Oike us omaan Oike us omaan ZAHRA KARIMY MAALISKUU ?2/2022 | VOIMA.FI TEEMA: YMPÄRISTÖ Aktivisti Ilmasto ja valta
JANNE REINIKAINEN – PETRI MANNINEN IKUINEN PALUU KANTAESITYS OMAPOHJASSA 23.3. SUOMEN KANTAESITYKSET SUURELLA NÄYTTÄMÖLLÄ 6.4. CARYL CHURCHILL SANANTUOJA Kaksi näytelmää: Surma ja Sanantuoja SUURELLA NÄYTTÄMÖLLÄ RED NOSE COMPANY FEAT. AVANTI! ALEKSIS KIVI SUURELLA NÄYTTÄMÖLLÄ 13.3. OFELIAKLUBI SOFA & VERONA ENSI-ILTA VALLILAN KANSALLISTEATTERISSA 17.3. JOHANN WOLFGANG VON GOETHE FAUST Maailma on sijoiltaan. WILLIAM SHAKESPEARE PUNCH UP! – RESISTANCE & GLITTER ON THE VALLILA STAGE 3 rd OF APRIL ON ELÄVÄN TAITEEN AIKA. LIPUT KANSALLISTEATTERIN LIPPUMYYMÄLÄSTÄ 010 733 1331 (0,0835 €+pvm/mpm) KATSO KOKO OHJELMISTO KANSALLISTEATTERI.FI ENSI-ILTA 10.3. SUURELLA NÄYTTÄMÖLLÄ
YlävItoset alle vitosen ostoksille. Noin kahdeksan kymmenestä ostetusta tuotteesta maksoi alle viisi euroa Joillekin vitonen on pikkuraha, mutta Kontissa sillä saa paljon. Vuonna 2021 Kontista ostettiin 3,7 miljoonaa tuotetta. Niistä jopa 79 % maksoi alle viisi euroa. Ja hyvä niin – jokainen ostos kerryttää osaltaan isompaa pottia Punaisen Ristin auttamistoimintaan. Ylävitoset kaikille ostajille ja lahjoittajille. JANNE REINIKAINEN – PETRI MANNINEN IKUINEN PALUU KANTAESITYS OMAPOHJASSA 23.3. SUOMEN KANTAESITYKSET SUURELLA NÄYTTÄMÖLLÄ 6.4. CARYL CHURCHILL SANANTUOJA Kaksi näytelmää: Surma ja Sanantuoja SUURELLA NÄYTTÄMÖLLÄ RED NOSE COMPANY FEAT. AVANTI! ALEKSIS KIVI SUURELLA NÄYTTÄMÖLLÄ 13.3. OFELIAKLUBI SOFA & VERONA ENSI-ILTA VALLILAN KANSALLISTEATTERISSA 17.3. JOHANN WOLFGANG VON GOETHE FAUST Maailma on sijoiltaan. WILLIAM SHAKESPEARE PUNCH UP! – RESISTANCE & GLITTER ON THE VALLILA STAGE 3 rd OF APRIL ON ELÄVÄN TAITEEN AIKA. LIPUT KANSALLISTEATTERIN LIPPUMYYMÄLÄSTÄ 010 733 1331 (0,0835 €+pvm/mpm) KATSO KOKO OHJELMISTO KANSALLISTEATTERI.FI ENSI-ILTA 10.3. SUURELLA NÄYTTÄMÖLLÄ
Katso traileri!
MA ALI SKU UN MER KKI TUO TTE ET ILMOITUS ULOS KOPISTA Janne Puhakka on entinen ammattijääkiekkoilija ja ensimmäinen suomalainen SM-liigapelaaja, joka on kertonut homoseksuaalisuudestaan. Puhakan ja Risto Pakarisen kirjoittama Ulos kopista on henkilökohtainen tarina, mutta vielä enemmän se on tarina jääkiekkokulttuurin muutoksesta ja mieskuvan moninaisuudesta. www.johnnykniga.fi MITÄ IKINÄ HALUAT KUNNIATON MUTTA VAPAA Eveliina Talvitien teos on polttavan ajankohtainen kuvaus pakolaisuudesta ja kunniaväkivallasta. Se kertoo afgaanitaustaisesta Azadehista, joka sai turvapaikan Suomesta, mutta tasa-arvon mallimaassa elämä muuttui entistä rajoitetummaksi. Hän aloitti turvakodin kautta uuden elämän yksin ja tyhjästä. Periksiantamattoman nuoren naisen kasvutarina haastaa pohtimaan suomalaisen yhteiskunnan kipukohtia, joista on vaikea puhua pelon ja ennakkoluulojen takia. www.like.fi turvakodin kautta uuden elämän yksin ja tyhjästä. Periksiantamattoman nuoren naisen kasvutarina haastaa pohtimaan suomalaisen HEVOSJUMALA Hyytävä sarjakuvaseikkailu suomalaisilla korpimailla. Kalevalan tulkinnallaan säväyttänyt Sami Makkonen jatkaa kulttuurimme pimeiden puolien tarkastelua. Hän yhdistää yliluonnollisen kauhun okkultismiin ja kansan uskomuksiin. Rujo mutta silti herkkä piirrosjälki tukee taiturimaista juonenkuljetusta tehokkaasti. www.like.fi tää yliluonnollisen tää yliluonnollisen kauhun okkultismiin kauhun okkultismiin ja kansan uskomukja kansan uskomukja kansan uskomuksiin. Rujo mutta silti siin. Rujo mutta silti siin. Rujo mutta silti herkkä piirrosjälki tuherkkä piirrosjälki tukee taiturimaista juokee taiturimaista juokee taiturimaista juonenkuljetusta tehoknenkuljetusta tehoknenkuljetusta tehoknenkuljetusta tehokkohtainen tarina, mutkohtainen tarina, mutta vielä enemmän se ta vielä enemmän se ta vielä enemmän se on tarina jääkiekkoon tarina jääkiekkoon tarina jääkiekkokulttuurin muutokkulttuurin muutoksesta ja mieskuvan sesta ja mieskuvan sesta ja mieskuvan sesta ja mieskuvan sesta ja mieskuvan moninaisuudesta. moninaisuudesta. KAHDEKSAN KUPLAN SUOMI Suomalaiset ovat astuneet 2000-luvulla uuteen, entistä kovempaan maailmaan. Viestinnän professori Anu Kantolan ja työryhmän tuore tietokirja kuvaa talouden murrosten silmässä elävien ihmisten kokemuksia itsestään ja yhteiskunnasta: sitä, mitä he odottavat itseltään ja toisiltaan. Millaista tarinaa suomalaiset kertovat itsestään, ja millaisia tunteita tarinaan liittyy? Kuulemmeko ja ymmärrämmekö toistemme tarinoita? kauppa.gaudeamus.fi Merit Riihosen hätkähdyttävä esikoisromaani kertoo ihmismielen kääntöpuolista ja nuoruuden ehdottomista ihanteista. Aikuistumisen kynnyksellä kipuilevan Karrin suuri haave on päästä kitaratunneille, mutta ajatus on taloudellisesti mahdoton Karrin elämä muuttuu, kun äidin uuden seuralaisen sisar lupautuu maksamaan hänelle soittotunnit. Kaikella on kuitenkin hintansa. www.karisto.fi Merit Riihosen Merit Riihosen Merit Riihosen Merit Riihosen kähdyttävä esikoisrokähdyttävä esikoisromaani kertoo ihmismaani kertoo ihmismaani kertoo ihmismielen kääntöpuolista mielen kääntöpuolista mielen kääntöpuolista ja nuoruuden ehdotja nuoruuden ehdottomista ihanteista. tomista ihanteista. MIKÄ MEITÄ ESTÄÄ? Ilmastonmuutoksen vakavuuteen on viime aikoina herätty sekä sään ääri-ilmiöiden noustessa esiin mediassa ja vaikuttaessa ihmisten elämään että poliittisena ja yhteiskunnallisena ilmiönä. Tästä huolimatta muutokset ovat osoittautuneet hitaiksi ja hankaliksi. Janne M. Korhonen, Noora Ojala, Jouko Jokisalo, Heikki S. Vuorinen ja muut kirjoittajat etsivät kirjassa syitä muutoksen hitauteen. Kirjaa voi tilata postimaksujen hinnalla: www.tiedonantaja.fi/kauppa matta muutokset ovat osoittautuneet hitaiksi ja hankaliksi. M. Korhonen Ojala Valtion budjettitalouden henkilöstö väheni 30 vuodessa kahdella kolmanneksella. Mitä tämä on merkinnyt henkilöstön ja yhteiskunnallisten palvelujen kannalta? Yhteiskunnallisessa keskustelussa julkista sektoria käsitellään liian usein vain kuluerinä. Pekka Tiaisen, Ralf Sundin, Pertti Tannerin, Seppo Laaksosen, Elias Krohnin ja Emilia Kukkalan kirjaan kirjoittamat artikkelit avaavat keskustelua siitä, tulisiko valtion toimintoja ja sen henkilöstöä alkaa tarkastella entistä arvostavammin. Pehmeäkantinen, 142 sivua Kustantajan verkkokaupasta tai Rosebudilta 23,90 € www.kulttuurivihkot.fi MURENEVA VALTIO KAPITAL! Mainitse kolme veroparatiisia. Eikö onnistu? Menetät 15 K taloudellista pääomaa. Lisäksi menetät sijoittajakavereidesi kunnioituksen, mutta se onkin toinen tarina. Lautapeli, joka alkaa kehdosta ja päättyy veroparatiisiin. Koe luokkataistelu turvallisesti pelilaudalla! Matki porvaria. Mikäli pelitoverisi hyväksyvät imitaatiosi, saat 10 K symbolista pääomaa. Jos esityksesi ei mene läpi, ei mahda mitään! Kustantamon nettikaupasta 49,90 euroa. www.vastapaino.fi tavat itseltään ja toisiltaan. Millaista tarinaa suomalaiset kertovat itsestään, ja millaisia tunteita tarinaan liittyy? Kuulemmeko ja ymmärrämmekö toistem
44 10 Saila Kivelä Pertti Salolainen 19 Canis Lupus TÄSSÄ LEHDESSÄ MUUN MUASSA DIKTAATTOREIDEN PANTTIVANGIT 8 38 Biotaide 2 / 2022 • 7 7.3.–3.4.2022 YMPÄRISTÖ-TEEMAINEN Voima oli jo pitkällä, kun tilanne Ukrainassa eskaloitui yllättäen lähes kaikki. Kun kirjoitan tätä 2. maaliskuuta, on Venäjän brutaalista ja täysin oikeudettomasta hyökkäyksestä Ukrainaan kulunut viikko. Noin 2000 siviiliä on kuollut ja ihmisiä pakosalla lähes mil joona – lehden ilmestyessä luultavasti vielä enemmän. Monet sanat tuntuvat itsestään selvyyksissään turhilta ja analyysit vanhentuvat tunneissa. Latteuksien uhallakin on yritettävä. On ollut ilo nähdä, miten voimakkaasti tavalliset ihmiset ympäri Eurooppaa ovat reagoineet: pakolaisia on autettu, rahaa lahjoitettu ja mieltä Kremlin mielivaltaa vastaan osoitettu. Myös Venäjällä, jossa pelkkä mielenosoitukseen osallistuminen käy helposti hengen ja terveyden päälle. Olisi ilo nähdä tämän empatian ja solidaarisuuden ulottuvan myös heihin, jotka pakenevat sotaa ja mielivaltaa vaikkapa Lähi-idästä tai Rojavan kurdeihin, jotka maailma on unohtanut taistelemaan keskenään barbaarista Isisiä vastaan. Niin ikään Unkariin ja Puolaan, jonka rajoille on paleltunut hengiltä lapsiakin, tuntuu käyvän vain valkonaamapassi. Maat, yritykset ja instituutiot toisensa perään irtisanoutuvat Putinin Venäjästä. Pakotteita asetetaan ja apua ukrainalaisille annetaan. Tämä on erittäin hyvä. Vielä parempi olisi, jos samalla tavalla kohdeltaisiin muitakin massiivisiin ihmisoikeusrikkomuksiin syyllistyneitä maita. Bisnestä ihmisoikeuksien kustannuksella suojellut urheilumaailmakin vaikuttaa lopulta heränneen. Vaikka ei siitä niin kauaa ole, kun olympialaiset järjestettiin uiguureja kansanmurhaavassa Kiinassa eikä siitäkään, kun Suomesta lähdettiin mukisematta jalkapallon EM-kisoihin Pietariin. Vuoden lopulla on tarkoitus pitää Qatarissa jalkapallon MM-kisat, joille on uhrattu jo lähes 7 000 rakennustyöläisen henki. SAMAAN AIKAAN , kun pelätään mahdollista nopeaa maailmanloppua ydinvaltojen välillä käytävän maailmansodan muodossa, on käynnissä väistämätön hidas tuntemamme maailman loppu – jos ei niin hidaskaan. Hallitustenvälisen ilmasto paneelin IPCC:n tuoreessa raportissa kerrotaan ilmaston muuttuneen ennakoitua nopeammin. Kaiken kaikkiaan raportti on karmaisevaa luettavaa. Maapallon ekosysteemit ovat jo peruuttamattomassa muutoksessa. Ilmastonmuutos uhkaa myös sivilisaatiota, mahdollisesti koko ihmiskunnan olemassaoloa. Jos halutaan pyrkiä välttämään pahimmat kauhuskenaariot, tulisi noin ensi alkuun maapallon pinta-alasta 30–50 prosenttia suojella välittömästi ja täysin. Kaikilta tuhoilta ei voida välttyä enää edes lämpenemisen rajoittamisella 1,5 asteeseen, joskin optimistitkin pitävät todennäköisempänä vähintään 2–3 asteen lämpenemistä. Arktisilla alueilla lämpötila saattaa nousta jopa nelinkertaisesti tähän verrattuna. Parinkin asteen nousu olisi tuhoisaa maataloudelle. Suomi on yksi Euroopan riippuvaisimpia maita Venäjän tuontienergiasta. Lähivuosina toteutuvaksi oletettu energiaomavaraisuus on laskettu pitkälti Olkiluoto kolmosen varaan. Ydinvoima on alkanut näyttäytyä poliittisesti houkuttelevana vaihtoehtona kaikille, joille energiankulutuksen huomattava lasku ei ole vaihtoehto. Sentään Pyhäjoelle väen vängällä puuhatun Fennovoiman, josta Venäjän valtionyhtiö Rosatom omistaa kolmasosan, ydinvoimalahankkeen torppaaminen kiinnostaa jo muitakin kuin kourallista aktivisteja. ON YMMÄRRETTÄVÄÄ , että sota pelottaa ihmisiä akuutisti enemmän kuin ilmastonmuutos. Ympäristö-, maahanmuuttoja ulkopolitiikka kietoutuvat kuitenkin toisiinsa kaikin mahdollisin tavoin, kuten on viime aikoina nähty. Ekologisesti järjestetty elämä on vastustuskykyisempi muillekin kriiseille. Jotta asioille voidaan tehdä jotain, on niistä puhuttava suoraan. Ja nyt on aika toimia. EMILIA KUKKALA Kaunistelun aika on ohi VOIMA Vellamonkatu 30 b , 3. krs, 00550 Helsinki, puhelin 044 238 5109, sähköposti voima@voima.fi, toimituksen sähköposti toimitus@voima.fi, voima.fi | PÄÄTOIMITTAJA Emilia Kukkala 050 594 1499 | ULKOASU Antti Kukkonen, mainosgraafikko Pinja Nikki | MUU TOIMITUS Kukka-Maria Ahokas, Julius Halme, Matti Ikonen, Antti Kurko, Nauska, Pinja Nikki, Hanna Niittymäki, Tuomas Rantanen, Silja Seppälä, Iida Simes, Jari Tamminen & Miia Vistilä | TOIMITUSJOHTAJA Teemu Matinpuro | YHTEYSPÄÄLLIKKÖ Antti Kurko 040 834 0286 | KUSTANNUSPÄÄLLIKKÖ Tuomas Rantanen 040 507?7165 | MARKKINOINTIKOORDINAATTORI Pinja Nikki | AVUSTAJINA TÄSSÄ NUMEROSSA Iikka Arve, Christa Granroth / Luonto-Liiton susiryhmä, Laura Gustafsson, Emma Heinonen, Ida Iivonen, Antti Jauhiainen, Ninni Kairisalo, Anna Miettinen, Mikko Niskasaari, Sisli Piisilä, Pertti Salolainen, Silja Seppälä, Kaisu Tervonen & Karstein Volle | JULKAISIJA Voima Kustannus Oy | YHTIÖN OSAKKAAT Rosebud Books Oy, Luonto-Liitto, Maan ystävät, Suomen Rauhanpuolustajat, Tuomas Hiilamo, Vilppu Rantanen & Tuomas Rantanen | JAKELU Jari Tamminen 050 331 4357 ja Matti Ikonen | TILAUKSET kauppa.voima.fi, tilaukset@voima.fi, Antti Kurko 040 834 0286 | VOIMAN VUOSITILAUS 10 numeroa 39 euroa | PAINO Sanoma Manu, Tampere | PAINOS 60?000 | ISSN 1457-1005 (painettu) 2737-3029 (verkkojulkaisu) | REKISTERISELOSTE voima.fi/rekisteriseloste 2 Ka ns i: N au sk a N au sk a Pääkirjoitus 13 MA ALI SKU UN MER KKI TUO TTE ET ILMOITUS ULOS KOPISTA Janne Puhakka on entinen ammattijääkiekkoilija ja ensimmäinen suomalainen SM-liigapelaaja, joka on kertonut homoseksuaalisuudestaan. Puhakan ja Risto Pakarisen kirjoittama Ulos kopista on henkilökohtainen tarina, mutta vielä enemmän se on tarina jääkiekkokulttuurin muutoksesta ja mieskuvan moninaisuudesta. www.johnnykniga.fi MITÄ IKINÄ HALUAT KUNNIATON MUTTA VAPAA Eveliina Talvitien teos on polttavan ajankohtainen kuvaus pakolaisuudesta ja kunniaväkivallasta. Se kertoo afgaanitaustaisesta Azadehista, joka sai turvapaikan Suomesta, mutta tasa-arvon mallimaassa elämä muuttui entistä rajoitetummaksi. Hän aloitti turvakodin kautta uuden elämän yksin ja tyhjästä. Periksiantamattoman nuoren naisen kasvutarina haastaa pohtimaan suomalaisen yhteiskunnan kipukohtia, joista on vaikea puhua pelon ja ennakkoluulojen takia. www.like.fi turvakodin kautta uuden elämän yksin ja tyhjästä. Periksiantamattoman nuoren naisen kasvutarina haastaa pohtimaan suomalaisen HEVOSJUMALA Hyytävä sarjakuvaseikkailu suomalaisilla korpimailla. Kalevalan tulkinnallaan säväyttänyt Sami Makkonen jatkaa kulttuurimme pimeiden puolien tarkastelua. Hän yhdistää yliluonnollisen kauhun okkultismiin ja kansan uskomuksiin. Rujo mutta silti herkkä piirrosjälki tukee taiturimaista juonenkuljetusta tehokkaasti. www.like.fi tää yliluonnollisen tää yliluonnollisen kauhun okkultismiin kauhun okkultismiin ja kansan uskomukja kansan uskomukja kansan uskomuksiin. Rujo mutta silti siin. Rujo mutta silti siin. Rujo mutta silti herkkä piirrosjälki tuherkkä piirrosjälki tukee taiturimaista juokee taiturimaista juokee taiturimaista juonenkuljetusta tehoknenkuljetusta tehoknenkuljetusta tehoknenkuljetusta tehokkohtainen tarina, mutkohtainen tarina, mutta vielä enemmän se ta vielä enemmän se ta vielä enemmän se on tarina jääkiekkoon tarina jääkiekkoon tarina jääkiekkokulttuurin muutokkulttuurin muutoksesta ja mieskuvan sesta ja mieskuvan sesta ja mieskuvan sesta ja mieskuvan sesta ja mieskuvan moninaisuudesta. moninaisuudesta. KAHDEKSAN KUPLAN SUOMI Suomalaiset ovat astuneet 2000-luvulla uuteen, entistä kovempaan maailmaan. Viestinnän professori Anu Kantolan ja työryhmän tuore tietokirja kuvaa talouden murrosten silmässä elävien ihmisten kokemuksia itsestään ja yhteiskunnasta: sitä, mitä he odottavat itseltään ja toisiltaan. Millaista tarinaa suomalaiset kertovat itsestään, ja millaisia tunteita tarinaan liittyy? Kuulemmeko ja ymmärrämmekö toistemme tarinoita? kauppa.gaudeamus.fi Merit Riihosen hätkähdyttävä esikoisromaani kertoo ihmismielen kääntöpuolista ja nuoruuden ehdottomista ihanteista. Aikuistumisen kynnyksellä kipuilevan Karrin suuri haave on päästä kitaratunneille, mutta ajatus on taloudellisesti mahdoton Karrin elämä muuttuu, kun äidin uuden seuralaisen sisar lupautuu maksamaan hänelle soittotunnit. Kaikella on kuitenkin hintansa. www.karisto.fi Merit Riihosen Merit Riihosen Merit Riihosen Merit Riihosen kähdyttävä esikoisrokähdyttävä esikoisromaani kertoo ihmismaani kertoo ihmismaani kertoo ihmismielen kääntöpuolista mielen kääntöpuolista mielen kääntöpuolista ja nuoruuden ehdotja nuoruuden ehdottomista ihanteista. tomista ihanteista. MIKÄ MEITÄ ESTÄÄ? Ilmastonmuutoksen vakavuuteen on viime aikoina herätty sekä sään ääri-ilmiöiden noustessa esiin mediassa ja vaikuttaessa ihmisten elämään että poliittisena ja yhteiskunnallisena ilmiönä. Tästä huolimatta muutokset ovat osoittautuneet hitaiksi ja hankaliksi. Janne M. Korhonen, Noora Ojala, Jouko Jokisalo, Heikki S. Vuorinen ja muut kirjoittajat etsivät kirjassa syitä muutoksen hitauteen. Kirjaa voi tilata postimaksujen hinnalla: www.tiedonantaja.fi/kauppa matta muutokset ovat osoittautuneet hitaiksi ja hankaliksi. M. Korhonen Ojala Valtion budjettitalouden henkilöstö väheni 30 vuodessa kahdella kolmanneksella. Mitä tämä on merkinnyt henkilöstön ja yhteiskunnallisten palvelujen kannalta? Yhteiskunnallisessa keskustelussa julkista sektoria käsitellään liian usein vain kuluerinä. Pekka Tiaisen, Ralf Sundin, Pertti Tannerin, Seppo Laaksosen, Elias Krohnin ja Emilia Kukkalan kirjaan kirjoittamat artikkelit avaavat keskustelua siitä, tulisiko valtion toimintoja ja sen henkilöstöä alkaa tarkastella entistä arvostavammin. Pehmeäkantinen, 142 sivua Kustantajan verkkokaupasta tai Rosebudilta 23,90 € www.kulttuurivihkot.fi MURENEVA VALTIO KAPITAL! Mainitse kolme veroparatiisia. Eikö onnistu? Menetät 15 K taloudellista pääomaa. Lisäksi menetät sijoittajakavereidesi kunnioituksen, mutta se onkin toinen tarina. Lautapeli, joka alkaa kehdosta ja päättyy veroparatiisiin. Koe luokkataistelu turvallisesti pelilaudalla! Matki porvaria. Mikäli pelitoverisi hyväksyvät imitaatiosi, saat 10 K symbolista pääomaa. Jos esityksesi ei mene läpi, ei mahda mitään! Kustantamon nettikaupasta 49,90 euroa. www.vastapaino.fi tavat itseltään ja toisiltaan. Millaista tarinaa suomalaiset kertovat itsestään, ja millaisia tunteita tarinaan liittyy? Kuulemmeko ja ymmärrämmekö toistemLin da N ym an
8 • 2 / 2022 Mikä on mieleenpainuvin luontokokemuksesi? Mielipide HARRI LIIKALA, 30, Helsinki ”Olimme kevättalvella, kun hanget ovat parhaimmillaan, perheeni kanssa Pyhä-Luostossa hiihtämässä. Siellä on paljon vanhaa metsää.” JASMIN NORRING, 21, Vantaa ”Lenkkeilin edesmenneen koirani kanssa Korson metsissä. Siellä oli kaunista jokaisena vuodenaikana.” ARTO GRÖNHOLM, 69, Helsinki ”Kun olimme vanhojen koulukavereideni ja poikani kanssa vaeltamassa Ruotsin korkeimmalla tunturilla Kebnekaisella.” ANNA INKEROINEN, 68, Espoo ”Kävin Malesiassa upeilla teeviljelmillä yli 3?000 kilometin korkeudessa. Vuoret nousivat pilvien korkeuksiin. Niitä maisemia en unohda koskaan.” NOEL KIPRE, 25, Helsinki ”Muistan, kun näin pihlajan ensimmäisen kerran. Se on hauska kasvi, koska ei lehdiltään ja marjoiltaan muistuta tyypillistä suomalaista kasvillisuutta, vaan näyttää trooppiselta kasvilta.” TEKSTI IIDA SIMES KUVA ANNA MIETTINEN TEKSTI JA KUVAT SILJA SEPPÄLÄ Valkovenäläinen elokuvantekijä, journalisti ja toisinajattelija Andrei Kureichik sanoo, ettei Itä-Euroopan yksinvaltiailla ole tulevaisuutta. Diktaattoreiden panttivangit JOPA LAPSIA VIRUU VANKILOISSA K UN MINSKISSÄ alettiin murhata aktivisteja, valkovenäläinen teatteriohjaaja, käsikirjoittaja ja journalisti Andrei Ku reichik (s. 1980) sai viestejä, joiden mukaan hän on seuraava. Vuoden 2021 elokuussa hän muutti Suomeen. Kureichik on Helsingissä Artists at Risk -ohjelman turvaresidenssiläisenä. Länsi-Euroopassa, oikeastaan kaikkialla muualla kuin Venäjällä, 9,5 miljoonan asukkaan Valko-Venäjää on jo pitkään pidetty presidentti Aljak sandr Lukašenkan hallitsemana diktatuurina, jossa sananvapauden ja ihmisoikeuksien tilanne on katastrofaalisen kehno. ”Nyt Valko-Venäjä on Venäjän pantti vankina”, Kureichik sanoo surullisena. Presidentti Aljaksandr Lukašenka on valehdellut kansalle toistuvasti. Kureichik muistelee, miten elokuussa 2020 Lukašenka kertoi ukrainalaisen toimittajan sangen ennakoivassa haastattelussa, että ”Valko-Venäjän maaperältä yksikään venäläinen ei hyökkää minnekään”. Tämä tilanne alkoi asteittai muuttua tammikuussa 2022, kun Venäjä toi sotajoukkojaan ValkoVenäjälle. Kureichik sanoi vakaasti, että Venäjä valmistautuu sotaan. Venäjä kiisti moisen ja väitti, että joukkoja on jopa vähennetty, vaikka satellittitiedot kertoivat päinvastaista. Torstaina aamuyöllä 24. helmikuuta 2022 Venäjä hyökkäsi Ukrainaan usealla rintamalla. Koska se oli sijoittanut Valko-Venäjälle joukkojaan, se tuli tehneeksi myös Valko-Venäjästä sodan osapuolen. Ukrainan ja Venäjän maaraja on kaksituhatta kilometriä. Sotatoimissa Venäjälle on hyötyä Valko-Venäjästä, sillä Ukrainan pääkaupunki Kiova sijaitsee maan pohjoisosassa lähempänä Valko-Venäjää kuin Venäjää. Ukrainan ja Valko-Venäjän raja on tuhat kilometriä. Vertailun vuoksi, Suomen ja Venäjän maaraja on 1 340 kilometrin pituinen. Altavastaaja kiri voittoon Lukašenkan tilanne alkoi kärjistyä keväällä 2020, kun ”ValkoVenäjän Navalnyi”, suosittu bloggari Sjarhei Tsihanouski, päätti asettua presidenttiehdokkaaksi vaaleissa. Lukašenka pelästyi ja pidätti Tshiha nouskin. Niinpä hänen vaimonsa Svjatlana Tsihanous kaja päätti asettua ehdokkaaksi. ”Lukašenka ei uskonut, että kukaan äänestäisi Tshihanouskajaa”, Andrei Kureichik kertoo. ”Täysin tuntemattoman Tshihanouskajan voitto oli todellinen yllätys.” Tutkimusten mukaan Tshihanouskaja voitti ylivoimaisesti ja sai ehkä jopa 80 prosenttia äänistä. Lukašenkaa
2 / 2022 • 9 TEKSTI MIIA VISTILÄ Ilmastokatastrofi muuttaa meriä pysyvästi I PCC:N TUORE ilmastoraportti on lohdutonta luettavaa myös merien kannalta. Vaikka maapallon ilmaston keskilämpötilan nousu saataisiin pysäytettyä alle kahteen asteeseen, niin monimuotoiset, värikkäät ja erittäin hitaasti uusiutuvat koralliriutat menetetään silti nykymuodoissaan. Koralliriuttojen ohella herkimpiä muutoksille ovat napa-alueiden ekosysteemit. Ilmasto lämpenee navoilla maapallon keskilämpötilan muutosta nopeammin. Sopeutuminen on vaikeampaa, koska ei ole elinympäristöjä, joihin lajit voisivat siirtyä. Suomessa talven keskilämpötila voi kohota jopa 2–7 astetta. Uuden raportin mukaan ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat monilla alueilla tuhoisampia kuin tähän asti on oletettu. Merten ekosysteemit ovat muuttumassa tavoilla, jotka vaarantavat yksittäisten lajien lisäksi esimerkiksi kalastuksesta riippuvaiset ihmisyhteisöt. Merten kunnosta riippuu myös elämä maalla. Ne ovat maapallon keuhkot ja suurin hiilinielu. Kaikkia tuhoja ei voida enää estää. Raportin mukaan politiikan painopistettä täytyy siirtää katastrofien estämisestä kaukonäköiseen muutokseen sopeutumiseen. Tämä on mahdollista hyödyntämällä paikallisyhteisöjen, kuten alkuperäiskansojen, tietoa ja lisäämällä näiden poliittista vaikutusvaltaa. Lisäksi tarvitaan suuria taloudellisten järjestelmien muutoksia. Korvaamattomien ekosysteemien suojelun tulee tärkeysjärjestyksessä ohittaa näennäisen tuottava ylikalastus tai fossiilisia polttoaineita käyttävä kuljetusliikenne. ”Monet kalalajit ovat sopeutuneet tiettyyn ekologiaan, ja vesistöjen lämpenemisen myötä saastuminen ja rehevöityminen kiihtyvät”, Luonnonsuojeluliiton erityisasiantuntija Jari Natunen sanoo. YK:n ilmastopaneeli IPCC:n raportti käy vuosi vuodelta synkemmäksi. Karstein Volle inhoava kansa äänesti mielellään oppositiojohtajaksi nousutta 1982 syntynyttä kotiäitiä. ”Vaalien todellinen tulos on ollut helppo tutkia”, Kureichik vakuuttaa. ”Valko-Venäjällä tehtiin paljon mielipidemittauksia.” Kansa ällistyi, kun presidentti Aljaksandr Lukašenka ilmoitti vaalien tuloksen: hän itse olikin saanut yli 80 prosenttia äänistä ja Tshihanouskaja vain noin 10 prosenttia. Kansa raivostui ja ryntäsi kaduille. Suurmielenosoituksia järjestettiin ympäri Valko-Venäjää viikkojen ajan. Kansalaisia pidätettiin, kidutettiin ja surmattiin. 45 000 ihmistä vangittiin, ja poliittisia vankeja on edelleen tuhat. Jopa lapsia viruu vankiloissa. Monet ihmiset eivät edes tiedä pidätyksensä syytä, kun oikeudenkäyntiä ei järjestetä. Sjarhei Tsihanouski tuomittiin 18 vuodeksi vankeuteen, mutta oikeudenkäyntinä ei moista näytöstä voi pitää. ”Lukašenka ei ole laillinen presidentti”, Kureichik sanoo. Hänen mukaansa Putin on Lukašenkan ainoa toivo. Koska kansan enemmistö inhoaa Lukašenkaa, tämän on saatava tukea Venäjän diktaattorilta. Kun Lukašenka hävisi vaalit, hänen loppunsa alkoi. ”Hänen kansansa inhoaa häntä. Hänen pelinsä on menetetty.” Putinin tilannetta Kureichik pitää monimutkaisempana. ”Hän on väittänyt haluavansa ottaa haltuun entisen Neuvostoliiton alueet. Ehkä hän yrittää sitä nyt ensin Ukrainan kanssa.” Kureichik miettii, ettei näillä alueilla ole tulevaisuutta, vaikka Venäjä voittaisi sodan. Jos muu maailma ei haluaisi olla näiden maiden kanssa tekemisissä ja taloudelliset sanktiot tehoaisivat hyvin, Venäjän ja Ukrainan liitosta tulisi Pohjois-Korean kaltainen, suljettu maa. Vanhat miehet kauhuissaan ”Presidentti Vladimir Putin ja ulkoministeri Sergei Lavrov ovat vanhoja miehiä. Ehkä he ovat myös sairaita, en tiedä. Mutta Putin ainakin pelkää paljon, hän on silminnähden kauhuissaan”, Kureichik on päätellyt. ”Putin ei pelkää ainoastaan oppositiota ja mielenosoittajia, vaan hän kammoaa vainoharhaisesti myös omaa lähi piiriään. Siksi hän ottaa heidät vastaan pitkän pöydän päässä. Nykyinen Venäjän johto muistuttaa paljon [Neuvostoliiton pääsihteerin Leonid] Brežnevin politbyroota.” Jos johtaja on vahva, hänellä on kansan tuki takanaan eikä hänen tarvitse panna ääniä valmiiksi uurnaan, niin kuin Venäjällä ja Valko-Venäjällä on tehty. Ukrainan presidentti Volody myr Zelenskyi on voittanut Ukrainan puolustussodan myötä sympatiaa puolelleen kautta maailman: ”Hän on mukava kaveri. Minä tunnen hänet. Hän näytteli käsikirjoittamassani elokuvassa kymmenisen vuotta sitten.” Suomessa Andrei Kureichik on ehtinyt jo pitämään valokuvanäyttelyn, jossa oli ravisuttavia kuvia Lukašenkan hallintoa ja väärennettyjä vaaleja vastustavista mielenosoituksista. Näyttelyyn kuului myös äänitaidetta, eli suomalaiset näyttelijät lukivat Kureichikin teosta Uuden ValkoVenäjän äänet. Kureichikin sanoin teos on "kollektiivinen tunnustus kansakunnasta, jota on hakattu, raiskattu, nöyryytetty ja tapettu. Se on koottu poliittisten vankien ja muiden maansa hallinnon sortotoimista kärsineiden valkovenäläisten kirjeistä, julkisista haastatteluista ja todistajanlausunnoista. Niistä rakentuu dokumentti aikakaudesta. Dokumentti, jolla on historiallinen merkitys." Kuuntele Voiman sivuilta voima.fi Andrei Kureichikin ja Iida Simeksen keskustelu, joka taustoittaa tätä artikkelia. He keskustelevat englanniksi, ja Simes kääntää tiivistäen suomeksi. Uuden Valko-Venäjän äänet YLE Areenassa 26.11.2022 saakka. PUTIN AINAKIN PELKÄÄ PALJON.
10 • 2 / 2022 TEKSTI IIDA SIMES KUVAT PINJA NIKKI JA PERTTI SALOLAINEN Emeritusministeri ja -kansanedustaja Pertti Salolainen vaatii, että luonnon suojelemiseen herätään heti ja asioita pannaan kiireesti toimeen. Hömötiaisen puolesta ”H ÖMÖTIAISET ovat uhanalaisia.” Pertti Sa lolainen (s. 1940) esittelee ottamaansa kuvaa linnusta. ”Ja tässä kanahaukka on saanut saaliikseen heinäsorsan.” Kanahaukka ei onneksi ole erityisen harvinainen petolintu, mutta syntyperäisestä helsinkiläisestä on merkittävää, että sen on päässyt kuvaamaan pääkaupungin ytimessä, Töölönlahdella. Usein kuvausmatkoillaan hän etsiytyy ikimetsiin, Lapin tuntureille tai kaukaisten mantereiden sademetsiin. Kuvaaja näkee kameran linssin läpi lumoavaa eläinja kasvikuntaa, mutta hommalla on varjopuolensa. Lajikato eli luonnon monimuotoisuuden kaventuminen tulee päivänselväksi. Sen takia hän on mukana Luonnonperintösäätiön kampanjoissa. ”Mulla on jo ruohonleikkuri ja pora kone. Jos joku haluaa ikinä ostaa mulle lahjoja, ostakoon ikimetsää. Vanhat metsät pitää suojella NYT!”, Salolainen jyrisee ja kopauttaa nyrkillä pöytää. ”Tällä asialla on kiire!” Etelä-Suomen vanhoista metsistä on suojeltu alle kolme prosenttia. Se on aivan liian vähän. Lajikato etenee, jos metsiä hakataan lisää. ”Ja hakataanhan niitä”, hän kuittaa tuskaisena. ”Metsähallituksen omistamiin vanhoihin metsiin pitää saada hakkuukielto. Tänä päivänä.” Joku on myös syyllinen tähän tilanteeseen: ”Hallitus. Kaikki hallitukset.” Poliitikot ovat asettaneet Metsähallitukselle tavoitteet, ja jotta se täyttäisi ne, sen pitää hakata myös arvokkaita metsiä. Siksi Salolaisen mielestä pelkkä Metsähallituksen kritisoiminen on ”kuin haukkuisi väärää puuta”. Kalasääksi kalastaa. Erittäin uhanalainen hömötiainen.
2 / 2022 • 11 Ensimmäinen Voimalehti ilmestyi marras kuussa 1999. Sarja pa laa aiheisiin ja teemoihin, joita Voima on käsi tellyt parin vuosi kymmenen aikana. TEKSTI IIDA SIMES SUOLAA MAAHAN M UINAISET ROOMALAISET olivat sadan vuoden ajan kadehtineet eteläisen Välimeren imperiumia, Karthagoa. Vaikka Karthago oli kauppakumppani, se oli kilpailija. Roomalaiset panivat sen maan tasalle 146 eaa. Roomalaiset kuulemma suolasivat karthagolaisten pellot, jottei niissä kasvaisi enää koskaan mitään. Se on kuitenkin vain 1800luvulla keksittyä pelottelua eikä pidä paikkaansa: suola oli niin arvokasta, etteivät roomalaiset olisi haaskanneet sitä maahan. Oli kuluva ainoastaan 2147 vuotta, kun oli ilmestyvä Voima 09/01. Tässä lehdessä oli monenlaisia raportteja ja analyysejä ihmiskunnan valtavasta tuhovoimasta. Toisin kuin roomalaiset, 2000. vuosisadan ihmiskunta tuhoaa ympäristöä peruuttamattomasti ja haaskaa luonnonvaroja – sekä sotien että rauhan aikana. OTSIKOLLA ”AJAN MERKIT” kanadalainen kirjailija ja journalisti Naomi Klein kirjoitti New Yorkissa tapahtuneiden terrori-iskujen vaikutuksesta yhtiövaltaa vastustavaan liikkeeseen: ”Syyskuun 11 päivän jälkeen aivan väkivallattomatkin hyökkäykset kapitalismin vahvoja symboleita vastaan tehdään täysin muuttuneessa semioottisessa maisemassa.” Klein pohti terrorismin nostattamaa reaktiota, jonka mukaan globalisaatiota eli suuryritysten maailmanvalloitusta vastustava kansanliike oli joidenkin mielestä moraaliton: koska terroristit olivat hyökänneet Yhdysvaltoja vastaan tuhoamalla World Trade Centerin, kaupankäynnin ylimmän symbolin, yhtiövaltaa ei sopisi kritisoida ainakaan mieltä osoittamalla. ”Järkevässä maailmassa – – terrori-iskut panisivat kysymään miksi Yhdys valtojen tiedusteluelimet ovat käyttäneet niin paljon aikaa ympäristöaktivistien ja riippumattomien mediakeskusten vakoilemiseen sen sijaan, että olisivat tutkineet joukkomurhia suunnittelevia terroristiverkostoja”, Klein ihmetteli. SAMAISESSA VOIMASSA oli Nuoren Keskustan Liiton, Ympäristö ja Kehitys ry:n ja Maan ystävien Ilmastonmuutos, metsät ja energia -liite. Siinä siteerattiin Finnairin Blue Wings -asiakaslehteä: ”Ohion valtionyliopiston professori Lonnie Thompson ennustaa, että Kilimanjaron jäätikkö sulaa seuraavien 15 vuoden aikana. Se on viimeisten 12 vuoden aikana menettänyt kolmanneksen massiivisesta jäätiköstään. Enää 18 prosenttia vuonna 1912 mitatusta jään määrästä on olemassa.” Tänä päivänä Kilimanjaron jäätiköstä on sulanut yli 80 prosenttia, ja sulaminen jatkuu. Muut Voiman jutut käsittelivät merten suojelua, metsien liiallisia hakkuita, Neuvostoliiton hajoamisen muuttanutta maailmaa, CIA:n ja Talibanin hämäräpuuhia Afganistanissa ja suomalaista rasismia. Ikävä kyllä maailma Voiman ympärillä ei ole 20 vuodessa muuttunut paremmaksi. Pahemmaksi se on muuttunut. Vaikka ahneet ja ilkeät roomalaiset olisivat suolanneet Karthagon pellot, nyt siellä jo kasvaisi jotakin. Sen sijaan nykyisten sukupolvien edistämä eläinja kasvilajien kuoleminen sukupuuttoon on muutos, josta maailma ei palaudu. MARKKINATALOUS VAATII KOVAN LAINSÄÄDÄNNÖN. Kokoomuksen outo lintu Salolaisen tie politiikassa on vakuuttava. Ekonomi ja YLEn toimittaja – ensin uutisten lukija ja kohta Lontoon-kirjeenvaihtaja – valittiin 29-vuotiaana eduskuntaan vuonna 1970. Hän oli pitkäaikainen kansanedustaja sekä ulkoasiainja ulkomaankauppaministeri 1987–1991 Har ri Holkerin (kok.) hallituksessa ja ulkomaankauppaministeri Esko Ahon (kesk.) hallituksessa 1991–1995. Kansanedustajakauden alussa Salolainen perusti Suomeen WWF:n. Sen toiminta alkoi 1972. Vuonna 1979 hän perusti Eduskunnan ympäristöja luontoryhmän. ”Se edisti koskiensuojelulakia ja UKK:n kansallispuistoa. Monia hyviä asioita.” Salolaiselle kokoomus tuntui oikealta vaihtoehdolta. ”Mä en ollut kommunisti. Enkä sosialisti. Mutta siinä kokoomuksessa oli mulle kyllä aika paljon vierasta.” Oman puolueen väki ei suinkaan aina ihaillut Salolaisen luonnonsuojeluharrastusta. ”Mähän olin todella outo lintu silloin, kun mä tulin kokoomukseen 1969: ’mikä ihmeen viherpiipertäjä tänne kokoomukseen on oikein tullut?’ Kokoomus ei kyllä ollut mikään luonnonsuojeluystävällinen puolue. Se taas johtui siitä, että luontoasiat miellettiin vasemmistolaiseksi toiminnaksi. Parta radikaalien jutuiksi.” Vuonna 1969 radikalismi oli partaveikoillakin vielä tuolloin luontoasioissa piilossa. Legendaariset Koijärven ja Kessin barrikadit järjestettiin paljon myöhemmin 1979–1980. Eduskunnassa oli vasemmistolla enemmistö, ja ”luonnonsuojeluliittoakin pidettiin vasemmistolaisena järjestönä”, Salolainen muistuttaa. Salolainen ei ole puoluevalintaansa katunut: ”Kun liittyi 1969 kokoomukseen, ei takuulla ollut opportunisti. Wahlroos kin oli silloin vasemmistolainen.” Salolaisella on ollut kannattajansa, sillä vuonna 1991 hänet valittiin kokoomuksen puheenjohtajaksi Ilkka Suomisen seuraajaksi. Hän toimi tehtävässä vuoteen 1994, jolloin häntä seurasi Sauli Niinistö. Iän ja elämänkokemuksen myötä kiukuttelut Salolaiselle ovat laantuneet. Entiset nokkapokkaa ottaneet puoluetoverit tulevat nykyään taputtelemaan olalle: ”’Kyllä sä olit oikeassa’, ne juntturat sanovat”, nauraa Salolainen. Mutta silti: ”ei kokoomus ole vieläkään sellainen luonnonsuojelupuolue, kuin mitä mä haluaisin.” Luonnonsurma on suuri rikos Maailman hitaammin uusiutuvia metsiä ovat sademetsät. Metsien kadotessa myös ihminen on vaarassa. Salolainen pohtii, miten arvokkaita kasveista saatavat lääkkeet olisivat vaikka syövän hoidossa. Kaikkia kasveja ei vielä edes tunneta. Ympäristötuhoja voisi ehkäistä. Salolaisen mukaan tarvitaan sääntelyä ja sanktioita: ”Markkinatalous on hyvä renki, mutta huono isäntä. Jos eri talousmuotoja verrataan keskenään, markkinatalous on epäilemättä paras. Se hyödyntää resursseja tehokkaimmin. Mutta sillä ei ole riittävää kuria ja hallintaa. Markkinatalous vaatii kovan lainsäädännön, kovan hallinnan.” Luonnon riistäminen on tehnyt Salolaisesta pessimistin. ”Ihmiskunta on menossa kohti helvettiä, mutta tämä sukupolvi matkustaa sinne vielä ensimmäisessä luokassa.” Hän viittaa omaan sukupolveensa luksusikäluokkana. Synkät ajatukset eivät estä toimintaa. Salolainen toimii aktiivisesti ”luonnonsurman” saamiseksi kansainvälisen rikostuomioistuimen toimivaltaan. Sen halutaan tulevan tuomioistuimen viidenneksi rikosryhmäksi. Muita ovat esimerkiksi kansanmurhat ja sotarikokset. Jos hanke etenee, ainakin Brasilian siekailematon sademetsiä polttava presidentti saisi tuomion. ”Bolsonaro olisi jo telkien takana.” Pussaavat kuukkelit Ylläksellä. Naomi Klein. Ko uro sh Ke shir i.
12 • 2 / 2022 TEKSTI JARI TAMMINEN KUVA HÄIRIKÖT-PÄÄMAJA Metsätalouden tarpeet ja ilmastokriisi sekä metsien monimuotoisuudelle asetetut tavoitteet ovat jyrkästi ristiriidassa keskenään. Metsäteollisuudelle ongelmia lupailee myös se, että tulevaisuudessa metsänomistaja voi saada puusta paremman korvauksen jättämällä sen metsään. Metsä vai puupelto? VÄITE, ETTÄ PUUTA ON SUOMEN METSISSÄ ENNÄTYSPALJON, ON HARHAANJOHTAVA. M ETSÄTEOLLISUUS on ollut Suomessa kansallinen ylpeyden aihe ja se on nähty vaurauden takeena. Suomi on vihreän kullan maa. Metsäteollisuuden ympärille onkin rakentunut Suomessa ainutlaatuisen tiivis ryhmittymä eri alojen yrityksiä, niin sanottu metsäklusteri, jossa yritykset tekevät yhteistyötä ja täydentävät toisiaan. Kun esimerkiksi UPM lähti rakentamaan uutta tehdasta Uruguayhin, perässä seurasi muita kotimaisia firmoja. Mukana oli myös Ponsse, yksi maailman johtavista metsäkoneiden valmistajista, jonka koneet ovat elintärkeitä nykyiselle metsäteollisuudelle. Huipputehokkaiden harvesterien avulla metsä saadaan halki, poikki ja pinoon ennenäkemättömän tehokkaasti. Metsäluonto köyhtyy Tekniikan ohella meillä ylpeillään myös poikkeuksellisesta ja maailman huippua olevasta metsänhoidon ymmärryksestä. Helsingin yliopiston väitöskirjatutkija ja yksi monitieteellisen BIOS-tutkimusyksikön perustajista Antti Majava kuitenkin kyseenalaistaa suomalaisen metsäosaamisen. Hänen mukaansa metsätalous on usein heikosti kannattava ja sen vaikutus luonnon monimuotoisuudelle ja ilmastolle on järkyttävä. ”Kattavien selvitysten perusteella Suomen metsäluonnon yksipuolistumisesta ei ole mitään epäselvyyttä. Muutoksen suurin yksittäinen syy on metsätalous.” Toteutuneen kehityksen takana on määrätietoinen toiminta. ”Metsien hoitoa Suomessa ohjaa metsäteollisuuden tarve tietyn tyyppiselle puuraaka-aineelle. Se tarkoittaa kuusta ja mäntyä, ja kaikki muu on vähän tiellä.” Myös muut maankäyttöön liittyvät tekijät, kuten maatalous ja rakentaminen vaikuttavat luonnon monimuotoisuuteen, mutta merkittävästi vähemmän kuin avohakkuiden varaan rakennettu metsäteollisuus. Teollisuuden tarpeet ohjaavat Vaikka Suomi on äkkiseltään katsottuna isolta osin vehreän metsän peitossa, eivät kaikki vihreät alueet täytä kaikkien määritelmiä metsästä. ”Puupelto on ihan hyvä määritelmä silloin, kun metsässä pyritään tasaikäiseen yhden lajin kasvattamiseen”, Majava toteaa. Metsänhoito tarkoittaakin usein sitä, että aiemmin monilajisen metsän tilalle istutetaan pääteeli avohakkuiden jälkeen vain yhtä puulajia ja muut lajit poistetaan haittaamasta haluttua kasvua. Teollisuuden tarpeisiin tehokkaasti kasvatetussa metsässä voi olla tämän jälkeen vain joitakin kymmeniä prosentteja lajistosta, jota metsässä oli ennen hakkuita. Myös metsäteollisuuden väite, että puuta on Suomen metsissä ennätyspaljon, on harhaanjohtava. Suomen metsissä on kyllä nyt enemmän puuta kuin 1920-luvun alussa, jolloin valtion metsien inventointiohjelma aloitettiin. ”Tuolloin laajat alueet Suomesta oli hakattu paljaiksi ja metsien inventointi aloitettiin, jotta huolestuttavaa tilannetta voitaisiin seurata. Ilman puun teollista käyttöä meillä olisi puuta metsissä nykyiseen verrattuna moninkertainen määrä. Eroa voi hahmottaa vertailemalla kansallispuistojen ja talousmetsien puun määriä.” Elävä puu pian kaadettua arvokkaampi Nykyiset hakkuumäärät ovat myös taloudellisesti huteralla pohjalla. Antti Majavan työpöydälle BIOS-tutkimusyksikössä kuuluvat, metsien käyttöön ja energiaan liittyvät kysymykset, kietoutuvat toisiinsa. ”Jo nykyiset hakkuutasot ovat hidastaneet metsän kasvuvauhtia, mikä tulee vaikuttamaan Suomen päästötaseeseen.” Suomen hiilinielu on osoittautunut oletettua pienemmäksi ja hiilipäästöjen pitää vastaavasti kutistua. Mikäli tavoitteissa ei pysytä, täytyy Suomen ostaa päästöoikeuksia markkinoilta, mikä tulee kalliiksi. Tällä hetkellä maailmalla käydään kauppaa ilmakehään päästetystä hiilestä ja todennäköisesti pian myös ilmakehään päästämättä jätetylle hiilelle arvioidaan hinta. Tämä tulee vaikuttamaan koko metsäalaan. Ilmaan päästetyn hiilidioksiditonnin hinnan arvioidaan nousevan pian yli sataan euroon ja lähitulevaisuudessa jopa yli kahteensataan euroon. Hiilensidonnasta saatettaisiin maksaa saman verran. Hiilipäästöjen ohella myös monimuotoisuudelle – ja sen puutteelle – on tulossa hinta. EU:n uusi biodiversiteettistrategia on asettamassa valtioille merkittävästi suuremmat vaatimukset suojellun metsän pinta-alalle. Mikäli luonnon monimuotoisuutta ei kyetä suojelemaan, seuraa siitä pian myös rahallisia seuraamuksia. Vastaavasti metsiä suojeleville voi olla luvassa korvauksia. ”Hiilinielut ja monimuotoisuus tullaan arvottamaan korkeammalle tasolle kuin mitä teollisuus maksaa puuraaka-aineesta. Kansainväliset hiilimarkkinat olisivat valmiita maksamaan puusta enemmän silloin, kun se jätetään metsään. Samalla Maaja metsätaloustuottajien keskusliitto MTK vastustaa tätä kehitystä henkeen ja vereen maanomistajien etujen vastaisesti”, Majava toteaa. Suunnitelmat uusiksi Metsäteollisuuden eri toimijat ovat tehneet omia vähähiilikarttoja, mutta metsien kasvun riittävyyttä tai ympäristövaikutuksia ei ole luotettavasti arvioitu sen enempää alakohtaisesti kuin alojen välilläkään. Majavan mukaan teollisuuden yhteenlasketut suunnitelmat edellyttäisivät vähintään 150 miljoonan kuution hakkuita vuodessa, kun metsissä kasvaa korkeintaan sata miljoonaa kuutiota puuta. Tarpeiden ja todellisuuden välistä kuilua on paikattu tuomalla puuta erityisesti Venäjältä, mitä ei voi pitää millään mittarilla tarkasteltuna kestävänä ratkaisuna. Vastuu metsien käytön tulevaisuudesta ei kuitenkaan lepää yksin yritysten harteilla. Valtio on Suomen suurin maanomistaja. ”Uudet vaatimukset metsien suojelusta astuvat pian voimaan, eikä Suomella ole strategiaa uudelle tilanteelle.” Majavan mukaan valtion metsiä hallinnoiva Metsähallitus voisi ottaa keskeisen roolin monimuotoisuustavoitteiden toteuttamisessa, koska sen omistuksesta löytyy suojelun kannalta arvokkaita vanhoja metsiä. Se, että Metsähallitus ei tätä tee on seurausta siitä, sen omistama Metsä talous oy on hämmentävällä tavalla vapautettu muita toimialoja koskevasta ympäristövaikutusten arvioinnista ja viranomaisvalvonnasta. ”Sen toimintakulttuuri on vääristynyttä, eikä toiminta oikeasti hyödynnä ketään – edes Metsätalous oy:tä. Mikäli Suomi ei pääse monimuotoisuustavoitteisiinsa, niin on odotettavissa valtavia sakkoja.” Pois puun energiankäytöstä Nykyään noin puolet hakatusta puusta poltetaan energiaksi osana metsäteollisuuden prosesseja, ja tämän lisäksi merkittävä osa puusta päätyy poltettavaksi muutaman vuoden sisällä. Polttaminen on tehottomin tapa hyödyntää puuraaka-aine ja Majavan mukaan puun energiakäytöstä tulisikin luopua ensi tilassa. ”Mikäli puun polttaminen loppuisi ja raaka-aine hyödynnettäisiin lopputuotteisiin, säästettäisiin jo puolet hakatusta metsästä. Metsäteollisuuden pitää tehostaa toimintaansa kuten muidenkin alojen.” Antti Majava pitää äärimmäisen tärkeänä sitä, että mietimme perustavalla tavalla uusiksi tapaamme tarkastella metsiä. Majavalla on esittää summittainen ehdotus oikeammasta linjasta: ”Jos mietimme, kuinka tuottaa raakaainetta teollisuudella samalla monimuotoisuutta suojellen, voisi meillä olla yksi kolmasosa suojeltua metsää, kolmasosa eri ikäistä ja avohakkuutonta metsää ja sitten kolmasosa puupeltoja eli maksimaalisen tehokkaasti teollisuuden tarpeita palvelevaa metsää.” Mikäli puun polttaminen lopetettaisiin, ei tämä edes olisi täysin utopistinen tavoite. Antti Majavan isännöimä, BIOS:in Metsäsektorin ekologinen siirtymä -podcast mm. Soundcloudissa ja Spotifyssa.
To im itu kse llis ta ain eis toa To im itu kse llis ta ain eis toa To im itu kse llis ta ain eis toa Scorpion Stryker 6000SUX Scorpion Stryker 6000SUX
Hae 1.4. mennessä! www.snellman-korkeakoulu.fi Valitse oma polkusi Steinerkasvatus Taidekasvatus Itsekasvatus Steinerpedagogista opettajankoulutusta ja taidekoulutusta -kuvataide -sarjakuva /animaatio -valokuva -avoin yliopisto -lyhytkurssit LIMINGAN TAIDEKOULU p. 08 51 4 5700 limingantaidekoulu.fi -kuvataide -sarjakuva /animaatio -valokuva -avoin yliopisto -lyhytkurssit LIMINGAN TAIDEKOULU p. 08 51 4 5700 limingantaidekoulu.fi puh. 044-726 5030 tai toimisto@limingantaidekoulu.fi www.limingantaidekoulu.fi ? Kuvataidelinja ? Vapaalinja ? Sarjakuva / animaatiolinja ? Teatterilinja ? UUSI: Kesälukukausi 6.6.-29.7.2022 (Hyvinvointitaide) Avoin yliopisto Kurssit Lukuvuosi 15.8.2022–26.5.2023: Eirassa onnistut. Eiran aikuislukiossa kuka vain voi onnistua. EIRA KUULUU KAIKILLE. EIRA.FI Eiran aikuislukiossa suoritat lukion tai peruskoulun, korotat arvosanojasi tai opiskelet yksittäisiä kursseja mielenkiintosi ja tarpeesi mukaan. Lukio eira.fi/lukioon Peruskoulu eira.fi/peruskouluun LUVA eira.fi/ eira.fi/luva Suomen kurssit eira.fi/finnishcourses Tutustu tarjontaamme: Jari Tamminen NAUTI TYHJYYDESTÄ JYMYSUOSITUT VASTAMAINOKSET VÄRIKUVINA 25 € SIS. POSTIKULUT Tilaukset kauppa.voima.fi , tilaukset@voima.fi tai 044 238 5109
Ole realisti, vaadi mahdottomia. Viimeiset vuodet olemme joutuneet elämään kahden hullun, valehtelevan suurvaltajohtajan vainoharhaisessa vaihtoehtotodellisuudessa. Valheiden ja propagandan ulostus on johtanut kauheaan tilanteeseen, suurvallan täysi voimaiseen mielipuoliseen hyökkäyssotaan Euroopassa. On viimeinen aika havahtua vapaan, kriittisen ja tutkivan journalismin puolesta. On viimeinen aika havahtua puolustamaan perusteltua painettua sanaa, faktapohjaista kriittistä tietokirjallisuutta ja avarakatseista kauneutta tavoittelevaa fiktiota. Kaiken internetin tarjoaman minähöpötyksen ja pseudo tiedon yli. Siksi meillä on Rosebud, siksi meillä on Sivullinen. Hyvin suuren valikoiman kirjakauppa täynnä tietoa ja kaunoa. Luke Hardingista Anne Appelbaumiin, Jared Diamondiin ja Naomi Kleiniin. Svetlana Aleksijevitsista Andrei Kurkoviin, Tolstoihin, Dostojevskiin ja Camusiin. Käy taisteluun vapaan maailman puolesta. Kulje kirjojen maailmaan, ympäristöön, jossa sana, kynä ja paperi muuttuvat aseiksi. Uudistunut Rosebud Citycenter Makkaratalossa * Tiedekulma Yliopistolla * Mariankadun korttelikauppa * Kuopion Rosebud Kauppahallissa Kaisaniemenkatu 5 Kaisa-talo Helsinki Rosebud onnittelee kirjailija Heikki Hiilamoa ja kirjailija Sirpa Kähköstä ansaitusta Suomen Kulttuurirahaston huomionosoituksesta. Oivaltavia näkökulmia maailmaan Astrologiaa epäilijöille JANICA BRANDER Kiehtova ja innostava kirja todistaa, että tiede ja tähtimerkit voivat mahtua samaan maailman kuvaan. LIKE 24 95 Tarot Korttien viisaus TERO GOLDENHILL Kansainvälisesti tunnetun tarot-opettajan selkeä ja inspiroiva opas johdattaa askel askeleelta 78 viisaan ystävän seuraan. LIKE 24 95 Maailma ilman pimeää Kuinka valosaaste uhkaa luonnon tasapainoa JOHAN EKLÖF Maailmalla suurta huomiota herättänyt lepakkotutkijan teos pimeydestä ja sen paranta vasta voimasta. ATENA 27 95 Va lik oi m a va ih te le e m yy m äl öi ttä in . Ta rk is ta m yy m äl äk oh ta in en sa at av uu s Su om al ai ne n. co m is ta .
16 • 10 / 2021 TEKSTI JA KUVA SISLI PIISILÄ Itä-Lapissa sijaitseva Sokli on Suomen pitkäikäisin kaivoshanke. Miltä tuntuu, kun kotiseudulle ajetaan yli puoli vuosisataa kaivosta? Elämää kaivoshankkeen varj?ossa V IIMEINEN isompi kylä on Savukoski. Sieltä on vielä vajaan tunnin ajo kapeaa soratietä Tulppioon, jossa Sokli sijaitsee. Asutus harvenee ja tie kulkee yhä syvemmälle kairaan, se sukeltaa välillä syviin notkoihin ja kohoaa taas vaaran laelle. Tiellä tulee useammin vastaan poroja kuin ihmisiä. Taivaalla liitää korppi, kairanvartija. Voisi ajatella, että juuri tällaisissa paikoissa kaivoisten kuuluisi sijaita. Kaukana asutuksesta ihmisiä häiritsemästä – ja paljoa tätä kauemmas ei Venäjän rajaa ylittämättä pääsekään. Tulppio ei kuitenkaan ole mikä tahansa syrjäinen läntti. Sen pohjoispuolella, Urho Kekkosen kansallispuistossa, virtaa vaeltajien ja kalastajien rakastama ylväs Nuorttijoki. Eteläpuolella on tiukasti suojeltu Värriön luonnonpuisto ja Tuntsan erämaa. Alueella on lisäksi joukko pienempiä luonnonsuojelualueita. Kaivospiirin läpi kulkee historiallinen UKK-reitti, ja näiltä nurkilta saa alkunsa myös Suomen pisin joki, Kemijoki. Jos Soklista ei olisi löytynyt suurta fosfaattiesiintymää, se olisi todennäköisesti osa Urho Kekkosen kansallispuistoa, joka perustettiin vuonna 1983. Mutta silloin kaivos oli jo vireillä. Vihreä siirtymä ei ole kovin vihreä Uusimman suunnitelman mukaan Soklista voitaisiin louhia fosfaatin lisäksi harvinaisia maametalleja, raakaaineita ”vihreään” siirtymään. Valtion PAIKALLISIA JA LUONNONSUOJELIJOITA YRITETÄÄN KEINOTEKOISESTI EROTELLA. ja kaivosteollisuuden visioissa kansalaisten akkuihin tarvittavat mineraalit kaivetaan jatkossa eettisesti ja ekologisesti Suomen luonnosta. Kaikki eivät ole samaa mieltä toiminnan eettisyydestä saati ekologisuudestakaan. Kaivosbuumin pelätään entisestään vauhdittavan luontokatoa eikä malmien havittelun eettisyyttä kyseenalaisteta ylipäätään. Mutta kaivosteollisuuden propaganda puree: jos minulla on puhelin kädessäni, täytyy Suomen Lapissa olla kaivos joka kulmalla. Tosiasiassa kaivokset Lapissa eivät poista kaivoksia Kongosta, ei ole "eettisempää" vaihtoehtoa. Lopputuloksena on enemmän kaivoksia, enemmän tuhottua luontoa ja enemmän tuhottuja vesistöjä. Kaivosten tarjoamat työpaikat 10–20 vuoden ajaksi tuntuvat isolta hinnalta ikuisesti tuhotuista alueista. Matkailu ja kaivokset eivät viihdy samoilla seuduilla, joten työpaikkoja myös menetetään. Kyynisempi voisi puhua jopa pikavipistä syrjäseutujen kunnille. Kemiralta Yaralle, Yaralta valtiolle Korppi raakkuu syvällä kairassa. Täällä on kulkenut läpi elämänsä myös Leena Pyhäjärvi, Kemin-Sompion paliskunnan poromies ja pitkän linjan luonnonsuojelija. Maametallien kaivamisesta fosfaatin rinnalla Pyhäjärvellä on selkeä näkemys. ”Ei se mitään muuttaisi, mitä sieltä louhitaan. Soklin malmio sisältää uraania ja toriumia ja niin myös ne osat, joista näitä harvinaisia maametalleja suunnitellaan louhittavan.” Soklin kaivoshanke kaikkine tutkimuksineen on samaa ikäluokkaa Pyhäjärven kanssa. Lähtölaukauksen kaivoshanke sai vuonna 1967. Seuraava vuosikymmen alueella tehtiin kiivaasti mittauksia, ja rakennetulle pienkonelentokentälle lennätettiin tuloksia ihmettelemään etelän herroja ministereitä myöten. 1980-luvulla fosfaatin markkinahinnan romahdus tyrehdytti kaivoshankkeen. Soklin luonto pelastui hetkellisesti. Sen jälkeen Soklin omistajat
2 / 2022 • 17 Elämää kaivoshankkeen varj?ossa ovat vaihtuneet moneen kertaan, kuin myös pitkäaikaisimman omistajan, Kemiran, nimi. Sitten Kemirakin myytiin norjalaiselle yhtiölle, Yaralle, joka taas myi vuoden 2020 lopussa Soklin valtion omistamalle Suomen Malmijalostus Oy:lle. Suunnitelmissa malmit milloin kuljetettaisiin radalla, tunnelissa, tai rekkakuljetuksin, ehkä Venäjälle, tai ehkä sittenkin Suomeen, tai ehkä sittenkin radalla. Mutta yksi asia ei ole muuttunut. Kaivosta ajetaan kuin käärmettä pyssyyn. ”Tämä on tämmöinen hiivatin noidan kehä, josta puikahdetaan taas alkuun. Pelko, että jotakin tosi pahaa vielä tapahtuu meidän elinaikana, se on ollut pelkona koko iän. Kaivoksen paperit ovat vaan kiertäneet yritykseltä toiselle, ei siinä ole meitä kuunneltu”, Pyhäjärvi toteaa. Hän selaa kahta paksua kansiota papereita, pari ohuempaa lojuu vieressä. Tutkimuksia, valituksia ja lehtileikkeitä on kertynyt vuosikymmenten varrelta. Otsikot vilisevät eri vuosilta, adressit, mielenosoitukset, oikeusprosessit. Yhden kansion välistä tipahtaa Lapin Kansan lehtileike vuodelta 2010. Siinä kerrotaan poromiesten ja luonnonsuojelijoiden yhteisestä junamatkasta Helsinkiin osoittamaan mieltä Soklia vastaan. KAIVOKSET LAPISSA EIVÄT POISTA KAIVOKSIA KONGOSTA. paikallisista asukkaista. Sen poroja laidunnetaan yhä luonnonlaitumilla laidunkierron mukaan. Soklin kaivospiirin alueella sijaitsevat myös paliskunnan tärkeimmät vasomisalueet, Sotajoen-Jänesaavan aikaisin keväällä sulavat jokilaaksot. ”Kun vaadin [naarasporo] pääsee vasomaan sulalle maalle, se parantaa merkittävästi vasan henkiinjäämismahdollisuuksia”, Pyhäjärvi avaa alueen merkitystä poronhoidolle. Poronhoitoa tuntematon voisi ajatella, että aluemenetys ratkeaisi parilla aidalla. Poro voi kuitenkin tutkitusti väistää teollista toimintaa yli kymmenen kilometrin päähän. ”Kaivosyhtiöt näkevät, että menetykset ovat yhtä kuin kaivospiirin alue, mutta sehän on vain murto-osa menetetyistä alueista. Porojen välttämiskäyttäytyminen koskee paljon laajempaa aluetta, kaikkea mihin tulee valo-, pölyja melusaastetta tuottavaa toimintaa ja uutta infraa.” Laidunkierron häiriintyminen ja laidunmaiden pieneneminen voivat aiheuttaa jäkälikköjen kulumista. Sillä on suorat vaikutukset poronhoitoon. ”Poronhoito joutuu aina väistämään muiden rahakkaampien elinkeinojen tieltä. Kun luonnonlaidunten kantokyky heikkenee, on poromäärää vähennettävä. Silloin toimeentulo heikkenee meiltä kaikilta.” Noidanlukot, lettorikot ja vanhat koivut Pyhäjärvi itse kiintyi Tulppioon jo lapsuudessaan. ”Kävimme jo penikkana kesäisin siellä, onhan sen rehevä luonto kuin muusta maailmasta. Vanhoja luonnontilaisia koivikoita, jotka ovat näin pohjoisessa jo aarre itsessään. Sitten on vielä näitä kummallisuuksia, kuten satoja vuosia vanhoja jalustakoivuja ja tunturikoivikoita, jotka tunturin sijaan kasvavat Soklissa alavalla maalla.” Pyhäjärvi kertoo isänsä muistuttaneen aina, että kauneudella on kääntöpuolensa. ”Oikeastaan koko ikämme meitä on valmisteltu tähän taisteluun, joka on nyt meneillään. Ja siinä taistelussa varmasti se kaikista tärkein ase on, että meillä on siellä kansainvälisesti ainutlaatuinen luontotyyppi, Soklin ahot.” Pyhäjärvi on yksi valittajista Soklin oikeusprosessissa, joka ratkennee näinä päivinä korkeimmassa hallintooikeudessa. Hän on tutkinut Soklin alueen kasvillisuutta niin yksin kuin lastensa ja lastenlastensa kanssa, järjestänyt Sokliin kartoittajien ja luonnonsuojelijoiden retkiä, ja kirjoittanut loputtomia sivumääriä alueesta. Soklin ahot -luontotyyppi ja alueen moninaisen luonnon lajirikkaus nousevat toistuvasti esille Leenan puheessa. ”Kiinnostuin kasveista saatuani ensimmäiseksi äitienpäivälahjaksi Otavan kasvioppaan. Siitä sitten vähitellen aloin opiskella kasveja, mutta suuri herääminen tapahtui Soklissa, nähdessäni, kuinka siellä on kaikkea mahdollista ja ihmeellistä. Kuten noidanlukot, joita en ollut aiemmin nähnyt koskaan, tai valtavat lettorikkomeret Sokliaavalla heinäkuun lopulla. Oikeastaan voi sanoa, että odotan kesää vain rakkaiden kasvien näkemiseksi.” Puoli vuosisataa on pitkä aika epävarmuutta, yli puolet ihmisiästä. Jos kaivoksen varjo ei olisi langennut Tulppion ylle, millainen alue olisi nyt? Jaettaisiinko Soklin luonnosta lumoutuneita kertomuksia somen vaellusryhmissä? Matkaisivatko lintubongarit sinne keväisin ihailemaan suo kukkoja? Savukoskella on alettu haaveilla toisenlaisesta tulevaisuudesta. Ehkä vielä on toivoa. Ainakin on oltava haaveita. Kirjoittaja toimii Suomen luonnonsuojeluliiton Sodankylän–Savukosken paikallisyhdistyksen puheenjohtajana. Leena kuvaamassa Soklissa kesäaikaan. Leena kerää poronvasojen syömiä kerppuja aitauksesta. Kerput tehdään nuorista koivuista kesäisin, ja toimivat vain täydentävänä ravintona. ”Paikallisia ja luonnonsuojelijoita yritetään keinotekoisesti erotella, koska kun yhdistämme voimamme siitä on joillekin hankaluutta. Kotona meidät kasvatettiin suojelemaan luontoa. Koska luonto antaa meille elannon, niin meidän on pidettävä siitä huolta.” ”Poronhoito joutuu aina väistämään” Nykyinen kaivoshanke alkoi 2007. Paliskunnan ensimmäinen valitus on päivätty vuodelle 2008. Siinä pääosassa ovat luonnonlaitumet, jotka ovat Kemin-Sompion paliskunnalle elintärkeä kysymys. Paliskunta on Suomen suurin ja työllistää yli viidenneksen
LAHJOITA 20€ lähettämällä tekstiviesti 20 IKIMETSÄ numeroon 16588 tai osallistu verkossa: hakattumetsa.fi Keräyksen tuotoilla Luonnonperintösäätiö hankkii uhanalaisia metsiä ja takaa niille pysyvän rauhoituksen Hakattu metsä ei vastaa -keräys on voimassa vuoden 2022 loppuun saakka Luonnonperintösäätiön keräyslupa RA/2020/921 HAKATTUMETSA.FI LAHJOITA KERÄYKSEEN IKIMETSIEN PELASTAMISEKSI NYT HAKATTU METSÄ EI VASTAA
2 / 2022 • 19 TEKSTI MIKKO NISKASAARI KUVAT CHRISTA GRANROTH / LUONTO-LIITON SUSIRYHMÄ Kiista suden mahtumisesta Euroopan harvaan asutuimpaan maahan on kovin suomalainen ilmiö. Lopulta siinä on kysymys vain metsästyskoirista. Suden pelko ei ole viisauden alku E NSIMMÄINEN SUSI 150 vuoteen asettui asumaan Saksaan vuonna 2000, Saksin osavaltioon, lähelle Puolan rajaa. Rajan takaa ne luultavasti olivat tulleetkin. Susi ei palannut Saksaan sattumalta. Sudet hävitettiin noin sata vuotta sitten lähes sukupuuttoon suuresta osasta nykyisen EU:n aluetta. Lopulta 1970-luvulla EU:ssa herättiin sudensuojeluun. Vuonna 1992 tuli voimaan EU:n luontodirektiivi, joka korotti uhanalaisen suden tiukasti suojellun lajin asemaan. Saksiin asettunut susipari siis toimi kuten EU:ssa oli yksissä tuumin toivottu. Nyt Saksassa arvioidaan olevan jo 300 sutta, saman verran kuin Suomessa. Pitkin Eurooppaa susi on palannut tai palaamassa vanhoille metsästysmaille, ja EU:n sudensuojelua onkin verrattu siihen, mitä tehtiin merikotkalle. Yksi susipolitiikan menestystarina on Italia. Suomessa on suhteellisen vähän susia Apenniinien vuorilla piileskeli vain noin 100 sutta 1970-luvulla, jolloin niitä herättiin suojelemaan. Yleisön lämmittelyssä suojelun puolelle auttoi Italian tarinaperinne, jossa susi nähdään jalona eläimenä, joka muinoin imetti Romuluksen ja Remuksen, Rooman perustajat. Susi rauhoitettiin, joskaan salametsästystä ei ole koskaan saatu kokonaan kitketyksi pois. Italiassa salametsästykseen ei kuitenkaan vastata lisäämällä laillista metsästystä kuten Suomessa, vaan susi on aina rauhoitettu. Italiassa arvioidaan olevan jopa 1 500 sutta. Siis hieman Suomea pienemmässä maassa, jossa on ihmisiä yli kymmenen kertaa enemmän. Italiassa on 196 ihmistä neliökilometrillä, Suomessa 16. Romania on pinta-alaltaan kaksi kolmasosaa Suomesta, asukkaita on liki neljä kertaa enemmän, 80 per neliökilometri. Samalla se on noin 2 500 sudellaan EU:n johtava susivalta yhdessä Espanjan kanssa. EU:ssa on kymmenkunta maata, jossa susia on absoluuttisesti enemmän kuin Suomessa. Suhteutettuna pinta-alaan Suomen susikannan pienuus näkyy vielä räikeämmin. Silti täkäläisen susikeskustelun tavallisimpia sloganeja on ”EU haluaa tehdä Suomesta EU:n susireservaatin”. EU:n harvaan asutuimmassa maassa ihmiset valittavat, ettei ”suden paikka ole täällä, vaan erämaassa”. Kysymykseen, miksi sudet mahtuvat Italiaan, Romaniaan ja moniin muihin ihmisiä viliseviin maihin, tulee säännönmukaisesti vastaukseksi ”siellä on vuoristoa”. Apenniinit ja Karpaatit eivät kuitenkaan ole mitään Himalajan K2-maisemaa – eivätkä sellaisessa pystyisi elämään myöskään sudet. Euroopan vuoristoseuduilla asuu ihmisiä, viljellen maata ja kasvattaen karjaa. Vuoden alkajaisiksi hämmästeltiin Kuhmon Saunajärvelle annettua lupaa tappaa kokonainen susilauma. Paikallisessa keskustelussa toistui tuttu teema, että susi ei kuulu ihmisten ilmoille, vaan jonnekin kaukaisiin selkosiin. Kuhmo on iso pitäjä. Sen pinta-ala on 5 456 neliökilometriä, reilusti yli puolet Uudenmaan maakunnasta. Pitäjässä on 7 900 asukasta, joista 5 400 kunnan keskustaajamassa. Loput 2 500 kuhmolaista asuttavat 5 400
20 • 2 / 2022 neliö kilometriä, joilla asukastiheys on alle 0,5 neliökilometrille. Tällaista seutua on myös Saunajärvi, lupa lauman hävittämiseen annettiin. Missä muualla Euroopassa on noin laajoja, noin harvaan asuttuja alueita? Oikea vastaus on Lappi. Se on kuitenkin poronhoitoaluetta, jolla susi on aina henkipatto. Citysusi ilahdutti Helsingissä Kevättalvella 2021 Helsingissä juoksenteli susi. Suomen maakunnissa kirjoiteltiin vahingoniloisesti, kuinka helsinkiläiset ovat nyt paniikissa, ”ja se on niille ihan oikein”. Väärin meni. Susipaniikki oli siellä missä aina ennenkin: syvällä maaseudulla. Varmaan Helsingissäkin joku pelkäsi, mutta pääosin ihmiset suhtautuivat suteen hyväntuulisesti ja uteliaasti. Emme tiedä, miten olisi reagoitu, jos citysusi olisi napannut jonkun irti juoksentelevan koiran, mutta valistunut arvaus on, että sen jälkeen koirat olisi pidetty tiukemmin kiinni. Susipelolle antaa vertailukohteen karhu. Maksimissaan 50-kiloisen ja yleensä karhua pienemmän suden kanssa aikuinen ihminen voisi tapella menestyksellä vaikka paljain käsin. Jos vyöllä on puukko, kuten metsänkulkijalla usein on, sudelle käy huonosti. Sen sijaan 100–300-kiloisen karhun kanssa painia lyövä ihminen jää varmuudella toiseksi, siinä ei ole sanan sijaa. Silti ihmiset eivät yleisesti pelkää 2 000 metsissämme möyrivää karhua. Karhuun suhtaudutaan kunnioituksella ja valppaudella, mutta karhun takia eivät marjareissut jää tekemättä. Sen sijaan lehtien yleisönosastot ja sosiaalisen median tilit täyttyvät 300 suden herättämästä pelosta. Susi on tappanut Suomessa ihmisen viimeksi 140 vuotta sitten, mutta se tieto ei paina. Kotikoirien tiedetään aiheuttaneen ainakin 21 ihmisen kuoleman vuoden 1998 jälkeen, mutta sekään ei tunnu susipelkoisia kiinnostavan. Jotain outoa tässä on. Susipelko on vain tekosyy ”Suden pelkääminen on tekosyy. Tietysti aina joku pelkää oikeastikin, varsinkin kun pelkoa lietsotaan, mutta yleisesti ottaen pelosta puhuminen on tekosyy”, sanoo Jorma Seppä nen, 68, metsästäjä ja luontoharrastaja Suomussalmen Näljängän korvessa, kaukana susirajan takana ja poronhoitoalueella. ”Kysymys on metsästyskoirista, ja erityisesti hirvenmetsästyksessä käytetyistä koirista. Tätä ei aina kehdata sanoa, ja sitten selitetään suden vastustamisen syyksi, että joku pelkää.” ”Hirviä metsästettiin ennen ajometsästyksellä, jossa miesketju ajaa hirviä eteenpäin, mutta nykyään hirvestys tapahtuu pääosin koirilla. Koiralla on tutkapanta, ja hirvestäjät seuraavat tabletillaan sen liikkeitä. Sitten toisinaan susi nappaa koiran.” Sudet tappavat vuosittain muutaman kymmenen koiraa. Liikenne tappaa monin verroin enemmän, mutta vain susien tekemät tapot nostattavat tunteita; ne koetaan suureksi vääryydeksi. Tämä on mielenkiintoinen moraalinen kysymys. Ihminen lähettää koiran metsään, jotta se ajaa sieltä esille riistaa ihmisen tapettavaksi. Toisinaan riista tappaa koiran. Missä kohtaa tapahtuu vääryys? Toiseksi suden suojelun kannalta ongelmalliseksi kohdaksi Seppänen nimeää poronhoitoalueen, joka kattaa pohjoisimman Suomen, yli kolmanneksen maasta. Alueella on EU:n luonto direktiiville oma tulkintansa: poikkeusluvat sudenkaatoon myönnetään herkästi, jos susi on tappanut poroja. Siksi kolmannesosassa Suomea ei susia juurikaan ole. ”Poronhoito on näillä eteläisimmillä alueilla pelkkä harrastus. Meillä Suomussalmella on ehkä kolme ihmistä, joille sen voi sanoa olevan ammatti. Muut ovat harrastajia. Poronhoitoalueen raja voitaisiin nostaa reilusti pohjoisemmaksi, mieluiten Lapin maakunnan pohjoisosaan, jossa se on erityisesti saamelaisille elinkeino. Silloin olisi susilla runsaasti elintilaa, harvaan asuttuja metsiä, missä saalistaa.” Myös Pohjois-Karjalan syvällä maaseudulla susikeskustelua tarkkaileva ympäristöpolitiikan professori ja kylätutkija Pertti Rannikko kytkee susi ongelman koiriin. Hänen elinpiirissään sudet alkoivat runsastua 1990-luvulla niin, että ne aiheuttivat jo vahinkoja ja herättivät pelkoa. ”Lapset eivät susia ja karhuja vielä tuohon aikaan pelänneet. Muutenkaan en muista, että kylässämme olisi vielä käyty kovin laajaa ja kiivasta susi poliittista keskustelua. Lapset alkoivat huolestua susista vuosituhannen vaihteessa, kun perheeseemme hankittiin koira.” ”Syksystä 2003 tuli käännekohta asuinympäristöni suhtautumisessa susiin. Silloin susista tuli keskeinen yhteiskunnallinen keskustelunaihe niin kylässämme kuin lähialueella laajemminkin. Naapurikunnan paikallislehti kertoi syyskuun aikana useista susivahingoista. Parin viikon aikana sudet tappoivat ainakin viisi koiraa ja kaksi vasikkaa sekä haavoittivat yhtä koiraa ja vasikkaa.” Salametsästystä peitellään Suomen susipolitiikka ei ole ollut menestystarina. Susikanta nousi vuosituhannen alkuvuosina yli 200 yksilön, mutta se on romahdellut ajoittain. Vuonna 1996 eli vuosi sen jälkeen, kun Suomi oli liittynyt EU:n jäseneksi ja yhteisön luontodirektiivi oli tullut suden suojaksi, susikanta oli suurempi kuin vuonna 2013, jolloin susia oli vain 120. Romahdukset on aiheuttanut salametsästys, joka yhä on suden yleisin kuolinsyy Suomessa. Tällä rikollisuudella on ollut yhteisössä suosijansa. Pertti Rannikko siteeraa pohjoiskarjalaista tietolähdettään: ”Riston mukaan paikallisista poliiseista ja rajamiehistä monet metsästävät ja ovat lisäksi sukulaisja muiden suhteidensa vuoksi kytköksissä mahdollisiin salametsästäjiin, joten he eivät mielellään puutu koko ilmiöön. Tieto alueen erityisvalvonnasta vuotaa nopeasti myös salametsästäjille.” Poliisin ja salametsästäjien yhteisymmärryksestä tuli aikoinaan näyttöä myös Kainuusta, jossa poliisi kieltäytyi tutkimasta näitä rikoksia. ITALIASSA ARVIOIDAAN OLEVAN JOPA 1500 SUTTA. Pe rtt i Sa lo lai ne n Karhu ja sudet Kuhmossa.
Susi – uuden aluepolitiikan airut? A LOITTAESSANI VUONNA 1995 Luonto-Liiton pääsihteerinä minulla oli etukäteen selvä kuva siitä, miten tabu asia Suomessa on vanhojen metsien suojelu. Sen sijaan susia koskevassa vastakkaisasettelussa sain molskahtaa suoraan syvään päätyyn. Jo pilottivuonna järjestimme susiseminaarin Ilomantsissa sijaitsevalla Mekrijärven tutkimusasemalla. Luonnonsuojelijoiden, biologien ja toimittajien ohella paikalla oli sidosryhmiä metsästäjistä poroisäntiin. Järjestäjinä painotimme, miten lisääntymisen kannalta haavoittuva susikanta meillä on, ja kuinka Suomessa suden ei tiedetä vahingoittaneen ihmistä vuoden 1882 jälkeen. Tärkeä viesti liittyi myös kaatolupien kohdentamiseen: jos susien metsästys kohdennetaan laumojen johtajayksilöihin, seurauksena on jopa enemmän kotieläinvahinkoja. Tämä siksi, että laumoista eksyneet yksinäiset sudet eivät pysty saalistamaan ja hakeutuvat nälissään ihmisten ilmoille. Välillä kiivaaksi äityneen keskustelun tauolla törmäsin pihalla piippuaan polttelevaan isäntään. Havukka-ahon ajattelijan elkein hän kertoi, miten näillä rajaseuduilla ei oikeasti susia pelätä. Sen sijaan ongelma on, että kylillä on harmaata ja ankeaa ilman hirvipeijaisia. Ylimetsästyksen takia hirvikannat ovat huvenneet, ja susi syö samasta kuormasta. Niinpä nyt kun luontoväki vaatii, ettei susia ei aa ampua, paikalliset eivät ajattele niinkään sitä eläintä, vaan sitä, että tänne tullaan muualta kieltämään ilonpito. Ymmärsin, että kun luonnonsuojelu ja talonpoikaisen itsemäärämisoikeuden perinne ajavat nokkakolariin, siinä käy sudelle helposti niin kuin piirroselokuvan Kelju K. Kojootille. PARI VUOTTA MYÖHEMMIN järjestetyn Luonto-Liitto hiihtää susien kanssa -kiertueen kohdalla yritin soveltaa saamaani oppia käytöntöön. PohjoisKarjalan susisaloilla hiihtävien nuorten toivottiin saavan aikaan paikallisesti myönteistä huomiota sekä luontoharrastamiselle että suden suojelulle. Mediakärkenämme oli, että susien kotieläimille aiheuttamaa uhkaa pitäisi kompensoida ”uuden ajan peijaisrahalla” siten, että alueella, jolla syntyy uusi uusi pesue, valtio tarjoaisi kylätoimikunnille palkintorahaa juhlien järjestämiseen. Samalla puhuimme myös susien siirtoistutuksista niin, että susista koituva rasitetta voitaisi jakaa alueellisesti tasapuolisemmin. Vanhoja barrikadeja ylittävä näkökulma meni hyvin läpi Hesarin ohella Pohjois-Karjalan paikallislehdissä ja -radioissa. Ilomantsin kunnantalolla yhdessä paikallispäättäjien kanssa pidettyyn tiedotustilaisuuteen ilmestyivät myös Yleisradion ja MTV:n pääuutislähetysten toimittajat ja kamerat. Mediahärdellin laannuttua yksi kunnanhallituksen vaikuttajaisännistä veti minut kunnantalon taakse ja purki järkyttyneenä sydäntään. Hän kysyi ymmärränkö, miltä taantuvassa pikkukunnassa tuntuu, kun talous on rapakunnossa, työpaikat kortilla ja nuorten näköalat mustia? Ja kun tähän hätään ei saa millään valtion huomiota? Ja sitten kun etelästä tulevat luontonuoret suojelemaan susia, tämän takia paikalle raahautuvat kaikki televisiokameratkin? Vaikka tiesin olevani oikealla asialla, tällainen vilpitön avautuminen aiheutti piston sydämessäni. ENTÄ MIKÄ ON tarinan opetus? Kansanvälisten tutkimusten mukaan petoja on vaikea suojella ilman paikallisten ihmisten tukea. Siksi jos haluamme suojella Suomen luontoon olennaisesti kuuluvaa sutta, olisi tärkeää liittää suojeluun myös alueiden yhteisöllisyyttä tukevia toimenpiteitä. Olivat ne sitten susiin sidottua tutkimusta, matkailua tai vaikka niitä kyläjuhlia. Suomessa aluepolitiikkaa perinteisesti tehdään enemmän tai vähemmän tarpeettomia siltarumpuja ja autoteitä rakentamalla. Miksei mieluummin yhteisen luonnon puolesta? TUOMAS RANTANEN Kirjoittaja on Voima-lehden kustantaja ja helsinkiläinen vihreä kuntapäättäjä. Salametsästystä puolustamassa on tavattu myös samoja ihmisiä, jotka julistavat terrorismiksi Helsingin Mannerheimintien tukkimisen Elo kapinan mielenosoituksella. Toisaalta poliisi on myös iskenyt voimalla salametsästykseen. Käännekohteena voi pitää Perhossa isolla porukalla vuonna 2013 toteutetun laittoman susipyynnin paljastumista ja päätymistä tuomiolle. Viime joulukuussa Pohjois-Karjalan käräjäoikeudessa tuomittiin mies yrityksistä tappaa susia myrkyillä. Vuoden alussa sama käräjäoikeus vangitsi neljä henkilöä epäiltynä suden salametsästyksestä. Tutkinnan tehostamista on auttanut suden laittoman tappamisen määrittäminen törkeäksi metsästysrikokseksi vuonna 2011. Suojelurahaa susipentueista Suden suojelua ja ihmisten valituksia on yritetty sovitella yhteen sallimalla suden pyynti. Sen toivottiin vähentävän salametsästystä, mutta lailliset kaadot ovat tulleet laittomien päälle. Vuonna 2007 EU-tuomioistuin tuomitsi Suomen syylliseksi valikoimattomaan suden metsästykseen. Kuhmon Sauna järven lauman likvidointi olisi saattanut johtaa samaan, ellei hallintooikeus olisi estänyt pyyntiä. Tutkijoiden mielestä ”suden status on avain susipolitiikan toimivuuteen”. Jälleen voisi vertailla karhuun. Se on arvokas riistaeläin, jonka pyytäminen on vuosittain sallittua, tiukasti valvotun kiintiön puitteissa. Karhun salakaataja anastaa oikeudetta yhteisestä potista, eikä sellaista katsota läpi sormien. Tosin karhu on arvokas, koska se syödään. Sutta ei syö kukaan, vain turkis voidaan hyödyntää, eikä sillä ole meillä mahdollisilla saalismäärillä juuri merkitystä. Pertti Rannikko esitti taannoin ratkaisua, jonka kaltaista on jo kokeiltu. Porohoitoalueella on paliskunnille maksettu kotkien suojelusta, asuttujen pesien mukaan. Rannikko ehdotti harkittavaksi susireviireillä asuville suojelurahaa alueellaan syntyvistä uusista susipentueista. Ehdotukseen kuului myös susikannan säänteleminen metsästyksellä. Artikkelissa on käytetty lähteinä mm. Juha Hiedanpää ja Outi Ratamäki (toim.): Suden kanssa, Lapin yliopistokustannus 2015. Sakari Mykrä: Eläinluokittelujen, lajisuojelun ja sidosryhmien historia määrää haitallisten eläinten nykyistä ja tulevaa kannanhoitoa ja suojelua (väitöskirja), Turun yliopisto 2017. Jukka Bisi: Suomalaisen susikonfliktin anatomia (väitöskirja), Oulun yliopisto 2010. SUSI ON TAPPANUT SUOMESSA IHMISEN VIIMEKSI 140 VUOTTA SITTEN. Na usk a
22 • 2 / 2022 TEKSTI ANTTI JAUHIAINEN KUVA IDA IIVONEN Tutkijoiden ja aktivistien varoitukset vakavoituvat vuodesta toiseen, mutta päästöjen ja materian kulutuksen kasvu ei pysähdy. Viime hetken Elokapina essee S Y YSK APINA SSA 2021 kohtasin entisen oppilaani, jota olin opettanut alakoulussa. Nykyisin täysi-ikäinen kansalainen kertoi putkassa yöpymisen, poliisien kohtaamisen ja sukulaisilta tai tuttavilta tulleen negatiivisen palautteen olleen raskasta kantaa. Lisäksi hän oli selvästi huolissaan ympäristön tulevaisuudesta. Sanoin hänelle, että niin raskasta kuin se voikin olla kuulla tai sanoa ääneen, joudumme kaikki elämään ilmastokriisin ja sen moninaisten vaikutuksien kanssa läpi elämämme. Mutta me emme tee sitä yksin, eikä kenenkään tarvitse yksin ratkaista ihmiskunnan suurinta kriisiä. Elokapina perustettiin vuoden 2018 lopulla. Joulukuussa 2018 Elokapinan Twitter-tili julkaisi ensimmäisen twiittinsä. Viesti kuului: ”Nyt on toisen jälleen rakentamisen aika. Suomi pystyi siihen 2. maailman sodan jälkeen ja pystyy siihen nytkin. Muutos on suuri, mutta mahdollinen toteuttaa demo kraattisesti.” Selvät tavoitteet alusta asti Liikkeen tavoitteet ovat alusta asti olleet selkeät: vallanpitäjien on kerrottava totuus ilmastonmuutoksesta, ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi on tehtävä nykyistä enemmän ja demokratiaa on lisättävä yhteiskunnassa. Keinoja näiden tavoitteiden läpi viemiseksi on monia, mutta Elokapinan tekee erityiseksi sen sitoutuminen kansalaistottelemattomuuteen. Voiman lukijoille Elokapina lienee monella tapaa jo tuttu. Muutamassa vuodessa liike on onnistunut yhdistämään huomattavan määrän ilmastonmuutoksesta huolestuneita ihmisiä. He vaativat tiukempia ilmastotoimia kansalaistottelemattomuuden keinoin. Suomessa huoli ympäristötuhosta vahvistui ja tuli entistä näkyvämmäksi syksyllä 2018, kun hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneeli IPCC:n raportti antoi siihenastisista raporteistaan selkeimmän varoituksen ihmiskunnan historian vakavimman ympäristökatastrofin tilanteesta. Oleellinen kysymys onkin, miten Elokapina jatkaa tulevaisuudessa. Neutraali asiallisuus ei riitä Ympäristöliike on pitkään elänyt eräänlaista ikuista murmelipäivää. Varoitukset toistuvat vuodesta toiseen vakavampina ja vakavampina, mutta ihmiskunnan rikkaimpien ruokkima päästöjen ja materian kulutuksen kasvu ei pysähdy. On kuvaavaa, että jo vuonna 1989 Time-lehti jätti valitsematta vuoden henkilön ja valitsi sen sijaan vuoden planeetan alleviivatakseen ympäristökatastrofin vakavuutta. Vuoden ensimmäisestä numerosta käytettiin iso osa lehden kokoaman asiantuntijaryhmän tilannekuvaan ja varoitukseen siitä, miten erityisesti hiilidioksidipäästöjen ja jätteiden määrän kasvu pitäisi saada pikaisesti taitettua. Tuon lehden julkaisemisen jälkeen ihmiskunta on polttanut fossiilisia polttoaineita enemmän kuin koko siihenastisen historiansa aikana. Samaan aikaan ympäristöliike on toistanut varoituksiaan ja pyrkinyt painostamaan poliitikkoja sekä elinkeinoelämää muutoksiin. Vuonna 1992 tuolloin 12-vuotias aktivisti Severn Suzuki herätti huomiota painokkaalla puheellaan Rio de Janeirossa YK:n Earth Summit -huippu kokouksen osallistujille. Yleisönä oli valtionjohtajia yli sadasta maasta, mukaan lukien Suomesta presidentti Mauno Koivisto ja pääministeri Esko Aho. Suzuki kertoi pelkäävänsä tulevaisuutensa puolesta ja peräänkuulutti aikuisia kantamaan vastuun planeettamme luonnosta. On jo pitkään ollut selvää, että päästöjen ja materiaalinkulutuksen kasvu on saatava loppumaan. Ympäristöliike on toistanut tätä tosiasiaa kiitettävästi. Vetoomukset, paneelit, keskustelutilaisuudet ja erilliset hankkeet ovat parantaneet tilannekuvaa ilmastonmuutoksen ja luontokadon vakavuudesta. Kerta toisensa jälkeen on tehty selväksi, että olisi edullisempaa, viisaampaa ja yksinkertaisesti kaikkien edun mukaista aloittaa hallittu siirtymä ympäristön kannalta kestävämpään yhteiskuntaan. Nämä järkevät, rauhanomaiset ja hillityt viestit ovat kuitenkin epäonnistuneet ympäristötuhojen kasvun pysäyttämisessä. Ensisijaisesti suoraa toimintaa Elokapina on tärkeä muutos tässä ympäristöliikkeiden ja tutkijoiden pitkään jatkuneessa työssä yhteisen ympäristömme pelastamiseksi. Elokapinan keskiössä on kaikissa eri maissa ollut alusta asti suora toiminta vetoomusten sijaan, vaikka tavoitteita ja vetoomuksiakin on pidetty koko ajan esillä. Kansainvälisesti Elokapina on hyvin hajanainen ja joissakin maissa liike on jäänyt harvalukuiseksi ja hiljaiseksi. Mutta osassa maista, kuten Suomessa, Elokapina on onnistunut saamaan jo huomattavaa kannatusta taakseen. On poikkeuksellista, että Suomen kaltaisessa konservatiivisessa ja aktivismiin arastikin suhtautuvassa maassa suora toiminta on saanut niin paljon jäseniä ja kannatusta kuin Elokapina tähän mennessä on kerännyt. Ilmastoliikkeen olisi syytä ottaa ilolla vastaan Elokapinan jatkuva ja hyvin järjestäytynyt kansalaistottelemattomuus. llmastokriisi ja luonnon monimuotoisuuden häviäminen jatkuvat ainakin seuraavan sadan vuoden ajan. Senkin jälkeen jälleenrakennuksen ja palautumisen aika tulee kestämään vielä pidempään. Jokaisen ilmastonmuutoksesta huolta kantavan suomalaisen olisi syytä arvostaa Elokapinan työtä tässä pitkässä ihmiskunnan iltahämärän kamppailussa. Elokapinalaisia ja sen kannattajia voi auttaa asennoituminen tulevaan työhön 1800-luvun varhaisia fennomaaneja muistaen ja arvostaen. Tuon ajan radikaaleimmat aktivistit tekivät työtä itsenäisen Suomen puolesta, toiset pyrkivät maltillisemmin vain vahvistamaan Suomen kielen ja Venäjän keskusvallasta erillisten instituutioiden asemaa. Useimpia heistä yhdisti se, etteivät he nähneet itsenäistä Suomea elinaikanaan.
2 / 2022 • 25 TEKSTI SILJA SEPPÄLÄ KUVAT NAUSKA Ilmastokriisi vaikuttaa eniten köyhiin ja nuoriin, vaikka he eivät ole sitä aiheuttaneet, ympäristöja ihmisoikeusaktivisti Zahra Karimy sanoo. Mieltä on osoitettava A FGANISTANILAISTAUSTAINEN Zahra Karimy muistelee lämpimästi Afganistanin kulttuuria ennen äärijärjestö Talibanin valtaannousua. ”Laittautuminen on naisille tärkeää, ja ihmiset käyttävät värikkäitä vaatteita arjessaan. Tapana on käydä vähintään viikoittain vierailemassa sukulaisten ja ystäväperheiden luona. Kahvilakulttuuri oli iso trendi Afganistanissa. Lisäksi afganistanilaiset eivät osta leipää kaupasta tai tee sitä itse, vaan tapana on ostaa leipää leipomoista monta kertaa päivässä. Ikävöin sitä tuoreen leivän tuoksua kaduilla.” Karimy on 19-vuotias helsinkiläinen ihmisoikeusja ympäristöaktivisti, asiantuntija ja toimittaja. Hän on työskennellyt Yle Kioskin toimituksessa, Ylen persian kielisten uutisten lukijana sekä lastenoikeusjärjestö Planilla tyttöjen ja naisten oikeuksien parissa. Hän on Helsingin kaupungin tasaarvoja yhdenvertaisuustoimikunnan puheenjohtaja. Afganistanilaisen kulttuurin merkitys on korostunut Karimylle entisestään Talibanin valtaannousun myötä. Järjestö tappaa siviilejä ja on alistanut oikeuslaitoksen, median ja poliittiset instituutiot totalitaristiseen kontrolliin. ”Kuuntelen toisen kotimaani musiikkia ja yhdistelen afganistanilaisia koruja muihin vaatteisiini.” Päivittäin Zahra Karimy syö afganistanilaisia lempiruokiaan qabeli palawia ja mantua eli kabulilaista maustettua riisiä ja täytettyjä taikinanyyttejä. ”Afganistanilainen kulttuuri on valtavan rikas. Kuulun itse hazaroihin, joka on kolmanneksi suurin etninen ryhmä Afganistanissa. Taliban vainoaa heitä, koska hazarat ovat shiiamuslimeja ja täten Talibanin silmissä vääräuskoisia.” Karimyn perhe saapui kiintiöpakolaisina Hämeenlinnaan Karimyn ollessa vuoden ikäinen. Vuonna 2017 perhe muutti vanhempien töiden takia Helsinkiin. Karimy kävi yhdeksännen luokan loppuun ja pääsi Kulo saaren lu kion yhteiskunnan ja talouden linjalle. Kriittinen ajattelu oli tullut jo kotoa. Opintojen myötä tunne tulevaisuudesta yhteiskunnallisena vaikuttajana vain vahvistui. ”Vanhemmat ovat olleet minulle aina tuki ja turva sekä myös kannustaneet minua yhteiskunnalliseen ajatteluun ja omiin mieli piteisiin. Meillä puhuttiin kotona etenkin kansain välisestä politiikasta: finanssikriisistä, Yhdysvaltain presidentinvaaleista ja arabi keväästä.” Suurvaltojen pelinappula Keväällä 2021 vuosikymmeniä Afganistanissa olleet Yhdysvaltain joukot vetäytyivät maasta. Äärijärjestö Taliban hyödynsi valtatyhjiön, kaatoi vanhan hallituksen ja nousi valtaan koko maassa. Karimya harmittaa, miten globaalit valtasuhteet ovat liian vähän esillä julkisessa keskustelussa Afganistanin tilanteesta. ”Afganistan tuntuu olevan suurvaltojen pelinappula. Länsimaiden vastuusta puhutaan liian vähän. Afganistanilla on yksittäisenä maana suurimmat luonnonvarat maailmassa, mutta kaikki mitä siellä on, viedään pois. Valtiot suorittavat operaationsa ja jättävät siviilit oman onnensa nojaan. Afganistanilaiset, heidän elämänsä ja kotimaansa rakentuminen on unohtunut. Humanitaarinen kriisi on valtava, esimerkiksi entiset lääkärit ja opettajat eivät saa palkkojaan, ja he ovat kaduilla kerjäämässä leipää. Luokkaerot, köyhyys ja naisten oikeuksien heikentyminen ovat syventyneet. Isis-K, ääri-islamistisen Isis-järjestön haara, on tehnyt iskuja eri puolille maata. Ihmiset pelkäävät sisällis sotaa.” Siviilit kärsivät vuosikymmenien operaatioista eniten, vaikka eivät ole vastuussa siitä, mitä maassa on tehty. Tämän afganistanilaiset haluaisivat kansainvälisen yhteisön ymmärtävän. Afganistanin hallituksen edustajat lennätettiin heti ensimmäisenä yönä pois, samalla kun siviilit putosivat täysistä lentokoneista kuolemaan.
26 • 2 / 2022 Dohan rauhanneuvotteluissa vuonna 2020 Afganistanin hallitus suostui päästämään 5 000 Taliban-vankia vapaaksi, mutta rauhansopimuksia ei kunnioitettu, ja iskut vain lisääntyivät. ”Länsi on mennyt liikaa Talibanin ehtojen mukaan”, Karimy ihmettelee. Talibanin vallattua Afganistanin pääkaupungin Kabulin sen lentokenttä muuttui kaoottiseksi. Ihmiset yrittivät paeta kuoleman uhalla tarrautuen kiinni Kabulista lähtevien lentokoneiden pyöriin. Talibanin ensimmäiset viralliset kolmipäiväiset keskustelut lännen kanssa käytiin tämän vuoden tammikuussa. Talibanin 15-henkinen valtuuskunta haettiin Kabulista suomalaisen Wihuriyhtiöiden omistaman Jetflite-yhtiön luksuskoneella Osloon. Vierailu herätti kritiikkiä, sillä sen nähtiin tarkoittavan Taliban-hallinnon legitimointia. Norjan pääministeri Jonas Gahr Støre perusteli neuvottelujen tarpeellisuutta Afganistanin humaniIKÄVÖIN TUOREEN LEIVÄN TUOKSUA KADUILLA. AFGANISTAN TUNTUU OLEVAN SUURVALTOJEN PELINAPPULA. ”Naispuoliset sukulaiseni ovat opiskelleet ennen yliopistossa, mutta istuvat nykyään vain kotona, tekevät ruokaa ja siivoavat. Heistä tuntuu, että vuosien kouluttautuminen on mennyt hukkaan.” Karimy kertoo myös, että naisia pahoinpidellään, jos he rikkovat koko henkilön peittävää pukeutumiskoodia. ”Tiedän naisia, joita on ruoskittu liian paljastavien kenkien vuoksi.” Karimy ihmettelee miten media näyttää unohtaneen afganistanilaiset, koska tilanne ei ole enää jokapäiväisenä kärkiotsikkona. ”Kansainvälinen yhteisö on Afganistanin ainoa toivo. Ei siviileillä ole mitään toivoa Talibania kohtaan.” Mielenosoituksen valtava voima ”Maailmalla on paljon esimerkkejä siitä, kuinka mielenosoituksilla voidaan oikeasti vaikuttaa ihmisoikeuksiin. Esimerkiksi suffragettilike 1900luvun alun Britanniassa toi lopulta äänioikeuden naisille. Kun suurempi joukko tekee työtä jonkin asian eteen, ja sanoo, että hallituksen toimet eivät ole riittäviä, tulee hallitukselle myös paine reagoida.” Karimy alkoi jo nuorena vapaaajallaan osallistua mielenosoituksiin. Mielenosoituksessa parasta on kollektiivisen voiman tuottama yhteisöllisyyden tunne. Vuonna 2020 Karimy juonsi Black Lives Matter -mielenosoitusta. ”Todistin, kuinka saimme ilman markkinointia muutamassa päivässä 5 000 ihmistä osoittamaan mieltä. Saimme valtavasti huomiota ja loimme sitä kautta julkista painetta päättäjille. Moni esimerkiksi luuli, että Black Lives Matter liittyy vaan Yhdysvaltojen politiikkaan, vaikka näin ei ole. Ihmiset alkoivat pohtia etuoikeuksiaan, ja julkinen keskustelu laajeni myös esimerkiksi romanien ja saamelaisten oikeuksiin Suomessa.” Toisaalta Karimy haluaa korostaa, että aktivismia on monenlaista. Vaikka hänelle on luontaista esiintyä ja huudattaa joukkoja, hän muistuttaa aktivismin kaipaavan monenlaisia tekijöitä. ”Mielenosoitukset vaativat valtavasti järjestämistä puheiden suunnittelusta sähkön saantiin ja viranomaisten lupiin. Toisaalta näen myös aktivismin toteutuvan arkisissa teoissa ja julkiseen keskusteluun osallistumisessa. Ympäristöystävällistä elämäntapaa voi pohtia jokapäiväisessä kulutus käyttäytymisessään.” Aktivismissa Karimy kokee saavansa vapaammat kädet kuin politiikassa. Karimy on Helsingissä vihreiden varavaltuutettu, mutta haluaa tulevaisuudessa keskittyä enemmän aktivistina ja toimittajana työskentelyyn. Karimyn mielestä aktivisteille tulee maksaa asianmukainen palkka, jos heitä pyydetään puhumaan paneelikeskusteluihin asiantuntijoina. Sosiaalisen median ansiosta aktivismi vaikuttaa suurempiin ihmisjoukkoihin kuin ennen. ”Sosiaalisessa mediassa oikeat asian tuntijat saavat tilaa. Monet aktivistit eivät edes halua esiintyä perinteisessä mediassa, koska eivät jaksa vihapostin määrää. Etenkin naisena ja etnisen vähemmistön edustajana vihapostin määrä on suurempi. Poliittiset aiheet, joita nostamme esiin, ovat meille henkilökohtaisia. Toisinaan tuntuu, että vastakkainasettelun rakentaminen on suurempana intressinä perinteisessä mediassa kuin aito, rakentava keskustelu.” Verkkohäirinnästä vastuuseen Monet tuntuvat Karimyn mielestä unohtavan, että aktivismia tehdään vapaa-ajalla ja oman jaksamisen puitteissa. Karimy palasi juuri ennen Talibanin valtaannousua Afganistanista Suomeen. Hän oli puhumassa Afganistanista stressaavan tilanteen keskellä monessa tiedotusvälineessä. Sukulaiset ovat edelleen Afganistanissa, ja huoli on suuri. taarisella katastrofilla. Länsimaat eivät ole höllentäneet talous pakotteita Afganistania kohtaan. ”Terveydenhuollon tila on surkea tällä hetkellä. Sukulaisiani työskentelee Afganistanissa lääkäreinä, ja he ovat kertoneet, etteivät edes välitä palkan saannista, kunhan saisivat vain jostain lääkkeitä potilaille.” Naisten ja tyttöjen asema on huonontunut merkittävästi. Naiset eivät saa poistua kotoa ilman miespuolista seuraa.
Muskin romut tähtitaivaalla Teknologia ei pelasta -blogissa suunnataan katse tulevaan ja tarkastellaan niitä vaikutuksia joita teknologialla on meihin niin yksilön, yhteiskunnan kuin koko planeetan tasolla. TEKNOLOGIA EI PELASTA P i nj a N ikki Karimy kertoo väsyvänsä somekeskustelujen negatiivisiin sävyihin. Siksi hänestä on hyvä pitää välillä taukoa somesta. Täysin Karimy ei halua hiljentyä, koska se olisi sitä, mitä verkkohäiriköt haluavat. Hän toivoo, että yhä useammat naiset ja etnisten vähemmistöjen edustajat saisivat julkisuutta. Verkkohäirintää pitäisi pystyä vähentämään. Karimyn mielestä verkkohäirinnän juurisyy on erilaisuuden pelko ja tietämättömyys, ja siksi koulutukseen ja ennaltaehkäisyn pitäisi panostaa. Vihapuhetta pitäisi tutkia enemmän, ja vaatia vastuuseen vihapuhujaa, ei kokijaa. ”Liian usein ratkaisuna on, että ’jos et kestä, niin älä mene.’” Valtasuhteet ilmastokeskusteluun Ilmastokriisikeskustelussa Karimyä huolestuttavat etenkin ihmisoikeuksien rapautuminen ja globaalien valtasuhteiden aiheuttama epätasa-arvo. ”Afganistanissa kuivuus on niin suuri ongelma, että maanviljely elinkeinona kärsii, eivätkä perheet saa leipää pöytään. Ratkaisuna on usein tyttären pakkonaittaminen toiselle perheelle, koska perhe saa myötäjäislahjoja naittamisesta ja tyttären ajatellaan saavan paremmin ruokaa toisessa perheessä.” Toinen ongelma on kotien ja elinkeinojen menettäminen. Lähi-idän lisäksi erityisesti Afrikan manner tulee kärsimään ilmastonmuutoksen aiheuttamista haitoista. Maailmanpankki on ennustanut, että vuoteen 2050 mennessä jopa 86 miljoonaa ihmistä saattaa joutua muuttamaan Afrikan sisällä esimerkiksi ilmastonmuutoksen aiheuttamien lämpöaaltojen, tulvien ja kuivuuden takia. ”Ilmaston muuttuessa haavoittuvimmasssa asemassa ovat ne maat, jotka ovat aiheuttaneet kaikkein vähimmin kasvihuonepäästöjä.” Karimy vaatii hyväosaisten teollisuusmaiden asukkaiden ottavan vastuun muutoksesta. Oleellista on, paitsi ilmastonmuutoksen pitäminen aisoissa, myös ihmisten sopeutuminen siihen. Kansainvälisen valuuttarahasto IMF:n mukaan fossiilisia polttoaineita tuettiin viime vuonna runsaalla 5 000 miljardilla eurolla. Keskustelussa ilmastokriisissä nousee esille, miten rikas pohjoinen vaatii Afrikassa luovuttavan fossiilisista polttoaineista, vaikka siellä on heikommat valmiudet siirtyä esimerkiksi uusiutuvan energian muotoihin. Karimyn mielestä globaalin vallan epätasapainoa helpottaisi ilmastoliikkeen moniäänisyyden ja ilmastoimien läpinäkyvyyden parantaminen. YK:n 26. ilmastokokousta Glasgowssa on kritisoitu siitä, ettei siellä ole ollut tarpeeksi Afrikan maiden edustajia paikalla. Osaltaan poissaoloihin vaikutti myös koronatilanne. ”Toivoisin, että julkisuutta saisivat enemmän ne ihmiset, joita ilmastotoimet koskettavat eniten. Toivoisin, että myös palkintoja ja tunnustusta ilmastoteoista jaettaisiin moninaisemmin.” Zahra Karimy huomauttaa myös, että usein kehittyvien maiden tyttöjen ongelmista ovat monesti puhumassa aivan muut kuin he, joita ongelmat koskettavat. Ahdistukseen auttaa toiminta Karimyn mielestä ruotsalainen ilmastoaktivisti Greta Thunberg on avannut keskustelua ilmastokriisiä nuorille sukupolville. Nuorten äänen tulisi kuulua voimakkaana julkisessa keskustelussa, koska ilmastonmuutos tulee vaikuttamaan heidän tulevaisuuteensa. ”Ilmastoahdistus on valitettavan totta nuorelle sukupolvelle. Olen onnellinen, että minua se kannustaa toimimaan, mutta ymmärrän sen myös olevan lamauttavaa. Parasta lääkettä ilmastoahdistukseen ovat hallituksen konkreettiset toimet. Tällä hallituskaudella koronakriisi on teettänyt suurimman työn, enkä halua vähätellä sen tuomaa työmäärää yhtään. Mutta toivon, että ilmastoasiat eivät jäisi koronakriisityön jalkoihin.” Jos nuori kokee voivansa toiminnallaan vaikuttaa ilmastokriisiin, ilmastoahdistuskin vähenee. Jos ilmastonmuutosta hillitään konkreettisesti, muuttuu julkisen keskustelun sävykin. ”Liian usein tulevaisuutemme planeetallamme näyttäytyy julkisessa keskustelussa vaikeana ja ilmastonmuutos ylitsepääsemättömänä ongelmana. Median tulisi ottaa enemmän vastuuta ja selittää tiettyjen muutosten tarkoitusperiä. Avata, miksi bensan hintaa ei voi laskea. Kuinka tietyt työpaikat poistuvat, mutta uusia työpaikkoja syntyy koko ajan. Elämäntavan muuttamiseen pitäisi löytyä positiivisia kannustimia.” Monesti julkisen keskustelun keskiöön nousevat toissijaiset asiat. Elokapinan mielenosoituksissa kansalaistottelemattomuus herätti enemmän keskustelua kuin ilmastopoliittiset toimet. ”Ilman Elokapinaa keskustelu ilmastokriisistä ei olisi lainkaan sitä, mitä se on nyt. Liike osoittaa, kuinka kansalaisaktivismilla voi vaikuttaa. Elokapina ei aja vasemmistolaista politiikkaa ja vain tiettyjen ihmisryhmien etuja, vaan meidän kaikkien yhteistä hyvää. Ilmastokriisi ja ympäristön tulevaisuus koskettavat meitä kaikkia.” ILMAN ELOKAPINAA KESKUSTELU ILMASTOKRIISISTÄ EI OLISI LAINKAAN SITÄ, MITÄ SE ON NYT. N OPEA VALOJUOVA kirkkaalla tähtitaivaalla. Siellä se meni: tähdenlento! Tähdenlentoja pidetään hyvinä enteinä. Siinä on aina myös jotain kiehtovaa, kun ikiaikaisen matkansa tehnyt kappale tuolta jostakin saapuu pariimme. Mutta tämä taika on, jos ei nyt kokonaan katoamassa, niin ainakin hiipumassa, sillä tähdenlento syntyy yhä useammin ilmakehässä palavan romun seurauksena. Yhteiskuntamme rakenteet sekä sosiaalinen elämämme ovat äärimmäisen riippuvaisia satelliittien toiminnasta. Maata kiertää noin 4 500 satelliittia, joiden avulla käytämme internetiä, karttasovelluksia tai keräämme sää havaintoja. Niiden lisäksi taivas on täynnä avaruusromua: vanhoja satelliitteja ja miljoonittain niistä irronneita kappaleita, joka muodostaa universumin laajimman jätemuodostelman. Nämä romut kiertävät maata jopa 35 000 kilo metrin tuntivauhdilla. Tällaiset nopeudet tekevät maalihiutaleista luoteja ja muttereista tykinkuulia, jotka repivät kaiken tielle sattuneen palasiksi. TILANNETTA, JOSSA avaruusromun kappaleet alkavat törmäillä toisiinsa aiheuttaen lisää pientä romua ja yhä uusia törmäyksiä, kutsutaan Kesslerin syndroomaksi. Pahimmassa tapauksessa Kesslerin syndrooma voisi saavuttaa kriittisen pisteen, jossa osumat lisääntyisivät eksponentiaalisesti ja maapallon kiertoradalle muodostuisi romukuori, joka tuhoaisi nykyisen satelliittijärjestelmän ja estäisi meitä pääsemästä avaruuteen. Vaikka Kesslerin syndrooma ei toteutuisikaan nykyolosuhteissa, niin tulevaisuudessa siitä voi tulla ongelma. Ongelmana on, että tällä hetkellä kukaan ei ota vastuuta planeettamme kiertoradasta, koska kukaan ei halua maksaa toisten roskien siivoamisesta. Laukaisujen määrä kasvaa niin nopeasti, että romua syntyy avaruuteen enemmän kuin sieltä poistuu. Yhtenä syynä on kaupallisten toimijoiden tuleminen markkinoille. Tunnetuin näistä lienee miljardööri Elon Muskin omistama SpaceX -yhtiö, jonka suunnitelmissa on lisätä kiertoradalle lähivuosina jopa 43 000 yhtiön omaa satelliittia, joiden avulla luotaisiin muun muassa maailmanlaajuinen Starlink -internetverkosto. Tämä on aiheuttanut huolta esimerkiksi avaruusjärjestö Nasassa. Hyvänä puolena uusissa satelliiteissa on se, että niiden koko on pienentynyt. Huonoa on se, että satelliitit tehdään halvoista ja heppoisista materiaaleista, jonka vuoksi ne ovat herkkiä avaruussäteilylle. Vastikään helmikuussa avaruusmyrsky tuhosi 40 SpaceX:n satellittia. Törmäysriskin lisäksi satelliitit muodostavat myös ympäristöriskin palatessaan takaisin ilmakehään. Sama kitka joka suojaa meitä meteoreilta, sulattaa myös pääosin alumiinista valmistetut satelliitit. Höyrystyvästä alumiinista voi vapautua ilmakehään otsonikerrosta tuhoavia alumiinioksideja. Muskin 43 000 satelliittia vastaa noin kuutta tonnia metalliromua ja niiden ennustettu käyttöikä on vain viisi vuotta. GEOPOLIITTINEN KAMPPAILU ulottuu jo nyt avaruuteen asti, kun jokainen haluaa saada osuutensa rajallisesta kiertoradasta. Myös sotatoimia on hiljattain testattu avaruudessa, kun Venäjä tuhosi ohjuksella vuoden 2021 marraskuussa vanhan satelliittinsa ja siinä samalla synnytti valtavasti uutta avaruusromua. Tulevaisuudelta voimme ainakin odottaa lisää tähdenlentoja. ANTTI KURKO
Olet tervetullut. Mitä ikinä Kaapelitehtaalta etsitkään, henkilökuntamme auttaa sinua. kaapelitehdas.fi
Innovaation ihmemailla TEKSTI KUKKA-MARIA AHOKAS Tekoäly osaa päätellä, sahataanko Amazonialla laittomasti. Globaalin etelän startupit kehittävät ratkaisuja, joihin Piilaakso ei pysty. N ASAN ASTRONAUTIT syövät avaruusmatkoillaan Andien viljoja kvinoaa ja kiwichaa, koska ne ovat erityisen ravitsevaa ruokaa. Eteläamerikkalaiset tutkijat kehittävät joka vuosi innovaatioita, joita hyödynnetään muualla maailmassa. Maanosan monimuotoinen luonto tarjoaa lukuisia mahdollisuuksia uusille keksinnöille. Näin kertoo digitalisaatioon perehtynyt perulainen sosiologi Alejandra Dinegro videopuhelussa. Innovaatioita ympäristökriisiin Kirjapaino oli 1400-luvun merkittävä keksintö. Internet oli 1900-luvun lopun tärkeä innovaatio, tekoäly löi läpi 2010-luvulla. Innovaatio on mikä tahansa uusi keksintö, esine tai idea, joka pyrkii löytämään ratkaisuja ongelmiin tai tuomaan voittoja yrityksille. Yritys voi tuoda markkinoille uuden tuotteen tai prosessin, jolla se pyrkii erottautumaan kilpailijoista. Nyhtökaura on yksi esimerkki suomalaisesta innovaatiosta. YK:n kestävän kehityksen toimintaohjelma Agenda 2030 on ohjannut maailmaa kestävän kehityksen tielle vuodesta 2016. Pyrkimyksenä on poistaa äärimmäinen köyhyys maailmasta ja turvata hyvinvointi ympäristölle kestävällä tavalla. Yhdeksäs tavoite käsittelee innovaatioita. Niitä tarvitaan, jotta etenevä ilmastohätätila saadaan pysäytettyä. Yhdysvallat on innovaatioiden ihmemaa. Se on yleensä innovaatioita mittaavan Global Innovation Index (GII) -listauksen kärjessä, ja Kaliforniassa sijaitseva Piilaakso on amerikkalaisen teknologiakehityksen pääpaikka. Globaalin pohjoisen maat johtavat tilastoja vuodesta toiseen. Niiden asiantuntemus ei kuitenkaan yksin riitä ratkaisemaan koko maailman ongelmia. Eri maiden tutkijat tuntevat paikalliset kriisit parhaiten ja tekevät kansainvälistä yhteistyötä. Dinegro tuntee Etelä-Amerikan tilannetta. ”Perussa julkinen sektori on tehnyt mielenkiintoisia innovaatioita. Meillä on kehitetty esimerkiksi paikallisiin olosuhteisiin sopivia mittareita, jotka mittaavat ilmanlaatua ja UV-säteilyä”, Alejandra Dinegro sanoo. Se on tärkeää saasteiden ja kuumuuden vaivaamissa kaupungeissa, 20 30 AGENDA Eu ro pe an Sp ac e Ag en cy Satelliittikuva Brasilian Amazonilta. Vasemmalla yläkulmassa näkyviltä alueilta metsä on hävitetty.
30 • 2 / 2022 EI KÖYHYYTTÄ EI NÄLKÄÄ TERVEYTTÄ JA HYVINVOINTIA HYVÄ KOULUTUS SUKUPUOLTEN TASA-ARVO PUHDAS VESI JA SANITAATIO EDULLISTA JA PUHDASTA ENERGIAA IHMISARVOISTA TYÖTÄ JA TALOUSKASVUA KESTÄVÄÄ TEOLLISUUTTA INNOVAATIOITA JA INFRASTRUKTUUREJA ERIARVOISUUDEN VÄHENTÄMINEN KESTÄVÄT KAUPUNGIT JA YHTEISÖT VASTUULLISTA KULUTTAMISTA ILMASTOTEKOJA VEDENALAINEN ELÄMÄ MAANPÄÄLLINEN ELÄMÄ RAUHAA JA OIKEUDENMUKAISUUTTA YHTEISTYÖ JA KUMPPANUUS Artikkeli on osa sarjaa, joka käsittelee 17:ää kestävän kehityksen tavoitetta, jotka on hyväksytty YK:N Agenda 2030:ssa. joissa kaupunkilaiset liikkuvat autolla. Junia, raitiovaunuja tai pyöräteitä ei välttämättä ole. Globaalin etelän maissa ympäristökriisi on samalla vakava terveysongelma. Ilmaston lämpenemisen seuraukset näkyvät ensimmäisenä köyhillä asuinalueilla, jotka tulvivat, kärsivät vesipulasta tai kuumuudesta. Samalla hyvätuloiset ihmiset elävät mukavasti. Latinalaisamerikkalaisten poliitikkojen pitää siis ottaa huomioon taloudellinen epätasa-arvo, ympäristökriisi ja ihmisten terveys. Moni innovaatio keskittyy siihen, miten ihmisiä autetaan sopeutumaan jo lämmenneeseen ilmastoon. Tutkimuksen poliittiset esteet Keksintö ei synny itsestään. Innovaatioita kehitellään yliopistoissa ja yrityksissä, jotka tekevät myös yhteistyötä. Rahoitus on tärkeä osa innovaatio politiikkaa. Jonkun täytyy maksaa tutkijan työ ja työtilat sekä tuotekehitys, jotta keksintöä päästään testaamaan. Aina on olemassa mahdollisuus, että innovaatio epäonnistuu, joten rahoittaja ottaa riskin. ”Aluksi raha tulee yleensä valtiolta, toisessa vaiheessa yksityisiltä sijoittajilta”, Dinegro sanoo. Perun valtio on perustanut yrityshautomoita. Niissä startup-yrittäjät saavat rahoitusta ja tukea toimintaansa, esimerkiksi lisää koulutusta. Latinalaisen Amerikan tutkijat elävät eri todellisuudessa kuin eurooppalaiset tutkijat, sillä he joutuvat väistelemään poliittisia esteitä. Mikäli maassa on paljon korruptiota – jos presidentti ryöstää toistuvasti rahat valtion kassasta – tai poliittista epävakautta – jos hallitus kaatuu kerran vuodessa – ulko maiset sijoittajat lähtevät karkuun tai valtion rahoitus loppuu, Dinegro selittää. Hän mainitsee erikseen yritysten korruption. Perulainen startup-yritys kehitteli puuperäisen materiaalin, jolla voi korvata muovipakkaukset. Muovisaaste on Etelä-Amerikan rannikolla merkittävä ongelma ja styroksia pidetään erityisen vahingollisena, sillä sen maatumiseen voi kulua jopa 500 vuotta. ”Mutta muoviteollisuudella on paljon valtaa”, Dinegro sanoo. Julkisuuteen tulleella jättiyhtiö Odebrechtilla oli jopa oma lahjontaosastonsa, jonka tehtävänä oli voidella poliitikkoja Latinalaisessa Amerikassa. Perussa yritys lahjoi poliitikkoja 29 miljoonalla dollarilla ja sai vastineeksi itselleen kalliita rakennushankkeita. Dinegron mukaan kansalaisaktivismi on tärkeässä roolissa vallan vahtikoirana. Z-sukupolven edustajat ovat perustaneet kansanliikkeitä, jotka painostavat päättäjiä etenkin ympäristökysymyksissä. ”Meneillään on ympäristönsuojelubuumi. Varsinkin Amazonian alueelta kotoisin olevat nuoret ovat viime vuosina perustaneet lukuisia järjestöjä ja yrityksiä, jotka keskittyvät ympäristön ja eläinten suojelemiseen. Niissä toimii valtava määrä nuoria vapaaehtoisia.” Se on Dinegron mielestä hyvä asia. Humanisteja tekoäly tutkimuksessa Dinegro uskoo teknologiaan, kun sitä käytetään viisaasti. Hän on perehtynyt etenkin tekoälyyn. Tekoälytutkimusta voi tällä hetkellä opiskella monissa laMaailman innovatiivisimmat taloudet vuonna 2021. Kärjessä ovat Etelä-Korea, Singapore ja Sveitsi. 5 Ruotsi 8 Suomi 1 Etelä-Korea 7 Israel 2 Singapore 10 Itävalta 3 Sveitsi 4 Saksa 9 Alankomaat 6 Tanska Ranking-sijoitus 1. 60. Kolonialismi vaikuttaa ympäristökriisin ratkaisuihin ”I LMASTONMUUTOKSEN torjunta on köyhimpien maiden etujen mukaista. Globaalin etelän johtajat tunnustavat yleensä ongelmien vakavuuden. Maat tarjoavat selityksiä, miksi ympäristöongelmiin on jouduttu ja millaisia ratkaisuja olisi tarjolla, mutta näitä puheenvuoroja ei kuunnella tai ne ymmärretään väärin”, sähköpostitse tavoitettu Franklin Obeng-Odoom kertoo. Hän on Helsingin yliopiston globaalin kehitystutkimuksen apulaisprofessori ja taloustieteen uudistaja. Hän on yliopiston arvostetuimpien luennoitsijoiden akatemian pysyvä jäsen. Kansainvälisesti häntä pidetään alan pioneerina, joka on kritisoinut valtavirran taloustiedettä kolonialismin unohtamisesta. Obeng-Odoom kritisoi Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston linjauk sia. Leikatkaa kaikesta, oli kansainvälisten rahoitusinstituutioiden ohje vuosikymmenten ajan. Köyhien maiden piti karsia julkisia menoja ja avata markkinoita kilpailulle. Ne eivät voineet muuta kuin totella, koska nämä instituutiot lainasivat valtioille rahaa vain, jos ne noudattivat suosituksia. ”Ne ovat ideologisia instituutioita. Niiden politiikkasuosituksista on aiheutunut globaalin etelän maille talousongelmia, jotka tunnetaan hyvin. Paljon vähemmän on puhuttu suositusten tuomista ekologisista ongelmista.” Yksinkertaistettuna: isot järjestöt pakottivat kehitysmaat toimimaan tavalla, joka aiheutti ympäristöongelmia. Kenen syy tämä silloin on? Obeng-Odoomin mukaan ympäristökysymyksiä ei voida ratkaista ilman, että ihmisten väliseen eriarvoisuuteen puututaan. Hän sanoo, että pelkkä teknologia ei riitä, tarvitaan myös analyysiä ihmistieteistä. ”Mustat taloustieteilijät ovat tässä edelläkävijöitä. He ovat kehitelleet uusia työkaluja tutkimuksen avuksi.” ETELÄ-AMERIKASSA ON MENEILLÄÄN YMPÄRISTÖNSUOJELUBUUMI. Korruptio on mittava ongelma. Kun uusi presidentti valitaan, virkahenkilöt vaihtuvat usein samalla ja vievät tiedon mennessään. Edellisen hallituksen aloittama tutkimusprojekti jää kesken. ”Jos virkailija lähtee tänään, huomenna toimistolla ei ole välttämättä ketään, joka tietäisi mitä virastossa on tehty”, Dinegro kertoo arki päivän haasteista. Ympäristö ministeriöön voidaan palkata ihmisiä uuden presidentin lähi piiristä, vaikka he eivät ymmärrä mitään ympäristö asioista. Lähde: Bloomberg, Euroopan parlamentti
2 / 2022 • 31 Tutustu Voiman laajaan sisältötarjontaan! Tuotamme ja jakelemme vastaisuudessa entistäkin enemmän audiovisuaalista sisältöä. Sisällöt tarjoavat moniäänisiä ja kiinnostavia näkökulmia aiheisiin, jotka ovat tuttuja lehdestä. Sivuiltamme yleisö löytää myös sisältöjä, joita ei julkaista lehdessä ollenkaan. Voiman podcastit: jalkapalloa, luovuutta, kulttuuripolitiikkaa ja mediakritiikkiä Voiman podcastit tarttuvat mielenkiintoisiin aiheisiin rohkeasti. Laura Gustafssonin ja Emilia Kukkalan luotsaama Kukkala– Gustafsson Syndikaatti tarjoilee tajunnan virtaa tiiviissä muodossa. Riikka Hiltusen Puhu minulle luovuudesta on sukellus musiikilliseen luovuuteen. Johanna Ruohosen ja Kaisu Tervosen Jälkipelit keskittyy jalkapalloon. Maija Alanderin ja Vilppu Rantasen Sanavalta käsittelee julkista puhetta, kieltä ja yhteiskuntaa. Tuomas Rantasen podcastissa Teatterin politiikkaa & politiikan teatteria käsitellään esittävän taiteen teosten ajankohtaista yhteiskunnallisuutta sekä tähyillään politiikan teatraalisuuden suuntaan. Voimaa yhteistyökumppaneista Voima jakaa myös yhteistyökumppaneidensa sisältöjä alustoillaan. Yhteistyökumppanien sisällöt eivät ole toimituksellista sisältöä, vaan julkaisuja, joille Voima tarjoaa näkyvyyttä sekä tuotannollista ja teknistä tukea. Tämänhetkisiin yhteistyökumppaneihin lukeutuu palkitun AntroBlogin Radio Antro, joka kommentoi elämää ja maailmaa antropologisesta näkökulmasta sekä upouusi Suomen Antropologisen Seuran toimittama Antropodi. Riku Junttasen (@kaikkipaskaksi) Kaikki Paskaksi & Ystävät tarkastelee yhteiskunnallisia ongelmia meemikulttuurin kautta. Lisäksi yhteistyökumppaneihimme kuuluu Iikka Savolaisen suosittu elämänläheinen ja autenttinen Tarinoita Piritorilta joka paneutuu tapetilla oleviin ajankohtaisiin teemoihin, kuten naisvihaan, kodittomuuteen ja mielenterveysongelmiin. Kuuntele myös Voiman artikkeleita Podcastien lisäksi Voima tarjoaa ääniversioita artikkeleistaan lisätäkseen journalismin saavutettavuutta ja palvellakseen äänisisältöjen ystäviä paremmin. Äänisisällöt osoitteessa voima.? /audio ja muilla alustoilla kuten Spotify, Googleja Apple Podcasts. VOIMA.FI MYÖS ÄÄNI JA VIDEOSISÄLTÖJEN KOTI KUUNTELE: voima.? /audio ILMOITUS EI KÖYHYYTTÄ EI NÄLKÄÄ TERVEYTTÄ JA HYVINVOINTIA HYVÄ KOULUTUS SUKUPUOLTEN TASA-ARVO PUHDAS VESI JA SANITAATIO EDULLISTA JA PUHDASTA ENERGIAA IHMISARVOISTA TYÖTÄ JA TALOUSKASVUA KESTÄVÄÄ TEOLLISUUTTA INNOVAATIOITA JA INFRASTRUKTUUREJA ERIARVOISUUDEN VÄHENTÄMINEN KESTÄVÄT KAUPUNGIT JA YHTEISÖT VASTUULLISTA KULUTTAMISTA ILMASTOTEKOJA VEDENALAINEN ELÄMÄ MAANPÄÄLLINEN ELÄMÄ RAUHAA JA OIKEUDENMUKAISUUTTA YHTEISTYÖ JA KUMPPANUUS tinalaisamerikkalaisissa yliopistoissa, ja Chileä pidetään yhtenä alan edelläkävijöistä. Siellä tutkimus ja lainsäädäntö ovat edistyneet nopeammin kuin muualla maailmassa. Nykyisin tekoälyn avulla toimiva algoritmi voi opettaa itse itseään ja ratkaista sille asetettuja ongelmia. Se oppii esimerkiksi tunnistamaan erilaisia ääniä. Nyt tekoälyä hyödynnetään Amazonin laittomien hakkuiden tunnistamiseen. Se havaitsee, jos sademetsästä kuuluu epäilyttäviä ääniä kuten moottorisahan sirinää tai metsäkoneiden jyrinää alueilla, joille ei ole myönnetty hakkuulupaa. Dinegro kertoo Perun tuoreesta tekoälystrategiasta. Se on asiakirja, johon on listattu valtion tavoitteita tekoälyn hyödyntämisestä tulevaisuuAURINKOENERGIAA KENIASTA Kenialainen startup-yritys M-Kopa on kehittänyt minikokoisia aurinkoenergiakennoja äärimmäisessä köyhyydessä elävien ihmisten koteihin. Kenian köyhät kotitaloudet käyttävät kerosiinia ruoanlaitossa, mikä on haitallista sekä ilmastolle että terveydelle. Uuden innovaation myötä hiilidioksidipäästöt ovat vähentyneet ja ilmanlaatu on parantunut. Lisäksi aurinkoenergia on kodeille erittäin edullista. MANIOKKIPOLTTOAINETTA MOSAMBIKISTA Mosambikissa monet kotitaloudet käyttävät puolestaan polttopuita ruoanvalmistukseen, koska puu on halvin energianlähde. Puun polttaminen pahentaa metsäkatoa, ja savu on terveydelle haitallista. Nyt mosambikilainen Clean Star -yritys avasi tanskalaisen yhtiön tuella polttoainetehtaan, joka käyttää raaka-aineena maniokkia. Maniokki eli kassava on Afrikassa yleinen ruokakasvi. Uusi tehdas tuottaa kasvista etanolia, jota voi käyttää keittoliesissä. VETYAUTOJA KIINASTA Kiinan valtio on hiljattain tukenut vetyautoteollisuutta jättiläismäisillä summilla. Kiina haluaa investoinnillaan helpottaa vedyllä toimivien sähköautojen tuotantoa ja vähentää riippuvuuttaan öljystä. Vetyauton käytöstä hiilidioksidi päästöjä ei synny lainkaan. Eri puolilla maailmaa tehdään innovaatioita, jotka pyrkivät ratkomaan ympäristöongelmia. TEKOÄLY HAVAITSEE MOOTTORISAHAN ÄÄNEN. dessa. Ekonomistien ja koodareiden lisäksi suunnittelussa oli mukana myös antropologeja ja sosiologeja, jotka osaavat selittää sosiaalisia konflikteja. Alkuperäiskansojen, äärimmäisessä köyhyydessä elävien ja bisnesmaailman näkökulmat ovat erilaiset. Kaiken uuden teknologian pitäisi hänen mukaansa hyödyttää myös haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä. Samalla, kun jotkut suunnittelevat uusia sovelluksia, köyhimmillä ei ole edes internetliittymää. ”Pelkät numerot ja kylmät faktat eivät riitä, tutkimuksessa pitää aina olla mukana humanistinen näkökulma teknologiaan”, Dinegro sanoo. Teknologiamyönteinen humanisti Dinegro näkee tulevaisuuden mahdollisuudet positiivisena. Samalla hän muistuttaa vanhoista keinoista. Alkuperäiskansojen vuosituhantiset teknologiat ovat edelleen käytössä. Jo inkojen aikana tunnettiin tekniikka, jossa sumupilvestä ”viljellään” vettä. Sumu tiivistetään kankaalle vesipisaroiksi, jotka valuvat vesitankkeihin ja tuovat vettä viljelyksille. Teknologia auttaa alueilla, joissa on samaan aikaan korkea ilmankosteus mutta kuiva maaperä. ”Ympäristön lisäksi pitää suojella ihmiselämää.” Uusia energiamuotoja Vetyauton tankkausta To m m y Kr om ba ch er
T ???? K????? on tavallinen suomalainen mies. Sikäli kuin heitä on. Miten hän itseään luonnehtisi? Sepä se. Teijo ei mielellään puhu itsestään, kuuntelee mieluummin muita. – Tiedän, minkälainen elämä minulla on ja olen siihen tyytyväinen, mutta ei minulla ole tarvetta kertoa muille millainen olen. Haluaisin, että he kokevat sen itse. Teijo käy töissä ja viihtyy enimmäkseen omissa oloissaan, haaveilee luontoretkistä ja vaelluksista. Nykyiseltä ammatiltaan hän on bussikuski. Perheeseen ja lähipiiriin kuuluu kaksi lasta ja nuorempi veli. Teijo lähti mukaan Omakehu-hankkeen sanataidepajoihin pystyäkseen kirjoittamaan päässään pyörivistä asioista. – Aiemmin en saanut juuri mitään tunteita paperille, se tuntui mahdottomalta. Kirjoittamista hän kuvaa henkistä kapasiteettia kasvattavaksi ja voimaannuttavaksi. Jos on jäänyt jumiin johonkin elämänvaiheeseen, kirjoittamalla siitä voi päästä eteenpäin. Esimerkiksi tästä hän nostaa puolisostaan eroamisen ja sen jälkeisen ajatuksen siitä, että ihmisellä olisi oltava parisuhde. Hän kuvaa tätä pakkomielteeksi, jota ei sellaiseksi tajunnut ennen kuin ryhtyi kirjoittamaan siitä. Kirjoittamalla omia asioita pystyi käsittelemään syvemmin. Parisuhdepakkomiellekin alkoi helpottaa. Teijo on kirjoittanut myös oman teiniikäisen lapsensa transsukupuolisuuteen liittyvistä ajatuksistaan. Hän on peilannut lapsensa kanssa käymäänsä keskustelua keskusteluun ympäristön kanssa. Teijo ei ymmärrä vanhempia, jotka hylkäävät oman lapsensa. – On tämä ollut minullekin vaikeaa. Toivoisin silti vain, ettei oma lapseni joutuisi kulkemaan niin pitkää tietä saadakseen olla oma itsensä. ILMOITUS tekstien kuuleminen on avartanut omaa ajattelua. Samaan ryhmään Teijon kanssa osallistui myös Julius Kuusisaari , jonka tekstejä Voima on julkaissut nettisivuillaan. Teijon mukaan se, että Julle luki ääneen rehellisiä tekstejään elämästä toipuvana addiktina, synnytti ryhmään luottamuksen ilmapiirin. Kun toinen oli heti alkuun ollut niin avoin, siihen oli helpompaa uskaltautua itsekin. S????????????? ????????????? pääosin etäyhteyksin koronan takia, mutta sillä oli lopulta enemmän hyviä kuin huonoja puolia. Kaukana Helsingistä asuvalle Teijolle mukaan pääseminen etänä oli helpotus. Väsyneenä työpäivän jälkeen mihinkään pajaan tuskin olisi tullut lähdettyä paikan päälle muutenkaan. Zoomin pienryhmään muodostui osallistujien oma yhteinen huone, jossa oli hyvä olla. –Yhdessä kirjoittamisesta tuli yhdessä olemisen tunne, jota en etukäteen osannut odottaa. Jälkeen päin olen tajunnut, kuinka hyvä ja lämmin henki ryhmässä oli. Meillä oli yhteinen kieli ja ymmärrys siitä, mitä olemme tekemässä. Yhdessä kirjoittavien huoneissa on helpompi tulla nähdyksi kuin yksin, oli tausta mikä hyvänsä. Tällaisissa paikoissa ei tarvitse kuin keittää kahvit ja jakaa kynät niitä tarvitseville. Ei siihen muuta tarvita, itsensä näkyviin kirjoittamiseen. Ei sen jälkeen kun tuttuus on taannut huoneeseen hiljaisen luottamuksen, oltiin sitten kasvokkain tai koneella. Lopuksi Teijo paljastaa kirjoittamisen yllättävimmän seurauksen: – Olen alkanut nähdä erilaisia, aivan mahtavia unia! Jos unet käyvät tylsiksi, kannattaa ryhtyä kirjoittamaan. ?????? ?? ?????: ????? ????????? Kirjoittaja on helsinkiläinen kirjailija, joka toimi Omakehu-hankkeen sanataideohjaajana vuonna 2021. Kuva hankeväen yhteiseltä retkeltä Vartio saareen viime kesäkuussa. Jatkossa Teijo ehkä keskittyy tästä prosessista kirjoittamiseen. Hän haluaa myös kertoa siitä muille. – Ei minua pelota se, jos joku ihmissuhde katkeaa tämän takia. Kyllä minä mieluummin omasta lapsestani kiinni pidän kuin ihmisistä, jotka eivät tätä asiaa ymmärrä. O??? ???????? ??????? Teijo on kirjoittanut näkymästä bussin ratin takaa. Sanoillaan hän maalaa maailmaa, jota harva kyydissä istuva tajuaa: kuski näkee kaiken. Teijon harmaan huumorin sävyttämä tarkkanäköisyys on onneksi paperiin tarttuvaa lajia. Voima avaakin hänen ohjaamanaan lukijoilleen kevään aikana uuden kulman joukkoliikenteeseen. Teijo toivoisi muutoinkin lisää ymmärrystä ihmisten välille. Häntä häiritsee kuilu korkeasti koulutettujen ja tavallisten duunareiden välissä. – Tuntuu että kaikki ovat menneet omiin kupliinsa eikä kukaan haluakaan ymmärtää toisia. Suomalaisen työmiehen rooli näyttäytyy Teijolle jollain lailla surullisena. Heidän on tehtävä työnsä muiden taustalla, sillä rakennetaan yhteiskuntaa muiden ympärille mutta kuulla heitä ei haluta. – Mukana on ääliöitäkin, mutta ei kaikkia siksi kannata leimata. Teijo on kotoisin Kainuusta. Joitain vuosia hän on ollut helsinkiläinen, nykyään hän asuu omassa talossa Länsi-Uudellamaalla. Taajamien ulkopuolella asuvilla on hänen mukaansa samat huolet kuin kaupunkilaisillakin: ympäristö, maailmantilanne, ystävien ja työkavereiden jaksaminen. Vastakkainasettelua maaseudun ja kaupungin välillä Teijo pitää yhtä turhana kuin duunareiden ja muiden ihmisten välistä kuilua. Teksteillään hän toivoo voivansa toimia sillanrakentajana. Myös kokemus yhdessä kirjoittamisesta erilaisista taustoista tulevien kanssa on ollut hänelle tärkeä. Omia tekstejä on ollut hyvä lukea ääneen, muiden Omakehu-hanke kerää tarinoita yhteis kunnan laidoilla eläviltä miehiltä, etupäässä Uudenmaan alueella. Niitä työstetään ammattilaisten avulla julkaistaviksi. Runouden ja räpin lisäksi luvassa on myös spoken wordia, proosaa ja esseistiikkaa. Materiaalia julkaistaan vuoden 2022 aikana Voima-lehdessä ja voima.? sivustolla. Omakehu-projekti alkoi loka kuussa 2020 ja jatkuu maaliskuuhun 2023. Päätoteuttaja on Humanistinen ammattikorkeakoulu ja osatoteuttaja Into Kustannus.
NUUTINEN-SAARINEN LIPUT 16–57€ TEROSAARINEN.COM 31.3.–9.4.2022 TEHDASTEATTERI.FI 050 4122344 liput@tehdasteatteri.fi Itäinen Rantakatu 64 A (Manilla) Turku THE GYNECOLOGIST 2.4.-17.4. Fyysisen komedian huippuosaajien esitys tarkastelee ekokatastrofia kohduntähystimellä. Koira nimeltään kissa tapaa kissan 19.3.-27.3. ”Kokonainen maailma täynnä ystävyyttä ja arkipäivän kauneutta” – Turun Sanomat FUNNY – The best puppet show ever made 21.3.-30.3. ”Räikeä ja rohkea teos naurattaa ja tökkii sopivasti niin aivonystyröitä kuin sydänalaakin.” Turun Sanomat Jeanne d’ArC Living PARASTA ELÄMÄNTYYLIÄ!!!! 29.4.-28.5. Näyttämöikoni ja elektropunkfantasia. Punch up! Resistance & glitter 11.-12.3. Vuoden Teatteriteko 2021 -voittajien säkenöivä ja oivaltava queer-karnevaali. Kuva esityksestä Jeanne d’ArC Living PARASTA ELÄMÄNTYYLIÄ!!!! JUHO MANTEREEN SYSIMUSTAA K ARNEVALISMIA TEATER VIIRUKSESSA KEVÄÄLLÄ 2022. ENSI-ILTA 11. MAALISKUUTA. S T R I N D B E R G / M A N T E R E PELIKANEN K A I K E N T Ä Y T Y Y P A L A A LIPUT JA LAHJAKORTIT: BIL JETTER@VIIRUS.FI • VÄLIMERENK ATU 14, JÄTK ÄSAARI Vappukonsertit 2022 Helsinki, Kulttuuritalo 30.4. klo 18.00 Tampere, Tullikamari 1.5. klo 16.00 , a l a s k a S ir r a H , u m a K a n n o M , a k k o S a k k i n i S , e c a f e l a P , a tt a v o H o k k o u V , n e n a s k O i k k il u A Emilia Sisco, Mikko Perkoila, Liisa Tavi, . m y , a l a h u a R e ll i V , n e n a p s ii P o tr A Koiton Laulu (Kulttuuritalo). Eero Ojasen orkesteri Laulava Unioni feat Valtteri Laurell Pöyhönen & Ricky Tick Brass Konsertin kesto n. 3 h, väliaika. Liput: Helsinki, Kulttuuritalo www.lippu.fi Tampere, Tullikamarin Pakkahuone www.lippu.fi tai www.tiketti.fi SOLIDAARISUUTTA AINA! Järjestää www.rauhala rocks.fi Hellraisers Crew – Graffiti From Espoo, Finland est. 1990 Tilaa kirja osoitteesta kauppa.voima.fi hintaan 25 € GRAFFITIA ESPOOSTA
Toistemme varassa Kirjailija oppi kuntovalmentajansa sivuprojekteista, ettei hyväntekeväisyyden tarvitse olla yksisuuntaista. TEKSTI LAURA GUSTAFSSON KUVA NINNI KAIRISALO J AKOMÄKELÄISEN ruokakaupan eteisessä tapaan Aakoo Kirvesniemen ja Mirkan. Kauppalistaan on merkitty hedelmiä, vihanneksia, hiilareita, protskuja, iKaffea ja ”jotain, mistä lapset tykkää”. Käytettävissä on 160 euroa, tuplasti normaali summa. Valikoimme kotimaisia omenoita, ituja, paperipussileipää. Pähkäilemme Vönerin ja Muun tuotteiden välillä. Entä onko soijarouhe riski, jos vastaanottaja ei tunne sen kokkauksen saloja (paista kuivana öljyssä, lisää soijakastike ja juuri sopivasti vettä). Mirka ja Aakoo ovat mukana kestävyysja voimavalmentaja Juhani Pit käsen Strength for a Reason (SFAR) -hankkeessa. 2018 perustettu projekti tarjoaa kuntoutuville addikteille räätälöidyt treeniohjelmat, kuntosalikortin, juoksukengät ja -kellon. Juhani Pitkänen valmentaa ja neuvoo ravitsemukseen liittyvissä asioissa. Jotkut mieltyvät voimaharjoitteluun, toiset juoksevat ultramaratoneja. Lisää jäseniä tulee kuntoutujien verkostojen kautta. Lähtökohtana olisi hyvä olla vuoden raittius. Mirka elää nyt ensi kertaa aikuisuudessaan ”normaalia elämää”. Puolitoista vuotta sitten hän lopetti metadonikorvaushoidon ja totesi, että kun tekee joitain muutoksia, voi yhtä hyvin tehdä paljon muutoksia. Hän ryhtyi vegaaniksi, muutti omaan asuntoon, kouluttautui media-alalle, alkoi liikkua ja löysi lopulta kaverinsa kautta SFAR:n, johon liittyi syksyllä. Tavoitteena on puolimaraton toukokuussa. Naiset tapasivat ensi kerran Myllyhoidossa, Aakoon mukaan toverissa tapahtunut muutos on huikea: ”Ei tuo paljon silmiin katsellut silloin.” Mirka huomauttaa, että myös paino on pudonnut 60 kiloa. VA LL AN KUMOUK SE N VÄ LI N E ET Vallankumouksen välineet -juttusarjassa gonzojournalismia vihaava kirjailija kokeilee ja raportoi. Projektit pohjaavat tutkittuun tietoon. Aerobinen liikunta luo hyviä muutoksia addiktien aivokemiaan, ja vähempiosaisten perheiden stressin lieventäminen tukee lasten pärjäämistä myöhemmin elämässä. Päihteitä ei korvata himotreenillä Aakoo löysi liikunnan ensimmäistä haimatulehdusta seuranneen tipattomuuden aikana, mutta jalkaleikkaukset torpedoivat harrastuksen. Hän palasi lenkkipoluille pari vuotta sitten. Addiktiivisella luonteella urheilukin on helppo vetää överiksi: hän juoksi joka toinen päivä kymmenen kilometriä ja kävi välipäivinä salilla. Seurauksena oli raskas, mutta opettavainen uupumus. Huhtikuussa Aakoo pääsi SFAR-tiimiin. Suhde liikuntaan on muuttunut: nyt treenikalenteriin on merkattu lepopäivät, ja senkin kestää, ettei juoksu aina kulje. Mirka sanoo saaneensa ensi kertaa elämässään ystäviä liikunnan ja toipumisen kautta. Naisten puheissa korostuukin SFAR-yhteisön merkitys, tehdään yhteislenkkejä ja -treenejä ja Whatsapp-ryhmästä saa tukea. Kuntoutuminen on opettanut ottamaan vastuuta itsestään ja muista. Laskut avataan ja puhelimeen vastataan, jottei läheisten tarvitse huolestua. Vegaaniruokavalioon siirtyminen liittyy sekin omien tekojen seurausten ymmärtämiseen. Joskus liikuntaharrastukseen kytketään korulauseita itsen kehittämisestä, mikä tarkoittaa usein omien lihasten muokkaamista kauneusihanteita vastaaviksi. Mutta treenaamisen ei tarvitse olla vain keskittymistä itseen ja omaan perseeseen. Tosin se saa olla myös sitä: itsestä saa välittää ja pitää huolta. Auttamisesta hyötyvät kaikki Strength for a Reasonin rinnalle Juhani Pitkänen perusti 2019 vähä varaisille lapsiperheille vegaanisia ruokakasseja toimittavan Food for a Reason (FFAR) -projektin. FFAR-avustusringissä on nyt mukana kymmenisen perhettä, joille ruokaa viedään 2–3 viikon välein, ensimmäisenä koronavuonna jopa viikoittain. Kullakin SFAR-porukan jäsenellä on oma vastuuperheensä, jolle hän toimittaa ruoan. Juhani ajaa ruoat kauempana asuville. Ruokakassit rahoittaa Juhanin oma K3-yritys sekä paljasjalkakenkiä myyvä Natural Movement. Projekti on saanut lahjoituksena elintarvikkeita mm. Gold & Greeniltä, Oatlylta ja Vöneriltä. Nuorena hardcorepunkkiin hurahtanut Juhani kertoo yhä inspiroituvansa mielimusiikkinsa aatemaailmasta. Myös vasemmalle kallellaan ollut kotikasvatus on luonut perustaa nykyhetken tekemiselle. Hyvin pärjäävillä on vastuu huolehtia heistä, joilla menee heikommin. JUHANI KERTOO YHÄ INSPIROITUVANSA HARDCORE PUNKIN AATEMAAILMASTA.
Hyvän tekeminen on myös hyvää bisnestä – moni asiakas valitsee mieluummin yrityksen, jonka kanssa voi jakaa arvomaailmansa. Kannamme kolme täyttä kestokassia lähistöllä asuvan Sannan luo. Paikalla on hänen lisäkseen nuorempi tytär Jes sica ja tämän ystävä. Jessica kyselee, pidämmekö enemmän kissoista vai koirista ja ilmoittaa, että heidän entinen kotinsa oli parempi. Sanna kertoo, mitä perhe on joutunut käymään läpi muutaman vuoden sisällä. Kaikki, mitä olen ajatellut häneltä kysyä, tuntuu varsin turhanpäiväiseltä. Perheen kokemia menetyksiä seurasi taloudellinen ahdinko. Sanna sanoo hävenneensä avun pyytämistä, mutta lopulta vaihtoehtoja ei ollut. Taakan jakaminen helpotti ja häpeä väistyi, kun hän ymmärsi, että ihmiset todella haluavat auttaa. Mirka vahvistaa havainnon: ”Hyödyllisen työn tekeminen tuo merkitystä omaankin elämään.” FFAR-ohjelmassa Sanna on ollut vajaan vuoden. Hän on voinut kokeilla elintarvikkeita, joihin ei olisi normaalisti varaa. Ruokakassit ja reseptit antavat mahdollisuuden terveelliseen syömiseen ja ryhmän myötä on tullut halua ja voimavaroja palata treenienkin pariin. Hän sanoo, että haluaisi itsekin auttaa toisia tulevaisuudessa. TOISENVARAISUUS TARKOITTAA, ETTÄ ELIÖ TARVITSEE ELÄÄKSEEN MUITA ELIÖITÄ. Yksin pärjäämisen illuusio Uusliberalististen asenteiden mukaan menestys on itsestä kiinni ja avun pyytäminen heikkoutta. Kuitenkaan kukaan ei selviydy ilman toisten apua. Toisia meistä vain tuetaan suhteettoman paljon: kulttuuri on rakennettu kannattelemaan valkoisia, keskiluokkaisia ydinperheitä. Kielitaidon puute, vähävaraisuus, mielenterveyden ongelmat, pitkäaikaissairaus, neuroepätyypillisyys tai päihdeongelma voivat vaikeuttaa avun piiriin pääsemistä ja muokata niin sanotun normaalin yhteiskunnan suhtautumista tylymmäksi. Riippumattomuus on jälkiteollisen yhteiskunnan fantasia. On vaikea nähdä kulutushyödykkeiden yhteyttä luontoon, kasveihin, vesivaroihin, maahan, ihmisiin ja muihin eläimiin. Mutta riippumattomuuden illuusiota voi ylläpitää vain niin kauan kuin käytössä on rajattomasti sähköä, toimivat tietoverkot ja edullista öljyä. Kun niiden saanti pätkii, joudumme kaikki katkolle. Toisenvaraisuus on biologian termi, joka tarkoittaa sitä, että eliö tarvitsee elääkseen muita eliöitä. Muiden eläinten tavoin myös ihmiset ovat kiistattomasti toisenvaraisia. Elämä on haavoittuvaista ja haurasta, mutta keskinäisriippuvuuksien hyväksyminen, arvostaminen ja vaaliminen parantaa mahdollisuuksia selviytyä – niin yksilön kuin koko elonkehänkin mittakaavassa. Jos tarvitset apua päihdetai riippuvuusongelmaan, sitä löytyy mm. päihdelinkki.fi ja nuortennetti.fi-sivustoilta. SILVIA MODIG Euroopan parlamentin jäsen SILVIAMODIG.FI MODIG! T arkastellaan asiaa vaikka näin: ensin säädät lain, jonka mukaan juureksiksi saa kutsua vain kasviksia ja asiassa on kuunneltava kasvitieteilijöitä. Sitten annat perään asetuksen, jonka mukaan naudanlihapihviä saa kutsua juurekseksi seuraavat 20 vuotta, sanoivat kasvitieteilijät mitä tahansa. Käytännössä näin EU-komissio toimii esittäessään maakaasulle ja ydinvoimalle vihreää luokitusta EU:n taksonomiajärjestelmässä. Taksonomia on EU:n kestävän rahoituksen luokittelujärjestelmä. Tarkoituksena on luoda kriteeristö sille, millaisia sijoituksia voidaan EU:ssa kutsua ilmaston kannalta kestäviksi. Järjestelmästä päästiin sopuun EU-parlamentin, jäsenmaiden ja komission kesken vuoden 2019 lopussa. Ydinvoima ja maakaasu jätettiin neuvotteluiden ulkopuolelle, odottamaan komission erillistä delegoitua säädöstä asiasta. Tammikuussa säädös vihdoin tuli: maakaasu ja ydinvoima ansaitsevat vihreän leiman. Siirtymäajan puitteissa tosin, mutta kuitenkin. Ilmastotoimien näkökulmasta tämä on absurdia. Maakaasu on fossiilinen polttoaine, jolla on valtavat ilmastopäästöt. Maakaasun saaminen vihreälle listalle on kuitenkin tärkeä kysymys siitä riippuvaiselle Saksalle, ydinvoiman taas Ranskalle ja esimerkiksi Suomelle. Kysymys kuuluu: Miten tällaisia päätöksiä voidaan tehdä kuulematta kansalaisyhteiskuntaa? Näin jyrkästi jo tehtyjä ilmastolinjauksia vastaan menevä päätös vaatii yhteiskunnallista keskustelua. Se vaatisi myös läpinäkyvät perustelut ja kunnollisen vaikutusten arvioinnin. Mutta sellaisia ei ole tulossa. Nyt kun delegoitu säädös on esitetty, jäsenmaat ja EU-parlamentti voivat vain joko hyväksyä tai hylätä sen. End of story. Ympäristöjärjestö ClientEarth ilmoitti helmikuussa haastavansa komission EU-tuomioistuimeen taksonomiaan liittyvien kysymysten takia. ClientEarth on pyytänyt komissiolta selvitystä siitä, miten bioenergian, kuten puun polttamisen, voidaan katsoa vaikuttavan merkittävästi ilmastonmuutoksen hillitsemiseen, kun se tutkitusti aiheuttaa haittaa ilmastolle. Vastaavia kanteita on odotettavissa myös maakaasusta ja ydinvoimasta, jos komission esitys menee läpi. Koko taksonomiavyyhti on kuin seuraisi Don’t Look Up -elokuvaa todellisuudessa. Taksonomian on tarkoitus olla luotettava, tiedeperustainen järjestelmä, joka ehkäisee yritysten viherpesua. Kun ehdotetaan vihreää luokitusta maakaasulle, se käytännössä tekee luokittelujärjestelmästä viherpesuautomaatin. Tällä hetkellä ainoa mahdollisuus estää komission maakaasua ja ydinvoimaa koskevaa esitystä astumasta voimaan, on että EUparlamentti äänestää sen kumoon. Jäsenmaat niin tuskin tekevät. MAAKAASU EI OLE VIHREÄ SIJOITUSKOHDE, PISTE
36 • 2 / 2022 TEKSTI JA KUVA EMMA HEINONEN Etsitkö töitä? -nykytaideteos paljastaa, että ihmiset haluavat hoivata toisiaan ja ympäristöään. Työtä, jolla on tarkoitus T URHAUTUMINEN nykyiseen, kapitalistisen markkinatalouden ohjaamaan työelämään sai Lauri Antti Matti lan ja Juhani Haukan tarttumaan Etsitkö töitä? -hankkeeseen. Kantavana ajatuksena oli halu muuttaa nykyinen työnhakujärjestelmä enemmän ihmislähtöiseksi. Keväällä 2020 projektiin sai ehdottaa mitä tahansa työtä, jota haluaisi päästä tekemään. Hakemuksia tuli yhteensä 2 574 ja niistä kahdeksan valittiin toteutettavaksi. Projekti kutsuu ajattelemaan koko työnhaun järjestelmän uusiksi. ”Turha työ voisi olla treidaajan työ, joka toimii finanssikapitalismin ytimessä”, Projektin ja taideteoksen toinen toteuttaja Mattila avaa. ”Turha työ on jotakin vahingollista, kestämätöntä, riistävää ja tuhoisaa”, Haukka jatkaa. Hänen mukaansa hakemuksissa nousi esille työelämän voimakas pahoinvointi. Sisin ja sydän työn lähtökohtana Vuotta ennen Mattilan valmistumista teatteriohjaajaksi Teatterikorkeakoulusta kulttuurin ja taiteen määrärahoja leikattiin tuntuvasti. Ala alkoi näyttäytyä hierarkkisena ja ulos sulkevana. Dokumenttielokuvaa opiskeleva Haukka kertoo ihmisten välisen kilpailun alkavan alalla jo opintovaiheessa. Arvokriittisyys sille, miten työtä ja maailmaa jäsennetään, sai taiteilijat kaipaamaan keskustelua aivan toisenlaisesta näkökulmasta. ”Ihmisen sielu, sisin ja sydän, voisvatko ne olla työn lähtökohtana?” Haukka pohtii. Projektin työnhakulomake ohjasi ajattelemaan työtä ilman tulosvastuuta ja pohtimaan sitä esimerkiksi omien tarpeiden ja rakkauden tunteen kautta. Työhakemuksista arvottiin haastatteluun 16 henkilöä, joista kahdeksan arvottiin tekemään työtä. Valintaa ohjasi etukäteen määritelty tavoite siitä, että yksi työntekijöistä on lapsi ja yksi seniori ja että sukupuolijakauma on tasainen. Toteutuneita töitä olivat kirjan kirjoittaminen ja julkaisu, luontofilmien kertojaäänenä toimiminen, riippumaton astrobiologi, tanssityöpajat favelassa Brasiliassa, puiden kanssa musisointi, kirjeiden kirjoittaminen Seilin saarella, äidin saattohoitajana toimiminen sekä haastattelut vaikeista isälapsi-suhteista. Hanke ja sen ulostulo toteutettiin yhteistyössä Työväenmuseo Werstaan, Esitystaiteen seuran ja Osuuskunta Poesian kanssa. Hakemuslomakkeista koostettiin aineisto, jonka pohjalta syntyi kirja. Lisäksi kahdeksan työtä dokumentoitiin ja materiaalia on nähtävillä Tampereen Työväenmuseo Werstaan näyttelyssä huhtikuun alkuun saakka. Kokeellisessa työkkärissä keskustellaan Mattilan kokemukset pätkätyöläisenä TE-toimiston asiakkaana sai pohtimaan järjestelmän järjettömyyttä ja taiteen positiota. ”Istuin Pasilan virastotalon auditoriossa, jossa konsulttiyrityksen edustaja puhuu siitä, miten tulee pysyä positiivisena ja markkinoida itseään. Kaikki olivat hiljaa, tilanne oli pakotettu ja hyvin hierarkkinen. Se sai pohtimaan, että mitä jos nämä ihmiset vaikka keskustelisivat keskenään tai opettaisivat toisiaan?”, hän ehdottaa. Kokemuksista syntyi työpajasarja ”Kokeellinen TE-toimisto”, joka toimii Werstaalla nähtävän näyttelyn yhteydessä. Työ, joka hoitaa ihmistä ja ympäristöä Suuri osa hakemuksista liittyi kirjoittamiseen, maalaamiseen ja muihin käden taitoihin sekä yhteisötaiteeseen. 14 prosenttia hakijoista eli yhteensä 361 hakemusta valitsi työnsä kategoriaksi hoivan. ”Tämän taideteoksen perusteella monille ihmisille juuri se hoivatyö ja ihmisten auttaminen olisi sitä mielekästä työtä”, Mattila avaa. Konkreettisia hoivatyön ehdotuksia olivat esimerkiksi läheisen ihmisen MENESTYMISEN MITTARIT OVAT TÄYSIN YHDENTEKEVIÄ TÄSSÄ AJASSA.
saattohoito, läsnäoleminen, löytöeläinten hoitaminen, koti-isänä toimiminen tai itsensä hoivaaminen. Ehdotuksissa näkyi myös halu ympäristön hoitamiseen, kuten esimerkiksi meren rannan putsaaminen tai navetan korjaaminen. ”Ihmisten suuri tahto hyviin tekoihin yllätti ja häkellytti”, Haukka kertoo. Hakemuslomaketta luodessa Mattilan ja Haukan yhtenä toiveena oli se, että ehdotetut työt olisivat jollakin tavalla hyviä tai parantavia tekoja. Sitä ei kuitenkaan rajattu. ”Hoiva ei välttämättä ollut näkökulma itse työssä. Harvemmin ihmiset kuitenkaan haluavat, että työ jollakin tavalla satuttaa, tuottaa kipua tai on vaivalloista, vaan että se hoivaa itseä tai ympäristöä”, Mattila pohtii. Taiteilijat kokevat, että jo pelkästään projektin lähtöasetelmana ollut tilan antaminen jollekin tärkeälle, on hoivaavaa. Tilan antaminen tuli esille myös työhakemuksissa. ”Elisa järjesti Brasiliassa köyhässä favelassa eläville ja kadulla työskenteleville nuorille tanssityöpajoja. Työ mahdollisti stipendit perheille, mikä tarjosi nuorille ajan osallistua. Tämän voisi ajatella yhteisöä hoivaavana työnä, tilan luomisen kautta”, Haukka avaa. Taideteos mahdollisti äidin saattohoidon Hanne työskenteli projektissa äitinsä sielunhoitajana ja tilanteen muuttuessa myös saattohoitajana. Äiti kuoli projektin aikana 2020. Hanne on yliopistoopiskelija ja alkoi ensin etsiä töitä rahoittaakseen äidin syöpähoitoja. ”Halusin mahdollistaa äidilleni hyviä ja iloisia kokemuksia rankkojen hoitojen keskelle. Hän oli pienituloinen eläkeläinen ja monelle tavalliset asiat, kuten ravintolassa tai teatterissa käyminen ei ollut mahdollista.” Äidin voinnin huonontuessa alkuperäinen suunnitelma muuttui ja Hanne muutti äitinsä luokse. Ilman projektin kautta työskentelyä äidin koti saattohoito ei olisi ollut mahdollista. ”Halusin antaa takaisin ihmiselle, joka on tehnyt mun eteen niin paljon.” Hoivatyö näyttäytyy Hannelle aliarvostettuna asiana yhteiskunnassa. ”Se on näkymätöntä. Arvoa ei tunnisteta, huomata tai se on itsestäänselvää. Kuitenkin se on valtavan tärkeää, eikä ilman sitä yhteiskunta pyörisi.” Lopun ajan kapitalismi ajaa perustuloon Hoivatyön tulevaisuutta pohtiessaan, taiteilijat Mattila ja Haukka peräänkuuluttavat tervettä suhdetta ihmisiin ja muihin elollisiin olentoihin, ympäristöön sekä ihmisarvoa. ”Annetaan arvo ihmiselle, jotta häntä ei nähtäisi kestävyysvajeena”, Haukka avaa. Ekologinen kriisi ja työntekijöiden muuntuminen ”mekaanisiksi tuloskoneiksi” luovat halun taistella järjestelmää vastaan. ”Menestymisen mittarit ovat täysin yhdentekeviä tässä ajassa. Itselle tuntuu tärkeältä unohtaa mittarit ja ajatella, että ehkä mä voin nämä kapitalismin lopun ajat soittaa vaan rokkia ja levittää rakastavaa energiaa. Ehkä se on mielekkäin ratkaisu tähän tilanteeseen”, Mattila avaa. Perustulo olisi Mattilan mukaan tulevaisuuden skenaario, joka tarjoaisi ihmiselle mahdollisuuden tehdä mielekästä toimeliaisuutta suhteessa ympäristöön. Hanne kertoo käsityksensä työstä muuttuneen projektin jälkeen. ”Ajattelen, että työ on enemmän määrittelykysymys, sosiaalinen rakenne ja ihmisen päätös. Miksipä ei voisi työ olla vaikka minkälaista, merkityksellistä ja hyvää tuottavaa.” Etsitkö töitä? -näyttely Työväenmuseo Werstaalla 24.9.2021–3.4.2022 ti–su klo 11–18. Vapaa pääsy. Kokeellinen TE-toimisto -työpajasarja toisenlaisesta työelämästä, tulevat työpajat: 3.4.2022 klo 12–17 Kosketuksesta, hoivasta ja kauneudesta ”Miten työn merkityksellisyys rakentuu ja millaista on kaunis työ? Työpaja merkityksellisyydestä, nautinnosta, hoivasta ja kosketuksesta.” Alustajina koreografi Anna Maria Häkkinen ja pappi Marjaana Toiviainen. Vapaa pääsy. etsitkotoita.wordpress.com ANNETAAN ARVO IHMISELLE, JOTTA HÄNTÄ EI NÄHTÄISI KESTÄVYYSVAJEENA. HALUSIN MAHDOLLISTAA ÄIDILLENI HYVIÄ JA ILOISIA KOKEMUKSIA RANKKOJEN SYÖPÄHOITOJEN KESKELLE. Y Yhdysvallat päätti Afganistaniin menosta Y Yhdysvallat päätti Afganistaniin menosta Y ovat Y no Y Y u Y Y s Y Y s Y ee Y ee Y t ulkopolitiikan keskiöön. Euroopan unioni on Y ihm Y Y i Y Y s Y Y o Y ikeuksien puolustajana iso tekijä ja unionin mieY li Y Y pi Y Y t Y Y e Y Y e Y Y l Y l Y l Y ä on painoarvoa. Y S Y uomi Y uomi Y taas on maailmalla kovin pieni tekijä, promille Y le Y ma Y ma Y ail Y ail Y man väestöstä. Unionin kautta mielipiteemme kuitenkin näky ky k y ja kasvaa kokoaan suuremmaksi. EU on nostanut ihmisoikeusasiat oman politiikkansa keskiöön ja Euroopan parlamentilla on kansalaisten mielipiteen esilletuojana ollut tässä tärkeä merkitys. EU on meille vahva arvoyhteisö ja keino vaikuttaa niin lähialueillamme kuin koko maailmassa. Kauppapolitiikassa unionilla on täysi toimivalta jäsenmaidensa puolesta. EU-parlamentti on asteittain ajanut kauppasopimuksiin yhä enemmän määräyksiä, jotka antavat mahdollisuudet vaatia kauppakumppaneiltamme korkeampia ympäristönormeja, sitoutumista Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteisiin ja työntekijöiden oikeuksien kunnioittamista. Amazonin metsäkato vaikuttaa EU-parlamentin kantaan Brasilian kanssa tehtävän vapaakauppasopimuksen hyväksymisessä. Vietnamin kanssa tehdyn kauppasopimuksen iso kysymys oli vaatimus Vietnamin sitoutumisesta Kansainvälisen työjärjestö ILO:n työntekijöitä suojaaviin sopimuksiin. EU:n ja Kiinan välinen investointisuojasopimus odottaa käsittelyään EU-parlamentissa. Senkin hyväksymiseen moni liittää ihmisoikeusnäkökulman. Joulukuussa EU-parlamentti hyväksyi uuden ihmisoikeusloukkauksiin tarttuvan pakotemekanismin. Se mahdollistaa pakotteiden kohdentamisen suoraan henkilöihin, jotka ovat syyllistyneet selkeisiin ihmisoikeusloukkauksiin. Ensimmäistä kertaa mekanismia käytettiin tänä keväänä, kun EU päätti pakotteista niitä venäläisiä kohtaan, jotka olivat vastuussa oppositiopoliitikko Aleksey Navalniyn oikeuksien loukkaamisesta ja hengen vaarantamisesta. EU:n ja Tu Tu T rkin suhteissa ihmisoikeusky ky k symykset ovat nousseet ratkaisevaan asemaan. Huoli Tu Tu T rkin demokratian kaventumisesta, oppositiopoliitikkojen pidätyksistä ja median saattamisesta hallitsevan puolueen valvontaan lisäävät epäluuloa pitkään paikallaan polkeneisiin Tu Tu T rkin EU-jäsenyysneuvotteluihin. Tou Tou T kokuussa EU-parlamentissa hyväksytty Tu Tu T rkki-kannanotto vaatii Tu Tu T rkin hallinnolta linjanmuutosta sekä sisäisesti että suhteissa lähinaapureihinsa, erityisesti Ky Ky K prokseen. EU asettaa yhä enemmän vaatimuksia kauppakumppaneilleen ja erityisesti naapureilleen kautta linjan. Ollakseen uskottava, unionin on pidettävä oma pesäänsä puhtaana. Siksi keskustelu Unkarin ja Puolan demokratiaa rajaavasta kehityksestä jatkuu. Demokratiaa on puolustettava jatkossakin. Eero Heinäluoma Euroopan parlamentin jäsen S&D-ryhmä eeroheinaluoma.fi E urooppa on saanut uuden vapausajattelun symbolin. Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi edustaa tänään kaikille eurooppalaisille kansojen halua ja oikeutta päättää itse omasta tulevaisuudestaan. Presidentti Zelenskyin esiintyminen Euroopan parlamentissa 1.3.2022 jää maailmanhistoriaan itsensä uhraavan ja kansansa puolesta taistelevan valtiomiehen esiintymisensä. Tuo puhe rohkaisee ihmisiä tulevinakin vuosikymmeninä puolustamaan kansojen vapautta ja itsemääräämisoikeutta. Samalla se muistuttaa, että olemme riippuvaisia toisistamme. Ihmisarvo on jakamaton ja rauhan, ihmisoikeuksien ja demokratian loukkaukset yhdessä maassa koskettavat meitä kaikkia – ei väliä mitä kieltä ihmiset puhuvat, ei väliä missä ihmisarvoa poljetaan. ”Me luovumme vahvimmista ihmisistämme vapauden puolesta”, totesi presidentti Zelenskyi ukrainalaisten uhrauksista tunteikkaassa puheessaan. Venäjän julma hyökkäys Ukrainaan on aiheuttanut käsittämättömän inhimillisen tragedian; tragedian, jollaista emme ole Euroopassa kokeneet sitten toisen maailmansodan. Tykkituli ja lentopommitukset kaupunkeihin ja muut siviileihin kohdistetut hyökkäykset ylittävät inhimillisen käsityskykymme. Tapahtunut kirjoitetaan suurin kirjaimin Venäjän historiaan ja tapahtuneen hyvittäminen tulee vaatimaan useamman venäläisen sukupolven työn. Euroopan unionin suuri tehtävä on suojata ihmisoikeuksia koko maanosassamme ja näyttää tie uuteen, inhimillisempään maailmaan. Sen olemme velkaa sille sukupolvelle päättäjiä, jotka toisen maailmansodan jälkeen käynnistivät eurooppalaisen yhdentymisen tärkeimpänä tavoitteenaan rauhan tekeminen pysyväksi ja sotien estäminen. Tuon tehtävän EU on toteuttanut jäsenmaidensa keskuudessa. Ikävä kyllä voimamme ei ole riittänyt takaamaan rauhaa koko maanosassamme. Se antaa aiheen EU:n yhteisen turvallisuusja lähialuepolitiikan kehittämiseen monin tavoin. EU on aina hädän hetkellä tiivistänyt rivinsä ja esiintynyt yhdellä äänellä ja voimakkailla toimilla. Venäjän johdolle tämä yhtenäisyys näyttää tulleen yllätyksenä. EU ei ole sotilaallinen suurvalta, mutta talouden suurvalta se on. Ja tuo talouden voima vaikuttaa nyt koko painollaan pakottaen Venäjää lopettamaan sotaretkensä. EU:n massiiviset pakotteet ovat välttämättömiä Venäjän aggressiivisen valtiojohdon pysäyttämiseksi, muutoksen aikaansaamiseksi ja kansalaisten vapauden sekä turvallisuuden takaamiseksi koko maanosassamme. Venäläisten itsensä täytyy osata tehdä omat johtopäätöksensä ja tuoda vihdoin maansa eurooppalaisten kansojen joukkoon ilman tavoitteita toisten alistamisesta. EU-maiden valmius uhrata oma hyvinvointinsa ukrainalaisten auttamiseksi on väkevä varoitus kaikille tulevaisuuden sotia ja aggressioita suunnitteleville. Vapaus on väkevä voima. Sitä voi aina jonkun aika painaa alas, mutta lopulta se aina suoristuu täyteen mittaansa. Ukrainassa, Venäjällä, Euroopassa ja koko maailmassa. Vapaus voittaa
38 • 2 / 2022 TEKSTI JA KUVAT SILJA SEPPÄLÄ Johanna Rotko tekee taidetta yhteistyössä hyötymikrobien kanssa. Biotaide edistää keskustelua ympäristöstä. Hiivasta kasvaa kuvia P ETRIMALJAT KUIVUVAT kauniissa pinossa pyyhkeen päällä keittiössä. Huoneessa on korkea katto ja kaksi jääkaappia. Toisessa on Johan na Rotkon perheen ruokaa ja toisessa monta purkkia täynnä mikrobien avulla tehtyjä kuvia. Heinolasta kotoisin oleva, Lahdessa nykyään asuva biotaiteilija työskentelee hyötymikrobien, pääasiassa erilaisten hiivalajien, kanssa. Biotaide on luonnontieteitä ja taidetta yhdistelevä taiteenlaji, jossa käytetään usein orgaanista, elävää ainetta. Lääketieteen ja bioteknologian menetelmien soveltaminen on yleistä, ja poikkitaiteellisen tutkimuksen lisäksi taiteenala kehittää kulttuurista keskustelua organismeista ja biologisista prosesseista. Rotko syttyi biotaiteesta opiskellessaan median laitoksella uutta mediaa Aalto-yliopiston Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa. Biotaiteen yksikkö biofilian laboratorio perustettiin sinne vuonna 2012, ja Rotko ahmi biofilian kursseista suurimman mahdollisen opintokokonaisuuden. Yhteistyössä mikrobien kanssa Töitään Rotko nimittää hiivagrammeiksi. Tähän tekniikkaan hän tutustui Biotaiteen seuran ja Pavillon_35taiteilijakollektiivin järjestämässä työpajassa vuonna 2013. Rotko tekee kuvansa yhteistyössä mikrobien kanssa. ”Toisaalta, kuinka hyvä yhteistyökumppani olen, jos tapan hiivasoluja? Jotta kuva syntyy, solujen pitää kuolla tai vahingoittua. Kiinnostavimmat kuvat muodostuvat silloin, kun hiiva tai muut oliot tekevät selvästi oman jälkensä kuvaan pilaamatta sitä minun näkökulmastani käsin.” Rotko tekee kasvatusalustat hyötymikrobeille vedestä, agar agarista ja sokerista. Hän lisää kasvatusalustaan väriainetta. Rotko käyttää syötäviä väriaineita kuten hiiltä, kurkumaa ja puolukkaa. Tämän jälkeen hän viljelee hyötymikrobit alustoille petrimaljoihin, joiden kansiin tulee erilaisia rasterikuvia. Kuvat ovat valojen alla kahden vuorokauden ajan. UV-valo tavoittaa ne alueet, jotka eivät jää mustien osien alle. Henkiin jäävät hiivasolut jatkavat kasvuansa myös sen jälkeen, kun ne on otettu pois valojen alta niin pitkään, kun elinolosuhteet ovat niille suotuisat. Kun kuvat ovat kokonaan homerihmastojen peitossa, Rotko siirtää ne biojäteastiaan, pesee petrimaljat ja käyttää ne uudelleen. ”Prosessi vaatii kärsivällisyyttä. Onhan tämä aikamoista luopumista välillä, kun kuva peittyy rihmastojen alle. Mutta siitä pidänkin tässä, kun ikinä ei tiedä, miten teos muuttaa muo toaan. Elämän ja kuoleman symbioosin kamppailussa syntyy kuva.” Kasvokuvat kertovat valtasuhteista Rasterikuvissa Rotko käyttää yleensä kasvoja. ”Kasvojen tunnistaminen on ihmisen varhainen kyky. Kasvojen käyttäminen yhdessä mikrobien kanssa kuvastaa valtasuhteita luonnon ja ihmisen välillä. Aluksi lähestymistapani oli hyvin poliittinen: käytin Talvivaaran entisen johtajan Pekka Perän ja Nestlén toimitusjohtajan Peter Brabeck Lemathen kuvia. Mikrobien kanssa työskentely on muuttanut luonto suhdettani ja avannut oven näkymättömään ja tuntemattomaan mikrobien maailmaan. Luonto voi olla myös ruma, ja se on hyvä niin.” Rotkon mielestä hiivoissa on valtava potentiaali. ”Hiivalajit ovat kulkeneet mukanamme kymmeniä tuhansia vuosia, mutta silti yhdistämme ne yleensä vain sairauksiin tai pullan leivontaan. On valtavasti hiivalajeja, joista emme tiedä mitään. Hiivoissa on myös potentiaalia esimerkiksi biopolttoaineiden valmistuksessa. UV-valoa voi käyttää desinfiointiin ja spirulinan sukulaisia hiilidioksidin sitojana. Niin scifiltä kuin tämä kaikki kuulostaakin, maailmalla tutkitaan ja hyödynnetään jo näitä prosesseja.” Johanna Rotkon teoksia esillä Together Alone 2.o -taidenäyttelyssä Espoon Hanasaaren kulttuurikeskuksessa 8.4.–22.5.2022. Johanna Rotko työpöytänsä äärellä sekoittamassa hiivan ja veden. Biotaiteilija Johanna Rotkon hiivagrammeja. Vasemmalla teos Tyttö hiilellä, 2021. Viljelty laji: WB-06 oluthiiva. ON VALTAVASTI HIIVALAJEJA, JOISTA EMME TIEDÄ MITÄÄN.
2 / 2022 • 39 Magnus Fredriksen BANKSY COLOURING BOOK HIPHOP PALAPELI Monta taiteilijaa GRAFFITI STYLE COLORING Martin Ander SUBWAY SCRAWL Värityskirjassa kaikenikäiset pääsevät ihastelemaan ja värittämään Banksyn taideteoksia. Tunnista Tupac, E-40 ja Lauryn Hill! Hauska 1000 palan palapeli haastaa sopivasti ja opettaa hiphopin historiaa. Kirjassa on yli 50 graf? titaiteilijan teoksia, joita voi värittää tussilla paperin molemmin puolin. Värityskirjassa pääsee kuvittamaan metrojunia Torontosta Lontooseen ja matkustamaan mielessään urbaaniin maisemiin. 32€ + POSTIKULUT Pekka Turunen KUN SOTA ON OHI Valokuvataiteilija Pekka Turusen kuvat tutkivat entisen Neuvostoliiton sotilastukikohtia Itämeren ympäristössä sekä niiden liepeille syntynyttä uutta elämää. Teos kuljettaa lukijan läpi kylmän sodan ilmapiirin tuoden esiin vallinneen pelon ja väkivallan merkit. WHEN WAR IS OVER Tilaukset: kauppa.voima.? & tilaukset@voima.? Jenni Holma, Veera Järvenpää ja Kaisu Tervonen NÄKYMÄTÖN SUKUPUOLI Ensimmäinen suomalainen tietokirja muunsukupuolisuudesta. Kirja koostuu valokuvista, omaäänisistä henkilötarinoista ja sarjakuvista. VOIMAKAUPPA UTELIAAN, AKTIIVISEN JA OPPIMISHALUISEN KAUPPA 10€ SIS. POSTIKULUT 20 € SIS. POSTIKULUT Miia Vistilä RAKKAAT YSTÄVÄT Rakkaat ystävät sisältää sarjakuvia sinkkuudesta, naisten välisistä romanttisista ja ystävyyssuhteista, itsensä kanssa toimeen tulemisesta ja hyvästä elämästä. LISÄÄ TUOTTEITA VERKKOKAU PASSA! VOIMAN VUOSITILAUS 39€ 10 numeroa 24,90€ SIS. POSTIKULUT Riina Tanskanen TYMPEÄT TYTÖT Värejä, suloisuutta ja vastarintaa pursuavat sarjakuvat iskevät tyttöyden kipupisteisiin. AIKUISTUMISRIITTEJÄ 19€ SIS. POSTIKULUT Hanna Niittymäki IHMISIKSI ELÄMISEN TAITO Viihdyttävä esseekokoelma tärkeistä asioista. Se rakentuu jo vuodesta 2015 Rauhan puolesta -lehdessä ilmestyneen Rauhankasvatusneuvolan ympärille. Tilaamalla lehden olet aina ensimmäisten lukijoiden joukossa. Samalla tuet riippumatonta journalismia ja Voiman ilmestymistä jatkossakin. Värityskirjassa kaikenikäiset pääsevät ihasteleSIS. POSTIKULUT 9,90 11,90€ 26,90€ + POSTIKULUT
Liike lähtee luonnostaan Susanna Leinosen yhdessä ikääntyneiden harrastajien kanssa tekemä tanssiteos jäljittää yksilön yhteyttä alkuperäänsä. N OIN TUSINA senioria ja puolenkymmentä nuorempaa tanssijaa etenee mykkää hidastettua juoksua kohden harjoitussalin toisessa päädyssä olevaa ainoaa katsojaa. Verkkaripukuiset lähestyjät siirtelevät toisilleen outoa nyyttiä kuin se olisi rugbypallo. Siitä pursuaa hajoavia kasvien osia ja muuta kariketta. Tässä ollaan Susanna Leinonen Companyn ja ikääntyneiden harrastaja ryhmän Juuret-esityksen harjoituksissa. ”Olen aiemmin tehnyt työtä vain ammattilaisten kanssa, mutta kun huomasin kaupungin ikäihmisille osoitetun liikkumisen ja kulttuurin edistämishankkeen, ajattelin, että tällainen yhteistyö voisi olla kiinnostava haaste. Muualla Euroopassa on jopa vakituisesti esiintyviä ikääntyneiden tanssiryhmiä”, avaa teoksen koreografi Susanna Leinonen. Projektin alussa järjestettiin työpajoja, joihin osallistui yli 60 harrastajaa. Sitä kautta löytyivät ne 14, jotka nähdään esityksessä viiden ammattitanssijan rinnalla. ”Oma taustani on vahvasti klassisessa baletissa, mutta olen harrastunut myös muita tanssin lajeja, kuten nykytanssia ja jazz-tanssia. Aloittaessani koreografina halusin, että luomieni kehollisten tarinoiden takana on aina jokin voimakas tekniikka. Nykyään ajattelen, että mikä tahansa liike näyttämöllä voi olla kiinnostava, kunhan siihen on vahva syy, miksi se on siellä.” LEINONEN ALOITTI ITSE tanssimisen 9-vuotiaana. Elwa Molinin valioluokan jälkeen ura kulki Australian vaihto-oppilaskauden jälkeen kiinnitykseen Viron kansallisbalettiin. Sen jälkeen tie jatkui Turun konservatorioon ja Teatterikorkeakoulun tanssilinjan jälkeen omien nykytanssiteosten pariin. ”Kuvittelin pitkään vain ajelehtineeni ajopuuna. Mutta jos tekee asioita niin suurella intohimolla, ettei näe mitään muuta kuin vain sen tanssin, se kertoo tietenkin siitä, että jollain lailla se valintakin on jossain tehty.” Vuosituhannen vaihteessa Leinosen esikoiskoreografia Ei kukaan, vaan ystäväsi kutsuttiin ensin Bulgariaan, Irlantiin ja Ranskaan ja myöhemmin muualle. Samassa rytäkässä hän perusti omaa nimeään kantavan tanssiryhmän. ”Se alkoi halusta jatkaa työtekoa samojen tanssijoiden kanssa. Seuraavissa teoksissa tuli sitten uusia tekijöitä siihen rinnalle. Vuoteen 2006 asti olin kaikissa omissa teoksessani yhtä aikaa tanssija, koreografi ja tuottaja”, hymähtää Leinonen. Tanssijan työssä ikääntyminen on erityisen konkreettista, koska oman kehon luonnolliset muutokset vaikuttavat suoraan ilmaisun rajoihin. ”Vielä tällä hetkellä ainakin yritän olla huomaamatta, mitä kehoni yrittää ilmoitella. Silti tulee surullinen olo, kun ymmärtää, että kun vihdoin alkaa olla taiteellisesti kypsä ja olisi paljon sanottavaa, keho alkaa hajota.” Juuret-teoksessa ei Leinosen mukaan viitata ainoastaan ihmisen biologisiin reunaehtoihin, vaan sen voi mieltää koskevan myös itse kunkin kulttuuritaustaa, sukupuuta tai vaikka hyvin eri syistä syntyviä juurettomuuden kokemuksia. ”Ei ole mitenkään helppo eritellä, mikä lopulta on biologista ja mikä sitä kaikkea muuta. Toisaalta työskennellessäni en etene mitenkään kronologisesti alusta loppuun. Voi olla, että keho menee edellä ja tajuan sitten vasta myöhemmin mitä kaikkea on tullut käsiteltyä.” JUURET ON JOHDONMUKAISTA jatkoa Leinosen edeltävälle kolmen teoksen sarjalle, johon kuuluivat Nasty (2018), Toxic (2020) ja Body (2021). Trilogiassa käsitellään ihmisen kehoon kohdistuvaa vallankäyttöä ja sen väistelyä. ”Nasty lähti liikkeelle siitä, kun Yhdys valtojen presidentinvaalien aikaan tajusin, miten hyökkääviä Trumpin puheet naisista olivat. Muistan tulleeni toimistolle ja sanoneeni muille, että unohtakaa kaikki, nyt tehdään jotain muuta. Halusin tutkia millainen naiskuva meillä on, ja mitä kaikkea media siitä meille syöttää.” Toxicissa näkökulma laajeni sukupuolirajan yli ja sosiaalisen median puolelle. ”Siinä näkyy, miten olen 11-vuotiaan tyttäreni kautta huomannut maailman muuttuneen omaa lapsuuttani paljon rajummaksi. Bodyn kohdalla taas ajattelin, että kehon toksisuutta käsitelleen kahden teoksen jälkeen voisi katseen kääntää henkilökohtaisuuden puolelle. Näin sarjaan tuli jonkinlainen kaari syntymästä kuolemaan.” Leinonen tunnistaa teoksissaan kytevän kantaaottavuuden. ”Uran alkuaikoina minua kiinnosti enemmän jotenkin surrealistinen ta myytittävä tapa käsitellä itseä lähelle tulevia aiheita. Myöhemmin alkoi ottaa pattiin niin paljon, että syntyi halu kommentoida asioita suoraan. Kehollisena taiteena tanssi antaa ihanan vapauden siihen, että mitä tahansa ajankin takaa, kukaan ei voi nähdään sitä täsmälleen samalla lailla.” Oleellista on, että oma taide herättää tunteita, keskustelua ja pohdintaa. ”Välillä tulee kyllä palautetta, että miksi esitykseni ovat niin synkkiä ja brutaalin raakoja ilman mitään toivon pilkahdustakaan. Ehkä se on sitä naisen tukahdettua raivoa. Nytkin tuntuu epätodelliselta ja julmalta katsoa täältä käsin, mitä tällä hetkellä ukrainalaiset kokevat”, huokaa Leinonen. ”Tai sitten en ole vielä löytänyt sellaista hyvin hauskaa-hauskaa teosta, ja se on vain odottamassa jossain muutaman vuoden päässä.” Susanna Leinonen Company: Juuret Esitykset 5.3.–2.4 Stoassa ja 9.4. Riihimäen teatterissa. Kuuntele myös Susanna Leinosen haastattelu Teatterin politiikka & politiikan teatteria -podcastissa: www.voima.fi/audio TEKSTI TUOMAS RANTANEN KUN VIHDOIN ALKAA OLLA TAITEELLISESTI KYPSÄ JA OLISI PALJON SANOTTAVAA, KEHO ALKAA HAJOTA. M irkk u M erim aa
TEKSTI TUOMAS RANTANEN TEKSTI TUOMAS RANTANEN Kivi kohtaa Rockyn Kiviä koulutiellä R ED NOSE COMPANYN klovnipari Zin (Timo Ruuskanen) ja Mike (Tuukka Vasama) tunnetaan estetiikastaan, jossa klovneria yhtyy kaunokirjallisuuteen, mimiikkaan, improvisaation ja rockmusiikkiin. Valitsemallaan tiellä he ovat Kari Ho takaisen Juoksuhaudantien (2014), Ilmari Kiannon Punaisen viivan (2016), H. C. Andersenin Keisarin uusien vaatteiden (2017), Cervantesin Don Quijoten (2019) ja Mary Shelleyn Frankensteinin (2021) jälkeen päätyneet Aleksis Kiven pariin. Linda Wallgrenin ohjaamassa Aleksis Kivessä aiheena ei ole vain kansalliskirjailijan koko tuotanto, vaan myös hänen elämänsä ja kuolemansa. Samalla satiirisessa hengessä paikallistetaan muun muassa fennomanian, nälkävuosien ja taiteilijuuden haasteiden yhteyttä tähän aikaan. K EVÄTUHRI on Igor Stravins kyn baletti, jonka alkuperäisen koreografian teki itse Vatslav Nižinski. Vuoden 1913 Pariisin ensiillassa teoksen modernistinen tyyli laji nostatti skandaalin. Sen ensimmäinen osa kuvaa pakanallisen yhteisön moninaisia kevätriittejä, jotka toisessa osassa johtavat yhden hahmon rituaalikuolemaan. Valtteri Raekallion poikkitaiteellisen Elämän koulun ensimmäisessä osassa nuoret pianistit Liisa Smo lander ja Mikael Loponen soittavat nelikätisesti Kaisaniemen ala-asteen käytävälle tuodulla pianolla Kevätuhrin ensimmäistä osaa. Samaan aikaan Kallion ilmaisutaidon lukion ja Kansallisoopperan balettioppilaitoksen oppilaat tanssivat hypnoottisesti hakkaavan musiikin säestyksellä. Koulumaailmaan mukautetussa kuvaelmassa voi erottaa kehollisesti ilmentyvää ryhmäytymistä, ystävyyttä ja sivuun jäämistä, kuten myös koulukuriin mukautumista, oppimisenhalua ja uupumusta. Alkuteokseen rinnastuvat bakkanaalit keskeyttää hetkeksi opettajahahmojen (Mirva Mäkinen, Eero Vesterinen) yllättävä näyttäytyminen käytävän päässä. Esityksen toisessa osassa Stravinskyn korvaa yleisölle kuulokkeiden kautta tarjottavat otteet Antti Röngän Jalat ilmassa -romaanista. Koulukiusatuksi joutuvan nuoren näkökulmasta kirjoitettua tekstiä kuunnellaan sekä luokissa että teatterisavun täyttämillä pimennetyillä käytävillä. Pienillä otsalampuilla varustetut katsojat kohtaavat toistensa ohella heihin katsekontaktia ottavia nuoria, hätääntyneesti ryntäileviä opettajia ja tilassa yksin vaeltavan poliisin. Raekallion tilasidonnaisten teosten – kuten Uraanilamppu (2021), Oneiron (2018), Neuromaani (2016) – estetiikassa tanssin kieli saa hedelmällistä tukea kaunokirjallisista sisällöistä ja yleisön ryhmäytymisestä. Elämänkoulussa sama yhtälö tuottaa helposti tulkittavan, mutta syvältä kouraisevan tunteen siitä, miten kehollisesta ja yhteisöllisestä prosessista kiusaamisessa on kyse. Valtteri Raekallio & työryhmä: Elämän koulu Viimeiset näytökset Kaisaniemen ala-asteella 12.–15.3. C at a Po rti n Kiven traagista elämäntarinaa pöyhitään kunnioittavasti, mutta samalla sen ikonisuutta anarkistisella otteella päivittäen. Niinpä esimerkiksi neromyytin suomalaiset stereotypiat juopoista miestaiteilijoista askeesifetisisti Jouko Turkkaan läpivalaistaan pikakelauksella Sylvester Stallonen Rocky-elokuvan kuvastoon ja musiikkiin tukeutuen. Juuri tällaisissa tiivistyksissä näyttäytyy, miten lähtökohtaisesti tragikoomisessa klovnihahmossa voi taiten näyttämöllistettynä kiteytyä yhtä aikaa yksilön vastoinkäymisten aito paino ja yleisestä absurdiudesta nouseva huumori. Lisäksi klovniparin keskinäinen dynamiikka ja aktiivinen yleisösuhde vahvistavat teatteriin olemuksellisesti liittyviä toveruuden ja yhteisöllisyyden tasoja. Klovnien musisointia tukee tällä kertaa haitaristi Niko Kumpuvaaran johtama Avantin jousikvartetti yhteisen repertuaarian ulottuessa Jääkärimarssista Carmenin kautta Game of Thronesiin. Rokin puolelta ei nyt kuulla Iggy Popia tai Bob Dylania, mutta Bryan Adamsin Summer of ’69 -coverin jälkeen katsoja ei voi koskaan unohtaa, että ensimmäisenä suomalaisena teatteriesityksenä toteutettu Kiven Leanäytelmä sai ensi-iltansa vuonna 1869. Red Nose Company: Aleksis Kivi Näytöksiä kevätkauden ajan Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä. Syyskaudella kiertue jatkuu Turun ja Jyväskylän kaupunginteattereissa. Samuli Emery – Jessica Piasecki: to be brutally honest 04.05.–15.05. Liina Magnea: Funny Things Before Panic 03.03.–15.03. Karolina Ginman: Fluvial 25.03.–07.04. Carl Knif Company: Sessions 05.05.–07.05. Amala Dianor: Siguifin 10.05. Fern Orchestra: IKEBANA – Plant Series VIII 19.05–21.05. www.zodiak.fi Kevät 2022 Samuli Emery – Jessica Piasecki: to be brutally honest 04.05.–15.05. Liina Magnea: Funny Things Before Panic 03.03.–15.03. Karolina Ginman: Fluvial 25.03.–07.04. Carl Knif Company: Sessions 05.05.–07.05. Amala Dianor: Siguifin 10.05. Fern Orchestra: IKEBANA – Plant Series VIII 19.05–21.05. www.zodiak.fi Kevät 2022 Samuli Emery – Jessica Piasecki: to be brutally honest 04.05.–15.05. Liina Magnea: Funny Things Before Panic 03.03.–15.03. Karolina Ginman: Fluvial 25.03.–07.04. Carl Knif Company: Sessions 05.05.–07.05. Amala Dianor: Siguifin 10.05. Fern Orchestra: IKEBANA – Plant Series VIII 19.05–21.05. www.zodiak.fi Kevät 2022 Samuli Emery – Jessica Piasecki: to be brutally honest 04.05.–15.05. Liina Magnea: Funny Things Before Panic 03.03.–15.03. Karolina Ginman: Fluvial 25.03.–07.04. Carl Knif Company: Sessions 05.05.–07.05. Amala Dianor: Siguifin 10.05. Fern Orchestra: IKEBANA – Plant Series VIII 19.05–21.05. www.zodiak.fi Kevät 2022
42 • 2 / 2022 Me ollaan voittajia kaikki TEKSTI IIKKA ARVE KUVA PINJA NIKKI Voittaminen ei kuulu vain yritysjohtajien menestystarinoihin ja uusliberalismiin, väittää Sofia Blanco Sequieros. V ÄITÖSKIRJATUTKIJA , kirjallisuuskriitikko ja podcastaaja Sofia Blanco Sequeirok sen esikoisteos, esseekirja Voitto käsittelee voittoa moottorina, joka vaikuttaa lukuisilla elämän osa-alueilla. Voittamisen kulttuuria näkyy niin avaruuselokuvissa, feministisessä noituudessa kuin ilmastonmuutoskeskustelussa. Blanco Sequeirokselle voitto näyttäytyy kahtiajakavana voimana. Voittaminen voi olla urheilujoukkueen faneille ilon ja solidaarisuuden hetki, mutta voittamiseen liittyy myös suurta toivottomuutta. Voitto luo hierarkioita ja asettaa ihmisiä paremmuusjärjestykseen. Politiikassa puhutaan vaalivoittajista ja -häviäjistä, mutta voitto liittyy olennaisesti myös poliittiseen osallistumiseen. Kuka pääsee osallistumaan, ketä pidetään edes mahdollisena voittajana. Cheekin mysteeri Eräs todellinen voittaja on Cheek. Cheek on noussut rap-kentän huipulle ja loppusuoralla vielä teettänyt itsestään kirjan ja elokuvan. Blanco Sequieros halusi ymmärtää, miksi artisti vetosi ihmisiin niin poikkeuksellisella tavalla. ”Cheek on samaan aikaan samastuttava ja etäinen”, Blanco Sequeiros sanoo. ”Ihmiset tunnistavat siinä omat epätoivonsa ja surunsa, mutta samalla Cheekin voittajadiskurssi antaa kuuntelijoille toivoa.” Pop-kritiikeissä Cheekiä on kyllä käsitelty, mutta kritiikit ovat Blanco Sequeiroksen mielestä epäonnistuneet siinä, että niiden kirjoittajat – erottaessaan itsensä liiankin tietoisesti Cheekin edustamasta arvomaailmasta – jättävät Cheekin hahmon etäiseksi. ”Kriitikot eivät ole ottaneet Cheekiä hahmona tarpeeksi vakavasti”, Blanco Sequeiros sanoo. Hän kuitenkin painottaa, että tällainen kritiikki on tervetullutta, mutta myös syväluotaavalle ja kontekstoivalle tarkastelulle olisi paikkansa. Yksi voitontahdon selkeimmistä ilmentymistä löytyy kilpaurheilusta. Kilpaurheilu kun perustuu sille, että voittaa ja on parempi kuin muut. Blanco Sequieros painottaa, ettei urheilu ole niin erillään vaikkapa taiteesta kuin yleensä ajatellaan. ”Ihmiset urheilevat samoista syistä kuin tekevät taidetta”, hän sanoo. ”Totta kai ne ovat erilaisia inhimillisen toiminnan tapoja, mutta niiden väliltä löytyy kyllä yhteyksiä.” Urheilun sukupuoli Urheilusta kirjoittamisen pariin Blanco Sequeiros ajautui yhdysvaltalais ten urheiluesseiden kautta. ”David Foster Wallacen tennisesseet olivat ensimmäisiä tekstejä, jotka tekivät minuun välittömän vaikutuksen”, Blanco Sequeiros sanoo. ”Nykyjournalismissa olisi kiinnostava nähdä myös pidempiä ja esseistisempiä juttuja urheilusta.” Urheilun, sukupuolen ja politiikan kytköksistä kertoo essee Ihmisen kuolema. Blanco Sequeiros käsittelee olympialaisissa tapahtuvaa naissukupuolen tuottamista, luokittelua ja rajoitta mista. Blanco Sequeiros kirjoittaa: ”Naisten sarjassa kilpailevaan urheilijaan kohdistuu miesten sarjan urheilijaa voimakkaammin viesti siitä, että on yksi oikea tapa olla urheilija. Mies voi voittaa, nainen tehdä parhaansa”. Näistä käytännöistä vastuussa ovat Kansainvälinen olympiakomitea sekä esimerkiksi Kansainvälinen yleisurheiluliitto. Liitot haluavat pitää liian ”miehekkäät” naiset eli naiset, joilla on korkeat testosteroniarvot, ulkona naisten sarjasta. Epäilyttävät urheilijat joutuvat erilaisiin kokeisiin ja tutkimuksiin, jotka voivat olla jopa terveydelle haitallisia. Urheiluliittojen toimintaan on puuttunut muun muassa Human Rights Watch -järjestö, jonka mukaan liitot rikkovat ihmisoikeuksia ja lääketieteen etiikkaa. Blanco Sequeiroksen mukaan tieteessä ei vallitse vahvaa konsensusta esimerkiksi siitä, että testosteroni yksinään antaisi merkittävää hyötyä kilpaurheilussa. ”Liittojen toiminta on hyvä esimerkki tapauksesta, jossa tieteellistä tutkimusnäyttöä on sekä toiminnan puolesta että vastaan”, Blanco Sequeiros sanoo. Hänen mukaansa liitot tekevät omaa ja sinänsä validia liikuntalääketieteellistä tutkimusta, mutta niiden ulkopuolinen sosiologinen tutkimus on painottanut liittojen toimenpiteisiin joutuneiden urheilijoiden huonoa vointia. Tilanteessa, jossa ”kova” liikuntalääketiede sanoo yhtä, ja ”pehmeä” sosiologia toista, tunnutaan selkeästi priorisoitavan kovan tieteen tuloksia. Parempaa tiedepuhetta Blanco Sequeiros toivoo, että tieteen sisäisiä mekanismeja käsiteltäisiin julkisessa keskustelussa ja journalismissa avoimemmin ja laajemmin. ”Tiedejournalismia lukiessa tuntuu, että tieteelle annetaan jonkinlainen saavuttamattomuuden aura”, hän sanoo. Blanco Sequeiroksen mukaan julkisissa keskusteluissa ei aina ymmärretä esimerkiksi tieteeseen sisältyvän arvovalintoja. Hänen mielestään tieteilijöiden pitäisi kärsivällisemmin avata sitä, miten tiede todella toimii. Samalla vältyttäisiin tiededenialismilta ja perusteettomalta tiedekritiikiltä. Avaruuselokuvissa Blanco Sequeirosta kiinnosti niiden tapa hahmottaa tiede voitontavoittelun välineenä. ”Mies ja avaruus” -elokuvat toisintavat stereotyyppistä kuvaa tieteestä, jota voidaan arvioida sen ylhäisimpien saavutusten kautta. Tieteen korkein saavutus nähdään Kuuhun tai Marsiin matkustamisena, vaikka se voisi olla maailmanrauha tai ilmastonmuutoksen pysäyttäminen”, Blanco Sequeiros sanoo. ”Avaruuselokuvissa globaali kriisi ratkaistaan lentämällä avaruuteen.” Kirjassa Blanco Sequeiros käsittelee avaruusseikkailuja rinnakkain feministisen noituuden kanssa. Hän näkee niillä paljon yhteistä. Blanco Sequeirosta kiinnosti feministisen noidan hahmossa ennen kaikkea ajatteluun sisältyvä varmuus ja sen suhde voittoon. ”Noidilla on aito halu muuttaa ja voittaa vaikka sukupuolijärjestelmä, mutta toisaalta halu luoda tilaa, jossa ihmisten ei tarvitsisi kilpailla”, Blanco Sequeiros sanoo. ”Siinä tilassa ihminen saisi olla hauras, pelokas ja muutoksessa.” Sofia Blanco Sequieros: Voitto Kosmos 2021, 190 s.
2 / 2022 • 43 TEKSTI EMILIA KUKKALA TEKSTI EMILIA KUKKALA TEKSTI EMILIA KUKKALA Pisara ajattomuutta Ilmanvaihtoa ikuisuuden ja katoavuuden välillä Kunnia sille, jolle se kuuluu EEVA KILPI (s. 1928) puhui ympäristön ja eläinoikeuksien puolesta jo vuosikymmeniä ennen kuin siitä tuli valtavirtaista. Silloin pehmeiksi ja epäpoliittisiksi mielletyt aiheet ovat nyt politiikan – ja filosofian – ytimessä. Karjalan evakkona Kilven tuotantoa on värittänyt aina myös siirtolaistausta. ”Niin elin ilman kotiakin. Oli pakko”, todetaan myös Valkoisessa muisti kirjassa. Teos koostuu Eeva Kilven päiväkirjamerkinnöistä loppuvuodelta 1999. Kilpi kirjoittaa kuolemasta, surusta, kärsimyksestä ja kaipauksesta, rakkaudestakin. Hän sekoittaa todellisuutta ja unta, pohdiskelee eläinten todellisuuksia, ihmissuhteita ja lapsuuttaan. Aivan maininnoitta eivät jää NAISTEN VAIKUTUS filosofiaan on läpi historian lakaistu järjestelmällisesti näkyvistä, täräyttää juuri suomennettu Filosofian kuningattaret -tietokirja. Teos tekee parhaansa paikatakseen valtavaa aukkoa esittelemällä 21 naisfilosofia. Artikkelien kirjoittajat ovat aiheensa hyvin tuntevia naisfilosofeja. Osa filosofeista on hyvinkin tunnettuja kuten Hannah Arendt, Simone de Beauvoir ja Angela Davis, osa kaukaa menneisyydestä kuten Han-dynastian aikainen Ban Zhao, Kashmirin alueen hindujen ja muslimien arvostama Lalla sekä antiikin kreikkalainen Hypatia, osa lähes kokonaan filosofian historian lehdiltä pyyhkäistyjä. Muistettava tietysti on, että vaietuimmista ei ole säästynyt sanaakaan edes tähän teokseen. Mutta: on miehensä varjoon jääneitä kuten Harriet Taylor Mill, vaikka John Stuart Millin kunniaksi sanottakoon, että hän sentään pyrki nostamaan vaimoaan esiin. On kollegamiesten vähättelemiä kuten fenomenologi Edith Stein, jonka kuuluisi mainita työn hedelmät korjanneiden Husserlin ja Heideggerin rinnalla. Empatiaa tiedon väylänä tutkineen Steinin – joka sivumennen sanoen ehti olla niin ateisti kuin nunnakin – kohtaloksi tuli mitä todennäköisimmin kuolla keskitys leirillä. Nigerialainen Sophie Bosede Oluwole puolestaan oli aikamme afrikkalaisen filosofian merkittävä puolustaja. Hän teki uraauurtavaa ja status quoa haastavaa akateemista tutkimusta perustelemalla, miksi orubojen suullista perinnettä on lähestyttävä filosofiana. Libanonilaisamerikkalainen juristi ja islamilainen filosofi Azizah Y. alHibri puolestaan argumentoi, että läpeensä maallistunut länsifeminismi uhkaa menettää kosketuksen naisiin muualla maailmassa. Molempien filosofia liikkuu tämän ajan suurten kysymysten ytimessä. Rebecca Buxton & Lisa Whiting (toim.), suom. Tapani Kilpeläinen & Eurooppalaisen filosofian seura: Filosofian kuningattaret – Historian sivuutettujen ajattelijoiden elämän ja perintö. Eurooppalaisen filosofian seura ry ja niin & näin 2021, 218 s. PASSIO ON syvälle olemassaolon perusteisiin kaivautuva teos elämän pohjimmiltaan mystisestä luonteesta. Se kertoo elämästä, kuolemasta, ajasta ja ikuisuudesta, eli mistään yhden asian romaanista ei ole kyse. Kirjailija itse on sanonut haastatteluissa, että romaanissa etsitään ihmisen sielua – sitä pisaraa, mikä ihmisessä on ikuisuutta. Passio kertoo myös uskosta ja uskonnosta. Nämä teemat ovat romaanissa läsnä kaikesta lihallisuudesta huolimatta ja oikeastaan juuri siinä. Läpi vuosisatojen leikkaavan tarinan mukana Pirkko Saisio kuljettaa korua, joka muuttaa muotoaan sen mukaan, millaisia odotuksia ja oletuksia siihen kohdistuu, millaisessa ympäristössä ja kenen hallussa se on. Uskon lihalliset ilotkaan. Tiiviisti muistiin merkityt unet, tunteet, arkipäiväiset tapahtumat, riimit ja rukoukset on ilmavasti taitettu. Valkoista muistikirjaa edelsivät Sininen muistikirja (2019) 2000-luvun alkuvuosien muistiinpanoista ja Punainen muistikirja (2019) kesältä 2014. Niitä ennen ilmestyi Kuolin siivous (2012), joka koostui niin ikään kirjailijan muistiinpanoista. Toimitetut päiväkirjamerkinnät tiivistävät jotain olennaista kirjailijan filosofiasta. Kuten sen, miten minä itse on elämän motiiviksi riittämätön. On kannettava vastuuta toisista. Terävissä huomioissa on usein Kilvelle tyypillistä huumoria. Kirkkaimmillaan ja parhaimmillaan kirjailija on kuitenkin filosofina. Mitä ovat eläimet, elämä ja minuus, Kilpi kysyy. Yksi huikeimmista pohdinnoista koskee ikuisuuden olemusta: ”Saattaa olla, että onkin ikuinen elämä, että se ympäröi meitä kaikkialla ja että me sieltä synnymme tänne kuolemaan, jostain syystä, täyttämään minuuden velvollisuutta, tai ehkä me olemme henkireikiä iankaikkisen elämän pitkässä suomuisessa ruumiissa, jonka on kauttamme hengitettävä kuolemaa, jotta syntyisi jännite, vuorovaikutus, ilmanvaihtoa ikuisuuden ja katoavuuden välillä…” Sitten kirjailija pohtii, miten pääsisi minuudestaan eikä suinkaan, miten säilyttäisi sen ikuisesti. Eeva Kilpi: Valkoinen muistikirja WSOY 2021, 78 s. ollessa konkreettista on korukin ehjä. 1400-luvun Firenzessä elävä haudankaivaja Alrigo esimerkiksi murehtii, miten saisi vaimonsa jälleen kokoon tämän maallisista jäännöksistä viimeiselle tuomiolle. Henkilöhahmoissa ylipäänsä viehättää tietynlainen vilpittömyys ja inhimillisyys. Saision tuotantoa on alusta asti leimannut taito esittää elämän perimmäinen traagisuus komediallisen katseen kautta eikä Passio ole poikkeus. Kieli on yksinkertaista ja kaunista, huumori mustaa ja kuivaa. Romaani alkaa kohtauksella, jossa tapetaan peura. ”Minusta tulee sinä”, kuoleva eläin sanoo tappajalleen. Se loppuu sanoihin ”ihminen, jonka ei ole ollut pakko elää toisena, kuolee Kirja-arviot maailman syvyyttä tuntematta”. Väliin mahtuu muutama vuosisata elämää ja kuolemaa eri puolilla Eurooppaa, Helsingissäkin. Romaanilla harvemmin on suoranaista sanomaa, mutta on suuri kiusaus väittää Passion argumentoivan, ettei ihminen voi elää täyttä elämää ellei näe itseään toisissa ja toisia itsessään: sisäistä sitä, että minkä tekee muille, tekee aivan konkreettisesti itselleen. Tämä useistakin eri uskonnoista löytyvä periaate on palannut myös yhteiskunnallisiin keskusteluihin uudella voimalla toiseuden tematiikan kautta. Pirkko Saisio: Passio. Siltala Kustannus 2021. 400 s.
44 • 2 / 2022 TEKSTI MIIA VISTILÄ 2010-luvun ajankuvaa henkivässä dokumentissa kuljetaan yöllisiltä eläintiloilta oikeussaleihin, eduskuntaan ja aktivistien mielenmaisemiin. Salakuvaaja kertoo tarinansa V UONNA 2007 Oikeutta eläimille -järjestön aktivistit ottivat käyttöön uuden tavan vaikuttaa: he julkaisivat tuotantolaitoksissa salaa kuvattuja kuvia ja videoita. Ajateltiin, että kun ihmiset näkevät miten huonoissa oloissa eläimet elävät, he vaativat toiminnan lopettamista. Suunnitelman toteutuksesta kertoo salakuvauksiin itsekin osallistuneen Saila Kivelän tuore dokumentti Eläinoikeusjuttu, englanninkieliseltä nimeltään Just Animals. Draamaa ja jännitystä ei dokumentista puutu. Esimerkiksi Oikeutta eläimille -järjestön pitkäaikainen aktiivi Kristo Muurimaa pakenee kuvauskeikalta kettutarhalta valoisassa kesäyössä laukausten saattelemana. Kivelä ja Karry Hedberg puhuvat salakuvauksesta medialle henkilöllisyytensä paljastaen ja päätyvät oikeuteen. Vaikka tiloilta otettujen kuvien haluttiin shokeeraavan, dokumentissa tuotantoeläinten elinolot tuodaan katsojan silmien eteen pienin, katsojaa henkisesti valmistelevin askelin. ”Paljon pahempiakin kuvia olisi ollut tarjolla kuin ne, jotka dokumenttiin päätyivät. Nyt en halunnut shokeerata vaan näyttää eläimet tuntevina yksilöinä ja kuvata järjestelmää, jossa tätä ei huomioida”, Kivelä kertoo. Kaksi todellisuutta ei kohtaa Kivelä huomasi, että julkinen keskustelu tuontatoeläinten oloista kertovien kuvien julkaisun jälkeen toisti samaa kaavaa. ”Kun shokeeraavat kuvat kärsivistä eläimistä levisivät mediassa, teollisuuden edustaja väitti niitä poikkeustapauksiksi, ja poliitikot ja viranomaiset lupasivat muutoksia ja sitä, että tilat tutkitaan. Käytännössä järjestelmä jatkui ennallaan. Tämä kierre toistui useamman vuoden ajan.” Tuotantotilojen lisäksi dokumentissa käydään esimerkiksi teurastamolla. Kivelä tapaa myös työnsä lopettaneen entisen sikafarmarin, jonka tilalla aktivistit kävivät aiemmin kuvaamassa. Kivelä korostaa, ettei halua haittaa yksittäisille tuottajille tai tuotannossa työskenteleville, vaan kaipaa systeemitason muutosta, niin että eläinten riistäminen ei ole enää mahdollista. Dokumentissa seurataan myös eläinten hyvinvointiin liittyvän lainsäädännön etenemistä. ”Aktivistielokuvia on yleensäkin vähän ja todella harvinaista on kuvata myös sitä, kun tavoitteet eivät toteudukaan”, Kivelä huomauttaa. Dokumentaristin isosisko kansanedustaja Mai Kivelä sumpli paperin eläinsuojelulain uudistuksesta hallitusneuvotteluissa omaan pöytäänsä, mutta neuvottelut törmäsivät seinään. Hallitusohjelmaan ei kirjattu juuri mitään merkittävistä aktivistien toivomista parannuksista. ”Se oli todella turhauttavaa. Hetkeksi tuli sellainen olo, että voiko parlamentaarisilla keinoilla lainkaan vaikuttaa, palveleeko poliittinen järjestelmä aina vain taloudellisia intressejä, vaikka hallituksessa olisi mitä puolueita? Täytyykö vain vedota suoraan tuotteita käyttäviin yrityksiin, niin kuin turkisten suhteen on menestyksekkäästi tehty?”
Eläinaktivistien kampanjoinnin tuloksena monet suuret muotitalot ovat ilmoittaneet luopuvansa turkisten käytöstä tuotteissaan. Kivelää ihmetyttää edelleen se, miten ihmiset eivät ole valmiit muuttamaan eläinten oloja, vaikka järkyttyvät nähdessään kuvia niistä. ”Ihmisillä on usein aivan erilainen mielikuva tehotuotannosta kuin mitä se todella on. Siksi kuvat järkyttävät. Kun siirryttiin teolliseen eläintuotantoon, ei käyty mitään keskustelua eettisesti hyväksyttävistä toimintatavoista, vaan käytänteet syntyivät laajan yleisön selän takana." Eläintuotannossa on olemassa kaksi päällekkäistä todellisuutta. ”Toisessa pieni joukko koittaa yötä päivää kaivaa tiedonmuruja tuotannosta laajan yleisön nähtäville, ja toisessa todellisuudessa voi edelleen elää ajattelematta ja näkemättä tätä valtavaa eläinten joukkoa lainkaan. Ha luaisin, että nämä maailmat kohtaavat.” Oman historiansa kuvaaja Eläinoikeusjuttu on Kivelän ensimmäinen dokumenttielokuva. Ohjaaja on myös dokumenttinsa käsikirjoittaja ja päähenkilö, joka tallentaa kokemustensa kautta eläinoikeusliikkeen historiaa. Salakuvauksesta oikeuteen joutuminen inspiroi Kivelää aloittamaan dokumentin kuvaamisen jo 2011, koska ”se oli niin absurdia”. Projekti jäi tauolle vuosiksi. 2010-luvun lopulla ystävä Vesa Kuosmanen innostui projektista ja ryhtyi toiseksi ohjaajaksi. Kaksikko sai apurahaa teokselle, ja Tuffi Filmsin avulla järjestyi ammattitaitoinen tiimi. Teoksellaan Kivelä jäsentää myös omaa henkilöhistoriaansa. ”Olen ajatellut maailmanparannusta nelivuotiaasta, ihailin jo silloin Greenpeaceen liittynyttä isosiskoani. Myöhemmin oli yllätys, että kaikki eivät samalla tavalla koe vastuuta maailmaa kohtaan. Dokumentin kautta käsittelen myös sitä, kuinka paljon esikuvani ovat minuun vaikuttaneet, mitä olen omaksunut keneltäkin. ” Aktivismin tekemisen tapa on muuttunut vuosikymmenessä. Nyt tunteiden näyttäminen ja niistä puhuminen on sallitumpaa. Dokumentissa keskustellaan toiminnan itselle herättämistä tunteista ja näytetään, miten eläinten olot painavat mieltä myös teknobileissä tanssiessa. Dokumentissa näkyy myös Kivelän perhe. Vanhemmat halaavat kannustukseksi, kun Kivelä on lähdössä oikeudenkäyntiinsä. Vaikka Kivelä aikanaan valitsi puhua salakuvauksista medialle omilla kasvoillaan ja on myöhemminkin ollut julkisuudessa aktivistina, henkilökohtaisten asioiden tuominen kaikkien nähtäville on hänelle uutta. ”Kyllä jännittää, miten tämä otetaan vastaan. En ole juuri käyttänyt sosiaalista mediaa henkilökohtaisista asioista avautumiseen, jaan siellä hauskoja juttuja. Henkilökohtaisista asioista puhun läheisteni kanssa.” Tuottajat siirtymän edelläkävijöiksi Vaikka eläinsuojelulaki oli pettymys, Kivelä uskoo, että eläinten tehotuotanto tulee loppumaan. Jos se ei lopu moraalisten syiden, niin tehottomuutensa takia. Hän toivoo, että maaseudun tuottajat olisivat edelläkävijöinä mukana toteuttamassa vihreää siirtymää monin tavoin kestävämpään tuotantoon. ”Ravintoaineita ei kannata taloudellisesti kierrättää eläinten kehojen kautta, tuotanto on veronmaksajien rahoittamaa. Samalla se aiheuttaa hiilija muita ympäristölle haitallisia päästöjä ja siirtää huonosti uusiutuvia resursseja kuten vettä ja ravinteita köyhemmiltä alueilta varakkaammille. Miksei voitaisi tukea eettisempää, energiatehokkaampaa ja ympäristöystävällisempää tuotantoa?” Saila Kivelä & Vesa Kuosmanen: Eläinoikeusjuttu Ensi-ilta 4.3.2022 RAVINTOAINEITA EI KANNATA KIERRÄTTÄÄ IHMISTEN KEHOJEN KAUTTA. Tietokirja, joka herättää arvostamaan luonnon monimuotoisuutta Tämä ja paljon muuta Sivullinen-kirjakaupasta, Kaisa-talo, Kaisaniemenkatu 5, Helsinki ninni@kaligraphics.fi / www.kaligraphics.fi KALI GRAPHICS
46 • 2 / 2022 Yksinkertainen elokuva aikamatkustamisesta Ranskalainen Céline Sciamma teki erinomaisen koko perheen elokuvan, joka ei sisällä suurta konfliktia tai silmitöntä vauhtia. M AJA LAPSUUDEN reunalla -elokuvan tarina on lyhyt ja simppeli: Kahdeksanvuotiaan tytön isoäiti on kuollut, ja tyttö saapuu vanhempiensa kanssa pakkaamaan tämän tavaroita äitinsä lapsuudenkotiin. Vaeltaessaan lähimetsässä hän törmää toiseen tyttöön, samanikäiseen ja saman näköiseen. Se on hänen äitinsä lapsena. Koko perheen elokuvalla on mittaa alle puolitoista tuntia, ja vaikka tarinan taustalla väijyy menetys ja vanhempien erkaantuminen toisistaan, kokonaisuus ei ole kasvavien jännitteiden tai rönsyilevän dialogin täyttämää. Elokuvassa ei myöskään ole aikakonetta tai erikoistehostekohtauksia. ”En edes tajunnut tekeväni aikamatkustusleffaa, kun aloin työskennellä käsikirjoituksen kanssa. Sitten jossain vaiheessa ajattelin, että ’voi paska, tämähän on aikamatkustuselokuva, nyt minun pitää käsitellä aikamatkaamisen sääntöjä’”, käsikirjoittaja-ohjaaja Céline Sciamma kertoo videoyhteyden välityksellä. ”Päätin kuitenkin keskittyä siihen, että saan tämän hyvin yksinkertaisen tarinan toimimaan hyvin yksinkertaisin keinoin. Vaikka se tarkoittaisi, että joudun asettumaan odotuksia vastaan.” Valtaasetelmien kyseenalaistaja Ranskalainen Sciamma ei ole elokuvan tekijänä muutenkaan noudattanut odotuksia. Hänen teostensa keskiössä ovat aina tytöt, naiset ja trans sukupuoliset, usein lapset tai teini-ikäiset. Tämä pätee niin esikoiselokuvaan Water Lilies (2007) kuin sitä seuranneisiin Tomboyhin (2011) ja Girlhoodiin (2014). Vasta hänen viimeisin elokuvansa, Cannesin elokuvajuhlilla parhaasta käsikirjoituksesta palkittu epookkidraama Nuoren naisen muotokuva (2019), käsitteli aikuisia. Sciamman elokuvissa valta-asetelmia kyseenalaistetaan ahkerasti muutenkin kuin roolittamisen kautta. Samaa hän tekee joskus myös siviilissä. Kun alaikäisen raiskauksesta syytetty Roman Polanski vuonna 2020 palkittiin parhaan ohjaajan Césarilla eli ”Ranskan Oscarilla”, Sciamma ja hänen silloinen kumppaninsa näyttelijä Adèle Haenel kävelivät ulos gaalasta. Maja lapsuuden reunalla -draaman kyseenalaistaminen on kuitenkin hiljaisempaa sorttia. Se esittelee idean koko perheen elokuvasta, joka ei rakennu konflikteille eikä vauhdille. Miyazakin ja Spielbergin jäljillä Sciamman mukaan yhtenä inspiraationa toimivat japanilaisohjaaja Hayao Miyazakin animaatioteokset. Se näkyy elokuvan väreissä ja lempeässä maailmankuvassa. Lapset rakentavat yhteistä majaa metsään. He ottavat ajassa liikkumisen ja toisensa vastaan mutkattomasti, ikään kuin ihanana lahjana. ”Kaksi hahmoamme uskovat toisiaan. Ajattelin, että voimme vuonna 2021 kirjoittaa niin ilman, että kaikki ajattelevat, ettei se voisi toimia fiktion, yllätyksellisyyden tai tunteiden kannalta”, Sciamma sanoo. Itse ohjaaja kertoo kasvaneensa ”Amblin Enterntainmentin aikakaudella” viitaten Steven Spielbergin perustamaan tuotantoyhtiöön, jonka teoksiin kuuluvat niin E.T. (1982), Gremlins (1984) kuin Paluu tulevaisuuteen -trilogia (1985–90). ”Olen sen jälkeläinen. Vaikka ne tarinat olivat tavallaan kapitalistisia – se oli kuitenkin 1980-lukua – saimme mahdollisuuden nähdä itsemme valkokankaalla. Vähän kuin silloin kun katsoimme Yksin kotona -leffaa ja Macaulay Culkinia: hän oli lapsi, joka joutui selviämään tilanteista. Niin mekin.” Yleisimmät kysymykset, joita Sciammalta on elokuvan yhteydessä kysytty, liittyvät lasten ohjaamiseen ja roolittamiseen. Vanhan hokeman mukaan ohjaajan tulisi välttää lasten ja eläinten kanssa työskentelemistä. Toinen klisee on, että lapsinäyttelijöiden löytäminen on hankalaa. Sciamman mielestä ”jokainen lapsi osaa näytellä”. Hän haluaa tietoisesti purkaa mystiikkaa roolittamisen ympäriltä. ”Kyse ei ole löytämisestä. Kyse on siitä, milloin sanot kyllä.” Päärooleja esittävät kaksoset, Joséphine ja Sabine Gantz, olivat ensimmäisiä näyttelijöitä, joita Sciamma kohtasi elokuvan päärooleja varten. ”En edes puhunut heille. He kävelivät sisään ja ajattelin, että ’no niin’”, Sciamma sanoo. Pitkän surun pehmeät jäähyväiset Idea elokuvasta eli Sciamman mielessä vuosia, jo hänen kirjoittaessaan Nuoren naisen muotokuvaa. Sciamma piti ideaa ajattomana – tämän elokuvan hän voisi toteuttaa milloin vain – kunnes pandemia toi siihen kiireellisyyden. ”Etenkin, kun lapset ja vanhukset joutuivat eroon toisistaan ja kun koimme kaikki kollektiivisia menetyksen tunteita. Ja samalla jäähyväisten poissaoloa. Elokuvassa kaikki käsittelee juuri niitä asioita, joita nyt käsittelemme”, Sciamma sanoo. Maja lapsuuden reunalla tarjoaa lohtua. Lapsen suru ja hyvästit saavat pehmeän reunan ja lapsi itse mahdollisuuden kohdata menettämänsä henkilöt uudelleen. ”Elokuva on suunniteltu aikamatkustuselokuvaksi ilman aikakonetta. Elokuva itse on se aikakone”, Sciamma sanoo. Maja lapsuuden reunalla elokuvateattereissa 25.3. TEKSTI KAISU TERVONEN Käsikirjoittaja-ohjaaja Céline Sciamma sanoo, että hänen edellisen elokuvansa Naisen muotokuvan saama positiivinen huomio vapautti. ”Se enemminkin hellitti paineita kuin lisäsi niitä.” C lair e M ath on
2 / 2022 • 47 Joachim Trierin Oscar-kisassa korkealla noteerattu elokuva kertoo vapauden ja sitoutumisen samanaikaista väijytystä väistelevän Julienin ( Renate Reinsve) elämästä neljän vuoden ajalta. 14 episodiin jakaantuvan kokonaisuuden sisällä kuvakerronta on pirteän sujuvaa äityen välillä jopa riemastuttavan surrealistisille kierroksille. Intersektionaalisen feminismin näkökulmasta elokuvaa ei ole erityisen taistelevaa sorttia, mutta ainakaan sen mieshahmot eivät ole inhimillisistä puutteistaan huolimatta erityisen mulkeroita. TUOMAS RANTANEN ELOKUVAT Mike Mills: C’MON C’MON Elokuvateattereissa nyt. Elokuvaohjaaja Mike Mills tunnetaan epäsovinnaisista ja oivaltavista arkidraamoistaan. Vuosisadan naiset (2019) kertoi viisikymppisestä yksinhuoltajaäidistä, joka pyytää 15-vuotiaan poikansa kasvattamisessa apua kahdelta nuorelta naiselta. Beginners (2010) puolestaan kuvasi omat naissuhteensa karille ajaneen 38-vuotiaan miehen hämmennystä, kun hänen ikääntynyt isänsä tulee ulos kaapista ja alkaa elää avoimesti homona nuoren rakastettunsa kanssa. C’mon C’mon jatkaa samassa hengessä ihmisenä kasvamisen teemaa. Siinä radiotoimittaja Johnny ( Joaquin Phoenix) tarjoutuu pitämään huolta sisarensa Vivin ( Gaby Hoffmann) yhdeksänvuotiaasta pojasta Jessestä ( Woody Norman) Vivin joutuessa tukemaan mielenterveytensä kanssa kamppailevaa miestään. Eronneelle ja lapsettomalle Johnnylle yllättävä ja asteittain syvenevä vanhemmuussuhde persoonalliseen esiteiniin avaa uuden näkökulman ajan kulkuun, ikääntymiseen, omaan äitisuhteeseen ja ylipäänsä elämän ymmärtämiseen. Elokuva nojaa hyvin kirjoitettuihin hahmoihin ja roolisuorituksiin. Aiemmin muun muassa Noah Baumbachin Marriage Storyn (2019) ja Ken Loachin Kiitos tilauksestasi (2019) -elokuvan kuvauksesta vastanneen Robbie Ryanin häkellyttävän kauniin mustavalkoiset katukuvat Detroitista, Los Angelesista, New Yorkista ja New Orleansista tukevat oivallisesti elokuvan esteettis-filosofisesti virittynyttä tunnelmaa. TUOMAS RANTANEN KOONNUT TUOMAS RANTANEN 19.3. Yle Teema & Fem: Peltirumpu (Saksa 1979) Mestariohjaaja Volker Schlöndorffin klassikkoelokuva perustuu Hitlerin aikaan sijoittuvaan Günter Grassin samannimiseen romaaniin (1959). Se kertoo kasvamisesta kieltäytyvästä saksalaispojasta, joka valitsee väärin, vaikka tunnistaa vääryyden merkit. Kirjan ja elokuvan tulkintaan syntyi vuonna 2006 uusi kerros Grassin paljastettua olleensa teini-ikäisenä itsekin SS-joukoissa. Perjantaisin YLE TV1 Viimeinen sana (Suomi) Median toimintakäytäntöjä ja vallankäyttöä kriittisesti käsittelevän ajankohtaisohjelman ankkureita ovat toimittajat Rosa Kettumäki ja Olli Seuri. Vaihtuvina panelisteina nähdään mediavallankäyttäjiä kuten Anna-Sofia Berner, Perttu Kauppinen, Jukka Lindström, Maria Pettersson, Reetta Räty, Tuija Siltamäki ja Ruben Stiller. 23.3. Yle Teema & Fem: Moonlight (USA 2016) Barry Jenkinsin sosiaalisesti tarkkasilmäinen draama palkittiin aikanaan parhaan elokuvan Oscarilla. Se kertoo koulukiusaamisen, äitinsä huumeidenkäytön ja homofobisen ympäristön takia oireilevasta pojasta, jonka sirpaleisessa aikuisuudessa kiteytyy koko amerikkalaisen luokkayhteiskunnan kuva. HBO Max: Euphoria (USA 2019–) Sam Levinsonin rankassa ja kuvakieleltäänkin kunnianhimoisessa draamasarjassa joukko lukiolaisia ja heidän vanhempiaan kipuilevat seksuaalisuutensa, ihmissuhteidensa, päihteiden ja ylipäänsä elämän esteiden kanssa. Nuorisosarjan perusstandardit reilusti ylittävää näyttelijätyötä nähdään esimerkiksi huumekoukussa kärvistelevää Rueata esittävältä Zendayalta, transsukupuolista Julesta esittävältä Hunter Schaferilta, seurustelusuhteissa alistetuksi ajautuvaa Cassieta esittävältä Sydney Sweeneyltä sekä sielukasta huumediileriä esittävältä Angus Cloudilta. 29.3. Yle Teema & Fem: Kahdeksan surmanluotia 1–2 (Suomi 1972, osat 3–4 esitetään 5.4.) Mikko Niskasen Ylen Televisioteatterille ohjaama televisioelokuva kertoo sodanjälkeisen Suomen suuresta kulttuurisesta murroksesta Pihtiputaalla talvella 1969 todellisuudessakin tapahtuneen tragedian kautta. Taloudellisen ahdingon ja muutenkin elämän näköalattomuuden piirittämä pienviljelijä Tauno Pasanen ryhtyi riehumaan juovuksissa ja ampui neljä häntä pidättämään tullutta poliisia. Niskasen veret pysäyttävä sosiaalinen realismi ja hänen persoonallinen kuvakerrontansa ovat suomalaisen television historiaa. Voiman TV-tärpit Kenneth Branagh: BELFAST Ensi-ilta 11.3. Vuonna 1969 Pohjois-Irlannissa irlantilaismielisten katolisten ja brittihallinnolle lojaalien protestanttien välinen historiallinen jännite alkoi kiihtyä yhä väkivaltaisemmiksi yhteenotoiksi. Shakespeare-elokuvistaan tunnetun Kenneth Branaghin omiin kokemuksiin perustuvassa elokuvassa tätä vaikeaa aikaa avataan sopuisasti katolilaisten kanssa Belfastin alueella asuvan protestanttisen perheen kautta. Samalla kun 60-lukulaiset voivat bongailla Matchbox-, Subbuteoja Myrskylinnut-antiikin kaltaisia epookkivälähdyksiä, Branagh lomittaa elettyä arkitodellisuutta lapsuutensa tärkeisiin elokuviin Mies joka ampui Liberty Valancen (1962) ja Chitty Chitty Bang Bang (1968) sekä Pedro Almodóvar: RINNAKKAISET ÄIDIT Elokuvateattereissa nyt. Kuin karhu hunajakennon ympärillä pyörii mestariohjaaja äidit ja äitiys -aiheiden parissa elokuvasta toiseen. Pedro Almodóvar löytää jatkuvasti uutta nuorten ja vanhempien naisten elämänkaarista. Rinnakkaiset äidit pureutuu Espanjan rumaan historiaan, fasistidiktaattori Francon toimeenpanemaan kansanmurhaan. Miesten roolina on ollut tulla tapetuksi, naiset ovat jääneet kaipaamaan. Vuosikymmenestä toiseen aina yhtä suloinen Penélope Cruz ja rankan tyylinen, räjähdysherkkä nuori, Milena Smit, esittävät äitejä, joiden lisääntymisen alkutaival ei ole helppo. Cruzin esittämä Janis katsoo kipeään menneisyyteen. Hän ei pysty sitoutumaan kehenkään eikä olemaan tarpeeksi rehellinen. Smitin Ana kärsii suuresta menetyksestä, mutta saa kohtalolta paljon hyvää takaisin. Elokuvan kahden nykyajan äiti-päähenkilön ylitse kaikkein tärkein äiti on Espanja itse. Ruumis palaa kohtuun, Äiti Maan huomaan. Tämä elokuva kuuluu Almodóvarin parhaimpaan kärkeen Julietan, Volverin, Kaikki äidistäni ja Naisia hermoromahduksen partaalla -mestariteosten kanssa. Sen aikajanat kulkevat ovelasti limittäin, ja jokainen kuva on tärkeä. Tämä tarina kuuluu koko Espanjan kansalle, kertovat oven peilistä heijastuvat lipun värit. IIDA SIMES Joachim Trier: THE WORST PERSON IN THE WORLD Ensi-ilta 18.3. Lue lisää arvioita osoitteessa alkuperäiseen Star Trektelevisiosarjaan (1966– 1969). Poliittinen väkivalta, vanhempien riidat ja itse tehdyt virheet lomittuvat puolestaan onnellisiin muistoihin rakkaista iso vanhemmista, ensi-ihastuksesta ja yhteisöllisistä juhlista hyvinkin vastaavalla tavalla kuin Lauri Randlan Neuvosto-Viron aikaan sijoittuvassa elokuvassa Näkemiin Neuvostoliitto (2020). Taitavan mustavalkoisen kuvauksen ( Haris Zambarloukos) ratkaisut yhdessä tarkoituksellisen etäännyttävän äänisuunnittelun kanssa vahvistavat vaikutelmaa siitä, että kaikki esille oleva on tiivistymää opinhaluisen yhdeksänvuotiaan Buddyn (Jude Hill) fragmentaarisista näköja kuulomuistoista. Elokuvan syvältä kouraiseva vaikuttavuus perustuu historiallisen todistusvoiman ohella siihen, miten se kertoo yleensä ihmismielen ja muistin toimivan. TUOMAS RANTANEN
VAADI VAIKUTTAVIA ILMASTOTEKOJA. Liity jäseneksi. helsinginvihreat.? | helsinginvihreat