2/2024 11.3.–14.4 | VOIMA.FI TEEMA: LIIKE 2/2024 11.3.–14.4 | VOIMA.FI TEEMA: LIIKE TURISMI • YDINSOTA • PAAVOHARJU
ELOKUVATEATTEREISSA 28.3. E U P H O R I A F I L M E S I T T Ä Ä V I R P I S U U T A R I N E L O K U VA V O I M A EUPHORIA FILM ESITTÄÄ VIRPI SUUTARIN ELOKUVAN ”HAVUMETSÄN LAPSET” IDA KORHONEN • MINKA VIRTANEN • OTTO SNELLMAN • VILLE MURMANN • OTSO PIITULAINEN KUVAUS TEEMU LIAKKA F.S.C. • JANI KUMPULAINEN F.S.C. LEIKKAUS JUSSI RAUTANIEMI F.C.E. MUSIIKKI SANNA SALMENKALLIO ÄÄNISUUNNITTELU OLLI HUHTANEN TUOTTAJAT VIRPI SUUTARI • MARTTI SUOSALO KÄSIKIRJOITUS & OHJAUS VIRPI SUUTARI
kahvilawillensauna.fi LIPUT KANSALLISTEATTERIN LIPPUMYYMÄLÄSTÄ 010 733 1331 (0,0835 €+pvm/mpm) KATSO KOKO OHJELMISTO kansallisteatteri.fi AJANKOHTAISTEN AIHEIDEN KEVÄT! SUURELLA NÄYTTÄMÖLLÄ SOFI OKSANEN SUOMEN KANTAESITYS PIENELLÄ NÄYTTÄMÖLLÄ 11.4.2024 TIMO TORIKKA SEELA SELLA KANTAESITYS SUURELLA NÄYTTÄMÖLLÄ 17.4.2024 AURINKOTEATTERI JA KANSALLISTEATTERI ESITTÄVÄT ENNEN JA JÄLKEEN SUOMEN KANTAESITYS MAALAAMOSALISSA 18.4.2024 KANTAESITYS TAIVASSALISSA 24.4.2024 PAULA NOROSEN JA MINNA KIVELÄN SATUJEN POHJALTA HENNA TANSKANEN – HELENA VIERIKKO TAIVASSALISSA KYMMENEN NÄYTÄNTÖÄ OMAPOHJASSA 19.4.–4.5.2024 OMAPOHJASSA
KAUPUNKIPYÖRÄ TYÖMATKAPYÖRÄ MATKAMATKAPYÖRÄ Pelago palvelee kaupunkilaisia pyöräilyyn liittyvissä tarpeissa. Myymälästämme ja verkkosivuilta löydät monipuolisen valikoiman pyöriä ja varusteita arkeen ja siitä irtaantumiseen. LISÄÄ ELINVUOSIA TYÖSUHDEPYÖRÄLLÄ? Työmatkapyöräilyssä on järkeä: tutkimusten mukaan jo puolen tunnin päivittäinen liikunta parantaa ajattelukykyä ja ylläpitää peruskuntoa. Työsuhdepyörän ei siis tarvitse olla kallis sähköpyörä vain sen vuoksi, että se on mahdollista. Hyödynnä vuosittainen 1200 euron veroetusi. Neuvot löydät verkkosivultamme, jossa voit myös valita maksutavaksi ”työsuhdepyörä”, kun sopimuksesi on kunnossa. SUOMI FINLAND KOTISEUTU-ETU Koska Pelago on kotimainen ja yritys täyttää tänä vuonna 15 vuotta, tarjoamme paikallisetuja koko kauden ajan. Valikoidut etutuotteet löydät kaupalta ja osoitteesta pelagobicycles.com/kotiseutuetu. Pistä muistiin ja hyödynnä. HUOLTO ILMOITTAA Ammattitaitoinen pyörähuoltomme huoltaa ja hoitaa kaikenlaiset pyörät ja pyörämerkit. Huolto toimii myymälän yhteydessä sisäpihalla. Tervetuloa! Seuraa meitä Instagramissa tai Facebookissa ja tilaa uutiskirjeemme, niin pysyt kärryillä uutuuksista ja eduista: @pelagobicycles PELAGO PYÖRÄKAUPPA & HUOLTO Kalevankatu 32, 00100 Helsinki | Avoinna ma-pe 11-18, la 11-15 Puhelin: 045 657 2069 | Sähköposti: shop@pelagobicycles.com KAUPUNKI-, RETKIJA GRAVELPYÖRÄT TYÖSUHDEPYÖRÄT HUOLTO WWW.PELAGOBICYCLES.COM
ILMOITUS SISSI PENTTILÄ & AKU VARAMÄKI: PLANETAARINEN VAATEKAAPPI LIV STRÖMQUIST: PEILISALISSA KADOTETTU PARATIISI SAATANA ON KUOLLUT ”Post-satanistinen tilanne” on nimi ajalle, jossa yksilöille ja yhdessäololle vihamielisiä tunteita ei pystytä enää symbolisoimaan. Tuossa ajassa olemme muuttuneet riivaajiksi itsellemme ja toisillemme. Vastapuolen demonisoinnista on tullut osa poliittisen keskustelun arkipäivää. Esa Kirkkopellon ja työryhmän teoksessa tutkitaan voiko tanssin keinoin luoda kestävämpi ja yhteisjaollisempi suhde välillämme ja ympärillämme riehuviin, ihmistä mahtavampiin voimiin? Esitykset Zodiak Stagella 26.3.–13.4. www.zodiak.fi Kuinka monta vaatetta voi ostaa vuodessa niin että yksi planeetta riittää? Haalimme lisää vaatteita samaan aikaan, kun luemme jätevuorista, kasvavista päästöistä ja romahtavista tehtaista. Emme osaa pitää huolta vaatteistamme, emmekä erota tarvetta mieliteosta. Silmiä avaava tietokirja pureutuu vaateteollisuuden ongelmiin ja niiden ratkaisuihin. Se antaa konkreettisia työkaluja parempaan vaatearkeen ja neuvoo, kuinka pukeutua maapallon kanto kyvyn rajoissa ilosta tinkimättä. Kirja ilmestyy 25.3. Tilaa: www.gummerus.fi JUURIJUHLA – ROTFEST S a m m a k k o ALK UKE VÄÄ N MER KKI TUO TTE ET Espoolaisen kansanmusiikin kaupunkitapahtuma JuuriJuhla-RotFestin ohjelma sisältää kansanmusiikkia kaikilla mausteilla. Tapahtuman pääpaikka on Sellosali, mutta tapahtumia järjestetään myös seurantaloilla, kirjastoissa ja kirkoissa. Esiintyjiä ovat muun muassa Maria Kalaniemi, MeNaiset, Panu Savolainen & JPP, HoivaPelimannit, Anna Murtola & Joonas Widenius, Maija Kauhanen, Pelkkä Poutanen sekä virolaiset Mari Kalkun ja Trad.Attack! JuuriJuhla-RotFest 1.–6.4. www.juurijuhla.fi Tarina tiedon puun omenasta ja käärmeestä on länsimaisen kulttuurin peruspilareita. Kana dalainen näytelmäkirjailija Erin Shields on kirjoittanut Miltonin tunnetun runoelman pohjalta sukupuoliroolien ja ympäristöteemojen suhteen päivitetyn kome dian, jonka suomenkielisestä kanta esityksestä vastaa ohjaaja Janne Pellinen työryhmineen. ”Katsoja viihtyy ajatuksia herättävän tekstin äärellä… Tätä teatterikokemusta voi hyvin suositella sellaisillekin, jotka uskonnollista teemaa vieroksuvat.” (Kulttuuritoimitus). Esitykset keväällä Kellariteatterissa 4.5. asti. www.ttt-teatteri.fi niiden ratkaisuihin. Se antaa konkreettisia työkaluja parempaan vaatearkeen ja neuvoo, kuinka pukeutua maapallon kanto kyvyn rajoissa ilosta tinkimättä. NORA DADU: ROOLITUS Näyttelijä-käsikirjoittaja Noora Dadu tarjoaa omakohtaisessa esseeteoksessaan konkreettisia tapoja purkaa näyttelijöihin kohdistuvaa katsetta ja tutkii representaatiokeskustelun möykkyjä, jumituksia ja umpisolmuja. Samalla hän tarkastelee syrjivien rakenteiden syntyhistorioita sekä monia marginalisoituja edelläkävijöitä, jotka ovat mahdollistaneet muutoksen kohti moninaisempaa ja kuuntelevampaa kulttuuria. Kustantajan nettikaupasta 29 euroa www.vastapaino.fi BAMBI FOREVER! Surua ja melankoliaa – mutta myös toivoa ja huumoria. Bambi Forever! esittelee ensi kertaa Raimo ja Maarit Huttusen intohimolla ja persoonallisella otteella keräämän kokoelman, jonka he ovat lahjoittaneet HAMille. Edelleen karttuvan kokoelman juuret ovat Huttusten vuosina 1996–2007 pyörittämässä Galleria Bakeliittibambissa. Näyttelyssä kotimainen maalaustaide, grafiikka ja valokuvat avaavat ihmisyyden eri puolia ja ristiriitaisuuksia. 8.3.2024 alkaen hamhelsinki.fi Ka tja Tu kia ine n, Ba m bi Fo rev er, . Ku va: H AM / An na Taiv al. Ku va : Ka ri Su nn ar i aija Ka uh ane n Sin em Ka yac an / Zo dia k Meillä nykyihmisillä on pakkomielteinen suhde kauneuteen. Se miltä näytämme kuvissa on yhä tärkeämpää. Meistä on tullut voyeuristeja, vaikka tarkastelemme lähinnä itseämme. Filosofisten ja sosio logisten teorioiden avulla sarjakuvataiteilija Liv Strömquist peilaa aikamme kauneusriippuvuutta ja kertoo ulkoiseen olemukseen satsanneiden naisten tarinoita historian ja myto logian hämäristä nykyaikaan, Nefertitistä ja Lumikin äidistä Marilyn Monroeen ja Kylie Jenneriin asti. www.sammakko.com LUOMUA ESPOOSTA Alfalfa Silmusalaatti on suosituin Espoossa, Keran Halleilla viljeltävistä luomu Silmusalaateista. Pehmeä hernemäinen maku tulee puna-apilan ja sinimailasen versoista, jotka molemmat ovat herneen sukulaiskasveja. Alfalfa Silmusalaatti on heti käyttövalmis, suoraan haarukalla lautaselle tai leivän päälle laitettavaksi. Rasian kartonki on Stora Enson Inkeröisten kartonki tehtaalta ja on FSC sertifioitua kartonkia, kierrätettävissä nestekartonkina. www.silmusalaatti.fi
2 / 2024 • 7 11.3.–14.4.2024 POLIITTISET LAKOT ovat herättäneet kiivasta keskustelua siitä, saavatko ihmiset lakkoilla, mitä se yhteiskunnalle maksaa ja olisiko suorastaan oikein, että kansantalouteen iskevä ammattiyhdistysväen niskoittelu pannaan kuriin lainsäädännöllä. Helsingin Sanomat puuttui asiaan poikkeuksellisen voimakkaasti 26. helmikuuta julkaistussa pääkirjoituksessaan, joka oli otsikoitu Poliittisten lakkojen rajoittaminen on perusteltua. Tekstissä läksytettiin ammattiliittoja valtuuksiensa ylittämisestä ja muistutettiin kansaa alentuvaan sävyyn, että ”[j]os Petteri Orpon (kok) johtama hallitus vaikuttaa työmarkkinaja sosiaaliturvauudistuksissa kovakouraiselta ja oikeistolaiselta, seuraavissa vaaleissa voi valita sitten toisenlaisen eduskunnan”. Pääkirjoituksessaan Helsingin Sa nomat vetää parlamentarismin mutkia rajusti suoraksi. Vaaleilla ei valita hallitusta vaan eduskunta, ja viime kevään vaaleissa Marinin edellinen halVääjäämätön liike VOIMA Vellamonkatu 30 B , 3. krs, 00550 Helsinki, puhelin 044 238 5109, sähköposti voima@voima.fi , toimituksen sähköposti toimitus@voima.fi , voima.fi | PÄÄTOIMITTAJA Emilia Miettinen | ULKOASU Antti Kukkonen | TOIMITUS Kukka-Maria Ahokas, Aleksandra Aksenova, Julius Halme, Elisa Helenius, Anton Hämäläinen, Antti Kurko, Nauska, Mika Pekkola, Tuomas Rantanen, Iida Simes, Jari Tamminen, Miia Vistilä & Venla Välikangas | TOIMITUSJOHTAJA Teemu Matinpuro | YHTEYSPÄÄLLIKKÖ Antti Kurko 040 834 0286 | KUSTANNUSPÄÄLLIKKÖ Tuomas Rantanen 040 507?7165 | AVUSTAJINA TÄSSÄ NUMEROSSA Rea-Liina Brunou, Mitja Jakonen, Emilia Männynväli, Giacomo Sini ja Karstein Volle | JULKAISIJA Voima Kustannus Oy | YHTIÖN OSAKKAAT Rosebud Books Oy, Luonto-Liitto, Maan ystävät, Suomen Rauhanpuolustajat, Tuomas Hiilamo, Vilppu Rantanen & Tuomas Rantanen | JAKELU Jari Tamminen 050 331 4357 | TILAUKSET kauppa.voima.fi , tilaukset@voima.fi , Antti Kurko 040 834 0286 | VOIMAN VUOSITILAUS 9 numeroa 39 euroa | PAINO Sanoma Manu, Tampere | PAINOS 60?000 | ISSN 1457-1005 (painettu) 2737-3029 (verkkojulkaisu) | REKISTERISELOSTE voima.fi /rekisteriseloste Ka ns i: N au sk a Pääkirjoitus ILMOITUS SISSI PENTTILÄ & AKU VARAMÄKI: PLANETAARINEN VAATEKAAPPI LIV STRÖMQUIST: PEILISALISSA KADOTETTU PARATIISI SAATANA ON KUOLLUT ”Post-satanistinen tilanne” on nimi ajalle, jossa yksilöille ja yhdessäololle vihamielisiä tunteita ei pystytä enää symbolisoimaan. Tuossa ajassa olemme muuttuneet riivaajiksi itsellemme ja toisillemme. Vastapuolen demonisoinnista on tullut osa poliittisen keskustelun arkipäivää. Esa Kirkkopellon ja työryhmän teoksessa tutkitaan voiko tanssin keinoin luoda kestävämpi ja yhteisjaollisempi suhde välillämme ja ympärillämme riehuviin, ihmistä mahtavampiin voimiin? Esitykset Zodiak Stagella 26.3.–13.4. www.zodiak.fi Kuinka monta vaatetta voi ostaa vuodessa niin että yksi planeetta riittää? Haalimme lisää vaatteita samaan aikaan, kun luemme jätevuorista, kasvavista päästöistä ja romahtavista tehtaista. Emme osaa pitää huolta vaatteistamme, emmekä erota tarvetta mieliteosta. Silmiä avaava tietokirja pureutuu vaateteollisuuden ongelmiin ja niiden ratkaisuihin. Se antaa konkreettisia työkaluja parempaan vaatearkeen ja neuvoo, kuinka pukeutua maapallon kanto kyvyn rajoissa ilosta tinkimättä. Kirja ilmestyy 25.3. Tilaa: www.gummerus.fi JUURIJUHLA – ROTFEST S a m m a k k o ALK UKE VÄÄ N MER KKI TUO TTE ET Espoolaisen kansanmusiikin kaupunkitapahtuma JuuriJuhla-RotFestin ohjelma sisältää kansanmusiikkia kaikilla mausteilla. Tapahtuman pääpaikka on Sellosali, mutta tapahtumia järjestetään myös seurantaloilla, kirjastoissa ja kirkoissa. Esiintyjiä ovat muun muassa Maria Kalaniemi, MeNaiset, Panu Savolainen & JPP, HoivaPelimannit, Anna Murtola & Joonas Widenius, Maija Kauhanen, Pelkkä Poutanen sekä virolaiset Mari Kalkun ja Trad.Attack! JuuriJuhla-RotFest 1.–6.4. www.juurijuhla.fi Tarina tiedon puun omenasta ja käärmeestä on länsimaisen kulttuurin peruspilareita. Kana dalainen näytelmäkirjailija Erin Shields on kirjoittanut Miltonin tunnetun runoelman pohjalta sukupuoliroolien ja ympäristöteemojen suhteen päivitetyn kome dian, jonka suomenkielisestä kanta esityksestä vastaa ohjaaja Janne Pellinen työryhmineen. ”Katsoja viihtyy ajatuksia herättävän tekstin äärellä… Tätä teatterikokemusta voi hyvin suositella sellaisillekin, jotka uskonnollista teemaa vieroksuvat.” (Kulttuuritoimitus). Esitykset keväällä Kellariteatterissa 4.5. asti. www.ttt-teatteri.fi niiden ratkaisuihin. Se antaa konkreettisia työkaluja parempaan vaatearkeen ja neuvoo, kuinka pukeutua maapallon kanto kyvyn rajoissa ilosta tinkimättä. NORA DADU: ROOLITUS Näyttelijä-käsikirjoittaja Noora Dadu tarjoaa omakohtaisessa esseeteoksessaan konkreettisia tapoja purkaa näyttelijöihin kohdistuvaa katsetta ja tutkii representaatiokeskustelun möykkyjä, jumituksia ja umpisolmuja. Samalla hän tarkastelee syrjivien rakenteiden syntyhistorioita sekä monia marginalisoituja edelläkävijöitä, jotka ovat mahdollistaneet muutoksen kohti moninaisempaa ja kuuntelevampaa kulttuuria. Kustantajan nettikaupasta 29 euroa www.vastapaino.fi BAMBI FOREVER! Surua ja melankoliaa – mutta myös toivoa ja huumoria. Bambi Forever! esittelee ensi kertaa Raimo ja Maarit Huttusen intohimolla ja persoonallisella otteella keräämän kokoelman, jonka he ovat lahjoittaneet HAMille. Edelleen karttuvan kokoelman juuret ovat Huttusten vuosina 1996–2007 pyörittämässä Galleria Bakeliittibambissa. Näyttelyssä kotimainen maalaustaide, grafiikka ja valokuvat avaavat ihmisyyden eri puolia ja ristiriitaisuuksia. 8.3.2024 alkaen hamhelsinki.fi Ka tja Tu kia ine n, Ba m bi Fo rev er, . Ku va: H AM / An na Taiv al. Ku va : Ka ri Su nn ar i aija Ka uh ane n Sin em Ka yac an / Zo dia k Meillä nykyihmisillä on pakkomielteinen suhde kauneuteen. Se miltä näytämme kuvissa on yhä tärkeämpää. Meistä on tullut voyeuristeja, vaikka tarkastelemme lähinnä itseämme. Filosofisten ja sosio logisten teorioiden avulla sarjakuvataiteilija Liv Strömquist peilaa aikamme kauneusriippuvuutta ja kertoo ulkoiseen olemukseen satsanneiden naisten tarinoita historian ja myto logian hämäristä nykyaikaan, Nefertitistä ja Lumikin äidistä Marilyn Monroeen ja Kylie Jenneriin asti. www.sammakko.com LUOMUA ESPOOSTA Alfalfa Silmusalaatti on suosituin Espoossa, Keran Halleilla viljeltävistä luomu Silmusalaateista. Pehmeä hernemäinen maku tulee puna-apilan ja sinimailasen versoista, jotka molemmat ovat herneen sukulaiskasveja. Alfalfa Silmusalaatti on heti käyttövalmis, suoraan haarukalla lautaselle tai leivän päälle laitettavaksi. Rasian kartonki on Stora Enson Inkeröisten kartonki tehtaalta ja on FSC sertifioitua kartonkia, kierrätettävissä nestekartonkina. www.silmusalaatti.fi TÄSSÄ LEHDESSÄ MUUN MUASSA 10 Amu Urhonen 44 Rautavaaran Tapsa 49 Sodan ja rauhan lapset 26 Panda INDONESIA 8, PERU 16, MADEIRA 30 & KYPROS 34 Nauska Nauska 2 säädäntö, tasa-arvoinen avioliittolaki ja naisten oikeudet ovat olleet suurten kansanliikkeiden ansioita. Tavallista on, että pyrkimykset kohti reilumpaa yhteiskuntaa ovat usein ensin aiheuttaneet suurta paheksuntaa. KANSALAISYHTEISKUNTA toimii sekin fysiikan peruslakien ehdoilla. Newtonin kolmas laki sanoo, että jos jokin kappale vaikuttaa toiseen kappaleeseen, jälkimmäinen kappale vaikuttaa takaisin vastakkaisella voimalla. Eli voima ja vastavoima. Mutta kuten hyvin tiedetään, harvoin tulee valmista kerralla, ja takapakkia voi tulla aina. Kansalaisoikeusliikkeestä huolimatta Yhdysvallat on edelleen rasismin läpäisemä, ja samat rakenteet vaikuttavat myös meillä. Naisten oikeuksia aborttiin on rajoitettu niin Yhdysvalloissa kuin Euroopassa. Suomessa työlainsäädäntöä yritetään rusikoida uuteen, osingoista hyötyviä rahoittajia miellyttävään muotoon. Liikkeessä pysymisen lisäksi onkin oltava tarkkana siitä, mihin suuntaan ollaan menossa. Lopulta pelin ratkaisee massa. Kun sitä on tarpeeksi, kappaleen kuin kappaleen vaikutus on vääjäämätön. EMILIA MIETTINEN 13 TEEMA: LIIKE SIVUT 10–11, 18–23, 27, 30–33, 38–39 lituspohja sai enemmän ääniä kuin Orpon hallituspohja. Lisäksi esitetty käsitys demokratiasta on varsin kapea. Terveeseen ja toimivaan demokratiaan ei kuulu pelkästään se, että käydään uurnilla tietyin määräajoin, otetaan lusikka kauniiseen käteen ja särvitään nöyrästi juuri sitä soppaa, mitä ennen seuraava äänestys mahdollisuutta tarjotaan. TERVEESEEN JA TOIMIVA AN demokratiaan kuuluu se, että kansalaisyhteiskunta ottaa kantaa, pitää meteliä, on aktiivinen, ärsyttävä ja niskoittelee, kun tarpeen on. Newtonin toisen lain mukaan kappaleen liikkeen nopeus ja suunta muuttuvat vain silloin, kun kappaleeseen vaikuttaa jokin ulkopuolinen voima. Ja yhteiskunta se vasta onkin liikkuva kappale. Yhteiskuntien suuret kehitysaskeleet kuten syrjivän lainsäädännön purku, oikeudenmukainen työlainM itr o H är kö ne n Pe rtt u Sa ks a An tti Ku rk o VASTAMAINOS 13
8 • 2 / 2024 MINNA , 35, Espoo ”Lasten oikeudet ovat lähellä sydäntäni. Itselläni on tällä hetkellä pieni lapsi. Maailmantilanne on yleisesti huolestuttava ja siksi myös rauhan puolesta toimiminen olisi tärkeää.” TOMMI , 57, Helsinki ”Ensimmäisenä mieleen tulee lasten ja nuorten hyvinvointi ja koulutuksen varmistaminen. Jokaisen pitäisi päästä suuntautumaan sellaiselle alalle, joka on hänelle paras. Lasten ja nuorten hyvinvointiin on mahdollista vaikuttaa politiikalla, jos vain tahtoa löytyy. Jos lapset ja nuoret jätetään tässä vaiheessa oman onnensa nojaan, millainen tulevaisuus heillä on edessään?” AHTI , 74, Helsinki ”Ihmisiltä pitäisi kysyä ensin sitä, mikä on huonosti. Ja kun kyselytutkimukset on tehty, siitä tulee vetää johtopäätökset ja sitten edistää niitä asioita, joita pitää parantaa. Minä ja sukulaiseni pärjäämme ihan hyvin.” MARJUT , 48, Jämsä ”Luonnon. Talous ja raha eivät saisi aina mennä edelle, vaan pitäisi mennä luonnon ehdoilla.” Minkä asian puolesta pitäisi toimia? Mielipide TEKSTI JA KUVAT VENLA VÄLIKANGAS Indonesiassa presidentiksi äskettäisissä vaaleissa noussutta ehdokasta syytetään ihmisoikeusrikkomuksista, ja väistyvä presidentti kahmii valtaa. Nukkuminen ei ole vaihto ehto Venäjällä. TEKSTI EMILIA MIETTINEN TEKSTI IIDA SIMES Ison maan pienet piirit Uurnille vaikka väkisin Su san na Pe son en M AAILMAN kolmanneksi suurimmassa demokratiassa Indonesiassa pidettiin parlamenttija presidentinvaalit helmikuun puolivälissä. Noin kahdesta miljoonasta äänestäjästä 78 prosenttia kävi uurnilla, ja tulos oli odotetun mukainen. Oikeistopopulistisen Gerindra-puolueen ehdokas, puolustusministeri Prabowo Subian to voitti noin 58 prosentin ääniosuudella annetuista äänistä. Hänellä oli kakkosmiehenään väistyvän presidentti Joko ”Jokowi” Widodon poika Gibran Rakabuming Raka. Toiseksi kisassa ylsi islamistien ääniä kerännyt sitoutumaton Anies Baswedan ja kolmanneksi Ganjar Pranowo, demokraattisen PDIP-puolueen ehdokas. PDIP on islaminuskoisen maan suurin puolue, ja se keräsi suurimman äänimäärän samanaikaisesti pidetyissä parlamenttivaaleissa. Puolueeseen on kuulunut jo vuodesta 2004 myös väistyvä presidentti Jokowi – ainakin tähän saakka. Ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watchin asiantuntija Andreas Harso no kertoi Voimalle sähköpostitse, että Jokowi käytännössä petti oman puolueensa asettumalla Prabowon taakse. Jokowi on viime aikoina varautunut huolellisesti siihen, ettei hänen tarvitse laskeutua vallan huipulta, vaikka hänen sallitut kaksi viiden vuoden vaalikauttaan presidenttinä ovatkin ohi. ”Jokowin sisäpiiristä kerrotaan, että hän aikoo ottaa vallan parlamenttivaalien toiseksi suurimmassa [keskustaoikeistolaisessa] Golkar-puolueessa saadakseen vaikutusvaltaa Prabowon koalitiossa”, kertoo Harsono. ”Jokowi ajattelee, että suuri puolue takanaan hänestä olisi vastavoimaksi uudelle presidentille.” Prabowo on ollut presidentinvaaleissa ehdolla kahdesti aiemmin Jokowin vastaehdokkaana, huonolla menestyksellä. Jokowi valittiin ensimmäistä kertaa Indonesian presidentiksi vuonna 2014, ja hän on kaiken aikaa ollut huomattavan suosittu, mikä johtuu ”V ENÄLÄISET eivät halua äänestää”, raportoi riippumattoman venäläisen Meduza-lehden Andrei Pertsov 4. maaliskuuta 2024. Hänen mukaansa hallinnolla on täysi työ saada väkeä vaaliuurnille 17. maaliskuuta, jolloin järjestetään presidentinvaalien ensimmäinen kierros. Maan johto toivoo suuria äänestysprosentteja. Niiden saavuttaminen on vaikeaa. Venäläisten innokkuus äänestää on ennätysalhaalla – siitä huolimatta, että äänestämättömyydestä rangaistaan. Valtion viroissa olevat henkilöt voivat menettää työpaikkansa. Joka tapauksessa istuvan presidentin Vladimir Putinin voitto näyttää varmalta. Maanpaossa oleva oligarkki Mi hail Hodorkovski kannustaa venäläipitkälti hänen maineestaan vaatimattomana työväentaustaisena köyhien ystävänä. Myös Kiinan sijoitusten varassa kohisten kasvanut talous on edesauttanut Jokowin suosiota. Hänen maineensa on kuitenkin viime aikoina kolhiintunut. Indonesian lakia muutettiin hiljattain niin, että Jokowin 36-vuotias poika Gibran Rakabuming Raka pystyi asettumaan vara presidenttiehdokkaaksi Prabowon rinnalle. Aiempi ikäraja oli 40 vuotta, mutta perustuslakituomioistuinen pää tuomari Anwar Usman – joka on Gibranin setä ja Jokowin lanko – laski ikärajaa. Jokowia on syytetty myös siltarumpu politiikasta, millä tarkoitetaan valtion varojen kanavoimista paikallisesti omaa poliittista hyötyä varten. Jokowin hallinto ilmoitti kolme kuukautta ennen vaaleja, että jokainen Indonesian piirikunta saisi valtion budjettiin aiemmin suunnittelemattomia varoja infrastruktuurin parantamiseen. ”Hallitus on yksinkertaisesti sitoutunut työskentelemään kansan eteen, ei kenenkään muun. Älkää tehmuutamia kertoja asettunut presidentti Putinin ehdotuksia vastaan, mutta hyökkäystä Ukrainaan hän ei vastusta. Kun laitaoikeistolainen liberaalidemokraattinen puolue valitsi Leonid Slutskin ehdokkaakseen, ehdokas ilmoitti kannattavansa ”alueellista tasaarvoa” ja sosiaaliturvaa. Samaan hengen vetoon hän jatkoi, ettei hän halua viedä ääniä Vladimir Putinilta. Lue lisää venäläisten aktivismista ja katso ote Hodorkovskin puheesta Voiman nettisivuilla voima.fi. siä protestoimaan presidentinvaalien aikaan. Samaa on kehoittanut kuuluisa demokratian puolesta kampanjoiva Anastasia Ševtšenko. Hodorkovski ja Ševtšenko vierailivat Helsingissä helmikuussa ja puhuivat laajalle yleisölle mielenosoituksessa Putinen ”hirmuhallintoa vastaan”. Vuonna 2021 Ševtšenko tuomittiin Venäjällä neljäksi vuodeksi vankilaan osallistumisestaan ”epätoivotun” organisaation, ”Avoimen Venäjän”, toimintaan. Ševtšenko ehti paeta maasta ennen tuomion täyttöönpanoa. HARVA VENÄJÄN ULKOPUOLELLA tietää keitä ovat Vladislav Davankov, Nikolai Haritonov ja Leonid Slutski. He ovat presidentinvaalien ehdokkaita Putinin ohella. Vladislav Davankov on keskusta-oikeistolaisen Uusi kansa -puolueen ehdokas. Novaja Gazeta -lehden mukaan Davankov sanoi helmikuussa 2024, ettei rauhanneuvotteluille Ukrainan kanssa ole mitään estettä. Hän tavoitteensa neuvotteluissa olisi ”vahva ja itsenäinen Venäjä”. Nikolai Haritonov on kommunistisen puolueen ehdokas. Haritonov on Hodorkovski Helsingissä 25. helmikuuta 2024.
2 / 2024 • 9 Karstein Volle TEKSTI JULIUS HALME UNRWA uhattuna Jo ko W ido do kö tästä poliittista”, kommentoi Jokowi The Jakarta Postin mukaan. Voittajan synnit Nyt valtaan valitun Prabowon sanotaan johtaneen massamurhiin syyllistyneitä joukkoja Itä-Timorilla autoritaarisen Suharton vuosien 1965–1966 vallankaappauksen aikaan. Tuolloin kommunistit ajettiin maasta ja noin miljoona ihmistä surmattiin. Prabowoa, jonka appiukko Suharto oli, syytetään myös muun muassa kahdenkymmenen demokratiaaktivistin kidnappauksen järjestämisestä 1990-luvun lopulla. Heistä kolmeatoista ei ikinä löydetty. Kenraali Prabowon ura armeijassa päättyi vuonna 1998 Suharton vallasta luopumisen jälkimainingeissa. Usein demokratianvastaisesti puhunut Prabowo kieltää itse kaikki ihmisoikeusrikkomukset. Hänen tämänkertainen kampanjansa käytti vahvasti hyväkseen sosiaalista mediaa, etenkin TikTokia, ja se sai tehokkaasti häivytettyä Prabowon verisen armeijan kenraalin maineen. Netissä pyöri vaalien alla lukuisia viraaleja videoita, joissa Prabowo tanssi kuin hellyttävä nallekarhumainen isoisä. Virallisissa kampanjamainoksissakin käytettiin usein vain hänen avatartaan eli virtuaa lista piirroshahmoa. Mutta toisin kuin kaksi mutta presidenttiehdokasta, Prabowo kieltäytyi vastaamasta vaalien alla Human Rights Watchin kyselyyn, joka kartoitti ehdokkaiden ajatuksia keskeisistä ihmisoikeuskysymyksistä Indonesiassa. ”Se ei ollut hyvä merkki. Hän ja hänen väkensä voivat olla haluttomia vastaamaan, sillä kyselyn tulokset saattavat selkeästi erota siitä, mitä he todellisuudessa aikovat tehdä”, kommentoi Andreas Harsono. Prabowo otti ennen vaaleja tarkoituksella etäisyyttä fundamentalistisiin islamisteihin, mutta monet pohtivat, millainen asema heillä tulee maassa olemaan Prabowon kaudella. ”Prabowo on kerännyt islamistien kannatusta alkaen vuodesta 1991, kun presidentti Suharto lähentyi heitä Indonesian armeijan voimasuhteita tasapainottaakseen. Tämä asetelma on olemassa edelleen. Mutta aivan kuin Suharto ja muut populistit, Prabowo tulee presidenttinä häilymään islamistien ja indonesialaisen valtavirta-ajattelun välillä. Ongelmaksi muodostuu se, millä tavoin tämä heiluriliike tulee vaikuttamaan etnisiin ja uskonnollisiin vähemmistöihin.” Demokratian ahdinko Harsono kertoo, että keskusvaalikomitea ei ole maaliskuun alkuun mennessä vielä vahvistanut vaalien virallista tulosta, vaan se on raportoinut ongelmista sähköisessä tiedonkulussa heidän tieto järjestelmiensä ja vaalipaikkojen välillä. ”PDIP ja kaksi muuta suurta puoluetta aikovat pitää parlamentin erityisiä istuntoja epäillyn vaalivilpin vuoksi, ja tämän presidentti Jokowi on yrittänyt estää.” Harsonon mukaan Indonesian demokratian ongelmat kumpuavat sekä maan verisestä historiasta että modernin yhteiskunnan ilmiöistä. ”Ensimmäiseksi, maassa ei ole koskaan käyty läpi menneitä ihmisoikeusrikkomuksia kuten vuoden 1965 joukkomurhia ja muita verilöylyjä. Niistä vastuussa olevat miehet ovat saaneet pitää poliittisen ja taloudellisen valtansa. Toiseksi, TikTok on suoraan heikentänyt journalismia. Kolmas keskeinen ongelma on ollut Jokowin siltarumpupolitiikka.” Uhattuna on myös vapaa media ja kansalaisyhteiskunta. Jokowin kabinetin ministeri Luhut Binsar Pand jaitan veti kaksi aktivistia oikeuteen kunnianloukkauksesta, koska he olivat puhuneet julkisesti armeijan salaisista Papuan kultavarantoihin liittyneistä operaatioista. Aktivistit saivat oikeudelta vihdoin vapauttavan päätöksen tammikuussa 2024. ”Indonesian demokratia ei ole koskaan ollut tällaisessa alennustilassa sitten Suharton. Meidän täytyy tehdä paljon töitä säilyttääksemme sen rajallisen medianvapauden, joka meillä vielä on, ja vielä enemmän töitä sanan vapauden eteen.” Presidentti Jokowin selfie puolustusministeri Prabowon ja journalistien kanssa lokakuussa 2019. TikTok sai tehokkaasti häivytettyä Prabowon verisen kenraalin maineen. I SRAEL SYYTTI 4. maaliskuuta 450 UNRWA:n työntekijän olevan Hamasin ja muiden Gazan aseellisten ryhmien ”sotilaallisia toimijoita”. Muun muassa Suomi keskeyttti rahoituksensa YK:n alaiselle palestiinalaispakolaisten avustusjärjestölle jo tammikuun lopussa, kun Israel syytti 12 järjestön työntekijää osallisuudesta lokakuiseen hyökkäykseen. UNRWA:n johtaja Philippe Lazzarini on sanonut, että kyseessä on mustamaalauskampanja. Lähi-Idän tutkija Tii na Järvi vahvistaa, että tuoreimmat syytökset hyvin todennäköisesti ovat mustamaalausta. UNRWA:lla on Gazassa noin 13 000 työntekijää, joista suurin osa on paikallisia. Mediassa puhutaan Hamasista useimmiten terroristijärjestönä, mutta se on myös poliittinen puolue ja toimija. ”Ei olisi mitenkään ihmeellistä, jos UNRWA:n työntekijöillä olisi puolueen jäsenkirja”, Järvi sanoo. Israel ei ole esittänyt rajuimmille syytöksille todisteita. Järven mukaan Israel on mustamaalannut järjestöä jo vuosikymmeniä. ”Palestiinalaispakolaiset näkevät UNRWA:n muistutuksena maailmalle heidän pakolaisuudestaan. Israelin kannalta se kyseenalaistaa Israelin valtion olemassa olon legimiteettiä ja muistuttaa siitä, että valtio on perustettu etnisten puhdistusten kautta”, Järvi kertoo. Israel esitti ensimmäiset syytökset UNRWA:n työntekijöiden osallisuudesta lokakuun hyökkäyksiin heti sen jälkeen, kun Kansainvälinen tuomioistuin ICJ antoi välipäätöksensä Israelia vastaan käytävässä kansanmurhaoikeudenkäynnissä. ICJ piti uskottavana, että Israel toteuttaa kansanmurhaa. Lähi-Idän tutkija Antti Tarvaisen mukaan UNRWA:n rahoituksen lakkauttamiset voidaan nähdä kostotoimina, joissa liittolaissuhteet ratkaisevat. ”Rajallisuudestaan huolimatta ICJ:n päätös oli suuri voitto Palestiinalle. Sen jälkeen tietyt länsimaat varsin koordinoidun oloisesti katkaisivat tuen.” Hän sanoo, että UNRWA:n rahoituksen hiipumisen seuraukset ovat jo nyt katastrofaaliset. Lääkkeiden, ruuan ja puhtaan veden puute tappaa enemmän ihmisiä kuin pommit ja aseet.
10 • 2 / 2024 Amu Urhonen pitää matkustamisesta, vaikka joutuu selvittämään erikseen liikkumisensa mahdollisuuksia. TEKSTI VENLA VÄLIKANGAS KUVA ANTTI KURKO Tampereella asuva Amu Urhonen on koulutukseltaan seksuaalineuvoja ja teologi. Liikkumisen riemua V AMMAISUUS nähdään Suomessa yksilön kokemuksena, ominaisuutena ja puut teena, ei yhteiskunnallisena ilmiönä, eikä yhteiskunnan esteiden purkaminen ole vallitseva trendi. Näin toteaa Amu Urhonen, Suomen Lähetysseuran vammaisten henkilöiden oikeuksien asiantuntija ja entinen vihreiden kunnallispoliitikko. Hän on toiminut myös vammaisten ihmisoikeusjärjestö Kynnys ry:n puheenjohtajana. Hän on kirjoittanut vammaisuutta laaja-alaisesti käsittelevän teoksen Kompastuksia (Into 2011). Se, ettei vammaisille nähdä kuuluvan samat oikeudet kuin muille ihmisille, näkyy Urhosen mukaan kaikilla elämän osa-alueilla. Esimerkiksi fyysinen esteettömyys tarkoittaa sitä, mitkä asiat tai palvelut ovat ihmisen saavutettavissa, vaikkapa pääseekö johonkin paikkaan portaiden lisäksi hissillä. Mutta esteettömyysvaatimusta ei ole kirjattu Suomessa lakiin, eikä sen toteutumattomuudesta seuraa sanktioita. Siksi esteettömyyden toteutuminen on niin sanotusti hyvän tahdon varassa. Vammaisten henkilöiden syrjiminen näkyy myös työelämässä. Esteettömyysnormit eivät esimerkiksi koske työpaikkoja, kertoo Urhonen. ”Vammaisia henkilöitä ei nähdä potentiaalisesti työntekijöinä, jos heillä ei ole pääsyä työpaikoille.” Urhonen sanoo, että vaatimusta esteettömyydestä perustellaan joskus sillä, että esteettömyyden sanotaan hyödyttävän kaikkia. Se ei pidä täysin paikkaansa. Esimerkiksi näkövammaisten käyttämä pistekirjoitus hyödyttää luonnollisesti vain niitä, jotka osaavat lukea sitä. ”Mutta esteettömyyden turvaaminen on tärkeää siksi, että kyse on toisen henkilön ihmisoikeuksien toteutumisesta.” Pyörätuoli vapauttaa Vaikka vammaisuus nähdään yksilön rajoitteena, todellisuudessa rajoitteet ovat yhteiskunnan rakenteissa ja tulevat esiin arkisissa tilanteissa. ”Elän kahden kaupungin välillä ja matkustan paljon junalla. VR ei odota, että minulla voisi olla nälkä. En pääse junassa ravintolavaunuun, koska sinne on portaat. Pitkän matkan linjaautoihin ei pääse pyörätuolilla”, Urhonen sanoo. Myös vammaisen käyttämää apuvälinettä saatetaan pitää rajoitteena. Urhonen kuitenkin kertoo, että hänelle pyörätuoli on mahdollistaja. ”Ennen kuin sain lapsena pyörätuolin, pelkäsin jatkuvasti että kaadun, ja olin hidas liikkumaan. Kun sain ensimmäistä kertaa pyörätuolin, olin riemuissani. En kuitenkaan saanut sanoa asiaa ensin ääneen, vaan vasta monen vuoden päästä. Edelleen, kun saan uuden tuolin noin viiden vuoden välein, se on aina juhlahetki.” ”Pyörätuolin saaminen vei aikaa ehkä siksi, että ympärilläni olleilla aikuisilla oli vahva ajatus siitä, että pysty asento on se, mihin pitää pyrkiä, ja että pyörätuolin käyttäminen on luovuttamista”, Urhonen muistelee. Apuväline on herättänyt muitakin ennakkoluuloja. Kun Urhonen deittailee, häneltä saatetaan kysyä, miten pyörätuoli rajoittaa häntä. ”Sanon aina, että eihän se rajoita, vaan päinvastoin. Ilman sitä en pystyisi elämään elämääni.” Pyörätuolin näkeminen rajoitteena ja vammaisen henkilön näkeminen avun tarvitsijana aiheuttaa myös suoranaisia vaaratilanteita. Ihmiset saattavat auttaa väkisin, vaikka Urhonen kertoisi, ettei tarvitse apua. ”Joskus, kun liikun ei-vammaisen kaverini tai lapseni seurassa pyörätuolilla, ohikulkijat paheksuvat, että tämän kaverini tai lapseni pitäisi työntää minua. Kun sanon, etten tarvitse apua, ihmiset saattavat alkaa väitellä asiasta.” Urhosta on kehotettu olemaan kiitollinen avusta. Väkisin auttaminen on kuitenkin fyysisen koskemattomuuden loukkaus ja turvallisuusriski. Kerran Urhonen kaatui ja sai aivotärähdyksen, koska väkisin auttaja lähti työntämään hänen pyörä tuoliaan ilman lupaa. ”Väkisin auttamisessa on kyse vallankäytöstä. Se on osoitus siitä, että vammaiset ihmiset on toiseutettu.” Oikeus liikuntaan kuuluu jokaiselle. Urhosen mielestä on tärkeää, että liikkumisen normit eivät sulje ketään ulkopuolelle. Ihmisille tulee turvata erilaisia liikkumisen muotoja, ja kaikki liikuntamuodot tulee nähdä yhtä hyvinä. Arkiliikuntaan liitetään tyypillisesti ohjeita, kuten ”käytä portaita” ja ”vältä istumista”. ”Minä istun koko ajan paitsi silloin kun makaan tai konttaan, enkä ole koskaan pystyasennossa. Silti minullekin tekee hyvää harrastaa liikuntaa.” Urhoselle pyörätuolilla kelailu on mieluisa liikuntamuoto. Urhonen matkustelee työnsä puolesta, Suomen Lähetysseuran yhteistyökumppaneita kun on ympäri maail
ROKASTA RAGUUN M UINAISESSA ROOMASSA , satoja vuosia ennen ajanlaskun alkua, hernerokkapäivä oli joka päivä. Välillä tosin keitoksissa oli papuja ja linssejä. Kikherneitä syötiin sekä sooseissa että paahdettuna. Näiden ruokien avulla jaksoi pitkälle iltaan katsomaan gladiaattoreiden näytöksiä ja vielä orgioihinkin. Kaikkihan tietävät mitä niissä tapahtui: löhöiltiin divaaneilla, syötiin viinirypäleitä suoraan isoista tertuista ja juotiin viiniä. Suosittu välipala oli pähkinät. Ei humahtanut kuin vaivaiset 2300 vuotta, kun oli ilmestyvä Voima 7/2002. Otsikolla Kas vissyöjän koulukiusaukset gonzojournalistit Johanna Koskinen ja Santtu Siippainen kävivät Helsingissä opiskelijoiden ruokaloissa ottamassa selvää, saako niistä ”kasvisruokaa”, jolla jutussa tarkoitettiin vegaanista ruokaa. Tämä on tärkeää avata, sillä edelleen ”kasvisruuaksi” saatetaan kutsua myös ruokia, joissa on eläinperäisiä tuotteita kuten maitojalosteita ja jopa kalaa. Jutun mukaan vuonna 2002 ruokatarjoilu oppilaitoksissa oli aika antiikkista, paitsi että mukaan oli tullut myös perunaa, tomaattia ja kesäkurpitsaa. Niitä muinaiset roomalaiset eivät tunteneet, koska niitä kasvatettiin tuolloin vain Etelä-Amerikan mantereella. KOSKISEN JA SIIPPAISEN juttu alkoi veret seisauttavasti. ”’En minä tiedä miltä se kasvisruoka maistuu, kun en sitä koskaan ite syö’, tokaisee tamperelaisen ammattikorkeakoulun keittäjä pontevasti räävitöntä valkopippurinkäyttöä kummastelevalle opiskelijalle.” Selvähän se, että tutkivat toimittajat suuntasivat muualle katsomaan, ovatko ruohot vihreämpiä toisilla lautasilla. Unicafen ruokalajit oli hienosti nimetty: ”gruusialainen kaalivuoka, kasviksia itämaiseen tapaan ja kasvispata venäläisittäin”. Ikävä kyllä Voiman testipäivänä kasvisruoka oli loppu. Testaajat söivät sitten salaattia ja näkkäriä. Taideteollisen Meccalassa ei edes tarjottu kasvisruokaa. ”Keittiömme ei pyöri täydellä teholla”, oli keittäjä arvoituksellisesti tokaissut. Toinen testaaja tyytyi kahviin, toinen otti pelkkää pastaa ja riisiä ketsupin kanssa. Testaajat pääsivät kuin pääsivätkin Kallion lukioon lounastamaan oppilaiden ruokalaan. Kulinaariset elämykset olivat kierroksen parhaat – aikaisempien kokemusten ylittämiseen ei tosin paljoa vaadittu. Kalliossa oli kasvispihvejä, tummaa riisiä ja runsaskuituista näkkäriä. VIELÄ NYKYÄ ÄN , 22 vuotta Voiman ankarien koettelemusten jälkeen, kasvisyönnistä rangaistaan einesten korkeammalla hinnoittelulla ja kehnoilla ravintola-annoksilla. Sen sijaan laitosruuat ovat parantuneet paljon. Tätä kirjoittaessani Kallion lukiossa tarjottiin hernerouhejuuresragua. Aalto-yliopistossa, jonne taideteollinen opiskelu on siirretty, oli kookos-kasviscurrya luomutofulla. Unicafe tarjosi fermentoitua härkäpapua tomaatti-rucolakastikkeessa. Se on avannut jopa kokonaan vegaanisen ravintola Myöhän, josta saa hampurilaisia, nugetteja, ranskalaisia ja kaljaa. Firma on viestinyt, että usein kasvisruoan kulutus ylittää liharuokien kulutuksen. Opiskelijoissa on toivoa. TEKSTI JA KUVA IIDA SIMES Ei kai kukaan suuria muutoksia saavuttanut aktivisti ole välttynyt hankalan ihmisen leimalta. Ensimmäinen Voimalehti ilmestyi marras kuussa 1999. Sarja pa laa aiheisiin ja teemoihin, joita Voima on käsi tellyt parin vuosi kymmenen aikana. Antiikkinen tarjoiluehdotus maa. Työmatkalle lähteminen vaatii häneltä enemmän käytännön järjestelyjä kuin kollegoilta. Työnantajalla on käytössä matkatoimisto, jonka kautta työntekijöille järjestetään majoitus ja lennot. Urhosen on aina varmistettava erikseen itse, että hotelli on esteetön ja että hänet autetaan lentokoneeseen. Urhonen kuitenkin sanoo olevansa tottunut selvittämään ja varmistamaan. Matkustaminen itsessään on hänelle tärkeää. Urhonen pitää erityisesti reppureissaamisesta ja lähtee matkaan mielellään yksin. Kaikki politiikka on vammaispolitiikkaa Kuntapolitiikassa toimiminen vaati Urhoselta aikanaan syventymistä kaikkiin politiikan sektoreihin. Laajasta perehtyneisyydestä huolimatta hänellä on ollut joidenkin mielestä vammaisena henkilönä yhden asian poliitikon leima. ”Vaikka ihminen on tietyn alan asiantuntija, ei ole niin, ettei hän saisi ottaa kantaa mihinkään muuhun asiaan”, Urhonen huomauttaa. Kerran puoluevaltuustossa Urhonen piti puheenvuoron turvapaikanhakijoita koskevasta asiasta. Seuraava puhuja mainitsi omassa vuorossaan saman asian, ja aiheesta nousi runsaasti keskustelua. Muut keskustelijat viittasivat omissa puheenvuoroissaan vain jälkimmäisen henkilön puheenvuoroon, vaikka aiheen oli alun perin nostanut esiin Urhonen. ”Minua ei kuunneltu, koska puheen aiheena oli jokin muu kuin vammaispolitiikka.” ”Ehkä sukupuolellanikin on jotain vaikutusta: naisten oletetaan puhuvan perheestä ja ehkä sote-politiikasta ja vammaisen oletetaan puhuvan vammaiskysymyksistä. Minulta ei ehkä odoteta vakavasti otettavia kannanottoja vaikka talouspolitiikkaan tai muuhun niin sanottuun kovaan politiikkaan.” Urhonen on törmännyt myös vammaisten itsesyrjintään. Ilmiö nousi esiin esimerkiksi vuonna 2021 toteutetussa, Demo ry:n tilaamassa selvityksessä, jonka tekemiseen Urhonen osallistui osana Kalevi Sorsa -säätiön tutkijaryhmää. Selvitystä varten tehdyissä haastatteluissa jotkut vammaiset puolueaktiivit kertoivat, että he ovat jättäytyneet pois puolueen epämuodollisesta toiminnasta, koska ovat pelänneet osallistumisensa aiheuttavan liikaa kuluja ja vaivaa tai koska he ovat olettaneet, että kohteet tai kulkuvälineet olisivat esteellisiä. Myös silloin, kun Urhonen toimi puoluepolitiikassa, jotkut vammaiset politiikassa toimineet henkilöt eivät vaatineet omien esteettömyyteen liittyvien tarpeidensa huomioimista. Taustalla oli pelko hankalaksi leimautumisesta. Urhonen on itsekin pelännyt samaa. Politiikassa asioista sopiminen vaatii hänen mukaansa luottamusta, joka rakentuu ihmisten välisissä suhteissa. Ihmissuhteita hän ei ole koskaan halunnut vaarantaa, mutta aina vaihtoehtoja ei ole ollut. ”Minua pidetään tosi hankalana ihmisenä. Olen jollain tasolla hyväksynyt sen, koska toinen vaihtoehto olisi, että mikään ei muutu. Ei kai kukaan suuria muutoksia saavuttanut aktivisti ole välttynyt hankalan ihmisen leimalta. Minulla on kuitenkin ympärilläni ihmisiä, jotka tukevat minua. Vahva visio paremmasta maailmasta auttaa ja antaa merkityksellisyyttä.” Asenteet eivät riitä Urhonen puhuu vammaispolitiikasta mielellään, sillä hän on aiheen asiantuntija. Lisäksi hän ajattelee, että vammaisten henkilöiden on tärkeää osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon. Urhonen huomauttaa, että kaikki politiikka on vammaispolitiikkaa: ”Vammaiset ovat ihmisiä ja kaikki politiikka liittyy ihmisiin.” Uusi vammaispalvelulaki on tarkoitus ottaa käyttöön vuonna 2025. ”Aikanaan vammaispalvelulaki [vuodelta 1987] oli vammaisen kansanedustajan Kalle Könkkölän saavutus ja itsenäisen elämän laki. Tulevaan lakiin olisi tulossa enemmän hoivan ja huolenpidon elementtejä, jotka eivät tue vammaisen henkilön itsenäistä elämää.” Urhosen mukaan erityisesti koronaaikana nousi esiin ajatus siitä, että tarve vammaisten suojelemiselle on suuri. Esimerkiksi vammaisten laitoshoito nähdään Urhosen mukaan yhä useammin hyväksyttävänä. Mutta henkilön suojeleminen ei saisi rikkoa itsemääräämisoikeutta. Lisäksi nykyään kuntapolitiikassa ja eduskunnassa varsinkin vammaisten lasten äidit ovat ottaneet näkyvämmän roolin vammaispolitiikassa vammaisten henkilöiden itsensä sijaan. Se voi olla ongelmallista, mikäli omaiset ja vammaiset eivät jaa samoja näkemyksiä. ”Ennen nykyistä työtäni työskentelin tutkimushankkeessa, jossa tutkittiin vammaisaktivismia. Kun haastattelimme aktivisteja, heidän tavoitteensa olivat erilaisia kuin heidän vanhempiensa.” Urhosen mukaan kokoomuksen vaaliohjelmassa oli hyviä esteettömyyskirjauksia. Nykyiseen hallitusohjelmaan ei sen sijaan ole kirjattu mitään vammaisten oikeuksiin liittyviä toimenpiteitä. Pelkkä yhteiskunnallinen keskustelu ennakkoluulojen murtamisesta ja asenteiden merkityksestä ei riitä siihen, että vammaisten oikeudet toteutuvat paremmin: ”Nyt tarvitaan lakeja ja rakenteita – varmuutta siitä, että asiat toteutuvat asenteista riippumatta.”
12 • 2 / 2024 Totta vai tarua? TEKSTI JARI TAMMINEN KUVA HÄIRIKÖT-PÄÄMAJA Tarinat auttavat meitä ymmärtämään itseämme ja maailmaa. Toisinaan ne kertovat meistä enemmän kuin tiedostammekaan. I HMISET OVAT ammoisista ajoista punoneet tarinoita. Ne voivat olla viihdyttäviä tai opettavaisia, ne saattavat juurruttaa uskomuksia, rakentaa kansallistunnetta tai esimerkiksi myydä meille hyödykkeitä. Vaikka tarinoiden muodot ja tavoitteet vaihtelevat, kertovat ne aina jotain kertojistaan ja yhteiskunnista, joiden helmoissa he ovat syntyneet. Aina emme itsekään huomaa, mitä tulemme niissä itsestämme paljastaneeksi. Broileri on tehotuotantoa varten pitkälle jalostettu kanalintu, joka saa elää useimmiten viitisen viikkoa. Suomessa heitä teurastetaan vuosittain noin 80 miljoonaa. Todennäköisesti maailman historiassa mitään lintu lajia ei ole elänyt yhtä runsaslukuisesti, ja silti broileri on ollut melko näkymätön tarinoissamme. Turun yliopiston tutkija Helinä Ääri teki Broilerikulttuuri-väitöstutkimuksensa suomalaisessa kirjallisuudessa löytyvistä viittauksista broilereihin. Aineistonsa hän valitsi vuosina 1969–2019 julkaistuista kirjoista ja sarjakuvista, joissa viitattiin broilereihin elävinä tai kuolleina. Ääri pyrki tutkimuksensa avulla ymmärtämään paremmin suhdettamme broilereina tunnettuihin kanoihin. ”Eläinteollisuudesta on hirveän vähän humanistista ja yhteiskuntatieteellistä tutkimusta. Tämä on pyrkimys tuottaa tietoa eläinteollisuudesta kulttuurisena kysymyksenä, ja valitsin sieltä mahdollisimman ison lohkon, broilerituotannon.” Mitä tarinat kertovat? Äären tutkimusaineiston mukaan kirjallisuudessa kanaa kohdataan harvoin yksilönä, tai ylipäätään eläimenä – useimmiten kana on vain kappale lihaa. Muutosta on kuitenkin havaittavissa. Lähemmäs nykyhetkeä siirryttäessä viittaukset kanoihin yksilöinä ja eläinoikeuksiin yleensä lisääntyvät aineistossa. Väitöstutkimuksensa jälkeen Ääri on lukenut naisille suunnattua, 2020luvun suomalaista romanttista viihdekirjallisuutta, ja siinä muutos on jo selvä. ”Ei ole tullut vastaan oikeastaan yhtään kirjaa, jossa ei olisi jonkinlaista viittausta veganismiin tai eläinten kärsimykseen eläinteollisuudessa tai vähintään lorautettaisi kahviin kauramaitoa.” Jos tarinat kuvaavat itseymmärrystämme, voisi näitä uusia huo mioita pitää toivoa antavina. Toisaalta tarinoita ei kannata pitää suoraan kuvauk sena todellisuudesta. ”Tarinoissa voi painottua todellisuuden kuvaamisen sijaan toive siitä, mitä voisimme olla. Tarina voi pyrkiä siirtämään meitä sinne oikeaan suuntaan.” Uuden rakentaminen tarinoiden tukemana onkin hyväksi havaittu tapa edetä. Onhan tarinoiden avulla rakennettu kokonaisia kansakuntiakin, kuten Benedict Anderson hahmotteli klassikkoteoksessaan Kuvitellut yhteisöt. Totaalinen käännös Jos aikuisille suunnatuissa kirjoissa toisenlajiset eläimet näkyvät pääosin ravintona, on tilanne lastenkirjoissa tyystin eri. Niissä eläimet usein kuvataan aktiivisia toimijoina ja lukijaa ohjataan toivomaan heidän parastaan. Tämä tuottaa ristiriidan tarinoiden ja todellisuuden väliin. Esimerkiksi Kolmessa pienessä porsaassa sankarit ovat sikoja ja pahaa edustaa susi, jonka absoluuttista pahuutta kuvaa halu syödä porsaat. Lukijan asema porsaiden puolella on selkeä, vaikka porsaiden syöminen on yhteiskuntamme standardi ja useat lukijat itsekin syövät porsaiden kalmoja. ”Ehkä yhteiskunnalle on arvokasta, että lapsille opetetaan eläinyksilöiden lempeää ja kunnioittavaa kohtelua. Ja opetetaan se nimenomaan erillään eläinten syömisestä ja institutionalisoidusta eläinten hyväksikäytöstä. Hieman varttuneemmat lukijat ovat oletettavasti jo oppineet, että koiraa ei saa potkaista eikä kissaa vetää hännästä ja tiput ovat söpöjä ja niistä kuuluu pitää huolta, jolloin tätä ei tarvitse enää erikseen sanoa.” Ääri ei kuitenkaan usko, että syyt muutokselle tyhjenisivät tuohon selitykseen. Äären mukaan ristiriitaa voisi hahmottaa sellaisten käsitteiden kuin kognitiivinen dissonanssi tai lihaparadoksi kautta. ”Tottakai monet ihan hyvin tietävät, että esimerkiksi broilerit kärsivät hirvittävästi tuotannossa, mutta he pystyvät siirtämään ajatuksen sivuun. Elämme yhteiskunnassa, joka aktiivisesti tukee muiden eläinten syömistä ja päivälehdet, naistenlehdet, koko mediakenttä on täynnä broilerireseptejä. Jos saa joka suunnasta jatkuvasti viestin, että broilerin syöminen on myönteinen tai neutraali teko, niin silloin näin koetaan, vaikka tiedettäisiin ettei se sitä ole.” Jotain tästä ymmärryksestä kertoo myös se, kuinka broileriin tai kanaan viittaavia sanoja käytetään ihmisistä puhuttaessa. Niillä ei ole ikinä positiivista merkitystä, ja broilerilla viitataan esimerkiksi vähäarvoisiin ja epäterveellisen yksipuoliseksi hiottuihin ominaisuuksiin poliitikossa. Olemme johdonmukaisia näiden sanojen käytössä, mikä viittaa laajasti jaettuun ajatukseen siitä, että kanat eivät ole arvokkaita tai toimintakykyisiä. ”Eiväthän tuottajatkaan väitä, että kanat olisivat itsessään arvokkaita lintu yksilöitä. Broileria markkinoidaan tehokkaasti tuotettuna lihana, mutta ei yksilön arvoa koskaan nosteta esiin”, Ääri jatkaa. Poissaolevat Helinä Ääri käytti yhdysvaltalaisen Carol J. Adamsin esittelemää käsitettä ’poissaoleva viittauskohde’ omassa tutkimuksessaan tarkastellessaan tuotantoeläinten samanaikaista näkymistä (ruokana) ja näkymättömyyttä (yksilöinä). ”Käsite on kehitetty väkivallan ja väkivallan kuvausten analysoimiseen. Sitä on sovellettu esimerkiksi eläinten syömisen, seksuaalisen hyväksikäytön ja rasistisen väkivallan tarkastelussa. Adams kuvaa poissaolevaksi viittauskohteeksi tekemisen kehää, jossa on kolme vaihetta.” Ensimmäisenä tapahtuu esineellistäminen. Henkilöön ei suhtauduta itsessään arvokkaana olentona, vaan hänet alennetaan toiminnan kohteeksi. Seuraava vaihe on paloittelu. Tämä voi tarkoittaa konkreettista paloittelua, kuten ruhoille on tapana tehdä. Paloittelu voi olla myös kuvainnollista, mitä nähdään seksuaalisen väkivallan yhteydessä, kun toinen määrittyy vain ruumiinsa osina, eikä häntä lähestytä kokonaisena henkilönä. Kolmas vaihe prosessia on kuluttaminen, eli se minkä esineellistäminen ja paloittelu mahdollistaa. Silloin voidaan vaikka syödä liha ilman, että tarvitsee kohdata ajatusta siitä, että liha on osa toisen kehoa. Vaikka tämä prosessi ei ole läheskään aina tiedostettu, olemme tottuneet siihen. Sitä myös tukevat mainokset ja elintarvikkeet, joissa yksilöt ovat muuttuneet massaksi, kanat suikaleiksi. Nykyfaabelit Paradoksaalisesti eläinteollisuuden mainokset rinnastuvat kuvastonsa puolesta enemmän lasten satuihin kuin aikuisille tarkoitettuun kirjallisuuteen. ”Tähän todellisuudesta erkaantumiseen on kiinnittänyt huomiota esimerkiksi Oikeutta eläimille -yhdistys. Se on julkaissut versioita mainoksista, joissa onkin kuvia normaalissa, varsin karmaisevassa kunnossa olevista tuotantoeläimistä.” Satukuvaston ohella mainoksille on tyypillistä, että söpöt eläimet myyvät lajitoveriensa ruumiita ja eritteitä. Asetelma on absurdi ja risti riitainen, mutta tämä jää monilta huomaamatta. ”Osittain tätä selittää se, että monet ei varsinaisesti näe siinä ristiriitaa. On laajalle levinnyt kuvitelma, että ihmisten ja tuotantoeläinten välillä olisi jonkinlainen yhteiskuntasopimus. Että domestikaatio olisi molemminpuolisesti hyödyllinen prosessi ja että siat, lehmät, kanat olisivat valinneet sen. Luulen, että sen takia monet eivät risti riitaa havaitse.” Mainoskuvaston lastenkirjamaisuus voi osaltaan selittää sokeutta sen välittämän viestin edessä. ”Faabeleita on totuttu lukemaan eri tavoin, ja kenties nämä putoavat siihen lokeroon.” Tämä faabelinomaisuus näkyy esimerkiksi Kariniemen mainoksissa, joiden kuvasto on lainattu suoraan satukirjan sivuilta ja videot näyttävät värikkäiltä lastenohjelmilta. Ne eivät usuta katsojaa pohtimaan kanojen asemaa yhteiskunnassamme. Mainoksille on tyypillistä, että söpöt eläimet myyvät lajitoveriensa ruumiita ja eritteitä.
2 / 2024 • 13 Totta vai tarua? 2 / 2024 • 13 ELÄMÄ KUIN KANAN LENTO. ELIPÄ PIENI KANANPOIKA SUOMALAISELLA KURINIEMEN KANATILALLA. JOKA PÄIVÄ PIENI KANANPOIKA KILVOITTELI RUUASTA SISARUSTENSA KANSSA, JOITA OLIKIN KOKONAISTA 99 999. TILAA PIENELLÄ KANANPOJALLA EI OLLUT PALJOA, MUTTA KOSKAAN OLO EI OLLUT YKSINÄINEN. VIIDEN VIIKON IKÄISENÄ HÄNET TAPETTIIN, JA OIKEASTAAN SE OLI HELPOTUS. Tuotot syntyvät tehokkuudesta KURINIEMEN KOTITILOILTA To im itu kse llist a ain eist oa.
Murtonen Wiklund Karjalainen Sainio 22.3.-6.4.2024 Kansainvälinen esittävän taiteen festivaali lapsille ja nuorille 15.-24.3.2024 bravofestivaali.fi Teatteri Telakalla keväällä 2024 SYNNYTYSTALKOOT Pullantuoksuinen kabaree lisääntymisestä 24.2. 3.4.2024 Indie: KÖYHÄÄ VÄKEÄ 18.4. 8.5.2024 Vierailu: Vierailu: BEATING M C E NROE BY HOSSU 12.5.2024 klo 17 teatteritelakka.fi 050 4122344 liput@tehdasteatteri.fi Itäinen Rantakatu 64 A, Turku www.tehdasteatteri.fi ANGELIKA JA KUUMAT PAIKAT SIKATOTTA 2.2.–10.3. EXTRA NEITSYT EVANKELIUMI KABAREE KOOKOSBurleskiklubi SADINMAAN RIPPIKOULU SUKUPUUTTOPARATIISI NANO STEPS INTO THE LAB NIXXXAVUORI HENKINEN LENTOKENTTÄ -FESTIVAALI TEA FOR TWO YKSIN IHMINEN 23.–26.5. tehdas teatterin kevät 2024! 050 4122344 liput@tehdasteatteri.fi Itäinen Rantakatu 64 A, Turku www.tehdasteatteri.fi ANGELIKA JA KUUMAT PAIKAT 11.–14.1. ja 3.–12.5. SIKATOTTA EXTRA NEITSYT EVANKELIUMI KABAREE KOOKOSBurleskiklubi SADINMAAN RIPPIKOULU SUKUPUUTTOPARATIISI NANO STEPS INTO THE LAB NIXXXAVUORI HENKINEN LENTOKENTTÄ -FESTIVAALI TEA FOR TWO YKSIN IHMINEN tehdas teatterin kevät 2024! 050 4122344 liput@tehdasteatteri.fi Itäinen Rantakatu 64 A, Turku www.tehdasteatteri.fi ANGELIKA JA KUUMAT PAIKAT SIKATOTTA EXTRA NEITSYT EVANKELIUMI KABAREE KOOKOSBurleskiklubi 15.–16.3. SADINMAAN RIPPIKOULU 22.–24.3. SUKUPUUTTOPARATIISI 6.–27.4. (Kaupunginteatterissa) NANO STEPS INTO THE LAB 19.–21.4. NIXXXAVUORI 26.–27.4. HENKINEN LENTOKENTTÄ -FESTIVAALI 9.–11.5. TEA FOR TWO 17.–19.5. YKSIN IHMINEN 23.–26.5. tehdas teatterin kevät 2024! 050 4122344 liput@tehdasteatteri.fi Itäinen Rantakatu 64 A, Turku www.tehdasteatteri.fi ANGELIKA JA KUUMAT PAIKAT SIKATOTTA EXTRA NEITSYT EVANKELIUMI KABAREE KOOKOSBurleskiklubi SADINMAAN RIPPIKOULU SUKUPUUTTOPARATIISI NANO STEPS INTO THE LAB 19.–21.4. NIXXXAVUORI HENKINEN LENTOKENTTÄ -FESTIVAALI TEA FOR TWO YKSIN IHMINEN tehdas teatterin kevät 2024! 050 4122344 liput@tehdasteatteri.fi Itäinen Rantakatu 64 A, Turku www.tehdasteatteri.fi ANGELIKA JA KUUMAT PAIKAT SIKATOTTA EXTRA NEITSYT EVANKELIUMI KABAREE KOOKOSBurleskiklubi SADINMAAN RIPPIKOULU SUKUPUUTTOPARATIISI NANO STEPS INTO THE LAB NIXXXAVUORI 26.–27.4. HENKINEN LENTOKENTTÄ -FESTIVAALI TEA FOR TWO YKSIN IHMINEN tehdas teatterin kevät 2024! 050 4122344 liput@tehdasteatteri.fi Itäinen Rantakatu 64 A, Turku www.tehdasteatteri.fi ANGELIKA JA KUUMAT PAIKAT SIKATOTTA EXTRA NEITSYT EVANKELIUMI KABAREE KOOKOSBurleskiklubi 15.–16.3. SADINMAAN RIPPIKOULU SUKUPUUTTOPARATIISI NANO STEPS INTO THE LAB NIXXXAVUORI HENKINEN LENTOKENTTÄ -FESTIVAALI TEA FOR TWO YKSIN IHMINEN tehdas teatterin kevät 2024! Näyttämöllä Martti Suosalo, Sanna-Kaisa Palo, Ari Kauppila Esitykset Aleksanterin teatterissa ke 10.4. klo 19 | to 11.4. klo 19 | pe 12.4. klo 19 la 20.4. klo 14 | la 20.4. klo 18 Liput 42 / 37 € + tilausmaksut (alk. 1,50 € / tilaus www.lippu.fi) Anat Gov Taru Mäkelä VOI LUOJA! kansainvälinen hittikomedia nyt helsingissä! to 4.4. klo 19| pe 5.4. klo 19 | la 6.4. klo 14 & 18 Liput 39,50 / 36,50 € + tilausmaksut (alk. 1,50 € / tilaus www.lippu.fi) Michele Riml suomennos ja ohjaus Olka Horila VAIMONI, Ensi-ilta 4.9. frenckell-näyttämöllä LEEA KLEMOLA OHJAUS Antti mikkola
13.4.–4.5.2024 Esitykset Minervaskolanissa, Apollonkatu 12, Helsinki www.teatteritakomo.fi JUMPPATYTÖT TULEVIA GUEST-ESITYKSIÄ: 4.–18.4. Otto Sandqvist: Cowboy försvunnen 4.5.–11.5. Broas & Nyberg: Skapelsen E S I T Y S T E K S T I T E T Ä Ä N S U O M E K S I J A E N G L A N N I K S I ! P E R T T U S A K S A LIPUT -15 % KOODILLA VOIMA24 VIIRUS.FI TAI BILJETTER@VIIRUS.FI S O R J A N E N / V I R T A N E N AURINKOKUNINKAAN HOVISTA, LUOKASTA JA HY VÄSTÄ MAUSTA. 15.3.–30.4.2024 VERSAILLES ? ? ? ? ” T E AT T E RI A K A I K I L L E A I S T E I L L E ” – HELSING IN SANOMAT
16 • 2 / 2024 Katastrofin jälkeen Reportaasi Perun rannikolta paljastaa, kuinka EU riitelee yritysvastuulaista samalla kun eurooppalaiset yritykset tuhoavat luontoa maailmalla. ”I SÄNI OLI KALASTAJA , samoin isoisäni”, sanoo Isaac González Ancónin satamalaiturilla Perun rannikolla. Hän näyttää, miten pienet kalastuslaivat kelluvat rannan lähistöllä ja ruostuvat sinne, koska niille ei ole enää käyttöä Perun historian suurimman ympäristökatastrofin jälkeen. González todisti tasan kaksi vuotta sitten, miten hänen sukunsa elinkeino alkoi hävitä silmien edessä, kun raakaöljy levisi merellä. Espanjalaisen Repsolyhtiön öljytankkeri oli pumppaamassa öljyä kyytiinsä läheiseltä La Pampillan jalostamolta, kun laiva kaatui poikkeuksellisen kovassa aallokossa ja lähes 12 000 barrelia raaka öljyä vuosi mereen. Perun rannikkoa saastui noin 140 kilometrin matkalta. ”Työttömäksi jääneet miehet menivät sen jälkeen kuka minnekin, rakennuksille tai mihin vain heidät otettiin. Useimmat ovat yli viisikymppisiä, ei heillä ole kysyntää työmarkkinoilla. Tämä tuhosi monien perheiden toimeentulon”, González sanoo. Hän itse työskentelee nykyisin paikallisten kalastajien etuja ajavassa Apescaa-yhdistyksessä. Mikä on eurooppalaisten yhtiöiden vastuu liiketoimistaan maailmalla? Löyhä sääntely houkuttaa Kolonialismin ajoista lähtien Euroopan ja globaalin etelän maiden välisiä kauppasuhteita on sanellut riippuvuus, mutta lähihistoriassa etenkin 1990-luvun kehityspolitiikkaa pidetään epäonnistuneena. Silloin kehittyvät maat joutuivat noudattamaan Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston asettamia talouskuriohjelmia, jotka ohjasivat leikkaamaan julkista sektoria ja avaamaan TEKSTI KUKKA-MARIA AHOKAS KUVAT OSCAR ZEMARTI Isaac González on yksi öljyonnettomuuden jälkeen työttömäksi jääneistä kalastajista. Taustalla näkyy hylättyjä kalastusveneitä. markkinoitaan vastineeksi ulkomaanlainoista. Ulkomaiset yhtiöt saivat tulla hyödyntämään raaka-aineita, jotka menivät pitkälti vientiin. Raakaaineen jalostuksesta tuleva lisäarvo meni globaaliin pohjoiseen, etenkin Eurooppaan. Ympäristövahingoista ei välitetty. ”Myös nykyisin Latinalaisen Amerikan hallitukset vaalivat ulkomaisia investointeja, koska tänne tarvitaan pääomaa. Perussa nykytrendi on ollut, että löysätään ympäristölainsäädäntöä, jotta ulkomaisia yrityksiä saadaan houkuteltua. Äskettäin hallitus muutti metsälakia siten, että Amazoniaa saa hakata entistä enemmän. Korruptiolla oli osuutensa asiaan”, Miguel Lévano Perun Oxfamista sanoo. Järjestö työskentelee ympäristöja ihmisoikeuskysymysten parissa. Hänen mukaansa eurooppalaiset yritykset kuten Repsol tietävät, että globaalissa etelässä niiden ei tarvitse pelätä tiukkaa sääntelyä. Vaikka suuryritykset olisivat hyvin vastuullisia Euroopassa, Latinalaisessa Amerikassa ne jättävät muun muassa yhteisöveroja maksamatta. Lévano puhuu globaalin etelän repaleisista instituutioista: oikeuslaitoksessa ja lainsäädäntöelimissä on korruptiota, hyviäkään lakeja ei panna täytäntöön, viranomaisvalvonta on heikkoa eikä ympäristönsuojeluun myönnetä määrärahoja. ”Tosin kotimaiset öljy-yhtiöt ovat vielä pahempia, ne eivät välitä sitäkään vähää mitä eurooppalaiset. Perun hallitus haluaa nyt lisätä öljyntuotantoa etenkin Amazonialla, koska se tuo niin paljon taloushyötyjä.” Sa
2 / 2024 • 17 Katastrofin jälkeen ma kehityskulku on meneillään myös Guyanassa, yhdessä Etelä-Amerikan köyhimmistä valtioista, joka on noussut merkittäväksi Euroopan unionin öljyntoimittajaksi sen jälkeen, kun EU asetti pakotteet Venäjältä tuotavalle öljylle. Sopimus on herättänyt suurta riemua guyanalaisissa. Lévano haluaa kääntää katseen yksittäisestä yrityksestä kohti rakenteita: öljykauppa on kiinteä osa maailmantaloutta, vaikka EU miten puhuisi vihreästä siirtymästä. ”Tiedätkö sinä, mihin oma eläkeyhtiösi sijoittaa varojaan, jotta saisit tulevaisuudessa eläkettä? Todennäköisesti öljybisnekseen. Kaikki eurooppalaiset ovat tavalla tai toisella mukana globaalissa fossiilikaupassa, halusivat tai eivät.” Katsaus eurooppalaisiin eläkevakuutusyhtiöihin paljastaa, että ne ovat sijoittaneet eläkevaroistaan suuria summia fossiilisiin raaka-aineisiin. Suomalaisista yhtiöistä ainakin Ilmarisen tilinpäätöksestä käy ilmi, että silläkin on pieniä omistuksia Repsolista. Tavalliset eurooppalaiset veronmaksajat ovat siis hyötyneet Repsolin hyvästä pörssikurssista, joka nousi onnettomuusvuonna 70 prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna. Yhtiö pimitti tietoja Yritysvastuuohjeita on pilvin pimein, on ollut jo vuosikymmeniä. Sekä OECD että YK ovat listanneet periaatteita kestävälle yritystoiminnalle, mutta niiden noudattaminen on vapaaehtoista, eikä rikkeistä seuraa tuntuvia rangaistuksia. Ne perustuvat pitkälti omavalvontaan eli yritysten vapaaehtoiseen sääntelyyn. Repsol ei ollut varautunut vahingon mahdollisuuteen lainkaan, paikalliset väittävät. ”Öljyä pääsi valumaan mereen pitkän aikaa, joten tuho laajeni. Kun he viimein kävivät toimeen, se oli naurettavaa. Yhtiö palkkasi samoja pienkalastajia, jotka olivat juuri menettäneet elinkeinonsa, puhdistamaan rantoja ja eläimiä öljystä. Miehille annettiin ämpärit, joilla kauhoa öljyä tynnyreihin. Heille ei tarjottu suojavarusteita, hanskoja tai kasvosuojaimia, ja he altistuivat raakaöljylle. Yhtiö osoitti täydellistä piittaamattomuutta luonnosta, ihmisten terveydestä ja hyvinvoinnista”, kertoo Luis Chiroque, pienkalastajien Apescaa-yhdistyksen puheenjohtaja. Perun oikeusasiamiehen kanslian mukaan yhtiö on viivytellyt alueen siivouksessa ja humanitaarisen avun toimittamisessa paikallisille. Lisäksi se vääristeli tietoja tuhon laajuu desta. Monikansallisten yhtiöiden tuotantoketju on pirstaloitunut ympäri maailmaa, ja samalla ihmisoikeusloukkaukset ja ympäristöhaitat ovat levinneet laajalle. Jos vahinkoja tapahtuu, yhtiöt vierittävät vastuun alihankkijoilleen ja jättävät ympäristövahingot globaalin etelän (heikkojen) hallintojen riesaksi. Myös Repsol syytteli italialaista alihankkijaansa, jonka omistuksessa kaatunut laiva oli. Miguel Levano puistelee päätään Oxfamin toimistossa. Hänen mukaansa sanktioiden pitäisi olla tuntuvat. Repsol on jo maksanut vahingonkorvauksia osalle turma-alueen pien kalastajista, mutta sakot ovat pikku rahoja, jos niitä vertaa saatuihin Kyltti kertoo että ranta on suljettu öljyvahingon vuoksi. voittoihin. ”Monet kalastajat allekirjoittivat vahingonkorvaussopimuksen, jonka yhtiö saneli. Repsol ei suostunut neuvottelemaan eikä palkkaamaan puolueetonta neuvottelijaa, eikä valtio pystynyt vaatimaan yhtiöltä parempia toimenpiteitä.” Oxfamin Miguel Lévano sanoo, että EU:n pitäisi sääntelyn lisäksi liittää tiukempia ehtoja vapaakauppasopimuksiin kehittyvien maiden kanssa. ”Euroopan pitäisi vaatia omilta yrityksiltään, että ne noudattaisivat edes omia standardejaan. Ja osakkeenomistajien pitäisi vaatia, että yritykset kantavat vastuunsa. Saastuttajan pitää maksaa.” Yritysmaailma EU:n yritys vastuulakia vastaan EU tulee ja pelastaa tilanteen. Näin toivottiin vuonna 2020, kun uutta yritysvastuudirektiiviä valmisteltiin Euroopan unionissa. Eri ammattiliitot, kansalaisjärjestöt ja tutkimuslaitokset sekä yli puoli miljoonaa EU-kansalaista kertoivat komission kuulemisessa, että ne haluavat tiukan lain. Kansalaisyhteiskunta vaati, että EU:n pitää pakottaa yritykset tunnistamaan ja ehkäisemään ihmisoikeusja ympäristöriskejä sekä puuttumaan niihin. Niin sanottu huolellisuus velvoite tarkoittaa, että Repsolin kaltaisen yhtiön oma vastuu ulottuisi aina alihankkijoihin asti, vaikka ne sijaitsisivat Perun kaukaisella ranni kolla. Lain nojalla yhtiö pitäisi velvoittaa ehkäisemään ennalta, ettei tuhoja ja ihmisoikeusloukkauksia tapahdu sen tuotantoketjussa, tai muuten se saa ankarat seuraamukset. Vahingon jälkeen uhrien pitäisi voida nostaa kanteita EU-maiden tuomioistuimissa. Yritysmaailma lobbasi lakia vastaan kiihkeästi. Yksi aggressiivisimmista EU-lobbareista oli teollisuuden ja työnantajien etuja valvova BusinessEurope, jonka jäsenet ovat eurooppalaisia etujärjestöjä. ”Neuvoa-antavina kumppaniyrityksinä” on muun muassa ExxonMobilin ja Shellin kaltaisia jättiyrityksiä. Kun lopullinen lakiesitys tuli julki, kansalaisjärjestöt pettyivät. Niiden mukaan laissa on paljon porsaanreikiä. Se jättäisi esimerkiksi valtavan määrän yhtiöitä sovellusalansa ulkopuolelle. Todistelutaakka on toinen porsaanreikä. Vahingonkärsijöiden tulisi nimittäin kerätä todisteet, joilla ne voisivat osoittaa, että yhtiö on toiminut huolimattomasti. Direktiivi ei kuitenkaan velvoita yhtiötä kertomaan näitä tietoja, eli se pystyy pimittämään sisäisiä tietojaan. ”Emme tiedä, mitä tuona päivänä tarkalleen ottaen tapahtui, mutta oletamme, että öljynpumppaamossa ei tiedetty tuntikausiin, että tankkeri oli kaatunut, minkä vuoksi se jatkoi pumppaamista suoraan mereen. Näyttää siltä, että tieto laivan ja jalostamon välillä ei kulkenut tarpeeksi nopeasti”, Luis Chiroque arvelee. Hänen yhdistyksensä palveluksessa on vain yksi juristi, joka ajaa asiaa, ja heidän on vaikea argumentoida vastaan jättiyhtiölle, joka kieltäytyy toimittamasta tietoja. Myös valtion lähteet olivat hajanaisia ja epätarkkoja, joten paikalliset keräsivät silminnäkijähavaintoja dokumentoinnin tueksi. Niitä käytetään nyt näyttönä oikeudenkäynneissä, joita käydään Perussa ja Hollannissa. Puutteista huolimatta eurooppalaiset ympäristöja ihmisoikeusjärjestöt ja ay-liike kannattivat yritysvastuudirektiivin säätämistä. Myös EU-kansalaiset toivovat, että vastuuttomat yritykset pitäisi saada kuriin. Vaikealta näyttää. Suomi vastustaa joukkokanneoikeutta Eduskunnan suuri valiokunta linjasi helmikuussa Suomen kannan. Sen mukaan Suomen pitää pidättäytyä äänestämästä EU-maiden neuvostossa, jossa direktiivin käsittely oli loppusuoralla. Neuvoston säännöissä tämä tulkitaan ei-ääneksi. Tuolloin suomalaisista puolueista Sdp, vihreät ja vasemmistoliitto olisivat tukeneet lakia, mutta hallituspuolueet eivät hyväksyneet sitä. Suurin kiistakysymys liittyi ryhmäkanneoikeuteen. Sen myötä ammattiliitot ja ympäristöjärjestöt olisivat saaneet oikeuden nostaa ryhmäkanteita yrityksiä vastaan, jotka rikkovat huolellisuusvelvoitetta. Myös suomalainen yritysmaailma on pääosin tukenut direktiiviä, sillä se toivoo nykyistä selkeämpiä sääntöjä. ”Ajatellaan tilannetta, jossa vahvasti resursoitu kansalaisjärjestö lähtee haastamaan yrityksiä oikeuteen. Ne prosessit ovat suuria, kalliita ja kuormittavat yrityksiä. Ne voivat aiheuttaa yritysten kaatumista ja työpaikkojen menetystä. En pidä tästä amerikkalaistyylisestä ajattelusta, että viedään näitä kiistoja oikeuteen”, valiokunnan jäsen Jani Mäkelä (ps.) sanoi Ylelle. Helsingin Sanomien tietojen mukaan jäsenmaiden välisiä neuvotteluita johtava Belgia ilmoitti loppumetreillä, että direktiivitekstiin voidaan tehdä muutoksia, joiden myötä Suomi voisi hyväksyä lain, mutta Saksan ja Italian kielteinen kanta ratkaisi. Direktiiviä ei vieläkään saatu voimaan. Todennäköisesti EU ei ehdi enää käsitellä direktiiviä nykyisellä poliittisella kokoonpanolla, koska Euroopan parlamentin viimeinen täysistunto pidetään huhtikuussa. Mikä on kalastajakylässä asuvan Luis Chiroquen viesti eurovaalien alla? ”Valitettavasti täällä kolmannessa maailmassa meillä ei juuri ole korkean jalostusasteen tuotteita, jotka toisivat talouteen lisäarvoa. Eurooppalaisten poliitikoiden olisi hyvä tietää, millaisen tuhon Repsol aiheutti perheille.” Juttua varten on haastateltu myös ympäristö oikeuden professori David Whytea Lontoon Queen Mary -yliopistosta. Artikkelin kirjoittamista on tuettu Eurooppatiedotuksen valtionavustuksella osana ajatusja toimintapaja Creaturan EU-hanketta.
18 • 2 / 2024
Hyppy tähtiin TEKSTI IIDA SIMES KUVAT NAUSKA Atte Kilpinen ei ole huippu-urheilija, vaan paljon enemmän. Baletissa liikkeiden on oltava täydellisiä ja ilmaisun voimakasta illasta toiseen. K ANSALLISBALETIN ensimmäinen solistitanssija Atte Kilpinen on vain kerran ollut risteyksessä, jossa valita ryhtyäkö tanssijaksi vai kulkeako toista tietä. Tanssi on aina ollut hänelle mitä tärkeintä, ensin harrastuksena ja yli kymmenen vuoden ajan ammattina. Tanssin harjoittelu pitää aloittaa jo lapsena, niin kuin muutkin vahvasti fyysiset ja musikaaliset taiteenlajit. Siinä vaiheessa, kun koulunsa päättävät nuoret pyrkivät opiskelemaan uraansa ajatellen, tulevat tanssin ammattilaiset ovat treenanneet alakouluikäisestä saakka useana iltana viikossa. Jo ennen täysi-ikäiseksi tuloaan parhaimmat tanssijat ovat valmiita ammattilaisten treeneihin. Kilpinen aloitti seitsemänvuotiaana showtanssin kotikaupungissaan Turussa Taina Kovalaisen tanssikoulussa. Kahdeksanvuotiaana koitti Kilpisen tanssiuran ensimmäinen ja toistaiseksi viimeinen kriisi. ”Mä halusin katsoa Pikku Kakkosen, mutta se tuli sellaiseen aikaan, jolloin oli tanssitunti. Niinpä lopetin tanssitunneilla käymisen ja katsoin Pikku Kakkosta. Sitä kesti kolme viikkoa! Sitten kyllästyin ja palasin tunneille.” Hieman vanhempana Kilpinen oppi alasta lisää. ”Tajusin, että tästähän voi saada itselleen ammatin. Ilahduin siitä. Eihän tätä tarvitsekaan lopettaa ikinä.” Kilpinen pääsi Turun konservatorioon opiskelemaan tanssia. Hänelle oli itsestään selvää, että ura jatkuu siitä eteenpäin kuin tanssi. ”Mä en ikinä kyseenalaistanut sitä, eivätkä mun vanhemmatkaan. Muut kyllä. Jotkut sanoivat, että ’eikö sun kannattaisi se lukio käydä siinä sivussa’, mutta minulle oli ihan selvää, että tanssiminen on se juttu.” Kilpistä on aina ajanut halu oppia uutta liikekieltä. ”Helppo ei ole hauskaa. Helppo ei ole kiinnostavaa.” Showtanssilla aloittanutta Kilpistä ”puraisi balettikärpänen” Turun konservatorion aikoihin. Hän alkoi käydä maanantaisin koulupäivän jälkeen Turusta Helsingissä Jarmo Rastaan iltatunneilla Tanssivintillä. Meni myöhään. Turussa isä haki pojan kotiin yöbussin pysäkiltä. Suoritettuaan konservatorion Kilpinen pääsi Kansallisbalettiin. Siellä vieraillut saksalainen John Neumeier kiinnitti hänet Hampurin balettiinsa. Vuodessa Kilpinen kohosi solistitanssijaksi. Vastaanotto oli hyvä. Saksalainen aikakauslehti BallettJournal ylisti Kuolema Venetsiassa -baletin nuorta Tadziota, johon vanha taiteilija palavasti ihastuu: ”Hampuriin on syttynyt uusi tähti, Atte Kilpinen.” Palapeliä ja samppanjaa Kun illalla ei ole esitystä, Atte Kilpisen työpäivä kestää kymmenestä viiteen. Ainakin teoriassa. Päivä alkaa balettitunnilla. Siinä herätellään ja lämmitellään kehoa, hiotaan tekniikkaa. Baletin perusta on ikiaikainen: tangosta aloitetaan, tehdään pliéet eli jalkojen taivutukset ja joustot, ikään kuin niiaukset, sekä tendut eli jalkojen ojennukset. Sitten tanssijat siirtyvät keskilattialle piruetteihin ja hyppyihin. Aamutuntien pääasia ei ole opetella uutta, vaan lähinnä ylläpitää ja parannella jo lapsuudessa opittuja taitoja. Usein aamun vetää balettimestari Jarmo Rastas, mutta paikalla vierailee myös ulkomaisia opettajia. Naiset ja miehet harjoittelevat yhdessä. Säestys on elävää musiikkia. ”Meillä on ihania pianisteja täällä. He soittavat niin aamutunneilla kuin harjoituksissakin.” Melkein kolmen tunnin aamuharjoittelun jälkeen on 45 minuutin lounas, jonka jälkeen alkavat varsinaiset harjoitukset: puolentoista tunnin treeni, vartin paussi ja taas puolentoista tunnin harjoitus. Iltapäivällä
20 • 2 / 2024 hiotaan työn alla olevia tulevia baletteja. ”Harjoituksissa työstetään eri kohtauksia, ja harjoitukset riippuvat myös siitä mitä roolia kukin tekee”, Kilpinen kertoo. Tanssijat menevät salista toiseen roolinsa mukaan. ”Se on kuin iso palapeli.” Kun ilta koittaa, on aika samppanjanhuuruisen seurapiirielämän? ”Joka ilta ei voi juoda samppanjaa, eihän tätä työtä muuten jaksa”, Kilpinen nauraa. ”Mähän olen usein iltaisin töissä. Silloin kun esiinnyn, ne on ne muut, jotka juo samppanjaa. Mutta kyllä mäkin tykkään käydä erilaisissa tilaisuuksissa silloin, kun olen vapaalla.” Jos Kilpisellä on esitys illalla, työpäivä on toisenlainen. Silloin iltapäivällä on tauko, jonka aikana tanssijat käyvät kotona päiväunilla tai muuten vaan rentoutumassa. Tai Kilpisen tauko menee järjestäessä muita työasioita. Esitykset alkavat yleensä iltaseitsemältä. Tanssijat ovat paikalla pari tuntia aikaisemmin lämmittelemässä, pukeutumassa ja meikissä. ”Näytöspäivät ovat mulle parhaita päiviä. Mulla on kauhea into päästä sinne lavalle.” Kyky heittäytyä ja keskittyä yhtä aikaa on esiintyvälle taiteilijalle tärkeää. Harjoittelu ei tähtää pelkän fysiikan vaan myös mielen hallitaan. Teosta kuin teosta on esitettävä innostuneesti ilta toisensa jälkeen. Joskus tanssijalla on jopa eri rooleja samassa teoksessa. Ne on tanssittava ja näyteltävä roolin tyylin mukaisesti. Keväällä 2024 Kansallisbaletin palapeli muodostaa puolalaisen Krzysztof Pastorin koreografiaan perustuvan Draculan. Sen on säveltänyt Wojciech Kilar. Samaa musiikkia käytti Francis Ford Coppola vuonna 1992 ensi-iltansa saaneessa Bram Stokerin Dracula -elokuvassaan. Tämä ei ole tyylilajeiltaan ihan klassisinta orkesterimusiikkia ja tanssia, vaan paljon modernimpaa. Sen himokkaan seksuaalinen fantasiaja kauhusävytteinen teema voi tuoda balettiyleisöksi heitäkin, joille taidemuoto on jäänyt vieraaksi. Ruususen kavaljeeri pyörtyi Kilpiselle päivittäisen työpaikan rutiiniliikkeet eivät riitä. ”Mä tykkään käydä aamulla yhdeksästä kymmeneen pilateksessa tai joogassa. Ja usein työpäivän jälkeen käyn salilla.” Voisi ajatella, että Kilpisen keho on moisen treenimäärän takia kovilla, mutta itseasiassa lisäpilates ja kuntosali ehkäisevät loukkaantumisia, tai sopivat ainakin Kilpisen kropalle. Rasitusvammat ja kaatumiset voivat katkaista tanssijan uran kokonaan. ”Mä yritän pitää kehostani niin hyvää huolta kuin mahdollista.” Kilpinen myös nukkuu ja syö hyvin. ”Jotkut eivät syö aamupalaa, mutta mä syön aina. Ja kunnon lounaan.” Ihanko lämmintä ruokaa, ei mitään banaanin neljäsosaa ja lasillista vettä? ”Ei semmoinen ole mitään ruokaa!”, Kilpinen puuskahtaa. Hän pystyy syömään, vaikka ruokatauko on vain 45 minuuttia raskaiden harjoitusten välissä. ”Pystyn, pystyn! Mä uskon, että se on opittu taito. Jos kroppa vaan pannaan siihen, se oppii. Jotkut eivät pysty syömään aamupalaa, mutta sitten kun on harjoitellut, ne yhtäkkiä pystyvätkin. Sama lounaan kanssa.” Ahkeralla ruuanlaittajalla, ”lempiruokaani ovat tortillat”, on usein omat eväät mukana. ”Ihan perusruokia. Kun on omat eväät, tietää tasan tarkkaan mitä syö. Syöminen antaa energiaa. Me kulutetaan niin paljon, että eihän täällä pysty edes kävelemään, jos syö vaan palan banaania.” Kilpinen sen tietää. Kerran Hampurin baletissa hän pyörtyi esityksessä kun oli kiireen takia unohtanut syödä toisen päivän pääaterioista. ”Sitten se vähän kostautui.” Onneksi hän oli siinä kohdassa ”kavaljeerina” näyttämön reunalla. Esitys ei siitä tietenkään keskeytynyt, eikä suuri osa yleisöstä huomannut mitään, mutta sattumalta juuri sinä iltana katsomassa olleet Kilpisen vanhemmat kyllä huomasivat pojan rojahduksen. ”Mut roudattiin sieltä taakse syrjään. Iskä kyllä vitsaili. Kun se teos oli Sleeping Beauty eli Prinsessa Ruusu nen, hän sanoi, että ’menit sitten pyörtymään, kun et saanut tarpeeksi isoa roolia’. Me sitten naurettiin kyllä yhdessä.” Huipulla joka päivä Klassinen baletti on tanssin lajeista vaikeinta ja vaativinta. Tanssi näyttämöllä on kuin suuri silmänkääntötemppu. Tanssijat liitävät yläilmoissa pitkiä aikoja vain käväisten välillä maan pinnalla. Selvästikään heitä eivät koske normaalit painovoiman lait. He eivät näytä tuntevan kipua tai väsymystä, vaikka esiintymisen on pakko olla raskasta. Ammattitanssijan on oltava ”tietyn mallinen”, joten jostain täytyy luopua. Kilpinen yrittää sinnikkäästi jättää pois karkit. ”Mä en tarkoita mitään laihduttamista, en tietenkään. Pitää vaan miettiä, miten siihen huippukuntoon pääsee. Maailman nopeimmat juoksijat ovat tietyn mallisia, kuulantyöntäjä on tietyn mallinen ja balettitanssija on tietyn mallinen. Ammattimme edellyttää kehoilta tiettyjä olemuksia. Minä nostan tytön suorille käsille, teen monta piruettia ja hyppään, ja ne vaativat minulta tietyn mallisen kropan. Ja että tyttö pystyy tekemään ne tietyt jutut, nousemaan kärjille ja olemaan nostettavana, sekin vaatii häneltä tietyn kropan. Se vaatii treeniä ja ruokavaliota. Ajatus, että jättäisi syömättä kunnon ruokaa, on ihan väärin, eihän se niin mene!” Verrattuna huippu-urheilijaan, balettitanssijan elämä voi olla kuluttavampaa. ”Kun urheilija valmistautuu huippu suoritukseen, treenaaminen on tosi tarkkaa: miten ajoittaa paras aika, paras tulos juuri kilpailuihin. Urheilijalla saattaa olla yhdet isot kisat vuodessa tai puolessa vuodessa. Meillä on ne kisat monta kertaa viikossa, aina kun me esiinnymme. Meidän pitää olla lavalla koko ajan siinä omassa huippu kunnossamme.” Kilpinen pitää tätä myös ilon aiheena. ”Mikäs sen hienompaa kuin työkseen pitää kehostaan huolta ja samalla kehittää taiteellista ilmaisua.” Kehon tarkan huoltamisen kanssa 27-vuotiaan Kilpisen on jaksettava vielä ainakin 18 vuotta. Joskus joutsen kuolee ja tanssi lakkaa. Kilpisen uran Kansallisbaletissa on määritelty loppuvan 45-vuotiaana, kun hän jää eläkkeelle. ”Jotkut aloittavat vaikka hammaslääkärinä. Silloin voi aloittaa uuden elämän”, Kilpinen kertoo. Jotkut siirtyS UOMEN KORKEATASOISIN balettitoiminta lähti eteenpäin vuonna 1922, kun oopperan johtaja ja pianisti Edvard Fazer perusti oopperalaulaja Aino Acktén kanssa ”Suomalaisen Oopperan ja Baletin”. Ensimmäinen esitys oli Joutsenlampi. Fazer oli jo vuonna 1908 järjestänyt Venäjän keisarillisen baletin Euroopan-kiertueen. Vaikka oopperataide on kovin keskieurooppalaista, Suomessa 1920–30-luvulla ooppera oli myös hyvin isänmaallista. Esityslistalla olivat Leevi Madetojan säveltämät teokset Pohjalaisia ja Juha. Jatkosodan aikaan baletti esitti teoksia, jotka pystyttiin toteuttamaan melkein kokonaan naisten voimin, koska miehet olivat rintamalla. Baletti esitti Sylfidit, kun esityksen ainoa miestanssija Arvo Martikainen pääsi lomalle. Laulajineen ja orkestereineen Ooppera kävi esittämässä Carmenin Karjalan kannaksella. BALETIN JUURET ovat Italian 1400-luvun renessanssin ajan hovitansseissa. Siitä tanssi on kehittynyt ja hioutunut nykyisiin erittäin fyysisesti vaativiin muotoihinsa. Itänaapurissamme baletista tuli Neuvostoliiton aikoina kansan huvia, sillä Stalin kävi baletissa mielellään. Huhuttiin jopa, että Bolšoiteatterin prima ballerina Olga Lepešinskaja olisi ollut Stalinin rakastajatar. Kunnia 1900-luvun hurjimmista hypyistä kuuluu neuvostoliittolaisille 1960–1970-luvun tanssijoille, kun Rudolf Nurejev, Natalia Makarova ja Mihail Baryšnikov loikkasivat vuorotellen länteen. Heistä tuli supertähtiä niin Amerikan kuin Euroopan mantereilla. Klassisessa baletissa miesten ja naisten sukupuoliroolit ovat tiukat, toisin kuin nykytanssissa, jota balettitanssijat esittävät myös paljon. Samalla tanssijoiden etninen tausta on laajentunut. Tähdet eivät enää ole vain valkoihoista rikkaiden perheiden jälkikasvua. Maailman kuuluisimpia prima ballerinoja on Misty Copeland, joka on yhdysvaltalainen afroamerikkalainen köyhän yksinhuoltajan lapsi. OOPPERATAIDE, BALETTI ja orkesterimusiikki vaativat yleisöltä keskittymiskykyä ja taitoa ymmärtää abstrakteja viestejä. Rento uteliaisuus ei yksin takaa korkeakulttuurista nautintoa. Baletista ja oopperasta tehdään aika-ajoin poliittisia kiistakapuloita. Taidemuotoja syytetään elitistisiksi, kun niiden rahoitusta kyseenalaistetaan ja halutaan vähentää. Elävän yleisön edessä esitettävä paljon henkilökuntaa vaativa taidemuoto on kallis, eivätkä ooppera ja baletti pysty pitämään suurten tuotantojen lippujen hintoja alhaisina. Etenkin Suomessa, jossa suuria yksityisiä mesenaatteja on hädin tuskin ollenkaan, taide on erityisen riippuvaista valtiollisesta rahoituksesta. Suomen Kansallisooppera ja -baletti on alkanut jalkautua Helsingin Töölön linnakkeestaan esiintymään muualle Suomeen. Tanssijat tekevät myös kouluvierailuja. Kaikkein suurimpia yleisöjä tavoittelevat esitysten monikamerataltioinnit lähikuvineen. Ooppera ja baletti tarjoavat niitä sekä teosten esittelyjä Stage24-verkkosivuillaan ja Yle Areenassa. Taltioin teja on tehty vuodesta 2015. Yleisön etä yhteyksien päähän pakottaneet koronarajoitukset vuosina 2020–2021 kiihdyttivät tätä kehitystä. Suomalainen katsoja näkee kohtalaisen edullisesti ja ilmastoystävällisesti jopa New Yorkin Metropolitanin esityksiä, joita toistetaan välillä Finnkinon elokuvateattereissa. Teosten soundit eivät ehkä yllä samaan kuin Metropolitanin katsomossa, mutta leffa teattereissa ne ovat varmasti paremmat kuin kotisohvalla. IIDA SIMES Kansan ja eliitin yhteistä hupia Lavalla pitää olla koko ajan huippukunnossa. Monta kertaa viikossa.
2 / 2024 • 21 vät koreografeiksi tai opettamaan. Jotkut jatkavat tanssimista muualla kuin Kansallisbaletissa. ”Mä aion tanssia hautaan asti”, Kilpinen kertoo iloisena. Hän ottaa mallia ihailemistaan Aira Samulinista ja Jorma Uotisesta. Remonttia ja rakkautta Kilpinen osaa myös rentoutua. Hän käy mielellään teatterissa. Ja musikaaleissa: ”Tykkään kaikesta musiikista.” Hänen tärkeimpiä harrastuksiaan ovat… Ai, ei mennäkään niihin vielä. ”Kun en ole täällä tanssimassa, suunnittelen omia produktioitani. Nyt olen tekemässä Kohtauksia punaises ta jumalasta RSOn kamariorkesterin kanssa.” Omat teokset hän suunnittelee, treenaa ja organisoi ”vapaa-ajalla”. Mutta ne Kilpisen harrastukset. ”Tykkään tehdä remppaa. Nyt rassaan kotini kattoa. Asunnossani on vanhoja kattomaalauksia, ja rapsutan niitä esiin.” Sitä ennen hän fiksasi keittiöönsä jääkaapille uuden paikan irroittamalla ja uusimalla hänen mielestään kehnon puoleista keittiösuunnittelua. Toinen tärkeä aivojen nollauskeino on käveleminen. Kuunteletko samalla musiikkia? ”Ei, en kuuntele yhtään mitään. Kävelen pitkin Helsingin katuja, katselen kauniita taloja ja haaveilen, että jonain päivänä asun tuolla ja tuolla.” Myös Atte Kilpisen mieli on kestävä kehon tavoin. Kun hän päivitti Instagramiin lyhyen videon kävelystään miespuolisen kumppaninsa kanssa rakastuneena käsi kädessä, hän sai sydämellisten viestien ohessa paljon rumaa haukkumista. Jotkut ihan itse ensin katsoivat videoklipin ja sitten päättivätkin raivostua. Vihainen öyhötys vähän ihmetytti Kilpistä, mutta ei varsinaisesti hetkauttanut. Hän ymmärsi, ettei ventovieraiden palaute kertonut mitään hänestä ja puolisosta. Palautteen Atte Kilpinen • Syntynyt Turussa vuonna 1996. • Valmistunut Turun konservatoriosta vuonna 2015. • Aloitti Suomen Kansallisbaletissa vuonna 2015 ja siirtyi vuonna 2020 John Neumeierin balettiin Hampuriin. Siellä hän kohosi solistitanssijaksi vuonna 2021. • Vuodesta 2022 ensimmäisenä solistitanssijana Suomen Kansallisbaletissa. • Outi ja Jan Vapaavuoren säätiö myönsi hänelle ensimmäisen tanssipalkintonsa vuonna 2019. • Tanssinut monen koreografin teoksissa. Heitä ovat Carolyn Carlson, Kenneth Greve, Marco Goecke, Natalia Horecna, Marjo Kuusela, Jirí Kylián, Susanna Leinonen, John Neumeier, Tero Saarinen ja Jorma Uotinen. • Tanssinut kymmeniä rooleja suurilla näyttämöillä. Niiden lisäksi hän tekee omia teoksia. • Keväällä 2024 hän esittää teoksensa Kohtauksia punaisesta jumalasta Helsingin Musiikkitalossa 8.3. ja Turun Konsertti talossa 27.4. Kilpisen lisäksi teoksessa esiintyy näyttelijä Valtteri Lehtinen ja sitä säestää RSO:n kamariorkesteri. Teoksen dramaturgian on tehnyt Pirkko Saisio. antajat purkivat omaa pahaa oloaan. Tai tyhmyyttään. ”Tanssijakollegani Teemu Tainio sanoi mulle aikoinaan, että ’älä anna kenenkään muun kuin sun itsesi määritellä sitä, kuka sä olet’.” Kilpinen vastasi joihinkin kiukkuisiin some palautteisiin hauskoilla emojeilla. Kilpinen elää ilon kautta ja tarttuu hetkeen. Hän innostuu aina tekeillä olevasta teoksesta eikä haaveile tähtirooleista. ”Mä olen jo kokenut ne! Mä haluan vaan viedä tanssin iloa mahdollisimman monille.” Atte Kilpisen viestien pääkanava on tanssi, mutta kyllä hän voi kertoa myös puhumalla, mikä on hänelle tärkeintä. ”Rakkaus ja muista välittäminen. Ei tarvi lähteä hyökkäämään muita vastaan. Enemmän rakkautta ja vähemmän vihaa kaikille.”
22 • 2 / 2024 Yhteisöllisyyden kesä Eeppisiä retkiä TEKSTI JA KUVA MIIA VISTILÄ TEKSTI EMILIA MIETTINEN MUINOIN TAPAHTUNUTTA ILAHDUTTAVAA Lisätyn todellisuuden mobiilipeli Pokémon Gosta tuli ilmestyessään ilmiö, joka kannusti kävelemään ja yhdisti ihmisiä. Norjalainen etnografi seilasi lautalla Tyynenmeren poikki valkoisten jumalihmisten jäljillä ja todisti väärän teoriansa mahdolliseksi. K UN POKÉMON GO peli tuli Suomeen kesällä 2016, palasin lapsuuteen, pihaleikkien aikaan. Pelasimme kaveriporukalla, kaikki noin 30-vuotiaita, ja leikimme kuin lapset lomalla! Yhdellä meistä oli peli puhelimessaan, mutta kaikki mukaan lähteneet saivat pyydystää otuksia. Pokémon Go oli ensimmäinen laajalle levinnyt lisätyn todellisuuden (augmented reality) peli, jossa hahmot näkyivät puhelimen kameran kautta ruudulle välittyvää taustaa vasten. Pelin satu eläimiä, pokémoneja ilmestyy näkyviin kaupungilla liikkuessa, ja otuksen saa kiinni heittämällä sitä virtuaalisella pallolla. Hahmojen löytäminen vaatii siis paikasta toiseen kulkemista. Tuona kesänä kävelimme pitkiä lenkkejä ympäri Helsingin keskustaa ja nimesimme hahmot sisäpiirin vitseillä tai löytöpaikkojen mukaan. Alueilla, joilla on eniten käyttäjiä, tarjotaan eniten pyydystettävää ja muita pelipaikkoja, kuten taistelusaleja ja lahjoja tarjoavia pokestoppeja, joten kokoonnuimme keskustaan eri puolilta pääkaupunkiseutua. Koko kaupunki oli leikkikenttämme, ja samalla peli ohjasi huomioimaan lähiympäristöä aiempaa tarkemmin. Paikoiksi, joista sai pyydystyspalloja ja muita lahjoja, oli merkitty kaikenlaisia kohteita, minkä myötä tuli bongattua tarkemmin esimerkiksi patsaita ja talon seinissä olevia muistolaattoja. Jokainen vastaantullut oli potentiaa linen pelikaveri. Tuona ensimmäisenä kesänä oli aivan tavallista kysyä vastaan kävelevältä tai kadun laitaan pysähtyneeltä ruuduntuijottajalta ”Pelaatko säkin Pokémonia?” tai ”Mikä väri sä oot?”. Peliin liittyessä piti valita, kuuluuko siniseen, keltaiseen vai punaiseen tiimiin, ja samaa väriä tunnustavat voivat esimerkiksi taistella yhdessä. Varsinkin muut peliporukat oppi nopeasti erottamaan kaukaakin, ja kohdatessa tuli yleensä vaihdettua peliin liittyviä kuulumisia, kuten missä oli tullut jokin harvinainen otus vastaan. Pelaajat olivat kaiken ikäisiä ja näköisiä, tunnistimme toisemme toiminnan emmekä ulkonäön perusteella. Yhteinen leikki ravisteli hetkeksi normeja, joiden mukaan tavallisesti arvioimme ihmisiä kaltaisiksemme tai erilaisiksi kuin me ja olimme puhumatta tuntemattomille. Vastaavaa yhteisöllisyyttä tuntemattomien satunnaisten vastaanN OR JAL AINEN ETNOGR AFI Thor Heyerdahl asui vuoden Fatu Hivalla, pienellä Tyynenmeren saarella Ranskan Polynesiaan kuuluvassa Marquesas-saaristossa ennen toista maailmansotaa tutkimassa paikallista luontoa. Siellä Heyerdahlin mielessä alkoi itää teoria, että Polynesia olisi asutettu idästä, Etelä-Amerikasta käsin. Siihen hän uppoutui tulevina vuosina. ”Etsiessäni löysin Perusta yllättäviä jälkiä sekä kulttuurissa, jumalaistarustossa että kielessä. Se sai minut kaivautumaan yhä syvemmälle ja keskittymään polynesialaisten heimojumalan Tikin alkuperäisen kotilieden etsimiseen. Niin sitten löysinkin, mitä etsin ja odotin”, kirjoittaa Heyerdahl teoksessaan KonTiki: Lautalla yli Tyynen meren (Tammi 1949, suomentanut Oiva Talvitie). Heyerdahl oli Fatu Hivalla kuullut Tei Tetua -nimisen vanhuksen kertomia tarinoita päällikkö ja jumala Tikistä, joka oli johtanut miehen esi-isät asuinsijoilleen. Inkojen mytologiassa tunnetaan luojajumaluus Apu Qun Tiqsi Wiraqutra, tuttavallisemmin Viracoccha tai Kon Tiki. Myös muun muassa bataatit, kookospähkinät ja muu Tyynenmeren kummallakin puolella esiintyvä kasvillisuus sekä tietty geneettisten piirteiden toistuminen vahvistivat Heyerdahlin ajatuksia. Hän uskoi diffuusioteoriaan, jonka mukaan yhteneväisten kulttuuristen piirteiden esiintyminen eri puolilla maailmaa johtuu muinaisesta yhteydestä noiden kulttuurien välillä. Mutta teoriassa oli myös arveluttava sävy. Teoksessaan Heyerdahl kirjoittaa inkojen kertoneen espanjalaisille valloittajille, että ”maastossa olevat jättiläismuistomerkit olivat ennen heitä maassa asuneen valkoisen jumalsuvun pystyttämiä. Näiden sittemmin kadonneiden rakennusmestarien sanottiin olleen viisaita ja rauhallisia opettajia, jotka alun perin olivat aikojen alussa tulleet pohjoisesta”. Heyerdahl kertoo, että valkoiset mestarit lopulta jatkaneet matkaansa länteen. ”Koko Polynesiassa kerrottiin taruja salaperäisista valkoisista miehistä, joista saarelaiset alun perin polveutuvat.” TIEDEYHTEISÖ – josta osa jo silloin tunnisti Heyerdahlin teorian rasistiset sävyt– ylenkatsoi hänen teoriaansa ja vetosi siihen, ettei esikolumbiaanisen aikakauden kulkuvälineillä olisi ollut mahdollista ylittää niin valtavaa meri aluetta, noin 8000 kilometrin matkaa. Yleinen käsitys oli, että Polyne sian saaristo oli asutettu lännestä käsin noin tuhat vuotta ennen ja reilut tuhat vuotta jälkeen ajanlaskun alun. Kovapäisenä toiminnan miehenä Heyerdahl päätti rakentaa mokoman alkeispaatin itse. Mukaan hän otti viisi rohkeaa merenkävijää ja papukaijan, ja joukkio lähti matkaan balsapuun rungoista ja muista luonnonmateriaaleista rakennetulla lautalla huhtikuussa 1947. Kuusi miestä saavutti Tuoamoun atolliketjun 101 päivää myöhemmin. Onneton papukaija oli valitettavasti huuhtoutunut suuren laineen mukana mereen ja kadonnut, mikä Heyerdahlin mukaan oli raskas isku koko miehistölle. Ei vähiten siksi, että kaikki tiedostivat, heille voivan käydä samoin, jolleivat olisi varovaisia. Heyerdahlin matkaa kuvaava teos nousi noin seitsemällekymmenelle kielelle käännetyksi bestselleriksi. Heyerdahl teki valtamerilauttailusta myös dokumenttielokuvan KonTiki, joka palkittiin Oscarilla vuonna 1951. Huiman merimatkan kipparista tuli Norjan kansallissankari, ja Kon-Tiki säilöttiin sille erikseen perustettuun museoon Oslossa, missä sitä voi vieläkin käydä ihailemassa. Kumma kyllä, museon sivuilta ei löydy mainintoja tulijoiden kesken en ole kokenut missään muussa yhtey dessä. YHTEISÖLLISESTÄ pelikokemuksesta huolimatta tämänkin pelin perimmäisenä tarkoituksena on koukuttaa käyttäjänsä ja saada riittävän monet tekemään pelinsisäisiä ostoksia, joiden avulla voi pelata enemmän, helpommin ja paremmin. Käyttäjän vastuulle jää tiedostaa, milloin peli palvelee omaa elämää ja milloin se vie aikaa ja huomiota tärkeämmältä, ja vetää itse rajat pelaamiselleen. Pokémon Go on osa maailman tuottoisinta mediabrändiä. Pokémon tulee Yhteisöllisyyden kesä Lisätyn todellisuuden mobiilipeli Pokémon Gosta tuli ilmestyessään ilmiö, joka kannusti nustavat voivat esimerkiksi taistella yhdessä. Varsinkin muut peliporukat optulijoiden kesken en ole kokenut missään muussa yhtey dessä.
2 / 2024 • 23 Palveluksessa pyöräilyagentti TEKSTI MIIA VISTILÄ TUTKITTUA K ÄVELYja pyöräilyteiden aurauksen laadun seurantaa on kehitetty kuluneen vuosikymmenen aikana useissa Suomen kaupungeissa. Neljä vuotta sitten aurausurakoitsijat Oulussa velvoitettiin pyörän selkään, ja vastaava käytäntö on levinnyt muihinkin kaupunkeihin, esimerkiksi Helsinkiin. ”Halusimme muistuttaa urakoitsijoita, että kyse on palveluammatista, eivätkä heidän asiakkaitaan ole palvelun tilanneet kaupungin virkamiehet, vaan kaupungilla liikkuvat ihmiset. Pyörän selästä selviää esimerkiksi, miten kulkemiseen vaikuttaa, jos tielle jää irtolunta”, kertoo liikenneinsinööri Harri Vaarala Oulun kaupungilta. Väylien kunnon seurantaan on värvätty pyöräilyn harrastajia, talvipyöräilyagentteja. Toiminta keksittiin Oulussa viime vuosikymmenellä. Tampereella väylien kunnosta ovat päässeet raportoimaan halukkaat pyöräilijät nyt kahtena vuonna peräkkäin. ”Hakemuksia talvipyöräilyagenteiksi tuli lähes 200 ja lähes kaikki otettiin”, kertoo Tampereen Infran työpäällikkö Antti Sorvali. Järjestelmä on ollut käytössä myös Joensuussa, Kemissä, Torniossa ja Rovaniemellä. Tampereen talvipyöräilyagenteilla on eri puolilla kaupunkia viisi eri reittiä, joista heiltä toivotaan palautetta. Oulussa kehotetaan myös kaupungin työntekijöitä pyöräilemään ja ilmoittamaan mahdollisista ongelmakohdista. TAMPEREELLA VÄYLIEN KUNTOA seurataan myös videokuvaamalla reittejä. Oulussa teiden kuntoa tarkkailevat myös kolme kaupunkisääasemaa, jotka mittaavat lumen syvyyden lisäksi ilman ja tien pinnan lämpötilaa, ilmankosteutta, tuulen suuntaa ja nopeutta sekä lähettävät 360 asteen video kuvaa. Vastaavaa tekniikkaa on jo pitkään käytetty maanteillä. Vaarala uskoo nykyisen laaduntarkkailun riittävän myös muiden pyörillä liikkuvien, kuten rollaattorien käyttäjien ja pyörätuolilla liikkujien tarpeisiin, ”koska heitä näkee talvisin Oulun kaduilla”. Hän muistuttaa, että varsinkin heitä varten, joiden on vaikea liikkua tai jotka eivät pääse ilman pyöriä liikkumaan, kevyen liikenteen väylät pitää pitää hyvässä kunnossa talvellakin. SORVALI myöntää, ettei Tampereen auraussuunnitelmissa ole erikseen huomioitu pienipyöräisempien pyörien kuten rollaattorien ja senioriskootterien käyttäjiä, mutta pitää mahdollisena, että aurausjälkeä seurataan tulevaisuudessa heidänkin näkökulmastaan. Hän kannustaa myös kansalaisia ilmoittamaan mahdollisia vaaratilanteita aiheuttavista paikoista, esimerkiksi polanteista eli lumija jääharjanteista, etenkin jos ne estävät liikkumisen. Aurauksen etenemistä seurataan yleensä reaaliajassa GPS-paikantimien avulla ja useat kaupungit jakavat ajantasaista tietoa teiden ylläpidosta nettisivuillaan. Samoilla sivuilla voi lähettää palautetta katujen kunnosta. Poliitikot, elinkeinoelämän vaikuttajat ja tavalliset kansalaiset hokevat aivan vakavissaan, ettei ” demokraattisesti valitun” hallituksen päätöksiä vastaan pitäisi protestoida, koska ne ovat demokraattisesti valitun hallituksen päätöksiä. Väite on hölmö. Ei menettelytavan oikeellisuus todista, että menettely olisi järkevää. Demokratiaan puolestaan on ainakin toistaiseksi kuulunut se, että vallanpitäjiä saa arvostella vapaasti. – Tuija Siltamäki poliittisista lakoista Ylen kolumnissa 13.2.2024 sanoista pocket monsters eli taskuhirviöt. Se sai alkunsa vuonna 1996 Satoshi Tajirin Nintendo Game Boylle luomasta video roolipelistä, ja siitä on tehty videoja keräilykortti pelien lisäksi tv-sarjoja, piirroselokuvia ja sarjakuvia – sekä tietysti monenlaisia muita oheistuotteita kuten leluja ja vaatteita. Brändin kohderyhmänä ovat 5–12-vuotiaat, mutta kuten Poké mon Go -pelin suosiosta nähtiin, se kiinnostaa aikuisiakin. Konsepti on myynnin suhteen erityisen nerokas: Pelaaja tai muu päähenkilö toimii Pokémon-kouluttajana eli kulkee satu maailmassa, kerää söpöjä taskuhirviöitä ja kouluttaa niistä taistelijoita. Maailma on veretön ja kiltti, eikä taisteluissa kuole kukaan. Uusia hahmoja on julkaistu muutaman vuoden välein, nyt niitä on yli tuhat erilaista. ”Gotta catch ’em all”, kuuluu sarjan englanninkielinen tunnuslause, joka kannustaa paitsi keräämään, myös ostamaan. Pokémon onkin tuottanut alle kolmessakymmenessä vuodessa yli 90 miljardia dollaria, mikä on enemmän kuin yksikään toinen mediabrändi. Vähemmän ovat tuottaneet esimerkiksi Disney-yhtiön tuottoisin oheistuotemerkki Nalle Puh tai jo 1920-luvulla syntyneet Ankkalinnan hahmot. Pokémonin leviäminen maailmalle peleinä ja piirrossarjoina vahvisti myös muun japanilaisen populaarikulttuurin arvostusta Japanin ulkopuolella. Mangasta ja animesta tulikin osa 2000-luvun alkuvuosikymmenellä nuoruuttaan viettävien sukupolvikokemusta. Millenni aa lien Japanilaisen populaarikulttuurin fanitus näkyi myös esimerkiksi pukeutumisessa ja kielen opiskelun suosiossa. POKÉMON GO on yhä suosittu, muttei enää ilmiö, vaan yksi peli muiden joukossa. Vastaavia lisätyn todellisuuden pelejä on tehty esimerkiksi Harry Potterin ja Jurassic Parkin maailmoista. Edelleen kuitenkin juuri Pokémon Go yhdistää ihmisiä sukupolvesta ja kaveripiiristä toiseen. Viimeksi olin pokémon-kävelyllä pelaajakaverini kanssa helmikuisena lakkopäivänä. Kävelimme suuntaan, jossa oli pokémon-saleja, metsäistä ympäristöä ja riittävän hiekoitetut tiet. Päädyimme laitakaupungille, jossa en ollut ennen käynyt. Löysimme pokémon-salien lisäksi konkreettisesta maailmasta ulkokuntosalin, jonka laitteita testasin, ja taideteoksia, joita ihastelin. Ystäväni bongasi nämä jo ennalta pelin kartalta. Seurasimme myös toisen käyttäjän peliin tekemää reittiä pienen lähiöpuiston ympäri. Reitin läpi kulkemisesta sai ylimääräisiä pisteitä ja lahjoja. Ilman valmista reittiä tuskin olisimme käyneet pienessä puistikossa, jossa kuitenkin oli hienoja puita ja polkuja, vaan suunnanneet suoraan luonnonläheisemmille alueille. Tunsin yhteyttä tuohon tuntemattomaan, jonka jälkiä seurasimme. Heyerdahlin teorioista valkoisista pohjoisen jumal ihmisistä. KON-TIKIN ONNISTUNUT RETKI ei tiede yhteisöä hetkauttanut. Vankka geneettinen, kulttuurinen ja lingvistinen todistusaineisto kertoo, että Polynesia on asutettu lännestä käsin maailmanhistorian mittavimmassa ja vaikuttavimmassa massamuutossa. Mutta ei Heyerdahlkaan mieltään muuttanut. Hän tyytyi toteamaan, että oli todistanut, että Polynesian asuttaminen idästä käsin olisi ollut mahdollista, ja jatkoi seilaamista perinteisin rakennusmenetelmin valmistetuilla aluksilla maailman kaikilla kolmella valtamerellä. ”Olen haastanut paljon vanhoja uskomuksia ja herättänyt paljon keskustelua. Ja tiede tarvitsee keskustelua”, hän kommentoi. Ehkäpä populaaritieteen ja viihdeteollisuuden rajamailla maineensa hankkinut Heyerdahl ajatteli, että olennaista ei ole se, onko oikeassa, vaan miten huikean matkan tekee – ja miten hienon tarinan siitä kaikesta osaa kertoa. Useissa Suomen kaupungeissa aurauksen laatua valvotaan pyörän selästä. N asjo nalb iblio tek et Kon-Tiki matkalla kuuluisuuteen.
24 • 2 / 2024 Diplomatiaa ennen tuomiopäivää Ydinsodan uhka on aikamme arkea. Ydinasetta käyttämällä voi voittaa sodan, mutta kunniaa ei ole tarjolla, sen historia on osoittanut, muistuttaa Iida Simes esseessään. Y DINASEET ovat siitä erityisiä, että niillä voidaan sotia ilman, että niitä edes laukaistaan. Jo pelkkä uhka on poliittisesti iso asia, jolla voi koettaa saada muun maailman polvilleen. Tällä hetkellä maailman aktiivisin ydinsodalla uhkailija on Venäjä. Kiistat ydinaseista ja samaan aikaan käynnissä ollut kilpavarustelu kuuluivat olennaisesti 1900-luvun jälkimmäisen puoliskon historiaan. Siitä asti, kun Yhdysvallat pudotti kaksi ydinpommia Japaniin vuoden 1945 elokuussa, ihmiskunnalle tuli selväksi, miten kammottavaa tuhoa pommi tekee. Vaikka Yhdysvallat perusteli pommejaan Tyynenmeren sodan lopettamisella, satoja tuhansia siviili uhreja oli vaikeaa oikeuttaa. Japanin keisari Hirohito ja osa hänen sotakabinetistaan oli antautumisen kannalla jo ennen Hiroshiman ja Nagasakin pommeja, eli Yhdysvallat olisi saattanut voittaa muutenkin. Toisen maailmansodan jälkeen sodan voittajavaltiot, erityisesti Yhdysvallat, Britannia, Ranska ja Neuvostoliitto, alkoivat jakaa maailmaa niin, ettei uutta suursotaa koskaan syttyisi. Uusi Yhdistyneet kansakunnat -järjestö yritti sotatantereiden sijaan tarjota foorumin, jossa sopia maailmanpoliittisista asioista. Siinä maailma ei antanut YK:n koskaan onnistua. Sotia syttyi silti. MAAILMA OLI KAUHUN vallassa erityisesti vuonna 1962, kun Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton välit kiristyivät ja suurvallat uhkasivat toisiaan ydinaseilla. Sikojenlahden kriisi oli käynnistynyt, kun Yhdysvaltain vakoilulento koneet olivat kuvanneet Kuubassa uusia rakennelmia. Kuvista kävi ilmi, että Neuvostoliitto aikoi viedä ydinkärkiä Kuubaan, hyvin lähelle Yhdysvaltain rannikkoa. Voisiko maiden välinen ydinsota alkaa, jos ne laukaisisivat ristiin ohjuksiaan? Maansa johdon rauhanomainen ”kyyhky”, Yhdysvaltain presidentti John F. Kennedy, asettui maansa johdon sotaisia ”haukkoja” vastaan. Haukat halusivat tehdä ilmaiskun Kuubaan. Kyyhkyt kuten Kennedy toppuuttelivat: Neuvostoliitto saattaisi iskeä takaisin. Tulisi ydinsota. Maat vaihtoivat tylyjä viestejä hitaita diplomaattisia kanavia pitkin. Lopulta Neuvostoliiton johtaja Nikita Hruštšov vetäytyi hankkeesta varustella Kuubaa. Maailmanrauha oli taas turvattu. Jälkeenpäin Hruštšov kommentoi: ”Älkää kysykö kuka voitti. Ihmiskunta voitti. Ihmisjärki voitti.” Sikojenlahden kriisin ratkaiseminen on hyvä esimerkki siitä, miten sota ei ole väistämätön asiaintila, johon vain ajaudutaan. Kirjassaan Ihmisyys brittiläinen historioitsija Jonathan Glover kertoo, että tuolloin vuonna 1962 ”täpärästi vältettiin ydinTEKSTI IIDA SIMES KUVAT KARSTEIN VOLLE
2 / 2024 • 25 katastrofi”. Sodan imu oli vietellyt molempien maiden johtajia, mutta toisin kuin maailmansotien alussa, johtajat välttivät sen eivätkä antautuneet tilanteelle. Haukkojen ja kyyhkyjen väitellessä tunteet ja järki eivät ole vastakkain, vaan molemmat leirit ovat yhtäaikaa sekä tunteikkaita että rationaalisia. Kuten Hruštšov kiteytti, ”järki voitti” kun rauha voitti. Glover vertaa vuoden 1962 järkiratkaisua vuoden 1914 jouluun ensimmäisen maailmansodan juoksuhaudoilla, kun saksalainen sotilas ehdotti vastapuolelle yhteistä pyhien viettoa järkeillen: ”me emme halua tappaa teitä ettekä te meitä, miksi siis ampuisimme?” TÄLLÄ HETKELLÄ UKRAINASSA Venäjä ei hyökkää alueita säilyttäen, saati tuoden ”vapautta”, kuten ensimmäiset maahan vuonna 2022 saapuneet sotilaat kertoivat. Venäjä jättää jälkeensä totaalista tuhoa. Raunioita ja ympäristö katastrofeja, kuten Kahovkan padon räjäyttämisen jälkeen laajoja veden alle jääneitä saastuneita ja asuinkelvottomia alueita. Putinin roolimalli ei ole Neuvostoliiton rauhanomainen viimeinen johtaja Mihail Gorbatšov, vaan Putin on päinvastoin julistanut inhoavansa tätä, eikä mennyt edes entisen johtajan hautajaisiin. Putinin idoli on haukkojen haukka Josif Stalin, Neuvostoliiton väkivaltaa lietsonut diktaattori ja ydinaseistamisen innokas käyn nistäjä. Venäjän hyökkäyssodan takia Ukrainassa on tällä hetkellä myös akuutin ydinonnettomuuden uhka. Euroopan suurimman ydinvoimalan Zaporižžjan vallannut Venäjä saattaa joko tahallaan tai ajattelemattomuuttaan aiheuttaa sodan keskellä reaktoriin tai ydinjätteisiin liittyvän onnettomuuden, josta radioaktiivisia aineita leviää ympäristöön. YK:n alainen atomienergiavirasto IAEA on vieraillut voimalassa sodan aikana ja huolestunut vakavasti miinoista, joita on aivan voimalan läheisyydessä. Pahimpana ongelmana virasto pitää kuitenkin voimalan yhteyk sien katkoksia sähköverkkoon, jolloin kontrollija jäähdytysjärjestelmät joutuvat toimimaan vara voimalla. Attentaatti Zaporižžjassa ei varsinaisesti olisi ydinsotaa, mutta ydinlaskeumaa ja peruuttamattomia tuhoja se kuitenkin aiheuttaisi. Venäjä myös käyttää uhkaa samanlaisena peli nappulana kuin ydinaseiden laukai sua. NORJAN KIIRUNASTA KÄSIN raportoiva Barents Observer julkaisee uutisia Arktisista alueista ja erityisesti Venäjän valtavista Kuolan niemimaan ydintukikohdista. Kun lehden päätoimittaja Thomas Nilsen vieraili Helsingissä esitelmöimässä journalisteille tammikuussa 2024, hän vei yleisöltään yöunet pitkäksi aikaa. Nilsen kertoi, miten veden alla ydinvoimalla kulkevaa ja ydinkärkeä kantavaa nopeaa Poseidon-torpedoa ei voi mitenkään torjua. Kun se on laukaistu liikkeelle, se kulkee vääjäämättä maaliinsa. Jos se räjähtää esimerkiksi Venäjän oletettujen vihollismaiden kuten Yhdysvaltain tai Britannian rannikolla, sen räjähdysvoima ja aiheuttamansa tsunami tuhoavat koko rannikon. Myöhemmin ydinlaskeuma tuhoaa vielä lisää. Tiedeyhteisö ympäri maailmaa nimittää Poseidonia ”tuomiopäivän aseeksi”. Putin on uhonnut rakentavansa näitä ainakin kolmekymmentä. Venäjällä on maailman suurin ydinasearsenaali. Maa ei kunnioita diplomatian eikä sodan sääntöjä. Venäjä ei ole edes julistanut sotaa Ukrainaa vastaan, mutta se sotii maassa silti, jo yhdennettätoista vuotta. Saattaisiko Putin luopua viimeisistä diplomatian rippeistä ja ottaa ydinaseen käyttöön? Tilanne on huolestuttava. Tiedustelutietojen mukaan Venäjän nykyisessä puolustussuunnitelmassa kynnys käyttää ydinasetta on madaltunut. Täytyy toivoa, että Kreml haluaa jättää jonkinlaisen perinnön jälkipolville tai edes jälkipolvia. Ehkä johtaja Putin kuuntelee Hruštšovin tavoin ”järjen ääntä”. Se ääni ei huuda sodan puolesta. Tai ehkä Kreml haluaa, että muu maailma kertoo pelkäävänsä Venäjää valtavasti. Sen tavoitteen Kreml on saavuttanut. Toivottavasti se riittää. Maailman kunnioitusta sille ei enää ole tarjolla. • Maailmassa on tällä hetkellä 12?500 ydinasetta, arvioi Federation of American Scientists -järjestö (FAS), joka syntyi toisen maailmansodan jälkeen tarkkailemaan maapallon tilaa. • Ydinaseista lähes 90 prosenttia kuuluu Venäjälle ja Yhdysvalloille. Muita ydinasevaltoja ovat Kiina, Ranska, Iso-Britannia, Pakistan, Intia, Israel ja Pohjois-Korea. • Lisäksi on maita, joilla ei ole omia ydinaseita, mutta niissä on varastoitu muiden maiden varustusta. Yhdysvaltain ydinkärkiä on sijoitettu Italiaan, Turkkiin, Belgiaan, Saksaan ja Alankomaihin. Venäjä on sijoittanut ydinaseita Valko-Venäjälle. • Kazakstanissa ei enää ole Neuvosto liiton ydinaseita, vaikka maassa tehtiin aikoinaan paljon ydinkokeita. Suur vallan romahtaessa sen arsenaalit olivat suuret, mutta se luovutti ne Venäjälle. Ukrainalla ei myöskään ole ydinaseita. Maailman ydinaseet Järjen ääni ei huuda sodan puolesta. www.pam.fi Alv:n korotus osuu kovimmin pienituloisiin O rpon hallituksen juhlapuheet julkisen talouden tasapainottamisesta ovat toistaiseksi tarkoittaneet yksinomaan rajuja leikkauksia sosiaali turvaan. Valtiontalouden tulopuolella toimet ovat jääneet niukoiksi, vaikka kokonaisveroasteen ennustetaan laskevan tulevina vuosina merkittävästi, jos hallitus ei tee uusia veropäätöksiä. Ainoat tuntuvammat veronkorotukset, jotka vaikuttavat hallitukselle ja valtionvarainministeriön virkamiehille maistuvan, kohdistuvat arvonlisäveroon. Hallitusohjelman mukaan valtaosaa nykyisen 10 prosentin verokannan tuotteista ja palveluista siirretään 14 prosentin verokantaan. Esimerkiksi kirjat ja lääkkeet kallistuvat. Valtiovarainministeri Purra on esittänyt mediassa myös elintarvikkeiden verotuksen kiristämistä nykyisestä 14 prosentin verokannasta. Suhteessa tuloihinsa pienituloiset maksavat arvolisäveroa selvästi enemmän kuin suurituloiset. Kyseessä on siis regressiivinen vero. Erityisesti elintarvikkeiden arvonlisäveron korottaminen kärjistäisi tätä regressiivisyyttä entisestään, sillä valtaosa pienituloisten kulutuksesta suuntautuu välttämättömyyksiin kuten elintarvikkeisiin ja asumiseen. Normaalisti kaikkein pienituloisimmat olisivat suojassa kulutus verojen korotuksen vaikutukselta sosiaalietuuksien indeksisidonnaisuuden vuoksi. Kuluttajahintojen nousu kasvattaisi kansaneläkeindeksin kautta esimerkiksi opintorahaa ja työttömyysetuuksia. Orpon hallitus on päättänyt jäädyttää valtaosan etuuksista hallituskauden ajaksi, ja kuluttajahintojen nousu kasvattaa tulevina vuosina vain eläkkeitä ja toimeentulotukea. Viime vuosina alennetuista arvonlisäverokannoista on keskusteltu verotuksen tehokkuuden ja hallinnollisten kustannusten näkökulmasta. Verokantojen yhdistämistä vaatineet ovat esittäneet elintarvikkeiden veronkorotuksen kompensointia vähintäänkin pääkantaa laskemalla tai kohdennetusti etuuksia korottamalla ja pienituloisten palkansaajien verohelpotuksilla. Orpon hallitus haluaa kiristää arvonlisäverotusta puhtaasti valtiontalouden näkökulmasta, eikä kompensaatiota tunnu miettivän kukaan. Verotus ei ole sosiaalipolitiikan paras eikä kohdentuvin väline, sillä alennetuista verokannoista hyötyvät kaikki kuluttajat. Jos välttämättömyyshyödykkeiden kuten elintarvikkeiden hinnat nousevat, kärsivät siitä eniten pienituloiset. Olli Toivanen pääekonomisti, Palvelualojen ammattiliitto olli.toivanen at pam.? ILMOITUS @pamliitto @pamliitto K uv a: Ee va A nu nd i
Karhun kierroksella L UONNONTIL AISTEN vanhojen metsien katoaminen on luonnon monimuotoisuuden kannalta katastro faalista. Merkittävä osa Suomen luonnonmetsistä on valtion omistamilla mailla ja valtion tulisi pitäytyä hakkaamasta niitä. Metsäyhtiöiden puolestaan pitäisi lopettaa luonnonmetsistä hakatun puun ostaminen. Toistaiseksi valtio ei ole pitäytynyt eivätkä metsäyhtiöt lopettaneet. Panda on vakiinnuttanut asemansa luonnonsuojelun symbolina, eikä vähiten siksi, että Maailman luonnonsäätiö WWF on valinnut sen maskotikseen. Pandojen arvo näkyy esimerkiksi siinä, että monien on helpompaa kohdistaa luonnonsuojelutarpeeseen liittyvät ajatukset etäisen ja söpön pandan kaltaiseen eläimeen kuin lähelle omaa elinpiiriä. Valokuvaaja Perttu Saksa päätti tuoda pandat eteläsuomalaiseen vanhaan metsään. ”Eteläisessä Suomessa ei ole enää lainkaan täysin koskemattomia luonnonmetsiä ja vanhoja metsätalouskäytön ulkopuolella olevia metsiä on paljon vähemmän kuin pohjoisessa, sielläkin vain muutama prosentti metsistä. Käytännössä nämä elinympäristöt ovat uhanalaisempia kuin pandakarhut, joiden suojelun eteen tehdään töitä.” Saksa yhdistää kuvissaan eläintarhoissa kuvaamansa pandakarhut kotimaisiin suojelualueisiin. Odottamaton yhdistelmä herättää pohtimaan omaa suhdetta luontoon ja sitä, minkä näkee suojelun arvoisena. Ehkä pandat pitäisi asuttaa Suomen metsiin, jolloin ne voitaisiin vihdoin nähdä suojelemisen arvoisina. JARI TAMMINEN
2 / 2024 • 27 PERTTU SAKSA Liike metsien puolesta ”M ETSÄLIIKE sai alkunsa syksyllä 2021 Suomussalmen Karttimonjoella. Metsähallitus ilmoitti tekevänsä hakkuita siellä kahden ison luonnonsuojelualueen välillä olevassa ekologisessa käytävässä ja aktivistit saapuivat paikalle. Siellä kävi Greenpeacen ja Elokapinan porukkaa ja yhteistyö toimi hyvin”, Metsä liikkeen aktiivi Minka Virtanen kertoo. Ympäristöliikkeen sisällä olikin jo pidempään muhinut ajatus siitä, että yhteistyötä pitäisi lisätä. Pian mukaan liittyi myös luontoliittolaisia ja järjestöjen ulkopuolisia kiinnostuneita. Virtanen muistuttaa, että ”yhteistyössä on voimaa ja erilaisilla toimijoilla on erilaisia vahvuuksia.” Tavoitteet Metsäteollisuuden ja maan hallituksen näkemys vuosittaisesta met sien hakkuiden määrästä Suomessa on 140 miljoonaa kuutiota, kun taas tutkijat asettavat kestävien hakkuiden määrän 55–65 miljoonaan kuutioon. Ero näkemyksissä on valtava ja toteutuvan linjan merkitys Suomen luonnon monimuotoisuudelle ja hiilinieluille on ratkaiseva. Metsäliike pyrkii ohjaamaan yhteiskuntaamme raiteille, jotka johtaisivat kestävään tulevaisuuteen. ”Tavoitteena olisi, että hakkuut pysyisivät koko maassa sellaisella tasolla, että voisimme selvitä ilmastoja biodiversiteettikriisistä.” Metsäliikkeen vaatimukset voi jakaa kolmeen osaan: Viimeiset luonnonmetsät pitää suojella. Kattavasti eri puolilla Suomea 30 prosenttia metsistä pitäisi suojella niin, että eri metsätyypit huomioidaan. Lopuksi koko maan hakkuutasot pitää laskea ekologisesti kestävälle tasolle. Luonnon tärkeydestä puhuttaessa monien mietteet kohdistuvat pandojen kaltaisiin söpöihin ja pörröisiin lajeihin ja lähellä oleva ja arkinen voi tuntua vähemmän olennaiselta. Virtasen mukaan olisikin hienoa innostua myös sammalista tai sienistä, hyönteisestä tai kova kuoriaisesta. ”Meidän pitäisi laajentaa käsitystä siitä, mikä on suojelemisen arvoista. Jokainen voi ottaa luupin käteen ja mennä katsomaan vaikka lähipuun runkoa, josta avautuu ihan uusi maailma.” Mutta on pandoilla ja liito-oravilla erityinen arvonsa. Ne ovat elinympäristöstään tarkkoja indikaattorilajeja, joiden menestys kertoo ympäristön tilasta laajemmin. Keinot Metsäliikkeen työkalupakki on ollut monipuolinen. Aktivistit ovat muun muassa osoittaneet mieltään eduskunnan istuntosalin lehtereillä ja alkuvuodesta liike luovutti metsäyhtiö UPM:lle taiteilijoiden ja kulttuuri väen avoimen kirjeen luonnonmetsien puolesta. Tänä vuonna Aalistunturilla poliisi on ottanut kiinni hakkuita vastustaneita aktivisteja, jotka eivät suostuneet poistumaan paikalta. Virtasen mukaan valikoimasta löytyy ”koko vapaassa demokratiassa tarjolla oleva kansalaisvaikuttamisen kirjo”. ”Kyselyissä noin 80 prosenttia kansasta on ilmoittanut, että luonnonsuojelua pitäisi lisätä. Siksikin aloimme kouluttamaan halukkaita.” Vuonna 2023 Metsäliike julkaisi noihin koulutuksiin perustuvan, vapaasti ladattavissa olevan Metsä aktivistin oppaan. Toimeen tarttumisen ohella Virtanen toivoo, että voisimme säilyttää luontosuhteemme sellaisena, kuin se on lapsilla. ”Lapset eivät koe samanlaista erillisyyttä ympäristöstään. Meidän tulisi vaalia vähemmän ihmiskeskeistä maailmaa, jottemme vieraantuisi luonnosta aikuistumisen myötä. Olemme kuitenkin luonnosta ja toisistamme täydellisen riippu vaisia.” Taideperformanssien ja mukaan toimintaan kutsuttujen taiteilijoiden avulla toimintaan Metsäliike on saanut myös keinon puhutella yleisön tunteita tavalla, joka ei välttämättä perinteisemmillä aktivismin keinoilla onnistuisi. ”Taiteella on voima herättää ihmisissä tunnereaktioita ja kyseenalaistaa käsityksen siitä, mikä on vaikkapa arvostettua. Taide voi tehdä aktivismin järjellisistä tavoitteista ymmärrettäviä kehollisesti ja tunne tasolla.” Kamppailu Suomen luonnon puolesta tarvitsee meitä kaikkia – ja kaikkia keinoja. Metsäliike kokoaa yhteen erilaisia toimijoita. TEKSTI JARI TAMMINEN
Maaherrankatu 18–20, 50100 Mikkeli Kauppakeskus Akseli, 2. krs Puh. 040 129 5090 Avoinna ke–su 10–17, ma–ti suljettu, 2.5.–30.9. ti–su 10–17, ma suljettu. museot@sivistys.mikkeli.fi www.mikkeli.fi/museot MIKKELIN TAIDEMUSEO 10.2.–26.5.2024 DISCOVER – Kari Juutilainen Kari Juutilainen, Tuulen tuomaa, 2018–2023, yksityiskohta. Kuva Kari Juutilainen Salon taidemuseo Veturitalli Chen Jiagang valokuvia 27.1.–28.4.2024 Galleria Sivuraide Nuutti Koskinen: Primaarisukkesio, videoinstallaatio Avoinna: Ti–pe 10–18, La–su 11–17 | Mariankatu 14, 24240 Salo | www.salontaidemuseo.fi Hellraisers Crew – Graffiti From Espoo, Finland est. 1990 Tilaa kirja osoitteesta kauppa.voima.fi hintaan 25 € GRAFFITIA ESPOOSTA
TI–PE 11–19 LA–SU 11–17 turuntaidemuseo.fi TURUN TAIDEMUSEO AURAKATU 26, TURKU 26.1.–19.5.2024 POHJOISTUULEN METSÄ RITVA KOVALAINEN & SANNI SEPPO Postimuseo museokeskus Vapriikissa Alaverstaanraitti 5, Tampere 15 €/7 €/Museokortti•postimuseo.fi Uudenlainen museotila yhdistää kohtaamisen ja näyttelyt. Keskustelut digiarjesta ke 13.3. ja to 21.3. Ilmoittautuneille vapaa pääsy! Hei nuori ja seniori! Hei nuori ja seniori! Tule oppimaan mediataitoja, -kriittisyyttä ja sosiaalista mediaa! Ryhmät aloittavat: Tampereella to 14.3. Helsingissä to 4.4. > Ilmoittautumiset postimuseo.fi > Ilmoittautumiset postimuseo.fi > Ilmoittautumiset postimuseo.fi Kaapelitehdas, Merikaapelihalli 8.–17.3. Kaapeliaukio 3, Ovet M1, M2 ja M5, 00180, Helsinki. Avoinna: ma–pe 12–18, la–su 11–17, pe 8.3.12–20. Vapaa pääsy. Taidemaalariliiton Teosvälitys 2024 C A T C H Havaintoja hetkistä 14.4.2024 saakka Grönlund-Nisunen Rita Jokiranta Eeva Karhu Tiina Pyykkinen Heli Rekula Vappu Rossi Hanna Saarikoski Janna Syvänoja Hanna Vihriälä MÄNTTÄ | SERLACHIUS.FI | RAVINTOLAGOSTA.FI Janna Syvänoja, Saareke, 2018.
Vieraiden valta Turismiin liittyvät ongelmat vaativat matkailijalta aktiivisuutta, eikä niitä ratkaista pelkällä kestävyysajattelulla. teestä on tullut teollisuuden mantra, jonka taakse piilotetaan turismin taakkaa. New York Timesin mukaan alalla on noin 180 erilaista sertifikaattileimaa, joista jotkut ovat silkkaa viherpesua. Kestävän turismin konsepti kehitettiin osana YK:n kestävän kehityksen tavoitteita. Mukana työssä ovat YK:n alaisen Maailman Turismijärjestö UNTWO:n lisäksi useat kansalaisjärjestöt sekä Kansainvälinen Valuutta rahasto IMF ja Maailman Kauppajärjestö WTO. Kestävää turismia tutkineet Martin Mowfort ja Ian Munt ovat huomauttaneet, että IMF:n ja WTO:n rakennesopeutusohjelmat köyhille maille painostavat hallituksia uusliberaaliin talouspolitiikkaan, kuten purkamaan sääntelyä, yksityistämään yrityksiä ja edistämään vientiä. Esimerkiksi Honduras ja Panama joutuvat tarjoamaan turismi yrityksille vapaan kaupan vyöhykkeitä. Mowfortin ja Muntin mukaan kestävän kehityksen säännöt sanellaan hegemonisesti ylhäältä päin ja tuotot valuvat ylikansallisille yhtiöille. Vallitsevan taloudellisen epätasaarvon juuret ovat kolonialismissa. 1970-luvulla huomattiin, ettei turismi ollutkaan ihmelääke globaalin etelän maiden talouskasvulle, sillä jo silloin suurin osa turismiteollisuudesta oli rikkaiden maiden ylikansallisten yhtiöi den omistuksessa. Turismitutkimukseen ryhdyttiin soveltamaan riippuvuusteoriaa, jonka mukaan maailmantalousjärjestelmä on epätasa-arvoinen resurssien ja vallan jakautumisessa – periferia, eli köyhät maat, tuottavat keskustalle, eli rikkaille maille. Kolonialistisen riiston vuoksi alikehittyneet maat pysyvät alikehittyneinä kapitalistisen ”kehityksen” luoman riippuvuuden vuoksi. Paikallisen ja turistin välistä suhdetta kutsutaan isäntä–vieras-suhteeksi, jossa paikallinen on isäntä. Isännän tunteet vieraita kohtaan laskevat sitä mukaa mitä enemmän heitä on. Toisin sanoen, liikaturismi aiheuttaa vastakkainasettelua, kuten turistiloukuissa ympäri maailman on huomattu. MOWFORT JA MUNT argumentoivat, että turistien ja paikallisten suhde toisintaa kolonialistista isäntä–palvelijasuhdetta, jossa turisti on isäntä ja paikallinen palvelija. Globaalien valtarakenteiden myötä turisti muuttuu paikallisen silmissä historiallisen sorron symboliksi ja arvostus työtä kohtaan vähenee, koska palveluammattia ei erota palvelijuudesta. Globaalin valtajärjestelmän rakenteet näkyvät myös turistien käytökTEKSTI JULIUS HALME K ÄVELEN ÖISEN Funchalin keskustassa Madeiralla, kun Filipe huikkaa minulle kadun toiselta puolelta. Hän ylittää kadun, kertoo olevansa koditon ja pyytää rahaa. Filipen Simba-koira nuuskii kenkiäni vimmatusti. Minulla ei ole käteistä, joten tarjoan Filipelle savukkeen. Hän kertoo olevansa koditon. Vuokran antajat suhtautuvat koiriin nihkeästi, minkä lisäksi vuokrat ovat korkeita ja alati nousussa. Kysyn, johtuuko hintojen nousu turismista. Hän vastaa kiusaantuneena, ettei tiedä. Näen häneen ilmeestään, että hän ei kehtaa vastata todenmukaisesti. Vaikka hintojen nousu on vain yksi turismin tuomista ongelmista, madeiralaisten näkemyksen mukaan se on suurin niistä. Madeiran ja Varsovan yliopistojen kyselytutkimuksen mukaan muita ongelmia ovat kiinteistöjen ja tonttien hintojen nousu, vuokrien nousu, kyvyttömyys kontrolloida jakamistalouden alustoja kuten Airbnb:tä, hotellien turmelema maisema ja luonto sekä turismista saatujen tuottojen valuminen varakkaiden sijoittajien taskuun. Turismilla on tietenkin myös positiivisia vaikutuksia – se luo työpaikkoja ja nostaa paikallisten elintasoa. Joskus turismi myös edesauttaa historiallisten paikkojen restauroimista ja säilyttämistä sekä kulttuuriperinteiden elävöittämistä. Hyödyt kuitenkin vaihtelevat suuresti paikkakohtaisesti. Valtaosa maailman turisteista on rikkaista maista, ja valtaosa turistien kuluttamista rahoista palaa niihin moni kansallisten yhtiöiden kautta. Raha vuoto on maakohtaista. Intiassa 40 prosenttia rahoista poistui ulkomaille. Karibian alueelta jopa 80 prosenttia. Vuodon takia turismi on kannattavampaa globaalissa pohjoisessa kuin etelässä. ONGELMIA ON PYRITTY ratkomaan kestävän turismin keinoin. Käsit30 • 2 / 2024
sessä. Matkailun tutkija Tom Selän niemi on huomauttanut turistisen kulttuurin luoman paikattomuuden ja ulkopuolisuuden tunteen mahdollistavan turistille tilan, jonka hurmoksessa arkielämän käyttäytymiskoodistot unohtuvat hetkellisesti. Turismitutkija Peter Tarlow kirjoitti, että koska monet matkailijat nauttivat anonymiteetin tunteesta, he ovat valmiita tekemään laittomia tai lähes laittomia röyhkeyksiä, joita eivät kotonaan tekisi. Kaiken muun turistien aiheuttaman tuhon päälle hurmioituneiden sekoilijoiden paimentaminen lienee omiaan herättämään mielikuvat lain yläpuolella rötöstelevistä siirtomaaherroista. Mowfortin ja Muntin kritiikki ei koske pelkästään massaturismia – uudetkin turismin muodot saavat osansa. ”Traveller”-käsite rantautui Suomeen Madventures-matkailuohjelman myötä, ja siitä saakka sana on tarkoittanut lungia ja tiedostavaa reppureissaajaa, jota nolojen Samsonite-turistien aktiviteetit eivät voisi vähempää kiinnostaa. Heidän mukaansa paikallisten alamaissuhde ei katoa vaihtoehtoisen turismin myötä, se vain ilmenee eri muodoissa: matkailijoiden halutessa autenttisuutta siitäkin tulee kauppatavaraa. Köyhyys muuttuu kulutettavaksi kuvastoksi ja irstaimmillaan kohtaamiset ”koskemattoman” alkuperäisväestön kanssa ovat kuin vierailu eläintarhassa – ihmistä kuvaston takana ei kohdata. OSALLISTUIN HILJATTAIN kestävän turismin koulutukseen Madeiralla. Tehdessäni kenttäanalyysiä turismin vaikutuksista Madeiralla huomasin, että paikalliset eivät puhuneet turismin negatiivisista vaikutuksista ulkomaalaisille – paitsi jos joku paikallisista kurssikavereistani kysyi asiasta. Sama toistui kodittoman Filipen kanssa. Vierailijoille ei haluta puhua vierailun aiheuttamista haitoista. Järjestelmä vieraannuttaa ihmiset toisistaan. ”Matkailusosiologit analysoivat kyllä perusteellisesti turististen tuntemusten koko kirjon, mutta kohteen paikallisväestön kokemukset turismista tuntuvat jäävän marginaaliin,” Katja Kastinen kirjoittaa kestävän turismin realititeetteja käsittelevässä pro gradussaan. Gradussa lainatun tutkimuksen mukaan paikalliset suhtautuivat turisteihin sitä positiivisemmin, mitä enemmän nämä näkivät vaivaa ja tutustuivat paikallisiin tapoihin, opiskelivat paikallista kieltä ja osoittivat kiinnostusta kulttuurisia nähtävyyksiä kohtaan. Se ei ole liikaa pyydetty. Re ver en d J N D alto n 1800–luvulla keksityillä korikelkoilla kuskataan turisteja vielä nykyäänkin mäkisessä Funchalissa. Tässä kiidetään alas mäkeä vuonna 1880. Fossiilieskapismin kova hinta K uva :M it jaJ a k os enk ot i al b u m i J OKAINEN TÖISSÄKÄYVÄ tietää miltä se tuntuu: Pimeän vuodenajan perjantai, talvilenkkarit lipsuvat jääsohjon täyttämiin monttuihin. Takana 38,5-tuntinen työviikko, ja mielessä vain kotisohva. Pitemmällä tähtäimellä haaveena on Fuengirolan, Pattayan tahi Kreetan loma, jolla parannella perisuomalaista kansantautia – ankaran työstressin aiheuttamaa pohjatonta harmitusta. Puurramme pitkää työviikkoa vuodesta toiseen, vaikka useat asiantuntijat ovat kyseenalaistaneet 40-tuntisen työviikon tehokkuuden ja kestävyyden. Jopa joka kuudes työikäisistä on vaarassa sairastua työuupumukseen, ja erityisesti säntillisesti työnsä tekevät nuoret ihmiset uupuvat. Oireet piiloutuvat tilastoihin, sillä työuupumukselle ei ole erillistä diagnoosia. VAIKKA PÄÄOMAN KASVUUN ja säilymiseen tähtäävä työelämä pitää suomalaisen elintason korkealla, se tekee sen kansalaisten elämänlaadun kustannuksella. Ja rajuihin oireisiin tarvitaan rajut lääkkeet. Huvilentomatkailu on ollut koronavuosien notkahdusta lukuun ottamatta noin viisi prosenttia vuodessa kasvava megatrendi. ”Keskimääräisen suomalaisen” hiilidioksidipäästöistä noin kuusi prosenttia syntyy suoraan lentomatkailusta. Tilastoon vaikuttavat erityisesti himomatkustajat, sillä vain puolet suomalaisista lentää vuosittain. Tarkkaa dataa siitä, kuka lentää ja miksi, on melko vaikea saada, mutta suomalaisten tiedetään jakautuvan selvästi kahteen ryhmään: Niihin, jotka suhaavat muidenkin puolesta ja niihin, jotka eivät lennä juuri ollenkaan. Ihmiskunnan tuottamat, usein turhat, hiilidioksidipäästöt ovat kestämättömällä tasolla. Enviromental and Energy Study Instituten vuoden 2022 raportin mukaan pelkästään lentomatkailu, josta 81 prosenttia on peräisin matkustamisesta ja vain 19 prosenttia lentorahdista, tuottaa noin 3,5 prosenttia ihmisestä lähtöisin olevasta ilmastopäästöistä. Lopulta kyse on kuitenkin sellaisista turhista globaaleista päästöistä, jotka voitaisiin pitkälti poistaa lopettamalla lomalennot ja korvaamalla kaikki paitsi aivan pakollinen ilmailu hitaalla matkustamisella. Saavutetuista eduista on vaikea luopua, ja ympäristökeskustelu kompasteleekin usein nimenomaan inhimillisen hyvinvoinnin ja ympäristön rajojen yhteensovittamisen ongelmaan. ILMISELVÄÄ ON , että yhteiskunta ei tule kestämään kulttuurin kaikista tuhoisimpia piirteitä: lentomatkailua, holtitonta lihansyöntiä, kaupunkiautoilua ja kertakäyttökulttuuria. Toki erilaisia ratkaisuja on keksitty. On vetytaloutta, de growthia, decouplingia ja muita konsulttianglismeilla nimettyjä poliittisen talouden utopioita. Ehkä kiinnostavin uusi talousmalli on Kate Raworthin esittelemä donitsi talous, jonka lähtökohtana on määritellä inhimilliselle hyvinvoinnille alaraja, ympäristön kuormittumiselle yläraja ja sovittaa talous näiden kahden ”kehän” välille ikään kuin donitsin muotoon. Donitsitaloudessa viehättävät sen joustavuus ja konkreettisuus. Sen herättämät kysymykset ovat mullistavia: Voisivatko elämän leppoistaminen ja talouden supistaminen palvella sekä inhimillisen hyvinvoinnin että ympäristön etuja? Voidaanko talouspoliittinen kulttuuri organisoida siten, että tarve päästä etelän lämpöön ei olisi niin polttava? Jos ihmisellä olisi arjessaan aikaa keskittyä mielekkääseen elämään, kulttuuriin, vapaa-aikaan ja läheisten kanssa hengailuun, voisivatko kotimaa ja sen tarjoama hidas, maltillinen matkailu päihittää burnoutyhteiskunnan fossiilieskapistiset pikavoitot? Ja ehkä tärkeimpänä: miksi vielä uskomme siihen, että elintaso ja elämänlaatu ovat synonyymejä? MITJA JAKONEN Kirjoittaja on elintarviketyöntekijä ja Antimilitaristi-lehden päätoimittaja.
Matkustamista ihan ?homona Suomen valtti sateenkaari matkailussa on turvallisuus. Silti queervähemmistöille suunnattu matkailu on Suomessa vielä lapsenkengissään. K UN HANNU MEDINA tuli 46-vuotiaana ulos kaapista, hän ymmärsi, että oli aivan erilaista matkustaa miesparina kuin heteroperheenä. Pohjanmaalta kotoisin oleva Medina oli elänyt siihen asti vaimon ja nyt jo aikuisten lasten kanssa. Nyt 55-vuotias Medina on naimisissa Meksikosta kotoisin olevan miehen kanssa. Mennessään naimisiin vuonna 2017 pari teki Lifeof2men-bloginsa kautta markkinointiyhteistyötä helsinkiläisen Hotelli Helkan kanssa. Kuvaaja otti heidän hääkuvansa Helkassa, ja hotelli jakoi sitä omissa some-kanavissaan ja tuore aviopari blogissaan. ”Minulla oli hyvä olo Helkassa. Tajusin, että syynä oli se, että hotellin sateenkaariystävälliset arvot näkyivät kaikessa viestinnässä ja asiakaspalvelussa. Aloin miettiä, miten saisin lisää tällaisia kokemuksia.” Pari asui siihen aikaan Turussa, ja Medina kirjoitti netin hakupalveluun ”gay friendly Turku”. Haku ei tuottanut yhtään osumaa. Medina ymmärsi, ettei oikeastaan kukaan Suomessa ollut miettinyt sateenkaarimatkailua. Oivallus sai hänet perustamaan matkailu sivuston ja koulutuspalvelun Gay Travel Finlandin ja We Speak Gay -yhteisön vuonna 2018. Ne ovat yhä ainoat sateenkaarimatkailun palvelut Suomessa. Sateenkaarimatkailu on sitä, että matkustaja valitsee esimerkiksi hotellin sen sateenkaari-ihmisille eli seksuaalija sukupuolivähemmistöihin samaistuville suuntaaman viestinnän perusteella. Medina pyrkii koulutuksissaan saamaan ihmisiä oivaltamaan piilevistä ennakkoluuloistaan ja tiedostamaan etuoikeutensa. ”Kun aloitin koulutusten vetämisen, hotelleissa kuviteltiin, että sateenkaariystävällisyys on sitä, että pitää olla Tom of Finland -lakanat ja yöpöydällä kondomeja ja liukkari. Ei se ihan niin mene. Moni heteromies tuntuu myös yhä ajattelevan, etteivät he voi mennä kuuntelemaan koulutusta sateenkaari matkailusta tai heitä luullaan homoiksi.” Ulkomailla oma itsensä Sateenkaarimatkailussa tärkeää on turvallisuuden tunne. ”Se syntyy siitä, että ympärilläsi olevat ihmiset ymmärtävät, mitä olet ja miltä se tuntuu. Et joudu pohtimaan, voitko muiden nähden suudella puolisoasi”, Hannu Medina selittää. Homoseksuaalisuus on yhä rikos noin joka kolmannessa maailman maista. ”Tämän rinnalle voi lisäksi ottaa maat, kuten Kiinan, joissa homoseksuaalisuutta ei virallisesti ole olemassa eikä homous ole sosiaalisesti hyväksyttyä. Sateenkaari-ihmisille turvalliset ja sateenkaariaiheista tekemistä tarjoavat matkustuskohteet rajoittuvat noin kolmeenkymmeneen maahan.” Suomi kuuluu näiden kolmenkymmenen maan joukkoon, mutta Medinan mukaan suomalaiset eivät osaa markkinoida asiaa ulkomaalaisille. Sateenkaarimatkailu on erityisen tärkeää niille, jotka eivät arkisin voi olla avoimesti oma itsensä. ”Ulkomaanmatka voi olla ainoa hetki vuodessa, kun ihminen saa olla oma itsensä. Minulla on Suomessakin ikäisiäni homoystäviä, jotka elävät kaapissa, mutta Espanjan lomalla he ovat julkisesti homoja.” Medinan silmät sateenkaarimatkailulle avasi hänen miehensä, joka on kotoisin homofobisesta kulttuurista ja tottunut jatkuvasti skannaamaan ympäristöään vihamielisten kohtaamisten varalta. Puolisolle on erityisen tärkeää se, että hän tuntee olevansa turvassa. Yritykset ja kaupunkien matkailusivustot voivat viestinnän avulla luoda sateenkaari-ihmisille turvallisuuden tunnetta ja samalla ilmaista omia arvojaan. ”Suomessa moni asiakaspalvelija esimerkiksi hotelleissa osaa jo kohdella sateenkaari-ihmisiä hyvin. Korostan heille vielä sitä, että jokainen pitää kohdata yksilönä eikä tehdä oletuksia sukupuolesta tai ihmisten välisestä suhteesta.” Pinkkiä rahaa Suomi tulee sateenkaarimatkailussa parikymmentä vuotta jäljessä verrattuna esimerkiksi Alankomaihin, Maltaan, Kanadaan ja Thaimaahan. Pohjoismaista vain Islanti on profiloitunut sateenkaarikohteena. Maat, joissa matkailu on iso osa bruttokansantuotteesta, panostavat myös sateenkaarimatkailuun. TEKSTI ELISA HELENIUS KUVA ALEKSANDRA AKSENOVA 32 • 2 / 2024
Matkustamista ihan ?homona Pinkillä rahalla, englanniksi pink money, viitataan seksuaalija sukupuoli vähemmistöjen käyttämään rahaan. ”Pinkissä rahassa yhdistyvät iso bisnes ja ihmisoikeusasiat”, Medina toteaa. Sateenkaarimatkailijat reissaavat paljon heille suunnattujen tapahtumien perässä, minkä takia esimerkiksi Espanja on suosittu kohde. Medinan mielestä Suomellakin on potentiaalia sateenkaarikohteena, koska meillä on esimerkiksi Tom of Finland, Tove Jansson, pride-tapahtumia ja queer-yökerhoja. Sateenkaarimatkailijoita kiinnostavat myös muut asiat, Suomessa se, että täällä voi helposti yhdistää kaupunkija luontoloman. Matkailun sosiaalinen vastuu Kun Hannu Medinan meksikolainen puoliso muutti San Franciscon kautta Turkuun, tämä koki Turun homofobisena, sillä ei koko vuoden aikana nähnyt kaupungilla yhtään avointa miesparia. ”Jos et koskaan näe ympärilläsi muita kaltaisiasi, koet olevasi friikki”, Medina toteaa. Nykyisin aviomies asuu Valenciassa, missä katukuvassa on jatkuvasti sateenkaari-ihmisiä ja sateenkaariviestintää, kuten sateenkaarenvärisiä portaita ja penkkejä. Vaikka Suomessa lainsäädäntö on aika hyvällä mallilla, sateenkaariihmiset kokevat ajoittain, että Suomessa on vaikea löytää ystäviä ja puolisoa ja että asenneilmapiiri on huono. Tieto perustuu Nestpick-yrityksen vuonna 2017 tekemään listaukseen parhaista kaupungeista sateenkaari-ihmisille. Arvioissa huomioitiin deittailu, yöelämä, kaupunkilaisten avarakatseisuus, turvallisuus ja lait. Helsinki oli 200 kaupungin listauksessa sijalla 31. Esimerkiksi Euroopan unionin perusoikeusviraston vuonna 2019 tekemän kyselyn mukaan Suomessa vain kahdeksan prosenttia kyselyyn vastanneista sukupuolitai seksuaalivähemmistöihin kuuluvista ihmisistä oli avoin sukupuolestaan tai seksuaalisesta suuntautumisestaan työpaikalla. ”Suomella on ulkomailla todella hyvä maine tasa-arvon mallimaana. Silti Suomi on arvokonservatiivisempi kuin kuvittelemme. Argentiinaankin tuli tasaarvoinen avioliittolaki Suomea aiemmin.” Matkailuun liittyy ympäristövastuun lisäksi sosiaalinen vastuu, minkä avulla vähemmistöstressiä vähenee. ”Jos vaikka meksikolainen lesbo käy tutkimassa rovaniemeläisen hotellin verkkosivuja ja näkee siellä sateenkaariviestintää, se voimaannuttaa häntä, vaikka hän ei koskaan matkustaisi Suomeen.” Alviina Alametsä Vihreä europarlamentin jäsen alviina.alametsa@europarl.europa.eu Instagram: @alviinaalametsa Facebook: @alviinavaaleissa Twitter: @alviinaalametsa www.alviina.fi Kohti täysiä sateenkaarioikeuksia Alviina E uroopassa 60% seksuaalija sukupuolivähemmistöi seksuaalija sukupuolivähemmistöihin kuuluvista pelkää pitää kumppaniaan kädestä julkisesti. Itsekin tiedän panseksuaalina tämän tunteen. Jotkin seurustelusuhteeni ovat olleet toisia hyväksytympiä. Se on yksiselitteisesti väärin. Onneksi seksuaalija sukupuolivähemmistöt ja liittolaiset ovat puolustaneet ihmisoikeuksia tinkimättömästi. Sateenkaarioikeudet ovatkin edenneet harppauksin HLBTIQ-liikkeen alusta, ja tänään yhä useampi seksuaali-ja sukupuolivähemmistöön kuuluva ihminen voi elää turvallisesti omana itsenään. Kehitys on kuitenkin eriytynyt maiden välillä. Ja osassa Eurooppaa ollaan menty huonompaan suuntaan. Konservatiivisuus ja koronakriisi ovat iskeneet rankasti erityisesti sateenkaarinuoriin. Monille koti ei ole turvallinen paikka; Suomessa joka neljäs seksuaalija sukupuolivähemmistöön kuuluva yläkoululainen kokee kotonaan fyysistä väkivaltaa. Myös valtiot voivat käyttää poikkeustilaa tekosyynä heikentää julmasti vähemmistöjen oikeuksia, kuten Unkarissa, jossa poistettiin viime vuonna oikeus korjata juridinen sukupuolensa. Puolassa taas on ryhdytty julistamaan vastenmielisesti vähemmistöistä ”vapaita” alueita, joilla poliisi partioi. Siksi julistimme keväällä Euroopan parlamentissa ylivoimaisella enemmistöllä EU:n HLBTIQ-vapauden alueeksi. Perusoikeuksien turvaamiselle löytyy laajaa tukea joidenkin maiden vastustuksesta huolimatta. Myös EU:n uudessa HLBTIQ strategiassa on monia sateenkaarioikeuksien kannalta tärkeitä tavoitteita, kuten viharikosten ja vihapuheen asettaminen EU:n rikosluetteloon. Euroopan unionin tulisi tehdä vielä paljon enemmän kansalaisten perusoikeuksien turvaamiseksi. EU-rahojen saamista ja käyttöä pitäisi rajoittaa, mikäli maa syyllistyy ihmisoikeusloukkauksiin. Lisäksi EU:n tulee yhdenmukaistaa pari-ja perhesuhteisiin liittyviä dokumentteja, jotta jokainen perhe tunnistetaan, jäsenmaasta riippumatta. Euroopan tuomioistuin käsittelee juuri tapausta, jossa Bulgaria kieltäytyi antamasta naisparin lapselle syntymätodistusta, mikä jätti lapsen ilman kansalaisuutta. Tämä tilanne on korjattava. Kaikilla, myös sateenkaariperheillä, on oltava oikeus tulla tunnustetuksi sekä vapaus matkustaa ja asua koko EU-alueella. Euroopan Vihreät kampanjoivat tällä hetkellä myös ”eheytyshoitojen” kieltämiseksi EU-laajuisesti. On järkyttävää, että Suomessakin seksuaalisuuden tai sukupuoli-identiteetin muokkaamiseen tähtäävät ”eheytyshoidot” ovat yhä sallittuja, vaikka tutkitusti ne aiheuttavat tutkitusti vakavaa psykologista vahinkoa, ja ovat henkistä väkivaltaa. Seksuaalija sukupuolivähemmistöjen oikeuksia voidaan edistää monin tavoin Euroopan unionissa, jäsenmaissa ja kunnissa. Mutta muutokset eivät tapahdu itsestään. Erityisesti naisten ja vähemmistöjen oikeuksia ja olemista pyritään rajoittamaan jatkuvasti. Siksi meiltä kaikilta vaaditaan valppautta, liittolaisuutta ja poliittista toimintaa. Monet symboliset eleet, kuten sateenkaarivähemmistöjen vapauden alueeksi julistautuminen tai sateenkariliputus kunnantalolla, ovat arvokkaita. Samalla Suomessakin tarvitaan ennen kaikkea lisää käytännön tekoja, translain uudistamisesta palveluiden ja ihmisoikeuksien turvaamiseen. Sateenkaarioikeudet toteutetaan parhaiten kuuntelemalla sateenkaariyhteisöä itseään. Alviina Alviina Juna on liian kallis, koska lento on liian halpa E U:N TAVOITE ON VÄHENTÄÄ liikenteen päästöjä 90 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Osana tätä on puututtava myös lentämisen päästöihin. Lentoliikenne on ilmaston kannalta haitallisimpia matkustusmuotoja, ja nykysuunnan perusteella sen lasketaan kaksinkertaistuvan vuoteen 2040 mennessä. Lentoala haluaa uskotella, että lentämisen määrä voisi kasvaa ilman, että lentämisen nettopäästöt kasvavat. EU onkin esimerkiksi päättänyt lisätä kestävämpien lentopoltto aineiden osuutta lainsäädännöllä ja uudistaa lentämisen päästökauppaa. Valitettavasti nämä muutokset eivät kuitenkaan ratkaise lentopäästöjen jatkuvaa kasvua. LENTOLIIKENNE SAA VALTAVIA julkisia tukia. Suomessa esimerkiksi maakuntalentojen tukeminen yhteisistä verovaroista on herättänyt paljon keskustelua. Euroopan laajuisesti kaikista merkittävin tuki on lentopolttoaineen verovapaus, joka kannustaa lentoyhtiöitä fossiilisten käyttämiseen ja vie eurooppalaisilta veronmaksajilta miljardeja. Tämän on loputtava. Kyselyiden mukaan suuri osa suomalaisista valitsisi mieluummin vähäpäästöisemmän matkustusvaihtoehdon, jos sellainen olisi kohtuuhintaan tarjolla. Samanlaisia tuloksia on saatu muualla Euroopassa. Silti junaliput ovat Euroopassa keskimäärin kaksi kertaa lentolippuja kalliimpia, erityisesti pidemmillä matkoilla. TÄMÄ ON POLIITTINEN PÄÄTÖS, ja käsittämättömässä ristiriidassa ilmastotavoitteidemme kanssa. Juna on keskimäärin seitsemän kertaa lentoa parempi vaihtoehto ilmaston kannalta. Lentämisestä voidaan tehdä ilmaston kannalta kestävämpää, mutta on valtavasti tehokkaampaa, jos ihmiset voisivat lentää vähemmän. Tehdään siitä mahdollista.
34 • 2 / 2024 Elämää epätoivottuna Dignity Center auttaa turvapaikanhakijoita Kyproksella, missä elämän perusedellytysten hankkiminen on tehty heille vaikeaksi tarkoituksella. N IKOSIAN kaupungissa Dignity Centerissä Esele taittaa partaveitsen kiinni ja ripottelee talkkia Johnin juuri ajelluille kasvoille. John katselee peilistä. Ikkunan läpi Daniel nyökkää hänelle hyväksyvästi – ”he ovat hyviä nämä parturit” – silitellen omaa vastasiistittyä päätään. Blessing ja Ibrahim seuraavat huvittuneena vierestä. John, Daniel, Blessing ja Ibrahim ovat noin 25-vuotiaita ja saapuneet Nigeriasta Kyprokselle äskettäin. Nikosian vanhassakaupungissa sijaitseva maahanmuuttajia palveleva Dignity Center on heidän tukikohtansa. Blessing on tullut tekemään ostoksia: ”Kauppa on auki joka päivä ja sieltä voi valita, mitä haluaa.” Hyväntuulinen joukko vitsailee ja puhuu vuolaasti tulevaisuudesta: ”Haluan mennä Italiaan, kauniiseen Napoliin, minulla on siellä monia ystäviä”, sanoo Blessing. Kun kysyy, miten Kyproksella menee, vastaus on niukka ”hyvin”. Työpäivän päätteeksi Nikosian Solomou-aukiolla sijaitseva päälinja-autoasema on täynnä ulkomaalaisia työntekijöitä. Aukion hämärässä liikkuu jatkuva virta työhaalareita, turvakenkiä, maalin ja kalkkikivipölyn tahrimia housuja. Lähistöllä neljännen kerroksen toimistossa pöytänsä ääressä istuu pakolaisneuvoston kyproslainen koordinaattori Corina Drousiotou. ”Kyproksella on pieni väkiluku ja korkea koulutustaso. Täällä tarvitaan fyysistä työvoimaa. Vuodesta 2004 tähän päivään saakka saapuvien maahanmuuttajien määrä on vaihdellut maan taloudellisen tilanteen mukaan.” Turvallista tilaa ja valinnanvapautta Jo puoli tuntia ennen Dignity Centerin avautumista ovella odottaa noin 20 henkilöä. ”Ohjaamme turvapaikanhakijoita töihin, mutta myös sosiaaliturvan piiriin työttömyyden varalta. Autamme ansioluettelon täyttämisessä ja työlupien kanssa”, kertoo luxemburgilainen apulaiskoordinaattori Hélène Verdickt Refugee Support -järjestöstä, joka johtaa Dignity Centeriä. Kaksi kolmekymppistä afgaania Da wood ja Rahman saapuivat paikalle bussilla Limassolista. ”Haluaisin jujutsu-opettajaksi”, sanoo Dawood, ”mutta turvapaikanhakijat saavat tehdä vain tiettyjä töitä.” Pöydällä onkin virallinen lista erilaisista tarjolla olevista töistä, eikä se todellakaan ole mikään toivelista. ”Olen aina ollut kirjanpitäjä”, Rahman kertoo. ”Minulla ei ole muuta kokemusta. Yritin työskennellä tarjoilijana, mutta koska minulla ei ole mitään koulutusta, minut passitettiin matkoihini kolmen päivän jälkeen ilman palkkaa. Ja jos kieltäytyy tarjotusta työstä, ei ole oikeutettu etuuksiin.” Limassolissa ei ole pakolaisia auttavia tahoja, ja valtion tarjoama tuki on riittämätöntä. ”Siksi olemme täällä Nikosiassa”, Rahman sanoo. Keskuksen kaupassa Dawood laittaa koriinsa suklaakermaa. ”Dignity Market -mallin ajatus on se, että kukin voi valita itse, mitä haluaa”, selittää Paul Emery, brittiläinen eläkeikäinen vapaaehtoinen. ”Kaikilla on oma ilmaiskortti. Jokainen tuote on hinnoiteltu pisteinä, ja viikoittaiselle kulutukselle on määritelty tietty raja.” Hyllyillä on tomaattikastiketta, pastaa, riisiä, perunaa, sipulia ja öljyä. ”Monet ottavat elintarvikkeita, jotka eivät vaadi kypsentämistä, kuten säilykkeitä, sillä heillä ei ole käytössään keittiötä.” Ulkopuolella on edelleen ihmisiä, jotka odottavat pääsyä sisään. ”Tämä on myös turvallinen tila”, apulaiskoordinaattori Verdickt toteaa. ”Dignity Market tarjoaa tukea viiden viikon ajan ihmisille, jotka ovat juuri lähteneet Pournaran vastaanottoja rekisteröintikeskuksesta. Pitkäaikaisten suhteiden luominen on vaikeaa, mutta ainakin voimme auttaa mahdollisimman monia silloin, kun he ovat vasta saapuneet ja tuen tarve on suurin.” ”Heidän työnsä on tärkeää”, sanoo 29-vuotias Sierra Leonesta kotoisin oleva turvapaikanhakija Salieu Gbla, joka istuu tietokoneella. ”Heidän tarjoamansa valinnanvapaus on pieni pala normaalia arkea.” Hän lähti Sierra Leonesta vuonna 2020 sen jälkeen, kun HLBTja vammaisten yhteisö häädettiin väkivaltaisesti asuinsijoiltaan. Gbla pahoinpideltiin ja pidätettiin monien ystäviensä tavoin. Kyproksella hän on ollut nyt kaksi vuotta. ”He eivät ole vieläkään käsitelleet turvapaikkahakemustani ja minun kaltaiselleni, jolla on fyysinen vamma, se on vielä vaikeampaa. Vammaisuutta ei tunnusteta turvapaikanhaun perusteeksi.” Gblalla oli lapsena vakavia jalkaongelmia, jotka aiheuttivat hänelle pysyvän motorisen haitan. ”Töitä pitäisi tehdä, mutta et voi, joten kökötät kotona”, hän kuvaa. Siksi Gbla perusti vammaisia yhteiskuntaan osallistavan yhdistyksen heinäkuussa 2022. ”Se on ainut taho, joka käsittelee näitä ongelmia. Se on välttämätön, koska kukaan ei koskaan puhu tilanteestamme.” Tänä syksynä hän aloitti tietojenkäsittelytieteen opinnot Nikosian yliopistossa ja sai stipendin. Jaettu saari ”Jako vaikuttaa suoraan siirtolaisiin ja turvapaikkaprosessiin”, kertoo koordinaattori Drousiotou. Vuodesta 1974 lähtien Kyproksen saari on ollut kahtia jaettu. Vihreän linjan eteläpuolella on kreikkalaisen väestön asuttama Kyproksen tasavalta. Se on osa Euroopan unionia, mutta ei kuulu matkustusrajoituksettomaan Schengenalueeseen. Linjan pohjoispuolella on Pohjois-Kyproksen turkkilainen tasavalta, jonka vain Turkki tunnustaa ja jota Kyproksen tasavalta pitää miehittäjänä. Kyproksen hallituksen mukaan 80 prosenttia laittomasti maahan saapuvista turvapaikanhakijoista vuonna 2021 tuli vihreän linjan kautta. ”Monet lentävät pohjoiseen opiskelutai työviisumilla, mutta he ovat usein huijausten tai salakuljettajien uhreja”, Drousiotou sanoo. ”Hallitus syyttää pohjoisen viranomaisia siirD ar io An to ne lli TEKSTI GIACOMO SINI SUOMENTANUT EMILIA MIETTINEN Tämän muurin toisella puolella on Vihreänä linjana tunnettu YK:n puskurivyöhyke, joka halkaisee koko saaren. Muraalin maalaaja toivottaa maahanmuuttajat tervetulleiksi.
tolaisten käyttämisestä painostuksen välineenä. On selvää, että maahanmuuttokysymys vaikuttaa pohjoisen ja etelän välisiin suhteisiin, mutta tilanne ei ole sama kuin Valko-Venäjällä vuonna 2021.” Valko-Venäjä ohjasi tuolloin kymmeniä tuhansia siirtolaisia Puolaan, Latviaan ja Liettuaan EU:n mukaan hybridisodankäynnin muotona. Tänään Dignity Centerissä on myös Yousef. 24-vuotias iranilainen lähti äskettäin Pournaran vastaanottokeskuksesta: ”Se oli kauheaa. Lääkkeistä oli pulaa, ruoasta tuli sairaaksi, teltat olivat liian täynnä.” Yousef kertoo, että hänen täytyi paeta Iranista, koska hän on kristitty. ”Jos olisin jäänyt, olisin varmasti kuollut.” Aluksi pelko lamaannutti Yousefin ja vaikeutti asioita Kyproksella. ”Pysyttelin sisällä ja olin apaattinen. Mutta nyt voin paremmin ja etsin töitä.” Kymmenet turvapaikanhakijat istuvat Oxi Squaren liikenneympyrän liepeillä joka aamu toivoen, että joku värvää heidät työpäivän ajaksi. ”Laittomat työt ja hyväksikäyttö on yleistä”, Drousiotou sanoo. ”Usein annetaan ymmärtää, että maahanmuuttajien tilanne on kovin mutkikas, mutta lopulta heidän tarpeensa ovat hyvin yksinkertaisia: työ ja asunto. Aivan kuin kenellä tahansa.” Kyproksella oli vielä vuoden 2023 alkupuolella vireillä noin 30 000 turvapaikkahakemusta. ”Tulijoiden määrä alkoi lisääntyä vuonna 2017”, selittää Drousiotou. Vuonna 2021 hallitus aloitti piikkilankojen sijoittamisen vihreälle linjalle ja teki Israelin kanssa sopimuksen alueen valvonnasta. ”Vihreän linjan pitäminen ulkorajana on uutta Kyproksella”, Corina jatkaa. ”Monet ovat huolissaan siitä, että jako vain syvenee, ja siirtolaiset näyttävät olevan hyvä kehitystä vauhdittava teko syy.” Pois ajamisen politiikkaa Dignity Centerissä Sadou sipaisee loput hiukset lattialta ja nauraa: ”Aluksi kukaan ei halunnut hiustenleikkausta minulta, mutta nyt siihen jonotetaan!” Kamerunilaisesta 32-vuotiaasta Sadousta kuoriutuu joka perjantai parturi. ”Ihmisten täytyy saada tuntea olonsa hyväksi ja huolitelluksi, itsensä ja muiden vuoksi.” Hän on nyt työtön, mutta työskenteli aiemmin kaksi vuotta pienessä alumiinitehtaassa. ”Pyynnöistäni huolimatta he eivät antaneet minulle sopimusta ja palkat olivat surkeat. Eikä ammattiliittoja ole. Niinpä lähdin. Mieluummin työskentelen pyörälähettinä!” Musiikkia rakastava Sadou kertoo, että hänen laulaessaan puistoissa muusikkoystäviensä kanssa paikalliset ”pysähtyvät kuuntelemaan vain, jos esitämme kreikkalaista musiikkia. Jotkut kyproslaiset eivät pidä pakolaisista, mutta monet kyllä tienaavat heillä rahaa.” Ulkona sataa. Koordinaattori Drousiotou kertoo: ”Kyproksella, kuten muuallakin, toteutetaan maahanmuuttopolitiikkaa, jonka tarkoitus on tehdä ihmisten elämästä kärsimystä, jotta he ymmärtäisivät häipyä.” Pournaran vastaanottokeskus, jossa laittomasti saapuvien on ensiksi haettava turvapaikkaa, on noin 20 kilometrin päässä pääkaupungista. Keskus on ääriään myöten täynnä, ja asunnon saaminen on vaikeaa. ”Monet kyproslaiset eivät vuokraa turvapaikanhakijoille, ja niinpä asuntoa on vaikeaa saada”, Corina kertoo. ”Keskuksen ulko puolella on jopa ihmisiä, jotka myyvät osoitteita.” Työvoimatoimistoon ilmoittautumista varten tarvitsee pysyvän osoitteen. Sadan metrin päässä Pournaran vastaanottokeskuksen porteista poliisiauto pysähtyy tien varteen. ”Mitä te täällä teette?”, huutaa poliisi. Hän nousee ulos ajoneuvosta tarkistamaan asiakirjamme ja sanoo käskevästi: ”Journalisteja? Ottakaa kuvanne ja häipykää. Älkää puhuko kenellekään!” Pelkillä etunimellä mainittujen haastateltavien nimet on turvallisuussyistä muutettu. E UROOPAN UNIONIN MAAT vastaanottivat yhteensä 1,14 miljoonaa turvapaikkahakemusta vuonna 2023. Saksa sai näistä eniten (334?000) ja toisena Kypros (12?000), jonka pieneen asukaslukuun – 1,26 miljoonaa – suhteutettuna määrä on EU:n suurin. Kypros kiristi lakeja vuonna 2023 hillitäkseen turvapaikkahakemusten määrää ja prosessoidakseen niitä tehokkaasti, jotta ihmiset jatkaisivat matkaansa muihin maihin nopeammin. Työlakia muutettiin niin, että turvapaikanhakijat saavat aloittaa työskentelyn vasta yhdeksän kuukauden jälkeen turvapaikkahakemuksen rekisteröimisestä aiemman kuukauden sijaan. Ihmissalakuljettajia ja laittomia työntekijöitä valvotaan erityisen poliisiyksikön voimin. Muun muassa palveluja myyntialojen työnantajat ovat työvoimapulan vuoksi vedonneet Kyproksen päättäjiin, jotta työlakia höllennettäisiin. Nyt sekä työntekijä että työnantaja syyllistyvät rikokseen, jos turvapaikanhakija työskentelee Kyproksella muissa kuin mainituissa työpaikoissa: Maatalouden työntekijät, karja-, siipikarja ja kalastusalan työntekijät, eläintenhoitajat, kalakaupan ja rehutuotannon työntekijät, eläinjätteiden ja teurastamojen sivutuotteiden jalostustyöntekijät. Yövuorot leipomoissa ja meijereissä, kuormien lastaus ja purku; viemärija jätevesija jätehuoltotyöntekijät, roskien ja koirien jätösten keräysja käsittelytyöntekijät sekä kierrätystyöntekijät. Huoltoasematyöntekijät, autonpesijät, automaalareiden ja peltien oikojien apulaiset; rakennusja ulkosiivoustyöntekijät siivousryhmissä; myynninedistämisja tiedotusmateriaalin jakelijat, ruoantoimittajat, puutarhurit, tuholaisten ja jyrsijöiden hävittäjät kodeissa ja toimistoissa, keittiöavustajat ja -siivoojat sekä pesulatyön tekijät. EMILIA MIETTINEN Turvapaikanhakijan työt EI AUTA, JOS MENEE ENTISTÄ LUJEMPAA, JOS SUUNTA ON VÄÄRÄ E U ON NOPEASTI HERÄNNYT uuteen ongelmaan. Kuinka varmistaa tarvittavat raaka-aineet energiaremontin ja hiilineutraalin teollisuuden läpiajamiseksi? Energiaratkaisut ja digitalisaatio vaativat valtavasti kriittisiä raaka-aineita. Siis sellaisia, joiden kysyntä on suurta ja saatavuus rajallista. Samalla Euroopan geopoliittinen tilanne on kiristynyt Venäjän hyökkäyssodan johdosta eikä EU halua nojautua kriittisten raaka-aineiden saatavuudessa myöskään Kiinaan. Strategisesta omavaraisuudesta on tullut hittilause, jolla perustellaan lainsäädäntöehdotuksia ja poliittisia mielipiteitä. EU:n lainsäädäntöprosessin vauhdilla juossut kriittisten raakaaineiden ehdotus on esitetty vastauksena omavaraiseen raakaainehankintaan. Ajatus on hyvä, sillä omavaraisuus vakauttaa markkinoitamme maailmankaupan heilahduksilta ja mahdollistaa teknologiaan vaadittavien raaka-aineiden saatavuuden. Euroopan parlamentin ja neuvoston hyväksynnän saanut ehdotus on kuitenkin ympäristölle katastrofaalinen, sillä pohjimmillaan kyseessä on eurooppalaisen kaivosteollisuuden hätäkäynnistäminen. Vaarana on, että periferia-alueista, kuten Pohjois-Suomesta tulee EU:n raaka-ainepankki, joissa uudet kaivokset louhivat EU:n kasvavaan kysyntään raaka-aineita. Raakaaineet virtaavat keskuksiin ja Suomelle jää käteen siivoaminen. Huolestuttavaa asiasta tekee se, että jo olemassa olevat kaivoksemme vuotavat, minkä vuoksi pikakaistalla pystytettyjen kaivosten myötä Talvivaaratapaukset tulevat varmasti yleistymään. Myös paikallisten yhteisöjen, kuten saamelaisten oikeudet ja vaikuttamiskeinot ovat uhattuina kaivosten pikakäynnistämiseksi. Kaivosten hätäkäynnistämisen sijaan ehdotuksen olisi pitänyt nojata huomattavasti enemmän kiertotalouden keinoihin. Kriittisten raaka-aineiden kierto tulisi saada suljettua mahdollisimman tehokkaasti. Kriittisten raaka-aineiden asetus ei ole ainoa tapaus, jossa vihreässä siirtymässä ollaan menty sivuraiteille. Suomessa hyvänä esimerkkinä epäonnistuneesta sivuraiteesta voidaan pitää akkumateriaalitehtaalle myönnettyä ympäristölupaa, joka antaa tehtaalle luvan laskea jätteensä puhdistamatta Itämereen. Siis mereen, joka lasketaan jo nyt yhdeksi maailman saastuneimmista meristä. Äly hoi älä jätä. Hiilineutraaliuteen pyrkiessämme emme saa unohtaa muita ympäristötavoitteita, sillä terveet ekosysteemit ja biodiversiteetti ovat elämää kannattelevia voimia. Kriittisten raaka-aineiden osalta meidän on toimittava hieman kriittisemmin, jotta vältymme suuremmilta ympäristöongelmilta, joita kaivosten hätäkäynnistys tai vaikkapa akkumateriaalitehtaiden päästöt tulevat väistämättä aiheuttamaan. Sirpa Pietikäinen WWW.SIRPAPIETIKAINEN.EU
36 • 2 / 2024 Tilaukset: kauppa.voima.? & tilaukset@voima.? VOIMAKAUPPA UTELIAAN, AKTIIVISEN JA OPPIMISHALUISEN KAUPPA Caroline Jensen FACES OF GRAFFITI Valokuvaaja ja psykoterapeutti Caroline Jensen matkusti seitsemän vuoden ajan Tukholman ja New Yorkin välillä, valokuvaten graf? titaiteilijoita. Faces of Graf? ti esittelee intiimejä henkilökuvia taiteilijoista, joiden kanssa Jensen on muodostanut syvän ja henkilökohtaisen suhteen. LISÄÄ TUOT TEITA VERK KOKA UPAS SA! Tilaamalla lehden olet ensimmäisten lukijoiden joukossa. Samalla tuet riippumatonta journalismia ja Voiman ilmestymistä jatkossakin. VOIMAN VUOSITILAUS 39 € 9 numeroa THIS COULD GO ON FOREVER 17 € + POSTIKULUT This Could Go on Forever esittelee graf? titaiteilijan EGSin taiteen tekoprosessin, jossa yhdistyvät graf? ti ja taidelasi: Virolaisen teollisuusrakennuksen seinään spraymaalilla toteutettu teos dokumentoidaan ja sen pohjalta tehdään kolmiosainen lasiveistos Riihimäellä. Valmis veistos puolestaan otetaan mukaan seuraavalle matkalle Viroon, ja sen pohjalta tehdään uusi maalaus, joka dokumentoidaan, ja niin edelleen. EGS EMME SUOSTU PELKÄÄMÄÄN REMIX 7” 15 € + POSTIKULUT Vuonna 2016 julkaistu Emme suostu pelkäämään -kappale sa jatkoa remixin muodossa. Remix-versiolla räppäävät Palefacen lisäksi Ege Zulu, Poeettinen, Tiia Karoliina, Juno sekä Barbaro El Urbano Vargas. Paleface KAPITALISMIN SUURI ILLUUSIO Riina Tanskanen, Samu Kuoppa PUTININ PAHIN VIHOLLINEN – Aleksei Navalnyin tarina 27 90 € + POSTIKULUT 34 90 € + POSTIKULUT 25 90 € + POSTIKULUT Kirja kertoo maailman tunnetuimmasta poliittisesta vangista, hänen taistelustaan Venäjän korruptiota vastaan ja hänen maanlaajuisesta organisaatiostaan, joka nyt on julistettu äärijärjestöksi ja lakkautettu. Kirja kertoo myös siitä, mitä Venäjän politiikassa tapahtuu, kun Aleksei Navalnyi on vankilassa ja hänen lähimmät kollegansa maanpaossa. Kalle Kniivilä Teos esittelee yhdeksän keskeistä valhetta, joiden varassa nykyjärjestelmä lepää. Teos palauttaa talouspuheen arjen tasolle ja kysyy, miksi hoiva nähdään kustannuseränä, miksi ympäristön tuhoaminen kasvattaa taloutta ja miksei talouden tehtävä ole taata jokaisen ihmisen perustarpeet.
32 € 35 € 30 € 33 € Arthur Schopenhauer TahdoTToman TieTämisen au Tämisen au T Tuus G a u d e a m u s Schopenhauerin pessimistisen elämänfilosofian ytimessä ovat estetiikka ja taiteenfilosofia. Anne Helttunen & Annamari Saure Kynällä raivaTT Kynällä raivaTT Kynällä raiva u reiTTi s k s Keitä olivat suomalaisen kirjallisuushistorian tunnetut ja tuntemattomat naiset? Ilmari Käihkö soTilaan päiväKirja G a u d e a m u s Sotilasjoukkonsa kokemusten kautta Käihkö analysoi murroskohtaa, jossa rauhanturvaaminen muuttui kriisinhallinnaksi. KaisaniemenKatu 5 Kaisa-talo, HelsinKi sivullinen@rosebud.fi +358 40 017 8965 KaiKKien RosebudKauppojen yHteystiedot ja valtavan valiKoiman löydät myös veRKosta. nämä ja 55 000 muuta teosta Niina Hämäläinen (toim.) KanTeleTar ja opas Tar ja opas T sen luKemiseen s k s Uusi tarkistettu Kantelettaren painos sisältää myös ennen julkaisemattomia runoja. Acemoglu & Johnson valT valT val a Ta T ja edisTys Tuhatvuotinen kamppailumme teknologiasta ja vauraudesta T e R R a C O G N I Ta Kuinka varmistaa, että teknologian kehitys muuttuu edistykseksi. 50 € 30 € Mark Coeckelbergh miKsi TeKoäly naKerTaa Taa T demoKraT raT ra iaa ja mitä sille voidaan tehdä T e R R a C O G N I Ta Suora videohaastattelu Sivullisessa 18.3. klo 18! Jack Weatherford Tsingis-Kaani R O s e b u d Oliko Kaani renesanssin airut, uskonnonvapauden edelläkävijä ja modernin maailman esitaistelija vaiko barbaari ja maailmanvalloittaja? 25 € I. F. Stone Korean sodan salaTT salaTT sala u hisToria R O s e b u d Aikalaiskuvaus antaa uuden näkökulman Korean ”unohdettuun sotaan”. Liljedahl & Canh maanmiTTarin TTarin TT Tarina Tarina T en lantmätares historia R O s e b u d Koskettava näytelmäkäsikirjoitus kahdella kielellä. Vilho Harle KaaoKsesTa Ta T järjesTyKseen R O s e b u d Sosiaalisen järjestyksen ideat sivilisaatioiden syntyvaiheissa. tulossa! tulossa! 37 € 9 € 35 €
Vapaata taidekenttää ajetaan jatkuvasti yhä ahtaammalle, ja huolestuttava määrä taiteilijoita vaihtaa alaa kokonaan. Ammattitanssija Rea-Liina Brunoun ura päättyi peiton alla lattian rajassa pissat housussa. rotaan: taiteilija kokee ulkopuolisuutta yhteiskunnassa, mutta myös omiensa joukossa, on katkera ja onneton, suhde työhön on kriisiytynyt, rakenteet hylkivät, silti mitään vaihtoehtoja ei tunnu olevan. Tosin toisin kuin Nylénille lopulta monologissaan kävi, minä en voinut enää jatkaa työssäni, vaikka en ollut ikinä muuta tehnyt. Suunta ammattiin oli alkanut jo lapsena, kuten tanssitaiteessa usein. Olen osa sitä vuoden 2022 Taiteen ja kulttuurin barometrin mainitsemaa 48:aa prosenttia maamme esittävien taiteiden tekijöistä, jotka olivat harkinneet tai jo vaihtaneet alaa kuluneen vuoden aikana. Alanvaihtajien suuri prosenttiluku ei varmaan ollut monelle yllätys ottaen huomioon kyselyn ajankohdan. Nyt, parin vuoden eroprosessin jälkeen, ihmettelen mikä ammatissa piti niin kauan otteessaan. Huterat rakenteet Työn puitteet olivat mahdottomat. Taiteen edistämiskeskus eli Taike on vapaan kentän suurin rahoitustaho. Sen budjetti on kolme prosenttia valtion kulttuurimenoista. Sillä rahalla likimain yhdeksän prosenttia kaikista hakijoista saa tuen työlleen. Tanssitaiteen alalla se on tarkoittanut 18 tai 19 taiteilijaa vuosittain. Jotkut hakijoista saavat kolmen tai viidenkin vuoden mittaisen tukipäätöksen, suurin osa puolivuotisen. Olemassa on toki muitakin rahaa jakavia säätiöitä ja rahastoja, mutta silti on selvää, ettei vapaalla kentällä taiteilijan työllä tule Suomessa toimeen kuin poikkeustilanteissa. Aiemmin taiteilija saattoi tilkitä apurahakausien välejä työttömyystuella ja satunnaisilla keikkatyön palkoilla. Nykyisen hallituksen puristuksessa sekin tilanne on muutoksessa, kaikille. On toivotonta kuvitella, että taideja kulttuurialan keikkatyöt tulisivat muuttumaan hallituksen painostuksella kenellekään vakinaisiksi. Ilman omia tukiverkkoja ja perheen tukea alalla pärjääminen on tehty lähes mahdottomaksi. Tuntuukin kuin N oo ra Iso esk eli TEKSTI REA-LIINA BRUNOU L IIKE L ÄHTEE lantiosta, kuuluu yleisesti toisteltu väite. Kissojen liikkumista tutkittaessa onkin tultu siihen päätelmään, että niillä ensimmäinen impulssi liikkeelle lähtöön tulee juuri lantion seutuvilta. Mutta selän kääntö voi alkaa monesta kohtaa, vaikkapa katseesta. Näet jotakin vasemmalla ja kallo seuraa silmien mukana. Selkäranka yhtyy liikkeeseen nikama nikamalta tai ehkä vanhemmiten jo vähän jäykemmissä paloissa. Lopulta lantion on seurattava rotaatiota, ja jalat ottavat ratkaisevat askeleensa, pois, pois. Toimin viisitoista vuotta ammattilaisena taiteen vapaalla kentällä: tanssijana, koreografina ja esitystaiteilijana. Jossakin vaiheessa otteeni alkoi lipsua, ahdistuin, masennuin, uuvuin ja kyynistyin, mikä lie järjestys. Se oli ihan tavallinen tarina, vähän kuten kirjailija Antti Nylénin Häviössä kerloppu Liikkeen
O n käsittämätöntä, että Suomessa Orpon hallitus on päättänyt yrittää kaataa EU:n uuden yritysvastuudirektiivin. Tämä on vakava toimi ihmisoikeuksia, työntekijöiden oikeuksia ja ympäristönsuojelua vastaan globaaleissa yritysten tuotantoketjuissa. Samalla se täysin vastoin Suomen aiempaa eli Marinin hallituksen linjaa. Se kertoo karua kieltään Orpon hallituksen linjasta ihmisoikeuksien ja yritysvastuun suhteen. Vuosia valmisteltu direktiivi neuvoteltiin europarlamentin ja jäsenmaiden kesken valmiiksi viime joulukuussa. Orpon hallitus ilmoitti eduskunnalle äänestävänsä asiassa tyhjää ministerineuvostossa. Tyhjän äänestäminen on yritys kaataa neuvottelutulos, sillä direktiivi tarvitsee maiden määräenemmistön aktiivisen tuen tullakseen hyväksytyksi. Suomen ja usean muun maan kanta sai puheenjohtajamaa Belgian lykkäämään äänestystä, koska se ei halunnut direktiivin kaatuvan vaan odottaa jonkun epäröivän maan muuttavan kantaansa. Jo saavutetun sovun kaataminen on poikkeuksellista ja vastoin hyvää toimintatapaa. Tätä kirjoittaessa direktiivin läpimeno ei vieläkään ole varmaa. Yritysvastuulain idea on varmistaa globaaleissa tuotantoketjuissa ihmisoikeuksien sekä ympäristöja ilmastovastuun noudattaminen. Direktiivissä tämän varmistaminen on myös tilaavan yrityksen velvollisuus. Tämä huolellisuusvelvoite varmistaa oman tuotantoketjun alihankintojen lailliset toimintatavat koskee suuria yli 500 henkilön tai tietyillä aloilla yli 250 henkilön yrityksiä. Ongelmia tuotantoketjuissa on tällä hetkellä alkaen laittomasta lapsityövoiman käytöstä epäinhimillisiin työoloihin tai ympäristön laittomaan pilaamiseen ja eläinten oikeuksien polkemiseen. Maailmassa on tällä hetkellä noin 160 miljoonaa lapsityöläistä. Viimeisen neljän vuoden aikana määrä on kasvanut 8,4 miljoonalla. Yritysvastuudirektiivin velvoitteet olisi iso askel tällaisten laittomuuksien kitkemiseksi. Yritysvastuun vaatiminen on myös reilusti toimivien yritysten ja rehdin kilpailun etu, samalla kun asiakkaat odottavat sitä. Suomi ei voi hylätä pitkän aikavälin linjaansa toimia kestävän kehityksen, eettisen toiminnan ja oikeus valtion puolesta maailmalla. Orpon hallitus on painostettava muutettava kantaansa, jotta yritysvastuudirektiivi hyväksytään. Ville Niinistö Euroopan parlamentin jäsen ORPON HALLITUS SUOJELEMASSA LAPSI TYÖVOIMAN KÄYTTÖÄ JA YMPÄRISTÖN PILAAMISTA ILMOITUS Suomi ei voi hylätä pitkän aikavälin linjaansa toimia kestävän kehityksen, eettisen toiminnan ja oikeus valtion puolesta maailmalla. Orpon hallitus on painostettava muutettava kantaansa, jotta yritysvastuudirektiivi hyväkVille Niinistö Euroopan parlamentin jäsen vapaan taidekentän katoaminen olisi hiljaa hyväksytty asiainlaita. Taiken entinen johtaja Paula Tuo vinen ehdotti toimikautensa loppupuolella kulttuurialan kansallista hallintoa ruotivassa paneelikeskustelussa ratkaisua taiteilijoiden jatkuvaan köyhyyteen: sen sijaan, että niin monille jaetaan niin vähän, parempi olisi, jos rahaa jaettaisiin yhä harvemmille. Keskustelussa hän maalasi kuvan tyypillisestä taiteilijasta, joka liian myöhään, neljäkymmentävuotiaana, huomaa, ettei tämä työ sittenkään kannata, ettei perheellisenä näin pienillä tuloilla voi elää. Hänen mukaansa olisi kaikille parempi, ettei harhaista kuvitelmaa tilanteen parantumisesta sinnikkyyden voimalla pääsisi alun alkaenkaan kenellekään syntymään. En tiedä onko tämä myös viraston nykyisen johtajan visio. Eittämättä oma kokemukseni puoltaa ikääni ja perhemuotoa myöten Tuovisen näkemystä. Toisaalta sekin tiedetään, etteivät taiteilijat vain lisää rahaa hingu. Barometreissä nousi jo ennen pandemiaa ja sen jälkeen voimakkaasti esiin kaipuu dialogiin. Suuri osa tekijöistä toivoo keskusteluyhteyttä rahoitusrakenteiden kanssa, palautetta ja ennakoitavuutta. Taiteen apurahat eivät ole ikinä vain rahaa. Marginaalissa ne ovat usein pääasiallinen ammatillinen rakenne, kehys, kenttä, toimintaalue ja reflektio. Kuitenkaan rahoituspäätöksiä ei koskaan perustella. Työ toimii ikään kuin vasten näkymätöntä tukea, johon nojaamalla tekijät tunnistavat työnsä merkityksellisyyden tai merkityksettömyyden. Ihanteellista olisi, että palautetta tulisi muualtakin, mutta kuten sanottu, vapaa kenttä toimii marginaalissa. Missä muuallakaan se voisi olla kolmen prosentin budjettiosuudellaan? On oikeastaan kaistapäistä ihmetellä, miksi vaikkapa nykytanssi ei näy missään. Mutta ei marginaalisuus itsessään ole välttämättä ongelma. Ehkä pikemminkin olisi vain tunnustetttava, että sellaisellakin on täällä paikkansa. Yhteys muihin vei eteenpäin Urani sinkoili vaihtelevasti syrjäseudun ja asutuskeskusten välillä, yksin tehden ja työryhmissä. Ja vaikka ammatti-identiteetissäni korostui usein rasittavuuteen saakka vapaus ja itsenäisyys, niin silti yksi tärkeimmistä työssä pitävistä voimista oli kai sittenkin yhteys muihin, verkosto. Tunne siitä, että vaikka omat ponnistelut eivät ottaneet tuulta alleen, niin aina oli kumminkin joku, joka piti sitä maailmaa pystyssä, toisenlaista olemista, ajattelua, vaihtoehtoja. Kun sain kiinni tästä ajatuksesta, sain myös kilpailuun liittyviin tunteisiin hetkittäin uuden näkökulman. Parhaimmillaan vapaa kenttä toimiikin kuin maan alla kuhiseva muurahaiskeko tai jäävuoren piilossa kelluva laajuus. Se ruokkii isommin näkyville pääsevää, tekee etukäteistyötä. Nylén vertasi Häviössä kauniisti taiteilijan metatyötä lapsiperhearjessa tavallisesti äidille lankeavaan kaiken ajattelemiseen, vain skaalattuna yhteiskunnan mittakaavaan. Eivät äiditkään silti yksin pärjää, on oltava tunne siitä, että tarvittaessa saa ja voi pyytää apua. Eikä sellainen työ ole välttämättä talouspuheen kanssa verrannollista. Ennen kaikkea toimiakseen kentän on oltava massa, ei harvainvalta. Ja nyt kun ajattelen, oliko kentällä mukana oleminen joskus myös samalla tapaa rakkaudellista kuin äitiys on. Ennen masennusta, ennen halun ja hoiva vietin katoamista. Viimeinen näytös Tanssijalähtöisenä esitysten tekijänä työni materiaalina oli useimmiten oma keho ja sen havainnot. Viimeiseksi jäänyt näyttämöteokseni käsitteli tietysti epäonnistumista. Korona-apurahan turvin rakensin Turun Kutomolle sooloesityksen, jonka ajan olin enimmäkseen piilossa näyttämön lattiaa imitoivan peiton alla, koska siinä vaiheessa olin jo alkanut pelätä ihmisten edessä oloa niin paljon. Kuitenkin ajattelin, että tämä on nyt taidettani, praktiikkani. Autenttinen huonous on voimani. Voisin olla häpeän marttyyri kaikkien puolesta. Esiintyjä, joka sulaa katseiden alla. Ja jopa katseilta suojassa jännitin itseni niin tärviölle, että alatiesynnytysten rusikoima järjestelmäni petti kaikesta hermoilusta, ja sitten piileskelinkin peiton alla pissat housussa. Lopulta työ vei pitkään hoitosuhteeseen erilaisten mielenterveystoimijoiden kanssa. Vaikka olin aina ylpeästi ajatellut, että itsetuntemus on osa ammattitaitoani, siis minua. Olinhan ikäni opiskellut pehmeitä, somaattisia menetelmiä, sellaisia, jotka avaavat reittejä hermostolliseen itsetuntemukseen ja keho-mielikuvituksen laajentamiseen. Kuvittelin tämän taidon suojelevan minua murtumiselta. Sitten kuitenkin murruin ja hylkäsin tanssin. Jos mielen säröytymisestä yrittää etsiä hyviä puolia, niin mielen jälleenrakennustyö vei lopulta yhteiskunnassa paremmin toimivien rakenteiden pariin. Hieman takaperoisesti aloin kokea osallisuutta, ja hiljakseen myös voimat ovat kasvaneet. Tällä hetkellä olen työkokeilussa kirjastoalalla. Opettelen työtä, jota tehdään kohti yhteistä. Ilmaa eivät täytä jatkuva epävarmuus, pelot ja väsymys. Jopa hierarkiat tuntuvat olevan myös alaisia varten. Ehkä työtä ja taidetta on vielä joskus mahdollista yhdistää. Mutta nyt lantion oli seurattava rotaation mukana ja jalat ottivat ratkaisevat askeleensa, pois, pois. Taiteen paikka on Todellisuuden tutkimus keskuksen ja Voiman yhteistyössä toteutta ma taide media, jonka sisällöistä pääosa jul kaistaan verkossa, voima.fi/taiteenpaikka. Todellisuuden tutkimus keskus on vuodesta 2001 toiminut esitystaiteen kol lektiivi. loppu Liikkeen
Opiskele ihmisläheiseen Opiskele ihmisläheiseen Opiskele ihmisläheiseen ammattiin Humakissa ammattiin Humakissa ammattiin Humakissa Yhteishaku 13.3. – 27.3.2024 Yhteishaku 13.3. – 27.3.2024 Kulttuurituottaja (AMK) verkkototeutus | monimuotototeutus Yhteisöpedagogi (AMK ja ylempi AMK) verkkototeutus | monimuotototeutus Tulkki (AMK) päivätoteutus | monimuotototeutus Lue lisää: hakijanopas.humak.fi Verkko | Helsinki | Turku | Tampere | Jyväskylä | Kuopio Humakin avoimessa AMKissa on tarjolla noin 200 opintojaksoa tai osaamiskokonaisuutta. Lisäksi tutkintoihin voi tutustua ilmaisilla kurkistuskursseilla. Katso lisää: kauppa.humak.fi Jos ei koko tutkintoa, voit opiskella kurssin tai osaamiskokonaisuuden! H U M A N IS T IN E N A M M A T T IK O R K E A K O U L U | W W W .H U M A K .F I H U M A N IS T IN E N A M M A T T IK O R K E A K O U L U | W W W .H U M A K .F I Humak nyt myös Tampereella! Kulttuurituottaja (AMK) Yhteisöpedagogi (AMK) OHJELMISTO JA ESITYKSET teatterikoulutus.fi HAKU KOULUTUKSIIN 4.4.—29.5.2024 40 vuotta PARASTA OPISTOTASON TEATTERIKOULUTUSTA SUOMESSA Opiskele tanssijaksi! TANSSIALAN PERUSTUTKINTO Outokummussa > Hakuaika 19.2.–10.4.2024 > Valintakokeet 27.–28.5.2024 Lisätietoja: ulla.paivikko@riveria.fi K u va : K iia L aa kk o n e n +358 50 533 9130, ulla.paivikko@riveria.fi RIVERIA.FI/TANSSI Uutisia kestävästä kehityksestä & ihmisoikeuksista Kestotilaus 34,90 € | Määräaikainen tilaus 39,90 € | Pelkkä digilehti 25 € (per vuosi) LE MONDE DIPLOMATIQUE & NOVAJA GAZETA TIETOA MAAILMASTA – ITSELLESI TAI LAHJAKSI Tilaa: mondediplo.fi
2 / 2024 • 41 Outo tavallinen maailma Jonas Eikan novelleissa minän ja maailman väliset rajat hälvenevät, ja maailma virtaa esteettä yksilöiden tietoisuuteen. Ap hin ya Ja tu pa ris ak ul T ANSKALAISEN kirjailija Jonas Eikan novellikokoelman Auringon jälkeen (Kosmos 2023, suomentanut Kari Koski) henkilöhahmoja yhdistävät prekaarisuuden, marginaalisuuden ja vallankäytön kohteena olemisen kokemukset. Kööpenhaminaan ulkomaanmatkaltaan palannut tietojärjestelmäasiantuntija, meksikolaisen rantaklubin pojat, lapsensa menettänyt vanha pari sekä improvisoidussa kolmisuhteessa elävät Casey, Aurora ja Rory kykenevät kukin omilla tavoillaan näkemään jokapäiväisen elämän fiktiivisen ja keinotekoisen luonteen. Novellit sijoittuvat eri puolille maailmaa, paikkoihin, jotka ovat tavanomaisia mutta jotka kertoja havaitsee outoina: Bukarestiin, Can cúnin turistirannalle, Nevadan aavi kolle ja Lontoon esikaupunkeihin. Eikan surrealistinen ilmaisu ei ole hallusinatorista tai harhaista, vaan osoittaa pikemminkin tavallisten ilmiöi den, suhteiden ja ympäristöjen perimmäisen outouden. ”Olen kiinnostunut sisäisen ja ulkoisen maailman rajojen katoamisesta”, Eika kertoo. ”Pyrin kirjoittamaan kirkkaasti ja esittämään oudoimmatkin asiat tarkasti, visuaalisesti ja käsinkosketeltavasti. Haluan näin välittää lukijoilleni kokemuksen todellisuuden laajentumisesta.” Eikan novellien tapahtumat tuovat mieleen kirjailija Aldous Huxleyn meta foran valvetietoisuuden ”varoventtiilistä”, joka sallii ihmisen tiedostaa vain selviytymisen kannalta olennaisen ”viheliäisen noron tietoisuutta” mutta joka voi avautuessaan paljastaa ihmiselle niin taivaan kuin helvetinkin. Kadonnut tulevaisuus Eika toteaa, että minuuden radikaali avoimuus voi olla sekä siunaus että kirous. Esimerkiksi alistavissa olosuhteissa työtä tekevä ihminen ei typisty vain työläisen rooliinsa vaan on yhtä lailla ajatteleva ja tunteva olento, joka ei voi estää maailmaa tulemasta itseensä. ”Yhteiskunnallis-taloudelliset rakenteet ohjaavat novellieni hahmojen tekoja ja elämää. Taloudellinen logiikka työntyy heidän kehoonsa, mieleensä, ihmissuhteisiinsa ja intimiteettiinsä. Tästä huolimatta he etsivät yhdessä läheisyyttä ja ystävyyttä.” Eika ryhtyi kirjoittamaan novellejaan osallistuttuaan vuosien ajan siirtolaisten pakkopalautuksia vastustavan liikkeen toimintaan. Lannistavat poliittiset kehityskulut ja toisteinen ruumiillinen työ, jota hän teki saadakseen elantonsa, ajoivat hänet uupumukseen. ”Tulevaisuus tuntui kadonneen”, hän sanoo. ”Uusliberalistinen vaihtoehdottomuus teki mahdottomaksi kuvitella toisenlaista tulevaisuutta ja muodostaa yhteys tulevaisuuteen kaiken poliittisen energian, innostuksen ja halun alkulähteenä.” Eika yritti jatkaa keskeneräistä romaanikäsikirjoitustaan, mutta ajautui umpikujaan. Hän tajusi, että hänen oli aloitettava työnsä puhtaalta pöydältä. Niinpä hän lähti liikkeelle ensimmäisistä mieleensä tulleista lauseista, seurasi niiden energiaa ja rytmiä ja improvisoi eteenpäin. Alkoi muodostua tarinoita eri tavoin marginalisoiduista ihmisistä, joille järjestelmä ei enää kykene tarjoamaan lupausta paremmasta elämästä. ”Cancúnilaisella rannalla rikkaita länsimaisia turisteja palvelevat pojat, joista kirjoitan kahdessa novellissani, eivät koe työtään merkitykselliseksi”, Eika sanoo. ”He näkevät omilla silmillään, kuinka ne, joilla on rahaa ja valtaa, voivat aidata osan rannasta ja ryhtyä kahmimaan voittoja panemalla muut työskentelemään itselleen. Kaikki perustuu rahaan ja yksityisomaisuuteen. Pojat ymmärtävät, että vaikka talous vaikuttaa hyvin kouriintuntuvilla tavoilla heidän elämäänsä, se on samalla fiktiota, auringon taloutta, kuten he sitä nimittävät.” Kapitalistisessa järjestelmässä vähäosaisten ja marginalisoitujen ihmisten kohtaamia vaikeuksia perustellaan niukkuudella. Eika huomauttaa, että valtaapitävät hyödyntävät ilmastonmuutoksen ja siirtolaisuuden kaltaisia kriisejä ottaakseen käyttöön uusia alistamisen ja sorron muotoja. Aurin gon jälkeen näyttää, millaisia seurauksia tällä on jokapäiväiseen elämään, tunteille, seksuaalisuudelle ja ihmissuhteille. ”Novellieni hahmot ovat menettäneet tunnun ajan etenemisestä, aivan kuten itselleni oli tapahtunut. He ovat jumiutuneet lannistavaan nykyhetkeen, josta ei näytä olevan ulospääsyä. Heidän marginaalisuutensa on kuitenkin omaa marginaalisuuttani syvempää, sillä heillä ei ole samoja etu oikeuksia, joista itse elämässäni hyödyn.” Alistumisesta solidaarisuuteen Vallankäytön lisäksi Eika kuvaa ihmisten pyrkimyksiä muodostaa intiimejä suhteita toisiinsa. Rantaklubilla työskentelevät pojat pakenevat taloudellisen logiikan määrittämää työntekoa pukuhuoneeseen voidakseen nauttia läheisyydestä ja seksuaalisuudesta. ”Rantapojat etsivät järjestelmän halkeamista solidaarisuuden mahdollisuuksia”, Eika sanoo. ”He pyrkivät muodostamaan yhteisön, jossa ei olisi kyse hyväksikäytöstä. En halua kuitenkaan vetää ehdottomia rajoja alistamisen ja intiimiyden välille. Hellyys ja väkivaltaisuus voivat elää rinnakkain ja limittyä toisiinsa. Esimerkiksi seksissä leikkisyys voi kääntyä odottamatta rajuksi alistamiseksi. Pyrin kirjoittamaan tietoisena siitä, ettei täydellistä autonomiaa ole olemassa.” Surrealistinen ja unenomainen kerronta antaa Eikalle mahdollisuuden kuvata todellisuutta vahvan ambivalentisti. Vallankäytön toistaminen ja työstäminen tapahtuvat rinta rinnan. Samalla voi avautua pakoreittejä, jotka vievät tästä maailmasta kohti toisenlaista maailmaa. ”Intiimit suhteet, joissa ei toisteta vallankäyttöä vaan paetaan taloudellista riistologiikkaa, tarjoavat novellieni henkilöhahmoille vaihtoehtoisen mallin järjestää ihmissuhteet myös laajemmin yhteiskunnassa. Toimiessaan näin he pyrkivät tiedostamattaankin pelastamaan sen, mitä pelastettavissa on. Tämä lähtökohta on ohjannut sekä kirjallista työtäni että elämääni.” TEKSTI MIKA PEKKOLA
42 • 2 / 2024 TEKSTI MIKA PEKKOLA HUUMEIDENKÄYTÖN KRIMINALISOINTIIN perustuva huumausainepolitiikka on ajautunut kriisiin niin Suomessa kuin maailmallakin. Rikosoikeudellinen lähestymistapa ei ole estänyt huumeiden käytön, niiden haittojen ja huumerikollisuuden lisääntymistä. Rankaiseminen on marginalisoinut entisestään haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä sekä vaikeuttanut hoitoon pääsyä. Tutkijat ja aktivistit ovatkin painottaneet kiireellistä tarvetta uudelleenarvioida päihde politiikkamme perusteita. Rikosoikeuden professori Kimmo Nuotion, päihdelääketieteen työelämäprofessori Kaar lo Simojoen ja väitöskirjatutkija Esko YliHemmingin toimittama artikkelikokoelma Parempaa päihdepolitiikkaa on arvokas lisä suomalaiseen päihdepoliittiseen keskusteluun. Teos lähestyy aihetta oikeustieteen näkökulmasta, mutta sisältää myös historiallisia, fi losofi s-eettisiä ja yhteiskuntatieteellisiä pohdintoja. Kirjoittajat ovat pääosin suomalaisia tutkijoita, mutta mukaan on otettu myös painava puheenvuoro australialaiselta professori Desmond Mandersonilta, joka toteaa kieltoihin nojautuvan huumevalvonnan ajautuneen konkurssiin. SUOMALAISTA HUUMAUSAINEPOLITIIKKAA on perinteisesti ohjannut niin sanottu ”kahden raiteen” lähestymistapa, jossa on yhdistelty rikosoikeudellisia kontrollitoimia ja haittojen vähentämistä. Käytännössä politiikkaa on toteutettu rangaistukset edellä, kuten Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori Pekka Hakkarainen artikkelissaan huomauttaa. Päihdepoliittinen asetelma on reformistien kannalta argumentatiivisesti herkullinen: vallitsevan lähestymistavan säilyttämistä ennallaan puoltavat lähinnä moralismi ja pelot, kun taas uudistusvaatimukset perustuvat akateemisen tutkimuksen osoittamaan näyttöön. Parempaa päihdepolitiikkaa esittääkin selvän kannan: rangaistuksiin perustuva päihdepolitiikka tulisi korvata haittojen vähentämisen politiikalla, ja huumeiden käytön aiheuttamia ongelmia tulisi ratkoa rikosoikeuden sijaan sosiaalija terveyspolitiikan keinoin. Kiireellisimmäksi uudistustarpeeksi tutkijat esittävät huumeiden käytön rangaistavuudesta luopumista. Rikosoikeuden professori Sakari Melander kyseenalaistaa artikkelissaan kiinnostavalla tavalla huumausaineen käyttörikossäännöksen hyväksyttävyyden perustuslaillisesta näkökulmasta. Nuotio puolestaan osoittaa kriminalisaatiopolitiikan periaatteellisen ja eettisen ongelmallisuuden: rikoslainsäädäntö ei voi olla paternalistista eli holhoavaa, mikä tarkoittaa, että yksilöä ei voida esimerkiksi velvoittaa elämään terveellisesti. PÄIHTEIDEN ONGELMAKÄYTÖSTÄ kärsivät ihmiset eivät siis tarvitse rangaistuksia vaan hoitoa. Rikosoikeudellinen lähestymistapa on ongelmallinen myös itsemääräämisoikeuden kannalta etenkin silloin, kun huumeiden käytöstä ei koidu haittoja. Miksi yksilöä tulisi rangaista teosta, jolla ei ole uhria? Tyylillisesti Parempaa päihdepolitiikkaa kärsii ajoittain toistosta ja raskassoutuisesta juridiikasta, mutta toisaalta monet artikkeleista tarjoavat nautinnollisen mahdollisuuden seurata johdonmukaisesti etenevää ajatuksenjuoksua ja kirkkaan rationaalista argumentaatiota. Kimmo Nuotio, Kaarlo Simojoki ja Esko Yli-Hemminki (toim.): Parempaa päihdepolitiikkaa. Rangaistuksista hoidon polulle. Gaudeamus 2023, 367 s. VOIMISSA AN OLLEEN hyvinvointivaltion suotuisat vaikutukset suomalaisten koulutusja elintasoon liudensivat 1980-luvulle tultaessa vielä edellisellä vuosikymmenellä kiihkeänä käynyttä luokkakeskustelua niin, että koko aihe tuntui hetkeksi painuvan unholaan. Kehityksen suunnan muutti 1990-luvun lama, jota toimittaja Sanna KajanderRuuthin esikoiskirja Laman lapset käsitteli. Hänen toisen tietokirjansa alussa on pieni katsaus siihen, kuinka luokkaan liittyvät teemat ovat viime aikoina palanneet sekä kaunoettä tietokirjallisuuteen, kun erityisesti 1990-luvun tienoilla aikuiseksi kasvaneet ovat havahtuneet omiin kokemuksiinsa. Luokan määrittelyssä on monta muuttujaa, eikä ihmisen kokema luokka-asema selviä pankkitilin saldosta tai puolueen jäsenkirjasta. Siksi se on niin loputtoman kiinnostava aihe. Teos keskittyy tapauskertomuksiin, jotka valottavat varsin tunnistettavasti sitä, miltä tuntuu ponnistaa luokasta toiseen – käänteistä luokkamatkaa tässä kirjassa ei käsitellä. Kymmenen haastateltavan tarinoissa on samoja elementtejä, mikä kertoo siitä, että esimerkiksi työväenluokkataustaisten yliopisto-opiskelijoiden kokemukset ovat usein yhteneväisiä. Haastattelujen paneutuneempi analyysi olisi voinut tuoda teokseen lisää jämäkkyyttä ja sävyjä. Sanna Kajander-Ruuth: Kaikki iloista keskiluokkaa? 10 tositarinaa luokkamatkasta S&S 2023, 191 s. Älä aina tottele Suunta ylöspäin TEKSTI JARI TAMMINEN TEKSTI EMILIA MIETTINEN YHTEISKUNNAN TOIMINTA perustuu siihen, että ihmiset käyttäytyvät jokseenkin sovittujen sääntöjen mukaan. Aina säännöt eivät ole järkeviä ja perusteltuja, ja tarvittaessa niitä tietenkin muutetaan. Muutosprosessit ovat kuitenkin hitaita ja muutosvastarinnan hankaloittamia. Silloin jotkut saattavat turvautua kansalaistottelemattomuuteen. Avoin demokrattinen järjestelmä tekeekin itselleen palveluksen, mikäli se huolehtii, että kansalaiset ovat tarvittaessa valmiita puolustamaan yhteiskunnan toimivuutta myös tottelemattomuuden kautta. Filosofi John Rawls määritteli kansalaistottelemattomuuden olevan julkista, väkivallatonta omantunnon syistä tapahtuvaa poliittista lainvastaista toimintaa, jonka tavoitteena on epäoikeudenmukaiseksi koetun lain tai hallituksen politiikan muuttaminen. Vaikka näin tavoiteltavat asiat saattavat tekohetkellä vaikuttaa kohtuuttomilta, ovat ne usein itsestään selviä jälkikäteen tarkasteltuna. Esimerkiksi naisten Suomessa vuonna 1906 saamaa äänioikeutta harva 2020-luvulla kyseenalaistaa, mutta sen toteutuminen edellytti laitonta yleislakkoa vuonna 1905. Tottelematon kansa käsittelee suomalaista kansalaistottelemattomuutta. Vaikka tietokirjan artikkelit eivät kytkeydy toisiinsa suoraan, piirtyy esimerkkien avulla kuva siitä, kuinka monipuolisesti ja usein perustellustikin Suomessa on vastustettu ongelmalliseksi katsottuja sääntöjä ja tilanteita. Pääosin artikkeleissa kuvatut esimerkit sopivat hyvin rawlsilaiseen määritelmään kansalaistottelemattomuudesta, mutta poikkeuksiakin löytyy. Mäntsälän kapina ja Finnish Pedohunters olivat odottamattomia lisäyksiä kirjan tapausesimerkkeihin. 2000-luvun tapahtumista saamelaisten Ellos Deatnu ja Elokapinan ympäristöaktivismi puolestaan sujahtavat Rawlsin kehikkoon vaivattomasti. Tutkijoiden kirjoittamat tekstit eivät ole kaikilta osin jouhevinta luettavaa, mutta kaikille sääntöjen rajoja koettelevasta toiminnasta kiinnostuneille teos on ehdottoman suositeltava. Tapio Nykänen, Johan-Eerik Kukko, Petri Koikkalainen (toim.): Tottelematon kansa – Poliittisen vastarinnan muuttuvat muodot. Vastapaino 2023, 359 s. Kirja-arviot Hoitoa, ei rangaistuksia Tutkijoiden mielestä huumeidenkäyttöön tulisi puuttua sosiaalija terveyspolitiikan, ei rikosoikeuden keinoin.
TEKSTI JARI TAMMINEN VUOSINA 2005–09 europarlamentaarikko ja lopuksi ulkoministeri Alexander Stubb kirjoitti kolumneja Finnairin matkustamolehti Blue Wingsiin. Vuonna 2009 kirjoitukset julkaistiin suomeksi ja englanniksi kaksisataasivuisena Alaston totuus/Naked Truth -teoksena. Kirjan ilmestyttyä Helsingin Sanomat tilasi siitä arvion esseisti Antti Nyléniltä. Vaikka teoksen tekstit oli kirjoitettu kepeäksi ja lentomatkustamon hälyssä luettavaksi ajanvietteeksi, tarkasteli Nylén kirjaa, no, kirjana. Hän ei ole omien sanojensa mukaan ”koskaan lukenut yhtä sisällötöntä kirjaa”. Kokemus on jäänyt vaivaamaan Nyléniä ja nyt, Stubbin president tiyden myötä, hän päätti tehdä ”julkaisutaideteoksen” saadakseen asian pois ajatuksistaan ja voidakseen hyväksyä, että ”tällainen hahmo todellakin nyt on asuinmaani arvojohtaja, ’ensimmäinen ihminen’”. Nylén alkoi vuonna 2020 julkaisemaan Bokeh-nimikkeen alla kirjoja, joiden painokset ovat pieniä ja yleisö valikoitunutta. Boke (engl. bokeh) on japaninkielinen termi, jolla kuvataan valokuvassa tarkkana näkyvän alueen ulkopuolista, sumentunutta osaa. Bokehin kustantamassa The Naked -teoksessa vastamainoksille ominaisella logiikalla otetaan olemassa oleva ja muutetaan sen merkitystä pienellä muutoksella. Tässä tapauksessa Nylén poisti jo valmiiksi substanssiltaan köykäiseksi katsomastaan Stubbin The Naked Truth -kirjasta kaikki substantiivit. Lopputulos muistuttaa kirjallista reikäjuustoa. Kirjan takakannen käänteessä on erilliselle lapulle painettu kymmenen sivun mittainen Jälkisanat-vihkonen, jossa Nylén kertoo perusteensa teoksen tekemiselle ja julkaisemiselle. The Naked -teosta ei kannata tarkastella niinkään kirjana, vaan kantaaottavana taideteoksena. ”Toivon, että olen tehnyt hyvän teon suunnilleen siinä mielessä, pelastanut yhden kirjan surulliselta merkityksettömyydeltä. Tältäkin voi kirja-aktivismi näyttää”, Nylén kirjoittaa. Perustelut kantavat. Antti Nylén: The Naked. Bokeh 2024, 102 s. Kirjallinen vastamainos Esseisti, kirjakustantaja Antti Nylén teki kirjallisen taideteoksen muokkaamalla Alexander Stubbin kirjaa. SILVIAMODIG.FI MODIG! M atkustaminen on arvokasta. Kulttuurien näkeminen ja ihmisten kohtaaminen ovat tärkeitä maailman ja ihmisyyden ymmärtämiseksi, mutta ilmastonmuutos haastaa tapamme liikkua. Lentoliikenne vastaa noin 2 % globaaleista hiilidioksidipäästöistä. Kun huomioidaan myös muut päästöt, sen osuus ilmastoa lämmittävistä päästöistä on 4 %. Lentoliikenteen kasvusta ennakoidaan voimakasta. Mikäli siis haluamme saavuttaa EU:n hiilineutraaliustavoitteen, meidän on löydettävä kestävämpiä tapoja matkustaa. Päästöjen näkökulmasta se on useimmiten juna. Euroopan sisäisiä raideyhteyksiä on viime vuosikymmeninä ajettu alas. Raideverkostoa on harvennettu, valtiot ovat investoineet teihin ja yöjunayhteyksiä on lakkautettu, koska kuluttajat ovat siirtyneet halpojen lentoyhteyksien perässä raiteilta taivaalle. Ongelma ei ole vain halvat lentoliput, vaan myös liian kalliit junaliput ja huonot yhteydet. Vaikka uusia yhteyksiä syntyy ilahduttavaan tahtiin, on junalla matkustaminen edelleen usein kalliimpaa kuin lentäminen. Hyvien yhteyksien puute tekee siitä monesti myös käytännössä mahdotonta. Kestävyyskriisin kanssa kamppailevat EU-maat ovat onneksi vihdoin heränneet. Olemme työskennelleet sen eteen, että lentoliikennettä kohdeltaisiin samoin ehdoin kuin muita liikkumisen muotoja. Olemme laajentaneet päästökauppaa myös lentoliikenteeseen ja asettaneet velvoitteita valita kestävämpiä polttoaineita. Tämä paitsi nostaa lentämisen hintaa myös vähentää päästöjä. Ihmiset lentävät myös jatkossa, mutta näin kasvua taitetaan. Kaikkea matkustamista ei voida korvata junaliikenteellä, mutta esimerkiksi alle 500 km matkalle junan pitäisi aina olla houkuttelevampi vaihtoehto. Vanhojen yöjunayhteyksien uudelleen avaaminen on merkki siitä, että suunta on oikea. Yhteyksiä avaavat usein yksityiset toimijat, mutta yksityinen toimija ei rakenna yhtäkään raidetta: ne ovat aina julkisia investointeja. Siksi julkisen vallan on ohjattava kehitystä. Tarvitsemme Euroopan halki kulkevat, strategisesti pohditut ja nopeat yhteydet. Tämä on tehtävä yhteistyössä, koska raideyhteyden on jatkuttava saumattomasti yli valtioiden rajojen. Hinnat on myös saatava alas, jotta ne ovat yhä useamman saavutettavissa. Vain näin mahdollistamme kansalaiselle kestävät valinnat. YÖJUNA KULKEE TAAS
44 • 2 / 2024 O N ILTA MYÖHÄ , taipaleella muuan reissumies / Hän viheltelee kulkeis saan / Hän mistä tulee, minne me nee, taivas yksin ties / On musta kissa seuranaan. Tällä klassisella Repe He lismaan sanoittamalla Tapio Rauta vaaran Reissumies ja kissa -kappaleella alkaa Timo Ruuskasen kirjoittama ja Olka Horilan ohjaama Rautavaara, ihminen ja ikoni. Näytelmän nimihahmo oli oman aikansa superjulkkis, köyhästä työläistaustasta koko kansakunnan kaapin päälle kivunnut laulajaja elokuvatähti, keihäänheiton olympiavoittaja ja jousiammunnan maailmanmestari. Heti alussa näemme Ruuskasen itsensä esittämän Tapsan lehtipoikana junassa myymässä Uutta Suomea porvareille ja Demaria vasemmistolaisille. Samalla hän kertoo, miten juuri näissä junissa se reissuaminen meni hänelle veriin. ”Siinä vanhoihin myytteihinkin peilautuvassa reissuhahmossa on valtava potentiaali siitä, että mitä mahtavaa kohta ehkä tapahtuu, mutta myös vastoinkäymiset ovat läsnä. Siis vaikka elämä ei ole helppoa, se on samaan aikaan jotenkin tosi hohdokasta”, selittää Ruuskanen. Rautavaara oli omana aikanaan – kupletti-iltamien jälkeen ja ennen tele vision, rautalankabändien ja nuoriso kulttuurin nousua – Suomen tunnetuimpia keikkaesiintyjiä. Hän osasi myös hinnoitella työnsä. ”Kiertävän artistin elämä on tuttua itsellekin. Silti vaikka minulle on tietysti luontevaa esittää viisikymppistä taitelijamiestä, halusin tässä vetää sitä miehen esittämistä vähän överiksikin. Pienen komiikan kautta syntyy etäisyyttä kuvata nykyajan näkökulmasta, miten eri tavalla miehistä se aika oli silloin.” Huumorin viekkaus Red Nose Companyn klovni Zininä tunnettu Ruuskanen on esittänyt niin Aleksis Kiveä, Don Quijotea kuin Ilmari Kiannon Punaisen viivan köyhää kansaakin. Rautavaarassa ei nähdä samalla tavalla klovneriaa eikä improvisaatiota, mutta siinäkin elämän traaginen pohjavire kohtaa komiikan. ”En ajattele, että kaikkien esitysten pitäisi olla hauskoja, ja on kiva tehdä monenlaista teatteria. Silti minua kiehtoo ajatus, että naurulla voi pehmittää sydäntä niin, että se valmistaa itkuun ja tummempaan tunteeseen.” Näytelmässä myös yksityinen elämä kohtaa yhteiskunnalliset rakenteet. ”Se on vähän niin kuin Chaplinin ja muiden vanhojen mestareiden kohdalla, että samalla kun nauraa niin jostain syvemmältä kouraisee. Löytyy se pinnan hauskuus ja sitten kulkurin tragedia ja sitä kautta tunne siitä, että kyse ei olekaan vain yhdestä ihmisestä vaan koko yhteiskunnan tilasta.” Rautavaara kuvaa nimihenkilönsä hahmona, joka yhdistää sisällissodan kahtia repimää kansakuntaa. Eri leireille lehtiä myyneestä pojasta kasvaa sota-ajan eturintamamies ja suosittu radioviihdyttäjä ja myöhemmin elokuvien komea, joskin jäykähkö – omien sanojensa mukaan – ”ensilikistäjä”. ”Mietin, että Rautavaarasta voisi kirjoittaa ainakin kolme erilaista versiota. Yksi olisi sellainen, jossa hän olisi nyrkki pystyssä kulkeva vasemmistolainen, toinen että hän olisi opportunisti, joka pohjimmiltaan halusi vain rahaa. Se kolmas taas on sitten se mihin haluan uskoa eli se, että hän ei halua olla vain yhdellä puolella, vaan kohdata kaikki.” Tästä jaetusta sankaruudesta kiteytyy paljon Lontoon olympialaisista kertovassa kohtauksessa, jossa Työväen Urheiluliiton väki eläytyy katsomossa Rautavaaran Suomi-verkkareissa tekemään voittoheittoon. ”Nykypäivänä kun pistää Suomiverkkarit päälle niin heti tulee vähän olo, että tähän liittyy jotain tosi arveluttavaa. Kohtaukseen sisältyy romanttinen kysymys, että voisiko tänään olla suvaitsevainen ja silti laittaa ne Suomi-verkkarit päälle. Ehkä meidän kulttuuri-ihmisten pitäisi kaapata tätä suomalaisuutta vähän takaisin itsellemme.” Kuplautunut maailma Ruuskanen myöntää käyttävänsä Rauta vaaran hahmoa muurinmurtajana nykyisten vastakkainasettelujen suuntaan. ”Olemme taas matkalla kahtiajakautumiseen. Elämme sellaisissa samanmielisten kuplissa, jotka eivät halua olla vuorovaikutuksessa keskenään. Edes omassa vihervasemmistolaisessa taidekuplassani ei haluta käydä keskustelua hankalista asioista ja pahimmillaan päädytään vahtimaan, ettei kukaan käyttäisi vääriä sanoja.” Ongelman ydin on aidon kohtaamisen puutteessa, mitä sosiaalinen media vielä pahentaa. ”Jonkun tutkimuksen mukaan, kun ihmisen uskontoa kyseenalaistetaan, se voi aiheuttaa aivoissa samanlaisen kuvotusreaktion kuin hänelle tuotaisi pilaantunutta ruokaa eteen. Ajattelen, että samaa voi aiheuttaa muidenkin arvomaailmojen törmääminen.” Ruuskanen peräänkuuluttaa sellaisia kohtaamisen ja keskustelun jaetun tilan foorumeita, jossa ihmiset voivat käsitellä erimielisyyksiään. Parhaimmillaan teatteri voi tarjota yhden sellaisen. ”Rautavaara on tavallaan minun hätähuutoni polarisaatiota vastaan. Toivon, että esityksestä jää katsojalle mukaan sellaista melankolista lämpöä, mikä antaa uskallusta katsoa toisia ihmisiä silmiin.” Esitykset Teatteri Avoimissa Ovissa 27.4. asti. Esitykset jatkuvat myös Riihimäen teatterissa. Syksyllä esitys lähtee valtakunnalliselle kiertueelle. Kuuntele myös Timo Ruuskasen haastattelu Teatterin politiikkaa -podcastissa: voima.fi/audio Reissumiehen perintö Timo Ruuskanen etsii monologinäytelmässään Tapio Rautavaaran kautta välineitä murtaa tämän ajan vastakkainasetteluja. TEKSTI TUOMAS RANTANEN Koko Suomen Tapsa. Näytelmäkirjailijanäyttelijä Timo Ruuskanen eläytyy siihen, miten Rautavaara valmistautuu voittoheittoonsa Lontoon olympialaisissa.
2 / 2024 • 45 Reissumiehen perintö Pa te Pe son ius N UORTEN teatterintekijöiden vuonna 1990 perustaman Q-teatterin läpimurto oli vuonna 1991 kantaesitetty Antti Raivion omasta ja näyttelijäveljensä Leon lapsuudesta kertonut Skavabölen pojat. Tähän sopii hyvin, että ajankohtaisen sukupolvivaihdoksen äärellä teatterissa esitetään tuoreen taiteellisen johtajan Juho Mantereen ja hänen ikätoverinsa Anna Brotkinin näytelmää, jossa 1990-luvun alkua kuvataan omakohtaisiin muistoihin perustuvalla lapsen katseella. Samaa sukupolvikokemusta välittää myös koko näyttämöllä nähtävä ensemble eli Satu Tuuli Karhu, Mi ro Lopperi, Olli Riipinen, AnnaSo fia Tuominen ja Henri Lyysaari, joka vastaa myös esityksen musiikista. Näytelmän alussa vanhat ystävykset kohtaavat autioituneessa lapsuuden koulussaan. Maagisella tavalla he päätyvät 1990-luvun televisioksi avautuvalle näyttämölle. Seuraavassa tragi koomisessa kohtauskavalkadissa vilahtelee riipaisevia yksityiskohtia vanhoista koulumaailman asenteista, vanhempien tekopyhyydestä, tietoyhteiskunnan alkuaskelista, populaarikulttuurin sirpaleista ja aikuistumisen riipaisevista hyppäyksistä. Nämä ja paljon muuta sekoittuvat aikuisilta välittyvään lama-ahdistukseen ja surrealistisena satumaailmana näyttäytyvään politiikkaan. Kaikki näyttelijät saavat paljon tilaa oman osaamisensa vapautuneeseen esillepanoon. Yhdistettynä epookkimateriaalin loputtomaan runsauteen ja tilallisesti monitasoiseen lavastusja videototeutukseen (Ville Sep pänen) sekä ensimmäisen ja toisen näytöksen erilaisiin muotoratkaisuihin loppu tulos voisi johtaa kaaokseen. Vaan eipä johda. Esityksen luova moninaisuus talttuu hallitun rytmin ja taitavien drama turgisten ratkaisujen myötä täydellisesti uomiinsa. Uuteen nousuun on erinomaista teatteria, jossa yhdessä jaetun teatteriosaamisen ohella esillä ovat kysymykset muistojen merkityksestä ja moninäkökulmaisuudesta sekä ymmärrys yhden ajan kokemusten yli aikaisesta sovellettavuudesta ja elämän absurdin tragikoomisesta olemuksesta. Esille nousevat myös juuri tässä ajassa tärkeät teemat kyynisyyden kamppaamisesta ja aidon ystävyyden tär keydestä. Esitykset Q-teatterissa 17.5. asti. Kuuntele Juho Mantereen ja Anna Brotkinin haastattelu Teatterin politiikaa -podcastista. Teatteriarviot KOONNUT TUOMAS RANTANEN Paluu 1990-luvulle Kohtuoletettujen kapina K ÖMPELÖISTÄ lausahduksistaan tunnettu entinen pääministeri Antti Rinne tuli lanseeranneeksi lähinnä 1930-luvulta kalskahtavan käsitteen synnytystalkoot. Sillä nimellä kulkee myös MeriMaija Näy kin Teatteri Telakalle ohjaama ja työryhmävoimin kirjoitettu kabaree, jossa nautitaan satiirisen sukupuolirooli-iloittelun ohella myös koskettavan kodikkaasta tunnelmasta. Ennakkotiedoissa luvataan musiikkia, nykysirkusta, teatteria, tanssia, dragiä, klovneriaa ja lavarunoutta. Kaikkea tätä löytyy ja lisäksi nähdään ainakin nykyhallituksen perhepolitiikkaa irvailevaa pantomiimia sekä musiikillinen leivontashow, jonka pullantuoksuisia tuotoksia päästään yhdessä maistelemaan. Näyttämökuvaa hallitsee synnyttävää naista esittävä mainio tintamareski (Elena Nestorova). Samalla kun koko varietee juonnetaan sen jalkoväliaukon kautta, ohjelman moninaisuutta edustavat muun muassa Petra Poutasen koskettava laulu ihmislapsia ruokkivasta lehmä-äidistä, Piki Ran tasen vauvadrag-show, TanjaLotta Räikän stand up -esitys siittiönä sekä Kerttu Opusin akrobatia synnytyspalloilla. Yhdessä hillittömimmistä kohtauksista toisenlaisten isien kerho rakentaa manifestia uuden vanhemmuuden puolesta. Vaikka rennon hassuttelevan esityksen radikalismi on lempeää laatua, sen sanoman kärki on piruilevan terävä. Sukupuolirooleihin liittyvien rakenteellisten vinoumien ohella kohdatuksi tulevat myös niiden takana olevat herkät inhimilliset tunteet. Esitykset Teatteri Telakalla 3.4. asti Teatterista lyhyesti Lue arviot pitempänä: Lou Salomè (Linda Hämäläinen) keinuu läpi patriarkkaalisen pönötyksen. Todellisuus televisiosta käsin. Lamaa-ajan lasten muistoissa Esko Ahokin muuttuu satuolennoksi. LOU ANDREAS-SALOMÉ (1861–1937) oli eurooppalaisissa älykköpiireissä vaikuttanut kirjailija, psykoanalyytikko ja naisten seksuaalisen vapauden esitaistelija. Pari vuotta sitten KOM-teatterissa kantaesitetty Aina Bergrothin Lou Salomé on saanut nyt uuden elämän Liisa Mustosen ohjaamana. Näyttämön korkeat verhot niihin heijastettavine kirjahyllyrivistöineen ja pönöttävine patriarkkoineen peilaavat kuvatun ajan muodollista ympäristöä. Päähenkilön kapinallisuus suhteessa naisen itsenäisyyttä rajoittaviin lasiseiniin ja -kattoihin ilmentyy trapetsikeinun ja trampoliinin avulla. Nimiosassa Linda Hämäläinen osoittaa puheensa usein suoraan katsojille ympärillään parveilevien miesselittäjien hahmojen sijaan, mikä alleviivaa sattuvasti Salomén yli ajan kantavaa perintöä. Samalla mieshahmojen karikatyyrimäisyydestä johtuen tilaa jää niukalti päähenkilön omalle into himoiselle puolelle. ( TR ) Lou Salomén esitykset Turun Kaupunginteatterin Pienellä näyttämöllä 18.5. asti PIELEEN MENNEESTÄ rakkaussuhteesta ja isän kuolemasta traumaa kokeva keski-ikäistyvä lesbokirjailija huomaa löytävänsä Kalasataman metroasemalta elämänsä nollapisteen. Tästä alkavat sekä Tuuve Aron autofiktiivinen esseeromaani Kalasatama että sen pohjalta Salla Viikan kirjoittama ja Sini Peso sen ohjaama samanniminen näytelmä. Näyttelijä Joanna Haartti loistaa näytelmän päähenkilönä ja kannattelee vahvasti läsnäolevana hahmona koko näytelmän kulkua. Hänen kauttaan lihallistuvat yhden ihmisen pysäyttävä kasvutarina, mielenterveyspalvelujen huono tila ja urhoollinen pyrkimys kääntää ympäristön rakenteiden tuottama vähemmistöstressi omasta identiteetistä ylpeäksi vähemmistö riemuksi. ( TR ) Kalasataman esitykset Ryhmäteatterissa 27.4. asti JERUSALEM on englantilaisen Jez Butter worthin näytelmä vuodelta 2009. Kotimaassaan teatterin merkkitapaukseksi nousseessa esityksessä yhdistyvät työväenluokkainen vieraantuminen, uusoikeistolainen röyhkeys sekä kansallisella historialla patsastelu. Santeri Kinnunen selviää pääroolissa kunnialla ja muutenkin ensemble osaa asiansa. Pasi Lampelan ohjaaman laadukkaan sovituksen ongelmat liittyvät enemmän aikaan ja paikkaan. Näytelmä sisältää paljon suomalaiselle yleisölle vierasta mytologiaa ja shakespearelaista inter tekstuaalisuutta. Samalla se kuvittaa englantilaista kulttuuriahdistusta ennen brexitiä, metoota ja blacklivesmatteria niin, että sen rouhea nationalismi, rasismi ja vihjailut teinien seksuaaliseen hyväksikäyttöön eivät osu täysin lankulle enää edes nyky-Englannissa. ( TR & IS ) Jerusalemin esitykset Helsingin Kaupunginteatterin Pienellä näyttämöllä 11.4. asti JANNE PELLISEN ohjaama Kadotettu paratiisi on Suomen kantaesitys Erin Shieldsin vuoden 2018 näytelmästä, jonka feministisessä tulkinnassa luomiskertomuksen Eevasta on tehty tasa vertainen toimija Aatamin kanssa. Samalla tarina on päivitetty nykypäivään kuvaten sulavia jäätiköitä, avohakkuita ja kaasukammioita Saatanan työn ilmentyminä. Esityksen ansiot ovat erityisesti näyttelijätyössä – ei vähiten pääroolien osalta (Riikka Papunen Saatanana, Verneri Lilja Aatamina ja Pihla Pohjolainen Eevana). Samalla se kuvaa puhuttelevasti aikuistumista ja vastuun ottamista omasta elämästään sekä kaipuuta takaisin aikaan, jota ei koskaan saa takaisin tai jota ei koskaan ollut olemassakaan. ( AK ) Kadotetun paratiisin esitykset Tampereen Työväen Teatterissa 4.5. asti. O tto -V ille Vä ätä ine n KOONNEET TUOMAS RANTANEN, IIDA SIMES & ANTTI KURKO
46 • 2 / 2024 S AVONLINNALAISTEN ystävysten projekti oli ainutlaatuinen yhdistelmä lo-fi-äänimaisemaa ja musiikillista neroutta, minimalismia ja pop-lyriikkaa, spurguilua ja mystiikkaa, ilottelua ja asketismia, nostalgiaa ja nuoruuden vimmaa. Paavoharju flirttaili niin kristillisen mystiikan kuin okkultisminkin kanssa. Syksyllä 2023 yhtye heitti viimeisen keikkansa. Loppuvuodesta ilmestynyt Yön mustia kukkia -albumi jää viimeiseksi, sanoo yhtyeen primus motor Lauri Ainala. Tällä kertaa oikeasti. Paavoharju nimittäin lopetti jo kerran aiemminkin. ”Saattoi olla, että olin vähän dokussa ja vaan ärsytti joku. Täysin sattumalta keksin, että pitää lopettaa. Vähän harmittaakin, että tuli silloin uhoamalla tehtyä se lopettaminen”, kertoo Ainala ensimmäisestä lopettamisesta. Lopetuspäätös oli äkkinäinen, ja päätöskeikkakin meni hieman penkin alle. ”Kaikille jäi oikein paskan maku suuhun. Ragnar Rock (Johannes Pit känen) vetäisi aika kovat kännit eikä soittanut keikalla ollenkaan. Tämä uusi lopetus oli huomattavasti parempi fiiliksiltään. Ja Ragnar Rock pääsi rokkaamaan”, Ainala totesi Savonlinnan House of Olafissa syyskuussa soitetun viimeisen keikan jälkimainingeissa. ”Sillä edellisellä keikalla kun otin vähän viinaksia, oli tosi ärsyttävä ja ahdistava tunnelma. En olisi edes halunnut mennä sinne. Nyt kaikki toimi soitannollisesti, kemiat myös”, Pitkänen vahvistaa. Siinä välissä lauteille ehti nousta Paavoharju-tribuuttibändi. Mutta Ainalan mukaan sitä ei lasketa. Toinen kerta toden sanoo, ja nyt yhtye jää lopullisesti haudan lepoon, hän vahvistaa. Ei mitään järkeä Usein kuultu tarina menee niin, että nykyiset ja entiset seurakuntanuoret muuttivat sekoilemaan hylättyyn tehtaaseen, Tuotteeseen, josta he löysivät hirttäytyneen. Talon liepeillä alkoi pyöriä sekalaista sakkia taidelukiolaisista kaikenlaisiin varjoisten kujien kulkijoihin. Noista varjoista versoi Paavoharju. Yhä hämärää -levyn kirkkaan kolo ratuurin Mimosa ”Mimi” Virta sen mukaan Paavoharjussa oli kysymys Ainalan veljesten Laurin ja Ollin musiikkikokeilusta, jonka ympärille muotoutui muutakin kulttuuria. ”Se oli omanlainen juttu, erikoinen pienen piirin suunnitelma. Olimme lukioikäisiä, hengailimme autioissa taloissa, teimme taidetta… Minulle Paavoharju merkitsi aikoinaan juurikin vaihtoehtotaideprojektia. Opiskelin tuolloin klassista laulua.” ”Alkuaikojen Paavoharju oli aikamoista pilipalimeininkiä, soiteltiin ihan mitä sattuu. Oli monia eri projekteja, sanoo Lauri Ainala. ”Älyttömin juttu oli varmaan Svetokorsk, kristillinen metallibändi. Ei me saatu tehtyä muuta kuin sellainen kolmen biisin EP Muurinmurskaaja. Aivan järkyttävää paskaa.” Pitkänen muistelee Säästöpojatyhtyettä, joka erosi radikaalisti monista taidelukiolaisten poprock-bändeistä. ”Siinä ei ollut mitään järkeä. Kauhean kuuloista ja kauheaa sotkua, kun MurskaMurre murskasi meloneita. Sämplet olivat jostain pornovideoista ja meininki muutenkin aika häröä.” Ja sitten oli Khemical Stratos -räppiyhtye, mutta ei mennä nyt siihen. Yksi plus yksi on kolme Paavoharju syntyi tavallaan sattumalta. ”Ilmaa virtaa -biisi syntyi niin, että tapailin lasten lelukiipparilla jotain Musiikillinen outoilu päätyi Roskildeen ja Venetsian biennaaliin, mutta ei kotimaassaan koskaan saanut mainittavaa tunnustusta. Lopettiko jo kertaalleen lopettanut ja juuri uuden albumin julkaissut yhtye nyt ihan lopullisesti? Mistä siinä oikein oli kysymys? Paavoharju oli vastakohtien taidetta TEKSTI EMILIA MÄNNYNVÄLI Si ni Ko so ne n Läheisestä vapaamuurarien kokoontumispaikasta innoittuneina tuottaja Rautawaara, Anniina Saksa ja Lauri Ainala harjoittavat omia rituaalejaan maanalaisessa taidevarastossa.
2 / 2024 • 47 kuviota. Se päätyi Maxiranskis-levylle instruna”, Pitkänen kertoo. ”Sen jälkeen Lauri räjäytti pankin ja teki siitä Valo tihkuu läpi -biisin, sehän on sama biisi kuin Ilmaa virtaa. Sitä ennen kaikki oli vain ilmaurkuja ja kainalopieruja. Mimosan (silloin vielä Soila) laulu teki yhtäkkiä siitä pohjasta niin kauniin teoksen, että ihan yllätyttiin, että mites tää nyt tälleen. Se muuttui aika nopeasti täysin järjettömästä musiikista aika esteettiseksi.” ”Kun kuulin version, jossa Mimosa laulaa, ajattelin, että tähän täytyy panostaa. Tuskin siitä olisi tullut yhtään mitään ilman Mimosan lauluja”, muistelee Ainalakin. Yhä hämärää -albumin tekijät olivat tuskin parikymppisiä. ”On jollain tavalla ihan mystistä, miten saatiin sellainen aikaiseksi. Se oli enemmän kuin osiensa summa”, Pitkänen summaa. ”Paavoharju avarsi näkemyksiä musiikista ja antoi näköaloja taiteellisen työskentelyn eri puolista. Se oli vähän niin kuin uuden ajan avaus tunteiden, mielikuvituksen ja katsomuksellisen avaruuden löytöretkiin”, pohtii niin ikään Yhä hämärää ja Lau lu laakson kukista -levyillä laulanut Jenni Yaber (ent. Koivistoinen) nyt. Ensimmäiset äänitykset olivat pelkää äänikollaasia. Keto-biisiin oli äänitetty ampiaista tulitikkurasiassa, ja Pojan kyynel -biisiin sitä, kun Ainala virtsaa Pringles-purkkiin. Ja kohta oltiinkin jo Roskildessa ja Venetsian Biennaalissa, ja brittiläinen Warp Records kosiskeli listoilleen. Tosin Venetsiassa kuullun biisin Patsaatkin kuolevat esitti Biennaalissa Paavoharjun kolmannella levyllä mukana ollut Paperi T eli Henri Pulkkinen yhdessä Khidin (yksi DJ Kridlokkin eli Kristo Laantin taiteilijanimistä) kanssa. Paavoharjua tai minkäänlaista livebändiä ei odotusten vastaisesti lavalla nähty. Yhtä kaikki, nostetta oli. Musiikkia omalle pojalle Kansainvälisestäkin huomiosta huolimatta Paavoharjua ei ole juuri noteerattu palkinnoin tai muin tunnustuksin. ”Paitsi Femma-gaalassa sain Wallu Valpiolta jonkin maakuntadiplomin Savonlinnan palvojat -vinyylistä. En ole ihan varma, onko maakunta-Femma vittuilua vai oikea tunnustus”, Lauri Ainala pohtii. ”Ihan hyvä ettei meistä tullut mitään suurta. Elämähän olisi voinut mennä ihan vituilleen”, toteaa veli Olli Ainala. Hän ei halua tulla yhdistetyksi Paavo harjun myöhempään ja synkempään tuotantoon, kuten Joko sinä tulet tänne alas tai minä nousen sinne -albumiin. ”Olen mieluummin hempeä ja lempeä”, Olli kuittaa. Hänelle Paavoharju on menneisyyttä, silloisen kaveriporukan hauskanpitoa ja yhdessäoloa. Mutta – Lauri-veljen sanoin – ”ilman Ollia Paavoharjua ei mitenkään olisi”. ”Monet niistä ensimmäisistä kappaleistahan mä olen tehnyt alun perin pojalleni, yhden iltapäivän aikana pianolla. Tuoksu tarttuu meihin, Ikkunat näkevät, Kuljin kauas, Uskal lan. Eivät ne alun perin olleet mitään Paavoharjubiisejä”, Olli sanoo. ”Kun mietin sanoja, ensimmäinen levyhän on täysin kristillistä musiikkia, vaikka ei mitään jeesusrokkia”, Lauri pohtii. Trilogian päätösosa Neljä täyspitkää – Ainala ei laske Hap piness-levyä Paavoharju-levyksi – pari EP:tä, pari kokoelmaa, pari singleä, yksi live. Siinä Paavoharjun nyt valmis tuotanto, joka on kokeellisuudestaan huolimatta myös temaattisesti ja esteettisesti eheä kokonaisuus. Jenni Yaber toteaa taiteellisen vision ja tuotannon olleen alusta asti Laurin käsissä. ”Musiikin yhtenäisyys on pitkälti hänen käsialaansa. Paavoharju on mielestäni erään musiikillisen ja ääni taiteellisen erityislahjakkuuden aikaan saannos kaikkien tuttavuuksien ja yllätyksellisten kumppanien tuella.” Sysäys viimeiselle albumille olivat Savonlinnasta hylätystä Solmun talosta löytyneet lasinegatiivit. ”Yhdessä vielä käyttämättömien matskujen kanssa ne olivat katalyytti. Tuli fiilis, että täytyy tehdä jatko-osa kahdelle ekalle albumille (Yhä hämä rää ja Laulu laakson kukista), ja siksi on täysin perusteltua käyttää vanhaa nimeä.” Yön mustia kukkia -albumilla on pätkiä Yaberin itse vuosituhannen alku puolella nauhoittamista lauluista, ja Taas pyörteisiin eksyn -kappaleen piano pohja on äänitetty kesällä 2005. Albumin päälaulaja on Anniina Sak sa, joka on myös sanoittanut valtaosan kappaleista. ”Mutta nyt kaikki vanhat matskut on käytetty. Samalla porukalla tehdään yhä musaa, mutta vähän erilaista, ilman vanhan nimen painolastia. Jatkossa voidaan tehdä ihan mitä huvittaa.” Haluaako Lauri Ainala sanoa vielä johonkin painavan sanansa? ”Kaiken ovat paskoneet nuo hallituksen tyypit. Eniten on vituttaneet nuo kristillisdemokraatit, kun ne ovat niin kaukana siitä, mitä kristillisyys on. Mun vanhemmat on olleet aika uskovaisia, mutta myös vahvasti vasemmistolaisia. Se, mitä Raamatussa Jeesus puhuu vaikka rikkaista, on aika toista, mitä nämä puhuvat.” Lue koko juttu osoitteessa voima.fi OLI ÄÄNITETTY AMPIAISTA TULITIKKU RASIASSA, JA SITÄ, KUN LAURI VIRTSAA PRINGLESPURKKIIN. JA KOHTA OLTIINKIN JO ROSKILDESSA. sas soololevy. Keskityn tässä arviossa jälkimmäiseen. Emperor erottui muista genrensä edustajista taiten luotujen kappalerakenteidensa, orkestraalisuutensa, huikeiden melodioidensa ja lavean ilmaisuasteikkonsa ansiosta. Samat elementit ovat läsnä myös Ihsahnilla. Tveitan on säveltänyt levylle kaoottisina vyöryvien proge-blackmetalkappaleiden lisäksi melankolismystisiä orkesteriteoksia. Puhtailla lauluilla säestetyt kertosäkeet ovat vaikuttavia, mutta tuovat mieleen amerikkalaisen tunnelmametallin tasapaksun massan. Sen sijaan Tveitan on parhaimmillaan silloin kun hän antaa musiikkinsa sukeutua harmonisista tunnelmista kohti brutaalin progressiivista ilmaisua, kuten tapahtuu Ihsahnin parhaassa biisissä Pilgrimage to Oblivion. Notoddenin pikkukaupungin kuuluisimman asukkaan aivoituksista syntyy edelleen kiehtovaa musiikkia. MIKA PEKKOLA Timo Lassy / Jukka Eskola: Nordic Stew Dox Records 2024 Muhennos, stew, lienee neworleansilaista ruokakulttuuria, mutta jazzissa hämmennetään fuusiota: Nordic Stewsta tuoksahtaa 80-luvun fuusiojazzin kultakausi. Tämä levy kasattiin jazzin syntysijoilla New Orleansissa trumpetistitähti Leroy Jonesin hellässä huomassa. Saksofonisti-Lassyn ja trumpetistiEskolan levyllä kuuluu vahvaa torvistemmaa. Perkussioissa on Mamba Assefa, joka myös miksasi taidonnäytteen. Orleansista tuli pasuunaan Delfeayo Marsalis. Levy alkaa erittäin kunnollisella second line -marssimenolla, mutta varsinaisesti homma pääsee käyntiin CrossAtlantic Connectionissa. Kohta mukaan tulee sambaakin. Niin melodisesti kuin rytmisesti parasta on Return to Andania, jonka puolivälin bridge vie torvijohtoisesta balladista aivan uusiin tahtilajeihin ja David Torkanowskyn pianismiin. Eikä bassolinjaan aina tarvita bassoa, vaan homman voi hoitaa tuubakin. IIDA SIMES Levyarviot Grande Mahogany: As Grande As Laundry Music 2024 Suomalaisghanalaisen Grande Maho ganyn eli Jesse Esselin vimmaisesti groovaavaa esikoispitkäsoittoa ei voi aloillaan kuunnella. Jo lyhyt intromainen avausraita F.E.L.A., joka on suora viittaus nigerialaiseen afrobeatin supertähteen Fela Kutiin, tekee selväksi, että nyt ollaan hyväntuulisen funkin ja paljon muun äärellä. Heti seuraava biisi Bob Your Head (Till It Drop!) esittelee tekijänsä virtuoosimaiset soittotaidot, monipuolisen äänenkäytön ja sämpläilyn – sekä suuren rakkauden wahwah-pedaaliin. Grande Mahoganyn biisit ovat mieletön runsaudensarvi oikeilla instrumenteilla soitettua musiikkia, jota kuunnellessa ampaisee tuoreesti tuotetun retron funkin, bluesin ja rockin kiertoradalle joutumatta miettimään säkeistöjä, kertosäkeitä tai c-osia. Niitä ei ole. On vain timanttista, omintakeista musaa ja hyvää fiilistä. Kesän festarit Porin Jazzista alkaen, hävetkää, jollette tätä ymmärrä lavoillenne buukata! EMILIA MIETTINEN Ihsahn: Ihsahn Candlelight Records 2024 Norjalaisen äärimusiikin kruunaamattoman keisarin Emperorin esikoislevyn In the Nightside Eclipse julkaisusta tulee tänä vuonna kuluneeksi kolmekymmentä vuotta. Oman julistuksensa mukaan ”sofistikoitunutta black metalia eksklusiivisesti” soittanut yhtye lopetti aktiivisen toimintansa vuonna 2001, mutta sen keulakuva Ihsahn eli Vegard Sverre Tveitan jatkaa väsymättä omalla tiellään. Tänä vuonna ilmestynyt Ihsahn, joka on julkaistu sekä orkesteriettä metalliversiona, on artistin kahdek
KINO REGINA • OODI, TÖÖLÖNLAHDENKATU 4 LIPUT 9,5 € / 8 € • KINOREGINA.FI Tanssahtele kohti Kino Reginaa! Kevätkauden teemoina muun muassa: 4.3.–2.6.2024 Agnieszka Holland Terence Davies Marlon Brando Georges Franju Meksikolainen 1940-1960-lukujen populaarielokuva Samira & Hana Makhmalbaf viime kesänä CATHERINE BREILLAT -elokuva LÉA DRUCKER elokuva teattereissa 29.3. ELOKUVATEATTEREISSA 12. HUHTIKUUTA ninni@kaligraphics.fi / www.kaligraphics.fi KALI GRAPHICS www.skenesali.club www.skenesali.club www.skenesali.club www.skenesali.club La 16.3. klo 19:00 16,50€/18€ Shiraz Lane + Darkness is My Canvas, Injured La 30.3. klo 19:00 28€/30€ GTR-Tour 2024: Jartse Tuominen, Doug Blair, Dave Lindholm Pe 5.4. klo 19:00 20€/22€ Paleface La 6.4. klo 19:00 19,50€/22€ HELLA KLUBI VIII: Melrose, Devil Dog Road Pe 12.4. klo 19:00 20€/22€ F (levyjulkkarit) + Valma, Rehtori Pe 19.4. klo 19:00 20€/22€ Stepa, Are & Kriso La 20.4. klo 19:00 20€/22€ Teleks Pe 26.4. klo 19:00 26,50€/28€ Clifters Pe 3.5. klo 19:00 30€/32€ Peer Günt + I.F.A. Pe 17.5. klo 19:00 20€/22€ Jaakko Laitinen & Väärä Raha La 18.4. klo 19:00 29,50€/31€ Arppa Pe 24.4. klo 19:00 23€/25€ Guitar Slingers Jönsaksentie 6 • 020 7191 782 Myyrmäen aseman vieressä K-18 / Anniskeluoikeudet Myyrmäen aseman vieressä K-18 / Anniskeluoikeudet Myyrmäen aseman vieressä www.skenesali.club
2 / 2024 • 49 Lapsista sotilaita TEKSTI MITJA JAKONEN E LOKUVAOHJA AJA ja käsikirjoittaja Ville Suhosen uusin dokumentti Sodan ja rauhan lapset (2024) näyttää, miten 1920ja 1930luvuilla syntyneet lapset kasvatettiin palvelemaan isänmaan militaristisia tarpeita. Ville Suhonen, uusin elokuvasi sijoittuu ensimmäisen ja toisen maail mansodan välisiin poliittisen epävakauden, kuumeisen milita rismin ja syvän murroksen vuosiin Euroopassa. Näetkö yhteyksiä elo kuvan ajan ja nykyajan keskustelu jen välillä? Yhteyksiä on tietty väistämätöntä nähdä, kun seuraa tämänhetkistä ilmapiiriä. Elokuvaa on kuitenkin tehty yli kahdeksan vuotta, ja tuntuu siltä, että kyseessä on aina ajankohtainen aihe. Silloin, kun tein Ikuiseen rauhaan -dokkarin (2021) Arndt Pekurisesta, sain palautetta elokuvan ajankohtaisuudesta. Toki, jos rahoitus olisi ollut suurempi, tämä elokuva olisi ollut valmis varmaan viisi vuotta sitten. Kerro elokuvan alkuvaiheista. Ensimmäinen luonnos käsikirjoituksesta käsitteli kevättä 1941, jolloin valtio valmistautui sotaan. Sieltä löytyi lasten käyttöä kuvastossa, jolla valmisteltiin vanhempia sotaan. Sitä kautta teema selvisi ja aloin penkoa myös aiempia vuosia ja vuosikymmeniä. Elokuva käsittelee vahvaa myyttiä siitä, että nuorukaisen arvokas teh tävä on totella ja kuolla isänmaan nimissä. Olet itse syntynyt kuusi Ville Suhonen: SODAN JA RAUHAN LAPSET Ensi-ilta 22.3. Uusimmassa elokuvassaan Sodan ja rauhan lapset (2024) Ville Suhonen kääntää katseensa sisällissodan ja talvisodan välisiin poliittisesti kiihkeisiin vuosiin, ja erityisesti ensimmäiseen sukupolveen, joka kasvoi itsenäisessä Suomessa. Poikkeuksellisen hyvin järjestellyn ja leikatun arkistomateriaalin päälle nauhoitetut puhekatkelmat, joissa kuullaan monia varhaisen Suomen militaristisia ja usein äärioikeistolaisia älyköitä Tahko Pihkalasta Elias Simojokeen, luovat elokuvalle jo alusta asti ahdistavan ja surumielisen sävyn. Erityisellä ilolla voi seurata Suhosen mestarillista dokumentaarisen montaasin käyttöä. Kuvat ovat tarkoituksenmukaisia ja taitava leikkaus paljastaa myös sellaisia asiayhteyksiä, joita olisi kenties muuten vaikea huomata: lasten leikit hiekkalaatikolla muuttuvat juoksuhaudaksi ja kotirintama näkyy nukkekodin pienoisesineistä. Aika ajoin värikuva kuitenkin tuntuu katkaisevan muuten hyvin elokuvaa kantavan visuaalisen yhtenäisyyden. Myös musiikki, äänitehosteet ja ääninäyttely sopivat tyyliltään elokuvan aiheeseen, mutta äänimaailmaltaan elokuva ei tunnu erityisen kunnianhimoiselta. Toisaalta ääninäyttely on poikkeuksellisen taidokkaasti toteutettu, sillä nimekäs näyttelijäkaarti ei murra elokuvan immersiota paistattelemalla parrasvaloissa, vaan antaa tekstille äänen tyylipuhtaan dokumentaarisesti. Suhosen ohjauksessa Sodan ja rauhan lapset ei alennu paasaamaan tai julistamaan, eikä arkistomateriaali missään vaiheessa vaivu pateettisuuteen, vaikka aiheet ovatkin rankkoja. Erityisesti kuvat lapsista sotilastehtävissä ja lapsiin kohdistettu militaristinen propaganda järkyttävät, mutta paljastavat jotain tärkeää sodan luonteesta. Erästä ystävääni lainatakseni ”sodassa lapsista kasvaa varhaiskypsiä harmaapäitä”. MITJA JAKONEN kymmentäluvun alussa, eli olet sel västi eri sukupolvea kuin elokuvan henkilöt. Minkälainen asenneilma piiri omassa nuoruudessasi vallitsi, eli miten nuorisoa kasvatettiin suh tautumaan väkivaltaan? Olen itse käynyt vielä kansakoulun, jossa laulettiin muun muassa Ateena laisten laulua, joka on varsin verinen kappale. Ei sitä silloin kukaan kyseenalaistanut, koulun rehtorikin oli vanha SS-mies. Oletko huolissasi asenteista nykyi siä nuoria sukupolvia kohtaan, eli onko sama myytti edelleen voimis saan? Vaikea sanoa, yhteiskunta on nykyään niin pirstaloitunut. Oma sukupolveni ei sotaa nähnytkään. Ehkä nykynuoret kokevat sen eri tavalla akuutiksi, kun Euroopassa soditaan. Voi olla, että esimerkiksi videopeleistä taistelutilanteet tulevat eri lailla tutuksi. Kenties nuoret näkevät sodan pelinä, kyllähän siinä pelatessa tavallaan harjoitellaan. Ei tähän kuitenkaan ole yksiselitteistä vastausta, sillä onhan meidän yhteiskunnassamme tällä hetkellä kymmeniä tuhansia sotaa paenneita ihmisiä, joista osa on sotaa kokeneita nuoria ja lapsia. Olet onnistunut herättämään arkis tokuvan henkiin. Minkälainen pro sessi erillisten kuva ja tekstikatkel mien yhteen saattaminen on? Kun on visuaalisesta taiteesta kyse, aluksi etsin tietenkin arkistoista kuvamateriaalia. Sinällään aikakausi alkaa olla minulle tuttu, ja kuvamateriaali alkaakin olla aika läpikäytyä, koska uutta arkistomateriaalia ei noin vain synny. Luen paljon tutkimuksia ja nyt digiaikakaudella on valtava määrä materiaalia, jota penkoa, mutta kaikkeen ei millään ehdi perehtyä. Lisäksi uppoudun aikakauden kirjoihin ja musiikkiin. Onko ajan henkeä vaikea tavoittaa? Olen tavallaan jo töiden kautta sisällä ajan ilmapiirissä. Toki arkistofi lmeissä on aina vääristymää, esimerkiksi lapset ovat kovin totisia, ja hauskanpitoa näytetään aika vähän. Mikä antaa tällaisina aikoina toi voa? Ei tämä elokuva kovin toiveikas ole. Se päättyy sodan lopputulokseen, joka on vain ruumiita ja kuolemaa. En näe muuta vaihtoehtoa kuin sen, että rauhanliikkeellä on oltava resursseja puhua rauhasta, vaikka muu yhteiskunta ei siihen uskoisi. Lottatyttöjen lukuhetki vuonna 1939. Ville Suhonen uppoutuu uusimmassa dokumentissaan arkistomateriaalien kautta sen sukupolven elämään, jota kasvatettiin sotaa varten ajanjaksona, joka heijastelee nykyistä poliittista asetelmaa Euroopassa.
Kaapeliaukio 3, Helsinki Avoinna ti–su 11–18, ke 11–20 Kämp Galleria Mikonkatu 1, Helsinki Avoinna ma–pe 11–20, la–su 11–18 YKSI MUSEO, KAKSI OSOITETTA DAIDO MORIYAMA: RETROSPEKTIIVI POLIITTISEN VALOKUVAN FESTIVAALI 2024 Curated by Thyago Nogueira, Instituto Moreira Salles. ????