion pelimonopoli sai Suomessa alkunsa lähes sattuman kautta. ”1920ja 30-luvuilla meillä oli runsaasti saksalaisia rahapeliautomaatteja kahviloissa ja ravintoloissa. Sitten natsipuolue kielsi raha-automaatit Saksassa ja täällä olleet automaatit jäivät ilman omistajia. Käsillä oli outo tilanne: paljon automaatteja, joita kukaan ei huoltanut tai tyhjentänyt. Silloin Arvo Ylppö keksi, että meillä on järjestöjä, jotka tarvitsevat rahaa, ja niistä automaateista sitä rahaa saa.” Loppu on niin sanotusti historiaa. Automaatit peliongelmien ytimenä Arvo Ylpön aikojen jälkeen niin yhteiskunta kuin pelitkin ovat muuttuneet. Raha-automaattien rinnalle on tullut muun muassa kasinoita, ravit sekä Toto ja lukemattomia nettipelejä. Lottoa kokeilee vuosittain yli 60 prosenttia kansasta. Myös rahapeliautomaatit ovat muuttuneet. Vaikka markettien auloissa ja baarien seinustoilla tutuksi tulleet koneet voivat vaikuttaa harmittomilta, ne ovat rahapeliongelman ytimessä. Perinteisesti koneilta tarjotut pelit ovat siirtyneet myös nettiin. ”Ammattilaiset ovat hioneet pelit koukuttaviksi. Pelin rytmi on nopea ja siinä saadaan eniten dopamiinia liikkeelle. Nopeutta tarvitaan, jotta ihminen ei ajattelisi, laskisi rahojaan eikä keskeyttäisi pelaamista.” Veikkaukselle automaatit ovatkin olleet vuosia rahasampo, ja ennen koronaa ne ovat tuoneet noin puolet sen tuotoista. Tutkimusten mukaan peliongelmista ylivoimaisesti suurin siivu liittyy raha-automaatteihin, eikä kyseessä ole marginaalinen ilmiö. ”Suomen luvut ovat todella hurjia ja tutkimusten mukaan 30 prosenttia aikuisväestöstä pelaa automaateilla. Ruotsissa automaateilla pelaa kaksi prosenttia, Englannissa noin kolme ja Puolassa neljä prosenttia aikuisväestöstä. Ero on järkyttävä, ja seurausta siitä, että meillä automaatit ovat olleet läsnä kaikkialla.” Rahapelaamisen ongelmia ruokkivat myös pikavipit ja -lainat, joita voi tarvittaessa nostaa nostamatta takamus taan pelin ääreltä. ”Sekin nuori mies, joka Hesarin mukaan otti kännykällä 2 000 euron pikavipin ja pelasi sen bussissa matkalla töihin. Ennen ei ollut mahdollista pelata taloa poistumatta talosta, mutta nykyään sekin onnistuu.” Nopeita vippejä ja lainoja tarjoavien yhtiöiden vastuuseen on kuitenkin herätty. ”Bank Norwegianilla oli Suomessa tovi sitten 160 miljoonaa euroa lainoja, joita myöntäessä on tiedetty, että pian ne myydään perintätoimistoille. Finanssivalvontakin totesi, että tämä ei ole vastuullista luotonantoa.” Kuka saa ja kenelle annetaan Veikkauksen tuotoista on viime vuosikymmeninä kanavoitu vuosittain noin miljardi euroa taiteen, tieteen ja järjestöjen rahoittamiseen. Tarkkaa tietoa siitä, keneltä rahat ovat peräisin ei ole, mutta jotain sentään tiedetään. ”Veikkauksen oman tutkimuksen mukaan seitsemän prosenttia pelaajista tuottaa 50 prosenttia tuotoista. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL:n tutkimuksen mukaan tuon 50 prosenttia tuotoista tuo vain 2,5 prosenttia pelaajista. Joka tapauksessa se on hirvittävän keskittynyttä”, Nikkinen toteaa ja muistuttaa, että usein pelaajat ovat pienituloisia, pitkäaikaissairaita ja työttömiä. ”Ja onhan se hullua, että ensin peliriippuvaisen taskusta otetaan rahat, ja sitten niillä rahoilla tuetaan hänen kuntouttamistaan.” Nikkinen muistuttaa saaneensa itsekin osansa Veikkauksen tuotoista. ”Sitä voi selitellä itselleen, että hyvä kun Suomen Akatemia saa sen siivunsa ja sitä kautta tutkijat omansa. Mutta miksi alkujaankaan on rakennettu tämmöinen apparaatti? Sanotaan, että paljon tärkeää jäisi tekemättä ilman Veikkauksen tukea, mutta onhan meillä jo nyt tärkeänä pidetyille asioille muutkin rahoituskanavat ja -mekanismit.” Veikkaus on myös merkittävä mainostaja ja sen mainoseuroilla rahoitetaan median toimintaa. On kuitenkin vaikeaa selvittää, vaikuttavatko nämä mainoseurot uhkapeleistä käytyyn keskusteluun mediassa ja jos vaikuttavat, niin miten. Tämän mahdollisen eturistiriidan vuoksi rahapelien mainostaminen kiellettiin Italian mediassa. ”Siellä monet mediaja rahapelitutkijat olivat huomanneet, ettei mediaan saanut läpi kriittisiä juttuja rahapeleistä. Suomessa asiaa ei ole tutkittu.” Unelmatehdas tuottaa itsetuhoisuutta ”Peliongelmaiset itse usein kertovat aloittaneensa pelaamisen, koska se toi toivoa paremmasta. Veikkauskin mainostaa, että kaikilla on oikeus unelmoida.” Unelmien hinta voi kuitenkin olla korkea. Nikkisen yhdessä Virve Marionneaun kanssa Frontiers in Psychiatry -julkaisuun kirjoittama artikkeli hahmottaa rahapelien ja itsemurhien yhteyksiä. ”Löysimme ulkomailta kymmeniä tutkimuksia aiheesta ja todistuspohja kasvaa. Esimerkiksi Hongkongissa 20 prosenttia itsemurhan tehneistä pystyttiin yhdistämään uhkapeleihin ja monet uhreista olivat pahasti velkaantuneita. Britanniassa yleinen syyttäjä alkaa tutkia peliyhtiöiden vastuuta itse murhiin.” Suomessa THL ja Poliisiammattikorkeakoulu tutkivat parhaillaan itsemurhien ja peliongelmien yhteyksiä poliisirekisterien avulla. Nikkisen mukaan meillä kuolinsyyntutkijan sup peammassa selvityksessä ei kuitenkaan arvioida tämän kaltaisia tekijöitä, joten rekistereistä ei välttämättä paljoa selviä. ”Australiassa Melbournen yliopiston tutkimuksen mukaan diagnosoiduista peliriippuvaisista 20 prosenttia yrittää jossain vaiheessa elämäänsä itse murhaa. Ruotsissa puolestaan käytiin viranomaisrekistereitä läpi ja niiden mukaan peliriippuvuus nostaa kuolintodennäköisyyden 15-kertaiseksi keskimääräiseen väestöön verrattuna. Se on melkoista, kun usein kauhistellaan vaikka siitä, että vähän liian rasvaista ruokaa syömällä riski on noin 1,5-kertainen. Valtiolle kenties suppeampi rooli Pelejä pelataan jatkossakin, mutta Nikkisen mielestä yksityiset yritykset voisivat järjestää pelit ja valtio voisi keskittyä säätelyyn, valvomiseen ja verottamiseen. Tehtävien välinen ristiriita katoaisi. Nikkisen mukaan valtion osallistuminen pelien järjestämiseen johtaa usein siihen, että ongelmien ennakoivan ehkäisyn sijaan tarjotaan lähinnä jälkikäteistä hoitoa. ”Vaihtoehtojen eroja voisi hahmottaa niin, että yhdessä mallissa kielekkeen reunalle on laitettu puomi ja kyltti, että äläpä putoa. Toisessa mallissa ajetaan ambulanssi sinne pohjalle ja todetaan, että nyt sä putosit.”
Ta rjo ilu eh do tu s OLETKO VAILLA TÖITÄ, KOULUTUSTA UHKA VAI MAHDOLLISUUS? 18+ EI KUN MENOKSI Peippauksen pelien tuotot revitään tuhansista selkänahoista. VIEREISEN MARKETIN AULASSA ELÄKELÄINEN PELASI VIIKON RUOKARAHANSA.
14 • 10 / 2022 TEKSTI MIKA PEKKOLA KUVA ALEKSANDRA AKSENOVA Rankaiseva huumepolitiikka on ajautunut kriisiin. Huumeiden haitat ovat lisääntyneet, huumeita käyttävät ihmiset syrjäytyvät yhteiskunnasta ja hoidon saatavuus kärsii. Tutkijat ja asiantuntijat vaativat Suomen huumausainepoliittisen linjan perusteellista uudelleenarviointia. Rankaisemisesta hoitamiseen H UUMEKUOLEMAT ovat lisääntyneet Suomessa 2000-luvun alusta alkaen. Suomessa myös kuollaan huumeisiin nuorempana kuin muualla Euroopassa: vuonna 2020 alle 25-vuotiaiden huumekuolemien määrä nousi ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2006 muiden ikäryhmien yläpuolelle. Huumeiden käyttö on lisääntynyt, ongelmakäyttäjiä on aiempaa enemmän ja haitat ovat entistä suurempia. Rikosoikeudelliseen kontrolliin perustuva huumepolitiikka ei ole onnistunut pitämään tilannetta hallinnassa. Rangaistuspolitiikan ongelmat ovat käyneet ilmeisiksi, ja maailmalla pitkään käyty julkinen keskustelu huumausainepolitiikan reformeista on viimein rantautunut myös Suomeen. Yleisen asennemuutoksen ohella keskustelua ovat edistäneet kansalaisaloitteet kannabiksen käytön rangaistavuudesta luopumisesta sekä huumausaineiden valvottujen käyttötilojen kokeilusta. Uudistusvaatimuksia ovat esittäneet etenkin tutkijat, päihdetyön asian tuntijat, kansalaisjärjestöt ja huumeita käyttävät ihmiset. Yhdistyneet kansakunnat ja Maailman terveysjärjestö WHO antoivat vuonna 2017 yhteisen lausunnon, jossa ne asettuivat kannattamaan luopumista huumeiden käytön ja hallussapidon rangaistavuudesta. Suomessa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) on antanut vastaavan kannanoton. ”THL ehdottaa, että huumepolitiikkaa kehitettäisiin niin, että huumeiden käyttöön puututtaisiin ensisijaisesti sosiaalija terveyden huollon keinoin ja yhteiskunnallista keskustelua jatkettaisiin kaikkien huumeiden käytön rangaistavuuden poistamiseksi.” Kurittamisesta kahden raiteen politiikkaan Huumeiden käyttö säädettiin Suomessa rangaistavaksi vuoden 1972 huumausainelaissa. Suuressa valiokunnassa äänet jakautuivat tasan, ja valiokunta päätti kantansa arvalla. Eduskunnassa kriminalisointia kannatettiin äänin 92–80. ”Laista käytiin kova debatti”, toteaa THL:n tutkimusprofessori Pek ka Hakkarainen. ”Tiukalla lainsäädännöllä haluttiin osoittaa, ettei huumaus aineiksi luokiteltavia aineita hyväksytty missään muodossa.” Tiukkaa linjaa noudatettiin 1990-luvulle saakka, jolloin alkoi selvitä, ettei totaalikiellolle perustuva politiikka kyennyt estämään huumeiden käytön yleistymistä ja haittojen lisääntymistä. Kannatusta alkoikin tuolloin saada Helsingin yliopiston rikosoikeuden
10 / 2022 • 15 EI RANKAISEMINEN PARANNA IHMISTÄ RIIPPUVUUDESTA. RIIPPUVUUKSIIN TULISI REAGOIDA HOITOTOIMIN, EI RANGAISTUKSIN. NYKYINEN LINJA LEIMAA IHMISET RIKOLLISIKSI JA ASETTAA HEIDÄT ULKOPUOLISEN ASEMAAN. professori Kimmo Nuotion mukaan näkemys siitä, ettei rikosoikeusjärjestelmän hyödyntäminen ollut riittävä vastaus huumeongelmaan. ”Tehtiin säännöksiä, jotka mahdollistivat luopumisen syytteiden nostamisesta ja tuomitsemisesta tietyin edellytyksin”, Nuotio sanoo. ”Hoidon merkitystä korostettiin. 2000-luvun alussa huumeiden käytöstä alettiin kirjoittaa sakkoja, eikä tapauksia enää viety aina tuomioistuimeen. Nyt sakottamisesta on muodostunut osin rutiini, vaikka on ymmärretty, että sekin on ongelmallista, sillä huumeita käyttäviä nuoria tulisi pikemminkin puhutella ja ohjata tarvittaessa hoitoon.” Hakkarainen huomauttaa, että Suomen nykyinen huumepolitiikka perustuu lähes kolme vuosikymmentä sitten laadittuun huumausainestrategiaan. Kriminaalipolitiikan rinnalle avattiin tuolloin toinen raide, jossa oli kyse haittojen vähentämisestä. Lähivuosina esitetyissä uudistusvaatimuksissa painopistettä siirrettäisiin entistä selvemmin kriminalisaatiosta haittojen vähentämiseen. Rangaistukset marginalisoivat A-klinikkasäätiön toimitusjohtaja Hannu Jouhkin mukaan huumausainepoliittisessa keskustelussa tulisi ymmärtää, että kello on jo lyönyt. ”Huumeiden haitat ovat lisääntyneet, niiden saatavuus on helpottunut ja ne koskettavat yhä nuorempia”, hän toteaa. ”Huumeista on tullut entistä vahvemmin aikamme ilmiö.” Jouhki lukeutuu jatkuvasti kasvavaan päihdetyön alan asiantuntijoiden joukkoon, joka vaatii rikosoikeudelliseen kontrolliin perustuvan lähestymistavan korvaamista haittojen vähentämisen politiikalla. Jouhki pitääkin kriminalisointiin perustuvaa huumepolitiikkaa perustavanlaatuisesti toiseuttavana. ”Viesti niin sanotulle kunnolliselle väestölle on se, että älkää koskeko huumeisiin, koska silloin kuulutte siihen toiseen porukkaan eli huumeidenkäyttäjiin”, hän sanoo. ”Nykyään työpaikoilla keskustellaan työn kuormittavuudesta tai vaikkapa masennuksesta, mutta riippuvuuksista on vaikeampi puhua. Ihminen on itse vastuussa päihteiden käytöstään, mutta asiaa pitäisi katsoa yhteisöllisestä näkökulmasta. Mikä kulttuurissamme on vikana, kun päihdeongelmat lisääntyvät?” Jouhki laajentaisi tarkastelua yksilöstä yhteiskunnallisiin kehityskulkuihin, jotka luovat pohjaa nykyihmisen elämänmuodolle. ”Kaikkialle tunkeutuva markkinatalousajattelu, yhteisöjen murtuminen sekä teknologinen kehitys saattavat aiheuttaa hallitsemattomuuden, kelpaamattomuuden ja kuulumattomuuden tunteita, joilla on yhteys todellisuuspakoisuuteen ja addiktiiviseen käyttäytymiseen”, hän pohtii. ”Mielihyvää tuottavien asioiden helpompi saatavuus tai esimerkiksi populaarikulttuurin kertomukset huume-elämän gloriasta voivat toimia väylinä päihteiden ongelmakäyttöön, etenkin jos yksilön elämää suojaavat tekijät ovat muuten vähissä.” Huumeita on pidetty perinteisesti moraalisena uhkana, ja niiden laittomuus on leimannut käyttäjät rikollisiksi. Nuorista aikuisista lähes puolet on kuitenkin kokeillut jotain laitonta huumausainetta, ja heidän ajatuksensa poikkeavat osin vanhempien sukupolvien käsityksistä. Hakkarainen kysyykin, ketä kuullaan, kun tehdään huumepolitiikkaa. Uudistuksia vaativan nuoremman sukupolven ääni ei ole päässyt toistaiseksi politiikassa riittävän vahvasti esiin. Vielä ongelmallisempana Hakkarainen pitää huumeita käyttävien ihmisten sivuuttamista huumepoliittisessa keskustelussa. ”Jos mietimme esimerkiksi haittoja vähentäviä toimia, kuten huumeiden käyttötilojen perustamista, ymmärrämmekö kuunnella ihmisiä, jotka elävät kaduilla, piikittävät julkisissa vessoissa ja rappukäytävissä tai etsivät suonta ulkona pakkasessa?” Huumeita käyttävien ja päihdetyötä tekevien ihmisten kuunteleminen voisi auttaa tunnistamaan kriminalisointiin perustuvan lähestymistavan valuvikoja. ”Huumeidenkäyttäjän leima vaikeuttaa asunnon ja työpaikan saamista”, Jouhki toteaa. ”Suonensisäisiä huumeita käyttävälle voi tulla infektio, mutta hän ei halua mennä lääkäriin, sillä tulehdus yhdistetään pistämiseen. Kriminalisointi hankaloittaa myös työssäkäyvien ja perheellisten ihmisten elämää. Jos ihmisellä on esimerkiksi huumeriippuvuus, joka uhkaa muuttua pahemmaksi, avun hakemiseen liittyy isoja riskejä ammattiasioiden ja lastensuojelun osalta.” A-klinikkasäätiön projektikoordinaattori Janne Nahkuri on huomannut konkreettisesti, kuinka kriminalisointi vaikeuttaa haittoja vähentävää työtä. Nahkuri työskentelee kahden eri hankkeen parissa. Kaduilta labraan -hankkeessa kerätään huumausaineen jäämiä sisältäviä tyhjiä pusseja, jotka sitten lähetetään analysoitavaksi THL:n laboratorioon. Verkko-Vinkkihankkeessa puolestaan toteutetaan huumeita käyttäville ihmisille kohdennettua verkkoterveysneuvontaa. ”Suurin ongelma on käytön rangaistavuus”, Nahkuri sanoo. ”Kynnys puhua huumeiden käytöstä tai osallistua tutkimuksiin on korkea. Omalla naamalla ei haluta näyttäytyä, vaikka terveystietoihin ei jäisi merkintää. Kaduilta labraan -hankkeelle tuottaa käytännön ongelmia se, että huumausaineen hallussapito on kiellettyä. Emme voi ottaa vastaan varsinaisia huumeita, vaan ainoastaan jäämiä, mikä on ainetunnistuksen kannalta huono asia.” Vuonna 2001 perustettu Humaania päihdepolitiikkaa ry on pyrkinyt levittämään tietoisuutta rangaistuksiin perustuvan päihdepolitiikan ongelmista. Yhdistyksen puheenjohtaja Juho Sar vanko yhtyy asiantuntijoiden ja tutkijoiden näkemykseen huumepoliittisten uudistusten tarpeesta. ”Nykyinen linja leimaa ihmiset rikollisiksi ja asettaa heidät ulkopuolisen asemaan”, Sarvanko toteaa. ”Se, että henkilö käyttää päihteitä ei tarkoita, että hän olisi ihmisenä huonompi. Jos päihteiden käyttö määritellään rikolliseksi toiminnaksi, ihmiset eivät uskalla puhua siitä, ja kynnys hakea apua nousee.” Rikosoikeuden ei tulisi olla holhoavaa Huumeiden käyttöä oikeusjärjestelmän näkökulmasta tarkasteleva Nuotio toteaa, että rikosoikeudelliseen kontrolliin liittyy myös periaatteellisia ongelmia. ”Rikosoikeuden ei tulisi olla holhoavaa lainsäädäntöä. Voit esimerkiksi aivan hyvin syödä roskaruokaa ja lihoa 50 kiloa ja sairastua. Meillä ei ole lain edessä velvollisuutta huolehtia itsestämme, vaan meidän tulisi ymmärtää itse toimia niin. Toisaalta huumausaineista riippuvaisen ihmisen tuomitseminen on aivan yhtä ongelmallista. Ei rankaiseminen paranna ihmistä riippuvuudesta. Riippuvuuksiin tulisi reagoida hoitotoimin, ei rangaistuksin.” Nuotion mukaan Suomen huumausainepolitiikka ei ole kansainvälisesti vertailtuna erityisen edistyksellistä. ”Käyttöhuoneita on ollut monissa maissa käytössä jo vuosikymmeniä. Portugalissa poistettiin kaksikymmentä vuotta sitten kaikkien huumausaineiden käytön rangaistavuus. Kannabis on laillistettu Kanadassa ja useissa Yhdysvaltain osavaltioissa, ja Saksassakin tästä on tehty poliittiset päätökset. Kansainvälinen linja on menossa kohti rangaistavuudesta luopumista.” Tutkijoiden ja asiantuntijoiden tiekartta huumepoliittiselle reformille sisältää useita konkreettisia ehdotuksia. ”Tärkeintä juuri nyt olisi luopua kaikkien huumausaineiden käytön rangaistavuudesta”, Hakkarainen toteaa. ”Samalla tulisi tehdä kunnollinen arviointi huumausainestrategiasta, tehostaa palveluja ja ottaa käyttöön uusimpia haittojen ehkäisyn keinoja.” Myös A-klinikkasäätiön Jouhki ja Nahkuri kannattavat käytön rangaistavuudesta luopumista. Nahkuri pitäisi ainetunnistustyön kannalta tärkeänä poistaa samalla pienten huumausainemäärien hallussapidon rangaistavuus. Jouhkin mukaan dekriminalisaatio säästäisi henkiä, lisäisi turvallisuutta, vähentäisi infektioita ja tartuntatauteja sekä parantaisi hoidon saatavuutta. Nuotio puolestaan pitäisi erityisen kiireellisenä suonensisäisten huumeiden käyttäjien yliannostuskuolemien ehkäisemistä. ”Maassamme kuolee joka arkipäivä huumeiden käyttäjä, ja moni kuollut on nuori”, hän toteaa. ”Tämän pitäisi herättää meidät. Tarvitaan käyttöhuone toiminnan mahdollistava erillinen lainsäädäntö.” Humaania päihdepolitiikkaa ry:n Sarvanko hahmottaa muutostarpeet kaksiportaisena siirtymänä. ”Ensiksi olisi luovuttava pienten huumausainemäärien hallussapidon ja käytön rangaistavuudesta. Pitkän tähtäimen tavoitteena olisi miettiä, kuinka saisimme päihdekaupan sääntelyn piiriin. Kauppa on tällä hetkellä täysin sääntelemätöntä. Lait eivät määrittele, mitä tai kenelle myydään, eikä minkäänlaista laadunvalvontaa ole. Tämä lisää päihteidenkäytön riskejä merkittävästi. Lisäksi taloudellinen hyöty valuu rikollisjärjestöille, joiden toimintamallit eivät ole eettisellä pohjalla. Päihteiden myyntiä tulisi kyetä sääntelemään siten, että haitat vähenisivät ja saatavuutta rajoitettaisiin.” Maailmalta saatu näyttö huumausaineiden käytön dekriminalisoinnista ja haittoja vähentävistä toimista on ollut rohkaisevaa. Huumepoliittisia reformeja vaativat tutkijat ja asiantuntijat korostavat kuitenkin, että lakimuutosten lisäksi tarvittaisiin merkittävää panostusta sosiaalija terveys palveluihin. Suomi on uudistuksissa jälkijunassa, ja muutoksen tarve on kiireellinen. Toisaalta tilanne antaa mahdollisuuden oppia edistyksellisempien maiden kokemuksista. ”Itselleni on ollut mielenkiintoista huomata, että vaikka pohjoismaiset hyvinvointivaltiot ovat hoitaneet monet yhteiskunnalliset kysymykset kuten koulutuksen ja asumisen aika hyvin, huumausainepolitiikassa emme ole oikein onnistuneet”, Nuotio sanoo. ”Hyvinvointivaltiomme ei ole kyennyt moralistisen kieltolakiajattelun takia reagoimaan ihmisten hätään. Huumausainepolitiikka on ollut laatikko, johon emme ole uskaltaneet kurkistaa. Se vaatisi nyt totaalisen uudelleenarvioinnin. Yhteiskunta alkaa viimein olla valmis katsomaan asioita silmästä silmään.” Kirjoittaja on Humaania päihdepolitiikkaa ry:n jäsen. ainestrategiasta, tehostaa palveluja ja ottaa
10 / 2022 • 17 A NDIEN K ANSOJEN myytin mukaan inkojen aurinkojumala halusi palkita pyhät aarteensa valloittajalta piilottaneen vanhan näkijän, Kjana-Chuyman. Valloittajan jumalaa pakenevan aurinkojumalan voima ei enää riittänyt vihollisen tuhoamiseen, mutta se pystyi antamaan tulevan kurjuuden kestämistä helpottamaan jotain, mitä valkoinen valloittaja ei voisi riistää: kasvin, jolla oli ovaalin muotoiset lehdet, ja jonka avulla intiaanit tulisivat selviämään nälästä ja orjuudesta kaivoksilla. Valkoiselle miehelle koka toimisi päinvastoin, tekisi sairaaksi. Kriminalisoinnista perustuslain suojaan Auringon ennustuksen mukaisesti intiaanien kurjuutta tuli kestämään vuosisatoja, mutta vasta 1980-luvulla valloittaja pyrki riistämään tämän helpotuksen, kun Yhdysvaltojen lanseeraaman huumeiden vastaisen sodan myötä ikiaikaisen pyhän kokan viljeleminen pyrittiin kriminalisoimaan Boliviassa. Uskonnolliseen traditioon iskemisen lisäksi politiikka osui monen maanviljelijän tärkeään toimeentuloon, mikä pahensi Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) painostaman rakennesopeutusohjelman tuottamaa köyhyyttä. Yritys kieltää kokan kasvattaminen ruokki voimakkaita protesteja, jotka vaikuttivat kompromissiin kokan viljelemisestä valvotusti La Pazin Yungalla ja Cochabamban Chaparessa. Vielä 1990-luvun lopulla politiikkaa yritettiin tiukentaa, mikä vain heitti bensaa vuosituhannen vaihteen uusliberalismin vastaisiin liekkeihin. Massaliikkeessä kokalehdestä muovattiin kansallinen symboli, joka oli erityisen tärkeä Chaparen kokankasvattajienliiton puheenjohtaja Evo Moralesille. Vuonna 2006 virkaan astunut presidentti ei häivyttänyt taustaansa presidenttiytensä aikana, mikä ruokki myös uusia poliittisia konfl ikte ja kokan ympärillä. Vuonna 2009 voimaan astuneen perustuslain artikla 384:n mukaan: ”Valtio suojelee alkuperäistä ja ikiaikaista kokaa kulttuurisena perintönä, Bolivian biodiversiteettiin kuuluvana uusiutuvana luonnonvarana ja yhteiskunnallisen yhteenkuuluvuuden ylläpitäjänä. Luonnonmukaisessa muodossaan se ei ole huume. Sen arvoa, tuotantoa, kauppaa ja jalostamista valvotaan lailla.” Kokalehdistä pyöritellyn pallon mutusteleminen piristää siinä missä kuppi kahvia tai tupakka aina Andeilta Amazonin tropiikkiin. Tavan jatkuvuutta edistänevät milleniaaleille suunnatut makukokanlehdet. Boliviassakaan kokapensaasta ei voi kuitenkaan puhua irrallaan kokaiinintuotannosta. Kasvin voimakkaammin huumaavalle jalosteelle löytyy markkinoita etenkin Yhdysvalloista ja Euroopasta, ja laittomaksi huumeeksi myydyn kokan tuotto voi olla kymmenkertainen verrattuna aurinkokuivatun lehden myyntiin. Vaikka monilla kokalehteä tuottavilla pienviljelijöillä ei ole mitään tekemistä kokaiini bisneksen kanssa, on ero kokalehden ja kokaiinin tuotta jien välillä liukuva. Kun kokaiinin jakelu tapahtuu kansainvälisillä laittomilla markkinoilla, laillisesti viljeltävä kasvi yhdistyy helposti rikolliseen toimintaan. Huumekartellien toiminta levittää ympärilleen väkivallan pelkoa, korruptiota ja ympäristöongelmia. Jännitteitä paikallisten ja kasvattajien välillä Chaparen pohjoispuolelle levittäytyy reilun kymmenen tuhannen neliökilometrin laajuinen suojeltu IsíboroSecuren kansallispuisto ja alkuperäiskansojen autonominen alue (TIPNIS) Amazonin lounaisella reunuksella. Vuonna 2011 TIPNIS noteerattiin uutisissa ympäri maailman, kun sen alkuperäiskansoihin lukeutuvat yhteisöt joutuivat konfl iktiin poliisin kanssa vastustaessaan alueen läpi meneväksi suunniteltua valtatietä. Konfl iktin yksi osapuoli olivat silloisen presidentti Moralesin suosiossa olleet Chaparen kokankasvattajat, jotka olivat jo haukanneet suojelualueesta 2 000 neliökilometriä viljelyksilleen ja halusivat nyt valtatien helpottamaan tuotannon laajentamista syvemmälle luonnontilaiselle alueelle. Kansallispuiston halkaisevaa tietä ei ole vieläkään rakennettu, mutta keskustelu tiehankkeen jatkamisesta ja konfl ikti alueella jatkuvat yhä. TEKSTI ELEONOORA KARTTUNEN KUVAT JUULI MIETTILÄ Kokapensaan lehti on Boliviassa perustuslain suojelema laillinen piriste. Kokaiinin jalostaminen on laitonta ja synnyttää korruptiota sekä tuhoaa ympäristöä ja alkuperäiskansojen elinmahdollisuuksia. Amazonia palaa myös kokapeltojen tieltä
18 • 10 / 2022 Yuracaré-kansaan kuuluva ja TIPNIS-alueen naisia johtava Ruth Rocha näkee levittäytyvän kokanviljelyn vakavana ongelmana. Tehoviljelmät kuluttavat ja pilaavat Tipniksen yhteisöille elintärkeiden jokien vesiä. Alueen luonnonympäristön kärsiminen vaikuttaa välittömästi yhteisöjen hyvinvointiin, joka on riippuvaista alueen rikkaasta eläinja kasvilajistosta. Rocha kertoo esimerkiksi, kuinka koronataudin oireita vastaan suojauduttiin alueella kasvavalla kutuki-lääkekasvilla. Rocha näkee kokan viljelyyn liittyvän laittoman huumekaupan hajottaneen alueen yhteisöjä. TIPNIS-alueella huhutaan olevan sekä kokaiinilaboratorioita että lentokenttiä tuotteiden kuljettamista varten, mikä tuottaa pelon ilmapiiriä. Rochan mukaan yhteisöjen asukkaita saadaan houkuteltua mukaan kokaiinibisnekseen, mikä tuo vaatimattomasti eläneille tipnisläisille nopeasti helppoa rahaa. Suhtautuminen huumekauppaan jakaa perheitä ja yhteisöjä, mikä luo sisäisiä jännitteitä ja laimentaa osaltaan valtatien rakentamisen vastustusta. Hän muistelee onnellista aikaa ennen kuin nykyiset konfl iktit repivät yhteisöjä, aiemmin vastarinta perustui kaikkien yhteiseen kamppailuun. Bolivian itäisen ja Amazonian alueen kansoja edustavan Confederación de Pueblos Indígenas del Oriente Boliviano, eli CIDOB-järjestön, puheenjohtaja Tomas Candia näkee huumekartellit ja -kaupan merkittävänä uhkana alueen alkuperäiskansoille. TIPNIS-alueen lisäksi kokan ja kokaiinin tuottaminen tuo ongelmia myös lukuisille muille alkuperäiskansojen auto nomisille alueille. Candian mukaan huumekartellit kykenevät painostamalla asettamaan yhteisöihin johtajia, jotka ovat toiminnalleen myötä mielisiä, eivätkä aiheuta ongelmia. Toisille kylissä annetaan rahaa, millä saadaan ruokittua erimielisyyksiä yhteisöissä. Pahimmissa tilanteissa huumekartelleja vastustavat henkilöt joutuvat pakenemaan omista kylistään. Metsää poltetaan huumeiden tieltä Vuonna 2019 Amazonian alueella levinneet jättimäiset metsäpalot herättivät kysymään, olisiko ilmastokriisiä enää edes mahdollista pysäyttää, jos Amazonia on muuttumassa hiilinielusta hiilidioksidilähteeksi. Brasilian jälkeen toiseksi eniten metsää paloi Boliviassa. Maassa oli samana vuonna muokattu lainsäädäntöä suosimaan tulenkäyttöä viljelymaan laajentamiseksi. ”Kontrolloiduille paloille” voidaan myöntää lupa aina 20 hehtaarin kulotukseen asti. Myös laittomien palojen sytyttämisestä sanktio on niin pieni, että metsän polttaminen on halpa tapa muokata maata viljelykseen. Metsää poltetaan useimmiten karjankasvatuksen tai soijapeltojen tieltä, mutta myös kokaiinintuotannon laajentamiseksi. Kuluvana vuonna satojen neliökilometrien laajuiset metsäpalot vahingoittivat trooppisia metsiä pahiten maan itäosissa lähellä Brasilian rajaa Noel Kemp? n kansallispuistossa ja Bajo Paraguán suojelualueella, jolla asuu chiquitanoja guarasugwesalku peräiskansoja. Candian mielestä on selvää, että lukuisat metsäpalot liittyvät huumeiden tuotantoon alueilla, joilla ei pitäisi olla asutusta. Metsän polttamisen lisäksi myös Candia mainitsee vesien saastumisen isoksi ongelmaksi. Kokaiinitehtaissa käytetään lukuisia kemikaaleja, jotka valuvat vesistöihin. Vaikka salaisia kokaiini laboratorioita ei löytäisi metsien kätköistä, niiden läsnäolon voi huomata vaikutuksista ympäristöön. Kansalaisjärjestö ajaa huumeiden laillistamista Vasemmistolaisen ex-presidentti Evo Moralesin nähdään edelleen vaikuttavan valtaa pitävässä MAS-puolueessa. Moralesin pitkä valta-asema ja läheiset suhteet Chaparen kokantuottajiin on politisoinut huumekysymystä maan oikeiston keskuudessa, missä Morales esitetään välillä keskeisenä osana huume kartelleja. Myös Rocha ni meää Moralesin kokan tuottajien isäksi ja yhdistää tämän korruptioon ja laittoman huumekaupan sallimiseen. TIPNIS alueen yhteisöt ovat yrittäneet viestiä kokemistaan ongelmista päättäjille, mutta Rocha näkee hallinnon olevan kokan tuottajien puolella. Candia kertoo CIDOB-järjestön yrittäneen ilmiantaa laittomia kokaiinilaboratorioita ja metsiin tehtyjä salaisia lentokenttiä. Rikosilmoitusten tekeminen tuntuu kuitenkin turhalta, kun vastaanottava poliisi itse vaikuttaa olevan mukana laittomassa huumekaupassa. Myöskään korkeammille tahoille valittaminen ei ole tuottanut tulosta. Candian mielestä olisi tär keää, että maailmalla ymmärrettäisiin miten toiminta vaikuttaa alueen alkuperäiskansoihin ja Amazonian ympäristöön. Myös YK:n huumeiden ja rikollisuuden torjunnasta vastaava toimisto (UNODC) on viimeisimmissä raporteissaan halunnut nostaa esiin laittomien huumeiden tuottaman ekologisen jalanjäljen biodiversiteetiltään rikkailla, mutta haavoittuvaisilla, alueilla. Latinalaisessa Amerikassa toimiva ihmisoikeusjärjestö Advocacy for human rights in Americas (WOLA) analysoi kuitenkin juuri toiminnan laittomuuden vaikutusta ympäristön tuhoamiseen. Huumeiden laillistamista ihmisoikeussyistä vaativan järjestön mukaan juuri huumeiden kriminalisointi ajaa kokaiinin tuotannon syrjäisiin metsiin, joita raivataan koka peltojen, laboratorioiden ja lentokenttien tieltä. Viranomaisten tuhoamien peltojen tilalle raivataan uusia alueita. Samalla uudet viljelykset siirtävät maatalouden rajavyöhykettä, jolloin alueita on helpompi ottaa käyttöön myös muun agribisneksen hyödynnettäväksi. Järjestön mukaan huumeiden yleinen laillistaminen olisikin paitsi ihmis oikeuksia edistävä teko viedessään valtaa korruptoivilta kartelleilta, myös trooppisia metsiä suojeleva tärkeä ilmastoteko. METSÄÄ POLTETAAN USEIMMITEN KARJANKASVATUKSEN TAI SOIJAPELTOJEN TIELTÄ, MUTTA MYÖS KOKAIININTUOTANNON LAAJENTAMISEKSI.
10 / 2022 • 19 Luonnonperintösäätiö ostaa luonnonalueita pysyvään suojeluun. Lahjoitustili: FI78 5494 0950 0224 93 MobilePay-numero: 77220 Suojele pala ikimetsää lahjaksi tai itsellesi. Katso lisää osoitteesta www.luonnonperintosaatio.fi Anna tänä vuonna joululahja Suomen luonnolle. Ra ha nk er äy sl up a RA /2 02 0/ 92 1
20 • 10 / 2022 Andersson kotistudiossaan. Taustalla näkyy osa hänen noin 16?000 kappaleen kokoisesta vinyylikokoelmastaan.
10 / 2022 • 21 Kun tekno vei sydämen Rankan elektronisen musiikin legenda Harri ”Proteus” Andersson lopettaa 27-vuotisen artistiuransa joulukuussa. Keho ei enää kestä kiertue-elämää. 1 980-LUKU , C-kasetit ja Tapani Ripatin radio-ohjelmat. Kotibileet, keskikalja ja undergroundravet. Katajanokan Orans si, Lepakko, Sörkan siilot, Kaapelitehdas, Tavastia ja Botta. Vinyylit, Amiga ja Protracker, nuorisotalokeikat. Tuhansia tunteja treeniä erilaisilla miksereillä ja soittimilla. Äänimaailma synkentyy. 1995 ja Proteus. Underground-bileistä klubeille. Viinaa, ei unta. Oksentamista. Säde-tapahtumat ja Hard NRG. Hotellissa riehumista. Best Hard Dance DJ -palkinto. Itsensä vahingoittamista. Lontoo. Hollanti. Gin toniceja. Australia. Viini pulloja. Japani. Palkintoja ja tunnustusta. Lisää ryyppäystä. Murtuneita luita. Stressiä. Clublife Finland. Uupumusta. Kosmos Festival… Kunnes on pakko lopettaa. ”Mä oon ajanut Proteuksen kuolemaan myrkyttämällä mun kehoni alkoholilla liian pitkälle. Mulla on sellainen terveydentila, etten voi enää jatkaa keikkailua”, Harri Andersson kertoo. Andersson on urallaan vetänyt arviolta 6 000 keikkaa. Tarkkaa lukua on mahdoton sanoa. Alkoholia kului paljon keikkailun yhteydessä. Enää terveys ei kestä. Monien loppuunpalamisten ja jatkuvan uupumuksen lisäksi Anderssonin vasemmassa sydänkammiossa on laajentuma, jota ei voida pysäyttää. ”Se on vakava asia. Eniten harmittaa, etten herännyt siihen silloin, kun olisin vielä voinut vaikuttaa terveyteeni. Nyt siihen voi vaikuttaa ainoastaan laastareilla, kuten ruokavalion muutoksilla ja pitämällä huolta, että saa tarpeeksi lepoa.” Monimutkainen suhde alkoholiin ”Kyllä siinä addiktiosta oli kyse. Yhteen aikaan koin itseni tosi epävarmaksi ja pelokkaaksi, jos en pystynyt ottamaan muutamaa annosta alkoholia ennen keikkaa, ja sitten juominen jatkui keikan jälkeen. Siitä tuli semmoinen kierre”, Andersson kertoo. Humalasta huolimatta Anderssonin keikat sujuivat, muutamaa hutia lukuun ottamatta hyvin. Nuoruudessa kertynyt äänitekninen osaaminen helpotti soittamista. Keikkaputket olivat myös ryyppyputkia. Andersson kertoo anekdootin eräältä Kuopion minikiertueelta, jota ei kehdannut laittaa vuonna 2021 julkaistuun muistelmakirjaansa Proteus – 26 years of Techno Riot. ”Kolmantena päivänä menin käymään suihkussa hotellissa ja ihmettelin, että mulla oli jotain lämmintä pohkeessa. Katsoin, niin mulla valui paskat pitkin jalkaa. Kyllä mä siinä vaiheessa mietin, että ’hei nyt, Andersson, kyllä varmaan asiat elämässä voisi olla eri tavalla’.” Anderssonin suhde päihteisiin on avoin, kuten oli hänen vanhempiensakin. ”Olen ollut tosi avarakatseinen. Haluan kiittää vanhempiani siitä, että eivät missään vaiheessa tuominneet mistään, kun me olimme broidin kanssa tosi nuoria. Mun mielestä semmoinen tuomitsemattomuus on kaikista tärkeintä”, Andersson toteaa. Lapsuus oli onnellinen isän alkoholismista huolimatta. ”Faijan alkoholismi paheni loppua kohden. Ei puhuttu päivittäisestä juomisesta silloin, kun olimme lapsia, mutta se oli läsnä. Silloin, kun viinapiru sai vallan, niin se sitten vei.” Andersson oppi jo lapsena kammoamaan kaljakassien kilinää. Hän kammoaa sitä vieläkin. Siksi hän itsekin kummastelee omaa alkoholismiaan. ”Mielenkiintoista, että miten siihen ajautuu. Ehkä se on opittua. Meillä on traumamme, jonka ansiosta käyttäydymme samalla tavalla kuin vanhempamme, omalla kohdalla kuin isäni.” ”Mietin niitä aikoja, kun kävin Lahdessa keikoilla. Isä asui siellä ja halusi TEKSTI JULIUS HALME KUVAT NAUSKA Harri ”Proteus” Andersson • Syntynyt 1977. • Aloitti soittamisen 1995 nimellä Hex. • Soittanut Proteus-nimellä vuodesta 1997 asti. • Tunnettu raskaasta elektronisesta tanssimusiikistaan. • Tapahtumajärjestäjä ja promoottori. • Järjestäjänä muun muassa Utopiaja Kosmos-festivaaleilla. • Best Hard Dance DJ -palkinnon saaja vuosina 2004 ja 2005 • Yksi harvoja suomalaisia, joka on päässyt arvostetulle DJ Magazinen TOP 100 -listalle vuosina 2004 ja 2005. Muut listalle päässeet suomalaiset ovat Darude, Super 8 & Tab ja Paavo Siltamäki osana Above & Beyond -kokoonpanoa. • Noin tuhat keikkaa ulkomailla.
22 • 10 / 2022 tulla mukaan. Hän tunsi kaveriporukkani ja kaikki konemusiikkipiireissä tunsivat hänet. Jälkeenpäin ajattelen, että pitikö mun olla niin saakelin kännissä faijan kanssa. Olin samaan aikaan huolissani siitä, että faijalla on selkeä alkoholismi, mutta miksi itse ruokin sitä?” Useimmiten Andersson ryyppäsi isänsä kanssa pari päivää. Hän pohtii, olisiko voinut toimia toisin. Todennäköisesti syy isän kanssa ryyppäämiselle oli yhteyden etsiminen. ”Hänen kanssaan se oli vaan se ajanviettotapa. Siitä voin nostaa hattua itselleni, että en juonut kotona, vain keikkojen jälkeen.” Siihen aikaan Anderssonin alkoholinkäyttö oli holtitonta. Vaikka se painottui keikkohin, saivat parisuhteetkin kärsiä. ”Välillä se jatkoilu ei vaan loppunut. Jos viikolla piti tehdä jotain duunijuttuja, tein kuitenkin ne. Se oli semmoista loppuunpalamista, jossa ei ollut mahdollisuuksia minkään näköiseen armoon.” Vuonna 2008 Andersson oli ahdistuneessa ja huonossa kunnossa. Vuosien aikana syntynyt henkinen väsymystila ja raskas parisuhde ajoivat hänet yrittämään itsemurhaa. Alkoholikin oli isossa roolissa. ”Oli hirveän paljon kaikennäköistä patoutumaa ja ahdistusta, jota sitten sillä alkoholismilla ruokin lisää. Alkoholismi väsyttää ja vaikuttaa psyykeen. Oon lähtemättömästi itseni tuhonnut sillä. Se on fakta.” Esikoisen syntymä vuonna 2016 sai Anderssonin hillitsemään tahtia paljon. Viimeistään isän kuolema vuonna 2018 herätti miettimään asioita. ”Päätin, että nyt mun pitää elää niin kuin jokainen päivä olisi oikeasti maail man paras päivä. Ei niin, että juhlisin, vaan niin, että voin olla onnellinen.” Ylilyöntejä on ollut sen jälkeenkin. ”Meillä on varmaan monilla ihmisillä alkoholin tai muiden päihteiden kanssa tämmöisiä vastaavia tilanteita. Mitä olen ymmärtänyt, niin se on ikävä kyllä aika yleistä musiikkipuolella.” ”En olisi samanlainen ilman Ministryä” Vanhempien muutettua Juupajoelle, 17-vuotias Andersson jäi 18-vuotiaan veljensä kanssa kahdestaan asumaan Helsingin Käpylään. Musiikki oli tärkeää. Ennen konemusiikin tuloa Andersson fanitti industrial metallia ja EBM:ää. Kaikista tärkein yhtye oli Ministry. Andersson rakastui Al Jourgensenin ja Paul Barkerin luomiin hypnoottisiin looppeihin, jotka olivat kuin metallija konemusiikin fuusiota. ”Mä en usko, että olisin samanlainen kuin nyt, ilman Ministryn musiikkia. Siinä oli se anarkistisuus ja se oli yksi tärkeimmistä bändeistä, joka 1980-luvun lopulla yhdisti luuppeja metalliin. Juuri semmoiseen anarkistisempaan ja punkhenkisempään metalliin.” Andersson ei osaa sanoa, olisiko tykännyt Detroit techno -artistien, kuten Jeff Millsin ja Underground Resistancen kolkoista kompeista, ellei olisi kuunnellut Ministryä. ”Elektronisen musiikin yhdet tärkeimmistä elementeistä ovat mulle olleet toisto ja hypnoottisuus.” Tekno saapui Suomeen 1980-luvun lopussa. Andersson sai musiikin DJ Joken Streetbeat-levykaupasta, Spinefarm Recordsilta tai kappaleet nauhoitettiin C-kasetille Tapani Ripatin Ocsidradio-ohjelmasta. Pian myös maanalaisia rave-juhlia putkahteli Helsingin yöelämään. Veljekset kavereineen kävivät bileissä joka viikonloppu. Alkoholinkäyttö oli tuohon aikaan normaalia nuorten aikuisten viihdekäyttöä. Andersson käyttää noista ajoista termiä ”teknoromantiikka”. Teknoromantiikan aikakausi Vallattuja taloja, jotka tulvivat savukoneiden höyryä. Bileitä, joissa ei näe kättään pidemmälle ilman strobovalon loistetta. Vapaus soittaa vanhaa ja uutta musiikkia. Jotain jännää, romanttista, rakastavaa, uutta, mystistä ja kiehtovaa. Jotain, joka vie koko elämän mennessään. Hurmosta. ”Sehän on ollut mun suurin addiktio. Way beyond everything. Suurin asia, joka on elämässäni mua vienyt. En tajua miten näin voi käydä, että olenko päästäni vialla? Ehkä sitä vaan joskus löytää jonkun asian, jonka kokee niin omakseen. Tää on se mun juttu.” Rave-kulttuurin aatteet ovat Anderssonille pyhiä. Niiden omaksumiseen vaikuttivat isobritannialaiset underground-kulttuurin lipunkantajat kuten Spiral Tribe, jonka jäsenet politisoivat raveja valtaamalla taloja, katuja ja jopa moottoriteitä rave-juhlien käyttöön uhmaten Margaret Thatcherin hallituksen rave-vastaisia lakeja. Proteuskin nähtiin soittamassa vuosituhannen alun kadunvaltauksissa. ”Rave-sanakin on mulle todella pyhä, eikä mun mielestä sitä saa käyttää jostain perinteisestä klubitapahtumasta, mutta ei myöskään sellaisesta underground-tapahtumasta, joka ei kunnioita rave-kulttuurin ydintä”, Andersson toteaa. Turvallisen tilan periaatteita on pyritty noudattamaan Anderssonin järjestämissä rave-juhlissa jo 1990-luvulta. ”Turvallinen tila sallii sen, että voi olla oma itsensä.” Konemusiikin kaupallistumisen vaiheesta 2000ja 2010-luvuilla ollaan Anderssonin mielestä palaamassa 1990-luvun rave-henkeen. Koronapandemia nostatti uuden undergroundja open air -kulttuurin aallon, joka on uskollinen alkuperäiselle, ”teknoromanttiselle” aatteelle. ”Konemusiikissa kuulutaan yhteen heimoon. Kaikki ovat tervetulleita. Vapaus, solidaarisuus ja tasa-arvo ovat siellä”, Andersson summaa. Jääräpäinen oman tiensä kulkija Andersson on aina uskonut vakaasti yksilönvapauteen. Hän on kuitenkin pyrkinyt pitämään politiikan poissa elämästään. ”Kaikki saavat kannattaa omia poliittisia puolueitaan ja uskontoja, kunhan eivät tee niillä mitään pahaa JÄLKEENPÄIN AJATTELEN, ETTÄ PITIKÖ MUN OLLA NIIN SAAKELIN KÄNNISSÄ FAIJAN KANSSA?
toisille ihmisille. Tarkoitan tällä, että tuntuu siltä, että usein poliittiset liikkeet tai uskonnot kääntyvät siihen, että joku tai jotkut ajavat omaa agendaansa.” Hänen kehoonsa on tatuoitu 13 pentagrammia. Ei satanismin tai saatananpalvonnan vuoksi, vaan ”siksi että uskontoja on käytetty vallan kappaleena ja pahanteon välineenä”. ”Nuorena olin duunissa eräässä matkatoimistossa ja vaihdoin hiusteni väriä tiuhaan. Välillä oli oranssia, punaista, keltaista tukkaa. Silloin sain kuulla työpaikalta kommentin, että luotettavan miehen hiusväri on musta tai tumma. Seuraavana päivänä tukkani taisi olla vihreä”, hän muistelee. Suvereniteetti paistaa myös musiikissa. Proteuksen tyyliä on ollut vaikea sulloa tiettyyn lajityyppiin. Etenkin ulkomailla asia on muodostunut ongelmaksi. Promoottorit, agentit ja levy-yhtiöiden edustajat ovat olleet hämillään lajityyppejä yhdistelevästä musiikista. Kerran Andersson ja tuottaja Atte Blom istuivat erään ison jakelijan toimistossa Lontoossa. ”’I don’t know where to put this album. Is it electronic or metal?’ jakelija ihmetteli. Mietin, että tämä on väärä paikka. En halua olla tässä, jos pitää tehdä jotain genrellisesti supistettua. Tosi kiusallista. En mä suostu siihen.” Proteuksen jääräpäinen tyylilaji, jota hän kuvailee ”anarkistiseksi elektroniseksi tanssimusiikiksi” ei ole aina miellyttänyt yleisöäkään. Hollantilaisella Matrix-megaklubilla monituhatpäinen yleisö heitteli Anderssonia laseilla ja pulloilla, kun artistin levyvalinnat eivät miellyttäneet. ”Ne muut DJ:t alko, et ’Harry, here’s some records for you to play’. Mutta en mä nyt voi alkaa muiden vinyyleitä soittaa keikalla. Vetäkää vaikka pataan, saakeli. Mä vedän tän nyt loppuun asti.” Epävarmuus lavashown takana Anderssonin herkkyys on vaikuttanut alkoholinkäyttöön. Jollain pitää turruttaa. Herkkyys ja epävarmuus ovat todennäköisesti vaikuttaneet myös siihen, mitä lavalla on tapahtunut. ”Minkä takia Proteus on ollut Proteus? Miksi sen esiintyminen on ollut niin aggressiivista? Miksi olen murtanut luitani yli kymmenen kertaa keikalla? Miksi se on tilanteena mennyt niin äärimmäisyyksiin, että mun on pitänyt repiä itseni riekaleiksi?”, Andersson pohtii. ”Missään nimessä se ei ole itsevarmuutta, vaan räjähtävää epävarmuutta lavalla.” Andersson kokee kuitenkin, ettei ole todistellut mitään yleisölle, vaan itselleen. ”Olen ollut tosi anteeksiantamaton itselleni. Siitä syntyi aika raskas soppa.” Ulkomailla ihmisten odotukset lavashow’sta olivat korkealla. Syntyi kierre, jossa piti koko ajan olla enemmän. Repiä ja riehua enemmän. Hyppiä korkeammalle. ”Addiktiohan sekin.” Proteuksessa vallinnut kaaos ei kuitenkaan valunut muuhun elämään. Andersson ei juonut kotona, teki työnsä ja vaali ihmissuhteitaan. ”Enemminkin se tuho on ollut siellä omassa itsessä.” Lopettamisen haikeus ja vaikeus Proteus soittaa viimeisen keikkansa Kaapelitehtaan Merikaapelihallissa 17. joulukuuta 2022. Lopetuspäätöksen Andersson teki jo vuonna 2019. Viimeisen keikan piti olla vuonna 2020, mutta koronapandemia viivästytti lopettamista. Kuluvana vuonna Andersson on keikkaillut kiivaaseen tahtiin monenlaisissa paikoissa ja eri tyyleillä. Keikkoja on ollut klubeilla, underground-bileissä, festivaaleilla ja monissa maissa. Lähes jokainen Proteuksen soittama genre on saanut oman lopetuskeikkansa. ”On ollut tosi nastoja juttuja. Esimerkiksi Tampereen Kovaytimen underground-speedcorebileet ja Weekendfestivaalit olivat samana viikonloppuna peräkkäisinä päivinä. Suomalaisista elektronisen musiikin tapahtumista ne ovat aika ääripäitä, kun puhutaan että 200–1 000-tempon musiikin puhtaasta underground-tapahtumasta mennään suomen suurimpaan, jollain tavalla tanssimusiikkia toistavaan festariin”, Andersson naureskelee. Alkoholinkäyttö on nykyään minimissä. Raivoraittiiksi Andersson ei aio alkaa, vaan hän pidättää itsellään luvan ”repäistä” halutessaan. Kantaen tietenkin myös vastuun siitä. Kaapelitehtaan keikkaa hän odottaa kauhunsekaisin tuntein. ”Lopettaminen on yksi suurimmista peloistani. Se voi iskeä aika lujaakin. Toki se voi olla myös helpotus. Ollaan kuilun edessä. Nyt mun maailma muuttuu. Siinä on paljon pureskeltavaa.” Proteuksen kuolema pelottaa. ”Kun keikkaileva Proteus kuolee, sitä ei enää ole. Se on vain muistoja. Kyllä mä musiikkia tulen tekemään ja järjestämään tapahtumia. En katoa siitä kulttuurista.” Välillä Andersson herää öisin tuskanhiessä miettimään Proteuksen viimeistä hetkeä Kaapelin lavalla. ”Mut täytyy varmaan kantaa sinne lavalle, kun jännittää niin kauheasti.” Andersson on neljäkymmentäviisivuotias. Kaksikymmentäseitsemän vuotta siitä on paljon. Elämäntyön mittainen. KONEMUSIIKISSA KUULUTAAN YHTEEN HEIMOON. KAIKKI OVAT TERVETULLEITA. MIAPETRA KUMPULA-NATRI ILMOITUS E UROOPAN PARLAMENTTI juhlisti 70-vuotista taivaltaan marraskuussa Strasbourgin täysistunnossa. Pienet juhlallisuudet viimeaikaisten kriisien keskellä olivat mukava poikkeus, sillä Eurooppaa ravistelee Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan ja siitä johtuva energiahintojen nousu. Tämä tapahtuu juuri, kun olemme koronapandemian jälkihoidon vaiheessa. Vaikeina aikoina on kuitenkin hyvä muistaa, että Euroopan unioni mahdollistaa näihin haasteisiin vastaamisen yhdessä. Euroopan parlamentti on maailman ainoa suoraan vaaleilla valittu, monikielinen, monipuolueinen ja monikansallinen lakia säätävä ja budjetista päättävä parlamentti. Ja se edustaa kaikkia meitä eurooppalaisia. Ulkopolitiikka kuuluu jäsenmaiden yksimielisyysvaatimusten alle. Vaikka parlamentilla ei ole suoranaista ulkopoliittista valtaa, ottaa se aktiivisesti kantaa aiheeseen. Marraskuun täysistunnossa parlamentti linjasi lausunnossaan Venäjän terrorismia tukevaksi valtioksi. Saman sisältöiset lausumat on tehty mm. Yhdysvalloissa kongressissa ja Naton parlamentaarikkokokouksessa. Jotain merkitystä parlamentin mielipiteilläkin on, koska vain tunteja myöhemmin ulkoinen kyberhyökkäys lamautti parlamentin serverit – ja tekijäksi ilmoittautui venäläinen hakkeriryhmä. Samassa täysistunnossa parlamentti käytti budjettivaltaansa ja hyväksyi osaltaan Ukrainan tukemisen tulevana vuonna 18 miljardin lainapaketilla. Juuri nyt sodasta johtuva energiakriisi asettaa ihmiset tiukalle ympäri Eurooppaa. Ukrainassa tilanne on vakavampi. Kyse ei ole vain energian hinnan karkaamisesta vaan ylipäätään sähköverkon brutaalista tuhoamisesta ja kylmän vaarasta. Olkoon meillekin motivaatioksi hakea ratkaisuja energian turvallisuuden ja hinnan hallitsemiseksi ukrainalaisten netissä näkemäni toteamus: ei sähköä, ei vettä muttei venäläisiäkään! Energiakriisi on totta meilläkin. Toiset selviävät kriiseistä hammasta purren energiankulutusta vähentämällä. Toisille esimerkiksi korkea sähkölasku talvelta voi syödä niin ison osan kuukauden tuloista, että hallituksen energiatuki tulee todelliseen tarpeeseen. Tässä kriittisessä tilanteessa ei pidä jättää tilaa minkäänlaiselle populistipelottelulle, joka horjuttaisi Euroopan unionin poliittista kyvykkyyttä toimia yhtenäisesti. Demokratia on herkkä vaikeina aikoina pikalupauksille ja kun menee huonosti, myös vastakkainasettelulle. Näinäkin aikoina on tärkeää puolustaa heikoimmassa asemassa olevia ja niitä, joita kriisit koettelevat kaikkein kovimmin. Kyynisyydelle ei tule antaa tuumaa kaan periksi. Jotta tulevat talvet olisivat turvallisia, on meidän pidettävä kaikki yhteiskunnan jäsenet mukana samassa veneessä. OLISI KYLMÄ YKSIN OLLA miapetra. Europarlamentaarikko (sd)
SUOMEN LUONTO Lehti kaikille luonnonystäville. Ajankohtaista ja luotettavaa luontotietoa sekä perusteellisesti taustoitettuja vastauksia kysymyksiin luonnon ja ympäristön tilasta, painettuna ja verkossa. Tuotot käytetään Luonnonsuojeluliiton työhön. Joulutarjous: 10 nroa+digi 59,50 € Tilaukset: suomenluonto.? /joulu NUORI VOIMA Suomen vanhin ja freesein kirjallisen kulttuurin lehti. Neljä kertaa vuodessa kirjoittamisen kirkkainta kärkeä: esseitä, runoutta, käännöksiä & kirjallisuusjournalismia. Tilaukset: 50/25 €, tilaukset@nvl.? tai nuorivoima.? /tilaa LAPSEN MAAILMA Tilaa Lastensuojelun Keskusliiton mainio julkaisu! Saat ennakkoluulotonta ja painavaa tietoa lasten & perheiden arjesta. Koko lehden tuotto käytetään Keskusliiton toimintaan. Digitilauksen hinnat 59 € (12 kk) ja 39 € (6 kk) www.lapsenmaailma.? TIETEESSÄ TAPAHTUU Tieteessä tapahtuu -lehti kokoaa yhteen eri tieteenalat. Se on sisältää tutkijoiden kirjoittamia ajankohtaisia ja yleistajuisia juttuja sekä keskustelua tieteestä ja tiedepolitiikasta. Lehti ilmestyy viisi kertaa vuodessa. Lue avoimesti ja maksutta: www.tieteessatapahtuu.? TIEDONANTAJA Systeemi on rikki ja se vaatii vaihdoksen! Vahvasti marxilainen Tiedonantaja toimii kanssasi yhteiskuntaa muuttaen, työväen, sorrettujen, rauhan ja ympäristön puolesta. Tilaajana voit valita lukutavaksi paperilehden, digilehden tai kummatkin. 11 numeroa vuodessa 100 € / 75 € (opiskelijat ja työttömät), 3 kk 38 € / 33 €. Tilaukset www.tiedonantaja.? /tilaa, toimisto@tiedonantaja.? ja (09) 774 3810 SARJAINFO 50 vuotta täyttänyt Sarjainfo on maan ainoa sarjakuva-alan yleislehti. Tekijät, ilmiöt, tapahtumat ja kritiikit neljästi vuodessa. Joukkorahoitus Kulttuurilahjassa 9.1. asti. Tilaus Suomen sarjakuvaseuran jäsenyydellä 30 € / 35 € / vuosi. sarjakuvaseura.? KALTIO Oulussa vuodesta 1945 ilmestynyt kulttuuri lehti katsoo kohti pohjoista ja yhteiskunnan muita katvealueita. Lehti voi julkaista ylpeästi sellaisiakin juttuja, jotka eivät välttämättä kiinnosta ketään. 6 numeroa vuodessa, kestotilaus 49 €, opiskelija/työtön 29 € www.kaltio.? /tilaus ULKOPOLITIIKKA Suomen ainoa kansainvälisiin suhteisiin erikoistunut sitoutumaton aikakauslehti. Neljä kertaa vuodessa tuhtina pakettina ilmestyvää UP-lehteä julkaisee Ulkopoliittinen instituutti. Vuosikerta 45 € (opiskelijoille 28 €), sis. digilehden ja arkiston. Pelkkä digilehti 32 €/vuosi tai 10 €/kk. Tilaukset: www.ulkopolitiikka.? tai 09 432 7721. LINNUT Neljä kertaa vuodessa ilmestyvä Linnut kertoo linnuista, lintuharrastuksesta, lintujen suojelusta ja tutkimuksesta. Tilaa heti – itsellesi tai lahjaksi! Tilaamalla tuet BirdLife Suomen tärkeää linnustonsuojelutyötä. Tutustumistarjous: Kestotilauksen ensimmäinen vuosikerta 33 €! toimisto@birdlife.? HISTORIALLINEN AIKAKAUSKIRJA Tieteellinen aikakauslehti, joka parissa viihtyvät sekä ammattitutkijat että historian harrastajat. Lehti syventää ajankohtaisten ilmiöiden taustoja ja tarjoaa uusia näkökulmia menneisyyden tapahtumiin. Tilaukset: 4 numeroa vuodessa kotimaahan 50 € / 30 € (opiskelijat) www.historiallinenaikakauskirja.? /tilaukset/ DIPLO&NG Le Monde diplomatique & Novaja Gazeta on Maailmanpoliittinen aikakauslehti, jonka selkäranka on 30 kielellä ja 47 eri painoksena ilmestyvä Le Monde diplomatiquen lehtiperhe Kuusi numeroa vuodessa. Kestotilaus 29,90 € sisältää myös digilehden (pelkkä digi 25 €/vuosi). Tilaukset: mondediplo.? /tilaa www.mondediplo.? IMETYSUUTISIA Ainutlaatuinen paketti tutkittua tietoa ja perheiden tarinoita. Lehti käsittelee imetystä positiivisella tavalla osana elämää, terveyttä ja vanhemmuutta. Imetyksen tuki ry:n varsinainen jäsen saa Imetysuutisialehden automaattisesti. Lehteä voi tilata myös vuositilauksena Imetyksen tuki ry:n verkkokaupasta. Liity jäseneksi: imetys.? /jasenyys tai tilaa lehti: imetys.? /imetysuutisia-lehti/ Joululahjaksi kulttuuria, mielipiteitä tai tiedettä? Kultin laatulehtikilpailun vuoden 2022 voittaja on Imetysuutisia. Kunniamaininnat saivat Kaltio, Suomen Luonto ja Ulkopolitiikka. RAUHANPUOLUSTAJA Rauhanpuolustajien jäsenlehti. Rauhan puolustaminen on paitsi sodan vastustusta myös globaalia vastuuta myös sosiaalisen ja taloudellisen oikeudenmukaisuuden ja ihmisoikeuksien toteutumisesta. Rauhan puolesta sotaa vastaan. Vuosikerta 36 €. Rauhanpuolustajien jäsenille ilmainen. www.rauhanpuolustajat.org/lehdet KRISTOSOFI Aseettomuudesta, jälleensyntymisestä, karmasta ja ihmisyysmoraalista kiinnostuneille. 10 numeroa 25 €, Tarjous uusille tilaajille 15 € anja.kesavuori@gmail.com puh. 050 369 7534 VAPAA AJATTELIJA Sekulaarin kulttuurin, ihmisten yhden vertaisuuden, uskonnon ja katsomuksen vapauden, tiedepohjaisen maailmankuvan, kriittisen ja rationaalisen ajattelun sekä humanismin äänenkannattaja. Julkaisija Vapaa-ajattelijain Liitto ry on uskonnottomien edunvalvonta-, ihmisoikeusja kulttuurijärjestö. Ilmestyy neljä numeroa vuodessa; vapaa-ajattelijat.? /va-lehti; tilaushinta 30 €, val@vapaa-ajattelijat.? Kunniamaininta Kunniamaininta Ainutlaatuinen paketti tutkittua tietoa Vuoden laatulehti & Yleisöäänestyksen voittaja Kunniamaininta Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto median moniäänisyyden puolesta jo vuodesta 1991. Kaikki lehdet löytyvät osoitteesta WWW.KULTTILEHDET.FI. Tutustu ja tilaa. NUORTEN LUONTO & SIEPPO Nuorten Luonto (4 nroa vuodessa) on Luonto-Liiton lehti nuorilta nuorille. Vakioaiheita ovat ympäristönsuojelu, ympäristöystävällinen elämäntapa, luonnonharrastus ja kulttuuri. Sieppo (6 nroa vuodessa) on Suomen ainoa lasten luontolehti. Tilaus jäsenille 29 €/vuosi, ilman jäsenyyttä 35 €/vuosi. luontoliitto.? /liity Kultin laatulehtikilpailun vuoden 2022 voittaja on Imetysuutisia. Kultin laatulehtikilpailun 2022 palkitut
SUOMEN LUONTO Lehti kaikille luonnonystäville. Ajankohtaista ja luotettavaa luontotietoa sekä perusteellisesti taustoitettuja vastauksia kysymyksiin luonnon ja ympäristön tilasta, painettuna ja verkossa. Tuotot käytetään Luonnonsuojeluliiton työhön. Joulutarjous: 10 nroa+digi 59,50 € Tilaukset: suomenluonto.? /joulu NUORI VOIMA Suomen vanhin ja freesein kirjallisen kulttuurin lehti. Neljä kertaa vuodessa kirjoittamisen kirkkainta kärkeä: esseitä, runoutta, käännöksiä & kirjallisuusjournalismia. Tilaukset: 50/25 €, tilaukset@nvl.? tai nuorivoima.? /tilaa LAPSEN MAAILMA Tilaa Lastensuojelun Keskusliiton mainio julkaisu! Saat ennakkoluulotonta ja painavaa tietoa lasten & perheiden arjesta. Koko lehden tuotto käytetään Keskusliiton toimintaan. Digitilauksen hinnat 59 € (12 kk) ja 39 € (6 kk) www.lapsenmaailma.? TIETEESSÄ TAPAHTUU Tieteessä tapahtuu -lehti kokoaa yhteen eri tieteenalat. Se on sisältää tutkijoiden kirjoittamia ajankohtaisia ja yleistajuisia juttuja sekä keskustelua tieteestä ja tiedepolitiikasta. Lehti ilmestyy viisi kertaa vuodessa. Lue avoimesti ja maksutta: www.tieteessatapahtuu.? TIEDONANTAJA Systeemi on rikki ja se vaatii vaihdoksen! Vahvasti marxilainen Tiedonantaja toimii kanssasi yhteiskuntaa muuttaen, työväen, sorrettujen, rauhan ja ympäristön puolesta. Tilaajana voit valita lukutavaksi paperilehden, digilehden tai kummatkin. 11 numeroa vuodessa 100 € / 75 € (opiskelijat ja työttömät), 3 kk 38 € / 33 €. Tilaukset www.tiedonantaja.? /tilaa, toimisto@tiedonantaja.? ja (09) 774 3810 SARJAINFO 50 vuotta täyttänyt Sarjainfo on maan ainoa sarjakuva-alan yleislehti. Tekijät, ilmiöt, tapahtumat ja kritiikit neljästi vuodessa. Joukkorahoitus Kulttuurilahjassa 9.1. asti. Tilaus Suomen sarjakuvaseuran jäsenyydellä 30 € / 35 € / vuosi. sarjakuvaseura.? KALTIO Oulussa vuodesta 1945 ilmestynyt kulttuuri lehti katsoo kohti pohjoista ja yhteiskunnan muita katvealueita. Lehti voi julkaista ylpeästi sellaisiakin juttuja, jotka eivät välttämättä kiinnosta ketään. 6 numeroa vuodessa, kestotilaus 49 €, opiskelija/työtön 29 € www.kaltio.? /tilaus ULKOPOLITIIKKA Suomen ainoa kansainvälisiin suhteisiin erikoistunut sitoutumaton aikakauslehti. Neljä kertaa vuodessa tuhtina pakettina ilmestyvää UP-lehteä julkaisee Ulkopoliittinen instituutti. Vuosikerta 45 € (opiskelijoille 28 €), sis. digilehden ja arkiston. Pelkkä digilehti 32 €/vuosi tai 10 €/kk. Tilaukset: www.ulkopolitiikka.? tai 09 432 7721. LINNUT Neljä kertaa vuodessa ilmestyvä Linnut kertoo linnuista, lintuharrastuksesta, lintujen suojelusta ja tutkimuksesta. Tilaa heti – itsellesi tai lahjaksi! Tilaamalla tuet BirdLife Suomen tärkeää linnustonsuojelutyötä. Tutustumistarjous: Kestotilauksen ensimmäinen vuosikerta 33 €! toimisto@birdlife.? HISTORIALLINEN AIKAKAUSKIRJA Tieteellinen aikakauslehti, joka parissa viihtyvät sekä ammattitutkijat että historian harrastajat. Lehti syventää ajankohtaisten ilmiöiden taustoja ja tarjoaa uusia näkökulmia menneisyyden tapahtumiin. Tilaukset: 4 numeroa vuodessa kotimaahan 50 € / 30 € (opiskelijat) www.historiallinenaikakauskirja.? /tilaukset/ DIPLO&NG Le Monde diplomatique & Novaja Gazeta on Maailmanpoliittinen aikakauslehti, jonka selkäranka on 30 kielellä ja 47 eri painoksena ilmestyvä Le Monde diplomatiquen lehtiperhe Kuusi numeroa vuodessa. Kestotilaus 29,90 € sisältää myös digilehden (pelkkä digi 25 €/vuosi). Tilaukset: mondediplo.? /tilaa www.mondediplo.? IMETYSUUTISIA Ainutlaatuinen paketti tutkittua tietoa ja perheiden tarinoita. Lehti käsittelee imetystä positiivisella tavalla osana elämää, terveyttä ja vanhemmuutta. Imetyksen tuki ry:n varsinainen jäsen saa Imetysuutisialehden automaattisesti. Lehteä voi tilata myös vuositilauksena Imetyksen tuki ry:n verkkokaupasta. Liity jäseneksi: imetys.? /jasenyys tai tilaa lehti: imetys.? /imetysuutisia-lehti/ Joululahjaksi kulttuuria, mielipiteitä tai tiedettä? Kultin laatulehtikilpailun vuoden 2022 voittaja on Imetysuutisia. Kunniamaininnat saivat Kaltio, Suomen Luonto ja Ulkopolitiikka. RAUHANPUOLUSTAJA Rauhanpuolustajien jäsenlehti. Rauhan puolustaminen on paitsi sodan vastustusta myös globaalia vastuuta myös sosiaalisen ja taloudellisen oikeudenmukaisuuden ja ihmisoikeuksien toteutumisesta. Rauhan puolesta sotaa vastaan. Vuosikerta 36 €. Rauhanpuolustajien jäsenille ilmainen. www.rauhanpuolustajat.org/lehdet KRISTOSOFI Aseettomuudesta, jälleensyntymisestä, karmasta ja ihmisyysmoraalista kiinnostuneille. 10 numeroa 25 €, Tarjous uusille tilaajille 15 € anja.kesavuori@gmail.com puh. 050 369 7534 VAPAA AJATTELIJA Sekulaarin kulttuurin, ihmisten yhden vertaisuuden, uskonnon ja katsomuksen vapauden, tiedepohjaisen maailmankuvan, kriittisen ja rationaalisen ajattelun sekä humanismin äänenkannattaja. Julkaisija Vapaa-ajattelijain Liitto ry on uskonnottomien edunvalvonta-, ihmisoikeusja kulttuurijärjestö. Ilmestyy neljä numeroa vuodessa; vapaa-ajattelijat.? /va-lehti; tilaushinta 30 €, val@vapaa-ajattelijat.? Kunniamaininta Kunniamaininta Ainutlaatuinen paketti tutkittua tietoa Vuoden laatulehti & Yleisöäänestyksen voittaja Kunniamaininta Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto median moniäänisyyden puolesta jo vuodesta 1991. Kaikki lehdet löytyvät osoitteesta WWW.KULTTILEHDET.FI. Tutustu ja tilaa. NUORTEN LUONTO & SIEPPO Nuorten Luonto (4 nroa vuodessa) on Luonto-Liiton lehti nuorilta nuorille. Vakioaiheita ovat ympäristönsuojelu, ympäristöystävällinen elämäntapa, luonnonharrastus ja kulttuuri. Sieppo (6 nroa vuodessa) on Suomen ainoa lasten luontolehti. Tilaus jäsenille 29 €/vuosi, ilman jäsenyyttä 35 €/vuosi. luontoliitto.? /liity Kultin laatulehtikilpailun vuoden 2022 voittaja on Imetysuutisia. Kultin laatulehtikilpailun 2022 palkitut
Feministi, on aika puhua pornosta S UKUPOLVENI on kasvanut nettipornon ympäröimänä. Pornoa on ollut olemassa kauan, mutta 2000-luvulla internet on mullistanut ilmiön mittasuhteet. Vuoden 2019 vuosikatsauksessaan pornon maailmanmarkkinoita lähes monopolina hallitsevan MindGeek-yhtiön omistama Pornhub kertoi, että pornosivustolla vieraillaan noin 115 miljoonaa kertaa päivässä. Vierailujen lukumäärä vastaa kaikkia Kanadan, Australian, Puolan ja Alankomaiden asukkaita yhteensä. Pornoa katsoo suomalaisista suurin osa, miehet naisia enemmän, mutta tarkat arviot kulutustottumuksista vaihtelevat. Pornon kulutusta ja vaikutuksia on vaikea tutkia. Ajatuksen tasolla tiedämme, etteivät pornossa nähdyt kehot ja aktit ole realistisia, ja osaamme erottaa todellisen seksin pornokuvastoissa nähdystä. Huomattava osa 2000-luvulla kasvaneista ihmisistä on kuitenkin saanut ensikosketuksensa seksuaalisuuteen sekä suuren osan seksuaalikasvatuksestaan nettipornosta. Toistuva kuvasto siitä, mitä seksi on, ei voi olla vaikuttamatta siihen, mitä seksi on. Pornossa kukaan ei sano ei, suurin osa sivustoista kommentti kenttineen on yhtä naisvihan riemujuhlaa, ja esineellistetyt naiskehot ovat valtavirtapornon tärkein tuote. Jos kysymme, onko porno perustavalla tavalla väärin, kysymme kuitenkin väärää kysymystä. Olennaisempaa on kysyä, mitä porno yhteiskunnassa tekee. Mitä meille tekee se, että valtava osa maailman ihmisistä sitoo osaksi seksuaalista nautintoaan visuaalisen viihteen, jonka valtavirrassa naiset nähdään esineinä ja seksiin kuuluu väkivalta? Halut itsessään eivät ole hyviä tai pahoja, olivat ne millaisia tahansa. Seksuaalinen haluaminen ja porno eivät kuitenkaan ole irrallaan yhteiskunnasta ja politiikasta. Muun median tavoin porno sekä kanavoi että aktiivisesti muovaa halujamme. Porno voitti seksisodan – toistaiseksi Julkisessa keskustelussa väitteet pornon ongelmista johdetaan usein konservatiivisesta, uskonnollisesti motivoituneesta seksivastaisuudesta. Historiallisesti äänekkäimpiä pornon vastustajia ovat kuitenkin olleet feministit. Porno oli feminististen liikkeiden kiistakapula 1970-luvulta alkaen. Feministien käymät niin sanotut seksisodat jakoivat feministit viisi vuosikymmentä sitten kahteen leiriin: niihin, jotka puolsivat pornoa osana seksuaalista vapautta sekä niihin, joille porno näyttäytyi perustavanlaatuisesti naisia sortavana, symbolina naisiin kohdistuvalle seksuaaliselle alistamiselle. Porno tekee väkivallasta seksikästä ja seksistä väkivaltaista, kuului kuuluisa iskulause. Pornoa vasTEKSTI ENNU LEIWO KUVA NINNI KAIRISALO Pornon aiheuttamista epämukavuuden tunteista keskustellaan luotettujen kesken, mutta teollisuudenalan vaikutuksista ja ongelmista pitää voida puhua julkisestikin. 26 • 10 / 2022
TOISTUVA KUVASTO SIITÄ, MITÄ SEKSI ON, VAIKUTTAA SIIHEN, MITÄ SEKSI ON. tustivat myös sosialistifeministit vedoten erityisesti pornotyön huonoihin ja turvattomiin työoloihin. Viimeistään 2000-luvulle tultaessa valtavirtafeminismin kannaksi vakiintui seksuaalisen vapautumisen painotus, ja feministinen keskustelu pornosta hiljeni. Pornoa katsotaan kuitenkin enemmän kuin koskaan. Juuri suomennetussa loistavassa esseessään Puhun opiskelijoilleni pornosta (2021) feministi Amia Srinivasan panee merkille, että lukuisat nykypäivän nuoret ihmiset pitävät pornoa yhtenä heidän elämäänsä eniten vaikuttavista feministisistä kysymyksistä – riippumatta siitä, että aiemmat sukupolvet tuntuvat pitävän feminismin pornokysymystä jo käsiteltynä. Pornovastaisten feministien, kuten Andrea Dworkinin ja Catharine MacKinnonin ajattelu vetää nuoria puoleensa. Minä tiedän miltä heistä tuntuu, ja millaista maailmaa he elävät. Kuulun Srinivasanin opiskelijoiden lailla ensimmäiseen sukupolveen, jolle pornoa on ollut aina saatavilla yhdellä klikkauksella. Pornon aiheuttamasta epämukavuudesta on vuosia keskusteltu luotetuissa tyttöporukoissa: porno tekee seksistä esiintymistä, jossa naisen rooli on ennen kaikkea näyttää hyvältä. Pornossa seksi on spontaania ja varmaa. Valtavirtapornon naisilla ei ole karvoja, rajoja eikä omia tarpeita. Seksikielteiseksi leimautuminen kuitenkin pelottaa. Esimerkiksi toimittaja Ina Mikkolan feministisenä markkinoidussa kirjassa Runkkarin käsikirja (2020) pornokritiikki typistyy uskonnollisesti motivoituneeksi seksivastaisuudeksi ja feminismiä on seksuaa linen vapautuneisuus – ja kukapa ei haluaisi olla vapautunut? Pornoteollisuus nojaa riistoon ja väkivaltaan Porno ei kuitenkaan ole kuin mikä tahansa seksuaalisuuden ulottuvuus. Se on valtava bisnes, joka tekee seksuaalisuudesta ja seksistä tuotteen. Joidenkin arvioiden mukaan alan liikevaihto on suurempi kuin ammattijalkapallon ja -koripallon yhteensä. Alan lainalaisuuksista määrää kapitalistinen talousjärjestelmä. Bisneksen tarkoituksena on ennen kaikkea tuottaa mahdollisimman paljon rahaa, eivätkä Pornhubin kaltaiset toimijat välitä ihmisistä, joiden työllä tienaavat. MindGeekin monopoliasema mahdollistaa monenlaisia väärinkäytöksiä. On epäselvää, minne ja keille pornoteollisuuden tuottama raha virtaa, mutta yksi on selvää: valtaosa siitä ei päädy sisältöä tuottavien ihmisten taskuun. Myös alustatalousperiaatteella toimiva OnlyFans-palvelu, jossa seksityötä tehdään ”yksityisyrittäjinä”, on saanut osansa kritiikistä liittyen niin alustan turvattomuuteen kuin taloudellisen hyödyn epäoikeudenmukaiseen jakautumiseen. Pornoteollisuus kietoutuu taloudellisen riiston lisäksi väkivaltaan. ”Ensimmäisen pornotähden” Linda Love lacen kulttimaineinen pornoelokuva Deep Throat (1972) on todellisuudessa 61 minuuttia raiskausta, ja monien muiden pornon huippu tähtien tavoin päätettyään uransa myös Lovelace puhui aktiivisesti teollisuudenalaa vastaan. Pornhubin videoissa esiintyy toistuvasti alaikäisiä ja rikosten uhreja: sivustolle on ladattuna valtavat määrät kostopornoa sekä videoita, jotka sisältävät todellista seksuaalista väkivaltaa. En tiedä, onko väkivalta väistämätön osa pornoa teollisuudenalana. Tiedän kuitenkin, että pornoalaa nykyisellään määrittää väkivalta. Valtavirtapornon ohella on olemassa niin kutsuttua feminististä pornoa, jota markkinoidaan sen eettisyydellä: feministinen porno on maksullista sisältöä, jonka tuotannon työolot on tarkistettu ja vahvistettu, ja jossa pyritään realistiseen ja monipuoliseen seksin ja kehojen kuvaukseen. Esimerkiksi ruotsalainen Erika Lust tarjoaa verkkosivuillaan pornoa sekä esimerkiksi seksuaaliseen itsetutkiskeluun tarkoitettuja materiaaleja. Eettistä pornoa katsoo kuitenkin vain murto-osa pornon kuluttajista. Suurin osa – vähintään sataviisitoista miljoonaa ihmistä päivässä – vierailee sellaisilla sivustoilla kuin Pornhub. Porno on henkilökohtaista ja poliittista En kannata pornon kategorista rajoittamista lailla. Internetin aikakaudella jaettavaa sisältöä on käytännössä mahdoton hallita, ja rajoituksista kärsisivät luultavasti eniten seksityöntekijät. Monopolien rajoittamista pidän sen sijaan hyvänä ajatuksena. Kesällä 2022 Visa ja Mastercard jäädyttivät MindGeekin rahaliikenteen yhtiötä vastaan käytyjen lapsiporno-oikeudenkäyntien seurauksena, ja Instagram sulki Pornhub-sivuston käyttäjätilin. Pornosta on kuitenkin keskusteltava. On tärkeää pohtia, mistä halumme tulevat ja mitä yhteiskunnallisia rakenteita ne heijastelevat. Mieltymyksemme eivät synny tyhjiössä vaan maailmassa, joka on epätasa-arvoinen. Pornon naisviha ja rasismi sekä esimerkiksi valtavan suositut pedofiiliset ainekset – ”teen” eli teini-ikäinen on maailmanlaajuisesti eniten hakutuloksia Googlessa tuottava pornokategoria – on syytä ottaa tosissaan. Porno on yksityistä mutta myös julkista, henkilökohtaista mutta poliittinen kysymys. Voimme olla seksimyönteisiä ja kritisoida pornoa, sillä seksi ja porno ovat eri asia. Y Yhdysvallat päätti Afganistaniin menosta Y Yhdysvallat päätti Afganistaniin menosta Y ovat Y no Y Y u Y Y s Y Y s Y ee Y ee Y t ulkopolitiikan keskiöön. Euroopan unioni on Y ihm Y Y i Y Y s Y Y o Y ikeuksien puolustajana iso tekijä ja unionin mieY li Y Y pi Y Y t Y Y e Y Y e Y Y l Y l Y l Y ä on painoarvoa. Y S Y uomi Y uomi Y taas on maailmalla kovin pieni tekijä, promille Y le Y ma Y ma Y ail Y ail Y man väestöstä. Unionin kautta mielipiteemme kuitenkin näky ky k y ja kasvaa kokoaan suuremmaksi. EU on nostanut ihmisoikeusasiat oman politiikkansa keskiöön ja Euroopan parlamentilla on kansalaisten mielipiteen esilletuojana ollut tässä tärkeä merkitys. EU on meille vahva arvoyhteisö ja keino vaikuttaa niin lähialueillamme kuin koko maailmassa. Kauppapolitiikassa unionilla on täysi toimivalta jäsenmaidensa puolesta. EU-parlamentti on asteittain ajanut kauppasopimuksiin yhä enemmän määräyksiä, jotka antavat mahdollisuudet vaatia kauppakumppaneiltamme korkeampia ympäristönormeja, sitoutumista Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteisiin ja työntekijöiden oikeuksien kunnioittamista. Amazonin metsäkato vaikuttaa EU-parlamentin kantaan Brasilian kanssa tehtävän vapaakauppasopimuksen hyväksymisessä. Vietnamin kanssa tehdyn kauppasopimuksen iso kysymys oli vaatimus Vietnamin sitoutumisesta Kansainvälisen työjärjestö ILO:n työntekijöitä suojaaviin sopimuksiin. EU:n ja Kiinan välinen investointisuojasopimus odottaa käsittelyään EU-parlamentissa. Senkin hyväksymiseen moni liittää ihmisoikeusnäkökulman. Joulukuussa EU-parlamentti hyväksyi uuden ihmisoikeusloukkauksiin tarttuvan pakotemekanismin. Se mahdollistaa pakotteiden kohdentamisen suoraan henkilöihin, jotka ovat syyllistyneet selkeisiin ihmisoikeusloukkauksiin. Ensimmäistä kertaa mekanismia käytettiin tänä keväänä, kun EU päätti pakotteista niitä venäläisiä kohtaan, jotka olivat vastuussa oppositiopoliitikko Aleksey Navalniyn oikeuksien loukkaamisesta ja hengen vaarantamisesta. EU:n ja Tu Tu T rkin suhteissa ihmisoikeusky ky k symykset ovat nousseet ratkaisevaan asemaan. Huoli Tu Tu T rkin demokratian kaventumisesta, oppositiopoliitikkojen pidätyksistä ja median saattamisesta hallitsevan puolueen valvontaan lisäävät epäluuloa pitkään paikallaan polkeneisiin Tu Tu T rkin EU-jäsenyysneuvotteluihin. Tou Tou T kokuussa EU-parlamentissa hyväksytty Tu Tu T rkki-kannanotto vaatii Tu Tu T rkin hallinnolta linjanmuutosta sekä sisäisesti että suhteissa lähinaapureihinsa, erityisesti Ky Ky K prokseen. EU asettaa yhä enemmän vaatimuksia kauppakumppaneilleen ja erityisesti naapureilleen kautta linjan. Ollakseen uskottava, unionin on pidettävä oma pesäänsä puhtaana. Siksi keskustelu Unkarin ja Puolan demokratiaa rajaavasta kehityksestä jatkuu. Demokratiaa on puolustettava jatkossakin. Eero Heinäluoma Euroopan parlamentin jäsen S&D-ryhmä eeroheinaluoma.fi M arkkinat ovat tunnetusti hyvä renki, mutta huono isäntä. Markkinavoimia ei pitäisikään päästää ratkaisemaan kaikkia asioita, sillä sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja kohtuus eivät kuulu markkinoiden sisäänrakennettuihin periaatteisiin. Sähkömarkkinoilla on tänä vuonna käynyt niin, että renki on hypännyt kuskin paikalle ja laittanut tuulemaan. Markkinaehtoisesti tapahtuva hinnoittelu tuottaa energiayhtiöille moninkertaisia, jopa kymmenkertaisia voittoja, ja maksumiehiksi korkeista kustannuksista pääsevät tavalliset kansalaiset ja monet pienyrittäjät ja maatalousyrittäjät. Kun sähkölasku nelintai kuusinkertaistuu, ei paljoa naurata. Taloustutkimuksen kyselytutkimuksesta selviää, että 15 prosenttia suomalaisista joutuu ponnistelemaan selvitäkseen talven sähkölaskusta. Kaksi prosenttia vastasi kyselyyn, että ei tule selviämään, vaan joutuu sähkön hinnan takia luopumaan nykyisestä kodistaan ja elämänmuodostaan. Pysäyttäviä lukuja. Sähkömarkkinoiden erikoiseen logiikkaan on kuulunut, että hinta määräytyy markkinoille viimeksi tulleen, kalleimman tuotannon mukaan. Usein tuo kallein tuotanto tulee sähkön tuottamisesta maakaasulla. Ja Venäjä on jo pitkään ajanut maakaasun hintaa ylös. Toisaalta lisätäkseen omia tulojaan ja toisaalta tuottaakseen EU-maille maksimimäärän harmia. Kun sähkössä on siirretty yhä enemmän yhteismarkkinoihin, ovat Keski-Euroopan kohoavat hinnat myös Pohjolan riesana. Korjausta nouseviin energiakustannuksiin ei tule, ellei sähkön hinnanmuodostuksen pelisääntöihin uskalleta puuttua. Energian hintaan vaikuttaminen on oiva esimerkki, miksi eurooppalaista yhteistyötä tarvitaan ja miksi politiikalla on väliä. Suomi ei todellakaan yksin päätä energian tai sähkön hinnoista. Maakaasun enimmäishinnasta tarvitaan pikaisesti ratkaisu, jotta ensi keväänä uhkaavaan hintakurimukseen saadaan tolkkua. Joulukuun EU-huippukokous on siis jykevästi kiinni meidän kaikkien toimeentulossa. Energiayhtiöiden ylisuuria voittoja on tässä tilanteessa rohjettava myös leikata. EU-päätöksenteko sallii jo tämän. Nyt odotetaan Suomen hallitukselta esitystä. Energiayhtiöiden ylimitoitettujen voittojen leikkaaminen tuottaa valtion kassaan tarpeellisia tuloja, joilla voidaan helpottaa kotitalouksien, maatalouden ja pienyritysten tuskaa nousevista energialaskuista. Markkinat ohjaavat kyllä hinnanmuodostusta, mutta jos tarjontaa ei voida nopeasti lisätä, syntyy huonosti ansaittuja voittoja, joiden laskua tavalliset kansalaiset maksavat pitkään. On siis oltava rohkeutta palauttaa renki takaisin omaan rooliinsa ja varmistaa kohtuullisuus sähkömarkkinoilla. Renki pyrkii isännäksi
Reilu vuosisata sitten appelsiinit liikkuivat etelästä Suomeen lähinnä purjelaivoilla. Nyt merenkäynnin kapinalliset haluavat downshiftata logistiikan vastavetona ylikulutukselle. Keskiluokkaiselta näyttävässä Holbækissa Hawilan vapaaehtoiset erottuvat paikallisista. Useimmat heistä kertovat elävänsä irtolaisen elämää – tänään täällä ja ehkä ensi viikolla jossain toisessa projektissa vapaaehtoisena. Suljettu systeemi Teemme haastattelun Faucherren kanssa askeettisen tyhjässä asuntovaunussa, joka on parkissa talon pihalla. Siellä hän nukkuu yönsä. Tila on karu ja riisuttu, mutta tarjoaa epäilemättä yksityisyyttä verrattuna itse taloon. Faucherren mukaan paikalla on ollut enimmillään jopa 30 vapaaehtoista. Ranskalainen Faucherre on asunut Tanskassa yhdeksän vuotta. Aluksi hän viimeisteli väitöskirjaansa, huolsi siinä sivussa Hawilaa ja järjesti siellä festivaaleja ja tapahtumia laivalla. Hän lopetti työnsä Kööpenhaminan yliopistolla kolme vuotta sitten, jotta voisi keskittyä täysin Hawila-projektiin. ”Utopistinen visiomme on, että Hawila voisi olla itsensä ylläpitävä ekosysteemi, joka toimisi täysin ilman fossiilisia polttoaineita.” Ryhmän tarkoituksena oli kehittää laivalla ylläpidettävä permakulttuurinen kasvihuone, uusiutuvalla energialla toimiva vedenkeruujärjestelmä ja kalastaa laivalla niin, että miehistö pystyisi aluksella tuottamaan kaiken tarvitsemansa ruoan. Tammipuuta laivan korjaamiseen ja remontointiin kasvaa myös suhteessa nopeammin kuin alus puuta kuluttaisi. ”Tarvitsisi vain hakea muutamat säkit riisiä ja perunaa maista. Näin laiTEKSTI JA KUVAT HENRI SALONEN P URJEL AIVA HAWIL AN kapteeni Samuel Fau cherre tutki ilmaston lämpenemisen vaikutuksia ikiroutaan ja sen hiilensidontaan kunnes totesi, että ilmastokriisistä tiedetään jo tarpeeksi. Vuonna 2014 hän osti ystäviensä kanssa puisen purjelaivan nimeltä Hawila silloiselta suomalaiselta omistajaltaan, tavoitteena perustaa hiilineutraali rahtilaiva. ”Vuonna 2013 olin mukana purjehtimassa Hawilalla ensi kertaa. Rakastuin heti täysin laivaan, vaikka tässä oli oikeastaan kaikki varoitusmerkit: vanha, suuri puinen laiva ja huonossa kunnossa. Silloinen omistaja Pauli Kivekäs tarvitsi taukoa laivan ylläpidosta ja paineli Dubaihin lomalle. Kukaan ei olisi jäänyt hoitamaan alusta, joten minä muutin yksin laivaan asumaan”, Faucherre kertoo. Tulevaisuudessa laivalla on tarkoitus kuljettaa ekologisten ja eettisten tuottajien rahtia Atlantin molemmin puolin. Tällä hetkellä laivaa remontoidaan merikelpoiseksi vapaaehtoisvoimin pienessä satamakaupungissa Tanskassa. Hawila-yrityksen tavoite on toimia marginaalisten ja hiilineutraalien tuottajien logistiikkapalveluna. Holbæk on pieni, noin 30 000 asukkaan satamakaupunki Pohjois-Sjellannissa. Se on myös Hawilan kotisatama. va voisi purjehtia ympäristöystävällisesti rahtia edestakaisin”, periaatteessa ikuisesti, Faucherre sanoo. Hanke olisi toteutuessaan kuin valta merien vastine Biosfääri 2:lle, Yhdysvaltojen Arizonassa 90-luvulla toteutetulle kokeelliselle tutkimusprojektille, jossa kahdeksan vapaaehtoista sulkeutui kahdeksi vuodeksi valtavan kokoiseen kasvihuoneeseen. Kokeen tarkoituksena oli testata voisiko pienoiskoossa rakennettu keinotekoinen ilmasto ja itsensä ylläpitävä ekosysteemi toimia esimerkiksi mahdollista Marsin asuttamista varten. Hanke lopulta epäonnistui sosiaalisten ongelmien sekä kasvihuoneessa liian korkeaksi nousseen hiilidioksidipitoisuuksien takia. Kulttuuria mereltä maihin Faucherre kertoo, että kulttuurija kasvatustoiminta tuli osaksi projektia, koska lupien hoitaminen rahtiliikennettä varten ja yrityksen perustaminen veivät aikaa, ja he miettivät mitä voisivat heti tehdä laivan kanssa. Siitä syntyi ajatus kulttuurija opetusprojekteista, joita tehtiin yhteistyössä muutaman koulun sekä eri esiintyjien ja sirkustaiteilijoiden kanssa. Ennen nykyisen remontin aloittamista Hawila kiersi kesäisin eri Itämeren maiden satamissa osallistuen festivaaleille ja tapahtumiin. Unelma kestävästä merenkulusta
”Ymmärrys siitä, ettei meidän elämä tällaisenaan ole kestävää ympäristölle yhdistää kaikkia näitä projekteja. Siksi pidän kulttuurija kasvatustyötä tärkeänä ja olen hyvilläni jos Hawila voi toimia alustana näille hankkeille”, Faucherre sanoo. Hawila-yritys perustettiin ensisijaisesti siksi, että rahtilaivana toimiessaan pitää olla yritys. Yrityksen kautta Hawilasta on myös myyty osuuksia tukija-sijoittajille, joilla kerättiin tuloja laivan remontoimiseen. ”Tapasit minut hieman erikoisessa vaiheessa elämääni”, Faucherre aloittaa pitkän tarinan viimeaikaisista vastoinkäymisistään. Nykyinen remonttiprojekti alkoi syyskuussa 2020. Silloin alus palasi satamaan viimeisimmältä purjehdukselta. Korjausvaiheen piti kestää vuoden, mutta marraskuussa projektilta jäi saamatta apuraha, joka oli tarkoitettu työntekijöiden palkkoihin ja elinkustannuksiin. Se oli kova isku, ja monet työryhmästä lähtivät projektista. ”Tein aika paljon töitä. Siitä hetkestä lähtien kun heräsin aina siihen asti kunnes meni sänkyyn ja suljin silmäni. Tein vain töitä – joka päivä. Puhelin soi koko ajan ja samalla kun hoidin hallinnollisia asioita koordinoin remonttitiimiä, perustin tälle yritystä, hain apurahoja ja tukea hankkeelle. Se oli paljon”, Faucherre sanoo. Maaliskuussa hän tarvitsi lomaa. ”Käsittääkseni sitä sanotaan burn outiksi. Menin kuukaudeksi purjehtimaan itsekseni. Pitkän ja maanisen työrupeaman jälkeen olin menettänyt tyttöystäväni ja ystäviä oli lähtenyt projektista. En enää muistanut kuka olen ilman tätä projektia, mistä oikein enää pidän?” Omien rajojen kohtaaminen ja vastuun jakaminen uudelleen ja tasaisesti työryhmän sisällä paransi hanketta Faucherren mukaan. Vaikka hänen henkilökohtainen rahatilanteensa on huono ja laiva on remontissa, kapteenin usko projektiin ei ole horjunut. Faucherren puhuu nopeasti ja innostavasti kertoessaan syitä miksi Hawila on hänelle tärkeä. ”En voinut jatkaa tutkijana yliopistolla. Ei ollut enää minusta järkeä lentää Siperiaan tai Grönlantiin ja takaisin ottamaan jäästä näytteitä vain, jotta voimme varmistaa olevamme kusessa ilmastonmuutoksen kanssa. Se on tiedetty jo pitkään. Mieluummin käytän energiani johonkin konkreettiseen kuten tähän. Emme voi pyörittää kansainvälistä ruokakauppaa nykypäivänä vain purjelaivoilla mutta ainakin yritämme rakentaa jotain sellaista, jota nykyinen systeemi ei tarjoa ja antaa sillä esimerkin toiminnasta ympäristön puolesta”, Faucherre sanoo. Elämä ilman öljyä Vaikka valtaosa maailman kaupasta kulkee öljyä polttoaineena käyttävillä rahtilaivoilla, vain kolme prosenttia kuljetuksen päästöistä tulee merenkulusta. Suurilla rahtilaivoilla tavaroiden liikuttaminen on tonneja ja hiilidioksidipäästöjä vertaillen ympäristöystävällisin kuljetusmuoto. Tulevaisuudessa merirahdin ympäristökuormituksen odotetaan kuitenkin nousevan. Ei niinkään siksi, etteikö ala kehittyisi ympäristöystävällisemmäksi, vaan koska meriliikennettä syntyy enemmän, kun kehittyvien maiden taloudet kurovat kulutuksessaan vauraita maita kiinni. Fossiiliset energiamuodot ovat mahdollistaneet vaurauden ja kulutuksen, jota maapallon kantokyky ei kestä. Hitaampi, tuulivoimalla liikkuva merirahti tekisi tuotteista kalliimpia ja vaikeammin saatavia, mutta ohjaisi samalla kulutusta kestävämmälle tasolle. Seuraavana päivänä Faucherre käy esittelemässä minulle laivaa satamassa. Ruumassa on on täysi työn tohina päällä. Kierroksen jälkeen astumme ulos laivasta. ”Okei, minun pitää tästä lähteä toisiin hommiin”, Faucherre sanoo, hymyilee ja hyppää pieneen valkoiseen henkilöautoon. Ruumassa soivista kaiuttimista kajahtaa merihenkinen folk punk -kappale. Laivaa remontoivat vapaaehtoiset yhtyvät käheänä kuorona hoilaamaan kappaleen mukana, sähkö höylien säestäessä taustalla. Sanoista ei saa selvää. Täysin selvää ei ole sekään, millä kaikilla tavoilla ilmasto kriisiä onnistutaan tulevaisuudessa lievittämään, mutta vuosituhansien testaamilla purjeilla voi olla siinäkin rooli. Mikä on Hawila? • Hawila-projektiin kuuluu yritys ja voittoa tavoittelematon järjestö. • Järjestö perustettiin vuonna 2014. Se keskittyi kulttuuritoimintaan. • Yritys perustettiin vuonna 2021 mahdollistamaan rahtilaivana toimiminen sekä varojen kerääminen laivan korjausta varten. • Laiva on rakennettu vuonna 1935 Norjassa, ja sillä kuljetettiin aiemmin jäätä. Tällä hetkellä Hawilalaiva ei ole vaikuttava näky. Mastot on irrotettu remonttia varten. Alviina Alametsä Vihreä europarlamentin jäsen alviina.alametsa@europarl.europa.eu Instagram: @alviinaalametsa Facebook: @alviinavaaleissa Twitter: @alviinaalametsa www.alviina.fi Kohti täysiä sateenkaarioikeuksia Alviina E uroopassa 60% seksuaalija sukupuolivähemmistöi seksuaalija sukupuolivähemmistöihin kuuluvista pelkää pitää kumppaniaan kädestä julkisesti. Itsekin tiedän panseksuaalina tämän tunteen. Jotkin seurustelusuhteeni ovat olleet toisia hyväksytympiä. Se on yksiselitteisesti väärin. Onneksi seksuaalija sukupuolivähemmistöt ja liittolaiset ovat puolustaneet ihmisoikeuksia tinkimättömästi. Sateenkaarioikeudet ovatkin edenneet harppauksin HLBTIQ-liikkeen alusta, ja tänään yhä useampi seksuaali-ja sukupuolivähemmistöön kuuluva ihminen voi elää turvallisesti omana itsenään. Kehitys on kuitenkin eriytynyt maiden välillä. Ja osassa Eurooppaa ollaan menty huonompaan suuntaan. Konservatiivisuus ja koronakriisi ovat iskeneet rankasti erityisesti sateenkaarinuoriin. Monille koti ei ole turvallinen paikka; Suomessa joka neljäs seksuaalija sukupuolivähemmistöön kuuluva yläkoululainen kokee kotonaan fyysistä väkivaltaa. Myös valtiot voivat käyttää poikkeustilaa tekosyynä heikentää julmasti vähemmistöjen oikeuksia, kuten Unkarissa, jossa poistettiin viime vuonna oikeus korjata juridinen sukupuolensa. Puolassa taas on ryhdytty julistamaan vastenmielisesti vähemmistöistä ”vapaita” alueita, joilla poliisi partioi. Siksi julistimme keväällä Euroopan parlamentissa ylivoimaisella enemmistöllä EU:n HLBTIQ-vapauden alueeksi. Perusoikeuksien turvaamiselle löytyy laajaa tukea joidenkin maiden vastustuksesta huolimatta. Myös EU:n uudessa HLBTIQ strategiassa on monia sateenkaarioikeuksien kannalta tärkeitä tavoitteita, kuten viharikosten ja vihapuheen asettaminen EU:n rikosluetteloon. Euroopan unionin tulisi tehdä vielä paljon enemmän kansalaisten perusoikeuksien turvaamiseksi. EU-rahojen saamista ja käyttöä pitäisi rajoittaa, mikäli maa syyllistyy ihmisoikeusloukkauksiin. Lisäksi EU:n tulee yhdenmukaistaa pari-ja perhesuhteisiin liittyviä dokumentteja, jotta jokainen perhe tunnistetaan, jäsenmaasta riippumatta. Euroopan tuomioistuin käsittelee juuri tapausta, jossa Bulgaria kieltäytyi antamasta naisparin lapselle syntymätodistusta, mikä jätti lapsen ilman kansalaisuutta. Tämä tilanne on korjattava. Kaikilla, myös sateenkaariperheillä, on oltava oikeus tulla tunnustetuksi sekä vapaus matkustaa ja asua koko EU-alueella. Euroopan Vihreät kampanjoivat tällä hetkellä myös ”eheytyshoitojen” kieltämiseksi EU-laajuisesti. On järkyttävää, että Suomessakin seksuaalisuuden tai sukupuoli-identiteetin muokkaamiseen tähtäävät ”eheytyshoidot” ovat yhä sallittuja, vaikka tutkitusti ne aiheuttavat tutkitusti vakavaa psykologista vahinkoa, ja ovat henkistä väkivaltaa. Seksuaalija sukupuolivähemmistöjen oikeuksia voidaan edistää monin tavoin Euroopan unionissa, jäsenmaissa ja kunnissa. Mutta muutokset eivät tapahdu itsestään. Erityisesti naisten ja vähemmistöjen oikeuksia ja olemista pyritään rajoittamaan jatkuvasti. Siksi meiltä kaikilta vaaditaan valppautta, liittolaisuutta ja poliittista toimintaa. Monet symboliset eleet, kuten sateenkaarivähemmistöjen vapauden alueeksi julistautuminen tai sateenkariliputus kunnantalolla, ovat arvokkaita. Samalla Suomessakin tarvitaan ennen kaikkea lisää käytännön tekoja, translain uudistamisesta palveluiden ja ihmisoikeuksien turvaamiseen. Sateenkaarioikeudet toteutetaan parhaiten kuuntelemalla sateenkaariyhteisöä itseään. Alviina Alviina Saksa haluaa laillistaa kannabiksen. Aikooko EU asettua vastaan? K annabiksen käytöstä kiinni jääminen ei saa tuhota ihmisen koko tulevaisuutta. Kannabiksen vahvuutta ja myyntiä kannattaa myös säännellä sen sijaan, että se on arvaamaton ja laiton päihde. Nuorista lähes puolet on käyttänyt kannabista. Käyttö ei vaikeudu kieltämällä. Mutta avun hakeminen päihdeongelmiin vaikeutuu, kun pelkää rikosrekisteriä tai työpaikan tai terapiajakson menetystä. Rangaistukset syrjäyttävät jo valmiiksi vaikeimmissa tilanteissa olevia. Päihdepolitiikan onkin perustuttava tutkittuun tietoon, ei moraalipaniikkiin. Coloradossa kannabiksen tuloilla rakennetaan kouluja, Suomessa rikollisliigoja. Pitäisikö myös Euroopassa kannabis yhä useammin laillistaa ja verottaa? Ohjata tuotot esimerkiksi mielenterveysja päihdehoitoon? Kyllä. Siellä rahoja todella tarvittaisiin, ei rikollisten taskuissa. Samaan lopputulemaan päätyi Saksan hallitus, joka esittää kannabiksen laillistamista. Perusteluna on kansanterveys, jonka vuoksi myös WHO on kannattanut käytön dekriminalisointia. Mutta nyt Euroopan komissio tekee arvioita Saksan suunnitelman yhteensopivuudesta kansainvälisten sopimusten kanssa. Esimerkiksi Schengen-sopimus kieltää huumeiden valmistuksen alueellaan, ja siksi esimerkiksi Alankomaissa kannabis ilmestyy coffeeshoppeihin ikään kuin taianomaisesti. Päätös Saksan kaltaisen suuren maan lakimuutoksesta tulee määrittämään EU:n huumausainelaisäädäntöä pitkälle. EU:n täytyy käyttää nyt järkeä. Jäsenmailta ei pidä kieltää järkiperustaista kannabiksen laillistamista. Saksa argumentoi perustellusti, että EU:n tavoitteet huumehaittoihin puuttumisesta saavutettaisiin tehokkaimmin juuri laillistamisella ja sääntelyllä. Kannabiksen käyttäjiin kuuluu miljoonia tavallisia eurooppalaisia, jotka saavat siitä apua esimerkiksi terveysongelmiin. Päihdepolitiikka on liian pitkään perustunut rangaistuksiin ja huumeidenkäyttäjien syrjintään. Se ei ole oikein. Toivottavasti olemme Saksan tiellä eikä EU asetu poikkiteloin.
30 • 10 / 2022 Rakas riippuvuuteni L Ä ÄKETIETEESSÄ riippuvuus nähdään käyttäytymisenä, joka heikentää ihmisen psyykkistä ja fyysistä terveyttä ja aiheuttaa pakkoajatuksia. Turun yliopiston filosofian tutkija tohtori Susanna Uusitalo kirjoittaa Filo sofia.fisivustolla, että addiktit voidaan erotella myötäja vastentahtoisiin toimijoihin: ”Myötätahtoiset addiktit ovat toimijoita, joiden tahto on yhdenmukainen addiktiivisen halun kanssa.” Tällainen henkilö ei halua muuttaa käytöstään. Raja hyödyllisen ja haitallisen addiktion välillä on usein hiuksenhieno, koska mikä tahansa paljon aikaa vievä asia on pois jostain muusta. Intohimon ja negatiivisen riippuvuuden ero Runsasta pelaamista pidetään usein haitallisena addiktiona, mutta pelaaminen voi olla kiva harrastus tai jopa työ. Tamperelainen Aleksandr Manzos, 34, on ainoa päätoimisesti peliaiheisia kirjoja tekevä henkilö Suomessa. Hän pelaa tietokoneja konsolipelejä. Manzosilta julkaistaan keväällä 2023 kuudes peliaiheinen tieto kirja, Pelattu elämä (S&S). ”Pelaamiseen käyttämämäni aika riippuu työtilanteesta, koska pelaan myös työni puolesta. Lisäksi pelaamiseeni vaikuttaa se, onko minulla kiinnostavaa pelattavaa sillä hetkellä, koska aina näin ei ole. Jos taas löydän hyvän pelin ja minulla on aikaa, voin pelata monta tuntia päivässä”, Manzos kertoo. Peleistä innostuminen ei rajoitu vain itse pelaamiseen. Manzos myös esimerkiksi kuuntelee peliaiheisia pod casteja ja katsoo pelaamisesta kertovia videoita. ”Olen enemmän koukuttunut peleihin liittyvään materiaaliin kuin itse peleihin, koska oheismateriaalin kuluttaminen on niin rentoa ja palauttavaa. Välillä tulee tosin olo, että voisin olla mieluummin itse pelaamassa.” Aleksandr Manzos on nuoresta pitäen ollut kiinnostunut monenlaisista taiteista, kuten lukemisesta ja soittamisesta. Peleissä häntä kiehtoo se, että niissä voi yhdistellä useita taiteenlajeja. ”Pelaaminen on minulle päivittäinen tapa rentoutua ja saada hyviä fiiliksiä turvallisessa muodossa.” Hän kuvailee pelaamista arkiseksi tekemiseksi, jota hän harrastaa pääosin itsekseen kotona. Kun hän lähtee ulos ja tapaa ihmisiä, se tarjoaa toisenlaista mukavaa tekemistä. ”Intohimon ja negatiivisen addiktion ero on se, kuinka paljon käyttää aikaa tekemisen parissa. Jos pelaaminen estäisi minua tekemästä muita asioita, kokisin sen huonona asiana.” Manzosin mukaan ihmisiä eniten addiktoivat pelit ovat usein niin sanottuja loputtomia pelejä. Niissä voi esimerkiksi tulla joka päivä uusi tehtävä, jonka avulla voi nostaa hahmonsa paremmalle tasolle. ”Sellaisiin peleihin on luotu työn kaltainen oravanpyörä. Suorittaminen koukuttaa, kun pelissä annetaan tehtävälista, ja siitä voi ruksia pois kohtia yksi kerrallaan. Toinen riippuvuutta aiheuttava pelilaji ovat kilpailulliset pelit, joissa teet saman asian yhä paremmin. Pidän enemmän peleistä, jotka on keston puolesta rajattu kokemuksena kuten elokuva.” Manzos on huomannut, että jos hän alkaa pelata liian paljon, hänellä on silloin menossa huonompi ajanjakso, kuten liian kiireinen työperiodi. ”Tarvitsen silloin tavallista enemmän palauttavaa, aivotonta tekemistä.” Manzosilla on pelaamisen lisäksi muita positiivisia addiktioita, kuten ulkona uiminen kesäisin: ”Odotan ulkona uimista ihan hirveästi, ja haluan kesällä uida joka päivä. Tässä addik tiossa ei ole mitään negatiivista.” Teatteri sykähdyttää aina uudelleen Helsinkiläinen Riikka Kiviaho, 35, työskentelee henkilökohtaisena avustajana, mutta vapaa-ajalla hänet löytää usein teatterin katsomosta. Kiviaho kävi katsomassa Kinky Bootsin kahdessa eri teatterissa yhteensä 45 kertaa. Nyt hän on samalla tavoin hullaantunut uuteen musikaaliin Priscilla, aavikon kuningatar. Aiemmin hän on nähnyt lukuisia kertoja musikaalit Vampyyrien tanssi, Sherk ja Wicked. ”Kaikissa näissä esityksissä käsitellään erilaisuutta, ja pystyn samaistumaan teemaan. Priscillassa, Kinky Bootsissa ja Wickedissä, viimeiseksi mainitussa tosin hienovaraisemmin, on myös sateenkaarevia teemoja, jotka koskettavat minua. Koen tulevani nähdyksi esityksen kautta, se sykähdyttää erityisellä tavalla”, Kiviaho kertoo. Hän on fanittanut eri asioita intohimoisesti lapsesta lähtien. Toisaalta hänellä voi mennä välillä useampikin vuosi niin, ettei hänellä ole musikaalia, joka ”veisi jalat alta”. Silloin Kiviaho käy teatterissa katsomassa monipuolisemmin erilaisia esityksiä. ”Jos jokin esitys iskee minuun kunnolla, saan siitä irti samanlaisen euforian useamman kuin yhden kerran. Jään koukkuun hyvään fiilikseen. Teat terissa kaikki tapahtuu hetkessä, ja jokainen esitys on siksi erilainen. Teokset myös muovautuvat näytöskauden edetessä. Jos oma elämäni heittää kuperkeikkaa, ihana musikaali antaa valtavasti voimaa arjen haasteisiin.” Harrastus ei ole edullinen, esimerkiksi Priscillan liput maksavat 89 euroa. ”Olen valmis säästämään kaikesta muusta. Ihmiset käyttävät paljon rahaa esimerkiksi shoppailuun, mutta minä panostan teatteriin ja muuhun kulttuuriin. Välillä saan alalla työskenteleviltä kavereiltani alennuslippuja.” Kiviaho pystyy pitämään taukoa teat terissa käymisestä, vaikka hän silloin kaipaakin katsomoon. ”Kyllä se ihan vatsanpohjasta ottaa, kun tiedän edessä olevan pidemmän tauon. Mutta arkeni on yleensä sen verran kiireistä, etten ehdi turhan paljon murehtia asiaa. Kun lopulta pääsen taas katsomoon, fiilikseni on sanoinkuvaamattoman hyvä.” Riippuvuuksista eli addiktioista puhutaan haitallisena käyttäytymisenä, vaikka monella tuntuu olevan myös positiivisia, usein toiminnallisia riippuvuuksia. Voima haastatteli tyytyväistä peliaddiktia ja musikaaliaddiktia. TEKSTI ELISA HELENIUS KUVA ALEKSANDRA AKSENOVA
Sinikka Sokka toimeliaana taiteiden äärellä Teatteria kautta maan Yhteiskuntaa, sotaa ja rauhaa, glitteriä suurten joukkojen tanssissa Joulukuu 2022 – kevät 2023
N au sk a Sisällys Essee: elokuvaohjaaja ja entinen teatterituottaja Hannaleena Hauru kysyy keitä hyödyttää taide apurahojen myöntäjien anonymiteetti. Sinikka Sokka luo tähtiloistoaan Tampereen Teatterin Anastasia-musikaaliin. 4 19 Kolttasaamelaisen Pauliina Feodoroffin Matriarkka saapui Tanssin taloon samaan aikaan kun eduskunnassa käytiin repivää köydenvetoa saamelaiskäräjälaista. 6 PÄÄKIRJOITUS Tervetuloa keskipisteeseen J OTKUT MENEVÄT TEATTERIIN ennen kaikkea viihtymään. Kun arki on harmaata, kun huolet painavat niin, että ne melkein salpaavat hengen, kun kiire ja stressi puristavat päätä kuin piikikäs vanne, silloin viihtymistä kaipaavasta porukasta on kiva mennä teatteriin: arki unohtuu, kimallus tuo iloa ja kivat laulut vievät huolet pois. Se heille sallittakoon. Minä en kuulu tuollaisiin ihmisiin. Minunkin arkeni on usein harmaata, huolet painavat niin, että ne salpaavat henkeäni ja lähes päivittäin kiire ja stressi puristavat päätäni kuin piikikäs vanne – eli silloin minusta on kiva mennä katsomaan jotain erityisen vakavaa ja ravistelevaa. Ehkä jotain aika surullistakin. ”Kaikkea muuta, kunhan ei vaan nukkuvaa, puolikuollutta elämää!”, sanoi Minna Canth, kulttuurin ja sivistyksen suurnainen. Tulkitsen Canthin tarkoittavan samantapaista, mitä Angelica Schylerin hahmo laulaa tämän hetken kuumimmassa Broadwayn musikaalissa, Hamiltonissa: ”I’m loo king for a mind at work!”, ”etsin ahkeraa sielua”. Schyler ja Alexander Hamilton eivät tyydy liian helppoon elämään, he tarvitsevat vallankumousta ja uudistuksia ja he haluavat olla tapahtumien keskipisteessä. Oli kyseessä viihde tai vakava ravistelu, teatterissa kaikki katsojat pääsevät tapahtumien keskipisteeseen. Kaikki kuulevat, kun taiteilijat nousevat kapinaan Momentum 1900 -musikaalissa, ja yli 900 ihmistä, piippu hyllykin, pääsee ajamaan kengurun yli Priscillan bussilla Australian takamailla. MUISTUTTAAKO Alexander Ekdahlin, ohjaaja ja käsikirjoittaja Ingmar Berg manin alter egon, hirveä isäpuoli totalitaristisen valtion diktaattoria? Ei, Bergmanin mielessä ei voinut kajastaa Vladimir Putin, kun hän kirjoitti Fannya ja Alexanderia 1970-luvulla. Mutta taide onkin suurempaa kuin sen tekijän näkemys. Taide saa uusia merkityksiä itse kunkin katsojan mielessä. Näinä aikoina, kun naapurimaamme käy suurta hyökkäyssotaa ja on luisunut lähes totalitarismiin, merkkejä tosi elämän taisteluista, sorrosta ja toisinajattelijoista näkee monilla näyttämöillä, pahassa ja hyvässä. Idiootin Myškinin pyyteettömän kauniita ajatuksia soisi olevan monilla ihmisillä – mutta toivoisi heillä olevan käytännön järkeä enemmän kuin Myškinillä. Ja mitä kaikkea Broadwayn legenda Terence McNally Anastasian libretolla tarkoittikaan ja mitä Stephen Flaherty on sävellyksellään halunnutkaan tuoda esiin, kylmän sodan julmuutta tai Neuvostoliiton rajua väkivaltaa, Anastasiassa voi itse kukin kuulla oman sydämensä pakahtumista heijastavia sanoja. Anastasian voi toki mennä katsomaan vain siksi, että kaipaa omaa isoäitiään tai haluaa nähdä upeaa pukuloistoa. Mutta kun näyttämöllä köyhät, ahdistuneet neuvostoliittolaiset huokaavat kotimaansa puolesta moniäänisesti laulaen ”Ain rukouksiin maani jää”, musiikissa soi mistä tahansa lähteneiden, kaukana kodistaan vaeltavien pakolaisten tuska. Tuolla hetkellä teos muuttuu repiväksi kannanotoksi väkivaltaa pakenevien puolesta, ja se soi juuri tässä ajassa. TÄMÄ ON VOIMAN Teatteriliite, josta on ilmeisesti tullut vankka perinne, koska tämä on jo toinen laatuaan. Vuosi sitten ala ei ollut vielä oikein toipunut koronakatastrofi sta, ja oli lii kuttavaa, miten iloisena mutta hapuilevasti paikalle saapui yleisöä laajoin turvavälein ja maskit kasvoillaan. Juuri nyt ei ole suuria lääketieteellisiä esteitä saapua teatteriin, joten menehän paikan päälle. Kenelle soivat nuo kolme soittoa teatterin yleisötiloissa, kenen takia kapellimestari kohottaa tahtipuikkonsa? Kenen reaktiota tähtinäyttelijä ja sivuosan ensikertalainen jännittävät? Soitot ovat sinulle. Sinun takiasi musisoidaan, ja sinua kaikki jännittävät. Sinun aplodisi antavat mitä suurimman palkinnon. IIDA SIMES Kirjoittaja on Voiman toimittaja. Voiman Teatteriliite on teatterin erikoislehti, joka ilmestyy Voiman välissä. Päätoimittaja Iida Simes. Toimituskuntaan kuuluvat Aleksandra Aksenova, Tuomas Rantanen ja AD Antti Kukkonen. Liitteessä on avustanut myös Hannaleena Hauru. Kannen ja Sinikka Sokan haastattelun kuvasi Nauska. Painos 60 000. Painopaikka Sanoma Manu, Tampere. ”Joka tuomitsee teatterin, on maansa vihollinen.” – Voltaire Ohjaaja Esa Leskinen puntaroi Kansallisteatterin Ensimmäisen tasavalta -juhlanäytelmän kautta demokratian perusteita ja ääriliikkeiden uhkaa. 20 Tuntematon sotilas nähdään Teatteri Vanhassa Jukossa Q-teatterin taiteellisena johtajana aloittavan Juho Mantereen sovituksena. 10 Pavel Semtšenko on Venäjältä paenneita teatterintekijöitä, kuten Anis Kronidova, Mihail Durnenkov ja Ksenija Peretruhina. 9 elokuvaohjaaja apurahojen myöntäjien A rtis ts at R is k A le ks an dr a A ks en ov a H ei kk i Jä rv in en S in em K ay ac an M ik ko K el lo ni em i S o? ya P ik un ov a
O PETUSja kulttuuriministeriö myönsi tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon Red Nose Companyn ja Kansallisteatterin Aleksis Kivi -teatteriesityksen näyttelijä-ohjaajille Timo Ruuskaselle ja Tuukka Vasamalle, Kansallisteatterin dramaturgi Eva Buchwaldille sekä ohjaaja Linda Wallgrenille. Neuvottelukunnan perustelujen mukaan ”katsoja saa kahdessa tunnissa kattavan käsityksen Kiven elämän ja teosten lisäksi suomalaisen kulttuurin, kirjallisuuden, esittävän taiteen ja yhteiskunnallisen keskustelun taustoista 1800-luvulta nykyaikaan.” Vasama ja Ruuskanen huomioitiin kesäkuussa myös Helsingin kaupungin kulttuuripalkinnolla. Itse esitys nähdään kevätkaudella ainakin Lahden Kaupunginteatterissa Tampereen Työväen Teatterissa, Turun Kaupunginteatterissa, Kokkolan Talviharmonikka -tapahtumassa, Kuopion kaupunginteatterissa ja Joensuun kaupunginteatterissa. www.rednose.fi C at a P or tin M ik a K uk ko ne n Oulun teatteri etsii esityksiä moninaisuudesta Leea Klemola ja Rosa-Maria Perä palkittiin Lealla Poliittinen laulu palasi KOM:iin Kunniaa klovneille Teatteria ja esitystaidetta kirjan kansiin O ULUN TEATTERI tarjoaa Vinttikamari-näyttämönsä ihmisja maailmankuvaa laajentaville projekteille. Tilaa voivat hakea kaikki vapaan kentän tekijät, tekijäryhmät ja organisaatiot. Esityksille ei aseteta taloudellisia tavoitteita. Valinnat toteutettavista esityksistä tekee taiteellisen johtajan Alma Lehmuskallion johtama työryhmä. Moninaisuuden näyttämön ensimmäinen teos oli elokuussa 2022 esitetty Lullabies for the Weary. Tanssia, performanssia ja äänitaidetta yhdistävän esityksen työryhmään kuuluivat queeräänitaiteilija Maija Holopainen, equadorilainen tanssitaiteilija ja -pedagogi Mercedes Balarezo sekä liikeja esitystaiteilija Anna Olkinuora. www.teatteri.ouka.fi Vuoden 2023 hakuaika päättyy 31.12.2022. S UOMEN Näytelmäkirjailijat ja Käsikirjoittajat ry:n vuosittain jakaman Lea-palkinnon voittivat tänä vuonna Leea Klemola ja Rosa-Maria Perä näytelmällään Minä, askartelija. Voittajan valitsi raati, johon kuuluvat vapaa kirjoittaja ja opettaja Hanna Helavuori, näytelmäkirjailija ja dramaturgi Marie Kajava sekä näytelmäkirjailija ja dramaturgi Veikko Nuutinen. Raadin mukaan näytelmässä ”haisee hiki, viina, sukuelimet, ulosteet ja muut eritteet”. Perusteluissa voittajaa kiitellään myös näin: ”Näytelmä puhuu taiteen tekemisestä, taiteellisten prosessien sattumanvaraisuudesta ja kaoottisuudesta. Se vie kysymyksiin taiteentekijän yksinäisyydestä oman työnsä äärellä sekä jatkuvasta pyrkimyksestä kurottaa taiteen kautta kohti toisia ihmisiä”. Ja lisäksi: ”Tässä poikkeuksellisessa välivapauden valtakunnassa kaikki on mahdollista – myös ikääntyvälle naiselle.” www.sunklo.fi T EATTERIN uusi alkukirjasto on teatterikriitikko Maria Säkön ja kulttuurituottaja Heidi Backströmin tänä vuonna käynnistämä kustannushanke, joka julkaisee ”ainakin esitystekstejä, uusia muotoja hakevia näytelmiä, koreografia notaatioita sekä teatteriesseistiikkaa Suomesta ja maailmalta.” Lokakuussa päivänvalon näh nyt T/U/A:n esikoisteos käsittää Noora Dadun vuosina 2015 ja 2016 ensi-iltaan tulleet monologiesitykset Minun Palestiinani ja Fail. Muita tämän syksyn julkaisuja ovat Kid Kokon tekstikonsertti Katoaminen – Passio / Dis appearing – A Passion ja Hanna Helavuoren Tuntoisia ruumiita -essee kokelma. www.tuakirjasto.fi L OKAKUUN LOPUSSA KOM-teatterin Aulanäyttämöllä kuultiin uutta yhteiskunnallista laulua, kun Liksom Lux esiintyi siellä esikoisalbuminsa julkaisukeikalla. Yhtyeen laululyyrikko on kirjailija ja kuvataiteilija Rosa Liksom. Levyn kappaleet ovat säveltäneet muusikko Eeva Koivusalo ja taiteilijanimeä Liisa Lux käyttävä Taideyliopiston professori Anita Seppä. Yhtyeen musiikki liikkuu luontevasti läpi eri tyylilajien. Sanoituksissa kuljetaan muun muassa ekokriisin, posthumanististen luontokokemusten, anti finanssikapitalismin ja hiuksensa rakkaudessa sotkeneiden pariin. ”Biisien sanat ovat syntyneet tästä historiallisesta näyttämöstä jolla nyt elämme. Ajankohtaisista polttavista kysymyksistä ja ikuisuuskysymyksistä”, kertoo Liksom. Julkistamisen paikka oli sopivasti valittu, sillä vuonna 1971 perustettu KOM tunnetaan 1970-luvun poliittisen laululiikkeen merkittävänä toimijana. Liksom myöntää, ettei näyttämöä valittu vain aulatilan toimivuuden takia. ”KOM on aina näyttänyt tietä eteenpäin eli ollut uuden ja tulevan äärellä. KOM on minulle teatteri koti.” www.facebook.com/liksom.lux.7 H ar sh a C ha w ha n Le en a K os ke la Lullabies for the Weary Kid Kokko ja T/U/Ateosten graafinen suunnittelija Arja Karhumaa esittelevät edellisen kirjoittamaa teosta. | TEATTERI • 3
Maailma muuttuu, taitee n tehtävä ei Näyttelijä Sinikka Sokka rakastaa musiikkia. Hän käy konserteissa ja oopperassa aina kun voi. Omat taideharrastukset eivät tee kiireisestä elämästä raskasta vaan antavat upeita kokemuksia. TEKSTI: IIDA SIMES KUVA: NAUSKA S INIKKA SOKKA näyttelee useana iltana viikossa Tampereen Teatterin Anastasiassa, suositussa esityksessä, jonka syyskauden esitykset myytiin lähes täyteen jo kauden alussa. Jopa toukokuun 2023 esitysten liput hupenevat jo. Sokan roolihahmo on Venäjän leskikeisarinna Maria Fjodorovna. Suunnattoman suuret kaipauksen tunteet ovat muuttaneet rakastavan isoäidin kyyniseksi riivinraudaksi. Tämä elelee ylellisesti Pariisissa paossa Neuvostoliittoa, mutta koska rakkaat on tapettu, timantit ja vauraus ovat hänelle aivan yhdentekeviä. ”Se on aineellista ympäristöä, missä hän on pyörinyt koko ikänsä. Ei hän osaa sitä edes tunnistaa”, Sokka kuittaa. Sinikka Sokka (s. 1948) asuu Helsingissä, ja kun alati kiireistä Sokkaa yrittää tavata, treffit pitää järjestää silloin, kun hän ei ole Tampereella, jossa hänellä on Anastasian takia kakkosasunto. Niinä päivinä kun hän on Helsingissä, hän kuvaa Kämppikset-televisiosarjaa tai esiintyy KOM-teatterin konsertissa. Ei hän silti koko ajan tee työtä. ”Yritän ehtiä ulkoilemaan paljon. Kehoa pitää hoitaa. Uin ja vesijuoksen.” Näyttelijä Martti Suosalo pohti vuosi sitten Voiman Teatteriliitteessä, miten kuka tahansa pystyy näyttelemään elokuvassa, mutta teatterissa pärjää vain treenannut ammattilainen. Hermoja koettelee erityisesti se, että pystyy toistamaan saman homman illasta toiseen. Miltä tuntuu, kun on 89 Anastasian esitystä jäljellä, onko toistaminen raskasta? ”Se toistaminen on just sitä ammattitaitoa”, Sokka myöntää. ”Koulutus opettaa siihen oikein hyvin.” Eikä toisto oikeastaan olekaan toistoa: ”Joka ilta yleisö ja vastanäyttelijät ovat erilaisia. Joka ilta – ja tää on just sitä ammattitaitoa – meidän roolihenkilöiden täytyy sytyttää se ihmetys ja ilo siellä lavalla, ja tietenkin se sitten heti siirtyy sinne katsomoon.” KYSYTTÄESSÄ SOKAN RAKKAINTA roolia, hän palaa taaksepäin. ”Parhaimmillaan teatterin taikaa oli KOM-teatterin Kolmessa sisaressa. Se tehtiin aivan uudella tavalla.” Sitä esitettiin vuonna 1979. Sokan mielestä siinä teoksessa oli kaikki kohdallaan, ja työryhmäkin aivan unelma. Sokka näytteli siskoista nuorinta, Irinaa. Siinä esiintyivät myös Rose-Marie Precht, Marja-Leena Kouki, Rea Mauranen, Pekka Milonoff, Heikki Kinnunen ja Erkki Saarela. ”Puvustus oli jännittävä, Måns Hedströmin tekemä. Puvut oli tehty halkaistusta nahasta. Se oli hyvin dramaturgista. Ajatus siinä oli, että nämä sisaret ovat niin pihalla, kun ne vaan haikailevat sinne Moskovaan koko ajan.” Haikailevien sielujen puvuissa oli reikiä ja repaleita. Sokan pukua voi ihailla Teatterimuseossa. Toinen teos, joka juolahti Sokan mieleen, on Kolmen pennin ooppera vuodelta 4 • | TEATTERI
Maailma muuttuu, taitee n tehtävä ei 1978 eli Bertolt Brechtin ja Kurt Weilin muokkaama Kerjäläisooppera. Sen ohjasi Laura Jäntti. ”Vieläkin itkettää ja naurattaa, kun ajattelen, että me ollaan sellainenkin tehty.” ”¡EL PUEBLO UNIDO jamás será vencido!” Niin kajahti työväenluokkaisten chileläisten valitseman presidentin Salvador Allenden kannatuslaulu vuonna 1970: ”yhtenäistä kansaa ei koskaan voi voittaa”. Mutta väkivaltainen sotilasjuntta voi. Kenraali Augusto Pinochetin johdolla juntta otti vallan Chilessä vuonna 1973 ja nitisti Allenden ja hänen kannattajansa. Quilapayún tekemä laulu jäi elämään huutona vapauden puolesta, kidutusta ja väkivaltaa vastaan. Agit Prop -lauluyhtye teki biisin kuuluisaksi Suomessa. Juuri tätä haastattelua edeltävänä päivänä Sokalla oli ”jännittävä, upea ja liikuttava iltapäivä”: hänen luonaan vieraili kaksi nuorta chileläistä dokumenttielokuvantekijää, jotka halusivat kuulla lisää laulun taustoista. Sokan luona purkamassa tuntojaan olivat myös Monna Kamu ja Eero Ojanen. ”Se oli hieno kolmetuntinen.” Elokuvantekijät olivat liian nuoria ollakseen itse eläneet aikaa, jolloin tämä laulu vetosi ihmisiin. ”Se sai paljon hienoa aikaan, kunnes kaikki romahti ja muuttui ikäväksi diktatuuriksi”, Sokka miettii. ”Laulun sanojen tehtävänä oli sytyttää jokin sytytyslanka ihmisten päässä ja saada nämä suhtautumaan kriittisesti yhteiskuntaan ja ympäröivään maailmaan.” Hän sanoo suoraan, että erityisesti Neuvostoliittoon sen ajan vasemmistolaiset nuoret suhtautuivat sinisilmäisesti. Mutta silti: vaikka myöhemmin on käynyt ilmi, etteivät monet niistä tahoista, joista Agit Prop lauloi hyväntekijöinä, olleet kovinkaan hyviä edes omille kansalaisilleen, se ei poista sitä tosiasiaa, että hyvää aatetta voi kannattaa vaikka laulaen. ”Mielestäni tänäkin päivänä taiteen tehtävä olisi tehdä sitä samaa. Ainakaan ’rauha, ystävyys, solidaarisuus’ eivät ole muuttuneet mihinkään, niitä voi edelleen vaatia.” KUN SOKKA OLI ALOITTELEVA , nuori näyttelijä, musiikkiteatteria pidettiin ”vähän sekundana”. Ei pidetä enää. Nykyään ymmärretään, miten paljon erityistä taitoa ja osaamista musiikkiteatterin tekeminen vaatii. Musikaaliskene Suomessa on laaja ja kovatasoinen. Musikaalien aiheet ovat rajuja, vaikka esitystapa saattaa olla glitterillä kuorrutettua. Ne puivat ihmisten identiteettien haurautta (Anastasia), homoseksuaalisuutta ja transsukupuolisuutta drag-artistien maailmassa, jossa heterous on vastoin normeja (Priscilla), Minnan Canthin klassikkotekstiä ajasta, jolloin tasa-arvo ja ihmisoikeudet eivät vielä toteutuneet Suomen suuriruhtinaskunnassa (Suruttomat) ja Suomen nousua maailmankartalle aikana, jolloin sortoa ja väkivaltaa ei päässyt pakoon edes Pariisin taidehumuun (Momentum 1900). Revi siitä, puheteatteri. Musiikki tuo teokseen paljon lisää, eikä se suinkaan keskeytä teosta, niin kuin jotkut teatterissa harvoin käyvät luulevat. ”Draama saa toisen olomuodon”, Sokka sanoo. Sokka käy paljon konserteissa. ”Meillä on oikein klasari suku. Tätini on oopperalaulaja Ritva Auvinen. Kaikki sukulaiset ovat aina soittaneet ja laulaneet. Aina välillä joku istuu pianon ääreen ja rupeaa rämpyttämään.” Jotkut sukulaiset soittavat aika hyvin, mutta ei kuitenkaan Sinikka, joka soittaa ”erittäin vähän” ja harmittelee, ettei aikoinaan jaksanut käydä pianotunneilla tarpeeksi. ”Olin vilkas lapsi. Mä harrastin taitovoimistelua, tanssia ja ihan kaikkea. Kuorolauluakin. Äiti oli yksinhuoltaja, eikä se osannut pakottaa minua pianotunneille.” Sinikka Sokka rakastaa orkesterimusiikkia. Hiljattain hän kävi katsomassa Kaija Saariahon, Sofi Oksasen ja Aleksi Barrièren oopperan Innocencen. Vaikka hän joutui palaamaan Tampereen kotiinsa yöjunalla ja seuraavana päivänä oli esitys, silti Innocence antoi energiaa eikä suinkaan vienyt sitä. ”Mä oikein tsemppasin aikataulun kanssa, että sain lipun ja ehdin siihen. Olen siitä onnellinen. Oli tärkeää, että sain kokea jotain niin koskettavaa ja käänteentekevää.” I DIOOTTI on Fjodor Dostojevskin vuonna 1869 julkaistu romaani valintojen vaikeudesta ja puhtaan hyvyyden mahdottomuudesta. Sen kantava hahmo on ruhtinas Lev Nikolajevitš Myškin, jonka hyväntahtoiset pyrkimykset seurapiireissä johtavat katastrofiin toisensa perään. Teatterinjohtaja ja -ohjaaja Hanna Kirjavaisen yhdessä Agit-Cirk-nykysirkusryhmän kanssa toteutetussa sovituksessa Myškin (Henry Hanikka) saapuu Pietarin sijaan vertauskuvalliseen sirkusympäristöön. Alunperinkin ristiriitaisen päähenkiSirkuksen idiootti lön karaktäärissä korostuu enemmän hämmentynyt ulkopuolisuus kuin vastuullinen osallisuus tapahtumiin. Samalla elämän traagisuuden ilmentäjänä korostuvat Ulla Raition esittämät hahmot miesten kaupankäynnin kohteeksi joutuvana, sirkuksen selvännäkijä Nastasja Filippovnana sekä kaikkien päähän potkimana Ippolitina, sirkuksen elävänä tykinkuulana. / TR Fjodor Dostojevski & Hanna Kirjavainen: Idiootti Esitykset Teatteri Avoimissa ovissa 28.1. asti. H ELSINGIN KALLION Rytmi-baarista on vain muutama sata metriä Kaupunginteatterin lavalle. Siirtymä sen ikkunapöydän ääreltä tuntui vieläkin lyhyemmältä, kun näytelmä alkoi kohtauksella samaisessa ikkunapöydässä. Minä valitsin sinut perustuu Laura Lehtolan samannimiseen kirjaan (2020). Rakkautta 2000-luvulla Se kertoo boheemikirjailija Saarasta ja sovinnaisesta kauppatieteilijästä, Elisasta, joiden kämppäkaveruus syvenee rakkaussuhteeksi, yhteiseksi vanhemmuudeksi kaikkine ongelmineen ja viimein kriisiin Saaran rakastuessa mieheen. Kolmentoista vuoden kehitystarina laajenee myös kuvaukseksi niin valtakulttuurin heteronormatiivisuuden hitaasta murtumisesta kuin vähemmistön sisäisen homonormatiivisuuden muodostumisesta. Lehtolan dialogi on terävää ja hauskaa, ja arjen kulmat hiertävät tunnistettavan karheina. Milja Sarkola ohjaus on kellontarkkaa, kuten aina. Wenla Reimaluoto ja Misa Lommi ovat päärooleissaan loistavia, eikä muussakaan ensemblen työssä löydy moitteen sijaa. / TR Laura Lehtola & Milja Sarkola: Minä valitsin sinut Helsingin Kaupunginteatterissa 25.2. asti N YKY-SUOMESSA ei eletä samassa luokkayhteiskunnassa kuin 1900-luvun alkupuolella. Silti oma, vanhempien ja jopa isovanhempien varallisuus sekä koulutus, ammatti ja vaikkapa suhde maaseutuun vaikuttavat siihen, miten miellämme oman asemamme yhteisöissä. Tätä tutkii tanssitaiteilijoiden Elsa Heikkilä ja Laura Lehtinen Työväenluokkainen tausta ja ruumiillisuus -hanke. Sen Luokka kuvia, vedos V sai ensi iltansa marraskuussa Oulun teatterissa ja vieraili joulukuussa Viiruksessa. Esityksen rekvisiittana on lähinnä halkoja ja vanhoja matkaradioita. Alussa yleisökin saa ottaa kehollisesti kantaa esitettäviin väitteisiin. Niistä osa liittyy perhehistoriaan ja taloudelliseen asemaan, osa käsittelee kulttuurista pääomaa esimerkiksi sen kautta pääsikö lapsena taidenäyttelyihin, löytyykö omasta kirjahyllystä klassikoita ja tunteeko olonsa kiusaantuneeksi akateemisissa illanvietossa. Kaiken takana on luokka Esitys jatkuu eri ikäisten naishahmojen syventymisenä kokemuksiinsa työstä, perinteistä, perheestä ja sukupuolirooleista abstraktiksi jalostetulla liikekielellä. Samalla ilmenee, kuinka luokka on pöyhintää vaativa käsite eniten juuri meille kulttuurikeskiluokan edustajille. / TR Esitykset Viiruksessa 10.12. asti. Kokoelma hankkeen tekstejä ilmestyy verkkokirjana Teatterikorkeakoulun julkaisusarjassa alkuvuodesta 2023. M itr o H är kö ne n Ilk ka S aa st am oi ne n K atr i N au kk ar in en Laulu sai paljon hienoa aikaan, kunnes kaikki romahti. Sinikka Sokka ja Pia Piltz Anastasiassa. H eik ki Jä rv in en
V UONNA 2000 ensimmäisen kerran järjestetty Baltic Circle on vuosittainen kansainvälinen esitystaiteen tapahtuma. Sen teemoissa tuntuvat nousevat usein esiin kehoon, suku puolisuuteen ja kulttuuritaustaan liittyvät asiat. Alkuperäiskansojen näkökulma vahvistui etenkin Pauliina Feodoro? n vuonna 2017 kuratoiman Ensimmäiset kansat -ohjelmakokonaisuuden myötä. Tämän vuoden marraskuun ohjelmistossa saamelaisuus näkyi esimerkiksi Biret Haarla Pieskin ja Gáddjá Haarla Pieskin esityksessä Starting from Staring – ?almmiid ?a?a ja taiteilijakollektiivi Article 3:n Vuosttaš álbmogat klubba -illanviettoon tuomassa DJ-setissä. Feodorffi n Matriarkassakin mukana olevien Haarla Pieskin sisarusten tanssiesityksessä tyhjän paperin kanssa lavalle saapuva tekijäpari luo alkuun yleisön pitkän ja merkitsevän katseen ja lähtee sitten vaeltamaan näyttämöllä. Balettikoulutuksen saaneiden tanssijoiden liikekieli on nyt jotain aivan muuta. Kehot etsivät yhteyttä ympäristöönsä mekaanisesta paukkeesta, luonnon äänistä, laulusta ja hiljaisuudesta koostuvan äänimaiseman äärellä. Kun kaksoset kietoutuivat toisiinsa, katsojalle saattaa nousta mieleen ajatus, että tätä he ovat tehneet jo ennen syntymäänsä. Tämä muistuttaa viiltävästi siitä, miten meidän kaikkien kehollinen aikamme ja siteemme ympäristöön alkavat jo muistin takaa. TUOMAS RANTANEN Baltic Circle ja alkuperäiskansat Ta ni S im be rg Takaisin alkuun ”J OS OMAN olemassaolon ytimestä ei ole jäljellä mitään, jossain tulee eteen piste, jossa on pakko alkaa etsiä kauneutta ja yrittää koota vielä jäljellä olevista palasista jotain kasaan”, huokaa kolttasaamelainen ohjaaja ja esitystaitelija Pauliina Feodoroff tämän vuoden Venetsian Biennalen haastatteluvideolla. ”Kun sanoo kovalla äänellä usein hiljennettyjä asioita, ja löytää oikean muodon kertoa sellaisia sisältään löytyviä asioita, joita ei koskaan ole sanottu, tämä muuttaa ihmistä. Ja kun ihminen muuttuu, alkaa muuttua myös ympäröivä yhteiskunta.” Juuri näitä tuntoja väliittää Venetsian Biennalen Sámi-paviljongissa huhtikuussa kantaesitetty Feodoroffi n Matriarkaatti. Suomen ensi-iltansa se sai Tanssin talossa joulukuun alussa – samaan aikaan kun eduskunnassa käytiin traumoja auki repivää keskustelua saamelaiskäräjälaista. Tekijälleen tyypilliseen tapaan dokumenttiaineistoa ja esitystaidetta yhdistelevä teos käsittelee saamelaisten ja valtakulttuurin kolonialistista jännitettä. Samalla se etsii yhteisöllisiä mahdollisuuksia ymmärtää uudestaan ihmisen ja luonnon välistä suhdetta. Teoksen alkuosa, Ensimmäinen kohtaa minen, esitettiin Tanssin taloa ja Kaapelitehdasta yhdistävällä Lasipihalla. Veistettyyn valtasauvaan tukeutuva Feodoroff saattelee sisään joukkonsa (Biret Haarla Pieski, Gáddjá Haarla Pieski, Satu Herrala, Outi Pieski, Eséte Eshetu Sutinen ja Hanna Parry) kirjavana paraatina. Hiljaisuuden vallitessa kulkueen moninaiset hahmot esittelevät yleisölle turkisten, luiden, linnun siipien ja sulkien kaltaisia luonnon antimia sekä kalaverkkojen ja kankaiden tapaisia ihmisen varusteita. Rooliaan moneen kertaan vaihtavat esiintyjät vaikuttavat ilmentävän eri tavoin omaan perintöönsä suhtautuvia alkuperäiskansan edustajia ja siihen lomittuvia valtakulttuurin lähestymistapoja. Tärkeitä ovat hahmojen katsojille suuntaamat eleet, joissa voi nähdä viitteitä niin lahjojen antamisesta kuin vaihdon muista muodoista. Esityksen Huutokaupaksi nimetyssä osassa yleisö ohjataan Pannuhalliin rakennettuun metsään, jossa näytetään dokumenttielokuvia pohjoisten vanhojen metsien tuhon historiasta ja paikallisten asukkaiden pyrkimyksistä ennallistaa kuivuvia vesistöjä. Samalla esitellään ”myynti katalogia”, johon nojautuen katsojille tarjotaan mahdollisuuksia ostaa maisemia mieluummin taiteena kuin luonnonvaroina. Esityksen fi naalissa paljon tilaa saavat tanssijat Biret Haarla Pieski ja Gáddjá Haarla Pieski. Heidän liikkeensä ilmentävät ihmisen, eläinten ja muiden luontokappaleiden kohtaamisia. Samalla näyttämön naiskehojen kirjon kautta kuvataan matriarkkaalisen yhteisön historiasta kumpuvia yhdessäolemisen ja huolenpidon malleja. Matriarkaatin rinnakkaisteoksena voi pitää vuonna 2016 Kansallisteatterissa nähtyä Feodoroffi n ja Rospuuttoteat terin Elonkehä (laulujemme pitää muut tua jotta voisimme muuttua) -esitystä. Liki neljätuntisessa teoksessa kaksi klovnia johdatti yleisön näyttämölle rakennettuun laavuun kuuntelemaan dokumentaarista tietoa saamelaisten ja pohjoisen luonnon riistosta. Tosin kuin Elonkehä, Matriarkaatti ei pyri dramaturgisen ryhmäyttämisen keinon häivyttämään tekijöiden ja yleisön välistä rajaa, vaan jopa päinvastoin. Nyt tärkeää on ymmärtää valtakulttuurin ja alkuperäiskansan näkökulmien ero, jotta syntyisi uuden alun mahdollisuus. Feodoroffi n vastaus kysymykseen siitä, mitä hän toivoo katsojan saavan Matriar kaatista kotiin viemiseksi on selkeä: ”Kokemuksen siitä, että kuuluu osaksi maailmaa ja että sillä on väliä.” Esitykset Tanssin talossa 13.12. asti. www.zodiak.fi Pauliina Feodoro? n Matriarkaatti rakentaa perustaa alku peräiskansan, valtakulttuurin ja luonnon uudelle kohtaamiselle. TEKSTI: TUOMAS RANTANEN KUVAT: SINEM KAYACAN
LINDA WALLGREN JEANNE D’ARCIN HOUSUT Noitia ja politiikkaa! –50%
Koittakoon vapaus! Venäjän totalitaristinen koneisto on pahoinpidellyt, vanginnut tai häätänyt maasta mielenosoittajia ja toisinajattelijoita. Maan hyökättyä Ukrainaan muutamien teatterintekijöiden mitta täyttyi ja he tulivat Suomeen. K UN VENÄJÄ ALOITTI kiihkeimmät sotatoimet eli kun se laajensi vuonna 2014 aloittamaansa sotaisaa konfl iktia Ukrainassa, kuului sa, palkittu käsikirjoittaja ja teatteriohjaaja Mihail ”Miša” Durnenkov esitti hyvin kärkeviä kannanottoja sotaa vastaan. Rangaistukset alkoivat saman tien. Useita Durnenkovin näytelmiä, joita keväällä Venäjällä esitettiin, poistettiin ohjelmistosta. Jostain syystä yksi hänen näytelmistään jäi moskovalaisen teatterin ohjelmistoon, mutta teoksen tiedoista poistettiin Durnenkovin nimi. Sota näkyy venäläisessä yhteiskunnassa kaikkialla, kertoo Durnenkov. ”Se vaikuttaa siihen ihan fyysisesti. Kymmenet tuhannet taiteilijat tai taide-elämässä työtään tekevät ihmiset ovat jättäneet maan. Erityisesti megakaupungeissa kuten Moskovassa ja Pietarissa tämän huomaa selvästi.” Kreml rajoittaa sananvapautta. ”Sensuurista on tullut taiteessakin arkista Venäjällä. Aluksi oli vaarallista puhua sodasta tai poliitiikasta, nyt riittää että tekee jotain sen tapaista, joka vain vihjaa, että tämä käsittelee sotaa tai politiikkaa. Jopa lastenteatterin esitys saatetaan sulkea, jos sen koetaan olevan jotenkin epäilyttävä.” DURNENKOV ON KUULUNUT nykyvenäläiseen näytelmäkirjailijoiden New Drama -ryhmään. Useita hänen näytelmiään on käännetty ja esitetty lukuisissa Euroopan maissa, Venäjän lisäksi Ukrainassa, ValkoVenäjällä, Kazakstanissa ja Turkissa. Pian myös Suomessa. Tammikuun 31. 2023 Espoon kaupunginteatterissa saa ensi-iltansa Durnenkovin kirjoittama ja hänen puolisonsa – myös monesti palkitun – Ksenija Peretruhinan lavastama näytelmä Lyhyt episodi sieni sivilisaation universaalissa historiassa. ”Esityksen ohjaa monipuolinen, tarkasta rytmistään ja elokuvallisesta lähestymistavastaan tunnettu uuden sukupolven ohjaaja ja dramaturgi Essi Rossi”, teatteri kertoo sivuillaan. ANIS KRONIDOVA on pukusuunnittelija, lavastaja ja kuvataiteilija Pietarista. Maaliskuussa 2022 hän joutui yllättäen kuuden poliisin roudaamana putkaan keskeltä katua. Miksi? Sitä ei hän eivätkä hänen juristinsa ymmärrä. Kronidova pääsi vapaaksi kolmen vuorokauden kuluttua, mutta mitta oli täyttynyt. Hän ja hänen teatterialalla eläväksi legendaksi noussut miehensä, käsikirjoittaja, ohjaaja ja lavastaja Pavel Semtšenko, päättivät lähteä Venäjältä. Semtšenko työskenteli tuolloin Pietarissa Dynamite-teatterissa Faust-trilogian parissa. Teossarja oli nimetty Demokra tiaksi, Diktatuuriksi ja Utopiaksi. Eräässä kohdassa näyttämölle nostettiin presidentti Putinin naamakuva. Teos ei mitenkään fanittanut diktatuuriin maansa ajanutta presidenttiä, vaan protestina tuhri tämän naaman. Mutta teatterin johtaja pyysi keskeyttämään teoksen valmistelun. Hän oli allekirjoittanut joitain nyky-Venäjälle tyypillisiä papereita, joissa teatteri sitoutui välttämään armeijan arvostelua, olemaan puhumatta ”sodasta” ja olemaan mitenkään protestoimatta sosiaalisen median alustoilla. Semtšenko tajusi, että tällaiset paperit voivat viedä vankilaan kenet tahansa taiteilijan milloin tahansa, tai ainakaan hän ei pysty tuollaisia rajoja noudattamaan. Nyt syksyllä 2022 Semtšenko valmistelee Arkadi ja Boris Strugatskin tekstiin pohjautuvaa esitystä Berliinissä – sama tekstiin perustuu Andrei Tarkovskin elokuva Stalker. Keväällä 2023 hän tekee Linnea Happosen kanssa nukketeatteriesityksen Helsingissä. Syksyllä 2023 hän lavastaa valkovenäläissyntyisen, poliittisista syistä Saksaan muuttaneen nobelistin, Svetlana Aleksijevitšin Neuvostoihmisen loppu -kirjaan perustuvan näytelmän. Sen ohjaa Joel Geronik ja työstää sadsongskomplex:fi . SEMTŠENKON MERIITTEJÄ on ollut perustaa Pietariin ”Insinööriteatterina” tunnettu, visuaalisesti vahva AHE. Nyt AHEn sivustolla on manifesti: ”Tämän päivän Venäjällä ei enää ole sijaa kulttuurille, toisin kuin kaikkialla näkyvälle propagandalla. Siksi Teatteri AHE lopettaa täällä toimintansa. AHE syntyi maan alla ja jatkaa toimintaansa maanpaossa. Lopettakaa sota! Eläköön AHE! Kuolema tyranneille! Vapaus kulttuurille!” Kronidova, Durnenkov ja Semtšenko esiintyivät Helsingin kirjamessuilla lokakuussa 2022 Voiman ja sananvapausjärjestö PENin keskusteluissa. Anis Kronidovan kanssa panelistina oli kirjailija Kira Jarmyš, joka on myrkytetyn ja vangitun oppositiojohtajan Aleksei Navalnyin avustajia. Vielä tällä hetkellä Venäjällä alakynnessä ovat he, jotka yrittävät tuoda protesti mielipiteensä julki, mutta Kronidova ja Jarmyš sanoivat painokkaasti toivovansa, että Venäjän kansan suuri enemmistö alkaisi ymmärtää muutoksen olevan mahdollinen ja toimia sen mukaan. Miša Durnenkov, Ksenija Peretruhina, Anis Kronidova ja Pavel Semtšenko ovat Artists at Risk -järjestön turvaresidensseissä Suomessa ja Saksassa. TEKSTI: IIDA SIMES Durnenkovin teoksesta Järvi (Ozero). Dmitri Visokiy ja Svetlana Mamreševa. Mihail Durnenkov Anis Kronidova (vas.) ja Ksenija Peretruhina. Pavel Semtšenko performanssissaan Porvoossa 2022. A rtis ts at R is k A rtis ts at R is k | TEATTERI • 9
Sodan varjo ei väisty Q-teatterin uusi taiteellinen johtaja Juho Mantere ohjasi Tuntemattoman sotilaan Teatteri Vanhaan Jukoon. N ÄYTTÄMÖLLÄ ovat Hitlerin ja Stalinin suuret kuvat. Niiden välisestä juoksuhaudasta ryhmä sotilaita luo huolestuneita katseita yleisöön. Heillä on aseinaan jääkiekkomailat, jotka synnyttävät rinnakkaisvaikutelman vaihtoaitiosta. Kun valaistus muuttuu surrealistiseksi ja Daruden Sandstormin ensi tahdit jyrähtävät käyntiin, koko joukkue lähtee hidastetusti rynnäköimään yli kuvitellun suon tai jään katsojia kohti. Reaaliaikaan leikataan tylysti, kun yksi jermuista saa kuolettavan osuman ja kaatuu kolahtaen lavalle. Jäljelle jääneet tuijottavat hengetöntä toveriaan kuin tapahtunutta ymmärtämättä. Tämä on avainkohtaus Juho Mantereen Teatteri Vanhaan Jukoon tekemästä Tuntemattoman sotilaan uudesta sovituksesta. Tuo hämmennys sopii yhtä hyvin Väinö Linnan kuvaamiin jatkosodan nuoriin rintamamiehiin sodan arjessa kuin meihin tämän ajan ihmisiin Ukrainan sodan televisiokuvien äärellä. ”Oma maailmankuva mureni siinä kerralla. Olin naiivisti ajatellut, ettei Euroopassa suursota olisi enää mahdollinen. Venäjän hyökkäys muutti myös Linnan teoksen lukukokemusta. Mietittiin työryhmässä hetken jopa sitä, että pitääkö perua koko esitys”, avaa Mantere tuntojaan. Usko Linnan tekstin kantamiseen yli kaikkien sotien auttoi kuitenkin viemään hankkeen maaliin. Mantere muistuttaa, miten kirjailija pilkkaa suoraan ja armottomasti sodan nostamista jalustalle sekä kaikkea patriotismia ja militarismia. ”Ukrainassa käytävän sodan takia telkkari on täynnä sotilaita analysoimassa, että mitä tällä hetkellä sotilaalliselta kannalta tapahtuu. Taiteen kieli on tärkeällä tavalla erilaista. Ehkä teatteriin kuuluva tekijöiden ja yleisön kokoontuminen yhteen voi vähän auttaa käsittelemään tätäkin tilannetta.” Alkutekstin voima Näytelmän ohjelmalehtisessä Mantere kertoo, miten hän edesmenneen isänsä loppumattomasta Linna-fanituksesta ja isäkapinasta huolimatta on oppinut arvostamaan Linnaa maailmanluokan kirjailijana. ”Yleensä Tuntematon on tehty spektaakkeleina suurille lavoille. Ajattelin, että juuri siksi näytelmä sopisi pieneen ja kotoisaan Vanhaan Jukoon riisuttuna ja neljän näyttelijän voimin toteutettuna niin, että päästään kunnolla zoomailemaan niitä kirjan henkilöitä”, hän täydentää. Mantereen mielestä juuri teatteri on hyvä väline tavoittamaan Linnan alkuperäisiä sävyjä, ironisia rinnastuksia ja groteskia huumoria, jotka etenkin elokuvaversioissa ovat jääneet taka-alalle. Yksi leffojen pehmennyksistä liittyy Kariluodon hahmoon, joka alkutekstissä näyttäytyy avoimesti oman aikansa natsi-ihanteisena Suur-Suomi-haaveilijana. Näytelmässä Kariluodon (Annikka Hartikka) tämän puolen kanssa ei kainostella. ”Ainakin nuoremman yleisön mielikuva Tuntemattomasta tulee pääosin Laineen ja Louhimiehen leffoista. Elokuvissa sota kuitenkin estetisoidaan pinnaksi ja syvätasot katoavat. Näytelmässämme luetaan paljon kirjaa juuri siksi, että niin saadaan tekstin aito väkevyys ja visuaalisuus takaisin näkyviin.” Esimerkiksi Lehdon kuolinkamppailu ja itsemurha näyttämöllistetään niin, että Lehtoa esittävä Esa-Matti Smolander kannattelee päänsä päällä painavaa koivupölliä samaan aikaan, kun toinen näyttelijä lukee kirjailijan veret pysäyttävää kuvausta tapahtumista. Samalla tavalla luennan tukemana toteutetaan kohtaus, jossa Lehto ampuu venäläistä sotavankia (Olli Riipinen) selkään. ”Siinä näyttäytyy, kuinka Linna katsoo venäläisiä sotilaita varsin empaattisesti. Hän käyttää usein muutenkin peilitekniikkaa siten, että kuvaa venäläiset samanlaisissa asemissa kuin suomalaiset. Siis tyyliin, että eiväthän ne sotilaat voi mitään sille, mitä isot herrat ovat päättäneet.” Uuden polven teatterikieli Mantereen ohjauksissa näkyy usein viittauksia populaarikulttuurin teoksiin. Esimerkiksi hänen Viirukselle tekemässään Pelikanen-sovituksessa August Strindbergin sysimusta perhetragedia piirtyi absurdin zombiefi ltterin läpi samalla, kun yksittäisissä kohtauksissa viitattiin muun muassa Blade Runneriin ja Termina toriin. Q-teatterin Toksisessa kabareessa taas satiirin kohteena olivat television realitykisailut ja -visailut. Hiukan samaa henkii Tuntematto man kohtaus, jossa Rokan lahdatessa 52 venäläistä järven jäälle häntä esittävä Minja Koski tanssii punaisten ilmapallojen kanssa kuin Chaplinin Führer-hahmo maapallonsa kanssa Diktaattorissa. Makaaberissa kohtauksessa voi nähdä myös Kellopelin appelsiinin Alexin harjoittamassa musikaali pastissiksi puettua väkivaltaansa. Näytelmän musiikkivalintoina kuullaan Daruden ohella myös Rammsteinia, Raptoria ja Kikkaa. ”Alun perin tarkoituksena oli tehdä metaesitys, jossa kommentoitaisiin tekstiä enemmänkin tästä ajasta käsin, mutta työprosessin kuluessa päätettiin sitten sukeltaa sinne kirjaan sisään. Linnan mainitsema musiikki taas on nykykatsojille usein vieraampaa ja siksi sitä piti päivittää.” Tuntematon sotilas on Mantereen viimeinen ohjaus ennen kuin hän aloittaa pari kymmentä vuotta itseään vanhempien tekijöiden suku polviteatteriksi mielletyn Q-teatterin taiteellisena johtajana. Uuteen tehtäväänsä hän suhtautuu pelonsekaisen innostuneesti. ”Haltuunotettavaa on paljon. Mutta mukaan tulee myös minulle ennestään tuttuja tekijöitä, joiden kanssa saamme mahdollisuuden jatkaa oman teatterikielemme kehittämistä. Tietenkin Q-teatterin kaltaisen rohkeutta ja uusiutumista arvostavan teatterin pitää toimia niin, että uusille naamoille tulee tilaa.” Väinö Linna & Juho Mantere: Tuntematon sotilas Esitykset Vanhassa Jukossa 3.2. asti ja Turun Kaupunginteatterissa 10.2. alkaen. TEKSTI: TUOMAS RANTANEN Kuvassa näyttelijäkaarti yhtenä rintamana: Minja Koski (vas), Olli Riipinen, Esa-Matti Smolander ja Annika Hartikka M ik ko K ell on ie m i Tim ur Y ilm az Juho Mantere aloittaa tammikuussa Q-teatterin taiteellisena johtajana. KATSO KOKO OHJELMISTOMM E VERKKOSIVUILT AMME JKLTEATTERI.FI LIPUT MYÖS LIPPUPISTEELTÄ LIPPU.FI 10 • | TEATTERI
Ja nn e -P ek ka M an nin en Otteita Voiman toimittajan 33 tuntia kestäneen Oulunretken matkapäiväkirjasta. Näyttämönä koko kaupunki Oulun teatteri – Peter Pan menee pieleen. Kuvassa Timo Pesonen, Elina Ylisuvanto, Merja Pietilä, Henri Halkola ja Mikko Penttilä. p a r i t pirjo hassinen pirjo hassinen ensi-ilta 28.1.2023 ensi-ilta 28.1.2023 ohjaus sakari hokkanen suuri näyttämö liput 30/28/22 € ohjaus sakari hokkanen suuri näyttämö liput 30/28/22 € KATSO KOKO OHJELMISTOMM E VERKKOSIVUILT AMME JKLTEATTERI.FI LIPUT MYÖS LIPPUPISTEELTÄ LIPPU.FI TEKSTI: TUOMAS RANTANEN PERJANTAI Klo 14.10. Olen junalla matkalla Ouluun osallistuakseni Kulttuurimielipideja tiedelehtien liiton edustajana sarjakuvafestivaalien lehtipaneeliin. Juuri ennen Oulua keksin vieruskaverini olevan sarjakuvapiirtäjän näköinen. Osoittautuu, että hän onkin äänitaiteilija Kenneth Kovasin matkalla Oulun Kammottava ääni, sähköinen ääni -noisefestivaaleille. Päätän liittää tapahtuman ohjelmaani. Klo 14.50. Käyn heittämässä reppuni hotelliin. Huoneeni ikkunasta näkyy lupaavasti Oulun teatteri. Klo 16.00. Osallistun Kulttuurikeskus Valveella äskettäin edesmenneen sarjakuvataiteilija Keijo Ahlqvistin muistotilaisuuteen. Syvän inhimilliset puheet nostavat silmänurkkaani liikutuksen kyyneleet. Klo 17.00. Suunnilleen kaikki muistotilaisuuden osallistujat löytyvät läheisestä MABD-galleriasta Zum Teufel -kustantamon julkistustilaisuudesta. Sarjakuvataiteilijat esiintyvät teostensa äärellä edukseen. Petri Hiltunen kertoo, kuinka hän estää mammuttimaisen Praedorinsa soveltamista roolipeleissä niin, ettei velhoja saa pelata, sillä niiden idea on olla ihmis mielen tavoittamattomissa. Klo 19.00. Olen Oulun teatterin ensi-illassa katsomassa Veikko Nuutisen kirjoittamaa ja Jukka Heinosen ohjaamaa Vanhempain iltaa. Isää esittävä Sami Lalou ja Tuula Väänänen lapsena panevat itsensä likoon urheasti, mutta minua häiritsee näytelmän vanhanaikainen asetelma, jossa isän miesidentiteetti horjuu vanhemmuuden taakan alla. Pidän Kalle Nurmisen lavasteista, joiden legomeininki tuo etäisesti mieleeni ihailemani Rut Brykin palamosaiikit. Klo 22.00. Harhailen jollain teollisuusalueella etsimässä Tukikohta-nimistä keikka paikkaa ja noisefestareita. Paikan löydyttyäni älyän ostaa tiskiltä korvatulpat. Ensimmäinen hyvin kirskuva ja vihlova esitys tapahtuu pimeässä huoneessa. Toisessa esityksessä Ahola ja Silander -nimiset reippaat kaverit hakkaavat mikitettyä romua tuhannen päreiksi. Huomaan pitäväni noisesta enemmän performanssina kuin äänitaiteena. Puffetista löydän taiteilijan, jolta kuulen maineikkaan Kulttuuribingo-yhteisön monitaiteellisia kuulumisia. Klo 0.30. Saamani vihje sarjakuvataitelijoiden siirtymisestä klassiseen Sarkkaravintolaan laulamaan karaokea osoittautuu perättömäksi. Sarkan edessä juhlatuulella oleva nuorukainen kääntyy suuntaani nyrkki pystyssä ja hihkaisee ”haluukkona muksata!” Helsinkiläisenä säikähdän olevani vaarassa ajautua katutappeluun, mutta kyse onkin ystävällisestä kutsusta nyrkki tervehdykseen. LAUANTAI Klo 12.00. Palaan Valveelle seuraamaan sarja kuvafestivaalien ohjelmaa. Harmittelen, että Valveella ei juuri retken ajaksi näytä osuneen yhtään Jojon kiinnostavaa tanssitai esitystaideteosta. Käytävällä Ville Ranta kertoo, miten hän rakensi kehumani Sanna Marin -pilapiirroksensa tämän mediaesiintymisen maneereita hyödyntäen. Klo 16.00. Kipitän läheiselle Pikisaarelle Mieskuoro Huutajien uusien esiintyjien harjoituksiin, joista olin saanut vihiä somen kautta. Jo alussa kuoronjohtaja Petri Sirviö panee kokelaat huutamaan Porilaista marssia. Jätän heille tuoreimman Voimalehden uusien kappaleiden materiaaliksi. Klo 17.00. Saavun juoksujalkaa takaisin sovittuun lehtipaneeliin ja havaitsen, ettei lavalle ilmaannu sen enempää haastattelijaa kuin muita haastateltavia. Rekrytoin yleisön seasta kaveriksi lavalle yhden Kutilehden tekijän ja ruinaan mukaan Kaltion päätoimittajaa Paavo J. Heinosta, mutta häneen iskee ramppikuume. Tilaisuus menee silti hyvin, ja kaikilla on hauskaa. Klo 19.00. Istun taas Oulun teatterin ensiillassa, jossa esitetään teatterijohtaja Alma Lehmuskallion ohjaamaa musikaalifarssia Peter Pan menee pieleen. Huomaan, etten ole lainkaan kohderyhmää, mutta minua ilahduttavat yleisön innostus ja etenkin nuorimpien katsojien haltitoitunut eläytyminen. Klo 22.00. Tapaan vielä sarjakuvaväkeä Oulun mainiossa Snooker Time -kulttuurikapakassa, johon on järjestetty Fingerporidisko. Maestro Pertti Jarla joraa meille kaikille malliksi. Lähtiessäni koen annoskateutta, kun pöytään kannetaan valtavaa shottilautasta. Klo 23:53. Juna lähtee kohti Helsinkiä. Harmittelen, sillä tätähän olisi voinut jatkaa vaikka koko viikon.
”PYYHIMME HIKIKARPALOITA otsalta, kun alun perin lähinnä mausteena nähty yhteiskunnallisuus muuttui noin tuhatkiloiseksi. Nousi esiin kysymyksiä siitä, miksi tällainen virheiden etsintä toisista kansakunnista ja ihmisryhmistä sekä erilaiset puhdistukset toistuvat aina uudestaan ja uudestaan.” Ohjaaja Hanna Kirjavainen Voimassa 3/2022 viittaa siihen, miten Venäjän hyökkäys Ukrainaan vaikutti Marian tunnustus – Muistokirjoitus hevoselle -esitykseen. ”HÄNEN [KATRI VALAN] kuolemansa jälkeen monella suulla sanottiin, että yhteiskunnan täytyy pitää parempaa huolta taitelijoistaan. Silti tässä pandemian aikana näyttää taas unohtuneen, mikä on ihmisyyden ja humanismin ydin, ja miten tarvitsemme juuri taiteen ja tieteen tulkitsemaa tietoa siitä.” Ohjaaja Hanna Ryti Vala! -esityksestä Voimassa 4/2022. ”VÄLILLÄ TULEE KYLLÄ PALAUTETTA , että miksi esitykseni ovat niin synkkiä ja brutaalin raakoja ilman mitään toivon pilkahdustakaan. Ehkä se on sitä naisen tukahdettua raivoa. Nytkin tuntuu epätodelliselta ja julmalta katsoa täältä käsin, mitä tällä hetkellä ukrainalaiset kokevat. Tai sitten en ole vielä löytänyt sellaista hyvin hauskaahauskaa teosta, ja se on vain odottamassa jossain muutaman vuoden päässä.” Tanssija-koreografi Susanna Leinonen Voimassa 2/2022. ”ITSELLENI BRECHT ON ERITYISEN tärkeä runoilijana. Mieleen tulee esimerkiksi Työ läisäidin kehtolauluja -sarja, joissa äiti laulaa kuinka hiilet ovat loppu ja asunto on pimeä ja kylmä. Ja nyt sitten Eurooppa on menossa kohden tätä samaa köyhien pimeää ja kylmää talvea.” Kirjailija Sirpa Kähkönen Brechtiä jokanaiselle -näytelmästä Voimassa 8/20. ”EN SANO, ETTÄ MINUSTA taiteen pitäisi olla julistavalla tavalla poliittista. Minusta jo se on poliittista, että teos viihdyttää turvallisella tavalla niin, ettei se loukkaa ketään. Siis, että voidaan olla kehollisesti yhdessä tilassa erimielisiä ilman että tapellaan. Esittävän taiteen koolle kutsuvassa voimassa on itsessään paljon poliittista. Minulle esitykset ovat tekoja, jotka voi nähdä myös poliittisina valintoina. Niihin sisältyy silloin aina myös teoksen synnyttämä keskustelu.” Ohjaaja-kuraattori Meri-Maija Näykki Voimassa 1/2022. ”ITSE EN AJATELLUT OLLENKAAN , että teenpä tässä yhteiskunnallisen teoksen. Pikemminkin luotin lähtökohtaisesti siihen, että yksityinen laajentuu itsestään yleiseksi. Minusta suoraa vaikuttamista on liikaakin päällä koko ajan joka paikassa. Minua kiinnosti enemmän saada näytelmään jotain hyvin arkista, kuten nyt vaikkapa puhetta kuukautisista.” Näyttelijä ja nukketatterintekijä Jonnakaisa Risto Korhosen muotokuva -esityksestään Voimassa 9/2022 NIITÄ [ERILAISTEN IHMISTEN itse kertomia tarinoita] me tarvitaan ehdottomasti enemmän, ja niitä onkin, mutta niitä ei nähdä, koska ne jäävät piiloon ja omaan kuplaan.” Vammaisuutta ja muita valtakulttuurin asettamia osallisuuden esteitä teoksissaan käsittelevä tanssija ja esitystaitelija Riina Hannuksela Teatterin politiikkaa -podcastin jaksossa Saavutettavuus näyttämöllä. ”ME OLIMME TEATTERIOPISKELIJOITA , ja sitten saattoi joku teatteriopettaja sanoa, että ilmastomuutoksesta ei voi tehdä taidetta. Se on semmoinen aihe mihin ei kannata tarttua, se on niin abstrakti ja vaikea, että te ette voi onnistua. No sitten me päätimme Ronjan [Louhivuori] kanssa että aivan varmasti voi ja että perustamme kollektiivin, joka tekee taidetta pelkästään ekologisesta kriisistä.” Ilmastokirkko-kollektiivin toinen perustaja Marleena Halonen Teatterin politiikkaa -podcastin jaksossa Ilmastonmuutos näyttämöllä. ”PYRIN SIIHEN , että omat teokseni ovat selkeässä suhteessa ympäristöön, ympäTe lle rv o S yr jä ka ri N au sk a ”Teatte rin sanottua yhteisku nnallisuudesta” LIPUT 0600 30 5757 (1,53 €/min+pvm) • Ryhmämyynti (03) 752 6000 • www.lippu.fi Venäläinen agentti myrkytetään. Maailman on saatava tietää. KEVÄÄN TEATTERITAPAUS! Entinen turvallisuuspalvelun agentti Aleksandr Litvinenko myrkytetään Lontoossa. Käynnistyy tutkinta, jossa vaimo Marina tekee kaikkensa totuuden selvittämiseksi. Trillerimäinen näytelmä on sekoitus tositapahtumia, jännitystä ja komiikkaa. Päärooleissa Aleksandr Litvinenko Mikko Pörhölä, Marina Saana Hyvärinen, Putin Jarkko Lahti / OHJAUS Anne Rautiainen / suomen kantaesitys 28.1.2023 Teksti ja ohjaus Minna Nurmelin • ensi-ilta 2.2.2023 Rooleissa Birgitta Putkonen, Sinikka Salminen, Anu Sinisalo, Liisa Peltonen K E VÄ Ä L L Ä 2 2 3 M E I L L Ä E S I T E TÄ Ä N 9 E R I E S I T Y S TÄ T E A T T E R I V I I R U S / V Ä L I M E R E N K A T U 1 4 , J Ä T K Ä S A A R I / W W W . V I I R U S . F I KÄVISITKÖ USEAMMIN TÄÄLLÄ, JOS AINA EI TARVITSISI MIETTIÄ HINTAA? T E AT T E R I V I I R U K S E N K A U S I K O R T I L L A VA PA A PÄ Ä S Y K A I K K I I N K E VÄ Ä N E S I T Y K S I I N , N I I N M O N TA K E R TA A K U I N H A L U AT. 75 € K AT SO OH JEL MIS TO JA OS TA K AUSIKORT TI OSOIT T EES S A W W W.VIIRUS.FI!
M in na H ati ne n / La Fa m ilia | TEATTERI • 13 röivään todellisuuteen ja tähän yhteiskuntaan, jossa me elämme. Usein vähän ihmettelen, että miten me täällä ollaan. Kävin myös juuri Kasselin Documentanäyttelyssä, jonne globaali etelä oli vyöryttänyt valtavan intervention. Siellä oli paljon hienoja teoksia, joissa olennaista oli nimenomaan se, miten ne oli yhdessä tehty.” Esitystaiteilija Juha Valkeapää Teatterin politiikkaa -podcastin jaksossa Rajat auki Viroon! ”MAHAGONNYSSA OLLAAN alunperinkin ekokatastrofin äärellä. Kummassakin on kysymys siitä, kuinka osa ihmisiä sikailee käyttämällä sumeilematta hyväkseen luonnonvaroja ja toisia ihmisiä. Niissä mietitään myös sitä, onko köyhällä varaa olla moraalinen.” Oopperalaulaja ja tuottaja Reetta Ristimäki Mahagonny & Seitsemän kuoleman syntiä -esityksistä Voimassa 8/2022. ”PORTTITEATTERISSA KÄYTETÄÄN sellaista sipulin kuorimisen tekniikkaa niin, että mennään kerros kerrokselta pikkuhiljaa syvemmälle ja sitten tulee vastaan häkellyttävä muutos. Ekan puolen vuoden aikana se ihminen tulee treeneihin patsastelemaan vähän niin kuin linnan kongissa on tapana. Sitten se aukeaa, ja sieltä tuleekin esiin oikeasti tyyppi, joka se on ollut viimeksi joskus 12-vuotiaana. Siinä on mahdollisuus tulla takaisin niin sanotusti ihmiseksi.” Porttiteatterin aktiivi Ola Miettunen Teatterin politiikkaa -podcastin jaksossa Vapautuvien vankien yhteisöteatteri kohtaa flamencon. ”MINULLE TEATTERI on ehdottomasti väline osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun. Sosiaalinen media ei ole koskaan tuntunut omalta areenalta, mutta teatteri aina on. Ylioppilasteatterin taiteellisen johtajan roolissa parasta on se yhteisö, jonka sisällä ja jonka kautta voi vaikuttaa. Se on ihanaa. Se on samalla leikkiä ja tarjoaa mahdollisuuden fantasioida sellaisesta maailmasta, jossa haluaa itse elää”, Ylioppilasteatterin taiteellinen johtaja Jenni Korpela Voimassa 6/2021. ”MINÄ USKALLAN VÄITTÄÄ , että mikään ei olisi ennallaan, jos jokaisessa koulussa olisi yksi Tuija Minkkinen ja teatteriryhmä, ja sinne voitaisiin ohjata sellaisia muksuja, joilla on vaikeuksia. Ja niin hekin voisivat saada lapsena oikean yhteen hiileen puhaltamisen kokemuksen. Tämä on tällaista taistelua tuulimyllyjä vastaan kulttuurin merkityksen puolesta.” Koreografi Kaari Martin Porttiteatterin ohjaaja-tuottaja Tuija Minkkisestä Teatterin politiikkaa -podcastin jaksossa Vapautuvien vankien yhteisöteatteri kohtaa flamencon. ”EI MEILLÄ TELAKALLA ole tapana sanallistaa jotain ohjelmistovalintojen punaista lankaa, mutta kyllä sitä linjaa silti ohjaa halu käydä dialogia asioista, jotka ovat yhteiskunnallisista tärkeitä ja hetkessä ajankohtaisia. Tätä kautta se yhteiskunnallisuus tulee jotenkin itsestään lavalle ja harjoituksiin. Toisaalta olemme pyrkineet olemaan hierakkioista vapaa ja kollektiivisesti johdettu teatteri, jossa kaikilla on mahdollisuus ja oikeus sanoa mielipiteensä. Se välillä tietenkin vaikeuttaa asioita, mutta se on sen arvoista.” Teatteri Telakan tuottaja Maarja Kaasik Teatterin politiikkaa -podcastin jaksossa Rajat auki Viroon! ”KORKEAKOULUTETTUNA TAITEILIJANA olen vähän varovainen pitämään palopuheita taiteen yhteiskunnallisesta merkityksestä, mutta vaikka korona perui hirveästi töitä, ei minulle tullut sellaista oloa, etteikö tämä työ olisi yhteiskunnallisesti tosi tärkeää!” Rumpali ja äänisuunnittelija Ilkka Tolonen Voimassa 5/2002. ”ON AINA VALINTA , kuka lavalla on, kenen tarinaa kerrotaan ja mistä näkökulmasta, Vaikka minulla ei ole erityistä missiota ja haluan jättää katsojan tulkinnalle tilaa, pyrin aina olemaan tosi tietoinen kaikista esillä olevista asioista.” Ohjaaja Riikka Oksanen Voimassa 9/2021. N au sk a P et te ri A ar to la ht i ”Teatte rin sanottua yhteisku nnallisuudesta” T EATTERIKEVÄT 2022 alkoi ankarilla koronarajoituksilla. Teatteriväen turhautumista lisäsi se, että esittävän taiteen kohdalla määräykset tuntuivat olevan muita aloja ankarampia. Tätä vastaan kapinoi nokkelasti Tampereen linja-autoasemalle sijoitettu, sukupuolen moninaisuutta tutkinut Narttu Live (työnimi), jonka primus motor Meri-Maija Näykki keksi muuttaa liiketiloissa kiertävän teatteriesityksensä taidenäyttelyksi. Poikkeusolojen takia näin Pinja Hahtolan ja Mari Lehtosen SuomiFilmin Salaiset Kansiot suljetussa yksityistilaisuudessa. Me turvavälejä kunnioittaneet ammattikatsojat saimme naureskella tunnelman olevan kuin salakapakassa sotaajan tanssikiellon aikaan. Tampereen Työväen Teatterissa sain seurata Anne Rautiaisen ohjaaman Berliinin taivaan alla -läpimenon ainoana ulkopuolisena katsojana. Antamani aplodit eivät koskaan ole tuntuneet yhtä painavilta. Mieleeni jäi myös piipahtaminen Susanna Leinosen Juuret-esityksen harjoituksissa, jossa ammattilaisten kanssa työskennelleet aktiiviset ja vastuulliset seniorit olivat ikänsä puolesta riskiryhmää. Vastaavasti Teatterin politiikkaa -podcastissani vieraillut Valtteri Raekallio kertoi sattuvasti, kuinka Elämän koulun tekeminen lukiolaisten kanssa oli herättänyt hänet huomaamaan, miten ankarasti koronaeristys osui juuri nuoriin. TEATTERI ON TAITEENLAJI , jossa yhteiskunnallisuus valuu väkisinkin esitysten sisälle sekä tekijöiden että yleisön omien tuntemusten kautta. Tämä koskee tietenkin myös Venäjän keväällä käynnistämää hyökkäystä Ukrainaan. Näitä tuntoja kuvasi podcastissani esimerkiksi inkerinsuomalaisten historiasta kertoneen Marian tunnustus – muistokirjoitus hevoselle -näytelmän kirjoittaja ja ohjaaja Hanna Kirjavainen. Neuvostoliiton julman vähemmistöpolitiikan historia sai tietenkin Venäjän sotatoimista täysin ennakoimattomia kertoimia. Tässä Teatteriliitteessä ohjaaja Juho Mantere kertoo, miten Venäjän hyökkäys johti Tuntemattoman sotilaan kohdalla pohdiskeluun, voiko esitystä edes tehdä. Oli myös hämmentävää verrata Hanna Rytin ja Cécile Orblinin Vala!-näytelmässään kuvaamaa 1930-luvun kansallismielisen sapelinkalistelun henkeä meillä saman aikaiseen sosiaalisessa mediassa nouseviin tunnelmiin. Eikä Viiruksessa voinut katsella absoluuttisesta monarkiasta ja sen kaatumisesta kaaok seen kertovaa Sinna Virtasen ja Jussi Sorjasen Versaillesia ilman, että mieleen nousi Putinin Venäjän sisäinen totalitarismi. KASVAVAN ULKOISEN UHAN keskellä uskoani teatterin yhteisöllisesti kokoavaan tehtävään palauttivat useat sovinnon mahdollisuudesta muistuttaneet esitykset. Esimerkiksi Esa Leskisen Kansallisteatteriin ohjaama Ensimmäinen tasaval ta on sekä juhlavan pönöttävä että eetokseltaan opettavainen, mutta tämä ei haitannut yhtään, koska sen sanoma yhteisen oikeusvaltion arvosta on vastaansanomaton. Itse sain paljon myös Teatteri Telakan kahdesta antiikin mytologiasta asti sovun aineksia etsineestä teoksesta, työryhmävetoisesta parturi-kampaamo-esityksestä Salon Teija Ores ja Tanjalotta Räikän Aino Kostaa -näytelmästä. Samaan sarjaan haluan lukea myös ihmisten yhteenkokoontumisen tähdellisyyttä propagoineen Kotiteatterin Olohoneen sekä Baltic Circlessä näkemäni Janina Rajakankaan ja työryhmän Venus-esityksen. Jälkimmäisessä nuorten tyttöjen omaehtoisen näkökulman voima tiivistyi itse rakennetun mieshahmon polttamiseen. Siinä ei ollut kyse sodanjulistuksesta ketään vastaan, vaan yhteisöllisesti voimauttavasta punttien tasaamisesta meitä kaikkia riistävän patriarkaalisuuden kanssa. Sovintoon liittyi myös mielestäni yksi koko vuoden koskettavimmista esityksistä, Portti teatterin ja Kaari & Roni Martin Companyn vapautuvien vankien monologi teatteria ja flamencoa Tanssin talossa yhdistänyt La Familie. Sen puhuttelevimmassa näyttämökuvassa ensemble asettuu arvokkaasti omia kehojaan kantaen kuin ryhmäkuvaan katsojien eteen. Muistikuvan voimaa ei ainakaan vähennä tieto siitä, että yhteisönsä keskellä keppinsä kanssa istunut vankiteatterin konkari Kari Vähä-Aho menehtyi vain muutama kuukausi esityksen jälkeen. TUOMAS RANTANEN Kirjoittaja on Voiman kustantaja ja kulttuuritoimittaja. Teatterivuosi 2022 – koronarajoituksista sotaan ja sovintoon
Pia Andersson Miro Lopperi Santtu Karvonen Robin Svartström Eeva Soivio Riikka Oksanen Aino Pennanen KESYTÖN eli O:n markiisitar – Faster Pussycat! Kill! Kill! Hämeentie 3, 00500 Helsinki www.kokoteatteri.fi Käsikirjoitus Enis Maci / Ohjaaja Anna Veijalainen Esiintyjät Wilma-Emilia Kuosa, Cécile Orblin, Anu Palevaara, Petriikka Pohjanheimo, Sara Ritala, Cristal Snow, Jani Toivola 17.3. / 22.3. / 24.3. / 29.3. / 5.4. / 12.4. / 14.4. / 21.4. / 22.4. / 26.4. / 28.4. / 10.5. / 12.5. / 13.5. / 17.5. / 19.5. / 17.5. / 19.5. / 20.5. RYHDY VOIMANOSTAJAKSI JA TILAA LEHTI KOTIISI ALK. 39E/VUOSI. Tilaukset: kauppa.voima.fi, tilaukset@voima.fi tai 044 238 5109 100
KATSO KEVÄTKAUDEN OHJELMA TÄÄLTÄ: WWW.ZODIAK.FI TENNESSEE WILLIAMSIN NÄYTELMÄ OHJAUS PASI LAMPELA TENNESSEE WILLIAMSIN NÄYTELMÄ OHJAUS PASI LAMPELA Blick & Blick Olen yhä täällä Salaisuuksia Seilin saarelta ????????? BRECHTIÄ JOKANAISELLE MUSIIKKITEATTERI KAPSÄKISSÄ KEVÄÄLLÄ 2023 ««««« Anneli Kanto Jukka Nykänen Reetta Ristimäki Sirpa Kähkönen Taru Mäkelä Reetta Ristimäki Uusi musikaali Anneli Kannon menestysromaanin pohjalta Esitykset: 13.4.–7.5.2023 Lisänäytökset: 18.1.–3.2.2023 ««««« Lisänäytökset: 18.1.–3.2.2023 “Miten kaikki voikin osua niin kohdalleen” HS / Lauri Meri Liput: 24-39,50 € Hämeentie 68 • 00550 Helsinki info@kapsakki.fi • 045 120 1200 www.kapsakki.fi OHJELMISTO JA ESITYKSET teatterikoulutus.fi HAKU KOULUTUKSIIN alkaa 4.4.2023 TUOMAS RANTASEN TEATTERIN POLITIIKKAA -PODCAST Vuoden 2022 kaikki yli 30 jaksoa kuultavana nyt suoratoistopalveluista (mm. Spotify) ja osoitteessa voima.fi/audio
s ano ttu a Näyttämöiden bileet ja vallan kumoukset Musikaaliskenessä reissataan Venäjän varjoista Australian aavikolle, vallankumouksen kurimuksesta päättymättömiin bileisiin. TEKSTI: IIDA SIMES T SAARIN PALATSISSA juhlitaan. Venäjän eliitti on pukeutunut valkoisiin ja tanssii keskellä yltä kylläisyyttä. Pieni tyttö, Anastasia Nikolajevna Romanova, menee nukkumaan, ja häntä tulee saattamaan unten maille isoäiti, keisarinna Maria Fjodorovna. Rakas mummi ja pikkuinen Anastasia laulavat soittorasian kappaleen tahtiin. Pian tapahtuu vallankumous ja tsaarin perhe teloitetaan Jekaterinburgissa – kaikki paitsi yksi heistä. Anastasia on ilmeisesti karannut bolševikkien kynsistä! Mutta Anastasiaa löydy mistään, ja Pariisiin paenneen leskikeisarinnan ( Sinikka Sokka) sydän on särkynyt surusta. Lopulta kaksi ovelaa Pietarin katujen kasvattia houkuttelee köyhän kadunlakaisijan ja orpo kodin kasvatin Anjan (Pia Piltz) huijaamaan keisarinnaa: mummu antaisi paljon rahaa, jos jymäytys menisi läpi ja hän uskoisi Anjan olevan pojantyttärensä. Anastasia on libretoltaan ja musiikiltaan erittäin taitavaa työtä. Voima näki teoksen muutama vuosi sitten Broadwayllä, ja se valloitti testaajat täysin. Kappaleet ovat tyylilajiltaan pop-balladeja ja 1920luvun charlestonia. Soittorasian kappale on hieman slaavilaista tyyliä muistuttava valssi, joka jää soimaan mieleen pitkäksi aikaa. MYÖS TAMPEREEN TYÖVÄEN Teatterissa katsotaan kauas taaksepäin. Liekehtivä Momentum 1900 -musikaali on massiivista, kotimaista työtä: Käsikirjoituksen ovat tehneet Sirkku Peltola ja Heikki Salo, joista jälkimmäinen on kirjoittanut myös laululyriikat. Teoksen säveltäjä ja sovittaja on suomalainen musikaaleihin erikoistunut huippu, Eeva Kontu. Momentum 1900 lähtee liikkeelle takauman kautta, kun kuvanveistäjä Ville Vallgren (suvereenin taitava Martti Suosalo) muistelee parinkymmenen vuoden takaista Pariisin maailmannäyttelyä. Venäjä ei olisi halunnut pienen suuriruhtinaskuntansa loistavan miljoonien ihmisten ihailun kohteena ja ansaitsevan näin oman identiteettinsä Venäjän vallan ulkopuolella. Onneksi Suomen paviljonkia lähti rakentamaan Vallgrenin kanssa kerrassaan uskomaton taiteilijaporukka, jossa olivat Akseli Gallén, Beda Stjernschantz, Ellen Thesleff ja Albert Edelfelt. Taitavat pohjalaiset timpurit tulivat pelastamaan Venäjän sabotoimat rakennustyöt, ja Vallgrenin kaunis ja villi sukulaistyttö Verna saapui hänkin paikan päälle ihailemaan belle epoquen hehkua maailman romanttisimmassa kaupungissa. Momentum 1900 on kunnianhimoinen teos hyvästä aiheesta. Sen olisi sikäli kannattanut ottaa mallia Broadwayn peruskaurasta, että se olisi voinut valita selkeästi muutaman olennaisen noston, joihin keskittyä. Kun esimerkiksi Anastasiaa lähtee juonen tasolla perkaamaan, se paljastuu hyvin yksinkertaiseksi teokseksi, jossa on vain muutama tärkeä, mutta yhteen kietoutuva juonne. Momentum 1900 on runsaudensarvi, jossa varsinkin alkupuolella joutui jumppaamaan aivojaan pysyäkseen tilanteen tasalla. Tampereen Teatterin Anastasia on aika tarkkaan alkuperäisen käsikirjoituksen mukaan tehty. Se on hyvä ja huono juttu. Hyvä sikäli, että tarkkaan Broadwayn henkeä puhaltava teos tarjoaa katsojalle takuuvarman kokemuksen suuren maailman tyyliä kopioiden. Huono homma se on sikäli, että mahdollisuutta varioida teosta sisällöllisesti ei ole. Petrus Kähkönen on taitava laulaja, ja hänen suorituksensa Tampereen Teatterissa Notre-Damen kellonsoittajana oli taituruuden huippua, mutta kummallisen kehnon patakampauksen kanssa hän ei ole tässä kovin vakuuttava ensirakastaja, Dimitri. Pia Piltz on tyylikäs Anastasia, mutta hän replikoi hieman liian nopeasti ja hengästyneesti. Laulut sujuvat häneltä hyvin, mutta niihin olisin kaivannut lisää volyymiä. Pelottava Joel Mäkinen, sympaattinen Sinikka Sokka ja tarinan hauskuuttajat Kaisa Hela ja Ville Majamaa loistavat. Erityiset kiitokset on annettava teoksen lavastaneelle Marjatta Kuivastolle, puvustaneelle Pirjo Liiri-Majavalle ja suomentaneelle Reita Lounatvuorelle: laulut svengaavat hyvin suomeksikin, ja aivan varmasti jotkut katsojat tulevat katsomaan teoksen sen upeiden pukujen takia. Teoksen lavastus ja projisoinnit ovat myös hyvin taitavasti tehtyjä. Petrus Kähkönen, Pia Piltz ja Ville Majamaa Anastasiassa. H ei kk i Jä rv in en K ar i S un na ri Etualalla Emilia Keskivinkka Momentum 1900:ssa. 16 • | TEATTERI
Musiikillisesti ja tanssillisesti teos tarjoaa hengästyttävää menoa, mutta varsinaisia tarttuvia melodioita kuitenkaan ei. Huippukohta, joka ansaitsee kehut ja kiitokset, on toisen näytöksen Sammuta sinä, minä sytytän -kappale, joka lainaa Juhani Ahon kertomusta Suomen liekeistä, joita Venäjä yrittää turhaan tukahduttaa. Todella hauska yksityiskohta oli Suosalon esiintyminen Suomea syvästi paheksuvana ja ruotuun panevana Venäjän tsaarina – epäilemättä Lin-Manuel Mirandan Hamiltonista lainattu idea! Joka toimi kyllä näinkin. Ja jännää oli, että rap-musiikki on päässyt myös suomalaiselle musikaalinäyttämölle ja jopa ihan alun kohtaukseen. Ehkä Hamiltonin perua sekin. PRISCILLA, AAVIKON KUNINGATAR on ”bile musikaalien klassikko” Helsingin Kaupunginteatterin mukaan, ja sen musiikki sopii hyvin pikkujouluista tai miksei vaikka vapusta huumaantuneelle yleisölle. Musiikki svengaa upeasti, mukaan lukien La Traviatan Sempre Libera -aaria. Priscilla on kolmen Australian halki matkaavan drag-kuningattaren bilebussin nimi. Jo itse matka on jonkinlainen määränpää, sillä he taistelevat alituiseen itsensä ja toistensa hyväksymisestä, yhteiskunnan suopean suhtautumisen saavuttamisesta puhumattakaan. Priscilla etenee kuin rasvattu bussi kohti huippukohtaansa, ja matkan varrella on jos jonkinmoista möyheää tanssimenoa kermakakkupukuineen paljettien ja glitterin kimalluksessa. Lopun nousukohtaa on pysähtyminen ja rauhoittuminen menon keskellä. Musiikki koostuu tunnetuista hiteistä, jotka koko kaarti esittää taitavasti. Kuitenkin toisessa näytöksessä alkaa mieleen jo hiipiä, että vähemmän olisi enemmän, ja se ei totisesti ole tämän teoksen mottoja. Bernadette eli Clarissa Jäärni on laulu taidoiltaan päätrion heikoin lenkki, mutta hänen transhahmonsa on mitä suloisin ja ylivoimaisesti mieleenjäävin persoona. Kinky Bootseista tuttu Lauri Mikkola on edelleen vahva esiintyä, ja Niki Rautén on varmasti lähitulevaisuuden kirkkaimpia musikaalitähtiä. Kuitenkin musiikin kannalta näiden bileiden tukevimmat taiturit ovat ”Diivat”: Johanna Försti, Maria Lund ja Jennie Storbacka. Bändiä johtaa Eeva Kontu. Tämänkin, kuten Anastasian, on ohjannut Samuel Harjanne, Suomen musikaaliskenen ehtivin ammattilainen. Tampereen teatterissa Anastasia 13.5.2023 asti. Tampereen Työväen Teatterissa Momentum 1900 15.4.2023 asti. Helsingin Kaupunginteatterissa Priscilla, aavikon kuningatar 6.5.2023 asti. Arvio Lontoon Victoria Palace Theatren Hamiltonista löytyy Voiman sivuilta, voima.fi . Martti Suosalo Momentum 1900:ssa. K ar i S un na ri Lauri Mikkola, Roderick Kabanga, Jack Johansson, Martti Manninen, Raili Raitala ja Risto Kaskilahti Priscillassa. R ob er t S eg er T ANSSIJA-KOREOGRAFI Valtteri Raekallio tunnetaan osallistavista, paikkasidonnaisista ja nykyproosaan pohjautuvista teoksistaan. Lomonosovin moottori perustuu Antti Salmisen kokeelliseen kirjaan (2014), jonka tiedettä, mytologiaa, kansanperinnettä ja henkilökohtaisia muistiinpanoja sisältävistä fragmenteista välittyy outo kuva Novaja Zemljan arktisissa olosuhteissa puurtavasta ihmisjoukosta. Salmisen viitoittamalla tiellä jo teatterin aulaan on koottu hämärää museoesineistöä ja videomateriaalia. Näyttämökuvaa hallitsevat pressut, jotka ilmentävät hyvin hyisen ympäristön maisemamuotoja ja tuulen riepottelemia telttasuojia. Pekko Käpin musiikki tuo mukaan kansankulttuurisia tuulahduksia. Helsinki Dance Company tanssii intensiivisesti ja tarkasti. Vaikka ryhmä näyttää yhtä aikaa primitiiviseltä heimolta ja Pans sarilaiva Potemkinin konehuoneen työläisiltä, vertauskuva on ensivaikutelmaa yleisempi. Ihmiskunta se siinä uurastaa ilmastokriisin ja teknologisen edistysuskon riivaamana kohden kuiluaan. / TR Helsinki Dance Company & Valtteri Raekallio: Lomonosovin moottori Esitykset Helsingin Kaupunginteatterissa 31.12. asti. K ai K uu sis to Tanssia maailmanlopun edellä Mikko Paloniemi, Misa Lommi ja Pekka Louhio H ÄMÄRÄSSÄ esiintymistilassa huomio ohjautuu ensin isoon levyistä koottuun installaatioon, josta lähtee vaikeasti jäsenneltävää ääntä. Pian katse ajautuu myös mustien narujen täyttämään kehikkoon ja korkealla katon rajassa lepakon lailla pää alaspäin roikkuvaan, mustiin pukeutuneeseen ihmishahmoon. T EATTERIN UUDISTAJA Bertolt Brecht (1898–1956) pakeni natsi-Saksasta perheineen, avustajineen ja rakastajineen viettäen pakolaisaikaa Suomessa 1940-luvun alussa noin vuoden ajan. Sirpa Kähkösen kirjoittama ja Taru Mäkelän ohjaama älykkään viihdyttävä näytelmä piruilee terävästi Brechtin (Johannes Korpijaakko) edustamalle miesneron myytille, mutta antaa silti arvoa koko hänen klaaninsa tuottamalle taiteelliselle työlle. Näytelmä viittaa maestron metodeihin muun muassa brechtimäisellä tavalla hyödyntää musiikkia, taustaprojisointia ja suoraa puhetta rampin yli yleisölle. Esityksen erityinen vahvuus näkyy siinä, miten se käsittelee Hella Wuolijoen (Reetta Ristimäki), Väinö Tannerin (Petriikka Pohjanheimo), Elvi Sinervon (Hanna Vahtikari) ja Elmer Diktoniuksen (Ristimäki) hahmojen kautta vasemmiston historian sisäisiä jännitteitä. Hieno ratkaisu on myös Sirkus ilman tirehtööriä Brechtiä kaikille Tämä naruihin kietoutunut inhimillinen otus (Salla Hakanpää) laskeutuu alas hyvin hitaasti ja ryhtyy sen jälkeen selvittämään narujaan kuin kalastaja verkkojaan. Samalla sisäistyneellä antaumuksella hän kampaa hiuksiaan, ryömii lattialla ja viimein kipuaa narukehikkoon ja sen päälle. Meditatiivisen tunnelman keskellä ajan kulumisesta muistuttaa katosta riippuva jääklimppi, josta lattialle tipahtelee hiljakseen vesipisaroita ja pieniä kiviä. Funis on teos, jossa taidesirkus kohtaa kokeilevan esitystaiteen. Siinä tila-, valoja äänisuunnittelu korostavat ihmisesiintyjän rinnalla ja yli kokonaisvaltaista tilallista kohtaamista. Katsojalta se vaatii virittäytymistä omalle taajuudelleen. / TR Salla Hakanpää, Sinna Salin, Anssi Ruotanen & Joonas Pehrsson: Funis Esitykset Cirkossa päättyivät 25.11. nostaa näytelmän avainhenkilöksi usein huomiotta jäävä Brechtin lahjakas avustaja Grete Ste? n (Katariina Lantto). / TR Sirpa Kähkönen & Taru Mäkelä: Brectiä jokanaiselle Lisäesitykset Teatteri Kapsäkissä 18.1.–3.2.2023 Jo un i Ih al ai ne n Ta nja A ho la
Nadja Räikkä Tommi Silvennoinen Vilhelmiina Sinervo KÄRHI, osa 1 Kohtaaminen Ensi-ilta la 6.5. klo 19 Anna Kankila Ronja Louhivuori Ville Väisänen DOOMBAG (saatan tarvita tätä vielä) Ensi-ilta la 25.3. klo 17 tikee.?/teaaeritelakka Katso koko ohjelmisto: www.teatteritelakka.fi 050 4122344 liput@tehdasteatteri.fi Itäinen Rantakatu 64 A (Manilla) Turku 14.1.2023 ÄÄNIÄ TEHTAALTA Teatterimusiikin konsertti juhlistaa jo kolmatta kertaa säveltäjiä, äänisuunnittelijoita ja -taiteilijoita. 27.1.-26.2.2023 SUPERMALLIT kyseenalaistaa ihmisenä olemisen mallin tarpeen ja ensisijaisuuden. Ohjaus ja dramaturgia: Tommi Silvennoinen 17.-19.2.2023 NIXXXAVUORI Teos sukeltaa performanssitaiteen kaanonin, suomalaisen teatterin ja julkisen torijuhlan kautta kysymyksiin häpeästä ja syyllisyydestä suhteessa kansalliseen identiteettiin. 3.3.-6.4.2023 HOUKAT Itkulauluja loitsuperinteestä inspiroituneella nykymusiikilla sävyItkulauluja loitsuperinteestä inspiroituneella nykymusiikilla sävyItkulauluja loitsuperinteestä inspiroituneella nykymusiikilla sävy tetty varjoteatteriesitys pyhistä houkista, taiteilijoista ja aktivisteista, jotka kohoavat hullun maineesta hyvyyden esitaistelijoiksi.
Elokuvaohjaaja ja entinen teatterituottaja Hannaleena Hauru pohtii esseessään suojeleeko taideapurahojen arvioijien anonymiteetti yksilöitä, rakenteita vai taiteilijoiden huonoon itsetuntoon liittyviä fantasioita. Likainen ja henkilökohtainen apuraha-arvioija A PURAHA-ARVIOIJA saapuu ravintolaan hieman myöhässä, hän kaataa vakaalla kädellä Vichyä lasiinsa ja aloittaa. Arvioijan kampaus on huoliteltu. Beigeä ja mustaa yhdistävän asun materiaalit tarkoin valittu. Arvioija kertoo olevansa tällä hetkellä kovemmassa kunnossa kuin koskaan. Yli sadan Koneen Säätiön apurahahakemuksen lukeminen ja käsittely on ottanut koville. Koska jaettavaa rahaa riittää vain muutamalle, pää on pidettävä kylmänä. Työn haastavuutta lisää se, että Koneen Säätiön haussa yhden hakemuksen ansiokkuutta ja kiinnostavuutta yleensä arvioi vain yksi ihminen. Minä istun kotona verkkareissa juomassa murukahvia. En tiedä, kuka oli se anonyymi arvioija, joka viime vuonna suositteli minulle kahden vuoden Koneen Säätiön apurahaa. Kuvitelmissani hän on lukenut hakemuspinoa mahonkipöydän ääressä, on tietenkin todella lukenut, ja hän tuoksuu hyvältä ja tekee vain oikeudenmukaisia ratkaisuja. Anonymiteetti on tehnyt arvioijasta säteilevän haltijakummin, mutta samalla se sulauttaa hänet koskemattomaksi, kuin osaksi instituution rakenteita. Olen pitkään liputtanut taiderahoituksen läpinäkyvyyden lisäämisen puolesta. Uskon, että etenkin kaltaisteni fantasioijien ja salaseuroihin uskovien fokus ohjautuisi oleellisempaan, jos arvioijien nimet olisivat hakijoiden tiedossa. Siksi on kerrottava, että mahonkipöytää ei ole. On Ikean lastulevypöytä työhuoneessani: olen tänä vuonna ollut itse Koneen Säätiön apuraha-arvioijana. Ainakaan tällä hetkellä en haise hyvältä, ja rasvainen kuontaloni tuskin saisi toimittajalta kehuja tähtihaastattelussa. KLAUS MAUNUKSELAN näytelmässä Apu raha ja tunteet (2022) pääsee ääneen 55 tieteen ja taiteen apurahojen piirissä toimivaa ihmistä. Näytelmä perustuu Maunukselan teettämään kyselyyn liittyen apurahojen hakemiseen, saamiseen ja kielteisen päätöksen vastaanottamiseen. Maunuksela on kuvaillut, että hänelle iso oivallus näytelmän tekemisen yhteydessä oli apurahoihin liittyvien tunteiden kollektiivisuus. ”Se mitä mä olen pitänyt henkilökohtaisena tunteena, onkin muiden jakamaa”, Maunuksela kertoi marraskuussa Kritiikki näkyy! -hankkeen keskustelutilaisuudessa keskustakirjasto Oodissa. Apurahan hakijana minun on helppo samastua Maunukselan näytelmän kuvaamiin tunteisiin. Arvioijana toimiminen on ta. Olin toinen Koneen Säätiön elokuvan arvioijaprofiilin asiantuntijoista. Oli kiinni omasta halustani ilmoittaa, keiden hakijoiden suhteen olen jäävi. Oli helppoa nähdä sykli, jossa tänä vuonna puollan jollekin kaverilleni apurahaa, ja parin vuoden päästä hän arvioijana myöntää minulle apurahan. En ole superverkostoitunut alalla, mutta tuttuja nimiä oli yli puolet hakijoista. Epäreilua on myös se, että arvioijana toimiminen on nyt avannut minulle vippiovia taiteilijana: olen päässyt takahuoneisiin näkemään koneen sisään katsomaan ketä vastaan tulevaisuudessa kilpailen. Koneen Säätiö julkaisee apurahan saaneiden yhteydessä tiivistelmät kuhunkin apurahaan liittyvästä työsuunnitelmasta. Tässä on iso läpinäkyvyysero verrattuna suurimpaan osaan taideapurahoja myöntävistä suomalaisista tahoista. Minä olen päässyt näkemään kaikkien hakemusten yksityiskohdat, niiden vahvuudet ja heikkoudet. Tämä saattaa tehdä minusta tulevaisuudessa paremman hakijan. YMMÄRRÄN, ETTÄ ANONYYMIYS suojelee minua vallankäyttäjänä. Ennen elokuvauraa olin ammatiltani teatterituottaja. Kun lopetin tuottajan työt keskittyäkseni elokuvaopintoihin, järkytyin, miten moni lakkasi olemasta minuun yhteydessä tai edes moikkaamasta kulttuuritapahtumissa. Naiiviudessani olin luullut heitä ystävikseni, mutta olinkin vain hyödyke. Olen mennyt samaan halpaan elokuvantekijänä. Olen ajatellut kutsuja kahville mahdollisesti alkavina ystävyyksinä tai joskus jopa treffeinä, mutta kyseessä on ollut ihmisen halu saada töitä, uravinkkejä tai ilmaista dramaturgista neuvontaa. Yleensä nykyään jo tunnistan nämä tilanteet, mutta olen varmaankin sen verran yksinäinen, että silloin tällöin yhä vastaan kahvikutsuun, jota ei ole suoraan muotoiltu työtapaamiseksi. Tämän piirteen vuoksi saattaisin olla julkisena vallankäyttäjänä manipuloitavissa. Olisi ihanaa kuulla, millaista sosiaalinen kanssakäyminen kulttuurialalla on heille, jotka eivät voi istua rahakirstun päällä anonyymisti ja joiden on tehtävä se nimellään ja kasvoillaan. Pyöriikö Elokuvasäätiön tuotantoneuvojien ympärillä bileissä erityisen kohteliaita tyyppejä, jotka nauravat heidän vitseilleen vähän liian lujaa? Jättääkö Finlandia-palkinnon jakaja käymästä kulttuuritilaisuuksissa, jottei vahingossakaan altistu lobbaukselle? Fantasioivatko he anonymiteetistä? Tai ehkä he ovat saaneet saman neuvon kuin minä aikoinaan vasta aloittaessani taideopintoja: pidä lujasti kiinni niistä ystävistäsi, jotka eivät ole kulttuurialalla. Hannaleena Hauru työstää parhaillaan Koneen Säätiön apurahoittamana kolmatta pitkää elokuvaansa, joka tulee ensi-iltaan 2023. Työskentely yhdistää esitystaidetta ja elokuvaa. Se on osa Haurun dramaturgian tutkimuksen opintoja Taideyliopistossa ja Goethe-yliopistossa Frankfurtissa. TEKSTI: HANNALEENA HAURU KUVA: ALEKSANDRA AKSENOVA kuitenkin muuttanut merkittävästi suhdettani apurahapuheeseen. Otettuani kesällä arvioijan pestin vastaan, minun oli pidettävä työtehtäväni salassa haun ajan. Totta kai törmäsin lukuisiin kollegoihin, jotka jokavuotiseen tapaan tuskailivat Koneen Säätiön hakua. Anonyymin arvioijan näkökulmasta apurahapuheessa minulle korostui, miten korkea-arvoisina apurahatahot nähdään ja miten merkittävä Koneen Säätiön kaltaisten instituutioiden hyväksyntä on taiteilijoiden itsetunnolle. Pidän intohimoista suhtautumista apurahoihin suomalaisena erityispiirteenä, sillä en ole kohdannut esimerkiksi ranskalaisissa tai saksalaisissa taiteilijakollegoissani samaa palavaa suhtautumista rahoittavia instituutioita kohtaan. Olen yrittänyt löytää tälle juuria Suomen historiasta. Kulttuurintutkija Eliel AspelinHaapkylä raamitti suomalaisen taiteen kertomukselle ja historialle kehykset 1800-luvun lopussa teoksellaan Suomalai sen taiteen historia pääpiirteissään. Kirjallaan hän loi kertomuksen, jossa suomalaiset kulkevat taiteessa jäljessä heitä osaavampia keskieurooppalaisia. Yksi väite voisi olla, että Aspelin-Haapkylä loi samalla pohjan myös suomalaisen taiteen itsetunnolle. Olemme aina jäljessä ja alastatuksessa. Minäkin olen saanut taidekoulutuksen, jonka mukaan Suomi on taidemaana periferia. KOTIMAISEN TAIDE-ELOKUVAMME kelpoisuus tuntuu lepäävän sen harteilla, miten arvostettua se on keskieurooppalaisten elokuvafestivaaleilla. Osuvaa on, että elokuvan rahoitushanat Suomessa aukenivat minulle tekijänä vasta sen jälkeen, kun työni sai tunnustusta Euroopassa. Mikä on todellinen syy sille, että mielikuvituksessani Koneen Säätiön arvioija istuu mahonkipöydän ääressä? Fantasioinko sisimmässäni keskieurooppalaisesta, arvohuonekaluin vakautetusta tunnustuksesta? Ehkä itsetuntoni tarvitsee Koneen Säätiön hyväksyntää, sillä suomalainen taiteeni ei voi olla itsearvoisesti hyvää. Pilaanko arvioijana tämän vuoden apurahahakijoilta ylhäältä tulevan tunnustuksen jylhän perinteen paljastaessani, että apurahapäätösten takana onkin rasvatukkainen hyvinkääläislähtöinen taiteilija? Vai olisiko aika perinpohjaisesti kyseenalaistaa Aspelin-Haapkylän luoma suomalaisen taiteen kertomus? Mitä tulee apurahojen jakamisen salaliittoteorioihin, anonyyminä apuraha-arvioijana olo herätti epäilyjä koko järjestelmän mahdollisesta korruptoituneisuudesTämä artikkeli on osa Todellisuuden tutkimuskeskuksen ja Voiman yhteistyössä toteuttamaa Taiteen paikka -hanketta. Todellisuuden tutkimuskeskus on vuonna 2001 perustettu esitys taidekollektiivi. Taiteen paikkaa rahoittaa Jenny ja Antti Wihurin rahasto. Taiteen paikan muut sisällöt löydät Voima-lehden sivuilta voima.fi/taiteenpaikka. | TEATTERI • 19
Demokratian synnytystuskat Näytelmässä kuvataan miten Lapuan liikkeen aktiivit kyyditsivät lokakuussa 1930 Kaarlo Juho ja Ester Ståhlbergin vastoin tahtoaan kotoaan Kulosaaresta Joensuuhun. Kansallisteatterin pääohjaaja Esa Leskinen kertoo, miksi suomalaisen demokratian syntyhistoriaan kannattaa paneutua juuri nyt. TEKSTI: TUOMAS RANTANEN 1 50 VUOTTA täyttävän Kansallisteatterin juhlanäytelmä, Ensimmäinen tasavalta, kertoo itsenäisen valtion demokraattisten instituutioiden rakentumisesta ja vakiintumisesta. Siinä korostuu Suomen ensimmäisen presidentin, Kaarlo Juho Ståhl bergin (1865– 1952) merkittävä henkilökohtainen osuus sisällissodan jälkeisen sovinnon rakentajana ja tasavaltalaisuuden puolustajana aikana, jolloin melkein koko muu oikeisto puuhasi Suomeen saksalaismielistä monarkiaa. Näytelmän tärkeitä poimintoja ovat esimerkiksi maalaisliittolaisen Santeri Alkion vahva rooli Ståhlbergin ajamien edistysmielisten poliittisten linjausten tukijana ja Mannerheimin ongelmallinen asema suojeluskuntien vallankaappausvehkeilyn äärellä. Esillä ovat myös tasavaltaa uhanneet sisällis sodan ylilyönnit ja sisäasiain ministeri Heikki Ritavuoren murhassa (1922) ja Lapuan liikkeessä tiivistyvät oikeistoradikalismin uhat. Näytelmän käsikirjoittaja ja ohjaaja Esa Leskinen, miksi juuri nyt piti tehdä näytelmä tästä aiheesta ja näkökulmasta? ”Demokratia on näytelmien aiheena kiinnostanut minua jo ainakin kymmenen vuotta. Olin myös pitkään ajatellut, että usein sivurooliin jäänyt Ståhlberg oli hyvin keskeinen hahmo suomalaisen demokratian kannalta. Hänellä oli hyvin dramaattinen asema tinkimättömänä oikeusvaltion puolustajana valkoisen ja punaisen Suomen välissä.” Yksi vahva dramaturginen idea on ollut nostaa keskeisen kertojan asemaan presidentin puoliso Ester Ståhlberg. Hänen näkökulmansa tuo tarinaan poliittisten kulissien takaista inhimillisyyttä, ja samalla valinta hiukan korjaa historian kertomisen yleisesti vääristynyttä sukupuolinäkökulmaa. Miten näytelmään tulivat rajatuksi ne ihmiset, jotka siellä näemme? ”Kyllä henkilöt valikoituivat ihan sen mukaan keneltä löysin hyvää tarinaa ja aikalaiskuvausta. Esimerkiksi Alkion iso osuus selittyy sillä, että hänen päiväkirjansa ovat aivan M itro H är kö ne n V UONNA 1885 tasa-arvo ei toteutunut avioliitossa sen enempää kuin yhteiskuntaluokkienkaan välillä. Tämä käy riipaisevasti ilmi Minna Canthin ironisesti Työmiehen vaimoksi nimeämästä näytelmästä. ”Työmies” Risto on ahkeran ja lopen uupuneen vaimonsa Johannan rahoja varastava juopporetku, joka kokee olevansa yhteiskunnallinen hyväntekijä, koska hänen viinaveroistaan annetaan köyhäinapua. Kuten monesta klassikkoteoksesta, tästäkin paljastuu missä ovat parhaat bileet: romanileirissä tietenkin. Upea Homssantuu kaihtaa avioliittoa ja konservatiivista elämää, mutta niin vain hänkin sotkeutuu Riston ja Johannan tappavan myrkylliseen suhteeseen. Musikaalin käsikirjoitus on Sirkku Peltolan, lyriikat Heikki Salon, sävellykset Matti Puurtisen ja ohjaus Jukka Keinosen. Minna Canth on kielellisesti ja draaman tajunsa puolesta Suomen Shakespeare, ei epäilystäkään. / IS Suruttomat Jyväskylän Kaupunginteatterissa 13.5.2023 asti. Köyhä kansa tanssii Keskellä Homssantuu, Anna-Maija Oka H ÄMEENLINNAN TEATTERISSA on kulttuurijuhlan tunnelmaa. Se ei johdu siitä, että käynnistymässä oleva Friedrich Schillerin (1759–1805) tekstiin perustuva näytelmä kertoo Englannin kuningatar Elisabeth I:n ja Skotlannin kuningatar Maria Stuartin valtataistelusta. Syy juhlaan on varsinaisesti se, Kenen pää putoaa että Elisabethin roolissa nähdään 83-vuotias Ritva Oksanen. Kaksi kuningatarta on siitä poikkeuksellinen klassikko, että se käsittelee yhteiskunnallista valtataistelua vahvojen naishahmojen kautta. Harkitsevan Elisabethin ja juonittelevan Maria Stuartin (Liisa Peltonen) törmäyksessä mitellään myös protestanttisuuden ja katolisuuden välillä ja koko Euroopan poliittisesta kartasta. Taru Mäkelän ohjaus ja Antti Hietalan sovitus korostavat hallitsijoiden erilaisten persoonien jännitettä ensemblen antaessa tähän tyylikästä sivustatukea. Draaman keskeinen – mutta hiukan esityksen otteesta lipuva – kulminaatiopiste liittyy Elisa bethin tunnontuskiin hänen empiessään julistaa kilpailijalleen kuolemantuomio. / TR Friedrich Schiller & Taru Mäkelä: Kaksi kuningatarta Hämeenlinnan teatterissa 29.3. asti Ta pi o A ul u Ji ri H al ttu ne n J ONNAKAISA RISTON kirjoittama, näyttelemä ja nukettama ja Miko Kivisen ohjaama Korhosen muoto kuva on nukketeatterivetoinen näytelmä. Se käsittelee monitasoisesti ja vertauskuvallisesti ainakin taiteilijan kutsumusta, viisauden perintöä, kapitalistista riistoa, #metoo-henkistä hyväksikäyttöä, luokkakysymyksiä sekä rakkautta ja kuolemaa. Risto esittää itse eksistentiaaliseen kriisiin ajautunutta taiteilija X:ää ja samaan aikaan nukettaa suvereenisti rakentamiaan tyyliltään hyvin erilaisia nukkehahmoja. Vahva fyysinen näyttelijätyö, groteski estetiikka, terävä satiirisuus ja herkkyys elämän traagisuuden äärellä tekevät esityksestä yhtä aikaa valloittavan koomisen ja syvältä koskettavan. Näytelmän kauneimmassa kohtauksessa X ja hänen rakastettunsa – ja kuoleman airueeksi tulkittavissa oleva – Muusahahmo lentävät pikkuyksiönsä patjalla jonnekin kaikkeuden tuolle puolen. / TR Jonnakaisa Risto & Miko Kivinen: Korhosen muotokuva Vaurioteatterin esitykset Omapohjassa ja Tehdasteatterilla ovat päättyneet. Lisäesityksiä tulossa keväällä. Ju us o Tim on en Nuket ja ihmiset loistavat ja hän kuvaa niissä jopa repliikkitasolla miten perustuslakivaliokunnassa tapeltiin monarkiasta. Ester Ståhlbergin päiväkirjat ovat myös niin kattavat, että niistä oli ilo ammentaa. Minulla on ollut tässä korkea autenttisuuden vaatimus ja halusin, että kaikki tai lähes kaikki dialogikin ovat jonkun aikalaisen kuvausta. Mutta totta kai sekin on aina subjektiivista, minkä joku paikalla ollut meille välittää.” Sinut tunnetaan esimerkiksi Idiootin, Riivaajien ja Päällystakin kaltaisten klassikoiden sovituksista sekä Neljäs tie ja Yhdestoista hetki -näytelmien kantaa ottavasta dokumenttiteatterista. Miten kuvaisit omaa taiteelllista kehitystäsi? ”Aika pitkään halusin tehdä jonkinlaista pyhyyden teatteria, mutta tein sitten valinnan, että liikun kohden brechtiläistä estetiikkaa. Se oli etenkin finanssikriisi, joka herätti minut siihen, että yhteiskunnassa alkaa nyt varmaan tapahtua jotain. Mietin sitten mitä Brecht tekisi tänään ja ryhdyin tekemään sitä. Onko Ensimmäinen tasavalta mielestäsi poliittinen näytelmä? ”Yritän kuvata historiallista demokratiaprosessia mahdollisimman autenttisesti. Se on ajankohtaisella tavalla poliittinen siinä määrin, kuin samanlaiset ongelmat nousevat nyt esiin. Tänään kahtiajakautumista ja autoritaarisyyttä on näkyvissä koko läntisessä maailmassa, Suomi mukaan lukien. Venäjästä nyt puhumattakaan. Miksi historian tunteminen on tärkeää? ”Se on tärkein ase taistelussa autoritaarisyyttä vastaan. Kun epädemokraattiset voimat nousevat, ne pyrkivät kirjoittamaan historiaa uudelleen itselleen edullisella tavalla. Se, joka hallitsee historiallista narratiivia, hallitsee nykypäivää. Siksi historiattomuus ja sivistymättömyys ovat niin vaarallisia asioita.” Esitykset Kansallisteatterissa 25.3.2023 asti. Kuuntele myös Esa Leskisen ja Oula Silvennoisen haastattelu Teatterin politiikkaa -podcastissa osoitteessa voima.fi/audio.
ENSI-ILTA 26.1.2023 PIENI NÄYTTÄMÖ RUNAR SCHILDT JUHA HURME ÄRHÄKKÄ KOMEDIA LIPUT: ALKAEN 19,50 € • HKT.FI PUH. (09) 394 022 • LIPPU.FI 0600 900 900 (2€ / MIN+PVM) LIPUT: ALKAEN 19,50 € • HKT.FI PUH. (09) 394 022 • LIPPU.FI 0600 900 900 (2€ / MIN+PVM) Hulvaton farssikomedia suomalaisen teatterin alkulähteiltä Liput: Kajaani Info 08 6155 2555 ma-to klo 8-16, pe klo 9-15. Lipunmyynti ovelta tuntia ennen esitystä. Muista Kuljetustuki ja Ryhmäedut! Ryhmämyynti arkisin 044 710 0454. Lippuja myös kätevästi verkosta www.lippu.fi.Lue lisää www.kajaaninteatteri.fi Lipunmyynti ovelta tuntia ennen esitystä. Muista Kuljetustuki ja Ryhmäedut! Ryhmämyynti arkisin 044 710 0454. Lippuja myös kätevästi verkosta www.lippu.fi.Lue lisää www.kajaaninteatteri.fi Ensi-ilta 1.12.2022 Seminaarin näyttämöllä Ensi-ilta 1.12.2022 Seminaarin näyttämöllä MAMMUTIN VARJOSSA O T T O G A B R I E L S S O N • L A U R A M AT T I L A E N S I I LTA 2 4 . 2 . 2 2 3 V I L M A M E L A S N I E M I N I K O S A A R E L A M I I K O T O I V I A I N E N J U H O M I L O N O F F E L L A M E T T Ä N E N ENNAKKOOSTAJAN ETULIPUT MYYNNISSÄ 31.1. ASTI! 22,50–39,50€ + TILAUSMAKSU (ALK. 1,50€) ’’Joskus minusta tuntuu, että olen koira, joka on saanut kirppuja jonnekin, jotka ärsyttävät minua.’’ JÖRN DONNER E L E N A F E R R A N T E päivät E L E N A F E R R A N T E E L E N A F E R R A N T E päivät Ensi-ilta 8.2.2023 Hylkäämisen Aurinkoteatteri • Teater Mars • Sirius Teatern • Teatteri Venus Katso kevään ohjelmisto www.universum.fi Perämiehenkatu 13, Helsinki
Kevätkauden ensi-iltoja 14.1. Lassien kaksoiselämä, Nukketeatteri Sampo Maija Linturin aikuisille suunnattu nukketeatteriteos tutkii, mikä uskollisessa sankarilemmikissä lopulta on koiraa, ja mikä on ihmisen fantasiaa koirasta. 21.1. Ruisräikkä, Kajaanin kaupunginteatteri Markku Hernetkosken kirjoittamassa ja ohjaamassa aikuisten nukketeatteriteoksessa Eino Leino, lausuja Yrjö Jyrinkoski, näyttelijä Ella Eronen ja Oulujärven kalastaja Martti sekä taloudenhoitaja Marjatta keskustelevat Ikuisuuden huoneessa vuonna 2023. 26.1. Asmodeus ja 1313 sielua, Helsingin Kaupunginteatteri Tuotteliaan Juha Hurmeen ohjaaman näytelmän alku perustuu Runar Schildtin romaaniin. Toinen puoliaika sijoittuu puolestaan vuoteen 2026, jolloin Helsinki on vedenpaisumuksen vuoksi evakuoitu Lahteen. 26.1. Barabbas-dialogeja, Aleksanterin teatteri Ooppera Skaalan ja Raekallio Corp. -tanssiryhmän uutuus teos peilaa oopperan, virtuoottisen fyysisen tanssin liikekielen ja tekstin yhdistelmänä länsimaisen kulttuurin ydinkuvastoa Raa matussa merkitykseltään keskeisen henkilö hahmon kautta. 27.1. Supermallit – ruumillinen oratorio, Tehdasteatteri Tommi Silvennoisen ja työryhmän Dostojevskin Karamazovin veljeksiin nojaava teos purkaa ihmisen malleja ja on taiteellinen muotinäytös tulevaisuuden olennoille. 28.1. Totuuden hinta, Lahden kaupunginteatteri Brittiläisen Lucy Prebblen näytelmä pohjaa FSB:n murhaaman KGB-agentin Aleksandr Litvinenkon tarinaan, josta toimittaja Luke Harding kirjoitti kirjan Vaiennettu. Anne Rautiaisen ohjaus sekoittaa tositapahtumia, jännitysnäytelmää ja karnevalismia. 31.1. Lyhyt episodi sienisivilisaation universaalissa historiassa, Espoon Kaupunginteatteri ja Klockriketeatern Mihail Durnenkovin kirjoittamassa ja Essi Rossin ohjaamassa näytelmässä tutkitaan pilke silmäkulmassa ihmisen ja hänen elinympäristönsä muodonmuutoksia nykyhetken ja väistämättömän maailmanlopun välillä. Sekä Durnenkov että lavastuksesta vastaava Ksenija Peretruhina elävät tällä hetkellä maanpaossa Venäjältä. 2.2. Raumzeit, Manilan Vanha viinatehdas, Turku Tuomas Rinta-Panttilan ohjaama ja Seppo Parkkisen kirjoittama dokumentaarisuutta ja fiktiota yhdistävä teos sijoittuu oikeistoradikalismin sävyttämään 1930-luvun akateemiseen maailmaan. 14.2. Valeäidit – Komedia ihmisistä myyttisen äitiyden varjossa, Ryhmäteatteri Aino Pennasen kirjoittama ja Riikka Oksasen ohjaama komedia todellisuudesta, jossa perheiden monimuotoisuus uhkaa maailman järjestystä. 18.2. Toksinen kabaree, Kotkan Kaupunginteatteri Juho Mantereen pari vuotta sitten Q-teatterille tekemä dystooppisen mediakriittinen musikaali loppuun käytetyltä maapallolta avaruusaluksella pelastautuvista ihmiskunnan valioyksilöistä saa ansaitun uuden kierroksen Miko Jaakolan ohjaamana versiona. 22.2. The Pimpsons, Q-teatteri Lauri Maijalan kirjoittama ja ohjaama räävitön pop-tragedia kertoo yhden tutun oloisen perheen kautta myrkyllisestä nostalgiasta, itse itsellemme sepittämistä valheista ja vaateista, jotka ajan myötä muuttuvat todellisuudeksi. 24.2. Rikkaruoho, KOM-teatteri Laura Mattilan ohjaama ja ”kipeän lisäksi kammottavan hauskaksi” dramatisoima draama perustuu Otto Gabrielssonin romaaniin, jossa tämä pui toteutumatonta lähisuhdetta isäänsä, kansakunnan provokaattori Jörn Donneriin. 8.3. Nuoret idealistit, Kansallisteatteri Michael Baranin näytelmässä Berliinin erakoitunut ohjaaja suunnittelee teosta, jossa paljastetataan hänen isänsä tausta SSvapaaehtoisena. Samalla hänen omatuntoaan painaa menneisyys vasemmistoradikaalina 1970-luvun DDR:ssä. 8.3. Olen yhä täällä, Teatteri Vanha Juko Näyttelijäkaksikko Suvi Blickin ja Ola Blickin luoma omalakinen teos kurkistaa suomalaisen mielenterveydenhoidon historiaan ja nykyisyyteen. 10.3. Straight Acting, Teatteri Viirus Näyttelijä Anssi Niemen räävitön sooloesitys sisäistetystä homofobiasta ja vakuuttavan miesnäyttelijän kuvan täyttämisestä kertoo uskottavuudesta, näyttämön ja seksuaalisuuden välisestä jännitteestä sekä identiteetin ja roolin suhteesta. 16.3. PASKA, Valtimon teatteri Patricia Corneliuksen kirjoittaman ja Carita Drewin suomentaman ja ohjaaman rankan feministisen näytelmän kolme naista esittävät heitä, jotka ovat kokeneet pienestä pitäen sijaiskodit, laitoshoidon, niin fyysisen kuin henkisen väkivallan ja lapsena koetun seksuaalisen väki vallan. 17.3. Kesytön eli O:n markiisitar – Faster Pussycat! Kill! Kill! KOKO-teatteri Taannoisen Norminäytelmän ensemble hyökkää ohjaaja Anna Veijalaisen johdolla saksalaisen Enis Macin näytelmän kimppuun luvaten feminististä otetta, hurjaakin hurjempaa huumoria ja ralliautoilua autiomaassa. 22.3. Umstülpung, Teatteri Takomo Joanna Haarttin, Hanna Raiskinmäen, Noora Dadun, Niina Sillanpään, Niina Hosiasluoman ja Anna Antsalon kollektiivin toinen esitys jatkaa rakastetun ViiksiInstituutin hoitavia tutkimuksia. Umstulpüng tutkii ympärikääntyvää liikettä/ lainalaisuutta/sieluntapahtumaa, jossa sisäisyys kääntyy maisemaksi. 25.3. Selli, Teatteri Jurkka Pasi Lampelan kirjoittamassa ja ohjaamassa näytelmässä toimittaja Aino ja kokenut valokuvaaja Henri lähtevät Nigeriaan raportoidakseen öljyyhtiö Shellin ympäristöja ihmisoikeusrikoksista, mutta päätyvät poliisivankilaan terrorismista syytettyinä. 5.5. Pentti Linkola ? kaltaisemme? Yrityksiä ymmärtää ihmistä, joka rakasti enemmän lintuja kuin lajitovereitaan, Vallilan Kansallis teatteri Eeva Putron ja Atro Kahiluodon näytelmä ei ole perinteinen elämäkerta, vaan pikemminkin sarja vaikutelmia, näkyjä ja välähdyksiä sekä henkilökohtaisia oivalluksia Pentti Linkolasta ja hänen ajatuksistaan 6.5. One Drop, Zodiak / Tanssin talo Sonya Lindforsin valtaa, representaatiota ja mustan kehon politiikkaa käsittelevän teossarjan uusin lenkki. 6.5. Varamiehet/Varumehed, Kansallisteatteri Yhteistuotantona Viron Draamateatterin kanssa toteutettava ja Aino Kiven ohjaama haikea komedia kertoo virolaisten keikkatyöläisten karusta arjesta Suomessa. Joskus keväällä, Postdigital, Tehdasteatterin Jokistudio Todellisuuden tutkimuskeskuksen digikapitalismin ulkopuolella tapahtuva esitystaideteos, josta lisätietoja oli lehden painoon mennessä saatavilla vain kirjeitse. Osana Zodiakin 2.–11.2. järjestämää Sivuaskel-festivaalia nähdään pohjoisirlantilaisen koreografi Oona Dohertyn teos, jossa 12 tanssijan ryhmä on jäänyt tuhoisan algoritmin vangiksi samalla kun liike, musiikki ja värit heijastavat tuskaa, yksinäisyyttä, työväenluokan ihmisten kamppailuja ja hyväksikäyttöä. 8.2. Navy Blue, Tanssin talon Erkko-salissa Uusintaensi-iltaan tuleva Kris tian Smedsin ja nuoren näyttelijäsukupolven kunnianosoitus legendaarisen televisiotoimittajan Hannu Karpon elämäntyölle tarjoaa puhuttelevan peilikuvan suomalaisesta ihmisestä yhteiskunnan marginaalissa. 25.3. Karpolla on asiaa – Tosikertomuksia havu metsien maasta, Kansallis teatteri Päivitettyjä tietoja kevään ensi-illoista kannattaa seurata omien suosikkiteattereiden nettisivuilta ja Teatterin tiedotuskeskuksen ensi-iltalistauksesta: www.tinfo.fi/ensi-illat S in je H as he id er Linda Wallgrenin kirjoittama ja ohjaama mediakriittinen näytelmä tutkii toimiko julkisuus tuomarina d’Arcin, Jäätteenmäen ja Auerin tapauksissa. Esitys vierailee myös Espoon kaupunginteatterissa 31.3. ja 1.4. 24.1. Jeanne d’Arcin housut, Tampereen Työväen Teatteri Ja nn e Va sa m a Uuden esityskauden ansaitusti saava Anu Kaajan romaaniin perustuva ja Merja Pöyhösen johdolla toteutettu nukketeatterisovitus on rokokooaikaan sijoittuva tarina kielletyistä intohimoista, identiteetistä, seksuaalisesta vallankäytöstä ja rakkaudesta. 7.1. Leda, Turun kaupunginteatteri Je sp er D ol go v Anna Kankilan, Ronja Louhivuoren ja Ville Väisäsen omakohtainen tutkielma kaikenlaisen rojun haalimisesta, materialistisesta elämästä ja niiden suhteesta luokkaan. 25.3. Doombag (saatan tarvita tätä vielä), Teatteri Telakka A le x Ta lv e N ik la s M al in en 22 • | TEATTERI
MICHAEL BARAN NUORET IDEALISTIT WILLIAM SHAKESPEARE LEAR HEINI JUNKKAALA PUDOTA KANTAESITYS VALLILAN KANSALLISTEATTERISSA 2.3.2023 KANTAESITYS OMAPOHJASSA 15.2.2023 KANTAESITYS SUURELLA NÄYTTÄMÖLLÄ 8.3.2023 SUURELLA NÄYTTÄMÖLLÄ ENSIMMÄINEN TASAVALTA RONJA, RYÖVÄRINTYTÄR HAMLET KARPOLLA ON ASIAA VALLILAN KANSALLISTEATTERISSA LAULETUT LAULUT SULTANAATTI PUNCH UP! – RESISTANCE & GLITTER TIMO TUOMINEN BREL X 3 LIPUT KANSALLISTEATTERIN LIPPUMYYMÄLÄSTÄ 010 733 1331 (0,0835 €+pvm/mpm) KATSO KOKO OHJELMISTO kansallisteatteri.fi KEVÄÄLLÄ 2023 OHJELMISTOSSA MYÖS
– Tuoksuja maailman tuulilta – Anna tänä jouluna lahja eläimille! Ihanat aineettomat lahjat alkaen 5 €: lahjaeläimille.fi Anna tänä jouluna lahja eläimille! INTOKUSTANNUS.FI VAIKUTTAVAA LUKEMISTA – MYÖS EJA ÄÄNIKIRJOINA anna lahjaksi lukuelämyksiä @intokustannus Saatavilla kirjakaupoista, marketeista, äänikirjapalveluista ja osoitteesta: Laura Juntunen SUBUTEX-KAUPUNGIN KASVATIT Mona Bling 23 TRANSMYYTTIÄ TOTTA JA TARUA TRANSIHMISISTÄ Aino Kivi JOUTONAINEN Monica Sweeney IHAN V*TUN ZEN RÄÄVITÖN MINDFULNESS-KIRJA NIILLE JOITA V*TUTTAA Edith Eger AUSCHWITZIN TANSSIJA Kikuko Tsumura UNELMA HELPOSTA TYÖSTÄ Lorem ipsum ENNAKKOTEHTÄVÄT JULKAISTAAN 18.1.2023
Ole osa taiteen tulevaisuutta – Hae Turun AMK:n Taideakatemiaan Hae esittävän taiteen ja musiikin AMK-koulutuksiimme: • Musiikkipedagogi, päiväja monimuotokoulutus • Tanssinopettaja, päiväkoulutus • Teatteri-ilmaisun ohjaaja: sirkus, päivä ja monimuotokoulutus • Teatteri-ilmaisun ohjaaja: teatteri, päiväja monimuotokoulutus Saat pedagogisen pätevyyden kaikissa näissä koulutuksissa. Hae Master Schooliin – Taideakatemian YAMK-koulutukset: • Creative Design Management • Musiikkipedagogi • Taiteen uudet kontekstit • Valokuvataide Yhteishaku 15.3.–30.3.2023 turkuamk.fi/haku | #TurkuAMK #Taideakatemia Lisätiedot: eero.linjama@turkuamk.fi Maailma ei ole valmis. Tarvitaan enemmän kirjoja. Hyvä kirja on ihmisen muisti. Jaetut yhteiset sivut. Aika, joka joskus oli, joka ei koskaan palaa, mutta joka elää muistoissamme iäti – hetkeen, jolloin muistot eivät enää kanna. Hyvä kirjakauppa, kuin antiikin ajan kirjasto, on ihmiskunnan kollektiivinen muisto. Manipuloimaton arkisto ajastaan. Rosebudin kaupat ovat hyviä kirjakauppoja. Parhaita. Mitä vaan 40 000 kirjanimikkeestä voit tiedustella mistä vaan näistä. rosebud.fi Rosebudin kirjakaupat Helsingissä Sivullinen Kaisa-talossa. Uusi kauppa on Kaivopihan Rosebud! Rosebud Mini Citycenterin Asematunnelissa. Tiedekulma Yliopistolla. Rosebud Maria, Mariankatu 21. Pieni helmi: Kuopion Rosebud Kauppahallissa. Rosebud Maria Mariankatu 21 Rosebud Tiedekulma Yliopistonkatu 4 Rosebud Citycenter Kaivokatu 8, Asematunneli Kaisa-talo Kaisaniemenkatu 5 Rosebud Kaivopiha Mannerheimintie 3
10 / 2022 • 33 Maailma ei ole valmis. Tarvitaan enemmän kirjoja. Hyvä kirja on ihmisen muisti. Jaetut yhteiset sivut. Aika, joka joskus oli, joka ei koskaan palaa, mutta joka elää muistoissamme iäti – hetkeen, jolloin muistot eivät enää kanna. Hyvä kirjakauppa, kuin antiikin ajan kirjasto, on ihmiskunnan kollektiivinen muisto. Manipuloimaton arkisto ajastaan. Rosebudin kaupat ovat hyviä kirjakauppoja. Parhaita. Mitä vaan 40 000 kirjanimikkeestä voit tiedustella mistä vaan näistä. rosebud.fi Rosebudin kirjakaupat Helsingissä Sivullinen Kaisa-talossa. Uusi kauppa on Kaivopihan Rosebud! Rosebud Mini Citycenterin Asematunnelissa. Tiedekulma Yliopistolla. Rosebud Maria, Mariankatu 21. Pieni helmi: Kuopion Rosebud Kauppahallissa. Rosebud Maria Mariankatu 21 Rosebud Tiedekulma Yliopistonkatu 4 Rosebud Citycenter Kaivokatu 8, Asematunneli Kaisa-talo Kaisaniemenkatu 5 Rosebud Kaivopiha Mannerheimintie 3
34 • 10 / 2022 Artikkeli on osa sarjaa, joka käsittelee 17:ää kestävän kehityksen tavoitetta, jotka on hyväksytty YK:N Agenda 2030:ssa. EI KÖYHYYTTÄ EI NÄLKÄÄ TERVEYTTÄ JA HYVINVOINTIA HYVÄ KOULUTUS SUKUPUOLTEN TASA-ARVO PUHDAS VESI JA SANITAATIO EDULLISTA JA PUHDASTA ENERGIAA IHMISARVOISTA TYÖTÄ JA TALOUSKASVUA KESTÄVÄÄ TEOLLISUUTTA, INNOVAATIOITA JA INFRASTRUKTUUREJA ERIARVOISUUDEN VÄHENTÄMINEN KESTÄVÄT KAUPUNGIT JA YHTEISÖT VASTUULLISTA KULUTTAMISTA ILMASTOTEKOJA VEDENALAINEN ELÄMÄ MAANPÄÄLLINEN ELÄMÄ RAUHAA JA OIKEUDENMUKAISUUTTA YHTEISTYÖ JA KUMPPANUUS ”P ÄIHTEIDENKÄYTTÄJIIN liittyvä stigma voi estää heidän ihmisoikeuksiensa toteutumista”, toteaa Ihmisoikeusliiton taloudellisten ja sosiaalisten oikeuksien asiantuntija Anna Salmi vaara. Päihteisiin ja riippuvuuksiin liittyy pelkoja ja epäluuloja, joiden takia päihteiden ongelmakäyttäjien oikeudet toteutuvat usein huonosti. Valtiolla on kuitenkin vastuu huolehtia ihmisten ihmisoikeuksista päihteiden käytöstä riippumatta. Ihmisoikeudet on turvattu monissa kansainvälisissä sopimuksissa. Esimerkiksi YK:n taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien sopimus määrittää minimivaatimukset elämän perusedellytysten, kuten terveyden, suhteen. Perusoikeudet taas on kirjattu Suomen perustuslakiin. Julkisen vallan on turvattava ja edistettävä perusoikeuksien toteutumista. Suomen perustuslain pykälä 19.1 turvaa kaikille ihmisarvoisen elämän arvoiset palvelut. Pykälän 19.3 mukaan julkisen vallan on turvattava kaikille riittävät sosiaalija terveyspalvelut. ”Päihteidenkäyttäjillä on samat ihmisoikeudet kuin kaikilla muillakin. Mitä tahansa ihminen tekeekin, se ei vie näitä oikeuksia”, Salmivaara sanoo. Ihmisoikeuksia ei tarvitse ansaita. Yhdenvertainen oikeus esimerkiksi terveyteen ja riittäviin terveyspalveluihin ei kuitenkaan toteudu, sillä palveluissa voidaan vaatia päihteettömyyttä hoitoon pääsyn ehtona. ”Päihderiippuvuutta pitäisi lähestyä sairautena, johon on oikeus saada hoitoa. Valtiolla on velvollisuus tarjota yhdenvertaisesti terveyspalveluita ja ennaltaehkäisyä”, Salmivaara sanoo. Perustuslain mukaan julkisen vallan on edistettävä asukkaiden terveyttä, joten ihmisiä pyritään suojelemaan päihteidenkäytön haittavaikutuksilta. Päihteitä ongelmallisesti käyttävät nähdään kuitenkin terveyspalveluissa ensisijaisesti päihteiden käytön kautta, eikä tällöin huomioida muita terveys ongelmia, joita pitäisi hoitaa. Osa päihteidenkäyttäjistä voi myös pelätä rangaistusta eikä hakeudu siksi hoitoon. Vaikka erilaisissa päihdeongelmaisten ryhmissä onkin eroja, on kaikilla vaikeuksia palvelujen saannissa. Päihteet selittävät kuolleisuuseroja Euroopan huumeraportin mukaan Suomessa kuolee Euroopan maista eniten alle 25-vuotiaita huumeisiin. Päihteet selittävät myös huomattavan osan tuloluokkien välisistä kuolleisuuseroista. THL:n mukaan huumeisiin kuolleiden määrä on ollut kasvussa, ja huumekuolemat ovat yhteydessä sosiaaliseen huono-osaisuuteen. Alkoholi oli vuonna 2020 syynä kolmessa prosentissa kaikista kuolemista. Suomen sisällä on runsaasti alueellisia eroja siinä, kuinka palveluita saa. Terveydenhuollon palveluissa ei ole välttämättä riittävää päihdetyön osaamista ja taitoa yhdistää hoitoa sosiaalihuollon palveluihin parhaalla tavalla. Jos paikat, joista palveluja saa, sijaitsevat vain alueen isommissa keskuksissa, pienemmillä paikkakunnilla asuvien voi olla vaikeaa päästä niiden luo. ”Ihmisten yhdenvertaisuus ei myöskään toteudu, kun osa voi ostaa palveluita yksityiseltä puolelta, osa taas on julkisten varassa”, sosiaalioikeuden yliopisto-opettaja ja tutkija Heidi Vanjusov Itä-Suomen yliopistosta sanoo. Kunnat vastaavat nyt päihdepalveluiden järjestämisestä. Palveluiden järjestäminen ja saanti vaihtelee kuitenkin paikkakunnittain eikä suurissa kaupungeissa saa välttämättä paremmin hoitoa kuin pienissä. Vanjusov toivoo, että tulevat hyvinvointialueet yhdenvertaistavat alueella olevien palvelut. Saatavuus vaihtelee ja kokonaisuus kateissa Päihdepalveluita koskevien lakien mukaan ihmisillä on oikeus tarvitsemiinsa päihdehuollon palveluihin. Palvelut saattavat kuitenkin olla käytännössä hajanaisia tai ne eivät suoraan vastaa asiakkaan tarpeisiin. THL:n tuoreen tutkimuksen mukaan päihdehäiriöistä kärsivät kokivat monia muita enemmän, etteivät he saaneet tarvitsemiaan palveluita. Aiemmin on arvioitu, että noin kolmasosa saa tarvitsemansa päihdepalvelut. Päihdeongelmista kärsivillä voi olla vaikeuksia, joita pitäisi lähestyä moIhmisoikeudet kuuluvat myös päihderiippuvaisille Päihteiden ongelmakäyttäjien on usein vaikea saada tarvitsemiaan palveluita. TEKSTI SAARA PAATERO KUVA ALEKSANDRA AKSENOVA
Kosketusnäytön kaunis pinta TEKNOLOGIA EI PELASTA P i nj a N ikki Y KSI TUNNETUIMMISTA kreikkalaisen mytologian tarinoista on myytti nuoresta Narkissoksesta, joka rakastui järven pinnasta heijastuvaan peilikuvaansa niin voimakkaasti, ettei edes väsymys tai nälkä saanut häntä irrottamaan katsettaan siitä. Lopulta Narkissos kuihtui pois ja hänen ruumiinsa muuttui valkeaksi kukaksi, narsissiksi. Narkissoksen kohtalona ei ollut kuitenkaan itserakkaus eli narsismi, vaan itsensä eristäminen ympäröivästä maailmasta. Tähän viittaa kreikan sana narkosis, joka tarkoittaa suomeksi turtumista. EDESMENNYT KANADALAINEN KULTTUURIFILOSOFI ja mediatutkija Marshall McLuhan on käyttänyt Narkissos-myyttiä kuvaamaan tilannetta, jossa turrutamme aistimme medialaitteiden äärellä. McLuhanin mukaan mediat, kuten radio, puhelin tai televisio, ovat ihmisen itsensä laajentumia, jotka turruttavat meidät ympäristöstä. Ilmiö on tuttu jokaiselle, joka on esimerkiksi uppoutunut hyvään elokuvaan tai kirjaan niin syvästi, ettei enää huomioi lainkaan ympärillä olevia asioita tai kuule, kun puhutellaan. McLuhanin tunnetuin sanonta lienee ”väline on viesti” (engl. media is the message), jolla hän tarkoitti sitä, että medioiden viestit eivät itsessään ole kovinkaan merkittäviä verrattuna itse laitteiden vaikutuksiin. McLuhanin ajattelua on kiinnostavaa peilata nykyaikaan, jossa vietämme suuren osan valveillaoloajastamme kaikkialle mukana kannettavien medialaitteiden parissa. Netflixin toimitusjohtaja onkin osuvasti todennut, että heidän pahin kilpailijansa ei ole Amazon, HBO tai Google, vaan uni. ”Ajattelepa sitä, kun katsot ohjelmaa Netflixistä ja jäät koukkuun, pysyt pitkään valveilla. Me kilpailemme unen kanssa” yhtiön toimitusjohtaja Reed Hastings sanoi. Älypuhelinta voidaan pitää ensimmäisenä laiteena, joka aktiivisesti viestii omasta olemassaolostaan. Laskiessamme puhelimen sivuun se alkaa pian värisemään, pitämään ääniä tai vilkuttamaan valoja saadakseen meidät ottamaan se uudelleen käteemme. Tavoite näyttää kerta toisensa jälkeen onnistuvan, sillä täytämme nykyisin suuren osan luppoajastamme laitteiden parissa. Älypuhelimen näyttö on kuin se heijastus, joka sai Narkissoksen turtumaan ympäröivästä maailmasta. TEKNOLOGIA-ALALLA DATAN KERÄ ÄMISESTÄ on tullut keskeisimpiä tavotteita. Mitä enemmän vietämme aikaa palvelujen parissa, sitä enemmän meistä kerätään dataa, jota myydään mainostajille. Tässä mielessä vanha sanonta ”aika on rahaa” saa uuden merkityksen. Addiktiivisuuteen pyrkiminen näkyy muun muassa algoritmien suunnittelussa. Niiden kannalta ei ole olennaista se, pidämmekö meille tarjotusta sisällöstä, vaan mikä tehokkaimmin addiktoi. Tästä syystä löydämme itsemme kerta toisensa jälkeen katsomasta kissavideoita tai doomscrollaamasta iltapäivälehtien kommenttikenttiä. Algoritmeille on ominaista löytää lopulta jokaisen kohdalla ne kaikista koukuttavimmat sisällöt. Mikäli luet tätä kolumnia verkosta niin on hyvin todennäköistä, että lukemaan päätymistäsi on ohjannut algoritmi. Turtuminen medialaitteiden äärelle ei ole välttämättä paha asia, mutta laitteiden käytön jatkuvasti kasvaessa olisi kuitenkin hyvä, että jokainen pysähtyisi silloin tällöin pohtimaan niiden vaikutuksia oman ajankäytön tai ylipäätänsä digitaalisen kuluttamisen ja sen muodostamien ympäristövaikutusten kannalta. Onko kosketusnäytön välittämä kuva todellakin niin kaunis, että se saa meidät rakastumaan siihen? Entä jätämmekö tekemättä itsellemme mieluisia asioita sen vuoksi, että laitteiden ote on meistä niin vahva? ANTTI KURKO Teknologia ei pelasta -blogissa suunnataan katse tulevaan ja tarkastellaan niitä vaikutuksia joita teknologialla on meihin niin yksilön, yhteiskunnan kuin koko planeetan tasolla. EI KÖYHYYTTÄ EI NÄLKÄÄ TERVEYTTÄ JA HYVINVOINTIA HYVÄ KOULUTUS SUKUPUOLTEN TASA-ARVO PUHDAS VESI JA SANITAATIO EDULLISTA JA PUHDASTA ENERGIAA IHMISARVOISTA TYÖTÄ JA TALOUSKASVUA KESTÄVÄÄ TEOLLISUUTTA, INNOVAATIOITA JA INFRASTRUKTUUREJA ERIARVOISUUDEN VÄHENTÄMINEN KESTÄVÄT KAUPUNGIT JA YHTEISÖT VASTUULLISTA KULUTTAMISTA ILMASTOTEKOJA VEDENALAINEN ELÄMÄ MAANPÄÄLLINEN ELÄMÄ RAUHAA JA OIKEUDENMUKAISUUTTA YHTEISTYÖ JA KUMPPANUUS PÄIHDERIIPPUVUUTTA PITÄISI LÄHESTYÄ SAIRAUTENA, JOHON ON OIKEUS SAADA HOITOA. 20 30 AGENDA nesta näkökulmasta. Köyhyyden, asunnottomuuden ja päihteiden yhtey den ratkominen voi vaatia sosiaalija terveystoimen tiivistä yhteistyötä. Tällöin ei välttämättä riitä vain yhdestä palvelusta saatu apu. Päihteiden ongelmakäyttöä hoidetaan ensisijaisesti avopalveluiden kautta. Ongelmakäyttöön liittyviä sairauksia hoidetaan usein terveyskeskuksissa. Terveydentai sosiaalihuollon kautta voidaan tehdä arvio laitostai katkaisuhoidon tarpeesta. Sosiaalitoimistot voivat auttaa päihteiden ongelmakäyttäjiä esimerkiksi rahatai asumisasioiden kanssa. Heidi Vanjusovin mukaan ongelmana on, ettei palveluista tiedetä tai viestitä kunnolla tai ihmisiä ei ohjata eteenpäin yksittäisen kontaktin jälkeen. ”Ihminen pääsee kynnyksen yli, mutta jää tuulikaappiin”, hän sanoo. Aktiiviset päihteidenkäyttäjät ovat käytännössä ulkona esimerkiksi koulutusja työllisyyspalveluista. Yksittäisen ihmisen näkökulmasta kokonaisuus on kateissa, kun palveluita ei ole saatavilla riittävästi eikä oikeaan aikaan. ”Ihmiselle saatetaan esimerkiksi antaa korvaushoitoa, mutta asiakas voi tarvita lisäksi keskusteluapua mielenterveyden haasteisiin. Päihdepalvelut ja mielenterveyteen liittyvät oikeudet kytkeytyvät vahvasti toisiinsa”, Vanjusov kertoo. Myös sukupuolinäkökulma unohtuu usein päihdekeskustelusta ja palveluiden tarjonnasta. Vanjusov nostaa esiin päihdekuvioissa naisiin kohdistuvan väkivallan ja alisteisen aseman. Asiaa ei kuitenkaan yleensä huomioida palveluja järjestettäessä. Toisaalta sosiaalihuoltolain mukaan raskaana olevilla on oikeus saada välittömästi tarvitsemansa palvelut, ja siksi he voivat päästä monia muita ryhmiä helpommin palveluihin. Vanjusovin mukaan toimintaa suunniteltaessa olisi huomioitava laajemminkin erilaisten ryhmien tarpeet. Esimerkiksi ikääntyneet eivät tarvitse koulutusta samalla tavalla kuin nuoret, koska heillä ei ole tarvetta palata työelämään. Päätöksenteossa ei kuitenkaan aina huomioida päihteidenkäyttäjien kokemuksia ja mielipiteitä, vaan heille annetaan hyvin rajallista päätösvaltaa. Käyttöhuoneita ja neulojen vaihtoa Suomessa ja maailmalla halutaan keskittyä ongelmakäyttäjien aseman ja hoidon parantamiseen. Tähän on esitetty erilaisia ratkaisuja, jotka eivät ole edenneet vielä erityisen pitkälle. Vanjusovin mukaan keskustelussa olevien valvottujen käyttötilojen sekä neulojen vaihtopisteiden kautta olisi mahdollisuus saada kontaktia ihmisiin. Suomessa suhtaudutaan tiloihin vielä nuivasti, vaikka muista maista on saatu hyviä kokemuksia. Lainsäädäntö estää valvotut käyttötilat. Käyttötiloilla voisi kuitenkin olla vaikutusta terveyteen ja turvallisuuteen. ”Huumeiden käyttöhuoneet tuskin ratkaisevat kaikkia pistohuumeiden käyttöön liittyviä ongelmia, mutta hyvin toteutettuna ja onnistuessaan ne voivat tuoda tervetulleen lisän olemassa oleviin huumeiden käyttäjien terveysneuvontapalveluihin,” THL:n verkkosivuilla todetaan. Vanjusovin mukaan toiminnassa pitäisi hyödyntää tietoa, mikä on tehokasta ja mistä on hyötyä. Päihdepolitiikassa ei kuitenkaan käytetä riittävästi tutkimustietoa apuna. Hänestä myös ammattilaisilla on vastuuta motivaatiosta ja palveluihin houkuttelemisesta. Vanjusov nostaa esiin, että päihdepalveluihin tehtävät satsaukset maksavat itsensä takaisin. Päihteidenkäyttäjät jäävät kuitenkin helposti huomiotta, sillä he eivät ole äänekkäimpiä äänestäjiä tai palveluiden vaatijoita. Kuitenkin monilla yhteiskunnan ryhmillä voi olla päihdeongelmia, ja päihdeongelmaisten tilanne voi vaikuttaa esimerkiksi lapsiin sekä heidän turvallisuuteensa ja hyvinvointiinsa. ”Perheenjäsenillä on oikeus saada yhteiskunnassa tukea, sillä jos päihderiippuvainen ei pääse hoitoon, kaikki voi kaatua perheenjäsenen päälle”, Ihmisoikeusliiton Anna Salmivaara sanoo. Globaalisti valtiot ovat päätyneet ratkaisemaan päihteiden ongelmakäyttöön liittyviä ongelmia eri tavoin. Osa on päätynyt lieventämään huumausaineisiin liittyviä rajoituksia, osa on ottanut aiempaa tiukemman linjan. ”Myös päihdekeskustelussa ihmiset pitäisi nähdä yhdenvertaisina oikeuksien haltijoina. Tämä ei kuitenkaan itsessään tarkoita, että käyttö pitäisi vapauttaa”, Salmivaara sanoo. Ihmisoikeussopimukset eivät kiellä ihmisten rankaisemista, ja ne edellyttävät valtioita ehkäisemään huumeongelmaa. Toiminta ei saa kuitenkaan keskittyä vain rankaisuun. Maailmalla onkin runsaasti esimerkkejä, miten päihteiden lisäksi liian ankara rangaistavuuteen perustuva politiikka voi aiheuttaa haittoja ja loukata päihderiippuvaisten oikeuksia.
36 • 10 / 2022 HIPHOPPALAPELI 26,90 26,90€ € 26,90€ 26,90 Tunnista Tupac, E-40 ja Lauryn Hill! Hauska 1000 palan palapeli haastaa sopivasti ja opettaa hiphopin historiaa. Tätä palapeliä kootessa tutustut hip hopin tärkeimpiin hahmoihin. Idästä länteen, kasarilta tähän päivään. VOIMAKAUPPA – UT ELIAAN, AKTIIVISEN JA OPPIMISHA LUISEN KAUPPA LISÄÄ TUOTTEIT A VERKKOKAUPA SSA! 39€ 10 numeroa 22€ JULISTE A2 Haluaisitko laadukkaan ja kantaaottavan julisteen Haluaisitko laadukkaan ja kantaaottavan julisteen kotiin tai luokkahuoneeseen? Voimakaupan valikoimasta löytyy lukuisia vastamainoksia ja taidejulisteita. Voit tilata esimerkiksi vastamainokset Lapin hippu, Pieni pala kolonialismia ja Nauti tyhjyydestä koristamaan seinääsi. SOLIDAARISUUSKALENTERI 2023 Vuodesta 1998 ilmestynyt Solidaarisuuskalenteri on aktiivisen, inhimillisen ja huumorintajuisen pallontallaajan vakiovaruste. Latauksetta toimivan käyttöliittymän suosio on yhä suuri! Vuoden 2023 Solidaarisuuskalenterin teemana on turvallisuus. 12€ 25€ AITO KEFFIYEH-HUIVI Tilaa aito keffiyeh-huivi mustalla tai punaisella kirjailulla! Huivit on valmistanut Hirbawitekstiilitehdas Hebronissa, Länsirannalla. Tehdas tukee taloudellisesti palestiinalaisperheitä ja rohkaisee palestiinalaisen kulttuurin ja perinteisten käsityötuotteiden valmistustaitojen siirtämistä nuoremmille sukupolville. Musta tai punainen kirjailu Miia Vistilä 100 MUISTIKIRJAVINKKIÄ Muistikirja on erinomainen väline asioiden jäsentelyyn. Tästä kirjasta löydät muun muassa inspiraatiota päiväkirjan pitoon, apua projektinhallintaan, erilaisia malleja kalenterin tekemiseen ja oivalluksia ongelmanratkaisuun. 20€ 20€ 20 23€ Timo “Tipi” Tuovinen SUOMALAINEN TYÖVÄENLAULU Kirja avaa lukemattoman lehden poliittiseen historiaan – työväenliikkeen järjestösotiin, salaisen poliisin operaatioihin järjestösotiin, salaisen poliisin operaatioihin ja kommunistien maanalaiseen toimintaan. Kisällilaulujen aikakausi
10 / 2022 • 37 TIL AU KS ET: kau ppa .vo ima .fi tilau kse t@v oim a.fi Jenni Holma, Veera Järvenpää ja Kaisu Tervonen NÄKYMÄTÖN SUKUPUOLI Ensimmäinen suomalainen tietokirja muunsukupuolisuudesta. Kirja koostuu valokuvista, omaäänisistä henkilötarinoista ja sarjakuvista. VOIMAKAUPPA – UT ELIAAN, AKTIIVISEN JA OPPIMISHA LUISEN KAUPPA Tilaamalla Voiman olet aina ensimmäisten lukijoiden joukossa. Samalla tuet riippumatonta journalismia ja Voiman ilmestymistä jatkossakin. PIDÄTKÖ LUKEMASTASI? TILAA VOIMA! 39€ 10 numeroa SILKKIMAKUUPUSSI Hyvin pieneen tilaan menevä makuupussi, joka hengittää kesäkuumalla ja lämmittää talvella. 42€ UUSI VOIMA-PAITA UUSI VOIMA-PAITA 34,90€ 34,90€ 34,90 Upean, uuden kuvituksen on Upean, uuden kuvituksen on suunnitellut Lille Santanen. suunnitellut Lille Santanen. suunnitellut Lille Santanen. Paita on Stanley/StellaPaita on Stanley/StellaPaita on Stanley/Stellamerkin sertifioitu tuote. merkin sertifioitu tuote. 100 % luomupuuvillaa. 100 % luomupuuvillaa. Kalle Kniivilä PUTININ PAHIN VIHOLLINEN Kirja kertoo maailman tunnetuimmasta poliittisesta vangista, hänen taistelustaan Venäjän korruptiota vastaan ja hänen maanlaajuisesta organisaatiostaan, joka nyt on julistettu äärijärjestöksi ja lakkautettu. 27,90€ € 27,90€ 27,90 Lehtitilausten hinnat sisältävät toimituskulut. Muiden tuotteiden hintoihin lisätään postituskulut. Aleksei Navalnyin tarina Sami Keto ENEMMÄN KUIN SAPIENS Enemmän kuin sapiens valaisee toisenlaista elämän ja ihmisyyden kertomusta ja pyrkii antamaan vastauksia kysymykseen, miten elää yhdessä muiden kanssa, osana elonkirjoa. Teos osoittaa, että kaikessa on aina kyse enemmän kuin ihmisestä. 26,90€ € 26,90€ 26,90 Kasvu elonkirjon jäseneksi Acton WHO MADE WHO 40 sivua espoolaislähtöisen old school -graffititaiteilija Actonin maalauksia odottaa värittäjäänsä. Teoksen ensimmäinen painos myytiin loppuun hetkessä. 14,90€ € 14,90€ 14,90 Värityskirja 10€ 10€ 10
38 • 10 / 2022 Pakko bailaa selvinpäin Pakko bailaa selvinpäin Pakko bailaa selvinpäin Pakko bailaa selvinpäin Pakko bailaa selvinpäin Pakko bailaa selvinpäin Jo kauan ennen Sober Furious -bileitä joukko raittiina pysytteleviä ihmisiä on käynyt rave-juhlissa. Raittius on heille elinehto, ei valinta. M ATTI, 28, on käynyt Kosmos Festivalilla neljästä viiteen vuotta. Raittiina hän on ollut kohta kahdeksan vuotta. Tapahtumaan voisi hänen mielestään ottaa lapsetkin, vaikka jotkut siellä yöaikaan irvistelevät ja jauhavat hampaitaan päihteiden vaikutusten alaisena. Tai tuotteiden, joksi Matti niitä kutsuu. ”Täällä on kyllä paljon houkutuksia, varsinkin entiselle päihteidenkäyttäjälle. On riski ajautua käyttämään. Muistan mitä on olla hapoissa ja ekstaasissa bailaamassa.Tiedän mitä se on ja mussa on aina pieni osa, joka sanoo, että muistatko kuinka siistiä se oli?”, Matti kertoo. Ne ovat kuitenkin vain ajatuksia, joille saattaa naurahtaakin. Selvinpäin on paljon parempi. ”Saa paljon enemmän irti. Muistaa kaiken. Ihmisten kohtaamiset ovat paljon aidompia ja rehellisempiä. Tykkään siitä. Paljon enemmän kuin siitä, että on totaalisessa euforiassa sätkimässä päälavan edessä.” 13–vuotiaana päihteiden käytön aloittanut Matti siirtyi nopeasti koviin huumeisiin, kuten amfetamiiniin, metamfetamiiniin ja ekstaasiin. ”Käytin kaikkea muuta paitsi hitaita”, hän kertoo. ”Konemusiikilla ei ollut mitään tekemistä päihteiden käytön aloittamisen kanssa, mutta kyllähän bileissä tuli vedettyä. En ollut ikinä selvinpäin bileissä.” Matti itse tykkää psykedeelisestä trancesta ja on kuunnellut sitä 12–14-vuotiaasta lähtien. Musiikki menee aina edelle, eikä häntä kiinnosta, ovatko bileet sobercuriousTEKSTI JULIUS HALME KUVA TANELI KEMPPI yhteisön järjestämät vai jonkun muun. Synkät äänet resonoivat sielussa Maire, 30, on ollut raitis kymmenen vuotta. Päihteitä käyttäessään hän oli koditon ja hankki pieniä rahasummia annoksiinsa ”kyseenalaisin metodein”. Päihteitä käyttäessään hän kuunteli suomalaista ”rataräppiä”, kokemusta rave-juhlista hänellä ei entuudestaan ollut. ”Päihdehistoriani aikana en käynyt missään. Johtuu varmaan siitä, että mua ei kiinnostanut muu kuin seuraava annos. Addiktio ja alkoholismihan ovat hyvin eristäviä sairauksia, ne eristää ihmisen yhteiskunnasta, työelämästä ja nimenomaan bileistä ja konserteista.” Maire tutustui rave-juhliin ja konemusiikkiin addiktiosta toipuvien ystävien kautta. Erityisesti synkempi äänimaailma viehättää häntä. ”Ehkä ne syvät äänet jotenkin resonoivat mun synkän sielun kanssa, kun oon niin vitun synkkä ihminen”, Maire vitsailee. Toukokuussa 2018 Mairen miesystävä oli kuollut. Hän oli masentunut. Toipuvat ystävät kutsuivat hänet Helsingin Circus-yökerholle. ”Menin tanssilattialle, ja sieltä kuului jotain helvetin omituista jympytystä. Se oli semmoinen biisi kuin Yks yö Lahes. Se helpotti mun oloo. Mä koin niin hirveätä tuskaa ja pimeyttä siinä hetkessä, kuin painajaista. Se helvetin omituinen sairas jyskytys kuvasti sitä, mitä kävin läpi. Rakastuin samantien. Kuuntelin koko kotimatkan Business Cityn muita biisejä.” Samana vuonna hän meni ensimmäistä kertaa Kosmos Festivalille. ”Jotkut entiset päihteiden käyttävät ovat jännittäneet sitä Kosmosta, kun siellä on tosi paljon muistoja päihteistä. Mulla ei ole siitä kokemusta. Mulla on vaan kokemus siitä, miten jorataan 48 tuntia selvää päätyä”, Maire kertoo. Raittiusseura mahdollistaa bilettämisen Maire kutsuu konemusiikkiskenessä toimivan, entisten päihteidenkäyttäjien yhteisöä ”raittiusseuraksi”. Maire arvioi, että yhteisö on ollut olemassa jopa 20 vuotta. Mistään virallisesta seurasta ei kuitenkaan ole kyse. Vuoden 2022 Kosmos Festivalilla oli paikalla noin 30–40 ”raittiusseuralaista”, jotka kuuluvat nimeltämainitsemattomaan toipumisverkostoon.
Luomumysliä Luomumysliä Sysmästä jo 20 vuoden ajan! Osta lähimmästä ruokakaupasta! Pakko bailaa selvinpäin Pakko bailaa selvinpäin Pakko bailaa selvinpäin Yhteisö mahdollistaa monille toipuville addikteille keinon käydä bileissä. WhatsApp-ryhmät toimivat porukan kasaamiseen ja siitä tiedottamiseen. Yhteisö järjestää myös festivaalien aikana kokouksia, joissa voi keskustella tunteistaan ja saada tukea. ”Yhdellä kaverilla oli Kosmoksilla semmoinen iso teltta, jonne me kokoonnuttiin. Olimme etukäteen sopineet kellonajat”, Maire kertoo. Yhteisö luo vetovoimaa bilettämiseen niille toipujille, jotka eivät aikaisemmin ole niissä käyneet. ”Ihmiset tykkäävät käydä kuuntelemassa musiikkia ja tanssimassa. Osa ei välttämättä muuten lähtisi, mutta kun tietää, että nämä tyypit menevät porukalla, niin voi mennä niiden mukana turvallisesti”, Matti kertoo. Retkahdukset bileissä tai festareilla eivät ole yleisiä, mutta niitäkin tapahtuu välillä. ”Kyllä bileissä retkahduksia näkee, mutta se liittyy hyvin pitkälti siihen sairauteen, joka siellä taustalla on. Se ei katso sitä, onko bileissä vai linnanjuhlissa”, Maire toteaa. ”Kun ihminen on sekaisin, sille ei voi tehdä mitään, pitää vain antaa olla tuotteissa. Siinä vaiheessa on ihan turha sanoa yhtään mitään. Paitsi jos ihminen itse tulee sanomaan, että ’nyt on käynyt näin’ ja haluaa tukea, kun vaikutus loppuu. Tällaisissa tapauksissa totta kai tuemme ihmistä takaisin sellaiseen asemaan, jossa voi jatkaa selvinpäin olemista”, Matti kertoo. Matti ja Maire painottavat, että on harvinaista, että pelkät bileet laukaisevat retkahduksia. Yleensä taustalla on jotakin muuta. ”Joskus on joku tullut juttelemaan, että meno on alkanut ahdistamaan tai että käyttöhaluja on ollut jo pidemmän aikaa. Yleensä ne menevät ohi puhumalla tai lepäämällä teltassa hetken”, Maire kertoo. Rave-bileistä kiinnostuneille uusille toipujatulokkaille Maire on antanut neuvon olla pari vuotta raittiina ennen kuin menee paikkaan, jossa käytetään päihteitä. Selvinpäin sekavassa sakissa Maire itse tykkää päihtyneiden ihmisten kanssa juhlimisesta. ”Olen aika avoin luonne ja juttelen paljon ihmisten kanssa. Perus kantasuomalainen ei ehkä ole sellainen. Ehkä se, että toinen on nollannut päihteillä, auttaa itseäkin nollaamaan, jos yleinen ilmapiiri on hyvä”, Maire selittää. ”Ehkä siksi viihdyn päihtyneiden henkilöiden kanssa. Onhan se kova musiikki, tanssiminen ja nauraminen huumaavaa, tapa päihtyä”, Maire pohtii. Päihteet rave-juhlissa eivät ole hänelle triggeri eli laukaisija omaan päihteiden käyttöön. ”Ehkä se johtuu taustastani. Päihteiden käyttö oli itselle niin traumaattinen kokemus, että se ei kiinnosta. Mulla on niin hyvä olla näin, etten koe tarpeelliseksi käyttää päihteitä. Ne on menettäneet merkityksensä ja tarkoituksensa mun elämässä.” Sober Curious -ilmiötä ja Sober Furious -rave-juhlia Maire pitää positiivisina ilmiöinä. ”Mun mielestä on tosi hienoa, että niitä juhlia järjestetään. En ole itse saanut aikaiseksi mennä. Tämmöisessäkin kulttuurissa, jossa me täällä Suomessa eletään, voi olla aika jännittävääkin juhlia ilman alkoholia huvikseen. Meillä, joilla on selkeä päihdetausta, on niin, että vaikka saamme olla raittiita, niin me myös joudumme olemaan, koska muuten elämä menee oikeasti pilalle.” Aiheen arkaluontoisuuden takia Maire ja Matti eivät esiinny tässä artikkelissa omilla nimillään. ONHAN SE KOVA MUSIIKKI, TANSSIMINEN JA NAURAMINEN HUUMAAVAA, TAPA PÄIHTYÄ.
40 • 10 / 2022 Maailma, jossa naisella ei ole ääntä Esikoiskirjan tekoprosessi vei toimittajakirjailija Laura Juntusen takaisin päihdemaailmaan ja käsittelemään nuoruutensa kipupisteitä. ”O NHAN AKOISSA aina omat hyvät puolensa. Ja on kiva, kun ei tarvi mennä yksin nukkumaan. Mut en mää tiiä. Kerran Allanin kans puhuttiin, et jos tässä elämässä pitää vielä joku akka itelleen ottaa, niin pitäis ottaa sellainen, joka ei käytä huumeita. Kun ei semmoisista ole vaimoiksi tai äideiksi. Ne on niin kieroja, ettei tosikaan. Eikä ne pysty koskaan asettamaan perhettä etu sijalle. Ne vaan pettää ja juonittelee”, Henkka pohtii Laura Juntusen esikoiskirjassa Subutexkaupungin kasvatit (Into 2022). Kirja kertoo raahelaisten addiktien elämästä. Päähenkilö Henkka perehdyttää lukijan raadolliseen huumeiden ympärillä pyörivään elämään. Juntunen seurasi ”Henkkaa” ja tämän lähipiiriä kahden ja puolen vuoden ajan. Kynnys päästä ulkopuolisena seuraamaan addikteja oli korkea, mutta Juntunen oli jo luottamuksensa ansainnut. Olihan hän ollut osa porukkaa vuosia nuoruudestaan. ”Sairastuin nuoruudessani syömishäiriöön ja masennukseen. Kun tapasin pojat Raahen lukiolla jonain perjantai-iltana, he ottivat mukaan. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan tuli olo, että kuulun johonkin.” Päihteet ovat itselääkintäkeino. ”Aluksi ei tiedä, mihin lähtee. On tosi hauskaa, kunnes elämä muuttuu helvetin raadolliseksi. Elämäni kaikkein kauheimmat asiat ovat tapahtuneet päihdemaailmassa.” Kuvioihin tuli nopeasti mukaan sukupuolittunut väkivalta. Väkivalta pahensi Juntusen kierrettä ja siitä syntyneet traumat sairastuttivat entistä enemmän. ”Väkivaltaa pidetään normaalina” Naisen ääni ei kuulu kirjassa, kuten se ei kuulu huumemaailmassakaan. Henkalle ja muille raahelaisille naiset olivat ”akkoja”. ”Naisviha on sisäänrakennettua siinä ympäristössä”, Juntunen tiivistää. Naisviha ja naisten tukahdutetut äänet vaivasivat Juntusta kirjantekoprosessin aikana, mutta hän ei halunnut lisätä teokseen alaviitteitä, joista selviäisi mitä mieltä hän itse on. Kirjan maailma aukeaa parhaiten, kun kirjan henkilöt puhuvat asioista kuten he todellisuudessa puhuvat. ”Olen halunnut luottaa lukijan kykyyn myös kyseenalaistaa lukemaansa.” Päihderiippuvaisten naisten asema on Juntusen mukaan iso ongelma ja epäkohta, josta ei keskustella tarpeeksi. Seksuaalinen ja muu väkivalta on yleistä, jopa normaalia. ”Päihdemaailmassa naisen asema ja rooli on jotakin ihan muuta kuin suomalaisessa yhteiskunnassa yleensä. Luulen, että sitä on hankala ymmärtää. Esimerkiksi parisuhteessa TEKSTI JULIUS HALME KUVA SINA SARPOLA tapahtuvaa väkivaltaa pidetään normaalina, naisen rooli on ottaa se vastaan. Samalla parisuhde suojaa muiden väkivallalta.” Pysähtyneet luukut, vanhat haavat Paluu päihdemaailmaan tuntui Juntusesta pelottavan tutulta, kuin paluulta nuoruuteen. Ihmiset sekä hajut olivat samoja. Jukka Pojan Siviiliuhri soi edelleen. Vain päihteiden käytön ja tragedioiden määrä sekä ahdinko olivat kasvaneet. Nostalgiamatkana alkaneen prosessin kuluessa hän huomasi, miten samat asiat ja päivät toistivat itseään. Vanhat haavat repesivät auki. Kirjassa Henkka kertoo ajatelleensa, että Juntusen kirjaan osallistuminen olisi ollut kaveriporukan jälleennäkemistä ja menneiden muistelua. Sitä ei juurikaan tapahtunut. Ihmiset, joiden kanssa olisi muisteltu, olivat kuolleet. ”Ei se mitään juhlaa ollut. Meillä oli paljon hauskoja hetkiä, mutta koin sen matkan kyllä henkilökohtaisesti tosi raskaaksi. Nyt viimeiset pari kuukautta on ollut takki aika tyhjä”, Juntunen huokaisee. Juntusen mukavuusalueen ulkopuolella oltiin aina, kun tilanteissa oli mukana lapsia tai aseita. Epämukavat tilanteet eivät aina päätyneet kirjaan saakka. Kuten ei päätynyt eräs valoisa, alku kesän yökään. Silloin Juntunen istuskeli Henkan kanssa Raahen Härkätorin puistossa juttelemassa menneistä. Henkka poltteli jointtia. Juntunen oli väsynyt, koska työpäivä oli ollut pitkä. ”Puhuttiin myös asioista, joita mulle on tapahtunut… Väkivaltakokemuksista niissä päihdepiireissä. Oli todella raskasta käydä niitä asioita läpi ihmisten kanssa, joiden kanssa on elänyt. Se oli ihan erilaista kuin niistä tässä puhuminen, eri tavalla elävää.” Toimittajana Juntunen sanoo yleensä olevansa ammattiroolin takana, mutta kirjaa tehdessään hän joutui olemaan myös nuoruutensa Laura. Vanhojen, jo käsiteltyjen, traumojen uudelleen läpikäynti oli rankkaa, mutta antoi suuntaa siitä, mitä Juntunen seuraavassa kirjassaan käsitellä. ”Haluan käsitellä naisen asemaa päihdemaailmassa enemmän, tutkia sitä ja niitä kokemuksia yhteiskunnalliselta tasolta. ’Henkilökohtainen on poliittista.’ Nyt pystyn tarkastelemaan niitä asioita ulkopuolisena ja analyyttisemmin kuin olisin aiemmin ollut valmis.” Tulevan kirjaprojektin lisäksi Juntunen on käsitellyt aihetta lavarunoudessaan. Lue Hymy-runo netistä.
TEKSTI MIKA PEKKOLA TEKSTI MIKA PEKKOLA P S Y KI ATR I K S I KOU LUTETU N Marja Vihervaaran ja sosiologiasta väitelleen Aleksi Huplin kirja Lääke kannabis: tiedettä ja tosielämän tarinoita käy läpi kattavasti lääke kannabistutkimusta. Tiedon lomaan on sijoitettu potilaskertomuksia, jotka tuovat aiheen lähemmäs lukijaa. Vihervaara ja Hupli kertovat yksityiskohtaisesti myös kehon endokannabinoidijärjestelmän toiminnasta. Kannabistutkimusta tehdään maail malla tällä hetkellä runsaasti. Kannabiksesta voisi olla hyötyä esimerkiksi kroonisen kivun, MS-tautiin liittyvän jäykkyyden, kemo terapian yhteydessä esiintyvän ruoka haluttomuuden sekä erilaisten psykiatristen oireiden hoidossa. Dosentti Jussi Jylkkä kertoo kirjan johdatuksessa, ettei kannabis niinkään poista kipua vaan muuttaa kokemusta siitä, jolloin ihminen voi keskittyä muihinkin asioihin. Vihervaara ja Hupli esittävät käytännöllisiä ehdotuksia tutkimuksen aloittamiseksi myös Suomessa ja käsittelevät kannabiksen käyttöön liittyviä riskejä. He arvioivat kuitenkin hyötyjen olevan haittoja suurempia. Tuhannet suomalaiset käyttävät tälläkin hetkellä kannabista lääkinnällisesti, mutta reseptiä on vaikea saada, ja monet käyttäjät ovat lain edessä rikollisia. Vihervaaran ja Huplin kirja on tärkeä askel suomalaisessa lääkekannabiskeskustelussa. Kirjoittajien tutkimustietoon perustuvan äänen toivoisi vaikuttavan laajemminkin suomalaiseen kannabisja päihdekeskusteluun. Marja Vihervaara & Aleksi Hupli: Lääkekannabis: tiedettä ja tosielämän tarinoita Basam Books 2021, 200 s. DOSENTTI JUSSI JYLKKÄ käsittelee tietokirjassaan Tietoisuus ja tieteellinen maailmankuva tieteellisen selittämisen ja tietoisuuden välistä suhdetta. Neurotieteilijät ovat pyrkineet löytämään aivojen bio kemiallisista prosesseista tietoisuuden neurokorrelaatteja. Jylkkä lähestyy tätä selityksellistä kuilua, jota mielen fi losofi a ja tietoisuuden tutkimus kuvaa ”tietoisuuden vaikeaksi ongelmaksi”, lukuisista eri näkökulmista. Kirja käsittelee mielen fi losofi an ja tietoisuudentutkimuksen esittämiä teorioita yksityiskohtaisesti, välillä kenties liiankin seikkaperäisesti. Jylkkä korostaa tieteen korvaamatonta arvoa, mutta suhtautuu tieteellisiin malleihin vain sormena, joka osoittaa kuuta, ei kuuna itsessään, kuten zenbuddhalainen sanonta asian ilmaisee. Jylkkä tutkii Åbo Akademissa mystisiä psykedeelisiä kokemuksia fi losofi an näkökulmasta Koneen Säätiön myöntämän kolmivuotisen apurahan turvin. Perehtyneisyys näkyy kirjassa, joka huipentuu mystisten kokemusten käsittelyyn. Jylkkä lähestyy tietoisuutta naturalistisen maailmankuvan kautta, mutta tunnustaa samalla järjen rajallisuuden. Päällimmäiseksi tunteeksi kirjasta jää tekijän innostuneisuus sekä kunnioitus tietoisuuden mysteerejä kohtaan. Jussi Jylkkä: Tietoisuus ja tieteellinen maailmankuva Basam Books 2022, 141s. Punnittua tekstiä lääkekannabiksesta Tietoisuuden mysteeri Kirjaarviot Hänelle, joka haluaa Hänelle, joka haluaa Hänelle tietää lisää Joulutorin tarjoukset ovat voimassa 26.12. asti. Tilaa joululahjat viimeistään 15.12. Tiedon ja tieteen aarreaitta: kauppa.gaudeamus.fi Pekka Valtonen Naisia valtaistuimella Kuningattaria ja keisarinnoja uuden ajan alun Euroopassa Teos ottaa lukijan yhdentoista suvereenin naishallitsijan mukaan aikamatkalle heidän hoveihinsa. Se seuraa hallinnon uudistamista, tieteiden ja taiteiden vaalimista, henkilökohtaisen elämän käänteitä ja joskus häikäilemätöntäkin valtapeliä. Valtaan päästyään naishallitsijoiden oli usein kamppailtava sukupuoleensa liitettyjä ennakkoluuloja vastaan. Havahduttava teos kuvaa talouden murroksen silmässä ympäri maata elävien ihmisten kokemuksia itsestään ja yhteiskunnasta. Miksi niin monet suomalaiset kristityt ovat olleet kiinnostuneita sionismista ja asettuneet puolustamaan Israelia? Kuinka unelmat uudesta, tasaarvoisesta yhteiskunnasta särkyivät ja sokea usko tulevaisuuteen muuttui painajaiseksi. Egyptin tunnetuimman faaraon 100 vuotta sitten löydetty leposija on osoittautunut muinaisen tiedon aarteistoksi. Vitruviuksen klassikko on arkkitehtuurin ohella taidehistorian, estetiikan, tekniikan ja tieteen historian merkkipaalu. Jo muinaiset sumerilaiset pelasivat lautapelejä! Niitä on käytetty myös diplomatian ja juonittelujen välineinä.
42 • 10 / 2022 Elämän sirpaleet Lukuisat lapset kasvavat alkoholismista kärsivän aikuisen kanssa. Jäljet näistä kokemuksista jäävät osaksi ihmistä loppuelämän ajaksi. ”H ALUAN ETTÄ ihmiset puuttuvat, kun näkevät tämmöistä.” Kimmo Lustin Silmukka kuvaa lapsuutta alkoholismista kärsivän yksinhuoltajaäidin kanssa. Tarkoituksena ei kuitenkaan syyllistää tai osoitella sormella ketään, vaan muistuttaa siitä, että meillä kaikilla on vastuu lähimmäisistämme. ”Meillä on kaikki mahdolliset tilastot siitä, kuinka lapsiperheillä menee, ketkä joutuvat heitteille ja kuinka. Halusin välittää lukijalle ne tunteet, sen miltä tuntuu kasvaa sellaisessa kodissa.” Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) mukaan jopa 70 000 lapsen vanhemmalla on vakava päihdeongelma. Ongelma on krooninen ja sen seuraukset kasaantuvat. ”Silloin ysärilaman aikaan meidän kerrostaloalueella taisi olla ehkä yksi perhe, jossa ei ollut alkoholismia. Siellä kaikkien äidit olivat vuoron perään sammuneena rappukäytävään. Se oli meille normaalia.” 1990-luvulla yhteiskunnan turvaverkkoihin leikattiin ammottavia reikiä, ja niiden päätösten hintaa maksetaan edelleen. 2020-luvulla lama uhkaa jälleen, mutta toistaiseksi turvaverkkoja ei ole silputtu täysin repaleiksi, vaikka leikkauksia onkin väläytelty vaaleja kohti mentäessä. Vanhoja kaivelemassa ”Käsittelen teoksessa katkonaisia muistoja ja haluan myös välittää niiden epämääräisyyden. Muistan asiat niin kuin muistan enkä tiedä, mitä oikeasti on tapahtunut.” Albumin sirpaleinen kerronta liukuu toistuvasti realistisesta surrealistiseen. Tyylilajia voisi kuvailla subjektiivisen dokumentaariseksi – kaikki on totta, mutta ei välttämättä kuvaa todellisuutta kuten muut ovat sen kokeneet. ”Kerron miltä tuntui olla lapsi ja olosuhteiden uhri. Lapset ja nuoret ovat aina altavastaajia ja yrittävät selvitä niillä palikoilla, joita heille annetaan.” Vaikka Lustin oma minuus ei kulminoidu albumin tapahtumiin, kertoo teos hänestä itsestään paljon. ”Heitteillejätettynä tai kyseenalaisissa olosuhteissa kasvava lapsi saa hyvin paljon negatiivista palautetta, koska ympärillä olevat aikuiset eivät näe, mitä kotona tapahtuu. Et pärjää koulussa, et osaa tehdä kotitehtäviä etkä selviä meille kaikille asetettavista arjen vaatimuksista. Negatiivisen palautteen keskellä rakennat todennäköisesti identiteetin, johon kuuluu ajatus, että olet huono ja heikko. Kuitenkin nyt aikuisena nuo lapsuuden kokemukseni kertovat minulle siitä, että olen vahva. Olen selvinnyt tähän päivään saakka ja olen melkein toimiva aikuinen, hengissä.” Lust huomauttaa myös, että tarina aukeaa eri tavoin eri kokemuspohjan omaaville lukijoille. Yksille teos tarjoaa vertaistukea, ja toisille se taas voi avata ikkunan vieraaseen maailmaan. Terapeutti tukena Samalla, kun Silmukka on kuvaus traumattisista tapahtumista on se myös nelivuotiseksi venyneen, eheyttävän työprosessin tulos. Ennen urakkaan ryhtymistä Lust asetti itselleen ehdoksi sen, että tukena on terapeutti, jonka kanssa pystyy käsittelemään pintaan nousevia ajatuksia ja tunteita. ”Olen todella mennyt niiden muistojen äärelle. Tehnyt kaikkea, millä pääsen lähemmäksi, jopa googlettanut kuvia 90-luvun tapeteista ja lampuista, puhelimista, sohvista ja kuoseista. Kun lapsuutta ja nuoruutta alkaa näin työstämään, muisti aktivoituu. Minulla on ollut hetkiä, esimerkiksi kävellessäni kauppaan, jolloin lapsuusmuisto tulee märkänä rättinä naamalle. Olen siinä sitten että wau, tässä kohtaako halusin tämänkin muiston?” Osana prosessia Lust vieraili lapsuutensa asuinympäristössä ensimmäistä kertaa sieltä muutettuaan. TEKSTI JARI TAMMINEN KUVA KIMMO LUST ”Olen hyväksynyt sen, että ei minusta varmaan koskaan tule psyykkisesti täysin tervettä ihmistä. Koen kuitenkin olevani nyt paremmassa paikassa menneisyyteni kanssa. Eiväthän nämä muistot koskaan poistu, mutta nyt ainakin olen käynyt ne läpi.” ”Alkoholismi on sairaus” Kritiikkinsä Lust kohdistaa pääosin yhteiskuntaan ja puuttumattomuuden kulttuuriin, jossa kaikki pyrkivät keskittymään vain itseensä tai välittömiin läheisiinsä. Hän ei myöskään suostu uskomaan, etteivätkö aikuiset huomaisi, mitä esimerkiksi alkoholistiperheissä tapahtuu. ”Olen sukulaisiltakin kysellyt, että miksi ette puuttuneet. Vastaukset ovat loppupeleissä kauhean turhauttavia, että oli ’kaikkea omaa’, eikä haluttu ’aiheuttaa vaikeuksia’ tai puuttua ’toisten asioihin’.” Silmukka ei kuitenkaan keskity pelkästään tuskaan ja ahdistukseen. Siinä, missä yksi luku kuvaa äitinsä hylkäämäksi joutumista pelkäävää lasta, esittelee toinen lämpimiä muistoja ja hetkiä. ”En halua synnyttää ajatusta, että päihdeongelmaiset vanhemmat ovat pahoja ja että heitetään heidät jonnekin tunkiolle. Alkoholismi on sairaus.” Joskus on tilanteita, jossa kaikki ovat uhreja. Ei ole erikseen syyllisiä. ”Me laman lapset korjaamme nyt sen ajan jälkiä ja käymme terapiassa. Yritämme olla parempia vanhempia kuin meidän vanhempamme olivat.” Kimmo Lust: Silmukka Suuri kurpitsa 2022, 168 s.
10 / 2022 • 43 TEKSTI MIIA VISTILÄ TEKSTI MIIA VISTILÄ SARJAKUVATAITEILIJA , taidemaalari ja valotaiteilija Janne Parviainen julkaisi tänä vuonna kaksi sarjakuva-albumia. Ulkopuolella on sarjakuvapäiväkirja vuodelta 2016. Raha-asioiden kanssa painiskeleva taiteilija kokee olevansa ulkona yhteiskunnasta, mutta hän on hyvin sisällä omassa elämässään, työssään ja ihmissuhteissaan, ja kertoo kiinnostavasti esimerkiksi vanhemmuudesta. Ongelmista puhutaan suoraan, mutta tunnelma kääntyy aina jollain tavalla jos ei iloiselle, niin ainakin levolliselle tai oivaltavalle puolelle. Vasta ajan kuluessa näkee, mikä tekee tästä albumista erityisen 2010-lukuilaisen. Rooman rajoilla -albumin pääosassa on kaverikolmikko. Tarinassa matkataan Euroopan läpi taidefestivaaleille ja matkalla tapahtuu kaikkea sopivan jännää ja vähäsen absurdia, onhan mukana esimerkiksi matkusta jien joukossa istuva mallinukke. Paljon kuvataan autossa istumista ja arkista sanailua, matkasarjakuva onkin matka kaveripiiriin ajatuksiin. Porukalla on selvästi hauskaa yhdessä ja hauska tarttuu lukijaankin. Kuva kulmat vaihtelevat ja henkilöt ovat ilmeikkäitä. Viivat ovat selkeitä ja ohuita ja harvat mustat pinnat tuovat kaivattua kontrastia. Maisemia olisi kiva nähdä enemmänkin. Teokset opettavat huomiomaan arjen pieniä asioita. Absurdejakin. Ei elämän tarvitse niin ihmeellistä olla. Merkitys syntyy pienten, joskus hauskojen, joskus synkkien, asioiden huomaamisesta. Janne Parviainen: Ulkopuolella Suisto 2022, 308 s. Janne Parviainen: Rooman rajoilla Suisto 2022, 172 s. Taiteilijaelämää Euroopassa NUOREN NAISEN PÄIVÄT täyttävät työ, naisasia, työväenaate ja ampumaharjoitukset. Kirjoista luettu vallan kumous tuntuu ensin alkuun jännittävältä ajatukselta, mutta kokemukset todellisuudesta muuttavat mielen: ”Minulla raukalla on vain yksi ajatus: saada elää hinnalla millä hyvänsä.” Toimittaja ja kansanedustaja SylviKyllikki Sinervo (o.s. Kilpi) piti teinivuosinaan päiväkirjaa sisällissodan aikaisessa Suomessa ja julkaisi sen kirjana myöhemmin. Teoksen ovat nyt sarjakuvaksi sovittaneet Leena Virtanen ja tarinan kuvittanut Aino Sutinen, joka piirtää pelkistetysti ja leikkii keveästi sarjakuvan kerronnan keinoilla. Sörnäisten tyttö on helppolukuinen teos, joka elävöittää sadan vuoden takaista historiaa nimenomaan naisnäkökulmasta. Rakkaushuoliin voi samaistua nykyajankin teini, mutta poliittiset teemat sitovat sen omaan aikaansa. Vaikuttavimpia ovat hetket, joissa päähenkilö pohtii vaihtoehtojaan ja kantaa valintojensa seuraukset. Leena Virtanen & Aino Sutinen: Sörnäisten tyttö – SylviKyllikki Kilven päiväkirja 1915–18 sarjakuvana Suuri Kurpitsa, 143 s. Teinielämää sisällissodan aikaan TEKSTI MIIA VISTILÄ TEKSTI MIIA VISTILÄ MIES ILMESTYY TYHJÄLLE TUOLILLE ja alkaa kertoa illasta, jolloin satoi kosketuksesta tappavaa lunta. Näin alkaa argentiinalainen klassikkosarjakuva Eternautti, joka on juuri julkaistu suomeksi kahtena eri versiona. Teoksesta työstetään myös Netfl ixsarjaa. Tarina on yhdistelmä Doctor Whota ja Tuntematonta sotilasta: Ryhmä sopivasti erilaisia miehiä taistelee asetoveri hengessä avaruus olentoja vastaan. Moni kuolee, ja vihollinen osoittautuu koko ajan vaarallisemmaksi ja kavalammaksi. Sarjan suosiota selittää osaltaan päähenkilöiden loputon kekseliäisyys, selviytymis taito ja -tahto. Tuli eteen mitä tahansa, jollakin tavalla vaikeudet voitetaan. Päähenkilöiden monipuolisessa pystyvyydessä on ajoittain tahatonta komiikkaakin. Sopivasti sankareilta löytyy kykyjä joka tilanteeseen, ja tarvittaessa he esimerkiksi valvovat ongelmitta parikin vuorokautta putkeen. Kylmän sodan aikainen tieteisseikkailu on kestänyt yllättävän hyvin aikaa. Ruokavarastojen hamstraaminen, hengityssuojainten kansssa liikkuminen ja varsinkin vihollisten rivejä hajottava valheellinen informaatio sodankäynnin välineenä avautuvat erinomaisesti 2020-luvun perspektiivistäkin. Alkuperäinen Francisco Solano Lópezin kuvittama Eternautti on sunnuntai stripin kokoisten sivujen kokoelmajärkäle, jossa kerronta on nautinnollisen hidasta ja yksityis kohdissa viipyilevää. Aikakauden seikkailupiirtäjille ominaisesti viivat ovat kapeita ja hahmojen kasvot yksityiskohtaisia. foto realismista livetään hieno varaisesti karikatyyrien suuntaan. Alberto Breccian uusintaversio kertoo saman tarinan eurooppalaiseen albumikokoon tiivistettynä. Suomeksi teospari tuotettiin sarjakuvaharrastajien joukkorahoituksella. Molemmista kirjoista löytyy kattavat artikkelit tekijöiden taustoista ja teosten merkityksestä. Eternautissa seikkailee lähes pelkästään miehiä. Jos Netfl ixversio joskus tulee, nähtä väksi jää, onko siinä uusittu henkilökaartia vastaamaan 2020luvun diversiteetti odotuksia. Héctor Germán Oesterheld & Francisco Solano López: Eternautti Kvaak Kirja & Zum Teufel 2022, 350 s. Héctor Germán Oesterheld & Alberto Breccia: Eternautti 1969 Kvaak Kirja & Zum Teufel 2022, 67 s. PYÖRÄILY ON SISÄINEN PAKKO , jonka ymmärtävät ne, jotka saman palon jakavat, kirjoittavat sarjakuvataiteilija Kaisa Leka ja graafi kko Christoffer Leka uuden teoksensa esipuheessa. He pyöräilevät ja välillä melovat eri puolilla maailmaa kuukausien pituisilla reissuilla. Matkan tarkoituksena on paitsi erilaisten paikkojen näkeminen ja uusien ihmisten tapaaminen, myös fyysisen rasituksen kautta oman mielensä kohtaaminen. Matkoistaan Lekat tekevät sarjakuvakirjoja, joissa seikkailevat Kaisa Lekan piirtämät vakiohahmot Kaisahiiri ja Leka-ankka. Esineinä teokset ovat keskenään huomiota herättävän erilaisia. Before the Sun Sets on alumiini laatikkoon pakattu postikorttikokoelma; matkapäiväkirja, sarjakuvateos ja käsitetaidetta. Siinä on paljon katsottavaa, kosketeltavaa ja pohdittavaa. Teos on aikamatka hitaamman kulkemisen ja viiveisemmän kommunikaation aikaan. Se on digitaalisen aikakauden antiteesi ja moniulotteinen vastakohta nautintoja arvostavalle kulttuurille, jossa tavoitellaan mahdollisimman paljon mahdollisimman miellyttäviä elämyksiä mahdollisimman helposti. Lukiessa tuntuu kuin pääsisi katsomaan toisten ihmisten kovin yksityiseen elämään, kirjeenvaihtoon, vaikka kuvat on tehty myös laajemman yleisön julkaistavaksi. Kaisa Leka & Christo? er Leka: Before the Sun Sets – Postcards from a Bicycle Ride Absolute Truth Press 2022, 252 s. Tuntematon sotilas + Doctor Who = Eternautti Postikortteja Kanadasta Sarjakuvaarviot
44 • 10 / 2022 TEKSTI SALLA PIIRAINEN KUVA SOFIYA PIKUNOVA Henkilökohtaisuus lisääntyy dokumenteissa DocPointissa näytetään elokuvia mahdollisimman erilaisilta tekijöiltä. ”M IELESTÄNI paras dokkari on sellainen, jonka jälkeen ei edes halua mennä kotiin, vaan siitä on pakko jäädä höpöttämään kaverin kanssa”, sanoo DocPoint-dokumenttielokuvafestivaalin uusi ohjelmajohtaja, helsinkiläinen dokumenttielokuvaohjaaja ja festivaalilevittäjä Inka Achté. Tulevan DocPointin yhdeksi teemaksi valikoitui valta. Teema nousi esille dokumenteista, joita Achté katsoi ohjelmiston kokoamista varten. Häntä alkoi kiinnostamaan, miten eri tavoin ihminen voi käyttää valtaa tai suhtautua siihen, oli kyse sitten ihmisen ja luonnon välisestä vallasta tai uskonnollisten instituutioiden ja valtion käyttämästä vallasta yksilöön. Valta liittyy myös dokumenttielokuvan tekemiseen. ”Meidän alalla on paljon keskusteltu siitä, mikä on dokumentin tekijän ja hänen kohteensa valta suhde”, Achté kertoo. Hän tiedostaa valtansa myös ohjelmanjohtajana valitessaan, kenen työ pääsee näkyville. Hän on pyrkinyt olemaan erityisen tarkka siitä, että elokuvia on mahdollisimman erilaisilta tekijöiltä, kuten transihmisiltä, alkuperäisväestöön kuuluvilta ja ei-valkoisilta. ”Hirveän helposti eurooppalaisten tekemät tarinat resonoivat tosi vahvasti, valkoisena eurooppalaisena niistä tunnistaa itsensä. Olen yrittänyt olla todella tietoinen tästä, ja aktiivisesti valinnut esimerkiksi afrikkalaisten itsensä tekemiä elokuvia Afrikasta. Se ei tietenkään ole ollut helppoa, sillä Afrikassa ei tehdä niin paljon dokumenttielokuvia kuin Euroopassa.” Achté kertoo, että alalla yleisesti vallitsee aiempaa enemmän pyrkimys monimuotoisuuteen. Siihen hän myös itse kiinnitti huomiota valitessaan festivaalille tuomariston jäseniä ja paneelikeskustelijoita. Yksilön tarina heijastelee rakennetta Achté sai viime kevään DocPointfestivaaleilla kotimaisen kilpasarjan kunnia maininnan ohjaamastaan pitkästä dokumenttielokuvasta Kultainen maa (2021). Elokuvassa Suomessa asunut perhe palaa Somalimaahan, mikä herättää kysymyksiä identiteetistä ja kotimaasta. Achté kertoo pitä”HIRVEÄN HELPOSTI EUROOPPALAISTEN TEKEMÄT TARINAT RESONOIVAT TOSI VAHVASTI.” vänsä työssään siitä, että voi kertoa pienen tarinan kautta jostain isommasta. ”Minua kiinnostaa, miten inhimilliset ja yksilölliset tarinat heijastelevat isompia rakenteellisia asioita.” Achté kertoo huomanneensa henkilökohtaisuuden lisääntyneen dokumenttielokuvissa. Ohjelmistoon on päätynyt paljon elokuvia, joissa ohjaaja kuvaa omaa perhettään tai lähipiiriään. Henkilökohtaisuuden suosio voi osittain selittyä sillä, että se poistaa tietynlaisia eettisiä ongelmia, mitä tulee ohjaajan ja kohteen valtasuhteeseen. Katsojan ollessa tietoinen persoonasta kameran takana, hän ei välttämättä suhtaudu teokseen niin totuudellisena. Myös koronapandemia vaikutti siihen, mitä dokumentoinnin kohteeksi päätyi. Achté pitää kiinnostavana sitä, millaisiin luoviin ratkaisuihin ohjaajat päätyivät, kun ihmisten liikkumista rajoitettiin. Syntyi uusia tapoja kertoa tarinoita. Esimerkiksi YouTubesta löytyvää materiaalia käytettiin luovasti poliittisten kysymysten käsittelemiseen. Kerronnassa on hyödynnetty myös puhelinkuvaa, TikTok-videoita ja Instagram-visuaalisuutta. Yhteisöllistä oheistoimintaa Lähes 20-vuotisella kokemuksella tvja elokuva-alalta Achté kertoo odottavansa tulevilta festivaaleilta yhteisöllisyyttä. Hän sanoo halunneensa dokumenttinäytösten ympärille myös muuta oheistoimintaa: musiikkiesityksiä, keskusteluja ja bileitä. Hän toivoo, että festivaali tarjoaisi ihmisille mahdollisuuden luoda uusia tuttavuuksia, joiden kanssa jakaa ajatuksia maailmasta. Henkilökohtaisesti Achté odottaa tulevan ohjelmiston osalta Princen Sign o’ the Times (1987) -konserttielokuvaa. Näytös esitetään dance-alongversiona eli ihmiset voivat katsoessaan myös tanssia. DocPointfestivaali Helsingissä 31.1.–5.2.2023
Kotivideoita ja uutis kuvaa yhdistelevä dokumentti kuvaa Venäjän 2000-lukua ja venäläisnuorten merkityksettömyyden tunnetta. ”K AIKKI TIETÄ Ä , että Venäjä on masentuneille. Tai vähintäänkin realisteille.” Näin toteaa Marusja Syrojetškovskaja ohjaamassaan dokumentissa How to Save a Dead Friend (2022). Dokumentti alkaa hautajaisilla. Haudan lepoon lasketaan Syrojetškovskajan (s. 1989) teinirakkaus, entinen aviomies ja hyvä ystävä Kimi Morev. Heidän välistään ihmissuhdetta Syro jetškovskaja videokuvasi yli vuosikymmenen ajan. Nuorta paria yhdistää rikkinäinen perhetausta, itsetuhoisuus ja rak kaus grungeen. Ystäviä on kuollut ympäriltä kahden käden sormilla laskettava määrä, ja omankin kuoleman uskotaan tapahtuvan hetkenä minä hyvänsä. Poislähtöä odotellessa kuitenkin pidetään myös hauskaa, poltetaan rakastetulle CD-levyjä ja hankitaan yhteinen kissa. Se nimetään Ianiksi, Joy Divisionin 23-vuotiaana itsemurhaan päätyneen laulajan mukaan. Merkityksettömyyden tunteesta kumpuavaa ahdistusta lääkitään suonensisäisillä huumeilla. Nykyään Berliinissä asuva Syrojetškovskaja osoittaa dokumentillaan hienosti, kuinka henkilökohtainen on poliittista. Kotivideoista koostettua dokumenttia rytmittävät pätkät vallanpitäjiä kritisoivista mielenosoituksista, joissa miliisit hakkaavat osallistuja, sekä presidentin jokavuotiset tele visioidut uudenvuodenpuheet. Välillä äänessä on Medvedev, toisinaan Putin. Molemmat kehottavat kansalaisia suhtautumaan tulevaisuuteen toiveikkaana ja ilolla, sillä paras on vielä edessä. Pateettinen puhe saa joka kerta aikaan huvittunutta hymähtelyä ja hiljaista haistattelua kuulijoissa. Usko on hukassa, sillä perusasiat ovat pielessä: ei ole töitä, ei rahaa. Dokumentti on visuaalisesti yhteneväinen. Videopäiväkirjamaisuus hälvenee sitä mukaan, kun Syrojetškovskajan opinnot moskovalaisessa elokuvakoulussa etenevät. Lopulta hän häivyttää itsensä taustalle, ja Morevista muodostuu dokumentin päähenkilö. How to Save a Dead Friend -dokumentin henkilöistä välittyy voimakas fatalistisuus. Yksilön vaikutusmahdollisuudet ovat Syrojetškovskajan kutsumassa ”masennusvaltiossa” vähäiset, joten on helpompaa luottaa kohtaloon. Etuoikeutettu on se, joka keksii elämälleen merkityksen. How to Save a Dead Friend elokuva nähtävissä DocPointfestivaaleilla. TEKSTI SALLA PIIRAINEN Dokumentteja vallasta Destiny (Iran 2022) Yaser Talibin dokumentissa 18vuotiaan Saharin vastuulle jää köyhästä ja henkisesti kehitysvammaisesta isästään huolehtiminen äidin poismenon jälkeen. Sahar joutuu valitsemaan isästä huolehtimisen ja omien unelmien seuraamisen väliltä. All the Beauty and the Bloodshed (Yhdysvallat 2022) Laura Poitrasin dokumentissa seurataan valokuvaaja ja aktivisti Nan Goldin uraa ja pyrkimyksiä saattaa opioidikriisin keskiössä ollut Sacklerin perhe vastuuseen opioidi epidemiasta. Mom (Meksiko 2022) Xun Sero kasvoi ilman isää ja kantoi siitä kaunaa äidilleen. Äidin ja pojan dialogiin perustuva dokumentti pohtii syitä naisiin kohdistuvan väkivallan normalisoitumi seen ja lisääntymiseen yhteiskunnassa. The Last Chapter (Italia, Ranska 2021) Gianluca Mattarese kuvaa dokumentissaan intiimisti ja kauniisti suhdettaan huomattavasti vanhempaan rakastajaansa Bernardiin. BDSMleikkien ohella he käyvät keskusteluja rakkaudesta, kuolemasta ja 80luvun AIDSepidemiasta. Näköalattomuus ajaa riippuvuuteen Tosiseikoista Diego Bruno Vantaan taidemuseo Artsi Minna Henriksson esitetty tilanne The Statement Sammanställning www.artsimuseo.com över väsentlig fakta 23.9.22–8.1.23 of Facts Tosiseikoista Diego Bruno Vantaan taidemuseo Artsi Minna Henriksson esitetty tilanne The Statement Sammanställning www.artsimuseo.com över väsentlig fakta 23.9.22–12.3.23 of Facts SUOMEN AINOA ESITTÄVIEN TAITEIDEN AIKAKAUSLEHTI • TEATTERITANSSI.FI TTS_pikkuilmo_voima_118x26mm.indd 1 25/03/2022 16.59
46 • 10 / 2022 ELOKUVAT Carlota Pereda: PIGGY Elokuvateattereissa nyt. Teini-ikäinen Sara asuu maalaiskaupungissa Espanjassa ja työskentelee vanhempiensa omistamassa lihakaupassa. Suositut nuoret kiusaavat Saraa tämän ylipainon vuoksi. Tytöt melkein hukuttavat uimassa olevan Saran sekä varastavat hänen vaatteensa ja tavaransa. Kotimatkalla pelkissä bikineissä Sara todistaa, kuinka tuntematon mies on siepannut kiusaajat pakettiautoon. Mies on kuitenkin Saraa kohtaan ystävällinen, ja kumpikin tuntee vetoa toiseen. Piggy (Cerdita) on sekoitus kasvukertomusta, feminististä kauhua ja psykologista kehokauhua. Tunnelma vaihtelee surkeasta humoristiseen ja häpeästä häpeämättömyyteen. Teos on yhteiskunnallinen puheenvuoro kehoja ruokarauhan puolesta. On virkistävää nähdä valkokankaalla pyöreä nainen bikineissä ja lyhyissä shortseissa. Elokuvasta olisi tosin voinut jättää pois kliseiset kohtaukset, joissa Sara ahmii herkkuja. Pääroolissa loistava espanjalainen näyttelijä Laura Galán on jo 36-vuotias, mutta lapsenkasvoisena solahtaa helposti teinin rooliin. Piggy on ensimmäinen kokopitkä elokuva espanjalaiselta ohjaajalta ja käsikirjoittajalta Carlota Peredalta (s. 1975). Elokuva pohjautuu Peredan samannimiseen lyhytelokuvaan vuodelta 2018. ELISA HELENIUS Aleksi Salmenperä: KUPLA Elokuvateattereissa nyt. Aleksi Salmenperän elokuvissa ihmiset räpiköivät oman arkensa vesisateessa aina vaivaannuttavuuteen asti ja ylikin, mutta silti lopulta hämmentävän vapauttavalla tavalla. Tätä riittää myös yhdessä Reeta Ruotsa laisen kanssa kirjoitetussa Kuplassa, jossa käsitellään ristiin teini-ikäisen aikuistumista ja hänen vanhem piensa elämänvaiheisiin liittyviä kriisejä. Elokuva tapahtuu pikkukaupungissa, jossa melkein kaikki näyttävät tuntevan toisensa. 16-vuotias Eveliina huomaa äidillään olevan suhteen toisen naisen kanssa, ja hän ryhtyy teini-ikäisen loputtomalla juonikkuudella pelastamaan vanhempiensa liittoa. Eveliina ei silti heti tunnista, että hänen pelkonsa perheen hajoamisesta liittyy eniten hänen omaan irtaantumisvaiheeseensa. Poikkeuksellisen taitavasti kirjoitetun elokuvan dialogi on yhtä aikaa uskottavaa ja hauskaa. Salmenperän ohjaus poimii tarkkoja havaintoja ihmisten välisistä jännitteistä, joita näyttelijöille on selvästi ollut aikaa ja inspiraatiota työstää yhdessä valmiiksi asti. Samalla kun Minna Haapkylä ja Tommi Korpela tekevät osansa sisäistyneellä ammattitaidolla, nuoret Stella Leppikorpi ja Amos Brotherus suorastaan loistavat. Etenkin Leppikorpi kykenee ihailtavan hyvin ilmaisemaan ristiriitaisia tuntoja vain silmillään ja ryhdillään. TUOMAS RANTANEN KOONNUT TUOMAS RANTANEN YLE Areena: Armotonta menoa (Suomi 2022) Susanna Helken dokumentti lähestyy suomalaisen hyvinvointivaltion rapautumista markkinapaineiden edessä horjuvan vanhusten hoivan tilan ja nurkkaan ajettujen hoivatyön tekijöiden näkökulmasta. Kun Annamari Kähärän elokuvaan säveltämissä kuorokohtauksissa lauletaan yhdessä muuten vaiettuja asioita, ilmentyy miten dokumenttielokuvassa taiteen runollisuus tuo lisäarvoa tiedollisen todistusaineiston päälle. 7.1. MTV3: Jäniksen vuosi (Suomi 1977) Mestariohjaaja Risto Jarvan viimeiseksi ohjaustyöksi jäänyt elokuva on yhä ajankohtainen elämäntapasatiiri downshiftaamisen puolesta. Tänä vuonna kuollut Antti Litja tekee unohtumattoman roolin oravanpyörää vastaan kapinoivana mainosmies Vatasena. HBO Max: White Lotus (USA 2021, 2022) Mike Whiten luoman nerokkaan luokkasatiirin toisella tuotantokaudella rikkaat perintöporvarit ja uusrikkaat viettävät yltäkylläiseksi kuvittelemaansa arkea sisilialaisessa luksushotellissa. Hotellihenkilökunnan ohella alempia luokkia edustavat nyt myös seksityöläiset ja sihteerit, ja käsiteltäväksi nousevat amerikkalaisuuden ja eurooppalaisuuden kulttuurierot. 21.1. Yle Teema: Lämäri (USA 1977) Urheilu on ilmeisesti niin vakava asia, että hyvän huumorin tekeminen siitä on vaikeaa. Tästä klassinen poikkeus on George Roy Hillin satiirinen urheilukomedia, jossa Paul Newmanin esittämän managerin johtamassa ja Hansonin raggariveljesten tähdittämässä alasarjan jääkiekiekkojoukkueessa hoksataan, kuinka amerikkalaisessa lätkäbisneksessä vastustajien turpaanveto on kannattavampaa kuin maalien teko. Viaplay: Munkkivuori (Suomi 2022) Vastaavasti kuin Jani Volasen aiemmin ohjaama M/S Romantic-sarja osoitti suomalaisen alkoholivirittyneen ilonpidon takana jylläävän pätemisen tarpeen, yksinäisyyden ja epätoivon avaruuden, hänen 1980-luvun lintukotoiseen lähiöön sijoittuva Twin Peaks -henkinen mysteerisarjansa paljastaa keskiluokkaisen turvallishakuisuuden kulisseissa piilevien traumojen, laumavaistojen ja väkivaltaisuuden suomaaston. Frances O'Connor: EMILY Elokuvateattereissa nyt. Voiko elämän kolhuilta ja epäsiveellisiltä teoilta suojattu papin tytär kirjoittaa seksiä ja synnintuntoa tihkuvan kirjan, jossa brittiläisen kaunokirjallisuuden seksikkäin mies Heathcli? ja tuittupäinen Catherine rakastavat toisiaan repivästi ja intohimoisesti? Australialaisbrittiläisen Frances O’Connorin käsikirjoittaman ja ohjaaman Emily-elokuvan mukaan ei voi, vaan tottakai Emily Brontë – vahvasti uskottava Emma Mackey – on onnistunut pakenemaan pappilasta ja elämään puolisalaa hyvinkin kiihkeän rakkaussuhteen Yorkshiren nummilla. Elokuvan kuuluisin näyttelijä on pohjoisirlantilainen mestari Adrian Dunbar (Line of Duty), joka esittää pappi-isää. Alexandra Dowling näyttelee hienosti Emilyn kateellista kirjailijasisarta, Charlotte Brontëa. Brontën Humiseva harju -mestariteoksen (1847) päähenkilön esikuvana on Brontë itse, mutta kuka onkaan rakastaja Heathcli? ? Hän on sekä Brontën rakastaja, joka kärsii estoistaan, että veli, jolle rakkaus ja itsensä ilmaiseminen ovat elämän ehtoja. Harvoin elokuvassa äänisuunnittelu ja musiikit ovat niin keskeisiä tunnelman ja tilan luojia kuin tässä. Kiitos säveltäjä Abel Korzeniows kin, jo elokuvan alun kuorostemmat paljastavat, että riipivää menoa on luvassa. IIDA SIMES Nina Menkes: BRAINWASHED: SEX-CAMERA-POWER Elokuvateattereissa nyt. ”Elokuvakieli tuntuu olevan raiskauskulttuurin peruskieli.” Nina Menkes näyttää dokumentissaan karun yhteyden elokuvien visuaalisen kielen ja naisten tosielämässä kohtaaman työpaikkasyrjinnän, seksuaalisen ahdistelun ja väkivallan välillä. Laura Mulvey lanseerasi jo lähes 50 vuotta sitten käsitteen ”the male gaze”. Menkes päivittää analyysin elokuvien naiskuvasta läpi historian. Esimerkit ovat hittielokuvista, joiden seksistiset kuvaustavat ovat helposti voineet mennä ohitse. Brainwashedissa on sekä vanhan toistoa että silmiä avaavia oivalluksia. Dokkarista tosin puuttuu queer-katsojien position miettiminen. ELISA HELENIUS Lue lisää arvioita osoitteessa Piggy on ensimmäinen kokopitkä elokuva espanjalaiselta ohjaajalta ja käsikirjoittajalta (s. 1975). Elokuva pohjautuu Peredan samannimiseen lyhyteloluokkia edustavat nyt myös seksityöläiset ja sihteerit, ja käsiteltäväksi nousevat amerikkalaisuuden ja eurooppalaisuuden Voiman TV-tärpit
Tule muuttamaan maailmaa ja rakentamaan yhteistä muutosvoimaa! Näytteilleasettajien ilmoittautuminen avoinna 30.11.2022–22.2.2023 Helsingin Suvilahdessa VAPAA PÄÄSY! Maailma kylässä -festivaali 27.–28.5.2023 maailmakylassa.fi Tapahtuman järjestää Pääpartnerit La 4.2. klo 19 LINDA FREDRIKSSON & ESPOO BIG BAND: AGATHA 2 BY KERKKO KOSKINEN Liput alk. 39,50/32 € La 25.2. klo 19 IRINA BJÖRKLUND & THE SHUBIE BROTHERS: HAIKUJA IHMISKUNNALLE HAIKUS FOR HUMANITY Liput alk. 29,50 € Pe 3.3. klo 19 MARI RANTASILA JUHLAKONSERTTI Liput ennakkoon alk. 30 € ja ovelta alk. 35 € Ke 15.3. klo 19 FRANK GAMBALE ALL-STAR BAND Liput alk. 32 € La 25.3. klo 19 MIESFLUNSSA ILARI JOHANSSON JA MIKA RÄINÄ Liput alk. 32 € Ke 5.4. klo 19 MARISKA Liput alk. 32 € Ke 3.5. klo 19 SIMON PHILLIPS PROTOCOL V Liput alk. 39,90/35,90 € Pe 12.5. klo 19 MAUSTETYTÖT Liput alk. 27 € Espoon kulttuurikeskus, kulttuuriaukio 2, Tapiola espoonkulttuurikeskus.fi
VIIME VUODEN AIKANA HELSINGIN SEURAKUNNISSA 210 000 jaettiin ruokakassia. 10 000 pidettiin perheneuvojatapaamista 8 000 tuettiin potilasta ja omaista hädässä Kuulumalla kirkkoon mahdollistit tämän ja olit mukana auttamassa. Kiitos sinulle. SIUNATTUA JOULUA. www.kirkkohelsingissä.fi/joulu K un ka ik ki mu u kato aa, nosta katse. Taiv as on sii nä .